ELÄMÄ ON RASKASTA. 8/2016 I HINTA 8,90 euroa D R A A M A N K A A R E L L A OPETH NEUROSIS KYPCK ASPHYX DELAIN PSYCHEWORK INQUISITION HEAVEN SHALL BURN
62,50€ / 67,50€ / 72,50€ PLUS VERY SPECIAL GUESTS WWW.AVENGEDSEVENFOLD.COM LIPUT NYT MYYNNIS SÄ!. 7.3.2017 HARTWALL ARENA, HELSINKI LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALK
HELSINKI The Circus 14.10. The Nordic fuzz monsters return with their 5 th fulllength album!. The return of the Dutch Death Doom Division! „Incoming Death“ is the epitome of aural brutality, delivering a next level of . LAHTI Finlandia-klubi 21.10. erceness and variety to the trademark ASPHYX sound! Produced by Alexander Dietz, co-produced by guitarist Maik Weichert. Oulu Areena Oulu Swiss Technical Thrash Metal pioneers CORONER with a . Mixed by Tue Madsen (The Haunted, Dark Tranquillity and many more) “Too Good To Steal From”-CD: the band compiled all cover versions they ever recorded with Century Media Records The . An epic 40-minute song based on the award-winning short story written by vocalist & bassist Niilo Sevänen! Mixed and mastered by Dan Swanö (Opeth, Katatonia, Bloodbath, Edge Of Sanity). rst Kansas album in 16 years! 10 new tracks written by the band and co-produced by members Zak Rizvi, Phil Ehart and Richard Williams. FINLAND TOUR DATES: 07.10. JYVÄSKYLÄ Lutakko 22.10. SEINÄJOKI Rytmikorjaamo 15.10. TURKU Logomo 08.10. rst new release since 23 years! Jam-packed sets with documentary, live and best-of content in a total playing time of almost 6 hours
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Ra gin g Sp ee dh orn , Bru jer ia, Tru ckfi gh ter s, Eile ra, SP RG M 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Op eth 02 4 Ky pc k 02 8 Ne uro sis 03 De lai n 03 2 As ph yx 03 5 Inq uis itio n 03 8 He ave n Sh all Bu rn 04 Psy ch ew ork 04 4 Ins om niu m 05 2 Pö lky llä : mu usi kko -tu ott aja Ku rt Ba llou 05 6 Sa lam yh kä : Tia ma t Th e Ast ral Sle ep (19 91) 05 9 Arv iot , pä äo sas sa Me shu gg ah 07 6 De mo t, pä äo sas sa Th e So ul Exi le 07 8 Va nh a liit to: Co ron er, ha ast att elu ssa To mm y Ve tte rli 08 2 Ku ud es pii ri: Lev ym ess ut 018 024 044 030 05 2 07 8 JO O N A M ÄK I ST U AR T W O O D JU SS I R AT IL AI N EN AL O IS JA U C H
Niillä soittaa bändi, jonka tavalle juottaa klassisen rockin kulta-aikaa äärimetalliin ei löydy vastinetta (mitä nyt Enslaved tulee tavallaan samalla ajatuksella aika liki). Sinne sisuksiin. Siinä missä bändi toimi minulle joskus sielun syvien tuntojen tulkkina, nyt löysin pelkkää taiten valmistettua pinnoitetta. Tulokulma oli bändille uusi ja sai sen kuulostamaan vapautuneelta, uudelleensyntyneeltä. Myös uusi Sorceress-albumi kuulostaa hyvältä, ajoittain pirunkin, mutta kun ei vain poraa. 7. vuosikerta Numero 140 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Näin muuten kirjoitin aikoinaan myös akustisen Damnation-levyn (2003) arviossa, jossa lykkäsin albumille kaksi tähteä. Raskaan soundin ja örinälaulun hävittäminen ei ole tietenkään sinällään se juttu. Diggailisin tuoreempaa Opethia mieluusti, jos se vain iskisi. En pääse tästä yli enkä ympäri. Se on ainoa keino säilyttää taiteen tekemisen rehellisyys. Olisi kiinnostavaa kuulla, palaisiko vanha taika. Särövallin ja äärimmäisempien ainesten mukana vain tuntuu hävinneen niin paljon yhtyeen ainutlaatuisuutta, etten voi olla haikailematta muriseviin aikoihin. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Jussi Ratilainen KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 16. Haluaisinko sitten bändin palaavan väkisin takaisin metalliruotuun. 4.11.) TIAMAT The Astral Sleep TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT SOUNDGARDEN Down on the Upside CELTIC FROST Monotheist STEVE VON TILL A Life unto Itself Sori Åke, nillitän OLEN pitänyt Opethista monen monituista vuotta. KUTEN olen usein ilmaissut, kannatan vakaasti ajattelua, että artistin on saatava tehdä mitä haluaa. Soitosta touhu ei tietenkään jäänyt kiinni ja kappaleetkin olivat rakenteiltaan oikein mallikelpoisia, mutta kun ne olivat vain sitä. Sitäkin on tapahtunut. Sitten yhtye julkaisi Pale Communionin, joka oli suoraa jatkoa Heritagen tyylille. SMÕUK Mõlk DARK TRANQUILLITY Atoma (ilm. Samaan aikaan olin melkoisen varma, että bändi palaa jatkossa ärjympään ilmaisuun. Osa sen levyistä, eritoten toistakymmentä vuotta vanha Ghost Reveries, on mielestäni mestariteoksia. Näyttää siltä, että perille asti painuvan Opeth-musiikin on pakko ryskätä. Mutta myös fanilla on oikeus olla sitä mieltä kuin on. Mutta jos Mikael Åkerfeldtiä alkaisi joku päivä kiinnostaa mörssätä jälleen myös levyllä, en haraisi vastaan. Nyt kun kolmas ”puhdas” Opeth-levy kertoo totensa, uskallan tunnustaa, että bändi on menettänyt kirjoissani roiman annoksen merkittävyyttään. Se kuulosti alusta alkaen jotenkin valjulta eikä juuri parantanut sointiaan jatkossakaan. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Yhtäkkiä Opeth vaikuttaakin vain yhdeltä klassista progerockia kanavoivalta bändiltä muiden joukossa. En tietenkään. Pidin myös viisi vuotta sitten julkaistusta Heritage-kiekosta, joka vei Opethin soundin milteipä kaikkine nyansseineen menneille vuosikymmenille, etupäässä 60ja 70-, osin myös 80-luvulle. Åkerfeldtin intohimo musiikintekoon on edelleen takuuvarmasti aitoa, mutta hänen levyhyllynsä sisällön muovaaminen taas uudeksi Opeth-albumiksi alkaa tuntua turhan sisäsiistiltä
