10/2015 I HINTA 7,80 euroa. DANZIG JESS AND THE ANCIENT ONES ULVER DEATHCRUSHER-RUNDI ABBATH ARVIOITUNA ELÄMÄ ON RASKASTA
A WAR AGAINST YOU Yli 10 vuoden jälkeen he ovat täällä jälleen. VAMPIRE CIMMERIAN SHADE Ruotsalaisen thrash-, blackja death metal bändin tyylinäyte liverintamalta. Etelä-Kalifornian melodiset hardcore-punkkarit, ei jää mitään kysyttävää! Albumi ilmestyy 8.1. BORKNAGAR WINTER THRICE Norjalaisen Borknagarin 20-vuotisjuhlaeepos kaupoissa 22.1. TALVI TYMÄKÄSTI TULEVI! CASUALTIES OF COOL CASUALTIES OF COOL Countrya ja Pohjois-Amerikan folkia yhdistelevä Devin Townsendin yhtye julkaisee uutta materilaalia tammikuun iloksi 15.1. Albumi kaupoissa 29.1.! www.INSIDEOUTMUSIC.com www.CENTURYMEDIA.com. Ota haltuun 15.1. Century Median tuorein suomikiinnitys, psykedeelistä folkia ja raskaampaa riffittelyä yhdistelevä Hexvessel, jonka päämies on tuttu myös Beastmilk-yhteyksistä
42 16 28 32 JARKKO PIETARINEN PAUL BROWN TIMO ISOAHO 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: Verjnuarmu, Draconian, Standing Ovation, Vorna, The Moth Gatherer, Coraxo 012 Inferno-kolumni & skaba 014 Heavy Cooking Club 016 Deathcrusherrundireportaasi 024 Ancient 028 Jess and the Ancient Ones 032 Danzig 036 Kuvainferno – vuoden keikkafotot 042 Anthrax 048 Pölkyllä: Kylesan Laura Pleasants 052 Salamyhkä: The Agonist Lullabies for the Dormant Mind (2009) 053 arviot, pääosassa Abbath 070 Vanha liitto: Ulver, haastattelussa Kristoffer Rygg 074 Kuudes piiri
8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs, 00100 Helsinki Puhelin: 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Pop Median arkisto Painopaikka Lönnberg Print & Promo ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 15. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki PÄÄTOIMITT AJA Tämän numeron kasaamisen taustalla soivat: THE MOTH GATHERER The Earth Is the Sky MALADY Malady THE CURE Pornography ANTHRAX Spreading the Disease DESOLATE SHRINE The Heart of the Netherworld NAPALM DEATH From Enslavement to Obliteration 7 INFERNO. Sitä odotellessa, hyvät pyhät ja uudet vuodet. Noh, kuluneena vuonna ilmestyi sitten kiekko, jonka voi sanoa liikkuvan jo liki niitä portteja, jotka Marttyyrit kuutisen vuotta sitten minulle avasi. Nyt kun kyseisestä pätkästä on sovitettu, mitenkäs muutenkaan, amerikkalainen versio, tuli mieleen, että kovin vähiin ovat halajamani äänitteet viime vuosina jääneet. Tämä on vähän merkillistä, planeettamme koko ajan surkeamman tolan kun luulisi lannoittavan juuri raskaan räyhärockin sarkaa. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Ei oikein tiedä, onko matka hyväksi vai ei. Palaamme asiaan tammikuun lopussa – tai mistä senkään tietää. Kotimaisen Desolate Shrinen The Heart of the Netherworld on albumi, jonka parissa alkaa matkata sopivassa mielentilassa, yöaikaan ja vähän punaviiniä sisuksissa, jonnekin, minne päätymisen ajatus nostaa karvat pystyyn. Ehkäpä tästä osoitteesta sinkoaa vielä se halujeni definitiivinen ilmentymä. Niin tai näin, on masentavaa, että kun lukee arvostelun, jossa vaikkapa jokin black metal -levy mainitaan ”oikeasti pelottavaksi”, sen soittimeen pistettyään ei tunne yhtään mitään. Marttyyrit 2.0 SIITÄ on nyt kuutisenkymmentä Infernon numeroa, kun haikailin ranskalaisen Pascal Laugierin ohjaamasta Marttyyrit-elokuvasta (Martyrs, 2008) vaikuttuneena metallimaailmaa työstämään äänellisen vastineen leffan inhorealismiin hukuttaville, uhkaaville ja ahdistaville tunnelmille. Vai onko homma sittenkin juuri toisin päin – liekö vaarallista metallia syntyisi vastaiskunomaisesti enemmän, jos asiat olisivat kerrassaan onnellisesti. Tai jos jotain, ei ainakaan pelkoa
Ee ou kyllä missään vaeheessa tuntunna siltä, että murre saes jutun loppummaan. Onko tämä savoksi laulaminen meinannut muodostua missään vaiheessa teille rajoittavaksi tekijäksi tai rasitteeksi. Savon murre on meille ilimaisukeino tarinankerrontaan. Oliko viiveelle jokin erityinen syy. Suomen sodan tunnelmissa Joni Juutilainen SYTYTTÄJÄ 8 INFERNO. Osa kyllä ihmettellöö, miks suomalaeset Nuarmusta puhuttaessa ylleensä puhhuu murteesta eekä mussiikista. JOPA melodiseksi death metaliksi kategorisoidun Verjuarmun aiemmat studiolevyt ovat ilmestyneet debyytti Muanpiällisestä helevetistä (2006) alkaen tasaisesti parin vuoden välein. Välliisä tuntuu, että kaekki tuo nuaman mualuu ja vuate hömpötys ottaa paljon kovemmalle. Levyn rustoominen ja nuottiin kanssa nypleeminen ee toki kestännä viittä vuotta. Suomen kielen murre-erot eivät ilmeisesti oikein aukea ulkomaalaisille. Levyä tehtiin kaeken muun toemen ohessa, ja kolome vuotta siihen mäni. Pienen tauon jälkeen ilmestynyt neljäs levy vahvistaa mielikuvaa entisestään. Mussiikistahan nuijen kanssa tulloo huasteltua, ku eivät raakat sua sanoesta tolokkua. Kesällä 2012 aloteltiin iliman sen kummempia paeneita suaha koko lättyä pihalle. Uuden 1808-levyn ja sitä edeltävän Lohuton-kiekon (2010) väliin ehti venähtää kuitenkin pitkähkö tauko. Kovvuutta tiältä on aena loytynä, mutta kyllä kaekkein kovin on Kolehmaesen Hannes. – Pallaate on olluna erittäen hyvvee. – Mussiikki on säveliä ja kielj sanoja. Aloin ottaa enemmän selevää Savon alueen sotatapahtumista, ja ku tulj sitte huasteltua aeheesta immeisten kanssa, huomasin, ettei asiasta juurikkaan M A RK U S LA A KS O paljoo tiietty. Kuka mahtaa olla kaikkien aikojen kovin savolainen. – Orkesterin tapa tehä mussiikkia muuttu aeka laella. Miten päädyitte tähän teemaan. tulj jottain semmosta, johon meistä kukkaan ee oes yksinnään pystynä. – Savon Sanomissa olj vuonna 2008 juttusarja Suomen soasta, ja se jäi kummittelemmaan johonki tuonne piän perälle. – Kämpällä synty ussein aevan mahoton tunnelma, ja kappaleissiin Savon murteen ja metallimusiikin yhdistelmä saattaa kuulostaa huonolta vitsiltä, mutta lähes viisitoista vuotta kasassa ollut Verjnuarmu on osoittanut yhtälön toimivaksi. Nyt nekkii on tosin uuvistettu uuven levyn hengen mukasiks ja jonnii verran verjnuarmumaesen vinksahtanneiks. – No huh huh, nytpä laetoet pahan. Nyt ryhyttiin säveltämmään ja sovittammaan yhessä toistemme riffejä ja puoljvalamiita teoksia, laulaja Puijon Perkele viäntää. Alusta alkaen omaa linjaansa vetänyt Verjnuarmu on vahvasti konseptibändi, ja tällaisilla on usein tapana jäädä ”oman juttunsa vangiksi”. Tämä oekeestaan loe halun kertoa tarinan, jossa tovelliset päevämiärät ja paekat toemii tarinan perustana ja joka saes kuulijan innostummaan ja tutustummaan tovellisiin historiallisiin tapahtummiin. 