ELÄMÄ ON RASKASTA. 11/2022 I HINTA 10,90 € VILLE VALO OBITUARY DESTRÖYER 666 ISAFJØRD CAMMIE GILBERT
www.centurymedia.com · www.insideoutmusic.com
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Gre en Kin g, Bla ck Be ast , Da rk Flo od , Ab sol ute Ke y, Rio gh an 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Vil le Va lo 02 4 De str öy er 66 6 02 8 Isa fjø rd 03 Ob itu ary 03 6 Tu rm ion Kä tilö t 04 4 Pö lky llä : Oc ean s of Slu mb er -la ula ja Ca mm ie Gil be rt 04 8 My hk ä: Att om ica Dis tur bin g the No ise (19 91) 05 1 Arv iot , pä äo sas sa Ka tat on ia 07 2 De mo t, pä äo sas sa Be yo nd the Nig ht 074 Ku ud es pii ri: Am be rian Da wn + Ab ba 036 024 018 044 02 8 TI M O IS O AH O JU H A M U ST O N EN ÁS G EIR H EL G I ÞR AS TA R SO N JA M IE LA C O M BE C H AN TI K PH O TO G R AP H Y
3.2.2023 ENERGIA AREENA, OULU 2.2.2023 NOKIA ARENA, TAMPERE P L U S S U P P O R T www.allthingslive.fi T O P O F T H E W O R L D T O U R
Nyt on tapahtunut jotain kummaa. Nyt kuitenkin ajattelin naputtaa pari sanaa tulevasta. Olen kuunnellut niin Katatonian tammikuussa julkaistavaa Sky Void of Starsia kuin In Flamesin helmikuussa ilmestyvää Foregonea jo digipromona enemmän kuin useimpia yhtyeiden edellisistä albumeista koskaan. vuosikerta Numero 208 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Jotain hyvää siis siinäkin, hopeareunus ja önnönnöö. 10.2.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT KATATONIA Sky Void of Stars (ilm. Sattumia on toki löytynyt kummastakin sopasta, mutta aina sitä on jäänyt lautaselle. En tarkoita, että bändi kuulostaa samalta kuin aikoinaan, ja hyvä niin. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Marc Sabat KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 28. In Flames sen sijaan… No, sanotaanko näin, että enpä muista, milloin viimeksi bändissä olisi palanut yhtäläisellä voimalla se liekki, joka teki sen levyistä joskus niin valloittavia. Puhumme Katatoniasta ja In Flamesistä. The Halo Effectin tämänvuotinen debyytti hoiteli jo sen nälän. Näillä kohdin saattaa vain lasketella menemään kuluneen auringonkierron levyistä ja tapahtumista. Tyylillisesti Foregone summaa aika lailla In Flamesin pitkän uran kaikki piirteet, mutta sen toimivuudessa on kyse on ennen kaikkea hengestä, tunteesta. Katatoniasta en ala paasata sen enempää, sillä Aki Nuopponen kirjoittaa sivulla 51 aiheesta melko pitkälle meikämasan miettein. VUODEN viimeinen lehti on perinteisesti tavallista helpompi paikka availla päätä. Ja sitäkin on pakko sivuta, että Renkse–Nyström-kaksikon raisu nykymeno ei rajoitu Katatoniaan, saivathan he vastikään aikaiseksi myös tähän asti kovimman Bloodbath-levyn. Liekeissä ja katatoninen SEETHING AKIRA Nozomi AAA aaa IN FLAMES Foregone (ilm. Arvostelemansa albumin ilmiselvää Kentpastissia hän ei kuitenkaan mainitse, joten tuodaan asia esiin tässä: kyllä, sellainenkin sieltä löytyy. Hyvät pyhät itse kullekin säädylle. Näistä ensin mainittu on tuntunut juuttuneen jonkinlaiseen pakollisen – joskus myös pakotetun oloisen – progeilun limboon, kun taas jälkimmäinen on kuulostanut enemmän amerikkalaisilta perässähiihtäjiltään kuin pioneerimaiselta itseltään. Sittenpähän kuulette. Kyseiset bändit ovat vanhoja suosikkejani, joiden kymmenen, ellei peräti lähemmäs parinkymmenen, viime vuoden levytarjontaan on ollut jotenkin todella vaikea suhtautua. Aikamoista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. On nimittäin jännittävä juttu, että ensi vuoden alussa ilmestyy kaksi ruotsalaislevyä, jotka tarjoavat tekijöidensä parasta menoa vuosikausiin. Niin tai näin, palataan Sky Void of Starsin julkaisupäivänä asiaan. 20.1.) SWARN Abysmal Hallucinations -ep ISAFJØRD Hjartastjaki 7. Eihän tässä voi välttyä ajattelemasta, että koronapaussi on vähän avittanut ruotsalaisasioissa
Onko Green King mielestäsi livebändi. – Meillä ei ollut levyn tekemiseen mitään aikataulua, joten siihen saatiin kulutettua hetki. Mitä sanottavaa teillä on tähän. – Suurin osa levystä nauhoitettiin meidän silloisella treeniksellä ja loput tehtiin kommuunin saunamökissä. Esikoisalbumi on hyvä ajankuva vuosista 2015–21. Meillä ainakin on hauskaa tätä hommaa tehdessä. Green King voisi olla vaikka muiden väriteemaisten kuninkaiden, King Crimsonin ja King in Yellow’n, degeneroitunut jatkumo. – Meidän piti soittaa alun perin stoneria, mutta homma lähti nopeasti laukalle perinteisemmän hevin ja kitarastemmojen maailmaan. Kotimaisen Green Kingin ensimmäisellä levyllä soi nostalginen heavy metal, jonka parissa uskalletaan pitää hauskaa. Minkälaista Hidden Beyond Time -kokopitkän purkittaminen oli. Itselleni tärkeä homma biisejä kirjoitellessa on tavoitella sitä samaa fiilistä, joka tuli, kun harjoitteli joskus teininä Iron Maidenin ja Metallican biisejä kitaralla. Oletteko olleet aina tällaisen tyylin perään. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN OLETTE puskeneet aiemmin ulos vain pienjulkaisuja. Mitä nimi Green King tarkoittaa. Meidän kaikkien synttärit on muuten sattumalta kuukauden sisällä toisistaan. – Me ollaan kuunneltu tämän tyylistä musaa pitkään. Me ollaan tehty kaikki aina diy-meiningillä, ja sama linja jatkui, kitaristi Lauri Lyytinen muistelee. – Nimessä yhdistyvät hauskasti stoner-menneisyys ja mielikuvat fantasiakirjojen kuvitteellisesta homekorvaisesta Vihreästä kuninkaasta. Green King oli hönö pilvireferenssi, mutta hyvinhän tuo sopii myös nykyiseen tyyliin. Basisti Hege oli jo 16-vuotiaana kunnon karvanaama. Ilman ironiaa M IK A P A A N A N E N 8. Pitsaa ja Trooper-olutta meni nauhoitusten aikana paljon. Ehkä ironia on jokin suojakilpi niille, jotka eivät uskalla myöntää tykkäävänsä jostain bändistä oikeasti. Jopa rumpali Ode on saanut pari karvaa nenänsä alle! Ehkä se on käynyt salaa viiksettömyyshoidoissa. Itsellänikin viikset alkoi kasvaa vasta kolmekymppisenä. – Nuoresta en tiedä, koska ollaan kaikki yli kolmekymppisiä ja veivattu rokkia yli kymmenen vuotta eri kokoonpanoissa. Moni pitää vanhahtavaa ”viiksiheviä” ironisena hassutteluna. Olette suhteellisen nuoria jätkiä, mutta musiikkinne on vanhaa. Ex-kitaristimme Wilho oli vastuussa recin painamisesta koko prosessin ajan. Debyytille tuli tosin pari kokeellisempaa välibiisiä, joita tuskin tullaan soittamaan lavalla. Mielipiteitä musiikista ei tarvitse ottaa niin vakavasti. – Tällä hetkellä meillä kaikilla taitaa muuten olla viikset. – Kaikki biisit tehdään lähtökohtaisesti livenä soitettaviksi. Vaikka kikkailisi studiossa kuinka paljon, biisit löytää viimeisen muotonsa aina livenä. – Haluaisin vastata äänikollaasilla, johon on nauhoitettu Tony Iommin, Uli Jon Rothin, Ted Nugentin ja James Hetfieldin viiksien tuhinaa… Itse tykkään viiksistä ja hevistä ilman ironiaa. – Kauneus on kuitenkin kuulijan korvassa, enkä pahastu, jos joku kokee meidän musiikin hassuna tai diggailee siitä ironisesti
On ollut myös henkilökohtaisia asioita, joille on pitänyt antaa aikaa. Kun tuotantokin on omissa käsissä, aikaa tuppaa kulumaan. Albumin nimen on tarkoitus muistuttaa pimeän läsnäolosta. – Uuden Illusion of Light -albumin julkaisun suhteen meillä oli varsin selkeä ajatus, mutta kuten useilla bändeillä, covid sotki kuviot aika pahasti. Mitä olette puuhailleet sinä aikana. Aloittelevat bändit on selkeästi tietoisempia siitä, miten kuviot toimii ja kuinka edetä, mutta päätä ei toisaalta jakseta hakata seinään. Tällainen pieni ajatusleikki. – Tämä ilmaisutyyli tulee meille melko luonnostaan. – Kypsyteltiin samalla uutta musiikkia, ja siinähän emme ole oikeastaan koskaan olleet turhan hätäisiä. – Kyllä siellä soudetaan aika synkissä vesissä. Mikä ajaa vielä soittamaan melodista death metalia. Kahden viimeisimmän levyn välinen usean vuoden kuilu tuntuu myös perustellulta. – Invernon jälkeen tehtiin kiitettävästi keikkaa Suomessa, julkaistiin live-dvd, käytiin tekemässä pieni rundi Japanissa ja potkaistiin hieman jalkaa oven väliin Aasian-markkinoille, basisti Ville Ruumensaari kertaa. Tämä voi toki olla haastavassa musiikkibisneksessä ihan järkevääkin. Levy oli jo valmiina, mutta kun sen julkaisu venyi, tekemisen punainen lanka katosi hetkittäin. Kantaako uusi albumi jonkinlaista tekstillistä teemaa. Valon harha SA M I K E T T U N E N EDELLISESTÄ kiekostanne Invernosta on kahdeksan vuotta. Kun ideoita puskee genrerajojen läpi, musiikissa säilyy tietynlainen kehitys ja soittaminen pysyy itselle mielekkäänä Oulua pidettiin muinoin Suomen metallipääkaupunkina. – Aletaan ehkä olla jo buumerisukupolvea sanomaan tähän oikein mitään, Ruumensaari tokaisee. Lopulta saatiin kuviot järjestymään ja levy julkaisuun – tässä vaiheessa kylläkin ainoastaan digitaalisesti. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Melodista death metalia omalla tavallaan soittava Dark Flood ei hätiköi uuden musiikin julkaisemisessa. On tarinaa maailmanlopun tunnelmista, uskon harhasta, elämän pettymyksistä ja ihmisvihasta. Mitä teillä tapahtuu tänä päivänä. Ehkä hieman kliseistä sanoa näin, mutta emme ole oikeastaan määritelleet omaa tyyliämme. – Maailma on nykyään enemmän auki ja skene elää paljon netissä, joten ehkä kaupunkikeskittymiä ei enää samalla tavalla ole. Dark Floodilla on ikää reippaasti yli 25 vuotta, ettekä ole enää ihan teinipoikia. – Bändien elinkaaret tuntuvat olevan nykyään lyhyempiä. Jospa valo onkin vain hetken harha. Olemme sävellysvaiheessa erittäin kriittisiä ja hieromme sovituksia hulluuden partaalle asti. 9
