SURUN EI TARVITSE HELLITTÄÄ HAILUODON HÄMMENTÄJÄ PUHUKAA, VAIETKAA SUURI USKONTONUMERO Vierailevana päätoimittajana ex-pappi Kai Sadinmaa OLETKO VALMIS. S EN ET EE N TO IM IT A A N . V KO 2/ 20 22 29 3 6 121 11 KESTÄVIÄ JUTTUJA 11/2021 JOULUKUU 11,90?€ Katriina Huttunen elää menetyksessä Anarkistipappi Árpád Kovácsin mielestä Jumalan olemassaolo ei ole tärkeää Kuka kirkosta saa puhua ja miten. KAIKILLE PAIKKOJA ON Miksi sukupuoli ja seksuaalisuus ovat kirkolle niin kova pala. Konservatiivikristittyjen ja laitaoikeiston naimakauppa TUPLANUMERO. N Y T.” IM A G E 29 1 JO U LU K U U 20 21 PA L. K A I S A D IN M A A : ”P EL A ST U ST A EI O D O TE TA
EU-yhd. BMW iX xDrive50 alk. Täyssähköautoja koskeva autovero on poistumassa. Lue lisää osoitteesta BMW.fi/iX. EU-yhd. Mikäli valmisteilla oleva lakimuutos hyväksytään ja autovero poistuu 1.1.2022 alkaen, palautetaan peritty autoveron takautuvasti. 90.490,19 €, autoveroton hinta alk. energiankulutus 23,0-19,8 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. 88.200 €, sis. Uudessa BMW iX -mallissa esitellään ensimmäistä kertaa uusi iDrive-käyttöjärjestelmä, joka on suunniteltu käytettäväksi puheohjauksella ja uuden sukupolven BMW Curved Display -kosketusnäytöllä. 105.720 €, sis.toimituskulut. 108.469,61 €, autoveroton hinta alk. Älykäs xDrive -neliveto tekee ajamisesta vaivatonta myös vaativissa sääolosuhteissa. Auton kulutukseen ja toimintamatkaan vaikuttavat muun muassa kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, kelija ajo-olosuhteet sekä auton kuormaus. 88.200 €, sis. Uudessa BMW iX -mallissa esitellään ensimmäistä kertaa uusi iDrive-käyttöjärjestelmä, joka on suunniteltu käytettäväksi puheohjauksella ja uuden sukupolven BMW Curved Display -kosketusnäytöllä. Sähköinen toimintamatka jopa 425 km. Sähköinen toimintamatka jopa 630 km. Lisätietoja jälleenmyyjältäsi. Untitled-2 1 Untitled-2 1 8.11.2021 10.33 8.11.2021 10.33. Auton kulutukseen ja toimintamatkaan vaikuttavat muun muassa kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, kelija ajo-olosuhteet sekä auton kuormaus. Mikäli valmisteilla oleva lakimuutos hyväksytään ja autovero poistuu 1.1.2022 alkaen, palautetaan peritty autoveron takautuvasti. Täyssähköinen malli tuo yhteen sähköisen voimalinjan, teknologiset innovaatiot ja vastuullisen arvoketjun ja se on osoitus kestävän kehityksen ja sähköisen ajonautinnon täydellisestä yhdistämisestä. Lisätietoja jälleenmyyjältäsi. Kuvan auto erikoisvarustein. energiankulutus 22,5-19,4 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. Lue lisää osoitteesta BMW.fi/iX. The Ultimate Electric Driving Machine BMW iX xDrive40 alk. 90.490,19 €, autoveroton hinta alk. toimituskulut. Sähköisesti auton alle taittuva vetokoukku tarjoaa vahvan 2500 kg vetokyvyn. iX T H E #bornelectric BMW iX on uuden aikakauden pioneeri. Täyssähköinen malli tuo yhteen sähköisen voimalinjan, teknologiset innovaatiot ja vastuullisen arvoketjun ja se on osoitus kestävän kehityksen ja sähköisen ajonautinnon täydellisestä yhdistämisestä. Sähköinen toimintamatka jopa 630 km. energiankulutus 22,5-19,4 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. Sähköinen toimintamatka jopa 425 km. BMW iX xDrive50 alk. The Ultimate Electric Driving Machine BMW iX xDrive40 alk. Täyssähköautoja koskeva autovero on poistumassa. Kuvan auto erikoisvarustein. Koskee kaikkia täyssähköautoja, jotka on ensirekisteröity 1.10.-31.12.2021 välisenä aikana. energiankulutus 23,0-19,8 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. EU-yhd. Kulutukset ja päästöt määritelty WLTP-testimenetelmän mukaisesti. toimituskulut. iX T H E #bornelectric BMW iX on uuden aikakauden pioneeri. Koskee kaikkia täyssähköautoja, jotka on ensirekisteröity 1.10.-31.12.2021 välisenä aikana. 108.469,61 €, autoveroton hinta alk. 105.720 €, sis.toimituskulut. Älykäs xDrive -neliveto tekee ajamisesta vaivatonta myös vaativissa sääolosuhteissa. Sähköisesti auton alle taittuva vetokoukku tarjoaa vahvan 2500 kg vetokyvyn. EU-yhd. Kulutukset ja päästöt määritelty WLTP-testimenetelmän mukaisesti
Älykäs xDrive -neliveto tekee ajamisesta vaivatonta myös vaativissa sääolosuhteissa. The Ultimate Electric Driving Machine BMW iX xDrive40 alk. Koskee kaikkia täyssähköautoja, jotka on ensirekisteröity 1.10.-31.12.2021 välisenä aikana. 90.490,19 €, autoveroton hinta alk. 105.720 €, sis.toimituskulut. Kuvan auto erikoisvarustein. Lisätietoja jälleenmyyjältäsi. iX T H E #bornelectric BMW iX on uuden aikakauden pioneeri. Mikäli valmisteilla oleva lakimuutos hyväksytään ja autovero poistuu 1.1.2022 alkaen, palautetaan peritty autoveron takautuvasti. 88.200 €, sis. Lue lisää osoitteesta BMW.fi/iX. Sähköisesti auton alle taittuva vetokoukku tarjoaa vahvan 2500 kg vetokyvyn. iX T H E #bornelectric BMW iX on uuden aikakauden pioneeri. BMW iX xDrive50 alk. energiankulutus 22,5-19,4 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. Koskee kaikkia täyssähköautoja, jotka on ensirekisteröity 1.10.-31.12.2021 välisenä aikana. Sähköinen toimintamatka jopa 425 km. EU-yhd. toimituskulut. The Ultimate Electric Driving Machine BMW iX xDrive40 alk. EU-yhd. Täyssähköautoja koskeva autovero on poistumassa. energiankulutus 23,0-19,8 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. 88.200 €, sis. EU-yhd. BMW iX xDrive50 alk. energiankulutus 23,0-19,8 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. toimituskulut. Sähköisesti auton alle taittuva vetokoukku tarjoaa vahvan 2500 kg vetokyvyn. 108.469,61 €, autoveroton hinta alk. Sähköinen toimintamatka jopa 630 km. Kulutukset ja päästöt määritelty WLTP-testimenetelmän mukaisesti. Auton kulutukseen ja toimintamatkaan vaikuttavat muun muassa kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, kelija ajo-olosuhteet sekä auton kuormaus. Sähköinen toimintamatka jopa 425 km. Täyssähköinen malli tuo yhteen sähköisen voimalinjan, teknologiset innovaatiot ja vastuullisen arvoketjun ja se on osoitus kestävän kehityksen ja sähköisen ajonautinnon täydellisestä yhdistämisestä. energiankulutus 22,5-19,4 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. Kulutukset ja päästöt määritelty WLTP-testimenetelmän mukaisesti. 105.720 €, sis.toimituskulut. Uudessa BMW iX -mallissa esitellään ensimmäistä kertaa uusi iDrive-käyttöjärjestelmä, joka on suunniteltu käytettäväksi puheohjauksella ja uuden sukupolven BMW Curved Display -kosketusnäytöllä. Lisätietoja jälleenmyyjältäsi. Lue lisää osoitteesta BMW.fi/iX. Täyssähköautoja koskeva autovero on poistumassa. Täyssähköinen malli tuo yhteen sähköisen voimalinjan, teknologiset innovaatiot ja vastuullisen arvoketjun ja se on osoitus kestävän kehityksen ja sähköisen ajonautinnon täydellisestä yhdistämisestä. 90.490,19 €, autoveroton hinta alk. Älykäs xDrive -neliveto tekee ajamisesta vaivatonta myös vaativissa sääolosuhteissa. Kuvan auto erikoisvarustein. Mikäli valmisteilla oleva lakimuutos hyväksytään ja autovero poistuu 1.1.2022 alkaen, palautetaan peritty autoveron takautuvasti. Sähköinen toimintamatka jopa 630 km. 108.469,61 €, autoveroton hinta alk. Untitled-2 1 Untitled-2 1 8.11.2021 10.33 8.11.2021 10.33. EU-yhd. Auton kulutukseen ja toimintamatkaan vaikuttavat muun muassa kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, kelija ajo-olosuhteet sekä auton kuormaus. Uudessa BMW iX -mallissa esitellään ensimmäistä kertaa uusi iDrive-käyttöjärjestelmä, joka on suunniteltu käytettäväksi puheohjauksella ja uuden sukupolven BMW Curved Display -kosketusnäytöllä
Lopullinen leasingvuokra määräytyy yksilöllisten varustevalintojen vaikutuksesta. Ylikilometrit 0,17 eur. Tilausja kauppasopimuksessa tarkemmin yksilöidyn ajoneuvon ostaja on tietoinen ja ilmoittaa suostuvansa siihen, että maahantuoja Oy BMW Suomi Ab rekisteröitynä autoveroilmoittajana voi periä kaupan kohteena olevan auton autoveron ostajalta jälkikäteen, mikäli valmisteltavana oleva täyssähköautojen autoverovapautta koskevaa lakia ei hyväksyttäisi valtioneuvoston budjettiesityksessä olevassa muodossa). * Vuokra sisältää auton käyttöoikeuden, huolenpitosopimuksen (MINI L 3v/40.000km), liikkuvuusturvan, 1. Laskennassa käytettävän autoveron määrä on eur. AIDOSTI MINI. (* = Valmisteilla olevan autoverolain muutosta koskevan lakiluonnoksen mukaisesti täyssähköautot vapautettaisiin autoverosta 1.10.2021 alkaen 1.1.2022 voimaan astuvalla lailla. MINI Cooper SE Essential tasaerin alkaen 359 eur/kk sis.alv (30tkm/36kk). BIG LOVE.. Leasingkauden kokonaiskustannus erät 1–36 yhteensä 12 924 eur sis.alv. AIDOSTI SÄHKÖLLÄ. Yksityisleasing alkaen 359 €/KK * . Rahoitusyhtiö: MINI Financial Services / Nordea Rahoitus Suomi Oy, Aleksis Kiven katu 9, Helsinki. kuukauden vakuutuksen ja MINI Talvirengaspaketin. Koe uusi täyssähköinen MINI. Mahdollisuus tehdä sopimus myös laajemmilla kilometriehdoilla
Leasingkauden kokonaiskustannus erät 1–36 yhteensä 12 924 eur sis.alv. (* = Valmisteilla olevan autoverolain muutosta koskevan lakiluonnoksen mukaisesti täyssähköautot vapautettaisiin autoverosta 1.10.2021 alkaen 1.1.2022 voimaan astuvalla lailla. kuukauden vakuutuksen ja MINI Talvirengaspaketin. Tilausja kauppasopimuksessa tarkemmin yksilöidyn ajoneuvon ostaja on tietoinen ja ilmoittaa suostuvansa siihen, että maahantuoja Oy BMW Suomi Ab rekisteröitynä autoveroilmoittajana voi periä kaupan kohteena olevan auton autoveron ostajalta jälkikäteen, mikäli valmisteltavana oleva täyssähköautojen autoverovapautta koskevaa lakia ei hyväksyttäisi valtioneuvoston budjettiesityksessä olevassa muodossa). AIDOSTI MINI. Mahdollisuus tehdä sopimus myös laajemmilla kilometriehdoilla. Rahoitusyhtiö: MINI Financial Services / Nordea Rahoitus Suomi Oy, Aleksis Kiven katu 9, Helsinki. * Vuokra sisältää auton käyttöoikeuden, huolenpitosopimuksen (MINI L 3v/40.000km), liikkuvuusturvan, 1. BIG LOVE.. AIDOSTI SÄHKÖLLÄ. Koe uusi täyssähköinen MINI. Laskennassa käytettävän autoveron määrä on eur. Ylikilometrit 0,17 eur. MINI Cooper SE Essential tasaerin alkaen 359 eur/kk sis.alv (30tkm/36kk). Lopullinen leasingvuokra määräytyy yksilöllisten varustevalintojen vaikutuksesta. Yksityisleasing alkaen 359 €/KK *
String ® Shelving System. Valmistettu Ruotsissa. Tutustu ja katso jälleenmyyjät osoitteesta stringfurniture.com Syntynyt 1949. Tuhansia mahdollisuuksia.
Sisällöllä ei ole väliä, kunhan on pöhinää. Avainsana on palvelumuotoilu. Kirkko Helsingissä julistautui muutoksen etujoukoksi. Se oli sokki. He antavat köyhälle almun ja pitävät huolta, että se myös näkyy ja kuuluu julkisuudessa. Enää ei puhuttu seurakuntalaisista vaan asiakkaista. Jos kirkko haluaa olla oikeasti kirkko, sen on suljettava köyhät syliinsä, lopetettava oman asemansa varmistelu ja ihmisten kosiskelu. Kynsin hampain pidettiin kiinni Suvivirrestä, kadotetun valta-aseman symbolista, murskautuneen yhtenäiskulttuurin jäänteestä. Nostalgiaan takerruttiin soittamalla suomettumisen säveliä kansakunnan kollektiivisessa muistissa. He haistavat sopivia saumoja, puhaltavat happening-teologisia kuplia ja toteuttavat teologista markkinointihumppaa, jossa toimintaa ei ohjaa evankeliumi vaan viestinnällinen kärki. Ihmisillä on valtava hengen nälkä, he ovat nääntymässä merkityksen puutteeseen, ja kirkko keskittyy brändäämiseen, imagon kirkastamiseen, näivettyen pelkäksi palveluntuottajaksi. Miten välittää ihmisille Jumalan armoa ja rakkautta, ei ole tärkeä kysymys, miten löytäisi markkinaraon, taas on. Bisnespapit tuottavat identiteettinsä ja substanssinsa kadottaneelle kirkolle hetkellisiä illuusioita. He alkoivat haikailla menneitä suuruuden päiviä, valtionkirkon kulta-aikoja Kekkoslovakiassa, jolloin maailma oli vielä järjestyksessä, miehet olivat miehiä ja naiset naisia, vanhempia toteltiin, opettajia ja pappeja kunnioitettiin, oli tupot ja devalvaatiot ja elävä myytti talvisodan hengestä ja yhtenäisestä kansakunnasta. Superlatiiveja ja amerikankielisiä sanoja. Maailma on tuhon partaalla ekologisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti, ja kirkko miettii, miten olla trendikkäästi ajan hermolla. Samaan aikaan kun hyvinvointivaltiota on romutettu Oy Suomi Ab:ksi, niin kirkon johtoon, erityisesti Helsingissä, on valittu poliittiseen oikeistoon sitoutuneita muutosjohtajia, jotka bisnesajattelun hengessä kehittävät seurakuntien uutta toimintakulttuuria. Pohdittiin, voisiko kirkko maksukykyisten houkuttelemiseksi rakentaa hengellisiä luksustiloja kilpailemaan rikkaiden olohuoneiden kanssa. Paikalle ei kutsuttu päähänpotkittuja ja syrjäytettyjä vaan innovatiivisia innovaattoreita, jotka innovoivat innovatiivisia innovaatioita. j o u l u k u u 2 2 1 7 S uomen evankelis-luterilaisen kirkon johtajat heräsivät todellisuuteen, kun kirkon massiivinen jäsenkato alkoi paljastua vuosituhannen vaihteessa. Kirkko ei voi kuin hävitä taistelua markkinoista. Evankeliumista tuli tuote, joka piti tuunata eri asiakasryhmille. Helsingin tuomiokapituli erotti hänet evankelis-luterilaisen kirkon pappeudesta elokuussa 2021.. Enää ei julistettu evankeliumia vaan kirkoissa järjestettiin uuden toimintakulttuurin luomiseksi innovaatioiltapäiviä Slushin hengessä. Ryhdyttiin kosiskelemaan yrityksiä ja rikkaita kirkollisveron maksajiksi. Sen ei tule mainostaa omaa ”tuotettaan”, ei brändätä sitä maailmankatsomusten markkinoille vaan taistella toisella tasolla, Jumalan armon ja rakkauden valtakunnan todellisuudesta käsin. Sen on luovuttava totuuden ja oikean opin omistamisesta, suostuttava epävarmuuteen, katsottava syvälle omaan rikkinäisyyteensä, oltava kirvelevänä suolana materialistisen kulutusja kilpailuyhteiskunnan iholla, otettava risti ja seurattava tinkimättömästi ja rohkeasti Nasaretin Jeesusta. Twitter @KaiSadinmaa1 Sähköposti kaisadinmaa@gmail.com KAI SADINMAA on entinen pappi. Epätoivo valtasi piispat ja papit, kun eläkevirat olivat uhattuna. Aloitettiin taistelu jäsenkadon pysäyttämiseksi kalliilla ja näyttävillä mainoskampanjoilla, rekrytoimalla konsultteja kertomaan miten evankeliumia pitäisi julistaa nykynuorille, millaiseen pakettiin kääriä se laatutietoiselle kuluttajalle. Vanha ei Rahat vai henki KAI SADINMAA P Ä Ä K I R J O I T U S kelpaa, ei julkisuudelta piilossa toimivat perinteiset ja vakiintuneet työmuodot, vaan pitää olla uutta, dynaamista ja seksikästä, julkisuuskynnyksiä rikkovaa. Ihmiset kamppailevat kuolemanpelon, olemassaolon rajallisuuden kourissa samaan aikaan kun kirkollinen johto tanssii tähtien kanssa, järjestää ensitreffejä alttarille ja käyttää virkaa omien etujensa ajamiseen
30 Verkko Konservatiivikristittyjen ja laitaoikeiston liitto. 8 S I S Ä L LY S L U E T T E L O 7 PÄÄKIRJOITUS 10 AVAAJA – TUOMAS ÄYSTÖ 14 KUUKAUDEN DATA 16 POLIITTINEN KOTI 18 DEBATTI – KIRKKO MENETTÄÄ JULKISOIKEUDELLISEN ASEMANSA 20 VUODESSA 19 TOISINKIN VOISI OLLA 20 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 21 Uusin testamentti Kai Sadinmaa arvosteli kirkkoa ja hänet erotettiin pappisvirastaan. 42 Rappion pappi Anarkistipastori Árpád Kovács vihkii sateenkaaripreja ja arvostelee kirkon perinteisiä oppeja mutta pysyy silti evankelisluterilaisessa kirkossa. T Ä S S Ä N U M E R O S S A Valokuvaaja Timo Pyykkö Meikki ja hiukset Maria Kiviaho K A N N E N K U VA. Kuvasimme Malmin kirkkoa maanantaina. Hengellisyys on läsnä monissa Cia Karlssonin taideteoksissa. 70 Valittu kansa Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat olleet kirkolle vaikeita paloja. 79 Pyhän jälkeen Sunnuntain jälkeen alkaa arki. Miksi. 60 Toisenlainen valo Käsikirjoittaja Taina West liittyi ortodoksiseen kirkkoon, sillä halusi nähdä maailman toisella tavalla. 96 KESKUSTELIJA – CIA KARLSSON 101 ESSEE – USKOMATTOMAN HYVÄ SURU 106 RUOKA – URSULA SCHWAB 108 ELOKUVA – RAHULA JAIN: INVISIBLE DEMONS 110 MUSIIKKI – JON HOPKINS: MUSIC FOR PSYCHEDELIC THERAPY 112 KIRJA – KARL OVE KNAUSGÅRD: AAMUTÄHTI 114 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 96–99. 52 Paimentajat Kuka kirkosta saa puhua sosiaalisessa mediassa ja millä tavalla. Hän on muun muassa piilottanut ikoneita kirkon muuriin toisten löydettäviksi. 88 Kenen joukoissa polvistut Polvista näkee, ”miten on ihmisyydessä pärjätty”, kirjoittaa Antti Hurskainen esseessään. Tapasimme muutoksentekijöitä. Millainen olisi Sadinmaan oma kirkko
Imagen vuosikerta on 12 numeroa. j o u l u k u u 2 2 1 9 Postiosoite Image, 00081 A-lehdet Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki Puhelin (09) 759 61 Twitter @imagelehti Sähköposti image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Facebook www.facebook.com/imagelehti Internet www.image.fi TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Harry Anttila, Hans Eiskonen, Inkeri Harju, Iida Sofia Hirvonen, Pauliina Holma, Matias Honkamaa, Silvia Hosseini, Antti Hurskainen, Katriina Huttunen, Janne Itkonen, Juha Itkonen, Jantso Jokelin, Kalle Kinnunen, Maria Kiviaho, Juuso Koponen, Matti Koskinen, Kristiina Kurronen, Sami Kuusela, Anssi Lausmaa, Tapio Luoma, Rebekka Naatus, Annaliina Niitamo, Satu Nyström, Oskari Onninen, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Venla Rossi, Aki Roukala, Riikka Suominen, Samuli Suonpää, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta, Elina Vitikka, Suna Vuori, Valtteri Väkevä ja Taina West. numero. 36. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. ms -tauti on keskushermoston sairaus. ISSN 0782-3614 K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja Niklas Thesslund Vieraileva päätoimittaja Kai Sadinmaa Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Tuottaja Laura myllymäki Ulkoasu Ilari Musta Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja JANTSO JOKELIN Jantso Jokelin (s. Imagen numeron 10/2021 artikkelissa Petri Poikolaisesta väitettiin virheellisesti, että ms -tauti olisi lihassairaus. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). 1990) on musiikin, tähtitieteen ja valokuvauksen harrastaja Helsingistä. Imagen numeron 10/2021 ruokavaikuttajajutussa liiketalousopisto Perhon koulutuspäällikkö Mervi Vilén-Peltoniemen etunimi oli kirjoitettu virheellisesti Meriksi. MAINOSTAJAT Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Trafiikki Katja Bruun ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Internet www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Aikakausmedia ry:n jäsen. Into valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn näkyy myös työelämässä. 1986) on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka identifioituu asuinpaikastaan riippumatta tamperelaiseksi. T E K I J Ä T O I K A I S U T ANSSI LAUSMAA Anssi Lausmaa (s. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Hän on opiskellut folkloristiikkaa ja uskontotiedettä Turun yliopistossa ja kirjoittaa mielellään sielusta ja yhtenäiskulttuurista. Kustantaja A-lehdet Oy Myyntipäälliköt Mediaopas.a-lehdet.fi Repro ja sivunvalmistus Aste Helsinki Oy Painatus Deviz, Pietari 2021 Seuraava numero ilmestyy 10. Hän työskentelee mediaalalla ja vastaa Imagen sivunvalmistuksesta ja kuvankäsittelystä.. Tähän lehteen hän kirjoitti jutun anarkistipappi Árpád Kovácsista. vuosikerta, 291. tammikuuta 2022
Useammin asiantuntijat ovat kuitenkin sillä kannalla, että sen, mikä siinä laissa on hyvää ja tärkeää, voisi kattaa kiihottamispykälällä. Syytteen nosto liittyy yleensä kirjoituksen näkyvyyteen. Suomen ohella tällaisia maita ovat esimerkiksi Italia, Saksa ja Puola. Onko pykälä ajantasainen tai edes tarpeellinen. Aika hankala on sanoa, miksi jotkut tapaukset etenevät ja toiset eivät. T U O M A S Ä Y S T Ö : Uskonto on ikään kuin pähkinä, joka pitäisi ratkaista” ”. Noin puolessa Euroopan maista on laissa tällainen pykälä, mutta vain kourallisessa jaetaan tuomioita. Enimmäkseen tuomiot eivät ole Euroopassa tätä päivää. Lakia on puolustettu muun muassa uskonnonvapaudella. Ovatko tuomiot olleet johdonmukaisia. 1 AVA A J A Teksti Inkeri Harju Kuvat Satu Nyström S uomen rikoslaki sisältää pykälän uskonrauhan rikkomisesta. Tekstityylistä ja sisällöstä riippuen kirjoitus voidaan tulkita joko uskonrauhan rikkomiseksi tai kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Lisäksi ei ole aina selvää, miksi jotkut teot tulkitaan uskonrauhan rikkomiseksi ja toiset kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Uskontotietieteilijä Tuomas Äystö luopuisi kokonaan uskonrauhan rikkomista koskevasta lakipykälästä. Miksi näin. YK:n ihmisoikeuskomitea on useamman kerran pyytänyt Suomea poistamaan uskonrauhan rikkomisen laista, koska YK:n mielestä se rajoittaa sananvapautta. Oma kantani on myös, että kiihottamispykälä voisi hyvin riittää. Tätä aikaa luonnehtii se, että netissä on paljon viestejä, jotka voisi tulkita loukkaaviksi ja vihamielisiksi. Siinä kielletään Jumalan tai uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämän asian pilkkaaminen sekä jumalanpalveluksen häirintä. Millaisista teoista tuomioita käytännössä annetaan. Laki uskonrauhan rikkomisesta on olemassa useassa Euroopan maassa, mutta vain harvassa jaetaan enää tuomioita. Poliitikon loukkaava nettikirjoitus on näkyvämpi kuin jonkun random tyypin kirjotus, vaikka sisältö olisi sama. Enimmäkseen nettikirjoittelusta, esimerkiksi jos kirjoitetaan jotain vihamielistä muslimeista. Yleensä tätä pykälää käytetään kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälän kaverina
Uskonto nousee eduskunnassa esiin silloin, kun käsitellöön perimmäisinä pidettyjä arvoja, sanoo uskonnon roolia politiikassa tutkiva Tuomas Äystö.. j o u l u k u u 2 2 1 1 1 Aiheesta kiinni
Miksi poliittiset näkemykset ovat vähemmän suojeltuja kuin uskonnolliset vakaumukset. Miten laki suhtautuu muihin uskontoihin. Kaikki tällaisiin perimmäisinä pidettyihin arvoihin liittyvät aiheet. Suomessa tuomioita on jaettu kuitenkin vain islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden loukkaamisesta. Näissä aiheissa uskontoon viittaavat useimmin kristilliset ja seuraavaksi perussuomalaiset, mutta kaikki muutkin puolueet jonkin verran. Tällaiset haasteet osaltaan varmistavat sen, että KD todennäköisesti pysyy pienenä puolueena eikä kasva samanlaiseksi valtapuolueeksi kuin vastaavat puolueet Euroopassa. Moni sanoisi, että uskonnollinen vakaumus on jotenkin perustavanlaatuisella tavalla henkilökohtaisempaa. Suomen kristillisdemokraatit on tällainen pieni konservatiivikristittyjen vastakulttuuriliike. Pykälä lisättiin lakiin 90-luvun rikoslain uudistuksessa. Miksi uskonnolla on Suomen laissa tällainen erikoisasema. Esimerkiksi suomalaisessa mediassa uskonnon näkyvyys on noussut. Toki arvioinnin apuna on käytetty alan tutkijoita. 1 2 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. Tietyissä aiheissa uskontoa ei kuitenkaan voida eduskunnassakaan sivuuttaa. Tuomio annetaan sen pohjalta, mikä on vähän erikoista. Eduskuntapuheessa uskontoon viitataan aika vähän. Pykälää voi soveltaa kaikkiin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin ja luterilaiseen sekä ortodoksiseen kirkkoon. Miten uskonto poikkeaa vaikkapa politiikasta. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset ovat historiallisesti äänestäneet keskustaa tai kokoomusta. Keskeinen syy siihen, miksi Suomessa tuomioita edelleen jaetaan, on lain tuoreus. Sellaisia aiheita ovat esimerkiksi avioliittolain muutokset, kirkkolaki, abortti ja vanhemmuus. Uskonto on ikään kuin pähkinä, joka pitäisi ratkaista. Olet tutkinut myös uskonnon roolia politiikassa, viimeisimpänä uskontoon viittaavia puheenvuoroja eduskunnan täysistunnoissa. Suomessa on noin 120 rekisteröityä uskonnollista yhdistystä, periaatteessa ne kaikki ovat suojelun piirissä. Uskonrauhan rikkomis -pykälän käyttö edellyttää sitä, että oikeusoppineet, käytännössä tuomarit, arvioivat, mikä on jonkun uskonnon näkökulmasta loukkaavaa. Mitä siellä on selvinnyt. Heidän näkökulmastaan suurin ongelma on se, että heillä on tosi paljon syitä äänestää muita puolueita. Kyllähän se vähän outoa on. – T U O M A S Ä Y S T Ö. Yhteiskunnallista eroa on vaikea sanoa. Miten uskonto näkyy muilla yhteiskunnan osa-alueilla. KD on myös voimakkaasti profiloitunut seksuaalivähemmistökysymyksiin. Tämä kysymys jakaa tutkijoita voimakkaasti. Sen takia ei voi kovin helposti vedota siihen, että se olisi tällaista vanhaa kuollutta lain kirjainta. Se johtuu siitä, että ne ovat suomalaisille tutuimpia. Jotkut ovat sitä mieltä, että uskontoa ei pitäisi nähdä tällaisena erityislaatuisena asiana, osa taas pitää sitä perusteltuna. Suomessa tuomioita on jaettu kuitenkin vain islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden loukkaamisesta. Periaatteessa kristillisdemokraateilla olisi paljonkin kasvupotentiaalia siitä näkökulmasta, että Suomessa on kuitenkin satojatuhansia konservatiivisia kristittyjä. Usein selitykseksi tarjotaan sitä, että koska ihmiset ovat vähemmän uskonnollisia, niin uskonto on siitä syystä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Tämä on vielä meneillään oleva tutkimushanke, mutta alustavia tuloksia on jo saatu. Suomen Kuvalehti kirjoitti kesällä puolueen sisäisestä kyselystä, jonka mukaan myös puo lueen jäseniä itseään häiritsee se, että kaikki huomio kiinnittyy Päivi Räsäseen. Vaikka yhteiskunta muuten maallistuu, niin uskontotutkija Teemu Taira on selvittänyt, että Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa uskontoon viittaaminen on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Mutta heilläkin suurin osa puheesta on täysin uskontoon liittymätöntä. Eniten sen nostavat esiin, ei niin yllättävästi, kristillisdemokraatit. Suomessa on noin 120 rekisteröityä uskonnollista yhdistystä, periaatteessa ne kaikki ovat suojelun piirissä. Millainen rooli uskonnolla on ylipäätään nykypolitiikassa. Se voi selittää sitä, miksi edelleen 1990-luvulla haluttiin säätää laki, joka tällaisella kristillisellä twistillä suojelee uskontoa. Suomenhan on monesti sanottu olevan muihin pohjoismaihin verrattuna vähemmän maallistunut. Miksi. Se johtuu siitä, että ne ovat suomalaisille tutuimpia
Parasta suodatinkahvia moccamaster.com
Suuri piikki koettiin vuonna 2010. Vihkimisoikeuskysymyksen taustalla on toinenkin kysymys: kirkon laajempi suhtautuminen seksuaalisuuteen ja sukupuoleen. Monet papit kuitenkin tekevät toisin ja vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Juttu alkaa sivulta 70.. Sen sijaan kirkosta eroamisessa on ollut vuositasolla vaihtelua. Teksti Laura Myllymäki Infografiikka Juuso Koponen Muut kristilliset kirkot ja yhteisöt Islam Muut maailmanuskonnot Uususkonnot Suomen evankelis-luterilainen kirkko 3 750 000 Uskontokuntiin kuulumattomat 1 630 000 Ortodoksit 57 000 Jehovan todistajat 16 800 Vapaakirkko 14 800 Katolinen kirkko 14 500 Muut protestantit Yhteisöt, joiden jäsenmäärä ei ole tiedossa (696 kpl) Uskontokuntien jäsenmäärät 1 000 10 000 50 000 jäsentä on naisen ja miehen välinen asia. Kirkon rivit ovat kaikkea muuta kuin suorat samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimiskysymyksessä. Sellainen löytyy verrattain läheltä: vielä vuonna 1970 käytännössä kaikki suomalaiset kuuluivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Muutos on ollut verrattain nopeaa. Vähemmistö kysymyksissä se on jakautunut kahteen leiriin. Kirkon virallinen linjaus on, että avioliitto JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatio muotoilija, jonka laatima data visualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. Uskon asia Kirkko menettää jäseniä. Silloin lokakuussa televisiossa nähtiin Ylen A2:n Homoilta. 1 4 D A T A D A T A K uvittele maa, jossa 100 prosenttia väestöstä kuuluu uskonnolliseen yhteisöön. Ylipäänsä yli puolet Suomen papeista kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeutta. Suhde on aina ollut jännitteinen, jopa hankala. Vielä 1980-luvullakin yli 90 prosenttia suomalaisista kuului kirkkoon. Kirkkoon kastettujen määrä on laskenut tasaisesti vuodesta 2008 lähtien. Kun vuonna 2009 kirkosta erosi 43 418 ihmistä, vuonna 2010 vastaava luku oli 82 756. Tätä numeroa varten toimittaja Venla Rossi tapasi muutoksentekijöitä ja tutki, miten asenteet ovat muuttuneet kirkon sisällä. 50 vuoden ajan on tultu alaspäin, noin 69 prosenttiin
Silloin olin luistellut Torinon, Vancouverin ja Sotšin olympialaisissa. Jo pikaluistelu-urani aikana minua pyydettiin kristillisdemokraattien ehdokkaaksi moniin vaaleihin, mutta urheilu-urani aikana halusin keskittyä siihen. 16 P O L I I T T I N E N K O T I O len haaveillut omakotiasumisesta pienestä asti. Näköjään sekin oli mahdollista myös Espoossa. Niin myös paikka valtuustossa kristillisten valtuutettuna. Tämä talo valmistui vuonna 2012. Tulen yksinhuoltajaperheestä ja olen aina aiemmin asunut kerros talossa. Idea tuli hotellien auloista: laitetaan seinälle minulle tärkeät olympiakaupungit. Kun päätimme hankkia tämän tontin, aloin piirtää taloa ruutupaperille. Pyeongchang pitäisi vielä lisätä. OLYMPIAKELLOT. Teksti Janne Itkonen Kuva Satu Nyström 4 H + K + S , 1 8 M 2 , K U U R I N N I I T T Y, E S P O O POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Lapsuuteni asuin Kalliossa ja koulut kävin MalKotiasiat kunnossa Entisen pikaluistelijan Mika Poutalan toive omakotitalosta toteutui lopulta Espoossa. En koskaan ajatellut muuttavani Helsingistä pois, en edes katsonut tontteja muualta. Parasta tässä on korkea ja valoisa olohuone-keittiö-yhdistelmä. Toinen on toteutunut unelmani omasta elokuvateatterista kellarissa. Nyt en voisi enää kuvitella muuttavani täältä pois. Mietimme vaimoni kanssa, kuinka monta huonetta ja mitä kaikkea tarvitaan. Silloin Suomen aika jää tosin pois, mikä on vähän haastavaa.. Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Isompia muutoksia tarvitsi tehdä tosi vähän, 95-prosenttisesti tämä on sellainen kuin alun perin piirsinkin. Pari vuotta etsittiin eikä löydetty mitään järkevää. Vaimo pakotti katsomaan tätä tonttia Espooseen. Jo ennen kuin meillä oli tontti, tein suunnitelmia unelmatalostani. Olin jo unohtanut, että yksi perusteeni vastustaa Espooseen muuttoa oli mahdollinen kiinnostukseni mennä joskus mukaan kunnallispolitiikkaan. milla sekä myöhemmin Mäkelänrinteen lukiossa. Menimme suunnitelmani kanssa arkkitehdin luo, että tällainen haluttaisiin
Rakensin vanhasta ratapyörästäni katupyörän. 1 7 j o u l u k u u 2 2 1 POLKUPYÖRÄ Pikaluisteluharjoittelusta tosi iso osa on pyöräilyä. Nyt kun sillä ei enää ajeta, se muistuttaa sisustuksessa omista juuristani ja siitä mistä olen tullut.. Minulla on muutama sm hopeamitalikin ratapyöräilyssä
Kirkko vastusti mutta jäi onneksi vähemmistöön. Evankelis-luterilainen kirkko mainitaan jo perustuslaissa, ja sen asema on myös itsehallinnollinen. Tulevaisuuden ennustaminen on toki vaikeaa – kuka olisi 1980-luvun lopulla arvannut, mitä seuraavat 20 vuotta tuovat. 18 D E B A T T I Miltä kirkon tulevaisuus Suomessa näyttää. Muutospaine kasvaa kuitenkin kokoa ajan. On mahdotonta varmuudella tietää, mikä on 20 vuoden päästä paras tapa järjestää kirkkomme asema. Juuri nyt on mahdollista allekirjoittaa kansalaisaloite elämänkatsomustiedon opiskelun sallimisesta kaikille peruskoulussa ja lukiossa. Tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen.” Mutta lepokitka on aina suurempi kuin liikekitka. Siksi vaikkapa kirkon jäsenmäärän laskusta suhteessa koko väestöön ei yksin ole muutostarpeen mittariksi. Vaikka vihkiminen on kirkon omankin opin mukaan ”maallinen” asia, silti siitä yhtäkkiä tuli uskonnonvapauden puolustuskysymys. Se ei ole kirkolle itseisarvo vaan ratkaisu, joka on osoittautunut toimivaksi. Nykyisen tilanteen säilymistä kannattavat äänestävät ahkerammin kuin muutosta haluavat, ja siksi eduskunta on konservatiivisempi kuin kansa. Nykyjärjestelmän purkaminen ja uuden rakentaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Nykyään yhteiskunta vihkii tasa-arvoiseen avioliittoon, mutta kirkko sai poikkeusluvan jatkaa homoja syrjiviä vihkimisiään. Suomen ortodoksinen kirkko on vähemmistökirkko, mutta se on kulttuurisesti merkittävä ja sillä on ollut julkisoikeudellinen asema yli 100 vuotta. Lain alussa todetaan: ”Yhdistyksen saa perustaa aatteellisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista varten. ”Kristillisistä arvoista” puhuva kirkko on vaatinut itselleen poikkeuksen muun muassa yhdenvertaisuuslakiin ja tasa-arvolakiin. Kirkkolain käsittelyssä valtiovalta toimii vain kumileimasimena. Avainkysymys on kuitenkin sama: mikä palvelee parhaiten kirkon jäseniä ja muita suomalaisia. Kun nykymalli syntyi satakunta vuotta sitten, Suomi ja kirkko olivat toisenlaisia kuin nyt. Kirkon toiminnan normipohjaksi sopisi paremmin yhdistyslaki. Millainen Suomen evankelis-luterilainen kirkko olisi virkavastuusta vapaana mutta yhä maan suurimpana uskonnollisena yhteisönä. Niin tai näin, se ei ole kirkon kohtalonkysymys. Jäsenmäärästä riippumatta on kysyttävä, millainen järjestely palvelee tarkoitustaan, miten muutokset toteutettaisiin ja mitä vaikutuksia niillä olisi – hautaustoimeen, väestökirjanpitoon, kulttuuriperinnön vaalimiseen ja laajemmin yhteiskuntaan. Myöskään hallintolakia tai lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta ei sovelleta suoraan kirkkoon. Edes virkamieslaki ei siis koske pappeja samalla tavalla kuin muita. Pyysimme sen yhteiskunnallisesta asemasta kommenttipuheenvuorot. Toimivat rakenteet ovat tärkeitä, mutta tärkeämpää on elämä niiden sisällä.. Yhteiskunta on monimuotoistunut ja kirkon rooli siinä ohentunut. Kirkon rooli on edelleen kovin valtiokirkollinen. V Ä I T E : HARRY ANTTILA Entinen pappi, nykyinen ateisti Arkkipiispa malliin verrattuna kirkko voi sen puitteissa palvella ihmisiä monipuolisesti. Lainsäädännön tuoma asema kelpaa kyllä, mutta jos jokin laki uhkaa rajoittaa uskonnollisia syrjiviä käytäntöjä, se ei kirkolle sovi. Kirkolla on lisäksi erikoisia vapauksia. Moneen muuhun TAPIO LUOMA ”Kirkon julkis oikeudellinen asema häviää 20 vuodessa” K irkolla ei ole halua tai kykyä kantaa julkisoikeudellisen asemansa vastuuta. Kansanedustajat: milloin uskallatte. Julkisoikeudellinen asema ei ole ainoa eikä maailmanlaajuisesti yleinen tapa ratkaista kirkon paikka yhteiskunnassa. Ja – tämä on erityisen noloa – kirkon jumalan kunniaa puolustetaan rikoslaissa (”jumalanpilkkapykälä” eli uskonrauhan rikkominen). Juuri niin kävi avioliittolain uudistamisen yhteydessä. E n usko, että kirkkomme julkisoikeudellinen asema häviää 20 vuodessa
Valmistautuminen kannattaa aloittaa helpoimmasta mutta samalla myös kiireisimmästä päästä eli vihkioikeudesta luopumisesta. He räjäyttivät tai polttivat 90 prosenttia silloisen Rovaniemen kauppalan rakennuksista. Sota mitätöi siihenastiset arvostukset kaupunkikuvan muodostumisesta. 19 j o u l u k u u 2 2 1 TÄSSÄ NUMEROSSA debattipalstalla tavataan vierailevat kirjoittajat. Vaikka Aallon toimiston tekemä asemakaava tuo kaupungille brändiarvoa, ei se välttämättä palvele parhaiten kaupunkilaista. Ja sen tulee asemoida itsensä sen mukaisesti. Toisinkin voisi olla. Parinkymmenen vuoden päästä niillä ei ole nykyisenkaltaista julkisoikeudellista asemaa. Ja tradition ohentuessa myös jäsenmäärä pienenee. Oiva Kallion asemakaava ehti olla voimassa vain lyhyen ajan ennen hävitystä, ja rakennuksia ehdittiin toteuttaa vain muutama. Yhteiskunnan järjestäytymisasiat eivät ole hengellisen elämän ydintä. Saksalaiset tuhosivat Rovaniemen perääntyessään sieltä Lapin sodassa lokakuussa 1944. Autoteiden varsilla kävelevä ihminen tuskin kokee iloa siitä, että kadut muistuttavat lintuperspektiivistä etäisesti poronsarvia. Sarvet ja leuka muodostuvat kaupunkia halkovista autoteistä, ja niiden väliin jää varsinainen asumiseen ja elämiseen tarkoitettu kaupunki. Kun kirkon painoarvo on suuri, on viisasta, että valtiovallalla on osaltaan mahdollisuus valvoa sen tekemisiä. Alvar Aallon sarvet T O I S I N K I N V O I S I O L L A Teksti Annaliina Niitamo HARRY ANTTILA R anskan pedofiliakohun keskellä voi todeta, että evankelis-luterilaisen kirkon (ja sen ohessa myös ortodoksikirkon) ja valtion tiivis suhde Suomessa on ollut kaikkien etu. Tuhon tielle jäivät muun muassa Wivi Lönnin suunnittelema yhteiskoulu ja rakastettu funktionalistinen hotelli Pohjanhovi. Aallon toimiston kaavaa luonnehtii kasvavalle autoliikenteelle rakennetut keskustaa halkovat autotiet ja väljyys talojen välillä. Vaikka luterilainen perinne näkyy suomalaisessa kulttuurissa yhä vaikkapa elämän siirtymäriiteissä ja vuodenkiertoon liittyvissä juhlissa, sen painoarvo vähenee koko ajan. Luterilainen usko perinteineen on siinä vaiheessa yksi muiden joukossa mitä tulee uskonnonharjoittamiseen. Kaupungin toiminnot erotettiin toisistaan, jolloin etäisyydet asumisen, työpaikkojen ja kauppojen välillä olivat pitkiä. Suomessa tämä yhteistyö on sujunut hyvin. Rovaniemen rakennustyömailta löytyy edelleen saksalaisten jättämiä räjähteitä. Autosta tuli välttämätön. Poron silmä on keskusurheilukenttä, jolla jalkapallojoukkue RoPS pelaa tänä päivänä. Suomen evankelisluterilaisen ja ortodoksikirkkojen olisi järkevää toimia ennakoiden ja alkaa itse sopeuttaa elämäänsä ja toimintaansa muutokseen. Jo kolme kuukautta Rovaniemen hävityksen jälkeen tehtiin sopimus Rovaniemen jälleenrakentamisesta Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimiston kanssa. Valtio on sekä lainsäädännön että oikeusjärjestelmän näkökulmasta pitänyt selvän eron uskonnonvapauden ja niin sanottujen maallisten asioiden välillä. Kirkon tulee ja se voi siunata ihmisiä, parisuhteita ja elämää. Rovaniemi oli matkalla kohti eurooppalaistyylistä kivikaupunkia, jossa samasta umpikorttelista löytyisi koteja, kauppoja ja työpaikkoja. Kaavaa on myös kutsuttu suurmiehen kikkailuksi. Rovaniemeltä löytyy Alvar Aallon poronsarvet. Ja maallisissa asioissa kirkko on ollut samalla viivalla muiden kanssa. ”Ympäristö on metsää ja alueet on jätetty erilleen niin että ne ovat siellä odottamassa tulevia liikenneynnä muita järjestelyjä, joista me emme vielä tiedä mitään”, sanoi Aalto vuonna 1950. Toimiston johtaja oli Alvar Aalto. Umpikortteleiden sisään jäävät suurpihat olisivat vihreitä puistoja asukkaille. Kirkon rooli on kuitenkin pienentynyt – ja suunta jatkuu sellaisena. Avioliitto on sille tarpeeton taakka. Kirkon käytännöt eivät ole meillä voineet elää samalla tavalla omaa elämäänsä kuin niissä maissa, joissa valtio ei paljon kirkon perään huutele. Ennen saksalaisten tuhoa Rovaniemen keskustan ensimmäisen asemakaavan oli laatinut Oiva Kallio vuonna 1936. Kriitikoiden mukaan suunnitelman luonnonläheisiä piirteitä ei ole nähty kasvavien liikenneväylien aiheuttaman sekavuuden takia. A lvar Aallon Rovaniemelle vuonna 1945 suunnittelemaa asemakaavaa kutsutaan Poronsarvikaavaksi, sillä kaupungin pääväylät muodostavat ylhäältä katsoen poron pään muodon. REBEKKA NAATUS Helsinkiläisen Kallion seurakunnan viestintäpäällikkö (mielipiteet omia) K U V I T U K S E T P A U L I I N A H O L M A TOISINKIN VOISI OLLA -palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita.
