KE 6.4. HELSINKI, KULTTUURITALO EUROPE 2022 TWO DECADES OF DESTRUCTION. TAMPERE, TULLIKAMARIN PAKKAHUONE PE 8.4
HELSINKI, KULTTUURITALO EUROPE 2022 TWO DECADES OF DESTRUCTION. TAMPERE, TULLIKAMARIN PAKKAHUONE PE 8.4. KE 6.4
SLAEGT BLOOD INCANTATION
Pro jec t: Dri ver (19 86 ) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa Sh ap e of De spa ir 074 Ku ud es pii ri: Ku ink a pid ät ään esi kuo sis sa, Biff By for d. 040 028 018 036 03 2 C H AD M IC H AE L W AR D M IIK KA TI KK A C H R IS TIA N R IP KE N S H EN R I KO IV U LA R IK U JO KI N EN. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Syl vai ne , Tra um a Fie ld, Infi rm um , De ath be ll, Th e De fac ed 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Dia blo 02 4 Vo ivo d 02 8 Ku ole ma nla ak so 03 2 Sa ba ton 03 6 Sh ap e of De spa ir 04 Cu lt of Lu na 04 8 Pö lky llä : kuo los olis ti Ge org e “Co rps eg rin de r” Fis he r 05 2 Sa lam yh kä : M.A .R.S
Fever 333 Kvelertak British Lion Blind Channel Mokoma Me And That Man Trouble Bokassa Cleopatrick Lost Society The Raven Age Wargasm Moon Shot Sarparanta Cypher16 Ursus Factory Huora Lähiöbotox Nyrkkitappelu Foreseen Silver Bullet Stoned Statues Battledragon 2–4 JUNE 2022 Hyvinkää Airport
Äänenlaadullista tutkimusta on suoritettu lähinnä hallustani löytyvien tuplakappaleiden puitteissa. Ketjussa nimittäin riittää osia, joilla kaikilla on suuri merkitys. Sekä vinyyliettä cd-soittimeni (plus toki muukin setti) on tasoltaan varsin kohdillaan. Jotain Grimesin modernia digitaalipoppausta taas tuntuu hullulta kuunnella älppäriltä – myös siinä mielessä, että naisen viimeisin albumi on malliesimerkki siitä, ettei yhdelle vinyylille kannata prässätä liikaa musiikkia. Cd:n eduksi taas on laskettava käytön helppouden lisäksi pistämätön hinta: uudet julkaisut saa usein laserlevynä puolet halvemmalla kuin vinyylinä, ja divari-cd:thän nyt ovat (ainakin vielä) puoli-ilmaisia. Kumpi ja Kampi OLEN niitä touhoja, jotka tykkäävät harrastaa vertailua eri ääniteformaattien välillä. Ja niin edelleen. Muusta laadusta nyt puhumattakaan. Vinyylivehkeisiin täytyy pistää helvetisti enemmän rahaa, että päästään tavallaan samalle viivalle. No, se tilkitsee raot. Olen tavannut ajatella, että ”cd-aikana”, siis karkeasti 1990-luvun taitteesta eteenpäin, äänitetyt levyt kuulostaisivat automaattisesti paremmilta cd-formaatissa ja vanhemmat lätyt taas isolta mustalta. Itse en yksinkertaisesti osaa soitella esimerkiksi Black Sabbathin kultakauden levyjä tai muita kovia aikalaisiaan cd:ltä. vuosikerta Numero 199 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Moni muukin asia toki painaa. Eikä tule. Se soi erittäin hiljaa ja huonosti. Vinyylilevy on suurine kansineen hieno esine ja puuhailu niiden plus oheisvärkkien parissa on täysin omanlaistaan rakastettavaa toimintaa. Moni aivan tuore digitaalitekniikalla äänitetty levykin saattaa yllättäen kuulostaa mukavammalta älpeeltä. Paheeni paljastaminen pääkirjoitussivulla sai odottamatonta pontta, kun rapakon takaa kantautui uutisia, että cd-myynti on osoittanut pitkän laman jälkeen pienenpieniä piristymisen merkkejä. Kunnon cd-soittimesta (tähänkin sarkaan kannattaa panostaa, eritoten DA-muuntimissa on todellakin eroja!) ei tarvitse maksaa käytettynä hirveitä. Yksi nimike tykittää paremmin vinyyliltä, toinen cd:ltä, eikä levyn alkuperäisellä julkaisuajankohdalla näyttäisi olevan asian kanssa juuri tekoa – paitsi tunnepuolella, jota ei tietenkään voi vähätellä. Varsin pienellä otannalla mutta suurella innolla tehdyn tutkimukseni tulos onkin arvattava: yleistettävää sellaista ei ole. Ne kun edustavat ”vinyylimusaa”. Olisi pitänyt ostaa cd. Tämä on fakta, vaikka asiaa kääntelisi kuinka. Formaattien välillä kuultavat erot ovat täysin yksilöeli julkaisukeskeisiä. Nykyisin onneksi yleistynyt tapa masteroida levyt erikseen vinyylille on kuitenkin tasoittanut tätäkin sarkaa. Voisi jopa sanoa, että cd ja lp täydentävät toisiaan. Uusi cd-painos taas saattaa peitota vanhan vinyylinläpyskän. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lisäksi cd:n ostaessaan tietää useimmiten tasan mitä saa, kun taas nykyvinyyli on yksi arvoitus – esimerkiksi se, onko lp:n keskireikä onnistuttu poraamaan keskelle levyä, ei todellakaan ole itsestäänselvyys. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Chad Michael Ward KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 28. Taannoisessa Rockin kuolema -podcastin jaksossa julistimme Soundin Meriläisen kanssa cd:n kaikkien näkökohtien valossa vinyylin ohi voittajaformaatiksi, mutta kummallakin on tietysti paikkansa. Entä sitten suoratoisto. 7. Korvista en tiedä, mutta ainakin ne ovat samassa päässä
