7/2016 I HINTA 8,90 euroa. LAAKSO METAL CHURCH ELÄMÄ ON RASKASTA. GOJIRA DEVIN TOWNSEND PAIN THROES OF DAWN ODDLAND M
HELLHAMMER BLOODY INSANITY 19.8. ORPHANED LAND & AMASEFFER KNA’AN 26.8. Rytmikorjaamo, Seinäjoki. The two songs have been restored and remastered from original demos of 1983. Rev Theory are back to deliver an injection of rock into your life with their brand new album “The Revelation”. FINLAND SHOWS 2017: 28.2. Incl. Feat. REV THEORY THE REVELATION 9.9. The Circus, Helsinki 1.3. GEMINI SYNDROME MEMENTO MORI 19.8. a full bonus disc with 11 additional, new tracks. The Oriental-Metal version of the biblical story of Abraham in the land of Kna‘an. Turn it up and crank it out as ‘The Revelation’ is a full-throttle, pedal-to-the-metal rocker! DEVIN TOWNSEND PROJECT TRANSCENDENCE 9.9. Gemini Syndrome delivers propulsive, high energy hard alternative rock that will quickly suck you in and never let up with their non-stop, captivating melodies and hooks across the board. An all new side project concept album. Produced, engineered and mixed by Devin Townsend and Adam ‘Nolly’ Getgood (Periphery). Anneke van Giersbergen and Che Aimee Dorval on guest vocals. The Special 7” single release includes the title track, “Blood Insanity”, on the A-side and “Maniac” as B-side
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : De no mi na te, Ba pti sm , Dö , Ha rak iri for the Sky , Glo om y Gr im 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Go jira 02 2 199 1 – me lko ise n me sse vä me tal liv uo si 03 De vin To wn sen d 03 4 Pa in 03 7 Od dla nd 04 Th roe s of Da wn 04 4 Tu ska -ga lle ria 04 8 Sa ba ton 05 6 Pö lky llä : mu usi kko -kir jail ijatoi mi tta javal ok uva aja Ma rku s Laa kso 06 Sa lam yh kä : He ar ‘n Aid (19 85 ) 06 3 Arv iot , pä äo sas sa Th roe s of Da wn 07 8 Va nh a liit to: Me tal Ch urc h, ha ast att elu ssa Ku rdt Va nd erh oo f 08 2 Ku ud es pii ri: Ku ink a fes tar i aik ata ulu tet aan 018 030 048 044 03 7 05 6 TO M H AW KIN S M AR KU S PA AJ AL A JA R N O TE R H O TR AV IS SH IN N SE VE R IN SC H W EI G ER JP PA LM U N EN
Minäkin yritän olla positiivisempi, vaikka perusajatusmaailmani koostuu samoista aineksista kuin Sytykkeitä-sivujen Harakiri for the Sky -yhtyeen miekkosella: jos onnistuu jollain kumman tavalla hankkiutumaan oikeasti iloiseksi, voi olla varma, että kohta tippuu piano niskaan. Kuka nyt juo kaljaakaan päästäkseen suoraan laskuhumalaan. Tai no, onhan noita koviksia. Ja vaikkei tippuisikaan, homma on jo lähtökohtaisesti pilalla, kun sitä pianoa odottaa. 16.9.) PIXIES Head Carrier (ilm. Ukkohan ravaa Suomessa vähän väliä, ja taas ensi keväänä tullaan. 30.9.) KYPCK 3epo (ilm. On tietysti hieman paradoksaalista, että monesti synkkä meno paranee parhaiten synkkyydessä piehtaroivalla musiikilla. INSOMNIUM Winter’s Gate (ilm. Jos tuntuu, että ainainen murjottaminen väsyttää, kehotan koettamaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, että Townsend on asiallaan vilpittömästi. 30.9.) Pianoa odotellessa 7. vuosikerta Numero 139 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Olen nähnyt Townsendin lauteilla pari kertaa ja voin todistaa, että miehen show käy mielialalääkkeestä – ei väliä, vaikkei hänen musiikistaan niin piittaisikaan. Hän julistaa, että haluaa edistää nykyisellä tekemisellään elämänmyönteisyyttä, koska vastakkaista katsantokantaa pönkittäviä ihmisiä on jo aivan tarpeeksi. Osaan kyllä allekirjoittaa moisen. Lukekaa vaikka, mitä valtaosa lehtemme haastateltavista yleensä toitottaa. Niin on. Toki Townsendkin osaa myöntää, että positiivisuus on vaikeaa. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Tim Tonckoe KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 16. ”EN JAKSA tuoda lisää paskaa maailmaan, joka on jo sitä täynnä.” Näin lausuu Kanadan pellepeloton Devin Townsend tämän lehden sisuksissa. Tai allekirjoittanut. 30.9.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT ALCEST Kodama (ilm. Minusta ei tule koskaan, kirveelläkään (tai ehkä sillä, jos täräyttäjä osaa asiansa), positiivista ihmistä – eikä taatusti tarvitsekaan –, mutta pieni valonpilke risukasassa ei tee silloin tällöin hallaa. Itse sanoisin, että jos omaa edes jonkinlaisen valikoiman aivosoluja ja seuraa maailmanmenoa muutenkin kuin tosi-tv:n välityksellä, se on suorastaan saatanallis-perkeleellisen hankalaa. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vielä suoremmin: olisi hölmöä väittää, ettei ole mukavaa olla onnellinen. 23.9.) THROES OF DAWN Our Voices Shall Remain OPETH Sorceress (ilm
Olette kertoneet albumin fiilisten heittelevän ”epätoivosta ahdistukseen, raivosta pelkoon ja vitutuksen kautta luovuttamiseen”. Vaikka vedettiin tunteella, pohdittiin tehdessä, tarviiko biiseihin enemmän kekseliäisyyttä ja mielikuvallisempaa irrottelua, mutta eihän tässä saatana mitään progea soiteta. – Ihminen on ihmiselle susi, ja se tulee koitumaan ihmiskunnan kohtaloksi. Kotimainen Dö välittää raskaalla metallillaan tunnelmia ”epätoivosta ahdistukseen, raivosta pelkoon ja vitutuksen kautta luovuttamiseen”. – Kaikki alkoi sellaisesta reippaasta perusstonerista jo vuonna 2007, kun Hank [basso ja laulu] ja Big Dog [kitara] päätyivät samaan bändiin. Yllättävän monet, jotka eivät kuuntele kauhean intohimoisesti metallia, ovat sanoneet olleensa positiivisesti yllättyneitä, kuinka monipuolista meidän matsku on. Niin, ja onhan siellä parissa biisissä muuten myös hieman latinaakin. Kertomanne mukaan ”Tuho kuvastaakin osuvasti ihmiskunnan tilaa ja toimii