DIMEBAG DARRELL MORS PRINCIPIUM EST THE CROWN NECROPHAGIA CASKETS OPEN RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 10/2014 I HINTA 6,50 euroa e l l e s i o t a t l a a t r o p a j r sa
This time it‘s war ... Featuring original singer JOHAN LINDSTRAND!!! THANATOS Global Purification CLOUDKICKER Live With Intronaut OUT NOW! With post-prog /metal INTRONAUT as his backing band, CLOUDKICKER‘s music is brought to a raw studio-live setting for the first time! OUT NOW! Deathly blackened punk rock influenced by Samhain and Amebix, spiced up with some Bathory/Celtic Frost-like blackness and some straight-forward metal. THE CROWN DEATH IS NOT DEAD Out January 9th, 2015. members of Hail Of Bullets, Asphyx and ex-Melechesh. European version with three previously unreleased tracks. On tour in Europe with Suicidal Angels and Dr. Living Dead! www.CENTURYMEDIA.com. OUT NOW! Metal-induced monolithic hardcore for fans of Converge, Tragedy and Black Breath. An incredibly pissed off and intense record full of raging riffs, thrashing speed and devastating death metal force. Out January 16th, 2015! The new studio album. Eksklusiiviset vinyylit ja paketit löydät nettikaupastamme www.CMDISTRO.com DEATH WOLF III: Östergötland Out January 16th, 2015. ENABLER La Fin Absolue Du Monde MARDUK Frontschwein ANGELUS APATRIDA Hidden Evolution OUT NOW! A brilliant combination of aggressive thrash and old school death, feat. 5th album by Spain‘s leading metal band. Featuring members of Marduk
071 Vanha liitto: Necrophagia, haastattelussa Frank ”Killjoy” Pucci 074 Kuudes piiri: kuinka kallista on lämmitellä?. 010 Inferno-kolumni & skaba 012 Heavy Cooking Club 014 Dimebag Darrell 020 Egokills 022 Mors Principium Est JUSTIN WEAVER 26 026 Jess and the Ancient Ones Amerikassa 032 Caskets Open 034 The Crown 038 Battle Beast 046 Pölkyllä: metallin monitoimimies Mape Ollila 050 Salamyhkä: Gruntruck - Push (1992) 71 053 Arviot: pääosassa Caskets Open 068 Demot, pääosassa Corax. Krokodil, Cretin, Scapes, Barathrum... AKI ANTTILA & JUUSO SOINIO 38 MICHAEL MILLER 14 005 Päänavaus 006 Sytykkeitä: mm
18.19.20.KESÄKUU.2015 NUMMIJÄRVI.KAUHAJOKI ENNAKKOLIPUT € TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 113 /3PV HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA AUTOPAIKAN OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN.
Mahtava bändi, mutta tuskin nyt sentään. Lasketaanpa katse julisteella hieman alemmas ja tutkitaan Hellfestin runsaan nimiryppään uudempaa tarjontaa. i Matti Riekk TAJA PÄÄTOIMIT Helvetinjuhlat RANSKAN Clissonissa vuodesta 2006 järjestetty massiivinen soittokarkelo Hellfest on tavannut mainostaa itseään äärimetallifestivaalina. Katsotaanpa julisteessa ylimpänä komeilevia nimiä. The Answer. Sama koskee toki useimpia muitakin edes jotenkin tienaamaan pyrkiviä festivaaleja. INFERNO 5. JULISTEEN ylimmän rivin bändeistä vanhimmat on perustettu 1960-luvulla, tuoreimmat ovat 1990-luvun puolivälin peruja. KYLLÄ, kärjistän, mutta ymmärtänette päänsisäiset liikkeeni. Pop Median verkkotuottaja Saku Schildt toivoi hiljattain nettikommentissaan Iron Maidenin kaltaisten yhtyeiden katoavan markkinoilta, koska vain siten uusilla tulokkailla on mahdollisuus vallata tilaa ja kehittää raskasta rockia aidosti uusiin suuntiin. Vaikea sanoa, mutta se nyt ainakin on selvää, että kun ne ties kuinka monennet jäähyväisrundit on ihan oikeasti taputeltu ja pomppumetallisteillakin alkaa jalka painaa tosissaan, Hellfestin mainosjulisteen ylin rivi tulee näyttämään aika mielenkiintoiselta. No ei helvetissä. Legendojen varjossa ei yksinkertaisesti ole happea uuden synnyttämiseen, ja ”uusi” on parhaimmillaankin toisiinsa väkisin kytkettyjen genreosasten tarjoilua milloin miltäkin lautaselta. Suurellisuudesta viehättyneille rockin ystäville saattaa kuitenkin olla tiedossa rujot ajat. No ei ihan. Vastaavia vetonauloja on silti kovin harvassa – varsinkin jos puhutaan niistä listalta uupuvista 2000-luvun nimistä. Toivon suuresti, että vaihtoehtoja on muitakin kuin edesmenneiden esiintyjien hologrammikeikat, mutta uskoa en uskalla. Scorpions, Slipknot, Faith No More, Judas Priest, ZZ Top, Motörhead, Alice Cooper, Billy Idol, Slash, Marilyn Manson, Nightwish, Korn ja – virvelirummun pärinää – Limp Bizkit. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Five Finger Death Punch. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka Lönnberg Print & Promo ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 14. Kumpikin on oikeassa. Imperiumin Mape Ollila taas surkuttelee tämän numeron Pölkyllä-sivuilla metallin polkevan tuoreempienkin bändien osalta retrosti paikallaan. Esimerkkiryppään bändeistä tuoreimmilla lienee vielä pitkä jono toimintavuosia, ja kyllähän jollain Nightwishillä on yhtään kotiin päin vetämättä mahdollisuus vaikka minkälaiseen maailmanmaineeseen. Kysymys kuuluu: missä vuodessa me nyt taas olimmekaan menossa. Mikä se edes on. Beastmilk. (No, on siellä vuonna 2003 perustettu Airbournekin, mutta bändi vaikuttaa jo valmiiksi vanhalta.) Millaisia johtopäätöksiä tästä tulisi sitten vedellä. Tapahtuman ensi vuoden mainosjulisteen vahtaaminen tuottaakin varsin äärimmäisiä ajatuksia, muttei välttämättä siten kuin festarin päämajassa on kuutioitu. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Hollywood Undead. Livespektaakkelit ovat nykyisessä musiikkibisneksessä olennainen osa ostavan yleisön riisumista rahoistaan, ja jos pian ei ole enää juuri spektaakkelikelpoja esiintyjiä, kuten näyttäisi olevan asiain tola ainakin raskaammassa rockissa, mitä jää jäljelle. Tokihan on alamaailma, joka ei välitä paskaakaan ja porskuttaa jotenkin aina, vaikka raajarikkona. Olen kirjoittanut vastaavanlaisissa tunnelmissa ennenkin, mutta jotenkin mainitun julisteen näkeminen kiteytti tukalan tilanteen aiempaakin kirkkaammin. Nauttikaa vielä kun voitte. Joukossa ei ole ainuttakaan yhtyettä, joka olisi aloittanut uudella vuosituhannella, ellei sellaiseksi halua väen vängällä lukea kuukausi festarin jälkeen viisikymppisiään viettävän Slashin uudehkoa orkkaa. Aika monen ensi suven isomman festarin tulikuumin lineup-kärki on näet kovin vastaavankaltainen. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Jesse Huusari (levyarviot) Kirjoittajat Ahola Tapio, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Wakonen Juha, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK
En kuitenkaan sanoisi, että materiaali on merkittävästi raskaampaa kuin muilla bändeillämme. – Uskon, että Spine oli lähtökohtaisesti innoissaan musiikkimme kemiasta ja sen toimivuudesta. Burroughs, joka väitti olevansa ”toimintakykyinen addikti”, voisivat sanoa muuta. Jatkossa meininki saattaa olla hieman kokeilullisempaa. Spinen porukka oli onneksi tarpeeksi uskaliasta lähteäkseen mukaan leikkiin. – Menneisyydestämme ei varmaan ole ollut haittaa, mutta uskon, että levy olisi julkaistu joka tapauksessa. Yleisesti ottaen huumeet hajottavat ihmisen, tappavat hänen luovuutensa, ajavat epätoivoon ja usein ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikutatte tuotteliailta kavereilta. Rappioromantiikka on tietyissä piireissä kovassa huudossa, mutta minun mielestäni se on pelkkää hevonpaskaa.. – Mitä parempaan musiikkiin tulee, hankala sanoa... 6 INFERNO – Bändi syntyi jonkin kännireissun seurauksena. – Minä ja Dan Foord (rummut) olemme vastuussa biisien pohjista. Krokodil kuulostaa korviini muita projektejanne tanakammalta. Nachash on määrittänyt soundimme, mutta olemme avoimia kokeiluille ja uusille tyylisuunnille. JYRÄÄVIEN riffien ja kovan huudon saattelemana kulkeva Nachash-levy esittelee valmiilta ja itsevarmalta kuulostavan bändin. Sikth oli raskas yhtye, kuten myös Gallows – erityisesti sanoituksiltaan. Sujuuko Krokodil-kaman kirjoittaminen helposti. Se riippuu niin paljon persoonasta ja huumeiden kovuudesta. Brittiläisen Krokodilin jämäkät otteet ovat poikineet levytyssopimuksen Spinefarmin kanssa, ja on selvää, että muusikoiden meriitit muiden muassa Gallowsissa, Sikthissä ja Slipknotissa on huomioitu sopimuspapereita allekirjoitettaessa. – On sanottava, että emme napanneet nimeä tältä huumeelta, vaikka kyseessä onkin kamala aine, joka osoittaa, minkälaiseen epätoivoon jotkut addiktit ajautuvat. – Jostain heroiinista ei ole koitunut koskaan mitään hyvää, vaikka esimerkiksi David Bowie, Iggy Pop tai vaikkapa William S. Mutta kuten sanoin, heroiinin kanssa näin ei ole. Minulla ei ole mitään kiinnostusta kovia huumeita kohtaan, ja jokainen meistä jakaa saman aatemaailman. En voi puhua Foordin puolesta, mutta minun mielestäni Krokodilille kirjoittaminen on helppoa ja palkitsevaa! – Kun saimme pohjat Shatter- ja Porcelain Bones -biiseihin, kappaleita alkoi putkahdella kuin itsestään. Rockmusiikki ja huumeet ovat kulkeneet käsikkäin vuosikymmenten ajan. TINA KORHONEN Joni Juutilain SYTYTTÄJÄ en Ei rappioromantiikalle ”It’s mostly beards and riffs” -lohkaisu superbändistatuksen omaavan Krokodilin Facebooksivuilla kertoo paljon bändin rennosta ja nöyrästä asenteesta rujoa musiikkiaan kohtaan. Voi olla, että psykedeelit ja enteogeenit toimivat joidenkin kohdalla, ja he voivat luoda niiden avulla mielenkiintoista ja kaunista taidetta. Keskustelimme, minkälaisen porukan haluaisimme kasaan ja mitä musiikillisia esikuvia meillä on, mutta asiaa ei suunniteltu mitenkään vakavasti. – Kun rupesimme myöhemmin kirjoittamaan musiikkia, aikeenamme oli luoda murskaavia ja tarttuvia riffejä. Oliko tämä tarkoituskin. Nimi Krokodil viittaa hirvittävään venäläislähtöiseen huumeeseen, kotitekoiseen desomorfiiniin, jonka vaikutuksiin kuuluvat käyttäjänsä ihon ”suomuuntuminen”, kuoliot ja lihan mätäneminen. Simonin (Wright, laulu) osalta voisi jopa sanoa, että Krokodil on paljon kevyempi ja kaupallisesti potentiaalisempi kuin hänen muut bändinsä, esimerkiksi Liber Necris. Olemme tehneet jo demoja toista levyä varten, joten biisejä tulee esiin kovalla tahdilla. He tiesivät takuulla taustamme, mutta parin instrumentaalidemon jälkeen heille kävi selväksi, että bändi toimii myös omillaan, kitaristi Dan Carter vakuuttelee. Mikä on sinun suhteesi huumeisiin ja uskotko tiettyjen aineiden jopa auttavan paremman musiikin luonnissa
– Levyn synkein raita on sen avauskappale Lung Remover, mutta esimerkiksi Kontti (coverversio Black Flagin Six Packistä, toim. Levyn kannessa on kuva jonkinlaisen salaseuran järjestämästä ritu- aalista. – Ajatuksena on se, kuinka maapallon vaikutusvaltainen eliitti kokoontuu yhteen tietoisena suuresta vaikutusvallastaan. Ei niillä ole tarkoitusta. Esimerkiksi The Melancholy Cycle -biisin ekat raakileet tein varmaan kymmenen vuotta sitten. – Jotain sooloproggista olen väsäillyt aina silloin tällöin, mutta demot ovat jääneet pöytälaatikkoon. Ikuisuuskysymysten äärellä Oivaa tunnelmametallia esikoisellaan esittävä kotimainen Scapes kiilaa suorilta käsin genrensä kärkikahinoihin. Devil May Dare. Saattaa kuitenkin olla, että jatkossa mukaan tulee hieman vaihtelua ja tulemme kokeilemaan hieman kierompia ja omaperäisempiä riffejä. Olemme siis avoimia erilaisille jutuille, mutta musiikin luonne tulee varmasti säilymään samana. Tässä ei ole kyse mistään Illuminatista, joka on pelkkää hevonpaskaa, vaan aidoista salaseuroista, kuten vapaamuurareista ja Skull and Bonesista, joiden jäsenet voivat toteuttaa kaikkein perversseimmät ja salaisimmat halunsa rajoittamalla ”tavallisten ihmisten” vapautta. LISÄ AJANKOÄ TAISJU HWWW.I TTUJA NF ERNO.F I Alavireistä, likaista ja raskasta Sameissa vesissä kahlaava sludgebändi Gangrened on vastuussa yhdestä vuoden painavimmista kotimaisista metallialbumeista. Taustalta löytyy pitkä työ kaihoisien sävelten parissa. sissä lauletaan myös ”the last steps towards the unseen”, eli ikuisuuskysymysten äärellä ollaan: mitä sen jälkeen, kun kuolo päähän koppaa. – Unseen Infinite -biisi kiteyttää aika hyvin koko levyn. – Olen tehnyt tällaista kamaa siinä sivussa periaatteessa aina, multiinstrumentalisti Pirkkanen tokaisee. Ei kai Kokkola voi olla näin synkkä paikka. – Linjaksi muodostui tämä, koska yksinkertaisesti pidämme raskaasta, alavireisestä ja likaisesta soundista, kitaristi Jon Imbernon kertoo. Onko tämä juuri ”se teidän juttunne”, vai onko tyyli muuttumassa jatkossa johonkin suuntaan. On vain tietty määrä energiaa, joka vaihtaa muotoaan. Alettiin sitten kasaile- maan biisejä ja etsimään sopivaa porukkaa bändiä varten. Maantieteelliset lähtökohtamme tai muut vastaavat asiat eivät vaikuta soittamaamme musiikkiin millään tavoin. Musiikkinne on aika perinteikästä ja korutonta sludgea. Mikä motivoi teitä kirjoittamaan tällaista tavaraa. Teemana on ihmiselämän mitättömyys suuren loppumattoman kaikkeuden edessä. – Levyn nimi We Are Nothing ja sen kansitaide eivät ole varsinaisesti sidoksissa sanoituksiin, mutta minulla oli mielessäni visio siitä, millaisen kansikuvan haluan. Vaihteleehan ulosanti jo tälläkin levyllä kevyistä akustisista jutuista hyvinkin raskaisiin kohtiin. Voin laittaa biisiin vaikka blastbeatiä tai huutolaulua. Onko tällä jotain tekemistä musiikin tai sen sanoitusten kanssa. Olemme olleet kasassa vasta kaksi vuotta, mutta luulen, että tyyli tulee säilymään raskaana ja rujona. SINULLA, Olli Pirkkanen, on taustaa hieman Scapesiä ärjymmistäkin kokoonpanoista. – Ei. Onko sinulla pelkoa siitä, että bändi leimautuu liikaa yhden genren nimeksi. Onko ”musiikillinen seestyminen” nyt sitä aikuistumista, vai mikä ajoi näinkin tunnelmallisen ilmaisun pariin. Asiat vain tapahtuvat. Minkälaisia teemoja levyn sanoitusten takaa löytyy. – Tämä on vielä nuori bändi. huom.) ei ole mielestäni kovin synkkä biisi. One: Unseen: One on aika kryptinen nimi albumille. -bii- INFERNO 7. Scapesin musiikki uppoaa parhaiten tunnelmametalligenreen, ja erityisesti Paradise Lost haiskahtaa monin paikoin läpi. MUSIIKKINNE on äärimmäisen painostavaa ja pimeää. Meillä ei ole tuntemattomana bändinä mitään diehard-fanejakaan, jotka vaatisivat tietynlaista kamaa, heh. Rakastan Unsane-bändiä, ja tulossa on biisi, joka on saanut vaikutteita heiltä. Näkisin, että tässä bändissä ei ole hirveästi rajoituksia, mitä voi tehdä. – ”Unseen” tuli mieleen, kun mietin levylle nimeä. Muutama vuosi sitten oltiin tekemässä Murtojärven Tuomaksen kanssa biisejä Faerghailille, ja huomattiin, että molemmilta löytyy kamaa, johon sopii paremmin puhtaat laulut kuin rähinä
