N O R D I C M E TA L C R U I S E . F I 11.-12.02.2023 M S V I K I N G G R A C E T U R K U S T O C K H O L M T U R K U CRUISE METAL NORDIC Mistress Keiju Armi von vep Viha Piirakka White Rabbit Ava GaLactica NMC House DJ KAVEN DARK FUSION BELLY DANCE. LIPUT NYT MYYNNISS Ä! W W W
040 022 02 6 032 03 JE R EM Y SA FF ER EM M A G R Ö N Q VI ST M AR KU S LA AK SO R AD EK ZA W AD ZK I. 012 Ko lum ni 014 He avy Co ok ing Clu b 016 Ku vap utk i-In fer no – suk ell us mu ina ise en liv e-d vd -m aai lm aan 02 2 Riv ers ide 02 6 Ra ng er 03 Sil ver Bu lle t 03 2 …a nd Oc ean s 03 6 Vu od en 20 22 ras ka im ma t 04 Ka tat on ia 04 8 Pö lky llä : kita rist i Ma rcu s Jid ell 05 2 Sa lam yh kä : Th e Be yo nd Ch asm (19 93) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa Ho st 074 Ku ud es pii ri: kui nka sei laa , No rdi c Me tal Cru ise . SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Ash en To mb , Sh ere ign , Tra ma lize r, Da ma ge S.F .P
WWW .HELLSINKIMETALFESTIVAL. FI TICKETS ON SALE NORDIS • HELSINKI • FINL AND 11-12 AUGUST 2023
Jumalkoneet RUSSIAN CIRCLES Gnosis CHAT PILE God’s Country JK FLESH New Religions Old Rules TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT HOST IX (ilm. 24.2.) RIVERSIDE ID.Entity INSOMNIUM Anno 1696 (ilm. Jos henkilökohtaista levyvuotta 2022 nyt jotenkin nitoisi yhteen, niin ulkomainen parhaimmisto tuli tuosta vain, kun taas kotimaan antia sai pohtia sen kirkkainta tähteä lukuun ottamatta aivokudos sauhuten. Levytetyssä musiikissa on se hyvä puoli, ettei sitä hävitetä nykymaailmasta oikein millään. Nyt kävi kuitenkin näin, ja onhan se hienoa, että vanha naavakin uskaltautuu joskus ulos itse maalaamansa maiseman raameista – olkoonkin, että toisten naavojen myötävaikutuksella. Tämä on näennäisesti liki kaikkien universumini lakien vastaista. VETERAANIKOPLA Blind Guardian julkaisi menneenä vuonna kahdennentoista albuminsa The God Machinen. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Mathias Blom KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 1796-7600 29. Voimaa sinänsä kyllä löytyy. Niinpä kuuntelin yhtyeen pitkäsoitot verkosta nyt, noin kolmekymmentä vuotta Anttilan kaivauksia myöhemmin. Tätä levyä ei kuitenkaan liika voimailu hapata. Erittäin vahvatunnelmainen melometallipaketti kohosi oman vuoden levyt -listani ulkomaanosaston kärkeen. Samaa edustaa omalla tavallaan myös ulkomaansarjan voittaja, josta kolumnisti Jukka Hätinen yrittää tehdä selkoa muutaman sivun päässä. vuosikerta Numero 209 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Laventaen vuoden erottuvin erikoisuus oli koko Inf-köörin äänestämän Suomi-sektion ykkönen, joka aiheutti porukoissamme jopa pienoista joukkohysteriaa. Se on kuulemma niin metal de facto. Minä kun olen vähänkään power-pitoisen musiikin, saati saksalaisen sellaisen, suhteen perin nirso ja kärsin tuku-tuku-allergiasta. Vaan niin sitä löytyy myös Cult of Lunan The Long Road Northista, josta jokainen rustailujani vähänkään seurannut olisi varmasti veikannut listani kuningasta. 24.2.) 7. Kyseinen jenkkibändi julkaisi 1990-luvun alkupuolella kaksi albumia vaihtoehtometallia, jota tarttui mukaani kahden ep:n verran Oulun muinaisen Anttilan alelaarista. Pikkulevyjä tuli pyöritettyä kiitettävästi, mutta pitkäsoittokantaan en päässyt syystä tai toisesta käsiksi koskaan. Aivan hyvältä kuulosti. Poistuaksemme palstan luonteen mukaisesti asian ääreltä The God Machine -levyn fanituksella oli eräs mielenkiintoinen sivuseuraus: se johti samannimisen yhtyeen kuuntelemiseen hyvin, hyvin pitkästä aikaa. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
Uusissa kappaleissa onkin jo hieman erikoisempia ratkaisuja. Että päästään soittamaan ja kokemaan asioita. Tiedämme, että vääjäämätön tuho on aivan nurkan takana, ja sen, mitä voisimme asialle tehdä, mutta olemme valinneet silmien ummistamisen toiminnan sijaan. Jospa täyspitkän saisi ulos vielä tänä vuonna. – Pandemian mittaan saattoi olla vähän liikaa aikaa käsissä. Kaikki klassikot oli jo tehty, kun minä olin jotain viisivuotias. Keväällä onkin hyvä nippu keikkoja pitkin Suomea. – Valtter Viro [rummut], jonka kanssa soitan myös Virulent Life -grindcore-bändissä, ajatteli jokseenkin samoin. Muut jäsenet eivät olleet vielä lähelläkään maailmaan ilmaantumista. Kannattaa seurata meidän someja, jos haluaa tietää, milloin ollaan kylillä. Tuli pohdittua elämän suuria kysymyksiä, kuten sitä, miksi minä, joka olen kuitenkin henkeen ja vereen death metal -mies, en soita yhdessäkään tyylipuhtaassa death metal -yhtyeessä, laulaja Ilkka Laaksonen mietiskelee. Treenikämpällä kokeillaan villitkin ideat, ja jos ne toimivat, ne jäävät kappaleisiin. Me ollaan selvästi livebändi, ja sen takia tätä tehdään. Mikä toimi sykäyksenä bändin perustamiselle. Soitatteko musiikkia nostalgiamielessä vai onko siihen tarkoitus tuoda jotain uutta. Onko seuraavaksi suunnitteilla kokopitkä. Tyylinne on perinteikästä death metalia. – Sen sävellystyö on melko hyvällä tolalla, puolet kappaleista on jo valmiina. Kotimainen Ashen Tomb paukuttaa ensimmäisellä julkaisullaan väkevää kuolometallia. Mielestäni Ashen Tombin musiikissa on tietynlaista raikkautta. Luvassa on myös seiskatuumainen Sepulchral Cursen kanssa. Ne liian pitkät nimet ovat aina naurattaneet sopivalla