3/2016 I HINTA 8,90 euroa JA IHMINEN LOI JUMALAN KUVAKSEEN. STAM1NA ROTTEN SOUND THUNDERSTONE AGONIZER & DENIGRATE DEFTONES BLOOD CEREMONY ELÄMÄ ON RASKASTA
N U M M I R O C K . OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. F I ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 123 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 123 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N YHTEISTYÖSSÄ:. W W W
Toivottavasti ihastut siihen, miten hyvältä ne kuulostavat. FI.BOSS.INFO | FACEBOOK.COM/ROLANDSUOMI Japanissa sana “Waza” kuvaa taidetta ja tekniikkaa. THE PINNACLE OF BOSS DESIGN & CRAFTSMANSHIP. Waza Craft –instrumentit edustavat BOSSin käsityötaidon ja designin huipentumaa. Neljä efektipedaalia sekä uunituore Boss-vahvistinnuppi kahdella kaiutinkaappioptiolla yhdistävät vintage tonen häpeämättömän innostavaan ja raikkaaseen soundiin. Mielestämme tämä on taiteen, tekniikan ja teknologian kulminaatio
MAALISKUUN UUTUUDET TIDES OF OMNISCIENSE | MARCH 4 TH SPECTRUM OF DEATH | MARCH 11 TH WINTER | MARCH 4 TH IN YOUR ROOM & LIVE IN EUROPE | MARCH 11 TH GRAVITY | MARCH 25 TH SUNRISE TO SUNDOWN | MARCH 18 TH Inferno_FIN_1_1_4c_0316.indd 1 25.02.16 13:31
046 018 024 036 054 02 6 07 8 M AR KU S PA AJ AL A M IK A AA LT O N AD I H AM M O U D A M IK AE L KA R LB O M TI M TR O C KO E TI M TR O C KO E ES TE R SE G AR R A. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Co nvu lse , A So ul Ca lled Pe rdi tio n, Dra ug nim , Mø rke t, He bo sag il 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Sta m1 na 02 4 Blo od Ce rem on y 02 6 Ro tte n So un d 03 Re d Ele ven 03 2 Ag on ize r & De nig rat e 03 6 Th un de rst on e 04 1 De fto ne s 04 6 Mo on sor row 05 4 Pö lky llä : kita rist i Mic ha el Am ott 05 8 Sa lam yh kä : Dis ha rm on ic Or ch est ra No t to be Un dim en sio na l Co nsc iou s (19 93) 06 1 Lev yt, pä äo sas sa Sta m1 na 07 6 De mo t, pä äo sas sa kum ma 07 8 Va nh a liit to: Pro ng , ha ast att elu ssa To mm y Vic tor 08 2 Ku ud es pii ri: Ku sta nta ako itse
WORLD TOUR 2016 WWW.IRONMAIDEN.COM NEW STUDIO ALBUM OUT NOW LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 82,50€ LISÄTIEDOT KEIKASTA IRONMAIDENFINLAND.FI KE 29.6.2016 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO, HÄMEENLINNA SUPPORT SPECIAL GUEST
Olen edelleen henkeen ja vereen fyysisen albumin miehiä, mutta tunnustan myös nykyteknologian erinomaisuuden. Omassa musiikinkulutuksessani ”hidas ja nopea toisto” täydentävät tätä nykyä sujuvasti toisiaan. Kompromissi on tosiasia. Ei jaksa enää. Aiheesta periaatteen puolesta vänkyröinti on kuin tekisi majaa ruumispussiin. MOONSORROW Jumalten aika RED ELEVEN Collect Your Scars HIGH PRIEST OF SATURN Son of Earth and Sky TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT EEVIL STÖÖ Iso vauva Jeesus IHSAHN Arktis. vuosikerta Numero 135 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tokihan Deftonesin mittaluokan bändin sällin on helppo laukoa moisia, keikkaa kun riittää vaikka ilman levyjäkin. Saturaatiopiste musabisneksen tilasta valittamisessa on nyt saavutettu – myös täällä Tampereen Rautatienkadulla. Lausuma piristää kuin hetkosen kuluttua huulillani piipahtava pullo hyvää indian pale alea, palkinto siitä, että tämä lehti on pian painossa. HEBOSAGIL Lohtu Kompromissi ruumispussissa WORLD TOUR 2016 WWW.IRONMAIDEN.COM NEW STUDIO ALBUM OUT NOW LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 82,50€ LISÄTIEDOT KEIKASTA IRONMAIDENFINLAND.FI KE 29.6.2016 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO, HÄMEENLINNA SUPPORT SPECIAL GUEST 7. ”Nyt muusikot elävät jälleen kiertueillaan ja julkaisevat levyjä biisi kerrallaan, aivan kuin ympyrä olisi sulkeutunut”, Delgado jatkaa. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kevät ja kaikki. Alkaa tuntua, että eiköhän tämä tästä. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Mikael Karlbom KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 16. Kaikessa on puolensa. Juuri tullut tieto, että Anthraxin Scott Ian haluaisi ”räjäyttää internetin”, tuntuu vuonna 2016 jo todella väsyneeltä vikuroinnilta. Sanotussa piilee silti asiaa hetken puntaroiden vinha perä. ”VÄISTÄMÄTTÖMÄSTÄ muutoksesta kannattaa ottaa kaikki irti ja tajuta se, että loppupeleissä mikään ei ole muuttunut.” Näin toteaa haastattelussamme Deftones-ukko Frank Delgado, aiheena musiikkikentän murros
Levyllä täytyy kuulua himo ja kiima, mutta tämä ei tarkoita, etteikö sitä olisi tuotettu ja lopputulosta mietitty. Täytyy löytää se hetki, jolloin biisit ovat tarpeeksi valmiita mutta vielä riittävän levällään, jotta ne saadaan talteen tuoreina. – Kokoonnuimme 2012 treenaamaan vanhoja biisejä, ja huomasin nopeasti, että uuttakin olisi tuloillaan. Se ei ole varmasti helppo levy ja vaatii muutaman pureskelun ja hampaiden narskutuksen, jotta sen monipuolisuus ja hienous tulevat esiin, kitaristi-laulaja Rami Jämsä vakuuttelee. – Typistyimme alkuvuodesta 2014 trioksi ja huomasimme nopeasti, että nyt on hyvä. Mikä death metalissa lopulta viehättää – miksi soitatte juuri tällaista musiikkia. – Albumille on upotettu kaikki se osaaminen, mitä itselle ja bändille on kertynyt vuosikymmenten varrella. – Oikeastaan luovuus. – Omalla tavallaan se oli helppo tehdä, koska heitimme kaikki ennakko-odotukset nurkkaan ja annoimme luovuuden viedä mukanaan. Kaikessa on kyse ihmisten välisestä halusta liittyä yhteen ja kokea jotain alkukantaista. Taskussa on viimeinkin ”se todella erilainen death metal -levy”, joka saattaa nostaa bändin osakkeiden arvoa kunnolla – tai vaihtoehtoisesti flopata täysin. Oikeastaan ei ole tärkeintä, mitä musiikkia soittaa, vaan kuka soittaa ja kenen kanssa. – Riippuu, miten death metal määritellään. – Minulle Convulse on bändi, jossa voin kehittyä soittajana, säveltäjänä ja ihmisenä parhaiden ystävieni kanssa ja kokea sen jonkin alkukantaisen voiman – päivästä toiseen, vuodesta toiseen. – Uusi tyyli on tarkoituksellinen, mutta toisaalta niiden biisien, jotka