#232: AVANTASIA KILLSWITCH ENGAGE VERMILIA CRADLE OF FILTH RIOGHAN ELÄMÄ ON RASKASTA. 2/2025 I HINTA 13,90 €
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Rit ua lm ord , Dis arm on ia Mu nd i, Sh ere ign , Pu trid De fec atio n 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Kil lsw itc h En ga ge 02 2 Cr ad le of Fil th 02 6 Rio gh an 02 8 Av an tas ia 03 2 Ve rm ilia 03 4 Arc h En em y 04 2 Pö lky llä : De mi lich -pä älli kkö An tti Bo ma n 04 6 Sa lam yh kä : Ac e Fre hle y’s Co me t Sec on d Sig hti ng (19 88 ) 04 9 Arv iot , pä äo sas sa Him me lkra ft 06 6 Ku ud es pii ri: To /D ie/ Fo r ja uu si ään i 034 018 02 8 32 02 6 KA TJ A KU H L KE VI N N IX O N AA R N I VIS U AL S VE R M IL IA TR AV IS SH IN N
12 th –14 th JUNE TURKU 2025
Vastaus tulee tuossa tuokiossa: ”Paha kurki!” Ohjaaja Hakosen saapuessa, noh, ohjaamaan (”Heikki, mä en näe sitä mitenkään kombinaationa, että katatoninen plus tulee”) Kahilainen valittaa taustabändin soittavan ”aivan liian lujaa joka kohdassa”. Siispä valintani oli kemiläisen taiteen moniottelijan Martti Hakosen näyttävä kokonaistaideteos Paha kurki, joka kuvastaa aikaamme ja sen toimijoita täydellisesti. Niitä on toden totta piisannut lajityypin alkuhämäristä saakka, mutta tuskin koskaan niillä on ollut niin paljon samastusmispintaa kuin tässä hetkessä. Kun Jaahas-teatterin näyttelijät Timo Kahilainen ja Heikki Silvennoinen kyselevät toisiltaan ”Kuka sinä olet?”, nykykatsoja kääntää katseensa ensin itään, sitten länteen ja kysyy samaa. vuosikerta Numero 232 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. MINULTA tiedusteltiin parhaillaan lukemasi tekstin kirjoittamista edeltävänä iltana, mikä musiikkiesitys kuvastaa mielestäni nykyhetkeä parhaiten. Mutta ei sekään nyt oikein. En tiedä, mikä tilanne on parin viikon päästä, kun tämä lehti tulee ulos – liekö koko planeettaa enää edes olemassa –, mutta aivan ensimmäiseksi mieleeni pyrki joukko dystooppisia metallibiisejä. 28.3.) KILLSWITCH ENGAGE This Consequence TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT DEMILICH Nespithe JONATHAN HULTÉN Eyes of the Living Night SCOUR Gold 7. Ongelmaksi kuitenkin muodostui, että elämämme hetki on niin ylitsevuotavan absurdi, ettei sitä voi oikein kuitata pelkällä synkkyydellä. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ajatuksiin pamahti myös Killing Joke. ”Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua, ja minä sitä”, Olli Keskisen näyttelemä Hakonen kertasi vuonna 1993 Kummelin Luomisen tuskaa -sarjassa. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Katja Kuhl KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 1796-7600 25. Siis juuri siltähän tässä tuntuu koko ajan. Sitten välähti: laajennetaan hieman taiteen kenttää ja tehdään samalla kunniaa hiljan kuolleelle suomalaislegendalle. Ulverin viimeisimmän oikeasti hyvän albumin The Assassination of Julius Caesarin (2017) upea So Falls the World -biisikin kävi tyrkyllä. Paha kurki RIOGHAN Kept ARCH ENEMY Blood Dynasty (ilm. Maailmaan mahtuu toki myös sarkastisin teemoin toteutettua ”vakavaa” musiikkia, joka voisi tulla kyseeseen. Aamu-uutiset saavat toistuvasti nauramaan ääneen, että ei jumankauta tämä ole todellista
Ulkomaisten medioiden kiinnostus on herännyt, ja levyn ennakkotilauksia on tullut Yhdysvaltoja myöten. – Meillä on käsissä bändi, jonka sisäinen synergia ja kappaleet toimii, soitto kulkee ja kaikki tuntuu muutenkin oikealta. Suomalaisten kurssi onkin jatkuvasti nousemaan päin. – Ei olla yksinkertaisesti haluttu lähteä mukaan tarjottuihin diileihin. – Kyllä tässä laikka punaisena painetaan, eikä se tule kenellekään meistä yllätyksenä, että tahti vain kiihtyy. Olette julkaisseet molemmat levynne omakustanteisesti. – On varmasti, kitaristi Timo Pönni myöntää. – No, meillähän vaihtui rumpali Miikki Kuntun jäätyä sivuun. Jope Salmisen tulo bändiin on vaikuttanut ryhmädynamiikkaan ja soundiin valtavasti, ja pelkästään positiivisesti. Sara [Strömmer, laulu] teki kaikki tekstit, ja niistä muodostuu oma temaattinen kaarensa. Toivotaan, että päästäisiin pian myös keikkailemaan ja viemään Pahan Ruhtinattaren surusanomaa kotirajojen ulkopuolellekin. – Black Halo on reipas harppaus sitä kohti, mitä me bändinä halutaan olla ja miltä kuulostaa. Raskaampi ja rohkeampi E LS A W E LL A M O 8. Lisäksi mies osaa laulaa ja puhua japania, vaikka on pyydetty sitä lopettamaan. Tuskin valehtelen, kun sanon, että tällainen yhtye on ollut jokaisen jäsenen haave. Onko jäsenistönne valmis panostamaan bänditoimintaan täysillä. Tunnettuutenne on ollut vahvasti nousujohteista. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN BLACK Halo on Ghost Diaries -edeltäjäänsä (2023) dynaamisempi ja iskevämpi kokonaisuus. Albumin osittain äänitti, tuotti ja miksasi Mikko Herranen. Jos jonkun laikka kärähtää, siirrytään sivuun ja homma jatkuu. Herrasen kultakorvat ja ammattitaito saivat biisit nousemaan ansaitsemalleen levelille. Joonas [Pulkkinen, kitara] sävelsi tämän levyn melko nopeasti, ja sovituksia tehtiin enemmän yhdessä. – Ghost Diariesin biisit olivat melko pitkällä aikajänteellä syntyneitä ja ehkä vähän vielä oman soundin etsimistä. Mitä asioita teitte nyt konkreettisesti toisin kuin debyytillä. Mitä mieltä olette tästä väitteestä. Modernia metallia työstävä Shereign paiskii hommia hiki hatussa. – Kommenttikenttien ja alueellisten kuuntelukertojen kasvun puolesta pelkästään positiivista! Uudet biisit on otettu innolla vastaan. Kun löytyy taho, jolla on oikeasti kiinnostusta ja intressit lähteä puskemaan Shereigniä eteenpäin, tilanne on tietysti aivan toinen. Uskon, että se kuuluu yhtenäisempänä ja raikkaampana kokonaisuutena. Siellä oli esimerkiksi aivan ensimmäinen Shereignille sävelletty kappale, ja pöytälaatikkoonkin noista sessioista jäi vielä kamaa. Miksi. Minkälaista palautetta Shereign on saanut ulkomailta. Meistä kukaan ei ole onneksi ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Siihen asti pidetään mieluummin langat omissa käsissä kuin että jouduttaisiin kiemurtelemaan, että meitähän kustiin silmään. – Musiikkia lähdettiin lähestymään nyt tietoisesti raskaammasta kulmasta ja rohkeammin kuin edeltäjällä
On tosin eri juttu, erottuuko sillä edukseen. Kuva kyseisestä vessanpytystä on ikuistettu Bowels of Hell -ep:n cd-painoksen sisäkanteen. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Ronski slam death metal ei ole aivan mediaseksikkäintä musiikkia, mutta tässäkin genressä onnistujat esiintyvät edukseen. Onko kesto tarkoituksellinen vai loppuivatko kappaleet kesken. Millä keinoin aiotte erottautua genren bändien joukosta. Jos oletetaan, että tekstinne eivät ole täyttä fiktiota, mitkä ovat bändin tähän astisen uran pahimmat ja haastavimmat vessamuistot. Miksi yhtye taannoin perustettiin. 9. – Meidän ekalla treeniksellä oli rakennuksen yhteinen vessa sen verran törkyisessä kunnossa, että siitä on kyllä jäänyt traumoja. – Alkujaan oli kyllä tarkoitus nauhoitella uusiksi muutama vanhempi kappale, mutta ideasta luovuttiin, kun tuli mieleen, että uudelleennauhoitukset vetävät harvemmin vertoja alkuperäiselle. – Piirit ovat Suomessa ainakin toistaiseksi sen verran pienet, että ihan tällä valitulla aihealueella erottuu massasta. Tales from the Toilet -kokopitkän 18-minuuttista mittaa voi kuvailla maltilliseksi. – Ihan yhden miehen projektiksi, koska innostuin kirjoittamaan muutaman slam-biisin, kitaristi Peter Halin kertaa. Yksi niistä on kotimainen Putrid Defecation. – On hommassa siinä mielessä syvempi pointti, että tässä genressä on historiallisesti viljelty aikamoista naisvihaa ja väkivaltafantasiaa, ja me tehdään ihan tietoisesti pesäeroa moiseen kuvastoon. – Ehkä se kertoo jotain meidän omasta mielenlaadusta, että vessahuumori jaksaa huvittaa vielä tässä iässä, Halin hymähtää. Terveisiä viemäristä VUONNA 2019 manifestoitunut Putrid Defecation on varsin tuore kokoonpano, mutta yhtyeen jäsenet eivät ole ihan koulupoikia. Tyylilajinne on saanut lähivuosina jalansijaa, ja Suomestakin löytyy kourallinen kohtalaista mainetta saavuttaneita alan ryhmiä, kuten Cumbeast, Inferia ja Torsofuck. Soittohistoriaa löytyy vuosikymmenten ajalta, ja porukka runttaa brutaalia death metalia ammattimaisin ottein. Tämä on vähän sen sortin musiikkia, että ei kannata tehdä mitään turhan pitkiä eepoksia. – Ihan tarkoituksellinen se on, ei makiaa mahan täydeltä. Onko musiikkinne teeman tarkoitus olla mahdollisimman pahaa törkyä ja hassuttelua, vai onko hommassa jokin syvempi pointti, joka ei välttämättä aukea kuulijalle ihan ensimmäisellä kuuntelukerralla. – Alun perin ei ollut sen kummempia tavoitteita kuin julkaista yksi demo tai ep, mutta tässä sitä ollaan viisi vuotta myöhemmin, debyyttialbumin äärellä