tavalla, joten oli pakko kokeilla itsekin, Laaksonen perustelee. – Nyt ilmestyneen nimikko-ep:n biisit nojaavat ehkä hieman enemmän turvallisen tuttuihin ratkaisuihin, koska ne ovat bändin kolme ensimmäistä kappaletta. Erityisesti ep:n kolmannen kappaleen nimi Bleak Earth that Used to Host the Ignorant Race that Foresaw Its Doom and Did Nothing (Exterminated the Pests that Once Depraved Its Body) herättää huomion… – Kappaleen nimi on aika suora kunnianosoitus Demilichin suuntaan. Vinyylipainojen ruuhkien takia sille ei ole aikataulua, mutta tulossa on. Ajoittain kama flirttailee jopa brutaalin death metalin kanssa. Olette heittäneet jonkin verran keikkaa. Kuinka homma toimii lavalla. – Yllätti ehkä itsenikin, kuinka hyvin se oikeasti toimii. – Taidetaan olla liian nuoria nostalgisoimaan tällaista kamaa. Porukan yhteenhitsautuminen otti aikansa, mutta sen jälkeen treenit ovat olleet ”turvallinen tila” heitellä ideoita. Muut kappaleet ovat enemmän death metalille perinteistä kauhufantasiaa. Vanhaa kuoloa raikkaasti M IK A P A A N A N E N 8. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN VUONNA 2021 syntynyt Ashen Tomb on tuore kokoonpano. – Kyseinen biisi kertoo meistä ihmisistä. Siitä se ajatus sitten lähti, ja nyt ollaan tässä. Myöhemmin tänä vuonna odottaa myös ensimmäinen ulkomaankeikka
Uudet biisit taas tuovat toivottua freesiä fiilistä ja uskoa siihen, että me ei junnata paikallaan vaan homma etenee johonkin suuntaan. Uuden albumin tekoon liittyi joitain vaikeuksia. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Viisi vuotta sitten paluun tehnyt thrash metal -yhtye Damage S.F.P. Tuon fiiliksen me toivomme välittyvän keikoilla myös yleisölle. Minulla oli mielessäni Venäjän hallinto ja sen kansalaisten vapauksia yhä tiukemmin supistava tyrannia, mutta en olisi arvannut, että tilanne menee niin pahaksi. – Toki jo aiemmin oli oppositiopoliitikkojen ja ”pettureiden” salamurhia sekä vangitsemisia ja mielenosoituksia hajotettiin väkivalloin, joten oli viitteitä, että huonompaan suuntaan oltiin matkalla. ruuvaa uudella levyllään musiikkiaan aiempaa melodisempaan suuntaan. Oli vaikeuksia keskittyä bänditoimintaan, kun yksityisellä puolella oli myllerrystä. On harmillista, että he joutuvat kärvistelemään tuollaisen hallinnon alaisina. – Korona sotki suunnitelmia meilläkin, ja sen jälkeen tulivat esiin yksityiselämän koukerot. Tässä tavallaan yhdistyy mun aikaisemman bändin Valonkantajien melodisuus ja Damagen suoraviivainen runttaus. 9. Voitko allekirjoittaa tämän. – Vanhojen kappaleiden henki ja draivi ei ole kadonnut minnekään, ja niiden soittaminen on kuin paluu menneisyyteen. Onko bändissä vielä sama palo ja henki kuin 1990-luvun taitteessa. Mulla on ollut säveltäjänä aina vetoa melodisiin juttuihin, ja nyt niitä tuotiin levyn laulusovituksiin paljon. Death metal -vaikutteet ovat jääneet pois ja tilalle on tullut punkimpaa ja rockimpaa otetta. Mistä uusi albumi kertoo. Jumalauta, että oli hauskaa tykittää biisejä, mitä oltiin soitettu yläasteikäisinä junnuina! Jos uutta Punished by the System -levyä vertaa neljän vuoden takaiseen edeltäjäänsä, tällä kertaa mukana on enemmän melodista tarttuvuutta. – Me tehtiin kolme demoa, jotka herätti kiinnostusta Noise Recordsia myöten. – Kyllä, ehdottomasti. Sekin tuntuu erittäin hyvältä. Menneen hengellä ja draivilla JO N I V IL LA N E N MIKÄ toi teidät takaisin kehiin pitkän tauon jälkeen. – Itse ollaan oltu tyytyväisiä tähän uuteen suuntaukseen. Bändin toiminta loppui täysin vuonna 1996, mutta vihdoin 2018 päätettiin, että saatana, nyt me tehdään se levy! Biisit olivat alkuperäisiä 90-luvun thrash-runttauksia, joita päästiin maustamaan uusilla lisäsovituksilla. Levyltä löytyy toki myös muita teemoja. – Totuus on toinen. Mistä oli kyse. Myös Betrayal in Your Eyes käsittelee samankaltaista tematiikkaa, kun kansalaisia kusetetaan uskonnon varjolla. Levyltä löytyy myös yksi hidastempoisempi kappale, jota joku voisi kutsua jopa slovariksi. – En tiennyt nimikkobiisiä sanoittaessani, että siitä tulee niin ajankohtainen. Albumin yhdeksästä biisistä vain kaksi on 90-luvulta, kaikki muut ovat uutta tuotantoa. Tuntemani venäläiset ovat vieraanvaraisia ja erittäin mukavia. Homma jäi piippuun, kun soittajat passitettiin armeijaan ja sen jälkeen matka jatkui opiskelujen perässä sinne tänne. Venäjänkin touhuissa on kyse tavallaan uskonnosta, kun kansalaisia pyydetään uskomaan, että johto on oikeassa ja systeemi toimii kansalaisten parhaaksi. – Asiat jäivät aikoinaan pahasti kesken, eli vaikka toimimme hyvinkin aktiivisesti 1990-luvulla, debyyttilevy jäi tekemättä, laulaja-kitaristi Jarkko Nikkilä selventää. Korruptoitunut ja läpipaska hallinto johtaa kleptokratiaa, jossa kukaan ei luota keneenkään. Kasaantuneet vaikeudet laskivat joksikin aikaa mielialoja myös yhtyeen sisällä, mutta nyt ne myrskyt ovat historiaa
