+ TA ID E YL I O P I S T O N L E H T I I S S U E X R O N JA S A LM I: ”M IE LU IT EN O LIS IN R EN N O N H U O LE TO N , M U TT A IH A N V IT U N TE R V EE LL IN EN .” IM A G E 26 1 JO U LU K U U –T A M M IK U U 20 18 /2 19 ALIN KASTI Riihimäen vankilan seksuaalirikolliset 30 VUODEN SYÖMISHÄIRIÖ Koko Hubaran pitkä piina DADDY ISSUES Isän ja pojan viimeinen metsästysretki RONJA SALMI & SAMULI PUTRO 12/2018 JOULUKUU–TAMMIKUU 11,90?€
Hinnat alkaen 105 €. Kiitos kaikille kannustuksesta! HJK:n kausikortit 2019 ovat nyt myynnissä. Tervetuloa matseihin! Osta tästä: HJK.fi/kausari. KLUBI SEURAAVA TÄHTI. Kausi 2018 päättyi hienosti HJK:n mestaruuteen
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 3 Valokuvaaja Timo Villanen kuvasi isää ja poikaa hirvimetsällä. Sitten hän kohtasi hirven. KU VA : TI M O V IL LA N EN . Osasto 38 Riihimäen vankilan osastolla D-5 istuu vain seksuaalirikollisia. Siellä heidän ei tarvitse pelätä. Lupa tappaa 48 Juhani Karila lähti vielä kerran metsästämään isänsä kanssa. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 26 1 | jo u lu ku u -T am m ik u u 20 18. Nyt he ovat työkavereita ja kavereita, joita epäillään pariskunnaksi. Epätodennäköiset ystävät 28 Samuli Putro on viisikymppinen rokkari ja Ronja Salmi 25-vuotias kirjailija, toimittaja, juontaja ja Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja. K A N N EN KU VA : TI M O PY YK KÖ . (s. Vuonna 2018 58 Suomalaisvaikuttajien salatut elämät yksinoikeudella. 48). Urheilusta ja taiteesta 68 Aina Bergroth on kirjailija ja dramaturgi, joka ei seuraa urheilua. Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen elämäkerta tuntui kuitenkin niin omakohtaiselta, että siitä tuli näytelmä
4 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU 16 sisältö 8 18 KU VA T: A N TT I V ET TE N R A N TA , TI M O PY YK KÖ , H S P 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Professori Seppo Koskisen mielestä työntekijän asemassa ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia viime aikoina. 80 Reetta Räty Nykynuoret osaavat ja uskaltavat puhua. 26 Mäntyniemen herra Marraskuun päiväkirja. 72 Ihan sairasta Koko Hubaran omakohtainen essee syömishäiriöistä. 18 Ruoka Miso on kasvissyöjän paras kaveri. 77 Elokuva Kritiikki on joskus julmaa, mutta välinpitämätöntä se ei koskaan saa olla, kirjoittaa Kalle Kinnunen. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 16 Nyt Helsinkiläinen tuoksuyhteisö, kiinnostavat ruokakirjat ja digin tulevaisuus. 81 Helmi Kekkonen Ajan vääjäämätöntä kulumista on joskus vaikea hyväksyä. 14 Asia Naimisiinmeno Ahvenanmaalla, suomalaisen designin keräily ja työelämä. 78 Musiikki Iida Sofia Hirvosen mielestä Caution on Mariah Careyn paras levy 13 vuoteen. nyt loppu. 13 Data Hirvien ja aseiden suhde. 79 Kirja Marjo Niemi luki Henriikka Tavin Teller von. 20 Kulttuuri Arvioissa muun muassa Pontus Purokurun esseekokoelma, Earl Sweatshirtin epäkaupallinen rap-levy sekä elokuva, jota ei voi suositella kenellekään
pääkirjoitus. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Tyypillistä on vaatia seksuaalirikollisille kovempia rangaistuksia, mutta mitä enemmän ja tasapuolisemmin tapahtumista tiedetään, sitä oikeudenmukaisemmilta tuomiot tuntuvat. sairauteen takertuminen kaventaa aihetta. Yksikään kertomus ei ole koko totuus. Jos ei puhuta, ei synny ymmärrystä. saarikoski kävi osastolla ensimmäistä kertaa keväällä. Tällainen asia on seksuaa lisuus ja ihmisen alkukantainen ja elämänmittainen kiinnostus siihen. Mielikuvat ja muistot otsikoista vaikuttavat siihen, miten suureksi vaara koetaan. Siksi tarvitaan sitäkin tietoa, jota ei heti haluaisi. Niissä maailman luonnollisin asia esittäytyy eri tavoin epäluonnollisena: punasteltavana aiheena biologian tunnilla, raskauden ja sukupuolitautien pelkoon keskittyvänä seksuaalikasvatuksena ja -valistuksena, jättimäisiksi pumpattuina rintoina tai seksinukkebordellina. Rikokset ovat tapahtuneet vuosia sitten ja osa niistä humalassa. Niin kuin hekin, jotka kertovat olleensa aina kiinnostuneita matematiikasta tai jalkapallosta. Ennen kuin lapsi voi niistä kiinnostua, ne on tuotava hänelle tarjolle. Riihimäen vankilan seksuaalirikolliset osallistuvat tuomionsa aikana hoito-ohjelmaan, josta vastaavat ammattilaiset kertovat, että 11 vuoden aikana ohjelmassa on ollut vain harvoja diagnosoituja pedofiilejä, arviolta kymmenisen miestä. Niihin on teini-ikäisenä voinut tarttua ymmärtämättä, että rajat ovat olemassa, vaikka ikäeroa ei olisi kuin muutama vuosi. On puhuttava siitäkin, mistä ei yleensä puhuta. Heidän haastattelemisensa ei ole lehden kannanotto seksuaalirikoksista annettuihin tuomioihin. N iitä asioita, joista ihminen on ollut kiinnostunut aina, koko elämänsä ajan, on harvassa. Pedofilia ei ole nimi rikokselle vaan sairaudelle. Tai pelkoihin. Saarikoski haastatteli Riihimäellä esimerkiksi miehiä, joiden mukaan ensisijainen syy suhteille, joihin liittyvistä teoista heidät on myöhemmin tuomittu, on liittynyt muuhun kuin seksiin. Se, joka sanoo, että kirjallisuus ja lukeminen ovat kiinnostaneet häntä aina, ei lopulta puhu aivan totta, vaikka tuleekin yleensä ymmärretyksi oikein. Aiheisiin, joihin ei haluta tarttua, liittyvät suurimmat pelot ja vaikeimmat kysymykset ihmisestä. Vaikeampaa on toimia sen kanssa, mikä on aina ollut ihmisessä. Tämä ei muuta tekoja eikä uhrien kokemusta, mutta taustojen ymmärtäminen voi muuttaa suhtautumista aiheeseen ja rangaistuksiin. Jos sairaus oirehtii rikoksina, rikokset ovat hirvittäviä, ja uutiset niistä jäävät iäksi mieleen. 11 toimintavuoden aikana ohjelman on Riihimäen vankilassa käynyt läpi 152 vankia. Vangit, jotka hekin ovat myös muuta kuin pelkät rikoksensa. Pelkoon tai puutteelliseen tietoon nojaaminen tuottaa vain lisää ymmärtämättömyyttä. On kaivattu ymmärrystä, ihailua tai läheisyyttä, joita ei syystä tai toisesta ole saatu omanikäisiltä tai lähisuhteista. . Vankien kertoma on vain heidän muistamansa versio tapahtumista. Jalkapallo ja kirjallisuus ovat ihmisten yhdessä luomaa kulttuuria. Kaikesta tästä on kyse Sonja Saarikosken artikkelissa Osasto (s.38). Se on paikka, jossa vankilan hierarkian pohjalla olevat vangit voivat olla turvassa. Sen jälkeen aiheesta on puhuttu paljon toimituksessa ja myös toimituksen ulkopuolelle. Se ei ole koskaan saanut samanlaisia tutustuttamisen koneistoja taakseen kuin jalkapallo tai kirjallisuus, vaan se on haluttu sysätä sivuun, kauas yksilön ulkopuolelle omiin lokeroihinsa. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 5 Viikot osastolla Jos ei puhuta, ei kerry tietoa eikä synny ymmärrystä. Niihin paneutuminen on Imagen julkaiseman journalismin tehtävä ja mahdollisuus. Seksuaalisuus hukkuu irvikuviin ja häpeään. Se on mahdollisuus esittää julkisuudessa piiloon jääviä näkökulmia rikoksiin, joiden oikeudenkäyntiasiakirjat on salattu kymmeniksi vuosiksi. Yksin tämä kertoo, miten vähin tiedoin seksuaalirikollisista puhutaan – ja miten herkästi leimakirves heilahtaa. Osasto on Riihimäen vankilan osasto D-5, jossa on vain seksuaalirikoksista tuomittuja vankeja. Näissä keskusteluissa on lähes säännönmukaisesti mainittu sana pedofiili. Siksi on kerrottava niistäkin aiheista, joista ei yleensä puhuta
Kuuntele dekkari: kuuntele.apu.fi /dekkari Avun super suosittu dekkari jatkosarja nyt podcastina! Kuuntele dekkari mestari Jarkko Sipilän hyytävän jännittävä Verivelka. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). 32. Aikakauslehtien liiton jäsen. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. vuosikerta, 261. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. numero. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2018 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 24. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Mia Heino asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. tammikuuta 2019. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri Valtteri VäkeVä ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK facebook.com/imagelehti INTERNET image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Jirina Alanko, Mari Areva, Janne Arola, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Koko Hubara, Juhani Karila, Helmi Kekkonen, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Jyrki Lehtola, Susanna Luikku, Jaani Länsiö, Marjo Niemi, Oskari Onninen, Timo Pyykkö, Anja Reponen, Venla Rossi, Reetta Räty, Pia Seikkula, Julia Thurén, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta ja Timo Villanen
Silvia Hosseinin punnitun ilmaisun #essee herättelee ajattelemaan aihetta eri kulmista. Tekijöitä JIRINA ALANKO (s. JYRKI LEHTOLA (s. Tajusin juuri seuraavani tätä aihealuetta yksinomaan näytöltä, joten otan uuden @imagelehti ilolla vastaan. #vivahteet @OllikaisenAntti Luetaan, luetaan. #tekoäly Oikaisu: Toisin kuin numerossa 10/18 väitettiin, Sunnuntai-esityksen kuvan on ottanut Petteri Aartolahti eikä Kalle Ropponen. #tekoäly #AI #robotiikka @TiinaAiraksinen @imagelehti Nyt on kuumaa ja samalla analyyttistä pohdintaa seksiroboteista. Hänen kuvaustilanteensa saattavat muuttua vaikka punnerruskisaksi kuvattavan kanssa. Tämän numeron Suomi 2018 -katsausta varten Lehtola kirjoitti muiden hahmoissa, koska on syystäkin kyllästynyt itseensä. 1991) on valokuvaaja. Häneltä on ilmestynyt kymmenisen kirjaa. K U VA T: M A R IC A R O S EN G Å R D , JI R IN A A LA N KO . Ehkä vielä on toivoa. 1963) on ikinuori helsinkiläinen, joka kirjoittaa lehtiin, kirjoihin ja televisioon. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @MKarttunen Olin jo vajonnut epätoivoon ja päättänyt perua @imagelehti -tilauksen mutta kas; erinomainen numero tämä. Tähän numeroon Jirina kuvasi Aina Bergrothin. ImageIlmot.indd 11 28.11.2018 14:54:01. Komiikka ja koomisuus ovat avainasemassa Jirinan tavassa olla, elää ja luoda
Avaaja
Työoikeudessa on omanlaisensa tilanne, koska hallitus on poikkeuksellinen ja hallitukselta on tullut poikkeuksellisia avauksia työllisyyden edistämiseksi. Ei se koske vain minua, vaan ovat rikosja prosessioikeuden tutkijat ja valtiosääntöoppineetkin jatkuvasti esillä. Seppo. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 9 Työoikeuden professori Seppo Koskinen povaa joustavasta työajasta työoikeuden seuraavaa kysymysmerkkiä. Ehkä juristit pystyvät antamaan suoria vastauksia ja tarjoamaan kovia argumentteja koville ajoille. TeksTi oskari onninen kuva antti vettenranta ”Työntekijän asema ei ole olennaisesti muuttunut.” Koskinen Mitä on tapahtunut, kun lehdistä soitetaan sinua kommentoimaan ihan jatkuvasti
Enää se ei päde ollenkaan. Tomi Metsäkedon tapauksesta jaetut kunnianloukkaustuomiot hillitsevät sitä varmasti. Aiemmin työntekijöiden suojelu on ollut päällimmäinen lähtökohta. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuo marin Kavanaugh’n valinta on tyylipuhdas esimerkki, kuinka kaukaa nuoruudesta asioita voi tulla esille, vaikka niitä ei voisi pitää edes rikoksina. Tällaisen yleistyminen olisi harmi, koska asia on tärkeä. On kiinnostava nähdä, millaisia sopimuksia sen suhteen tehdään. Jos muistellaan vaikka poliisi Aarniota, niin ei siinäkään ole kuin yhdestä syytteestä lainvoimainen tuo mio. Sitä, ettei tee työtä kunnolla tai alisuorittaa. Ovatko työnantajat aiempaa kiinnostuneempia maineenhallinnastaan. Suurin on henkilökohtaisten irti sanomisperusteiden keventämisasia. Tavalli set riidat koskevat perusasioita. Juristeina olemme tottuneet siihen, että jutusta puhutaan, kun se on ratkaistu. Jos työnantajien linja olisi koventunut ja mielivaltaistu nut, sen pitäisi näkyä laajamittaisemmin oikeuskäytännön kasvuna. Jos joku irti sanotaan, koska hän puhuu julkisesti ihmisroskasta; ehkä yhdessä tapauksessa 50 000:sta on tällainen asia esillä. Mikä on juridisesti ajatellen keskeisin kysymysmerkki uudessa työelämässä. . Irtisanomisia tehdään pilvin pimein, mutta niistä vain noin 500 riitautetaan. Kilpaillaan, kuka ehtii ensimmäisenä kertomaan juuri alkaneen ja keskeneräisen jutun. Mediassa esiintyvät tapaukset ovat eri koisia yksittäistapauksia. Mutta laajemmin se onkin ongelmallista, koska määräaikaiset sopimukset voisivat yleistyä liikaa. Nyt Sipilän hallitus on ajanut määrätietoisesti ehdo tuksiaan työllistämisen helpottamiseksi. Mutta keino jen määrittely on hankalaa. Työnantajan intressit siitä, että jokainen tekee oman tehtävänsä, ovat suuremmat, kun työelämä on kiireisempää ja työn tekijöitä vähemmän. Se on oikeusturvan näkökulmasta aivan väärin. Koeaikaa pidennettiin ja takaisinottoaikaa kollektiivisissa irtisanomisissa lyhennet tiin. avaaja Jos työnantajien linja olisi koventunut, sen pitäisi näkyä laajamittaisemmin oikeuskäytännön kasvuna.” –?seppo koskinen ” Mikä on poikkeuksellista. Jo nyt niitä on yli 13 000 vuodessa. Joustava työaika on lisääntynyt asiantun tijatyössä. Minusta yrittäjillä ja hallituksella on käsitys, että irtisanomiskynnys on korkea, mutta se on huono argumentti. Se on hir vittävän suuri määrä. Elämme yhä hyvin perinteistä työjuridiikkaa. Usein oikea hetki on sellainen, kun tämä kiusaaja hakeutuu ylempään tehtävään. Ovatko työnantajien asenteet muuttuneet. Se on ollut hyvin pieni verrattuna irtisanomisten määrään. Innokkaidenkin pitäisi pystyä hillit semään itseään, ettei tulisi vastareaktiota ja alettaisi sanoa #metoon olevan ylilyöjien ja haihattelijoiden masinoimaa toimin taa. Lehdet ovat tehneet samaa. Onko työntekijän asema muuttunut oleellisesti viime aikoina. Oikeuskäytännön näkökulmasta riitojen määrä ei näytä kas vaneen. #Metoon yhteydessä on yksittäistapauk sissa syyllistytty ylilyönteihin. Jos juttelee palkansaajajärjestöjen laki miesten kanssa, heidän mukaansa on. Kyllä työllistämisen pitäisi olla riittävän helppoa. 10 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU. Eikö kehitys vaikuta päinvastaiselta. Mutta ei tavallinen ihminen ajattele näin. Kovin suuria muutoksia ei ole tapahtunut. Miten julkisuuden ja sosiaalisen median ”tuomioistuimet” vaikuttavat työntekijöiden juridiseen asemaan. Miksi tätä ajetaan niin innokkaasti. Jos esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien asemaa helpotetaan määräaikaisten sopimusten tekemistä hel pottamalla, se on ymmärrettävää. Sinänsä ne ovat hyviä. Voiko käydä niin, että vaikka koulukiusaamisesta ilmiantamalla voi savustaa ihmisen pois asemastaan. Varmasti työnantaja edellyttää vapauden vasti neeksi myös jotain. Uudistuk sen suuri merkitys on se, että he huomaa vat, ettei kynnys ole korkea. Jos puhutaan nuorista, vanhoista, sairaista tai vammaisista ryhminä, esiin nousee syrjintänäkökulma. On hyvin epätoden näköistä, että se kasvaisi merkittävästi. Tuleeko työstä tulos sidonnaista vai mitä. On ollut tilanteita, että jotkut säilyttävät tietoa vanhoista teoista voidakseen vedota niihin oikealla hetkellä. Siinä kunniaa selvästi loukattiin, mutta sosiaalinen media voi tulla tuomio istuimeksi myös neutraaleilla ilmaisuilla. Juristit ajattelevat, että rikos oikeudellisesti vanhentuneet asiat pitäisi unohtaa
Milloin viimeksi kysyit itseltäsi: #mitäminullekuuluu MITÄ KUULUU. Vain sinulla on lupa määritellä, kuka olet ja millaiseksi haluat tulla
VÄ ES TÖ R A K EN N E. Hirvi kiikarissa. Metsästysaseiden määrä suhteessa asukaslukuun (18 v. Mutta kyllä metsästykselläkin on vaikutusta asiaan. Tätä ehtii miettiä, kun seisoo viikon passissa Itä-Lapissa. Sivulta 36 alkaa juttu, jossa toimittaja ja kirjailija Juhani Karila lähtee vielä kerran metsälle isänsä kanssa. R IIS TA H AV A IN N O T. Nykyisen hallituksen aikana kaatolupien määrää on taas nostettu, ja kanta on kääntynyt laskuun. Vuosina 2000–2011 hirvikanta pieneni melkein puoleen, minkä jälkeen lupien määrää vähennettiin 60–80 000 hirvestä vuodessa 40 000:een. täyttäneet) Hirvien määrä / 1 000 ha 2,5 3,0 3,5 4,0 ei reunaviivaa JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 13 Data Hirveä dilemma Kun vertailee Luonnonvarakeskuksen arvioita hirvien määrästä ja Ylen keräämiä tietoja metsästysaseiden lukumäärästä jokaista tuhatta yli 18-vuotiasta kohden, voi tehdä havainnon: kun pyssyjen määrä kasvaa, hirvien määrä vähenee. LÄ H TE ET : LU O N N O N VA R A K ES KU S 20 18 . Mikä sitten on sopiva määrä hirviä. VÄ ES TÖ IÄ N (1 -V .) JA S U KU PU O LE N M U K A A N A LU EI TT A IN 20 3– 20 17 KU N K IN TI LA ST O V U O D EN A LU EJ A O LL A . H IR V IT IH EY S 20 17 ; SA N D EL L, M A R K KU & TE B ES T, TE EM O 20 16 . täyttäneet) Hirvien määrä / 1 000 ha 2,5 3,0 3,5 4,0 ei reunaviivaa alle 500 500 – 1 000 yli 1 000 / 1 000 as. A S EI D EN M Ä Ä R Ä S U O M ES SA VÄ H EN EE – K AT S O , M IS SÄ O VA T M A A N 1, 5 M IL JO O N A A A S ET TA . Toki alueiden elinkelpoisuuskin vaikuttaa asiaan. alle 500 500 – 1 000 yli 1 000 / 1 000 as. DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. Entä painaisitko itse liipasimesta, jos sarvipää löntystelisi metsästä peltoaukiolle. Suotuisimmat olot hirville ovat rannikoilla, missä lumipeite on vähäinen, kasvukausi on pitkä ja suurpetoja esiintyy vähemmän. FI . Metsästysaseiden määrä suhteessa asukaslukuun (18 v. Näyttäisi siltä, että välillä kaatolupien määrä on ollut turhankin suuri. Vaakakupissa painavat toisaalta luonnonarvot, toisaalta liikennevahingot ja haitat metsätaloudelle. FI 18 .1 .2 16 ; TI LA ST O K ES KU S 20 18 . YL E
On myös tärkeää, että perheet saavat tarvitsemansa avun ja tuen, mieluiten yhdellä puhelinsoitolla. 14 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Annika Saarikko, perheja peruspalveluministeri (kesk.): ”Vaikka perhe-etuutemme ovat melko kohdillaan, lapsia syntyy ennätysvähän. Ikään kuin tämä karmea kokemus kohtaisi samanlaisina kaikkia, jotka uskaltavat hankkia lapsia. Nuoret aikuiset ratkaisevat syntyvyyden henkilökohtaisilla lapsitoiveita koskevilla näkemyksillään. Niinhän ei ole: vanhemmat luovat vanhemmuutensa itse, ja on monia perheenä elämisen malleja. Tilasto ei kerro, onko liitto solmittu toisen ahvenanmaalaisen vai muualta löydetyn puolison kanssa, joten tarkkaa syytä lukuihin on vaikea sanoa”, Kontula kommentoi. Perheen perustamiseen tulee luoda tässä ajassa toimivia kannustimia. Kuukauden väite. Saarella naidaan vanhimpina HUOMIO Joustamaton työelämä ei kannusta lisääntymään. Ruuhkavuosista on tullut virallinen, yksinomaan negatiivisesti latautunut totuus. He kysyvät, millainen taloudellinen taakka heille ja heidän lapsilleen koituu edellisten sukupolvien hyvinvoinnin turvaamisesta. ”Ahvenanmaalla asuu vakituisesti vain noin 29 000 asukasta ja väestön keski-ikä on valtakunnallisesti melko korkea. Työssäkäyviä ei voida uuvuttaa sorviensa ääreen. Yhteiskunnallisen keskustelun tasolla väitän etenkin vauvaja pikkulapsivaiheen näyttäytyvän nimenomaan vaikeana vaiheena, joista pitää selviytyä jossain toisella puolella odottavaan parempaan elämään.” Anna Rotkirch, tutkimusprofessori ja johtaja, väestöliitto: ”Meidän on löydettävä keinot pitää eri ikäluokkien hyvinvoinnista huolta samalla, kun työssäkäyvän väestön osuus alenee. Kysymys siitä, minkälaista väestöja perhepolitiikkaa Suomen tulisi harjoittaa, olisi viimeistään nyt nostettava politiikan agendalle ja laajaan keskusteluun.” asia Tilastokeskuksen vuoden 2017 väestönmuutostietojen mukaan suomalaisnaiset solmivat ensimmäisen avioliittonsa keskimäärin 31,7-vuotiaina ja miehet 33,9-vuotiaana. Työputkessa olevat nuoret aikuiset tarvitsevat luottamusta siihen, että asiat järjestyvät sekä esikuvia, jotka näyttävät, että perhe-elämä on hauskaa. 1980luvun alusta eri sukupuolta olevien ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä on noussut naisilla 25 vuodesta 32 vuoteen ja miehillä 27 vuodesta 34 vuoteen. Nuorimpina avioliitot taas solmitaan Keski-Pohjanmaalla, jossa naisten keski-ikä ensi kertaa avioituessa oli 29,7 vuotta ja miesten 31,3 vuotta. Nyt palvelut ovat melko hajallaan ja vaikeita hakea etenkin väsyneenä.” juha itkonen, kirjailija: ”Väitteen ongelmat ovat olemassa, mutta yksi ongelma lisää syntyy kollektiivisesta puhetavasta ja etenkin ruuhkavuosista hokemisesta. Valtiotieteen tohtori Osmo Kontula työskentelee Väestöliitossa muun muassa perhe-, väestöja seksuaalipolitiikan sekä demografisten kysymysten parissa. Työelämän joustamattomuuden kokemukseen kuuluu, että lapsiperheen arki näyttäytyy rajoittavana, kaoottisena ja rahat vievänä työmaana. Valtakunnallisesti avioitumisen keski-ikä eli ensimmäisen liiton solmimisen ajankohta on siirtynyt yhä vanhemmalle iälle. Ahvenanmaalla luvut ovat kuitenkin 36,8 vuotta ja 38,3 vuotta eli molempien sukupuolten osalta maan korkeimmat. Tilastojen mukaan lähes neljä kymmenestä miehen ja naisen välillä solmitusta ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon
152 miljoonaa lasta maailmassa on töissä ja 40 miljoonaa ihmistä orjuudessa. ”Toki myyn välillä ylimääräisiä esineitä pois, mutta niistä saatu raha menee useimmiten kiertoon eli uusiin hankintoihin.” Ennen oli paremmin -mantra on turhan usein kuultu, mutta tehtiinkö Suomessa aiemmin kestävämpiä käyttöesineitä. Etelä-Suomen parhaat apajat ovat hänen mukaansa Espoossa, mutta hän tutkii paikka kuntien kirppu torit aina niillä vieraillessaan. Siihen innosti sekä tyttöystävän muumimukikeräily että oma perhetausta. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 15 asia TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVA ANTTI VETTENRANTA H uonekalupuuseppä Iivari Viilomaa innostui suomalaisen designin keräämisestä kolmisen vuotta sitten. Hanke tuo uutta tietoa tekijöistä, jotka edistävät ja estävät kestävää työelämää.” TYÖN TEKNOLOGISOITUMINEN ”Vuoden 2018 alussa Suomessa aloitti viisivuotinen ikääntymisen ja hoivan huippututkimusyksikkö, jossa ovat mukana Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin yliopistot. Nyt kestävä design on Suomessa vain muutamien alojen juttu, mutta onneksi aina löytyy niitä, jotka osaavat tehdä ja haluavat ostaa laatua.” Puhtaat linjat Iivari Viilomaata viehättävät suomalaisessa 1950-60-luvun desig nissa selkeys, laatu ja yksinkertainen muotokieli. ”Ensin kiersin kirpputoreja juuri lasin perässä, mutta aika pian mukaan tulivat valaisimet, huonekalut ja niin edelleen”, Iivari Viilomaa kertoo. Viilomaa tunnustaa olevansa enemmän keräilijä kuin sijoittaja. SIJOITTAMINEN TIEDE Työelämä LAPSITYÖVOIMAN VASTUSTUS ”Kansainvälisen työjärjestö ILO:n kärkihanke toimii aktiivisesti lapsityövoimaa ja orjuutta vastaan muun muassa tutkimusja kehittämistyön avulla. ”Ainakin niitä tehtiin laajemmalla rintamalla. Olen itse mukana tutkimassa hoivatyön teknologisoitumista. Viilomaa hankkii esineet pääosin kirpputoreilta. Itse maksan harvoin mistään yli 50 euroa.” Viilomaa hankkii ennen kaikkea Nuutajärven lasia, ja hänen kokoelmiaan voi ihailla muun muassa Instagramissa. ”Löytöjä voi yhä tehdä, jopa tuhansien eurojen arvoisia esineitä, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja osaamista. Se toteutetaan yhdeksässä EU-maassa ja siinä tutkitaan 260 organisaation, 810 johtajan ja yli 10 000 palkansaajan kokemuksia ja käsityksiä. Viilomaan äiti on tutkijana Riihimäen Lasimuseossa, ja suomalainen lasidesign on ollut aina osa perheen arkea. Tarvitaan lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka velvoittavat myös köyhissä maissa toimivia ulkomaisia yrityksiä.” KESTÄVÄ TYÖELÄMÄ ”Utrechtin yliopiston sosiologian professorin Tanja van der Lippen Sustainable workforce -hankkeessa tutkitaan sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää työelämää. Keräämme tietoa teknologian ja eri sovellusten, vaikkapa sosiaalisen median, käytöstä ja vaikutuksista hoivatyössä.” Mia Tammelin, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja akatemiatutkija Janne arola
Kuka vain tuoksuista kiinnostunut voi liittyä HPS:n Facebookryh mään ja tulla tapahtumiin. Sene on ollut lapsesta saakka tuoksufriikki. Hän ei kui tenkaan halua paljastaa suosikkejaan, niin henkilökohtaisia ne ovat. Sanoi sin, että yhteiskunta on tasaarvoinen silloin, kun mies voi kertoa, että hänen käyttämänsä tuoksu on ruusu.” helsinkiperfumesociety.com Tunteita ja tuoksuja Helsinki Perfume Society on yhteisö tuoksunörteille. ”Hajuaisti on aliarvostetuin aisti. Kaupunkia tai tapahtumia voisi suunnitella enemmän myös tuoksujen näkö kulmasta. ”Esimerkiksi jako miesten ja naisten tuoksuihin on keinotekoinen. Joukossa on monia toimivia kokkausvinkkejä ja reseptejä jokaisen keittiöön, kuten tomaat tihillo, joka toimii erityisesti joulun juustopöydässä. Thomas Kirjosen ja Erkka Mykkäsen Kasmir: annoskateus – stooreja ja reseptejä (WSOY 2018) kertoo Kirjosen urasta ensin kokkina ja sitten popparina. Vaikka yhteisön nimessä on sana parfyymi, tuoksuihin keskitytään laajaalai semmin. Viestinnän strategisti Sylvia Sene huomasi tämän, kun hän vuosi sitten järjesti ystävilleen illan, jossa puhuttiin vain tuoksuista ja haju vesistä. 16 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU K eskuudessamme elää joukko ihmisiä, jotka fiilistelevät intohimoisesti tuoksuja. Opettaja yllättyi siitä, että pikkutyttö pystyi tunnistamaan tuoksun. Makea tomaattihillo juustoille 1 purkki laadukasta tomaattimurskaa (esim. Ota juustot huoneenlämpöön jo päivällä, jos aiot tarjota ne illalla, jotta ne mehevöityvät maukkaiksi. Tuoksujen merkityk sestä taiteessa, tieteessä ja sosiologiassa löytyy paljon ulkomaisia tutkimuk sia, joita Sene on vuosien varrella ahminut. Ruokaelämäkerta / Ruokakirja 2.0 RUOKA TYYLI hip. ”En voisi koskaan ostaa samaa tuoksua, jota ystäväni käyttää.” Senen mielestä yhteiskunta on rakennettu liikaa muiden aistien varaan. Tämän syksyn kiinnostavimmat ruokakirjat sisältävät reseptien lisäksi runsaasti tarinoita niiden kehittäjien elämästä. Senellä on omia lempituoksuja, kuten eräs tietty myskituoksu. Mutti) 1 dl sokeria 1 rkl balsamiviinietikkaa reilusti mustapippuria myllystä Mittaa kaikki ainekset musta pippuria lukuun ottamatta pan nulle ja anna porista hissukseen miedolla lämmöllä ainakin puo lisen tuntia tai jopa pidempään, niin että jäljelle jää vain muutama lusikallinen makeaa tomaatti hilloa. Hanna Gullichsenin omaelä mäkerrallinen Hanna G kokkaa (No Tofu Publishing 2018) taas avaa kuuluisan ”avokadopasta naisen” eroa, uutta rakkautta ja näyttämisen tarvetta inhimilli sesti ja rehellisesti. Kun alaasteen opettaja tuoksui ihanalta, Sene kävi nuuhkimassa kaikki Stockmannin parfyymi osaston tuoksut läpi ja bongasi, että opettaja käytti Yves Saint Laurentin Rive Gauchea. Mausta reilusti musta pippurilla ja sekoita. Sillä mitä haistamme, on suuri vaikutus tunnelmaan ja omaan oloon.” Illasta lähti idea Helsinki Perfume Societytä, yhteisöstä, joka järjestää keskustelutilaisuuksia, ekskursioita ja tuoksukävelykierroksia Helsingissä. Vaikkapa Flowfestivaalilla voisi olla oma tuoksunsa
The Good Guysin inkiväärikombucha 3,99 €. Ilmiöistä kertoi Jarno Koponen, Ylen tekoälyn ja personoinnin päällikkö 3 TEKNOLOGIA TYYLI JUOMA TEKNOLOGIA hip TEKSTI JULIA THURÉN. The Good Guysin luomukombucha valmistetaan Tampereen Nekalassa ja juomaan käytetyt luomuteet tilataan suoraan tiloilta. Tämä tarkoittaa sitä, että lukitusnäytölle pääsevien ilmoi tusten täytyy olla henkilökohtai sia ja aidosti kiinnostavia. Nyt sosiaalisessa mediassa toimi minen on reagointia. ÄLY KOHTAA KÄYTTÄJÄN Tähän mennessä koneoppimisen ja tekoälyn ympärillä on ollut paljon tyhjää hypeä, mutta pian sitä aletaan toden teolla tuotteis taa. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 17 Teetä käyneenä Yhtäkkiä kaikki haluavat juoda teestä käymis teitse valmistettua kuplivaa juomaa, kombuchaa. Tulevaisuudessa siirrymme reflektiivisyyteen eli siihen, että tajuamme paremmin tekojemme seuraukset. Smegin Retro Style -kahvinkeitin 239 €. Tekoäly toimii taustalla huomaa mattomasti. Reput valmistetaan Portugalissa. Tämä vaatii itsetuntemusta ja toisten tuntemusta, johon tarvitaan työkaluja avuksi: esimerkiksi algoritmeilla toimivia suojelus enkeleitä, jotka varoittavat käyttäjää, kun tämä meinaa suuttua tai tälle tarjotaan vaikka valeuutisia totena. Tällöin teknisen osaamisen rinnalla on yhä tärkeämpää ymmärtää käyttökokemusta. Pian myös reppuihin, sillä merkin uuden canvasreppumallin sympaattinen ysärihenki houkuttaa. Kahvia 1950-luvulta Jos keittiöön ei mahdu Smegin ikonista jää kaappia, 1950-luvun tunnelmaa voi tuoda sisustukseen Smegin uu della Retro Style -sarjan kahvinkeittimellä. Kun Spotify tai You tube tarjoaa uutta kuunneltavaa, käyttäjä ei mieti teknistä koneop pimista vaan sitä, että olipa kiva, kun suositus plumpsahti tähän. R-Collection Wanderer Backbag 209 €. Tykätään ja jaetaan päivityksistä tai suututaan ja tölväistään toista käyttäjää ajattelematta laajem pia seurauksia. Koneessa on digitaalinen ajastin sekä arominsäätöpainike, jonka ansiosta kahvia voi valmistaa voimakkaasta mietoon. Digin tulevaisuus LUKITUSNÄYTÖN NOUSU Lukitusnäytöstä tulee yhä tär keämpi: uutisvirta siirtyy luki tusnäytölle, mikä tarkoittaa sitä, ettei sovelluksia enää availla niin paljon. Ärrän kokoelmat Vuosi 2014 teki R-Collectionista jälleen coolin, ja nyt kaikki pukeutuvat kajaanilaisen perheyrityksen vaatteisiin. Pikkupanimo perustettiin vuonna 2018. Puuvillasta valmistetun repun sisään mahtuu läppäri ja nahkahihnat tekevät repusta jämäkän. REAKTIOISTA REFLEKTIIVISYYTEEN On tapahtumassa niin sanottu siirtymä ”from the age of atten tion to the age of reflection”