– Uskon, että tämän julkaisun parissa tekemämme työ oikeuttaa itsensä – jos ei nyt, niin vuosikymmenten päästä, kun katsomme pikemminkin eteenpäin kuin taaksepäin. – Sanoitukset eivät ainoastaan esitä osaa siinä, mihin suuntaan julkaisu kulkee, vaan myös kappaleet itsessään muuttuvat niiden ansiosta. Katse tulevassa KUINKA Ritualmord eroaa muista projekteistanne. Myös eri instrumenttien, joita olen käyttänyt ja kerännyt muita projekteja varten, tutkiminen on suuri osa tämän albumin kappaleiden kehitystä. Se puolestaan vei kansitaiteen satiirin alueelta eteerisempään ja henkisempään suuntaan – niihin tunnelmiin, kun päätimme tehdä ep:n sijaan ensimmäisen Lifelover-levyn 20 vuotta sitten. Se tuo taiteelliseen työskentelyyn luovaa vapautta ja rohkaisee kuulijoita tekemään samaa yksilöllisellä tasolla. Mistä levy kertoo. Miksi näin. 10. Kun kehitymme artisteina, opimme selkeämmin, missä sanoituksissa ja kappaleissa on energiaa, jota kaipaamme Ritualmordiin. Ruotsalaisyhtyeen jäsenistön musiikilliset ambitiot eivät ole kuitenkaan sammuneet, mistä on osoituksena duo nimeltä Ritualmord. This Is Not Lifeloverin kansikuva on hämmentävästi päivitetty versio Lifeloverin Pulver-esikoisen (2006) ikonisesta otoksesta. – Menneisyys on jo täyttänyt tehtävänsä olemalla osa historiaamme. Minkälaista sen tekeminen oli. SYTYKKEITÄ Lifeloverin traagisesta lopusta on pitkälti toistakymmentä vuotta. Ensimmäisen albuminne nimi on paljonpuhuvasti This Is Not Lifelover. Sävellykset ja sanat vahvistavat toisiaan. Kiekkoa kuunnellessa on helppo huomata, että musiikissa todella on paljon liikkumatilaa ja ilmaisunvapautta. – Merkittävintä on, ettei Ritualmord ole sidottu mihinkään genreihin, duon toinen osapuoli Kim Carlsson määrittelee. – Painotamme konsepteja, jotka eivät liity yksinomaan kuhunkin kappaleeseen ja sanoituksiin, vaan myös aikaan ja paikkaan, joissa ne ilmenevät. Vuosien varrella on syntynyt paljon materiaalia, joka on luonteeltaan soljuvaa ja jota ei ole ollut järkevää panna muualle. – Kannella on paljon merkitystä. Se toimii enemmänkin uuden vastakohtana ja voi olla usein hyvin käytännöllinen väline, johon verrata jotakin tuoretta. – Tähän julkaisuun on panostettu paljon, myös jälkikäteen. Sinä ja yhtyetoverisi Johan Gabrielsson lähestytte neljääkymppiä, ja musiikillinen historianne on merkittävä. Se symboloi muuttoani maakunnasta toiseen, jolloin minun oli pakko arvioida uudelleen itseäni ihmisenä, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Palaatteko koskaan menneisiin julkaisuihinne ikään kuin lukemaan päiväkirjaa
Albumin musiikki on tuttua, joskin ehkä piirun verran aiempaa synkempää Disarmonia Mundia. Toisinaan elämä vain päättää tuoda eteen haasteita, joiden ratkominen on tarpeellista. Miksi olette päättäneet pitää sen sellaisena. – En väitä, etteikö täällä olisi sellaisia, mutta emme koskaan tavanneet sopivia tyyppejä. SYTYKKEITÄ Italialainen Disarmonia Mundi on pitänyt hiljaiseloa viimeisen kymmenen vuotta. Tuntuuko, että olette saaneet osaksenne tarpeeksi tunnettuutta. 12. Ravinale jatkaa, että uusi The Dormant Stranger -albumi tehtiin itse asiassa jo muutama vuosi sitten. Ettore [Rigotti, laulu ja soittimet] on puolestaan viettänyt aikaa tuotantohommissa studiossaan. Voin myöntää, että tätä projektia olisi voinut hoitaa paremmin. Kun kuulin uudet kappaleet, tunsin heti niiden melankolisen fiiliksen, joka puski sanoituksia tiettyyn suuntaan. Ehkä valitan tunnettuuden puutetta vuosikymmenen kuluttua, mutta nyt en tee niin. Disarmonia Mundi on kirjoittanut paljon hyvää melodista death metalia, mutta bändin nimi on jäänyt isompiensa varjoon, vaikka sen toisena laulajana on kuultu Soilworkin Björn Stridiä (kuvassa keskellä). – Tavallisesti Ettore kirjoittaa kaiken musiikin ja lähettää minulle demoversioita, jotta voin kirjoittaa sanoitukset ja kehittää laulusovituksia. Disarmonia Mundi on ennen kaikkea studioprojekti. – Aika on mennyt oikeastaan heittämällä, laulaja Claudio Ravinale vastaa. Nyt minusta tuntuu päinvastaiselta: olemme pirun onnekkaita, että niin moni on yhä kiinnostunut meistä. Täytyy ymmärtää, että Italia ei ole kovin iso metallimaa, joten innokkaiden ja taitavien soittokavereiden löytäminen on hankalaa. – Emme