ALK. 99,00 € 2 PV .................. LIPUT: 1 PV PE & SU ....... ALK. 139,00 € www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n HELSINKI SUVILAHTI 28.-30.6.2019 HALESTORM STAM1NA KVELERTAK CULT OF LUNA FRANK CARTER & THE RATTLESNAKES SICK OF IT ALL HEILUNG BATTLE BEAST MARKO HIETALA ANNEKE VAN GIERSBERGEN LOUDNESS LOST SOCIETY DELAIN POWER TRIP JINJER MAJ KARMA DARK SARAH WARKINGS VISIONS OF ATLANTIS ALIEN WEAPONRY BRYMIR GOATBURNER Oc. 119,00 € 3 PV ................. ALK. ALK. 89,00 € 1 PV LA ...................
13.12.2019 14.12.2019
2CD Edition includes a bonus disc with 10 new and original songs, all packaged in a luxurious O-card with double die-cut LP specifically mastered and cut for vinyl. 1 9 W W W . The Mute Gods are Nick Beggs (Steven Wilson, Steve Hackett), Roger King (Steve Hackett) & Marco Minnemann (The Aristocrats, The Sea Within). CHECK OUT THESE NEW RELEASES! THE MUTE GODS ATHEISTS AND BELIEVERS WITHERFALL VINTAGE EP 22.03. 3 . The Circus, Helsinki. C E N T U R Y M E D I A . Features guest appearances by Alex Lifeson (Rush’s legendary guitarist), Craig Blundell (Steven Wilson), Rob Townsend (Steve Hackett) and Nick Begg’s daughter, Lula Beggs. C O M · W W W . After delivering one of the most talked about and easily best heavy metal albums of 2018 with “A Prelude To Sorrow”, dark melodic metal act Witherfall – feat. P E R I P H E R Y I V H A I L S T A N 22.03. Iced Earth guitarist Jake Dreyer and new Sanctuary-singer Joseph Michael present a special release to celebrate their first ever European tour! “Vintage” contains 40min of music featuring captivating acoustic versions of ‘Vintage’, ‘Ode To Despair’, covers of Tom Petty and Helloween, and more! Featuring stunning artwork by Kristian Wåhlin (Tiamat, King Diamond, At The Gates). Mixed & mastered by Zeuss (Queensryche, Iced Earth). 05.04.19. On tour in Finland: 29.3.-30.3. Featuring Mike Keneally as music director, Morgan Agren (Mats And Morgan, Frank Zappa, Fredrik Thordendal), Anup Sastry (Monuments, Periphery), Samus Paulicelli (Decrepit Birth, Abigail Williams), Chad Kroeger (Nickelback), Anneke van Giersbergen and many more! The Ltd. Logomo, Turku, 21.11. C O M. The 180g 2LP Vinyl Edition (incl. The first Periphery release for their own 3DOT Recordings. The new album from GRAMMY® Award-nominated quintet Periphery. empath 2 9 . I N S I D E O U T M U S I C . the album on CD) comes with etching on side D. Savoy, Helsinki (SOLD OUT), 20.11
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : An nih ilat us, Sin ma ra, Silv er Bu llet , Cu mb eas t, Wa ste of Sp ace Or ch est ra 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ba ttl e Be ast 02 5 Ev erg rey 02 8 Elu vei tie 03 2 Yn gw ie Ma lm ste en 03 6 Be lze bu bs 04 De vin To wn sen d 04 8 Pö lky llä : gri nd in iso isä Sh an e Em bu ry 05 6 Sa lam yh kä : Ma jor Lab el Wh en I Am wit h Yo u Yo u Are Saf e (20 09 ) 05 9 Arv iot , pä äo sas sa Vlt im as 07 8 Va nh a liit to: Xys ma n var ha isa jat, ha ast att elu ssa Jan i Mu uri ne n, Tep po Pu lli ja Oll i Nu rm ine n 08 2 Ku ud es pii ri 040 018 032 078 02 8 TA N YA G H O SH AU ST IN H AR G R AV E M AN U EL VA R G AS LE PIZ JA R M O KA TI LA
20.7. 18.7. 19.7. get your Tickets @ www.johnsmith.fi 18.7. 20.7.2019 Peurunka, laukaa MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69
Mietin melankolisuudenpuuskassani myös yhtä kaikkien aikojen parhaista rocktarinoista, Napalm Deathiä palloilemassa innoissaan Muumimuseossa jollain takavuosien Tampereen-visiiteistään. Miksi sitten koin selittämätöntä haikeutta, kun istuin bussissa kotiin uusi Napukka-pipo päässä ja -paita taskussa. 29.3.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT SINMARA Hvís Stjarnanna HERO DISHONEST Maailma palaa taas LADYTRON Ladytron TÄMÄ on tullut tunnustettua monesti ennenkin, mutta eipä kerta haittaa tee: olen harmittavan huono keikallelähtijä. Vaan kun Napalm Death saapuu kaupunkiin, on liikuttava. Samalla keikka oli kuitenkin bändiltä ensimmäinen todistamani, jolla arvon grindherrojen ikä alkoi, jos ei nyt niin kuulua, niin ainakin näkyä. Suunnittelen ja vatvon, mutta sitten kun konsertti-ilta koittaa, tuttu ja turvallinen kotisatama vie säälittävän usein voiton. Tässäkin on puolensa, jo ihan memento mori -hengessä: äärimmäisinkin vanhenee, ja se on ihan terveellistä tajuta. Mark ”Barney” Greenwayn takavuosina mielipuoliset mittasuhteet saanut yhtä aikaa etuja takapotkuinen lavatempoilu ei ollut enää NIIN älyvapaata, ja koko yhtye oli vähän nuupahtaneen (vaiko vasta tositoimiin lämmittelevän?) oloinen jo kiertueensa toisella keikalla. En koe mitään hankaluutta ajatuksessa, että näkisin nämä valloittavat herrat Klubin lavalla vielä