Behemoth Within Temptation Cynic Thaurorod Hamferð Raskaimmat 2013 RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 1/2014 I HINTA 6,50 euroa
extendend booklet & 8 Track „Covertá“ bonus EP, 2LP Gatefold incl. Out February 14th Out February 21st Blood at the Orpheum Incura IN THIS MOMENT INCURA Savage, crunching metal grooves segue into technical prog-rock prowess to form epic, grandiose arrangements. Their first ever live DVD! Available as DVD and DIGITAL ALBUM (audio only) Out February 21st MORBUS CHRON Sweven There‘s a new stench of death rising on the horizon... Smell the coffin. The Mob is Russell Allen (SYMPHONY X) on vocals, 6 string shredder, Mike Orlando, John Moyer (DISTURBED) on bass and veteran drummer, AJ Pero. EDITION CD+DVD · LP+CD · DIGITAL ALBUM (+ 3 live tracks) STRICTLY LIMITED LP+CD in red vinyl only available at The monstrous debut from one of the most exciting bands to emerge from the Los Angeles metal scene. “Covertá” bonus EP, DIGITAL DOWNLOAD Out now! Out February 14th Ghost Empire Goliath CALIBAN BUTCHER BABIES Also available as: LTD. www.INSIDEOUTMUSIC.com www.CENTURYMEDIA.com. Out February 21st THE MOB IS BACK! Adrenaline Mob lands a knockout punch through incendiary solos, unshakable guitar grooves, crushingly catchy hooks and magnetic melodies. Also available as LIMITED 2 CD MEDIABOOK incl
Germ, Magenta Harvest, Cause for Effect, Black Trip… 010 Länsirintama & skaba 012 Heavy Cooking Club: Wasted-Villen punkkilasagne 014 Behemoth 019 Hamferð 022 Cynic Markus Paajala 19 026 Thaurorod 028 Iiwanajulma 030 Circle/Falcon 032 Within Temptation 036 Stam1na 046 Raskaimmat 2013 - toimituksen topvitoset 048 Pölkyllä: Thin Lizzy -legenda Scott Gorham 32 052 Salamyhkä: Trance - Power Infusion (1983) 055 Arviot, pääosassa Behemoth 071 Vanha liitto: Spiritus Mortis, haastattelussa Maijalan veljespari 074 Kuudes piiri: koska suomimetalli täyttää stadionin?. markus Paajala 36 Maciej Boryna 14 005 Päänavaus 006 Sytykkeitä: mm
Rupattelun aiheena oli, kuinka nyt taas ollakaan, miten pelastaa levyteollisuus. Erääseen näistä otti lisäkseni osaa Soundin päähipsteri Mikko Meriläinen ja samaa lehteä avustava, vallan mainioita kuvatuksia piirustava pillikinttu Ville Pirinen. Tuotesijoittelu on liikkuvan kuvan maailmassa valtava bisnes, eikä sitä näytä pitävän pahana enää kukaan – tai korkeintaan välttämättömänä sellaisena, jos jonain. Inferno 5. Keksimme ratkaisun, joka oli niin selvä, että liekö tuota moni tullut ajatelleeksikaan. Munkkihommissa syntyy muuten joskus mielenkiintoisia keskusteluja. Waltari-mies Kärtsy Hatakka tuntuisi olevan tässä(kin) edelläkävijä, netistä kun löytyy videopätkä, jolla mies kehuu keikkavälispiikissä turkulaista pitseriaa epäilyttävän hanakoin ottein, mutta tuskinpa hänkään on tohtinut viedä toimintaa levytasolle. Ei ole suinkaan sattumaa, että päähenkilö ajaa tietynmerkkistä autoa tai räplää tietynlaista kännykkää. Lisäämällä yhden ainoan pienen sanan oltaisiin jo urheiluvälinevalmistajaa laskuttamassa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Tehän tiedätte, ettei nykyään voi katsoa sitten minkään sortin elokuvaa tai tv-sarjaa ilman että bongaisi sinne tänne sijoiteltuja kaupallisia tuotteita tahi toimijoita. Kummallisuuksista pienin ei ollut syksyllä kuin puskista hyökännyt tieto, että Infernoakin kustantava Pop Media oli ostanut maineikkaan tamperelaisen Soundirocklehden. Judas Priest -biisistä löydetyn, väitetysti itsemurhaan yllyttävän ”Do it!” -tokaisun voisi valjastaa jo melkein sellaisenaan markkinatalouden palvelukseen. Totutut kilpakumppanit Rumba ja Soundi olisivat siis tästä lähin hyvää pataa saman katon alla ja Helsinkiin keskittynyt Pop Media leviäisi laajemmin myös Tampereelle. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Jesse Huusari (levyarviot) Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere Tilaajapalvelu (ark. Muun muassa Seremonia- ja Black Audio -yhtyeistä tuttu Pirinen aikoi ottaa ensiharppauksen työn alle välittömästi. Vaan kuulkaas, niinpä vain kuoriutui allekirjoittaneesta ihka oikea toimistorotta, joka juoruilee ja mussuttaa nyt Pyynikin munkkia siinä missä muutkin. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka Lönnberg Print & Promo ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 14. Aloimmekin pohtia, mikä estää siirtämästä kyseistä mallia myös levytettyyn musiikkiin. Mahdollisuudet ovat rajattomat: biisien väliset tauot on helppo täyttää äänimainoksilla, itse kappaleisiinkin voi sijoittaa kaupallisia viittauksia ja – jos oikein puotipuksuksi heittäytyy – ottaa sijoittelun huomioon jo biisintekovaiheessa, mikä ettei jopa teosten nimissä! Nolommat taiteilijat voivat toki sijoittaa levyilleen ainoastaan verhottuja, alitajuntaan iskeviä sanomia. Henkilökohtaisella tasolla suurin muutos oli, että kotiohviisipäiväni olivat luetut, sain nimittäin mahdollisuuden muuttaa vähäiset toimistokimpsuni ja -kampsuni Soundin Keskustorin-toimitiloihin. Ei muuta kuin mainostahteja varaamaan. i Matti Riekk taja Päätoimit Do it! 2013 on ohitettu, ja pienen perspektiivin turvin voin todeta, että vuosi oli mukava mutta merkillinen. Epäilys oli ensialkuun suuri: kuinka omissa oloissa mököttämään tottunut mörököllinne sopeutuisi oloihin, joissa joutuisi kohtaamaan päivittäin toisia ihmisiä silmästä silmään ja jopa – uh – puhumaan heille jotain. Edes johtaja Turhapuro ei tokaissut aikoinaan ihan vahingossa, että ”onneksi on vakuutukset Pohjolassa”, kun polkupyörä varastettiin. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
