Jari Tervo, Ulla Appelsin ja vuoden 2016 loukkaantujat Muut hiljaa! Valkoinen heteromies puhuu JA R I TE R V O : ”K IIS TA TT A M IN Ä EN O LE H YV Ä IH M IN EN .” IM A G E 23 9 20 16 JO U LU K U U – TA M M IK U U 12/2016 JOULUKUU – TAMMIKUU 8,20?€
KATSO JÄLLEENMYYJÄT: WWW.FINNGOLD.FI
Anti Sankari 50 Arkkitehti Helmi Kajaste tunnetaan rap-hahmona Draama-Helmi. Paha meissä 54 Riku Korhosen uudenvuodensaarna pahuudesta. Liha tottelee tofua 60 Joni Purmonen ajoi eläinten oikeuksia ja teki turkistarhaiskuja. 34). JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 3 Ulla Appelsin symboloi toisille hyvää journalismia, toisille kamalaa journalismia (s. Nyt hän bodaa vegaanisti. Terävä aikakauslehTi | Numero 239 | joulukuu – Tammikuu 2016/2017 KU VA : M A R IA M O U LU D . K A N N EN KU VA : M IIK K A PI R IN EN .. Juopotteluksihan se meni. Isänmaan puolesta 34 Ilta-Sanomien Ulla Appelsin on isänmaan ystävä, joka ei siedä punavihreitä maailmanparantajia. Väärä ääripää 26 Oskari Onninen haastatteli kirjailija Jari Tervoa ravintola Kosmoksessa. Loukkaantumisen vuosi 2016 42 Nykysuomen sanakirja ja muut Suomi-palkinnot
22 Ruoka Voi sentään, voi on nyt ravintoloiden uusi hifistelykohde. 76. 20 Matka Matkakumppani nimeltä keinoäly. 76 Musiikki Robbie Williams on musiikkiaan kiinnostavampi, kirjoittaa Laura Friman. 68 Tärpit Vuoden 2016 kulttuuritapaukset, DocPointin parhaimmisto sekä näyttelijä Isabelle Huppert. 74 Elokuva Kuudes kerta on hyvä elokuva, mutta Kalle Kinnunen olisi halunnut sen olevan vielä enemmän. Aluksi 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta lopuksi 78 Ruben Stiller Elämystalouspuhe vie mennessään. HIP 17 Tekijä Tea Latvala suunnittelee dildoja puusta. 21 Tekno Kirkasvalolampun ei tarvitse olla jättikokoinen. 11 Lyhyesti Suomi 100 -bingo, taskulliset mekot ja Mäntyniemen herra Ruger Hauerin jäähyväiskeikalla. 15 Valo työssä My o My -liikkeiden perustaja Pauliina Louhiluoto kehottaa yrittäjiksi aikovia opettelemaan ensiksi matematiikan. TULOSSA: KLAUS HAAPANIEMEN MONITAITEELLINEN TANGO ALAKULO. 24 Tyyli Nainen tarvitsee hansikkaat ja mies vain viisi paria kenkiä. NYT 9 Avaaja Suomalaisten kannattaisi arvostaa verotietojen julkisuutta, sanoo Yhdysvalloissa asuva toimittajakirjailija Anu Partanen. 18 Teema: Design Esittelyssä Viron kiinnostavimmat design-merkit. 77 Kirja Miina Supisen mielestä Emma Clinen Tytöt on paras teini-iän kuvaus aikoihin. 80 Joanna Palmén Kaikkien aikojen gaalat! 82 Viime i nen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 72 18 71 20 VIROLAINEN DESIGN VALLOITTAA PIAN SUOMENKIN. POP 65 Keskustelija Kirjailijanakin tunnetun Elina Hirvosen tuleva dokumenttielokuva käsittelee yhteiskunnallista vihaa. Sisältö 4 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU KU VA T: A LE X A N D R A W EY , A LA M Y, W A R M N O R TH , A LL O V ER PR ES S, K LA U S H A A PA N IE M I, TE R O A H O N EN
Ajatus osuu ytimeen. Vuonna 2004 julkaistu kirja Don’t Think of an Elephant! Know Your Values and Frame the Debate on noussut puheenaiheeksi. trump normaliSoi rähinnöinnin. Todennäköisesti suomalaisissa puoluetoimistoissa pohditaan, miten käyttää kevään kuntavaaleissa mölyvoimaa. Trump on ajankuva, vihaisuuden ilmentymä. Ankara isä -tyyppi uskoo maailman olevan rankka paikka, jossa säännöt vievät eteenpäin. Lempi sanoja: hoiva, tuki, empatia, muutos, jakaminen, reiluus, yhteisöllisyys. Vihan Voiton Seurauksia voi jo nähdä. Hoivaava vanhempi -tyyppi uskoo, että rankassa maailmassa pärjää vain, kun autetaan. Mitä huonommat ajat ovat taloudellisesti, sitä enemmän tyytymättömyyttä, jota kanavoida vihaksi. Vaikka kyse on päättömyyksistä, syntyy kuva ei ei -puolueista, joilla ei ole omia ehdotuksia. Rasistilla ei ole ääripäävastakohtaa. Suomalaisen julkisen keskustelun tuska ja eräitä etenemismahdollisuuksia. He onnistuvat usein ottamaan keskustelun haltuun, koska pääsevät rähinällään määrittelemään, mistä puhutaan. Ajatusrakennelmat on helppo tunnistaa. Kirjailija Juha Itkonen julkaisi Facebook-sivuillaan otteen tulevasta kirjastaan Minun Amerikkani. Esimerkiksi Ruotsin maltillinen kokoomus otti Trumpin puhetavan käyttöönsä. Osa puolueista tekee (hölmöjäkin) ehdotuksia, joihin toiset puolueet tottuneesti reagoivat sanomalla ei. Asiat ovat harvoin joko-tai. Korhonen lainaa Lakoffia ja tarjoaa myös ratkaisuja. (Toisaalta, vastapainona esimerkiksi iltapäivälehti Aftonbladetin pääkirjoitustoimittaja ilmoitti, että vihan levitessä lehti ryhtyy kirjoittamaan vastustajistaan kunnioittavammin.) Suomessa perussuomalalaiset ovat menestyneet Trumpin konseptilla: viis faktoista, paljon melua, rähinää ja huomiota. Se vie poteroihin, joissa on kaksi tapaa ajatella. Tai selittää monimutkaisia asioita niin kuin ne ovat. Riittää, että aihe on riittävän lähellä omia pettymyksiä. Ajatuksesta voivat ottaa kiinni tavallisetkin somenkäyttäjät: otammeko tilan haltuun aloitteellisesti, vai reagoimmeko raivolla vain ”kaikkeen paskaan”. Viha ja suuttumus ovat käyttövoima, joka vahvistuu somessa, jossa pienikin purkaus voi paisua samanmielisten kuplassa tunteelliseksi minispektaakkeliksi. Mutta entä jos typerien provokaatioiden ei annettaisi hallita vaalikeskustelua. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Lakoffin ajatuksia on tuonut Suomeen toimittaja Johanna Korhonen, joka kirjoitti kirjan Mikä niitä riivaa. Hän kirjoittaa: Kaikki ovat nykyään niin helvetin vihaisia, kukaan ei tosin oikein tunnu tietävän miksi, ja Donald Trump on vihaisin kaikista, siksi hän on niin suosittu, pullosta päästetty paha henki ja samalla ajan: 69-vuotias suustaan lähinnä törkeyksiä suoltava miljonääri. Siksi Lakoffin teoria on suosittu selitysmalli. Siksi vihaa lietsotaan yksinkertaisilla asioilla. Viha on tarttuvaa. Mielenkiintoista on, että juuri vihanlietsojat ovat taitavia käsitteiden luomisessa. Kun joku vaikkapa yrittää määritellä ääripäät, kuten rasisti ja suvakki, tähän määrittelyyn ei pidä mennä mukaan. M iten meistä on tullut niin hirmuisen vihaisia. Rikosta seuraa rangaistus. SuoSitukSi ohipuhumiSen SelittäjäkSi on nouSSut kielentutkija George Lakoffin teoria, jonka mukaan ihmiset jakautuvat ajatus-malliltaan kahteen kategoriaan, hoivaajiin ja kurinpitäjiin. Sen sijaan, että kaivautuisi poteroon, pitää pyrkiä luopumaan kaksinapaisesta ajattelusta. Siksi, raivokkaaksi muuttuessaan yhteiskunnallinen keskustelu ei etene mihinkään. Jokaisen on pärjättävä omillaan. Yhteisöviestinnän professori Vilma Luomaahon mukaan vihaan ja pettymykseen on helppo yhtyä, vaikka kyse ei olisi suoraan asiasta, johon ollaan pettyneitä. Tällä tavalla ajattelevan lempisanoja ovat järjestys, totteleminen, sopeutuminen, ponnistelu, auktoriteetti, itsekuri. Samalla sen luoma näkymä on lohduton. ?. Ei ole hyväksi, että annamme räyhäpuheen määrätä julkisen keskustelun tahdin. Jokainen on tasa-arvoinen, ihmisten yhteinen toiminta perustuu neuvotteluun ja sopimuksiin. Johanna Korhonen ottaa kirjassaan esimerkiksi puoluepolitiikan. On paljon vaikeampaa tarjota toivoa ja ratkaisuja kuin syyttää ja pelotella. Mies on mies, naisen yläpuolella. Pääkirjoitus Heikki Valkama, päätoimittaja | Twitter @heikkivalkama JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 5 Vihan hedelmä Ei ole hyväksi, että annamme räyhäpuheen määrätä julkisen keskustelun tahdin
Terävä aikakauslehTi MainosTajaT MEDIAMYYNTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Antti Ahtiluoto, Anna Autio, Laura Friman, Reetta Haarajoki, Iida Sofia Hirvonen, Milena Huhta, Janne Iivonen, Juha Itkonen, Noora Nuotio, Katja Kallio, Ilkka Karisto, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Riku Korhonen, Sanna Lehto, Ari Lahdenmäki, Jyrki Lehtola, Janic Leino, Maria Moulud, Milla Muurimäki, Mikko Numminen, Noora Nuotio, Oskari Onninen, Miikka Pirinen, Pekka Pekkala, Ilkka Pernu, Venla Rossi, Esra Rotthoff, Satu Rämö, Reetta Räty, Janne Saarikivi, Pia Seikkula, Tuomas Sorjamaa, Ruben Stiller, Miina Supinen, Jussi Särkilahti, Outi Törmälä, Anton Vanha-Majamaa, Marko Ylitalo, Sami Viljanto, Timo Villanen, Valtteri Väkevä. MAALISKUUSSA ILMESTYVÄ SUOMI 100 (S&S) ”JUHLII” SATAVUOTIASTA SUOMEA. tammikuuta 2017. Kirja Kaupoista Kautta maan!. vuosikerta, 239. yhden kaksoisnumeron). Uusi tsaari Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä Venäjän päämäärätietoisen johtajan muotokuva pitää otteessaan jännityskirjan tavoin. Salaisuuden kantaja Koskettava lukuromaani suuresta salaisuudesta, perheestä, sodasta ja kaiken kestävästä rakkaudesta. Aikakauslehtien liiton jäsen. numero. Syvennä taitoja uusien vinkkien avulla. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. 31. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth JULKAISUJOHTAJA Anneli Myller MYYNTIJOHTAJA Saija Heikinheimo MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ Timo Kakko-Quednau MARKKINOINTISUUNNITTELIJA Niina Mäkinen REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2016 PAPERI GraphoSilk 80 g/m2, kansi MultiArt Silk 170 g/m2 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 26. www.bazarkustannus.fi parasta itselle tai lahjaksi KonMari Iloa säkenöivä järjestys Kuvitettu opas ilmiöksi nousseesta KonMarimetodista. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Vuonna 2017 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja Heikki Valkama ToiMiTuspäälliköT Joanna Palmén Niklas Thesslund ulkoasu Anna-Mari Tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avusTajina Tässä nuMerossa VIIDES ROMAANI YÖN KANTAJA (OTAVA) ILMESTYY KEVÄÄLLÄ. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt)
@imagelehti @MicaelaMorero Jos joskus saan 15 minuuttiani julkisuudessa, haluaisin olla 100-v. Sori! @emmisiskoAnsaittu lasillinen ja uusin @imagelehti #perjantai TwiTTer @imagelehTi Kokeile Makuviikkoa SAAT NYT alennuksen ensimmäisestä tilauksestasi! -20€ Testaa palveluamme jo tänään osoitteessa makuviikko.fi Reseptit ja raaka-aineet suoraan kotiisi toimitettuna! Käytä koodia: IM20 Makuviikko.fi_ilmoitus_115x300mm_IM.indd 1 17.10.2016 8.18. Se oli allekirjoittanut myös lehden pääkirjoituksen. Lehdessä ei kerrottu, kuka oli sananvapauslain tarkoittama vastaava toimittaja. Julkisen sanan neuvoston mukaan tiedotusvälineet voivat käyttää vierailevia päätoimittajia, jos he ovat luonnollisia henkilöitä. Tätä on laatu. Tällöin pitää kuitenkin aina määritellä ja kertoa yleisölle, kuka on vastaava toimittaja. @psykeiju Kaikista Suomen, kenties koko maailman, lehdistä @imagelehti on kaikkein eniten pihalla. JSN:n ratkaisu kuuluu näin: ”Image ilmoitti maaliskuun numeron ns. #Asiajournalismi ja #kuvanvoima #koskettaa. @pepeleiponen J.Lehtolan #tampereroustaus niin rankka, että sen tällainen manselainen ottaa jo kehuna. Sitä ei missään tapauksessa saa luovuttaa organisaatiolle, jolla on esimerkiksi liiketaloudellisia tai maineenhallintaan liittyviä intressejä.” Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti Lukijoilta @5ilvius Joanna Palménin ”Tämä ei ole se Ruotsi, jonka minä tunnen” on paras lehtijuttu minkä olen hetkeen lukenut. Journalistin ohjeet ja JSN:n tulkinnat ovat perinteisesti olleet lainsäädäntöäkin tiukemmat. Lehden lukijoille ei kuitenkaan kerrottu, mitä Demos Helsingillä tarkoitettiin eikä kerrottu Demos ry:n tai siihen liittyvien osakeyhtiöiden liiketoiminnasta mitään. Tämä jäi tässä tapauksessa epäselväksi. Sananvapauslain mukaan vastaavan toimittajan tulee olla luonnollinen henkilö. Päätoimittaja Heikki Valkama kertoi vastauksessaan JSN:lle, että Demos Helsingillä tarkoitettiin Demos ry:tä. JSN:LTÄ HUOMAUTUS IMAGELLE DEMOS HELSINGIN PALKKAAMISESTA VIERAILEVAKSI PÄÄTOIMITTAJAKSI. apinalaatikossa ja kannessa, että lehden vierailevana päätoimittajana on Demos Helsinki. Vieno Huttunen. Neuvosto katsoo, että Journalistin ohjeiden kannalta on olennaista, että toimituksellista päätösvaltaa käyttävät ainoastaan luonnolliset henkilöt
Niistä kaksi on ylitse muiden: Beatles ja Franz Kafka.” – HELSINGIN SANOMAT JOHN STEINBECK Vihan hedelmät Päivänpolttavan klassikon uusi suomennos! Vuonna 1939 ilmestynyt romaani on ajankohtaisuudessaan suorastaan kylmäävä. RIITTA JALONEN Kirkkaus ”Huikea romaani. TUULA KARJALAINEN Tyko Sallinen Tyko Sallinen (1879–1955) on suomalaisista taiteilijalegendoista suurin ja värikkäin, Suomen August Strindberg ja Edvard Munch.. Olen sanaton.” . JOËL DICKER Baltimoren sukuhaaran tragedia ”Joël Dicker on rakentanut maagiseen maastoon piirtyvän juonilabyrintin, jossa on samanlaista imua kuin Twin Peaksissa, Sillassa tai True Detectiven ensimmäisessä kaudessa.” – HELSINGIN SANOMAT HARUKI MURAKAMI Miehiä ilman naisia ”Murakamin tyylin tutut tavaramerkit leimaavat novellejakin, varsinkin viitteet muuhun kulttuuriin. LEENA LUMI –BLOGI RICHARD McCORMICK Richard McCormick’s Tokio Tuo Tokio lautasellesi! Kirjassa loihditaan herkullisia annoksia japanilaisen ruokakulttuurin innostamana. Näin syntyvät klassikot. Näin kirjoitetaan maailmankirjallisuutta
”Olen nähnyt Yhdysvalloissa, mitä seuraa, kun verotus on suljettua ja moni VA LO K U VA A JA N ED U ST A JA : Q U IE T. Kun verotiedot julkaistaan, hänen suomalais kaverinsa julistavat Facebookissa, että toisten tuloilla retostelu ällöttää. Suomalainen verotus on yrittäjän etu IMAGE 239 9 Anu Partanen on New Yorkissa asuva suomalainen toimit ta ja. Ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin hän työskenteli Imagen toimituspäällikkönä.. ”Sinä aikana olen alkanut ajatella eri tavalla verotuksesta.” Partasen silmin Suomessa ei osata arvostaa verotuksen avoimuutta. tekstI Reetta Räty kuvat Outi töRmälä J ulkiset verotiedot mahdollistavat tietoon pohjautuvan keskustelun verotuksesta, ja verorahoin kus tannetut palvelut sen, että ihmiset voivat keskittyä omaan arkeensa, kun ei tarvitse stressata peruspal veluita: päiväkotia, koulua, terveydenhuol toa. ”Se on ymmärrettävä tunne”, Partanen sanoo. Näin sanoo toimittaja ja tietokirjailija Anu Partanen. ”Mutta on demokratian kannalta täysin keskeistä, että tiedetään, miten mitäkin tuloluokkaa verotetaan.” Avoimuus mahdollistaa keskustelun siitä, onko verotus oikeudenmukaista, miten sitä tulisi suunnata ja millä tasolla sen pitäisi olla. Hän on asunut kahdeksan vuotta New Yorkissa. Verotiedot eivät ole Suo messakaan täysin avoimia. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 9 NYT IhmIset, IlmIöt, polItIIkka ja muut kIInnostavat puheenaIheet Avaaja. Suomalaisten kannattaisi arvostaa julkisia verotietoja, sanoo Yhdysvalloissa asuva toimittaja ja tietokirjailija Anu Partanen. Partanen puhuukin periaatteesta
Ennakkotäytettyjä veroilmoi tuksia ei käytetä, sillä nykyisestä systee mistä hyötyvät tietokonesoftien kauppaa jat lobbaavat muutosta vastaan. Veropäivää ei pidä nähdä vain het kenä, jolloin paljastuu pomon palkka. Tämä pitäisi ymmärtää Suomessa paremmin.” Eri maiden veroasteita ei ole järkeä verrata, jos ei puhuta siitä, mitä veroilla saa. ”Ja yritäpä soittaa amerikkalaiselle verottajalle… mahdotonta!” Partanen ei ylistä korkeita veroja, vaan avointa ja kaikille yhteistä verojärjestel mää. ”Eikä yrityksiä välttämättä kiinnosta pyörittää vaikka työntekijöiden perheiden terveydenhuoltoon liittyvää hallintoa.” Partanen sanoo, että hyvät peruspalve lut ovat yrittäjälle etu, eivät taakka. Uskon, että se liittyy systeemiin, jossa kaikki ovat mukana.” Suomessa rikkaatkin saavat maksutto man kouluruuan ja lapsilisiä. ”Amerikkalaisista osa on tyytyväisiä, kun Donald Trump on onnistunut väiste lemään veroja: sehän on vain fiksua!” Partanen on kirjoittanut amerikkalai sille suunnatun kirjan The Nordic Theory of Everything: In Search of a Better Life. Verotuksen kautta hoidettu systeemi on tehokas: jokaisen ei tarvitse hoitaa monimutkaisia asioita erikseen. Hän on kokenut, millaista on neuvo tella itselleen peruspalveluita markkinalta. Yhdysvalloissa peruspalveluita ei kustanneta verovaroin, ja ne jäävät työn antajien kontolle. Avaaja 10 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Suomen hyvät puolet näkee hyvin kaempaa, sanoo Partanen, joka kävi marraskuussa Suomessa ja puhui muun muassa Spundan järjestämässä syysseminaarissa. ”Kaikkia ottaa päähän, kaikki vihaavat systeemiä ja kääntyvät toisiaan vastaan.” . Kun peruspalvelut pitää hoitaa itse, joutuu miettimään, mitä veroilla oikein saa. Rikkaat maksavat vähiten veroja, eikä kukaan luota verottajaan.” Sekavan ja epäoikeudenmukaisen systeemin mukana katoaa halu maksaa. Yhdysvalloissa asu van silmin avoimuudessa ei ole kyse vain euroista tai dollareista, vaan isommasta asiasta: luottamuksesta. mutkaisiin vähennyksiin perustuvaa. ”Kynnys yrittäjäksi alkamiselle on pie nempi, kun epäonnistuminen ei riskeeraa lasten yliopistokoulutusta tai terveyden hoitoa. Jos veroilla hoidetaan vain köyhäinapua, se leimaa ja luo katkeruutta. ”Se vie kauheasti aikaa. ”Tutkimusten mukaan Pohjoismaissa ihmiset luottavat toisiinsa enemmän kuin missään. Partanen on kulkenut pitkin Yhdysvaltoja ja puhunut kirjansa teemoista kymmenissä tilaisuuksissa. ”Kynnys alkaa yrittäjäksi on pieni, kun siinä ei riskeeraa lastensa terveydenhoitoa.” –?anu partanen. Vuo den 2017 alussa kirja ilmestyy suomeksi. Hyvät julkiset palvelut ja koulutus mahdollistavat yrittämisen.” Partanen kertoo amerikkalaisesta veroilmoituksestaan: paksu pino sekavia lomakkeita. Huijaamisesta tulee hyve. Se on päivä, jolloin voi keskustella siitä, miten järjestelmä toimii ja mitä hyötyä siitä on maksajille. Myös Piilaaksossa – kapita lismin kovassa ytimessä – on kiinnostuttu pohjoismaisesta mallista
Nyt JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 11 JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 11 KUVITUS SAMI VILJANTO
30.11. Se on poliittista. www.allasseapool.fi. Kuulostaa vitsiltä, mitä toki varmaan onkin. Kuten on nainen, jolla on taskut. Monenlaisia tunteita, joille yritän turhaan paukuissa etsiä puhelimesta oikeaa emojia. 19.11. Piti monologia. Joanna Palmén Se, jolla on vaatteissaan taskut, on rento ja itsevarma. 9.11. 12.11. @allasseapool # allasseapool TULE MUKAAN ALTAAN JOUKKORAHOITUKSEEN! Jo lähes 40 000 ihmistä on uinut ja saunonut Altaalla. Vihdoinkin taskut! K U VA T: JA N N E II V O N EN (K U V IT U S ), TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A . Ilahduin, että Lapsi mukaan töihin -päivänä joku ministereistä oli ottanut mukaan jokeltavan tyttärensä, mutta lapsi olikin Sanni Grahn-Laasonen. Mäntyniemen herra Twitterissä: @niinistop ÄÄRIPÄÄ ÄMPÄRIPÄÄ Käy dialogia. 25.11. Taskumuoti on siis feministinen voitto. Mäntyniemen herra PÄÄOMAA. 18.11. Niinpä on olemassa naurettavan helppo tapa ilah duttaa naista: ompele vaatteeseen taskut. Naisilla ei myöskään saa olla salaisia kätköjä – miesten on helppo olla itsevarmoja, sillä heillä on aina jotain takataskussa. He työntävät molemmat kädet syvälle taskuihin ja nostavat mekkoa kauemmas vartalosta. Ihana näky. Koulukiusausongelma ratkais tu. Näin ei kuitenkaan ole, edes housuissa ja takeissa. Ruger Hauerin jäähyväiskeikalla naamioituneena Paperi T:n turvamieheksi. 22.11. 4.11. Miehen vaatteet ovat käytännöllisiä, naisten kauniita. Nyt kun Nokian Rajeev Suri on kertonut olleensa koulukiusattu, kiusaaminen tuntuu varmasti paremmalta. MUISTA! Marraskuu, paska biisi. Kaikissa naisten vaatteissa voisi hyvin olla taskut, niin kuin on miestenkin hou suissa ja takeissa, aina. Naiset alkoivat kantaa mukanaan käsilaukkuja. Putin alka nut harrastaa videopuheluja, jotta näkisin hänen sormillaan tekemänsä lainausmerkit, kun hän kertoo ”kunnioittavansa Suomen itsenäisyyttä”. Käytännölliseksi se ei vaatteita tee: ei niiden ohutkankaisten mekkojen taskui hin voi laittaa lompakkoa tai kännykkää. ”Lärvit!” Vihdoinkin hallituksessa joku puhuu minun kieltäni, mutta kuka tämä ”Pirkko Mattila” on. Rakastan tätä viatonta, ihanaa ihmispoloa! Jenni soittaa uudestaan ja uudestaan lintuäänitettä Peippo ja kevättuuli käsitellessään Trumpin voiton aiheuttamia pelkojaan. Aikamoinen veijari. 29.11. Racked.comsivustolla kerrotaan tasku jen historiasta: 1600luvun lopulla miesten vaatteisiin keksittiin ommella kiinteät taskut erilaisten vyölaukkuviritysten tilalle. Bileet! Suomalaiset huostaanotetut nyt riemua täynnä, kun ministeri Rehula pyysi heiltä anteeksi paskaa elämää. Jenni liimannut makuuhuo neen seinän täyteen lehtijuttuja, joissa kerrotaan, kuinka Melania Trump ei ole muuttamassa Valkoiseen taloon. Sijoita itseesi, sijoita altaaseen. 21.11. Nyt 12 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Nyt T yypillinen sananvaihto juh lissa kuuluu nyt näin:”Ihana mekko, näytät upealta!” ”Kiitos! Ja arvaa mitä, tässä on taskutkin!”Mekoissa on meneillään taskumuoti. Pihalla pomppii vihreä kunnallispoliitikko, jolle on palkkioksi Guggenheim-äänestä luvattu, että hän pääsee luontoon näkemään oravan. Jopa juhlamekoissa on sivusaumassa pikkuiset kädensijat. Koko kansan presidenttinä testasin: jos suhtautuu tehtävään antaumuksella, puolessatoista tunnissa pystyy vetämään kunnon pohjat. Päivän aforismi: Presidenttiys on pettymys, joka pirstoo palasiksi. Ele on rento ja vapautunut. Se näyttää ilahduttavan juhlijoita mel kein enemmän kuin mekon saamat kehut. Minä annan lausuntoja, että päivä varmaan huomennakin. Taskut eivät koskaan vakiintuneet hameisiin. Tas kut ovat sitä varten, että kesken hienojen kutsujen voi painaa hartiat lysyyn, työntää kädet syvälle taskuihin ja rentoutua. Naiset jatkoivat pussukkalinjalla, joka sopi hyvin runsashelmaiseen rokokoomuotiin. Annoin juuri turvamiehelle ohjeen, että saa ampua kaikkia, jotka sanovat ”hygge”. Osakkeita ostamalla varmistat itsellesi omistajan edut. 28.11. 20.11. Ranskan vallankumouksen jälkeen naisten mekot tiukkenivat, eikä pussukoita voinut enää piilottaa helmoihin
Osakkeita ostamalla varmistat itsellesi omistajan edut. Sijoita itseesi, sijoita altaaseen. PÄÄOMAA. www.allasseapool.fi. @allasseapool # allasseapool TULE MUKAAN ALTAAN JOUKKORAHOITUKSEEN! Jo lähes 40 000 ihmistä on uinut ja saunonut Altaalla
Sana olisi siis alkuaan tarkoittanut päätä, josta se olisi siirtynyt tarkoittamaan kaikenlaisia päässä syntyviä mielen tiloja. Huippuosaaja olisi siis ikään kuin se, joka osaa huiputtaa tai sitten huippuosaaja on se, joka Huippu osaa pärjätä, vaikka päässä huippaa. janne saarikivi SANATORIO Tällä palstalla tutkija Janne Saarikivi avaa sanoja. Suomen sana huippu on tuntema tonta alkuperää. Sata vuotta Suomen historiaa vuosi vuodelta Sata parasta suomalaista kirjaa Suomi muotoiltiin maailmankartalle: suomalaisen designin sata suosikkia Sata parasta suomalaista pop-kappaletta Tasavallan presidentin haastattelu satavuotiaan Suomen kunniaksi Talvisota Sotaveteraani muistelee itsenäisyyttä Lukijoiden kansallismaisemat: sata kuvaa kauneinta Suomea Sata suomalaista herkkuruokaa Sata suomalaista saunaa tai saunojaa Suomen sata merkittävintä urheilijaa vuosien varrelta Seuraavat 100: politiikan, tieteen ja talouden näkijät katsovat tulevaan Sana joka päiväksi: suomen kielen sata kauneinta sanaa Suomi, tasa-arvon mallimaa: sata vuotta naisten oikeuksia Elämäni vuodet: sata suomalaista kertoo tärkeimmistä vuosistaan Lasten Suomi: kuinka lapsuus on muuttunut sadassa vuodessa. Sata tarinaa suomalaisuudesta Satavuotias suomalainen kertoo tarinansa Sata suomalaista menestyjää Sata kuvaa Suomesta Tulevaisuuden tekijät: sata vuonna 2017 18 vuotta täyttävää Kuvasarja satavuotiaista suomalaista Kuivauskaapista tekstiviestiin: sata suomalaista keksintöä. Se voi ensinnäkin olla samaa alkuperää kuin huipata ja huiputtaa, tai huimaus. Ja kärkeä tar koittava huisana on varmaan tavalla tai toisella sama sana kuin venäjän penistä tarkoittava hui, joka taas on johdettu lehvää tai latvaa tarkoitta vasta vanhasta slaavilaisesta sanasta. Tämä on puolestaan alunperin kaikenlaisia heinä ja ruohotuppoja ja muita kas vavia ja peittäviä asioita tarkoittava sana. Siitä on peräisin myöskin suo men tupasvilla, eräs suovilloihin kuu luva mitätön kasvi, jota syrjäseutujen asukas voi joskus nähdä sivusilmällä karpaloita ämpäriin kerätessään. Nyt 14 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Nyt HEI, ME JUHLITAAN: SUOMI 100 -BINGO Oletkin ehkä kuullut, että Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Siihen suuntaan nyt kaikki pyr kimään, topiksi toppien ja tuppojen päälle, huimapäisesti rynnien. Tiedossahan on jo vanhastaan, että kun suomalaiset sanovat, että hui, mikä vauhti, venäläiset punastuvat. Englanniksi ja ruotsiksi taas pyritään to the top, på toppen. Toisekseen, pidän kyllä toden näköisempänä, ettö huippu on sama sana kuin murteellinen hui tai huittu, joka tarkoittaa puolaa, käämiä tai terä vää varpua, jota on käytetty kudon nassa. Mutta nyt siis tiedämme myös, että etymologisessa katsonnassa huip puosaajat ovat eräänlaisia slaavilais taustaisia penisosaajia. Huippu on siis jonkin asian ulkoneva, terävä osa. Satakunnan Kansa tuo nimensä alkuun sanan Suomi Sinivalkokantinen juhlapainos: Sadan vuoden yksinäisyys. Koska Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta, kannattaa ottaa talteen Imagen Suomi 100 -bingo juhlavuoden lehtijuttujen aiheista. Pitää pyrkiä huipulle huippuosaa misella. Siksi perustamme huippu yliopiston huippuosaajia tuottamaan
Se ei tälläkään alalla riitä, että rakastaa kauniita asioita, vaan päätökset on tehtävä lukujen pohjalta Excelissä. Vain se, että viivan alle jää jotakin, tekee yrittämisestä järkevää. Nämä My o My:n kahdeksan vuotta ovat olleet myös todella raskaat, ja olen miettinyt monesti, pitäisikö tehdä jotain muuta. Myymiseen ja yritystoiminnan ymmärtämiseen pitäisi keskittyä jo kouluissa nykyistä enemmän, sillä ideoiden ja oman osaamisen myynti on tärkeää ihan Suomen menestyksenkin kannalta.” Katso riittävän pitkälle. Siksi ympärilleen kannattaa valita yrittäjähenkisiä ja vahvoja ihmisiä, jotka uskaltavat kritisoida ja haastaa.” Muista, että yrittäminen on kokonaisvaltaista. Ajattele oma idea lukuina niin hyvin kuin osaat, se on tärkeämpää kuin miettiä yrityksen visuaalista ilmettä. ”Myyminen ja myyjän työ ovat Suomessa aliarvostettuja. Vähittäiskaupassa uuden myymälän saaminen voitolliseksi vaatii aikaa ja puskuria.” . ”Pienyrittäjällä ei ole tukenaan ison firman rakenteita, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi kouluttautumisen, vaan myös kehittymisestä ja uudistumisesta on huolehdittava itse. ”Vaikka olisit tekemisissä päivittäisten lukujen ja tulosten kanssa, opettele katsomaan lukujen taakse ja pidemmälle. ”Kannattaa miettiä tarkkaan, mikä on minkäkin arvoista. ”Ennen minkään yrityksen perustamista on tunnettava markkina ja yritystoiminta numeroina. Pelkkiä pienen aikavälin lukuja katsomalla ei voi muodostaa kokonaiskuvaa eikä käsitystä sykleistä. Etätyö on niin helppoa, että se tekee tästä vielä hankalampaa.” Myyminen on tärkeää. Ei mekään oltaisi tässä ilman mun miestä, joka meillä on se Excel-nikkari.” Kerää ympärillesi oikeanlaiset ihmiset . Valo työssä JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 15 TEKSTI NIKLAS THESSLUND KUVA ANTTI AHTILUOTO Ajattele numeroina . Muista matematiikka! My o My -vaateja lifestyleliikkeiden perustaja Pauliina Louhiluoto sanoo, että yrityksen perustamisessa tärkeintä on osata Excel ja luvut. Yrittäjänä it’s all about you, ja rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille on vaikeaa. Palstalla eri alojen oivaltajat kertovat, kuinka asioita voi tehdä toisin.