Japanissa kaikki on toisin. Se valmistuu yksinkertaisesti sekoittamalla misotahnaa voihin. Se on kotikeittiössä hieman konstikas valmistettava, mutta sen sijaan kannattaa kokeilla amatööri kokkien kuningattaren Martha Stewartin pasta kastiketta. 18 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU 18 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU ruoka S oijapapu on gastronomisen maailman ihmelapsi ja ylisuorittaja. Yksi tunnetuimmista moderneista klassikoista on huippukokki David Changin miso-suolakinuskijäätelö. Monikäyttöisyydestään huolimatta miso ei ole suomalaisille kovin tuttu raaka-aine. Kaasupoltin Rösle Kokkipuoti, 54,90 €. Sitä lisäämällä saa aikaan upean umamisen aromin keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin. K U UK AU DEN HÄR PÄ K E TOHOTIN Yksi keittiön monikäyttöisimmistä leluista on pieni mutta laadukas kaasupoltin. Aasialaisten ruokien hyllyltä voi löytää jo neljäkin erilaista misotahnapussia. Viime vuosina jälkiruokamaailman suurin hitti ovat olleet suolaista ja makeaa yhdistelevät herkut. Hinta-laatu-suhteeltaan parasta misotahnaa löytää Suomessa etnisistä ruokakaupoista, mutta valikoima on viime vuosina kohentunut myös perusmarketeissa. Aiemmin sitä syötiin sellaisenaankin, riisin kera. Ulkoiset seikat kannattaa kuitenkin unohtaa. Lopputulos jauhetaan paksuksi ja tahmeaksi tahnaksi, joka on ulkonäöltään, no, jotain kinuskin ja mämmin välimaastosta. Usein misoa kuvataan kiistellyllä umami-termillä. Valitatilanteessa kannattaa pitää mielessä mison värisuora: mitä vaaleampaa, sitä vähemmän aikaa tuotetta on fermentoitu ja sitä miedommalta se maistuu. Tunnemme lähinnä misokeiton, sen vähän omituisen liemen, joka hörpitään aasialaisravintolassa ennen sushiövereitä. Tutun soijakastikkeen lisäksi papu muuntuu muun muassa rouheeksi, suikaleiksi, nugeteiksi, maidon korvikeeksi ja tofuksi. Se syntyy näin: soijapapujen annetaan fermentoitua (eli suomeksi käydä) suolan, ohran ja riisin kanssa. Miso antaa ruokaan runsaan, täyteläisen maun. Miso oli aikanaan yksi japanilaisen keittiön perusmausteista. Voihin sekoitettu miso viimeistelee myös kampasimpukat ja kalafileet tai toimii broilerin glaseerauskastikkeena. Juuri siksi miso onkin kasvissyöjän paras kaveri. Vaaleankeltainen shiromiso on miedoin ja vähäsuolaisin, shinsomiso vaaleanruskeaa ja keskitasoa, akamiso ruskeaa ja voimakkaan umamista. Se on siis niin sanottu viides perusmaku, jota löytyy myös esi merkiksi lihasta, sienistä ja parmesan-juustosta. Sillä teet upeasti paahdetun pinnan lohinigireihin, rapsakoitat crème brûléen tai gratinoit vuohenjuustokiekon salaatin päälle. Siitä voi valmistaa melkein mitä tahansa. Silti miso kuuluu erottamattomasti japanilaiseen arkiruokaan. Monitasoisimman makuelämyksen soijapavun eri olomuodoista tarjoaa kuitenkin miso. Röslen uudelleentäytettävässä tohottimessa – kuten ammattilaiset työkalua kutsuvat – on myös lapsilukko. Soija vei sen aseman 1700-luvulla. Yhtä helppoa kuin ketsuppi, mutta paljon herkullisempaa
Japanilainen tempura on hauska paradoksi. Valele loput kastikkeesta munakoisojen päälle ja karamellisoi muna koisoja uunissa vielä 3–4 minuuttia. Öljyä leikattu pinta kevyesti. Siirrä munakoisot uuniin ja paahda niitä koosta riippuen 25–30 minuuttia. Munakoisojen paahtuessa valmista kastike. 4. Sushin ohella – tai ehkäpä jopa sen sijaan – Umeshussa kannattaa maistella myös muita annoksia. Maun kerroksissa maistuu keittiön käsityö. Tarkista, että ne ovat kauttaaltaan pehmeitä. Sekoita pehmeä munakoiso jauhelihan tai härkiksen kanssa. Sekoita ainekset kasarissa ja keitä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen, kunnes kastike on tahnamaista. Sitä hörppiessä on mukava hieman oikoa talvisen viiman kohmettamia jäseniä ja katsella ympärilleen. Tärkeää on, että taikinakuorrutus on tarpeeksi ohut ja kullankeltainen. Pieni jälkipoltto syntyy liemeen lisätystä kimchi vedestä eli ravintolan kimchin valmistuksen sivutuotteesta. Parasta on kuitenkin majoneesi, johon fritti paloja dipataan. Lisäksi tarjotaan kermaista bbq-kastiketta, tatteja, kuivattua mustaa torvisientä ja bimiä eli japanilaista varsiparsakaalia. Lisää joukkoon 2 ruokalusikallista kastiketta. Perinteisiä annoksia ei ole keksitty uudestaan, mutta niihin on lisätty omia vivahteita. Ateria aloitetaan japanilaiseen tapaan tietenkin misokeitosta. Aterian loppupuolella joudun tiukkasanaisesti ojentamaan seuralaistani, jotta hän ei söisi pelkkää majoneesia suoraan kupista. Halkaise munakoisot puoliksi. Pääruokia kannattaa tilata useampi ja maistella vuorotellen. Kaiva munakoisojen “liha” pois kuoristaan haarukalla tai lusikalla, mutta varo rikko masta kuorta. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Jumalainen tahna on maustettu misolla, sakella ja ruokosokerilla. Ota munakoisot uunista. 2. ARVIO VUODENVAIHTEEN RESEPTI T ehdään yksi asia heti selväksi: töölöläisestä Umeshusta ei saa Helsingin parasta sushia. Ruokaihmisten keskuudessa vallitsee lähes liikuttava yksimielisyys siitä, että se arvonimi kuuluu Runeberginkadun huomaamattomalle pikkupaikalle nimeltä Wagocoro. Keitto ei ole valmisaineksista tehtyä tusinalitkua. 1. Viillä leikattuun pintaan veitsen kärjellä kevyet ristiviillot. Täytä munakoisojen kuoret seoksella. Miika Pölkki on Japanin-tutkija, ruokakirjailija ja tunnettu herkkusuu. Paista jauheliha tai härkis etukäteen ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 19 JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 19 ruoka Töölöläisen Umeshun ruuissa yksityiskohdat ovat kohdallaan. Juuri tällaiset yksityiskohdat tekevät Umeshun ruuasta erityistä. Umeshu Pohjoinen Hesperiankatu 15, Helsinki Pääruoat 12–21 e Kekseliästä käsityötä Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, jolla on viuhka sushi riisin jäähdyttä mistä varten. 5. Ilahduttavasti illan kohokohdaksi nouseekin tällä kertaa kasvisannos. Rouskuvaan rapeuteen on kääritty siitakesieniä, porkkanaa, munakoisoa ja muita kasviksia. Se tarkoittaa paneroitua eli kuorrutettua ja öljyssä keitettyä ruokaa – joka täydellisesti valmistettuna tuntuu kuitenkin kevyeltä. Kokonaisuus on maukas mutta hieman raskaanpuoleinen, oikeastaan todellinen umami överi. Siksi säällistä sushia kaipaavan on iltaisin syytä suunnata kulkunsa kohti Pohjoista Hesperiankatua ja kymmenessä vuodessa tietynlaisen veteraaniaseman saavuttanutta Umeshua. Kortteliravintolan ilmapiiri ei ole trendikkään kliininen, vaan hämärät valot ja pehmeät tyynyt luovat kotoisan tunnelman. Ylikypsä Iberico-porsaan niska muistuttaa maultaan hieman joulukinkkua, mutta rakenne on astetta kunnianhimoisempi: rapea, karamellisoitunut pinta ja pehmeä sisus, joka hajoaa kevyestäkin kosketuksesta. Sitä se Umeshussa todella on. Viimeistele seesaminsiemenillä ja sichuanin pippurilla. 3. Jotta sitä jäisi minullekin. Hän luovutti Imagelle supermaukkaan misomunakoisojen ohjeen, jonka voit tuunata joko lihatai vegaaniversioksi. Mutta valitettavasti Wagocoro on hankalasti auki ainoastaan arkisin ja lounas aikaan. 6. 2 munakoisoa 2 rkl rypsiöljyä 100 g jauhelihaa tai esimerkiksi härkistä Kastike 4 rkl sakea 4 rkl miriniä 4 rkl sokeria 8 rkl misotahnaa (mieluiten punaista akamisoa, mutta voit käyttää muitakin laatuja) ripaus suolaa Lisäksi seesaminsiemeniä jauhettua sichuaninpippuria Nasu dengaku eli munakoisoa misotahnalla KUVAT TIMO PYYKKÖ
Clement kuvaa runolliseksikin kutsutulla tyylillään herkästi nuoren ihmisen maailmaa ja amerikkalaisen unelman kääntöpuolta. kulttuuri Kapitalismi kaleidoskoopissa Sielunmessu Amerikalle Elämää normaalijakaumakäyrällä. Oikeastaan Ragnar olisi kyllä ainakin kädentaidoiltaan tavallista lahjakkaampi, mutta rationaalisena miehenä hän haaveilee ”vain sellaisesta, mikä oli mahdollista toteuttaa”. Moniin kokoelman esseisiin kaipaisi kuitenkin jotain twistiä, etenkin kun kirjoittaja paljolti vain esittelee teorioita ja meemejä oman ajattelunsa kustannuksella. Like, 279 s. Samaa voisi sanoa Purokurun esseekokoelmasta: antikapitalistiselle, talouskuripolitiikkaa kritisoivalle kirjallisuudelle on tilausta, ja ”pop-filosofi” kirjoittaa hyvin. Kirjat TEKSTI SILVIA HOSSEINI KU VA T: KO S M O S, S IL TA LA , LI K E Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi. Narkomaanit kerjäävät kirkon pihalla, raajattomat sotaveteraanit muistelevat, millaista on tarttua naisen vyötäröön, ja lasten värityskirjassa on aseiden kuvia. Päähenkilönä on varhaisteini-ikäinen Pearl, joka asuu kotoa karanneen äitinsä kanssa henkilöautossa, myrkyllisesti höyryävän kaatopaikan vieressä. Heikoin lenkki on Star Wars -elokuvia nytliitemäisesti erittelevä kirjoitus. Siksi hän tyytyy puusepän ammatin sijaan veistonopettajan pestiin. 20 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Lena Andersson: Svean poika. Tragedia syvenee, kun kuvioihin astuu Eli-niminen asekauppias. Slush-pöhinään pureutuva teksti tavoittaa terävästi huomiotalouden onttouden, ja Kun hampaan pureminen ei auta kuvaa köyhyyttä sattuvasti. Ragnar Johansson on vuonna 1932 syntynyt tavallinen ruotsalainen mies: työteliäs, vaatimaton ja teeskentelemätön. Kosmos, 296 s. Miksi kommunistisessa teoksessa edes fanitetaan Hollywoodin kulttuuri-imperialismin massatuotteita. Tällainen on Jennifer Clementin romaanin Florida. Terhi Kuusisto. Satiiri on hillittyä ja lempeää, mutta romaanissa on myös vaaran aavistus: normaalijakaumakäyrällä sykkii pidätelty raivo. ”On tavallaan virkistävää lukea tällaista kaiken neutraaliuden teeskentelyn jälkeen”, Pontus Purokuru toteaa Jari Ehrnroothin fasisminhajuisista kolumneista. Usko kehitykseen on järkähtämätöntä niin kauan, kunnes muutos osuu omalle kohdalle. Suom. Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin. Siltala, 265 s. Siitä huolimatta Rakkaudesta aseisiin on vangitseva lukukokemus. Ragnar on kahden maailman välissä: äiti Svea muistaa vielä nälän ja niukkuuden ajat, mutta tytär Elsa opiskelee jo yliopistossa jotain täysin käsittämätöntä. Teoksen vahvuus on tosin myös sen suurin heikkous: kerronnan unenomaisuus korostaa Pearlin tarinan erityislaatuisuutta, minkä vuoksi romaani ei onnistu sanomaan tai edes ehdottamaan, mistä yhdysvaltalaisten asefetississä on kyse. Sanna Manninen. Huikean tarkkanäköisesti luodun hahmonsa kautta Lena Andersson tarkastelee kansankodin ristiriitaisia ideaaleja. Suom
Brittiyhtye Clean Banditista se on kuitenkin täsmällinen kuvaus. Se sopii hyvin. Some Rap Songs alleviivaa tekijänsä poikkeukselliset kyvyt, mutta voisi tuskin olla epäkaupalli sempi. Earl Sweatshirtille musiikki on jo sinänsä kirjoittamista. Sivut kirjoitetaan täyteen, repäistään irti ja rytistetään palloiksi. Hyvä niin, sillä mikä olisikaan luontevampi tapa jatkaa Careyn ja mui den 1990luvun r&btähtien kunnianpalautusta. (Atlantic) Hitti popin vertaaminen pikaruokaan, ei kovin kekseliästä. Bängereitä jännittävämpää on päiväkirjamaisuus. Samasta syystähän sitä joulu lauluakin jaksaa kuunnella aina ja niin paljon. Tulevaisuuden ansaitsee vain Zara Larssonin lau lama Symphony, joka on musiikillinen vastine syille käydä säännöllisesti McDonald’sissa. Vaikka Anderson .Paakia pidetään moninerona, Oxnard on parhaim millaan kun mikkiin pääsevät legendat ja melkeinlegendat: Dr. Soittolistaa ei kuitenkaan tarvitse jättää tänä vuonna yhteen biisiin, vaan siihen voi lisätä suosiolla Cautionlevyn kaikki kymmenen kappaletta. Dre, Q-Tip, Pusha T ja tietenkin levyn huip pusinglellä Tintsillä säkeistön tiputtava Kendrick Lamar. Muoto on 2000luvun alun reppuräpin päivitys nykyaikaan: perinnesämplejen sirpaleita, nykäyksiä ja vääristymiä, joiden päällä muminaa. Eikä siinä silloinkaan ollut juuri uutta, vaan genre oli lähinnä fuusio soulin, funkin ja räpin taidok kaimmin soitetusta perinteestä. Anderson .Paak: Oxnard (Aftermath) Anderson .Paakin neo soul on nimestään huolimatta parikym mentä vuotta vanhaa soundia. Earl Sweatshirt: Some Rap Songs (Tan Cressida) Ykkösketjun räppäreille muo dosta on tullut entistä korostetumpi osa sisältöä. Niillä kuuluu räppi kentälle harvinainen introverttius: ”Yeah I think I spent most of my life depressed / Only thing on my mind is death.” Mariah Carey: Caution (Epic) Taas koittaa Mariahsesonki, kun All I Want for Christmas Is Youta ei pääse pakoon – eikä haluaisikaan. TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: EP IC , AT LA N TI C , IS R A EL R A M O S, TA N C R ES S ID A kulttuuri. Sille on tilausta, sillä uuden räpin elektronisuus on monista perinteiden tahrimista. Levyn kaikissa kappaleissa on mukana vieraileva solisti tai kaksi (Alma mainittu, torille), jotta jokaiselle kuulijalle olisi tarjota samanlainen mutta silti maun mukaan kustomoitu versio levyn kahdesta erilaisesta biisistä, jotka edustavat kaikkea supersuosittua parin viime vuoden ajalta, kuten trooppista housea ja skandinaavista elektropoppia. Draken ylipitkät mötköt, Kanye Westin 20 minuutin minialbumit ja nyt Earl Sweatshirt, jonka neljäs levy paketoi 15 kappaletta 24 minuuttiin. Ne ovat parempia kuin kukaan Careyltä olisi voinut toivoa vuonna 2018. Nimestään huolimatta Caution on turvallinen levy: r&b:n priimaa vailla kikkailuja. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 21 Levyt Clean Bandit: What Is Love. Oxnard on siis retron retroa
Aubrey Plaza on limaisen kahvilanpitäjän (Emile Hirsch) karkumatkalle päätyvä mielitietty tieelokuvassa, joka tarjoilee absurdin komiikkansa ilahduttavalla tonnin seteli asenteella. Uusi todistaja kertoo, ettei poika olekaan syyl linen. 22 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUUTEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Le ffa t & sarjat Mandy Metsän keskellä asuvien Redin (Nicolas Cage) ja Mandyn (Andrea Riseborough) rauha rikkou tuu, kun kiimaisen hipin (Linus Roache) johtama verenhimoinen kultti ottaa Mandyn vangiksi. Onko se isä (Bill Nighy), tämän uusi vaimo (Alice Eve) vai joku sisaruskatraasta. kulttuuri. Disneyn vuoden 2016 näkemys ehti ensin ja tuotti liki miljardin, joten Warner Bros. Dvd:llä, blu-raylla ja vuokraamoissa. Ihmeellinen Beverly Luff Linn Ihanaa, että Suomesta löytyy Night Visionsin kaltaisia ennakko luulottomia levittäjiä. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KU VA T: IT V IN D EP EN D EN T TE LE V IS IO N , PA R K PI C TU R ES , R LJ E FI LM S, W A R N ER B R O S. Poika (Anthony Boyle) on tuomittu vankilaan adoptioäitinsä (Anna Chancel lor) murhasta. Huonon maun kavalkadiin kuuluu kamalia cappuccinoja, kar vaisia miesruhoja, kasaripermiksiä ja sydäntäsärkevä laulu jalkapallotuomarista. Elokuvateattereissa. Ohjaaja Panos Cosmatos kuorruttaa surrealistisen kauhufan tasiansa joka kuvan itsepintaisesti väreillä, valoilla ja erikois tehosteilla. Mowgli Viidakkokirjan elokuvaversio on maailman tylsimpiä ideoita. Mies läh tee kostoretkelle ja hidas tyy littely vaihtuu ronskin itseironiseen ja hurmeiseen toimintaan. Ihmeellinen Beverly Luff Linn tuskin saa merkittävästi enempää katsojia kuin Jim Hoskingin vuoden takainen ällökomedia The Greasy Strangler, mutta toivoa sopii, että ainakin John Watersin ystävät sen löy tävät. myi omansa Netflixille. Näin tyyliteltyä elokuvaa en ole nähnyt sitten The Neon Demonin. Möreiden laatunäyttelijöi den (Christian Bale, Benedict Cumberbatch) äänillä puhuvien petojen keskellä seikkailee ärsyttävä kersa (Rohan Chand), jonka vollotus käy hermoille. Netflixissä. Tätä suoratoistojätti tekee: ostaa elokuvia, jotka floppaisivat valkokankailla. Agatha Christie: Syyttömyyden taakka Agatha Christien myöhäiskauden hel meen perustuvaa minisarjaa on ryöpytetty, koska juonta on rukattu uusiksi. Paha tätä on suositella kenellekään. Ensi-ilta C Moressa ja MTV3:lla 25.12. Ei haittaa: uusi näkemys on freesi ja suorastaan feministinen. Kat keruuden ja traumojen siivit tämä kolmetuntinen rakentaa jännitteitä niin, että viime hetkiin asti kuka tahansa voisi olla veriteon takana
Kallion X nykymusiikkipäivät 18.–20.1.2019 Helsingin Vallilassa, Konepajan Brunossa. Klasari voi olla mitä tahansa. Vanha ja uusi sekoittuvat, etniset tyylirajat ovat entisiä, kokeileminen sallittu. KU VA : C C Myös lapsille ja soittotaidottomille kulttuuri MUSIIKKI Taidemusiikkityylien lokeroimisesta koneelliseen, vakavaan ja rytmimusiikkiin ei ole enää puhuttu kuin jäykimpien perinteenvartijoiden marmatuksissa. Nykymusiikkikin on pohjimmiltaan leikkiä äänillä. Myös lapset ja soittotaidottomat on kutsuttu luomaan Frederic Rzewskin teosta Panurgen Lampaat, jossa kerrankin on lupa paukuttaa valitsemaansa esinettä luovaa vimmaa himmailematta. TEKSTI JAANI LÄNSIÖ. Kallion X nykymusiikkipäivillä saman sateenvarjon alle mahtuvat jo sata vuotta sitten Sokrates-näytelmän säveltänyt Erik Satie, alaskalaisen John Luther Adamsin hypnoottinen rumpumatka tuonpuoleiseen ja John Cagen syntikoihin sattumalta valikoituneet sävelet
tammikuuta asti.. helmikuuta asti. Suomalaista teatteritaiteen historiaa esitellään esimerkiksi tunnettujen diivojen muotokuvissa. Pimeyden voimat Sveitsissä Sveitsiläisyntyinen Johann Heinrich Füssli (1741–1825) etsi maalauksiinsa aiheita esimerkiksi Shakespearen näytelmistä. KUVATAIDE TEKSTI MARI AREVA kulttuuri Maalattua teatterihistoriaa Esittävää maalausta tuijottaa usein kuin teatterin näyttämöä. On lavastetta muistuttavaa taustaa, henkilöhahmojen katseiden suuntia ja asioita, jotka ovat juuri tapahtumaisillaan. Draamaa tarjosivat paitsi aiheet myös romantiikan aikaan kuulunut kiinnostus tunteisiin ja tuntemattomiin, pimeisiinkin voimiin. Bacon-tutkielmiksi nimetyt litografiat kertovat suoraan yhden ilmiselvän innoittajan. Mikael Persbrandtin Into The Woods -näyttely Hanasaaren kulttuurikeskuksen galleriassa Espoossa 27. maaliskuuta asti. Maalauksien päähenkilöt piirtyvät esiin pimeydestä kuin näyttämöllä. Näyttelyn nimityössä Into The Woods kohtaavat kettu ja naishahmo, jolla on Nicki Minaj’n takamus sekä Barbien vyötärö ja niska. Füsslin teoksista koottu Drama and Theatre -näyttely Baselin taidemuseossa Sveitsissä 10. Näyttelijä meni metsään Näyttelijänä tunnetun Mikael Persbrandtin ensimmäisessä Suomen-näyttelyssä on öljyväritöiden ohella esillä litografioita eli kivipainotaidetta. Tunteet estradilla -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä 3. Tunteet estradilla annostelee maltillisen kattauksen tarkasti näkökulmitettua taidehistoriaa. 1700ja 1800-lukujen maalaustaiteen ja teatterin osin symbioottista suhdetta valotetaan Sinebrychoffin taidemuseossa kahteen kerrokseen kootussa näyttelyssä. Esillä olevat maalaukset tai niiden myöhemmät painokuvakopiot näyttävät paikoin hämmästyttävän suoraan, kuinka vaikkapa tapa visualisoida Macbethin noidat periytyy läpi vuosisatojen. 24 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU KU VA T: S IN EB RY C H O FF IN TA ID EM U S EO , BA S EL IN TA ID EM U S EO , H A N A SA A R I / JA K K E N IK K A R IN EN
Syntyi raju, anarkistinen teos Nasty, joka nähdään tammikuussa Espoon kulttuurikeskuksessa. Raakaa ruumiinkieltä Donald Trump kutsui vaalikampanjassaan Hillary Clintonia ”nasty womaniksi”. Romaanissa draama on vaivihkaista ja sisäänkirjoitettua. ”Kahden klovnin välinen valtasuhde antaa mahdollisuuden herkullisiin kärjistyksiin. Esitys on Leinosen sanoin ”raaka, mutta toisaalta myös kaunis ja herkkä”. Klovni on vapaa älyllisyyden vaateesta ja voi sanoa ratkaisevansa esityksessä kaikki vallan ydinkysymykset”, kertoo esityksen pää käsikirjoittaja, näyttelijä Minna Puolanto. alkaen. / Esityksiä myös Lahti / Tampere / Turku / Kuopio. Myös Marielle Eklund-Vasaman ohjaama Babylon saa lisäesityksiä. Ylistäviä arvioita kerännyt esitys käsittelee valtaa klovnerian keinoin. Ooppera taas vaatii isoja eleitä ja asioita, joten sinne on ollut pakko vähän niitä dramatisoida.” Kelon mukaan oopperassa tulee välittymään romaanissa kuvattu luonnon vääjäämättömyys, saaristolaiselämä ja jatkuvuus. ”Romaanin kaunista kieltähän ei oopperassa pystytä juuri välittämään, joten oikean tunnelman luominen on tärkeintä. Ooppera Kökarista Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkitusta romaanista Jää ei ole nähty aiemmin näyttämösovituksia. Babylon lisäesitykset Kansallisteatterissa 8.2. Näennäisesti ei tapahdu paljon, vaikka pinnan alla kuplii. ”Esitys on herättänyt katsojissa tunteita ilosta järkytykseen. ”Don Quijoten sankaruus on hurjaa ja pelotonta. Espoon kulttuurikeskuksessa. ”Vuodenajat seuraavat toisiaan, ihmiset syntyvät ja kuolevat, ja silti kaikki jatkuu.” Musiikin on säveltänyt Jaakko Kuusisto. Red Nose Company: Don Quijote, ensi-ilta Teatteri Avoimet ovet 24.1. Luvassa on vuosituhannen eeppisin road-trip”, sanoo Ruuskanen. Tällä kertaa käsittelyssä on maailmankirjallisuuden ensimmäinen komediaparivaljakko Don Quijote ja Sancho Panza, joita esittävät Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen. Jää Kansallisoopperassa, ensi-ilta 25.1. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 25 TEATTERI TEKSTI XXX XXX KUVA XXX XXX kulttuuri Vallattomat punanenät Klovneriaan erikoistunut teatteriryhmä Red Nose Company valloittaa tulkinnoillaan klassikkoromaaneista. Sanat herättivät reaktioita naisissa ympäri maailman ja muun muassa KAVI:ssa nähtiin syksyllä Nasty women -mykkäelokuvasarja, jossa seikkailivat kurittomat naiset. Nasty on ensimmäinen teokseni, joka ottaa selkeästi kantaa ajankohtaiseen aiheeseen”, kertoo Leinonen. Nastyn lisäksi esitetään Race Horse Companyn urbaanin elämän absurdiuksia käsittelevä Urbotek, joka sisältää ”rujoa hypnoottista taituruutta ja vaarallisia akrobatia numeroita.” Susanna Leinonen Companyn Nasty & Race Horse Companyn Urbotek 10.–12.1. Nyt nähdään: kirjailija luovutti mieluusti teoksen esitysoikeudet Kansallisoopperalle, kun johtaja Lilli Paasikivi niitä kysyi. Ohjaaja Anna Kelolle Lundbergin romaanin hienovireinen, vihjaileva ja humoristinen kieli on haaste. Ilmiö sai myös koreografi Susanna Leinosen pohtimaan naisille asetettuja vaatimuksia. TEKSTI LAURA AIROLA
19.11. Lopetan tapaamisen hallituksen kanssa yhteenvetoon: ”Kiitos! Tästä kaikesta palautui mieleeni James Joyce, joka Finnegans Wake -romaanissaan kirjoitti nasevasti: ”bababadalgharaghtakamminarronnkonnbronntonnerronntuonnthunntrovarrhounawnskawntoohoohoordenenthur — nuk!”. Jälkikäteen ajatellen virhe esittää kysymys myös ääneen. Kuiskasin peiton alla itselleni harvinaisen tiukkoja lausuntoja Venäjän harjoittamasta GPS-häirinnästä. 20.11. 28.11. 26.11. Lähetän piirin pääkonttoriin verhotun uhkauksen telefaxilla: ”Montaignen mukaan filosointi tarkoittaa kuolemisen opiskelua”. 9.11. 8.11. 18.11. Latvian satavuotisjuhlissa blaadaan elegantisti siivouskomerossa tyytyväisenä, etten sanonut mitään siitä, kuinka te ”latvit” olette kuin väärennetyllä passilla ylpeilevä 16-vuotias hetkeä ennen kuin ovimies palaa katsoakseen passianne uudestaan. Presidentin esittelyn aluksi totean leikillisesti ”Jaahas, jollakin näyttääkin olevan kuivunutta spermaa rintamuksellaan!” ja 80 prosenttia ministereistäni alkaa pyyhkiä salaa vaatteitaan. 10.11. Kaikenlaista! 22.11. Yllättävän monia kiinnostaa se, että viime aikoina olen pääasiassa kuunnellut Ol’ Dirty Bastardin – ikävä, mieletön ikävä! – Intoxicated-kappaleen sitä kohtaa, jossa ase laukeaa kolme kertaa. Hyvä päivä. Soini huudahtaa iloissaan ”déjà vu!” törmätessään lihamukissaan lihaan. Jean-Claude Junckerin kanssa mainio keskustelu kolmiolääkkeistä ja toki varmaan myös Euroopasta ja maailman tilasta ylipäätään. 31.11. Ehdotan Soinille, että Sinisten vaalislogan voisi olla ”Jamais vu!” ja Soinin suupieleen ilmestyy pissaläikkä. Vaikka vakuutan, ettei ole syytä huoleen, Hjallis aikoo silti ”pirauttaa Googlelle”. 12.11. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tapaamisessa taas vahva näkökulma siihen, miltä menneisyys näyttää. Taas niitä kokouksia, jolloin mielessä vain kysymys siitä, että jos nyt puukottaisi vatsansa auki ja tanssisi viimeisen tanssin omassa verilammikossaan, minkä kappaleen valitsisi. Kovin hiljaisiksi menivät. Hjalliksen kanssa tofumetsässä. mäntyniemen herra: marraskuu KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A .. Lacan-piiri palautti 50-sivuisen jäsenhakemukseni, koska se koostui pelkistä piirroksista ja ”biisilistoista”. 14.11. Nyt varmaan auttaisi, jos matkustaisin Ukrainaan ja kertoisin osapuolille, että rauha on tärkeä arvo. Hjallis epävarma, onko Liike Nyt sisällöllisesti varmasti tarpeeksi tyhjä. D hykertelee Lacanin väitteelle, että ihmisen tietoisuus perustuu väärintunnistamiseen. 16.11. 26 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU 24.11. Reippaana yritän olla tulkitsematta mitään siitä, että aamulla huomaan rouva Jenni Haukion jättäneen turhautuneesta hyttysestä kertovan runonsa suuhuni. Luen Paperi D:lle iltasaduksi Lacania. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop 7.11. Kun Pariisin rauhanfoorumissa kerromme toisillemme, että rauha on tärkeä arvo eikä Putin kuuntele, onko rauha tärkeä arvo
8. Käristetyt ja rasvaiset ruoat voivat aiheuttaa närästystä. 10 VINKKIÄ: NÄIN SYÖT VATSASI KUNTOON Syö säännöllisesti, noin 4-5 kertaa päivässä ja vältä napostelua. Juo runsaasti vettä ja maustamattomia, hapatettuja maitotuotteita sekä vähennä alkoholin käyttöä. Vatsan oireisiin vaikuttavat monet tekijät, kuten yksittäiset ruoka-aineet tai vääränlainen ruokavalio. Lisätietoa: lue.terve.fi/vatsan_hyvinvointi Tarkkaile suolan ja sokerin määrää ruoanlaitossa ja elintarvikkeissa. Vältä hotkimista, jolloin ilmaa tulee nieltyä herkästi samalla. Valitse mahdollisimman käsittelemättömiä raakaaineita ja suosi lihoista kalaa. 7. Suosi marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä. 9. 3. Myös keliakia ja laktoosiintoleranssi aiheuttavat turvotusta. Valitse viljoista kuitupitoisia täysjyvätuotteita. 5. Untitled-4 1 31/10/18 13:18. 4. Pureksi ruoka huolellisesti. Valmista ruoka höyryttämällä, keittämällä tai uunissa. Syö sopiva määrä kerrallaan. 10. Tällöin verensokeri pysyy hyvällä tasolla eikä tule nälkä. Tarkkaile, mitkä ruoat pahentavat vaivojasi, mutta pyri syömään monipuolisesti. 1. Syö luonnollisia raaka-aineita ja suosi kasvipitoista ruokaa. 2. PIIMÄ Selvitä sinulle sopivin ruokavalio. 6. Valkoiset jauhot voivat aiheuttaa vatsaoireita sekä väsymystä. Jos epäilet sairautta tai vatsavaivat pitkittyvät, mene lääkäriin
28 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Epätodennäköiset ystävät Epätodennäköiset ystävät Nuoruuden asiantuntija toi viisikymppisen r okkarin 2010-luvulle, vai toiko. TeksTi venla rossi kuvaT timo pyykkö meikki ja hiukseT pia seikkula. Image istutti Samuli Putron ja Ronja Salmen oluen äärelle kertomaan, miten heistä tuli bestiksiä
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 29
