PRELIMINARY LINE-UP! (Hinta sisältää leirija telttapaikan) ??
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Or o, De ad Ear th, Ch ap el of Dis eas e, Tro ll, Ha rm ag ed on 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Sa xo n 02 2 Inf ect ed Ra in 02 6 Pa leh ørs e 03 Ma dd er Mo rte m 03 6 Vu od en 20 23 ras ka im ma t 03 8 Ihs ah n 04 6 Pö lky llä : jok ap aik an he vih öy lä Ale ssa nd ro De l Ve cc hio 05 2 Sa lam yh kä : An nic a Ba dly Dre am ing (19 88 ) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa Co un tin g Ho urs 074 Ku ud es pii ri: örk kim eta llin ma ihin no usu 038 018 02 2 074 02 6 AN D Y FO R D VI C TO R IA W O N KA TU TU TE SC U N ED W AK EM AN
vuosikerta Numero 220 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Jotain kriteerejä on silti oltava, ja niinpä vuosilistoillemme pääsy oikeutetaan sillä, että ”kyseenalaista” artistia tai bändiä on käsitelty Infernossa jotenkin – oli se sitten arvion tai haastattelun merkeissä. 23.2.) MOURNING DAWN The Foam of Despair IHSAHN Ihsahn (ilm. Itse en löydä menneeltä periodilta raskaampaa musiikkia kuin Tenhin loistokas Valkama-albumi. Missä raskaus asuu COUNTING HOURS The Wishing Tomb (ilm. Saa kuulla mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Julkeanpuoleinen vastaus on, että koska me haluamme ja voimme nostaa heitä niille. Lopulta totuus on, että raskaus asuu kuulijan korvissa ja niiden välissä. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 16.2.) 7. Tällä kertaa suomisarjan voittajaksi ja ulkomaisten kakkoseksi osui musiikkia, joka ei täytä varsinaisesti raskaan rockin tunnusmerkkejä. 23.2.) AMYL AND THE SNIFFERS Comfort to Me MADDER MORTEM Old Eyes, New Heart TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT BORKNAGAR Fall (ilm. Miksi raskaan rockin erikoislehden sivuille sitten päätyy myös näennäisesti ei-niin-painavia artisteja. Niin Tenhi kuin The Coffinshakers eittämättä edustavat tätä sarkaa, ja sillepä ei hevillä mahda mitään, jos Inf-joukot äänestävät moisia bändejä vuosilistojen kärkitohinoihin. Onpa niinkin, että moni ilmiselvästi metallisen musiikin tekijä ei koe sellaista luovansa. Moderni musiikkimaailma on niin monikasvoinen, että tarkkojen genrerajojen vetäminen on silkka mahdottomuus. INFERNON tekijöiden moninaisten mielten mukaiset vuoden 2023 parhaat levyt julkaistiin verkossa tuttuun tyyliin rakettien paukuttua, ei yhtään ennen. Tämä huomattiin tietysti myös sosiaalisen median viehättävässä maailmassa. Hyvää sitä joka tapauksessa. Hieman tylsempi totuus taas kuuluu, että kyseiset musiikintekijät ovat aina jollain tapaa raskaan rockin yleisön hellimiä. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Andy Ford KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 1796-7600 24
– Minusta tuntuu, että homma on itse asiassa päinvastoin. Ruotsi on kuitenkin maailmanlaajuisesti niin marginaalinen kieli, että eikö tämä vie lopulta teiltä monia potentiaalisia faneja. Kaikki viittaa siihen, että ruotsalaiset ovat matkalla kohti isompia piirejä. Nimemme kuvastaa noita tunteita, ja tämä yhtye on tapamme välittää niitä takaisin muulle maailmalle. – Joo, näin se varmaan tekee, Nilsson nauraa. Toisen levynsä julkaissut Oro pääsee iskemään tasokkuudellaan. – Kun katsoo maailmaa tänä päivänä, on mahdotonta olla tuntematta ahdistusta ja levottomuutta. Jos jotkut jättävät musiikkimme kuuntelematta siksi, ettemme laula englanniksi kuten miljoonat muut bändit, se on heidän oma ongelmansa ja häviönsä. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN TUOREIN levynne Vid vägs ände sijoittui lehtemme kriitikoiden valinnoissa kymmenen parhaan ulkomaalaisen albumin joukkoon. – Se että meidät mainitaan samalla listalla esimerkiksi Katatonian, In Flamesin ja Dødheimsgardin kanssa tuntuu oudolta ja hieman käsittämättömältäkin. Eikö jatkuva synkän musiikin parissa toimiminen käy missään vaiheessa masentavaksi. Tiesimme tehneemme hyvän albumin, ja siitä saamamme palaute on ollut loistavaa, mutta samaan aikaan odottamatonta. Jos en pääse purkamaan tuntojani musiikin kautta, tulen helposti vihaiseksi ja levottomaksi. Puhdistavaa pimeyttä C A M IL LA B JO R K G R E N 8. Kielivalintaa voisi pitää jopa pienenä persoonallisena valttikorttina musiikkimarkkinoilla. Oro on toiminut pyöreät kymmenen vuotta ja on jäsentensä ensimmäinen hieman isomman profiilin yhtye. Yhtyeenne on laulanut alusta alkaen ruotsiksi, mikä tuntuu sopivan musiikkiinne mainiosti. Tulkitseeko yhtyeenne maailmaa isossa kuvassa vai löytyykö viestinne takaa jotain henkilökohtaisempaa. Lähdetään siis liikkeelle perinteisellä urheilukysymyksellä: Miltä nyt tuntuu. Oron musiikki määritellään sludge metaliksi, mutta bändin säveltaiteesta löytyy myös paljon muuta aina doomista tummanpuhuvaan tunnelmallisuuteen. – On aina hankalaa lyödä leima omalle musiikilleen, mutta sanoisin, että pyörimme jossain post-sludgen ja -metalin maisemissa. – Toisaalta emme kirjoita musiikkia massoille. Bändinne nimi viittaa ahdistukseen ja yleiseen epämiellyttävyyden tunteeseen. – Olemme tästä todella iloisia ja otettuja, kitaristi-laulaja Petter Nilsson ilakoi. Allekirjoitatteko sludge-määreen. Musiikistamme löytyy ehdottomasti myös sludgea, vaikka emme missään nimessä edusta ”klassista” tai ”oikeaa” ryömintää. Ainakin itselleni synkän musiikin kirjoittaminen ja soittaminen on loistava keino pitää masennus loitolla
