2/2020 I HINTA 9,90 € MOKOMA DEMONS & WIZARDS ANNIHILATOR LOST SOCIETY ECLIPSE ANDREAS KISSER. ELÄMÄ ON RASKASTA
lippupalvelu All Rights Reserved FULL 3-DAY LINEUP: TUSKA.FI GET YOUR TICKETS FROM: VIP-TICKETS 1 DAY from 179€ 3 DAYS from 279€ TICKETS 1 DAY from 99€ 2 DAYS from 129€ 3 DAYS from 159€ BELZEBUBS LOST SOCIETY DEAFHEAVEN SKYND HACKTIVIST MIDNIGHT MØRKET KHROMA OCEANHOARSE
lippupalvelu All Rights Reserved FULL 3-DAY LINEUP: TUSKA.FI GET YOUR TICKETS FROM: VIP-TICKETS 1 DAY from 179€ 3 DAYS from 279€ TICKETS 1 DAY from 99€ 2 DAYS from 129€ 3 DAYS from 159€ GAAHLS WYRD VLTIMAS ORANSSI PAZUZU LÄHIÖBOTOX KOHTI TUHOA VORNA
lippupalvelu All Rights Reserved FULL 3-DAY LINEUP: TUSKA.FI GET YOUR TICKETS FROM: VIP-TICKETS 1 DAY from 179€ 3 DAYS from 279€ TICKETS 1 DAY from 99€ 2 DAYS from 129€ 3 DAYS from 159€ PERTURBATOR HIGH ON FIRE HUMAVOID B Y R E Q U E S T
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : On Th orn s I Lay , Fau stia n Pa ct, Ve rika lpa , Go ats of Do om , Ra gg ed Sai nts 014 Ko lum ni ja ska ba 015 He avy Co ok ing Clu b 016 Mo ko ma 02 4 An nih ila tor 02 8 Inf ern on luk up iiri – tee ma jut tu me tall iart isti en mi elik irja llis uu de sta – osa 2 03 4 Lo st So cie ty 03 8 De mo ns & Wi zar ds 04 4 My Dy ing Bri de 05 5 Pö lky llä : Sep ult ura -le ge nd a An dre as Kis ser 06 Sa lam yh kä : Ho ly Mo ses Fin ish ed wit h the Do gs (19 87) 06 1 Arv iot , pä äo sas sa On Th orn s I Lay 07 8 Va nh a liit to: Ec lips e 08 2 Ku ud es pii ri 044 028 016 038 055 03 4 TU O M AS M ET TÄ N EN JO H N ST EE L M AR EK SA BO G AL M AR KU S PA AJ AL A TI M TR O N C KO E
BY A THREAD – LIVE IN LONDON 2011 Out 13.3.2020 DTP’s first ever live DVD, recorded in London 2011 when he was playing one album per night of his 4 DTP album-legacy, just because he can! www. CENTURYMEDIA .com. Limitiertes Vinyl-Artbook Limitiertes 2CD-Artbook “III” is the third studio album by DEMONS & WIZARDS, one of the most legendary collaborations in heavy metal history. INSIDEOUTMUSIC .com www. Including a killer metal version of ICE-T’s 1988 hit single “Colors” and a powerful cover of Motörhead’s classic “Ace Of Spades”. “III” is a monument of dynamic and powerful heavy metal that simply has all that you would expect from these iconic musicians! It is epic, melodic, heavy, atmospheric, and everything in between! Produced by Jon Schaffer, Jim Morris, and Hansi Kürsch. Out 21.2.2020 Out 6.3.2020 THE ORIGINATORS OF RAP METAL ARE BACK! ICE-T and his gang are as angry as ever on their 7 th studio album, which coincides with their 30 th anniversary as a band, with guest appearances by Dave Lombardo (ex-Slayer), Jamey Jasta (Hatebreed), Riley Gale (Power Trip) and Amy Lee (Evanecence)
Jotkut kannet taas huokuvat levynsä tunnelmaa niin vahvasti, ettei kokonaisuutta voi pitää kuin kohtalon sanelemana, vaikkei moiseen hömppään uskoisikaan. Ne ovat myös minä. Jälkimmäisestä kategoriasta löytyy esimerkkejä vaikka harakoille jakaa, mutta ensimmäisen suhteen on siinä mielessä hiljaisempaa, että moni äkkiseltään ilmiselvä kansi-musiikkiyhdistelmä ei kestäkään lopulta likeisempää tarkastelua. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA John Steel KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 20. Vertigo-levy-yhtiön tuolloisen luottomiehen Keith ”Keef” MacMillanin Mapledurhamin myllyllä Oxfordshiressa kuvaama kalmankellerväkasvoinen naishahmo, joka pitelee sylissään mustaa kissaa, tai sitten ei, on vaikuttanut omassa maailmassani 1980-luvun alkupuolelta, eikä hänen katseensa anna vieläkään rauhaa. Ihana nainen rannalla BODY COUNT carnivore (ilm. vuosikerta Numero 177 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. 6.3.) ON THORNS I LAY Threnos SEPULTURA Quadra TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT PSYCHOTIC WALTZ The God-Shaped Void …AND OCEANS Cosmic World Mother (ilm. Mitä painavimmaksi esimerkiksi tästä käy 13. Naisen, joka saattaa, tai saattoi, kantaa reaalimaailmassa nimeä Louise, kasvot häilyvät myös itse albumin jokaisessa nuotissa, eritoten sen ”mustapukuisesta hahmosta” riimittelevässä nimibiisissä, jota syytän rakastumisestani heavy metaliin. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. En kyllästy noihin kasvoihin ja Thames-jokivarren aavemaiseen miljööseen koskaan, aivan kuten en kyllästy maailman kautta aikain tärkeimmän heavyalbumin musiikkiinkaan. Nämä kaksi ovat yhtä. helmikuuta kunniakkaat 50 vuotta täyttänyt Black Sabbath -debyytti, jonka mystinen kansitaide saa kehon täyttymään väristyksistä vielä tänäkin päivänä. 7. 8.5.) THE MOTH GATHERER Esoteric Oppression INFERNON tekijöiden keskuudessa tarinoitiin taannoin levynkansista, jotka kuvastavat verhoamaansa musiikkia joko täydellisesti tai eivät sitten lainkaan
Muutama vuosi sitten paluun tehnyt ateenalaissekstetti elääkin parhaillaan uransa parasta aikaa. – Threnos tarkoittaa elämän mittaista matkaa, eli polkua, joka jokaisen on kuljettava aina elämän alusta sen hamaan loppuun saakka, kunnes on taas aika palata ikuiseen tyhjyyteen, toinen yhtyeen alkuperäisjäsenistä, kitaristi-kosketinsoittaja Chris Dragamestianos aloittaa. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN ON Thorns I Layn yhdeksäs kokopitkä Threnos on väkevä ja dramaattinen näytös, jonka sävellyksissä soi My Dying Briden ja Paradise Lostin 1990-luvun alkuvuosina tutuksi tekemä jylhä ja surumielinen meininki perikreikkalaiseen raskasmetallisoundiin sulautettuna. – Lopetimme soittamisen hieman päälle parikymppisinä, koska meistä tuntui, että olimme kadottaneet musiikillisen identiteettimme. Sekä biisien nimet että periaatteessa koko sanoituksellinen konsepti ovat kuitenkin muinaisten kreikkalaisten tarustojen ja tragedioiden inspiroimia. Kreikkalainen tragedia G E O R G E K A P A 8. Tulemme todellakin tekemään hommia hänen kanssaan myös seuraavalla levyllä, ja Danin sanat musiikistamme on tietysti suuri kunnia. Kreikkalaisen metalliskenen harvemmin tunnustettuihin yhtyeisiin kuuluva On Thorns I Lay paranee vanhetessaan kuin hyvä viini. Mies tuntuu innostuneen Threnosisista oikein kunnolla, sillä lehdistötiedotteeseen painetun lausahduksen mukaan Swanö toivoo levyn totaalista floppausta, jotta voisi varastaa sen riffit huomaamatta omaan käyttöönsä. – Teimme Swanön kanssa töitä jo edeltävällä Aegean Sorrow’lla [2018], ja olemme olleet todella tyytyväisiä hänen panokseensa. Millaista Swanön kanssa työskentely oli, ja minkälaisessa arvossa pidätte miehen huumorilla heittämää lausahdusta. Puhtain lauluin vedettyä metallirockia sisältänyt albumi kertoi, että bändi oli ajautunut todella kauaksi lähtökohdistaan, joten sen hiljentyminen reiluksi kymmeneksi vuodeksi tuntui jopa luontevalta ratkaisulta. – Dan tietää todella tarkkaan, miten hommat tulee hoitaa, ja pidämme suuresti hänen tavastaan tuottaa huikeita orgaanisia kitaravalleja. Vuonna 1995 nykyisen nimensä saanut On Thorns I Lay pisti soittopelit sivuun vuoden 2003 Egocentric-levyn jälkeen. Threnosin jykevän soundin takaa löytyy lukuisten bändien kanssa työskennellyt ruotsalaisherra Dan Swanö. – Jokainen kappaleista kuvastaa eri tilanteita ja tunnelmia tämän pitkän matkan varrelta. – Meillä on joitain vanhoja faneja, jotka ovat varmasti eri mieltä kanssasi, mutta minä voin kyllä yhtyä tähän. Kolme albumia paluunsa jälkeen tehnyt porukka on esittänyt viimeisimmillä levyillään hieman yllättäen selkeästi uransa vahvinta ja parasta musiikkia. Kun aloitimme hommat uudestaan vuonna 2015, meille oli täysin selvää, mitä meidän tulee tehdä välttääksemme menneisyyden virheet. Kuinka hyvin tuoreen levynne musiikki ja sanoitukset kohtaavat toisensa. – Lisäksi olemme kasvaneet ihmisinä, joten tekemämme musiikki on myös täten paljon kypsempää. On Thorns I Lay soittaa nyt juuri sellaista musiikkia, jollaista haluaisimme itse kuulla, eli tunnelmallista doom/death metalia. Dan on ollut meille valtava vaikuttaja aina teinivuosistamme lähtien, olemmehan Edge of Sanityn ja hänen muidenkin bändiensä faneja
Fiktiivisiä tarinoita kaikki. – Taistelutahdon kohdalla osa biisien riffeistä oli jo kymmenen vuotta vanhoja ideoita, vaikka bändi itse on aloittanut toimintansa vasta syksyllä 2015. – No ei tässä ihan alkoholisteja olla, mutta tämmöistä ”rölliheviä” tehdessä kalja maistuu vaan niin perkeleen hyvältä, että se jää sanoituksiinkin. Osa biiseistä on suoria kauhutarinoita ja osa taas kolmen mainitun aiheen sekoituksia. Minkälainen fanikanta teillä on ulkomailla. Kauhua, kansantarinoita ja historiaa 9. Kreikkalainen tragedia METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ JOS verrataan tuoreinta levyänne Tuoppitanssia lähes päivälleen kaksi vuotta sitten julkaistuun Taistelutahtoon, minkälaisena uusi albumi näyttäytyy bändin korvissa. Euroopassa, ja varsinkin Saksassa, on myös hyvin kuuntelijoita ja ollaan saatu paljon palautetta siltä suunnalta. Oletteko alkoholisteja, vai miksi tämä aihe on teille niin tärkeä. Mutta pakkohan siellä on pari ryyppybiisiä olla mukana. Suomalainen folk metal on maailmalla tunnetusti kovaa valuuttaa, ja myös Verikalpan musiikista on löydettävissä selkeitä viitteitä Ensiferumiin, Finntrolliin, Korpiklaaniin ja Turisasiin, joten potentiaalista kohdeyleisöä varmasti löytyy. – Tähän mennessä suurimpia kuulijakuntia ulkomailla ovat olleet Yhdysvallat, Meksiko ja Etelä-Amerikka. Pari kappaletta oli käytännössä valmiina jo ekan levyn nauhoitusten aikaan ja yksi sisältää ihan ensimmäisen Verikalpa-riffin ikinä, mutta muuten kaikki on täysin uutta, laulaja Jani Ikonen aloittaa. – Kauhuleffojen, kansantarinoiden ja historian suurena ystävänä tulee mietiskeltyä kaikennäköisiä juttuja. – Suurin ero näiden kohdalla on ehkä se, että melkein kaikki Tuoppitanssin biisit on aivan uunituoretta Verikalpaa. – Harvemmin aihe on valmiina, kun biisin ekoja riffejä aletaan työstämään. Tuoppitanssilla huomaa kehityksen, ja vaikka biisit itsessään ovat ehtaa Verikalpaa, uuden raikkauden kuulee esimerkiksi syntikoiden tarkemmin suunnitellussa käytössä. Jokainen biisi on oma tarinansa, ja tarina kehittyy sitä mukaa, miltä kappaleiden sävellykset kuulostavat. Esimerkiksi Tuoppitanssi-kappale kertoo hyvin pitkälti baaritappelusta, eli mukana on meininkiä laidasta laitaan, aina synkkyydestä iloiseen ryyppäämiseen. Laulatte paljon ryyppäämisestä, johon viittaa myös uuden levyn nimi. Minkälaiset aiheet ovat inspiroineet Tuoppitanssin kappaleita. Meillä on kova polte päästä näyttäytymään Suomen ulkopuolellakin! Oululainen Verikalpa takoo energistä folk metalia tuttujen suomalaisbändien hengessä
– Tämä on myös ensimmäinen albumi, jolla esiintyy koko nykyinen kokoonpanomme, eli se ei ole enää vain minun ja entisen rumpalini tekele. Onko tämä ihan tarkoituksellinen ratkaisu. – Kaikki tekstit paitsi Vakaumus ja kuolema ovat kokonaan minun kynästäni ja omien näkemysteni pohdiskelua. Meiltä kaikilta löytyy taustalta vahvoja vaikutteita melodisen black metalin sekä muiden genrejen puolelta, ja vaikka musiikkimakumme on muovautunut ja laajentunut vuosien aikana, taustalla kytevät ne teiniaikojen vaikutteet. Vaikka toinen laulajamme ja basisti elävät toisaalla, ainoa miinus tulee siitä, että keikkailu on työläämpää, mutta ei sekään mikään varsinainen ongelma ole. – Intohimo black metaliin johtuu kyvystä ilmaista tunteita ja tunnelmia, jotka olisivat monissa muissa genreissä sopimattomia. En kaipaa isompia kaupunkeja kuin satunnaiseen vierailuun. – Sen takana ei ollut mitään erityistä teemaa tai taikuutta. Minkälaisten asioiden puolesta Goats of Doom liputtaa. Viidennen levynsä julkaissut Goats of Doom soittaa melodista black metalia, jossa elää vahvasti suomalainen henki. – Mielestäni se on ollut osa kehitystä, sillä luomme ensisijaisesti kitaravetoista musiikkia. Musiikkinne on muuttunut jatkuvasti melodisemmaksi ja kulkenut kauemmaksi niin sanotusta perinteisestä mustasta metallista. MILTÄ pohjalta Tie on hänen omilleen -levy syntyi. Black metaliin liittyy yleensä vahva uskonnollinen tai poliittinen