– Germ on todellakin se kaikkein henkilökohtaisin juttu minulle. Ehkä Germ lähtee tavallaan samasta pisteestä näiden bändien kanssa, mutta kulkee lopulta täysin eri suuntaan. Olen kova Amesoeurs-fani ja pidän myös Alcestin debyyttilevystä (Souvenirs d'un Autre Monde, 2007, toim. Täydellisesti puskista iskenyt Germ kuuluu kuitenkin siihen harvalukuiseen porukkaan, joka vetää suun pyöreäksi ja pakottaa ahmimaan esiin kaiken mahdollisen tiedon projektin taustoilta. Nyttemmin myös livemiehistön keikkoja varten keränneen Germin musiikkia on vertailtu usein muutamiin ranskalaisbändeihin kuten Alcestiin ja edesmenneeseen Amesoeursiin, eikä näiltä mielikuvilta yksinkertaisesti voi välttyä Griefiä kuunnellessa. ”Tekotaiteellista paskaa!” saattaisi joku huudahtaa, mutta Germin kohdalla kaikki vaikuttaa tulevan esiin luonnostaan. Eipä sillä, etteivätkö esimerkiksi Austere ja Grey Waters olisi olleet tärkeitä, mutta mielestäni musiikki ei voi olla koskaan täysin omaa, jos työskentelet jonkun toisen kanssa. Erikoislaatuinen toinen levynsä Grief tasapainoilee erittäin taitavasti eri tyylilajien välillä ja naittaa yhteen niin melankolista black metalia (mikä ilmenee lähinnä tuskaisesti kirkuen esitetyistä lauluista), pienehköjä elektronisia popvivahteita kuin postpunkkiakin. Phil Petrocelli Joni Juutilain Sytyttäjä en Tunteet pinnassa Australialainen Germ vastasi yhdestä loppuvuoden 2013 kovimmista metalliyllätyksistä. huom.). – Germin kanssa voin tehdä mitä tahdon eikä minun tarvitse huolehtia kenenkään mielipiteistä, ja siksi musiikissa ilmenevät kaikkein syvimmät tunteeni. Millainen mies mahtaa löytyä kuulijan korville iskevän äärimmäisen tunnemyrskyn takaa. Erityisesti edelliset julkaisuni, vuonna 2012 ilmestyneet poppia, trancea ja ties mitä sisältäneet Wish-levy ja Loss-ep olivat sisällöltään aika kaukana tästä ”post black gaze” -genrestä, vai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Vaikka yhtäläisyydet ovat ulkopuolisen korviin varsin selviä, multi- instrumentalisti Tim ei näe bändejä toistensa puhdasverisinä sisaruksina. On erittäin tärkeää saada nämä tunteet ulos.. – En lähtisi kuitenkaan kutsumaan bändiä miksikään testilaboratorioksi! Germin alkuaikoina minua kiinnosti 6 Inferno liittää yhteen rakastamiani musiikkigenrejä kuten Burzum-vaikutteista blackiä, Jean-Michel Jarre -koskettimia, The Cure -tyylisiä tunnelmia ja niin edelleen, mutta nykyisin musiikki tulee ulos ilman sen ihmeempiä harkittuja linjanvetoja, kertoo Germiä yksin pyörittävä Tim Yatras. – Aikeenani ei siis ole luoda mitään maata mullistavaa, saati uudistaa black metal -genreä millään tavoin. – Minun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksi ihmiset yhdistävät Germin noihin bändeihin. Teen yksinkertaisesti musiikkia, joka merkitsee minulle jotain. Useiden eri projektien ja kokeilujen jälkeen mies tuntuu löytäneen viimein parhaan kanavan tunteidensa esiintuomiseksi. – Grief saattaa kuitenkin olla sisällöltään hieman lähempänä näitä bändejä, sillä esimerkiksi Amesoeursin loistava Audrey Sylvain laulaa levyllä parissa biisissä, mutta musiikki on kuitenkin aika erilaista. Yatrasin historiasta löytyy melkoinen liuta erilaisia bändejä, joista tunnetuimpina mainittakoon todella kaihoisia ja kauniita tunnelmia välittävä Austere sekä black metal -yhtyeet Nazxul ja Woods of Desolation. Yleisesti ottaen kovin harmaassa ja kasvottomassa metallimusiikkiskenessä todelliset yllätykset ovat nykyisin harvassa
sesti Soulwound on toiminut kymmenisen vuotta. Lopputuloksen voi kuunnella Spotifysta tai osoitteesta causeforeffect.bandcamp.com. – Lähinnä olemme joskus ihmetelleet, miten tällaisella musiikilla voi löytää senkin verran kuuntelijoita kuin meillä on. Itse ainakin aion piiskata menemään niin kauan kuin henki pihisee. Jätkillä on ikää aikamiesten verran, mutta energiaa ja vääntöä löytyy kuin nuorukaisilta. – Tekovaiheessa ei tule juuri mietittyä, miten tämän nyt saisi kuulostamaan jotenkin erilaiselta. Onko bändin jäsenillä mitään musiikkiopintotaustaa vai ovatko taidot kehittyneet ihan omin avuin. Toki jotain perusjuttuja on omaankin selkärankaan tarttunut, kun on asioiden parissa puuhastellut. Tämän lisäksi jokainen jäsen tuo lisämausteensa, kun raakileita aletaan sovittamaan treeniksellä, kitaristi Niko Huusari aloittaa. Jos sinut herätetään yöllä ja pyydetään vetäisemään lonkalta kappale X levyltä X, kuinka suurella varmuudella biisi lähtee. Mitä luulet, kehtaako tällaista musiikkia vääntää vielä viisikymppisenä setämiehenä. Soulwoundin musiikissa on paljon tuttuja piirteitä, mutta myös omaa ilmettä. CfE on melko omintakeinen bändi. Niin, päädyitte sitten nauhoittamaan uusiksi melkein koko 0 + 1 = 01 -levynne (2007), ja nimesitte uuden paketin näppärästi 01 + 1 = 2. Ne eivät koskaan päätyneet settilistaan ja jäivät soittamatta sen jälkeen kun ne oli saatu levylle. Toki asiaan olisi voinut aikoinaan vaikuttaa itsekin, mutta jälkiviisaus on kuitenkin turhaa viisastelua, basisti-laulaja Tuomo Hohtari kertoo. Oma musiikillinen ilmaisu, ja ehkä sitä kautta myös bändin soundi, on kehittynyt vuosien saatossa, ja toivottavasti se kehittyy tulevaisuudessakin. – Homma toimii lähinnä kitaristien ja rumpalin ideoiden pohjalta. Tyyli muotoutui aikanaan tällaiseksi tiiviin treenauksen myötä, eikä sitä ole tarvinnut sen kummemmin tarkistella. – Mielestäni tätä touhua voi jatkaa niin pitkään kuin terveys kestää ja homma tuntuu mielekkäältä. Onko pysyminen niin sanotusti kuriositeettina käynyt koskaan ärsyttämään, vai onko bändin erikoisuus ollut alusta alkaen lähtökohta ja päämäärä. – No joo, kyllähän ikää on kertynyt sen verran, että krapulasta toipumi- nen vie aikaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. – Kehittyminen on tapahtunut omin avuin ja erehdystenkin kautta. – Koimme, että nuo kappaleet ansaitsevat parempaa, ja kun aika oli lopulta kypsä, päätimme korjata asian. Mistä ajatus tähän lähti liikenteeseen. Uudelta Seeing Red -levyltä löytyy paljon pientä kikkaa ja jippoa, ja myös musikantit tuntuvat varsin päteviltä kavereilta. – Toisaalta, itsekin joskus hämmästyy, miten kivuttomasti joku unohdetuksi luultu kappale saattaa muistua mieleen, jos kyseinen biisi kaivetaan vaikka keikkasettiin tai muuten vaan treenikämpällä soitettavaksi. – Riippuu täysin levystä, mutta on siellä paljon sellaisia kappaleita, joita ei enää muista. Hänellä on myös äänittäjänpaperit takataskussa. Kuinka hankalaa omaperäisen materiaalin luonti on näin kulutetussa genressä. Lyhyitä, noin minuutin mittaisia kappaleita bändillä alkaa jo melkoinen määrä, ja ainakin näin ulkopuolisen korviin materiaali