TRIPTYKON KYPCK VAMPIRE SHEAR TUONI omnium gatherum PANTERA GUS G. RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 3/2014 I HINTA 6,50 euroa a Bän l l a s t i p i o v s di joka ka
NÄMÄ LEVYT KUULUVAT MET MUTTA IHAN YHTÄ HYVIN NE Valikoimat vaihtelevat myymälöittäin, www.metalmania.cd
TALMANIA-KAMPANJAAN, E VOIVAT KUULUA SINULLE.
PHILIP H. 71€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI OSTA LIPUT: Oikeudet muutoksiin pidätetään. SUVILAHTI, HELSINKI, 27.-29.6.2014 WWW.TIKETTI.FI: 3 PÄIVÄÄ ALK. 98€,1 PÄIVÄ ALK. 122€, 2 PÄIVÄÄ ALK. ANSELMO & THE ILLEGALS • DEVIL YOU KNOW • TURMION KÄTILÖT • INSOMNIUM • ENSIFERUM • WE CAME AS ROMANS. HAMFERÐ • POISONBLACK • POWERWOLF • METAL CHURCH • TANKARD • NAILS • SANTA CRUZ • BEASTMILK • AMORAL • RANGER • SPEEDTRAP • CHURCH OF THE DEAD • ALTAIR LISÄÄ TULOSSA..
Solstice, Khroma, Nervosa, Coprolith… 012 Inferno-kolumni & skaba 014 Heavy Cooking Club: Purtenance-Villen tölkkikana 016 Triptykon 022 Vampire Matti riekki 27 024 Shear 027 KYPCK 030 Tuoni 032 Omnium Gatherum Amerikassa, osa 2/2 040 Lost Society 048 Pölkyllä: kreikkalaiskepittäjä Gus G. Patric Ullaeus 48 052 Salamyhkä: Wärtzilä (2004) 053 Arviot, pääosassa Sonata Arctica 070 Vanha liitto: Panteran Far Beyond Driven 20 vuotta, haastattelussa Vinnie Paul 074 Kuudes piiri: Onko Slayeriä kusetettu?. Markus Paajala 40 Christian martin weiss 16 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: mm
JOENSUU, Kerubi · 10.5. HELSINKI, The Circus POP-METALLIN VOIT TOKULKU JATKUU! NY T KAUPOISSA. www.CENTURYMEDIA.com. HELLHAMMER - ja CELTIC FROST nokkamies tekee selvää jälkeä uutukaisellaan. TRIPTYKON MELANA CHASMATA Tom G. Ole valppaana! Kotimaan keikat: 8.5. Kuuma lätty ulkona 11.4. JYVÄSKYLÄ, Lutakko 9.5. Warrior on täällä jälleen. INSOMNIUM SHADOWS OF THE DYING SUN Karjalan kunnailta kajahtaa! Melodisen death metallin terävimpään kotimaiseen kärkeen lukeutuva INSOMNIUM saattaa ulos uusimman teoksensa 25.4
Niin, ja löytyyhän paikalta muun muassa yli viisikymppinen, vuoden kenties vaikuttavimman metallilevyn tehnyt skeittarikin. Lehden ilmestyessä olen ollut viikon verran nelikymppinen. Itse pistäisin sanani niin, että rock’n’roll on niiden miesten – ja naisten – peli, joilla riittää into- ja kunnianhimoa, energiaa ja tahtotilaa kaikilla ”menestyksen” vaatimilla osa-alueilla – mitä tuolla lainausmerkkeihin vangitulla sanalla nyt sitten tarkoittaakaan. Ja tämä on entisestään korostunut modernin maailman pyörteissä. Inferno 7. Enkä taida juhlia. Iällä ei ole tässä sinällään merkitystä, vaikka toki nuorukaisilla on yleensä eniten halua ja mahdollisuuksia viedä missionsa niin pitkälle kuin se menee. En ole koskaan perustanut näissä merkeissä numeroista, synttäreitäkin olen viimeksi juhlinut asiasta tehden joskus ala-asteiässä. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Jesse Huusari (arviot) Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere Tilaajapalvelu (ark. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka Lönnberg Print & Promo ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 14. Siinä Keski-Suomen thrash-veijarien nuoruuden into, hurjuus ja energia on käsinkosketeltavaa, ja sama meno välittyy myös Vilho Rajalan jutusta. Lopulta lausuman ajatus kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin on. Tämäkin mielipide on täysin ymmärrettävä, mutta ahdistelua vasten on vapauttavaa lukea tämän lehden kansijutun tai Omnium Gatherum -rundipläjäyksen kaltaisia tarinoita, joissa yhtye elää unelmaansa hymyssä suin, vaikkeivät puitteet ole aina kummoiset. Sen tiimoilla on muun muassa lausuttu painavasti, että suurin osa parhaasta rock’n’rollista on nuorten miesten tekemää, koska rock’n’roll on nuorten miesten peli. Se tuntuu rehellisesti sanottuna paljolta. Ehkäpä minä en jaksa perustaa numeroista edelleenkään. Tulivatpahan nyt vain ikärenkaat mieleen, kun tuijotin AD:mme Markus Paajalan ampumaa, kerrassaan mainiota kansikuvaamme. Tämä on niin ilmiselvä totuus, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Joskus into kääntyy ahdistukseksi. Tässä me siis olemme saman kaukalon äärellä, parikymppiset kollit, legendaarinen Jope, minä ja te, tutkimusten mukaan keskimäärin 26-vuotiaat lukijamme. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Eikä omaa ikäpohdiskelua ainakaan pahenna, että jälkimmäisessä menossa heiluu mukana itseni ikäinen, perheellinen sälli siinä kuin nuoremmatkin. i Matti Riekk taja Päätoimit Ikälöimästä itseni yllätin Kun kirjoitan tätä, olen 39-vuotias. Aivan, mitäpä tällaiset jaarittelut musiikkilehden sivuille kuuluvat. Mutta 40. Minulla on tekeillä pitkään vain haaveissa pyörinyt, sittemmin lihallistunut ja erittäin rakkaaksi osoittautunut iltapuhdeprojekti. Mainittua projektia veistellessä olen kuunnellut varsin tummaa lunastusta, jonka johtoajatuksena on, että keikkailu, rundilla oleminen, on hirvittävimpiä asioita maan päällä. Yksi ehdoton edellytys minkäänlaiselle menestykselle on kuitenkin, että jaksaa tehdä keikkaa, puskea bändiä kaikkialle