loistavana soundtrackinä tämän päivän uutisille”. Dö on sekoitus tyyleistä, joita itse tykätään kuunnella, ja Joe D:n [rummut] liittyminen bändiin toi touhuun mukavasti uutta maustetta. KUINKA kuvailisitte bändinne soundia ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut metallia. Tänä päivänä – kiitos median ja sosiaalisen median – tämä vain korostuu. Alkuperäisen laulajan lähdettyä tempoa pudotettiin ja doom sekä Hankin raastinrautalaulu tulivat kuvioihin. Dö kuulostaa tarpeeksi erilaiselta muiden kuin ruotsia puhuvien korvaan, ja siitä sai hienon logon. Tuho on ensimmäinen kokopitkänne, ja artisteilla on tapana yrittää antaa mahdollisimman hyvä ensivaikutelma yleisölle juuri debyytillä. – Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, me tehdään ensisijaisesti sellaista musiikkia, josta itse pidämme. Musiikkinne vaikuttaisi kumpuavan doomista, stonerista ja jopa black metalista. Pelkäsivät sen olevan jotain kauheeta mättöä tai muuten liian inhottavan kuuloista, bändikollektiivi vastaa. – Bläkkis on varmaan läsnä sellaisena yleisenä kalmafiiliksenä – paitsi tietty Kylmän lopussa, johon saatiin mukaan vähän blastiä. Ei mitään progea SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN Jo n i M äe n p ää 8. Millaisissa merkeissä lähditte perustamaan bändiä. Ihan yhtä lailla Tuho voi toimia soundtrackinä tämän päivän Facebookfeedille. Kuinka olette mielestänne onnistuneet tässä. – Eipä oikeastaan. – Tuho leivottiin äänityksineen ja miksauksineen noin seitsemässä kuukaudessa. – Media toki kärjistää asioita, mutta luonnon tuhoutuminen tai se, että maailmassa on valtavasti pahuutta, ahdasmielisyyttä, kiihkoilua, eriarvoisuutta, ahneutta ja itsekkyyttä, eivät ole illuusioita. Onko maailmantila oikeasti näin huono. Sen perusteella, millaista palautetta Tuhosta on saatu ja miten levyt ja paidat käy kaupaksi, homma tuntuu uppoavan jengiin helvetin hyvin – paitsi ehkä Infernon arvioijaan. Englanti taas on ollut helpoin kieli tehdä lyriikoita, mutta ei ole mahdottomuus, etteikö suomenkielisiä biisejä tulisi jatkossa lisääkin, onhan suomi kaunis kieli, täynnä hienoja sanoja. Oliko teillä hankaluuksia päättää, millä kielellä operoitte. Mitä jos kyse onkin pelkästä median luomasta illuusiosta. Vaikutusta on toki yritetty tehdä jo kahdella albumia edeltäneellä ep:llä, jottei homma jäisi vaan treenisrämpyttelyksi. – Ehkä pelottavaa, synkkää, vastenmielistä ja ”onko tämä edes musiikkia?” -reaktion aiheuttavaa. Bändinne nimi on ruotsia, levyn nimi suomea ja biisit kirjoitettu pääasiallisesti englanniksi
– Olemme vapaita tekemään mitä haluamme! Emme ole sidoksissa mihinkään genreen ja pystymme vuodattamaan ideamme, ongelmamme, pettymyksemme, tunteemme ja ihan kaiken mahdollisen näihin biiseihin. Tajusitteko jo kirjoitusvaiheessa, että nyt osuu melkoisen lähelle napakymppiä. – Se on J.J:n keksimä. Entistä tasapainoisempi METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 9. Hän etsi keinoa kuvailla sitä voimattomuutta, johon tietyt elämäntilanteet saattavat ajaa ihmisen, mutta jokainen voi tietysti nähdä nimen omalla tavallaan. KOLMAS levynne Trauma on selkeästi uranne kovin julkaisu. – Yritimme tehdä laulusoundista hieman aiempaa luonnollisemman. Lähinnä puhdasta epätoivoa käsittelevän Harakiri for the Sky’n musiikki luokitellaan usein post-blackiksi, mutta lahjakas itävaltalaisbändi ei näe itseään minkään genremääritelmän kahlitsemana. – Ei tällaisia asioita osaa oikein ajatella levynkirjoituksen aikana, kyseessä on kuitenkin todella vaistonvarainen prosessi, kaikista instrumenteista vastaava Matthias Sollak tokaisee. kirjoitti sanat valmiiden pohjien päälle. Trauma on erittäin vahva, jämäkkä ja tasapainoinen albumi, jolta ei löydy heikkoja kappaleita. Itse en näe ihan hirveästi yhteyksiä hardcorehuutoon, koska sen tyylilajin laulajat tapaavat olla aika geneerisiä eivätkä mielestäni kovinkaan mielenkiintoisia. Biisinkirjoitus otti tosin hieman odotettua kauemmin, koska heitin paljon materiaalia menemään ja mietin aika kauan, tuleeko joku biisi lopulta levylle vai ei. Jos vertaat uutta levyä aiempiin, teittekö tällä kertaa jotain toisin. Levyllä ei vehtailla pahemmin puhtaiden laulujenkaan kanssa, joten taisitte laskelmoida lauluhommat melkoisen tarkkaan. – Kun albumi oli lopulta valmis ja pääsimme kuuntelemaan sen kokonaisuudessaan, kaikki tuntui menneen nappiin. Harakiri for the Sky on ollut kasassa vasta viitisen vuotta, minä aikana se on paketoinut jo kolme toinen toistaan parempaa kokopitkää levyä. Musiikistanne löytyy mieletön määrä kuolemaa, kurjuutta ja masennusta. – Elämä on yhtä vuoristorataa! On tietysti asioita, jotka saavat meidät iloisiksi, mutta aina voi olla varma, että jotain paskaa tulee tapahtumaan hyvin pian. – Prosessi oli tismalleen sama kuin ennenkin: minä kirjoitin, sovitin ja äänitin musiikin, ja laulaja J.J. En lähtisi sanomaan, että osuimme napakymppiin, mutta homma meni kaikkinensa erittäin hyvin. Ehkä tästä johtuen albumista tuli hieman aiempia tasapainoisempi. Mikä on luovuutenne salaisuus. – En näe tarvetta puhtaiden laulujen käyttöön – paitsi Thanatos-kappale kaipasi niitä ja Shores of Nullin Davide [Straccioni] teki oman osuutensa meidän mieliksemme. Onkin aika huikeaa, että niin moni pystyy samastumaan tekemisiimme! Mistä ihmeestä bändinne nimi oikein tulee. Mahtaako elämässä olla yhtään asiaa, joka saa teidät onnellisiksi. Yksi levyn vahvuuksista on J.J:n väkevä tulkinta. Vauhtinne vaikuttaa aika kovalta. Elämän synkempiä puolia käsitteleviä sanoituksia pusketaan ulos antaumuksella ja voimalla, mikä tuo intensiivisyydessään mieleen jopa monet hardcoremetallin parista tutut huutajat
