6/2024 I HINTA 12,90 €. ELÄMÄ ON RASKASTA. 5/2024 I HINTA 12,90 € ELÄMÄ ON RASKASTA
LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 13.7.2024 // COOLHEAD BREW // VIIKKI, HELLSINKI
18 +
OSTA LIPPUSI AJOISSA! LIPUT VIEDÄÄN KÄSISTÄ.
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Dra ug nim , Lim bo nic Art , Ne aer a, Bla zin g Ete rni ty, An ge l Sw ord 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Po we rw olf 02 2 Oc top loi d 02 6 Cr ow nsh ift 02 8 Alc est 03 2 Ta rot 04 2 Pö lky llä : Pe r ”He llbu tch er” Gu sta vss on 04 6 Sa lam yh kä : Sto ne ga rd Arr ow s (20 05 ) 04 7 Arv iot , pä äo sas sa Sea r Blis s 06 4 De mo t, pä äo sas sa Th e Div erg en t 06 6 Ku ud es pii ri: Su bb arie n pa luu 032 018 02 2 042 02 8 TI M O IS O AH O PÄ IV I LE IN O AN D Y JU LIA SO IL E SI IR TO LA VD PI C TU R ES
L I V E A T T AVA ST I A @ R E I G N I N G P H O E N I X M U S I C O F F I C I A L @ R E I G N I N G _ P H O E N I X _ M U S I C @ R _ P _ M
Eivät oikein kenenkään muun asiat kiinnostele, hyvä kun omatkaan. VIIME aikoina olen jaksanut selata sosiaalista mediaa tavallistakin vähemmän. Vaan kun vaikkapa syöminen ja/tai ambientja dub-musan parissa säätäminen kiinnostaa enemmän. Ehkä lähtisi jos jaksaisi treenata. Sen katsomisen jälkeen some vaikutti taas hetken paremmalta paikalta. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Timo Isoaho KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 1796-7600 24. Alkuperäinen ja perin legendaarinen Napalm Death -rumpali julkaisee toki hänkin kuvia hampurilaisista ja milloin mistäkin jonninjoutavasta. vuosikerta Numero 225 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Nakatkaahan Mangustille peukku, vai mitä sydämiä ne nyt ovatkaan. 28.6.) CAVALERA Schizophrenia 7. Mangusti paukuttaa CAMERATA MEDIOLANENSE Atalanta Fugiens LUCIDITY Escherian BETH GIBBONS Lives Outgrown TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT NAPALM DEATH From Enslavement to Obliteration SEAR BLISS Heavenly Down (ilm. Pienen setin bassorumpu luistelee pitkin lattiaa, koska mitäpä väliä. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Siinä missä vastaavilla yleensä esitellään taitoja ja vilautellaan samalla endorsement-välineitä, Harris, 56, paiskoo varastossaan parikymmentä sekuntia huoletonta d-beatiä ennen päiväduunia tai viikonlopun ratoksi. Yksi poikkeus säännössä kuitenkin on: olen käynyt tsekkaamassa tasaisin väliajoin, mitä Mick Harrisille kuuluu. Yhden videon saatteeksi Harris myöntää muina blastbeatin ja grindin keksijöinä, ettei ole enää soittokunnossa eikä oikein lähde. Kirjoitushetkellä Harrisin – tai Mickey Mongoosen, joksi hän itseään videoillaan kutsuu – viimeisin soittopätkä on saatettu sanoin ”Sunday DBeat before Mrs Goose Chicken spinach potato balti”. Samalla mies kuitenkin tarjoilee internetin parhaat soittovideot
Kappalejärjestystä olisi ehkä voinut miettiä enemmän ja panna alkuun enemmän hidasta. Tyyli ehti hieman muuttua, mutta tässä tapauksessa en voi olla siitä pahoillani. Se ennakoi ja inspiroi tyyliä. Kantaako Verum Malum jonkinlaisen sanoituksellisen teeman. Se on aika paljon aggressiivisempi kuin aiemmat levyt, kuitenkaan vanhan tutun tuntua menettämättä. Aloititte viime vuosituhannen puolella. Tavallaan koin jo aiemmin, että en vain saa tehtyä samanlaista syntikkavetoista levyä kuin edellisillä kerroilla. – Teemaa ei mietitty, vaan musiikin raaempi armottomuus ja viime vuosien tapahtumat saivat toimia inspiraationa, pääosasta lyriikoita vastaava laulaja Chimedra kertoo. Heikomman albumin olisi varmasti saanut aikaan nopeasti, mutta hyvää kannattaa odottaa. En tosin uskaltanut ajatella 1990-luvullakaan, että tästä tulisi ammatti. Inhimillisyyden naamiot on riisuttu ja matka perheenisästä pedoksi on vain askel vallihaudan ylitse. On parempi, että musiikki on rakas harrastus kuin että olisin sen orja. Myös uutta levyä tarjottiin heille, mutta koska meille ei vastattu moneen viikkoon ja saimme harkittavaksi hyvän sopimuksen Naturmachtilta, homma ratkesi itsestään. – Kyllä. Toisen levyn jälkeen vaikutti siltä, että firman portfoliota haluttiin viedä eri