Kahdessa laulussa on vahvasti luontoon ja sen raakuuteen viittaavat sanoitukset, mutta myös Saatanaa ylistävät ei-luontoaiheiset laulut sopivat hienosti Arctic Darknessin alle. Tuloksena tästä oli Nocturnal Bloodlust -debyytti [2019]. Koetimme herätellä petoa horroksesta silloin tällöin, mutta emme löytäneet tarpeeksi vahvaa inspiraatiota. Arctic Darkness on vahvaa black metallia vahvoille sieluille. K. Kuinka aktiivinen bändinne on. Black metalin klassikot on jo tehty. Parit uudet biisit eivät oikein toimineet. Onko tämä tyyli teille kiveen kirjoitettu vai oletteko vastaanottavaisia muutokselle. SYTYKKEITÄ Vahvat pärjäävät Julmaa ja epätrendikästä black metalia soittavan Black Beastin todellisuudessa vallitsee luonnonlaki. Eläinten äänet loivat voimakkaan ja nautinnollisen mielentilan, jossa pystyi aistimaan, kuinka heikot syödään elävältä ja vain vahvimmat selviävät. – Annan ennemmin isällisen neuvon: kuuntele levy pariin kertaan kunnolla ja seuraa samalla sanoituksia. – Se pohjautuu enemmän henkilökohtaiseen maailmankatsomukseeni ja ajatusmaailmaani, jossa vain vahvat pärjäävät. – Päätimme, että on parempi olla hakkaamatta päätä seinään ja pitää taukoa niin pitkään, että inspiraatio soittamiseen ja laulujen tekemiseen löytyy. Mitä annettavaa Black Beastillä on skenelle. – Vuoden 2006 Bloodhammer-splitin jälkeen olimme kymmenen vuotta melkein syväjäässä. vakuuttaa. 10. Arctic Darknessin linja on suora ja koruton, vaikka mukana on ripaus tunnelmallisuuttakin. Erämaan syksyinen yö oli pilkkopimeän tihkusateinen ja lämpötila lähellä nollaa. – Levy ei ole mitään kertakäyttötuubaa, joten jos ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä siihen, voi jatkaa trendikkäiden kertakäyttöbändien kuuntelemista. Viimeiset vuodet ovat olleet aktiivisia ja materiaalia on sävelletty jo seuraavallekin julkaisulle. – Huomisen klassikoita. – Emme varsinaisesti valinneet albumin nimeä, vaan ennemminkin se valitsi meidät. Tarkoitetaanko levyn nimellä luontokuvausta vai henkilökohtaisempaa synkkyyttä. Kaikki tekemämme materiaali on sellaista, jota olemme aina halunneet tehdä, ja olemme ylpeitä jokaisesta julkaisustamme. Treenejä oli harvakseltaan, ja nekin olivat aika tervanjuontia. Albumi kyllä imaisee syövereihinsä, laulaja T. Olin Lapin erämaassa, keskellä yötä kivikkoisilla vaaroilla. – Black Beast tekee mitä haluaa. Mikään ei ole kiveen kirjoitettua, paitsi menneisyys. – Lisäksi nimellä on aika ja paikka, mistä syntyi erittäin vahva inspiraatio Night of the Arctic Darkness -biisin sanoituksille. KUINKA kuvailisit Arctic Darknessia ihmiselle, jolla ei ole aiempaa tietoa bändistänne. Tulemme jatkamaan samalla periaatteella, ja aika näyttää, mihin suuntaan Mestari meidät johdattaa. Yllätyksiä on varmasti luvassa, mutta tuskin mitään mahtipontisia sellaisia. Teillä on historiaa 20 vuoden ajalta, mutta julkaisutahtinne ei ole ollut kovin kiireinen. Niin selvä asia se hyvin nopeasti oli
Absolute Keyn musiikki on haastavaa. – Kerran nukkumaan mennessäni ajauduin pohtimaan kuoleman eri tasoja. Kuoleman kolme tasoa MINKÄLAINEN albumi The Third Level of Decay on. Siltikin tuntuu, että matka on vasta alussa. Koska olen aika vaistonvarainen ja impulsiivinen ihminen, niin nyt kun keulaportti on murtunut auki, luomisen vimma on vienyt minua mennessään joskus vaarallisenkin vauhdikkaasti. Kolmisen vuotta toiminut Absolute Key soittaa uudella albumillaan tekijänsä metallisinta ja "tavanomaisinta" musiikkia. – Taisin sanoa jossain, että se on metallisin levy, jonka olen tähän mennessä tehnyt, projektin takaa löytyvä Antti Klemi kertoo. Sanoituksenne ovat synkkää kertomaa ja mukana on viitteitä myös Eino Leinoon. – Ennen Absolute Keytä olin ollut – ja olen edelleen – noin viisitoista vuotta black metal / dark rock -bändi Circle of Ouroborusissa. Kappaleet siis seuraavat aika lailla tavanomaisia biisirakenteita, mutta ovat kaukana perinteisistä ABABCB-kaavoista. Miksi sinun täytyy julkaista muiden bändiesi ohessa myös tällaista materiaalia. – Absolute Keyn juuret ovat enemmän noisen, industrial-maalailun ja Beherit-komppien mullassa, mutta tällä kertaa lähdin liikkeelle alkunimikkeellä ”tympeä bm-levy”. Avaisitko hieman aihetta. – Sanoitukset ovat olleet minulle aina erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, ja niin on tälläkin levyllä. – En todellakaan ole tällä matkalla