10/2018 I HINTA 9,80 € ARION THE OCEAN CORPSESSED VLTIMAS BURNING WITCHES COVEN VUODEN KEIKKAFOTOT. 10/2018 I HINTA 9,80 € KUO LEMA EI KUO LE KOSK AAN ELÄMÄ ON RASKASTA. ELÄMÄ ON RASKASTA
TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. 1€) 14.12. HELSINKI, HARTWALL ARENA SPECIAL GUEST FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS. www.emp.f i DECADES Liput alk
www. INSIDEOUTMUSIC .com Inferno_FI_1-1_1118.indd 1 06.11.18 12:01. “L+1VE” is Haken’s first ever official live release on vinyl. These 4 songs were recorded live at Prog Power 2016 and were previously only available as bonus video material on the “L-1VE” DVD-release. Mixed by Jerry Guidroz, known for his work with Neal Morse and The Winery Dogs. www. EXTINCION[S] With their seventh studio opus to date, Massachusetts metal stalwarts UNEARTH redefine what state-of-the-art heaviness is all about! Produced by Will Putney (Every Time I Die, Body Count, Gojira, Thy Art Is Murder). CENTURYMEDIA .com CHECK OUT THESE NEW RELEASES MANIFESTO OF AN ALCHEMIST Roine Stolt (Transatlantic, The Flower Kings, The Sea Within etc.) returns with a stunning new studio album that draws from four decades of creating and producing progressive rock! 70 minutes of high class progressive rock faithful to Stolt’s vast musical history and continued in the spirit of classic The Flower Kings
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Ae thy ric k, My Gr ain ,Sv art a San nin ga r, Ju nip er Gr ave , Me tal Ch urc h 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Vlt im as 02 2 Ari on 02 6 Ku vai nfe rno 20 18 – vu od en ke ikk afo tot 03 5 Co rps ess ed 03 8 Th e Oc ean 04 2 Bu rni ng Wi tch es 04 6 De ath 05 6 Pö lky llä : ko ske tin soi tta ja Ch rist ian “Ch rism ” Pu lkk ine n 06 Sa lam yh kä : Ba dla nd s Ba dla nd s (19 89 ) 06 3 Arv iot , pä äo sas sa In the Wo od s… 07 8 Va nh a liit to: Co ven , ha ast att elu ssa Jin x Da ws on 046 018 026 042 03 5 05 6 M AR KU S PA AJ AL A R O N I SA H AR I M AR TI N R AH N KI M M O TO IV O N EN TI N A KO R H O N EN EXTINCION[S] With their seventh studio opus to date, Massachusetts metal stalwarts UNEARTH redefine what state-of-the-art heaviness is all about! Produced by Will Putney (Every Time I Die, Body Count, Gojira, Thy Art Is Murder). Mixed by Jerry Guidroz, known for his work with Neal Morse and The Winery Dogs. These 4 songs were recorded live at Prog Power 2016 and were previously only available as bonus video material on the “L-1VE” DVD-release. CENTURYMEDIA .com CHECK OUT THESE NEW RELEASES MANIFESTO OF AN ALCHEMIST Roine Stolt (Transatlantic, The Flower Kings, The Sea Within etc.) returns with a stunning new studio album that draws from four decades of creating and producing progressive rock! 70 minutes of high class progressive rock faithful to Stolt’s vast musical history and continued in the spirit of classic The Flower Kings. “L+1VE” is Haken’s first ever official live release on vinyl. INSIDEOUTMUSIC .com Inferno_FI_1-1_1118.indd 1 06.11.18 12:01. www. www
Kolmen vuoden kuluttua, joulukuussa 2021, tulee täyteen 20 vuotta tapahtumat alun perin inspiroineesta Death-pomo Chuck Schuldinerin poismenosta, ja ryhdyin pohtimaan, olisiko seuraava D-aiheinen projekti kaivaa mainittu iltama haudastaan. 7. Tällekin voisi ehkä peukuttaa. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Minut aiheen parissa operoiminen sai muistelemaan noin viidentoista vuoden takaisia aikoja, The Fragile Art of Existence -hyväntekeväisyyskeikkoja, joita olin järjestämässä Tampereella muiden muassa Diablo-yhtyeen jäsenten ja kollega-toveri Timo Isoahon kanssa. Peukkunne toimivat, ja vieläpä paremmin kuin osasin ikinä kuvitella: jutun värkännyt Aki Nuopponen sai haastislinjoille kokonaisen viisikon vaka vanhaa Death-jäsenistöä, ja kaiken lisäksi sakki oli teemastamme sen verran mehuissaan, että tarjosi bonuksena käytettäväksemme kuvamateriaalia, jota tuskin on nähty kovin monessa alan lehdessä. En lupaa mitään, varsinkaan muiden osallisten puolesta, mutta… kattellaan. Tapahtumissa meuhkasi yhtyeitä Mokomasta ja Viikatteesta Rotten Soundin kautta Impaled Nazareneen, ja niiden tuotot ohjattiin lyhentämättöminä syöpäsairaille lapsille. Toisin sanoen toivoin, että saisimme haalittua riittävän määrän aikalaishaastateltavia muistelemaan tänä vuonna pyöreitä täyttänyttä kolmea Kuolemaklassikkoa. vuosikerta Numero 163 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Ne muistot, joita noilta ajoilta vielä hatarassa pollassani kannan, ovat pelkästään hyviä. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 18. DEATH Scream Bloody Gore DEATH Leprosy DEATH Spiritual Healing DEATH Human TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT DEATH Individual Thought Patterns DEATH Symbolic DEATH The Sound of Perseverance CONTROL DENIED The Fragile Art of Existence Peukku Kuolemalle KOLME numeroa sitten kehotin teitä, hyvät lukijamme, viipottamaan kännykkäsormianne yläviistoon siinä toivossa, että kaavailemamme Death-teemajuttu ottaisi kipinää