… 22 Hanskan hommat … 25 Anna lahjaksi kenkää … 24. Puhtaan muotokielen omaavat designdildot valmistetaan pientuotantona puusta. Lisäksi valmisteilla on vastaava mallisto kristallikivistä. ”Puudildoni saivat alkunsa harrastepohjalta, kun aloin piirtää muotoja paperille. Nyt takana on elämäni paras vuosi, ja tavoitteeni on saada hieromasauvani kansainvälisille markkinoille. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 17 Opas kauniiseen elämään | design | matka | teknO | RuOka | tyyli TEKSTI REETTA HAARAJOKI KUVA ANNA AUTIO . Työskentelin vaateja tekstiilipuolella sekä AD:na, mutta halusin samalla tehdä jotakin omaa. HIP Tekijä. Seksivälinealalla ei ole helppoa rikkoa rajoja naisena.” Yrittäjä Tea Latvala, Teatiamo, teatiamo.com Virolainen muotoilu tulee … 18 Robottilomat ovat jo täällä … 20 Räiskintä vie aivot narikkaan … 21 Voiko voita rakastaa
Parivaljakko suunnittelee interaktiivisia karttoja ja luovia matkajulisteita, jotka kuluttaja räätälöi näköisikseen. Mallistoon mahtuu kuitenkin myös leikkisämpiä tuotteita: perinteiset ruokapöydät ovat saaneet rinnalleen siroilla, turkooseilla tai okrankeltaisilla teräsjaloilla nököttäviä sivupöytiä ja kekseliään, pienen lukupöydän, jolla on tammitason lisäksi nahkahihnainen lehtiteline. Mustavalkoiset kartat toimivat tyylikkäinä koristeina myös sellaisenaan. Warm Northia kuvaillaan vastaiskuksi ”ylisuunnittelulle”: yritys haluaa suunnitella mahdollisimman yksinkertaisia huonekaluja, jotka kestävät sukupolvelta toiselle. Yksinkertaisen linjakkaat ja öljytyt tammipöydät tekevät kunniaa sekä pohjoisten kansojen artesaaniperinteelle että konstailemattomalle mummolameiningille. Oot-Ootin hittituote on Cosmo-sohva, joka tekee kodista kuin kodista Don Draper -kelpoisen. Ergonomisen sohvan runko ”Kolea ilmasto kohtaa lämpimät materiaalit.” Warm Northin slogan summaa, mistä merkissä on kyse: koruttomista, luonnonläheisistä ja kodikkaista kalusteista. boldtuesday.com Viron design-kenttä on virkeämpi kuin koskaan. K U VA T: VA LM IS TA JA T Warm North Bold Tuesday Oot-Oot. Bold Tuesdayl la on Suomessa yhdeksän jälleenmyyjää. 18 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Design Tallinnalaisten Karl Kuuskorin ja Markus Marksin Bold Tuesday syntyi tarpeesta keksiä ”täydellinen lahjaidea”. Marko Alan ja Joonas Torimin perusta ma yritys valmistaa sohvia, nojatuoleja, jakkaroita ja lipastoja, jotka ammentavat vahvasti 1950luvun muotokielestä mutta eivät ole kopioita aikakauden huone kaluista: pelkän retroilun sijasta merkin ilme on moderni. warmnorth.com SIRO VIRO Warm Northin tamminen pikku pöytä on saatavilla erivärisillä jalustoilla. Useiden Warm Northin mööpeleiden muotokieli on niin pelkistettyä ja neutraalia, että tämä voi todella olla mahdollista. Bold Tuesdayn julisteeseen voi merkitä, missä maissa on käynyt. Julisteita voi käyttää matkapäiväkirjana tai unelmakarttana: missä olen jo käynyt ja missä sijaitsevat unelmakohteeni. Yksi julisteista on väritettävä maailmankartta, toinen taas lista maailman valtioista: 2596 kirjainta, 197 maata. TeksTi laura friman Oot-Oot on yksi Viron kiinnostavimpia kalustemerkkejä. Listasimme itänaapurin tyylikkäimmät merkit. Warm North satsaa eettisyyteen: yritys käyttää vain FsC-sertifioitua puuta
Miesten, naisten ja lasten vaatteiden lisäksi Woolish valmistaa somia asusteita ja täysvillaisia vilttejä, tyynynpäällisiä ja päiväpeittoja. MARKO ALAN JA JOONAS TORIMIN PERUSTAMA OOT-OOT ON YKSI VIRON KIINNOSTAVIMPIA KALUSTEMERKKE JÄ. purgbags.com Oot-Ootin tamminen Hosh-senkki on yhdistelmä 50-luvun henkeä ja moderneja muotoja. Verhoilu on huopamaista villasekoitetta, kevyet jalat saarnia. stencilit.co HUOPALAUKUT. Sen lippulaivatuotteet ovat maltillisen minimalistinen Bläck-riippuvalaisin ja vallatonta vispilää muistuttava North-kattokruunu, jonka juju ovat kippurassa trooppisista kukista. Lasisiin kynttiläkuppeihin on painettu Talpseppin itsensä ottamia eteerisiä luontokuvia. Pürg tekee hauskannäköisiä kotelomaisia laukkuja ja läppärilaukkuja autojen verhoiluhuovasta. Kärt Ojavee suunnittelee Kaun-merkille villasta käsin valmistettuja aamutossuja erilaisin kuosein ja koristeluin. Laatuneulokseen ja luonnonmateriaaleihin erikoistunut merkki on onnistu nut päivittämään perinteiset villatuotteet kiinnostavasti uudelle vuosituhannelle. Verkkokauppa toimittaa myös Suomeen. Valhallan suosituimpia tuotteita ovat kuitenkin tuoksukynttilät, joita mainostetaan ”100-prosenttisen luonnollisiksi”. Nettikauppaa uudistetaan juuri. oot-oot.com Mari Lights on insinööri Tauri Maen ja muotoilija Mari Saareperan kahden kauppa. Hanki sabluunat, joiden läpi seiniin voi maalata haluamansa kuviot haluamallaan värillä. Sohvaa on saatavilla maltillisen harmaan lisäksi muun muassa puuterinsinisenä ja limenvihreänä. StenCilitin nettisivuilla on laaja valikoima tyylejä ja selkeät ohjeet. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 19 Design on rakennettu koivusta, vanerista ja jämäkästä juuttikankaasta. woolish.ee Muista myös nämä TOHVELIT. Yrityksen päämaja sijaitsee Tallinnan muodikkaassa Baltika-korttelissa. Kyllästynyt yksiväri siin seiniin mutta tapetti ei innosta. Mari Lights on tänä syksynä ehdolla vuoden sisustusmerkiksi ja Mae ja Saarepera vuoden nuoriksi suunnittelijoiksi Viron designalan Bruno-kilpailussa. Mallistoon kuuluu myös torkkupeittoja, tekstiilejä ja tyynyjä. Kumpikin valaisimista yhdistelee klassisia muotoja teollisiin elementteihin. Kynttilät on valmistettu soijavahasta, ja niiden tuoksut ovat peräisin eteerisistä öljyistä. Osa tuotteista keikkuu rajalla, jonka toisella puolella on ällöromanttisuus ja toisella luontovalokuvakuosinen hotellityyli. Kaksikko perusti yhteisen valaisinmerkkinsä vuonna 2012. Siinä missä valtaosa trendikkäistä virolaismerkeistä on hakenut esteettiset ratkaisunsa virtaviivaisesta skandikuvastosta, Valhalla tähyilee myös vastakkaiseen suuntaan: merkin vetäjä, valokuvaaja Terje Talpsepp kertoo innostuvansa esimerkiksi Balin maisemista ja. valhallafactory.com Woolish on Keski-Viron Viljandis sa pian 90 vuotta sitten perustettu, nyt jo neljännessä polvessa toimi va käsityöläisyritys. Heiltä voi tilata myös personoidun sabluunan. Erikoisuutena tohvelit, joissa jalkasi näyttävät hyppiviltä sammalmättäiltä! kaun.co.uk DIY-KUVIOSEINÄT . Valhalla Mari Lights Woolish juoksevat putkilamput. Käsityönä rakennetun sohvan valmistus vie kolmisen viikkoa, ja toimitus Suomeen kuuluu sohvan hintaan. Malliston helmiä ovat kohoneulekuvioilla koristellut, hillityn sävyiset koristetyynyt ja nokosille houkuttelevat torkkupeitot. marilights.com Sitruunaruohoa vai mäntymetsää. Mari Lightsin toinen valaisin on minimalistinen Bläck
Tulevaisuuden turisti ei koe edes pettymyksiä. Pian asia selviää jo kotisohvalla.. Ajatus vaeltamisesta ahdistaa, mutta Saana ruskan aikaan oli niin rauhallinen, karu ja upea, että rakastuin seutuun. Lounas maksaa parikymppiä, viiden ruokalajin illallinen noin 70 euroa. Internet-jätti Googlekin on mukana matkailun tulevaisuudessa. Casa dos Lóiosin (Rua das Flores 245 A) 12 huonetta sijaitsevat 1600-luvulla rakennetun talon suojissa. Matkailualan bisnesmies Paul English myi perustamansa varaussivusto Kayakin parilla miljardilla ja investoi digiajan matkatoimistovirkailijaan Lolaan, joka yhdistää keinoälyn ja matkatoimistotyöntekijät. Samalla voi käydä vaikka Fidzin ja Indonesian vesillä ottamassa selvää, kumpaan paikkaan kannattaa mennä katsomaan koralleja. Viime reissulla sain otettua kuvia Madonnasta, Taylor Swiftistä ja Beckhamin perheestä.” TOKIO. Turskaa fiinisti Tunnettu keittiömestari Rui Paula kokkaa DOPravintolassaan (Largo de Sao Domingos 18). Hinta 399 e. Rowling aloitti huhujen mukaan Harry Potter -sarjansa kirjoittamisen juuri täällä. Netinkäyttäjän liikkeitä ennakoivat matkavarauspalvelut tarjoavat räätälöityjä hotellidiilejä suoraan puhelimeen. Se lanseerasi syyskuussa Google Tripsin, joka antaa sijaintitietojen perusteella vinkkejä, kertoo helpoimman tavan liikkua eri paikkojen välillä ja kokoaa kaikki matkavaraukset yhteen paikkaan. Mukavuudenhaluinen matkailija voi jo nyt automatisoida melkein kaiken, joka ei tunnu reissaamisessa mielekkäältä. Kysytään Lola-robotilta. Androidpuhelimessa on 5,5 tuuman näyttö, tilaa kahdelle sim-kortille ja kuvanvakautusteknologioilla viritetty 16 megapikselin kamera. ”En ole lainkaan eräilijä. Tripadvisorin kaltaisilla vertailusivustoilla roikkuminen vähenee, kun tietokone tuottaa yhdellä klikkauksella kohteesta arvion, joka painottaa hakijan kannalta oleellisia asioita. Kipusimme lopulta huipulle asti.” Janita Autio, valokuvaaja Onko Fidžillä vai Indonesiassa kauniimmat korallit. Söpösti ytimessä Porton historiallisissa keskustakortteleissa kannattaa yöpyä persoonallisissa bed & breakfast -paikoissa. HIP 3 Valo kuvaajan suosikit NEW YORK. . Jos ne korallit nähtiin jo, miksi sinne enää lähteä varpaitaan kastelemaan. Kaduilla voi törmätä keneen vain. oneplus.net K einoäly myllää tulevaisuudessa matkailualaa yhtä paljon kuin internet aikoinaan, sanovat asiantuntijat. Uuden teknologian ansiosta puhelin latautuu puolessa tunnissa. 100 e / 2 hh Kirjaostoksille Yli satavuotias Lellon kirjakauppa (Rua das Carmelitas 144) on yksi maailman kauneimpia kirjakauppoja. Kotisohvalta voi pian itse katsoa, onko jokin hotelli oikeasti niin hyvä kuin väitetään. Matka 20 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU K U VA T: IS TO C K , A LL O V ER PR ES S, O N EP LU S, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). ”Yoyogi Parkissa riittää ihmeteltävää, kun pokemoneiksi pukeutuneet ihmiset ulkoiluttavat pehmolelulemmikkejään.” KILPISJÄRVI. 3 × PORTO Kännykkä One Plus3 on kännykkä paljon liikkuville. Hutilomien määrä vähenee, kun virtuaalitodellisuuslasien avulla matkakohteisiin pääsee tutustumaan etukäteen. Diginatiivi lomailee Satu Rämö on Islannissa asuva matkakirjailija, joka haluaisi jonkin majoitussovelluksen kertovan, lymyääkö majapaikassa kärpästä isompia hyönteisiä. Jokaisen kännykässä on pian oma matkatoimistovirkailija, joka neuvoo ja tekee varaukset pikaviestipalveluna nopeasti kuin robotti mutta henkilökohtaisesti kuin viiden tähden matkaopas. Tutkimusyhtiö Skift on povannut matkailualan seuraaviksi menestyjiksi yrityksiä, jotka laittavat tieto koneet tekemään ennen ihmistyövoimaa vaatineita asioita. Robottilomat ovat täällä oikeastaan jo nyt. Verkkokauppapuolella sellainen on jo: FeltSo kokoaa tuotteesta pitkin nettiä annettuja asiakas arvioita ja pullauttaa raportin tuotteen hyvistä ja huonoista puolista. Tai hetkinen. ”Energia ja ihmiset inspiroivat. Portossa 1990-luvulla asunut J.K
”Helposti pakattava keinokuitu tai untuvatakki on monipuolinen vaate, joka toimii kylmällä ilmalla tarpeen mukaan niin päällys kuin väliasuna.” Jaakko Heikka, talvivaelluksiin erikoistunut eräja luonto-opas Kaikki pelit eivät vaadi paneutumista vaan toimivat heti. Hurraa led-lamput! Niiden ansiosta kirkasvalolamppu on pienentynyt möhkäleestä iPad-kokoiseksi. Samanlaista taukoa aivojen käytöstä tarjoaa myös uusin versio Doom-räiskintäklassikosta (29 e, doom.com). Helvetissä ammutaan ensin ja mietitään vasta sitten, oliko käytössä oikea ase tai strategia. Forza Horizon 3 (59,90 e, forzamotor sport.net) sotii tätä trendiä vastaan. Australiaan sijoitetussa kaahauspelissä ei tarvitse turhaan miettiä juonta, ideana on vain painaa kaasua ja ihailla maisemia. . Ottakaa rahani. Aivot narikkaan Kahvia. Se ei haise eikä kutita.” VILLASUKAT. Sen seurauksena ne vaativat niin paljon aikaa ja paneutumista, että pelaaminen voi tuntua lähes työltä. Valoa. Doomia pelatessa ei ajatella vaan ammutaan.. Suojapussin ansiosta Beurer TL30 -lamppu (59,95 e, prisma.fi) kulkee myös työpaikalle ja takaisin. K U VA T: VA LM IS TA JA T, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Bonusautoja ja ominaisuuksia saa lähes vahingossa ja peli pysyy pitkään tuo reen tuntuisena. Playdead-studion tuore Inside (19,99 e, playdead.com) on lyhyehkö pulmanratkontapeli. Tekno JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 21 Pekka Pekkala on teknologia kirjoittaja, joka pitää merino vil laa viime vuosi sadan parhaana keksintönä. Miksi kaikki pelit eivät ole tällaisia. Harmaasävyinen, huolella mietitty maailma tarjoaa vastakohdan tasohyppelyiden normaalisti värikylläisille ja tekopirteille hahmoille. Id Software on pitänyt kiinni pelisarjan parhaista perinteistä: demonit hyökkäävät pimeydestä sellaisella vauhdilla, että pelaaja voi reagoida ainoastaan selkäytimellä. Kontrollit ovat simppelit ja peli alkaa heti, ilman opastuskierroksia. ”Supermate riaali, joka tuntuu kosteana lämpimämmältä kuin puuvilla. P elit ovat muuttuneet harmittomasta ajanvietteestä yhä monimutkaisemmiksi ja laajemmiksi maailmoiksi. Modernin työelämän suurin ongelma ratkaistu: kuppi (160 e, yecup.org), jossa juoman lämpöä voi säätää kännykällä ja jolla voi myös ladata matkapuhelimen. ”Edelleen paras keino pitää varpaat lämpi minä on paksut ja väljät sukat tilavissa ken gissä.” KEVYT TOPPATAKKI. HIP 3 Paras teknologia kylmää vastaan MERINOVILLA
Ilmiö on uusi. Sopivan hapan juuri. Panimon IPA:t on nimetty Yhdysvaltain atomipommien mukaan. Kokeile vaikkapa meatzzaa: se on pizza, jonka pohja tehdään taikinan sijaan jauhelihasta. Panimolla on Turussa myös oma baari, Radbar. Itse leivottu leipä on jo perusjuttu ravintoloissa. Voihin voi myös lisätä esimerkiksi nestemäistä savuaromia. HIP 3 Herkul lisimmat leivät PENTTILÄN TILAN PERUNARIESKA . Syynä ovat itse leivotut leivät ja etenkin jumalaisen hyvä vaahdotettu rus kistettu voi, jota tekee mieli sivellä mallaslimpulle sentin kerros. Näin alkaa nykyään yhä use ampi ravintolareissu. Tätä saa mar keteista.” OULULAISEN HAPANKORPPU. Pehmeä ja her kullisen makui nen leipä, jossa on täydellinen suola.” SALOSEN RUISREIKÄLEIPÄ. ”Yksinkertaisesti loistavaa hyvän voin kanssa. Ravintolan keittiömestari Henri Alén kertoo jenkkikokki Dan Barberista, joka tarjoaa ravin toloissaan rinnakkain eri lehmien maidosta tehtyä voita. ”Tasalaatuinen ja hyvä perus leipä. Sitten taso alkoi hiljalleen nousta, ja aivan viime vuosina laaturavin toloissa on alettu leipoa leivät itse. Näihin hapan juureen tehtyi hin korppuihin iskee himo. Ennen ateriaa tarjottavat leivät ja niiden päällysteet nousevat monesti jopa yhdeksi illan huippuhetkeksi. Leivänteko keskit tyi suuryrityksille, joiden teollista pussisämpylää söi koko Suomi. Näin pinnoite ei mene pilalle eikä ruoka kärähdä. Tai sitten sekin on itsetehtyä. Kaarinalaista Radbrew-pienpanimoa pyörittävät tähtitieteilijä ja ke mian teekkari. Pieni riski voihifistelyssä toki piilee: vatsa tulee helposti ahdettua täyteen leipää ja voita jo ennen kuin on päästy edes ensimmäiseen alkupalaan. Pisimmälle on mennyt helsinkiläinen Finnjävel, jonka tiloissa on oma meijeri separaatto reineen ja pastörointilaitteineen. Sari ja Patrik Spåran uusi Super herkutkeittokirja tarttuu niin sanottuun dirty food -trendiin: se tarjoaa reseptejä runsaskalorisiin herkkuruokiin, jotka aktivoivat sylkirauhaset. Ruskistettaessa maitoproteiini karamellisoituu ja makuun tulee kinuskin tai nougat’n vivahde. Pannuissa on kätevä lämmönhallintajärjestelmä: ne eivät kuumene induktioliedellä yli 230 asteen. Voitelu kohdillaan MAKUPALAT Tieteilijöiden pommi oluet. K U VA T: IS TO C K , A LL O V ER PR ES S, R EA D M E, VA LM IS TA JA T, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Viime vuosien hitti on ollut eten kin jo mainittu ruskistettu voi. Vielä kym menen vuotta sitten ravintolassa kuin ravintolassa sai eteensä jää kaappikylmän voinapin, jonka päälle oli ripoteltu vähän sormi suolaa. Ruoka 22 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Valtteri Väkevä on Helsingissä asuva toimittaja, joka syö pussi leipää mutta ei koske mar gariiniin. tefal.fi I llallinen uudessa helsinkiläis ravintolassa ei ole ehtinyt kunnolla edes alkaa, kun seu ralaiseni haluaa santsata. Pitkän lin jan ravintolakriitikko Anna Paljakka muistelee, että vielä 1970–80luvuilla leipätuotteiden taso oli surkea niin ravintoloissa kuin kaupoissa. ”Tämä on oi ke asti hyvä tuote. Tarjoilija kuin tarjoilija osaa jo kertoa, mistä pikkumeijeristä voi on peräisin. . Myös moni käyttöinen: hapankorppua voi käyttää esimerkiksi murskattuna leivitykseen.” Henri Alén, keittiömestari ja ravintoloitsija Nyt ei laihduteta. Sellaista syntyy, kun voi ruskiste taan pannulla, siivilöidään, jääh dytetään ja vispataan kuohkeaksi. Kun leipäasiat ovat kunnossa, on päällysteen vuoro. sweetfoodomine.com Palamaton pannu. Se ei enää riitä. Tefalin uusi eXperience-sarja on suunnattu vaativille kotikokeille. Barber puhuu ”singleudder”voista. Se kirnutaan tietyn lehmän mai dosta, ja ruokailija saa kuulla jopa kyseisen lehmän nimen. Seuraavaksi vuorossa onkin voihifistely. radbrew.net
Tämä säästää myös aikaa itse juhlapäivältä. Lumituiskut tekevät nimittäin helposti tepposet juhlameikkiin. 4 Suosi meikissä primer-pohjustusvoiteita sekä vedenkestävää ripsaria. 1 MAINOS Hardys Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir, 12,49€, Alkon tuotenumero: 947947 Hardy’s Crest Cabernet Shiraz Merlot, 9,99€, Alkon tuotenumero: 457737. Juhlapäivänä tukka on ihanan laineikas näyttämättä liian laitetulta. Pimeässä otetut kuvat ovat helposti todella epäselviä sekä rakeisia ja joutuvat nopeasti roskakoriin. 5 Kokeile kihartaa hiukset jo edellisenä iltana ja nuku yö niiden kanssa. 2 JUHLIIN VALMISTAUTUMINEN ON TAITOLAJI – LUE BLOGGAAJA KIRA KOSOSEN KUPLIVAT VINKIT JUHLAKAUDELLE: LUE LISÄÄ HARDYSYHTEISTYÖSTÄ KIRAN BLOGISTA: www.kirakosonen.com hardyswinessuomi www.viinilinna.fi Valitse tukevan oloiset korot tai nilkkurit piikkikorkojen sijaan! Ulkona on helpompi kävellä, etkä tarvitse vaihtokenkiä mukaan. J U H L A K A U S I O N T Ä Ä L L Ä ! Älä pelkää käyttää puhelimen salamaa juhlakuvissa. Viimeistele kihartimella seuraavana päivänä ja suolasuihketta päälle. 3 Älä unohda asusteiden voimaa! Jos glittermekot eivät ole oma juttusi, piristä klassista pikkumustaa näyttävillä korviksilla, kaulakorulla tai käsilaukulla
”Jos käsineiden kokomerkinnät ovat kuten vaatteissa S, M, L, ei riittävään napakkuuteen ole edes mahdollista päästä.” HOITO. Historiassa hanskojen pituuden määräsi hihojen pituus, eli mitä lyhyempi hiha, sitä pidempi hanska. Nyt näyttää kuitenkin, että seuraavaksi inspiraatiota haetaan aina renessans sin ajoilta asti. Ja kun vetää pitkät hansikkaat käteensä, ei niitä tarvitse riisua kuin syödessä. Kuningatar muutti muotia peittämällä kätensä näyttävästi kirjailtujen ja koristeltujen hanskojen alle. Ne pitävät kädet puhtaina ja lämpiminä, mutta aikoinaan niistä pystyi päättelemään myös käyttäjänsä sosiaalisen aseman: hieno nainen ei poistunut kotoaan ilman hansikkaita, ja kädet paljastettiin ainoastaan syödessä ja kotona perhepiirissä. ”Nahalle tarkoitettuja suoja suihkeita ei suositella käsineille. HIP 3. Hansikkaat ovat käytännöllinen asuste. Kaikki materiaalit ovat sallittuja. Kastuneet nahkakäsineet kuivataan huoneenlämmössä, ei patterin päällä.” Heli Matilainen, toimitusjohtaja, Sakari Sauso O lemme tottuneet siihen, että muoti käy yhä uudelleen läpi 1900-luvun vuosikymmeniä. Sormukset kuuluu jättää hanskojen alle, mutta ranteisiin saa halutessaan latoa liudan rannekoruja. Yhtä tärkeää on, että sormien mitta on tarpeeksi pitkä.” LAATU. Tyyli 24 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU K U VA T: A LL A B O U T FA S H IO N , VA LM IS TA JA T, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Niiden pukeminen ja riisuminen oli osa rituaalia, jolla hän halusi kiinnittää huomion kauniisiin käsiinsä. Homma hanskassa Ennen hansikkaat paljastivat naisen sosiaalisen aseman, nykyään ne suojaavat ainakin flunssalta. Nyt rajat on rikottu ja pitkät hanskat puetaan jopa hihojen päälle tai survotaan juhla-asun hihojen sisään. Moschinon satiiniset juhlakäsineet piilotetaan hihojen alle, joten ne sulautuvat osaksi asua. Niin sanoo etiketti. Lyhyen paluun hansikkaat – ja erityisesti pitsihansikkaat – tekivät vuonna 1984, kun Madonna esiintyi Lucky Star -musiikkivideolla mustissa pitsikynsikkäissä. ”Olennaista on, että hanska istuu uutena napakasti. Valentinon couture-näytöksessä nähtiin pieniä myllynkivikauluksia, Victor & Rolf -mallistossa korkeita silinterihattuja ja lähes jokaisessa näytöksessä röyhelökauluksia sekä olkapäitä ja käsivarsia korostavia puhvihihoja. Miesten kynsikäsmuodin suunnannäyttäjä oli Billy Idol. . Käsineet tulisi oikaista käytön jälkeen ja säilyttää suorana tai kaksinkerroin taitettuna. Milla Muurimäki on stylisti, joka pitää hanskoja nerokkaana tapana peitellä ikääntymistä. Kuningatar Elisabet I käytti paljon hansikkaita. Ja kun vetää hanskat käteensä, suojautuu samalla kätevästi flunssa-aallolta. Hanskat olivat elegantin naisen perusasuste aina 1960-luvulle saakka, jolloin vapaamuotoisuus, anarkia ja farkku rikkoivat vanhat pukeutumissäännöt. On nahkahanskoja kaikissa väreissä, paksusti kudottuja pitkiä villahanskoja, läpikuultavia pitsihansikkaita sekä sormet paljastavia kynsikkäitä. Tärkeää hansikkaissa ISTUVUUS. Ihanimman paluun tekevät sisällä käytettävät hansikkaat, jotka ovat 1400-luvulta saakka olleet kuninkaallisten suosiossa. Rannekorut esille, sormukset piiloon
Tyyli JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 25 Tuomas Sorja maa on helsinki läinen kapeahar teinen kirjoittaja, jonka kaapissa on valitettavasti enemmän kuin viisi kenkäparia. HIP 3 Kolme ihaninta väriä vaat teessa MUSTA. Vaa rana on, että kun luu lee näyttävänsä Richard Gereltä American Gigolossa, näyttääkin Me hirviöt -sarjan Herman Munsterilta. Mustat ja hyvin muotoillut ’perusvaatteet’ ovat pitkäikäisen vaatekaapin kulmakiviä.” Niina ja Timo Leskelä, Nomen Nescio -vaatemerkin suunnittelijat J anne Laxin luotsaama kenkä merkki Saint Vacant on uudistanut paitsi ilmeensä myös koko mallistonsa ja toiminta tapansa. . Jos aiemmin aikuinen mies ei muka voinut käyttää reppua, nyt se on lähestulkoon pakollinen lisä mihin tahansa asuun. saintvacant.com Jotkut pidättäytyvät simppe leissä malleissa, mutta Ferra gamon reppu on kuin suoraan armeijan varustevarastolta.. Pian on taas topattujen olkapäiden ja laatikkomallisten leikkausten vuoro. ”Musta on helppo ja huoleton, asial linen ja vakuut tava. Aiemmin mallisto vaihtui sesongeittain, mutta nyt valikoima on pysyvä. mukaan ajatuksena on tehdä vähemmän ja parempia kenkiä: ei hetken trendejä, ei turhia valmistusvaiheita, ei ylikulutusta. Vanhasta Saint Vacantista on jäljellä yksityiskohtia, kuten epäsymmetrinen kengän suuaukko, jonka ansiosta kenkä ei paina kehräsluuta. Laxin Laatikkohartioiden paluu. Merkin missio on saada jokainen tekemään parempia valintoja ja ostamaan kenkiä, joista haluaa pitää huolta. Se on vaatimaton ja itsevarma samaan aikaan.” MUSTA. Saint Vacantin mallisto tulee myyntiin joulukuussa. Ulkoiluhenkisyys näkyy nyt kaikissa vaatteissa ja asusteissa. Se on relevantti miltei tilanteeseen kuin tilanteeseen, iästä, sukupuo lesta, kulttuu rista ja arvoista riippumatta.” MUSTA. Eikä nyt puhuta mistään pikkutoppauksista vaan kunnon jenkkifutis hartioista. ” Meille musta on lem peä ja rauhal lisin väri. Balenciagan pikkutakin leikkaukset lähestyvät futuristista arkkitehtuuria. ” Musta on tasaarvoi nen väri. Lontoon ja Pariisin muotiviikot olivat pullollaan tuulitakkeja, kiipeilyköysiä, retkeilysandaaleja ja etenkin reppuja. Pehmeä hartia linja on hallinnut muotia jo pitkään. Ne ovat käytännössä kaikki kengät, mitä mies elämässään tarvitsee, urheilukenkiä lukuun ottamatta. Vain viisi paria Reppu selkään. Saint Vacantin uusi viiden kenkäparin mallisto on pysyvä, ja muuta ei mies tarvitse. Siihen kuuluu viisi uudelleentulkittua klassikkomallia
Tässä jutussa hän jyrähtelee ja juo runsaasti alkoholia. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 27 Kirjailija Jari Tervo koki 2010-luvun vaihteessa herätyksen. Hän havaitsi, että Suomessa on rasismia, ja alkoi jyrähdellä sitä vastaan. TeksTi oskari onninen kuvaT miikka pirinen Tyyli janic leino meikki/hiukset pia seikkula Väärä ääripää JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 27
Tai jotkut tunsivat hänet jo 1980ja 1990-luvuilla Ilta-Sanomien toimittajana. Tervo vitsailee tarjoilijalle, että onkohan viini sellaista, josta voisi sanoa, että ”meillä kotona pestään autoja tällä”. Suuret suomalaiset miesnerot, haavikot ja donnerit, jupisivat tupakansavussa, miten maa makaa. Ja koko ajan hän on toistellut suorastaan hunajaisin äänenpainoin, kerta toisensa jälkeen: ”Mussukka, onhan kaikki hyvin?” ”Is everything okay?” ”Would it be okay?” Tai sitten sellaisella volyymilla, että ihan koko baari kyllä kuulee: ”Ole hiljaa!” ”Suksi vittuun!” Kun palaan vessasta, Tervo on poissa. Uran toista suurtyötä, tänä syksynä ilmestynyttä Matriarkkaa, kehuttiin Helsingin Sanomissa Tervon parhaaksi. ”Naiset ostavat kirjoista varmaan 80 prosenttia. Erityisesti Pohjan hovi nostetaan usein esimerkiksi siitä, että kirjailijana Tervo on aliarvioitu. Myyrä oli Finlandia-ehdokkaana, kuten Tervon romaaneista myös Pyhiesi yhteyteen (1995) ja Minun sukuni tarina (1999). FE R ET A K K I, TA G LI A TO R E. TA S K U LI IN A , D LA . Toisissa pöydissä istuu valkokauluksisia bisnesseurueita kokouslounailla. Niissä mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu.” Vuoden 2004 vakoojaromaani Myyrässä on enemmän aikatasoja ja liikkuvia osia kuin nipussa perinteisiä Finlandia-ehdokkaita. Sen jälkeen olemme siirtyneet viereiseen baariin ja ottaneet kuusi tai seitsemän tuoppia keskikaljaa päälle. Ja hauska. S amana aamuna kello yksitoista Jari Tervo seisoo ravintola Kosmoksen edessä Kalevankadulla, rööki huulessa. Ei ole epäselvää, kehen hän viittaa, mutta ojennetaan takit ovimiehelle ensin. Se on Sadan vuoden yksinäisyyden sukuinen romaani kummien ihmisten inkeriläiskylästä ja nyky-Suomen kiristyneestä ilmapiiristä. (K A IK K I SA U M A ). N EU LE , FE R E. Kalakeitot alkuun, pääruuaksi kuhaa. Hän on luultavasti jopa tunnistetumpi kuin uutisankkuri Matti Rönkä. Ajat ovat toiset nyt. Eräs kriitikko kuvasi sitä Suomen keskenjätetyimmäksi isänpäivälahjaksi. Hän ei kirjoita ”lukuromaaneja” vaan aikuisten kirjallisuutta. Hapen määrä on tosin suhteellinen. Vuonna 1997 alkanut Uutisvuoto on tehnyt Tervosta yhden Suomen tunnetuimmista puhuvista päistä. 28 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU J ari Tervo on kadonnut. Juomaa sentään saa. Tervo on kirjoittanut nimikirjoituksensa keski-ikäisten naisten lounasseteleihin, uhonnut lopettavansa Uutisvuodossa ja lyönyt nyrkkiä pöytään niin, että puolitäydet tuopit läikkyvät. Juuri täällä Kosmoksessa kansakunnan omatunnot tapasivat ryypätä. Sellaista, jota ei ahmita, päinvastoin. Ja myös se hyppii ajassa ja paikassa ja on kieleltään hukuttavan runsas. Kertaakaan hän ei ole voittanut. Toinen tupakka syttyy kellon alla keskipäivän vilinässä, kolmas Kosmoksen ovella. Mutta hän aloittaa silti. ”Olen vähän tyhmä, jos alan arvailla, että suomalaiset kulttuurija kirjalliset piirit eivät voi sietää hyvin myyvää kirjailijaa. Mitenkään väheksymättä heidän kirjamakuaan, valtaosa on niitä, jotka käyvät kerran vuodessa kirjakaupassa ja huomaavat, että tämäkö iloinen lihava poika televisiosta kirjoittaa kirjoja.” Kirjat eivät ole ollenkaan samanlaisia kuin televisio-Tervon saunanjälkeisviihde. Koska ravintola aukeaa vasta puolen tunnin päästä, on tehtävä pieni happihyppely syksyn ensimmäisen talvipäivän kirpeydessä. ”Minä olen itse sanonut, että se on Suomen keskenjätetyin joululahja”, Tervo korjaa. Hän on puhunut hyvien asioiden puolesta; ihmisoikeuksien, perustuslain noudattamisen ja seksuaalisen tasa-arvon. Tervo on yksi harvoista suomalaiskirjailijoista, joiden teoksista otetaan yhä viisinumeroisia ensipainoksia. Tervo on kantanut pöytään lisää olutta ennen kuin edellinen lasi on ollut edes tyhjä. Tervo mukaan hänen on turha edes aloittaa asiasta, koska mitä ikinä hän siitä sanookin, tulkitaan väärin. Mitä muutakaan suomalainen voisi ajatella kirjailijasta, jonka on nähnyt 19 viime vuoden ajan televisiossa katselemassa yläviistoon ja laittamassa pohdiskelevaan sävyyn niin monta sanaa peräkkäin, että lopputulos on yllättäen naseva oneliner. A lun perin tunsimme Jari Tervon kirjailijana. ”Uutisvuodosta on ollut kiistatonta hyötyä. Edeltävän kahdeksan tunnin aikana olemme istuneet ensin ravintola Kosmoksessa ja nauttineet lounaan ja pullollisen viiniä per naama. Panna tämä sijaltaan horjahtanut maa järjestykseen. Sittenhän alan taistella mieleni varjoja vastaan, otan itseeni, mitä he ovat mieltä ja hyökkään näitä olkiukkoja vastaan raivokkaasti.” PU K U , SA U M A . (Kirjoitustyyliä ilkeillään kustannuspiireissä ”taidehölskytykseksi”.) Matriarkka ei päässyt edes ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi. Puisella tuolilla on vain punainen ruudullinen kašmirhuivi. Hän laukoo menemään niin, että kaikki varmasti huomaavat ja reagoivat. Hän julkaisi ensin runokirjoja, sitten esikoisromaaninsa Pohjan hovin vuonna 1993 ja ryhtyi vuonna 1995 kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Kosmoksen ovet eivät ole vielä auenneet, kun Tervo jo harmittelee, kuinka vääräntyyppiset ihmiset eivät enää saa puolustaa oikeita asioita. Tervo on hyvien asioiden Donald Trump. ”Otetaan vielä!” ”Vielä yhdet!” Yksien ja toisien innoittamina olemme hoilottaneet epävireisessä kuorossa Yesterdaytä. Helsingin Kirjamessujen avajaispuheessa hän jyrähti, että EU tekee Turkin kanssa ”historian suurinta ihmiskauppaa” ja että ”törkeä natsiväkivalta” on muuttunut asioiden todelliseksi tilaksi Suomessa. Se myi ilmestymisvuonnaan yli 90?000 kappaletta. Tilaamme 24 senttilitraa chardonnaytä. Jos emme kunnioita ihmisoikeuksia, olemme Tervon mukaan ”matkalla helvettiin”. Ravintolasalin vastareunalle pitkään pöytään ryhmittyy eläkeläisseurue, joka ryhtyy pitämään puheita ja laulamaan juomalauluja. Ei ilman sitä varmasti myytäisi kirjoja edes puolia tuosta”, Tervo sanoo. Hän ei ole mikään Arto Paasilinnan kaltainen humoristi tai Miika Nousiaisen kaltainen mukahumoristi. Sitten on Tervon vuoro kertoa, mitä Suomessa tapahtuu. ”Lupasin Katille, että olisin kirjamessuihin mennessä lopettanut.” Tervo on mukava mies. Kello on jotakuinkin iltaseitsemän marraskuisena arkiiltana helsinkiläisessä juomaravintolassa. ”Minä kirjoitan kuten EU:n huippukokouksia käydään. Kosmoksessa perinteen rippeet ovat ruokalistassa ja valkoisissa pöytäliinoissa. Ensimmäinen tupakka palaa kävellessämme Stockmannille, jossa Tervo nostaa alakerrasta käteistä, sillä hän ei ole alkanut vieläkään käyttää debit-kortteja. Tervo kuvaa romaanejaan koneistoksi, jossa palat menevät kohti toisiaan ja joko loksahtavat lopussa tai sitten eivät ihan. Viime vuosina Jari Tervo tosin on ollut julkisuudessa myös vakava