Ronja: Ehkä jostain menneisyyden haamuista kertoo se, että lähes riippumatta siitä, kenelle olen kertonut, että me ollaan hyviä ystäviä, seuraava kysymys on ollut, että ”ai kuinka hyviä?”. Sen takia mekin puhuttiin nämä hommat auki Samulin kanssa, että kuka tekee mitäkin ja mitä siitä saa vastineeksi. Mutta toisaalta: miksi avata peli ja sitten kieltäytyä siitä. Se oli alkanut toimia tavoilla ja säännöillä, joita sanelivat Ronja Salmen ikäiset ja kaltaiset. He olivat puhuneet tästä someasiasta, ja äiti oli sanonut, että juttelepa mieluummin Ronjan kanssa”, Salmi kertoo. Salmea huvitti. Siis sitten, kun saan sen joskus aikaiseksi. Että tässä olisi kyseessä joko negaatio hyväksikäytön kautta tai sitten joku tosi romanttinen, ei-sallittu rakkaussuhde. Kaksikko valmisti esityksen, jossa yhdistyivät Salmen kirjoittama spoken word -osuus, Putron musiikki ja lavan sytyttäminen tuleen (vahingossa). Sellainen ajatus, että jos ne ei pane, niin jonkun pitää ainakin kusettaa jotakuta. Hän oli tottunut lukemaan siitä printtilehdistä, mutta niin moni oli jo tottunut tekemään toisin, että maailma ei enää toiminut niin. Ronja Salmea on totuttu erilaisissa viimeaikaisissa lehtijutuissa kutsumaan ”nuoruuden asiantuntijaksi”, jollainen tietenkin Samuli Putrokin on omalla tavallaan ollut, 20 vuotta sitten. Vastineeksi lähes vuoden kestäneestä editointiurakasta Putro lupautui säestäjäksi, kun Salmi kutsuttiin esiintymään Bättre Folk -festivaaleille Hailuotoon. Oli kyse taiteesta tai halpavaatteesta, sen valmistavia ihmisiä ei voi rikkoa. Erityisesti oman ikäisten tuttujen virtuaalielämä oli pelkkää pönötystä, paasaamista ja julistamista. Varmaan ajattelin, että mulla on nämä 12 biisiä, että soitan nämä, ja sitten sä kerrot, mitä asioita sulle tulee mieleen. Nyt kun olen ottanut haltuun sitä koneella kirjoittamista, niin on paljon helpompi tuottaa tekstimassaa. Ronja: Vähäsen kyllä. Samuli: Joo. Se tuntui hänestä kevyeltä, vähän kuin ”uudelta tavalta mennä kioskille selaamaan Q-lehteä”. Erityisesti millenniaalien kohdalla on puhuttu paljon siitä, että työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun aina tulisi vastata viesteihin ja olla tavoitettavissa. Samuli: Tietysti meidät on niin kyllästetty tietynlaisilla tarinoilla, että joku osa ihmisestä vaan haluaa aina, että maailma toimisi kuten ne tarinat. Nuoruuden asiantuntijuuden voi karrikoidusti sanoa muuttuneen tuossa ajassa niin, että ajan haaskaamisen tilalle on tullut sen hallinta. Vastuulliset prosessit on tärkeitä kaikilla aloilla. Ja sieltä erottuu kohtauksia, joiden paikkaa voi vaihdella. Ja sä olet nuori nainen, että mitä vittua sä rupeet mulle puhumaan. ”Meillä on tässä siis sellainen tausta, että äitini on Samulin vanha ystävä. Täytyy sanoa että oli järkytys ymmärtää, että hän kirjoittaa paperille. Kahdeksan vuotta sitten Samuli Putro kertoi tässä lehdessä, että. Siis sen lisäksi, että Salmi on Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja, kirjailija, toimittaja, juontaja ja perustamansa feministisen sisältötoimisto Ryövärin toimitusjohtaja. S almen ja Putron kohdalla ikäero on kiinnostava kysymys, onhan siinä kyse myös sukupolvista. Jos Ronja Salmella olisi jotain niin vanhanaikaista kuin ammatti, voisi sanoa, että yksi hänen ammateistaan on sosiaalisen median kouluttaja tai konsultti. Ja jatkokysymyksenä siihen liittyy se, että onko tässä jotain hyväksikäyttöä. 30 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU P ari vuotta sitten Samuli Putro ärsyyntyi. Erityistä ihmetystä on herättänyt Salmen ja Putron 23 vuoden ikäero. Aikaisemmin jos kappale oli liian pitkä, niin mä vaan leikkasin alusta ensimmäiset neljä säettä pois. Ronja: Se lähti vähän vyörymään. Mutta me pysähdyttiin sen ensimmäisen kappaleen kohdalle. Ronja: Musta tuli sitten vähän niin kuin Samulin kustannustoimittaja. Muun muassa. Keski-ikäisen muusikon oli muutenkin yhä vaikeampi saada kiinni 2010-luvusta ja maailmasta ympärillään. Vaihda Facebook Instagramiin, Salmi sanoi Putrolle kun he tapasivat, ja se auttoi. Ja kolme neljä tuntia myöhemmin sä olit purkanut sen osiin, ja mulla oli muistiinpanot kaikista korjattavista lauseista ja sanoista, ja olin sitä mieltä, että voi saatanan perkele. Silloin palauttaisin asetelman sellaiseksi, miltä se näyttää. Salmi näytti Putrolle Beyoncen Lemonaden (”Sä sait mun Tidal-tunnukset! Sehän on 2010-luvulla isompi juttu kuin avioliitto.”) ja Putro taas kysäisi, huvittaisiko Salmea kuulla ja kommentoida kappaleita, joita hän on kirjoittanut seuraavalle levylleen. Putro rupesi käyttämään Instagramia päivittäin. Toisaalta taiteilijan työ ja elämä ovat perinteisesti olleet käytännössä yksi asia. Tämä ei ole minua varten, Putro ajatteli eikä tarkoittanut vain Facebookia. Ja reiluus on heille molemmille tärkeää, erityisesti tässä ajassa – ja toisaalta myös asetelmassa, jota on ulkopuolelta epäilty välillä aivan joksikin muuksi kuin työkaveruudeksi. Eli sellaiseksi, että olen keski-ikäinen, valta-asemassa oleva mies, joka on kirjoittanut elämässään aika paljon ja hetkittäin saanut siitä ihan hyvääkin vastaanottoa. Mutta siinä yhteydessä ei hajonnut mitään. Kaikki alkoi Facebookista. Mutta sehän on sellainen maailma, mitä me ei haluta. Samuli: Me oltiin Ronja sun luona Vallilassa, kun soitin ekan kappaleen. Mulle on jäänyt hyvin selvästi mieleen, miten sanoit, että enhän mä nyt tässä edaamaan rupea, mutta...Se oli siis mielestäni valmis, kunnossa oleva kappale. Bättre Folk -esiintymisen lisäksi Samuli on myös luvannut lukea ja kommentoida tulevaa romaaniani. Se oli heistä paitsi hauskaa, myös oikeudenmukaista – olihan Salmi tehnyt Putron uuden albumin eteen paljon työtä saamatta vastineeksi käytännössä muuta kuin ”hiton hauskaa ja opettavaista keskustelua”. Samuli: Ekan session aikana saatiin lopulta pari kappaletta käytyä läpi, vaikka olin ajatellut, että siinä ajassa olisi katsottu koko materiaali. Selailin kotona henkisesti läpsittynä niitä muistiinpanoja, tein korjauksia neljään asti yöllä ja kiroilin. Taidan nyt kuulostaa luolamieheltä. Yhtään ihmistä tai parisuhdetta ei rikottu tämän levyn tekemisen aikana. Samuli: Me molemmat ollaan tässä siis hankittu elämäämme kiinnostava ihminen ja uusi juttu, jotta löydettäisiin jokin uusi kulma tekemiseen, tai uutta innostusta. Ne kaikki välineet ja mahdollisuudet oikein hyökkäävät sieltä silmille. Ajattelen, että kun kirjoittaa tietokoneella, niin tekstiin saa hyvällä tavalla etäisyyttä: se kynä tai teksti ei ole sun sielun jatke, vaan lähtökohtaisesti jotain, jonka kirjoittaa pilveen editoitavaksi ja jaettavaksi. Siksi ajattelin, että kyllähän sinne voi yhden ihmiskokeen heittää. Ronja: Ajattelen, että metoo-kampanjan jälkeen ei voi enää katsoa pelkästään valmista tuotetta. Nopeasti Putron ja Salmen keskustelu laajeni somen ulkopuolelle, pop-musiikkiin ja intersektionaaliseen feminismiin esimerkiksi
Samuli: Joo, se pitää varmasti paikkansa. Olen viime aikoina ollut jo vähän turhautunut tähän. Mutta ei kukaan vaikka jonkun vanhemman miesyritysjohtajan tahdista ole huolissaan. Usein tuntuu, että se ”huolestuminen” mun ajankäytöstä on ennemmin ojentamista. En usko, että miehelle olisi välttämättä käynyt niin. Kuva menestyvästä nuoresta mimmistä on arvaamaton ja uhkaava: kenen tontilta se aikoo seuraavaksi raivata itselleen tilaa. Samuli: Niin, mistä me edes löydetään tarpeeksi hyvä ja iso venäläismallinen tori, että voidaan pystyttää hänelle patsas. Niin pitkiltä, että hän yrittää usein lyhentää niitä vaikkapa käymällä uimahallissa – mutta ei siihenkään usein kulu kahta tuntia enempää. Kun identifioidun lähinnä työn kautta, niin moni ajattelee, että voi raukkaa, kyllä se myöhemmin ymmärtää mikä on tärkeää – eli perhe ja lapset. Ronja: Sinun on annettu valita se yksinäinen työ, koska niinhän miesnerot maailmassa toimii. Venla: Näin on tainnut tapahtua erityisesti kirja-alalla. Ronja: Eihän semmonen mies mitään lapsia synnyttele, vaan suuria maailmanluokan ajatuksia. Mutta ei ole silti syyllistetty. Ronja: Sanotaan nyt vaikka näin, että se mun kirjamessujohtajuus ei aiheuttanut ainoastaan feministisiä ylistysaaltoja. Mutta se on sillä lailla kaksiteräinen miekka, että kirjoittaminen ja ajatteleminen tarvitsevat aikaa ja tylsistymisen tunnetta, ainakin omalla kohdallani. Ja siinä patsaassa ei todellakaan ole perhettä mukana. Ja sä olet nuori nainen, että mitä vittua sä rupeet mulle puhumaan. Samuli: Olen tehnyt töitä aina silloin, kun olen halunnut tehdä. Ronja: Ei miehen tarvitse vaatia huonetta kirjoittaakseen, koska hän omistaa sen koko fucking talon. Suhtautuminen on muutenkin erilaista. Puhumattakaan sitten yhteiskunnasta. Jos mies kokisi sellaista kohtelua, sehän rupeaisi huutamaan. Mä en tule uhkaamaan hänen asemaansa, vaan olen tällainen raikas tuulahdus, ja jollain lailla varmaan kivaa seuraa, jonka kanssa on kiva näyttäytyä. Tapaan esimerkiksi ystäviäni silloin, kun minulle sopii. Ronja: Mulla on käytössä Google-kalenteri johon mun assarilla ja lukuisilla työntekijöillä on oikeudet, koska mä en enää itse ehdi buukata aikoja. Minä olen kyllä itse toiminut elämässäni myös miesneron tavoin. Ronja: Työtahtini ja tekemisen määrä on ollut viime aikoina ihan kiitettävä. Että jos on kymmenen tuolia ja yhdellä istuu nainen, niin valitettavasti sitä kiinnittää juuri siihen penkkiin erityistä huomiota. Ja Samulilla taas on aanelonen, joka on naulattu seinään... On ollut hetkiä, että olen todennut, että olen aivan paska tytär, sisko ja ystävä, koska en ole koskaan saatavilla enkä suunnittele aikataulujani muun kuin työn mukaan. Kun mursin jalkani, ihmiset sanoivat, että no onpa hyvä, nyt sä saat vähän lepoa. Olen saanut siitä paljon syyllistystä osakseni, ja sellaiset ihmiset, jotka eivät ole voineet tätä hyväksyä, ovat tippuneet elämästäni pois. En sano, että se on heidän vikansa, tai että nainen on naiselle susi, vaan kysymys on rakenteista. Ei se ihan niin mene, mutta on siellä varmaan ollut sellaisiakin viikkoja. Vaikka varmasti olet omalla tavallasi hyötynyt niistä. Ronja: Aina välillä minulta kysytään, mitä jää jäljelle, jos sulta otetaan työ pois. Samuli: On minultakin kyllä haastatteluissa usein kysytty perheestä. Siis sellaiset henkilöt, joiden oma asema on turvattu. Että oih, sillä on varmaan niin kamalan vaikeeta, että se ei kestä ympärillään ollenkaan ihmisiä. Samuli: Se tekisi tästä vielä herkullisempaa, jos siinä aanelosessa ei lukisi muuta kuin Ronja. Sussa on Samuli hienoa se, että näet hyvin näitä rakenteita. Ensin suhtauduttiin sellaisella pojat on poikia -asenteella, bändin alkuvaiheessa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että kukaan ihminen elämässäni olisi pyytänyt valitsemaan, että minä tai työ. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 31 päivät tuntuvat välillä ihan hirveän pitkiltä. Mutta sitten se kuva on muuttunut, yhtäkkiä pojasta tosiaan tulee miesnero, jolle kaikki on sallittua: alkoholinkäyttö, perheensä huonosti kohteleminen tai jopa perheettömyys. Samuli: Mä olen käyttänyt elämästäni paljon aikaa siihen, että mulla olisi paljon aikaa olla tekemättä mitään. Samuli: Keski-ikäinen mies tulee nähdyksi aina. Ronja: Jonkun vanhemman miehen on helpompi kannustaa ja fiilistellä mua. Sitä olen kyllä miettinyt. Mutta tämä asetelma ei tietenkään päde mun ja Samulin ystävyyteen. Ja sä olet nuori nainen, että mitä vittua sä rupeet mulle puhumaan.. Eihän se nyt voi oikeasti jaksaa kaikkea tuota. Ronja Salmen ajankäyttöä ja aikaansaavuutta taas on paheksuttu päämedioita myöten. Valitettavasti myös naiset osaavat olla naisvihamielisiä. Jengi oli jotenkin sairaalla tavalla tyytyväisiä, että jalkani meni paskaksi. Kun lopulta sain sen elämäntilanteen, aloin turhautua aika nopeasti. Mimmien kohdalla kyseessä on sitten jotenkin automaattisesti joku virhearvio. Sen sijaan keski-ikäisen naisen osa on se, että tyyliin edes tarjoilijat eivät ravintolassa huomaa. On kiinnostavaa, että Samulin ikäiset ja miespuoliset henkilöt eivät tätä tee
32 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
Seuraavana päivänä teki mieli pyytää kaikilta anteeksi, vaikka ei ollut mitään, mitä olisin tehnyt. Jos mulla on haaveita liittyen vaikka parisuhteeseen tai muuhun, en voi olettaa, että ne tapahtuvat jonain kosmisena aikana jossain. Sain helpommin tuttavuuksia ja hyväksyntää niissä ympyröissä, mitä kutsuttiin rock-musiikiksi. Hän kertoo lapsuudenperheensä taloudellisen tilanteen muuttuneen vuosien aikana paljonkin. Minulla on ajokortti, mutta en koskaan oikein ruvennut ajamaan. Samuli: On se tietynlainen vitsailu alkoholinkäytöstä tai sen pitämisestä hauskana munkin tuttavapiirissä muuttunut. Kesällä osallistuin häihin, jossa tuli otettua tavallista enemmän. Ronja: Hei, miesneron suuri ajatus! Samuli: No joo... Tänä lauantaina esimerkiksi ostan auton. Mutta jossain kohtaa homma saavutti sellaisen pisteen, että tajusin, että alkoholi on ihmistä voimakkaampi asia. On mahtavaa nähdä se toinen vaihtoehto siellä tilassa olemiselle. Osaan olla sunnuntaissa ihan sairaan hyvin, silloin pääsen laskeutumaan työelämästä. Alan epäillä itseäni. Äiti ja tytär ovat pitkään myös jakaneet hevosharrastuksen. Samuli: Alkoholista oli itselleni valtavasti hyötyä identiteetin löytämisen kanssa. Pidin sitä käännettä hyvin terveenä, mutta en mutkattomana. Ronja: Mä taas olen sen ikäinen, että mulla on jo kahdessa polvessa läheisiä suhteita alkoholisteihin ihan lähipiirissä. Silleen, että etten olisi takakireä. Sitä ennen olin ottanut hyvin rennosti, mutta silloin rupesin ajattelemaan asiaa vakavammin ja juomaan vähemmän. Mä aloin suhtautua alkoholiin eri tavalla vuoden 2011 kohdalla. Aiemmin yksinhuoltajaäiti joutui pärjäämään toimeentulotuella, mutta myöhemmin Salmi sai oman ponin. Sanoin ystävälle, että hän saa ne kaupan päälle. Sitä ei voi vetää niin kuin vettä tai maitoa. Että ”ai niin joo”. Mieluiten olisin vaan rennon huoleton mutta ihan vitun terveellinen. Mutta sellaisen muutoksen myötä törmää ajankäytöllisiin ongelmiin. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 33 Samuli: On tosi outo ajatus, että muodostaisi elämänsä aikataulut joidenkin toisten ihmisten perusteella. Samuli: Nerokasta. Olen ehtinyt nähdä jo aika monta virhettä, ja alkoholi määrittyy aika pitkälti sen ongelmakäytön kautta. Ronja: Olen kyllä myös työstänyt tätä ajankäyttöäni. Ronja: Joo, kyllä. Eli tavallaan me puhutaan molemmat siis minäkuvasta. Ja kun minulla on tämä hevosharrastus, en vaan pärjää ilman autoa. En tiedä onko siinä kyseessä aineenvaihdunnan hidastuminen vai mikä. Hän kannusti pienestä pitäen tytärtään teatteriin ja lukemaan kirjoja. Sen suhteen Salmi kokee olevansa vahvasti oman sukupolvensa edustaja, joka on jopa harkinnut ryhtyvänsä absolutiksi useiden tuttujensa tapaan. R onja Salmi on kotoisin Vantaalta mutta muutti jo lukioikäisenä asumaan yksin Helsingin puolelle. Se hevosista. Salmen ja Putron kantapaikassa, pienessä korttelikapakassa Helsingin Vallilassa on silti ehkä luontevampi puhua hevosten sijaan vaikkapa alkoholista. Vastasin että niin, eikö ole hyvät kaupat. Ronja: Musta olisi ihan hirveää, jos joku sanoisi, että se Ronjahan on aika kova ottamaan kuppia, että se tykkää niinku bailaa. Ja että käytön kontrolloiminen ja ajatteleminen on viisasta. Mä en halua vaikuttaa kovalta bailaajalta mutta en myöskään siltä, että olisin crossfitistä kovin täpinöissäni, vaikka olenkin nyt aloittanut sen. Samuli Putro ei kuulu niihin tuttuihin. On aika vaikea ylläpitää tällaista.. Sunnuntaina on levoton olo, ja silti tuntuu, että ei saisi tehdä mitään. Vanha autoni pitää katsastaa ensi viikon tiistaina, haluan myydä sen sitä ennen. Että mä oon niinku tämmönen, että juon viinaa. Ja mun tapauksessa se minäkuva vahvistui, kun opettelin käyttämään alkoholia. Samuli: Niin, tosiaan. Lauantai on usein aikataulutettu, mutta sunnuntai ei. Yksi kaveri kehui sitä Ladaa vuosien ajan, ja lopulta annoin sen sille. Samuli: Tuo kuulosti ensin musta oudolta, mutta toisaalta sanoin itse aluksi, että alkoholi vaikutti mun identiteetin löytymiseen. Mulla meni aikaa tajuta, että vaikka ne on siellä tanssilattialla, niin se ei tarkoita että ne on päihtyneitä. Ronja: Tuosta en kyllä tiedä mitään. Mutta ei sitä tullut käytettyä, ja silti piti maksaa vakuutusta ja näin. Mutta vaikka olisin ottanut vaan pari bisseä, niin mulla on huono omatunto aina seuraavana aamuna. Aion ostaa hybridin, varmaan käytetyn Toyotan. Eli siihen kuvaan, minkä haluaa antaa ulospäin, ei sulla liity alkoholi. Venla: Mutta kyllähän kaikki ihmiset, joilla on vaikkapa lapsia, joutuvat tekemään niin. Mutta kerran yhdellä keikkareissulla ostin epähuomiossa ja humalassa Ladan. Kaikki nämä viestit kertovat mielestäni siitä, että olen astumassa johonkin uuteen vaiheeseen suhteessa alkoholiin. Olen enenevässä määrin ruvennut viettämään sunnuntait työhuoneella oleskelemalla ja kirjoittamalla. Se meni hiljaiseksi ja lopulta sanoi, että sinähän lupasit tämän ilmaiseksi. Siinä oli pyöreät lamput ja se oli beige. Sunnuntai on usein ahdistava päivä. Samuli: Minulla on ongelma sunnuntain kanssa. Alkoholiin on alkanut liittyä tosi isoja morkkisfiiliksiä. Koen, että lauantai vapaapäivänä riittää ihan hyvin. Tämä kertoi varmaan minusta tai meistä aika paljon. Tärkeiden asioiden pitää jollain lailla näkyä siellä kalenterissa. Mun oma suhde on aina ollut varauksellinen, ja viime vuosina se on muuttunu vielä jyrkempään suuntaan. Ja tämä on osittain muuttanut suhdettani työhön, normalisoinut sitä. Käsitykset siitä millaiset ihmiset on ihailtavia, on muuttuneet, ja se väistämättä vaikuttaa siihen alkoholisuhteeseen. Oikeastaan ostan nimenomaan sen Toyota-hybridin, joka on myytävänä Uudenmaan alueella lauantaina kello 10–16 välisenä aikana. Ja sitten jos jossain tilanteissa liittyykin, niin voi tulla valheellinen olo. Juuri äiti vinkkasi Ronjalle ensimmäisistä tvja elokuva-avustajan pesteistä ja kannusti hakemaan niitä. Ex-puolisoni oli käyttänyt niitä soittimia duuniensa heijastamiseen, ja varmaan se moottorisahakin oli hänen. Parin viikon kuluttua kaveri soitti hieman hätääntyneenä, että täällä peräkontissa on 18 dvd-soitinta ja moottorisaha. Ronja: Mulla on tällä hetkellä sellanen porukka, joka harrastaa tanssia, ja kun ne käy ulkona, niin ne juo vaan vettä ja sitten menee tanssimaan. Ronja Salmen äiti on Hyppe Salmi, Yle draaman vastaava tuottaja. Minulla on jo ennestään auto, kammottava ja bensaa syövä farmarimallinen Peugeot, mutta se hajoaa liitoksistaan. Musta nuorten juomattomuus ei ole pelkästään sukupolvimuutos vaan yleisempi muutos suhteessa alkoholiin tässä ajassa kaikkinensa, vähän kaiken ikäisillä. Helsinkiin kotiutuminen rupesi tapahtumaan vasta alkoholin avulla. Siis sille, että vedät essoja, ja sitten aamuseiskaan saakka kiristelet hampaita. Mä olisin ihan silleen, että oh my god. Kulttuurisesta pääomasta taas ei ollut puutetta
34 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 35 Mun koko elämä on rakentunut haavekuville, joita suoritan jossain järjestyksessä. Mun koko elämä on rakentunut haavekuville, joita suoritan jossain järjestyksessä.
36 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
Mä olen täydellinen millenniaali siinä, että puhun merkityksellisyydestä ja unelmista. Jokaisesta minuutista jonka on myöhässä, pitää crossfitissä tehdä yksi burpee lisää. Ronja: (Nauraa) Samuli: Ronjan määrätietoisuus tai valmius tuntuu hämmästyttävältä. Irrallaan oloa. Ronja: No, täähän on vähän kyyninen tai ruma kuva minusta. Ja riippumatta siitä, onko sun kaikki tuo valmius näennäistä tai oikeaa, se ei perustu heikkouteen, vaan suoruuteen ja näkemykseen. Ronja: Kiinnostavaa. Nyt kun puhun ääneen tätä asiaa, tulen sellaiseen loppupäätelmään, että olen kyllä ollut siellä. Samuli: Saan niin raikkaan asetelman, että en ole ollut sellaisessa aikaisemmin. Ronja Salmelta taas kysyttiin Kallion lukiossa teatteriprojektin jälkeen, että mitäs meinaat tehdä elämälläsi. En osaa sanoa, että miksi, tämä ajatus on kesken. Voi ei, miten nolo ihminen mä oon. Kun Salmi vastasi aikovansa kirjoittaa, asiaa tiedustellut opettaja nauroi. kelluva asia, niin sehän on sitten tuulten vietävänä, vai. Yhteensä viiden haastattelutunnin aikana on kulunut jo reilusti kahvia ja haastattelunauhaa, vähän oluttakin. Tälle ehkä kyllä nauraa kaikki muut paitsi minä. Samantyyppistä tarinaa hän kertoo itsestään ja elämästään, joka lipuu verkkaisesti eteenpäin uimahallin kahviossa. Olen varma, että jälkikäteen näen, että mun oma kirjoittaminen on käynnistynyt uudella tavalla tai liikkunut johonkin suuntaan siksi, että me ollaan ystäviä. Hyvä keskusteluhan on aina matka. Mähän olen mielestäni ihan suunnattoman hauska ja ulospäinsuuntautunut tyyppi, joka elää periaatteessa ihan okei elämää. Mä olen saanut paljon. Mun oma oleminen perustuu niin pitkälti haavekuvien toteuttamiseen. Ronja: Niin varmaan. Samuli: Eli periaatteessa se mitä sä sanot musta... Mutta nyt mun pakko lähteä. Samuli: Musta tuntuu, että sä puhut mun koko sukupolvesta. Sä teet valintoja arjessa, mutta et tarvitse mitään jumalhahmoa siihen. Samuli: Ei sun toiminta kyllä mulle näyttäydy noin. Samuli: Oikeasti ulkopuolinen ei tunne mitään muuta kuin ulkopuolisuutensa. Jossain määrin myös vieraalta. Siksi mä pidän sitä piirrettä sinussa vieraana. Sä rakennat jotain, mutta et tiedä mitä se on. Mitä sä sitten mietit ennen nukkumaanmenoa. Ja jos poistaa kaiken ylimääräisen siitä ympäriltä, niin uuden tyypin. Mulla ei ole emotionaalista suhdetta ulkopuolisuuteen. Ronja Salmen ja Samuli Putron on aika vastata viimeiseen kysymykseen. Ihailen sun ehdottomuutta. Ja se, että pyöritellään yhdessä sun tekstejä, vahvistaa haluani tarttua omiin teksteihin. Joku toinen olisi saattanut olla tarttumatta. Se elämä tosin täyttyy koko ajan jostain helvetin lauseista, joista suurin osa on paskaa, ja säkin Ronja naurat niille. Taistelen niiden puolesta. Mikä on parasta, mitä he toisiltaan saavat. Samuli: Mä näen tämän vuosikymmenen lopun Suomessa tai Euroopassa tai koko maailmassa aina ja ainoastaan vain omien silmieni kautta, mutta kun mä katson sitä, niin kyllä mä näen sinut. Ja onhan hän kiistämättömästi viihtynyt myös lavalla: Salmi valittiin vuoden juontajaksi 2017, ja sen jälkeen hän on muun muassa vetänyt omaa nimeään kantavaa tv-showta Ylellä. Ronja: Mulle taas tulee tässä kohtaa mieleen unelmat. Ronja: Toi oli tosi kauniisti sanottu. Otan auton tosta ja meen sillä. Mä oon ihan mestariunelmoija, ja sulla ei Samuli ole sellaisia kuvia tai unelmia, joita kohti tekisit tietoisia liikkeitä. Ja se taas tuo siihen kuvaan jonkinlaista kelluvuutta enemmän. Samuli: Musta näyttää, että sun eteen on tullut asioita ja sä olet tarttunut niihin. Samuli Putrokin on viettänyt merkittävän osan elämästään lavalla, esittäen yleisölle lyriikoitaan. Elämässä. Sun olemisessa on sellaista kellumista, mitä en näe itsessäni. Pelätä, että ei pysty hoitamaan niitä. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 37 Mutta se on kuitenkin fakta, että mä meen crossfittiin tänään täältä baarista tän yhden pienen oluen jälkeen. S amuli Putro on kirjoittanut koko uransa lyriikoita hieman sivullisista silmälasipäisistä pojista ja miehistä. Mä olen tehnyt tavallaan jumalhahmon itsestäni tulevaisuudessa. Ronja: Uuden ihmisen ja sen ihmisen avaruuden. Se on mulle vierasta. Eli valehtelen sen näkökulman. Mä en ehkä usko johonkin jeesukseen, mutta mä uskon näihin mun omiin haavekuviin. Sattumusten vietävänä. Samuli: Mutta sitten on toisaalta niin, että en koe olevani tekemisteni näköinen. ?. Samanlaisia mielipiteitä Salmi on saanut kuulla myöhemminkin. Jos voi saada matkan vaikka tässä baarissa, se on paljon. Et sinä ikinä pysty kirjoittamaan, et viihdy nurkassa vaan lavalla, hän sanoi. Ronja: En mä ajattele noin, sähän teet tosi tietoisia valintoja ja jättäydyt monesta asiasta pois, koska olet uskollinen omalle tekemisellesi ja periaatteillesi. Mun vahvuudet ei ole Ronja sun vahvuuksia, koska musta tuntuu, että mun vahvuudet on myös mun heikkouksia. Ja sitten tulee vastaan ihminen, joka sanoo, että ei mulla ole mitään haavekuvia. Ehkä mä näen sun toiminnan vähemmän määrätietoisena kuin sä itse näet tai haluat antaa ymmärtää. Mun koko elämä on rakentunut haavekuville, joita suoritan jossain järjestyksessä. Mutta koen vieraana, että sulla ei ole mitään pilvilinnoja minkään suhteen. Silti juuri sivussa ja esillä olemiseen, unelmointiin ja asioiden tietoiseen tavoitteluun liittyvät heidän tai vaihtoehtoisesti heidän sukupolviensa suurimmat erot. Toisaalta sä olet järjestelmällinen siinä, miten teet töitä. Mutta jostain syystä kirjoittaessa olen usein ottanut sellaisen roolin, että en ole enää tietyssä tilanteessa, vaan jossain ulkopuolella. Aina täytyy jossain määrin myös osallistua ja antaa jotain itsestään, oli kyse sitten taiteesta tai ystävyydestä tai mistä tahansa
38 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
Riihimäen vankilan osasto D-5:llä jokaisen vangin tuomiossa lukee jokin näistä. TeksTi sonja saarikoski kuvaT antti vettenranta. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 39 Osasto Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskauksen yritys, raiskaus, törkeä raiskaus. Siellä heidän ei tarvitse pelätä
Vain siellä voi olla, ja viereisessä huoneessa. Osaston ohjaaja avaa sähkö lukon. Jokaisen D-5-osaston vangin tuomiossa lukee jokin näistä. Sen tarkoitus on ehkäistä seksuaalirikollisia uusimasta rikoksiaan. Mä sitten vuosituhannen alussa tapoin isäni. Tämä on toinen Suomen kahdesta korkeimman turvaluokituksen vankilasta, toinen on Turussa. Riihimäen vankilassa on kuusitoista osastoa, mutta vain yhdessä on ainoastaan tietyn kategorian vankeja. Nimiä sellien ovissa on pyydetty olemaan katsomatta. Takana lisää sellejä, mutta vieraat eivät saa mennä sinne. Keskustasta vankilalle ajaa noin kuusi minuuttia. D-5:n ovi on raskas ja harmaa. Kerrottiin, että mies oli houkutellut lapsia autoonsa. Kertokaa kaikille ja jakakaa” Päivitys levisi nopeasti eri ryhmissä. Hän pyysi meitä kahville, olin päissään kuin ellun kana. Lapsuudessa oon saanut aikamoiset vauriot sikiöstä asti, isä oli alkoholisti. Mulle olisi vaan riittänyt, että se olisi tunnustanut, mitä on tehnyt, mut se kielsi kaikista pahimmat, piti mua monta tuntia saunassa,. Raiskauksen yritys. Autoilija sai myös henkilöllisyyden: hän oli mies, joka oli ahdistellut lapsia samoilla seuduilla vuosituhannen alussa. Ne tulevat, ketkä tulevat. Hitaasti, päiväkoti Laivakoiran lähellä. Keski-Palokan koulun rehtori lähetti vanhemmille varoituksen Wilmassa. Silittelee vatsaansa, nauraa. 40 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU S yyskuun puolivälissä Jyväskylän Palokassa ajeli punainen auto. Hidasti oikein kunnolla kohdalla, mutta jatkoi matkaa. On paljon vankeja, jotka eivät halua tavata vieraita. Raiskaus. Huoneessa istuu muutama mies. Tullako sisään. K E V Ä T 1 1310 Riihimäki, huhtikuu 2018. Törkeä raiskaus. PUKEUTUU USEIMMITEN KUNINKAAKSI, PIISPAKSI YMS. HERÄTTÄÄ KYLLÄ PALJON HUOMIOTA. Saman tien kun laitoin, se oli poissa, meni naapuriin. Äiti saattoi joskus kellarissa nukkua yön... Täällä istutaan vain pitkiä tuomioita. Hakkasin sen hengiltä. Kävin serkkua takkaapäin käsistä kiinni ja vein makuuhuoneeseen. Ne ovat oikeustalojen arkistoissa ja niitä pääsee lukemaan, kun suurinta osaa näistä miehistä ei enää ole, kymmenien vuosien päästä. Kaksi vankia juttelee. Mä käyn nyt ton psykologinkin kanssa juttelemassa ja huomaan et isän… Mä muistan sen isänkin tarkalleen, mihin asentoon se jäi viimisen kerran… (Viittoo käsillään.) Sitä lähdettiin joskus pitkähihainen paita ja housut jalassa pakoon. Kävi kääntymässä tien päässä, ajoi takaisin. Se myi sen asseen pois, ottiko sillä niin paljon omantunnon päälle, ettei kestänyt kattoo sitä. Kertoo ikävöivänsä koiraansa. Milloin voisimme jutella, hän kysyy. Moni on vankilavaatteissa, pari nuorempaa siviileissä. En muista edes sitä, miksi se oli pyytänyt meitä kahville. Lippiksiä, printtipaitoja ja lenkkareita. Nuori, tuskin täysi-ikäisen näköinen ja vanhempi, jolla on rollaattori. LIIKKUU MYÖS MUUALLA KUN MANNILASSA. ”Punanen Toyota Hiace (kyljessä luki isolla hiace jotain) ajeli Nuutissa harmaassa sadekelissä ikkuna auki ihan vaan edestakaisin ja kyttäsi varmaan lapsia. Havaintoja tuli ympäri kaupunkia. Kapean käytävän molemmin puolin on sellien ovia, yhteensä noin parikymmentä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. SAA TAPPAA!!, kirjoitettiin Jyväskylän alueella kiertäneessä sähköpostiviestissä silloin. Tällä kertaa myös minun lasta ja minun läsnäollessa onneksi. Vankeja on varoitettu etukäteen, vieraita tulossa, menkää selliin, jos ette halua tulla nähdyksi. Tuolilla seinän vieressä istuu Kauko. Pian Facebookiin ilmestyi päivitys. Kauko, noin neljäkymmentä. ”Kun olin Jokelassa siel oli vähän enemmän…” ”Kerro nyt suomeks vaan.” ”Ruvettiin uhkailemaan ihan siis kunnolla.” Miehiä käy ovella. Pitäisikö puhua. Epäluotettavia kertojia, niitä ovat tämän osaston vangit. Ohjaaja vie ryhmätyöhuoneeseen. Punainen matto, pöydällä nenäliinoja ja kaksi kelloa. Olin 4-, 5tai 6-vuotias. Kahdeksan kuukautta kestävän ohjelman nimi on Stop. Hyi /”*#*$– ku oksettavaa. Lähistöllä on puolustusvoimien rakennuksia ja alun perin vankilan henkilökunnalle tarkoitettuja asuntoja, jotka on muutettu yksityiseen käyttöön. Rakennusmies Timo Heikkilä oli menossa asentamaan lumiesteitä päiväkodin katolle. Siinä näin naaman, jota en ole unohtanut sitten ensinäkemän. Sitten muistan sellaisen tilanteen, kun oltiin mökillä ja isä osoittaa kakspäisellä haulikolla ja äiti sanoo, että ammu meidät. Se ei ollut sama henkilö. Ryhmätyöhuoneessa kokoontuu kolme kertaa viikossa seitsemän hengen pienryhmä, johon suurin osa tämän osaston vangeista velvoitetaan osallistumaan. En mä koe mitään naisvihaa… En tiedä, miten se menee sellaiseksi, että pitää naisiin kohdistaa sellasta… Selvin päin sitä ei uskalla mitään tehdä, kaikki on tapahtunut alkoholin vaikutuksessa. Sisäänkäynnin peililasit peittävät vartijan, joka päästää sisään. Kivimuurit ympäröivät vuonna 1939 valmistunutta vankilaa kuin keskiaikaista kaupunkia. Oikealla puolella on keittiö, vieressä puhelin, takana vartijankoppi, josta näkee ainoastaan ulos. Toisella puolen pöytää kaksi petrolinsinistä toimistotuolia, toisella tummansinisellä kankaalla päällystetty puutuoli. Vasemmalla on terapiahuone ja ryhmätyöhuone. Ikkunat auki, miespuolinen kuljettaja, katseli ulos. Alue oli tuntematon, sadesäässä näkyvyys huono, vaikea löytää perille. Se sanoi, että laita verhot kiinni, ettei kukaan näe. Ei se sitten ampunut, ja keskimmäinen velipoika meni hakemaan pappaa avuksi. Nooo… onkohan mitään tapahtunutkaan… P ieni huone: Valkoinen tiiliseinä, seinällä harmaita ja valkoisia huopaneliöitä. Muistan ne kaikki tapahtumat, kun oltiin kahdestaan… Vaimo lähti kotia siitä, en tiedä minkä takia. Hänellä on vankilan punainen poolo ja harmaat housut. Heidän rikoksistaan ei rikosnimikkeiden ja tuomarin tekemän julkisen selosteen lisäksi saa tietoa. Ryhmätyöhuone: satulatuoli, fläppitaulu, seinällä Stop-ohjelman säännöt ryhmäläisten allekirjoituksilla. Miksi olet täällä. Rekisteri tunnusta leviteltiin, miestä uhkailtiin väkivallalla. ”Yritin raiskata vaimon serkun. Ilmassa leijuu vankilan tuoksu, selleistä käytäville karkaava tupakka. Miksi edes kuunnella heitä. Sen jälkeen se ampui kaksi kertaa ilmaan. Lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö. Lähes kaikki oikeuden asiakirjat ovat salaisia uhrin suojelemiseksi