Emme halunneet hiottua, kireää ja kliiniä särösoundia, mutta emme myöskään rupista ja tunkkaista kellarifiilistä. – Ferox oli ensimmäinen hevibändi, jonka näin livenä joskus 80–90-luvun vaihteessa. Jokelainen asui Feroxin Teron [Matikainen] naapurissa, ja tämä oli innoittamassa nuorta räkänokkaa kitaransoittoon. Orasen mukaan bändin jokaisella jäsenellä oli levynteossa omat roolinsa, jotka jakautuivat vahvuuksien mukaan. – Minulla on fiksaatio sarjamurhaajiin ja mielen synkimpiin sopukoihin. Esimerkiksi parhaat Pestilenceja Cannibal Corpse -levytykset ovat ajalta, jolloin thrash metal -bändi herää death metal -puberteettiin eikä oikein tiedä itsekään, onko lintu vai kala. Mikä on se tila, joka saa ihmisen riistämään toiselta hengen. SYTYKKEITÄ Kahden genren välissä Pieksämäkeläisen Tramalizerin debyytin sointi löytyy deathin ja thrashin polttopisteestä. Levyltä löytyy cover niin ikään pieksämäkeläisen Feroxin kappaleesta. Rumpali on oikeasti kitaristimiehiä ja vetää osan sooloista levylle, joten jää nähtäväksi, onko auki kakkoskitaristin paikka vai sisäisten siirtojen vuoksi rumpalin pesti. Kuinka kotiseuturakas bändi olette. Levyn edetessä aletaan jo vahingoittaa ja metsästää muita ihmisiä. Tiedä sitten, mitä Freud sanoisi. FUMES of Funeral Pyres on sopivalla tavalla hiomatonta menoa. Kahden genren välimaasto on osa nuoruuttamme ja lopputulos hakeutuu tahtomattaankin siihen suuntaan. Alkupään biiseissä kynnetään ihmismielen syvissä vesissä ja edetään sitä kautta itsensä vahingoittamiseen. Näin setämiesten maailmassa liikkeet ovat loivia ja tarkkaan harkittuja. – Soundimaailmalla on tärkeä rooli. Andrei Tšikatilo, yksi pahimmista, on edustettuna jopa kahden kappaleen verran. Onko teksteissä kaikesta huolimatta yhdistävä punainen lanka. Itselläni on ollut viime aikoina kuuntelussa keskieurooppalainen vanha koulu, Vader, Krabathor ja Imperator. Se teki finninaamaiseen liimalettiin lähtemättömän vaikutuksen, enkä voinut uskoa, että meidän kylällä on jotain niin hienoa. Albumilta näyttää löytyvän aika vaihtelevia sanoitusteemoja. – Kun sain ensimmäisen soittimeni, Looking for Reality oli ekoja biisejä, joita opettelin. – Biisit itsessään syntyivät melko vaivattomasti, basisti Timo Oranen vastaa. Vaikka osa sanoituksista on fiktiota, siellä on tarinaa myös tosimaailman ihmispedoista. – Uusia biisejä on alettu demottaa, ja mahdollisia keikkoja varten pitäisi miettiä lisää miehistöä. – Kun tietty turhautumispiste, jossa inspiraatio meinaa halkaista pään, on saavutettu, enemmän sitä saa olla jarruttelemassa luomista kuin vääntämässä väkisin. Miltä Tramalizerin tulevaisuus näyttää. 10. Kun kitarat reampataan plugariefektien sijaan, soundiin jää tietynlainen autenttinen nuhjuisuus. Laanto [Kalle, rummut] toteutti äänimaiseman, ja Tarvonen [Riku, laulu] kruunasi lopputuloksen voimakkaalla sovituksellaan. – Tietenkin itsestään selvät Dismember, Entombed, Vader, Sepultura ja Slayer, mutta myös ei-niin-puhtaat death/thrash-bändit, vaan enemmänkin protodeath metal. Minä vastasin tunnelmallisimmista kohdista ja sanoituksista. Minkälaiset bändit ovat innoittaneet Tramalizeria. Kyseessä ei niinkään ole kotiseuturakkaus, vaan Feroxissa kiteytyvät nuoruusmuistot, keskikalja, varsilenkkarit, ensisuudelmat ja rasvainen tukka. – Jokelainen [Mikko, kitara] hoiti suurimman osan sävellyksistä. Syntyikö debyytti vaivattomasti. Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita. – Näin jälkikäteen katsottuna sieltä löytyy tietynlainen teema. Tietysti jokaisella meistä on omat mieltymyksensä. – Myös Briteissä oli samanlaista liikehdintää Cancerin ja Benedictionin toimesta
Kappaleiden tarinat on kirjoitettu monta vuotta sitten, joten kyse on tosiaankin menneistä tapahtumista. – Erittäin hyvänä ja lupaavana, Pulkkinen vastaa. Kun Miikki oli värvätty riveihin, bändi oli täysilukuinen. – Etenemme musiikinteossa vahvasti tunne edellä. Ette ilmeisesti halua jämähtää ainoastaan yhteen genreen. Toiset kirjoittavat kirjeitä kipeistä asioista ja polttavat ne, minä kirjoitan tuntoni kappaleisiin. Rockja metallimusiikki asuu meissä kaikissa, ja sillä alueella yhtyeemme kappaleet tulevat varmasti pääsääntöisesti pysymään. – Teen kappaleen aina mahdollisimman valmiiksi ja lähetän instrumentaaliversion bändille kuultavaksi. Millaisen prosessin tuloksena musiikkinne saa muotonsa. – Emme ole koskaan kokeneet, että meidän pitäisi tehdä juuri tietyn genren musiikkia, Pulkkinen myöntää. Minkälaisena näette Shereignin tulevaisuuden. – Rakastan keikkareissuja ja matkustamista, joten toiveena on tehdä mahdollisimman paljon musiikkia tämän porukan kanssa ja päästä keikkailemaan ympäri maailmaa. 11. – Koko albumi on todella henkilökohtainen ja sanoitukset pitävät sisällään otteita elävästä elämästä, Strömmer kertoo. Mitä ensimmäisen levynne nimi Ghost Diaries ajaa takaa. Viihdymme yhdessä todella hyvin ja tätä tehdään rakkaudesta lajiin. – Kaikki sai alkunsa vuonna 2015, kun aloin tehdä biisejä ajatuksena kasata levyttävä ja keikkaileva yhtye, kitaristi Joonas Pulkkinen kertoo. Mistä homma lähti liikkeelle. – Oli kitaristimme Timon älynväläys kuvailla koko prosessia menneenä päiväkirjana. – Nämä tarinat ansaitsevat mahdollisimman ison kuulijakunnan, Strömmer komppaa. – Kun rahkeita riittää säveltää kaikenlaista musiikkia, olisi sääli, jos taitoja ei hyödyntäisi täysillä! Strömmer huudahtaa. Myös Timolla on ollut iso rooli tekstien kirjoittamisessa, ja lopullinen sovittaminen tapahtuu koko yhtyeen kanssa. Toivon mukaan päästäisiin tekemään keikkoja mahdollisimman paljon niin kotimaassa kuin ulkomailla. – Sävellys alkaa usein tietynlaisesta tunnetilasta tai arkisen elämän pakomatkasta, Pulkkinen määrittää. Tällä tavoin