Hän on vastustanut kepua, Björn Wahlroosia, Mika Niikkoa, Pekka Himasta, rasisteja, Vladimir Putinia, Donald Trumpia, Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallituksia, Talvivaaraa, anarkisteja, vappumarsseja, rattijuoppoja, NSA:ta. Halla-aho sai tekstistään tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. ”Kirjoitin, että 700?000 suomalaista on rasisteja. Niiden saaminen ei ole vaikeaa. Se on herkullinen asia, että Tervo, joka varmasti laskee itsensä hyviin ihmisiin ja puolustaa hyviä asioita, on haukkumassa autisteja rasisteiksi. Kyllä minä tiedän sen”, hän sanoo. Hänen syksyn romaaninsa ei käsitellytkään Suomen lähihistoriaa ja miehiä. Sairaita ihmisiä haukuit. Ei missään ylevässä merkityksessä.” Mutta tällaista se on modernissa yhteiskunnassa, jossa julkinen keskustelu on muuttunut populistien pingikseksi. ”Se on ominaisuus eikä sairaus. ”Tiedän myös sen, että kun keilapallo lähtee kovaa vauhtia vyörymään kohti posliinikauppaa, sitä on mahdotonta pysäyttää. Kaikki muut kyllä muistuttavat minua asiasta.” V uonna 2011 Tervo yllätti. Hänen kirjailijanprofiiliaan Layla laventaa hienosti. ”Eieieiei!” Tervo vastaa. On tietysti olemassa kulttuurisia erityispiirteitä. Tätä pääkirjoitusta Jussi Halla-aho parodioi kirjoittaessaan blogiinsa, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. En ole rohkea. Tervo sanoo saman asian Matriarkassa: ”Suomalaiset ovat autistinen kansa.” Useat muutkin Tervon julkisuudessa esittämät mielipiteet löytyvät sanatarkasti hänen kirjoistaan. ”Kohua” ruodittiin Helsingin Sanomissa asti. Kansallisen puheenaiheen yllättäessä eetteriin raahataan joku kristakosonen lausumaan irtolauseita perussuomalaisista tai leikkauspolitiikasta. Layla kertoi naisista, ihmiskaupasta ja kurdien heikosta asemasta. Helsingin Sanomien kritiikissä sanottiin: Käsissä on toistaiseksi suurin yllätys Tervon jo mittavalla uralla. ”Se on hyvin taitavasti ja demagogisesti käännetty, että minä haukun Suomen kansaa, suomalaisia, miten kehtaan tällaisia tehdä.” Viime syyskuussa Tervo kutsui suomalaisia autisteiksi ja tuli loukanneeksi sekä suomalaisia että autisteja. Se on ihan Suomen Kuvalehden Taloustutkimuksella teettämä tutkimus, mutta tuolla luku edelleen liikkuu kuin olisin vetänyt sen hatusta”, Tervo sanoo. Tervo on puolustanut tasa-arvoista avioliittolakia, turvapaikanhakijoita, Punavuoren punaviinin juojia, Pertti Kurikan nimipäiviä, humalaa ja hetkittäistä täysraittiutta, Malala Yousafzaita, juopottelevia joulupukkeja, Conchita Wurstia, lastensairaalakeräystä. Joten se kannattaa unohtaa. Paheksunnan myrskyt vain nousevat yleensä niistä julkisuudessa esitetyistä. Valkoista roskaväkeä käsittelevässä kolumnissa Tervo haukkui turvapaikanhakijoita vastustavia suomalaisia muun muassa huonosti koulutetuiksi, epäterveellisesti syöviksi, homoja ja muukalaisia vihaaviksi, kulttuuria inhoaviksi ja niin edelleen. Lötky. 30 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU ”Olen juoppo, poltan tupakkaa, kiroilen ja loukkaan ihmisiä, mutta myös tältä pohjalta voi kannattaa ihmisoikeuksia. Niin. Se on hyvin yksinkertaista, tavallista arkipäivän humanismia. Turha minun on siinä väitellä koko internetiä vastaan.” Eikö tarkoitus ollut alun pitäen provosoida. Toukokuussa 2012 Tervo alkoi kirjoittaa Ylen nettisivuille kolumneja, joissa hän on aina hyvän puolella. ”Tämä on asia, mihin minä en voi mitenkään vaikuttaa, en näemmä edes kirjojen laadulla. ”Olin aivan ällistynyt. J ari Tervo kertoo, kuinka eräs häntä vastikään haastatellut toimittaja oli kehunut, kuinka hän on niin rohkea ottaessaan voimakkaasti kantaa näissä herkissä asioissa. Toinen hittikolumni samasta aiheesta, Seitsemänsataatuhatta rasistia, keräsi verkkoon ainakin seitsemänsataa kommenttia, puolesta ja vastaan, joista Yle sitten teki erillisen koosteen. Hän puhuu liki kirjakielisesti, kädet yhtä rauhallisesti pöydälle laskettuina kuin joka lauantai. Aivan, se on sama asia sanottuna sosiologisesti pätevällä kielellä.” Niin tai näin, Tervon sanamuodot ovat kovin samanlaiset kuin eräässä Kalevan pääkirjoituksessa vuonna 2008: Päissään surmaaminen on [suomalaisten] kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. Myrsky seurasi tästäkin lausunnosta. Sitten vain toivotaan, että kommentti on niin raflaava, oikea kohu, jonka perään voidaan tykitellä yhtä raflaavia reaktioita loukkaantuneilta. Lopputulos: lehdelle klikkeinä mitattava positiivinen signaali hyvästä sisällöstä ja kirjoittajalle pään sekaisin panevaa palautetta siitä, kuinka viisas ja rohkea hän onkaan. Se harmittaa Tervoa, sillä tarkoitus ei ollut puhua ”autisteista”, vaan ”autismin kirjosta”, josta merkkejä voi tunnistaa myös niistä, joilla ei ole diagnoosia. Huomiotaloudessa asia ei ole enää aikoihin ollut tärkeintä, vaan reaktiot. ”Jos kertoisin, että tällainen on suomalainen kansanluonne, sehän olisi tuubaa ja moneen kertaan kuultua. Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola kirjoitti Tervon kolumnista, että se on itsessään esimerkki rasismista. Hän sanoi Helsingin Sanomissa, etteivät suomalaiset osaa autisminsa vuoksi ottaa muualta tulleita ihmisiä huomioon. Otsikot kertovat täsmälleen, mitä on tarjolla: Valkoinen roskaväki. Suomen mediassa julkaistaan noin joka viikko lukiolaisenkin kirjoittamaksi lattean oikeamielinen kolumni siitä, että rasismi on paha asia tai että perussuomalaiset ovat populisteja, mikä sekin on paha asia. Tästä eteenpäin Tervo pitää mainita myös kansainvälisen tason naisasiamieheksi. Sitä ennen hän oli ajatellut, että kaikki ”järjissään kulkevat” ihmiset olisivat sitä mieltä, että ”ihmisoikeuksia ja seksuaalisia vähemmistöjä pitää puolustaa”. Trolliarmeija. Puhua kuin Hallaaho, leimata kansakunta mutupohjalta ja katsoa, vallitseeko yhteiskunnassa kaksoisstandardi. Vatulaattori. ”. Tervo kertoo huomanneensa joskus viime vuosikymmenen taitteessa, että ihmisethän kirjoittavat internetiin aivan mitä sattuu
”Käväsen”, hän sanoo ja nousee. Vastustaa siksi, että ne ovat aina pois muilta, niiltä yksilöitä, jotka ovat monin eri tavoin sorrettuja. Sä munaat hyvät jutut nyt. Itsensä positioiminen rasistien viholliseksi on tärkeää. Nyt mä olen vielä leuhka, ylimielinen ja väärässä”, hän sanoo. ”Ehkä mä olin ennen näiden ihmisoikeusasioiden puolustamista leuhka ja ylimielinen. Se on ihan väärä suunta. Tai antanut inkeriläisten itse kirjoittaa tarinaansa. Vaikka tosiasiassa mikään ei ole niin vaarallista hyville asioille kuin niiden puolustaminen huonosti. Se alkaa: Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Minähän olen juoppo, poltan tupakkaa, kiroilen ja loukkaan ihmisiä, mutta myös tältä pohjalta voi kannattaa ihmisoikeuksia. Samoilla linjoilla ovat olleet monet muutkin kirjailijat. Ehkä seuraavaksi ’suo, kuokka ja lihansyöjä’.” Tuo on väärin puhuttu ihmiseltä, joka puolustaa hyviä asioita. T ervo tilaa uuden kierroksen autonpesuviiniä. Toinen brittikirjailija Zadie Smith taas sanoi omimiskeskustelun olevan täynnä valkoisten ihmisten jeesustelua. Se on rodullistamista! Meillä on valtava syyllisyyden taakka kaikkeen siihen pahaan, mikä on tapahtunut, mutta eivät kansallisuudet tai ryhmät tai eriväriset ihmiset syyllisty rikoksiin, vaan yksilöt yleensä syyllistyvät.” Kansainvälinen kirjallisuusagentti esimerkiksi oli harmitellut Tervon kustannustoimittajalle Harri Haanpäälle, että Laylaromaani olisi voinut mieluummin olla kolmekymppisen kurdinaisen kirjoittama ja mielellään omakohtainen. Tupakkatauko. Ole hiljaa, koska sun kannatuksella ei tehdä tässä mitään.” Yksi julkisen keskustelun ongelmista on, että keskitytään siihen kuka sanoo, ei siihen, mitä sanotaan. Silloin se oli ’suo, kuokka ja sorrettu’. Paitsi saako vankilassa olevat olla ehdolla?” Tervo vastaa ja ojentaa kätensä pöydän yli. Matriarkasta on käyty samaa keskustelua. Tervo pitää koko keskustelua täysin turhana, koska kaunokirjallisuus on alusta loppuun fiktiota. Nainen alkaa nostaa violetin takkinsa helmaa kuin näyttääkseen ylimääräisen kiitoksen. Se on aivan merkillistä. V alkoisessa keski-ikäisessä heteromieheydessään Tervolla on ihmisoikeustaistelussa yksi valtti: hänellä voisi olla vaikutusvaltaa juuri niihin, jotka eivät Punavuoren punavihreitä punaviininjuojia kuuntele. Keski-ikäinen valkoinen heteromies, joka yrittää puhua sorrettujen puolesta. Lehden mukaan Laylan päähenkilö on ”kuriositeetti”, jonka kirjailija sitten pelastaa ”talosta, jonka on itse sytyttänyt palamaan”. Hän on tunnettu, mukava ja viinaanmenevä kansanmies, joka jaksaa seurustella kaikkien kanssa junan ravintolavaunussa. Sen kuva on Jari Tervo. Nainen osoittaa hänen punaista Marlboro-askiaan. Hänelle asiat ovat yksinkertaisia: tärkeintä on se, mitä puolustetaan ja että sitä puolustetaan. Kun et toimi sen mukaan, et ole uskottava. Nyt muotia on se, että ’alussa oli suo, kuokka ja miesoletettu’. Tervetuloa vaan!” Kuitenkin hän haukkuu roskasakiksi juuri ne ihmiset, joihin hän voisi vaikuttaa. Kyse on siitä, kuinka hyvin sen tekee. Se on vain huonoa kirjallisuutta.” Siksi Tervo varmasti kestää lyönnitkin. Tervo ehdottaa vedonlyöntiä. Se risoo Jari Tervoa. ”Valkoisille keski-ikäisille hyvinvoiville miehille on roolitettu osa tässä anglosaksiseen korrektiusajatteluun pohjautuvassa näytelmässä. Mutta se, että aina löytyy joku, joka on yksilönä vielä sorretumpi, talloo alleen keskustelun äänet ja lopulta keskustelun itsensä. Money. ”Yhtenä päivänä pohdin, että Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on hyvä esimerkki. ”Jos kirjoitat valkoisesta roskaväestä, joka on kulttuurija homovihamielistä, joka on lihavaa ja syö lehmän halpa-arvoisia osia, niin. Tervo pitää selvänä, että Suomen henkinen tila on se, että Ilja Janitskin pääsee omalta listaltaan eduskuntaan seuraavissa vaaleissa 2019. N opeat sauhut, Kalevankadulla vihmoo. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 31 Jos tarkoitus on hyvä, esimerkiksi rasismin vastustaminen, se pyhittää keinot. Dialogi muuttuu joukoksi monologeja äärimarginaalien henkilökohtaisista kokemuksista. Mikä on susta hyvää viinaa. ”Please leave!” Tervo jyrähtää. Hän sanoi tuoreessa haastattelussa Slatessa: ”Minua ei ole juuri koskaan syytetty kulttuurisesta omimisesta, vaikka kirjoitan bengalilaisista. Yhteisellä asiallahan tässä ollaan. Esimerkiksi esikoiskirjailija Johannes Ekholm puhuu oikein. Hän muistaa jokaisessa yhteydessä mainita, kuinka paljon anonyymeissä kommenteissa lentää paska ja kuinka MV-lehti kuvailee häntä pienimunaiseksi pultsariksi ja kulttuurimarxistiksi. Mutta saa kirjailija niinkin tehdä. Se, että joku tekee sen huonosti, ei ole syy, että näin ei saisi tehdä. Britti Lionel Shriver sanoi syksyllä, että jos emme saa kirjoittaa kokemuksista, jotka eivät kuulu meille, jäljelle jää vain muistelmia. ”Mä sanon, että 20?000. ”Pullollinen hyvää viinaa. ”Two?” ”Take two, take four.” ”Food. Sellainen ei ole muodikasta. ”Money.” Tervo antaa kasan kolikoita taskustaan. Se joka on lähempänä, se voittaa.” Käy. Juuri sellaisesta populismista media ruoskii itseään nyt Trumpinajan Yhdysvalloissa. Harvahampainen romaninainen saapuu käsi ojossa. Marssimme sisään. Hän näkee patriarkaalisia ja rasistisia rakenteita jokaisessa ovennupissa, toivoo haastatteluissa tosissaan tuhoa ”kuolonkoristuksissaan kituvalle kapitalismille” ja yrittää epätoivoisesti vastustaa omia etuoikeuksiaan. Magnumpullo Koskenkorvaa. Nuoressa Voimassa kirjoitettiin kesällä Tervon Laylasta. Samalla hän tuntuu ylevöittävän asemansa sillä, kun tämä ”roskasakki” haukkuu hänet takaisin. Ruotsissa hallitukset ovat keskittyneet jo monta vuotta huutamaan rasistia, ja ruotsidemokraattien suosio vain nousee gallup gallupilta. ”Kiistatta minä en ole hyvä ihminen. Veikkaus: 2?180 ääntä. Kun minä olen ruskea ja he ovat ruskeita, eroa ei nähdä.” Tervo asettelee sanansa painokkaasti. Mother.” Tervo ärtyy ja kaivaa taskustaan kympin. Että miksei Tervo kysynyt sen kirjoittamiseen lupaa inkeriläisiltä. Aivan yhtä tyhmää ajattelua kuin 120 vuotta sitten olisi sanottu, että sinä olet nainen, älä tule kannattamaan tätä hyvää demokratian ajatusta. ”Ihmisten kutsuminen valkoisiksi, keski-ikäisiksi, hyvinvoiviksi ihmisiksi estää näkemästä yksilöitä. ”Kulttuurisesta omimisesta huolestuminen on poliittisen korrektiuden työntämistä perseen suuntaan. Tony Halmekaan ei olisi tarvinnut perussuomalaisia 16?000 äänensä avuksi. Ehdin elää nuorena miehenä sitäkin, kun kaikessa oikeassa oleva marxilaisuus oli kirjallisuudentutkimuksessakin suuri sana
Mutta onko niissä vahvuuksia. Sitten hän puhuu itse kuin presidentti: jäyhästi, jämäkästi ja artikuloiden niin kuin yrittäisi puristaa jokaisesta tavusta kaiken mahdollisen voiman. Läiskähdys. Mutta romaanin sävy oli kuitenkin ymmärtävä, sellainen, että alkoholisoituneissa ongelmakimpuissakin oli inhimillinen puolensa. Mutta hän ei kelpaa, kummallekaan osapuolelle. ”Mutta neroista Shakespeare on täällä, Johann Sebastian Bach täällä, sitten on ainakin viisi metriä multaa ja kolmantena tulee Orson Welles.” Otetaan Orson Wellesille! Tervon puhelin soi, mutta sitä hän ei enää vaivaudu katsomaan. Silloin kannattaa kirjoittaa minun mielestäni täsmällisesti ja voimakkaasti. Otetaan yhdet ja kohta neljännet. Se vastustuskuvastokin on jostain 30-luvun tai ehkä vuoden 1917 työväenlehdestä. ”Suomi on auktoriteettiuskovainen maa. ”Is everything okay?” On, on! Mutta olisi vielä yksi haastattelukysymys. ”Ainoa valta, mikä minulla on, on aavistuksen verran sananvaltaa. Irc-Galleriasta löytyi karstulalaisia pilottitakkiamiksia huutamassa somaleille karkotusta jo puoli vuosikymmentä ennen kuin aikuiset keksivät sanan ”some”. Asia ei ollut ajankohtainen, kun sitä ei ollut tarvinnut kohdata. ”No tämä Oskari Onninen on niin hirveän perusteellinen”, hän selittää puhelimeen. Näin Tervo kuvasi romaanissaan Pohjan hovi yhtä päähenkilöistä. Keskustelemme jälleen keskustelun mahdottomuudesta, koska keskustelu muuttuu mahdottomaksi”, hän sanoo. ”Aivan varmasti rasismi on lisääntynyt 2000-luvulta. Baarinpöydässä Tervon kasvoille liimautuu mairea hymy, kuin äänetön myhäily. Vastapuoli juo vuosikertaviinejä ja syö sisäfilettä. Ei kysymysmerkkiä. Ei ihmisiä, edes nimimerkkejä, saa noin nimitellä. Ainakaan niissä pöydissä, joissa Tervo istui 1990-luvun alun Rovaniemellä, tehdessään taustatöitä esikoisromaaniinsa Pohjan hoviin. Joskus vuosikymmenen taitteessa Tervo hankki sarvisankaiset, suorastaan massiiviset mustat silmälasit, joista sittemmin on tullut keskeinen osa hänen habitustaan. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 33 mulle vastataan, että ite olet lihava ja juoppo mutta syöt sisäfilettä. Artikkelia varten Jari Tervon kanssa ryypättiin kahdesti. Hämmästyttävästi netillä on nyt sama vaikutus kuin painetulla tekstillä. Kaikki muuttuu mahdottomaksi. Sitä leikkaavat vain tiukat sormenosoitukset ja epämääräiset, avoimet ”ö”-vokaalit. Totta kai ne on vahvuuksilla”, hän sanoo ja ojentaa lasit käteeni. ”Onko tämä ollut epäselvää. Eikö hän muka ollut ennen huomannut, että Pohjan hovin juopporemmi puhui sitä samaa lidlinparkkipaikkaa, jota pidetään nyt niin kovin vaarallisena. Jos presidentti Niinistö pitäisi suuren puheen, jossa hän kannattaa ihmisoikeuksia ja vastustaa pahoja virtauksia suomalaisessa yhteiskunnassa ja Euroopassa, niin sillä saattaisi olla vaikutusta”, hän sanoo. ”Kyllä sinun pitää voida tehdä työsi kunnolla”, hän sanoo ja ehdottaa Kosmoksesta lähtiessä naapuribaaria. Hymy leviää kasvoille. Turun yliopistossa on tutkittu, että suomalaisten suhtautuminen tänne muuttaviin ulkomaalaisiin on muuttunut lämpimämmäksi koko 2000-luvun ajan – ainakin pakolaiskriisiin asti. ”Se ei varmaan välittynyt sillä tavalla. Että voisko se kusipää?” Annan lasit takaisin, Tervo laittaa ne päähänsä, nostaa oikeaa kättään takaviistoon ja ottaa vauhtia riemukkaaseen yläfemmaan. Nämä lukuja kirjoitustaidottomat vatipäät. Don’t boo, vote!” Sitten vain huudetaan puolin ja toisin. Nostan niitä kohti kasvojani. Ne tarkoittavat: ”anna minä sanon nyt”. Pyydän anteeksi. 85 prosenttia suomalaisista pitää maahanmuuttoa hyvänä asiana, ja liki kaksi kolmasosaa sanoo puuttuvansa rasismiin sitä kohdatessaan. Tervon isävainaalle Alpolle! Kati-puolisolle! ”Onhan kaikki hyvin?” Tervo kyselee. Tervo ei usko, että hän tai juuri kukaan kykenisi pitämään jotain suurta käännytyspuhetta. Tässä sodassa Tervo haluaisi olla hyvien marsalkka. Vaimo soittaa. Toinen on, ettei saa kirjoittaa lehteen, että joku tykkäsi puurosta kuin hullu, koska se on mielenterveyskuntoutujien väheksymistä ja sortamista. Oikea muoto kuuluu näin: luku ja kirjotus taidottomat vati päät. Kun ei arkkipiispaakaan kukaan kuunnellut. Kun sen näkee hämärästi teeveen omaisesta laitteesta, niin vaikka siellä olisi joku kuusitoistavuotias poika tai tyttö sanomassa ’mokkakepit kotio’, niin silloin se on enemmän totta ja harkinnanarvoinen mielipide.” Tervon herätys tuntuu olleen todella vahva. Tervo näyttää häkeltyneeltä. Tai 1990-luvulta. Nuorena Beatles oli parempi, keski-ikäisenä Dylan. V artiainen kertoi asuneensa kolmekymmentä vuotta Kuopiossa. Minä tiedän mistä kirjoitan. Hän pyytää saada kuunnella puhelimeni kaiuttimesta ensin Beatlesin For No Onen ja sen jälkeen Bob Dylanin Hurricanen. Tervo laulaa tai paremminkin resitoi päälle. Mutta julkisuuteen välittyy vain populistien sota. Perässä on piste. Maailma sumenee, eikä se johdu ainoastaan koko päivän jatkuneesta juopottelusta. ”Suomessa ei ollut rasismiakaan ennen kuin tämä meidän suvaitsevaisuus joutui testiin, kun tänne yhtäkkiä tuli 30?000 ihmistä, jotka on eri värisiä ja puhuu eri kieltä.” Tosiasiassa, niin kauan kuin internet on ollut ”sosiaalinen”, sinne on muodostunut likakaivonsa. Tuollaistahan se on, valkoisen roskaväen ja kotoperäisen paskasakin muukalaisvastainen heittely, Tervo tuntui sanovan. K ello on noin kolme iltapäivällä, kun Tervon puhelin soi. (S A U M A ). PU K U , TA G LI A TO R E. Puhelu päättyy. ”Minä en katso miljoonalukaalistani Katajanokalta, että hyi. Tai se on ainakin tullut näkyväksi”, Tervo sanoo. ”Tapa suvakkihuora itsesi’ on yksi ääripää. Ikänäkö. TA S K U LI IN A , IS A IA , (F ER E) PA IT A , G H IR A R D EL LI . ”Että nämä olisivat ikkunalasia. Hän ei ollut koskaan anellut huoltoapua eikä voittanut lotossa eikä bingossa. Ja sitten: ”Otetaan vielä”, hän sanoo. Minä haukun rasisteja ja teen sen mielelläni, eikä tarvitse asiaa miedonnella yhtään.” Kun Tervo koki rasismiherätyksen vuosikymmenen taitteessa, muuttuiko hänen suhtautumisensa samaan sakkiin, josta hän ennen kirjoitti lämpimän ymmärtäväisesti. Viime syksynä Tervo kirjoitti kaiketi samasta porukasta näin: Tätä mieltä ovat suomalaisen hengenviljelyn viemärin, Suomi24sivuston, nimimerkit. Hän huolehti omista asioistaan ja piti kansallisena häpeänä, että mutanokat saavat ilmaisen asunnon ja ruuan, kun hänen poikansa, yrittäjä, saa mätkyjä ja vettyneestä pahvista rakennetun pömpelin kaatopaikan alisesta metsästä. Se ei ole minun tehtäväni etsiä tässä dialogia, koska juuri sen vuoksi, että dialogia on yritetty etsiä, ei ole saavutettu dialogia vaan kakofonia, jossa rasistinen ja muukalaisvastainen heittely on normaalitila.” Mutta voisi kuvitella, ettei siinä ole mitään uutta. Sitten skoolataan taas. ”Otetaan vielä yhdet!” . Päivittäinen ja loppumattomalta vaikuttava
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 35 Isänmaan puolesta Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on isänmaan ystävä, joka ei siedä punavihreitä maailmanparantajia. Hän ei peittele näkemyksiään kirjoituksissaan eikä toimituksen käytävillä, jossa osa alaisista pelkää häntä. TeksTi ilkka karisto kuvaT maria moulud JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 35
Esimerkiksi vasemmisto liiton varakansanedustaja ja Vantaan kaupunginvaltuutettu Jussi Saramo on todennut Twitterissä Appelsinin levittävän ”käsittämättömän röyhkeää sekä valheellista propagandaa ja populismia”, ja elokuvaohjaaja Oskari Sipola on väittänyt hänen olevan ”Suomen kammottavin demagogi ja mahdollisesti koko maan vaarallisin ihminen”. Tässä kuviossa valtamedialle, ja eritoten Saska Saarikosken edustamalle Helsingin Sanomille, on varattu rooli tietoa pimittävänä portinvartijana, joka päästää julkisuuteen vain oikeaksi katsomiaan näkemyksiä ja faktoja. Yhteistä tälle porukalle on selkeä etäisyyden otto perussuomalaiseen puolueeseen ja sen liepeillä esiintyvään jyrkkään kansallismielisyyteen ja muukalaiskammoon. Appelsin oli kirjoittanut yhdestä lempiaiheestaan eli isänmaallisuudesta, ja Helsingin Sanomien tunnettu toimittaja Saska Saarikoski oli kommentoinut kirjoitusta Facebookissa näin: Luin hämmentyneenä Ulla Appelsinin paatoksellisen vuodatuksen päivän Ilta-Sanomista. Appelsinin henkilökohtainen poliittinen missio tuntuu kaapanneen hyvän lehden panttivangikseen, toivottavasti ei lopullisesti. 36 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU elmikuussa 2013 perussuomalaisten verkkolehti Suomen Uutiset julkaisi uutisen, jonka otsikosta kokenutkin iltapäivälehden tekijä olisi voinut ylpeillä. Kirjoituksen pitkäksi venyneessä kommenttiketjussa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Jukka Relander (vihr.) nimitti Appelsinia ”Goebbelsiniksi”, mutta Saarikoski poisti kommentin nopeasti. Ilta-Sanomat – kuten suurin osa lehdistä – elää siitä, että tunnetut ihmiset suostuvat haastatteluihin ja puhuvat itsestään ja ajatuksistaan, mutta Appelsinilta itseltään on turha pyytää henkilöhaastattelua. Hän ei sellaisia myönnä. Toiseksi: Kirjoitustensa perusteella Appelsin on ilmiselvä arvokonservatiivi ja siksi selkeä poikkeus suomalaisten mediavaikuttajien joukossa. En voi olla hämmästelemättä Appelsinin vuodatusta ja erityisesti sitä, että Ilta-Sanomat on ilmeisesti päättänyt ripustaa oman brändinsä talvisotanostalgiaan, isänmaalliseen paatokseen ellei jopa oikeistopopulismiin. Kiinnostavinta koko jupakassa – joka itsessään oli tietysti hyvin vähäpätöinen – oli asetelma, jota Suomen Uutiset ei sanonut ääneen, mutta jonka jokainen Suomen henkistä ilmapiiriä vähänkin tunteva oivalsi: Suomen Uutiset tulkitsi Saarikosken ja hänen Facebookystäviensä toimet todisteeksi suvaitsevaiston kansallismielisiä piirejä kohtaan osoittamasta suvaitsemattomuudesta. Toki Appelsinkin tuomitsee kirjoituksissaan pahimmat rasistiset. Imagen haastattelusta kieltäytyessään Appelsin kertoi kommentoivansa julkisuudessa ”lähinnä Ilta-Sanomien [talous]lukuja ja muita asioita”. Tämänkin Suomen Uutiset kertoi lukijoilleen, kuten myös sen, että Saarikosken kirjoitukselle olivat peukutelleet muiden mukana SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner ja kokoomuslaisen Nykypäivän silloinen päätoimittaja Tapani Mäkinen. Isänmaallisuuden lisäksi Appelsin on esitellyt viime vuosina näkemyksiään esimerkiksi ikkunoita rikkoneista anarkisteista, feminismistä, ääri-islamilaisesta terrorismista, Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista sekä eläinten suojelijoista, jotka huolehtivat Särkänniemen delfiinien kohtalosta mutta eivät Appelsinin tulkinnan mukaan osoita riittävästi kiinnostusta suomalaisten vanhusten auttamiseen. Vuodesta 2010 lähtien Ilta-Sanomien päätoimittajana työskennellyttä Appelsinia kiitellään usein esimerkiksi maahanmuuton vastustajien Hommaforumilla, ja palstan nettiäänestyksessä hänet on valittu ”Vuoden tervejärkisimmäksi suomalaiseksi”. Appelsinin ulostulot ovat poikkeuksellisia kahdellakin tapaa. Yksien sankari on tietysti toisien inhokki. ”Täysi sota Sanomissa”, Suomen Uutiset julisti. (Äärikansallismielisillä nettipalstoilla Helsingin Sanomia on jo pitkään pilkattu ”Pravdaksi” ja sitä syytetään ”punavihreästä mädättämisestä”.) Mutta on olemassa yksi toivonkipinä, ja hänen nimensä on Ulla Appelsin. Heti uutisen ensimmäisestä lauseesta kävi ilmi, että kyse ei ollutkaan mediajätti Sanoman johtajien välisistä riidoista, vaan siitä, että Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin kolumni oli herättänyt keskustelua Facebookissa. (Ilta-Sanomat tavoittaa 2,2 miljoonaa ihmistä viikossa, kun lasketaan yhteen paperilehden ja verkkosivujen lukijamäärät.) Lehden hierarkiassa hänen yläpuolellaan on vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja, mutta uutiskoneiston pyörittäminen on pitkälti Appelsinin vastuulla. Mielipiteet voi kuulemma lukea hänen omista kirjoituksistaan, ja se kyllä totisesti pitää paikkansa: Appelsin kirjoittaa säännöllisesti pitkiä ja näyttäviä, usein lähes kokonaisen aukeaman täyttäviä kolumneja, joissa hän ottaa väkevästi kantaa milloin mihinkin asiaan. Mutta Appelsin tuo näkemyksensä julki omalla naamallaan eikä pidättele lainkaan – ja lisäksi hän kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka sillä hetkellä kuohuttavat kahvipöydissä ja keskustelupalstoilla. Maahanmuuton äänekkäimpien vastustajien itseymmärryshän lähtee sellaisesta uhriasetelmasta, jossa on olemassa kaksi Suomea: liberaalin ja kaikkea suvaitsevan eliitin Suomi ja se Suomi, josta perussuomalaiset keräävät ääneensä; Suomi jossa lihaa syövä valkoinen heteromies saa kantaa leijonariipusta kaulassaan ja kertoa totuuden maahanmuuttajista – tai saisi, jos liberaali, suvaitseva eliitti ei sitä jatkuvasti estäisi. Yleensä suurten lehtien päätoimittajat ilmaisevat mielipiteensä varovaisin virkkein nimettömissä pääkirjoituksissa, joita juuri kukaan ei lue. lla Appelsin, 49, johtaa lehteä, joka mainostaa itseään ”Suomen suurimmaksi uutismediaksi”. Punavihreissä piireissä Appelsinista on tullut kauhistelun ja vitsailun aihe, eräänlainen symboli uusnationalismille, kulttuurivihamielisyydelle ja likipitäen kaikelle, mikä Suomessa nykyisin on vialla. Vaikka Matti Apusen vaatimus toimittajien puoluekantojen paljastamisesta ei ole vieläkään toteutunut, on ilmeistä, että isoissa suomalaisissa lehdissä valtaa ja ääntä pitävät nykyisin tahot, joiden poliittinen kotipesä löytyy jostain kokoomuksen liberaalilaidan ja soininvaaralaisten taskulaskinvihreiden, kenties myös demarien, nurkilta