kuskin paikalla. Tähän mennessä olen tehnyt muun muassa runoambientia, vähäeleistä pianodronea ja tavanomaisempaa black metalia sekä saanut mahdollisuuden esiintyä ulkomailla, joten lähtöpisteestä on kuljettu pitkä reitti. Ehkä luonnollisen kasvun kautta tuli aika tehdä musiikkia selkeästi omista lähtökohdista. Toimin todella paljon vaistonvaraisesti, ja koska en ole ollut koskaan ”oikeassa bändissä” ja tottunut tavalliseen biisinkirjoitusmuottiin, jälki on tällaista. Onko se itsetarkoituksellista. – Minulle on normaalia hajottaa kappaleita osiin, koota niitä uudelleen, jämähtää johonkin sattumalta löytyneeseen soundiin ja antaa musiikin virran viedä mennessään. Levyltä huokuvat siis ajatukset kuolemasta, sen läsnäolosta elämässämme ja kohtaamisesta. Yleiskuva on silti haasteellinen. – Musiikki näyttäytyy minulle mielentiloina, tunnelmina ja tarinoina, ei niinkään riffeinä tai muina konkreettisina elementteinä. Kun sanoituksissa elämän paino taivuttaa selkärankaa kieroon, se kuuluu myös musiikissa. Lopulta löysin itseni kolmannelta tasolta, jolla jopa itse kuolema on haihtunut tyhjyyteen. Käytännössä tämä tarkoitti yksinkertaisia konerumpukomppeja, joiden päälle lähdin rakentelemaan syntetisaattoreilla, sähkökitaroilla ja erinäisillä meluelementeillä tympeää, kolkkoa ja läpeensä pessimististä äänimaisemaa. Itsetarkoituksellisuudesta ei voi puhua, koska en itsekään aina tiedä, miltä lopputulos kuulostaa. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. – Ei todellakaan. Alkuperäinen ajatus oli tehdä bm/industrial/noise-henkinen demo ja katsoa, mihin se voisi johtaa. Näkemykset ovat synkkiä, mutta mukana on myös lakonista toteavuutta ja tyyneyttä. Projektin tulevaisuus ei siis liene suunniteltu. Vaikka kappaleiden sanat eivät ole samasta puusta veistettyjä, jonkinlainen punainen lanka kulkee läpi levyn ja sanat mukailevat kappaleiden tunnelmia. Itse levyllä kuullaan tosin vain omia raapustuksiani. – Leinon Tumma-runo, jossa päähenkilö on jo ”syntymässään säikähtänyt” ja näkee ympärillään pelkkää kuolemaa ja demoneita, mutta hyväksyy lopulta roolinsa tässä kaikessa, toimi eräänlaisena verrokkina levyn teemoille
– No, ilmeisesti voi. 12. – Tälle levylle sattui muotoutumaan kova progemetalliporukka, ja jos pitäisi valita kaikista maailman genreistä yksi, se on kyllä lähimpänä sydäntä. – Livekokoonpano saatiin juuri hetki sitten hanskaan, ja tarkoitus olisi pitää ensimmäiset treenit sopivasti levynjulkaisuviikonloppuna. SYTYKKEITÄ Monia tyylilajeja progressiivisesta metallista melankoliseen poppiin musiikkiinsa ujuttava Rioghan on tuore kotimainen nimi. Varsinaisen ydinkokoonpanon Perämäen kanssa muodostavat kielisoittimista ja koskettimista vastaava Teemu Liekkala (Red Eleven) sekä rumpali Valtteri Revonkorpi (Leverage). – Itse asiassa oli! Aivan tyhjäpäänä ja huvikseni, ilman mitään sen kummempia odotuksia, kontaktoin vuoden 2020 lopulla muutamia henkilöitä, joiden tuotanto on tehnyt itseeni suuren vaikutuksen ja joiden kanssa ajatukset voisi sopia yksiin. Albumilla on mukana tunnettuja artisteja, esimerkiksi Katatonian Jonas Renkse ja Leprousin Einar Solberg. Kokonaisuus on puettu melankoliseen ulkoasuun, joka ei kaihda gootahtavia, elektronisia tai popahtaviakaan vaikutteita. Niistä sitten löydetään toisilleen sopivat kaverit ja aletaan työstää iskevää ristikontaminaation tulosta. Projekti on kehittynyt ”oikeaksi bändiksi” ilman perusteellisempaa suunnittelua. Tietynlainen kaavojen rikkominen ja epäsovinnaisuus kiehtoo niin musiikissa kuin elämässä. Olet ilmeisesti kasaamassa parhaillaan livekokoonpanoa. – Rioghan alkoi laulusooloprojektinani muutama vuosi sitten, kun halusin kokeilla parin kaverin kanssa, voiko runojeni pohjalta saada aikaan kuuntelukelpoista musiikkia, yhtyeen keulakuva Jenni Perämäki (alias Rioghan Darcy) valottaa. Mistä tässä projektissa on pohjimmiltaan kyse. Homma lähti tyypilliseen tapaan vähän lapasesta, ja nyt meillä on levy ja bändikin. Kaavoja rikkomassa RIOGHAN ei ole tuttu ihan jokaiselle lukijalle. Kumpi syntyy ensin, musiikki vai tekstit. Toimiiko progressiivinen metalli pääasiallisena musiikillisena inspiraationanne. Kuinka aktiivista keikkailua on tiedossa. – Tavallaan tekstit, mutta ennemmin sanoisin niin, että musaideat ja tekstit syntyvät omissa petrimaljoissaan. Jotenkin siinä kävi niin, että kauhukseni kaikki vastasivat, että siistiltä kuulostaa, joko mennään. Eihän siinä sitten auttanut kuin alkaa hommiin. Rioghanin musiikissa on paljon progressiivisia sävyjä, ja Different Kinds of Losses -esikoiskokopitkältä voi löytää viitteitä Devin Townsendin tuotoksista, Katatoniasta ja ärjyimmillään myös Jinjeristä. Keikkoja pyritään saamaan vuodelle 2023 niin paljon kuin mahdollista, eli tiukkaan liveaktiivisuuteen pyritään. Oliko sopiva porukka helppo löytää. Rioghan perustaa tekemisiään vahvasti runollisten sanoitusten ympärille
