Jos mennään ulkonäköasioihin, jotka toki ovat presidenttihommissa tärkeä aspekti, minusta Yhdysvaltain pressan tulisi olla kalju. Koska avoimuus ja hyvä ulosanti on Amerikan presidentille pelkkää plussaa, ehdokkaan tulisi todennäköisesti olla laulaja. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 UPM Star Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 12. Tai no, aika kaukaa, mutta voisiko pahinkaan liimaletti tehdä tuossa asemassa enemmän tuhoa kuin vaikkapa b-luokan länkkäreistä tuttu kommunisminvihaaja tai isänsä varjossa viinaa latkien kasvanut peräkammarinpoika. ENSImmäISENä tämän listan rustattuani mieleen putkahtaa yksi hahmo ylitse muiden: Robert John Arthur "Rob" Halford. vuosikerta
MATTI RIEKKI a
aj Päätoimitt
METALLITYöVäEN PRESIDENTTI
TäTä luettaessa meillä saattaa jo olla uusi tasavallan presidentti. Vaikka peli näyttää ennakkokaavailuissa selvältä, enpä ala arvailla kuka. Kun miettii, millaista porukkaa tuolla tuulisella pallilla on aikojen saatossa istuskellut, ajatus ei ole lopulta edes kovin kaukaa haettu. Mitäpä jos Amerikan johtajaksi pitäisi ihan oikeasti nostaa joku raskasrockmaailman hahmo kuka se olisi. Tämä pudottaa joukosta pois aikamoisen satsin muuten niin ansiokkaita metallikeulamiehiä. Epäilen. Ehdolle on tuppaamassa jos jonkinlaista epeliä, ja kuten tämän lehden jutusta selviää, myös Lamb of God -yhtyeen laulaja Randy Blythe on hamuamassa varsin brutaalilla vaaliohjelmalla kohti Valkoista taloa. Jos tekee paskaa musaa, tuskin se hallitseminenkaan menee ihan putkeen. Liekö Kekkosesta liikaa lämpimiä lapsuusmuistoja vai mitä, mutta karvattomassa päässä on jotain vakuuttavaa. Myöskään kärinä, ärinä, rääkyminen tai korina ei tule kyseeseen, kun haetaan läntisen maailman johtajaa. Vaatii lakimuutoksen, mutta moisethan nyt ovat pikkujuttuja sen rinnalla, että tajuaa edes hitusen, mitä muualla maailmassa tapahtuu ja miten siellä toimitaan. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
inferno
9. Pasila, Star-Spangled Banner.
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Kielisoittajat piiloutuvat mielellään etuhiustensa taakse, kosketinsoittajat soittavat liiaksi mustin koskettimin ja rumpalit ovat sekopäitä. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Seksuaalisen vähemmistön edustajana hän osaa taatusti ottaa huomioon myös maailman altavastaajat. Ehdokkaan tulisi mielellään puhua muutoin kuin murisemalla. VAIKKEmmE tarttuisi lainkaan poliittiseen tahi uskonnolliseen maailmankuvaan, sillä kun ei tunnu olevan juuri merkitystä, vaatimuksia piisaa. Hän on myös britti, ja eiköhän vaatimuksista ensimmäisenkin voi katsoa olevan Robilla kohdillaan. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä vaatimuksena pitäisin, että Amerikan presidentin tulisi olla jonkun muun maan kuin USA:n kansalainen. Ja ettei nyt vallan unohtuisi, herra Halfordilla on eräs ominaisuus, jota piinkovimmalta poliitikoltakaan ei löydy: hän on jumala. Hän on sivistynyt, kohtelias ja hyvän ulosannin omaava kalju. Musiikilla ei ehkä sinänsä ole juurikaan tekoa maailman johtamisen kanssa, mutta tokihan presidentin pitäisi tulla hyvästä bändistä. Myös suureen ja mahtavaan Amerikan Yhdysvaltoihin leivotaan vielä kuluvana vuonna uusi asevoimien ylipäällikkö. Maailma on ihmeellinen. Vaikka Blythen missio lienee samaa vakavuusluokkaa kuin edellisten vaaliemme aikaan Metallityöväen presidentti -sloganilla "kampanjoineella" Diablo-jurnukka Rainer Nygårdilla, LoG-ukkelin tempaus herättää hirtehisen ajatusleikin
Käytämme myös erilaisia tahtilajeja, mutta en voi väittää, että musamme olisi mitään progea. Marco tekee suurimman osan biiseistä kotonaan öisin telkkaria katsellen. www.lacunacoil.it. Niin nytkin. Prosessi etenee niin, että basisti lähettää simppelit demoversiot ideoistaan Ferrolle ja toiselle laulajalle Cristina Scabbialle. Osa kokeiluista oli kuitenkin sellaisia, ettei niihin tee mieli palata. Siihen kuluukin sitten pari kuukautta. Laulajat miettivät melodioita aikansa, kunnes on aika treenata ja demotella biisejä koko porukalla. Biisit kuten Spellbound ja I Won't Tell You soivat paljon radiossa ja tuli listamenestystäkin. -cover Losing My Religion. Emme ole koskaan soittaneet festarikeikkaa Suomessa! Se olisi todella siistiä. Lacuna Coilia ei Euroopan talouskriisi horjuta, vaan kierroksessa on jälleen uusi levy täynnä hittipotentiaalia. Se menestyi hyvin erityisesti Jenkeissä. DARK Adrenaline on looginen jatke kehitykselle, joka alkoi Karmacodella (2006) ja jatkui Shallow Lifella. Ferro kertoo, että Amerikan markkinat avautuivat jo Comaliesin (2002) jälkeen. Tuottajana toimi amerikkalainen Don Gilmore, kuten edelliselläkin levyllä. Puhuttu pätkä on kuulemma käytännössä suora käännös biisin kertosäkeestä. Italian kieli tuo tunnelmaan dramatiikkaa, eikä siihen ole sen syvempää syytä. Comalies muutti monta asiaa. Gilmore on amerikkalainen
10
inferno
Lacuna Coil julkaisi kuudennen levynsä Dark Adrenalinen 25.1. LACuNA Coilin biisinteko on pääasiassa basisti Marco Coti Zelatin harteilla. Olemme muutenkin käyneet Suomessa ihan liian harvoin. Dark Adrenalinella kappaleet ovat hittimittaisia, kertosäkeet melodisia ja soundit miellyttävän pehmeät. Bändi on keskittynyt voimakkaasti Amerikan markkinoille aina siitä lähtien, kun Heaven's a Lie nousi siellä hitiksi vuonna 2004. Toivottavasti saamme nyt hyviä tarjouksia. Kappaleissa on hyvin paljon erilaisia nyansseja ja kerroksia. Aiemmin Type O Negativen ja
Paradise Lostin jalanjälkiä kulkenut bändi on muovannut soundiaan huomattavasti amerikkalaisemmaksi. Italialaiset lähtivät heti levyn julkaisun jälkeen rapakon taakse, mutta palaavat kesällä Eurooppaan festareille. Teimme biisistä kunnon videon ja meidät kutsuttiin Ozzfestille soittamaan. Uudella levyllä on My Spirit -niminen biisi, joka on omistettu Peter Steelelle. Olemme hitaita tekemään biisejä, koska emme voi tehdä musiikkia kiertueella. Dark Adrenalinen biisit ovat rakenteiltaan yksinkertaisia, mutta Ferron mukaan bändi näkee paljon vaivaa yksityiskohtien hiomiseen.