”Ullahan on todella isänmaallinen ihminen, ja tämä aika tietysti ruokkii sitä.” ätä kirjoitusta varten on haastateltu yhteensä 11:tä ihmistä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet Appelsinin kanssa Ilta-Sanomissa. Yksi Ilta-Sanomien veteraanitoimittaja tosin huomauttaa, että suhtautuminen punavihreisiin maailmanparantajiin ei sinällään ole lehdessä viime vuosina muuttunut. Toimituksessa hän ei peittele penseyttään esimerkiksi Tarja Halosta, Anni Sinnemäkeä tai Rosa Meriläistä kohtaan, mutta henkilökohtainen mielipide ei aina osu yksiin lehden tarpeiden kanssa, ja siksi Appelsin on mielihyvin antanut Meriläisen analysoida Ilta-Sanomien sivuilla Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kilpailijoita ja ryöpyttänyt lööpintekijää siitä, että Tarja Halosen lehdelle myöntämää haastattelua ei nostettu tarpeeksi näkyvästi esiin. Aika harva nykyihminen on sitä mieltä, että orjuuden kannattajilla tai Adolf Hitlerillä oli omat hyvät pointtinsa eikä heitä pidä sen tähden liian ankarasti arvostella. ”IS ei tee punavihreitä juttuja. Joskus neuvo on viisas, mutta ei aina. Appelsinin yhteiskunnalliset mielipiteet näkyvät selvästi Ilta-Sanomien toimituksellisessa linjassa, arvioi moni tätä juttua varten haastateltu toimittaja. Appelsinin mielestä Abu-Hannan olisi valittamisen sijaan pitänyt osoittaa kiitollisuutta Suomelle, joka oli tarjonnut hänelle ”verovaroin kustannetut korkeakouluopinnot”, ”useita hyviä työpaikkoja”, erilaisia ”Hän tekee lehteä 24 tuntia vuoro kaudessa. Hyvä esimerkki oli Appelsinin kirjoitus perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebook-päivityksestä syntyneestä kohusta. Joidenkin Appelsinin kollegojen mielestä tämän ajattelu meneekin yksi yhteen perussuomalaisten kanssa. (Immonen esitti kesällä 2015 tunteellisen kutsun, jossa hän kehotti suomalaisia taisteluun monikulttuurisuutta vastaan.) Appelsin sanoutui irti Immosen ajatuksista (”Olli Immosen FB-kirjoitus oli kiistatta kauhea”), mutta käänsi paheksuntansa kärjen sitten Immosen vastustajiin. Appelsin kirjoittaa usein vastakkainasetteluista ja kehottaa niiden välttämiseen. Myös suomenruotsalaisiin Appelsin suhtautuu usein kielteisesti, etenkin jos on syytä epäillä, että he ovat edenneet asemiinsa liian helpolla tai syntyneet kultalusikka suussa. (Appelsin on kirjoittanut jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin elämäkerran ja Karjalan liitto on palkinnut hänet Pro Carelia -kunniamerkillä.) Kollegat kuvailevat Appelsinin arvomaailmaa äärimmäisen mustavalkoiseksi. Se on aivan selkeä linjavalinta: lehti ei ole mukana missään unelmajutussa, se homma on jätetty Hesarin kaupunkitoimitukselle”, yksi heistä sanoo. Ilkeämielinen filosofi voisi todeta Appelsinin syyllistyvän ad temperantiam -argumentaatioon eli virheelliseen ajatukseen siitä, että kahden ääripään välinen ristiriita tarkoittaa aina sitä, että kumpikaan niistä ei ole oikea, vaan totuus löytyy ”jostain sieltä väliltä”. Heitätkö kenties tahtomattasi bensaa liekkeihin vai yritätkö hillitä raivoa. hän kirjoitti. Peukutatko vastakkainasetteluun yllyttäviä kirjoituksia vai kannustatko asiallisuuteen. ”Monet luulevat, että Ulla vihaa vasemmistolaisia, mutta se on väärinkäsitys. Appelsinin kolumneissa syypää on lopulta se, joka on nostanut esiin jonkun epäkohdan suomalaisesta yhteiskunnasta, olipa se sitten rasismi tai yliopistojen määrärahojen leikkaukset. Hän vihaa ennen kaikkea eliittiä”, sanoo yksi Appelsinin entinen alainen. Useampi Ilta-Sanomien toimittaja kertoo ihmettelevänsä ja vierastavansa Appelsinin kolumneissaan esittämiä näkemyksiä. (Vain yksi heistä suostui esiintymään jutussa omalla nimellään.) Heistä lähes kaikki mainitsevat kysymättäkin juuri isänmaallisuuden Appelsinin ajatus maailmaa vahvimmin leimaavana piirteenä. ”Pointti on aina sama: älkää valittako, Suomessa kaikki on hyvin”, sanoo yksi Appelsinin kanssa pitkään työskennellyt toimittaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen. ”Sama viholliskuva, eli tämmöiset pipertäjät, oli päätoimittajan tähtäimessä jo Koljosen aikana.” (Vesa-Pekka Koljonen toimi Ilta-Sanomien vastaavana päätoimittajana 1984–2003.) Uutta sen sijaan on se, että päätoimittaja itse johtaa taistelua niin näkyvästi eturintamassa. Klassisia esimerkkejä ovat orjuus ja natsismi. Toiset arvelevat häntä kokoomuksen kannattajaksi, joka on vain haistanut taitavasti yhteiskunnallisen ilmapiirin ja ottaa siitä kaiken irti. ”Ulla kokee itse olevansa tavallinen ihminen eikä missään nimessä eliitin jäsen, mikä on vähän hassua, kun hän kuitenkin on yhden Suomen suurimman lehden päätoimittaja ja tienaa yli 150?000 euroa vuodessa.” Tarja Halonen ja muut maailmanparantajat, vihreät naiset, suomenruotsalaiset, eliitti… kuulostaa ihan perussuomalaisten inhokkilistalta. On Timo Soini ja sitten on Ulla Appelsin”, sanoo yksi Ilta-Sanomien entinen työntekijä. Kun kaikki muu on tehty, hän alkaa lukea IS:n keskustelupalstaa.”. Appelsinin mielestä oli väärin, että Immosen kirjoituksen jälkeen Helsingin Kansalaistorilla järjestetyssä jättimielenosoituksessa puhuneelle perussuomalaisten edustajalle, Hommaforumin perustajalle ja Suomen Uutisten päätoimittajalle Matias Turkkilalle, buuattiin ja huudeltiin. Appelsinin isänmaallisuus ei ole mitään modernia Team Finland -henkistä vienninedistämispuhetta, vaan pikemminkin karikatyyrimäistä 1950-luvun isänmaallisuutta: hänelle tärkeitä asioita ovat esimerkiksi sotaveteraanit ja luovutettu Karjala. ”Hän edustaa sitä kansaa, jota mikään muu media ei tällä hetkellä edusta. Punavihreitä maailmanparantajia hän ei siedä. 38 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU möläytykset, mutta hänen sanomansa ydin on toisaalla: vielä suurempi ongelma on näistä möläytyksistä kimmastuneiden vastareaktio. Erityisen voimakkaita reaktioita toimituksessa herätti kirjoitus, jossa Appelsin paheksui palestiinalaissyntyistä toimittaja-kirjailijaa Umayya Abu-Hannaa, joka oli Helsingin Sanomissa kertonut muuttaneensa Hollantiin siksi, että hänen tummaihoinen adoptiotyttärensä oli joutunut Suomessa toistuvasti rasistisen huutelun kohteeksi. Eihän sillä porukalla ole montaa näkyvää ajattelijaa. [T]oivoisi, että jokainen meistä miettisi, mitä tekee ja missä on osallisena
Toimituksen päälliköiden päivittäisissä palavereissa hän käyttää usein puheenvuoroja siitä, miten johonkin tiettyyn aiheeseen saataisiin mahdollisimman myyvä näkökulma tai otsikko. Hänen kerrotaan olleen jo nuorena hyvin itsevarma, ja luonteenpiirre on vain vahvistunut iän myötä. Ulla ei ole yhtään sellainen. Eikä se myöskään halua tutustua ihmisiin. ”Lopputulos on aika usein selvillä jo silloin, kun lähdetään tekemään juttua”, sanoo yksi pitkään lehdessä työskennellyt toimittaja. ”Sen jutun jälkeen häpesin kertoa tuntemattomille, missä olen töissä”, yksi toimittaja kertoo. ”Sitten mietin, kumpi näistä on kauheampi skenaario”, hän sanoo. ”Hänestä jäi pinnallinen hömppävaikutelma, mikä ei johtunut siitä, että hän olisi ollut tyhmä, vaan puhetavasta ja pukeutumisesta, joka oli selvästi konservatiivisempaa kuin muilla sen ikäisillä naisilla siinä porukassa”, hän sanoo. Ilta-Sanomien toimituksessa on nähty lehden pitkän historian aikana monenmoisia yksityisajattelijoita ja vahvoja persoonia, jotka ovat saaneet kirjoittaa aika pitkälti siitä mistä haluavat ja sillä tavalla kuin haluavat. Lukion jälkeen hän lähti Tampereelle opiskelemaan äidinkielenopettajaksi, mikä ei ole kaikkein tyypillisin väylä matkalla toimittajan, saati sitten päätoimittajan, tehtäviin; monet suomalaiset mediapomot ovat opiskelleet yhteiskuntatieteitä ja tutustuneet sen tähden tuleviin kärkipoliitikkoihin jo opiskeluaikoinaan. ”Ei hän kuitenkaan halua muuttaa maailmaa ulkomaan jutuilla. ”Hän on elementissään isoissa uutistapahtumissa, mutta häneltä sujuu koko skaala pienestä isoon, ja mehän tietysti tehdään pienestäkin isoa, koska se on iltapäivälehden koko idea”, sanoo yksi Ilta-Sanomien pitkäaikainen toimittaja. Kun kaikki muu on tehty, siis ihan kaikki, hän alkaa lukea IS:n keskustelupalstaa.” Appelsinin tarmoa ja uutisnenää kiitellään vuolaasti, mutta iltapäivälehden johtamisessa yhtä tärkeää on hoksata, mitkä jutut myyvät ja mitkä eivät, koska lehden levikki määrittyy päivittäisen irtonumeromyynnin perusteella. Hovi) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Lappeenrannassa. Joskus hän vaatii liki mahdottomia, kuten sadan sivullisen haastattelemista seuraavan päivän lehteen. ”Ja onko sillä loppujen lopuksi edes väliä, mitä mieltä hän alun perin on ollut. ”Ulla on ymmärtänyt, ketkä Suomessa lehtiä vielä ostavat: tukevasti keski-ikäiset maakuntien ihmiset, jotka eivät välttämättä osaa kovin hyvin englantia ja joilla on opistotason koulutus. ”Kun Ulla on noussut hierarkiassa, hän on noussut aina ikään kuin askeleen korkeammalle kuin mitä se paikka on paperilla”, yksi Appelsinin kanssa työskennellyt sanoo. Viihdemaailma ja julkkikset ei ole hänelle mikään intohimo, eikä hän ole järin kiinnostunut urheilustakaan. Appelsinin oma tausta näkyy siinä, että myös Ilta-Sanomien ulkomaansivut ovat hänelle tärkeät. ”Hän tekee lehteä 24 tuntia vuorokaudessa. Niinpä Appelsin teki välillä äidinkielenopettajan töitä, mutta palasi pian Ilta-Sanomiin. Hän tekee lehteä sille porukalle, ja se on tärkeä kaupallinen oivallus”, sanoo yksi Appelsinin alaisuudessa työskennellyt toimittaja. Jos se menee kokkareille, se juttelee siellä lähinnä Sadeojan kanssa”, kertoo eräs Appelsinin uraa läheltä seurannut toimittaja. Erään kollegan mukaan Appelsinin omistautuminen työlleen on täysin ainutlaatuista. Suurelle yleisölle Sadeoja on etäisempi hahmo, ja sitä hän on myös toimitukselle. Ulkomaan uutisissakin Appelsin haluaa tehdä välillä asioita isolla kaavalla: esimerkiksi viime lokakuun lopulla Ilta-Sanomat julkaisi viikon ajan suuria ja näyttäviä juttuja piiritetyn ja pommitetun Aleppon kauhuista. Appelsin työskenteli ulkomaantoimittajana, ja ulkomaantoimitusta johti 1990-luvulla Tapio Sadeoja. Siitä alkoi Appelsinin nousu toimituksen johtopaikoille. ”Valitettavasti Ullalta on myöhemmin tullut lisää ihan yhtä kauheita purkauksia.” Toinen toimittaja, joka työskenteli Appelsinin kanssa Ilta-Sanomissa jo 25 vuotta sitten, kertoo pohtineensa usein, ovatko tämän mielipiteet todella niin jyrkkiä kuin kirjoituksista voi päätellä vai onko kyse tietoisesta kärjistämisestä, jolla kosiskellaan tiettyjä lukijaryhmiä. ”Katsoin vain, että tuleva kokoomusrouva.” 1990-luvun lamavuosina Sanomissa säästettiin, ja vakipaikat olivat tiukassa. Paljon tärkeämpiä Appelsinille ovat politiikan ja kotimaan uutiset, ja niiden sisältöön hän myös haluaa vaikuttaa, erityisesti silloin, kun jutut käsittelevät hänen omia lempiteemojaan, esimerkiksi maanpuolustusta tai Yleisradion asemaa. Ajattele nyt vaikka Irwiniä.” lla Appelsin (o.s. Ilta-Sanomiin Appelsin tuli ensimmäisen kerran töihin kesällä 1991. Yksi silloinen kollega kertoo hänen liikkuneen aivan muissa porukoissa kuin suurin osa nuorista toimittajista. ”Oli selvää, että hänestä tulisi jossakin vaiheessa iso pomo lehdessä”, sanoo Ilta-Sanomien entinen toimittaja Sanna Ukkola, joka työskentelee nykyisin Ylellä. ”Aika usein juttuja perustellaan vain sillä, että Ulla haluaa tämän. Appelsin hallitsee senkin puolen. ltapäivälehdet yhdistetään usein tyhjänpäiväisiin hömppäuutisiin, mutta Ulla Appelsinin maailmassa ne ovat sivuosassa. Kukaan ei kiistä Appelsinin pätevyyttä lehden pyörittämisessä, päinvastoin: häntä kuvaillaan ”fantastiseksi iltapäivälehden tekijäksi”, joka ”johtaa orkesteria aivan suvereenisti” ja saa isoissa uutistilanteissa ”koneen rullaamaan ihan toisella tavalla kuin kukaan muu Suomessa”. Toimituksen silloisessa kantakapakassa Bengalin tiikerissä häntä ei nähty. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 39 palkintoja ja vieläpä kutsunut itsenäisyyspäivänä Linnan juhliinkin. Jutulle ei ole mitään järkiperustetta, mutta se on tehtävä, koska. Välillä Appelsin haluaa jonkun tietyn jutun, ja silloin se tehdään, vaikka osaston esimies ja toimittajat ideaa vastustaisivat. Appelsin sai toimituksessa poikkeuksellisen vahvan aseman, ja kun ulkomaantoimituksen uutispäällikkö eli kakkospomo Heikki Ali-Hokka siirtyi Yleisradioon, Appelsinista tuli hänen seuraajansa. ”Ei Ulla tunne ketään. Monet ulkomaantoimittajathan ovat itsekin identiteetiltään vähän kuin kehitysyhteistyötekijöitä, puoliksi Unicefin, SPR:n tai Amnestyn palveluksessa. Yksi Ilta-Sanomien toimittaja luonnehtii Appelsinia lehden ”henkiseksi ja sisällölliseksi johtajaksi”. Muutkin tätä juttua varten haastatellut pitävät Appelsinin nousua päätoimittajaksi ennustettavana ja johdonmukaisena. Appelsinin reitti lehden johtoon on ollut täysin samanlainen kuin nykyisellä vastaavalla päätoimittajalla Tapio Sadeojalla – Appelsin on tullut vain askeleen perässä. Hänelle tärkeää on vain uutisten hyvä hoito”, sanoo yksi toimittaja. Nykyisin lehden sisältö ja juttujen näkökulmat suunnitellaan hyvin tarkasti toimituspäälliköiden, osastojen esimiesten ja tuottajien aamupäivän palaverissa, johon myös Appelsin ja vastaava päätoimittaja Sadeoja osallistuvat. Appelsinille tällaisia verkostoja ei syntynyt, ja monien mielestä se näkyy yhä ulkopuolisuutena silmäätekevien seurassa. Appelsin haluaa, että suuret uutiset pannaan lehteen mahdollisimman suurina. Sellainen toimituskulttuuri rupeaa olemaan jo historiaa. Kun teet jotain tarpeeksi kauan, susta tulee semmoinen, miksi olet itsesi rakentanut. Appelsin ja Sadeoja ovat aina tulleet keskenään hyvin toimeen ja heidän sanotaan olevan yksimielisiä lähes kaikesta
Kukaan muu se ei voi olla sisältä”, sanoo yksi Ilta-Sanomien pitkäaikainen toimittaja. Hänen suorasanaisuutensa lähentelee epäasiallista käytöstä.” Kiroilun ja huutamisen vahvistavat monet muutkin haastatellut. Sehän on vain yksi iltapäivälehti. ”Hänellä ei ole luontaista karismaa. Sadeoja täyttää ensi kesänä 59 vuotta. Appelsin laskeutuu lukijoiden keskelle. Yhden Appelsinin entisen kollegan mukaan Suomessa on vallalla harhaluulo siitä, että täkäläinen lehdistö muka kävisi keskustelua neutraalilla maaperällä ja lopulta paras argumentti voittaisi, kuten saksalainen yhteiskuntateoreetikko Jürgen Habermas kuuluisassa teoriassaan esitti – todellisuudessa Suomen tilanne muistuttaa enemmän angloamerikkalaista maailmaa, jossa kukin lehti ajaa tietoisesti omaa ideologiaansa. Muutenkin hän pitää sen minkä lupaa. Jos kaikki jatkuu entisellään, odotettavissa on siis lisää syytöksiä populismista ja nationalistisen propagandan levittämisestä. Käskyt kulkevat yleensä keskiportaan päälliköiden – osastojen esimiesten, uutispäälliköiden ja tuottajien – kautta. Kun Ulla viheltää pilliinsä, kaikki juoksevat.” lta-Sanomien päällikkötoimittajat pitävät päivittäisen palauteja ideointikokouksensa keskellä avokonttoria. Hän ei saa ihmisiä toimimaan innostamalla heitä, vaan se tulee ihan puhtaasti ruoskalla, ja se ruoska on tosi terävä”, sanoo yksi Appelsinin kanssa monta vuotta työskennellyt toimittaja. ”Kyllä siellä pomot ovat ennenkin haukkuneet ihmisiä saatanan syyläkyrviksi ja ties miksi.” Moni tätä juttua varten haastateltu toimittaja puhuu ”pelon ilmapiiristä”, joka Ilta-Sanomien toimituksessa vallitsee. ”Ullalla on vain yksi ase, ja se on sinko, ja näin on myös työyhteisössä”, yksi heistä sanoo. Silloin Appelsin puolustaa alaisiaan jämäkästi. Yksi haastateltava kuvailee Appelsinia työuransa parhaaksi esimieheksi, juuri ennustettavuuden vuoksi, mutta huomauttaa heti perään: ”Se pimeä puoli on kyllä ihan seko.” Moni ulkopuolinen arvelee Appelsinia tämän kirjoitusten perusteella tosikoksi. ”Se huutaminen toimituksessa on ihan kamala asia”, yksi Appelsinin kanssa työskennellyt sanoo. Viime vuosina Ilta-Sanomien keskiportaan pomoista huomattavan moni on vaihtanut työpaikkaa. Tavallisen rivitoimittajan työhön Appelsin puuttuu harvoin suoraan. Voi myös ajatella, että on pikkumaista pahastua siitä, mitä Ilta-Sanomissa kirjoitellaan. Se Ullassa on raskasta”, sanoo yksi toimituksen keskijohdossa työskennellyt. Kerran pari vuodessa hän saattaa lähteä toimittajaporukassa baariin ja ne illat ovat yleensä vauhdikkaita. 40 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Ullalle ei sanota ei. ”Hän on jyräävä eikä kuuntele. Suomen lehdistön historia tuntee paljon konservatiivisempiakin päätoimittajia, mutta he ovat yleensä tyytyneet murisemaan mielipiteensä ulos päättäjien saunailloissa ja hirviporukoissa. Se on väärä käsitys. Mutta esimiehenä Appelsin ei ole mikään karismaattinen joukkojen lumoaja. ”Hän ei ole millään tavalla sellainen johtaja kuin johtajan tänä päivänä kuuluisi olla, innostava ja motivoiva. Hän twiittailee ahkerasti, ei pelkästään Ilta-Sanomien asioista tai politiikasta, vaan välillä esimerkiksi Suomen jääkiekkomaajoukkueen peleistä, ja omissa kolumneissaan hän puhuttelee kansaa suoraan kuin vappupuhetta pitävä poliitikko tai Vanhan testamentin jumala. Osa lähtijöistä on ollut Appelsinin luottoihmisiä, ja Appelsinin kerrotaan pettyneen voimakkaasti heidän otettua lopputilin. ”Voi sanoa, että Ullan track record ihmisten talossa pitämisessä ei ole kauhean hyvä”, hänen entinen kollegansa sanoo. Mutta osaa Appelsin myös kehua toimitustaan, kun on sen aika. Jos hän pitää puheen, hän lukee sen paperista. Ei kenenkään ole pakko lukea sitä. ”Joko se on Ulla tai joku ulkopuolinen. Ulla Appelsin symboloi yksille erinomaista journalismia, toisille kamalaa journalismia.. Hän on myös päätoimittajista se, jonka puoleen useimmat toimittajat kääntyvät ongelmatilanteissa. Hänen kanssaan voi olla eri mieltä, mutta mihinkään se ei johda”, yksi Appelsinin alaisuudessa pitkään työskennellyt sanoo. Kaikki eivät pidä tendenssimäisyyttä pahana asiana. Se pitäisi vain hyväksyä. Mutta toisaalta: aika moni lukee, tarkemmin sanottuna 2,2 miljoonaa ihmistä, ja siksi ei ehkä ole yhdentekevää, mitä mieltä Sanomatalon neljännessä kerroksessa asioista ollaan. Eikä olisi suuri yllätys, jos hän seuraisi Tapio Sadeojaa vastaavana päätoimittajana, kenties aika pian: Ilta-Sanomissa ei ole koskaan ollut yli 60-vuotiasta vastaavaa päätoimittajaa. Lähistöllä työskentelevät kuulevat tietysti kaiken, ja välillä Appelsinin sanoma tavoittaa kauempanakin istuvat, sillä suuttuneena hänellä on tapana huutaa ja kiroilla. ”Hän puuttuu aivan kaikkeen sanavalintoja myöten, eikä kukaan pääsee tekemään niin kuin itse haluaa. ”Toisaalta pitää muistaa, että nyt puhutaan iltapäivälehden toimituksesta, jossa työkulttuuri on aina ollut hyvin ronski ja täysin erilainen kuin vaikkapa Hesarissa”, sanoo yksi Appelsinin pitkäaikainen kollega. ”Hän on aivan helvetin hyvä tanssija”, sanoo yksi kollega. Ja kehuja suorasta ja hyssyttelemättömästä puheesta, johon muu lehdistö ei lammasmaisuudessaan kykene. ppelsin itse tuskin on lähdössä Ilta-Sanomista minnekään. Ja välillä hän ottaa tähtäimeensä jonkun yksittäisen julkisuuden henkilön, ja kun nämä henkilöt – Paavo Arhinmäki, Krista Kosonen, Jaakko Hämeen-Anttila, Sini Saarela – ovat järjestään enemmän tai vähemmän punavihreästi ajattelevia, niin ei ihme, jos Ilta-Sanomat vaikuttaa monien silmiin lehdeltä, joka on selvästi valinnut puolensa tässä maailmankatsomuksellisten kuplien välisessä kahnauksessa. Toimituksessa hän puhuu usein ronskeja ja hänen huumorintajuaan kehutaan. Se että juuri Ulla Appelsinista on tullut ihminen, joka symboloi yksille erinomaista journalismia ja toisille kamalaa journalismia, johtunee paitsi ajan hengestä, myös Appelsinin päätoimittajan roolia leimaavasta ristiriidasta: hänessä yhdistyvät vanhahtavat arvot ja ultramoderni toimittajabrändin rakentaminen. . Kaikkein pahinta on, jos Iltalehti on ehtinyt saada jonkun skuupin ennen Ilta-Sanomia tai hoitanut uutisoinnin muuten vaan paremmin
ELÄMÖINTIÄ SALONGISSA Kaikki se, mitä tulee sisustamiseen, rakentamiseen ja remontoimiseen, DIY-tekemiseen ja puutarhanhoitoon, löytyy nyt yhdestä osoitteesta. ELA?MO?INTIA?_SALONGISSA_230x3000mm_AINEISTO.indd 1 2/16/16 10:48 AM
. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 43 . Vuoden aikana moni tunsi tulleensa loukatuksi. Vuosi 2016 oli loukkaantumisen vuosi. Mielipahaa tunnettiin monista asioista. . Työryhmä jyrki lehtola, mäntyniemen herra, mikko numminen, oskari onninen, ilkka pernu ja niklas thesslund LOUKKAANTUMISEN VUOSI 2016 JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 43
Eilen mä hakkasin Valavuoren. Lyö Tuukkaa lujaa kasvoille. TUUKKA: (taputtaa käsiään) Oskari Onninen ja dildo! Paras nimi lastenelokuvalle! JARI: Tää temppu kosketti myös kaikkia mun kaltaisia ihmisiä, jotka kelas mitä hyötyä tästä vois olla niille ammattipuhujina. Eli kuunnellaan toista Jumalaa. Loukattujen menestyjien puhemiehenä toimi Jari Sarasvuo, joka perusti heille oman tukiryhmän. JARI (kaikille) : Ketkä on Suomen syrjityimmät, vihatuimmat ja päähänpotkituimmat ihmiset. Loukkaava kysymys. MAARET: Ai joo! Naurattaa, ellei itkettäis. Muut kuuntelevat, itkevät, tekevät merkintöjä, Juhani Tamminen kaivelee itseään. Kiitos Jari! Halaisin ellen olis kylmä ja hukassa! JUHANI: BACKHAND, FOREHAND, PUM-PUM-PUM! JARI: Mun metodit voi satuttaa, mut niistä on hyötyä ainakin mulle. Eli hmmm hellä julmuus. MAARET: Julma hellyys. JARI: Sä tarkoitat Maaret varmaan tätä keissiä, jossa Ylioppilaslehti raiskas sut lähettämällä sulle postissa dildon, Maaret, DILDON. Koko kokouksen ajan Maaret Kallion puhuessa Maaret Kallio kirjaa ylös omia ajatuksiaan, Sarasvuon puhuessa Temonen kirjoittaa ylös Sarasvuon ajatuksia ja Juhani Tamminen pu huu samanaikaisesti sekä paikalla oleville että suuhunsa teipatulle mikrofonille. TUUKKA: Isän kosketus! Kiitos! JARI: Mikä on meidän motto. MAARET: Ne vihaa mun vulvaa. 44 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU T ukiryhmä istuu ringissä. MAARET: Ne vihaa mun vulvaa. Loukkaantuminen on nopeimmin yleistyvä kansantautimme. Onko syrjitty se koditon mummo, joka rikkoi hampaansa roskiksesta löytämänsä toisen mummon luiseen sormeen. Kappale loppuu. Se tuli siitä niin vahvaks, et se kiittäis, jos sen suusta tulis muutakin kuin verta. Nyrkillä voi lyödä, höyhenellä kaataa. Ryhmän muut jäsenet ovat aurinkokuningas Juhani Tamminen ja Maaret Kallio, rakastettu seksuaaliterapeutti. TUUKKA: (Viittaa innokkaasti.) JARI: (Läpsäyttää Tuukkaa.) Ei vielä! Mä olen Isä Saravuo, ja ensin mun pitää saarnata, niin mulle tulee sellanen olo niinku mä sanoisin jotain! JARI: Ovatko vainottuja ne, jotka ovat paenneet vihaa pohjolaan tullakseen vihatuiksi täällä. Me, jotka loistamme! Me, jotka säteilemme! Me, joiden valosta ja uhrauksista muutkin saavat osansa! Maaret, kerro sä, miten kauheesti sulle on käynyt. Siis kaikkihan RAKASTAA mun vulvaa, senhän päällä mä istun ja kelailen, et onko vulva mun alla vai sisällä, ja sitä kaikki VIHAA, mun menestystä kelailijana. Ei, vääryys on SYVEMMÄLLÄ. K U VA T: IS TO C K .. TUUKKA: Mikä ei tapa, se ahdistaa! JARI: Tuukka jumalauta! TUUKKA: Ei kun vahvistaa! Vahvistaa! Kiitos, isä! Lyö lisää! Haluan vahvemmaks! Lyö Tuukkaa uudestaan. Ootsä AIVAN varma, ettei ne vihaa sun menestystä. Vesa-Matti Loiri saapuu. Eivät. JARI: Just! Hyvä Maaret! Vika on MUISSA, ei siinä, että sulla on kaks ajatusta, jotka leikkii hippaa vulvan ympärillä! JARI: Mitäs Juhani. JUHANI: HATE SPEECH TAPAHTUI! HOLOCAUST, KRISTALLNACHT, BIRKENAUSKIS ON MUUTAKIN KUIN KISSAN NIMI! Vuosi 2016 oli loukattujen menestyjien vuosi. Sarasvuo saapuu paikalle kreisipapin kaavussa ja hupussa, seisoo ringin keskellä. Sun tiimihän kirjoitti sun nimellä kirjan, jossa oli sanoja ja kaikkee, ja mitäs sit tapahtui. MAARET: Kuolema ja syntymä, iso kirjain ja piste – elämä, vain pilkku siinä välissä! JUHANI: DISRESPECT THE BLUE LINES! JARI: Mut nyt meidän aloitusrituaali. MAARET: Oskari Onninen lähetti mulle libidon. Sarasvuo ottaa kaapunsa sisältä raa’an kalan, heittää sen Loirille, Loiri poistuu kalaa nakerrellen. Illalla mä vedän itseäni turpiin ja teen videon, jossa kerron, et muakin sattuu, mut MÄ en lannistu. Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen. Suurimpia, MIKÄ EI TAPA, AHDISTAA vihatuimpia ihmisiä täällä ollaan ME. Alkaa laulaa Steve Jobsin elämänkertaa. Paitsi jos se on niin lämmintä, että on haaleaa. MAARET: Ai juu, just sen! Se loukkas mua, koska seksuaaliterapeuttina mä en ymmärrä huumoria. Miksi sä Maaret luulet, että Ylioppilaslehti lähetti sulle dildon. Image sai käsiinsä Tuukka Temosen kuvaaman filminpätkän tukiryhmän kokouksesta. JARI: Ootsä Maaret varma. JARI: Ne vihaa sun vulvaa
KAIKKI: JUSSI! MENEE FIILIKSET! JUHANI: Kun mä yritän nähdä valoisan puolen, mä eksyn pimeyteen. JARI: Eli niin kuin Sokrates sanoi, kun pidin sille kurssia hyvästä elämästä: me ollaan vihapuheiden uhreja. Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.. JARI: Miltä susta Tuukka tää kaikki tuntui. MAARET: Alttareilla on liian vähän seksiuhreja. JARI: ”Itseänihän mua ei loukkaukset kosketa”. Loukatuksi voi tulla myös työpaikallaan, mutta jos niin käy toistuvasti, vika on luultavasti itsessä. Maaret innoissaan.) MAARET: Mä olen jännällä tavalla kiihottunut! Onneks mä seksuaaliterapeuttina tiedän, että se johtuu mun libidosta! Syyttävä sormi osoittaa helposti itsestä poispäin, sillä kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen. JARI: Ja miks sä luulet, et tällainen varmaan pullea lutka haukkui sun kirjan. TUUKKA: Hyvä sanonta! JARI: Mut siis summarumrum: Kritiikki on vihapuhetta. Oikeus puhua on vain niillä, jotka on uhranneet yhteiskunnan rahoja oman menestyksensä alttarilla. JUHANI: MUUTAMA ALLEKIRJOITTANUTTA KUVAAVA SANA: ELIITTIPELAAJA, STAR PLAYER, HARD AS DIAMOND, NIIN HÄIKÄISEVÄ, ETTÄ YOU GO BLIND… JARI: (keskeyttää) Kiitos Juhani. JUHANI: SAVOLAISLUTKA HAUKKUI AURINKOKUNINKAAN KIRJAN! JOS NAISIA EI SAA HAKATA, SAAKO NUMERO 79 LÄMÄTÄ KIEKON NIIDEN SUUHUN. Ja pelko. JUHANI: …NEROKAS LAHJAKKUUS, LEADER OF THE LEADEST, UNIVERSUMIN TIMMEIN KOULUTTAJA. TUUKKA: Voitsä puhua vähän hitaammin, mä en ehdi kirjoittaa kaikkea ylös. Itseänihän mua ei loukkaukset kosketa, mä olen keksinyt siitä sanonnankin. Oikeus puhua on vain niillä, jotka on uhranneet yhteiskunnan rahoja oman menestyksensä alttarilla. JARI: Tuukka. Sitten vihatekojen, kun olin tehnyt diilin, josta en saanut niin suurta hyötyä kuin olisin toivonut, koska toinen osapuoli toimi väärin ja kunnioitti osaltaan sitä diiliä. Keskustelu on vihapuhetta. JARI: Juhani! Susta on tullut häviäjä! JOS sua ahdistaa, sä odotat minsan ja annat SIT haastattelun, et pääsit ahdistuksen yli, kun sä oot sä, #79, ja sun hintas tuplaantu just! JUHANI: Etsä Jari saanut lapsena jokeltaa tarpeeks, kun sä jokellat nyt. Toisten puhe on vihapuhetta. TUUKKA: Niinku olisin Suomen kansalaisuussodassa YKSIN intiaanien puolella, ja Twitter olis sulkenut mun tilin. JARI: Tai jos mä sanoisin kaiken kahteen kertaan, kun mä kuitenkin rakastan omaa ääntäni. JARI: Sä olet koutsannut Suomen uljaaks! JUHANI: Mä en sais valmennettua edes oravaa puuhun. TUUKKA: Hyvä kirja! Luin just! JARI: (seuraavan puheen aikana Juhani lyyhistyy lattialle) Mut ei jäädä tuleen makaamaan! Tuli, johon meidät halutaan kaataa, on lyhty, jolla me ohjataan tää kansa näkemään pienissä asunnoissa asuvien ihmisten PAHUUS. Kuinka suuria meistä tulisikaan, jos meille ei kerrottaisi, kuinka pieniä olemme! Te tunnette mut, mä en halua saarnata, mutta MYRSKY NOUSEE. Kiekko on mulle vain muistuma siitä, että mun sisällä on mustempi ja suurempi möykky. MAARET: Ihana ajatus! Mä olen niin kuin Anne Frank, jolla on siel ullakolla seksuaaliterapeutin vastaanotto! JUHANI: MÄ OLEN NIIN KUIN ANNE FRANK, JOKA KOUTSAA NATSI-SAKSAN MIMMILÄTKÄJOUKKUEESTA THE GREATEST IN THE WORLD! (Hetken vaivaantunut hiljaisuus.) MAARET: Seksuaaliterapeuttina mun on sanottava, että Anne Frankillakin oli seksuaaliset halut, ne oli vain lukittu sen estojen ullakolle, joka muuten sattuu olemaan mun tulevan kirjan nimi. Köyhien ja keskituloisten määkiminen pilaa aikamme. Eli kateus on syy, miks sun huonosti kirjoitettua kirjaa kuvailtiin huonosti kirjoitetuksi kirjaksi. MAARET: Ihmisten pitäs rakastaa toisiaan, ei vihata! Toisaalta vihassa on rakkaus, rakkaudessa viha. TUUKKA: Säkin, Isä. Analyysi on vihapuhetta. Mä olen Alepan eteen hajonnut maitotölkki, jota hylätty koira inhoten haistelee. Ja kun ne näkee, mitä sun sisällä on, ne ei edes ehdi käsitellä omaa hyväksikäytön tunnettaan, koska sä olet jo se SEURAAVA ÄMPÄRI JA SEURAAVA ÄMPÄRI, eikä ne koskaan opi, että vaikka sun sisällä on LIUKASTUSVOIDETTA, mitä se auttaa niitä, jotka ei PYSY EDES PYSTYSSÄ! JARI: Tuukka! Sä loukkaannut tällaisesta! Tee jotain! (Tuukka lyö ja potkii makaavaa Juhania.) TUUKKA: Tällaselta varmaan tuntuis, jos olis AITO PUNKKARI! (Tuukka potkii Juhania, Jari painanut päänsä käsiinsä. Nam! Maistelen syysherkkuja, omia sanojani. Me ei pelätä mitään! Mitä me pelätään!. Sä olet kuin Tokmannin ämpäri, jota eksyneet jonottaa. Sullehan kävi vähän samoin. Ensin jouduin vihapuheen uhriks, kun mua ei kehuttu. ”Ei, Jari, sä et saa kaikkee mitä sä haluat” on vihapuhetta. MAARET JA TUUKKA: EI MITÄÄN! JUHANI: (kuiskaten) Kuolemaa, sairauksia, läheisten kuolemaa, syyllisyyttä, sitä että tässäkö tää oli, iltais in istun pannuhuoneessa, puren kättäni, vapisen, itken ja pelkään, että pian en enää nous… JARI: (keskeyttää) Juhani! Sä oot suuri suomalainen! Sä oot number 79! Sä oot Suomen ainoa aurinkokuningas! MAARET: Psykoterapeuttina mun on sanottava, et Aurorassa on niitä kaks lisää. KAKS MILJOONAA SUOMALAISTA WANTS TO BE ME. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 45 JARI: Haluutsä vähän avata tota muille, jotka ei tiedä, kuinka jo aikoinaan Antiikin Sveitsissä vainottiin menestyjiä. Loukkaantumisen takana on usein erilainen arvomaailma, sillä niitä on parempia ja huonompia. TUUKKA: Vautsi! Minkä sanonnan. Ja tätä, tätä harrastaa kateelliset, pienet ihmiset. Elämä on tyhjiö, joka avautuu rotkoon. Sääli, niistä sais hyviä asiakkaita. Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen. JARI: Jos ottais vertauksen Preussi-Prussia -sodasta, me ollaan niin kuin Anne Frank ullakolla piilossa, ja kateellisten armeija etsii meitä tuhotakseen meidät. TUUKKA: Pahemmin. Mitä se on. JUHANI: SAY THE WORDS, NAME THE PRICE! JARI: Jos sä silti kertoisit omin sanoin. JARI: No mä eroan teistä siinä, että mä loukkaannun vain muiden puolesta