suuntaan, kiitos sen ajan yleisen ilmiön eli yleisesti laskevien levymyyntien, ja esoteeriset pikkubändit vaihdettiin valtavirtaisempiin, Morior palaa ääneen. Albumilla on myös pari hitaampaa tai suorastaan hidasta biisiä, jotka tasapainottavat kokonaisuutta. Verum Malum on tähän asti rankinta Draugnimia. Se vie paljon aikaa ja syö luovuutta ja jaksamista. Sittemmin koko musiikkiteollisuus on joutunut valtavaan murrokseen, jota ei olisi osannut ennakoida, Morior toteaa. – Odotukset olivat hiukan erilaisia, kun aloin tehdä musiikkia teini-ikäisenä. – Aloin tehdä levyä pariin kertaan uusiksi, ja vasta kolmannella yrityksellä materiaali alkoi olla mielestäni tarpeeksi hyvää. Käytännössä julkaiseminen pienempien firmojen kautta merkitsee pienempää budjettia – jos sellaista on lainkaan –, pienempiä painoksia, formaateista tinkimistä ja niin edelleen. – Mitä pitemmälle levynteko eteni, sitä lohduttomammaksi ja epäinhimillisemmiksi kappaleet kävivät. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN UUSI albuminne Verum Malum syntyi kaiketi hieman tilkkutäkkimäisesti. Aiempi kansantaruston ja mytologian käyttö on saanut antaa tilaa pahuuden ja eläimellisyyden peilaukselle eri aikakausien ja näkökantojen kautta. Miltä matkanne näyttää taaksepäin katsottuna. Mukaan päätyivät lähinnä kitaravetoiset jutut syntikkavetoisten jäätyä enemmän varastoon. – Kolmatta kaupiteltiin eri suuntiin, kunnes päädyimme Debemur Mortille. Ne edustivat vähän turhan paljon vanhaa aikaa, enkä innostunut niistä. Eeppistä black metalia esittävä Draugnim on ruuvannut tyyliään entistä kireämmäksi. Millainen merkitys tällä on. – Lifescorn oli muistaakseni ensimmäinen tehty kappale. Fyysisiä levyjä myydään aina vain vähemmän, joten nykyajalla on paljon vaikutusta. Olen vain nauttinut musiikin tekemisestä. Varastoon jäi useampikin hitaampi ja melodisempi aihio. Lähes jokainen albuminne on ilmestynyt eri levy-yhtiön kautta. Pysytkö allekirjoittamaan tämän. – Se oli turhankin pitkä prosessi, mutta joskus hyviä ideoita joutuu odottamaan kauemmin kuin haluaisi, kitaristi-kosketinsoittaja Morior myöntää. Pidän sitä isona syynä siihen, että levymme ilmestyvät harvakseltaan. – Kaksi ensimmäistä tuli saman yhtiön eli Spinefarmin kautta. Albumin itäminen taisi olla melkoinen prosessi. – On harmillista, että levymyynnillä ei voi elättää itseään eikä voi keskittyä musiikin tekemiseen, vaan on käytävä töissä. Ra(s)kas harrastus 8
En pidä enää In Abhorrence Dementian ja Epitome of Illusionsin tuotannoista, vaan homma vaatii erilaista lähestymistapaa. – Alkuun vain leikin Drumkit from Hell -ohjelmalla ja tapoin aikaa, mutta opin samalla paljon. – Tuntuu, että missioni on luoda jotain musiikkiin liittyvää. – On myös hankala päättää, pitääkö musiikistamme, koska käytämme konerumpuja. Suuri porukka ei pidä ”thrashimmästä” kamastamme, ja toinen ei välitä sinfonisista jutuista. – Meistä ei pitänyt koskaan tulla livebändiä, vaikka soitimmekin muutamia keikkoja Emperorin, Morbid Angelin ja Impaled Nazarenen kanssa – vain muutamia mainitakseni. Daemonin mukaan Limbonic Artin peruspalikat ovat edelleen samat. Suuri osa palvoo vanhoja levyjä ja hieman pienempi viimeisimpiä. 9. Nukuin autossani jäätävissä lämpötiloissa. Koska emme saaneet vastausta, päätimme jatkaa konerumpujen kanssa. – Aivan alussa etsimme oikeaa rumpalia ja lähetimme jopa kirjeen Mayhemin Hellhammerille, josko hän olisi kiinnostunut. Olet pyörittänyt Limbonic Artia jo pitkään yksin. Vuosien taistelu vakavien terveysongelmien ja kirjoituskammon kanssa johti siihen, että lopulta istuin alas ja palaset loksahtivat yhteen. – Ad Astra et Abyssos oli ensimmäinen albumille kirjoittamani biisi, ja myönnän, että siinä on viitteitä 90-luvun alusta, kaikesta bändissä vastaava Daemon myöntää. – Prioriteettini ovat kuitenkin muuttuneet. Pitääkö tämä paikkansa. Ymmärrän, että fanit ovat jakautuneet kahteen ryhmään – tai kolmeen, jos vihaajat lasketaan. Onko sinulla ajatuksia muiden jäsenten värväämisestä. Haluan kehittyä artistina enkä jämähtää johonkin Moon in the Scorpioon – vaikka se onkin loistava levy. Minulla ei ole kiirettä luoda uutta