– Olen kiitollinen katarttisesta kokemuksesta, vaikka se vaatikin veronsa. – Jokaisessa biisissä on oma juttunsa, mutta muistan, kun soitimme ensimmäistä kertaa Mono No Awaren liverumpalini Dorianin [Mansiaux] kanssa. Kuinka se erosi normaalista työskentelystä. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN UUSI levysi Nova on melkoinen teos. – Odotan myös, että pääsemme soittamaan Nowhere, Still Somewheren, koska sillä on erityinen paikka sydämessäni. Minusta tuntuu, että sanat eivät riittäneet kertomaan, mitä tunnen. Minulla on valtavasti kauniita muistoja tästä kaupungista, ja monet kokemukset, sekä hyvät että huonot, ovat kasvattaneet minua viime vuosien aikana. Näin paljastavan levyn julkaisu hirvittää, mutta se on myös vapauttavaa, projektin takaa löytyvä Kathrine ”Sylvaine” Shepard myöntää. Prosessi oli alusta loppuun haastava, eikä ainoastaan tunteellisuutensa vuoksi, vaan myös pandemian aiheuttamien olosuhteiden ansiosta. Olen äärimmäisen ylpeä Novasta sekä sen saamasta muodosta ja myös kiitollinen niille, jotka auttoivat tämän levyn synnyssä. – Sävellän aina yksin, mutta pandemiaeristys nosti yksinäisyyteni uudelle tasolle. Olet asunut useammassa eri maassa. Missä koet kotisi olevan. Monet läheisistä ystävistäni ovat Pariisissa, ja myös suurin osa muusikkotovereistani asuu Ranskassa. Millaisin fiiliksin kuuntelet sitä itse. – Nova-kappaleen tekstit olivat erityisen haastavat. Tällä kertaa musiikki kumpusi menetyksen tuskasta. Kirjoitan kuitenkin sanoituksia puhelimeeni muistiin aina kun mieleen tulee hyvä aihe, jonka voisi kehittää biisiksi asti. – Pariisi on kuitenkin ikuisesti kaupunki, jossa sydämeni on. Kirjoitit albumin koronapandemian aikana. – Musiikki tulee yleensä ensin, sillä minulla on tapana säveltää kappaleiksi asioita, joita on hankala kuvailla sanoin. – Nova syntyi elämäni raskaimpina aikoina, joten kaiken kanavointi joksikin kauniiksi ja omasta mielestäni tärkeäksi on ollut voimakas kokemus. – Todellinen kotini tulee aina olemaan Oslo. Mitkä Novan kappaleista ovat suosikkejasi soittaa. Tunteiden äärilaidoilla D A R IA E N D R E SE N 8. Syntyikö Novan musiikki ennen sanoituksia. – Itse koin tänä aikana henkilökohtaisen menetyksen samalla kun koko maailma kärsi kollektiivisesta menetyksestä. En kysele useinkaan apua levyjeni teossa, koska haluan pysyä rehellisenä itselleni, mutta tällä kertaa kysyin sitä entistäkin vähemmän, sillä kaikki olivat tavallaan tavoittamattomissa. Kyseessä oli ensimmäinen – ja toivottavasti viimeinen – kerta, kun kirjoitin sanoitukset studiossa samalla kun äänitin kitaroita. Myös Pariisi tuntuu kodilta, ei samassa mielessä kuin Oslo, mutta se on ollut suuri osa aikuiselämääni. Kasvoin siellä, ja se muokkasi minut ihmiseksi, joka olen nyt. Melankolista ja kaunista post-metalia tekevä Sylvaine osuu neljännellä levyllään häränsilmään. Joillekin se on ollut mahtava luovuudenpuuska, koska heillä on ollut viimeinkin aikaa omistautua taiteelleen, mutta toisille ihmiskontaktien puute on ollut haastavaa ja tyrehdyttänyt heidän luovuuttaan. – Minusta pandemia on ollut elämämme epätodellisinta aikaa, ja uskon, että se on muuttanut jollain tavalla meistä jokaista. – Se on ehdottomasti henkilökohtaisin albumini, joka todella haastoi minut tunteideni äärilaidoille. Kuten biisin sanoitukset, myös säveltäminen oli vaativaa, koska halusin puskea kappaleeseen tunteita, joita en osannut määritellä kunnolla. Vaikka tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi ja Norja on aika konservatiivinen maa, olen tiukasti kiinni norjalaisten luonnonläheisessä mielenmaisemassa. Ajattelin, että tämä kappale tulee potkimaan livenä, hah hah
Pääosassa ovat sanoitukset ja tunnelmat, ja kaikki tehdään niiden ehdoilla. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Monipuolista metallia esittävä Trauma Field ei ole tehnyt itsestään suurta numeroa vaan antaa tekojensa puhua puolestaan. From Wounded Soilissa teemana on koti, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. – Ennen kaikkea vahvasta tunnelmasta. Kappaleissa pohdiskellaan juurten merkitystä sekä omaa polkua, jonka lopussa odottaa määränpää ja jota kohti kannattaa ponnistella. Miksi juuri teidät pitäisi noteerata. Näitä teemoja on tullut pohdiskeltua, ja ajatukset ovat sitten siirtyneet näppärästi kappaleisiin. Meteliä olisi pidettävä ja keikkaa hankittava hampaat irvessä, tai vaihtoehtoisesti panostettava tähän rahallisesti, mutta meitä on aina kiinnostanut enemmän musiikin tekeminen kuin promootio. Musiikistamme ovat pitäneet myös metallia vähemmän kuuntelevat. Juurten pohdiskelua TRAUMA Field on vielä tuntematon tapaus. Onko sen ja tuoreen albumin välillä jokin linkki. Heti levyn intro on kumarrus ensimmäiselle tekemällemme kappaleelle, joka muuten löytyy Mikseristä edelleen. 