Enää tällaista ei tietenkään sanota ääneen, mutta silti vaikuttaa, että ruotsalainen on yhä mielestään evoluution huipentuma. Vakiintuneen selityksen mukaan Ruotsissa on liian pitkään katseltu maahanmuuton varjopuolia sormien välistä. Puukoista kuittaillaan yhä, koska suomalaisia on vuosikymmeniä stereotypisoitu aggressiivisiksi alkoholisteiksi. En asunut miljoonaohjelman aikaan rakennetussa betonilähiössä vaan Tukholman keskustassa poikaystäväni tennistutun omistamassa asunnossa. Lähtökohtani olivat kohdillaan. Olin ollut lukiossa hyvä ruotsissa, joten kielitaidolla löysin viikonlopputöitä vaatekaupasta. Suomalaisten asema onkin kohentunut, kun Ruotsiin on muuttanut lisää ihmisiä vaikeammin sulatettavista kulttuureista. Ruotsi on ehkä maailman edistyksellisin maa. Päättäjät ovat kuulemma pelänneet leimaantuvansa rasisteiksi eivätkä siksi ole puuttuneet kotoutumisen ongelmiin. Aikanaan maassa harrastettiin rodunjalostusta ja vaikutusvaltaiset ajattelijat pitivät ruotsalaisia kaikkein puhtaimpina arjalaisen rodun edustajina. Minua ärsytti, että postini tuli jatkuvasti Rika tai Rikka Soumiselle. Eikä vieraasta taustasta ponnistava muutu ruotsalaiseksi, vaikka vanhemmatkin olisivat syntyneet maassa. Ylipäätään Suomen yhteiskunta, kieli ja kulttuuri kiinnostavat yhtä paljon kuin meitä kiinnostaa Latvia. Lähiöväkivalta on monimutkainen ilmiö. Ruotsalaisten toimittajienkin joukossa on vain vähän maahanmuuttajataustaisia. Useat muut hakemani työharjoitteluja työpaikat tekivät selväksi, että puhuin kuin muumi enkä tuntenut oikeita ihmisiä.) Silti koin katkeraa ulkopuolisuutta. Vielä tympeämpää on, että ruotsalaiset päämediat tekevät samaa. Puukkovitsit lakkasivat naurattamasta jo ensimmäisen kohdalla. Syynä oli ruotsalaisten ylimielisyys muita kulttuureita kohtaan. Se, että Ruotsiin oli lähes mahdoton kotoutua. Muut yrittäkööt pysyä perässä. (Vaatekaupan pomo olikin Ruotsin-vuosina ehkä ainoa, joka arvosti suomea kielitaitona. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.. Analyysit toistuvat esimerkiksi dekkaristiksi ryhtyneen asianajaja Jens Lapiduksen ja rikostoimittaja Johanna Bäckström-Lernebyn tuoreissa kirjoissa. Olin itse maahanmuuttaja Ruotsissa vuosituhannen vaihteessa seitsemän vuotta. Muistoni melkein kahdenkymmenen vuoden takaa ovat tietenkin vain anekdootti. Lähetystössä oltiin 1970-luvulla kyllästytty rikosotsikoihin, jotka julistivat ”En finne igen”. Tuon ajan peruja minulla on kilpaileva näkökulma. Myös 2000-luvulla Ruotsissa on vaikuttanut suomalaistaustaisia ammattirikollisia. Kun minä en jaksanut enää kerjätä ruotsalaisen yhteiskunnan arvostusta, palasin Suomeen. Silloin olet ”kolmannen polven maahanmuuttaja”. Ulkonäöstä minua ei arvannut muualta muuttaneeksi, ja opiskelin yliopistossa. Rasistit Suomessakin selittävät lähiöiden väkivaltaa asukkaiden syntyperällä. Professori Tove Skuttnab-Kangaksen mukaan Ruotsi ajattelee nostaneensa siirtomaansa Suomen asukkaat barbariasta ja pakanallisuudesta kristittyjen kansojen joukkoon. Heiltä unohtuu, että ruotsalaislehdet luopuivat mainitsemasta rikoksesta epäillyn kansalaisuutta Suomen suurlähetystön toiveesta. Palkkamurhaaja Janne Raninen kuvaa kerjänneensä hyväksyntää ja saaneensa sitä vanhemmilta rikollisilta. 2 K O L U M N I R uotsin maahanmuuttajalähiöiden väkivallasta uutisoidaan myös Suomessa. Ruotsin-vuosinani seurasin niistä, mitä ministerit Jättenmäki ja Vahnanen olivat tehneet. Alentuvuus näkyy siinä, ettei muunmaalaisten nimien oikeinkirjoituksesta välitetä. Minun oletettiin opiskelleen koulussa ruotsia heidän vuokseen. Sen rikkaus ja menestys ei ole jäänyt ruotsalaisilta itseltään huomaamatta. Tuore Ydin-lehti käy läpi heistä tehtyjä elämänkertoja ja toteaa yhdistäviksi tekijöiksi köyhyyden ja lapsuuden lähiöympäristössä katkerasti koetun toiseuden. Yhä edelleen esimerkiksi Dagens Nyheter kertoo suomalaiskomissaari Jytta Urpilaisesta. Kotoutuminen tarkoittaa, että mamujen pitää tsempata. Ruotsiin oli mahdoton kotoutua RIIKKA SUOMINEN K O L U M N I Onneni tosiaan, että olin kristitty. Mutta ihmettelen, miten analyysit sivuuttavat täysin sen, etteivät kommentoijat itse tiedä, miltä yhteiskunnasta ulossulkeminen tuntuu
Mutta jos haukkuu, on reilua tarjota vaihtoehto. j o u l u k u u 2 2 1 2 1 Kai Sadinmaa on evankelis-luterilaisen kirkon räyhäävä kriitikko, joka erotettiin riitojen seurauksena valtionkirkosta. Mitä Sadinmaa tarjoaa maallistuneen valtauskonnon tilalle. Teksti Kai Sadinmaa
2 2
Mikään ei ole ulkopuolella, ja todellisuus on yksi ja jakamaton. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani. Sadinmaalainen uskoo, mitä haluaa, rakastaa vapaasti ja tunnustaa, että omaisuus on varkautta ja protestointi on uskovan velvollisuus.. Sotaisilla kielikuvilla Jumalasta on perusteltu kolonialismi, kansanmurhat, orjuus, lasten pahoinpitelyt ja luonnon riisto. Maailma on yksi Maailma on Jumalan ruumis, jonka sisällä on kaikki: jokainen ihminen sekä eläimet, kasvit ja kivet. Jokainen atomimme on osa universumin kokonaisuutta. Jumala on jo täällä, tässä maailmassa. Psalmi 23: 2–4 Miehinen Jumala ei pelasta maailmaa tai sinua. Hän on kaikkialla, ei vain niillä alttareilla, joita häntä varten on pystytetty. Kuva maailmasta Jumalan ruumiina kutsuu meidät pitämään huolta ja kantamaan vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista. Näkemällä Jumalan äitinä vahvistamme elämänmyönteisyyttä, ihmisen kokonaisvaltaista hyväksymistä ja suljemme sisäämme koko luomakunnan. j o u l u k u u 2 2 1 2 3 Jumala on äiti Jumala on hyväksyvä äiti. Olemme riippuvaisia toisistamme: ihmiset keskenään, orgaaninen ja epäorgaaninen maailma, eläimet, kasvit, kaikki. Äijämäinen Jumala teki meistä itsekkäitä ja nyt näemme julmuutemme seuraukset. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Tällainen on Sadinmaan puhdistama usko, joka tuo kristillisyyden tähän päivään. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Rangaistuksia jakava, alistava Jumala on vanhentunut ja sovinistinen kielikuva menneestä ajasta. Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Jesaja 11: 6–9 Et ole yksin. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Kuva Jumalasta rakastajana on säväyttävä, jopa skandaalimainen. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen sijaan Jumala on Äiti, Rakastaja ja Ystävä. Rakastaja-Jumala tyydyttää sinun syvimmän kaipauksesi täydellisesti hyväksyvässä rakkaudessaan
Annamme tilaa ja olemme kätilöitä. Autamme sinua tulemaan sellaiseksi, joka jo olet, persoonaksi persoonien muodostamassa yhteisössä. Jokainen löytää oman totuutensa ja on, mikä on. Sadinmaalaisuus tarjoaa sylin ja yhteyden, jossa ihminen voi olla totuudellinen ja rehellinen itselleen ja toisilleen. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Jokainen moraalinen teko rakentaa persoonaasi. Etsikää, niin te löydätte. Jumala ei vaadi oikeaoppisuutta tai uskontunnustuksia, eivätkä papit tiedä oikeaa tapaa rakastaa Jeesusta. Pyytäkää, niin teille annetaan. 2 4 Usko, mitä haluat Usko on jokaisen oma asia. Moraalinen teko ei tarkoita yleisten normien noudattamista vaan omasta keskuksesta eli sydämestä käsin toimimista.. Matteus 7: 7–8 Sadinmaalaisuudessa ei ole tuomareita. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan
j o u l u k u u 2 2 1 2 5 Saa rakastaa Rakkaus on kaiken alku ja voima. Rakkaus ja seksuaalisuus ovat uskovan lahjoja, eivätkä rakkauden teot tunne muuta rajaa kuin kunnioituksen toista ja itseään kohtaan. Tosi Jumala ei kyttää petipuuhia, vaan kannustaa kokeilemaan, rakastavasti. Jumalan rakkaus räjähtää esiin lukemattomissa olomuodoissa piittaamatta sovinnaisuuksista tai kulttuurisista sopimuksista. Jumala loi sinut seksuaalisesti joustavaksi, juuri sellaiseksi kuin olet, muunsukupuoliseksi, naiseksi, mieheksi. Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun – minä olen rakkaudesta sairas! Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua. Lue Laulujen laulua, joka on poikkeuksellinen teksti koko Raamatussa. Rakasta, nai tai ole naimatta. Heterous on vain yksi seksuaalisuuden olomuoto, ei normi tai millään tavalla paras. Tämä eroottisen rakkauden suorasukainen ylistys on virkistävä keidas Vanhan testamentin kansanmurhien ja moralismin välissä.. Laulujen laulu 2: 4–6 Laulujen laulu on kunniapaikalla sadinmaalaisuudessa. Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri. Sadinmaalaisuus ei sulje ketään rakkauden ulkopuolelle vaan vaikuttaa niin, että mahdollisimman moni pääsee rakkaudesta osalliseksi. Pakko ei ole mihinkään
Pyhiä ovat luonto, kalliot ja kivet, meret, joet ja järvet, laaksot ja tunturit, puut ja pusikot, jokainen ruohonkorsi. Lähimpänä Jumalaa ovat he, joita halveksimme, jotka hylkäämme. Omaisuus on varkautta, sillä leipä on yksi ja kaikille yhteinen. Sen eteen toimitaan. Pelastus nousee evankeliumista, joka puhuu uudesta olemisesta ilman hierarkioita ja alistavia jakolinjoja. Tämän maailman sylkykupit ovat todellisia pyhiä. Pyhiä ovat köyhät Pyhimpiä ovat he, joilla ei ole mitään. Pelastusta ei odoteta. 2 6 Pelastus on nyt Pelastus on vapautumista pelosta ja myötätunnolle antautumista. Matteus 6:25–27 Rikkaat ovat varastaneet köyhiltä kaiken. Olet osa kaikkeuden valtavuutta, joka ei ole valmis vaan alati tulossa joksikin. Pelastus on ikuista elämää tässä ja nyt. Kaikki on tullut Jumalasta ja palaa Jumalaan. Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne. Sinäkin olet pyhä, kun ymmärrät, ettei mikään ole sinun omaasi, vähiten elämäsi. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Pyhiä ovat myös eläimet, kissat ja koirat, jänikset ja ketut, piisamit ja oravat, maan mönkijät ja veden otukset. Pelastus on kutsu muutokseen. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Pääoman demoni on orjuuttanut vallanpitäjät ja huumannut meidät työllä, tavaroilla, mässäilyllä ja pätemisellä. Pelastus on oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. Aamos 5:21–24 On laiskaa ja itsekästä ajatella, että uskon päätarkoitus on päästä taivaaseen. Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Nyt. Lahjaksi olet saanut, lahjaksi anna.. Rahan orjuudesta vapautuminen on reitti Jumalan syliin, sillä emme voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa. Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa. Jeesus ei kuollut syntiesi tähden eikä tehnyt mitään muutakaan puolestasi vaan osoitti, että todellisuuden kantava ja perimmäinen voima on Jumalan tinkimätön rakkaus, joka asettuu kaikkien tarpeessa olevien, sorrettujen ja ulossuljettujen rinnalle. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Lähimpänä Jumalaa ovat ihmiskaupan uhrit, turvapaikanhakijat, ne joita vainotaan ihonvärin tai uskonnon tähden, huorat, narkomaanit, romanikerjäläiset, paperittomat, alkoholistit, asunnottomat, vammaiset, surevat, epätoivoiset, ahdistuneet ja masentuneet, kaikki heitteille jätetyt, ne, jotka putoavat yhteiskunnan rattailta, joita kiusataan, nöyryytetään, pahoinpidellään
j o u l u k u u 2 2 1 2 7
2 8
Jeesus ei ole kaikkien kiva kaveri vaan vallanpitäjien kauhu, köyhien vapauttaja. ”Omaelämäkerta on kuten päähenkilönsä – suoran rehellinen ja kiehtova.” – Kulttuuritoimitus.fi ”Kirja kertoo entisen nyrkkeilijän elämäntarinan sen kuoppia silottelematta.” – HS ”Kokonaisuus on rakennettu lämmöllä ja tarkkuudella.” – HS. Hän repii alistavat opit ja kuolleet kirjaimet, jotta saamme elää, hengittää ja rakastaa. Protesti ja poliittisuus on kristillisyyttä, sillä Jeesus on taisteleva kapinallinen. Te sanotte miehillenne: »Tuo vielä juotavaa!» Pyhyytensä kautta on Herra Jumala vannonut: – Teille koittaa aika, jolloin teidät raahataan pois väkäpiikeillä, kalakoukuilla viimeistä myöten. j o u l u k u u 2 2 1 2 9 Taistele Taistelu on uskovan velvollisuus. Protestoit kaikkia ja kaikkea, kaikkialla ja kaikkina aikoina. Et kumarra ketään tai mitään vaan rakastat vapautta ja Nasaretin Jeesusta, lihaksi tullutta jumalallista protestia. Hän kumoaa auktoriteetit, kaataa aidat, murskaa ennakkoluulot, kääntää joka kiven, katsoo silmiin, haastaa ja härnää, tulee kohti, puhuu suoraan sydämeen, läpi muurien, selittelyjen, tekosyiden, vaatien niin sielun, sydämen kuin tahdon. Saat laittaa itsesi likoon ja syttyä palamaan. Sinun ei tarvitse miellyttää ja kosiskella ketään. Unohtumattomia elämäntarinoita Niin lähelle kuin muistan KATI OUTINEN Näyttelijälegenda kirjoittaa elämästään taiteilijana ja naisena. Kuulkaa tätä, te uhkeat Basanin lehmät Samarian vuorella! Te sorratte vähävaraisia ja riistätte köyhiä. Annetut totuudet kyseenalaistetaan ja pyhät sanat ja kuolleet kirjaimet tuhotaan, jotta ihmiselle ja elämälle tulee tilaa. OTAVA 27 95 Rakastan sinussa ihmistä Aino ja Alvar Aallon tarina HEIKKI AALTO-ALANEN Runsaasti kuvitettu teos on hurmaava yhdistelmä rakkaustarinaa, kirjeromaania ja elämäkertaa. KARISTO 29 95 Rohkeudella Elina Gustafsson ULLA-MAIJA PAAVILAINEN Kiihkeä kuvaus kapinallisen nuoren naisen matkasta nyrkkeilyn Euroopan mestariksi ja yhdenvertaisuuden lähettilääksi. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . OTAVA 29 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Saat tehdä itsestäsi narrin ja epäillä kaikkea, varsinkin itseäsi. Miten ovat löytyneet harmonia ja oma tie. Jeesus vastustaa niin kotia, uskontoa kuin isänmaatakin, jotta kaikki voivat olla sisaria ja veljiä keskenään. Aamos 4:1–2 Jeesus ei ole lammas vaan kesytön Juudan leijona, täynnä uhmaa ja vimmaa
Teksti Laura Myllymäki Kuvitus Hans Eiskonen. Mitä siitä seuraa. Enää Trump ei ole vallassa, mutta sama usko elää epätavallisten sanansaattajien verkostona ympäri maailman. 3 V E R K K O Herätyskristittyjen äänet nostivat Donald Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi
j o u l u k u u 2 2 1 3 1
Laissa on aivan erityinen muotoilu: Kuka tahansa voi nostaa kanteen abortin tekijää tai tätä auttavaa ihmistä vastaan. Laki oli osin yllätys, mutta abortin kieltämiseen tähtäävä kehityskulku alkoi jo paljon aiemmin. 3 2 K un ajaa Turun suunnasta valtatie 8:aa kohti Raumaa, vastaan tulee Taantumuksen risteys. Tapauksessa oli kyse Jane Roe -salanimellä esiintyneestä Norma McCorveysta, joka olisi vuonna 1969 halunnut saada abortin. Hänen suunnitelmissaan oli, että nämä lopulta kumoaisivat maan aborttikäytännön. Aborttioikeutta puolustava Guttmacher Institute on laskenut, että on todennäköistä tai varmaa, että 26 osavaltiota kieltää abortin, jos Roe-päätös kumotaan. Silloin tuomioistuimen on tarkoitus ottaa kantaa osavaltion aborttilain perustuslaillisuuteen. Ja koko matkansa mitalla Taantumuksentie iskee loivaa ja tasaista mutkaa. Se ei tuolloin ollut mahdollista Texasissa, ellei odottavan naisen henki ollut vaarassa. Lain kannattajat kutsuvat lakia ”sydämenlyöntilaiksi”, sillä sen mukaan nainen ei saa tehdä aborttia, jos sikiön sydämensykkeen pystyy havaitsemaan. Täällä, Rauman seudulla, aivan Selkämeren rannalla, historioitsija Ruotsila on kirjoittanut seuraavaa kirjaansa. Trump oli luvannut tehdä niin, nimittää konservatiivisia tuomareita. T exasissa konservatiivit voittivat, ainakin yhden erän verran. Wade. Syyskuun alussa osavaltiossa astui voimaan laki, joka kieltää lähes kaikki abortit kuudennen raskaus viikon jälkeen. McCorvey vei asian oikeuteen juristiensa Linda Coffeen ja Sarah Weddingtonin kanssa. Ruotsila ei mennytkään Klaip daan. Jos kääntyisi Taantumuksentielle, kuljettavaa olisi yhteensä noin 1,4 kilometriä. Hirveästi hän ei siitä vielä suostu puhumaan, mutta sen hän kertoo, että tämäkin projekti liittyy kristilliseen oikeistoon.. Hänet oli palkattu vierailevaksi professoriksi siellä toimivaan amerikkalaiseen ja kristilliseen yliopistoon lcc:hen. Se on lähempänä kuin koskaan sitten 1970-luvun alun. Tilalle tuli presidentti Donald Trumpin nimeämä konservatiivi Amy Coney Barret. Eräs kiinnostava piirre Taantumuksentiessä on: se paitsi alkaa valtatiestä, se myös päättyy valtatiehen. Mutta vuonna 1973 korkein oikeus päätti, että abortissa oli kyse naisten perustuslaillisesta oikeudesta yksityisyyteen. Yksi etappi oli korkeimman oikeuden pitkäaikaisen liberaalin tuomarin Ruth Bader Ginsburgin kuolema syksyllä 2020. Sen sijaan hän meni kesämökille. Auttajaa uhkaa 10 000 dollarin maksu. Nyt päätös saatetaan kumota. McCorvey ehti synnyttää oikeusprosessin aikana. O ikeasti Markku Ruotsilan piti olla tähän aikaan vuodesta Liettuassa. Se oli yksi Trumpin vaali lupauksista ennen vuoden 2016 presidentinvaaleja. Siitä tapauksen nimikin tulee: Roe vastaan Wade. Niillä main valtatie 8:aa kutsutaan Turuntieksi. Ja Yhdysvaltain kristillinen oikeisto äänesti. Autolla tien kulkemiseen menisi noin kolme minuuttia, jalkaisin vajaat parikymmentä. Se on mahdollista kuudennen raskausviikon tienoilla. Taantumus on tien nimi. Silloin maan korkeimman oikeuden tuomaritasapaino heilahti selvästi konservatiivien hyväksi, suhtein 6–3. Se kuuli Trumpin lupauksen. Texasia edusti piirisyyttäjä Henry B. Näihin päiviin saakka korkeimman oikeuden Roe vastaan Wade -päätös vuodelta 1973 on määrittänyt abortin naisten perustuslailliseksi oikeudeksi Yhdysvalloissa. Sitten kävi niin, että Liettuasta tuli yksi pahimmista koronapesäkkeistä Euroopassa. Joulukuun alussa korkeimman oikeuden on tarkoitus aloittaa Mississippin aborttilain käsittely
j o u l u k u u 2 2 1 3 3
Se halusi, että markkinat hoitaisivat mahdollisimman paljon. Ensimmäinen oli se, että toisin kuin jotkut luulevat, Trumpin nousu presidentiksi ei ollut mikään yllätys vaan lähes väistämätön kehityskulku. Teksti sisälsi useita virheellisiä väitteitä koronasta. Silloin ei vielä ollut aborttija homokysymystä”, Ruotsila sanoo. Meillä on Päivi Räsänen, Timo Soini ja Laura Huhtasaari, jotka edustavat kukin omalla tavallaan konservatiivista kristillisyyttä ja toimivat niin ikään politiikassa. Siksi Suomeen ei muodostunut samanlaista kristillistä oikeistoa kuin Amerikkaan. On vaikea rasti osoittaa, missä Suomen kristillinen oikeisto sijaitsee. Toisekseen olennaisessa osassa Trumpin valtaannousussa olivat niin sanotun ruostevyöyhykkeen herätyskristilliset konservatiiviset amerikkalaiset. ”Herätyskristityt perustivat republikaanisen puolueen ’Jeesuksen puolueeksi’ 1800-luvun puolessavälissä. Yhdysvalloissa sitä on käyty aina 1960-luvulta lähtien. Sille on tarvetta tässä ajassa. Mutta ennen kuin arvokysymykset nousivat etualalle, kristillinen oikeisto oli kiinnostunut heikosta valtiosta. ”Yhdysvallat on sisällissodan partaalla”, Ruotsila sanoo. Näin siis ajateltiin Yhdysvalloissa. Konservatiivit olivat odottaneet ja toivoneet Trumpin kaltaista poliitikkoa vuosikausia. ”He pelkäävät sitä, että esimerkiksi ei saa enää mennä tuonne torille puhumaan Jeesuksesta. Seurakuntalainen.fi-verkkomedia julkaisi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden emeritusprofessorin ja Jyväskylän kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutetun Tapio Puolimatkan blogikirjoituksen Rokote passien avulla kohti digitaalista diktatuuria. Se on kova lausunto, sillä vaikka Yhdysvallat on polarisoitunut maa ja yhteiskunnallinen ilmapiiri repivä, demokratian pilarit eivät toistaiseksi ole katkenneet. S yyskuun alussa Suomen herätysliikepiireissä kuohui. Risto Saarinen puhuu suuntauksesta integralismina. Suomessa huomattiin myös, että Ruotsila on itsekin konservatiivi ja kristitty, joka vastustaa aborttia. Viime aikoina on yhä useammin vaikuttanut siltä, että se on mennyt verkkoon. Siitä joutuu vankilaan. Ruotsila on kiistelty hahmo. 3 4 Viime aikoina konservatiiviset katoliset intellektuellit ovat alkaneet järjestäytyä uudella tavalla. Siitä ei ole tullut yhteiskuntaa repivää kysymystä, eikä se oikein ole ollut sitä edes kirkon sisällä. Mutta he ovat yksittäisiä ihmisiä. Ei vielä mutta kohta voi joutua.” ”Kulttuurisota” ei ole mikään uusi keksintö. Itse toivoisin, että sille ei olisi tarvetta. Julkaisu ehti olla sivustolla vain vähän aikaa, sillä herätys. ”Tässä kulttuurisodan tilanteessa Yhdysvalloissa puolet amerikkalaisista halusi tällasta taistelijaa, joka sanoi asiat mahdollisimman kärkevästi ja yllyttää. Myös entinen pääministeri Juha Sipilä kuuluu Rauhan sana -herätysliikkeeseen. Hänet nähtiin tiuhaan tv-studioissa kommentoimassa, tulkitsemassa Trumpin kannattajien ja republikaanien kristillisen siiven aivoituksia suomalaisyleisölle. Sen alkuperäinen idea oli kristillisen politiikan teko, ja siinä vaiheessa se tarkoitti orjuuden lakkauttamista ja mormonikirkon poliittisen toiminnan vastaisuutta. Lyhyesti kuvattuna se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan olisi kaikin tavoin mukauduttava kirkon katsantokantaan. Se on vihapuhetta. Ruotsila tuhahtaa. Toiset taas katsovat, että hänen mielipiteensä ovat kallellaan trumpilaisuuteen. On kuin uskonto ei tässä kohtaa olisi ratkaisevalla tavalla päässyt tunkemaan mukaan valtakunnanpolitiikkaan. Mutta nyt Trump ei enää ole vallassa. Suomessa ei ole toista tutkijaa, joka tuntisi Yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston yhtä hyvin kuin hän. Mitä kristilliselle oikeistolle kuuluu nyt, Joe Bidenin kaudella. Suomesta käsin aborttikiistakin kuulostaa etäiseltä. Toisin kuin globaaliin kristikuntaan uskovat katolilaiset yleensä, integralismin nimeen vannovat kristityt kannattavat nationalismia. Tiivistetysti teoksella oli kaksi keskeistä sanomaa. Siitä teemasta Ruotsila on puhunut ennenkin, erityisesti Yhdysvaltain viime presidentinvaalien aikaan. Joitain merkkejä on. Ei saa enää sanoa, että avioliitto on miehen ja naisen välillä. Täälläkin konservatiivikristityt olivat kiinnostuneita vanhojen arvojen puolustamisesta, mutta vapaitten markkinoitten sijaan olennaisessa osassa oli hyvinvointivaltio. Euroopassa ja Pohjoismaissa tilanne oli toinen. Kansalaisoikeusliike, seksuaalinen vallankumous, homoseksuaalien oikeuksia ajava liike ja naisten emansipaatio haastoivat vanhat, niin sanotut perinteiset arvot. Hän ei tunnustaudu trumpilaiseksi vaan kysyy, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Se koko estetiikka on epämieluisaa.” Vuonna 2018 ilmestyi Ruotsilan edellinen kirja, Sydänmaiden kapina. Jos hän asuisi Yhdysvalloissa ja haluaisi liittyä puolueeseen, valinta olisi republikaanit. Ruotsila sanoo maininneensa ennenkin, että Trump ei olisi ollut se ehdokas, jota hänen kaltaisensa konservatiivi olisi halunnut alun perin äänestää
D ominique Venner ampui itseään aseella suuhun Pariisin Notre Damen katedraalin alttarilla keskellä päivää ja keskellä turisteja vuonna 2013. Se taas on vuonna 2017 perustettu vastamedia, jota päätoimittaa Jukka-Pekka Rahkonen. Viime aikoina konservatiiviset katoliset intellektuellit ovat alkaneet järjestäytyä uudella tavalla. Hän on tehnyt aiheesta myös omaa tutkimusta. Hänen mielestään muslimien maahanmuutto muodosti Euroopalle suurimman uhan. He vain keksivät liittoutua konservatiivikatolilaisten kanssa avioliittokysymyksessä. Vennerin mielestä Euroopan sivilisaatio oli romahtamassa. Kuvitteellisen ”gender-ideologian” vastustaminen on niin. Erityisen merkittävää se on ollut katolisessa Puolassa. ”Kuinka hyvin tunnet herätysliikkeitä?” Saarinen kysyy. Identitaarien oppi-isänä on pidetty Guillaume Fayea, joka vuosituhannen vaihteessa ryhtyi ajamaan etnosentrisyyden asiaa. Myöhemmin Faye alkoi kirjoittaa myös islamista. Olennaista oli, että identitaarit eivät olleet uskovaisia. Moni Suomessakin tunnistaa liikkeen symbolin, sillä tasa-arvoista avioliittolakia niin ikään vastustanut Aito avioliitto -liike otti logon myöhemmin käyttöönsä. Teksti julkaistiin vielä samana päivänä uudestaan Oikea Media -sivustolla. Lyhyesti kuvattuna se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan olisi kaikin tavoin mukauduttava kirkon katsantokantaan. Oli muitakin identitaareja, kuten ”väestönvaihto”-termin vuonna 2011 luonut Renaud Camus. Yksi hänen keskeisiä havaintojaan on, että Oikea Mediasta on tullut löyhä yhteenliittymä eritaustaisille kirjoittajille. Se on oikein pesäke”, Saarinen sanoo. Se on siinä mielessä huomion arvoista, että Puolimatka on paitsi emeritusprofessori, myös kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettu Jyväskylässä. Hänen mukaansa Puolimatka edustaa suomalaisten herätyskristillisten piirien jyrkkää siipeä – sitä, joka tuo Amerikan-saarnameininkiä Suomen kamaralle. ”Se yhdistyy eu-vastaiseen populismiin, ja esimerkiksi Euroopan parlamentissa on just tätä. Vuonna 2018 Puolimatka järkytti Jyväskylän yliopiston johtoa ja opiskelijoita julkaisemalla laajasti homovastaiseksi tulkitun kirjoituksen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja pedofiliasta. Risto Saarinen puhuu suuntauksesta integralismina. Internetissä on myös TokenTube, YouTubea ulkoisesti muistuttava vastamedia, jonka syövereihin mahtuu myös herätyskristillistä sanomaa. Hänet tunnetaan muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliittoja vastustaneen Aito avioliitto -kansanliikkeen alullepanijana. Saarinen on perehtynyt konservatiivikristittyjen ja populistisen oikeiston välisiin suhteisiin Suomessa ja puhunut siitä niin Helsingin Sanomissa kuin Kirkko & Kaupunki -lehdessäkin. 78-vuotiaan äärioikeistolaisen ajattelijan rituaali -itsemurha oli protesti. Vuonna 2019 hän puolestaan kirjoitti Keskisuomalaisen mielipideosastolla kirjoituksen, jossa hän maalaili uhkakuvia translain uudistuksesta. Siksi herätyskristityt ovat nyt sisäisesti jakautuneet niin sanottuihin maltillisiin ja jyrkkiin. Saarinen huokaisee. Saarinen on huomannut, että Oikea Mediassa on aina silloin tällöin kirjoituksia, joissa viitataan aivan tietynlaisiin eurooppalaisiin lähteisiin, niin sanotun identitaarisen liikkeen ajattelijoiden teksteihin. j o u l u k u u 2 2 1 3 5 liiketaustaisen Seurakuntalaisen päätoimittaja ja kustantajat päättivät poistaa sen. Siitä sai alkunsa maallisten identitaarien ja konservatiivikristittyjen rakkauslapsi, tasa-arvoista avioliittolakia vastustanut kansanliike La Manif pour tous. Uutta on se, että suuri osa herätyskristityistä on havahtunut jyrkän siiven retoriikkaan. Eikä siinä vielä kaikki. Hän on niin ikään Oikea Median blogisti. ”Oikea Mediassa näkyy kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten epävirallinen allianssi”, Saarinen sanoo. Viime aikoina Puolimatka on kirjoittanut koronasta ja puhunut ”digitaalisesta diktatuurista”. Laajemmin kyse oli siitä, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen vihki yhteen kaksi erilaista porukkaa: Ranskan katoliset konservatiivit ja maahanmuuttoa vastustavan äärioikeiston, niin sanotut identitaarit. Tämän kaiken ja hieman muutakin on pannut merkille Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen. Saarisen esiin nostama Tapio Puolimatka ei ole mikään uusi ilmestys. Lopulta Puolimatka menetti blogistin oikeutensa sivustolla kokonaan. Saarinen on kolunnut verkon kristillisiä keskustelupalstoja ja havainnut tietynlaisen nyrjähdyksen. Venner tunnettiin Ranskassa myös tasa-arvoisen avioliittolain kiivaana vastustajana. Kannattajilleen hänestä tuli marttyyri. Jotta niitä voi ymmärtää, on matkustettava henkisesti Ranskaan – tarkemmin vajaan vuosikymmenen takaiseen Pariisiin. Hän on ottanut vieraan vastaan työhuoneessaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Toisin kuin globaaliin kristikuntaan uskovat katolilaiset yleensä, integralismin nimeen vannovat kristityt kannattavat nationalismia. Ahvion ja Puolimatkan lisäksi Oikea Mediaan on kirjoittanut muitakin ihmisiä: esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko, perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari sekä perussuomalaisten nykyinen puoluesihteeri Arto Luukkanen. Toisin sanoen: vaikka allianssi ei ole virallinen, se on kuitenkin sellainen, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Sinne on valituttanut itsensä suuri joukko ihmisiä, jotka vastustavat eu:ta. Puolimatkan lisäksi on toinenkin keskeinen hahmo, lähetysjärjestö Patmos-säätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio
3 6 G a g e S k id m o r e , T y l e r M e r b l e r , T a p T h e F o r w a r d A s s is t, S o p p a k a n u u n a
Puhutaan myös antigender-liikkeestä, jota on kuitenkin vaikea niputtaa jonkin yhden johtohahmo alle. Mutta entä Suomessa. Niitä järjestetään joka arkipäivä kello 14. Ilmeni, että tasa-arvon vastustaminen on paikoin hyvin suoraa: puheenvuorot ovat olleet homo fobisia, misogyynisiä ja ksenofobisia. Jos opiskelija sattuu vannomaan konservatiivisten arvojen nimeen, on suurempi todennäköisyys, että hän käy instituutissa. Vuoden 2019 eurovaalien jälkeen sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta vastustavien meppien lukumäärä kasvoi. (Eikä instituutissa puhuta cismiehistä tai -naisista, sillä siellä uskotaan kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään.) Pääsihteeri Santeri Marjokorpi on suostunut haastatteluun mutta korostanut etukäteen, ettei instituutti millään tavalla suoraan edusta kristillistä oikeistoa tai muutenkaan identifioidu siihen. Päinvastoin se kokoaa porukkaa eri suunnista, myös kristillisestä oikeistosta ja herätysliikkeistä. Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Johanna Kantolan ja Madridin Universidad Complutensen politiikantutkimuksen apulaisprofessorin Emanuela Lombardon tekemässä tutkimuksessa keskityttiin arvioimaan radikaalia ja populistista oikeistoa edustavien euroedustajien pitämiä puheenvuoroja parlamentin täysistunnoissa vuosina 2014–2019. Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan pohjaavaa. Naispappeutta vastustavaa. Koulutus nimittäin ei ole mitä tahansa teologian koulutusta. G a g e S k id m o r e , T y l e r M e r b l e r , T a p T h e F o r w a r d A s s is t, S o p p a k a n u u n a. Konservatiivista. S uomen Teologinen Instituutti ei sijaitse sattumalta Kaisaniemenkadulla Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kyljessä. Luennoille on periaatteessa kuka tahansa tervetullut. Hartauksien lisäksi instituutissa järjestetään koulutusta. Aborttia vastustavaa. eu:sta itsestään on maalattu ”gender-ideologian” haitallista puolustajaa, joka uhkaa vanhoja perhe arvoja sekä käsityksiä miehestä, naisesta ja seksuaalisuudesta. Niin ikään rajallista on heidän työnsä parlamentin valiokunnissa. Se sijaitsee siinä, jotta teologian ylioppilaiden olisi helppo käydä rakennuksessa iltapäivähartauksissa. Se on tunnustuksellista. Käytännössä kuitenkin suhteellisen harva tulee. j o u l u k u u 2 2 1 3 7 ikään saanut parlamentissa jalansijaa. Tutkijoiden mukaan näillä euroedustajilla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta äänestyksiin, joita feministisestä politiikasta tai sukupuolten tasa-arvosta käydään. Sen sijaan alkaa olla selvää, että konservatiivikristilliset voimat ovat Euroopassa ja maailmalla hyvin verkottuneita. Miehen ja naisen avioliiton nimeen vannovaa
Marjokorvella on kuitenkin teoria siitä, miksi jotkut kristityt ovat ryhtyneet vastustamaan koronarokotteita. Siitä syntyy epäluottamusta instituutioita kohtaan. Räsänen kirjoitti. Virallinen syy oli tyytymättömyys yliopiston antamaan teologian opetukseen. Tänä syksynä instituutin uusien illassa oli mukana noin 20 opiskelijaa. Meppikollegoidensa kanssa hän laati keväällä Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa pyydettiin ottamaan kantaa muun muassa siihen, olivatko Räsäsen mielipiteet vihapuhetta. Räsänen on kiistänyt syyllisyytensä. Viime. Marjokorven mukaan instituuttia ei kuitenkaan perustettu ensisijaisesti vastustamaan naispappeutta. Yksi niistä oli Masterpiece Cakeshopin tapaus Coloradossa. Miespari oli pyytänyt leipuri Jack Phillipsia leipomaan heille hääkakun. adf avusti Phillipsia oikeudenkäynnissä maksutta. Räsänen itse on vedonnut, että tuomioistuimen ei pitäisi käsitellä tätä syytekohtaa ollenkaan, sillä hänestä ”raastupa ei ole oikea paikka raamatuntulkinnalle”. 3 8 Katsotaan siis papereita. Me halutaan olla siinä välissä vaikuttamassa.” Marjokorpi uskoo, että niin sanottu tapakristillisyys katoaa. Räsänen on syytettynä kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja oikeuden on määrä aloittaa tapauksen käsittely tammikuussa 2022 Helsingin käräjäoikeudessa. Teologisen instituutin perustamisasiakirja on vuodelta 1987. Kaikkiaan instituutin toiminnassa on mukana ”satoja ihmisiä” vuosittain, Marjokorpi sanoo. Se taas valuu papeille, kristikansan pariin. Hän jatkaa antamalla esimerkin paavi Franciscuksesta, joka on sanonut vastustavansa ”gender-ideologiaa”. Imprisonment for posting Bible tweet is now a very real possibility in Finland, otsikko muotoilee. Kysymyksen allekirjoittajina oli muitakin edustajia laitaoikeistolaisesta Identiteetti ja demokratia -ryhmästä, konservatiivien ja reformistien ryhmästä ecr:stä sekä sitoutumattomista. Ensin hänen avukseen tuli amerikkalainen adf, jo ennen kuin syyte luettiin. Hänen mielestään se johtuu siitä, että konservatiiviset arvot ja painotukset eivät näy mediassa. Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi. Se on vuosi sen jälkeen, kun evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen katsoo, että Räsäsen kolmessa eri yhteydessä antamat lausumat ovat homoseksuaaleja halventavia ja syrjiviä, ja ne loukkaavat homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. ”Sitten vaan kun tarpeeksi joutuu marginaalin, tippuu sieltä pellolle, ja sitten myös lääketieteellisten instituutioiden taustalla kuvitellaan olevan joku viritelmä. Hän sanoo itsekin olevansa tuplarokotettu. Siinä missä esimerkiksi abortin vastustaminen on konservatiivisille kristityille yhteinen asia, samaa ei voi hänen mielestään sanoa koronadenialismista. ”Se on just tää, että onhan herätysliikkeillä pieniä painotuseroja, mutta kun huomataan, että yhteiskunta muuttuu radikaalisti, omat erottavat tekijät ovat minimaalisia.” On insituutiolla missiokin. ”Jos pitäisi tiivistää, haluamme rakentaa kristinuskon tulevaisuutta Suomessa. Hän kuitenkin kiistää, että sti:n piirissä olisi sellaista. Yksi syytekohta koskee Räsäsen twiittiä, jossa hän arvosteli sitä, että kirkko oli Setan Priden virallinen kumppani vuonna 2019. Instituutin taustalla on 10 kirkon sisäistä herätysliikejärjestöä: Lähetysyhdistys Kylväjä, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund, Rauhan Sana, Sanansaattajat, Kansanlähetys, Opiskelijaja Koululaislähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Raamattuopiston Säätiö, Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys ja Svenska Lutherska Evangeliföreninge. Mä niinku ymmärrän tän psykologisena ilmiönä.” Ja tietysti Päivi Räsäsen syyte oli viimeinen pisara. Päivi Räsänen ei todellakaan ole jäänyt yksin. Euroopan parlamentissa ääntä Räsäsen puolesta on pitänyt Laura Huhtasaari. Suomessa maksimirangaistus kiihottamisesta kansanryhmää vastaan todella on enintään kaksi vuotta vankeutta, mutta käytännössä tuomiot ovat olleet sakkoja. Hänestä instituutti on sen osapuoli sillä logiikalla, että se edustaa kristinuskon ”globaalia pääuomaa”. Kysymys on olennainen myös kirkon kannalta: kuka lopulta saa päättää, miten Raamattua tulkitaan. Suomessakin on aktivoiduttu Räsäsen puolesta. Se oli liian liberaalia. Marjokorpikin on kiinnittänyt huomiota siihen, että joissain kristillisissä piireissä koronarokotevastaisuus on viime aikoina nostanut päätään. Lokakuussa mtv Uutisten Taloustutkimuksella teettämä kysely kertoi, että kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kannattajien joukossa oli eniten niitä, jotka eivät aio ottaa koronarokotetta. Konservatiivitkin eroavat kirkosta, ainakin jossain määrin. Juuri täällä vaikutetaan teologeihin. Alliance Defending Freedom on konservatiivinen ja vauras yhdysvaltalainen oikeusapujärjestö, joka on voittanut Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa useita tapauksia. ”Mutta hänestä ei saa kristillisen oikeiston edustajaa”, Marjokorpi katsoo. Ylipäätään se on hänen mielestään ”ihan toinen juttu”. Liitteenä oli siteeraus Uuden testamentin Roomalaiskirjeestä. Phillips kieltäytyi vedoten uskonnolliseen avioliitto käsitykseensä. Coloradon kansalaisoikeuskomissio katsoi Phillipsin rikkoneen syrjintälakeja, mutta korkein oikeus linjasi toisin. Y hdysvaltalaisen kristillisen oikeusapujärjestö adf:n verkkosivuja koristavat Päivi Räsäsen kasvot. ”Mä aattelen, että tulevaisuudessa kristinusko on entistä sitoutuneempien kristittyjen juttu.” Marjokorpikin mainitsee kulttuurisodan