Ei tullut kuin yksi pitkä katse, ”yhdeltä tappajalta”. Kolmena yönä menin. Törkeä pahoinpitely, mikä olikaan rangaistusasteikko. Miehet juttelevat siitä. Aluksi hän empi. Ne on lähetetty toiselta osastolta takaisin tahallaan. Tiesin, että kaikki on seksirikollisia.” Kukaan ei kiistä. Likaisille pyykeille lajitteluhuone, josta ne lähetetään pesuun Hämeenlinnan vankilaan. Mahaa tulee ja muuta. Pitää vain saada jotain tekemistä. Että pojat kasvatetaan yhä ”umpimieliseen kovuuteen”. Mä olen vaimolle kiistänyt koko asian enkä ole sille pystynyt sanomaan, että mä olen yrittänyt raiskata. T imo, noin viisikymmentä. Mitä raaempia asioita mä sille kerroin, niin ei hän ole sellaista mennyt tekemään. Heillä on Raamattu-piiri ja askartelukerho. Tyhmää silleen sanoo, et just vasta alottelee… Ekaa kertaa kunnon duunii pääsee tekee. Radio soi, Vesalan Nyt on lähtö. Heistä yksikään ei ole pedofiili niin kuin ei suurin osa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista. Narikassa työskentelee vain D-5-osaston vankeja. Sehän on sellanen, et mies ei itke… Mallin kuva, se on tiukassa. Ei ole kukaan tullut ajan rajan toiselta puolelta sanomaan, että miten siellä asiat on…” ”Tuolla on ruoka, pitäiskö huomenna jatkaa.” D -5: harmaat käytävät, parit pelikortit, edes pornoa ei saa katsoa. VITUN PEDARI. Sitten seuraavana päivänä mulla edelleenkin tuli mieleen tämä. Silloin minä päätin, että ensi yönä. Taso, jossa vaatteita rullataan. Se jäi kaikumaan päähän. On pitänyt keksiä tarinoita, pohtia, millaisen tuomion pituus vastaa omaa. Kun mie tulin tänne, pystyin täysin rentoutumaan. Ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittu kolmekymppinen Aleksi. Timo kysyy toisilta vangeilta ryhmätyöhuoneessa: ”Myönnättekö vai kiistättekö, että kun tulitte tänne osastolle, teillä oli helpompi olla. Kiinteä liha, minä halusin vaan tietää, miltä se tuntuu. Ei kannata puhua siitä, mistä on, oli raiskauksesta tuomitulle Jarmolle sanottu. Ulkoilevat, kuntoilevat, saunovat. Se vähätteli, ja mä jollain tavalla hermostuin siitä. Kun sen tuomion sain, sillon oli itsesyytökset voimakkaimmillaan. Hänellä on risti kaulassa, vaikka hän ei usko Jumalaan. Vain kirkko joka toinen sunnuntai on koko vankilalle yhteinen, mutta täältä siellä käy vain pari. Mä uskon Jumalaan ja uskon Jeesukseen, mut se et koska on minun aika sitten kokea se ihme, mitä velipoika ja monet uskovaiset on saanu kokea, että niillä on elämä muuttunut. Uhri oli 13. Punaisella tussilla kirjoitettu viesti on tullut puhtaiden vaatteiden mukana narikkaan. Ajattelin: entäs jos mä yöllä käyn, kun se nukkuu. Halusin näyttää kaikille koulukiusaajille, että etipä sinä samanlainen. ”Kuulin, kun tytärpuoleni kaveri sanoi, kun he leikkivät olohuoneessa nukkeleikkejä, että mun pylly on vähän kuuma. Mä oon kurssillakin sanonut, että mä tiiän, että mun pitää sille sanoa, miten asia on. (1–10 vuotta vankeutta.) Montako grammaa amfetamiinia pitää olla hallussa, että saa kaksi vuotta. ”Lepokoti”, sanoo joku. Minähän tein sellaisen testikäynnin lastenhuoneessa, katoin miten sikkeesti se nukkuu puolen yön jälkeen. Ovet auki seitsemästä puoli neljään. (Nimi tulee kreikkalaisesta mytologiasta, nuoruuden jumalatar Hebeltä.) Helsingin Sanomissa on juuri julkaistu juttu poikien kasvattamisesta. Henri oli vielä alaikäinen, kun ensimmäiset rikoksista, nuorena henkilönä tehty lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus, tapahtuivat. Minä oon pikkasen parempi kuin te. Minä vasta oikeudenkäynnissä sain tietää sen.” N arikka: hyllyjä, joissa on rullilla lakanoita ja vankivaatteita. Hän rupesi potkimaan. Suurin osa on ensin ollut muissa vankiloissa. Laitoin käteni tähän alavatsan kohdalle. Sitten vaan tuli ajatus, että eihän sitä kukaan tiedä, jos minä vaikka ihan ohikulkiessani muka törmään ja kosketan tytärpuoltani. Mutta sitten olin, että kyllä joku, siskot tai äiti, saattaa nähdä. Mä sain aikamoisen oksennustaudin siitä, se ite nuokku ja nuokku siinä lauteilla… Sitten jos mä jäin imppaamisesta kiinni, se nyrkeillä hakkasi aivan verille. Muut vangit näkevät heidät vain tunnin päivässä selliensä ikkunoista. Hebefilia, aikuisten kiinnostus teini-ikäisiin, on paljon pedofiliaa yleisempää, mutta sitä ei ole määritelty sairaudeksi. Heillä oli rumemmat naiset kuin minulla. Pedofilia ei ole rikos vaan sairaus, psykiatrian tautiluokituksessa F65.4, eikä suurin osa pedofiileista koskaan tee rikosta. Mut on se tietysti aika paljon muuttunut. Päätin vielä, että otan sen verran rohkaisua, että uskallan. Viimeinen kerta oli sellainen, että menin taas sen tytön luo. Ainakin mä oon silleen nähnyt sen. Sakari: Sanotaan nyt vaikka 20 vuotta taaksepäin… Kyllähän se oli sillain, et eihän se mies näyttäny sillon tunteitaan. Koska mä oon valmis siihen… se riippuu siitä. Toinen heistä on Ismo. Mietin paljon, mitä se tyttö oli sanonut, mietin vaan sitä. Nämä tapahtuivat kuukauden aikana. Mie nyt käytän näin huonoja sanoja. Olisin edelleen sen naisen kanssa yhdessä, meillä oli oma kotitalo… Itsesyytökset, itseinho, kaikki nämä mahdolliset tunteet on tullut käytyä läpi… Minä oon pilannut uhrin elämän… (Alkaa itkeä.) Olen pöytäkirjat lukenut ja videoidut haastattelut. En tiedä sitten, miten meidän yhteiselämä jatkuu. Miksi tappaja katsoo Ismoa mutta Ismo ei katso tappajaa. Se on joka kerta ollut hereillä. Ensimmäinen meni ihan pipariksi, kun en oikein uskaltanut koskettaa. Normaali macho miehinen mies ei itkenyt muuta kuin salaa… Se on just se miehinen miesmalli. Seksuaalirikolliselle tämä on paras paikka, joka Suomesta löytyy. Hänen äitinsä oli minua vuoden tai kaks vanhempi, totta kai ruppee ikä näkymään. Osaston vanhin, lastenlastaan hyväksikäyttänyt yli 60-vuotias Sakari, ja nuorin, muun muassa lapsen törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä tuomittu parikymppinen Henri. Heidän nimiään ja kuviaan on levitelty keskustelupalstoilla ja MV-lehdessä, mutta täällä sitä ei tarvitse pelätä. (Ehkä 300–400.) Täällä he ovat keskenään, seksuaalirikolliset, vankilan alin kasti. Huudellaankohan kirkossa niin kuin ulkoiluissa. En muistanut, minkälainen on, kun on timmissä kunnossa nainen. Muut rikokset tapahtuivat, kun. Henri: Eihän mulkaan just kun ekaa kertaa menin ajajan hommii tekemään niin kysyttiin just, et onks mul paljon ajokokemusta. Mies tarvii sitä ihan samanlaista lohduttamista. Muuten he saavat olla rauhassa. Se oli aika harvinainen ihminen sellanen, todennäkösesti se oli homo, vaikka kukaan ei tiennyt sitä vielä siinä vaiheessa, koska homot ei vielä tulleet kaapista. Mua on koulukiusattu… Ylpeyttä, hyvä ku sanoit ton! Tällasia asioita on oppinu tuolta ohjelmasta, vihjesanan sanoit mulle. Aleksi: Vaikka mies itkisi niin nainen ei lohduta sitä samalla tavalla kuin miten mies lohduttas naista. Kädet vapisi, pelkäsin, että se vapinasta herää. Stop-ohjelmaan on osallistunut harvoja diagnosoituja pedofiileja 11 vuoden aikana, joina se on järjestetty Riihimäen vankilassa. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 41 etten mä saanut liikkua
Timo olisi halunnut puuttua joihinkin uhrin kertomiin asioihin mutta ei voinut, koska oli päättänyt kiistää teon. Hän sanoi, et hän haluaisi kokeilla sitä ja tälleen, ja jotenkin mä sit lähin siihen mukaan. Lainaa oli otettu suuria. Mä koskettelin sitä, se oli mukana siinä ja tälleen. Hän ei uskonut, että tytöt, joihin hän oli luottanut, olisivat tehneet hänestä rikosilmoituksen. Me lähettiin kävelee junalle, suudeltiin, viestiteltiin siinä, tuli se toinen tapaaminen ja ja. Siitä hän ei ollut kertonut muille kuin netistä tutuille tytöille. Silloin puolustus ei voi esittää uhrille kysymyksiä oikeudenkäynnissä, vaan puolustus on nähnyt videohaastattelut ja poliisikuulustelija tai psykologi on esittänyt kysymykset asianomistajalle puolustuksen puolesta jo esitutkinnan aikana. Sen jälkeen me keskusteltiin siinä ihan asiallisesti, hän sanoi et kaikki on ihan hyvin, kaikki ok. Mä olen tykännyt lapsista kovasti ja leikkinyt heidän kanssaan. Henri, Timo, Veeti, Jarmo… Olen kyllä tehnyt rikoksen, mutta en tuolla tavalla. Siinä meni vuosi, puolitoista, ehkä kaksikin, ettei mitään sen kummempaa tapahtunut… Mulla on tässä tällanen kirje, et sää vaikka lukisit, ei se kovin pitkä ole. Eskolle syyttäjä sanoi, että tämä oli harrastanut uhrinsa kanssa vuosien ajan seksiä kolme kertaa päivässä. Siis tuhansia kertoja. Muistitutkimuksen mukaan ihminen pystyy muistamaan yksityiskohtaisesti lähinnä sellaisia tapahtumia, jotka poikkeavat merkittävästi siitä, mikä on ollut ”normaalitila”. Mä vein sitä asiaa loppuun asti. Minä oon ollut uhrina ja kirjottanut tavallaan uhrina tämän kirjeen… (Kello raksuttaa.) Hei olen ajatellut paljon sitä mitä teit minulle. Henristä tuntui, että nuorempiin oli helpompi luottaa. Tässä perheessä asiat alkoi tapahtua liian nopeassa tahdissa, koska mä astuin valmiiseen perheeseen, jossa oli jo ongelmia. Sisarpuolensa törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta tuomittu Veeti sanoo, että tämä valehteli huumauksesta ja muustakin. Vuosina 2013 ja 2014 korkein oikeus teki sarjan ratkaisuja seksuaalirikoksia käsittelevissä tapauksissa, joissa se otti huomioon oikeuspsykologisen tiedon merkityksen arvioitaessa uhrin kertomuksen uskottavuutta. Henri haki. Jos näyttö ei ole riidaton, tapaukset tulee ratkaista syytetyn eduksi. ”Mä oon erilaisissa suhteissa ollut, pitkissä ja lyhyissä, ja olen myös paljon ollut tekemisissä lasten kanssa, eikä koskaan aikaisemmin ole ollut mitään ongelmia. Siihen mun kainaloon se istui, et ei täs mitään. Esimerkiksi lääkärinlausuntojen todistusarvon arviointi ja oikeuspsykologinen asiantuntemus on heikompaa. Rikosten käsittelyajat ovat pitkät, uhri saattaa olla kuultavana oikeudessa vasta monta vuotta tapahtuneen jälkeen. Kiitokseksi, Henri ajatteli. Tuomioistuimen toiminta perustuu juridiseen arviointiin. Juridinen arvio on riittänyt. Se, että mies oli valehdellut jostain, vaikutti oikeuden näkökulmasta tehneen koko kertomuksesta epäuskottavan. Näin he sanovat. Millä tavalla kukin on pukeutunut. Jarmon mukaan uhri valehteli raiskausta edeltäneistä tapahtumista. Tuomarit eivät pääse perehtymään toistensa tapauksiin, koska kaikki asiakirjat ovat salaisia. Keväällä Helsingin Sanomat kertoi tapauksesta, jossa nainen oli käynyt ilmoittamassa poliisille keksineensä raiskauksen, josta oli annettu tuomio irakilaistaustaiselle miehelle noin viisi vuotta aikaisemmin. Se, että uhri itkee. Heille pystyi puhumaan asioista avoimemmin. Henri myöntää hyväksikäytön mutta sanoo, ettei raiskannut. Yksi uhreista pyysi Henrin hakemaan hänet autolla monen tunnin ajomatkan päästä Henrin kotipaikkakunnalle. Tavattiin sen jälkeen vielä toistekin ja harrastettiin seksiä. ”Hän oli sillon täyttänyt 12, ihan lapsi vielä. Oikeus oli uskonut naisen kertomusta, koska myös miehen kertomuksessa oli ollut seikkoja, jotka eivät voineet pitää paikkaansa. Tai sitten hän on vain videohaastattelussa; jos on alaikäinen tai lääkäri on katsonut, että kuulemista oikeudessa ei voida terveydellisistä syistä järjestää. Se väitti, et ekalla kerralla on tapahtunut se raiskaus. Sitten hän esitti muutamia kysymyksiä. Kuka tietää, mitä tulee päättää. Laskuja alkoi tippua laatikosta sisään. Jos seksuaalista hyväksikäyttöä on jatkunut pitkään, on käytännössä mahdotonta muistaa tarkkoja tapahtumakuvauksia, aikoja ja määriä. Hän oli minun vaimon tytär. 42 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Henri oli täyttänyt 18. Tää oli siitä meidän Stop-ryhmästä kirje, jonka mä oon kirjottanu tavallaan… tai uhri on kirjottanut minulle. Mä silmissäni aavistin, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Tekoasi en anna anteeksi… Niin meistä tulikin lähes erottamattomat… Nyt sitten kun tiedät mihin se johti… Kadut sitä varmasti… Ihmettelen kyllä miksi et ymmärtänyt sitä aikuisena ihmisenä miksi tulin syliisi ja mitä kaipasin… Myös minä menetin paljon… menetin isäni. Myöhemmin hän sai kuulla, että tytöllä oli poikaystävä, jota hän oli menossa tapaamaan. Henri puhui tyttöjen kanssa monenlaisesta, syvällisestäkin; parisuhteista, menneisyyden kipeistä asioista. Ratkaisut olivat historiallisia: oikeuspsykologisen tiedon merkitystä ei aiemmin ole korostettu. Nyt hän ei voinut sanoa mitään. Sen jälkeen he harrastivat seksiä. Lastani on varmasti käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tapahtumat sekoittuvat toisiinsa. Tutkimuksissa on muun muassa todettu, että tietyt seikat tekevät ihmisestä oikeuden näkökulmasta kokonaisvaltaisesti uskottavan tai epäuskottavan. Tässä katsannossa oikeus ratkaista, mikä on totta, ei ole riippumaton oikeudesta ratkaista, mikä on oikein. Kuka päättää, mitä on tieto. Poliisille epäilyjä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulee paljon: joskus lääkärileikit tai seksuaalissävytteiset puheet ovat saaneet vanhemmat ottamaan yhteyttä poliisiin. Epäselvissä tapauksissa poliisi ottaa yhteyttä lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikköön, jossa yli puolet epäilyistä todetaan aiheettomiksi. He eivät näe, miten joku toinen olisi tietyn kysymyksen ratkaissut. Mun mielestä se oli ihan normaali teinisuhde, viestiteltiin iltasin ja tälleen, ja sit koulupäivinä sillon ku kerkes. Eskon mukaan yhdyntöjä ei ollut niin paljon, hänen arvionsa mukaan vuosien aikana joitakin kymmeniä, mutta asianajajan kanssa teko oli päätetty kiistää kokonaan, vaikka Esko oikeudenkäyntien alettua olisi halunnut myöntää sen. Näyttö punnitaan asian omistajan, vastaajan ja todistajien kertomusten perusteella. Tehnyt uhrista itselleen seksilelun, tällaista sanaa syyttäjä käytti. Raiskauksesta hän kertoo kahden kesken: ”Ennen sitä tokaa tapaamista se oli kysynyt multa, et oonks mä ollu kenenkään kanssa sängyssä. Seksuaalirikosten kohdalla kysymys tiedosta on vaikea, koska niistä on hyvin harvoin aihetodisteita. E sko, noin kuusikymmentä. Yhdessä ratkaisussa kirjoitettiin, että ei ole olemassa oireita, jotka paljastaisivat lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Oon sitä niin paljon pähkäilly, miten 16-vuotias voi tietää, mikä on rikos.” V uonna 1979 ranskalaisfilosofi Jean-Francois Lyotard kirjoitti näin: Aina Platonista lähtien kysymys tiedon legitimoinnista on ollut erottamattomassa yhteydessä kysymykseen lain säädännön legitimoinnista. Oikeus oli katsonut: kyllä hän on raiskannut. Kaikki kolme uhria olivat tuttuja netin kautta, varhaisteini-ikäisiä tyttöjä. Ja niin edelleen. Silloin hän olisi voinut kertoa tapahtumista oman versionsa. Henriä oli kiusattu koulussa
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 43
Siitäkin mulla on huono omatunto ja mieli, mutta siitä mä oon päässyt ohi. Oikeusministeri Antti Häkkänen on ilmoittanut, että rangaistuksia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista kiristetään. Jarmo on raiskauksen uhriin yhteydessä edelleen, koska heillä on yhteinen lapsi. Kalenterista Jarmo ruksii päiviä vapautumiseen. Se ei tuntunut enää siinä loppuvaiheessa niin kauhean pahalta rikokselta kuin siinä alkuvaiheessa.” R yhmätyöhuoneessa Jarmo selaa välillä mattapintaisiksi laminoituja kortteja. Inho Ikävää, että kesä menee vankilassa. Sain yksilöterapiaa mun paikkakunnalla, mutta siellähän minä en tietenkään voinut kertoa näistä seksuaaliteoista, vaan minä hain selvyyttä jonkinlaisiin muihin ongelmiin, mitä mulla oli. Mä olin 17-vuotias, kun näin oman isäni ekan kerran. Siitä tuli semmonen eräänlainen tapa. Voin vaan aloittaa ihan alusta sen… Täällä jossakin (viittoo pöydällä olevaan vihkoon, johon on kirjoitettu Stop-ryhmän aikana) mä oon merkinnytkin, että täytyy vaipua tarpeeksi alas, että voi aloittaa uudestaan… Kun olin jo ajautunut mukaan siihen toimintaan kaikkien muiden ongelmien lisäksi, en tiennyt, miten minä selviän sieltä ulos. Minä itse otin häneen yhteyttä ja menin käymään kylässä. Hän ei oikein ymmärrä, miksi uhri on yhteydessä. En minä tunne olevani yhtään sen parempi ihminen, vaikka en olisikaan saanut mitään orgasmia tai tämmösiä. Jarmo näyttää kirjeen, jonka on uhrilta saanut. ”No kesähän alkaa vasta elokuussa.” Silloin Jarmo pääsee pois. Helsingin Sanomien keväällä tehdyn gallupin mukaan suurin osa suomalaisista haluaa kovempia tuomioita seksuaalirikollisille. Kun äiti synnytti minut, hän oli työtön yksinelättäjä. Sieltä voi etsiä tunteen, jos ei itse tiedä sille nimeä. Me oltiin tämän tytön kanssa koko ajan tekemisissä keskenään. ”Mä katon, miltä musta tuntuu, kun mä juon kahvia.” 1. Minun mummo alkoi kasvattaa mua. Haaveellisuus 24. Lapsia täytyy kaikin mahdollisin keinoin suojella väkivaltaja seksuaalirikoksilta, hän perusteli oikeusministeriön tiedotteessa maaliskuussa. Joskus me saatettiin olla lähekkäin ja hän tulikin lähelle ihan itse. Ei sellaiseen ole tottunut. Ehkä se oli mulla se jatkuvuuden tunne, koska mä oon jo rikoksen tehnyt ja mä tulen joka tapauksessa saamaan tuomion. Kun ei saanut turvaa niistä vanhemmista ihmisistä, niitä alkoi jollain tavalla pelkäämään. Vähän rahaakin uhri on lähettänyt, sekä pelikortit ja kalenterin. V älillä Helsingin käräjäoikeuden tuomari Petra Spring päivittelee kollegojensa kanssa lehtien otsikoita. Kortteihin on kirjoitettu sanoja aakkosjärjestyksessä, yhteensä 104 kohtaa. Espoolaisteini raiskasi… törkeä raiskaus… ikä säästi vankilalta... Mutta sitten kun tiesi sen, että hän vaan käy tossa ja lähtee seuraavana päivänä pois, niin ei siinä kerennyt sillä tavalla kiintymään. Minä tunsin jo siinä semmosta vähän suoraan sanottuna alemmuudentunnetta, joka varmaan osittain johti siihen hyväksikäyttötapaukseen, koska minä halusin paeta siitä todellisuudesta, johon minä yhtäkkiä jouduin. Myöhemmin hän väitti, että rangaistusten kiristämisellä on mahdollista ennalta ehkäistä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Se onkin kysymys, mitä mä en ole pystynyt ratkaisemaan, että miksi mä oon jatkanut sitä hyväksikäyttöä. Tarviiko näitä menneisyyden juttuja niin jankata, Jarmo pohti joskus. On sillä tavalla helpottunut olotila, että nää kaikki raskaat asiat on tulleet ilmi. Minä kuuntelin koko ajan häntä. Se oli niin helppoa. Varmasti nämä laukaisevat tekijät tuossa jollain tavalla heijastuivat sieltä lapsuudesta asti myöskin. Mutta se oli tietysti väärin, että jatkoin niinkin pitkään. Mä oon vähän tunteella elävä ihminen, niin enempi ehkä elin tunteella kuin järjellä sillä hetkellä ainakin. Ihan aikuisia ihmisiä, ne tapahtui vähän tuolla ulkomaan puolella. Isä ja äiti oli eronneet ennen minun syntymää jo. Ei ollut sitä niin sanottua mallia sieltä lapsuudesta minkäänlaista, sai itse tehdä oman päänsä mukaan melkein kaiken. Ohjaajien kännykästä ja heidän läsnäollessaan; vankilan puhelinta ei saa käyttää yhteydenpitoon uhrin kanssa, uhrin suojelemiseksi. Alkoi itse tuntemaan jotain riittämättömyyden tunnetta tai vastaavaa. Silloin, kun hän sanoi mulle, että hän ei halua nyt mitään, silloin ei tehtykään mitään. Uuden ohjelman nimi on Step. Lapselle Jarmo soittaa myös Skypen välityksellä. Keskitytään enemmän tulevaisuuteen. Mutta tästä on: silloin, kun ihmiset tietävät tapausten taustat, heidän mielestään oikeudenmukaiset. Sen verran täytyy myöntää, että seksi vaimon kanssa myöhemmin, sen jälkeen kun alkoi nämä velkataakat painamaan päälle, laimeni ja laimeni ja laimeni, mutta en minä ilman seksiä jäänyt koskaan. ...seksuaaliseen hyväksikäyttöön … vuosi ehdollista… Hyväksikäyttäjä vaani… nuorin uhri 9-vuotias … ei saanut rangaistusta… Tuollaiset rikokset, tuollainen tuomio. Ehkä se suurin, mitä kaipasin, oli esimerkiksi jouluna semmoista läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Hän ei ehdi käydä Stop-ohjelmaa loppuun. Sen pohjalla on paitsi kognitiivinen psykologia niin kuin Stop-ohjelmassakin, myös Uudessa-Seelannissa kehitetty Good Lives -malli. Kaikki muut käytiin läpi, mutta itse asiaa ei. Siinä tämä ihmettelee, miksi sääntöjä ei voi muuttaa. Isä on nyt lomalla, hän sanoo. Epätoivo 10. Ahdistus 8. 44 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU summia. Minä en osannut sitä asiaa hoitaa oikealla tavalla ja ajauduin vääränlaiseen juttuun mukaan, joka sitten ilmeni kosketteluna sun muuna ja johti vielä törkeämpiin tekoihin eli siihen yhdyntäasteelle asti. Pienessä kylässä kun oltiin, ei ollut mahdollisuutta pitää lasta. Häpeä 29. Hän oli koko ajan minussa kiinni ja ne tilanteet kun meni siihen, että sitä jatku ja toistu… Minä en tiennyt, miten tämän asian hoidan. Miten elää parempaa elämää. Ne harvat kerrat, kun mun äiti tuli käymään siellä paikan päällä mummolassa, kyllä ne sillon tuntui ihan mukavilta. Minä koin mielihyvän silleen, että minä sain häneltä sitä läheisyyttä, mitä minä en sillä hetkellä… Miten minä sanosin… Kyllä minä rakastin mun vaimoa kovasti ja sain vastarakkautta tietenkin, mutta siitä puuttui se sellainen viime käden hellyys ja lämpö siitä suhteesta. Se on viimeinen vanhanmallinen kurssi, joka D-5-osastolla järjestetään. Oli havaittavissa jonkinlaista lapsenomaista seksuaalisuuden tarvetta hänellä. Ja sitten maattiin silleen, että minä pidin häntä vaikka kiinni. Halattiin ja sillä tavalla oltiin vaan, niin kuin isä ja tyttö olisivat muutenkin olleet. Istunnot kolme kertaa viikossa; teonkuvaukset, tekoa edeltävä aika, empatiaharjoituksia, rooliharjoituksia, kotitehtäviä, kirjoitusta, puhetta, hirveästi puhetta. Sitten Spring saattaa huomata, että se on hänen itsensä antama. Mun ei tarvii enää miettiä eikä hakeutua tollasiin juttuihin millään tavalla. Mä voin sen verran kertoa, että mä en ole kertaakaan ollut hänen kanssa sellaisissa tekemisissä, että mä olisin itse saanut tyydytyksen… Rikoksena se on ihan sama, oli kummin päin hyvänsä. Tutkimusnäyttöä siitä, että kovemmat rangaistukset ehkäisisivät rikollisuutta, ei ole
Lapsilla itsemääräämisoikeutta ei samalla tavalla ole, lain tulee suojella heitä. Sakarilla on uusi kahvikuppi, valkoinen. Olisi ollut helpompaa tavallaan saada tietää siellä, ettei tartte hakea dataa jotain muuta kautta. Se auttaa meitä unohtamaan oman eläimellisyytemme… kirjoittaa Martha Nussbaum. Jos ei ole tietoa, on vain tunnetta. Kertokaa kaikille ja jakakaa… 1600-luvulla niin sanotut häpeärangaistukset lisääntyivät. Sen sijaan sä kuulet uutisissa, et pedofiili blaablaablaa. Ismo: Mut sit kun näihin tosiasioihin mennään, niin totuus on se, että viagraa myydään aika helvetin paljon. Mutta onhan se ollut koko ikäni mukana se kiinnostus. Oikeudessa käsiteltävistä raiskauksista valtaosa on tapahtunut tuttujen kesken ja muistikuvat molemmilla osapuolilla hatarat. Ensimmäistä kertaa löysin vertaisia yhden tv-ohjelman keskustelu palstalta, kaksi suomalaista, mutta jossain vaiheessa he eivät enää halunneet pitää yhteyttä, en tiedä miksi. Silti inhon tunne on hänen mukaansa usein osa lainsäädännöllistä prosessia. Olli: Enemmän detaljeja… Timo: Tunnetta. Etuliite törkeä kertoo jotain mutta ei kaikkea. Siksi on olemassa suojaikäraja. Silloinkin, kun rikosta ei ole tapahtunut. Mulla ei koskaan ole ollut vaikea hyväksyä itteäni, mutta koska kaikki muut oli ihan erilaisia kuin minä, niin mä ajattelin, et pitäisikö mun olla tommonen. Yleisin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhri on teini-ikäinen tyttö ja suurimmassa osassa tapauksia tekijä on itsekin melko nuori. Step-ohjelma alkaa syksyllä. Et sä olisit lukenut oppikirjasta kotona, et mä oon toi. Miehet puhuvat seksistä. Inhon tunteella saattaa olla evolutiivinen perusta. Haastattelijatkaan ei tienneet sitä termiä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla seksuaalissävytteistä vihjailua tai vuosien jokapäiväistä yhdyntää. Ne oli ihmetelleet, että minkä takia tänne. Hyi /”*#*$– ku oksettavaa. Mikä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Olin sillon 23. Siinä näin naaman, jota en ole unohtanut sitten ensinäkemän. Jos mä olisin saanut sen saman moraalisen systeemin, mikä heillä kahdella oli, en tiedä, olisiko näitä rikoksia tapahtunut. Teräsmiehet tarvii viagraa… A ulis, noin neljäkymmentä. Sit mä tietysti yritin kolme kertaa, mä yritin tykätä omanikäisistä tytöistä, kolme kertaa mä feilasin ja sit mä olin, et annetaan olla. Se alkoi ihan randomisti hänen aloitteestaan, ja mä tyhmänä menin mukaan. He olivat supermoralisteja. Haitalliseksi vieraslajiksi määritelty, pitäisi kitkeä Suomesta, mutta Timoa se hämmästyttää. Mistä se sit johtuu, voi vähän rivien välistä lukea, et mistä se johtuu. Piha: puntit, penkkejä, tikkataulu. VITUN PEDARI. Timo, Ismo, Sakari, Olli, Esko, Veeti, Jarmo. Uhreja oli kaksi. Kirkkokuri ja maallinen oikeus nivoutuivat yhteen, ja varsinkin seksuaali rikkeistä piti istua häpeäpenkissä kirkon oven suulla. Kumpikaan uhreista ei tehnyt rikosilmoitusta, asia paljastui, kun ulkomaalaisen kirjeenvaihtokaverini selli ratsattiin. Miehen pitää olla sellainen, et se ei kuole edes luotiin. Koska teot ovat luonteeltaan erilaisia, myös rangaistusten täytyy olla. Usein tekijä sanoo, ettei tiennyt, minkä ikäinen uhri oli. Maggie Nelson: Yhteiskunnassa vallitseva, mutta usein vääriin asioihin kohdistuva huoli pedofiliasta esti minua lähestymästä hänen sukuelimiään tai peräaukkoaan ihmetellen ja riemukkaasti, kunnes eräänä päivänä tajusin, että hän on minun lapseni ja minä voin – minun pitää! – käsitellä häntä vapautuneesti ja pätevästi. Muutamia näkökulmia. Oikeudessa ratkaistaan, kuinka pahasti itsemääräämisoikeutta tai lapsen oikeutta koskemattomuuteen on loukattu. Yksi uusikin on. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 45 rangaistukset ovat hyvin linjassa tuomioistuimien määräämien rangaistusten kanssa. Peruiksi, niin kuin vankilassa sanotaan. Timo: Tää ero on naisten ja miesten välisissä keskusteluissa se, et naiset paljon enemmän puhuu, jos on jotain ongelmia seksinkin suhteen, miehet ei porukalla. Ryhmätyöhuoneessa Sakari kertoo lukeneensa, että sinisävyiset kasvit kasvavat yleensä happamaan maahan. Se ei vaan sovi siihen käsitykseen, mikä on miehisestä miehestä. 14-vuotiaana opin pedofiili-sanan ja että toi on aika lähellä mua. Tähän perustuu esimerkiksi se, että homoseksuaalisuus oli laitonta 1970-luvulle asti. (Hyvä kysymys on, mihin perustuu se, että raiskaus avioliitossa oli sallittua vuoteen 1994.) Nykyään seksuaalirikoslaki Suomessa pohjaa ajatukseen yksilön itsemääräämisoikeudesta. Aulis. Sit on silleen, et okei, mikä tää on. Osa on lähtenyt, suurin osa jäänyt. Kuinka paljon olemme edistyneet. Mulla oli kolme kaveria, joista kahdella oli pikkuveli, niiden pikkuveljien suuntaan oli paljon enemmän kiinnostusta kuin niihin kavereihin. Ympärillä lanka-aidat, takana muuri. Minun ikiomani! Oman vauvan oma pikku pylly! K E S Ä R iihimäen vankilan pihalle on kasvanut violetti lupiini. Hän ei vaatinut korvauksia. Sitten sä katot sieltä netistä, okei tää täsmää muhun ja sit se oli uutisissa. Ei se ollut seurustelua, mutta vielä kymmenen vuotta myöhemmin me käytiin ulkomailla. Juha Siltala: Näin on mahdollista siirtää yhteisön paha olo, syyllisyys, seksuaalisuus, aggressiivisuus joihinkin kantajiin ja käsitellä se itsen ulkopuolisena ilmiönä… Mitä tästä voi seurata. Se oli vaan sana, ei se suoranaisesti järkytys ollut, se vaan anto sen sanan… Mut tavallaan se negatiivisuus mikä siinä oli, siinä ei ollut mitään positiivisuutta. Vaaleat hiukset ja ponnari. Se on enemmänkin sellainen, jolla on seksuaalinen viehtymys nimenomaan nuoriin poikiin. Hän sai sen Henriltä, kun tämä vapautui. Sekin on mahdollista: tutkimuksissa on todettu, että iän arviointi on hankalaa. Ensimmäinen uhri oli 13. Mihin perustuvat poliitikkojen ja kansalaisten vaatimukset tuomioiden koventamisesta. Niin se vaan menee. En mä hirveesti sitä vatvonut, mä tavallaan hyväksyin sen. Hänellä ei ollut edes asianajajaa. Rationaalinen yhteiskunta ei voi perustaa lainsäädäntöään tunne reaktioihin, kirjoittaa moraalifilosofi Martha Nussbaum kirjassaan Hiding from Humanity. (Lapsiuhritutkimuksessa vuodelta 2013 uhrin iän mediaani oli 14, tekijän 23.) Pienten lasten hyväksikäyttö on harvinaista. Ainakaan silloin, kun mä olin koulussa, ei edes homoseksuaalisuutta käsitelty ollenkaan. Suomalaisessa seksuaalirikoslainsäädännössäkin näin voi katsoa olleen: lainsäädännön avulla on valvottu sitä, minkä on katsottu olevan yhteisön moraalikoodien mukaista. Minä tiiän sen, et naiset tykkää paljon syvällisemmin puhua asioista. Olli: Onhan se silleen, että et sä voi olla teräsmies, jos sulla on jotain negatiivisia asioita, niinku ongelmia… Et ei se, sä et voi tuoda esille sitä, jos sä haluut olla jotenkin iso. Raiskaus voi olla tuntikausia jatkunut yhdyntä tai koskettaminen sormella. Mikä on raiskaus. ”Mä oon pederasti