1808-levyn tekstit kertovat kyseiseen vuoteen sijoittuvista Suomen sodan Savon-taisteluista. Aekasemmin laalujen teko olj hyvin pitkälle yhen tae kahen henkilön varassa, ja loppuporukka lähinnä vuan totteetti säveltäjän näkemyksiä
Itse näen koko uuden levyn yhtenä elokuvana – sillä on vahva ja dramaattinen alku, joka saa veren kiertämään, hieman pehmeämpi keskiosa sekä räjähtävä lopetus, joka laittaa miettimään, mitä helvettiä minä juuri koinkaan. – Ei suoranaisesti, mutta on meillä ollut vaikeuksia määritellä musiikkiamme, niin kuin varmasti monilla muillakin. – En pidä genredebatteja täysin yhdentekevinä, vaikka mieluitenhan siitä pysyisi erossa ja antaisi musiikin puhua puolestaan. Miksi lähditte mukaan tähän. Koetteko yhtyeenne olevan jonkinlainen testilaboratorio erilaisille musiikillisille visioille. Musiikkinne nostaa erittäin voimakkaita mielikuvia ja puhuttelee syvästi jo pelkillä instrumenteillaan. – Keikka on audiovisuaalinen elämys, mutta keikoillamme käyneet tietävät, että olemme yhdistelleet siihen myös tuoksujen maailmaa. Onko tämä genreleima muodostunut teille missään vaiheessa painolastiksi. – Suomen kieltä on ainakin haukuttu charmikkaaksi! Sanoisin, että autenttisuus on aina hyvä ja vetovoimainen piirre musiikkityylistä ja lähtömaasta riippumatta. Kaikki ammentamamme vaikutteet sulautuvat yhteen erittäin yksilöllisellä tavalla. – Tämä on tietysti aina kuulijasta kiinni. Ehkä Vornan nykysoundia voisi kuvata paremmin määritelmä ”suomenkielinen, melankolinen ja black metal -mausteinen melodinen metalli”, mutta sehän nyt ei ole käytännöllisyyttä nähnytkään Vorna on jo tuttu nimi ulkomailla. toisestikin, esimerkiksi visuaalisella puolella. Mikäpä sopisi paremmin paikkaamaan makuaistille jäänyttä aukkoa kuin tuhti, katajainen ja savuinen stout. Samaan voittoisaan sarjaan on pyrkimässä myös toisen levynsä julkaissut Vorna, jolla on kaikki edellytykset genrensä kärkibändien joukkoon. – Panimo Hiisi oli kiinnostunut yhteistyöstä, ja jos voimme levittää samalla sanaa laadukkaasta suomalaisesta pienpanimokulttuurista, en näe kokonaisuudessa häviäjiä. Metsäänkin menevä luokittelu lienee kuitenkin parempi kuin ei mitään. The Moth Gatherer lienee helpointa heittää samaan kokeilullisen hardcoremetallin laatikkoon muiden muassa Breachin, Burstin, Cult of Lunan ja Neurosisin kanssa. – Ammennamme inspiraatiomme monesta eri genrestä, joten bändiä voisi kyllä kutsua eräänlaiseksi VORNAN genreksi mainitaan pakanametalli, mikä luo varmasti kuulijoiden päähän tietyn mielikuvan, mutta musiikkinne poikkeaa tyylilajin tusinatuotoksista. Onko ”suomalainen eksotiikka” suurin valttikorttinne maailmalla. Vaikka bändillä on allaan onnistunut esikoinen, ruotsalaiskolmikko pistää uusimmallaan paketin sellaiseen järjestykseen, että lopputulos tuntuu varmasti. Uskoimme kuitenkin tuotokseemme täysillä, joten eihän tässä voi olla kuin kiitollinen mahtavasta palautteesta, rumpali Svante Karlsson sanoo. Metallikeikoilla kävijät juovat tunnetusti kaljaa joka tapauksessa – mikseivät siis nauttisi bulkkikaman sijaan hyvästä oluesta! BO BO M EI JE R Suomen sodan tunnelmissa LISÄÄ AJANKOHTAISJUTTUJA WWW.INFERNO.F I 9 INFERNO. Vahvasti visuaalista, monipuolista ja takuulla raskasta metallia tarjoileva The Moth Gatherer vetää tanakasti turpaan. Kiinnitämme paljon huomiota musiikin dynamiikkaan ja kikkailemme välillä outojen tahtilajien kanssa, mutta soundimme ytimen muodostavat monipuoliset musiikkitaustamme. Kun luo musiikkia ja antaa sen lopulta fanien ja muiden ihmisten kuunneltavaksi, ilmassa on aina hermostuneisuutta ja epävarmuutta. – Olemme ehdottomasti yllättyneitä! Yllättyneitä ja nöyriä. Erona näihin on kuitenkin, että ennakkoluulottomasti elektronisten vivahteiden kanssa leikittelevä Moth Gatherer on ehkä jopa esikuviaankin kokeilullisempi bändi. Suomalainen pakanametalli on maailmalla kovassa huudossa. Oletteko olleet yllättyneitä vastaanotosta. Bändiltänne löytyy oma olut. UUSI levynne The Earth Is the Sky on kerännyt pääasiallisesti kiitettävää palautetta ja huikeita arvosanoja. Eikö alkoholin ja metallin suhdetta ole hehkuteltu vuosien mittaan jo ihan tarpeeksi. Tärkeintä on kuitenkin, miten musiikki vaikuttaa sinuun – mitä tunteita se herättää. Meiningistämme välittynee tietynlainen suomalainen metsäläisyys, sillä se on osa meitä, ja tulee tuota korostettua jonkin verran ihan tieLevy kuin elokuva Suomalaista metsäläisyyttä laboratorioksi. Näettekö itse musiikkinne visuaalisena tai jopa elokuvallisena kokemuksena. Kyllä sitä tulee mietittyä, sulkeeko jokin tietty määritelmä potentiaalisia kuulijoita pois, vaikka musiikilla voisi olla annettavaa myös sellaisille, joita genren nimen herättämät mielleyhtymät närästävät, laulaja Vesa Salovaara pohdiskelee