Ruotsiksi laulaminen englannin sijaan tuntui siltä kuin olisin löytänyt uusia ulottuvuuksia äänestäni, Klas kertoo. – Bändin konsepti kasvoi sitä mukaa, kun tutkimme aihetta, mutta huomasimme jo aikaisessa vaiheessa, että myös melodioissa, Klasin kirjoittamissa sanoituksissa ja Jonasin [Persson, kitara] riffeissä oli juttuja, jotka sopivat hyvin yhteen, Mattias jatkaa. – On tuntunut alusta asti siltä, että me kaikki neljä haluamme tutkia uusia musiikillisia maastoja. – Suurin inspiraatio tulee kuitenkin tapahtumista, jotka viittaavat tähän mainittuun salaseuraan. – Pääosin siksi, että tuntui luontevalta kirjoittaa tarinaa ruotsiksi, ja tarvitsin myös itselleni vähän haasteita. Onko Svarta Sanningar ”ihan oikea bändi” vai pelkästään silloin tällöin toimiva sivuprojekti. Halusimme vain soittaa ja tehdä musiikkia yhdessä, mutta joskus neljän äreän miehen treenikämppäsessioissa voi syntyä jotain maagista, basisti Mattias Lejon peesaa. Koko homman ytimessä on, että he harjoittivat okkulttisia rituaaleja ja kaikkea muuta synkkää. Olivatko ne asiakirjat sitten faktaa vai fiktiota, sitä en osaa sanoa. – Eräs lakiasiaintoimisto auttoi meitä saamaan käsiimme vahvistamattomia asiakirjoja siitä, että Svarta Sanningarilla oli yhteyksiä tähän luonnonmullistukseen. 8. Tulevatko julkaisumme sitten olemaan ep:itä vaiko kokopitkiä levyjä, sitä on hieman liian aikaista sanoa. Miksi tällainen yhtye piti perustaa. Musiikkiamme tulee löytymään erilaisista digitaalisista palveluista, ja mikäli näyttää siltä, että kuulijat pitävät meistä, aiomme julkaista ensimmäisen ep:n kymppituumaisena joukkorahoituksen avulla. Mistä ajatus siihen lähti liikkeelle. Tällä hetkellä nautimme suuresti siitä, että saamme pitää hommat omissa käsissämme ja tehdä musiikkia musiikinrakastajilta musiikinrakastajille, Klas hehkuttaa. Kuulostaako se coolilta vai ainoastaan mauttomalta. Onko aikeenanne julkaista pelkkiä minijulkaisuja, vai onko luvassa myös kokopitkä levy. Muun muassa Beseechissä uraa tehneiden muusikoiden Svarta Sanningar on uusi bändi, jonka vahvalla teemalla maustetussa musiikissa Kent kohtaa raskaat riffit mielenkiintoisissa merkeissä. Miksi päädyitte kirjoittamaan sanoitukset äidinkielellänne. – Käänsin muuten bändimme nimen Googlen avulla suomeksi, ja se on Mustat Totuudet. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN VOISITTE avata hieman Svarta Sanningarin taustoja. – Meillä ei ollut alkujaan kovinkaan suuria odotuksia. – Koko homma alkoi siitä, kun luimme sattumalla salaliittoteorioita Tuverasetista, joka oli vuonna 1977 sattunut luonnonmullistus Göteborgin edustalla sijaitsevalla Hisingerin saarella, Klas palaa ääneen. Sanoituksistanne löytyy selkeä konsepti. Haluamme tietysti soittaa keikkoja sekä Ruotsissa että Suomessa, mikäli joku antaa siihen mahdollisuuden, Klas vakuuttaa. – Kapitel 2:lle on jo tekeillä kappaleita, enkä laskisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että tekisimme jatkossa yhteistyötä jonkin levy-yhtiön kanssa. – Ehdottomasti oikea bändi, joka treenaa ja kirjoittaa musiikkia viikoittain. – Laulan edelleen sillä samalla matalalla kantriäänellä kuin Beseechissä, mutta nyt sotken mukaan hieman rosoisempaa ja likaisempaa rocklaulantaa. – Kapitel 1 on vain alku tällä pimeällä polulla. He olivat eräänlaisia tuomionpäivän ennustajia ja väärinymmärrettyjä tiedemiehiä. Faktaa vai fiktiota. Minä ja Håkan [Carlsson, rummut] tarvitsimme hieman erilaisen projektin Beseechin oheen, ja löysimme sattumalta dokumentteja ruotsalaisesta okkulttisesta yhteisöstä nimeltä Svarta Sanningar, joka oli aktiivinen 1970-luvulla, laulaja Klas Bohlin aloittaa. Marraskuun lopussa ilmestyvän ensimmäisen ep:nne nimi vihjaa, että jatkoa seuraa
Heavy metal -terapiaa 9. – Niissä ei varsinaisesti ole yhtenäistä linjaa, ja uskon, että tekstit ilmenevät jokaiselle lukijalle erilaisella ja henkilökohtaisella tavalla. – En sanoisi, että levyn tekeminen oli mitenkään raskasta, bändiin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen palannut laulaja Mike Howe tokaisee. Onko sinulla aikaa tai intoa seurata, mitä tämän päivän metalliskenessä tapahtuu. – Tekstit ovat periaatteessa eräänlaista rock’n’roll-angstia, ja siitä meidän musiikissammekin on kyse. Damned If You Do koostuu todella tarttuvista kappaleista, joissa on runsaasti melodisia koukkuja. Löytyykö teksteistä niitä yhdistävä punainen lanka. Todelliseksi heavy metal -monumentiksi kasvanut Metal Church ei osoita hiipumisen merkkejä. Millaisia asioita käsittelette albumin sanoituksissa. Tuntuuko se hyvältä. – Kirjoitamme kamaa, mitä milloinkin sattuu tulemaan ja mitä itse haluaisimme kuunnella. Metal Church on toiminut 1980-luvun alkuvuosilta ja sen uran aikana on nähty muutamakin tauko, joista viimeisin päättyi vuonna 2012. Tästä on hyvänä osoituksena bändin uusi levy, joka kestää vertailun sen klassikoihin. Bändi on kuitenkin palannut aina kehiin tyylilleen uskollisena ja vahvoja albumeita tehden. Haluamme käsitellä arkielämän