46 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
Kaksi miestä oli nähnyt Henrin ja alkanut huudella. Verkossa osoitteessa image.fi on luettavissa Julia Korkmanin haastattelu. Keskipäivän sää näyttää siltä, että pimeys yrittää herättää toivon katsojassa; että vaikkei nyt siltä vaikuta, en ole täällä aina, valo tulee vielä, vielä joskus valo. Puuttuu sellainen samastuminen: jos nää puhuu jostain muijista tai kaljottelusta ja mä en juo ollenkaan, niin mulla ei ole kenttää, missä puhutaan. Nainen oli vuotta nuorempi kuin Henri. Jos olisi nyt joku pilleri, josta sanottaisiin, et ota tää niin susta tulee normaali heteroseksuaali, jolla on kaksi lasta ja auto ja asuntovelkaa ja se matkustaa ulkomaille kerran vuodessa, niin sanoisin, et en mä haluu sitä. Vielä ei tarvitse huolehtia, minne muuttaa, kun tuomio loppuu. Miksi mä haluaisin pois sellaista, mikä on mussa. Kuvat eivät liity jutussa kerrottuihin tapahtumiin.. Mulla on tosi harvoja fantasioita, et mä tekisin jotain lapselle. Ei punastuta niin kuin vankilassa. Rekassa hän tuntee istuvansa valtaistuimella. Sen jälkeen olin, et joo, ei tää homma ihan toimikaan näin. On kauhean vaikea löytää sellaisia, jotka olisi samalla aaltopituudella kuin minä. Henri lähti hetken mielijohteesta toisen kuskin kanssa yövuoroon edellisiltana. Kauppiaat kehuvat, jotkut tarjoavat kahvia. Mutta jostain syystä se teksti, mitä siellä on, on niin yksipuoleisen syyttävää, siitä puuttuu tavallaan se neutraalisuus, etten ole jaksanut lukea. Mä en voi muuttaa yhteiskuntaa. Toinen uhri oli nuorempi, 11-vuotias, kun tämä alkoi. Henrin motivaatio on korkealla. . Hän on valvonut yli vuorokauden. Silmät verestävät, jos katsoo tarkasti. Tai ei palaa mutta koloa, paikkaa. Teitä, jotka vievät metsien ja omakotitaloalueiden halki uuteen paikkaan, uudelle lastausasemalle. Mitä kaikkea on kirjoitettu, saako joku joskus tietää. Riihimäen vankilan raskas metalliovi loksahtaa kiinni eikä näy enää muuta kuin sisäänkäynnin peililasi, johon pihan maisema heijastuu. ”Pitää keskittyä töihin.” Kaupunkeja satojen kilometrien päässä toisistaan, kärryjä täynnä ruokaa ja tupakkaa, kauppoja, joissa kukaan ei tiedä. Henri ei voisi kuvitella parempaa ammattia kuin rekkakuskin ammatti. Oli pakko kertoa. Mä viihdyn ihmisten kanssa, mut olen mieluummin hiljaa. Tuossa järjestyksessä, kylmäketju ei saa katketa. Mä tulkitsin, että se halusi sitä. Oli käyty laivalla, pidempi ulkomaanmatka oli suunnitteilla. Heidän kanssaan hän on itsevarma, heittää rentoa läppää. Rekan lastaamiseen on ihan oma systeeminsä, sen kanssa pitää olla tarkka. Olisihan se tieto varmaan ollut netissä aikaisemminkin. Suhde naiseen loppui eilen. Mä saan 10–15 minuutissa randomseuraa netistä, ihan laillista randomseuraa. Seuraavana päivänä hän lähetti vihaisia viestejä ja sanoi, ettei halua kuulla Henristä enää koskaan. Jos olisin tiennyt, ei olisi tapahtunut mitään. Ystäviä mulla ei oikeastaan ole. Juttuun on haastateltu osasto D-5:n työntekijöitä Mikko Ylipekkaa, Erkki Lahtista, Minna Nikkilää, Jouni Purhosta, Anu Siiraa, Anu Ylitaloa sekä oikeuspsykologi Julia Korkmania, rikosoikeuden professori Sakari Melanderia ja käräjätuomari Petra Springiä. Oon ollut pitkään mukana vapaaehtoistoiminnassa, jossa oon ollut tekemisissä nuorten poikien kanssa. Henri oli kiintynyt nopeasti, alkanut luottaa. Sitten, kun he tuntisivat toisensa paremmin. Voin jatkaa sitä, jos heidän äitinsä tai vanhempansa tai mikä onkaan tietävät mun taustan ja sallivat sen. Mun pitää vaan olla tekemättä mitään, ja nyt se on paljon helpompaa, koska mä tiedän, mitä siitä voi seurata. He olivat kaupungilla ajelemassa. Varmaan siellä on ollut muitakin, joita nuoret pojat kiinnostavat, periaatteessa sen haistaa aika paljon ihmisestä… Mutta ei se tietenkään laitonta ole niin kauan kuin ei tee mitään. Hän on muiden yläpuolella, muiden on väistettävä häntä. Henri oli ostanut joululahjan, ulkoilutakin, jonka oli antanut etukäteen. Henri oli ajatellut puhua menneisyydestään joskus myöhemmin. Nainen oli saanut Henrin ottamaan vapaata töistä, vaikka Henri ei yleensä tee niin. Päivän aikana saattaa helposti kertyä 15 000 askelta, kun lastaa tavaroita rekkaan, rekasta pois, rekkaan, pois. Nainen kysyi, mitä miehet tarkoittivat. Etunimellä esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi. Valvojaansa Henri näkee noin kerran kuussa, mutta voi olla, että tapaamiset jossain vaiheessa loppuvat, jos elämä sujuu. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 47 tulee tämmösiä samanlaisia kirjekuoria. (Alkaa itkeä.) Se tieto valitettavasti tuli tämmöstä kautta, mutta se tuli kuitenkin. Lihat, maidot, mehut, hedelmät, tupakat. S Y K S Y H yttynen luistelee rekka-auton sisälasilla kuin kysyen, tässäkö tämä oli. Heidän kanssaan en ole tehnyt mitään seksuaalista. Tähän yhteiskuntamalliin olen vääränlainen, se on palapeli, missä ei ole palaa mulle. Puoli vuotta vapaudessa. Silloin se toimii, mut mitään seksuaalista siinä ei voi tapahtua. En ajatellut, että siitä olisi hänelle mitään haittaa. Hän on laihtunut vankilan jälkeen. Tämä ei ole ainoa keino, miten voin seksuaalisesti tyydyttää itseni. Kaupunkeja satojen kilometrien päässä toisistaan, kauppoja, joihin pitää toimittaa elintarvikkeet. Ei, miten selvitä veloista, minkä uuden nimen ottaisi, löytääkö asunnon tai töitä. Miettimään muutakin. Päivät ovat pitkiä. Rekka, jota saa ajaa yksin. Nainen suuttui, syytti valehtelusta. Joo ehdottomasti kaipaan ymmärtämystä.” S inne he jäävät, lepokotiin. Jos mun fantasioissa on lapsia, niin mä olen aina se lapsi. Hän haluaa osoittaa pomolleen olevansa luottamuksen arvoinen. He olivat tapailleet pari kuukautta. Sen jälkeen, kun luin kaiken, mitä se kuulusteluissa sanoi, ymmärsin, että kyllä siitä oli. Ymmärtämystä. Ja sit mä luin tällasen otanvastuun.fi, joku nivaska paperia. Panta lähti jalasta kesäkuussa, ehdonalaista on jäljellä reilut pari vuotta. Kun mä koskin paljaaseen ihoon, toinen puoli mun aivoista huusi, et ei helvetti, älä nyt tee mitään, et tää on ihan täysin tyhmää ja toinen on taas, et mun kannaltani tuntuu et hän haluaa sitä, hän tietää mitä haluaa, mut ei hän tietenkään tiennyt oikeasti siinä vaiheessa. Äiti käy täällä, isälle soitan kerran viikossa. Vankien kertomuksia on editoitu siinä määrin kuin se ymmärrettävyyden vuoksi on ollut välttämätöntä. Miksi. Omia hyväksikäyttökokemuksia mulla ei ole. Kyllä häntä kiinnostaa mitä mulle kuuluu, mutta häntä ei kiinnosta kuulla sitä multa. Henri käynnistää rekan. Mitä sitten, jos saa. Yllä on oranssi huomioliivi ja turvakengät, partavettäkin. Kuulumiseni hän kysyy äidiltä. Et jos hän on joutunut tollasia miettimään, siinä oli kaikki itsemurhaajatukset ja muut laitettu, niin tota ei ei, se on ihan liikaa, mä en tiennyt, et se pystyy aiheuttamaan tommosta. Kuulostaa tylsältä. Hän ei ollut hävittänyt kirjeitä, vaikka oli luvannut. Onks täysikäsiä kyydissä
48 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
Sitten hän kohtasi hirven.. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 49 Lupa tappaa TeksTi juhani karila kuvaT timo villanen Juhani Karila halusi lähteä vielä kerran metsästämään isänsä kanssa
Hän on matkinut naaraan kiimahuutoa, jolloin metsästä on tullut valtava sonni uljaasti astuen ja sarviaan esitellen. Osallistuisin isän kanssa hirvijahtiin ja hankkisin juurevia eräkokemuksia romaanin ravinnoksi. Sehän voi olla elämys, että on ylipäätään mukana.” ”Juuri niin!” Isä jatkoi Ilta-Sanomien ristikon täyttämistä. Kiväärin kyljessä on kuusi pientä naulanreikää. Hän on matkinut emän ääntelyä, jolloin metsästä on tullut yksinäinen vasa surkeasti määkien. Jo samana syksynä ammuin jäniksiä. Kun printteri puksutti ulos tulosta, katselin odotusaulan kauniisti valaistuja vitriinejä. Reissusta voisi kirjoittaa lehtijutunkin. Oli syyskuu, seisoimme lyhyeksi kynityllä pellolla. Kysymyksiä oli yli 250. Paikalla ollut ”kloppi” oli ilmoittanut, että tarkastettava ase on tuotava täydellisenä. Isä on tappanut sataseitsemänkymmentäyksi hirveä. Isä oli ostanut aseen 1980-luvulla. Samalla saisin vielä kerran kokeilla metsästystä. Puhuimme koirista. Toyotan ajovalot halkaisevat metsän, jonka siimeksessä hirvet makaavat tummina ja painavina. Nostin aseen, tähtäsin. Olimme samalla sivulla. Postilaatikot ja juurakot näyttävät tielle pyrkiviltä eläimiltä. Ne heittivät osumasta hauskan kuperkeikan. Hän näki sorsia. Mainoslause ”Tikka takoo tarkasti” oli tehnyt häneen vaikutuksen. Paluumatkalla autossa isä jupisi:. 1) Suutunko helposti. Kaksi vuotta sitten ryhdyin kirjoittamaan Itä-Lappiin sijoittuvaa romaania ja laadin suunnitelman. Minä katsoin tyytyväisenä keittiön ikkunasta ulos. Sihteeri silmäili paperia. 3) Olenko ollut masentunut viime aikoina. Koska ase oli Kairalassa, sovin isän kanssa, että hän käy näyttämässä sitä lähimmällä poliisiasemalla Kemijärvellä. Isä sanoi, että minut on aivopesty etelässä vihreäksi. Isä ampui ensimmäisen eläimensä kolmetoistavuotiaana. Minä luin sohvalla romaania ja naurahdin vaivautuneena. Kun luin, että koukut sattuvat kaloihin, virvelöintikin alkoi arveluttaa. Hän tarkasteli minua hyväntahtoisesti lukulasiensa yli ja kysyi, tiedänkö, minkä painoisella patruunalla hirveä saa ampua. Että miltä se tuntuu. Olin neljätoistavuotias, kun isä ojensi minulle haulikon ja sanoi, että ammu tuohon heinäpaaliin. ”Kuin hämärä vain.” ”Miten sä ehit jarruttaa?” ”Mulla on hyvä sivunäkö.” Kotimatkalla katsomme ojanpientareita valppaina. Seuraavaksi piti tarkistuttaa kiväärin kunto. Metsästäjä-lehden kuvat, joissa ampuja poseeraa saaliinsa vieressä, alkoivat ällöttää. Kun kerroin suunnitelmasta isälle, hän kohotti katseensa Ilta-Sanomien ristikosta. Isä odotti jurona, kun nuori poliisimies tähtäili kiikarin läpi. Niihin oli aseteltu nyrkkirautoja, veitsiä ja järvenpohjasta nostettuja pistooleja kuin Timo Sarpanevan lasitaidetöitä. Hän on tappanut hirviä pinoon, jonoon ja riviin. Siellä oli joku nuori kloppi.” Puhinan seasta ymmärsin, että isä oli toimittanut kiväärin poliisiasemalle ilman lukkoa eli toimintakyvyttömänä. Ruudinsavu on ympäröinyt isää 1960-luvun alusta lähtien. Siitä, miten laajat erämaat siellä on etelään verrattuna. ”Ei sinua taida enää metsästys kiinnostaa”, hän tokaisi nojatuolistaan kesken kymppiuutisten. 2) Käytänkö huumeita. Hän oli marssinut viranomaisen eteen kivääri kädessä, ja pöydän takana istuva nimismies oli karjaissut: ”Ei pyssyn kanssa toimistoon!” Nyt isä oli vain yrittänyt tarjoilla aseen siten, ettei virkailijoiden tarvitse arvuutella hänen aikeitaan. ”Hyvältä näyttää”, hän ilmoitti. Viereisellä koneella parikymppinen mies teki samaa testiä, arpoi, nojasi kyynärpäähänsä ja huokaili. Muutin Helsinkiin. Sain kutsun Pasilan asemalle, jossa minut pantiin istumaan tietokoneen eteen ja vastaamaan ruudulle ilmestyviin kysymyksiin ”enempiä miettimättä”. Parin päivän päästä isä soitti tuohtuneena. Ja se on ongelma. Hän on pistänyt hirviä puukolla, repinyt sydämiä niiden rinnasta, siirtänyt niiden höyryäviä, sinisenmustia suolia lumiselle jängälle ja keittänyt niiden kalloja suuressa padassa. Rupesin syömään kasvispainotteisesti. En tiennyt, mutta sillä ei ollut väliä. Isä on alkanut nähdä unta, jossa kaikki hänen kaatamansa hirvet jahtaavat häntä. Istuin pienessä, valkoisessa kuulusteluhuoneessa keski-ikäisen poliisimiehen kanssa. Testi kysyi erilaisin kiertoilmaisuin kolmea asiaa. 50 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU I sä ehti jarruttaa viime hetkellä. Kahden viikon jälkeen palasin asemalle haastatteluun. ”Se meni auton eestä harja pystyssä. Heitän laukkuni hänen farmari-Toyotansa peräkonttiin. Isä kertoi, miten oli vienyt ensimmäisen aseensa nimismiehelle 1970-luvulla. Hän varasti isoveljensä haulikon, heitti sen olalleen ja juoksi lammelle aseentukki kantapäihin kopsuen. Puhuimme Lapista. Panin silmät kiinni. Muistan rajun potkaisun ja sen, että paali pysyi muuttumattomana. ”Tässä se oli”, isä sanoo erään pimeän mutkan jälkeen. Hän on tappanut hirviä juoksuun ja makuulle, ojiin ja jokeen. Helsingin-kotona soitin poliisille ja kerroin, että haluan ampua hirviä isäni kiväärillä. Isä on ampunut. Kotikyläni Kairala on viitostien varressa Pelkosenniemellä, Itä-Lapissa. ”En ole kuitenkaan varma, haluanko itse ampua hirveä”, sanoin isälle tunnustelevasti. Isä on ampunut. Lopuksi poliisi kätteli minut ja toivotti onnea matkaan. ”Erinomainen idea.” Hirvenpyynti on isälle vuoden kohokohta. Olen tullut tänne tappaakseni niitä. Tapoin jäniksiä joka syksy, kunnes lähdin Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia. Vierailin yhä kotona säännöllisesti, mutta en koskenut aseeseen enää. Suvanto-Kairan metsästysseura myönsi aikoinaan kultaisen pinssin jokaisesta kaadetusta hirvestä. Klikkailin ripeästi. Kemijärvelle on matkaa 65 kilometriä, Sodankylään 45. Kai sitä jännitti, että nykkö se ajetaan yli.” On lokakuinen ilta Kemijärven rautatieasemalla. ”Ei se onnistunu. Isä kertoo minulle, miten väisti hirven tulomatkalla. Hän oli lähettänyt isän nöyryyttävästi kotiin. Mutta viime aikoina jokin on muuttunut. Tästä tulisi loistava projekti. Isä irrotti pinssit, kun tajusi, että ase tulisi niitä täyteen. T ai oikeastaan en ole varma. Niitä on paljon. ”Tähän aikaan vuojesta hirvi on samanlainen ku mettä”, isä jatkoi. S ovin isän kanssa, että hankin rinnakkaisluvan hänen kakkoskivääriinsä, pulttilukkoiseen Tikka .308:iin. Hän laukaisi ja lensi selälleen. Lopulta kävimme näyttämässä asetta yhdessä, kun menin seuraavan kerran käymään vanhempieni luona. ”Niin. Kaksi sorsaa kellui kuolleena
Puristin varovasti liipaisinta. ”Kyllä sen ensimmäisen päivän jälkeen oppii.” Niinpä tietenkin. Miten pehmeästi, äänettömästi hän astuu. Isä vastasi, että pitäisi nähdä, mutta kyseisen kiväärin kiikari on vanha eikä suurenna tarpeeksi. Isä näytti varmistimen paikan ja pulttilukon toiminnan. Isä laski laatikossa olevat patruunat ja totesi, että siitä vaan. Isä katsoo minua kysyvänä. Hän istui kopissa tuolilla tupakka suussa ja sanoi, että ampumaan saa ryhtyä sitten, kun siltä tuntuu. ”Mutta kai sinä tiiät, mihin pittää tähätä?” ”Voikko muistuttaa.” Valvoja sanoi, että asettele tähtäin hirven leukaparrasta parikymmentä senttiä vasemmalle päin ja paukuta siihen. ”Haluan ampua toisen kerran.” ”Selvä.” Taas ysi. Hirvitornit ovat parin–kolmen metrin korkuisia puusta rakennettuja ampumalavoja. Harjoittelimme Pelkosenniemen ampumaradalla. ”Pääasia, ettet luovuttanu”, hän sanoi sitten. Luuleeko isä, että ampuminen on väistämätöntä. ”Mennään tarkistamaan osuma”, isä sanoi. Kun ajoimme kotiin, kysyin isältä kiukkuisena, miksei hän ollut voinut kertoa, että ampumakokeessa maalitaulua ei näe. Sen pitää tuntua rutiinilta, selitin. Nousemme autosta, ja suljen oven hiljaa polvella painamalla, kuten isä on aikoinaan opettanut. Siinä pitää osua neljästi seitsemänkymmenenviiden metrin päässä olevaan tauluun, läpimitaltaan kaksikymmentäkolme senttiä käsittävälle alueelle. Ihmettelin, miksei hän ollut voinut kertoa tätä etukäteen. Sovitan askeleeni isän rytmiin. Hämmennyin. Hengitin sisään, hengitin ulos. Pitelin kivääriä ja pyysin: ”Voikko ensin kertoa, miten tämä toimii.” Isä hölmistyi. Tähtäsin. Muistutin, että olen ampunut kiväärillä viimeksi armeijassa. Näin tumman hirven siluetin, mutta en viivoja, en napakymppiä. Pitelin kivääriä ja pyysin: ”Voikko ensin kertoa, miten tämä toimii.”. Niissä odotellaan, että koirat ajavat hirvet näkösälle. Ristikko liikahteli maalitaulussa. Pidätin hengitystä. Metsästyksenjohtaja ehdottaa, että kun koirat lasketaan metsään hirviä etsimään, isä ja minä menemme passiin Tuormusojan voimalinjalle, kahteen eri hirvitorniin. Kuului korviahuumaava pamaus, ase potkaisi, maailma heilahti. Asetin kiväärin tukevasti ammuntapöytää vasten. Miksi minun piti kiskoa kaikki tiedot hänestä väkisin, kuin hohtimilla. Halusin ampua vielä kerran. Tulin ulos kopista silmät selällään. Kysyn isältä, kuinka monta vaatekerrosta kannattaa pukea. Hän pysäyttää tienlaitaan. ”Eiköhän se riitä”, isä sanoi. Metsästäjät kokoontuvat seurantalolla. Lähdemme kävelemään heinikkoista poluntapaista pitkin. Läpäisin kokeen kolmannella yrittämällä. ”Miten vain.” Kun lähdemme ajamaan, isä sanoo, että minä voisin mennä kauempaan torniin, siihen parempaan. Isä ajoi pitkään puhumattomana. T änään se alkaa. ”Käykö se?” Kohautan olkiani. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 51 ”Sillä oli oikein hihat käärittynä. Isä vastaa, että kun tilanne on päällä, iskee ”metsästyksen kiihko”, ja hirveä muistaa säälitellä vasta jälkeenpäin. Isä niittasi laudanpätkään mustavalkoisen maalitaulun ja iski sen pystyyn penkkaan. Kolareitta sujuneen ajomatkan jälkeen olen käynyt saunassa ja nukkunut huonosti. Muistutan isää siitä, että hirven kaataminen ei ole minulle tärkeää. Miksei hän ylipäätään ollut voinut kertoa enemmän kokeen kulusta, kiväärin toiminnasta, mistään. Ammuntakokeen valvoja oli metsästysseuramme rahastonhoitaja. Laskin aseen pöydälle ja sanoin, että en näe maalitaulua. Sitten hän meni ulos kopista, ettei menettäisi kuuloaan. Kumarruin uudestaan ja aloin ampua. Puen aluspaidan, villapaidan ja pitkät kalsarit. Hain sopivan asennon ja kumarruin kiikarin ääreen kuten edellisenä päivänä. Seuraavana aamuna istuin laavussa samalla radalla muiden metsästäjien kanssa, kuuntelin laukauksia ja odotin omaa vuoroani. Puoli seitsemältä aamulla lämpömittari näyttää kaksi astetta plussaa. Sitten menimme ammuntakoppiin, ja isä sanoi, että ammu. Että kattokaa, hän on mahtava poliisi.” J äljellä oli enää ammuntakoe. Se oli ysi. Sekunnin ajan olin taas pikkulapsi, mahtavan jyrähdyksen peruuttamattomasti järkyttämä. Matkustin Lappiin muutamaa viikkoa ennen jahtikauden alkua pelkästään kokeen takia. Paikalla on neljä ihmistä, isä ja minä mukaan luettuina. Silloinkin toisenlaisella aseella, täysautomaattisella rynnäkkökiväärillä
52 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU ”Ekkö sinä tajunnu, ettei sulla ollu paukku piipussa?”
Tornin takana on nuolukivi ja sen takana, hoikkien koivujen lomassa, liikkuu hirvi. Tajusin. Äänet loppuvat, tiaiset lentävät pois. ”Niin siinä monesti käy ensimmäisellä kerralla.” Metsästyksenjohtaja ja isä paistavat hiillosmakkaroita. Tarkkailen hänen ahkerointiaan ja mietin, voiko tekojen maailmasta viedä mitään sanojen maailmaan tekemättä vahinkoa. Pelkkä tieto siitä, että hallussani on väline jonkun elämän päättämiseen, puistattaa. Säpsähdän, kun metso lähtee lentoon metsänrajasta siipiään paukuttaen. Pitääkö minun tehdä sama päätös uudestaan ja uudestaan. Kuuntelen risahtelua. Tyhjän panttina! Voisihan sitä kokeilla. Miten niin hän ei tiennyt. Eikö viranomainen ole viisaudessaan katsonut, että näin monta hirven kaatolupaa annetaan tälle seuralle, näin monta eläintä on hyvä saada pois autojen tieltä ja nuorten mäntyjen latvoja järsimästä. Minä jatkan matkaani vielä kolmesataa metriä toiselle tornille, aivan Tuormusojan viereen. Tornin alla mietin, lataanko patruunan. Matkaa on reilu sata metriä, ampumaetäisyys. Sitten koko eläin tulee näkyviin. Näen emän ja vasan ylittävän linjan kaukana, ehkä 500 metrin päässä, harmaina ja aineettomina kuin henget. ”Tuo on jo toinen kerta, kun sinä kysyt. Miksipä ne kaveria pelkäisivät. En ehtiny.” Vartin päästä naaras ylittää verkkaisesti linjan yli 300 metrin päästä niin kuin tietäisi, etten minä ala sitä niin kauas tähtäilemään. ”Ekkö sinä tajunnu, ettei sulla ollu paukku piipussa?” ”Tajusin. Hömötiaiset pyrähtelevät ja varoittelevat. Illalla sängyssä minua pelottaa. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 53 Yhtäkkiä hän pysähtyy, osoittaa kohmeista mätästä. Muistan, miltä tuntui seisoa teininä pellonrajassa haulikon kanssa, kuunnella lähestyvää koiran haukkua ja tietää, että kohta jänis putkahtaa esiin pöpeliköstä. Hän katsoo isää ja kertoo, että kun hän meni ensimmäisen kerran lintumetsälle 1980-luvulla ja jalkojen juuresta kavahti lentoon ”satapäinen riekkolauma”, hän vain tuijotti, ei kyennyt ampumaan. Käännän päätäni. Adrenaliini sinkoaa kehoon. Isä hakee peräkontista kirveen ja kaivaa pressun alta halkoja. Älä tule, sanon mielessäni hirvelle. Tienvarressa on vanha nuotiopaikka. Se voi säikäyttää hirven. Hirvi puhaltaa ja nuuskii. Ääni lähestyy linjaa. En lataa asetta. Kylässä haukkuu koira. Istun puupölkylle. Minähän sanoin, etten ehkä halua ampua.” Isä puistaa päätään ja kävelee eteenpäin. Se on kahdenkymmenen metrin päässä. Kivääri tuntuu painavalta ja vieraalta. Isän liikkeet ovat yllättävän hitaat ja raskaat. Miltä tuntui kehoa vapisuttava voima, joka on yhteistä kaikille saalistajille. Hän hakkaa niitä kirveellä pienemmiksi. Hän kysyy, että kai minä olin sentään ladannut aseen. Kuluu puoli tuntia. ”Niitä oli vissiin neljä.” ”Poika näki kaikki”, isä sanoo. os isä on jotain opettanut, niin sen, että passissa on oltava hiljaa. Ei se ollut hirvi. Minä en välttämättä halua ampua hirveä.” ”Jos oisin sen tienny, oisin menny siihen torniin itte”, isä sanoo. Sitä paitsi. Seuraan hirven menoa kiikaritähtäimen läpi. Mitä minä täällä muuten seison. Kiväärissä on varmistin, aseen laukaisun estävä vipu, mutta haluan vielä yhden välivaiheen minun ja tappamisen väliin. Kuluu toiset puoli tuntia. Tuijotamme toisiamme. Isä kipuaa siihen. Hirveä se haukkuu. Risahtelee. Minulla on lupa tappaa. Seison ja kääntelen päätäni ja katson linjaa molempiin suuntiin. Minä olen tökännyt tikkuun kaksi soijanakkia. Ja ennen kaikkea: onko isä pettynyt minuun. Olen seissyt paikallani tunnin, kun suoraan edestä, metsästä linjan toiselta puolelta, kuuluu tiaisten säksätys. Oloni on ristiriitainen. Se on uros, pienet lapiosarvet päässä, kahdeksanpiikkiset. Että osuisiko. Nostan kiväärin kaiteelle. Koira yrittää saada hirven pysähtymään, mutta yleensä se lähtee laukkomaan pakoon, ja koira seuraa perässä sinnikkäästi räksyttäen. Myös kaukana selkäni takana haukkuu koira. Siellä risahtelee. Hirvi ei mene kokonaan pois, se kiertää kauempaa. Hirvellä on pitkät korvat, jotka liikkuvat toisistaan riippumatta kuin tutkat ja poimivat pienimmätkin risahdukset ja supinat. Katselen sitä. Haukkuuko hirveä. Kuuntelen lisää. Kun se on miltei linjan toisella puolella, se kääntyy, ja näen pelkästään mahtavan takaliston. Jos hirvi tulee, ehkä ammun sittenkin. Päätän olla luottamatta itseeni. Selitän, sopivia lauseita hakien, että uros meni läheltä, mutta että noviisiuttani en ehtinyt tilanteeseen. Metsästyksenjohtaja tulee nuotiolle. Kun ajamme kotiin, isä lyö kämmensyrjällä rattiin. Enkö muuten petä yhteisöni, metsästysseuran. Jokirannassa joku huudattaa moottorisahaa. En vieläkään lataa. ”Näittekö hirviä?” hän kysyy. Se nostaa päänsä. Olen töröttänyt tornissa jo aika kauan, ja minua paleltaa. Sitten se on poissa. Närhi lentää tornin vierestä. Edestäkö se tulee, ihmettelen, vaikka haukku kuuluu takaa. Jo ensimmäisenä päivänä näin neljä hirveä, ja minä olen täällä vielä viikon. Hän on jo 71-vuotias. Niin. Sitten se kääntyy ja kävelee näkymättömiin. Kuuntelen. Lämpimikseni. En hengitä. Vapisin niin paljon, että olisin varmaan ampunut ohi, ellei hirvi olisi kiivennyt torniin ja painanut otsansa piippua vasten. Ojan solinaa. Joo. Suuri ja painava olento, miltei äänetön. Sekunteja. Se pitää tehdä nyt, sillä pulttilukosta kuuluu kova kilahdus. Hän tekee, ja minä odotan. Kun olen seissyt passissa yhteensä kolme ja puoli tuntia, isä soittaa ja toteaa, että nyt olemme hytisseet kyllin kauan, lähdetään tekemään tulet. Isä sanoo, että näki uroksen omaan torniinsa asti ja odotti laukaisuani. Seison ja kuuntelen metsän takaa kuuluvaa viitostien huminaa. Hirvikoira alkaa haukkua, kun se näkee hirven. Se lähtee nulkkaamaan linjan yli niska kyyryssä, valkoiset sukat jalassa rips rips rips. Ajatus on niin yllättävän raskas, että päätän nukahtaa nopeasti. Odotan. Taasko tiaisia. Käteni tärisevät. Kävelen isän tornille, ja menemme yhdessä autojen luo. Varovasti, niin ettei takin kaulus rapise niskaa vasten. Eikö se ole peräti velvollisuuteni. Miettii. Lasken kiväärin ja tekstaan isälle: ”Sarvipää meni yli. Hirven pää ilmestyy esiin metsästä kuin teatterilavaste. ”Hirvi”, hän kuiskaa. Askeliako. Kiipeän torniin kivääri oikealla olalla, vasen kylki edellä, ettei tukki kolahtele tikkaiden pienoihin. ”Ekkö sinä tajunnu, että sulla ei ollu paukku piipussa?” Nyt minua alkaa ärsyttää. Niin tarkasti se on rakennettu metsää varten. Kuulen rapinaa takaani. Kesken työn isä katselee kirvestään. J. Siinä näkyy painauma. Metsästyksenjohtaja vuolee makkaratikkua ja nyökyttelee. Valittelee sen pienuutta. Nämä ovat tutut roolimme. Saavumme ensimmäiselle tornille. En jaksa tivata. Ajattelen isän mainitsemaa ”metsästyksen kiihkoa”. Myöhemmin isä kertoo, etteivät tiaiset varoittele hirvestä. ”En ollu.” Isä seisahtuu, kääntyy
54 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU ”Välillä on pidettävä hirven puolta.”
