10/2022 HINTA 10,90 € IN THE WOODS… FORESEEN THRESHOLD BLACK ROYAL HAAVARD FRANK BELLO. ELÄMÄ ON RASKASTA
VANHA YLIOPPILASTALO FRI 27.1.2023 LAHTI, FINLANDIA-KLUBI WWW.TROLLHORDE.COM NEM AGENCY PROUDLY PRESENTS WITH SPECIAL GUESTS FRI 5.1.2023 TAMPERE, TALVIHELVETTI SAT 6.1.2023 SEINÄJOKI, SEINÄJOKI METAL FESTIVAL FRI 13.1.2023 TURKU, UTOPIA CLUB FRI 20.1.2023 KUOPIO, THE CIRCUS SAT 21.1.2023 HELSINKI. NEM AGENCY PROUDLY PRESENTS WITH SPECIAL GUESTS FRI 5.1.2023 TAMPERE, TALVIHELVETTI SAT 6.1.2023 SEINÄJOKI, SEINÄJOKI METAL FESTIVAL FRI 13.1.2023 TURKU, UTOPIA CLUB FRI 20.1.2023 KUOPIO, THE CIRCUS SAT 21.1.2023 HELSINKI. VANHA YLIOPPILASTALO FRI 27.1.2023 LAHTI, FINLANDIA-KLUBI WWW.TROLLHORDE.COM
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Un fyr os, So me ho w Jo , He r Sh ad ow , Fo rtíð , Wr etc he d Pa th 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 In the Wo od s… 02 3 Bla ck Ro yal 02 6 Fo res een 03 Th res ho ld 03 4 Ha ava rd 03 6 Ca nd lem ass 04 6 Pö lky llä : An thr axba sis ti Fra nk Be llo 05 My hk ä: Ra tt Ra tt (19 99 ) 05 3 Arv iot , pä äo sas sa In the Wo od s… 074 Ku ud es pii ri: Bo do m taip ui ba arik si 036 026 018 034 03 LI N D A ÅK ER BE R G R U N AR H AU G EL AN D R O BE R T BU R R ES S AN N -K AR IN JO R U N G N IK O VI LK M AN
THE BIGGEST ROCK FESTIVAL IN FINLAND GET YOUR TICKETS NOW! ROCKFEST.FI 8 TH -10 TH JUNE 2023 HYVINKÄÄ FIRST BANDS ANNOUNCED
Seurassamme olleen naisen oli määrä palata pian kotimaahansa ja palauttaa kauniit, paksut hiuksensa huivin alle. vuosikerta Numero 207 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Seuraavana iltana kuuntelimme paikallisessa hevibaarissa lempibiisejämme Mikko Kotamäen ja Dark Matter -pomo Aria Moghaddamin kanssa. Onnistuneen keikkarupeaman päälle istuimme Dark Matterin kanssa iltaa bändin kotimaan ja metallimusiikin suhteesta keskustellen. Katse CRIPPLED BLACK PHOENIX Banefyre HAAVARD Haavard DARKTHRONE Astral Fortress TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT GOTT To Hell to Zion -ep THE RUINS OF BEVERAST The Thule Grimoires CANDLEMASS Sweet Evil Sun 7. Paikalla oli myös Arian ystävä, teheranilainen nainen, joka oli matkustanut Istanbuliin katsomaan edellisillan keikkaa. Harvemmin jonkun tapaamisesta on jäänyt yhtä alakuloinen, avuton ja kiusallisen etuoikeutettu olo. Suomalaisbändin ja epätyypillisen metallimaan kohtaamisen seuraaminen oli perin mielenkiintoista, mutta syvimmälle mieleeni kairautuivat hetket, jotka iskivät hieman kyseisen kuvion ulkopuolelta. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Hänen katseensa oli täynnä surua. Taiteilija Pekka Niskanen ohjasi jälkimmäisestä muutama vuosi sitten Iranian Metal Coffee -nimisen dokumentin. ”Hengettömän” musisoinnin kanssa pääsee vähän kevyemmällä riskillä. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Linda Åkerberg KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 28. Suomalaisten lämmittelijöinä Doom over Istanbul -tapahtumassa soittivat kansibändimme Candlemassin johtajan Leif Edlingin aikoinaan perustama Avatarium (Marcus Jidell, huh huh, mikä kitaristi, muuten!) ja iranilaisperustainen Dark Matter. Se on kaikkea muuta kuin mutkaton. Päitä joka tapauksessa puisteltiin. Mainittujen välinen suhde alkoi sulaa siihen pisteeseen, ettei Aria enää kutsunut StS-laulajaa jatkuvasti ”idoliksi” vaan suostui puhumaan ihan vain kaverista. Järkyttävä tapaus oli nostattanut laajoja mielenosoituksia maan hallintoa vastaan ja ihmisoikeuksien puolesta. Kunpa se katse kirkastuisi vielä. Muutama päivä myöhemmin, turvallisessa koti-Suomessa, luin verkosta, miten Iranin turvajoukot olivat käyttäneet kyynelkaasua ja avanneet tulen mielenosoittajia vastaan Mahsa Aminin kotikaupungissa Saqqezissa. KÄVIN lokakuussa spesiaalitehtävissä Turkin Istanbulissa Swallow the Sun -yhtyeen matkalaukussa. Varsinkin black metalin, jonka tietysti tulkitaan olevan vahvasti islamin vastaista musiikkia, soittaminen on Iranissa todella vaarallista. Iranissa oli juuri kuohunut kunnolla siveyspoliisin käsissä ”väärin puetun hijabin” vuoksi kuolleen parikymppisen Mahsa Aminin kohtalon vuoksi. Ajatukseni matkasivat taas istanbulilaiseen hevibaariin
Minkälaisia sanoituksia Alpha Huntilta löytyy. Materiaalinne kuvittelisi toimivan lavallakin. – En voinut välttyä ajatukselta, että ”jokin” pitää minua otteessaan, kutsuu ja lähettää viestejä yön pimeydessä – kommunikoi. – Perustana on varsin primitiiviset automaatiolaulu-seanssit. – Se sai alkunsa jo vuonna 2018 yhden miehen bändinä. Ensimmäinen levynsä todistaa, että oikea linja on löytynyt. – Äänityksiin treenattiin kahdesti, ja nauhoitusvaihe kesti heinäkuusta marraskuuhun. Syvältä alamaailmasta noussut doom/black metal -tulokas Unfyros on vakavalla asialla. Eikä ehkä koskaan tulekaan. Aika näyttää. – Mistäpä sitä tietää, vaikka joku päivä nurkan takaa tulee sopivat henkilöt vastaan ja asiat tavallaan loksahtavat paikalleen. Voiman ja hulluuden virta 8. – Yleensä kun tulee tehtyä ”linjavetoja”, ne on ollut tapana kumota – liiallinen suunnitelmallisuus ei ole ikinä kulkenut