turhauttavia juttuja terveellä ja rakentavalla tavalla. Ihmiset tulevat aina tulkkaamaan sanoituksia siten, että ne kuvastavat heidän omia elämänkokemuksiaan. Kuulostaako kappale hyvältä. Oliko biisien tarttuvuus se juttu, jota lähditte tällä kertaa erityisesti jahtaamaan. Tällaisista asioista ei kannata repiä turhaa stressiä, ja yritämme parhaamme mukaan olla mahdollisimman spontaaneja ja aitoja biisintekijöitä. Siitä tässä on käytännössä kyse. Käykö tällaisen musiikin tekeminen vuosi vuodelta raskaammaksi ja vaikeammaksi. – Henkilökohtaisesti en ole juurikaan tutustunut tämän päivän metallibändeihin, mutta uskon, että kentältä löytyy loistavia artisteja, kuten missä tahansa musiikkigenressä. – Kurdt Vanderhoof ja hänen uskomaton lahjakkuutensa, Howe vastaa yksiselitteisesti. Minusta tuntuu, että tämä on terapeuttista touhua. Asiaa pitäisi varmaan tutkia vähän tarkemmin. Mikä on se juttu, joka pitää metallikoneen käynnissä. – On kuitenkin oma haasteensa saada aikaiseksi jotain uutta ja erilaista. Väliin mahtuu tietysti hieman huonompiakin hetkiä, kuten ihan joka asiassa. Potkiiko se munille. Minun ja Kurdtin [Vanderhoof, kitara] välinen hyvä kemia tekee prosessista itse asiassa todella nautinnollisen, koska hän on äärimmäisen lahjakas biisinkirjoittaja. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ M E LI SS A C A ST R O OTTAEN huomioon, että Metal Church on jo lähes nelikymppinen, Damned If You Do kuulostaa yllättävän elinvoimaiselta ja tuoreelta albumilta. Metal Church tunnetaan traditionaalisesta ja trendejä uhmaavasta heavy metalistaan
– Kuten Jenni sanoi, emme halua uhrata tarttuvia sävellyksiä esittelemällä teknistä osaamistamme. Haluamme kirjoittaa biisejä, joiden mukana voi laulaa ja joita nautimme soittaa. – Biisinteko oli mielenkiintoinen kokemus ja aivan uutta minulle, Sarahille [Frances, basso] ja Shonaghille [Brown, kitara], skottibändin liidilaulusta ja koskettimista vastaava Jenni Sneddon aloittaa. Facebook-sivunne mukaan soitatte ”witch rockia”. Siinä on mukana huumoria, sillä olemmehan me vähän noitamaisia naisia. – Tämän bändin kanssa työskentely on helppoa, koska tulemme niin hyvin toimeen sekä henkilökemioiltamme että musiikillisesti. Levynne on täynnä todella tarttuvia raitoja. Oliko tarttuvuus pääasiallinen tähtäimenne. Omimme sen genreksemme, koska se kuvaa sitä mitä me soitamme: okkultistisilla teemoilla höystettyä naisvaltaista rockia! Kaikki biisimme kertovat naisista ja oudosta, epämääräisellä tavalla ilmenevästä okkultismista, Jenni sanoo. – Yleensä minä ja Sarah kehitimme jonkin melodian, jota lähdimme rakentamaan koko bändin kanssa. Millainen prosessi Of Hellions and Harridansin valmistuminen oli. – En usko, että kukaan meistä harjoittaa noituutta, tai sitten piilotamme sen hyvin. – Joo, biisinkirjoitusprosessi oli aluksi aika hulvatonta, mutta nyt se on paljon luontevampaa, koska uskallamme esitellä ideoitamme ihan naamatusten, Sarah jatkaa. Mitä se tarkoittaa. Koska keskitymme ensisijaisesti lauluun, muu musiikki tavallaan kietoutuu sen ympärille, ja ehkä biiseistä tulee siksi tarttuvia. – Jason [rummut] ja Shonagh ovat kovia stoner rock -faneja, ja me kaikki rakastamme 1980-luvun juustoisimpia juttuja. – Termi tuli ystävältämme. Emme ole kiinnostuneita monimutkaisuudesta tai teknisestä suorittamisesta, haluamme vain saada aikaiseksi iskeviä sävellyksiä. Tämä on niin kamala sekoitus, että sen ei pitäisi missään nimessä toimia, mutta meidän kohdallamme se vain jotenkin pelittää. Mitkä artistit ovat suurimpia vaikuttajianne. JUNIPER Grave on ollut kasassa vasta kaksi vuotta, joten esikoisenne tuli ulos melko nopeasti. – Luulen, että tämä on tulosta siitä, miten lähestymme kappaleitamme. – Joskus yksinkertaisimmat ideat ovat parhaita! Sarah huudahtaa. Meillä on yksityinen Youtube-kanava, jonne laitamme idearaakileita toistemme tsekattaviksi, ja sieltä löytyy todella söpöjä – tai siis nolostuttavia – videoita, jotka eivät tule koskaan näkemään päivänvaloa. Noitia ja okkultismia SYTYKKEITÄ 10. Olen kuitenkin varma, että jokainen meistä olisi palanut roviolla, jos olisimme eläneet 1600-luvulla. Bluespohjaista occult rockia soittavan Juniper Graven päällimmäisenä tavoitteena on yksinkertainen ja iskevä musiikki. Meillä oli studiossa sen verran kappaleaihioita, että pystyimme jättämään biisejä sivuun, jos niiden pyörittely meni liiallisuuksiin. – Laulujen pohjalta rakennetuissa kappaleissa on jotain erityistä, ja kun sekaan lisätään hassuja riffejä ja mielenkiintoisia bassolinjoja, se tuntuu toimivan meidän kohdallamme erityisen hyvin. Shonaghilla oli myös kovia riffejä, jotka tukevat laulua todella hyvin, Jenni kehuu. – Pidän paljon 1970-luvun rockista, progesta ja bluesista, mutta koko yhtyettämme ovat innoittaneet Dio-aikakauden Rainbow, Blood Ceremony, Jess and the Ancient Ones ja Electric Citizen. Olen myös kuunnellut viime aikoina aivan liikaa Kate Bushia ja Queeniä… Olen varma, että nekin mahtuvat mukaan, Jenni nauraa