yksinkertaisesti löytäneet sopivia soittokavereita, joten jossain vaiheessa lopetimme etsimisen. – Kirjoitimme ja purkitimme levyn lopulta aika nopeasti. Koetko, että levyn tekstit muodostavat jonkinlaisen kokonaiskuvan. Kun ottaa huomioon, että sanoitukseni ovat yleensä aika negatiivisia, se ei ole välttämättä hyvä asia, hah. Minusta sovitusprosessi on aina mielenkiintoinen, sillä toisinaan musiikkiin kulkeutuu fiiliksiä, joita ei voi kuvailla sanoin. Nyt bändiltä on julkaistu uusi levy, joka yllättää tasokkuudellaan. Ainahan voi ruikuttaa siitä, kuinka paska maailmantila on, mutta jotkin sanoitukset veivät toiseen suuntaan. Ettore sävelsi todella – siis TODELLA – paljon musiikkia, joten koin alkuun pientä pulmaa sen suhteen, mistä kirjoittaisin... – Hauska juttu on, että kirjoitin tekstit jo vuosia sitten, kauan ennen pandemiaa, mutta ne kuulostavat yhä siltä kuin ne olisi kirjoitettu eilen. – Menestys vaatii nykyisin paljon, ja itse musiikki on vain jäävuoren huippu. – Onhan se, mutta ehkä tuo johtuu siitä, että olemme tulossa vanhoiksi, hah hah. Genrensä varjoissa MITEN hiljaiset vuodet ovat sujuneet. – En oikeastaan. Julkaisun kanssa meni aikaa olosuhteiden pakosta. Olemme tottuneet tekemään hommat tavallamme, ja uusien jäsenten värvääminen tässä vaiheessa tuntuisi oudolta. – Jos olisit kysynyt tätä kymmenen vuotta sitten, olisin varmaan ollut sitä mieltä, ettemme ole tarpeeksi tunnettuja. – En ole todellakaan laiskotellut kymmentä vuotta, vaan olen tehnyt kuusi levyä industrial-bändilleni The Silverblackille sekä kaksi albumia horror metal -projekti Infernalizerin kanssa
K U V A : R O SS H A LF IN Metallica. En tiedä, missä tällä hetkellä mennään, mutta sen tiedän, että ainakaan rockismin paluu ei ole näköpiirissä. Silloin tapahtuvat parhaat asiat. Enkä nyt tarkoita mitään rättiväsynyttä metallimusiikin alagenrejen määrittelyä, vaan sitä, mitkä ominaisuudet tekevät musiikista minulle relevanttia ja miksi. Ukko luokittelee, määrittelee ja asettelee maailmaa ”järjestykseen” ja kehtaa vielä väittää tätä järjestystä luonnolliseksi. Kaikki muu on epäaitoa, kertakäyttöistä, vähempiarvoista. Olo on kuin dinosauruksella. Ainahan minä julistan, että musiikki on yksityisasia. 14. Nuorena kyllä kommunikoin makuani kovasti muille, nykyään tuskin lainkaan. Onko tuossa lopulta kyse eri asioista. Olen 1990-luvun nuori, ja ala-asteaikana olin koko pienessä kyläkoulussa tasan ainoa, joka kuunteli heviä. Onko todella. Konservatiivi. Toimittaja Kelefa Sanneh alkoi kirjoittaa parikymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa siitä, miten rockin ja rockjournalismin maailma oli (ja on) läpeensä konservatiivinen. Tämä jako elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Rockismin vastavoimaksi nousi sittemmin ilmiö nimeltä poptimismi, jonka ajatus oli kai se, että mitä tahansa listapoppia tekevää artistia arvostettaisiin yhtä paljon kuin sitä perinteistä muusikkomiestä. Ensin sosiologi Pierre Bourdieu saapuu kummittelemaan ja selittämään, että kyse on ihan vaan elitismistä. Rockistin testamentti OLEN yrittänyt lukea viime aikoina Aristotelesta, ja voi jumalauta, että osaa käydä hermoille. Olen nähnyt jonkin verran vaivaa tunnistaakseni laadun myös siinä musiikissa, joka ei värisytä sieluani millään tavalla. Kun olin 11-vuotias, nämä kaksi asiaa tuntuivat tulevan kokonaan eri todellisuuksista. En kuitenkaan arvannut, että havainto olisi sisäänkäynti yli 30-vuotiseen kaninkoloon. Bisnes ei ole kiinnostunut minusta tai kaltaisistani. En ole varmasti ainoa, joka yrittää tehdä jonkinlaista eroa ”oikean” musiikin ja bulkin, pikamuotimusiikin tai pilipalin välille. Usein siinä sisäpuolelle päätyvässä musiikissa on särökitaraa ja hienhajuista rummunsoittoa, virittämätöntä laulua ja häiriöääniä. Olen nimittäin havainnut itsessäni suurta tarvetta määritellä ja luokitella musiikkia. Onko Metallica identiteetin rakennuspalikkana ja elämän suunnannäyttäjänä yhtään sen kestävämpi, syvempi tai vivahteikkaampi valinta kuin DJ Bobo. Jaottelu on täsmälleen sama kuin se, jonka minä tein vaistomaisesti 11-vuotiaana. Sen lähtökohta on valkoinen heteromies tekemässä ja esittämässä omaa musiikkia oikeilla soittimilla, aidosti. Yritän erottaa itseni rahvaasta ylentämällä oman kultivoituneen makuni muita paremmaksi. Hahmotin jo silloin, että tässä