DREAM THEATER VIIKATE OMNIUM GATHERUM & AMORAL LOST SOCIETY AVANTASIA LEMMY ELÄMÄ ON RASKASTA. 1/2016 I HINTA 8,90 euroa ”Ihmisku nnan pahin uhka on ihmiskun ta itse.”
THE MUTE GODS DO NOTHING TILL YOU HEAR FROM ME SPOCK’S BEARD DAY FOR NIGHT · BEWARE OF DARKNESS Steve Hackettin kokoonpanossa kiertäneen Nick Beggsin tuoreimman yhtyeen debyytti! Century Median tuorein suomikiinnitys, psykedeelistä folkia ja raskaampaa riffittelyä yhdistelevä Hexvessel, jonka päämies on tuttu myös Beastmilk-yhteyksistä. Albumi kaupoissa 29.1.! KEIKAT: 12.3.2016 HELSINKI Korjaamo 16.3.2016 TAMPERE Klubi 17.3.2016 TURKU Dynamo 18.3.2016 JYVÄSKYLÄ Musta Kynnys Alan ja Neal Morsen tunnetuksi tekemän progekokoonpanon julkaisut saatavana nyt mahtavina vinyyleinä! TRANSATLANTIC SMPTE · THE WHIRLWIND · BRIDGE ACCROSS FOREVER Neal Morsen johtaman progerock-yhtyeen mestariteokset nyt komeissa vinyylipaketeissa! Julkaisu 5.2.2016 DAYS OF PURGATORY · HORROR SHOW · SOMETHING WICKED THIS WAY COMES Harvinaiset ICED EARTH -vinyylit saatavana jälleen! Upeat paketit, ota haltuun! JULKAISU 12.2.2016 …AND YOU WILL KNOW US BY THE TRAIL OF DEAD -yhtyeen laulajan soololevy! CONRAD KEELY ORGANIC MACHINES www.SUPERBALLMUSIC.com www.INSIDEOUTMUSIC.com www.CENTURYMEDIA.com
SUPPORT
044 018 078 024 039 02 8 08 2 LA N C E KO O M A VI LL E JU U R IK KA LA C H AD G R IF FI TH H AN N A LE PP ÄN EN. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Sec ret s of the Mo on , Pyu ria, En shi ne , Ch ao s Ec hœ s, Wo lfh ord e 014 Inf ern o-k olu mn i & ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b, kei ttiö ssä Sp ellg oth 018 Om niu m Ga the rum & Am ora l 02 4 Dr eam Th eat er 02 8 Lo st So cie ty 032 Vii ka te 036 Wi tch cra ft 039 Av an tas ia 04 4 Me ga de th 05 2 Vu od en 20 15 ras ka im ma t – toi mi tuk sen top vito set 05 4 Pö lky llä : Ste ven Wi lso n 05 8 Sa lam yh kä : Zic o Ch ain – Fo od (20 07) 06 1 arv iot , pä äo sas sa Bo rkn ag ar 076 de mo t, pä äo sas sa Ass em ble the Ch ario ts 078 Va nh a liit to: Lem my Tan eli Jar van san oin 08 2 Ku ud es pii ri: me tall ia ha nu rist a
OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. F I ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 123 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 123 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N YHTEISTYÖSSÄ:. W W W . N U M M I R O C K
www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 16. Tällaisten sankarien mukana kuolee aina myös osa itseä, ja heidän lähtönsä saa miettimään omaakin kuolevaisuutta. On karmeaa ajatella, ettei näin olisi. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Aivan kuin sitä ei miettisi jo muutenkin liikaa. F I ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 123 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 123 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N YHTEISTYÖSSÄ: 7. vuosikerta Numero 133 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. DAVID BOWIE Blackstar ORANSSI PAZUZU Värähtelijä BORKNAGAR Winter Thrice TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT MOTÖRHEAD No Remorse TENHI Maaäet ENTOMBED A.D Dead Dawn MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Ja että vanha sen kuin tekee, kuten luonnollista on, tilaa uudelle. Olisi helppo juuttua päivittelemään, ettei moisia kuninkaita synny enää koskaan, mutta silloin karahtaisi subjektiiviseen harhaan. N U M M I R O C K . W W W . Isin levyhylly SITTEN edellisen Infernon numeron on kuollut kaksi lapsesta asti suuresti ihailemaani artistia. Ensimmäinen heistä, rockin ruumiillistuma, rosoinen häiskä, joka ei muuttunut vuosikymmenten aikana miksikään, meni vähemmän yllättäen ja jätti jälkeensä lähinnä haikeutta. Toinen, monessa ensimmäisen vastakohta, tyylejä ja kuoseja kuin kalsareita pitkän uransa aikana kuluttanut kameleontti, karkasi avaruuteen aivan yhtäkkiä ja tuuppasi samalla todellisen surun puseroon. Totuus lienee, että ihan jokaisella sukupolvella on omat lemmynsä ja bowiensa. Ihan varmuuden vuoksi. Jälkimmäisen kuolinuutisesta on tätä kirjoittaessa päivä, ja tunnen itseni melkoisen alakuloiseksi. Mutta koska puu on koputtelua varten, taidan kuitenkin määrätä omalle jälkikasvulleni entistäkin tukevamman isin levyhylly -kuurin