Vuosien aikana olemme oppineet ennen kaikkea sovittamista. Joskus hän saa jonkun melodiaidean autolla ajaessaan, hyräilee sen älypuhelimeensa ja jatkaa jalostusta myöhemmin. Toinen kuriositeetti levyllä on R.E.M. Silloin me aloimme kulkea uuteen suuntaan. Meidän pitää olla kotona. Sitä ennen jokaisen Lacuna Coil -levyn oli tuottanut Waldemar Sorychta. Se oli aikamoinen yllätys. Marco sävelsi kappaleen samana päivänä, kun kuulimme uutisen Steelen poismenosta. Waldemar on loistava tyyppi, ammattitaitoinen eurooppalainen metallituottaja, mutta meille tuli olo, että haluamme oppia jotain uutta. Ferron mukaan bändi haluaa tehdä covereita tunnetuista biiseistä metallingenren ulkopuolelta. Heaven's a Lie nousi radiohitiksi Amerikassa jostakin syystä yhtäkkiä pari vuotta levyn ilmestymisen jälkeen. Artistin ja tuottajan suhde on vähän kuin oppilaan ja opettajan. Bändi on siitä lähtien viihtynyt Pohjois-Amerikassa. Biisissä kuullaan italian kieltä, mutta se ei liity Steeleen. Katja Kuhl
VILHO RAjA
Sytyttäjä
LA
JENKKISOUNDIA ITALIALAISITTAIN
LAuLAjA Andrea Ferro on hyvällä päällä, vaikka Italia on kaaoksessa. Eiköhän uusikin levy jenkeille kelpaa.
ja keskittynyt enemmän rockiin. Shallow Lifella vielä opettelimme yhteistyötä, mutta nyt se sujui jo todella hyvin. Edellislevy Shallow Life (2009) oli Ferron mukaan yhtyeen tähän asti kokeellisin tekele
The Purifiction tekee musiikkia, jollaista sen jäsenet haluaisivat itse kuunnella. Minusta me liikutaan enemmän jossain progressiivisen metallin, rockin ja thrashin maastossa. En ole toisilla yhtä hienoilla festareilla käynyt elämäni aikana! Olihan se ihan tajuton kokemus, se paikkakin on ihan epätodellinen. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f
Anne Rajala
i
Riihimäkeläinen The Purifiction julkaisee bändin mukaan nimetyn debyytin 1.2. Bändissä on monen genren edustajia, joten lopputuloskin on monenkirjava. Mulla ja meidän rumpalilla on aika pitkälti metallitausta, toinen kitaristi ja basisti on progemiehiä ja toinen kitaristi taas tykkää 1980-luvun hevistä ja rockista. Se ei ollut enää pelkkä kaveriporukkajuttu, hän kertoo. Hiffattiin, että meillä on tässä ihan uusi bändi. Inferno #89). Usein se unohtuu bändeiltä, kun keskitytään vaan siihen, miten hyvin ne biisit osataan. Laulaja Teppo Tirkkosen mukaan bändi osaa lavalla viihdyttämisen taidon.
Mä HALUUN VIIHDyTTää
ENSImmäISIä biisejä The Purifictionin debyytille demotettiin jo yli kolme vuotta sitten. Mukaan tulivat rumpali Tatu Rautiainen, kitaristi Topi Vuorela ja basisti Pasi Toukola. Aktivoitumisen ensimmäinen hedelmä oli kolmibiisinen ep, jonka jälkeen bändi julkaisi verkossa debyyttinsä Trail of Yesterdayn (2008). Hauskanpito ja yhteisymmärrys välittyvät myös levyltä, vaikka se heittelehtii tyylillisesti välillä äkkiväärästi genrestä toiseen. Soittotaitoa löytyy, mutta vielä tärkeämpää on viihdyttäminen. Vaikka kyllä siellä ehkä sitä coreakin on. Silloin ruvettiin tosissaan tekemään hommia bändin eteen. Elettiin vuotta 2008. Samoilla juhlilla siis, joilla hutkiva journalisti Aadolf Virtanen vieraili viime kesänä (ks. Kososen mukaan bändin biisintekotahti on kova, koska tekijöitäkin on monta. Nailed Coilin tie festareille avautui nettiäänestyksen kautta. Oli aika ylläri, että päästiin sinne. Oli ihan vahinko, että koko bändi edes syntyi, Tirkkonen sanoo. Bändi jatkaa eräällä tavalla crossoverin parhaita perinteitä. Siitä syntyy aika mielenkiintoinen hässäkkä. Kososen mukaan keikka jätti bändiin kyltymättömän keikkanälän, ja niinpä Nailed Coil on kartoittanut muun muassa mahdollisuuksia päästä Metalcampiin myös ensi kesänä. Tuntemattomasta syystä bändiä äänestettiin kilpailussa hämmentävän paljon. Silloin ei ollut haaveissakaan, että tehtäisiin mitään levyä. Äänitykset haluttiin kuitenkin tehdä rauhassa, jotta levystä saataisiin mahdollisimman oman näköinen ja kuuloinen. Kun alettiin tehdä uutta matskua tällä porukalla, huomattiin, että eihän tämä ole ollenkaan sama juttu kuin se vanha. Me mennään lavalle viihdyttämään yleisöä. Tuusulalaisbändi on reissusta lähtien tähdännyt toden teolla ulkomaille. The Outcome of Anxiety ilmestyi 25.1.