Kirjoitan edelleen eeppisiä heavybiisejä, enkä mahda sille mitään. Uuden Death’s Crown Is Victory -ep:n myös vinyylinä (500 kpl) ja ckasettina (300 kpl) julkaissut Solstice on pysytellyt poissa metallikentältä sitten mainion New Dark Ages -levyn (1998). – Niin, huonoa tässä on, että koko sirkus vie monelta oikeasti kovalta tekijältä mahdollisuuden keikkailuun – ellei sitten taustalla ole isoa ja rahakasta levy-yhtiötä. Viime kuukausien aikana tarjotut diilit, joiden joukossa on kolme melko isonkin metallilafkan tarjousta, ovat olleet täynnä typeriä sääntöjä ja ehdotuksia, eikä niistä olisi ollut mitään rahallistakaan hyötyä. Työmoraalimme on korkea ja työskentelemme uuden levyn parissa, jonka julkaisemme taas itse. Eikä mikään lafka ole vetänyt senttiäkään välistä! – Ainoa asia, mitä joku lafka voisi meille tarjota, on suurempi tunnettuus ja soittomahdollisuus isoilla festareilla, mutta emme ole kovinkaan kiinnostuneita moisesta. Oletko samaa mieltä. – Täytyy kuitenkin muistaa, ettemme ole ainoa bändi, jolla on ollut ongelmia. – Ei aavistustakaan! Minusta ep ei tunnu ”uudelta alulta”, mutta tuntuu siltä, että olemme viimeinkin saaneet hommat rullaamaan normaalisti. Uusi ep mahtaa tuntua tietynlaiselta uudelta alulta. 8 Inferno Yleensä näiden porukoiden soittotatsi on pubibändien luokkaa, mikä olisi ollut ihan ok ehkä joskus 1982, mutta tänä päivänä koko touhu on ainoastaan helvetin säälittävää! Olet siis sitä mieltä, että retrobuumit ja hipsteröinti ovat syöneet hyvien bändien mahdollisuuksia. On tuskin mitään nolompaa, kuin ”rokki-iskät”, jotka kömpivät festarilavalle ja luulevat olevansa parikymppisiä jätkiä. Solstice toimii nyt yhtenäisenä porukkana ja pyrimme tarjoamaan parhaat mahdolliset keikat huonoimmissakin mahdollisissa olosuhteissa. Nykyisin keikoilla ei näe kuin näitä median hyväksymään muottiin hiottuja yhtyeitä, joita tulee ja menee kuin liukuhihnalla. Aivan yhtä vähän meillä on tekemistä näiden ruikuttavien goottidoomyhtyeiden kanssa, Walker puhisee. Solsticea kutsutaan usein doomiksi, mutta mielestäni termi on liian rajoittava, enkä löydä yhtäläisyyttä meidän ja niiden satojen okkulttisten retrorockbändien kanssa, jotka kutsuvat itseään doomiksi. – Oikeastaan olemme kuulostaneet aika lailla samalta viimeiset kaksikymmentä vuotta, joten ei tässä mitään uutta ole. – Miksi haluaisimme solmia diilin, jossa saamme alle euron per myyty levy, kun omakustanteena saamme päälle kuusi euroa! Viimeisen parin kuukauden aikana olemme tehneet jo tarpeeksi rahaa maksaaksemme treenikämpän vuokran kolmeksi vuodeksi eteenpäin, ostaneet soittokamoja, tehneet uusia paitoja ja rahoittaneet tulevan levyn. – Ei ole salaisuus, että olemme soitelleet muissa bändeissä, itse lähinnä Isen Torrissa, ja olen pyörittänyt myös levy-yhtiötäni (The Miskatonic Foundation). – Vittu, me soitamme heavy metalia, ja ihmisten tulisi lopettaa tiukkamielinen lokerointi! Genressä heavy metal ei ole mitään vikaa, kun vertaa sitä johonkin ”blackened occult stoner retro death thrash” -viritelmään. Mitä odotat tulevaisuudelta. lisä ajankoä taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Kohtalo omissa käsissä Pitkään varjoissa pysytellyt eeppisen brittihevin taitaja Solstice muistuttaa, että musiikillinen hiljaiselo ei tarkoita automaattisesti toimettomuutta. Homma otti aikansa, koska halusimme oikean kokoonpanon bändille ja saada kaiken toimimaan kunnolla, kertoo kitaristi Richard M. Lopultahan tässä on kyse itse musiikista, ei mistään muusta.. Walker. Mielestäni Solsticen musiikki kuulostaa uudella levyllä aiempaa energisemmältä ja heavymetallisemmalta. Mitä uudistuneella miehistöllä palannut bändi on mahtanut puuhailla kaikki nämä vuodet. – Nykyisin monet 80-luvulla vaikuttaneet bändit tekevät comebackejä metallihipstereitä rahastaen, mutta minä en ole kadonnut kartalta mihinkään kahdenkymmenenviiden vuoden aikana
Tämän ansiosta olemme vihaisia, mikä myös ilmenee musiikissamme ja sanoituksissamme. – Olen soittanut aina naisten kanssa samoissa bändeissä, ja kun jätin edellisen yhtyeeni, pidin vähän taukoa metallitouhuista saadakseni motivaationi jälleen kuntoon, avaa laulaja-basisti Fernanda Lira. Tämä leima ei tule kuitenkaan säilymään ikuisesti, koska muutaman vuoden sisään naisia tulee olemaan metallikentällä melkein yhtä paljon kuin miehiä. Aggressiivista musiikkia Victim of Yourself -esikoisellaan paiskovat brasilialaisneitokaiset eivät koe tätä ongelmaksi, vaan kääntävät vähemmistöasemansa positiiviseksi asiaksi. Heitin idikset kundeille ja kyselin, että kopastaanko suo- meksi. Rakastamme tätä musiikkia ja keikkaileminen on aivan ihanaa! Siksi Nervosa on perustettu. Ensimmäisen demon pohjalta voi vain harvoin nähdä selvästi lopputuloksen. Pri Secco NAISEN RAIVO Joni Juutilain Sytyttäjä en Nervosa on yksi harvoista täysin naisvaltaisista thrash metal -bändeistä. Rupesiko eleetön ja synteettinen konepumppaus ottamaan päästä, vai mistä bändi on löytänyt uutta suuntaa musiikilleen. Tässä on yksi esimerkki siitä, että sävellyksiin, sanoituksiin ja sovituksiin pyritään menemään pitkälle intuition kautta. – Minulla oli kuitenkin selkeä visio kolmen naisen muodostamasta thrash-bändistä, jossa voisin toteuttaa itseäni hieman eri tavalla kuin aiemmin ja tuoda jotain uutta metalliin, koska markkinoilla ei ole kovin montaa äärimetallia soittavaa naisporukkaa. Ainakin saamme pahoista asioista aikaan jotain hyvää. Merkittävä osa brasilialaisista metallibändeistä, kuten Nervosakin, soittaa erittäin aggressiivista musiikkia. Homma lähti siitä, että Janne (koskettimet) lähetti minulle biisiaihion, johon pyyteli lauluidiksiä ja mahdollista demoa. Koetteko, että naiseutenne on auttanut teitä urallanne. – Tämä johtuu varmasti siitä, että jokaisella jäsenellä on halutessaan vapaus säveltää ja sovittaa oma instrumenttinsa kokonaisuuteen. Olin ollut tuolloin Espanjassa useamman kuukauden putkeen ja kommunikoinut pääosin englanniksi, joten varmasti pienellä äidinkieliikävälläkin oli osuutensa asiaan. Intuition kautta Tarttuvaa industrial metalia jyskyttävä suomalainen Black Light Discipline on löytänyt uuden väylän viemällä musiikkiaan orgaanisempaan suuntaan. Nervosa on ollut nyt kasassa nelisen vuotta. Fanit ovat vaativia ja pelkällä imagolla ei pötkitä pitkälle, joten meidän täytyy myös tarjota hyvää musiikkia pitääksemme porukan