– He ovat olleet tiukasti mukana heti alusta alkaen, ja menimme äänittämään biisejä studioon koko bändin voimin. Secrets of the Moonin musiikki on ollut haastavaa, niin sanottua ”ajattelevan ihmisen black metalia”, joka tarjoaa vastausten sijaan runsaasti kysymyksiä. Melankolinen Sun ei kuulosta juurikaan alkuaikojen Secrets of the Moonilta. – Meillä ei ole periaatteessa mitään muuta, joten kyllä sillä on arvoa. Meillä ei ole tarvetta piiloutua maskien ja niittien taakse, sillä haluamme pitää touhun aitona itsellemme. En pystyisi koskaan samanlaisiin soittosuorituksiin kuin he! Tajusimme, kuinka kappaleita voi sovittaa uusilla tavoilla ja kuinka kappaleet saavat tätä kautta uutta tehoa, joten opimme toisiltamme paljon. Ulkopuolisen korvin ja silmin tämä lähestymistapa tuntuu luontevalta, mutta oletteko miettineet yhtyeen sisällä tekevänne jotain ainutlaatuista. Sitä ei tee myöskään albumin nimi. – Kun päätimme edellisen Seven Bells -kiertueen, entinen basistimme teki itsemurhan, pitkäaikainen rumpalimme Thelemnar jätti bändin ja äitini kuoli vain kuukautta ennen tyttäreni syntymää. Mikä uusien tyyppien merkitys Sunilla on. Emme pääse siitä koskaan eroon, vaikka kuinka yrittäisimme. Mikä on mielestäsi ihmiselämän todellinen arvo. Uudet jäsenet antoivat meille paljon ideoita ja inspiraatiota, ja molemmat ovat aivan huikeita muusikoita. Ovatko vastoinkäymiset muuttaneet ajatuksiasi ihmisyydestä. – Sun-nimi on otettu Seven Bellsiltä löytyvän Worship-kappaleen pätkästä ”towards a new sun at the end of the world”, koska se pyöri mielessäni uusia kappaleita kirjoittaessani. Tuo lause kuvasi prosessia hyvin, ja koska koko pätkä olisi ollut nimeksi liian pitkä, päädyimme vain Suniin. Pyrimme vain luomaan mahdollisimman hyviä biisejä ja tuomaan itsemme esiin siten kuin hyvältä tuntuu. Musta ydin säilyy SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN 8. Koetko, että olette liukumassa hiljalleen ulos blackin parista. Uusi Sun-levy vie yhtyeen entistä kauemmaksi genren ominaispiirteistä. – Ei, emme yritä luoda mitään uutta tai mullistavaa, se on täysin mahdotonta. Se osoitti, että tarvitsen musiikkia selviytyäkseni, laulaja-kitaristi sG pohjustaa. Koska elämä on ehkä vain väliaikaista, siitä tulee nauttia ja pitää kiinni parhaansa mukaan. – Niin, miten sen nyt ottaa... Kun katson tyttäreni silmiin, tunnen, että elämä on arvokas asia. Koin hyvästejä, kuolemaa, elämää ja syntymää enemmän kuin koskaan. Kuulimme olevamme erikoinen bändi jo toisen levymme [Carved in Stigmata Wounds, 2004] aikoihin. Esimerkiksi minulle Mercyful Fate on enemmän black metalia kuin yksikään Gorgorothin levy, ja meidän tyylimme on nojannut aina perinteiseen riffivetoiseen heviin. SUN ei todellakaan kuulosta black metalilta sen perinteisimmässä ja mustavalkoisimmassa merkityksessä. Oli valtava helpotus kirjoittaa levyä, koska en pystynyt puhumaan näistä asioista kunnolla pitkään aikaan. Mitä ajoitte takaa tällä otsikolla. Kvartettinne basisti ja rumpali vaihtuivat viime vuonna. Saksalainen Secrets of the Moon on luonut mustanpuhuvaa metallia omin säännöin jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Sunilla asiat ovat muuttuneet entistä enemmän, mutta musta ytimemme säilyy
-festareilla kuin Wackenissa tai Hellfestissä. Homma kuitenkin toimii, koska meillä on vahva tahto ja tarve tuoda esiin uusia ideoita, mikä pitää touhun tuoreena ja inspiroivana. Vaikka perinteisessä metallissa ei ole todellakaan mitään vikaa, emme ole kiinnostuneita sellaisesta ilmaisusta, joten olemme kumonneet jo lähdössä kaikki konservatiiviset äärimetallisäännöt. – Deathja black metal on musiikkimme perusta, ja se kuuluu soundistamme – jos ei muuten, niin ainakin tunnelmassa. Tämä on yksi tapa luoda musiikkia ja sopii täydellisesti juuri meille. – Olemme kokeneita artisteja, joten meillä ei ole enää tarvetta toistaa esikuviemme tekoja. 2015 ei jäänyt historiaan varsinaisena death metalin klassikkovuotena. – Ehdottomasti! Meillä oli tarve kartoittaa uusia musiikillisia alueita, ja päätimme perustaa sitä varten täysin uuden projektin, bassosta, laulusta ja koneista vastaava Stefan Thanneur tokaisee. Oliko alkuperäinen tarkoituksenne perustaa uusi bändi, jotta voisitte tehdä jotain täysin erilaista. Mitkä asiat inspiroivat teitä bändinä. Lähinnä äärimetallista ja ambientista vaikutteensa nappaileva bändi on todellakin ”jotain aivan muuta”, ja vastaavia yhtyeitä on mahdotonta nimetä. Genre tarjosi kuitenkin muutamia positiivisia yllätyksiä, kuten omintakeista, progressiivista ja tummanpuhuvaa kuoloa trippailevan ranskalaisen Chaos Echœsin näyttävän esiintulon. – Improvisaatio tuo jännitystä peliin mutta antaa myös paljon vapauksia: jokainen muusikko näkee ja kokee musiikin eri tavalla, ja juuri tähän tähtäämme. Musiikkinne kuulostaa suurilta osin improvisoidulta. Suorien vaikuttajien nimeäminen on hankalaa siksi, että nämä artistit eivät ole inspiroineet meitä välttämättä suoraan riffien tai biisien kautta, vaan pikemminkin heidän visionsa tai luovuutensa osalta. Mitä toivotte saavuttavanne tämän bändin kanssa. Uskon, että yhteisen ajan puutteella on hyvä puolensa, koska pysymme sen ansiosta tehokkaina ja keskitymme itse asiaan. Stefanin mukaan julkaisutahti selittyy bänditoiminnan tehokkuudella. Irti äärimetallin kahleista 9. Jos