9. Parhaat biisit ovat sellaisia, joiden kuunteleminen kouraisee sydämestä ja herättää ajatuksia. Vuonna 2007 julkaistun ensimmäisen demonne nimi on Wounded Soil. – Bändin tuntemattomuus johtuu lähinnä resurssien puutteesta. Tarkoitus on keikkailla ja soittaa uutta materiaalia, kun keikat ovat taas mahdollisia. Tämä ei myöskään ole Trauma Fieldin viimeinen albumi. Suomen metalliskene on täynnä toinen toistaan kovempaa nimeä. – Musiikkimme ei ole myöskään sitä myyvintä mahdollista, joten kuulijakuntaa on kertynyt hitaasti mutta varmasti. Onko se sellainen. Mistä bändissä on kyse. – Suomessa on paljon korkeatasoisia metallibändejä, mutta Trauma Field on omassa genressään kuitenkin uniikki, Pesu vakuuttelee. On todella mahtavaa, miten tunnelma voi yltää genrerajojen ulkopuolelle. Sellaisia olen yrittänyt tehdä, laulaja-kitaristi Jaakko Pesu sanoo. – Emme ole tyypillistä metallia riffittelyineen, vaan enemmän maalailua voimakkailla melodioilla ja mielenkiintoisilla sovituksilla. – Juurten pohdiskelun teemaan liittyen From Wounded Soil sisältää paljonkin viittauksia Trauma Fieldin alkuaikoihin. – Kyllä, kaikki levymme ovat pyörineet jonkin teeman ympärillä. Haavoittuneesta maasta voi kasvaa persoonallisia puita. Miltä tulevaisuutenne näyttää. Toivottavasti uusi levy From Wounded Soil tavoittaa taas uusia korvia! Kolmas albuminne vaikuttaa jonkinlaiselta teemakiekolta. – Tavoitteena on myös, että kappaleista saa heti jonkinlaisen otteen, mutta ne tarjoavat pureksittavaa pidemmäksi aikaa. – Juhlistamme levyn julkaisua esimerkiksi livestriimillä sekä promoamalla albumia ja tekemäämme studiodokumenttisarjaa sosiaalisessa mediassa. Siksi kansikuvassa on juuria, joiden keskellä makaa sydän
Kaikkea en viitsi laittaa muille kuultavaksi, onneksi itsekritiikki toimii edes vähän, Solonen kertoo. Maskja The Great Unknown -kappaleet olivat rakenteiltaan valmiina jo yli vuosi sitten, ja kolmanneksi päätimme valita Fearless Part II:n, koska Anna oli jo testannut biisiin uutta sanoitusta. Olemme varsin tuntematon bändi, joten keikkojen saaminen on senkin vuoksi haastavaa, Solonen sanoo. Samanlaisen tilan tarjoaminen kuulijoille oli minulle suuri motivaattori. Muutama kiinnostunut taho ja sopiva studiokin olisi tiedossa. Kuinka tämä on vaikuttanut kappaleiden kirjoittamiseen. – Usein laitan ekan version Ernalle [Siikavirta, koskettimet] tai Hanskalle [Hanna-Leena Lassila, rummut] ja sen jälkeen kaikkien kuultavaksi. – Yritämme saada kasaan rahoitusta, jotta pääsisimme äänittämään kokopitkää vuoden lopulla. Moni asia sai minut unohtamaan koko ajatuksen, mutta en päästänyt siitä koskaan täysin irti. – Biisien raakaideat tulee usein äänitettyä kännykkään, ja sen jälkeen, inspiraation iskiessä, äänitän demoversioita kotona. – Halusimme julkaista uutta musiikkia, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta kokopitkän äänittämiseen. Jokainen voi kertoa mielipiteensä siitä, miten edetä, mikäli raakile todetaan toimivaksi. Hienoahan se on, jos tällainen musa maistuu muillekin ihmisille ja auttaa jaksamaan. – Vaikka aikataulut ovat olleet haasteellisia ja hektisiä, minusta tuntuu, että olemme onnistuneet aika hyvin ja biisinkirjoitus tulee olemaan tästä eteenpäin sujuvampaa. – Henkilökohtaisesti olen halunnut tehdä tällaista musaa siitä lähtien, kun löysin genren teini-ikäisenä, laulaja Anna Rose kertoo. VUONNA 2019 syntynyt Infirmum on nuori bändi. – Homma vaati totuttelua, sillä bändi muuttui yhtäkkiä minun ja Timon jutusta seitsemän ihmisen kokoonpanoksi, Rose myöntää. Infirmumin kokoonpano on kasvanut reippaasti sitten Walls of Sorrow -levyn (2020). SYTYKKEITÄ JE R E SA A JO R A N TA Synkkä on kaunista Kotimaisen Infirmumin kokoonpano on kasvanut ja ilmaisu laajentunut. Kuinka treenaaminen on sujunut näinkin haasteellisena aikana. – Levy-yhtiön löytäminen olisi hienoa, mutta olemme valmiita julkaisemaan myös omakustanteen. Meillä ei ole myöskään vakinaista treenipaikkaa, mutta se on vain hidaste. 10. Mitä Infirmumin tulevaisuudessa siintää. – Tarpeesta ilmaista itseään ja saada kanavoitua erilaiset tunnetilat mahdollisimman rakentavasti, kitaristi-laulaja-perustajajäsen Timo Solonen määrittää. Materiaalia on tarpeeksi, mutta ilmaista tämä ei ole, Solonen sanoo. Miksi teitte tähän väliin lyhytjulkaisun. Joskus tulee ihan ok-juttuja ja joskus täyttä kuraa. Minkälaisesta tarpeesta se lähti liikkeelle. Musatyyli tulee säilymään synkähkönä ja melodisena death doomina. – Huonosti, Solonen huokaa. Keikoillekin pitäisi päästä, mutta se on tällä hetkellä aika hankalaa. – Säveltäminen on itselleni selvästi toimivin ratkaisu ja paras tapa pitää pää suht kunnossa. Synkkä on aina kaunista, oli musiikki sitten hidasta tai nopeaa. Bändin tavoitteena on jatkaa ”synkähkön ja melodisen” death doomin tekemistä. – Olen kokeillut useita projekteja, mutta sopivien tyyppien löytäminen on ollut hankalaa. Musiikki on toiminut minulle turvana, jonka avulla voin sekä analysoida että välittää tunteitani terveellä tavalla. – Asumme ympäri Suomea ja ihmisillä on työnsä ja perheensä, joten aikataulutus on hankalahkoa. The Great Unknown -ep:ltä löytyy kolme kappaletta. – Emme halunneet venyttää hiljaista aikaa liian pitkälle, vaan ideana oli näyttää, että olemme saaneet jotain aikaan tällä kokoonpanolla