kappaleisiin tulee jokaisen jäsenen panos. Otteita elävästä elämästä SHEREIGN ei ole ymmärtääkseni mahdottoman vanha kokoonpano. Lähetin heille pari biisiä, ja he olivat heti mukana! Saran [Strömmer] kuulin laulavan Fear of Dominationin riveissä vuonna 2017 ja vakuutuin hänen sopivan hyvin bändin keulakuvaksi. Tämän jälkeen Sara tekee sanoitukset ja laulusovitukset. Sitten vielä Miikki [Kunttu]! Siinä on mies, jonka persoona ja taidot rumpujensoitossa jäävät mieleen. – Tiesin, että halusin mukaan ystäväni, basisti Jani Rissasen ja kitaristi Timo Pönnin, sillä olin tuntenut heidät teini-ikäisestä asti. Teemme sitä, mikä tuntuu koko bändistä hyvältä. Levyltänne huokuu musiikillisesti aika vapautunut meininki. – Tavoitteenamme on vaihtaa vaihdetta isommaksi vuosi vuodelta ja kulkea tätä tietä niin pitkälle kuin mahdollista. Saran myöntävää vastausta sai odottaa noin vuoden, mutta odotus kannatti. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Monipuolista modernia metallimusiikkia soittava tulokasbändi Shereign katsoo luottavaisin mielin tulevaan
Vaskelainen on tubettava laulunopettaja, joka julkaisee muun muassa reaktiovideoita. Lorna Shoreen luon uskoa sen vuoksi, että se nauttii, kuten yltä käy ilmi, myös toimittajien ja ainakin joidenkin möhömahojen arvostusta. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Deathcoressa tulevaisuus “OLEN vaikuttunut jo siitä, miten tämä sälli kantaa itsensä. Festivaali on vakiinnuttanut asemansa omassa kohderyhmässään, mutta yleisön alati nouseva keski-ikä lienee aiheuttanut harmaita hiuksia organisaatiossa. Erittäin. Ehdottomasti. Aivan tällaiseen revisionismiin en lähde, mutta ymmärrän mitä tässä ajetaan takaa: teknisyydellä briljeeraamista ja täyteen säveltämistä. Minä kun luin amerikkalaislehdestä jo vuonna 2019, että deathcore on kuollut. Suppilon toisesta päästä pitäisi saada seuraavaa sukupolvea sisään. Lorna Shore ei varmasti ole mikään oikotie onneen, mutta poikkeuksellinen tilaisuus saada joitakin deathcore-nuoria ja jokunen metallimusiikkineitsyt mukaan se on. Minulle se on ollut sitä toki jo vuodesta 2013, kun erehdyin katsomaan Tuskassa We Butter the Bread with Butter -yhtyeen keikan. Intensiivistä. Lorna Shoren ultrabrutaalia meininkiä ja Singerin lailla tikkaavaa basaria hämmästeltiin, Ramosin toismaailmallinen äänihuulten pahoinpitely innoitti lukemattomia meemejä – myös piireissä, joissa metallimusiikkia ei yleisesti kuunneltu. Hänen seuraajansa olivat pyytäneet Vaskelaista katsomaan Lorna Shoren videon. Youtubessa on reaktioita ja analyyseja, mutta Tiktokin puolella yhtye aiheutti suoranaisen sekoamisen. Kuka ties joku nuorista alkaa ymmärtää oikeasti brutaalia musiikkia eli Napalm Deathin Scum-levyä. Kun glitchaavat hyperpopit ovat olleet keskittymiskyvyttömälle nuorisolle arkipäivää jo vuosien ajan, Lorna Shoren murtautuminen myös metallikarsinan ulkopuolelle on helppo ymmärtää. Ilmiöt, hypoteesit ja halu ymmärtää kiehtovat, joten itse olen kuunnellut Lorna Shorea paljon siihen nähden, kuinka vähän siitä lopulta pidän. Levyllinen tätä turboahdettua paahtoa kuormittaa sen verran, että korvienväliä on tullut kalibroitua sateen ropinan tai tuulen ujelluksen kuuntelulla. Tuska on tuskaillut yleisötyön kanssa. Lorna Shoren musiikki itsessään on varsin simppeliä mutta itse asiassa kuitenkin aika nerokasta, vaikkei se perusBlind Guardian -diggarin mielestä aluksi siltä tuntuisikaan. Siis katsokaa tuota tyyneyttä ja itsevarmuutta”, Anna Vaskelainen kommentoi Youtube-videollaan. Epäinhimillinen mokellus ja yli-inhimillinen rumpunakutus luovat harhan äärirajusta musiikista, mutta melankoliset ja melodiset kitarat tarjoavat tarpeeksi siimaa kelle tahansa joskus synkkiä päiväkirjaansa rustanneelle ja dimmuborgiriaaniset orkesterisatsit toimivat juustona deathcore-voikkarille. Nyt voisin julistaa vailla tunnontuskia, että Lorna Shoren buukkaus Tuskaan on ensi kesän tärkeimpiä kiinnityksiä. Vaskelaisen To the Hellfire -reaktiovideo ei ole lähimainkaan ainoa lajissaan. Viime vuosina se ei vain ole ollut kiinnostunut tippaakaan raskaasta musiikista. Niistä tulikin mieleeni Mariia Niskavaaran Elonkehä-lehteen kirjoittamat runolliset virkkeet, joita olen maiskutellut tammikuun pimeinä iltoina: ”Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä. Century Median julkaisema levy löytyy miltei jokaisen metallimedian vuosilistalta ja oli vuonna 2022 se metallialbumi, joka breikkasi myös yleisrocklehdistön listoille. Media rakastaa ilmiöitä, ja sellainen oli nyt käsillä, pitkästä aikaa metallimusiikin saralla. Ja kun Ramosin suusta pääsi kuiva ja korkea, nazgûlin huutoa muistuttava ääni, Vaskelainen sai keräillä leukaansa lattialta. Yli kymmenvuotiaan newjerseyläisbändin Pain Remains -albumi sai yhtyeen uran parhaat arvosanat. Aggressiivista. Mitä kaikkea se voisikaan poikia, kun nämä kaikki heitetään Tuskassa samaan hornankattilaan. Edellä mainitun kommentin hän sanoi yhtyeen laulajasta Will Ramosista jo ennen kuin tämä avasi suunsa. Miten tässä näin kävi. Soundissa sen kutsuttiin olevan ”niin lähellä taidemusiikkia kuin modernin metallin ilmaisu ylipäätään voi”. Hiljaisuus on tila, joka syleilee äänistä pienimpiä.” M IK E E LL IO T 12