9. Me vain odottelemme varjoissa. Se tapahtuu melko luonnostaan. Fokus keskittyy enimmäkseen kouralliseen bändejä, uudestaan ja uudestaan. – En vain puhu kieltä, hän kuittaa. Odotan joka tapauksessa seuraavia kolmea vuosikymmentä musiikin parissa. Trolldom sisältää monenlaisia sävellyksiä, mutta yleiskuva on yhtenäinen. Mistä löydät yhä innon tällaisen musiikin luontiin. Onko tuore Trolldom jonkinlainen juhla-albumi. En ole välittänyt koskaan trendeistä tai hypestä. Julkisuuteen ei ole tainnut tippua aiemmin seuraavaakaan tietoa: Nagash päättää jutustelun kertomalla olevansa ”20-prosenttisesti skandinaavi, 80-prosenttisesti suomalainen”. – Olen tehnyt musiikkia aina juuri niin kuin haluan, ja luulen urani puhuvan sen puolesta. Aiemmin mainitun The Kovenantin viimeisin uutta musiikkia esitellyt albumi Seti ilmestyi 21 vuotta sitten. – Niin, tämä on ikuinen kysymys, hah hah. Yli 30 vuoden taival äärimetallin parissa on kunnioitettava saavutus. Vastavoimaisesti musiikkinsa on säilyttänyt persoonallisuuden ja korkean tason. Black metal -skene on ollut aina hyvin yksipuolinen. Olen ajatellut jatkaa musiikkihommien parissa kuolemaani saakka. – Hylkäsin täyspitkän verran materiaalia, koska en ollut tyytyväinen niihin kappaleisiin. Bändiä ei ole kuitenkaan ilmoitettu kuolleeksi, ja vuosien mittaan annettujen kommenttien perusteella uutta musiikkia on tulossa ”tuossa syssymmällä”. Niin musiikkiskene kuin maailma yleensäkin on muuttunut tänä aikana paljon. On mukavaa kävellä omaa polkua mistään aikatauluista piittaamatta. – Kyseessä on vain mukava yhteensattuma. – Ei oikeastaan, koska en ole edes ajatellut koko asiaa, multi-instrumentalisti ja säveltäjä Nagash vastaa. Jos minulta kysytään, olen ollut tyytyväinen varjoissa lymyilyyn. – Olen todella syrjässä nykymaailmasta, ja kuten sanoin, pidän oman polkuni tallaamisesta, Nagash pohdiskelee. – Kyseessä on enemmän elämäntapa kuin varsinainen ura. – Synkän musiikin kirjoittaminen on helppoa ja yhä suuri osa elämääni. Edellinen levynne Neo-Satanic Supremacy tuli ulos 2010, joten millaisella aikajänteellä valmistelitte albumin. Muutos on väistämätön osa maailmaa jossa elämme. – Eikö kaikki musiikki ole jonkinlaista terapiaa. Tällä hetkellä olemme itse asiassa suunnittelemassa jotain todella spesiaalia lähitulevaisuudelle. Minua innoittaa musiikki itsessään ja filosofia sen takana. – Levyn tekeminen on ottanut useamman vuoden, ja ajatuksena oli alusta lähtien tehdä kokopitkä. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ K SE N IA H IN D E R SO N Norjalainen Troll ei ole maansa tuotteliaimpia tai tunnetuimpia black metal -akteja. Toivottavasti pääsemme kertomaan asiasta pian julkisuudessa. Sekä Trolldomilta että Tilbake til Trollberg -ep:ltä [2020] löytyvän The Beast -kappaleen oli tarkoitus antaa hieman esimakua tulevasta. On paljon ylenkatsottuja yhtyeitä, jotka ovat olleet genrelle aivan yhtä tärkeitä kuin tunnetuimmat nimet. Missä nyt mennään. Koetko Trollin olleen jonkinlainen terapiaprojekti. The Kovenant ei ole hajonnut, eikä ole ollut missään vaiheessa. Ainoana poikkeuksena oli juuri The Beast. Suurta näkyvyyttä Dimmu Borgirissa ja The Kovenantissa saaneen Nagashin Troll on elänyt suurimman black metal -hypen sivussa, mikä on antanut bändille täyden vapauden tehdä rohkeitakin musiikillisia ratkaisuja. Siitä huolimatta jotkin asiat eivät koskaan muutu ja kulkevat sykleissä. Lopulta teimme kokonaan uuden albumin. Omalla polulla TROLLILLE tuli viime vuonna kolmekymmentä täyteen
– En usko. Vaikka sävellykset ovat avoimia eri tyyleille, minusta tuntuu, että musiikillamme on oma soundinsa, joka ei koskaan täysin muutu. Jälkeenpäin ajatellen se käy järkeen, sillä etsimme uusia musiikillisia maastoja. Katson vasta sitten, miten hommat etenevät. – Kyseessä on tavallaan pyörre, joka pitää sinut paradoksaalisesti ehjänä. Pandemia ei ollut tapauksessamme mitenkään inspiroivaa aikaa, ja kokoonpano muuttui taas levyn äänitysten jälkeen. Haluan vain soittaa musiikkia livenä hyvien ystävieni kanssa, joilla on myös omat bändinsä. Tekstit kertovat myös menetyksistä ja virheistä sekä siitä, mitä opimme niistä. Ovatko äärimetallihommat karisemassa kokonaan pois. Koetteko levyn olevan jonkinlainen definitiivinen mestariteoksenne. Sävellykset saattavat vaihdella paljon, mutta saksalaisbändin tyyli pysyy tunnistettavana. – Haluan kuvitella, että saimme aikaiseksi jotain uniikkia – jotain, joka seisoo omilla jaloillaan. – Juuri nyt yritän olla päättämättä mitään. Minusta parhaat tekstit ovat niitä, joiden todellista sisältöä ei tunne, vaan ne muodostavat kuulijalle oman tarkoituksensa. Kaipuusta johonkin, josta ei saa kiinni, ja vaikka tuntisi saavansa, se saa vain jahtaamaan jotain entistä enemmän, Teubl maalailee. Edellinen kokoonpano oli kasassa 15 vuotta, joten jatkoa on parasta miettiä ihan vain askel kerrallaan. Päässäni on musiikkia, jota rupean työstämään hiljalleen. T O N I B . Voin kertoa, että sanoitukset ovat todella henkilökohtaisia ja pohjaavat omiin kokemuksiini. – Enimmäkseen kaipuusta... G U N N E R 10. Olet tällä hetkellä Chapel of Diseasen ainoa virallinen jäsen. Albumilta löytyy pitkiä progevaikutteisia biisejä, mikä on meille epätavallista, ja oli hankalaa kirjoittaa 8–10-minuuttisia kappaleita. Haasteiden kautta CHAPEL of Disease on tullut tunnetuksi äärimetallin rajojen venyttämisestä, mutta tuore Echoes of Light vie homman vielä pykälän entistä pidemmälle. Julkaisupäivä viivästyi, koska meidän piti löytää vielä sopiva livekokoonpano, jolla soittaa keikkoja. Chapel of Diseasen musiikista löytyy nykyisellään paljon epämetallisia elementtejä. Samalla minusta tuntuu, että on vielä olemassa tutkimattomia musiikillisia alueita, ja se fiilis pitää homman käynnissä. Mistä Echoes of Lightin tekstit kertovat. Bändin ensimmäiset kolme albumia ilmestyivät tasaisin väliajoin, mutta uusin otti valmistuakseen yli viisi vuotta. – Lisäksi basistimme [Christian Krieger] muutti muualle ja jätti bändin. Meinaatko jatkaa toimintaa tässä mallissa. SYTYKKEITÄ Death metalia progressiivisin konstein lähestyvä Chapel of Disease sen kuin parantaa otteitaan. En kutsuisi albumia vielä mestariteokseksi, vaan levyksi, jolla haastoimme itsemme ja henkilökohtaiset rajamme, lauluista ja kitaroista vastaava Laurent Teubl miettii. Eri tyylien yhdistely musiikin juuret ja tunnelma äärimetallissa säilyttäen tekee kappaleiden kirjoittamisesta mielenkiintoista. – Joo, kappaleiden kirjoitus vei aiempaa kauemmin. – Pidän ajatuksesta, että sanoitukset avautuvat kullekin kuulijalle omalla tavallaan ja luovat uusia kuvia välittäen täysin erilaisia viestejä kuin itse ajattelin. – Yleensä oman taiteensa ymmärtää vasta kun siitä pääsee hieman erilleen
Pakko kysyä vielä Algaionista... Onko sinulla taipumusta nostalgiaan. Jos minulta kysytään, genre oli huipussaan 1990-luvulla, eikä oikeastaan mikään vuoden 2000 jälkeen julkaistu pääse lähellekään sitä tasoa. – De Nihil oli aikoinaan ainoa levy-yhtiö, jonka kanssa juttelin albumin julkaisusta. Ryhdyin kyselemään ystäviltäni, josko he olisivat valmiita auttamaan, ja onneksi kaikki sanoivat kyllä. Seuraavalle albumille sanoitukset kirjoittaa Mattias Petterson ja tulossa on enemmän tarinallista kerrontaa. – Olen fanittanut Dawnia heidän ensimmäisestä demostaan [1992] lähtien, joten Henken saaminen laulajaksi kahdelle biisille oli minulle kova juttu. Angusin [Norder] ja Thomasin [Clifford] taidot olivat tiedossa, ja Björnin laulutyyli on jotain, mitä tällaiselta musiikilta ei odottaisi. – Kukin nauhoitti laulunsa ja kitaransa kotonaan ja lähetti juttunsa minulle. – En kutsuisi sitä nostalgiaksi, minä vain yksinkertaisesti pidän tällaisesta musiikista. Ainoastaan Kim Arnellin rummut purkitettiin Endarker-studiossa. Toki ymmärsin, että yleisö tulee olemaan rajattu, mutta Chaos-lafkan julkaisema cd tulee toivottavasti saamaan huomiota black metal -piireissä. Onko Dead Earthillä jokin syvempi sanoma. Kim opetteli kappaleet parissa viikossa ja täräytti levyn purkkiin kahdessa päivässä. Levyllä laulaneet Henke Forss ja Björn Larsson ovat julkaisseet musiikkia heidän kauttaan ja suosittelivat lafkaa, Kamijo kertoo. Pääsin viimein työskentelemään myös vanhan ystäväni, kitaravirtuoosi Toby Knappin kanssa. Algaion on kuollut bändi. Kaikki musiikki on jo tehtynä ja odotan parhaillaan laulujen valmistumista. Usein tuntuu siltä, että uudet bändit keskittyvät enemmän estetiikkaan kuin hyvän musiikin luomiseen. Luultavasti lähimmäksi Algaionia päästään Dead Earthin tulevalla levyllä, jonka yhdellä biisillä laulaa Mårten [Björkman]. Nyt levy julkaistaan cd:nä, joten ovatko odotukset tunnettuuden suhteen korkealla. Hän on todella aliarvostettu, kuten myös Chaq Mol, jonka taitoja monet eivät varmaan aivan ymmärrä. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Kamijo kiittelee, miten helppoa yhteistyön tekeminen tänä päivänä on. Onko bändiltä tulossa vielä ulos jotain. Edellisestä levystä on 14 vuotta. – Björn suositteli Kristin Starkeya, ja hän ylitti kaikki odotukseni. Musiikkisi nojaa 1990-luvun alkuvuosien ruotsalaiseen ja kreikkalaiseen blackiin. Toivottavasti saan julkaisun ulos vielä tämän vuoden aikana. – Kun en osaa laulaa tai kirjoittaa sanoituksia, tarvitsin vieraiden apua. Levyn musiikki on Kamijon kädenjälkeä, mutta mukana on useita vierailijoita muun muassa Dark Funeralista, Dawnista ja Onwardista. Haasteiden kautta Lähinnä Algaionista tuttu ruotsalainen äärimetalliveteraani Mathias Kamijo tekee nyt musiikkia Dead Earthin nimissä. – Pidin De Nihilistä siksi, että he julkaisivat ainoastaan vinyyleitä, ja valitsin heidät. – Toisaalta on myönnettävä, etten oikeastaan seuraa uutta black metalia. Kuolleesta maasta ALKUJAAN loppuvuodesta 2022 ilmestynyt Et Disperdam Illud jäi lähes huomiotta, koska sen vinyylipainos rajoitettiin 300 kappaleeseen. – Lyhyesti sanottuna ei. – Ei oikeastaan, koska sanoitukset ovat eri tyyppien kirjoittamia ja konsepti vaihtelee paljon
Vai onko peli jo menetetty. 12. Meillä on paljon tilaa kokeilla erilaisia ideoita. – Kyse on kolmimiehisestä yhtyeestä, joka haluaa kuulostaa valtavan isolta. – Kunpa tietäisinkin. – No, siltä me kuulostamme aina, vaikka kaikki kuulostaa tietysti paremmalta lavalla! Halusimme myös säästää tuotannolla hieman itseämme, sillä esimerkiksi kitarasoolot ilman toisen kepin tukea vaativat ylimääräistä työtä. Ajoitteko takaa jotain tällaista. – Kyllä ja ei. Mainitut bändit kuulostavat siltä, ja kyse on oikean fiiliksen löytämisestä kutakin kappaletta soitettaessa. SYTYKKEITÄ Ruotsin alati vireästä rockja metalliskenestä on noussut uusi nimi, Harmagedon. Mahtavia riffejä, jylisevä bassosoundi ja leikittelevää rumpalointia. – Pääbändeissämme soitamme hieman toisenlaista musiikkia. Harmagedon syntyi, koska tarvitsimme yhtyeen täyttämään kaipuumme keskitempoisen death metalin ja hard rockin pariin. Havaintoja maailmasta HARMAGEDON on verrattain uusi kokoonpano ja Dystopian Dreams ensimmäinen julkaisunne. Alkujaan tämän piti olla vain jamittelubändi tai studioprojekti, mutta olemme ryhtyneet soittamaan keikkoja ja työskentelemme jo toisen levyn parissa. – Ryhmän muodostavat minä, Magnus [Berglund, basso] ja Jens [Bäckelin, rummut], lauluista ja kitaroista vastaava Tim Rosenquist kertoo. Bändi kumpusi tarpeesta hyödyntää hyviksi havaittujen artistien musiikillista perintöä. Emme ole paasaamassa mitään poliittista agendaa. Mitä ihmiskunnan tulisi tehdä paremmin tulevaisuudessa. Palataan dystopiaan. Dystopian Dreams kuulostaa livejulkaisulta. Harmagedonin musiikkia vertaillaan muun muassa Black Sabbathiin, Entombediin ja High on Fireen, mikä on kieltämättä osuvaa. Porukan tulisi hidastaa tahtia, juoda olutta ja kuunnella musiikkia – ja ehkä myös lopettaa toistensa tuhoaminen. Kyse on ennemminkin havainnoista ja mielenkiintoisista tarinoista, jotka tulevat sekä menneestä että nykypäivästä. Levy on rosoisen hiomaton ja bändisoitto todellakin kuulostaa bändisoitolta. Kappaleidemme sanoituksia ohjaavat riffit ja rumpubiitit, ja koska musiikissamme on synkkä ”tuomiopäivän meininki”, tekstien teemat seuraavat tietysti sitä. Tätä voi pitää virkistävänä vaihtoehtona modernin täyteenahdetulle metallisoundille. Listaan voisi lisätä helposti kymmenen nimeä lisää, mutta musiikin peruspiirteet ovat tuttujen artistien takomia. Emme voineet vastustaa kiusausta! Dystopian Dreamsin kappaleista löytää paljon ahdistusta ja kenties myös heijastuspintaa nykyiseen maailmanmenoon, joka vaikuttaa melkoiselta dystopialta. Minkälaiseksi itse koet musiikkinne pohjarakennelman. Magnus vetää suurieleistä rockia Freedomissa, ja Jensin kanssa taomme hardcorea Martyrdödissä. Mikä te olette oikein bändejänne
Havaintoja maailmasta THY SHINING CURSE THEURGIA Theurgia is a collection of seven musical rites, revolving around a common thematic axis; transgressing the physical world. For fans of Septicflesh, Cradle of Filth and Moonspell. Symphonic Death Metal. It describes a series of magical acts that aim to connect the human soul to a hierarchy of superior beings, leading up to the supreme being or so-called, The One. The band consists of Pedro Puente on Drums, who´s previously been part of the thrash metal band Conflicted in Arica and Sebastián Puente, also member of Nuclear. Theurgia stands for ”divine work” in Greek and was developed as a term by the Neoplatonists. BLACK LODGE RECORDS LIVE BROADCAST METAL MELTDOWN WWW.SOUNDPOLLUTION.NET. VICISOLUM PRODUCTIONS HELLMAN BORN, SUFFERING, DEATH ”Born, Suffering, Death”; a ten-song album that talks about the conventional cycle of life of a human in present day society, the devastation of our environment and social conflicts that lead humans to a certain death. This crushing debut album, also has a special tribute to the Swedish death & roll band Entombed, including the song ”Out of Hand” from the classic Wolverine Blues album
Ne jäivät päähän kummittelemaan. Etäisesti alkuperäiseltä kuulostanut Sepultura julkaisi Greenin aikakaudella yhdeksän albumia. Sepä olisikin ollut jännä ratkaisu. Levy osoittautui ylipitkäksi ja outosoundiseksi, sanalla sanoen pettymykseksi. Samaan aikaan Max Cavalera on pyörittänyt pomppuhevistä koko ajan enemmän äärimetallisemmaksi sivistynyttä Soulflytaan ja julkaissut vaihtelevin kokoonpanoin 12 albumia. Mutta eivätpä hänen Metallica-keikkojen taustalla kuullut huutonsa ihan Sepulturaan olisi sopineet. Parimetrinen afroamerikkalainen ei ollut tunnettu kuin syvimmissä ug-piireissä. Crocodile Dundeen jatko-osan aiemmin sisältänyt VHS-kasettiparka oli sulaa uudelleenpyörityksistä. INFERNO-KOLUMNI TOMI POHTO ulostui HBB:ssa, en tainnut olla yksin waddafäk-tuntemusteni kanssa. -levyn tuimimman riffin enemmän tai vähemmän onnistuneita variaatioita kuulee vähäisempien bändien toimesta edelleen. Viimeiseksi levyksi tulee jäämään vuoden 2020 Quadra. Seuraavat vuodet menivät ihmetellessä, kuka kumma voisi jatkaa Maxin tontilla. Voiko haudan haudata. Chaos A.D. Biisin nimi, vaikka olikin selvä Black Sabbath-silmänisku, oli hieman höntti. Bändin logo mukailee vanhaa Seppo-fonttia. Silkka faktahan kuitenkin on, että vuonna 1984 Belo Horizontessa perustettu pumppu takoi pajallaan 1990-luvun alkumetreille asti silkkaa kultaa. Bändi oli kiertänyt Chaosia jo kolmatta vuotta, ja kun Roots-levyn (1996) Roots Bloody Rootsin video 14. Kulisseissa kiehui, ja lopulta Max Cavalera erosi bändistä. Edellisen levyn keskitempovoittoisuus kuulosti saavan jatkoa. Kuka. Kysymys on kuitenkin yhtyeestä, joka merkitsi minulle kerran jotain tavallista suurempaa. Igorin paukutuksessa kuului yhä selkeämmin jalkapallomatseissa omaksuttu samban takapotku, Maxin riffit painottuivat imakoiden riffien toistolle. Eipä ihme, että levy-yhtiöpamppujen kuulokojeet käännettiin Brasilian suuntaan. Pelkkä bändin nimen bongaaminen satunnaisesta printistä käynnisti autonomisen hermostoni kakkosvaihteelle. Metallicasta kalppimaan lähteneen Jason Newstedinkin nimeä vilauteltiin. Osaan vieläkin viheltää Dead Embyonic Cellsin riffin vaikka kolmelta yöllä herättäisitte. ”Uusi” Sepultura jätti aina vaikutelman, että se vääntää pikkaisen liian väkisin. ”Parru” kuulosti lähes itseltään, mutta entäs Sepultura. ”Sepon” proto-black/thrash-soundi teki luontevasti tilaa kuolettavammalle ilmaisulle. Oli kyse sitten levyistä tai live-esiintymisistä. Vaikka yhtyeen suosio kasvoi eksponentiaalisesti, taustalla tapahtui merkillisiä. Muistan syksyn 1993 kuin eilisen. Niin juuri. Death saati thrash oli kaukana. Oliko uutinen osastoa ”no viimeinkin” vai ”ei hemmetissä”. MTV:n legendaarisessa Headbanger’s Ballissa esitettiin peräjälkeen uuden Sepulturabiisin Territoryn ja Paradise Lostin tulevan Icon-albumin True Beliefin videot. Chaos A.D:n intron sikiösinusrytmin tarjonnut Maxin poika Zyon kolistelee Soulflyssa kannuja. Cavaleran veljekset, kitaristi-laulaja Max ja rumpali Igor (sittemmin Iggor), olivat kaksi lähiön pitkätukkajannua, jotka rakastivat punkkia ja metallia ja halusivat tehdä samankaltaista musiikkia itsekin. Meininki on ollut varsin pirtsakka, tuoreimpana esimerkkinä viime vuonna julkaistu erinomainen uudelleenäänitys Sepulturan Bestial Devastation -demosta ja Morbid Visions -debyytistä. Meikäläiselle tämä käy Sepulturan paluusta. Se on itselläni vähiten soinut Cavalera-aikojen Sepultura-levytys. Laulajaksi valittiin Derrick Green. Nyt jurnutti takaraivoon Territory, ja sinne muuten jäi. Loppu on niin sanotusti historiaa. Saati sitten logon, joko sen luuässän tai murretun keltaisella kirjoitetun. Kun tapasin Derrickin Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 2006, hän kysyi minulta, mikä oli lempibiisini Sepulturalta. Kiinnostavinta on, että Seppo-sotkujen takia vuosikausiksi riitautuneet veljekset ovat palanneet yhteen ja toimivat nyt Cavalera Conspiracyn tai ihan vain Cavaleran nimellä. Mies ehti tuskin asetella kysymystään loppuun, kun pamautin: ”Desperate Cry.” Pölypallo kiiri läpi vaivautuneen hiljaisen takahuoneen. Siitä pitävät huolen vanhoilla päivilläänkin äärimetallin nyansseista ihailtavasti intoilevat Cavaleran veljekset. KUN uutinen Brasilian metallisuuruuden Sepulturan (suomeksi ”hauta”) lopettamisesta osui verkkokalvoilleni, oli oikein pysähdyttävä puntaroimaan tuntemuksiaan. Maxin mylvintä oli syvempää kuin Arisen aikaan, ja rallin tempo oli mallia joutokäynti. Lättyjen kohtalona oli hukkua jonnekin metallimusiikin rinnakkaistodellisuuteen. Äänitettiin edeltäjiään huomattavasti tiukemmat ja soudeiltaan munakkaammat Beneath the Remains (1989) ja Arise (1991). Kappale käynnistyi niin tykillä tribaalirummutuksella, etteivät aivoni hahmota vieläkään, miten Igor temppunsa teki. Mutta se pääriffi… Metallicalla oli Sad But True, Panteralla Walk. Yhtäkkiä Sepultura oli sanakirjamäärite death thrashille. Kun soittotaito kehittyi, myös itseluottamus kasvoi. Englannin kieltä juuri taitamaton Max matkusti yksin New Yorkiin tapaamaan aikansa kovimman hevilafkan Roadrunnerin pomoa Monte Conneria. Molempien merkkiteosten äänimaailmaa valvoi Scott Burns, hieno mies ja monen death metal -klassikon soundiniekka. Ihan kaikki halusivat alkuperäisen kokoonpanon palaavan yhteen, mutta huutoon ei ikinä vastattu. On äärimmäisen innostavaa kuulla ja nähdä, millaiseksi seuraava luku brasilialaisten metallisaagassa kirjoitetaan. Sepulturan henki ei ole kuollut mihinkään. Jason ei olisi ollut uudessa bändissä “Newkid” vaan vanhempi ylivirkamies. Max jauhoi kertsissä sitä nimeä. Tukankin oli, hitto vie, värjännyt punaiseksi
Purista päälle puolikkaan sitruunan mehut, lisää loraus oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Paista pellillä uunin alatai keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes pyörykät ovat kypsyneet. Kesällä täytin reseptillä grillipaprikoita, joten se taipuu moneen ruokaan ja toimii myös lämpimänä. Sama juttu pyöryköiden kanssa: niihin voi lisätä esimerkiksi ripauksen chiliä tai muita mausteita!” Megan tuomio: ”Lihapullien kaltaiset perusasiat on hyvä pitää mielessä alati muutoksen kourissa sätkivässä nykymaailmassa, etenkin silloin, kun ne taipuvat vaivattomasti moneen eri suuntaan. Tätä helpommin ja nopeammin ei annos juuri valmistu, tai sovi muutettavaksi monenlaiseen eri makuun perusaineista lähtien. Leikkaa punasipuli mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja laita ne salaattikulhoon. Hienonna salaatti ja lisää kulhoon. 2. Annos sopii johdatukseksi etniseen keittiöön heillekin, joiden aiemmat eksoottiset ruokailut ovat tapahtuneet kebabbilassa.” VEGEPYÖRYKÄT • 1 pkt (noin 280 g) vegejauhista • 3 rkl ruiskorppujauhoja (tai mitä kaapista löytyy) • 0,5 dl vettä • 1 tl sipulijauhetta • ripaus suolaa • ripaus mustapippuria • loraus oliiviöljyä • tuoretta persiljaa oman maun mukaan eli reilusti • 2 dl täysjyväcouscousia • 1 pieni punasipuli • 2 tomaattia • puolikas ruukullinen salaattia (esimerkiksi Romaine) • 1 rkl Ras el Hanout -mausteseosta • tuoretta persiljaa • tuoretta korianteria • kivettömiä Kalamata-oliiveja • puolikkaan sitruunan mehu • oliiviöljyä • suolaa HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. COUSCOUSSALAATTI KAHDELLE 16. Hienonna myös iso kourallinen persiljaa ja hieman pienempi korianteria. Pilko tomaatit kuutioiksi ja lisää ne kulhoon sipulien joukkoon. 3. Maista, tarvitseeko salaatti lisää esimerkiksi suolaa, mausteseosta, oliiviöljyä, sitruunaa tai yrttejä ja lisää tarpeen mukaan! Tee näin: 1. 5. Sekoita. Valmista couscous paketin ohjeen mukaisesti erillisessä kulhossa. Sekoita. Saaran kokatessa soi: Warning – Watching from a Distance (2006) ”Tuo sydäntalven kokkailuun sopivaa syvyyttä.” Vegepyörykät ja couscoussalaatti Sapatassa ja Šamanessa erilaisia musiikillisia maailmoja doomista unenomaisen tummansävyiseen maailmanmusiikkiin luotaava Saara satsaa ruokaa laittaessaan mielellään välimerelliseen keittiöön. Sekoita ainekset käsin ja pyörittele noin kahdeksan pyörykkää. Sekoita. Laita vegejauhis erilliseen sekoitusastiaan ja lisää sekaan hienonnettu persilja, korppujauho, vesi, oliiviöljy ja kaikki mausteet. Olen sitä koulukuntaa, joka paistaisi pullat ennemmin sopivassa rasvassa pannulla, mutta makuasiahan tuo. Aineksia ja niiden mittasuhteita voi vaihdella vapaasti oman fiiliksen mukaan. Lisää yrtit kulhoon ja sekoita. Aseta uuni lämpenemään 200 asteeseen. 2. Tästä versiosta saa fuusioitua vaikkapa hummuksen, tsatsikin tai fetajuuston kanssa monenlaisia yhdistelmiä. Saaran luonnehdinta: ”Annos on oma kestosuosikki, joka maistuu etenkin iltaisin. 3. 4. Lisää joukkoon valmis, kevyesti suolalla maustettu couscous, mausteseos, noin puoli purkkia oliiveja ja oliiviöljyä
SUPPORT: 18.02.2024 TAVARA-ASEMA, TAMPERE 17.02.2024 VANHA, HELSINKI ITM, HELLSINKI METAL FESTIVAL & ALL THINGS LIVE FINLAND PRESENT
”Yritämme aina kirjoittaa täydellisen biisin ja täydellisen albumin. En tiedä olemmeko vielä onnistuneet siinä, mutta tämä levy on aika lähellä jotain sellaista.” 18
Yli 70-vuotias kitaristi ei enää jaksanut aktiivista keikkailua. – Olimme hyvin samanlaisessa tilanteessa ja jouduimme taistelemaan tiemme menestykseen. Byford on varsin hyvällä tuulella. Valitettavasti saimme sieltä tuliaisena koronan. studioalbumillaan aina yhtä tunnistettavalta itseltään. – Kysyin, olisiko Brianilla jotain ideoita, ja olihan hänellä. – Emme rundanneet niihin aikoihin yhdessä, mutta soitimme joillakin samoilla festivaaleilla. Bändi on julkaissut 45 vuoden aikana 26 täysimittaista albumia, joista tuorein, Hell, Fire and Damnation, ilmestyi 19. On kuitenkin mentävä eteenpäin, kaikesta huolimatta. Hän tuli kotistudiolleni ja kirjoitimme yhdessä esimerkiksi levyn nimikappaleen ja Madame Guillotinen. Se on kai hinta, joka täytyy maksaa, Byford nauraa. – Rundi oli mahtava. Brian pääsi soittamaan Etelä-Amerikassa ensimmäistä kertaa, ja ihmiset olivat aivan hulluja. Never surrender, tiedäthän! Tatler oli yhtyeelle ennestään tuttu kaveri, sillä Diamond Head oli 1980-luvulla osa samaa NWOBHM-virtausta kuin Saxon. Diamond Head sai suurempaa tunnustusta vasta paljon myöhemmin, kun Metallica teki coverin heidän biisistään. Toisesta vanhan liiton brittibändistä Diamond Headistä paremmin tunnettu Brian Tatler kiinnitettiin Saxonin kitaristiksi reilu vuosi sitten. Kitaristi soittaa Byfordin mukaan levyllä ”hieman”, mutta tällä kertaa hän ei säveltänyt mitään. Olimme kaikki samaa porukkaa aina siihen asti, että Def Leppard löi läpi ja nousi muiden yläpuolelle. Quinn vetäytyi keikkailusta, mutta paperilla mies on yhä osa Saxonia. Hän lähetti minulle demoja, ja osa niistä oli aivan mielettömiä. Meillä on tietysti kova ikävä Paulia, ja on sääli, ettei hän voi enää soittaa pitkiä kiertueita. Hell, Fire and Damnation osoittaa elävästi, että uudella kitaristilla vahvistetulla yhtyeellä piisaa yhä puhtia. tammikuuta. Tunsimme bändin tyypit siinä missä kaikki muutkin sen ajan nimet, kuten Tygers of Pan Tangin, Praying Mantisin ja Blitzkriegin. Helmikuussa 2022 ilmestyneen Carpe Diem -pitkäsoiton kiertue on päättynyt muutamia viikkoja aiemmin. L anganpäähän on saatu vuonna 1978 perustetun Saxonin solisti Biff Byford, joka on yhtyeen nykyisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen ja kulmakivi. Pikainen prosessi Saxon ei ole noussut valtavirran suosioon, vaikka yhtye on tehnyt läpi uransa varsin laadukkaita levyjä – ja millä tahdilla. Byfordin kanssa yhtyettä alusta asti kipparoinut Paul Quinn soitti viimeisen keikkansa maaliskuussa 2023 ja astui sen jälkeen syrjään. Myös toinen kitaristimme Doug Scarratt toi pöytään joitakin biisejä. Miehen ozzymaista puhetta kuunnellessa ei heti uskoisi, että kyseessä on sama kaveri, joka laulaa edelleen yhtä komeasti kuin kulta-aikojen klassikkolevyillä. Uskoisin, että Diamond Headille se oli vielä vaikeampaa, sillä levy-yhtiöt olivat ehtineet jo löytää esimerkiksi meidät ja Iron Maidenin. – Paul on legenda, joten halusimme hänen paikalleen jonkun, joka kykenee täyttämään hänen saappaansa. TEKSTI ELLI MUURIKAINEN KUVAT NED WAKEMAN 19. Tatler sen sijaan pääsi mukaan sävellysprosessiin. Brian oli oikeastaan ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto. TULTA JA TAPPURAA Brittihevin veteraanibändi Saxon kuulostaa 24
Siinä on sellaista työpajamentaliteettia, hieman samaan tapaan kuin kirjoittaisi kirjaa. – Teimme kovasti hommia saadaksemme albumin valmiiksi ajoissa. Mukana on myös Uriah Heep, joten luvassa on melkoinen rokkija hevilegendojen kohtaaminen. Elokuuhun mennessä biisit olivat valmiina. Rakastan hevirokkia ja raskaita kitaroita, oli kyse sitten vanhan liiton kamasta tai jostain uudemmista jutuista. Musiikkimme on pohjimmiltaan hevikitaroita ja melodista laulua, ja sanoisin, että avain Saxonin soundiin on tämä yhdistelmä, josta muodostuu jotain uniikkia. – Albumi oli täysin valmis vasta lokakuun puolivälissä, eli siitä ei ole kauankaan. En tiedä olemmeko vielä onnistuneet siinä, mutta tämä levy on aika lähellä jotain sellaista. Olisi kivempaa tulla sinne kun on hyvä ilma. Siitä tulee upeaa. Tuollainen puheintro on tosi siisti juttu ja vahvasti 80-luvun tyyliä. Yritämme aina kirjoittaa täydellisen biisin ja täydellisen albumin. Saxonin levyä kuunnellessa on vaikea erehtyä bändistä. Miehen ääntä on kuultu esimerkiksi Tähtien sota: Episodi I – Pimeän uhka -elokuvassa. Saxonin musiikillinen tyyli on kokenut pieniä muutoksia vuosien varrella, mutta yhtyeelle ominainen soundi on ollut aina läsnä. – Kokonaisuutena albumi on kokoelma erilaisia ideoita. Se olisi mahtavaa, sillä meillä on hieno fanikunta siellä. Kaiken täytyy kuitenkin toimia keskenään. Olen tunnistettava laulaja samaan tapaan kuin Bruce Dickinson. Tiedätkö, ehkä meidän pitäisi vain tulla Suomeen ja vetää keikka vaikka ilman isoa tuotantoa. Tämä on todella hienoa aikaa brittiläiselle metallille. Hell, Fire and Damnation ja Judas Priestin Invincible Shield, joka ilmestyy samoihin aikoihin. – Soitimme Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1980 tai 1981 jollakin aika isolla festivaalilla. Yhtäkkiä Judas Priest pyysi meidät mukaansa areenakiertueelle Isoon-Britanniaan, mikä oli tietysti mielestämme aivan loistava ajatus. Meistä olisi ollut hienoa kiertää koko Skandinavia Uriah Heepin ja Priestin kanssa, mutta valitettavasti meillä ei ole sananvaltaa näissä asioissa. Tuollaiset jutut kiehtovat minua. Inspiraatiota löytyy yhä, mutta hyvän kappaleen tekeminen on aina vaikeaa. Faneille on varmasti mieletön kokemus nähdä nämä bändit samalla lavalla. Ehkä voisimme tulla samalla myös Suomeen. Jos rundi ei toteudu tänä vuonna, vedämme sen sitten alkuvuodesta 2025. En sanoisi, että kiirehdimme, mutta laitoimme paketin kasaan hyvin pikaisesti. Mestarit areenalla Saxon siis kiertää keväällä Eurooppaa Judas Priestin kanssa. Andy Sneap miksasi levyn varmaan viikossa ja onnistui todella hyvin. – Rundasimme Judas Priestin kanssa Yhdysvalloissa vuonna 2018, ja se oli ihan mahtavaa. – Se riippuu keikkapaikkojen saatavuudesta. En yhtään muista missä se oli, mutta läpi yön oli kirkasta kuin päivällä. Bändi ei ole myöskään ruvennut pehmoilemaan iän myötä, vaan myös tuoreella levyllä on kunnon hevikitarointia ja kovia riffejä siinä missä aiemmassa tuotannossa. – Totta puhuakseni uskoisin, että ääneni on aika iso osa soundiamme. Sen pariin täytyy palata joka päivä ja toivoa, että jotain syntyy. Uriah Heep ehti julkaista uusimman levynsä viime vuonna, mutta heillä on joitakin todella isoja biisejä. Meillä on tiedossa ainakin festivaalikeikka Oslossa, ja yritämme varmasti päästä Norjaan uudestaankin. Keskiyön aurinko, tiedäthän. Luulen, että ihmiset menevät aivan sekaisin! – Kaiken lisäksi alla on kaksi uutta albumia. – Meidän oli tarkoitus julkaista albumi vasta tämän vuoden marraskuussa, joten emme pitäneet kiirettä. Luvassa on todella hieno paketti, sillä kaikki kolme nimeä ovat tavallaan pääesiintyjiä. Saxonilla on suunnitelmissa myös oma kiertue, joka saattaisi toteutua marraskuussa. Byford kertoo, että vastuu sanoituksista on täysin hänellä, sillä kukaan muu bändissä ei ole kiinnostunut tekstittäjän roolista. Kukaan ei tee tuollaista enää, joten ajattelin, että tuodaan kasaria hieman takaisin! Levyllä ei ole varsinaista konseptia, mutta sen yhtenä teemana on taistelu hyvän ja pahan välillä. Nämä ovat kriteerit, kun työstämme kappaleita. Tällä kertaa bändillä tuli kuitenkin kiire saada albumi pihalle ajoissa, joten Hell, Fire and Damnation syntyi pääosin viime kesän festivaalien aikoihin. – Saatan pallotella ideoita jätkien kanssa, mutta olen oppinut työskentelemään yksin. Kaikki haluavat kiertää samaan aikaan samoissa paikoissa, se on suurin ongelma. Minusta levy kuulostaa fantastiselta. – Soitimme siellä monta kertaa 80-luvulla, ja kaiken aikaa oli pimeää. Treenasimme, kirjoitimme biisejä ja lähdimme vetämään festivaalikeikan tai pari. Olin kirjoittanut joitakin sanoja, jotka tiivistävät albumin sanoman. – Soiton ja laulun täytyy kulkea, melodioiden täytyy olla kohdillaan ja sanoitusten täytyy olla kiinnostavat. Ihmiset olivat aivan sekopäisiä, porukka ui järvessä keskellä yötä! Hah, mikä hullu paikka! Byfordin kertomus lienee Oulun Kuusrockista heinäkuulta 1981. – Se johtuu ihan minusta, olenhan bändin musiikillinen johtaja. Mitä Yhdysvalloissa oikeasti tapahtui vuonna 1947. Vain soittaa heviä ja pitää hauskaa! Olisi jo aikakin, sillä Saxon esiintyi Suomessa omalla klubikeikallaan viimeksi Helsingin Nosturissa Call to Arms -levyn kiertueella joulukuussa 2011. Esimerkiksi kappale There’s Something in Roswell kertoo todella mielenkiintoisesta ufoihin ja avaruusolentoihin liittyvästä salaliittoteoriasta. – Valtaosa teksteistäni juontuu historiasta tai mysteereistä. Olemme tunteneet aika pitkään, ja hän on itse asiassa suuri fanimme. Hurjasta levytysja keikkailutahdista huolimatta Saxon tekee levyjä harvoin rundatessaan. – Se oli hauska juttu. Edellinen festariesiintyminen sen sijaan tapahtui kesällä 2018 Nummirockissa – perinteisessä juhannussäässä kaatosateen keskellä. Muistan, kun laskeuduimme lentokoneella Helsin20. Soitimme jonkin keikan Kreikassa ja matkustimme sitten Saksaan, missä kaikki kamamme ovat säilössä. Kun kuulen sellaisen riffin kuin levyn nimikappaleessa tai Super Chargerissa, se innostaa ja inspiroi minua kirjoittamaan sanoituksia. Inspiraationlähde Hell, Fire and Damnationin aloittaa pahaenteisen synkkä intro, jonka alkusanat lausuu 87-vuotias brittinäyttelijä Brian Blessed. He ilmoittivat, että rundi on maaliskuussa, joten meidän täytyi vetää jotain hatusta ennen sitä. Kysyin, voisiko Brian lausua ne levylle, ja hän innostui ajatuksesta. Istun omassa studiossani kynttilänvalossa, lauleskelen jotain ja kehittelen ideoita. Judas Priest saapuu Suomeen kesäkuussa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, etteivät Rob Halford ja kumppanit tuo koko kattausta mukanaan. Saxon on julkaissut lähemmäs 250 alkuperäistä biisiä jo ennen uutta albumia. Äänitimme levyn samassa huoneessa livenä, jotta saisimme parhaan mahdollisen soundin. Biisin pitää olla hyvä jokaisella tasolla. – Jos promoottorit haluaisivat meidät Suomeen, he olisivat varmasti ottaneet meidät mukaan. Mies muistaa muitakin vierailuja Suomessa. – Hah hah, muistan sen! Sateiset festivaalit jäävät aina mieleen