kuulostaa varsin vaikeaselkoiselta. Lisäksi osalla porukasta on jo jälkikasvuakin, mutta nämä seikat eivät tule esteeksi. Tämä on meidän juttumme. lisä ajankoä taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Vanhaa ehostamassa Järjetöntä kikkailugrindiä basso–laulu–rummut-yhdistelmällä päälle kaksikymmentä vuotta veivannut Cause for Effect päätti äänittää uusiksi lähes koko levyllisen vanhoja kappaleitaan. – Jatkuvasti enemmän hiertämään jääneestä ajatuksesta, että lopputulos ei ollut alun perin sittenkään ihan sitä mitä haettiin. Toinen kitaristimme Olli Petas on meistä ainut, joka osaa musiikin teoriapuolta. Bändin juuret juontavat pitkälle 1990-luvun puolelle, mutta aktiivi- Inferno 7. Metallia loppuun asti Teknistä ja modernilta kalskahtavaa, mutta perinteitä kunnioittavaa thrash metalia esittävä Soulwound osoittaa, että maltti on valttia musiikkihommissakin. Tästä löytää yhä uusia polkuja ja vivahteita, miten jatkaa eteenpäin
– Trendejä tulee ja menee, eikä niitä kannata edes yrittää seurata tai ymmärtää. Siis se, että päätät itse omasta elämästäsi ja teet asiat tahtosi mukaan. Edustaako Black Trip sisimmässään kapinaa ja paholaisen musiikkia. Nykypäivänä tuntuu olevan valloillaan pieni retroilubuumi, jossa rankemman äärimetallin parissa kunnostautuneet musikantit pystyttävät projekteja, joiden musiikillinen linja viistää vahvasti menneiden vuosikymmenten rockin suuntaan. 8 Inferno – Tekstit ovat aika surrealistista kamaa, jotkut niistä perustuvat esimerkiksi näkemiini outoihin uniin. Jopa vanhemmillani on levyhyllyssään pahempia levyjä kuin Goin' Under! – Tämän yhtyeen pyörittäminen ja itsenäisenä muusikkona toimiminen on jo itsessään tarpeeksi kapinallista. Minkälaisia teemoja käsittelet niissä. – Peter (Stjärnvind, kitara) on ideoinut hommaa kauan aikaa ja tehnyt itsekseen demoja jo kymmenen vuoden ajan. lisä ajankoä taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Ei kovin kapinallinen Kun bändin muusikoilta löytyy taustaa muiden muassa Enforcerista, Entombedista, Necrophobicista ja Nifelheimista, odotettavissa ei liene kovin leppoisaa heavy metal -elämystä. Kukaan ei ole käskenyt meitä tälle tielle, mutta teemme tätä hommaa koska rakastamme sitä.. Kun tapasin hänet Saksassa festareilla 2011, hän kysyi minulta kiinnostaisiko tulla laulamaan yhteen biisiin. – No, päätin sitten vetäistä Voodoo Queenin nauhalle, ja se kuulosti erittäin hyvältä. – Nääh, eivät ahdasmielisten mielipiteet tai odotukset häiritse ainakaan minua. Kappale päätyi lopulta levymme avausraidaksi. – Pidämme raa'asta ja aidosta rockista, joten emme halua musiikillemme siistiä ja kiillotettua tuotantoa. Meistä jokainen on soittanut menneisyydessä monenlaisissa bändeissä, ja itsekin olen musiikin suhteen niin avarakatseinen, etten voisi jämähtää ainoastaan yhteen genreen. Kun nyt puhuit raa'asta rockista, onko sellaista enää olemassa. Vaan kuinka ollakaan, ruotsalainen Black Trip osoittaa mainiolla debyytillään ennakko-odotukset vääriksi. Onko moista ilmiötä ollut havaittavissa. On toki arvostettavaa, jos joku muusikko luo koko uransa kulkemalla määrätietoisesti yhtä polkua, mutta sellainen ei ole minua varten. Black Tripin jätkillä on vahva tausta death- ja black metalin parissa. Black Trip on Suomessa suhteellisen tuntematon bändi, vaikka miehet ovat saaneet kotimaassaan Ruotsissa aikaiseksi jonkinlaista kenttämainetta jo ennen ensimmäisen levynsä, viime loppuvuodesta ilmestyneen Goin' Underin julkaisua. Rehellisesti sanottuna en edes pidä musiikkiamme mitenkään retrona. En kuitenkaan väitä, että teemme jotain uutta, vaan juttumme on ainoastaan ajatonta. Kuuntelen toki paljon uuttakin musiikkia, mutta meidän musamme kuulostaa paremmalta analogisella soundilla. – Valehtelisin jos väittäisin Black Tripin olevan kapinallista musiikkia siinä mielessä kuin heavy metal joskus muinoin oli. – Ghost on hyvä bändi, mutta he tekevät aivan eri juttua kuin me. Nautin kaikenlaisesta haaveilusta, ja se taitaakin olla pääasiallinen inspiraationi sanoituksiin. Tästä parhaana esimerkkinä tietysti massiivista suosiota nauttiva Ghost. Kirjoitat myös sanoituksia. En ole koskaan ajatellut, että mekin tulisimme menestymään, koska heillä pyyhkii niin helvetin hyvin. Kuulijat tuskin odottavat orkesterin sormista lähtevän näinkin autenttista heavy rockia muun muassa Thin Lizzyn ja muinaisen NWoBHMgenren linjoilla, mikä saattaa jopa karkottaa potentiaalisia kuulijoita. Suurin osa materiaalista oli tuolloin instrumentaaleja, koska Peter ei ollut löytänyt sopivaa laulajaa bändiin, solisti Joseph Tholl kertoo
Halusimme alkuun levylle jonkun muun kuin biisin nimen, mutta tuo alkoi kuulostaa levyn teemalta. Jaska soittaa kitaraa koko ajan, joten sieltä tulee paljon ideoita. Kyllä ne pahimmat hairahdukset tippuvat jossakin vaiheessa pois. Emme virallisesti lopettaneet, mutta kaikille tuli muita juttuja eteen, kitaristi Aleksi Juutinen kertoo. Jos saisitte valita kolme muuta suht samaan genreen uppoavaa porukkaa, joiden kanssa lähtisitte kiertueelle, ketkä ottaisitte mukaan. Kyseltiin vanhaa ...and Oceans -kitaristiakin mukaan, mutta hän ei ollut valmis messiin. Sitten yhdistelemme ideoitamme Jaskan kanssa joko koneen äärellä demotellen tai ihan perinteisesti treenikämpällä. Onko Magentan tarkoituskin olla ”jotain erilaista”. Voiko From Sorrow to Hopen käsittää kenties jonkinlaisena henkisenä puhdistautumisena. Itse pyörittelen biisi- ja teksti-ideoita päässäni ja kirjoitan ne ylös kun siltä tuntuu. Uudet soittajat ovat nimeltään JP Salokangas ja Teemu Riekki. Aina ollaan tehty sitä mikä kuulostaa hyvältä, miettimättä mitä voi vetää. Inferno 9. Suurin ero on varmaan siinä, että perussoundi on enemmän death metalia kuin esimerkiksi black metalia. Yhtye kuulostaa näihin korviin tyyliltään aika ruotsalaiselta. Elämän on jatkuttava kaiken murheen keskellä, ja valoa ja toivoa on aina olemassa. – Saatiin Timo (Hanhikangas) sitten kitaraan. Pitkään oli puhetta, että aletaan taas vääntää musaa kuten joskus ...and Oceansin alkuaikoina, muistelee kitaristi Timo Kontio. Itse biisi kertoo