– Luulen, että se on jossain sisimmässämme. Koetteko itse olevanne jotenkin hitaasti kypsyvää sorttia. Sanoisin, että löysimme soundimme noin 15 vuotta sitten ja olemme kyenneet kehittämään sitä jatkuvasti eteenpäin. Yli kahdenkymmenen vuoden mittainen ura jää monelle yhtyeelle pelkäksi haaveeksi, mutta Draconian tuntuu vain paranevan vanhetessaan. Silloinen kitaristimme Andreas [Hindenäs] jätti bändin muuttaakseen opiskelemaan toiseen maahan, ja minä siirryin rummuista ja lauluista kitaraan, Johan Ericson muistelee. Pohjoista melankoliaa 10 INFERNO. Tällä on pakko olla jotain tekemistä sen pimeyden kanssa, jonka jaamme yhdessä täällä Pohjolassa. Miksi jokaisen suomalaisen metallifanin tulisi kuunnella juuri teidän musiikkianne. Heikellä niitä puolestaan riittää, ja hän myös tietää, mitä musiikiltaan haluaa. Draconianin kutsuminen doom metaliksi saattaa olla monen ”oikean” doomfanin mielestä suorastaan pyhäinhäväistys, sillä yhtye pelailee musiikissaan jopa popvaikutteiden kanssa. Sanoisin, että olemme sekoitus goottia, doomia ja dark metalia, mutta emme pyri rajoittamaan itseämme liikaa, koska pidämme uusien asioiden kokeilusta. Vuonna 1994 syntynyt ruotsalaisbändi on säätänyt kurssiaan naislauluvetoisemmaksi, ja uutta Sovran-levyä voi pitää ehdottomasti yhtyeen tähän asti kypsimpänä ja parhaana julkaisuna. Sovran esittelee uuden naislaulajan, Etelä-Afrikan Cape Townista saapuvan Heike Langhansin. Se tulee ihan luontevasti, koska en ole ollut koskaan mitenkään kiinnostunut ”iloisesta musiikista”. Sekä murinaan että herkempään lauluun tukeutuvan Draconianin musiikkiin uuden ulottuvuuden tuovan Langhansin kanssa työskentely on ollut Ericsonin mukaan inspiroivaa. Löysimme vasta myöhemmin linjan, joka istuu meille täydellisesti. Voisi sanoa, että melankolia musiikissa saa minut iloiseksi, jos asiaa voi ajatella näin. Nainen korvaa yhtyeessä vuosina 2002–11 laulaneen Lisa Johanssonin ja suoriutuu tehtävästään mainiosti. Sen lisäksi hän osallistuu myös sanoitustyöhön, mikä on tietysti suurta plussaa! Mourning Belovethin ja Swallow the Sunin kaltaisten bändien kanssa samaan genreen lyödyn Draconianin musiikista löytyy runsaasti alakuloa ja surumielisyyttä. USEIN isompien brittidoombändien jalkoihin jäänyt Draconian on taittanut pitkän matkan. – Uskon todella, että suomalaiset pitäisivät musiikistamme sen melankolisuuden vuoksi, sillä aika moni saman linjan bändi on suosittu Suomessa. Mahtaako bändi itse kokea kuuluvansa enää doom metal -skeneen. – Lisa ei juurikaan tuonut esiin omia ideoitaan. Olin todella vaikuttunut esimerkiksi Anathemasta, My Dying Hiljalleen goottidoomiaan kypsytellyt Draconian elää muutosten aikaa. – Emme ole varsinaisesti doom metal -bändi, mutta olemme ottaneet todella vahvasti vaikutteita siitä genrestä. Draconian on pitkästä urastaan huolimatta vielä melko tuntematon nimi Suomessa. – Tavallaan kyllä. Bridesta ja Paradise Lostista, ja halusimme todella soittaa samanlaista musiikkia. – Tätä ennen tyylimme oli hieman erilainen
Se on yksi teatraalinen lyhytelokuva elokuvan sisällä. Levyllähän ei siis ole mitään yhtä juonenkulkua, ainoastaan erillisiä tarinoita, jotka sijoittuvat samaan kuvitteelliseen tulevaisuuteen, vähän World War Z -kirjan tyyliin. – Monimuotoisuus tulee varmasti myös siitä, että kaikilla on hieman erilainen musiikillinen tausta. MAINITSETTE Neptune-levyn esittelyssä yhdistelevänne Tangerine Dreamiä ja Pink Floydia vanhan koulukunnan death metaliin. Lyriikkapuolella itseäni on kiehtonut elokuvallinen tai tarinallinen kerronta, isona vaikuttajana esimerkiksi Edge of Sanityn Crimson-levy. – Meillä invaasiota eivät tee zombit, vaan Lovecraftilta lainaava ajatus ihmiskäsityskyvyn yläpuolella olevasta ”Muinaisesta”, joka levittää itseään viruksen lailla nanoteknologian avulla. LISÄÄ AJANKOHTAISJUTTUJA WWW.INFERNO.F I 11 INFERNO. VI LH EL M SJ O ST RO M Suomalainen albumidebytantti Coraxo ei kulje scifiteemoja ja progressiivisia sävyjä sisältävän death metalinsa kanssa kaikkein perinteisintä reittiä. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ei tosin ole sitä mitä haetaan, pikemminkin Tim Burtonin Beetlejuicetyyliset maailmat. Muutenkin sellaiset levyt, joissa on paljon vaihtelua, ovat lähellä omaa sydäntäni. – Kysyin Villeltä [Vistbacka], josko hän vetäisi projektiluontoiselle ep:lle rummut. Suosionosoitukset osoitetaan juuri musiikille itselleen, sen olemassaololle. Kyllähän tuo auetakseen vähän enemmän kuin yhden kuuntelun silti vaatii. Lopputulos vakuutti niin, että päätimme tehdä projektista oikean bändin ja kysyimme bassoon edellisestä bändistä tutun Ville Kokon. Toki haluamme haastaa sekä kuulijaa että itseämme, mutta liikasuorittamiseen emme sorru. Siitä tuli ajatus, että ehkä näitä voisi saada jotenkin yhteen – molemmat ovat kuitenkin hyvin vahvasti melodiaan pohjaavia tyylejä, kitaristi-laulaja ja konevastaava Tomi Toivonen kertoo. – Jos elettäisiin vielä 1960-lukua, voisin ehkä ehdottaa kolmekirjaimista tajunnanlaajentajaa ja kehottaa hyppäämään vuoristoradan vietäväksi. Meillä jokaisella on varmasti oma mielipiteensä, mutta itse liputtaisin Fool’s Parade -kappaletta. Kuinka hyvin mielestänne onnistuitte Neptunen suhteen. – Se tuli oikeastaan sattumalta. Edellinen bändi lopetti, ja olin kirjoitellut siinä samaan aikaan huvikseni 70-lukulaista elektronista musiikkia. – Kuurotkin ovat varmasti katselleet seikkailuelokuvia, joten siitä lähtisin – kyseessä on tarina, jossa on otteessaan pitävä draamankaari juonenkäänteineen. Mistä idea näin erikoiseen soppaan. Uskotko, että albumi aukeaa muillekin kuin tieteiskirjanörteille. Eikö suoraviivaisten ja ytimekkäiden biisien teko ole teille tarpeeksi haasteellista. Kotimaisen Standing Ovationin kakkoslevy on hurjapäinen ja vaihteleva eepos, jonka monipuolisuus tuntuu haastavan kaikki progressiivisen metallin kirjoittamattomat säännöt. Kumarrus musiikille MUSIIKISSANNE tapahtuu paljon. Minkä uuden levyn biisin toivoisitte