SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : De ce ase d, Yo th Iria , Bo mb us, Ad am an tra , Arc tis 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Sw all ow the Su n 02 4 En sif eru m 02 8 Blo od Inc an tat ion 03 Iot un n 03 2 Or an ssi Pa zu zu 04 Pö lky llä : Th e Cro wn -kit aris ti Ma rko Ter vo ne n 04 4 Sa lam yh kä : So ror icid e Th e En tity (19 91) 04 7 Arv iot , pä äo sas sa Iot un n 06 6 Ku ud es pii ri: Th erg oth on -de byy tti 30 vuo tta 032 024 018 030 02 8 R AI N ER PA AN AN EN JU SS I R AT IL AI N EN JU LIA N W EIG AN D N IK O LA J BR AN SH O LM SV ET LA N A G O N C H AR O VA
Vastikään julistin toimituksemme pikaviestipalvelussa, että kyseessä on yksi bändeistä, joita voi kuunnella aivan milloin vain ja homma toimii. 25.10.) JERRY CANTRELL I Want Blood THE CROWN Deathrace King TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT THE GATES OF SLUMBER The Gates of Slumber (ilm. Jopa suuresti ihailemani ja arvostamani pehmonallen Dave Murrayn aura oli jotenkin, noh, mitäpä tuota kiertelemään, naavaantuneen oloinen. Yhtye on varmasti yhä riittävän hyvä, että nolostelulta saati myötähäpeältä vältytään, ja voihan se jopa olla paljon parempikin. Paitsi että valehtelin kyllä hieman. Tätä tämä alkaa nyt olla, luopumista. vuosikerta Numero 228 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Nummirockissa 1996 en mennyt katsomaan koko bändiä, vaan jäin juomaan leirintäalueelle kaljaa. PAHOITTELEN, että räävin osin samaa matolaatikkoa kuin Vilho Rajala muutaman sivun päässä, mutta voimmehan päättää, että täydennämme toisiamme. Sä kasvoit neito rautainen FIVE THE HIEROPHANT Apeiron (ilm. Sori nyt, Blaze Bayley. Tampereen-keikan ehdottomasti suurin anti oli se, että sain viedä tuolloin yhdeksänvuotiaan poikani Maidenin keikalle (kohokohdat: Eddie ja laserit). Siitä huolimatta toivon, että poikanikin voi potea joskus hamassa tulevaisuudessa, vuosikymmenten päässä, vielä samanlaisia kitkeränsuloisia tuntoja. En yritä mustata kenenkään – varsinkaan pikkupoikien! – intoa nähdä Iron Maiden, kun bändi saapuu ensi kesänä Helsinkiin 50-vuotiskiertueensa merkeissä. Osin vaikutelmaa pönkitti Nicko McBrainin halvauksen kangistama soitto, osin Dickinsonin jalka, joka ei noussut monitorille aivan tavalliseen tapaan. Ja paljon vastaavaa on luvassa, mikä ei ole kauhean mukava ajatus. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Rainer Paananen KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 1796-7600 24. Fani voi kuitenkin hypätä halutessaan kehityksen rattailta. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Omalta osaltani totean silti, että aikansa kutakin. Kirjoitan muutaman sanasen Iron Maidenistä. Tämä kaikki on toki luonnollista kehitystä, jota ei ole jarruttaminen. Toivon mukaan hänelläkin tulee olemaan oma rautaneitonsa. Muodostin rakkaudentäyteisen Maiden-suhteen jo yli 40 vuotta sitten. No niin, päätetty. Puolisentoista vuotta sitten, kun bändi vieraili kotikaupungissani Tampereella, katselin bändiä, joka ei ollut aivan se Maiden, jota olin töllöttänyt monen monta kertaa Bruce Dickinsonin palattua bändiin. Toivottavasti hänkin kokee Suuria Tarinoita. Sitä bändiä on kiittäminen paljosta. Ellei jälkikasvuni syty tässä välissä kunnolla hevihommiin (tällä hetkellä kiinnostavat lähinnä räppihommat, eikä siinä mitään) ja raahaa minua stadionille, Rautaneito ja minä vaalimme antoisaa suhdettamme jatkossa vain kotioloissa. Muuten konsertista ei jäänyt käteen juuri muuta kuin haikea mieli. 29.11.) AMYL AND THE SNIFFERS Cartoon Darkness (ilm. 25.10.) ORANSSI PAZUZU Muuntautuja 7
Yhtye tekee omaa juttuaan eikä tavoittele paikkaa genren tunnetuimpien joukossa. Koetko, että olette saaneet osaksenne ansaitsemaanne huomiota ja arvostusta. Sanoituksissanne käsitellään kauhukkaita aiheita joko suoraan tai rivien väleissä. – Viihdymme hyvin omana itsenämme omaa juttuamme tehden. Deceased on ollut kasassa noin 40 vuotta ja uusi albumi on sen yhdestoista. – Se olisi elokuva kuolevista ihmisistä, ja siitä, kuinka he ja rakkaansa käsittelisivät vääjäämätöntä kuolemaa. Yhtye on säilyttänyt underground-asenteensa eikä ole noussut koskaan Yhdysvaltojen tunnetuimpien death metal -nimien, esimerkiksi Cannibal Corpsen ja Suffocationin, joukkoon. Children of the Morgue kuulostaa pätevältä nimeltä klassiselle kauhuelokuvalle. Lapsia, lemmikkieläimiä, sairautta ja terveyttä. – Minulla oli todella vahva ennakkofiilis uuden albumin kappaleista, perustajajäseniin kuuluva laulaja-basisti-rumpali Kingsley ”King” Fowley myöntää. Millaisin mielin katsot taaksepäin näinkin mittavaa uraa. Avioliittoja ja työpaikkoja, elämää ja kuolemaa. – Me kaikki tunsimme samoin ja käytimme paljon aikaa hioaksemme jokaisesta kappaleesta parhaan mahdollisen kirjoitusvaiheesta äänityksiin asti. Kukapa olisi uskonut, että yksi vuoden 2024 vakuuttavimmista kuolo metallialbumeista syntyisi pitkää linjaa vetäneen Deceasedin