mielenkiintoa yllä. Death by a Thousand Cuts on todellakin monipuolisin ja ehkä myös eloisin levynne tähän saakka. – Kyllä, eikä tämä haittaa minua, koska olen erittäin tietoinen tilanteesta. – Koko maailma on aika sekaisin, mutta erityisesti brasilialaisina joudumme katselemaan asioita, joita ei yksinkertaisesti voi hyväksyä; epätasa-arvoa, köyhyyttä, korruptiota ja koko systeemin heikkoa tilaa. – Oikeastaan meille kävi juuri toisinpäin, koska BLD lähti liikkeelle kahden miehen ”konepulputusbändistä”, johon lisättiin aluksi muita instrumentteja vain mausteeksi. – BLD on aina perustunut sattumalle, eli lähtötilanteessa on joku biisiaihio ja tukko ideoita, mutta lopulta kokonaisuus voi saada paljonkin alkuperäisestä mielikuvasta poikkeavan lopputuloksen, laulaja Toni aloittaa. Uuteen suuntaan ovat varmasti vaikuttaneet myös henkilövaihdokset, jonka kautta mukaan on tullut erilaista näkökulmaa ja ideoita. Kun minä ja Prika (Amaral, kitara) tapasimme, huomasimme jakavamme samanlaisia ajatuksia ja meillä oli myös yhteinen päämäärä: asialleen omistautuneiden tyttöjen pyörittämä yhtye. Millaisista lähtökohdista perustitte bändin. Mistä tämä mahtaa johtua. – Pienen vastustuksen jälkeen tuli varovaista myönnytystä, ja lopulta tehtiin kappaleesta kotimainen tulkinta. – Se oli yllättävän helppoa! Luomisprosessin ydin kesti vain tunnin – vaikka toki mukaan mahtui pientä jälkisäätöä. – Naisbändejä on kuitenkin aika vähän, joten onhan tämä meille jonkinlainen myyntikortti, ja homma selvästi kiinnostaa kuulijoita. Industrial metal oli kova juttu joskus vuosituhannen taitteessa, jolloin moni raskaampi metallibändi tuntui lisäilevän konepulputusta biiseihinsä. Metallilinjalle on ehkä jollakin tapaa vain ajauduttu, ilman sen kummempaa suunnittelua. Naisia näkyy koko ajan enemmän metallipiireissä, eikä ainoastaan faneina, vaan esimerkiksi kiertuepromoottoreina ja toimittajina, mikä on hienoa miesvaltaisessa skenessä. Levyn viimeisellä biisillä laulellaan suomeksi. Inferno 9. Kuinka te ajauduitte aikoinaan tällaisen ilmaisun pariin. Kuinka helppoa tai vaikeaa suomenkielisten sanoitusten istuttaminen BLD:n maailmaan oli
Vuodesta 2010 toiminnassa olleen Khroman taustoilta löytyy Aprilissa, Collarbonessa ja Killprettyssä vaikuttaneita muusikoita, jotka tuntuvat löytäneen oikeat paikkansa vasta genrerajoja uhmaavassa Khromassa. Mitä bändejä pidätte lähimpinä hengenheimolaisinanne ja musiikillisina esikuvinanne. Haastatteluun yhdessä vastaavat rumpali Antti Honka ja kitaristikosketinsoittaja Mikko Merilinna myöntävät, että uusia tuulia haisteleva Khroma on ennen kaikkea musiikillinen haaste. Tällä kertaa tannerta tärisyttää debyyttilevynsä julkaissut Khroma, jonka konevaikutteinen raskasmetalli on kaikilla mittareilla tarkasteltuna huipputasoa. Kuinka paljon koneosastoon tulee panostettua, vai onko kyseessä vain yksi osa muiden joukossa. Yhteistyökumppaneiksemme on tullut muutamia meille hyvin sopivia toimijoita, mutta langat ovat yhä täysin omissa käsissämme ja esimerkiksi ulkomaankiertueemme buukkaamme itse. Myös konemusiikin sovituskieli on vaikuttanut kappa- leisiimme; niistä pyritään tekemään hypnoottisia ja mantramaisia, biittiin ja looppeihin perustuvia. – Konepuolelta esimerkiksi triphop, New York -rap ja uudempi drum’n’bass ja dubstep ovat kaikki vaikuttaneet soundiimme. Esimerkiksi Broken Note, Black Sun Empire, Portishead, Public Enemy ja Ennio Morricone ovat artisteja, joiden tekemisiä seuraamme. Sitä kautta soundi on muotoutunut sellaiseksi kuin se Collapse-albumilla on. Niistä lähdetään liikkeelle ja niiden muodostamien tunnelmien varaan pyritään rakentamaan myös muu ilmaisu. Olemme tehneet rockia tahoillamme niin pitkään, että 10 Inferno suurimmat vaikutteet siihen tulevat omasta tekemisestä, vanhan haastamisesta ja uuden löytämisestä. – Sanoitukset ovat pitkälti ihmisyyden ja siihen liittyvästä tietoisuudesta syntyvän tuskan tutkiskelua, jossa henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen taso sekoittuvat. – Lähtökohtamme on ollut haastaa itsemme ja tehdä sitä kautta itsellemme tuoreenkuuloista musiikkia, jonka tekotapakin on meille tuore. Millaisia teemoja Collapsen teksteissä käsitellään. Miten ihmeessä olette saaneet nimenne näin väkevästi pinnalle omin voimin. Bändinne on saanut hommat kovaan nousuun esimerkiksi kiertueiden muodossa jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisen levynne julkaisua. Kontaktit ovat hiljalleen lisääntyneet, ja niiden kautta on taas mahdollista buukata uusia keikkoja uusiin paikkoihin. Näin emme koe uhraavamme mitään, vaikka aikamme ja resurssimme Khromaan sijoitammekin.. Elämme mahdollisimman vähällä emmekä esimerkiksi kuluta rahojamme mihinkään ylimääräiseen. Valtaosa jäsenistämme tulee rock- ja metallitaustoista, ja tällainen sample- ja biittilähestymistapa on meille uusi. Ollaanko bändin hyväksi valmiita kovinkin suuriin uhrauksiin, jos näyttää siltä, että homma on lähdössä oikein kunnolla isolleen. Melko psykologiseen lähestymistapaan sopii moniselitteisyys, annetaan kuulijalle mahdollisuuksia tulkita asioita omalla tavallaan. Ei uhrattavaa Suomalainen metalliosaaminen ei lakkaa hämmästyttämästä. Jos ei ole keikkaa tai levyjä ei ilmesty, vastuu on itsellämme. Liveinstrumenteilla soitetun musiikin puolelta vaikutteet ovat laajoja , kaikkea postrockista Sepulturan ja Deftonesin kautta moderniin breakdown-metalliin. – Päätimme bändin perustamisen aikaan pitää langat mahdollisimman pitkälti omissa käsissämme ja tehdä kaiken itse. – Koneet ovat keskeinen osa kappaleidenkirjoitusprosessia. – Pyrimme ammentamaan fiiliksiä tuotantopuolelle kone- ja elokuvamusiikista. On haastavaa sovittaa koneet, kitarat ja rummut niin, että kaikille on äänimaisemassa tilaa. – Musiikki on elämäntapa ja valinta siitä huolimatta, lähteekö homma isolleen vai ei. – Lähdimme siitä, että keikkailemme myös ulkomailla ja teemme musiikin omassa studiossamme. Mielestämme suosio ei voi olla satsaamisen motiivi eikä käynnistäjä, vaan olemme aloittaneet musiikin tekemisen omista tarpeistamme ja lähtökohdistamme