ideologia. Miksi olette päättäneet kirjoittaa sanoituksenne ensimmäisellä kotimaisella. Omalla polulla SYTYKKEITÄ SU V N U O LI O JA 10. Oletteko kohdanneet vastarintaa. On myös jokseenkin sopivaa, että genre tuottaa paljon vihaa ja ennakkoluuloja myös sen sisäpuolella. Lisäksi nautin huomattavasti enemmän laulaa kappaleita suomeksi. En kokenut tällä kertaa, että tekstejä pitää olla myös englanniksi, joten päätin tehdä levyn kokonaan suomeksi. Jos ihminen kasvaa maailmassa, jossa ei ole yhtään teräviä särmiä, vastoinkäymiset ovat jyrkempiä ylitettäviä kuin mitä ne todellisuudessa ovat. On aina katsottava mieluummin eteenpäin ja löydettävä se oma polku niin musiikissa kuin elämässä yleensäkin. Se sopi kokonaisuuteen huomattavasti paremmin, ja olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Tämä on ensimmäinen kokonaan suomenkielinen levynne. – Nivala on viihtyisä paikka inspiraatiolle, sillä nautin suuresti, että on paljon tilaa hengittää ja luonnonharmonia on läsnä. – En ole ikinä kokenut, että asiat pitäisi tehdä jotenkin hyväksi totutulla tavalla tai joidenkin sääntöjen alla. Minkälaista black metal -yhtyeen pyörittäminen Nivalan kaltaisessa pikkukaupungissa on. Tuntui vain, että oli oikea aika luoda uusi levy, jolla on selkeä ja uusi ääni, laulaja-kielisoittaja Scaregod avaa. Teemallisesti se osoittautui itselleni syväksi albumiksi, jolla tuomitaan voimakkaasti tosiasialliset ongelmat, joita lajina ja kansoina kohtaamme. – Emme kumarra oikealle saatikka vasemmalle, eikä keskitien tallaajakaan kuvasta meitä. Se nivoo meitä jotenkin paremmin yhteen, että bändinsisäiset näkemykset saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. – Vastarinta kuuluu mielestäni jokaisen elämään – ihan kaikessa. – Levy kuulostaa myös erittäin suomalaiselta – ei niin kuin perinteisessä suomalaisessa black metalissa yleensä, vaan ihan yleisessä tunnelmassa ja äänimaailmassa
– Kelattiin, että äänitetään muutama napakka 80-luvun hard rock -kappale ja hoidetaan siihen jotain irtopotilaita vetämään laulut ja muut instrumentit. – Kyllä mä haluaisin tehdä vielä lisää Ragged-levyjä. Alun perin tästä ei edes pitänyt tulla mitään yhtyettä, vaan tämän piti olla semmoinen kahden miehen eli mun ja Tonin [Näykki, kitara] hauskanpitoproggis. No, ei meillä mennyt ku muutama viikko, niin matskua oli kasassa levyllisen verran. – Tähän olis voinut keksiä jonkun rocktarinan vakavista päihdeongelmista, bändin sisäisistä riidoista, tuhlatuista omaisuuksista, amputoiduista raajoista, avioeroista, linnareissuista ja muusta, mutta totuus on snadisti tylsempi. Biisien henki on mielestäni esikoistanne kaihoisampi. Ei niitä äänityspäiviä hirveästi olis kertynyt, jos oltais tehty homma yhteen putkeen, varmaan joku kaks kolme viikkoa. Markku on jäätävän kova biisintekijä, siltä putoaa kappaleita semmosta tahtia, että hirvittää! Jäsenillänne on myös muita yhtyeitä. Onko tekemättä vielä jotain, jonka haluatte välttämättä toteuttaa. Samana kesänä äänitettiin noin puolet uusista biiseistä. – Tämä on tämmöistä hauskanpitoa, ei ole paljon uratai viisvuotissuunnitelmia tehty. – Aloiteltiin tekemään Sonicin kappaleita jo ennen kuin eka levy syksyllä 2013 ilmestyi. Minkälaisia fiiliksiä albumi välittää omasta mielestäsi. – Mainittujen lisäksi siellä haiskahtaa Ratt, Europe, Journey, KISS, Bon Jovi, Queensrÿche, Iron Maiden, Ozzy, Judas Priest, Tarot ja kaikki muut suuret teini-iän idolit. – Mä en välttämättä kuule tätä sen kaihoisampana. – Ei ihan kokopäiväisesti, kitaristi Tomi Julkunen naurahtaa. Oikeestaan koko 80-luvun hard rock on, ja se on just se meidän juttu: haluttiin tehdä musiikkia, joka kuulostaa just siltä genreltä. Siinä tuli sitten vähän pidempi breikki, eikä taidettu tehdä pariin vuoteen levyn eteen juuri mitään. Saan ihan tajuttomia kiksejä, kun kuulen valmiin levyn ja pääsen soittamaan sitä frendeille. – Kuten mainitsin, Ragged Saints perustettiin siltä pohjalta, että tehdään tätä aina kun on muilta bändeiltä aikaa. Sanoitusten puolesta tämä on sitä samaa ihmissuhdehässäkkää kuin ekakin levy, ja se voi luoda tietyn kaihoisuuden viban. SONIC Playground Revisited ilmestyy seitsemisen vuotta The Sound of Breaking Free -debyytin jälkeen. Positiivinen pohjavire METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Meillä on hyvä jengi kasassa ja tätä on erinomaisen mukava tehdä. Kirjoiteltiin biisejä tahoillamme, valkattiin niistä 12 parasta ja mentiin äänittämään rumpuja kesällä 2014. Millainen musiikki omasta mielestäsi muodostaa sävellystenne pohjan. Kohdallanne mainitaan yleensä Whitesnake ja Def Leppard. Onko koko aika käytetty levyn valmisteluun. – Pikkuhiljaa käytiin äänittämässä kolmessa eri studiossa ja vielä päälle Markun [Kuikka, laulu] himastudiossa lauluja. – Yksi iso ero on, että tällä kertaa myös Markku teki kokonaisia kappaleita, ja hänen kappaleensa toivat mukaan erilaista fiilistä. The Ragged Saintsin toisella kiekolla soi tuttu 1980-lukulainen hard rock pienillä heavyvivahteilla maustettuna. Bändi perustettiinkin se mielessä, että tehdään silloin, kun on luppoaikaa. Onko Ragged Saints enemmän sivuprojekti kuin pääbändi. Ollaan roiskittu menemään ilman minkäännäköisiä kaupallisia tai muitakaan paineita. Voi olla, että nyt on enempi mollipohjaista poljentoa kuin ekalla, mutta on tällä uudellakin duuripohjaisia rallatuksia ja meillä on aina biiseissä positiivinen pohjavire. – Kyllä mä koen, että nuo bändit on olleet suuria vaikuttajia. Tärkein ohjenuora on ollut, että kaikki on ok, kunhan on kivaa ja itte diggaa siitä mitä tehdään