musiikkia, mutta toivottavasti helvetillä on suunnitelma varalleni ja löydän vielä innon tehdä uusia sävellyksiä. Olen käyttänyt alkoholia ja huumeita, jotka ovat avanneet mieleni portteja, ja olen löytänyt usein inspiraation vaellellessani muinaisissa metsissä. Kun ryhdyin kirjoittamaan kappaleita, koin että haastan itseni kirjoittamalla sinfonioita kitaralla, bassolla ja erilaisilla lauluilla. Koetko Opus Daemoniacalin jonkinlaisena mestariteoksenasi. Koska tämä on studioprojekti, voin tehdä kaiken itsekseni. Yhden miehen taistelu UUSI kiekko Opus Daemoniacal viittaa osin 1990-luvun materiaaliin. – Teen yhä musiikkia kuten aina, mutta paremmin julkaisu julkaisulta. Polttelin prosessin aikana paljon pilveä, mikä stabilisoi aivoni ja loi oikean tunnelman metsissä meditointiin. Vuosien mittaan väsyin työskentelemään koskettimilla, ja on paljon bändejä, jotka tekevät sellaista musiikkia. Mistä kaivat intoa uuden musiikin luomiseen. – Ei oikeastaan. Olen äärimmäisen ylpeä lopputuloksesta. Lopulta on mahdotonta miellyttää kaikkia, ja teenkin vain musiikkia, josta olen itse ylpeä. Sain koko ajan uusia ideoita, ja jutut rupesivat kuulostamaan niin hyviltä, että sain uskoa luoda vielä yhden albumin. Perustit Limbonic Artin yli 30 vuotta sitten. – Levyltä löytyy riffejä, jotka muistuttavat vanhasta, mutta niistä on riisuttu kaikki koskettimet. Löytyykö bändiltäsi levy, joka on saanut mielestäsi liian vähän huomiota. Valitettavasti kärsin pahoista terveysongelmista, etenkin vuonna 2010 sattuneen auto-onnettomuuden jälkeen, joka lähes tappoi minut. – Ehdottomasti. En näemmä tule oikein toimeen muiden ihmisten kanssa, joten kun potkin Morfeusin bändistä, päätin jatkaa touhua yksin loppuun asti. Homma ei ollut helppoa ennen kuin pakkasin kimpsuni ja muutin nauhoitusvehkeiden kanssa kahdeksi kuukaudeksi kaverini treenikämpälle. Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta, koska olimme vain kaksi jätkää lavalla taustanauhojen kanssa. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ SE A N FU LT O N Verkkaiseen tahtiin levyjä julkaiseva norjalaisakti Limbonic Art vakuuttaa uuden albumin olevan todellinen mestariteoksensa. Tuotantopuoli on tärkeä, ja se on ollut jatkuvaa oppimista
Siihen levy-yhtiö ei voi vaikuttaa millään tavoin. – Minusta tuntuu, että olemme pudonneet hieman kelkasta, koska kaikki tapahtuu nyt netissä. Uudella All Is Dust -albumilla on vastoin otsikkoaan myös useita positiivisia tekstejä, kuten Pacifier ja Render Fear Powerless. Mutta kuten sanonta kuuluu: ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. 10. En halua postailla juttuja joka päivä, mutta pelkäänpä, että niin täytyisi tehdä. Ymmärrän, että ihmiset ajattelivat meidän palanneen vain rahan takia, mikä ei ole totta. Kuinka se onnistui. Tuollaisia kommentteja on mukava kuulla, mutta ne saavat myös tuntemaan itseni hyvin vanhaksi, hah hah. – Olemme saaneet vuosien mittaan tarjouksia, mutta tiedämme, mitä Metal Bladen tyypeillä on meille annettavanaan. – Tämä on tietysti paras ja brutaalein levymme koskaan, laulaja Benjamin Hilleke nauraa. Asiat eivät ole sujuneet aina kovin ruusuisesti, ja niinä hetkinä olemme miettineet, että olisi parempi vaihtaa lafkaa... SYTYKKEITÄ Kaksi vuosikymmentä metalcorea myllyttänyt saksalaisbändi Neaera on huomannut ikääntyneensä. Onko tällä virstanpylväällä mitään merkitystä teille. Bändi piti pienen tauon vuosien 2015–18 välillä ja on ollut paluunsa jälkeen hyvässä iskussa. Ensimmäisistä treeneistä ja ekasta keikasta ei yksinkertaisesti voi olla kahta vuosikymmentä, hah hah. Kuulen usein, että ihmiset löytävät levyltä vanhan tyylimme, mutta ilman, että kuulostaisimme vanhanaikaiselta tai nuhjuiselta. Onko Neaeran sanoituksellinen pohja säilynyt samana. Ostin viimeisimmillä tuloillamme käytetyn polkupyörän, hah hah. On ollut kuitenkin mukava huomata, että someseuraajat ja klikkaukset eivät automaattisesti vertaudu keikkayleisöön ja levymyyntiin. Neaera perustettiin 20 vuotta sitten. Onko teillä ollut koskaan aikeita kokeilla muita lafkoja. Se teki minut äärimmäisen ylpeäksi: 20 vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että