Nopeasti selvisi, että joukkue pelaa hyvin yhteen uudessa kapeammassa kaukalossa. Vastarinta ei ole kuollut! Timo Hännikäisen ikkunassa palaa sinertävä valo. Kieli heijastelee aikaansa. NÄYTÄ TISSIT! MIES SELITTÄÄ: ”Cheek-elämäkerrassahan pitää muistaa se, että kirja voi olla hyvin tehty, vaikka sen kohde ei olisi mikään Leonard Cohen, josta Sylvie Simmons muuten kirjoitti hienon I’m Your Man -elämäkerran.”. – He eivät koskaan breikanneet: Suomi-riimin unohdetut JSN – Julkisen Sanan Neuvostoliitto, Parempi maailma Palefacen mukaan JST – Joustaa, eli Elastisen kimmoisa elämä JUO – Ruger Hauerin gininen uni. Vain minun kokemukseni, jotka vain minä voin pukea sanoiksi. 46 IMAGE 239 VUODEN 2017 HIP HOP -ELÄMÄKERRAT Tänä vuonna Suomi luki räp-aiheisia kirjoja. Katupartioinnista siirrytään kohti yksinäisten susien ennakoimattomia tekoja. Loukatuksi tulon hetkellä moni haluaa käpertyä omiin oloihinsa, vaikka usein pelkkä toisen latteuksien kuunteleminen helpottaa oloa. Räp-aiheisissa kirjoissa kerrottiin räppäreistä. Ei päde muihin kuin minuun. Nyt pilkkaavat kaverit, bussissa lapset osoittelevat, isä sai sydänkohtauksen ja äiti vain itkee, itkee. Heikko liekki lepattaa yhä, kiitos mystisten rahoittajien. Merkittävä ajatus, jonka mukaan asiat vaikuttavat toisiinsa, tai venaa. INTERSEKTIONAALISUUS. Myös ensi vuoden räpkirjoissa kerrotaan räppäreistä. Muiden kokemukset, jotka myös vain minä voin pukea sanoiksi. Jari Tervon synnyinmaa. Entinen Meta-Kurdistania. Kahdenlaisia. ”Mitään aggressiivista käyttäytymistä ei ole ollut. INKERINMAA. Se, kun cis-pullero on tehnyt liian monta väärää valintaa ja värkännyt rastat. Vanttera 18-vuotias potkija Patrik joutui heti isoon joukkoon, yli 30 isokokoisen pohjoisamerikkalaispyörijän sekaan. CIS-IHMINEN . KULTTUURINEN ANASTAMINEN. Patrik itse on ottanut siirron vastaan tyynesti. ”Nailonverkot laulamaan”, Patrik naksutteli lehdistötilaisuudessa. – Käännä toinenkin Cheek – suosittu elämäkerta saa jatkoa. JKR. Ulkomaat | Kun tamperelaisdelfiinit siirrettiin elokuussa vaivihkaa Kreikkaan Attica Parkiin, nousi huoli, miten he sopeutuvat uuteen tiimiin. Eikä se ole edes pahinta, vaan se, että cis-pullero varasti patukat jamaikalaiskulttuurin p.o.c.-ihmisiltä, jotka tosin varastivat ne Etiopiasta, mutta se ei tässä ole olennaista, sillä asia on monimutkainen, ja kuuluu siksi vain ulkopuolisille, jotka arvailevat, miltä muista nyt voisi tuntua. Paksuhko maalainen, joka tanssittuaan epäironisesti kasariklassikoita päätyy voimaan kadulle pahoin. 46 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU NYKYSUOMEN SANAKIRJA Suomen kieli muuttuu koko ajan. Rahahanoja väännetään kiinni, soturit tippuvat ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle. Kuvan pari ei liity tapaukseen. KOKEMUS. ONKO TÄSSÄ SUOMEN ISIS. JAA – Tommy Lindgrenin elämäntaito-opas hyvän jakamiseen ja kierrättämisen JAG – Minä, Lasse Mellberg JKL – Jyväskylän kasvatin Gettomasan myrskyisä nuoruus JNE. Muiden sisälle kertyneitä psyykkisiä ongelmia, joiden takia heidän kulttuurillista omimista koskevat argumenttinsa ovat vääriä. 38-vuotiaasta Veerasta tuli ykkösketjun sentteri, kun juniorit Veeti, 24, ja Eevertti, 20, jäivät keräämään kokemusta alempiin sarjoihin. Mutta miten kävi sille tamperelaiskelta nokalle, joka myös erotettiin omasta laumastaan samaan aikaan. DEFENSSIT. Kyberavaruuteen kiitää uhmakas taisteluhuuto. Suomen Sisun yhä pienemmäksi käyvä ääriaines käy taistelua vailla toivoa. Tänäkin vuonna opimme aivan uusia sanoja. Sitä olisi voinut olla, koska laumaeläimet ovat tarkkoja omasta paikastaan laumassa”, kertoo paikalla ollut tamperelaiskouluttaja
Tultuamme loukatuiksi etsimme helposti syyllistä muista, vaikka syyttävän sormen pitäisi osoittaa omaan keskinkertaisuuteen. Kymmeniä vuosia sitten elettiin moraalisesti ahdasmielistä aikaa, jolloin niitä ei ollut sopiva mainita, ja nyt tuo aika on tullut takaisin. Hännikäinen on traditionalisti, joka tietää, miten suomalaista juhannusta kuuluu viettää. Saara Aallon harmistus siitä, miten suomalaislehdet kohte livat häntä. Miehiä ja naisia, jotka tuntevat olevansa miehiä ja naisia. Mielipaha siitä, että Helsingin keskuspuistoon ei tule Leo Straniuksen ehdottamaa rakkauden metsää. Juhannusvalmistelut keskeytyvät, kun klikkivasemmisto alkaa Suvi Auvisen ja Veronika Honkasalon johdolla paheksua Twitterissä tämän haastattelun tekemistä. Muuten juhannuksesta on tulossa aivan tavallinen, supisuomalainen. VUODEN 2016 PIENIMMÄT KOKEMUKSET MIES SELITTÄÄ: ”Monethan unohtaa, että Hännikäisen vanhat runothan on tosi hienoja, et sillä on muitakin intressejä kuin se ilman muuta tuomittava fasismi ja huutaminen.” K U VA T: IS TO C K , JU S S I SÄ R K IL A H TI (T IM O H Ä N N IK Ä IN EN ).. Toiveikkuus silloin, kun kävelee länsimetron asemapömpelin ohitse. LAPSI. MUUNSUKUPUOLISUUS. Heidän mukaansa Hännikäisen juhannuksenvietto on rasismin normalisoimista, minkä vuoksi Imagea tulee boikotoida ja sen toimituksen ikkunoita kivittää. Sen muistaminen, että Katri Helena ja Tommi Liimatainenkin ovat kalakavereita. Kirjailijaliitto on liitto, johon kuuluu kirjailijoita. Vesa-Matti Loirin suru siitä, että ei pääse enää yksin kalaan. KUUKAUTISET. Termi, jolla syyllistäen voi halveksia ylhäältäpäin liki kaikkea, mitä taiteessa tehdään, ja jonka johdonmukainen välttäminen johtaa täydellisen mykkään liikkumattomuuteen ja empatiayritysten katoamiseen, joihin molempiin voi onneksi hakea apurahaa Koneen säätiöltä. Kuvan henkilö ei liity aiheeseen. Suomessa hitaasti vakiintunut termi, mikä ei johdu siitä, että se olisi jäykähkö eli muunkielinen, vaan se johtuu ihan vain sun asenteista. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 47 KULTTUURINEN OMIMINEN. Timo Hännikäinen on kirjailija. iPhonen akun loppuminen silloin, kun pitäisi kysyä sipsikalja vegaanit-ryhmästä, missä kau poissa on vielä Nyhtökauraa. T imo Hännikäisen tervehdys on tuttu vuoden takaa. Vasemmistolaista traditionalismia kukkeimmillaan, nokkelampi tuumaisi. OLETETTU. Sen miettiminen, olisiko Hectorilla itsellään osuutta asiaan. ”Sieg heil!” kajahtaa jo kymmenien metrien päästä, kun toimittaja kurvaa Hännikäisen pihaan. Ajatus Leo Straniuksesta rak kauden metsässä. Kysymyksen trivialisoimiseksi sana kannattaa tuoda esille pienissä thai-ravintoloissa, joiden huonoa suomea osaavalle p.o.c-tarjoilijalle tulee hymy suussa (ei tässä nyt alentuvia olla) opettaa, että teidän normatiivinen vessajako miehiin ja naisiin loukkaa sen verran, että täyttä hintaa en maksa. Poru siitä, että Paperi T kirjoitti runokirjansa väärästä positiosta. Hectorin kokemus Vain elämää -kuvauksista raskaina ja uuvuttavina. Hännikäisen metsästämä pienriista on nylkemistä vaille valmis. ”Neekerineekerineekerineekerineekerineekeri”, Hännikäinen tunnelmoi, kun yhtäkkiä tapahtuu jotain odottamatonta. Hännikäistä tilanne naurattaa: ”Olette vain kateellisia siitä, että kaakkoisaasialaiset ottavat paremmin suihin kuin te. TIMO HÄNNIKÄISEN PERINTEINEN JUHANNUSHAASTATTELU Timo Hännikäinen erosi syksyllä kirjailijaliitosta. Bumtsibumin uuden juontajan arvuuttelu nyt, kun Marco Bjur strömiä ei valittu. Sen miettiminen, pitikö Petteri Orpo Suomen seksikkäin mies -titteliä ansaittuna. ”Olen pannut neekerihuoria edestä ja takaa”, hän kiittelee. ”Näytä tissit!” Hännikäinen huikkaa keittiön puolelle. Juhannushaastatteluista on muodostumassa hiljalleen perinne, ja perinteitä Hännikäinen arvostaa. Kinastelu siitä, paneeko Nobel-voittaja Bengt Holmström juuston ja makkaran leivälle väärässä järjestyksessä. Itäkeskuksessa on muuten paras thaihierontapaikka.” Sitten hän puristaa itseään takapuolesta. IMAGE 239 47 Pettymys on usein kuin kylmä suihku, jonka on itse vääntänyt päälle. Abstrakti, hyväksikäytetty olio, jota jatkuvasti loukataan, koska lapsen vanhempioletetun maailmassa on asioita, jotka ovat ärsyttäneet vanhempioletettua, joka kirjoittaakin blogiinsa, että lapsi kysyi ”miksi lumikin on valkoista?”, ja siksi lapsi itkee nyt, tai näyttää, että se leikkisi lumessa, vaikka itkee. Uuni on jo kuumana. Kuukautisista puhuminen voi loukata a) niitä, joilla on kuukautiset, b) niitä, joilla on kuukautiset, mutta jotka kokevat olevansa ihmisiä, joilla ei kuuluisi olla kuukautisia, c) niitä, joilla ei ole kuukautisia, mutta jotka haluaisivat kuukautiset ja d) kaikkia muita ihmisiä, jos he jaksaisivat miettiä, kuinka loukkaavaa kaikki voi olla. Perinteistä on sekin, että Hännikäisen vaimo laittaa ruokaa koko seurueelle, sillä se on naisen osa
Kokemus on kuitenkin silmät avaava: kaupunki on yhtä rauniota, sairaaloita pommitetaan ja lääkäreitä on vain muutama. Kukaan, edes Venäjän kokoinen maa, ei pysty lavastamaan miljoonakaupungin järjestelmällistä joukkotuhoa. Ent. Se kun istutaan sohvalle, avataan viinipullo, laitetaan Miles Davisin Kind of Blue soimaan ja suvautetaan oikein kunnolla eli ”arvioidaan päätösten ja toiminnan vaikutuksia sukupuolinäkökulmasta ja tasa-arvon toteutumisen kannalta”. RODULLISTETTU. Mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, Ninnin unelmamatka huipentuu eksoottiseen Guantanamo Bayhin. Lifestyle-bloggarit kirjoittavat verkkopäiväkirjaa eli blogia. SUVAUTTAMINEN. Kävelimme rotsit auki paikan päälle ja näimme kaiken omin silmin. Itselläni ei ole minkäänlaista omaa agendaa kaunistella totuutta, vaan voin puhtaalla omatunnolla kertoa kaiken näkemäni juuri sellaisena kuin sen koin. 1?000?000 €! Kauniainen asettaa tulorajan perheenyhdistämiselle. Ystävän tuki on usein paras apu mielipahan hetkellä, vaikka usein ystävä vain teeskentelee. Yrittäessään perua sukupuolineutraalin avioliittolain perussuomalaiset esittävät, että hääauton perässä kolisevan tölkkinipun ääni saa lepakot räjähtämään. Vuorossa ovat uuden lakisarjan kuvaukset New Yorkissa! Oikea onnentyttö! Hyvät asiat seuraavat toisiaan. Itse suhtaudun Venäjään erittäin kriittisesti. TAPAHTUU VUONNA 2017 Tallinnan tunnelihankkeelle kaksi vaihtoehtoista toteutustapaa: ryyppyputki ja umpitunneli. ”Adjektiivi, jolla voi määritellä kaikkia seksuaalija sukupuolivähemmistöihin liittyviä asioita” kuten ilmaisussa ”no onpa harvinaisen sateenkaareva autontunkki!”. #peppuviikko-kampanja muistuttaa, että takapuolissa ei ole mitään seksuaalista. Seurueemme bloggaajista valtaosa on putinisteja sen suomien rahanarvoisten etujen vuoksi. Olen muutaman muun suomalaisen lifestyle-bloggarin kanssa Vladimir Putinin ja Bašar al-Assadin kutsumana Syyrian Aleppossa tarkoituksenamme ymmärtää paremmin 2000-luvun hirvittävintä sotarikosta. Blogeissa käsitellään lifestyleä. MIES SELITTÄÄ: ”Syyrian tilanteessahan nähdään se, miten venäläiset ovat ottaneet mallia Groznyn tuhoamisesta Tšetšenian sodassa ja Bašar al-Assad puolestaan isänsä teoista Haman joukkomur hassa vuonna 1982.” K U VA T: IS TO C K , K A R I K A IP A IN EN , A LL EH TI EN A R K IS TO .. Paula Vesala ja hänen miehensä Lauri Ylönen erosivat vain muutama viikko Brad Pittin ja Angelina Jolien jälkeen. klo 09.20) ainoa oikea, kaiken mahdollisen moninaisuuden tunnistava termi kuvata suomen kielellä ihmistä, joka ei ole ihonväriltään valkoinen as in white. Usein yhteydessä ”läheks meille suvauttaan?”. Ylönen taas tunnetaan… ööö… 2000-luvun alussa menestyneestä The Rasmus -yhtyeestä ja… hauskoista kampauksistaan… ja nykyisin myös siitä, että on Paula Vesalan eksä. Tieto lisää oivalluksia ja itsenäistä ajattelua. ”Veren ja ihmislihan tuoksu tunkee väkisin nenään, vaikka yritän hengittää suun kautta. Niin kauan kuin Venäjä pommittaa siviilejä, minusta on pelkästään positiivinen asia, että ne ovat kolmentuhannen kilometrin päässä. P.O.C. BLOGGAAJA KERTOO: VIERAILU ALEPPOSSA SAI LUOPUMAAN EHDOTTOMUUDESTA ONKO TÄSSÄ SUOMEN BRANGELINA. Toisin kuin cis-ihmiset luulevat, kaikki intialaiset eivät osaa koodata, ja jos intialainen vastaa stereotyyppisellä englannin ääntämyksellään IT-yrityksen Help-linjalla, intialainen rodullistaa itsensä niin törkeällä tavalla, että ei tässä oikeastaan muuta voi kuin HUUTAA. Jotta emme hajoaisi kielelliseen anarkiaan, on olemassa objektiivinen mittapuu – tällä hetkellä se kävelee pahantuulisena pitkin Neljättä linjaa – jonka kautta määritellään, miten tulee puhua, ja siksi ”p.o.c.” eli ”person of color” on juuri nyt (20.11. SATEENKAAREVA. Luvassa on ainakin reipasta vesiurheilua. Nordea lanseeraa Brutto-rahanpesuautomaatit. Matkasta ei jäänyt traumaa tai huonoja fiiliksiä, vaan luotettava fiilis. VINOKAS. Vesala on ollut viime aikoina näkyvästi esillä sekä laulajana, näyttelijänä että dramaturgiopiskelijana. Hittituotteen nolo loppu: nyhtökaura julistetaan uhanalaiseksi. Lapsia on joka puolella, mutta he hymyilevät. Naapurin Jarmo. Voin suhtautua jatkossa maailmanpolitiikkaan ja eettisiin kysymyksiin samalla välinpitämättömyydellä kuin tähänkin saakka. sieni sekä ihminen! 48 IMAGE 239 Vladimir Putin ja Bashar al-Assad kutsuivat joukon life stylebloggareita Syyrian Aleppoon. 48 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU PERVO. Tällaiseen elämäniloon ei törmää loskaisessa Helsingissä. Jokaisen natopissiksen ja russofobin pitäisi vierailla Aleppossa. sieni, nyk. Pian hän saa pakata matkalaukkunsa ja jättää jäähyväiset Suomelle – ehkäpä vähän pidemmäksi aikaa. Ninni nousi maailman valokeilaan kertoessaan kaksi viikkoa ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja republikaaniehdokas Donald Trumpin kourineen myös hänen takapuoltaan missikisoissa vuonna 2006. Seurapiirit | Entisellä Miss Suomella Ninni Laaksosella on perhosia vatsassa
MIES SELITTÄÄ: ”Mäntyniemen herrahan on Imagen vakio kirjoittaja. Tunne, kun herätessään huomaa, että lattia on täynnä lappuja, joissa lukee ”Presidentti T!” sekä runoja, joista ei tiedä, ovatko ne kuva omas ta sielusta vai Paperi T -parodioita. 2. Tunne, kun kipeästi tiedostaa, että historia haluaisi löytää tästä nyt sanan ”Trump”, mutta ei vittu vain jaksa. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 49 Faktojen jälkeen: Vuoden 2016 tunteet 1. Kuvan nainen ei liity tapaukseen. 9. JUSSI HALLA-AHO (TOIM.) – TAISTELUNI Rikoksista tuomitut ja syytetyt repivät auki Suomen oikeuslaitoksen heille aiheuttamat haavat ja kertovat parhaat neuvot, kuinka nousta sananvapauden marttyyriksi. 7. 3. Tunne, kun on sekoittanut kokouspöydästä noustessaan muovikassit, nähnyt vahingossa Putinin muovikassin sisällön eikä uskalla kertoa siitä kenellekään. Mukana muun muassa Terhi Kiemunki, Sebastian Tynkkynen, Matti Put konen, Teuvo Hakkarainen sekä Suo men vastarintaliikkeen Eppu Torniainen. Tiede | HUS ilmoitti helmikuussa tehneensä Pohjoismaiden ensimmäisen kasvojensiirtoleikkauksen. Mutta kuka oli Ruslanas Kirilkinas. ONKO TÄSSÄ SUOMEN DAVID BOWIE. MATIAS TURKKILA: VIESTINNÄN VALLASSA – JOHDATUSTA JOUKKOVIESTINNÄN KYSYMYKSIIN Strategisen viestinnän toimiston Suomen uutisten päätoimittaja Matias Turkkila pohdiskelee muuttuvaa mediaympäristöä, valtamedian puolueellisuutta sekä sitä, milloin haastateltavan kannattaa valeh della. 5. Tunne, kun huomaa mielessään vertaavansa elämäänsä Länsimetroon ja siksi haluaisi läpsiä itseään kasvoille, ja läpsiikin, ja ympärillä on YK:n yleiskokous, ja Ban Ki-moon katsoo sinua huolestuneena. Vesa-Matti Loiri on tehnyt pitkän uran musiikin parissa. 6. Tunne, kun ajattelee, mistähän Terhi Kiemunki ja Laura Huhtasaari puhuvat ylimeikatessaan tyttöetkoilla, ja menettää hetkeksi ihmisuskonsa, mutta pajautettuaan on ihan, että ”Whaaaat, mitä mä funtsinkaan?”. Mä tiedän, kuka palstaa oikeesti kirjoittaa, mut monethan ei tiedä. Tunne, kun törmää Jennin lohduttomasta yksinäisyydestään kertoviin runoihin ommeltuina Lennun vatsalaukkuun ja ajattelee, että voi Jenni rakas, omien runojeni rinnalla nämä kertovat keväisistä poutapäivistä. Tunne, kun on yrittänyt nähdä sisäänsä ja päätynyt etsimään sieltä taskulamppua, jotta löytäisi edes jotain, ja sitten kun lamppu vihdoin löytyy, sen paristoista valuu rikkihappoa sinne, mistä yritit etsiä itseäsi. Ajatuspajat julkaisevat raportteja ja kirjoja. ONKO TÄSSÄ SUOMEN SIA, LADY GAGA, DONNA SUMMER, BJÖRK, TINA TURNER – JA RUSLANAS KIRILKINAS. Suomi juhlii satavuotista taivaltaan ja sen kunniaksi myös perussuomalaisen ajatus hautomon Suomen Perustan sinun vero rahoillasi tuettu kirjakevät on runsaampi kuin koskaan. Mäntyniemen herra Mänty niemen herra Twitterissä: @niinistop Suomen Perusta on perus suomalaisten ajatuspaja. Tunne, kun haluaisi puhua vain siitä, että Toomas Hendrik Ilveksen musiikkimaku on derivatiivinen ja lattea! 10. Tunne, kun vihdoin löytää tiensä Darknetiin, kirjoittaa sinne ”how to put polonium in someone’s…”, eikä tiedä, mitä on ”lihamuki” englanniksi. TIMO SOINI: ILOINEN AAPINEN – KOOTUT PLOKIKIRJOITUKSET 2011–2016 Lukemaan opettelevien suosikin Timo Soinin verkkosivuillaan julkaisemat jyräh dykset jytkystä fillarikommunisteihin nyt yksissä kansissa. 4. Bowiella oli Berliini, Loirilla Lappi. SUOMEN PERUSTAN KIRJAKEVÄT mediasta kiinnostuneille sekä elämäm koulun oppikirjaksi. Voiko kukaan olla samaan aikaan yhtä paljon ja vähän kuin Saara Aalto. SEBASTIAN TYNKKYNEN: YÖN RITARI Läpeensä rasistisen eirasistin odotettu omaelämäkerta ei jätä ketään kylmäksi! Suomen löysin provokaattori paljastaa, kuinka järjettömän metelöinnin voi kana voida loputtomaksi mediajulkisuudeksi. MTV3:n vain muutamaa kuukautta myöhemmin järjestämässä äänestyksessä ”Kenen jo unohdetun Idols-tähden toivot palaavan?” Kirilkinas sai annetuista äänistä (10?540) 22,2 prosenttia, Roni Tran 13,1 % ja Anniina Karjalainen 13 %. Leikkaus onnis tui erinomaisesti, ja jo heinäkuussa Poh janrannan kesäteatterissa Paavo Väyrynen oli ilmetty Urho Kekkonen. Kokonaisuus on selkokielinen vies tinnän ja journalismin perusteos kaikille Eronkin hetkellä voi iloita kauluspaidoista, jotka hän sinulle jätti. Julkaissut levyjä erilaisten alter-egojen kautta, kuten sukupuolirooleilla leikittelevän Tyynen, Jean-Pierre ”Suomen Ziggy Stardust” Kuselan ja Uuno ”Suomen Thin White Duke” Turhapuron. Suomen Idolsissa keväällä 2007 kilpaillut Kirilkinas jäi viidennessä semifinaalierässä toiseksi Kristian Meurmanin päästyä finaaliin. MATTI PUTKONEN: SODANKÄYNNIN TAITO Perussuomalaisten työmies esittelee populistien vähäpätöisimmät viholliset feministeistä tuulimyllyihin ja parhaat harhautuksensa vessareissusta lepakoihin. ’Vitsinähän’ on se, että Mäntyniemen herra on ’ammatiltaan’ tasa vallan presidentti, mut se työ on sille vankila ja siks se vaikka pajauttelee usein.”. 8. Myös Suomen Perusta julkaisee kirjoja ensi vuonna. Loiri tunnetaan myös elokuvanäyttelijänä: Bowien tavoin hänkin on esittänyt niin uniformupukuista sotilasta kuin fantasiahahmoa, alkoholilla käyvää robottia. Tunne, kun koittaa unohtaa sen, että on väärän oven valitessaan nähnyt Juha Sipilän alastomana, syömässä sormin kylmää siskonmakkarakeittoa vain Terrafame-pipo yllään
]. 50 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Helmi Kajaste on 30-vuotias arkkitehti, joka tietää, että suorasanaisimpia toisilleen ovat usein nörtit, liittolaiset ulkopuolisten kerhoissa. Puhelin soi taustalla. TeksTi noora nuotio kuvaT sanna lehto Anti Sankari [ Vaimeaa hurinaa. Ulkopuolinen on myös Kajasteen rap-hahmo Draama-Helmi
[ Ovi aukeaa. Jälkikäteen keikkaa kuvaillaan Instagramissa: festareiden paras. Sanoitukset polveilevat ahdistuneesta itsetarkkailusta siihen, millaista se on, kun jännittää mennä bileisiin ja sitten onkin siellä ensimmäisenä paikalla. Lisäksi levy-yhtiö Helmi Levyt (jonka nimellä ei ole tekemistä Draama-Helmin kanssa) julkaisi Kajasteen nopeasti loppuun myyneen debyyttikasetin vinyylinä. Ihan hyvin artistilta, joka ei ensimmäisillä keikoillaan pystynyt seisomaan ja räppäämään samaan aikaan. Vuoden 2015 keväällä kasassa oli yhdeksän biisin kasetti Draama-Helmin erehdys, jolle lopulta päätyi kolme Kajasteen tekemää taustabiittiä. Kovinta shittii. Näin otsikoitiin syyskuussa 2015 Rumban nettisivuilla julkaistu juttu, joka hieman myöhemmin luonnehti Draama-Helmin esikoiskasetilla olevan yhdeksän kokeellista hip hop -kappaletta, joista jokainen kuulostaa siltä, miltä säkillinen huumeita yökerhon pelkotiloissa tuntuu. Girl crush. Siinä on sama viehätys kuin mykkäelokuvissa. Esitys on sekoitus pahaenteisyyttä ja vaivaantuneisuutta, kuin Lena Dunhamin käsikirjoittama hahmo räppäämässä David Lynchin elokuvassa. ”Draama-Helmi veti yleisöä enemmän kuin yksikään aiempi buukkaus”, kertoo Everyday Is Like Sunday -klubin vetäjä Antti Berg. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 51 Lyhytelokuvia ohjannut Kajaste askarteli simppelin taustan Adobe Premiere -videoeditointiohjelmalla. Lavalla jalkoihinsa räppää tummiin pukeutunut nainen, jolla on kaulassaan valkoinen pitsireunainen Pieni talo preerialla -kauluri. Pieni epämääräisyys on hauskaa. On kiehtovaa, että on tilaa kuvitella. Arviolta seitsemänsataa ihmistä vetävä Tiivistämö on lauantai-iltana täynnä. Jos jättimäisen ravintolapöydän takana istuvalta Helmi Kajasteelta, 30, kysyttäisiin, tuo käänteinen Warhol-vartti saisi alkaa jotakuinkin nyt. Kymmenen vuotta sitten brittiläinen taiteilija-aktivisti Bank sy kirjoitti lauseen vaaleanpunaisella maalilla kuorrutetun television ruutuun osana Los Angelesissa järjestettyä Barely Legal -näyttelyä. Sadattelua. Sulkeutuu. Ensin kavereiden näyttelyavajaisiin ja pieniin teknobileisiin, joista sana kiiri eteenpäin. M ikäli Paperi T vetäisi kolme lappua LSD:tä ja kiduttaisi koiransa hengiltä, olisi hän silti vielä parin askeleen päässä Draama-Helmestä. I n The Future Everyone Will Be Anonymous For 15 Minutes. Näin siitä huolimatta, että harva etukäteen edes tunsi artistia nimeltä Draama-Helmi. Draama-Helmi nousi kulttimaineeseen reilussa vuodessa. Jokin elementti puuttuu, ja siksi sitä voi itse täydentää. Viime kesänä Draama-Helmi-ilmiö oli jo sitä luokkaa, että hän oli ensimmäinen buukkaus sekä Flow Festivalin The Other Sound -areenalle että Turku Modern -konemusiikkifestareille. Mutta ”epäselvää räppiä” tekevä alter ego, artisti nimeltä Draama-Helmi velvoittaa. ]. ”Olen aika varovainen haastattelujen suhteen. Kun Draama-Helmi esiintyi helsinkiläisbaari Siltasessa, ravintola oli tuulikaappia myöten täynnä. Helmi Kajastetta ei haittaa Paperi T -rinnastus, vaan toinen asia: F low Festival, elokuu 2016. Että kaikki ei ole selvää tai tiedossa.” Jotain sentään tiedetään, esimerkiksi tämä: kolme vuotta sitten Kajaste vältteli siivoamista, istui koneella ja alkoi kirjoittaa riimejä. Samoihin aikoihin esikoiskasetin julkaisun kanssa tulivat ensimmäiset keikkapyynnöt. Sitä paitsi Kajasteen tilaama lastenhampurilaisannos tuotiin juuri pöytään
Liittolaisuus sallii sen. Niin?” M arraskuinen keskiviikkoilta on sininen. ”Vaikka ymmärrän, että se voi kuulostaa siltä. 52 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU ”Se vähän harmistuttaa, että tässä ja joissain muissakin jutuissa on ajatus, että tässä on nyt vedetty paljon kamaa”, Kajaste sanoo. Eikä mikään terapiaprojekti. ”Sanoin, että musiikkini on introverttia.” Tarkistetaanpa. ”Siellä on aina tosi paljon ihmisiä, tosi valoisaa ja tosi hälyisää. ”Katson kelloakin segmenteissä, en digitaalisesti. Nimi jäi elämään. ”Valheita!” Kajaste sanoo ja hieroo silmiään. ”Se on nörttimeiningin parhaimpia puolia, ettei jakseta paljon kaunistella asioita. ”Hahmotan maailmaa aika visuaalisesti.” Siitä on hyötyä Kajasteen päivätyössä arkkitehtina. Siellä hän vietti yläasteella ystävänsä kanssa lähes kaiken vapaa-aikansa. Kyse ei ole mistään sinisestä hetkestä, Helmi Kajaste vaan sattuu näkemään viikonpäivät väreinä. ”On vaan niin helppoa kuitata se huumeilla, jos joku on hermostunut, kuvittelee asioita tai tuntee jotain kummallista. Ihmiset liikkuvat hitaasti, mutta keskellä.” Paratiisi sen sijaan voisi olla vaikka elokuvateatteri Orion. Kajasteen Helvetti on Kampin kauppakeskuksen ensimmäinen kerros ruuhka-aikaan talvella. Kuten vaikka kokeilla, miltä tuntuu kirjoittaa riimejä. On epäreilua monien ihmisten tuntemuksia kohtaan, että selitetään nopeasti pois jotain, joka on vähän outoa. Nämähän ovat tällaisia introvertti-soperruksia. Taiteilijanimi on perua yläasteen sarjakuvakerhosta, jossa Kajasteen ainainen valitus sai tämän kaverin kutsumaan häntä Draama-Helmiksi. [ Radiossa soi sähköinen Chicago blues ]. Sanoitukset nousevat Kajasteen elämästä, mutta Draama-Helmi on silti hahmo eikä päiväkirja. ”No okei, ehkä voi sanoa näin. Maanantai on vihreä, tiistai ”joku oranssi”, keskiviikko sininen, perjantai oranssi, lauantai ”varmaan vihreä” ja sunnuntai sekin sininen. Hän valmistui Aalto-yliopistoksi muuttuneesta Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2013 ja teki diplomityönsä elokuvissa esiintyvistä rakennuksista, jotka ”aktivoituvat passiivisesta ympäristöstä omiksi roolihahmoikseen, kuten hirviötalot”. Voimaan vuosi sitten tehdyssä haastattelussa kirjoitettiin, että Kajaste tunnustaa olevansa osittain intovertti. Vielä ikävämpää olisi, jos joku sanoisi, että tuo ei ole normaalia.” On vaikea sanoa, mihin Helmi Kajaste loppuu ja mistä DraamaHelmi alkaa. ”En paennut elokuviin, mutta elokuvista tuli minun ja kavereideni uskonto, jonka piti opettaa meille kaikille empatiaa, fantasiaa, totuutta ja kaikkea sellaista.” Elokuviin Kajaste rakastui jo pienenä, kun kotona lapsille näytettiin Suomi-filmejä sekä ranskalaisen Jacques Tatin elokuvia ”Disney-piirrettyjen lisäksi”. Kyllä terapia on asia ihan erikseen.” Millaista on olla esiintyvä artisti ja introvertti. Että on tämän verran aikaa”, Kajaste sanoo ja levittää kätensä viisareiksi. ”Keskustelu oli aika suorasanaista, mutta lämmintä”, Kajaste sanoo. Nörttimeiningin kauneus on se, että kun ollaan ehdottoman ja intohimoisen kiinnostuneita samasta asiasta, se yhdistää ihmiset uskonomaisesti. Ne ovat sellaisia ulkopuolisten kerhoja.” Ulkopuolisten ulkopuolella ei aina kohtaa samanlaista ymmärrystä, mutta outoudessa on puolensa. Se sallii vapauksia, luvan olla vähän erikoinen, tehdä asiat eri tavalla
Draama-Helmi on täydellinen vastakohta sille tähdeksi vaikka väkisin -ajattelulle, jossa joko ajetaan vuosia pikkupakulla ympäri Suomea ja soitetaan pizzerioiden nurkissa odottamassa läpimurtoa tai osallistutaan hampaat irvessä television kykykilpailuihin – niihin kaikkiin kymmeneen. Siihen kun pääsisi joskus itsekin.” Siihen voi olla vielä jonkin verran matkaa, mutta jo nyt on varmaa se, että äiti – sinun, minun, jokaisen – oli väärässä. Kajaste kertoo, kuinka kerran keikan jälkeen yksi kuulija tuli sanomaan hänelle, että hän näyttää lavalla vuorotellen tosi itsevarmalta ja tosi epävarmalta. Flow-festivaaleille voidaan aivan hyvin tulla hakemaan kotiovelta. Riittää, että se, mitä tekee, on mielenkiintoista ja tavoittaa oikean yleisön. Sellaisia, että ensi keväänä hän aikoo julkaista Draama-Helmin toisen levyn, omakustannevinyylinä, tietysti. Minun on vaikea kuvitella, mitä räppipiireissä ylipäätään tapahtuu.” Kajasteen omat musiikilliset idolit ovatkin enimmäkseen vanhoja blues-artisteja, kuten Elmore James ja Geeshie Wiley. Kun maailma on täynnä hälyä, yhtäkkiä lujimpana kuuluukin hiljaisten ääni. Perusasiat.” Näinhän se on, ja sen tietää vain todellinen antisankari. Suosikkeihin kuuluvat myös A Tribe Called Quest ja muu ysäriräppi, Killer-Mike, Slick Rick sekä ehkä hiukan yllättäen, kenties parhaiten Shake Ya Ass -huutohitistään tunnetun Mystikal. ”Hauskoja ja itsevarmoja, mutta myös ongelmaisia ja inhimillisiä tyyppejä. Kajasteen suunnitelmat ovat maltillisempia. [ Etäistä koiran haukuntaa ]. ”Kuvaus oli osuva, paitsi sen osalta, että olisin koskaan tosi itsevarma”, Kajaste sanoo. Kajaste toivoisi, että normaalista poikkeavia hahmoja nostettaisiin enemmänkin esille, sukupuolesta riippumatta. Räppäreistä Kajaste mainitsee Madvillainin ja Quasimoton, joita molempia yhdistää tuottaja-räppäri Madlib. . Lukeminen tekee aina hyvää. Hän on runsaassa vuodessa noussut kulttimaineeseen, yhtä lailla indierokkareiden kuin punkkareiden suosioon, mutta Suomi-räpin kokoontumisajoissa Blockfestissa tai Pipefestissä häntä ei ole nähty. ”Ei sotkeudu mihinkään.” Mihin Kajaste sitten pelkää sotkeutuvansa. Räppibiiffiin. Todenmukaisia, inhorealistisiakin hahmoja.” Epävarmuus on Kajasteelle normaalitila ja kiusaantunut energia suuri osa Draama-Helmin viehätystä ja samastuttavuutta. Draama-Helmi on oppikirjaesimerkki siitä, että levy-yhtiöiden välikäsiä ei enää tarvita. Sen pidemmälle hän ei ole suunnitellut, mutta ei ehkä ole tarpeenkaan. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 53 G ini, gini, gini, can’t you see, no en välttämättä nää, mut onks sen niin välii. Kun itseään esiin tuovat talentit huutavat toistensa päälle, jää marginaaliin tilaa kokeilla ja nousta sitten Draama-Helmin tavoin esiin. Räppiin kuuluvat olennaisesti kulttuurin sisäiset viittaukset lyriikoissa ja kulttuurin ulkopuoliset lainaukset sample-taustoissa. Ginirynnäkössä on niitä molempia, mutta siihen loppuvat DraamaHelmin yhtäläisyydet perinteiseen tai mihinkään räppiin. Kappaleen koukku on suora viittaus The Notorious B.I.G.:n ysärihittiin Hypnotize. Nörtteily auttaa. ”En edes oikein tiedä. ”On oikein hyvä olla ulkopuolinen”, Kajaste sanoo. ”Sillä on ihan käsittämätön James Brown -murahteluflow. Helmi Kajasteen ääni valuu hidastettuna sumuisesti etenevän taustan päällä. Ja Jim Jarmusch ja Aki Kaurismäki. Tai muita ihmisiä. Ginirynnäkkö on rujon kaunis ja vaivaannuttavan samastuttava humalakuvaus. ”Kun ahdistaa, pitää vain yrittää miettiä jotain muuta kuin itseään