nuoren lapsen kuolemasta ulkopuolisen silmin katsottuna ja äidille kerrottuna. Näissä miehin käytiin debyyttialbumin tekoon. Aika paljon on ihan sitä old school deathiä, mitä me emme ole. Livenä meillä on mukana iso annos rokkia ja pilkettä silmäkulmassa. Perusjunttariffejä vedetään ja välillä irrotellaan jos siltä tuntuu. Meno on sen mukaista. – Ei vaadi, melkein päinvastoin! Huonoissa fiiliksissä ei saa aikaan mitään. – Sen huomaa yleisestikin, että samat jäbät soittaa monessa bändissä, mutta siinä se juttu onkin, että haluaa ottaa tuttuja tyyppejä, joiden kanssa tulee toimeen. – Minä ja Janne (Manninen, rummut) perustettiin bändi 2005. – Ei me olla ajateltu, että pitäisi kuulostaa erilaiselta. – Suuri osa nykydebyyteistä toimii ”artisti maksaa” -periaatteella, joten myös me aloimme nauhoittamaan ensimmäistä levyä itse. Vaatiiko biisinkirjoitus alakuloisen mielentilan tuottaakseen hedelmää. – Meillä on aina ollut rockimpiakin kappaleita, ja tuntuu, että voimme tehdä nykyään aika monenlaista musiikkia. Paluudemo Wounded (2010) kuitenkin onnistui ja saimme sillä ihan kohtalaisesti huomiota. Synkkyyttä hyvissä fiiliksissä Pitkän hiljaiselon jälkeen nousua tekevä At Winters End välittää debyyttialbumillaan vahvoja tunnelmia esimerkiksi Paradise Lostin ja Sentencedin hengessä. Jonasta (Frilund, basso) kysyttiin pian, ja hän oli halukas lähtemään mukaan. – Tekemisemme 90-luvulla kuuluvat jo menneeseen elämään, emmekä tehneet oikeastaan mitään vuosien 2000–08 välillä. – Kahdestaan soiteltiin, ja koska Janne oli muuttanut Helsinkiin, ei treenattu hirveän useasti, mutta kyllä niitä biisejä alkoi tulla. Voisi jopa sanoa, että henkilökemiat ovat aluksi soittotaitoa tärkeämpiä. Mathias (Lillmåns, laulu) tulikin sitten sopivasti studioon rääkyyn laulut ekalle demolle (A Familiar Room, 2011). Siinä on loistavaa musiikkia ja hyviä tyyppejä. – Palasimme vuoden 2008 lopulla yhteen, ja kesti aikansa kirjoittaa uusia biisejä, sillä minä ja Jaska (Jaakko Nieminen, kitara) olimme kuunnelleet edeltävinä vuosina kaikkea muuta kuin metallia. Ensimmäisenä tulee mieleen Deathchain. Musiikin ilme on kaihoisa, mutta levyn nimessä esiintyy hitunen positiivisuutta. Ei oikein jaksa enää sellaista uusien tyyppien kokeilua. Yhtyeen juuret ulottuvat aina vuoteen 1996. – Kai se sitä on jossain määrin ollut. Bändin musiikki on aika erilaista verrattuna siihen, mitä teiltä on totuttu kuulemaan. Piiri pieni pyörii Pietarsaaren pieni metalliskene on synnyttänyt esimerkiksi ...and Oceansin ja Chthonianin. Mainiolla Volatile Waters -albumillaan melodista death metalia hieman vähemmän juustoiseen malliin esittävä Magenta Harvest muodostui lihaksi lähes itsestään. Pitkälti näiden bändien miehistöistä koostuu myös albumidebytantti Magenta Harvest. – Kyllähän noita hyviä bändejä riittää Suomessa tällä hetkellä. – Onhan se erilaista, mutta kyllä siellä niitä juttuja on mitä ennenkin, samantyyppisiä melodioita, vammariffejä ja niin edelleen. Pienjulkaisuja on putkahdellut vuosien varrella hyvä määrä, mutta kuinka ihmeessä kokopitkän ilmestyminen otti näin paljon aikaa. Ulkomailta Carcass vois olla kova, ja tuosta naapurista vaikka Hypocrisy. Sitten tuon demon yhtyeen kokoonpano on muuttunut laulajan ja basistin verran
Kim Jong Il katseli asioita, Jobsin Steve esitteli ensimmäisen iPhonensa ja Behemothin Nergal repi Raamatun sivuja palasiksi lavalla. Vain vähän kokeellisempaa sorttia, kai. Kuten David Lee Roth neuvoi: ”You can’t take life so goddamn seriously, honey!” Tai kuten eräs toinen tunnettu filosofi asian ilmaisi: ”Elämä on laiffii.” Rock on juhlaa ja kimallusta, joten ei muuta kun Van Halenit soimaan ja bileet käyntiin. Ulkopuolisen tarkkailijan asemassa ennakkoluulot ja huolellisesti rakennetut omat henkilökohtaiset illuusiot tulevat ryminällä alas, niin hyvässä kuin pahassa. ja ennakkok livearvioita. En muista tarkkaan, mitä tulin änkyttäneeksi, mutta ensimmäinen käymämme keskustelu koostui kutakuinkin sellaisista intellektuelleista termeistä kuin ”niinku”, ”poliittinen”, ”aijaha”, ”kirjeenvaihtaja”, ”tota”, ”pliis” ja ”kattellaan”. Sitä havaitsee ja kokee asiat aina hieman eri vinkkelistä, erilaisen prisman kautta kuin jossain tietyssä maassa syntyneet ja ikänsä asuneet. Kirjoitan sanan ”kolumni” lainausmerkeissä, sillä haluan tietoisesti välttää liian vakavaa ja kurttuotsaista suhtautumista omiin räpellyksiini tai musiikkimedian asemaan yleisesti. Siksi onkin rohkaisevaa ja piristävää tietää, että media-alalla työskentelee niin ennakkoluulottomia, hulluja ja avomielisiä ammattilaisia kuin suomalaisen raskaan rockin erikoislehden päätoimittaja Matti Riekki, joka vastasi puhelimeensa loppuvuodesta 2006. Ja teistä puheenollen, arvon lukijat: jokainen tähän palstaan liittynyt vuodesta 2007 saakka saatu palaute, rakentava kritiikki ja rohkaiseva kannustus on otettu nöyrin ja kiitollisin mielin vastaan. Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas Euroopassa voidakseen todistaa poliitikan, valtaapitävien ja kulttuurin välisen epäpyhän kolminaisuuden. Välillä langat ovat karanneet käsistä ja toisinaan koko vyyhti on mennyt auttamattomasti solmuun. Tästä kaikesta huolimatta David Lee Roth on tietenkin oikeassa. Nukutaan ja mennään eteenpäin, kuten Timo Jutila sanoisi. Tuota puhelinkeskustelua seurasi tällä sivulla harjoitettu pääosin leikkimielinen mutta välillä totinenkin kokeilu, jota on ollut hyvin vapauttavaa, hauskaa ja haasteellista tehdä. Net uunteluja. Totuus lienee kuitenkin jossain niiden kaikkien välissä, tai pikemminkin kriittisessä suhtautumisessa kaikkeen ja kaikkiin. Tämä poliittinen näkökulma on toiminut, tai ainakin pyrkinyt toimimaan, palstan punaisena lankana. Tämän palstan nimi oli Axis: Londinium siitä sattuneesta syystä, että kotikaupunkini oli tuolloin Lontoo, ja koska Jimi Hendrix. Musiikkia, kuten mitään muutakaan kulttuurinmuotoa, ei harrasteta poliittisessa tyhjiössä, vaan poliittisilla päätöksillä ja yhteiskunnallisilla ajatusvirtauksilla on varsin suora, käytännöllinen ja selkeä vaikutus bändeihin, muusikoiden tuottamaan sisältöön (tai ”taiteeseen”, kuten sitä myös kutsutaan), treenikämp- Riitta Itäkylä Göteborgin-kir jeenvaihtaja piin, keikkoihin ja jopa siihen, millä tavalla tai kuinka usein yleisö sen saa vastaanottaa – oli kyseessä sitten kourallinen punkkareita Hämeen havumetsässä tai stadiollinen Manowar-sotureita Wembleyllä. Loppujen lopuksi rock on kaikkea muuta kuin vakava asia, eikä tämän palstan tarkoitus ole koskaan ollut teeskennellä, että se olisi sen kummempaa kuin kevyttä vessalukemista. Se, kumpaan suuntaan vaaka lopussa kallistuu, ei ole minun pääteltävissäni. Lisäksi se oma synnyinmaa rupeaa vuosien saatossa näyttäytymään uudessa valossa, mikä tietenkin lisää jännitystä entisestään. Inferno kiittää ”Riidankylväjää” kolumnivuosista ja iloitsee, että kylväminen jatkuu haastattelurintamalla. Kriittistä suhtautumista, vaikka kuinka kömpelöä, tarvitaan myös rockin ja metallin saralla. Jäähyväiset aseille Vuonna 2007 sattui ja tapahtui. Vuonna 2007 ”bileet” olivat Britanniassa. Keväällä 2012 palstan nimeksi tuli Länsirintama. Vuoden 2010 lopulla satuin tapaamaan erään toisen emigrantin, joka mongersi oudolla aksentilla ja sanoi olevansa Göteborgista. Sellaiset seikat, jotka pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ikänsä elänyt kokee joko itsestäänselvyyksinä tai itselleen epäolennaisina mutta jotka vaikuttavat kulttuuriin tai myös vaikeuttavat sitä, sen luomista, ylläpitoa ja siitä nauttimista. Asettuminen uuteen kulttuuriin ja johonkin toiseen maahan kuin siihen, jossa on sattunut syntymään, on mielenkiintoista ja opettavaista. Kysykää vaikka Nergalilta. Välillä se on onnistunut paremmin, välillä huonommin. skabaan Stam1na-tuo a it re o tu a ta voit o.fi. Olen saanut kuulla edustavani niin perussuomalaista, vasemmistolaista, arvokonservatiivista kuin anarkofeminististäkin maailmankuvaa. Tällä palstapaikalla ensi numerossa jotain muuta. Sydämellinen ja vilpitön kiitos niistä! Riidankylväjä laskee täten aseensa ja jättää Länsirintaman. Ei mulla muuta, jatkakaa. Teemu Leino nen SKABA paa! Voita Stamttpiin, osallistu on ne n Mene Infern ahdollisuude m t a a m o ja tteita. Musiikki, oli se sitten jazzia tai grindcorea, ei synny missään David Lee Rothin johtamassa mikä-mikä-maassa, jossa 72 neitsyttä tarjoilee teinipojille kokkelia rinnuksiltaan ja bileet jatkuvat maailmanlopun ja eläkeiän aamunakin. Samaan aikaan toisaalla meikäläinen kirjoitti Jumalan (tai, no, Riekin) armosta ensimmäisen ”kolumnin” tähän lehteen. Lopullisesta onnistumisesta ja arvosta päättävät tietenkin lukijat. n www.infern Osoitehan o , a, levyblogin myös uutisi ät d y lö tä is PS. Se, mitä olen näiden seitsemän vuoden aikana pyrkinyt nostamaan tällä palstalla esille, ovat kaikki ne pienet, suuret, räikeät tai joskus melkein huomaamattomat seikat yhteiskunnassa, joihin olen törmännyt asuessani Suomen ulkopuolella
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
2. Paista tofu, lisää paloiteltu kesäkurpitsa, paprika ja valkosipuli. Päätin joku päivä kokeilla kookosmaitoa perusmaidon jatkeeks lasagnessa, ja sehän kävi helevetin hyvin, tulee vähän itämainen maku. 1. Paloittele tofut pieniksi kuutioiksi, kaada reilusti oliiviöljyä pannulle ja lisää reilusti currya sekä soijakastiketta. Kun vielä lisää currya, joka käy kookosmaidon kanssa tosi hyvin yhteen, se on siinä. Anna tofun lillua mausteissa pitkään, että maku imeytyy kunnolla. Sitten vain viiniä lasiin, leffa tai Breaking Bad pyörimään ja sohvatuoliin syömään. Ruoan kanssa punaviiniä. Helvetin hyvä krapularuoka, ja teen yleensä niin ison satsin, että riittää moneks päiväks. Kun kastike on smoothia, lisää kookosmaito ja juusto. fi Punkkarin kookostofu-lasagne Miika "Mega" Kuusinen Tutkiva kulinaristi Suomessa heitetään vuosittain roskiin 20–30 kiloa ruokaa per sierainpari. Lado niin monta kerrosta kuin vuokaan mahtuu. Voit tietty syödä ruoan myös pöydän ääressä, mutta se on vähän yliarvostettua puuhaa. Laita viimeisen lasagnelevykerroksen päälle pelkästään juustokastiketta ja lisäksi juustoraastetta pinnalle. Pohjalle vähän kastiketta, sitten lasagnelevyt, tofukasviskastike, juustokastike ja päälle taas lasagnelevyjä. 3. Lätki ainekset lasagnevuokaan, ja yleensähän yksi vuoka ei riitä. Maku vaan paranee.” Megan tuomio: ”Vuoden 2006 lopussa esitelty Battleloren Kaisa Jouhkin Hippihaltioiden lasagne pohjautui soijarouheeseen, kun taas Ville luottaa tofuun, papuihin ja kasviksiin. Taipuuhan supisuomalainen suosikkiruoka makaronilaatikkokin kreikkalaiseksi lisäämällä siihen kanelia.”. Laita samaan aikaan juustokastike alulle. Näin runsailla sisälmyksillä ja hyvillä mausteilla maku tahi täyttävyys ei häviä lihaversiolle piiruakaan, pakko se on paatuneen lihanahmijankin myöntää! Kookosmaidon ja currytahnan käyttö on yksinkertaisen nerokas oivallus yhdistää italialaista keittiötä itämaiseen, ja konseptia voisi laajentaa vieläkin pidemmälle lisäämällä mukaan reilut hyppyselliset tuoretta chiliä ja inkivääriä pilkottuna. Tofua ja papuja tulee käytettyä aika paljon, että saa tarvittavat proteiinit. Kysymys ei ole eettisistä syistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että kaikki tulee erittäin maistuvana ahmittua viimeiseen muruseen. Wastedin laulajan Villen kasvispohjaista lasagnea tuskin menee hukkaan lainkaan. Kiire tulee, kun tekee kahta asiaa samaan aikaan ja pitäisi keritä vielä juoda kaljaakin. Villen oma luonnehdinta: ”Oon ollu kasvissyöjä jo 20 vuotta, diggaan ruoanlaitosta ja teen sitä kotona melkein joka päivä – vaikka täällä Berliinissä ruokaa saisi halvemmalla kadulta kuin ite väsäämällä. Levy päälle ja katti lanpohjalle voita. Lisää mausteet. Tarpeet ? paketti täysjyvä lasagnelevyjä Tofukasviskastike: ? purkki tomaattimurskaa ? 400 g maustamatonta tofua ? purkki kidneypapuja ? aurinkokuivattua tomaattia ? paprika ? kesäkurpitsa ? auringonkukansiemeniä ? valkosipulia ? extra virgin -oliiviöljyä ? currya ? soijakastiketta ? yrttisuolaa ? mustapippuria ? basilikaa ? oreganoa ? timjamia ? vettä Juustokastike: ? 200 g edamjuustoa ? 0,4 l purkkikookosmaitoa ? 