– Miksipä en. Kaikkien ei tarvitse olla äänessä jatkuvasti, eikä joka kohtaa ole pakko täyttää kaahauksella. – MyGrainin kanssa on vähän erilainen työmentaliteetti ja tahti. Uusi kolmen biisin ep kuulostaa korviini aiempaa energisemmältä ja ronskimmalta. – Ei oikeastaan minkäänlaisia! Katsotaan päivä kerrallaan, mitä huvittaa tehdä ja mitä ei. Teillä on varmasti realistinen kuva musiikkibisneksen kiemuroista, joten mitä odotuksia teillä on MyGrainin jatkon suhteen. Kolme vuotta sitten sivuun vetäytynyt MyGrain on palannut. Maailmankiertueet ja tiheät julkaisutahdit tuskin kuuluvat tulevaisuudennäkymiin, Eve naurahtaa. MIKÄ toimi lopullisena sykäyksenä comebackille. Se tuntuu, jännä kyllä, vapauttavalta. – Vuonna 2015 oli ajatuksena lyödä hanskat lopullisesti tiskiin, mikä johtui useamman asian yhteisvaikutuksesta. Pystytkö allekirjoittamaan tämän. Tällä meiningillä korvat ei altistu koville volyymeille läheskään yhtä usein eikä ole siten jatkuvan stressin alla. – Mulla todettiin jonkinasteinen kuulonalenema jo yli vuosi sitten, ja nyt kesällä huomattiin määräaikaistarkastuksessa kuulon alentuneen entisestään, vaikka olin suojannut välissä korviani entistä tiukemmin, Tommy selventää. Jotenkin kummasti se silti aina kuulostaa MyGrainiltä, ulkopuolistenkin korviin. Paineeton paluu METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ T IM O H O N K A N E N 11. Tulevaisuutenne on vielä auki, mutta ainakin keikkoja on jo sovittu. – Syy uudelleenaktivoitumiseen taitaa olla käänteinen eli palo tehdä kaveriporukalla musaa ilman turhia paineita. Kaikilla meistä on muutakin elämää kuin bändi. MyGrainin laulaja Tommy Tuovinen joutui jättämään toisen bändinsä Oceanhoarsen kuulo-ongelmiensa takia. Jos pitäisi kuvailla jotenkin, sanoisin, että siellä on jotakin vanhaa, yksi tarttuvampi hitti ja jotakin aivan uutta. Enää joka kohdassa ei tapahdu sataa asiaa yhtä aikaa, vaan ilmaisu on hillitympää. Jos verrataan tämän päivän MyGrainia kolmen vuoden takaiseen, mitkä asiat ovat muuttuneet konkreettisimmin. Miten homma toimii MyGrainin kanssa. Mehän ollaan nyt täysin omillamme, ilman minkäänlaisia apukäsiä. Mulla on asiat ihan hyvin, en ole oikeasti mitenkään puolikuuro, mutta otan asian silti tietyllä vakavuudella. Istuttiin porukalla iltaa, ja jostain syystä tuntui että hitto, miksi ei! Tosin ehtojakin joutui käymään läpi, niistä varmaan suurimpana se, ettei tämä rakas harrastus saa aiheuttaa liikaa stressiä. – Varmaan se, että vaikka biisejä on tehty aina suurella sydämellä ja pyöritetty bänditoimintaa omasta tahdosta, nyt kaikesta puuttuu paineen tuntu. Meillä ei ole koskaan ollut intressiä tehdä samaa biisiä toistuvasti, eikä minkään uuden kokeilu ole koskaan poissuljettua. – Odotukset ja tähtäimet olivat pitkään todella korkealla, joten oli hirveän vapauttavaa luopua niistä ja keskittyä vain pitämään hauskaa kavereiden kesken ja nauttia siitä tärkeimmästä, musiikista. Tällä kertaa bänditoiminta kulkee rennolla otteella ja omilla ehdoilla. Se on se juttu, joka mahdollistaa tämän asian parissa puuhaamisen. Mun kuuloasian takia ajatus jatkuvasta keikkailusta ei enää tuntunut kovin hyvältä, ja siksi mun oli valitettavasti jätettävä se bändi. Ei tätä pysty tekemään väkisin, ja ajateltiin, että parempi lopettaa ajoissa, kosketinsoittaja Eve Kojo kertoo. – Oceanhoarsen kanssa tehtiin hommia aivan helvetisti, tavoitteena oli massiivinen määrä keikkailua ja kiertueita lähitulevaisuudessa. Viimeinen niitti taisi olla, kun intoa uusien biisien tekemiseen ei tuntunut kaikkien ulkomusiikillisten vaikeuksien keskellä löytyvän. – Ehkä sellaista kasvua on tapahtunut, että ollaan osattu karsia. Toki se tarkoittaa isompaa työmäärää tietyissä asioissa, mutta itse tehden tietää, että hommat hoituvat
– Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että sanoituksemme ovat hyvin monitulkintaisia ja niissä vilisevät kielikuvat ovat paikoin kryptisiä, mutta itse koen ne tästäkin huolimatta varsin konkreettisina. Taustallanne on paljon soittokokemusta. – Tässä kuitenkin piilee bändimme temaattisen puolen ydin. Yksi melko tuntuva ero on, että tämä on bändeistä ensimmäinen, joka ei treenaa koskaan yhdessä, vaan kaikki luomisja muokkaustyö hoituu äänitiedostoja hyödyntäen. Eroaako Aethyrick jotenkin konkreettisesti muista bändeistänne. Sanoituksenne ovat jotenkin unenomaisia ja monitulkintaisia, eli mitään Dark Funeral -osaston menoa ei todellakaan löydy. Millaisina levyn tekstit esiintyvät sinulle. Black metalin koko spektristä löytyy myös muita itsellemme rakkaita värinhäivähdyksiä, mutta tämä tyylisuunta puhuttelee kumpaakin vahvimmin. Olette pistäneet materiaalia ulos melko tiuhaan tahtiin. Mistä ajatus bändin kasaamisesta lähti liikkeelle. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Tiesittekö jo bändiä perustaessanne, että linja tulee olemaan tämä. Kuulostaa äkkiseltään tylsältä, mutta siinä missä tämä puoli on aiemmin lähinnä ärsyttänyt, nyt se on vähintäänkin neutraali juttu. – Tämä ei tietystikään ole mikään itsearvoisesti tavoiteltava asiaintila, mutta koska materiaalia tuntuu pulppuavan ulos suhteellisen kovalla paineella, ilman mitään pakottamista, niin antaa virran viedä vapaasti mukanaan. Näetkö bändin tulevaisuuden yhtä aktiivisena. Lisäksi puheet tekemisestä kohtaavat varsinaisen tekemisen, mikä on palauttanut ainakin omalla kohdallani sellaisen nuoruuden vimman tätä hommaa kohtaan. – Kieltämättä, monessakin mielessä. Tämä on kuitenkin sellainen potero, jossa koemme olevamme eniten kotonamme, ja se tarjoaa oikeanlaiset aseet laajan tunteiden kirjon ilmaisemiseen. Aina kun alkaa tapahtua, tapahtuu melko lailla heti, eivätkä asiat jää roikkumaan pitkiksi ajoiksi. AETHYRICK on tuore nimi. – Itse olen saanut aina kovimmat kylmät väreet biiseistä, joissa yhdistyy sekä kaihoisa tunnelma ja viiltävät melodiat että aatteellisessa ja/tai uskonnollisessa mielessä väkevät sanoitukset. Kylmiä väreitä ja kaihoisaa tunnelmaa 12. Aiheet ja rivien väleissä pujottelevat punaiset langat ovat juurtuneet enemmän käytäntöön kuin puhtaasti teoreettiseen pyörittelyyn, vaikkei tätä näe välttämättä ensisilmäyksellä raskaalla kädellä harjoitetun lyyrisen maalailun alta. Tätä pyrimme toteuttamaan myös itse. – Sivumainintana on pakko sanoa, että tämä tapahtui sattumalta talvipäivänseisauksena, mikä tietysti omalta osaltaan alleviivaa miellyttävällä tavalla päätöksen oikeellisuutta. – Kyllä se oli ihan selvä juttu alusta lähtien. – Toinen ja ehdottomasti merkityksellisempi ero menneisiin kuvioihin on se, että koko bändi jakaa sataprosenttisesti vision sekä musiikillisesta, visuaalisesta että eritoten lyyrisestä annista. – Puhuimme joskus syksyllä 2016 puolihuumorilla siitä, että meidän olisi varmaan syytä perustaa yhtye, koska olemme niin vahvasti samalla sivulla sekä musiikillisten mieltymysten että ideologisten ja esoteeristen painotusten suhteen. Jokin aika tuon jälkeen ensimmäiset raakaversiot muutamasta biisiaihiosta sinetöivät ajatuksen lopullisesti, kaksikon toinen puolisko Exile kertaa. Esikoislevy kantaa nimeä Praxis, sillä se heijastelee juuri tätä lähestymiskulmaa okkulttisia asioita kohtaan. Anonyymiä linjaa vetävä Aethyrick on suomalaiskokoonpano, jonka esikoislevyllä kuullaan syvälle sieluun porautuvaa tunnelmallista black metalia. – On vaikea alkaa ennustaa asioita kovin kauas tulevaisuuteen, mutta ainakin tällä hetkellä tahti vaikuttaisi pysyvän tasaisen tappavana, sillä meillä on piakkoin jo levyllinen uusia biisejä valmiina. Musiikkinne menee tunnelmallisen black metalin lokeroon
Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että lp:n ostaminen tuntuu minusta cd-levyyn verrattuna valtavalta uhraukselta. Niiden viereltä löytyy kyllä kymmenisen lp:tä, mutta en edes muista, milloin viimeksi olisin koskenut niihin. Teen siis aivan kuten monet vinyylejä keräävät – hankin haluamani teokset niiden alkuperäisessä muodossa. Toisinaan kadehdin sitä omaisuutta, omistautumista ja pysähtymisen taitoa, jota vinyyliharrastajilla on minua enemmän. Käytännössä korvattu, minulle korvaamaton VOITA SAIRAALLOISEN PAHA MEININKI! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa liput vuoden lopussa Helsingin Nosturissa järjestettävään Sairaalloisen pahat festarit -tapahtumaan. Vasta seitsemän vuotta sitten aloin toteuttaa patoutuneita halujani kunnolla. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Paitsi että tämä korostaa monia edellä mainituista argumenteista, se tarkoittaa, että koen eräänlaista nostalgiaa nimenomaan cd:n hallitsemaa aikakautta kohtaan. Omalta kannaltani ainoa vinyylin valitsemista puoltava piirre on kiistatta vakuuttavampi ulkoasu. Äänilevy on etenkin käsinkosketeltavana mystinen ja kutkuttava väylä toisiin todellisuuksiin. Levyt puuttuivat. Toistaiseksi koen omistamani cd-levyt kuitenkin keskeiseksi tavaksi olla yhteydessä musiikkiin niin kulttuurisena ilmiönä kuin itseäni vahvasti määrittävänä intohimon kohteena. Pitkään pystyin ostamaan tai osasin pyytää niitä vain vähissä määrin. Tämä ristiriita ei suinkaan ratkennut siihen, että omistin nyt tarvittavan välineen. Näen cd:n vinyylinä pienoiskoossa, mutta siten, että siinä on kaikki tarvittava näppärässä muodossa. Selittämättömän henkilökohtaisen tunnesiteeni lisäksi cd yhdistää kuitenkin myös käytännössä fyysisyyden ja digitaalisuuden parhaat puolet. Itse olen kai nuoruuteni olosuhteiden vuoksi ehdollistunut cd:n edustamaan heppoiseen mutta kaikin puolin sulavampaan pikku oveen, jonka suomat seikkailut olivat joskus kaukana, mutta sittemmin sopivan lähellä. Kirjoittaja on Infernon avustaja. Kiinnostus ei kuitenkaan alkuhuuman jälkeen jatkunut. Cd:t olivat olleet siihen asti jotain itselleni saavuttamatonta, mutta maailmanlaajuisesti ne eivät olleet ainoastaan täyttä arkipäivää vaan päässeet suosioltaan jo huippuunsa. Tämä on toki pelkkä jäävuorenhuippu, sillä uutinen kuvastaa kaikilla vertailukelpoisilla markkina-alueilla pitkään jatkunutta trendiä: varsinkin, kun yhtälöön sisällytetään lataukset, cd-levy on ollut jokseenkin vääjäämättömällä matkalla jätteeksi läpi 2000-luvun. INFERNO-KOLUMNI