on nyt kyse vähän eri asioista. Tässä piilee muutama ansa. Ei samalla tavalla tai samoin sanankääntein, mutta kuitenkin. Mutta voiko tämä jaottelu liittyä johonkin laajempaan yhteyteen. INFERNO-KOLUMNI VILHO RAJALA Tai onko se, että minulla se palikka sattuu olemaan Metallica, tehnyt elämästäni jotenkin parempaa kuin se, että se palikka olisikin sattunut olemaan DJ Bobo. Olen oppinut tuntemaan rajan, jossa ulkokohtainen arvostus päättyy ja musiikki murtautuu sisäpuolelle. Koko muu viiteryhmäni kuunteli eurodanceä. Mistä se syntyy ja onko se läpikotaisin subjektiivinen. Ihan kuin maailma olisi jotenkin selvärajainen tai -luokkainen kokonaisuus, joka koostuu miljoonista ja taas miljoonista määriteltävistä pikkupalasista. Molemmat edustivat musiikkia, mutta yhtäläisyydet loppuivat siihen. Vai valehtelenko itselleni. Tämä ei osu kovin kipeästi, koska voin aina paeta henkilökohtaisuuteen. Olen siis synnynnäinen rockisti. Se täytyy kai vain hyväksyä. Olemme markkinoiden silmissä harmaantuva ja harveneva, sanalla sanoen luotaantyöntävä joukko. Sitten pöytään isketään kaksi käsitettä, rockismi ja poptimismi, ja nyt sattuu vähän enemmän. Maailma on liikettä, hemmetti! Valitettavasti on kuitenkin niin, että – Juha Hurmetta siteeratakseni – ”kaikesta rasittavan kiinnostunut” Aristoteles on vastuussa laajasti jakamastamme länsimaisesta maailmankuvasta, jota minäkään en pääse pakoon
For fans of Helloween, Manowar and Iron Maiden. Young and hungry Thrash Metal at its best! BLOODSTAIN DIAMOND DOGS & CHRIS SPEDDING MACON GEORGIA GIANT Diamond Dogs & Chris Spedding pay tribute to the legend Little Richard – the architect of it all! WILD KINGDOM RECORDS TWINS CREW CHAPTER IV Comeback album for the long-running Swedish defenders of the faith. WILD KINGDOM RECORDS WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. BLACK LODGE RECORDS MIDLIFE CRISIS 45 TURNS 33 Something as unusual as a Swedish ”supergroup” in the genre of ’’77 Punk Rock. SCARLET RECORDS RICKY WARWICK BLOOD TIES The journey from Belfast to Los Angeles, entwined with a lifetime spent at the coalface of bona fide rock n roll, has made for a heady cocktail of creativity and popularity for Ricky Warwick, this time he’s on a solo run with the release of his album Blood Ties. Urrke (Maryslim), Dregen (Backyard Babies, The Hellacopters), Robban Eriksson (The Hellacopters, Syl Sylvain) och Måns P Månsson (Crimson Shadows, Maggots) WILD KINGDOM RECORDS BLOODSTAIN I AM DEATH ’I Am Death’ is the Stockholm based band’s debut EP and it has already been praised by critics from all around the world. EARACHE RECORDS SPIDERS SHARP OBJECTS Spiders is ready to carve a new chapter in rock history. Sharp Objects brings together shattered dreams, lofty visions, and the raw essence of rock ’n’ roll, creating an album that’s both nostalgic and fiercely modern. STRÖM ÖDET SLÅR HÅRT Ström is back with a fresh single, ”Ödet slår hårt”, on a 7” vinyl. ”Chapter IV” is nothing less than a pure heavy metal album. Fate had no other plan, and it hits hard! As if that wasn’t enough, the Smålanders treat us to an exclusive B-side, available only on this 7” vinyl: ”Det bedövar en stund”
Andreasin luonnehdinta: ”Japanin-reissun inspiroima itse kehitelty versio shoyu-ramenista. 4. Lisää vesi ja misotahna. Laita öljy kuumenemaan kattilaan. litra vettä • 2 rkl misotahnaa • 2 rkl soijaa • 1 tl riisiviinietikkaa • ripaus sokeria SRIRACHA-TERIYAKISIENET: • 100 g siitakesieniä pilkottuna • 2 rkl teriyakikastiketta • 2 rkl (tai maun mukaan) srirachakastiketta • öljyä paistamiseen PAAHDETUT MINIMAISSIT: • 4–5 minimaissia halkaistuna • ripaus suolaa • öljyä paistamiseen MUUTA: • paksoi eli bok choy • nuudeleita • kylmäsavutofua • kevätsipulia pilkottuna • valkosipuli-chiliöljyä HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. 3. Concrete Iconin rumpali Andreas Kaarnimo rikkoo ramenillaan ikivanhoja kirjoittamattomia sääntöjä. Paista minimaissit öljyssä samaa pannua käyttäen. Paahda noin minuutin verran. Lisää sitten öljy ja paahda sienet kullanruskeiksi. Annos rikkoo varmasti montaa sääntöä, mutta ei sen väliä, kun maku on kohdillaan ja löytyy pientä poltetta, jota oikeassa japanilaisessa ramenissa on harvoin.” Megan tuomio: ”Nousevan auringon maan musiikkikulttuurin tuntemukseni ulottuu ala-astetasoisia Loudness-opintoja syvemmälle, mutta japanilaisen keittiön suhteen olen raapaissut vain pintaa. Komeuden kruununa toimivat karamellisoidut siitakesienet, joita paksoi ja kevätsipuli komppaavat hyvin. Samalla voit höyryttää sopivan määrän paksoita esimerkiksi kiehuvan nuudeliveden yläpuolella siivilässä. 