kesänä konservatiivikristityt perustivat yhdistyksen, joka nimettiin Sananja uskonnonvapaus ry:ksi. Pänkäläinen on valinnut tapaamispaikaksi opiskelijoiden olohuoneen tiedekunnassa. Hänestä Tapio Puolimatka on cancel-kulttuurin uhri ja Päivi Räsänen ennakkotapaus siitä, miten kristillisten konservatiivien kimppuun Euroopassa käydään. Ehkä Ruotsila voisi kertoa, miksi hän sanoi viime vuonna niin. Olen pitänyt esityksiä tästä eri puolilla.” Ruotsila myös tuntee Päivi Räsäsen yhdysvaltalaisia tukijoita henkilökohtaisesti. Vuosittain uusia opiskelijoita aloittaa noin 160. Pennsylvaniassa erityisesti postiäänet aiheuttivat protestitulvan. Tiedekunnan dekaani Antti Räsänen on puhelimessa järkyttynyt kuulleessaan tapauksesta. Vielä viime huhtikuussakin se torjui republikaanivetoisen vaateen, joka kyseenalaisti Pennsylvanian äänten perustuslaillisuuden. Amerikassa ja globaalissa etelässä sen sijaan olisi. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on verrattain suuri laitos. Se on kova lausunto. Toisin sanoen se ei lähtenyt mukaan argumentoimaan vaalijärjestelmän perustulaillisuudesta. ”Ollaan siirrytty uskonnonvapauden jälkeiseen aikaan. j o u l u k u u 2 2 1 3 9 Yhdysvaltalaisen kristillisen oikeusapujärjestö ADF:n verkkosivuja koristavat Päivi Räsäsen kasvot. Nämä kysyivät, mitä he voisivat tehdä. Piti perustaa yhdistys. Se on ollut myös Trumpin ja hänen liittolaistensa argumentti. Tarkoitus ois auttaa niitä, jotka kokee sananja uskonnonvapauden loukatun eri tavoin.” V iime syksynä juuri ennen Yhdysvaltain presidentinvaalituloksen ratkeamista Markku Ruotsila sanoi mtv Uutisissa pitävänsä lähes varmana, että Donald Trump voittaa vaalit. ”Sillä on vasta pankkitilit avattu. Imprisonment for posting Bible tweet is now a very real possibility in Finland, otsikko muotoilee. ”Suomalaiseen kristilliseen oikeistoon liittyy tämäkin suku. Hän sanoo, että hirveästi yhdistys ei ole vielä ehtinyt tehdä. Sen hallituksessa on tuttuja nimiä: puheenjohtajana Santeri Marjokorpi, jäseninä esimerkiksi Timo Soini ja Tapio Puolimatka. On Ruotsilalla mielipiteitä kotimaan kulttuurisodastakin. Uskokin toki on tärkeä syy. Tehdäänhän tiedekunnassa tulevaisuuden pappeja. Ruotsilan mielestä Pennsylvanian korkein oikeus toimi perustuslain vastaisesti, kun se syyskuussa 2020 muutti vaalien äänestysaikataulua. Muuan Gustava Sofia Rydman on Ruotsilan tutkimusten mukaan ollut keskeisenä hahmona mukana perustamassa evankelisen herätysliikkeen ensimmäistä rukouspiiriä Helsinkiin. tyt on iso järjestö johdettavaksi, mutta Pänkäläisen mielestä se on ollut yllättävän kivaa. Ruotsilan mielestä vaaleissa rikottiin perustuslakia ja laskettiin sekä hyväksyttiin myös perustuslain vastaisesti annettuja ääniä. Pänkäläinen oli juuri saanut tietää tulleensa valituksi tyt:n puheenjohtajaksi, kun hänelle raportoitiin, että eräällä Zoom-kurssilla yksi opiskelija oli viestitellyt chatissa asiattomia kommentteja ja viitannut n-sanaan. Hän esittelee sen lopputuotetta, Kansakunnan rakentajia: Rydman-suvun historia -teosta. Hän sanoo, ettei tilanteesta ole tullut tietoa tiedekunnan johtoon. Marjokorpi kertoo saaneensa yhteydenottoja suomalaisilta kristityiltä, kun tieto Räsäsen syytteistä tuli julki. Ruotsila puhuu jopa ”kristittyjen vainosta”. Joo.” Mutta Euroopassa ei ole Ruotsilan mielestä helppoa olla konservatiivi. Päällimmäinen syy ammatinvalintaan on se, että hän haluaa tehdä ihmisten kanssa töitä, olla heidän tukenaan. ”Siis olen tutkinut Yhdysvaltain kristillistä oikeistoa, niin tietysti tunnen sen johtajia ja aktivisteja ja tavallisia kannattajia.” Hiljattain Ruotsila on tehnyt mittavan tutkimuksen sukunsa historiasta. Hän käyttää kielikuvaa: Länsi-Eurooppa sojottaa niin kuin tulehduksesta punainen peukalo terveitten sormien keskellä. Ehkä tapaamisesta voi päätellä jotain siitä, miltä kristittyjen tulevaisuus Suomessa näyttää. Se on kivannäköinen paikka: paljon sinisiä, oransseja ja violetteja sohvia sekä tuoleja, kristittyjen pyhiä tekstejä siellä täällä. Moni kollega tyrmistyi lausunnosta. Viime vuoden lopussa kivuus oli kuitenkin hetkittäin kaukana. Hän on luvannut kertoa siitä, miltä liberaalien ja konservatiivien välinen railo vaikuttaa kampuksella teologian ylioppilaan silmin. Palataan siis hetkeksi vielä hänen mökilleen. Marjokorpi kumppaneineen ajatteli, että ei se niin mene, että ihmiset laittaisivat rahaa Päivi Räsäsen tilille. Räsänen on tuttu hahmo Teologisen instituutin piirissä sitäkin kautta, että hän kuuluu Kansanlähetykseen, yhteen sti:n jäsenjärjestöön. ”Samalla oikein järkyt. ”Violetti on teologian opiskelijoiden väri”, Pänkäläinen sanoo. O n tavattava vielä Inka Pänkäläinen, Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja. Noin kolmasosasta tulee pappeja. Hän oli väärässä. Mutta korkein oikeus ei kuitenkaan ole ottanut käsittelyyn Pennsylvanian vaalitulokseen liittyviä valituksia. Trumpin liittolaisten mielestä oli kestämätöntä, että niitä hyväksyttiin vielä kolme päivää vaalien jälkeen. Isona Pänkäläinenkin haluaa olla pappi
Opiskelijoiden sisäisissä keskusteluissa toisella puolella on ollut ihminen, jonka mielestä mitään ei ole saanut enää sanoa. ”Jos kirkossa kaikki olisivat todella liberaaleja, niin se voisi näyttää ulospäin ja konservatiiveille siltä, että jokin poliittinen näkemys on päässyt valloilleen”, hän sanoo. Populistinen show on vähentynyt, koska porukat ovat olleet kotona. ”Se on aiheuttanut meille kyvyttömyyden nähdä, ettei uskonto ole mihinkään mennyt. Risto Saarinenkaan ei osaa sanoa, mikä kristillisen oikeiston vaikutus politiikkaan tarkalleen ottaen tällä hetkellä on. Pänkäläinen ajattelee, että ylipäänsä yliopistolla, ja teologian ylioppilaissa, on pääasiassa arvoliberaalia porukkaa. Ei missään tapauksessa sovi”, Räsänen kommentoi. Pänkäläisenkään mukaan käytös ei edusta opiskelijoiden enemmistöä, päinvastoin kyse on yksittäisistä ihmisistä. E i ole ollenkaan selvää, mitä uskonnon ja politiikan tiiviistä suhteesta tulevaisuudessa seuraa – tai onko se jopa uhka liberaalille ja moniarvoiselle yhteiskunnalle. Hän pohtii asiaa, katselee katonrajaan. Eräs arvokas piirre teologian ylioppilaissa Pänkäläisen mielestä on riippumatta siitä, ovatko he konservatiiveja vai liberaaleja. ”Koronakriisi on Euroopassa vienyt äänestäjiä takaisin vanhoihin puolueisiin. Toinen osapuoli taas on katsonut, että saa sanoa, kunhan ei loukkaa ihmisoikeuksia. Muihin kohdistuvaa vihapuhetta tai uhkauksia ei sallita. Nyt uskonnollisuus nousee monissa maissa niin, että populistis-nationalistiset liikkeet pyrkivät haastamaan sen avulla liberaalia ja moniarvoista yhteiskuntaa”, hän sanoo puhelimessa. Se, mikä on uutta, on myös vanhaa. Kun hän on seurannut opiskelijoiden debattia, yksi ajatus on vahvistunut yli muiden: ainakin täältä valmistuu työelämään ihmisiä, jotka ovat parhaimmillaan keskustelussa. Täällä ei lynkata ketään. Keskustelut ovat herättäneet Pänkäläisessä toivoa, myös kirkon tulevaisuuden suhteen. Muiden osallistujien häirintä, tapahtuman häiriköiminen sekä kiihottaminen muita vastaan ovat syitä, joihin vedoten osallistuja voidaan poistaa tapahtumasta, dokumentissa muotoillaan. Hän sanoo pitävänsä siitä, että kirkko ja politiikka ovat erillään. ”Perussuomalaisten arvoja kannattavat henkilöt ovat tervetulleita myös minun kirkkooni, minun kristinuskooni. Jos kirkko alkaisi kannattaa enemmän vaikka vasemmistoliiton arvoja, se karkottaisi toiset ihmiset pois kirkosta. Hän ottaa esimerkiksi ”mitään ei saa enää sanoa” -keskustelun. Jos kirkko alkaisi kannattaa enemmän vaikka vasemmistoliiton arvoja, se karkottaisi toiset ihmiset pois kirkosta. Se on monimutkainen kysymys”, hän sanoo. Valaskivi kutsuu ajattelutapaa sekularismiksi. Valaskivi huomauttaa, että kansallistunnetta lietsovat liikkeet pyrkivät eri puolilla maailmaa kiinnittymään uskontoihin. Toisesta maailmasodasta lähtien länsimaissa on eletty kehitys uskossa, jossa perinteisen uskon on ajateltu näivettyvän pois tai ainakin häviävän julkisesta tilasta. Asia on erittäin ikävä ja vakava. Politiikasta poissa pysyminen on Pänkäläisen mielestä tärkeää siksi, että kirkon pitäisi olla paikka kaikille, riippumatta ihmisten poliittisista mielipiteistä. Se aiheuttaisi vain sen, että he perustaisivat oman kirkon.” Se taas olisi Pänkäläisen mielestä Jeesuksen sanoman vastaista, sillä Jeesus haluaa yhden suuren kirkon. Konservatiivikristittyjä ei hänen lähipiirissään ole, vaikka hän heitä tunteekin. Talven tapahtumien takia opiskelijajärjestö loi uudet periaatteet turvallisemmasta verkkotilasta. Se aiheuttaisi vain sen, että he perustaisivat oman kirkon.” – I N K A P Ä N K Ä L Ä I N E N. Turkissa se on islam, Japanissa šintolaisuus ja Intiassa hindulaisuus. Se lähetettiin eteenpäin myös tiedekunnalle ja opettajille. Jollain lailla vois sanoa, et ilmiö on pikkusen laskussa.” Inka Pänkäläinen sanoo tietoisesti välttävänsä sotkeutumasta liikaa puoluepolitiikkaan. ”Perussuomalaisten arvoja kannattavat henkilöt ovat tervetulleita myös minun kirkkooni, minun kristinuskooni. Pänkäläinen asemoi itsensä ”askeleen verran liberaaliin suuntaan”. ”Perus”, Pänkäläinen huokaisee. Uskontoa ja digitaalisuutta tutkiva apulaisprofessori Katja Valaskivi Helsingin yliopistosta huomauttaa, että aatevirtaukset kiertävät. 4 tää, kun kuulen tuollaista. Hän ei ole esimerkiksi halunnut mennä mukaan poliittiseen opiskelijajärjestötoimintaan, koska kokee sen olevan ristiriidassa tulevan pappiutensa kanssa. ”On vaikea kysymys, onko se kasvamassa vai vähenemässä vai onks tää mennyt ohi. Eikä kristinusko ei ole suinkaan ainoa uskonto, jota käytetään poliittisiin tarkoituksiin. Toinen aihepiiri, joka silloin tällöin luennoilla nousee esiin, on tasa-arvoinen avioliittolaki. Silti Pänkäläinen ei oikein osaa ajatella kirkkoa, jossa tätä jakolinjaa ei olisi. Hän paljastaa puoluekantansakin: vaaleissa hän on äänestänyt vasemmistoliittoa
Välillä prebioottinen sekoittuu probioottiseen, joka taas tarkoittaa sitä, että tuote sisältää eläviä mikrobeja. Ihon vastustuskyky taas on riippuvainen ihon pinnalla elävistä mikrobeista, jotka muodostavat jokaisen iholle omanlaisensa mikrobiomin eli ihon mikrobiston. – Tuntuu, että pystyn paremmin luottamaan suomalaisten tuotteiden eettisyyteen ja luonnonmukaisuuteen. Valmis! Alman aamurutiinit: ”Talvisin teen myös kosteuttavia hoitoja, mutta puhdistus on ympäri vuoden tärkein toimenpide.” Erisan+ -tuotteille on myönnetty FI Natura -luonnonkosmetiikan sertifikaatti, Allergiatunnus ja Avainlippu. 1028_KK_KiiltoClean_Erisan_Alma_230x297.indd 1 1028_KK_KiiltoClean_Erisan_Alma_230x297.indd 1 27.9.2021 15.39 27.9.2021 15.39. Juontajan oma suosikkituote kulkee aina laukussa mukana: – Raikastava Erisan+ kasvo suihke on aivan ihana. 3. ”Herään klo 4 radioon” 1. Uuden Erisan+ -luonnonkosmetiikkasarjan tuotteiden sisältämät prebiootit tasapainottavat ihoa ja vahvistavat ihon luontaista vastustuskykyä edistämällä hyödyllisten mikrobien kasvua. – Olen kärsinyt lievän aikuis iän aknen ja ihooni on taipumus tulla hyvin kipeitä, tulehtuneita näppylöitä. – Olen myös huomannut, että oman ihoni kannalta yksi tärkeimmistä asioista on hyvä puhdistusaine. Prebiootit toimivat ravintona ihon hyödyllisille mikrobeille ja edistävät niiden kasvua. Herkän ihon hyvinvointia tukevia ainesosia ovat myös pehmentävä suomalainen kauraöljy, tulehdusta ja punoitusta vähentävä ratamouute, kosteuttava karhunvatukkauute ja antioksidanttipitoinen fermentoitu riisivesi. Hän onkin tarkka siitä, mitä ihonhoitotuotteet sisältävät ja lukee purkkien ainesosalistat huolella läpi. Sarjassa on viisi prebioottista tuotetta: kasvojen puhdistusgeeli sekä kasvojen hoitoon kasvosuihke, seerumi, yövoide ja päivävoide. 2. Erisan+ -tuotteissa prebioottisina ainesosina käytetään chlorella-uutetta, inuliinia ja alfa-glukaani oligosakkaridia. Kasvosuihke – paras virkistys huoneilman kuivattamalle iholle. Vastustuskykyä luonnon raaka-aineista Sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja on herkkäihoisen Alman mieleen. Myös tuotteiden kotimaisuus on juontajalle tärkeää. Päivävoide – kosteuttava ja ihanan runsaan tuntuinen. MAINOS MAINOS A lma kertoo ihonsa olevan pintakuiva, herkkä, mutta kuitenkin helposti rasvoittuva. Suihkuttelen sitä pitkin päivää, myös meikin päälle tuomaan lisäkosteutta. Luonnon raaka-aineet on tarkoin valittu tukemaan herkän ihon hyvinvointia ärsyttämättä ihoa. Alma tunnistaa, että erityisesti ruokavaliolla, vedellä ja unella on suuri merkitys ihon hyvinvointiin. Tuotesarja on vegaaninen. 4. Kiireinen arki ja lähes päivittäinen kuvausmeikki tuovat haasteita herkälle iholle. Ihon tärkeimpiä tehtäviä on suojata meitä ulkoisilta ärsykkeiltä. Seerumi – hyvä muistaa jo tässä iässä. Kannan sitä aina mukanani! Mikä prebiootti. – Haluan tietää, mitä iholleni laitan, sillä akne on vielä muistoissa vahvana, ja siihen päälle iän tuomat haasteet. ”Arvostan tuotteita, jotka helpottavat elämää” Suosikkijuontaja Alma Hätönen, 31, tekee pitkää päivää – häntä voi kuulla aamuisin radiossa ja nähdä vielä samana iltana tv:ssä
Mikä saa hänet pysymään evankelis-luterilaisen kirkon pappina. 4 2 Hailuotolainen anarkistipastori Árpád Kovács vihkii sateenkaaripareja, pilkkaa kirkon perinteisiä arvoja ja käyttäytyy kuin Jumalaa ei olisi olemassa. Teksti Jantso Jokelin Kuvat Aki Roukala
j o u l u k u u 2 2 1 4 3
Kovács on vannoutunut anarkisti ja ravistellut toistuvasti kirkon käytäntöjä värikkään liberaaleilla kannanotoillaan. Kovács ja hänen oululaiskollegansa Juha Valppu saivat kuitenkin jatkaa. Mediassa Kovács vakuutteli liiton rauhanomaisuutta. Kodin, uskonnon ja isänmaan sijaan Kovács kritisoi ennemminkin pikkuporvarilliseen elämäntapaan käpertymistä, konservatiivisia arvoja tuputtavaa kirkkoa ja nationalistista isänmaa-aatetta. Toisessa kirkkoa taas vaadittiin luopumaan yksilön syntisyyttä korostavasta ja nykyihmiselle käsittämättömästä vanhurskauttamisopista. Meillä oli täysin epämuodollinen keskustelu. ”Mikä muu on niin hienoa kuin pilkata kotia, uskontoa, isänmaata, avioliittoa, kaikkia tämmöisiä paskoja?” hän sanoo. ”Siksi ajattelin, että minun pitää tulla itsekin vastaan. Hänen mukaansa kuvan tarkoitus oli saada ihmiset ajattelemaan, että muualla maailmassa ihmiset joutuvat puolustautumaan aseellisesti. Keväällä 2020 Oulun anarkistiliiton Facebook-sivulla julkaistiin kuva, jossa naamioitu henkilö poseerasi dramaattisesti kivääri kädessä. Kirkon ikuisuuskysymyksessä, samaa sukupuolta olevien kirkollisessa vihkimisessä, kyse on anarkistipapin mukaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. S amana kesänä aseja ateismijupakan kanssa Árpád Kovács osallistui kahden muun papin kanssa pariin huomiota herättäneeseen julkiseen vetoomukseen. 4 4 P yhän Mikaelin kappeli on pappien antama lempinimi St. ”Se ei mennyt samalla tavalla kuin Helsingissä, että olisi lähetetty joku kirje, jossa meitä olisi vaadittu tilille. Kuvan henkilö ei ollut Kovács, mutta hän myönsi lainanneensa kuvaan omaa metsästyskivääriään. Siinä tuotiin esille myös Kovácsin vuonna 2017 Ylen haastattelussa antama lausunto, jossa hän ilmoitti olevansa 95-prosenttisesti agnostikko ja 5-prosenttisesti ateisti. Oulussa prosessi oli niin erilainen, ettei Kovács kokenut edes joutuvansa syömään sanojaan. Kappelin ikkunapöydässä istuva kansainvälisen työn pastori Árpád Kovács viihtyy kuitenkin baarissa kohtuullisen usein. Paikallinen piispa pääsi jopa yllättämään tulemalla vastaan ja oikeasti keskustelemaan kahden kesken, ihan kuin sinä ja minä tässä.” Suomessa kirkon hiippakunnilla on itsenäinen päätäntävalta. Välienselvittelyt kirkollisten auktoriteettien kanssa ovat sittemmin jatkuneet. Vielä hetki sitten täältä sai kuulemma erinomaista jenkki viskiä, mutta Kovács tuli omien sanojensa mukaan juoneeksi sen loppuun. Vuonna 2017 hän sai Oulun hiippakunnan tuomiokapitulilta kirjallisen varoituksen sateenkaariparin vihkimisestä. Sanon aina, että minä en juo kahvia, missä se alkoholi on, minä haluan viinaa”, Kovács sanoo. Helsingissä Sadinmaalle annettiin mahdollisuus perua puheensa ilman mahdollisuutta avoimeen keskusteluun. Yhtä suorasanaista pappia tapaa Suomessa harvoin. Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo katsoi anarkistiliiton kuvan sotivan Kovácsin pappislupausta vastaan. Vetoomukset johtivat siihen, että helsinkiläinen pappi Kai Sadinmaa päätettiin erottaa virastaan. Piispa päätyi antamaan Kovácsille asekuvan takia kirjallisen huomautuksen. Provosoivan heiton perään leviävä lämmin hymy paljastaa, että lausuntoa ei ehkä kannata ottaa aivan kirjaimellisesti. Koska valtio on myöntänyt kirkolle vihkioikeuden, Kovács suhtautuu pappeihin valtion virkailijoina, joiden tulisi noudattaa maallista lakia. Kyllä vallankumous pitää minusta tehdä kerralla, mutta yksi askelkin on parempi kuin ei mitään.”. Kuvatekstissä ilmaistiin tuki Rojavalle, sisällissodan ja kansainvälisten selkkausten kanssa taistelevalle Syyrian Kurdistanille. Piispan mukaan kommentti oli ristiriidassa kirkon opin kanssa. Hän myöntää avoimesti nauttivansa niin kutsuttujen perinteisten arvojen halveeraamisesta. Oulussa oli pappeja, jotka eivät uskaltaneet tehdä asioita, vaikka olisivat halunneet. ”Papille tarjotaan aina alkoholittomia vaihtoehtoja, ja kahvia tietysti. Hän piti keskustelua ja rangaistuksesta luopumista merkittävänä eleenä hiippakunnalta, joka edustaa Suomen raamattuvyöhykettä, vanhoillista ja uskovaista seutua. Pappi ei hänen mukaansa saanut tulla yhdistetyksi väkivaltaiseen kuvastoon. Kovács onkin vihkinyt pareja kirkon virallisesta kannasta piittaamatta. Oulun seurakuntatalo sattuu sijaitsemaan aivan kulman takana. Nyt he ehkä uskaltavat. A violiittoja kohtaan Kovács on ollut itse asiassa sallivampi kuin papit keskimäärin. Koodisanasta voisi päätellä, että kirkon työntekijät käyvät siellä jatkuvasti, mutta yksinkertaisempikin selitys nimelle löytyy. Halusin taata myös muille työrauhan. Michaels -irkkupubille Otto Karhin puiston laidalla Oulun keskustassa. Toisessa kehotettiin kirkon työntekijöitä ja jäseniä hylkäämään piispat hengellisinä paimenina niin kauan, kunnes nämä tekevät parannuksen ja alkavat kohdella vihkipareja tasavertaisesti. ”Minulle oli yllätys, että täällä asiasta alettiin ylipäätään keskustella”, Kovács sanoo
j o u l u k u u 2 2 1 4 5
4 6 ”Minusta teologia on enemmän sukua taiteelle kuin tieteelle.”
Häät ja muut ”kissanristiäiset” eivät kuiten kaan täytä hänen työpäiviään. Kovács päätti jo kauan ennen valmistumistaan, että suun tautuu kansainväliseen työhön. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu yhä yli kaksi kol masosaa suomalaisista. G. Ihmisen pelastaminen epätoivoisesta tilanteesta jää kuitenkin aina mieleen. Artikkelissa Mulari kritisoi laajemminkin kirkon tekopy hyyttä ja byrokraattisuutta: ”Rakenteet ovat niin vanhentu neita, että silloin uskon sisältö ja sanomakaan eivät pääse niiden alta esiin. Sielunhoidon sijaan Kovács sanoo asiakkaidensa kaipaavan kuitenkin kiireel lisemmin perusasioita: ruokaapua, majoitusta ja ohjeistusta käytännön asioissa. Sellaisia hänellä tietysti on, subjektiivisia elämyksiä ja koke muksia, ihmetystä olemassaolon mysteerin edessä. Tämän hän myös myöntää avoimesti. ”Minusta teologia on enemmän sukua taiteelle kuin tie teelle. Jung katsoi jo sata vuotta sitten, että kristin uskon kuolemasta huolimatta kysymys Jumalasta tulisi pysy mään olennaisena kulttuurissamme. Tästä huolimatta Kovácsin puheista saa toistuvasti kuvan, ettei papin virka ole hänen elämänsä keskipiste. Sateenkaaripapitnettisivulla listataan yli 160 pappia ympäri Suomea, jotka ovat myöntyväisiä samaa sukupuolta olevien vihkimiselle. Esimerkiksi Helsin gissä ja Oulussa pappeja ei tällä hetkellä tiettävästi rangaista homoparien vihkimisestä. Hän on hiljattain ilmoittanut kieltäy tyvänsä vihkimästä heteropareja. Kovács tietää, että tällaisia ihmisiä on listan ulkopuolellakin. Jungin henkistä perintöä kenties näkyvimmin jatkanut nykypsykiatri Jordan B. Kun tulin tähän tulokseen, koin renessanssin henkilö kohtaisessa ajattelussani, ja teologia alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Hänestä ei ole oikeudenmukaista jakaa ihmisiä eriarvoisiin ryhmiin. Kirkollinen kristillisyys vaikuttaa laimentuneen länsimaisessa hengenelämässä monin paikoin miltei olemattomiin. Valintaan vaikutti paitsi oma kokemus maahanmuutosta, myös kiinnostus diakoniatyöhön, haavoittuvimmassa asemassa olevien auttamiseen. Hänen mielestään Jumalan totuudenmukaisuus arvioidaan vain sillä, millä tavalla se saa meidät toimimaan. Eräänlaisena ääriesimerkkinä voinee pitää Ruotsin Göteborgissa toimivaa pastori Lars Gråfeldtiä. Psykiatri C. Nämä ovat obsessioita, eivät mitään teologisia kysymyksiä. Rakenteet suorastaan tukahduttavat ne.” Erityisesti samaa sukupuolta olevien vihkimisen ympärillä käytävästä keskustelusta huokuu yhä kiivaampi halu saada kirkolta selkeä ja lopullinen kanta. Peterson on todennut elävänsä ”ikään kuin Jumala olisi olemassa”, vaikkei olisikaan siitä varma. Kristinuskon haamu kummittelee kuitenkin yhä vah vasti kulttuurissamme, ajattelussamme ja perinteissämme. On tai ei, en minä tiedä, eikä minua rehellisesti sanottuna pätkääkään kiinnosta. Monia maahantulijoita on käy tetty hyväksi joko seksuaalisesti tai työelämässä. Minua ahdisti aina, että sen pitäisi lähteä fakta pohjaisesta tiedosta, vaikka se on enemmänkin tunnepohjai nen taide.” K ovács ei ole yksittäistapaus kirkon linjasta poik keavilla tempauksillaan ja lausunnoillaan. Seksi on aina ollut kristillisen kirkon obsessio.” Tällä hetkellä papit ja hiippakunnat toimivat sateenkaari parien vihkimisessä niin itsenäisesti, että se asettaa ihmiset maantieteellisesti eriarvoiseen asemaan. En usko, että pystyn heitä henkisellä tasolla kovin syvällisesti tavoittamaan. Kyse on hänelle vertauskuvallisista tuntemuksista, joita ihminen ei kykene muulla tavoin selittämään. ”Minä toimin vähän kuin Jumalaa ei olisi olemassa. ”Nämä ihmiset haluavat oleskeluluvan, eivät niinkään puhua siitä, miltä heistä tuntuu. Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain Haagan seurakunnan pastori Marjut Mularista, joka on kirkon sääntöjen vastaisesti alkanut jakaa kummitodistuksia myös kirkon ulkopuolisille kummeille. Menestystarinat ovat harvassa. Yhteis kunnan maallistuminen, liberalisoituminen sekä kirkon auktoriteetin hiipuminen ovat saaneet yhä useamman papin hakemaan työhönsä yksilöllistä liikkumavaraa. Ainakin Seinäjoella, Kuopiossa ja Mikkelissä varoituksia on kuitenkin jaeltu. Yleensä kun he saavat katon pään päälle ja ensimmäisen tai toisen ruoka avustuksen, henkinen helpotus on jo aika iso.” Usein asiakkaat ovat niin huonossa kunnossa, ettei papin työ tarjoa suurta onnistumisen tunnetta. Suurin osa kansainvälisen työn pastorin ajasta kuluu turvapaikanha kijoiden asioita hoitaessa. ”Ei ole hyvä viesti, jos kirkossa ei olla suvaitsevaisia. Eikä niinkään sen vakaumuksen takia vaan herran, tai sanoisinko ennemminkin herrojen, pelon.” Pappi voi myös päättää koetella ylhäältä tulevien sääntö jen rajoja niin pitkälle kuin omatunto velvoittaa. Varman uskonnollisen tiedon puutteesta huolimatta esi merkiksi uskontunnustus ei ole aiheuttanut Kovácsille ongel mia. K ovács on jatkanut sateenkaariparien vihkimistä harvakseltaan myös saamansa varoituksen jäl keen. Edes jumalanpalve lukset eivät kuulu säännöllisiin rutiineihin. j o u l u k u u 2 2 1 4 7 J umalan olemassaolosta piittaamattoman papin hah moon tiivistyy jotain aikamme hengestä. ”Mutta täällä Suomenmaassa herranpelko on niin istutettu ihmisiin, että sellaiset häät ovat yhä kynnys jopa monelle kant torille. Kovácsille siinä on jo yksinään tar peeksi syytä saada kirkko muuttamaan kantaansa seksuaali vähemmistöjen suhteen. Täyttymyksen pitää löytyä muualta kuin työstä.. Kovács näkee oman kokemuksensa ennemminkin päin vastaisena. Sääntöjen ja traditioiden rinnalla kompassina toimii yhä useammin myös omatunto. Olen kiinnostunut paljonkin teologisista kysymyk sistä, mutta tämä ei ole yksi niistä.” Jos Jumala onkin olemassa, Kovácsin mukaan se ei ole ainakaan minkäänlainen persoonallinen olio, jonka kanssa ihminen pystyisi keskustelemaan. Kansainvälisen työn pappi näkee työssään paljon pahaa oloa, pelkoa ja toivottomuutta
Jos yhteys kristinuskoon katkeaa, menetämme hänen mukaansa jotain olennaista omasta kulttuuriperinnöstämme.. 4 8 Vastahankaisista puheista huolimatta Kovács ei ole repimässä kirkkoa irti suomalaisesta kulttuurista
”Se on semmonen käpykylä, hyvin sanoisinko juntti paikka. Perillä Kovács tilaa mallastisleen ja kyytipojaksi japanilaisen oluen ja istuu rennon leveästi sohvalle katselemaan hiljalleen hämärtyvää puistoa. Kovács puhuu innoissaan kotipaikastaan, lähiympäristöstään ja mestästyksestä. Pikkukaupunki hyvässä ja pahassa.” Lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kovács kuvailee tavalliseksi. ”Semmoista pikkasen villin lännen meininkiä. Hän sanoo kannattavansa aina rauhanomaisia ratkaisuja. ”Se ei koskaan ollut normatiivista. ”Metsällä pitäisi usein pysyä paljon paikallaan, mutta mieluummin liikun vähän enemmän ja saan vaikka vähemmän saalista. Perusteen tälle Kovács nostaa entisen kotimaansa Jugoslavian hajoamissotien aikana tapahtuneesta Srebrenican kansanmurhasta. Keskustelu kääntyy kerta toisensa jälkeen kapitalismikritiikkiin, anarkistikirjailijoihin, Pariisin kommuuniin ja Espanjan vuoden 1936 vallankumoukseen. Á rpád Kovács muistaa tarkalleen päivän, jolloin hän saapui ensimmäistä kertaa Suomeen. Hän väittää tietävänsä, että 5 000–6 000 ihmishenkeä olisi voitu säästää, jos eurooppalaiset rauhanturvaajat olisivat tappaneet neljä tai viisi serbisotilasta tankkeihinsa. Aseharrastus on hänelle yhdistelmä keskittymistä, luonnossa liikkumista, lihaa ja näpertelyä. Siellä hän on asunut 2000-luvun alusta lähtien. Kahden lapsensa kanssa hän puhuu yhä unkaria. Sovimme, että lähdemme seuraavana päivänä Hailuotoon. Matkaan ajoi paitsi seikkailunhalu, myös maan poliittinen ilmapiiri. Varsinaiseksi pasifistiksi hän ei silti tunnustaudu. Pian kaupungin valot alkavat syttyä. Erityisen. Harkitsen aika tarkasti, missä käyn ja mitä käyn metsältä hakemassa. Tietysti jos joku haluaa elää niin, se pitäisi tehdä mahdolliseksi.” P äätämme lähteä Pyhän Mikaelin kappelista läheiseen drinkkibaariin, jossa hyvää jenkkiviskiä on tiettävästi vielä jäljellä. Ajattelin, että olen lukenut Kalevalan penskana unkarinkielisenä käännöksenä ja kuunnellut punkbändejä Suomesta. Siksi minulle oli iso shokki, kun Suomessa ihmiset väittelivät ihan tosissaan siitä, onko Jeesus syntynyt neitsyestä. Hatusta tuli Islanti. Äiti oli vanhasta protestanttisesta pappissuvusta, isä puolestaan katolilaisesta perheestä, vaikka olikin vannoutunut kommunisti. Unkarin kielioppi auttoi hahmottamaan sukulaiskieltä, mutta hidasta se oli. Koiruuksia ja uimista, teininä bändijuttuja ja lehdentekoa. Uskonto oli suvussa ylisukupolvisesti läsnä. Alle kymmenen tuhannen asukkaan paikkakunnalla on tiilitehdas, hedelmälaatikkotehdas ja mylly, mutta ei juuri muuta. Milosevicin kansallissosialistinen hallitus ei suoranaisesti kieltänyt sitä, mutta teki käytännössä toimintamme mahdottomaksi.” Kaverit kirjoittivat paperilapuille neljä maata, laittoivat laput hattuun ja nostivat sokkona yhden. Ikkunan taakse tekeytyy kuulaan kaunis lokakuun ilta. Aina hän tiesi kuitenkin haluavansa maailmalle, vähintään opiskelemaan. Kotiseudultaan Jugoslaviasta Kovács kaipaa välillä balkanilaista henkeä. Huonot lentoyhteydet ja rahan puute saivat kuitenkin seurueen miettimään lopulta toista vaihtoehtoa. j o u l u k u u 2 2 1 4 9 ”Se on kapitalistisen yhteiskunnan hapatusta, että pitäisi tehdä ylpeästi 52 tuntia viikossa töissä. Parikymppiset kaverit olivat päättäneet lähteä pienestä unkarinkielisestä jugoslavialaiskaupungista Kanizsasta maailmalle. Jugoslavian unkarilaisyhteisössä vallitsi yhteisöllisyys, joka tuntui individualistisesti suuntautuneelle nuorelle miehelle vieraalta. Ideologioihin suhtauduttiin kotona kuitenkin vapaamielisesti, ja uskonasioista keskusteltiin liberaalisti pohdiskellen. Kotona meille oli itsestään selvää, että mennään historiallisten faktojen mukaan, ja kristillinen teologia on vain pohja keskustelulle. Kolmessa vuosikymmenessä Kovácsin suomen kieli on hioutunut moitteettomaksi. Ja tietynlaista kanssakäymistä, omanlaistaan mutkattomuutta.” Nykyisin Kanizsan pikkukaupunki kuuluu pohjoiseen Serbiaan. Se oli ihan paska lehti, mutta kunhan yritettiin. Tavallisten kiväärien lisäksi aikaa kuluu vanhanaikaisten mustaruutiaseiden ja lyijyluotien valamisen parissa. Sen verran marxilainen olen kuitenkin, etten pysty allekirjoittamaan sellaista primitiivistä anarkismia, jossa mennään takaisin kivikaudelle ja eletään siellä onnellisina. Jos on paikalla ja pystyy pelastamaan jopa tuhansia ihmisiä, niin kyllä silloin pitää toimia.” Enempää ajastaan rauhanturvaajana hän ei vaitiolovelvollisuuden vuoksi voi puhua. Niinpä me tultiin tänne.” Ensimmäiset kolme vuotta Kovács yritti pärjätä Suomessa englannilla, mutta päätti lopulta opetella suomen kielen. Minulle se merkitsee radikaalia demokratian laajentamista ja nykyisen talousjärjestelmän alasajoa. Kovácsin jutut ovat hurjia. Ja sitten joku isompi eläin, ettei tarvitsisi ostaa mitään kidutuskasvatettuja lihoja.” Vaikka asekohua sai aikanaan selitellä mediassa ja poliisi kertoi tuolloin ottavansa anarkistiliiton tarkempaan seurantaan, Kovács ei tunnustaudu minkäänlaisen sotaisuuden kannattajaksi. Kovácsin oman elämän keskipiste ei sijaitse Oulussa vaan puolentoista tunnin ajomatkan päässä boheemilla Hailuodon saarella. Minusta sellainen ihminen tarvitsee mielenterveyspalveluja eikä kehuja.” Työtä ja kirkon asioita huomattavasti tärkeämpää Kovácsille onkin anarkismi. ”Me pohdittiin paljon tätä asiaa, kun olin rauhanturvaajana Bosniassa. Paskan marjat, meitä on niin paljon ja me tarvitaan niin erilaisia asioita, ettei sellainen toimi. Suomessa opiskellessa mulle tuli sellainen olo, että jos tämä on kristinuskoa, niin olen mieluummin vaikka kannibaali.” Eri maailmanuskonnot kiinnostavat Kovácsia. Rusakkoja olisi tietysti niin paljon kuin sielu sietää. ”Jugoslaviassa alkoi olla tukala tilanne. En ammuskele mitenkään ylenpalttisesti, joitakin sorsia ja teeriä. Se oli toukokuun toinen vuonna 1992. ”Ruotsiin emme halunneet, koska siellä oli niin paljon jugoslaaveja ja me etsimme jotain uutta. Yritettiin pariinkin otteeseen pyörittää siellä oppositiolehteä. ”Olen klassinen anarkisti
Kyllä papilla mekko pitää olla. Uutisissa kerrotaan kolareista ja rekkojen tieltä suistumisista. Niistä hän voisi käyttää paremman puutteessa jopa sanaa pyhä. Kai kysymyksen voi esittää suoraankin: haluaako Árpád Kovács hajottaa kirkon. Ei sitä kieltä tarvitse ymmärtää. Tasavallan presidenttikään ei pääse lentämään Ahvenanmaalle. Se kuuluu näin: Tarjoamme perinteistä luterilaista uskonnollisuutta peilinä, johon voit peilata omaa uskoasi tai sen puutetta. Sen tilalle hän on erään kollegansa kanssa muotoillut lauseen, jonka hän toivoisi toimivan koko kirkon perusajatuksena. Mutta se ei vie mihinkään. Anarkistina haluaisin, että kaikki muukin yhteiskunnassa muuttuu ei-normatiiviseksi.” Normatiivisuudella Kovács tarkoittaa taipumatonta oppia tai ideologiaa, joka sanelee ihmisille, miten heidän pitäisi elää. Se vartioi sitä paikkaa. ”Minuun ei vetoa sellainen rationaalisesti selitetty matalakirkollinen juttu, jossa kaikki ollaan samalla tasolla ja blää blää. Hän on tottunut Suomen vuodenaikoihin. Lumisadetta halkoo särmikäs lierihattu. Siinä on omanlainen tunnelmansa.” Y ön aikana Ouluun saapuu salamatalvi. ”En tiedä, onko mulla enemmän hattuja vai aseita.” Kovács oli nuorena punkkari ja soitti muutamassa bändissäkin. Sitten puhe vakavoituu. ”Tällaisina päivinä mietin, että Paraguaysta saisi pysyvän oleskeluluvan 600 eurolla, että jospa lähtisikin sinne”, Kovács lohkaisee. Suomessa opiskellessa mulle tuli sellainen olo, että jos tämä on kristinuskoa, niin olen mieluummin vaikka kannibaali.”. 5 sympaattisena hän pitää šintolaisuutta, jonka parissa tunnetaan käsite kami. Haluaisin, että se muuttuu. Kristus tunnetusti kapinoi valtaa, yleisiä käytäntöjä ja kuolleita muotoja vastaan, hajotti siinä missä rakensikin. Sellaista kokemuksellista jumalanpalvelusmeininkiä Kovács kaipaisi myös nykykirkkoon. ”En halua. Emmehän me ymmärrä perusluterilaisesta höpötyksestäkään mitään, joten mikä vika olisi, jos kirkossa laulettaisiin kauniisti latinaksi?” Kovács intoutuu puhumaan keskiaikaisten suurkaupunkien sunnuntaimessuista, joissa ei saarnattu vaan kuunneltiin moderneimpien säveltäjien esittämiä uusimpia teoksia. ”Tyypillinen mantra on, että sunnuntaimessu on seurakunta elämän keskus. Mutta se, että muutanko minä sen, ei välttämättä onnistu. Siinä on ollut joskus ennen kylälle vievä tie, mutta nykyään siinä ei ole tulotietä eikä menotietä. Totta kai voin työskennellä sen puolesta, että kirkko muuttuisi ei-normatiiviseksi. Uskonto on sen verran ”Kotona meille oli itsestään selvää, että mennään historiallisten faktojen mukaan, ja kristillinen teologia on vain pohja keskustelulle. ”Jostakinhan meidän pitää lähteä liikkeelle ja keskustelemaan. Kuten myös korkeakirkollisista rituaaleista, joissa on mahdollisimman paljon liturgiaa ja krumeluureja. Nykyisellään messun merkitys on hänestä osanottajakadon myötä trivialisoitunut, vaikka kirkko muuta väittäisi. Sakean rännän terästämä viima ruoskii aamukävelijöiden kasvoja, eikä eteen meinaa kunnolla nähdä. Yllä on Burberryn klassinen trenssitakki, joka muodostui säänkestäväksi ikoniksi jo ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Sittemmin hän on alkanut nähdä punkin ja 1990-lukulaisen ”McDonald’s-aktivismin” aiheuttaneen anarkismille jopa enemmän hallaa kuin hyötyä. ”Minulla on tontillani sellainen silta, joka on niin iso, että siitä voisi ajaa vaikka traktorilla yli. Esimerkiksi kivi tai puu voi olla kami. ”Ei valtionkirkkoa tarvitse siinä auttaa”, hän muistuttaa aluksi hieman huvittuneena. Kovács liirailee kesärenkailla keskustaan lumimyräkän läpi, ja tapaamme uudelleen keskustassa. Toisaalta hänen näkemyksensä voi tulkita seuraavan samoja kapinallisuuden ja poliittisuuden ihanteita, joita jo itse Jeesus toteutti. Okei, voimmehan me sanoa myös, että turskasota oli Euroopan historian keskeisin tapahtuma.” J oillekin Kovácsin lausunnot ja toimintatavat ovat niin radikaaleja, että niiden nähdään sotivan jopa luterilaisen kirkon ydinoppeja vastaan. Kovács pitää tyylikkäistä vaatteista, erityisesti päähineistä. Kun en minäkään tiedä. Minusta se silta on kami. Lasimaalausikkunat, suitsukkeet, hämyiset valot, mystinen laulu sekä seurakunnasta poispäin kääntynyt pappi mumisemassa latinaa ja tekemässä maagisia toimenpiteitä öylätillä tekivät messusta ”oman aikansa multimediashow’n”. Jos minusta olisi kiinni, kirkonmenot olisivat edelleen latinaksi. Japanista löytyy jopa alttari, joka on pyhitetty tuberkuloositutkija Robert Kochin kamille. Sana käännetään usein virheellisesti jumalaksi, vaikka se tarkoittaa ennemminkin pyhää tai kunnioitettua ilmiötä, henkeä tai voimaa. Mutta ei Kovács talvea vihaa. Mutta ei semmoista, että menemme kertomaan, mitä oikea usko on. Aika pian käy selväksi, että tänään ei olla lähdössä ajamaan Hailuotoon. Nykyään isommat kiksit tulevat keskiajan ja renessanssin kuoroteoksista
Gent on kaunis paikka, siellä on tosi kaunis katedraali. ”Mulla on Hailuodossa asevarasto, osaan valmistaa panoksia ja kotoa löytyy jokunen säilykepurkkikin. Jos luterilainen kirkko kuitenkin ajautuu lopulta entistä syvempään kriisiin, b-suunnitelma on jo mietittynä. ”Jokainen kirkko ynnä uskontokunta huolehtikoon omasta opetuksesta vapaalla ajalla. Jos epäkuolleet jonain päivänä hyökkäävät, pappi on asianmukaisesti varautunut. ”Ajattelin viedä paaville ehdotuksen, että Suomen kirkko palaisi paavin alaisuuteen. ”Kyllähän tämä maailma toki pyörii, vaikka emme Homerosta tai Kristusta tuntisikaan. Kirkon merkitys on ihmisille vuosi vuodelta pienempi. Odotan kuitenkin vielä pari vuotta. Sellainen auringonlaskun tai loppusyksyn tunnelma, jossa muutamat viimeiset lehdet leijuvat maahan. Hän pitää Hailuodon rauhasta ja tunnelmasta. Mutta kyllä se sillä tavalla on ikävä asia, että meillä on juuret niissä. Surumielisyydessä on kauneutta.” Kieli poskessa Kovács tunnustautuu jopa zombiapokalypsilla herkuttelijaksi. Katsotaan, lähteekö sinne kukaan sitten.” V ielä tovi sitten hartaasti luterilainen maa on alkanut joiltain osin jopa karsastaa uskoa ja kirkkoa. En siis kannata suoranaista tuhoa, mutta rappion ja tuhon estetiikka on minusta parasta. Kovácsia vanhan instituution rapistuminen ei kuitenkaan ahdista, päinvastoin. j o u l u k u u 2 2 1 5 1 abstrakti asia, että ei helvetti kukaan saa tulla kenellekään huutamaan, mikä on oikein, eikä saa vaatiakaan. Jumalauta, vettä tulee hanastakin.” Vastahankaisista puheista huolimatta Kovács ei ole repimässä kirkkoa irti suomalaisesta kulttuurista. Nykyään siellä on yhä enemmän elämääkin, useampi ravintola, taidegalleria, kesätapahtumia, pari yökerhoakin. Hailuoto on itse asiassa aika hyvä paikka, jos zombi-invaasio tulee. Tilalla voisi olla korkeintaan yleinen uskontotiede tai elämänkatsomustieto. Mutta elämä on vakiintunut jo tiiviisti Oulun seudulle. Se on parhaassa tapauksessa voimavara mutta pahimmassa tapauksessa henkistä väkivaltaa.” Kirkon hajottamisen sijaan hän erottaisi välittömästi kirkon ja valtion toisistaan, luopuisi uskonnollisen yhdyskunnan perustuslaillisesta autonomiasta ja lopettaisi erillisen uskonnonopetuksen kouluista. Jos yhteys kristinuskoon katkeaa, menetämme hänen mukaansa jotain olennaista omasta kulttuuriperinnöstämme. Anarkistipapille vaikutelma on sama kuin eläisi Osmani-imperiumin tai Rooman valtakunnan viimeisiä päiviä. Sillä ehdolla, että minä saan kardinaalin arvon ja Belgian Gentin piispuuden. Se on saari, jossa moni metsästää jo valmiiksi.” Perämeren suurimmasta saaresta on tullut Kovácsin elämän pisin asuinpaikka. Työssään Kovácsilla on ollut toisinaan hankaluuksia vakuutella eri tahoja siitä, ettei hän ole tuputtamassa uskontoa vaan lähestymässä vain yhteistyössä maahanmuuttaja-asioissa. Miksi meidän pitää mennä rockfestareillekin kiusaamaan ihmisiä ja jakamaan vettä. Kun kirkossa huomattiin, ettei kukaan oikeastaan tarvitse meitä muuhun kuin kasteeseen, konfirmaatioon, häihin ja hautajaisiin, syntyi hirveä paniikki keksiä tapoja olla ihmisten kanssa. ”Rakastan rappiota. Mulla on jopa zombimaalitauluja siellä. Siitä Kovács tunnustaa olevansa jopa huolissaan, aivan kuten siitäkin, etteivät ihmiset enää tunnista klassisen kreikkalaisen mytologian viittauksia kuten ennen. ”Kirkkoa pelätään myös syystä. Kaikki tietävät jo, että järjestelmä romahtaa, mutta tarraavat vielä tottumuksesta vanhaan ja tuttuun. Välillä Kovács haikailee vielä pohjoisemmaksi Lappiin tai jonnekin aivan muualle. Ja niiden ymmärtäminen auttaisi tietyllä tavalla nykyihmisen ja ehkä myös tulevaisuuden ymmärtämistä.” T ällä hetkellä kirkon jäsenkato ei vaikuta taittuvan millään. Varsinkin Suomessa se oli aika määräävässä asemassa pitkään. Gentin nykyinen piispa on sisterssiläisluostarin entinen panimomestari, enkä viitsi panna sitä pappaa viralta vielä.”