Kaikki valinnat tuntuivat luonnollisilta levyn kokonaisuuden kannalta. – Hah, Jouni (Korhonen, basso) keksi Coprolith-nimen bändiä perustettaessa. Se oli alkujaan jonkun kivipeikon kirous jossain kirjassa... Tuoreen Death March -levyn lehdistötiedotetta lueskellessa nousee esiin pienimuotoinen namedropping vierailevien muusikoiden muodossa. Bassoon tarttui Mika Pusa (2 Times Terror, Egokills) ja rumpuihin Kimmo Toivonen (Malegria) – Nimeä kehitellessä mielessä pyörivät puliukkohenkiset teemat, joten bändistä tuli ”Katkokävelijät”, pienellä pilvisellä klangilla. Näihin kuuluu muun muassa 1349:ssa, Den Saakaldtessa ja Finntrollissa vaikuttavia tyyppejä. Sanalla on monta muutakin merkitystä eri asiayhteyksissä ja käännöksissä, esimerkiksi syöpäkasvain, kuolio ja niin edelleen. Musiikissamme rähjätään usein säkeistöissä ja kertsit ovat melodisia, joten Faith No More- ja Perfect Circle -vertaukset eivät nekään ole kaukaa haettuja. Miksi The Cloudycators perustettiin ja millainen merkitys yhtyeellä on teille. Hengenheimolaisina voisin pitää ainakin Deftonesin, Toolin sekä Panteran kaltaisia yhtyeitä. Levyntekoprosessi kuitenkin hieman myöhästyi, ja Osasto-A keskittyi Turmion Kätilöiden ympärillä puuhaamiseen. lisä ajankoä taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Elämää Bloodpitin jälkeen Jonkinmoista menestystä noin vuosikymmen takaperin saavuttaneen Bloodpitin raunioille nousseen The Cloudycatorsin miehet ahkeroivat nuoruusvuosiensa suosikki musiikin, grungepohjaisen metallin parissa. Toisaalta, aika fossilisoitunut tässä alkaa jo ollakin. Bloodpitin jäätyä ikuiselle luovalle tauolle halusin päästä pois rumpupallin takaa ja soittaa säveltämäni riffit itse, kitaristi Alarik Valamo kertoo. – Junnu Kiiskisellä, jonka matalaa ja soivaa lauluääntä olen ihaillut jo Hyhmä-ajoista asti, oli idea samantyylisestä bändistä, joten biisien kirjoittaminen osoittautui helpoksi. Kaveripiiristä sattui löytymään juuri oikeat tyypit hoitamaan likaisen työn. Mistä tässä on kysymys. Olen aina hieman ihmetellyt bändinne nimeä, joka tarkoittaa suoraan suomennettuna ulostefossiilia... Bändinne miehistössä esiintyy tuttuja nimiä nykyisin aktiivisista bändeistä. Yhtyeellä on tietysti suuri merkitys meille kaikille ja tarkoituksena on julkaista jatkoa Land of the Cloudycators -albumille pikimmiten. – Bändi on sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti henkireikäni ja keino saada omasta päästäni ulos kaikki ahdistus, viha ja suru. – Omat taitoni eivät olisi riittäneet haluamaani lopputulokseen intros sa, ja puhekohdatkin kuulostivat Inferno 11. Mitä uuden levyn meininkiä on seurannut, linjanne ei ole edelleenkään kovin elämänmyönteinen. Käsillä on toinen levy, joka nostaa bändin ilmaisun uusille ulottuvuuksille hieman hapuilleen debyyttialbumin jälkeen. Nyt odotellaan, että levy myy helvetisti ja päästään jätkien kanssa Tillikkaan syömään lohta! jotenkin urpoilta. – Itselleni bändi on ehkä suorin jatkumo Bloodpitille, jossa soitin yhdessä kitaristi Paavo Pekkosen kanssa vuosia. Hannu Mikkola Ahdistusta, vihaa ja surua Kolkkoja kuvia maailmanmenosta maalaileva Coprolith on saanut death/blackinsä hyvään liikkeeseen. – Ensimmäinen singlemme Animal (2012) julkaistiin Osasto-A:n kautta. – Olemme eläneet teinivuotemme 90-luvulla, joten grungesävyiltä ei voi välttyä. Bändinne oli käsittääkseni Osasto-A:n kirjoilla, mutta debyyttilevynne ilmestyi kuitenkin Secret Entertainmentin kautta. Levyn valmistuttua Secret Entertainment astui kuvioihin ja saatiin lätty julkaistua. Mikä merkitys vierailevilla muusikoilla oli levyn lopputulokseen. Minkälaisia bändejä itse pidätte musiikillisina hengenheimolaisinanne. Musiikista kalahtavat näihin korviin vahvasti 1990-luvun grunge ja popahtava metalli esimerkiksi Faith No Moren malliin. Tämä on itselleni tärkeä asia. Muuten ollaan kyllä leppoisia ja hauskoja jätkiä, laulaja-kitaristi Ben Pakarinen sanelee. Onko Coprolith täynnä lopen ahdistuneita ja masentuneita jätkiä, vai mistä tämä synkkyys kumpuaa
Joskus kyllästyttiin ja erottiin, useammin kuitenkin harrastettiin riidan jälkeen sovintokeikkailua. Ei tosin yhtä pelottava kuin Tiina Vuorinen, jonka kanssa jää kuitenkin jossain vaiheessa murtui (ymmärsin tarjota Tiinalle valkkarin jäillä Inferno Barissa). Profane Omenin Jules juotti känniin ja ylipuhui. Tuli Kiuas, tuli myGrain. Yhtäkkiä huomasin, että bändeistä oli tullut numeroita, keikoista pakkopullaa ja musiikista tuote. En uskaltanut. Minun mielestäni Tiina oli pelottava, ja ensimmäiseen puoleen vuoteen en tainnut sanoa hänelle sanaakaan. Kahdeksan vuoden aikana järjestin viitisensataa keikkaa kymmenille eri artisteille, olin mukana tekemässä kuutta eri festivaalia ja matkustin tuhansia kilometrejä keikkabussissa soittamatta yhtäkään keikkaa. Hevibuumi tuli ja meni, Inferno-baarien tilalla ovat Ruma-klubit ja Lordikin tekee keikkaa Jope Ruonansuun kanssa. kaba! s a i n a m l a t Me ttiin, on ne Mene Infern baan ja voit osallistu ska ! metallilevyjä voittaa läjän o.fi. Ja kun toisen ihmisen intohimon parissa työskentely alkaa tuntua ”vain työltä”, on aika lopettaa. Lutakkoon ei kannata soittaa, Kuopion Hannu taas vastaa puhelimeen helposti. Vailla minkäänlaista kokemusta keikkamyyjän työstä opin melko nopeasti jutun