Tälläkin levyllä on tarina, eli matka kevään kuolemasta heikkoon syksyyn, luolavuorten torneista mustiin aikoihin sekä niiden tuolle puolen ja saapumisesta oudoille torneille, missä viimeisen tyrannin silmä odottaa. Sota kuitenkin jatkuu. – Idea koherentista ja kehittyvästä narratiivista oli ehkä enemmän nuoruuden haihattelua. Eeva-Liisa Mannerit on luettu puhki, ja Kafkan demonit lymyilevät Meyrinkin muodottomissa labyrinteissä. Keikkailu kiinnostaa, mutta elämät black metalin ulkopuolella vähän hankaloittavat sitä. Kuinka pitkä prosessi albumin synty oli. Kotimaisen black metalin alamaailmasta iskevä Faustian Pact on mielenkiintoinen albumitulokas, joka tekee musiikkia omalla tavallaan. Sävellyksissänne on jopa popahtavaa tarttuvuutta. V-Khaoz [koskettimet] taas sanoi synapuolesta, että se on ”Summoningia essoissa”, ja itse kirjoitin gradun Tolkienista. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, sanoituksenne ovat jatkuvasti kehittyvä tarina. – Into tai oikeudet eivät ole riittäneet Metal Archivesin sanoitusteemojen korjaamisen, joten siellä taitaa lukea jotain tuohon suuntaan. Mitä bändejä lasket samaan ryhmään kanssanne. – Tarkemmin sanottuna rattaat lähtivät rullaamaan 2017 alussa, jolloin heitettiin pieni kymmenvuotisjuhlakeikka Morgalin poikien järjestämässä tapahtumassa Mikkelissä, solisti Octus muistelee. Siitä alkoi demottelu, treenaus ja matka, johon mahtui suunnilleen miljoona mutkaa ja käännöstä. – Abigor varmaan musiikin ja estetiikan yhdistelmänä. Voitko hieman avata tätä. – Kathral [rummut] on hoitanut melkein koko levyn sävellyspuolen, mutta kaikki meistä ovat opiskelleet Norjan oppimäärän pitkänä. – Totta kai! Mitä enemmän levyltä löytyy iskelmää, sitä kovempaa sen pitäisi iskeä, ja vaikka ei pidä yhtään vähätellä sitä iloa, jonka telaketjurumpukoneella varustetun suhinatreeninauhan hampaat irvessä kuunteleminen voi suoda, se ei ole Faustian Pactin juttu. – Tulevaisuus on läpitunkematon mysteeri. Miltä Faustian Pactin lähitulevaisuuden suunnitelmat näyttävät. – Suuntana oli maaginen kontrastien yhteensulauma, eli majesteettiset synat rutikuivaa narinaa vastaan, ja Norjaan taipuvat koukkuriffit puserretaan ulos rikkirevityillä, helvetillisillä soundeilla blastin hakatessa. FP on pysynyt tekstien puolesta temaattisesti yllättävänkin koherenttina: ne ovat synkin sävyin maalattuja kuvia metsien oudoista varjoista, valon kuolemasta ja fantastisista muotojen liikkeistä. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. OUTOJEN tornien varjoissa -levy ilmestyy kymmenen vuotta viimeisimmän demonne jälkeen. Nykyään ajatus käyttää koko sanoitusten antama tila juonenkuljetukseen ja maailmanrakennukseen tuntuu vähän haaskaukselta. Musiikkinne nojaa 1990-luvun black metaliin. Musta melodinen kakofonia maalaa mystisiä visioita olemattomasta todellisuudesta. – Tarina ei enää yritäkään olla koherentti, vaan se verhoutuu varjoihin, sirpaleisiin, ja on kerrottu lukemattomilla äänillä. Musta melodinen kakofonia 12. Rakkaus vanhoihin dimmuihin, satyriconeihin, ulvereihin ja muihin kuuluu varmasti läpi. Toista levyä on kuitenkin alettu väsäämään, ja on mahdollista, että sen tekoon ei kulu kymmentä vuotta. Omalta osaltani sanon, että Titan Mountainin Above Fangs of Majestic Stonetitans -debyytti [1999] on semmoinen erikoismetallin järkäle, että sen edessä ei voi olla polvistumatta! Rakastan nimien pudottelua ja listojen tekemistä, eli jos hommaan käytäisiin oikein kunnolla käsiksi, siitä ei tulisi loppua. Onko se ihan tarkoituksellista. – Pian tämän jälkeen eräs ihmissusi Lappeenrannasta alkoi ehdottelemaan, josko kaivaisimme vanhat biisit esiin ja pistäisimme ne levylle
Musta melodinen kakofonia
Tahtoisin ajatella, että painettuamme läppärin kannen alas olemme kykeneväisiä itsenäiseen ajatustyöhön sekä ajatustenvaihtoon lajitovereidemme kanssa. Sitten on se porukka – pahin kaikista – joka onnistuu pöyristyttämään kerta toisensa jälkeen. Moisen tuoteselosteen lukeminen mahtaa vituttaa, kun on maksanut satasen permantopaikoista, höylännyt toisella satasella kympin muovituoppeja ja kaiken kukkuraksi myöhästynyt aamulla töistä. Musiikkiteoksesta voimme laskea tempon ja tahtilajin ja kertoa ainakin osapuilleen, millaiset instrumentit ovat toimineet äänen lähteinä. ”Yksi ja sama asia voi olla yhtäaikaisesti niin hyvää, huonoa kuin yhdentekevää”, Spinoza totesi jo satoja vuosia sitten. Ja luultavasti tykkäät uunilenkistä. Porsaanja naudanliha, vesi, perunajauho, koneellisesti erotettu porsaanliha, kamara, stabilointiaineet, jodioitu suola, dekstroosi, lihaproteiini, perunakuitu, mausteet, aromit, arominvahvenne, hapettumisenestoaine, säilöntäaine. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Yhtä taitava kriitikko voi haistattaa paskat kaikelle tuolle ja heittää niin sanotusti kroppansa likoon, räjäyttää teoksen atomeiksi ja koota rasvaisin pikku kätösin omaa tulkintaansa vastaavan hökötyksen värikyniä ja kuumaa ilmaa säästämättä. Mene Infernon nettisivuille, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa liput valitsemallesi vedolle. Ja kaverille kanssa. Ja tulkinta on – anteeksi vain, kaikki kirkasotsaiset hapannaamat – subjektiivista. Taannumme joukoksi elävien kuolleiden lailla laahustavia transgressiivisia performansseja; yksi ulvoo hevosen kyrpää, toinen kylvää tappouhkauksia ja kolmas löytää aiheesta kuin aiheesta aasinsillan maahanmuuttoon. Konserttiarvioissa ja -reportaaseissa suurennuslasin voi joutua suuntaamaan koko spektaakkelin ylle: tilaisuuden luonteen selvittäminen saattaa näytellä olennaista osaa ymmärryksen tai hahmotuksen kivisellä tiellä. Haukankatseinen kriitikko on voinut nähdä kollektiivisen hurmoksen vallassa värisevän lihamuurin lävitse vain entistä kimaltavampaan käärepaperiin puetun uunilenkin. Bändi soitti biisejään VOITA LIPUT LORDI-KEIKALLE! Lordi heittää kuusi keikkaa Suomessa huhtikuun alussa. Kirjoittaja on toisinaan osannut nauraa jopa itselleen. Lihapitoisuus 43 prosenttia. Silloin on tärkeä hengittää syvään ja muistaa, että edes se kusipäinen kriitikonmulkku ei ole ottamassa sinun kokemuksestasi mitään pois. On ymmärrettävää, että heikompi aines ei välttämättä kestä katsoa noita vastauksia silmästä silmään. Subjektiivisuus on sisäänleivottu taidekritiikkiin jo lähtökohtaisesti. Vastausten metsästys vaatii joskus radikaaleja toimenpiteitä, kuten baaritiskiin nojailua, rosvoreissuja takahuoneisiin tai jopa kosteita