kymmenenkin vuoden päästä – ja toivottavasti näen, sillä rockin maailma tarvitsee Napalm Deathiä. Tampereen Klubilla koettiin taatun tarraavaa meininkiä, kun birminghamiläisherrat pistivät tuulemaan kuten vain yksi ja ainoa Nappis voi. Ehkä selitys on niin yksinkertainen, että tutuiksi kokemiaan asioita peilaa aina itseensä, tai päinvastoin. Sitä paitsi Nappiksen setämiesmäisyydessä on jotain perin viehättävää; toisin kuin useimmille äärimusiikkia esittäville yhtyeille, sille ikääntyminen sopii. Ehkäpä haikeutta aiheuttikin etupäässä oma ikääntymiseni. ”Taiteilijat ovat tavattoman herkkiä”, tiesi Nipsukin. Tuonnempana löytyvässä Timo Isoahon mainiossa Pölkyllä-jutussa Nappisbasisti ja perheenisä Shane Embury puolestaan toteaa, että kun yksinäinen hetki kotona harvoin löytyy, hän arvostaa rauhaa ja saattaa katsella hiljaisuudessa pitkään perheensä pientä puutarhaa. Kokemus jätti siis vähän ristiriitaisiin tunnelmiin. Käy Muumilaaksoon NAPALM DEATH Apex Predator – Easy Meat SUR-RUR Hattarahiukset DEVIN TOWNSEND Empath (ilm. Ja onneksi liikuin, taas. Pikkuisen kokemusta haalensi myös joitakin vuosia yhtyeen livetoiminnasta sivussa olleen Mitch Harrisin uupuminen. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Tanya Ghosh KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 19. Tietyllä tapaa se kuvastaa koko yhtyettä täydellisesti. vuosikerta Numero 167 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Vaikka korvaaja, ennen bändin keikkavaunua ohjastanut John Cooke, hoiteli kitaristintontin sinänsä hyvin, pakka vaikutti vähän vajaalta. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lopputulema positiivinen, siis. Englantilaisia lämmitelleen Rotten Soundin – joka oli niin ikään hienoa nähdä pitkästä aikaa! – Keijo Niinimaan loppukommentti, että seuraavaksi Napalm tulee ja ”poistaa teiltä kasvot” ei pitänyt aivan loppuun asti kutiaan. Entisen murhaavan Nappiksen sijaan lauteilla nähtiin jollain tapaa seestynyt, ei missään nimessä periksiantanut, mutta hivenen pehmoisempi Napalm Death. 7
Olen pitänyt tätä aina äärimmäisen tekopyhänä ja heikkona asenteena. Islantilainen black metal -yhtye Sinmara herätti pientä kuhinaa jo viiden vuoden takaisella esikoislevyllään, mutta uusimmalla tärähtää ja kunnolla. – Olemme ylpeitä albumista ja haluamme mennä jatkuvasti eteenpäin. Tuskin kuitenkaan kokopitkänä. Myyttien maailmassa V O ID R E V E LA T IO N S 8. Kappaleet vaikuttavat todella kekseliäästi sävelletyiltä, joten teittekö tällä tapaa jotain toisin. Lehdistötiedote kertoo, että uusi albumi on rakennettu seireeneistä, haamuista ja pahantahtoisista hengistä kertovien myyttien ympärille. Kuten lehtemme sivuilla on aiemminkin todettu, Islannin musiikkiskeneen liittyy yhä tietynlaista mystiikkaa, jonka takeena toimivat toinen toistaan omalaatuisemmat artistit. Arvostan paljon Ancient-levy-yhtiön bändejä sekä muita ryhmiä, jotka antavat musiikin puhua puolestaan. Mikä tekee näistä tarinoista niin merkittäviä, että päätitte kasata niistä kokonaisen levyn. Olen ehkä jäävi sanomaan mitään tuohon mystisyyteen, mutta juuri tällä hetkellä skene on hyvin näkyvillä, sillä teemme keikkoja ja kaikenlaista promotyötä, mikä tietysti poistaa osaltaan arvoituksellisuutta. – Monella bändillä on oma tyylinsä, ja mielestäni Islannin skenessä tapahtuu paljon mielenkiintoisia juttuja. Hvísl Stjarnannaa voi kuvailla melkeinpä täydelliseksi black metal -albumiksi. – Mystiikka on olennainen osa black metalia, ja uskomme, että tässä taidemuodossa on omanlaistaan pyhyyttä, jonka otamme vakavasti. Sen voima on kovimmillaan jotain tuonpuoleista ja epäinhimillistä, ja se on yhdistävä tekijä myös koko ihmiskunnan synkissä kansantarinoissa, koska ihmiset ovat olleet aina kiinnostuneita toisista ulottuvuuksista, kummittelusta ja pahoista jumalista. Haluaisitko maanne metalliskenen pysyvän tiiviisti oman porukan juttuna. – Black metalin syvimmässä ytimessä on aina täydellisen pimeyden etsiminen. – Olemme kirjoittaneet biisejä, jotka pohjaavat muun muassa skandinaavisiin, kreikkalaisiin, intialaisiin ja lähi-itäisiin myytteihin. – Olen iloinen, että kehitys kuuluu, koska se on tietysti aina tähtäimemme. Kirjoitamme kappaleet lähes aina samalla metodilla, mutta tunnelmat, joita halusimme musiikillamme hakea, ovat tällä kertaa hieman erilaisia, kitaristi Þórir Garðarsson paljastaa. Miten ihmeessä aiotte parantaa tästä seuraavalle levylle. Vaikka tyylimme kehittyy luonnollisesti, pyrimme olemaan toistamatta itseämme. Undergroundpiireissä on se huono puoli, että jos joku yhtye pamahtaa yhtäkkiä tunnetuksi, tai saa edes vähän enemmän faneja, joidenkin mielestä se ei olekaan enää hyväksyttävä. Esimerkiksi nimemme Sinmara on synkkä mytologinen olento, joka vartioi pahoja ja tuhoisia salaisuuksia, joten bändimme koko ydin lepää pimeyden ja kuolemanmyyttien ympärillä. – Meillä on edellisestä levytyssessiosta jäljellä kappaleita ja riffejä, jotka muistuttavat Within the Weaves of Infinity -ep:n [2017] materiaalia, ja ajattelimme julkaista ne jossain muodossa. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN HVÍS Stjarnanna on melkoinen loikka eteenpäin sitten Aphotic Womb -debyytin (2014). Käsittelimme näitä tarinoita Hvísl Stjarnannalla hieman paremmin fokusoituneina, ja vaikka kyseessä ei ole konseptilevy, jokainen kappale kertoo elävien ja kuolleiden välisestä yhteydestä. Haluaisimme seuraavan albumin olevan iso hyppy eteenpäin, mutta kuitenkin jotain, jonka voi tunnistaa Sinmaraksi
– Vaikka projekti oli pitkä, meillä oli erittäin hyvä fiilis siitä, että biisimateriaali on tällä kertaa todellakin entistä vahvempaa. Musiikkinne on kaikkine elementteineen isoa, ja niin ovat varmaan myös haaveenne. – Totta kai! Halusimme suunnata suurimman markkinoinnin ja panoksen siihen suuntaan jo debyyttilevyllämme. Ensimmäisellä levyllään kauhusta ammentavia sanoituksia mahtipontiseen heavy metaliin sekoittanut Silver Bullet jatkaa samoissa merkeissä, mutta entistä vakuuttavampana ja itsevarmempana. Voisitko hieman avata aiheen taustoja. Mihin suuntaan Silver Bullet jatkaa tästä. Päähenkilö Lord Thomas Cliftonhall ja hänen tyttärensä Euphemia Meredith Maclean ovat keskeisiä hahmoja myös näissä hirveyksissä. – En usko, että suunta kauheasti muuttuu. – Halusimme lisätä jo valmiiksi synkkään tarinaan hieman yliluonnollisuutta ja kauhutarinoista tuttuja elementtejä. Millaisissa fiiliksissä albumi syntyi. Vaikka tarina paisui melko eeppisiin mittakaavoihin, se lähti yksinkertaisesta ideasta ihmisten pahuudesta ja siitä, mitä he ovat valmiita tekemään saadakseen jotain menetettyä takaisin. Konseptialbumin tarina on osin faktaa ja osin fiktiota. Mooncultilla on käsitelty paljonkin henkilökohtaisia asioita, ja onhan se yksinkertaisuudessaan erittäin surullinen rakkaustarina. Kahdelle albumillenne kirjoitetut sanoituksenne ovat siis olleet pääosin fiktiivisiä. Yhteistyö Reaper Entertaiment Europen kanssa on lähtenyt käyntiin erittäin hyvin, ja nyt tuntuu siltä, että vuosien työ alkaa viimeinkin tuottaa hedelmää. Onko koskaan tullut mieleen kirjoittaa omasta arkielämästä ja ympäristöstä kumpuavia sanoituksia. Tällä kertaa minä hoidin säveltämisen lähes kokonaan, ja teemalevy tietysti vaatiikin erilaista lähestymistä biisien rakentamiseen, kitaristi-laulaja-kosketinsoittaja Hannes Horma vastaa. Onko näillä asioilla jokin yhteys. – Mooncultin tarina perustuu Skotlannissa vuosina 1590–1592 tapahtuneisiin North Berwickin noitavainoihin. Saksa ja muu Keski-Eurooppa lienee melodisen ja korkealentoisen metallin suurinta markkina-aluetta, ja julkaisette levynne jälleen saksalaisen lafkan kautta. Tarinoista ihmisen pahuudesta 9. – Mooncultin tekeminen oli huomattavasti paremmin suunniteltua kuin debyyttimme. Jo nyt on muutamia mahtavia juttuja tulossa keikkarintamalla, ja koko ajan tehdään työtä, että kaikki asiat kasvaisivat suuremmiksi. Keskitymme edelleen tekemään sellaista musiikkia, josta itse pidämme, ja keikkailemme mahdollisimman paljon. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ UUSI Mooncult on Screamworks-debyyttiänne (2016) sulavampi ja kaikilta osin valmiimpi julkaisu. – En usko, että meidän sanoitukset tulevat koskaan kertomaan naisista, moottoripyöristä ja ryyppäämisestä, mutta kyllä meillä on aina ollut mukana pohdintaa omasta elämästä ja varsinkin ympärillämme tapahtuvista asioista
Tunnettuutta toivotaan tietysti lisää, sitähän tässä on useampi vuosi yritettykin tehdä, hah hah! – Olisi hienoa saada Suomeen lisää samantyylisiä bändejä esiintymään, ja kenties jonkun muunkin järjestäjän kuin meidän itsemme puolesta. – Kyllä tässä on alkuperäiseen suunnitelmaan nähden saavutettu kaikki tavoitteet ja unelmat. Kotimaista marginaalia SYTYKKEITÄ T O M I U U SI T U P A 10. Makaabereja sanoituksia ilkeästi murisevaan death metaliin yhdistelevä Cumbeast on vuonna 2005 käynnistyneen uransa ehdottomalla huipulla. Ja tietysti kotimaalta lisää uutta verta brutaalin death metalin tai vaikka goregrindin puolelle. Rummut on jätetty luomummaksi, kitararaitoja nauhoitettiin neljä ja bassosta löytyy kahta eri soundia, joista toinen reampattuna. – Levy pitää nimensä mukaisesti sisällään erilaisia eläinaiheisia tarinoita, jotka eivät kestä päivänvaloa. – Sävellystyö ja sovitukset on tehty nyt enemmän koko porukan kanssa. Todennäköisimmin tämä liittyy siihen, että jotkut ihmiset, jotka eivät tiedä brutaalin death metalin olemassaolosta, ovat ottaneet jotkin osat sanoituksista tai kansitaiteista