TAMPERE | KLUBI 5.5.2023 .. . . 32,00€ | K-18 | ENNAKOT: TIKETTI 6.5.2023 . . SOLD OUT LIPUT ALK. HELSINKI | TAVASTIA EXUL EU/UK TOUR TUSKA.FI/TUSKALIVE KAIKKI KEIKAT
Ja riisihän oli mustaa kuin aikakin.” TARPEET • n. Harvemmin tulee kokattua mitään ilman sipulia ja valkosipulia, joten niitä suosittelen ehdottomasti tähänkin. Basilikan lisääminen juurtaa vanhasta tiedosta, että basilika on paholaisen yrtti.” Megan tuomio: ”Yksinkertainen on usein sekä kaunista että maukasta. Olen ihastunut chili-mangodippiin ja ajattelin kokeilla sitä kastikkeen maustamiseen. 400 g kikherneitä • 1 sipuli • 2 valkosipulinkynttä • 2 dl kookosmaitoa • Taffelin chili-mangodippiä • tuoretta basilikaa • ruokaöljyä HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. Vaikkapa paprika, cashewpähkinä, sokeriherneenpalot tai nyt käyttämäni pakastekatkaravut tuovat lisäväriä ja makua. Tässä tapauksessa itämainen, yllä mainittuun inkivääriin pohjaava lähestymistapa tuntui sopivan omaan suuhuni parhaiten. Kun ne ovat ehtineet paahtua hetken aikaa, kaada sekaan kookosmaito ja dippiseos. Lisää kikherneet. Mukaan voi lisätä hieman chiliä ja suolaa makua vahvistamaan. Pilko sipulit pieneksi silpuksi ja kuullota ne pannulla ruokaöljyssä. Koristele annos muutamalla tuoreella basilikanlehdellä ja voilá, kastike on valmis. Anna-Kaisan luonnehdinta: ”Tämä ruoka syntyi, kun kaapissa ei ollut kauheasti aineksia mihinkään tuttuun. Kannattaa huomioida, että kastikkeen teossa menee paljon vähemmän aikaa kuin riisien keittelyssä. Maijalla on sitä paitsi tekemisessään todellinen rockasenne. Soosi sopii erinomaisesti esimerkiksi basmatiriisin kaveriksi. 14. Sehän toimikin yllättävän hyvin! Ruoasta tuli myös vahingossa täysin vegaaninen, vaikka sekasyöjä itse olenkin. Erityisesti biisit Käärme ja Menneet iskevät kovaa.” Witches’ sapuska Ruoanlaiton ei tarvitse olla mitään salatiedettä, sen tietää esoteerispsykedeelistä folkia The Aeonissa laulava Anna-Kaisakin. Sekoita hyvin. 2. Parasta kuitenkin on, että yksinkertaiset reseptit ovat laajennettavissa helposti monimutkaisemmiksi sen mukaan, mitä kaikkea kotoa löytyy. Itse olen käyttänyt välillä myös inkiväärijauhetta. Yksinkertaisimmillaan tähän riittävät kikherneet, kookosmaito ja dippiseos, kaikki muu on vain plussaa tekstuuriin ja makuun. ANNA-KAISAN KOKATESSA SOI: Maija Kauhanen – Menneet (2022) ”Vaikka kuuntelen paljon raskaampaa musiikkia, myös kansanmusiikki pyörii usein levylautasella
Su 30.4.2023 Olympia, Tampere Ma 1.5.2023 Tavastia, Helsinki
Tänä vuonna ilmestyneellä Live from the Astroturfilla 74-vuotias Alice, alias Vincent Furnier, laulaa edelleen uskomattoman hyvin. Siispä listasimme otannan enemmän tai vähemmän klassisia fyysisiä kuvalivetallenteita, jotka jokaisen raskaan rockin kamun tulisi silloin tällöin katsastaa. Industrial-haikuin en Brutal Planet ansaitsi livejulkaisunsa, ja levyn biiseillä onkin Brutally Livellä merkittävä osuus. Reilut 20 vuotta sitten hän oli kuitenkin ehkä parhaimmillaan. ALICE COOPER Brutally Live EAGLE 2000 ALICE Cooper on julkaissut vuosikymmenten saatossa paljon musiikkia, mutta livetallenteita kauhurockin pioneerin vyöltä löytyy yllättävän vähän – varsinkin siihen nähden, miten totaalisen viihdyttävästä keikka-aktista on kysymys. Vuosikymmenen takaisten hard rock -mestariteosten Trashin ja Hey Stoopidin jälkeen Cooper siirtyi yhden levyn kautta puhtaaseen metallimusiikkiin. Jaakko Silvast 16. Alusta loppuun tarkasti rakennettu, visuaalisesti näyttävä show huolehtii lopusta. Heinäkuussa 2000 Lontoossa nauhoitettu Brutally Live osui Lissun uralla jokseenkin vaihtoehtoiseen aikaan. KUVAPUTKIINFERNO Elämme aikaa, jossa jo dvd-levy saattaa olla kummallinen käsite – vhs-kasetista nyt puhumattakaan. Vaikka verkon tuubista löytyy ”kaikki”, Infernon naavapartio on sillä kannalla, että menneisyyden puolesta voi ja pitää taistella. Samoin oli Cooperin bändi, erityisesti hiukan myöhemmin KISSiin palannut rumpali Eric Singer, joka soittaa Brutally Livella mahdottoman tyylikkäästi. 26 kappaleen kattaukseen mahtuvat myös kaikki olennaisimmat Alice Cooper -hitit
Dickinson ja bändi ovat kovassa iskussa, yleisö hurmoksessa ja settilista lähes täydellinen: mukana on suurin osa loistavan Chemical Wedding -levyn kappaleista sekä parhaat palat lähes yhtä hyvältä Accident of Birthiltä sekä Balls to Picassolta. Hieno on myös The Wizard, joka kuultiin tällä kiertueella livenä ensi kertaa sitten vuoden 1971. Monille, myös allekirjoittaneelle, In The Round, in Your Face edustaa vauhdikkaine leikkauksineen ja dramaattisine kuvineen juuri sitä estetiikkaa, jota suunnilleen kaikissa keikkavideoissa pitäisi olla. Katsetta ei meinaa saada irti Schuldinerin kitarankaulalla venkoilevista sormista, mutta silti keikka on silkkaa hikistä ja rosoista äärimetallia. Eddie Casillasin bassokamat tekevän tenän kesken keikan ja roudarit käyvät säätämässä tämän vahvistinta. Soitto on äärimmilleen hiotun tarkkaa, taitavaa ja teknistä. Kameraryhmä on välillä kujalla tai kikkailee muuten vain omiaan. Surullisen kuorrutuksen video sai vuonna 1991, kun Hysteria World Tourilla lopullisesti alkoholismin syövereihin imeytynyt kitaristi Steve Clark kuoli lääkkeiden ja viinan yliannostukseen. Bändin neljäs levy, tuskaisen pitkään rakennettu Hysteria, julkaistiin vuonna 1987. Ohjaaja Wayne Isham oli kerännyt ennen tätä mainetta tekemällä