asiat jatkuvat samaan malliin, voisin sanoa, että olemme saavuttaneet haluamamme. – Asumme aika kaukana toisistamme ja meillä on meneillään myös muita hommia ja projekteja, joten emme näe toisiamme kovin usein. – Jos nyt kuitenkin pitää mainita jotain, niin tunsimme olevamme musiikillisesti enemmän kotonamme Le Guess Who. Kuljemmekin kohti tuntematonta kentällä, joka on todella kaukana mukavuusalueeltamme. Kuinka olette päätyneet tähän ratkaisuun. SH A N T ID A S R IE D A C K E R METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ CHAOS Echœs perustettiin teknistä joskin perinteisiin pohjaavaa death metalia vuosina 1995–2010 paiskoneen Bloody Signin jäämistöistä. Nyt yhtyeen tekee erityisen ajankohtaiseksi joulukuussa ilmestynyt The Occursus Series -vinyylikolmikko, joka kattaa bändin harvinaiset demoja ep-julkaisut. Erityisesti Transientin saama positiivinen palaute on ollut todella yllättävää. – Onneksi menestys ja maine eivät ole tavoitteitamme, joten mahdollisuutemme ovat rajattomat! Jos totta puhutaan, olemme jo tyytyväisiä tekemisiimme. Bändin loistava debyytti Transient ilmestyi viime vuoden keväällä
On lähes mahdotonta mainita kanssanne samantyyppisiä bändejä, mutta mielessä pyörii tietty ”turkulainen hulluus”, jota esimerkiksi muinainen Xysma ja monet muut kaupungin metallibändit ovat edustaneet. Minua kiinnostaa uusien ideoiden kehittäminen, ja tarkoitus on luoda rohkeita yllätyksiä hyvällä maulla, kitaristi O kertoo. – Vesalius on levyn teeman alkulähde. Pyuria jää usein mainitsematta merkittävimmistä suomalaisista kuolometallibändeistä puhuttaessa. – Xysma oli vahva vaikuttaja alussa, mutta sijoittaisin myöhemmät ”erikoisemmat” kuuntelunkohteet enemmän Jenkkilään. Kannet suunnitellut Dark Lust for Designin Jussi Kandelin käytti myös komeasti muokaten hyödykseen alkuperäisiä piirroksia De humani corporis fabrica libri septem -teoksesta [Vesalius, 1543], laulaja H paljastaa. Päässä alkoi pyöriä kertomus kultista, joka lukee Humani corporista käsityksessä, että se on kartta sielun löytämiseksi. – Kyllä täällä on silti tyylilajista riippumatta tiettyä kieroa huumoria, joka tulee ilmi varsinkin livenä tai lyriikoissa. Näiden kimuranttien vaikutteiden saamista vaikeuttaa Turussakin blackin, thrashin ja doomin suosio, joten tyylillisesti mennään vähän vastavirtaan, O sanoo. En kuvitellut sen päätyvän levylle, mutta kertoo jotain bändin avoimuudesta, että se sinne lopulta meni. Uskonnot toivat vielä lisänsä kokonaisuuteen. Miksi tämä valikoitui levyn otsikoksi, ja kuinka kiinnostuneita olette aiheesta yleisellä tasolla. Tarkoituksena on avata portti toisaalle, mutta lopulta tästä aiheutuu läjäpäin murhaa ja hurmetta. Tekstit ovat fiktiivisiä kertomuksia mustalla huumorilla ryyditettynä, mutta ne kommentoivat kylmää todellisuutta. Turkulaista hulluutta SYTYKKEITÄ SA M I H A A V IS T O 10. – Death metal on siitä hieno tyylilaji, että siinä ei ole muita rajoja kuin kokonaisuuden sovittaminen tietyn genrelle ominaisen putken läpi, mikä voi tarkoittaa paikoitellen kieroa huvittelua – vaikkapa gangstaräpriffiä death metal -otteella. Omasta puolestani voin sanoa, että omaleimaisuus on rajojen koettelua, mutta mistä se taas kumpuaa, sitä on kysyttävä terapeutiltani. Levyn nimi viittaa ”anatomian isäksi” kutsuttuun Andreas Vesaliukseen. Onko teillä vaikeuksia päättää, mitä genreä edustatte, vai mistä tämä sekamelska johtuu. Koetteko että Turun metallibändeissä on jotain omaleimaista. – Pitkäaikaisena death metalin tekijänä anatomian opuksia on tullut selattua aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa tutkin aihetta syvemmin ja palaset loksahtivat paikalleen – tai pois paikaltaan sopii ehkä tähän paremmin. – Villeimmät ideat ovat tulleet eri kulttuureissa matkustellessa, eivätkä ne ole väkisin haettuja. Suurin syy tähän lienee yhtyeen epäortodoksinen lähestymiskulma death metalin kirjoittamattomiin sääntöihin. Mainittakoon, että levyltä löytyy kyllä ihan perinteistä, suoraviivaista ja bändin historian nopeinta grindimäistä paahtoakin. Viimeinen raita on toki jotain ihan erilaista. CULT of Vesalius taitaa olla monimuotoisin vuonna 2015 kuulemani metallilevy: löytyy grindausta, deathiä, rockia ja kiemurtelua, ja levy vielä päättyy suomeksi lauletuissa neofolkahtavissa tunnelmissa