Aktiivisuuden vain on oltava oikeanlaista. Teksti Samuli Suonpää. 5 2 P A I M E N TA J AT Kirkon johto toivoo työntekijöiltään aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa
Jokaista työntekijää kannustetaan someen, jotta evankeliumi näkyisi. K oronakaranteenista vapautunut Suomen evankelis-luterilainen kirkko panostaa sosiaaliseen mediaan, koska millään muulla se ei seurakuntalaisten suurta joukkoa enää tavoita. Kirkossa puhutaan koronan aikana otetusta digiloikasta, ja kirkon Ovet auki -strategia korostaa sosiaalisen median merkitystä. ”Isoin rajoite on mukavuus. Imagen haastattelemat kirkon työntekijät kertovat jatkuvasta epävarmuudesta. Kirkon työntekijöiden läsnäolon voisi kuvitella näkyvän sosiaalisessa medias sa muutenkin kuin vain yksittäisinä ääninä. ”On varmaan pelisäännöt, mutta kukaan ei tiedä, mitkä, ja ainakaan ne eivät ole kaikille samat”, sanoo vuosia sometyötä tehnyt nuorisotyöntekijä. Olit someen kirjoittanut…” Useat kirkon työntekijät ovat kuvailleet Imagelle samalla tavalla alkavaa puhelua. Moni on aidosti ymmällään, kun samanaikaisesti kannustetaan läsnäoloon mutta puheita valvotaan ja kontrolloidaan. j o u l u k u u 2 2 1 5 3 T untemattomasta numerosta tuleva soitto katkaisee kirkon työntekijän perjantai-illan. Kirkolla on lähes kaksikymmentätuhatta työntekijää ja yli kolmenkymmenen miljoonan euron viestintäbudjetti. Kunhan ei puutu kasteeseen, ehtoolliseen eikä vanhoillisten asemaan”, arvelee Kirkkohallituksen asiantuntija.. Mitä kirkon työntekijä uskaltaa somessa kirkosta tai uskostaan sanoa. On helpompaa olla hiljaa”, kertoo nimettömänä esiintyvä kirkon työntekijä. Kirkossa kukaan ei tunnu tietävän, mitä somessa saa sanoa. Kiellettyinä keskusteluaiheina mainitaan sateenkaariväen asema kirkossa, kirkon johto, kirkkopolitiikka, yhteiskunnalliset kysymykset ja arki seurakuntatyössä. Pelkästään pappeja on seurakunnissa yli kaksituhatta. Moni haastateltu syyttää kirkkoa myös avoimuuden puutteesta. Toiset kokevat vapauden suuremmaksi mutta myöntävät hekin, että kirkossa on kiellettyjä puheenaiheita. Erityisesti piispojen kritisointi herättää kirkon ylimmät paimenet henkilö kohtaiseen yhteydenottoon. Tyypillisimmin kyse on ollut kirkon avioliittokannan kyseenalaistamisesta tai muusta kirkon työntekijälle ja ennen muuta papille sopimattomasta käytöksestä. ”Aika paljonhan kirkossa saa työnantajan puolesta sanoa, jopa kyseenalaistaa, jos on valmis puolustamaan kantaansa eikä astu kenenkään varpaille. ”Jari tässä terve
Piispat innostavat kirkon työn tekijöitä sosiaaliseen mediaan kertomaan ja keskustelemaan kristillisestä uskosta ja korjaamaan yksipuolisia käsityksiä tai virheellisiin ennakkoluuloihin perustuvia mielikuvia. Joissakin pappien somepäivityksissä on Kopperin mukaan ollut jopa vihapuheen piirteitä. Sananvapauden ”oikeaa käyttöä” ohjaa piispojen mukaan kristinuskon oma etiikka ja rajoittaa esimerkiksi rikoslaki, työnantajan työnjohtooikeus, vaitiolovelvollisuus, lojaliteet tivelvollisuus sekä pappisvirkaan vihityillä pappislupaus. Jos oma piispa sattuu olemaan asian vastainen, joudut kuitenkin aina näissä asioissa kantaa ottaessasi laittamaan oman urasi kehityksen vaakalaudalle”, harmittelee nimettömänä haasta teltu kirkon työntekijä. A voimuuden puute on vaivannut myös some ohjeistuksen valmistelua. Samalla muistutetaan vas tuullisuudesta ja sananvapauden rajoituksista. Kirkon työntekijän tehtävä on levittää hyvää sanomaa Kris tuksesta ja hyvää kuvaa kirkosta. Someohjeen mukaan sosiaalisen median julkaisut ovat lähtökohtaisesti aina julkisia riippumatta tilien tai ryhmien asetuksista. Kenellekään ei näytä olevan selvää, kuka ohjeen on kirjoittanut ja mil loin sitä on valmisteltu. Sosiaalinen media ja muu verkossa tapahtuva vuorovaikutus on nähtävä suurena lahjana kirkon työssä, kannustetaan ohjeessa. ”Tekstiä on tuotettu ja muokattu useaan otteeseen niin, että on hankala nimetä selkeää valmistelijaa. Kopperin arvion mukaan ohjeen taustalla ovat esimerkiksi ”erinäiset somekeskustelujen ylilyönnit”, joissa ”papin henki lökohtainen näkemys ja viran edellyttämä rooli” ovat menneet ”pahasti sekaisin”. Piispojen viesti on sisäisesti ristiriitainen. Ohjeet rohkai sevat työskentelemään sosiaalisen median kanavissa mutta samalla korostavat, että kirkon työntekijöiden tulisi jatku vasti miettiä, mitä ja miten esittää mielipiteitään kristillisestä uskosta, kirkosta ja työnantajastaan. Ohje kieltää muun muassa pahansuopuuden ja ilkeyden, huhupuheiden levittämisen sekä kiihottamisen kansanryh mää vastaan. Esimerkiksi Kirkon viestinnän verkkoviestintäpääl likkö Lari Lohikoski kuuli ohjeesta vasta sen julkaisun jälkeen. Syytä siihen, että tulevasta someohjeesta ei etukäteen kerrottu edes Kirkkohallituksen asiantuntijoille laajemmin, ei kukaan ole osannut sanoa. 5 4 S yyskuun alussa piispat julkaisivat yhdessä laatimansa sosiaalisen median ohjeistuksen kirkon työntekijöille. Piispat ovat tosiasial lisesti olleet tekstin tuottajina, tosin luulen, että alkuvaiheessa on konsultoitu myös joitain juristeja.” Kopperi ei tiedä, keitä juristeja asiassa olisi kuultu. Kirkon viestintäjohtaja EevaKaisa Heikura puolestaan on kertonut piispojen kertoneen tulevasta ohjeesta hänelle sen julkaisemista edeltäneellä viikolla. ”Tuntuu siltä, että koko someohjeistuksen taustalla on se, että piispoista ei puhuttaisi mitään kriittistä edes suljetuissa someryhmissä saati julkisesti”, kertoo eräs haastatelluista. Kirkon omia someasiantuntijoita ei ohjetta valmisteltaessa konsultoitu lainkaan. K eskeisintä someohjeistuksessa on monen haas tatellun mielestä kuitenkin halu pestä kirkolli nen pyykki sakastin puolella. Yhteistä luottamusta rakennetaan parhaiten, kun työyhteisön epäkohdista ilmoitetaan aina ensin työnantajalle, ja niiden korjaamiseen käytetään työyhteisön sisäisiä viestintäkanavia, ohjeissa sanotaan. Työnantajan edusta puhuttaessa monille kirkon työntekijöille on epäselvää, milloin tarkoitetaan seurakunnan, milloin hiippakunnan ja milloin Suomen evan kelisluterilaisen kirkon etua. Kirkon tehtävä on kertoa ilosanomaa ja elää todeksi lähimmäisenrakkautta. Työntekijän tulee pyrkiä toimimaan työnantajan edun mukaisesti, sanotaan ohjeessa. Keskeisintä someohjeistuksessa on monen haastatellun mielestä kuitenkin halu pestä kirkollinen pyykki sakastin puolella, seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja kollegoidenkin katseilta piilossa.. Monilla sateenkaariparien vihkimistä julkisesti kannatta neilla kirkon työntekijöillä on kokemusta piispallisista nuh teista. ”Piispalliset ojentamiset ovat tietenkin luottamuksellisia, jolloin papit eivät voi niistä kertoa mitään julkisuuteen. Piispainkokouksen pääsih teeri Kari Kopperi arvioi someohjeen valmistelun olleen ”monipolvinen prosessi”. Työntekijän koke mat epäkohdat tulisi käsitellä seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja kollegoidenkin katseilta piilossa. Useimpien kirkon työntekijöiden työnantaja on paikallis seurakunta, jota johtaa kirkkoherra. Sananvapautta tulee käyttää oikein ja vastuullisesti aina ja kaikkialla, myös sosiaalisessa mediassa. Pahansuovaksi luonnehdittua kritiikkiä ei siis sallita edes työntekijöiden kesken. Ohje on kaksi sivua pitkä ja korostaa niin sananvapautta muin moniäänisyyttäkin. Samanaikaisesti kaikkien pappien, niin kirkon työntekijöiden kuin muidenkin, ylin ”kait sija” on hiippakunnan piispa
j o u l u k u u 2 2 1 5 5
Junni pitää ongelmana myös kirkollista johtamiskulttuuria. ”Vähän erikoista saada somekannustusta niiltä, jotka ovat minulle kaikkein suurin este olla sosiaalisessa medias sa avoin ja rehellinen”, kertoo haastateltu kirkkoherra. Virkaan vihittäessä papit antavat myös pappislupauksen, jossa sanotaan, että ”en julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi [kirkon tunnustusta] vastaan sotivia oppeja”. Junnin mukaan pappien ja muiden kirkon työntekijöiden on saatava esittää asiallista kritiikkiä esimerkiksi teologisia ja hallinnollisia uudistuksia kohtaan. Hänestä kirkossa on kuitenkin oltava ”aika vahva”, jotta uskaltaa sanoa, niin kuin asioista todellisuudessa ajattelee. ”Seurakunnissa kontrolloidaan päivityksiä aika paljon. Hengen uudistus edustaa kirkon karismaattista liikettä. Mutta millainen somepäivitys voi kirkossa johtaa ongelmiin. Kirkon päättävissä elimissä ja äänestäjissä konservatiivit ovat yliedustettuina. Kirkkolain mukaan viranhaltijoiden on ”toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla.” Työsuhteista työntekijää puolestaan sitoo työsopimuslaki, jonka mukaan työntekijän on ”toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa”. Pöyhönen ei itse koe sananvapauttaan varsinaisesti rajoitetun. ”Moni maltillisempi ja fiksumpi kommentoi sordiino päällä, tai vielä useampi on hiljaa”, Pöyhönen sanoo. Politiikan, kirkkokritiikin ja sateekaariaiheen ohella rajoituksia ja paimentamista on kohdistettu myös konservatiivisempiin kannanottoihin. Se pyrkii kasvattamaan seurakuntien sisälle uusia, Pyhän Hengen ja armolahjojen, kuten kielilläpuhumisen, merkitystä korostavia yhteisöjä. Paimentaminen on usein epävirallista, ylhäältä annetuiksi neuvoksi puettua johtamista. Pöyhösen aseman tekee monia muita pappeja helpommaksi se, että hän ei työskentele seurakunnassa vaan kirkollisessa järjestössä. Kukaan ei tiedä. ”Pahinta yksittäisiin somepäivityksiin puuttumisessa on, ettei sitä voi mitenkään ennustaa”, kertoo nimettömänä esiintyvä pastori. U seampi kirkon ylemmän tason henkilö on ’neuvonut’ olemaan somessa maltillisempi, jotta en saattaisi tärkeitä hankkeitamme vaaraan”, kertoo Hengen uudistus kirkossamme -järjestön toiminnanjohtaja Timo Pöyhönen. Sitä voidaan rajoittaa lailla ja vain, kun se on välttämätöntä. ”Tällaisessa näkökohtien esittämisessä ei ole kyse lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta, kunhan kirjoittaja ei paljasta salassapidettäviä asioita.” Junni näkee nykytilanteen ongelmallisena. ”Minua on kerran esimiesasemasta käsin kehotettu hillitsemään kommentointiani parisuhdeasiassa. Siihen suuntaan saa pokkuroida tai vähintään vaieta, jos haluaa jonnekin päästä.” ”Kirkolliskokouksessa saa maaseudulta oleva konservatiivimies julkisesti sanoa, että kenttäpiispan virkaan ei pidä koskea koska Mannerheim, mutta auta armias, jos kaupunkilainen liberaali menee sanomaan jotakin lihansyönnin vähentämisestä.” Haastatellut puhuivat pelon ilmapiiristä, piispojen ahdistavista kaitsentapuheluista ja vaikeuksista työyhteisössä. 5 6 K irkon akateemisia työntekijöitä, pappeja, teologeja sekä kanttoreita edustavan aki-liitot ry:n toiminnanjohtaja, pastori Jussi Junni sanoo, että kirkossa pyritään toisinaan rajoittamaan työntekijöiden sananvapautta enemmän kuin laki mahdollistaa. ”Muutamat piispat seuraavat etenkin pappien some-kirjoittelua mutta eivät itse osallistu siihen julkisesti vaan lähettävät papeilleen ’ohjaavia’ tekstija messenger-viestejä. Harva halusi kommentoida kysymystä omalla nimellään. Tällaista ei voida pitää hyväksyttävänä silloin, kun on kyse asiallisesta teologisesta ja kirkkopoliittisesta keskustelusta.” I magen haastattelemista kirkon työntekijöistä moni suhtautui piispojen someohjeeseen varauksella, osa huvittuneestikin. Laissa kirkon työntekijän sananvapautta rajoittavat ensisijaisesti lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan ja rippisalaisuus.” Kirkon työntekijän työnantajalojaliteetti tulee kirkkolaista ja työsopimuslaista. ”Sananvapaus on perustuslaissa määritelty perusoikeus. Kirkon työntekijällä on myös oikeus kritisoida kirkon johtoa ja luottamushenkilöitä. Haastattelujen mukaan sananvapautta rajoittavat piispojen lisäksi myös muut esihenkilöt ja kollegat sekä kirkon luottamushenkilöt ja tavallisetkin seurakuntalaiset. Vastasin, että en voi ottaa hänen ohjeistustaan vastaan.” Pöyhönen ei kannata samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Siksi toteutus on lähinnä tiedottamista”, kuvailee yksi haastatelluista. ”Piispojen vaikutus on toki yksi tekijä, mutta myös yleisemmin. ”Moni kirkon työntekijä ei uskalla sanoa mielipiteitään, koska pelkää vaientamista, kiusaamista ja työpaikalta ulos savustamista”, sanoo Junni. Hänen mukaansa kirkko ei yhteisönä juuri suvaitse toisinajattelua. Lupausteksti ei nähdäkseni perusta juridista velvoitetta, koska se ei ole eduskunnan hyväksymässä laissa”, sanoo Junni. Hän kaipaisi avoimuutta erityisesti piispojen toimintaan. ”Tämän voi tulkita sananvapauden rajoitukseksi, jota kirkko voi perustellusti edellyttää papeiltaan. Kaikkein varovaisimpia sosiaalisessa mediassa joutuvat olemaan seurakuntapastorit, joista moni on määräaikaisessa työsuhteessa ja pelkää uramahdollisuuksiensa puolesta.
”Monissa kohdin sananvapauden rajoittaminen kietoutuu valtaan ja sen omimiseen itselle.” ”Kun johdetaan pelolla, työyhteisö vaikenee ja osa häipyy, kuten minä. Komulaisen omaksuma rooli ei miellytä kaikkia piispakunnassa. Myös tämä on tapahtunut julkisuudelta salassa, suljettujen ovien takana piispojen neuvotteluissa. j o u l u k u u 2 2 1 5 7 ”Kun johdetaan pelolla, työyhteisö vaikenee ja osa häipyy, kuten minä. Kaikissa hiippakunnissa ohjeita ei kuitenkaan ole sellaisenaan jaettu.” Useiden kommentoijien mukaan on paljolti seurakuntien johtajista kiinni, miten turvalliseksi kirkon työntekijät olonsa sosiaalisessa mediassa saavat kokea. ”Varovaisuutta tuottavat määräaikaisuudet ja kenties halu edetä kirkollisella uralla. Haastatellun mukaan ”joku huonommalla itsetunnolla varustettu olisi saattanut hätkähtää”. E rot eri puolilla Suomea ovat suuria. kirkkoherra Anna-Kaisa Hautala viittaa kirkon valtarakenteisiin. Keväällä 2020 Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi syytti Suomen Lähetysseuraa politikoinnista, koska lähetysjärjestö oli mukana useiden kansalaisjärjestöjen yhteisessä verovälttelyä vastustavassa ”430 miljoonaa mahdollisuutta” -kampanjassa. Piispojen someohjeistus heijastelee tätä vallankulttuuria. Pohjoissatakuntalaisessa Kankaanpään seurakunnassa kappalainen Johan Lampinen menetti oikeutensa seurakunnan sometileille jaettuaan päivityksen sateenkaarinuorten turvallisuudesta. Hänen suutaan on pyritty tukkimaan useammin kuin kerran. Se on kestänyt yli kaksi vuotta, kun seurakuntaneuvosto on kerta toisensa jälkeen ohittanut niin kirkkoherran kuin tuomiokapitulin ja lopulta hallinto-oikeudenkin pätevimpänä pitäneen mutta julkisesti Pride-tapahtumaan osallistuneen naispuolisen hakijan. Kirkkokupla on aika pieni”, muistuttaa kirkkoherran virasta kiinnostunut pappi. Lampisen päivitys itsessään ei ollut kantaaottava eikä kritisoinut kirkon linjaa. Jos joutuu pelkäämään oman esihenkilön tai piispan reaktiota, niin kyllä se varmasti sulkee monen suun”, kuvasi kokenut seurakuntapastori. Komulainen on ottanut sosiaalisessa mediassa kirkon päivystävän dosentin tehtävän. Kokkolan tapauksella hän viittaa Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalaisen viran täyttöön. ”SLS tarkoitus ei ole osallistua politiikkaan”, lupasi Laajasalo Keskuskauppakamarille. ”Seurakunnassa on oltava hyvä ilmapiiri, jotta uskaltaa kertoa oman mielipiteensä. Lähetysseuran puheenjohtaja, Helsingin piispa Teemu Laaja salo reagoi nopeasti ja ilmoitti Twitterissä Lähetysseuran hallituksen käsittelevän saatua kritiikkiä. Kyse on enemmän siitä, että työntekijä vaikenee, koska ei halua itselleen hankaluuksia viranhauissa”, sanoo haastateltu pastori. K irkon johdosta sosiaalisen median keskustelijana on viime vuosina erottunut piispainkokouksen edellinen pääsihteeri Jyri Komulainen. ”Mitä sananvapauteen tulee, niin olen oppinut Kokkolan tapauksesta sen verran, että mitään ei kannata sanoa mistään, ennen kuin on vakivirassa, ja senkin jälkeen menee ikäväksi, jos aikoo ikinä vaihtaa työpaikkaa”, kuvailee toinen pappi. Hän kertoo olleensa kuin ”puulla päähän lyöty”, sillä ei ollut kokenut omaa käytöstään somessa mitenkään aggressiiviseksi, vaikka olikin kyseisen piispan kanssa eri mieltä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Avioliitosta tai muista kirkon kiistakysymyksistä päivityksessä ei ollut sanaakaan. Hallituksen puheenjohtajan viesti sulki lähetysseuralaisten suut, ja seuranneessa Twitter-keskustelussa kampanjan puo. Myös sivuuttaminen ja kuoliaaksi vaikeneminen ovat kirkossa tapoja vaientaa. Moni Imagen haastattelema kirkon työntekijä viittasi pelkoon työuramahdollisuuksien murenemisesta. Säkylä-Köyliön vs. Hän osallistuu keskusteluihin myös kirkkoa läheltä liippaavissa yhteiskunnallisissa asioissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pelisäännöt Espoossa ja Turussa saattavat olla hyvinkin erilaiset kuin pohjoisempana. Piispojen someohjeistus heijastelee tätä vallankulttuuria. Jopa kirkon oman lehden uutisen jakaminen oli liikaa. Kerrottuaan tapahtuneesta omalle piispalleen hän koki kuitenkin saaneensa synninpäästön ja tukea työhön sosiaalisessa mediassa jatkossakin. ”Eräs toisen hiippakunnan piispa tuli veljellisesti varoittelemaan ’aggressiivisesta somekäyttäytymisestä’”, sanoo haasteltu pappi. Kirkkojärjestyksen mukaan seurakuntien ja pappien ”ylin kaitsija” on piispa, ”kukin hiippakunnassaan”. ”Ajattelisin, että käytännössä sananvapautta ei varmaan kauheasti rajoiteta. Myös sivuuttaminen ja kuoliaaksi vaikeneminen ovat kirkossa tapoja vaientaa. Lampinen oli jakanut kirkon Kotimaa-lehden jutun kansainvälisestä homo-, bija transfobian vastaisesta päivästä
Miksi ja miten yksittäisten kirkon työntekijöiden asiallistakin osallistumista (esim. Haastattelemamme kirkon työntekijät ovat kertoneet piispojen puuttuneen kirkon työntekijöiden somepäivityksiin. Vuotta aiemmin piispa Laajasalo oli esitellyt piispoille twiittiä, jossa Komulainen oli kritisoinut myöhemmin kansanedustajaksi nousseen, maahanmuuttovastaisuudella profiloituneen kokoomuspoliitikon Atte Kalevan käsityksiä monikulttuurisuudesta populistisiksi. Piispainkokouksen pääsihteerin paikalta Kirkon tutkimuskeskukseen tutkijaksi siirtynyt Komulainen ei itse katsonut tarpeelliseksi kommentoida Imagelle piispojen neuvottelun tapahtumia. ”Sekä kirkossa että akatemiassa on kyse totuudesta.” Image pyysi haastattelua Helsingin piispalta Teemu Laajasalolta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Komulaisen somepersoonaan yritettiin puuttua. Piispan oman arvion mukaan keskustelu missään isossa organisaatiossa ei ole yhtä vapaata kuin kirkossa. Komulaisen twiitin tyrmäsi tuoreeltaan Kuopion piispa Jari Jolkkonen, ja koska asia oli vakava, Laajasalo yritti tuoda pääsihteerin twiittailun piispojen yhteiseenkin käsittelyyn. Haastatteluun ei ollut mahdollisuutta, mutta piispan avustaja pyysi lehteä lähettämään kysymykset sähköpostilla hänelle, ”niin yritetään vastata tässä välissä lyhyesti”. En myöskään muista, että piispainkokouksessa olisi koskaan keskusteltu kenestäkään yksittäisestä työn tekijästä”, Laajasalo sanoo avustajansa lähettämässä sähköposti vastauksessa. Erityisesti pidän hankalana voimakkaita puoluepoliittisia kannanottoja, joissa hyökätään jonkun toisen puolueen edustajaa tai kannattajaa vastaan. ”Yksi tapaus oli maahanmuuttajista hyvin karkeita rasistisia ja osin uhkaavia tekstejä kirjoitellut työntekijä. Toinen tapaus oli lasten kasvatusalan työntekijä, joka oman seksipositiivisuutensa perusteella piti oikeutenaan laittaa työnsä kannalta selkeästi sopimattomia kuvia ja tekstejä nettiin.” Laajasalon käsityksen mukaan ohjeesta ”nimenomaisesti kysyttiin myös Kirkon viestinnän johtajan kommentteja”. Laajasalo kertoo, että someohjeesta ja sen tarpeesta on piispojen kesken puhuttu jo vuosia. Yksi haastatelluista kertoi kirkkoherran pitäneen hänelle puhuttelun huomattuaan sosiaalisessa mediassa muuten siivosti käyttäytyneen pastorin tykänneet kohtuuttoman usein Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon somepäivityksistä.. Näin ei olisi saanut sanoa. 5 8 lustaminen jäi paljolti dosentti Komulaiselle. Hänen mukaansa Romakkaniemen laitavasemmistolaiseksi parjaama luterilainenkin kirkko voisi paavi Franciscusta lainaten hyvin todeta kommunistien olevan ”kaappikristittyjä”. Vaikka kirkko onkin profiloitunut turvapaikanhakijoiden ja monikulttuurisuuden puolustamisessa, piispainkokouksen pääsihteerillä ei Laajasalon mielestä silti pitänyt olla mitään asiaa kommentoida Kalevan puheita julkisesti, ”hänhän on sentään Kokoomuksen varakansanedustaja”. Komulainen) yhteiskunnalliseen keskusteluun on käsitelty piispainkokouksessa tai piispojen neuvotteluissa. En silti muista, että olisin koskaan kenellekään työntekijälle siitä sanonut. Laajasalo esitteli Komulaisen twiittejä piispojen neuvotteluissa. Imagen lähteiden mukaan arkkipiispa Tapio Luoma ei lopulta pitänyt tarpeellisena käsitellä yksittäisen twiittaajan ulostuloja koko piispakollegion voimin eikä piispojen enemmistö muutenkaan innostunut Komulaisesta keskustelemaan. A ina kyse ei ole väärin valituista sanoista. Kaikki eivät selviä puhuttelulla, vaan peukku voi viedä varomattoman tykkääjän myös kirkon oman oikeusistuimen eteen. Laajasalo kiistää, että näin olisi tapahtunut: ”Olen joskus ajatellut, että joku kirkon työntekijä olisi voinut jättää päivityksensä tekemättä. Kirkkoherra muistutti, ettei papin pitäisi sitoutua puoluepoliittisesti. Hänen mukaansa tämä ei ole ristiriidassa kirkon virassa toimimisen kanssa. Yksi haastatelluista kertoi kirkkoherran pitäneen hänelle puhuttelun huomattuaan sosiaalisessa mediassa muuten siivosti käyttäytyneen pastorin tykänneet kohtuuttoman usein Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon somepäivityksistä. Episodi teki kuitenkin selväksi, miten nihkeästi osa kirkon johdosta suhtautuu yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Omasta hiippakunnastaan Helsingistä hän nostaa kaksi esimerkkiä. Seurakuntalaiset saattaisivat saada vasemmalle kallellaan olevista tykkäyksistä väärän viestin. Turun tuomiokapituli on lokakuussa saanut käsiteltäväkseen hallintokantelun, jossa kyseenalaistetaan Kokemäen kirkkoherran viransijaisen Timo Wariksen kyky toimia tehtävässään Aina kyse ei ole väärin valituista sanoista. Myös sometykkäys voi olla väärin valittu. Komulainen kuitenkin korostaa, että dosenttina hänen velvollisuutensa on oman asiantuntijuutensa pohjalta tuoda esiin myös kriittisiä näkökulmia. Myös sometykkäys voi olla väärin valittu
Kapituli ei kahteen kuukauteen vastannut tietopyyntöön ja lopulta ilmoitti, ettei aio siihen vastata tulevaisuudessakaan. Kainuun Sanomien kysyttyä kirkkoherran koronaopetuksesta Kuopion tuomikapitulilta, kirkkoherra ja piispa kävivät päivityksestä keskustelun. Hänellä ei ole asiaan muuta lisättävää”, kuului tuomiokapitulin vastaus. Uutista oli käynyt kommentoimassa seurakuntalainen, jonka mukaan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja on ”vallan kähmijä ja törkeä”. ”Se, että kirkon työntekijät näkyvät somessa, on hirvittävän arvokasta. Johtaminen on viestintää, ja viestintää tukee se, että tällaisista asioista keskustellaan yhdessä kirkkoherrojen ja viestijöiden kanssa.” Leppänen muistuttaa, että kirkon työntekijä edustaa seurakuntaa myös vapaa-ajallaan. ”Meillä on hiippakunnassa kulttuuri, jossa viestinnän kysymyksiä on käsitelty yhdessä. Uskonnollisiin yhteisöihin voi usein liittyä toiveita siitä, että vaikeat asiat hoidettaisiin sisäisesti. Pitää myös muistaa, että elämä erilaisissa somekanavissa on erilaista, kuten nyt pääministerin Instagramin ympärillä käyty keskustelukin osoittaa.” Leppänen toivoo, että sosiaalisessa mediassa tärkeinä nähtäisiin samat tekijät kuin sen ulkopuolella. Käydäänhän me muutenkin kaikenlaisia keskusteluja.” ”Tämä aika ja erityisesti some ruokkivat turhaa vastakkainasettelua. Juttuun nimettömänä haastateltujen kirkon työntekijöiden henkilöllisyys on Imagen toimituksen tiedossa.. Verkko ylittää rajat, eikä me voida valita sitä.” Piispallinen kaitsenta kuitenkin tunnistaa hiippakuntarajat. Kotimaan jutusta ei käy ilmi, onko huomautus kirjallinen vai suullinen. Kritiikin jälkeen piispa viestitti kirkon Kotimaa-lehdelle päätyneensä nyt antamaan Suutarille huomautuksen sunnuntaina 29. Tietoa huomautuksesta yritettiin saada Kuopion tuomiokapitulista tietopyynnöllä. Erityisesti se, että arkinen hengellisyys näkyy, ja se, että uskallettaisiin olla läsnä. elokuuta. Keskustelua vakavampia seurauksia kirkkoherralle ei olisi tullut, ellei hän olisi seuraavassa haastattelussa paljastanut Kainuun Sanomille, ettei piispa ollut nähnyt somepäivityksessä mitään moitittavaa. ”En tunne kaikkea keskustelua, ja siksi on parempi kysyä niiltä, joiden tarpeesta ohje syntyi ja jotka sitä ovat valmistelleet.” Toisin kuin useimmissa muissa hiippakunnissa, arkkipiispa Tapio Luoman ja piispa Mari Leppäsen arkkihiippakunnassa piispojen laatimaa ohjetta ei ole julkaistu tai lähetetty kirkon työntekijöille. Sosiaalisen median käytöstä kirkon työssä on syksyllä piispan johdolla keskusteltu kirkkoherrojen kokouksessa. ”Yllättävää, jos näin on. Koska vs. Samat hyvän käyttäytymisen periaatteet ja sama hyvä työkulttuuriin kuin mistä on muutenkin sovittu.” Jos työntekijä kokee kirkon sortavan vähemmistöjä, hänellä on Leppäsen mukaan oikeus se sanoa. ”Saa käydä kriittistä keskustelua ja saa olla eri mieltä. Avoimuuden puutteesta ja epäjohdonmukaisuudesta kertoo myös Kuopion tuomiokapitulin reaktio Kuhmon kirkkoherran homopuheisiin. Toivon, että arkkihiippakunnassa ainakin puututtaisiin sen kaltaiseen johtamiseen. ”Tulin mukaan vasta loppuvaiheessa, kun ohje oli jo pitkälti kirjoitettu.” Leppänen ei osaa sanoa, miksi ohjetta ei valmisteltu julkisemmin tai yhdessä kirkon viestintäasiantuntijoiden kanssa. päivänä vuonna 2021 yhdisti koronatilanteesta huolestunut Kuhmon kirkkoherra Timo Suutari Facebook-päivityksessään koronakuolleisuuden ja homoseksuaalisuuden. Kipeistäkin asioista voi puhua, mutta rakentavasti. Suutari muistutti Puolan ja Unkarin suhtautuvan kielteisesti samaa sukupuolta olevien avioliittoihin ja jatkoi tästä suoraan epidemiologian pariin. ”Onhan se kurjaa, jos joutuu pelkäämään kyttäämistä. T urun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen vihittiin virkaan helmikuussa 2021, eikä hän siksi ehtinyt osallistua yhteisen someohjeen laatimiseen. Julkisesta kanteluasiakirjasta käy ilmi, että Waris oli jakanut omalla henkilökohtaisella fb-sivullaan paikallislehden uutisen, jossa kerrottiin erimielisyyksistä kirkkoherran ja osan seurakunnan luottamushenkilöistä välillä. Ei minulla ole syytä puuttua siihen, miten joku kollega omalla alueellaan tekee.” Artikkelia varten on haastateltu yli kahtakymmentä kirkon ja kirkollisten järjestöjen työntekijää. kirkkoherra Waris rohkeni peukuttaa kommenttia sen sijaan, että olisi sensuroinut sen, asia käsitellään Turun tuomiokapitulissa. ”Se on totta, että jokainen piispa kaitsee omassa hiippakunnassaan. Ei myöskään, onko huomautusta todellisuudessa kirjattu annetuksi. Kantelun jätti maallikkopäättäjä, seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. ”Katsokaapa, paljonko koronatapauksia Puolassa Unkarissa ja miettikäätte johtopäätöksiä… lähes nollalinja koronassa”, kehotti kirkkoherra. Piispa Jolkkonen ei vastannut haastattelupyyntöön. j o u l u k u u 2 2 1 5 9 kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Elokuuun 23. ”Piispa Jari Jolkkonen on kertonut kirkkoherra Suutarille annetusta huomautuksesta Kotimaa-lehden verkkoversiossa olevassa haastattelussa. Tekee myös uskonnollisille yhteisöille hyvää, että asiosta keskustellaan laajemmin ja näkyvämmin.” Miten pitäisi edetä tilanteessa, jossa kirkon työntekijät kokevat pelisääntöjen olevan erilaisia eri puolilla Suomea. Yritämme kannustaa tähän, olemaan näkyvä ja olemaan aito. Ei sosiaalinen media tunnista hiippakuntarajoja
6
Kun hän sitten seitsemän vuotta sitten liittyi, johtui se halusta nähdä maailma toisin. Teksti Taina West Kuvat Satu Nyström. j o u l u k u u 2 2 1 6 1 T O I S E N L A I N E N V A L O Ortodoksinen usko häämötti vuosien ajan toimittaja ja käsikirjoittaja Taina Westin elämän taustalla, vaikka hän ei kirkkoon kuulunutkaan
Mummo oli ennen kuolemaansa tosin esitellyt meille kuolinvaatteensa. Alakerrassamme samassa talossa asui isäni äiti. Kuvien keräämiseen liittyvät myös ensimmäiset kokemukseni huonosta omastatunnosta eli synnintekemisestä. Tilanne laukesi lauantai-iltana saunan jälkeen, kun istuin tapani mukaan äidin sylissä. Sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt kouluun, löin raivoissani poikki toisen sarven hänen punaisesta potkukelkastaan. Kotimme ei ollut uskonnollinen, emme olleet edes niin sanottuja tapakristittyjä, jotka jouluaamuna raahautuivat kirkkoon. Ikonin kuljettamisena majapaikasta toiseen. Ymmärsin, että hankalat asiat liittyvät perheeseen ja vaikeat tiedon piiriin. Todennäköisesti mielessäni poltteli tarralammas. Vai himoitsinko yksinomaan purukumikuvia. Mummo oli kaksi kertaa lähtenyt evakkoon, eikä hänellä ollut ollut omaa kotia Karjalan jälkeen. Häntä kutsuttiin famuksi, koska hän puhui ruotsia miehensä ja lastensa kanssa. Perheessämme noudatettiin puhumatta paras -tyyppistä linjaa, joten en muista, että olisin ottanut tätäkään asiaa koskaan puheeksi. Pappi heilutti suitsutusastiaa ja pieni kuoro lauloi. Miten mummon ortodoksisuus näkyi arjessa. Kului aikaa, purkka toisensa jälkeen katosi yläkaappiin ja pino kasvoi mielestäni taivaisiin asti. Kovia kysymyksiä lapselle. Mummo pelästyi, koska luuli pirun hypänneen ja teki ristinmerkkiä ja hoki gospodi pomiloita. Aloin itkeä tuhertaa ja myönsin, että minä se olin eikä kukaan ulkopuolinen. Luullakseni kotona ei edes tiedetty, että menin pyhäkouluun ennen kuin näytin onnellisena lammastani. Purkkasarjaan kuului myös keräilykansio, johon kuvat sai liimattua ja kerättyä näin itselleen kuvakirjan. Vähän ennen kuolemaansa famun tytär kertoi, että myös famu oli ollut ortodoksi, joka kävi avioliittonsa alkuvuosina salaa mieheltään ortodoksissa jumalanpalveluksissa. Minulta ja siskolta oli kysytty, kumpi oli rikkonut potkurit. Päättelin lapsen päässäni, että jos myös oma potkurini olisi rikki, voisin syyttää teoista jotain ulkopuolista. Kun sain taulun, kedolla ei ollut yhtään lammasta, mutta kun pyhäkoulun ensimmäinen tunti päättyi, minulla oli taulussa yksi lammas. Varmasti minua painoi se, mitä olin tehnyt, mutta olisinko ilman purukumipakotetta kärvistellyt huonon omantuntoni kanssa kauemmin. Omassa elämässäni synnintunto tai huono omatunto ovat liittyneet lähes aina jollain lailla materiaan. Joskus aikojen alussa, kun istuin pöydän alla kuuntelemassa aikuisten juttuja, famu puhui kavereineen jotain täysin tuntematonta, kaunista kieltä. Kauanko piinaa kesti ja mitä piinaa. Markkinoilla oli tuohon aikaan purukumi nimeltään Viimeinen mohikaani. Tai sitten on niin, että sellaiset tilanteet on helpompi jäljittää kuin esimerkiksi teini-iässä koettu maailmantuska. Varmasti koin näitä kaikkia tunteita. Kun keräsi kaikki kuusikymmentä kuvaa, sai täydellisen kertomuksen. Matkaan kuului jumalanpalvelus Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Hän tiesi, että se olin minä, mutta ei rollinut vanhemmille. 6 2 K uusivuotiaana aloin kerätä tarralampaita pahvitauluun. Ristinmerkkien tekemisenä aina, kun hänen mielestään tapahtui jotain sellaista, joka vaati merkin tekemistä, eikä minulle koskaan selvinnyt, mikä vaati merkin tekemistä. Jos äidiltä kysyi jotain vähänkin hankalaa – ei siis vaikeaa asiaa, kuten mikä on elämän tarkoitus, vaan hankalaa asiaa – hän vastasi aina, että se nyt vaan on niin. Vai siitä, että en tunnustanut eli valehtelin, kun kysyttiin, kuka oli rikkonut kelkat. Niihin saatettiin jopa hakea vastauksia. Sisko oli aidon hämmästynyt ja minä teeskentelin tietämätöntä ja meitä hoitanut mummo ei sanonut mitään. Näinkö hymynkareen Jeesuksen suupielissä. Kerran piileskelin häneltä kauan enkä vastannut, kun hän huusi nimeäni. Vietin mummon kanssa paljon aikaa kahdestaan ja pitkästyin aika usein. Loppuhuipennus oli se, kun menin koksivarastoon, nokesin itseni mustaksi ja hyppäsin hänen eteensä. Asia, jonka tajusin vasta hyvin myöhään. Pari kesää sitten teimme siskon kanssa retken Suistamolle, josta äidin puoleinen suku on lähtöisin. Viisivuotiaana olin riidellyt siskoni kanssa. Meille famu puhui suomea. Myöhemmin älysin, että se oli venäjää. Mummon hautajaiset pidettiin Hietaniemen ortodoksisen hautausmaan kappelissa. Hän oli harras ortodoksi ja asui kerrostalokodissamme Maunulassa viikot ja viikonloput äidin siskon luona. Olin aloittanut naapuritalon kellarissa pidettävän pyhäkoulun. Jumalanpalveluksessa ajattelin, että ehkä mummo ja äitikin ovat seisseet juuri tällä samalla kohdalla. Kappelissa oli tukalan kuuma. Tunne oli oudon koskettava. Pappa ei tykännyt, että vaimo luuhaa sunnuntaisin tuntitolkulla ryssän. Tämän jälkeen jatkoin särkemällä myös omasta keltaisesta potkukelkastani sarven. Toivuttuaan järkytyksestä mummo pesi naamani haisevalla tiskirätillä, mutta vanhemmille hän ei sanonut sanaakaan. Äiti sanoi, että kyllähän minun pitäisi tietää, että piiskaa ei olisi tullut, mutta ei saa valehdella. Muistan, että kappelissa oli jollain tavalla hauras tunnelma. Kirkossa ei ollut enää ikoneja vaan painokuvia ikoneista. Oliko minulla huono omatunto eli synnintunto siitä, mitä olin tehnyt. Miksi. Äiti toi joka kerta töistä tullessaan yhden purkan, mutta potkuri-gaten jälkeen hän ei antanutkaan sitä enää minulle vaan laittoi keittiön astiakaappiin ylähyllylle. Jokaisessa purkkapaketissa oli mukana myös keräilykuva, jonka takana oli pieni tarina. Jotkut varmasti pystyisivät kertomaan, mitä pyhäkoulussa puhuttiin, mutta minä en. Hame oli varmasti hienoin, mikä hänellä koskaan oli ollut. Pahvitaulussa oli vihreä keto, sininen taivas ja puu, jonka oikealla puolella seisoi Jeesus paimensauvansa kanssa. K un olin kuusivuotias, meitä hoitanut mummo kuoli. Usein ristinmerkin tekemiseen liittyi huokaus gosbodi pomiloi