voisimme joskus toimia jonkun musiikillisena vaikuttajana. – Vakavasti puhuen olemme todella iloisia saamastamme palautteesta. Emme ole koskaan olleet kovin kiintyneitä sosiaaliseen mediaan. – Kuulostan nyt aivan isoisältäni: ”Mihin aika on kulunut?” Se tuntuu lähinnä pelottavalta. Meillä oli äskettäin fanitapaaminen, ja oli siistiä huomata, että mukana oli vanhempia lastensa kanssa ja porukka kertoi meidän toimineen inspiraationa heidän yhtyeilleen. Oliko hajoaminen lopulta vain hyväksi. – Aiemmilla levyillämme olemme kirjoittaneet ainoastaan yhteiskuntakriittisiä sanoituksia, mutta nyt liikumme hieman henkilökohtaisemmassa maailmassa. Jokainen kahdeksasta levystänne on ilmestynyt arvostetun Metal Blade -levy-yhtiön kautta. – Tauko teki meille henkilökohtaisesti ja musiikillisesti ehdottomasti hyvää, mutta toisaalta se teki meistä hieman vähemmän uskottavia. Takaisin alkuun PYRKIMYKSENÄNNE oli palata uudella albumilla yhtyeen alkuaikoihin. Ja jos bändi on ihmisten mielestä paska, se on täysin sen musiikista kiinni. – Kun kuulin ennen bändien tehneen musiikkia näinkin kauan, en voinut uskoa sitä, mutta nyt olemme yksi niistä yhtyeistä
Arviot ovat olleet aivan loistavia, joten toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Minkälaista positiivisuutta haluatte välittää. Ehkä näin tapahtuu ikääntymisen myötä. Paluualbuminne on otettu hyvin vastaan, mistä kertovat useat kiittävät arvostelut. – Se oli meille kaikille tyydyttävä ja mukava prosessi, laulaja Peter Mesnickow vakuuttaa. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ M A IK E N K IL D E G A A R D Tanskan death doom -ylpeys Blazing Eternity teki yllättävän paluun. Ensiksi menehtyi vaimoni 18 vuoden ajalta, Lilja, ja sitten kosketinsoittajamme Jens [Hansen]. – Otsikolla ei ole tekemistä comebackimme kanssa, vaan pikemminkin se kuvaa läheisten menettämistä. – Emme kertoneet juurikaan tekevämme uutta levyä, vaan päätimme jättää tiedotteet julkaisuun. Nyt synkkyyden seassa on hiven toivoa. Kuinka näette genren kehittymisen tähän päivään tultaessa. Onko mielenkiinto teitä kohtaan tullut yllätyksenä. Uuden albumin valmistelun aikaan olimme 43–44, joten kokemus oli siltäkin kannalta uusi. Musiikkinne on synkkää lanausta, mutta mukana on myös ripaus toivoa. – Kun kirjoitimme ensimmäisiä levyjämme, olimme 20–25-vuotiaita. Ennen myös kirjoitimme kaikki kappaleet yhdessä treenikämpällä. Kuinka uuden materiaalin kirjoittaminen sujui. – Elämäni muuttaneet kaksi albumia ovat My Dying Briden Turn Loose the Swans ja Katatonian Dance of December Souls – molemmat vuodelta 1993. Musiikkimme on kauttaaltaan melankolista ja synkkää, mutta jotenkin kaiken taustalla on anteeksiantoa ja toiveikkuutta. Enää meillä ei ollut egokeskeisiä riitoja tai typeriä keskusteluja. Suomesta tuli ylivertaista tavaraa kuten Skepticism, Shape of Despair, Thergothon, Unholy, Rapture ja niin edelleen. – Olimme huomanneet, että pieni porukka seurasi meitä edelleen, etenkin kun soitimme neljä ”paluukeikkaa” vuosina 2011–12, mutta olimme todella skeptisiä sen suhteen, kiinnostaako bändi ketään tänä päivänä. Nyt jaoimme tiedostoja puolin ja toisin, vietimme paljon aikaa Pro Toolsin ääressä. – Monessa todella pimeässä paikassa siintää valo ja toivo. Valoa kohti A CERTAIN End of Everything on ensimmäinen levynne yli 20 vuoteen. – Genressä tehdään yhä hienoja levyjä, mutta jotenkin sitä vain tulee palattua vanhoihin klassikoihin. On mielenkiintoista kutsua paluualbumia A Certain End of Everythingiksi. Menneisyydessä edustimme pelkkää kuolemaa ja masennusta, mutta tällä kertaa asia on hieman toisin. Palaute ja kiinnostus on ollut ylitsevuotavaa ja yllättävää. Pakko mainita myös yksi parhaista ja aliarvostetuimmista albumeista koskaan, This Empty Flow’n Magenta Skycode. Mistä nimi tulee. Rakkaansa menettäminen saa ajattelemaan, että se on todellakin kaiken loppu... Olitte kehissä jo death doom -skenen kulta-aikaan 1990-luvun alussa. En unohda koskaan ensimmäistä kertaa, kun kuulin ne! Mielestäni parhaat ja vaikutusvaltaisimmat julkaisut tehtiin siis yli 30 vuotta sitten, mutta ulos tulee yhä hyviä ja vahvoja levyjä.