Saamani mahdollisuuden ansiosta aion tehdä parhaani auttaakseni muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joko hyväntekeväisyyden tai muun vastaavan muodossa.. Tämä on ymmärrettävää, sillä bändillä on ollut ”vähän kaikenlaista”. Toin treenikselle noin 80-prosenttisesti valmiita kappaleita, jotka sitten hioutuivat valmiiksi aiempaa vähemmän stressin kera. Pohjimmiltaan ne ovat aiempaa hienovaraisempia. Cretinin sanoitukset ovat melko kieroa luettavaa. Mielestäni grindcore voi genrenä hyvin, koska sillä on älykäs ydin ja paljon tilaa kokeilullisuudelle. – Ihmiset kertoivat minun olevan rohkea, mutta en näe itseäni erityisen rohkeana – olin pikemminkin sairas ja väsynyt, enkä jaksanut enää esittää mitään. aivan kaiken. – Ryhdyin kirjoittamaan materiaalia heti Freakeryn jälkeen, ja minulla oli ajatus hieman deathmetallisemmasta tyylisuunnasta. Väitän bändin pistävän uudella Stranger-levyllä tätäkin paremmaksi, mikä saa laulaja-kitaristi Marissa Martinezin kielen laulamaan. Mikä panee teidät kirjoittamaan tuollaisia tekstejä. Palasin ystävieni kannustamana muutaman vuoden päästä noiden biisien pariin jatkamaan siitä mihin jäin. Olen todella onnekas, että läheiseni, ystäväni ja työtoverini ovat tukeneet minua, koska monet transihmiset eivät saa tukea ja tulokset ovat usein traagisia. Black metal on niin trendikästä, että taideporukat kiinnittävät huomionsa siihen, mutta suurin osa blackistä on vain teatraalista ja romanttista paskaa, eikä se juurikaan kiinnosta – ellei kyseessä ole sitten Wold, tai joku muu aidosti pelottava kamaa tekevä bändi. Widener (Matt, basso) puolestaan tekee erittäin haastavia biisejä. Menneisyyteni oli jotain, jonka kävin lävitse päästäkseni nykyisyyteen. Nyt olen aidosti ja rehellisesti sitä, mitä olen, sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäynyt Martinez sanoo. Voisitko hieman valottaa, mitä on tapahtunut. Monet pitävät grindcorea pelkkänä päättömänä metelinä, vaikka useimmilla genren bändeistä on takanaan vahva sanoma ja suuri taiteellinen palo. Tällä kertaa hän kyseli mui8 INFERNO denkin mielipiteitä, mutta useimmiten hänen sävellyksensä ovat täydellisiä jo syntyessään. Ajattelin, että voin menettää ystäväni, perheeni, urani, bändini... – Sanoisin, että nyt olen vapaa kaikista valheista. – Jokainen vaihe muutosprosessissa on ollut kauhistuttava, sillä en tiennyt mitä odottaa. CRETININ vuonna 2006 ilmestynyttä Freakery-debyyttiä pidetään yhtenä uuden vuosituhannen parhaista grindlevyistä. – Grindin puitteissa voi kertoa politiikasta ja uskonnosta, kuten Nasum, kertoa pelkkiä tarinoita, kuten Pig Destroyer, tai tehdä ihan mitä ikinä huvittaa, kuten Discordance Axis. AMORPHOUS Grindia yli sukupuolirajojen Vanhakantaista grindcorehenkeä ylläpitävän Cretinin edellisen levyn julkaisusta on jo kahdeksan vuotta. – Death- ja thrash metal ovat genreinä melko humoristisia, ja doom metal tuntuu haastavalta ainoastaan, kun se on sidoksissa droneen ja kokeilullisuuteen. Col (Jones, rummut) ja minä teimme ihan pieniä siirtoja pariin biisiin. Tämä oli ihan tietoinen valinta, sillä halusin jättää kuulijalle hieman enemmän tulkittavaa. Pelkäsin pahinta, mutta minun oli pakko jatkaa eteenpäin, koska se oli ainoa oikea suunta. – Strangerin tekstit eivät ole niin häiriintyneitä, vaikka jotkin sanat ovatkin todella outoja. Cretinin sisällä on tapahtunut erikoisia muutoksia sitten Freakeryn, jonka aikaan sinä, Marissa, olit vielä partasuinen mies nimeltä Dan Martinez. – Freakeryn sanat olivat älyttömiä, oikeastaan pelkkää komediaa, sanoittaja Widener naurahtaa. – Olin todella tarkka, miltä Freakeryn tuli kuulostaa, mutta uudelle levylle höllensin otettani. Olin kirjoittanut noin neljätoista biisiä ja nuotittanut ne tietokoneelleni, mutta tuossa vaiheessa minun piti jättää bändi sivuun ja keskittyä itseeni. Widener näkee asian samoin
Yksi kovimmasta tulokkaista on tuiman Helsinki Savagery -levyn julkaissut Foreseen. Mistä luulette tämän johtuvan, ja mikä ajoi teidät tälle tielle. Natsit ja ääri-pc-jengi jääkööt himaansa! Levynne nimessä esiintyy sana Helsinki. Levy jäi pöytälaatikkoon, josta sen nyt sitten löysin, ku pengoin vanhoja demoja julkaistavaksi. – Ekaksi tuli mieleen se vitutuksen määrä, kun levy jäi aikoinaan julkaisematta, mutta nyt asia paikataan, Sova sanoo. Meillä ei ole lyriikoita mistään hevilarppauksesta, vaan asioista, jotka herättävät kirjoittajassa oikeita tunteita. Onko tämä osoitus kotiseuturakkaudesta. Helsinki Savagery on juuri se nimi. Thrash, crossover ja hardcore olivat parhaillaan syntymiensä ensimmäisenä vuosikymmenenä, joten meille on loogista ottaa vaikutteita sieltä. Seuraavana julkaisuvuorossa onkin sitten näitä vanhoja demoja ihan roppakaupalla! Millaisia muistoja yli kahdenkymmenen vuoden takaisen Barathrumin kuuntelu sinussa herätti. Bändin viimeiseksi ilmoitettu levy Anno Aspera: 2003 Years After Bastard’s Birth ilmestyi vuonna 2005, mutta yhtye on pysytellyt koko ajan aktiivisena. VANHAKANTAISEEN thrash/ crossover/heavy metaliin pohjaavia bändejä on putkahdellut Suomesta esiin muutaman viime vuoden aikana yllättävän paljon. – Barahtrum on pysytellyt minulle tärkeänä sen koko 25-vuotisen uran ajan, ja eiköhän meininki tule jatkumaan samana vielä pitkään – ellei lähde henki. Onko teiltä tulossa vielä joskus uusi levy. – Vilpitön aggressiivisuus ei voi olla täydellistä, siitä katoaa jotain olennaista, kun jokainen basarinisku siirretään tietokoneella paikoilleen ja jokainen laulettu laini on koottu palapelimäisesti lukuisista otoista. – Haluttiin nimen olevan simppeli, tinkimätön, musiikillisesti kuvaava ja sellainen, johon pystyy samastumaan sataprosenttisesti. – Se on itse asiassa mini-lp, eikä pituuttakaan ole täysipitkän verran. Foreseen ei yritä kuulostaa ”vanhal- ta”, vaan me tehdään musaa juuri sillä tavalla kuin tykätään. Onko Foreseen poliittisesti valveutunut bändi. Miksi Warmetal päätettiin julkaista juuri nyt. – Me kirjoitetaan