0,5 l maitoa ? vehnäjauhoa ? voita tai margariinia ? mustapippuria ? muskottipähkinää ? suolaa villen KOKATESSA SOI: Murder by Death – Good Morning, Magpie (2010) ”Punkkihan on ihan paskaa ruoanlaittomusaa, mutta Murder by Death on tarpeeks rentoa fiilistelyä, josta tulee hyvä ruoanlaittofiilis ja -groove.” 12 Inferno Juomaksi Brew Dogin Punk IPA -olutta ja punaviiniä. Sitten vuoka uuniin 200 asteeseen noin 40 minuutiksi. 4. Ota vuoka pois uunista ja anna vetäytyä about kymmenen minuuttia. lisää reseptejä www.inferno. Kaljaa juodaan samalla kun tehdään ruokaa, että pääsee kunnon fiiliksiin. Lisää kastikkeeseen vähän vettä, etteivät lasagnelevyt jää uunissa koviksi. Kun voi on sulanut, lisää vehnäjauho ja sekoita keske nään, minkä jälkeen lisää maito samalla sekoittaen. En oo ikinä kattonut mitään reseptejä ruoanlaittoon, vaan rätkin aineksia ihan summassa ja katon mitä tulee. Odota kunnes juusto on sulanut ja kastike kiehahtaa. Paista jonkin aikaa, lisää tomaattimurska ja loput ainekset sekä mausteet
Lohdutuspalkintoina arvotaan viisi nimikirjoituksilla varustettua Amoral-albumia. Kysymme: KuinKa monta vuotta amoralin ensimmäisestä levystä tulee tänä vuonna KuluneeKsi. vastaa kysymykseen osoitteessa www.inferno.fi ja olet mukana arvonnassa! Kuva: valtteri Hirvonen Kilpailuaika päättyy sunnuntaina 16.2.. Jackson Guitars on lahjoittanut Amoralin uuden Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumin kunniaksi Warrior-kitaran, joka päätyy arvonnassa yhdelle onnekkaalle Infernon lukijalle
Gabriel on Raamatussa juuri se enkeli, joka julistaa Jumalan tulon. – Hän oli mahtava filosofi. Teksti Riitta Itäkylä Kuva Maciej Boryna "Minä olen Adam ja edustan ainoastaan itseäni", toteaa Behemothin solisti Adam "Nergal" Darski. Hän puhuu kännykkäänsä autossa matkalla Krakovaan. Hän janoaa saada yhteyden johonkin ja ottaa esille kaikki jumalkäsitteet ja uskonnot. Mies sanoo olevansa krapulassa, koska edellinen ilta kuulemma vähän venyi, mutta kertoo voivansa muuten hyvin. – Olin poissa pelistä monen kuukauden ajan, Nergal toteaa tänä päivänä. Videokappale on myös levyn avausraita, eikä sitä liene valittu sattumalta ensimmäiseksi näytepalaksi. Ei ole mikään yllätys, että Nergal samastuu juuri Gombrowiczin kaltaiseen kiisteltyyn ja kunnioitettuun hahmoon. Kotikaupunkinsa Gdanskin sairaalassa ei maannut pahamaineisen mustaa kuolometallia soittavan orkesterin solisti Nergal,. Syynä uuteen vireeseen on käynti kuoleman porteilla ja palaaminen takaisin elämään ja terveyteen. The Satanist julkaistaan helmikuussa, ja levy on jo nyt saanut osakseen positiivista huomiota tyylikkäällä Blow Your Trumpets Gabriel -videolla. Tuolloin mies pystyi jo muistelemaan vuosien 2010–11 aikana käymäänsä taistelua kuolemaa vastaan sekä ratkaisevaa luuydinsiirtoa, joka pelasti hänen henkensä. Se on hyvin epätoivoinen ja todella tunteikas runo. Luin hänen päiväkirjojaan tehdessäni tätä levyä, ja tämä oli yksi suurimmista innoittajistani. Syövän päihittänyt ja elämää selvästi uudella innolla rakastava mies taistelee vieläkin toista, surullisenkuuluisaa ja nyt jo lähinnä surkuhupaisaa kamppailua Puolan korkeimmassa oikeudessa. Kuten kuvitella saattaa, kyseessä oli vavisuttava matka. Vain runsas kolme vuotta sitten tilanne oli toinen. Halusin tehdä tällä levyllä statementin. Se on aivan upea ja sopi niin täydellisesti tähän kontekstiin. Bändin kymmenes täyspitkä kantaa nimeä The Satanist, ja leukemian päihittänyt solisti vannoo nyt yhä lujemmin tunteiden, vapauden ja yksilöllisyyden nimeen. Kirjailijan tavoin myös hän on tunnettu kotimaassaan niin mielipiteistään kuin taiteestaankin. Hän muisteli liikuttuneena faneilta saamaansa tukea ja kertoi nauttineensa taas kiertue-elämästä täysin siemauksin. tunteella Vielä kerran, J o ennen toista maailmansotaa kirjailijanuransa aloittanut Witold Gombrowicz tuli tunnetuksi sarkastisesta tyylistään sekä eksistentialismiin nojaavista psykologisista henkilökuvauksistaan. Rehellisesti radikaalimpi Viimeksi Nergal puhui Infernolle Tapio Aholan haastatellessa muusikkoa alkukesällä 2012 (Inferno #98). Nergal selittää vähän anteeksipyydellen, ettei tarkoitus ole suinkaan vaikuttaa ylimieliseltä niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä puolaa. Ainoa mitä hän tarvitsee, on toinen ihminen jolle puhua. Seuraava levy oli silloin vasta suunnitteluvaiheessa, mutta Nergal ennusti sen olevan todennäköisesti ”tärkein urallamme”. Ja se on yhteys, jota hän janoaa. – Se on ikään kuin epätoivoisen, yksinäisen ja vanhan ihmisen huuto pimeyteen. Kädenvääntö Puolan uskonnollisen perinteen ja Nergalin edustaman modernin vapauskäsitteen kanssa on kestänyt nyt jo neljättä vuotta. Kotimaassaan Puolassa miehen teoksilla oli tapana jakaa kansa kahtia: pureva kritiikki perinteisiä valtarakenteita ja katolista kirkkoa kohtaan koettiin joko nerokkaana, ajatuksia herättävänä ja siten sangen tervetulleena tai pelkästään paheksuttavana provokaationa. Hänen kirjansa käsittelevät vapaa-ajattelun periaatteita ja koin ne todella upeiksi. Behemothin kymmenennen täyspitkän The Satanistin kahdeksannella raidalla nimeltä In the Absence of Light kuullaan pätkä Dziennikin kirjasta alkuperäiskielellä. Siitä kuitenkin lisää tuonnempana. Miehen kenties kuuluisin teos on nimeltään Dzienniki (englanniksi Diaries), jossa hän ottaa kaunokirjallisuuden keinoin kantaa niin politiikkaan, uskontoon kuin puolalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen. Behemothin panokset tuntuvat nousseen ja pelissä on enemmän kuin ennen. Ja eräs seikka, jonka hän ilmaisee on, että hän sanoo saaneensa tarpeekseen jumalista, tarpeekseen uskonnoista, eikä tarvitse niitä. Jombrowiczin viesti vain osui niin syvälle sieluun, että teksti oli saatava mukaan kielimuurista huolimatta. Jumalaa 14 Inferno pilkkaava metallimuusikko on myös historiaa opiskellut, museokuraattorin ammattiin valmistunut entinen leukemiapotilas
Tänä päivänä saan suurta lohtua siitä, ettei minun tarvitse käyttäytyä sillä tavalla, vaan voin vain olla oma itseni.". "Nuorempana yritin raivota ja todistaa yhtä sun toista ihmisille, itseni mukaan luettuna
