Century Media Records ja InsideOutMusic kiittävät raskaan musiikin ystäviä kuluneesta vuodesta. Havuja ladulle ja takki auki vuoteen 2022!
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Dre am Un en din g, In Ap he lion , Mo rga l, Un an im ate d, Ma rto 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ev erg rey 02 3 Of erm od 02 6 Da rkw oo ds My Be tro the d 03 1 Ne gu r. 036 016 018 04 4 M AR KU S PA AJ AL A PA TR IC U LL AE U S, G IA N N IS N AK O S JK W EN TE R PR IS ES M IIK A KU U SI N EN. Bu ng et 03 6 Lo rdi & Ba ttl e Be ast 04 4 Pö lky llä : rum pa li-la ula ja Pro scr ipt or Mc Go ver n 05 Sa lam yh kä : Rig or Mo rtis Rig or Mo rtis (19 88 ) 05 3 Arv iot , pä äo sas sa Ba ttle Be ast 074 Ku ud es pii ri: Mit en käy kei kka lipp uje n hin toj en
11.2.) TURNSTILE Glow On RICHARD DAWSON & CIRCLE Henki 7. En halua sitä, mutten myöskään mahda sille mitään. Tai sitten – kuten vaikkapa Nick Cave & the Bad Seedsin epätoivoa valuvan Skeleton Treen tapauksessa – yksinkertaisesti siitä, että levyn välittämät tunnelmat ja mielikuvat ovat kuulijalle liikaa. Liian syvät vedet JOKAISELLA rockmusiikkia enemmälti kuluttavalla lienevät omat hankalat levynsä. Jos Swallow the Sunin edellinen levy toi tässä mielessä hieman helpotusta, uusi Moonflowers murjoo psyykeä korkojen kera: jotkin sen lyriikat ja tunnelmat liki halvaannuttavat. Yhtyeen sielun Juha Raivion säveltämä ja sanoittama musiikki on ollut elämänsä traagisten käännekohtien jälkeen minulle ajoittain perin hankalaa kuunneltavaa. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Markus Paajala KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 21. Levyn parissa ei todellakaan viihdy. Viimeksi mainittuun kategoriaan uhkaa itselläni sujahtaa tätä nykyä myös bändi, joka tulee mitä luultavimmin löytymään Infernon ensi numeron vuoden parhaat -listoilta. Todennäköisesti palaan aina vain elämään myötä. Siis ne sellaiset, jotka tunnustaa muitta mutkitta hienoiksi, mutta joita ei oikein kykene kuuntelemaan. Se ei kerrytä voimaa, kuten moni muu synkkä albumi, vaan saa sakean surun valtaan. Kyse voi olla esimerkiksi turhan tiukasta tunnelmatai tilannesidonnaisuudesta. Puhumme Swallow the Sunista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 21.1.) CONVERGE Jane Doe KUUSUMUN PROFEETTA Hymyilevien laivojen satama TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT CULT OF LUNA The Long Road North (ilm. SARA Pimeys (ilm. En oikein tiedä, mitä Moonflowersin kanssa tekisin – en voi sitä hylätäkään. vuosikerta Numero 197 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Mutta niin kai sen pitää ollakin. Tuppaan painumaan Raivion ruoppaamiin vesiin liiankin syvälle, ja niin komeankaunista musiikkia kuin hän tekeekin, se myös työntää pois luotaan
Morgalin takaa löytyy suhteellisen nuoria jätkiä, mutta yhtyeen musiikki on vanhahtavaa ja vertailukohdiksi kaivetaan usein Nifelheimin kaltaisia alan konkareita. Kuinka diili syntyi. Kuinka kokopitkä sai muotonsa. Morgalin alkutaival on ollut kaikilta osin lupaava. – Kokoonpano muuttui tänä vuonna siten, että kakkoskitaristiksi valikoitui Serpent Ceasar of the Dark Omen, joka liittyi mukaan vasta Nightmare Lordin äänitysten jälkeen. – Vaikutteemme ovat huomattavasti syvemmällä kuin esimerkiksi toisen aallon black metalissa. Kovaa ajoa 8. Olemme tunteneet kyseisen herran jo vuosien ajan. Werewolfin pääpamppu tuli paikan päälle tarkistamaan, mikä on homman nimi. Tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää. – Sävellykset syntyivät noin vuodessa, ja niitä hiottiin pitkään ja hartaasti. Onko yhtye teille ”kaverijuttu” vai löysittekö kokoonpanon jonkin hakuilmoituksen perusteella. Sama rikinkatkuinen meininki toistuu yhtyeen esikoisalbumilla. – Loppukaneetiksi voisi sanoa, että kuunnelkaa se levy ja tulkaa keikoille. Morgalin ydin on pysynyt samana sen koko vuonna 2014 alkaneen uran, mutta mukana on myös uutta verta. Vanha hevi on lähellä sydäntä – uudempaa musiikkia mitenkään vieroksumatta – ja se kaikki kuuluu meidän musiikissa. – Kun yritimme aikoinaan saada keikkoja, niitä ei tuntunut löytyvän mistään, joten järjestimme niitä kotikaupungissamme Mikkelissä itse. Oletteko olleet aina niin sanottua modernia metallia vastaan. Levy on mielestämme nimikko-ep:hen [2018] verrattuna huomattavasti moniulotteisempi, määrätietoisempi ja raaempi. – Tällä hetkellä keskitymme keikkojen tekemiseen ja ankaraan treenaamiseen. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN DEBYYTTINNE Nightmare Lord on todella kovaa tykitystä, joka on saanut osakseen pääasiallisesti loistavaa palautetta. Olette maineikkaan suomalaisen Werewolf-levy-yhtiön bändi. Onko suunta jatkossa sama, vai onko teiltä tulossa jotain odottamatonta. Meillä oli pitkään tarve toiselle kitaristille, mutta sopivaa jätkää ei tuntunut löytyvän, kunnes tajusimme, että vittu, tässähän on oikea mies bändiin. Tai pysykää kotona ja vetäkää hanskaan!. – SS Exiler [rummut] ja Crusher [kitara] soittivat kimpassa, mutta bändiltä puuttui basisti-laulaja. Yö ryypättiin, aamu oksennettiin ja diili syntyi. Nuorta kotimaista äärimetalliosaamista edustava Morgal on herättänyt huomiota hurjilla ja energisillä keikoillaan. – Hiljennyimme vuoden 2019 Steelfestin jälkeen säveltämään ja rakentamaan debyytin materiaalia, kolmikko vastaa yksissä tuumin. Tunsimme toisemme jo etukäteen erittäin hyvin, joten oli helppo lähteä kokeilemaan, kuinka ajo kulkee Lord Warmoonin kanssa – ja sehän kulki