ovat tullakseen, täytyy aina antaa säveltää itse itsensä. Levyllä on paljon raskautta, mutta paljon myös ilmaa ja melodiaa, koska pyrin mahdollisimman autenttiseen ilmaisuun. – Hankalinta levynteossa on sävellysprosessin keskeyttäminen ja studioon siirtyminen. Convulse tulee toimimaan niin kauan kuin pystymme luomaan uutta musiikkia. K R IS T IA N K A N G A SN IE M I NELJÄS levynne Cycle of Revenge on valmis. Itselleni death on musiikkia, jonka avulla voin tehdä sen, minkä koen itselleni parhaaksi. Kun bändin saa soimaan instrumenttina, jonka sointi ylittää soittajien henkilökohtaisen panoksen, ollaan hyvän musiikin ja bändin ytimessä. Siinä mielessä levyn biisit syntyivät aika spontaanisti. – Ne, jotka sitoutuivat jatkamaan bändissä, ovat mukana tänäkin päivänä. Melodiset koukut ja jopa progehtava ilme tulivat melkoisina yllätyksinä. Millainen kiekko on itse artistin näkövinkkelistä. En ole kiinnostunut toistamaan vanhaa kaavaa ja samoja biisejä. Nostalgian perässä en jaksaisi soittaa vuodesta toiseen. Bändin groove ja dynamiikka tulevat helpommin esille, kun soittajia on vain kolme. Se ei ole ihan vähän se! Vuonna 1990 ensimurahduksensa päästäneen Convulsen ura on mielenkiintoisessa pisteessä. Kysymys kuului: Kuka bändistä haluaa soittaa vain keikan tai kaksi. Levyn ilme on hyvin vapautunut, ja sen kyllä kuulee bändin soitosta. Aika moni suomalainen vanhan liiton death metal -bändi tuntuu palanneen kehiin tämän vuosikymmenen aikana. Alkukantaista voimaa SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN 8. Oliko tällä asialla mitään konkreettista vaikutusta lopputulokseen. Tulemme kyllä soittamaan World without God -levyn [1991] materiaalia edelleen osana livesettiä, koska hyvät biisit ovat hyviä. Mikä toimi sykäyksenä Convulsen paluulle. Teitte levyn käsittääkseni triona. Kuka haluaa tehdä uutta musiikkia ja sitoutua treenaamaan aktiivisesti
– Kohtelen muita niin hyvin kuin kykenen. Tilanteen aiheuttama turhautuminen poiki kuitenkin jotain hyvää, sillä se toimi sykäyksenä kitaristi Tuomas Kuusisen A Soul Called Perdition -projektille. – Aikoinaan paljon kulutetut Hypocrisy, Dissection, Edge of Sanity, Naglfar, Satyricon, At the Gates, Sentenced, Amorphis ja muut 90-luvun nimet ovat sylkeneet omat musteensa sieluuni. – Kokemukseni musiikkiteollisuudesta ovat kohtalaisen karut, ja haistatin paskat koko diiliripulille. Haluan lasteni kasvavan maailmaan, joka on elämisen ja kokemisen arvoinen, turvallinen ja arvokas koti, josta hekin haluavat pitää huolta. Onko biisit suunniteltu alkujaan PC:n käyttöön. Kuinka olet itse pyrkinyt elämään nykymaailman tilaa kohentaaksesi. Totesin männä vuonna Kivistön Mikolle [PC-basisti], että jos bändi tokenee ja minä roikun vielä mukana, niin sitten tehdään tuoretta kamaa. Biisit olivat itselleni ajankohtaisia ja tärkeitä, joten halusin oksentaa ne asfaltille. Totesin, että ”kaikki pitää, saatana, tehdä itse, että tulee kaavion mukainen eikä sekundaa”. Korostan, että suunta, johon biisit vein tätä levyä viimeistellessä, on kenties hieman eri kuin jos ne olisi jauhettu Pain Confessorin miehistöllä. Kasvatan lapseni arvostamaan kaikkea elämää ja hyväksymään kaikki omanlaisinaan. Kaikki johtui turhautumisesta ja vähän luovuttamisestakin. Ja se, että jollain on omasta mielestään oikeus kajota toiseen tai toisen omaan, päättää toisen elämä... Sitä syvemmälle ei voi sukeltaa! Pain Confessor vajosi pari vuotta sitten ”määrittelemättömän mittaiseen horrokseen”. Millaiseksi itse kuvailisit musiikkiasi. Koskaan ei tietty voi sanoa mitään varmaksi. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ MIKSI päätit perustaa sooloprojektin. Vieraan voi majoittaa, mutta myös vieraalla on vastuu teoistaan. Auttamalla apua tarvitsevia voi auttaa myös itseään, mutta hukkuva ei voi kannatella toista hukkuvaa. Asiaan vaikutti myös yksityiselämän kiireellisyys. Muita soittajia olisi ehkä löytynyt, mutta ajatus oli tehdä koko paska itse, Kuusinen kertaa. Olin haistavinani musiikista ripauksen Hypocrisya sekä monia 1990-luvun ruotsalaisia death/black-bändejä. Nykymaailman helvettiä vastaan 9. Haluan elää rauhassa ja antaa muiden olla rauhassa. Silloinhan tuli seurattua skeneä, kasetit vaihtoivat omistajaa ja kirjeitä tuli ja meni lukemattomia. – Levy lähtee ysärikamasta, ja muut, kenties modernimmat mausteet olen ripotellut siihen päälle. Aikataulutus on työssäkäyvälle perheelliselle hankalampaa kuin teininä, joten karsimalla muuttujia levy oli mahdollista saattaa loppuun. – Suurelta osin, mutta me ei päästy koskaan asiassa eteenpäin ja se levy jäi ainakin tältä erää tekemättä. Otan jokaisen ihmisen henkilönä enkä tuomitse ketään vastoin parempaa tietoa – tai jos näin typeryyksissäni teenkin, tunnustan virheeni ja pyrin muutenkin jatkuvasti kasvamaan ja kehittymään ihmisenä. Eikö mukaan löytynyt sopivia soittajia, vai onko tässä kyse jostain henkilökohtaisemmasta. – Pain Confessorin tulevaisuus on täysin villi kortti tällä hetkellä, ja omalta osaltani se reissu on taidettu rämpiä maaliin asti. Kirjoitit levyn musiikkia Pain Confessorin loppuaikoina. – Homma on erittäin henkilökohtaisella tasolla, eikä projekti ollut kovin harkittu tai jäsennelty. – Uskon, että kaikki lähtee pienistä teoista, ja on hyvä muistaa, että kusipäitä mahtuu joka leiriin. Kun sitten treenikerrat harvenivat olemattomiin ja veto alkoi muutenkin hyytyä, turhauduin koko touhuun. Kerrot levyn olevan ”täynnä inhoa nykymaailman helvettiä kohtaan”