oikeista asioista, jotka vituttaa – ilman minkään ideologian värittämiä laseja. Oikeita tunteita välittämässä Kotimainen thrash metal elää ja voi hyvin. Perustaltaanhan homma on pysynyt koko ajan samana, enkä ole lopettanut toimintaa, koska en ole nähnyt sille mitään syytä. INFERNO 9. JOONAS HORROS JOSTAIN arkistojen kätköistä kaivettu Warmetal on nauhoitettu vuonna 1993, ja ymmärtääkseni materiaalin oli tarkoitus ilmestyä bändin ensimmäisenä levynä ennen kaksi vuotta myöhemmin julkaistua varsinaista Hailstorm-esikoista. – Alkujaan Warmetalin piti julkaista eräs lafka, jolta loppui massit kesken. Siihenkin on tulossa muutos. – Nuoriso on näemmä kyllästynyt siloteltuun ja moderniin digisoundiin ja palannut musiikkityylin alkulähteille, kitaristi Erkka Korpi mietiskelee. Ei ristiriitoja, ei kompromisseja. – Meidän piti tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaan 16 täyspitkää albumia, eikä suunnitelma ole muuttunut tuosta miksikään. Päätettiin nyt sitten Saturnalin kans julkasta tämä samalla cd:llä Jetblackep:n (1997) uusintapainoksen kanssa, ja molemmat ilmestyy myös erikseen vinyyleinä, Barathrumin laulajabasisti Demonos Sova kertoo. Tällaisessa musiikissa on yleensä vahvasti kantaaottavat sanoitukset. – Osa jäsenistä on enemmän poliittisesti valveutuneita kuin toiset. Uusia biisejä on pöytälaatikossa aika paljonkin, mutta ei ole ollut sopivaa tilaisuutta nauhoittaa ja julkaista niitä. LISÄ AJANKOÄ TAISJU HWWW.I TTUJA NF ERNO.F I SAMI HAAVISTO Löytöjä pöytälaatikon kätköistä Pienen profiilin suomalaislafka Saturnal Records tekee kulttuuriteon julkaisemalla levyllisen kotimaista black metal -historiaa: luvassa on kiekollinen ennen kuulematonta Barathrum-materiaalia
Tunsin raa’an alkutuulen puhaltavan lävitseni. Joskus perinnettä täytyy vaalia, ettei se kuole. www.infern n o n a h e it o Os vyblogin, ös uutisia, le y m ät d y lö PS. Kappalelista oli kirjoitettu tussilla. Kolikon kääntöpuolten välissä on kultaa. Olin matkalla saksaan soittamaan Hammer of Doom -festareilla. Netistä uunteluja. Perinne ei ole kopiointia vaan kunnioitusta. Musiikki on mälliä, kiiltävissä kuorissa. Patrick ja minä meinasimme pyörtyä. Soundit on hierottu steriileiksi ja rummut kuulostavat uudenkiiltävältä pesukoneelta. Tämä tarina on totta ja saan siitä edelleen voimia. Näillä yhtyeillä on kirpputorilta hankitut 1970-luvun releet, jotka vaihdetaan aina takahuoneessa päälle ennen keikkaa. Paranoidin kohdalle joku oli lisännyt lyijykynällä ”single”. Alkulähteen koskettaminen on okkultismia. Bändin T-paidassa saattaa olla hauska ja originelli viittaus Black Sabbathin Vol 4 -levyn kanteen. Siis jotain, mitä ei ollut olemassa kuin noilla kelanauhoilla. Joskus yhtyeellä on nokkamies, joka on ostanut ne vaatteet koko orkesterille. Äänittäjälläni oli kesken aika kiinnostava projekti. Poimin käteeni yhden pahvikotelon keloineen. Tämä siis tarkoittaa jokaisen kitararaidan, lauluraidan, efektiraidan ja muun kelanauhoilta löytyvän äänen siirtoa Pro Tools -ympäristöön. Alkutuuli ravistelee yhä uudestaan, jättää vain olennaisen. Alkuperäiset Regent Sound Studion ja Island Studion kelanauhat kolmesta ensimmäisestä albumista olivat pinossa studion kuunteluhuoneen sohvalla. Kolikon rumalla kääntöpuolella on Bobby Retro, tuo vastenmielinen nilkki David Lynchin Wild at Heart -elokuvasta. Äänittäjä soitti Lord of This World -kappaleen. Alkutuuli ”TULIS talvi ja tappais tollaset.” Vanha yläasteen hokema käy joskus mielessä, kun kuuntelee joitain nykyisiä metallin alalajeja, joista ei oikeastaan enää välity orgaanisuutta, voimaa, pyrkimystä kapinaan tai yhtään mitään rosoa. Sen voi tehdä rituaalinomaisesti, mielessään. Tämä oli alkulähde, näissä laatikoissa oli sisällä puhdasta taianomaista historiaa. Ostin hänelle asemalta pullon hyvää viiniä ja suuntasin studiolle läntiseen Lontooseen. Sitten miksasimme kappaleesta version, jossa kappaleesta oli jäljellä vain Ozzyn laulut, kapakkapiano ja slidekitara... Alkuperäismiksauksen mutaisuudesta ei ollut tietoakaan, mikä korosti erityisesti Butlerin ja Wardin timantinkovaa yhteensoittoa. Olin sopinut, että voisin nauhoittaa samalla reissulla Patrick Walkerin (Warning, 40 Watt Sun) hienoa ääntä Ornen toista levyä varten. Uskomaton, unenomainen tunne. Heinäkuussa 2009 saavuin Lontoon Eustonin asemalle väsyneenä vietettyäni muutaman päivän Liverpoolissa populaarimusiikin tutkijoiden maailmankonferenssissa. ja ennakkok livearvioita. Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija ja muusikko, joka avautuu myös sosiaalisessa mediassa itseään kiinnostavista ilmiöistä. Mikä tarkoittaa, että digiympäristöön siirtyivät efektoimattomat, albumin miksausta edeltäneet soitot yksittäisinä raitoina kaikkine nyansseineen, rapsahduksineen ja joskus myös hylättyine kokeiluineen. Hän oli aamulla siirtänyt Black Sabbathin Paranoid-albumin (1970) ja oli nyt työstämässä Master of Realityä (1971). Tiesin jo etukäteen, että kyseisessä paikassa on muutakin studiotoimintaa kuin perinteistä äänittämistä ja masterointia, muun SKABA Kimi Kärki PASTORISMIES muassa laitevuokrausta kiertueita varten. Saapuessani sain kuulla toisesta olennaisesta projektista: vanhojen ja mahdollisesti heikkokuntoisten kelanauhojen siirrosta digitaaliseen muotoon raita kerrallaan. Jos farkunlahkeet ovat tarpeeksi leveät, biiseillä ei ole niin kauheasti väliä – kunhan on saatu kasaan joku löysä riffi ja on vain vähän ”Paranoid”. Joskus, jotta perinnetietoisuus suuntautuisi oikealla tavalla, täytyy päästä koskettamaan alkulähdettä. Itselleni iskevät yhtyeet, jotka sijaitsevat jossain perinteen ja utopian välissä. Ne tekevät musiikkia, jossa on näkemys jostain omasta, mutta samalla ollaan kiinni suuressa ideoiden ketjussa. Äänittäjä mutisi, että seuraavalla viikolla oli tulossa ainakin King Crimsonin In the Wake of Poseidon ja joitain The Who -yhtyeen keloja. kytkeytyviä o.fi. Tässä maailmassa, jossa Inferno-lehti on kädessäsi. Minulle suotiin tilaisuus tehdä se siinä maailmassa, johon ideat ovat jättäneet fyysisiä jälkiä. En vastannut hänelle mitään. Muistimme lopuksi nauhoittaa ne Patrickin puheosuudet. tiä! s a e B e l t t a B Voita skabaan ttiin, osallistu on ne heisesti Mene Infern ändiimme lä b si n a k a ta it ja saatat vo tuotteita