Eteerisiä sävyjä hakeva doom metal ei ole ihan sitä kamaa, mitä miehiltä ensimmäiseksi odottaisi. Minä kirjoitin albumille yhden runon ja sen puhtaasti lauletun pätkän, mutta Justin on vastuussa kaikesta lopusta. Loppumaton uni DREAM Unendingin takaa löytyy muun muassa Sumerlandsin ja Tomb Moldin kaltaisissa pienehköissä heavyja death metal -yhtyeissä vaikuttanut kaksikko. – Sanoitukset rämpivät syvän ristiriidan läpi, kunnes saapuvat viimein kirkkauteen ja toiveikkuuteen, Vella maalailee. Mistä yhtyeenne nimi tulee. Halusimme asettaa vastakkain raskaan intensiteetin ja hetkittäisen kauneuden. – Löysin tällaisen kaman noin parikymppisenä, mutta sitä ennen olin kuunnellut paljon gootahtavaa dark waveä, joten tyylilaji tuntui ikään kuin sulattavan yhteen mielitekoni, siis goottimusan ja äärimetallin. – Runosta, joka löytyy levyltä puhuttuna. – Justin on mestarillinen kirjoittaja, joten tekstit ovat syvällisiä ja runollisia. Se liittyy siihen olevaisuuteen, jonka me kaikki koemme. – Anathema ja The Gathering tekivät minuun vaikutuksen, kuten myös Esoteric. Se peittoaa esimerkiksi Disembowelmentin samana vuonna ilmestyneen Transcendence into the Peripheral -albumin. – Rupesin kasaamaan hiljalleen kappaleita, ja pian huomasimme, että musiikkimme tulee saamaan hieman odotettua valoisamman yleisilmeen. Tide Turns Eternal -albumilla unenomainen ilmapiiri kohtaa syvästi muristut sanoitukset, joista ei ota korvakuulolta oikeastaan mitään tolkkua. – Kummallakaan meistä ei ollut laulutaitoja aloittaa Bruce Hornsby -tribuuttibändiä, joten ajattelimme perustaa projektin, joka tekee kunniaa gootahtaville eurooppalaisille doom-bändeille, joista pidämme todella paljon. – Se tapahtuu aikanaan. 9. Kasvoitteko tämänkaltaista musiikkia kuunnellen. Aika monet unohtavat Esotericin Esoteric Emotions – The Death of Ignorance -demon vuodelta 1993. Tämänkaltainen hidas ja maalaileva musiikki ei ole yleensä sitä kaikkein halutuinta livekamaa, mutta onko teillä aikeita nousta vielä joskus lavalle. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Yhdysvaltalainen Dream Unending on yllätyksellinen tulokas, jonka käsissä eurooppalaislähtöinen death doom muovautuu odotettua valoisampaan muotoon. – Tämä oli alkujaan Justinin [DeTore, rummut ja laulu] idea, kielisoittaja Derrick Vella aloittaa. Teemme varmaankin vielä yhden julkaisun ja alamme sen jälkeen etsiä sopivaa keikkakokoonpanoa. Miten kaikki lähti liikkeelle. Kuinka hyvin tekstit ja sävellykset kohtaavat
Porukka pitää bändiä takuulla Necrophobicin sivuprojektina. Sitten tunsin, että ideat muodostuvat kuin itsestään ja biisit voisi julkaista muiden kuultavaksi. – Kun Johan kirjoitti yhden biisin ja teimme coverin Kreatorin Pleasure to Killistä, meillä oli valmiina 70 minuuttia musiikkia, mikä riitti ep:lle ja kokopitkälle. SYTYKKEITÄ Kaksihaarainen kieli lipoo Lähinnä Necrophobicista tuttujen miesten In Aphelion on astunut esiin rytinällä. Molemmat yhtyeet ovat tärkeä osa minua. Musiikkinsa kuulostaa vahvasti ”pääbändin” vastaavalta, mutta yhtye kertoo toimivansa vaistojen varassa ja ennakkoluulottomasti. Olette julkaisseet tänä vuonna demon, Luciferian Age -ep:n ja Moribundtäysipitkän, joten tahti on varsin hurja… – Necrophobic oli juuri julkaissut Dawn of the Damnedin [2020], joten en halunnut kirjoittaa uutta Necro-levyä. Sanoitukset lienevät pimeältä puolelta. – Sanoisin kuitenkin, että Necrophobicilta löytyvät In Aphelionilta puuttuvat death metal -vaikutteet, ja In Aphelionilla on puolestaan Necrophobicille harvinaisempia heavy metal -vaikutteita. – Kun Marco [Prij] otti yhteyttä ja sanoi haluavansa soittaa rumpuja, projektista tuli vakavampi, vaikka en pitänytkään tätä bändinä ennen kuin Johan [Bergebäck, kitara] tuli mukaan. 