MIKÄLI internetiä on uskominen, jäsenenne ovat kotoisin ainakin Kuopiosta, Laitilasta ja Oulusta. – Pakko kertoa, että meitä lähestyttiin norjalaisen bändin toimesta keikkaviritysten tiimoilta, ja he tiedustelivat siinä sivussa, mitä nimemme tarkoittaa. Keksittiinhän me muuttaa niiden laulukieli suomeksi! Janne heittää. Mutta olishan se nyt siisteintä kuulostaa uniikilta, Otto mietiskelee. Että se siitä uskottavuudesta sitten... Laulatte suomeksi, mutta nimenne on käsittääkseni norjaa. Musta luonto -levy julkaistiin alkujaan noin vuosi sitten. – Itellä tullee mieleen monta bändiä. – Kun muutin Oulusta Helsinkiin, sitä ajautui luontaisesti bändihommiin. – No joo, kun hyppäsin mukaan, neljä biisiä oli niin sanotusti valmiina, ja siinä tilanteessa monet riffit ja sovitusratkaisut tuntuivat melko villeiltä, paikoin jopa rivoilta. Sävellystyöstä vastattiin bändinä, mutta lyyristä inspiraatiota ei tässä maailmanajassa tarvitse varsinaisesti kovinkaan kaukaa hakea, vai mitä Otto. Tyylilajien ristitulessa SYTYKKEITÄ M IK A E L M Ä E N P Ä Ä 10. – Suomen Musiikin siipien suojassa heräsi kysymys, millä keinoin uudelle julkaisulle saadaan lisäarvoa. – Ootko kuullut koskaan Kvelertakia. Jannen kans ollaan tunnettu jo useampi vuosi, eikä muut alkujaan vissiin edes tienneet, että me tunnetaan Jannen kans, laulaja Otto jatkaa. Itse tulin mukaan toimiessani sijaisbasistina eräällä Nistikon Helsingin-keikalla, jolle treenasimme tulevan Mørketin treeniksellä. Kun ei tuo menninkäisistä ja merenneidoista huutaminen oo oikein lähellä sydäntä, sanoitukset painottuvat pitkälti tähän jokapäiväiseen paskamyrskyyn. Kuinka ajauduitte samoihin bändiporukoihin. Yhden viikonlopun se vaati, kun kasassa oli kaksi uutta biisiä sekä yksi häiriintynyt coveri, joka ei kuitenkaan julkaisulle päätynyt. – Nimi on jälleen kerran osa isompaa visiota, jota Seve hahmotteli. Kuutta kirjainta on helppo sommitella eri tarkoituksiin, sana näyttää hyvältä kirjoitettuna ja on sopivan kryptinen, Janne luettelee. Meiltä löytyy taustat emon kanssa flirttailevasta hardcoresta sekä raa’asta black metalista ja grindcoresta aina sleazyyn action rockiin, joten lopputulosta ei voinut ennustaa varmaan kukaan, Janne miettii. Bonuksien kera uudelleenjulkaistu esikoinen osoittaa, että nuoren bändin suunta on oikea. – Musiikillisesti mitään ei ole harkittu, ja mitä tulee tyylisuuntien valintaan, väittäisin niiden valitsevan pikemminkin sinut. Otto [Eräjoki, laulu] oli tuttu grindcoreympyröistä, basisti Janne Leskinen muistelee. Tätäkö se sitten on, kun torniolainen ja savolainen kirjoittavat kitarariffejä ja laitilalainen koittaa pitää rumpujakkaralta käsin hommaa läjässä. Musiikkinne on aika crossoveria. Black metalia, progea ja punkia yhdistelevä Mørket on mielenkiintoinen nimi suomalaisella metallikentällä. Äkkiseltään mieleen ei tule yhtään Mørketiltä kuulostavaa bändiä. Pidättekö omaa soundianne millään tapaa erikoisena tai omaperäisenä. – Bändi lähti Samulin [Väänänen, kitara] ja Severin [Romsi, kitara] visiosta, jota he alkoivat työstää Laurin [Heinonen, rummut] kanssa. Eikö olisi helpointa valita tyyliksi vain yksi selkeä genre. Convergemainen rimpuilu ja ennalta mainitun Kvelertakin hävytön mausteitten ristisiittäminen nyt äkkiseltään. Severiin tutustuin yhteisten Tornion-tuttujen kautta, Samuliin ja Lauriin vasta treeneissä, mutta nekin osoittautui maailman lepposimmiksi jätkiksi. Kuinka tämä uusi painos eroaa vanhasta, Janne. – Rustasin sanat työvuoron jälkeisenä yönä, noin kaksi tuntia ennen ku piti alkaa nauhoittamaan omia osuuksia. Keikan jatkoilla totesimme Seven, Samulin ja Laurin kanssa ajattelevamme musasta hyvin samansuuntaisesti. Mistä bändin nimi on lähtöisin
– Levyjä on tehty jossain määrin keikkoja silmälläpitäen, mutta me on oltu varsin nirsoja, minkälaiset olosuhteet ja tilanteet sopivat bändin musiikkiin. Tämä oli mahdollisuus hioa uusia biisejä rauhassa ja etsiä sitten uutta sopimusta. Tämän kautta voisi sanoa taistelemisen arvoiseksi rutoksi sen materialistisen ulkokultaisuuden ja kaikenlaisen ignorantin sinisilmäisyyden, joka saa päämme tekopyhyyden pensaaseen. – Bathory on viihtynyt soittimessa melkoisesti, mutta yhtä suuri vaikutus on ollut, lukemattomien muiden bändien muassa, niin Mayhemillä, Enslavedillä ja Burzumilla kuin Iron Maidenillä, Metallicalla ja Megadethilläkin. Mitä voitokkaampi tämä ”sota tauteja vastaan” on ollut, sitä kauemmaksi olemme erkaantuneet kuolevaisuudesta ja sen kohtaamisesta. – Tunnelmissa ja teemoissa tosiaan katsotaan silmiin kaiken katoavaisuutta ja matkaa kohti sitä rappion, entropian ja menetyksen kautta. Kuuden vuoden levytystauolta palaava Draugnim on hionut mustanpuhuvan pakanametallinsa jälleen hyvään kuosiin. – Keskityimme levyn jälkeen pääasiassa soittamaan keikkoja, ja kun ne oli hoidettu, yritimme ottaa etäisyyttä biisien tekoon ja kehittää uusia ideoita. Kansikuvasta ja biisien nimistä tulevat esiin kulkutaudit ja kuolema. Uusi levy vaikuttaa aiempia kitaravetoisemmalta. Draugnim ei ole heittänyt keikkoja mitenkään liikaa. Lehdistötiedotteessa mainitaan Bathory, ja olin löytävinäni myös niitä vaikutteita aiempaa enemmän. – Edellinen levysopimus päättyi. Olemme pohtineet, pitäisikö tulevaisuudessa suorittaa pieni syntikkarenessanssi, mutta lopulta päässä soljuvat melodiat tai mielikuvat sanelevat, millä soittimilla biisi toteutetaan. Vaikka yhtiöstä näytettiin alkuun vihreää valoa, jonkin aikaa tästä meille ilmoitettiin, että uutta sopimusta ei kirjoiteta. EDELLISESTÄ Horizons Low -levystä on kuusi vuotta, ja luulin ihan totta puhuen bändin jo hajonneen. Millaiset bändit yleensä viihtyvät soittimissanne. Vuonna 2012 olimme saaneet kasaan kolmisen raakiletta, joita kävimme sitten kuunteluttamassa uuden diilin toivossa. Vuoteen 2015 tultaessa alkoi näyttää siltä, että aika on kypsä. – Siinä missä kärsimys oli ennen läsnä, se on nyt kätketty saattoverhojen taakse. Yhtye kuulostaa lisääntyneestä kitaravetoisuudesta huolimatta yhä omalta itseltään. Olemme pyrkineet tässäkin tapauksessa enemmän laatuun kuin määrään, mikä on tietysti karsinut tilaisuuksia rankemmalla kädellä. Erilaisia huimia bändejä on tullut kuunneltua kilometrin pituisen listan verran, eikä kaikkien listaaminen onnistu millään. – Pitää paikkansa. Oletteko niin sanottu levybändi, jonka materiaali on parhaimmillaan kotona kuunneltuna. Emme missään vaiheessa lähteneet tekemään biisejä kitarapainotteisesti, kitara vain tuli poimittua monesti helpommin käteen. Levyjä on tähän asti seurannut aina jonkinasteinen hiljaisuus, noin sävellysmielessä, ja samat merkit näyttävät olevan jälleen ilmassa, bändi vastaa. Onko näin. Mitä olette puuhastelleet nämä kuluneet vuodet. Laatu ennen määrää METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Jokainen hyvä sävellys jättää jälkensä, oli esittäjänä mikä tai kuka tahansa. Mikä on mielestänne modernin maailman pahin ”rutto”, ja kuinka tätä vastaan tulisi taistella. Keväällä löysimme parhaan kandidaatin, eli Debemur Mortin, jonka kanssa diili tehtiin