tosissaan. – Suomessa tämä on äärimmäisen marginaalista, mutta vaikkapa muualla Euroopassa, missä ollaan soiteltu, genrellä on paljon vankempi kuulijakunta ja bändejä löytyy huomattavasti enemmän. Onhan se toisaalta hyvä, että death metal voi olla vaarallista vielä vuonna 2019! Brutaali death metal on undergroundia kamaa. – Jaken [kitaristi-laulaja, bändin perustaja, aiempi pääasiallinen sanoittaja ja säveltäjä] lähdön jälkeen, 2017 alussa, ruvettiin puntaroimaan, miten halutaan jatkaa ja mitä tehdä eri tavalla, basisti-laulaja Iirot aloittaa. Mistä uudenlainen ryhdikkyys löytyi. Edelleen tehdään asiat niin hyvin kuin osataan, ja katsotaan sitten, mihin se riittää ja kiinnostaako ihmisiä. Millainen paikka levyn nimessä esiintyvä Gore Zoo on. Oletteko törmänneet kovinkin pahaan vastarintaan. Ja löytyy sieltä aiheen ohi yksi autoaiheinen biisikin, Autobahn Brutality. – Ainahan sitä voi haaveilla isomman bändin lämppäyskiertueesta tai jostain isosta festarista, mutta ne ovat kuitenkin yksittäisiä tapahtumia, ja jos se olisi tämmöisellä musiikilla ensisijainen tavoittelun kohde, oltaisiin aika väärillä jäljillä. Huomasin Facebook-päivityksestänne, että jouduitte selittelemään sanoitustenne sisältöä ja bändin yleistä meininkiä. Mikä on suurin toteutumaton unelmanne. Mentiin myös ekaa kertaa bändin historian aikana eri studioon nauhoittamaan, ja sielläkin tehtiin monta juttua eri tavalla aiempaan nähden. – Tässä on samaa settiä, mitä esimerkiksi Cannibal Corpse on aikoinaan joutunut käymään läpi, kun on tullut syytöksiä ja banneja sanoitusten takia. Toivotteko edes tällaiselle musiikille suurempaa tunnettuutta. Eihän me aluksi reagoitu näihin mitenkään, mutta siinä kohtaa, kun bändin jäseniltä menee keikkaa ohi Cumbeastin vuoksi ja syytetään naisvihasta ja mistä lie, meidän mielestä oli parempi vähän yrittää valottaa tilannetta. UUSI levy Gore Zoo on selkeästi jämäkintä ja parasta Cumbeastiä tähän asti. Yhdessä biisissä on mukana akustinen viulu. Syystä tai toisesta jengiä silvotaan ja tapetaan eri keinoin mutatoituneiden eläinten toimesta. – Tämä on eka kerta bändin historiassa, kun moisesta on kyselty tai syytelty
Edellisen levynsä vuonna 2002 julkaissut suomalaisbändi Annihilatus on herännyt henkiin. – Hengellisyys ja usko kielivät mielen heikkoudesta ja tietynlaisesta riippuvuudesta useimmiten sellaiseen, jonka olemassaolosta ei ole mitään näyttöä tai taetta. Sanoitusten meininki on hyvin erilainen kuin niin sanotuilla uskonnollisilla black metal -bändeillä. – Alustavasti näin oli sovittu, mutta lopulta homma kaatui tavallaan levyn tuotantoasioihin – niin koomiselta kuin se kuulostaakin, sillä eihän tässä nyt kuitenkaan mitään hifiä olla. Bestial Burst kiinnostui välittömästi, ja kun sen takana hääri tuttu mies, pääsimme sopuun nopeasti. Miten kuvio lopulta meni. – Itsestään se tulee. – Uskon varjolla on tehty niin käsittämätön määrä kaikenlaista paskaa, että todennäköisesti toista noin kuvottavaa ihmismielen ilmentymää ei ole. Kai nämä vuosittain kuunnellut sadat levyt vaikuttavat takaraivossa siihen, mitä levyillään haluaa ja ei halua kuulla, mutta lopulta pidän eniten yksinkertaisen toimivista riffeistä. Vähäisistä keikkatarjouksista olemme toistaiseksi kieltäytyneet, mutta eivät esiintymisetkään ole tulevaisuudessa täysin poissuljettu vaihtoehto. Muitakin kandidaatteja oli, mutta tutun ihmisen kanssa tekeminen on lopulta parempi päätös kuin tuntemattoman kanssa häärääminen. – Yhtye vaipui uinuvaan tilaan vähän esikoisen [Blood and War] ja sitä seuranneen splitlevyn nauhoitusten jälkeen. – Hyvältä! Uusia biisejä on valmiina reilusti, minkä lisäksi on ollut alustavia suunnitelmia tuoda vanhempaa materiaalia uudestaan esiin. Asia korostuu etenkin teistisessä uskossa. Kiekon piti tulla ulos esimerkiksi Mg?a-yhtyettä julkaisevan Northern Heritagen kautta. Tuleeko biiseistä tällaisia itsestään vai pitääkö musiikkia ohjata tietoisesti johonkin suuntaan. – Ensinnäkin pitää erottaa uskonnot uskosta. Siinä missä ensimmäinen on riippuvainen jälkimmäisestä, toinen taas ei ole niinkään riippuvainen ensiksi mainitusta. Miltä bändin jatko näyttää. Biisien treenaaminen ja tekeminen lähti käyntiin vaivattomasti. – Huomaan sekä viimeisimmän levyn että uudempien biisien kohdalla usein tiettyjä yhtymäkohtia muihin bändeihin, mikä on usein sattumaa mutta joskus tarkoituksenmukaistakin. MILLAISTA Annihilatusin elo hiljaisten vuosien aikana oli. Ei mitään hifiä Kotimaista marginaalia METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. – Kesällä 2016 alkuperäinen kaksikko, eli minä ja rumpali-basistimme Viha, löysi tiensä kuitenkin treenikselle. Tuomisina on albumin verran keskitempoista mustaa metallia. Nähdäänkö teidät