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 55
56 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU
”Kuun valossa vois ampua kiväärillä. Toisaalta ne pittää varmaan minun.” Aamupäivällä seisomme jälleen yhdessä hirvitornissa jälleen yhden suon laidalla ja palelemme. Naapuriseuran mukaan hirvi on palannut meidän seuramme maille. ”Miksi?” Isä katsoo minua iloisena. En nähnyt lopulta ainuttakaan hirveä ensimmäisen päivän jälkeen. Jos kaajun tantereeseen, niin tätä kun suihkuttaa kittaan. Sekin vituttaa. ”Ei voi olettaa, että toinen ihminen tietää yhtään mitään”, pauhaan omista sanoistani kiihtyneenä. Minusta tuntuu hyvältä olla isän lähellä. ”Kyllä minä ampusin…” joku mutisee, ”…heti ku näkkyy.” En sano enää mitään. Veli hermostui. Nuotiopaikalla isä ja metsästyksenjohtaja istuvat kumartuneina puhelimiensa ääreen kuin teinit ja kommentoivat koiran poukkoilua. ”Ne tekstit ovat minun kaatoni.” ”Sehän meni sitten hyvin”, isä vastaa levollisena. Isä katsoo sitä olohuoneen ikkunasta. Isä ottaa rintataskusta valkoisen, haulikon patruunaa muistuttavan esineen. Ihmettelen, miten isä osaa käyttää kosketusnäyttöä niin taitavasti, pyyhkäistä sormella ja napsutella esiin haukkutiheyksiä ja muiden metsästäjien sijainteja. ”Nyt näkis valkoset jänekset peltoa vasten”, hän sanoo. Isä pitää artikkelia hyökkäyksenä Lappia vastaan. Äiti on lähdössä töihin ja kyselee, onko minulla tarpeeksi vaatetta. Kaksi koiraa hakee hirveä, mutta ne eivät saa vainua. Istumme kuuraisen suon laidalla hirvitornin juurella ja seuraamme isän Ultrapoint-sovelluksesta, missä koira juoksee. Se ajaa hirveä. Lähdemme etsimään sitä neljäntenä päivänä. ”Hirvenki kannalta.” K olmantena aamuna puen vielä yhden lisävillapaidan ja aluskäsineet. Päästi hirven menemään aikasemmin. ”Niin. Mikä ikkuna. Kerron, että minulla on sama juttu kiväärin kanssa. Mutta en tee niin, koska meillä ei ole tapana. Toisella kädellä isä tutkii kännykkää ja toisella nypertää jäisestä katajasta neulasia ja pureskelee niitä. Senkin tiedon olin joutunut erikseen hänestä nyhtämään, että passista saa lähteä pois kahden tunnin kuluttua sinne menosta, jos tulee liian kylmä. Naudanlihansyönti on lopetettava ja metsät pidettävä pystyssä. Retkeni on ohi. Mutta ei sitä näin vanahana ennää kehtaa. Kaksi tuntia myöhemmin olemme satumaisen kauniissa metsässä. Odotamme isän kanssa samassa tornissa, jossa päästin hirven menemään, kolmatta tuntia. ”Välillä on pidettävä hirven puolta.” I ltapalalla keittiönpöydän ääressä sanon isälle, että ilmeisesti ihminen oppii mitä vain, kunhan asia on tarpeeksi kiinnostava. ”Tämä on nitro. Mutta oli se aluksi hirviän vaikiaa.” Hän kertoo, miten veljeni yritti opettaa hänelle jotakin tietokoneeseen liittyvää. Juuri sitä olin hakenut. ”Tarkotan sinun kännykänkäyttöä.” ”Joo. Yritän pukea oranssia huomioliiviä ylleni. Liivi takertuu paksun jahtitakin hihoihin. Juuri siksi olin kaikki ne luvat vaivalla ja rahalla hankkinut. ”Mittään täällä ei sais tehä”, hän ihmettelee. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 57 veäni. En minä tiiä, haluanko ampua hirveä.” He räjähtävät nauruun. Ehkä lihashaava, verijälkiä on jäänyt. Veli sanoi, että sulje ikkuna. Katto vaan kiikarin läpitte.” Metsästäjät kääntyvät minuun päin äimistyneinä. Hämmästyn. ”Muistakko”, isä sanoo. S euraavana aamuna puen toiset villasukat ja toiset pitkät kalsarit. Ennen kuin ehdin taaskaan puhua, isä nyökkää minuun päin ja sanoo: ”Ei tuon ampumiseen ole luottamista. Illalla taivaalle nousee pyöreä kuutamo kuin harpilla piirretty. V iimeisenä metsästysaamuna kiistelemme Lapin Kansan kolumnista. ”Ku toin sinut kerran asemalle. Sanon, että isän olisi pitänyt pitää minulle kiväärisulkeiset ennen metsästystä. Seisomme sateisessa metsässä ja seuraamme koiraa, joka nuuskii jokivartta. Oli loistavaa, että kohtasin tappamisen ongelman silmästä silmään. On olemassa semmonen sanonta, että sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” ”Ehkä se on aikansa eläny sanonta”, ehdotan. Haluaisin sanoa hänelle, että yhteiset uistelureissumme ja jänisjahtimme ovat onnellisimpia lapsuusmuistojani. ”Joo, aivan.” Ja edelleen sanon, että olin eilen juuri siinä tornissa, jossa minun pitikin olla. Viidentenä päivänä aamukokoukseen on kerääntynyt paljon väkeä. Panen käteni hänen olalleen ja sanon: ”Älä aja hirven päälle.” . Annoin sulle ruttusen vitosen setelin, otin sinua olkapäästä kiinni ja sanoin, että piä ittes miehenä.” ”Muistan.” Kun astun autosta rautatieasemalla, haluaisin halata isää. Kolumnisti kirjoittaa, että ilmastotaistelu on kaikkien taistelu. Tuttu metsästyksenjohtaja on mennyt Kemijärvelle asioille, ja muut pyytäjät ovat laittamassa minua ja isää eri passeihin. Mies virkoaa.” Iltapäivällä tulee tieto, että naapuriseura on nirhaissut uroshir. Muistakko, ku käytiin jussistamassa kuun valossa?” ”Muistan.” Seuraavana päivänä isä ajaa minut Kemijärvelle. Selittää, mihin hirveä pitää ampua, kuinka kauas saa ampua. ”Kyllä hirrrvimies tietää”, isä jyrähtää. Olemme seitsemän kilometrin päässä. ”Joo”, isä vastaa. Ikkuna ikkuna, helppo asia! Näen tilaisuuteni tulleen. Ja, ennen kaikkea, sen tornikokemuksen ansiosta sain paitsi upeaa romaaniaineistoa myös materiaalia lehtijuttuun. Tikka nakuttaa keloa. Isälle se on normaali työkalu, minulle outo lopun ajan esine. Näyttää siltä, että hirvi puikahtaa passimiesten välistä ja karkaa uimalla joen yli. Muutama vuosi sitten isä hallitsi hädin tuskin hiiren tuplaklikkauksen. Minä piän cityvihreitten aivotoimintaa vajavaisena. On epätodennäköistä, että hirvi tulee meidän suuntaamme. Ja että viime viikon aikana, kun kävelin hänen kanssaan ja seisoin passissa hänen kanssaan, nuo vanhat kuvat heräsivät jälleen eloon. ”Mettiä ei sais hakata eikä vesivoimaa rakentaa. ”Onpa väkeviä”, hän mutisee ja ottaa lisää. ”Joo. ”Ei tuosta tule mittään”, edellisenä päivänä vasan lampeen ampunut mies sanoo ja auttaa liivin päälleni. ”Hyvä!” isä hihkaisee
Ihanaa, Suomi! Tsemppiä, Suomi! Hyvä, Suomi! Kyllä kelpaa olla Suomalainen! Onnea perheenlisäyksestä kaikille Suomalaisille! Hieno toimittaja, vaikka jouduttiinkin nyt irtisanomaan, rutkasti onnea jatkoon! Puhalletaan yhteen hiileen, Suomalaiset! Huuhkajat! Tosi hyvä kattaus taas tanssi tähtien kanssa showssa! Huh huh huuhkajat! Huuhkajat huh huh! Huuhkajat! MERJA YLÄ-ANTTILAN TWIITIT 2018 TeksTiT jyrki lehtola kuviTukseT anja reponen. 58 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Jorma Ollilan ja Risto Siilasmaan tekstarit! Li Anderssonin yksinpuhelu ja Jari Tervon satutunti! Vuoden tärkeimpien suomalaisten salattu elämä Imagen Suomi-palkinnoissa
klo 11.40 Ollila: ”Jorma Ollilan saavutukset maailman luojana ovat kiistattomat. klo 10.20 Ollila: MIKÄ VITTU ON CAPS LOCK. 20.08. Olisi ollut kiva kuulla mielipiteesi. klo 11.07 Ollila: SHELLIN REKKA TÖRMÄÄ MYSTISESTI SUORAAN SUN TALOON MYSTISESTI JA YHTÄ MYSTISESTI SYTTYY MYSTISESTI PALAMAAN! SIINÄ SULLE VITTU TULEVAISUUSVISIO! 20.08. Mä loin tekstiviestit! 20.08. klo 10.15 Siilasmaa: Miksi sulla on Jorma Caps lock päällä. VITTU SE VIHAS SITÄ! 20.08. 20.08. 20.08. 20.08. klo 10.58 Siilasmaa: Toi nyt ei toimi ollenkaan. 20.08. klo 08.00 Risto Siilasmaa: Jorma, mikä tuo viesti oli. 20.08. Tuntuu kuin huutaisit. 20.08. klo 11.07 Siilasmaa: Sä et ole enää Shellin hallituksen puheenjohtaja. klo 10.25 Siilasmaa: Rachel. klo 11.35 Ollila: MÄ OLEN PEKINGIN KUNNIAKANSALAINEN. klo 10.58 Ollila: ÄITIS KÖMPI KUN SUA TEKI. klo 11.04 Ollila: TOISIN KUIN NOKIA COMMUNICATOR! NIIN KUIN LAHTI-SALORANNAN M16-KIVÄÄRI, MUT PUHELIN! 20.08. klo 11.55 Ollila: SUHUN TULEE PIPARIPERSE VIELÄ NIIN OSUMAAN. 20.08. klo 10.50 Ollila: MUN MUN MUN FRENDEISTÄ! SUA NE VITTU VIHAA! 20.08. Eikä se ole ”maailman”, vaan ”Nokian suuruuden”. klo 12.30 Ollila: JUTTELE MUN KANSSA PERÄAUKKO! MEILLÄ OLI HYVÄ DIALOGI! OLLILAN JA SIILASMAAN TEKSTIVIESTIT SYKSY 2018. 20.08. 20.08. klo 10.30 Ollila: MONICA YRJÖILEE PITKIN SOHVIA, NIIN HUONO SE OLI. klo 11.20 Ollila: RACHEL SANOI JUST, ET VITTU KUN RISTO ON PASKA NIMI. klo 08.00 Siilasmaa: Ahaa. klo 11.14 Ollila: MÄ EN TODELLAKAAN SAANUT POTKUJA KÄYTÖKSENI TAKIA. Yritä nähdä tulevaisuuteen, etees etkä taakse. 20.08. klo 11.14 Siilasmaa: En mä niin väittänytkään. 20.08. 20.08. klo 11.49 Ollila: GOOGLASIN ”KYRPÄNAAMA SIILASVUON SAAVUTUKSET MAAILMAN LUOJANA OVAT KIISTATTOMAT”. 20.08. 20.08 klo 02.17 Jorma Ollila: HUORA KUOLE! 20.08. klo 10.50 Siilasmaa: Pitäiskö sun Jorma kömpiä takaisin todellisuuteen. 20.08. 20.08. 20.08. 20.08. klo 11.27 Siilasmaa: Kukaan ei enää käytä tekstiviestejä. 20.08. klo 10.21 Siilasmaa: Taisit sittenkin lukea kirjani. klo 11.20 Siilasmaa: Jorma. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 59 18.08 klo 03.20 Jorma Ollila: VITUN HUORA! 18.08. klo 10.25 Ollila: RACHEL VIHAS SITÄ. klo 10.46 Siilasmaa: Sä puhut nyt Frendeistä. klo 12.00 Ollila: RISTOOOO?! MISSÄ SÄ OOT. klo 11.27 Ollila: Ilman mua sä et edes pystyis kirjoittamaan ”Jorma”. klo 11.04 Siilasmaa: Nyt sä raahasit tähän talvisodan Jorma. 20.08. EI YHTÄÄN HINTTIÄ! 20.08. SULLA ON PEKINGILÄINEN HOUSUISSAS MUNAA LUTKUTTAMASSA! 20.08. SAMA KUIN PARANOIDI OPTIMISMI?! 20.08. 20.08. klo 11.35 Siilasmaa: Jorma mun pitää mennä. klo 11.41 Siilasmaa: Nyt sä vain siteeraat lehtileikkeitä itsestäs. 20.08. SE ON KUIN MIELIPIDE, NE ON KAIKILLA MUILLA PASKAISIA. ” 20.08. Oletko saanut kirjani käsikirjoituksen. 20.08. klo 11.49 Siilasmaa: Se on Jorma ”hittiä”. klo 10.11 Siilasmaa: Ok. klo 10.11 Ollilla: EN! JA JOS OLISIN, SE PALAISI NYT VITUN HUONOSTI TAKASSA KOSKA KUSIN SEN PÄÄLLE! 20.08. Eli osumaa. klo 10.15 Ollila: PERSEREIKÄ. klo 12.10 Ollila: MIKSI MÄ OON YKSIN?! RISTOOO?! 20.08
#Metoo Tuomas Enbuske – Sori jos teistä tuntuu siltä, et mun laulut on pelkkää opetusta. – Mut siis mitäs mieltä ite oot?. – Mitäs mieltä ite oot. Aku Louhimies – Anteeksi, edellinen otto meni pieleen, hieroisitko lisää mätää vasikkaa kasvoillesi. Aku Louhimies – Anteeksi, jos en teistä ole kirjoittanut kylliksi liian pitkiä juttuja siitä, kuka on USA:n presidentti. My bad! Mut ei hätää, riisun itteni nyt alastomaks! Riku Rantala – Sori, etten oo kylliks laulanut Chilestä. – Sori, mut nyt on pakko korjata, et kenraali Jorge Videlan asevoimat kaappas vallan Argentiinassa KEVÄÄLLÄ 1976! Paleface – Sori, et jauhan sisällissodasta niin kuin joku turpiin vedettävä historian maikka. #Metoo. Paleface – Anteeksi, jos susta tuntuu pahalta virtsata mun taiteen takia suuhusi. Tuomas Enbuske – Anteeksi cis-jengi, musta tuntuu, että yks aamu puolustin liikaa kaikkia muita vähemmistöjä, ei tuu toistumaan, mut varmaan auttaa teitä, jos riisun itseni alastomaksi. Pestäkö hiukset Vai ampua päähän. Paleface – Sori muuten Chilestä myös! Riku Rantala – Anteeksi, mutta olette väärässä, Chile on monimutkaisempi asia kuin kukaan ymmärtää. #Metoo Tuomas Enbuske – Sori, että puhuin taas kaks tuntia itestäni, mut mitä sulle kuuluu, mitä mieltä sä olet Enbuskesta. Saska Saarikoski – ”Anteeksi”, siteeratakseni itseäni, etten ole ”kylliksi”, siteeratakseni itseäni, pyytänyt ”anteeksi”, siteeratakseni itseäni, sitä, että joskus ajatteluni voi olla tavalliselle lukijalle liian monimutkaista. ANTEEKSIPYYNNÖT 2018 – El Salvador, anteeksi, lo siento! Riku Rantala – Sori, jos oon ravintolassa aiheuttanut ahdistusta. Paitsi jos oot cis-sukupuolinen, nainen, maahanmuuttaja tai joku semmonen, joka on tosi vitun ihana plus viaton! Ihan niinku Rimbaud, Verlaine (Paul tai Tom) Rimbaud, Verlaine (Paul tai Tom) – Jaa-a. Tuomas Enbuske – Sori, mut Hesassa asuu vain ”tyhmät”! #Metoo. Riku Rantala – Anteeksi kaikki maailman orvot, lupasin liikaa televisiossa, Suomen lain mukaan en voikaan adoptoida teitä kaikkia. Paleface. Saska Saarikoski – Anteeksi, mutta hieroisitko tätä mätää vasikkaa kasvoillesi. Riku Rantala – Anteeksi, että riisuin itseni alastomaksi näin myöhään elämäänne. Aku Louhimies – Anteeksi, jos oon liian nöyrä! Aku Louhimies – Anteeksi, jos kuulostin äsken Jari Sarasvuolta. Saska Saarikoski – Sori, mut te ette taaskaan tajua, missä mennään. – Paha mennä sanomaan. – Vaikee tähän on kantaa ottaa. Aku Louhimies – Anteeksi, kun pyysin sinua hieromaan mätää vasikkaa kasvoillesi. Paleface – Sori, mut on pakko sanoa, et sisällissodan tapahtumista on jo liian kauan vaiettu! Paleface – Anteeksi nyt vain, mutta se on SISÄLLISSOTA, ei kansalaissota. Tuomas Enbuske – Anteeksi, mutta toisin kuin luulisi, maalaiset ovat tosi ”älykkäitä”! #Metoo. Aku Louhimies – Anteeksi, että kuulostan itseltäni! Jari Sarasvuo – Anteeksi tää vitunmoinen häpeä, jonka just keksin! Jari Sarasvuo – Anteeksi! Mua niin hävettää tää mun vitunmoinen häpeä! Jari Sarasvuo – Anteeksi! Mua niin hävettää tää häpeä mun vitunmoisesta häpeästä! Jari Sarasvuo – Nöyryys! Anteeksi, kun mä unohdin äsken käyttää sanaa NÖYRYYS! Mua hävettää tää mun nöyryys! Jari Sarasvuo PAPERI T:N KOLMAS LEVY LIIKE NYTIN KANNANOTOT 2018 Elämä on kysymys Vitun iso kysymys Pestäkö hiukset vai ampua päähän Rimbaud, Verlaine (Paul tai Tom) Rimbaud, Verlaine (Paul tai Tom) Pestäkö hiukset vai ampua päähän Mun toka levy oli sulle liian hevy Mut ne joillei oo hajuukaan ei mitään mistään tajuukaan Ja silloin pitää kysyy. Paleface Sama, mutta niin että siinä on sana ”Enbuske”. Mä rehellisesti luulin, että kun mä tuijotan jotain naista tuntikaupalla ilmeettömänä ja mykkänä, se kokis sen rentouttavaks! Aku Louhimies – Anteeksi etten ole siteerannut itseäni viime aikoina kylliksi
Miki Liukkonen ooooo. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 61 MIKI LIUKKONEN: 2018 ELI MITEN O:STA TULI Ö O ooooooo. Hitsi että sää oot syötävän ihana! Oikee JÄTTINAM! Saako ottaa selfien sun kanssa, ollaan likkojen kanssa kato vähän radalla!?” Ooooooo, vastaat ”Öööööööö”, kännykkäkameroista ei kuulu ääntä, et voi kirjoittaa tähän ”klik-klik-klik”, kirjailijaa sinussa vituttaa, ooooooööööö. Suusi menee ”Oooooo”, kuin hirttosilmukka sen kiristyessä Ian Curtisin kaulalle, jalkasi heiluvat ilmassa, avun huuto, lupaus puudutuksesta, oooooo. Annat kirjallisuudelle kaiken. Oooooooo Miki Liukkonen. M iki Liukkonen ooooo. K irjallisuus on elämä, elämä on kirjallisuus, elegantisti väsynyt poseeraus, jonka lavastamiseen ja valaisuun kuluu tunteja. Vanhat ryppyiset kädet kaikkialla sinussa, kuolema, rappio, läähättävä muumio, puhetta kaikkialla, turhaa puhetta, puhetta, puhetta, puhetta, puhetta, kieltä raateleva mummo, sen kalmaiset kädet ihollasi, Miki Liukkonen oooooo, käsilläsi, selälläsi, niskassasi, ooooooo, she’s lost control, sen mustat hampaat lähestyvät sinua, she’s lost control again, hengenhaju kuin unohdettu krematorio, ooooooo, haavan näköinen suu kaikkialla, kaikkialla sinussa, she’s lost control, sillä on vain yksi ääni, kaikkialla, kaikkialla ja se ääni huutaa, huutaa, HUUTAA: ”Ootkos sää se Miukkosen Liki, se kirjailija!. Olet Michelangelo maalaamassa kattofreskoa Sikstuksen kappeliin, olet Oppenheimer hetki ennen räjähdystä, Jeesus etsimässä lisää nauloja, Gandhi ennen ilmavaivoja, Anne Pohtamo haarat levällään 70-luvun New Yorkissa, David Foster Wallacen hikinauha, nauhahiki, hikinen nauha nauraa ooooooo voisit jatkaa tätä 500 sivua, jatkoitkin, olet Miki Liukkonen, vertaus sille, mitä et oooooo. Oooooo Miki Liukkonen. Ooooooooo Miki Liukkonen. Ihte en oo ihan varppisvarma! Nähtäskö & rupateltas muutenki?! Sumpit tarjoon niinku aina! :) :) :)). Kokeilet yksikön toista persoonaa… Ooooo Miki Liukkonen… käytetty jo, mutta mitä sitten, mitä sitten, kaikki on, kaikki, käytetty, mitä sitten, kaikki käytetty, jäljellä enää vain väsynyt poseeraus kysymässä ”Mitä sitten?” tai ehkä jo niin väsynyt, että se kysyy vain ”mitä sit…?” ja nukahtaa omaan hauraaseen melankoliaansa oooooo. Kirjoitat kuin sinulla olisi samaan aikaan tuberkuloosi, maksakirroosi, Huysmansin syndrooma, Baudelairen oireyhtymä, oopiumin väsyttämä mieli, meskaliinin kirkastama ajatus, nimesi on Syfilis ooooo. Ooooooo Miki Liukkonen. Miki Liukkonen. Toimiiko teikästä tää yksikön toka persoona?! Entäpä mitäpä sää tykkäsit kursiivista. Oooooo. Lopputuloksena kuolemaa esittävä mies välittämässä vain omasta asennostaan, positiostaan, postpositiostaan, Miki Liukkonen ooooo, elämä on peli, kirjallisuus totuus, jos Jari Tervo eläisi, repliikki kuuluisi: ”Minä olen Miki Liukkonen”. (Samuli, mitäs kaveri tuumailee. Ruumiisi, tuskan manifestoinneilla tatuoitu jumalaton, Jumalan hylkäämä vartalosi, samaan aikaan lohduton ja lohtua vailla, käpristyy sikiöasentoon, ympyräksi, itseään suojelevaksi ympyräksi, ooooooo, kuin kohtu, aurinko, inkojen ympyrähauta, josta sinut revitään irti, väkivalloin, väkivaltaisesti, väkiooooooooooo
Jari oli juuri kirjoittamassa listansa pohjalta romaania, kun yhtäkkiä Jarin puhelin soi! Yöllä! Mitä ihmettä?! Jari vastasi välittömästi, koska pelkäsi, että jollakin hänen rakkaista marginaaliystävistään voisi olla hätä. Kerron teille nyt sadun. Eilen kävelin eduskunnan käytävän peilissä vastaan ja mietin, että hämärästi tutun näköinen, varmaan se entinen naapuri, joka teki itsemurhan, mutta mitä se täällä tekee, luulisi sen olevan kuollut?. Kaikki itkivät, nauroivat, itkivät, nauroivat, vaihtoivat lakanat ja siivosivat kiitollisina Jarin kodin. Minä olen Jari Tervo. ”Miten sie Jari kulta voiht ohlla nhoin vhainottu, ku oot nhoin ihhana?”, kysyi Abdul murtaen suomea herttaisesti kuin normaalia söpömpi somalinalle. ”Ei tarvitse kiittää, mutta seuraavalla kerralla mankeloit huora lakanat paremmin, tyynyssäni oli ryppy!”, Jari toivotti puhelun lopuksi lämpimän ilkikuriseen tapaansa. Onneksi viini ei nouse hänen päähänsä niin kuin huonommilla suomalaisilla, joten Jari käyttäytyi tyypilliseen tapaansa mallikelpoisesti ja lopulta kaikkien ongelmat ratkesivat, kun Jari suhteutti ne joko nuoruuteensa Rovaniemellä tai juuri lukemaansa historiankirjaan. Jari vastasi Abdulille tyypilliseen, rauhalliseen, humoristiseen ja sivistyneeseen tapaansa: ”Älä tästä murheita kanna, Abdul-san. Abdul oli kuullut, että Jari, hyväntahtoinen Jari, olisi Suomen vainotuimpia ihmisiä vain siksi, että hän on ainoana uskaltanut kertoa totuuden. Siinä listassa oli paaaaljon sanoja, sellaisia vaikeitakin. Abdulilla oli hätä. Auringon noustessa Vesa-Matti Loiri lauloi Jarin kirjoittaman menestyskappaleen siitä, kuinka turhaa asunnottoman on tarttua hetkeen. Naisen nimi oli Abdul. Elleivät teidän vanhemmat sitten ole täysiä mulkkuja. Lukevat minua ääneen, nauravat ja nyökkäilevät, ”Mmmm! Olipa taas osuvasti sanottu!”. Tohtori varmasti koulutukseltaan, Jarin läheisin ystävä, jolta Jari oli oppinut paljon viidakon kasveista ja elämästä. Jari oli jo nauttinut muutaman viinilasillisen juhliakseen ystävyyttään kovaosaisten kanssa. Hyväsydäminen, mutta hassu työläinen, rasistinen taksikuski, kaltoinkohdeltu lapsi, runneltu nainen sekä 28 muuta onnetonta JARI TERVON SATUTUNTI ihmistä, monet Jarille rakkaista marginaaleista, ilmestyivät Jarin ovelle pyytämään apua. Niin. 62 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU H ei lapset! Minut te tunnettekin. Sellaisia kuin rasismi ja Donald Trump. Aloitetaan! Oli myrskyinen, synkähkö yö. Ja niin olikin. Ei riitä. Jari oli taas auttanut häntä hädässä. S itten tapahtui paljon, paljon asioita, mutta niin kuin ensiluokkaisissa kertomuksissa aina, lopussa langat kiertyvät toisiinsa ennennäkemättömällä kirjallisella ammattitaidolla. Teidän vanhemmat varmaan puhuvat minusta paljon. Maailmassa oli niin paljon väärin. Niin kuin Napoleon lohdutti kirjeessään Churchillia: ”Se mikä ei Jaria tapa, tekee Jarista suuremman”.” Abdul nauroi kiitollisena. Mutta ennen kuin satu alkaa, muistutan teitä, että kaikkien satujen taustalla on usein syvempi totuus. Puhelimessa oli sympaattisesti koditon pakolaisnainen. Niin paljon, että Jari kirjoitti listan. Tuula Haataisen neuvot demareille eduskuntavaaleja varten Älkää toverit vain tehkö sitä virhettä, että ”ollaan ihan vain oma itsemme, se riittää”. Ja sellaisia kuin tasa-arvo, pakolaiskysymys, toksinen maskuliinisuus ja monen monta kertaa lause ”Olen aina ollut feministi”. Jaria harmitti. Jari ei saanut unta Katajanokalla
”Bonari” kuulemma oli, että työläiset pitkin Suomea pystyvät samastumaan humalaiseen vailla toivoa. MITÄ OVAT NÄMÄ KAKSOISSTANDARDIT?! Miksi miestä saa kutsua siaksi, mutta… arvaatte varmaan! Eikö meistä kaikista tunnukin siltä, ettei enää saa sanoa mitään. Pori Jazzissa ne istuttivat viereeni tv-koomikko Tuomas Peltomäen – jota en koskaan ole tavannut! – tuodakseen esille, että minussa asuu myös huumori. Miksi jos naiselta tulee vaahtoa suusta, kaikki sanovat, että taas siinä Matias Turkkilan vaimo vaahtoaa, mutta jos poliittisesti korrekti punavihreä mies twiittaa, kukaan ei sano, että taas siinä Matias Turkkilan vaimo vaahtoaa. Saako sanoa ”Hiawatha”, jos puhuu Hiawathasta vai pitääkö olla Hiawatha, jotta voi sanoa ”Hiawatha”. Se ei kelvannut. Olin tottunut juomaan Chianti Classicoa kotona omissa pseudomarxilaisissa ajatuksissani Paleface välillä suussani, mutta nyt minun oli jalkauduttava kaatokännissä kentälle. Halusin puhua syrjäytymisestä, mutta sanoin ”Pai Chamomile & Rose Hip Relaxing Day Creme – törkeän hyvä kosteuttaja!”. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 63 LI ANDERSSON: SYNKKÄ YKSINPUHELU 2018 SANNA UKKOLAN O ngelma on perusturvan alhainen taso ja vastikkeellisuuden aiheuttamat järjestelmäaukot, jotka lisäävät toimeentulotukiriippuvuutta tai karenssien kautta työntää kokonaan sen varaan.” Siinä ne olivat. Jotain sulle pitää tehdä. Vasemmistoliitto – hyvä Vasemmistoliitto, hyvä! – oli juuri lanseerannut nasevan iskulauseen ”Yhdessä voimme ratkaista ilmastonmuutoksen”. Kädet vapisevat, kun yritän vetää punaa huuliin oksentamatta. Ja tässä nyt olen. Onko kukaan nähnyt mun pikkareita. Miksi vertaamme nykyaikaa nykyaikaan, emme menneisyyteen, jolloin sai sanoa ”neekeri”. Niin vuosi jatkui. MITÄ OVAT NÄMÄ KAKSOISSTANDARDIT?! Miksi saa sanoa ”Ukkola muuttui punaiseksi raivosta”, muttei ”Hiawatha, hiljaa!”. Todellisuudessa palaverin aihe oli vähemmän napakka ”Li, miten me saatais susta mielenkiintoisempi, sun oma kannatus on korkea, mut me pelätään sitä hetkeä, kun koko Suomi haluaa tunkea haulikon piipun suuhunsa, kun sä oot sanonut yhden kerran liikaa ”Ongelma on perusturvan alhainen taso ja vastikkeellisuuden aiheuttamat järjestelmäaukot, jotka lisäävät toimeentulotukiriippuvuutta tai karenssien kautta työntää kokonaan sen varaan”. Miksi Fazerin suklaata saa sanoa ”tummaksi”, mutta ihmistä ei. 1920-luvullakin sanottiin ja kaikki suhtautuivat siihen normaalisti. Miten ”pakkomielle” määritellään. Puolueen – hyvä Vasemmistoliitto, hyvä! – kannatus oli noussut, oma kannatukseni pysynyt huipulla, mutta puoluevaltuusto halusi silti pitää hätäkokouksen. Viikkokausia olimme suunnitelleet mieleenpainuvaa, erottuvaa nimeä 2019 vaihtoehtobudjetille ja viimein se oli löytynyt: ”Tasa-arvo sivistys ympäristö”! Antero sekosi. M iksei saa sanoa ”neekeri”. ”OLTERMANNI”?! Miksi niin saa sanoa. Maailman kauneimmat sanat oikeassa järjestyksessä, kuin haiku, jota pissattaa, mutta ei malta lähteä vessaan, kun on niin kivaa. ”Dildo perseeseen ja baanalle!”, Antero mesosi. Miksi asiasta vaietaan. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?! Mikä on oikea tapa opettaa lapsille rajoja näinä aikoina, kun kukaan ei enää Ylen muutaman toimituksen ja Jari Sinkkosen ulkopuolella tiedä, missä rajat ovat. Puolueristeilyllä ne kaatoivat tyrmäystippoja lasiini ja työnsivät horjumaan pitkin Kalliota, koska kalliolaisissa uusalkoholisteissa on Vasemmistoliiton tulevaisuus. Mihin on tässä keskustelussa unohtunut, että myös afrikkalaisvaltioilla on rajat. Miksi harhanäkyni väittävät nyt Twitterissä, että syytin ”neekereitä” pikkareideni varastamisesta, kun en todellakaan tehnyt niin, milloin tämä poliittinen korrektisuus meni näin naurettavaksi. Se ei riittänyt. Luulisi sen riittävän! Tässä vaiheessa Antero läpsäisi lujaa poskelle. Mentiinkö taas liian pitkälle, kun punavihreä ehdotti pääni sisällä sopivasti juuri ennen tv-ohjelmaamme, että Suomen nimi pitäisi vaihtaa sellaiseksi, ettei se loukkaa niitä, jotka eivät ole syntyneet täällä ja yhtenä vaihtoehtona Suomen uudeksi nimeksi mainittiin Afrikka. Sen aihe oli napakka ”Vasemmistoliiton tulevaisuus muuttuvassa maailmassa ja Suomessa uudella vuosituhannella”. Entä ”toistonpakko”. GOUDA EI OLE VAIN JUUSTO, VAAN MYÖS KAUPUNKI! Miksi saa sanoa ”taas nuo japanilaisturistit tukkivat liikenteen Temppeliaukion kirkon läheisyydessä”, mutta ei ”neekeri”. Yritin vielä. Entä ”edam-juusto”. Vitun hyväksikäytetty olo, mutta ehkä sitä on olla vasemmistoliittolainen nykyään. Jotta emme unohtaisi työläiskannattajiamme, jouduin nimeämään suosikkipizzakseni aurajuustopizzan. ”Me voitais yhtä hyvin olla vittu kokoomus! Paskaa musaa kuunteleva, paskoihin kuteisiin pukeutunut vitun kokoomus! Sun täytyy Li tehdä jotain Li! Silviakin on sentään lesbo, sä oot vittu kuollut turkulainen!” Siitä se lähti, ja minä hajosin. Halusin muistuttaa kuoppaan kadonneista, mutta totesin ”Jos haluan hullutella, tai on semmoinen olo, että itse tai maailma tarvitsee piristystä, sipaisen huulipunaa”. Jos sanoo, että ”hei monisukupuolinen, sä oot mies, ime munaas, jos et usko”, niin heti nousee somekohu – onko tämä sananvapautta. Jos Hiawatha on tyhmä ja käyttäytyy huonosti, saako sanoa, että tuokin Hiawatha olisi pitänyt kasvattaa Ylen kolumnini mukaan eikä huonosti vai pitääkö TAAS olla vain hiljaa. MITÄ OVAT NÄMÄ KAKSOISSTANDARDIT?! Ruskea sokeri, musta kahvi, musta ryssä, punainen auto, intiaanikesä, ”ruska”, valkoinen talvi, tulipa kiva kevät, edam, emmental, gouda, vittu BRIE BRIE BRIE miksi mun pääni RÄJÄHTÄÄ?! ” TULENARAT KYSYMYKSET VUODELTA 2018 Rosa Meriläisen vuoden 2018 kolumnien lyhennelmä Vagina, vagina, vagina, kännit, vagina, vagina, vagina, mun puoliso, vagina, vagina, vagina, lastenkasvatus.. Voisitsä vaikka olla enemmän kännissä?” Väitin ensin vastaan
Jeesus sängyssä, mikä meno asteikolla 1-10. Onksun äijäs alkoholisti. Niimpä! Tosi tarkkanäköisesti sanottu! Mut mihinkähän toi kela liitty?! Ai joo! Kun Joulu lähestyy, mä tajusin et just noi mun ominaisuudet (paitsi kengät) YHDISTÄÄ MUA JA JEESUSTA ja sit kelasin, et ei hitsi, Jeesuksen tyttöystävän nimihän oli Maria! Vähänkö ois nastaa, jos Jeesus ja Maria eläis! Pääsisköhän niille yökylään. M ut Jouluun liittyy muitaki ku diippei jutskii. Tosin ei niiden luolassa oo varmaan sähköjä, mut saisko niiltä yhteishaastattelun. Mä tiedän, et teillä on mun kirja ja ootte antamassa sen kaikille Joululahjaks (älkää unohtako entisii tarhakavereita!), mut nyt kun mä oon funtsinut, et Jeesus tosiaan ristiinnaulittiin Jouluna ja Jeesuksen muiccelin nimi oli Maria, niin siks yks ALKUPERÄISEN MARIAN kela Joulua varten: Hautakukat! WTF???!!! Mikä on tää traditio, et haudalle pitää viedä kukkia, kun on ilmastonmuutos ja kaikkee. Niinku lahjoja! Jipii! Jouluhan on ihana kirjalahjojen juhla. Et harrastaaks Jeesus cunnilingusta. ”Duh! ”, te aattelette, ei sun tartte tota meille besu kertoa. 64 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU H ei rakkaat fanit eli bestikset! (Heitterit, te ootte rumia, yksinäisiä psykopaatteja, jotka kuolee yksin rumuuteensa ja yksinäisyyteensä, mut mä en todellakaan tuhlaa teihin aikaani!) Mut te ihanat! Tiedättekste! Mä oon miettinyt koko vuoden just teitä! Joo! Huh! Varmaan pysähty teiltä just sydän, et AAAAPUA, Maria, miten sulla on aikaa meille, vaikka SUN elämä on niin vaikeaa?! Niimpä! Sellanen mä vaan oon! Mä oon miettinyt teitä ja se on pakottanut mut meneen tosi syvälle itteeni. Niimpä! Mut tiedättekste, jengi on niin kujalla nykyään, et ne ei näe, mikä on tärkeää! Bosslady näkee! Enkä mä nyt haluu puhuu itestäni, kun en oo narsisti, naurattaa pelkkä ajatuskin. Tai niinku mun hyvä ystävä Paperi T sano: ”Sussa on Maria jotain totaalisen epänarsistista!”. Jos ees Maria suostuis, mä voisin esittää sille kyssäreitä uskosta, nyt kun on islami ja kaikki. K aks asiaa on aina ajanut mua kaikessa mun tekemisessä eteenpäin sekä pitänyt pystyssä vaikeina hetkinä – joita todellakin on ollut! Ne kaks asiaa on epäitsekkyys, HYVÄNTAHTOINEN kiinnostus muihin ihmisiin, oikeudentunto, kengät, kirjallisuus ja epäitsekkyys. Picture this: Jouluinen hautausmaa, puhdasta lunta ja haudoilla jotain muuta ku tylsä kukka: mun kirja, kaikkialla Veitola, Veitola, Veitola, Veitola, loputtomiin Veitola! Jos suuntais ne valot kunnolla, hautuumailla ei ees näkyis niitä negishautoja, vaan mun kasvot, joista kaikille tulis hyvä mieli ja Jeesuskin varmaan nousis haudasta ihan vain lukeakseen, mitä mä funtsin menkoista! Bosslady over and out! MARIA VEITOLAN AVOIN KIRJE BESUILLE. Että mikä mussa on se, joka saa teidät niin rakastamaan mua. Mä kerron nyt teille, mitä mä oon löytänyt itteni sisältä, koska siitä on varmaan apua teille vähän niin kuin mun kirjasta on ollut apua Tarja Haloselle ja muille kaltoin kohdelluille, joilla ei oo ollut rohkeutta sanoa ennen mua, et ”Nyt riittää! Tää kauralatte on kuin jois jonkun tosi ruman lapsivettä!”