Levylle tuli kiskottua myös sen luokan kitarajuttuja, että siinä on penikoille jotain, mistä ottaa mallia. Muuttuminen ja kehittyminen ei ole mitenkään itsetarkoituksellista, mutta meille se on mahdollista, kun tätä hommaa tekee vilpittömästi itselleen. Nykyään tilanne keikkapaikkojen suhteen ei ole aivan yhtä hyvä, mutta halpoja treeniksiä on edelleen paljon ja jengi on kiinnostunut uusista bändeistä. Oulu on toiminut kotina esimerkiksi Brüssel Kaupalliselle, Impaled Nazarenelle, Kauko Röyhkälle, Radiopuhelimille ja monelle muulle ”omaa tietään” kulkevalle artistille. ENSIMMÄISTÄ kertaa Lohtua kuunnellessa iski todellakin harvinainen tunne siitä, että nyt ollaan jonkinmoisen klassikon äärellä. – Ihan ensimmäiset mylläyslevyt olivat jo niin päätyyn asti vietyä kampetta, ettei olisi ollut järkevää jatkaa ihan samalla ladulla. Ja jos renate/cordate on lähistöllä keikalla, kannattaa ehdottomasti mennä ihmettelemään. Ikuisesti marginaalissa SYTYKKEITÄ JE A N -Y V E S M O N N IE R 12. – Perimmäinen tarkoitus on soittaa rokkia ja pitää hauskaa! Me ollaan ikuisesti marginaalissa, eikä koskaan ole pakko tai kiire tehdä mitään. Koetteko, että bändin perimmäinen tarkoitus on muuttuminen ja/tai kehittyminen. Onko tämä levy-yhtiön vinkeitä vai ihan oma terminne. – Toki stressi ja epävarmuus aina vähän piinaavat, mutta äänitysten päätteeksi pystyi toteamaan, että tulipa tehtyä taas hyvin! Bändi on tällä hetkellä todella kovassa iskussa, ja jo ensitahdeista kuulee, että meillä on maailmanluokan rumpali [Pete Miettunen]. Oulu-bändeistä kannattaa tsekata vaikkapa Two Beats Off ja Stolen Kidneys. Itse ajattelen, että tällainen bändi voisi periaatteessa olla kotoisin mistä tahansa kaupungista. – Tämä on ihan itse keksittyä puujalkavitsimarkkinointia ja hatunnosto Ektrolle. Vaikka sydäntä särkee ja on matti kukkarossa, niin tästäkin selvitään eikä vitutukseen voi kuolla! Hebosagil on muuttunut uransa varrella melko paljon. Musiikkianne kuvaillaan ”New Wave of Finnish Suomi Rockiksi”. Kaarlelan Jani ja Paskakaupunni ry otti meitä paljon punkkikeikoille, vaikka soitettiinkin semmosta metallilta kalskahtavaa mekkalaa. Yllä mainittuja Oulubändejä enemmän meihin on vaikuttanut esimerkiksi Viisikon, Veneen ja Ruotomielen tekemiset. Missä vaiheessa tajusitte itse tekevänne aivan järjettömän kovaa levyä. Jos olet kiinnittänyt huomiota levyn sanoituksiin, niin teemat eivät ole hirveän kaukana perinteisestä suomirokista – tosin ehkä sillä erotuksella, että vaikka alkuun ollaan synkissä tunnelmissa, niin levyllä on jotain positiivistakin. Tämä nyt ei tarkoita, etteikö me vielä joskus voitaisi tehdä sludgeosastoa, sen sanelee kulloinkin vallitseva fiilis. – Oulu on hyvä kaupunki perustaa bändi. Entuudestaankin kovana tunnettu noiserockbändi lataa tauluun niin kovat lukemat, että uutta Lohtu-levyä voidaan pitää jo nyt jonkinlaisena genreklassikkona. Alkuvuoden vaikuttavin suomalainen levy tulee Hebosagililta. Minkälaisena koette kotikaupunkinne vaikutuksen musiikkiinne. – Fiilis oli jo treenikämpällä hemmetin hyvä ja energiataso studioon mennessä korkealla, basisti Oskari Kähkönen hekumoi. – Oulun alakulttuuri on ainakin nykypäivänä hyvä kasvualusta kaikenlaiselle kiinnostavalle musalle. – Tätä on aika hankala sanoa omasta vinkkelistä
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN SabatonAnthrax 03-16.indd 1 02.03.16 15:41
Se henkii juuri sellaista fiilistä, jota ihminen odottaa astuessaan raskaamman musiikin juottolaan. Muistan eräänkin helmikuisten torstain joskus viitisen vuotta sitten, kun Helsingissä soitti kahdeksan hevibändiä, kaikki eri paikoissa. PS. Bäkkärille mennessä oven edessä oli aina mimmejä ilman housuja röökillä. Kolmas Inferno tuli Jyväskylään, mutta siellä en ehtinyt käydä. Helsingin Cornerissa kuulin ensimmäisen kerran sekä Opethia että Hevikaraokea. Harmi vain, että Brooklyniin on 6640 kilometriä matkaa. Siellä viihtyi aina se tukkajumala, jolla oli varmaan neljä metriä korkeat hiukset ja joka ei koskaan puhunut mitään. Jotain vuotta myöhemmin Inferno aukesi myös Helsinkiin. Ihan oikeasti. Turun Whiskyssä istun Björn Gelotten ja Anders Fridenin kanssa. Sen ja Cornerin lisäksi pääkaupungin yöelämää ovat vuosien varrella rikastaneet ainakin Masse, Bronx, Nightlife Rock, Dante’s Highlight, Rocktown, Kantis, Darkside ja se pienenpieni rokkimesta Bulevardilla, missä tarjoiltiin Pastista. Silti koin haikeuden tunnetta, kun PRKL tiedotti yllättäen sulkevansa ovensa. Ensimmäinen avattiin Tampereelle. Oulussa oli myös Hevimesta, jossa en ole käynyt kuin kerran, sillä en löytänyt sieltä koskaan ulos. Hevimesta taitaa olla sentään paikallaan edelleen, toisin kuin sen sisarkuppila, joka avattiin Helsinkiin muutamaksi vuodeksi. Ensin ne söivät toisiaan, kunnes nielaisivat itsensä jonnekin keskinkertaisten poprockbaarien unholaan, elleivät sitten vaihtuneet diskoiksi jo tätä ennen. Ei ole aprillia tämä. Syytä ei kerrottu, mutta ympäröivää maailmaa katsoessa ei ole vaikea nähdä, millaista kitkuttelua ravintola-ala tällä hetkellä on, etenkin kuumimpien valtavirtojen ulkopuolella. Kirjoittaja on vuorikiipeilijä. Suomen viimeinen suurempi, aidosti raskaampaan musiikkiin keskittynyt näyttämö sulki esirippunsa 21.2.2016 ja jätti Helsingin pitkätukat enää riffien ja bäkkäribaarien naamannäyttökulttuurin armoille. Jossain vaiheessa Helsinki ja Suomi tuntuivat olevan hevibaarien luvattua tannerta. Steelen mitat ja Bachin syli VOITA MOONSORROW’TA! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa Moonsorrow’n 1. Jos katsoi Metal Travel Guidea, Helsinki oli pörinämusiikkimatkailijan nirvana. Siellä istuin iltaa Sebastian Bachin kanssa nauraen vieressä, kun entinen Skid Row -laulaja esiintyi kuin joulupukki, jonka polvelle saivat kaikki tytöt tulla istuskelemaan. Ei ollut mitenkään tavatonta, että Helsingissä soitti useampi yhtye päällekkäin samana iltana ja yleisö koetti sinkoilla keikkapaikkojen välillä. Kun hän kuuli, että olen suomalainen, ensihihkaisuna ei ollut Nightwish, vaan Beherit! Lontoon Crowbar oli myös ihan kiva, Oslon Elm Streetissä ehdin istua illan kolme päivää ennen sen sulkemista, ranskalaisilla on baareissaan kovin lavea käsitys hevistä ja jokaisessa japanilaisessa kuppilassa, jossa olen käynyt, soi Mokoma. Siellä haisee edelleen pahalle, musiikki soi vähän liian kovalla, baarimikotar on kännissä ja kertoo villeistä öistään Steelen kanssa. Ensivisiitilläni taustalla soi Celtic Frost ja baarimikkoina toimivat Peter Steelen ex-tyttöystävä ja Malevolent Creationin basisti, jotka joivat shotteja samaan tahtiin asiakkaiden kanssa. Tai ainakin liian raitis. Jollain mystisellä tavalla sen ei ole tarvinnut muuttua maailman mukana, ja brooklynilainen kellaribaari on saanut pitää pintansa. INFERNO-KOLUMNI TEEMU SUOMINEN PARAS hevibaari, jossa olen koskaan käynyt, on Duff’s New Yorkin Brooklynissa. Minä olin kuitenkin Perkeleeseen liian vanha. Se on ollut nostalgiaa ikään kuin aina. Kerran Salovaaran Mikko pyysi sen mukaan jatkoille, mikä oli vähän pelottavaa. Hevibaareista on tullut toistaiseksi taas vain nostalgiaa, ja Metal Travel Guiden Helsinki-sivun voisi melkein sulkea. Onhan noita. Sitten olivat tietenkin myös tämän aviisin mukaan nimetyt ja sisustetut Inferno-baarit. En ole uskaltanut yrittää onneani uudelleen. Hän vahvistaa kyllä jokaiselle halukkaalle edesmenneen poikaystävänsä varustuksen oikeat mitat. Vielä kun niistä lähes jokainen ryhtyi jossain vaiheessa järjestämään keikkoja, pitkätukilla oli melkoisesti runsaudenpulaa iltojenviettopaikoista. Netistä löydät myös uutisia, levyblogin, livearvioita ja ennakkokuunteluja. Ainoastaan toinen jäi elämääni. Onneksi Duff’s on ja pysyy edelleen. Ennen hevibaareja oli meillä Suomessakin. Ulkona tupakkapaikalla ajauduin syvään keskusteluun Bathoryn aikakausien parhaimmuudesta, kun kalifornialainen farkkuliivikaveri tivasi, kumpi oli parempaa, ne black metalvai viikinkiajan levyt. Ainakin siksi aikaa, kunnes liki jokaisen helsinkiläisen hevijuottolan toiminnassa mukana ollut Tony Taleva keksii seuraavan siirtonsa. Oulun Nuclear Nightclubilla oli naapurissa strippibaari, jonka takahuone sijaitsi Nuken bäkkärin vieressä. Osoitehan on www.inferno.fi. SKA BA. Vaan niin kuin aina, baarit hiipuivat lopulta yksi toisensa jälkeen pois. Torstaina. Puhuin heidän kanssaan kuulemma aivan sujuvaa ruotsia, vaikken itse tiennyt sitä osaavani. huhtikuuta julkaistavan Jumalten aika -albumin. Lopulta Helsinkiinkin jäi isommista yökerhotyyppisistä raskaan sarjan anniskelupaikoista enää PRKL-klubi, jonka suosio perustui ainakin osittain siihen, että se oli genrensä ainoa yrittäjä
Steelen mitat ja Bachin syli DISTRIBUTED BY ONLINE SHOP, BAND INFOS AND MORE: W W W.NUCLEARBL AST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Inferno FIN Sammelanzeige 03-16.indd 1 03.03.16 09:39
Sulata pinaatti kiehauttamalla kattilassa. Sekoittele ja anna lämmetä niin, että aromit irtoavat mausteista ja sipuliseos saa mukavan värin. Mitään intialaistyyppistähän tässä musiikissa ei ole, mutta sitäkin enemmän löytyy mehevyyttä, sävyjä ja sielukkuutta, eli niitä ominaisuuksia, joita on hyvä olla ruokapöydässäkin.” 16. Varo, etteivät kuivat mausteet kärtsää pohjaan. Jokin kerta pitäisi esimerkiksi kotitekoinen paneerjuusto, joka olisi toki muutenkin paremmin intialaistyyppiseen sapuskaan sopiva. Ulkonäköhän tässä ei ehkä ole kaikkien mielestä maailman houkuttelevin ja makumaailmakin saattaa olla tottumattomalle hieman jyrkkä, mutta meikäläiseltä tämä repii joka kerta niin sanotusti pohkeet irti. Lisää hienonnettu pinaatti ja paistele hetki sekoitellen niin, että mahdollinen ylimääräinen neste haihtuu. Vaikka intialaistyyppinen feta-pinaattimuhennos on hippiruoka, raavaammankaan lihansyöjän ei kannata pelätä salakavalaa beatlesöitymistä. Riisivesi on syytä laittaa tulille, ettei unohdu. Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa suola ja lisätä tarvittaessa tulisuutta sopivalla aineella. 5. Ota muhennospata pois levyltä. Tässä välissä ehtii hyvin keitellä sen riisinkin, ohjeen voi katsoa paketin kyljestä. 2 Sulata voi padassa. Älä hämmästy runsaasta määrästä, sipuli imee sen kyllä. Mausteiden määrää voi toki lisätä, mikäli kaipaa enemmän potkua, mutta itse satsaisin enemmän tuoreisiin aineksiin eli chiliin, inkivääriin, korianteriin ja valkosipuliin kuivamausteiden sijasta. Sekoita joukkoon tomaattimurska ja anna kiehahtaa. Jos lopputulos jytisee liiaksi, sitä voi yrittää miedontaa esimerkiksi bulgarianjogurtilla. Muista myös, että feta on suolaista ja tuo vielä lisämakua muhennokseen. 