j o u l u k u u 2 2 1 6 3
6 4
Vaikka rukoukseen ei liittynyt tunnetta tai ajattelua, niin sen lukeminen oli tärkeää. Tämän rukouksen perään saatan joskus pyytää Jumalalta varjelusta – yleensä läheisille ja joskus itselleni. Rituaalin jälkeen olo oli puhdistunut ja pala poistunut kurkustani. Jo aiemmin olin saanut vihiä, että famu ei välttämättä ollut niin suomenruotsalainen kuin nimi antoi ymmärtää. Pääsiäisen aloittava sovintosunnuntai osui juuri tuohon aikaan. Menimme Valamoon, kävimme jumalanpalveluksissa ja hän osti minulle ristin. Pyhä Helena on muun muassa arkeologien ja uusien löytöjen suojeluspyhimys. Kun sitten aloin pikkuhiljaa lopettaa iltarukoilemisen, oli se aluksi vaikeaa. Lähdettyään Venäjän sisällissotaa pakoon famu unohti kielensä, uskontonsa ja kansalaisuutensa. On totta, että kahden anopin asuminen lähekkäin ei ole kovin onnistunut asumismuoto, mutta silti. Famu, joka toisissa olosuhteissa olisi ollut babushka, oli alkuperäiseltä nimeltään Jevdokia Leontjev Kiestingistä. Hätkähdin hereille, jos en ollut rukoillut. Molemmat olivat joutuneet luopumaan niin paljosta, että olisi luullut, että uskonto olisi heitä yhdistänyt ja lohduttanut. Ja nyt tulee ihmetyksen aihe, suuri sellainen. Liityin ortodoksikirkkoon helmikuussa 2014. Olinko käännynnäinen. Kirkkoon liittyminen tarkoittaa ortodokseille myös sitä, että valitaan itselle ortodoksinimi. En siinä mielessä, että olisin vaihtanut kirkosta toiseen. Soitin itse poliisille, mitä olin tehnyt. Tuntuu muutenkin erittäin vaikealta kirjoittaa uskosta. Tekoon johtaneet syyt olisi helpompi selittää. Pohdintojeni jälkeen puhuin asioista ortodoksikummini Ritva Holmbergin kanssa. Kysäisin nimestä, mutta asiaa ei sen enempää valaistu. Helena oli Konstantinus Suuren äiti, ja hänen kerrotaan löytäneen pyhiinvaellusmatkallaan Palestiinaan ristin, johon Jeesus oli ristiinnaulittu. Suomi ja ruotsi sujuivat huonosti eikä venäjäntai karjalankielisiä enää ollut. Aamen.” Meillä ei lueteltu, keitä muita pitäisi siunata, oma napa riitti. Olisiko helpompi kirjoittaa, että tapoin kerran ihmisen, koska sekosin jollain lailla ja menetin malttini. Sana ”lukea” on toki aika kummallinen tässä yhteydessä, koska kyseessä oli rukouksen posmottaminen ulkoa: ”Levolle laske luojani, armias ole suojani. Ei mitään, ja siksi se on niin helpottavaa. Ortodoksimummo ja ortodoksifamu asuivat vuosikausia samassa talossa mutta lähestulkoon vihasivat toisiaan. Minulla se on Helena, joka oikeastikin on toinen nimeni. Jos en sijaltaan nousisi, taivaaseen ottaos tykösi. Rukoilin myös, kun olin saattohoitamassa ystävääni ja hän pyysi sitä. Jotain kaameaa tapahtuisi, jos en rukoilisi. j o u l u k u u 2 2 1 6 5 kirkon menoissa. Jos perheväkivallan uhri menettää kerran holttinsa, se on ymmärrettävää ja jopa loogista. Mitä loogista on uskoa Jumalaan. Olisi paljon helpompaa kirjoittaa uskonnosta, siinä voisi liikkua turvallisesti yleisellä tasolla. Jumalanpalvelus menee aina saman kaavan mukaan riippuen, mikä vaihe kirkkovuodesta on käsillä. Millä kielellä famu olisi puhunut. Ehkä minäkin olen agnostikko, koska Jumalan olemassaoloahan ei voi tietää. Jos taas olimme jo sängyssä, hän kysyi, onko iltarukous luettu. Oli ennenkokematonta pyytää ja saada anteeksi vieraalta ihmiseltä, jota ei ole koskaan tavannut. Vähän ennen kuolemaansa famun tytär kertoi, että myös famu oli ollut ortodoksi, joka kävi avioliittonsa alkuvuosina salaa mieheltään ortodoksissa jumalanpalveluksissa. Ihmettelin aina hänen vaitonaisuuttaan, kun sitä vertasi äitini evakkosuvun loputtomaan kälätykseen. Liittymiseni oli pitkän pohdinnan tulos. Tähän toinen vastaa: Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle. Ei tarvitsisi kertoa mitään omasta suhteesta uskomiseen tai Jumalaan. Ystäväni ei uskonut Jumalaan mutta ei ollut ateisti vaan pikemminkin agnostikko. Ristinmerkin teko rytmittää omaa osallistumista jumalanpalvelukseen. Nykyään en rukoile ääneen vaan lausun mielessäni ehkä lyhintä mahdollista ortodoksirukousta: ”Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä.” Vaikka rukous on lyhyt, siinä on voimaa. Minulle tämä ei tarkoittanut eikä tarkoita maailmasta vetäytymistä ja sen katsomista ulkopuolelta vaan uutta tapaa nähdä. M uistakaa lukea iltarukous. Miksi tämän sanominen on niin vaikeaa. En muista, keneltä perinne alun perin tuli, mutta näin äiti meitä muistutti ennen nukkumaanmenoa. Luterilaiseksi famu oli tullut avioliiton kautta.. Sovintosunnuntain anteeksipyyntörituaali oli minulle yksi konkreettinen syy liittyä kirkkoon. Pappa ei tykännyt, että vaimo luuhaa sunnuntaisin tuntitolkulla ryssänkirkon menoissa. Palveluksen jälkeen tuntemattomat ihmiset katsovat toisiaan silmiin ja sanovat: anna minulle anteeksi. Mitään dramaattista syytä ei ollut, en ollut esimerkiksi kokenut suuria menetyksiä. K irjoitan tämän lauseen ensimmäisen kerran julkisesti: olen ortodoksi ja uskon Jumalaan. Luterilaiseksi famu oli tullut avioliiton kautta. Ortodoksisuus oli häämöttänyt elämässäni aina jollain lailla. Kun menen ortodoksiseen jumalanpalvelukseen, liian harvoin tosin, pääsen toiseen maailmaan, jossa on kauneutta, ikoneja ja kirkkolaulua, joka kuoron tasosta riippuen kuulostaa joskus jopa enkelten laululta. Siinä oli jotain universaalia. Koska kaava on aina sama, ei tarvitse pelätä, että pappi kertoo, miten hän eräänä päivänä näki oravan puussa ja hänelle tuli siitä mieleen, miten me olemme kaikki pieniä oravia Jumalan suuressa puussa. Aloin potea omituista kaipuuta johonkin, joka olisi jollain lailla ehyt tai ainakin ehyempi kuin maailmamme. Kun kävin katsomassa häntä nuorena tyttönä sairaalassa, sängynpäädyssä luki Jevdokia West. Kärsin tuomioni, kaduin tekoani ja nyt asia on käsitelty
6 6
Maallinen ja taivaallinen on erotettu toisistaan. En silti ole hihhuli, joka ei usko tieteeseen. Jobin kirjan Jumala. Parisuhdelakia oltiin juuri viemässä äänestykseen, ja lain vastustajat keräsivät eduskunnassa voimansa lain läpimenon estämiseksi. Lain kannattajat korostivat Jeesuksen maailmaan tuomaa rakkautta ja toiset Jumalan hirvittävää kostoa. Minulle usko on alue, joka saa olla kummallista ja siinä saa olla mystiikkaa ja tuoksuja ja enkeleitä. Räikeä esimerkki älyllisestä laiskuudestani on, ettei minua tippaakaan häiritse ajatus pyhästä kolminaisuudesta eli isästä, pojasta ja pyhästä hengestä. Ne ovat minulle eräänlaisia tiedepalveluksia. Toisaalta jotkut lain puolustajatkin löysivät Raamatusta perusteita, miksi parisuhdelaki pitää hyväksyä. Kun eduskuntakeskustelua käytiin, en ollut minkään kirkon jäsen mutta kallistuin rakkauden puolelle. Tätä ei tietenkään voi tieteellisesti todistaa, mutta kysymyshän onkin uskosta eikä tiedosta. Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä, jotka kiroavat Jumalan, kun ovat kokeneet jonkun järkyttävän menetyksen. j o u l u k u u 2 2 1 6 7 K irjoitin aikoinani kirjan Uskonto vie ja politiikka vikisee, jossa käsittelin uskonnon ja politiikan välistä suhdetta. Raamattu oli eduskuntakeskustelussa kovassa käytössä, kun perusteltiin, miksi lakia ei pidä hyväksyä. Miksi Jumala salli tämän onnettomuuden tapahtua. Pitäkää minua hulluna, mutta enkelit ovat minulle olemassa, tosin eivät fyysisinä olentoina vaan henkisinä. Moni sanoo uskovansa johonkin suurempaan kuin ihminen itse mutta ei halua antaa sille nimeä. Mihin Jumalaa tarvitaan, jos hän ei kerta kaikkiaan pidä ihmisestä huolta. Minua helpottaa suuresti, että maailmassa on ihmisiä, jotka tutkivat asioita ja hakevat vastauksia kysymyksiin, joilla ihmisten elämä saataisiin paremmaksi. Haluan, että minulla on alue, joka ei väitä olevansa rationaalinen ja joka ei puutu maalliseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Uskon evoluutioon ja ihmisen vapaaseen tahtoon. Ja tämä on yksi syy, miksi liityin ortodoksiseen enkä luterilaiseen kirkkoon. Kaoottisessa maailmassa Jumala saattaa luoda kuvan jostain järjestä. Kuuntelen Yle Areenasta mielelläni tiedeohjelmia, joissa käsitellään kvanttifysiikkaa ja avaruutta. Miten kolme voi olla yksi tai miten yksi voi olla kolme. En ymmärrä niistä yleensä mitään, mutta ne rauhoittavat minua. Tämä puraisu herätti ihmisen uteliaisuuden ja ihmiskunta alkoi kehittyä. Jumala varmasti vastaisi tähän, että hyvä kysymys, ja vaikenisi. Ihminen tekee itse päätöksensä eikä voi syyttää Jumalaa mahdollisista vääristä päätöksistään. Mielestäni on erittäin hyvä, että Eeva meni ja puraisi omenasta. Uusi ja Vanha testamentti törmäsivät toisiinsa. Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin ihmisellä on myös tarve luoda Jumalasta oma kuvansa. Saksassa on erittäin vahva kristillisdemokraattinen puolue, mutta siellä ei tulisi kuulonkaan, että politiikkaa tehtäisiin Raamattuun perustuen
Lähtöpaikalla laitettiin painavahko reppu selkään, liina silmille ja sanottiin, että et missään olosuhteissa saa päästää köydestä irti, vaikka kuka sanoisi mitä. Jumalan kaikkivaltiuteen voi liittyä vähän kateuttakin. Mielestäni ei. Tai sitten hänellä on kaikki mahdolliset sukupuolet, koska on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. O len kyllä aikoinaan kokenut myös uskonnollisen nöyryytyksen. Ensin tosin täytyi kontata reppuselässä pienen portin läpi ja sen jälkeen reppu eli synnit otettiin pois. Kolme kertaa häpeää, sillä häpeällistähän se oli. Minua ei kukaan määrää. Oli pimeä elokuinen alkuyö. Metsään oli rakennettu alttari, jolla paloi kynttilöitä ja sain Herran siunauksen. Et mene, käyt koulut loppuun, sinusta ei ole diakonissaksi, sanoi äiti ja oli oikeassa.. Annamme Jumalalle todennäköisesti erilaisia ominaisuuksia. Miksi tyytyä yhden ihmisen kiusaamiseen, kun voi tuhota kymmeniä miljoonia. Vaelluksen varrelle oli sijoitettu kiusaajia, jotka lupasivat ties mitä. Ajatus siitä, että Jumala on kaikkivaltias, on ihmisjärjelle käsittämätön. Piiri muun muassa vei Mankkaan kaatopaikan puliukoille ruokaa, vaatteita ja kerran jopa käytetyn kasettimankan ja Katri Helenan kasetin. Nöyryytyksestä huolimatta tulin uskoon ja menin vielä isosten kurssille ja diakoniapiiriin. Aina silloin tällöin keskustellaan myös siitä, onko Jumalalla sukupuolta. Eihän hän ole samalla tavalla pikkusieluinen kuten ihminen. Olin viimeinen, joka saapui perille. Kaikki olivat tasa-arvoisia armon edessä. Minun Jumalani on varmasti toisenlainen kuin Vladimir Putinin, joka on myös ortodoksi. Lankesin kolme kertaa, eri paikoissa tosin ja eri lupausten perässä. Hella Wuolijoen luoma mahtiemäntä Niskavuoren Heta sanoi jotenkin näin: ”Mua on ihmiset jo niin paljon nöyryyttäneet, ei tartte Jumalan enää tulla mua nöyryyttämään.” Minun Jumalani ei nöyryytä vaan kannustaa. Rydöistä selvittyäni aloitin aina alusta. 6 8 on rääkkääjä, joka vastasi varmasti Stalinin ja Hitlerin käsitystä Jumalasta, mutta omnipotentteina kavereina he pitivät Jumalaa kuitenkin vähän rääpäleenä. Se tapahtui rippileirillä, jonka lopuksi järjestettiin Kristityn vaellus pimeässä metsässä. Tunsin olevani oikealla alalla ja päätin lopettaa keskikoulun ja mennä diakonissaopistoon. Miksi Jumala haluaisi nöyryyttää luomaansa ihmistä
Ensimmäinen panihida, johon osallistuin, oli järjestetty ortodoksikummini muistoksi. Joulu on ilon juhla, samoin pääsiäinen, kunhan on ensin eletty piinaviikot paastoineen. Minun on myös vaikea ymmärtää, miksi en voisi uskoa yksikseni olematta seurakunnan jäsen. j o u l u k u u 2 2 1 6 9 Muutaman kuukauden kuluttua minusta tuli myös kommunisti. Jotkut ovat ihmetelleet, miten entisestä kommunistista on tullut uskovainen ja mistä tiedän, että Jumala on olemassa. Ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha ja laiskuus ovat inhimillisiä syntejä mutta valtion mittakaavassa harjoitettuna tuhoisia. Vuoden verran olin sekä uskovainen että kommunisti enkä nähnyt niissä aluksi kovinkaan paljon eroa. Niissä liittyvät yhteen kaksi ääripäätä, syntymä ja kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä. Vainajia muistellaan usein sytyttämällä tuohuksia kirkossa tai kotona lampukassa. Myös joulun alla paastotaan neljäkymmentä päivää, mutta siitä lipsutaan enemmän kuin suuresta pääsiäispaastosta. Pitääkö vallankumous saada aikaiseksi joukkovoimalla vai saamalla yksilö toisensa jälkeen vallankumouksen taakse. Aloin käydä opintopiireissä ja seminaareissa. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. Vähän tämän jälkeen erosin kirkosta. Tätä voi kai pitää turhanpäiväisenä ylpeytenä. Vainajia varten on kirkossa omat hetkensä, panihidat, joista ensimmäinen pidetään 40 päivää tuonilmaisiin siirtymisen jälkeen. Ongelmani auktoriteettien kanssa ei ole poistunut, koska en vieläkään pysty kunnioittamaan ihmistä pelkästään hänen asemansa takia. Koska sosialismi eli Neuvostoliitto oli ateistinen, siellä ei ollut seitsemää kuolemansyntiä. Ennen vanhaan joulua kutsuttiin talvipääsiäiseksi. Jaakko Laakso, silloinen nuorisopoliitikko ja tuleva taistolainen kansanedustaja, teki yhdessä seminaarissa ratkaisevan kysymyksen. Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion. Siihen en pysty. Kun ortodoksi kuolee, hänen sanotaan siirtyvän tuonilmaisiin jonnekin tähtien taakse. Ilman joulua ei vietettäisi pääsiäistä. Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Tässä kiteytyy mielestäni ortodoksiuskonnan armollisuus. Se johtunee myös ikääntymisestä. En ole uskostani juurikaan puhunut, koska se on minulle hyvin yksityinen asia. Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. Yksilöitä ei ollut vaan ihmisjoukkoja. Ehkä jonkinlaista seestymistä on tapahtunut. Vastasin tietysti, että yksi kerrallaan. Eräs teologi sanoi minulle, että ihminen ei voi olla oikeasti uskovainen, jos ei hyväksy kymmentä käskyä kokonaisuutena. O n vaikea sanoa, olenko muuttunut näiden seitsemän vuoden aikana, jotka olen ollut ortodoksisen kirkon jäsen. Ymmärsin, että Mankkaan puliukkoja ei saada vallankumouksen taakse viemällä heille tavaroita, jos heidän tietoisuutensa ei samalla laajene. Ihmisen kuvia oli vain kaksi: joko tiedostavat massat tai tiedostamattomat, jotka piti saada tiedostamaan, jotta ihmisenkuvia olisi vain yksi. Väärin, sanoi Laakso. Pyhää kolminaisuutta kai siinäkin yritettiin rakentaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Ortodoksisella kirkolla on lempeä tapa pitää yhteyttä tämänja tuonpuoleisen välillä. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Vain niin ratkaisu on henkilökohtainen ja pitävä. Pääsiäisyö päättyy yhteiseen juhlaan, jossa syödään, juodaan ja nauretaan. Pöydässä ovat kaikki ne herkut, joista suuren paaston aikana on kieltäydytty.. Olen vastannut, etten mistään. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Ehkä siirtyminen uskomisesta niin sanottuun poliittiseen tietoisuuteen ei tehnyt kipeää sen takia, että jälkimmäinenkin perustui uskoon eikä tietoon siitä, miten asiat olivat. Neljäs käsky, kehotus kunnioittaa isää ja äitiä, on minusta järjenvastainen, koska jotkut vanhemmat ovat suoraan helvetistä. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. Suoraan sanoen se ei edes kiinnosta minua. Kuljin uusi testamentti toisessa ja Kommunistisen puolueen manifesti toisessa taskussa. Ortodokseilla on 12 erilaista juhlaa, joista joulu ja pääsiäinen ovat suurimmat. Kukaan ei ole koskaan myöhässä. Pääsiäisyönä ihmiset toivottavat toisilleen: Jeesus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Pääsiäisyöhön kuuluu myös Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna
Teksti Venla Rossi Kuvat Kristiina Kurronen. Image tapasi muutoksentekijät. 7 V A L I T T U K A N S A Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä väännetään seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksista monella rintamalla
x x x k u u 2 2 1 7 1
Tällä hetkellä kirkon virallisen linjauksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Joillekin näistä papeista on annettu tämän vuoksi varoituksia. 7 2 M iksi toisesta ihmisestä tulee uskovainen ja toisesta ei. Tämä aiheutti heille yksinäisyyttä, ja osa olikin vetäytynyt pois kirkon piiristä. Silti häntä jännitti, kun hän vähitellen ymmärsi, että ei olekaan nainen. Joillekin näistä papeista on annettu tämän vuoksi varoituksia.. Ei siis ole mikään ihme, että hänen ajatuksensa askartelevat hengellisten asioiden parissa. Mikä olisi seurakunnan työntekijöiden reaktio. Virallisesti hän muutti etunimensä lokakuun alussa. Kuopion maalaiskunnasta kotoisin oleva 22-vuotias Jetsonen asuu nykyään Helsingissä ja opiskelee teologiaa. Pietari Jetsonen löytää muitakin sanoja. Hänen nuoruutensa oli monella tavalla turvaton. ”Se kaikki vaikutti tosi paljon mielenterveyteeni.” Nykyään Jetsosen tilanne on erilainen. Se on kysymys, jota Pietari Jetsonen on miettinyt paljon. Jetsoselle tuolla kysymyksellä on myös erityisempi, henkilökohtainen merkitys. Siellä kaikki saavat avoimesti olla sitä, mitä ovat, Jetsonen sanoo. Hän on asunut Helsingissä muutaman vuoden ja toiminut puolentoista vuoden ajan vapaaehtoisena Haagan seurakunnassa. Olen koko nuoruuteni kuunnellut sellaista läppää, että kaikki homot pitäisi viedä aitan taakse ja ampua. Hän tutki vuonna 2019 valmistuneessa gradussaan seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yksinäisyyskokemuksia ja selviytymistä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tulevaisuuden haaveissa siintää papin ammatti. Hengellinen yhteys Jumalaan ja uskoon saattoi Tällä hetkellä kirkon virallisen linjauksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Samaan aikaan hän kipuili pahasti niin uskonsa kuin identiteettinsä kanssa. Silti kirkosta eroaminen ei koskaan ole hänelle ollut vaihtoehto. ”Meillä on nyt tulevana viikonloppuna sellainen tilaisuus, jossa pappi siunaa tämän uuden nimeni. Avioliittokeskustelu on kuitenkin vain yksi asia, ja monet ovat kyllästyneitä vääntämään siitä. Hän avusti ehtoollisella, luki tekstiä messussa ja kaatoi kahvia mummoille kirkon eri tilaisuuksissa kauluspaita päällä. Ei vain saada niitä omia rivejä kasaan.” K ysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä nousee säännöllisesti esiin niin mediassa kuin kirkon sisäisissä keskusteluissa. Kauneimmillaan sitä tilannetta voisi ehkä kutsua hämmentäväksi. Minua alkoi melkein naurattaa, kun luin tuon asian. ”Koko synnyinpaikkakuntani oli tosi konservatiivinen. ”Monille vähemmistöön kuuluville ihmisille vihkimisoikeus edustaa myös laajemmin sitä, hyväksytäänkö heidät kirkon tasavertaisiksi jäseniksi”, Hietava sanoo. Jetsonen nimittäin ymmärsi jo lapsena kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Yhtä kauan hän on tiennyt, että tällaisia hänen kaltaisiaan ihmisiä ei monessa paikassa katsota hyvällä. ”Minun nuoruuteni seurakunnassa kirkkoherrana oli sittemmin perussuomalaisten kansanedustajaksi ponnistanut henkilö”, Jetsonen kertoo. Silti monet papit vihkivät myös samaa sukupuolta olevia pariskuntia. On kuitenkin hyvä muistaa, että vihkimiskeskusteluun tiivistyy monenlaisia jännitteitä kirkon suhtautumisesta seksiin ja sukupuoleen ylipäätään, sanoo teologian maisteri Erik Hietava. Ei aina kirkossakaan. Valmista ei tule sielläkään, mutta parhaimmillaan asia saattaa siirtyä piispainkokouksen arvioitavaksi. Se olisi monien kovasti odottama askel eteenpäin. Hänen elämänsä – tai ainakin sen alkutaival – olisi ehkä ollut helpompi ilman uskoa ja kirkkoa. ”Tein juuri yliopistolla esseen, joka oli katsaus tämän teeman kehitykseen 1950-luvulta lähtien. ”Meillä tuli äskettäin opinnoissa vastaan tällainen teoria, että jos ihmisellä on ollut turvaton nuoruus, niin se lisää todennäköisyyttä uskoon tulemiselle. Sillä kertaa jännitys oli turhaa. Arvostan tosi paljon sitä, että vaikka asiaan ei ole olemassa mitään valmista kaavaa, niin tuolla ollaan valmiita soveltamaan.” Kaksi eri seurakuntaa, kaksi miltei päinvastaista suhtautumistapaa. Hänen tutkimuksessaan kävi ilmi, että monet vähemmistöjen edustajat saattoivat olla mukana kirkon toiminnassa vain, jos he piilottavat seksuaalisuutensa tai sukupuolensa. Välillä syytösten kohteeksi joutui myös Jumala: Miksi oikein pelleilit minun kanssani näin. Pitkällistä kiistaa ratkotaan jälleen kerran marraskuun kirkolliskokouksessa. Tämä asenne tuotiin esille myös rippikoulussa.” Tästä huolimatta Jetsosesta kasvoi jo teini-ikäisenä ahkera seurakunta-aktiivi. Tämä kuvastaa hyvin tilannetta, jossa Suomen evankelis-luterilainen kirkko seksuaalija sukupuolivähemmistöjen suhteen on. Silti monet papit vihkivät myös samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Se selvensi niin paljon omia juttuja”, Jetsonen sanoo Musiikkitalon kahvilassa. Kirkolta on suhteessa seksuaalija sukupuolivähemmistöihin koko ajan puuttunut paitsi linja myös selkäranka. Hän syytti itseään siitä, ettei ollut normaali
x x x k u u 2 2 1 7 3
Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavat aktivistit, yhdistykset ja liikkeet eivät enää tyydy siihen, että yksi hyväksyy mutta toinen paheksuu. Ristiriidoista huolimatta käytännön edistystä on tapahtunut, sanoo Mio Kivelä. Mutta se, mikä toisille näyttäytyy moniäänisyytenä, leimataan tänä päivänä helposti pinkkipesuksi. Millä lailla osallistutaan Prideen vai osallistutaanko, pitäisikö kirkoissa olla sukupuolineutraalit vessat, miten perheneuvonnassa otetaan huomioon sukupuolen moninaisuus. Käänteet Mäntylän omassa elämässä eivät loppuneet tähän. Juuri tämä ristiriita on viime vuosina tullut entistä selkeämmin näkyviin muissakin asioissa kuin avioliittoväännössä. ”Olen itse nähnyt sen suuren muutoksen, mikä ruohonjuuritasolla on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Sellainen median – ja nykyään myös somen – logiikka usein on: negatiivinen asia on suurempi ilmiö kuin positiivinen. Muutos ei kuitenkaan samoissa määrin koske kirkollisen vallan ylimpiä kerroksia. Hän on tehnyt kirkossa nuorisotyötä ja sateenkaari-ihmisten oikeuksiin ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvää koulutusta jo vuosikausia. Se työ sai tavallaan alkunsa jo 2009, kun Mäntylä tuli kaapista. Tilanne ei tietysti ole uusi siinä mielessä, että kirkolla on pitkään ollut vaikea suhde erilaisiin seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin asioihin. Miten seksuaalisuuteni tai sukupuoleni sopii yhteen vakaumukseni kanssa. Vähemmistöön kuuluvat leimautuvat näissä tilanteissa helposti joko hankaliksi tyypeiksi tai sitten he sivuuttavat koko asian, ja se kääntyy lopulta heitä itseään vastaan.” Mäntylä istuu tuolilla pienessä neuvotteluhuoneessa. ”Hän sanoi meille, että hei sisaret. Suurin osa palautteesta oli kuitenkin positiivista, ja esimerkiksi piispat Eero Huovinen ja Wille Riekkinen asettuivat Mäntylän tueksi. Se taas etäännyttää liberaaleja ihmisiä kirkon toiminnasta. Samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeutta kannattaa nykyään yli puolet Suomen papeista ja vielä suurempi osa kirkon jäsenistä. Ollaan Helsingin seurakuntayhtymän Kolmannella linjalla sijaitsevassa virastokompleksissa. Vaikka hän tietää järjen tasolla aivan hyvin, että mä en ole nainen enkä sisar. Silloin ja tänä päivänä heidän asiansa on yleensä sama: Onko ok olla tällainen. Seitsemän vuotta sitten hän alkoi ymmärtää, ettei hän olekaan nainen vaan muunsukupuolinen. Siinä se tavallaan tietysti muistuttaa kirkkoa. Samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeutta kannattaa nykyään yli puolet Suomen papeista ja vielä suurempi osa kirkon jäsenistä. Useat tätä kirjoitusta varten haastatellut kirkon työn tekijät ja luottamushenkilöt sanovat, että kirkko on näissä teemoissa aidosti ”moniääninen”. 74 olla edelleen tärkeä, mutta kirkon tarjoamaa yhteisöllisyyttä monet sateenkaari-ihmiset eivät enää edes kaivanneet, niin huonoja kokemuksia siitä oli. Tästä seuraa kierre, jossa kirkko näyttäytyy vielä vanhoillisempana kuin se käytännössä on. Päätös asian julkistamisesta ei ollut helppo. Yhä useampi heistä suhtautuu myös muihin parisuhteisiin, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin kysymyksiin entistä liberaalimmin. Varmuuden vuoksi Mäntylä oli aloittanut toiset opinnot, jos papin työ olisi käynyt mahdottomaksi. Nykyään hän kutsuu itseään mieluummin nimellä Late kuin Laura. Se on sellaista mikroaggressiota, jota paljon kohtaan. Yhä useampi heistä suhtautuu myös muihin parisuhteisiin, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin kysymyksiin entistä liberaalimmin. Mitä Raamattu tästä sanoo. Vaikka Mäntylän muunsukupuolisuus ei ole työpaikalla mikään uusi asia, on hän viimeksi haastattelupäivänä joutunut kollegan väärinsukupuolittamaksi. ”Ja sehän on sitten ihan omanlaisensa juttu, myös täällä kirkossa”, Mäntylä toteaa. 2020-luvun aktivismi peräänkuuluttaa ideologista puhdasoppisuutta. Muutos ei kuitenkaan samoissa määrin koske kirkollisen vallan ylimpiä kerroksia.. T ämän asian on nyt aika saada nimi ja kasvot, ja ne ovat nyt sitten mun kasvot. Monet eri vähemmistöihin kuuluvat ihmiset alkoivat ottaa yhteyttä julkisuudessa esiintyneeseen Mäntylään. Mutta mediassa saa enemmän tilaa syrjivä ja satuttava kirkko, vaikka ne jutut yleensä perustuvat yksittäisten ihmisten kannanottoihin”, Kivelä sanoo. Tämä on yksi Mäntylän työpisteistä, mutta ei ainut. Hän on nykyään paitsi Helsingin yliopistolaisten myös virallisesti seksuaalija sukupuolivähemmistöjen pappi. Läpi historian kirkossa on haluttu pitää kiinni vallasta määritellä näihin asioihin liittyviä normeja ja ihanteita, oli niille teologisia perusteita tai ei. Ja kyllä: tuosta palkinnosta uutisoitiin ja kohkattiin paljon vähemmän kuin vaikkapa Päivi Räsäsen kannanotoista. Tuo julkaisu oli yksi niistä syistä, miksi Seta ry palkitsi kirkon kasvatuksen ja perheasioiden yksikön Asiallisen tiedon omena -palkinnolla aiemmin tänä vuonna. Näillä sanoilla alkoi vuonna 2009 esitetty Inhimillinen tekijä -ohjelma, jossa seurakuntapastori Laura Mäntylä tuli kaapista. Hän nostaa esille muun muassa Sateenkaarinuorten hyvinvointi seurakunnissa -julkaisun. Hän oli Suomen ensimmäinen julkisuuteen astunut homoseksuaalinen pappi
x x x k u u 2 2 1 7 5
7 6
”Kirjoitin, että ei se kyllä ihan mene näin, että toisten elämä voisi olla mielipideasia. Silti Leppäsestä tuli Suomessa toinen lestadiolaistaustasta ponnistanut nainen, joka sai pappisvihkimyksen. niin, kenties on parempi antaa piispa Mari Leppäsen kuvailla. Silloin Mäntylä mietti hetken, voiko hän alkaa julkisesti haastaa piispaa. Tapaaminen sujui Mäntylän mielestä todella hyvin. Ei tämän näin pitäisi mennä, mutta tällaisessa tilanteessa me nyt vain vielä eletään. Ja hiljaisuushan on osaltaan kannanotto. Se tilanne oli todella koskettava ja tasavertainen.” Nykyään Tapio Luoma on arkkipiispa. Tarkemmin noista kokemuksista ei kuitenkaan oikein voi kertoa, sillä sielunhoidolliset keskustelut ovat aina luottamuksellisia. Edelleenkään lestadiolaiset eivät hyväksy naisten pappeutta. Piispa saapui juttelemaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksista sellaisella asenteella, että hän halusi kuunnella ja oppia. Sen takia asiantuntijuuttani ei aina tunnusteta. Linkkasin hänelle myös blogikirjoituksiani asiasta.” Muutama päivä tämän jälkeen Luoma kirjoitti Mäntylälle viestin. ”Hyödynnän siksi omaa tarinaani ajaakseni asioita. Niiden tunteiden kohtaaminen vaatii rohkeutta. Lonkeronvärinen usva saartaa Tuomiokirkon jylhää tornia. Se on perustettu vuonna 1276. Se merkitsi välien katkeamista omaan hengelliseen yhteisöön. Suomen Turussa on harmaa loppusyksyn päivä. Asenteet ovat muuttuneet. x x x k u u 2 2 1 7 7 Lopulta yhteydenotot alkoivat viedä niin paljon Mäntylän aikaa, että oli järkevämpää virallistaa homma osaksi työtä. Hän onkin monin tavoin kouluttautunut seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden teemoihin ja opiskellut muun muassa seksuaalineuvojan tutkinnon. Leppänen itse on kaikkea muuta. Mäntylä itse on sen sijaan joutunut viimeiset kahdeksan kuukautta olemaan aika hiljaa. ”Musta tuntuu, että olen päätynyt melkein takaisin kaappiin. Ja hiljaisuushan on osaltaan kannanotto. ”Niin hän sitten teki, ja siitä mä spontaanisti jatkoin ja rukoilin hänen puolestaan. Naisten asema on vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä perinteisesti kuuntelijan rooli. Lopuksi piispa kysyi, saisiko hän rukoilla Mäntylän työn puolesta. Kaiken tämän lisäksi hän on joutunut aloittamaan uuden työnsä keskellä poikkeusaikaa. Piispana hän on kolmas nainen. Olen esimerkiksi Kirkkopäivillä osallistunut samaa sukupuolta olevien vihkimistä käsittelevään paneelikeskusteluun, jossa ne muut hetero-osallistujat olivat asiantuntijoita ja minua kutsuttiin vain kokemusasiantuntijaksi.” Kyllä Mäntylä silti tunnistaa, että kirkon piirissä on viime vuosina tapahtunut myös isoja muutoksia. ”Nykyään ei enää ehkä saarnata, että homous on synti, mutta hyvin yleiseksi linjaksi on tullut se, että näistä asioista ei puhuta normiseurakunnissa mitään. Historia näkyy käytävien seinille ripustetussa taiteessa ja näyttää... Ei se luo turvallista tilaa.”. Silti päämaja sijaitsee nykyään modernin näköisessä virastotalossa, tarkemmin sanottuna sen neljännessä kerroksessa. Hän syntyi vuonna 1978 Helsingin Käpylässä lestadiolaisperheeseen. Meillä kun on totuttu siihen, että asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat ovat erikseen. Siellä näistä teemoista ei oltu puhuttu, mutta nyt oli aika. ”Tarjoan turvallisemman tilan tutkailla niiden uskomusten totuudellisuutta, käyttökelpoisuutta ja vaikutusta. Hän on myös tukena sellaisissa prosesseissa, joissa ihmiset käyvät läpi pala palalta oppimiaan uskomuksia, jotka eivät enää tunnu omilta. Vihkimismessussa oli kymmenkunta ihmistä, kun yleensä kirkko on siellä ihan täynnä.” ”Nykyään ei enää ehkä saarnata, että homous on synti, mutta hyvin yleiseksi linjaksi on tullut se, että näistä asioista ei puhuta normiseurakunnissa mitään. Silti konkreettisia tekoja tarvittaisiin lisää, vähemmistöjen pappi sanoo. Mäntylän mielestä hänen työssään näkyy edelleen kuunteleva asenne. Näissä hetkissä ihminen kokee usein pelkoa, häpeää, syyllisyyttä tai arvottomuuden tunnetta. Tällä hetkellä Mäntylä muun muassa kouluttaa kirkon ja oppilaitosverkostojen ihmisiä moninaisuuden huomioimisesta ja turvallisemman tilan luomisesta. Toivottavasti ihmiset asettuvat ehdolle ja äänestävät seurakuntavaaleissa, koska se on se tapa muuttaa vallitseva tilanne.” O n aika kääntyä korkeimpien tahojen puoleen. Se on paljon helpompaa, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin.” Koska Mäntylä kuulee jatkuvasti ihmisten syrjintäkokemuksia, hänestä tuntuu, että hän ei voi vaieta eikä keskittyä puhumaan siitä, mikä kirkossa on hyvin ja missä on edistytty. Vielä viisi vuotta sitten homofobinen puhe oli hänen mukaansa siellä yleistä, nykyään lähinnä yksittäinen riitasointu. Hän kiitti linkeistä, sanoi niiden olleen opettavaisia ja ehdotti tapaamista. Hän on pukenut pantapaidan päälle mekon, jossa on suuria printtikuvioita, eikä teitittelyä kuulemma tarvita tai toivota. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on Suomen vanhin virasto. Silti se sattuu. Hän kertoi Mäntylälle olleensa pitkään Pohjanmaalla pappina. Hän tavoittelee Malmin kirkkoherran virkaa, ja rekrytointiprosessin aluksi häntä neuvottiin ”olemaan nyt puhumatta näistä homoasioista”. ”Onhan tämä ollut erikoista. Se saattaa olla taktisesti viisas neuvo. Alle vuoden virassaan toiminut 43-vuotias piispa on rikkonut monella tavalla kirkollisia lasikattoja. Sitten hän teki sen, vaikka häntä pelotti ja mieleen tuli, että ei tarvitse tuosta hiippakunnasta varmaan enää koskaan hakea töitä. Se järjestyi pian. Ei se luo turvallista tilaa.” Seitsemän vuotta sitten Espoon piispa Tapio Luoma kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että tässä homokysymyksessä meillä on erilaisia mielipiteitä mutta lopulta olemme kaikki samalla puolella. ”Tuollaisia vanhoja miehiähän nuo kaikki ovat”, Leppänen sanoo ja viittaa tauluihin. Hän on jäsenenä suuressa pastoreille tarkoitussa Facebook-ryhmässä