10. Sama homma, kun olen Necrophobicin kelkassa. – Olen kirjoittanut aina paljon musiikkia, joka ei passaa Necrophobicille, laulaja-kielisoittaja Sebastian Ramstedt sanoo. – Olen täysillä mukana siinä mitä teen, ja kun kirjoitan musiikkia In Aphelionille, se on ainoa asia maailmassani. Tuon niihin kuitenkin mukaan omat ajatukseni ja oman perspektiivini. – Kirjoitan tekstejä, jotka pohjaavat usein myytteihin, uskomuksiin tai rituaaleihin. – En toivo kaupallista menestystä, vaan sitä, että voin tehdä musiikkia vielä monta vuotta. Homma imaisi mukaansa, ja kun ensimmäiset kappaleet olivat valmiina, en pystynyt lopettamaan. Kytikö ajatus yhtyeestä jo ennen tätä. Pistin siis energiani In Aphelioniin, ja työnteko oli todella kovaa. Saimme diilin Edged Circleltä ja päätimme julkaista sen kunniaksi demobiisit, jotta ihmiset tietäisivät, mitä on tulossa. – En halua laulaa mitään keksittyä hevonpaskaa, vaan sanoitukset ovat osa minua. Jos haluan kirjoittaa 17-minuuttisen porno-grind-kappaleen, voin tehdä senkin. – Necrophobicin perintö on niin vahva, että sitä tulee kunnioittaa siten, että emme pistä ulos mitään, mikä ei kuulosta Necrophobicilta. In Aphelionilla taas ei ole rajoja, joten se voi julkaista mitä tahansa, joka ei kuulosta Necrophobicilta. Jos sitä julkaistaan, se on vain bonusta, ja jos pääsen soittamaan livenä, se on vielä suurempi juttu. Aluksi, viime vuoden toukokuusta syyskuuhun, kirjoitin musiikkia vain itselleni. Ramstedt, 49, on ollut kehissä 30 vuotta ja saavuttanut sanojensa mukaan enemmän kuin olisi voinut unelmoida. Jos haluan tehdä akustisen levyn, teen sen. – Minulla oli satoja demobiisejä, joita en ajatellut julkaista, mutta kun pandemia iski, ajattelin tehdä aihioille jotain. Mikä on merkittävin ero näiden välillä. Ehkä tämä edustaa synkkää ja introverttia puoltani, jota ihmiset eivät yleensä huomaa ollessaan kanssani tekemisissä. IN APHELION syntyi vasta viime vuonna
11. Ideana oli myös kehitellä nimi, joka on lyhyt, muistettava ja sellainen, joka ei sido tekemistä ja on myös universaali. – Marton sanoituksissa kohtaavat Yrjänän ja Saima Harmajan maailmat. Millaiseen tahtiin kappaleita syntyy, ja onko seuraavaksi luvassa kokopitkä levy. Onko Marto koronaprojekti. Kasvillisuus kuolee ennen talven tuloa, kitaristi Ville-Veikko Laaksonen vastaa. Jos sanoman ja fiiliksen pystyy tiivistämään reiluun minuuttiin, koemme, ettei sitä tarvitse pitkittää, rumpali Arttu Leppänen määrittelee. Rockhopperin Tomi Asuintupa alkoi käyttää tiedotteissa termiä runollinen core. – Omasta mielestämme emme ole suoraa corea, crustia tai grindia, vaan vaihtoehtoista sellaista, Laaksonen sanoo. Minulla, Artulla [Leppänen, rummut] ja Villellä [Vuorinen, basso] oli ennen Martoa projekti, joka tuli tiensä päähän, ja koska intoa löytyi, teimme päätöksen jatkaa soittamista. – Pidempiäkin biisejä on jo sävelletty, ja materiaalia on tällä hetkellä lähes levyllisen verran. Biisinne ovat lyhyitä. – Lähdimme työstämään vähän ehkä huumorillakin metallista punkkia, ja melko nopeasti tuli olo, että pitäisikö tehdä niin kunnolla. Kaikki tämä yhdistettynä laadukkaasti tuotettuun vaihtoehtoiseen coreen, crustiin ja grindiin on Marto. Punkstooja metaltoo-keskustelujen käytyä kuumana päätimme luopua sloganista väärinkäsitysten välttämiseksi. – Minua on aina kiehtonut ja kiinnostanut suomenkielinen, tavanomaista äkkiväärempi kirjallisuus ja runous. – Ei ole, mutta projekti kylläkin – tai näin ajattelimme aluksi. Yrjänä. Mistään kopioinnista ei ole kyse, vaan lähinnä kunnioituksesta kielen käyttöä ja kirjoittamista kohtaan. Myös Jesse Simolaa kiehtoi ajatus musiikin tekemisestä suomeksi. – Marto, marras, marta, mors, maa martona makaa... – Nimen idea ei ole alleviivata kasvillisuutta, vaan yleisesti loppusyksyistä tunnelmaa. Mielestämme se on oikein osuva termi ja jäi käyttöön. W. Sopivat löytyi tyypit lopulta melko läheltä: Nico [Brander] on Atlasesin kitaristi ja Jesse [Simola] saman yhtyeen syna-, sampleja taustalaulumies. – Alkuperäinen idea musiikkimme lokerointiin oli ”polished core for gentlemen”. Sattumankin kautta päädyimme Rockhopper Music -levy-yhtiön rosteriin. Sitä miten kylmä ja pimeä vaikuttaa mieleen ja sitä kautta luovuuteen. Miksi päätitte kirjoittaa sanoitukset suomeksi. Miten päädyitte siihen. Suomen kielen kehitys ja historia kiinnostaa yleisesti, ja suosikkini sen soveltajista taiteessa on A. Kärsimystä, tuskaa ja luonnonuskoista mystiikkaa. – Mitään periaatteellista syytä, miksi kappaleet ovat olleet lyhyitä, ei ole. Onko genre itse keksimänne. Marto ei kuulu yleiseen puhekieleen, joten nimessä on sopivan mystinen tunnelma. Itse tulkinta, ajatusten ulos tuominen ja mielikuvien luominen on minulle myös luonnollisempaa omalla äidinkielelläni. – Suomen kieli on runollista, monimuotoista ja karskin kaunista. Kärsimystä, tuskaa ja luontomystiikkaa MARTO ei ole ihan tavallisin nimi bändille. Lehdistötiedote kutsuu musiikkianne ”runolliseksi coreksi”. N IK O K IN N U N E N METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Vaihtoehtoista grindcorea runollisin keinoin välittävä Marto puskee lyhyisiin kappaleisiin paljon asiaa. Suunnitelmallisuus tuli mukaan, kun mietimme, tarvitsemme toisen kitaran ja laulajan