– Havahduin samaan, kun rupesin suunnittelemaan että voisi tehdä levyn. Mitä haluaisit vielä saavuttaa bändin nimissä. – Sanoitusten merkitys korostuu nykyisin entisestään. Bändi on ollut olemassa, mutta hiukan vajaalla liekillä. Se on hieno asia! Lehdistötiedotteessa kerrotaan, että musiikkisi inspiraationa on toiminut ”synkkä elämä itsessään”. – Olen elänyt elämäni numeron neljä alla, ja numeroilla on ollut suuri merkitys elämässäni. Keikkoja olisi myös mukava tehdä, mahdollisimman paljon. Sattumalta levy, joka on meidän kuudes, on pituudeltaan 44 minuuttia 22 sekuntia. Julkaisin myös Grimoire-demon cd:nä [2014]. Menimme studioon 8.4., ja kun levy tuli ulos 6.6.2016, fyysinen ruumiini täytti 48 vuotta. – Vesimiehen aika ja sen tuleminen kuvaa lähinnä kalojen – kalahan tunnetaan modernin aikakauden ja Jeesuksen symbolina – ajan loppua. Tasaluvut ovat olleet se juttu, ja kaikki meni kohdilleen tämän albumin kanssa. Fyysisten levyjen katoaminen on harmi, vaikkakin nähtävissä on esimerkiksi vinyylin noste. Sillä ei ole merkitystä, mikä lopputulema on, kunhan kokeilee. – Ensimmäisen levymme Blood, Monsters, Darknessin [1998] nimi tuli siitä, kun silloinen tyttöystäväni ilmoitti eromme syyksi, että ei voi elää ihmisen kanssa, jonka elämään ei kuulu muuta kuin nuo kolme asiaa. Vesimiehen ajan airut SYTYKKEITÄ 10. Otin tuon nimeksi myös henkilökohtaisista syistä, sillä merkit, että jotain suurempaa on tapahtumassa, olivat ilmassa. Vuodet vaan jotenkin vierii, ja itsestäni tuntuu, että aikaa olisi kulunut maksimissaan neljä vuotta, laulaja-kosketinsoittaja Agathon mietiskelee. – Yhtyeen ensimmäinen demo [Fuck the World, Kill the Jehova!] tuli ulos 6.6.1996, ja kun Age ilmestyi, siitä oli kulunut 20 vuotta. Se selvinnee aikanaan. Edellinen albumi on kaikkein kertomuksellisin, sillä se pohjautuu päiväkirjamerkintöihini, joita tein asuttamassani talossa, jonka asukkeihin kuului myös räyhähenkiä. – Toivottavasti GG:lle annetaan mahdollisuus, eli haluaisin mahdollisimman monen kuulevan tätä ja päättävän, onko se paskaa vai ei. – GG tekee omaa musaansa ainakin mun elämäni loppuun asti, tykkäsi siitä joku tai ei. Pitkäjänteinen tekeminen kannattaa. Turhauttaako pistää paljon aikaa ja vaivaa fyysisiin kiekkoihin, kun suuri osa kuulijoista tuntuu olevan kiinnostunut ainoastaan audiopuolesta. Tästä puhuu omaa kieltään omintakeista horror metalia tehtaileva Gloomy Grim, joka on tehnyt parhaan albuminsa yli 20 vuotta perustamisensa jälkeen. EDELLISESTÄ levystänne Under the Spell of the Unlightista on kahdeksan vuotta. – Välissä on tehty Grim Fate -single [2011], jolla on Mercyful Fate -cover Black Funeral ja yksi oma biisi. The Age of Aquarius, eli Vesimiehen aika, tunnetaan New Age -liikkeiden ja hippien juttuna, mutta teidän kohdallanne tämä taitaa tarkoittaa hieman muuta. Mutta niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan – onko se jonkun voiman johdatusta, en tiedä. Mihin viime vuodet ovat kuluneet. – Ei tietysti voi mitään, jos ihmiset eivät jaksa lukea sanoituksia, mutta ne on tarkoitettu tukemaan musiikkia – ja monesti myös päinvastoin. Koetko oman elämäsi synkkänä, ja jos näin on, onko se seurausta omista valinnoistasi vai jonkin korkeamman voiman johdatusta. Se oli alkusoittoa The Age of Aquariusille, ja kaikki demon biisit ovatkin päätyneet levylle. Satunnaisia keikkojakin ollaan tehty, mutta ei mitään ihmeempää. Levynne ovat kokonaisuuksia, joissa sanoituksilla tuntuu olevan suuri merkitys. Gloomy Grim on ollut toiminnassa yli 20 vuotta
Levy vetää bändinne musiikkia pykälän verran progressiivisempaan suuntaan. Minulla on oma agendani saada ihmiset ajattelemaan joitain asioita eri tavoin, mutta tämä tapahtuu täysin kuuntelijan ehdoilla ja toimesta, laulaja Ville vastaa. Progressiivinen musa mahdollistaa nämä kaikki hyvin. Perustimme bändimme, kun olimme vielä lukiossa, ihan sillä mielellä, että porukassa soittaminen on kivaa. Kuinka tärkeinä pidätte Denominaten sanoituksia, ja minkälaisia aiheita niissä käsittelette. THOSE Who Beheld the End -esikoisenne on saanut osaksensa todella hyvää palautetta. Kyllähän omaan musiikkiin pitää olla luottoa, jos haluaa päästä musiikkibisneksessä mihinkään. – Sekä että. – Tämä todella hyvien palautteiden virta ei osaltaan yllättänyt, sillä jo ensimmäinen julkaisumme [Realms of Confusion -ep, 2014] sai mainion vastaanoton. Luotto omaan tekemiseen METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. – Seuraava julkaisumme on suunnitelmien mukaan konseptilevy, ja siihen olisikin tarkoitus kietoa sanoitukset ja musiikki yhdeksi intiimiksi paketiksi. – Pidän sanoituksia erittäin suuressa arvossa niin kuuntelemassani musiikissa kuin omassa tuotannossammekin. Olemme mielestäni onnistuneet tekemään musiikkia, joka erottuu edukseen, Kimmo sanoo. Koimme myös, että tämä uusi levy on sekä musiikillisesti että tuotannollisesti parempaa materiaalia. – Yksi ongelma on, että genren edustajat kuulostavat niin sanotusti samalta. Itse kuitenkin tarkastelen musiikin laatua, en sitä tapaa jolla ihmiset sattuvat sitä kategorisoimaan. – Itselleni laulusuoritus on ollut isommassa asemassa kuin sanojen sisältö. Tapasin lukiossa rumpali Joni Määtän, joka sitten kysyi, kiinnostaako minua soitella hänen ja parin kaverinsa kanssa, jotka olivat laulaja Ville Männikkö ja basisti Tuomas Pesälä. Mielenkiintoiset sanat luovat uusia ulottuvuuksia jo valmiiksi