Lauren ja minä kirjoitimme tekstit, ja omalta osaltani ne vaihtelevat ekstaattisen ja masentuneen mielentilan välillä, joita kävin läpi vuonna 2019. – Asetuimme Toulouseen, jossa vanhat ystäväni Val [Troi, basso] ja Rob [Draye, rummut] liittyivät seuraamme, ja sama ydinkokoonpano on kasassa edelleen. Päätimme kuitenkin jättää osan niistä myöhempään käyttöön. – Olemme keskenämme läheisiä ystäviä, joten olemme nähneet toisiamme paljon keikoilla, bileissä, vaelluksilla ja retkillä... – Halusimme mennä rockimpaan suuntaan ja syleillä niitä mahdollisuuksia, joita genrellä on tarjottavanaan, mutta emme liikkuneet liian kauaksi ensimmäisestä albumista. – Myös erämaa on ollut meille valtava vaikute, ja suurin osa sanoituksistamme on kirjoitettu luonnon keskellä. – Tottahan tuo on. – Se on pohjimmiltaan jokaisen itsensä päätettävissä, mutta sanoisin, että käyttämämme kuvasto ja teemat sekä se, ettemme soita pelkkää doomia. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Ranskalainen Deathbell ei rajoita ilmaisuaan doom metalin kliseillä, vaan musiikkinsa soi nyt aiempaa monipuolisempana ja rockimpana. Mikä on ”teidän juttunne”. Kirjoitimme enemmän kappaleita kuin albumilta löytyy, ja mietimmekin, pitäisikö ne puristaa tuplalevyksi. Deathbell – ja muut silloiset bändimme – oli usein keskustelujen keskipisteenä. Minkälainen matka toisen levynne A Nocturnal Crossingin synty oli. – With the Beyond käsitteli melankoliaa ja pimeyttä, jotka ovat vakavia tunteita. Päätimme, että tästä levystä tulee entistä huuruisempi, energisempi ja progressiivisempi, Commelongue myöntää. Katsoimme Laurenin kanssa paljon 1970-luvun italokauhua, joka oli tuolloin suuri inspiraationlähde, joten Goblinilla ja Fabio Frizzillä oli musiikillista vaikutusta Deathbelliin. 11. Kaiken kaikkiaan poistuimme mukavuusalueeltamme ja albumi tarvitsi aikaa tullakseen täydelliseksi. Olen kuunnellut lukemattomia kertoja Blood Ceremonya, Acid Kingiä, Jex Thothia, The Devil’s Bloodia, Windhandiä, Wolves in the Throne Roomia, Urfaustia ja muita leirinuotion äärellä. Fred [Bolzann] liittyi toiseen kitaraan alkuvuodesta 2020. Millaisista asioista laulatte. A Nocturnal Crossingin fiilis on eeppisempi ja ekstaattisempi ja sen tunnelma näin ollen kevyempi. – Kun Fred tuli mukaan, huomasimme, mitä kaikkea hän voi tuoda yhtyeeseen. Kuunnelkaa itse ja tehkää johtopäätöksenne. Doomia luonnon helmasta MIKÄ Deathbell on bändejään. – Se kirjoitettiin kesän 2018 ja syksyn 2020 välissä, ja vanhimmat biisit muuttuivat matkan varrella aika paljon. Oli melkoinen homma sovittaa kappaleet uudestaan kahdelle kitaralle, mutta samalla löysimme uusia mahdollisuuksia, kuten korkeammat nuotit, useat soolot ja arpeggiot. – Lauren [Gaynor, laulu ja koskettimet] ja minä perustimme Deathbellin vuonna 2015, kun muutimme pois Pariisista, kitaristi Bastien Commelongue muistelee. – Sanat ovat metaforisia ja ne on tarkoitettu kryptisiksi. Toisin sanoen kirjoitimme unia, ja unet kertovat todellisista asioista, jos haluamme nähdä ne sellaisina. Mikä erottaa Deathbellin muista doom-bändeistä. Uusi albumi kuulostaa monipuolisemmalta ja energisemmältä kuin doomisti pörissyt With the Beyond -debyytti (2018). En kokenut tarpeelliseksi käsitellä henkilökohtaisia asioita, joten muokkasin niistä yleismaailmallisempia, ja jokainen voi löytää sanoituksista oman viestinsä mytologian, alkemian ja symboliikan kautta. Se on auttanut meitä hitsautumaan yhteen
– Kuin kotiinpaluu. 14 vuotta oli enemmän kuin ajattelimme, mutta nyt olemme palanneet. – Sanoitukset kertovat ahdistuneisuudesta ja turhautumisesta siihen, miten maailma on kehittynyt, eikä elämä ole sujunut suunnitelmien mukaan, solisti avaa. Siihen aikaan keskityimme eri juttuihin. Maailma ahdistaa C A R LO S D E L O LM O H O LM B E R G 12. Keskustelemme kappaleista paljon, mutta on oma prosessinsa saada kehitys keskusteluista irti kaikki olennainen. Ei ole. Ruotsalainen The Defaced on palannut pitkältä tauolta. – Nyt kun miljoonat ihmiset, poliitikot ja media puhuvat sala liitoista, olen aika pessimistinen ihmiskunnan suhteen. Tein demoja ja soitin lopulta Jensille. Lisäsimme albumille progressiivista otetta ja pyrimme kehittämään melodioita ja harmonioita, jotka ovat ajattomia ja kiinnostavia. Uudella albumilla on monta todella tarttuvaa kappaletta. Jos joku olisi kertonut minulle tämän päivän menosta kymmenen vuotta sitten, olisin pitänyt häntä täytenä seko päänä. – Anomalyn [2008] teko söi meidät siinä määrin loppuun, että jouduimme ottamaan aikalisän. Käsittelen myös ihmistenvälisiä yhteyksiä – yleensä menetettyjä sellaisia. – Kirjoitin Charlatans-levyn yhdessä Jensin kanssa, mikä tarkoittaa, että vaikka kirjoitan musiikin, luotan hänen