tulevaisuudessa lavalla. Musiikkinne on suoraviivaista jyskytystä Azazelin, Clandestine Blazen ja Darkthronen hengessä. – Käytännössä nauhoituksia tehtiin jo vuonna 2017, vaikka uusimme osan tästä kaikesta keväällä 2018, jolloin levy ikään kuin löysi lopullisen muotonsa soundeineen kaikkineen. – Emme päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja päädyimme katselemaan muita vaihtoehtoja. Jos tavoittelen jossain kappaleessa Celtic Frostin tunnelmaa, joku toinen kuulee siinä Darkhronea. Tässä ei ole tietenkään mitään vikaa, sillä musiikki on subjektiivinen asia. Monessa tapauksessa kyse on suurella todennäköisyydellä mielen oireilusta, jopa mielisairaudesta, jota sairastaja ei välttämättä itse ymmärrä. Aivan kuten narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ei näe ongelmaa narsismissaan tai skitsofreenikko ei välttämättä ymmärrä olevansa mieleltään sairas. Mikä hengellisyydessä tai uskonnollisuudessa hiertää eniten. Millaisella aikavälillä uusi Death from Above -levy on kirjoitettu. Vaikka yhtye ei missään vaiheessa varsinaisesti hajonnut, kaikki jäsenet lähtivät ikään kuin eri teille, laulaja-kitaristi Serpent muistelee
– Kokonaisuuden vähitellen hahmottuessa meistä alkoi tuntua siltä, että teos ansaitsee tulla äänitetyksi samalla pieteetillä kuin se on sävellettykin. Kehittelimme temaattisen konseptin, jonka palasia aloimme muuttaa biiseiksi keksimiemme reunaehtojen puitteissa. Hahmot liittyvät yhteen rituaalissa ja avaavat portaalin toiseen ulottuvuuteen. Tietysti myös kokoonpanon massiivisuus antoi ihan erilaiset mahdollisuudet biisien paisutteluun ja toisaalta äänimaiseman muovailun valtavasta minimalistiseen. Saimme siis sotkettavaksemme hyvin pitkälti tyhjän taulun, Oranssissa Pazuzussakin bassoa soittava Toni Hietamäki vastaa. Oliko alkujaan selvää, että livenä toteutettu Syntheosis ilmestyy myöhemmin albumimuodossa. Syntheosis pitää sisällään jonkinlaisen tarinan, jonka henkilöinä esiintyvät Shamaani (Vesa Ajomo), Etsijä (Juho Vanhanen) ja Riivaaja (Marko Neuman). – Kolmen ideaalihahmon tai arkkityypin kohtaamisesta jonkinlaisessa unimaailmassa. Jääkö Waste of Space Orchestran taival tämän yhden projektin mittaiseksi vai aiotteko työstää jatkossa jotain vastaavaa. Kun kotimaiset Dark Buddha Rising ja Oranssi Pazuzu lyövät karvaiset päänsä yhteen The Waste of Space Orchestran merkeissä, tuloksena ei voi olla kuin jotain erikoista ja mielenkiintoista. Musiikkia tai muutakaan ei yritetty ohjailla, enkä usko, että se sopisikaan festarin ajatusmaailmaan. – Roadburnin toiveena oli audiovisuaalinen teos. Voisitko avata hieman, mistä tässä on kyse. Muuta jatkoa Waste of Space Orchestran tiimoilta ei ole ainakaan näillä näkymin luvassa. – Soitamme levyn julkaisun yhteydessä yhden keikan. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Seuraavaksi keskitymme taas omiin juttuihimme, koska molemmat bändit valmistelevat uutta matskua ja kiertueitakin on suunnitteilla. Miten tämä eroaa konkreettisimmin muiden bändienne tekemisistä. Millaisella asenteella lähditte kasaamaan sen musiikkia ja kuinka vapaat kädet teillä oli lopputuloksen suhteen. Psykedeelisiä sävyjä hohtava levy on todella massiivinen, melkeinpä näytelmällinen teos. – Syntyprosessiltaan siten, että meillä oli tarkka ajatus teemasta ja draaman kaaresta ennen kuin olimme tehneet yhtään biisiä valmiiksi. Ajatuksena oli, että koko orkesterin voima valjastetaan vain tietyissä kohdissa ja käytetään mahdollisimman paljon erilaisia soittajien ja vokalistien variaatioita. WASTE of Space Orchestran Syntheosis-teos syntyi taannoin tilaustyönä Roadburn-festivaaleille. – Ei varsinaisesti, mutta kyllä me alettiin heti alusta asti tekemään biisejä vähintään samalla intensiteetillä kuin jos olisimme olleet tekemässä uutta Oranssi Pazuzutai Dark Buddha Rising -levyä. Kokemus oli meille ainutlaatuinen, ja halusimme taltioida sen paitsi henkilökohtaisista syistä myös siksi, että löysimme projektin myötä itsestämme uusia musiikillisia ulottuvuuksia, joihin todennäköisesti kumpikaan emobändeistä ei olisi yksinään pystynyt kurottamaan. – Aika alkumetreillä päätimme, että emme halua tehdä improvisaatiopohjaista vapaalentoa vaan tarkkaan sävelletyn ja orkestroidun kokonaisuuden. Kohtaaminen unimaailmassa M A IJ A LA H T IN E N 12
FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33