2. Ennen kuin poistat kattilan liedeltä, lisää sekaan soija, riisiviinietikka ja sokeri. Loppusilaukseksi pinnalle pilkottua kevätsipulia ja chili-valkosipuliöljyä, ja eikun itadakimasu! 16. ANDREASIN KOKATESSA SOI: Alcest – Kodama (2016) ”Yhtyeen eniten Japanista inspiroitunut levy sopii mainiosti luomaan tunnelmaa ruoantekoon.” Teriyakisiitake-ramen Death metalia Turusta, ruokaa Japanista. Asettele päälle teriyakisienet ja minimaissit. Jatka paistamista keskilämmöllä, kunnes sienet alkavat karamellisoitua. Liemen kiehuessa pilko siitakesienet ja paahda niitä ensin kuivalla pannulla keskilämmöllä, jotta suurin osa kosteudesta haihtuu. Siirrä ne pannulta sivuun. Liemi avaa nuhaisiakin röörejä, ja nuudelit yhdessä mauttomaksi aiemmin parjaamani tofun kanssa ovat mahantäytteen kivijalka. Kun ne ovat saaneet väriä, lisää teriyaki ja sriracha. Lisää ripaus suolaa, kun maissit ovat saaneet hiukan väriä. Lähes arkiruoaksi muodostunutta sushiakaan ei ole tullut nautittua montaa kertaa, yksinkertaisesti siksi, ettei se ole koskaan nostattanut tarpeeksi vettä kielelle. 1 tl raastettua inkivääriä • 2–3 siitakesientä • n. Lisää lientä niin, että se täyttää melkein koko kulhon. Tofun voi leikata haluamaansa muotoon, vaikka tikuiksi tai suikaleiksi. Hornan Spellgoth teki omat maukkaat temppunsa yhdeksän vuotta sitten Nipponin veijon joulurääppiäisillään, eikä Andreasin runsaasti erilaisia makuja sisältävä ramen jää siitä jälkeen. Kasaa ramen syvälle lautaselle tai kulhoon lataamalla pohjalle nuudelit, paksoi ja tofu. Kelpaa tehdä toistekin, jos perinteinen kesäkeitto alkaa tympiä.” LIEMI: • 1 rkl (esimerkiksi) seesamiöljyä • 2 valkosipulinkynttä • pala eli n. Valmista nuudelit sopivassa välissä pakkauksen ohjeen mukaan. 5. Anna kiehua matalalla lämmöllä 15–20 minuuttia. Jos japanilaisessa kulttuurissa pidetään tiukasti kiinni säännöistä ja etiketistä, on ilahduttavaa huomata, että rajoja rikkomalla ne taipuvat hyvin moneksi. Pilko valkosipulinkynnet pariin kolmeen osaan ja lisää ne kattilaan yhdessä raastetun inkiväärin ja sienien kanssa
Se tarjoaa intuitiivisen ja tarkan hallinnan kaikille tärkeimmille DAW-ohjelmistoille sekä tehokkaat työkalut sointujen ja melodioiden luomiseen. Launchkey sisältää softasynakokoelman, korkealaatuisia orkesterisampleja, huippuluokan efektiprosessoreita sekä step-sekvensserin erityisesti Ableton Live -käyttäjille. ”Koska Stam1nassa luovuus ja intuitiivisuus ratkaisevat, luotan Novationiin.” Emil Lähteenmäki Uusi Launchkey on kontrolleri-keyboard, joka on suunniteltu luoville musiikin tekijöille. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniementie 20, 02710 Espoo | sales@studiotec.fi | 020 751 2300
Tuen pieniä yrityksiä, taiteilijoita ja vallankumouksellista ajattelua.” 18. ”Taistelen luovuudellani sitä vastaan, että jokaisen pitäisi pysyä rivissä ja totella sääntöjä, palvella agendaa
Sanoituksia kirjoittaessaan toisinajattelija ja laulaja Jesse Leach kutsui muusakseen kaiken, mikä maailmassa on vialla. Leach löytää samastumiskohteensa niiden suunnalta. J esse Leach asuu Catskills-vuoristossa paikassa nimeltä Sundown. Se on olemassa pelkästään pitääkseen duunarit työn touhussa. Valtavirtayhteiskunnalla hän tarkoittaa sitä, mitä moni muu kutsuisi tavalliseksi elämäksi. lähiössä, bonuskortteja, tyytymistä, medialukutaidottomuutta, mukautuvaa asennetta ja tiedostamattomuutta. Valtavirtayhteiskunnan vastavoimia ovat vaihtoehtoiset tavat olla ja elää. Hänen on tehtävä työnsä, jotta suuryritykset rikastuvat, Leach paasaa. Hänen kotinsa on metsäisellä seudulla, josta on parinkymmenen minuutin automatka lähimmän sivilisaation pariin. Minusta se on paljon kiehtovampaa kuin kellokortin leimaaminen. Suurimmalta osin se ei ole mitään muuta kuin petosta petoksen päällä. Jos sanon oikein tylysti, niin valtavirtayhteiskunta on yksi vitun iso valhe. Myöhemmin heistä tuli fanaattisia uskovaisia, mutta pidin kiinni heidän kapinallisista ajatuksistaan. – En ole ikinä halunnut kuulua