JOONA TURUNEN JOKIN aika sitten raportoitiin, että Amerikassa cd-levyjen myynti yhä vain pienenee ja vinyylien suhteessa kasvaa, striimauspalveluiden viedessä ylimaallisen osan kakusta. Lisäksi ne ovat edullisia, helposti saatavissa, mainettaan kestävämpiä (paitsi silloin, kun ne pakataan digipakeista ylioptimistisimmin tehtyihin) ja niiden kuuntelu on joustavaa ja vaivatonta. Monella musiikinystävällä tämä manifestoituu läpi elämän kantavana kiintymyksenä vinyyliin, joka on koollaan, kestävyydellään ja säröäänillään kuin kunnioitusta herättävä portti jonnekin kauas. Senhetkinen tunnetila lienee yksi elämäni onnellisimmista. Samaan aikaan toivoin hartaasti cd-soitinta, ja eräänä jouluna käärepaperista paljastuikin cd-levyjen soittamiseen soveltuva mankka. Äänenlaatueroista on väitelty vuosikaudet, joten tyydyn toteamaan, että koen cd-levyt tässä suhteessa riittävän hyviksi. Yleisen arvostuksen kiihtyvä mureneminen todennäköisesti tekee niistä minulle entistä erityisempiä. En tunne nostalgiaa mitään tiettyä tallennusmediaa kohtaan, mutta lukuisat suosikkilevyni ovat alun alkaenkin cd:nä julkaistuja. Se on sitten eri asia, onko monien toisiaan täydentävien formaattien aikakaudella mitään järkeä tyytyä moiseen kompromissiin. Rakastan nimittäin fyysisten levyjen keräilyä, mutta toteutan sitä varmaan monen mielestä joko turhaan tai turhan vaatimattomasti hankkimalla hyllyyni noita halkaisijaltaan 12-senttisiä pyörylöitä, vieläpä hyvin harkitusti. Samoihin aikoihin perinteiselle äänilevylle alkoi olla taas kysyntää. Tunnen olevani tässä (kuten monessa muussakin asiassa) väliinputoaja. Lapsuudessani analogiset musiikin muodot olivat standardi: kuuntelin vanhempieni kanssa vanhoja vinyylilevyjä ja äänitin radiota c-kaseteille. Taipumukseni liittyy lisäksi kontekstiin. Päästyäni kunnolla kokoelman kasvattamisen makuun metsästin aikuisuuden kynnyksellä itsekin muutaman lempilevyni vinyylinä
liput nyt myynnissä. 7.-9. Kesäkuuta 2019 Hyvinkään lentokenttä eikä siinä vielä kaikki..
Testattu on ja toimii!” Megan tuomio: ”Burgereita on ollut palstalla useamman kerran, mutta niinpä vain tähänkin ruokaan löytyy uusia kulmia. Ripaus savupaprikajauhettakaan ei ole pahaksi. Laita uuniin 225 asteeseen noin 20 minuutiksi. Ota kypsät ”bataattisämpylät” uunista, laita väliin pihvi, juustot, tomaattia, suolakurkkua, salaattia ja runsaasti chilimajoneesia. Lopuksi vielä pieni vinkki: jos pannut loppuvat kesken, pekoneista saa oikein hyviä myös uunissa, samalla pellillä bataattisiivujen kanssa. 5. Tökkää pannulle öljyä, lado rintafileet kyytiin ja paista miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia välillä kääntäen. Anna olla alkuun rauhassa pannulla ennen kuin käännät! 7. 2. Wind of Pain on unohdettu ja aliarvostettu jyrä.” Bataattibursat ja shopska-salaatti ”Rundeilla vedetään pitsaa ja kaljaa, mutta kotona useimmiten joten aivan muuta”, toteaa Diskelmän Maku. Ota kanan rintafilee jääkaapista lämpiämään puolisen tuntia ennen paistamista. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN MAKUN KOKATESSA SOI: Wind of Pain – State of Brutality -7” (1996) ja Wealthrevel-7” (1997) ”Jos näitä ei ole, niin sitten Mutilate Mankind 1995–1997 -kokoelma, jolla homma tulee myös selväksi. Bändin viisi vuotta sitten ilmestyneen täyspitkän nimikappaletta mukaillen: ”Are you a cook or a king, I say eat everything!” Makun luonnehdinta: ”Safkan ideana on helppous ja yksinkertaisuus. Voitele viipaleet öljyllä ja mausta ne suolalla, pippurilla ja savupaprikajauheella. 16. Perusburgersämpylät ovat melkoista pullahöttöä, ja kun bataattiranskalaisia nauttii nykyään maunkin puolesta mieluummin kuin perusmallisia, mukulan käyttö pohjana ja hattuna on suorastaan yksinkertaisen nerokas idea. Mausta suolalla ja pippurilla. 4. Kypsennysajaksi tosin riittää kymmenisen minuuttia.” SHOPSKA-SALAATTI • kurkkua • tomaattia • paprikaa • sipulia • valkoista juustoa (fetatai salaattijuusto on ok, ellei bulgarialaista juustoa ei ole saatavilla) BATAATTIBURSAT • bataattia • jäävuorisalaattia • tomaattia • porkkanapihvejä (valmis pakaste) • broilerin rintafileetä • pekonia • halloumijuustoa • juustoa, aurajuustoa, suolakurkkua ja mitä nyt mieli halajaakaan • öljyä • suolaa • pippuria • savupaprikajauhetta • chilimajoneesia 1. Paista pekoni kuumalla pannulla rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle ”kuivumaan” liiasta rasvasta. Paista pakasteporkkanapihvejä miedolla lämmöllä rapeaksi noin 15 minuuttia välillä käännellen. 6. Leikkaa kaikki ainekset ohuiksi viipaleiksi tai paloiksi. 3. Makuja on taatusti riittävästi, mutta ne eivät riitele keskenään, ja isompikin pötsi täyttyy jo yhdestä burgerista melko mukavasti. Halutessasi voit lorauttaa joukkoon tilkan oliiviöljyä. Sekoita ainekset keskenään ja nauti bursan kyljessä! 1. Pese ja leikkaa bataatti noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. 2. Ainakin tässä taloudessa on maistunut. Jos ei jaksa käydä kaupassa, saati väsätä mitään, niin tilaa netistä pizzaa ja laittaa Uutuuden Kaikki on paskaa -seiskan soimaan. Paista myös halloumia rapeaksi noin vartin verran