Hän harkitsee hetken. ”Ei se kirkosta lähteminen oikein tunnu vaihtoehdolta. En usko, että meistä koskaan tulee sellaisia, että osaisimme aina toimia oikein. Sittenpä näkevät, että täältä tulikin tällainen pappi tällä kertaa”, Jetsonen sanoo ja hymyilee. Tässäkin vaiheessa avarammin ajattelevia karsiutuu pois. Ehdolla olevat henkilöt ovat yleensä olleet konservatiivisempaa sorttia. Lisäksi yhdessä on tehty seurakuntien tueksi koulutuspaketti, jossa käsitellään rekrytointia suhteessa tasa-arvokysymyksiin. Kirkollisdemokratia toimii niin, että seurakuntavaaleissa äänestää kirkon jäsenistä noin 15 prosenttia. Mutta huonoa kohtelua ja epäoikeudenmukaisia käytäntöjä vastaan tulee taistella. Jo aiemmin Jetsonen on kertonut, että vaikka välillä kirkko tuntui tietyllä tavalla hylkäävän hänet, hän ei ole koskaan ajatellut, että voisi hylätä kirkon. Jos rankasti yksinkertaistetaan, niin se on luotu pikemminkin säilyttämään kuin uudistamaan asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että kelpaan. Ja sitten toisaalta on se hengellinen todellisuus. Minulla oli niin iso se kamppailu, että olenko Jumalan silmissä hyvä ja kelpaanko. Hän vaikuttaa varmalta suunnitelmistaan, vaikka välillä kyllä epäileekin, mahtaako saada töitä. Näissä vaaleissa valituksi tulleista luottamushenkilöistä sitten vielä toisissa vaaleissa valitaan kirkolliskokousedustajat. Ja kun siihen vielä yhdistyy se oman hengellisen identiteetin mitätöiminen...” Tässä kohtaa Leppäsen ääni värisee. ”Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Mitä alle vuoden virassaan ollut piispa ajattelee seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asemasta kirkossa. Ajattelen, että se on tekona myös Jumalan kieltämistä. En usko, että meistä koskaan tulee sellaisia, että osaisimme aina toimia oikein. Pietari Jetsonen on juonut kahvinsa, mutta asiaa riittää vielä. Lopuksi on pakko kysyä tästä uudesta nimestä. Hän sanoo suoraan, mitä ajattelee. ”Ajattelen, että tämä on ihmisten maailma. Mutta Mari Leppäsen tarkoitus ei ole vierittää vastuuta passiivisten seurakuntalaisten niskoille. Niin, sitten kolmannen kieltämisen jälkeen Pietaristahan tuli Jeesuksen kova seuraaja. Ja sitten toisaalta on se hengellinen todellisuus. On varmaan suhteellista, onko se nopeaa. Minusta on oleellista, että siitä puhutaan niin kauan, että asia on sellaisella tolalla, että sen kanssa voidaan olla rauhallisesti ja hyvillä mielin.” Sitten Leppänen haluaa käydä läpi kaksi asiaa. Minä taas yritin nuorena kolme kertaa itsemurhaa. Piispan toinen pointti on kirkon hallintorakenne. Se on ainakin minua itseäni lohduttanut joissakin tilanteissa.” P alataan vielä Musiikkitaloon. Ei ole sellaista hätää tai yksinäisyyttä, jota meidän Jumala ei tuntisi. Vuonna 2018 tätä mieltä oli samasta joukosta enää 45 prosenttia. Äsken nuori teologi on kertonut tulevaisuudensuunnitelmistaan. ”En halua verrata sitä tähän tilanteeseen, mutta tunnistan, miltä tuntuu taistella identiteetistään tai tulla suljetuksi ulkopuolelle. Olisi hänellä jo ollut valta minut lakaista täältä pois, jos en kelpaisi.” Jetsonen on myös vahvasti sitä mieltä, että kirkkoon vaikutetaan parhaiten sisältäpäin. Esimerkiksi tällaisia asioita: ”Tunnistan, että kirkko on osa syrjiviä rakenteita.” ”Kirkolliskokouksen pitäisi ottaa vakavasti ihmisten elämät ja lisääntynyt tieto ja ymmärrys ihmisen seksuaalisuudesta ja sukupuolesta.” ”Tällä hetkellä asia on raskas myös kirkon työntekijöille, joita ei heitäkään kohdella tasapuolisesti.” Hän listaa myös käytännön toimia. Mutta tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse valta-asemissa olevien ihmisten tunteista. On pakko kysyä, miten paljon Leppäsen oma tausta vaikuttaa hänen haluunsa puolustaa syrjittyjä vähemmistöjä. Mutta huonoa kohtelua ja epäoikeudenmukaisia käytäntöjä vastaan tulee taistella. Miksi juuri Pietari. 7 8 Mutta nyt päivän teemaan. Ne järjestetään seuraavan kerran ensi syksynä. ”Ei, mieluiten lähtisin jonnekin maalle. ”Se on hirveän tärkeä teema. Niin on tullut minustakin.” Jutussa esiintyvät valokuvat on otettu Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Hän aikoo ”parannella hengelliset haavansa täällä liberaalissa Helsingissä”, mutta kun papin paperit ovat vihdoin taskussa, tarkoitus ei ole jäädä kaupunkiin. Jokaisessa hiippakunnassa on nykyään yhdenvertaisuuskysymysten yhteyshenkilö. Ei ole sellaista hätää tai yksinäisyyttä, jota meidän Jumala ei tuntisi. Ensimmäinen niistä on se muutos, mikä kirkon eri tasoilla mielipidetutkimuksissa näkyy. Eikö se ole edes joskus tullut mieleen. ”Ajattelen, että tämä on ihmisten maailma. Niin hän varmasti tulee myös tekemään. Se on ainakin minua itseäni lohduttanut joissakin tilanteissa.”. Mitä piispa haluaisi sanoa oman seksuaalisuutensa tai sukupuolensa takia kirkossa syrjityksi joutuneelle ihmiselle. Siksi monet muutkin tämän artikkelin haastateltavat kuin Laura Mäntylä ovat sitä mieltä, että muutoksen avaimet ovat seurakuntavaaleissa. Vuonna 2012 65 prosenttia kirkon luottamushenkilöistä oli sitä mieltä, että homopareja ei missään tapauksessa pitäisi vihkiä. Hän vaikuttaa liikuttuneelta
Valokuvaaja Antti Vettenranta kuvasi Malmin kirkkoa uuden viikon alussa maanantaina. Kuvat Antti Vettenranta. j o u l u k u u 2 2 1 7 9 Juhlan jälkeen alkaa arki
8
j o u l u k u u 2 2 1 8 1
8 2
j o u l u k u u 2 2 1 8 3
8 4
j o u l u k u u 2 2 1 8 5
8 6
24 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . 27 95 Kaikki oli heidän JUHA ITKONEN ”Tasapainoinen ja kiehtova kolmen sukupolven miesten tari na onnistuu olemaan yhtä aikaa ajankohtainen ja ajaton.” – ESS 27 95 Mielen maantiede JENNI PÄÄSKYSAARI Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta .. j o u l u k u u 2 2 1 8 7 Pysäyttävät kotimaiset romaanit Vaiti LAURA MALMIVAARA Ravisuttava omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä
8 8
Teksti Antti Hurskainen Kuvat Antti Raatikainen. Polvista näkee, ”miten on ihmisyydessä pärjätty”, väittää kirjailija Antti Hurskainen. Entä Jeesus, joka laskeutui pesemään opetuslastensa jalat. Ota epämukava lukuasento. j o u l u k u u 2 2 1 8 9 K E N E N J O U K O I S S A P O LV I S T U T Donald Trump on mielestään nöyrä ihminen
Moni valitsee perustellusti vaihtoehdon C. Toisin kuin A:ssa ja B:ssä, polvistuja on ihmetekoihin kykenevä Jumalan poika, joka ristiinnaulitaan ja nousee taivaaseen. Hän on joukon ainoa, joka polvistuu myös käytännöllisistä syistä, yltääkseen pesemään paremmin. Polvistuessaan hän asettuu symbolisesti teuraalle hetkeä ennen ristinkuolemaa. Tapahtuma saa nimen ”warschauer kniefall”. Brandt jättää seppeleen, perääntyy ja laskeutuu polvilleen. A erottuu muista myös asennollaan. Paremmissa talouksissa puhdistamisen hoiti palvelija tai orja. Eihän palvelija ole herraansa suurempi. Yllätysmomentin vuoksi hänen tekonsa ei ole toisinnettavissa. Huomiota herättää, jos Räikkönen Suomesta ei marssi mukana. Useimmilta sellainen löytyy. 9 T austatiedot auttavat tehtäväosuudessa. Heidän arvellaan noudattavan blm-kysymyksessä duuman linjaa. Kesän 2021 jalkapallon em-kisoissa polvistumatta jättää esimerkiksi Venäjän maajoukkue. blm-polvistuja laskeutuu yhden polven varaan, jolloin itsensä alentaminen ei ole ainoa implikaatio. Formula 1 -kuljettajat polvistuvat yhteiskuvassa ennen Itävallan osakilpailun alkua. Der Spiegelin aikalaiskyselyssä 48 prosenttia vastaajista piti polvilleen lankeamista liioiteltuna eleenä, 41 prosenttia soveliaana. Toispolvinen solidaarisuusele korostaa voiman potentiaa. Spontaanisti, väitetään. He ilmaisevat tukeaan Black Lives Matter -liikkeelle. Saksan liittokansleri Willy Brandt vierailee Varsovan geton kansannousun muistomerkillä. A) Heinäkuu 2020. Asennosta on tapana ponnistaa tai tähdätä. ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein?” Jeesus kysyy hämmentyneiltä opetuslapsilta ja kehottaa heitäkin pesemään toistensa jalat. Hän ei enää käännä toista poskeaan vaan antaa itsensä kokonaan. Kun moraalisen kirkkauden osoittaminen tehdään helpoksi, syntyy jono. Kummankin maalaukset tavoittavat tilanteen kaoottisuuden. Jotta veljet ja siskot saisivat iankaikkisen elämän. Yksi kieltäytyneistä on Kimi Räikkönen, joka vetoaa oikeuteensa tehdä, mitä haluaa. Eteenpäin, veljet ja siskot! Kuvataiteessa jalkoja pesevän Jeesuksen aihetta ovat käyttäneet ainakin Meister des Hausbuches (1480) ja Lucas Cranach vanhempi (1515–1519). Liittokansleri heittää mahtinsa, Jeesus ryhtyy orjan hommiin. Tässä visassa täydet pisteet saa joka tapauksessa A-vastauksella. A:n ja B:n välillä on vaivainen viidenkymmenen vuoden etäisyys, C tapahtui kaksituhatta vuotta ennen kumpaakin. Saa tuomita tai palkita, ei kuulu heille. Glen Kamaran pystyyn nostama nyrkki tuplaa uhman ja kiinnittyy osaksi black power -historiaa. Brandt on kertonut tehneensä, mitä pystyi, kun sanat olivat loppuneet. C:n polvistujaa ei kuvata lehtiin tai sosiaaliseen mediaan. Johanneksen evankeliumin kolmannestatoista luvusta: Jeesus Nasaretilainen tietää, ”että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo”. Hän pysyttelee vaikeassa asennossa noin puoli minuuttia. Kuusi kuskia pysyttelee seisaallaan, mikä herättää kysymyksiä. Hän nousee aterialta, kaataa vettä astiaan ja polvistuu pesemään opetuslastensa jalkoja. Brandt ja Jeesus taas osoittavat polvistumisillaan poikkeavaa rohkeutta. Nivelen toimintaan vaikuttavat myös pehmytkudokset: lihakset, jänteet, nivelkierukat ja nivelsiteet. Nivelrusto muodostaa liukupinnat luiden välille.. Sandaalija avojalkakävelyn kulttuurissa peseminen oli yleinen käytäntö, jonka suorittamista varten ovensuuhun varattiin vettä ja pyyhe. Mikä alla kuvatuista kohtaustyypeistä ei kuulu joukkoon. Myös liittokansleri Brandt tiesi olevansa tarkkailun alaisena, mutta minkäänlaista ruumiillista viestiä ei osattu odottaa. B) Joulukuu 1970. Suomen miesten maajoukkue suoritti polvistumisensa jo syksyn 2020 Kansojen liigan ottelussa Walesia vastaan. Valtiojohdon ohella paikalla on holokaustin uhrien omaisia ja vainoista selvinneitä. Meemiajan polvistujat tätä vastoin kertautuvat hashtagin alla. B:ssä ja C:ssä polvistuu yksilö, A:ssa joukot. blm-polvistuminen edellyttää sopeutuvaista luonnetta. Black Lives Matter -polvistuja huomioi kamerat ja yleisön paikan päällä. Jeesus tietää olevansa vainottu mies ja että kahdentoista lähimmän joukossa on hänen kavaltajansa. C) Huhtikuu 30 tai 33. articulatio genus) osia ovat reisiluu, sääriluu, pohjeluu ja lumpio. Jos uskoo, että C tapahtui. Kehonkieliasiantuntija Stefan Verra kehottaa YouTube-viPolvinivelen (lat
j o u l u k u u 2 2 1 9 1
9 2
Silti nimenomaan Jeesuksen kärsivään hahmoon liittyy jatkuva polvillaan oleminen. Elämä on uhkarohkeaa horjumista, ja polviltaan ei välttämättä putoa. Apostolien, kirkkoisien ja munkkien kirjoituksista nöyryys on banalisoitunut pop-laulaja Ellinooraa tai jääkiekkomaalivahti Pekka Rinnettä määritteleväksi ominaisuudeksi. Tilaisuus on tehnyt minusta varkaan. Hän valitsi arpeuttaa polvensa. Näin tulkitsen Raamattua. Luut housunriekaleiden alla vahvistuvat ottamalla osumaa. Mustelmat eivät parane vaan kroonistuvat, mikä on ihmisen osa. Katukuva saa surreaaleja sävyjä, samoin vietteleväksi tarkoitettu viihde. Kunhan laatta on yhtä kovaa kuin joulukuisessa Varsovassa. Siis: väitä olevasi nöyrä mutta älä alennu olemaan, jos aiot pärjätä Antti Tuiskulle tai Sanna Marinille puolimaratonilla. Nöyryyden inflaatio kukkii vehreimmin elämäntapavalmentajien fraasissa ”ole nöyrä mutta älä nöyristele”. ”Anteeksi” olisi ollut laimea repliikki. Juutalaisuudessa on polvistuttu kauemmin ja perusteellisemmin. j o u l u k u u 2 2 1 9 3 Nöyryys johtuu latinan sanasta ”humilitas”, joka puolestaan pohjaa multaan, ”humus”. Keksintö ei kylläkään ole ”meidän”. ”Ole polvillasi mutta älä polvistele” ei tarkoita mitään, sillä polvistumisessa on jo kaikki: yksiselitteisyys, ruumiillisuus ja vapaaehtoinen kyvyttömyys. Polvistumisen arvo on eleen konkreettisuudessa. Kadun jokaista selaamiseen käyttämääni sekuntia. Työpaikalla ja kirkossa pätevät eri säännöt kuin ravintolalaivassa, kommentoi pukeutumiskysymyksiin erikoistunut ja haastattelupyyntöihin väsynyt sosiologi. Vaikka Brandt kuului sota-aikana Hitlerin vastaiseen liikkeeseen, vuonna 1970 hän johti kansaa, joka oli vastikään pyrkinyt pyyhkimään Puolan maailmankartalta. Kuin jalat leikattaisiin hetkellisesti puoli metriä lyhemmiksi. Miten on ihmisyydessä pärjätty. Kehotus polvistua kuuluu kristinuskon kestävimpiin, samaan sarjaan kuin neuvo rakastaa lähimmäistä. Mieluummin polvistuminen kuin nöyryys, abstrakti vaihtoehto, joka jättää takaportin auki. Paavalin kirjeessä filippiläisille ”kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla” on tehtävä kuin Jeesus Getsemanessa. Pyrin välttämään myös shortsien käyttämistä julkisilla paikoilla, sillä polvet paljastavat liikaa. ”Ole polvillasi, mutta älä polvistele” ei tarkoita mitään, sillä polvistumisessa on jo kaikki: yksiselitteisyys, ruumiillisuus ja vapaaehtoinen kyvyttömyys. Warschauer kniefall henkii täyttä alistumista. Mustelmia, muhkuroita ja leikkausarpia. Mielipiteeni, silti: paidan voi riisua yksin ja lukkojen takana, jos on peseydyttävä. Jeesus puhuu vertauksin, kun pyytää meitä tulemaan lasten kaltaisiksi. Parhaan ymmärryksen saa koskettamalla maata. Trooppistuvat kesät tekevät tehtävästä vaikean. Evankeliumeissa hänen jumalallisuudestaan vakuuttuneet lankeavat suutelemaan messiaan jalkoja. Käsittelen ruumisinhoani sumentamalla kaiken polven yläja alapuolisen. Sharon Stonen Basic Instinct -polvet esimerkiksi: terävät, saattavat iskeytyä läähättäjän palleaan. H ellejournalismin vakiohahmoja on paidaton mies terassilla. Parhaan ymmärryksen saa koskettamalla maata. Presidentti Sauli Niinistökin osoitti poik keuksellista nöyryyttä kun istuutui muutama vuosi sitten kirjamessuilla katsomon portaikkoon eikä varsinaiselle istuimelle, jossa olisi ollut vähemmän jalkatilaa. Elämänkaaressa on vaihe, jossa ihminen rakentaa, piirtää ja liukuu luontevimmin polvillaan. Polvi piirtää näkyviin ansioluettelon ulkopuolelle jätettyjä ansioita. Leikki-ikäisten housujen polvethan tuhoutuvat, vaikka niitä vahventaisi titaanilla. Bourdieu näkisi polvesta luokka-aseman, minä ainoastaan sen, luuleeko polvellinen itsestään liikoja. Yhtä usein lumpioitaan rasittaa Kristus itse. Sääristä ja reisistä kiinnostuvat haihatteluun taipuvaiset luonteet. Polvilleen rojahtaminen voi tuntua kivuliaalta, vaikka ei olisi kuuttakymmentä lähestyvä ja hivenen ylipainoinen valtiomies. Brandt valitsi asennon, josta oli mahdotonta hypätä tai pinkaista. Nöyryys johtuu latinan sanasta ”humilitas”, joka puolestaan pohjaa multaan, ”humus”. Juttutyyppiin on viime vuosina tullut mukaan rinta-aktivisti, jonka mukaan naisen nännejä ei tule seksualisoida. Omanlaistaan ryhmäpainetta tämäkin. Jalka on hänelle osien yhdistelmä, toimivuutta. Siropolvisuus saattaa johtua myös ylivirittyneestä tarpeesta korostaa aikuisuutta. Tarkkailen lumpioita busseissa, puistoissa ja rannoilla. Edes vainajat eivät voi patsastella kimiräikkösinä. Polvillaan ne menettävät merkityksensä.. Synnintuntoisimmallakin herännäisellä on piileviä kuvitelmia voimakkuudestaan. Lukijakommentit lasketaan sadoissa. deossaan kokeilemaan Willy Brandtin temppua esimerkiksi kylpyhuoneen lattialla. Ehkä hänellä on siihen edellytyksiä. Hän viittaa polvistumiseen. Maasta ja maaksi tulemisen alkuvaiheilla ei vielä kuvitella, että ryhti kantaa. Kolhuttoman polven kantaja ei ole jatkuvassa dialogissa kuolevaisuutensa kanssa, tai edes painovoiman. Polvifetisisti puolestaan kiinnittyy koviin realiteetteihin
Tunnetussa valokuvassa vuodelta 1943 vanha juuta lainen mies on lyyhistynyt polviensa varaan Varsovan getossa. Saan usein kuulla, polviltani, että maapallon elinkelvottomaksi muuttumisen edessä ei kannata jäädä tuollaiseen asentoon. Humilitas tanassa etenevältä poliitikolta taas ei voi odottaa muuta kuin kaksinaamaisuutta. Kristus on lakoon lyöty ja uhmakas, vuorotellen ja yhtä aikaa. Treblinkan junia lähti päivittäin. Hänen taipumisensa kätkee sisälleen taipumat tomuutta ylpeyden houkutuksen edessä. Yhtä vapaata polvis tujaa kohden löytyy sata sellaista, joita painetaan hartioista. Myöhemmin Jumalan poika ruoskitaan haavoille, riuhdotaan ristille ja heitetään hautaluolaan. Kirkko ei ole karsastanut pääomaa saati kieltäytynyt mielivaltaisen moraalipolvistuttajan asemasta. Ristin nimissä on vuodatettu järvittäin verta. Hän tarjoaa ruokaa ja valtakunnat, ”jos polvistut eteeni ja kumarrat minua”. Motiivit ja omaehtoisuus ratkaisevat. Ajoissa polvistumalla olisimme saattaneet pystyä vaikuttamaan hai talliseen kehitykseen. Se, että en pystynyt polvistumaan, painoi minut polvilleni. Pikkusormenikin nouseminen estyi hiljattain, kun luin Helsingin Sanomista kirjailija Rosa Liksomin haastattelun. 9 4 Matoja emme ole, matkamiehiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis maan. Taksin oli määrä tuoda hänet illaksi kotiin, kävely olisi kauan hankalaa. Polvistumista ei kuitenkaan tule sekoittaa järkevyyteen. Tulee toimia eli pystyttää Mannerheimintielle teltta ja hallita mediatilaa. Jeesus kieltäytyy, koska vain ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”. Kokonaan piina hellitti vasta, kun lopetin urheilun ja aloin istua iltaisin kirja sylissä. Yhdysvaltalaisyhtye 16 Horsepower kiteyttää teeman kap paleessaan ”Poor Mouth”: Is anything as lovely to me As the truth in love I’ll take it over freedom any day It brings me ever and this time to my knees And on my knees I run away Karata, polvillaan. Ainoa tapa kommunikoida juutalaismiehen omaisten ja eurooppalaisen tuhon haamujen kanssa oli tehdä, kuten Willy Brandt teki. Pallojen perässä säntäily johti OsgoodSchlatterin taudiksi kutsuttuun oireyhtymään, joka on kasvu ikäisille urheilijoille tyypillinen. Myöhemmin Jumalan poika ruoskitaan haavoille, riuhdotaan ristille ja heitetään hautaluolaan. Hän kaataa rahanvaihtajien pöydät ja heittäytyy itku rukoukseen Getsemanessa. Tervanevani, jota Heikura ei kuvannut. Hän tuo miekan ja rakkauden – ja yliarvioi seuraajiensa paradoksintajun. Matteuksen evankeliumin neljännessä luvussa saatana koettelee Jeesusta. Sivuvaikutus on ikävä. Jeesus kieltäytyy, koska vain ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kun nioittaa ja ainoastaan häntä palvella”. Sormet koskettavat maata pikajuoksijan tyyliin, mutta äkki liike johtaisi selkään ampumiseen. Teki silminnähden vaikeaa lait taa lapsi hakemaan, mutta silti: ”Pikkusikareja, Café Créme.” Polvi puhkottuna, itsekunnioitusta keräillen. Kipu kohdistui lum pion kärjen alapuolelle ja oli niin voimakasta, että joudun ponnistuskieltokierteeseen. Kummankin vammat johtuivat elämäntavoista. Polvituet hiersivät eivätkä auttaneet kuin aavistuksen. T iedostin polveni noin neljäntoista vuoden iässä. Hän pysyi poissa myös muutamaa vuotta myö hemmin, kun juuri ajokortin saaneena vein isäni polven tähys tykseen. ”Minussa on paljon enemmän nöyryyttä kuin kuvittelette”, presidentti ehdokas Donald Trump vannotti vuonna 2016. Hän oli soittanut ystävälleen Pentti Linkolalle päivää ennen tämän kuolemaa ja kertonut, että tutkimusten mukaan puut viestivät Joskus sikari on vain sikari ja periksiantamattomuus sitä, että ei hievahda. Polvistumisen ja ylpeyden yhdis telmä, Jeesuksen persoonan ydinristiriita, riistäytyy häntä seuranneen uskonnon monivuosisataiseksi väärinymmärryk seksi. Esimerkki olisi voinut olla selkeämpi, sillä maailma on nöyryyttä tihkuvien miljonäärien leikkikenttä. Joskus sikari on vain sikari ja periksiantamattomuus sitä, että ei hievahda. En anna kuuntelusuositusta, niitä tarvitsevat pelkästään nöyrät. Hän tarjoaa ruokaa ja valtakunnat, ”jos polvistut eteeni ja kumarrat minua”. Minulla syynä oli hysteerinen liikunta, hänellä liikunnan puute. Matteuksen evankeliumin neljännessä luvussa Saatana koettelee Jeesusta. Polvistuttaminen on väkivaltaa, usein rakenteellista, toisinaan kirkuvaa. Integriteetti ei ainostaan säily vaan vahvistuu. Luultavimmin hän sai flunssan. Willy Brandtin oli fysiologisesti mahdotonta suunnitella Puolan vastaisia pakotteita asennostaan. Nöyrästi mutta ei nöyristellen, niiden kesken, joita tuhon löyhkä ei lamauta. Muistutan vain, että jal kansa katkonut vastarinta saattaa olla radikaaleinta. Usein pelasin tuskista huolimatta. Olimme mahtavia ja jatkoimme havait tuamme varoitusmerkit. Voimia ei sitä paitsi riitä edes pystyssä pysyttelyyn. Integriteetti ei ainostaan säily vaan vahvistuu.. Kysyin keskussairaalan parkkihallissa, mitä hän tarvitsee kaupasta. ”Jalat maassa” ei riitä vaan on kiertoil maus seuraaville allasjuhlille
Sisältö ratkaisee paljon mutta ei kaikkea. Niitä vain on liian vähän. Paskaa toimintakyky, kun peto on jo järsinyt palan kyljestä. Seuraava, kiitos, pidetään jono liikkeessä. Käytännössä papin tehtäväksi jäi linjata, ketkä lähimpien omaisten ohella mahtuivat siunaustilaisuuteen, jos ketkään. Ruokailuun tulee liittyä vähimmäismäärä pyhää, asettuminen. Muistikuvat viime kesältä ovat tarkkoja. Juhlakenkien pito oli lähellä pettää. Osallistuin kesällä konfirmaatiojumalanpalvelukseen, jossa leipää ei sentään jaettu pleksin takaa. Heräsin hikiseen todellisuuteen, jossa tehtäväni oli kantaa arkkua pyörtymättä. Mustat maskitkin unohtuivat auton hansikaslokeroon. Häntä luultavasti arvelutti lastensa selviytyminen hankalasta tilanteesta. j o u l u k u u 2 2 1 9 5 toisilleen kuullessaan moottorisahan äänen. Kari Kanalan sormet syyhyävät jo. Useat pandemiarajoitukset ovat silti piinanneet. Se olisi ollut anteeksiantamaton, ymmärrettävä polvistuminen. Jakamisen tavat ovat vaihdelleet seurakunnittain, eikä messuun ole välillä päässyt kukaan. Onneksi laudat haudan reunalla olivat ehtineet kuivua sateen jäljiltä. Katuruoka-annoksiaan ringissä näykkivät festivaalivieraat muistuttavat lokkeja, joita yrittävät hätistellä. Linkola oli alkanut itkeä. Toimin näin myös jatkossa, koska olen aina halunnut. Olen tarkistanut tämän kuvista: viisi kantajaa jalat suorina, yksi naurettavassa kyykkyasennossa. Hautajaisia edeltävänä yönä isän kotitalon yllä pyörinyt ukkonen ei raikastanut ilmaa. Arkulleni voi heittää lapiolliset hiekkaa, tähdätä polvien kohdalle.. Aikaansa etsivä kansankirkko lanseeraa ennen pitkää matalan kynnyksen drive-in-ehtoollisen. Pappi kastoi öylätin viiniin ja antoi nautittavaksi seisaaltaan. Sytytän isältä pummaamani sikarin, joka palaa nopeammin kuin Kreikan metsät. Osallistujamäärät rajattiin niukimmillaan kymmeneen henkeen. Etenkin talviolosuhteissa muistan pelänneeni isän puolesta: miten polvi kestää, viekö kipu tasapainon, kaatuuko hän kuoppaan. Miten puhelu oli saatu päätettyä. Liukuhihnaehtoollinen on aiheuttanut pieniä tappioita verrattuna vakavimman tartuntatilanteen aikana järjestettyihin hautajaisiin. Minä ja veljeni laskimme isän arkkua pääpuolelta, joka on raskaampi. Paskaa kaikki. Tautitilanne maakunnassa oli rauhallinen, joten tylyimmät koronasäännökset eivät koskeneet meitä. J ään kaipaamaan korona-ajan perusperiaatetta, jonka mukaan ihmisten tulisi pysyä loitolla toisistaan. Vastustan seisaaltaan syömistä myös maallisissa yhteyksissä. Vainaja oli jo lähellä pohjaa, kun polveni alkoivat taipua. Kun raitiovaunuun on viimein uskaltanut mennä, on ollut luvallista väistellä lähelle tulevia. Peippojen laulu, kirkonkellot ja jalkakäytävälle jähmettyneet sivustaseuraajat. Ehtoolliselta on lupa vaatia enemmän. Keppijumppaa sielulle. Rajoituksesta oli mahdollista tinkiä ”pastoraalisista syistä”. Pientä kallistumaa ilmeni, mutta koska suntio ei puuttunut tilanteeseen, jatkoimme. Voin nauttia leipäni ja viinini vaikka bajamajan edessä, kunhan saan ne polviltani. Molemmilla kerroilla hautaan lasku sujui asiallisesti. Lasten jokaviikkoisen testauttamisen ja elävän musiikin kooman ohella pakkaselle painuu koronaehtoollinen. Hei sitten. Perusteellisempi asettuminen eli polvistuminen merkitsee minulle yhtä paljon kuin jaetut ainekset. Olkaamme siis maan. Syntisenä ja kirjailijana tiedän, että hengen ravinto riippuu muodosta. Isäni kuoli kesäkuussa. Minua ei saa tuhkata eikä etenkään sirotella mereen. Huokaus ja kahvit seurakuntatalolla. Olen tarttunut kahvoihin myös isäni seurassa, kun hänen vanhempansa aikanaan kuolivat puolen vuoden välein. Kaikki tärkeä on painovoiman alaista. Puolijuoksussa hotkitut leipä ja viini sopivat niille, jotka kauhovat kirjallisuutensakin samalla kun treenaavat
Olet opiskellut monenlaisia asioita ja harjoittanut monta eri ammattia. Uusimpien teostesi nimet ovat paljonpuhuvia: Syrjäytetyn isän kruunu, Pikkuritarin suojakypärä, Kipeän naisen Kristus, Maailman laihimman linnanneidon kruunu, adhd-mitali… Olet tehnyt sekä suuria kattokruunuja että päähän laitettavia kruunuja. 9 6 K E S K U S T E L I J A Teksti Suna Vuori Kuvat Antti Vettenranta C ia Karlsson (aik. Karlssonin kiinnostus hengellisyyteen näkyy Lapinlahden sairaalarakennuksessa tänä syksynä esillä olleessa Pääasiat – teoksia mielen lääkkeistä -näyttelyssäkin. C I A K A R L S S O N : Olen hengellisesti koditon” ”. Niinä hetkinä näky tuntuu suurelta ihmeeltä, vaikka olisinkin kehitellyt aihetta pitkään, joskus myös muiden ihmisten kanssa. Sana roskien kerääjästä lähti kiertämään. Kerran kesken lääkkeenjakotilannetta näin erikoisen näyn: aivan kuin potilas olisi kantanut päässään maailman kauneimman naisen kruunua täynnä välkehtiviä lääkkeitä, jotka olivat pelastaneet hänen elämänsä. Miten tämä sai alkunsa. Monialainen kuvataiteilija, käsityöläinen, mielenterveyshoitajanakin työskennellyt Karlsson käsittelee taiteessaan isoja asioita: syntymään, kuolemaan, seksuaalisuuteen sekä mielenterveyteen ja uskontoon liittyviä kysymyksiä. Ideani saavat usein alkunsa näynomaisista kokemuksista, joskus myös väärin lukemistani sanoista, tai unista. Olet käyttänyt tyhjiä lääkepakkauksia materiaalina erilaisiin taide-esineisiin ja -teoksiin, ja näitä töitä on ollut esillä monessa näyttelyssä jo yli kymmenen vuoden ajan. Tilanteet olivat usein hoitajillekin haastavia, nätisti sanottuna. Myöhemmin sain niitä myös apteekeista, tutuilta ja tutuntutuilta. Kun valmistuin mielenterveyshoitajaksi 1991 – ammattiin, jota ei enää ole – tehtäviimme kuului jakaa lääkkeitä. Näyttelyteoksiini ovat vaikuttaneet työni psykiatrisissa sairaaloissa ja muissa laitoksissa sekä yliopistoaikaiset syrjähyppelyni uskontotieteestä muun muassa teologian, psykiatrian ja taidehistorian luennoille. Kiinnostus hengellisyyteen yhdistääkin useimpia hänen töitään. Niistä on ollut hyötyä myöhemmin, ja monesta oppimastani asiasta on siirtynyt jotain tekemisiini. Siitä lähtien kun laitoksissa siirryttiin apteekkien toimittamiin annospusseihin, rinnakkaisvalmisteiden käyttö lisääntyi. Cia Karlsson on tehnyt kruunuja lääkkeistä ja lääkepakkauksista sekä kätkenyt tekemiään ikoneita kirkon muuriin. Onko tämä kommentti valtaan. Tämän näyn innoittamana ryhdyin keräämään tyhjiä lääkepakkauksia laitoksen jäteastioista. Osasin ulkoa tablettien nimet ja värit ja muodot, ja jos lääketarjotin olisi pudonnut, olisin varmaan tunnistanut ne kaikki. Kiiskinen) ei juuri pidä meteliä tekemisistään, vaikka syytä ehkä olisi. Niitä oli myös potilaiden vaikea tarkistaa, ja jotkut heistä suhtautuivat epäluuloisesti niiden vaihtuviin nimiin ja väreihin. Näkyvätkö nämä eri asiat tavassasi ajatella ja tehdä esimerkiksi taidetta
j o u l u k u u 2 2 1 9 7
Olen päättänyt jo monta kertaa, että en tee enää uusia kruunuja. Sen taustalla olivat lukuisat kommentit, joissa lääkkeiden vaikutusta kuvattiin valo-, väritai sähköilmiöinä. 9 8 K E S K U S T E L I J A Kyllä ja ei. Silti olen kerta toisensa jälkeen päätynyt tekemään niitä, sillä esineet saavat ihmiset keskustelemaan. Olen saanut näyttelyissä käyviltä ihmisiltä todella paljon palautetta. Ihmisillä on selvästi valtava tarve tulla kuulluiksi. Kruunuteoksillani olen kuvittanut käyttäjien ristiriitaisia kokemuksia sekä sitä, mitä olin aiheesta lukenut ja työssäni havainnut. Seuraavaan näyttelyyn kokosin yli tuhannesta tyhjästä läpipainopakkauksesta ja rautalangasta virkkaamani suuren kattokruunun. Niiden avulla ihmiset selviytyvät ja hallitsevat omaa elämäänsä. Olet tehnyt myös hengenpelastajiksi nimeämiäsi rukousnauhoja muun. Kruunujen näkeminen ja joskus myös niiden sovittaminen omaan päähän voi olla todella voimakas kokemus. Monille lääkkeet ovat välttämättömiä. Lääkkeiden käytön hyödyistä ja haitoista kertovia kommentteja on kertynyt vieraskirjoihin ja palautelaatikoihin muutaman vuoden aikana useita satoja. Joskus ihmiset ylittävät itsensä niiden avulla, etenkin tehdessään luovaa työtä. Kruunajaiset-näyttelyssä oli mukana myös koruton Taiteilijan kuolinkruunu sekä pramea Avioerokruunu. Näytin, miltä lääkkeiden syöminen tuntuu. Jälkimmäisen koristelin lääkkeillä, joita lääkäri ehdotti omaan erosuruuni muutaman psykologikäynnin sijasta. Jotkut tunnistivat kruunuista tuttuja lääkepaketteja ja ilahtuivat, joku taas tunsi jopa ylpeyttä ja kertoi, ettei enää hävennyt lääkkeitään, vaikka oli niistä riippuvainen. Pohdin kruunuja tehdessäni myös menestymistä ja kaikkivoipuusja suuruuskuvitelmia. Sitä tapahtui myös laitosten taideja runoryhmissä, joita aikoinaan ohjasin. En edes pidä esineistä, etenkään suuritöisten teosten kokoamisesta; sormieni iho ei oikein kestäisi sitä enää