käsi kädessä Aural Hypnoxin kanssa. Salatieteiden lisäksi varsinkin vanhemman äänitysja soitinarsenaalin kerääminen on kuulunut mielenkiinnon kohteisiini jo yli pari vuosikymmentä, ja levy onkin tehty analogisia laitteita käyttäen. Minkälainen prosessi Alpha Huntin synty oli. – Olemme tällä hetkellä duo, ja näkisin, että keikkahommiin tarvittaisiin yksi tai kaksi henkilöä lisää tuomaan voimaa ja syvyyttä. Sen synnyttävä loimu on kommunikaatioväylä tietoisuuden ja ulottuvuuksien eri kerrosten välillä. – Se oli pitkä rituaali, joka ei ole tullut vieläkään päätökseensä. Minkälaista tavaraa sivuhaaralla on tarkoitus julkaista. – Jos palataan arkipäiväisempiin seikkoihin, niin aluksi kappaleista tuli tehtyä demot, mikä vaihe kesti lähemmäs neljä vuotta. Kuinka pitkään bändinne on ollut vireillä ennen Alpha Hunt -levyn julkaisua. Alpha Hunt on Haapapuron pyörittämän Aural Hypnox -levy-yhtiön Empyrean Editions -sisarlafkan ensimmäinen julkaisu. Halusin uppoutua niihin myös kuuntelijan ja kokijan, en vain soittajan perspektiivistä. Aihepiirit liittyvät vahvasti okkultismiin: kutsuihin, kohtaamisiin, keskusteluihin ja kokemuksiin muinaisen viisauden lähteillä. Hankkiuduin niissä possessiotilaan, jossa kuolleet ulottuvuudet syttyvät uudelleen henkiin. Lisäksi yksi toinenkin projekti on hitaasti mutta vakaasti hivuttautumassa tähän maailmaan. Onko teillä aikeita keikkailla. – Sanat on käännetty myöhemmin parhaan mukaan astetta ymmärrettävämpään ja kerronnallisempaan muotoon englanniksi. Sen jälkeen päätin, että rumpalointi on parempi jättää asian paremmin hallitsevalle taholle, joten Nox Vector liittyi bändiin alkuvuodesta 2021. Tällä hetkellä istuminen yksin pimeydessä kitara sylissä uusia juonia punomassa tuntuu kiinnostavammalta kuin liveaktin hiominen. – Empyrean Editions tulee keskittymään temaattisesti samaan linjaan kuin Aural Hypnox -tuotanto, mutta musiikillisesti se nojaa ehkä hivenen konkreettisempaan suuntaan. Kun parin ensimmäisen kappaleen demotukset oli saatu päätökseen, oli selvää, että nyt ollaan jonkin todella voimakkaan äärellä, rumpuja lukuun ottamatta kaikesta vastaava Antti Haapapuro sanoo. Ja koska okkultismi on kuulunut elämääni vuosikausia, ajatus jatkamisesta entistä syvemmälle alkoi kiehtoa pakkomielteisesti, päivä päivältä enemmän. Taltiointeja teimme ainoastaan yöllä, kun ”tähdet olivat linjassa”. Annoin ääneni ilman mietintää niin ikuisesta, loimuavasta pimeydestä saapuville presensseille kuin atavistisen tietoisuuden syvyyksistä nouseville heijastuksille. Jatkossa tulee varmasti lisää Unfyros-julkaisuja. Uutta materiaalia on itse asiassa jo työn alla. On tullut huomattua, että Unfyros on tavallaan liminaalitilasta pilkistävä voiman ja hulluuden virta – tuli, joka ei ole tuli. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN UNFYROS on yleisölle uusi nimi
Koetteko musiikkinne haastavaksi. – Albumin perustukset on rakennettu pitkälti yhdessä treenikämpällä, riffi riffiltä, kitaristi Sakari Karjalainen aloittaa. – Musiikilliset vaikutteet kuuluvat mielestämme vieläkin vähemmän kuin aikaisemmin. 9. Yhtyeen musiikillinen linja on entistäkin persoonallisempi. Lupaamme lähettää paidan sille, joka ratkaisee tämän pääsiäismunan. Omakustannetoiminnassa toki täytyy tehdä suuriakin taloudellisia uhrauksia. – Yhdistävä tekijä on, että kaikesta siitä synkkyydestä huolimatta koetetaan saada pöyhittyä joku positiivinen asia päällimmäiseksi. – Palataan ajassa taaksepäin vuoteen 2010, jolloin meillä oli tulossa ensimmäinen keikka parin viikon päästä. Universumin ja somealgoritmien päätettäväksi on jätetty, miten homma muuten edistyy. – Jotain geneerisiä ehdotuksia tuli, mutta mikään ei oikein kolahtanut. On viehättävää, että musiikki voi olla näennäisesti yksinkertaista, mutta kun elementit purkaa osiin, palaset ovatkin hyvin kompleksisia ja moniulotteisia. – Yhtye on enemmänkin elämäntapa. Herättiin siihen, että pitäisi varmaan olla bändille joku nimi, Saurén muistelee. Levyltä löytyy kuitenkin yksi kymmenen vuotta vanha sävellys. Ehkä olemme kypsyneetkin sen verran, että osaamme antaa levylle välillä tilaa hengittää. – Teksteissä jatketaan hyvin pitkälti synkillä aiheilla ilman varsinaista isompaa teemaa, laulaja-kitaristi Christian Saurén kertoo. Niissä puramme kaikki villeimmät ja pervoimmat ideamme. – Mainittakoon kuitenkin, että tämä bändi rakastaa c-osia. Ääripäät ovat myös kauempana toisistaan, raskas on raskaampaa ja kevyt kevyempää. Mietittiin hetki, ja joku sanoi vaan, että ”ihan sama, soitetaan nyt vaan jotenkin jo”. Siinähän se nimi sitten olikin. Olette tehneet hommia pitkälti omakustannepohjalta. – Levy ei hiljene täysin missään kohtaa, vaan biisien välit sitoo äänimaailma, joka luo oman tarinansa niiden lisäksi. – Pyrimme kuitenkin välttämään musiikin tarkoituksenmukaista haastavuutta. Myös instrumenttivalikoimaa on laajennettu: mukana on vanhoja analogisynia sekä erilaisia akustisia instrumentteja. Biiseissä kuuluu myös luonto – metsä, meri ja tuuli. Vaikka kyseessä ei ole varsinaisesti teemalevy, kokonaisuus on mietitty tarkoin. Ensimmäistä kertaa aloimme tehdä alusta asti albumikokonaisuutta eikä vain koostetta yksittäisistä biiseistä. Mistä se tulee ja mitä sillä tarkoitetaan. Oma soundi on taas pykälän verran kirkastunut. – Pyrimme noudattamaan ihanaa kliseetä, että jokainen kappale on matka, jossa tunnetilat ja maailmat vaihtuvat, Karjalainen maalailee. Kunnon sekoilu onkin koodattu lähtemättömästi Somehow Jo’n dna:han. – Tavoite on aina edetä, tehdä parempaa ja eri tavalla. Teittekö jotain konkreettisesti eri tavalla kuin aiemmin. Olemme kaikki lapsuudenkavereita. – Olemme olleet aina kovia treenaamaan, joten tämä oli luonnollinen tapa aloittaa levynteko. Ollaan veivattu aina progea, että pysyy mieli virkeänä, Karjalainen jatkaa. Kuinka suuria uhrauksia bändin eteen on tehty, vai onko kyse enemmän harrastustoiminnasta. Sovittiin, että keksitään oikea nimi sitten myöhemmin. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Progressiiviseksi metallibändiksi laskettava Somehow Jo tekee uudella albumillaan mainiota jälkeä. Sanoitukset kumpuavat tummalta pohjalta. Bändinne nimi on mietityttänyt minua. Progea kaveripohjalta P A T R IK N U O R T E V A SCALES and Details -levy on mallikas kokonaisuus
– Asuin bändin alkumetreillä Länsi-Pasilassa idyllisessä keltaisessa talossa, jossa minulla oli basso. Näitä ”dream noir -kausia” on ollut jo jokunen, joten nauhuri on täyttynyt hyvistä kappaleista. Sanoitukset syntyivät vähemmän rockilta pohjalta, kertoo lauluista vastaava Anna Carolina. – Tutustuimme Tomin [Henttunen, kitara, basso ja koskettimet] kanssa kymmenen vuotta sitten, kun meidät pestattiin samaan firmaan, kosketinsoittaja ja taustalaulaja Markus Laakso muistelee. – Saattaa olla ennalta arvattava vastaus, mutta Roadhouse eli The Bang Bang Bar Twin Peaksissä, Henttunen maalailee. – Jos pureudutaan pintaa syvemmälle, levyltä löytyy oikeastaan paljonkin viitteitä rockiin ja metalliin, Henttunen huomauttaa. 10. Päätimme yhdistää suuret rakkautemme, Twin Peaksin traagisenkauniin maailman ja Lana Del Rey’n särmikkään popin, ja alkaa tehdä kimpassa meille täysin uudenlaista musaa. – Ei suinkaan vienyt. Markus mainitsi studiossa, että se kuulostaa kevytdoomilta, mikä on aika hyvä vertaus, ja monista kappaleista löytyy metallista tuttuja alavireitä. Hain inspiraatiota bassottelemalla keskuspuiston ja junaradan kallioilla, ja vihkoni tekstejä hyödynnettiin paljon debyytillä. Tuoreemmista artisteista esimerkiksi Lana Del Rey ja Amy Winehouse kutittelevat sieluani. Tomilla oli indierocktausta, kun taas omat juureni olivat syvällä metallissa. – Saimme Svartilta levytyssopimuksen heti ensimmäisen demon jälkeen. Albumin lopetusbiisin kummitustaloäänimaailma juontaa juurensa King Diamondin Themistä, joka oli tärkeä suunnannäyttäjä pikkupoikana. Lopputulemana on ”lynchiaanisia äänimaisemia” välittävä Her Shadow. Her Shadow’n kohdalla tullaan mainitsemaan Twin Peaks. – Laulujen äänittäminen Jaani Peuhun kanssa oli upea kokemus, Anna Carolina innostuu. Osa demolauluista päätyi albumille, koska ensikosketus biiseihin oli niin inspiroiva. – Ja jos tarkennetaan vielä, sijoittaisin meidät sarjan ensimmäiselle kaudelle. Toisekseen olin aloittelija, mitä tulee äänittämiseen ja musiikin tekemiseen tietokoneella, joten piti opetella uusia asioita. He loivat perustuksen, jota me jalostamme eteenpäin omalla tavallamme. Edustaako sarja sitä maailmaa, jota haluatte maalata. Minkälaisista lähtökohdista projekti lähti itämään. Hommahan on vasta aluillaan, Henttunen vastaa. – Luomamme maailma imi toisaalta niin vahvasti mukaansa, että paluuta ei enää ollut. – Esimerkiksi Raging Blue on todella raskas biisi. – Huomasimme heti, että leffa-, taideja musiikkimakumme osuivat yksiin, vaikka olimme tehneet aivan erilaista musiikkia. – Ilman David Lynchin ja Mark Frostin luomaa maailmaa näitä hienoja biisejä ja koko bändiä ei olisi olemassa. Jokin hämyinen jazzklubi New Orleansissa kävisi myös mainiosti, mutta mielellään vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Minulle biisinteko on kausiluonteista. – Levyn valmistumiseen uponneeseen viiteen vuoteen mahtui toden teolla haasteita – niin paljon, että teki mieli lyödä hanskat tiskiin, Henttunen myöntää. SYTYKKEITÄ T O M I H E N T T U N E N Kaunis painajainen Kuolemanlaaksossa ja Royal Lipsissä vaikuttavat muusikot löivät ajatuksensa yhteen. Minkälainen keikkaympäristö musiikillenne sopisi parhaiten. – Ehdottomasti, Henttunen toteaa. Biiseistä kehkeytyi suurempia järkäleitä kuin alun perin ajattelimme, joten toteutus oli haastavaa. – Vaikutteita löytyy muualtakin, kuten film noir -elokuvista, Angelo Badalamentin musiikista ja Ennio Morriconen leffascoreista. Vietin taiteilijaelämää ja runosuoni pulppusi. Onko tässä aineksia pitkäkestoiseksi projektiksi, vai veikö yksi levy kaikki mehut. Rakensin sanoitusvihkoa, johon otin myös valokuvia. Vigilante lähentelee 1970-luvun rockia, tyyliin Alice Cooper meets Ennio Morricone. Oliko säveltäminen luontevaa vai muodostuiko se haasteeksi. – Jo albumin demosessoista jäi lupaavia aihioita ja levyä tehdessäkin rupesi syntymään uutta kamaa. HER Shadow’n The Ghost Love Chronicles -esikoinen on kaukana rockista tai metallista
Valinta tapahtuu yleensä vasta kirjoitusprosessin alkaessa. Miksi julkaisitte tällä kertaa vain kaksi kappaletta. – Kumpikin heistä luo tietysti oman otteensa ja soittotyylinsä, mutta tuotannollinen puoli on yhä täysin minun käsissäni. Mistä uudet biisit kertovat. Kokoonpanosi on tällä kertaa täysin islantilainen. Tuo vanha tapaus pakotti ihmiset taistelemaan keskenään ruuasta, joten kyseessä olivat suuret nälkävuodet. Se myös mainitsee ihmismassojen tarpeen säännöille ja mukavuuksille, koska todellisuudessa olemme kaikki hukassa. – Ensimmäinen raita För tarkoittaa sekä matkaa että merkkejä, ja molemmat käännökset sopivat. – Tutkimukset Grönlannin jäätiköllä kertovat, että tuona vuonna tapahtui massiivinen tulivuorenpurkaus, joka pimensi auringon ja kuihdutti sadot pariksi kolmeksi vuodeksi. – Lyhyesti sanottuna se johtuu pandemiasta, laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja Einar ”Eldur” Thorberg Guðmundsson tokaisee. Meillä on myös ollut keskusteluja mahdollisista keikoista, mutta asiat eivät ole aivan helppoja. – Näiden biisien oli tarkoitus ilmestyä tulevan levyn bonuksina, mutta kävi ilmi, että vinyylipainoissa on todella pitkät jonot. Seitsemäs lienee jo tulilla. Vastoin metallibändeille yleistä trendiä yhtye on parantanut otteitaan vuosien edetessä. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Homma on kiinni albumin aiheesta tai konseptista. Menen vain fiiliksen mukaan. Musiikin vietävänä DÓMUR um dauðan hvern on Fortiðin ensimmäinen ep. Tilanne antoi meille aikaa tehdä uudet bonuskappaleet ja julkaista nämä kaksi biisiä jo nyt. – Toinen biisi on Fimbulvetur, joka tarkoittaa nälkävuosia, jotka alkoivat tässä tapauksessa vuonna 536. Pakanallista black metalia soittava islantilainen Fortið on toiminut 20 vuotta. – Yleensä islanti tuntuu sopivammalta underground black metaliin ja on tietysti luonnollinen kieli minulle. Englannin avulla voi koskettaa suurempaa kuulijakuntaa, mutta en osaa laskelmoida näitä juttuja etukäteen. – Se on ollut valmiina jo kuukausia, mutta ilmestymiseen menee vielä aikaa. Kuinka uudet kaverit – rumpali Kristján Guðmundsson ja basisti Kári Pálsson – ovat vaikuttaneet Fortiðin soundiin. – Kári on lisäksi suuri historiafriikki. Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että näihin aikoihin eurooppalaiset lopettivat äkillisesti Auringon palvomisen. – Vaihtelua tapahtuu vain levyjen välillä, enkä yleensä sekoita kahta kieltä samalla julkaisulla – poikkeuksena vuoden 2012 Pagan Prophecies. Kirjoitat sanoituksia sekä englanniksi että islanniksi. Hän esimerkiksi antoi minulle linkin islantilaisen yliopiston luentoon, mikä johti välittömästi Fimbulveturin sanoitusten kirjoittamiseen. Sillä välin keskityn muihin Fortíð-julkaisuihin, kuten eräälle kokoelmalle tulevaan biisiin ja erityiseen uusintajulkaisuun. Se helpottaa hieman uuden musiikin odottamista. Fortíð ei siis muutu, mutta uudet soittajat ovat tuoneet ehdottomasti uusia elementtejä. Teillä on ulkona kuusi kokopitkää. Kappale kertoo ihmiskunnan matkasta läpi aikojen sekä merkeistä joita jätämme jälkeemme. Kuinka valitset sopivan kielen kutakin kappaletta varten. Islannissa tämä tapahtui pienemmässä mittakaavassa vuonna 2010, kun tuhka peruutti lentoja ympäri Euroopan
– Nauhoitin vuonna 2018 Esan [Salminen] koelauluja, kun hän haki yhteen bändiin. – Wretched Pathin tapauksessa kyykähtäminen ei ole kivuton poisnukkuminen. – Se ei voi olla vaikuttamatta, että ennen näitä biisejä olin säveltänyt neljä levyllistä hardcorea, Grönberg murjaisee. Kaiken kaikkiaan kivuton prosessi. Tuo ei ole varmaan mitenkään järin tietoisesti valikoitunut aihepiiri, mutta sitä voi kyykähtää niin monella tavalla, että aiheesta saa tekstin jos toisenkin, Tarvainen pohtii. – Vähän myöhemmin Nico [Hartonen] oli Esalla kylässä ja valitti, että haluaisi lauluhommien lisäksi vedellä bassoa. – Polku on raskas, välillä nopea, välillä hitaampi, mutta se vie mukanaan. Death metalistanne löytyy ripaus hardcorea. – Sellainen hyvä luolamiesbalanssi on tärkeä olla. Tosi vaivattomasti me saatiin matskut läjään, ja itse äänitys oli täysin stressivapaata ilman mitään aikataulupaineita. Jaska ehdotti kaveriaan Tapsaa [Tapio Sintonen] toiseen kitaraan. – Kuolema on teksteissä vahvasti läsnä. Albumi äänitettiin omin voimin omalla studiolla. Bändinä olemme siinä vaiheessa polkua, että paluuta ei enää ole, Grönberg päättää. Mukana on myös tositarinoita. Hyvä luolamiesbalanssi BÄNDISTÄNNE löytyy taustaa muun muassa Godsplaguestä, Pestigoresta ja The Scourgerista. Onko albumin teksteillä mitään yhdistävää tekijää. – Sävelsin sen innoittamana neljä biisiä ja ilmoitin Esalle, että nyt aletaan vetää dödistä! Tarkoitus oli vetää kahdestaan, mutta Esa sai houkuteltua Jaskan [Raatikainen] kannuihin. Esa kiinnitti siltä istumalta Nicon bassoon. Se ei ole ihme, kun katsoo yhtyeen soittajien meriittejä. Kaikki meistä on soittaneet tosi erilaisissa bändeissä, mutta jokainen tietää hyvin, mikä toimii ja mikä ei. Kahden ensimmäisen singlen sanoitusten aiheet ovat aika kaukana toisistaan, asialistalla on järjetöntä tappoa ja espanjantautia. Raatikainen keskittyi lopulta Mercury Circleen, ja hänen paikkansa otti Seppo Tarvainen. Minkälainen polku on ”wretched path” ja missä vaiheessa sitä kuljette. Syntyikö Heavy Lies the Crown -esikoinen luontevasti. Kuinka Wretched Path sai alkunsa. JO H A N N E S A H O N E N SYTYKKEITÄ Kotimainen Wretched Path rouhii ensimmäisellä levyllään death metalia sujuvasti. Death metal on alleviivaava voima, mutta hardcore-vivahde tuo hyvän läskin mukaan. – Ei tässä kovin puritaaneja olla, ja linja tulee aika luonnostaan, Tarvainen toteaa. 12. Kuinka tarkkoja olette yhtyeen musiikillisen linjan suhteen. – Levyn matskut oli tosi pitkälle sävelletty ja sovitettu jo ennen kuin alettiin treenaamaan kimpassa, Tarvainen sanoo. Siinä huomasin, kuinka hyvin mieheltä lähtee murinat, kitaristi Teemu Grönberg muistelee. En tuntenut häntä ennestään, ja ennen kuin oltiin vaihdettu sanaakaan, oli soitettu treeniksellä kolme biisiä. – Toki niitä hinkattiin jonkin verran, jotta saatiin mukaan niin sanottua bändisoittoa
Hyvä luolamiesbalanssi
Syytökset antisemitismistä Céline kuittasi sillä, että on kirjailija: teokset ovat poetiikkaa eivätkä politiikkaa. Jokin aika sitten Instagramissa näkyi hetken aikaa erään yksinäisen oikeamielisyyden airuen surullinen ristirekti Läjä Äijälää vastaan. Totuus tai tolkku eivät näidenkään näkökantojen suhteen ole tietenkään mustavalkoisia. Esteetikko ei suostu näkemään kirjoja muuna kuin itsenäisinä taideteoksina ja sokeuttaa itsensä politiikalle”, Melender kirjoittaa sosiologi Gisèle Sapiroa mukaillen. Se ei kerännyt ympärilleen momentumia, mikä on helppo ymmärtää, onhan Läjä kansallisaarre ja punklegenda, ja mitä sitten, jos hän tykkää enemmän kissoista kuin ihmisistä, niinhän me about kaikki. Melenderiä mukaillen: On tärkeää, että taide auttaa kohtaamaan elämän suttuisuuden ja monimutkaisuuden. Musiikin tai muunkaan taiteen tarkoitus ei ole tarjota moraalisia opetuksia. Tommi Melender kirjoitti lokakuun lopussa Suomen Kuvalehteen erinomaisen esseen nimeltä Moralismin vastavoimat. Moralisti kieltäytyy näkemästä kirjoja itsenäisinä taideteoksina ja sokeuttaa itsensä poetiikalle. ”Aloite taisi tulla minun puoleltani. Essee käsitteli Louis-Ferdinand Célineä, vuonna 1961 kuollutta ranskalaiskirjailijaa, joka teki läpimurtonsa ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä. ELMU RY:N KESÄN 2023 FESTARIMATKAT SWEDEN ROCK, HELLFEST, ROSKILDE FESTIVAL, AUGUSTIBLUUS & WACKEN OPEN AIR HTTP://ELMU.FI/MATKAILU 14. Nyt valloillaan oleva moralistinen taiteentulkinta on kuitenkin kiistämättä rantautunut Vanhalle mantereelle Yhdysvalloista. Kirjoittaja on muun muassa Infernon kolumnisti. Bizarre Uproar edustaa tietynlaista äärimmäisyyttä, josta pidän paljon”, Äijälä sanoi Ylen haastattelussa vuonna 2018. Tulisiko seuraavia julkaisuja tulkita uuden tiedon valaisemasta näkökulmasta, vaikka taiteilijan varjopuoli ei kävisi lainkaan ilmi teoksen teemoissa. Monen arveluttavan ja kyseenalaisen aktin rivimuusikoidenkin tietoja on riepoteltu netissä, mutta toiset ovat jalustalla, joita moralistit eivät tohdi horjuttaa. Lokaisiko tämä informaatio kaiken hänen luomansa taiteen vai säilyisivätkö vuosien takaiset teokset hyveellisinä. ”Moralistin mielestä kirjoja ei voi lukea irrallaan kirjailijan persoonasta, kun taas esteetikon mielestä voi. Pedofiiliksi. Suomalainen kulttuuriväki antoi tämän anteeksi, olihan Linkola mestarillinen sanankäyttäjä. Ihmisvihainen ekofasisti ei kaihtanut ilakointia, kun jossain kuoli ihmisiä, olivat nämä sitten juutalaisia, pakolaisia tai terrori-iskun uhreja. Toisen maailmansodan aikana Céline kirjoitti niin raivokkaan fanaattisia juutalaisvastaisia pamfletteja, että jopa jotkut natsit kauhistelivat niitä. Vaikka päättäisimme yhdessä, että taiteilijoiden tulisi olla nuhteettomia myös siviilielämässään, moralistisessa taiteentulkinnassa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: se on äärimmäisen sattumanvaraista. Sen avulla nousseet kohut ovat kärjistäen joko sellaisia, etteivät ne kosketa meitä lainkaan, mutta paheksutaan nyt varmuuden vuoksi, tai kankeasti lokalisoituja versioita Atlantin takaisista selkkauksista, jotka eivät oikein sovi meidän kulttuuriympäristöömme, tai sitten niitä, joissa yhdestä virheestä pyritään mitätöimään koko elämäntyö. Se herätti ajatuksia, koska Melender onnistui yksinkertaistamaan ja kärjistämään monimutkaisen, rutkasti harmaan sävyjä sisältävän asian. Entä raiskaajaksi. Vuosikymmenestä riippuen Célinen tuotantoa on joko ylistetty tai pyritty canceloimaan. Tai, hyvänen aika sentään, kepulaiseksi. Kärjistäen ja yksinkertaistaen voisi todeta, että esteettinen katsantokanta on perinteisesti eurooppalainen, moralistinen amerikkalainen. Melender tekee esseessään oivaltavan rinnastuksen Célinestä Pentti Linkolaan. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Linkola ja Läjä MIKÄLI suosikkiartistisi paljastuisi rasistiksi, voisitko yhä kuunnella hänen tekemäänsä musiikkia. Tällä hetkellä hänen teoksiaan löytyy esimerkiksi Suomalaisen Kirjakaupan hyllystä, eikä Facebookissa tule bänniä hänen nimensä kirjoittamisesta (toisin kuin vaikkapa Burzumin tai Varg Vikernesin). Moralistisen taiteenluennan kaksilla rattailla ajelusta Läjä on kuitenkin priimaesimerkki, siinä missä Linkolakin. Omaa levyhyllyä syvemmälle ei tarvitse kaivaa löytääkseen esimerkiksi muutaman vuoden takaisen kollaboraatiolevyn pahamaineisen Bizarre Uproarin kanssa
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T
Leikkaa taikinasta noin avonaisen käden kokoisia ympyröitä. Tärkeintä varsinaisessa täytteessä on sopiva kosteus ja maukkaus. Siirrä valmiit taikinaympyrät odottamaan täytettä. 6. 8. 175 astetta on hyvä paistolämpötila. Useimmissa katoavaa kansanperinnettä edustavissa nakkifakiirikopeissa myydään vallan kelvollisia versioita, mutta kotioloissakin päästään näemmä erinomaiseen lopputulokseen ja vielä suhteellisen vähällä vaivalla. 9. Saulin luonnehdinta: ”Nakkikioskiannos, jolla kruunataan onnistunut keikkailtama. 7. SAULIN KOKATESSA SOI: Bongzilla – ihan sama mikä albumi ”Soundit uppoavat täydellisesti rasvakattilaan.” Lihapiirakka juustolla mukaan, kiitos Kaikkihan tietävät, mitä epäkuolleet syövät päivälliseksi, lounaaksi, aamiaisella ja brunssilla. Kun öljy on sopivan kuumaa, laske piirakka kattilaan lastalla tai paistokauhalla. Laita puuroriisi keittymään 15 minuutiksi lihaliemikuutiolla maustettuun veteen. Liuota tuorehiiva kädenlämpöiseen maitoon. Nauti valmiista piirakasta lämpimänä tai kylmänä. Jos käy tuuri, kattilaan mahtuu kaksi puoliympyräpiirakkaa kerralla. 3. Jätä täytetyt piirakat kohoamaan liinan alle ja lämmitä paistoöljy kattilassa. Huuhtele valmis riisi kunnolla kylmällä vedellä ja kaada vedet pois. 16. Kauli kohonnut taikina ohueksi levyksi. Oleelliset mausteet ovat valmiina sisällä, mukaan ei kuulu laittaa mitään muuta. Vaan mikäpä maistuu pörinäporukka Zombie Eaterin basistille Saulille. Kuoren pitää olla sopivan rapea, hivenen makea eikä liian rasvainen, ja paras lämmitysmetodi on ehdottomasti höyrytys. Kotitekoinen versio on kätevä, koska kaikki tarvittavat mausteet ovat valmiiksi sisällä ja piirakan voi nauttia ilman kosteita iltapuhteita tai jonokärhämöitä. Nosta sipulit sivuun ja paista jauheliha kuumalla pannulla rapeaksi muruksi. Kauli yli jäänyt taikina uudelleen levyksi ja väsää lisää ympyröitä. Hyvän lihapiirakan eteen on siis nähtävä vaivaa niin keittiössä kuin kapakassa." Megan tuomio: ”Lihapiirakka on yksi ihmiskunnan hienoimmista eväskeksinnöistä, jonka rinnalla kaikenlaiset etniset grilliannoksetkin kalpenevat. Jätä tunniksi kohoamaan. Jos piirakka pullottaa kovasti, painele sisällä olevaa täytettä kevyesti tasaisemmaksi. Tärkein mauste on pippuri. Lämpömittarista on paljon apua. Laita pari ruokalusikallista täytettä ympyrälättyjen keskelle ja aseta päälle taitettu cheddar-siivu. Lisää loput taikina-ainekset ja vaivaa käsin kimmoisaksi. Silppua sipuli ja kuullota pannulla öljyssä. Hyvän piirakan tunnistaa siitä, että se maistuu parhaalta sellaisenaan kylmänä, mutta sen voi myös lämmittää ja täyttää haluamallaan tavalla. Paista sopiva pinta molemmin puolin ja nosta leivintai talouspaperin päälle jäähtymään. 5. Pistele täytteen kohdalle haarukalla reikiä, jotta ilma pääsee ulos paiston aikana. 2. 10. Taita täytetyt taikinaympyrät kiinni puoliympyrän muotoisiksi piirakoiksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla valmistaa itse eikä tyytyä paistopisteiden tarjontaan, kylmäaltaiden valmiiksi pakatuista pussukoista nyt puhumattakaan.” TAIKINA • 3 dl täysmaitoa • 25 g eli puolikas paketti tuorehiivaa • reilu loraus öljyä • 1 tl suolaa • 2 rkl fariinisokeria • 7 dl hiivaleipäjauhoja TÄYTE • 1 dl puuroriisiä • 1 lihaliemikuutio • 1 sipuli • 400 g paketti sika-nautajauhelihaa • 1 rkl omenaviinietikkaa • 1 rkl sinappia • 1 tl fariinisokeria • 1 tl suolaa • kunnolla mustapippuria • cheddar-siivuja • paistamiseen litra rypsiöljyä HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin 1. Toisaalta tämä pitää itse paistaa. Sekoita kaikki täyteainekset cheddaria lukuun ottamatta riisikattilassa. Painele saumakohta kostutetuilla sormilla tai haarukalla tiiviiksi. Apuna kannattaa käyttää ohutreunaista kulhoa tai lautasta. 4
”Avantgarde on tälle bändille vanha leima.” 18
– Yleensä kokoonpano on muuttunut siksi, että joku on halunnut alkaa tehdä jotakin muuta, kokeilla uusia juttuja ja soittaa toisenlaista musiikkia. Etenkin silloin, kun elämässä tapahtuu kaikenlaista muutakin. Anders päätti etsiä uuden laulajan. Bernt Fjellestad liittyi bändiin viime vuonna. – Avantgarde on tälle bändille vanha leima, Sletteberg sanoo. Rumpali Anders Kobro on In the Woodsin jäsenistä ainoa, joka on ollut bändissä alusta saakka – olkoonkin, että 2000-luvulla yhtye lepäsi telakalla melkein puolitoista vuosikymmentä. Siispä hän ilmoitti Andersille, että joko nuo lähtevät tai hän lähtee. Entä mitä pitäisi ajatella tilanteesta, jossa miehistö pysyy entisellään, mutta musiikki muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin se oli ennen – onko kyseessä edelleen sama orkesteri. In the Woodsin musiikkia on kuvattu usein sanalla avantgarde, mikä tuntuu melko liioittelevalta. Ja mitä sitten, jos ei ole. Mutta onko kyseessä sama yhtye. Nykyisellä In the Woodsilla ei ole juurikaan tekemistä 1990-luvun In the Woodsin kanssa, mutta se ei ole myöskään häpäissyt nimeään. Näin kävi esimerkiksi In the Woodsia aikoinaan perustamassa olleiden Botterin kaksosten kohdalla. Norjalainen In the Woods… on sellainen yhtye. – James ei halunnut tehdä biisejä bändimme tiettyjen jäsenten kanssa. M ikä on bändi. Tai sitten ei. Hyvää ja pahaa verta Kitaristi Kåre Andre Sletteberg vastaa puhelimeen Kristiansandissa, jonka seudulla yhtyeen muutkin jäsenet majailevat. Miksi jäsenet sitten ovat vaihtuneet niin tiuhaan. – Emme voi väittää tekevämme tässä jotakin täysin uutta. In the Woods… teki kolme albumia ennen kuin lakkasi olemasta puoleksitoista vuosikymmeneksi. Diversum on kuitenkin tehty kaikin puolin tavalla, joka vastaa avantgarde-sanan alkuperäistä merkitystä. Sletteberg kertoo, että vaikka miehistönvaihdoksia on ollut paljon, ne kaikki ovat olleet sopuisia – James Fogartyn lähtöä lukuun ottamatta. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT RUNAR HAUGELAND 19. – Siihen liittyi vähän pahaa verta, Sletteberg toteaa. Ehkäpä jäsenten merkitystä yhtyeelle liioitellaan. Vuonna 2016 he vain päättivät jatkaa toiseen suuntaan kuin me muut. Sellaista se vain on. Sitten se palasi kuvioihin ja teki taas kolme albumia. In the Woodsin tuotannossa Omnion kaltaiset levyt ovat ehkä avanneet uusia näkymiä siihen, mitä metallibändi voi tehdä, mutta uusi Diversum ei esitä mitään uudella tavalla rajoja rikkovaa. Onko se muuta kuin joukko muusikoita, jotka soittavat yhdessä. Kåre André Sletteberg on ollut bändissä toiseksi pisimpään. Hän saa puhua vuonna 1991 perustetun bändinsä puolesta, vaikka on soittanut siinä vasta seitsemän vuotta. Jos jäsenet vaihtuvat, voiko se enää käyttää vanhaa nimeään, vai olisiko silloin kyseessä brändi eikä bändi. Iloisempana näitä juttuja pohtii silloin, kun pitkän linjan bändi on muuttunut kokoonpanoltaan ja musiikiltaan, mutta ei ole ryhtynyt itsensä irvikuvaksi vaan syntynyt uudelleen. Sitä katsellessa on syytä nähdä metsä puilta. Avantgarde tarkoittaa taiteessa kokeilevuutta ja vakiintuneiden suuntausten ja sääntöjen vääntelyä luovuuden nimissä. Tällaisia kysymyksiä tulee miettineeksi murheellisena silloin, kun pienen pubin nurkassa soittaa takavuosien arvostettu menestysyhtye, jolla ei ole muuta yhteyttä omaan kulta-aikaansa kuin nimi, yksi alkuperäisjäsen sekä biisit, joille se ei enää osaa tehdä oikeutta. Eli me yritämme ajatella musiikkia aina uudella tavalla. Eikä In the Woods kuulu alagenreen nimeltä avantgardemetalli. Bändihän saattaa olla jonkinlainen ei-materiaalinen entiteetti, joka elää omaa itseoikeutettua elämäänsä riippumatta siitä, keitä siinä soittaa ja vastaako sen uusin tuotanto vanhimpien kuulijoiden odotuksia
Hän kuitenkin asui niin epäkäytännöllisen kaukana bändin muista jäsenistä, että hänet vaihdettiin pian Nils Olav Drivdaliin, joka on mukana edelleen. Hän sanoo, että kaikilla kolmella vanhalla albumilla on omat vahvuutensa, jotka ovat vieläpä hyvin erilaisia keskenään. Silloin tuntui, että uusi In the Woods oli nimenomaan jatkoa bändin alkuperäiselle tarinalle. Toinen albumi, niin ikään Misanthropyn kautta ilmestynyt Omnio (1997), sivuutti debyytin antamat lupaukset ja esitteli jotakin täysin uutta. Sellaiset sanat kuin ”orkestraalinen”, ”goottilainen”, ”eeppinen” ja ”progressiivinen” avasivat joitakin Omnion ulottuvuuksia lähemmälle tarkastelulle, mutta yksinkertaisia lokerointeja oli turha yrittää tehdä. Keikkoja varten tarvittiin basisti, ja Alex Weisbeek liittyi bändiin. Monet puhuivat Omnion kohdalla eurooppalaisen metallin klassikosta. Kun kitaristi ja basisti lähtivät soittaakseen Strange New Dawn -yhtyeessä, In the Woods… kiinnitti riveihinsä kitaristibiisintekijä Bernt Sørensenin. Mielestäni In the Woods on muuttunut eniten silloin, kun laulaja on vaihtunut. Bändi oli hylännyt tyypillisimmät black metal -ideansa ja kutonut pitkistä sävellyksistä koostuvan teoksen, jonka tekstuureissa riitti tutkittavaa. Botteri. Kokoonpano levytti Cease the Day -albumin, joka julkaistiin 2018. Kokoonpanon muuttumista pidetään yleensä takaiskuna ja hidasteena, mutta se voi olla yhtä hyvin positiivinen asia. 20. Brittiläinen Misanthropy Records julkaisi In the Woodsin ensimmäisen albumin Heart of the Agesin vuonna 1995. Vanhat ajat In the Woods… sikisi Green Carnationista. comin Thom Jurek. – In the Woods muuttui levy levyltä, ja se on tosi mielenkiintoista. ja C:M. Ne, jotka arvelivat Omnion kuullessaan, että In the Woods… pyristeli irti metallin kahleista, olivat oikeassa. Kolmas albumi, vuonna 1999 julkaistu Strange in Stereo, oli jo nimeltään hyvin epätyypillinen metallijulkaisu. Sen perusteella, miltä minusta nyt tuntuu ja millaista palautetta olemme saaneet viime aikojen keikoista, bändin kemia on nyt parempi. Sen sijaan esittelimme toisillemme biisirunkoja, joihin muut saivat luoda omat osuutensa. Diversum on viimeisimmän kokoonpanon ensimmäinen yhteinen albumi. – Lähes kaikki, mitä siltä kuulee, on tehty Cease the Dayn jälkeen, Sletteberg sanoo. – Kun teimme Cease the Dayn, toin bändiin akustista kitaraa ja melodista kitaransoittoa, sellaisia soolo-osuuksia, jotka toimisivat myös laulettuina, Sletteberg muistelee. Hänen mainitsemansa levyt ovat bändin kolme ensimmäistä albumia, 1990-luvulla julkaistua tuotantoa. Olin aina halunnut tehdä musiikkia niin. Nyt koossa oli ryhmä, joka tunnetaan tämän päivän In the Woodsina. Liikaa kitaraja kosketinraitoja. Kauimpana asuvallakaan ei ole kuin puolen tunnin matka treeneihin. Miehistö vaihtuu Kun In the Woods... Kun Botterit olivat vielä mukana, yritimme soittaa myös Strange in Stereon Ion-kappaletta, mutta sitä ei saatu toimimaan. Musiikkifanina ajattelen itsekin niin joistakin bändeistä, Sletteberg miettii. lopetti toimintansa syksyllä 2000, sillä ei ollut aikomustakaan palata enää koskaan yhteen. Se osoittautui In the Woodsin uudeksi lähtöpisteeksi. Tyylisuuntana oli tunnelmoiva black metal. Joulukuussa 2021 bändi muuttui taas, kun James Fogarty jätti laulajan tontin, joka täytettiin Bernt Fjellestadilla. Kun In the Woodsin paluu julkistettiin vuonna 2014, kokoonpanoon kuuluivat Kobron lisäksi perustajajäsenet X. In the Woods… ammensi vaikutteita monelta suunnalta pohjoismaisesta mytologiasta ja folkmusiikista black metaliin. Botterin kaksoset pysyivät mukana vain Pure-levyn verran. Seuraavana vuonna bändi pestasi laulajakseen brittiläisen James Fogartyn ja kitaristiksi Slettebergin. Heart of the Ages oli tunnin mittainen progressiivinen taidemetallilevy, joka sai kiitosta niin metalliin kuin progeen erikoistuneilta kriitikoilta. Kun tuo Kristiansandissa vuonna 1990 perustettu death metal -bändi alkoi rakoilla riveistään, osa sen jäsenistä perusti In the Woodsin. In the Woodsin varhaistuotanto on tuttua Kåre André Slettebergille, vaikka hän itse liittyikin bändiin vasta puolitoista vuosikymmentä Strange in Stereon ilmestymisen jälkeen. – Olen aivan varma, että osa faneista ajattelee, että ainoastaan Heart of the Ages, Omnio ja Strange in Stereo ovat kunnollisia In the Woods -levyjä ja että ilman tiettyjä jäseniä bändin kokoonpano ei ole oikea. Ajatus In the Woodsin uudesta tulemisesta saatiin surun kautta. – Yksi riffi on kuitenkin todella vanha, Bernt Sörensen muisteli tehneensä sen 25 vuotta sitten. Kaikki on nyt kovin paljon helpompaa kuin silloin, kun laulajamme asui Brightonissa Englannissa. Kun ydinkolmikko sai laulajakseen Jan Kenneth Transethin ja toiseksi kitaristiksi Oddvar A:M:n, In the Woodsin ensimmäinen kokoonpano oli valmis. Pandemian aikana emme pystyneet aina kokoontumaan säveltämään yhdessä. Olihan mukana sentään kolme alkuperäisjäsentä. – Kaikki eivät välttämättä tajua, miten paljon bändi muuttui jo siihen aikaan, kun siinä soitti enemmän perustajajäseniä. On aika coolia, että idealle löytyy käyttöä vielä näin pitkän ajan kuluttua. – Asumme nyt kaikki Norjassa ja vieläpä saman kaupungin lähistöllä. Nämä miehet olivat rumpali Anders Kobro, kitaristi Christian ”X” Botteri ja basisti Christopher ”C:M.” Botteri. Kuulin ihmisten puhuvan usein siitä ja Green Carnationista, Sletteberg muistelee. Soitamme edelleen keikoilla joitain Heart of the Agesin ja Omnion biisejä. Ajatuksena oli herättää bändi henkiin Oddvarin kunniaksi. Oli kulunut paljon aikaa, ja bändi oli saanut niinä vuosina uusia faneja. Kokoonpanoon oli lisätty kolmas kitaristi Bjørn ”Berserk” Harstad, ja joissakin kappaleissa soundia rikastettiin Synne ”Soprana” Larsenin kuulaalla lauluäänellä. Toisinaan pois lähteneen tilalle tulee muusikko, jolla on bändille paljon annettavaa. Omniolla oli hyödynnetty jousisoittimia, mutta Strange in Stereolla kuultiin niiden lisäksi kaikenlaista muutakin sitarista pedal steeliin ja rumpulooppeihin. – Kirjoitimme biisejä yhdessä, mikä oli tosi hauskaa. Heidän kannaltaan oli hyvä, että bändi aktivoitui jälleen. ”Kuvittele The Sisters of Mercy, joka osaa soittaa ja tehdä kunnollisia kappaleita”, luonnehti Allmusic. Yhtyeen ensimmäinen demo – joidenkin mielestä se paras – The Isle of Men ilmestyi äärimetallin undergroundiin vuonna 1993. Samalla haluttiin jatkaa yhtyeen musiikkia ja perintöä. kuoli vuonna 2013. Myös logistinen puoli on kohdallaan paremmin kuin aikoihin. Bändi oli juuri saanut äänitetyksi Pure-albumin [2015]. Miten yhtye on kehittynyt sinä aikana, kun sinä olet vaikuttanut siinä. Muutin itse Kristiansandiin niihin aikoihin, kun In the Woods aktivoitui uudelleen. Yhtyeen jäsenet jatkoivat soittamista muissa bändeissä – esimerkiksi rumpali Anders Kobro palasi Green Carnationiin ja soitti Chain Collectorissa, Blood Red Thronessa ja Carpathian Forestissa. – Kuulostaa siltä kuin ne levyt olisi tehnyt kolme eri bändiä, Sletteberg sanoo. – Oddvar A.M. – Tulin alun perin mukaan vain keikkakitaristiksi. Sillä yhtye osoitti olevansa musiikillisesti kunnianhimoinen ja taiteellisesti tarkkanäköinen ryhmä, jolla ei ollut pelkoa paikalleen jämähtämisestä tai joukkoon hukkumisesta