Skandimytologiaa ei mielestäni ole pilattu, vaikka se on ajoittain yritetty rinnastaa kaikenlaiseen paskaan. Musiikkinne voi niputtaa folk metal -genreen. Wolfhorde tekee omaa juttuaan, mutta toki vaikuttajien pitää kuulua, varsinkin silloin, kun vaikutteet on saatu laadukasta ja tyylitajuista musiikkia tekeviltä yhtyeiltä, genrestä riippumatta. Mielensäpahoittajia, väärinymmärtäjiä sun muita vesseleitä on kumminkin joka nurkka puolillaan. – Nimet saattavat aiheuttaa hilpeyttä, tai vaihtoehtoisesti viedä viimeisetkin uskottavuuden rippeet, mutta niistä käynee selväksi, että emme ota tekemisiämme liian vakavasti. Periaatteessa meno on siis ”sitä samaa”, mutta saatte homman kuulostamaan jollain ihmeen tavalla mielenkiintoiselta. Mikä erottaa teidät muista saman tyylilajin bändeistä. Teillä on aika epätavalliset taitelijanimet. Musiikissa on kyse taiteesta, jossa täytyy olla vapaus toteuttaa itseään kulloinkin sopivalta tuntuvalla tavalla. – Kansanmusiikki on yksi taustavaikuttajista. Koetteko liikkuvanne vaarallisilla vesillä, ja joudutteko esimerkiksi miettimään, mitä kirjoitatte sanoituksiinne tai minkälaisia symboleja tuotte esiin. Tarinoita rauhasta ja toivosta METALLIA PIENISSÄ PALOISSA 11. – Nuo bändit ovat olleet kuuntelussa, mutta monet tämän levyn kappaleista on tehty aikana, jolloin en vielä kuunnellut kyseisiä yhtyeitä. Onko teillä pohjaa niin sanotusti aidosta kansanmusiikista vai ovatko vaikutteet tulleet muiden folk metal -bändien diggailun myötä. Towards the Gate of Northilta löytyy kannelta, munniharppua ja monia muita kansansoittimia. Siitä huolimatta teemme musiikkia tosissamme, ja esikoistakin tuli viilattua yli kolme vuotta. Toivottavasti siitä kuulee työstämiseen käytetyn ajan, vaivan ja huolellisuuden. Vielä lyhyemmän hetken olemme tienneet, mikä Wolfhorde-niminen yhtye on, kitaroista, perinneinstrumenteista ja koskettimista vastaava Werihukka mietiskelee. Varsinaisia kansansävelmiä musiikissamme ei ole käytetty. Musiikistanne kuuluvat läpi perinteiset finntrollit ja ensiferumit. Miksi päädyitte niihin. – Harrastusta on ylläpidetty ja omia kappaleita soitettu pitkään, mutta samaan aikaan on täytynyt etsiä oma polku jota kuljetaan. – Voi olla mainittua, että toiminta alkoi vuosituhannen vaihteessa, mutta se on sikäli harhaanjohtavaa tietoa, että tällä nimellä on toimittu vähemmän aikaa. Debyytillä on sävellyksiä arviolta kymmenen vuoden aikajaksolta. Sittemmin paikalliset miekanheiluttajat ovat niittäneet mainetta pitkin Tellusta, ja nyt karkeloihin on astumassa uusi pätevä tekijä, Wolfhorde. – ”Mitähän ihmiset ajattelee?” on ajatus, jolle en uhraa toviakaan elämässä, laulaja-rumpali Hukkapätkä tokaisee. Suomalaisen folk metalin perinteet ulottuvat Amorphisin alkuvuosien levytyksiin. Skandimytologioiden käsittely musiikissa koetaan tietyissä piireissä poliittisesti epäkorrektina. SYTYKKEITÄ WOLFHORDE on ollut kasassa vuosituhannen alusta lähtien, mutta ensimmäinen levy, Towards the Gate of North, on ulkona vasta nyt. Oletteko hitaita tekemään biisejä vai mistä verkkainen tahti johtuu. – Levy on tarina lopullisen rauhan saavuttamisesta, jonkinlaisen toivon etsimisestä, ja mytologia on mukana inspiraationlähteenä. – Sanoudumme irti poliittisista suuntauksista, rotuajatteluista sekä muusta mielenköyhyydestä
– Kyllä, sekä sukuettä musiikkijuureni ovat todellakin Suomessa, sillä isoäitini oli täysin suomalainen pianonsoitonopettaja, joka opetti minulle ensimmäiset musajuttuni. Jari, Enshine vaikuttaa suurelta osin sinun sooloprojektiltasi. Emme ole soittaneet keikkoja ja olemme pitäneet matalaa profiilia ihan tarkoituksella: ei tässä olla maineen perässä. – Jos ihan totta puhutaan, olettaisin tämän johtuvan siitä, että musiikkiamme ei ole markkinoitu oikeastaan mitenkään. Enshinen musiikki on virkistävällä tavalla erilaista, sillä yhtye saa muokattua jo miljoonasti kuulluista melodisista doom/death-vaikutteista iskevän yhdistelmän. Joka vuosi tulee niin käsittämätön määrä uutta musiikkia, että ehkä levymme jäi myös siksi monelta huomaamatta. – Jokaisen biisin sanoitukset ovat oma tarinansa, eräänlaista scifiä, jonka aihepiirit ovat melko esoteerisia. Mistä kappaleissanne itse asiassa lauletaan. – Joka tapauksessa, tunnen useimmiten enemmän yhteyttä suomalaiseen kuin ruotsalaiseen metallisoundiin – ainakin mitä nykyiseen skeneen on katsominen. Niin esikoislevy Originin (2013) kuin Singularitynkin sanoitukset pyörivät unenomaisissa, toismaailmallisissa tunnelmissa. Onko sinulla sukulaissuhteita Suomeen. – Melodista, tunnelmallista, doomia, deathiä, rockia... Olen myös sukua klarinettivirtuoosi Kari Kriikulle, mutta se nyt ei varmaan ole vaikuttanut millään tavalla musiikkiini. Jo ensimmäistä kertaa albumia kuunnellessa tuli mietittyä, miksi näinkin valmista tavaraa puskeva bändi on onnistunut pysyttelemään täysin pimennossa. käytän yleensä näitä termejä musiikkiamme kuvaillessani, aloittaa kaikista soittimista rumpuja lukuun ottamatta (sessiorummut on soittanut Marduk-mies Fredrik Widigs) vastaava Jari Lindholm. Sinulla on täysin suomalainen etunimi ja musiikin tunnelmista haistaa selvästi suomalaisen ahdistuksen ja alakulon. Onko mieleesi tullut kasata ihan oikeaa keikkailevaa bändiä. Osaamista matalalla profiililla SYTYKKEITÄ 12. RUOTSALAIS-RANSKALAISTA yhteistyötä edustavan yhtyeen kakkoskiekko Singularity on pahuksen kova. Jätän kuulijalle suuren tulkinnanvapauden, sillä sanoitusten avaaminen vie pois osan kuunteluprosessin mielekkyydestä, Pierre vastaa. Pintaa raaputtamalla saattaa kuitenkin löytää todellisia aarteita, kuten Enshinen tuoreimman levyn Singularityn. Soundista löytyy paitsi jylhää melankoliaa Insomniumin malliin myös keskivaiheen Katatoniaan viittaavaa tunnelmaa sekä hieman modernimpaa ja teknisempää metalliosaamista Scar Symmetryn linjoilla. Positiiviset yllätykset ovat metallimusiikissa nykyisin harvassa, vaikka tarjontaa ja variaatiota löytyy enemmän kuin koskaan. En oikein usko, että olisimme muuttumassa oikeaksi bändiksi ihan lähiaikoina, sillä asumme niin kaukana toisistamme, mutta muutama pistokeikka silloin tällöin tuskin tekisi pahaa. – Kun aloittelin tätä hommaa vuonna 2009, Enshine oli ihan puhdas soolojuttu, mutta kun Seb liittyi mukaan vuotta myöhemmin, se muodostui nopeasti niin sanotusti duoprojektiksi. Nämä teemat esiintyvät myös levyjen kansitaiteessa, jotta kuulija saisi kokonaisvaltaisen kuvan siitä mistä on kyse. – Meillä on päällämme salainen viitta, jonka nimi on underground, laulaja Sebastien Pierre vitsailee
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN Sammelanzeige 01-16.indd 1 13.01.16 16:40
Kuten vaikka se Slayerin War Ensemble, täydellinen sodanylistys. Ja olisinko siihen edes koskaan tutustunut. Ihan yhtä kokonaisuuden kannalta oleellisia asioita ovat myös esimerkiksi kansigrafiikka, promokuvat ja koko musiikin visuaalinen mielikuva. Tai Deicide Deicide, jos Glen Benton ei olisi nuorena poikana polttanut käännettyä ristiä otsaansa. Musiikki on aina kokonaisuus. Olen ehkä elitisti, mutta en vain pysty käsittämään, miten niin voi ajatella. Enemmän kuin vain viihdettä, musiikki on aina ollut äänitorvi, jonka kautta sanoa asioita ja kertoa mielipiteitä, oli kyse sitten punkista, hip hopista tai metallista. Hätinen pahoitteli sitä, ettei saanut nauttia Slayerin keikalla musiikista musiikkina ilman, että joutui kuulemaan herra Arayan mietteitä maailmanmenosta. Silloin niiden sanoma tuli ensin. Ei Napalm Death olisi ollut Napalm Death ilman Nazi Punks Fuck Off -paitoja. Silloin oli saksalaisia hevilehtiä, jotka välittivät mielikuvaa ja joiden kautta tutustuin moneen legendaan tietämättä heidän musiikistaan aluksi mitään. Musiikki taidemuotona on parhaimmillaan ajaton. Ja kun niin päättää tehdä, lähtemällä esimerkiksi Slayerin keikalle, on turha päivitellä, jos taiteilija käyttää äänitorveaan. Siinä missä kiinnostava kansi saattaa vetää minulle ennalta tuntematonta bändiä puoleensa, huono bändikuva saattaa karkottaa. Infernon Jukka Hätinen kirjoitti joulukuussa tämän aviisin nettisivuille kommentin, kuinka Slayer oli lähtenyt keikallaan mukaan päivänpolitiikkaan. INFERNO-KOLUMNI TEEMU SUOMINEN Musiikki = kokonaisuus VOITA MEGADETHIÄ! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja voit voittaa Megadeth-aiheisia palkintoja! Osoitehan on www.inferno.fi. Mutta kyse on myös taiteesta, ja minulle taide on parasta silloin, kun sen pinnan läpi pääsee raaputtamaan syvemmälle. Taiteessa on kerroksia, ja vasta niiden kaikkien avautuessa pääsee ymmärtämään myös ajatusta – ja ehkä myös taiteilijaa – sen takana. Toki, kyse on viihteestä, ja jokainen saa viihtyä tavallaan. Vähän kuin toteaisi kirjan sisällön olevan merkityksetön, kunhan se on hyvin kirjoitettu, tai että ei sillä leffan juonella ole niin merkitystä, kunhan sen kuva on hienoa. Kirjoittaja on vuorikiipeilijä. Aikana ennen internetiä tämä korostui varmasti enemmän, kun musiikkiin ei päässyt tutustumaan muutamalla napinpainalluksella. Aivan. Kirjoittaja oli kokenut, ettei äärimetallin legendalle sovi moinen, ryhtyä nyt ottamaan kantaa keikoillaan War Ensemblea sisään spiikatessaan. Se on ollut ilmaisun kanava, jonka osia ovat kaikki bändiin liittyvä välispiikeistä sanoituksiin ja promokuvissa päällä oleviin T-paitoihin. Minulle oleellinen osa musiikkia on sen tarkoitus, miksi se on tehty, mitä sillä halutaan sanoa. Netistä löydät myös uutisia, levyblogin, livearvioita ja ennakkokuunteluja. Black metalista en viitsi edes aloittaa. Jos Burzumin Filosofemin tippukiviluolasoundin taustalla hymisisi bergeniläinen enkeliparantaja ja kantta koristaisi yksisarvinen, olisiko se yksi maailman parhaista levyistä. PS. Siksi se, että jonkin, minkä tahansa, yhtyeen sanoma ei toisi soitinten samassa rytmissä soimiseen mitään lisää, tuntuu vieraalta ajatukselta. Kun biisin 25 vuotta sitten sanoittanut taiteilija kertoo sen yhteydessä mielipiteensä nykyajasta ja joku yleisössä pahastuu tästä, en voi olla ajattelematta, että se joku on lähtenyt väärälle keikalle. EN ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joiden mielestä ”musiikki on vain musiikkia”. SKA BA. Musiikki on itse asiassa yksi tasa-arvoisimmista ilmaisun muodoista, koska kuka tahansa on oikeutettu tekemään sitä! Vastuu, haluaako vastaanottaa yhtyeen sanoman, on ainoastaan kuulijalla. Jokin, mikä on sanottu ääneen ensi kertaa vuosikymmeniä sitten, voi päteä uudelleen tässä muuttuvassa maailmassa. Tai joiden mielestä ”sanoituksilla ei ole niin väliä”
Musiikki = kokonaisuus
Lisää lihaliemikuutio (tai jos sinulla on hyvää lihalientä, käytä 5 dl sitä ja 5 dl vettä), bonito-hiutaleet, merileväjauhe, pieni loraus soijaa (mielellään vähäsuolaista, sillä sopassa on jo melko kivasti otetta), chiliä maun mukaan (mitään naga-hommia tähän ei kannata tunkea, sillä kuivatut miedommat toimivat kivasti), teelusikallinen miriniä sekä misotahna. 6. Kaivele kiihkoissasi uunivuoka esille ja puolita sipulit niin, että renkaat pysyvät ehjinä. Kaappi täynnä syömätöntä ruokaa, eikä loppua näy. Kauho nuudelit lautaselle, lisää lientä päälle, asettele kinkut kivasti yhdelle laidalle, munanpuolikas toiselle, sipulikukka kolmannelle ja ripottele väliin purjosiivut. Siivuta purjon vihreästä osasta (tai kevätsipulista) kapeita siivuja ja leikkaa merilevälevyistä noin 5x10 sentin kokoisia suorakaiteita. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita sipulit sinne. Sipulit ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet ruusunnupun lailla ja karamellisoituneet pinnasta. 4. 2. Kun liemi kiehuu, siivuta haluamasi määrä kinkkua noin puolen sentin siivuiksi ja lisää kattilaan. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Nipponin veijon joulurääppiäiset Hornasta ja Turmion Kätilöistä tuttu Spellgoth osaa kumartaa köökin puolella itään pyllistämättä kuitenkaan länteen. Leikkaa sipuleihin vielä plussaviillot, mutta ei pohjaan asti. Koristeeksi ja ihan syötäväksi tökkää merileväsuorakulmiot kulhon laitaan. 3. Jos sinulla on silavaa, ota sitä noin 50 grammaa, pilko ihan pieneksi sipellykseksi ja lisää kattilaan. Ennakkoluuloja sikiävässä mielessä resepti voi aluksi vaikuttaa epäilyttävältä ja turhalta hienostelulta. Ota iso kattila ja laita sinne litra vettä. Mutta sieltä se ajan myötä kehittyy. Leikkaa ne kahtia pituussuunnassa, kaada pikkuisen soijaa lautaselle ja pistä keltuaispuoli alaspäin marinoitumaan jääkaappiin. Nipponin ruokamaakarit ovat sellaisia perfektionisteja, ettei meillä pohjoisen multasuilla ole toivoakaan raapaista heti ykkösellä upeinta lientä ikinä. Heitä sekaan myös nuudelit. Tällä metodilla ratkeaa myös jokavuotinen jouluruokajämäongelma. Nuudelit valmistunevat noin kolmessa minuutissa, ja näin ollen myös koko eväs. Tirvase munat kattilaan ja keittele koviksi. Alappa joloppi kiehutella lientä ja maistele. Lopputuloksena on kuitenkin härmäläiseen suuhun sopiva, tuhti keitos, josta löytyy sopivasti erilaisia aromikkaita, sekä tuttua että uutta sisältäviä makuvivahteita. Valuta päälle hunajaa, raapaise lisäksi nokare voita ja ripottele seesaminsiemeniä päälle. Tässä ruoassa on ennen kaikkea makuja! Näin saadaan kinkunjämät ja munavoin ylijäämämunat käyttöön. Mahakin tykkää soppa-ateriasta, ja pakkaskeleillä tämä ravitseva kulhollinen on kuin keskikalja duuniviikon päätteeksi saunassa.” Megan tuomio: ”Japani-teema jatkuu – tälläkin kertaa hieman rajoja rikkovana ja länsimaiseen keittiöön sovitettuna. Myös helppous ja nopeus ovat reseptin positiivisia puolia, ja käytettäväksi sopivaa sianruhonosaa löytynee myös muina vuodenaikoina.” SPELLGOTHIN KOKATESSA SOI: Xenophobic Ejaculation/ Reek of the Unzen Gas Fumes: Waffenbruderschaft/Aseveljeys – Untitled (2015) ”Kokkaan yleensä hiljaisuudessa ja kuuntelen mieluiten kattiloiden pihinää, pannun tirinää ja leikkuulaudan kolinaa, mutta musiikiksi tälle aterialle valikoitui splitti pihinää, tirinää ja kolinaa.” 16. Se on saatanan tonttu niin, että revi ittes ylös ja aloita kuositus. TARPEET (KAHDELLE) • purjoa (jos löytyy kevätsipulia, ota sitä) • punasipuli • 2 kananmunaa • joulukinkkua • (silavaa) • 2 tl bonito-hiutaleita • 2 tl merileväjauhetta (ei ihan hienonnettua) • 3 rkl vaaleaa misotahnaa • miriniä • 5 dl lihalientä • 5 dl vettä • mustia seesaminsiemeniä • voita • hunajaa • soijaa • chiliä • udon-nuudeleita • merilevälevyjä Tee näin: 1. Koolla ei sinällään ole merkitystä, voit tehdä myös ohuita nauhoja. Spellgothin luonnehdinta: ”Joulut nautittu, helvetillinen turvotus, krapula ja ikuinen vitutus. 5
18