haastavaan musiikkiin, ja jos kuuntelijalle jätetään tulkinnan mahdollisuus, samasta lyriikasta voi syntyä lukemattomia näennäisesti erilaisia variaatioita. Oululainen Denominate on saanut aikaiseksi vakuuttavan esikoislevyn. Jos pitäisi valita yksi, mikä bändeistä olisi teille se kaikkein merkittävin. Millaisin mielin olette seurailleet levyn menoa maailmalla. Aluksi Ville toimi myös toisena kitaristina, mutta päätyi sitten keskittymään puhtaasti lauluun, joten pyysimme Eetu Pylkkästä toiseksi kitaristiksi. – Mitään yhtä suurta sykäystä ei oikeastaan ollut. – Mielestäni paras tämän genren edustaja on kuitenkin kotimainen Demilich. Teknistä death metalia tempova yhtye todistaa, että terveellä pohjalla pysyttelevä kunnianhimo voi tuottaa hyvää tulosta. Mutta totta kai itse sanoituksetkin ovat tärkeitä, ja Ville on aina tehnyt loistavaa työtä niiden kanssa, Kimmo jatkaa. Teknisiä death metal -yhtyeitä alkaa olla pilvin pimein. En ole koskaan välittänyt genrestä, kunhan itse musiikki on hyvää, ja onkin osaksi tärkeää, että meillä on mahdollisuus tehdä musiikillisesti mitä haluamme – oli se sitten musiikillisia kokeiluja tai suhteellisen isot genremuutokset kappaleesta toiseen. – Totta kai hyvä palaute saa aina hyvälle mielelle, kitaristi Kimmo Raappana avaa. Mikä toimi alkusykäyksenä Denominaten uralle. Onko linja suunniteltu vai sattumankauppaa. Tällaisessa kamassa sanoitukset jäävät usein soiton jalkoihin
Mitään tietoista helposti lähestyttävyyttä tai muuta ei lähdetty hakemaan. Suurin syy, miksi jatkan tätä vuodesta toiseen on, että saan noudattaa ainoastaan omaa visiotani, tehdä niin kuin itse haluan. – Lafkan pomo kuuli uutta materiaalia ensimmäisen kerran vasta ensimmäisten raakamiksausten muodossa. Kannenkin symboliikassa yhdistyy Devil’s Fire, ja myös Gorath Moonthornin [Alghazanth] kirjoittama The Sacrament of Blood and Ash on isossa roolissa, mutta jättää kuuntelijalle paljon tulkittavaa. – Matka on ollut monella tapaa opettavainen, ja tässä on kasvettu samalla enemmän tai vähemmän aikuiseksi. Sain sieltä idean tähän ”haudattuna hänen kanssaan” -tekstiin, joka kuvastaa myös sitä, kuinka paljon jonkin asian eteen voi antaa ja tehdä. Kappale oli valmiina jo viime levyn aikaan, muttei sopinut kokonaisuuteen. Kaikki mitä tällä albumilla on, on täysin minun ja meidän aikaansaannosta, ja olemme tehneet tämän täysin itse. Myös Satananda-tarinan hahmo on merkittävässä roolissa kansitaiteessa ja konseptissa. Vuosi on siis ollut tähän asti työntäyteinen, yhtyeen isä Lord Sargofagian sanelee. Nefastos viimeisteli alkuperäisen vision mahtavasti ja oli muutenkin taas vahvasti mukana henkisellä puolella, vaikka oli tosi kiireinen omien töidensä kanssa. Ovatko jotkin asiat bänditoiminnan suhteen muuttuneet. – Näkisin, että 2017 on meille se vuosi, jolloin olemme parhaimmillamme, kun aloitamme The Devil’s Fire -albumin keikat kokonaisuudessaan. Mikä tekee juuri Baptismistä niin erityisen. Olen nähnyt spekulointia tästä lafkanvaihdoksesta, ja faktahan on, että Season ei ole missään vaiheessa sanonut meille, miltä levyn pitäisi kuulostaa tai millaiset soundit tai kannet pitäisi olla. Suurin ero aiempiin on, että nyt tehtiin töitä ammattilaisen kanssa ja halusin, että levy kuulostaa ”oikealta albumilta”. Vuonna 1998 perustettu Baptism on kulkenut mustaa polkuaan määrätietoisin askelin. AIKA juoksee nopeasti, ja Baptismin edellisestä levystä As the Darkness Entersistä on ehtinyt kulua lähes neljä vuotta. Huuto maailmaa vastaan SYTYKKEITÄ R O N I SA H A R I 12. Haluamme näyttää, että olemme iskussa ja samalla ylpeitä tähän asti parhaasta albumistamme. Oli luonnollista valita se albumin nimeksi. Baptism ei ole ollut koskaan mitään varsinaista ”räkäbläkkiä”, mutta uusi levy vie soundimaailmaa entistä helpommin lähestyttävään suuntaan. Ystäväni J. Millaisena itse näet levyn soundipolitiikan. – Dynaamisena, vahvana ja moniulotteisena – juuri sellaisena kuin halusin albumin olevan. Olet kulkenut Baptismin matkassa noin puolet elämästäsi. Bändi on saanut viimein todellisen näytönpaikan, sillä taustalla vaikuttaa maineikas levy-yhtiö ja taskussa polttelee tasokas uutuuslevy. Mitään demoja ei tarvinnut lähetellä, joten luotto oli siis kova. Mitä voisit kertoa levyn sanoituksista – onko niissä jokin punainen lanka. – Devil’s Fire on kantava teema, joka kuvastaa sitä tunteenpaloa ja voimaa, jota minä, ja kaikki me viisi, olemme kantaneet sisällämme pitkään. – Kaikki alkoi Buried with Him -tekstistä lueskellessani Raamatun Roomalaiskirjettä. Toivottavasti on edelleen, heh. Sinulla on ollut myös muita bändejä. – Itsevarma ja samalla odottavainen. Devil’s Fire on ensimmäinen studiolevynne isolle Season of Mistille. Alkuvuosi vierähti studiossa, ja sen jälkeen olen tehnyt promootiohommia. – Mitään konkreettista muutosta ei ole tapahtunut. Tämä on minun polkuni. Ja minun huutoni maailmaa vastaan. Minkälainen bändi Baptism on vuonna 2016. En siltikään näe, että tämä on mikään teema-albumi, vaan enemmänkin monien merkitysten ja teemojen summa
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN PainInFlames 08-16.indd 1 03.08.16 12:27
SKA BA JU SS I R A T IL A IN E N. Minua nauratti, kun huomasin, että Letkurockin pääesiintyjänä on tänä vuonna Amoral. Myös tiputus oli kova, kun Spineltä tuli kenkää, vedin firman konkurssiin, ryyppäsin Sotajumalan viiden vuoden keikkaliksat yhdessä kesässä ja Shining vaihtoi agenttia kertomatta minulle. Jäin kuitenkin alalle uskotellen itselleni, että kyllä tämä tästä vielä lähtee. Jos motivaatio on poissa, suurin palvelus mitä voi itselleen tehdä, on kertoa se rehellisesti kaikille. Se on yksi niistä tuhansista kyläyhdistysten järkkäämistä kesätapahtumista, joita tämä maa tursuaa ja joissa soittaa paikallisten coverbändien ja kylän musiikkiluokan ylpeyden jälkeen pääesiintyjänä joku Voice of Finland -tähti. Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille, muusikoille, ammattilaisille, festivaalijärjestäjille, promoottoreille, Infernolle ja etenkin kaikille, joita saan kutsua ystäviksi yhteisen intohimon, metallimusiikin, ansiosta. En usko, että Amoral olisi voinut saavuttaa enää mitään. Tammela sijaitsee Forssan kupeessa, mistä löytyy Letku-niminen kylä, jossa järjestetään joka kesä Letkurock-festivaali. Aloitin radio-ohjelmasta, josta kasvoi isompi kuin olisin koskaan uskonut. Arvostin ja arvostan päätöstä suunnattomasti. Sen kuin suuntaat osoitteeseen www.inferno.fi ja osallistut skabaan! PS. Vaatii luonnetta tunnustaa itselleen, että tämä on nyt tässä. Oikeaan aikaan lopettaminen on harvinainen taito. Loppu VOITA INSOMNIUMIA! Insomnium julkaisee syyskuussa uuden Winter’s Gate -albumin, jonka voit nyt napata omaksesi vähällä vaivalla. Kirjoittaja on vuorikiipeilijä. Tästä eteenpäin aion olla enää vain fani. Toivon jätkille vilpittömästi kaikkea hyvää uusien intohimojen parissa. Viimeiset pari vuotta ainoa asia, mitä olen musiikin saralla tehnyt (diggailun lisäksi tietenkin), on tämä Inferno-kolumni joka toinen kuukausi. Je suis Amoral, nähdään vuorilla. INFERNO-KOLUMNI TEEMU SUOMINEN OLEN viettänyt viimeisen vuoteni Tammelan kunnassa eräoppaaksi opiskellen. Kuinka ollakaan, muutamaa päivää myöhemmin sain tiedotteen, joka kertoi Amoralin lopettavan uransa. Letkurock ja Amoral saivat minut katsomaan myös omaan peiliini. Viimeiset 15 vuotta olivat melkoinen trippi, enkä kadu mitään. Tämä on ollut sellainen viimeinen käsi kaiteessa. Mietimme tapahtuman esiintyjälistaa katsoessamme, että samalla kun esiintyminen Letkurockissa on joillekin todennäköisesti tähänastisen elämän suurin keikka, toisille se on vähintään lopun alkua, jos ei jo uran syöksykierteen pää. Seitsemän levyä, lukuisat kiertueet kotija ulkomailla, maailman ehkä kritisoiduin laulajavalinta ja ainakin osittain onnistunut nahan uudelleenluominen eivät saaneet päätä pysymään enää pinnalla – tai ainakaan luoneet halua pidellä sitä, motivaatiokin kun on lopulta ihmisellä rajallista. Minulla meni aika kovaa. Tein erinäisiä keikkoja siellä täällä ja rakentelin päässäni suuria suunnitelmia luottaen siihen, että tällä kokemuksella pitäisi piisata hommia, kyllä se puhelin kohta soi. Tein 15-vuotisen uran musiikkialalla pääasiassa raskaamman musiikin saralla. Roudasin tänne artisteja Shiningista Primordialiin, hoidin Ihsahnin ja Entombedin tiedotusta, järjestin Insomniumin ja Moonsorrow’n ensimmäiset loppuunmyydyt keikat ja vein Profane Omenin Japaniin. Mutta jos Amoral uskaltaa tehdä päätöksen lopettamisesta, minunkin on aika tunnustaa tosiasiat. Hiljalleen ne vähätkin keikat kuitenkin hiipuivat, oma motivaatio katosi nolliin ja sähköpostikin vaikeni. Huippuhetkenäni pyöritin omaa ohjelmaja manageritoimistoa, järjestin festivaalia ja johdin Spinefarm Recordsia, Suomen sen ajan johtavaa hevilevy-yhtiötä. Siellä myydään euron makkaraa ja metrilakua ja opasteet on tehty kylätalkoissa yhteisvoimin. Päädyin sen myötä agentiksi, promoottoriksi ja manageriksi, joka pyöritti lukuisten bändien toimintoja Suomessa, osittain myös ulkomailla. Jos bändi olisi jatkanut ja soittanut jokaisen Letkurockin kesä toisensa jälkeen jonkun Ilari Hämäläisen lämppärinä, se olisi haudannut alleen kaikki ne saavutukset, joita on kiistatta saanut aikaan. Tämä olkoon siis viimeinen kirjoitukseni Infernoon ja siten joutsenlauluni töissä Suomen raskaamman musiikin kentällä. Netistä löydät myös uutisia, levyblogin, livearvioita ja ennakkokuunteluja. Se on huippuhetkensä nähnyt, isoimmat keikkansa soittanut, ja loppu olisi ollut vain sokeaa uskoa johonkin, mitä tuskin koskaan tulisi. ”It’s better to burn out than to fade away”, Niilo sanoi ja Cobain todisti. Se on kohta, jossa joutuu katsomaan peiliin ja sanomaan ehkä ensimmäistä kertaa ääneen, että en halua tätä enää, osoitus jonkin sortin selkärangasta. Helsinkiläisyhtye soittaa kahdenkymmenen vuoden jälkeen viimeisen keikkansa tammikuussa ja pistää sen jälkeen pillit pussiin. Opiskelutoverini ihmetteli mainoksen nähdessään, että mikä helvetin Amoral, mihin vastasin lakonisesti, että se on yksi niistä bändeistä, joiden kannattaisi lopettaa nyt, kun ovat vielä onnistuneet säilyttämään kasvonsa
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN Sammelanzeige 08-16.indd 1 03.08.16 12:50
Pilko chilit, valkosipuli ja mozzarella haluamasi kokoisiksi paloiksi. Sekoita hiiva. Lisää varman päälle vielä vähän jauhoja. Laita kaikki täytteet paitsi pepperonit, valkosipuli ja juusto pohjan päälle. Lätty on valmis, kun pohja tuntuu leikatessa rapealta. Peitä koko komeus pepperonilla ja sen jälkeen juustolla. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN MNP – metalli, nopeus, pitsa Näin loppukesästä sitä alkaa olla kurkkua myöten täynnä grillissä kärytettyä makkaraa, lihaa ja kaalia, mutta pitsa alkaa taas maistua. Anna taikinan hautua puoli tuntia rievun peittämänä. Tulisuutta voi lisäillä oman maun mukaan chilillä tai vaikkapa Poppamiehen pöytäsooseilla! Juuson luonnehdinta: ”Täydellisen makuharmonian aikoinaan löydettyäni tätä lättyä tulee parhaimpina viikkoina vedettyä naamariin noin kolme pellillistä. 2. 8. Mitä ohuempi, sitä ohkaisempi ja rapeampi pohjasta tulee. 5. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi käyttämällä varsinaisia pitsajauhoja, jotka sisältävät muun muassa durumjauhoa, sekä paistamalla pelkkää pohjaa tovin ennen täyttämistä, vieläpä erityisellä pitsapellillä tai -kivellä. Lämmitä mikrossa noin 1,5 dl vettä suurin piirtein kädenlämpöiseksi. Nopeus on pitserioissakin valttia, joten erittäin nopea heavy, jopa speedtyyppinen metalli, nopeuttaa luonnollisesti taikinan kohottamista ja edesauttaa metallimiehen raskaan raadannan palkitsemista täydellä mahalla täydellistä pitsaa! Bon appétit!” Megan tuomio: ”On ihmisiä, joiden mielestä ananas ei kuulu pitsaan, ja suolakurkullakin on luultavasti vastustajansa. Satsaaminen kannattaa aina!” JUUSON KOKATESSA SOI: Whispered – Metsutan Songs of the Void (2016) ”Nopeutta ruoanlaittoon, samurai metal! Strike!” 16. Kaulitse taikina uunipellin muotoon. The Hypothesis -yhtyeen Juuson mukaan nopeus ja rapeus ovat valttia niin musiikissa kuin ruuanlaitossakin. 4. Itselleni kelpaa kaikki, mikä vain maistuu hyvälle, ja voin peukuttaa molempia aineksia varauksetta. Tosin on hyvä pitää mielessä, että maustekurkku ja suolakurkku ovat eri asioita – ensiksi mainittu maittaa paremmin meetvurstin kanssa ruisleivän päällä jälkimmäisen sopiessa paremmin ruuanlaittoon, kuten nyt vaikkapa pitsaan tai pataruokiin. Lisää pari pyöräytystä öljyä, puolitoista teelusikallista suolaa ja vajaa teelusikallinen sokeria. Rapeus pohjassa on tosiaankin valttia, jos ei sitten halua tehdä piirakkamallista ”Raisun männän korkuista” pitsaa. 3. TARPEET POHJA • vettä • puolikas tuorehiiva tai vajaa pussillinen kuivahiivaa • vehnäjauhoja • suolaa • sokeria • oliivitai rypsiöljyä TÄYTTEET • 200 g paseerattua tomaattia • 1–4 chiliä • paketti pepperonia tai salamia • purkki ananaspaloja • puoli purkkia suolakurkkua • 5–15 valkosipulinkynttä • paketti mozzarellaa • juustoa pitsan päälle Tee näin: 1. Sekoittele kädellä ja lisää jauhoja niin kauan, että taikina irtoaa sormista. Paista uunissa (200 asteessa) noin 25 min ja heitä aivan lopussa pilkotut tai murskatut valkosipulit pitsan päälle. Levitä paseeratut tomaatit kaulitulle pohjalle tasaisesti. 7. 6. Rapean pitsan rouskuessa on viisas valinta tuottaa lisää mielihyvää esimerkiksi erittäin muodikkaaksi nousseella ipa-oluella ja hieroa chiliä ”vahingossa” silmään leikkisän masokistisuuden merkeissä
Voisi jopa luulla, että lavalla on Bowie itse.” LA Review La 12.11. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Ke 16.11. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). 59,50/69,50/74,50 €. Liput kuluineen alk. Su 23.10. TURKU, Logomo Ti 8.11.HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. 59,50 €. DAVE LINDHOLM To 8.12.2016 HELSINKI, Finlandia-talo Liput kuluineen alk. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Y H T E I S T Y Ö S S Ä : VIP-illallispaketit alk. “David Brightonin karisma pitää yleisön otteessaan. VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. TULOSSA MYYNTIIN! Lisätiedot: www.menolippu.fi To 2.2.2017 HELSINKI, Kulttuuritalo ERIC SARDINAS. PROCOL HARUM ANIMALS &FRIENDS Vip-illallispaketit alkaen 129 € + Alv 24% (159,96€) HEIKKI SILVENNOINEN BAND feat. 139 € + Alv 24% ( 172,36€ ) Ma 7.11. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 59,50 €. ROVANIEMI, Lappi Areena Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 €. Pe 9.12.2016 TURKU, Logomo Liput kuluineen alk. HELSINKI Finlandia-talo Klo 20.00. Hänen lauluäänensä on huikea ja yhdennäköisyytensä David Bowien kanssa häkellyttävä. Progelegenda ensimmäistä kertaa Suomessa! L I P U N M Y Y N T I : w w w. Liput kuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 67,50 €. 49,50 €. PROCOL HARUM Vip-illallispaketit alk.149 € + Alv 24% (184,76€) Pe 11.11. 010 841 4185. HELSINKI Savoy-teatteri Liput kuluineen alkaen: permanto 59,50 €, parveke 54,50 €
TÄHDENLENTO 18
– Rakastan sitä fiilistä, joka Philip Glassin musiikista kumpuaa. Levy on saanut monissa arvioissa kiitosta nimenomaan tästä. En edes tiedä, kelle bändistä minun on tarkoitus puhua. Teemme biisejä yleensä niin, että jammailemme yhdessä treenikämpällä. Sitä paitsi uskon, että ne, jotka ovat seuranneet meitä alusta asti, arvostavat kehitystämme. Alun kömpelö small talk kömpelöityy vielä tavallista pahemmin, kun käy ilmi, että linjalla on noin viiden sekunnin viive kumpaankin suuntaan. Kuin ihmeen kaupalla olen vihdoin puhelimessa seitsemännen uuden pr-nimen kanssa, joka ilmoittaa kaiken olevan valmista. Eikä siinä ole mitään vikaa. Sieltä löytyy The Way of All Flesh [2008] ja From Mars to Sirius [2005] ja The Link [2003] ja Terra Incognita [2001]. Ja hänkin on jo 35 vee... Joskus mukana on koko bändi, joskus vain Christian [Andreu, bändin toinen kitaristi]. Sen sijaan, että olisimme taas lähteneet niille monimutkaisille death metal -taipaleille, joita olemme menneisyydessä tehneet. Niin kuin aina tapahtuu. Infernon haastattelu Gojiran kanssa on epäonnistunut, jätetty huomiotta pr-edustajien toimesta, siirtynyt tai peruttu viime tingassa viimeisen kuukauden aikana niin monta kertaa, että saagasta saisi kafkamaisen novellin. – Luulen, että tällä kertaa Mario teki yksinkertaisempia rumpukuvioita alusta alkaen. Olen otettu, että se edes tuli mieleesi. Haluamme rokata studiossa, emmekä juuri sillä sekunnilla halua olla death metalia. Lopulta rohkaistun kysymään säästelemäni oudon kysymyksen. Halusimme innostua ja nauttia biisiemme soittamisesta. – Magmasta tuli juuri se albumi, jonka halusimme säveltää ja äänittää. Onpa hienoa. Lopulta jotain muuta tuli ulos, tietenkin. Me vain jammailimme, koska kierrämme soittamassa niiiiiin paljon. – Kyllä, ehdottomasti. – Eri asia ovat ehkä ne teinit, jotka löysivät bändin vasta L’Enfant Sauvagen aikaan [2012]. Rakastan hänen työtään. Teimme tämän levyn hyvin yksinkertaisista lähtökohdista. Meillä on viisi albumia täynnä death metalia. Sitten hän jatkaa: – Niin se vaan ooonnn... Haluaisin jatkaa Magman sävellysteemoissa hetken, mutta puntaroin, kuinka paljon pikavartistani minun kannattaa tähän käyttää. Naurahdan, ja Joe kihertää takaisin selvästi tyytyväisenä itseensä. Mutta tosissaan, me muutumme. Vartissa. Teimme siis tällä levyllä tasan niin. Minäkin olen 39 veeee... Olen ensin tuottaja ja vasta sitten laulaja tai kitaristi, Joe toteaa vakavana. – Näistä lähtökohdista sitten syntyy albumi. Tunnen itseni melkein enemmän tuottajaksi kuin... Glass tykkää leikkiä toistolla ja yksinkertaisten melodisten teemojen varioinnilla. Eli kyllä sävellys taisi pyöriä tällä kertaa paljon kitaroiden ympärillä. Linjoille ilmestyy Gojiran kitaristi-laulaja Joe Duplantier. Joskus Mario soitti treeniksellä vain hi-hatia, kun me jammailimme kitaroilla. Ihan vain, koska halusi groovata enemmän. Ymmärrät kai. Nyt olemme vanhempia, elämässämme on muitakin asioita ja musiikkimme kehittyy sen mukana. Kun kokoonnumme treenikämpällä, haluamme vain rokata. Se on kuin hengittävä, elävä organismi. – Tämä levy on ehkä napakampi, koska halusimme napata itsemme kiinni. Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta minulle tuli Magmasta mieleen Glassin sävellystapa. Joe Duplantier pui, pohtii ja selvittää Magman riffit, Gojiran kehityksen bändinä, alkuräjähdyksen, vaihtoehtoiset todellisuudet, elämän ja kuoleman, eläinten oikeudet ja treeniksellä jammailun absoluuttisen vapauden. Minulle on varattu vartti aikaa minulle entuudestaan täysin tuntemattoman muusikon kanssa. Mutta jos he haluavat sitä, he voivat mennä ajassa taaksepäin. – Hyvältä, minusta se on hyvä juttu. Miltä tuntuu kuulla kehuja siitä, että tekee simppelimpää musiikkia. TÄHDENLENTO TEKSTI SALLA HARJULA KUVA TRAVIS SHINN 19. Mutta aina vähintään Mario ja minä. Ne nuoremmat kuuntelijat, jotka ovat pettyneitä Magmaan, voivat mennä takaisin näihin albumeihin ja kaivaa vähän syvemmälle ja löytää sieltä vaikka miten paljon deathiä. Sitä minäkin tykkään joskus tehdä kitarallani. Minulla oli tietty visio ja yritin toteuttaa sen. Rakastan sitä työtä, äänen tuottamista. – Tarvitsimme jotain muuta. Soitimme death metalia, kun olimme 15ja 19-vuotiaita. Kyllä, tunnen vähän hänen musiikkiaan. Magma on napakampi ja sen biisit tarttuvampia kuin Gojiralle on tyypillistä. Meillä on hetkiä, jolloin haluamme tehdä asiat vähän eri lailla. Tuotin sen itse. Jotain, jota olisi suoraan sanoen hauskempi soittaa. Se on kokeellista, jazzahtavaa, outoa, supermelodista ja tarjoaa... Lähtöasetelmat 5/5. – Philip Glass. Joskus mukana on vain Mario [Duplantier, Joen veli ja bändin rumpali] ja minä. Tuo on mahtava ajatus, vaikka en ole koskaan ajatellut niin enkä kuullut kenenkään mainitsevan Glassiä Gojiran yhteydessä. Huolellista amerikanenglantia puhuva ranskalainen pysähtyy efektin vuoksi ja toimittaa sitten vuosisadan sanaleikin. Tiedustelen, tunteeko Joe modernia klassista säveltäjää nimeltä Philip Glass. Koska halusimme tehdä niin. O len turhautunut ja ärsyyntynyt. Takerrun kuitenkin sivulauseeseen siellä välissä: ”...ja Mariokin on jo 35...” Tarkoittaako tämä, että Gojiran miehet alkavat käydä vanhoiksi. He ehkä toivoivat lisää death metalia. Tällä levyllä riffit ovat tärkeitä, kun taas aiempia tavaramerkkejä ovat olleet enemmänkin hiotut rytmikuviot. Tarvitsimme jotain tarttuvampaa ja napakampaa, juuri niin kuin sanoit. Emme yrittäneet olla mitään, mitä emme ole, vaan teimme vain omaa juttuamme. En edes ehdi kysäistä, mitä Joe ajattelee vertailusta, kun tähän asti ehdottoman kohtelias mutta pidättyvä mies kailottaa puhelimeen: – JOO!! Siistiä. – Jooooo... – Halusimme jäädä koukkuun omaan musiikkiimme. Mutta sehän on vain kiehtovaa. tiedäthän, elämyksiä. Kehittyä ikä kaikki Voisin tarttua äskeisessä moneenkin sävellystekniseen kulmaan. Vähemmän on enemmän Haastattelu alkaa tutulla kliseellä: uuden levyn julkaisu tuntuu Joesta ”hyvältä”. Tietenkään me emme mene niin pitkälle. Magma tuntuu myös kitaravetoisemmalta kuin Gojiran tyypillinen tuotanto. ...ehkä. Aloitamme siitä ja kehitämme sitten niitä juttuja, jotka herättävät huomiomme. Tällä albumilla tapahtui niin. – Rakastan tuottamista todella, joten tämä oli upea kokemus minulle. Tiedäthän
Bändi muutti joitakin vuosia sitten Ranskan maaseudulta New Yorkiin ja perusti sinne oman studion, jossa Joe pääsi suureksi ilokseen tuottamaan Magman. Se vain on tosiasia. Kyllä, sitä minun elämäni on. Tykkään siitä kapinasta, vaikkakin rauhanomaisella tavalla. Toteamus siitä, mitä olemme juuri nyt. Vai onko sillä ehkä joku syvällisempikin merkitys. ”Ehkä näkemämme maailma on oikeasti vähemmän todellinen kuin se, josta uneksimme öisin.” 20. Levyllä ei ole konseptia, se on enemmänkin... Jos joskus lakkaan, se tarkoittaa että olen kuollut. – Se, että otamme vasikan ja leikkaamme siltä pään poikki, ihan vain jotta voimme itse käyttää omien vauvojemme ruokkimiseksi maidon, joka oli tarkoitettu vasikalle... Mutta ei se sinänsä ole konsepti. Siitä on ollut lehdissäkin. Joe ottaa vaarin tilaisuudesta hehkuttaa Suomen hevikulttuuria, sitä, kuinka ”kaikki siellä ovat suorittaneet jonkinlaisen metalliyliopiston”, kuinka hienoa se on ja kuinka omituinen kieli meillä onkaan. On aika esittää viimeinen kysymys tälle hellyttävälle idealistille. – Kaikki nämä jutut ovat vahvasti ulospäin suuntautuneita – tähtiä kohti. – Ei se sitä ole, että me haluaisimme valittaa tai tuoda sitä esille. Äitini kuoli viime vuonna. Olen pahoillani äidistäsi. Rakastan New Yorkia. Niissä on myös menneisyyden ja tulevaisuuden pohdintaa. Tai liian vanha. – Sitä minä teen. Nämäkin teemat ovat läsnä Magmalla. kuin toteamus. Päätän pikakeskustelumme kiittämällä Gojiraa vielä tiukasta keikasta Helsingin Tuskassa. Mies epäröi ja miettii, mitä sanoa asiasta tuntemattomalle toimittajalle maailman toisella puolella. Ja teholypsämme tätä eläintä viisitoista kertaa rankemmin kuin sille on hyväksi. Se ei ole aggressiota, vaan täysin pasifistista ja hyvää. ”Paljon”. Oikeasti, voit tehdä mitä vain. Puhdasta hyvyyttä, ehkä... – Totta kai. Olen nyt ollut New Yorkissa kuusi vuotta ja rakastan sitä. Lopetin jo vuosia sitten kaikkien eläinperäisten tuotteiden kulutuksen. From Mars to Sirius -levyn teema oli matkamme avaruuden halki. Yritän jatkaa yhtäkkiä varsin kiinnostavaksi syvennyttä keskustelua jollakin tähdellisellä ajatuksella, mutta pr-mies ilmoittaa puheeni päälle, että aikaa on minuutti. Se on ajatusten ilmaisua ja yritystä herättää jotain sisällämme, jotta se vuorostaan resonoisi toisille ihmisille ja synnyttäisi tietyn fiiliksen. – Niin, no. Ajattelen paljon äärettömyyden konseptia ja mitä se tarkoittaa. Ukkospilvi oman pääni päältä on hälvennyt johonkin toiseen ulottuvuuteen. – The Shooting Star [levyn avausbiisi] on runo. En tiedä. Se on elämää. Eikä se ole mitätön juttu. Vihdoin oli oikea aika tehdä se. Sehän tarkoittaa, että jossain on oltava toinen ulottuvuus, jossa ei ole aikaa eikä avaruutta. Sanoituksista suuri osa liittyy... Ja enemmän eläinten oikeuksiin suuntautunutta. Se oli enemmän oman hetkensä tuotos. Täynnä sisäisiä ajatuksia ja outoja tunteita. Miksi siis tämä repäisy. Koska olen nyt joutunut puhumaan siitä paljon. Rock’n’rollin ideologia Kaikki tämä filosofointi herättää kysymyksen, miksi Joe tekee musiikkia. Sitä minä teen koko ajan: ihmettelen asioita. Se on menemistä jonnekin, jossa on täydellinen vapaus. Tulos siitä, miltä minusta tuntui siinä hetkessä. Se tuntui oikealta silloin. Ja olen edelleen! Joe pysähtyy hetkeksi, mutta vain hetkeksi, ja päättää sitten jatkaa filosofiansa puimista. Tai jos miettii alkuräjähdystä, jolloin aika ja avaruus syntyivät. Se on ehkä vähemmän, miten sen sanoisi, tähtiin suuntautunutta. Ihmisoikeuksiin myös. Meidän aaltopituutemme on enemmän rockahtava, progehtavan metallinen. Se on suuri, se on valtava juttu. Se on jännittävää ja rakastan sitä. Vielä kymmenen vuotta sitten Gojiran miehet eivät edes puhuneet kunnolla englantia. Ajatteletko edelleen näitä asioita. Gojira on tehnyt aiemmin mielellään konseptilevyjä, joissa pohditaan suuria kysymyksiä ihmisyydestä, inhimillisyydestä ja siitä, miksi olemme täällä. Se on tutkimusmatka. Sitä samaa, mitä kaikki hevibändit kohteliaasti selittävät Suomesta. – Niin, ehkä se on vähän kumpaakin. – Olen aina halunnut muuttaa New Yorkiin, pikkulapsesta asti. Rockin energia, se on kapinoimista. – Sanoitukseni siis nousivat kaikesta siitä, mitä mielessäni ja sielussani pyöri siihen aikaan. Se on paikka, jossa maailma tapaa. Joka tapauksessa, silloin minussa on jotain vialla. Toisaalta rockissa on kyse kapinasta. – Esimerkiksi toisia todellisuuksia, tiedätkö. Se tapahtui samaan aikaan, kun sävelsimme ja äänitimme. – Musiikki on minulle siis kumpaakin. Ne kumpuavat äitini kuolemasta. – Hyvä. Ja toisaalta sisäistä maailmaamme kohti. Se on täynnä cooleja aatteita ja liikkeitä ja ajatuksia ja lainsuojattomia ja muuta siistiä shittiä. Asioiden ihmettelyä! Keski-ikäistyvä rokkari hymähtää itselleen. – Tällainen minä vain olen aina ollut. Äänensävy puhelimen toisessa päässä kuulostaa siltä, että tällä kertaa esiintyvän taiteilijan perustyökalupakkiin kuuluvaa latteutta ihan oikeasti tarkoitetaan. Menikö se oikein. Meni. Mietin paljon myös mahdollisia toisia ulottuvuuksia, monia vaihtoehtoisia todellisuuksia. Ehkä näkemämme maailma on oikeasti vähemmän todellinen kuin se, josta uneksimme öisin. En ole ehtinyt kysellä Gojiran nykytilanteesta vielä mitään. Ihan vain siksi, että se on kivaa. – New York on täynnä erilaisia vaikutteita, ja vegaaniruoan suhteenhan tämä on paratiisi. Se on upeaa. Ihmeellinen, hetkellinen elämä Kun siirrymme puhumaan Magman sanoituksista, varovainen ranskalainen on selvästi pehmennyt ja juttelee vapaammin. Ja tuskaa. Kun teet biisiä, voit mennä ihan mihin vain. – Magmalla ei oikeastaan ole konseptia. Ainoat sanat, joihin Joe kielellämme pystyy, eivät varsinaisesti yllätä: – ”Kiitos”. – Se tuntuu minusta itse asiassa oudolta, jotenkin. Niistä syntyi muutama runo. – Eli jollain tavalla musiikki on myös poliittinen asia. Joe naurahtaa kiusaantuneena. – Ehkä olen nykyään enemmän vihainen siitä, miten kohtelemme eläimiä. Ensimmäisellä levyllämme Terra Incognitalla taas pohdittiin tutkimatonta mannerta tässä maailmassa, joka vasta odottaa löytymistään. Se on tosi kivaa! Pelkkä ajatus kitaran nostamisesta olalle ja jammailemisesta parin ystävän kanssa samassa huoneessa on ihana. – Kyllä. ”Kiitos”. Mutta kyllä, siinä on vähän samaa filosofiaa kuin Glassillä. Se ahdistaa minua, ymmärräthän. – Nykyään tämä aihe vaivaa minua enemmän. Se on minulle suuri huolenaihe ja ajattelen sitä lähes joka päivä