voimin. – Mietimme hommaa lähinnä studion kautta. Kun teette uusia kappaleita, ajatteletteko niitä livesoiton kautta, vai onko tärkeämpää, miltä ne kuulostavat levyllä. Matka on siis ollut pitkä, mutta jatkamme yhä ja odotamme uusia seikkailuja innolla. Jotkin omista Deceasedsuosikeistani, kuten A Very Familiar Stranger ja Fright, eivät ole kokonaisuudessaan hyviä keikkakappaleita. – Onhan tämä ollut helvetinmoinen matka. Deceased-julkaisujen sekaan mahtuu laimeampiakin hetkiä, mutta tuotannon yleiskuva on tasainen ja vahva. – Yhtyeen matkassa on sekä saanut että menettänyt paljon... Helvetinmoinen matka 8. Tajusitteko levyä kirjoittaessanne, että nyt niin sanotusti lähtee. Olen nyt 56-vuotias, joten olen viettänyt bändin parissa noin 75 prosenttia elämästäni. Minkälainen kauhuleffa uusi levynne olisi. Samaa voisi sanoa melkeinpä jokaisesta Deceased-albumin otsikosta aina The Blueprints for Madnessistä Rotten to the Coreen ja Ghostly Whiteen. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN CHILDREN of the Morgue on todella väkevä näyttö nelikymppiseltä bändiltä, jonka tulisi kaiken logiikan mukaan olla uransa jäähdyttelyvaiheessa – tai nimensä mukaisesti jo kuollut ja kuopattu. Katsomme siis biisejä aina levytystä ajatellen. – Emme ole välittäneet koskaan maineesta, King tokaisee suoraan
– Tiesin kyllä, että hienoja yhtyeitä on tuhansia, mutta ajattelin, että minulla on pieni oikeus olla yhä menossa mukana, koska olen vaikuttanut skenessä kasarin puolivälistä asti. En odottanut yhtään mitään, vaan tein kaiken omien demonieni vuoksi. Hyvin pian saimme kuitenkin keikkatarjouksia ja vahvan kokoonpanon kasaaminen tuli tarpeelliseksi. Joka tapauksessa toivon, että odotus on ollut sen arvoista. Miksi yhtyeen perustaminen oli ylipäätään tarpeellista ja ajankohtaista. Tarkoitan, että olemme nyt tunnetumpia ja jotkut odottavat uutta materiaaliamme. Blazing Inferno vie Yoth Irian tyyliä hitusen lähemmäksi niin sanottua klassista kreikkalaista metallisoundia. Nyt bändissä vaikuttaa viisihenkinen kokoonpano, jolta löytyy kannuksia muun muassa Cruachanista ja On Thorns I Laystä. – Olemme kreikkalainen bändi ja kasvoin osaksi helleenistä black metal -soundia, joten olen iloinen, että huomaat meidän kuulostavan siltä, Mutilator kiittelee. Löytyykö uudelta Blazing Infernolta jokin kantava teema. Tutut sävelet eivät siis yllätä. Taianomaista metallia ENSIMMÄINEN albuminne As the Flame Withers (2019) sai paljon hyvää palautetta ja kiittäviä arvioita. Sitä ovat muovanneet esimerkiksi Necromantia, Rotting Christ ja Varathron, joista kahden viimeksi mainitun jäsen Mutilator oli niiden alkuvuosina. 9. – Arvostelut ja myyntiluvut olivat hyviä, mikä teki minusta ehkä hieman varovaisemman jokaiselle yhtyeelle tärkeän toisen albumin suhteen. Rakastan soittaa keikkoja, ja livenä vetäminen on hyvin tärkeä juttu, mikäli haluaa olla yhteydessä faneihin. – Olen todella tyytyväinen ensimmäisen albumimme vastaanottoon, varsinkin kun ottaa huomioon, että olimme täysin tuntematon nimi, Kreikkaskenessä vuosikymmeniä myllännyt basisti Jim Mutilator, alias Dimitris Patsouris, aloittaa. Mukana on myös kappale Rites of Blood and Ice, joka on omistettu enimmäkseen 1990-luvun alkupuolen norjalaishahmoille, jotka olivat tarpeeksi rohkeita tehdäkseen vallankumouksellista tavaraa. Toiko tämä paineita uuden levyn suhteen. Uskon yhä samoihin asioihin kuin nuoruudessani 1980-luvulla: demonit ovat ihmisten todellisia ystäviä, jotka tarjoavat tietoa, elämää ja vapautta. – Itse en ole ehkä oikea tyyppi arvioimaan soundiamme, mutta teen musiikkia suoraan sydämestäni ja ilmeisesti helleeninen tyyli on syvällä DNA:ssamme. – Sillä on paljon eri sävyjä, mutta keskeisin aihepiiri on ”taianomainen metallivapaus”. Yoth Iria sai alkunsa vuonna 2019. – Pidän tietysti siitä, että fanikantamme ja Yoth Iria kasvavat jatkuvasti isommiksi, mutta se ei ollut pohjimmainen tarkoitukseni. Jotkin kappaleet debyytillä ja ep:llä [Flame of the Whirling Swords, 2023] on muotoiltu vuosina 2009–2013, mutta niiden saaminen julkaisukuntoon vei monta vuotta. – Kehitin Yoth Irian sooloprojektikseni, eikä aikeenani ollut tehdä muuta kuin julkaista albumeita. – Kerron näistä jutuista sanoituksissani heittäen paskaa esimerkiksi kristittyjen suuntaan, jotka orjuuttavat ihmisiä tehdäkseen voittoa. Yoth Irian miehistö on muuttunut sitten esikoisen, jolloin yhtyeen muodosti Mutilatorin kanssa laulaja The Magus – kreikkalainen metallilegenda hänkin. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ V E R O N IK A M IN A SI A N C Yoth Iria on uudehko kokoonpano, mutta sen musiikissa elää klassisen kreikkalaisen black metalin soundi. Mutilatorin mukaan ratkaisuun johti selkeä tilaus. – Ajattelin perustaa uuden projektin hyvin pian Rotting Christista erottuani [vuonna 1996], koska kaipasin musiikkia välittömästi