aiheuttavan yleisössä ne kaikkein raikuvimmat suosionosoitukset, ja miksi. – Biisejä tehdessä ei lähdetä hakemaan hittejä, vaan kappaleet kumpuavat tajunnan virrasta. – Aika hyvin, suurimmaksi osaksi siksi, että biiseihin on tehty ensin sanoitukset ja mietitty sitten vasta siihen tarinaan sopiva musiikki. Omissa levysoittimissa kestävät aikaa myös monisyisemmät ja täytettä sisältävät levyt, ja niihin palatessa löytää usein ilokseen uusia asioita. Aika perinteisellä 90-luvun death/black-linjalla mennään – melodista synamattoa on vain mukana aika paljon. – Luulisin. – Nimemme syntyi kumarruksesta musiikkia kohti. Pääosien esittäjät ovat tosin kujalta repäistyjä, Hollywood-charmia tai kiiltokuvapoikia meistä ei saa tekemälläkään. Pari biisiä on vedetty suorempaan Göteborg-tyyliin, vähän kuin hengähdystaukona. Scifiä ja kuolemaa Korkealentoisten teemojen ja musiikin yhteen sulattaminen lienee hankalaa hommaa. Olemme vain nöyriä musikantteja, jotka musiikki on löytänyt ja tehnyt elämästämme rikkaampaa. Hyvien kappaleiden ehdoilla mennään, laulaja Jouni Partanen vakuuttelee. – Materiaali on itse asiassa hieman suoristunut, mutta musiikissa pitää olla mielenkiintoa ylläpitäviä koukkuja ja jippoja. Kuinka kuvailisitte musiikkianne kuurolle
Tuosta hetkestä hermopaine laski onneksi tasaisesti. Hyökkäys kohdistui viihdekulttuuriin ja länsimaiseen populaarimusiikkiin. Bassoa kiertueella soittanut Sami ”Albert Witchfinder” Hynninen palasi lavalle ja kuulutti Pariisissa käynnissä olevista terroriiskuista. Daesh haluaa, että olemme kaiken mustavalkoisesti näkeviä ”ristiretkeläisiä”, joita vastaan heidän on entistä helpompi rekrytoida kuolemaan valmiita nuoria. Charles de Gaullella ei näkynyt sunnuntaina epätavallisia turvatoimia eikä aseistettuja sotilaita. Olo oli tyhjä. ja olimme pari päivää aiemmin soittaneet kävelymatkan päässä Bataclan-klubilta. Mutta mikäli jäljelle jää epäilyksen siemen toiminnan oikeutuksesta, oli kyse sitten teologiasta tai kulttuurisista ihanteista, näihin wahhabiittinuoriin voidaan vaikuttaa – myös hyvän musiikin avulla. Keikan jälkeen lysähdin lavan reunalle olut kädessä. Tähtäimessä kuolometalli?. Sanomattakin on selvää, ettei tämä herra ole kuullut nuottiakaan yhtyeen musiikkia. Yhdysvaltalainen baptistipastori Steve Anderson ehti jo todeta, että tällaista voi sattua death metal -keikalla. En ole oikein innostunut Eagles of Death Metal -yhtyeen musiikista, koko meiningissä on ollut vähän kertavitsin makua, mutta se tulee kuitenkin tarpeeksi lähelle itse suosimaani Black Sabbath -henkistä riffittelyä. Tätäkö täytyy jatkossa miettiä, kun astuu lavalle. Oli perjantai 13. Siinä on elävän musiikin voima, tarjota niin ajateltavaa kuin pakotie toisiin maailmoihin. Pienemmät klubikeikat ovat toki muutenkin hiukan epätodennäköisiä maaleja, mutta myös ajatus terroristien toiminnan vaikutuksesta Euroopan sisäiseen liikkuvuuteen ja viihdekulttuuriin käytäntöihin tuntuu vastenmieliseltä. Tajusin Euroopan olevan jälleen vaaksan verran syvemmällä suossa ja yhtyeeni potentiaalisesta hengenvaarassa. Yksi näistä harhautetuista oli silminnäkijöiden kuvauksen mukaan astunut kauemmaksi Stade de Francen turvamiehistä ennen kuin laukaisi räjähdeliivinsä. He haluavat laajan ja yksinkertaisen uskonsodan, koska nykyistä tilannetta ei voida ylläpitää kauan. Siksi Bataclan-klubin tapahtumat osuvat itselleni arkaan paikkaan. Moni muu ei. SKABA Voita raskaita Like-kirjoja! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja voit voittaa Like Kustannuksen julkaisemaa alan kirjallisuutta: painavahkosta joulupaketista löytyvät tuoreet Amorphis-, Sentencedja Scott Ian -opukset! Osoitehan on www.inferno .fi. Juuri lentokentälle ja La Défenceen oli suunniteltu jatkoiskuja. Luvassa oli vielä keikka Lillessä, eli ensimmäiseksi piti alkaa selvittää, josko Ranskaan vielä pääsisi takaisin. Olimme Tilburgissa vetämässä Lord Vicar -setin puoliväliä, laulaja Chritus Linderson ja minä tunnelmoimme rauhallista Endless November kappaletta. Netistä löydät myös uutisia, levyblogin, livearvioita ja ennakkokuun teluja. PS. Seuraavana keskiviikkona tosin käytiin Pariisissa kaupunkisotaa, tällä kertaa St-Denisin lähiössä. Hän jäi oman toimintansa ainoaksi uhriksi. Finnairin kone oli aikataulussa. Kimi Kärki PASTORISMIES SAIN huonot uutiset suoraan lavalle. Asemiehet olisivat voineet hyökätä yhtä hyvin vaikkapa meidän taatusti paholaismaiseen ja dekadenttiin klubi-iltaamme. Mutta entä sitten Daesh-terroristit. Paluulentomme olisi Charles de Gaullelta sunnuntaina. Paras vastaus terrorismiin on tuottaa entistäkin enemmän hyviä tapahtumia, nauttia musiikista sen eri muodoissa. Moni tuli sanomaan, että tarvitsivat muuta ajateltavaa kuin päällä oleva tilanne. En suostu ainakaan itse muuttamaan mitään tämän takia. Terrorismia ei voi ikinä kitkeä täysin turvatoimilla, jos tekijät ovat valmiita kuolemaan. Loppukeikka vedettiin raivokkaasti tunnemyrskyn vallassa. Kiertueella mukanamme ollut Barabbas-yhtye oli Pariisin liepeiltä, ja heidän ystävänsä oli tuoreen tiedon mukaan päässyt täpärästi ulos Eagles of Death Metal -yhtyeen keskeytyneeltä keikalta. Että joku voi kuolla kun palvotaan kuolemaa. Voi olla, että klubien logistiikkaa ja poistumisteitä tulee jatkossa tsekattua tarkemmin. Barabbaan jäsenet olivat surullisia mutta rauhallisia, tilanne otettiin vastaan stoalaisen tyynesti. Pääsimme Lilleen, ihme kyllä, ilman tarkastuksia ja vedimme kovan keikan pienelle ja erittäin kiitolliselle yleisölle. Lieneekö yhtyeen nimellä ollut mitään tekemistä päätöksessä iskeä juuri tuolle keikalle. Ranskan presidentti Hollande oli juuri saapuneen tiedon mukaan määrännyt rajat kiinni. Keep on rocking in the free world! Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija ja muusikko, joka avautuu myös sosiaalisessa mediassa itseään kiinnostavista ilmiöistä