siihen. Kouluttautumista, palkkatyötä, perusperhettä sopivalla lapsiluvulla, lemmikkiä, autoa, kotia TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT TRAVIS SHINN 19. Olin 14–15-vuotias, kun löysin punkin ja hardcoren, Leach kertoo. Voi elää kuten Jack Kerouacin Matkalla-romaanissa. – Rakastan ihmisiä, jotka näyttävät omalla esimerkillään, että ei tarvitse toimia kuten muut, vaan voi astua sivuun. Sen sijaan voi olla rahaton artisti ja elää vuoden pelkällä keitolla ja nousta kavereiden kanssa autoon ja lähteä katsomaan maailmaa. Kaikkien hammasrattaiden on oltava paikoillaan, jotta koneisto pyörii. Ei tarvitse käydä kirkossa sunnuntaisin. Tällaiset paikat sopivat niille, jotka eivät koe kuuluvansa joukkoon, ja Killswitch Engagen laulaja on juuri sitä tyyppiä. Hän on silmäillyt ”valtavirtayhteiskunnaksi” kutsumaansa kokonaisuutta alta kulmain jo kauan. – Vanhempani ovat 1960-luvun tuotteita. Kun Killswitch Engage ryhtyi tekemään yhdeksättä levyään, bändi nosti riman korkealle ja mietti tarkkaan, miten sen ylittäisi. Ei tarvitse hankkia lapsia. Se johdatti minut vastakulttuuripiireihin, joissa kyseenalaistettiin asioita. Ihmisen täytyy tietää oma paikkansa ja pysyä omalla kaistallaan. He välittivät minulle 60-luvun vallankumouksellisen hengen. Ei tarvitse hommata toimistotyötä ja ansaita tiettyä määrää rahaa
Paljon juttuja heitettiin roskiin tai ne tehtiin alusta uudelleen. Leach sanoo, että vaikka kaikki on aivan toisin kuin bändiä perustettaessa, muutos ei ole pilannut soittajien välejä. Negatiivisuus inspiroi Jesse Leach on kirjoittanut Killswitch Engagen uuden This Consequence -albumin sanoitukset siitä, miltä maailma hänestä näyttää. Bändin toiminta on helpompaa silloin, kun siihen liittyy enemmän unelmia kuin velvollisuuksia eikä intohimo ole vielä muuttunut työksi. – Yritämme hoitaa asiat niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. Mikä on totta. Jokin monikansallinen yritys saattaa tienata myymällä tuotteita, joilla siivotaan öljyvahinkoja luonnosta ja olla samaan aikaan sängyssä öljybisneksen kanssa. Jokainen on sitä mieltä, että bändi ei saa toistaa itseään. Tokihan minunkin täytyy maksaa veroni ja hoitaa tietyt asiat, ja uskon, että yhteiskunnassa tarvitaan myös rakenteita, eli en minä mikään täysi anarkisti ole. Sanon oikeutetun vihaisena, että herätkää, lakatkaa olemasta noin hyväuskoisia ja tajutkaa, että jos me yhdistymme, meillä on valtaa ja voimaa. Jos musiikistaan ei ole ylpeä, sitä ei kannata edes julkaista. Väärän tiedon levittäminen on tapa hallita ja ohjailla. Se on todella ahdistavaa. Leach puuskahtaa, että maailma on tulvillaan disinformaatiota, josta vieläpä tulee aina vain uskomattomampaa. On kiertueita ja kaikenlaisia musiikkiin liittyviä projekteja. Mutta siltikään minun ei tarvitse olla sellainen kuin valtavirtamedia ja -yhteiskunta käskevät. – Kaikki tämä alkoi jo kauan sitten painettuna propagandana. Kun teksti vielä pantiin paperille, lukija ajatteli voivansa luottaa siihen, että lehtiä ja kirjoja tekee joku, jolla on osaamista ja arvokkuutta toimia sillä alalla. Tavallisilla ihmisillä on paljon enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia, vaikka media miten yrittäisi muuta väittää. This Consequence -albumin biiseistä erityisesti Collusion pureutuu tähän tematiikkaan. Tartuin kiinni kaikkeen negatiiviseen eli jakautumiseen, erilleen ajautumiseen, vihaan, petetyksi tulemisen kokemukseen ja siihen, miten ihmissuhteet hajoavat ideologioiden vuoksi. Ehkä minäkin teen vielä jonakin päivänä niin. Killswitch Engagen uudet sanoitukset ovat paikkapaikoin entistä tarinallisempia. Luova kaaos Killswitch Engage on ollut koossa 25 vuotta ja tehnyt yhdeksän studioalbumia. Keksittävä, mikä saisi bändin vielä lyömään kipinää. Missä nyt mennään. – Minä reagoin siihen musiikillani. – Kuka on kaiken takana. Laadunvalvonnan rima oli tosi korkealla. Ei ole mitään rajoituksia. Taistelen luovuudellani sitä vastaan, että jokaisen pitäisi pysyä rivissä ja totella sääntöjä, palvella agendaa. Se saa miettimään, olisiko Leachillä haaveita kirjan kirjoittamisesta. – Otin muusakseni kaiken ruman, mitä tuolloin tapahtui, ja pääsin kaivautumaan syvemmälle levyn tematiikkaan. Uuden musiikkimme pitää tuntua relevantilta meistä kaikista. – Voisin helposti kirjoittaa fiktiota, ja lapsena teinkin sitä paljon. Hän ei