Siihen liittyy kuitenkin rukous, jossa on toiveikkaat sanat ”Sinä olet järkiinsä tulo”. Omien sanojensa mukaan hän ei edes kerännyt niitä, ristit vain ilmestyivät hänen luokseen. Jätin teokset säiden ja sattuman armoille, ajatuksena että etsivä löytää ja saa pitää löytönsä. Hengellisten ajatusten tai kokemusten sanallistaminen tuntuu itsestänikin miltei mahdottomalta. Keräilijän tapaamishetkestä alkaen koin, ettemme kohdanneet sattumalta. Vaikka monien mielikuvat Jumalasta olivat ankaria ja tuottivat heille ahdistusta, joillekin usko toi myös myönteistä elämänsisältöä. Ajatukseni kiertävästä kappelista jäi torsoksi. Kameran suurentava linssi näytti millin korkuiset kasvot tarkasti, ja yllätyin ilmeistä, joita paljain silmin oli mahdotonta nähdä. Työssäni olin kuuntelijan paikalla, ja siinä roolissa oma uskonnonlukutaitoni kehittyi. j o u l u k u u 2 2 1 9 9 KESKUSTELIJA-palstalla puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa. Kantaessani kotiin monia painavia pahvilaatikoita, väsyin kesken kaiken, itkin ja kirosin hullua päähänpistoani. Muistot palasivat mieleeni Uspenskin katedraalissa, jossa valokuvasin ja tein luonnoksia Kozelstanin ihmeitä tekevästä Jumalanäiti-ikonista, ennen kuin se varastettiin. Yhdessä kuvassa äidin kasvoissa kasvoi partaa, toisessa äidin yletön hunajainen rakkaus tukehdutti lapsen. Siirsin näitä Kristuksen kasvokuvia vanhoihin haljenneisiin puunpalasiin ja kätkin ne Pälkäneen Rauniokirkon muurien koloihin. Erään teoksen taustalla oli muisto sairaalasta, jossa olin lääkinnyt synnytyksen jälkeisestä psykoosista kärsiviä naisia. Minkälainen työ se oli. Enkä ole löytänyt yhteisöä, johon olisin halunnut liittyä. Jotain elintärkeää puuttuu, myös kieli, joka tuntuisi omalta ja todelta. Se tuki mielenterveyttä, lievensi sairauden aiheuttamaa kärsimystä ja esti näivettymästä. Kerrostalon rappukäytävässä käydyn lyhyen keskustelun jälkeen sain kutsun hänen kotiinsa. Vasta muutamaa vuotta myöhemmin ryhdyin perkaamaan laatikoiden sisältöä ja löysin romun joukosta satoja ristejä, joista monia oli väännelty tai niihin oli kierretty nauloja, lukkoja ja avaimia, suuria symboleja. Näin huoneistossa röykkiöittäin metallisesineitä ja niiden joukossa ristejä. Sellaisia kokemuksia ei itselläni juurikaan ole. Tässä ikonissa äiti ja lapsi eivät katso toisiaan. Kumarruin tarkastelemaan helmiriisaa, ja yhtäkkiä näin sen valkoisten helmien muuttuneen pieniksi pillereiksi. Tuntui kuin tapahtumasarja olisi ollut onnellinen vahinko. Maalasin jonkin aikaa perinteisiä ikoneja, mutta ensimmäiseen ikoninäyttelyyni (Ihmeitätekeviä äitejä, 2008) tein sarjan arkisia pyhimyksiä. Kun palasin kotiin, maalasin äidin, joka hoivaa lastaan masennuslääkkeiden voimalla. Sitä myös toivoin. Vein sinne ikoneita kolmeen eri otteeseen, ja muutaman päivän kuluessa ne olivat aina hävinneet. Taivaanlahja. Toivon, että elämä näyttäytyisi merkityksellisenä ja että voisin kokea Jumalan läheisyyden, tuntea sen tunteen muulloinkin kun kerään metsässä sieniä ja nokkosia. Pidätkö itseäsi mystikkona – vai miten kuvailisit suhdettasi uskontoon. Taivaan lahjat taivaan tuuliin projek tissa kätkit tekemiäsi ikoneita Pälkä neen rauniokirkon muuriin sillä ajatuk sella, että löytäjä saa pitää. Olen hengellisesti koditon. Näin niissä hartautta ja uskonkamppailua. Kun hautajaiset olivat ohi, sain omaisilta luvan hakea haluamani metalliesineet ja tehdä niistä jotain. Keräilijä ei kertonut, mitä ne hänelle merkitsivät. Ajatus vastikkeettoman lahjan jakamisesta tuntui jollain lailla oikealta. Rukousnauhateosten tausta-aineistona käytin ihmisten sairastumisja parantumiskertomuksia, joille monella on hengellisiä selityksiä. Heille ”pelastus” näytti tarkoittavan selviytymistä hetkestä toiseen. muassa kirurgien käyttämästä haava langasta sekä ikoneita monenlaisista materiaaleista, esimerkiksi karkki papereista. Kun aikonaan maalasin Kipeän naisen Kristus -ikonia, kiitin mielessäni niitä potilaita, joiden hengellisistä puheista olin vaikuttunut. Karlsson on siirtänyt kuvia Lapinlahden sairaalarakennuksessa tänä syksynä esillä olleen Pääasiat – teoksia mielen lääkkeistä -näyttelyn teoksista osoitteeseen mielenlääkkeet.fi. Kolmannen äidin syli oli tyhjä. Uskonto on hankala puheenaihe, sairaaloissa usein kiellettykin. Ennen kuin asetin kokoelman esille, valokuvasin romun seassa olleita muutaman sentin kokoisia matkamuistoristejä. Mystikko hakee henkilökohtaista jumalyhteyttä ilman välikäsiä. Olen kiinnostunut ihmisten jumalakuvista sekä uskonnon harjoittamisen tavoista ja syistä. En oikein tunnista siitä itseäni. Taivaan lahjat sai alkunsa useita vuosia sitten erikoisen keräilijän kohtaamisesta. Jos tarve ja halu uskoa on jonkinlainen sairaus – niin kuin jotkut uskonnollisuuden määrittelevät – voin myöntää olevani sairas. Sitä esineiden tekeminen ehkä merkitsi myös itselleni. Hengenpelastus-näyttelyn tarkoituksena oli jatkaa tarinoiden keräämistä, mahdollisesti luovuttaa niitä myös tutkimuskäyttöön, mutta nimettömien palautteiden vastaanottaminen kiellettiin joissain sairaaloissa. Tuttavuutemme jäi lyhyeksi, sillä keräilijä kuoli pian tapaamisemme jälkeen. Olen tehnyt uskontoaiheisia teoksia samasta syystä kuin aikoinaan hakeuduin opiskelemaan uskontotiedettä
Kokeile ohjetta ohesta! Pikkelöidyt kirsikkatomaatit 600 g Ikaalisten Luomun kirsikkatomaatteja 1,5 dl valkoviinietikka 1,5 dl sokeria 3 dl vettä yhden sitruunan kuori punainen chili, puolikas ilman siemeniä tuoretta timjamia rouhittua mustapippuria, oman maun mukaan Pese sitruuna ja vuole siitä kuori. Laita purkkiin sekaisin kirsikkatomaatteja, chiliä ja tuore timjami. Käytä viimeistään kahden viikon sisällä. Niistä tykkään, koska ne ovat kivasti tavallisia tomaatteja kiinteämpiä. Suurin oivallus terveellisen ruokavalion osalta Nooralotalle on ollut riittävä ruoan määrä. Nooralotta Neziri panostaa terveellisiin luomuraaka-aineisiin N ooralotalle on tärkeää varmistaa, että keho saa parhaita mahdollisia raaka-aineita. Anna maustua vähintään seuraavaan päivään. Sitähän joutuu näkemään vähän vaivaa, että saa esimerkiksi sen tarvittavan puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta siihen kannattaa silti tähdätä, hän toteaa. Olen perehtynyt luomutuotteisiin tarkkaan ja käyttänyt niitä jo pitkään. Kiehauta valkoviinietikka, sokeri, vesi ja sitruunankuori kattilassa ja anna jäähtyä. Salaatit ovat helppo tapa saada kerralla paljon ravintoaineita, ja Nooralotan lautaselle valikoituu usein Ikaalisten Luomun laadukkaita kasviksia. Luomussa minulle isoin juttu on sen tuoma hyvä ilis, hän mainitsee. Tarpeeksi syömisellä on ollut omaan jaksamiseeni ja palautumiseeni isoin vaikutus. 3. Täydellinen ei voi aina olla, mutta pyrin ostamaan kotimaista ja tekemään hyviä valintoja, hän kertoo. Pientä ekstraa salaattiin tuovat myös Ikaalisten Luomun kirsikkatomaatit pikkelöitynä. Yleensä kotona on ainakin vihreää salaattia, kurkkua, punasipulia ja kirsikkatomaatteja. Moni syö aivan liian vähän. Pikajuoksija ja -aituri Nooralotta Neziri tukee terveyttään urheilijana valitsemalla hyvää tekeviä raaka-aineita ja syömällä riittävästi. Pistele kirsikkatomaatteihin reikiä. Salaatit ovat selkeästi minulle se nopea vaihtoehto, kun selviää pelkällä pilkkomisella. Siksi hän suosiikin ruokavalinnoissaan luomutuotteita. Hän kehottaakin kaikkia kiinnittämään ruoan laadun lisäksi huomiota myös annoskokoihin. Kätevä salaatti kuuluu vakioruokiin Nooralotalle maistuvat kaikki vihannekset ja hän syö mielellään esimerkiksi uunikasviksia ja salaatteja erilaisina yhdistelminä. OCMG Nordic Oy:n tuottama mainos 1. Myös ympäristöystävällisyys ja kotimaisuus korostuvat, kun Nooralotta harkitsee vaihtoehtojen välillä. oi lasipurkki (n.1 l tilavuudeltaan). Kaada jäähtynyt liemi purkkiin. 2.. Desin. Salaatteja Nooralotta tuunailee esimerkiksi umami-kastikkeella tai feta-juustolla. Nopeasti valmistuvia tomaatteja voi käyttää parin viikon ajan ja saada samalla helposti vaihtelua arkisalaatteihin
Rosmarien suru on tyypillistä itsemurhasurua, syyllisyyden ja häpeän kyllästämää salaista, mykkää, sanatonta surua jota hän häpeää niin paljon että ei uskalla tunnustaa sitä edes itselleen. M inun tyttäreni teki itsemurhan enkä minä tule koskaan toipumaan surustani. En usko sinuun. En pyydä enää mitään. Minä uskon sinuun, minä rukoilen sinua. Itsemurhan herättämiin vaikeisiin kysymyksiin ei ole olemassa aukottomia, tyydyttäviä vastauksia. Rosmarie ei tiedä että jokaiseen itsemurhasuruun kuuluu oletusasetuksena peruuttamaton moraalinen syyllisyys. Hän esiintyy Agnes Uskomattoman hyvä suru Toivo on surun vaarallisin vihollinen, kirjoittaa Katriina Huttunen viisi vuotta tyttärensä itsemurhan jälkeen. Kirjassa pienen Nike-tyttären äiti Sonja hukuttautuu sen jälkeen kun Rosmarie on tehnyt hänestä toisen naapurinrouvan yllyttämänä sosiaaliviranomaisille lastensuojeluilmoituksen. j o u l u k u u 2 2 1 1 1 O len yhden asian ihminen. Rosmarien usko on lapsenuskoa – kirjailijan mukaan uskoa sanotaan lapsenuskoksi siksi että alle kaksitoistavuotiaat eivät hallitse liikennesääntöjä eivätkä ymmärrä Jumalan läsnäolon kaltaista abstraktiota – eikä hänen uskoonsa ole koskaan ennen sisältynyt epäilystä, mutta enää hän ei tiedä kumpi heistä on pettänyt, hän vai Jumala, eikä hän tiedä kumpaa hän syyttäisi, itseään vai Jumalaa. Rosmarie on uskonut toimineensa velvollisuudentuntoisesti ja oikein, hän on luottanut Jumalan erehtymättömyyteen. En epäile sinua, et voi olla olemassa olematta läsnä minussa. Minua kiinnostaa vain kuolemansuru. Rukoilen sinulta vastausta, et vastaa, siksi epäilen sinua. En tunne vastaustasi. Se että annat minun epäillä sinua vastaamatta on vastaus. Rosmarie on ulkoistanut oman moraalinsa Jumalalle, ja siksi hän on ihmisenä ja lähimmäisenä avuton ja vastuuton. Minä uskoin sinuun, sinä petit minut olemalla vastaamatta. Hän yrittää toipua surustaan tietämättä miten, sillä hän ei tiedä että on surua josta ei voi toipua ja josta ei edes tarvitse toipua. Lidbeckin romaanin Sonjan tavoin tyttäreni tappoi itsensä jättämättä jälkeensä jäähyväiskirjettä, ja mikä olisikaan sen tehokkaampi viesti: kukaan meistä eloonjääneistä ei voi olla varma teon perimmäisistä motiiveista eikä ketään meistä voida tuomita syyttömäksi. Näin rukoilee Rosmarie. Rosmarie ei ymmärrä että itsemurhasuru on aina syyllisen surua, eikä hän ymmärrä että jos hän ei tuntisi syyllisyyttä ja häpeää, hänellä ei myöskään olisi surua. Tässä pienessä esseessä käsittelen pysyväksi vakiintunutta ehdotonta surua josta puuttuu uskon kosketus, ja samalla vastaan kysymyksiin joita ei ole esitetty: millaista on hyvä suru ja voiko suru ilman taivastoivoa, ilman armon ja anteeksisaamisen mahdollisuutta olla hyvää surua. Itsemurha jää aina. E S S E E KATRIINA HUTTUNEN Lidbeckin uudessa romaanissa Nikes bok (Norstedts 2021) jonka saan luettavakseni samaan aikaan kun kirjoitan tätä
Itsemurhan tekijä on murhannut itsensä mukana sielunsa. Siunaamaton syntymä loppuu siunaa mattomaan kuolemaan eikä se siitä kärsi. Jumalaakaan minulla ei ole koskaan ollut. Valitet tavasti minun on ollut pakko päätyä tähän vähemmän mairittelevaan ja ketään, kaik kein vähiten itseäni säästämättömään lop putulokseen että jokainen mustaa valoa hehkuva intensiivinen itsemurhasuru on aina syyllisen ja syyllisyyttään häpeävän surua. Toivon toivominen on käypää hoitoa. Mutta hän teki. Heistä tuli uskonnottomia, ja voidaan kysyä tuliko heistä onnettomampia vai onnellisempia kuin niistä jotka oli kasvatettu tunnustuk sellisuuteen. Uskonnonvapauttani olen toteuttanut keväästä 1977 lähtien, kun päivälleen kuu kautta ennen täysiikäiseksi tuloani kävelin synnyinkaupunkini maistraattiin ja ilmoi tin eroavani siitä evankelisluterilaisesta kir kosta jonka jäseneksi minut oli kasteessa liitetty vuonna 1959. Hiljainen hautaus. Minulla on nyt kokemusta siitä että kuo lema aktivoi uskonkysymykset. Toivo on aina muotia. Tämä tietysti edellyttää taivasuskoa, mutta kai jokainen ymmärtää että itsemur han tehneet uskonnottomat eivät pääse tai vaaseen enkä sinne pääse minäkään. Toivo luo kuoleman näen näisessä arvotyhjiössä illuusion turvasta. Emme tapaa tai vaassa. Raamatun avainsanoista, uskosta, toivosta ja rakkaudesta, tärkein on myös profaanin kuolemansurun kontekstissa toivo. Tai mikäli se ei ole teknisesti mahdollista, toivo on sitä että jossakin olisi joku joka lohdut taisi ja päästäisi pahasta, tai toivo on sitä että suru joskus lakkaisi olemasta surua sellaisenaan, ilman että sen perään lisätään Itsemurhasurussa toivo kohdistuu vain menetykseen. Se näyttää miten mitätön syyllinen paska minäkin olen. Enkä silti oppinut uskomaan siihen mihin en voinut uskoa. Ei sielunmessua itsemurhan tehneelle. M inulla ei ole koskaan ollut uskoa. T yttäreni itsemurhasta on nyt viisi vuotta. Uskonnottomuus ei ole kuolleen ongelma. Meitä syyllisiä on paljon ja yksi meistä olen minä, tyttäreni äiti, ja olen meistä ehkä ainoa joka on tunnustanut syyllisyytensä, ehkä ainoa joka en häpeä sitä että häpeän syyllisyyt täni. Surukaan ei ole surevan ongelma. Mahdollisen uskontokunnan jäsenyys tulee ajankohtai seksi ainakin hetkellisesti hautajais ja hau taamisjärjestelyissä, mutta nyt minulla on kokemusta myös siitä että ne kysymykset ovat sivuutettavissa ja että kuollut voidaan yhtä hyvin haudata uskonnottomin menoin tai ilman mitään menoja. Sinänsä on ymmärrettävää että lapsen kuoleman ja varsinkin lapsen itsemurhan kaltainen tra gedia herkistää mielet vastaanottavaisiksi uskomaan kritiikittömästi siihen toivoon että tässä julmassa ja epäoikeudenmukai sessa todellisuudessa olisi sittenkin vielä yksi epärealistinen optio, vielä yksi uusi mahdollisuus, vielä yksi viimeinen tilaisuus aloittaa alusta tai jatkaa siitä mihin jäätiin, oikeus nollata menetys ja saada takaisin se minkä kuolema on vienyt, ja koska se ei voi tapahtua enää tässä elämässä, tapahtu koon se seuraavassa, ei maan päällä vaan taivaassa. 1 2 E S S E E ratkaisemattomaksi arvoitukseksi. Kaikki lukemani lapsen kuolemaa käsit televä surukirjallisuus päättyy lohdulli seen jälleennäkemisen toivoon. Osaan iltarukoukset. Siksi minulla ei voi kuolemansurussani olla jäl leennäkemisen toivoa. Itsemurhasyyllisyyssuruni määrittää minut. Joku voisi tietenkin spekuloida että hän oli alttiimpi tekemään itsemurhan, koska hänelläkään ei ollut uskoa – hänellehän ei ollut koulussa opetettu uskontoa vaan elämänkatsomus tietoa, eikä hän ollut käynyt rippikoulua vaan Prometheusleirin – ja joku voisi spe kuloida ja on ehkä spekuloinutkin että jos olisin opettanut hänet uskomaan johonkin korkeampaan voimaan, hän ei olisi tehnyt itsemurhaa. Jokainen toi voo että olisi toivoa. Voisin toivoa että kunpa hän ei olisi tappanut itseään. Eikä minulla ole uskoa. Uskonnottomuus on surevan ongelma sil loin kun surun kirkollinen kielioppi valtaa sekularisoituneekin surun ja myrkyttää sen. Eikä minulla vieläkään ole uskoa. Minulla ei ole elämää sen ulkopuo lella, mutta sen sisäpuolella on juuri se hyvä elämä jonka olen ansainnutkin. Saisin varmasti enemmän empatiaa ja ymmärrystä jos minulla olisi häpyä väittää että tyttäreni itsemurha oli vain hänen oma asiansa ja että minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Ei siunausta. Voisin korkeintaan toivoa että kunpa tyttäreni ei olisi sairastunut masennukseen. Ei sakramenttia. Toiveikkaimmillaan toivo on sitä että kuol leen lapsen tilalle tulisi uusi lapsi, mikäli se vain suinkin olisi teknisesti mahdollista. S urun suurin uhka on määrittele mätön, käsiteanalyysilta karan nut, huolimattomasti käytetty toivojen toivo, optimistinen yleis toivo. Sain kristillisen kasvatuk sen mutta uskoa minulla ei ollut. Lapsena minulle tarjottiin oletus arvona sitä samaa jumalaa, Jumalaa, johon äitini uskoi sen perusteella mihin kirkkokuntaan hänetkin oli kastettu. Voisin toivoa että kunpa olisin osannut ja saanut suojella häntä niiltä ihmisiltä jotka vahingoittivat häntä, myös itseltäni, myös häneltä itseltään.. Käyn hänen hau dallaan Hietaniemessä edelleen joka päivä. Omia lapsiani ei kastettu. Syyllisyys on itsemurhasurun sielu, syyllisyys on itsemurhasurun sielun peili. Tunnen kyllä vanhat virret. Olen luopunut uskosta jota minulla ei ole koskaan ollut. Toivo on uusi musta. Tiedän jotakin länsimaiden aatehistoriasta. Siitä on tehty suremisen näkyvin klisee ja epä määräisin tavoite, ja sitä soveltavat moni puolisesti kaikki ne toimijat jotka operoivat surevan auttamisen markkinoilla. Kirjallisuuden suomentajana ammattitau tini on raamatunlauseiden vainu
Surun biologinen kello tikittää, mutta niin kauan kuin sureminen on kult tuurissamme sosiaalisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti noloa, suru ei voi voida hyvin eikä surevakaan voi voida hyvin. Mielestäni ei ole erityisen rohkeaa myön tää kuolinsyyksi itsemurhaa. Toivo ei tunnusta elämää jossa ei ole toi voa vaan riistää toivottomalta, epätoivoi selta ja elämässään epäonnistuneelta ihmi seltä kuolemisenkin oikeuden. Retroaktiivinen toivo on retroaktiivista toivoa. En toivo että lakkaisin suremasta. E ntä sitten ne epätoivoiset ja epä onnistuneet luuserit joilla ei ollut toivoa, entä ne joilla ei koskaan ollutkaan toivoa, pilkataanko heidän toivottomuuttaan jopa heidän hautajaisissaan. Voisin toivoa mutta kun en voi. Toivo ei aina riitä. En lankea toivon evankelistojen popu listiseen ansaan. Toivo surkastaa surun diminutiiviksi ja uskottelee että ennen pitkää kuolemansuru latistuu tasalaatuiseksi vastoinkäymiseksi elämän muiden vastoinkäymisten jouk koon. Hän sanoi muistopuheessaan että aina oli toivoa, että kaikilla oli toivoa. Voisin toivoa että kunpa olisin osan nut ja saanut suojella häntä niiltä ihmisiltä jotka vahingoittivat häntä, myös itseltäni, myös häneltä itseltään. Onnellisessa lopussa sureva tyttö oppii näkemään elämän kau neuden ja neulomaan naurun ja ilon lankaa. Minulla ei ole tulevai suutta. Toi vossa eläminen on sitten kun. Ja kaikkein rohkeinta olisi myön tää että ihmisellä on vapaus, oikeus ja jos kus myös velvollisuus päättää omasta elä mästään ja kuolemastaan. Kun Behnin tytär julisti sekä isänsä hau tajaisissa että myöhemmin kirjassaan että itsemurha ei koskaan ole pakokeino, eikö se merkitsekin yhteensovittamatonta ris tiriitaa: kaikilla muilla oli hautajaisissakin toivoa paitsi sillä joka makasi itsemurhan tehneenä arkussaan. Viimeisin lukemani kauhuesimerkki toi von pilaamasta itsemurhasurusta on Maud Angelica Behnin lastenkirja Tråder av tårer (Juritzen forlag 2021). Onhan minulla surua mutta onneksi. Tässä suvait semattomassa ympäristössä koko hyvän surun käsite on paranormaali ilmiö. Sekin siunaustilaisuus oli elävien juhla. Hyvä suru ei ole trauma. Minun tyttärelläni ei ollut tarpeeksi toi voa, mutta hänen (uskonnottomissa) hau tajaisissaan ei valettu toivoa niihin jotka oli vat elossa, niihin joilla oli kaikkea sitä mitä hänellä ei enää ollut. Siinä nuori tyttö itkee ja neuloo kyynelten langasta surulinnan ja eristäytyy sen muurien sisäpuolelle. Hän puhui toivosta. En toivo että minulla ei enää olisi mitään mitä surra, mutta minulla on, niin paljon surtavaa, kaikki nämä uskonnottoman mater dolo rosan seitsemän loputonta surua. Toivolla on kiire. Mitäpä muutakaan hän olisi osannut siinä tilanteessa sanoa sureville hautajaisvieraille, vaikka hän samalla unohti miksi ja kenen takia he olivat tulleet Oslon tuomiokirkkoon. Minulla ei ole aikaa elää sitten kun. Hänellä on toivoa olla joskus surematta, siitä pitävät huolen kaikki ne surunhoidon ammattilaiset joiden palveluja kirjailija on loppusanojen mukaan käyttänyt. Toivon toi vominen pakenee kuoleman ja kuoleman surun välttämätöntä todellisuutta. Tämän takia toivosta on itsemurha surussa vain haittaa. U skomattoman hyvästä surusta puuttuu kokonaan toivon taakka. Itsemurha surussa toivo kohdistuu vain menetykseen. Tämä itsepetoksellisuus on inhimil listä samalla kun se tekee toivosta surun vaarallisimman vihollisen. Pal kinnoksi hyvä suru lahjoittaa itsensä ja ymmärryksen että siinä on kaikki mikä on.. Hyvä suru ei ole kriisi, ei trauma eikä tilapäinen häiriöte kijä, ei ajatusvääristymä eikä mielen van kila, ei hulluksi tekevä pimeä kuilu jonne ei päivä paista eikä kuu kumota, eikä hyvä suru ole mikään niistä halventavista meta forista joita surukeskustelu on täynnä ja joita jokaiselle surevalle jokaisessa surussa ja jokaisessa muistopuheessa ja jokaisessa rukouksessa pakkosyötetään. Surulla on aikaraja. Toivo on eilisen tule vaisuutta ja se on loppuun käytetty. Jos vakavaa masennusta sairastaneella Ari Behnillä olisi ollut toivoa, itsemurha olisi jäänyt tekemättä. Lastenkirjan tytön suru helpottaa. Hyvä suru ei elä toivosta. Toivon inflaatio syö surulta itseisarvon. Hänen hautajaisensa eivät olleet elävien juhla. Toivosta riip pumaton hyvä suru ei alistu toinen toi sensa kumoaviksi suruteorioiksi, ei vaihte leviksi hoitosuosituksiksi, ei normaaleiksi eikä epänormaaleiksi surureaktioiksi. Toivo ei halua muistaa että jokainen itsemurhan tehnyt on ollut ainutlaatuinen ihmisyksilö joka on kerran elänyt ja kuollut, että jokainen itse murhakuolema jättää muistijäljen joka kir joittaa uusiksi yksilön ja perheen ja suvun lähihistorian. Mitä voisin muka enää toivoa. Toivon toivo estää surevaa suremasta. Voi sin toivoa että kunpa hän ei olisi tappanut itseään. Hyvällä surulla ei ole kausivärejä, ei toivoa toivosta eikä lohtua lohdusta. Rohkeampaa on myöntää että joskus toivo pettää, että joskus toivo puuttuu ja joskus elämä epä onnistuu, että kaikilla ei ole toivoa. Surukielteinen ympäris tömme sanelee suremisen ehdot ja suvait see vain kulloinkin vallitsevan poliittisesti korrektin surun, ja juuri nyt tämän poliitti sesti korrektin surun elinkaaren on oltava lyhyt, tehokas ja tavoitteellinen. Uskottomana minul lakaan ei ole surussani toivoa iankaikkisuudesta, ja se tekee surustani hyvää. Kunpa olisin osannut olla se äiti jotka hän olisi tarvinnut. Voisin toivoa että kunpa en olisi pettänyt hänen luottamus taan sen ensimmäisen ja viimeisen kerran, sen yhden ainoan kerran, sen ratkaisevan kerran, ja voisin toivoa että kunpa olisin osannut olla parempi äiti, en liikaa äiti enkä liian vähän äiti. Olen sureva sururealisti. S urun yksilöllisestä, henkilökohtai sesta ja subjektiivisesta luonteesta puhuminen on helisevän vasken ja kilisevän symbaalin veroista mantraa. Suruvihamielinen ilmasto ei tunnista suremisen merkityksellisyyttä. Olen toivoton toivopes simisti. Mitä toivoa tässä muka on. Tässä surussa elän. j o u l u k u u 2 2 1 1 3 antikliimaksiksi toivontäyteisiä konjunk tioita ja adverbiaaleja: Lapseni kuoli mutta. Toivo syrjii surua, toivo mitätöi mene tyksen. Suremat tomuuteen tähtäävä maailma määrittelee surun passivoivaksi tuhovoimaksi jonka holhoavasta vallasta invalidisoitunut sureva on terapoitava ja kuntoutettava toiminta kykyiseksi vaikka väkisin. Siellä hän suree yksinäisyydessään, kunnes joku tulee ojentamaan hänelle kätensä ja autta maan hänet surun yli. Menneessä on se kipein totuudellisuus joka ei muutu epätotuudel lisuudeksi vaikka niin toivoisinkin jos voi sin toivoa, mutta en voi toivoa. Voisin korkeintaan toivoa että kunpa tyttä reni ei olisi sairastunut masennukseen. Puhumalla vain toivosta hän ikään kuin kielsi isänsä ja tämän vaikeudet. Toivo katsoo epävarmaan tulevaisuu teen. Elän nyt kun ja katseeni on kään tynyt taaksepäin. En toivo että suruni helpottaisi. Norjan kuninkaan 16vuotias tyttären tytär nostettiin kotimaassaan surusanka ruuden esikuvaksi, kun hän esiintyi ensi kertaa julkisuudessa puhumalla itsemurhan tehneen isänsä hautajaisten suorassa tele visiolähetyksessä
Anteeksiantamattomuuden ansiosta saan elää tässä todellisuudessa ilman rukouksen armahtavaa voimaa.. Armottomuus kuuluu elimellisenä osana itsemurhasurun orgaaniseen jyrkkyyteen. Heidän ei tarvitse välittää siitä että itsemurha on aina signaali ja että se on otettava vakavasti. Lohduttautumattomuus vapauttaa. Hän uskoo saavansa armahduksen, vapahduksen ja synninpäästön, sillä hän ei yksinkertaisuudessaan tiedä että moraalin horjumisesta syntyneiden peruuttamattomien virheiden mitätöimiseksi ei pelasta minkäänlainen absoluutio. Surun kuittaaminen vain ja ainoastaan rakkauden hinnaksi on henkistä laiskuutta, pelkuruutta ja vastuunpakoilua. Hänelle itselleen se oli kuolemanrangaistus, ja hän otti rangaistuksensa vastaan ja kärsi sen. Minulla ei ole ketään jota rukoilla. Katriina Huttunen on pohjoismaisen kirjallisuuden suomentaja ja kirjailija, jonka yhdessä Mari Pulkkisen kanssa kirjoittama Suremisen taito. Tyttäreni itsemurha on tähänastisen elämäni vakavin rangaistus. En saa anteeksi. 6: 9–13) anteeksi pyydetään velkaa, samoin vuosien 1981 ja 2000 käännöksissä (Uuden testamentin seuraava ruotsinkielinen käännös ilmestyy vuonna 2026, jolloin tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä kun Uusi testamentti julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi). Hyvässä surussa saa ajatella ja muistaa ja vihata ja panikoida ja väsyä ja masentua ja ahdistua ja pelätä ja pelätä enemmän ja pelätä eniten. 11:2–4) rukoillaan syntien anteeksiantamisen puolesta, Matteuksen evankeliumissa (Matt. Ei ole sellaista jumalaa joka antaisi minulle anteeksi. Olipa Herran rukouksen aihe joko velka tai synti tai molemmat yhdessä ja erikseen, minulla ei ole toivoa saada anteeksi kumpaakaan. On voitava surra sitä että ei voi surra. Hyvä suru kattaa kaiken kielteisen, ruman, vaikean ja vakavan, kaiken sen mitä kukaan ei haluaisi ajatella eikä muistaa. Monet ovat vaatineet minua olemaan itseäni kohtaan armollisempi, joko vaientaakseen minut tai siksi että heidän itsensä olisi helpompi sietää stigmaista olemassaoloani, ehkä siksi että heidän olisi helpompi uskotella itselleen että armottomuuteni on jotakin muuta kuin mitä se on, ehkä siksi että heidän olisi helpompi kuitata tyttäreni itsemurha mielenterveysongelmaksi, impulsiiviseksi oikuksi tai labiilin masennuspotilaan itsekkääksi hätäratkaisuksi jota ei voi ottaa vakavasti. En saa anteeksi. V ierastan Isä meidän -rukouksen velka-sanaa enkä tunnista sitä siitä rukouksesta jonka olen oppinut, ja siksi teen nyt lopuksi hieman vertailevaa tutkimusta. Minäkin, hyvän surun kroonikko, otan vastaan tämän elämänrangaistukseni ja kärsin sen. Rukouksen avulla Rosmarie uskoo saavansa itselleen mielenrauhan, hän uskoo saavansa tekonsa anteeksi. Ei ole sellaista jumalaa joka antaisi minulle anteeksi. Siksi kuolema on otettava vakavasti. 1 4 E S S E E T yttäreni kuoleman jälkeen jotkut yrittivät lohduttaa minua lupaamalla rukoilla puolestani, mutta en kysynyt mitä he tarkkaan ottaen rukoilivat, rukoilivatko he että tyttäreni saisi anteeksi itsemurhan kokoisen kuolemansyntinsä eikä joutuisi helvettiin, vai rukoilivatko he että minä selviäisin hengissä surustani. Hänelle rukous on rippi ja synnintunnustus. Sitä jolta minun olisi pyydettävä anteeksi ja joka voisi antaa anteeksi tai olla antamatta ei enää ole olemassa. Ehkä he rukoilivat että jospa tämä itsemurha ei olisikaan totta, että se olisi vain painajainen josta voisimme herätä. Saa olla kyyninen ja pettynyt. Kun rinnastan toisiinsa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien suomenkielisiä laitoksia vuoden 1938 ja vuoden 1992 raamatunkäännöksistä, huomaan että Matteuksella pyydetään molemmissa anteeksi velkaa, Luukkaalla sekä syntiä että velkaa. Rukous ei pelasta itsemurhasyyllistä. Kuolema on pakollinen. Maksan kaiken korkoinen päivineen. Lohtu on itsemurhasurussa täysin hyödytön ja epäolennainen häiriötekijä. Maallisen ja taivaallisen rakkauden nimissä on kautta aikojen tehty yhtä paljon anteeksiantamatonta syntiä ja rikottu ihmisoikeuksia ja sodittu ja alistettu ja riistetty ja nöyryytetty ja tuhottu kuin vihankin nimissä. Minulla ei ole ketään jota rukoilla. Jos ihmiskuolema on yhdentekevä, myös ihmiselämä on ollut yhdentekevä – ja tätäkin on saatava surra. Kirjoituksia kuolemansurusta (S&S) ilmestyi marraskuun alussa. Vuoden 2020 UT-mobiilisuomennoksessa Matteuksella on edelleen velka, kun taas Luukkaalla Herran rukouksen uusimman version jae 4 kuuluu hybridimuodossaan näin: ”Anna meille myös anteeksi syntimme, sillä mekin annamme anteeksi kaikille, jotka ovat meille velkaa.” Katekismuksessa on pelkkä synti, ekumeenisessa sanamuodossa velka. Hyvä suruni edellyttää sitä, ja hyvä suru on ainoa asia joka minulla on tyttäreni itsemurhasta jäljellä, ja se on enemmän kuin olisin uskaltanut toivoa. Ei usko, ei toivo, ei rakkaus. Ehkä he rukoilivat että surevana äitinä saisin armon. He eivät tienneet suruni kuuluukin olla armoton. Sitä jolta minun olisi pyydettävä anteeksi ja joka voisi antaa anteeksi tai olla antamatta ei enää ole olemassa. Anteeksiantamattomuuden ansiosta saan elää tässä todellisuudessa ilman rukouksen armahtavaa voimaa. Hän syyllisyytensä on niin pakahduttava että hän ei keksi muuta keinoa kuin kääntyä uudestaan Jumalan puoleen. T oivo ja sen sisar lohtu kulkevat käsikkäin sotkemassa suremisen rauhaa, mutta hyvä suru on vapaa myös lohdusta. Vuoden 1917 ruotsinkielisen raamatunkäännöksen mukaan Luukkaan evankeliumissa (Luuk. N ikes bok päättyy Rosmarien lausumaan Isä meidän -rukoukseen. Rakkaus ei siis kelpaa surun selitykseksi. Minulle jää maksettavaksi loputon syntivelka. Olen kuullut ja lukenut surussani kaikki lohdun sanat, ja on ollut ilo huomata että suruni on säilynyt lohduttamattomana
Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta .. Maanalainen rautatie COLSON WHITEHEAD ”Orjuudesta kertova romaani on fantastinen, kirjallinen kollaasi Yhdysvaltain historiasta ja sen vääristelystä.” – Helsingin Sanomat Tähtiä Otavan kirjastosta 27 95 27 95 27 95 27 95 29 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Sokkotesti EDWARD ST AUBYN Patrick Melrose -menestyssarjan tekijän uusi romaani on herkullinen kuvaus ihmisestä osana luontoa. Mitä meistä jää BRYAN WASHINGTON Viiltävän inhimillinen perhedraama tarkastelee lämmöllä ihmisiä suhteensa risteyskohdissa ja rakkauden rajoilla. Kiilto RAVEN LEILANI Kipeä ja hauska romaani on kiihkeä puheenvuoro rasismista sekä vilpitön kuvaus kohdatuksi tulemisen tarpeesta. Kaunis maailma, missä olet SALLY ROONEY Sukupolvensa kirkkaimman kirjailijatähden kipeän koskettava ja viiltävän älykäs uusi romaani on maailmanlaajuinen tapaus
On paljon vastakkaista vaikuttamista, etupäässä sosiaalisessa mediassa. Tavoite on päivittää ne noin kymmenen vuo den välein. Miten tavallisen kansalaisen pitäisi lukea ravitsemussuosituksia. Pikemmin kin tieto tarkentuu. Kuinka paljon ruokaalan lobbareilla on vaikutusvaltaa ravitsemussuosituksiin. Joku toimittaja joskus soitti ja totesi, että Terveyttä edistävästä ruokavaliosta liikkuu liikaa virheellistä tietoa, sanoo Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, joka istuu pohjoismaisten ravitsemussuositusten päivitystyöryhmässä ja valtion ravitsemusneuvottelukunnassa. Silloinen neuvot telukunta päätyi fiksusti täydentämään lannoitteita, joten nyt seleeniä on vil jassa, lihassa ja maidossa. Väestö tasolla gramma vähemmän suolaa päivässä ehkäisisi arviolta 400 aivoverenvuoto tapausta vuodessa. Toisten syöminen kietoutuu jonkin silmä tikun, vaikka gluteenin, ympärille ja sitä vältellään kaikin keinoin. Kuinka usein kansalliset ravitsemussuo situkset muuttuvat. Jotkut ovat ottaneet sydä men asiakseen vaikkapa levittää sanaa, ettei kovista rasvoista ole haittaa terveydelle, mikä on täysin tutkimusnäytön vastaista. Esimerkiksi 1980luvulla havaittiin, että suomalaisilla on seleenin puutosta, mikä lisää tiettyjen sydänongelmien riskiä. 1 6 R U O K A Teksti Matti Koskinen Kuva Matias Honkamaa R uoka ja terveys ovat medias sa paljon esillä ja herättä vät suuria tunteita. Mikä on suomalaisten suurin ruoka synti. Tutkimusta, joka mylläisi suosituksia ihan uuteen suun taan, ei ole tullut pitkään aikaan. Ne on tarkoitettu kansanter veyden edistämiseen, ravitsemuksesta riip puvien sairauksien ehkäisyyn ja väestön ravinnonsaannin arvioitiin. Ruokaympyrän piirtäjä R U O K AVA I K U T T A J A. Osaa ihmi sistä aihe ei kiinnosta lainkaan. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja syödään aiem paa enemmän mutta edelleen liian vähän. Ei nähdä ruokavalion merkitystä sille, että ter veitä elinvuosia olisi mahdollisimman paljon. Suomalaiset suositukset perustu vat pohjoismaisiin suosituksiin, jotka uudis tuivat viimeksi 2004. Reilusti yli 90 prosenttia suomalaisista saa liikaa kovaa rasvaa ja suolaa. Ei ravitsemus ole siihen mikään poikkeus. Paljon liikkuu myös suoranaista väärää tietoa. Kuinka hyvin suuri yleisö ymmär tää ravitsemustiedettä. Valistus menee hitaasti perille. Tavoite on saada seu raavat valmiiksi ensi vuonna. Sen sijaan suositukset suositeltavista elintarvikkeista ovat erinomainen ohjenuora tavalliselle kan salaiselle. Toisessa ääripäässä on suo ranaista ortoreksiaa: yksikin karkki romuttaa koko ruokavalion. Ei mitenkään. Tätä voisi verrata koronarokotteeseen: kaikkia ihmisiä ei saada toimimaan oman terveytensä kan nalta oikein. Se on hyvin polarisoitunutta