Luin hiljattain Outi Poppin ja Asko Mäkelän kirjan Vanha palaa!, joka kertasi Helsingin Vanhan ylioppilastalon kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaan tarinan. Siellä räjäytettiin rajat ja normit. Kävin katsomassa pari päivää ennen tämän kirjoittamista alkuperäiskitaristilla ratsastavaa Sladeä, Rainbow’ta esittänyttä Joe Lynn Turneria ja Deep Purplea tulkinnutta Glenn Hughesia. Entä irvokasta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskuksena vuosina 1969–1993 toimineessa rakennuksessa syntyi musiikkia, tanssia, teatteria, performansseja ja taidetta, jollaista ei ollut koskaan aiemmin nähty. Uudet perustulokokeilutkin tulkittiin epäonnistuneiksi, koska niillä ei ollut vaikutusta työllisyyslukuihin, mutta kokeilussa mukana olleiden henkinen hyvinvointi kasvoi merkittävästi. Kirjoittaja on nostalgis-idealistinen kyynikko ja kapitalistinen osa-aikaoptimisti. Mutta palataanpa hetkeksi jukeboksidinosauruksiin. Rakennus on toki edelleen olemassa, mutta sen sielu on kitketty pois aikapäivää sitten. Nostalgia, kirjan tapauksessa subjektiivisesti synteettinen sellainen, on turhaa muutoin kuin eskapistisessa tarkoituksessa, mutta se ei tarkoita, etteikö historiasta kannattaisi poimia siemeniä ja istuttaa niistä uutta, entistä vehreämpää metsää. Olemme kuitenkin sosiaalisia ja vuorovaikutteisia laumasieluja, joten muistivälähdykset muovautuvat usein yhteisiksi. Kirja oli samaan aikaan äärimmäisen inspiroiva ja sysisurullinen. Tärkeän lisänsä kokonaisuuteen toi Vanhan kuppila, jonne taiteen ja politiikan eliitti keräytyi keskustelemaan kiivaasti tuopposten ääressä. Ideoita sinkoili kuin säteitä lasersodassa. Nelikymppiseltä hipiltä näyttänyt entinen Purple-tähti oli käsittämättömän vetreässä kunnossa. Mapella oli monia perusteltuja pointteja, mutta itse koen nostalgian lohdullisena: on sentään ollut aikoja, joita muistella kaiholla. irvokkuus VOITA STEELFESTIÄ! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja voita liput toukokuisille Steelfest-soittojuhlille. En ole eläessäni kuullut kenenkään osuvan niin puhtaasti lintujen taajuuksiin kohoaviin nuotteihin kuin tämän 67-vuotiaan, jota monet pitävät b-luokkaan jämähtäneenä reliikkinä. Jos tämä oli klassisen rockin herätyskokous, lähdin kotiin käännytettynä. Musiikissa piilee uskomaton määrä parantavaa voimaa. Monen mielestä liikunta ja ulkoilma tarjoavat täsmälääkkeen ahdistukseen, mutta taide seisoo niiden rinnalla. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA ”Ei ole suurempaa surua kuin kurjuudessa muistella onnellista aikaa.” – Dante Alighieri. Eiköhän anneta sille ravinteet kukoistaa. Rahan arvo nousi taiteen arvoa korkeammaksi, eikä toimintaa voitu tai haluttu jatkaa. Hänen bassonsa murisi kuin Lemmyn, ja mies lauloi kuin enkeli. Maailma muuttui. Hän kirjoitti, etteivät nuoruus, huolettomuus ja hiusraja palaa, vaikka kuinka yrittäisi integroida ajan rattaaseen pauseja rewind-nappeja. Idealismi ei kanna pitkälle ilman taloudellista tukea, mutta samalla olisi hyvä pitää mielessä, miksi raha on arvon mittari – mitä sinä haluaisit setelillesi vastineeksi. Arvokkuus vs. Se oli jotain täysin käsittämätöntä ja odottamatonta, ajan ja paikan kadottavaa. ”Raha ei oo mun valuuttaa”, lauloi Appendix, mutta mikä on sinulle arvokasta. Sen sijaan, että nuoremmista virtuooseista koostunut bändi olisi tyytynyt toistamaan lavalla pölyisiä levyversioita, tuoreet sovitukset versoilivat pitkiksi jameiksi ja musiikillisen yhteenkuuluvuuden ilotulitukseksi. Kirjaan haastatellut 120 aikalaisvaikuttajaa olivat yksimielisiä siitä, että Vanha oli uniikki instituutio, jollaista ei tule koskaan enää olemaan. INFERNO-KOLUMNI MARKUS LAAKSO MAPE Ollila dissasi edellisen numeron kolumnissa nostalgiaa. Mutta voisiko sen hengestä ottaa mallia. Ja vaikka ei olisi riittänytkään, taiteen arvo mitattiin muussa kuin rahassa. Siellä esiintyivät niin Hurriganes, Sielun Veljet (nyrkkeilykehässä), Hanoi Rocks, Lapinlahden Linnut ja Agents kuin kansainväliset tähdet Nicosta The Sugarhill Gangiin ja James Browniin. Odotukseni olivat alta nollan, mutta Slade viihdytti, Turner yllätti ja Hughes räjäytti tajunnan. Tulostavoitteet, taloudelliset realiteetit ja kapitalistisempaan suuntaan kehittynyt yhteiskunta ajoivat taiteen ahtaalle ja lopulta ulos talosta. Vaikka näkemykset saattoivat erota toisistaan radikaalisti ja kuppikuntia oli monia, Vanhan porukan me-henki oli kova. Nostalgia on perusluonteeltaan subjektiivista, koska se linkittyy yksilötason mielihyvää aiheuttaviin muistivälähdyksiin. Taiteelle riitti tilausta ja yleisöä. Taide oli arvokasta. Vaikka nostalgia on vahvasti tunnepohjainen ilmiö, se liittyy väistämättä historiaan. Ja jos puhutaan musiikista, internetin audioarkisto on laaja kuin avaruus, joten mikään ei ole yhtä helppoa kuin aikamatka minkä tahansa vuoden suosikkilevyyn. Se sai unelmoimaan taiteen seuraavasta vallankumouksesta, mutta Vanhan ajat ovat kaukana peräpeilissä – enhän itse ollut edes täysi-ikäinen kulttuurikeskuksen kulta-aikoina. Uransa ja luovuutensa huipulla vuosikausia sitten porskutelleet idolit haalistuvat keskinkertaisiksi ja taantuvat lopulta itsensä parodioiksi, jotka kiertävät muinaisen menestyksen höyryillä hamaan hautaan. Vanhalla sykki rajaton luovuus, jota ruokittiin tarjoamalla sille tilat, puitteet ja budjetit