– Tarinoita siitä kuvitteellisesta maailmasta, jonne Angel Swordin biisit sijoittuvat, ja tietysti muistuttaa tänä sieluttomuuden, massatuotannon ja tekoälyn aikakautena, että vain muinaiset jumalat ovat ikuisia. Uusi levy on tähän saakka nopeinta tavaraanne, vaikka mistään kaahauksesta on turha puhua. Oliko World Fighter teille sitä. – Usein tuo viittaa kai inspiraation loppumiseen ja ehkä myös aikataulupaineisiin, kitaristi-laulaja Jerry Razors tuumailee. Kuvastaako tämä jonkinlaista uutta suuntaa musiikissanne. Ozin Turn the Cross Upside Down on ehkä maailman hevimetallein biisi, joka inspiroi aina, samoin Ironcrossin Fight for the Strangers. Nyt bändin musiikista löytyy aiempaa enemmän vääntöä ja kierroksia. Maailmansoturi on jo saanut kuoliniskunsa, mutta on viimeiseen hengenvetoon taisteleva menneen maailman pelastaja. – Meillä oli melkein viisi vuotta levyjen välissä, siis runsaasti aikaa tehdä biisejä ja hinkata yksityiskohtia, eli siinä mielessä se ei ollut vaikea. Seuraavalla albumilla saattaa olla taas uudet kuviot. Biisiideoita riittää kyllä, mutta jokainen levy on omalla tavallaan tuskallinen ja vaivalloinen prosessi, varsinkin kun kaiken tekee itse. – Esimerkiksi Tarot, Loud Crowd, Riff Raff, Kassu Halonen ja Stud ovat kovia. Menojalka vipattaa kuitenkin siihen malliin, että muutos edeltävään on huomattavissa. Minkälaisesta taistelijasta tässä puhutaan. Toki uuden levyn Powerglovesingleltä tuttu nopea, punkhenkinen poljento on ollut osa Angel Swordia alusta asti. – Se on viittaus liekehtivään planeettaan, jolla on käynnissä kaikkien sota kaikkia vastaan. Mitä haluatte pohjimmiltaan musiikillanne kertoa. Tästä levystä vain haluttiin tehdä tarkoituksella edellistä [Neon City, 2019] nopeampi ja aggressiivisempi. Real heavy metal never dies! 12. World Fighter on aika korkealentoinen ja tulkinnanvarainen otsikko. Musiikkinne pohjana toimivat NWOBHM ja muinainen jenkkihevi, joskaan vaikutteet eivät jää täysin näiden kahden genren varaan. – Aika korkealle, kyllähän täällä on tehty kovaa tavaraa, Razors vakuuttaa. Oikea hevi ei kuole MONESTI puhutaan vaikeasta kolmannesta levystä, mihin myös vuonna 2010 syntynyt bändinne on takuulla törmännyt. SYTYKKEITÄ A N D I B A LO G H Kotimainen Angel Sword heiluttelee traditionaalisen heavy metalin miekkaa. Kuinka korkealle arvostatte kotimaisen heavyn ja hard rockin pioneerit. – Ei välttämättä
Nothing is left to chance, and everything is refined down to the smallest detail, and this without sacrificing the bands unmistakable raw sound. Oikea hevi ei kuole STILLBORN NETHERWORLDS Following the monumental success of their previous album ”Nocturnals,” Swedish metal sensation Stillborn returns with an even darker opus, ”Netherworlds.” Paying homage to their cult classic ”Necrospirituals” while carving out new realms of sonic exploration. BLACK LODGE RECORDS THERMALITY THE FINAL HOURS Third release from the rising stars of melodic death metal, Thermality. Translating to ”Before Christ”. PEACEVILLE RECORDS REMEDY PLEASURE BEATS THE PAIN Remedy, a dynamic and cutting-edge melodic rock metal band originating from the heart of Stockholm, the second album Pleasure Beats the Pain, a huge sound journey between catchy melodies, powerful riffs, huge sound and mesmerizing guitar solos. A must for fans of In Flames, Children of Bodom, Amon Amarth, and Arch Enemy. ESCAPE MUSIC WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. A must for fans of blackened metal with a craze for folk music. There is no doubt that Wormwood musically has taken another big step forward, both in terms of songwriting and performance. SEASON OF MIST DARKTHRONE IT BECKONS US ALL Seeing the longstanding duo of Fenriz & Nocturno Culto uniting once more, ’’It Beckons Us All’’ follows on the heels of 2022’’s revered ’’Astral Fortress’’ album, with what could be considered an even more refined, challenging & diverse set of timeless metal anthems from the uncompromising trailblazers. BLACK LODGE RECORDS WORMWOOD THE STAR Wormwood returns with the follow up to it´s highly praised predecessors ”Nattarvet” and ”Arkivet”. BLACK LODGE RECORDS ROTTING CHRIST PRO XRISTOU The Greek metal legends present their 14th studio album: ”Pro Xristou”. By far Heavier than its predecessor without losing the primeval melodies. It embodies the essence of traditional, swedish melodic death metal. Dive deep into the legacies of figures like Flavius Claudius Julianus and Nordic mythological kings. To be released in August 2024. This album is a fervent tribute to the last Pagan kings who stood resilient against the Christian tide, safeguarding ancient values and knowledge. The album is a testament to the band’’s dedication to their craft