Nyt voimme tarjota entistäkin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, joka on valmistettu puukuitukomposiitista. Unelmoiminen ja unelmien toteuttaminen on ollut alusta alkaen osa tarinaamme – nyt on sinun vuorosi. Intelligent Signal Sensing (ISS) omalta osaltaan tekee M-sarjan kaiuttimista paitsi ympäristöystävälliset myös käytössä edullisemmat: Genelec-kaiuttimet ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja nyt ne myös katkaisevat valmiustilassa virran automaattisesti säästäen sähköä. Jo 35 vuoden ajan olemme olleet musiikkistudioiden kaiutinvalmistuksen edelläkävijä ja hioneet neutraalin ja tarkan äänentoiston huippuunsa. Tutustu uuteen Genelec M-sarjaan tarkemmin osoitteessa www.genelec.com/music-creation. Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo ?M030 Unelmat on tehty toteutettaviksi . M040 Genelecin uusi M-sarja tuo ammattitason äänentoiston nyt myös kotistudioosi. M-sarjan kaiutinkotelon koostumuksesta noin puolet on puupohjaista materiaalia. Laadukkaalla ja tarkalla äänentoistolla Genelecistä on vuosien varrella tullut myös musiikkialan ammattilaisten laajalti suosima tuote
Vihan neksia voi pilkkoa kylkeen enemmänkin, makunsa mukaan, tai laittaa jopa paprikaa munakkaan sisään. Juomaksi sopii iso lasi jääkylmää maitoa, ja juomapuolta kannattaa pitää lähettyvillä vielä pitkään syömisen jälkeenkin, sillä jano yllättää varmasti.” MOLESTORIN KOKATESSA SOI: Cannibal Corpse – Kill (2006) ”Raskas ja lihaisa ruoka vaatii raskaan taustamusiikin. Munalla kelpaa mennä pyhien jälkeen töihinkin. Laita neljä viisi siivua pekonia paistumaan samoihin rasvoihin. Munakas on vähän kuin pitsa taikka tortilla. Tärkein oppi koulu ajoilta on valkopepen eli -pippurin käyttö munakkaan maustamisessa perinteisen suolan lisäksi. 2. Vatkaa kevyesti tasaiseksi (älä vaahdota) ja kaada rasvaiselle pannulle tasaiseksi lätyksi. TARPEET ? 3 kananmunaa ? 200–400 g jauhelihaa ? suolaa ? grillimaustetta ? pekonia ? puolikas tuorekurkku TEE NÄIN: 1. Lyö jauheliha paistumaan. Muutama kurkunsiivu tuo tällaisen rasvasuolapommin seassa ihan mukavaa raikkautta ja tervetullutta vastapainoa. Näin vuoden synkimmän juhlan aikoihin sisälmyksiksi voi tunkea hyvin kinkunrääppeitä. Tappoa riittää tässä annoksessa niin, että vegaania hirvittää.” 12 INFERNO Megan tuomio: ”Munakkaan tekoa tuli opeteltua 30 vuotta sitten kotitalouden tunneilla, ja vaikka opit eivät ole kadonneet mihinkään, skuugelit tulee useimmiten keitettyä tai paistettua munakkaaksi tekemisen sijaan. 5. Jotta annos ei menisi ihan totaalirasvaiseksi, leikkaa kurkusta paloja munakkaan kylkeen. Pekonit kelpaavat maisteltaviksi munakkaan laiton aikana ja myös sen kylkeen itse aterialla. Toiselta puolelta paistetaan vain hetki, niin että tavara kiinteytyy. Taita lätty keskeltä jauhelihojen päälle ja siirrä lautaselle siellä odottavien pekonien luo (jos niitä on ylipäätään jäänyt maisteluilta jäljelle). Ne myös tarjoavat bonuksena rasvallaan munakkaaseen hyvää pekoniaromia. Senkään kanssa ei leikitä. Siirrä se sivuun lautaselle. Kun lätty on sen verran kypsä, että se pysyy kasassa, käännä ympäri. 4. Kippaa lätyn toiselle puoliskolle reilusti jauhelihaa ja turauta sinappia ja ketsuppia. 3. Riko kulhoon kolme munaa ja lisää kolme ruokalusikallista vettä, ripaus suolaa sekä grillaus- tai paprikamaustetta. Ja jos oikein iso nälkä on, tai ruokittavia suita on enemmän kuin yksi, munakas rullan tekeminen ei vaadi juurikaan enempää aikaa, vaivaa tai aineksia.”. Juustoraastetta muniin sekoittamalla saa mukavaa ekstraenergiaa, ja tokihan täytettä voi halutessaan mehustaa myös oman maun mukaisella sulatejuustolla. Pannua ei tarvitse voidella, koska jauhelihasta (only sikanauta is real!) irtoaa sen verran rasvaa paistoprosessiin. LISÄÄ RESEPTEJÄ WWW.INFERNO. Ruskista ja mausta jauheliha. Sen päälle ja sisään voi peri aatteessa laittaa melkeinpä mitä tahansa, mikä kiihottaa omia makuhermoja, tai mitä kaapista nyt sattuu löytymään. Käännä sitten takaisin ympäri ja väännä hella kiinni. Paistele hyvällä lämmöllä, muttei täydellä teholla, ja kurki välillä sen verran lätyn alle, ettei kärvenny. Molestorin luonnehdinta: ”Tässäpä lihanystävän raskas aamupala tai riittoisa päiväruoka, jonka tarjoama proteiinipläjäys ja rasva pitävät kylläisenä ilman turhia höttöhiilareita. FI Miika "Mega" Kuusinen TUTKIVA KULINARIST I Molestorin munakasmättö Molestor Kadotukselle ei ole monikaan asia pyhä, mutta bändiensä Blasphemous Devotion (ex- Anal Blasphemy), Musta Kappeli ja Genital Amputation lisäksi sitä on myös ruoka
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
TOMI PALSA ”Dime oli ehkä hauskin koskaan tapaamani ihminen, sellainen elämää suurempi sarjakuvasankari, johon kaikki rakastuivat päätä pahkaa.” Mike Inez, Alice in Chains 14 INFERNO
Onko tämä joku sairas pila. Joidenkin mielestä klassikkosarjaan kuuluvat myös The Great Southern Trendkill (1996) ja Reinventing the Steel (2000). Nummirockin ainutlaatuisesta tunnelmasta olisivat sataprosenttisella varmuudella nauttineet myös kaksi eturivin nuorta suomalaista laulaja-kitaristia eli Lost Societyn Samy Elbanna ja Santa Cruzin Arttu ”Archie” Kuosmanen. Eivätkä he valehtele, tai liioittele – Dimebagin molemmat kasvot olivat nähtävissä esimerkiksi Nummirockin backstagella kesällä 1998, kun amerikkalaiskoplat Pantera, Slayer ja Dream Theater tarjosivat paikalle saapuneille unohtumattoman juhannusjuhlan. Ei se valitettavasti ollut. Se tulee nyt, aina ja iankaikkisesti vaeltamaan maan päällä viattomia sieluja raskaiden sävelten pariin viekoitellen. Jo viisi vuotta myöhemmin mies sai diskografiaansa ensimmäisen pitkäsoittomerkinnän, kun Pantera julkaisi Metal Magic -debyyttinsä. Dime uudisti bluespohjaista tiluttamista valtavasti ja sävelsi siinä samalla aivan uudenlaista modernia metallia. ”Metallikitaristi ammuttiin lavalle!” kirkuivat internetin uutisotsikot. Walk, Becoming, Five Minutes Alone, A New Level, The Art of Shredding, Revolution Is My Name, Cowboys From Hell, This Love, Heresy, Shredding Skin... Yhdysvalloissa eletään joulukuun kahdeksannen iltaa, mutta Euroopassa aikarauta raksuttaa jo seuraavan vuorokauden puolella. A: – Dime kuului täsmälleen saman koulukuntaan kuin Eddie Van Halen tai Randy Rhoads, mutta hän vei sen jutun aivan uudelle levelille. Cowboys from Hell (1990), kuten sitä parin vuoden välein seuranneet Vulgar Display of Power ja Far Beyond Driven, ovat kiistämättömiä groovaavan modernin metallin suurteoksia. TEKSTI TIMO ISOAHO KISS-arkussa haudatun Dimebag Darrellin ruumis on levännyt maan povessa jo kymmenen vuotta, mutta legendaarisen kitaristin sielu ei saa rauhaa. Lähes loputon on lista myös niistä kollegoista, jotka hehkuttavat tänäkin päivänä Dimebagin seitsemänteen taivaaseen niin shotteja tarjoilevana hyväntuulisena hassut- telijana kuin voittamattomana kitarajumalanakin. Jos mietin Lost Societyn musiikkityyliä, Dimebag on ollut minulle suurempi vaikuttaja kuin Iommi, vaikka Tony olikin aikoinaan luomassa Dimen edelleen jalostamaa tyyliä. Ihan oikeasti, mitä helvettiä, ammuttiin lavalle. 38-vuotiaana menehtynyt ”Dimebag” Darrell Lance Abbott (joka tunnettiin myös lempinimillä Diamond Darrel ja Dime) aloitti kitaransoiton 12-vuotiaana. Tuhdissa kunnossa ollut Kerry King naureskeli vieressä vedet silmissä. Olen kuitenkin shreddaajakoulukunnan edustaja. Arttu: – Tony Iommin ansiot raskaan musiikin parissa ovat täysin kiistämättömät, mutta itse olen saanut ja ottanut enemmän suoria vaikutteita Dimelta. Soundaa niin järjettömän hyvältä!” O n loppuvuosi 2004. Samy: – Sama juttu. Kyllä, lista on lähes loputon, ja monen mielestä Dimebag olikin oman sukupolvensa Tony Iommi. Se aamu, 9.12.2004, ei unohdu koskaan. Dime oli kuitenkin tämän planeetan ensimmäinen jäätävä shreddaaja. INFERNO 15. Dimebagin ja hänen rumpaliveljensä Vinnie Paul Abbottin KISS/Van Halen -intoilu (tuleeko kenellekään Metal Magicin Ride My Rocket -avauksesta mieleen Detroit Rock City?) kuului vahvasti läpi varsinkin neljältä ensimmäiseltä Pantera-kiekolta, mutta jopa parinsadan esiintymisen vuosivauhdilla kynsiään hioneen arlingtonilaisyhtyeen viides albumi olikin sitten jotain muuta. Panteran timantinkovan vedon lisäksi muistilokeroista ei tule koskaan haihtumaan näky, kun viskipulloa kallistellut Dimebag istuskeli jostakin esiin kaivamansa pappatunturin selässä. Tony vai Dime. Lähdetään helpolla: Tony Iommi vai Dimebag Darrell. Kumpikin on piinkova Pantera- ja Dimebag-fani, mutta kuusitoista vuotta sitten he olivat vielä aavistuksen liian nuoria ymmärtämään tällaisen hyvän päälle. Entä ne Dimebagin riffit
Walkin riffi on tietenkin unohtumaton, eikä Cowboys from Hell ole aivan sieltä huonoimmasta päästä. S: – Kun Pantera on aikoinaan vetäissyt jonkun Walkin livenä, niin sen jälkeen bändin kavereille on ollut aika vaikeaa lähteä vittuilemaan. Lisäksi Phil Anselmo vetää Cowboysilla mahtavia korkeita kirkaisuja ja levyn yleisfiiliskin on lähempänä perinteistä heavyä. Katselin, että aika rankka meno, mikä ihmeen levy tämä on. A: – Kävin ala-astetta, ja bändikaverilla oli nyrkkikantinen Vulgar. S: – Kyllä Cowboys from Hell vie niukasti voiton ennen Vulgaria. A: – Vulgarilla on enemmän kovia biisejä, mutta Cowboysin soundi ja meininki viehättävät enemmän. S: – Muistan sen hetken hyvinkin tarkasti. No ei saatana, se on Panteraa! Kuuntelin sitten originaalin Cowboys from Hellin ja hämmästelin monttu auki, että onko tässä tuhat kovaa kitaristia, soundaa niin järjettömän hyvältä! Dime teki siis meikäläiseen melko hyvän vaikutuksen heti kättelyssä... The Great Southern Trendkilliltä löytyvän Floodsin soolo on ihan uskomaton. Ja se intohimo... Onko siihen yltänyt kukaan muu. Timo Isoaho Parhaista parhaat Arttu ”Archie” Kuosmanen ja Samy Elbanna. Sehän oli Dimebagillä aivan mieletön. Yhtyeen soundi tuntui täyttävän koko sen moskovalaisen lentokentän! Mikä on Panteran paras levy ja miksi. Sitä pystyy fiilistelemään aika kovaa. Pystyttekö nostamaan esiin joitakin Dimebagin riffejä. A: – Mietipä taas jotakin Psycho Holidayta. Taidan painua. Veljekset ovat tainneet hioa riffien rytmityksiä tunnin jos toisenkin. Biisissä on Cemetary Gates -tunnelmia, mutta outrossa on myös sellaista sateen ääntä ja Dimen erikoismeininkejä. S: – Koko Cowboys from Hell – niin, levyn nimikin sen jo kertoo – on sellainen julistus, että alta pois. Olin saanut jonkun ESP:n kitaran ja minulla oli Line 6:n GuitarPortsysteemi. Se on vähän kuin November Rainin soolo, mutta steroideissa. S: – Cowboysilla on mielettömä juttuja tyyliin The Art of Shredding. Panteralta pystyy tunnistamaan biisin kuin biisin saman tien. Pisteenä iin päällä oli taltiointi Moscow Music Peace -festivaalilta, se video paljasti Panteran armottomuuden myös livebändinä. Lienee päivänselvää, että Panteran biisit ja riffit olisivat olleet hyvinkin erilaisia ilman Abbottin veljesten äärimmäisen tiivistä yhteistyötä. En ole koskaan kuullut toista yhtä omintakeista kitarasoundia. S: – Dimen tappava soundi... Meidän seuraavalla albumilla on muuten paljon aikaisempaa enemmän Pantera-vaikutteita. S: – Abbottin veljesten yhteispeli esimerkiksi Primal Concrete Sledge -kappaleessa on täydellisen saumatonta. Mikä on ollut Dimebagin veljen, Vinnien, vaikutus soppaan. Sieltä löytyy hitaampaa bluespohjaista fiilistelyä ja shreddiä ja whammya. Missä törmäsitte Panteraan ensimmäisen kerran. A: – Esimerkiksi Cemetary Gatesin soolo tuo esiin Dimebagin kaikki parhaat puolet. Panteran musiikki ei vielä siinä vaiheessa iskenyt hirveästi, mutta sitten yläasteella tutustuin Cowboys from Hell -levyyn, ja se oli sitten menoa se. Sieltä löytyy muutamakin riffi, jonka esi-isää ei välttämättä tarvitse hakea kovin kaukaa. Mikä ylipäänsä on Dimebagin salaisuus, hänen omin juttunsa. Ei hassumpi saavutus.. Painunko helvettiin vai en, jos tuon näköiset herrat käskevät. Mies rakasti soittamista yli kaiken, ja sen todellakin kuulee. Pantera todellakin ilmoittaa, että perkele, we’re taking over this town! Entä mistä biiseistä löytyvät Dimebagin kovimmat soolot. A: – Dime poimi parhaita ideoita omilta esikuvilta, siis Eddieltä, Randyltä ja Ace Frehleyltä, ja keitti niistä sitten oman tyylinsä. Toki myös This Love on todella vaikuttava soolonsa osalta. Becoming on samaa osastoa. Ei ole. Soitin sen avulla Cowboys from Helliä, enkä tuntenut biisiä entuudestaan. 16 INFERNO S: – Jos puhutaan yhden kitaran raskaista yhtyeistä, niin onhan se Panteran soundi aivan uskomaton... Lisäksi Dimebagin livepresenssi ja se smoothi soitto – se kokonaisuus vain toimi. A: – Psycho Holiday on eräs omista favoriteista sen mielettömän grooven vuoksi. Meninkin sitten kysymään broidilta, että onko tämä jotakin Megadethiä
Pantera ei todellakaan ollut mikään moderni AC/DC – ennemminkin se oli metallin The Beatles, Stones tai Zeppelin. Aivan kuin Van Halen, mutta seuraavalla askelmalla. Legenda on legenda, pysyköön se sellaisena. Ei sitä pelkkää paahtoa kukaan jaksa loputtomiin. Yhtyeen soundi meni liian epämelodiseksi ja... A: – En ymmärrä tällaista mielipidettä yhtään, sillä Panterahan muuttui joka levyllä. S: – Dimebag Beyond Forever -kokoonpano taitaa tänä päivänä hoitaa Panteran vetämisen paremmin kuin Pantera itse. S: – Kyllä. Joe Giron Panteran opit Millaiseen arvoon nostatte Panteran kaksi viimeistä albumia. S: – The Great Southern Trendkill ja Reinventing the Steel ovat tuttuja levyjä, mutta eiväthän ne nouse samalle levelille aikaisempien kanssa. Siis siitä meiningistä, kun mies vaihtoi viskipaukun kolajuoman lightiksi. Erään kerran vedin häissä Cemetary Gatesin, siis lauloin ja soitin kitaraa... Panteran rima yksinkertaisesti nousi niin korkealle, että jossakin vaiheessa sen oli tiputtava. No, bändi ei vain enää ollut niin hyvä. Mutta joku iso ”Pantera Comeback Tour Featuring Zakk Wylde” -ajatus on aivan hanurista. Viimeiseksi, mitkä ovat Panteran tuotannon perjantaiillan ja sunnuntaiaamun biisit. Mitä ajattelette Panteran mahdollisesta comebackista. Mitä olette oppineet Panteran biisejä soittaessanne. Siinä oli vähän hommaa, kun