Inferno 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 1/2013 I HINTA 6,50 euroa
Rotten Sound, Cult of Luna, Godsplague, Bullet for My Valentine? 012 Länsirintama & skaba 014 Heavy Cooking Club: Chili con carnage by Cannibal Accident 016 Inferno Barge to Hell -risteilyllä Nauska 22 022 Stratovarius 026 Voivod 028 Vorum 030 Hatebreed 036 Helloween 042 2012 raskaimmat, toimituksen topvitoslistat 044 Pölkyllä: Stone-rumpali Pekka Kasari 048 Salamyhkä: Nocturnusin The Key Clay Patrick McBride 30 049 Arviot, pääosassa Omnium Gatherum 068 Demot, pääosassa Something?s at the Sky 071 Vanha liitto: Sodom, haastattelussa Tom Angelripper 074 Kuudes piiri: Black Crucifixion + Wigwam = ?. Martin Hausler 36 Vilho Rajala 16 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: mm
Katsokaapa arviosivuja. Ja soivat. Enkä kerta kaikkiaan osaa sanoa miksi. Kuinka ollakaan, kriitikkomme Panu Koski arvosti kyseenomaista teosta kolmella ja puolella kirveellä. Mitä tulee The Chantiin, en osaa kuin toivoa, että yhtye pamauttaa seuraavaksi sellaisen surumällin, ettei sen kanssa tarvitse miettiä muuta kuin hautakivensä kir jasintyyppiä. s. Laajemmin kolmen ja puolen ongelma tuskin saa ratkaisua niin kauan kuin on äänilevyjä ja niitä arvostelevia kriitikoita. Niin, onneksi en ole yksin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Paletti siis päällisin puolin nätissä kasassa, mutta mestaruussarja jää saavuttamatta. Neljällä kirveellä taas saa aikaiseksi jo melko riemun, niillä kun osoitellaan jo tosissaan hyvää levyä. Vaan kolme ja puoli. Vaan mikä. Menneen vuoden julkaisuista tällaisen levyn malliesimerkki on kotimaisen The Chantin albumi A Healing Place. Siinäpä tuskastuttavin arvosa na, jota maa päällään kantaa. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere Tilaajapalvelu (ark. 40), mutta niinpä nuo vain soivat. Se on tavallaan kuin sanoisi arvosanan muodossa, että hyvä on, mutta kun tuota. Ja totta kai näitä kolmen ja puolen kirveen levyjä kertyy varsin paljon stereoihin, minkä huomasi jälleen menneen vuoden kiekkoja miettiessä. Runsaimmin kuunnel luista levyistä löytyi useita tapauksia, joita ei voinut ajatellakaan iskevänsä omalle topvitoslistalleen (ks. Niistä tykkää aidosti ja niitä kuuntelee paljon, mutta samaan aikaan tuntuu, että jokin tässä nyt hiertää. Joissain tapauk sissa kysymys oli selkeästi kokonaisuutta kovemmista irtobiiseistä, toisissa taas silkasta henkimaailmasta, joka ei tarjoa selityksiä. Monet kolmen ja puolen kirveen levyistä jäävät ikuiseen rotaatioon, kuten vaik kapa tässä taustalla soiva Blue Öyster Cult -laatta Fire of Unknown Origin (1981), joka sisältää muutaman yhtyeen parhaista ralleista mutta myös melkoista höttöä. Keskisuurta harmitusta aiheuttavat silti ne tapaukset, jotka haluaisi tosissaan palkita runsaammin lyömäpelein ja sisällyttää kaikille mahdollisille vuosilistoille. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Martin Häusler Painopaikka Lönnberg Print & Promo Paperi: 65 g/m2 Solaris Brite Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 13. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki a aj Päätoimitt Kolmen ja puolen kirveen kirous Kolme ja puoli kirvestä (tähteä/pallukkaa/mitä lie). Sitä on valssattu mitä mo ninaisimmissa housuissa simmareista pitkiin kalsareihin. Sillä ei ole yhtään huonoa kappaletta, vaan skaala kulkee kutakuinkin välillä tyydyttävä?erinomainen. Kortteerissani levy on viime vuoden kuunnelluimpia. Siellä on aika paljon kolmen ja puolen kirveen arvioita. Inferno 7. Se edustaa parhaimmillaan suorastaan huumaavan kaunista ja hienoa musiikkia, tunnelmat ovat kautta teoksen aidon oloiset ja koko albumin kuuntelee sujuvasti alusta loppuun. Se ei ole kuten kolmonen, joka on omalla tavallaan iloinen määrä halkaisuvälineitä; kahden ja puolen, tasan keskiverron, raja on ylitetty ja jatko näyttää lupaavalta
Sitä aletaan työstää toden näköisesti syksyllä. Species at Warin teemana on sota. Cursedilla Niinimaa tykästyi teemoit taiseen kirjoittamiseen, mutta vielä ei ole selvää, onko seuraava täyspitkä kin teemalevy. . Paljon aikaisia herätyksiä ja myöhäisiä soittoaikoja. Kevin Scullion Vilho RAja Sytyttäjä la Rotten Sound juhlistaa 20-vuotista uraansa Species at War -ep:llä, joka ilmestyi 18. Nyt SoM hoitaa Euroopan ja Relapse koko muun maailman. . On puhuttu myös Rottenfestistä, mutta saa nähdä meneekö ihan niin suureelliseksi. Cursedin (2011) kanssa taas Eurooppa oli tosi iso pettymys, mutta Jenkeissä meni paremmin kuin koskaan. Pistettiin siinä pieni pitti pyöri mään olohuoneen pöydän ympärille. Oli lähellä, että Mika ei lentänyt ikkunasta läpi kun oli niin hyvää musaa. Ihmisethän kyseli aluksi rahas tuksesta ja ties mistä. Rundi jäi ehdottomasti isona asiana mieleen. Ja palautehan oli kautta linjan tosi hyvää. Myös Niinimaan toinen bändi Medeia juhlisti taannoin pyöreitä vuosia. Neljä viidestä Vomituritionmiehestä oli heti mukana. Siihen aikaan bändi teki äänitteen sä hyvin pitkälle livenä. Päin vastoin, me investoitiin siihen, että saatiin hyvä reissu ja saatiin näyttää viimeisen kerran kunnolla Nasumia maailmalle. . on yhä voimansa tunnossa. Kaksi vuosikymmentä huutoa Species at War on ensimmäinen Rotten Sound -julkaisu, jonka jul kaisee Euroopassa Season of Mist. Bändillä on ollut matkan varrella lukuisia levy-yhtiökuvioita. Kymmenvuotisjuhlakeikka oli Tampereen Klubilla joulukuus sa. . Haluttiin kokeilla vähän uut ta. Toiminta oli Niinimaan kuvailun mukaan varsin spontaania ja punkhenkistä. . Niinimaa kirjoitti viime kesänä tekstit yhdeltä istumalta ja huusi ne purkkiin heti seuraavalla viikolla. . Me ostettiin kuudellakympillä jouluvaloja lavalle, oli hommat isol laan! Mutta viinaan meni kyllä mel kein kaksisataa. Medeia on paraikaa neljännen levyn kimpussa. Niinpä me haluttiin kokeilla nyt tällaista järjes telyä. Julkaisu on toden näköisesti ensi syksynä. www.rottensound.com. Meillä oli ep:stä jo master ole massa kun tuli mieleen, että piru, pitäähän meidän kannetkin tehdä. Samaan