musiikkivideoita muun muassa Bon Joville ja Mötley Crüelle, ja nyt oli ensimmäisen pitkän konserttivideon vuoro. Schuldinerilla riittää virnuiltavaa, kun jokainen kappale The Philosopherista Spirit Crusheriin ja Pull the Plugista Symboliciin otetaan vastaan maailmanlopun menolla. Martinin ajan originaaleista mukana ovat ilahduttavasti Headless Cross, I Witness ja ennen muuta jylhä Anno Mundi. Toni Keränen DEATH Live in L.A. Aki Nuopponen 17. Juuri silottelemattomuus ja epätäydellisyys tekevät keikasta niin vetoavan ja sähköisen. On harmi, että Martinin aikakaudella livesettiin piti mahduttaa niin paljon muuta Sabbath-materiaalia. Denverissä helmikuussa 1988 kuvattu Live: In The Round, in Your Face on kuin paraatijuhla sen kunniaksi, että kaikki vaikeudet on voitettu ja on ilon aika. The Chemical Wedding -levyn kiertueelta taltioitu Scream for Me Brazil ei todellakaan ole viimeisen päälle hiottu ja jälkituotannossa virheettömäksi siloteltu pläjäys. Jaakko Silvast BRUCE DICKINSON Scream for Me Brazil (Anthology-boksi) SANCTUARY 2006 Scream for Me Brazil -livealbumi äänitettiin São Paulossa vuonna 1999, juuri ennen kuin Dickinson ja laulajan bändiin kuulunut kitaristi Adrian Smith palasivat Iron Maideniin. Bändissä laulaa aliarvostettu Tony Martin, joka onnistuu hienosti paitsi oman aikansa kappaleissa myös vanhoissa Sabbath-klassikoissa. Keikkapaikan kameraryhmän kuvaama materiaali julkaistiin myöhemmin osana Dickinsonin Anthology-dvd:tä, jolle koottiin kaikki laulajan siihenastisen soolouran musiikkija livevideot. Kokonaisuus esittelee poikasista miehiksi kasvaneiden sankarien yhtyeen ehdottomassa huippukohdassaan. Albumi räjäytti pienen alkukangertelun jälkeen kaupallisen potin myyden lopulta noin 20 miljoona kappaletta. Vesa Siltanen DEF LEPPARD Live: In The Round, in Your Face UNIVERSAL 1988 Def Leppard nousi suosion askelmilla 1980-luvulla tasaiseen tahtiin, mutta traagisia vastoinkäymisiäkin riitti. NUCLEAR BLAST 2001 Chuck Schuldinerin ja Deathin oli liki mahdotonta julkaista seitsemän täydellisen tai lähes täydellisen studiolevyn jälkeen livealbumi, joka tyydyttäisi settilistaltaan kaikkien tarpeet. Niistä parhaiten luistaa Dio-aikaisen Dehumanizer-levyn Time Machine. Myös ulosanti alun brutaalin death metalin ja lopunaikojen progemetallin välillä antoi mahdollisuudet vaikka minkälaisiin livespektaakkeleihin. Live in L.A. ei ole teknisesti täydellinen Death-tallenne, mutta se on täydellinen juuri siksi. Los Angelesin legendaarisella Whisky a Go Go -klubilla soittaa Death, joka on kuin yhdistelmä bändin kaikkia aikakausia. 1995 Saattaa kuulostaa rienaukselta, mutta vuonna 1994 Lontoon Hammersmith Odeonissa nauhoitettu Cross Purposes Live on Black Sabbathin paras livetallenne. Dickinson taas käskee voimasanoja käyttäen sulkemaan lavan lähistöllä olevan oven, ettei mies vilustu läpivedossa. Toisin kuin edeltäjälleen Ronnie James Diolle, Tony Martinille ei ollut ongelma tulkita muiden alun perin laulamia Sabbath-kappaleita. Ilmoilla on vaaran tuntua, kun soitto kulkee koko ajan äärirajoilla ja yleisö sekoilee siihen malliin, että Dave Mustainen näköinen järkkäri saa kytätä riehujia tosissaan. BLACK SABBATH Cross Purposes Live I.R.S. Yksistä än vuoteen 1994 mennessä julkaistujen The Eternal Idolin, Headless Crossin, Týrin ja Cross Purposesin kappaleista olisi saanut timanttisen keikkatallenteen
Vaikutus ei kuitenkaan ole välitön. Vuoden 1985 live-Slayer kuulostaa niin rankalta, pelottavalta ja tylyltä, että television ääreen liimautuneen pikkupojan mielessä käy aluksi vain yksi kysymys: onko minussa jotakin vialla, jos pidän tällaisesta metelistä. Menee ehkä päivä tai viikko, mutta sitten ajatus kirkastuu: jos hintana ovat helvetin tuliset syöverit, niin sitten ovat, mutta yhdestä en tingi. Aikoinaan meillä oli tapana juopotella aamuyön viimeisiä juomia Eläkeläisten tahtiin. Tai ehkä ajatus oli pikemminkin tämä: joudunko helvettiin, jos pidän tällaisesta rankaisusta. Vesa Siltanen 18. Ja sitten todellakin mennään. Livemateriaalis ta osa on ammattilaistas oa, mutta enemmän löytyy yleisöstä käsin huterasti kuvattuja bootlegvideoit a. Siitä, että rakastan Slayeriä. Jostain syystä Iced Earth panttasi jo 1999 levynä julkaistun Alive in Athensin kuvallista versiota aina vuoteen 2006, mutta ihan turhaan. Pakettiin koottiin livetaltiointeja vuosilta 1983–1986, lyhyitä haastatteluja sekä muuta sekalaista. Mikä helvetti niitä oikein vaivaa. Sekoilun ytimessä -dvd on aivan varmasti katsotuin live-/sekoiluta llenne tässä taloudessa. Näistä lähtökohdista maistuisi käppäisinkin bootleg. Järki lähtee edelleen. Jätkät vetävät tuhannen päissään surkeita rokki-, punkkija metallicovereita humpaksi ja ihmiset viihtyvät tämän roskan parissa. Eläkeläiset tosiaan vahvistaa säännön: huumorimusii kki on paskaa, ja Sekoilun ytimessä on ehkä parasta komediaa, jota ei ole käsikirjoitettu. Timo Isoaho ELÄKELÄISET Sekoilun ytimessä STUPIDO 2003 Huumorimusii kki on paskaa, mistä toimii elävänä esimerkkinä humppapunkk ibändi Eläkeläiset. Kuvanlaatu ja leikkaus eivät ole täydellisiä, mutta se ei paljon haittaa, kun keikka ja äänenlaatu ovat rautaa. Kohta lapsenkasvoinen basisti-laulaja Tom Araya kääntää katseensa jonnekin ylös ja huutaa keuhkojensa kyllyydestä ”come on!”