juonen. Moonsorrow’t, profaneomenit ja insomniumit ovat kuitenkin edelleen, julkaisevat musiikkia ja nousevat esiintymislavoille sitä soittamaan. Sen jälkeen huomaan musiikin muuttaneen minulle merkitystään. Samalla opettelin työskentelemään noin 70 eri muusikon kanssa, joista jokaisella oli enemmän kokemusta keikkailusta kuin minulla sekä omat toiveensa ja tapansa toimia. ”Älä ikinä rupea keikkamyyjäksi. Tampereelta saa rahaa sen ja sen verran, Oulusta vähemmän. Niin tosiaan, hevibuumiin kuuluivat myös Inferno-baarit Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Päiväunilta juuri heränneenä vastaukseni taisi olla kutakuinkin ”mhöhämthäh”, mutta onnistuin jotenkin ottamaan pestin vastaan. PS. Bändirosteri alkoi kasvaa. Olin lopettanut edellisen työni ja makoilin tyytyväisenä kotisohvalla miettien mitä sitä tekisi isona, kun puhelin yhtäkkiä soi. Ja mitä pidempään työtäni tein, sitä enemmän suhde artisteihin alkoi muistuttaa normaalia avioliittoa, jossa iloitaan, kiroillaan, halaillaan ja tapellaan, kaikkea sopivassa suhteessa. E L L U N SI SKABA Hyvin äkkiä kävi selväksi, että agentin työssä tärkeämpää kuin Excel oli omata vähintään maisterinopintojen verran psykologisia taitoja, lehmän verran hermoja ja Simpsonien verran huumoria. , N A A J N . Misery Inciltä oli juuri ilmestynyt loistava Random End -albumi. Langan toisessa päässä ääni kysyi, ”tulisitko meille hevimyyjäksi?”. Tai ainakin joku näistä. Samassa huoneessa istui Tiina Vuorinen, joka oli kuulemma legenda. Se on taas musiikkia. n www.infern Osoitehan o login, utisia, levyb u s ö y m ät d y luja. Niissä oli hyvä notkua samalla kun elin unelmaani ”musiikkialan ammattilaisena”. Koska en osaa. Ja tämä on se, mikä minut eniten lopulta erotti niistä artisteista, joiden kanssa minulla oli kunnia työskennellä. Heidän taustallaan työskentelee tälläkin hetkellä lukuisia ihmisiä elämässä unelmaansa ja uusia tulee koko ajan, ihan samaan tahtiin kuin bändejäkin. Myös Tiina Vuorinen on edelleen olemassa. Muutamaa viikkoa myöhemmin astuin Welldonen toimistolle, jossa minut istutettiin uuden työpöytäni ääreen ja käskettiin aloittaa työt. Suomessa oli hevibuumi, pääministeri viuhui lehdissä sormet pirunsarvina ja Lordi oli mummoja pelottava euroviisuvoittaja. Siinä sitä sitten istuttiin tuppisuuna paskat housussa samalla, kun naapuripöytä myi ziljoonalla HIMin ja The Rasmuksen keikkoja ja minä opettelin Excelin käyttöä. Pikkuhiljaa kiertueiden kasaaminen alkoi mennä rutiinilla ja opin ulkoa kaupunkien väliset etäisyydet. Se puhuu pillustakin jos huvittaa. Netistä lö nakkokuunte en ja a it io rv livea en. He tekivät palavasta intohimosta ja luomisen halusta sitä, mikä minulle oli työtä. Kirjoittaja aikoo olla isona radiojuontaja-promoottori-agentti-manageri-kirjailija-musiikkiammattilainen. Se ei olekaan enää numeroita, laskuja, yöllisiä puheluita ja avioriitoja vaan jotain, mitä se oli ennen Welldonen toimistolle astumista kahdeksan vuotta sitten. Minä tein päätöksen lopettaa kuukausi sitten. Moonsorrow siirtyi viereisestä huoneesta, Insomnium soitti ja halusi tavata. Se on koiran hommaa.” Teemu Suomin soberisti Minni Kumpuvuori, 2006 Aloitin keikkamyyjänä kahdeksan vuotta sitten
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
7. Kun porkkanat alkavat olla puolikypsiä, sammuta levy ja lisää ruokalusikallinen hunajaa. 4. Ota kana lepopaikastaan ja tunge tölkki syvälle hanuriinsa. Yksi hyvistä ominaisuuksista on se, että lintu ei pääse tölkin ansiosta kuivumaan helposti, vaikka unohtuisi uuniin vähän pidemmäksikin aikaa. Louhintaa ja teurastusta voi laittaa ilmoille, kun rötkähtää ruokailun jälkeen sohvalle mahansa viereen.” 14 Inferno Megan tuomio: ”Sodomin ystävänä ns. 6. Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin puolen sentin vahvuisiksi pitkulaisiksi siivuiksi. Tarjoa kaverina kuskusia. Tarpeet ? kokonainen maustamaton broileri Kanan valmistuttua älä turhaan tee tiskiä, vaan siirrä koko setti vuoassaan pöytään ja ala silpoa veistä ja haarukkaa apuna käyttäen uhria porkkanoiden sekaan ja sitä myöten suuhun. Sekoita mausteseos ja hiero se broileriin (myös vatsaonteloon ja nahan alle). Nokialaisen vanhan liiton kalmakoplan Purtenancen kitaristin Villen palvonnan ja uhrauksen kohteena on kana. ? 3–5 porkkanaa ? pieni tölkki olutta ? 3 kynttä valkosipulia ? 1 rkl juoksevaa hunajaa ? 1 tl grillimaustetta ? suolaa Villen oma luonnehdinta: ”Tässä on yksi versio tuhannen variaation tölkkikanasta, jossa kohtaavat mukavasti kanan mausteisuus ja makeat porkkanat. fi Miika "Mega" Kuusinen Tutkiva kulinaristi Chicken à la Sacrifice Tonacatecutlille tai muulle valitsemalleen henkiolennolle voi tarjota monenlaisia uhrilahjoja. 8. Kun kana on ollut uunissa noin puoli tuntia, kippaa porkkanat vuokaan alttarillaan istuvan kanan ympärille ja pistä porukka takaisin uuniin vielä puoleksi tunniksi. Tee näin: 1. Huuhtaise broileri ja kaiverra sormin näppärin tilaa nahan ja lihan väliin. Menu kelvannee myös kannibaalien ruokailuhetkeen, josta paluun toissa vuonna tehneen Purtenancen Hour of the Cannibal -biisi oletettavasti kertoo.”. Pistä broitsku maustumaan viileään, kolme neljä tuntia riittänee. Töki saksilla tölkin yläosaan toistakymmentä reikää ja pyörittele saksenkärjellä reiät reilunkokoisiksi. tölkkihanurikanan valmistaminen ja nauttiminen on perin mieluisa homma. 