Koossa on mielenkiintoinen jengi. Nuo neljä aikovat päästää lopultakin päivänvaloon projektin, jota ovat rakentaneet salaa jo toista vuotta. Kahdesti. Vuonna 1965 syntynyt Vincent on paksunahkaisen punaniskan oloinen jässikkä, joka mielellään antaakin itsestään juuri sellaisen vaikutelman. Kyllä tiesimme. Autoja virtaa sellaista tahtia, että liikennevalottomia katuja ei tahdo päästä ylittämään. Hänen peukalossaan on muhkea side. Mies, jota käärme puri kahdesti, on basisti-laulaja David Vincent, Morbid Angel -legenda. Vaikka paikkakunta on pieni, sen kaduilla käy vaarallisen vilkas liikenne. Täällä käy aina välillä istumassa sellainen neljän hengen porukka. Sitä heppua ja hänen porukkaansa varten olemme tulleet Woburniin. Hänen baariinsa on juuri pöllähtänyt joukko ulkomaalaisia asiakkaita. – Se oli tilanne, jossa en tehnyt ihan parhaita päätöksiäni, Vincent lausahtaa sävyyn, joka kertoo asian olevan loppuun käsitelty. Kalkkarokäärme oli kuulemma purrut häntä. – Ellen arvaa väärin, te olette musiikki-ihmisiä, hän arvioi ja vääntää oluthanan auki. Mutta B rittiläisen pikkukylän pubin isäntä katsoo pitkään. He levyttävät täällä, koska täällä asuu, tuottaa ja tekee taikojaan Orgone-studion isäntä Jaime Gomez Arellano. PEDON DNA TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT TINA KORHONEN 18. Professorin jengi Woburn on kaunis tuhannen asukkaan kylä lähellä Milton Keynesiä. Levy-yhtiö Season of Mist on kutsunut paikalle muutaman journalistin, jotka saavat ensimmäisinä ulkopuolisina kuulla, mitä oikein on tekeillä. Vartin verran vilkkaan tien laitaa käveltyämme seisoskelemme Gomezin pihalla ja teemme tuttavuutta artisteihin. No juu, vähän sentyyppisillä asioillahan tässä liikutaan. Yksi hepuista on amerikkalainen. Kimpassa he ovat VLTIMAS. David Vincent puristaa kättä vähän liian lujasti ja tuijottaa silmiin kuin nähdäkseen, hätkähtääkö toinen. Rune Eriksen, David Vincent ja Flo Mounier ovat yhdistäneet voimansa matkalla äärimmäisyyteen. – Kävi eilen pikku vahinko, mies murahtaa eikä kerro enempää. Joku ottaa puheeksi pubin omistajan mainitsemat käärmeenpuremat. Luultavasti käärme ajatteli ihan samaa hänen puremisestaan. Hänen kanssaan soittavat Cryptopsyn virtuoosirumpali Flo Mounier sekä Mayhemissäkin vaikuttanut äärikitaristi ja -säveltäjä Rune Eriksen. Hän näyttää ilahtuvan, kun vastapuoli pysyy lujana. – Tiesittekö, että teikäläisiä on täällä enemmänkin
Kolumbiasta Eurooppaan muuttanut nuori studionero on vuokrannut Woburnista vanhan talon ja remontoinut sen perusteellisesti. – Kyllä. Woburn Abbeyä on 1500-luvulta hallinnoinut Russellin suku. – Täällä on ollut tosi hyvä tehdä töitä. – Mutta on myös kivaa lähteä kotiin. – Ja se on Professorin syytä, Vincent murahtaa niin jäyhästi, että Eriksen murtuu ja tunnustaa saman tien. Gomez johdattaa vieraat pikaiselle kierrokselle kotiinsa. kun jää on murrettu pienellä alku-uhittelulla, hän paljastuu oikein joviaaliksi seuramieheksi. Olohuonetta hallitsee valtava vinyylilevykokoelma. Kymmenen vuotta Vincentiä nuorempi Rune Eriksen on hiljainen, vähän varautuneen mutta ystävällisen oloinen norjalainen. – Kun Rune mainitsi Davidin, sanoin että joo, totta kai me kysymme mukaan kaikkien aikojen parasta death metal -laulajaa. Woburnista ajelee Lontooseen reilun tunnin. – Halusin lähteä helvettiin Lontoosta, Gomez perustelee. Kaikkien pitää tajuta se. Olen soittanut Flo’n kanssa ennenkin, ja Davidin kanssa olen pitänyt yhteyttä jo vuosikausia. Vuonna 1974 syntynyt Flo Mounier on välitön ja fiksu kanadanranskalainen, joka juttelee luontevasti kaikkien kanssa ja pomppaa nopeasti hakemaan istuimen sille, jolta se puuttuu. ”Tämä ei ole mikään sivuprojekti. Ja sitä se itse asiassa onkin. Mounier kuuntelee ja nyökkää. Kolumbian mies on huomannut, että tarkeneminen ei ole näillä lakeuksilla ihan itsestään selvää. Tämä on bändi, ja olemme hyvin tosissamme.” – David Vincent 19. Yksikään meistä kolmesta ei ole kiinnostunut pyörittelemään mitään ekstrahankkeita. Maisema on niin pastoraalinen ja laakea, että se saa pihapuun näyttämään suunnattoman suurelta. Ja heidät minä löysin helposti. Vihreys ulottuu silmänkantamattomiin. Vincent, Eriksen ja Mounier ovat asustelleet siellä albumin äänitysten ajan eli viimeksi kuluneet kolme viikkoa. Salaisuus avautuu Gomez kääntää seitsenpaikkaisen maasturinsa pienemmälle tielle. Se kuuluu tuottajan kämppäkaverille, joka pyörittää työkseen rokkibaari Crowbaria Lontoossa. Gomezin koti sijaitsee keskellä valtavan laajoja heinäniittyjä. Lordi Russell perheineen asuu hulppeassa kartanossa ja omistaa sen ympäriltä kaiken, mukaan luettuna Gomezin talon. Kunhan pääsen sinne, taidan… rikkoa jotakin. Yhdessä nämä miehet ovat yhtye, jonka nimeä edes levy-yhtiö ei vielä tässä vaiheessa päivää tiedä. Halusin alkaa taas soittaa tällaista musiikkia ja tehdä sen parhaiden mahdollisten tyyppien kanssa. Otan kaiken syyn niskoilleni. Kaupungissa on liikaa