. Kyseessä on Slayerin väkevä liveversio Hell Awaits -klassikosta. Ja ne Burtonin soolot… Timanttisia. Jackassit ja duudsonit ovat näihin söpöläisiin verrattuna ihan posereita. ICED EARTH Alive in Athens CENTURY MEDIA 2006 Iced Earth 1990-luvulla, jolloin Jon Schafferin johtama jenkkipumppu ei ollut julkaissut kuin timanttisia albumeita. Jokainen liveklippi saa toivomaan, että voi kunpa olisin ollut tuollakin keikalla. Dvd:n parasta antia ovat huuruisimmat ja sekavimmat keikat vuosien 1993–2003 varrelta sekä tietenkin varsinainen sekoilun ydin eli kaikenlainen räkäkänninen säätäminen, kaatuilu, itsensä telominen, hitleröinti, toisten satuttaminen, törmäily ja oksentelu. Todella toksista äijämeininkiä – ja parasta ikinä. Nimittäin Exodusin ja Venomin. Mutta mikä kuvan ja äänen laadussa hävitään, voitetaan moninkertaise sti tunnelmassa sekä nuoruuden energiaa ja uhoa puhkuvan bändin tiukassa toimittamisess a. 28 biisin settilista, laulajana Matt Barlow, paikkana Ateena ja bändin edessä parituhatpäinen yleisö. Eikä nyt puhuta mistään älyluureilla kuvatuista hyvälaatuisista pätkistä, joista Youtube täyttyy tänä päivänä välittömästi jokaisen keikan jälkeen, vaan kämäisistä, rakeisista, suttuisista, vinkuvista, vonkuvista ja hyppivistä videoista. Pääpaino on livepätkissä ja eritoten Burtonin bassosooloiss a. Hieno tribuutti loistavalle, aivan liian varhain poistuneelle muusikolle. Vielä Alive in Athensin ilmestyessä sitä ei tiennyt, mutta tavallaan tässä on Iced Earthin kultaisimman ajan päätepiste. Bändi on julkaissut myöhemminkin hienoja levyjä, mutta 1990-luvun loppu oli sille yhtä tärkeä ajanjakso kuin edellisen vuosikymmenen päätös Iron Maidenille. Aki Nuopponen ERI ESITTÄJIÄ Combat Tour Live: The Ultimate Revenge COMBAT 1985 Kitaristikaksikko Kerry King – Jeff Hanneman sahaa läpi murskaavia riffejä ja rumpali Dave Lombardo rankaisee valkoista tuplasettiään ilman pienintäkään armoa. Ei saakeli soikoon, mikä livetallenne. On (todennäköisesti) vuosi 1985, ja taivaskanava Sky Channelin musiikkiohjelma tarjoaa turpaanvedon, joka muuttaa ainakin tämän katsojan elämän peruuttamattomasti. Kun nelituntisen kiekon pisti pyörimään jatkojen alkaessa, sen päätyttyä pystyikin jo hakemaan uutta sporttijuomak uormaa lähimarketista . Vuonna 1987 yhtye julkaisi vuotta aiemmin traagisessa bussionnettomuudessa menehtyneen basistivirtuoos in muistoa kunnioittavan Cliff ‘em All -videon. Ihan sama, julistaako Barlow tiukkaan ääneen seuraavan kappaleen olevan vaikkapa ”PURE EVIL!!!” tai ”VENGEANCE IS MINE!!!”, yleisö mylvii, Iced Earthin tavaramerkkiriffit vyöryvät päälle ja yksi kaikkien aikojen heavy metal -äänistä tekee selväksi, että tallenne on pelkkää metallista asiaa. Niko Ikonen METALLICA Cliff ‘em All UNIVERSAL 1987 Cliff Burtonin aika Metallican riveissä jäi valitettavan lyhyeksi, mutta oli merkitykseltää n sitäkin suurempi. Samalla käy ilmi, että vhs:ltä löytyy parin muunkin orkesterin toimitusta. Aivan pimeetä porukkaa. Eivätkä ne pro-pätkätkään ole aina niin kovin laadukkaita. Hengästyttävän mittaisella keikalla ei ole yhtään huonoa kappaletta. Schönke Daan vaan, Eläkeläiset. Vasta paljon myöhemmin selviää, että Hell Awaits oli poimittu Combat Tour Live: The Ultimate Revenge -konserttitallenteelta. En vieläkään ymmärrä, miten nämä jätkät pystyivät rundaamaan tuossa kunnossa tappamatta toisiaan
Settilistan draaman kaari toimii yhä. Virtuoosimaiselle tasolle pääsee tosin vain rumpali Eric Carr (1950–91), jonka tuplabasareiden, fillien ja grooven täyttämä taidonnäyte on hykerryttävää katsottavaa vuosikymmenestä toiseen. Encorena tulevat hölkkäbiisit Run to the Hills ja Running Free sekä ainainen Sanctuary eivät ole ehkä Maidenin parhaimmistoa, mutta ne tuovat setin loppuun rentoutta ja sopivat mukavasti yleisön huudattamiseen. Esimerkiksi mestarilliselta Creatures of the Night -levyltä (1982) esitetään neljä kappaletta. IRON MAIDEN Live After Death EMI 1985 Vuonna 1985 Los Angelesin massiivisella Long Beach Arenalla äänitetty tuplalive oli jo itsessään merkittävä tapaus, mutta lopullisesti nuoren miehen pää räjähti tämän vhs-tallenteen myötä – nyt Iron Maidenin näki omasta töllöstä vähän niin kuin elävänä! Kun nostalgialasit nostaa otsalle, bändin voi todeta olleen mahtavassa soitannollisessa vireessä ja jättimäisestä suosiostaan huolimatta nälkäisen oloinen. Samalla sekopäisellä vauhdilla toimitaan myös lavalla. Seuraavana vuonna Detroitissa kuvattu Animalize Live Uncensored on tästä väkevä todiste. Settilista poikkeaa ilahduttavan paljon siitä turvallisesta jukeboksivalikoimasta, jota yhtye on soittanut tällä vuosituhannella. Alun suoraviivaisempien menopalojen jälkeen sukelletaan The Rime of the Ancientin Marinerin kautta eeppisempään osioon. Niin tuoreiden Lick It Upja Animalize-levyjen biisit kuin 1970-luvun klassikkokappaleet tykitellään läpi hurjalla tempolla. Nyt niissäkin on ideaa ja viihdearvoa. Dickinsonin sähköjänismäinen säntäily ja touhotus pitää yleisön hereillä, eivätkä muutkaan miehet ole mitään suolapatsaita. Varsinkin Paul Stanley pyörii väkkäränä ympäri lavaa kuin balettitanssijan ja supersankarin ristisiitos. Keikkaan tultaessa oli ehditty julkaista kaksi maskittoman KISSin levyä ja myös kitaristi oli vaihtunut kahteen kertaan. Powerslavestä eteenpäin lavalla alkaa näkyä myös Eddie eri muodoissaan. Yhtye sai kuitenkin valtavan piristysruiskeen, kun se luopui ikonisista kasvomaalauksistaan vuonna 1983. Toni Keränen 19. Rockkeikkojen soolo-osuuksiin suhtaudutaan usein halveksuen. Show on savuineen, pommeineen ja elävine valorakennelmineen massiivinen, vaikka Rammsteinin tasoisesta pommituksesta ei voinut vielä haaveilla edes KISSin Gene Simmons. Vaikka vuodet ovat vierineet, Live After Death on yhä validia viihdettä. Teemu Vähäkangas KISS Animalize Live Uncensored RCA/COLUMBIA 1985 KISS on monelle paatuneelle hevarille yhtä kuin maski-KISS