N O R D I C M E TA L C R U I S E . Kaavoja rikkomassa LIPUT NYT MYYNNISS Ä! W W W . F I 11.-12.02.2023 M S V I K I N G G R A C E T U R K U S T O C K H O L M T U R K U CRUISE METAL NORDIC
Jäähyväiskeikkoja, teemakeikkoja, erikoiskeikkoja. Minulle riittää, että artisti on lavalla ja uskoo säveltaiteensa voimaan. Reedin tunnekylmä toimitus välittää totaalisen välinpitämättömyyden: Why do I piss my dreams That’s because that’s what it is TÄLLAISIIN taideteoksiin Metallicalla tuskin enää riittävät rahkeet ja näkemys, mutta toivossa on vanhan sanonnan mukaan hyvä elää. Kahden vuoden keikkatauon jälkeen ymmärrän sekä ahdingon että ylitarjonnan, mutta kammoksun yleisön kosiskelua ja totuttamista sillä, että jokainen keikka on jonkinlainen tarinallistettu ultimaattinen spektaakkeli. 14. Albumin kohokohta on mielestäni Cheat on Me. Bändi on saanut tehtyä omin avuin jotain järkevää kuunneltavaa viimeksi 1980-luvulla, ja myös Lux Aeterna kuulostaa siltä: nuoruuden nälkää yritetään kanavoida, mutta kolesteroliarvoja on pakko miettiä. Miksi ihmeessä poptai rockkappaleen sanoitusten pitäisi edes olla jotain Nobelin kirjallisuusehdokkuuden tasoista kaunokirjallisuutta. Vaikkeivät huumausaineet maistuisikaan, kappale pakottaa daivaamaan sohvalta pää edellä parkettiin. Rocklyriikka on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun se välittää tai jopa vahvistaa tunteen. Beyoncélla on biisejä, joiden yhteiskuntakritiikki on terävämpää kuin mikään tällä vuosituhannella kirjoitettu. Fidelman ja Lou Reed saivat Metallican mukavuusalueeltaan, ja hetkittäin yhtye kuulosti jopa vaaralliselta. Ja ihan yhtä lailla Queenillä on täysin hönöjä rocktekstejä. Lipunmyynti alkoi kahden illan lippupakettien myynnillä kuin rohkeana oletuksena, että fanit haluavat nähdä kummatkin konsertit ja viettää välipäivän Helsingissä. Rakastan livemusiikkia. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Lulu Aeterna Full speed or nothing Full speed or nothing Lux aeterna Lux aeterna, yeah Lux aeterna METALLICAN uutta Lux Aeterna -singleä kuunnellessa ensimmäinen mieleen tulvahtanut asia oli meemikuva, jossa Queenin Bohemian Rhapsodyn lyriikka on esimerkkinä Oikeiden Taiteilijoiden tekemästä musiikista ja Beyoncén Run the World (Girls) -kappaleen hokema esitetään modernin popin rappiona. Tapahtumateollisuus on siirtynyt aikaan, jossa jokainen esitys pyritään paketoimaan otsikkoon, jonka avaamiseen tarvitaan pateettinen myyntipuhe. Vuosituhannen taitteen Seattlessa rima asetettiin tasolle, josta sängyn reunalta ruutupaperille kyyneleitään vuodattavat raavaat rokkarit voivat vain haaveilla. Yli 11-minuuttinen kappale on kuin tympeää krautrockia: yksinkertaista riffiä tapaillaan, kunnes se salakavalasti loksahtaa taskuun ja jauhaa pahaa-aavistamattoman kuulijan zombimaiseen transsiin. Noh, takaisin Metallicaan. Metallica tiedotti singlensä julkaisun yhteydessä myös kahdesta Suomen-keikasta. Uutta materiaalia on kuitenkin tuottanut Greg Fidelman, joten pieni toivonkipinä elää: kenties kalifornialaismiljonääreillä on taskussaan jotain yhtä innostavaa kuin reilu kymmenen vuotta sitten julkaistu Lulu. Let’s get drugs Let’s get drugs Let’s get drugs Let’s get loaded ZEKE sai kaapattua Blind Marky Felchtonen johdolla salaman pulloon. Noin nollan tähden arvioita kerännyt projekti oli liian haastava sekä kriitikoille että kuuntelijoille, mutta myös kerrankin osoitus siitä, että ”soitetaan mitä halutaan”. Tästä päästään post-pandeemiseen toimintamalliin eli keikkojen ilmiöittämiseen. Olympiastadionilla kuullaan perjantaina ja sunnuntaina erilaiset settilistat
209,00€ 209,00€ KOLMEN PÄIVÄN LIPUT alk. TUSKA.FI @TUSKAFESTIVAL AL L RIG HT S RE SE RV ED | KA IKK I OIK EU DE T MU UT OK SII N PID ÄT ETÄ ÄN MORE TO FOLLOW || LISÄÄ OHJELMAA TULOSSA