– Lusiferiaaninen filosofia on Victory in Bloodin sanoituksissa erittäin hallitsevassa osassa, mutta mukana on monia muitakin eri aihealueita sekä vihan, sodan, koston ja kuoleman ylistystä, mikä nivoutuu tiukasti okkultismiin ja satanismiin. Unanimatedin alkusanat lausuttiin Tukholmassa vuonna 1988. – Hyvin luontevalta ja rehelliseltä pohjalta, sillä tiesimme tarkkaan, että olimme tekemässä juuri sitä mitä haluamme, myös Dismemberistä tuttu basisti Richard Cabeza vastaa itsevarmasti. Okkultismi ja satanismi ovat toimineet perustanamme ja ovat meille todella läheisiä asioita monella eri tasolla. Olemme ehdottomasti vanhaa kaartia, mutta emme määrittele itseämme sitä kautta, ainoastaan menneisyyden kulttinimenä. Kasarin lopussa perustetun ruotsalaisen black/death metal -kulmakiven Unanimatedin uran alkupään levyt nauttivat klassikkostatusta, mutta bändillä on paljon annettavaa tänäkin päivänä. Millaisissa merkeissä sen musiikki syntyi. – Yhtye on vahvempi ja yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin, ja luulen, että sen myös kuulee. – Unanimated on meille enemmän kuin bändi. Asia oli täysin samoin nyt kuin 33 vuotta sitten. SYTYKKEITÄ NELJÄS kokopitkänne Victory in Blood on vihainen albumi. Saatamme olla aika vitusti vanhempia, mutta oikeanlainen tunne ja eteenpäin ajava voima on aina olemassa, sillä Unanimated on osa henkeämme. Unanimatedin alkupään levytykset nauttivat kulttimainetta ympäri maailman ja tuntuvat olevan haluttua kamaa Suomessakin. Käsityksemme Saatanasta on siis pintapuolista syvempi. Unanimatedin sanoitusmaailma on ollut aina hyvin saatanallinen ja antiuskonnollinen, mikä on käynyt ilmi ilman rivien väleihin piilotettuja viestejä. Onko pahuus teille pelkkä kielikuva. Tuo pohja kuitenkin elää ja hengittää yhä yhtyeen toiminnassa. – Uramme alkuaikoina saatoimme hyökätä kristinuskoa vastaan ja kyseenalaistaa sen arvot, mutta nykyisin lähestymistapa on hieman erilainen. Se on temppelimme ja aluksemme, jonka kautta voimme välittää sen, keitä olemme ja minkä takana seisomme. Olemme nähneet bändin hyvänä työkaluna näkemystemme, ajatustemme ja filosofiamme välittämiseen – mikäli ne ovat sopineet musiikkiin. – Mahtavaa kuulla, että meitä arvostetaan Suomessa! Olen hyvin tietoinen etenkin Ancient God of Evilin [1995] merkityksestä ja vaikutuksesta, ja olemme siinä mielessä kulttibändi. – Todellakin! Jos niin ei olisi, emme olisi tässä pisteessä tekemässä tätä juttua. Mukana on kaksi ”uutta” jäsentä, jotka olemme tunteneet jo ajalta ennen Unanimatediä, ja heidän mukaantulonsa myötä kirjoitusprosessi oli entistä luontevampi ja ennen kaikkea rehellisempi. Asuuko yhtyeessä yhä se sama henki kuin uraanne aloitellessa. – Mielestäni ”sanomamme” on enemmän kuin se. Basistin fokus säilyy kuitenkin nykyhetkessä. Ajankohtainen kulttinimi SA R A G E W A LT 12
2 2 2 MS VI KI NG G RACE. 2 . TICKETS NOW ON SALE VIKINGLINE.FI/NMC WWW.NORDICMETALCRUISE.FI (fi) STEREO TERROR SPECIAL HOUSE DJ'S (fi) ASSEMBLE THE CHARIOTS (fi) DAWN OF SOLACE (no) LEPROUS (no) IHSAHN T U RKU STO CKHO LM T U RKU 5
Body oli kuitenkin vaikuttava ja fyysinen kokemus. 15 vuotta musiikkitoimittajana työskennelleenä moisesta tuli aavistuksen verran kastroitu olo. Karsinat ovat käteviä työkaluja musiikin jäsentelyyn, mutta ne menettävät merkityksensä, kun mikrogenren mikrogenre jaetaan vielä suurin piirtein kitaristin horoskoopin perusteella. Ei siksi, että Soundin päätoimittaja oli kuunnellut vielä muutamaa genreä enemmän, vaan koska en todellakaan osaa nimetä niin montaa eri musiikkityyliä. Mikä siinä puhuttelee. Vitsissä piili totuuden siemen, sillä olen kuunnellut viime aikoina paljon Sunn O))) -yhtyeen livealbumia Metta, Benevolence BBC 6Music, joka saattaa muistuttaa asekauppiaana viime aikoina kunnostautuneen suoratoistomessias Daniel Ekin harjaantumattomissa korvissa merten jättien laulua. Hän kertoi, ettei käy juurikaan keikoilla – muilla kuin omilla. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnistan asioita, joista en tiedä mielestäni tarpeeksi. Tanssijoiden liike vyöryi päälle ja teki alaan vihkiytymättömällekin selväksi, että äärirajan veitsenterällä tasapainoillaan. Laine kertoi oppineensa suhtautumaan elämään kuin elokuvaan. Sunn O))) vieraili BBC:n maineikkaassa Maida Valen studiossa Mary Ann Hobbsin kutsumana. Toinen suhtautuu intohimoisesti tractor pullingiin. Tällöin arkisia ja absurdejakin asioita on mahdollista tarkkailla ikään kuin etäisyyden päästä, toisesta näkökulmasta. Skeneytyminen ei kiinnosta. Livealbumilla kaapukoplalla on laajennetussa kokoonpanossaan ruotsalainen urkuri Anna von Hausswolff. Kivimuurinvahvuisiin kitaravalleihin on löydetty uusia