KATSE YLI RAJOJEN
NAILED COIL on ollut olemassa jo vuodesta 2003, joten kokemusta ja näkemystä on kertynyt. Tirkkonen hehkuttaa, kuinka kokoonpano löysi nopeasti yhteisen sävelen ja hitsautui yhteen. Kaikki tuntuu olevan eri mieltä siitä, mihin lokeroon tämä tippuu tai ei tipu. Monet sanoo, että on metalcorevaikutteita. Monista aineksista koottu metalli uponnee niin metallipäille kuin vaihtoehtoisemmankin ilmaisun ystäville. Nailed Coil saattaa jatkaa tätä sarjaa. Bändi käväisi vuonna 2008 Slovenian Metalcamp-festareilla keikalla. Nailed Coiliin liitetään pahamaineinen metalcore-termi jopa levy-yhtiön tiedotteessa, mutta Kosonen ei ole tästä moksiskaan. Me päätettiin alkaa tehdä uutta levyä saman tien, koska biisejä tulee koko ajan tosi paljon. Bändi nauttii Tirkkosen mukaan täysin rinnoin lavalla olemisesta. Meillä on hyvä, energinen hauskanpitomeininki! www.myspace.com/thepurifiction
Joonas Berlin
Suomesta on aina silloin tällöin tullut bändejä, jotka ovat nousseet suosioon ensin ulkomailla ja vasta myöhemmin kotimaassa. Tirkkonen ja kitaristi Junnu Vuorela olivat soittaneet hiljattain hajonneessa kokoonpanossa, jota he halusivat ryhtyä elvyttämään. Kitaristilaulaja Joonas Kosonen liittyi mukaan vuonna 2007. Meillä on helvetin hauskaa yhdessä! Me puhutaan samaa kieltä, laulaja tiivistää. www.nailedcoil.com
inferno
11
Parin lafkan kanssa käytiin kirjeenvaihtoa, mutta lopulta oma ratkaisu oli paras.
Kuten todettua, The Promise of Hell on trilogian päätösosa. Kitaristi Aapeli Kivimäki on bändin yleisnatsi, joka pitää levyntekoprosessin langat näpeissään.
KOLMAS KERTA HELVETISSä
THE PROmISE Of HELL on jälleen vahva paketti mahtipontista ja mustanpuhuvaa metallia. Ensimmäinen keikka uudella kokoonpanolla on Jyväskylän Pub Katseessa 3.2. Soulfallenin kokoonpano on elänyt äänitysten jälkeen, kun kitaristi Simo Rahikainen ja rumpali Matti Auerkallio jäivät pois.
Asiasta puhuttiin jo viime kesänä ennen levyn äänityksiä, joten meillä on ollut hyvää aikaa katsella uusia soittajia. Terhi Ylimäinen
Kunnon death metal saa aina hyvälle tuulelle. Aapeli Kivimäen mukaan levynteko alkoi jo vuoden 2010 lopulla loogisesti studion varaamisella. Juuri näin asiat kuuluu hoitaa. www.myspace.com/carnalation
Maija Lahtinen
The Promise of Hell päättää soulfallenin trilogian, joka on pyörinyt maailmanlopun ja kuoleman syövereissä. Kitaroita Carnalationissa kurittavat Arttu Hakanen ja Anssi Rissa. Kaikki meidän bändissä perustuu siihen, että livenä kuulostetaan vitun hyvältä. Pikkuhiljaa tuli lisää porukkaa, ja minä pääsin kitarasta eroon. Kivimäki ei osaa suoraan sanoa, millaisiin aiheisiin Soulfallen aikoo seuraavaksi keskittyä, mutta arvelee, että musiikillisesti harppaus neljänteen levyyn tulee olemaan pitempi kuin tähän asti on uskallettu ottaa. Tuottajavalintaa junaili muun muassa Nightwishin ääniteknikkona toimiva Kimmo Ahola. Soidinahon mukaan livenä soittaminen on Carnalationin koko olemassaolon perusta. Viime vuoden kesällä koitti totuuden hetki, kun mentiin tuttuun ja melko turvalliseen Studio Watercastleen, kitaristi kertoo. Levyn julkaisi bändin oma levymerkki Grave New Music. Debyyttilevyn tuotti itse Peter Tägtgren. Suomisen Teemu näki meidät ekan kerran helmikuussa 2010 Rytmikorjaamolla, kun oltiin lämppäämässä Insomniumia. Nyt yhtye on runtannut kasaan Deathmask-nimisen albumin, joka nostaa kierroksia entisestään. Kokonaisuus on helpompi pitää läjässä kun on yksi ja sama henkilö, joka haukkuu tasapuolisesti kaikkia ja välillä kiittelee itseään. Seinäjokelainen Carnalation on väkevä tulokas kotimaisen deathin kivikovaan mestaruussarjaan. Kun Teemu tuli uudestaan Seinäjoelle Dimebagkiertueen mukana, hän pyysi meiltä ep:tä kuultavaksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, porukka on täydentynyt kahdella kovalla soittoniekalla ja ahkera treenaaminen keikkoja varten on käynnissä. Minä, basisti Mäenpään Niko ja rumpali Henri Yli-Rahko aloitettiin triona. Sen takia myös nauhojen pitää kuulostaa siltä. Oikeaoppisen työjärjestyksen mukaisesti alettiin säveltää materiaalia studion varaamisen jälkeen. Soidinaho ei muista vuoden 2008 Provinssista oikeastaan muuta kuin että bändi perustettiin, mutta hyvä että edes sen. Infernon numerossa #84 teos palkittiin kuukauden demo -tittelillä. Siihen kuuluu taiteellista vetovastuuta mutta myös studiopäsmäröintiä ja yleisten asioiden kanssa natseilua. Kivimäki on merkitty levyn tuottajaksi.