3. Kuori valkosipulinkynnet, pistä ne puristimeen ja siirrä syntynyt mähmä oluttölkkiin. Istuta otus tölkkeineen pystyyn uunivuoan päälle ja anna vielä kokonaisvaltainen hieronta Vampyree soosia ja oliiviöljyä liukasteena käyttäen. lisää reseptejä www.inferno. Meillä Tampereella ymmärretään kyllä kanansiipien syömisen päälle, mutta naapurikylä Nokian sekä Yngwie J. Sodomy and Lust! Kokonaiseen grillattuun kanaan tulee satunnaisen säännöllisen väliajoin törkeä himo, ja yksi suurimmista nautinnoista onkin silpoa tuoreen ranskanleivän päälle riskejä paloja kaupan grillitiskiltä metsästetystä tipusta ja vetää kupu soikeaksi kahvin kera. 2. Ota oluttölkki ja juo siitä reilu puolet. Jo tölkkineste tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja, eikä amerikkalaisen hapatuksen arkkityyppi, musta kolajuoma sekään ole varmasti huono vaihtoehto, erilaisista mausteista puhumattakaan. 5. Siirrä kana uuniin, joka odottaa noin 180 asteen lämpöisenä. Tästä on tullut tehtyä melko monta versiota sekä miedompana että tulisempana, mutta tässä maistuu vähän kanakin.” Mausteseos: ? 1 tl paprikajauhetta ? 1 tl mietoa chilijauhetta ? 1/2 tl suolaa ? ripsaus sokeria ? 2 rkl Poppamiehen Vampyree-kastiketta ? loraus oliiviöljyä Villen KOKATESSA SOI: Tomaso Albinonin konsertot ”Kanan valmistuessa, halpaa punaviiniä siemaillessa ja klassisen musiikin soidessa voit tuntea hetken olevasi parempaa väkeä. Malmsteenilta opitun viisauden myötä enemmän on todellakin enemmän. Tylsäntympeät broilerinkoivet voidaan tässä seurassa unohtaa tykkänään. Mikäli seremoniaan osallistuvat porkkanapalvojat kaipaavat mielestäsi suitsukkeita uskonnollisen hurmion kasvattamiseksi, sopii tarkoitukseen parhaiten rakuuna, timjami tai muut vastaavat yrtit, roseepippuria unohtamatta. Paistele porkkanoita paistinpannulla runsaassa voissa ja lisää ropsaus suolaa sekä grillimaustetta. Pelonlietsonta- ja kieltojenvaadintakerhon väitteitä tölkistä kanaan mahdollisesti liukenevista myrkyistä ei kannata uskoa, ja vaikka ne todenperäisiä olisivatkin, kannattaa pitää mielessä, että kaikki ruisleipääkin syöneet ovat ennen pitkää menehtyneet
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Saatan olla vanha mutten niin vanha. Triptykonin odotettu kakkosalbumi Melana Chasmata ottaa askelen etuviistoon. Nimesin projektin Kuolemanlaaksoksi. Rakastan ensimmäistä levyänne ja seuraan kaikkea, mitä teette. Etsivä Somersetin (Morgan Freeman) luonnehdinta hyisestä mutta huippuälykkäästä sarjamurhaajasta kuvaa muusikkoa täydellisesti: ”Hän on menetelmällinen, tarkka ja, mikä huolestuttavinta, kärsivällinen.” Vuonna 1982 perustettu Hellhammer aloitti Fischerin ”bänditriptyykin”, jota Celtic Frost jatkoi menestyksekkäästi vuoteen 2008 saakka, joskin yhtye oli telakalla 1993–2001. Vaikutuin Triptykonin Eparistera Daimones -debyytistä (2010) niin syvästi, että päätin alkaa tehdä samanhenkistä musiikkia itsekin. Jaahas, vai että sellaista. Kuuntelemme musiikkiasi, enkä ole unohtanut, että ostit minulta death maskin. – Markus, tiedän kaikki nämä asiat. Olin tavannut Fischerin pari kertaa ennen kuin bändini päätyi yhteistyöhön Santuran kanssa, mutten tiennyt, yhdistäisikö hän nimeni Inferno-lehteen, joten katsoin korrektiksi mainita asiasta heti puhelun alussa. Santuran kera. Fischerin suunnitelmat olivat seikkaperäisen täsmälliset jo raskasta, sysisynkkää ja äärimmäisen primitiivistä metallia horjuvalla soittotaidolla tahkonneen Hellhammerin aikana. Taiteilijan monet kasvot T homas Gabriel Fischer, 51, on mitä miellyttävin ja kohteliain haastateltava, mutta hänen taiteilijaminänsä muistuttaa Kevin Spaceyn näyttelemää psykopaattia David Fincherin Seitsemässä (1995). Perisuomalainen skeptisyys iskee pintaan, vaikka Fischer tunnetaan suorapuheisena ja brutaalin rehellisenä miehenä, kuten tästäkin haastattelusta käy pian ilmi. Nyt yhtye on tehnyt kaksi täyspitkää Triptykon-kitaristi ja -tuottaja V. Sama järjestelmällisyys jatkuu tänäkin päivänä, mutta yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksen ja metalliyhteisön hyväksynnän tuomalla itsevarmuudella. Tulevien julkaisujen nimet, kansitaidehahmotelmat, flyerit sun muut lyötiin lukkoon hyvissä ajoin, useita äänitteitä eteenpäin. 16 Inferno. Molempien tekoset ovat viimeisen päälle suunniteltuja, yksityiskohtaisia, nerokkaita, karmaisevia, ahdistavia, riepovan raskaita ja ihmiskunnan mädäntyneisyydestä ammentavia mutta samalla sairaalloisen kauniita. Onhan se kiva, jos tykkää. Hellhammerhan oli olemassaolonsa aikana yksi alansa halveksutuimmista yhtyeistä, mutta samalla, bändin tietämättä, black metalin ensimmäisen aallon tärkein alkuunpanija Venomin ja Bathoryn ohella. Teksti Markus Laakso KUVAT Christian Martin Weiss Tom Gabriel ”Warrior” Fischerin tuoreimmat tekeleet eivät ole vain erinomaisia levyjä, vaan gargantuamaisia taideteoksia. Triptykon on kokonaisuuden viimeinen palanen. Odotan mielenkiinnolla, miltä uusi levynne kuulostaa ja mistä tekstinne kertovat, Fischer yllättää. Olet yleinen puheenaihe Triptykonissa. Siitä se sai nimensäkin: triptyykki-sana pohjautuu kreikkalaiseen termiin triptykhon, joka tarkoittaa kolminkertaista
”Viimeisen kolmen tai neljän vuoden aikana tapahtui niin dramaattisia asioita, ettei mikään elämässäni ole eikä tule koskaan olemaan samoin kuin ensimmäisen levyn ilmestyttyä.” Inferno 17