perspektiivejä analogisyntetisaattorien avulla. Ne ihmisyyden spektrin alueet, jotka jäävät helposti oman kuplan varjoon, sen sijaan kiehtovat. Kulkekoon tossuni Tavastian lisäksi kohti oopperaa ja sieltä vaikkapa mikroautoradalle (kyllä, se oli tyhjänpäiväisintä, mitä tätä kirjoittaessani keksin). Kappaleissa soi uutena elementtinä valo, ei ehkä auringon, vaan vielä kaukaisempien tähtien. Ymmärrän täysin, mitä Laine tarkoitti. Musiikin oli säveltänyt Kasperi Laine eli paremmin Laineen Kasperina tunnettu räppäri. Vähemmän sosiaalisessa mediassa polarisaation ruokkimiseen osallistumista, enemmän tutkimusmatkoja ja elämyksiä. Kaiken alleen nielevä savu ja jylhyyttä korostavat valot ovat monumentaalisen äänivallin ohella olennainen osa yhtyeen performanssia. Se kuului Life Metalja Pyroclasts-albumeilla, mutta vielä selkeämmin tällä livelevyllä. Mikäli hänen tekemisensä ei ole tuttua, kuuntele melankolinen ja mystinen All Thoughts Fly (2020). INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Kuplan puhkomista SPOTIFYN vuosikatsaus tiesi kertoa, että olen kuunnellut vuoden 2021 aikana musiikkia lähes 200 eri genrestä. Matalat taajuudet tärisyttivät Kultsan penkkejä, ja sinisen ja punaisen usvan verhoamalla lavalla kiersi viinipullo niin kuin ennen pandemiaa oli vielä tapana. Teoksessa kuultiin jännitettä kasvattavaa pulssia, abstraktia rutinaa ja teollista kolketta. Jos Hobbs ei ole tuttu, saanen esitellä: hän on parasta, mitä brittien yleisradioyhtiöllä on ollut arsenaalissaan John Peelin jälkeen. Kohtasin Weckströmin työnsä äärellä viimeksi ollessani katsomassa Susanna Leinonen Companyn nykytanssiteosta Body. Yksi saa dopamiiniryöppynsä raviurheilua seuraamalla. Ja jos esimerkiksi trampoliinipuistossa pomppiminen tuntuu kokeilun jälkeenkin aivan helvetin typerältä, se oli vain yksi iltapäivä elämästäni. Bändi kävi testaamassa Helsingin Kulttuuritalon perustuksia samalla kiertueella, jonka päätteeksi painui BBC:n studioon. Siispä avoimin ja uteliain mielin kohti vuotta 2022: Olkoon kuuntelemieni genrejen määrä pitkälle kolmatta sataa, vaikken tiedäkään, mitä ne ovat. Bändin valoteknikkona työskentelee Anne Weckström. ”Olisimme kuitenkin sinusta ylpeitä, vaikka olisit kuunnellut vain valaiden ääniä”, Spotify leiskautti perään hulvattoman hauskasti. ROCKIN KUOLEMA P O D C A S T Rockin kuolema -podcastissa päätoimittajat Jukka Hätinen (Rumba), Mikko Meriläinen (Soundi) ja Matti Riekki (Inferno) keskustelevat musiikkimaailman ajankohtaisista aiheista, iänikuisista totuuksista ja alaa tuulettavista ilmiöistä.. Joku käyttää kaiken vapaa-aikansa pakopelihuoneita koluamalla tai sijoittaa omaisuutensa keskiaikaisiin haarniskoihin buhurtia harrastaessaan. Sunn O))) on urallaan mielenkiintoisessa vaiheessa. Siinä viedään näkemyksellistä suomalaisosaamista maailman konserttikatsomoiden ihasteltavaksi. Voin myöntää rehellisesti, etten ymmärrä kyseisestä taiteenalasta kovinkaan paljon ja kosketuspintaa on suurin piirtein Suspiriaelokuvan katsomisen verran. Miksi. Näihin kysymyksiin vastausten selvittäminen on ihmisyydestä oppimista, joka inspiroi yhtä lailla kuin lahjakkaina ja luovina pitämieni taiteilijoiden kanssa keskusteleminen. Kirjoittaja on Rumban päätoimittaja ja yksi Rockin kuolema -podcastin tekijöistä
15 g karkeaa merisuolaa • n. 4. Ensikertalainen: käytä jauhoja rohkeasti, sillä se helpottaa elämää. Painele astiasta enin ilma pois. Parasta reseptissä on kuitenkin se, että välttämättä ei tarvita mitään hienoja välineitä, vaan homma hoituu kotiolosuhteissa ihan hyvin. Pane taikina jääkaappiin ja odota seuraavaan aamuun. Maku ja taikinan rakenne ovat pitkän kaavan mukaan tehtynä uskomattoman hyviä. Pizzaharrastelu on lähtenyt tämän reseptin myötä aivan käsistä, ja seuraava etappi on pizzauunin hankkiminen. Joonaksen luonnehdinta: ”Resepti kunnioittaa napolilaisen pizzan perinteitä. Tarkista aamulla, ettei taikina ole alkanut kuivaa pinnalta. Maista, tarvitseeko mitään lisätä. 5. Pidä mielessä, että taikinalla on yläpuoli ja alapuoli ja siirrä se oikeinpäin hyvin jauhotetulle työtasolle. Levitä tomaattimurska ja lisää tämän jälkeen nopeasti parmesaani ja salami. Pitkälle on tultu niistä 1980-luvun ajoista, jolloin äiti opetti italialaisen perinnelätyn tekoa ja täytteeksi laitettiin muun muassa nakkeja, ananasta ja homejuustoa. Kaavi kylmäkohotettu taikina kulhosta pöydälle ja paloittele se taikinalastalla tai terävällä veitsellä kolmeen osaan. Laita taikina kannelliseen astiaan tai kulhoon ja suojaa se hyvin tuorekelmulla. Kun hiiva on liuennut, lisää loput jauhot reippaalla tahdilla. 2. 1 g tuorehiivaa • pizzan venytykseen tipo 00 -jauhoja tai mannaryynejä, tai näiden sekoitusta TOMAATTIKASTIKE: • 1 purkkitomaatti tai tomaattimurskaa, mikäli taloudesta ei löydy soseuttajaa • 1 ruukkubasilika • hyppysellinen suolaa • loraus oliiviöljyä HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Kastike: 1. Pizza: 1. Lisää mozzarellaa joko paiston jälkeen tai sen loppupuoliskolla, jotta vältät sen vettymisen. Nosta taikina uunipellin nurjalle puolelle. Mikäli haluat vain yhden pizzan, laita loput takaisin jääkaappiin. Sivele reunat oliiviöljyllä, jotta pinnoista tulee rapsakat. Olisi helppoa lähteä oikomaan ja nopeuttaa prosessia eri kikoilla, mutta pitkäjänteisyys ja maltti ovat valttia. Soseuta purkkitomaatit, basilika, suola ja oliiviöljy. Käytä vaivaamiseen 10–20 minuuttia. Voit esimerkiksi lisätä makeutta sokerilla tai tomaattipyreetä, mikäli haluat kiinteämmän kastikkeen. Kylmäkohotusta tulee tehdä vähintään 24 tuntia, mutta parhaisiin tuloksiin olen päässyt 40–72 tunnin kohotuksella. Kohotuksen jälkeen ripottele jauhoja taikinapallon ympärille ja levitä niitä taikinan päälle. Mitä kuumempi uuni, sen parempi. 3 dl kylmää vettä • n. Taikinapallot voi muuten myös pakastaa, jolloin pizza valmistuu vaikka samana päivänä. Toista liikettä ja levennä paineltua aluetta, mutta älä koske reunoihin. Aseta uuni maksimilämmölle noin tunti ennen kuin alat paistaa pizzaa. Täytteitä vaihtamalla resepti muuntuu moneen eri makuun.” Megan tuomio: ”Harvoin tällä palstalla on oltu näin syvällä hifistelyn ja trendikkyyden ytimessä. 500 g tipo 00 -vehnäjauhoja • n. 7. Siirry vaivaamaan taikinaa käsin. • tomaattipyreetä (ei pakollinen) • sokeria (ei pakollinen) TÄYTTEET: • parmesaanitai jotain muuta vahvan maun omaavaa juustoa (älä osta valmiiksi raastettua) • (Bufala-)mozzarellaa • mausteista salamimakkaraa kuten Ndujaa • tuoretta basilikaa • kuivattuja chilihiutaleita • oliiviöljyä 16. 6. Taikina on valmis kohotukseen, kun se on kiinteää, sileähköä ja tuntuu verrattain vahvalta. Mikäli se näyttää ja tuntuu kuivalta, sivele taikinan päälle kevyesti oliiviöljyä, laita kansi tai kelmu päälle ja siirrä komeus jääkaappiin. 4. Lisää sekoittaessa vielä hieman lisää jauhoja, jotta suola ei varmasti tapa hiivaa. Voit kokeilla myös grillivastuksen käyttöä. Anna tomaattikastikkeen valmistua jonkin aikaa jääkaapissa ja tee se valmiiksi vaikka pizzanpaistopäivän aamuna. Lisää päälle tuoretta basilikaa, loraus oliiviöljyä ja chilihiutaleet. Käytä taikinalastaa ja irrota taikinapallo pöydästä varovasti tökkimällä jauhoja pallon alle joka puolelta. Kohota taikinaa huoneenlämmössä puoli tuntia. Nämä kolme työvaihetta on hyvä olla ymmärrettynä ennen leipomista. Mikäli pizzanpyöritys ei ole tuttua, kannattaa katsoa Youtubesta videot hauilla ”knead pizza dough”, ”making pizza dough balls” ja lopuksi ”how to stretch pizza simple”. Taikina: 1. Voitele pallot kevyesti oliiviöljyllä, jotta kelmu ei tartu kiinni taikinaan, ja anna kohota 4–5 tuntia huoneenlämmössä. Älä irrota taikinaa pöydästä väkisin. Sekoita lusikalla huolellisesti joukkoon 10–20 % jauhoista ja sen jälkeen hiiva. Laita pizza nopeasti uunin ylätasolle ja paista 3–7 minuuttia uunista riippuen. Hyvin ovat tähän mennessä maistuneet niin Potsa kuin Ranger Is Danger -pizzakin.” PIZZATAIKINA (kolme pizzaa): • n. 2. Käännä taikina ylösalaisin ja painele samoista kohdista alapuolelta. 2. Voit puistella taikinasta jauhoja vähemmäksi, mikäli siltä tuntuu. Aloita pizzan teko painelemalla taikinaa sormin alhaalta ylöspäin. JOONAKSEN KOKATESSA SOI: Dark Quarterer – Dark Quarterer (1987) ”Italialaisten mestareiden musiikkia italialaiselle mestariruoalle.” Pizza DiavolaInferno Kulmikasta thrashiä paiskovan Home Style Surgeryn kitaristi Joonas Hiltunen tekee pizzaa valmistaessaan kirurgintarkkaa työtä. Lisää veteen suola ja sekoita, kunnes se on liuennut kokonaan. Kyllähän hyvät raaka-aineet ja pikkutarkka näpertäminen lopputulosta parantavat, asiassa kuin asiassa, ja onkin vain omasta mausta ja mielenlujuudesta kiinni, onko lopputulos niiden väärti vai pärjäisikö vähän vähemmälläkin. 3. Vahvan taikinan pystyy venyttämään niin ohueksi, että valo näkyy ikkunaa vasten läpi mutta taikina pysyy silti koossa. Tee taikinapaloista tiukat pallot ja asettele ne oliiviöljytylle pöytätasolle. Jatka painelua ja jätä noin 1,5 cm reunaa koskemattomaksi. Käännä taikina takaisin oikeinpäin ja venytä pizza mieluisan kokoiseksi esimerkiksi pöytää vasten kahdella kädellä. 3
Ihan oikeasti. – Kaksikymmentä vuotta sitten ajattelin joka albumin kohdalla, että tämän on oltava läpimurtomme suurempaan suosioon, ainakin metallissa. Tämä on aika ihanteellinen asema kenelle tahansa luovaa työtä tekevälle, eikö. Tom S. Kriisiapua suomalaiselta Jos Englundia olisi jututtanut kymmenkunta vuotta sitten, hän tuskin olisi puhunut näin tyytyväiseen ja valoisaan sävyyn mistään, mikä liittyi Evergreyhin. – Soitimme juuri kotikaupungissamme Göteborgissa ja pohdimme keikan settilistaa. Englund on muuttunut paljon niiden 26 vuoden aikana, joina hänet on tunnettu Evergreyn laulaja-kitaristina. Nyt 48-vuotias ruotsalainen on johdattamassa bändiään kohti kolmattatoista albumiaan ja kokee sen elävän täydellisessä harmoniassa. – Meillä ei ole kovin paljon faneja, jotka kuuntelisivat vain vanhoja levyjämme ja sivuuttaisivat uuden tuotantomme täysin. Suurempi kuin jättimäinen massasuosio. Monella saattaa olla vahva side johonkin vanhaan levyyn, mutta he paneutuvat kaikkeen mitä teemme ja tukevat meitä bändinä, mikä on minulle se kaikkein suurin kunnianosoitus. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka soittaisimme ainoastaan kolme uusinta levyämme kannesta kanteen, ihmiset olisivat tyytyväisiä. Nyt olen tyytyväinen siihen, että bändi on kasvanut tasaisesti, koska se on ollut terveellisintä niin järjelle kuin luovuudelle. Zoom-videopuhelun ruudulla jutteleva Tom S. Emme olisi olleet valmiita moiseen, eikä musiikkimme olisi sopinut siihen. Samalla se on tuonut paineetonta vapautta, hymyilevä laulaja-kitaristi sanoo. Kun bändi soitti ensimmäisen Suomen-klubikeikkansa Helsingin edesmenneessä Nosturissa maaliskuussa 2008, moni TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVAT PATRIC ULLAEUS, GIANNIS NAKOS 18. Halusin saavuttaa jonkinlaisen suuruuden, enkä ihan täysin hahmottanut, miten myrkyllistä se olisi saattanut olla bändillemme. Englund istuu keskellä kotistudiotaan ja hämmästelee sitä, miten kauan hänellä kesti ymmärtää olevansa bändinsä kanssa parhaassa mahdollisessa asemassa. Aina asiat eivät ole olleet näin. – Olemme olleet pitkään tavallaan keskikokoinen ja takuuvarmasti yleisöä vetävä bändi, mikä on taannut tietynlaisen jatkuvuuden. SEURAAVASSA SATAMASSA – E vergrey ei ole koskaan ollut suurten yleisöjen musiikkia, vaikka nuorempana halusin niin
Tämä on kutsumustyö. – Tiemme erosivat juuri ennen kuin asiat olisivat edenneet siihen pisteeseen, että olisimme uhranneet bändin eteen ystävyytemme. – Muistan hyvin sen, kun törmäsimme toisiimme tuttumme polttareissa vuonna 2014. – Se on kolmen albumin tarina minusta, tai tarkemmin sanottuna siitä, miten olin aikoinaan elämässäni yhdessä paikassa ja päädyin vuosien kuluessa ihan toiseen paikkaan, laulaja-kitaristi kertoo. Danhage ja Ekdahl palasivat bändiin vuonna 2014 ja ovat soittaneet siinä tähän päivään saakka, mutta Englund kuvailee tauon olleen paitsi tarpeellinen myös herättävä. Asuimme São Paulossa viiden tähden hotellissa ja olimme uima-altaan reunalla juomassa caipeja vaivaantuneet hymyt kasvoillamme. Ero ei ollut lopullinen. Kaikki voivat pahoin. Meidän oli tehtävä ratkaisuja eikä märehdittävä ongelmissamme. – Siinä välissä minä muutuin täysin. Se ei ollut mikään yhden tai kahden heräämisen prosessi, vaan vaati vuosikausia isoja ratkaisuja ja tee-se-itse-terapiaa. kuulija pisti merkille, että koko joukko vaikutti todella etäiseltä ja bändin syvin palo tuntui kadonneen. Kiertueella huomasimme, että olimme kaikki siirtyneet eteenpäin elämissämme ja halusimme taas soittaa yhdessä. Sulkeutuneesta ja traumojaan väitelleestä Tomista oli tullut vapautunut ja itselleen rehellisempi Tom, eikä minun tarvinnut enää purkaa katkeruuttani kusipäisesti yhtyetovereihini. – Vasta vuosia myöhemmin sisäistimme, ettei kyse ollut musiikistamme, toisistamme tai Evergreystä, vaan omista elämistämme. Siitä seurasi soittelua treeniksellä, ja kun tarvitsimme tuuraavia soittajia kiertueelle, ajattelin heti Jonasia ja Henrikiä. Evergrey ei ollut tuolloin, eikä ole nyt, työpaikka, jossa kenenkään on pakko olla, josta kukaan tekee omaisuuden tai joka on kenellekään velvollisuus. – Muistan hyvin sen hetken, kun istuimme iltaa Jari Kainulaisen kanssa, joka soitti meille bassoa hetken aikaa, keskellä rundia Brasiliassa. Olimme Torn-albumin aikoihin synkässä paikassa. – Lopulta erosin vaimostani. Se oli alku, joka johti Hymns from the Brokeniin ja sitä seuranneiden albumien syntyyn. Mielenterveydet olivat vaakalaudalla, olimme sivuuttaneet omat ongelmamme bändin varjolla ja jättäneet paljon asioita käsittelemättä. Elinikäisten ihmissuhteiden tuhoaminen ei ole todellakaan minkään bändin arvoista. Minun oli keksittävä itseni uudelleen ilman toista puoliskoani, jonka kautta olin määrittänyt itseäni aivan liian pitkään ja jota olin syyttänyt omista ongelmistani. – En ole unohtanut noita aikoja tai edes kyseistä keikkaa, joka oli minulle kuin sumua. En kyennyt olemaan rehellinen itselleni ja tekemään päätöksiä, jotka minun olisi pitänyt tehdä. – 2000-luvun lopulla kuvittelin elämäni olevan mallillaan, kunnes ymmärsin, että olin tyytynyt voimaan pahoin tietyssä elämäntavassa ja -vaiheessa, koska se oli sentään vakaata ja turvallista pahoinvointia. Sekä minä henkilökohtaisesti että tämä porukka bändinä, Englund tunnustaa. ”Toivon kykeneväni kanavoimaan musiikkiini niin paljon itseäni, että ehkäpä tulen elämäni aikana promille promillelta paremmaksi ihmiseksi ja saatan jopa olla ihan kelvollinen olento viimeistään siinä vaiheessa, kun minut lasketaan kirstussa haudan lepoon.” 