6. L. Sipuli–tomaatti-pohja toimii tässä oikein hyvin, ja fetan voi halutessaan korvata jollain muulla sopivaksi katsotulla aineksella. Tämä ruoka muodostui osaksi säännöllistä ruokavaliota viimeistään siinä vaiheessa, kun kasvimaalta alkoi saada pinaattisatoa vähän liiankin kanssa. Teelusikallisella sokeria saa maut pyöristymään mukavasti. Soseuta seos sauvasekoittimella hienoksi puuroksi. Lisää valkosipuli, inkivääri ja chili. Älä kuitenkaan enää keitä muhennosta, ettei feta sula liikaa. Tähän reseptiin sopii paremmin kiinteämpimaltoinen feta, mutta ei maailma kaadu, vaikka se vähän murenisi kastikkeen joukkoon. Valuta sula pinaatti lävikössä ja painele kauhalla ylimääräinen neste pois. Burnside – Mississippi Hill Country Blues ”Yleensä en jaksa kuunnella keittiössä mitään hirveää paukutusta. Pienennä lämpöä ja anna muhia kannen alla parisenkymmentä minuuttia välillä sekoitellen. Hienonna inkivääri, valkosipuli sekä chili ja pilko sipulit. Kuullottele pehmeäksi, älä paista liikaa. Mahdollisuudet = loputtomat!” Megan tuomio: ”Intialaisia eväitä ei ole ollut HCC:n historiassa kuin kerran, ja tästäkin alkaa olla lähemmäs kahdeksan vuotta (#58/2008, Ghost Brigaden Jullen ei-lampaisa lammaspata). TARPEET • 300 g (2 ps) pakastepinaattia • 400 g fetaa (ei light-paskaa) • 2 prk (400 g) tomaattimurskaa • 3 keskikokoista sipulia • 50 g voita • pari palkoa tuoretta chiliä • peukalonkokoinen köntti tuoretta inkivääriä • muutama valkosipulinkynsi • garam masala -jauhetta • curryjauhetta • korianteria • paprikajauhetta • hunajaa • suolaa • sokeria • lisukkeeksi basmatiriisiä Tee näin: 1. Lisää joukkoon 1–2 teelusikallista garam masalaa, currya, paprikajauhetta ja korianteria sekä vajaa ruokalusikallinen hunajaa. Anna fetan lämmetä hetki niin, että se hieman pehmenee. Myös vegeysastetta lienee helppo tuunata kireämmäksi korvaamalla voi öljyllä ja feta esimerkiksi sopivalla tavalla valmistellulla tofulla, kikherneillä, jättipavuilla tai muulla vastaavalla. Intialaiset maut ovat varsin erilaisia ja vahvempia länsimaiseen, etenkin suomalaiseen, keittiöön verrattuna, ja Antin resepti sopii hyvin tähän ruokakulttuuriin tutustuvalle – se on kuitenkin miedoimmasta ja tutuimmasta päästä. Kokatessa saa olla sopivan lungi tunnelma, ettei tule hätiköityä turhaan. Lisää seuraavaksi sipuli ja anna pehmetä sekoitellen. Nosta pata takaisin levylle ja anna kuplia vielä jonkin aikaa. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Intialaistyyppinen feta-pinaattimuhennos Monenlaisesta hardcoreja metallimyllerryksestä tuttu, nykyään pelkästään Coughdustin juurevaan möyrintään keskittyvä huutaja Antti Murtonen ei jarruttele myöskään köökin puolella. Riisi ja avokätinen fetan annostelu pelastavat.” ANTIN KOKATESSA SOI: R. 4. Antin luonnehdinta: ”Alun perin ystävältä saatu resepti, joka on osoittautunut pienen modauksen jälkeen oikeinkin suunmyötäiseksi. 3. Pilko feta arpakuution kokoisiksi paloiksi ja sekoita varovasti joukkoon. Varmista aineksen hienojakoisuus leikkuulaudalla veitsen kanssa. Näiden kahden reseptin perusaineksissa on yhteneväisyyksiä, mutta lopputulos on silti varsin erilainen. Monipuolisuutta piisaa, kun resepti viittaa kaukaiseen itään ja musiikki kajahtaa lännen syvästä etelästä
Voin sanoa, että upeat ja nerokkaat melodiat, soittotaito, uskomattomat kitarat riffeineen ja Papa Emerituksen maaginen ääni ovat kolisseet useamman kerran mieleni sopukoihin ja saaneet juoksemaan lenkkipoluilla kahta kauhiammin kera ilmakitaroiden ja nyrkkienheiluttelujen, siis lähtemätön vaikutus. Olo voi olla, kuin kivellä päähän viskattu. Varsinkin, kun ollaan näin ravistavien ja ainutkertaisten äänien äärellä. Havahuttavaa, miten toivoisinkaan, että ihimiset, me rupusakki ymmärrettäisiin ajatella ja pitää huolta toisistamme, vaikka mimmosia olisimmekin. Infestissumam-albumi vuodelta 2013 ja tuorein Meliora-levy vuodelta 2015 olivat saman tien polvilumpiot sijoiltaan saavia ja ottivat välittömästi odottavan mielen haltuun monipuolisine veisuineen. Tuska Open Air järjestää yhdessä Infernon kanssa kilpailun, jossa on mahdollisuus paitsi saattaa oma tekstinsä Infernon sivuille myös saada kouraan kolmen päivän Tuska-lippu. Tämä bändi ja biisit ovat uineet sieluni syövereihin ja riuhtoneet tietyt kellarin ovet suorastaan saranoiltaan irti. Kyllä, hyvällä ja aidolla musiikilla on ääretön voima, se parantaa ja lievittää ahdistusta, jonka moninaiset asiat ovat tässä ajassa synnyttäneet. Kiitos ja aamen. Muistakaa rakastaa, rakastaa niin helevetisti, sillä joku ruma päivä kuolo korjaa kaiken ja meistä tulee vielä yksinäisempiä haahuilijoita. Jokaiselle kevään Infernolle on pyhitetty oma Tuska-artisti, ja osallistujan pitää kertoa, miksi se on maailman paras. Kadotukseen käypi meidän tie joka tappauksessa ja tuomionpäivä pilikistää. Tsekkaa seuraava skaba Tuskan Facebookista! Sinun juttusi Infernoon. Ensimmäisenä vuorossa oli Ghost. Tämä kerrassaan upia okkultistinen metalliyhtye, joka levittää pimiänloistettaan ympärillemme ja huhuilee pirua, tai itse saatanaa. Näinä tuskaisina aikoina on hienua, kun jokin asia on ja pysyy! Tuo riipivä synkkyyden kauno, rakkaus musiikkiin ja sen tekemiseen, jota tarjoilee koko komeudessaan ruotsalainen uljaisiin kaapuihin kääriytynyt Ghost. Tuonpuoleisen sanansaattajat ovat ottaneet kyllä tiukalla otteella kiinni kaihon syömästä rangastani ja kuiskuttelleet kauniisti korvaani. ”HYVÄT infernaaliset ihimiset, tornihuhuan täältä pohjosen kirkontornista tarkoituksenani sanoa pari tärkeää asiaa bändistä nimeltä Ghost, ja nuin muutenkin elämän tosiasioista. Että ooppa oma ittesi vaan ja seuraa syäntäsi! Vielä se aurinko paistaa paskakassaanki, aina on toivua. Ghost tarjoaa ja tuo juuri sopivaa hämäränhäikäsyä eksyneen elämään, saa riehumaan, hillumaan ja ottamaan moshausmyllytykset kera ilimakitarasoolojen, olippa sitte missä vaan, yksin tai yhesä, selevin päin tahi pikku kekkulissa. Ghost on avannut uusia mielenakkunoita, jotka ovat tuoneet vahvistusta ja nurinkurista uskoa, toivoa sekä rakkautta. Sitä musiikkia, joka saa meidät yhdistymään, tuntemaan, pohtimaan ja olemaan olemassa. Ghostin alkukantaisen jämäkät sulosoinnut pulppuavat kouriintuntuvasti ja saavat sydämen väräjään, aika saatanallisestikin. Kerrassaan järjettömän hienoja lettuja, mystistä, huhu! Ja ah, mitä kansitaidetta ja orkesterin ulkoinen oleminen yleensäkin, henkiäsalapaavaa! En kuitenkaan ihmettele, että bändi jakaa mielipiteitä, protestanteilta kääntyvät niskat nurin, jos sikseen. Debyyttimittelön voitti Tiina Pelkonen, jonka teksti löytyy ohesta. Arvostakaamme Kyllikit ja Kaalepit loistavaa musiikkia ja ääntä, jota kaikki ei edes pysty kuulemaan. Outo tyttö ehkä olenkin ja muut kansalaiset vieroksuen katsovatkin kummallista liikuntakäyttäytymistäni, niin tässä välin voin kertoa, että se ei hetkauta pätkääkään. Rakkautta armahat kippuravarpaat 666!”
Stam1nan tuntevat voivat arvata, ettei teemojen käsittelytyyli ole kovinkaan positiivinen. – Ensinnäkin debyyttilevy teki aikoinaan sellaisen vaikutuksen, että se oli aika itsestään selvä valinta. Vähitellen aukeavan tarinan aiheet tuntuvat liittyvän sosiaaliseen mediaan, digitalisoitumiseen ja kuviin. – Viimeinen Atlantis taas päihitti tässä kamppailussa Rajan siksi, että siitä saatiin mallikkaasti sellainen kokonaisuus mitä haettiin. – Jos Viimeinen Atlantis -levyn teema sai alkunsa siitä, että luin Tiede-lehteä ja siellä oli kuva jääkarhusta jonkin pienen jääkokkareen päällä, niin tämän levyn kohdalla ahdistavana lähtöaiheena oli verkosta löytyvät päänleikkausvideot, Hyrde valottaa. Laulajakitaristi Antti Hyyrynen kertoo tarinoita irtopäistä, levykokonaisu uksien arvostamisesta ja kainalopieruist a. Ihminen leikkaa itseään Tämä lehden kanssa samana päivänä ilmestyvä Elokuutio on enemmän tai vähemmän teemalevy. Uudet kymmenen käskyä on myöskin mainittu monesti Stam1inan parhaaksi. Siihen palataan toistuvasti eri yhteyksissä. Levyn visuaalinen puoli ja tarinallisuus muodostivat yhtenäisen paketin. Kyllä meinasi silmäkulmat kostua jälkeenpäin, kun tajusi, millaisen urakan oli tullut tehneeksi. Stam1na on saanut uuden Elokuutio-levynsä valmiiksi, ja helmikuun alussa sen julkaisupäivää odotellessa häntä työllistää toinen maineikas yhtyeensä. – Ihminenhän tavallaan leikkaa itsestään palan pois joka kerta, kun hän laittaa itsestään kuvan eli ikonin sosiaaliseen Stam1na on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen metallin kirkkaimmassa kärjessä. Intensiiviset treenit ovat saaneet Hyrden sisäisen kalenterin sekaisin, ja mies saapuukin haastatteluun reilut puoli tuntia myöhässä. Peräkkäisinä päivinä soitettujen keikkojen teemana oli vetää neljä eri Stam1nan levyä läpi kokonaisuudessaan. Kuinka juuri Stam1na (2005), Uudet kymmenen käskyä (2006), Viimeinen Atlantis (2010) ja SLK (2014) päätyivät mukaan. Käydään Wöyh!-asioita läpi myöhemmin. Nocebo taas jäi pois varmaankin sen takia, että SLK:ta haluttiin tuoda uutena levynä silloin enemmän esiin. Valittavana oli kuusi siihen mennessä ilmestynyttä albumia. – Virallinen totuushan on, että kyselimme vähän sosiaalisessa mediassa, mitä fanit haluaisivat kuulla. Zaanihan taas kiersi Sami Hedbergin tuotantotiimissä tämän ennätyksellisellä 365-kiertueella, Hyrde pohjustaa. Nyt yhtye julkaisee seitsemännen levynsä Elokuution. Jotenkin tämä uskontoperäinen vihamielisyys ja toisaalta se, että ihminen nähdään nykyään voittopuolisesti digitaalisten viestimien kautta, nivoutuivat jonkinlaiseksi kantavaksi mielikuvaksi. Mutta raaka totuus on taas seuraava, Hyrde pohjustaa. – Minä olen vain niin lopen kyllästynyt siihen, kuinka valtavirtamedia promotoi suoraan tällaisten ihmisvihamielisten ryhmien ja uskonnollisten liikkeiden asiaa julkaisemalla kyseisiä videoita. – Istuskelimme itse asiassa tänään hyvän ystäväni, stand up -koomikko Zaanin [Jean-Eric Chaument] kanssa ja puhuimme tästäkin kokemuksesta. – Ymmärsimme tapahtuman ainutlaatuisuuden ja otimme kaikki keikat talteen monikamerataltioina. Monet puhuvat vieläkin, että ensimmäinen levy oli paras. Esimerkiksi Atlantis-keikalla äänityspuoli petti pahasti, emmekä ole vielä tähän päivään mennessä saaneet tehtyä päätöstä, mitä kokonaismateriaalin suhteen tehdään, Hyrde harmittelee. PÄÄTÖNTÄ PÄÄTÖNTÄ MENOA A ntti ”Hyrde” Hyyrynen on kiireinen mies. Kokonaisuuteen liittyi myös eräs ikävä puoli. – Siinä tuli mietittyä omia mittavimpia tai ennätyksellisimpiä juttuja, ja kyllähän se Provinssin tempaus vie voiton tässä mielessä. TEKSTI TONI KERÄNEN KUVAT MARKUS PAAJALA MENOA 18. Projekti kuitenkin vähän kosahti. Se sopi sikälikin tarkoitukseen pirstaleisempaa Rajaa paremmin. Keskeisenä elementtinä oli juuri ajatus irtileikatusta päästä. Se on ollut kirkkaasti eniten työtä vaatinut homma. Herrasmiehenä tunnettu rokkari pyytelee vuolaasti anteeksi, ja haastattelu pääsee alkamaan hyvissä tunnelmissa. Muutaman päivän päässä odottaa Wöyh!-bändin kiertueen aloittava, Espoon Sellosalissa Ulpu Dance Companyn kanssa toteutettava erikoiskeikka, jota muun muassa Rumba ylisti myöhemmin sanoilla ”venkoilevan progen ja tanssin kitkaton avioliitto”. Idea sai myös symbolisempia ulottuvuuksia. Stam1na nimittäin toteutti kesällä 2015 yhdenlaisen historiallisen projektin soittamalla Provinssissa neljä keikkaa neljällä eri lavalla. Aluksi puhutaan kovasta treenaamisesta ja ainutkertaisista spektaakkeleista
PÄÄTÖNTÄ PÄÄTÖNTÄ ”Sanottakoon se vielä kerran ääneen, että maailmassa lauletaan ihan tarpeeksi rakkaudesta. Unohtakaa se koko tylsä rakkaus-sana.” 19. Siihen ei auta edes se, että Juice on tainnut sanoa, että kaikki kappaleet kertovat joko rakkaudesta tai siitä, ettei ole rakkautta
Määrittelen itseni yksinkertaisesti humanistiksi. Haluan vain herättää kysymyksiä siitä, onko tämä nykyinen kehitys se paras suunta. – Ei halua kirjoittaa mitään suoria henkilökohtaisuuksia. Oli se sitten jokin vekkuli staminamainen sanaleikki tai muu laajennus. Jos se ei olisi näin, minulla olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä. Tai se, mitä YleX soittaa tällä hetkellä, sehän on sietämätöntä kamaa. – Toisaalta olen kiinnostunut poliittisesta retoriikasta ja siitä, kuinka suostutellaan ihmisiä tiettyihin asioihin. Sama pätee hänen yleisempään ajattelumaailmaansa. Siihen ei auta edes se, että Juice on tainnut sanoa, että kaikki kappaleet kertovat joko rakkaudesta tai siitä, ettei ole rakkautta. Jos menen tekemään jonkin asian levylle asti, sillä pitää, jumalalauta, olla painoarvoa. – Olen yrittänyt pitäytyä oman sanomani julistamisessa. Se on muutenkin itsestään selvää, että kaikki tulee tekstittäjästä itsestään. – Sanottakoon se vielä kerran ääneen, että maailmassa lauletaan ihan tarpeeksi rakkaudesta. – Elokuutio maalailee omalta osaltaan kauhukuvaa. Se on jotain ihan muuta kuin mihin itse tottui pikkulemiläisenä 1980ja 90-luvuilla. – Olen sanonut monesti, että vihaan sanoittamista. Niistä kertominen on se helppo tie. Tämä oli tällainen ajatusleikki, josta halusin tehdä tekstejä. Omasta mielestänihän kaikki uskonnot olisi syytä kieltää. Liityin juuri Lappeenrannan vapaa-ajattelijoihin ja olen löytänyt siitä suunnasta jotain ammennettavaa omaan maailmankatsomukseeni. Sanasta miestä Hyrde myöntää itsekin, etteivät hänen sanoituksensa aukea kertaistumalta. Hyrde on silti itsekin mukana koko sopassa ja päivittää muun muassa Stam1nan Instagram-tiliä. Ymmärrän, että teemme julkista työtä ja meidän täytyy osallistua vahvasti sosiaaliseen mediaan. Väistämättäkin tulee aina mieleen, että tähän kohtaan täytyy ladata jotain suurempaa. Onko tämä sanojen vääntäminen tarkoituksellista, tietynlaista henkilökohtaisuuden välttämistä. Näin tai noin voi tapahtua. Se oli jotenkin inhottavaa. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että siinä anarkiassa ja muita kumartamattomassa käytöksessä oli jokin järki. – Tähän on helppo vastaus: rehellisesti sanottuna en osaa kirjoittaa suoremmin. – Ehkä tässä ahdistaa lyhyesti sanottuna eniten se, kuinka ihmiset muuttavat käyttäytymistään niin paljon ja nopeasti. – Me eriydymme koko ajan enemmän toisistamme, mutta samaan aikaan kaikki maailman kauhut tulevat meille tuohon pieneen laatikkoon, älypuhelimeen. Meillä on 54 000 seuraajaa Facebookissa, ja pääosa markkinoinnista tapahtuu, valitettavasti, sähköisen median kautta painetun median sijaan. En pysty tekemään kuin Herra Ylppö ja kirjoittamaan, että pojat ei tanssi. Siitä ei saa itselleen yhtään mitään.” T E E M U LE IN O N E N 20. Mutta kun siihen liittyy se, että on jokin tärkeä asia, jonka haluaa sanoa. Ainahan minä olen kironnut auktoriteetteja. – Jotkut ihmiset ajattelevat, että Apple pelastaa maailman. Jokaisella on samat rakkaushuolensa ja keski-iän kriisinsä. Unohtakaa se koko tylsä rakkaus-sana. Lapset ja nuoret ovat neljän seinän sisällä ja seurustelevat laitteidensa välityksellä aivan uudella tavoin. – Vihasin aikoinani punkkia ja niitä räkäisiä siilitukkia, jotka pyörivät Lappeenrannassa ja joivat kiljua. Siitä lauletaan monella levyllämme. Kun kuitenkin mennään pois henkilökohtaisuuksista, päästään jonnekin arjen yläpuolelle. Toisaalta, jos antaa esimerkin, kannattaa aina liioitella. Otetaan vaikkapa nuorten kanssakäyminen – nykynuoret joutuvat kamppailemaan paljon suurempien kysymysten kanssa kuin itse jouduin aikoinaan. He elävät pelossa, joutuvatko syrjityksi julkikuvansa, vaatteidensa ja muun vuoksi. Haastatteluista on saanut jotain vihiä, mikä miehen maailmankatsomus on, mutta ainakaan tämän jutun tekijä ei ole onnistunut luomaan aiheesta lopullista kuvaa. Ihminen raamittaa ja rajaa itsensä sillä tavoin. – Muuten en oikein tiedä, kokevatko ihmiset minua mitenkään mielenkiintoiseksi sanomaan jotain vaikkapa politiikasta tai muusta vastaavasta. Hyrde kehuu miltei heti perään Maj Karman uusia kappaleita. – Enhän minä mikään pässi asian suhteen ole. Kaikki Stam1nan sanoitukset tekevän Hyrden mukaan yksi Elokuution kantavista teemoista on perinteisen uskonnon lisäksi katteettoman suuri usko teknologian pelastavaan voimaan. mediaan. Tällaisia uskontoon verrattavia suuntauksia voi tulla lisää. Kyse on siis erilaisista lähestymistavoista, ei arvottamisesta. Itse seuraan päivänpolitiikkaa sen verran kuin perusveronmaksajana täytyy, päivittäin. Suhde sosiaaliseen mediaan ja verkkomaailmaan on siis vähintäänkin kriittinen. Tämä on hämmästyttänyt itseänikin. ”Jos puhutaan vaikka jostain suomiräpistä, niin olen häpeissäni sitä tekevien puolesta. Mutta en minä, helvetti, pysty ottamaan mitään poliittisia kantoja, se on niin iso suo. Stam1nan sanoitukset ovat monitulkintaisia ja sisältävät jos jonkinlaisia uussanoja