Hellhammerista muodostui sittemmin hänen turvasatamansa ja raivonsa megafoni. Rummut kuulostavat treeneissä fantastiselta, joten yritimme kaapata saman soundin levylle. Toisaalta, minulla on aivan toinen tausta muusikkona kuin muilla bändin jäsenillä. Tämä levy oli hänelle eräänlainen kokeilu, mikä oli upeaa, koska olen itse eksperimentoinut eri musiikkityyleillä koko ikäni. – Yritimme tehdä Into the Pandemoniumista monipuolisen vierailevien muusikoiden ja erilaisten soitinten avulla, kun taas nyt pyrimme samaan bändin sisäisesti, Fishcher summaa. Nainen ajautui vakaviin mielenterveysongelmiin ja hankki vuosien varrella niin paljon kissoja, että Fischerin kodin hygieeniset olosuhteet olivat asuinkelvottomat. Se esittelee Triptykonin pykälää kokeellisempana ja rohkeampana. Hän päätti jakaa tekijänoikeustulonsakin tasan yhtyeen kesken, koska kappaleet syttyvät eloon vasta yhdessä treenikämpällä musisoituina. Siellä on äänitetty osia Monotheistista ja Eparistera Daimonesistakin, muttei koskaan rumpuja. Bunkkeri sijaitsee kolmen minuutin kävelymatkan päässä maestron kotoa. Pioneeriasema ja uusiutumiskyky ovat siis yhä vahvasti läsnä. Victorin lauluosuuksien kasvattaminen oli tietoinen päätös jo varhaisessa vaiheessa debyytin jälkeen. (Celtic Frostin) Into the Pandemoniumin (1987) jälkeen minulta pitäisi osata odottaa mitä tahansa, Fischer muistuttaa. Sen on kaavailtu sisältävän myös levytyssessiosta yli jääneitä biisejä, yksi tai kaksi vielä äänittämätöntä veisua ja uudelleen purkitettavan ”completely ultimate” -version eräästä täyspitkän biisistä. Olen kriittisyydestäni huolimat18 Inferno ta onnellinen, että saimme kolmen vuoden työkuorman vihdoin valmiiksi. – Monotheistillä ja Eparistera Daimonesilla on mielestäni paremmat kitarasoundit kuin tällä uusimmalla. Tuhannen asukkaan piskuisessa Nürensdorfissa varttuneen pojan vanhemmat erosivat tämän ollessa kuusivuotias. Kokeellisuus ja itsekriittisyys Melana Chasmata ei ole niin suora jatke Eparistera Daimonesille kuin debyytti oli Celtic Frostin Monotheistille (2006). Levy-yhtiö kielsi minua sanomasta näin, mutten voisi vähempää välittää. Oli hienoa seurata, miten avoimesti hän heittäytyi eri musiikkityyleihin. Harvalla muusikolla on ollut yhtä traumaattinen lapsuuskaan kuin Fischerillä. Hänen tyylinsä toi ilmaisuumme uuden värisävyn, josta pidän erittäin paljon. Pimeän syli Kuten päätoimittaja kirjoitti levyblogiinsa, Melana Chasmata edustaa totaalista hallintaa. Fischer on tuonut esiin lukuisissa haastatteluissa, ettei hän halua poiketa Monotheistin viitoittamasta linjasta, joten monelle irtiotot, kuten mielipuolinen akustisella kitaralla soitettu soolo nopeahkosti jyräävässä Tree of Suffocating Soulsissa, tulevat yllätyksenä. Jos kaikki aikeet lihallistuvat, äänitteestä saattaa tulla ep:n sijaan minialbumi. Muiden mielestä se onnistui hyvin, mutten ole itse kovin varma siitä. – Jos näin on, ne ihmiset eivät tiedä kuka olen. Mielestäni Led Zeppelinin John Bonhamin soundi on ideaalinen, ja meidän sointikuvamme on nyt lähempänä modernia kuin vanhaa. Bändi halusi äänittää rummut Santuran Woodshed-studion sijaan treenikämpällään, jossa Norman Lonhardin patteristo kuulostaa kuulemma tujummalta kuin missään muualla. Triptykon suunnittelee julkaisevansa myöhemmin tänä vuonna ep:n, jolle saattaa tulla uusia miksauksia joistain albumin kappaleista – sellaisia, jotka Fischerkin voisi allekirjoittaa täysin. Päätös on täysin hänen. Hän vetäytyi omaan maailmaansa, jossa hän sai lohtua kirjoista, syvästä misantropiasta ja synkimmästä mahdollisesta musiikista. Levyn komppikitarasoundi on odotettavastikin murskaava muttei yhtä väkivaltainen ja kulmikas kuin debyytillä. Pahimmillaan eläimiä asui talossa yhdeksänkymmentä. Vaikkei Melana Chasmata ole yhtä kirjava kuin Celtic Frostin mainittu kolmosalbumi, kiekot ovat hengenheimolaisia. Yksinhuoltajaäiti salakuljetti kehitysmaista timantteja ja kelloja, joten pieni lapsi kärsi jatkuvasti turvattomuudentunteesta ja musertavasta yksinäisyydestä. Äiti saattoi jättää seitsenvuotiaan yksin kotiin viikoksi, eikä kertonut, milloin palaisi. Harva bändi, jos mikään, on niin sinut pimeytensä kanssa kuin Triptykon. Uskon, että Victor yllättyi itsekin siitä, mitä kaikkea hän levylle lopulta soitti, Fischer pohtii. Vaikka Fischer on säveltänyt jälleen suurimman osan materiaalista, Melana Chasmata on tyylipuhdas bändilevy. Löyhkä oli sanoinkuvaamaton. Kunkin muusikon vahvuudet on tuotu levyllä selkeästi esiin, minkä huomaa selvimmin siitä, että Santuralle on suotu lisää örinäosuuksia sekä kitarasooloja ja basisti Vanja Šlaighkin pääsee ääneen päätösraidassa Waiting. Suosin isompaa soundia. – Mitä kitaransoittoon tulee, Victor on ennen kaikkea black metal -kitaristi. – Kaikki muut rakastavat levyn rumpusoundeja, minä en. Triptykonin kaltaisessa musiikissa kitarasoundi nousee korostuneen tärkeään asemaan, joten tuottava kitaristikaksikko panostaa siihen huomattavasti keskivertobändiä enemmän. Se vaikuttaa koko albumin yleisilmeeseen, joka heijastaa vähemmän lohdutonta ja sysimustaa valoa kuin edeltäjänsä. Fischer kirjoittaa kokemuksistaan avoimesti Only Death Is Real -kirjassaan (2009), mutta pyrkii haastatteluissa pikemminkin välttämään sokeeraavuutta aiheuttavien tositarinoiden kertomista, koska pitää henkilökohtaisilla tragedioilla ratsastamista halpamaisena keinona yrittää. Olen erittäin ylpeä Melana Chasmatasta, mutta tuotannollisesti sinne jäi joitain yksityiskohtia, jotka eivät tyydytä minua. Fischeristä tuli hylkiö, jota ikätoverit pahoinpitelivät ja opettajat vieroksuivat. – Haluaisimme Vanjan laulavan enemmän, mutta emme painosta häntä siihen millään lailla. Fischer on suorasukainen myös levyn rumpusoundien suhteen. Hän ei nähnyt kilpa-ajajaisäänsä juuri koskaan, eikä tuntenut kotikylästään ketään. Ne seikkailevat yleisen mukavuusrajan molemmin puolin ja läiskivät uusia näkökulmia metallin normistoon. Olen äärimmäisen kriittinen sen suhteen, ja haluan olla rehellinen. Jos palaisi