aikaan buukattiin jo rundia. Onneksi saatiin levy ennen rundia ulos. 8 Inferno Pointtina oli myös se, että bändi osti hieman lisää aikaa täyspitkää ajatellen. Voi olla jo tain muutakin spessukeikkaa, mutta niistä ei vielä oikein voi puhua. Tarkoitus on myös pitää kameraa mukana tämän vuoden kiertueilla, jotta bändi saisi aikaan uuden dvd:n. Niinimaan viime vuosi kului Nasumin kanssa kiertueella, kun bändi jätti mahdollisimman tyylik käät jäähyväiset. Henki pysyi positiivisena lop puun saakka, vaikka se oli aika ras kastakin. tammikuuta. Cyclesin (2008) aikaan Jenkit notkahti meillä aika tylysti, mutta Euroopassa meininki parani aiem masta huomattavasti. Niinimaa ja kitaristi Mika Aalto olivat tekemässä silloisen bändinsä Vomituritionin kanssa levyä Tico Tico -studiolla ja kuuntelivat erään kerran torniolaisessa yöpaikas sa Extreme Noise Terroria. . Yhtyeen päämies Mieszko Talarczyk menehtyi Intian valtameren maanjäristyksen aihe uttamassa tsunamikatastrofissa vuonna 2004. Niinimaa myöntää, että pesti jännitti pahan kerran. . Seuraava kokopitkä mennään tällä samalla setupilla, laulaja Keijo Niinimaa kertoo. Ep-julkaisu perustellaan sillä, että Cursedin sessioista jäi yli tällainen biisinippu. Voin sen verran valottaa, että me ei tienattu bändin kanssa henkilökuntaa enempää. Mä muistan elävästi, kuinka se lasi jo vähän jousti, kun Mika osui siihen vahingossa. Juuri Aalto lausui tiimellyksessä ääneen, että tällainen bändi pitää perustaa. Nyt me puhuttiin, että olisi ollut hauska tehdä tämäkin ep livenä, mutta ei ollut aikaa eikä mahdolli suuksia treenata tarpeeksi. 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on luvassa pieniä erikoisuuksia. Juhlakeikkaa on tähtäilty ensi syk sylle. . Mutta juhlakeikalle saadaan toivon mukaan vanhoja jäseniä lavalle heilumaan. Pidin Cursedilla siitä, ettei ollut kahdeksaatoista eri teemaa, vaan kuusi pääkohtaa. Rotten Sound perustettiin vuonna 1993. Keijo Niinimaa on ennättänyt räyhätä muidenkin bändien keulilla, mutta ?Rotisko
Somewhere Along the Way -albumilla (2006) on jopa biisi nimeltä Finland. . Settilistasta emme ole vielä puhuneet. Tekemistä oli hirveästi, ei eh ditty pysähtyä ja miettiä. Thomas kehuu, että miehellä on hyvä kokonaisuuksien hahmotuskyky. The Poisonin aikaan bändi ei vielä tiennyt, että se ampaisisi näin suosi tuksi. Thomas on vähäpuheinen jannu. Thomasin mukaan bändi ei ole koskaan pitänyt itseään metallibändinä. . ja on yhtyeen neljäs. Missä olemme olleet, missä olemme nyt. Kävi ilmi, että kaksi edellistä levyä ovat olleet voimakkaasti maaseudun ja luonnon inspiroimia. Aiemmat levyt ammensivat niistä pohjoisruotsalaisista maisemis ta, joista me olemme kotoisin. Basisti Johannes Persson kertoo, että yhtye halusi tuoda musiikkinsa maaseudulta kaupunkiin. Urbaaniin maisemaan Rauhallisesti puhuvan Johannes Perssonin mukaan bän dillä oli tarve ottaa etäisyyttä omiin tekemisiinsä Eternal Kingdomin (2008) jälkeen. . Brown i Walesilainen Bullet for My Valentine singahti rockmaailman tietoon vuonna 2005 The Poison -albumillaan. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f P. Haluamme kehittää soundiamme koko ajan. Minä olen aina tykännyt bändeistä, jotka muuttuvat levy levyltä. Tuottajana toimi jälleen Don Gilmore, jonka ansioluettelossa komeilee muun muassa Linkin Parkin Meteora (2003). Menestys tuli heti ensimmäisel lä levyllä, odottamatta. . R. Meillä ei ollut mitään raakileita tai demoja tahoillamme valmiina, vaan teimme kaiken yhdessä ryp päässä yhdessä. Halusimme suoria linjoja ja suoria kulmia, kaikkea epäorgaanista. Tehtaita, teollisuutta, organisoitua monotonisuutta, joka toistaa itseään. Tämä ajattelutapa heijastui kaikkeen, jopa siihen miten soitimme kitaraa. Pelkkiä downstrokeja! Bändi puhuu musiikin tekemi sestä keskenään etukäteen paljon. Persson luonnehtii, että tarinanker ronta on yhtyeelle tunnusomaista. Toinen keskeinen piirre on se, että tunnelma näyttelee musiikissa pääosaa, ei yksittäisen muusikon suoritus. Bändi tulee keikalle Nosturiin 2.3. Suomella on erityinen paikka bändin sydämessä. Siitä lähtien tempot ovat laskeneet ja meininki ajautunut yhä kauemmaksi metallista. Ei marginaalia vaan main streamia . Se oli aika intensii vistä. Temper, Temper on entistä vä hemmän metallia ja enemmän ra diosoittoon sopivaa rockia. Voin sanoa, että sitä ei tule tapahtumaan. www.bulletformyvalentine.com Pär Olofsson Rumpali Michael ?Moose. Thomas kertoo, että bändi lähestyi biisinte koa tällä kertaa hieman eri tavalla kuin ennen. Ruotsalainen Cult of Luna piti pitkän breikin ennen helmikuun alussa ilmestyvää Vertikal-levyään. Bullet for My Valentine on niitä bändejä, jotka ovat aina mielellään haastatteluissa uhonneet, kuinka he valloittavat maailman ja haluavat Metallicaksi Metallican paikalle, mutta uhoaja on tainnut olla lähinnä laulaja Matt Tuck. Temper, Temper -levy ilmestyy 12.2. Etsimme urbaania soundia. Kun puhumme luovasta prosessista, jumitumme usein abstrakteihin ter meihin, jotka eivät tarkoita mitään. Yritimme etsiä konkretiaa, Persson selittää. Urbaanissa ympäristössä on ennen kaikkea kyse ihmisen läsnä olosta. www.cultofluna.com Inferno 9. Kirjoittelimme toisillemme sähköpostia siitä, millainen levystä pitää tulla. Viimeksi kun soitimme Helsingissä, keikka oli helvetin hyvä! Odotan suomalaisyleisöltä paljon tälläkin kertaa. Joissain biiseissä on metallirif fejä, mutta hard rock -pohjaltahan me nykyään operoimme. Thomas on erityisen hyvillään siitä, että on päässyt lämmittelemään omia sankaribän dejään kuten Metallicaa ja Iron Maideniä. . Otti kolme vuotta, ennen kuin aloimme puhua uudesta levystä ja vielä vuoden, ennen kuin aloimme kirjoittaa. Meillä oli hauskaa! Kun aloimme soittaa isoilla festareilla päälavalla, tajusimme, että meillä on aika paljon faneja. Sen jälkeen muistorikkaita hetkiä on riittänyt. Näin ollen Cult of Luna halusi tuoda musiikkinsa kaupunkiin. . Nyt halusimme liikkua aivan eri suun taan. Fanit aina haluavat, että soitamme ensimmäisen levyn biisejä