ilosaarirock.. @ilosaarirock Early bird -liput myynnissä nyt! Ennakko: Tiketti \ Lippupiste Early bird -hinta voimassa 31.12.2015 saakka 2 pv 89 € Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu
Säätää saa ihan oman maun mukaan.” Megan tuomio: ”Vaikka j-rock, sushi ja muut vastaavat idän ihmeet ovat rantautuneet tänne Härmään jo vuosia sitten, ne ovat silti erikoisuuksia. valkosipulia . 200 g vihreitä linssejä . 1–2 punasipulia . Älä polta. puoli kiloa kuorittua porkkanaa . tonnikalahiutaleita INKIVÄÄRI–PORKKANA-TSUKEMONO . 14 INFERNO. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 4 tl raastettua piparjuurta . Siirrä kypsä riisi isoon kulhoon. Jäähdytä riisi nopeasti huoneenlämpöiseksi. 1 tl aikaisemmin tekemääsi awasezukastiketta . Peitä seesaminsiemensekoitus soijakastikkeella ja riisiviinietikkaliemellä. Musubit voi koristella ja maustaa joko nori-levämatoilla tai esimerkiksi tillillä. Ota lämpö kokonaan pois ja hauduta riisiä kattilassa vielä 10 minuuttia. Japanilaiset käyttävät riisiruoissaan useimmiten furikake-maustetta, jota ei myöskään kannata ostaa, sillä sitäkään ei ole turhan vaikeaa duunata. Imperialistinen budjetti-onigiri Miika "Mega" Kuusinen TUTKIVA KULINARISTI LISÄÄ RESEPTEJÄ WWW.INFERNO.FI MAPEN KOKATESSA SOI: X-Japan – Art of Life (1993) ”Yksi 36 minuutin biisi, jossa riittää movementteja kuin missä tahansa klassisen musiikin teoksessa. Ja sitten rojut yhteen eli tehdään sushiriisi: Kaada liemi riisin päälle sekoittaen samalla. Aiheenamme on japanilaisten suosikkieväs eli riisipallot, jotka löytyvät olennaisena osana jokaisen koululaisen bento-eväsboksista. Täytteiksi käyvät muun muassa tonnikala (kalatäytteiden kohdalla sivele riisipallon sisään hiukan wasabia, jos siitä pidät), luumu, kalahiutaleet (katsuobushi – niiden tekemistä en suosittele, siihen menee kuukausia), suolattu lohi, savukala tai erilaiset etikkasäilykkeet eli tsukemonot. Lisää noria ja hämmennä lisää. Reseptin lopussa pieni ohje yhdenlaisen helpon tsukemonon tekemiseen. 4 tl sokeria . 1–2 rkl tomaattisosetta . Positiivista on myös se, että variaationvaraa ja näprättävää löytyy mukavasti, kiitos erilaisten sisälmysten.” Metallimedian mahdin Imperiumi.netin perustanut ja sitä toistakymmentä vuotta laajentanut Marko ”Mape” Ollilla tähyilee ruokahommissa idän suuntaan, maahan, jossa kaikki on jollain tapaa eksoottista – musiikkia myöten. 3. Säilyy huoneenlämpöisenä 2–3 viikkoa. 1 rkl soijakastiketta . 300 g kidneypapuja . Kuumenna kuumalla liedellä, kunnes riisit alkavat kiehua. suolaa . 2–3 norilevyä hyvin pieneksi silputtuna . Anna furikaken jäähtyä noin kaksi tuntia ja siirrä se ilmatiiviiseen säiliöön. Levitä sekoitus leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 15–18 minuutin ajan tai kunnes sekoitus on kuiva ja hieman paahtunut. BUDJETTIRIISIPALLOT . Nysvää riisistä palloja tai kolmion muotoisia 3–5 haukkauksen annospaloja. Musubeissa riisin ei välttämättä edes tarvitse ole sushiriisiä, vaan kevyesti suolattu riisikin käy. 1,5 tl hyvin hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä Rojut yhdessä esimerkiksi pakasterasiaan ja niin maan perusteellisesti ravistusta. 5. Niin vain karjalanpaistin päälle paremmin ymmärtävältäkin taipuu tämmöisten herkkujen teko, ja vieläpä lähes kaikista lähimarketeista löytyvistä ainesosista. Kaupasta saman tavaran saa nimillä sushi-su tai awasezu, mutta teemme tässä senkin itse. 500 g tomaattimurskaa . Kyllähän uudet ja erilaiset maut ovat aina piristäviä, vaikka riisin, raa’an kalan, levän ja napakoiden mausteiden kombinaatio ei ole tehnytkään minusta vannoutunutta fania. Huuhtele puuroriisit kylmällä vedellä, kunnes niistä lähtee kirkasta vettä. Käännä lämpö pienimmälle teholle ja anna kiehua hiljalleen vielä noin 10 minuuttia. Mapen luonnehdinta: ”Onigiri , o-nigiri, musubi. Muodon ja maun saa päättää itse. 2. 2. 4. 4. soijakastikkeeseen. Riisin kiehuessa voit tehdä riisiviinietikkaliemen riisin maustamista varten. Pane riisi syvään kattilaan ja lisää vesi. 5. Musubit voi syödä sellaisenaan tai dippailla esim. 1 dl valkoisia tai mustia seesaminsiemeniä . Kiireisille salarimaneille niitä myydään muun muassa rautatieasemilla ja jokaisessa kombini storyssa eli elintarvikekioskissa. Siinä se. Hämmennä tasaisesti. Täytä oman maun mukaan. Sopivuus makuihin riippuu vähän musubin mausteista.” 1. Käytä riisi heti, se ei säily kuin yhden vuorokauden. 1 tl chilirouhetta . 1. basilikaa FURIKAKEMAUSTE . 1 rkl suolaa . muutama tippa rypsi-, auringonkukkatai rapsiöljyä . mustapippuria . Oikeasti tähän reseptiin käytettäisiin hintavahkoja japanilaisia raaka-aineita, kuten sushiriisiä, sushi-su-kastiketta ja furikake-maustetta, mutta riittävän autenttisen lopputuloksen saa aikaiseksi edullisemminkin tarpein. Anna maustua puoli tuntia. Kierittele musubit furikakessa tai päällystä ne tillillä tahi norisuikaleilla. Kiehauta ja jäähdytä 7 rkl riisietikkaa, 1/2 rkl suolaa ja 4 rkl sokeria. Yhdistä seesaminsiemenet ja kalahiutaleet, jos niitä käytät, sekä öljy 3. Esikuumenna uuni 175 asteeseen. Anna riisin seistä kylmässä vedessä noin varttitunti ja laita kansi päälle. Rokimmissa paikoin olo on kuin Hanoi Rocksin ja Helloweenin äpärälasta kuunnellessa, mutta välillä kuuluu ihan silkkaa Chopiniakin
16 INFERNO