Pho-keittoa saa joka nurkalta, mutta borssikeittoa joutuu metsästämään. Väestötasolla gramma vähemmän suolaa päivässä ehkäisisi arviolta 400 aivoverenvuototapausta vuodessa. N äyttelijä Ville Haapasalo tunnetaan tv-ohjelmista, joissa hän kiertää Venäjää pienessä hutikassa. Yhden hengen valikoima riittää alkupaloiksi kahdelle, varsinkin kun kylkeen tilaa hatsapurin, jonka päälle on sipaistu päälle runsaalla kädellä voita. Kattaus sisältää noin 10 erilaista pikkusuolaista. Miten juot kahvisi. Jos kahvi alkaa korvata aterioita tai siinä on paljon sokeria tai kermaa, eivät vaikutukset ole ruokavalion kannalta edulliset. Kanassa on onnistunut rapea kuorrutus ja lihavarras sekä stroganoff ovat hautuneet niin mureaksi, että ne lähes hajoavat kosketuksesta. Se on virkistävää, sillä entisen Neuvostoliiton maiden ruuat ovat meillä aliedustettuna. Listalla on muun muassa georgialaista ja venäläistä ruokaa. En juo kahvia ollenkaan, olen teeihminen. Juomme läpi aterian venäläisiä viinejä ja yllätymme, miten klassisen eurooppalaistyylisiä ne ovat. Minulla on karvaan maun geeni, ja kahvi maistuu suussani äärettömän karvaalta. Viimeisimmän suosituksen yhteydessä oli julkinen kuuleminen, ja teollisuus oli kyllä innokas kommentoimaan. Mutta jos ei ollut tutkimusnäyttöä kommentin tueksi, sitä ei hyväksytty. Pikkelöidyt suppilovahverot, porkkanasiivut ja punasipulit tuovat makupalettiin raikkautta. Jo alkumetreillä selviää, että brändäyksessä on klikkiotsikon makua. Venäläiset kuohuviinit esimerkiksi ovat usein makeansorttisia, mutta tämä kupliva on kuivan raikas. Jotkut juovat kupillisen aamulla, ja kaikki sen jälkeen närästää, toisille kymmenen kuppia ei ole mitään. Kuinka paljon kahvia on liikaa. Nykyisin Haapasalo on myös ravintoloitsija, joka on tehnyt georgialaisesta hatsapuri-juustoleivästä hittituotteen. Sen voin kertoa, että olen ollut tällä alalla kolmekymmentä vuotta. Olisihan se ihme, jos en uskoisi omia tutkimuksiani. Kuinka prikulleen noudatat suosituksia itse. Viinilista sisältää harvinaisia venäläisiä valkoja punaviinejä, myös laseittain. Tilaamme alkuun zakuskavalikoiman, joka tarjoillaan kerrosvadilta kuin brittiläinen afternoon tea. Alkuhömpsyksi voi ottaa nastoikaa eli yrteillä, hedelmillä tai marjoilla maustettua vodkaa. Davai Davai Pohjoisesplanadi 17 Pääruuat 22–60 euroa Tuulahdus idästä R AV I N T O L A Teksti Valtteri Väkevä K u v i t u s P a u l i i n a H o l m a ”Reilusti yli 90 prosenttia suomalaisista saa liikaa kovaa rasvaa ja suolaa. j o u l u k u u 2 2 1 1 7 Teksti Matti Koskinen Kuva Matias Honkamaa tämähän on ihan maatalouspolitiikkaa. Lisukkeeksi tarjoillaan tattaria, mutta ruokailija kaipaa jo salaattia tai jotakin muuta raikasta. On esimerkiksi savustettuja neulamuikkuja lämmittävän adjikakastikkeen kanssa, härkätartar ja silliä à la russe. Pääruuaksi tilaamme Davain parhaat -valikoiman, jossa on Kiovan kanaa, stroganoff ja lammasvarras. Ravintola Davai Davai väittää olevansa tyyliltään neuvostoliittolainen, mutta retrohassuttelun sijaan paikka panostaa itäisiin perinneruokiin. Miehen uusin yritys on ”neuvostoliittolainen ravintola” Davai Davai, jossa vierailemme seuralaiseni kanssa avajaisviikolla. Valistus menee hitaasti perille.” – U R S U L A S C H W A B. Olen ottanut linjan, että en avaa henkilökohtaisia asioitani julkisuudessa. Jälkiruoaksi jaksamme syödä enää yhden syrnikkiletun per ruokailija. Selitin, että siitä näkökulmasta tätä työtä ei tehdä. Alan myös ymmärtää, miksi Venäjän ja sen naapurivaltioiden keittiöt eivät ole yhtä trendikkäitä kuin vaikka aasialainen ruoka. Eksotiikannälkä Davai Davaissa ei siis lähde, mutta muuten vatsa täyttyy ääriään myöten. Ravintola on ihan nykyaikainen ruokapaikka, joka keskittyy Venäjän ja sen naapurivaltioiden perinneruokiin. Hämärän kellaritilan sisustus edustaa modernia slaavilaista tyyliä: on vahvoja värejä ja sisustustavaraa joka nurkassa. Davai Davain listalla on myös esimerkiksi gruusialaista salaattia suluguni-juustolla ja jälkiruuaksi syrnikkejä eli rahkalettuja. Kullankeltainen kiekko oikein kiiltelee, ja sisältä tursuaa herkullisen suolaista juustoa. Maut ovat kovin tuttuja ja tarjoavat meille loppujen lopuksi varsin vähän uutta. Se riippuu, minkä verran kestää
Luonto on sama. Invisible Demonsin heti iskevää antia ovat näkymät. Ilmastomuutoksen syyt ovat New Delhissä korostuneet näkyviksi, kun savusumu leijuu ilmassa ja kipinät sinkoilevat työmailla. Rahul Jain on kolmikymppinen intialainen elokuvantekijä. Siitä tehtiin elokuvia, sekä vakavia että karnevalistisia, jopa tietokonepelejä. Ilmastomuutos on tarinana ihan muuta kuin oman sukupolveni spekuloitu lapsuudenpainajainen, ydinsota. Maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta ilmakehä on sama. Se merkitsee, että hänen syyllisyydentuntonsa on raskas ja konkreettinen. Kun sen myöntää, se asettaa pakotteita elämään. Rakennetaan uutta, ja hiilidioksidi leviää. Kuolemansairauksistakin on tehty lopulta hirvittävän vähän elokuvia huomioiden, miten yleisiä ne ovat. Vaikka elokuva voi herättää pahoinvointia, vaikutelma venyy myös eskapismiin. Eikä ihme. Kun ilmastopainajaisen päästää elämäänsä, se on taakka, kuin syöpä. Saasteet ovat ilmassa, joen vedessä, ihmisten kasvoilla. Miten tämä peili sopii valkokankaalle. Asioita ei voi erottaa toisistaan. Rahoitus on pääasiassa Yhdysvalloista. Se on jotain hidasta ja epäkonkreettista, kunnes se on konkreettista. New Delhi on eksoottinen. Luokkaerot, kulttuuri ja sää tekevät siitä erilaisen. Kuka muka haluaisi tätä painajaista vielä aiheeksi elokuvaan. Elämä jatkuu. Se, millä Jain ehkä lopulta eniten vakuuttaa, on kuitenkin asenne: hän ei ole lohduton, vaikka aihe olisi. Siitä todistaa ihmiskunnan haluttomuus edes toimia. Koko elokuvan, ihan tuotantonakin, on pannut alulle sama globalisaatio, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Katsokaa, näkymättömistä demoneista – pienhiukkasista – voi tehdä näkyvän. Maailmanensi-ilta oli Cannesissa. Ihmisen mieli on sama. Syyllisiä olemme me kaikki, joka hetki. Jos ilmastomuutos joskus välillisesti näkyy suomalaisessa arjessa, asia on helppo torjua: ei se oikeastaan ole tuota. Tapasin Jainin Cannesissa. K A L L E K I N N U N E N INVISIBLE DEMONS TUHON merkit pelottavan kaunis elokuva rahul jainin elokuva PARTICIPANT ESITTÄÄ TOINEN KATSE JA MA.JA.DE.FILM TUOTANNON “INVISIBLE DEMOS” OHJAAJA RAHUL JAIN LEIKKAUS YALE BITTON KUVAAJA SAUMYANANDA “SOMO” SAHI TUOMO HUTRI F.S.C RODRIGO TREJO VILLANUEVA SÄVELTÄJÄ KIMMO POHJONEN ÄÄNISUUNNITTELU SUSMIT BOB NATH MIKSAUS BRUNO TARRIERE KÄSIKIRJOITUS RAHUL JAIN YAEL BITTON IIKKA VEHKALAHTI VASTAAVAT TUOTTAJAT JEFF SKOLL DIANE WEYERMANN FRANK LEHMANN TUOTTAJAT IIKKA VEHKALAHTI HEINO DECKERT OHJAUS RAHUL JAIN TUOTANTOTUKI SES-MDM-YLE-AVEK KOTIMAAN LEVITYS PIRKANMAAN ELOKUVAKESKUS I N V I S I B L E D E M O N S O H J A U S : R A H U L J A I N Rahul Jainin Invisible Demons on ilmastonmuutoselokuva siitä, miten normaali on kadonnut. Siinä on myös voimakas henkilökohtainen tasonsa. Invisible Demons on elokuva kokonaisuudesta: ongelman muodottomuudesta ja siitä, kuinka normaali on kadonnut. Invisible Demonsille on varmistunut käytännössä maailmanlaajuinen levitys. Ja koska elämä jatkuu, saastutus jatkuu. 1 8 E L O K U VA Kun näkee, voi toimia KALLE KINNUNEN on elokuvakolumnisti, joka maksaa päästökompensaatioita mutta lentää joskus edelleen. Lienee sinänsä sama, onko Mad Maxien maailma ydinsodan vai sen todennäköisemmän ilmastomuutoksen lopputulema. Jain ei olisi elokuvantekijä, ellei hän kuuluisi Intian hyväosaisiin. Jo dramaturgian tasolla ilmastomuutoksen problematiikka on vielä hirvittävämpi. M iten ihmeessä käsitellä ilmastomuutosta elokuvassa. Hänen voimakkaan estetisoitu dokumenttinsa Invisible Demons – Tuhon merkit on kokemus, ei niinkään tietoisku tai vuodatus. Saasteet ja oudot ilmiöt eivät ole ainoastaan abstrakteja kauhukuvia vaan jotain totta, pelottavaa, aavemaista ja kaunistakin. Ilmastomuutos elokuvan aiheena vaikuttaa kuitenkin niin myrkylliseltä, ettei siihen tartuta. Hän piti absurdina tilannetta, jossa hän tule glamourin ja yksityislentokoneilla kiitävien tähtien keskelle puhumaan ilmastonmuutoselokuvasta. Se on jotain, minkä voi myöntää. Ydinsota oli äärimmäisen visuaalista ja etäytettävää, samoin sen aloittajat, välineet sekä kuviteltu seuraus. Elokuvan elämä jatkuu ja levenee. Ilmastomuutoksen prosessointi on hankalaa samasta syystä, josta dokumentin tekeminen siitä on hankalaa. Samalla hän tiesi, että hänen on tultava, ja se kannatti. Sää, ilmasto, mitä näitä nyt on. New Delhissä tilanne on toinen. Tilanne ylittää käsityskyvyn. Elokuvan päätuottaja on suomalainen Iikka Vehkalahti. Se muistuttaa, että näkymätön ongelma on kaikkialla sama. Maapallo on sama. Mutta se on epämiellyttävä totuus, elämää suurempi dissonanssi. Hyvin mahdolliselta näyttävän ilmastokatastrofin jälkeen ei ole elämää tai ainakaan yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme. Ristiriitaista aihetta voi käsitellä ristiriitaisessa elokuvassa. Asian voi ilmaista niin, että siellä ilma on usein sakeanaan paskaa. Vehkalahti tapasi Jainin joitain vuosia sitten ja alkoi yhteistyö, jonka verkkoon kuuluvat myös Saksa ja Ranska. Kun joku kuolee sairauteen, muiden elämä jatkuu lopputekstien alkaessa. Siitä voi alkaa muutos.. Mieleenpainuvinta on Jainin omakohtainen pohdiskelu
B E Y O N D T H E I N F I N I T E T W O M I N U T E S T I N Y T I M : K I N G F O R A D AY Arviot Anton Vanha-Majamaa Kuvat Night Visions T Ä Y S I M I T T A I N E N N I G H T V I S I O N S F E S T I VA A L I H E L S I N G I S S Ä 1 . Jeffrey Epsteinin haamu Äänekäs ja rosoinen Ruutu tulevaisuuteen Surullinen kummajainen T H E S C A R Y O F S I X T YF I R S T F R E A K S C E N E : T H E S T O R Y O F D I N O S A U R J R . Suosio maistui makealta, ja huipulla käytyään Tiny Tim yritti seuraavat kolme vuosikymmentä kiivetä sinne takaisin. Viime vuodet orkesteri on saanut tehdä rauhassa omaa juttuaan alkuperäisellä kokoonpanollaan – 12. Junta Yamaguchin ohjaama japanilainen tieteiskomedia Beyond the Infinite Two Minutes asettuu tyyppien välimaastoon. Philipp Virusin ohjaama dokumentti käy läpi Dinosaur Jr.:n tarinan pääkohdat mutta palvelee parhaiten niitä, joille yhtye on entuudestaan tuttu. 1 2 . Spoileri: ei onnistunut. studioalbumi ilmestyi viime keväänä. Ja mikä huiminta, koko 71-minuuttinen elokuva on kuvattu iPhonella – yhdellä otolla! Herbert Butros Khaury aloitti viihdyttäjän uransa kummajaisnäytöksissä 1950-luvulla, nousi Tiny Tim -nimellä yhdeksi Yhdysvaltain isoimmista viihdetaiteilijoista ja romahti takaisin sirkustasolle. Ilmiö tarjoaa kutkuttavia mahdollisuuksia (ravivinkkejä tulevaisuudesta!) mutta muodostaa myös yhdenlaisen vankilan: päähenkilö ajautuu ystäviensä kanssa luuppiin, jossa heidän täytyy noudattaa tulevaisuuden versioidensa ohjeita, jotta aika-avaruus ei hajoaisi. Syy selviää pian: asunnon edellinen omistaja on Jeffrey Epstein, alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista syytetty ja tuomittu bisnesmies, joka kuoli tutkintavankeudessa vuonna 2019. Tai jotain. 5 . On kahdenlaisia aikamatkustuselokuvia: niitä, jotka yrittävät selittää kaiken järjellä (Primer, Tenet), ja niitä, jotka antavat vaan mennä (Déjà Vu, Looper). Toinen alkaa taantua seksinnälkäiseksi teinitytöksi, toinen hurahtaa salaliittoteorioihin, joiden mukaan Epstein murhattiin ja kaiken takana on valtaeliitin globaali salaseura. Kato (Kazunari Tosa) huomaa, että hänen kämppänsä tietokoneruutu ja alakerran kahvilan ruutu muodostavat linkin kahden minuutin päähän tulevaisuuteen. Intensiivisten keikkataltiointien lomassa elokuvassa kuullaan bändin jäseniä sekä kollegoita Henry Rollinsista Thurston Mooreen ja Kim Gordoniin, Bob Mouldista Kevin Shieldsiin. Asunnossa on erikoinen sisustus ja muutenkin oudot vibat – peili katossa, veritahroja patjoissa – mutta hinta on alhainen. Trio nousi 80–90-lukujen vaihteessa yhdeksi yhdysvaltalaisen vaihtoehtorockin arvostetuimmista yhtyeistä. Arkistomateriaalia, puhuvia päitä ja Marko Mestrovicin animaatiota yhdistelevä elokuva on kunnianosoitus ja -palautus nälvitylle ja unohdetulle hahmolle mutta näkee myös julkkiksen varjopuolen: nuoria faneja riitti, ja Tiny Timin ystävä arvelee tämän väistäneen muutamankin rikostutkinnan. Rock-yhtye Dinosaur Jr.:sta kertova tuore dokumentti on kuten kohteensakin: äänekäs, rosoinen, kompakti ja vallaton. j o u l u k u u 2 2 1 1 9 Kaksi nuorta naista vuokraavat kämpän New Yorkin arvokkaammalta puolelta. Pixiesin keulahahmo Frank Black kuvailee kitaristi J Mascisin, basisti Lou Barlow’n ja rumpali Murphin teini-ikäisenä perustamaa yhtyettä omalaatuiseksi kolmiraajaiseksi otukseksi. Ysärillä yhtyeestä yritettiin leipoa seuraavaa isoa grungeilmiötä huonolla menestyksellä, mikä johti sisäisiin riitoihin ja jäsenistön vaihdoksiin. 2 2 1. Yhdessä keskeisistä rooleista nähtävän Dasha Nekrasovan esikoisohjaus taiteilee onnistuneesti törkeän ja mauttoman rajalla. Johan Von Sydow’n dokumentti Tiny Tim: King for a Day on kunnianosoitus falsettiäänestään ja värikkäästä tyylistään tunnetulle omaleimaiselle taiteilijalle, joka onnistui 1960-luvun loppuvuosina äänittämään hittilevyjä, suunnittelemaan elokuvaa Bob Dylanin kanssa ja menemään naimisiin suorassa tv-lähetyksessä, joka rikkoi aikansa katsojaennätykset. Inhottava ja ääneen naurattavan hauska kauhudraama ottaa vaikutteita hurmeisesta italialaisesta giallo-kauhusta mutta muistuttaa myös Josephine Deckerin surreaaleja amerikkalaisia indiedraamoja. Yhdessä rakennuksessa ja parilla ruudulla tapahtuva elokuva on rakennettu ja koreografioitu superkekseliäästi, vaikka budjetti on selvästi olematon. Jotain Epsteinistä on jäänyt asuntoon, ja tuo jokin ajaa kämppikset erilleen
It’s tough out there. Ehkä tällainen musiikki on niin käyttötarkoitukseensa sidottua, ettei aamukahvia nauttivan kriitikon edes sitä pitäisi kommentoida. Myös Jon Hopkins toteaa, että hänen musiikkinsa ei ole kuuntelemista varten vaan sen ytimessä on Elämys. Hopkinsille on psykedeelisen kokemuksen innoittamana valjennut, että ”musiikki on nestemäistä arkkitehtuuria”. Tämä ihanne unohtuu kehittäviä huippukokemuksia ihannoivalta wellness-psykedelialta. Niistä haetaan uusia ideoita, empatiaa ja kilpailuetua. Compass Pathwaysin kaltaiset pörssiyhtiöt tuovat painetta psykedeelisten huumeiden tutkimukseen ja laillistamiseen. Jos paras versio itsestä vaatii psykedeelejä, Jon Hopkinsin uusi levy käy soundtrackiksi. Silti on sanottava: jokin Hopkinsin sentimentaalisessa melodiankuljetuksessa tuntuu aivan liian manipulatiiviselta ja itseensä tyytyväiseltä. Piilaakson teknologiaeliitti odottaa kuitenkin LSD:stä, psilosybiinisienistä, ketamiinista ja DMT:stä jonkinlaisia yleishyödyllisiä wellness-teknologioita. Kun todellinen maailma rapistuu ympäriltä, metaversen virtuaalimaailmoissa voi elää unelmiensa ympäristöissä. musiikkigenre. Zenin esteettisiin ihanteisiin kuuluu ymmärrys siitä, ettei kaikkea voi hallita eikä täydellistä harmoniaa ole olemassa. Psykedeelinen kokemus voi viedä keskelle painajaista, mutta rauhallinen musiikki voi ohjata kohti parantavia tunteita ja oivalluksia. Hopkins itse on kommentoinut, että terapiabuumin kasvaessa voi syntyä jopa kokonaan uusi Optimoitua valaistumista IIDA SOFIA HIRVONEN on helsinkiläinen toimittaja, jolle mieleistä psykedeelistä musiikkia ovat Alice Coltrane, Johann Sebastian Bach ja 90-luvun tekno. Myös brittiläinen elektronista musiikkia tekevä tuottaja Jon Hopkins uskoo psykedeelien hyötyihin ja psykedeeliterapian yleistymiseen. J O N H O P K I N S : M U S I C F O R P S Y C H E D E L I C T H E R A P Y. Kyse on toki subjektiivisista mieltymyksistä, mutta itselleni ambient toimii silloin, kun se ei pyri autuuteen vaan mukana on dissonanssia. Terapialevy kuljettaa ja pehmittää kuuntelijaa kuin Mujista ostettu meditaatiotyyny. No, hyvinvointiaan optimoiva, kokeilunhaluinen toimihenkilö on 2020-luvun psykedeelientusiastin uusi kuva, ja Music for Psychedelic Therapy on tuohon kuvaan sopivaa musiikkia. Kysyntää psykedeeliterapialle löytyy, ja näin ollen myös terapiamusiikille. 1 1 M U S I I K K I H eikot signaalit leijuvat ilmassa: samalla viikolla, kun sähköpostiini kilahtaa linkki Jon Hopkinsin levyyn Music for Psychedelic Therapy, HS Visio julkaisee artikkelin psykedeelien mahdollisuuksista yritysmaailmalle. Vain rikkonaisuus voi luoda todellista kauneutta. Psykedeelikulttuuriin ja länsimaiseen minimalismiin on vaikuttanut myös buddhalaisuus ja zen-ajattelu. Mieleen tulee Goop lab -jakso, jossa Gwyneth Paltrow ihasteli, kuinka hyvää koko työyhteisölle teki käydä sieniretriitillä Jamaikalla. Psykedeelit kiehtovat minua, koska alan tutkimukset ovat vielä vaiheessa ja potentiaalit kartoittamattomia. Melodiat kuljettavat hillitysti kohti transsendenssin väikettä. Levy on äänitetty luolassa Ecuadorissa, ja sen halki virtaavan vesiputouksen äänet tuntuvat miellyttävän rentouttavilta samalla tavalla kuin 90-lukuinen sademetsäkasetti. Taustalle voi hyvin kuvitella yin-joogaopettajan lempeän puheen. Toisinaaan niiden normalisoituminen vaikuttaa taas yhdeltä uudelta elämystalouden ja todellisuuspaon muodolta. Mitään uutta genreä levy ei kuitenkaan tunnu edustavan, paitsi alleviivaavan konseptin perusteella. Mark Zuckerberg kertoi metaversen lanseerauksessa, että uudella alustalla on kyse ”kaikkein tärkeimmästä elämyksestä, ihmisten yhdistämisestä”. Tuottaja on suunnitellut ja aikatauluttanut Music for Psychedelic Therapyn erityisesti dissosiatiivi ketamiinin sekä vahvimman psykedeelin, ”bisnesmiehen lounaaksi” kutsutun DMT:n nauttimiseen. Aiemmin psykedeelipuhe Suomessa on pyörinyt lähinnä vaikean masennuksen hoidon ympärillä. Funktionaalista ja varmasti I I D A S O F I A H I R V O N E N monen makuun kaunista. Äänimaailma noudattaa minimalistisen ambientin ja new agen konventioita. Jari Sarasvuo twiittaa ”kyynisyytensä hieman hellittäneen”, kun vihdoin psykedeeleistä puhutaan tällä tavalla Suomessa. Intoilijat uskovat psykedeeleillä olevan paitsi henkilökohtaista myös yhteiskunnallisesti mullistavaaa potentiaalia: kokemus voi olla jopa edellytys ilmastokriisin ratkaisemiselle, visioi Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu konsultti. Mieleen nousee Brian Enon ambient, Philip Glass sekä Nils Frahm, kaikki tuttuja niin keskustelufoorumeiden ”mitä kannattaa kuunnella trippaillessa” -ketjuista kuin Imperial College of Londoninkin psilosybiiniterapiasoittolistalta
Rickytickien sijaan mieleen tulee Ilmiliekki Quartetin kamarijazz, mutta vielä sopivampia verrokkeja ovat Karinan ja alkuvuodesta huippulevyn julkaisseen Cassandra Jenkinsin hiljaisin nykyindie. Toisin kuin moni muu nykyinen rockbändi, War on Drugs osaa nojata taakse menneeseen, upottaa päänsä hetkeksi nostalgian pinnan alle ja nousta ylös virkistyneenä ja täynnä elämää. Siksi kulttiyhtye Circle on kulttiartistille mitä parhain taustayhtye. Luomansa tunnelmat hän hievauttaa hetkessä säröille ja ehjäksi – kuin aurinko menisi pahaenteisesti pilveen ja paistaisi silmiin taas. L E V Y-Y H T I Ö : A T L A N T I C T H E WA R O N D R U G S : I D O N ’ T L I V E H E R E A N Y M O R E. Tässäkö tää oli. I Don’t Live Here Anymorella rumpukone on kitararockbändin tärkein soitin – kuunnelkaa upea I Don’t Wanna Wait – ja siksi albumi on bändin levyista paras. Synergiat virtaavat paperilla ja käytännössä. Viides levy I Don’t Live Here Anymore esittelee nykyindien ison kiltin jätin, joka on sliipannut vanhoilla syntetisaattoreilla soundinsa täydelliseksi ja luopunut viimeisistäkin energiapurskahduksistaan mukavuudenhaluisen puksutuksen vuoksi. Match made in Pori Indien iso kiltti jätti Mahtava jazzvuosi 2021: osa Suomi A B B A : V O Y A G E R I C H A R D D AW S O N & C I R C L E : H E N K I L I N D A F R E D R I K S S O N : J U N I P E R Arviot Oskari Onninen Kuvat Levy-yhtiöt L E V Y-Y H T I Ö : W E I R D W O R L D L E V Y-Y H T I Ö : P O L A R L E V Y-Y H T I Ö : W E J A Z Z The War on Drugs tietää, että indie rockin tai oikeas taan rockin kannattaa nykyään olla turvallinen tila, joka kuulostaa Phil Collinsilta. Dawson saa taustalle parhaat mahdolliset riffit, ja porilaiset saavat solistikseen Dawsonin kaltaisen taikurin, jonka falsetti on sankariheviä mutta silkkiin käärittynä. Albumille jäi comeback-uutisen jälkihiki; omillaan se ei kanna. Varhainen ränttätänttä väsyttää, ja joululaulu Little Things paljastaa inhasti, miten moni muukin Abban kappale menisi joululaulusta, jos niihin vain upotettaisiin sana ”christmas”. Omaa totaalista nostalgisuuttaan se katsoo yläviistosta. Huomio keskittyi syyskuun alussa julkaistuihin singleihin, ja hyvä niin. Hänen varhaiskeskiaikateemainen albuminsa Peasant (2017) kuulosti parhaimmillaan friikkifolk-versiolta Iron Maidenista. Dawson tekee Circlestä jälleen hetkeksi ohittamattoman bändin, jolla on tarjota hevihittiä hitin perään. Mikä tyylimoka! Jazzvuosi 2021 on ollut mahtava, sillä sen kohokohdista on voinut nauttia vältellen groovea ja meininkiä. I Still Have Faith in You ja Don’t Shut Me Down olivat korkealaatuista liukuhihna-Abbaa. Henki sulauttaa tekijänsä yhdeksi. Motiivi Voyagen julkaisuun on ollut korjata yhtyeen ”tarinaan” onnellinen loppu. Kävi kuin ennustaa saattoi: Abban comeback oli suurempi uutinen kuin uusi musiikki. Fredriksson loistaa lyyristen melodioiden kirjoittajana. Samaa kategoriaa on saksofonisti Linda Fredrikssonin upea soolodebyytti Juniper, jolle jazzleima lienee jopa painolasti. Nala Sinephro sekä Floating Points ja Pharoah Sanders ovat julkaisseet albumit, jotka ovat olleet psykedeliaa, löllöttelyä ja hieman sisustusambientiakin. j o u l u k u u 2 2 1 1 1 1 20 vuotta ikäistään vanhemmalta näyttävä brittiläinen outsider-trubaduuri Richard Dawson alkaa olla sankaritason nimi erikoismusiikkipiireissä. Vain eurodisko Keep an Eye on Dan on kuuntelemisen arvoinen. Laulut kertovat – tietenkin – historiallisista kasveista. Vuoden 1981 mestarillinen erolevy The Visitors ei siis ollut uralle sopiva päätös, vaikka Abban perintö kiteytyy sen itkudiskoon ja bändin hyytäviin väleihin. Taika tapahtuu Venn-diagrammin keskellä, levy todistaa
Ihmiset tekevät virheitään, käyttäytyvät typerästi ja huolimattomasti. Entä tämä minä-kerronta ylipäätään. Sen toinen osa, nimeltään Ulvene fra evighetens skog, on jo äskettäin ilmestynyt ja kuljettaa lukijansa 1980-luvun Norjasta tämän ajan Venäjälle. Pelkoa ja inhoa Bergenissä J U H A I T K O N E N Karl Ove Knausgårdin romaani Aamutähti jahtaa elämän tuntua ja onnistuu siinä – Juha Itkosen mielestä.. Se on vain niin kotoisa. Romaani meistä kaikista, ihmistä tässä ajassa tällä planeetalla, ja yliluonnolliset elementit ovat tervetulleita – realismin pinnan rikkominen on itse asiassa todennäköisesti välttämätöntä sekä tekijälle että lukijalle, jotta siitä saamarin Taisteluni-sarjasta päästään jotenkin eteenpäin. Maantiellä ryömii yllättäen satoja rapuja. Miksi sivuja sitten on juuri 666. Knausgårdista on tietysti mahdollista myös olla pitämättä. Se ei ole modernististen ihanteiden mukaista, mutta tuskin myöskään vahinko. Yhteys Aamutähteen vaikuttaa arvostelujen perusteella löyhältä, mutta ilmeisesti Knausgård ei yksinkertaisesti vain pysty kirjoittamaan edes 666-sivuista kirjaa, jollei se ole osa jostain vieläkin suuremmasta kokonaisuudesta. K A R L O V E K N A U S G Å R D : A A M U T Ä H T I L I K E JUHA ITKONEN on helsinkiläinen kirjailija, jonka toistaiseksi pisin romaani on 511-sivuinen. Murska-arvio on varsin viihdyttävä. Maailmanlopun merkkejä. 1 1 2 K I R J A T J os olisin Karl Ove Knausgårdin kustannustoimittaja ja saanut keskustella hänen kanssaan Aamutähti-romaanista sen käsikirjoitusvaiheessa, olisin todennäköisesti esittänyt kirjailijalle pari kysymystä. Tulkitsen ajoittain banaalin yksityiskohtaisuuden haluttomuudeksi kirjoittaa kaunokirjallisuutta, jossa paino on jatkuvasti sanalla kauno. Käymämme keskustelu olisi tuskin juuri muuttanut romaania. Karl Ove, olet kirjoittanut tuhansia sivuja omasta elämästäsi suoraan ensimmäisessä persoonassa. Knausgård kirjoittaa, Knausgård joka on Karl Ove, Kathrine, Emil, Iselin tai Solveig, ja minä hyppään kyytiin ja pysyn siinä. Olisin sitä paitsi luultavasti ollut väärässä: Knaus går din lukijana olen myös kaivannut juuri tätä kertomisen tapaa. Muun muassa tällaista tapahtuu, yleensä viileässä ja sateisessa Bergenissä on koko ajan epätodellisen kuuma, ja kaiken huipuksi loppukesän taivaalle ilmestyy uusi tähti, jolle etsitään turhaan tieteellistä selitystä. Oikeastaan ymmärrän aivan hyvin siinä esitetyt ajatukset. Teksti on silti äärimmäisen epäreilu, sillä sen kirjoittaja käyttää kunnian himoista teosta oman huomionhakuisen hupailunsa materiaalina ja tulkitsee tietyt periknausgårdlaiset piirteet pelkästään virheiksi tai synneiksi, kun ne päinvastoin ovat osa viehätystä. Kudos on runsas ja toisteinen, koska Knausgårdin teksti jahtaa elämäntuntua ja poikkeuksellisen hyvin myös tavoittaa sen – siis minun mielestäni. Sen verran voin antaa periksi, vaikka uskossa olenkin. Myönnän silti itseänikin hirvittävän, että yksittäiseksi romaaniksi luulemani Aamutähtikin on paljastunut osaksi trilogiaa. A Amutähdessä ollaan Bergenissä, jossain nykyhetkessä tai lähitulevaisuudessa, ja ihmiset elävät niin kuin ihmisillä on tapana, omasta onnestaan iloiten tai omien huoltensa raskauttamina. Silti maailma on yhteinen ja selvästi suistumassa raiteiltaan. Mikäli haluaa lukea Aamutähdestä täysin toisenlaisen näkemyksen, suosittelen googlaamaan The Guardian -lehden kritiikin. Niin yksinkertaista se on. Heidän elämänsä sen paremmin yksilöinä kuin yhteiskuntana ei ole moraalisesti kestävällä pohjalla. Vanhasta äidistä on pidettävä huolta, teini-ikäisen pojan kanssa on tultava toimeen, on järjestettävä syntymäpäiväjuhlat seitsemänkymppiselle aviomiehelle. Toki tästä kasvaa moniääninen romaani, näistä peräti yhdeksästä kertojasta muita ei enää samalla tavalla suoraan ole vaarassa sekoittaa sinuun, mutta kaikkien läpi kuuluu silti sama vanha Karl Ove, äänesi on niin tunnistettava, olemme yksinkertaisesti lukeneet lauseitasi niin paljon. Silti sen ei soisi päättyvän, sillä he kuitenkin kykenevät myös hyvään, rakastamaan ja välittämään. Epäilemättä, mutta romaanin henkilöt jatkavat elämäänsä. Näin minä koen tämän kirjan. Sairaalan leikkaussalissa kuolleeksi julistettu mies herää henkiin. Oletko varma, että haluat aloittaa hartaasti odotetun fiktiivisen teoksesi nimenomaan minä-kertojalla, joka ikänsä ja elämäntilanteensa puolesta tuntuu näin kovin tutulta. Se on mielestäni vahva ja sopivasti häiritsevä. Onhan se vähän lapsellista, myönnetään. Öisissä metsissä metelöi kammottavia otuksia. On totta, että voileipää laittaessaan tämänkin romaanin kertojat yleensä luettelevat leivän päälle asettelemansa tavarat
2 2 2. ”Esan pierut haisivat” kerrotaan romaanissa näin: ”Ilmiö oli mitä ilmeisimmin tulosta Esan tasaisenrunsaasta kaasuntuotannosta, jolla oli monella tapaa kumulatiivinen ja kokonaiskuormittava vaikutus ympäristöönsä.” Vaikka kerronta onkin notkeaa, 300 sivua tällaista on liikaa. Öljyn haju ja tahmaisuus eivät tartu kauniiseen pintaan. S I L T A L A / S A N AVA L I N T A , 3 5 6 S . Amerikkalaisprosaistin novellit hurmaavat joka käänteessä. OLEMASSAOLON PIENIÄ KYSYMYKSIÄ ELÄMÄÄ FOSSIILIKAPITALISMISSA PUUDUTTAVAA HUPSUTTELUA LY D I A D AV I S : K A F K A VA L M I S T A A P Ä I V Ä L L I S T Ä . Välillä kerronta liikahtaa surrealistiseen suuntaan: ihmiset saattavat hävitä tai muuttua puiksi. A N T T I T U O M A I N E N : H I R V I K A AVA S E U R A AVA I M A G E I L M E S T Y Y 1 . Aikajana ulottuu 1800-luvun lopusta lähitulevaisuuteen, mutta hahmojen kohtalot kietoutuvat toisiinsa ajan ja kuoleman rajoitteiden yli. Komiikkaa luodaan myös autismikirjoisen minäkertojan insinöörimäisyydellä. Unohdun yhteiskuntateorioista.” Musta peili on kaunis ja tyylipuhdas romaani, ehkä liiankin. Minimalistiset tekstit saattavat koostua vain parista virkkeestä: ”Tiedämme, että olemme todella erityisiä. Hommaa vaikeuttavat omalaatuiset työntekijät, kuolleista heräävä veli sekä puistolaitteita toimittavan yrityksen gangstereiksi paljastuvat hyypiöt. Mielikuvituksen keinoin äänen saa myös öljy. j o u l u k u u 2 2 1 1 1 3 Kolmen naisen elämä on kyllästetty mustalla kullalla taitavasti koostetussa näkökulmaromaanissa. Sellainen hän lienee lukijoille, jotka innostuvat väkisin väännetystä hupsuttelusta ja karikatyyrisistä henkilöhahmoista. Alankomaalainen Lotte Teer päätyy ”ympäristökonsultiksi” viherpesemään kansainvälisen öljy-yhtiön viestintää, norjalainen aktivisti Astrid Fuglesang soluttautuu öljynporauslautalle, ja tutkivan journalismin uranuurtaja Ida Tarbell selvittelee Standard Oil -yhtiön suhmurointia. ”Kärsivällisten motoristien kilpa-ajoissa” voittaja on se, joka malttaa saapua maaliin viimeisenä. Silti koetamme selvittää, millä tavalla: emme tällä tavalla, emme tuolla tavalla, mutta millä tavalla sitten?” Lydia Davisin käsittelyssä merkityksellisen ja merkityksettömän raja sumenee ja arkinen jahkailukin muuttuu mielenkiintoiseksi. 1 . Se pilkkaa ihmistä, joka on edistysuskossaan pitänyt energiaa itsestäänselvyytenä: ”Minä unohdun talousmalleista. Antti Tuomaista on tituleerattu Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi. VA L I T U T N O V E L L I T E M M A P U I K K O N E N : M U S T A P E I L I Arviot Silvia Hosseini Kuvat Kustantamot W S O Y, 2 8 7 S . Pienet tarinat ja tarinanpoikaset kuvaavat parija perhesuhteita, riitelyn absurdia logiikkaa ja muita olemassaolon pieniä kysymyksiä. Useimmiten novellien hahmot ovat jokamiehiä tai -naisia, jotka pyrkivät järkeistämään tunteitaan. Vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen pyörittää seikkailupuistoa, jonka toiminta ei ole ihan vielä kannattavaa. O T AVA , 3 3 S
Janin uudet ystävät on ilmeisesti syntymäpäivälahjani, vaikka patalapusta oli puhetta. Helvetti on talo täynnä lähimpiäsi. 8.10. Onkohan maaseutu paikka, jossa ei synny muuta kuin liikaa lapsia ja aforismeja. Kuinka monta luovan kirjoittamisen opettajaa tarvitaan vaihtamaan kattolamppu, kun se ainoa täällä oleva ei uskalla kiivetä tikapuille, koska ”deadline”. Jonka olemassaolosta sähkömies kertoo huvittuneena maanantaina. Ja nuo sulakkeet palavat, jos puoliso päättää alkaa syödä terveellisemmin ja ostaa siksi rasvakeittimen, jolla jalostaa kasvikset syötäviksi. Talomme ohi kävelee lähitalojen asukkeja, joista en tiedä mitään. Istahdan autoon, radiosta alkaa soida ”Marraskuu”. ”Sähkömies”, ”Putkimies”, ”Automekaanikko”, ”Luovan kirjoittamisen opettaja”, ”Aivotutkija”. 19.10. On kuitenkin tärkeämpi raja, ”Zeitgeist-raja”, joka ei ole liikkunut kymmeniin vuosiin Kehä III:n tuolle puolen. Taivas on auton kuskin penkki. Käväisin Helsingissä, jossa koronarajoituksista oli luovuttu niin liberaalisti, että kuolleetkin oli päästetty Ravintola Rytmiin juopumaan. Istuttuamme ensin pimeässä ja kylmässä kaksi päivää ja yötä. Jani ja muut citymaalaiset sekoavat siitä, että ovat ottaneet rohkean askelen tyhjyyteen, joka on kaikilla mukavuuksilla varustettu talo tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. 2.11. Kolme ensimmäistä saisivat lyhyelläkin kävelyllä tienattua hyvät pimeät tulot, kaksi viimeistä menehtyisivät nälkään. Helvetti on talo täynnä lähimpiäsi. Ja että liesituuletin ja rasvakeitin yhdessä polttavat vintin turvasulakkeen. Näin eheytyskritiikkiä sivusta seuraavana mieleen tulee, että mikään ei eheytä itseään etsiviä teinejä niin vahvasti kuin siirto maalaiskouluun, joten pitäisikö maalaiskoulut kieltää. Kuka voisikaan tietää, että vintillä, lepakoiden ja hiirten pimeän valtakunnan seinällä, on metallinen laatikko, jossa on turvasulakkeet. On puhuttu ”sushi-rajasta”, ja kuinka se siirtyy jatkuvasti pohjoiseen. Maalla jokainen aamu on erilainen! Aamukahvia tehdessäni pelästyin kaikkialla näkyviä verijälkiä, mutta hiiret olivatkin vain päässeet ruokakaappiin, järsineet auki pahviset tomaattimurskapakkaukset ja tanssineet sen jälkeen maalla asumisen riemusta pitkin keittiötä. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen. Maalaiset sekoavat kaupungissa, kaupunkilaiset maalla. 3.11. 23.10. 20.10. 1 1 4 C I T YM A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 5.10. Syntymäpäiväni, Jani Helsingin kirjamessuilla juhlimassa niitä. Taivas on auton kuskin penkki. K U V I T U S P A U L I I N A H O L M A. Taivas on auton kuskin penkki On olemassa paitsi ”sushiraja”, myös ”Zeitgeist-raja”. Olisi kaikille parhaaksi, jos kävelijöiden takkien selkämyksissä ilmoitettaisiin kävelijän osaamisalue. Ja että rasvakeittimen hajun takia liesituuletin on kytkettävä päälle. 13.10. 11.10. 29.10. 22.10. Onnittelusoitossa kertoo tutustuneensa moniin uusiin ihmisiin. Sanna Marin sokaistui Helsingin yöstä ja siitä, että kaupunki on täynnä Marinin kaltaisen 15-vuotiaan suosikkiartisteja. Jos Heikki Salo kävelisi nyt tuolla pimeällä tiellä, ei kävelisi kauaa. 15.10. Onkohan maaseutu paikka, jossa ei synny muuta kuin liikaa lapsia ja aforismeja. Kuka voisikaan tietää. Maalla jokainen aamu on erilainen! Kahvia tehdessäni vilisti hiiri loukku hännässään pitkin keittiötä kuin olisi riemuissaan uudesta sadomaso-asusteestaan
49 95 IKONISEN lauluntekijän muistelmat PARASTA LAHJAKSI. Karismaattisen ROKKARIN omaelämäkerta Dave Grohl TOSITARINOITA Tositarinoita on Foo Fighters -yhtyeestä tunnetun karismaattisen Dave Grohlin rento ja humoristinen omaelämäkerta. 29 95 Paul McCartney ELÄMÄ & SANAT Näyttävässä kaksiosaisessa teoksessa Paul McCartney kertoo elämästään ja taiteestaan laulujensa avulla