Tätä kautta ne terävöityvät ja saavat lopullisen muotonsa. Kuinka tarkkaan hinkkaatte biisejä ennen studiota. – Ehdottomasti! laulaja-kitaristi Fredrik ”Feffe” Berglund huudahtaa. – Emme esimerkiksi käytä taustanauhoja tai klikkiä keikoilla. SYTYKKEITÄ Ruotsalaisen Bombusin uusi albumi esittelee ilmettään muuttaneen bändin. Jos pystymme siihen, olemme tyytyväisiä. Masterointiapua saatiin muun muassa October Tiden, Soilworkin ja Scar Symmetryn kanssa työskenneeltä Thomas Johanssonilta. – Aivan varmasti. On helppoa astua sivuun ja antaa muiden hoitaa homma. Oliko tämä pieni muutos täysin suunniteltu juttu. JO N A S A N D E R SS O N 10. Pidämme soittamisesta, ja sovitukset kaipaavat paljon treenaamista ja erilaisia kokeiluja, jotta ne saadaan toimimaan. – Suuri osa kappaleesta saattaa syntyä treenaamisen kautta. Olemme kokeilleet tehdä niin, mutta emme pitäneet siitä. Uuden levyn kohdalla mainitut The Sisters of Mercy ja Queens of the Stone Age eivät ole nekään aivan stetsonista repäistyjä. – Hah hah, ei, me vain pidämme klassikkokamasta, Feffe nauraa. Tuttu soittovarmuutenne ja luonnollisuutenne korostuu Your Bloodilla. Onko nykymusiikki menetetty tapaus. Hommien tekeminen ilman mitään paineita ulkopuolelta auttoi keskittymään tarkemmin itse prosessiin ja siihen, millaisen lopputuloksen halusimme. – Ehkä voisimme olla ensimmäinen yhtye Kuussa. Kun kaikki onnistui näinkin hyvin, aiotteko purkittaa kiekkonne jatkossakin itse. Bombusin nimi on noussut sinnikkään työnteon myötä hiljalleen korkeammalle, mutta suurimmat parrasvalot ovat vielä kaukana. Prosessin aikana esiin ponnahtaa uusia ideoita ja biisit soitetaan joka kerta vähän eri lailla. En ole missään nimessä tuomitsemassa yhtyeitä, jotka käyttävät niitä, mutta me haluamme vain rokata täysillä ja kuulostaa siltä kuin kuulostamme. Lp-levylle mahtuu vain tietyn verran tavaraa, ja halusimme sellaisen niin täyteen kuin mahdollista. – Halusimme tehdä suoraviivaisemman ja iskevämmän albumin keskittymällä entistä enemmän sävellyksellisiin koukkuihin ja makeisiin juttuihin. Bändillä on taskussaan viisi kokopitkää ja takana paljon keikkoja. Olemme soittaneet Huippuvuorilla, mikä on toistaiseksi lähimpänä tuota. Bombusin musiikissa on paljon haiskahduksia vanhasta rockja metallimusiikista Metallican ja Motörheadin kautta W.A.S.P.-vaikutteisiin. Yhtye päätti äänittää levyn ensimmäistä kertaa täysin itse. – Kaikki on todellakin sitä, mitä kuulet ja näet lavalla. Oma itsensä VUODESTA 2008 toimineen bändin uutuus Your Blood tuo totuttuun Bombus-soundiin uusia sävyjä lisäämällä rokkaavuutta, ilmavuutta ja tietynlaista letkeyttä. Tämä heijastuu paljon myös siihen, miten kirjoitamme ja äänitämme musiikkiamme. – Sen lisäksi haluamme vain rokata! Rakastamme tätä, ja nyt kun Bombusilla on takanaan 15 vuotta, haluamme jatkaa hinnalla millä hyvänsä. Onko sinulla haaveita tulevaisuuden suhteen. Nyt kaikki oli kiinni itsestämme, mikä mahdollisti jokaiselle jäsenelle suuremman roolin lopputuloksessa. Miljoonapalkkio keikastakaan ei tekisi pahaa, mutta katsellaan. Tällä kertaa levy tehtiin yhtyeen omassa komennuksessa. Jos se kuulostaa hyvältä, olemme hyviä, ja jos se kuulostaa paskalta, olemme paskoja. – Hienoa, että se kuuluu, koska treenaamme paljon. Jälki on kaikilta osin maistuvaa
– Sen verran voin paljastaa, että seuraava albumi on jo sävelletty ja alamme työstää sitä eteenpäin tässä piakkoin. Olen todella tyytyväinen niihin, teemaan ja kokonaisuuteen. Mikä teitä ajaa progressiivisen metallin pariin. Uusi levykin sai muotonsa jo kauan sitten. – Olen kyllä joskus miettinyt, että yksinkertaisemmalla musiikilla levyntekoprosessit eivät olisi näin massiivisia! Motörheadin tai Venomin tyylisen musiikin tekeminen ja soittaminen ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään sen helpompaa. Esimerkiksi Treacherous Valour kertoo sotaveteraanista, joka yrittää selviytyä sodan traumoista samalla kun yhteiskunta jättää oman onnensa nojaan. Halusin jotain aivan muuta, ja eri sattumusten myötä päätettiin ottaa kuvat 1800-luvun märkälevytekniikalla, joka jo itsessään korostaa aitouden tunnelmaa. Asiat alkoivat pikkuhiljaa rullata ja albumin viimeistely sujui jouhevasti, kunhan vaan oli päästy vauhtiin. – En osaa tarkalleen sanoa, Hoffrén naurahtaa. Moni asia alkoi kuitenkin vaikuttaa bändin kannalta ei-niin-positiivisesti. Mietin, saadaankohan sitä ikinä valmiiksi. – Kaikki alkoi ihan mallikkaasti, saimme pohjat ja synaraitojakin tehtyä aika nopeasti. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Eikö olisi helpompaa vetää Motörheadiä tai Venomia. Tauot pitenivät, ja välillä meni vuosi tai kaksikin ilman että tapahtui yhtään mitään. Progesydän sykkii EDELLISESTÄ albumistanne Silent Narrativesistä on kymmenen vuotta. – Itse kuuntelin teini-ikäisenä paljon saksalaista power/speed metalia kuten Helloweeniä ja Gamma Raytä. – Kai meissä kaikissa sykkii pieni progesydän, ja siinä mielessä yhtyeessä on täydellinen kokoonpano. Kenen ajatus se oli. Mitä Adamantran tulevaisuudessa näkyy. – Kyseessä ei ole yksittäinen tarina tai teemalevy, vaan kahdeksan erilaista kertomusta ihmisten ja ihmiskunnan pahuudesta ja virheistä. Kitaristi [Panu Kiskola] oli samassa lukiossa ja esitteli minulle Symphony X:n ja Dream Theaterin. – Meillä oli tämän kolmannen levyn biisit sävellettyinä ja sovitettuina jo vuonna 2014. Uusi promokuvanne eroaa mukavasti edukseen. – Toinen esimerkki False Illusions kertoo totalitaarisesta diktatuurista ja valvontayhteiskunnasta, jollainen esimerkiksi DDR:ssä oli aikoinaan. Käytittekö koko tämän ajan uuden levyn valmisteluun. Saattoi olla hetkiä, että jopa unohdin koko levyn olemassaolon. Minkälaisen tarinan Act III: Pareidolia of Depravity kertoo. – Olen katsellut pitkään, miten bändien promokuvat ovat yleensä aika samanlaisia: synkistellään mustissa vaatteissa ja koostetaan jäsenet yksittäiskuvista jotain irrallista taustaa vasten. R A IM O D A H L Progressiivista metallia soittava Adamantra palaa pitkästä hiljaisuudesta. Laulaja [Tuomas Nieminen] kunnostautui toden teolla sanoitusten tekemisessä. Basistin mukaan yhtyeen kosketinsoittaja Christian Pulkkinen on sen kovin progemies. Viehätyin myös Blind Guardianin kappaleiden monimuotoisista rakenteista. Koronan alku oli oikeastaan käännekohta, yhtäkkiä kiireet katosivat. Treenasimme ahkerasti vuoden verran, kunnes menimme rumpalin [Mikko Sepponen] kanssa studioon aloittamaan rumpunauhoitukset, basisti Jukka Hoffrén kertoo
Tämä yhdistelmä antaa vapautta luoda jotain, joka ei ole sidottu yhteen muottiin. Biisi oli valtava hitti, mutta on jäänyt monilta unholaan, ja halusimme tuoda sen nykyaikaan omalla twistillämme. – Arctis on paljon enemmän kuin pelkkä bändi. Käytimme joutoajan kehittäen visuaalista puolta ja mietimme, miten voisimme laajentaa konseptia tulevaisuudessa. – Hahmot ja tarinat heräävät eloon lavalla, mutta haluamme, että kokemus laajenee myös muihin alueisiin. – Tyyli kehittyi orgaanisesti, mutta samalla se on tulosta päätöksestä rikkoa genrerajoja, laulaja Alva Sandström ja rumpali Mika Paananen vastaavat meilitse. Suurille lavoille hyppääminen on iso askel, mutta olemme valmiita antamaan kaikkemme ja toivomme, että vastaanotto on lämmin – tai kylmä, kun kyse on Arctisista. Vaikka se ei ehkä ole täysin ilmeistä heti alussa, näemme Arctisin pitkän aikavälin projektina, jossa musiikki, visuaalisuus ja tarinat yhdistyvät. Arctis on kokoonpanoltaan periaatteessa sama bändi kuin kaksi levyä julkaissut Nighon. Oma universuminsa NIMIKKODEBYYTTINNE sisältää tarttuvaa popmetallia. Aloitatte keikkahommat isomman kautta kiertämällä Apocalyptican kanssa Eurooppaa marraskuussa. – Tämä on yhtä aikaa jännittävää ja hieman pelottavaa. SYTYKKEITÄ H A R R I LU O ST A R IN E N Popahtavaa nykymetallia esittävä kotimainen Arctis tähtää korkealle, ja onnistumisen merkit ovat ilmassa. Jännittääkö reissu. Meille moderni metalli tarkoittaa juuri sitä – rajojen venyttämistä ja uusien äänimaailmojen tutkimista. Onko yhtyeellä jokin konsepti. Nighon oli tärkeä vaihe, joka auttoi meitä löytämään oman äänemme, mutta Arctis edustaa uudenlaista suuntaa ja visiota. Päätitte panna levyn toiseksi biisiksi coverkappaleen. – Kyseessä on täysin uusi ja erillinen projekti. Onko bändi jatkoa sille vai täysin uusi juttu. Opimme valtavasti siitä, miten kappaleita rakennetaan ja miten jokainen yksityiskohta voi muokata kokonaisuutta. Kyseinen suunta alkoi muotoutua, kun bändi alkoi työstää uutta musiikkia tuottaja Jimmy Westerlundin kanssa. Huomasimme, että soundimme ja musiikillinen näkemyksemme oli niin erilainen kuin ennen, että päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Sen myötä jokainen bändin jäsen pystyi kehittämään omia luovia kykyjään. – Jimmy oli suuri vaikuttaja siinä, miten soundimme kehittyi ja kasvoi. Halusimme luoda musiikkimme ympärille kokonaisen universumin. – Tämä on meille valtava hetki. – Lähdimme metallipohjalta, mutta huomasimme pian, että musiikki alkoi sulautua muihin genreihin kuten poppiin, klassiseen musiikkiin ja elokuvallisiin vaikutteisiin. Se on yksi 2000-luvun alun unohdetuista helmistä ja ansaitsee mielestämme uuden mahdollisuuden loistaa. 12. – Oli hauska sattuma, että Stefan Glaumann, joka miksasi albumin, oli miksannut myös Bimbon alkuperäisen version, joten tämä oli hänelle eräänlainen täysi ympyrä! Jäsenillänne on lisänimet kuten Ice Queen ja Mage. Tämä on meille enemmän kuin vain musiikkia – kokemus, johon yleisö voi uppoutua. Ei ainoastaan siksi, että kyseessä on ensimmäinen kiertueemme, vaan tämä on myös ensimmäinen kerta, kun esiinnymme livenä! On kunnia päästä aloittamaan näin isosti. Onko sen takana erityisempää tarinaa. Olemme olleet inspiroituneita yhtyeistä kuten Bring Me the Horizon, jotka ovat mestareita sekoittamaan eri genrejä. Ajatus sai alkunsa, kun pandemia iski ja maailmanlaajuinen sulku esti live-esiintymiset. – Jimmyn kanssa työskentely oli kuin biisinkirjoitusleiri. Miten tyylinne muotoutui tällaiseksi. – Päätös ottaa Lambrettan Bimbo mukaan oli tietoinen valinta