Ei saavuttanut. Deathcrusher olisi voinut toimia myös vaikkapa Helsingin jäähallissa, ainakin reilun kolmen tuhannen katsojan Black Box -versiona. Symphonies of Sickness -klassikko teki kuitenkin jo vuonna 1989 niin kivenkovan vaikutuksen, ettei reissua Keski-Ruotsin Fagerstassa alkukesästä 1991 järjestettävälle Bergslagsrocken-festivaalille voinut jättää väliin. Deathcrusher-kiertue on saapunut tänään tänne Saksan sydänmaille, sadanviidenkymmenen kilometrin päähän Berliinistä, ja ulkopuolelta varsin punkhenkisen mutta sisältä siistiin kuntoon ehostetun Factory-keikkapaikan edustalla on kiitettävästi tungosta. Fanit ovat pukeutuneet saksalaiseen tapaan sopiviin juhla-asusteisiin: arviolta joka ALTAVASTAAJIEN VASTAISKU Loppuvuodesta 1989 tapahtunut Grindcrusher oli aikakautensa legendaarisin äärimetallikiertue. Kolmas ajatus: saavuttaako Deathcrusher Suomen. Pikimustasta huumoristaan tunnettu mies ei tällä kerralla vitsaillut vaan kertoi Carcassin, Napalm Deathin, Obituaryn ja Voivodin lähtevän yhteiselle Euroopan-kiertueelle Deathcrusher-otsikon alaisuudessa. Onneksi on niitäkin hetkiä, kun laatikkoon kolahtaa ”maailma on pelastettu, ainakin hetkeksi” -reaktion nostattava tiedonanto. Sen vuoksi tuntuu hämmästyttävältä, että myyttinen eurorundi sai eräänlaisen jatko-osansa vasta tänä syksynä. T iedotusluontoisia sähköposteja ropisee nykyään siihen malliin, että suuri osa niistä tuppaa lentämään roskakoriin joko avaamattomina tai sitten hyvin pintapuolisen silmäilyn jälkeen. Ensinnäkin, perjantai-illan keli on mitä mainioin. Ehkä teemme joitakin asioita murskaavan kierroksen taas neljännesvuosisadan päästä. – Oletko todella sitä mieltä. Walkerin vastaus kuvastaa hyvin hänen ikuista altavastaajan asennettaan. Jos rundi olisi rantautunut Suomeen, se olisi todennäköisesti tarkoittanut kahta keikatonta päivää, eikä sellainen sovi M.A.D:n budjetteihin tai muihinkaan suunnitelmiin. – Helsingin The Circus oli pitkään mukana keskusteluissa, mutta se jäi sitten johonkin matkan varrelle, basistilaulaja Walker kertoo. No, ei se mitään, ja onhan Carcassin perässä matkustettu aikaisemminkin, sillä ensimmäisen toimintaperiodinsa (1987–95) aikana yhtye ei saapunut Suomeen kertaakaan. TEKSTI JA KUVAT TIMO ISOAHO VIEREINEN SIVU: Carcassin Jeff Walker. – Vai niin. – Vuonna 1989 heitimme Grindcrusher-rundin Morbid Angelin, Napalm Deathin ja Bolt Throwerin kanssa, ja nyt oli vuorossa Deathcrusher. No, yritämme päästä Suomeen ensi kerralla, kun kasaamme jonkun kivan kiertuepaketin, Walker puuskahtaa. Yllättävän hyvä vastaanotto Marraskuun alkupuolella Magdeburgissa, Elbejoen varrella, ei myöskään tunnu yhtään hassummalta. 17 INFERNO. Se ei ollut yhtään hassumpi tapahtuma. Onko Bullet for My Valentine ”isompi yhtye”. Deathcrusherin taustalla oleva saksalainen M.A.D. Eikö jäähallissa esiinny vain isompia yhtyeitä. Carcassin, Napalm Deathin, Obituaryn ja Voivodin tähdittämä Deathcrusher ei saapunut yrityksestä huolimatta Suomeen, mutta eihän tällaista pakettia voinut jättää katsastamatta. Tourbooking -toimisto tunnetaan melkeinpä nimensä mukaisen armottomista kiertueaikatauluistaan, ja armottomana näyttäytyi myös Deathcrusherin tahti: bändit viettivät loka-marraskuussa tien päällä 37 päivää ja soittivat 35 konserttia. Kalenterin mukaan on alkutalvi, mutta lämpömittari näyttää melkein pariakymmentä astetta. Sellainen päivä osui viime kesäkuun lopulle, kun brittiläisen grindcorelegenda Carcassin Jeff Walkerilta tulla tupsahti mailia. Ensimmäinen ajatus: jumalauta, eiväthän monet festivaalitkaan tarjoa näin kovaa kattausta! Toinen ajatus: vuonna 1989 järjestetty Grindcrusher tai vuonna 1992 Helsingin Lepakkoonkin tullut Campaign for Musical Destruction -kiertue – siis Napalm Death, Obituary ja Dismember – olivat todella kovia juttuja, mutta tämä on vieläkin kovempi. Siellä musiikkitarjonnasta vastasivat Carcassin lisäksi muun muassa The Exploited, Cro-Mags, Benediction, Biohazard ja GWAR. Tarkemmin ajatellen, Suomen-konsertti olisi varmaan ollut liikaa pyydetty
Onhan siellä muutakin, esimerkiksi kunnioitettava joukko raskaan musiikin legendoja. Tuossa vieressä hörppii höyryävää sumppia Obituaryn kitaristi Trevor Peres, ja cateringhuoneen toisella puolella tuijottaa kannettavaansa keskittyneesti Voivodin solisti Denis ”Snake” Bélanger. Mikä tärkeintä, kellarikerroksesta löytyy ihan oikea, kuumana hehkuva suomalainen sauna. – No, Amon Amarth on todella iso bändi, varsinkin Saksassa. no, oikeastaan kenellekään. Tähän porukkaan täytyy ujuttautua. En oikein osaa, tai halua, odottaa mitään, joten olen siis positiivisesti yllättynyt, Walker perustelee. Eipä aikaakaan, kun ruokailutilaan ilmestyy rumpalikaksikko, Voivodin Michel ”Away” Langevin ja Obituaryn Donald Tardy. – Minä olen neljäkymmentäseitsemän ja olen nähnyt näitä touhuja aivan tarpeeksi, niin hyvässä kuin pahassakin. – Vakavasti puhuen: kiertueen alkajaisiksi heitetyt brittikeikat menivät kieltämättä hyvin. Selin Jeff Walker ja toinen Carcass-kitaristi Ben Ash. Kaikki tuhat lippua on kaupattu jo ennakkoon, backstagealueella vastaan asteleva Ben Ash ilmoittaa. – Tupa tulee aivan täyteen. Tämähän on äärimetallin saralla syksyn järisyttävin kiertue. Oletteko te oikeasti yllättyneitä. Sitten kun kiertuekokoonpanoja luodaan, katsotaan kylmiä myyntilukuja. Magdeburgissa vastaanotto ei ole vaisu. Vaikka ei otettaisi mitään pois ruotsalaisviikingeiltä, eihän Carcassin pitäisi avata latua... – Muutamat keikat ovat olleet loppuunmyytyjä. Carcassin kitaristina alkuvuodesta 2013 toiminut Ash kertoo kiertueen parin ensimmäisen viikon sujuneen ”yllättävänkin hyvin”. Hyvällä tuulella oleva mies heittää ”what’s up mate” -tervehdyksiä paksulla Birminghamin murteella ja taputtaa samalla isällisesti olalle. Kiirettä pitää Takahuonetilojen puolella käyskennellessä on melko juhlava olo. Taannoinen Amon Amarth -kiertue tuntui hieman kummalliselta ratkaisulta. Mitkä ovat todennäköisyyslukemat sille, että magdeburgilaisen rockklubin alakerrassa törmää moiseen. kolmannella on päällään miljoonalla bändilogolla koristeltu farkkuliivi. Lontoon The Forumissa oli kaksi ja puoli tuhatta ihmistä, Prahassa paikalla oli parisen tuhatta ja niin edelleen, kitaristi luettelee. Paksut hiuksensa jonnekin lippalakkinsa uumeniin piilottanutta Obituary-kultakurkku John Tardya ei ole heti edes tunnistaa, mutta toisin on laita Napalm Death -rämäpää Mark ”Barney” Greenwayn suhteen. – Mutta palatakseni Amon Amarth -kiertueeseen: törmäsimme joinakin iltoina vähän vaisuun vastaanottoon, mutta saimme taatusti myös uusia faneja. 