– Valitsin levyn nimen jo kauan ennen näitä tapahtumia, ja nimi kasvoi merkityksellisemmäksi kuin osasimme arvatakaan. Debyytistä tuli täsmälleen sellainen kuin olin suunnitellutkin. Minä vain nauroin ja totesin, että tuo on paskapuhetta – miksi ihmeessä en mainitsisi. – En halunnut lukea puffitekstejä, joissa haastateltava kuulostaa automyyjältä, joka yrittää myydä sinulle ajokin hinnalla millä hyvänsä, vaan etsin uutta tietoa musiikkibisneksestä, studiotyöskentelystä ja biisinkirjoittamisesta. Kaksi muutakin bändimme jäsentä kärsi vaikeista ongelmista levyn sävellysperiodin aikana, mikä heijastui myös levylle. Naislaulua ja akustista kitaraa on hyödynnetty aiempaa enemmän, ja Fischerin thrash-menneisyys nostaa ajoittain päätään. Se on mielestäni parempi levy kuin tämä uusi. Hän rakasti haastatteluiden lukemista ja kulissien taakse kurkkimista. Jos ammentaa musiikkia rehellisesti omista tuntemuksista eikä sävellä vain kaavoihin ja rutiineihin perustuen, totta kai tällaiset tapahtumat vaikuttavat myös musiikkiisi. Liki 70 minuutin monoliitti ei ole kuitenkaan helppo pala pureskeltavaksi, vaan se vaatii – ja ennen kaikkea ansaitsee – perinpohjaista perehtymistä. Miksi minun pitäisi suhtautua eri lailla, kun annan itse haastatteluja. En ole myyjä vaan muusikko. Vaikka Fischer pyrkii pysymään poissa lööpeistä, hän on ottanut käytännökseen olla haastatteluissa niin rehti kuin mahdollista. Hän haali käsiinsä kaikki mahdolliset lehdet, joista pystyi opiskelemaan, mitä kaikkea kätkeytyi sen musiikin taakse, joka oli hänen intohimonsa, rakkautensa ja pakopaikkansa kauhuntäyteiseltä arjelta. Viimeisen kolmen tai neljän vuoden aikana tapahtui niin dramaattisia asioita, ettei mikään elämässäni ole eikä tule koskaan olemaan samoin kuin ensimmäisen levyn ilmestyttyä. ”Gigerin kanssa työskentely on fantastisen kiehtovaa, mutta se ajaa samalla mielipuolisuuden partaalle.” saada levyjä kaupaksi. Minulle sanottiin, että älä mainitse asiasta haastatteluissa. Se juontaa juurensa siitä, että Fischer oli ensin fanaattinen metallifani ja vasta sen jälkeen muusikko. Itsekriittisyys on elintärkeää taiteilijalle, Fischer kiteyttää ja huomauttaa, että taide virtaa jatkuvasti eteenpäin ja muuttuu, eikä torota staattisesti paikallaan. Levy-yhtiö rakasti sitä, mutten ollut itse yhtä varma asiasta. – Eparistera Daimones on mielestäni yksi parhaista albumeista, joita olen koskaan tehnyt. Miksi minun pitäisi suhtautua kriittisesti vain ulkopuolisiin asioihin eikä omiini. Hellhammerista ja Celtic Frostista kasvoi elämää suuremmat Inferno 19. Yksityiskohtainen primitiivisyys Melana Chasmata ei ole kokonaisuutena yhtä lohduton kuin sysimusta edeltäjänsä, vaan sieltä täältä pilkahtelee hymyn huulille tuovia yksityiskohtia. Siksi hän ei nytkään mene yksityiskohtiin, kun puhe kääntyy albumin nimeen (Melana Chasmata tarkoittaa vapaasti käännettynä syvää masennusta) ja kuormittaviin henkilökohtaisiin ongelmiin, jotka viivästivät äänitysten alkamista puolellatoista vuodella. Sitä on vaikea hyväksyä, koska se ei johdu vain omista valinnoistani. On vaikeaa tulla ikinä saavuttamaan mitään parempaa kuin se, Fischer tunnustaa ja jatkaa: – Jokaiselle albumille kohdistuu järjetön määrä paineita, jotka juontuvat Triptykon-aikojakin taemmas. Eparistera Daimones otettiin antaumuksellisesti vastaan, joten odotukset uutukaista kohtaan ovat suuret, mikä luo ymmärrettävästi paineita tekijöilleen. Kävimme esimerkiksi hiljattain keskusteluja levy-yhtiömme kanssa Melana Chasmatan tuotannosta
Välillä sävellys lähtee muodostumaan jostain sisäisestä tunteesta tai valmiista sanoitusaihiosta, jonka hän pyrkii muuntamaan musiikiksi. Viimeinen Celtic Frost -levy oli bändin uran menestyksekkäin, mutta minun on täytettävä myös Morbid Talesin (1984) ja To Mega Therionin (1985) odotukset jokaisella levylläni. Hän hioo soundit periaatteessa valmiiksi demoja äänittäessään. Mitä tuotantoon ja biisintekoon tulee, minulla on omat standardit ja tavoitteet. Fischer ei nojaa biisinteossa rutiineihin, vaan säveltää kaikin mahdollisin keinoin, jotka johtavat parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Joskus osa ideoista ilmaantuu hyvin myöhäisessä vaiheessa prosessia. Jopa monet kitaristit aliarvioivat sen merkitystä. Esimerkiksi Altar of Deceit syntyi, 20 Inferno kun työstimme Black Snow’ta. Kappaleista tulee kokonaisia vasta sen jälkeen, kun niihin lisätään myöhemmin detaljeja ja mutkikkaampia juttuja. – Joskus uusi biisi syntyy samanaikaisesti kun työstämme toista kappaletta. Se paine on radikaalein kaikista. Kaikki muu on sekundääristä. Joistain biiseistä hän ohjelmoi tai äänittää raakademot kotonaan, välillä hän tuo valmiita kappaleita treenikselle liveaudienssiin. Noin puolet näistä lyödään lukkoon etukäteen treeneissä ja loput studiossa. Ulkopuolinen paine kalpenee kuitenkin siinä, mitä asetan omille harteilleni. Triptykonin kappaleiden tukijalka nojaa usein melko primitiivisiin riffeihin ja rytmeihin, joiden päälle on aseteltu tarvittava määrä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi feedbackulinaa, bassonpörinää tai leadkitaraa. Kuten sanoit, yksityiskohdat ovat todella tärkeitä. Victor sen sijaan toimittaa aina täydellisesti äänitettyjä demoja, joiden päälle voisi vain laulaa ja julkaista ne levyllä. – Soittotyyli on äärimmäisen oleellinen osa sitä, miltä biisi lopulta kuulostaa. Monimuotoiset työskentelytavat pitävät homman mielenkiintoisena. Moni kitaristi on tullut ihmettelemään. ”Yritimme tehdä Into the Pandemoniumista monipuolisen vierailevien muusikoiden ja erilaisten soitinten avulla, kun taas nyt pyrimme samaan bändin sisäisesti.” legendat. Minulle biisin tunnelma on aina tärkein. Toisinaan joku riffinpätkä muistuttaa tekstistä tai biisinnimestä, jota hän on aiemmin pyöritellyt. Elektronisemmasta kamasta miehellä on kuulemma koneellaan ”miljoona demoa”. Lisäsimme kitaraa ja laulua tälläkin kertaa levylle viimeisenä miksauspäivänä. – Biisi on valmis vasta miksauksen jälkeen. Osa riffeistäni on hyvin simppeleitä, mutta se on tyylini kirjoittaa musiikkia