jatkoja vieraissa osoitteissa. Kaikkeen tähän hän tarvitsee oman uniikin elämäntarinansa, johon liittyy usein olennaisena osana vankka – joskus jopa autistisia piirteitä saava – perehtyminen käsiteltävään aiheeseen. Oliko toteamus objektiivinen tosiasia vai avain virkettä seuranneen konserttiarvion tulkintaan. Ei sitä tarvitse nolostella. Siis ne ihmiset, joiden mukaan taidekritiikin tulisi olla objektiivista. Koska esimerkki on niin kärjistetty, jokainen lukutaitoinen tietää vastauksen. En kuitenkaan voi enää olla varma siitä, sillä olemme orjuuttaneet itsemme älylaitteiden kelmeälle valolle. Lasittunein katsein ja skolioosia odotellessa tihrustamme sosiaalisen median virtaa ja annamme sen nakertaa ihmisyyttämme degeneratiivisen sairauden lailla. Alati kasvava ihmisryhmä, joka saa minut rukoilemaan raamatullisia vitsauksia ja julistamaan sivistyksen ajan loppuneeksi ja kävelemään kirjarovion autuaaksi tekevään loimotukseen. Taitava kriitikko osaa kuvailla teosta, asettaa sen osaksi jotain kulttuurillista jatkumoa tai janojen risteystä ja määritellä sen arvoa ja ansioita, kenties auttaa lukijaa näkemään teos uudessa valossa tai ainakin antaa työkaluja sen käsittelyyn. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN ”ON eksakti tieteellinen fakta, että The Stooges on kaikkien aikojen paras rockyhtye”, kirjoitti Perttu Häkkinen Rumba-lehdessä vuonna 2007. Kaikki muu on tulkintaa. Enkä nyt tarkoita ainoastaan juopottelua, vaan kenttätyötä kollektiivisten tuntojen rekisteröinnin parissa, niiden monimutkaista prosessointia ja paperille oksentamista: mikä on tuonut meidät tähän, miksi ja mitä se meistä kertoo
Tee näin: 1. 3. Murskaa pippurit ja paloittele porkkanat sekä punasipulit. Leikkaa sillit sentin parin levyisiksi paloiksi. Mutta niin vain suolakala rupesi maistumaan kymmenisen vuotta sitten, ja tämän klassikon myötä näemmä maistuu myös silli, sillä sen verran helposti pirteän napakka mutta silti pehmeä eväkäs solahti kurkusta alas. MIIKA “MEGA” KUUSINEN HEAVY COOKING CLUB JARNON KOKATESSA SOI: Charles Mingus – Mingus at the Bohemia (1955) ”Ainesten leikkelyn ja kasaamisen tueksi sopii jäntevä muttei liian kiihkeä jazz.” Hyvin potkiva lasimestarin silli Vekkulin äkkiväärän Radiopuhelimetyhtyeen kitaristi Jarno Mällinen luottaa ruokapöydässä kesät talvet napakkaan silliä kullekin -periaatteeseen. Vanhan liiton miehet taas vannovat sillivoileivän nimiin kohmelossa, jolloin alustana toimii kunnon ruisleipä. Nahkaa ja ruotoja ei tarvitse poistaa. Siivuta perunankuorimaveitsellä inkivääri ja piparjuuri hyvin ohuiksi siivuiksi. Nykyaikana myös näkkileipä on täysin hyväksyttävä vaihtoehto.” 15. 4. Liemen pitää olla täysin jäähtynyttä ennen kuin sen saa kaataa sillin päälle, sillä muuten silli höttööntyy. Lado ainekset lasitölkkeihin kerroksittain seuraavasti: ensimmäiseksi sillikerros, toiseksi punasipulia ja porkkanaa ja kolmanneksi piparjuurta, inkivääriä, pippuria, laakerinlehteä ja sinapinsiemeniä. Kanneksi laitetaan leivinpaperipala kumirenksulla, sillä oikea kansi on liian tiivis. Sekoita liemen ainekset, kiehauta ja jäähdytä. TARPEET Liemi: • 3 dl Rajamäen kymmenprosenttista etikkaa • 6 dl vettä • 3 dl hienoa sokeria • 3 isoa kevytsuolattua silliä • kaksi isoa punasipulia • kolme isoa porkkanaa • n. Lasimestarin sillin värkkääminen on oikein mukavaa puuhaa, vaikka kuvasta käy esille sillitradition vakavuus.” Megan tuomio: ”En ole koskaan osannut oikein arvostaa raa’an kalan syömistä, ja etenkin silliä kohtaan minulla on ollut suuriakin ennakkoluuloja. Lopuksi tölkki täytetään jäähtyneellä liemellä. Kierros toistetaan, kunnes tölkki alkaa olla täynnä. Anna muhia jääkaapissa 7–10 päivää ja syö. 10 sentin pala tuoretta piparjuurta • n. Jos et löydä kaupasta sellaisenaan käytettävää kevytsuolattua silliä, liota normaalia suolasilliä vedessä puolisen vuorokautta ennen silpomista liian suolaisuuden hälventämiseksi. Lipeäkala pysyköön silti edelleen boikotissa. 2. Perinteisestihän lasimestarin silliä nautitaan jouluna, mutta se sopii mainiosti myös kesäruuaksi uusien perunoiden kanssa. 10 sentin pala tuoretta inkivääriä • 30–50 kokonaista valko pippuria • 30–50 kokonaista mauste pippuria • 7–10 laakerinlehteä • 4–6 ruokalusikallista sinapinsiemeniä Jarnon luonnehdinta: ”Tykästyin tähän versioon jo lapsena, ja resepti onkin kuulemma Anna-lehden joulunumerosta vuodelta 1971 ja kulkeutunut minulle perintönä. Piparjuuren, inkiväärin ja pippurin määrää on tullut matkan varrella lisättyä, ja juuri niiden aiheuttama polttavuus erottaa tämän reseptin kauppojen lasimestarin silleistä, jotka ovat melkein kuin mitä tahansa silliä
SISÄÄNPÄIN KÄÄNTYNYT, TINKIMÄTÖN JA VÄHÄN VÄLINPITÄMÄTÖN 16
Vakavan teeman lisäksi on hyvä tiedostaa myös, että levy on musiikillisesti erinomainen”, kirjoitti Toni Keränen Infernon arviossa. Vanhojen biisien akustisia versioita sisältänyt Laulurovio-levy saapui fanien ulottuville jo seuraavana vuonna, mutta varsinaista uutta Mokoma-studioalbumia piti odottaa varsin pitkään. Sitten, toukokuun lopulla 2018, Hengen pitimet ilmestyi, ja Infernon Joni Juutilainen Yhä rankemmille musiikillisille poluille suuntaavan Mokoman yhdestoista studioalbumi Ihmissokkelo sukeltaa alitajunnan hämärimpiin kammioihin. E letään sydäntalvea 2015. Napakymppiin – tai no, ainakin ysipuoleen – osuneella pitkäsoitolla oli kuitenkin oma hintansa. Mokoma on julkaissut magnum opuksensa, tai ainakin yhden niistä, nimeltä Elävien kirjoihin. Suomen virallisen albumilistan ykköseksi nouseva pitkäsoitto saa ylistäviä arvioita, ja yhtyeen loppuunmyydyillä keikoilla on – jos mahdollista – aikaisempaakin hurmioituneempi tunnelma. SISÄÄNPÄIN KÄÄNTYNYT, TINKIMÄTÖN JA VÄHÄN VÄLINPITÄMÄTÖN TEKSTI TIMO ISOAHO KUVAT MAREK SABOGAL 17. Samaan aikaan Mokoman kollektiivinen katse porautuu yhä tiukemmin tulevaan, eikä bändin vuosijuhlia kannata edelleenkään odottaa henkeä pidättäen. ”Jos ylipäänsä tietää nimen Mokoma, tässä vaiheessa on selvää, että Elävien kirjoihin -levyn sanoitukset kertovat laulaja Marko Annalan viimeisimmästä masennuskaudesta ja siitä selviytymisestä