Perusasioiden äärellä kun ollaan, on lopulta aivan sama, kuunteleeko musiikkia kasettimankasta vai tonnien arvoisella stereosysteemillä ja vinyylikieputtimella. Älä kuitenkaan paista kaalia lötköksi asti. 4. Yhdistä paistokset ja lisää currymauste. 2. Pääasia, että sielu lepää.” Tee näin: 1. 3. Toista toimintoa, kunnes masukka on täynnä. Ensiluokkaista soitantaa läpi linjan, ja vanhan liiton luonnolliset rock -soundit hivelevät hipiää. Yksinkertaiset asiat ovat usein niitä parhaita, ja tähän reseptiin on turha lisätä oikeastaan yhtään mitään, ellei ole hifistelijä. Hyppyselliset oikeanlaisia mausteita lämmittävät sielua juuri oikealla tavalla. Löytyy ihokarvoja nostattavia Coverdale–Hughes-stemmoja ja Lordin Hammond-parhautta, Blackmoren ja Paicen nerokkaan tunnistettavasta soitosta puhumattakaan. Ota vartin päikkärit päälle, ja silvuplee. Sama pätee musiikkiin. Losauta läjäke lautaselle ja annostele kirpsakkaa puolukkasurvosta kylkeen. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN TARPEET: • puolikas keräkaali • 400 g jauhelihaa • kourallinen kuivattuja mustatorvisieniä • 2 valkosipulinkynttä • omaa puolukkasurvosta • mainioita mausteita kuten currya, suolaa, mustapippuria ja Sriracha hot chili -kastiketta VELIN KOKATESSA SOI: Deep Purple – Burn (1974) ”Hyvän tuulen lätty, jonka avausraita pistää asian kuin asian toimittamisen mallikkaasti alulle. Soveltuu talvisiin arki-iltamiin.” Megan tuomio: ”Vanhan kansan kaalilaatikko on mitä mainioin ruoka, ja näemmä se on mahdollista modernisoida jopa kansainväliseksi versioksi hyvin yksinkertaisin muutoksin. Haarukoi kitaan ja huuhdo oranssitölkkisellä Kukko-IPAlla. Wokkaa samuraimiekalla tahi muulla esihistoriallisella taisteluteräaseella viipaloitu keräkaali kevyesti oliiviöljyssä. Klassisen tyylipuhdas mutta monipuolinen kokonaisuus, joka ei ole väljähtynyt vuosikymmenten myötä. Spruittaa chilikastiketta niskaan niin paljon kuin paksusuolesi seuraavana aamuna kestää. Paistele rasvaista sika-nautalihaketta valkosipulin kera ja laita suolaa ja mustapippuria sekaan perstuntumalla. 16. Nälkäistä ilahduttaa, että vaiva ja kokkausaika vähenevät, eikä annos ole myöskään hinnalla pilattu. Annoksen valmistuksen ajaksi kuunteluun vinyylialbumin A-puolisko, ruokailun ajaksi B-poski.” Pirullinen kaalikärväytys The Milestonesin Veli Palevaaran bassottelemasta musiikista ja kokkaamasta ruuasta voi sanoa samat sanat: perusraaka-aineista tehtyä lunkia ja maistuvaa tavaraa aikuiseen makuun. Hämmentele alemmalla lämmöllä ja murskaa raivokkaasti sekaan kuivattuja mustatorvisieniä. Velin luonnehdinta: ”Helppo, nopeasti loihdittava ja maukas mättö, jota voi kuitenkin ahmaista runsaasti ilman suurta pelkoa jenkkakahvojen kasvusta
Se on täyslaidallinen modernia metallia, jonka suurissa tunteissa riittää tulkittavaa. Nyt käsillä on jo neljäs Louhimoeran levy, No More Hollywood Endings. TEKSTI VILHO RAJALA KUVAT JARMO KATILA 18. TUNTEIDEN KOKO KIRJO Noora Louhimo nousi metallikansan tietoon liityttyään Battle Beastiin vuonna 2012
TUNTEIDEN KOKO KIRJO 19
Louhimo tunnetaan Battle Beastistä, mutta hän on paljon muutakin, kuten tulemme huomaamaan. Niitä, jotka huomataan lavalla ensimmäisenä. – Unbroken kertoo koulukiusaamisesta ja siitä, mitä on olla kiusattu. Silloin aloin uskoa, että mulla voisi olla mahdollisuuksia tässä rokkihommassa. Hän oli alussa iso vaikute. Hän on eittämättä yksi maamme tämän hetken suvereeneimmista laulajista. Mutta en mä silloin teininä kuvitellut, että musta tulisi hevilaulaja, koska mulla ei ollut vielä silloin raspia. Tällaisten pohdintojen virittämänä on suuri kunnia istua alas Noora Louhimon kanssa. vaikutuksista yhteiskuntaan ja ihmisiin. On mukana sentään yksi fantasiabiisi ja yksi historiaan liittyvä kappale, mutta niin on paljon muutakin. Oma ääni löytyy Kun Louhimo liittyi Battle Beastiin, suuri maailma ei tiennyt hänestä mitään. Battle L aulaminen on kaikkein syvin osa musiikkia. Aitoa elämää Jos uuden levyn musiikki on sävykkäämpää kuin ennen, niin ovat tekstitkin. Toki mä sain myös leikkiä omilla Bruce Dickinson-, Dioja Rob Halford -vaikutteillani. Tunteet ovat toki yhtä suuria kuin aina. Sen sijaan että keskitytään tekniseen suorittamiseen, paneudutaan siihen, mitä ollaan itse asiassa tekemässä. Kun sitten lauloin ekan oman bändini Admiral Octopusin kanssa Joplinia, mulle tuli se. Laulaja nostaa esille kappaleista kolme. Mähän olen aina opetellut laulamista niin, että imitoin toisia. Kun Battle Beast sai riveihinsä tällaisen