Olisin voinut vain syöttää egoani ja tehdä mitä tahansa, koska minulla oli täydellinen taiteellinen vapaus sen suhteen. Se on hienoa. Seurasi puolalaispoliitikon nostama syyte jumalanpilkasta, mikä johti lopulta Euroopan komission puuttumiseen Puolan sisäiseen oikeusprosessiin. Mutta en ota vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. – Puolasta on tulossa toisaalta konservatiivisempi ja toisaalta radikaalimpi kuin koskaan ennen. siis, se on toki Behemothia, mutta avaa niin monia uusia ovia. Halusimme tehdä rehellisemmän levyn. Se oli nimenomaan se tärkein linjaus. Sitä käännetään paraikaa englannin kielelle, ja käännös julkaistaan Nergalin mukaan todennäköisesti myöhemmin kuluvana vuonna. Ja että saamme olla osa tätä mahtavaa genreä.. Olemme onnistuneet tekemään levyn, joka on todella rehellinen ja... Mutta päätin sittenkin vain olla mahdollisimman maanläheinen ja tavallinen, ja kirja osoittautui suosituksi. Se juuri tekee tästä levystä niin erityisen tärkeän. Elämästä jälleen otteen saanut solisti ei voisi olla onnellisempi. – Ollakseni täysin rehellinen, odotin saavani todella paljon paskaa niskaan, hän nauraa. Minun ei tarvitse teeskennellä olevani joku toinen. – Mutta jengi tuntuikin arvostavan sitä, että puhuin kuin kuka tahansa normaali tyyppi. Bändi viettää seuraavat kymmenen kuukautta tien päällä Euroopassa, USA:ssa ja Venäjällä. Mutta viimeinen oikeuskäsittely on itse asiassa tällä viikolla. Tänä päivänä saan suurta lohtua siitä, ettei minun tarvitse käyttäytyä sillä tavalla, vaan voin vain olla oma itseni. Itse levyntekoprosessi ei poikennut miehen mukaan merkittävällä tavalla edellisistä. Tuntuu siltä, että kaikki kärjistyy yhä enemmän ja enemmän, mikä johtaa yhä useammin vaaratilanteisiin. – Meillä on nyt erilainen asema, tarkastelemme asioita täysin erilaisesta kulmasta, eri perspektiivistä ja eri mielialasta. Se muistutti maan tuomioistuinta muun muassa eurooppalaisen demokratian ja ilmaisunvapauden perinteistä. Tuntuu siltä, että kaikki kärjistyy yhä enemmän ja enemmän, mikä johtaa yhä useammin vaaratilanteisiin.” vaan päälle kolmikymppinen Adam Darski, jonka elämä lähestyi loppuaan. Tämä on kymmenes albumimme, ja kun ottaa huomioon koko historiamme ja sen, että pysyimme yhdessä ja selvisimme kaikesta tullen entistä vahvemmiksi... Tunnen oloni toipuneeksi ja uudestisyntyneeksi, ja tuntuu siltä, että saimme mahdollisuuden käyttää kaiken kokemamme johonkin uuteen. Se tulee olemaan viimeinen tuomio, joten pidä peukut pystyssä. Olen ehdottomasti viimeinen ihminen ottamaan mitään itsestään selvänä. – Se on tunteikkaampi, inhimillisempi eikä enää niin keinotekoinen. Evangelionista (2009) on ehtinyt vierähtää tovi, mutta kuilu sen ja The Satanistin välillä ei jää pelkästään kronologiseksi. ”Puolasta on tulossa toisaalta konservatiivisempi ja toisaalta radikaalimpi kuin koskaan ennen. Ja se on hyvä asia. Minä elän Adam ”Nergal” Darski tunnetaan kotimaassaan paitsi Behemothista myös taannoisesta Voice of Poland -valmentajanpestistään. Tuota vastuuta hän on saanut kantaa viime vuosina Puolan korkeimmassa oikeudessa asti. ”Radikaali” kun tarkoittaa hänelle nykyään jotain ihan muuta kuin ennen. Nergal viittaa edeltävään levyyn sanalla ”geneerinen” ja kuvailee nykyistä mielialaansa uudenlaisena ja ennen kokemattomana tietoisuutena, taiteellisen potentiaalin vapauttamisena. Kaikki energia ja voima meni kuoleman torjumiseen ja hengissä pysyttelemiseen. – Minut on todettu syyttömäksi kahteen eri otteeseen tämän naurettavan pitkän prosessin aikana. – Meidän täytyi vain olla kärsivällisiä ja toivoa, että joku päivä vielä pystyisimme soittamaan ja julkaisemaan uuden levyn. Hän myös kuvaa tämän päivän Behemothia radikaalimpana kuin koskaan, mikä on mielenkiintoinen sanavalinta. Kuusi vuotta kestänyt kädenvääntö niin kuoleman kuin konservatiivipoliitikkojen kanssa näyttää siis viimeinkin päätyneen Behemothin ja Nergalin eduksi. Se on todellakin mahtava fiilis. Infernon painoon mennessä Puolan suunnalta ei ollut kantautunut pihaustakaan vankilatuomiosta, ja Behemothin tulevaisuudensuunnitelmat ovat kaikesta päätellen voimissaan. – Tiedämme, että on olemassa miljoonia bändejä, jotka vain odottavat vuoroaan ottaa paikkamme auringossa, joten teemme todella kovasti työtä osoittaaksemme kiitollisuutemme ja arvostuksemme siitä, että meille ylipäänsä on suotu nämä lahjat. – Tuntuu, että persoonani voi ikään kuin avata ovia ja ikkunoita tuulettaakseen vähän yhteiskunnassa käytävää keskustelua. Kirja ei ole millään 16 Inferno tavoin teennäinen, vaikka se olisi hyvin voinut olla. Minä todella toivon, että kaikki menee hyvin. Kirjaa on myyty Puolassa reilut 40 000 kappaletta, mikä kuulemma sekä ilahdutti että ällistytti. Viime vuonna ansiolistalle tuli lisättyä myös kirjailijan hommat, kun Darskin omaelämäkerta Sacrum Profanum, jossa hän käy yksityiskohtaisesti läpi Behemothin urankäänteitä, omia elämänvaiheitaan ja niin yhteiskunnallisia kuin henkilökohtaisiakin mielipiteitään, ilmestyi. Kaikki jotka ovat lukeneet kirjan pitivät sen brutaalista rehellisyydestä ja älykkyydestä. Voin olla vaikka kuinka rättipoikkiväsynyt ja krapulainen rundilla ja sanoa silti rehellisesti, että tämä on aivan fantastista, minä elän unelmaani ja olen hyvin kiitollinen voidessani nauttia parhaasta olosta ikinä! Nergal nauraa ja lisää heti perään nöyryyden olevan Behemothin ensisijaisin asenne sekä uusimman levyn että tulevan kiertueen suhteen. – Sairaus on auttanut minua olemaan kiitollisempi. Behemoth ja bändiasiat siirtyivät syrjään, kitara kun ei pysynyt enää käsissä. Joskus nuorempana yritin raivota ja todistaa yhtä sun toista ihmisille, itseni mukaan luettuna. Kuten useaan otteeseen on ehditty raportoida, Nergal repi vuonna 2007 Behemothin erään keikan aikana Raamatun sivuja palasiksi todeten katolisen kirkon olevan ”maailman tappavin kultti”
YHTEISTYÖSSÄ: OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN.. 19.20.21.KESÄKUU.2014.NUMMIJÄRVI.KAUHAJOKI ENNAKKOLIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA /3 PV AUTOPAIKAN LISÄÄ BÄNDIJULKISTUKSIA TULOSSA..