laulusovituksiinsa ja sanoituksiinsa. Millaista uuden musiikin teko oli. – Tekstit ovat täynnä himokasta rakkautta ja menetettyjä ystävyyssuhteita. Jotkut tyypit ovat menettäneet totaalisesti järkensä. Ihmiskunta ja välillisesti myös oma elämäni on menossa väärään suuntaan, ja tiedän, että monet ajattelevat samoin. SYTYKKEITÄ THE DEFACED oli poissa useiden vuosien ajan. – Charlatans on monella tapaa klassinen hard rockja metallilevy, jolla keskitytään vauhdin sijaan biiseihin ja simppeliyteen. Mistä sinä sitten laulat, Jens Broman. Mikä on salaisuutenne. – Kun kirjoitan riffejä, kuljen tunne tai groove edellä. Enemmän on enemmän, mutta onko se parempaa. Bändin uran paras albumi on saanut polttoaineensa nykyisestä maailmantilasta. Olin kirjoittanut muutamia kappaleita, joiden tiesin sopivan Defacedin uudelle alulle. Tämän päivän huijarit vetoavat esihistoriallisiin aivoihimme myymällä meille valheita, jotka on helppo ostaa, mikäli on turhautunut omaan tilanteeseensa. – En oikein usko, että maailman johtajat välittävät musiikista. Olimme molemmat sitä mieltä, että on aika puhaltaa elämää tähän bändiin. – Luotimme vain siihen, missä musiikilliset juuremme ovat, kehitimme soundia hieman ja lisäsimme hippusen progressiivisuutta, Svensson sanoo. Se on oikeastaan päällimmäinen tavoitteemme. – Kun pistimme bändin telakalle, emme sanoneet, että se on lopullista. En pidä ”matemaatikkokitaristeista”, jotka pilaavat hyvät riffit vain siksi, että ne ovat liian yksinkertaisia. Kaikessa on kyse vallasta ja rahasta. Sävellysprosessi on minulle aina sama, eli ensiksi tulee riffi tai melodia, ja loput kappaleesta rakentuu niiden ympärille. Musiikki kuitenkin yhdistää ihmisiä, ja jos bändi onnistuu kommunikoimaan kuulijoiden kanssa, tehtävä on suoritettu. Onko musiikissanne voima muuttaa maailmaa paremmaksi. Minulla oli Kayser, ja Jens [Broman, laulu] oli juuri liittynyt Darkaneen, joten hän ja Klas [Ideberg, kitara] tekivät sitä juttua. – No, meistä tuntui, että emme koskaan varsinaisesti lopettaneet, kitaristi Mattias Svensson vastaa. Ainoa keino parantaa maailmaa on hylätä ahneus, uskonnot, ennakkoluulot ja viha, mitä tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Mistä ajatus paluuseen lähti. Meiltä tuntuu puuttuvan kriittisyys
Master of disguise after the fall froM grace out 18 february on on digibook-cd & dvd/LP a must have for any fan of extreme death metal! a timeless, essential, definitive and sickening masterpiece! the dVd contains a full show live in montreal from 1996 with lord worm on vocals! None So Vile 25th ANNiVerSAry editioN out 25 february on 2-cd/LP/digitaL groundbreaking old-school thrash attack that turned the lowlands into hateland, relentless and furious as always! for fans of: Kreator, merciless, sadus, dark angel and possessed. www.hammerheart.com www.hammerheartstore.com hammerheartrecords hammerheartrecords666 hammerheartrecords worldwide distribution through our friends from napalm records out 11 february on 2-Cd/Mlp/digital out 18 february on 2-Cd “ONE FOR THE ROAD” RemasteRed and RestoRed, the 2-Cd featuRes a Complete bonus Cd full of unplugged and RaRe tRaCks! also aVaIlable fRom tRouble psalm 9 Cd/lp/dIgItal the skull Cd/lp/dIgItal tRouble Cd/lp/dIgItal manIC fRustRatIon Cd/lp/dIgItal deluxe 2-cd remastered re-issues of these classic 80’s speed metal records! for fans of agent steel, iron maiden and nasty savage. the new album “slave driver” out in april 2022!
Muutosten tuulten puhaltaessa on huomionarvoista, että Spotify on suurista suoratoistopalveluista ainoa, jolla on Suomessa sisältöä kuratoiva työntekijä. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Kohti suoratoistodystopiaa LEHDEN painoon lähettämisen ja lehtipisteestä löytymisen välillä on kaksi viikkoa. En silti voi olla työntämättä lusikkaani Neil Youngin ja Joe Roganin näköisillä krutongeilla koristeltuun soppaan nimeltä Spotify. Tässä opiskellaan kantapäiden kautta, ja jää nähtäväksi, kuinka kalliiksi tehdyt virhearviot osoittautuvat. Asiat on pystyttävä keskustelemaan läpi tunnissa, ja mallia voi katsoa esimerkiksi Rockin kuolema -podcastistä, joka nyt tuli timanttiseksi hiotusta formaatista ensimmäisenä mieleen ja jonka tekijöihin sattumoisin kuulun. Siksi akuuttien aiheiden käsittely tällaisessa paperiseen lehteen painettavassa kolumnissa on aina riski: kaikenlaista ehtii sattua tai kokonaan unohtua. ROCKIN KUOLEMA P O D C A S T Rockin kuolema -podcastissa päätoimittajat Jukka Hätinen (Rumba), Mikko Meriläinen (Soundi) ja Matti Riekki (Inferno) keskustelevat musiikkimaailman ajankohtaisista aiheista, iänikuisista totuuksista ja alaa tuulettavista ilmiöistä.. Podcastit ja etenkin niihin kaupattava mainonta ovat nousseet Spotifyn strategiassa avainasemaan: niiden kasvunäkymät ovat tyystin erilaiset kuin verrattain huonosti tuottavan musiikkikirjaston. Eikä vain