häiriötekijöitä, ja aina on joku kaveri tulossa kuuntelemaan, Vincent sanoo ja menee unelmoivan näköiseksi. Mayhemissä häntä kutsuttiin Blasphemeriksi, mutta Vincent nimittelee häntä hellästi Professoriksi. Tämä äärimetallin voimatrio on niitä kokoonpanoja, joita tavataan kutsua superbändeiksi. Silti siellä on hyvin kotoisa ja lämmin tunnelma. – On kivaa, kun ei palele. Oli helppo päätös lähteä mukaan. Talo on koristeltu keraamisilla meksikolaisilla pääkalloilla, Baphomet-patsaalla, perhosilla, nurinpäin käännetyllä krusifiksilla, hämähäkeillä, eläinten sarvilla ja afrikkalaisilla keihäillä. – Teetin tänne lattialämmityksen, ihan koko taloon, Gomez virnistää. – Aloin katsella, mitä maaseudulla sopivan lähellä sitä olisi tarjolla. Ilman muuta. Tämä oli ensimmäinen paikka, jota kävin katsomassa
– David on yhtä kova omalla sarallaan. Sen verkkainen liike on aina välillä omituisella tavalla synkassa raa’an, nopean ja kimurantin metallin kanssa. Sen vieressä on tarkkaamo, jossa musiikkia taltioidaan, tuotetaan ja kuunnellaan. Eikä sillä olekaan. – Tuntui tärkeältä pitää tällainen kuuntelusessio juuri nyt, Vincent sanoo biisien välissä. Musiikkia, jolla on juuret menneisyydessä mutta joka tähyää tulevaisuuteen.” – Rune Eriksen 20. – Useimpien black metal -kitaristien tremolopikkaus on aikamoista säheltämistä. Kun musiikki alkaa pauhata, hänen kasvoilleen leviää hymy. Nimettömän tien päässä seisoo punainen tiilitalo. Sen kyllä huomaa. – Kuuntele, miten Rune soittaa, Gomez vinkkaa. Suurempaa kontrastia on vaikea kuvitella, mikä vain korostaa projektin salaista luonnetta. – Täällä oli sodan aikana radiokeskus, josta lähetettiin natsivastaista propagandaa. – Olin aivan jäätävässä krapulassa helteisessä Teksasissa, kun keksin Last Dayn riffin, Eriksen mainitsee. – Sitä äänitettiin vielä tänä aamunakin, Mounier huikkaa takapenkiltä. Nykyisin sieltä lähetetään maailmalle musiikkia, metallia, hardcorea ja kaikenlaista muutakin. – Ääh, nämä tietävät sen tempun kyllä, tuottaja kiusaa. – Nyt on aika alkaa jakaa infoa tästä salaisuudesta, jonka olemme pitäneet meidän ja levy-yhtiön tietona jo kauan. Hän fraseeraa brutaalisti, mutta myös tiukasti ja selkeästi. Tarkoitus on kuunnella trion levy siellä, missä se on äänitetty. Levy ei ole valmis, mutta se on niin hyvin kasassa, että kissan voi päästää pussista. Pari vuotta. Perässämme tulee vielä yksi auto, joka on melkein tyhjillään. Hän tekee yhteistyötä muun muassa suomalaisen Svart Recordsin kanssa. Rune sen sijaan vetää aina ihan helvetin tiukasti. Bändin jäsenet tuntuvat olevan hiukan herkillä tilanteen vuoksi. Ainoastaan Monolilith on saanut lopullisen nimen. Mutta kovaa se tulee. Tuntuu siltä kuin muulla maailmalla ei olisi osaa eikä arpaa siihen, mitä studiossa tapahtuu. Tässä vaiheessa musiikki on niin uunituoretta, ettei se ole vielä edes ihan valmista. Me vain annoimme musiikin avautua eteemme. Biisejä on tehty muun muassa Vincentin luona. Vielä. Hän haluaa aina laulaa pitkiä osia kerrallaan. Selkein vertailukohta on Morbid Angel, mutta biiseissä kuulee ”Meillä ei ole ollut minkäänlaista suurta suunnitelmaa. Suunnattomat vihreät heinäpellot ympäröivät sitä niin kuin Gomezin kotiakin. Ne ovat niin suuria, että studiorakennus ja sen pihapiiri ovat kuin saari valtameressä. Vain hetkeä aiemmin kaahasimme Vincentiä ja muita kuljettavan auton perässä valoja vilkutellen, kun sen kuski ajoi ohi risteyksen. Niillä on sellaisia työnimiä kuin Total Destruction, Fast ja Last Day. Olemme menossa Gomezin studiolle. Erikssen ja Mounier tulevat lähemmäksi, kalliiden kaiuttimien ääreen, mutta vaikuttavat jännittyneiltä. – Sen vuoksi on vähän vaikea selittää ihmisille, mihin heidän pitää ajaa. Maalaisidylli tuntuu värähtelevän eri taajuudella kuin punaisessa tiilitalossa pauhaava väkivaltainen metalli. Tarkkaamon ikkunasta näkee, että heinäpellon yllä lentelee neljä mustaa, levotonta lintua. – Tällä tiellä ei ole nimeä, hän sanoo. Antenni oli tuossa, Gomez sanoo ja näyttää maahan upotettua metallista jalustaa. Bändillä – ja bändiltä se nimenomaan kuulostaa – on valmiina kymmenkunta biisiä. Tiiliseinäinen tila on sellainen, ettei ylimääräisiä kaikuefektejä juuri tarvita, kun akustointi on kunnossa. Gomez ja ja bändi korostavat yhä uudelleen, että nyt kuunnellaan raakamiksauksia. Siksi niihin tulee oikeanlainen voima ja fiilis. – Laita tarpeeksi kovalle, Erikssen vinkkaa Gomezille, joka avaa tietokoneeltaan ensimmäistä biisiä kuunneltavaksi. Salaisuus sisältää brutaalia, kompleksista ja tiukkaa metallia. Kaukana pyörii tuulimylly. Gomez innostuu kehumaan studionsa soittohuoneen akustiikkaa. Halusin, että se olisi samaan aikaan progressiivista ja vanhan koulun kamaa. Tuottaja on vuokrannut Lordi Russellilta toisenkin rakennuksen, joka sijaitsee vähän matkan päässä hänen kotoaan, ja muuttanut sen moderniksi äänipajaksi. Vincent jää istumaan tarkkaamon ulkopuolelle ison olutkolpakon kanssa. Gomez tekee 50–60 masterointityötä vuodessa ja äänittää, miksaa ja tuottaa lisäksi muutaman levyn