Your Blood is classic Bombus with a twista blend of heavy metal and classic rock, layered with modern elements. It’s a testament to their ability to evolve while staying true to their roots. Let’s metal ’n’ roll! BLACK LODGE RECORDS TRANSPORT LEAGUE WE ARE SATANS PEOPLE Swedish groove metal legends Transport League are storming back into the spotlight with their explosive new album, ”We Are Satans People.” BLACK LODGE RECORDS WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. NUCLEAR VIOLENT DNA The rabid Chilean thrashers Nuclear are back with their seventh studio album. With this album, Bombus ventures down a somewhat different path, yet fans need not worry; the essence of Bombus remains intact. BLACK LODGE RECORDS BOMBUS YOUR BLOOD Gothenburg’s Bombus returns with their new album, Your Blood, marking the dawn of a fresh musical chapter. Prepare for a powerful display of Metal ’n’ Roll, as Bombus delivers Your Blood with intensity and purpose. Your Blood is an album where Bombus successfully melds their past heaviness with a new, melodic edge. The cards they have in their hand are something completely extra this time around
Kai se nyt on saavuttanut jo saturaatiopisteensä. Epäilen yhä, että laadullisesti ohutta musiikkia ei voi rakastaa. Ei ehkä stadioneilta, mutta kuitenkin. Uskon vakaasti, että vaikutteiden luova inhimillinen prosessointi ja jatkojalostaminen löytää edelleen yleisönsä. Tosin niitäkin perustavat usein vanhat tutut. Ihan kuin silloin ennen IHMISTEN heikkoutta nostalgian edessä on jälleen päivitelty, kun vuosikymmeniä sitten populaarikulttuurin valtavirrassa uineet artistit ovat palanneet keikkakantaan meillä ja muualla. Tai ehkä sitä kykyä ei ole koskaan ollutkaan, vaan muut tekivät sen ennen puolestamme. Mutta on siinä myös vanhaa kunnon postmodernismia – suuria tarinoita ei kaiken kohelluksen keskellä tahdo syntyä ja siksi luemme uudelleen vanhoja. On ehkä heikkoja signaaleja siitä, että kaiken nostalgian, jäljittelyn ja uudelleenluennan keskellä kaipaamme yhä taidetta, jota tekevät toiset samassa ajassa elävät ihmiset. Tällä vuosikymmenellä jäljittelyn estetiikka on ollut läsnä kaikessa: visuaalisessa kuvastossa, vanhojen hittien kertosäkeiden kierrätyksessä ja tietenkin teknologiassa. Onko meillä lohtuakin. Vaikka tämänkin lehden sivuilla yrmistelevät naamat ovat alati ryppyisempiä, laadukkaita uusia yhtyeitä on syntynyt ja syntyy yhä koko ajan. INFERNO-KOLUMNI VILHO RAJALA television kykykilpailut, joissa versioitiin tuttuja hittejä aina uudestaan. Hymy on vähän hyytynyt, kun markkinointi on nykyään aivan kaikki kaikessa. Kyse ei ole siitä, että uudet yhtyeet olisivat huonompia. Coveroinnista tuli kymmenisen vuotta sitten oikotie viraaleihin somehitteihin ja isoihin striimilukuihin. Kestävyys ja syvyysvaikutelma. Kuten sanottua, tähän törmää myös tämän päivän musiikissa, mutta välillä tuntuu, että olemme kadottamassa kyvyn tunnistaa näitä elementtejä kollektiivisesti ja kulttuurisesti. Toisaalla tässä lehdessä Oranssin Pazuzun laulaja-kitaristi Jun-His näkee, että musiikkibisnes on alkanut jälleen antaa arvoa artistiudelle. Iron Maiden tulee ensi vuonna Helsinkiin 50-vuotisjuhlakiertueellaan. Nostalgia-aallon taustalla lienee väestön vanheneminen ja luonnollinen sukupolvien sykli, sekä tietysti se, millä kuluttajasegmentillä on paras maksukyky. Niin on ainakin hänen bändinsä tapauksessa, ja se on johtanut todella hedelmälliseen tilanteeseen. Luoja nähköön en haikaile noita aikoja, mutta se musiikki on yhä hyvää. Ehkä siihen vaikuttivat JO H N M C M U R T R IE Iron Maiden. Joskus tämän vuosituhannen alussa populaarikulttuurin valtavirrasta tuli loputonta uudelleenluentaa. Aiemmin olen paasannut tällä palstalla musiikin rakastamisesta. Siitä voi kyllä pitää vähän kuin karamellista, mutta ei se kenellekään järin paljoa merkitse. Olen allerginen nostalgialle, mutta toisaalta kuuntelen itsekin yhä paljon samaa musiikkia kuin 1990-luvulla. 50-vuotiaan tulkinta 20-vuotiaana tehdystä kappaleesta on väistämättä erilainen kuin se 30 vuotta sitten tuoreeltaan esitetty. Sekin on näet totta, että esimerkiksi mainitulla 1990-luvulla tehtiin helvetisti aivan kertakäyttöistä ja joutavaa musiikkia. Sitä paitsi suuret tarinat ovat suuria myös iältään. Ehkä suuria tarinoita tulee vielä, tai ehkä ne ovat jo alkaneet. Ne ovat takuuvarmoja kassamagneetteja, ja samalla yksikään tällä vuosituhannella perustettu rockyhtye ei voi haaveilla myyvänsä neljää stadionkeikkaa loppuun. Joskus oikein nauratti ajatella, kuinka naiiveja silloin oltiin. Pohtikaapa sitä hetki. Coverointi. Ehkä sen voi nähdä pyrkimyksenä karnevalisoida nostalgiaa, ehkä ei. Sivumennen kysyen muistatteko, miten halveksuvasti kaupallisuudesta puhuttiin kauan sitten. Syy on laadun ja autenttisuuden tuntu. Nykyään ei enää edes etsitä uusia kykyjä, vaan vanhat tähdet versioivat muiden vanhojen tähtien kappaleita. Jopa siitä suuri osa elää nostalgian vaikutuksesta uutta tulemista. Hyvä. Ainakin kaupallisessa mielessä nostalgian voimaa on paha lähteä haastamaan. Entä jäljittely. Nostalgia, jäljittely, coverointi, suurten tarinoiden katoaminen. Mutta eihän se artistikaan ole enää sama kuin silloin joskus. 14
Ihan kuin silloin ennen LIPUT ALK. 36,50 EUR ?LIPPU.FI. RESET LEVYNJULKKARIT PE 25.10.2025 TURKU, LOGOMO NEM AGENCY PRESENTS:
Tee siis mahdollisimman paljon alkuvalmisteluja ennen kun alat kypsentää aterian eri osia. Slimen full English breakfast -variaatio, joka syödään perinteisesti kotikentän keikkaillan jälkeisenä aamupäivänä, kun halutaan korvata aamiainen ja lounas yhdellä aterialla.” Megan tuomio: ”Jos aamupala on päivän tärkein ateria, niin tällä lihansyöjä ja kovemmankin luokan mätön ystävä pärjää pitkälle päivään. Jos aiot juoda ruoan kanssa kahvia, nyt on hyvä hetki laittaa se tippumaan. Riko munat kulhoon, lisää kermaa ja mausteita oman maun mukaan. 5. Slimen basisti Martin esittelee oman, hieman jalostuneemman version tästä tuhdista aamiaisesta. MARTININ KOKATESSA SOI: Manowar – Battle Hymns (1982) ”Niiden, jotka eivät kokkaa, täytyy valmistautua taisteluun mättöä vastaan.” Rise and Slime Tämän palstan ihka ensimmäisessä osassa vuonna 2005 Deathchainin Bobby esitteli rujon nimen ja sisällön omaavan Paskalautasen. Pistä myös leipä paahtimeen, sillä muuten tulet unohtamaan sen. Heti kun ne alkavat kiehua, sekoita ja poista levyltä, sillä ne pysyvät tarpeeksi lämpimänä kannellisessa kattilassa. 16. Laita sivuun. Laita sivuun. 3. Ota pekoni uunista oman rapeusmieltymyksesi mukaisesti 10–15 minuutin kuluttua. Lisää toiseen paistinpannuun vähän öljyä ja laita lämpenemään. Toiset haluavat leivälle kokkelin ja pavut lautasen nurkkaan. Sammuta uuni. 5. Laita sivuun. Putsaa herkkusienet ja leikkaa ne reiluiksi kuutioiksi. Paistoaika noin 10 minuuttia. Kaada pavut tomaattikastikkeessa pieneen kattilaan. Voit myös kaataa pavut paahtoleivälle. Älä laita paahdinta vielä päälle. Kun luulet, että olet lisännyt tarpeeksi, laita vielä vähän lisää. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun niin ikään rässin asialla olevan Sgt. Putsaa yksi paistinpannuista ja lisää siihen voita. Tässä vaiheessa yksi paistinpannu pitäisi saada tyhjäksi. Laita sivuun. Heitä kulhoon ja lisää suolaa, pippuria ja oreganoa oman maun mukaan sekä perään reilusti öljyä. 6. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Valmistelut: 1. Laita pekonit kuumaan uuniin. Kaada muna-kermasekoitus pannuun ja sekoita jatkuvasti. 4. 2. Ala paistaa sieniä keskitason lämmöllä välillä sekoittaen. Ryynimakkarassa saisi olla rapeita kohtia ja tomaatti pehmeää, mutta nostettavissa ilman että hajoaa osiin. Jos se ei ole mahdollista, ainakin munakokkeli tarjoillaan lämpimänä. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. 6. Kokkeli on valmista, kun se on vielä aika vetistä, koska se jatkaa kiehumista vielä pannusta poistamisen jälkeenkin. Leikkaa tomaatti kahtia, mausta suolalla ja pippurilla. Jos ryynimakkara, sienet tai tomaatti ovat valmiita, nyt on hyvä hetki käyttää hitaasti kylmenevää uunia niiden lämmön ylläpitämiseen. Lämmitä yksi paistinpannuista. 8. Ja niin hieno yleismauste kuin sianihra onkin, peruspekoni on alkanut tökkiä ja valinta kohdistuukin nykyään useimmiten siipikarjaversioon.” TARPEET (per henkilö): • 3 siivua pekonia • 1 ryynimakkara • puolikas tomaatti • 2 munaa • 1 rkl voita (voi vaihtaa öljyyn halutessaan) • 2 rkl kermaa • 1 dl papuja tomaattikastikkeessa • 1 paahtoleipä (halvin mahdollinen) • 4 herkkusientä • kuivattua oreganoa • suolaa ja pippuria • oliiviöljyä (muukin käy) enemmän kuin luulet Tärkeintä tällaisessa englantilaisen aamiaisen versiossa on, että sen kaikki osat ovat valmiita suunnilleen samanaikaisesti. Noin viisi minuuttia siitä, kun sienet ovat menneet pannulle, ala paistaa ryynimakkaraa toisessa pannussa tomaatin kanssa välillä kääntäen. Varo etteivät pavut leviä koko aterian päälle saaden kaiken maistumaan tomaatilta. 7. Ryynimakkara on perinteisempää selkeästi maistuvampi, vaikka myös nykyajan raakamakkaroista löytyy rutosti erinomaisia vaihtoehtoja. Martinin luonnehdinta: ”Rise and Slime on Sgt. 4. Lämmitä tomaattikastikepavut kattilassa. Ikiklassikko, jota kohtaan ei synny hirmu usein himoa. 3. Laita leipä paahtumaan ja kokoa sillä välin annos isolle lautaselle. Levitä pekonisiivut uunipaperilla varustetulle pellille ja laita sivuun. Halutessasi poista ryynimakkarasta nahka ja leikkaa sen jälkeen kolikoiksi. 2. Tähän menee enemmän aikaa kuin luulet, noin 20 minuuttia on hyvä nyrkkisääntö. Kokkaus: 1. Sekoita ja laita sivuun
Legendaarisen Orangen kitaraja bassolaitteet kokeiltavissa liikkeessämme! K u n i n k a a n k a t u 1 3 , 3 3 2 1 Ta m p e r e | 3 2 2 2 5 5 7 | i n f o @ t a m p e r e e n m u s i i k k i . f i L A AT U M E R K I T M E I LTÄ !
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT JUSSI RATILAINEN JOKIN ALKAA HOHTAA 18. Toivottavasti. Shining-levyllä surun ja epätoivon seassa hehkuu uudenlaista valoa. Onko se toivoa. Kun Swallow the Sunin uusi musiikki alkoi purkautua Juha Raivion mielestä maailmalle, hän halusi sen ravistelevan hänet hereille
Raivio muutti sinne ollakseen yhdessä puolisonsa, muusikko Aleah Stanbridgen kanssa, ja siellä hän myös näki rakkaansa häviävän taistelun syöpää vastaan. Mulla on kissoja, ja asun tilalla, jossa on viisi hevosta. Eläinten takia mä olen tänne jäänyt. Raivio ei ole elokuvapahis vaan kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. – Varsinkin ennen koronaa mietin, että olisi ollut hyvä ottaa pesäeroa tähän paikkaan. K aunis valkoinen kissa katsoo Juha Raiviota syyttävästi. Raivion koti on ollut jo kauan Ruotsissa pikkuruisessa kylässä, jossa on hänen mukaansa ”noin 15 ihmistä, keski-ikä about 80”. Ja talvisin tätä metsäpirttiä pitää lämmittää puilla, muuten se jäätyy. Sitten se hyppää hänen syliinsä. Raivio myöntääkin, että hänen tunteensa kotiaan kohtaan ovat ristiriitaiset. Jokainen perheellinen ymmärtää sen, ja elukat ovat mulle perhettä. – Minä tuhoan maailman, Raivio ilmoittaa kavalalla äänellä kissaansa silitellen, kun kerron hänelle tämän Zoom-haastattelun kissoineen kaikkineen tuovan mieleen 007:n arkkivihollisen Ernst Stavro Blofeldin pitämät tiedotustilaisuudet. – Joskus tuntuu hankalalta asua täällä. JOKIN ALKAA HOHTAA 19. Tuntuu vähän oudolta, että hän asuu siellä vieläkin. Näky on kuin James Bond -elokuvasta. Päämajakin on vain metsämökki, jonka lähimailla hän samoilee silloin, kun ei hoida hevosia, paijaa kisuja tai sävellä maailmanluokan metallimusiikkia. Tämä on mulle paratiisi ja helvetti yhtä aikaa. Tuntemattomassa paikassa sijaitsevaan Swallow the Sunin mastermindin päämajaan on avattu kansainvälinen kuvayhteys. Luulisi, että paikasta, jossa on menettänyt puolisonsa, tahtoisi muuttaa pois. Paratiisimainen paikka asua, helvetillinen historiansa vuoksi. Ei hän tietenkään oikeasti mitään sellaista tekisi. En pystyisi ottamaan niitä mukaan, jos päättäisin muuttaa täältä pois. Se ei kuitenkaan ole helppoa tällaisessa tilanteessa. En edes käy missään kovin usein, koska eläinten hoitaminen pitäisi järjestää myös siksi aikaa
Tuntui, että jos sitä rataa jatkaa, ei käy hyvin. Kaikki alkoi olla niin mustaa, että jokin minussa puski minua armollisempaan suuntaan, Raivio sanoo. Monet muut pystyvät siihen ja se voi olla monella tapaa järkevää. Ja kun se tulee, en muista siitä hetkestä jälkeenpäin mitään, Raivio kertoo. – Tämä paikka on sellainen, että mulla soi musa päässä koko ajan. Joka tapauksessa hänen tapansa työskennellä vaikuttaa poikkeukselliselta. Toivo elää minussa aina päällimmäisenä. Voihan nimittäin olla, että jostain toisesta maailmasta tullut tuottaja ei todellakaan ymmärrä yhtyeen musiikista mitään ja lopputulos on katastrofi. Shining on niin täynnä ”Minusta tuntuu pahalta ajatella, että jonain päivänä joku, joka ei ole tykännyt meidän musiikista, tuleekin ymmärtämään sitä. Mulle on hyvin tärkeää, että musiikki on aitoa, Raivio pohtii. Parin viimeksi mainitun projektit ovat tuoneet hänelle kolme Grammy-ehdokkuutta. Musiikin toteutuksen pointti oli siis sama kuin sen sisällön: eteenpäin elävän mieli. Halusin musiikin repivän minut ulos siitä tietyllä tavalla turvallisesta tilasta, jossa olen jo pitkään ollut. Musiikki saa kehittyä ja tulla omia aikojaan. Lancaster on myös ollut kaksi kertaa ehdolla parhaan tuottajan palkinnon saajaksi Heavy Music Awards -gaalassa. Hän sanoo, että kappaleiden tekemällä tekeminen tuntuu hänestä ajatuksenakin ahdistavalta ja luonnottomalta. Raivion säveltäminen ja sanoittaminen on ollut surutyötä siitä lähtien, kun hänen puolisonsa sairastui ja menehtyi vuonna 2016. Niin Dan Lancaster myös teki. Silloin tiedän, että nyt on tulossa musiikkia seuraavalle levylle. Vihaan katkeria ihmisiä enkä koskaan halua tulla sellaiseksi. Hän on brittiläinen muusikko, artisti, lauluntekijä ja tuottaja, jonka tiedetään työskennelleen ainakin Musen, Blink-182:n ja Bring Me the Horizonin kanssa. Swallow the Sunin kaksi edellistä albumia When a Shadow Is Forced into the Light (2019) ja Moonflowers (2021) sekä Raivion Hallatar-yhtyeen No Stars Upon the Bridge (2017) syntyivät läheisen menettämisen synnyttämästä syvästä surusta. Vähän väliä tulee olo, että haluaisin jo tarttua kitaraan. Kun katsoo itseään silmiin, näkee syvemmälle ja ymmärtää, että asiat eivät ole menneet niin kuin suunnitteli. – Kyllähän sitä mietti, että mitä siitä tulee, kun suomalaiset urpot lähtevät Lontooseen ja musiikkia tuottaa maailmanluokan poptuottaja, joka on tehnyt aiemmin isoja bändejä. Lyriikoissa on mukana itsensä syyttämistä, mutta myös pyrkimystä ymmärtää. Kun musa on tällaista, se ei ole hänelle mikään ilon päivä.” 20. Se kuulostaa vähän liiankin rohkealta ja riskaabelilta. Olen yrittänyt selittää asioita itselleni ja käsittää miksi. Swallow the Sunin kannalta merkittävin piirre Dan Lancasterin ansioluettelossa on se, että mies ei ole kerännyt kannuksiaan tuottamalla vanhan liiton metallibändejä vanhan liiton metalliveljien hyväksymillä keinoilla. Vaikka säveltämisellä on myös terapeuttinen ulottuvuus, noiden levyjen tekeminen oli Raiviolle äärimmäisen raskasta. – Lancaster laulaa levyllä paljon, vähän niin kuin Jaani Peuhu meidän parilla aiemmalla levyllä. – Kun Moonflowers ja Matti Riekin kirjoittama Swallow the Sun -kirja tehtiin, jokin minussa alkoi kuiskutella, että nyt aletaan olla tiettyjen asioiden suhteen rajalla, jolta ei ole paluuta. Se on varmasti monelle tuttu tunne. Mutta en jännittänyt vaan seurasin kiinnostuneena, mihin tie vie. Se saattaa olla valoa. Säveltämisen lisäksi Raivio on kirjoittanut Shiningin kaikki sanoitukset. En kuitenkaan tee sitä, vaan annan musiikin kasautua. – Ei Shining mikään iloinen levy ole, mutta siinä on erilaista voimaa. En ole missään vaiheessa mieltänyt olevani katkera. Nyt kuitenkin ollaan pimeällä tiellä paikassa, jossa jokin alkaa hohtaa. Kun katsoo aamulla peiliin, näkee räjähtäneen äijän. Siinä missä useimmat muusikot manaavat uuden biisin maailmaan kitaran tai pianon kautta, Raivio kertoo pysyttelevänsä erossa soittimista mahdollisimman pitkään. En halunnut, että joku tulee ja opastaa meidät takaisin samaan lähtöruutuun, jossa me on oltu ennenkin. Raivio sanoo, että uusi Swallow the Sun -albumi Shining on henkilökohtaisella tasolla ”vähän terveellisemmästä kulmasta tehty levy” kuin aiemmat. Hän kuitenkin korostaa, että ei halua irtautua tapahtuneista asioista. Me tykätään sellaisesta ja annettiin tuottajalle vapaat kädet. – Kun oikea hetki lopulta koittaa, jokin voima pakottaa minut fyysisesti ottamaan soittimen. Raivio sanoo toimineensa tällä tavalla jo parikymmentä vuotta. Ravisteleva nykyisyys Shiningin on tuottanut Dan Lancaster. Tarvitsin fyysistä ravistelua. Minun musiikkini tulee minusta sellaisena kuin tulee. – Teksteissä on paljon kantavia ajatuksia. Ehkä vahvin niistä on se, josta What I Have Become kertoo. Musiikki lyö hereille Kun kuuntelee Juha Raivion puhuvan musiikin tekemisestä, ei voi olla miettimättä, romantisoiko hän luovaa prosessiaan. – Anteeksi antaminen itselle ja muille on tärkeä askel tervehtymisprosessissa. Myös kodilla on tekemistä hänen erikoisen säveltämistyylinsä kanssa. Hän puhuu aitoudesta niin paljon, että se ei tunnu todennäköiseltä. – Ehkä tulevaisuudessa pystyn näkemään, oliko tämän kaiken näin rankaksi tekeminen plussaa vai miinusta. Se oli tarpeellista, jotta heräsin huomaamaan, mihin olin päätynyt. Kun suurista linjoista laskeuduttiin yksityiskohtiin, Raivion suurimpana toiveena oli, että tuottaja kehittelisi kappaleiden laulupuolta. Juha Raivion mukaan juuri se kiinnosti häntä britissä, johon saatiin yhteys Swallow the Sunia edustavan Backbone Managementin kautta. Levyltä kuulee, että Lancaster ei ollut tehnyt ennen tämän tyylistä musiikkia. Kun Shiningille päätyneet sävellykset alkoivat kertyä Raivion mieleen, niistä huokui toisenlaista energiaa. Aleahin tragedia tuntui määrittävän Raivion koko taiteilijakuvan uudelleen, mutta niin ei kuitenkaan ehkä onneksi käynyt. Toisaalta en olisi voinut tehdä sitä millään muullakaan tavalla. En myöskään voi suunnitella, millaista musaa teen. Minä toivon aina parasta. Musiikki kasautuu mieleen, kun hoidan hevosia ja kuljeskelen metsässä. – Mulle oli tärkeintä, että tuottaja ei ymmärrä mitään Swallow the Sunin musasta eikä ole koskaan ennen tehnyt tällaista. Kaikki tapahtunut on yhä minussa ja tulee olemaan viimeiseen päivään asti. Musiikki teki sen, mitä toivoinkin, eli läsäytti minua turpaan. – Jokaisella on omat murheensa ja taistelunsa. Jotkut haluavat unohtaa ne, mutta minä en halua enkä voi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Moonflowers, jonka kanteen Raivio vielä maalasi kuun omalla verellään, oli viimeinen pysäkki kohti pimeyttä