Tunnelma on tulenarka, helikopterit lentävät taivaalla ja mellakkapoliisit marssivat kiehuvan yleisön ympärillä. Kimmo K. Lopputulos alleviivaa paksulla punakynällä niin kappaleiden kuin niiden muodostaman kokonaisuuden täydellisyyttä. Ainakin se sai taltioitua viimeisen tulisen henkäyksensä erinomaisella tavalla. Kahakkahan siitä syntyy, ja juuri tähän De La Rocha palopuheessaan Olympic Auditoriumilla viittaa. Damnation on upea jo studiolevynä, mutta liveversiossa on ihan eri tavalla ilmavuutta ja pientä improvisaatiotakin. Alusta loppuun soitettu läpimurtolevy saa kokonaan toisen ulottuvuuden, ja taltiointi nousee pelkästä live-dvd:stä lähemmäs konserttielokuvaa. Tuntuu käsittämättömältä, että tällaisessa iskussa oleva yhtye päätti jättää soittamisen sikseen. Soundit ovat jyrkät ja aggressiiviset. Bändin meininki on hikistä, rajua ja armotonta. Olin 13-vuotias ja diggailin thrashja death metalia. Black metal odotteli vielä vuoden parin päässä, joten Napalm Death oli kutakuinkin rankinta, mitä herkässä iässä oleva näppyläinen teini pystyi Floridaja Ruotsi-legend ojen lisäksi kuuntelemaan. Mega RAGE AGAINST THE MACHINE Live at the Grand Olympic Auditorium EPIC 2003 Rage Against the Machine päätti uransa vuonna 2000, ja yhtyeen viimeisen keikan dokumentoiva live on hieno summaus bändin olemassaolosta. Sen jälkeen mennään sähköiseen settiin. Aivan törkeätä tappomeinink iä alusta loppuun. Kaikki osaset ovat kohdillaan ja ilmaisussa on energiaa, jännitettä ja vapautumisen tuntua. Keikka vedetään läpi aivan sairaalla draivilla. Täältähän se pikku-Nikokin lainasi ensimmäiset rääkynäja örinävinkkinsä , suoraan Barney Greenwayn kalupakista. QUEENSRŸCHE Operation: Livecrime EMI 1991 Operation: Mindcrime on yksi maailman parhaista levyistä, eikä seuraajansa Empire jää mahdottomia taakse. Deliveranceja Damnation-albumien kiertueilla tallennettu kaksiosainen konsertti sisältää jälkimmäisen, tuohon aikaan keveydellään kaikki yllättäneen levytyksen kokonaisuudessaan. Mahtavaa! Niko Ikonen 20. Jälkipuolisko onkin sitten kuin Opethin vuosituhannen taitteen täydellisyys muutamaan kappaleeseen tiivistettynä – tosin sillä erotuksella, että Blackwater Parkia (2001) vanhempaa materiaalia ei sopimusteknisistä syistä kuulla. Punaisen tähden alla kiivaasti paasaavan Zach De La Rochan tukena toimiva yhtye tuottaa svengaavaa ja täyteläisen ilmavaa soundia. Silti se saa näin 30 vuotta myöhemminkin toivomaan, että paikalla olisi oltu. Pitkin ensimmäistä osiota kuullaan Opethia muodossa, jota ei ollut kuultu ennen tätä, eikä olla sen jälkeenkään. Hienon Closure-kappaleen loppujammailut venyvät aivan eri sfääreihin Lopezin jatsahtavasti groovaavan soiton viemänä. Aki Nuopponen NAPALM DEATH Live Corruption EARACHE 1992 En ole mikään erityisen suuri livetallenteiden ystävä, mutta Napalm Deathin vuonna 1990 nauhoitettu Live Corruption -vhs iski aikoinaan eturaivoon kuin nokkakolari rekan kanssa. Samalla se jätti itsestään kunnioitettavan muiston: kyseessä oli alusta loppuun timantinkova yhtye. Tämä ei haittaa, sillä Master’s Apprentices, Deliverance, The Drapery Falls ja The Leper Affinity ovat kuulijalle silkkaa kultaa. Lamentations on joukon ainoa virallinen livetallenne. Ei mennyt pitkään, kun pääsin daivaamaan Lepakon lavalta Napalm Deathin tahtiin – bändi saapui Suomeen kesäkuussa 1992. Herkullisena bonusmateriaalina on intensiivinen ulkoilmakeikka Democratic National Conventionista. Meno oli aivan yhtä hikistä kuin Live Corruption -vhs:llä. Koskinen OPETH Lamentations – Live at Shepherd’s Bush Empire MUSIC FOR NATIONS 2003 Mikael Åkerfeldt, Peter Lindgren, Martin Lopez ja Martin Méndez muodostivat 2000-luvun taitteen Opeth-kokoonpanon, jota moni pitää bändin parhaana. Kuvakulmista ja leikkauksista johtuen Operation: Livecrime ei ole keikkatallenne, joka saa katsojan tuntemaan läsnäoloa. Geoff Taten häpeilemättömän tyylikäs rokkikukkoilu aurinkolaseissa ja valkoisissa kengissä, Chris DeGarmon eläväinen suoritus kitarassa ja taustalauluissa sekä Scott Rockenfieldin intomielinen rummutus huokuvat totaalista itsevarmuutta ja eläytymistä. 1980–90-lukujen taitteessa niin taiteensa kuin suosionsa huipulla ollut yhtye tiesi sen hyvin itsekin, mikä näkyy kaikessa, mitä toukokuun 1991 useammalta keikalta taltioidulla Operation: Livecrimella on nähtävissä. Ja voi pyhä helvetti, mikä settilista tällä keikalla onkaan! 23 armotonta klassikkoa You Sufferista Siege of Poweriin ja Suffer the Childrenistä Unchallenged Hateen ja Scumiin. Kolmen studioalbumin ja yhden coverlevyn materiaalista sai koostettua monipuolisen 15 biisin – bonuksineen 23 liverallin ja parin promovideon – läpileikkauksen, joka antoi kunniaa myös vaikuttajille