54 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU
Mielenilmaukset kiihtyisivät sekä maatiaisettä rotupuolella. Kuvitelkaa maatiaiskissanpuolustajien yrmeä katupartio talvisen teollisuuskaupungin kadulla, pimeässä hengitys höyryten, katseissa viesti, että pian alkavat Maine coon-hyysääjien muilutukset. Syntyisi eriytyneitä keskustelufoorumeita, koodikielistä puheenpartta. Kiroilu, provokaatiot ja henkilökohtaisuuksilla solvaaminen lietsoivat aggressiivista tunnelmaa. TeksTi riku korhonen kuviTus milena huhta E lokuussa 2016 Yle julkaisi pienen kevennysuutisen. Kissaraivo leviäisi reaalimaailmaan. Kissaihmisten joukot törmäilemässä kaduilla, aidon kissan idean yhdistäminä, väärää kissakäsitystä vastaan, halukkaina vuodattamaan kissapettureiden verta. Hän keräisi ympärilleen virtuaalihovin, joka levittäisi ja vahvistaisi Mestarin sanaa. Internetin kissanhiekkalaatikon nurkkaan voisi ilmestyä joku nuivasti argumentoiva Mestari, joka kärjistäisi tehokkaalla retoriikalla maatiaiskissanomistajien ja rotukissaharrastajien välejä. On ymmärrettävää, että tulonjaosta, maahanmuutosta tai työvoimapolitiikasta riidellään. Verkkoon tulvisi toisiaan yllyttävien kissanlynkkaajien fantasioita siitä, mitä aion juuri sinun mirrillesi tehdä, ja mirrisi pennuille, ja sinulle. Mutta jos edes kissat – internetin hyvän tahdon lähettiläät – eivät kykene yhdistämään suomalaisia rauhanomaiseen keskusteluun, mistä osaamme viestiä toisiamme loukkaamatta. Uupuneita ylläpitäjiä uhkailtiin yksityisviesteillä. Paha meissä. Aluksi nähtäisiin tavanomaista jäsentymätöntä pilkkaa vaikkapa pellettikissanvessoja suosivista. Polttopulloisku Burmakissan Ystävät ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 55 Onko ainoa yhteisesti jaettu käsityksemme pahasta se, että se ei koskaan ole meissä itsessämme, kysyy Riku Korhonen. Facebookin suosittu Kissat-ryhmä jouduttiin sulkemaan jäsenten riitojen ja sanasotien takia. Aseistautuminen, mobilisaatio. Tämä on hänen uudenvuodenpuheenvuoronsa. Arjen paineiden ja pelkojen purkamista matalamielisiin ilkeyksiin. Mihin polarisoitunut kissapuhe voisi kuvitteellisessa kehityskulussa johtaa. Uutisoitaisiin Suomen Kissaliiton Kissa-lehden toimittajien kokemasta painostuksesta. Poliisi raportoisi nujakoista ja pahoinpitelyistä yli rintamalinjojen, ja sitä jatkuisi, kunnes tapahtuisi ensimmäinen Supreme Champion -näyttelyluokassa kilpailevan eliittikissanomistajan salamurha. Tai attentaatti Suomen Rotukissayhdistyksen näyttelyyn. Kiusaksi tehtyjä eläinsuojeluilmoituksia lemmikkejään halvoilla markettiraksuilla ruokkivista
Meillä on tuo tieto itsestämme. Ja siinä. Tai Liettuan natsimiehityksen kollaboraattoreita sitomassa tiiliä kotikyliensä rabbien partaan ja ampumassa takaraivoon näiden väsyttyä pitelemään pystyssä vanhaa Tooran jakeiden täyttämää päätään. Pahuus on korvattu julmuudella, aggressiolla, empatian puutteella tai muilla sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvillä käsitteillä. M oniarvoisessa liberaalissa yhteiskunnassa ei vallitse yhtä yleisesti tunnustettua hyvän elämän mallia. Ajatelkaa Massachusettsin Salemin noitaoikeudenkäyntien puritaaneja vuonna 1692 tutkimassa epäiltyjen ihoa ja pistelemässä neulalla luomia etsiäkseen paholaisen merkkiä, jotta epäillyt saatiin tuomittua kuolemaan hirttämällä tai rusikoimalla. Perisyntiä voi pitää ääritulkintana siitä ajallisesti hallitsemattomasta ihmisyyden draamasta, että synnymme tahtomattamme meitä edeltävään suhdeverkostoon, taakkanamme valikoimattomia ihmisyyden ainesosia, joissa haamumaisen etäisten esi-isien ja -äitien pahat taipumukset saattavat siirtyä meihin piilevinä tai yhtä ilmeisinä kuin eleet, kasvonpiirteet tai ulkonevat korvat. 56 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU ohella saatiin aikaan valtavasti puhkottuja, päättömiä, orastavan vapautensa menettäneitä ruumiita. 1700-luku oli kaitselmususkon ja perisynnin kyseenalaistamisen radikaaleinta vallankumousaikaa. Yksinkertaistettuna perisynti on näkemys tahtomme läpikotaisesta turmeltuneisuudesta. Moraalifilosofian alueella on luotu erilaisia kuvaavia luokitteluja, kuten jaotteluja idealistiseen, instrumentaaliseen tai sadistiseen pahaan. Tarkentuvan ymmärryksen kannalta on ollut olennaista rikkoa kuva essentiaalisesta, yhdestä alkujuuresta kasvavasta pahasta. Käsitys pahasta alkoi irtautua metafyysisestä taustasta ja sovittautua individualistisen moraalikäsityksen mittoihin. Eri tiedonalojen spesialistien mikrotasolla pahuutta selittävä sanasto on monipuolistunut ja rikastunut kuin jugurttivalikoimat supermarketeissamme ja matkakohteet kesälomakuvissamme. Ja silti se tuntuu usein kertovan vieraasta lajista. Kaitselmuksen idean korvasivat erilaiset historiallisen edistyksen utopiat. Vapaudessa luoviminen edellyttää kansalaisilta rationaalisuuden, maltillisen egoismin ja itsehillinnän hyveitä, kun keikumme ja kilpailemme yksilöjollalla globaalin kapitalismin A bsurdi ajatusleikki voi tuntua mauttomalta levottomuuksien repimän vuoden päätteeksi. Mutta inhimillisen väkivallan historia osoittaa yhä uudestaan, että julmuutta ruokkivat usein syvästi absurdit sosiaaliset erottelut. Demokraattisen Kamputsean punakhmerejä pidättämässä silmälasipäisiä kansalaisia luokkavihollisina ja kiduttamassa heidät kuoliaiksi Tuol Slengin vankilassa. Yksilönvapauksien, vakaan yhteiskuntajärjestyksen ja kohtuullisen suvaitsevuuden oloissa hyvän saa periaatteessa valita itse, kunhan toimii lain puitteissa ja muiden vapauksia rikkomatta. Kirkkoisä Augustinukselta tulevat eräät eniten vaikuttaneista pahuutta koskevista pohdinnoista, vaikka niillä onkin usein esikristilliset juuret antiikin filosofiassa. Reaalinen väkivalta on länsimaissa vähentynyt, mutta samalla pahuutta koskevan puheenparren moninaistuminen, professionaalistuminen ja älyllistyminen ovat tuottaneet kulttuurin tasolla eräänlaisen potentiaalisen pahuuden pirstaloituneen tunnistamisongelman. Kristilliset pahuuskäsitykset muodostavat vuosituhantisen freskon, eikä niistä muodostu johdonmukaisesti kodifioitavissa olevaa kokonaisuutta. Myös tietokykymme ovat niin vialliset, ettemme omin voimin kykene haluamaan, toimimaan ja tietämään oikein. N oiden ajatusten on täytynyt tuntua suurenmoisilta, ja ne tuntuisivat kai yhä, jos voisi hypätä 1900-luvun, Stalinin ja Hitlerin kansanmurhien yli, ihmiskunnan utooppisen peilikuvan pimeällä puolella riehuneen teollisen joukkotuhonnan yli. Jos kykenisimme kehittämään noita instituutioita yhä oikeudenmukaisemmiksi, myös pahuus vähenisi ja meistä tulisi toisillemme miellyttävämpiä olentoja, lopulta jopa täydellisiä. Ne ovat verbaalisia strategioita kaikkivoivan hyvän Jumalan vapauttamiseksi pahan luomisen vastuusta tai pahan selittämiseksi välttämättömäksi osaksi suuremmassa hyvässä. Viime vuosisadan katastrofien jälkeen kiisteltiin uudenlaisista pahuuskäsityksistä, jotka eivät edellyttäneet yksilön selkeitä intentioita, varsinaista tahtoa pahaan. Saatanan tai perisynnin kaltaisten metafyysisten järkäleiden tilalla on lukemattomista, usein yhteen sopimattomista näkökulmista koostuva ajatusten ja havaintojen synkeä mosaiikki, joka pyrkii yhä yksityiskohtaisemmin kuvaamaan, mitä tapahtuu ihmisille erilaisten ja erikokoisten yhteisöjen rauhan järkkyessä. Augustinolainen oppi perisynnistä lienee vaikuttanut kulttuurin tasolla laajimmin ja konkreettisimmin länsimaiseen elämänmenoon, seksuaalisuutta ja tieteen historiaa myöten. Augustinus uskoi pahan olevan hyvän puutetta, privatio boni. K un puhumme pahasta, kristillinen perintömme soi taustalla vähintään vaimeina kaikuina. Magneettikuvissa pahuus on vetäytynyt mantelitumakkeen, pihtipoimun tai etuotsalohkon mysteereihin, erilleen ideologioista, taloudesta ja yhteiskunnan jännitteistä. Modernin maailman ääriviivat muotoutuivat uskonnon, filosofian, perinteisen moraalin, lainopin, vallankäytön ja talousajattelun kritiikistä. Saman ajatuksen pahan olemuksellisesta tyhjyydestä voi ilmaista personoidusti sanomalla, että Saatana on kyvytön luomaan ja osaa vain turmella. Kristinuskon käsitykset hyvästä ja pahasta ovat vaikuttaneet yhtä voimakkaina niissä vastareaktioissa, joita ne ovat synnyttäneet. Monimutkaisiin, yksilöä ja massoja sortaviin ja tuhoaviin totalitaarisiin valtiojärjestelmiin hajaantuneen pahuuden arveltiin muistuttavan eksistentiaalista hajamielisyyttä, kyvyttömyyttä oivaltaa oman toiminnan todellista luonnetta. Feministit ovat tuoneet esiin sukupuolen merkitystä siinä, miten pahaa tehdään, koetaan ja tulkitaan. Serbejä polttamassa naapureidensa taloja, joiden puutarhoissa kasvavien, aidan yli kurottavien puiden omenoita he olivat lukuisina uneliaina, heinäsirkansirittäminä kesinä omistajan luvalla poimineet. Useat väkivaltaa tutkivat ovat luopuneet pahuuden sanastosta sen epätieteellisten teologisten ja metafyysisten jäämien takia. Listausta voisi jatkaa sadan Imagen vuosikerran verran, eikä silti pystyisi kaapaisemaan kuin rapasammion pintaa. Vastaavasti toimivat kaikki monoteistista Jumalaa puolustavat teodikeat. Ymmärrämme ihmislajin taipumusta väkivaltaan 1700-lukua paremmin ja tiedämme ainakin vähän enemmän siitä, millä keinoin sitä voidaan pitää aisoissa. Kehkeytyivät ideat edistyksestä, vapaudesta ja tasa-arvoisesta kansanvallasta. Meitä riivaavat himokkuus, vallanhalu ja sokaiseva egoismi, joista emme vapaudu ilman uskoa. Osa niistä elää nykyisin voimakkaimmin innoittamissaan kuvissa, kirjallisuutena, musiikkina ja arkkitehtuurina. Sosiaalipsykologit ovat koejärjestelyillä pyrkineet todentamaan ryhmäytymisen negatiivisia, yksilön moraalista autonomiaa hämärtäviä mekanismeja. Samalla kehittyi ymmärrys ihmisten toiminnasta yhteiskunnan instituutioiden puitteissa. Neurotieteilijät ovat kyseenalaistaneet ilmeisimmät kokemuksemme vapaasta tahdosta ja etsineet aivojen rakenteellisista poikkeavuuksista syitä aggressiivisuuteen. Sotahistorioitsijat, yhteiskuntatieteilijät, toimittajat, kriminologit ja miljoonat muut kurjuuden kirjurit ovat keränneet käsityskyvyn ylittävän, joka vuosi täydentyvän aineiston, todistuksen valossa kieppuvan planeetan varjoista, joissa ihminen elää, surmaa ja kuolee
Eräitä ristiriitaisia esimerkkejä tarjosi marraskuinen keskustelu Alfred Kordelinin Edistysja Sivistysrahaston oikeistoradikaalille kirjailijalle Timo Hännikäiselle myöntämästä 6?000 euron apurahasta kirjalliseen työhön. Mikä vain toisia epäinhimillistävä yhteisö voi hyvän aikaa lujittua uskossaan, mutta loputtomiin se ei säily moraalisena, vaan yhteisön yksilöiden omaatuntoa käy korvaamaan eräänlainen kollektiivisesti reagoiva ja pohjimmiltaan ennustamaton vierastunto, joka palkitsee sovinnaisten rajojen ylittämisestä ja verbaalisten hyökkäysten eskaloimisesta. En kaipaa taaksepäin ajassa enkä usko, että kristinuskon yksittäi”. Koulutuksen ja viestintäteknologian myötä meistä on tullut yhä taidokkaampia analysoimaan ideologisten vastustajiemme harhaan astumisia. Silloinkin kun työnantajat kääntävät meille selkänsä, saamme jatkaa tulottomina prekaareina hyvän palveluksessa. Mutta sen sijaan ongelmallisia olivat kiihtyneen keskustelun saamat sävyt. Erityisesti ihmisarvon puolustajien toivoisi olevan tietoisia siitä, että heidän vastustajansa ovat ihmisiä, omissa yhteisöissään mielekkääseen ja tavoitteelliseen toimintaan kykeneviä oikullisia yksilöitä, oman hyvänsä edistäjiä, eivät ruoansulatuskanavan biologisella vääjäämättömyydellä merkityksistä tyhjää jätemateriaa jauhavia tiedottomia elimiä. Harva verkkokeskustelijoista myönsi lukeneensa yhtään Hännikäisen teosta. Ja koska nämä kaksi oppisuuntaa ovat molemmat saaneet aikaan tuhoa, se on Ko?akowskin mielestä todiste perisynnin todenmukaisuudesta. K un ihmisen rajallisuudesta muistuttavan ja harhautumisalttiutta korostavan uskonnollisen puhetavan julkiset ilmaisut rajoittuvat lähinnä joulurauhan julistamisen kaltaiseen poikkeustilakitschiin, olemme jo lähes sulkeneet yhden menneisyydestä kumpuavan puheavaruuden, jossa suomalaisillakin oli tapana yhdessä painaa pää ja myöntää inhimillisen rujoutensa ajoittainen mahdollisuus. Kielemme, älymme ja mielikuvituksemme – keskeiset ylpeydenaiheemme – mahdollistavat toiminnan, jonka seurauksia pahimman tapahduttua kutsumme häveliäästi epäinhimillisiksi. Ongelmat olivat sekä eettisiä että taktisia. ”Paskakasa”. Olemme moraalihorjahdusten tarkkailijoita, vuosi vuodelta valppaampia paljastamaan muiden ajatusvirheissä piilevää potentiaalista sortoa tai pahaa. Koska emme jaa yhtä hyvää, pahammekin ovat jossain määrin erkaantuneet. En näe ongelmaa siinä, että valveutuneet kansalaiset tivaavat perusteluja arvomaailmansa vastaisista yksityisistä tai julkisista taiderahoituspäätöksistä. Hänen mukaansa perisynnin mahdolliset, sekä psykologisesti että kulttuurisesti tuhoisat vaikutukset ovat kiistämättömät. rannattomuudessa, innostavia affekteja vauhdilla tuhoutuvaan ympäristöömme säteillen. Yhtäläisen ihmisarvon kyseenalaistamisesta ja väkivaltaisesta puheesta Hännikäistä – aiheellisesti – syyttäneet keskustelijat olivat liikkeellä ilmeisen arvokkaiksi kokemiensa asioiden puolesta. Se on taktisesti ongelmallista, kun halutaan kyseenalaistaa kirjallisuuden alan apurahapäätös tekijän arvomaailman perusteella. Jos tavalliseen kunnialliseen – oikeusistuimessa tuomitsemattomaan – kansalaiseen piiloutuu potentiaalista pahaa, se voi olla sosiaalisesti mykistynyttä pahaa, joka ei osaa lausua nimeään. Jotkut pohtivat väkivaltaisten ajatusleikkien avulla, mitä tapahtuisi, jos he ilmaisisivat ajatuksia, joiden mukaan ”runkkarihännikäinen pitäisi kuohita ja julkisesti nöyryyttää” ja tulivat näin ilmaisseeksi kantansa vähintäänkin konditionaalisesti. Mutta yhtä kiistämättömiä ovat myös vastakkaisen opin tuhoisat vaikutukset, opin jonka mukaan voimme täydellistyä rajattomiin. Epäinhimillistäminen pyrkii sysäämään tietyn yksilön tai ryhmän moraalisen yhteisön ulkopuolelle, oikeudettomaan tilaan, jossa villipedot tai koneet liikkuvat. Jos aikoo taistella, on muodostettava käsitys vihollisen arsenaalista. R etardi”. Hännikäisen mielenterveys kiistettiin useassa viestissä. 58 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Oikeudenmukaisuuden ja moraali tuntojen tuottamisesta on tullut arvostettu kansalaistaito. Perisynti saattoi ihmisiä yhteen tunnustamaan kelvottomuutensa ja kenties tuntemaan solidaarisuutta yhteisestä ongelmasta. Oikeudenmukaisuuden ja moraalituntojen tuottamisesta on tullut arvostetumpi kansalaistaito kuin hiihtäminen oli 1970-luvulla. Millaisia kommunikaation ideaaleja he itse olivat edistämässä, millaista tulevaisuuden Suomea kätilöimässä. Päin vastoin, olisi suotavaa, että päätökset herättäisivät hakuprosessin ulkopuolisissakin nykyistä useammin halun kyseenalaistaa ja saada tietoa prosessin yksityiskohdista. Hankalinta on aina myöntää, mitä vaaroja omasta toiminnastamme voi muille olla. Verkkokeskusteluissa epäinhimillistämisestä on tullut arkipäiväistä. Silloin on turvauduttava banaaleihin hätäratkaisuihin. Säätiön rahoituspäätösten itsenäisyyttä puolustavien toiminta rinnastettiin naisten raiskaamisen puolustamiseen. Puolalainen aatehistorioitsija Leszek Ko?akowski on esittänyt mielenkiintoisen perustelun perisyntiopin paikkansapitävyydelle. Hännikäisen nimittely mielisairaaksi tai hänen tuotantonsa vertaaminen ulosteeseen saavat hänen teostensa ilmaisemat pyrkimykset näyttämään käsittämättömiltä ja häivyttävät yhteydet laajempiin aatevirtauksiin. Mutta jos laiskuuden tai vastenmielisyyden takia jättää tutustumatta teoksiin, joiden vahingollisuuden puolesta propagoi, ei edes osapuolten konfliktin moniulotteisuudesta voi saada tarkkaa kuvaa. ”Timo Hännikäinen, et kuulu ihmiskuntaan.” Ihminen on planeetan ainoa laji, joka kykenee sysäämään oman lajikumppanin lajiyhteyden ulkopuolelle, sanoin ja teoin. ”Säälittävä runkkari”. Keskustelu kuumeni ja retoriikka kirjavoitui. Hänen mukaansa perisynti ei tarkoita, ettemme voi muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi, juuri niin olemme usein tehneet ja meidän pitääkin, vaan sitä, että on otettava huomioon kaikkien toimiemme radikaali ennustamattomuus, se että voimme aina tulla edistäneeksi pahaa ja vahinkoa. Toistemme ajatuskulkuja kritisoimalla olemme saaneet paljon oivalluksia aikaan. En usko, että yhtäläisen ihmisarvon kieltäjien ja puolustajien välille voi syntyä rationaalisesti neuvoteltua konsensusta. Sillä ei ole kieltä antaa itselleen tunnistettavaa muotoa. Nyt seurakunnan tilalla voi olla muutama sata Twitter-seuraajaa, masennuslääkitys ja tiistainen terapia-aika, tai vähemmän
Kiihtymyksemme, surumme tai kiihottumisemme väki valtaisen uutismateriaalin äärellä on haalea reaktio tapahtumiin, joiden ominaisluonto ja seuraukset jäävät meille vieraiksi. Patologiromaaneja. Uusasial lista ruumiinavausproosaa. On sitä paitsi virhe erottaa ongelmien rauhanomainen ja väkivaltainen ratkaiseminen toisistaan, sillä politiikka on sodan jatkamista toisin keinoin. Kenties se on ainoa jäljellä oleva tuonpuoleisen muoto maallistuneessa maailmassa. Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä, ja se tunnetaan pahuuden nimellä, niin kuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuuden ääni, jonka se jättää ilmaan hehkumaan vaietessaan. On kuin nuo häiritsevät informaatiosirut olisi otettava haltuun muodostamalla samankal taisesta materiaalista yhtenäisiä, sujuvan mielekkäiksi hahmottuvia teoksia. Ehkä vain pahuus lämmittää paikkaa, jossa Jumala joskus oli. Vuonna 2016 jo aiemmin mainittu äärioikeistolainen älyk kömme – en tällä kertaa mainitse hänen nimeään, koska olen väsynyt mainostamaan hänen teoksiaan – kirjoitti esseessään fatalistisen pohdinnan sodasta: Aika ajoin kansojen ja valtioiden suhteet kehittyvät pisteeseen, jossa reipas verenvuodatus on väistämätöntä. Postseksuaalisilla yhdynnöillä piristettyjä kuolinsyytutkimuksia. Pahuuden ominta luon toa ei voi kuvata objektiivisuutta tavoittelevilla lauseilla, yleispäte villä propositioilla. Oikeuslääkäri romaaneja. K reikkalaisten sodanjumala Ares liikkui vaunuilla, kump paneinaan Riita, Kauhu ja Pelko. Markkinoille tulvii kiihtyvään tahtiin kirjallisuutta, jossa ihmis ruumiita silvotaan ja tuhotaan mitä mielikuvituksellisimmin ja perusteellisimmin tekniikoin, yhä uusissa eskapistisissa tyylilajeissa. Obduktioavustajien muistelmia. Retroviktoriaanisia ihmissusiruumiin avauksia. Krematorioromantiikkaa. Heathrow’n, Frankfurtin tai Kuala Lumpurin kentältä pilvientakaiseen kirkkau teen sinkouduttuamme haarukoimme lentoyhtiön foliopakattua riisirullalounasta, toisessa kädessä romaani jonka päähenkilö – tie tenkin seonnut oikeusantropologi – korventaa ruumiita polttolam pulla ja tutkii niiden tuhoutumisen asteita ja siteeraa ulkomuistista Danten helvettiosion säkeitä. Se on steriilille taivaalle juuttuneiden perverssiä ikävää aliseen maailmaan. Väkivallan uhrien koke muskertomuksia analysoivat psykologit sanovat, että tapauskuvauksia hahmottaessa on olennaista erottaa pahantekijän ja uhrin näkökulma. P ahuus on perspektiivinen ilmiö. Mainitsen vain yhden esimerkin kirjallisuudesta. Loputtomasti jo perinteisiä sarjamurhaajatrillereitä. Zombieruumiinavauksia uusliberaalin maailmanlopun urbaaniraunioissa, joissa perisynti palaa kierrätystyylinä. Jumalten. Selitystä yhteenotoille etsitään hallitsijoista, taloudesta tai aatteista, mutta aiheuttajia on myriadeittain, ja ne ovat kietoutuneet selvittämättömäksi vyyhdiksi. Maa on kaiken kokenutta kiveä, ja niin kauan kuin ihminen on kulkenut sillä ja kyennyt mietteliäisyyteen, hän on joutunut murehti maan pahaa, omaansa ja vihollisen, välttääkseen sitä, säästääkseen siltä rakkaansa. Kenen se on. Silti nykykulttuurimme on lohduttomasti ohentunut siinä, millaisia kei noja se tarjoaa itsessämme piilevien ihmisyyden pimeiden puolien tunnistamiseen ja myöntämiseen. Emme enää tiedä mitään taivaallisten joukkojen kuoroista, mutta tiedämme Auschwitzista. Pahuuden kokemuksellisessa ulottuvuudessa toisen osapuolen maailma tuhoutuu, järkkyy, pimenee. Heidät tarvittiin valmis tamaan sodanjumalan vaunuille tietä. Pian alkaa vuosi 2017, ja tuo ajatus on yhä kesken. Mielestäni nuo kirjat vaikuttavat voimat tomilta puolitietoisilta fiktioleikeiltä, joilla pyrimme vakuuttumaan, että meissäkin – kansainvälisten lentokenttien pokkarikaupoissa lauhkeasti jonottavissa, bonuspisteitä keräävissä asiakkaissa – on yhä tallella vaarallinen, ajassa hajoava pimeä ytimemme. Mitä etäisemmin ja ohimenevämmin ehdimme samastua digitaa lisia väyliä risteileviin tiedonsirpaleisiin reaalisesta pahasta ja sen tekijöistä ja uhreista, sitä kiihkeämmin tunnumme kaipaavan fiktii visiä kokonaisesityksiä pahan seurauksista. Laajassa perspektiivissä. Ei ainakaan uutta vuottaan haparoiden aloittelevien ihmisten. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 59 siä osia voi millään käsitesydänhieronnalla elvyttää kollektiivisesti henkiin. Tapahtumahetken sumentaa sekava kirjo ruumiin ja hengen tuntemuksia, toisaalta uhrin kipu, kaoottiset mielenjuolahdukset ja huudot, verenhukan aiheuttama heikkous, spastinen rimpuilu ja kauhu siitä, että muuttuu toisen käsissä esineeksi, mutta myös tekijän sokea raivo, turtumuksen suoma tehokkuus, nautinto, ilo, orgasmi tai nauru. Jo kuolleiden esiisien. Tuollaisen lakonisen hyväksyvän mietelmän verenvuodatuksesta voi kirjoittaa vain vauraan, kärsivällisillä poliittisilla neuvotteluilla ja uuvuttavilla kompromisseilla synnytetyn rauhanajan hyvinvointi valtion kasvatti, väkivallan tuhoilta varjeltunut globaali onnekas. Rutiininomaisen politiikanteon ja sotatilan rinnastaminen on niin piittaamaton kategoriahyppy, että siihen kykenee vain sellainen, jota kohti ei ole ammuttu. Ja: Laajassa perspektiivissä on yhdentekevää, tuhoutuuko sukupolvi sodassa vai väistyykö se seniilinä ja raihnaisena hautaan seuraavan tieltä. Ne eivät toimi irrallaan toisistaan, synti ilman armoa. Olen kokenut yhteen sopimattomien maailmankuvien limit täisyyden aiheuttamaa huimausta tuollaisia tekstejä lukiessani. Kunnanvaltuuston kokoustaminen voi olla kauheaa, mutta se vaikuttaa osallistujiin toisin kuin sisällissota. ?. Brittiläinen kirjallisuudentutkija Terry Eagleton luonnehtii kirjal lisuuden viehtymystä pahan kuvaamiseen: Paha on eräs tuonpuoleisen tavoittelun muoto, vaikka hyvän näkökulmasta se on kieroutunutta tuonpuoleisuutta. Pahuuspohdinnoista on syntynyt kuin yhtä pitkää, moniaalle haarovaa, ikäpolvia yhdistävää levotonta ajatuskudelmaa, kun vallat ja uskonkappaleet ovat mullistuneet, toivo taittunut pelkoon ja toisinpäin. Omamme on useimmin anonyymin sivustaseuraajan perspektiivi, lehdenlukijan tai verkkosivun selaajan ranneliikkeellä vaihtuva näkymä. Tarinoita rikospaikkojen siivoajista. En tunne tarvetta moralisoida viihdeväkivaltaa tai ruumiinosien maatumisen estetisointia
Hän on kaksivuotispäiviään viettävän Berlin Strengthin perustaja ja omistaja Joni Purmonen, 42. Nykyään hän edistää veganismia voimailemalla Berliinissä. TeksTi ari lahdenmäki kuvaT esra rotthoff Liha tottelee tofua V aaleanpunaiseen gorilla-asuun pukeutunut nainen rupattelee makasiinirakennuksen pihalla miehen kanssa, jonka selkään on kiinnitetty liilat perhosensiivet. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 61 Ennen Joni Purmonen ajoi eläinten oikeuksia iskemällä turkistarhoille. Eläinteema sopii juhlaan erityisen hyvin, sillä Purmosen sali on vegaaninen.. Sisällä graffitein koristellussa Berling Strength -kuntosalin pienehkössä hallissa käynnistyy samaan aikaan performanssi. Grillivartaissa käryää tofua, paprikaa ja herkkusieniä. Toisella on päässään härkä-, toisella hevosnaamio. Hänen päästään kohoavat vaaleanpunaiset jänönkorvat, ja valkoisen t-paidan kaula-aukon ylle on kiinnitetty musta rusetti. Kaksi paidatonta miestä pitelee tankoa kuin iestä. Harmaaseen huppariin pukeutunut nuorimies on piiskaavinaan heitä vauhtiin. Koska tämä kaikki tapahtuu Berliinin Friedrichshainissa, kyseessä ovat aivan normaalit syntymäpäivänaamiaiset. Kun lauantai-iltaisia synttäreitä on juhlittu muutaman tunnin verran, paikalle ilmestyy myös Playboy-pupuksi maskeerattu, atleettinen mies. Juhlakaluna tosin sattuu olemaan kuntosali
”Vegaani ei aina ole parikymppinen hippinainen, vaan se voi olla voimamies tai perheenisä tai duunari.” Mielikuvat kasvissyöjistä ituhippeinä voi täällä unohtaa. Koska kasvissyöjiäkään ei juuri ollut esikuviksi, Purmonen siirtyi kuin luonnollisesti suoraan vegaaniksi. Kyllä me tiedettiin, mitä odottaa poliisilta.” Eläinoikeusliikkeen keinot muuttuivat Orimattilan laukausten jälkeen ja aktivistipolvi vaihtui. ”Joku natsi on jouduttu täältä lähettämään matkoihinsa. Poliisi vei Purmosen hetkeksi lääkäriin ja sitten muutamaksi päiväksi selliin. Se tarkoittaa, että shaket, proteiinit, palautusjuomat ovat vegaanisia. ”Olin aiemmin tehnyt fyysistä työtä, ja kun aloin istua tietokoneen ääressä, salilla käynti tavallaan korvasi sen”, Purmonen sanoo. Aamulla sairaanhoitaja tuli käymään, ihmetteli veristä patjaa, vaihtoi laastarit ja lähti”, Purmonen kertoo ylimalkaisesti. Hän oli perustamassa Vegaaniliittoa vuonna 1993, ja kaksi vuotta myöhemmin hän loi muutaman ystävänsä kanssa Suomeen Oikeutta eläimille -järjestön. Mutta jotkut ovat toisaalta ruvenneet treenaamaan ja tutustuneet täällä kavereihin ja muuttaneet asenteitaan.” Berlin Strength on kunnostettu Revaler Straßelle hylättyyn rakennukseen, jossa aiemmin käytiin lähinnä pistämässä huumeita. Mutta vegaanijuttujen ja eläinten oikeuksien edistäminen on minulle tärkeää”, Purmonen sanoo. On eri tasoa ne raudat.” Itse Purmonen ei enää kilpaile mutta on pian syntymäpäiväjuhlien jälkeen lähdössä Liettuaan, jossa Baboumian osallistuu tukkipunnerruksen maailmanmestaruuskisoihin. 1990-luvun loppupuolella parikymppinen filosofian opiskelija Purmonen esiintyi myös televisiossa eläinoikeusliikkeen äänitorvena. Ovat tällä alalla yleisempiä”, Purmonen sanoo. Hän on asunut ulkomailla kauan. Yksi näistä on Patrik Baboumian, Saksan vahvin mies. Britanniassa vierähti 12 vuotta. Se on siinä”, Purmonen sanoo ja lisää, että Baboumian kyykkäsi juuri 370 kiloa. V ähän alle neljä vuotta sitten Purmonen muutti Berliiniin. P urmosen salilla pauhaa kovalla – työntekijästä riippuen – hardcore, metalli tai hiphop. Purmonen oli naimisissa ja työskenteli it-alalla. Vegaanisuutta ei salilla mitenkään mainosteta, saati tyrkytetä, mutta Purmonen arvelee, että kävijöistä joka viides on vegaani. ”Jotkut eivät tykkää käydä täällä, kun täällä on tämmöinen rasismin vastainen juttu. Purmonen ja hänen aisaparinsa Sami Seppilä levittivät intohimoisesti sanaa eläinten oikeuksista ensin Helsingin Lepakon punkskenessä, sitten muualla Suomessa ja Ruotsissakin. Hän naurahtaa suojattinsa merkittävälle suoritukselle. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Laitteissa ei ole nahkaosia, eivätkä nyrkkeilysäkitkään ole nahkaa”, Purmonen selittää salinsa pihalla. ”Musiikki tietysti soi kovaa, ja yksi 62-kiloinen vietnamilainen kyykkäsi juuri 13 toistoa 120 kilolla”, Purmonen kertoo. Parhaana saavutuksenaan hän pitää kahdeksatta sijaa Britannian vahvin mies -kilpailussa vuonna 2011. Saliäijät kääntyivät kannoillaan. Hänen elämäänsä tuli uusi käänne, kun hän alkoi tuolloin nostaa painoja. oni Purmonen ryhtyi vegaaniksi jo 1990-luvun alussa interreililtä palattuaan. Pukuhuoneessa lukee, että kiellettyä on myös kaikenlainen sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai poikkeavuuksiin liittyvä syrjintä. ”Vasemmistolaisen, omaehtoisen kulttuurin luominen on täällä paljon pidemmällä kuin Suomessa, ja sellaiseksi lasken tämän salinkin”, Purmonen sanoo. Nuo vaiheet on kuvattu seikkaperäisesti Suomi-punkin historiikissa Valtio vihaa sua. ”Patrikin ei tarvitse selitellä, kun se sanoo: ’Mä oon vegaani. Purmonenkin muutti vuosituhannen vaihteessa Britanniaan. Turkistarhaiskuja hän kiisti tekevänsä. Pelkästään kasvissyönti oli Suomessa tuohon aikaan harvinaista, vegaanius suorastaan radikaalia. ”En kaipaa feimiä. Tuhannen oppilaan lukiostaan Vantaan Myyrmäestä hän muistaa kaksi tyttöä, jotka olivat vegetaristeja. ”Me oltiin duunaritaustaisia. Yli satakiloinen, 185-senttinen keski-ikäinen kuntosalin omistaja haluaa olla siitä esimerkki. Purmonen oli yksi heistä, joihin haulit osuivat. Naapuritalossa toimii muun muassa tunnettu Cassiopeia-klubi; toisaalla alueella on kiipeilykoulu seinineen, ja täällä pidetäään myös kirpputoreja. Hän ei halua juuri puhua ajasta, jolloin pelasti tovereineen koe-eläimiä ja vapautti tarhaeläimiä häkeistään. ”. ”Se on semmoinen. ”Siellä oli kusinen patja. Purmonen haluaa purkaa vegaaneihin liitettyjä luutuneita mielikuvia. ”Ajattele, sellaisiakin järjestetään”, hän sanoo ja hymyilee. 62 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU T ämä taitaa olla Euroopan ensimmäinen avoimesti vegaaninen kuntosali. Ja vahva mies.’ Niin. Purmosen mielipiteet ovat samat kuin nuorena, mutta perustelut ovat hänen mielestään jalostuneet. Joulukuussa 1997 viisi eläinoikeusaktivistia hiipi orimattilalaisen turkistarhaajan pihalle. Hän muistelee, kuinka ovesta kerran astui sisään pari saliäijää, jotka katselivat pullistellen ympärilleen. Täällä kuntosalin kävijät ovat hänen suomalaisesta kuuluisuudestaan tietämättömiä. Salin seinällä roikkuu näkyvästi Gegen Nazis -lippu (’natseja vastaan’). Alkujaan hoikasta nuorukaisesta kasvoi sitten lihaksikas mies, ja hän osallistui voimamieskilpailuihin. Tarhaaja ampui haulikolla heitä kohti. Siisti neule yllään hän selitti rauhallisesti ja sivistyneesti liikkeen tavoitteita. Mutta ei hän ole kohtelustaan katkera. Purmonen on Baboumianin valmentaja