Koska Mokoma on sydämeltään ja sielultaan vanhan liiton rockyhtye, uusia toimintamalleja ei tarvinnut etsiä kauan. – Kun sitten aloimme miettiä toden teolla seuraajaa Elävien kirjoihin -levylle, oli pakko lyödä peliä vähän poikki ja ilmoittaa bändin muille herroille, että projektin liidaajan ja demojen värkkääjän hommat eivät tällä kerralla taitu edellisten albumien tapaan, vaan pitää keksiä jotakin muuta. Tuomo: – Päätimme valmistella tuoreet kappaleet old school -meiningillä treenikämpällä. Albumi onnistui mainiosti, ja sen julkaisun jälkeen ainakin itselläni oli sellainen ”kokeillaanpa seuraavaksi jotakin muuta tekemisen tapaa, yksi huippu on nyt valloitettu” -fiilis. Marko: – Treenasimme nelisenkymmentä kertaa ennen Hengen pitimien nauhoituksia. studioalbumiin. En ole pohdinnoista huolimatta tunnistanut yhtäkään selvää heikkoa lenkkiä, mutta niin sanottu kova levy on kieltämättä vaikuttanut sitä seuranneeseen teokseen. Tuomo: – Kasasimme hemmetin monta levyä pitkälti samanlaisilla työmetodeilla ennen Hengen pitimiä. Toisin sanoen Marko kirjoitti ensin suuren osan alustavasta materiaalista, ja sen jälkeen minun pääasiallisena tehtävänäni oli valmistella niin sanottu bändidemo hänen aihioidensa pohjalta. Vaikea arvioida, syntyykö levystä minkään sortin Mokoma-klassikkoa, mutta juuri tässä ajassa tämä on parasta, mitä ryhmällä on tarjota. Tämä tarkoitti sitä, että tein Markon usein akustisista raakajutuista ATK:n avustuksella vähän pidemmälle vietyjä versioita, siis sellaisia demoja, joiden pääasiallisena tavoitteena oli kuulostaa bändin soittamilta. tykkäsi kuulemastaan: ”Mokoma on löytänyt aitauksensa jo vuosia sitten, mutta tällä kertaa sen sisältä tuntuu löytyvän erityisen paljon liikkumatilaa. Omaan ajatteluuni vaikutti vahvasti myös se, että Sakara Recordsin kalenterissa oli niihin aikoihin julkaisu jos toinenkin, ja huomasin jossain vaiheessa olevani ihan viittä vaille burn outin partaalla. Luihin ja ytimiin [2007] otti lukua Kuoleman laulukunnailta [2006], kun taas 180 astetta [2012] oli lievissä vaikeuksissa Sydänjuurten [2010] jälkeen. Ja hyvä niin. Yhtäkään toista Mokoman levyä ei ole hierottu kämpällä läheskään näin intensiivisesti, ja ”Täytyy huokaista helpotuksesta, että onneksi me emme ole vaipuneet surkeisiin fiiliksiin yhtä aikaa, sillä sehän olisi jo bändin kollektiivista henkeä uhkaava tilanne. Ja sanomattakin lienee selvää, että Hengen pitimet oli pienessä pinteessä seuratessaan Elävien kirjoihin -levytystä. Tuomo: – Kyllähän pommi syö hapen vähäksi aikaa, vaikka levyjen väliset erot eivät missään nimessä ole isoja. Lasaretin porteilla Kahden edellisen Mokoma-pitkäsoiton valmistelusta voi vetää suoran viivan tämän lehden ilmestymispäivänä julkaistavaan Ihmissokkeloon, yhtyeen 11. – Elävien kirjoihin tuntui tämän työskentelytavan kulminaatiopisteeltä. Ja sehän riittää.” Kun tapaan Mokoman vuonna 1996 perustaneen Marko Annalan ja pari vuotta myöhemmin kokoonpanoon liittyneen Tuomo Saikkosen levy-yhtiö Sakara Recordsin päämajassa Tampereen Pyynikillä, ensimmäiset katseet kääntyvätkin kohti edellä mainittuja albumeja sekä vähän vanhempiakin Mokoma-julkaisuja. Oli hirveän vapauttava fiilis, kun minkäänlainen esituotanto ei nyt kuulunutkaan toimenkuvaani. Marko: – Olen joskus miettinyt inhorealistisesti, että olemmeko me ikinä tehneet varsinaista välityötä. Pahimmillaan on varmaan ollut vain neljä ukkoa lasaretin porteilla.” 18. Rotkoon ei ole koskaan rojahdettu, mutta eipä ole toisaalta noustu Hartwallareenan estradillekaan. – Monet fanit voivat olla eri linjoilla, että minun mielessäni läpimurto Kurimus [2003] varjostaa hieman Tämän maailman ruhtinaan hovia [2004]
Jannen [Hyrkäs, rumpali] täytyi vain laskea tahti, ja sitten mentiin. Kitaran näprääminen ja bändidemojen valmisteleminen tuntui taas hemmetin kivalta hommalta. Pahimmillaan on varmaan ollut vain neljä ukkoa lasaretin porteilla. Siis se, että säästetään ensi kerralla aikaa, vaivaa ja energiaa ja tehdään taas huolelliset demot ennen nauhoituksia edeltäviä treenisessioita. sen kuulee lopputuloksesta. Annala lisää nauraen, ettei hän ole ikinä pelännyt inspiraation kaivon kuivumista. – Leikitäänpä silti hetki ajatuksella, että tekisin sooloalbumin. Lausahdus nostattaa mieleen kysymyksen, onko hän ikinä miettinyt sooloalbumin tekemistä tai toisen yhtyeen kasaamista vaikkapa kollegan ja ystävän Jouni Hynysen tapaan. No, tuskinpa vaan! Hah hah! Hemmetisti energiaa Ihmissokkelo alkoi saada ensimmäisiä konkreettisia muotojaan alkuvuodesta 2019 – missäpä muuallakaan kuin Tuomo Saikkosen maineikkaalla ”demopajalla”. Kun Tuomo oli tehnyt yhden levyn tauon jälkeen taas huolelliset bändidemot, treenaaminen ja biisien sovittaminen oli ihan juhlaa. – Kun luovuus iskee, niin se iskee, ajankohdasta riippumatta. Ja sitten kun biisit on tehty, ne on todellakin tehty ja alan miettiä seuraavia. – Tämä voi kuulostaa kliseeltä tai tekopyhältä hurskastelulta, mutta minä tekisin biisejä, vaikka niitä ei koskaan julkaistaisi. Tykkään itse kovasti siitä, jos joltakin bändin jäseneltä tuleva biisi on vähän auki ja sitä päästään katsomaan yhdessä. Nyt Marko oli totaalisissa liekeissä, ja hänen alkusysäyksestään lähtivät kaikki uuden levyn biisit paitsi Kuisman Syyttävä sormi ja Santun Pimeä aine. Levyltä löytyy esimerkiksi monia hienoja instrumentaaliosuuksia, eikä niitä olisi siellä ilman treenikämpällä vietettyjä tunteja. Marko: – Tuomo mainitsi vähän aikaisemmin loppuun palamisen, ja siitä tuli mieleen, että eihän meillä ole varmaan yhtään sellaista julkaisua, etteikö joku olisi ollut levyn tekemisen aikoihin huonossa hapessa, syystä tai toisesta. Ja niin sitten kävikin, että puuska sattui tulemaan jouluna 2018. Tuomo: – Lopullisten kappaleiden sovittaminen treenitilanteessa oli isossa kuvassa varsin antoisaa, mutta toisinaan se oli myös henkisesti – ja jopa fyysisesti – raskasta ja kuluttavaa. Opin siitä