Valtavan määrän juuri niitä ”itsestäänselvyyksiä”. Mitä leväperäisemmin festivaalin järjestävä taho asiat hoitaa, sitä kovemmille työntekijät joutuvat. Onneksi meillä on pitkä rivi perinteikkäitä, vuosikymmenestä toiseen laadukkaasti järjestettyjä festivaaleja. Esiintymään oli buukattu muun muassa Mokoma. Suosikaa niitä, rakkaat ihmiset. Viime vuosina Suomen festarikentällä on kiehunut ja kuohunut. Mistäs täältä saisi kahvia ITSESTÄÄNSELVYYKSIIN ei kiinnitä huomiota, ennen kuin ne prakaavat. Onko tapahtumassa henkeä, siis historiaa, tunnetta, jonkinlaista syvää kokonaisnäkemystä. Kysymys muistutti minua siitä, että tämäkin asia olisi pitänyt osata ottaa huomioon. Päässäni oli miljoona hoitamatonta asiaa, ja pelkäsin, että koko tapahtumasta tulee katastrofi. On aina hieno hetki, kun PA:sta soi Chris Jonesin No Sanctuary Here tai Toton I Will Remember. Kun saavun festareilla lavan taakse vaikkapa bändin teknikon roolissa, fiiliksen aistimiseen kuluu noin minuutti. Aikoinani olin töissä tuottajana keskikokoisella festarilla. Ensimmäisenä tulevat mieleen lavat ja esiintyjät, mutta jo ennen niitä tarvitaan alue ja infrastruktuuri työntekijöineen, työkoneineen, ruokahuoltoineen, sähköineen ja niin edelleen. INFERNO-KOLUMNI VILHO RAJALA Tapahtuma-alan työntekijöiden hyvinvoinnista on puhuttu alan seminaareissa paljon, ja hyvä että puhutaan. Se voi syntyä tuurilla muutenkin – tästäkin on esimerkkejä viime vuosilta –, mutta laadukas tekeminen on varmin ja suositeltavin keino. Sittemmin olen ollut festareilla töissä eri rooleissa – tuottajana, apukätenä, merkkarimyyjänä ja bändien teknikkona sekä tietenkin soittajana. Juontikelpoista kahvia ei varmasti ollut siinä vaiheessa koko alueella. Valtava määrä kommunikaatiota tekniikan, keikkamyyjien ja artistien suuntaan. M A R K U S P A A JA LA 14. Ensimmäinen ja kaikkein tärkein asia festareilla on fiilis. Minä en jäänyt siihen työhön, enkä ole sen jälkeen kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä. Onnistuneen tapahtuman järjestäminen on kuitenkin niin valtava ponnistus, että se harvoin onnistuu keltanokalta. Kahvikysymys tuntui kaiken sen rinnalla mitättömältä. Vielä vähemmän se onnistuu sellaiselta, joka ei välitä muusta kuin lippuja viinanmyyntituloista. Kiersin joskus kaikki Suomen relevantit festarit monena vuonna niin yleisön edustajana kuin toimittajana. Kaikille tämän kesän festarien työntekijöille kaikissa mahdollisissa rooleissa haluan sanoa yhden sanan: KIITOS. Aina kyse ei ole siitä, ettei kiinnosta. Mitä kaikkea vaatii onnistuneen festivaalin järjestäminen. Näiden festareiden tekijät ajattelevat jatkuvuutta eli teidän parastanne. Logistiikkaa, ajo-ohjeita, raidereita, aikatauluja, säätöä, vaatimuksia, pyyntöjä, majoitusta, muutoksia. Toivottaako joku tervetulleeksi, ovatko suut hymyssä vai otsat rypyssä. Suomessa on käynyt ihan hiljattain niinkin, että kansainvälinen esiintyjä on kieltäytynyt esiintymästä häntä varten kyhätyllä lavalla. Näkyykö ketään missään, millainen on ihmisten ja rakenteiden yleisilme. Se on painajainen, josta järjestäjä voi syyttää vain itseään. Olin kokematon, festivaaliorganisaatio oli kaoottinen ja kuukausien stressi oli tehnyt minusta ihmisraunion. Mutta kaikki voi mennä pieleen viime hetkeen saakka. Esiintyjänä tiedän, että kahvi heti saapuessa on paljon isompi asia kuin voisi kuvitella. Marko Annala kysyi minulta ensimmäisenä, mistäs täältä saisi kahvia. Hyvän fiiliksen voi varmistaa tekemällä asiat laadukkaasti. En muista, miten järjestin asian, mutta Annala sai kahvinsa ja tapahtuma meni muutenkin läpi. Kaikki tämä siis ennen kuin ensimmäistäkään kaljatelttaa, ruoanmyyntikojua tai vesipistettä on pystytetty. Mokoma oli ensimmäinen esiintyjä, joka saapui paikalle. Puolisoni puhuu ”hengestä”. Mitä festivaalin järjestäminen sitten vaatii. Ja sitten kun tehdään huonoilla syömisillä ja yöunilla stressaantuneena 20-tuntisia päiviä, homma ei välttämättä suju kuin rasvattu. Joskus ei vain ehdi, osaa tai pysty, kun ei ole resursseja. On toki mahtavaa, että uusia uria avataan ja tapahtumia järjestetään tuoreella otteella
Mistäs täältä saisi kahvia