Siin oli rundifiilistä. Markus: – Ei ole. Bändiensä perustajajäsenet ja biisintekijät paransivat oluiden äärellä maailmaa ja pohtivat ystävyyttä, sävellystyön haasteita sekä luovan taiteilijan asemaa nykymaailmassa. Jotenki junnut kävi sillon keikoilla eri tavalla. Kaverit innostuvat muistelemaan tapausta kummankin äänestä selkeästi paistavalla lämmöllä ja naureskelevat hilpeinä toistensa jutuille. Melodista dödöö, mennään tsiigaa. Kun eihän Suomeekaan ollut tullu kierrettyä ennen näitä bändihommia. Ben: – Me tultiin kattoon teiän Helsingin-keikkaa. Ben Varon: – Mehän ollaan vaihdeltu jopa soittajii. Markus Vanhala: – Mennääks naimisiin. Oliks sähköpostii olemas vielä. Markus: – Kovimmat ja tyhmimmät. Sen kaa tulee ehkä eniten keskusOmnium Gatherumin Markus Vanhala ja Amoralin Ben Varon istahtivat Infernon kanssa töölöläisen kahvilan pöytään sateisena joulunalusviikon alkuiltana. On sellanen tunne et nyt lähtee. Ei saakeli. Vaan tyhmät jaksaa heiluu vielä. Harvoin paukuttelen henkseleitä, mutta se oli ihan fakta. Tuomas Saukkonen [Before the Dawn, Wolfheart] lihaksineen on myös mukana. Missä. Sitten KOTKA. KOTIMAISEN KIEMURAMETALLIN ASEVELJET TEKSTI SALLA HARJULA KUVAT LANCE KOOMA 19. Ja musa oli siistii. Onkse kaukana. Markus: – Niin, sata kilsaa. Ben: – Mä muistan miten me tavattiin. Markus: – Tulittekste kattoon jotain keikkaa sitten. Meiän ex-basisti on teiän nykyinen basisti. Mitä odotuksia se tuo mukanaan. Rähinää ja tunnelmointia sopivassa suhteessa 2016 on Omnium Gatherumille juhlallinen etappi. Vanhala on soittanu meidän tokalla levyllä sooloo. Yhteiskeikkaa tehtiin lopulta myös Etelä-Suomen läänin ulkopuolella. Y htyeet eivät osu yhteishaastatteluun sattumalta. Sit Niko [Kalliojärvi, Amoralin laulaja] on ollu teillä lainassa kiertueella. Me ei oltu ikinä soitettu Helsingin ulkopuolella. Mihin seitsemäs levy kaikkien näiden vuosien jälkeen vie. Markus: – Se oli loppuunmyyty ja sinne jäi vielä jono ulos. Ben: – Markus tuli hevosella Helsinkiin, silinterihatussa kutsumaan meiät Kotkaan keikalle. Me katottiin siit vihkosta et hei, Markuksella on samanlainen skeba kun mulla, nää ei voi olla pahoja jäbiä. Ihan vaan et hyvä meininki, tykätään, meilläkin on bändi. Siel annettiin demo. Miten me sinne päästään. Hän on myös heilunut jollain tapaa mukana skenen alusta asti. Ben: – Tää on koomista nyt kun on käyny Austinissa Teksasissa keikalla, ja Tokiossa. Sen lisäksi, että kummankin progella leikittelevän hevipumpun tuleva levy on laatuaan seitsemäs, heillä on pitkä ja värikäs yhteinen historia. – Ukko on tehny meidän ekasta demosta lähtien kaikki meiän kansitaiteet. Ja sit Vanhala tais soittaa tai pistää sähköpostii. Ja Olli on edelleen mulle sellainen muusa. Markus: – Kuuntelin kotona gramofonillani. Markus: – Läpimurto on tulossa. Markus: – Siellä olemme molemmat. Amoral ja OG. – Ja sitten et Kotkaan. Tästä illasta käynnistyi pitkä suhde bändien kesken. Ben: – Tai kovimmat. En mä tienny hevonhelvettiä. Tänä vuonna kumpikin bändi julkaisee seitsemännen levynsä. Helmikuussa, kun kummaltakin bändiltä kimpoaa maailmalle uusi levy, ensimmäinen keikka Lutakossa soitetaan, kuinkas muuten, yhdessä. Ben: – Eiks siel ollu ihan kivasti jengii. Muusa kautta mesenaatti. Teiän yks basisti on ollu meillä tuurava basisti. Me oltiin soitettu kerran Helsingissä, lähetään siitä. Ben: – Voi olla että täs on tämmöstä vuosikymmenien lisää. Tänä vuonna tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun 14-vuotias Markus Vanhala perusti bändin. Mut sillon kun tuli tää, et lähettekö Kotkaan... Ja tyttöystävän faijan autolla koko bändi sinne. Aloitimme huipulta, ja sen koommin... Ben: – Sata kilsaa! Se oli kyl jännää. Silloinen laulaja-kitaristi Olli Lappalainen on kuitenkin pysynyt kiinteästi mukana bändin vaiheissa. Amoralin ensimmäinen keikka Kehä kolmosen ulkopuolella 2000-luvun alussa oli juuri Markuksen järjestämä. Tiesin Tammisaaren, meil on mökki siellä ja mä oon istunu takapenkillä, kun iskä ajaa sinne. Ben: – Se on ollut yhtä alamäkee siitä. – Ja homma oli huomattavasti ammattimaisempaa ku nykyään, koska sillon jopa reenattiin, hän sanoo. Bändien rakkaustarina on ollut alusta asti syvä ja merkityksellinen. Billboardin ykkönen. Meiän ex-kitaristi Silver Ots oli ostanut Oskun Divarista Omnium Gatherumin Wastrel-ep:n... Yhtyeessä ei ollut vielä tuolloin muita sen nykyisiä jäseniä. Yhtyeet päätyivät jopa aloittelemaan levytysuriaan samalle levy-yhtiölle, brittiläiselle Rage of Achillesille. Markus: – Oliks sähköö olemas sillon