toimittajien, kaikkien alojen asiantuntijoiden tai jokaisen somekommentaattorin toimesta. Tämä asettaa artistit ja muusikot alisteiseen asemaan: heidän olisi annettava taiteensa tällaisen median hyödykkeeksi käyttöperäistä korvausta vastaan. Kaikki ei ole tietenkään ikinä tarkoittanut kaikkea, ja se kaikki on koko ajan vähemmän: kokonaisia indielevymerkkejä on poistunut suoratoistopalveluista ankeiden tilitysten vuoksi, ja nyt taloudellisesti riippumattomia artisteja on nostanut kytkintä yllä mainituista syistä. Ja turha jeesustella, rahastahan tässä on kyse, kun pörssiyhtiöstä puhutaan. Tämähän on ollut arkipäivää elokuvien ja tv-sarjojen saralla: Netflixin, HBO Maxin, Amazon Primen tai Disney+:n katalogit eroavat toisistaan täysin. Monestako musiikkipalvelusta sinä olisit valmis maksamaan. Siinä Daniel Ek on oikeassa, että olemme uuden edessä: tällaista mediaa ei ole aiemmin ollut. Sitä paitsi kyse ei ole Roganin podcastistä vaan Spotifyn asemasta. Toistaiseksi tilanne näyttää kuitenkin taas kerran siltä, että maksaja on artisti. Somessa on ehditty rakastua, riidellä, erota, reflektoida, löytää uusi kiinnostuksen kohde ja siirtyä eteenpäin monta kertaa. Rogan-kohun myötä artisteista nokkelimmat ovat alkaneet huomata muuttuneensa Spotifyn näkökulmasta toissijaisiksi. Katsokaapas kun Spotify muuttui neutraalista alustasta sisältöä tuottavaksi viestintävälineeksi sillä hetkellä, kun Roganille ojennettiin sadan miljoonan taalan sekki. Tai ehkäpä joku muu maksaa. Twitterissä on pyörinyt meemi, jossa todetaan, että eniten sanottavaa aiheesta on niillä, jotka eivät ole kuunnelleet yhtäkään Roganin podcastiä. Ei tässä journalistista vastuuta penätä, vaan punnitaan etiikkaa ja moraalia. Eikä Rogan suinkaan ole ainut Spotifylta palkkaa nostava podcastaaja. Kukaan ei varmasti haluaisi dystopiaan, jossa joutuisimme miettimään musiikin suoratoistopalvelujen käyttöä sisällön perusteella. Nyt käynnissä oleva keskustelu vain vauhdittaa kehitystä. Olemme olleet musiikin suhteen auvoisessa asemassa: kympin kuukausimaksua vastaan on käytettävissä kaikki musiikki. Eikä se ole cancelointia tai boikotointia, jos artisti tai asiakas siirtää kirjansa itseään miellyttävämmän kilpailijan katon alle, vaikka sellaiseksi sitä on yritetty spinnata. Jos yhtiö tuottaa isolla rahalla artistin etiikkaa vastaan sotivaa materiaalia ja artisti itse saa keräillä hiluja, on helppo ymmärtää sen voivan tuntua epäreilulta tai jopa vastenmieliseltä. Uskon, että olimme jo tuolla tiellä taajaan uutisoitujen tekijänoikeuskauppojen ja kenttää hämmentämään tulleiden nälkäisten pelurien takia. Median monimuotoisella kentällä käytävää keskustelua yritetään rönsyttää Roganin tai vieraidensa sanomisiin. Tämä voi tuntua underground-musiikin kuluttajasta triviaalilta, mutta kotimaisen musiikin kulutuksen prosenttiosuuden pienentyessä vuosi vuodelta asia on kokonaiskuvan kannalta äärimmäisen tärkeä. Se on markkinataloutta. Se tuntuu valovuosilta, kun sen suhteuttaa hektiseen internetmaailmaan. Tämä kalikka kalahtaa allekirjoittaneeseen, mutta kannan kolhun ylpeydellä. Myös Spotifyn perustaja ja omistaja Daniel Ek on yrittänyt nostaa keihäänkärjeksi toistuvasti jotain muuta kuin suoratoistopalvelunsa vastuun asiassa. Spotifyn, aivan kuten minkä tahansa muunkin median, on arvioitava sisältöjensä julkaisuperusteita, harkittava millaisille äänille annetaan painoa ja miten sekä asiakkaat että sisällöntuottajat pidetään tyytyväisinä. Kysymys, jota on varmasti pyöritelty viime aikoina kalliisti sisustettujen neukkarien pöytien ääressä, kuuluu: jos Spotify maksaa yksinoikeudesta Roganille, miksei se voisi tehdä niin myös jonkin levymerkin katalogista tai yksittäisen vetonaulan tuotannosta. On tässä parempaakin tekemistä kuin kuunnella kolmetuntisia puheohjelmia, oli äänessä Pelkokerroinjuontaja tai kuka muu tahansa. Kirjoittaja on Rumban päätoimittaja ja yksi Rockin kuolema -podcastin tekijöistä
Pilko ja freesaa sipuli vapaavalintaisessa rasvassa. Kanan voi halutessaan korvata jollain kanantapaisella pahvikuutiolla ja lyödä paprikan kaveriksi reippaasti pinaattia, tai mistä kukin nyt tykkää. 6. On suositeltavaa käyttää maksimissaan kymmenprosenttista ruokakermaa, setti kun ei tarvitse suonet tukkoon -lisää. Lisää riisi (tms.) kiehuvaan veteen – paitsi jos käytät tuorepastaa tai jotain muuta pikariisiä. On ehkä överisetti, mutta onnistuu joka kerta, on helppo tuunata ja jättää aina jälkeensä hyvän mielen. Tässä kohtaa voi käyttää järkeä. Lisää jo aluksi hieman suolaa, jolloin sipuli leikkaa paremmin läpi loppuvaiheessa. 4. 3. Upota riisi kastikkeella. 