Paluumme jälkeen olemme soittaneet ainoastaan Briteissä, mutta olemme keikkailleet aiemmin joka puolella ja vastaanotto on ollut sama. Bändinne nauttii suurta suosiota Britanniassa. Kun kirjoittelimme biisejä, Frank toi meille yhden riffin ja jamittelimme sitä menemään, mutta meillä ollut biisille nimeä tai sanoituksia – tämä tapahtui siis ennen Lemmyn kuolemaa. Koetko, että musiikissanne on jotain erityisesti paikalliseen yleisöön vetoavaa. Levyltä löytyy kappale nimeltä Motörhead. Ovatko sanoitukset muuttuneet sitten edellisen levyn. Meininkimme energisyys ja hauskanpito ymmärretään kielija kulttuurimuurien läpi. Viimeinen niitti oli fanit, jotka kyselivät paluun perään jatkuvasti, mutta ajatus lähti pohjimmiltaan koko bändin yhteisestä tahdosta. – Mielestäni tämän päivän metallista puuttuu hauskanpito, josta bändissämme on kyse. – Meillä on faneja ympäri maailman, ja kyllä he tajuavat, mistä musiikissamme on kyse. – Okei, se ei ole aivan sitä, mihin nimi viittaa. BÄNDI oli tosiaan poissa kuvioista seitsemän vuotta. Teimme töitä, saimme lapsia, kokeilimme erilaisia musajuttuja ja olimme kuin kaikki muutkin. Pääasiana hauskanpito SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN 8. Se on mainio tapa käsitellä sekä hyviä että pahoja asioita. Kaikki ovat nykyisin niin vakavissaan, ja se on perseestä. Mitä tämän ajanjakson aikana tapahtui. – Jossain vaiheessa eteen tuli kuitenkin se hetki, että tuntui oikealta palata takaisin yhteen ja saattaa tavallaan loppuun se, mikä joskus aloitettiin. Minusta tämä tauko tuli todellakin tarpeeseen, kitaristi Jim Palmer pohdiskelee. Nyt harvinaisen mehevillä riffeillä siunattu kuusikko operoi taas kuin taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Edellinen levy Before the Sea Was Built (2007) oli Raging Speedhornin uran poikkeuksellisin julkaisu, vakava, osin jopa eeppinen ja ”postmetallinen” teos, kun taas uusi kiekko Lost Ritual palaa bändille ominaisemman ilmaisun pariin. Lost Ritual asettui uomiinsa ihan itsestään, emmekä suunnitelleet mitään varsinaista paluuta juurillemme. Mikä tarina tämän takana on. Kun äänitimme kappaletta, Frank kirjoitti edelleen sanoituksia ja sai jostain päähänsä ”I am a Motörhead” -kertsin. – Kun biisi oli valmis, Lemmy oli kuollut ja päätimme tehdä tästä oman tribuuttimme hänelle. – Before oli loistava levy, mutta se sopii vain tiettyyn vaiheeseen urallamme. Kerromme tarinoita tavallisesta elämästä, ja näin se on ollut alusta asti. Tai siis, tietystihän laulajanvaihdokset ovat tehneet tehtävänsä, mutta sanoitusten teema on sama. – Eipä kummempia, elimme ihan tavallista elämää. Vuosituhannen alussa kovaa nousua tehnyt riehuntametallibändi Raging Speedhorn laittoi soittimet nurkkaan vuonna 2008. – Laulajakaksikko Frankin [Regan] ja Johnin [Loughlin] paluu toi bändiin menneiden aikojen energiaa, ja koska soitimme paluukeikoilla lähinnä parin ekan levyn aikaista materiaalia, imimme varmaan vaikutteita myös sitä kautta. Touhu tuntui kuitenkin niin hauskalta, että se antoi pontta myös biisinkirjoitukseen. Lemmy ja Motörhead olivat meille todella suuri vaikute nuorempana. – Uskoisin, että elämänmakuiseen musiikkiimme on helppo samastua, tulit mistä maasta tahansa. – Kysehän piti aluksi olla vain parista keikasta, emmekä uskoneet kovinkaan vakavasti, että tekisimme enää uutta musiikkia. – En oikein usko
Avoin mieli ja muutama kuuntelukerta auttavat musiikkini sisäistämisessä. Ranskassa ollessani tein tunteikasta ja kaunista musiikkia luonnon keskellä ja tulin Suomeen ”viimeistelemään” persoonan, joka jo olin. Miten itse kuvailisit sitä. Mitä. P A A V O LÖ T JÖ N E N MUSIIKKIASI on äärimmäisen hankala määritellä. Rakkauteni Suomeen on ollut aika intohimoinen suhde, sekä hyvässä että pahassa, Eilera hymyilee. Näin sain aikaiseksi persoonallisia, sydämeltään puhtaita kappaleita. Olen kokenut sen ja se satutti syvästi. Viihdyn omassa maailmassani ja rauhassani, mutta mitä syvemmälle ajauduin musiikkihommiin, sitä yksinäisemmäksi tulin. Teen asioita hieman eri tavalla kuin rockhommissa on totuttu, tuon niihin oman persoonallisuuteni. – Minusta se on seksististä vain niiden mielestä, jotka ovat muutenkin seksistisiä. Tunsin oloni ulkopuoliseksi, ja oli todella tuskallista tuntea, että ei kuulunut lainkaan ympäristöönsä. – Olen iloinen, että kaltaisillani ihmisillä on Ranskassa nykyisin helpompaa, mistä voi kiittää erityisesti Hellfestiä. – Uskon, että tuon naispuolisena biisinkirjoittajana jotain uutta metalliskeneen, koska saan vahvuuteni eri asioista kuin miehet. – Kävin yksinäisyyteni pohjalla Montpellierissä muutama vuosi aiemmin kuin muutin Helsinkiin. Ranskassa on nykyään iso joukko ihmisiä, jotka uhraavat aikansa ja intohimonsa raskaalle musiikille. Tunnetko itsesi suomalaiseksi. Olet asunut Suomessa jo