yritti olla yhtä aikaa Phil Anselmo ja Dimebag. S: – Jaa-a. Siis ehkä. Pantera on muutenkin sen verran pyhä juttu, että miksi sitä hautaa pitäisi mennä sorkkimaan. Mikä ihme siinä tatsissa oikein on. Mikä pahinta, Dimen soolotkin alkoivat usein olla jotakin häröääntä. A: – Mitähän minä kysyisin. Tai Cemetary Gatesin loppuhuudot. Miltähän jonkun Heresyn korkeat jutut kuulostaisivat nykyään. huom.). A: – Aika paha kysymys! S: – Mieheltä pitäisi varmaan tiedustella, miten ihmeessä ne maailman parhaat squealit saa tehtyä. A: – Dimebagillä on varmaan maailman levein käsi. Tai ehkä tiedustelisin Dimen dieetistä... A: – Comebackissä olisi vähintään 50/60-ainekset floppiin. S: – Tai sitten helvetin pieni kitara! Yksitoikkoista. Phil Anselmon jäätävä heroiinivaihe kuuluu karusti, eivätkä ne örinälaulut oikein toimineet. Ne sen jälkeiset levyt eivät vain herättäneet samanlaista mielenkiintoa. S: – Heti ensimmäiseksi sitä havaitsee, miten helvetin vaikeaa niiden sinänsä simppeleiden biisien soittaminen tiukasti on. Vulgarin ja Far Beyond Drivenin soolot taas ovat aivan eri maailmasta, ja Anselmon laulu muuttui vaikka kuinka paljon. Biisissä on monia sellaisia juttuja, etteivät sormet vain aikaisemmin taipuneet niihin asentoihin. INFERNO 17. Tuskinpa sellaista isoa kiertuetta on tulossa. Sunnuntaina taas fiilistellään Planet Caravania! Pantera: Rex Brown, Phil Anselmo, Dimebag Darrell ja Vinnie Paul. Pantera oli niin järjettömän timmi kokoonpano, ettei sitä kamaa ihan kuka tahansa pysty vetämään – tai siis kukaan muu. Sehän on mieletön albumikokonaisuus täynnä erilaisia juttuja. Jos Dimebag kävelisi nyt tähän huoneeseen, mitä sanoisitte. A: – Panteraa tapaillessa ymmärtää heti, että se oli klassinen rock’n’roll-bändi, joka soitti modernia metallia. Olen myös tajunnut, miten tärkeää sellainen groovaava riffittely on. 88, toim. Tai Power Metalilta löytyvä, Dimen laulama Pussy Tight (siis P.S.T. S: – Dominationin oppiminen oli todella hienoa. Jos ne ukot teki- sivät jonkun one-off-keikan, niin miksei... A: – No, Zakk Wylde on varmaan ainoa kitaristi, jonka kanssa se juttu saattaisi toimia. Mies tuntuu tajuavan Panteran arvon ja ymmärtää, että mahtava myyttinen maine voi mennä pilalle hätäisten comebackyritelmien takia. S: – Ei tarvitse miettiä kuin pelkkää Cowboys from Helliä. A: – Perjantaina soi esimerkiksi Domination. Vaikkapa Power Metalin, Cowboysin ja Vulgarin muodostama kolmen suora on todella vaihteleva. A: – Far Beyond Driven on minulle viimeinen todella tuttu Pantera-albumi. Jotkut ovat kritisoineet Panteraa yksitoikkoisuudesta. Luultavasti jäätyisin aivan täysin vähäksi aikaa ja yrittäisin sitten tarjota miehelle viskiä. A: – Onneksi Vinnie Paul on ollut tiukkana. Ja jos on, niin Anselmon suoritus ainakin mietityttää..
Perkele, ne olivat synkkiä aikoja! ROB HALFORD: ”HÄN OLI VAATIMATON JALAT MAASSA -KAVERI” – Rock’n’rollin historiasta löytyy paljon hienoja kitaristeja, kuten Jimmy Page, Jimi Hendrix, Eric Clapton, Tony Iommi – ja Dimebag Darrell. Hän rakasti katsoa, kun lapset ja nuoret opettelivat soittamaan. Pantera ei tule takaisin, sillä Dimebag ei ole enää täällä meidän kanssamme. Hullu nero Ylisanoilta ei vältytä, kun Dimebag Darrellin bänditoverit ja aikalaiset muistelevat miestä. Rakastan soittamista, mutta tuolla hetkellä se tuntui raskaammalta, mutta myös tärkeämmältä, kuin koskaan aikaisemmin. En tietenkään halua miettiä, mitä kaikkea Dimebag olisi vielä saanut elämässään aikaan tai kuinka paljon hän olisi tuottanut iloa muille ihmisille, mutta kuten sanoin: Dimebagin ajatteleminen ja muisteleminen ei ole enää aivan niin tuskallista kuin joskus. Hänen jalkansa pysyivät maassa, eikä hän kehittänyt itselleen mitään roolia tai egoa. – Hellyeah-yhtyeeni uusimmalla albumilla on kappale Black December, ja se kertoo tietenkin Dimesta. Mies oli usein hyvässä maistissa, ja hän pakotti – tosiaan, käytännössä pakotti – muutkin juopottelemaan kanssaan. ”Ole oma itsesi, ystävällinen muille ja soita kuin sekopää” -motto kantaa edelleen pitkälle. En hän tiennytkään, kunhan antoi lahjoja muuten vaan! – Työskentelin Soulflyn Dark Ages -albumin parissa, kun kuulin hänen kuolemastaan. Vince oli samanlaisessa kunnossa, mutta emme tietenkään peruneet keikkaa. Useimmat hienot jutut liittyvät Panteraan, enkä ymmärrä sitä, kun ihmiset kysyvät koko ajan yhtyeen mahdollisesta paluusta. Lukekaa sanat, niin saatatte aavistaa edes vähän, miltä minusta tuntuu: ”I don’t wanna remember, all I wanna do is forget” ja niin edelleen. Hän oli oikeasti vallankumouksellinen ja valtavan luova muusikko. Mutta ei hänkään... Kun Dime raapaisi sen monsteritatsillaan, karjuin hänen vieressään: ”Tiesin sen, tämä on kuin onkin mahtava riffi, kun sinä soitat sen!” – Saatan joutua hankaluuksiin, mutta sanon tämän silti, olenhan jo iso poika: yhtyeeni keikkaili äskettäin Black Label Societyn kanssa, ja Zakk Wyldehan on tunnetusti loistava kitaristi. Jokainen saatanan kerta, kun hän tarttui plektraan... Ympärilläni on aina ollut paljon loistavia kitaristeja, mutta jos olen sataprosenttisen rehellinen, kukaan heistä ei pääse lähellekään Dimea. Mitä teki Dimebag. Pantera on minulle modernin metallin Led Zeppelin. Walk, Cowboys from Hell, Strength Beyond Strength – sieltä löytyy aivan älyttömiä riffejä roppakaupalla. Se mitä tapahtui oli ja on niin outoa. MIKE INEZ: ”OLE OMA ITSESI, YSTÄVÄLLINEN MUILLE JA SOITA KUIN SEKOPÄÄ...” – En vieläkään pysty sisäistämään hänen brutaalia kuolemaansa. Kertooko tämä jotakin Dimen intohimosta. – Dime oli melkoinen hahmo myös lavan ulkopuolella. Kävin biisien välissä oksentamassa vahvistimien takana ja oloni oli täydellisen karmea. Et tiedä, enkä tiedä minäkään, se oli liian hirveää. Usko pois, Dimebagillä oli SE ote kitaraan. Hän oli hullu nero, jolla oli järkähtämätön asenne soittamiseen ja esiintymiseen. Hän oli syntynyt lavalle – kun näit hänet lavalla, näit Dimebagin ulkokuoren, mutta katsoit myös hänen sisimpäänsä. – Jos Tony Iommi keksi hevin, Dimebag nosti sen seuraavalle askelmalle. MAX CAVALERA: ”DIME OLI MELKOINEN HAHMO MYÖS LAVAN ULKOPUOLELLA” – Dime rakasti, siis RAKASTI, kitaraa. – Levyttäminen ja kiertäminen olivat Dimelle kaikki kaikessa, eikä hän suvainnut yhtäkään tekosyytä esimerkiksi keikan pilaamiselle. Kellonajalla ei ollut mitään väliä! Minäkin olen joutunut kerran jos toisenkin kieltäytymään Jäger-shotista kymmeneltä aamulla. Lähipiirissäni oli silloin muitakin kuolemantapauksia ja surin edelleen myös Deathin Chuck Schuldineria... Tiedätkö, miltä minusta tuntui, kun kannoin arkkua hänen hautajaisissaan. Jos sattui olemaan huonoilla fiiliksillä ja Dime ilmestyi samaan huoneeseen, ei ollut pahalla päällä minuutin kuluttua. Erään kerran, kesken kiertueen, minulla oli syntymäpäivä, enkä