Haluttiin opiskella homma rauhassa. Nyt kun debyytti on kaupoissa, Vartiainen haluaa bändin kanssa keikoille. Hänen tyylivalikoimansa käsittää örinän ja kliinilaulun. Ash and Dust -bii sistä tulee melkein Amorphis mieleen. At Every Door ilmestyy sama na päivänä kuin tämä lehti, 25.1. Julkaisijana toimii saksalainen Lifeforce Records, joka löysi bändin The Chantin kautta. Lähdetäänkö hakemaan jousitaustoja vai hammond-taustoja. Hammondiahan levyllä on aika paljon. Se vie heti poispäin sellaisesta Swallow the Sun -meiningistä. Debyyttilevy piti tehdä jo 2011, mutta se vähän venähti. Levynsä bändi teki rauhalliseen tahtiin omin voimin Antti Malisen avustuksella. . Onneksi Lifeforce Records antoi meidän tehdä musiikkia omaan tahtiin Haluttiin edetä mahdol lisimman kiireettömästi, ja DIYtoimintatapa sopi erityisen hyvin siksi, että kukaan meistä ei ollut ennen tämäntyylistä levyä nauhoit tanut. Vuoden 2011 keväällä alettiin demotella uusia biisejä ja samalla virallistettiin uutta porukkaa bändiin. Sitten oikeat tyypit tipahtelivat mukaan jengiin yllättävän nopeasti. Mukana ovat kitaristikaksikon lisäksi rumpali Pasi Pasanen, laulaja Tony Kaikkonen ja basisti Tommi Kiviniemi. Yhtye teki sen jäl keen muutaman keikan, mutta jäi sitten hieman tyhjäkäynninomai seen tilaan. . Ei ollut suurta draamaa, mutta väki vaihtui jonkin verran. Huomattiin miten samalla taval la ajatellaan musiikista. Yhdistävä tekijä on Jussi Hämäläinen, joka on varsin tyytyväinen siihen, miten lafka hoiti The Chantin julkaisun. . Ei välttämättä kuunnella kaikkia samoja bändejä, vaan saatetaan kiinnittää biiseissä huomio samoihin pikkujuttuihin, joi ta muut ei välttämättä edes huomaa, Vartiainen selvittää. Ghost Brigade oli tuohon ai kaan sangen aktiivinen ryhmä, 10 Inferno joten asia jäi vielä puheen asteelle. Myöhemmin ilmeni, että sekä Vartiaisella että Naukkarisella oli äänitettynä death metal -henkisiä demoja kotona. . Kiipparisti Nino Hynnisen soundivalinnat vaikuttaa aika paljon siihen, mihin suuntaan biisi lähtee elämään. Nyt soitellaan keikkoja ja mietitään seuraavaa levyä sitten kun riffisäkki alkaa taas täyttyä. www.sonsofaeon.net. Saksalaiset vastaa sähköpostiin saman tien, ei tarvitse odotella, Hämäläinen kiitte lee. www.hanging-garden.net Marko Kauko Sons of Aeon on keskisuomalainen yhtye, jossa vaikuttaa muista yhteyksistä tuttuja nimiä. Kitaristi Tapio Vartiaisen mukaan debyyttilevyn tekoon piti käyttää kunnolla aikaa, koska miehistö ei ollut aiemmin tällaista mättöä tehnyt. Kiireetöntä death metalia Tapio Vartiainen ja Ghost Brigade -mies Wille Naukkarinen alkoivat puhua vuosien 2008 ja 2009 vaiheilla siitä, miten heidän pitäisi joskus soittaa samassa bändissä. . Kun läheteltiin niitä toisillem me, tuntui siltä, että ne ovat saman bändin biisejä. Biisejä tehtiin rauhassa sitä mukaa kun niitä virtasi, ei lähdetty väkisin puristamaan yhtään soin tua. Entinen pääbii sintekijä Matti Reinola oli mukana ja käytiin treenaamassa muutaman kerran. Niinkin pieni asia kuin se, että mukana on örinää, tuntuu olevan hirveän kova juttu varsinkin Euroopassa, Jussi Hämäläinen ih mettelee. Edellinen HG-kiekko TEOTWAWKI ilmestyi vuoden 2009 marraskuussa. Yhteistyö on toiminut tähän mennessä loistavasti. Ei maltettu jäädä odottelemaan vaan päätettiin laittaa aikataulut toimimaan siten, että tälle kin bändille on tilaa. Hidasteluun ja synkistelyyn erikoistuneessa Hanging Gardenissa on väki vaihtunut, mutta uusi At Every Door osoittaa, että yhtye saa yhä aikaan syviä tunnelmia. Levy-yhtiönä on nyt Lifeforce Records. Ovien kolkuttelua Hanging Gardenissa on laula jana nykyään Toni Toivonen. Edellisellä laulajalla Ari Niemisellä meininki oli enemmän huutoon kallellaan. . Sons of Aeon ei ole aikeissa jäädä yhden levyn projektiksi. . Siinä oli kaikki aika innoissaan materiaalista, mutta Matti soitteli pari päivää sen jälkeen, että hänellä on mielenkiinto vähän erilaisessa musii kissa. Ei meillä olisi aikaa tai kiinnos tusta laittaa näin paljon energiaa pelkkään projektiin. Hän vaikuttaa nykyään Kuudes Silmä -nimisessä postpunkbändissä. Hanging Garden mietti musiikkin sa suuntaa jo ennen edellistä levyä. Lähtökohta oli se, ettei liikaa Cult of Luna -soundia eikä liikaa ensimmäi sen levyn (Inherit the Eden, 2007) maailmaa.
Hautasin sen idean ja soittelin Nicolle, että mulla on aika hyvää matskua tulossa, että pitäiskö sille O.J:lle soittaa. Reeo Tiiainen oli jo lupautunut ba sistiksi, ja kun Ojalakin lähti mukaan, pyörät pyörähtivät liikkeelle. Seuraavaakin levyä on ehditty jo miettiä. . Tarkoitus oli, että levy pysyisi meille mahdollisimman tuoreena koko levytyksen ajan. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Godsplague katosi kartalta vuoden 2009 alussa, mutta loppu ei ollutkaan lopullinen. Bändi ei Juutisen mukaan ole koskaan kes kustellut siitä, millaista musiikkia se kulloinkin haluaa tehdä. . Viime vuosi meni keikkaillessa ja säveltäessä uusia biisejä seuraavaa levyä varten.Lisäksi viime vuonna saatiin bändiin kaksin kappalein tuoreita isiä ja pitihän ne pakolliset isyyslomatkin pitää, rumpali Janne Juutinen kertoo. Brokenin raskas soundi ja tyyli ei ollut tietoinen valinta. Uusi Revival-levy on tarttuvaa punaniskariffirockia. Kitaristi Euge Valovirta oli jo vähällä tehdä soololevyn, mutta bändi oli parempi ratkaisu. Polte ei sammu Revival-levyn piti ilmestyä jo viime vuoden puolella, mutta toisin kävi. Tämän jälkeen pidimme hieman lomaa soittopuu hista. Yhtye teki Brokenlevynsä äänitykset tarkoituksella monessa eri osassa. . Euge Valovirran mukaan syy oli edellisessä ohjelmatoimistossa, joka ei saanut bändille keikkoja silloin kun piti. . He lupailivat hoitaa keikkoja loppukesälle, kun levy oli tarkoitus julkaista. Seuraavasta levystä on vielä vaikea sanoa muuta kuin että se tehdään. Mä ajattelin, etten mä nyt sitä voi enää tehdä. Levy on raskainta Masterstrokea koskaan. Huomattiin Nicon (Hartonen, laulu) kanssa olevamme kaksin. Ei sitä keikkaa kuitenkaan oikein tullut, joten julkaisua lykättiin. He