Ja totta kai tiedän, että se on vain neljä kuukautta. Angst essen Seele auf, Pekka Homo, Liitteenä kuvia, jotka voivat kiinnostaa. Tiedän, että nykyvihreiden kädet ovat likaiset kuin Pekka Sau rin työelämäprofessuuri, mutta eikö olisi aika katsoa, löytyykö kasvatus laitoksestamme tuoretta viatonta vihreää. Se Selli F:n sokea orpo omaa minusta paljonkin potentiaalia. Tiedän, että se lennättää minut nykymaailmassa arvostelun yläpuolelle, etenkin kun olen imagoltani sen sortin homo, että luulen ”anaaliseksiä” eksoottiseksi kasviksi, jota täytyy huolella hoitaa tai mobileksi, jota turhaan etsin Stockmannilta kummilapselleni. Viimeksi kun puhuin sinulle aiheesta, syöksyit kimppuuni lihaveitsen kanssa ja jouduin selittelemään Sexukselle monta kertaa, etteivät viillot tulleet sieltä punavuorelaisklubilta, josta en ollut koskaan kuullut, vaan Heidin mökiltä – taas. Olen ollut sinulle hyvä ja uskollinen palvelija, mutta enää en jaksaisi. Meillä on Sexuksen kanssa asiat hyvin enkä halua rikkoa sitä haurasta kollektiivisten harhojen tasapainoa, joiden ansiosta keski vertoylioppilas istuu täällä eritrealaishotellissa nuuskimassa Darjee lingteetä sen sijaan, että olisi Munkkivuoren alaasteen yksinäinen vahtimestari, jonka masturbaatiohaaveista edes Gösta Sundqvist ei olisi saanut aikaan mitään rytmikästä. Ja koska me olemme koskemattomia, seuraukset voivat osua yllättäviin paikkoihin. Kellarisi ecuadorilaisorjat voivat löytyä, puhumattakaan Carunaosuuksistamme tai siitä, mitä kaikkea ”Traurigkeit oder Tod” bunkkeristasi tulisi paljastumaan. Angst essen Seele auf, Kuningatar Kuningatar, Lento Suomeen varattu! Palvon sinua! Angst essen Seele auf, Homo Meillä on Sexuksen kanssa asiat hyvin.. Lopetan nyt sanoihin, joihin olemme aina päättäneet vihreän ydinryhmän yhteisillalliset ja joita edelleenkin huudan öisin: ”HEIDI ARMOA!”. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 65 PEKKA HAAVISTON JA HEIDI HAUTALAN MEILIT MARRASKUUSSA 2018 Kuningatar, Vartaloni tärisee kauhusta näitä rivejä kirjoittaessani. Mutta se neljä kuukautta on kuin Anni Sinnemäen runo: vaikuttaa lyhyeltä, kykenen tähän, ei hätää, minussa on voimaa, mutta runo vain jatkuu ja jatkuu, vaikka on vain neljä riviä, jatkuu ja jatkuu, olen tukehtua näihin luontovertauksiin, haluan kuolla, kuolla, kuolla, vielä kolme riviä jäljellä. Totta kai tiedän olevani paras mahdollisuus sille, että säilytät ”Tuplainkonsistenssin” kanssa edelleenkin vallan vihreissä, mutta tämä homoudellani ratsastaminen voisi jo loppua. Heidi. Jos taas saat tahtosi läpi ja pakotat minut poispilattujen lasten puheenjohtajaksi, kaikki mitä minä tai Sexus teemme, joutuu tiu kempaan syyniin. Tiedän Heidi hyvin, ettet kykene ajattelemaan muita, sehän on koko vihreän liikkeen vahvuus, mutta ajattele asiaa itsesi kannalta
Mun Hesa on hyvii bileitä, luovuutta ja lisää hyvii bileitä, kun sellaset kuuluu urbaanin elämään ja mitä on eläminen kaupungissa paitsi urbaania elämää. Aaaanyway! Designmuseossa oli hyvät bileet, Jackiessa oli hyvät bileet, Lepakon yöbileet oli ihan vittu parhaat, vieläkin tärisen, viikko meni etten päässyt Putte’sin alakerrasta ylä kertaan, missäs muualla oli hyvii bileitä, no koko Flow tietysti, Arlan sauna, vittu alastomana on niin siistii bilettää eli bailata ja sit ihan vain, kun saatto sammua Torkkelinmäelle maailman parhaaseen kaupunkiin ihan vitunmoisissa paukuissa, niin seki oli hyvä, ja sit Berlinissä oli hyvät bileet, Kermassa oli hyvät bileet, Einstein A-Gogossa oli sikamageet…sanotaanko enää niin?.... Ai Ima geen. Ok. bileet, kesällä mä tykkään olla maalla ja ladata mamman kanssa akkuja.” JANNE VAPAAVUORI: STADI 2018 TOP TEN -KÄYTÄVÄHAASTATTELU. 66 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU ”Mihis lehteen tää tulee. Walk with me
– AUTOISSA ON EROJA – Eniten uusia autoja Testattua tietoa Käytettyjä ja klassikoita Turhaa hifistelyä Suomalainen autolehti
Vielä kaksi vuotta sitten Bergroth ei ollut koskaan kuullut Aino-Kaisa Saarisen nimeä. Bergroth löysi siitä jotain niin tuttua, että hänen oli pakko alkaa kirjoittaa. 68 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Teksti venla rossi Kuva Jirina Alanko Miten tässä näin kävi. Sitten hän tuli tarttuneeksi hiihtäjän elämäkertaan. Tammikuussa ensiiltaan tulee huippu-urheilun maailmaan sijoittuva Tahto-näytelmä, joka laittaa suurmiesformaatin uusiksi. Aino-Kaisan uran vaiheet toimivat raameina, mutta toisin kuin kirja, tämä esitys on fiktiota. Urheilusta ja taiteesta. Mietin ensin kirjan dramatisointia, mutta tajusin pian, että haluan kirjoittaa tämän omaksi näytelmäkseni. Mikä kirjassa oli niin vetoavaa. Sitten jäinkin itse siihen kiinni. Tarkoitus ei ole taiteilija porukalla osoiAINA BERGROTH on kirjailija ja dramaturgi, eikä hän lue urheilusivuja. Ajattelin, että Pekka Holopaisen Tahto-kirja voisi olla kiinnostava lähtökohta jollekin toiselle tekijälle. Olen suunnitellut työkseni muun muassa Kansallisteatterin ohjelmistoa
Keskustelija
On sekä hassua että traagista, että oma duuni on niin tärkeää, että siitä tulee maailman kaikkeuden keskipiste. Miten tällaista työtä tekevistä ihmisistä mielestäsi puhutaan tässä ajassa. Olisi hienoa antaa tärkein osa kaikesta parhaastani rakkailleni, mutta onhan tämä tasapainoilu vaikeaa. Sen avulla olen myös kammennut itseäni eroon ujoudesta. Liikunta auttaa loikkaamaan sieltä oman mielen sisältä tänne yhtei selle puolelle, kommunikoimaan muiden kanssa. Luulen, että hiihtokiepin kautta olen saanut tähän asiaan sen verran etäisyyttä, että olen voinut käsitellä näitä kipeitäkin juttuja rakkaudella ja huumorilla. Näin aiheen heti niin selkeän draamal lisena, että ajattelin sen suoraan näyttä mölle. Miksi ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus syntyi juuri nyt. Mutta kun olen tehnyt näitä kahta työtä yhtä aikaa, sekä Tahtoa että Dostojevskia, ovat kysymykset intohimotyön ja perheen yhdistämisestä muuttuneet omakohtai siksi. Että jos duuni on niin innostavaa, että siihen haluaa ladata parhaat voimansa, niin minkälainen raato sitä on kotona. Penkkiurheilu on ilmiönä minulle outo, enkä ole seurannut urheiluuutisia. Ja toki myös itsekästä, jos itsekkyytenä pidetään sitä, ettei ole aina saatavilla. Ellei keskittymiselle jää tilaa, teos ei valmistu. Kyllä, ja se oli ihanaa. Tai itseltään kohtuuttomia vaativa artisti. Sellai nen, että katsotaan sitten tämän dead linen jälkeen, mikä meidän parisuhteen tila on. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa 24.1.2019 Kunnian himossahan on usein kyse myös siitä, millä tavalla ihminen voi kelvata itsel leen.” –?AinA Bergroth ”. Ehkä uudenlainen työ liittyy osittain uuteen elämäntilanteeseeni: tulin äidiksi 41vuotiaana, reilu vuosi sitten. Päin vastoin. Keskittyminen itsessään on nautinnollista ja palkitsevaa. Kirjoitit jo esikoisromaanissasi kuntosalilla käymisestä. Silloin ymmärsin paljon siitä, miten liikunta suuntautuu nimenomaan ulospäin. Millainen intohimotyön ja itsekkyyden suhde oikeastaan on. Turhan usein tuntuu siltä, että suolla tai toimistolla yökaudet rehkivä mies on san kari, joka epäitsekkäästi uhrautuu muiden puolesta, kun taas nainen, joka lähtee lenkille, riistää läsnäolonsa mieheltään tai äidiltään tai lapsiltaan. Kun duuniin suhtautuu kunnianhimoisesti, muun elämän yrit tää valjastaa tukemaan sitä. Olet viimeisen vuoden aikana toiminut myös Kansallisteatterissa pyörivän Karamazovin veljekset -näytelmän dramaturgina. Aino Kaisalla ja hänen siskollaan oli jo kehdossa pienet puusukset kädessä. Missään nimessä ei siis ole tarkoitus syyllistää ketään uraa tekevää naista, todellista tai kuviteltua. Minkälainen on oma suhteesi urheiluun. Tai seuraavan ensiillan mentyä, että tehdäänkö lapsi vai erotaanko. Seuraako ensimmäisestä välttämättä jälkimmäistä. Intohimotyötä tekevien elämää katsotaan siis myös heidän lähipiirinsä kannalta. Ohjaaja Samuli Reunasella on hirveän hieno näkökulma. Aloin lukea urheilijan elämäkertaa ja huomasin pian, että se muistutti huvitta valla tavalla taiteilijaelämäkertoja. On hämmästyttävää, miten paljon asioita voimme tehdä mielialallemme erilaisilla ruumiillisuuksilla. Olen kuitenkin eri elämänvaiheissa liikkunut paljon ja eri syistä. Niin voi sanoa. En tiedä onko tämä kunnian himoa, ehkä se on enemmän vapautta. Minulle ja siskolleni on aina ollut itsestäänselvyys, että äidille ei puhuta ennen näyttelyn ava jaisia. En kuitenkaan usko, että nämä sulkevat toisiaan pois. Ehkä ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on ollut niin ihana juuri siksi, että olen saanut samaan aikaan tehdä älyllisesti haastavaa ja innostavaa duunia. Kunnianhimossahan on usein kyse myös siitä, millä tavalla ihminen voi kelvata itselleen. On sellainen tunne, että ihan kaikki on mahdollista. Näytelmässä nuoruus on mahtavalla tavalla läsnä. Ennemminkin haluan tut kiskella tämän kaiken kummallisuutta. Olen aina elänyt taiteilija perheessä, ja myös kumppanini ovat olleet taiteilijoita. Vieraaksi olettamastasi maailmasta löytyi siis jotain tuttua?. Lähipiirini ihmiset ovat monessa suhteessa juuri sellaisia, kuin kirjassa ja näytelmässä kuvataan. Hiih täjä on kuin ohjaaja, joka saa työryhmän ja lähipiirin puhaltamaan yhteen hiileen. Olet kirjoittanut aiemmin kirjoja. Muu tama vuosi sitten en edes tuntenut Aino Kaisa Saarisen nimeä. Tahto – Sukellus huippu-urheilun hulluuteen. Into himotyö voi olla inspiroivaa ja palkitsevaa, mutta on siinä myös toinen puoli. Kyllä, niin voi sanoa. Krista Kosonen sanoi joskus, että lapsen syn tymän jälkeen kunnianhimo humpsahti ylöspäin, muuttui aivan valtavaksi. Yksi opettavainen vaihe oli esimerkiksi se, kun Juha Turkka opetti minua ja siskoani Zaidaa Tarmon Salilla nyrkkeilemään. Usein unohdetaan, että Karamazovin veljekset on parikymppisten kundien hillitöntä eksistentiaalista poukkoilua. 70 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU keskustelija tella, että ovatpa hiihtäjät omituisia. Taiteilijat ja urheilijat muistuttavat tässä toisiaan. Minulla on ollut hirveän hauskaa, kun olen kirjoittanut tätä näytelmää. Kysy mys itsekkyydestä heitetään helpommin naiselle kuin miehelle. Ja miten ylipäätään päädymme valitsemaan intohimomme kohteen. Näytelmä käsittelee myös sitä, näyttääkö kunnianhimo raadol lisemmalta, kun uraa tekee nainen. Joskus tuntuu hullulta, että kommunikoidakseen maailman kanssa kirjailijan tai säveltäjän on erakoiduttava, ainakin hetkeksi. Olen ollut lapsesta saakka intohimoinen lukija, ja minulla on vahva taipumus vajota omaan maailmaani. Haluan kokeilla, mihin kaikkeen suurmiesformaatti taipuu
Essee Elokuva Musiikki Kirja Räty Kekkonen Kritiikistä Mariah Carey Tellervo Ihan sairasta
Olen väsynyt. (Yksi mahdollinen selitys on, että se johtuu parantuneesta diagnostiikasta ja syömishäiriöiden tunnettuuden lisääntymisestä.) Syömishäiriötä esiintyy noin seitsemällä prosentilla. Koska kuulen itse äänen päässäni: että olen ruma, tyhmä, turha, lihava ja olisi ollut parempi jäädä syntymättä tähän maailmaan. Alan jälleen suorittaa jotakin, melkein mitä tahansa, ja kierre on valmis. Se on sairasta. Tässä kohtaa mieli sukeltaa, jolloin tarvitsen taas kerran tunteen, että minulla on kaikesta huolimatta jokin syy pysyä elossa. Kohta kolmekymmentä vuotta oirehtineesta Koko Hubarasta sairaan ihmisen leima tuntuisi vapauttavalta. TeksTi koko hubara A jattelen ymmärtäväni hyvin niitä ihmisiä, jotka kuulevat ääniä päässään. Ei ainakaan sillä tavalla kuin se kohtelee muita mieleltään sairaita ihmisiä, esimerkiksi psykoosia, skitsofreniaa tai päihderiippuvuutta akuutisti sairastavia: kaihtaen, ulossulkien, nenänvartta pitkin katsoen tai katseen pois kääntäen. Tiedän, tämä kuulostaa aivan sairaalta. Mutta yhtä väsynyt kuin olen sairastamaan syömishäiriötä, olen väsynyt kohtaamaan jatkuvasti sen, ettei syömishäiriöön tunnuta suhtautuvan yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme sairautena. Silti väitän, että syömishäiriöiden kohdalla selitystä haetaan lähes yksinomaan juuri kulttuurista, esimerkiksi sukupuolikäsityksistä, eikä sairauden monimutkaisuutta ja todellista haitallisuutta haluta nähdä. Siis sitä, että ne ovat vaarallinen, potentiaalisesti tappava ryhmä erilaisia sairauksia. Ääni käskee minua kanavoimaan kaikki tunteeni ruokaan. Sen jälkeen tunnen itseni idiootiksi, koska kyllähän minun aikuisena, äitinä ja pitkän syömishäiriöhistorian omaavana ihmisenä pitäisi tietää, ettei mikään näistä auta. Tuntuu, että sitä pidetään niin populaarikulttuurissa kuin psykiatrisessa hoidossakin ennemmin hyveenä tai jonkinlaisena tyttöyteen essentialistisesti kuuluvana haihatteluna, ainakin omalla kohdallani. Kuulen äänen vähintään kerran päivässä, aika monina päivinä tunneittain. Suoritan kaikkea mahdollista kalorien laskemisesta ja kävelylenkkieni kellottamisesta kotini jatkuvaan siivoamiseen (sormieni iho on usein vereslihalla kaikista kemikaaleista, joilla lotraan asuntoni pintoja), ja kirjojen lukemiseen tietyllä sivutuntimäärällä, jotta saisin edes hetken tuntea olevani arvokas ja hyödyllinen ihmisenä. 72 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Ihan sairasta Mielisairaus on yhteiskunnassamme stigma, mutta se ei tunnu koskevan syömishäiriöitä. Vain tekemällä koko hereilläoloajan jotakin, mitä tahansa ja usein puolitiedostamattoman kompulsiivisesti, saan voimakkaan hyvänolontunteen itsestäni. Mutta se puolestaan saa minut tuntemaan melkein välittömästi itseni liian itseriittoiseksi, liikaa tilaa vieväksi, jolloin pelästyn – koska eihän kukaan pidä huomionhakuisista ihmisistä – ja haluan saada tunteen aisoihin. Mutta totuus on, että koska minulla on syömishäiriö, ympäristö ja yhteiskunta eivät ole koskaan kohdelleet minua kovinkaan sairaana. En tiedä miksi juuri ruokaan. Niin vastaantulijat kuin kaveritkin ovat pikemminkin ihailleet epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin kasaan kuivuvaa vartaloani, itsekuriani ja kykyäni olla vielä keski-ikää lähestyessä suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Ei, vaikka ne ovat yksi tappavimmista mielen sairauksista. Sen sijaan niitä mystifioidaan kulttuurissamme. Mielisairaudet ovat yhdistelmä erilaisia asioita: ympäristön vaikutusta, mahdollisia traumoja ja geneettistä altistumista. Helsingin yliopiston tämän vuoden toukokuussa julkaiseman väestötutkimuksen mukaan syömishäiriöitä sairastavien ihmisten määrä on kasvanut merkittävästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. En osaa hallita tunteita muuten kuin satuttamalla itseäni joko paastoamalla tai ahmimalla, joten teen kaikenlaista absurdia, kuten syön kahdeksan lautasellista pastaa ja puolitoista litraa lehtikaalimehua ja paketillisen Oreoita, tai otan sairaslomapäivän ja kävelen viisitoista kilometriä sen sijaan, että menisin töihin. Tätä on jatkunut kohta kolmekymmentä vuotta. Se, mikä ulospäin näyttäytyy ahkeruutena, järjestelmällisyytenä ja aikaansaavuutena, on yksi sairauteni vaikeimmista oireista
Vuosien terapian jälkeen en edelleenkään tiedä mistä ajatukset tulivat, mutta sen tiedän, etten tahdo oikein edes muistaa aikaa, jolloin en olisi pelännyt ruokaa, vihannut itseäni ja ajatellut, ettei minun pitäisi olla olemassa. O len yhtäältä elänyt lähellä naisia, jotka ovat selvinneet sodista ja koettaneet kiintyä tyttäriinsä niistä huolimatta sekä naisia, jotka ovat inhonneet vartaloitaan eksplisiittisesti ja tehneet tiedostaen tai tiedostamattaan edessäni asioita, joita kenenkään lapsen ei pitäisi todistaa. Minulla on kirja vieläkin, mutta olen vienyt sen vintille, jotta oma tyttäreni ei löytäisi sitä, vaikka tiedänkin, ettei mikään yksittäinen kirja kanna mukanaan taudinaiheuttajaa. Olin noin kahdeksanvuotias. He ovat todella tarkoittaneet sitä, siitä minulla ei ole epäilystäkään. O len aina lukenut paljon, mutta uskon sairastuneeni ennen kuin kuulin yhtään syömishäiriökertomusta, ainakaan tiedostetusti. Siinä Lily Collinsin esittämä Ellen, 20-vuotias anorektikkotaiteilija, päätyy syömishäiriöhoitolaitoksen osastohoitoon laihduttuaan liikaa. Minua kiusattiin koulussa, mutta niin kiusataan monia muitakin, eivätkä he koskaan sairastu yhtään mihinkään. Suvussani ja lähipiirissäni on aina syöty paljon erilaisia mieleen vaikuttavia lääkkeitä, koska niin Suomessa tehdään. Sitten Ellen alkaa hiljalleen toipua. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 73 isovanhempiini, serkkuihini, pikkuserkkuihini ja sukuuni kaikissa eri maissa. Minut opetettiin leipomaan karjalan piirakoita, perkaamaan kalat ja keittämään omenamehua. Sitten tilalle alkoi tulla ajatuksia siitä, että minun pitäisi laihduttaa, jotta olisin arvokas. Anoreksiaa sairastavien ihmisten kuolleisuusriski on kuusinkertainen valtaväestöön verrattuna. Tein kaiken mitä niissäkin tehtiin: satoja lihaskuntoliikkeitä salaa iltaisin huoneessa. Minulla on vahva identiteetti ja käsitys itsestäni, näin on ollut aina. Jossakin kirjassa oli ollut samantyyppinen kohtaus. Kirjojen joukossa oli tietenkin Kira Poutasen Ihana meri ja Laura Hakalan toimittama Siskonmakkarat-antologia. Vanhempani puuttuivat tilanteeseen ja olivat tukenani. Ihmettelin Pulpin Anorexic Beauty -biisiä sekä Vuosi naisista kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä. Vaihdoin tavallisen jukurtin aspartaamijukurttiin, josta sain järkyttäviä päänsärky kohtauksia. Sitä en kiellä, etteikö syömishäiriökirjallisuus olisi alkanut toimia minulle ohjekirjallisuutena sairauden edetessä. Yhdessä hoidokit huijaavat systeemiä ja pohdiskelevat Hollywood-tähtien vaatekokoja. Tuijottelin kuvia päivittäin, jotten ajattelisi ruokaa. Kukaan ei ole koskaan hylännyt minua millään vakavalla tavalla tai sanonut, etten ole riittävän hyvä. Lisäksi osastolla nähdään liuta stereotyyppisiä potilashahmoja, kuten aikuinen nainen, joka pukeutuu My Little Pony -vaatteisiin ja puhuu kimeällä lapsenäänellä, raskaana oleva nainen, joka alkaa parantua valonnopeudella lapsensa vuoksi, lihava ahmimishäiriötä sairastava nainen sekä tietenkin tanssijapoika, jonka seksuaalista suuntautumista arvuutellaan. Että eri ruoka-aineet eivät saaneet koskea toisiinsa lautasella ja että olisin parempi ihminen, jos karkin syömisen sijaan piilottaisin ne vaatekomeron perälle. Netflixin To The Bone (2017) on viimeisin näkemäni elokuva, josta löytyvät suunnilleen kaikki mahdolliset syömishäiriöihin liittyvät stereotypiat ja myytit. Kun olin lapsi, meillä oli jopa oma vihanneskasvimaa ja miljoona marjapensasta. Minä yritän, koska minun on vaikea tunnistaa itseäni näistä yhä uudelleen toistuvista narratiiveista. To The Bone ei yritä millään tavalla purkaa tai tarkastella näitä stereotypioita kriittisesti. Ellen tappelee hoitoa vastaan ja mittailee pitkin elokuvaa olkavarttaan, saako hän sormet sen ympäri. Olen myös elänyt lähellä ihmisiä, niin naisia kuin miehiä, jotka ovat muulla tavoin mieleltään kipeitä. Osa heistä on minulle biologista sukua, osa ei. Elokuva huipentuu perverssiin kohtaukseen, jossa Ellenin äiti pitää aikuista tytärtään sylissä kuin vauvaa ja syöttää tälle velliä tuttipullolla. Näin muistan ne nyt: ensin oli tarve pureskella kynsiä, olla koskematta kengänkärjellä halkeamiin asfaltilla, toistaa tietyt mantrat iltaisin ennen nukkumaanmenoa, jotta kukaan läheisistäni ei kuolisi. Ellenin sairauden syyksi esitetään se, että hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan lapsi. Tiedän ostaneeni pian ensimmäisten ruokaan liittyvien pakkoajatusteni jälkeen Myyrmäen Kirjatorilta Ulla-Mari Kellomäen Katoamisleikki-kirjan. Oletan, etten ole ainoa. Kiipesin kotitaloni ylimpään kerrokseen, saunaosastolle, ja hyppäsin katon päälle rakennetun parvekkeen laidan yli katon oikealle reunalle, sille, jolta voisi hypätä maahan. Mutta siihen se sitten jääkin. Meille kerrotaan, että pakko-oireinen käytös on yleisesti ottaen noloa ja vieroksuttua, paitsi jos se liittyy ruokaan ja urheilemiseen. Elokuvan premissi on lupaava: Keanu Reevesin esittämä tohtori Beckham toteaa, ettei syömishäiriöön ole koskaan vain yhtä syytä. Päässäni oli alkanut pyöriä pakonomaisia ajatuksia. Kotonamme sai näyttää tunteita, niitä ei juuri torjuttu. Näihin aikoihin eräs aikuinen mies kohdisti minuun seksuaalista väkivaltaa julkisella paikalla, lähiömme ostarilla. Tunnen historiani ja olen siitä ylpeä. Ajattelin, että olen niin oksettava, että minun kannattaisi paiskautua allani keinujen vieressä nököttävään murikkaan, jota me pihan lapset kutsuimme ”isoksi kiveksi”. Se kertoo alakouluikäisestä Outista, joka yrittää sopeutua isoihin elämänmuutoksiin olemalla syömättä. Ala-asteella ei tapahtunut mitään erityistä. Että ruoassa on jotakin loputtoman pahaa. Kahdella siskollani ei ole käsittääkseni syömishäiriötä, vaikka meillä on sama geeniperimä, olemme eläneet samassa osoitteessa, samojen ihmisten kanssa ja käyneet samoja kouluja. Minulla on hauskat vanhemmat, jotka ovat sanoneet joka päivä rakastavansa minua ja olevansa ylpeitä minusta riippumatta valinnoistani, kunhan olen onnellinen. Esimerkiksi oksentaneet juuri syömänsä ruoan ja keskustelleet illallispöydässä siitä, että kaikilla naisilla ”vähän niin kuin kuuluu” olla syömishäiriö, koska se ”nyt vain kuuluu” naiseksi tulemiseen. Etenkin lapsena ja teininä, silloin kun olin kaikkein sairaimmillani, minulla oli läheiset suhteet. Kiinnostuin kirjasta, koska tunnistin itseni siitä, en siksi, että olisin lukenut kirjan ja halunnut tulla Outin kaltaiseksi. Kuudenteen luokkaan mennessä aloin keräillä muotilehtiä ja leikellä niistä irti Kate Mossin ja Stella Tennantin kuvia Tiimarista hankittuihin vihkoihin (ja myöhemmin, nuorena aikuisena, yliopistossa opiskelevana järkevänä ihmisenä, tallensin Nicole Richien, Mischa Bartonin, Lindsay Lohanin ja Olsenin siskosten kuvat internetistä salaisiin kansioihini, jotka oli nimetty esimerkiksi ”luentomateriaaleiksi” ja ”veroasioiksi”). Silloin se on jopa aika coolia ja kiinnostavaa. Monissa perheissä tapahtuu ties mitä, ja silti niistä kasvaa ihan terveitä ihmisiä. Toisaalta seinähullu perheeni on aina ollut rakastava ja läsnä. K irjat ja elokuvat opettavat, että syömishäiriö on etenkin tytöille ja naisille hyväksyttävä tapa olla hankala, sairas, sekaisin ja epävarma. Kaikesta huolimatta sairastuin. Kuolemaa aiheuttavat elimelliset komplikaatiot kuten sydänkohtaukset, ja myös itsemurhat. Siinä hässäkässä he unohtivat kertoa tyttärelleen rakastavansa tätä
Olen jättänyt joka ikisen kesken. En tiedä, miksi tajusin kaiken järjettömyyden juuri siinä hetkessä. Eräänä aamuna makasin vanhempieni sängyssä, ympärilläni kymmeniä erilaisia tyhjiä ruokapakkauksia. Otan täyden vastuun siitä, etten ole itse valmis muuttumaan enkä tekemään tarpeeksi töitä toipumisen eteen. Lakanat olivat täynnä muruja ja tahroja pullasta, suklaasta ja ketsupista. nuoruudestani -leffaa, jossa Brittany Murphyn esittämä Daisy suostuu syömään ainoastaan isänsä tuomaa kanaa. Pääsin hoitoon heti seuraavalla viikolla. Diagnoosini on ollut siitä saakka epätyypillinen syömishäiriö. Vaikka olin teini, en uskaltanut maistaa alkoholia, tupakkaa ja pilveä, koska en ollut varma niiden kalorimääristä. En pystynyt kumartumaan, että saisin solmittua kengännauhat. Silloin tuo toiminta ei enää toimi ahdistuksen lievittäjänä, mutta sitä on vaikea muuttaa. tai Pro Ana Suicide Society juttelemassa ihmisten kanssa mahdollisimman tehokkaasta tavasta polttaa kaloreita ja vaihtelemassa entistä laihemmiksi photoshopattuja paparazzi-kuvia julkkiksista kuin tarroja lapsena. Y läasteen kynnyksellä huomasin, että hups, en enää osaa lopettaa, vaikka haluaisin. Esimerkiksi syömättömyys, ahmiminen, vatsan tyhjentäminen ja ylenpalttinen liikunta ovat syömishäiriötä sairastavalle ihmiselle aluksi palkitsevia toimintoja, sillä ne vähentävät loputonta ahdistuksen tunnetta. Yhdeksännellä luokalla hakeuduin ensimmäistä kertaa hoitoon, itse. Myöhemmin olen ollut hoidossa ainakin YTHS:llä, Lapinlahdessa ja erilaisissa yksilöja ryhmäterapioissa niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Kun toiminta toistuu tarpeeksi monta kertaa, se siirtyy aivoissa palkitsevuutta kokevalta alueelta sinne, missä pysyvät tavat sijaitsevat. Kouluruokailu oli lähes mahdottomuus, yleensä söin granny smith -omenoita salaa tyttöjenvessassa. Eli sellaiset nettikeskustelut, joissa syömishäiriöitä sairastavat ihmiset jakavat toisilleen vinkkejä, miten olla mahdollisimman itsetuhoinen, kyttäävät toistensa paastoamista ja vatsalaukun tyhjentämistä ja suhtautuvat syömishäiriöön tavoiteltavana elämäntapana sen sijaan, että hyväksyisivät olevansa sairaita. Y ksi tunnetuimmista anoreksiaan liitetyistä myyteistä on, että anorektikot pelkäävät kasvaa aikuisiksi. Mahani oli niin täynnä. Saimme internet-yhteyden kotiimme, kun olin kahdeksannella luokalla, ja noin kahden vuorokauden sisään löysin pro ana -sivustot. Kävin joka päivä keskustelupalstalla nimeltä P.A.S.S. Kaverisynttärit ahdistivat minua, koska en tiennyt mitä ruokaa olisi tarjolla, enkä ollut varma mikä määrä paastoa ja liikuntaa kompensoisi herkuttelun. Muistan, kuinka eräs erittäin tunnettu syömishäiriöitä ja lihavuutta tutkiva lääkäri tiuski minulle vihaisesti vastaanotolla, käski mennä kotiin ja alkaa elää elämääni niin kuin nuoren naisen kuuluu. Olen käynyt ostamassa keskellä yötä neljästä eri kaupasta neljä kassillista ruokaa, jotta myyjät eivät tajuaisi, että aion ahmia kilotolkulla ruokaa – tai kertonut kysymättä myyjälle olevani järjestämässä brunssia ystävilleni, vaikka oikeasti olen ollut menossa kotiin syömään yksin neljä suklaalevyä, kolme kurkkua, kaksi litraa jäätelöä, kolme pakettia broileripyöryköitä, kuivaa pastaa (ei kuivaa siksi, että se on virunut kattilassa, mikään ruoka ei säily minulla niin pitkään, vaan kuivaa siksi, että se on keittämätöntä), mansikkakiisseliä ja lauantaimakkaraa. Tunsin itseni typeräksi ja heikoksi. Krausin esittelemät asiantuntijat sanovat, että tytöt sairastuvat syömishäiriöön, koska heidän ainoa keinonsa taistella puberteettia ja sen myötä syntyvää naisen alisteista sosiaalista roolia vastaan on. Ruoalla pelaaminen toimi ahdistukseen, ja kontrollintunne oli usein lähes euforinen. Sen jälkeen olen mennyt vielä enemmän paniikkiin ja lähtenyt juoksemaan kello neljältä aamulla kaloreita ja likaista muovikassia, likaista minua pois. Mutta muistan myös sen, että kun yritin ensimmäisiä kertoja kertoa, miten kamalaa kaikki on, minulle sanottiin, että olen kaunis ja uniikki ja eksoottinen ja että minun pitäisi vain hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja syödä säännöllisesti. Minulla ei koskaan ole ollut anoreksiaa, mutta olen paastonnut itseni osteoporoosin partaalle, juossut itseni selkäleikkaukseen, ollut koukussa nesteenpoistoja ulostuslääkkeisiin sekä ruokaja liikuntapäiväkirjan pitämiseen, elänyt pelkästään lihaliemellä ja porkkanoilla (joista jälkimmäisille olin ennen tappavan allerginen, joten en edes syönyt niitä, pidin niitä vain jääkaapissa, jotta siellä olisi muutakin kuin paketillinen liemikuutioita), piilotellut, valehdellut, kiusannut, riehunut, tuhonnut ystävyysja parisuhteita sekä sössinyt kahdet opinnot ja pari työpaikkaa. Aliravitsemustila aiheuttaa pakonomaista ruoan ja kehon ajattelua. Siinä esitellään useita keskeisiä anoreksia-ajattelijoita, naispuolisia psykoanalyytikoita, kirjoittajia ja jo toipuneita anorektikoita, jotka kaikki suhtautuvat hänen mielestään syömishäiriöitä sairastaviin ihmisiin itsekeskeisinä, ”virnuilevina, solipsistisina koirina”. En enää uskaltanut mennä uimapuvussa ihmisten ilmoille (puin sellaisen ala-asteen jälkeen ensimmäistä kertaa julkisesti ylleni kesällä 2016). Kapusin yläkertaan ja aloin pukea lenkkikamoja ylleni. Uskon, että kaikki nämä syömishäiriörepresentaatiot auttoivat minua tuottamaan ja säätelemään sairautta. Pakonomaisella, jatkuvalla tekemisellä saa välteltyä ongelmia ja hankalia tunteita, eli siirrettyä ahdistuksen syrjään. Vaikka oikeastaan aivoni olivat muodostaneet fiksun ja vahvan tavan, joka vain kanavoitui täysin väärin. Olin jäänyt yksin kotiin, koska minulla oli töitä. Ennen kuin olen päässyt yölliseltä kierrokseltani takaisin kotiovelle, olen mennyt paniikkiin ja heittänyt kaikki ruoat pihan roskikseen, jotten söisi niitä ja lihoisi. Myös saamamme ravinnon määrä vaikuttaa aivotoimintaan. Meillä ihmisillä on tapana alkaa toistaa sellaisia asioita, joista koemme saavamme jonkin palkkion. Tuntui, että vatsalaukkuni repeää tai sydämeni pysähtyy. Ehkä totaalinen yksinäisyys, isoisän kuolema ja poikkeuksellisen tukala fyysinen olo saivat aikaan sen, että etsin nuorisopoliklinikan puhelinnumeron luettelosta ja soitin neuvontaan itkien. Ne saattoivat välillä syventääkin sitä, mutteivät missään nimessä aiheuttaneet sitä. Oli kesäloma, ja muu perheeni oli lentänyt ulkomaille isoisäni hautajaisiin. Kirjailija-elokuvantekijä Chris Krausin autofiktiivinen teos Aliens & Anorexia pääsee lukemistani syömishäiriökirjoista lähimmäs ”totuutta” ja on ainoa genren teos jota enää luen. Oksetti, huimasi, olo oli todella sekava. Olin aivan varma, että myös vedessä on oikeasti kaloreita. Myöhemmin yöllä olen mennyt vielä enemmän paniikkiin ja käynyt kaivamassa vähiten likaisen muovikassin ylös pihan roskiksesta ja ahminut sen. 74 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Meillä ihmisillä on tapana toistaa asioita, joista saamme palkkion. Kutsun tätä vaihetta kuherruskuukaudeksi. Se kesti joitakin vuosia