ollut kertonut merkkipäivästä kenellekään. Hän oli läsnä kaikin mahdollisin tavoin. VINNIE PAUL: ”DIMEBAG. Hän oli meille vihainen keikan jälkeen. ZAKK WYLDE: ”TIEDÄTKÖ, MILTÄ MINUSTA TUNTUI, KUN KANNOIN ARKKUA HÄNEN HAUTAJAISISSAAN...” – Dime oli ennen kaikkea elämänmyönteinen ilopilleri. Kukaan muu ei tehnyt Panteran aikoihin sellaista musiikkia, ja samalla hän kaatoi lukemattomia esteitä monien myöhempien aikojen kitaristien edestä. Voitko kuvitella sitä tilannetta. Dimen salaisuus on, ettei mitään salaisuutta ollut. ”Max, otetaanhan kunnon paukut”, Dime vaati. Dime ja moni muu suuruus, vaikkapa Ronnie James Dio, ovat jättäneet meidät, mutta onneksi heidän perintönsä elää ikuisesti. Dime saattoi myös olla lavalla aivan infernaalisessa kännissä – usko minua, usein hän myös oli –, mutta jostakin syystä hänen kehonsa ja kitaransa toimivat silti saumattomasti yhdessä. Hänen soittonsa kuulosti aina luonnolliselta, eikä siinä ollut pienintäkään pakottamisen tuntua, niin kuin monilla hänen kopioijillaan. – Tunsin Dimen myös henkilökohtaisesti, enkä varmasti tee poikkeusta, jos kuvailen häntä erääksi mukavimmista tapaamistani ihmisistä. 18 INFERNO – Dime oli ehkä hauskin koskaan tapaamani ihminen, sellainen elämää suurempi sarjakuvasankari, johon kaikki rakastuivat päätä pahkaa. Voin muistella lapsuuttamme, kun aloitimme yhdessä soittohommat, tai sitä hetkeä, kun nousimme vuosikausien armottoman työnteon jälkeen USA:n listaykköseksi. Hurja lahjakkuus ja järkähtämätön asenne viimeistelivät paketin. Dime antoi minulle kuitenkin parikin lahjaa ja ihmettelin, mistä helvetistä hän tiesi syntymäpäiväni. Ei siis ole sattumaa, että tuhannet ja tuhannet yhtyeet ovat ottaneet Panteralta vaikutteita.. Soitin Jerryn (Cantrell, Alice in Chains) kanssa akustisesti Dimen hautajaisissa, ja hänen arkkunsa oli avoimena edessämme... ”Dime, kuuntele, olen kuolemankielissä ja oloni on ehkä maailman hirvein”, yritin sanoa. Jos näytin hänelle Pantera-aikoina jonkin mukiinmenevän riffin, aihio soundasi minun soittamanani vähintäänkin hapuilevalta. Se merkitsi hänelle koko maailmaa. Muistan eräänkin konsertin, juuri ennen Cowboys from Hellin nauhoituksia, kun minä ja Vince (Vinnie Paul) olimme saaneet pahan ruokamyrkytyksen. PHIL ANSELMO: ”DIMEBAGILLA OLI ’SE’ OTE KITARAAN” – Dime. Dime ei hyväksynyt selitystä vaan totesi, että ensi kerralla vedät sitten puolet kovemmin, tai tulee turpaan. JOO, PYSTYN PUHUMAAN HÄNESTÄ...” – Rakkaan veljeni kuolemasta on kymmenen vuotta. Eikä hän muuttunut Panteran suosion myötä lainkaan. Muutamienkin muusikoiden kannattaisi ottaa tästä oppia. – Ihmiset eivät tiedä kovin laajalti, että Dime osallistui usein myös hyväntekeväisyysjuttuihin ja osti esimerkiksi kotiseutujensa lapsille kitaroita sekä muita instrumentteja, kannusti heitä musiikin pariin. En tule toipumaan siitä joulukuisesta tragediasta koskaan, mutta pahimmat tuntemukset ovat vuosien mittaan jo vähän laantuneet. Että mitä vittua jätkät, te ette antaneet tänään täyttä sataa prosenttia. Hän hallitsi bodya, kaulaa ja kieliä täysin totaalisella tavalla ja soitti aina jokaisen nuotin kuin se olisi hänen viimeisensä. Hän näytti lavalla rocktähdeltä, mutta lavan ulkopuolella hän oli vaatimaton jalat maassa -kaveri. Kitara oli Dimelle ruumiinosa, hänen kolmas kätensä, ja kitaran kielet olivat hänen verisuoniaan. Hän teki kitaralla aivan mitä tahtoi, missä kunnossa hyvänsä. ”Mies, en voi alkaa juoda aamupäivällä, jos minulla on keikka illalla!” Voin silti myöntää, että ryyppäsin aivan liikaa silloin, kun Sepultura ja myöhemmin Soulfly kiersivät Panteran kanssa. Toisaalta, hyviä muistoja on tietenkin tuhansittain
Vilho (Rajala) on rumpalina niin heviäijä, että vaikka toisin jonkun akustisen balladin, meidän myllyn läpi mentyään se on ihan jotain muuta, Selo kertoo. – Nimenomaan, vaikka biiseissä on todella paljon erityyppisiä juttuja. – Onhan se omanlaisensa haukkumasana, että ”saatanan hippi”, heti kun on karvaa naamassa. Nyt on nauttinut helvetisti siitä, että pääsee kämpille vaan soittamaan. Imu jatkunee konkarimiesten uutta nuoruudenintoa puhkuvan debyyttilevyn myötä. Paikkaajaksi löytyi Niko Viita-Aho. Ehkä siinä on se, että biisit tehdään koulupoikameiningillä, töitten jälkeen treeniksellä, Pusa täydentää. Mutta tee se itse -meininkiä tässä on aika rutkasti, laulusolisti Janne Selo valottaa. 15-vuotiaan riemulla Egokillsin monipuolisissa otteissa kuuluu juurikin tekemisen ilo ja pidäkkeettömän soitannan riemu. Nyt kaikki mitä tuli saatiin omasta mielestä. – Bändissä on erilaisia tyyppejä, ja kaikki tuovat oman juttunsa mukanaan. Ainakin. Hippihaahuilua ja idealistista taivastelua bändi ei toiminnassaan toteuta. Ihan yhteen sapluunaan Egokills ei kuitenkaan solahda, sillä bändin pätkeestä löytyy groove metalia, grungea, melodeathiä ja thrashiä. Jokin sen vetää silti kasaan Egokillskappaleeksi. – Ei meistä kukaan ole hippi siinä sanan perimmäisessä tarkoituksessa. TEKSTI KIMMO K. Satunnainen kuulija kuvaili bändiä hippimetalliksi, ja osuva nimitys tarttui. Hevipuritaanit kun ei moista sulata. KOSKINEN KUVA MARKUS LAAKSO Tamperelaisbändi Egokills ehti esiintyä isoillakin festareilla jo ennen levykantaan siirtymistä. Hippijuttu nousee kaksikon kanssa jutustellessa esiin useammassakin yhteydessä – tosin sopivan virneen kera. – Mietittiin tuosta Uniklubi-kytkystäkin, että onko se enemmän taakka kuin hyöty ottaa esille. Ei niissä ole mitään pahaa, mutta ei meidän bändissä ole pakko alkaa hipiksi. – Uniklubin kanssa ei loppuaikoina treenattu, käytiin vain keikoilla. Rakkaus musiikkiin on tuntunut taas löytyvän, Selo sanoo. Siellä me varmaan jauhettaisiin vieläkin, ellei kaverit olisi sanoneet, että tulkaa nyt ulos sieltä. HIPIT RAUTAA S oittohommissa kokeneista jampoista koostuvan Egokillsin monipuolinen ilmaisu on hankalasti lokeroitavaa. Kannuksia on teroitettu maanalaisissa metalliympyröissä hyviä ja ankeita kokemuksia bänditouhusta hankkien. Jäsenten tuuheat parrat, valtoimenaan liehuvat hiukset ja kukkaisrensselit alleviivaavat mielleyhtymää. – Onhan tämä meidän eka levy, ja tavallaan bändi etsii vielä linjaansa. Yhtyeen Creation-debyyttilevyllä soittanut kitaristi Pasi Viitala esimerkiksi teki ihan klassisen hippiliikkeen: hän pakkasi kimpsunsa ja häipyi Intiaan etsimään itseään. Itse haen siitä meiningistä niitä hyviä juttuja, basisti Mika Pusa kertoo. 20 INFERNO Kaksikko tunnistaa mahdolliset ennakkoluulot yhtyettään kohtaan. Tunnetuin tausta on Uniklubin kitaristina toimineella Selolla. Vaikka Creationia voisi luonnehtia jopa sillisalaatiksi, bändin ”myllyn” ansiosta se tuntuu pysyvän nipussa ihmeellisellä tavalla. Itselleni, samoin kuin monille pahaaaavistamattomille kuulijoille, yhtyeen räväkästi metallinen ote on ollut yllätys