Ja Amorphiksen jätkät ovat käyneet täällä.” Sali sijaitsee Friedrichshainin vegaanikeskittymässä. Eikä hän jaksa enää väitellä. Purmosella on myös postimyyntiyritys, josta voi tilata muun muassa voimailuun liittyviä vaatteita. Mutta ei se niin mene.” Eikä Purmonen ole poliittista toimintaa jättänyt. Berliinissä hän osallistuu muun muassa rasismin vastaisiin mielenosoituksiin. Läheiset keikkapaikat ovat tuoneet paikalle myös muusikoita. ?. ”Joskus joitain isompiakin nimiä”, Purmonen sanoo. Maassa on vallalla bodauskulttuuri. Ja syvälle itään, niin se on vähän kuin menisi Poriin.” P urmonen käy tiheään myös Suomessa, jossa suhtautuminen vegaaneihin on hänestä arkipäiväistynyt. ”Mutta ärsyttäähän se, että pitää nähdä vaivaa, kun haluaa, ettei eläimiä kohdeltaisi kaltoin. ”Silloin meitä on paljon vahvoja vegaaniäijiä – muutamia, jotka kyykkää yli 220.” Siinä ei tarvitse selitellä. Kun toimittajat tekevät juttuja veganismista, he tulevat usein näille kulmille ja vierailevat myös Berlin Strengthissä. Ajattelimme, että mitenhän tässä käy. ”Täältä kun menee länteen päin, niin tarjonta alkaa olla Suomen tasoa. Ja sitten lisäksi siihen vielä tämä vegaanijuttu.” Kävijöitä on kuitenkin riittänyt. ”Ei nyt mitään Eminemiä, mutta lempibändini Nastyn muun muassa. Berlin Strengthissä niin ei ole: penkkejä oli aluksi vain yksi (nyt niitä on kaksi), mutta kyykkypaikkoja 12. ”Enemmänkin ihmisille tulee nykyään tarve selitellä omaa lihansyöntiään. Lähellä on Purmosen laskujen mukaan toistakymmentä pelkästään vegaanista ravintolaa sekä vegaaninen ruokakauppa. Se on toiminut hieman kuntosalia pidempään. Sanotaan, että en minäkään niin paljon lihaa syö…” Purmosen mielipiteet ovat samat kuin nuorena, mutta perustelut ovat hänen mielestään jalostuneet. Jäseniä on 150, ja viikoittain käy noin 250 eri treenaajaa. Luulisi, että se on itsestään selvää ja tehotuotanto lopetettaisiin. Kaikki on vain nykyisin rauhallisempaa kuin parikymmentä vuotta sitten. ”Ihmisten hämmästely on ylipäänsä vähentynyt ja kysymysten luonne muuttunut tosi paljon vuosien varrella”, Purmonen sanoo. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 63 ”Täällä oli...” Purmonen aloittaa ja hakee sitten sanoja, ”business opportunities.” Hän valittelee, että pitkä ulkomailla asuminen on tuonut hänen suomen kieleensä ”Andy McCoy -fiiliksen”. Salin perustaminen oli hänestä riski, sillä Saksassa ei ole juuri voimailusaleja. Berliinissä Saksan vegaanimahdollisuuksista saa tosin turhan ruusuisen kuvan. ”Peilejä ei ole, sillä emme halunneet tänne bodareita – ainakaan sellaisia bodareita, jotka haluavat katsoa itseään koko ajan peilistä. Sunnuntaisin Purmosen voi nähdä siemailemassa vegaanista Fritz-Kolaa treenin välissä salinsa pihalla, kun täällä kokoontuu Fat Vegan Crew. Tätä nykyä häneltä kysytään esimerkiksi, mikä oli hänelle tärkein syy ryhtyä vegaaniksi. Ennen oltiin hyökkäävämpiä: tivattiin, onko kyseessä jokin kultti
Ilo antaa, ilo saada. Twin Peaks Salattu historia mark frost Mikä ajaa kaupungin asukkaita pahan palvelukseen. Kirjalahja. Naisten etsivätoimisto nro 1 saa mutkikkaan toimeksiannon. Napakymppi psykologisen jännityksen ystäville! – järjellä ja tunteella blogi. Mitä todella tapahtui silloin, kun toinen kaksostytöistä kuoli. Synkkä salaisuus uhkaa repiä pienen perheen. Hybridisodan uhkakuvat muuttuvat todeksi polttavan ajankohtaisessa Arto Ratamo -trillerissä. Nerokas paluu kulttisarjan mysteerien alkulähteille. Venäläinen vieras taavi soininvaara Mitä Venäjä todella aikoo Suomen suhteen. Tumma kati hiekkapelto ”Euroopan pakolaiskriisi ja maahanmuuttokysymykset tulevat iholle.” – oma aika Kansainvälisen tason jännitystä, kolmas Anna Fekete -dekkari. Lisää hyviä lahjaideoita: ku va : ka tja lö sö n en Minä matkustan yksin samuel bjørk ”Ah, mikä dekkari! Rivakkatahtinen, riittävän tuhti, perinteille uskollinen, mutta tuoreen tuntuinen.” – hs Kahvia komeille miehille Mma Ramotswe tutkii alexander mccall smith Hyvän mielen Mma Ramotswe -kirjat pelastavat harmaimmankin päivän
TeksTi Venla Rossi kuvaT Jussi säRkilahti kulTTuurikuukausi olennaisilTa osin POP IMAGE 239 65. Elina Hirvosen uusi dokumentti tutkii, mitä kärjistynyt aika tekee ihmisille. Muuttuuko vihapuhe pian vihateoiksi. Nainen selittää Keskustelija
He lukevat kaikki uutisensa MV-lehdestä tai somesta. Haluaisin lähettää hallituksemme juttelemaan näiden joen suulaisten poliisien kanssa. Se on mielestäni yksinkertaistava väite. Mistä aiot kirjoittaa, jos nämä ongelmat joskus saadaan ratkaistua. Tällainen näkö alattomuus, pettymys ja oman voiman puute ovat hedelmällistä maaperää vihan lietsonnalle. Normaalin raja on siirtynyt muutamassa vuodessa aika paljon. He asuvat paikkakunnalla, josta kaikki on kuollut ja työpaikat ovat menneet. Olette kuvanneet useissa mielenosoituksissa vastaanotto keskusten läheisyydessä. Vaikka olen viime aikoina keskit tynyt elokuvaan, minulla on työn alla sekä uusi lastenkirja että romaani. . Myös perussuo malaisiin, jotka nähdään maanpettureina. He onnistuivat. Kävin asiaa läpi myös sambialaisten ystä vieni kanssa. Ehkä siitä, miten ihana Claes Andersson on. Tulevan dokumenttisi nimi on Kiehumispiste. Ehkä ensi kerralla kui tenkin yhdistän niihin seksiä. Mihin se viittaa. Se on sellainen kierre. Moni osallistuja kokee oikeutettua turhautumista. Mielenosoituksissa puhutaan sisällissodasta ja lietsotaan sitä. Toinen huomionarvoinen juttu on pro fessori Anu Koivusen älykkyys. Viha kohdistuu turvapaikan hakijoiden lisäksi eliittiin, valtamediaan ja kaikkiin valtapuolueisiin. 66 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Keskustelija T ullaanko Suomessa näkemään lisää poliittista väkivaltaa. Mietin omimista paljon Kauimpana kuolemasta romaanini kohdalla, jossa on afrikkalainen henkilöhahmo, Esther. Niin, minä olen pahimman luokan omija. Mikä niissä yllätti. On vaikea sanoa, kuinka kaukana ne puheet ovat siitä, että joku ryhtyy väkival lan tekoihin. Romaani perustuu CMI:n irakilaissyntyisen asian tuntijan Hussein AlTaeen perheen elä mään. Seksistä! En oikeasti haluaisi kirjoittaa muusta kuin seksistä. Sekä Suomessa että monissa muissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa kuplii tällä hetkellä syvä viha. Kävin jututtamassa joensuulaisia poliiseja doku menttia varten. Kaikkien pitäisi ottaa oppia siitä mitä Joensuussa tehtiin 1990luvulla. Se on aikamoinen haaste. Dokumentissa tut kimme, tapahtuuko näin pian myös Suo messa. ”Haluaisin lähettää hallituksen juttelemaan näiden joensuulaisten poliisien kanssa.” –?ElIna HIrvonEn. Mistä haluaisit puhua haastatteluissa. Heillä on juuri sitä tietoa, jota nyt pitäisi käyttää. Mutta sitten poliisi laittoi oman porukkansa tiukasti kuriin ja teki yhteistyötä muiden toimijoi den, kuten oppilaitosten ja nuorisotyön tekijöiden, kanssa. Oli hätkähdyttävää tajuta, että on mahdollista kiihottaa monta tuntia kansanryhmää vastaan samalla, kun polii sit vain seisovat vieressä tekemättä mitään. Mielestäni tämä on ihan älyttömän terve tullut keskustelu, joka on Suomessa vasta alussa. Olet kirjailijana keskittynyt vakaviin teemoihin, kuten ilmastonmuutokseen ja terrorismiin. Se on elokuvan tarkoi tus, aika näyttää miten onnistumme. Miten olet viime aikoina yhdistänyt dokumentaristin ja kirjailijan työn. Mielenosoituksissa seistessäni olen miet tinyt, milloin viimeksi mikään poliittinen taho on käynyt puhumassa näille ihmisille. Ja tietysti pitäisi rakentaa siltoja ja ymmärrystä ihmisten välille. Olen haastatellut Husseinia, hänen äitiään ja tätiään, mutta silti minun täytyy tietysti luoda henkilöhahmojen sisäiset maailmat itse. Jokainen teos altistuu tälle keskustelulle erikseen ja siihen pitää olla valmis. Ja ehkä vähän rak kaudesta ja samppanjasta. Siellä elettiin minikoossa vastaavaa tilannetta: oltiin neuvottomia viharikosten edessä ja epäiltiin, että poliisien omat rasistiset mielipiteet vaikuttivat asiaan. Hirvonen tunnetaan myös suuria aiheita käsittelevistä romaaneistaan. Lopulta ajattelin, että saan tehdä tämän, jos en kuvittele kirjoittavani myyttisestä afrikkalaisesta naisesta, vaan yksilöstä. Mutta kun olen alkanut tehdä töitä tiettyjen teemojen kanssa, niin niitä tulee seurattua ja sitten niihin uppoaa yhä syvemmälle. Tukeudun usein toiseen kun teen toista: kaikki romaanini ovat alkaneet jostain kuvasta. Kulttuurisesta omimisesta ei voi luoda yleisiä sääntöjä. Mikä tähän on johtanut. Elina Hirvonen tutkii tulevassa dokumentissaan vihaa, joka kohdistuu maahanmuuttajiin, puolueisiin, mediaan ja eliittiin. Mitä pitäisi tehdä. Ei ole relevanttia etsiä syyllisiä, vaan miettiä, mitä pitäisi tehdä. Käsitys ihmis oikeuksista on jo muuttunut esimerkiksi Unkarissa ja Turkissa. Millä mielellä olet seurannut keskustelua kulttuurisesta omimisesta. Oikeasti hän ei haluaisi kirjoittaa muusta kun seksistä. Lisäksi nimessä on kysymys ihan konk reettisesta poliittisesta väkivallasta. Haluaisin, että tvuutisten jälkeen näytettäisiin aina Koivusen analyysi päivän tapahtumista. Onko medialla syytä itsekritiikkiin. Siis mikään muu kuin sen mielenosoi tuksen järjestäjä. Ja valta median itseruoskinta tuntuu hassulta siksikin, että on hirvittävä määrä ihmisiä, jotka eivät ole pitkään aikaan seuranneet mitään valtamediaa
JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 67 Keskustelija DOKUMENTARISTI. Elina Hirvosen Kiehumispistedokumentin ensiilta on tammikuussa. JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 67
Siksi on vaarallisempaa sanoa haluavansa syödä aamiaista yhdessä kuin sanoa haluavansa seksiä. Tunnetta ei tietenkään saa näyttää. Se esitti urastaan omannä köisensä läpileikkauksen, ei kosiskellut yleisöä vaan tarjosi asioita, joita katsojat eivät edes tienneet haluavansa. VUODEN HUIPUT Mitä kuluneesta vuodesta jäi mieleen. Schumerin jutut ovat hauskoja, sydämellisiä, paasaavia ja paikotellen yllät tävän tummasävyisiä. Joukkion meiningissä on ikiaikaista soittamisen riemua ja tarttuvaa toiveik kuutta, joka kohdalle sattuessaan tekee vaikutuksen, vaikkei miehen tuotantoa tuntisikaan. Parikymppisten ihmissuhde pelissä on yleistynyt viime vuonna ”chil lin” käsi te, joka tarkoittaa, että on noloa olla suhteessa osapuoli, joka tuntee ensin ja liikaa. Miina Supinen Erinomainen Eskelinen Kirjallisuus | Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla proosahistoriaa on ehditty lukea jo ”pamflettina” ja Jälkisanojen (1987) jälkeisenä provoretkenä läpi suomalai sen kirjallisuuskentän. Yhtyeen päätös päättää uransa ei ollut eutanasiaa, vaan Mishimahenkinen soturin kuolema. Imagen pop kirjoittajat listasivat vuoden 2016 mieleenpainuneimmat kulttuurikokemuksensa. Lajityypin parhaimmistoon kuuluu Amy Schumerin uutuus Girl with a Lower Back Tattoo. Tekijän itsensä lukemana muistelot tuntuvat pirteältä juttelulta, jota seuraa melkein kuin ystävän tilitystä. Martikaisen synkät tosiasiat tunnustava optimismi tuntui virkistävältä ja tarpeel liselta näinä vaikeina aikoina. Kentin Hel singin jäähyväiskeikka kuitenkin kumosi kaiken tuon. Livetilan teessa taas ei ole muuttunut mikään, mikä tekee hyvistä keikkakokemuksista entistä kin ilahduttavampia. Samuli Knuuti Vahinko on kappale ristiriidasta Musiikki | Sannin Vahinko on kesäbiisi, jonka kertoja haluaa yhden yön juttua. Sanoituksia tarkemmin kuunnellessa pal jastuu, että tämä on ihastunut, jopa niin epätoi voisesti, että haluaa hypätä ikku nasta, kun inhot taa nähdä halun kohde toisen seurassa. Suosikke jani ovat muistelmat, joissa joku nokkela showbisnesalan nainen kertoo elämäko kemuksistaan. Juha Itkonen Amy Schumer, ystävä korvissani Kirjallisuus | Äänikirjat ja podcastit ovat hyvässä nousussa. Monimutkaiset romaa nit kannattaa lukea omin silmin, mutta 68 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU simppelit tietokirjat ja muistelmat ovat parhaimmillaan kuunneltuina. Toki Eskelinen on kirjallisuudentutkimuksessa yhä SANNI JARKKO MARTIKAINEN. Tärpit Kent lopetti tyylillä Musiikki | Ikääntyvän rockyhtyeen jää hallikeikat ovat jo pitkään olleet kuin oop peraan menisi: puitteet ovat yhtä pöhötty neet kuin esittäjät, koko taiteenlaji aikansa elänyt, kaikki on kuoliaaksi koreografioitua ja muotoonsa tukehtunutta. Sanni laulaa tästä syntyvästä ristiriidasta. Iida Sofia Hirvonen Veteraani Martikaisen paluu Musiikki | Spotifyaikakaudella musiikin ylitarjonta aiheuttaa välillä vakavia keskit tymishäiriötä: kappaleet eivät saa sellaista huomiota kuin ne ansaitsisivat. K U VA T: A -L EH TI EN A R K IS TO , W A R N ER M U S IC , FI N N K IN O , N ET FL IX . Kent lopetti itsensä, jotta yhtyeen muisto saisi kultautua ja jäsenet jatkaa elämäänsä ja uraansa. Marraskuussa Tavas tialla näin YUPveteraani Jarkko Martikai sen, joka on loistavassa keskiiän vireessä uuden Luotetut miehet bändinsä kanssa
Kun hevostallin ovet avautuvat neljäntenä aamuna ihan niin kuin aiempinakin aamuina, mutta niiden takaa paljastuukin maahan satanut ensilumi, on vaikea olla kyynelehtimättä. Säännöistä vapaan kokeilijan retrospektiivissä nähtiin muun muassa Viisi sanaa -teos, jonka käsikirjoitus perustuu Nykysuomen sanakirjaan. Katja Kallio Stranger Things vetää oikeista naruista Televisio | Stranger Things ei ole vuoden 2016 paras tv-sarja, mutta se on tärkein. Nyt sitä on mahdoton käsittää. Kriitikkona olen harvoin kahden elokuvan kanssa: jo katsoessa otan mukaan potentiaaliset lukijat. Niin myös Maile Meloyn novelleihin perustuvassa, R&Afestareilla esitetyssä episodielokuvassa Certain Women. Se on talismaani elokuvaksi. Sen lisäksi hän muki loi kirjassaan suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen kuin ohimennen mutta silti teatraalisen suurieleisesti. Se tietenkin viihdyttää, mutta vie huomiota suotta sivuun siitä, kuinka ansiokkaita kulmia tämä yli-itsevarma suurteos tuo suomalaisen kirjallisuusja kulttuurihistorian kovettuneim piin hengen luutumiin. Mungiun pidättyväisen runollinen elokuva aukeaa viekottelevasti pihdaten, kuva kerrallaan. Yhdysvaltalainen Kelly Reichardt ei tee itsestään eikä elokuvistaan isoa numeroa, ja siksi ne on petollisen helppo ohittaa olankohautuksella. Oskari Onninen Certain Women on itkettävän kaunis episodielokuva Elokuva | Joskus taiteilijan estetiikka ja filosofinen ajattelu iskee niin kovaa, että kaikkea hänen tekemäänsä seuraa haltioituneena. Rakastava isä joutuu valitsemaan tyttären tulevaisuuden ja oman moraalinsa välillä. Aivot verbalisoivat ja etsivät näkökulmia arvioon, kolumniin tai blogiin. Netflixin alkuperäissarja palautti uskon television kykyyn kertoa tarinoita ja manata esiin lämpimiä tunteita. Marko Ylitalo ELLE STRANGER THINGS. Aikoinaan Myllymäen lyhytelokuvat saivat uneliaan vastaanoton, mihin tait eilijan lisänimi viittaa. Viimeistään julkiset viittaukset sen kaltaisiin kasarielokuviin kuin Stand by Me ja E.T. Ilkka Pernu Loistava Kasitonni Kuvataide | Anssi Kasitonnin kuratoima Mäntän kuvataideviikot oli ähkyynnyttävä kokonaistaideteos. Silti elokuvantekijä Pasi ”Sleeping” Myllymäen ohjaamia ja käsikirjoittamia kaitafilmejä olisi nauttinut enemmänkin kuin tarjotut 17 annosta. Elle on niin runsas, provokatiivinen ja riemastuttava, että olemme intiimejä vielä kolmannen katsomiskertani jälkeen. Ensimmäisestä kuvasta lähtien se on lähes täydellinen elokuva, vain juuri sen verran epätäydellinen, että sitä voi myös pala vasti rakastaa, ei pelkästään ihailla. Tärpit JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 69 persona non grata. Reichardt keskittyy luontoon ja tekstuureihin ja arkisiin toistuviin asioihin. Kalle Kinnunen Viekottelevat Valmistujaiset Elokuva | Cristian Mungiun Valmistujaisissa nuori Eliza on lähdössä korruptoituneesta Romaniasta Englantiin opiskelemaan, kun väkivallanteko uhkaa pilata ratkaisevan loppukokeen. Tähän on harvoin von Trierkään kyennyt! Paul Verhoevenin elokuva puhuttelee, se on persoonallinen ja sillä on bourdieulaista arvoa identiteetin rakennuspalikkana. sulattavat 80-luvulla lapsuutensa viettäneiden nykyisten aikuisten kyyniset sydämet. Pikkukylän oliojahti olisi voinut latistua Netflixalgoritmin laskemaksi sieluttomaksi täsmätuotteeksi ellei sitä olisi tehty niin suurella rakkaudella. Anton Vanha-Majamaa Elle on poikkeuksellinen elokuva Elokuva | Elokuvakriitikon tauti on analyyttisyys. Tuntui kuin nostalgia olisi suun nat tu varta vasten minulle. Poikkeuksia ovat parhaat elokuvat
Asianajaja Steven Wise on taistellut vuosikym menet saadakseen simpansseille, delfiineille ja elefanteille ”henkilön” aseman. Siksi totuus ja valheet hämärtyvät. WERNER HERZOG: LO AND BEHOLD, REVERIES OF THE CONNECTED WORLD ”Werner Herzog tekemässä dokumenttia internetistä” kuulostaa melkein satiirisivuston otsikolta, ja Lo and Behold myös näyttää paikoin tahattomalta itseparodialta. CHRIS HEGEDUS & D.A. Se on muotoutunut markkinointijulkisuudeksi, jonka keskiössä ovat näyttävät esiintymiset, ohjailu, myyminen ja kuluttaminen. Oikeusprosessia läheltä seuraava dokumentti on kuivakka, mutta filosofiset kysymykset kiehtovat. Samalla se tekee tuttuja ja teräviä, herzogiaanisen filosofisia huomioita teknologian ja ihmisen epä selvästä tulevaisuudesta. NANETTE BURSTEIN: GRINGO: THE DANGEROUS LIFE OF JOHN MCAFEE Virustorjunnan päivystäväksi dosentiksi itsensä brändännyt John McAfee päätyi italan huipulta Belizeen, keräsi ympärilleen rikollisarmeijan ja pakeni lopulta maasta murhasyytteitä. K U VA T: D O C PO IN T, G A U D EA M U S, K LA U S H A A PA N IE M I. 70 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Tärpit Tärpit kisuus ohjaa ihmiset reagoimaan julkisuuden tapahtumiin ennalta määrätyin tavoin. Kai Alhasen kirja Dialogi demokratiassa (Gaudeamus) on erittäin ajankohtainen teos. Nimensä mukaisesti se tarjoaa ongelmien ratkaisuksi dialogia, oikeaa ja avointa keskustelua. Uutisankkuri Walter Cronkite totesi yhteiskunnan epäonnistuneen, ja sama epäonnistuminen reso noi 2010luvulla entistä kovemmin. Tietokirja | Pitäisikö etsiä yhteisymmärrystä. PÅL REFSDAL: DUGMA: THE BUTTON Syyrian sisällissodan eturintamassa Al Qaidan marttyyri taistelijoita askarruttavat tutut asiat: valokuvat lapsista, Skypeyhteys teknologiaa vieroksuvaan äitiin ja hyvä ruoka. Kansallismielinen ideolo gia ryöppyy elokuvassa Alisan päälle vahvana ja dokumentaristin objektiivisuus hälvenee. Lähipiiri kutsuu libertaris tien presidenttiehdokkaaksikin pyrkinyttä McAfeeta ”Belizen Donald Trumpiksi”. MarkkinointijulElokuva | Docpointissa luodataan maailman kriisialueita, jahdataan murhaajamiljonäärejä Karibialla ja mietitään internetin tulevaisuutta. Katso ainakin nämä kuusi elokuvaa. KEITH MAITLAND: TOWER Animaatiota ja arkistokuvaa käyttävä Tower kertoo, mitä Teksa sin yliopistolla tapahtui vuonna 1966, kun nuori insinööri kiipesi kellotorniin ja ampui 15 ihmistä. Yleensä reagointitavat ovat yksinkertaisia hyväksynnän tai paheksunnan ilmaisuja tai valmiiksi muotoiltuja kulutusvalintoja, kirjoittaa Kai Alhanen. Vain todellinen vuoropuhelu voi pelastaa kansanvallan, kuuluu Alhasen teesi. JULKISUUS EI OLE ENÄÄ paikka, jossa keskustellaan yhteisistä asioista. Anton Vanha-Majamaa Alisa sotamaassa ALISA KOVALENKO & LIUBOV DURAKOVA: ALISA IN WARLAND Elokuvakoulusta Ukrainan vallankumouksen alla valmistunut Alisa Kovalenko päätyi Krimin sotatantereelle ja liittyi äärioikeisto laiseen sotilasryhmään. heikki valkama. Taustalla lymyää kysymys, josta yksi miehistä uskaltautuu lopulta avautu maan: olenko sittenkään valmis kuolemaan. Myös poliittiset kysymykset pitää esittää viihdyttävästi ja muovata helpoiksi päätöksiksi. PENNEBAKER: UNLOCKING THE CAGE Tulisiko tietyillä eläin lajeilla olla samat perusoikeudet kuin ihmisillä
Marko Ylitalo Poikkitaiteellista onnea, Suomi! Tango Alakulon kantaesitys Helsingin Savoy-teatterissa (Kasarmikatu 46) 13.1. ”Saatanallinen ralli päälle vaan”, voisi tuumata Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lehto. Nimi povaa perinteistä allapäisyyttä, mutta tekijät lupaavat esittää aiheesta jotakin tuoretta. H akkaa päälle, pohjan poika! Lontooseen asettunut kuvittaja Klaus Haapaniemi onnittelee synnyinmaansa satavuotisjuhlaa tangolla. Eikä millä tahansa design-halolla vaan poikkitaiteellisella merkkipaalulla. Tanssi | Suunnittelija Klaus Haapaniemi juhlistaa satavuotiasta Suomea esityksellä, joka on tanssia, musiikkia, muotoilua ja teatteria. Puvustuksesta vastaa niin ikään kansainvälisesti tunnustettu muotisuunnittelija Heikki Salonen, jonka nimi tunnetaan Dieselillä yhtä hyvin kuin Maison Margielallakin. Lavasta tulee kuin ”vanhan hotellin lobby”, jossa eri alojen taiteilijat tapaavat ja minglaavat. klo 19.. Tähän tangoon tarvitaan kuitenkin useampi kuin kaksi: laulaja Yonaa säestävät viulisti Christian Garrick, pianisti David Gordon, kitaristi Jarmo Julkunen ja kontrabasisti Jani Pensola, jotka ovat sovittaneet tunnettuja suomalaissävellyksiä moderneiksi, jazzsävytteisiksi tangokatkelmiksi. Iittalan kahvikuppikuoseista ja Marimekon vaateprinteistä tunnettu suunnittelija painaa päähänsä visuaalisen dramaturgin kypärän Tango alakulo -esityksessä, joka yhdistää designin näyttämötaiteeseen ja musiikkiin. Lavalla nähdään myös tanssia sekä muotoilua, mutta tarina kertoo ennen kaikkea satavuotiaasta suomalaisuudesta – menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta
Tapasin Paulin kauan sitten illallisella Los Angelesissa, ja silloin koin hänet pelottavaksi suurten Hollywood-elokuvien ohjaajaksi. Olitko yllättynyt, kun hän tarjosi tällaista käsikirjoitusta. Elokuvassa nähtävän videopelin estetiikka on metafora maailman väkivaltaisuudelle. Tiedän sen näyttelijänä ja olen havainnut sen myös katsojien reaktioista. Rankoista teemoista huolimatta hän kehuu roolia fantastiseksi. Siinä on perhesiteitä ja perhehuolia. Pariisissa tutustuimme toisiimme. En. Arvaamatonta Michèleä on verrattu palkit tuun rooliin, jonka teit Michael Haneken Pianonopettajassa . Verhoeven käyttää paljon ironiaa ja hän saattaa olla raaka, mutta tavassa, jolla hän ihmisistä kertoo, on myös jotain herkkää. Ei lainkaan! Julkea hän kyllä on. Selittämätön Michèle Elokuva | Isabelle Huppert näyttelee Paul Verhoevenin uudessa elokuvassa Elle naista, joka haluaa itse määritellä oman tilansa rajat. Näyttelen hyvin äveriään perheen jäsentä Jean-Louis Trintignantin ja Mathieu Kassovitzin kanssa. Vahvat ja täyteläiset punaviinit Italian Venetosta Emilia Appetitoso 10,48 € (13,84 €/l) Alko tuotenro: 420787 Kultamitali Vuoden Viinit 2016 -kilpailun sarjassa Euroopan punaviinit alle 11 € Joulun punaiset helmet. Hän päästää katsojan hyvin lähelle roolihahmoja ja etenkin niitä persoonallisuuden piirteitä, joita emme arkielämässä toisillemme tunnusta. Mistä se kertoo. Kalle Kinnunen Elle teattereissa. 72 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Tärpit Amarone della Valpolicella di Emilia 24,90 € (33,07 €/l) Alko tuotenro: 421637 ”Harmoninen, laadultaan erinomainen” – Viinistä viiniin 2017 Joulupöydän kuningattaret nautitaan erityisesti kypsien juustojen ja liharuokien seuralaisina. Minusta hahmon kirjoittaminen väkivaltaisten pelien tekijäksi on nerokasta. Aiheita ovat väki vallan eri muodot, sukupolvelta toiselle siirtyvä väkivalta, perhesuhteet, työsuhteet, ystävyys ja rakkaussuhteet. Michèlellä voi olla jonkinlainen sielunyhteys pelien keinotekoisiin sankarihahmoihin. Se tapahtuu lähellä Calais’ta, jossa maahantulijat ovat. Tunsitko pelialaa. Kuinka riskialtista on ottaa tällainen rooli. Onko Verhoeven kyyninen. Siinä, miten ihmiset Ellessä käyttäytyvät, on jotain hyvin hitchcockmaista. Elokuva alkaa raiskauksesta, ja tarina käsit telee Michèlen keinoja suhtautua tapahtu neeseen – usein ironian kautta. Nimi on Happy Ending. Koska Michèlen rooli on fantastinen. Verhoeven tunnetaan RoboCopin , Basic Instinctin ja Starship Troopersin ohjaajana. Nuorena näin Paulin elokuvan Turkkilaisia makeisia (1973) ja pidin siitä kovasti. Hahmon käytöstä ei selitetä. Raiskaus ei ole elokuvan keskeinen aihe. Miksi halusit näytellä tällaisen roolin. K U VA T: A LE X A N D R A W EY , A LA M Y. Michèle on pelifirman pomo. Jos ohjaaja kuvaa maailmaa tietyllä tavalla, siitä tehdään tulkintoja. Tarina kerrotaan Michèlen kautta, mutta hän ei ole ennalta-arvattava, eikä perustele mitään tekojaan. On säväyttävää mennä niin lähelle ihmistä. Ei kukaan koe tämän olevan tarina naisesta, joka rakastuu raiskaajaansa. Palaat pian Haneken uuteen elokuvaan. Sehän oli jo hyvin verhoevenilainen eli herätti katsojassa ristiriitaisia tunteita
Sarasvuo panee itsensä peliin, mutta esittelee useimmiten myös kiinnostavia ajattelijoita ja näiden teoksia. Kertoja ihmettelee elämäänsä hieman ulkopuolisena: miten tässä näin pääsi käymään. Hauska ja innostava podcast Freakonomics Radio (freakonomics.com) löytää pöytään kiinnostavät minua monin tavoin. Ylipäätään. Missään nimessä Nylén ei silti ole ottanut ohjenuorakseen kokoelman Bowieesseessä mainittua Jyrki Lehtolan kolumninkirjoitusneuvoa, jonka mukaan kirjoittaminen helpottuu, kun luopuu omista ajatuksistaan. ”En oikein pidä tunteista. Ohjelma on kuin saarna, mutta hyvää sarnaa kuuntelee mielellään. Kirja on taidokkaasti kirjoitettu ja samalla raikkaan vanhanaikanen romaani. Kunpa olisin katukyltti tai pakasteherne.” Kukapa muukaan näin kirjoittaisi kuin Antti Nylén, tai oikeammin hänen esseitä kirjoittava kirjoittajaolemuksensa. Tärpit F inlandia-ehdokas Peter Sandströmin omaelämäkerrallinen kertoja Laudaturissa pohtii nyrjähtänyttä perhe-elämäänsä (ja elämäänsä) jokseenkin ulkoupuolisena. Tarkemmin sanoen ja sanoittaa niillä ihmisenä olemisen kokemusta. Sandströmin kirja hyppii yllättävästi, jopa väkivaltaisesti, aikatasolta toiselle. Stephen Dubnerin juontamalla suositulla viikottaisella ohjelmalla on jopa seitsemän miljoonaa latausta. Ne epäilyttäkokoelmista tuttu ehdottomuus on rahtusen laimentunut. Nautintoaiheita Tärpit K U VA T: S & S, A -L EH TI EN A R K IS TO , A LL O V ER PR ES S, SA V U K EI D A S.. Suomen parasta podcastia tekee Jari Sarasvuo. Sarasvuon aiheet vaihtelevat oppimisesta kielen syntyyn ja Jeesuksesta seksiin. Teos eksyy kuvailemaan arkisia asioita ja askareita, via näkökulmia ja uusia faktoja, oli aiheena sitten uni, palkkatasa-arvo, politiikka, ravintoloiden talous, käsin kirjoittaminen tai Nobel-palkinto. Nylénin tuore kokoelma Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet on monumentaalisten aiheidensa puolesta taattua Nyléniä, mutta jokin tuntuu myös muuttuneen sitten kuuden vuoden takaisen Halun ja epäluulon esseet -kokoelman. Tosissaan Nylén on yhä. Nylénin kieli on yhtä kirkasta ja täsmällistä kuin aina, mutta aiemmista Sarasvuon nimeä kantavaa monologiohjelmaa esitetään Yle Puheella, mutta oikeuksiinsa se pääsee podcastina, joka on paljon pidempi kuin itse radio-ohjelma. Sandström tosin on sodan käyneen sukupolven lapsi. Mieluummin eläisin ilman tunteita. Ohjelma haastaa ajattelemaan, saa välillä nyökyttelemään ja välillä olemaan eri mieltä