12
inferno
Meidän tapauksessa tuottajavakanssi pitää sisällään kattavasti vähän kaikkea. Viime keväänä treenattiin kuin elukat kesän festareita varten. Samalla tuli vaivihkaa treenattua myös uutta levyä varten, laulaja Jonne Soidinaho kertoo. Tägtgren vietti bändin kanssa yksitoista studiopäivää Seinäjoella viime elokuussa. Parin viikon päästä tuli ilmoitus, että yhteistyö kiinnostaa. Bändi on niittänyt mainetta huikeilla keikoillaan, joiden ansiosta myös levytysyhteistyö Spinefarmin kanssa tuli mahdolliseksi. Deathmask-levy ilmestyi 25.1.
TäRKEINTä ON KUULOSTAA HyVäLTä
VuONNA 2010 julkaistu Doomsday Diaries -ep oli täysosuma. www.soulfallen.com. Aikaa oli varattu neljätoista päivää, mutta yhdessätoista saatiin kaikki purkkiin. On vaikea kuvitella, miten tästä helvetillisempiin maisemiin enää voisi päästä. Bändi kiertää Suomea helmimaaliskuussa ja saa muun muassa kunniatehtävän lämmitellä Vallenfyrea Tavastialla 2.2. Carnalation sai alkunsa Provinssirockissa, missäs muualla
Kärtsy pomppasi erään tuttavan kautta esille juuri passelisti, kun alkuperäinen basisti Joonas päätti lopettaa. Tieto kuitenkin julkistettiin vasta viime syksynä, samaan aikaan kun kerrottiin Massacre-diilistä. Meidän piti treenata todella paljon ja luulen, että olemme nyt aika paljon parempi bändi kuin ennen, Murphy kertoo. Ennen Worldwide Hypnotizea Re-Armed oli pari vuotta hissukseen. Kymmenkunta diiliä oli vireillä, mutta kusetusyritykset karsiutuivat pois nopeasti. Luulen, että kierrämme kunnes kuolemme tai joku pakottaa lopettamaan! www.eluveitie.ch
inferno
13. Se on erittäin tärkeä tapaus kelttiläisessä historiassa. Miika Karttunen
Re-Armed on paiskonut aggressiivista, modernia ja taidokasta metallia jo vuodesta 2001. Pesti on tämänkaltaiselle bändille loistava, varsinkin kun Chimaira saattaa nykykunnossaan jäädä Re-Armedille toiseksi. Helvetios julkaistaan 10.2.
GALLIAN SOTA OLIGAUHIA
"fOLK metalin uutta aaltoa" edustava Eluveitie ei pidä taukoja. Ei ihme, sillä Eluveitie on genren muiden bändien kanssa jatkuvasti kiertueella. Tämä on ehdottomasti musiikillisesti haastavin levymme. Kärtsy oli kuulemma diggaillut meidän möykkää. Matilaisen mukaan bändi ei pitänyt taukoa, vaan kärsi kokoonpanoongelmista. Suomen-keikkaa ei vielä ole kalenterissa, mutta toiveita on. Ilman sitä levykin olisi varmaan tullut jo aiemmin ulos, mutta on eri asia, olisiko siitä tullut yhtä tiukka! Bändi keikkailee lähiaikoina kotimaassa ja lähtee Eurooppaan Chimairan lämppäriksi maalis huhtikuun vaihteessa. Nyt bändi on kiinnitetty Massacre Recordsille ja uuden basistin nimi on Kärtsy Hatakka. Pääjehu Chrigel Glanzmannilla oli Helvetiosista jo pitkään jonkinlainen visio. Koesoittojen jälkeen asia oli selvä. Aika oli kuitenkin sen verran kortilla, että lopulta Murphy joutui itse äänittämään ja tuottamaan osan instrumenteista, joita Eluveitiellä piisaa huomattavasti normibändiä enemmän. Oli vakituisesta rumpalista huutava pula, ja se hieman jarrutti toimintaa. Bändillä on tapana kertoa tarinoita historiallisista tositapahtumista ennemmin kuin fantasia-aiheista tai kaljanjuonnista. Albumin tuotti legendaarinen Coroner-mies Tommy Vetterli. Hyvinhän nuo ovat hoitaneet mainonnan Keski-Euroopassa ja kontaktikin pelaa. www.re-armed.net
Manuel Vargas
Gallian sota käytiin vuosina 58eaa.50eaa. Massacre tarjosi meille sopimusta, joka edistää meidän tavoitetta päästä pois täältä härmästä. Suomalaisista bändeistä puheen ollen, vähän aikaa sitten olimme kiertueella Omnium Gatherumin kanssa, ja pidin heidän musiikistaan ja keikoistaan todella paljon! Eluveitie keikkailee tänäkin vuonna hulluuden rajamaille asti. Levy kertoo Gallian sodasta. En pysty kuuntelemaan mitään muita folkbändejä kuin meitä ja Moonsorrow'ta... Ei mennyt kauaa, kun olin jo palaveeraamassa asioista hänen kanssaan Stadissa. Eluveitie on käsitellyt aihetta aiemminkin. Vai lasketaanko heitäkään folk metaliksi. Emme olleet tehneet teemalevyä aiemmin, joten nyt sellaiselle oli korkea aika. Toki myös meidän saksalainen management Heavy Space Agency on auttanut paljon. Laulaja ja multi-instrumentalisti Anna Murphy kertoo, että levynteko sujuu bändiltä helposti ja jouhevasti. Bändillä olisi ollut muitakin ottajia, mutta Massacre oli paras. Hatakan ja Matilaisen lisäksi bändiin kuuluvat rumpali Mart Mardisalu sekä kitaristit Markus Salo ja Tommi Helkalahti. Edellislevy Everything Remains ilmestyi toissa vuonna, bändi kiersi sen jälkeen pitkään ja tarjoilee nyt jälleen uutta levyä. Lisää keikkoja väännetään Suomessakin mielellämme, eli buukkaajat herätys täällä kotikentillä, Matilainen kehottaa. Julius Caesar kirjoitti siitä kirjan, mutta nyt tshekkiläinen Eluveitie on tehnyt siitä myös teemalevyn. Murphy ei itse juuri kuuntele folk metalia. Debyyttilevy Worldwide Hypnotize ilmestyi juuri.