vetosivat, että kun tässä on ollut kesä ja lomat ja muuta, niin ei ole ehtinyt. Ojala takaisin. Valovirta oli jo tekemässä soolole vyä eri laulajien kanssa. Sitten Slash julkaisi levyn täsmälleen samalla konseptilla vuonna 2010. . Ollaan aina tehty fiilisten mu kaan ja nyt kappaleista tuli tällaisia. Sleep (2007), As Days Grow Darker (2009) ja Broken on kokonaisuuk sina aika erilaisia levyjä, mutta nyt kun ollaan soitettu keikoilla biisejä niiltä kaikilta, ollaan huomattu, että kyllä sieltä aina Masterstroken tunnistaa. Bändin kymmenvuotisjuhlia ei ole tarkoitus juhlistaa sen kum memmin. . Sen jälkeen basisti Arska Hietala ja rumpali Atte Sarkima jättivät yhtyeen. . Mä oon tehnyt jo uusia biisejä. Revival-levy tehtiin, koska meillä oli polte tehdä se! Mä oon nyt jo tyytyväi nen, että levy on tehty ja kaupoissa. . Päätettiin panna homma telakalle ja aloittaa sitten jos saadaan alkuperäinen rumpali Sami ?O.J.. Yhtye täyttää kymmenen vuotta, mutta levynjulkaisun lisäksi luvassa ei ole muita juhlallisuuksia. Aika rientää kun on kivaa Vuodet vierivät toisinaan yllät tävän nopeaa, ja näin kävi myös Masterstrokelle. Mutta ilmeisesti keikat on myyneet ihan hyvin ja arviot on olleet positiivisia, joten hyvät fiilikset tässä on. www.godsplague.com Markus Povelainen Tamperelainen melometallimesenaatti Masterstroke palasi neljän vuoden hiljaiselon jälkeen uudella Brokenlevyllä. Me kokeiltiin muutamaa muuta tyyppiä siinä, mutta huomattiin, että nyt ei ole hyvä fiilikset. Näyttää ihan liian hiljaiselta siihen nähden, että pitäisi päästä promotoimaan uutta lättyä, mies tuskailee. www.masterstroke.info Inferno 11. Kaippa sitä kaljalla voisi poikain kanssa käydä, Juutinen heittää. Keikkarintama huolestuttaa rum palia. Rummut ääni tettiin jo vuoden 2010 lopussa, loput äänitettiin, miksattiin ja masteroitiin vuoden 2011 aikana. Että syksyllä on sitten rundi. Siinä vaiheessa mä sanoin, että kiitos, mutta me jatkamme toisen yhteis työkumppanin kanssa. Edellinen levy H8 ilmestyi vuon na 2007. Tai riippuu tietenkin siitä, että jos tää ei kiinnosta ketään, niin sitten täytyy vähän katsoa. Haastatteluhetkellä tiedossa ei ollut ainuttakaan keikkaa.
Pikkuklubeilla, sivukaduilla ja Hisingenin syrjäisemmissä kolkissa elää se kuuluisa Göteborgin soundi, eli ihmisten into ja rakkaus musiikkiin. Miksi pikkuveli niin kärttyisä on. Googletin. Sitten hän hymyilee merkitsevästi ja vinkkaa vähän silmää. ?Niin joo, siis siellä minne suomenlaivat menee.? Ruotsinlaivat, siis, meikäläisten kielellä. Göteborgissa tuhahdellaan juppi-Tukholmalle tai pikemminkin ei edes ajatella koko pääkaupunkia. Mikä mahtaa olla turkulais ten, tai suomalaisten ylipäänsä, kuvitelma Turun ystävyyskaupun gista Göteborgista? Nykyinen kotikaupunkini on muuttunut sitten 70-luvun: ?metal liteollisuus. sanoo göteborgilainen ja tunkee lisää nuuskaa ike niinsä. Kävi ilmi, että In Flames -äijät perustivat Göteborgiin hiljattain ?metalliaiheisen. Talvisin ulkona kylmässä jonottaville jaetaan ilmaista sumppia, kesäisin takapihalla paistuvat grilliruoka ja hotdogit. Se se m ä s is m n a a v . ww.inferno.fi osoitteessa w blogin, uutisia, levy s yö m t ä yd PS. Täällä musiikki on elämäntyyli, ei elinkeino. Aito Göteborg on enemmän ja jotakin muuta kuin keskustan metal litietokilpailut ja In Flames -ravintolat, joissa kaupunki ja sen maine on aikaa sitten tukahdutettu pelkäksi ontoksi myyntikeinoksi, turismian saksi, stereotyypiksi ja kliseeksi. Paikan nettisivuilla kyllä kin luvataan, että ohjelmassa on pian ?metalliin liittyvä tietokilpailu?, joten taidanpa piakkoin poiketa sinne saadakseni metallikatuuskottavuuspisteeni asiaankuuluviin huippugöteborgilaislukemiin. Toisaalta sitä voisi jatkaa kaupunkiin tutustumista ja tänne asettumista niin kuin tähänkin asti: opettelemalla kieltä ja käymäl lä paikallisten sainaamattomien bändien keikoilla. Hisingenin saarella, sopivan hajuraon päässä keskustan Hard Rock Cafesta, hard rock -klubeista ja hard rock -purilaisista löytyy muun muassa keikkaluola Truckstop Alaska, jossa kaljaa ja purta vaa saa pilkkahintaan ja keikkalavaa ympäröivät sohvat, nojatuolit, ruukkukasvit ja seinätaulut. ja ?metallityöläinen. ravintolan. Asuttuani täällä lähes 9 kuukautta en ole vieläkään tullut maista neeksi reilut 30 euroa maksavia purilaisia. Se ei helposti jähmety tavaramerkiksi. Tervetuloa. Martin Häusler SKABA ia! n e e w o l l e Voita H n ja sallistu kisaa n nettiin, o weenin Mene Inferno dimme Hello n ä ib s n a k a min ? voit voitta t of Hell -albu u O t h ig a tr S uuden lviää allissa. Tervehdys ihanasta Ruotsista. Maasta, jossa vasemmistofasismi ja feminatsit ovat vallassa ja lisäksi kaikki miehet ovat homoseksuaaleja. Netistä lö nteluja. ennakkokuu ja a it io rv a live. Kun ruotsalaisille kertoo, että Suomessa vallitsee tietynasteinen ?viha? Ruotsia kohtaan, he hämmästyvät vilpittömästi ja suu menee huolestuneesti mutruun. eivät nimittäin välttämättä enää viittaa telakoihin, tehtaisiin tai raskasteollisuuteen. Göteborgilla on niin sanottu maine, ja muutettuani tänne yksi jos toinenkin ei-ruotsalainen ulkopaikkakuntalainen otti tiukasti har teista kiinni ja tivasi innosta hehkuen: ?Kai olet jo käynyt 2112:ssa?? Kysyin Göteborgissa syntyneiltä ja kasvaneilta kavereilta sekä kumppaniltani (Ruotsissa on yksi heteromies!), mikä on 2112. Kaikki pyörittivät silmiään. Ja ikään kuin tämä ei olisi tarpeeksi, myös poliittinen korrektius on nyt mennyt täällä niin pitkälle, että asioista ei kerta kaikkiaan pysty enää puhumaan niiden oikeilla nimillä. Täältä länsirannikolta käsin käydään Tanskassa ja Saksassa kaljaostoksilla kuin suomalaiset Tallinnassa ikään, mutta jos kertoo olevansa kotoisin itänaapurin Turku-nimisestä kaupungista, saa selittää, ettei se sijaitse Helsingforsin ja Rysslandin välisessä metsi kössä, vaan jossain siellä sen ärsyttävän ja ylimielisen Stockholmin lätäkön toisella puolella. ?Jassååå.... Miksi pitäisi, Oslo on paljon lähempänä. Se mikään Turku sitä paitsi ole, vaan Åbo. Yleisesti ottaen itäistä naapuria ajatellaan kuitenkin lämmöllä ja kunnioituksella, ja Suomen historiasta ollaan kiinnostuneita. Onko masu pipi? Homo-Ruotsi nauraa lempeästi ja haluaa vain halia. Mutta se täkäläisten perspektiivistä. Riitta Itäkyl ä Göteborgin-kir jeenvaihtaja Göteborg© Hejsan. Ei siis liene ihme, että Suomen Turku on täkäläisille telakkaduunareille pelkkä kapitalismin takapiha, kaukainen slaa vilainen nurkka siellä jossain niiden suomenlaivojen kännäysreitin varrella
bonus tracks. Out now! VOIVOD?s first new material written and recorded with the re-united line up of Michel (Away) Langevin, Denis (Snake) Bélanger and Jean-Yves (Blacky) Thériault with Dan (Chewy) Mongrain. Also available as limited edition Mediabook-CD (with 2 bonus live-tracks and 2 stickers), as Gatefold 2LP or from www.cmdistro.com as special Boxset. As compelling and urgent as anything VOIVOD have done in their pioneering 30 year career! Out February 1st France?s new hope in bestial and desecrating DEATH METAL. Digipak and 2LP in Gatefold Cover contain two bonus coverversions. Also available as 2LP (180g). Ultra-limited colored vinyl exclusively available at www.cmdistro.com [+++ check out special and rare collector?s items at www.cmdistro.com +++] www.centurymedia.com. Ed. Out now! RIVERSIDE Shrine Of New Generation Slaves The fifth and most captivating studio album by atmospheric Prog masters RIVERSIDE. Also available as limited edition Mediabook-2CD and Gatefold 2LP, including 2 ?Night Session. Includes all demo tracks (officially released for the first time!), liner notes, never-seen-before photos, lyrics etc Ltd. A merciless bastard of grotesque ugliness and unhallowed obscurity, spewed from the gorge of hell. Available as CD, LP (180g vinyl) and digital download. Ultra-limited colored vinyl exclusively available at www.cmdistro.com Out February 1st Out February 1st ALPHA TIGER Beneath The Surface CEREMONIAL OATH The Book Of Truth THE RETURN OF TEUTONIC STEEL! The legendary debut album of a legendary band. Finally available again. Twisted Melodic Death Metal from Gothenburg
Tässä ruokalajissa chiliä voisikin kuvailla kantavaääniseksi heavyorkesterin solistiksi, joka vaatii taustalleen tasapainos sa toimivan tanakan rytmiryhmän sekä osaavan kitaristin. Kumpaakaan tulkintaa ei voi missään nimessä haukkua huonoksi. Tässä annoksessa riskaabelia on, että saa kolminaisuuden eli suola?happo?sokeritriplan kuntoon. Lisää chilit ja tumma olut. Raivaa pannulta tilaa sipuli-, valkosipuli- sekä paprikaosastolle, anna kuullottua hetki ja sekoita. 5. Lisää suolaa ja mustapippuria ja maista lihan suolaisuus. 4. Wilska esitteli oman näkemyksensä klassisesta chili con carnesta (Inferno #35). Vaikka ccc:n lähtökohta on tulisuus, se ei saa olla ainoa määräävä tekijä. Lisää lihat ja anna kiehua miedommalla lämmöllä noin tunti välillä sekoittaen. Smear Campaign (2006) ?Myös tämä pilkkoo, silpoo ja nostaa lämpöä.? 14 Inferno CHILI CON CARNAGE 1. Pilko sipuli ja valkosipulit pieniksi. 2. Poista siemenet paprikasta ja chileistä. Tarkista maku ja lisää hanaa jos tarvetta. Revi halutessasi tuoretta korianteria annoksen päälle ja tarjoile keitetyn riisin kera. Juomaksi käy vaikka olut. Petrin oma luonnehdinta: ?Riskejä pitää ottaa niin musan tekemisessä kuin ruuanlaitossakin. lisää reseptejä www.inferno. fi Miika "Mega" Kuusinen Tutkiva kulinaristi Death metal- ja grindcoremiehet ovat tunnetusti kipakan mätön perään. Niin myös Cannibal Accidentin kitaristiääntelijä Petri Kolkka, joka ei ruokaa laittaessaan kysele ikinä lihan alkuperää. Tarpeet: ? 400 g naudan jauhelihaa ? paketti pekonia ? iso sipuli ? 1 paprika ? 5 valkosipulin kynttä ? 5 kpl chiliä (tässä käytetty Dutch Mix -lajiketta) ? tölkki tomaattimurskaa ? tölkki kidneypapuja ? 1?2 tl jauhettua juustokuminaa ? 2?3 tl kaakaojuomajauhetta (sokeroitu) ? 1 tl juoksevaa hunajaa ? 3 dl tummaa olutta ? ½ sitruunan mehu ? suolaa, mustapippuria. ? lisäkkeeksi riisiä petrin KOKATESSA SOI: Napalm Death . Kun se on kohdillaan, niin kyllähän tätä mättää. Reseptissä basistin ja rumpalin virkaa toimittavat lihaosasto, sipulit, paprika, pavut sekä tomaat timurska kitaristin sooloillessa oluen voimalla loppumausteiden kanssa. Lisää tölkillinen valutettuja kidneypapuja ja tölkki tomaattimurskaa. Mausta lisäämällä sitruunan mehu, jauhettu juustokumina, kaakao juomajauhe ja juokseva hunaja. 7. Varsinkin tal viaikaan lämmittää mukavasti. Mättömies Kolkka lähestyy samaa aihetta oluen ja sitruunan kautta, mutta lisää mukaan hunajan ja kaakaojauheen aikaansaaman makeusaspektin, jollainen oli käytössä myös viimesyksyisessä Seremoniallinen burrito -reseptissä. Silloin happo-suola-tasapainoa haettiin muiden muassa kapristen ja punaviinin avulla. Anna kiehua. 6. Pilko. 3. Silvo pekoni ja ruskista lihaosasto isolla kuumalla paistinpannulla öljyä ja voita käyttäen. Ei olekaan mikään ihme, että tällaisella porukalla synnytetty täyspitkä sisältävää rajua ja räjähtävää raskasrokkia, jossa on riittävästi munaa.?. Ja aluksihan lämmön tunne on vain yläkehossa, mistä matka jatkuu aina vain alaspäin ja alaspäin?? Megan tuomio: ?Reilut kuusi vuotta sitten Tapio ?Papa
3pv alkaen 119,50? LIPUT LIPPUPISTEESTÄ, WWW.LIPPU.FI: 1pv alkaen 63,50. LIVING DEAD!?LEPROUS TORTURE KILLER?SEREMONIA TOMBSTONED ?CUT TO FIT BALTIMOR ?DEATH HAWKS DARK BUDDHA RISING SANTA CRUZ?KHROMA 28.-30.6.2013 SUVILAHTI, HELSINKI LIPUT TIKETISTÄ, WWW.TIKETTI.FI: 1pv alkaen 62,50. 2pv alkaen 94,50. . . 3pv alkaen 120,50? WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI. 2pv alkaen 95,50. la 9.2.2013 su 10.2.2013 ma 11.2.2013 teatria, oulu pakkahuone, tampere nosturi, helsinki liput: 29 / 35 , k-15/18 liput: 27 / 30 , k-15/18 liput: 27 / 30 , s/k-18 ? ? ? ? ? ? ennakot: www.lippupalvelu.fi ennakot: www.lippupalvelu.fi, www.tiketti.fi ennakot: www.tiketti.fi NIGHTWISH KING DIAMOND TESTAMENT BOLT THROWER KREATOR?AMORPHIS STAM1NA?WINTERSUN ASKING ALEXANDRIA SOILWORK?AMARANTHE IHSAHN?ABHORRENCE BARBE-Q-BARBIES DR. .
Ei uimapuvuissa ravintoloihin, ei flirttiä henkilökunnan kanssa ja niin edelleen. Risteilyn nimi oli Barge to Hell, mutta helvetin sijaan päämääränä olivat Bahamasaaret ja pääkaupunki Nassau. Teksti ja kuvat Vilho Rajala | www.bargetohell.com Karibianmerellä seilaava Majesty of the Seas pakkautui jälleen täyteen pitkätukkia joulukuun alussa. Mietin, kuka ihmeen kahjo haluaa siivouksen kahdesti päivässä. Taitaa olla niin, että yleensä tällaisilla luksusristeilyillä ihmiset odottavat kaiken olevan tiptop aina överiyteen asti. Hytin televisioruudussa esitellään risteilyetikettiä vitsikkään visailuohjelman malliin. Joo, kierrätetään jätteet ja pyritään säästämään sähköä ja vettä. Hyvä että osaan nyt senkin. Laivan Save the Waves -jeesustelu hymyilyttää. Miami ei suotta mainosta itseään maailman risteilypääkaupunkina. Kaupungin satama on täynnä toinen toistaan korskeampia laivoja ja Karibianmeri lienee maailman tunnetuin risteilykohde, kiitos muun muassa legendaarisen Lemmenlaiva-sarjan. Vahva mutta lempeä merituuli silittelee Majesty of the Seas -laivaan jonottavaa väkeä. Matkalla soi hevi. Hetken päästä opetetaan yksityiskohtaisesti pesemään käsiä. Eivätköhän laineet säästyisi parhaiten sillä, että tällaiset purtilot eivät pyörisi niitä halkomassa. Majesty of the Seas vetää melkein kolmetuhatta matkustajaa, mutta nopeasti käy selväksi, että tällä kertaa risteily ei ole. Calvin kyselee tarkkaan, haluanko hyttini (stateroom, ei cabin) siivottavan kerran vai kah- 16 Inferno desti päivässä. Taukoamatta. Ökyluksusta karvapäille M aanantaina 3.12.2012. Vaikka lämmintä on reippaasti päälle parikymmentä celsiusta, ihmisillä on yllään nahkatakkeja, mustia housuja, rässiliivejä ja huppareita. Lentokenttämäisten turvatarkastusten ja ikuisuuksia kestävän check-in-jonotuksen jälkeen etsin hyttini, jossa vastaan tulee Bill Cosbyn näköinen huonepalvelija, jamaikalainen Calvin. Juuri niin, huonepalvelija
Myöhemmin käy ilmi, että väkeä on vain vähän yli 1200. Kun katsoo esiintyjälistaa, väljyys ei yllätä. Sodom ei pääse aloittamaan ennen puoltayötä, vaikka bändi on ohjelman mukaan kello kymmenen. Paradise Lostin keikka venyy aamuyöhön, ja ankara väsymys vie voiton ennen sitä. Täällä sitä ollaan, pian avomerellä, selvästi kauempana kotoa kuin koskaan ennen. Serviisi on överiä. Ökyristeilijä tuntuu pieneltä kaupungilta. Vähempikin riittäisi. Naapuripöydässä istuu tavallisia amerikkalaisia eläkeläisiä. Ja kaikki ovat koko ajan hirveän huolissaan, että olenhan minä varmasti tyytyväinen. Kun ovet isommalle sisälavalle viimein avautuvat, alkaa käytännössä koko risteilyn kestävä taukoamaton mekkala. Hyvinkääläisen Steelfest-festarin järjestäjäporukka ja minä olemme havaintojeni mukaan risteilyn ainoat suomalaiset. Ihmiset jonottavat keikalle intoa piukassa. Ihmisten silmät loistavat. Vetäydyn hyttiini unille. Surinaa ja pörinää Tiistai 4.12.2012. Aamiaisbuffet on monipuolinen ja maukas. Kenelläkään ei näy olevan sen kanssa kiire. Sanon, etten oikeastaan minäkään. Kun laivan matkustajakunnasta merkittävä osa on artisteja, heihin törmää tämän tästä. Tukat pyörivät. Tekniikkaa on kuulemma kymmenen rekallista. Illan hämärryttyä soittojuhlat avaa Exodus. Soundi on puuroa, eikä yleisökään intoudu pittailemaan, vaikka Speed Strid kuinka komentaa. Törmään ennen pitkää myös maanmiehiin. Tietenkään kaikilla bändeillä ei ole omaa backlinea mukanaan, mutta silti roudausrumbaa riittää. Laulaja Rob Dukes vitsailee risteilyn sukupuolijakaumasta kuin Pate Mustajärvi ikään: ?Kullit huutaa! Ja pillut huutaa!? Tunnelma on epätodellinen. Laivan jokaisessa nurkassa soi kaiuttimista kummallinen bulkkihevi. Kanadalainen vaaleaverikkö päivittelee silmät suurina, kuinka ei voi uskoa olevansa täällä. Yksi tarjoilija tuo ruuan, toinen ripottelee pippurimyllyllä maustetta päälle ja kolmas kaataa kastiketta. Pariskunnan mukaan hevikansa on ystävällistä ja musiikki ?kiinnostavaa?. Kansilavan laiska rakentamistahti kostautuu. Suomalaisia bändejä esiintyjälistalla ei ole ensimmäistäkään, mikä on vähän yllättävää. À la carte -illallispaikassa on fine dining -meininki. Eivät vaikuta metallipäiltä, joten kyselen. Fanit ja muusikot ovat kirjaimellisesti samassa veneessä, samalla tasolla. Päivä valkenee avomerellä. Biisin sieltä ja toisen täältä tunnistaa, mutta valtaosa on täysin tuntemattomia suuruuksia. Kun kuuntelen ympärilläni olevia ihmisiä, alkaa tuntua siltä, että Karibiasta on tullut Saksan sisämeri. Lisäksi kolmas 70 000 Tons on aivan kohta. Keikkalavoja on kolme ja erilaisia ravintoloita viisi. Selitys on, että risteily-yhtiö tarjosi äkkilähtöä halvalla, kun oli käynyt selväksi, että laiva ei tule täyteen. Soilworkillä nyt sentään on vähän räjähtävämpääkin meininkiä, mutta bändin keikka ei oikein lähde isommalla sisälavalla käyntiin. Risteilyn aikana Napalm Deathin Danny Herrera pummaa minulta röökiä, Rob Dukes kysyy tietä tuotantotoimistoon ja Moonspellin Fernando Ribeiro tulee muuten vaan vastaan joka paikassa. Laivalla esiintyy myöhempinä päivinä myös suosikkibändini Sólstafir, joka ei oikein tunnu istuvan esiintyjälistaan. Kun yhytän aurinkokannella rumpali Gummin, mies tokaisee, ettei bändi ikinä sovi joukkoon missään. Kun kaikki matkustajat komennetaan kokoontumispaikoille turvaohjeistusta varten, kannella on väljää. Nyt tunnetuimmat nimet ovat Paradise Lostin, Sepulturan ja Soilworkin luokkaa. Järjestäjäpulju Ultimate Music Cruises on aiemmin luotsannut menestyksekkäästi kaksi 70 000 Tons of Metal -risteilyä, joiden ohjelmistossa on ollut isojakin nimiä aina Nightwishistä lähtien. Aikataulut venyvät tuntikausia. Se jos mikä on hieno ominaisuus. Vaikka eipä Paradise Lostkaan varsinaisesti äärimetallia ole. Tässä on yksi risteilykonseptin hienouksista. Barge to Hell -konsepti on vähän outo. Olikohan tämä nyt ihan loppuun asti mietitty? Vaan vähät siitä, täällä ollaan! Kun laiva lipuu satamasta merelle, on pakko hymyillä. Normiristeilyillä tähän paikkaan on tiukka pukukoodi, mutta Barge to Hellillä kaikkialle kelpaa ?casual attire?. Mietin, että 40 bändiä ja 80 keikkaa laivassa neljän päivän aikana mahtaa olla tuotantoteknisesti aika mielenkiintoinen projekti. läheskään loppuunmyyty. Siihen päälle tietenkin pubit, kasinot ja laivan lukuisat muut palvelut, kuten fitness centerit ja kauneushoitolat, joihin lieneekin tulevina päivinä tunkua. Kyllähän täällä viihtyy. Meteli päälle Aurinkokannella huomaan, että päälava ei ole vielä läheskään valmis. Kun juttelen Inferno 17
Kelpo mättöä! Soundi on ikävä kyllä jälleen puuroa. Ei auta kuin toivoa, että jälkimmäinen keikka kansilavalla torstaina kymmeneltä aamulla (!) onnistuisi paremmin. Corrosion of Conformity on vähintään erikoinen valinta näiden blasthirmujen ja murinaryhmien joukossa. Kerrankos sitä käy morjestamassa dolffiineja. Ennen reissua Atlantis-lomaparatiisiin on hiukan aikaa katsella meininkiä Nassaussa. Kaduilla on jopa joulukuusia. Vaan eipä siinä, trion miehekäs rock on kansilavalla ihan tervetullutta vaihtelua. ?Hississä kaksi miestä puhuu toisilleen saksaenglantia, kunnes molemmat tajuavat olevansa saksalaisia.? ihmisille, hämmästyttävän moni mongertaa vastaukseksi englantia ihanalla saksa-aksentilla. Toinen jenkkihemmo puolestaan on tullut risteilylle nimenomaan yhden tällaisen bändin takia, Hackneydin. Mayhem on kansilavalla vaikuttava elämys. Ruoka sisältyy risteilyn hintaan, mikä on aivan fantastista, mutta alkoholijuomista pitää maksaa. Hipsin kaupungille, jonne pitää tietysti kulkea kauppakeskuksen läpi mennen tullen. Bahamasaaret ovat historiallisesti olleet kaikenlaisten lainsuojattomien lymypaikka aina merirosvoista lähtien. Nykyään paikka on yksi pahamaineisimmista veroparatiiseista, ja nopeasti käy selväksi, ettei täällä kauheasti lakia kunnioiteta. Kaupungilla nuoret klopit tarjoavat jet ski -ajelua. Laivassa varoiteltiin tiukkaan sävyyn, että sellaiseen ei pidä lähteä, koska jos moisessa katkaisee jalkansa, laivayhtiö ei vastaa. Itse asiassa valitettavan harva risteilyn keikoista on soundeiltaan hyvä. Tässä oli yksi onnistuneimmista keikoista, joita risteilyllä näin. Sepultura vetelee kansilavalla nostalgiapainotteista settiään. Barney Greenway ja Shane Embury ovat ehkä koko laivan rakastettavimmat ihmiset. Todella suuri sääli. Sivukujalla tulta pummaamaan tuleva kaveri kyselee, kiinnostaisiko kokaiini. Ei nyt tällä kertaa. Noin muuten Nassau vaikuttaa kunnon turistirysältä. Vähän kuin Kanariansaaret. Rakennukset ovat kummallisia hökkeleitä, kaupustelijoita ja rihkamaa riittää joka lähtöön. Tilaan Bahama Mama -drinkin satamabaarista ja tapaan Mike-nimisen miekkosen Michiganista. Asia on kuten ounastelinkin. Valtaosalla vedoista on myös jonkinlaisia teknisiä ongelmia. -huudot kaikuvat käytävillä, vahvempikin selkäranka murtuu. Artillery saa kunnian olla ensimmäinen bändi päiväsaikaan kansilavalla. Hiukan jännittää, koska ostin eilen mielijohteesta shallow water dolphin encounter -hässäkän. Uusi rumpali, nuori Eloy Casagrande on sentään todella kova jätkä. Pikaisen Rotting Christin kautta joudun jälleen antamaan periksi unenpuutteelle. Delfiini kainalossa Keskiviikko 5.12.2012. Aivan kaikkien bändien paitoja ei kuitenkaan ole myynnissä. Bändiin on nykyään vähän vaikea suhtautua. Napalm Deathin ryminä on sen jälkeen vähän toisen sortin miehekkyyttä. Esimerkiksi Sólstafirin paidat puuttuvat, koska niiden rahtaaminen Islannista olisi tulleineen kaikkineen ollut liian kallista. Kumpaakin tekisi mieli halata. Hevikansa on helppoa Tiistain kuluessa on määrä tehdä myös haastatteluja, ja saankin jututettavakseni Sodomin Tom Angelripperin. Sen sijaan Lock Up -rumpali Nick Barkeria ei näy eikä kuulu, ja vaikka nyhdän miestä hihasta useaan otteeseen risteilyn aikana, homma ei lopulta onnistu. Taisivat jäädä yöunet vähiin. Brujerian kansilavamätön jälkeen on Sólstafirin ensimmäisen keikan aika. Pahaksi onneksi nyt käy niin, että tekniset ongelmat sabotoivat show?n. Kerron että heviristeilyltä. Hississä kaksi miestä puhuu toisilleen saksaenglantia, kunnes molemmat tajuavat olevansa saksalaisia. Risteilyllä ei ole helppo pysyä selvänä, jos on yhtään perso alkoholille. Hetken päästä tarjotaan jo pilveä. Harmi. Muuan jenkkihemmo katselee ohjelmistoa ja tuumaa, että liikaa saksalaisia bändejä, joista kukaan ei ole koskaan kuullut. Mike on itsekin rokkimiehiä ja tuskailee vaimolleen, että ?fuck, we?re on the wrong ship?. Kaikkialla soivat joululaulut tuovat tunnelmaan tiettyä surrealismia. Black metalia Karibian tähtitaivaan alla, mikäs sen mukavampaa, tai oikeastaan absurdimpaa. Soundi voisi olla parempikin, mutta Ribeiran karismalla ja vahvoilla biiseillä pötkii pitkälle. Miltä näyttää elämä Bahamasaarilla. Kovin kallista lystiä sekään ei ole, ja kun ?beer man, nice one, cold one. Lämmintä on pakko olla ainakin melkein 30 astetta. Surrealismista puheen ollen, tuolla kävelee Shane Embury. En uskalla edes arvata, mitä viikon loma tällaisessa paikassa maksaa.. Joku ennättääkin jo tiistaina vitsailla risteilyn nimen muuttuneen: ?Barge to Technical Problems." Ei kuitenkaan anneta sen haitata! Aurinko paistaa, meri on hyvä, tunnelma parahultainen. Laiva on saapunut Nassaun satamaan. Keikkapaikkana toimii se kaikkein pienin. Todellista hyvän mielen meininkiä! Hupaisaa on se, että risteilyllä on kaksi Necronomiconnimistä bändiä, sekä kanadalainen ja saksalainen. Paradise Lostin Stephen Edmondsonin silmäpusseihin voisi näköjään pukea rintaliivit. Hellhammerin työskentelyä on aina hieno seurata. Juttelen yhden baarimikon kanssa, joka kiittelee kuinka helppoa ja mukavaa on olla töissä tällaisella risteilyllä, kun kaikki ovat niin tyytyväisiä ja kiitollisia. Tavallisilla risteilyillä ihmisillä on tapana valittaa pienistäkin, koska odotukset ovat niin korkealla. 18 Inferno Paitamyyntikojulle tuntuu olevan kymmenien metrien jono koko ajan. Lisäksi risteilyn järjestävä taho ottaa kuulemma myynnistä tukevan provision. Moonspell ottaa isommalla sisälavalla tilanteen haltuun ilman mainittavampia ongelmia. Kun Sacred Reich ryskää kansilavalla iltapäivän paisteessa, yleisössä ei liene hahmoa, jolla suupielet eivät kääntyisi ylöspäin. Hän ihmettelee, mistä nämä kaikki tatuoidut pitkätukat ovat tulossa. Mies on lievästi sanoen outo näky tällaisessa paikassa. Ostan satamasta hienon kynttilän muistoksi siitä, että onpahan täälläkin käyty. Sitten delfiinireissulle! Seuruetta on vain viisi henkeä. Atlantis on aivan poskettoman ylellinen ja massiivinen lomakeskus vesipuistoineen, kasinoineen ja tietenkin hotelleineen. Uusia levyjä tulee ja meininki on sikäli tuore, mutta livenä settilista tuntuu olevan aina sama
Inferno 19
Miekkoset ovat selvästi tyytyväisiä aamuiseen suoritukseensa, ja Addi on vetänyt jo hyvät kännit. On hienoa nähdä hemmo niin voitonriemuisena. Kaikkein läskein voittaa. Possessedilla on kansilavalla kova meininki. Ongelma onneksi korjaantuu nopeasti. Ja nyt toimii! Soundi on yllättävän selkeä ja bändillä selvästi näyttämisenhalua tiistain flopin jälkeen. Valkoisen, vihreän ja punaisen eri sävyissä helottavia väsyneitä naamoja kaikkialla. Ylipakattuja matkalaukkuja ja edessä tuntien lentomatka kotiin. Sacred Reichin ja Mayhemin jälkeen käyn vielä nopeasti katsomassa Municipal Wasten hyväntuulista kohkausta kansilavalla, mutta kun mekkalasta ei saa mitään selvää, katson parhaaksi mennä maate. Loppuhuipennus Torstai 6.12.2012. Delfiinikouluttaja on kunnon showmies ja vitsiniekka. En ole yleisesti ottaen ihan varma, mitä tällaisista koulutettujen eläinten esityksistä pitäisi olla mieltä. Palveluammatissa. Paitsi että vanhat kunnon tekniset ongelmat riivaavat keikkaa pahan kerran, Nick Holmes laulaa luvattoman huonosti. Jukupätkä. Yleisö on villinä. Pikkuhiljaa päivä kääntyy iltaan ja risteily saa arvoisensa päätöksen. Surrea lis mi kierrokset kasvavat. Laiva tyhjennetään nopeasti ja tehokkaasti. Alan kaivata pohjoista kotimaata ja talvea. Tässä on taatusti risteilyn ainoa bändi, jonka rumpalilla on välillä toisessa kädessä hot rod ja toisessa suti. Sæþór Maríus Sæþórssonin kitara pätkii. Käsittämättömän vahva hahmo. Viimeisen päivän ohjelmaan sopii pieni kevennys. Ilta oli taatusti yksi elämäni mieleenpainuvimmista. Seuraavasta aamusta ei ole paljoa kerrottavaa. At the Gates on niin kovassa tikissä, etten ihan ymmärrä, miksi eivät tekisi uutta musiikkia. Kai ne luulevat, että polttaisin kynttilää hytissä ja pian palaisi koko laiva. Huonoa laulua, hyviä vitsejä Majesty of the Seas lipuu jälleen merelle. Mukava kaveri. Hyvää itsenäisyyspäivää! Steelfest-porukka on varustautunut reissuun Suomen lipuin. En tiennyt, että laulaja Jeff Becerraa ammuttiin vuonna 1990 ja mies toimittaa nykyään huutonsa pyörätuolista käsin. Selvää ei oikein saa, mutta ei se tämän bändin tapauksessa ole ehkä niin tarkkaa. Seuraavaksi se maanantaina missattu Paradise Lost! Mutta voi, mikä antikliimaksi se onkaan. Atlantiksen esitteessä vakuutellaan, että suuri osa paikan tuloista menee ihan oikeaan ja järkevään meriensuojelutyöhön. Olo on haikea, mutta onhan tässä vielä tämä ilta ja yksi kokonainen päivä. Napalm Death takoo toista keikkaansa kansilavalla ja on ihan yhtä mahtava kuin sisälavallakin. Tässä sitä ollaan, Sólstafirin jannut, Greg Mackintosh ja minä. Toivottavasti näin on. Seurueemme halailee ja pussailee Wee Tee -nimistä delfiiniä, joka on kuulemma Atlantiksen johtava uros. Mutta kaikilla taatusti hyvä mieli.. Lyöttäydyn Sólstafirin Addin ja basisti Svavar Austmannin seuraan. Pitäisiköhän jonkun Jens Bogrenin lähteä miehen sparraajaksi kiertueille? Ärsyttää, kun Greg Mackintosh soittaa täydellisellä soundilla ja on käsittämättömän karismaattinen lavahahmo, mutta vieressä Holmes munaa ininällään koko homman. Onneksi mies on sentään armoitettu stand-up-koomikko. Miltei jokainen bändi vetää tänään jo toista keikkaansa. Käyn vilkuilemassa nostalgiapäissään meuhkaavaa At the Gatesiä. Kello on varttia vaille kymmenen ja koko kannella yhteensä ehkä 40 ihmistä, bändi ja tekniikka mukaan lukien. Kun keikka alkaa, pelkään pahinta. Björlerin veljeksille ei varmaan kannata mennä nyt viisastelemaan mitään The Hauntedista tai Peter Dolvingista. Sitä voi näköjään 31-vuotiaanakin olla täpinöissään kuin pikkutyttö. Vielä vähän Behemothia ja yleistä bailaamista, kunnes nukkumaan. Call the captain NOW!? Baarissa törmäämme Greg Mackintoshiin. Joudun jättämään ostamani kynttilän virkailijalle, mutta hän lupaa että saan sen takaisin kun lähden. Tuomaristossa ovat muun muassa Rob Dukes ja Fernando Ribeiro. Vaikka biisit ja soitto on priimaa, keikasta jää outo olo. Moonspell on kansilavalla yhä kova, mutta soundi on selvästi eilistä keikkaa paskempi. Opas kertoo, että osa paikan delfiineistä on roudattu tänne New Orleansista, jossa Katrinamyrsky tuhosi erään vesipuiston totaalisesti vuonna 2005. Kun palaamme lopulta laivaan, edessä on taas perusteellinen turvatarkastus. Sillä lailla. 20 Inferno Jos pitäisi listata elämäni kummallisimmat hetket, tämä pääsisi aika korkealle. Kannella järjestetään iltapäivällä ?belly flop contest?, jossa läskit kilpailevat siitä, kuka hyppää tyylikkäimmin mahalleen uima-altaaseen. Onnellisena. Hiippailen aamukahvi kourassa kansilavalle, jossa Sólstafir tekee soundcheckiä. Hän pysähtyy juttelemaan jokaiselle vastaantulijalle, etenkin naisille, eikä miehen karheaa ääntä voi olla kuulematta. Kaksikko haluaisi soittaa laivan aulan flyygeliä, mutta se on lukossa eikä henkilökunta yrityksistä huolimatta löydä avainta. Addi yrittää parhaansa: ?Here are two drunken Icelandic guys who want to play the piano. Kun Köld starttaa, silmäkulmat kostuvat. Laulajakitaristi Addi on oma, pidättelemätön itsensä. Se ei menoa haittaa, päinvastoin