ole mikään huoleton liihottelija eikä maailmassakaan ole kehumista, joten levyn lyriikka on varsin synkkää. – Voin kertoa koko bändin puolesta, että me ihan oikeasti yritämme saada aikaan musiikkia, joka kiinnostaa niin meitä itseämme kuin fanejamme eikä kalpene Killswitchin aiemman tuotannon rinnalla. Tässä vaiheessa en ole kuitenkaan vielä valmis näyttämään kaikkia haavojani. On mentävä itseensä ja mietittävä musiikin suuntaa ja tasoa sekä tekemisen motiiveja. Tutkimusten mukaan mahdollisuudet oman yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ovat parhaat täällä meillä päin. Kuka maksaa kenelle. Siihen liittyi paljon kritisointia ja analysointia. – Hienoa, että huomasit sen, koska joissain biiseissä tosiaan on vahvasti tarinaa. Olemme viisi erilaista ihmistä ja meillä kaikilla on omat musiikkimakumme ja ideamme. On kaihdettava rutinoitumista ja leipääntymistä. Jos jollain on tarpeeksi rahaa kääntää ihmiset oman agendansa kannalle, hänellä on siihen loputtomasti mahdollisuuksia. Totta kai meillä on erimielisyyksiäkin, 20. Nyt minulla on kuitenkin aivan liikaa tekemistä, jotta voisin keskittyä johonkin sellaiseen. Olen miettinyt elämäkerran tekemistä, koska tarinani on aika kiinnostava. This Consequenceä tehdessämme harkitsimme tarkkaan, mihin suuntaan haluamme mennä tuotannollisesti ja sanoituksellisesti. Vaihtoehtona olisi tietysti fiktiivisten tarinoiden tai muunlaisen tietokirjallisuuden kirjoittaminen. Leach kertoo nähneensä ”amerikkalaisen unelman” läpi jo hyvin nuorena. Vaikka asioiden käsitteleminen kirjoittamalla oli sinänsä hyväksi, aiheiden ajatteleminen saa Leachin hienoisesti kiihtymään. Sanottavaa ainakin riittäisi. Leach kertoo, että Killswitch Engagen tapauksessa kyseessä ei ole mikään vaivaton prosessi. Nykyisin ollaan villissä lännessä. Tiedostan tämän todella vahvasti ja pidän valtavirtamediaa pelkkänä vitsinä. Nyt on vain loputtomasti harmaan sävyjä. Lamb of Godin Randy kuulemma vuokrasi itselleen talon ja sulkeutui sinne vuodeksi kirjoittamaan. Miksi on sotia, köyhyyttä ja kodittomuutta. Meitä on paljon helpompi hallita, kun meidät ajaa ensin erilleen toisistamme. Se oli terapeuttista. – Yhteistyö on vaikeaa. Niin pitääkin, etenkin tässä vaiheessa uraa. En silti sanoisi, että siinä onnistuminen varsinaisesti huolettaisi meitä tai veisi meiltä yöunet. Suhtautuminen tilanteeseen sekä yhdisti ihmisiä että ajoi heitä erilleen. Epävarmuus tuollaisista asioista saa olon alakuloiseksi ja eksyneeksi. En yrittänyt paeta negatiivisia ajatuksia vaan aloin ilmaista itseäni niiden inspiroimana. – En ole koskaan halunnut olla missään tekemisissä amerikkalaisen unelman kanssa, enkä halua vieläkään. This Consequencen kerrotaan valmistuneen koko bändin tiiviissä yhteistyössä. Se tarkoittaa, että bändin on tiedostettava tekemisiään aivan eri tavalla kuin uran alussa. Amerikkalainen unelma tarkoittaa siis suurin piirtein pohjoismaista arkielämää. – Ehkä tämä on illuusio, mutta kun olin nuori, oikea ja väärä tuntuivat vielä olevan olemassa. Muusani lisäksi löysin oman ääneni ja näin taas valon. Tuo ei ollut kielteisesti sanottu, vaan tarkoitan, että yhteistyö on haastavaa, mikä on paljon parempi vaihtoehto kuin puolivillainen ja kädenlämpöinen tekeminen. Kuka tahansa pääsee sanomaan mitä tahansa ja julkaistuja kirjoituksia voi muuttaa huomaamatta. On aivan mielipuolista, miten paljon aivan silmiemme edessä juonitellaan. Leach ei ole salaliittoteoreetikko, mutta ei myöskään sinisilmäinen. Pikemminkin me mieluusti haastamme itsemme tekemään parhaamme, Leach sanoo. Tärkeä pointti on, että tavoittelemme samoja päämääriä. Ei voi olla varma, kuka tarinan pahis lopulta on. Jokaisella ihmisellä on tarina ja jotakin sanottavaa. Killswitch on demokratia, eli jos joku ei pidä jostain, siitä kyllä puhutaan. – Alkusysäyksenä oli pandemia, jonka kaikki maailmassa joutuivat kohtaamaan. Tuen pieniä yrityksiä, taiteilijoita ja vallankumouksellista ajattelua, Leach kertoo. – Meille on tärkeää, ettemme kuulosta pitkän linjan bändiltä, joka julkaisee uuden levyn vain siksi, että pääsisi keikoille. Joskus ratkaisuksi haetaan kompromissi, joskus enemmistö päättää. Tuo unelma tarkoittaa mahdollisuutta yhteiskunnassa kohoamiseen – siis sitä, että kun tekee kovasti töitä ja uskoo itseensä, voi parantaa asemaansa ja nousta huipulle