18 INFERNO. Bill Steer ja pian entinen Newcastle Brown Ale. Ehkä se kannatti tehdä. Sekin tuntuu kummalliselta, vaikka arvostankin kaikkia kolmea ryhmää, Walker huomauttaa. Carcass ei ole rundannut kotimaassa pääesiintyjänä pariinkymmeneen vuoteen, joten meillä ei ollut minkäänlaista vertailupohjaa. Paikalle ilmestyvä Jeff Walker nyökkäilee hyväksyvästi. Huomasin juuri eilen, että monen metallityylin pioneeri Amorphis toimii Arch Enemyn ja Nightwishin kiertueen avausbändinä
Onneksi olemme todella hyvää pataa keskenämme, vuonna 1982 Voivodin perustanut Langevin aloittaa. En ole maailman paras rumpali, en sinne päinkään, mutta minun tyylini sopii Obituaryyn varsin hyvin. Huh huh! Juhlat eivät olisi koskaan loppuneet, Tardy nauraa ja jatkaa: – Nyt, syksyllä 2015, bileet ovat harvinaisia ja minä poden koti-ikävää. olutta hiljalleen siemaileva Walker naurahtaa. Hienoja keikkoja, hymyileviä faneja. – Minähän en osannut soittaa War and Pain -albumin [1984] aikoihin rumpuja juuri lainkaan, mutta niin vain nauhoitimme kappaleet muutamassa päivässä. – Emme ole enää mitään nuoria sällejä. Sen ansiosta myös monikansallinen MCA sainasi meidät ja julkaisimmekin Nothingface-albumin jo seuraavana vuonna. Suurin osa faneista vihasi Angel Ratiä sen ilmestyessä, mutta vuosien mittaan yllättävän monen mieli on muuttunut! ”Ensimmäiset Voivod-levyt ovat eräänlaisia harjoitelmia...” Voivod tositoimissa. Vastauksemme oli kollektiivinen ja kovaääninen ”hell yeah!”. Kiertuebussissa on tosin vähän ahdasta, sillä teemme matkaa Obituaryn ja Napalm Deathin kanssa. Yritimme päästä Berliinin muurin itäpuolelle monta kertaa, mutta meitä ei koskaan laskettu rajan yli, sillä olimme ”liian kummallisen näköisiä”. – Dimension Hatröss oli eräänlainen Voivodin läpimurto. VOIVOD julkaisi Dimension Hatröss -albuminsa kesällä 1988. Aion ottaa iisisti ja nauttia elämästä. Eihän se soittotaito ole aina pääasia – olin aikoinani valtavan kova Venom-fani, eikä bändin varhaisaikojen kolistelua voi parhaalla tahdollakaan kuvata kovin tiukaksi, Langevin nauraa. Noise Records suhtautui meihin mahtavasti: saimme tehdä aivan mitä lystäsimme ja he maksoivat kulut. 19 INFERNO. Tardy ei ole itsekään eilisen teerenpoika Yamaha-tuplasettinsä takana. Kirjoitamme ensi talvena uusia biisejä ja katsomme, kelpaako syntynyt materiaali seuraavalle pitkäsoitolle. Nothingface vei progehuumamme kaikkein pisimmälle, ja sitten olikin aika tehdä Angel Ratin kaltainen täyskäännös... – Rakastan kolmea ensimmäistä levyämme, mutta ne ovat silti eräänlaisia harjoitelmia. Carcassilla on käytössä paikan kookkain backstage, mutta mistään kummemmasta ei ole kysymys. Emme osanneet silloin juurikaan soittaa, Piggyä [kitaristi Denis D’Amour] lukuun ottamatta. – Obituary ottaa vähän rauhallisemmin, sillä Inked in Blood -albumimme ilmestyi vasta reilu vuosi sitten. Olemme kuutisen viikkoa yhteen soittoon tien päällä, mikä tarkoittaa todella kovaa rutistusta myös vaimolle ja lapsille. – Rrröööaaarrr-pitkäsoiton aikoihin, 80-luvun puolivälissä, oli havaittavissa jonkinlaista kilpailua maailman raskaimman bändin tittelistä. Toisenlainen meininki Factoryn uumenista löytyy useampia varsinaisia pukuhuoneita. – Nauhoitimme Dimension Hatrössin Music Lab -studiolla Länsi-Berliinissä tuottaja Harris Johnsin kanssa, ja hän esitteli meille sekvenssereitä ja samplaamista. Lisäksi laitamme mainitun ep:n, Napalm Deathin ja At the Gatesin kanssa julkaistuilla split-singleillä ilmestyneet kappaleet sekä muutaman uuden biisin yksiin kansiin kokonaiseksi albumiksi, Langevin kertoo. – Tähän mennessä Deathcrusher on ollut aivan mahtava rundi. Lisäksi bändin sisäinen ”Voivod-visio” heräsi henkiin toivotulla tavalla. Meillä oli toki omat riitamme Frankin kanssa, mutta kaikki tuollainen maallinen ikävä unohtuu siinä vaiheessa, kun läheinen ystävä ja kahden pienen lapsen isä otetaan yhtäkkiä pois keskuudestamme, Tardy sanoo. Henkilökohtaisesti täytyy lisätä, että Carcassin paluualbumi Surgical Steel on minulle eräs kaikkien aikojen metallijulkaisuista, ja rakastan erityisesti Danielin [Wilding, rumpali] sekä Billin [Steer, kitara] erehtymätöntä työskentelyä. Törmäsin äskettäin kommenttiin, jonka mukaan tämän ja 90-luvun kiertueiden suurin ero on se, että teidän egonne ovat nyt vähän pienemmät. – Obituaryn grooven salaisuus. Miltä Voivodin ja Obituaryn tulevaisuus näyttää. Jos tällainen rykmentti olisi laitettu samaan bussiin 90-luvun alussa... Dimension Hatröss on ensimmäinen Voivod-julkaisu, joka ei pursua soittovirheitä. Levy oli edellistä Killing Technology -pitkäsoittoa progressiivisempi, mutta yhtyeen arvostamat hardcoreja thrash-juuret olivat edelleen selvästi kuultavissa. Minä olen 45-vuotias ja Michel 52. Kuuntelin nuorena paljon southern rockia, Vinny Appiceä ja John Bonhamia. – Ainakin Voivodin leirissä pitää kiirettä! Teemme talvella Yhdysvaltain-kiertueen ja julkaisemme sen kunniaksi uuden ep:n. Sain tästä taas muistutuksen, kun Obituaryn takavuosien basisti Frank Watkins menehtyi äskettäin. Vähän vanhempana perehdyin Mercyful Fatelle tahdit antaneen Kim Ruzzin ja King Diamond -kannuttaja Mikkey Deen soittoon. Tämän kieltämättä kuulee kahdelta ensimmäiseltä Voivod-levyltä, rumpali Michel ”Away” Langevin kertoo. Voitko sinä kuvitella