Metalliskene on oikeastaan aika vahva paikan kokoon verrattuna! Sic ja Synarchy ovat jo melko vanhoja bändejä, ja nuoremmasta polvesta nousee lupaavia nimiä kuten Reduced to Ash, Asyllex ja erityisesti Earth Divide. Teksti Joni Juutilainen Kuvat Eija Mäkivuoti Vuosi 2013 oli doom metalin osalta jokseenkin nihkeä, mutta tasapaksuun joukkoon mahtui myös todellinen pommi: färsaarelaisen Hamferðin esikoislevy Evst vyöryttää kaunista mutta lohdutonta tunnelmaansa varmoin ottein. Sen sijaan, että yhtye paistattelisi samoissa mainosvaloissa muiden muassa Acceptin, Carcassin ja Dimmu Borgirin kanssa, se päätti valita levynsä julkaisijaksi pienen paikallislafka Tutlin. Inferno 19. Kerrohan, Theodor, millaisen skenen sisällä oikein toimitte. – Täällä on muutama hyvä bändi ja päteviä muusikoita vähän siellä sun täällä. – Mitä tulee Hamferðin syntyyn, John (Egholm, kitara) pisti bändin kasaan oikeastaan parilla puhelinsoitolla. Tiivis skene Färsaarten metallikenttä on siis varsin pieni ja tuntematon, ainakin ulkopuolisen silmin. Jotain yhtyeen määrätietoisuudesta kertoo tempaus vuodelta 2012, jolloin porukka hylkäsi suuren metallimusiikkilevy-yhtiö Nuclear Blastin tarjoaman sopimuksen. Tarjous oli seurausta Hamferðin voittamasta nouseville bändeille tarkoitetusta Wacken Metal Battle -kilpailusta. – Ei tietenkään ollut helppoa sanoa ei Nuclear Blastin kaltaiselle levy-yhtiölle, mutta uskoisin, että olemme tehneet täysin oikean ratkaisun. Suurempi heviyleisö tuntee pienen itsehallinnollisen saariryhmän bändeistä ainoastaan progressiivista folk metalia esittävän Týrin – ja pian myös Hamferðin, jonka loistava debyyttialbumi on huomattu muuallakin kuin Infernon toimituksessa. Tutl on auttanut meitä aivan alusta asti, ja nyt toiminta on kasvanut siihen pisteeseen, että he voivat julkaista levyjä myös maailmanlaajuisesti. – Käytimme paljon aikaa levyn viimeistelemiseen ja olemme erittäin ylpeitä lopputuloksesta. – Albumi ilmestyy esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, ja se on saatavilla myös digitaalisessa muodossa ympäri maailman kera hyvän markkinoinnin, mikä tuo meille varmasti keikkoja ja lisää tunnettuutta. Synkkiä A sukasluvultaan noin Porvoon kokoinen Färsaaret ei ole varsinaisesti mikään metallimusiikin luvattu maa. saaristolaislauluja – Päällimmäinen syy tähän oli toimiva yhteistyömme heidän kanssaan. Jo ensimmäinen ep:mme Vilst er sista fet (2010) sai loistavaa palautetta, mutta bändin sisällä tiesimme Evstin olevan paljon tätä parempi julkaisu, tervettä itsevarmuutta huokuva kitaristi Theodor Kapnas kertoo
Kokoonpanolla on takana kahdet treenit. joku saa päähänsä muutaman biisin ja haluaa perustaa tietynlaisen bändin, sopivien ihmisten löytäminen on aika helppoa. Hamferð julkaisi hyvin vastaanotetun albumin marraskuussa ja on muutenkin nosteessa. Tämä ajaa hänet hiljalleen hulluuteen, minkä ansiosta hän murhaa rakkaan huldur-naisensa. He ovat onnellisia puolestani ja sinut asian kanssa, kunhan löydän aikaa molemmille bändeille. Jón Aldará kertoo löytäneensä tiensä Barren Earthiin bändin jättämän netti-ilmoituksen kautta. – Olin ollut bändin fani alusta lähtien ja tunsin pari sälleistä Moonsorrow’n kautta. Uuden laulajan tulisi todella puhutella meitä. Koordinoimme aikatauluja parhaamme mukaan. – Kysyin heiltä, miltä tuntuisi jos hakisin tätä pestiä, joten he tiesivät prosessista alusta asti. Inferno jututti Suomeen ensitreeneihin saapunutta laulumiestä ja BE-kitaristi Janne Perttilää. Ja tässä sitä ollaan! Kuinka Hamferð-bänditoverisi ottivat tämän uutisen. Olemme saaneet jo hieman nimeä ja Týr on iso juttu, vaikka heidän musiikkinsa ei varsinaisesti ole ihan mainstreamiä. – Paikallinen skene on niin tiivis, että kaikki tuntevat toisensa ja heidän kyvykkyytensä muusikoina, joten jos Teksti Jukka Hätinen Poltetulla maalla Hamferð-solisti Jón Aldará voi nyt lisätä ansioluetteloonsa laulajanpestin suomalaisessa Barren Earthissä. 20 Inferno Levyn fääriksi kirjoitetut sanoitukset eivät aukea tällaiselle suomalaisjuntille ihan kylmiltään. Janne, kerro teidän näkövinkkelistänne, kuinka Jón päätyi mikrofonin varteen. – Levy kertoo tarinan isästä, joka kadottaa poikansa vuorilla raivoavassa myrskyssä. Hakemuksen lähettämisen jälkeen minua pyydettiin demottamaan pari vanhaa biisiä. – Barren Earthin muillakin jätkillä on useita bändejä, joten he ovat ymmärtäväisiä. – Pian mies rakastuu erääseen porukan naisista, mutta ei kykene sopeutumaan heidän erikoiseen elinympäristöönsä. Ei riitä, että hoitaa homman, vaan pitää vakuuttaa myös takarivi. Hän etsii joka paikasta, luolista ja notkelmista, kunnes lopulta uupuu ja vaipuu tajuttomuuteen. kainalo) sanoittaja-laulaja Jón Aldará saakin avata albumin saloja. Hän menettää hiljalleen otteensa todellisuudesta ja kohtaa pahimmat sisäiset pelkonsa ja katumuksensa menneestä elämästään. Millainen tunnelma on ollut?. Kauneutta pimeydestä ”Itse olen aina ollut kiinnostunut synkästä taiteesta, koska mielestäni tunteet ovat tällöin vahvimmillaan. Nykyisin myös suomalaisen Barren Earthin solistina vaikuttava (ks. Olen jopa yrittänyt tehdä iloista musiikkia, mutta vituiksihan se meni.” Nucleart Kokoonpano vaihteli alussa hieman, mutta Jenusia (Í Trøðini, basso) lukuun ottamatta olemme vetäneet samalla porukalla vuodesta 2009. – Koska tämä on pieni alue, Färsaarilla ollaan todella iloisia kaikkien bändien menestyksestä, oli genre mikä tahansa. Syyllisyyden ja pelon runtelemana mies pakenee vuorille ja toivoo löytävänsä taas vanhan elämänsä. Jónilta saadut demotukset osoittivat, ettei muilla ole asiaa tähän hommaan. Sitten minulta pyydettiin sanoitukset ja lauluraidat uuteen kappaleeseen. Molemmat bändit ovat prioriteettejani. Huldurit, salaperäiset ”harmaat ihmiset vuorilta” löytävät hänet ja tuovat luokseen. Meillä oli muutama suomalainen kärkiehdokas, joiden demotuksia kuunnellessa tuli fiilis, että hulluutta Suomesta löytyy, mutta varsinaista frontman-kansaa emme ole. – Olimme päättäneet, että emme halua missään nimessä keskivertoa suorittajaa. Synkän tarinan tukena kulkee synkkä musiikki, jonka päällimmäisinä vertailukohtina toimivat My Dying Bride ja Swallow the Sun. Eikö Barren Earth -pestisi hidasta Hamferðin uraa