Mä sävellän sitä samalla kun treenataan nelosbiisii. Ja siitä on kritisoitu. Se kemia ei oo hävinny mihinkään. Ja Masilta taas tarvittiin enemmän synaa uusissa proge-eeposbiiseissä. Sä rajotat et okei, tää on se tyyli mil tehään ja tää on se tarina. Et me ei olla se kovin 20. Omat vahvuudet löytyvät kun jaksaa rönsyillä tarpeeksi Amoral on päättänyt progeilla uuden levyn tiimoilta ihan urakalla. – Niko on joskus käyny kaveripohjalta vetään meidän keikoilla pari vanhaa biisii. – Muutki pojat halus tehdä vähän vihasemman levyn. Akustisista pätkistä, melodioista ja puhtaast laulusta. Enemmän laulajii, enemmän kitaristei, enemmän käsipareja. Ainakin nyt sitä on vielä jaksanu. Lavoilla on heti ihan eri meininki ku se apina saadaan sinne vetään. Sit se huuteli sieltä, että tähän tarvis sellast jännitettä ja muuta. Jotenki tää on ollut itelle tosi mielenkiintonen tapa. Kyl se on iso osa sitä, mitä bändi nykyään on. Mut ehdottomasti mä diggaan niist suvantokohdista. Ollin mielestä se oli tarpeen. Mut se on ollu myös meidän vahvuus, et tehään oikeesti laidasta laitaan. Se on kivaa ku jamppaa hyppää lavalle ja menee sielt ties miten päin pois. Koska kumpikin pöydässä istuva mies on bändinsä pääasiallinen biisintekijä, keskustelu liukuu sävellysratkaisuihin ja niiden taustoihin. Ensimmäist kertaa ton edellisen levyn jälkeen. Ja sit ku sitä kaventaa tietosesti, niin se on vähän ku deadlinen asettaminen, se tuottaa luovia ratkaisuja. Mut mä oon nähnyt sen pelkästään positiivisena asiana. teltuu bändin taiteellisista asioista. Sillä tavalla pystyy seisomaan joka levyn takana. Hyvin paljon uuden levyn matskuu tuli niin, että Olli istu meikäläisen sohvalla ja joi kaljaa, kun meikäläinen teki uusii riffei. Mietin et jos lähettäs tällaselle big band -linjalle. Ja sitä on vähän otettu takasin. Niin minust se on nykyään tyhmää ku on niin vitun pienet lokerot. Ja sit kun niitä on kaheksan, niin sit se on levy. Niko lähti mielellään mukaan, pienen harkinnan jälkeen. Mun mielest siinä ei oo mitään väärää, että tekee sitä miltä tuntuu. Siinä on enemmän energiaa kun muussa bändis yhteensä. Ben: – Kyllä. Mukana on nyt kaksi laulajaa ja päätoimisempi synisti, kun kitaristi Masi Huikari keskittyy enemmän koskettimiin. Esimerkiks sen sijaan, että vaan kirjottelee lyriikoita tähän biisiin ja tohon, niin teki ihan käsikirjoituksii alkuun. Tuntuuko konseptilevyn rakentaminen siltä, että se helpottaa kokonaisuuden luomista, vai rajoittaako se luomistyötä, kun kaikkia ideoita ei vain ole mahdollista sovittaa yhteen sapluunaan. Olli on Markuksen mukaan vastuussa myös uuden Grey Heavens -levyn soundista. Jos miettii nyt vaikka Guns N’ Rosesia, niin aika paljon erilaist matskuu sieltä löytyy. Ben osoittaa osatekijäksi bändin kokoonpanon evoluution. – Sain aikanaan niin paljon fiilistä siitä, että sai melodisen laulajan bändiin, että se lähti ehkä hiukan lapasesta. Täs on se keskushahmo, ja sit piirtää mindmappii, että kuka ja miten tää tapahtuu. – Kun aika monta levyy on tehty silleen et no, kasa hyvii biisejä. Ehkä kohta on taas aika mennä perinteiseen hevilevyyn. Että meit ois enemmän. Et sillon esimerkiks oikeesti tuntu, et piti vetää koko homma kasarirokiks vuonna 2008. Saman nimen alta. Siel on kolme kitarajuttuu. Siel on paljon enemmän synaa, nyt kun meillä on synisti joka pystyy irtautuu myös livenä. Bändi on kahlannut parilla edellisellään melko eeppisissä vesissä. In Sequence on täysiverinen konseptilevy. Ben: – Se on makeeta, et tekee samaan aikaan stoorii, lyriikoita, musaa. Ben: – Se rajoittaa jollain tapaa. – Niko on treenannut viimeset kaheksan vuotta kitaraa todella aggressiivisesti. Nyt uudel levyl on tasasesti kumpiki laulaja äänessä. Huomas vaan, et kyllä ne rähinälevyt toimii livenä aika hyvin. Nyt tuli sellanen fiilis, et tehdään niille jampoille nyt tällä kertaa. Mutta meillä kesti vähän aikaa tajuta, mitkä on meidän vahvuudet. Amoralin suunta uudella In Sequencella on taas selkeästi tunnelmallisempi. Tosta tuli vähän isompi projekti. Uusimmalla kuullaan iskevämpi, ärjympi Omnium Gatherum. Tai sitten vaikka Rush tai Genesis tai tämmöset, mitkä on aika isoja bändejä. Yhtyeen vanha laulaja Niko Kalliojärvi on ehkä hieman yllättäen palannut ruotuun – nyt kuitenkin Ari Koivusen rinnalle ja samalla myös kitaranvarteen. Vaikka uusi Amoral-levy on riisutumman kuuloinen kuin aiemmat, bändi on samaan aikaan kasvattanut soittaja-arsenaaliaan olennaisesti. Sitä on sattunu aina silloin tällöin vuosien aikana. Markus: – Kun kritisoit itseäsi tosta, että rönsyili liikaakii. Markus: – Fläppitaulu esiin. Tälleen jälkikäteen katottuna. Nyt se on vaan lataus ja laakilla suoraan sotaan. – Iha vaan tämmönen hullu idea, joka piti kattoo läpi. Amoral on rönsyilly ehkä useemman bändin edestä. Jopa omasta mielestä vähän liiallisuuksiin. Mut kyl se vaan toimii. Se inspiroi tekeen asioita, joita ei välttämättä muuten tekis. Varmaan joku ahaa-elämys tuli kans siitä, kun käytiin pari kertaa Jenkkilässä. – Tuli mieleen et se ois varmaan hyvä idea, ettei aina jumita levyn alkuun kahta minuuttia ennen ku alkaa tapahtuu jotain. Et okei, ollaas kuitenkin metallibändi. Sit Tuska-keikan jälkeen pari kesää sitten me puhuttiin rumpali-Juffin [Juhana Karlsson] kans, et oli kyl saakelin siistii taas Nikon kans. Myyneet ihan hyvin ihmisten kritiikeistä huolimatta. Sit siihen tarvii kutosbiisin