5. Eelin luonnehdinta: ”Usein syyttä suotta parjattu kana taipuu aivan älyttömän moneen, kunhan muu setti on kondiksessa. Post-metal–sludge– doom-termeillä voi kuvailla myös annostaan. Lisää ruokakerma ja suurin piirtein saman verran vettä. Käytä syvää paistokasaria tai wokkipannua. Kimmo K. Enemmän on enemmän.” Megan tuomio: ”Krustisettiä on tehty palstalla ennenkin, joskin inhorealistisemmalla Keisarin narkkipata -nimellä. Lisää pannulle fileesuikaleet. Kun kana alkaa olla näennäisesti kypsemmällä puolella, lisää mausteet: currya tai red currya oman maun mukaan sekä mustapippuria ja (aromi)suolaa. Sävyjä löytyy herkkyydestä raskauteen, eikä mikään estä jatkojalostamasta. 2. Voit myös mitata höysteen keittämiseen tarvittavan vesimäärään kattilaan ja laittaa veden kiehumaan. Anna kastikkeen olla ja viimeistele höysteet valuttamalla ylimääräiset nesteet sun muut ja siirrä lautaselle. EELIN KOKATESSA SOI: LLNN – Deads (2018) ”Täydellinen musiikillinen verrokki silmiesi edessä siintävälle ja myöhemmin vatsalaukkuasi venyttävälle ääriraskaalle pöperölle.” Kanacrustike Eeli Helin karjuu keuhkonsa pihalle Lähdön aika -yhtyeessä, joka julkaisi vastikään Valonaara-nimisen ep:n. Suosittelen käyttämään syvää lautasta. Lisää tuorejuusto, soija ja sweet chili -kastike suikaleiden sekaan ja sekoita sörsseliksi kohtuullisen räväkästi. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin 1. Koskinen kuvaili Valonaara-ep:tä arviossaan ”maukkaasti jyrääväksi ja massiivisuudessaankin hämmästyttävän vivahteikkaaksi”, mikä sopii myös ruuan tuomioksi. Kurkumaa riisin mausteeksi, varsiselleristä kirpeyttä paprikan kaveriksi – vaihtoehdot ovat loputtomat, eikä perusidea katoa mihinkään.” TARPEET: • 400 g kanan fileesuikaleita • iso sipuli • 1/3 pkt (75 g) maustamatonta tuorejuustoa • 0,5 dl sweet chili -kastiketta • 0,5 dl soijaa • 2 dl kermaa • makea suippopaprika • 1 rkl currytai red curry -seosta • mustapippuria • suolaa Höysteiksi omavalintaista riisiä tai muuta riistopastaa sekä retkifiilistä. Tuorejuusto kärtsää herkästi, joskin nesteet pitävät paletin kasassa. Tässä kastikkeessa lyövät kättä hyvin maustetut rakennuspalikat, tuorejuuston tuoma pyöreys, sweet chilin makeus ja soijan läpitunkevuus. Kanasta ei tule kuivaa ja mautonta, jollei sitä itse urpoiluillaan kuivata ja jätä maustamatta. Eelin resepti on siitä astetta jalostuneempi versio, joka osoittaa, että jos enemmän on enemmän, rumakin voi olla kaunista. Viskaa myös silvottu suippopaprika sekaan. 16. 7. Anna kastikkeen kiehua rauhassa minuutin pari, tarkkaile koostumusta ja suurusta jonkin verran, kun se kuitenkin on tarpeen. Paahda mausteita ja suikaleita rauhassa minuutin tai pari kuitenkaan polttamatta niitä
ZOOM G6 Samat mallinnukset ja efektit kompaktissa koossa ja hinta on hämmästyttävän edullinen.. 5” kosketusnäyttö ja efektien säätö irtopedaalien tapaan. 30 vuoden kokemuksella syntyy aika hyvä työkalu. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi ZOOM G11 Zoomin uudet vahvistinmallinnukset ovat yllättävän lähellä niin alkuperäisiä kuin parhaita mallintavia vahvistimia. Looper, rumpukone ja jopa efektilenkit ulkoisille padaaleille. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. ZOOM B6 Superläski bassosoundi, 88, 2kHz prosessointi ja 4 erinomaisesti mallinnettua DI-boksia. Valtava määrä kaappimallinuksia, mikkisijoitteluja ja lukuisia täysin ainutlaatuisia uusia efektejä
SUKELLUS SYVÄÄN VIRTAAN ”Kai me ollaan vaan niin tavattoman hitaita, ja ollaankohan me vähän laiskojakin.” Rainer Nygård 18
Nyt on jälleen aika kuunnella, mitä Diablolla on sanottavana. SUKELLUS SYVÄÄN VIRTAAN V esi on elämän perusedellytys. Vesi on Diablon seitsemännen levyn When All the Rivers Are Silentin keskeisin teema. Nygårdin mukaan suurin piirtein kaikki hänen henkilökohtaisessa elämässään on mennyt parin viime vuoden aikana uusiksi. Onko se sitten kaivo tai hukkuminen tai silta, niin jotenkin vesi on aina mukana, Nygård aloittaa. Niinpä tuli jo aikoja sitten mieleen, että haluan kohdistaa katseen mereen ja veteen. – Se mullistus jatkuu vieläkin. Hän ei avaa asiaa tarkemmin, mutta äänenpainoista kuulee, että kyse ei ole pikkuasioista. Diablo on monella tavalla ainutlaatuinen yhtye. Mutta takaisin uuteen levyyn. – Meri on ollut minulle aina tärkeä elementti. Teema on siis ollut Diablolla esillä aiemminkin. Se on raivannut tiensä itse sivuilleen vilkuilematta. Se voi olla hiljaa vaikka seitsemän vuotta, mutta sitä ei unohdeta. TEKSTI VILHO RAJALA KUVAT MIIKKA TIKKA 19. Se on elementti, johon ihmiset rakastuvat eliniäkseen. Esimerkiksi Icaros-albumin (2008) päätösraidan nimi on Into the Sea, ja kappaleen päättää Esko Koveron luenta merisäästä. Nyt mä asun täällä Jumalan selän takana Pirkanmaalla, voisi melkein sanoa, että ihmisten tavoittamattomissa. Jos on syntynyt ja kasvanut veden äärellä, virtaa ja maininkeja ikävöi koko ikänsä. Rainer Nygård on ollut pitkään poissa Kalajoelta, mutta Kalajoki ei lähde miehestä
Miksi albumin nimeen on lisätty sana All. Uuden levyn teksteistä tulee hetkittäin vaikutelma, että olisiko niissä kyse ajan kulumisesta, ikääntymisestä ja peräti omasta kuolevaisuudesta. Se oli aika herkkää touhua. Sinne mistä on tullut Tammikuun lopulla päivänvalon näki The Stranger -kappaleen musiikkivideo. Nygårdin oman elämän mullistukset olivat vaikuttamassa siihen, että tekemisessä kesti, ja johtivat lopulta siihen, että lopussa tuli helvetillinen kiire. Se sana putosi jossain välissä pois, siihen liittyi sovituksellinen aspekti, Nygård kertoo. Diablon luovan prosessin kantava voima on Marko ”Kuula” Utriainen. Hän kokee olevansa uuden kynnyksellä, tai kenties paluun, miten sen nyt haluaa nähdä. – Siinä tuli mieleen Eppu Normaali -elokuva, jossa Pantse ja Martti Syrjä kertoivat Studio Etanan [1993] tekemisestä. Malmbergilla ja Nygårdilla on kymmenisen vuotta ikäeroa ja takanaan parinkymmenen vuoden yhteinen bänditaival. Biisi on vähän simppelimpi, joten ei tarvinnut keskittyä suorittamiseen. – Kansitaiteilija Miikka Tikka kuitenkin halusi, että levyn nimi on tuossa muodossa. – Varmaan suurimman osan ihmisistä on aika helppo samastua siihen, kun vituttaa ja maailma kaatuu päälle. Jostakin puolentoista sekunnin yksityiskohdasta kiisteltiin Utriaisen kanssa varmaan kaksi kokonaista työpäivää. Tämä kaikki on kuitenkin osa Diablon omintakeista vahvuutta. Soundi on käsittämättömän julma ja paksu, kenties isompi kuin Diablolla koskaan, mutta jotenkin siinä on mukana aimo annos inhimillistä lämpöä. Mä en edes tiennyt, mitä ympärillä tapahtuu, se oli vaan, että nyt soitetaan biisi läpi ja päästetään demonit valloilleen. Uuden levyn päättävän kappaleen nimi on When the Rivers Are Silent. Nygårdin mukaan uuden levyn teksteissä on mukana tunnelmia, joista ei suomeksi kehtaisi laulaa. – Mä oon semmoinen ihminen, että välillä pitää tehdä jotain ihan muuta. – Sen huomasi, että videon kuvauksissa pystyi soittamaan oikeasti fiiliksellä. – Sitä olen miettinyt, mitä kaikkea sinne reppuun on jäänyt näitten vuosikymmenten aikana… Miten olen päätynyt tähän missä nyt ollaan, Nygård sanoo. Mä rakentelen moottoripyörän moottoreita ja sellaista, en todellakaan elä hevimetallia 24/7. Minusta tuntuu, että jotain meni rikki. Synkät tunnelmat valuivat myös albumin äänitysprosessiin, mutta siitä lisää tuonnempana. Nygård hymyilee nyt, mutta silmistä näkee, että kokemus on ollut vaikea. Marraskuun kuudentena vuonna 2021 Nygård oli vihdoin saanut kaiken purkkiin ja levykokonaisuus pääsi Ruotsiin Jens Bogrenin miksattavaksi. Nygårdin mukaan uuden levyn tekstit ovat erittäin henkilökohtaista sorttia, ”autofiktiota kuilun partaalta”. Miksi. – Vaikka me kaikki ollaan tosi erilaisia ihmisiä, meillä on tämä oma pikku yhteisömme, joka pitää huolta toisistaan. Malmberg taas sanoo, että vaikka englanninkieliset tekstit eivät usein kosketa niin helposti kuin suomenkieliset, tällä kertaa on toisin. Jos jollakin on esimerkiksi hankaluuksia elämänsä kanssa, muut osaavat ottaa sen huomioon. Keskinäisen kunnioituksen aistii, vaikka sekin on selvää, etteivät miehet juuri ole tekemisissä bändikontekstin ulkopuolella. Meinasi pettää jalat alta. – Mä olin ristinyt levyn jo juhlallisesti aiemmin tuolla otsikolla, mutta kappaletta loppuun sorvatessani unohdin autuaasti koko asian. Vaikka hänellä ei ole uuden levyn teemoihin tai teksteihin osaa eikä arpaa, hän sanoo samastuvansa niihin vahvasti. Nygårdin mukaan Kuula on huomattavasti musiikkiorientoituneempi kuin hän itse. Hänen mielestään se on artistisempi sillä lailla. Jutun toinen haastateltava Heikki Malmberg asuu edelleen tukevasti Tampereella. Se loppusuora oli sellainen, että Markolta tuli vielä viimeisenä äänityspäivänä kyselyä, että tuossa kohdassa voisi olla laulua, että se on jotenkin orvon oloinen. Lisäksi Marko on niin perfektionisti, että se haluaa hinkata sovituksia viimeiseen asti. Silloin bändi taisi vakuutella julkisesti, että seuraavan levyn tekoon ei mene yhtä pitkään. Kaikkeen tähän nähden When All the Rivers Are Silent on ihmeellisen hengittävä teos. 20. – Muistan vieläkin, kun se kongi kumahti ja löin läppärin kannen kiinni. Heikki Malmberg muotoilee asian niin, että yhtye ei tee mitään, jollei se ole toimintakunnossa. – Kai me ollaan vaan niin tavattoman hitaita, ja ollaankohan me vähän laiskojakin, Nygård virnistää. Siitä on aika monella kokemusta, varsinkin nyt parin viime vuoden ajalta, hän sanoo. Nygård päivittelee haastattelun aikana moneen kertaan, miten kova puristus laulujen äänittäminen oli. Minä en tuolla lailla tätä laula, hah hah! – Koko ajan tiesin, että Bogrenin pitää saada tämä miksattavaksi tiettyyn päivään mennessä, mulla on vielä näin paljon laulamatta ja Utriainen vaan prässää sitä jotain yhtä pientä kohtaa. – Se otti lujille fyysisesti ja psyykkisesti. Että kun ihminen puristetaan tarpeeksi tiukkaan väliin, jotain menee rikki. No, meni kuitenkin. Jotain menee rikki Kun Diablon edellinen albumi Silvër Horizon julkaistiin vuonna 2015, yhtyeen pitkää hiljaisuutta ihmeteltiin laajasti