19. Vain Jari näki sen kaiken läpi. Lähdin tuolle matkalle yksin ja päädyin elämäni meren toiselle puolelle. Neljän albumin trilogia Evergreyn uuden aikakauden ensimmäisestä albumikolmikosta Hymns for the Broken (2014), The Storm Within (2016) ja The Atlantic (2019) muodostui trilogia Englundin kokemista muutoksista. Murehdin asiaa kaikista mahdollisista kulmista ja minulla oli hirveä velvollisuudentunne roikottaa heitä mukana, kunnes Jari tokaisi minulle: ”Helvetti! Heivataan heidät bändistä! Sitten asiat alkavat muuttua!” – Se oli sellaista suorasukaista suomalaisuutta, mutta hän oli ihan oikeassa. – Tilanne oli se, että Jonas [Ekdahl, rummut] ja Henrik [Danhage, kitara] eivät viihtyneet bändissä, eikä muu bändi viihtynyt heidän kanssaan
Juuri nyt kirjoitan siitä, kuka tai mitä olen mielestäni juuri nyt, ja vaikka olenkin paremmassa paikassa kuin koskaan aiemmin, sisimpäni on yhä sirpaleinen ja koen tärkeäksi kirjoittaa siitä. Samalla levyt ovat olleet kuluttavampaa sävellettävää kuin mikään, mitä Evergrey teki 2000-luvun alkuvuosikymmenenä. Luulenpa, että monelle muullekin yhtyeelle heidän musiikkinsa on juuri sitä: elämän soundtrackiä. – Nuoruudessani minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa elämääni, ja olin pitkään kuin heitteillä, virran vietävänä. Vakavasti puhuva laulaja-kitaristi nostaa jälleen katsettaan ja huomauttaa pilke silmäkulmassaan, että vierineet vuodet ovat saaneet myös nauramaan sille, miten pieniä hänen ongelmansa tosiasiassa ovat. Vielä 20 vuotta sitten kirjoitin kaikesta epätodellisesta, koska en halunnut kohdata todellisuutta. Itseni olen. Kulmiensa alta katsova Englund kertoo henkilökohtaisen inspiraation tuoneen levyihin paljon syvyyttä. Voin helposti kirjoittaa itsestäni, mutta en voisi ikinä kirjoittaa linnoista ja lohikäärmeistä, koska en ole koskaan kohdannut niitä. Se on joskus vähän pelottavaakin, koska menneisyydestä kumpuava tunnevyöry on niin voimakas. – Taide on silkkaa traumojen käsittelyä, ja useimmiten sen suurimmat tekijät ovat ihmisiä, jotka ovat kohdanneet jo lapsuudessaan niin suuria traumoja, että he elävät niiden arvet sydämessään koko elämänsä. Kun laulu on valmis ja annan sen yleisön käsiin, tunnen miten pienet painolastit poistuvat sydämestäni yksi toisensa perään, kunnes ne tietenkin korvautuvat uusilla. – Jokainen valmistunut Evergrey-kappale on itselleni jonkin asian hetkellinen ratkaisu. – Vain näistä asioista kuitenkin tiedän jotain, ja siksi kirjoitan niistä. Englund jatkaa, että pyrkii aina ammentamaaan itseään Evergreyn musiikkiin mahdollisimman yksityiskohtaisesti. – Evergrey syntyi surusta, epätoivosta ja pelosta, ja 25 vuotta myöhemmin kirjoitamme yhä samoista aiheista, mutta enemmän voiman, selviytymisen ja hallinnan kautta, jos tämä käy yhtään järkeen. Joka päivä. – Harmi, että Göteborgissa on jo olemassa bändi nimeltä Soundtrack of Our Lives, koska sitä Evergrey on. Ne asiat, joista teen tekstejäni ja musiikkiani, eivät todellakaan ole vain yhden Tomin ainutlaatuisia kokemuksia. – Jos kuuntelen albumia, jonka kirjoitin kymmenen vuotta sitten, kykenen yhä palaamaan niihin tunteisiin, joita koin siihen aikaan. En tuntenut kuuluvani mihinkään, etsin aina syitä paeta, kun aloin vihdoin tuntea kuuluvani johonkin, ja vaikka kuinka käsittelisin tätä kaikkea musiikissani, se tulee aina kuulumaan kaikessa, mitä teen. – Kun ajattelen koko Evergrey-aikaa ja sitä, miten vilkkaasti se on kulunut, tulen huomanneeksi lähinnä sen, miten pieni ja merkityksetön yksi ihmiselämä tekoineen oikeastaan on. Laitan itseäni musiikkiimme niin paljon, että jokainen Evergrey-albumi on syntyessään yksi valtava hermoromahdus, kunnes olen sen valmistuttua taas vähän eheämpi ihminen. – Haluan uskoa siihen, että mitä pikkutarkemmin kirjoitan, sitä samastuttavampaa kokemani voi olla jollekin toiselle. Nykyiset taas edustavat voimaannuttavaa taistelua elämästä. Taistelu elämästä Englund on varttunut Evergreyn matkassa 22-vuotiaasta lähes viisikymppiseksi, ja yksi tekijä hänen luomistyössään on sen kuin kirkastunut: Evergrey on hänelle itsensä eheyttämistä. – Escape of the Phoenix [2021] on tavallaan trilogian neljäs osa, koska tarinani ei luonnollisestikaan päättynyt itsensä etsimisen meren ylittämiseen. Evergreyn filosofiana on ollut sama ajattelumalli, miten olen ”Mitä enemmän olen tehnyt musiikkia, sitä paremmin olen huomannut, miten paljon on vielä kokeilematta ja tekemättä.”. Koen, että vanhat levymme olivat täynnä ongelmia karttavaa epätoivoa