jonkun starailevan täällä. – Me kaikki tunnemme toisemme erittäin hyvin, vaikka Voivod onkin kiertänyt kanssamme vähän vähemmän vuosien varrella. Slayer tuntui täysin voittamattomalta sillä saralla, joten me lähdimme etsimään itseämme progressiivisemmasta ja psykedeelisemmästä suunnasta, unohtamatta kuitenkaan lähtökohtiamme. Toisaalta taas, emme epäröineet hetkeäkään, kun Jeff otti taannoin yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko lähteä tällaiselle kiertueelle. Music Television pyöritti Tribal Convictions -videota ahkerasti ja suosiomme kasvoi nopealla tahdilla. Metalli ja punk kohtasivat progen sekä Bauhausin ja Killing Joken kaltaiset yhtyeet juuri oikeassa kulmassa. – Olin todella kova progefani jo 70-luvulla. Ensi kesänä soitamme festareita Euroopassa ja tulemme syksyllä omalle eurokiertueelle. Suurin tila yksinkertaisesti kuuluu illan päänimelle. Sitten kuulin New Wave of British Heavy Metal -yhtyeitä ja menetin sydämeni Venomille ja muutamille muillekin. No, Blackyllä [basisti Jean-Yves Thériault] oli puoli päätä kaljuna, joten ainakin hän näytti melko erikoiselta. Tällaiset uudet innovaatiot kiinnostivat ja innostivat meitä kovasti
Wikipedian mukaan Sepultura oli jo ehtinyt varata kuvan Beneath the Remains -levyn kanneksi, mutta tarina ei pidä paikkaansa. Ennen juopottelin tien päällä illasta toiseen, mutta nykyään en juurikaan koske alkoholiin. Olemme tällaisia kaljuuntuvia ukkoja, jotka kiertävät henkensä pitimiksi, basisti-laulaja kertoo jäljittelemättömään tyyliinsä. Erityisen vaikutuksen teki voimakasääninen kärisijä John Tardy, joka tulkinnassa ei ollut sijaa edes lyriikoille. En liiemmin pidä Jamesin sooloista. – Tässä olisi siis hyvin aikaa viihtyä myös nautintoaineiden parissa, mutta olen muuttanut tapojani varsin radikaalisti niiden suhteen. Minähän kohtasin Bill Steerin 18-vuotiaana, kun kävin Manchesterissa Venomin keikalla, ja puhuimme jo tuolloin yhdessä soittamisesta. Kuva olisi toki kelvannut myös Sepulturalle, mutta me ehdimme ensin. Shane Embury nauraa, kun kerron hänelle Walkerin lausunnosta. Muistuu myös mieleen, kun ompelin joskus myöhemmin Carcassin kangasmerkin nahkatakkiini ja Napalm Deathin silloinen rumpali Mick Harris jaksoi vittuilla minulle siitä pitkään ja hartaasti. Cause of Death oli itse asiassa jo melkein valmis, kun tuottaja Scott Burns ehdotti Murphyn pestaamista. Emme uskoakseni olleet koskaan totaalisia kusipäitä ketään kohtaan, mutta nykyään on silti aivan toisenlainen meininki. Allen West oli iso osa Obituaryn debyyttilevyn soundia, ja sitten James tuli... Jutut kuulostivat kieltämättä tuoreilta ja omaperäisiltä, mutta en voi mitään sille ajatukselle, että Westin kitarointi on minulle enemmän Obituarya. – Olin silloin parikymppinen Slayer-fani ja halusimme vain soittaa musiikkia. Kukaan meistä ei tietenkään ole mikään Jon Bon Jovi, mutta kyllähän suosio nousi alkuvuosina meidänkin hattuihimme. Roadrunner Records esitteli saman kuvan meille ja Sepulturalle, yhtä aikaa, ja me sanoimme välittömästi kyllä. No, ryhdyimme sitten kirjoittamaan biisejä ja tajusimme aika pian, että tämähän on pirun rankkaa ja hyvää kamaa! – Uusi teknologia teki silloin tuloaan ja tuntui kiinnostavalta. – Tapasin nämä britit ensimmäisen kerran, kun he tulivat Tampaan nauhoittamaan Harmony Corruption -albumia alOBITUARYN debyyttialbumi Slowly We Rot (1989) oli eräs aikakautensa brutaaleimmista levytyksistä. Allen tuli takaisin ryhmään, ja bändin fiilis oli kaikin puolin kunnossa. Allen on kaiken kaikkiaan eräs floridalaisen death metalin kulmakivistä. Pyydän 48-vuotiasta Emburya arvioimaan, montako keikkaa hän on soittanut elämänsä aikana. ”EN VALITETTAVASTI PYSTY KUUNTELEMAAN CAUSE OF DEATHIÄ...” Obituaryn John Tardy... – Lukemat ovat joka tapauksessa hieman suurempia kuin olisin koskaan uskaltanut haaveilla. World Demise on ehkä kaikkien aikojen Obituary-suosikkini... En pysty kuuntelemaan Cause of Deathiä levyn virvelisoundin takia! Se riipii korviani, aivan kuin joku raapisi liitutaulua kynsillään. Hän tulikin sitten studioon ja purkitti soolo-osuutensa. Kiertäminen on paljon helpompaa tällä tavalla. – Se on varmaan ihan totta. Bändin intensiteetti on edelleen sitä luokkaa, etteivät nämä Deathcrusherin iltamat voisi saada sen parempaa päätöstä. Nauhoitettuja biisejä taitaa puolestaan olla muutamia satoja, basisti nauraa. – Aika pahan pistit, mutta veikkaukseni osuu haarukkaan 2500–3000. – Albumin soolokitaristina toimi James Murphy, ja sekin oli virheliike. Onkin mielenkiintoista kuulla, että rumpali Donald Tardy ei voi sietää albumia. Reilua vuotta myöhemmin ilmestynyt kakkoslevy Cause of Death on noussut riffimyrskyineen erääksi Obituary-diskografian ehdottomista helmistä. Mutta eivät he halunneet. Ei käynyt mielessäkään, että meidän tekemisemme voisivat päätyä death metalin historiaan. Samalla keikkareissulla tapasin myös [Carcassin entisen rumpalin] Ken Owenin, ja mehän olimme vaihdelleet muun muassa Repulsionin varhaisia demoja keskenämme. – Onneksi palasimme ruotuun seuraavilla levyillä. – No, kai me olisimme voineet soittaa viimeisenäkin, mutta paljon mieluummin hoidan hommani jo alkuillasta ja otan sitten rennommin, Napalm-mies naurahtaa. Siellä ei ole yhtään huonoa biisiä. – Cause of Deathin kanteen liittyy mielenkiintoinen juttu. No, hän teki hyviäkin juttuja, mutta kuuluvatko sellaiset soolot Obituaryn tyyliin. Donald Tardy ottaa Emburyn kommenteista kiinni. Valitettavasti käytimme studiossa triggeriä ja menimme rumpusoundien suhteen täydellisesti metsään. Tämä on varsin harmillista, sillä iso osa levyn riffeistä on aivan klassikkokamaa. – Yritin paasata Napalm Deathin kundeille ennen kiertuetta, että teidän pitää vetää viimeisenä. 20 INFERNO