Maallemuuton myötä sapuskaan on tullut erityinen lähiruokakulma: suurin osa aineksista kasvaa kilometrin säteellä kotikeittiöstä, jotkin jopa omassa puutarhassa.” Megan tuomio: ”Vaikka riisi on tullut korvattua ohrasuurimoilla lähes kokonaan jo vuosia sitten, mieleen ei ole pälkähtänyt tehdä niistä risoton kaltaista evästä. Seuraa maun kehittymistä ja mausta lisää, mikäli se tuntuu tarpeelliselta. 2. Oman makuni mukaan se saa olla napakkaa. Paloittele sekaan sinihomejuusto ja hämmennä, kunnes juusto on sulanut. Kun viini alkaa imeytyä kaurasuurimoihin, sekoita joukkoon raastettu punajuuri ja kuivatut suppilovahverot. Sehän istuu suomalaiseen suuhun oikein hyvin, etenkin yhdistettynä punajuureen ja homejuustoon, joiden yhdistelmä on havaittu hyväksi myös vallitsevan vuodenajan laatikkoruokana. Niin tekee myös kitaristi-rumpalinsa Erno Taipaleen lähimaisemista poimituista aineksista valmistettu kauratto. 3. Tässä vaiheessa mukaan saa heittää myös suolaa, rosmariininlehtiä, mustapippuria, hunajaa ja pieniksi paloiksi revittyä lehtikaalta. Niistä irtoavat oleelliset metsän ja maan aromit. Ernon luonnehdinta: ”Tästä syysruoasta on tullut valmistettua erilaisia variantteja jo vuosia, vähän siltä pohjalta, mitä kaapeista tai pihamaalta sattuu kulloinkin löytymään. Niihin löytyy ohjeita netistä. 16. Pilko sipulit, kuori ja raasta punajuuret. Sienet ja yrtit antavat oman pikantin lisänsä, ja itse lisäisin Ernon must-listaan neljännen elementin: sipulit. Sinihomejuuston sijasta voi kokeilla vuohenjuustoa tai vaikka jotain vegaanista, esimerkiksi kaurakermaa. Niitä ei voi olla ikinä liikaa!” TARPEET • 3 dl kokonaisia kaurasuurimoita • 2 keskikokoista punajuurta • 2 pienehköä sipulia • 2–6 valkosipulinkynttä oman maun mukaan • muutaman sentin pätkä purjosipulia • kourallinen kuivattuja suppilovahveroita • lehtikaalin lehti • oksa rosmariinia • 1 dl punaviiniä • noin litra kasvislientä (kuutiosta tai itse kyhättyä) • 1/2 rkl hunajaa • 50g Peltolan blue -sinihomejuustoa • mustapippuria • suolaa • öljyä paistamiseen HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. Joulukuussa suppilovahveroiden löytäminen luonnosta voi olla haastavaa, mutta myös kuivatut suppikset toimivat todistetusti. ERNON KOKATESSA SOI: Black Sabbath – Black Sabbath (1970) ”Levyn maanläheisyys ja muhevuus siivittävät makumaailman uusiin syvyyksiin.” Puutarhan syyslaulu Garden of Wormin progeileva, psykedeelinen ja synkistelevä rock tuoksuu loppuvuoden mullalta. Jos mukaan haluaa lisää proteiinia ja ripauksen nuotiotunnelmaa, savutofu istuu joukkoon mainiosti. 4. Kuullota sipuleita hetken aikaa öljyssä, lisää sekaan kaurasuurimot ja kippaa päälle punaviini. Jos haluaa kikostella tarjoilun kanssa, annoksen päälle voi tiputella rapeita lehtikaalisipsejä. Lisää kasvislientä aina, kun seos alkaa kuivahtaa. Ruokajuomaksi käy loput kokkauksessa käytetystä punaviinistä tai sahti. Mikäli pakastimesta löytyy alkukesästä kerättyä kuusenkerkkää, niin sekaan vaan! Kolmea en kuitenkaan vaihda: punajuuri, suppilovahverot ja rosmariini. Kauran sijaan sekaan kelpaa hyvin myös ohra. Jatka näin, kunnes kaura on saavuttanut sopivan kypsyyden
”Näitä kappaleita ja kokonaisen levyn tekemällä annan itselleni tekosyyn olla olemassa.” 18
Neon Noir on täysipainoinen, tarttuva ja omillaan toimiva levy, mutta siitä, kuka sen on tehnyt, ei ole mitään epäselvyyttä. – Halusin pysyä liikkeellä. V ille Valo julkaisee ensimmäisen soololevynsä. Se ei ollut mikään sellainen homma, että aikuiset ukkelit istuvat baarissa ja päättävät perustaa bändin. En tietenkään syytä Kosmoa siitä, vaan meillä ei vain ollut enää tarvittavaa intohimoa. Patterit hyytyivät Ennen varsinaiseen VV-projektiin pureutumista on pakko puhua Valon edellisestä yhtyeestä, vuosina 1995–2017 toimineesta HIMistä. No, ei hän sitä tietenkään noin ilmaissut ja toteamusta seurasi menestyksekäs jäähyväiskiertue, mutta karrikoiden sanottuna sanoista välittyi se viimeisten aikojen tunnelma, Valo kertoo. Se oli intensiivinen ihmissuhde, joka kesti noin 25 vuotta. 12 kappaletta sisältävä levy sisältää kaikki edellä mainitut kuusi VV-biisiä. Samalla koko projektin ympärillä oli säilynyt tietty salaperäisyys ja mystisyyden usva. Pakottavin tarve asian käsittelyyn syntyy taiteellisista lähtökohdista. – Ei ole ehkä lopullisesti niin, että kaikki sanottava tuli sanottua, mutta ainakin tällä erää tilanne on tämä. maaliskuuta 2020 julkaistiin ep-levy Gothica Fennica Vol. Oli jotenkin luonnollista ja turvallista lähteä kokeilemaan, pystyisinkö toteuttamaan koko homman täysin itsenäisesti. – Patterit hyytyivät. Albumi on tunnistettavan villevalomainen, minkä vuoksi kuulijan on helppo pitää sitä jatkona HIMin tuotannolle. Yhtyeessä olemisen pitää esimerkiksi olla hauskaa ja hedelmällistä. Ville Valo on hääräillyt viime vuodet yksin kotistudiossaan. – Kukaan ei yksinkertaisesti ollut innoissaan uusista aihioista, ja silloin sellaisia ei kannata tehdä. Me kasvoimme yhdessä HIMin myötä, Valo alleviivaa. Pimeydestä parrasvaloihin astelevan miehen tuomisina on ensimmäinen kokonainen soololevy, VV-nimen alla julkaistava Neon Noir. Asia