aikakaudesta ja kokemuksesta sen verran, että tällä kerralla tein tilaa Sakaran julkaisukalenteriin, sillä levy-yhtiön täysipäiväinen liidaaminen ja uuden levyn tekeminen eivät oikein sovi yhteen. Se olisi varmaan kuin Dokumentti, siis se Juice Leskisen levy, jonka hän teki ilman hienoa Grand Slam -yhtyettä. Kun sitten aloitimme Ihmissokkelon materiaalin työstämisen talvella 2019, minulla olikin aivan hemmetisti energiaa. Siinä oli aluksi vain kaksi riffiä, ja Tuomo huomautti saman tien, että ensimmäinen 19. Mutta vaikka jonkun leuka olisikin ollut polvissa, se ei ole koskaan kuulunut suorituksesta millään tavalla... Tuomo: – Kun aloimme treenata ja kasata Hengen pitimien materiaalia, jotkin biisit olivat suhteellisen hyvällä mallilla, mutta osa aihioista oli aivan hajallaan. Tuomo: – Tähän liittyy sekin, että Helsingin Nosturissa sijainnut pitkäaikainen treenikämppämme meni alta viime vuonna, mutta onneksi löydettiin uusi mesta Lempäälästä. – Niin sanotut soolotarpeet eivät liity musaan, sillä pystymme toteuttamaan Mokoman puitteissa mitä tahansa musiikillisia ideoita. Esimerkiksi Kuisma [Aalto, kitaristi] tarjosi tapansa mukaan pitkälle vietyjä ideoita, kun taas monet Markon jutut olivat aika lailla auki. Ja niin tajuaisin minäkin. ”Ai, sinä vedät tuolla tavalla.” Hah hah! Marko: – Tuhat ei riitä -kappale on yksi parhaista hedelmistä tämänkertaisen työstöprosessin varrelta. – Aatosta se alkoi, ja loppiaisena syntyi raakaversio Huomenna voikin olla niin -biisistä, joka päätyi muutaman mutkan kautta Ihmissokkelon päätösraidaksi. Julkaiseeko Mokoma Ihmissokkelon seuraajan esimerkiksi jo talvella 2021. Tuomo: – Jotkin Mokoman levyt ovat olleet sävellyksiltään 50/50, eli Markolta on tullut noin puolet ja muilta herroilta puolet. Nyt ei todellakaan tarvinnut ihmetellä, mikähän riffi tulee seuraavaksi, kun kaikki tiesivät jo etukäteen, miten kappaleet etenevät. Minä teen tästä sen tulkinnan, että tämä bändihomma on meille edelleen hyvin tärkeää ja merkityksellistä, eikä muita haluta pettää, vaikka oma fiilis olisi kaukana parhaasta. Hah hah! Jouluaaton taikaa Mennään seuraavaksi joulukuuhun 2018. Muistan hyvin, kun raahustin joskus kämpälle rättiväsyneenä, ja sitten piti alkaa keksiä jotakin riffejä... Marko: – Oli tietoinen ratkaisu jättää monet jutut levälleen, sillä kuten sanottua, Hengen pitimien idea oli nimenomaan se, että lopulliset kappaleet muovataan vasta treenikämpällä. Samalla otettiin käyttöön korvamonitorit ja päästiin ensimmäistä kertaa kuulemaan esimerkiksi Markon laulun nyansseja jo treenivaiheessa. Olen ihan varma, että jo albumin tekemisen aikana Juice tajusi olevansa riippuvainen Grand Slamin tai jonkun muun bändin jätkistä. Esimerkiksi Santulta [Hämäläinen, basisti] tulee usein vähän hörhömpää ja progempaa kamaa, ja niiden juttujen vieminen vieläkin oudompaan suuntaan on ihan mahtavaa. Otetaanpa yksi askel taakse: kerroit juuri kirjoittaneesi seitsemän uutta biisiä. Viime jouluna – siis 2019 – tapahtui itse asiassa vähän samanlainen juttu, ja kirjoitin nopealla tahdilla varmaan seitsemän uutta kappaletta. Hengen pitimet -albumin julkaisusta oli tuolloin vierähtänyt vasta puoli vuotta, mutta Marko Annalan pääkoppa oli jo täynnä uusia riffejä, melodioita ja tekstinpätkiä. Samalla täytyy huokaista helpotuksesta, että onneksi me emme ole vaipuneet surkeisiin fiiliksiin yhtä aikaa, sillä sehän olisi jo bändin kollektiivista henkeä uhkaava tilanne. Yksi kulma tuli harvinaisen selväksi Hengen pitimien valmistelemisen aikana. Toki nämä joulun aikoihin syntyneet aihiot olivat kautta linjan varsin raakoja, mutta silti: kun pato aukesi, ideoita tuli solkenaan, ja pian levyn runko oli kasassa. – Kukapa tietää. Yksin tekeminen linkittyy kirjojen kirjoittamiseen – ne ovat niitä minun omia levyjäni. Marko: – Harjoittelimme myös ennen Ihmissokkelon nauhoituksia, mutta emme sentään neljääkymmentä kertaa. Ideat on yksinkertaisesti saatava ulos systeemistä tietyin väliajoin, että pääsee seuraavien laulujen kimppuun. Se tuntui joinakin iltoina aika raskaalta. Mikä hämmentävintä, Annala kertoo säveltäneensä kaikki Ihmissokkelon aihiot jouluaaton ja loppiaisen välissä – siis vain parin viikon aikana. – Jälkikäteen on paljon parempi fiilis, sillä Hengen pitimet onnistui hyvin ja siitä muovautui hyvällä tavalla erilainen levykokonaisuus. Hengen pitimet on varsin tasavahva kokonaisuus, mutta toki sieltä nousi myös Kesytä perkeleen kaltaisia painavia livehittejä. Tuomo: – Kuten jo kerroin, Hengen pitimien valmistelun aikoihin energiavarastot olivat vähän vajaat monestakin syystä. Ihmissokkelon varsinaiseksi avausraidaksi myöhemmin valikoituneen Ilmoitusluontoista asiaa -biisin työnimi oli Aatto, ja nimenomaan sen takia, että kirjoitin sen jouluaattona
Mutta kun teemana oli alitajunta ja sieltä nousevat asiat, en yksinkertaisesti voinut olla hyppäämättä ”mitä sylki suuhun tuo, sitä kuunnellaan” -tyylisen tekemisen maailmaan. – Aika syvälle. Hän sitten sovitti sen paremmaksi ja vakuuttui siitä itse. Sovitettiin sitten eri ideoista lähemmäs kuusi minuuttia kestävä kiireetön ja toiveikas laulu. Ja samaan aikaan tulkitsin biisiä sellaisella Jello Biafra -henkisellä paatoksella, jota en ole koskaan aikaisemmin edes kokeillut. Itse olin vakuuttunut, että siitä tulee hieno biisi, mutta muut eivät olleet ihan yhtä varmoja. Olen tajunnut tuskallisen selvästi, miten armoton oma sisäinen ääneni on, ja miten se ei anna minun iloita oikein mistään onnistumisesta. Eikä se ole mitään modernia nuottihuutoa, vaan sellaista brutaalia ja aika hullunkuuloista karjumista, kähinää ja korinaa. Kappaleen c-osasta – vai mikä osa se onkaan. Tuomo: – Menin yhtenä päivänä Markon kanssa soittokämpälle, ja ideana oli katsoa yhtä vähän rokkaavampaa ideaa. Tiedostan toki oikein hyvin, että kitarariffin outo vinksahdus on täysin toissijaista suurimmalle osalle Mokoman musiikin ystävistä, mutta tärkeintä onkin se oma fiilis: ”Mahtavaa, tämä kuulostaa ihan Morbid Angeliltä.” Marko: – Riffeistä