Paitsi ettei se ole niinkään hassua, vaan traagista. Musiikki loiventaa tilanteita humoristiseen suuntaan, mutta ei koskaan kevyiksi. Mutta voisiko ihmissuhteita käsitellä muutenkin kuin latistamalla kaiken mainosmaiseksi ja yksiulotteiseksi. Negatiivisia ajatuksia yhdistää se, että teos uhkaa olla taas yksi urbaanin ”naisyleisön” sapluunaan sovitettu, siis koko olemassaolollaan vain kaupallista tarkoitusta palveleva, hölmöily. Kuudes kerta ei tuputa psykologista varmuutta, ja se on aivan hyvä. . Minulle jäi jossain määrin epäselväksi, mikä näitä ihmisiä vaivaa, ja haluan kiittää siitä. Koska ohjaaja-käsikirjoittaja Maarit Lalli todella yrittää, yllättävän kiinnostavan elokuvan haluaisi olevan erinomainen. Elokuva | Taju kankaalla 74 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Kolumnistin tärpit. Lalli on vastauksia kiinnostuneempi kysymyksistä, sijaistoiminnoista ja tilanteista, jotka eivät johda minnekään. M iten pitäisi reagoida, kun kuulee, että Suomessa tehdään taas elokuvaa seksiaddikteista. Syysprinssissä oli muuten kaikki kohdallaan, mutta se, että kriisin syyksi nousee miespäähenkilön osoittautuminen peruuttamattomasti ja ikään kuin turvallisesti tosi sairaaksi, latisti koko elokuvaa. Nimittäin, sen vaivaannuttavampaa aihetta ei suomalaiselle elokuvalle ole kuin kaupallisen ”erotiikan” ja moralismin naittava seksiaddiktio. Muutamine heikkouksineenkin Kuudes kerta on kansainvälisen tason teos, ranskalaistyylinen, eikä markkinahenkisesti eskapistinen. Tulivuoret. Tämä ei voi olla vain tekijöiden vaan myös rahoittajien vika. Seksi on hauskaa ja tunteetonta, eikä sitten kumpaakaan. Aihepiiri vie ajatukset Levottomat kolmoseen, ja siitä seuraa irvistys, läpsäisy otsaan ja ”voi rähmän” lausuminen suojaloitsuna. Kuudes kerta vaikuttaa elokuvalta, jossa Pihla Viitalan näyttelemä kaunis nainen panee liikaa. Kalle Kinnunen on Imagen elokuvakolumnisti, joka haluaisi vielä nähdä seksiaddiktioteemalla markkinoidun suomalaisen sotaelokuvan. Koska muuta tapaa kertoa nykyajan naisista ja miehistä ei suomalaisessa elokuvassa ole viime vuosina ollut, etenkin jos päähenkilö on nainen. Toisaalta ongelma on siinäkin, että yleisöä kiinnostaa ennen muuta hömppä. Ensi-ilta 13.1. En tiedä tutuistanikaan, mitä heidän päässään liikkuu ja miksi he joskus hölmöilevät. Eskapismissa ei ole mitään vikaa. suomalaisten iHmissuHde-elokuvien Helmasynti on se, että ne eivät edes yritä. 1 Kuvittelen usein, etten juuri piittaa musikaaleista, mutta La La Land on parasta viihdettä Hollywoodista vuosiin. Tässä elokuvassa on hassuja tilanteita, kuten sellainen, jossa nainen kivijalkatoimistossaan pakenee miestä pöydän alle ilman, että olisi vähäisintäkään mahdollisuutta päästä piiloon. 2 Werner Herzog (kuva). Jos tietäisin itsestäni, en olisi mennyt terapiaan. Kuudes kerta voi vaikuttaa romanttiselta komedialta, mutta romanttinen se ei ole. Tämä kaikki on totta kai suuri haaste Suomessa, jossa elokuvan pitäisi olla viihdettä, auki sanottua ja optimistista, kiitos. Kuudennessa kerrassa on hetkiä, joista ei voi olla aivan varma, ovatko ne elokuvan sisällä totta vai päähenkilön mielenmaisemaa. Myönnän odottaneeni, että Kuudes kerta olisi romanttinen komedia. Eikä Kuudes kerta ole seksiaddiktiotarina. Miksi. Se vaikuttaa myös romanttiselta komedialta, eikä markkinoinnissa ole tätä mielikuvaa ainakaan piiloteltu. Ei markkinahenkinen, eikä psykopatologinen. Ei sittenkään romcom Kolumni | Kotimainen Kuudes kerta pilasi Kalle Kinnusen hyvin alkaneen kiukun. K U VA T: FI N N K IN O , N ET FL IX , A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). En tarkoita, että kyseessä olisivat unijaksot. Ensi-ilta 30.12. Ihmiset, jotka ovat hulluna tulivuoriin. Jossain niistä on karaokea, ja silloin nimi on Nuotin vierestä, jossain on joku pääministeri, siis Ainoissa oikeissa, ja niin edelleen. En muista, millä Rakkauden rasvaprosentti erottui toisista kotimaisista romcomeista, paitsi nimensä huonoudella. Eikä tätä väreilyä alleviivata. Elokuva voi olla yhteisen objektiivisen maailman, sisäisen tietoisuuden ja tiedostamattoman rajapinnassa, koska ollessaan elokuvataidetta sillä on siihen kaikki mahdollisuudet. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorotte lee Katja Kallio. Se ei tunnu synkältä, sillä esteettisesti tässä on nyt ihan oikeaa elokuvaa. Hyvin alkaneen kiukun pilaa se, että Kuudes kerta on hyvä elokuva, ja yksi syy siihen on se, ettei se anna mitä odotat eikä mitä kuvittelet. Se on tärkein syy, jolla ihmisiä elokuvateattereihin houkutellaan. Mikä yhdistelmä! Dokumentti Into the Inferno on Netflixissä. ENSI-ILTA KUUDES KERTA OHJAUS MAARIT LALLI ENSI-ILTA 6.11.. Teema lienee, että ihmiseen jää koukkuun, itseensäkin. 3 Totuuden suhteellisuudesta, korruptiosta ja sukupolvista kertova Valmistujaiset muistuttaa, että Romania on tärkeimpiä elokuvamaita. Kun viihde-elokuvat yleensä maalaavat arjesta kohotettua kuvaa, tällä kertaa kaikki vähän lässähtää
LILY.FI/EDIT
2 Matti Johannes Koivu (kuva) julkaisee uuden albumin helmikuussa. Robbie tietää kyllä, että mahtipontisuus on popissa kaikki kaikessa, mutta hän ei osaa tehdä tuolla tiedolla mitään. Pompöösi ensisingle Party Like a Russian on kelvollinen, sitä seuraava Love My Life pelkkä muodollisesti pätevä geneerinen voimatunnari. Vaikka Angels ja Let Me Entertain You kohosivat siltä pysyviksi Robbie-klassikoiksi, muu albumi oli helposti unohdettavaa tusina poppia: kaikkea muuta kuin niitä täystyrmäyksiä, joista Williams oli etukäteen uhonnut. Vielä on siis aikaa kääntää laiva ja tehdä jotakin modernia ja oivaltavaa. Williams, jos kuka, on tehnyt selväksi, että hän on rakentamassa vuosikymmenten uraa ja keikistelemässä lavoilla vielä seitsemänkymppisenäkin. Kävi ilmi, että Robbien haave oli lopulta aika sovinnainen. Tämä ihana hulluus näyttäytyy hänen musiikissaan kuitenkin vain ohikiitävinä hetkinä. kamalaa, mutta totta: Robbie Williams on paRhaimmillaan silloin, kun hän ei laula. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorottelee Samuli Knuuti. kesä 1995 oli Robbie Williamsin soolouRan lähtö laukaus, vaikka ensisingle, George Michaelilta lainattu Freedom, ilmestyikin vasta seuraavana vuonna. Synteettisilla jousilla turvotettuja pianoballadeja ja pinnistetyn pirtsakoita diskosiivuja pahempaa ovat vain levyn kokeellisemmat viritykset kuten lähes viisiminuuttiseksi venytetty Hotel Crazy. LEVY HEAVY ENTERTAINMENT SHOW ROBBIE WILLIAMS SONY. 1 Eihän siinä mennyt kuin kahdeksantoista vuotta: A Tribe Called Quest palaa. . Siinä on rakkautesi -single lupailee liikuttavaa kokonaisuutta. K U VA T: S O N Y M U S IC , TE R O A H O N EN , A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Laura Friman on toimittaja, joka on isänsä kanssa jäljittänyt Robbie Williamsin lapsuuskodin vuonna 1995. Williams jauhaa yhä samaa viestiä kuin esikoisalbuminsa Let Me Entertain You -kappaleella, sillä Williamsilla on päättymätön tarve tunkea jopa pelkkää sanaa entertainment jokaiseen rakoon, johon se suinkin sopii – ja niihinkin, joihin ei sovi: tämä on viihdettä, viihdettä, viihdettä – enkä minä häpeä sitä! Välillä sietäisi. Paha poika oli päässyt viimein vankilasta, peto oli irti, nyt mentiin! Tai sitten ei. Tarjolla on vielä neljä keikkaa, mutta mistä liput. Take That ja sen teinifanit eivät toipuneet kuvasta koskaan. Hän tekee musiikkia, jota voi kuvailla vain sanaparilla ”ihan kiva”, mikä on suuri sääli, sillä kukaan, jolla on Williamsin karisma, ei ole ”ihan kiva”, vaan aina mahtava. B eatlesit harppomassa Abbey Roadin suojatietä, Madonna kädet vokottelevasti tötterötissiliiveillä – unohtumattomia kuvia, mutta minulle popin legendaarisin otos on suunnittelematon backstage-räpsy kesältä 1995: Robbie Williams Oasis-yhtyeen Liam Gallagherin kainalossa, Liamin pussattavana. Robbien tuoRein paluulevy heavy entertainment Show on yllätyksetöntä jatkoa jo 20 vuotta kestäneelle tarinalle. Williamsin humalainen näyttäytyminen rockfestivaaleilla oli viimeinen niitti tähtensä päihdeongelmiin kyllästyneelle yhtyeelle, ja jo muutaman viikon päästä Williams ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Sitten kuulija valpastuu, kappaleet nimeltä Motherfucker ja Bruce Lee! Mutta ei – kiinnostavien nimien takaa paljastuu vain laiska vitsi ja kömpelö glamrock-kaahailu. Taustalla Glastonbury-festivaalin mudasta tahmeaa heinäpeltoa ja telttojen huippuja. Niinä hetkinä Robbie on huomattavasti kiinnostavampi kuin valtaosa poptähdistä, sillä hän on nokkela, itseironinen, heittäytyvä ja pimahtanut. Williamsin karisma valuu särmättömän popin parissa hukkaan. Sen säkeet sopivat kieltämättä hänen suuhunsa juuri sillä hetkellä täydellisesti: I was every hungry schoolgirl’s pride and joy / but I guess it wasn’t enough for me. Esikoista seurasi liuta samalla tavoin epätasaisia albumeita toinen toisensa perään – sekä swing-kokeilut Swing When You’re Winning ja Swings Both Ways. Pukeutuneena paloautonpunaisiin Adidaksen verkkareihin, tukka sotkussa, tupakka kädessä ja kännissä kuin käki. Heavy Entertainment Show kuulostaa ajattomalta, mutta väärällä tavalla: yhtä aikaa sekä kymmenen että kaksikymmentä vuotta vanhalta. Se on myös tuskastuttavan pitkä: kuudestatoista kappaleesta olisi voinut huoletta jättää kolmanneksen pois. Voi, miten mä haluun viihdyttää Kolumni | Robbie Williams tekee levyjä, joita hänen ei pitäisi, kirjoittaa Laura Friman. Dramaattinen irtiotto olikin vain laiska loikka, ja debyyttilevy Life Thru a Lens oli aikamoinen antikliimaksi. Musiikki | Hittimittari 76 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU Kolumnistin tärpit. Kaikki lässähti nopeasti. Keikkojensa holtittomissa välispiikeissä tai kuvaamassa vaimonsa synnytystä Facebookiin tunti tunnilta, kuten hän teki kuopuksensa syntyessä. We Got It from Here… Thank You 4 Your Service todistaa, että taika on tallella. 3 MC Taakibörsta keikkai lee ensimmäistä – ja ehkä viimeistä – kertaa ikuisuuksiin
Otin hänen kauneutensa henkilökohtaisesti. Kuka vain voi joutua huonoon seuraan rakkauden kaipuussa. TuTusTuin vasTa kirjan lueTTuani siiTä käyTyyn keskusteluun, jota totisesti riittää, sillä Clinen teos on kansainvälinen hitti ja kohuteos. Hän nukkui itsekin lapsena joka yö Pieni merenneito -lakanoissa vasten seksikästä, puolialastonta naista. Romaani väsähtää loppua kohti. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorottelee Juha Itkonen. Se tuntuu koskettavalta ja ainutlaatuiselta kirjalta. O lipa onni, että luin Emma Clinen esikoisromaanin neitseellisessä tilassa, ennen kuin olin lukenut arvosteluja tai bloggauksia. Murhat ovat pelkkä jälkikirjoitus. Tytöt on viisas, oivaltava ja todella kauniisti kirjoitettu, mutta väkivallasta, murhista ja Charles Mansonista se ei sano oikein mitään. Maria Turtschaninoffin (kuva) Maresin elokuvaoptio on myyty ulkomaille. Tytöt vaikuttaa olleen monelle lukijalle vähän pettymys. Siellä majailee lahkojohtaja Russell ja hänen seuraajansa. 1 Scott Stosselin Pelosta sekaisin on laaja ja henkilökohtainen tietokirja ahdistuksesta ja sen kulttuurisista merkityksistä. 2 Suomalaisilla lasten ja nuorten fantasiakirjoilla menee hyvin. . K U VA T: O TA VA , TA M M I, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ).. Pelkkä katse Suzannelta tai Russellilta täyttää hänet kaivatulla lohdulla ja rakkaudella. Lukija saa tietää heti, että tarina päättyy Charles Manson -tyyppiseen verilöylyyn. Elävien kirjoissa | Kirja JOULUKUU–TAMMIKUU IMAGE 239 77 Siitä huolimatta Tytöt on ehdottomasti tämän syksyn lemppareitani. Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija, joka on itsekin kirjoittanut romaanin tytöstä, joka haluaa liittyä lahkoon. Evie viettää pitkät päivät tälläytymällä, ikävöimällä ja suremalla mitättömyyttään. Luulen, että se johtuu siitä, että Clinen esikoisromaania on hehkutettu liikaa ja vääristä syistä. Tarinassa on synkkä vire alusta pitäen. Sellaisen hehkutuksen jälkeen mikä hyvänsä kirja, Tytöt mukaan lukien, onkin omiaan aiheuttamaan pettymyksen. Tytön koko arvo tuntuu olevan ajattelemattomien teinipoikien kömpelöissä käsissä. ROMAANI TYTÖT EMMA CLINE OTAVA Kolumnistin tärpit. Cline kertoo Paris Review’n haastattelussa, että hän halusi analysoida Tytöissä miehen katseen vaikutusta, sitä, kuinka miesten todelliset ja kuvitellut vaatimukset ohjaavat tyttöjen elämää. Ja niin minä Tamarille tein – reagoin hänen merkki kieleensä, kampauksen ja vaatteiden tyyliin ja L’Air du Temps hajuveden tuoksuun niin kuin ne olisivat merkityksellistä tietoa, heijastaneet hänen sisäistä olemustaan. Ulkoisesti hyvä elämä kätkee sisäänsä lohdutonta ikävää. Evie tuntee heihin vetoa ja kulkeutuu ihanan Suzannen perässä ränsistyneelle farmille. Clinen taito ei ole poikkeusyksilöiden vaan tavallisen yksilön kuvaamisessa. Clinen mielestä indoktrinaatio käy melkein huomaamatta. Ihanat tytöt Kolumni | Tytöt on paras teini-iän kuvaus aikoihin, kirjoittaa Miina Supinen. Lähistöllä majailee ylimaallisen kauniita tyttöjä, jotka tuntuvat säteilevän outoa vapautta ja onnea. 14-vuotias Evie on yksinäinen kuin vain teinityttö voi olla. Toiset tytöt huomaavat sen, mikä meidän mieles tämme on huomaamisen arvoista. Se palauttaa tehokkaasti aikuisen lukijan mieleen kummallisen ikäjakson, jolloin päivät kuluvat hermoillen siitä, miltä näyttää toisten silmiin. Siksi romaanin oivaltavin kohta liittyykin murhan sijasta hajuveteen ja kampaukseen: Vain tytöt osaavat antaa toisil leen oikeanlaista huomiota, sellaista josta meille tulee rakastettu olo. Evie on normaaliakin normaalimpi tyttö, kiltti, arka, kokematon ja kunnollinen, juuri sellainen kuin monet 14-vuotiaana ovat. Elämä on kalsea odotushuone, jossa Evie odottaa, että joku huomaisi hänet, pitäisi kauniina ja rakkauden arvoisena. Tytöt on tosi hyvä kirja, mutta se kannattaa lukea puhtaalta pöydältä. Kun veri vihdoin vuotaa, Cline on lyönyt ajat sitten pöytään kaikki kiinnostavimmat ajatuksensa. Tytöt on minusta paras teini-iän kuvaus pitkään aikaan. Kaikki se valmentautuminen ja tsemppaaminen menee oikeastaan ihan hukkaan miehille tarjoiltuna. Se sijoittuu 1960-luvun lopun Kaliforniaan, new agen ja vapaan rakkauden aikaan. Tytöt koulutetaan pienestä pitäen rakkauden kieleen, ihmissuhdepuheeseen ja romanttisiin päiväuniin, mutta rakkauden kohteet eivät välttämättä ymmärrä kieltä kovin hyvin. Sekä siihen että Maresiin kannattaa aikuistenkin tutustua. Lahko koostuu joukosta likaisia ja sekavia seksuaalisen, henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön uhreja, mutta Evie näkee kaiken kauniina ja tärkeänä. Romaani ei nähdäkseni edes yritä kertoa prosessista, jossa tavallinen ihminen muuttuu tappajaksi. Lahkon seksija huumetouhutkin on kuvattu alakuloiseen sävyyn. Sitä on markkinoitu jännittävä aihe edellä, kannen mainoslauseessakin Lena Dunham lupaa, että romaani ”särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi”. Vain tyttö tuntee tytön. 3 Tuutikki Tolosen Mörkövahdista on ilmestynyt uusi osa, ja myös sen elokuvaoikeudet on myyty
Ruben Stiller 78 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Myydään maailmalle maailman ensimmäinen norminpurku talkoo, jossa hallinnon määrä kasvaa. Suomi nousuun paskapuheella Kolumni | On aika opetella esitystalouden kieltä, kirjoittaa Ruben Stiller. Se on tyypillistä tämän ajan paskapuhetta: sana digitalisaatio yhdistetään sanaan asiakkuus ja lisätään puheeseen vähintään kerran sana rajapinta. Joten hoe nyt pariin kertaan seuraavaa lausetta: Imuohjausprojektimme masturboi kokoushuoneessa 3215 ja kiitos kuuluu koko tiimille. Suomi nousuun ja soteveteraanit kunniaan! . Joten opetellaan nyt tätä esitystalouden tyhjää paskapauhetta. Kun ihmi nen lukee soten valmistelupapereista putki ohjauksesta, elinvoimayhteisöstä ja eteenpäinmenoasiakirjasta, hän voi heti paremmin. HienoA, MuttA täMä on vAstA alkua. Suomi nousuun! Valoa näkyy jo! MeiLLä on vALMisteiLLA fAntAstinen soteuudistus, joka on jo tuottanut kerras saan mahtavaa paskapuhetta. Jidokaa peliin! Wikipedian mukaan jidoka viittaa Lean kielessä kykyyn keskeyttää tuotanto ihmis voimin tai koneellisesti mikäli koneessa ilmenee tuotantohäiriö, laatuvirhe tai muu vastaava. Mahdollisuuksia parantavat johtamisfilosofian japanilaiset termit, jotka sopivat palaveriin kuin palaveriin. Et tiedä, että Leanfilosofiassa imuohjaus on tuotannon ohjauksen muoto, jossa tuotteita valmiste taan vain jos asiakkaat niitä tilaavat. Seuraavassa numerossa Reetta Räty. Oletko törmännyt muriin. Muutos on Jeesus ja Jeesuskin puhui paskaa. Olkaa hyvä, täältä pesee: Digitaalinen asiakaskokemus on asiakas kokemus. Meillä on yyAperinteitä liturgian tuottamisessa, ja organisaatioissamme on valtava byrokraattinen potentiaali. Hoshin taas tarkoittaa niitä tavoitteita, keinoja ja priorisointeja, joilla organisaatio viedään seuraavalle suoritustasolle. Lause on peräisin Suomen markki nointiliiton MARKin nettisivulta. Mutta me saimme maakunta hallinnon! Ja maakuntahallinto parantaa taudin kuin taudin! Tehdään tästä vientituote: maailman ensimmäinen sairaanhoitojärjestelmän uudistus, jossa potilas on paskapuheen mykkä objekti. Jos innovaatio seminaarien määrä saadaan nousemaan, pääsemme vihdoinkin kansantaloudel liseen tavoitteeseemme: innovaatiosta puhuvien määrä on noin miljoonakertai nen innovaatioiden tekijöihin verrattuna. H aluatteko kuulla esitys talouden paskapuhetta. LeAn KeHitettiin toyotAn teHtAiLLA tuotannon tehostamiseksi ja se tarjoaa Suomessa valtavat mahdollisuudet paska puheeseen. Onko Leanjohtamisfilosofia tuttu, oletko harjoittanut ”imuohjausta” missään muualla kuin kännissä yhden illan tutun kanssa. Kukaan ei toistaiseksi tiedä, mitä sote tarkoittaa sängyssä makaavalle potilaalle. Prosessini prossessoi itseään ja innovoi synergisesti digitalisaatiostrategiani. Muri tarkoit taa tehtävää, joka on kohtuuton tai liian vaikea tehtäväksi. Pitihän se arvata. Toista seuraavaa lausetta, kun harjaat hampaita: Jidoka meni ihan murin päreiksi, mutta hoshinia pukkaa ensi viikolla. Toista seuraavat lauseet kaksi kertaa: Tunsin outoa kutinaa asiakkuuteni rajapinnassa. Asiakaskokemus on asiakaskokemus. Kun ihminen lukee soten valmistelupapereista elinvoimayhteisöstä, hän voi heti paremmin.. Tavoitteena on Suomi, jota hallitsee copywritereiden ja käytettyjen autojen myyjien hengenmaisema. Se on edistystä, eikä mikään ole niin kaunista kuin edistys suomalaisen dynaa misuuden teatterissa. Et. Eikö ole mahtava tsäänssi. Ruben Stiller on paskapuheen asiantuntija, joka harrastaa vapaaaikanaan sotea ja Kafkaa. Luitte aivan oikein. Näin kertoo suomenkielinen Wikipedia, jossa on mainio artikkeli Leanista
ksua lehteä arjen iloksi, hyödyksi tai vapaa-ajan viihteeksi. Jokaisella on oma juttunsa. A-lehtien kestotilaus on asiakasystävällinen ja myyjä osasi kertoa siitä niin hyvin, että jäi mieleen miten toimii ja muutenkin jäi kiva olo puhelusta. Teidän myyjien kanssa on kiva asioida, ovat asiallisia ja kohteliaita ja antavat asiakkaalle suunvuoron myös. Fiksuja lehtiä ksuille lukijoille Palveluksessasi A-lehtitalon myyntineuvottelijat A-lehtitalon myyntineuvottelijat ovat laatulehtien asiantuntijoita ja ilolla apunasi, kun kaipaat makusi mukaista . Ja kun myyntineuvottelija soittaa, varaudu myös huipputarjouksiin, siinäkin hyvä syy vastata puheluun A-lehdistä. Ystävällisen käytöksen osaavat ja lehtensä tuntevat ammattilaiset etsivät ja ehdottavat juuri sinulle sopivaa luettavaa laajasta ja laadukkaasta lehtivalikoimasta. /tyonhakijalle facebook.com/omatmyyntitoimistot Imagoilmoitus_puhmy_230x300.indd 1 3.6.2016 15.08. Tutustu meihin http://www.a-lehdet.. Kun myyntineuvottelija soittaa, sinun kannattaa kuunnella tarkkaan ja kysyä uusista lukumahdollisuuksista. Myyjänne osasi esittää lehtitarjouksen hyvin, ei tyrkyttänyt vaan kertoi lehden sisällöstä asiallisesti, se vetosi minuun. Toiveittenne mukaisesti valikoimassa on nyt monta uutta lehteä! A-lehtien asiakkaana sinä pääset tutustumaan uutuuksiin vaivattomasti ja edullisesti lempilehtesi kaverina. | Apu | Apu Matka | Apu Terveys | Avotakka | Demi | Eeva | Image | Kaikkien aikojen Joulu | Kaikkien aikojen Jouluherkut | Kauneus & Terveys | Kotivinkki | | Maku | Maku Kaneli&Sokeri | Meidän Mökki | Meidän talo | Mondo | Trendi | Tuulilasi | Unelmien Talo&Koti | Urheilulehti | Viherpiha | Voi Hyvin | ApuKrypto | ApuRistikot | Asiakkaiden kommentteja: ”Puhelinmyyjänne oli iloinen ja ystävällinen ja ymmärtäväinen – kiitos siitä hänelle. Mielipiteesi on meille tärkeä, sillä uudistamme lehtiämme ja lehtivalikoimaamme koko ajan vastaamaan tarpeitasi. Kiitos paljon myyjänne asiakaslähtöisestä palvelusta!” Saat lukea lempilehtesi kotiin kannettuna, sekä sähköisesti diginä ja mikä parasta, samaan hintaan
Toimittajan ei tietenkään sovi unohtaa Editgaalaa ja Bonniergaalaa. Shortlistalle pääsy on sekin eräänlainen palkinto, sillä se tarkoittaa, että henkilö on melkein saanut palkinnon. Mitä enemmän kategorioita, sitä enemmän palkintoja. Huikeimmat gaalat televisioidaan. Nimellisesti kilpaillaan siitä, kuka on vuoden 2016 kiltein lapsi. Awardsit odottavat kuusen alla. Jukka Kajava kirjoitti siitä Helsingin Sanomien tvkolumnissaan vuonna 1991 näin: Yhden tarkoituksensa Venla-gaala on saavuttanut. Siitä tuli perinne, joka huipentui tapaninpäivänä 1996 ravintola Kaivohuoneella televi sioituun gaalaan. Young Power gaalassa juhlitaan poniraviurhei lijoita ja raviurheilun nuorisotoiminta aktiiveja. Sitten on Emma Gaala, Kultainen Venla gaala, Jussigaala, Teivon Gaala, Leifgaala, Kalevi Gaala, OssiGaala, Almagaala. Awardsit jakaa todellinen legenda Kolumni | Se kaikkein paras gaala on taas ovella, kirjoittaa Joanna Palmén. Viipyygaala päättää Viitasaaren pyöräilyyhteisön kauden. Onneksi suomalaisiin gaaloihin saatiin kansainvälinen tuulahdus: Renny ja Geena -gaala. Ennen gaalaa kutsuttiin juhlaksi tai palkintojenjaoksi. Nykyään se on gaala, sillä sinne johtaa punainen matto ja siellä on valokuvaussermi. GAALA kIMALTELEE, kuOhuu JA POk sahtelee. Sitä ei yleensä televisioida mutta videoidaan kyllä. Gaalan pääasiallinen ohjelma on palkinto jenjako. Gaalan teemaväri on punainen. Joanna Palmén on Imagen toimituspäällikkö, joka on kahdesti päässyt shortlistalle. Piano pimputtaa kahta matalaa nuottia ja yleisö ei uskalla hengit tää: kuka mahtaa olla Vuoden Hevonen. Joanna Palmén. Tampereen yliopistolla on Laskiaisgaala! Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat ry järjestää Voittogaalan. Mutta onneksi pian saatiin suomalai siin gaaloihin kansainvälinen tuulahdus. . Katsojiakin riitti lähes puolitoista miljoonaa, vaikka itse ohjelma oli jäykkä ja tekemällä tehty, kuten suomalaiset gaalat nyt ja aina. Sitten odotutetaan yleisöä, niin tehtiin jo 1980 luvun missikisoissa. (Seuraavana vuonna Ilta-Sanomat kertoi, että Renny ja Geena järjestivät lähipiirilleen herkät erojuhlat.) SE kAIkkEIN PARAS GAALA ON TAAS ovella. Sitä vietetään Suomessa lähes jokai sessa kodissa. T ervetuloa Ruiskukka golfiin ja gaa laan! Aurinkorannikon Kokoomus ry järjestää sen jäsenilleen. Ensimmäinen Renny ja Geena gaala järjestettiin vuonna 1993 Lastenklinikan kummit ry:n hyväksi. Gaalavieraat ovat pukeutuneet paitapu seroon ja slipoveriin tai mekkoon ja glitter puuvillasukkahousuihin. Aplodit, kukat, halaukset ja kiitospuhe! Palkittu herkistyy itsestään niin paljon, että muutama kyynel vierähtää. 80 IMAGE 239 JOULUKUU–TAMMIKUU K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Venlagaala on maamme perinteisimpiä gaaloja, se on järjestetty jo vuodesta 1982 alkaen. Juontaja kaivaa palkittavan nimen sulje tusta kirjekuoresta ja vitsailee siitä, kuinka kömpelö on avaamaan kirjekuoria. Ja QX Gay Gaala, PROgaala, TDFgaala, SML Gaala, ELO gaala, FIGgaala, RiPS Gaala, PAVAgaala, Oamkgaala. On myös paljon gaaloja, joissa jaetaan Awardseja: Industry Awards Gaala, The Blog Awards Finland gaala, Finnish Game Awards gaala, SoMe Awards gaala, Indiedays Blog Awards gaala, Finnish Blues Awards gaala, Finnish Tennis Awards gaala, NRJ Music Awards gaala, Funky Awards gaala. IPR Gaalassa juhlitaan aineettomia oikeuksia. Gaalat ovat tunteellisia tilaisuuksia. Seuraavassa numerossa Riku Korhonen. Sen juontaa todellinen legenda, jonka saapumista juhlapaikalle odotetaan aivan erityisen jännittyneinä. Siitä on tullut Tapahtuma. Gaalassa menesty neet mutta hyväsydämiset urheilijat kerä sivät lapsipotilaille rahaa antamalla myy täväksi vanhoja urheiluvarusteitaan. Kaikki kutsutut on shortlistattu ja tässä gaalassa poikkeuksellisesti myös kaikki shortlista laiset yleensä saavat palkinnon. Jo ennen gaalaa on julkaistu shortlistat henkilöistä, jotka saa tetaan palkita. Ravigaalassa palkitaan Vuoden Hevonen. Seinä joen ammattikorkeakoululla taas on Koulutuksen ja tutkimuksen gaala
”Kyllävoittaja voittajantunnistaa.” – Päätoimittaja Jukka Rönkä – Aki Sahila
Ensimmäisessä kansa saisi puret tua tuohtumuksensa, ja kun tulos on shokki vähän kaikille, jälkimmäinen äänestys oikaisisi tilanteen. 7. Mikä on tämä kasvava trendi, että oma olemus rakentuu yhä enemmän kieltäytymiselle. Dallataaks skruudaamaan bläägeil. — 8. Olisiko tässä otsikossa tiivistys nykytelevisiosta: ”Riku ja Tunna saavat oman Mad Cook Show -tv-ohjelman – tiedossa oksettavia ruokia julkkisten kanssa” — 12. Onkohan tilastoitu, paljonko ruokatölkkien, pussikeittojen ja vesikanistereiden myynti on Suomessa kasvanut Trumpin valinnan jälkeen. — 19. — 10. En syö lihaa, en käytä alkoholia, luovuin tavaroista. — 11. — 3. 14. Jos ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikilla meillä on taakkamme, miksi on melkein mahdotonta kutsua pyörä tuolissa mesoavaa kusipäätä kusipääksi. Onko maailmassa ketään, jota pelottaisi, kun ”Matti Vanhanen jyrähtää”. Vuorinen ei juo viinaa. Kivahtaakohan kukaan lähei nen koskaan Päivi Räsäselle: ”Vittu, vaihda jo levyä!” Nämä meidän piti vielä kysyä 82 IMAGE 228 JOULUKUU–TAMMIKUU. — 18. — 6. — 13. Radio SuomiPopissa Juha Vuorisen ohjelmassa soitettiin Mikki merihädässä -kappaletta venepakolaisista kertovan uutisen yhteydessä. — 4. — 9. Kumpaan Slavoj Žižek on kiintyneempi, oikeudenmukaisuuteen vai itseensä tosi jännänä funtsijana. Mitähän liikkuu sen Frankfurtin koulukunnasta gradun tehneen mielessä, joka töissään nettitoimituksessa juuri kirjoitti lehden verkkosivuille sanan ”alapääkuva”. Kuka täällä tekee päätökset, millaiset vammat ovat sellaisia, joilla saa itsensä anteeksi. Meidän piti olla osiemme summa, milloin meistä tuli vähennys lasku. Millainen ihminen tekee ”lämpölupauksen” vain siksi, että Maria Veitola mainostaa Helenin kampanjassa tehneensä sellaisen. Kannattaisiko metsien, saunan, järvien ja Nokian jälkeen Suomen brändäytyä ”tappaja geenin” avulla. Kannattaisiko Vuorisen juoda viinaa. — 17. Tuntuuko kenestäkään muusta, että ”omista mokista johtuva itsesääli” on nykyään psykiatrinen diagnoosi ja että siinä on jotain väärää. Jos olisi syntynyt eri ihmiseksi, olisiko maailma parempi, huonompi vai, miten tässä näin kävi, samanlainen. — 5. Voitaisiinko jutella siitä, että ”Jaajo” pukeutuu ja puhuu kuin 8-vuotias alkoholisti. 1. Mitä ajattelee se äiti, jonka tytär kertoo olevansa ”orpo” menetettyään isänsä. Pitäisikö kansanäänestyksiä järjestää aina kaksi peräkkäin. — 15. Pitäisikö lahjoittaa uudet sanat niille, jotka vielä vuonna 2016 käyttivät sanoja ”hipsteri” ja ”Peräseinäjoki”. Nykyhelsinkiläinen, joka käyttää vanhaa stadin slangia tehdäkseen vaikutuksen itseensä – saunan taakse vai syvemmälle metsään. — 2. — 20. Onko perheväkivalta ihan ok, jos puoliso on sanonut jo 40 kertaa ”Just tästä Knausgårdkin kirjoitti”. — 16. Pitäisikö perustaa kultti, joka edustaisi normaaleja humaaneja arvoja mutta vastustaisi imetystä, koska ”lapset voivat saada siitä väärän käsityksen maailmasta”
StyleRoom on Suomen inspiroivin sisustusyhteisö, jossa pääset kurkistamaan tuhansien suomalaisten koteihin, kymmenien tuhansien valokuvien välityksellä. Voit paitsi ammentaa muiden sisustusideoista myös jakaa ja testauttaa omiasi, kerätä sähköisen leikekirjan, lukea sisustusblogeja ja luoda omasi. Kokeile, ihastele ja innostu. ®. www.styleroom.fi VAPAUTA SISÄINEN SISUSTAJASI TUHAT TYYLIÄ, MILJOONA IDEAA