HYPNOOTTISTA HAKKAUSTA
LAuLAjA Jouni Matilainen kertoo, että Waltari-mies Hatakka on ollut Re-Armedin jäsen jo kohta vuoden päivät
UHMAIKä HIEKKALAATIKOSSA
BRITANNIAN PäämINISTERI David Cameron on siitä kiva mies, että hänen esiintymisiään ja puheitaan katsellessani muistan aina paremmin omat mielipiteeni ja tajuan, etten olekaan mikään nihilismiin turtunut kuluttajayhteiskunnan uhri. David Cameron pirun ärsyttävine vaimoineen ("kävin Ikeassa, koska lama vaikuttaa minuunkin") pitää hienosti huolen siitä, että elo Britanniassa vuonna 2012 on vähintään yhtä ärsyttävää kuin ennenkin ja viha voi hyvin. Se tuntuu hyvältä. PS. Kymmenen vuotta Lontoossa asuneena rohkenen jopa väittää luvun kasvaneen viime vuosina, ja esimerkiksi occult rockin, doomin tai edes death metalin saralla feminismi ei enää ole aina, välttämättä, ihan joka kerta ainakaan, tuhma sana. Ei sitä vaan aina jaksa. Vastaus on joo ja ei ja vähän niin kuin sekä että. Metalli on poikien laji, jossa tytöt ovat yhä koristeen roolissa, ja tämmöinen Pohjantähden alla varttunut tasa-arvoon tottunut suomalaisnainen tuntee olonsa vähän hassuksi. no mikä e levan album tu ehän on jaa osoite. Rakkaat lukijat ja metallimusiikin ystävät, koska Cameronin käytöksestä riittää tarpeeksi esimerkkejä kokonaisen artikkelin edestä, palstatila ei valitettavasti riitä, joten en mene yksityiskohtiin. Metal! Mutta nyt, kun Cameron vaimoineen on ollut johtajan pallilla ja otsikoissa jo vuoden päivät, huomaan, ettei vihaisen alter egoni tarvitse pelätä auvoisen aikuisminäni alle tukehtumista. Mainitaanpa nyt kuitenkin, että kun kansakunnan pääministeri kikattaa kerta toisensa jälkeen parlamentin istunnoissa tissihuumorille ja naispoliitikkojen, kihihihi, "turhautuneisuudelle", kihihihi, tämmöinen Pohjantähden alla varttunut tasa-arvoon tottunut suomalaisnainen alkaa tuntea olonsa vähän hassuksi, etten sanoisi jopa
Lontoon-kirj
RIITTA ITäKyLä
eenvaihtaja
epämukavaksi. Kauneus on katsojan silmissä ja kuulijan korvissa; jos väittää metallista puuttuvan naiskykyä ja naisten roolin olevan musiikissa pelkän huulikiillon ja tissivaon varassa, saattaapi olla että katsoo väärään suuntaan. Kaikki me tiedämme, kuinka sitä iän karttuessa jotenkin seestyy ja rauhoittuu, ja joskus huomaa jopa nauttivansa mieluummin lasin kuivaa valkoviiniä kotisohvalla kuin kymmenen kaljaa keikalla. netistä lö nakkokuunte arvioita ja en ve levyblogin, li. Vihaisuus on nimittäin voimavara, jota ilman ihminen kuihtuu pois. Billy-, sandvik-, göllenbyllen- tai mitälie-nimistä hyllyä kootessani satuin vilkaisemaan peiliin ja pelästyin niin paljon uutta itseäni, että vasara ja naulat putosivat puhtaalle englantilaiselle kokolattiamatolleni. Mutta jos ensireaktio taantumusta ja muovisen, ökyrikkaan elitistin valtionpolitiikkaa vastaan on vääntää nupit kaakkoon ja kuunnella vihantäyteistä, aggressiivista musiikkia, tarkoittaako se, että tuo vihantäyteinen, aggressiivinen musiikki on itse vapaa konservatiivisista hiekkalaatikkoarvoista. Yhtä "hottest chicks in metal" -kansijuttua kohti riittää kyllä kosolti naismuusikoita, jotka hakkaavat otelautoja ja lautasia ja käyttävät äänihuuliaan häpyhuulien sijasta. S .fi www.inferno
astiksia, kohtaisia ha ät myös ajan yd luja. Vai onko sielläkin vastassa, kihihihi, pikkupojat ja tissivitsit. Käännyin sokean shokin lamaannuttamana kohti vaaleanpunaista cd-soitintani ja tungin sisään vähän äkkiä jotain todella rankan kuuloista äärimetallia ja vedin hirvittävät kännit. On täällä sentään vielä Ikea. Voimme siis hyvillä mielin kääntyä äärimusiikin puoleen, kun ääripolitiikka käy hermoille. Ja viha.
SKABA
llow oitaSwanaa! V theStam1 taa
n nettiin, vas voittaa mene inferno ikein) ja voit symykseen (o sibändimme ky in kan kumpaisenk ttei! in. Kulttuuri ei ole kokonaan yhteiskuntaan sidottu. Britannia on kieltämättä seksistinen helvetti, jota johtaa pippelistään ylpeä yläluokkainen kakara, mutta ei se mitään. Erona on kuitenkin se, että siinä missä politiikassa (ainakin Britanniassa) hiekkalaatikko on ahdas ja tytöt polkevat korkokenkäjalkaansa sen reunalla, musiikin parissa tytöt hyppäävät laatikon keskelle ja ottavat osaa leikkeihin palmikot auki liehuen. Cameronin lääkärileikit ovat jatkuneet vähän liian pitkään, ja hiekkalaatikossa rupeaa olemaan ahdasta. Oma henkinen taantumukseni on päässyt etenemään jo niin pitkälle, että olen menettänyt Ikea-neitsyyteni
CHECK OUT!
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
WWW.NUCLEARBLAST.DE
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Varo kuitenkin polttamasta sieniä! Ota sieniviipaleet pannulta pois kulhoon. Myös tie naisen sydämeen käy usein pastan kautta.
MIIKA "MEGA" KUUsINEN
tutkiva kuLinariSti
PIETARILAISLOMBARDIALAINEN POIKAMIEHEN PEKONIPASTA
TARPEET:
69 dl pennepastaa riippuen ruokailijan koosta soijakastiketta auringonkukkaöljyä (poikamiehille käy mikä tahansa ruokaöljy) paketti pekonia purkki viipaloituja jalapenosiivuja purkki herkkusieniä muutama valkosipulinkynsi 1 sipuli 2 pkt tomaattimurskaa rouhittua mustapippuria juustoraastetta (parmesaania jos on varaa) 2 pulloa Baltika-olutta (mielellään nro 3, mutta nro 7 lienee helpommin saatavilla Suomessa), tai vaihtoehtoisesti pullo italialaista puolikuivaa punaviiniä 1 punainen ruusu, jos tiedossa on seuralainen
1. Ja kylläpä vain naaraspuolisillekin pekoni maistuu, kun se jemmataan kaiken muun hyvän sekaan. Sienien rapsahtaessa voit aloittaa pekonin viipaloinnin. Lirautus öljyä auttaa pitämään pastan koostumuksen ihanteellisena. Pilko sipuli, jalapenot sekä valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Pastan kiehuessa ota pekoni ja sienet esille ja kuumenna iso paistinpannu. Aseta myös sienet pannulle ja vähennä lämpöä. www.inferno.
lisää reseptejä
fi
KYPCK-vokalisti Erkki seppäsen pasta uppoaa taatusti niin kotikuin ulkomaisille opiskelijoille siinä missä maataan palveleville varusmiehillekin maalla, meressä tai ilmassa. Paista seuraavaksi pekonisuikaleet rapeiksi. Nautiskele pullo valmistusprosessin lomassa ja anna sielusi laajentua venäläisittäin. Helpoiten se käy, kun pekoni on otettu suoraan kylmästä. Reseptin opetti minulle taannoin Pietarin opiskelija-asuntolassa italialainen kämppikseni, mistä johtuen vaikutteita on sekä venäläisestä että italialaisesta keittiöstä. 4. Aseta pekonisiivut päällekkäin ja leikkaa terävällä veitsellä 58 millin levyisiä, mukavia suikaleita. Pistä pasta pataan ja lorauta sekaan reippaasti soijaa suolan sijaan. Kestää upeasti kuuntelua ja muistuttaa poikamiesajoista."
16
inferno. Voit heti aluksi narauttaa auki ensimmäisen Baltikan, sillä se piristää huonompaakin päivää. Ota valmiiksi myös väliaikainen kulho. Jos jalapenon tulisuus on mielestäsi tympeää, sen voi korvata joko sopivalla määrällä tuoretta chiliä tai maustekastikkeella. Lisäämällä vaikkapa sipulin ja sienien määrää voit siirtyä idemmäs makumaailmassa, kun taas juustolla ja pekonipainotuksella pääset lähemmäs Milanoa. Lisää sipuli-, jalapeno- ja valkosipulikuutiot ja ota levy pois päältä. Testaile maistamalla sopiva kypsyysaste. 2. Pienellä panostuksella ja harjoittelulla kokkaamiseen tottumatonkin poikamies kehtaa tarjota tätä seuralaiselleen. 6. Erkinomaluonnehdinta: "Tämä pekonipasta on erittäin kätevä ja maukas poikamiehen juhla-ateria, joka muuntuu helposti pienillä liikkeillä. Erilaisia pastathan ovat siitä loistavia ruokia, että niistä osaa lähes jokainen poropeukalo tehdä ohjeita seuraamalla maistuvia ja romanttisen oloisia aterioita. Sekoita ja kaada sekaan tomaattimurska. Ripottele päälle juustoraastetta (tai parmesania) ja anna juuston sulaa. Viipaloi sienet mahdollisimman pieniksi ja krapsauta ne ensimmäisenä pannulla, jotta ne päästävät hieman nestettä. Muun muassa Circlestä tuttu Jussi Lehtisalo esitteli viime vuonna ilmestyneessä Inferno #86:ssa perinteistä venäläistä ruokakulttuuria Siperian pelmeneiden muodossa, ja nyt Suomen virallinen metallimies ja Venäjän tuntija Erkki Seppänen näyttää, että idässäkin osataan valmistaa moderneja ja toimivia asioita. 3. 5. Ripottele päälle reilusti mustapippurirouhetta ja sekoita. Kun sipulijalapeno-seos lisätään vasta lopussa, se rouskuu mukavasti syödessä irrottaen arominsa paljon kypsennystä tehokkaammin."
ERKINKOKATESSASOI: Paradise Lost Draconian Times (1995) "Loistava levy brittibändiltä, jonka löysin tässä hiljattain uudelleen. Korkkaa ruoan seuraksi toinen pullo Baltikaa! Jos tulossa on daami, aseta ruusu lautasen yläpuolelle. Sekoita ainekset pannulla huolellisesti. Kun pasta on sopivan kypsää, valuta vesi pois, lisää öljyä ja sekoita, ettei pasta kiinnity, ja laita syrjään odottamaan kastiketta. Anna hautua hetki ilman sipuli-, jalapeno- ja valkosipulikuutioita. Keitä pennepasta al dente, eli niin ettei pasta ala hajota ja muuttua mössöksi. Yhdistä lopuksi pasta ja kastike, joko pannulla tai padassa, kumpi on kätevämpää. Valitse nämä ainekset suhteessa omiin mieltymyksiisi. Anna vetäytyä 510 minuuttia, tilanteesta riippuen. Daamien ollessa kyseessä panostaisin riittävän huolelliseen paloitteluun ja vaihtaisin kenties oluen punaviiniin. Jos kaveri on miespuolinen, jättäisin ruusun pois ja varaisin lisää olutta." Megantuomio: "En tiedä, mikä on persujen kanta monikulttuurisuuteen ruokahommissa, mutta ainakin näin poliittisesti sitoutumattomalle suursyömärille vaikutteiden sekoittaminen paistokasarissa on täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa
- Mark Morton
18
inferno
"Mitä, verrataanko Meitä Panteraan?"
Kitaristi Mark Morton ja laulaja Randy Blythe ovat saapuneet Tukholmaan puhumaan levystä. Resolution on itsevarma Lamb of God -levy. Hän on ilmeisesti kaikkein eniten vastuussa Lamb of Godin luomistyöstä, mutta lavalla häntä ei tule huomanneeksi komeasta parrasta huolimatta. Morton selittää, kuinka hän pyrkii kirjoittamaan rehellisesti omasta elämästään, mutta kuitenkin niin, ettei paljasta liikaa. Parhaat tekstit ovat aina sellaisia, joista kukin voi löytää omaa elämäänsä koskevia merkityksiä, hän toteaa. Olin New Yorkissa kuusi viikkoa. Sieltä ei löytynyt edes mitään järkevää syötävää. Suurin osa biiseistä on koottu ideoista, joita Morinferno
19. Minä en ajattele, että meidän pitäisi aina vain kasvaa. Mitä Lamb of God tällä levyllä oikein selvittää. Sinä aikana Lamb of God on julkaissut seitsemän levyä. Loppua kohden ääntä riittää koko ajan vähemmän. Sen takia minä soitan kitaraa.
Tekninenkin huuto on huutoa
Kun bändi on käynyt levyntekoprosessin läpi kuusi kertaa, seitsemäs menee jo rutiinilla. Tästä huolimatta Resolutionin laulut tarttuivat narulle verraten kivuttomasti. seitseMäs albuMi resolution tarjoaa taitoa ja tarttuvuutta jälleen oikeassa suhteessa. Aika harva laulaja sanoo, että tykkään olla studiossa, Blythe kommentoi. Morton puolestaan tunnustautuu studiorotaksi. Tämä ei aikataulusyistä onnistunut. Miehen tatuoinneista pistää silmään vasempaan käsivarteen hakattu teksti "COBHC". Näistä uusin, Resolution, ilmestyi 25.1. Tähän saakka jokainen levymme on menestynyt vähän paremmin kuin edellinen. Lamb of God on hämmästyttävän suosittu yhtye siihen nähden, kuinka ankaraa sen ilmaisu on. Tämä on Blythen ja Mortonin mukaan sivuseikka. En myöskään lopeta biisintekoa levynteon jälkeen. Kun tehdään tällaista musiikkia, vapaapäiviä pitäisi ilman muuta olla. Levyn teksteissä käsitellään henkilökohtaisia asioita, mutta ne eivät liity bändiin millään tavalla. Kyllä, Alexi on meikäläisen homeboy, Blythe lausuu paksulla aksentillaan kun kehaisen tatuointia. Tuottaja Josh Wilbur oli suunnitellut Blythen kanssa, että laulusessiot vedettäisiin niin, että aina kolmena päivänä putkeen tehdään töitä ja sen jälkeen pidetään kaksi vapaata. Kuten useimmat kitaristit, hän voisi tehdä soundi- ja laitekokeiluja päiväkausia. Se ei kuulemma auta siinä vaiheessa, kun huutaa pitää 68 tuntia päivässä, vaikka lämmittelisi kuinka huolellisesti. Minä en aloita kirjoittamista siksi, että tarvitsemme uuden levyn. Blythe on tunnettu siitä, että hänen laulutekniikkansa on poikkeuksellisen hiottu. Se ei tee samanlaista suunnanmuutosta kuin Wrath (2009) teki edeltäjästään Sacramentista (2006), vaan pikemminkin yhdistelee niitä elementtejä, joissa bändi on vahvimmillaan. Kyse on elämän sykleistä, aikakausien lopuista ja uusista aluista, kitaristi aloittaa. Lamb of God ei suunnitellut Resolutionia kovin tietoisesti etukäteen. Tekstit ovat hänen ja Blythen käsialaa. Tällainen laulutyyli hajottaa äänen joka tapauksessa, vaikka tekniikkaa olisi mukana kuinka paljon. He ovat tunteneet toisensa neljätoista vuotta. Blythe hiplaa totisena iPadiaan, johon hän on ostanut tyylikkäät nahkakuoret. Mortonin ja Blythen lisäksi bändiin kuuluvat kitaristi Willie Adler, rumpali Chris Adler ja basisti John Campbell. Mark Morton ja randy blythe asettuivat infernon tentattavaksi tukholMassa.
selvitysMiehet
E
dessäni istuu kaksi karvapäätä, joista kumpikin on katsellut maailmaa noin neljä vuosikymmentä. Viime levyn laulut äänitin New Hampshiressa keskellä ei-mitään, ja se oli todella ankeata. Tämä oli hauskin sessio ikinä, muttei kyllä helpoin. Tärkeintä on tehdä levy, joka on meille itsellemme kyllin hyvä, Blythe virkkoo narisevalla äänellään. teksti viLho rajaLa
i
kuvat travis shinn
i
www.LaMb-of-God.coM
SyVäNETELäN
LaMb of God on aMerikkalaisen Metallin Menestystarina. Levyn nimi viittaa jonkinlaiseen päätöslauselmaan tai selvitykseen. Randy Blythe naurahtaa kovaan ääneen, mutta antaa suunvuoron Mark Mortonille. Jokaisen levyn jälkeen kysytään, tunsimmeko painetta edellisen levyn menestyksestä. Morton kertoo, että hän tekee joka tapauksessa koko ajan biisejä. Olennaista on se, että bändi on kyennyt tekemään taas levyn, johon kaikki sen jäsenet ovat tyytyväisiä. Morton katsoo silmiin ja puhuu hiljaisella, ohuella äänellä. Se on laitteistojuttu, soittajien on kiva räplätä lelujaan. Randy Blythen mukaan hän on oppinut tuntemaan rajansa studiossa, muttei osaa vieläkään nauttia äänitystyöskentelystä. Minulle musiikin tekeminen on luontainen, jatkuva prosessi. Wrath nousi Billboardilla peräti sijalle kaksi
Silloin ajattelin, että nyt keskitytään täysipainoisesti bändiin ainakin muutama vuosi. Ashesilta jäi kuitenkin livesettiin monta kestohittiä, joista tuskin luovutaan Resolutionin jälkeenkään. Yhtäläisyyksiä löytyy. Vielä enemmän olin innoissani silloin, kun pitelin käsissäni ensimmäistä julkaisuamme ikinä. Mainittu seiskatuumainen oli Goatboy Farms -nimisen levy-yhtiön julkaisema ZED:n ja Burn the Priestin splitlevy. Wrathista tehtiin kaksikon mukaan tietoisesti raaempi levy kuin Sacramentista, ja toisaalta Sacramentilla Lamb of God siirtyi poliittisista teemoista henkilökohtaisempiin. Se oli aika iso juttu ainakin minulle, Blythe sanoo. Lamb of Godin menestyksen tärkeimmäksi syyksi miehet nostavat rehellisyyden. Ajattelin, että hei, nyt me ollaan oikea bändi, Blythe fiilistelee. Kaikki Lamb of God -miehet ovat naimisissa ja kaikilla muilla paitsi Blythella on lapsia.
Pastori palamaan
Tämäkään lehtiartikkeli Lamb of Godista ei pääse tämän pitemmälle ilman Panteran mainintaa. Totta kai
20
inferno. Kuulostammeko me enemmän Testamentilta vai Panteralta. Kaksikko rämähtää spontaaniin nauruun kun kysyn, tiesivätkö he Burn the Priest -esikoisensa (1999) aikoihin tekevänsä vielä kuusi levyä lisää. Itse asiassa niin usein, että Blythe on viime vuosina pyrkinyt rajoittamaan alkoholinkäyttöään. Koti-ikävä ei ole varjopuolista vähäisin. Se oli seiskatuumainen vinyyli, ja oli ihan mahtavaa, kun sen saattoi panna soittimeen. Levy-yhtiönä oli Prosthetic Records ja tuottajana Devin Townsend. Levy vastasi komeasti odotuksiin ja sai aikaan sen, että LoG-viisikko jätti päivätyönsä yksi kerrallaan. No okei. Minusta me emme kuulosta sen enempää Panteralta kuin muiltakaan bändeiltä joita olemme kuunnelleet. Näytämme lavalla ihan samalta kuin supermarketissa sunnuntaisin. Tämä on vain kokoelma uusia biisejä, mutta se ei tarkoita, etteikö siinä olisi erilaista fiilistä kuin aiemmin. Blythe nyökkää. Kyllä se tällä janalla pari piirua Panteran suuntaan kallistuu. Levy on teksteiltään niin umpipoliittinen, ettei ole ihme, että bändi halusi vaihtaa Sacramentilla aihetta. Burn the Priest oli vielä pienimuotoinen julkaisu, mutta jo kakkoslevy New American Gospel (2000) raivasi Lamb of Godille leveän väylän kohti kansainvälistä menestystä. Ei tässä kauhean tietoisia suunnitelmia ole tehty, Morton arvelee. Ei todellakaan! Muistan olleeni ihan innoissani siitä, että nyt meillä on oma levy. Hetken mietittyään Morton keksii, että Palacesin jälkeen bändi signattiin Epicille, mikä toi bändin toimintaan rutkasti lisää lihaksia. Morton muistaa äimistelleensä, kuinka omat biisit alkoivat vihdoin päätyä oikeille julkaisuille. Sinä tykkäät näemmä Testamentista. Kuten kaikkien muidenkin, myös Lamb of Godin menestyksellä on varjopuolensa. Blythen mukaan Epic-diili oli looginen seuraus New American Gospelin ja As the Palaces Burnin menestyksestä. Nekin asiat tapahtuivat vain, koska meistä tuntui silloin siltä. Rumpali ja kitaristi veljeksiä, kotipaikka syvä etelä, avainsanoja groove ja teknisyys. Lamb of God tunnettiin tuolloin Burn the Priestinä, mutta nimi aiheutti sen verran hankaluuksia, että se vaihdettiin kiltimmäksi. Mitä, verrataanko meitä Panteraan, Morton vitsailee muka hölmistyneenä. Lamb of God on tehnyt seitsemän levyä kolmessatoista vuodessa. Mortonin mukaan prosessi oli yksinkertaisempi kuin luulisi. Ei tarvinnut pitää enää varasuunnitelmia. Vertaus on tullut bändille jo liiankin tutuksi. Toimittaja Ian Christe kirjoitti meistä joskus, että meidän menestystämme ei ainakaan haittaa se, että ryyppäämme faniemme kanssa! Se on totta, meidät löytää aika usein baarista keikan jälkeen. Meillä ei ole mitään rooleja, vaan olemme omia itsejämme, Morton kuvailee. Se oli se juttu, että nyt meidän musiikkiamme on levyllä, jonka ihmiset voivat ostaa. Mutta luulen, että mielikuva vaikuttaa enemmän kuin itse musiikki, Blythe kiteyttää. Kumpikaan kaksikosta ei osaa äkkiseltään mainita muita urakäänteitä, jotka olisivat nostaneet homman uudelle tasolle. Jo ennen Palacesia Lamb of God kiersi ja teki töitä hiki hatussa, mutta silloin kaikki joutuivat vielä tekemään muutakin henkensä pitimiksi. on siistiä olla nyt tässä puhumassa suomalaiselle toimittajalle, mutta ei tällainen tulevaisuus käynyt silloin mielessäkään. Tai ei ehkä niinkään itse levy, vaan sitä seurannut kahden vuoden kiertäminen.
Työllistävä vaikutus
Lamb of Godin kolmas levy As the Palaces Burn (2003) oli jo odotettu, korkean profiilin kansainvälinen julkaisu. Ensimmäinen Epicin leimoilla julkaistu levy oli nimeltään Ashes of the Wake (2004). Teksasilaisbändin haamu on kummitellut LoG:n kintereillä aivan alusta saakka. Se oli ihan ekstaattista. a usein "Meidät löytää aik een." baarista keikan jälk
- randy blythe
tonille ja toiselle kitaristille Willie Adlerille kertyi tien päällä. Se oli kieltämättä valtavan suuri asia. Bändi julkaisi ennen debyyttialbumia myös toisen splitin Agents of Satanin kanssa, nyt kun pahoista bändinnimistä tuli puhe