puheen ollen... Esimerkiksi Leikin loppu -kappaleessa tunnetaan syvää kaipausta jonnekin helvetin pitkälle vuorten taakse, jonnekin, 20. Tuomo: – On usein vaikea paikka muille kuin biisin kirjoittajalle, mikäli lopullinen visio ei välity demoaihiosta. Marko: – On se minullekin vähän tuskallinen hetki treenikämpällä, kun jätkät tapailevat jotakin ideaa naamat kurtussa, mutta onneksi meidän keskinäinen luottamus on yhdentoista albumin jälkeen aika hyvällä tolalla. Olen tavallaan... Ja sehän tappaa muusikon fiiliksen ihan täysin, jos pitää koko ajan laskea ja arpoa, miten helvetissä biisi pitäisi soittaa. Tuomo: – Tuosta mainitusta rankkuudesta... Siistittiin sitä versiota napsun verran, ja levyn äänimaailma oli sitä myöten valmis. Kitaroista löytyy viittauksia esimerkiksi Blessed Are the Sickin suuntaan, ja niiden väkertäminen oli silkkaa juhlaa tällaiselle amerikkalaisen vanhan liiton death metalin fanille. Marko: – Emme yleensä rakenna tietoisesti albumin viimeistä raitaa, mutta tämän aihion äärellä tajusimme selkeästi, että tästä muuten tulee hieno lopetuskappale. Isompia raameja Marko Annalan Ihmissokkelolle loihtima tekstimaailma on oma lukunsa. – Vuoret, huolet löytyi demovaiheessa lokerosta ”omituiset ideat”. – muuten löytyy myös Korn-tuulahduksia. Tekstittäjän arvo on tunnustettu jo vuosikausia sitten, mutta tuoreen pitkäsoiton koukerot onnistuvat silti yllättämään sujuvalla kieroudellaan ja odotetulla arvaamattomuudellaan. Pikemminkin päinvastoin – se yrittää kertoa, ettei kannata edes yrittää, kun et kuitenkaan osaa tai pysty. Tämä rokkijuttu ei kuitenkaan tuntunut löytävän uomaansa, ja päätimmekin yhdistää joitakin sen onnistuneimpia elementtejä toiseen ideaan. Ihmiset ovat isossa kuvassa aika samasta puusta veistettyjä, ja jos minä ajattelen jollakin tavalla, en taatusti ole niin ihmeellinen ja omalaatuinen, etteikö joku muukin ajattelisi niin. Siinä vaiheessa kommentit olivat jo luokkaa ”ahah, tämähän on kova”. Jatkoimme lopulta Jensin kanssa työskentelyä, mutta painotimme hänelle, että miksausjälki voisi nyt olla jokusen piirun hengästyttävämpää, rouheampaa ja garagempaa. Tuomo: – Sitä biisiä tuli hiottua aika pitkään ilman minkäänlaisia paineita, ja lopputulos onkin sellaista... musiikillista ilottelua. Kokonaisuus on joskus väljempi ja toisinaan tiukempi, mutta jonkinlainen yhdistävä teema on joka tapauksessa olemassa. riffi ei ole tarpeeksi hyvä. – Kirjoittamisen lähtökohta oli sellainen, että tunnustin itselleni kipeitä asioita ja mietin samalla omaa suhdettani ihmisyyteen laajemmin. Muutaman kerran havahduin ihokarvat nostattavaan tunteeseen, että ajattelenko minä tosiaan tällä tavalla... Sen jälkeen me muutkin vakuutuimme. Syyttävässä sormessa on periaatteessa yksi riffi, jota sitten varioidaan muun muassa rytmitysten avulla. – Lähes jokainen on varmasti paininut jossakin elämänsä vaiheessa vaikkapa riittämättömyyden tunteiden kanssa, ja tästä aiheesta syntyi esimerkiksi kappale Syyttävä sormi. inhonnut tällaista tekemisen tapaa, sillä todennäköisyys täysin merkityksettömän hötön syntymiseen on kohtuuttoman suuri. Kun ryhdymme katsomaan jotakin tuoretta ”tästä tulee hitti tai haaksirikko” -ideaa, alkupiste on poikkeuksetta hämmentävä. Marko: – Onko se dja a-molli, joiden kanssa saattaa päätyä Iron Maidenin maailmaan. Marko: – Toki albumilta löytyy melodisia ja herkkiä juttuja, mutta suurimmalta osin meininki on hyvinkin ankaraa. Ja niin kävi tälläkin kerralla, että Vuoret, huolet aukesi, erityisesti silloin, kun laulun rytmitys alkoi selvitä. Saatoin esimerkiksi laulaa treenitilanteessa jotakin ihan summittaista, joitakin lauseita, jotka nousivat mieleen alitajunnasta, ja sen jälkeen aloin kirjoittaa kokonaista tekstiä niiden ajatusten ympärille. Siellä on reilusti deathja black metal -vaikutteita, ja musiikillisen hurjastelun lisäksi minä huudan todennäköisesti enemmän kuin millään muulla Mokoman levyllä. Ihmissokkelo on lähes kautta linjan rankka ja päällekäyvä albumi, mutta erityisesti päätösbiisi Huomenna voikin olla niin erottuu joukosta armollisena ja lohdullisena. Kun Jensin ensimmäinen näkemys sitten tuli, niin sehän oli yllättävänkin tyly, vähän sellainen hardcorehenkinen kokonaisuus säröbassoineen ja -lauluineen. Jos Jäljet olisi soitettu kitaran yläkielillä, niin eihän siitä tulisi Maiden mieleen yhtään. Meidän biiseissä ei törmää kovinkaan usein Maidenin henkeen, mutta sen kerran kun niin tapahtuu, se on pelkästään hienoa. Varhainen Vuoret, huolet -versio oli erityisen haastava sen suhteen, että siitä oli hankala löytää ykköstä... Jens Bogren teki mainiota työtä kahdella edellisellä albumilla, mutta Ihmissokkelon miksaajaksi oli silti aluksi ehdolla eräs äärimetallin parista tuttu kaveri. Pienestähän nämä jutut ovat kiinni. Lopputulos oli Huomenna voikin olla niin. Nyt työskentelin varsin eri tavalla. Tuomo: – Esimerkiksi Kuisma ei ole ikinä kuunnellut Iron Maideniä sen kummemmin, mutta minulle se on hyvin tärkeä bändi. Tarvitsen yleensä isommat raamit, joiden sisällä alan tehdä tutkimuksia. Hah hah! Kuinka syvälle alitajunnan syövereihin onnistuit lopulta uppoamaan. Tällä kerralla halusin tutkia ihmisoletetun sisäisiä sokkeloita, niitä alitajunnan syvimpiä syövereitä. Kun tajusin itse, että tämä muuten soundaa kevyesti Wasted Yearsiltä, peukku nousi heti pystyyn. – Olen usein miettinyt ensin kappaleen otsikon ja kirjoittanut sitten sitä kunnioittavan tekstin. Jäljet-kappaleen alkupuoli taas kuljettaa kuulijan Iron Maidenistä muistuttaviin tunnelmiin. – Minun on lähtökohtaisesti vaikea lähteä tekemään sanoituksia ”kirjoitetaan nyt jotakin ja lätkäistään ne sitten levylle” -hengellä. Jos kappale olisi instrumentaali, tämän yhden riffin taktiikan havaitsisi paljon helpommin, mutta tällaisenaan Syyttävä sormi onnistuu hämäämään varmaan aika monia kuulijoita! Ysärihenkinen Vuoret, huolet -kappale on eräs Ihmissokkelon yllätyksistä, siitäkin huolimatta, että Waltarin Torcha! on Marko Annalalle hyvinkin läheinen albumi