ÖRKIN KOKATESSA SOI: Metallica – Metal Militia (1983) ”Biisi, joka kolahtaa ihan minkä tahansa asian kanssa, kuten oikeastaan kaikenlainen muukin vanhan liiton rässinräime.” Örkin vegaaninen tuliliemi Kesällä ei tarvitse pelkästään grillata. Lientä pystyisi helposti tulistamaan lisäämällä chiliä, mutta olen todennut, että tämä yhdistelmä on se toimivin. Itämaisuuden kovimman ytimen pyhä kolminaisuus kookoskerma-inkivääri-chili tekee tästäkin sopasta maistuvaa. 5. 4. Anna kiehahtaa. Ja sellainenhan Örkin tuliliemi käytännössä onkin, pienellä twistillä varustettuna. Pitää olla särmää ja jälkimakua, mutta ei tarvitse hienostella tai varsinkaan elvistellä. Lisää kasvisliemi ja kaffirlimetinlehdet. Jää kivasti kutkuttelemaan ja erottaa vielä eri maut hyvin. Lisää pilkotut kasvikset ja keitä noin 15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää hienonnetut inkivääri, valkosipuli ja chili ja kuullota hetki tofujen kanssa. Örkin luonnehdinta: ”Yksinkertainen ja tulinen keitto, eli vähän kuin mun musamakukin. Jos rässimuusikon teostot jäivät vähääkin vähemmiksi, tästä saa helposti köyhemmän muusikon version vaihtamalla arvokkaammat vihannekset pois.” Megan tuomio: ”Monet inhoavat kesäkeittoa, minä en. 16. 2. Lisää mausteet ja kuullota hetki. Lisää kookoskerma ja kuumenna. Bonusta ruoka saa helppoudestaan ja nopeudestaan, sillä kuka nyt jaksaisi pitkään kuumassa kyökissä suvena kokkailla. Tässä on hitunen Kaukoitää, joka on yksi mielilomakohteistani. Ja kun tulinen ruoka vielä tunnetusti viilentää, niin ei kuin lusikka kauniiseen käteen ja lappamaan ääntä kohti.” TARPEET • 250 g maustamatonta tofua • 4 rkl oliiviöljyä (muukin öljy käy) • 2 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna • 3 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna • 1 iso chilipalko hienonnettuna • 1 tl kurkumaa • 1/2 tl suolaa • 1 tl mustapippurirouhetta • 8 dl kasvislientä • 4 kaffirlimetinlehteä • 250 ml kookoskermaa • 600–800 g erilaisia kasviksia (esim. Olen tykästynyt Thaimaan ja varsinkin Indonesian ruokakulttuuriin ehkä juuri sopivan tulisuuden ja monien vegevaihtoehtojen takia. peruna, parsatai kukkakaali, porkkana, vihreät pavut, tuoreet herkkusienet…) paloina HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. Prestigen kitaristin Jan ”Örkki” Yrlundin keittoresepti tarjoaa tulista viilennystä suvikeleihin. Leikkaa tofu parin sentin paloiksi ja paista kattilassa öljyssä rapeaksi. Lisää paistoöljyä tarvittaessa. 3
Powerwolf on valloittanut omalaatuisella power metallillaan pikkuhiljaa koko maailman, mutta bändin voima ei jää vain tarttuviin kappaleisiin. TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA VDPICTURES 18. Osansa on myös silkalla teatraalisella viehättävyydellä, jossa urkuri Falk Maria Schlegelillä on iso rooli
Sitten aloimme päästä hieman isommille keikkapaikoille, ja nykyiset yleisömäärät ovat mahdollistaneet sen, että olemme voineet tehdä Powerwolfista audiovisuaalisen kokemuksen. Katsoin aika monta keikkaa, ja kuvio oli ihan sama kuin teininä. – Ehdimme tehdä monen vuoden, monen albumin ja monen kiertueen ajan töitä hioaksemme ulosantiamme kuntoon ilman mitään koristeita. Se ei kuitenkaan tarkoita vain visuaalisia poppakonsteja. 19. Schlegel myöntää, että kun fani tulee Powerwolf-konserttiin, hän haluaa kokea spektaakkelin. K ymmenen albumia on lukema, johon moni metallibändi ei yllä edes koko uransa aikana. – Olipa kyse alkuaikojemme muutamalle sadalle ihmiselle soittamisesta tai nykyisistä areenakeikoistamme, meille kaikkein tärkeintä on vuorovaikutus uskomattomien faniemme kanssa. Urkuri kuin basisti Vaikkei Falk Maria Schlegel tiennyt sitä vielä teini-ikäisenä, siemenet hänen omalaatuiselle roolilleen synistinä istutettiin jo siinä vaiheessa, kun hän alkoi fanittaa metallia ensi kertaa. Kyllähän me erotumme joukosta. Heinäkuun loppupuolella ilmestyvä Wake Up the Wicked vangitsee yksiin kansiin monet niistä syistä, jotka ovat mahdollistaneet Powerwolfin menestyksen. Attila on oopperamaisen laulunsa kera aivan uskomaton keskushahmo, mutta minäkin löysin Powerwolfin myötä itsestäni viihdyttäjän. Teatteriin tarvitaan tietenkin näyttelijöitä. – Powerwolfissa on tietynlaista teatraalista aspektia, joka saa yleisön tuntemaan olevansa osa keikkojamme. Bändin filosofiaksi onkin muodostunut klassinen ”enemmän on enemmän”. Saksalainen Powerwolf on aikeissa julkaista juuri albuminsa numero kymmenen. – Kaikki lähtee siitä, että Matthew [Greywolf, kitara] on aina kirjoittanut meille uskomattoman hienoja kappaleita ja Attila [Dorn] on niin tunnistettava laulaja, kosketinsoittaja Falk Maria Schlegel aloittaa taatulla saksalaisella vaatimattomuudella. – Iron Maiden oli ensimmäinen bändi, jota ikinä ihailin, ja voit varmasti uskoa, että oli aivan uskomatonta kiertää heidän kanssaan viime vuonna
– Joost ymmärtää täsmälleen, mistä Powerwolfissa on kyse. Se kuulosti älyttömän pelottavalta ja hurjalta, Schlegel muistelee. Hänelle ei ole tärkeintä olla teknisesti kykenevin soittaja vaan yksi näyttelijä Powerwolfin suurissa esityksissä. – Steve Harris on esikuvani, ja hänen tapansa olla välittömässä yhteydessä yleisöön on jotain sellaista, mitä haluan itsekin tehdä. Schlegel kutsuukin itseään ennemmin viihdyttäjäksi kuin muusikoksi. Kaikki muuttui, kun tajusin, että voin soittaa uruilla niin matalia taajuuksia, että voin olla kuin bändin basisti ja ottaa samalla esiintyjän roolia. Siksi juoksen ympäriinsä kuin kaistapää ja olen läsnä yleisölle. En kuitenkaan vaihtanut kitaraan tai johonkin muuhun instrumenttiin, vaikka aluksi minun oli vaikeaa löytää sopivaa bändiä. Tunnustus saatiin irti kiduttamalla. Wake Up the Wicked on parhaita Powerwolf-albumeita juuri sen ansiosta, että sen kappaleet eivät painotu vain kertseihin tai yksityiskohtiin, vaan ovat yhtä suurta näytöstä. Schlegel soittaa Powerwolfissa koskettimia, pääasiassa suurellisesti ja syvältä soivia urkuja. ”Nykyiset yleisömäärät ovat mahdollistaneet sen, että olemme voineet tehdä Powerwolfista audiovisuaalisen kokemuksen. Isoimmillaan albumi on todella iso, mutta nyt keskityimme taas siihen, missä olemme parhaimmillamme: helvetin dramaattisesti tarttuviin kappaleisiin. Tai siis niin kuviteltiin. Voimakkaassa tasapainossa Wake Up the Wicked on Powerwolfin kymmenes albumi, mutta bändi panostaa yhä soundinsa jalostamiseen. Ei energia tule urkuihinikaan siitä, että soitan täydellisesti, vaan siitä, että minulla on hauskaa. Hän myöntää, että edellinen Interludium (2023) oli hieman liian tukkoon sovitettu ja kappaleissa soi liikaa tavaraa. – Minulla ei ole niin iso ego, että minun olisi pakko soittaa koko ajan, vaan oikeastaan ihan päinvastoin, hah hah! – Toisinaan metalli ei vain tarvitse koskettimia. Se on yhtä aikaa traaginen ja kauhuelokuvamainen tarina, joka vaati sopivassa suhteessa hienovaraista tunnelmaa ja räjähtävää raskautta. Mies on ansioitunut parinkymmenen vuoden aikana niin monissa bändeissä ja studiotöissä, että hänen CV:nsä on lähes loputon. – Kappale kertoo meille sopivalla tavalla kölniläisestä Peter Stumpista, joka teloitettiin syytettynä siitä, että hän oli ihmissusi. Se on keskitempoinen kappale, jossa on maltettava soittaa juuri sopivasti ja rakennettava dramatiikkaa pikkuhiljaa. – 1589-kappale, josta teimme myös musiikkivideon, on minulle hauska veto, koska soitan siinä paljon pianoa. Powerwolfin uudella Wake Up the Wicked -albumillakin urut soivat paikoin isosti, mutta antavat tarvittaessa myös tilaa. Hän tajuaa, että tämän soundin voi saada helposti tukkoon ja että jokaisella instrumentilla on merkitys. Schlegel naurahtaa, että hänen mielestään urut kuulostavat joskus pelottavammilta kuin raskaimmat kitarat. – Levy kuulostaa raikkaalta ja melodiat erottuvat hienosti. Tietyllä tavalla minusta tuli oman elämäni Steve Harris. Urkurin näkökulmasta Schlegel on erityisen tyytyväinen siihen, että albumi hengittää. Van den Broek aloitti metallityöt Arjen Lucassenin Star Onessa ja hollantilaisessa After Foreverissa teini-ikäisenä. Powerwolf soi yhä isosti. – Samaan aikaan kun löysin 13-vuotiaana Maidenin Piece of Mind -albumin [1983], kuulin kirkkourkuja ensimmäistä kertaa livenä saksalaisessa kirkossa. Uuden albumin kappaleissa on paljon tilaa Schlegelille, jylhän klassisella äänellä tulkitsevalle Attila Dornille ja orkestraatioille, mutta urkurin mukaan kaikki on nyt paremmassa tasapainossa kuin ennen. – Pystyisin varmasti esittämään ulkoa kaikki Bruce Dickinsonin maneerit Live After Death -liveltä [1985], jota katsoin aina teininä. – Joost on osa laumaamme. – Niinä aikoina koskettimet eivät olleet metallissa kovin suosittu juttu. Kun ne hetket koittavat keikalla, saan hyvän sauman viihdyttää yleisöä, olla osa show’ta ja tehdä ihan hulluja asioita. Powerwolf tietää täsmälleen mitä tekee, mutta yksi avain tasapainoon löytyy tuottajan taskusta: bändi työskenteli toista albumia peräkkäin Joost van den Broekin kanssa. Rakastan sitä, että olemme jonkun mielestä ”vähän liikaa”, ja panen kaikkeni peliin hölmöltä näyttämisen uhallakin, koska uskon, että se kuuluu myös soitossani. Kyllähän me erotumme joukosta.” 20. Nuoresta Schlegelistä ei tullut basistia kuten Steve Harrisista. Piste. Ehkä minussa on vähän Bruceakin kaikkine poseerauksineni ja heilumisineni. – En vain voin ymmärtää bändejä, jotka tuijottavat kenkiään ja soittavat täydellisesti. Eikä edes laulajaa kuten Bruce Dickinsonista. Hän on mielettömän mukava tyyppi, uskomattoman ahkera studiossa ja mikä parasta, käsittämättömän lahjakas kosketinsoittaja, mistä olen hänelle vähän kateellinen, Schlegel kehuu. Totta kai on makeaa, kun Bruce Dickinson heiluttaa lippua, seisoo tulisuihkujen keskellä tai huudattaa yleisöä, mutta olen aina rakastanut sitä viihdyttävää soittamisen riemua, jota Harrisista välittyy