kiinnosti massoja jo pelkästään Valon kunniakkaan HIM-taustan vuoksi. Projektin siemenet oli kylvetty jo vuonna 1999 Agentsin isännöimässä Laulava sydän -musiikkiohjelmassa. Tieto kerrottiin ilmoille kuluvan vuoden keväällä ja oli uutinen jo itsessään. Se ei ollut oikeasti sen dramaattisempaa, Valo pohjustaa. Jo 20. Eikö tämän kaiken olisi voinut tehdä HIM. Tällä kertaa kollaboraation hedelmänä oli helmikuussa 2019 julkaistu Ville Valo & Agents -albumi ja sitä seuranneen kesän hyvän vastaanoton saanut festivaalikiertue. – Me yhtyeen varsinaiset perustajat, minä, Linde [Mikko Lindström, kitaristi] ja Mige [Mikko Paananen, basisti] olimme 12–13-vuotiaina toisiinsa tutustuneita lapsuudenystäviä, jotka löysivät yhdessä Black Sabbathin ja opettelivat soittamaan kimpassa. – Kaikki jäsenet vain jossain vaiheessa väsähtivät HIMin tekemiseen. Valo muistuttaa HIMin lähtökohdista. Olisihan sitä voinut jatkaa puoliväkisinkin, mutta HIM oli aivan liian erityinen juttu sellaiseen. Gothica Fennica sisälsi kolme kappaletta ja julkaistiin pelkästään suoratoistoversiona. Syy elää HIMin vuoden 2017 jäähyväiskiertueen jälkeen Valon seuraava näkyvämpi ulostulo oli yhteistyö legendaarisen Agentsin kanssa. – Jukka ”Kosmo” Kröger tuli rumpaliksi Gasin [Mika ”Kaasu” Karppinen, bändissä vuosina 1999–2015] jälkeen. Se antoi meille tosi paljon potkua hanuriin, mutta ei lopulta riittävästi. Ja olen tosi tyytyväinen, että heitimme lapaset narikkaan. Vuoden 2023 alussa on luvassa kauan odotettu pitkäsoitto Neon Noir. Siitä päästäänkin jo VV-vaiheen alkuajatuksiin. TODISTEITA O L E M A S S A O L O S T A TEKSTI TONI KERÄNEN KUVAT JOONAS BRANDT, JUHA MUSTONEN 19. Minulla ei kuitenkaan ollut halua alkaa rakentaa uutta bändiä koko sen HIMin perhemäisen ajanjakson jälkeen. 1, jonka yhteydessä kävi ilmi, että Valo operoi nyt VV-taiteilijanimen alla. – Olen aina ollut kiinnostunut äänittämisestä ja vähän kaikesta, mitä levyn tekemiseen liittyy. Kysyimme myös manageriltamme, edesmenneeltä Seppo Vesteriseltä [1948–2020], että pitäisiköhän lähteä rundille ja katsoa sitten asioita uusiksi. Helsinkiläisen hotellin aulatiloissa istuva Valo ei häkelly kysymyksestä, vaan muistuttaa, että musiikin tekeminen on muutakin kuin lopputulos. Onkin huomionarvoista ymmärtää, että Valo on säveltänyt, sanoittanut, äänittänyt, soittanut ja laulanut Neon Noirin yksinään kotistudiossaan, jonka hän rakennutti HIMin jälkeen. Tänä vuonna todellisuuteemme ovat tipahtaneet singlet Loveletting, Echolocate Your Love ja The Foreverlost. Myös julkaisua tai sen mahdollista jatkoa koskeva informaatio oli tuolloin lähes olematonta. Miksi siis saamme kuultavaksemme VV-nimen alla syntynyttä musiikkia. Yhtye yritti tehdä Tears on Tapen (2013) jälkeen uutta materiaalia, mutta riittävää paloa ei löytynyt. Se oli kuitenkin myös uutinen, jota oli osattu odottaa. Hän sanoi, että ei teitä kukaan enää halua nähdä. Musiikintekijöiden keskinäiset suhteet ja ympäröivät olosuhteet vaikuttavat paljon
Pitää osata päästää yhdestä jutusta irti ja ymmärtää, ettei se enää yksityiskohtia hieromalla parane. Jokainen kotiäänittelijä ja läppärimuusikko tietää, että erilaisten nykypäivän studio-ohjelmien avulla saa tehtyä yksinkin musiikkia, joka kuulostaa etäisesti kokonaisen rockyhtyeen soittamalta. Valolla ei siis ollut ennen projektiin ryhtymistä valmiina vaikkapa kymmentä kappaletta, joita hän olisi alkanut työstää eteenpäin. Samalla näin, olivatko levy-yhtiöt kiinnostuneita ja onko tälle mitään tilausta. Tähän liittyen esimerkiksi Love Metal oli iso juttu, koska se oli ensimmäinen HIMin levy, joka julkaistiin myös vinyylinä. Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja, kuten joku aikoinaan sanoi, Valo virnistää. Samalla kun levy-yhtiötä etsittiin, Valo ja Palmer jatkoivat kappaleiden synnyttämistä. Sen kaiken nyhjäisee tyhjästä aivan itse. Ja kaiken lisäksi levy sisältää biisejä, jotka resonoivat oman mielentilani kanssa. – Jossain vaiheessa Tim ehdotti, että ottaisin mukaan muitakin soittajia, jotka kävisivät esimerkiksi fiittaamassa muutamassa kappaleessa tai vastaavaa. – Näitä kappaleita ja kokonaisen levyn tekemällä annan itselleni tekosyyn olla olemassa. – Tein yhden kappaleen valmiiksi kerralla, eli kirjoitin ja äänitin sen ja heitin sitten Timille miksattavaksi. Ja minä olen jälleen selviytynyt. – Tavallaan se on selviytymistä. – Levy-yhtiöiden kanssa keskustelu on totta kai bisnespuolta, mutta aika paljon se on myös henkilökohtaisia suhteita ja sitä, kenen kanssa tulee juttuun, keneen luottaa ja missä on hyvä fiilis. Tim ymmärtää kaiken tällaisen todella