hyvän aikaa. – Olen ollut aina itsekseni, eikä minulla ollut montaa kaveria koulussa tai yliopistossa, mutta se oli ihan ok. Muutama vuosi sitten suomalaistunut ranskatar Eilera kehottaa kohtaamaan demoninsa. – Suomi on kuulunut elämääni jo 16 vuoden ajan, ja muutin neljä vuotta sitten Helsinkiin. Eilera on helppo iskeä ”female fronted heavy metal” -määreen alle. Jotkut tahot ovat ehtineet pitää genretystä seksistisenä, mutta kuinka itse näet asian. – Yksinäisyys. – Olenko suomalainen. Lämmin, simppeli ja taiteellinen ote käy selväksi myös naisen uuden Face Your Demons -levyn sanoituksista, jotka ovat kaikessa karsitussa suoruudessaan erittäin henkilökohtaisia. “Nainen, joka soittaa hard rockia. – Jonkinlaista hard rockia lämpimällä, simppelillä ja taiteellisella otteella, Eilera (alias Aurelié Potin Suau) määrittelee. Helsingistä löysin samanhenkistä porukkaa, mikä sai oloni kotoisaksi. Koko trendi vaikuttaa minusta oudolta, koska olin tehnyt musiikkia progressiivista deathiä soittavalla Chrysalisille jo vuosia ennen kuin naiset nousivat metallissa kunnolla näkyviin. Jos kuulija on mieleltään avoin, tuskin hän edes miettii asiaa. Moni ei yksinkertaisesti ymmärtänyt kuka olin. – Olen tehnyt näitä hommia vuodesta 1998, ja silloin mukana ei ollut montakaan naista. Jokainen niistä vastaa albumin perimmäiseen kysymykseen: mikä saa ihmisen sydämen sykkimään, vaikka kaikki muu ympärillä olisi kuollutta. Mikä on sinun suurin demonisi. Riippuu, miten asian ajattelee, mutta sanoisin, että olen osittain. Kaikkein hankalinta oli löytää tekstin ydin, ja vasta kun kunkin kappaleen sanoitukset olivat täydelliset, rupesin työstämään niihin musiikkia. – Lähestyn kirjoittamista minimalistisesti: vähän sanoja, mutta oikeita sellaisia. – En usko, että tällainen suhde toimisi ilman todella voimakasta ydintä. Persoonallista ja sydämeltään puhdasta METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 9. Mikä on sinun oikea työsi?” Ja muuta vastaavaa
Bändin rumpalitilanne lähestyy spinaltapmäisiä mittasuhteita. Emme pidä tavallisesta stonerista ja olemme kyllästyneitä kuulemaan yhtä riffiä kamalalla pörinällä kuorrutettuna. Se on pysynyt hauskana kaikki nämä vuodet, mutta toivottavasti olemme nykyisin ammattimaisempia ja edes pikkuisen parempia kuin ne kirjat. Se toi meille paljon huomiota, ja olemme kiertäneet siitä lähtien oikeastaan tauotta. Ruotsalaisen Truckfightersin stoner kulkee jatkuvasti iskevämpään ja mielenkiintoisempaan suuntaan. siis kahdeksan rumpalia, sillä myös viimeisin kannuttaja on ottanut juuri hatkat. Truckfighters on kerännyt kulttimaineensa ulkopuolisen silmin varsin nopeasti. – Jos totta puhutaan, se on luontevaa jatkoa Universelle [2014]. Meille se on ollut pitkä matka, joka on tuottanut tulosta hitaasti. Jokaisella niistä on eri kirjoittajakin. Muutakin kuin pörinää SYTYKKEITÄ A N D R E A S V O N A H N 10. Se kuulostaa minusta helposti lähestyttävältä, vaikka se ei ollutkaan aikomuksemme – pikemminkin päinvastoin. V:llä soittanut El Dano lähti, koska hänellä ei ollut enää aikaa bändille. Mielestämme musiikin täytyy hengittää, ja kun kuulija vähiten odottaa, painamme metallivaihteen silmään. – Ei, ei todellakaan, hah! Nimi tulee 1970-luvun Truckfighters-kirjasarjasta, jonka osat ovat todella käppäisiä. – Biisit tulevat kuin luonnostaan. Tietysti on ajateltava perhettään, mutta täytyy muistaa, että myös muut hommat on hoidettava kunnolla. Mistä tämä johtuu. – Se on paras, laulaja-kitaristi Oskar ”Ozo” Cedermalm hekottaa. Mukana on progressiivista otetta, mutta myös kivoja melodioita. – Kun aloitimme, tämä oli pelkkää mukavaa puuhastelua. – Syyt vaihtelevat. Levy on ehkä aiempaa likaisempi ja raskaampi, mutta se ei ole missään nimessä vaikea kuunneltavaksi. – Nopeasti ja nopeasti, hah. – Kun prioriteetit ovat jossain aivan muualla, homma ei vain toimi. Onko tällaisten biisien kirjoittaminen teille hankalaa. Viidentoista vuoden aikana matkassa on ollut seits... Mielestäni on kuitenkin mukava kuulla, että jotkut pitävät musiikistamme, ja se on myös yksi syy, joka ajaa bändiä eteenpäin. Osaako kukaan teistä ajaa rekkaa. Mitä ihmisten tulisi tietää tästä albumista. – Sattui esimerkiksi niin, että kun olimme hommanneet ammattimaisen valokuvaajan ja suunnitelleet ottavamme promokuvia, El Dano kertoikin meille samana päivänä, että joutuu lähtemään johonkin heti lounaan jälkeen. Hän joutui todella koville studiossa, koska ei ollut soittanut rumpuja melkein kahteen vuoteen. Hän on hyvä rumpali, ja ajattelimme, että hän rentoutuu pian studiossa ja saa lisää soittovarmuutta... – Suurin sykäys tapahtui 2007, kun soitimme 35 keikkaa Fu Manchun Euroopan-kiertueen lämppärinä. Olemme tehneet melkein 800 keikkaa, joten eipä tämä kulttistatus ole tullut mitenkään äkkiä. Fanijoukkomme kasvaa, ja se on aivan huikeaa. Olemme olleet kasassa viisitoista vuotta, mikä saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta lyhyeltä ajalta. Truckfightersin musiikki eroaa edukseen pörinäbändien sarjassa, sen kappaleet kun ovat hyvin dynaamisia ja mielenkiintoisia. – On turha yrittää olla jotain vain siksi, että ihmiset odottavat sitä. TRUCKFIGHTERSIN viides levy, yksinkertaisesti nimetty V, on nyt valmis. mutta odotuksemme taisivat olla liian korkealla. Jotain yhtyeen arvostuksesta kertoo, että Queens of the Stone Agen Josh Homme on kutsunut porukkaa vaatimattomasti maailman parhaaksi bändiksi
– Vuonna 2008 mietimme, että pitäisi tehdä levy uusien jäsenten kanssa, ja kuten tavallista, pari jätkää lähti bändistä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset kappaleet rupesivat olemaan valmiita. – Joskus ennen olisin sanonut että kaikki mahdollinen, mutta nykyisin se on ehdottomasti Imodium. – Muutamalla jäsenellä oli Brujerizmon jälkeen ylimääräistä aikaa, mitä ei ole tapahtunut koskaan bändimme historiassa, joten rupesimme keikkailemaan. Olemme tottuneet tähän, koska porukkaa tulee ja menee; jollain on aina kiertueita tai muuta kiireitä, joten ottaa oman aikansa saada koko porukka kasaan. Taistelua ilman aseita METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Tässä siis tapahtui oikeastaan ihan kaikki mahdollinen, joten levy viivästyi lopulta aika paljon. – Hmmm, minä kun luulin, että tämä on meidän mukavin levymme! Sille on itse asiassa piilotettu salaisia uskonnollisia koodeja ja profetioita, joten siinä mielessä levy on varmasti bändin äärimmäisin. – Halusin uudelle kiekolle vanhan koulun soundit, ja yritimme sitä, mutta eihän se onnistunut moderneilla studiovehkeillä. Uusi albumi Pocho Atzlan kuulostaa näihin korviin metallisimmalta, aggressiivisimmalta ja intensiivisimmältä Brujeria-tuotokselta tähän saakka. Mikä on suosikkihuumeesi. Vuonna 1989 perustettu Brujeria ei ole helpoin bändi pyörittää. MEKSIKOLAISIKSI huumepomoiksi profiloitunut bändi julkaisi edellisen albuminsa Brujerizmon vuonna 2000, mistä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Mutta olimme väärässä. Amerikanmeksikolaisena pidetty Brujeria on antanut odotetusti oman sanansa myös Yhdysvaltain presidenttiehdokkaana olevasta Donald Trumpista: ”Haluamme hänen voittavan, jotta voimme käydä sotaa. Muiden muassa Arch Enemystä, Carcassista ja Napalm Deathistä tuttujen ukkojen kalenterit antoivat kuitenkin sen verran myöten, että ulkona on ensimmäinen uusi Brujeria-levy kuuteentoista vuoteen. Nauhoitimme sitten levyn uusiksi ja lähettelimme osia kappaleista sähköpostilla puolin ja toisin, koska ajattelimme sen olevan nopein tapa saada biisit valmiiksi. Vastaava viive ei ole metallipiireissä mitään uutta, ja erityisesti Brujerian tapauksessa aikataulujen venyminen on ymmärrettävää. – Kun kaikki oli lopulta kasassa, levyn miksaaja joutui lähtemään niskaleikkaukseen ja oli sairauslomalla vuoden. – Hah hah, loistava ajoitus tälle kysymykselle! Sanotaanko näin, että sanoituksistani tulee vielä löytymään aika positiivisia juttuja. Haluamme näyttää, että voimme voittaa sen ilman luoteja.” – Kyllä! Annetaan hänen voittaa! Jos hän todella etenee presidentiksi asti ja aloittaa sen Amerikan ja Meksikon välisen muurinsa rakentamisen, hänen tulee myös maksaa siitä. Oletko samaa mieltä. Se olisi sitä paitsi Trumpin tapa taistella – me kutsumme kokoon Pocho Aztlanin näkymättömät sotajoukot. Ja sen taistelun haluan käydä! – Se käydään tietysti ilman aseita ja luoteja, koska muuten kaikki häviäisivät. Uskotko, että pystyisit kirjoittamaan tekstejä positiivisista asioista. Teimme keikkoja noin seitsemän vuoden ajan ja otimme siitä kaiken irti, laulaja Juan Brujo muistelee. – Biisien sanoituksiin on kätketty tarinoita menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta – ihan sen vuoksi, että jos musiikki käy kyllästyttämään, onpa jotain muuta ajateltavaa! Yhtyeen lyriikat ovat kertoneet vuosien varrella karuja tarinoita rikoksista, huumeista, väkivallasta, seksistä ja rasismista – muutamia teemoja mainitakseni
Metallissa on kuultu jo kaikki. Täytyy olla varovainen, kun liikkuu siellä päin. – Alun perinhän bändin nimi Spurgum oli väännös Burzumista, ja vitsi alkoi elää omaa elämäänsä. Harvoin saan yhdeltä istumalta aikaiseksi mitään valmista tai julkaisukynnyksen ylittävää. Suomen kieli on mulle luonnollinen työväline ja olen pikkupojasta lähtien digannut suomenkielistä musaa. Ja naamat kaikkien lehtien kansiin! Entombed, High on Fire ja Kvelertak. – Sanoitusprosessit ovat kylläkin usein vaikeita ja tapahtuvat pitkien ajanjaksojen kuluessa. – Haluan uskoa, että englanninkieliset sanoittajat miettivät lyriikoitaan yhtä lailla – tai jos eivät mieti, niin joutavat jäädä kuuntelematta. Tämän rujonenergisen metallitriangelin keskiössä resonoi kolmisen vuotta sitten alkunsa saanut SPRGM, jolla on kaikki edellytykset nousta näkyvään asemaan kotimaamme metallipiireissä. Sen homman hoitaa Rytmihäiriö, ja olemme asiasta täysin tietoisia. Tämä on raivotautista meuhkaamista, jolla ei yritetä päästä Vain elämää -artistiksi tai korjailla iskujen paikkoja Pro Toolsilla. – Hah hah! Kuka tällaista shaibenia on mennyt laukomaan. BÄNDINNE kutsuu musiikkiaan spurgumetalliksi. Mitä tällä tarkoitetaan. – Jokainen meidän sanoituksiin perehtyvä täyspäinen ihminen varmasti huomaa, että ei siellä lauleta rappioalkoholisteista vaan eksistentialistisesta ahdistuksesta. – Eihän ole! Maailmasta ei uusi musa lopu, ja hyvä niin. Ja olisiko se toisaalta kertonut kenellekään mitään, jos olisimme kuvailleet musaa yhdistelmäksi death metalia, punkkia, action rockia, stoneria ja niin edelleen. – Se on kätevä kattotermi musiikillemme. Miksi siis päätitte perustaa SPRGM-yhtyeen. Mitä tämä genretys pitää konkreettisesti sisällään. Rytmihäiriö itse asiassa treenaa meidän viereisessä treenikämpässä, ja niiden rumpali on uhannut kaltata meidät kirveen hamarapuolella. – Ei me oikeasti kelata mitään genrejä vaan soitetaan ihan puhtaasti intuitiolla. Bändin linjaksi valikoitunut suomenkielinen metalli vaatii varmasti sanoittajalta paljon. Kysymys on siitä, että taide on itseisarvo, ei väline. Tietysti me halutaan tästä myös mahdollisimman paljon mainetta ja rahaa. Tuleeko sanoituksia mietittyä erityisen tarkasti suomeksi kirjoitettaessa. Vähän niin kuin Sannikin kappaleessaan Että mitähän vittua. – SPRGM perustettiin siitä syystä, että halusimme soittaa rokkia. Palaan saman tekstin ääreen uudelleen ja uudelleen, putsaan tyylirikkoja ja kirjoitan uusiksi. Soittohommat ovat parhaita hommia, ja taukojen aikana tulee usein outo tunne, että jotain puuttuu. Lehdistötiedotteessanne sanotaan, että ”kauneusarvojen sijaan kappaleet etsivät vapautusta”. En näe siinä sinällään mitään ihmeellistä. kitaristi-laulaja Eetu Kauppinen kysyy. Raivotautista meuhkaamista intuitiolla SYTYKKEITÄ JO N I M Ä E N P Ä Ä 12. – Ei ole. Onko nimessänne esiintyvä spurguteema jonkinlaista päihteiden ja rappion glorifiointia
Raivotautista meuhkaamista intuitiolla Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN EpicaOpeth 09-16.indd 1 30.08.16 14:48
Mikä tahansa saattaa laukaista laulunteon prosessin: uni, lause kirjassa, kadulla tai työpaikan kahvipöydässä, matka vieraaseen paikkaan tai hauras ajatus kotisohvalla. Vaikka lähden työstämään laulua akustisella kitaralla oikeastaan lähes aina, työstötapa ei itsessään millään tavalla määritä sen lopullista orkestroitua muotoa – nylonkielen värähdyksestä on lopulta lyhyt matka särökitaran riettaaseen sustainiin. Suurin osa niin sanotusta valtavirtamusiikista sijaitsee ääripäiden turvallisessa ja yllätyksettömässä välissä, jopa tiettyjen loputtomasti toistettujen sointukulkujen ja samantapaisten hokemien ahtaassa laatikossa. Kaikki eivät työskentele näin; laulu voi syntyä vaikka sähköistä soundia muokkaamalla tai tietyn rytmipohjan toistamisella. Kaikki alkaa tästä. Avainsanoja ovat muutos, minimalismi, melodia ja melankolia. Se mikä näitä hetkiä yhdistää, on eräänlainen intuition välähdys. Nämä ovat alagenreinä toisaalta hyvin erilaisia, mutta niillä on myös selkeästi yhteistä. Laulunkirjoittaja VOITA KYPCKIA! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa politbyroossa hyväksytetyn Kypck-tuotepalkinnon. Tämä on yhä harvinaisempaa, koska musiikillisen ilmaisun ääripäät on käyty aika lailla läpi puhtaasta minimalismista järjettömän mahtipontiseen orkestrointiin, merivirran hitaudella etenevästä ambientista räjähtävään noiseen. Silloinkin yhtye on enemmän kuin osiensa summa. Itse katson, että akustinen ja minimalistinen alkulähtökohta näyttää laulun paljaana ja testaa tinkimättömällä tavalla sen toimivuuden. Joskus unohtumaan päässyt idea palaa jalostuneena muutaman kuukauden päästä. Monimutkaisen tästä lähtökohdasta tekee, että musiikkigenret ja niiden alagenret ovat varsin voimakkaasti sisäisten lakiensa ja estetiikkansa sitomia. Monet käyttävät yhtyettään laulunkirjoittamisen ponnahduslautana, jammailun hetkestä syntyy jotain yllättävää ja käyttökelpoista. Uusi kiinnostus näihin musiikkeihin tuottaa minulle mahdollisuuden niin tyylikokeiluihin, katoavien musiikkien perinteen ylläpitoon, genrerajojen tarkasteluun ja ylityksiin kuin oman muusikkouteni haastamiseen ja toivottavasti monipuolistamiseen. Usean musiikkityylin parissa työskentelystä seuraa se, että kaikille musiikillisille ideoilleni löytyy sopiva jatkoalusta. Siellä kuulemma tehdään vielä musiikilla rahaa. Ne saattavat olla erittäin jäykkiä vastaanottamaan uusia vaikutteita, mutta toisaalta niiden sisällä voi olla keskusteluja tarpeesta tuottaa uutta, uudistaa ja tuulettaa musiikillista ilmaisua. Siinä mielessä ne muodostavat musiikillisia ja tekstuaalisia pienoismaailmoja; niillä on omat perinteensä, symbolien kenttänsä ja alakulttuurinsa. INFERNO-KOLUMNI KIMI KÄRKI HYVÄ bändi tarvitsee toimiakseen joukon ihmisiä, jotka täydentävät toisiaan ja ylittävät siten kunkin jäsenen henkilökohtaisen panoksen. Hyvä bändi on enemmän kuin osiensa summa; sekoitus taitoa, karismaa sekä kykyä kuunnella ja reagoida kuulemaansa. Kukin musiikintekijä painii tämän jännitteen kanssa: yhtäältä musiikki on sidoksissa perinteeseen, toisaalta sen täytyy tuoda siihen jotain ulkopuolelta. Vaikkakin osin erilaisissa retrobuumeissa esiin kaivettuja. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän taaksepäin katsovia, jopa kuolleita musiikkeja. Joskus se täytyy kirjata tai äänittää välittömästi, ettei se pääse karkuun. Maailma näyttäytyy laulunkirjoittajalle jatkuvasti uuden laulun mahdollisuudelle avautuneena. Ne yhtyeen jäsenet, jotka vastaavat laulujen kirjoittamisesta, kohtaavat joka kerta ainutlaatuisen kulttuurisen haasteen – heidän täytyy tuottaa maailmaan jotain uutta, mikä toimii välttämättömänä ehtona omaa materiaalia esittävän yhtyeen toiminnalle. Netistä löydät myös uutisia, levyblogin, livearvioita ja ennakkokuunteluja. SKA BA P E K K A P A G A N U S. Musiikki reagoi kuitenkin jatkuvasti aikaansa, sen yhteiskunnallisiin, teknologisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Itse olen operoinut marginaalissa, ennen muuta doom metalin, progressiivisen rockin, ambientin, psykedeelisen popin ja akustisen folkin parissa. Joko tuosta uudesta tulee osa perinnettä tai sitten, kaikkein radikaaleimmissa tapauksissa, musiikki muodostaa uuden ja mahdollisesti irrallisen juttunsa, joskus jopa uuden perinteen siemenen. Pieni ajatus tai nimi on yhtäkkiä merkityksistä painava, se sisältää tarinan, joskus jopa siihen sitoutuneen musiikillisen teeman. Laulu ikään kuin liukuu vähitellen osaksi tiettyä musiikkialakulttuuria. Vähitellen näistä alkulähtökohdista syntyy ajatus rakenteesta, usein myös melodioiden ja riffien liitosta suhteessa tarinaan, kuviteltuun tai liiankin todelliseen. Musiikkityylistä riippuen tarvitaan toki hyvä biisi ja sille mieluusti hyvä sanoitus. Osoitehan on www.inferno.fi. Silloin siinä on vielä ylimääräinen rikkauden kerros, ajatus paluusta työstämään jotain, mikä on hautunut alitajunnassa. PS. Sinänsä laulun syntyaskeleet saattavat olla tyylistä ja esteettisistä raameista vapaita. Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija ja muusikko, joka avautuu myös sosiaalisessa mediassa itseään kiinnostavista ilmiöistä
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN InFlamesBrujeriaCrobot 09-16.indd 1 30.08.16 14:28
4. Sen verran on pakko tunnustaa, että perheellisellä, työssäkäyvällä keski-ikäisellä ei ole hirveästi aikaa ja energiaa proffailla testikeittiön syvyyksissä. Näistä resepteistä ja molempien yhtyeiden ääntelystä vastaa Pete Eskelinen. Sosekeitot ovat naurettavan helppoja valmistaa, ja reseptejä voi soveltaa lähes loputtomiin. Kuullota valkosipulit oliiviöljyssä kattilassa, lisää juustokumina ja anna lämmetä hetki. Jos annosta ei saa uuniin levyn keston reilussa vartissa, kannattanee pysytellä eineksissä. 3. Pinta saa ottaa väriä ja olla rapea. Isommalla kattilallisella elää useamman päivän tai ruokkii suuremmankin joukon. Sekoita ja ripottele vielä mausteita pinnalle. Annostele lautaselle, purista päälle riittävästi limenmehua ja nauti. Tee näin: 1. Sekaan voi viskoa esimerkiksi chiliä tai suolapähkinöitä – vain mielikuvitus on rajana. Tälle keitolle sopii ruokajuomaksi jokin kevyt ja kuiva valkoviini ja musiikiksi Charles Bradleyn Changes (2016). Lautaselle siis Dropdeadin nimikkolevy (1998). Tätä ruokaa tehdessä vituttaa ainoastaan pitkähkö kypsytysaika. 2. Kaada peruna-sipuliseos uunivuokaan, pilko tofu pieniksi suorakaiteenmuotoisiksi palasiksi ja lisää joukkoon. Tofu ei kiusauksessakaan yllätä maullaan, mutta ajaa asiansa vatsantäytteenä.” TARPEET ALKURUOKA: AVOKADO-KIKHERNEKEITTO • 2 dl kikherneitä • 5 dl kasvislientä • 2 rkl tahinia • 3 valkosipulinkynttä • 2 tl juustokuminaa • 2 avokadoa • oliiviöljyä • 1 lime 16. Kuten ruoka, tämä levy on näennäisen kepeä, mutta paljastuu erittäin tanakaksi ja yllätykselliseksi. Lisää kikherneet, tahini ja kasvisliemi. 2. Peten luonnehdinta: ”Nämä pöperöt syntyvät kädenkäänteessä. Anna kiehua noin viisi minuuttia. Savutofun, tillin, suolan ja pippureiden yhteistulitus tuo kummasti mieleen lohikiusauksen, eli tämä herkku sopii oivasti märkäkorvaisellekin kasviskokille tai skeptisten kavereiden suostutteluun. Valmista kasvisliemi ja siirrä sivuun odottamaan. Nämä reseptit onkin pöllitty jostain muualta, mutta ne on hele-vetin toimiviksi todettu.” Megan tuomio: ”Helppoudella ja nopeudella ei välttämättä ole suoraa vaikutusta makuun. Erityisesti tämä tulee esille avokado-kikhernekeitossa, joka tuo kokonaan uusia, raikkaita makuelämyksiä perinteiseen ärtsoppaan verrattuna. Lisää avokadot, soseuta sauvasekoittimella ja soppa on valmis. Kikherne on mitä mainioin perusraaka-aine, reilu proteiinipitoisuus varmistaa että nälkä pysyy loitolla. Paista uunissa 200 asteessa noin tunti (tai niin kauan kuin perunat kypsyvät). 3. Lisää kerma. Kylkeen ruisleipää ja suolakurkkua, ruokajuomaksi joku saatanan hyvä olut, muttei kuitenkaan mitään kovin raskasta. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Kärsimättömän kokin kärsimyksetön ateria Tässäpä sellainen vegaaninen ateriaduo, että Feastemin Eating Contest -kappale osuu paremmin kuin Famine Yearin Nälkävuosi. Mausta tillillä, suolalla ja pippureilla. TARPEET PÄÄRUOKA: TOFUKIUSAUS • paketti kylmäsavutofua • 400 g peruna-sipulisuikaleita pakastealtaasta tai fiiliksen mukaan itse pilkottuna • 2,5 dl kaurakermaa • tuoretta tilliä • valkopippuria • sitruunapippuria • suolaa Tee näin: 1. Kiusausta tehdessä ei ehdi kuunnella hirveän eeppistä levykokonaisuutta
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN MeshuggahTestament 09-16.indd 1 31.08.16 12:51
Joistakin se on hyvä asia, toisista taas ei niinkään. Opethin kahdestoista albumi Sorceress jatkaa viisi vuotta sitten ilmestyneen Heritagen viitoittamalla tiellä. LIHAA LUIDEN YMPÄRILLE TEKSTI VESA SILTANEN KUVAT STUART WOOD 18. Palettia on kuitenkin päivitetty: siitä löytyy vanhan liiton progressiivisen rockin kirjavampien värien lisäksi spektrin tummempia sävyjä. Siveltimen liike on vuoroin hellää ja aggressiivista
Se alkaa herkästi ja kasvaa eeppiseksi rockiksi Mikael Åkerfeldtin laulaessa äärimmäisen tarttuvalla melodialla siunattua kertosäettä. Rummut tykittävät kovempaa ja niin edelleen. Heritagella (2011) löydettyä soundia hiottiin Pale Communionilla (2014) ehkä hiukan liian tehokkaasti. Dynamiikkaa löytyy siis joka lähtöön ja tunnelmat vaihtuvat toisiin sujuvasti. V anhan koulukunnan Opeth-diggarien harmiksi ruotsalaisryhmä on seikkaillut viime vuosina enemmän klassisen ja progressiivisen rockin kuin death metalin maailmassa. Jopa niille, joille Heritagen progekeitto maittoi, Pale Communion oli ehkä turhankin väkevä liemi. – Kolme viimeisintä levyä tosiaan kulkee tavallaan käsi kädessä, Åkesson toteaa ja allekirjoittanut pystyy kuvittelemaan pään nyökkäävän hyväksyvästi luurin toisessa päässä. Levyllä on myös raskaampaa ja rockimpaa kamaa kuin aikoihin, mihin ihan tietoisesti pyrittiinkin. – Tällä kertaa julkaisusykli oli tavallista lyhyempi, mikä on mielestäni hyvä juttu. Örinää kaipaavien täytyy kuitenkin edelleen tyytyä yhtyeen vanhempaan tuotantoon. Heritagen ja Pale Communionin välissä meni melkein neljä vuotta, nyt vain pari, Fredrik sanoo. Pian kokonaiskuvasta alkaa kuitenkin hahmottaa uusia yksityiskohtia ja sävyjä, joita paletista ei ole ennen löytynyt, tai jotka ovat olleet pitkään poissa. Osa kappaleista on ehkä progressiivisempia, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Progressiivisuus on aika laaja käsite. Kimurantista luonteestaan ja 1960ja 70-lukujen progelle kumartavasta tyylistään huolimatta Sorceressilla on tarpeeksi koukkuja ja tarttumapintaa satunnaisemmankin kuulijan mielenkiinnon herättämiseen. Tuttua mutta perinteistä poikkeavaa Promootiorumba uuden albumin julkaisun kynnyksellä on alkanut, ja Inferno on saanut jututettavakseen kitaristi Fredrik Åkessonin, joka jaksaa vastailla pienestä sairastelustaan huolimatta innokkaasti toimittajan kyselyihin. Ensimmäisellä kuuntelulla huomaa, että tämäkin uoma juontaa samasta lähteestä kuin Pale Communion. Yhtye seilasi yhä kauemmas metallijuuristaan, mikä tietysti sai raskaampaa ilmaisua kaipaavien naamat happanemaan entistä enemmän. Sorceress on Opethin kahdestoista studioalbumi, ja neljäs, jolla soittaa puhelimeen yskivä Fredrik. Avaussinglenä julkaistu nimibiisi porautuu alas viritettyine murinakitaroineen tajuntaan aivan huomaamatta, Will O the Wisp soi puolestaan akustisine kuusikielisineen jethrotullmaisen heleästi. LIHAA LUIDEN YMPÄRILLE 19. – Tuotannollisesti Sorceress on aiempaa hevimpi ja tiukempi, siinä on enemmän lihaa luiden ympärillä. Sorceress päättää ”trilogian” ja loistaa sisariaan kirkkaammin. Kitaristi antaa perinteiseen urheilukysymykseen perinteisen vastauksen, eli fiilis on mahtava ja bändi lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Levy päättyy Era-kappaleeseen, joka yhdistelee näitä molempia sävyjä
Genreen katsomatta. Åkerfeldt toteaa myös, ettei Opethilla ole ollut koskaan aiemmin näin hyvin toimivaa kokoonpanoa. Olemme saaneet erilaisuutemme vuoksi paljon paskaa niskaan, mutta aikamme koittaa vielä. – Jokainen tuo soitollaan mukaan omaa energiaa ja tyyliään. – Mikael säveltää biisit yleensä hyvin pitkälle valmiiksi, mutta kuulee mielellään palautetta muilta työstövaiheessa. – Enpä siis ihmettelisi, mikäli työskentelisimme vielä tulevaisuudessakin Rockfieldissä. Megadeth-basisti David Ellefson puhui hiljattain floridalaisen radiokanavan haastattelussa, että toisin kuin usein luullaan, harva huippusuosittu bändi toimii demokraattisesti vaan tarvitaan joku, jonka visiota muut seuraavat. – Kun esimerkiksi Martin Axenrot ja Martín Méndez nauhoittavat rumpuja ja bassoja, he soittavat metronomiraidan sijaan Mikaelin demojen mukana. Lisäksi paikan omistajan kertomuksia on hauska kuunnella, sillä studiolla on värikäs ja maineikas historia. En tiedä, kuinka vanha studion omistaja tarkalleen on, mutta tarinoita hänellä ainakin riittää, Fredrik nauraa ja yskäisee jälleen ujosti. Pystymme allekirjoittamaan ainakin 98 prosenttia hänen ajatuksistaan, Fredrik tuumaa. Mielestäni onnistuimme jopa poikkeamaan jonkin verran perinteisestä Opethista, vaikka kokonaisuutena levy kuulostaa kuitenkin meiltä. – Sorceress on oikeastaan rakkauslevy ja nämä ovat rakkauslauluja. Kateutta, katkeruutta, vainoharhaa, sen sellaista, Åkerfeldt avaa. – Jos jokin Mikaelin idea kuulostaa meistä paskalta, silloin se hylätään. Kun kysyn, mitkä ovat Fredrikin Rockfieldissä tehdyt suosikkilevyt, hän toteaa tehtävän mahdottomaksi. Fredrik ei allekirjoita Ellefsonin mielipidettä täysin. Mitään diskokamaa meiltä on kuitenkin turha odottaa, eli tietyt rajat senkin suhteen on! Rakkautta, jazzia ja Jeff Beckiä Sorceress ei ole sanoituksiltaan maailman hilpeimpiä levyjä. Mikael otti palautteesta vaarin ja lähti sävellystensä kanssa eri suuntaan. Näin soittoon tulee eloa ja tunnetta eri tavalla kuin pelkkään klikkiin soittaessa. Muut häviävät vertailussa selvästi. Fredrik on kuulunut kokoonpanoon nyt kymmenen vuoden ajan ja oppinut siinä ajassa tuntemaan nokkamiehen ajatteluja työskentelytapoja. – Tiedän, että tämä kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta black metalilta, kun sanon, että lyriikat ovat hyvin misantrooppisia. Olemme ystäviä myös bändin ulkopuolella, Åkerfeldt kuvailee. Progemetallia lampaiden keskellä Kuten Pale Communion, myös Sorceress äänitettiin Rockfield-studiolla eteläisessä Walesissä tuottaja Tom Dalgetyn kanssa. Rockfieldin studio aloitti toimintansa 1960-luvun alussa. Sorceress on lyyrisesti hyvin lähellä Blackwater Parkia (2001). Tarkalleen ottaen sen negatiivisia aspekteja. – Ronnie James Dio oli juuri kuollut, kun menimme ensimmäistä kertaa Rockfieldiin. – Ympärillä on vain kukkuloita, hevosia ja lampaita. Sorceress-albumin tekemisestä julkaistuilla päiväkirjavideoilla Åkerfeldt esittelee studiota ja soittaa pianoa, jolla on äänitetty Bohemian Rhapsody. Oli aika iso juttu, kun tiesi, että Heaven and Hellin albumi oli äänitetty samassa paikassa. Walesilaisstudion palveluita ovat käyttäneet muun muassa Hawkwind, Queen, Foghat, Rush, Motörhead, Black Sabbath, Judas Priest, Ian Gillan, Carcass, Sepultura, Bullet for My Valentine ja HIM. Se on ensimmäinen äänittämö, joka tarjosi yhtyeille majoitusmahdollisuuden. Onneksi häneltä tulee yleensä hyviä ja ainutlaatuisia ideoita, joten harvemmin muiden tarvitsee tyrmätä niitä. Hän kuvailee siellä työskentelemistä rennoksi ja sujuvaksi. – Puhun tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta mielestäni olemme todella spesiaali bändi. Siitä musiikissa on kyse: oman tiensä kulkemisesta. Tämä helpottaa omienkin ideoiden työstä”Jos jokin Mikaelin idea kuulostaa muista paskalta, silloin se hylätään. – Rush on toki minulle erityisen iso juttu, olenhan kova fani. Mikäli halusi välillä irrotella ja lähteä esimerkiksi paikalliseen pubiin oluelle, lähimpään pikkukylään oli noin kymmenen minuutin kävelymatka. Kokeilimme joitain meille uusia juttuja ja laajensimme palettia. Nykyinen kokoonpano (mainittujen lisäksi mukana on kosketinsoittaja Joakim Svalberg) on ollut yhdessä Heritage-albumista saakka. Fredrik kutsuu Mikaelia vahvaksi johtajaksi, jolla on vahva visio. Mukana on hard rockia, akustista kitaraa, bluesia. Rakkaus voi olla kuin tauti tai loitsu. Onneksi häneltä tulee yleensä hyviä ja ainutlaatuisia ideoita, joten harvemmin muiden tarvitsee tyrmätä niitä.” 20. Ei siis mikään ihme, että yhtye personoituu vahvasti häneen. Emme anna periksi yleiselle mielipiteelle. – Faneilla on omat suosikkinsa eri aikakausiltamme, mutta tämä on mielestäni ehdottomasti paras. – Meillä oli tavoitteena tehdä jokaisesta kappaleesta erilainen, ja mielestäni tavoitteeseen myös päästiin. Åkerfeldt kertoo niissä, että hänen tavoitteenaan oli kirjoittaa ”hyvää lyriikkaa”. Lopputulos kuulostaa Opethilta eikä pelkästään Mikaelilta. Fredrik hehkuttaa kauniilla maaseudulla sijaitsevaa studiota vuolaasti. – Muistan, että Méndez kommentoi Heritagen aikaan joitain Mikaelin ensimmäisiä aihioita, että tämä kuulostaa liikaa Watershed-albumin [2008] jatkolta. Emme ikinä tappele. Sorceress ei ole teemalevy, mutta suurin osa siitä käsittelee rakkautta. Asuimme studiolla, keskityimme olennaiseen ja painoimme pitkää päivää. Åkerfeldt ammensi sanoituksiinsa teemoja omasta elämästään, rakkaudesta ja sen nurjasta puolesta. Vaikka Mikaelilla on vahva visio, Opeth on kuitenkin demokraattinen bändi, eikä kukaan ole Åkerfeldtin talutushihnassa. Koska Åkerfeldtiä ei saatu kommentoimaan henkilökohtaisesti, on turvauduttava hetkinen levy-yhtiön promootiomateriaaleihin. Tykkäämme kyllä soittaa vanhaa kamaa keikoilla, mutta meille on tärkeää luoda jotain uutta. Sitten hän tekee kappaleista korkealaatuisia demoja, joita käytämme referenssinä studiossa, Fredik kertoo. Mikael tietää tunnetuimpien lisäksi paljon obskuureja bändejä, jotka nekin ovat levyttäneet Rockfieldissä. Näin biisit kasvavat ja niihin tulee lisää yksityiskohtia ja omaa ilmettä. Åkerfeldt toivoo fanien pitävän siitä erilaisuudesta, jota Opeth tarjoaa. Mikään diktaattori hän ei ole, vaan kaikilla on sananvaltaa, varsinkin studiossa. – Olemme mielellämme eristyksissä kaikesta, kun teemme levyä. Sen värimaailma on tumma, vääristynyt ja kieroutunut. Tunnemme toisemme ammatillisella ja henkilökohtaisella tasolla. Itseään ei saa toistaa Mikael Åkerfeldt on bändin laulaja, pääasiallinen säveltäjä ja ainoa alkuperäisjäsen. Ja sekös sopii Opethille. – Itsemme toistamista pyrimme välttämään kenties eniten. Tässä on kyse kestävyydestä ja sinnikkyydestä. Ei ole siis yhtään liioittelua sanoa studion historiaa värikkääksi ja maineikkaaksi. Opeth ei ole ainoa bändi, joka on todennut studion toimivaksi. Rockfieldin ovista on kävellyt vuosien varrella sisään ja ulos yksi jos toinenkin musiikin legenda