valttikortin, oli selvää, että sitä kannattaa käyttää. Tosiasiassa hän tiesi välittömästi lähtevänsä mukaan, vaikka oli kuullut bändin musiikkia ensimmäisen kerran vasta pari viikkoa aiemmin. Tässä on harvinaista viisautta. Unfairy Tales kertoo sosiaalisen median 20. Se, että laulamisessa ääni nousee ihmisestä itsestään, on itse asiassa melko maaginen asia. Mutta sekin on tärkeää, millaista musiikkia me on alettu tehdä Bringer of Painistä [2017] lähtien. Hän toistaa moneen otteeseen, miten tärkeää hänelle on tietää, mikä kappaleen ydinviesti on ja miten biisintekijä haluaa sen tulevan ilmi. Joplin on itse asiassa vastuussa siitä, että Louhimosta tuli heavy metal -laulaja. – Olen aina ollut sellainen, että hyppään syvään päähän ja katson, pysynkö pinnalla! Aika nopeasti mä löysin oman identiteettini ja tajusin, että mä olen tässä bändissä Noora Louhimo, eikä mun tarvitse imitoida ketään. Usein puhutaan siitä, kuinka rytmi uppoaa suoraan selkärankamme primitiivisiin synapseihin, mutta väitän, että laulaminen on pohjimmiltaan vielä primitiivisempää. Se on transsendenttista toimintaa, jossa välitetään asioita, joita muilla keinoin ei voi välittää. Siinä pohditaan sitä, miten meidän tekemisiä ja näkemisiä ohjaillaan ja kuinka some on ikään kuin sokaissut meidät. Itse asiassa coverhommista hänet Battle Beastiin bongattiinkin, vieläpä Youtubesta. Louhimo pääsee briljeeraamaan nimenomaan monipuolisuudellaan. Häikäisevän taitava laulaja oli tuttu näky milloin minkäkin coverryhmittymän keulilla. Biisi oli Janis Joplinin Piece of My Heart, jonka hän lauloi niin, että palan sydämestä saattoi nähdä sielunsa silmin. Tunteet pitäisi saada aina välittymään. – Mä diggailen itse laulajista, joilla kuuluu se sielu. Louhimo kertoo, että hänellä on usein tarjota samaan kappaleeseen erilaisia vaihtoehtoja. Uuden levyn nimi on No More Hollywood Endings. Louhimo painottaa, että kun käsitellään tällaisia suuria ja aitoja tunteita, laulajan täytyy pystyä tulkitsemaan ne autenttisesti. Lapsihan kuulee äidin laulun jo kohtuun ja oppii tuntemaan äänen värin. – Jos biisintekijällä on toiveita, millainen soundi tai millainen tunne pitäisi tulla läpi, mulle on tärkeää, että pystyn toteuttamaan sen sellaisena, tai toivottavasti parempana, kuin biisintekijä on ajatellut. Bändi on aiemmin viihtynyt fantasiamaailmassa ja melko kliseisessä heavy metal -kuvastossa, mutta nyt mukaan on tullut maanläheisempiäkin aiheita. Louhimo luonnehtii, että aihealueet ovat muuttuneet. – Se on tehty bändin sisälläkin selväksi, että mun ääni on se, mikä tuo sen oman leiman tähän juttuun. Mutta siinä on myös voimauttava viesti, jossa kertoja tekee selväksi, että on päässyt asiasta yli ja elämä jatkuu. Dio ja Iron Maiden olivat ensimmäisiä suosikkeja. Että halutaan kehittää sekä biisejä että soundeja paremmiksi. Tampereella hänet tunnettiin kyllä. Se on monipuolinen, paikoin melodramaattinen, paikoin yllättävänkin vähäeleinen teos. – Olin kyllä kuunnellut heviä aina, teini-iästä lähtien. Kun Battle Beast otti Louhimoon yhteyttä ja pyysi bändiin, hän valehteli miettivänsä hetken. Ei ole ihme, että laulaminen on kuulunut erilaisiin rituaalimenoihin kautta ihmiskunnan historian. Nyt, liki seitsemän vuotta myöhemmin, Louhimo myöntää, että aluksi hieman pelotti. Tällä kertaa on keskitytty oikeaan elämään ja jopa yhteiskunnallisiin asioihin. Kun Louhimo liittyi vuonna 2012 Battle Beastiin, hän ei ollut laulanut heavy metalia lainkaan. Louhimo otti tyylikkäästi paikkansa bändin keulakuvana ja on tätä nykyä livenä maailmanluokan viihdyttäjä. Siksi laulajat ovat niin voimakkaita hahmoja. Siinä pyritään kertomaan kiusaajille, miten se vaikuttaa kiusattuun loppuelämäksi. Laulu on kommunikaatiota, jollaiseen puhuttu kieli ei koskaan pysty, kirjoitetusta tekstistä puhumattakaan. Tyylillä ei ollut väliä – niin blues, country, soul, gospel, pop kuin jazzkin lähtivät komeasti. Kuka tietää, kenties ihminen on laulanut jo ennen kuin on ollut edes kieltä. Se jättää aina vähän kylmäksi, kun joku laulaa nätisti, mutta se, mistä biisi kertoo, ei tule läpi. Suorituskeskeisessä metallimaailmassa unohtuu joskus, että hommassa on kyse tunteista ja kommunikaatiosta, ei urheilusta tai taitokilpailusta. Sitten on I wish, joka kertoo rakkaan ihmisen menettämisestä ja siitä toivosta, että olisitpa näkemässä, mitä olen saavuttanut elämässä. Sen jälkeen sitä on saanut laulaa sydämensä kyllyydestä. Tuttua turboahdettua heviäkin löytyy, mutta sävyjä on rutkasti aiempaa enemmän. – Muistan, että tykkäsin siitä ihan hirveästi, tykkäsin Niten [Battle Beastin alkuperäinen laulaja Nitte Valo] soundista tosi paljon. Se nousee laulajan sisimmästä ja koskettaa kuulijaa voimakkaammin kuin mikään soittaminen