hyvin, Valo havainnollistaa. Olisi ehkä liian ylevää sanoa, että musiikin tekeminen on tehtäväni maailmassa, mutta joka tapauksessa olen jättänyt tänne jälkeni. – Kävimme tästä Timin kanssa paljon filosofisia keskusteluja. – Musiikillisten maailmojen luominen tässä juuri oli se kiinnostavin homma. Että pitää olla särökitaraa, mutta sen pitää olla hempeää. Valon ja Palmerin yhteinen työskentelytapa ei kuitenkaan ollut niitä kaikkein tavanomaisimpia. Se tuntui oikealta julkaisulta. Musiikillinen iisakinkirkko syntyi hyvin selväpiirteisesti palanen kerrallaan, eikä palasiin juuri palattu niiden oltua valmiita. Ja kun alkoi kuulla työn hedelmiä, se oli aika taianomaista. Tein tuon levyn todistaakseni itselleni, että saan sen tehtyä. Sen jälkeen aloitin uuden biisin täysin nollasta, Valo kertoo. Minulla taas kaikki lähtee vinyyli-lp:n ajatuksesta ja siitä, että se on se kokonaistaideteos, jota lähdetään tekemään. Oli jännä ja toisaalta stressaava kokemus painaa nappulaa: ”Nyt ne ovat siellä, kuka varmistaa, menikö kaikki oikein?”, Valo hekottaa. Se oli ikään kuin selviytymisriitti. Sen kautta päädyttiin tähän ratkaisuun. – Tim on ensinnäkin frendi, mutta hän myös ymmärtää epätoivoisenkin taiteiluni erilaisten genrejen ja tunnetilojen välissä. On kuitenkin aivan eri asia saada lopputulos vastaamaan kaikkiin mahdollisiin pro-tason vaatimuksiin – saati sitten taiteellisiin odotuksiin. Ensimmäisen kerran HIMin Love Metal -levyllä (2003) miksaajan ominaisuudessa mukana olleesta Palmerista on muodostunut vuosien varrella Valolle luottoihminen luovassa työssä. Yksittäinen kappale on ikään kuin performanssi, jota tehdessä ihminen unohtaa itsensä, ja kun se on tehty, se on siinä. Emme kuitenkaan tehneet median suuntaan mitään promootiota siinä vaiheessa, halusin vain tarkkailla tilannetta sivusta. Neon Noir on jälleen yksi tolppa merkiksi siitä. Bassokitaralla oman soitto20. Olen elossa. – Levy-yhtiöt puhuvat nykyään paljon yksittäisten kappaleiden julkaisemisesta. Kukaan ei ollut soittanut rumpupohjia valmiiksi, vaan minä itse olin vetänyt osuuksia vesikellot sormissa niin kauan, että sain ne menemään oikein. Pitää olla synkkää, mutta siinä pitää olla myös toivoa. – Itse kuitenkin palasin aina siihen ajatukseen, että ei, yksin tekemällä levy on paljon puhtaampi. Levyn on miksannut jo HIM-yhteyksistä tuttu brittiläinen tuottaja-miksaaja Tim Palmer, jonka mittavaan ansioluetteloon kuuluu työskentelyä muun muassa U2:n, Ozzy Osbournen, Robert Plantin ja Porcupine Treen kanssa. Kun se alkoi omissa sessioissani edistyä, lähetin työversioita Timille ja kysyin, haluaako hän lähteä tällaiseen projektiin mukaan. – Olen totta kai ollut tekemässä monia levyjä, mutta tämä oli aivan uudenlainen tilanne. – Olin perustanut jo kesän 2019 jälkeen symbolisen Heartagram Recordsin. – Samassa yhteydessä pohdiskelin, että Run Away from the Sunissa voisi olla vielä jotain – lisäkitaroita tai muuta. Tim auttoi juuri tuollaisissa jutuissa. Puhdas kokemus Kun Valo–Palmer-duo oli saanut edellä kuvatulla metodilla valmiiksi kolme kappaletta – Run Away from the Sunin, Salute the Sanguinen ja Saturnine Saturnalian –, tuli tarve esitellä aikaansaannoksia maailmalle. Näistähän on esimerkkejä maailmalta, Valo kertoo. – Ensimmäinen tekemäni kappale oli Run Away from the Sun. Nämä kolme biisiä käsittäneen Gothica Fennica -ep:n idea oli itselleni se, että en halunnut lähteä myymään autoa, jota ei ole vielä olemassa. Perusta mallille luotiin projektin alkuhetkillä, syksyllä 2019, kun Valo alkoi hahmotella materiaalia, josta lopulta rakentui Neon Noir. – Halusin laittaa biisit täysin omin voimin ulos ja katsoa, ovatko kuulijat kiinnostuneita niistä. Laulu jää pystyyn. Kaikki parhaat jutut ovat jo kasassa, enempää ei kannata lisätä. Ystävä auttaa yksinpuurtajaa Aivan yksin Valo ei silti ollut. Jos olin todella metsässä jonkin kappaleen kanssa, saatoin kysyä häneltä vinkkejä ja ehdotuksia. Run Away from the Sunista projekti eteni biisi kerrallaan. Valolle itselleen oli selvää, että hän haluaa julkaista nimenomaan kokopitkän levyn. Siinä, että painaa ihan itse äänitysnappulaa tai katsoo, että kaikki piuhat ovat oikeissa paikoissa ja kaikki toimii, on tosi paljon uusia temppuja vanhalle koiralle. Levy-yhtiöpuolelta löytyi kiinnostusta kansainvälisiltäkin toimijoilta, mutta lopulta päädyttiin Valon termejä käyttäen ”lähiratkaisuun” eli Universaliin ja sen alaiseen suomalaislähtöiseen Spinefarmiin. – Naputtelimme aivan itse biisien nimet ja latasimme kappaleet suoratoistopalveluihin jaettavaksi, eli olin itse mukana siinä todella perushommassa