Toisaalta ruokaa pidetään mitzvana, siunauksena ja hyveenä. Weil valitsi jo nuorena tyttönä syömättömyyden merkiksi poliittisesta ja yhteiskunnallisesta altruismistaan. Mitä minä sitten haluaisin. T ällä hetkellä ahmin useimpina iltoina viikossa. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 75 olla syömättä ja pysyä lapsenomaisina. Äitini on ollut avoin seksistä, omista rajoista ja valinnoista, kuukautisista ja sen sellaisesta. Minuun selitys ei päde. Haluaisin, että voisimme kaikki vain olla sairaita. The Washington Post julkaisi taannoin artikkelin, jossa toimittaja Kathryn Ferguson kertoi yksitoistavuotiaasta tyttärestään, joka sairastui muutamien kuukausien sisällä nopeasti etenevään anoreksiaan. Olen vieläkin yhteydessä joihinkin ihmisiin, joihin tutustuin aikoinaan nettikeskusteluissa. Olen myös yhteiskunnallisesti valveutunut ja kuten useimmat meistä, mietin usein, että maailma on pilalla. En tiedä, onko heillä vieläkin syömishäiriöitä, emme koskaan puhu siitä. . On kehitettävä uusi polku. En pysty sitoutumaan siihen, että käsittelisin ongelmiani kovin syvällisesti tai jäisin sairaslomalle juuri nyt, koska ainoa asia, mikä pitää minut kiinni siedettävässä elämässä on äitiyden ja työn tuoma rutiini ja ilo. Olen aina pelännyt ruokaa, mutta ennemmin siitä näkökulmasta, että se lakkaa toimimasta lääkkeenä ahdistukseen. Minäkin olen juutalainen. Tai sitten se voi olla sitä suhteessa jompaankumpaan. Syömishäiriöitä sairastavat yhä enenevässä määrin myös miehet, cis-heterosellaiset, ja myös esimerkiksi vanhukset ja muunsukupuoliset. Se onkin syömishäiriömyytti, jota To The Bonesta ei löydy. Suunta on oikea, ja tulevaisuudessa pitäisi paremmin tunnistaa myös ne, jotka oireilevat taulukoiden ja mittareiden alla ja välissä, subkliinisesti, samoin kuin ne ihmiset, jotka kärsivät esimerkiksi rasismitai sukupuoli traumoista ja vähemmistöstressistä, tai joiden sosioekonomiset taustat ovat laukaisseet syömishäiriön. Minulla ei ole ajokorttia, mutta syömishäiriö minulla on edelleen. Ihmiset, jotka eivät mahdu kulttuurimme tarjoamiin selitysmalleihin syömishäiriöiden syistä. Palaaminen takaisin siihen, kun olin alle kouluikäinen ja täysin terve, ei ole mahdollista. Nyt olen nainen ja minulla on (hyvin pienet) tissit ja harrastan seksiä ja teen muitakin aikuisten asioita, kuten poltan tupakkaa ja juon viiniä aina välillä. Määrän kasvu voi toki johtua siitä, että hekin uskaltavat nykyään hakeutua avun piiriin. Kaikkein synkimpinä hetkinä käyn vieläkin lueskelemassa ProAna Suicide Society -palstalla ideoita siitä, miten päivittäisen kalorimäärän voi pitää alle neljässäsadassa. Simone Weil kuoli minun ikäisenäni, 34-vuotiaana, koska hänen nälkiintynyt sydämensä petti. Hän kieltäytyi syömästä, koska tiesi, että ympäri Eurooppaa ihmiset nääntyivät nälkään ja halusi kertomansa mukaan ilmaista solidaarisuuttaan ja maailmantuskaansa paastoamalla. En haluaisi puhua kroonistumisesta, koska haluan ajatella, että jonain päivänä en enää ole sairas, mutta minulla ei ole hajuakaan miten kohdata kaikki se, mihin syömishäiriöni on vaikuttanut lähes koko elämäni. Ei välttämättä missään näissä, tai ei missään yksinään. Nykyään juttelemme lapsistamme ja työkuvioistamme ja jaamme välillä ironisia meemejä Instagramin inboxin välityksellä. Että sairaus ei välttämättä ole riippuvainen ruoasta tai kehon koosta. Alkupiste voi olla jossakin muussa, jossakin sellaisessa, mihin ei koskaan saa vastausta. Siitä huolimatta hän alkoi pelätä ruokaa silmittömästi ja oli hyvin valikoiva ruoan suhteen – niin valikoiva, että päätyi lopulta letkuruokintaan. Minä olen pitänyt itseäni lihavana, painoin sitten neljäkymmentä tai seitsemänkymmentä kiloa. Haluaisin, että siinä näytettäisiin, että sairauden alkupisteet eivät välttämättä ole sukupuolessa, kauneusihanteissa tai kamalissa traumoissa. Juttua varten on haastateltu Monica Ålgarsia, joka on Filosofian tohtori, psykoterapeutti ja HUSin syömishäiriöyksikössä ja pitkään sairastaneiden Pisara-poliklinikalla työskentelevä psykologi.. Haluaisin, että siinä puhuttaisiin ruumiineritteistä, ihottumista, kuivuneista limakalvoista, hiivatulehduksista, ripulista, ummetuksesta, tukkeutuneista ihohuokosista, verta vuotavista ikenistä ja reikiintyneistä hampaista pelkkien luiden ja nahkojen ja läskien sijaan. Uskonnossani on loputtomia ruokasääntöjä, joita voi oikeastaan rikkoa vain kieltäytymällä syömästä. Meillä noudatettiin suurimman osan lapsuudestani kosher-sääntöjä, mutta en kokenut niitä rajoittaviksi tai halunnut kapinoida niitä vastaan. Jonakin päivänä haluaisin nähdä sellaisen syömishäiriöelokuvan, lukea sellaisen kirjan tai kuulla sellaisen keskustelun, jossa sairaudesta puhuttaisiin sellaisena kuin se on. Uskon, että jokaisella syömishäiriöisellä on oma suhdelukunsa sille, miten sairaus manifestoituu kehossa, syödyssä ruoassa tai jossakin ihan muussa. Minulla on eittämättä kehonkuvaan liittyviä harhoja. Kerään edelleen melkein joka aamu suklaapatukoiden kääreet, tyhjät muro-, jäätelöja sipsikulhot, voileipälautaset, vesilasit ja lapseni salaa vakuumiksi imetyt pillimehupurkit lattialta sängyn vierestä ennen kuin hän herää, vien ne roskiin ja tiskikoneeseen, laitan veden kiehumaan kahvia varten ja juoksen vessaan ripuloimaan edellisiltana ahmitut ruokamassat ulos. Naiseksi tuleminen ei pelottanut minua lainkaan. Anoreksiaa sairastavat tytöt kauhistelevat äitiensä elämiä ja nälkiinnyttävät itseään välttääkseen tulemasta äideiksi. Myös Chris Krausin mielestä syömishäiriöt, etenkin anoreksia tulkitaan liian heppoisin perustein yksilön tunteina omaa kehoaan kohtaan. Weil, joka itse oli juutalainen, inspiroitui keskiajan katolilaisista naisista, jotka näännyttivät itseään Jeesuksen vuoksi. Tätä syömishäiriön muotoa kutsutaan nimellä ARFID (avoidant restrictive food intake disorder, suomeksi rajoittava/välttävä syömisoireilu), ja amerikkalaisen National Institutes of Healthin arvioiden mukaan jopa 23 prosenttia syömishäiriöpotilaista sairastaa juuri sitä. Toisaalta Krausin mielestä on hieman huvittavaa, ettei yhdellekään hänen lukemalleen syömishäiriöfilosofille ole tullut mieleen, että syöminen on enimmäkseen juuri sitä miltä se näyttääkin, myös monille syömishäiriötä sairastaville. Joinakin aamuina pääsen ylös vain ajattelemalla, että nouseminen, suihkussa käyminen, käveleminen sporalle ja seisominen sen kyydissä kuluttaa enemmän kaloreita kuin sängyssä makaaminen. Tyttärellä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan minkäänlaisia normaalin rajoista poikkeavia ongelmia kehonkuvansa kanssa, eikä hän ajatellut laihtumista tai halunnut muuttaa muotoaan. En halua horjuttaa tasapainoa, sillä syömishäiriön kontrollin ja kaaoksen maailmassa pienikin selkeys tuntuu suurelta voitolta. Tällä hetkellä syön mielialalääkkeitä ja käyn juttelemassa säännöllisen epäsäännöllisesti julkisen terveysaseman psykiatriselle sairaanhoitajalle. Mielenterveysammattilaiset ovat lukuisia kertoja pyytäneet minua pitämään tunnepäiväkirjaa ja kirjoittamaan silloin, kun ahdistus iskee, mutta vaikka olen ammattikirjoittaja, vihko lepää tyhjänä yöpöydälläni. Mystikko-filosofi Simone Weil (1909–1943) tuntuu olevan monen hengellisen anoreksiakeskustelun päähenkilö. On vielä yksi myytti, sellainen, joka liittyy uskontoon. Rahani ja voimani eivät riitä muuhun. Tunnen voimattomuutta sen edessä, mutta se ei nähdäkseni ole syy, miksi en pysty suhtautumaan normaalisti ruokaan. Juutalaisuuden tärkein päivä on paastopäivä yom kippur. Syy on se, että olen mieleltäni sairas
Käy tutustumassa heihin tai ilmoita uusia Apu-tonnin ansaitsevia hankkeita osoitteessa apu.fi/suomionhyvienihmistenmaa Suomi on hyvien ihmisten maa.. Isoja ja pieniä. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista tällaisille ihmisille ja ryhmille. Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi
Kritiikin täytyy olla henkilökohtaista – muuten sen voi laatia komitea tai kone. Hentulan pointti oli kirkas: mollaus oli enemmän asenteellista kuin asiantuntevaa. Alan suureksi mullistajaksi itsensä kokenut visionääri moitti tästä kriitikkoja. Tämä koskee yhtä hyvin taiteilijoita. Hänelle ei tullut mieleen, että jos täyttää mediatilan puhumalla itsestään, teos jää varjoon. . Julmaa mutta välttämätöntä Kalle Kinnusen mielestä elokuvakritiikki on turhaa vain silloin, kun se on välinpitämätöntä. Vain ääripäillä on huomioarvoa. Elokuva kriitikkojen antaumuksellisin dissaaja Spede Pasanen ei tehnyt tätä virhettä. Myös kritiikkiin kohdistuvan kritiikin vastaanottaminen toki on vaikeaa. Elokuvia arvioi jopa kymmenkunta eri henkilöä. Tuottaja Jarkko Hentula perkasi Helsingin Sanomien arvion Hollywood-hitistä Bohemian Rhapsody ja kyseenalaisti melkein jokaisen kriitikon argumenteista. Vielä vaikeampaa on lukea kritiikkiä, jonka laatija ei tiedä mistä kirjoittaa tai ei ole kiinnostunut teoksesta ja yrittää perustella inhoaan asenteellisilla väitteillä. Helsingin Sanomissakaan ei ole enää kärkikriitikkoa. Debattia herätti myös Ilta-Sanomien päätös luopua elokuvakritiikin säännöllisestä julkaisemisesta. Jossain määrin myös mielipiteistä, mutta se ei ole olennaisin asia. Yhden tähden Maskulana tunnettu turkulainen on kitsas tähtien jakaja mutta innostava ja fiksu kirjoittaja. Joskus kritiikki on julmaa ja joskus se voi olla epäreilua. Niinpä: Imagen kolumneistani ja Suomen Kuvalehden kritiikeistäni leviävät laajimmin rankimmat lyttäykset ja jotkut hehkutukset. Olen kirjOittanut elokuvakritiikkiä ammattimaisesti 20 vuoden ajan. Höps. Elokuvantekijöiden julkisilla Facebook-sivuilla puolestaan levisi kritiikin kritiikki. kritiikkikriittisiä elOkuvantekijöitä tuntuu yleisesti harmittavan, että arvosteluissa ollaan subjektiivisia ja tuodaan jopa ideologiaa esiin. Toki, mutta eihän sellaista listaa erkkikään lue. Uskon, että järkevintä on arvioida elokuvia suhteessa siihen, mitä niiden tavoitteet ovat. Tähdet eivät ole koskaan kritiikin tiivistys, ne ovat vain tähtiä. Silloin vasta pulassa ollaankin. Vastaväitteenä kuulee, että silloinhan alhaisen kunnian himon elokuva saavuttaa tavoitteensa helposti ja olisi lajissaan täydellinen yrittämällä vain vähän. Maskula esittää yhteiskunnallisia spekulaatioita ja vaatimuksia, jotka tuntuvat vanhanaikaisilta, mutta jokaisen sanan takana on persoona. Luin Tapani Maskulan kritiikeistä koottua kirjaa Intohimosta elokuvaan. Objektiivisuutta toivotaan omasta pragmaattisesta näkökulmasta: voitaisiinko arvioida elokuvan eri tekijöiden ammattiosaamista. Iltalehti teki saman ratkaisun muutama vuosi sitten. Joskus vika voi toki olla teoksessa, mutta jos mikään ei tunnu miltään, on aika lopettaa. Välillä itsestänikin on tuntunut, että muut vaihtoehdot kuin yksi tai viisi tähteä ovat mielettömiä. Kritiikin kirjoittaminen on helppoa, mutta hyvän kritiikin kirjoittaminen on vaikeaa. Kritiikin väheneminen tuntuu paradoksaaliselta, kun elokuvia kulutetaan striimauspalvelut mukaan laskien enemmän kuin koskaan. Vain silloin sen olemassaoloa ei voi perustella. Yli 50 vuoden kaaren kattava kirja muistutti, että taiteen sisällön ja arvojen pohtiminen voi olla paitsi antoisaa, myös olennaista elävää kulttuurihistoriaa. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kritiikki on ollut muutenkin esillä. Ehkä tärkeintä olisi löytää yleismaailmallisia kritiikin kriteerejä. Mutta on hirveää, jos se on välinpitämätöntä. elokuva Kalle Kinnunen on kolumnisti, joka rakastaa taidetta, yhteiskuntaa ja kritiikkiä.. Iltalehdessä on nähty, että huomiotta jäävät sitten pienempien yleisöjen (laatu)elokuvat ja lastenelokuvat. Siitähän kritiikissä on kyse: valistuneista näkemyksistä, tulkinnasta ja löytämisestä. Voin arvioida kiinnostavasti vain teoksia, jotka tuntuvat joltain. Yhtä tylsää on kritiikki, josta puuttuu intohimo. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 77 H einolalaislähtöinen elokuvantekijä marttyroi itseään, kun hänen uusi tuotantonsa jäi vaille katsojia. Linjattomuus vie kritiikistä ja henkilökohtaisuudesta terää. Kuten kritiikkiä lukiessa, myös elokuvaa katsoessa laadun tunnistaa kun siihen törmää. Ehkä on tärkeämpää mainita, että liikevaihdolla laskettuna elokuvissakäynti on suomalaisten yleisin kulttuurin kuluttamisen muoto. Jos viraalista leviämistä käytetään mittarina, elokuvakritiikin pitäisi olla ainoastaan moukarointia tai suklaasydämiä. Lienee toissijaista kertoa, että leikkelin sanomalehdistä talteen elokuvajuttuja ja -kritiikkejä 12-vuotiaana, mutta se on totta ja johonkin se johti
Mariahin erottaa monesta ysäridiivasta se, että häneen suhtaudutaan huvittuneisuudella. 2010-luvulla Mariah tunnetaan ennen kaikkea Whitney Houstonin ja Jennifer Lopezin kaltaisena ikonisena ysäridiivana, jonka parhaat päivät ovat takanapäin. Keikka oli täynnä vaikeuksia: Mariah ei osunut nuotteihin eikä muistanut sanoja. Vaikutti todennäköiseltä skenaariolta, että 48-vuotiaan tähden loppu-ura koostuisi hassuttelevista Facebookkuvista ja vuosittaisista joulukiertueista. Vuonna 2005 julkaistun The Emancipation of Mimin jälkeen Mariah on tehnyt epätasaisia levyjä. Uppoavassa laivassakin Mariah varmistaisi ensimmäisenä, että hänen vaahtokylvyssään lilluu riittävästi ruusunlehtiä ja kristallilasissa samppanjaa. Kun tulevaisuus näyttäytyy pelottavana ja epävarmana, ainoaksi vaihtoehdoksi jää selfcare ja hedonismi, niillä resursseilla mitä on käytettävissä. 78 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU musiikki U udenvuodenaattona kaksi vuotta sitten Mariah Carey esiintyi Times Squarella. Mariahin oma grandiöösiys ei ole kuitenkaan performanssi, vaan taustalla vaikuttaa kaksisuuntainen mielialahäiriö. Joku julisti Twitterissä ”RIP Mariah Carey”. Se virkistää aikana, jolloin Beyoncén tyyppiset starat hiovat ja vartioivat julkisuuskuvaansa tarkasti. . Kaikkien odotusten vastaisesti se olikin tiivis ja intiimi R&B-levy, jolla Mariah näyttää taitonsa laulunkirjoittajana ja tuottajana. MaRRaskuussa IlMestynyttä Cautionia kohtaan ei ollut mitään odotuksia. Hän omistaa myös Marilyn Monroelle kuuluneen pianon, mutta jättää sen esittelemättä, koska se on liian hieno esine rahvaan silmille. Mariah on synonyymi överille, sille tyypille, joka saapuu hautajaisiin kurvikkaassa minimekossa ja jonka huomion keräämistä kunnolliset sukulaistädit paheksuvat. Mariah asettaa omat rajansa ja latelee vaatimus listansa muiden toteutettavaksi. Toinen väänsi vitsin, että esiintymistä voisi ajatella ”taiteellisena tulkintana vuodesta, jolloin Trumpista tuli presidentti”. Klassikoksi muodostuneessa MTV Cribs -sarjan jaksossa (2002) Mariah esittelee alusvaatteille ja fanien antamille lahjoille omistetut huoneet. taloudellIsen ePävaRMuuden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamissa maailman lopun tunnelmissa Mariahin huolettoman höhlä ja tuhlailevan ylilyövä asenne tuntuu nostalgiselta todellisuuspaolta. Vasta 2010-luvulla musiikkimediat ovat kohdelleet Mariah Careyn 90-luvun albumeja osana popkaanonia. Se johtuu ehkä siitä, että Mariah oli 90-luvulla niin ”valmis paketti”, että monen oli vaikea uskoa, että hän tekee itse biisinsä. Pidättelystä huolimatta levy ei ole ollenkaan tylsä, eikä Mariah ole himmaillut ylellisyyshakuista diivailuaan. Katastrofaalisen esityksen lopuksi megatähti täräytti mikrofoniin: ”It just doesn’t get any better”. Diivan paluu Kukaan ei odottanut Mariah Careylta mitään. Mariahin maailma on omanlaisensa täysin feminiininen tila, joka on täynnä glitteriä, euforiaa, perhosia, ja jossa minkäänlaisia aggressiivisuuden ilmaisuja ei sallita. Sitten hän teki parhaan levynsä kolmeentoista vuoteen. CAUTION Mariah Carey Epic Records K U VA : EP IC , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Mariahin hahmo viehättää, koska sen kautta voi käsitellä ja itseironisoida myöhäiskapitalistisen ajan narsismia. Se on yhtä vaikeasti muiden jäljiteltävissä kuin vaikka Princen vastaava. Kaikenlainen todistelu ja briljeeraaminen ovat Cautionilla poissa. Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, joka inhoaa joululauluja, mutta kuuntelee silti joka vuosi Mariah Careyn All I Want For Christmas Is You -kappaleen.. Yhdessä kappaleessa hän kehottaa haavoittuneen kuuloisesti eksäänsä häippäisemään ja toisessa hän laulaa siitä, kuinka häntä pitää lähestyä varoen ja rakastaa kovaa. Mukana olevat yhteistyökumppanit, kuten Devonté Hynes, ovat tuoneet show-meiningin tilalle pidäteltyä tunnetta sekä silkkisen pehmeää äänimaailmaa, joka toisinaan alkaa säihkyä kuin kuvanmuokkausohjelma Kirakiran glitterefekti. Kun puhutaan Mariahin musiikista, mainitaan aina ensimmäisenä hänen kymmeneen oktaaviin ulottuva (tai ulottunut, kenties ikä on vaikuttanut asiaan) äänialansa, ja biisit jäävät pimentoon. Toisaalta läpeensä feminiiniset asiat on nähty alempiarvoisena höttönä, jota tytöt ja homot saavat fanittaa, mutta jolle vakavasti otettava kulttuurimedia ei anna palstatilaa. Jos kukaan muu ei minua korosta, niin korostanpa sitten itseäni kunnolla. Hänestä tehdyt kuvat ja meemit leviävät kuvina Tumblrissa sekä Instassa, ja hän osaa myös nauraa mokilleen
Tellervo ei ole löytänyt sen tuutin äärelle, hän on sinkku ja töissä kioskilla. Tellervo ja hänen ystävänsä Henni ovat samaan aikaan sekä suorittajia että ali suorittajia. Miehessä ainoa merkittävä piirre on hänen halunsa ryhtyä vakavaan suhteeseen. Sen kilpailun, joka on avattu jo alaluokilla ja jonka vaikutuksilta kukaan ei säästy. Teollisuus yksinäisyyttä vastaan on val jastettu apuun: Tinder paukkuu ja tulosta syntyy, mutta elämässä alkaa näkyä koulu ajoilta tuttuja valtapelejä. Naisen toiminta kohdistuu miehen nappaamiseen ja suhteen ylläpitoon niin, että mies ei naisen toimijuutta huomaa. Kummitädin neuvo pamahtaa Tellervon päähän tämän suorittaessa kolmatta tutkintoaan yliopistossa. K U VA : TE O S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Se, miltä tilanne näyttää, on tuntumista tärkeämpää. ”Häntä inhotti hänen oma itsensä. TELLERVO Henriikka Tavi Teos kirja Marjo Niemi on kirjailija, joka joutui kerran lukemaan tausta työnä lukuisia parisuhdeoppaita, mutta onneksi unohti kaiken.. Mutta kun tarkoitusta vastaava mies löytyy, hän vii meistelee Tellervon onnistuneen suorituksen. ”Ihan kuin ei riittäisi että oli saavuttanut arkisen hyvän kumppanuuden ja yhdessäolon.” Suhteesta tulee Tellervon teos, jossa hän ei todellakaan enää hääri kulisseissa, vaan jossa mies alkaa vaikuttaa jonkinlaiselta lavasteelta. . Entä ajatteletko asiaa edelleen, aikuinen. Parisuhde on saatava, ja sen on muutettava kaikki. Tellervo vaikuttaa ajattelevan enemmän naispuolisia ystäviään kuin tapaamiaan miehiä. Aikoinaan kummitäti on ohjeistanut tuoretta yli oppilasta, että opiskeluaikana kohdataan tuleva aviomies. Tässä maastossa istuu tiukasti maailman kuuluisin tarina: länsimainen heteronormatiivinen unelma pariutuminen. Aivan kuin kopioimalla unelmarakkaustarinan symbolit omaan elämäänsä ihminen näyttäisi onnistuneen ja olisi turvassa monilta uhkaavilta ilmiöiltä: pilkalta, yksinäi syydeltä, kilpailussa epäonnistumiselta ja lopulta, hitto soikoon, itse kuolemalta. Tellervo rakas. Ystävästään Hennistä Tellervo ei erityisemmin pidä, mutta ystävälle on käyttöä. Hänen elämänsä saattaisi jäädä elämättä. Nuoruusiällä omaa arvoa mitataan suhteessa onnistumiseen pariutumissaralla. Äidin kanssa hänestä tuntuu läheiseltä. Kilpailu ja läheisyys sopivat huonosti yhteen. Lavasteelta vaikuttaa unelmapariutumistematiikkakin. Kuinka ylös/alas sijoitut suku puolesi asteikolla, ekaluokkalainen. Näyttämöllä mies on päähenkilö, se ken toimii. Jo ennen kouluikää tämä hysteerinen materiaali alkaa tihkua ihmisen elämään. He takovat tutkintoja mutta eivät hae koulutusta vastaavaa työtä. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 79 I ihmisen ikävä toisen luo on kulta kaivos rakkausteollisuudelle. Ystävät ovat elämäntuutissaan jo siinä vaiheessa, että lapsia ja työelämää on, ja pariterapiassa käydään. RoRi RaYen opissa nainen toimii aktiivisesti mutta miehiltä salaa. Voisi vaikuttaa siltä, että Tellervo olisi pesiytynyt jonkinlaiseen luuppiin. Tellervokin on etäällä itsestään. Romaani kuvaa myös kilpailun seurauksia ihmisen elämässä. Mutta myös brändätyn rakkauden kestohittiyden taus talla on luonnollinen tosiasia: ihminen kaipaa suojaa, statusta ja yhteyttä toiseen. Unelmapariutumisesta Henriikka Tavin Tellervo tarkastelee huumorilla sosiaalista kilpailua ja läheisyyden pelkoa, kirjoittaa Marjo Niemi. Siitä seuraa huumoria. Tarina pysyy voimissaan sukupuolieroja korosta malla ja sukupuolten sisäisellä kilpailulla, johon viimeistään kouluikäinen ihminen tutustuu. Yksin on paha. Molemmat pelkäävät ja ajattelevat miehen olevan lääke pelkoon. Ohjelmallinen deittailu ei helpota Tellervon etäisyysongelmaa, rakkausoppi asettuu helposti toden kohtaamisen tielle. Kun Tellervo innostuu rakkausguru Rori Rayen opeista ja perustaa Hennin kanssa opintopiirin, alkaa tapahtua. Sekin sopii heille, joita läheisyys hirvittää, kuten Henriikka Tavin romaanin Tellervolle. Tuskin kukaan saattaisi rakastaa häntä.” Tellervon kertoja tarkastelee henkilöidensä elämää etäisesti, ja kerronta leikkaa lakonisesti ja arvaamatta tilanteesta toiseen. Tellervoromaanin loppujakso on huikea ja hervotto man hauska kuvaus siitä, minne läheisyyden pelko voi ihmisen viedä ja kuinka hän sen pelkonsa koreografian ehkä lopulta itsekin näkee. Asia on hoidettava, pikaisesti. Tellervo ei vaikuta koskaan aivan hahmottaneen itseään, mutta lauma on varmasti hahmottanut hänetkin
Kuulun itse sukupolveen, joka on tottunut istumaan palavereissa ajatellen, että tunnistan kyllä kyyneleiden jäljet ja luhistuvan ryhdin, mutta tyydyn sanomaan: koeta jaksaa, täällä ollaan. Olen samaa ja eri mieltä. Heitä ei hävetä. Toinen katsoo peliin, analysoi, on rehellinen itselleen. Vuoden 2018 loppuessa uskallan julistaa: Suomen nuoret osaavat ja uskaltavat puhua. A vautumisessa ei ole kyse vain sukupolvesta vaan myös ajan hengestä. He käyttävät terapiasta tuttua sanastoa, tuntevat kompleksit ja defenssit. Eivät kaikki nuoret tietenkään puhu, eikä ”avoimuus” tarkoita, etteikö olisi pelkoja tai peiteltävää. Tai: he ylittävät häpeänsä, jotta voisivat ”purkaa pahaa oloaan” ja ”tukea muita”, joilla on samoja kokemuksia. Be kind. He katsovat silmiin tubessa ja mystoreissa, erittelevät tunteitaan viiltelystä, riittämättömyydestä, masennuksesta, rasismista, ylipainosta, koulustressistä ja siitä, millaisen seksilelupaketin ovat tilanneet netistä (nännitiristimet. Hän katsoo väsyneenä haastattelijoita, kertoo katumuksesta, itsekkyydestä, pettämisestä. Ajatella, jos sotasukupolven traumoihin voisi tutustua katsomalla veteraanien tube-kanavia. okei). Työelämässäkin tietty etäisyys ja asiakeskeisyys suojaavat meitä, sillä jatkuva sydän auki eläminen – paljas todellisuus – on kamalan raskasta. Ihminen, joka osaa puhua tunteistaan eikä häpeä, kertoo maailmalle, jos häntä on syrjitty tai häiritty seksuaalisesti. Fiktio taas on sopiva välikappale siihen, että voimme käveleskellä kirjamessuilla kuuntelemassa, kun kirjailijat puhuvat rakkaudesta, kuolemasta, erosta, ulkopuolisuuden tunteista, keksittyjen ihmisten onnettomista kohtaloista. Katselen heitä ja koen itseni patoutuneeksi muumioksi. N orjalaisessa Skam-tv-sarjassa Nooran seinään on teipattu teksti, jonka näkee usein myös tosielämän some-seinillä: ”Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Ja toisaalta: ihminen ilman agendaa, suojausta, etäisyyttä ja piilomerkityksiä – mikä rakastettava, harvinainen olento! Esimerkki: kirjailija Christer Kihlman, 88, Efter Nion haastattelussa (Yle 19.11.). Avautumismessut. Ajatella, jos sotasukupolven traumoihin voisi tutustua katsomalla veteraanien tube-kanavia. Kaikki on kuulemma nykyään kurjaa, kun ei ole vaimoa eikä viinaa. Antti Nylén sanoi hiljattain (HS 17.11.), että autofiktiossa otetaan fiktio avuksi, kun ei uskalleta sanoa, mitä oikeasti koetaan, ”ikään kuin fiktio olisi mauste, jota sirotella, kun rohkeus pettää”. Reetta Räty on toimittaja, joka on pitänyt julkista päiväkirjaa, joka ei tietenkään ollut julkinen päiväkirja.. Erilaista teatteria Reetta Räty on huomannut, että nykynuoret osaavat ja uskaltavat puhua. Aina on oltu hajalla – eikä ihmisestä ole koskaan nähnyt päällepäin, mitä hän käy läpi. Uskon, että teatteri pitää meitä järjissään. Näyttää siltä, että tämä mykkä kansa on viimein kasvattamassa sukupolven, joka ei peitä ahdistuksiaan viinaan, väkivaltaan ja hiljaisuuteen. Avautumisessa ei ole kyse vain suhteesta julkisuuteen vaan myös ihmisen suhteesta omiin tunteisiinsa. Always.” Sitaatin sanotaan olevan peräisin milloin keneltäkin entisajan ajattelijalta mutta olennaista lienee, että se on vanha. Ei kiitos! Fiktio on hyvä mauste ja muuri. Ennen kuin opimme sanomaan ”empatiataidot”, opimme, että elämä on teatteri ja jokaisen näyttelijäsuorituksen alla on ihminen. Ihminen voi olla tarkka yksityisyydestään ja silti avautua tietyistä tunteistaan. . Strategiat johtavat erilaiseen yhdessäoloon, työelämässäkin. Kun ihminen puhuu avoimesti – vaikka vain yhdelle luotetulle – hän samalla tunnustaa asioita itselleen. Toinen hukuttaa, työntää syrjään, painaa piiloon. Avoimuus tarttuu, ja sillä on yhteys läpinäkyvyyden vaatimuksiin töissä, valtahierarkioissa, johtamisessa. Häpeän vastakohta ei ole häpeämättömyys, vaan avoimuus. Nuorena tunne-elämän analyysit olivat tasoa vittuettävituttaa. ”Aina kun on pitänyt valita, olen valinnut väärin”, hän sanoo. Vedämme jokainen rajoja yksityisen ja julkisen välille, ja nämä rajat ovat liikkeessä. Monien nuorempien kanssa on toisenlaista. Opin itse puhumaan vasta aikuisena. He yksinkertaisesti kertovat, mikä on. 80 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU Räty K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . ”Mikään ei ole enää mukavaa, kaikki on hirvittävän ikävää.” Tällaista on virkistävä kuunnella, koska se paljastaa, miten falskisti me yleensä puhumme toisillemme. Aivan päätön ajatus, että messukeskuksen lavoilla puhuttaisiin todellisuudesta – vaikka juuri siitähän siellä puhutaan. Teatteri on erilaista, kun kaikki riisuvat rooliasut jo näyttämöllä. Paitsi että juuri Skam-ikäiset nuoret avaavat kuortaan niin, että jokaista sisäistä taistelua ei tarvitse arvailla
Muistan tyttöjen potkut pinkeän ihoni alla, tahmeat, lämpimät ihot ja hakkaavat sydämet omaani vasten. Mennyttä aikaa etsimässä Helmi Kekkosen on vaikea hyväksyä ajan vääjäämätöntä kulumista. Kaikki se mitä en saa kokea enää uudestaan, hetket joita en saa koskaan takaisin. P äivät, viik0t, kuukaudet, vuodet. Neljäkymmentä alkaa lähestyä tai on jo saavutettu, sieltä täältä tulvii pyytämättä ajatuksia ja kysymyksiä tulevasta. Hetkittäin tunne liikkuu toki myös toiseen suuntaan, mietin miten tyttöjeni elämässä tulee joskus päivä jota minä en ole näkemässä, ja tulee päivä jona en enää voi soittaa äidilleni. Mutta kuka tietää, ehkä oma kriisini odottaa vielä jossain. Ymmärrän heitä, mutta en oikein samaistu. L ähipiirissäni sen sijaan on liikkeellä kriisi. Ehkä, mutta sekin oikeastaan kiinnostaa. Muistan ensimmäisen kerran kun luin Kotiopettajattaren romaanin, kun näin Annie Hallin. Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet. Sen sijaan kaipaan usein sitä mikä on mennyt. Olen saman ikäinen kuin Mikko Mallikkaan isä, saman ikäinen kuin Marilyn Monroe kuollessaan. Sekin tuntuu miltei mahdottomalta, mutta silti, sen minä ymmärrän, hyväksyn hieman helpommin, ainakin vielä. Ja on päiviä jolloin se kaikki on yksinkertaisesti liian haikeaa. Muistan ensimmäisen koulupäivän, valtavan avaran pihan ja keltaisen kivitalon, vatsanpohjan ihanan ja kauhean kouraisun. Muistan sen hetken kun saavuin ensimmäistä kertaa New Yorkiin, valoista hehkuvan yötaivaan ja keltaiset taksit, sakeat hajut ja avaruteen kohoavat tornit, kuin olisin rakastunut. Onhan se järjetöntä. . Elämä ei ole täydellistä mutta ehdottomasti oman näköistä. Se kaikki oli eilen mutta nyt olen kolmekymmentäkuusivuotias kahden lapsen äiti. Kaikki tuntuvat lukevan Pauliina Vanhatalon Toista elämää tai Mia Kankimäen Naisia joita ajattelen öisin, etsivän ratkaisuja ja vastauksia, jollain tapaa vierasta suuntaa, erilaista rohkeutta ja itsevarmuutta, joko kadonnutta tai ihan uutta punaista lankaa. Etten minä enää koskaan voi asua lapsuudenkodissani, herätä aamuisin veljieni kanssa, heilutella jalkojani korkealla kiikkerällä keittiönjakkaralla ja odottaa että äiti antaisi minun syödä päädyt korvapuustitaikinapitkosta. Muistan yöt joina kirjoitin esikoiskirjaani valmiiksi, kauhunsekaisen jännityksen ja onnellisen ylpeyden. Kun vauva kasvaa, kun oikea koti löytyy, kun erilaiset työkuviot asettuvat eivätkä uudet lajityypit kirjoissani enää tunnu uusilta. Helmi Kekkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka joskus öisin ajattelee missä Mikko Mal likkaan äiti oikein on. Tässä, nyt, ja sitten jo poissa. Tämä ikä hieman hämmentää, mielessäni kun olen aina kaksikymmentäkahdeksan. Minun kokemukseni ja tunteeni suuntautuvat enemmän taaksepäin. Kekkonen. Onhan se ihan järjetöntä. Ihan järjetöntä. O n syntymäpäiväni, täytän kolmekymmentäkuusi vuotta. Muistan niin kirkkaasti hetkiä joista on vuosia ja vuosikymmeniäkin aikaa, että olen pakahtua, en halua hyväksyä ajan vääjäämätöntä kulumista. Samalla se tuntuu myös luontevalta, niin kuin olisin juuri siinä missä minun pitääkin. Ehkä on niin, kuten eräs ystäväni sanoi, että olen sittenkin vielä liian nuori, liian äiti ja liian onnellisesti naimisissa, ei minulla ole aavistustakaan miltä tuntuu olla nelikymppinen, vapaa ja täydellisen irti, astua valkoiseen sumuun, kuten Kankimäki kirjassaan kirjoittaa. Ymmärrättekö. Tässä, nyt, ja sitten jo poissa. Mitä sitten. Muistan hääpäivän illan ja kimaltavan onnen, muistan pariterapiassa yhdessä itketyt ja nauretut tunnit. Mitäs nyt, mihin on vielä aikaa ja mahdollisuuksia, mistä kannattaa enää haaveilla, mitä suunnitella. En haaveile suurista muutoksista tai jännittävistä käänteistä, en maailmanympärysmatkasta tai syvänmeren sukelluksesta. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 81 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Etten minä enää koskaan tapaa tai suutele miestäni ensimmäistä kertaa. Kun yöni täyttyvät jälleen unesta ja minulla on energiaa haaveilla ja ajatella. Lähtisin toki mielelläni Australiaan, istuisin illalliselle Joyce Carol Oatesin kanssa tai oppisin soittamaan pianoa, mutta ehdottomasti eniten toivon hyviä yöunia ja riittäviä apurahoja. Minun arkeni on tasaista ja juurtunutta, ja hyvä niin, se tekee minut syvän onnelliseksi. En ahdistu tulevasta, enemmänkin odotan innolla sitä mitä kaikkea vielä saan ja voin kirjoittaa, millaisia tyttäristäni kasvaa ja missä olemme perheenä kymmenen vuoden kuluttua, missä kaupungin osassa tai maassa. Muistan matkan Jerusalemiin ja erään tanskalaisen pojan
Mitä jos Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen sisällöllinen idea onkin syvempi kuin luulimme. ”Aasialaisnaiset deittailevat valkoihoisia miehiä, joihin kukaan valkoinen nainen ei koskisi”, todetaan näytelmässä Songs of the Dragons flying to Heaven vuodelta 2006, mutta mitä mieltä on Suomi 2018, noin ei varmaan saa enää sanoa tai sitä tässä edes siteerata. Alkoiko Perussuomalaisten uusien kannattajien tavoittelu siitä, kun Laura Huhtasaari puki ylleen saman kultaisen Unikko-säkin, jonka sisään kalliolaiset densahipitkin piiloutuvat. — 18. koostui nykykatsannossa vain sarjasta pahoinpitelyjä, hyväksikäyttöä ja ihmisarvon loukkaamista, keneltä voi vaatia korvausta vai onko paha olo kuin kala, VAIN TUOREIN KELPAA. — 8. Missä vaiheessa Mad Max muuten muutetaan luokitukseltaan opetusvideoksi. — 11. ”Eikö stereotypia ole itse asiassa syvällinen havainto, jonka sisältämän totuuden toisto on tylsistyttänyt?” (Jonathan Coe: Middle England) — 2. Jos ne tekevät siellä suurta, tarkoituksellisen etäännyttävää kertomusta vanhenemisesta ja toistonpakosta (ja toistonpakosta) sekä siitä, että myös nuorempi sukupolvi on perseestä. — 5. ”Vähennetään kaikki yhdessä kaksi astetta kodin sisälämpötilaa!” Onko ilmastonmuutosidealismi vain harhainen toivo siitä, ettei kuollut perheenjäsen olisikaan kuollut. nämä meidän piti vielä kysyä. Ja entä ne 70ja 80-lukujen NAISHAMMASLÄÄKÄRINATSIT, joiden sadismin takia täällä mätänee parin sukupolven hampaat nyt suuhun, missä viipyy anteeksipyyntö. — 14. Miten ne poikkeaisivat Samujin kauppaamista ihmisistä ja kumpia joutuisi palauttamaan useammin korjattavaksi. Jos 70-luvun nuoruus, lapseus, naiseus, homous jne. 7. — 3. — 4. Onko puhuttu tarpeeksi, että sanan ”itseanalyysi” keskellä on englanniksi huomio ”Kas, olenpas minä anaalista!”. Hei journalistit ja journalismitutkijat, mikä on saksankielinen sana sille, kun haisevaa ruumista analysoi niin kiihottuneena, ettei huomaa olevansa itse se ruumis. — 9. 82 IMAGE JOULUKUU–TAMMIKUU 13. Milloin Bulevardin eteläpuolella on viimeksi sanottu ”Sulle maistuis varmaan nyt reipas suihinotto!”. Millaistahan olisi olla aurinkorannikon ainoa gootti. Nyt kun on aloitettu ”päntsdrunkilla”, saisiko lisää sanoja, joilla voisi markkinoida samaan aikaan Suomea ja alkoholismia. Vartiaisen Juhana, miten määritellään ”harhainen käsitys omien mielenliikkeiden merkityksestä muulle maailmalle”. Voisiko ”Riihimäki” olla hidas kuoleminen maksakirroosiin, ”Myllypuro” halvaantumiseen johtanut kännikaatuminen ja ”Lapin yliopisto” juoppohulluuskohtaus. Jos Tokmanni myisi ihmisiä, millaisia ne olisivat. — 6. 10–20 twiittiä vuorokaudessa. — 12. — 17. — 16. 1. — 15. — 10. Voisitko jo kertoa, mitä mieltä olet Redi-kauppakeskuksesta, koska kuitenkin kävit siellä vain kertoaksesi, mitä mieltä siitä olet. Missä vaiheessa kaikki tekomme muuttuivat yhteiskunnallisiksi kannanotoiksi ja eikö TEITÄ HIPIT ALA JO RASITTAA. Olisiko maailma rauhallisempi paikka, jos useammalla olisi elämään ”kuolin jo kaksi vuotta sitten” -asenne
TUNNUSMERKIT: Tuo tullessaan ja vie mennessään. Säilyttää pakastepurkkien kannet värijärjestyksessä ja kengät kenkälaatikoissa. Nauttii pyykkietikan tuoksusta ja kiiltävästä peilistä. Pyyhkäisee ohimennessään tiskipöydän ja suoristaa kävellessään maton hapsut. SUOMEN KODITTAJAT VÄRIKUVISSA OSA 1 #KOTIVINKKI #KODITTAJA J E N N A K U N N A S PYYHKÄISIJÄ ( putsis maksimus) LUOKKA: Siivouskodittajat. ÄÄNTELY: Väistäs vähän, otan vielä tästä.. Kuljettaa mikrokuituliinaa kaikkialle
010 2327 300, www.vuokraturva.. p. p. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. PAL.VKO 2019-04 290361-1812 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Käytämme mm. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. 010 2327 400, www.myyntiturva.. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla