AITIOPAIKALLA KESTÄVIÄ JUTTUJA 10/2023 MARRASKUU 12,90?€ PA L. Viisi muistokirjoitusta tavaratalolle Kolme kertomusta huipulta STOCKAN KELLO TIKITTÄÄ KIUSAAMINEN JA VALLANKÄYTTÖ URHEILUSSA Suvilahti ja ikuinen kiista kaupunkikulttuurista Voivatko kaupallinen ja omaehtoinen koskaan mahtua samalle tontille. V KO 4 8/ 20 23 29 3 6 123 10 IM A G E 3 10 M A R R A S K U U 20 23 M A T TI V A N H A N EN : ”D EM O K R A TIA S SA H A N O N O IK EU S TE H D Ä M YÖ S TY H M IÄ PÄ Ä TÖ KS IÄ .” Eduskunnan keväällä jättänyt Matti Vanhanen seuraa, miten hallitus käyttää valtaansa
Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna ma–pe 11–20, la–su 11–18 16€ / 6€ / Museokortti www.valokuvataiteenmuseo.fi PENTTI SAMMALLAHTI: ME KAKSI 13.10.2023– 25.2.2024
Niin pinnalla kilpaileminen ja kilpailun kieli on lähes millä hyvänsä elämänalueella. Suurempi merkitys on ollut sillä, miten kilpailemisesta tuli sellainen eteenpäin työntävä voima, joka sai paneutumaan niihinkin asioihin, joihin koulu ei saanut. Melko tyypillinen viime heinäkuun päivä ainakin Savossa: lämpöä reilut kymmenisen astetta ja sadetta. Meitä vietiin, ensimmäisessä lajissa ja kohta seuraavissa. Analytiikka kertoo, kenen jutulla oli eniten lukijoita, Facebook-päivitys sen, kuka sai kilpaillun työn tai asunnon tai kenen lapsi pääsi hyvään kouluun tai edustusjoukkueeseen. Häviämien voi olla voittamisen vastakohta, mutta niiden väliin jää enin osa tapahtumista ja se, että pelaaminen voi olla mukavaa touhua jo sinänsä. Teimme perhejaot, pelasin omien lasteni kanssa kaveriani ja hänen poikiaan vastaan. Jääkiekkojoukkueeseen kuuluin lapsena parin vuoden ajan, sen jälkeen olen pelannut vain kavereiden kanssa. Tapahtumat jäivät mieleen, sillä todella tunnistin itseni ja poikani pojakseni. Ei tosin kaikille, ymmärsin kun luin tuottajamme Hanna Parhaniemen tähän numeroon kirjoittaman esseen omasta kilpailunhalustaan. mietin pelejämme vielä saunan jälkeen samana iltana. Neljä vuotta nuoremman siskon kokemus voi olla toinen, mutta omani on nyt aikuisiällä tämä: on kuin en olisi oppinut yleistä taitoa tai kieltä, jota monet puhuvat. Meiltä tuo hanakkuus puuttui. Laji kuin laji, pomppiva pallo tai kova kuula, alakouluikäiset pojat syöksyivät sutena kimppuun. Kun seurasin tuttavaperheen lapsia, kahta vilkasta poikaa pienellä ikäerolla, tappioihimme ei tarvinnut enää etsiä syytä. Toisin sanoen itse pelistä. Se, miten päivän pelit tulisivat kulkemaan, kävi nopeasti selväksi. Sitä vastoin sain kuulla siitä ja siitä korista, siitä syötöstä, siitä tilanteesta. Jokainen omaa tai lapsensa urheilemista joskus seurannut tietää, että ilman voitonhalua ei voi voittaa. tämän kirjoittamista edeltävänä päivänä oli pojan koripallojoukkueen syksyn ensimmäinen peli. Nuoruuden partioharrastukseen kuului kilpailuissa käynti, mutta luultavasti olisin lähtenyt parhaiden kavereitteni kanssa minne tahansa. Ajomatkalla pelistä tai myöhemminkään illalla peluri ei kuitenkaan maininnut voittoa sanallakaan. Voittamisen ja häviämisen näkökulmasta meinasi käydä huonosti: selvä johto suli täpärään voittoon vain yhdellä pisteellä. Peli kun ei ole kilpailemisen vaan leikin synonyymi. Uimaan ja grillaamaan ei ollut asiaa, joten pelasimme. Meidän joukkueestamme tällainen hanakkuus puuttui. m a r r a s k u u 2 2 3 3 V anha kaveri kävi kesällä mökillä kylässä lastensa kanssa. Emme halunneet tulenpalavasti voittaa, emme osanneet tai halunneet heittäytyä kilpailuun. Edelliset ovat silti vain pieniä esimerkkejä siitä, millainen merkitys kilpailemisella on hänelle ollut. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Paljon hauskempaa: ei harjoituksia, pelkkää pelailua ilman voitonpakkoa. Kilpailu, retki tai leiri, samapa tuo, samat tyypit jokaisessa niistä. Koulussakaan se ei tarttunut, mutta en kyllä usko, että se esimerkiksi lukiossamme tarttui kehenkään toiseenkaan. Luulen, että tärkein syy oli kokemuksen puute. Rivien väleistä huomaa, kuka on mukana täydellinen vanhempi -kilpailussa ja kenet kilpailu on jo uuvuttanut. En ole koskaan harrastanut mitään, jossa voitto olisi mitenkään tärkeää. Kun toiset jo juoksivat, me vielä kelailimme, hmm, tällainen peli, onkohan kivaa, onko wörttiä, jaksaako. Poissa pelistä NIKLAS THESSLUND P Ä Ä K I R J O I T U S Olisi liioittelua puhua ulkopuolisuudesta, mutta ilman intressiä kilpailla asioita katsoo jonkinlaisen etäisyyden päästä. Kotonakaan en oppinut tai joutunut kilpailemaan. Tämä on peli, tässä voi ja kuuluu voittaa. Koripalloa, jalkapalloa, petankkia ja krokettia, mihin nyt sattui löytymään välineet ja pelikenttä joko mökiltä tai lähistöltä. Tämä on peli, tässä voi ja kuuluu voittaa. Huvipuiston pallonheitto tai lautapeli perheen kanssa, vain voitolla on väliä
48 Harvoin tarjolla Kun Helsingin Suvilahdesta päätettiin tehdä tapahtuma-alue, seurasikin riitelyä eikä riemua. 28 Muistokirjoituksia Stockmannille Stockmannin kello tikittää. T Ä S S Ä N U M E R O S S A valokuvaaja antti raatikainen meikki ja hiukset essi kylmänen tyyli suvi poutiainen K A N N E N K UVA. Pyysimme viideltä kirjoittajalta viimeiset viestit tavaratalolle, joka ei ole enää koskaan niin kuin ennen. S I S Ä L LY S L U E T T E L O 4 3 PÄÄKIRJOITUS 6 AVAAJA – LIISA LAAKSO 10 POLIITTINEN KOTI 12 SEITSEMÄN PUHEENVUOROA LUONTOKADOSTA, OSA II 16 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 18 Mielenkiinnolla seuraan Matti Vanhanen haluaa nähdä, kuinka oikeistolaista politiikkaa hallitus tekee, kun siihen on vihdoinkin täysi mahdollisuus. 64 ESSEE – TULIN VOITTAMAAN 68 ELOKUVA – PASSAGES – HETKESSÄ 70 MUSIIKKI – ED SHEERAN 72 KIRJA – TUHKAKSI TEKEMISEN TAIKA 74 KULTTUURISIVU 48–63 Helsingin Suvilahti on tuorein näyttämö ikuiselle kiistalle omaehtoisen ja kaupallisen kaupunkikulttuurin välillä. 38 Ilmat pihalle Kolme ammattiurheilijaa kertoo, millaista kiusaaminen voi olla huipputason joukkueurheilussa
MAINOSTAJAT Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Trafiikki PunaMusta ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Internet www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Tähän numeroon hän kuvasi Luontopaneelin puheenjohtajan Janne Kotiahon. 1980) on jyväskyläläinen valokuvaaja, joka pitää juoksemisesta, sinihomejuustosta ja aikaisista aamuista. Postiosoite Image, 00081 A-lehdet Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki Puhelin (09) 759 61 Twitter @imagelehti Sähköposti image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Facebook www.facebook.com/imagelehti Internet www.image.fi TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Petteri Ala-Kivimäki, Michael Campanella, Hans Eiskonen, Anna-Kaari Hakkarainen, Kaarina Hazard, Pauliina Holma, Silvia Hosseini, Janne Itkonen, Katja Kallio, Kati Kelola, Samuli Knuuti, Vesa Koivunen, Anna Kortelainen, Essi Kylmänen, Maaret Launis, Jyrki Lehtola, Katja Lindroos, Essi Lyytikäinen, Robert Lönnqvist, Manu Marttinen, Oskari Onninen, Suvi Poutiainen, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Venla Rossi, Riikka Suominen, Kaisu Tervonen, Elina Vitikka, Mikko Vähäniitty. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. 1969) työskentelee kaupunkien kehittämisen asiantuntijana yrityksessä Urban Practice sekä suomalaisen arkkitehtuurin, muotoilun ja muodin Finimalism-yhteishankkeessa projektipäällikkönä. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. vuosikerta, 310. 38. numero. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. marraskuuta 2023. T E K I J Ä T MIKKO VÄHÄNIITT Y Mikko Vähäniitty (s. Aikakausmedia ry:n jäsen. Kustantaja A-lehdet Oy Myyntipäälliköt mediaopas.a-lehdet.fi Repro ja sivunvalmistus Aste Helsinki Oy Painatus Kroonpress AS, Tartto 2023 Seuraava numero ilmestyy 29. m a r r a s k u u 2 2 3 5 K E S TÄV I Ä J U T T U J A KATJA LINDROOS Katja Lindroos (s. Tähän lehteen hän on kirjoittanut muistokirjoituksen Stockmannille otsikolla Kylän viimeinen kauppa . ISSN 0782-3614 päätoimittaja niklas thesslund vastaava tuottaja hanna parhaniemi ulkoasu hanna kahranaho & pauliina vuorinen digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen johtava ad (ajankohtaismediat) timo tervoja
Sen sijaan populaarikulttuuri voisi olla avuksi. Sahelin alue on globaalin poliittisen vakauden, sodan ja rauhan kannalta aivan avainasemassa. Silti meidän geopoliittinen huomiomme kohdistuu Ukrainaan ja jonkin verran Suomesta kaukaiseen Taiwaniin. Sisäpoliittisena tekijänä kylmän sodan jälkeen alkanut demokratisoitumiskehitys on ollut pettymys. L I I S A L A A K S O : Sahel on globaalin sodan ja rauhan avainalue” ”. Lisäksi länsi teki intervention Libyaan ja osallistui suvereenin valtionpäämiehen Gaddafin surmaamiseen. Myös hallitsematon siirtolaisuus on ihan reaalinen uhka EU:n turvallisuudelle, ja juuri Sahelissa kulkee paljon ihmiskaupan reittejä. Siirtomaavallan perintö taas näkyy siinä, että turvallisuuskoneisto on rakennettu valtiovallan suojelemiseksi, ei kansalaisten. Miksi siitä pitäisi puhua juuri nyt. Sotilaskaappaukset oikeutetaan sillä, että korruptio laitetaan kuriin. Kun Libya romahti, monet sen armeijassa palvelleet Sahelin alueelta tulleet sotilaat palasivat kotiseuduilleen. Sahel on halki keskisen Afrikan, Senegalista Eritreaan ulottuva alue. Ranska on aika johdonmukaisesti varjellut näillä alueilla omia taloudellisia intresPohjoismaisen Afrikka-instituutin politiikan tutkija Liisa Laakso sanoo, ettei päivittäisistäkään uutisklipeistä saa vielä monipuolista kuvaa maanosan eri ulottuvuuksista. 2020-luvulla sen maissa on tehty kahdeksan erilaista sotilasvallankaappausta, Nigerin jälkeen vielä Gabonissa. Kuivuudesta on seurannut paimentolaisten ja maanviljelijöiden konflikti, josta tuli myös muslimien ja kristittyjen konflikti. Väestö on suuri ja nuori. Arabikevät oli yksi laukaiseva tekijä. Kaikki kahdeksan maata ovat olleet entisiä Ranskan siirtomaita. 6 AVA A J A Teksti Oskari Onninen Kuvat Michael Campanella T alouslehti Financial Timesissa pidettiin elokuussa takapajuisena ja välinpitämättömänä, miten vähän eurooppalaisia kiinnostaa Niger, jossa oli juuri tehty sotilasvallankaappaus. Kaikkein vakavin uhka on silti korruptio. Miksi. Se ei ole tuottanut kasvua ja hyvinvointia niin nopeasti kuin on odotettu. Lisäksi se kärsii jo nyt kaikkein pahiten ilmastonmuutoksesta. Sahelissa on merkittäviä luonnonvaroja, mistä on seurannut geopoliittista kamppailua: Persianlahden maat ovat aktivoituneet siellä, Kiina ja Libyan kautta Venäjä. Miksi vallankaappausten dominoefekti osui juuri näihin. Miksi. Yleensä sotilaalliset osapuolet myös rahoittavat toimintaansa korruptiolla, ryöstelyllä tai rikollisilla keinoilla
m a r r a s k u u 2 2 3 7
Se korruptio todella syö ja imee vaurautta. Missä näin on käynyt. Ei me länsimaat olla mitenkään menetetty ystäviämme Afrikassa. Jos tähän jotenkin voisi puuttua, niin investoimalla Afrikkaan raskaasti: teollisuustuotantoon, raaka-aineiden jalostamiseen ja reiluun kauppaan. Tässäkin ongelmana on korruptio: diilejä tehdään liian halvalla. Jos ajatellaan Afrikkaa laajemmin, tapahtuuko sen maissa tällä hetkellä jonkinlaista geopoliittista uusjakoa, jossa esimerkiksi Kiina, Yhdysvallat, Venäjä ja Persianlahden maat rakentavat omia etupiirejään. Sanoit aiemmin, että Sahelin kysymys on globaalin rauhan kannalta avainasemassa. Illan uutislähetyksen muutaman minuutin uutisklipit, vaikka niitä olisi joka päivä, eivät anna kovin monipuolista kuvaa, joka vastaisi todellisuutta. Entisten siirtomaiden valuutat ovat olleet sidottuja Ranskan frangiin ja nyt edelleen euroon. Korruption vuoksi länsimaiset kaivosyhtiöt ovat aika lailla kaikonneet, ja tilalle on tullut Kiina. Kyllä afrikkalaisilla on katkeria kokemuksia Kiinasta ja Persianlahden maistakin. 8 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. Kansainvälisessä lehdistössä on viime aikoina kirjoitettu myös paljon siitä, kuinka länsimaiden vastinparina ”globaali etelä” on huono ja yksisilmäinen käsite, joka aiheuttaa maiden keskinäisten valtasuhteiden hämärtymistä. Valitettavasti tämän sekaan solahtaa Venäjän propagandaa. En ajattele, että Afrikan maissa kokemus näistä uusista toimijoista on yhtään sen vähemmän kolonialistinen kuin mitä se aiemminkaan oli. Korruptiolla hankittu pääoma ei tuo taloudellista eikä sosiaalista kehitystä. Näitä kysymyksiä analysoidaan Suomessa hirveän harvoin tällä tarkkuudella. Miten sen painoarvon voisi tuoda lähemmäksi Suomea. Ei sitä voi keinotekoisesti muuttaa muuksi.. Esimerkiksi Senegal on muslimienemmistöinen maa, jota pidettiin vakaana ja moniarvoisena demokratiana. Ranskan on annettu hääriä vähän liian vapaasti. Länsi ei ole osannut oikein ennakoida, miten uusia vaikuttamiskeinoja vyöryy. Venäjä on perustanut omia Russki mir -instituuttejaan, samoin Turkki ja Iran. Kiinalaisten Konfutse-instituuttien määrä afrikkalaisissa yliopistoissa on kasvanut hyvin nopeasti, mikä on nerokas tapa vaikuttaa tulevan eliitin ajatteluun. On tällaisia hyvin vahvoja siteitä, jotka nostavat Ranskan helpoksi maalitauluksi, vaikka presidentti Macron on yrittänyt nostaa Afrikan demokratisoitumista agendalle. Mutta tämä terminologia on aina hankalaa. Voiko tätä verrata kolonialismiin. Kiina ja Venäjä hyötyvät siitä. Sahelin alueen maat voivat hyvin syyttää länttä kaksoisstandardeista: jos nyt vaaditaan Venäjän tuomitsemista, niin miksi länsi sai tehdä intervention Libyaan. Ajattelen, että kaikenlaista vastakkainasettelua pitäisi pyrkiä välttämään ja, mitä kieleen tulee, olla sensitiivinen kontekstin suhteen. Ehkä me Pohjoismaissa sirotellaan liikaa tuhkaa päällemme, kun ajatellaan, että ollaan osa tätä kauheaa länttä ja kolonialismin perintöä, jota meidän pitää koko ajan pyytää anteeksi. Nyt sinne on perustettu Qatarin ja Saudi-Arabian sekä Iranin tuella sekä šiialaisia että sunnilaisia uskonnollisia rukouskouluja ja yliopistoja. Sitä voisi myös miettiä, miten Suomeen saapunut diaspora pääsisi kertomaan entisten kotimaidensa asioista. Euroopan ja Pohjoismaiden kannattaisi olla tosi varovaisia, etteivät ne lähde kahtiajaon retoriikkaan, koska juuri siihen Venäjä pyrkii. Wagner on ollut Sahelissa vain yksi pelaaja, mutta sen linkki Ukrainaan herätti heti kiinnostusta. Mitä on seurannut siitä, että nämäkin tapahtumaketjut sellaisina kuin kuvasit ne ovat lopulta lännen laukaisemia. Yhtä lailla Saharan eteläpuolinen ja ”musta Afrikka” ovat ongelmallisia ja jopa rasistisia käsitteitä. Esimerkiksi Sahelin maissa orjuutta on edelleen: arabit ovat yläluokkaa ja bantuheimot alistetussa asemassa. Siinä on paljon suuria kysymyksiä. Siitä syntyy huono kierre. Mitä ajattelet tästä. – L I I S A L A A K S O sejään ja vaikuttanut siihen, että eliitti on pysynyt korruptoituneena. Se ei silti muuta sitä, että kriittisiä raaka-aineita päätyy meidänkin kännyköihimme. Sen tausta lienee siinä, että on haluttu välttää sanaa kehitysmaa. Sitä on helppo syyttää kolonialismista ja imperialismista. Se näkyy ainakin voimakkaana länsikriittisenä retoriikkana Ukrainan sodan osalta. Näin on usein viitattu Irakiin, mutta Sahelista katsottuna Libyan tapahtumat olivat paljon dramaattisemmat. Raaka-aineet ovat yksi asia, kauppa on yksi asia ja siirtolaisuus on yksi asia – mutta kulttuuri on myös. Laajemmassa kuvassa painottaisin kulttuuria. Suurin osa näistä Afrikan maista istuu niin sanotusti aidalla. Kun puhutaan kolonialismista, on aika yksinkertaistavaa rakentaa se tarina sillä tavalla, että esimerkiksi Ranska on syyllinen kaikkeen kärsimykseen. Korruptiolla hankittu pääoma ei tuo taloudellista eikä sosiaalista kehitystä. Mutta ei sille voi mitään, että Afrikka on kaukana Suomesta ja siinä mielessä marginaalinen. Afrikkalainen populaarikulttuuri on nousussa, koska siellä on niin paljon nuoria. Kongon demokraattinen tasavalta on antanut kiinalaisille yhtiöille valtavia kaivosoikeuksia muutaman kymmenen miljoonan dollarin korruptiorahalla, jolla presidentti todennäköisesti ostaa luksustuotteita. Niiden näkökulmasta Ukrainan sota on aika kaukana. Mutta toisaalta afrikkalaiset itsekin korostavat afrikkalaisuutta, johon joskus luetaan myös diaspora. Tunisiassa presidentti on lietsonut muukalaisvihaa nimenomaan tummaihoisia vastaan. Se synnyttäisi työpaikkoja ja toisi vaurautta. Kun puhutaan Afrikasta, seuraa aina keskustelu, että se on 54 erilaista maata
2023 2023 OFFICIAL SELECTION. ELOKUVATEAT TEREISSA 20.10
Rakensimme tähän aikanaan myös eril lisen yksiön, kun kaava salli kaksi asuntoa. Välillä on pitänyt keskustella siitä, kuka kenenkin kanssa asuu ja miten. tysti pitänyt jakaa huoneita. Teksti Janne Itkonen Kuva Essi Lyytikäinen 6 H + K + K H H + S , N . Molempien perheet olivat isona apuna urakassa. Suun nittelimme tämän talon niin, että tässä on meille koti pitkälle tulevaisuuteen. Nyt lapsia on yhdek sän, joista viisi nuorinta asuu kotona. 1 POL I I T T I N E N KO T I O lemme asuneet tässä talossa 20 vuotta. Valitsimme jo rakennusvaiheessa maalämmön, vaikka 20 vuotta sitten se oli vielä harvinaista. Enimmäkseen se on ollut vuokralla perheen ulkopuolella, mutta välillä isommat lapset ovat harjoitelleet aikuistumista asumalla siinä. Moni pitikin meitä silloin hulluina, kun suora sähkölämmitys olisi tul lut paljon halvemmaksi. Minun isäni asui meillä vuoden verran, rakensi arkipäi vät meille taloa ja matkusti viikonlopuiksi äitini luokse KeskiSuomeen. Perheen kas vaessa aloimme kaivata isom paa kotia, mutta sopivia perheasuntoja ei tuntunut löytyvän. Asuimme aiemminkin Suutarilassa, kilometrin päässä tästä vuokralla. Lopulta päädyimme rakentamaan oman talon, vaikka alkuun ajatus vähän hirvittikin. 1 8 M ² , S U U T A R I L A , H E L S I N K I POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Jokainen on persoonaltaan erilainen, siisteyskäsityk set ja oman tilan tarve vaihtelevat. Muuttopäivämme oli keskiviikko, ja seu raavana viikonloppuna vietettiin neljännen lapsemme ristiäisiä. Koko yhdentoista hengen perhekin on mahtunut asumaan tässä hyvin, vaikka lasten on tie Aatteet näkyvät asumisessakin Keskustan kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Terhi Peltokorpi päätyi 10 vuotta sitten rakentamaan suurperheelleen sopivan talon, jossa hohkaavat myös omat poliittiset arvot. Minulle se oli selvä ratkaisu, sillä puoluevalinnassanikin painoi aikanaan vahvasti keskustanuorten kieltei nen kanta ydinvoimaan.” ”
Meillä on myös omat keittiövuorot, johon kuuluu muun muassa tiskeistä huolehtiminen. Lapset saavat itse tehdä ja laittaa ruokaa ja leipoa. Nykyään elämä tuntuu olevan kiireisempää, mutta leivon edelleen niin tummaa kuin vaaleaa leipää juuresta leivinuunissa.” Koko perheen keittiö ”Meillä on sellainen periaate, että keittiö on kaikkien paikka. Lapsilla on vuorot arkipäivisin ja vanhemmat huolehtivat viikonlopusta.”. Ensimmäisenä vuonna käytimme sähköuunia neljä kertaa, kun lähes kaikki ruoka tehtiin leivinuunissa. m a r r a s k u u 2 2 3 1 1 Leivinuuni ”Sähköä on säästetty myös leivinuunilla
1 2 l u o n t o k a t o S EI T S EM Ä N P U H E E N V U O R O A L U ON T OKA DO N P Y S Ä Y T TÄ M IS E S T Ä OSA 2 LAJIT
Kun kaikki lajit ovat riippuvaisia ympäristöstä, tämä tarkoittaa, että olemme vähentäneet muun luonnonvaraisen eliöstön määrää väistämättä merkittävästi. Me tapamme lajeja, eikä siitä synny mitään uutta. Myös ilmastonmuutos aiheuttaa luontokatoa. m a r r a s k u u 2 2 3 1 3 S e mitä näemme, kun katsomme ympäristöä, on 4,6 miljardia vuotta sitten yhden kerran syntyneen elämän moninaistumisen tämänhetkinen tulos. Uusille alueille pystyvät siirtymään pääsääntöisesti sellaisen lajit, jotka ovat oikeasti hyviä liikkumaan, kuten linnut. Jos ne otetaan nyt käyttöön, pysäyttämisessä voidaan silti onnistua. Sukupuutto itsessään on luonnollinen ilmiö. Hyödynnämme puita ja aiheutamme samalla luontokatoa. Lajeilla on jokin tietty elinkaari, ehkä miljoona vuotta, ja sitten niitä ei enää ole. Usein lajit muuntuvat toisiksi lajeiksi luontaisessa evoluutiossa. Hallitusten välinen luontopaneeli IPBES on arvioinut, että maapallon arviolta kahdeksasta miljoonasta lajista noin miljoona on tällä hetkellä uhanalaisia. Se merkitsee, että köyhdytämme luontoa. Se on luonnonvaraisen elämän hiipumista. Uhanalainen laji tarkoittaa, että sillä on vähintään korkea todennäköisyys hävitä lähivuosikymmeninä. Luontokato ei ole vain lajien häviämistä vaan yksilöiden häviämistä lajien sisällä. Maankäytön muutos tarkoittaa esimerkiksi metsän raivaamista pelloksi tai rakentamiselle. Mutta sopimuksen keinot itsessään ovat riittävät. Noin kolmanneksen koko maapallon maapinta-alasta olemme ottaneet ruuantuotantoon. Sen seurauksena suurin osa metsän lajistosta häviää. I PBES on tunnistanut viisi globaalia pääsyytä luontokadolle. Nyt sukulinja oikeasti loppuu. Mutta se mistä pitää olla huolissaan on, että me ihmiset olemme aiheuttaneet 100–1000 kertaa nopeamman sukupuuttojen määrän kuin luonnostaan tapahtuisi. Luonto on elämä kaikissa sen muodoissa. Ensimmäisellä tarkoitetaan luonnon suoraa hyödyntämistä, kuten metsähakkuita. Ihminen on valjastanut käyttöönsä arviolta kolme neljäsosaa maapallosta, tavalla tai toisella. Suurimmat aiheuttajat ovat maankäyttö ja maankäytön muutos. Aikaisemmin sukupuutto saattoi tarkoittaa, että syntyi uusia lajeja. Luontokatoa tuskin voidaan pysäyttää YK:n biodiversiteettisopimuksessa tavoitellussa seitsemässä vuodessa, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho. Ne eivät pysty sopeutumaan. Ihmisen vauhdittama ilmastonmuutos on tällä hetkellä liian nopea ja raju lajien evolutiiviselle sopeutumiskyvylle. J A N N E K O T I A H O : Luontokadon pysäyttämiseksi Suomessa tarvitaan ensimmäisenä lisää suojelualueita Etelä-Suomeen” ” Teksti Kati Kelola Kuva Mikko Vähäniitty ”
Se on asia, jota ei ehkä saa sanoa ääneen, koska me kaikki haluaisimme, että luontokadon pysäyttäminen siinä ajassa olisi mahdollista. Eikä nyt pidä ajatella, että suojella voidaan vain sellaisia kohteita, joilla on tällä hetkellä monimuotoisuus arvoja. Jos ennallistamme suon, joka on ojitettu, sen tila jatkaa heikkenemistä vielä vuosien ajan, koska ennallistaminen itsessäänkin on häiriö luonnolle. Valtio omistaa monta miljoonaa hehtaaria talousmetsää ja tästä useita satojatuhansia sijaitsee eteläisessä Suomessa. T oinen syy sille, ettemme saa pysäytettyä luonto katoa seitsemässä vuodessa on, että luonnon kvartaali on ainakin 25 vuotta. Realismia kuitenkin on, että seitsemän vuotta on liian lyhyt aika. K unmingin–Montrealin biodiversiteettisopimus on sisältönsä puolesta todella hyvä sopimus. 1 4 l u o n t o k a t o Suomessa luonto on vielä sellaisessa kunnossa, että kunhan jätämme sen vain rauhaan, se parantaa kyllä itse itsensä. J os me saavutamme Kunmingin–Montrealin sopimuksessa sovitut asiat, niin olemme lähellä tilannetta, jossa luontokato saadaan pysäytettyä. Kaikista Suomen monimuotoisuudelle keskeisistä luonnon ominaispiirteistä on menetetty nykyisellään arviolta 60 prosenttia. Meillä ei vaikuta olevan kansallisesti valmiutta laittaa tarvittavaa määrää henkilötyöresursseja ja rahaa luonnon turvaamiseen, jotta voisimme pysäyttää luontokadon. Silloin luonto palautuu sitten aikanaan. Muuten populaatiot eriytyvät liikaa, geneettinen monimuotoisuus köyhtyy ja sukupuuttoriski kasvaa. Talousmetsässä sitä on alle viisi kuutiota hehtaarilla. Olemme heikentäneet Etelä-Suomessa kaikkia metsiä ja elinympäristöjä niin paljon, että meidän on pakko asettaa suojeluun myös heikennettyjä alueita. On ajateltava asiaa pitkällä tähtäimellä, luonnon kannalta. Tällaisia tärkeitä ominaispiirteitä ovat esimerkiksi lahopuut. Esimerkiksi 30 prosentin suojelutavoite on tärkeä siksi, että elämä tarvitsee kolmea asiaa ollakseen olemassa: pinta-alaa, riittävän laadukasta pinta-alaa eli elinympäristöjä sekä oikein sijoittunutta pinta-alaa. Kun elinympäristöjä ja luontotyyppejä on kerran heikennetty, niiden palauttaminen kestää kauan. Ensin vuoteen 2010, sitten vuoteen 2020 ja nyt vuoteen 2030 mennessä. Reaalimaailmassa hallituksiakin mahtuu seitsemään vuoteen esimerkiksi Suomessa vain kaksi. Ne käyttävät sitä ravinnokseen, pesimiseen tai muuhun. Tai että 30 prosenttia heikennetyistä elinympäristöistä pitää ennallistaa. Suomalaisista luontotyypeistä suurin piirtein puolet on uhanalaisia. Ei niin, että mitä jossain on tässä ja nyt. Suomessa noin 5 000 lajia on riippuvaisia lahopuusta. Jos saavutamme 30 prosentin suojelupinta-alan jokaisen maakunnan jokaisessa luontotyypissä, ruvetaan olemaan jo aika lähellä. Myös saasteet ja saastuminen sekä haitalliset vieraslajit aiheuttavat luontokatoa. Populaatioiden yksilöiden pitää päästä liikkumaan riittävästi eri alueiden välillä. E nsimmäinen asia, joka meidän tulisi Suomessa tehdä luontokadon pysäyttämiseksi, olisi asettaa oikeasti paljon lisää pinta-alaa suojeluun Etelä-Suomesta. Vain 3–5 prosenttia on Etelä-Suomessa. Vasta noin vuosikymmenen kuluttua luonto rupeaa hitaasti palautumaan. Emme ole saavuttaneet sitä kertaakaan. Kyllä se riittää, jos sitä tehdään riittävästi. Jos laitamme nyt hakkuuaukion suojeluun, siinä on 200 vuoden kuluttua upea vanha metsä. Edellä mainitut syyt ovat myös ne tärkeimmät asiat, joiden pitäisi muuttua, jotta luontokato saataisiin pysäytettyä. Se on iso tavoite. Luontopaneelissa olemme esimerkiksi jo kansallisen biodiversiteettistrategian kohdalla miettineet, miten Suomen. Suomessa esimerkiksi on suojeltu laskentatavasta riippuen noin 17 prosenttia pinta-alasta, mutta suojelu on keskittynyt Pohjois-Suomeen. Jotkut argumentoivat, ettei pelkkä suojelu riitä luonto kadon pysäyttämiseen. Seitsemässä vuodessa suuntaa ei siis saada kääntymään, vaikka tekisimme mitä. Arvioiden mukaan luonnontilaisessa eteläsuomalaisessa metsässä on hehtaarilla 60–126 kuutiometriä lahopuuta. Joten todennäköisyyskin tavoitteen saavuttamiselle on historian valossa aika pieni. Siellä on hyviä asioita, kuten että 30 prosenttia merija sisävesialueista sekä 30 prosenttia maa-alueista pitää suojella. Mehän olemme jo kahdesti aiemminkin sopineet, että pysäytämme luontokadon. Suomessa luonto on vielä sellaisessa kunnossa, että kunhan jätämme sen rauhaan, se parantaa kyllä itse itsensä. Joukossa on paljon kohteita, jotka voitaisiin asettaa suojeluun. On kuitenkin tietysti sitä parempi, mitä enemmän saamme sopimuksen toimenpiteitä tämän seitsemän vuoden aikana tehtyä. Uusi hallitus tuskin laittaa luonnonsuojeluun joka vuosi sitä yli miljardia euroa, mikä tavoitteen toteutumiseen tarvittaisiin
Poliitikkojen tehtävä on tehdä elämäntavan muutoksesta meille helppoa ja luonnollista. Ultimaattisesti on siis kysymys siitä, että jos muut eliöt hävitetään, häviämme itsekin.”. m a r r a s k u u 2 2 3 1 5 luonto saataisiin parhaiten turvattua. Turhaa haittaa alettaisiin automaattisesti välttää. Luonnolla ja elämällä on itseisarvo. Miten luontokato pysäytetään seitsemässä vuodessa. Ympäristön heikentämisestä hyötyvä joutuisi siitä oikeasti myös maksamaan, eikä aina valtio. Luonnollisella viittaan siihen, että asioista, jotka ovat haitallisia ympäristölle, tehdään kalliita. Siinä on asetettu tavoitteeksi, että päästöt ovat korkeintaan yhtä suuret kuin nielut vuonna 2035. Parempi tehdä muutos vapaaehtoisesti ja suunnitelmallisesti ajan kanssa kuin väkisin ja nopeasti sitten, kun se joskus on pakko. Sen tavoitteena on, että EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden hinnat heijastaisivat nykyistä paremmin niiden valmistuksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Sopimuksessa on määritelty 23 tavoitetta toimille vuoteen 2030 mennessä. Meneillään on kuudes sukupuuttoaalto, jonka keskeinen aiheuttaja on tutkijoiden mukaan ihminen. Voisimme ihan hyvin yrittää saada tällaisen mekanismin liikkeelle Euroopassa ja Suomessa. Toisenvaraisena eliönä ihminen on myös kaikessa riippuvainen muista eliöistä. Olemmehan me hitsi vieköön saavuttamassa hiilineutraalisuustavoitteitakin pikkuhiljaa. Järjestelmä olisi myös oikeudenmukainen. Se todennäköisesti turvaisi luonnon olemassaolon joka puolella Suomea riittävällä tavalla. Ei luontokatoa voi sälyttää yksittäisen ihmisen päätösten varaan – tätä koko maapallon tulevaisuutta. Jos saavuttaisimme tavoitteet vuoteen 2050 mennessä, niin sekin olisi hyvä. Raha voitaisiin käyttää luonnontilan parantamiseen jossain toisaalla. Meillä ei ole oikeutta tuhota elämää. Suojelualueita pitäisi oikeastaan ajatella kansallista tasoa vielä pienemmässä mittakaavassa. T ärkeä olisi tehdä Suomessa nyt ohjelma, joka vastaisi Kunmingin–Montrealin sopimuksen tavoitteisiin, vaikka ohjelman aikataulu olisi vielä auki. Niitä ovat esimerkiksi suojelualueiden määrän kasvattaminen maailmanlaajuisesti 30 prosenttiin, heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamisen nostaminen 30 prosenttiin sekä kehittyville maille suunnatun, luonnon monimuotoisuutta tukevan rahoituksen kasvattaminen vähintään 30 miljardiin dollariin vuosittain vuoteen 2030 mennessä. I soin asia, joka meiltä ja tästä sopimuksesta puuttuu nyt, on aiheuttaja maksaa -periaate. Meillä tästä nyt jo puhutaankin jonkin verran. Montrealissa joulukuussa 2022 solmitun YK:n Kunmingin–Montrealin biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on pysäyttää luontokato seitsemässä vuodessa, vuoteen 2030 mennessä. Sopimuksen päämääränä on luonnon monimuotoisuuden suojelu sekä lajien ja elinympäristöjen tilan parantaminen maalla ja vesistöissä, luonnon kestävän käytön edistäminen sekä geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. Jokaisessa maakunnassa tulisi suojella se 30 prosenttia alueita. Se taas vauhdittaa päätöksentekoa. Tällä hetkellä sallimme ympäristöhaittojen tuottamisen ilman hyvitysvelvollisuutta, sekä Suomessa että maailmalla. Asiaa voisi auttaa, jos Suomessa laadittaisiin luontolaki samalla tapaa kuin meillä on jo ilmastolaki. Globaalisti noin miljoona lajia on vaarassa hävitä sukupuuttoon. Saamme toimenpiteitä vireille niin paljon, että jossain kohtaa luontokato sitten pysähtyy. Jos kaikilla olisi automaattinen velvoite hyvittää aiheuttamansa haitat, toimista syntyisi kustannus. Tehdään sellaiset tavoitteet Metsoja Helmi-ohjelmiin, jotka vastaavat sitä, mihin olemme sopimuksessa sitoutuneet ja rahoitetaan sitten ohjelmia koko ajan kunnes tavoitteet on saavutettu. Voimme yhtä lailla asettaa tavoitteeksi, että luonnontilan heikentymät ovat korkeintaan yhtä suuret kuin luonnontilan paranemat vuonna 2035 – mikä toisin ilmaistuna tarkoittaa, että luontokato on pysähtynyt. Sarjassa seitsemän asiantuntijaa kertoo, miten luontokadon pysäyttäminen seitsemässä vuodessa onnistuu ja mitä siihen vaaditaan. Mutta on väistämätön tosiasia, että meidän on pakko lopettaa ympäristön heikentäminen, koska tällä pallolla on rajat. Vaikka Kunmingin–Montrealin sopimuksen tavoitteita ei ehkä sovitussa aikataulussa saavutetakaan, niin sopimus luo kuitenkin selkänojaa keskustelulle siitä, että kyllä meidän pitää tehdä näitä toimenpiteitä. Vastaavat mekanismit voitaisiin yrittää saada aikaan luontohaitoille. K ukaan ei pysty sanomaan, milloin on viimeinen hetki pysäyttää luontokato. Se näkyisi esimerkiksi yrityksen tuloksessa sekä tuotteiden ja palveluiden hinnoissa. Ilmaston puolellahan meillä on jo päästökauppa sekä uutena hiilirajamekanismi
Ne kestävätkin usein pidempään ja voivat sisältää samanlaista hoivaa ja huolenpitoa. Minusta katsetta kannattaisi kääntää ystävyyksiin. Esimerkiksi ihmissuhteista mainitaan pitkät avioliitot ja lapset. Samaa sanoo tuore sijoitusyhtiön tilaama tutkimus, jossa kartoitettiin liike-elämän johtajien tasapainoilua työn, kodin, terveyden ja ystävien välillä. Esimerkiksi median henkilökuvissa kerrotaan, että haastatellulla on avopuoliso ja yksi lapsi. Esittelyissä mainitut asiat voivat tietenkin olla sattumanvaraisia, mutta on muitakin viitteitä siitä, ettei ystävyys olisi kovin korkea prioriteetti urallaan menestyvien aikuisten elämässä. Mutta menestyjillä olisi liikkumatilaa, heille ystävätön elämä on siis valinta. Miksi tällainen jää haaveeksi. Suurilla ikäluokilla oli enemmän ystäviä kuin nykyaikuisilla. Vallalla on fiksaatio parisuhteeseen, ja sen merkityksestä hyvinvoinnille puhutaan paljon. Ranskalaisfilosofi Geoffroy de Lagasnerie onkin vaatinut ystävyysministeriötä ja suhdemuodon arvostusta esimerkiksi niin, että aamupalaverista voisi kieltäytyä, koska aikoo istua pikkutunneille ystävien kanssa, samalla tavalla kun nyt voi sanoa, ettei pääse sinne tarhaanviemisen vuoksi. Paljon vähemmän puhutaan yhteyksien luomisesta.” RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.. Lasten lukumäärä on helppo laskea, ystävien ei. Ja kuten Mirja Hämäläinen huomauttaa: ”Nykyinen suhdepuhe painottaa rajojen vetämisen tärkeyttä. Nuorena ystävyyssuhteille on tilaa ja paikkoja. Hänen väitöstutkimuksessaan selvisi, että avioitunutkin voi pitää ystävää osana perhettään. Luotonen arvelee, että ystävien näkymättömyys julkisessa puheessa johtuu siitä, että ystävät ovat yksityisaluetta. Kummallakaan kerralla sanoja ei elänyt kahden vanhemman ydinperheessä. Niiden aluksi pidettävät esittäytymiskierrokset ovat kiehtovia, koska minusta ne paljastavat arvoja. Erityisesti se, paljonko aikaa kuluu lasten harrastuksissa. Kun kirjailija Koko Hubara kertoi asuvansa ystävänsä ja tämän lapsen kanssa, moni huokaisi kateellisena. Aikuisena ystävyyttä tukevat rutiinit ja rakenteet pitää itse luoda, eikä nykymaailma priorisoi sitä. Siksi siitä on vaikeampi puhua. Mutta on kiinnostavaa, jos ystäviä pidetään luksuksena, johon eliitilläkään ei ole varaa. Yrityselämän pyörityksessä 90 tuntia viikossa paahtava naisjohtaja kuvaa, että ”tässä elämäntilanteessa ei ystäville valitettavasti ole aikaa”. Ehkä ennen ehdittiin, nyt ajasta kilpailee urheilullinen elämäntapa ja intensiivinen vanhemmuus. Ystävyydestä tietokirjan kirjoittanut Mirja Hämäläinen sanoo, ettei ystävien kanssa paljon ajan viettäminen kuulu kuvaan aikuisten elämästä. Asuinpaikan valinnassa painaa ennemmin päiväkoti tai koulu. Ajankäyttötutkimus kertoo, että kaltaiseni perheelliset yli 40-vuotiaat viettävät ystävien kanssa vain murto-osan vapaaajasta. sosiologi aino luotosen mukaan ystävät kyllä edelleen kuuluvat aikuisten elämään. Yhteen ihmiLuksus, johon eliitillä ei ole varaa RIIKKA SUOMINEN K O L U M N I seen keskittyminen on riski, minkä huomaa siinä vaiheessa, kun parisuhdetai perhekuplaan kadonnut kaveri eroaa ja alkaa taas soitella. Selvisi, että ystävät tippuvat yhtälöstä. 1 6 K O L U M N I P ääsen välillä työssäni osallistumaan päättäjien verkostoitumistapahtumiin. Sen sijaan luotettava aikuinen on naimisissa ja hänellä on lapsia. Vain pari kertaa muistan kuulleeni ihmisen erikseen sanovan, ettei muuta, koska lähellä asuu ystäviä. ”Jos odottaa siihen, että ystäville on aikaa 65-vuotiaana, kun lapset ovat isoja ja työ vähemmän vaativaa, se on sama kuin lopettaisi tupakanpolton 65-vuotiaana”, on ystävyyteen erikoistunut tiedetoimittaja Lydia Denworth sanonut. Millaiseksi oma urapolku tai arki kuvataan ja millaisen tiedon uskotaan (diskreetisti) tuovan statusta. Jollain tasolla ystävyyttä ihannoidaan, koska siihen heijastetaan haaveita: unelma joulusta kaveriporukassa tai vanhuudesta mummokommuunissa. kirjassa kahdeksan kuplan suomi kuvataan hyvätuloisten huippuosaajien elämää. Ystävistä voi karsia, sillä suhde heihin on vapaaehtoinen. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että pienituloisilla on vähemmän ystäviä kuin keskija suurituloisilla. Myös juuret maakunnassa, mökkeily, lukuja liikuntaharrastukset ovat peruskauraa, mutta asia, josta en muista koskaan kuulleeni, on ystävät. Ystävyys on säätelemätön suhde, johon ei liity muodollisuuksia tai edes vakiintuneita traditioita
Retinoli saattaa aiheuttaa ihon punoitusta ja kuivuutta käytön alussa. Retinolivoide ei sovi käytettäväksi raskauden ja imetyksen aikana. Käytä retinolivoidetta aluksi 1–2 kertaa viikossa ja lisää käyttökertoja vähitellen. Yhdessä retinoli ja bakuchioli • ennaltaehkäisevät ikääntymisen merkkejä • vähentävät ihon juonteita ja valovaurioita • edistävät ihon kollageenin, elastiinin ja hyaluronihapon tuotantoa. Säännöllinen ja pidempiaikainen käyttö on tärkeää näkyvien tulosten saavuttamiseksi. RETINOLI on tutkittu ja tehokas A-vitamiinin muoto, joka imeytyy syvälle ihoon vahvistaen, kiinteyttäen ja uudistaen ihoa. MAINOS • KORKEAMPI RETINOLIPITOISUUS (0,3 %) • SOPII RETINOLIIN TOTTUNEELLE TAI NUOREMMALLE IHOLLE • MATALAMPI RETINOLIPITOISUUS (0,15 %) • SOPII HERKÄLLE TAI VARTTUNEEMMALLE IHOLLE LUE LISÄÄ BELLAVITAJA BELLA-TUOTTEISTA JA VALITSE SINULLE SOPIVIN TUOTE BELLAVITA.FI KEHITETTY JA VALMISTETTU SUOMESSA I APTEEKISTA Iho ihanana VALITSE SINULLE SOPIVA VOIDE JA ALOITA KÄYTTÖ ASTEITTAIN Olemme kuulleet asiakkaidemme toiveita ja nyt voit valita sinulle parhaiten sopivan voiteen kahdesta retinolipitoisuudesta: Bellavitassa retinolia on 0,15 % ja Bellassa 0,3 %. Retinolivoiteen kanssa kannattaa käyttää vähintään SK 30 päivätai aurinkovoidetta, sillä retinoli lisää ihon herkkyyttä auringolle. BAKUCHIOLI puolestaan on ihonhoidossa suureen suosioon noussut kasviperäinen tehoaine. 9/ 20 23 itsehoitoapteekki.fi. TUOTTEET SISÄLTÄVÄT RETINOLIA, KÄYTTÖ ALOITETTAVA ASTEITTAIN. Orion Pharman suosittujen kasvovoiteiden tehoaineet ovat retinoli ja bakuchioli. Tutkittu tehokaksikko retinoli ja bakuchioli toimivat yhdessä uudistaen ihoa ja silottaen juonteita. A-vitamiini on yksi iholle tärkeimmistä vitamiineista, ja sen puute voi aiheuttaa ihon kuivumista, haurastumista sekä ennenaikaista ikääntymistä. Herkemmin reagoivalle iholle kannattaa valita matalamman retinolipitoisuuden Bellavita ja vahvempaa tehoa etsivät voivat löytää luottotuotteen Bellasta. Valitse juuri sinulle sopiva retinolipitoisuus kahdesta vaihtoehdostamme. Retinolin ja bakuchiolin lisäksi Bellavita-päivävoiteissa on E-vitamiinia ja Bellavoiteissa Cja E-vitamiinia. Levitä aluksi voidetta herneen kokoinen määrä kasvoille ja dekolteealueelle silmänympärysihoa välttäen. Voit myös sekoittaa voiteen joukkoon kosteuttavaa perusvoidetta
1 8
m a r r a s k u u 2 2 3 1 9 Matti Vanhanen on yksi Suomen pitkäaikaisimmista pääministereistä ja vannoutunut keskustalainen. Nyt Vanhanen palaa halusta nähdä, kuinka oikeistolaista politiikkaa Suomen hallitus tekee, kun siihen on vihdoin täysi mahdollisuus. Teksti Maaret Launis Kuvat Antti Raatikainen Tyyli Suvi Poutiainen Meikki ja hiukset Essi Kylmänen MIELENKIINNOLLA SEURAAN
Vanhanen ei ota kantaa teoriaani Halmeen ja hänen samankaltaisuudesta. Matti Vanhanen ja satiirisen animaatiosarjan Itse valtiaiden hahmogalleria ovat muodostaneet ikäluokkani poliittisen kivijalan. Romaani on hänelle kyllä ”tuttu nuoruudesta”. Hän on tavallisessa tilanteessa: odottamassa tapaamista ihmisen kanssa, jota ei tunne mutta joka tuntee hänet. Keväällä Vanhanen on jäänyt eläkkeelle eduskuntatyöstä. Ihmisille, joilla on vaikuttava poliittinen muisti, kokemus ja substanssi. Ja niin kääntyy punavihreän hipsterinkin takki: kuulen itseni parjaavan Helsingin steriiliyttä kilpaa keskustan entisen puheejohtajan kanssa. Silti Halme teloitetaan romaanin toisen osan lopussa kapinan lietsomisesta. Istumme autoon ja Vanhanen starttaa. Olen hieman häkeltynyt siitä, että olen Vanhasen kanssa samalla sivulla jostakin etäisesti aluepolitiikkaan liittyvästä. P ääsemme moottoritielle, ja Vanhanen pyytää, että kerron hänelle ”ideastani”. Toki hän vaikuttaa edelleen kunnanja aluevaltuustossa, ja hänellä on pitkän kokemuksensa nojalla tuntuvasti poliittista vaikutusvaltaa. Hän edustaa itse paitsi keskustapuoluetta, myös jonkinmoista poliittista keskustaa. Alkaa sisällisota, jonka aseellisiin toimiin Halme ehdottomasti kieltäytyy osallistumasta. Halme tutustuttaa Pentinkulman väen työväenluokan aatteisiin mutta kompastuu tarinan edetessä omaan maltillisuuteensa ja jää sivuun vallankumouksen melskeissä. Politiikassa pitää osata yksinkertaistaa, mutta politiikka ei ole yksinkertaista. Vanhanen on toiminut pääministerinä, puolustusministerinä, valtiovarainministerinä, puhemiehenä ja puolueensa puheenjohtajana. Olen kasvanut punamullan ja kokoomuksen vähittäisen nousun aikana. Hän on vannoutunut keskustalainen, minä taas vannoutunut hipsteri, jolla on lisäksi vihreiden puoluekirja. Koemme luultavasti molemmat olevamme poliittisesti aika lailla keskellä, mutta toisin kuin minua, Vanhasen vakaumusta on toistuvasti testattu, ja usein takki on kääntynyt. Sitten Halmeen rinnalle nousee aateveljiä, jotka ajavat samaa asiaa mutta kärjekkäämmin ja mutkia oikoen. 2 M atti Vanhanen seisoo Nissaninsa edessä Tampereen rautatieaseman parkkipaikalla. Olemme matkalla Päivölän kansalaisopistoon, jossa Vanhanen pitää nuorille kansalaistiedon kurssilla luennon demokratian ja parlamentarismin perusteista. Siis kerrotaan. Päivölää on esimerkiksi tituleerattu anti-Sirola-opistoksi. Mietin edelleen, oliko valtiovarainministeri Arja Alholla todella persikanväriset farkut (ja jos oli, mistä hän on ne ostanut), vai olenko ottanut 1990-luvun piirrustuksissani vain taiteellisia vapauksia. ”Mutta yksi historiallinen vääristymä siitä on syntynyt.. Muistan vielä ajan, jolloin perussuomalaiset oli naurettava vitsi, ja kuten moni muukin, yritän edelleen tajuta, ettei se ole vitsi. ”Vanhat säännöt eivät päde täällä enää”, Vanhanen selittää ympärilleen pälyillen. Halmeen perinpohjaisuus alkaa puuduttaa, ja työväenyhdistys radikalisoituu. Teloitukset sikseen, mutta Halmetta ja Vanhasta yhdistää maltillisuus. Kun näen Vanhasen, vilkutan hänelle reippaasti ja hän nostaa kätensä lähes papilliseen tervehdykseen. Ajaminen Tampereen keskustassa raiteiden tulon jälkeen vaatii Vanhaselta pientä orientoitumista. Romaanin keskushenkilöitä on suutari Halme, Pentinkulman työväenyhdistyksen puheenjohtaja, joka muistuttaa minusta erehdyttävästi Matti Vanhasta. Sirola-opisto taas oli Yrjö Sirolan perustama yhteiskunnallinen kansanopisto, jonka taustavaikuttajat ja rahoittajat tulivat Suomen kommunistisesta puolueesta ja sen sisarpuolueesta SKDL:stä. Hän kuuntelee hiljaa ja pitää katseensa tiessä. Olen viime aikoina ajattellut Vanhasta kuunnellessani Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -äänikirjaa. Nurmijärveläinen Vanhanen ja helsinkiläinen toimittaja ovat molemmat aivan myytyjä Tampereesta, ja kohkaamme asiasta hetken. Kertoa, miten vaalitappion kärsinyt keskusta ja sen poliittisesti kokenein poliitikko näkee tämän hetken poliittisen kentän, se blokkiutumisen, polarisoitumisen ja poliittisen pelin kiihtyvän rytmin. Mutta sitten on keskusteltava siitä, miksi istumme Vanhasen Nissanissa tänä säältään ja poliittiselta ilmapiiriltään epävakaisena loppukesän päivänä. Ensimmäisiä poliittisia muistojani ovat EU-kansanäänestys, Elisabeth Rehnin lempeällä äänellä lausutut puolustuspoliittiset jyrähdykset, Martti Ahtisaaren lonkkavika ja Veltto Virtasen baskeri. Kouluttamaton työnväenluokkainen kansa on ensin haltioissaan Halmeen edustamasta vapauden ideologiasta, ja Halmeen juhlapuheet sytyttävät ihmisissä mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Onko tämän maailman vanhasille vielä kysyntää. Olemme sopineet, että minä toimin tänään Vanhasen varjona ja haastattelen häntä ajomatkoilla. Nyt hän saa kertoa terveiset keskeltä – jos joku niitä jaksaa kuunnella. Vanhanen juttelee ratikkaraiteita väistellessään, että Päivölän aatteellinen tausta on oikealla. Vanhanen menee jopa niin pitkälle, että sanoo Tampereen olevan ”ylivoimainen ykkönen Suomen kaupungeista”
College-takki ja -housut, Gant / Stockmann. m a r r a s k u u 2 2 3 2 1 2 1 Sininen paita, Construe / Stockmann. Lenkkarit, Karhu / BeamHill.
Euroopassa on nähty jo hyvän aikaa keskustaoikeistolaisten puolueiden oikeistolaistumista. ”Tämän seurauksena viime kevään eduskuntavaaleissa demarien ja kokoomuksen hallitusyhteistyölle ei näyttänyt löytyvän pienimpiäkään mahdollisuuksia.” Mutta entä sitten keskusta. Mutta voiko Vanhasta todella yllättää se, että keväällä oikeisto räksytti oppositiossa samalla kun puolueet tekivät vaaliohjelmiaan. Sellaista viestiä ei kuitenkaan ole aivan vaivatonta välittää äänestäjille. Ja kyllä, Vanhanen pelaa nopeasti Santeri Alkio -kortin. Vanhasta kismittää, koska hänen mielestään poliittisen puolueen ei pitäisi larpata oikeistolaisempaa tai vasemmistolaisempaa kuin on. ”RKP on vastuuta kantava puolue, heillä on politiikan realismia. Ja kun oikeisto on siirtynyt oikealle, vasemmisto on mennyt vasemmalle. Se on yhä mustavalkoisempaa. Jos keskustaa ei olisi ollut silloin kun nuori Vanhanen etsi itselleen poliittista kotia 1970-luvun viimeisinä vuosina, hän olisi liittynyt RKP:hen. M itä tulee tämän hetken politiikan polarisoitumiseen, sen Vanhanen toki tunnistaa. Vanhanen toistaa: ”Niin, mikä tilaisuus! Yleensä omia teesejä pitää vähän pehmentää, mutta nyt ei olisi tarvinnut tehdä kompromisseja.” Hallituspuolue RKP:ssä saatetaan tosin olla eri mieltä. Mutta se mikä on monelle muulle takinkääntämistä, on Vanhaselle vastuullisuutta. Talous on välttämätön ehto politiikalle, ja olemme markkinaorientoitunut mutta myös sosiaalireformistinen puolue. ”Meillä on talouspoliittisesti paljon yhteistä perinteisen oikeiston kanssa. Miten puoluekentän laitojen polarisoituminen näkyi hänelle. Ilman heitä ei Suomessa voisi ylipäätään olla toimintakykyistä hallitusta.” Ja jos jotain Matti Vanhanen rakastaa, niin politiikan realismia. 2 2 mätön tarve tukeutua toisiin ihmisiin ja tukea toisia ihmisiä.” Keskusta kuuluu EU-parlamentissa samaan poliittiseen ryhmään RKP:n kanssa. Ainakaan edellisissä eduskuntavaaleissa, joissa keskusta teki historiansa huonoimman tuloksen ja sai 23 kansanedustajapaikkaa. Jos palataan sinne kansalaissodan aikaan, niin silloin Santeri Alkio sanoi, että ihmisyys ja sen kehitys on asetettava kaiken politiikan tekemisen pohjaksi. ”Oppositio esitti keväällä valtavan isoja leikkauksia yhteiskunnan aivan keskeisiin menotarpeisiin. ”Esimerkiksi kokoomukselle ei ole pitkään aikaan ollut haastajaa oikealla. M utta puhutaan lisää vastuullisuudesta. Vanhanenkin sanoo, että Paavo Lipposen aikana demarit olivat Sanna Marinin demareita oikeammalla. Aihe on keskustalaiselle rakas monestakin syystä. ”Mutta kyllähän tämänhetkinen keskustelu on viemässä sitä kohti”, Vanhanen sanoo. On voitu luottaa siihen, että vähänkään oikeistolaisesti ajatteleva äänestäjä antaa äänensä heille, koska muita ei ole. Tämä on seurausta kansallismielisten ja äärioikeistolaisten puolueiden noususta. Vanhanen viittaa ennen muuta Euroopan unionin EPP-ryhmään, johon Suomesta kuuluvat kristillisdemokraatit ja kokoomus. Kyllähän esimerkiksi Juha Sipilän hallitus muistetaan juuri sinä oikeistohallituksena, jolle Marinin punavihreä hallitus muodosti antiteesinsä. Se on eri asia kuin kompromissien tekeminen erimielisten ryhmien kanssa. ”Kepu pettää aina”, sanotaan. Vanhanen itsekin sanoo, että puolueessa on myös vasemmistoSe, että kansalaissodassa olisi ollut kysymys ennen muuta torpparikysymyksestä. Viime kaudella Vanhanen toimi eduskunnan puhemiehenä. Ihmisellä on välttä. Sitten Vanhanen alkaa selostaa kesäsateen ropistessa tuulilasiin. ”Vaikka vaalitulos oli täpärä ja oppositio sai sata paikkaa, se silti antoi oikeistolle mahdollisuuden toteuttaa täysimääräisesti ajamaansa politiikkaa neljän vuoden ajan.” Mikä tilaisuus, huudahdan. Vanhanen tuntuu aidosti kantavan huolta siitä, että eduskuntatyöskentely on Suomessa vaikeutunut. Ensinnäkin hänen puolueensa elää poliittisen keskustan äänistä, eikä hän tietenkään toivo, että kansan kannatus valuu vasemmistotai oikeistoblokkeihin. Vanhanen nyökkäilee, sillä nyt hänellä on tilaisuus puhua puolueensa ideologiasta. Eikö demokratia toimi näin: hallitus hallitsee ja oppositio opponoi, ja kaikki tämä potenssiin vaalien alla. Keväällä oikeiston talous poliittiset puheet olivat oppositiosta käsin paljon pidemmälle meneviä kuin uuden hallituksen ohjelmassa.” Se kismittää Vanhasta. Keskusta on ollut monesti mahdollistamassa toimintakykyisen hallituksen syntymistä – esimerkiksi peräkanaa Sipilän ja Marinin hallituksissa. Miksi niitä ei tuotu hallitusohjelmaan, kun siihen olisi vihdoinkin mahdollisuus, kun hallituksessa ei ole vasemmistopuoluetta, jonka kanssa pitää sovitella kantoja yksiin?” Vanhanen ajattelee, että hyvä poliittinen puolue tai poliitikko on sellainen, joka edustaa mahdollisimman erottuvasti ja kirkkaasti omaa vaihtoehtoaan. Tämänhetkisellä oikeistohallituksella on tässä Vanhasen mielestä uskottavuusongelma. Torpparit olivat itse asiassa pienenä vähemmistönä punaisissa.” Asia lienee Vanhaselle periaatteellisesti tärkeä, sillä keskusta on vahvistanut asemiaan vuoden 1918 tapahtumien jälkeisenä aikana torpparien muututtua tilallisiksi maanviljelijöiksi. Kun oikeisto liukuu oikealle ja vasemmisto taholleen, pysyykö keskipiste. ”Ihan puheiden sisällössä, ja varsinkin talouspolitiikassa. Ja heidän ollessaan hallitusvastuussa yhteistyö vasemmistopuolueiden kanssa on pehmentänyt heidän linjaansa.” Perussuomalaisten ja Euroopan muiden laitaoikeistolaisten ryhmien nousun myötä puoluekentällä on kuitenkin virinnyt uudenlaista arvopohjaista oikeistolaisuutta, joka on pakottanut myös kokoomuksen kaltaiset maltillisoikeistolaiset puolueet tiukentamaan linjaansa, sanoo Vanhanen. Ei tämä elämä ole pelkkää yksilöiden välistä kilpailua
”No, jos lähes puoli vuotta vaalien jälkeen hallitus ei pääse tekemään lakiesityksiä lainkaan vaan menee nurin sitä ennen, niin siinä eivät äänestäjät opi”, Vanhanen naurahtaa. On siinä aika tavalla selittämistä ulospäin, että onko todella meidän analyysimme maailman tilasta näin yhtäkkiä muuttunut. Vanhasen pitää hetken aikaa keskittyä ajamiseen. Entä jos me olemmekin näin rasistisia ja näin oikeistolaisia. ”Ja vaikka oikeisto sai ison mandaatin kansalta, niin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ei siihen sisältynyt valtakirjaa muuttaa Suomen linjaa suhteessa rasismiin. Sen verran hyvin suomalaisia tunnen.” Zeta-Sivupöytä, Sovet Italia / Skanno Togo-nojatuoli, Ligne Roset / Skanno. m a r r a s k u u 2 2 3 2 3 Vanhasta kismittää, koska hänen mielestään poliittisen puolueen ei pitäisi larpata oikeistolaisempaa tai vasemmistolaisempaa kuin on. Vanhasta harmittaa, että budjettiriihen ajankohta asetettiin syyskuun loppupuolelle, kauas eduskunnan istuntokauden alusta. Kauden alkuun jäi tyhjäkäyntiä. laista ajattelua, ja esimerkiksi RKP:n konkaripoliitikko Eva Biaudet antoi äänensä kuulua hallitusneuvotteluissa. ”Ei, en usko että olemme. ”Olisi se demokratian kannalta hirveän tärkeää, että hallitus pääsisi lunastamaan lupauksensa konkreettisten päätösten kautta saman tien. Olemme lähestymässä Päivölän opistoa. Hallituksen voi Vanhasen mukaan kaataa se, että kesän aikana alati uusia kierroksia ottanut keskustelu ministereiden rasistisuudesta katkaisee hallituksen selän ennen kuin se on edes päässyt töihin kiinni. Mutta kansainvälistä mainetta isompi kysymys on se, että me teemme nämä asiat itsellemme selväksi, ja koko hallituksen leveydeltä. Antoivatko. Matti Vanhanen ei liene valistunein ihminen vastaamaan, mutta hän on kieltämättä keskustellut kansalaisten arvoista esimerkiksi vaalitilaisuuksissa melkein puolen vuosisadan ajan. Se on eri asia kuin kompromissien tekeminen erimielisten ryhmien kanssa. Se on ainoa tapa, jolla äänestäjät pääsevät arvioimaan, että tällekö he todella antoivat valtakirjansa.” Niin, mitä Vanhanen siitä ajattelee. Että emme ole muuttuneet, emmekä muuttumassa.” Niin, suomalaisten rasistisuus on kiinnostavaa
Keskustelu polveilee kemian ja fysiikan väitöskirjojen kel poisuusvaatimusten alentumisessa ja sosiaalisten taitojen tähdellisyydessä. Vanhasen mielestä politiikan rytmi on myös kiihtynyt ja päivän politiikan agenda kapeutunut. Kun Vanhanen pääsee rattiin, hän kertoo, että kysyy aina joitakin tunnustelevia kysymyksiä saadakseen sel ville, millaista kuulijakuntaa on koolla. Vanhanen puhuu parlamentaarisen kansanvallan parem muudesta presidenttipohjaiseen demokratiaan verrattuna. 2 4 A jamme Päivölän pihaan. Onko pääministerin työ kuten pikkulapsen vanhempana ole minen – että siitä ei muista jälkikäteen mitään. Siitä Vanhanen kiinnostuu. Lisäksi hallitus yhteistyö demarien kanssa takkusi pahasti alusta lähtien. Niillä Vanhanen tarkoittaa nuorisoa, joka on terminologiaa myöten hyvin sisällä niin sanotuissa ”vaih toehtoisissa valtiomuodoissa”, kuten kommunismissa, anar kismissa ja natsismissa. Tällä kertaa paikalla ei ollut ”friikkejä”. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei. ”Niistä Annelin kaatumisen päivistä en muista oikein ”Niistä Annelin kaatumisen päivistä en muista oikein mitään, ketä olen nähnyt tai missä palavereissa istunut. ”Itse olen miettinyt, että onko ilmastonmuutos sellainen kysymys, jossa olisi syytä toimia eduskunnan päätösvallan yli, koska sen vaatimien toimien taakse ei muuten saada riit tävää enemmistöä. Salin nurkassa on sinisellä plyysiviitalla peitetty flyygeli ja Suo men lippu. Vanha nen ymmärtää kyllä liikkeen edustajien halun mielipidevai kuttamiseen. Meitä on vastaanottamassa opiston rehtori, opettajia ja rahoittajia. ”Ei sentään, uskon olleeni aika lailla järjissäni”, Vanhanen sanoo nauramatta. Miesvaltainen oppilasjoukko kuuntelee hiiskumatta. Vanhasen omiin pääministerivuosiin 2003–2010 mahtui vaalirahakohu, Vanhasen avioero, sitä seurannut kohu, jonka yhteydessä Vanhasen silloinen seurustelukumppani Susan Kuronen (nyk. Sosiaalisista taidoista puhuvat naiset, kel poisuusvaatimuksista miehet. Ja se, mitä muistan, niin se oli todella vastenmielistä.”. Kuuli joilla herää kommentteja valtion lainanotosta, EU:n liittoval tiokehityksestä sekä autoritäärisyyden ja kansanvaltaisuuden suhteesta. Kyllä se oli traumaattinen juttu. ”On paljon sellaista ajattelua, erityisesti Twitterissä, että poliitikko on hyvä silloin, kun iskee vastustajaansa samalla sekunnilla takaisin. ”Tuleeko teille mieleen jotain sellaista kysymystä, jossa esimerkiksi presidentin tulisi voida jyrätä eduskunnan pää täntävalta asian akuutin luonteen vuoksi?” Kun oppilaat eivät vastaa, Vanhanen alkaa spekuloida, minun silmääni melkein hykerrellen. Olemme lähellä Vanha sen kiinnostuksenkohteiden kuumaa ydintä. Vanhanen aloittaa luentonsa. Ah, vallan kolmijako. Ei näkynyt olevan. Myös Vanhanen käytti samaa toimintatapaa seitsemän vuoden pääministeri kautensa aikana. On jo käsitteeksi muodostunutta matikkakilpailu menestystä, oikeassa suhteessa kunnianhimoisia ja ahkeria oppilaita sekä jokunen vaikuttavan suorituskyvyn omaava poikkeusyksilö, joka on kävellyt tämän opiston ovista. Opimme lounaspöydässä, että Päivölä on markkinaehtoinen opisto, joka ansaitsee olemassaolon oikeutuksensa joka syksy uudelleen. Että siinä nopeassa reagointikyvyssä mita taan muka jotain olennaista. Meidät johda tetaan opiskelijaruokalaan, jossa syömme lounaaksi nakkeja ja perunoita, ja hörppäämme vaaleapaahtoi set kahvit kermalla päälle. Ei ole toistaiseksi tullut vastaan yhtäkään sellaista kysymystä, joka sitä vaatisi.” Lähdemme aika lailla heti luennon jälkeen ajamaan kohti Nurmijärveä. Ruusunen) julkaisi suhdetta käsittelevän pal jastuskirjan Pääministerin morsian (2007). Ilmastonmuutostäkyn Vanhanen heitti selvittääkseen, onko paikalla ”elokapinoitsijoita”. Mutta on ajanjakso, jolloin Vanhasella meni filmi poikki. Hallitukset eivät kestä, systeemitason uudistuksia ei saada ajettua läpi ja täysistuntokeskustelut ovat muuttuneet yhä – käyt tääkseni Vanhasen suosikkiadjektiivia – värikkääm miksi. Fläppitaulua hän sen sijaan tarvitsee, ja siihen Vanhanen piirtää kolmion. ”Mutta suuren yleisön suhteen he eivät toimi psykologi sesti viisaasti vaan vieraannuttavat osan kansalaisista ilmas tokeskustelusta.” F riikeistä puheen ollen, onko ministeritason poliitikon työstä tullut jo liian kuormittavaa. Siirrymme luentosaliin, joka sijaitsee ”niin sanotuilla hal voilla valuuttalainoilla” rahoitetussa lisärakennuksessa. Hän sanoo heti, ettei hänellä ole dioja tai varsinaista otsikkoa esitelmälle. Missään ei ole sanottu, että se olisi hyvä tapa toimia, vaan se aiheuttaa osaltaan sen, että tehtävissä kulutaan paljon nopeammin.” Vanhasen mukaan ”esimerkiksi Petterillä” on selvästi sel lainen toimintapa, että tämä käy asiat omien hallitusryhmien johtajien kanssa läpi ja tulee vasta sitten ulos. Tietty kokoomuslaisuuden eetos on vierailullamme läsnä. Vanhanen kuuntelee opiston historianvaiheita kohteliaasti ja kiinnostuneena, välillä nyö kytellen ja hymähdellen
m a r r a s k u u 2 2 3 2 5 2 5
2 6
Siihen liittyvätkin Vanhasen painavimmat terveiset Petteri-kollegalle.. Toinen muistoni on, että Jäätteenmäki istuu täysistuntosalin puhujapöntössä ja sanoo legendaarisesti, ettei pyytänyt Irak-päätöslauselma-asiakirjoja ja ne tulivat hänelle yllätyksenä. Kerron Vanhaselle, että katsoin Jäätteenmäen lausuntoja telkkarista äitini kanssa ollessani 15-vuotias. Siihen liittyvätkin Vanhasen painavimmat terveiset Petteri-kollegalle. m a r r a s k u u 2 2 3 2 7 mitään, ketä olen nähnyt tai missä palavereissa istunut. ”Siitä hänen pitää juuri hallituksensa sisällä vääntää.” Lähestymme Klaukkalaa, jonka työllisyyteen ja talouskasvuun Vanhanen kokee itse vaikuttaneensa kunnallispolitiikan kaavoituspäätösten kautta suotuisasti. Ei pitäisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka toimivat talouskasvua, työllistämistä ja investointeja vastaan. ”Mutta jos viestit on vuotanut entinen seurustelukumppani, niin kyllä siinä median tulee käyttää harkintaa, että onko niitä soveliasta julkaista. Mutta tämä politiikka on kuitenkin ihmisen hommaa, pitäisi olla ihmisen hommaa. Työperäinen maahanmuutto. Että miksi Kanerva joutui eroamaan yksityisviestien vuoksi, joilla ei ollut mitään tekemistä politiikan kanssa.” Vanhanen puhaltaa ulos. Se tilanne, että ystävä joutuu astumaan sivuun, niin se oli jotenkin niin syvällemenevää, että tuli ihan black out.” S yvällemenevää se oli selvästi myös Anneli Jäätteenmäelle. ”Nämä toimenpiteet, joissa ETA-alueen ulkopuolelta tulevan pitää saada uusi työpaikka kolmen kuukauden sisällä edellisen menettämisestä, niin sehän on ihan kohtuutonta. Jos kohta Vanhanen ei muista noista päivistä juuri mitään, minulle Jäätteenmäen puheenvuorot asiasta ovat ensimmäisiä poliittisia muistojani. Sellainen on oppineelle kantasuomalaisellekin mahdotonta, jo teknisesti. ”Ja demokratiassahan on oikeus tehdä myös tyhmiä päätöksiä”, Vanhanen sanoo. Vanhanen ei edelleenkään tiedä, miksi Jäätteenmäki seisoi puhujapöntössä yksin, kun tavallisesti siellä istui koko hallitus. ”Tajusin aika pian, että minua tullaan kohta pyytämään Annelin sijaan. Salista kuuluu ivallista naurua, ja Jäätteenmäki toistaa sanansa. ”Se oli kokoomuksen eduskuntaryhmän oma päätös. Vanhanen kun on sitä mieltä, että työllisyysasteen ja talouskasvun nostaminen on tämänhetkisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Ja mitä tulee Rydmanin maahanmuuttajiin kohdistuviin mielipiteisiin, niin ne eivät tule yllätyksenä kenellekään.” T yöperäinen maahanmuutto. Hänen mielestään media on taitava löytämään ”yhteiskunnallisia syitä” poliitikkojen henkilökohtaisen elämän repostelulle, vaikka hän auliisti myöntää, että poliitikolla ei ole samaa yksityisyydensuojaa kuin rivikansalaisella. Kyllä se oli traumaattinen juttu. Olisiko ollut niin, että oli epävarmuutta siitä, tulevatko demariministerit mukana, jos keskustan ministerit menevät sinne. Ja se, mitä muistan, niin se oli todella vastenmielistä.” Vuonna 2003 Vanhanen oli aloittanut Anneli Jäätteenmäen hallituksen puolustusministerinä ja oli juuri läpikäynyt kiinnostavan ja intensiivisen perehdytyksen. Esimerkiksi Sanna Marinia on pyöritetty mediassa Vanhasen mielestä tarpeettomasti. Äitini päivitteli ääneen, että onkohan Jäätteenmäelle puhjennut ihottuma psykofyysisenä reaktiona stressiin, ja minä kysyin, mitä tarkoittaa psykofyysinen. Wille Rydmanin viestien kohdalla Vanhanen katsoo, että yhteiskunnalliset syyt viestien julkaisemiselle ovat olemassa, koska ne ovat liitoksissa poliittisessa nuorisojärjestössä toimimiseen. Entä se, miten häntä ja Ilkka Kanervaa on kohdeltu mediassa. Jäätteenmäkeä kutsuttiin valehtelijaksi vastoin eduskunnan kirjoittamatonta sääntöä. Tällaiset toimet tulevat johtamaan siihen, että vähänkään ajattelevat ihmiset katsovat, että tuonne Suomeen ei kannata. Yhä suotuisammaksi muuttuu myös Vanhasen tuuli, kun lähestymme hänen rakasta kotiseutuaan. Pahoin pelkään, että jos näin tehdään, toinen puoli talouskasvun keinovalikoimasta jää kokonaan käyttämättä.” Mutta kyllähän Petteri tämän kokoomuslaisena tietää, vai kuinka. ”Se on jäänyt harmittamaan, että minkä takia me muut ministerit emme olleet siellä hänen kanssaan. En tiedä, miksi niin pääsi käymään. ”Kyllä, ihan höpöhöpöä”, Vanhanen lausahtaa ykskantaan. Ulkoministeri Ilkka Kanerva erosi vuonna 2008 tekstiviestikohun saattelemana, mutta Vanhanen korostaa, että hänellä tai silloisella tasavallan presidentti Tarja Halosella ei ollut osaa asiaan. Vanhasen kiinnostus on käsinkosketeltavaa. Siinähän syntyi se ihan kauhea asetelma, että hän joutui olemaan siellä yksin. Demareiltahan se vaatimus Annelin erosta lopulta tuli.” Noihin vuosiin ajoittui muitakin dramaattisia eroja. Täältä käsin hän aikoo seurata etäältä, miten oikeistohallitus käyttää valtaansa ja perustelee sen kansalle. Ovatko yhteiskunnalliset syyt olleet heidän kohdallaan höpöhöpöä
2 8
Lopun päivät 2 9. Tekstit Anna-Kaari Hakkarainen, Kaarina Hazard, Anna Kortelainen, Jyrki Lehtola ja Katja Lindroos Kuvitus Rakastaja Robert Stockmannin vaikeudet ovat sitä luokkaa, että tilasimme jo viisi muistokirjoitusta ikoniselle tavaratalolle
Joutenolo on liian jyrkkä sana, ei se täällä käymi nen mitään lomaa ollut. Vaikka oikeasti odotti vain seuraavaa kulmaa ja kääntymistä, että oho, tuolla tommoista. Ja aina täynnä! Hikinen lapsi kainalossa sai jonottaa Kuoman kenkiä ja Reiman haalareita, jouluviikolla piti ottaa juoma pullo taskuun ja jättää kintaat kotiin, ettei väestä höyryävä Hauska tämä lyypekkiläinen myyjäreiska kyllä, tämä ihan ensimmäinen Stockmann. Alkujaan oli menossa Amerikkaan mutta päätyikin sitten tänne.. Jälkeläiset pyöriskelee edellisten kokoo missa pehmukkeissa ja ajattelee, että tämä on hyvä näin, ja siitä se sitten alamäki alkaa. Tämä pannaan kaikki lihoiks. TÄSSÄ KIERREPORTAIDEN JUURESSA on kyllä mukava. Se oli laa dukasta. Jos joku olisi ottanut hihasta kiinni, olisi hätäpäissään hyvin voi nut vastata, että etsin laastareita. Selavii, elämä kulkee eteenpäin, uudet tuulet, sanoisi lyypekinreiska ja olisi lähtenyt tekoäly bisnekseen, kun Musk oli vielä vaipoissa. Muut meni jo, monella autolla kohti kappelia, mutta minä en vaan jotenkin saanut kipaistuksi tuonne parkkipaikalle, että olisin ehtinyt kyytiin. Hauska tämä lyypekkiläinen myyjäreiska kyllä, tämä ihan ensimmäinen Stockmann. Ja suusta alkaa tulla tämmöistä paskamurretta. Mutta eihän niitä ensimmäisiä ole kuin ne ensimmäiset. Ajatteli ehkä, että ei saatana, tämähän on ihan käymätöntä korpimaata koko niemi, ne ei ole kunnon kauppaa nähneetkään, näytetään niille semmoinen! Aikansa oli katellut sitä rouvasväen tuumintaa ja siitä tajusi, että naisethan ne asiat ostaa! Ja oikeessa oli. Oman hyvän mielen muistoksi osti aina jota kin, kun halusi kotiin viedä sen kivan mielen, joka tuli, kun ei ollut toimittanut mitään. Vaellellut olen, vähän semmoisessa välitilassa, jostakin tulossa ja jonnekin menossa, ja semmoisenahan tämä just oli parhaimmillaan. Ei siellä kukaan huomaa, kun ei olla edes sukulaisia. Siitä tuli semmoista julkisen piilopaikan tunnelmaa. 3 Hei vaan täältä Jumitin tähän sinun kierreportaittes juureen. Huomaan, että minulle kasvaa vähän niin kuin hilkka päähän tässä istuessa. Seuraavat sitten vaan ihmettelee, että mikä on kun sata vuotta vanhat ideat ei päde. Vaikka joku kyllä puhui, että tähän tulis Lindex ja se myis pelkkiä kuukautisalushousuja, mutta se on ehkä vaan huhu. Mutta eihän jälkipolvi ikinä oo semmonen kuin ne ensimmäiset. IKINÄ EN OO ollut täällä töissä, mutta en kyllä oikein asiakkaana kaan. Epämääräistä vaeltelua sinne tänne, vailla suuntaa, tallustamista lämpimässä ja välillä kahvit. Var maan se siitä johtuu, etten oikein tiedä että mitä minä täällä sinun maahanpanijaisissas teen. Minusta tuli nyt tässä sinun portaides juuressa tämmöinen paskamurteinen hilkkapäinen innovoija. Ja sitähän täältä sai. Jos kerran miljoonikko mumisee ittekseen sukkasillaan ja toisella on unohtunut papiljotti taka raivoon, niin ei sitä vähäisemmän kansan itkettyneen naaman ja hapsutukan takia heti tartte Securitasia hälyttää. Ihminen jätettiin rauhaan niin kuin se itse olis tiennyt miten se tahtoo elää, ei tarvinnut tunkea liian liki tai tyrkyttää. Arkisempi tietenkin ja rahvaanomai sempi, roisimpi suustaan, mutta yhtä henkevä kumminkin. Koko päärakennuskin. PARASTA SINUSSA OLI SE , etten minä kiinnostanut sinua ollenkaan. Tämä olis pannut teidät nettiin jo ysärillä. Ja ettei ihmiset osta vain sitä mitä ne tarttee, vaan ne ostaa mitä ne haluaa! Ja oikeessa oli siinäkin. Sekin oli kyllä kiva. Voiskohan tämän asian jotenkin liittää niihin menkkapöksylöihin. Ettet sinä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Monta kertaa kävin siellä sinun siskoskin luona Itäkeskuk sessa. Nykyäänhän tämmöistä välitilaa myydään erikseen, suhina äänipodcasteina ja meditaatiosoittolistoina, mutta täällä sinun luona sitä sai ihan noin vaan. Alkujaan oli menossa Amerikkaan mutta päätyikin sitten tänne. Otin tuolta jätelavalta yhen albumin, kattelen sen kuvia, tus kin pahastut. Joskus joku sinun palkollises kysäisi, että onko kaikki hyvin, ja siihen voi aina sanoa, että etsin laastareita. Niillä riittää tohinaa toisissaan. Sitä oli niin kuin toimittelemassa. Semmoistahan sitä jokainen elä määnsä tahtoisi. Että miten nämä tilukset jae taan, kuka saa minkäkin tontin ja paljonko tähän kaikkiaan mahtuu, kun oikein tiukkaan tungetaan
Jos Helsingissä ei ole Stockmannia, onko meillä vielä oikea kaupunki. Että hei nyt sitten. Mutta en minä. Mahtavatko panna sinut siihen sukuhautaan vai onkohan semmoinenkin jo ihan liian työläs pidettäväksi. Vähän niin kuin alkuperäisen Stockmannin juu rille mennään, eksoottista ainesta kauempaa. Siellä on kioskissa nyt yläkerta Poweria ja alakerrassa oli herrasväen Prisma, mutta nyt senkin tilalle tulee etninen ruokakauppa, ja se on kyllä hyvä. Antaa olla vaan. Voiskohan niiden kuukautis pöksyjen oheen panna vaikka yökerhon. Kierreportaat tänne ei ainakaan jää. Kaupungille tärkeää on myös moninaisuus, mutta sen opin sisäistimme heikommin. Suhinaluurit päässä. Menkkapöksyissä. Samaan aikaan kun Stockmann täytti toiveitamme koris teellisen julkisivun ja kulttuurihistoriaa henkivien aistikkaiden yksityiskohtien ostospalatsista, ymmärryksemme elävästä kaupungista jäi kohtalokkaan kapeaksi. Kato, jo noustessaan huitovat taas, että tästä poikki ja tuo lihoiksi. Jotakin tekisi kyllä mieli ottaa täältä mukaansa. Varmaan tietävät jetsulleen mitä tekevät. Onko Stockmann ollut liian isopäinen Helsingille. Mietin vaan, että missä minä käyn sinua muistelemassa. Vois kyllä olla väärä kombo. Mutta sitten sinne tuli varmaan tämä sama veijari puhumaan sen sinun siskosikin pyörryksiin, tämä joka vei sinulta sen kirja puolen. Tai ehkä ne alkaa myydä kierreporraskokemusta eksklusii visena survivalelämyksenä. Joku ihan pieni, jostakin koristeesta nupinpää tai karppialtaasta laatan sirpale, vanhan putken kupariliitin tai käsinojasta irronnut mahonkinen puuruuvi, jota sitten vois taskussaan hypistellä. joululämpö nujertanut koko ruokaosaston kassajonoa. Selitän noille, että vahingossa nukah din. Onko se ollut kangastus kaupungista, jota ei koskaan tosiasiassa ole ollut sen ympärillä. Tai ehkä muiste leminenkin on jo mennyt muodista. Tutkinta on kesken, mutta syyllinen on todennäköisesti sama kuin Agatha Christien Idän pikajunassa. m a r r a s k u u 2 2 3 3 1 Muistattehan sen debatin! Ja sen kansalaisliikkeenkin! Ja mikä jäljittelemätön tunnelma, jota vailla nyt olemme! Entäs ne kaikki muistokirjoitukset! Kaikkea tätä helsinkiläisen tavaratalon ahdinko ei saanut aikaan. Stock mann oli lähiöistä oikeaan keskustaan matkaavien päätepiste. Aleksi 13 suljettiin Helsingin keskeisimmällä kauppa kadulla, mutta otsikot keskittyivät koko ydinkeskustan elin voimaisuuteen. Kun samaan kiinteistöön avattiin konseptimyymälä Glass house Helsinki, harva enää edes muisti, miltä tavaratalo oli näyttänyt, saati miksi siellä oli käyty. Ne on ihan liian vanhanaikaiset, vievät tilaa, jyrkkyys ei täytä standardeja, eikä esteettömyydestä voi puhuakaan, koska nämähän on rappuset. Opimme, että destinaatiot ovat tärkeitä kaupungille. NO NIIN, NE ALKAVAT PALAILLA , parkkikselta kuuluu pörinää. Vanha mainosrallatus ”sieltä saa mitä tahansa” ei koskaan pitänyt täysin paikkansa, mutta sillä ei ollut merkitystä. Stockmannin mukana saattaisi kadota yksi harvoista kaupungin symboleista, pala identiteetistämme. Yksi tavaratalo ei riittänyt itsenään aiheeksi. Niin että minäkin varmaan nyt tästä sitten. Nekrologeissa ei ole tapana pohtia, mikä tappoi vainajan. Aleksi 13:n sulkemisen myötä Helsingin ydinkeskustasta katosi yksi monista ostospaikoista. Kaarina Hazard Kylän viimeinen kauppa. Minä voisin jäädä tähän alas ja ojennella pääsylippuja. Nopsasti pantiin koko putiikki kiinni, vaikka oli aina täynnä, mutta varmaan väärät asiakkaat. Siinä välissä keikkuu vielä sinun hajuvedet, ne ehkä aina myy. Tällä kertaa ei ole vielä varmaa, onko kyse edes vainajasta, mutta silti kuolinsyystä liikkuu yksityiskohtaista tietoa: yri tyksen johto, kauppakeskukset, verkkokauppa, etätyö, autot, autojen puute, joukkoliikennelippujen hinnat, poliitikot, yri tykset, kiinteistösijoittajat, turistit, asukkaat. Kaupungissa syntisiä olemme aina me kaikki. Mutta tämä sinun kartanos täällä keskustassa on niin valtava, että siinä ei kyllä pelkällä kempparilla mennä. Tilalle tehtiin kioski venäläisturisteille, ja nehän on nyt loppu. Vuosikymmenten ajan Stockmann pyrki kokoamaan sisäänsä niin paljon urbaaneja toimintoja kuin tavaratalo vain voi. KOULUN HISTORIAN TUNNEILTA on jäänyt mieleen ItävaltaUnkarin pääkaupungista Wienistä käytetty ilmaisu ”pienen miehen iso pää”. Jos Helsingissä ei ole Stockmannia, ansaitsemmeko me oikean kaupungin
Kylään mahtuu kasvamaan yksi iso joulukuusi, jonka ympärille kaikki kokoontuvat tanssimaan. STOCKMANN OLI PITKÄÄN välipysäkki, jonka kautta kuljettiin matkalla jonnekin muualle kuin Stockmannille. STOCKMANNIN VUOSIA KESTÄNEISSÄ hautajaisissa ovat korostuneet keski-ikäisten helsinkiläisnaisten muistot, joissa kuljetaan Stockmannilla oman äidin kanssa, koska tämä oli kulkenut Stockmannilla oman äitinsä kanssa. Väestö vanhenee Helsingissäkin nopeasti. Stockmannin, ehkä koko ydinkeskustan, kultakausi sellaisena kuin nyt sitä muistelemme osui aikaan, jolloin suuret ikäluokat olivat aktiivi-iässä. Kaupungilla sitä ei ole koskaan. Helsingin keskustassa sijaitsee nyt Suomen kuuluisin autiotalo, jonka harvat läpikulkijat kuiskivat puhelimiinsa, jotteivät häiritsisi Stockmannin menneisyyden haamuja. Jos seuraa ydinkeskustan elinvoimaa koskevia puheenvuoroja, todennäköisesti ei. Nyt kaupunki näyttää toiselta. Se oli Helsingin suurin aikuisten sisäleikkipuisto, jossa kierreltiin, harhailtiin ja kerättiin askeleita Oura-sormuksen muistiin, kunnes oli aika siirtyä varsinaiseen määränpäähän. Tällä hetkellä he viettävät aikaansa etupäässä lähiöissä, lähellä paikkoja missä asuvat. Emme kantaneet huolta niiden elinvoimasta, emme järjestäneet laajoja kansalaisliikkeitä niiden tueksi – lukuun ottamatta muutamia Support Your Local -kasseja, joita olimme ottaneet mukaamme ulkomaantuliaisina. Kunhan meillä on yhteinen joulukuusemme, jonka tähti valaisee katujamme, meillä on mitä tarvitsemme. Olimme tyytyväisiä selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Lapsista ja nuorista neljäsosa kasvaa kokonaan tai puoliksi vieraskielisessä perheessä. Niinpä nytkin, kun jaamme tuohduksissamme esimerkkejä muista kaupungeista, kuten Kööpenhaminasta, Lontoosta tai Berliinistä, nostamme esiin isot tavaratalot – jotka toden totta edelleen menestyvät – ja jätämme huomiotta kaiken sen, mitä niiden ympärillä on. Jos vainaja ei kuitenkaan olisi vielä vetänyt viimeistä hengenvetoaan, kannattaisiko elvytystä kuitenkin edes yrittää heidän kanssaan. 2. Näkyykö heitä vielä jonain päivänä ydinkeskustassa. Toimivaan kaupunkiin. Emme ottaneet riittävän vakavasti kaikkea sitä pientä liikkeiden ja palveluiden yritteliäisyyttä, jota palatsitkin tosiasiassa tarvitsevat. Kun se kasvaa epämääräiseksi moninaiseksi rihmastoksi, sitä aletaan kutsua kaupungiksi. 3 2 Suomen kuuluisin autiotalo 1. Kylällä voi olla viimeinen kauppa. SAMALLA KUN OLEMME keskittyneet liian paljon joulukuuseen, olemme seuranneet liian vähän sitä, riittääkö tanssijoita sen ympärille. Pojat jakoivat isiensä kanssa vain sen tylsistymisen, joka syntyi autopesulassa vietetystä laatuajasta ja josta lopulta tuli ahdistustaan paisuttelevan pojan mieleen vain Auschwitz-Birkenaun suihkut. Katja Lindroos. Ydinkeskustan kehittämisessä ei kuulu kaupungin moninaisuus eikä varsinkaan nuorten ääni. Tai antaa heidän tehdä toisenlaista, oikeaa kaupunkia
Siltä löytyy kappale Lähellä loppua. MITÄ TEHDÄ STOCKMANNILLE , kysyy Helsinki itseltään. Helsingin eliitti sai naureskella Stockmannilla Tokmannille ja maaseudun rahvas Tokmannilla Stockmannille. Huoneissa Alzheimer-potilaat kykenevät palaamaan menneisyyteensä ja helpottamaan nostalgialla oloaan. Sitten Stockmannkin havahtui heitä loukanneisiin juntteihin, ja Tokmannin olemassaoloon oli reagoitava. Herold on julkaissut edellisen albuminsa vuonna 2014. Verkkokaupan voittokulku, korona, Venäjä. Kim Herold. Nyt Stockmannin nettisivuilta voi oppia, mitä herkkuja Vappu Pimiä ja Kim Herold poimivat syksyn 2023 Hullujen päivien tarjonnasta. Stockmann vastasi syksyllä 2020 uuden ajan haasteisiin palkkaamalla vierailevaksi luovaksi johtajakseen maalaislikka Maria Veitolan, mikä oli siinä mielessä ymmärrettävää, että kaivattujen venäläisasiakkaiden tavoin myös Veitolalla on tarve alleviivata pukeutumisellaan itseään koskevan tarinansa kohokohtia. Ehkä Stockmannin voisi muuttaa maailman suurimmaksi muistisairaiden hoitolaksi. 10. 8. Eri vuosikymmenten tuotteilla täytettyjä osastoja, ylimaireita myyjiä, asiakkaiksi palkattuja työttömiä harhailemassa käytävillä, hyvää päivänjatkoa toivottavia hissipoikia ja -tyttöjä, ja pienen hetken Stockmann helpottaa taas oloa. Ei sekään aina ongelmatonta ole: eräs potilaista seisoo ensin verhojen takana leikkimässä piilosta ja saavuttaa hetkeksi lapsuuden onnellisuuden tilan, kunnes ymmärtää, ettei kukaan enää tule etsimään. 6. HALPATAVARAKAUPPAKETJUN NIMEÄMINEN Tokmanniksi oli kekseliästä kohdeyleisöä ja maailman jakautumista ymmärtävää ajattelua, johon Stockmannilla ei enää kyetty. m a r r a s k u u 2 2 3 3 3 Kun tutut bensa-asemat lopetettiin, isä tai poika eivät jääneet suremaan, mutta nyt me kaikki tärisemme, kun taas on jokin muisto katoamassa, vaikka olemme opettaneet itsellemme muutosten sisältävän mahdollisuuksia, ja jos rehellisiä ollaan, mielellään ei, se viimeisin Stockmannilta ostettu tuote oli torkkupeitto vuodelta 2014, meidän koira pureskelee nyt sen päällä Tokmannilta hankittua lateksipossua, 3,74 €. Hovioikeus hylkäsi suurimman osan Tokmannia koskevista vaateista, koska Stockmann oli ylimielisydessään viivytellyt kanteen nostamista, miksi ottaa vakavasti Tokmannia, jos itse on Stockmann, ikoni. Klinikasta tulee lopulta niin suosittu, että terveetkin haluavat sinne, koska menneisyys on valhe, jossa kaikki on paremmin. Jyrki Lehtola Nyt Tokmanni voisi ostaa Stockmannin, mutta edes se ei ole kiinnostunut, kun ei kuolleelle vittuilu tuota samanlaista iloa kuin elävälle.. 5. KANSAINVÄLISEN BOOKER-PALKINNON voittaneessa bulgarialaiskirjailija Georgi Gospodinovin romaanissa Time Shelter kuvataan klinikkaa, jossa löydetään keino helpottaa Alzheimer-potilaiden oloa. KUN SUOMI OLI toiveikkaampi venäläisluonteen kuin Nato-jäsenyyden suhteen, rahaan pukeutunut venäläisnainen osti joko palvelijansa tai tyttärensä kanssa noin sata kiloa pellavalakanoita Stockmannin Hulluilta päiviltä, jossa Venäjä harjoitteli Suomen valtaamista luksustuote kerrallaan. LOPUN LÄHESTYESSÄ kaikki alkaa muistuttaa lähestyvästä lopusta. 4. 3. Heroldia kiinnostavat Calvin Kleinin ja Björn Borgin alushousut, Vappu Pimiää Gantin ja Calvin Kleinin alushousut. Nyt Tokmanni voisi ostaa Stockmannin, mutta edes se ei ole siitä kiinnostunut, kun ei kuolleelle vittuilu tuota samanlaista iloa kuin elävälle. ENNEN HULLUJEN PÄIVIEN nettisivuilla oleva kello kertoi hulluttelupäivien lähestymisestä, nyt se vertautuu Chicagon yliopiston Tuomiopäivän kelloon ja kertoo, kuinka vähän Stockmannilla on aikaa, tätä kirjoittaessa 4 päivää, 23 tuntia, 44 minuuttia, 6 sekuntia, 5 sekuntia, 4 sekuntia… 9. Stockmannin Hullujen päivien slogan on Kohta täällä, pian poissa. 7. Ihmiset esittävät roolejaan kaikkialla paitsi Stockmannin pitkäaikaisasiakkaan muistoissa, joissa myyjät täyttyivät aidosta onnesta saadessaan toteuttaa suurinta haavettaan, asiakkaan hankkiman tavaran pakkaamista silkkipaperiin. Stockmann – lopunajan alushousuja niille, jotka olivat jo kauan sitten lähellä loppua. Romaanissa isoon rakennukseen sisustetaan pikkutarkan realistisesti huoneita eri vuosikymmeniltä. Joihinkin asioihin on aikaa reagoida, joihinkin ei, ja kaikkien niiden tuloksena Stockmann on Hartwall-areenan kaltainen murskattu haave ”historian lopusta”, jolloin mitään pahaa ei enää pitänyt tapahtua kenellekään. Stockmann ei koskaan ole niin kuin ennen ja ennen oli aina paremmin. AIKAAN REAGOIMINEN ON haasteellista, ja ahdistuneissa kokoushuoneissa aistii Zeitgeistin sijasta vain oman pelkonsa. Stockmann ja Stockmann-suhteet ovat olleet aina vähän tuollaisia. ERÄS TOISTUVISTA nyky-Stockmannin kritiikeistä koskee palvelun huonontumista; asiakkaan pettymystä siihen, ettei asiakaspalvelijan ilo vaikuta niin aidolta kuin ennen
Esityksessään hän naureskeli, että jonkin tutkimuksen mukaan eniten suomalaiskaupunkien kaduilla pelkoa kokevat iäkkäät naiset, vaikka eihän näiden tarvinnut pelätä seksuaalista väkivaltaa. Yleisökysymysten koittaessa hän otti ensimmäisen puheenvuoron ja totesi, että esityksen ”käsitteen naisrauha sana nainen on essentialistinen”. Oman puheenvuoroni aikana huomasin eturivissä nuoren naisen, jonka koko olemus penseää ilmettä ja puuskassa olevia käsiä myöten ilmaisi syvää kriittisyyttä esitystäni kohtaan. Isoäidit, äidit ja tyttäret kulkivat yhdessä Stockmannin ovista ja nostivat katseensa korkeuksiin. ”Nainen” edusti siis olemusajattelua ja väitti kaikkien naiseksi määriteltyjen niputtuvan yhdeksi ja samaksi kategoriaksi. Se oli hyvä ja paha maailma: turvallinen mutta rajoittava, jäsenyyteen houkutteleva joskin joitakuita poissulkeva. Lain periaatteen mukaan naisia ei saanut häiritä, vainota tai ahdistella eikä heidän omaisuuteensa kajota. Tavaratalo oli väärän kuninkaan päivä, sillä siellä naisia kohdeltiin kunnioittavasti eikä heitä moralisoitu. Tavaratalot ovat alusta lähtien olleet riippuvaisia naiskuluttajien suopeudesta ja kiinnostuneisuudesta. Silloin kauan sitten eturivin kuulijan kommentti edusti mielestäni tosikkomaista, tahallista väärinymmärrystä. Aavisti, miten viestittää vanhemmilta sukupolvilta perittyä ja hieman mukavammaksi muovailtua identiteettiä, miten olla riittävä ja hyväksytty, miten toimia Isoäidit, äidit ja tyttäret kulkivat yhdessä Stockmannin ovista ja nostivat katseensa korkeuksiin.. Se oli lukemattomille naisille ensimmäinen kokemus itsenäisen aikuisen vapaudesta, joka toteutui eurooppalaisten naisten oikeudellisessa ja sosiaalisessa asemassa vasta jopa satakunta vuotta myöhemmin. Odottelin omaa vuoroani. Jospa hänen nyrpeytensä olikin hiljainen signaali tulevasta. 3 4 Paratiisin jälkeen Pitkälti toistakymmentä vuotta sitten minut oli pyydetty puhumaan tavarataloista ja naisrauhasta sosiaalija terveysalan suureen vuositapahtumaan. Minua kismitti, että minun feministinen puheenvuoroni nosti hänen vastarintansa, ei poliisin tölväisy. Syksyllä 2023 Stockmannin kriisi syvenee ja sen tappiomieliala näkyy kauas. Opiskeltiin ammattiin ja saatiin vakituinen työpaikka, jota juhlistettiin Stockmannilta ostetuilla uusilla, vakautta ja vakiintuneisuutta ilmentävillä vaatteilla. Samalla hymähdin, miten tehokas johdanto tuo naisvihamielinen vitsailu oli oman esitykseni teeseihin naisrauhasta; naisten ja naiskuluttajien kustannuksella irvaileminen ja halveeraaminen on naisten häätämistä takaisin yksityiseen sfääriin, pois kaduilta, kauppapaikoilta ja taloudellisesta vallasta. Mistä se johtuu. Lakia ei tietenkään noudatettu eikä edelleenkään noudateta, mutta käsite on tärkeä. Edellinen puhuja oli poliisimies, joka esitelmöi katurauhasta. YHTENÄISKULTTUURIN SUOMESSA OLI olemassa tavoiteltava, keskiluokkainen aikuisuus. TUOLLOIN AIKANAAN TAVARATALOISTA luennoidessani olin toki silloin tällöin huomannut, että väitteeni kaupallisen tilan ilmentämästä naisrauhasta saatettiin kokea provosoivana. Yhtenäiskulttuurissa tiesi helpommin, miten tunnistaa paikkansa, asettua aloilleen ja löytää perille respektaabeliin aikuisuuteen. Ostettiin ruokakunnalle oma televisio, josta seurattiin niitä ohjelmia, joita melkein koko Suomi samanaikaisesti katseli. Nyt Stockmannin yli 150 vuoden mittaisen elinkaaren tässä vaiheessa kaikki naisoletetut eivät suinkaan enää halua astua ”naisten paratiisiin”. Mutta nyt mietin, mahtoiko omaa sukupolveani edustanut nainen (nyt keski-ikäinen kuten minäkin) olla silloin kenties tietämättäänkin oikeilla jäljillä, reippaasti etuajassa. Muistan ällistyneeni vitsailun julkeutta mutta myös sitä, ettei naisvaltainen yleisö silmäänsä räpäyttänyt. Keskiluokkaisilla ja jopa työväenluokkaisilla naisilla oli siten kaupungissa jo 1800-luvulla oma tila, jossa he saattoivat liikkua ilman esiliinaa ja lupia kyselemättä, tarkastella kulutuskulttuuria ja toisiaan, kuluttaa tai olla kuluttamatta, haluta tai hylätä, flaneerata kelloon katsomatta. Maailma ei ehkä ollut ihan niin avara eikä ihan niin ahdistava kuin nykyään. Olen edelleen sitä mieltä, että historian ensimmäinen naisille tarkoitettu julkinen tai puolijulkinen tila oli aikansa radikalismia – kapitalistisen voitontavoittelun motivoimaa, kyllä, mutta kaupunkija katutilan naisvihaa uhmaavaa toimintaa yhtä kaikki. Naisrauha on keskiaikainen laki, joka takasi 1300-luvun alussa Karjalassa eli Ruotsin valtakunnan itäosissa naisille fyysisen ja henkisen koskemattomuuden. Kukaan heistä ei reagoinut lausahdukseen edes yleisökysymyksissä
Joen olen kuvitellut aina Siltavuorensalmeen, ja sinä olet ollut Tavaratalo, eurooppalaisen kaupungin symboli. MIETIN SINUA ja sitä, miten lohduttavia te Tavaratalot samanlaisuudessanne olette. Ja mitä tulee nyrpeyteen, Stockmannin tapauksessa vaikuttaa siltä, että tavaratalon ranskalaisten ja saksalaisten esikuvien mukana tullut idea naisista ja palvelualasta on päässyt unohtumaan. Tiedän, että olet kaikkea muutakin, mutta minulle olet aina ollut ja tulet olemaan tuo rakennus. m a r r a s k u u 2 2 3 3 5 Stockmann, olen miettinyt sinua, olet ollut ajatuksissani paljon. Kaikki se valo ja korkeus, sadat erilaikuluttajana ja kansalaisena kutakuinkin oikein. F. Luin sinusta juttuja, ahmin ymmärrystä sisälleni. ja vaikka hiton essentialistisestikin, sillä naisrauha antaa turvallisuudentunnetta kaikille. Sinulla tarkoitan Stockmannin Helsingin-tavarataloa, joka seisoo Mannerheimintien ja Pohjoisesplanadin kulmassa. Olit minulle uusi elämänvaihe. Naisrauhan toteutumista nimittäin edelleen odotellaan . Siihen asti olin sopinut tapaamisia ”Nähdään partiokololla” tai ”Nähdään kirjastolla”. Halusiko hän sinulla herättää jonkin taakseen jättämän kuvan tai ideaalin eloon. En tiennyt sitä vielä silloin, kun vaeltelin heinäkuun helteissä hansakortteleissa ja metsästin Thomas Mannin Buddenbrookien taloa. Kuunnellaan jatkossa herkällä korvalla edelleen ennemmin hiljaisia signaaleja kuin niitä korskeita pilkkakirveitä. Palasin mielessäni Lyypekin kaduille ja mietin, millä niistä perustajasi asui. Stockmannista, joka sekatavarakaupan perustaessaan oli ollut Suomen kansalainen vasta kahden vuoden ajan. MIETIN SINUA EDELLEEN joka kerta ensimmäisenä, kun sovin treffejä, työtapaamisia, tapaamisia tori.fi-myyjien ja ostajien kanssa, sinä ja kellosi olette kaupungin ainut paikka, jota ei tarvitse selittää tai täsmentää. Mutta suru-uutisen jälkeen etsin tietoa historiastasi, aivan kuin se voisi selittää tapahtuneen. Mistä hän osti vaatteensa, mistä tuoreet vihannekset, millaiset tilat saivat hänet tuntemaan levollisuutta. Anna Kortelainen Kaikki se valo. Uusia alkuja on, jos ne huomaa. Kauan sitten olit Kiseleffin talossa Senaatintorin laidalla, ja mikä kiinnostavinta: sivuliikkeesi oli Kalliossa 63 vuotta, vuodesta 1897 alkaen, silloin Kallio oli kaikkea muuta kuin trendikäs luovan luokan asuinalue. Mietin sinua hetken tositarkoituksella, mietin voisinko sitoutua vuosiksi sinuun, olisiko sinussa aihetta pidempään proosatekstiin; voisinko syntymäsi kautta kertoa tarinan siitä, miten eurooppalainen kulutuskulttuuri, porvarillinen elämä saavutti yhä laajemmat kansanryhmät Suomessa. Mietin sinua ja sitä, oliko sattumaa, että sain kesällä päähäni ajatuksen Lyypekistä. Jokin lupaus ja jokin luottamus on särkynyt. Mietin sinua ja muita itsestäänselvyyksiä: Oikeassa kaupungissa on mielestäni joki ja tavaratalo. Vaikuttiko Lyypekki siihen, millaisen tavaratalon herra Stockmann loi Suomeen. Suoranaisen pakkomielteen kaupungista, josta perustajasi Heinrich Georg Franz Stockmann oli kotoisin. Mietin sinua ja elämääsi, kun kuulin suru-uutisen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Stockmannin asiakaskunta ei ole enää hyväksynyt ynseää asennetta tai palvelua, jos on sitä tavaratalossa tai sen julkikuvassa kohdannut. Sinä myyt muodonmuutoksia ja olet itse niiden kokemusasiantuntija. Sellaista maailmaa ei enää ole. Tai edes miellyttävän lohdullista elämänvalhetta moisesta maailmasta. Vaikka et edes ole aina ollut nykyisellä paikallasi. Tavaratalot olivat ensimmäisiä organisaatioita, jotka olivat avaamassa palvelualaa kunniallisena ja antoisana työsarkana jopa keskiluokkaisille naisille. Myös Stockmannin menestystarina alkoi maahanmuuttajasta, Saksassa syntyneestä G. Samalla ne olivat rohkaisemassa naisia tekemään taloudellisia päätöksiä itsenäisesti, vailla kenenkään ylenkatsetta. He olivat ensimmäiset kotikaupunginosani ulkopuoliset ystäväni, oli ihmeellistä että saatoin sanoa ”Nähdään Stockan kellon alla”. Marraskuussa 2023 Alanya Market siirtyy Puhoksesta kauppakeskus Itikseen, Stockmannin Food Market Herkun jättämiin tiloihin. Johdon tulee kunnioittaa henkilökuntaa, henkilökunnan tuntea motivaatiota ja asiakkaiden kokea itsensä tervetulleiksi. Kirjoitinkin joitain sivuja, sekoitin biofiktioon muistojani siitä, miten jouluisin koko perhe matkustimme katsomaan jouluikkunaasi, kala-altaan lähellä olleessa kahvilassa söimme isoäidin kanssa jäätelöannosta ja teineinä seisokelimme Stockan kellon alla odottelemassa partiokavereitamme, joihin olimme juuri tutustuneet
Fobiani eivät päde sinun rajojesi sisällä. Autonavaimia, vihkisormuksia, sateenvarjoja. Kaikki me elämme improvisoiden, ilman että olemme saaneet kertaakaan harjoitella. Anna-Kaari Hakkarainen. Olet nähnyt Suomen itsenäistymisen, sodat ja lamat, nousukaudet ja pandemiat. Jokainen sisälläsi oleva esine on tänään uutuus mutta pian vanhentunut. Ei minulla ole mitään Lindexiä vastaan, päinvastoin, sillä on markkinoiden paras riintaliivimalli. O len surullinen, niin kuin aina luopumisen edessä. Jostain syystä en pelkää hisseissäsi vaikka yleensä pelkään hissejä. 3 6 set tuoksut, kiiltävät tiskit ja purnukat, tutut nimet kauniilla fonteilla: Dior, Chanel, YSL… Kun kuljen alakerran valoaulasi läpi noiden nimien keskellä, en hetken aikaa ole Helsingissä, olen kaikkialla ja en missään. Kadonneita koruja, kuitteja, kauppalistoja. Olof Ottelin oli vuosikausia piirustuskonttorisi ja sisustusosastojesi palveluksessa, toimi huonekaluosastosi taiteellisena johtajana, ja sisaryhtiösi Keravan puusepäntehtaan pääsuunnittelijana. Kaikki seurasivat mitä teet. Sinulla oli varmasti stressiä, paineita. Tulen, koska haluan nähdä onko sinusta vielä jotain jäljellä, jonkinlainen paikan henki, genius loci. En ollut aina tunnistaa käyttäytymistäsi. Tulen, koska en ole vielä ratkaissut arvoitustasi: mitä kaikkea lopulta merkitsit minulle. ”Tässä on lopultakin moderni arkkitehtoninen vastine roomalaisten termeille ja basilikoille, keskiajan kirkoille ja katedraaleille. C ome on, sanon itselleni. Tuulikaapin hurina, lasiovien lonksunta, kivilattia jolla pitää muistaa kävellä talvisin varovasti, kun kengänpohjat ovat liukkaat. Sinun kosketuksesi. En voi enää tulla luoksesi spontaanisti kahville tai vampyyrin lailla imemään inspiraatiota proosaani esineistä hyllyilläsi. Parhaimmassa tapauksessa kunnossa pidettävä, jopa museoitava – vaikka sellaisia esineitä on kai yhä harvemmassa. Sinun museosi ei ole koottu yhden rakastamasi ihmisen tavaroista niin kuin Pamukin vaan kaikkien heidän, jotka kulkevat sisälläsi. Ja lopulta kaikki päättyy. T oivon edelleen, että saan elää yhtä pitkään kuin nainen hississäsi. Yhtä suurenmoinen ja kaunis ja yhtä tarkoituksenmukainen; heijastaen samaa tarpeesta syntynyttä luonnonpakkoa”, kirjoittaa arkkitehtisi Sigurd Frosterus kirjassaan Modernin Janus-kasvot kuvailleessaan yhtä suurinta esikuvaasi, Berliinin Wertheim-tavarataloa. Olithan paikka, jonka lempinimen jokainen tiesi. Edestäsi on kulkenut kulkueita, mielenosoituksia. Mutta nyt tiedän, että et ole vanhenemassa kanssani. Mutta niinhän meille kaikille kai käy ikääntymisen myötä. Olet nähnyt ensitreffejä, todistanut suudelmia ja ujoja katseita, riitoja ja eroja. Silloin tulen luoksesi, aivan kuin sisälläsi olevien esineiden uutuus voisi tarttua minuun kun vain koskettelen niitä, sovitan niitä ylleni, niin kuin katolisessa maailmassa pyhyys tarttuu pyhimyksistä kaikkeen mihin he ovat koskeneet. Tai joskus vain astelen osana iltakävelyä lävitsesi, vielä Herkun aikoihin saatoin iltakävelylläni ostaa litran maitoa luotasi, sillä se tuntui erityiseltä, paljon erityisemmältä kuin lähikaupasta. K yllä, tulen varmasti luoksesi edelleen. A ina elämä jatkuu jossain muodossa. Hississä roikutin Stockmannin kassia ja terveyskenkiäni, kun sisään astui muutama kerros alempaa iäkäs tyylikäs nainen. Olof Ottelinilla oli toimisto viidennessä kerroksessasi, siellä hän piirsi toinen toistaan hienompia huonekaluja, kuten Jumbo-tuolin, joka komeilee nyt uustuotantoversiona Fasetti-designkaupan ikkunassa Bulevardilla. Mietin sinua, mietin miten muutuit vuosien mittaan. Ja silloin kun murheet painavat mieltä. Sinulta tilattiin sisustuksia ja huonekalusuunnittelua myös muualle: ravintoloihin, erilaisiin oppilaitoksiin, hotelleihin, esimerkiksi naapuriisi Kämpiin. Ehkä juuri tuon tunteen takia niin monen tavaratalon liikevoitto on kasvanut voimakkaasti – Harrod’sin kymmenkertaistunut viime vuonna, opin Jani Niipolan artikkelista Fashion Finlandin sivuilla. Varmasti monta kuolemaakin olet nähnyt. Siksi mietin sinua. Jos saan, haluan näyttää yhtä tyylikkäältä. S uru-uutinen ei tullut yllättäen. Olet luonut trendejä, legitimoinut ”hyvää makua”, tyylitajua. MIETIN SINUA jokin aika sitten juuri yhdessä hisseistäsi (joita ohjasivat ”hissitytöt” vielä 1980-luvun alussa): Olin ostanut alennusmyynneistä (!) terveyssandaalit, tai kenkämallin oikea nimi on mule, sillä varpaita ei näy. Minne ne kaikki viedään. Kaikki halusivat palan sinua. Mutta olen muutakin. Pars pro toto. Lindex ei kuitenkaan ole sinä. Kunnioittavasti muistelen. Mietin sinua ja miten paljon olet vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin. MIETIN SITÄ JA SINUA , kun kävin katsomassa keväällä Olof Ottelin -näyttelyn Keravan taidemuseo Sinkassa ja luin Laura Bergerin ja Päivi Helanderin toimittamaa Olof Ottelin -teosta. Joskus onnistumme ja joskus emme. Pyörittelen Entä jos… -alkuisia lauseita mielessäni. Minulla olisi sinulle niin monia kysymyksiä. Iltaisin kävelen toisinaan luoksesi, en edes tule sisään asti, käytän kelloasi käännöspaikkana, kuin uima-altaan päätyä. Mietin sinua ja sitä, että olen lähes koko aikuiselämäni asunut kävelyetäisyyden päästä luotasi. Kunpa saisin elää yhtä pitkään, mietin. Onko jossain uumenissasi olemassa huone, kuin Orhan Pamukin Viattomuuden museo, jota ajattelen jostain syystä lähes yhtä usein kuin sinua. Mietin sinua ehkä eniten silloin, kun tunnen oloni nuhjuiseksi. Etkä sinä tunnistanut minua: joskus unohdit tervehtiä, tarjota apuasi. Olet luonut ja vahvistanut kulutustottumuksiin perustuvia luokkaeroja, määritellyt keskiluokkaisuuden tuntomerkkejä; mikä on milloinkin tavoittelemisen arvoista. Sinulta odotettiin paljon. Kuinka paljon pitää kadota ennen kuin se katoaa kokonaan. MIETIN SINUA JA SITÄ , miten jokaisen päivän päätteeksi siivoojat luuttuavat lattioiltasi roskia, laukuista tipahtaneita esineitä. Omaan mallistoosi kuului 1960-luvun lopussa 232 huone kalua, opin Silja Koskimiehen artikkelista kirjassa, samoin kuin sen, että sinä olit 1900-luvun alkupuolella todellinen taideteollisen osaamisen keskittymä ja kehittäjä, kenties tärkein sisustusarkkitehtien ja muotoilijoiden työllistäjä. Merkkejä oli ollut ilmassa pitkään. Ehkä minunkin
KSM66 auttaa myös rentoutumaan, nukahtamaan ja ylläpitämään tunne-elämän vakautta. Tältä näyttää ainoa aito ja tutkittu KSM66. Tutkimus tehtiin apteekeissa elokuussa 2021 (n=305) STRESSINHALLINTA _ FYYSINEN JA HENKINEN KAPASITEETTI KSM66-ASHWAGANDHA AUTTAA – sen todistaa 25 tutkimusta suosittelee Harmonia KSM66:tta. Poikkeuksellinen uuttomenetelmänsä takaa sen, että KSM66:ssa ovat mukana kaikki luomuviljellyn ashwagandhanjuuren vaikuttavat tehoaineet. Su om alaisista käyttäjis tä KSM66:n LÖYDÄT NÄISTÄ KAUPOISTA: SEKÄ MUISTA TERVEYSKAUPOISTA JA VERKKOKAUPOISTA. KSM66:lla ON JO KYMMENIÄ TUHANSIA SUOMALAISIA KÄYTTÄJIÄ. Erityistä KSM66:ssa on myös sen kokonaisvaltaisesti vastuullinen tuotantomenetelmä, jonka kehittämiseksi vaadittiin 66 erilaisen uuttamistavan testaamista. ASHWAGANDHOISSA ON EROJA. Positiivisia muutoksia voi havaita myös lihasmassan kasvussa ja rasituksista palautumisessa. KSM66-ashwagandha auttaa tutkitusti ylläpitämään henkistä ja fyysistä kapasiteettia sekä optimaalista kestävyyttä ja energisyyden tunnetta. MYÖS TREENAUKSEN TUEKSI Millään muulla ashwagandhalla maailmassa ei ole tehty niin paljon kliinisiä tutkimuksia kuin KSM66:lla. Tutkimukset todistavat, että KSM66 parantaa kehon vastustuskykyä stressiin, auttaa kehoa käsittelemään stressiä ja toipumaan stressaavista tapahtumista. TESTAA JA TOTEA KSM66:n TEHO! 14 VUODEN TUOTEKEHITYKSEN TULOS KSM66 on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen ashwagandha
Joukkueurheilussa nuoret pelaajat etsivät asemaansa yhteisössä ja valmentajien valta on suuri. Pahimmillaan tämä johtaa kiusaamiseen. Kolme ammattilaista kertoo, millaista se voi olla. Teksti Petteri Ala-Kivimäki Kuvat Vesa Koivunen ILMAT PIHALLE 3 8
3 9 m a r r a s k u u 2 2 3
”Olet apina.” ”Sinä nukut.” Ensimmäinen erätauko ei vaimenna valmentajaa. Pelaaja ei saa juuri peliaikaa tai hänet otetaan pois kentältä pienestäkin virheestä. Täällä on vain sotureita”, valmentaja huutaa pelaajalle, joka nousee ja kävelee pois. Sitten valmentaja keräsi itselleen kasan kiekkoja keskiympyrään ja laukoi niitä kohti yksin kaukalossa luistelevaa pelaajaa, joka väisteli osumia joukkuetoverien katsellessa. Ja sen jälkeen pelaajalle sanotaan, ettei pelisi kulje.” Koirankoppiin joutunut pelaaja kokee, että valmentaja tai joukkue hylkää hänet, mikä voi olla musertavaa. Valmentaja ei suoranaisesti huuda tai hauku, mutta hän ei vain anna pelaajalle reilua mahdollisuutta ja näin tavallaan estää tämän ammatin harjoittamisen. Eikä sitä välttämättä tunnisteta vieläkään. A mmattimaiseen joukkueurheiluun kuuluu olennaisesti se, että kaikki eivät pääse pelaamaan tai edes kokoonpanoon eli vaihtopenkille. Hän työskentelee urheilupsykologina mutta paljon myös työterveyspsykologina. Häntä hävettää vieläkin, ettei tehnyt mitään, puolustanut nuorta pelaajaa, mennyt väliin. ”Se oli pelaajan nöyryyttämistä”, Grönman sanoo. Huippu-urheilussa haetaan voittoa niin sanotusti hinnalla millä hyvänsä. Pukukopissa valmentaja jatkaa pelaajan raakaa solvaamista muun joukkueen edessä. ”Ihmettelimme, että jumalauta, jos tällaista toimintaa olisi normaalissa työpaikassa, esimies saisi heti kenkää ja joutuisi johonkin syytteeseen.” Toisaalta työpaikkakiusaamista ei välttämättä edes tunnistettu jääkiekon parissa, ellei kyse ollut räikeistä ylilyönneistä. ”Olet nukkuva apina.” Valmentaja seisoo pelaajan takana vaihtoaitiossa ja haukkuu jatkuvasti edessään istuvaa nuorukaista, joka pelaa ensimmäisiä otteluitaan joukkueessa. Ulospäin saattaa vaikuttaa siltä, että pelaajan taidot tai ominaisuudet eivät vain riitä valmentajalle, mutta kyse voi olla puhtaasti työpaikkakiusaamisesta, jossa työyhteisön jäsen jätetään tylysti ulkopuolelle. Kilpailu on äärimmäisen kovaa, samoin menestyspaineet, varsinkin valmentajilla, joilla on myös suuri valta joukkuelajeissa, sillä he päättävät, kuka pääsee pelaamaan ja samalla edistämään uraansa. Grönmanin mukaan huomaamaton kiusaaminen on pahempaa kuin alussa. ”Aika moni on törmännyt siihen tai ainakin todistanut sitä. Pelaaja saa vähän peliaikaa, jolloin hänen itseluottamuksensa murenee. ”Painu vittuun täältä kopista itkemästä. ”Siellä kopissa oli muitakin kokeneita pelaajia. Valmentajan rooliin kuuluu myös vaatiminen, hänen täytyy puristaa urheilijoistaan irti kaikki mahdollinen, eri tavoin. Mutta silti meidän muiden pelaajien olisi pitänyt puuttua siihen”, Grönman muistelee todistamaansa räikeää työpaikkakiusaamista. Sama valmentaja käski harjoituksissa muun joukkueen vaihtopenkille istumaan ja yhden pelaajan luistelemaan kaukaloa ympäri. Grönman on psykologi. Se kulttuuri vain oli sellainen, että istui vain hiljaa eikä pystynyt sanomaan mitään. Valmentaja kokoaa parhaaksi katsomansa joukkueen. 4 Tuomas Grönman, 49, psykologi ja entinen ammattijääkiekkoilija Valmentaja aloittaa nuoren pelaajan sättimisen heti jääkiekko-ottelun ensimmäisessä erässä. Hän kertoo, kuinka ammattipelaajat naureskelivat keskenään jääkiekon työpaikkakulttuuria, joka oli täysin irrallaan ympäröivän yhteiskunnan säännöistä ja normeista. ”Jääkiekossa on vaikka kuinka paljon työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit täyttäviä keissejä, joita ei siinä kulttuurissa edes ajatella kiusaamisena, ei ole koskaan ajateltu.” Ja vaikka urheilija on tunnistanut kiusaamisen, hän on ollut sen edessä monesti avuton. Valmentajalla oli valta. Kaikkia kokoonpanon ulkopuolelle jääneitä ei tietenkään kiusata, mutta monesti huippu-urheilun työpaikkakiusaaminen on sitä, että valmentaja ottaa jonkun pelaajan hampaisiinsa, pahimmillaan ilman kunnon selitystä. Lopulta nuori pelaaja laittaa pyyhkeen päänsä päälle näkösuojaksi ja murtuu itkuun. G rönman, 49, pelasi aktiiviurallaan 1992–2003 jääkiekkoa muun muassa Pohjois-Amerikan ammattilaisliigassa NHL:ssä ja voitti Suomen maajoukkueessa olympiapronssia. ”Se on urheilijan valinta: okei, jos tämän asian nostan esille, niin minun ei tarvitse sitten pelata.” Nyt Grönman tietää ja tunnistaa jo paljon paremmin, mikä on kiusaamista – ja sen, kuinka yleistä se on. ”Työpaikkakiusaamista on joka paikassa, missä ihmiset tekevät töitä, ja huippu-urheilussa varsinkin, koska siellä vallankäyttö on erityisen voimakasta.” Lisäksi huippu-urheilu vetää puoleensa kilpailuhenkisiä ihmisiä, joilla toisten huomioon ottaminen tai hyvinvointi eivät ole arvoasteikossa aina ensimmäisinä. Varmaan me kaikki pelaajat ajattelimme, että ei helvetti, mutta kukaan ei noussut ylös tai sanonut mitään. Puolustaja Tuomas Grönman istui nuoren pelaajan vieressä pukukopissa. Monesti puhutaan niin sanotusta valmentajan koirankopista, jonne pelaaja joutuu
m a r r a s k u u 2 2 3 4 1
kuvailtu raaka ja näkyvä verbaalinen tai fyysinen hyökkäys. Kun valmentaja sanoi, että on ehdottoman tärkeää, että pelaaja ei myöhästy,. ”Perustavanlaatuinen asia on tämä: voitto on tärkeä, mutta ihmisen henkinen ja fyysinen terveys on vielä tärkeämpää. ”Se voi vaikuttaa kiusaamiselta, jos valmentaja on jotain pelaajaa kohtaan vaativampi kuin muita. Onko oikein voittaa hinnalla millä hyvänsä. 4 2 Joukkueurheilu on verrattavissa yläkouluun, sillä molemmissa haetaan jatkuvasti omaa paikkaa ja asemaa yhteisössä. Jos urheilijan ja valmentajan välillä on olemassa keskinäinen luottamus, silloin urheilija ottaa sen valmentajan vaatimisen melkein kehuna, vaikka se näyttäisi ulkopuolisille kiusaamisena. Jagr harjoitteli yksin kaukalossa, mutta kun joukkuetreenit alkoivat, hän saattoi poistua harjoituksista koska häntä huvitti. Joutuminen koirankoppiin on sama asia kuin joutuisi kiusatuksi. Olen sen itse pelaajana kokenut.” ”Mutta kun olin ympäristössä, jossa tunsin, että valmentaja ei tykkää minusta eikä luota minuun mutta kritisoi minua, se tuntui todella ahdistavalta ja kiusaamiselta, koska silloin aktivoitui hylätyksi tulemisen pelkoni.” J oukkueurheilu on verrattavissa yläkouluun, sillä molemmissa haetaan jatkuvasti omaa paikkaa ja asemaa yhteisössä. Ulkoinen ja sisäinen kilpailu aiheuttavat sen, että urheilussa pelaajien ja valmentajien asema on koko ajan vaakalaudalla, mikä altistaa kiusaamiselle. Osa pelaajista hyväksyi kiusaamisen, koska seura voitti mestaruuksia, osa ajatteli, että he menestyivät kiusaamisesta huolimatta. Valta ei ole kuitenkaan rajatonta. Mutta ei mikään Stanley cup tai pränikkä ole sen arvoinen, että ajaisi ihmisoikeuksien yli.” G rönman pelasi 1997–1998 NHL:ssä Pittsburgh Penguins -joukkueessa, jonka supertähti oli t šekkitaituri Jaromir Jagr. Joku, joka ei voi lähteä pois eikä sanoa takaisin.” Roolit voivat kääntyä päälaelleen, jos pelaaja on tarpeeksi suuri tähti. Ei koulun pihallakaan voi niille vahvimmille tyypeille mennä sanomaan pahasti, sillä siitä voi tulla itselle seurauksia, vaan sitä heikompaa mennään kiusaamaan, kun ollaan itse epävarmoja. Mielestäni ei, mutta huippu-urheilussa on ihmisiä, joiden mielestä on suorastaan hyve, kun voiton eteen tehdään mitä tahansa. Aivan kuten yläkoulussa.” Valmentajalla on paljon valtaa, sillä hän päättää, kuka kehittyy ja pelaa ja kuinka paljon. ”En ole sitä mieltä, vaan joku itseisarvo urheilijan hyvinvoinnillakin on oltava.” Urheilussa kaikki ei ole kuitenkaan aina sitä, miltä se näyttää tai kuulostaa ulkopuolisille. Jagr ei pukenut ylävartalon suojuksia treeneihin, mutta kun valmentaja käski häntä käyttämään kypärää, Jagr piti kypärää joukkueen palavereissa. ”Hän oli mukava mies, mutta jostain syystä Jagr ei pitänyt hänestä.” Tähtipelaaja Jagr nakersi valmentajan auktoriteettia jatkuvasti. Pittsburghilla oli nuori valmentaja, Kevin Constantine. Aikuiset eivät ehkä edes tajua sitä kiusaamista, vaikka se ulkopuolelle jättäminen on kiusatulle hirveän stressaavaa. Lisäksi ympäristö saattaa ajatella, että ammattiurheilija on tiensä vapaaehtoisesti valinnut ja tienaa niin suuria summia, että hänelle saakin tehdä mitä tahansa. ”Se on kuin koulukiusaamista, jossa joku jätetään ulos porukasta. Valmentaja voi olla todella ankara ja kriittinen, jos hänen ja urheilijan luottamussuhde on kunnossa. Siitä kiusaaja saa ikään kuin hallinnan tunteen: kun kiusaan itse, olen turvassa kiusaamiselta. ”Valmentajalla on ne omat suosikkipelaajat, joille hän ei uskalla tai voi sanoa mitään. Mutta jos pelaaja tietää, että valmentaja luottaa häneen, ja tietää, että valmentaja vain haluaa pelaajan kehittyvän, silloin hän hyväksyy sen, että valmentaja on hänelle paljon ankarampi. Joukkueessa se kohde on joku junioripelaaja tai joku, jolla mennyt vähän huonommin. Kaikkien aikojen koripalloilijoiden kärkeen sijoittuva Michael Jordan kiusasi pahimmillaan lähes jokaista ympärillään, jopa pomoaan eli Chicago Bulls -seuran GM:ää, jonka ylipainoa lajin legenda reposteli armottomasti. Heillä on vahva ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön -asenne, eikä asioista hevin puhuta ulkopuolisille. Mitä tapahtuu pukukopissa, jää pukukoppiin. Sellainen kiusaaminen voi olla niin hienovaraista, etteivät ulkopuoliset huomaa sitä. ”Työpaikalla – ja huippu-urheilussa – työntekijän ja esihenkilön välillä voi tulla rajukin konflikti, jossa käyttäydytään törkeästi, mutta se voi jäädä erilliseksi tunteenpurkaukseksi, mikä on toki tuomittavaa, mutta siitä puuttuu systemaattisuus, tiettyyn ihmiseen jatkuvasti kohdistuva kiusaaminen.” Monesti valmentajan koirankoppi on juuri sitä: pelaajan systemaattista ulos jättämistä ilman kunnon selitystä. ”Kun ihminen on epävarma omasta asemastaan, niin yksi keino nostaa omaa statustaan on painaa muita alas eli kiusata. Koirankopissa ihmistä painetaan alas, kiusataan!” Kiusaaminen huippu-urheilussa jää piiloon osin senkin vuoksi, että urheilijat ovat tottuneet kestämään fyysistä ja henkistä painetta. Joku halukas on aina valmis astumaan pelaajan tai valmentajan tilalle, jos nämä epäonnistuvat
Kumpi on helpompi heittää pois joukkueesta: 300 000 dollaria tienaava valmentaja vai tähtipelaaja, jolla on 100 miljoonan sopimus. Siirtoikkuna tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin pelaajat voivat vaihtaa seuraa. ”Jagr heilutti täysin tahtipuikkoa siinä joukkueessa. Se Jagrin käytös tuntui lapselliselta.” Grönman sanoo, että pelaajat eivät varsinaisesti koskaan kiusanneet häntä, mutta aika lähellä sekin oli, kun hän loukkaantui ja joutui NHL-seura Chicago Blackhawksin farmijoukkueeseen. He eivät pitäneet minusta, vaikka eivät edes tunteneet minua, sillä olin heille joku NHL:stä tullut, ja he eivät olleet päässeet NHL:ään. Jos joku puhui hänelle, kyse oli tiuskaisuista kuten: ”koska sinä lähdet” tai ”joko lähdet”. Kansainvälinen siirtoikkuna on auki keväästä elokuun loppuun ja tammikuun ajan. Jos ydinpelaajat eivät kiusaa, muiden on vaikea kiusata. Ala-Myllymäki ihmetteli, mitä pahaa hän oli tehnyt muille. Mutta jos johtavat pelaajat eivät olekaan hyviä tyyppejä, joillakin pelaajilla voi olla vaikeaa. ”Siinä kohtaa mennään yleensä takaisin emoseuraan, mutta Venezia ei halunnut minua sinne kuntouttamaan jalkaani, joten jäin lainaseuraan jumiin. ”Jos johtavilla pelaajilla on hyvät arvot, muillakin on hyvä olla. Koska suomalainen oli loukkaantunut, mikään seura ei olisi palkannut häntä, joten hän totta kai jäi Triestinaan. Aistin aika vahvasti, että he eivät halunneet minulle mitään hyvää.” Grönmanista oli outoa pelata joukkueessa, jonka muita pelaajia harmitti, kun hän onnistui ottelussa. He eivät puhuneet minulle mitään, eivät edes tervehtineet. He yrittävät murtaa minut, että olisin suostunut lähtemään pois ottamatta mitään heiltä.”. Olin kyllä ihan valmentajan puolella, hän oli asiallinen kaveri. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen piti kuntouttaa jalka rauhassa täysin toimintakykyiseksi ja pelata sen jälkeen terveenä kausi ja sopimus loppuun. Ala-Myllymäkeä painostettiin hyppäämään siirtoikkunasta tyhjyyteen. ”Aluksi se oli vähän sokki.” Ala-Myllymäelle ei kerrottu, mistä yhtäkkiä alkaneessa kyräilyssä oli kyse. Jagr antoi toimittajille ivallisia lausuntoja valmentajasta. Lainasopimus oli puolentoista vuoden pituinen. Keskityin vain siihen.” Seura halusi suomalaisesta eroon nopeasti ja halvalla, eikä Ala-Myllymäkikään halunnut jäädä, mutta ensin hänen täytyi kuntouttaa polvensa, että hän kelpaisi uudelle työnantajalle. m a r r a s k u u 2 2 3 4 3 Jagr jäi jäähallin parkkipaikalla autoonsa odottamaan, jotta myöhästyisi kymmenen minuuttia. Seura vuokrasi hänet Serie C:ssä pelaavaan Triestinaan tammikuussa 2022. ”Seuran työkalu siinä kohtaa oli, että katsotaan, kuinka kauan tuo pelaaja kestää ennen kuin hän luovuttaa ja häipyy. Venezia nousi Italian pääsarjaan Serie A:han, eikä polvivammasta vasta kuntoutuvalle Ala-Myllymäelle löytynyt paikkaa avauskokoonpanosta. ”Tein hommia, että olisin tammikuussa pelikunnossa, kun siirtoikkuna taas aukeaa, ja voin siitä livahtaa pois. Pirkkalalainen Myllymäki pääsi 2021 ammattilaiseksi Italiaan, maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan Veneziaan. Hän oli työnantajalleen pelkkä menoerä, jolle maksettiin palkkaa mutta joka ei voinut pelata. Triestinassa Ala-Myllymäen polvi oireili ja turposi, mutta hän pystyi pelaamaan jonkin verran keväällä. Miksi häntä kohdeltiin järjestelmällisesti kuin häntä ei edes olisi olemassa. Itse olen sellainen rehellinen suomalainen mies, kyllä minulle yleensä riittää, kun sanoo, miten asiat ovat. Koko ajan mentiin sellaisilla rajoilla, että mietin, pitäisikö tästä johonkin ilmoittaa.” Ala-Myllymäki ei harjoitellut tai kuntouttanut itseään joukkueen kanssa. A la-Myllymäki oli loukkaantunut ja lainalla. Mutta jos johtavat pelaajat kiusaavat, joku muukin sitä tekee.” Lauri Ala-Myllymäki, 26, ammattijalkapalloilija Jalkapalloilija Lauri Ala-Myllymäki, 26, törmäsi Italiassa työpaikkakiusaamiseen, jota käytettiin eräänlaisena työkaluna. Seuraavaan kauteen Triestina lähti uuden omistajan ja valmentajan johdolla, ja Ala-Myllymäki huomasi, että edellisen kauden pelikaverit kaikkosivat viereltä yksi toisensa jälkeen. Joukkueen ilmapiiri muodostuu muutaman ydinpelaajan ympärille. ”Minua ei otettu kovin lämpimästi vastaan. Pahinta kohtelu oli Ala-Myllymäen mukaan kesän siirtoikkunan aikana. Sitä toivoisi, että se menisi niin, ja kaikki olisi selvää, mutta ei se mennyt niin.” Ala-Myllymäki oli haavoittuvassa asemassa, loukkaantuneena ulkomailla. Nimetön ja pienipalkkainen valmentaja ei voinut mitään NHL-liigan supertähdelle. Myllymäki kuitenkin loukkasi harjoituksissa polvensa, joka leikattiin kaksi kertaa, ja pirkkalalainen oli lähes vuoden poissa pelikentiltä. Se puoli vuotta siihen tammikuuhun asti, ennen kuin tulin takaisin Suomeen, oli kyllä aika karua!” Seura ei pelkästään hylännyt Ala-Myllymäkeä, se kohteli pelaajaansa kuin ilmaa. ”Sain tehdä juniorijoukkueen fysioterapeutin kanssa seuran harjoituskeskuksessa vain ihan minimin, juuri sen verran, ettei seura rikkonut lakeja ja säännöksiä. Triestina halusi hänestä eroon. ”Se tuntui lapselliselta. ”Se oli kateutta, ymmärrettävää inhimillistä pienuutta, mikä voi tuntua nuoresta pelaajasta kiusaamiselta.” Sen sijaan Pittsburghissa Grönman oli onnekas, kun joukkueen johtava pelaaja Jaromir Jagr tykkäsi hänestä. ”Ehdin pelata yhden ottelun, kun seura ilmoitti minulle, että sinäkin voisit lähteä.” Ala-Myllymäen polvi vihoitteli edelleen
4 4
”Lähtökohtaisesti valmentaja on pyhä. Raitanen blokkasi pallon maaliviivalta ja pelasti vastustajan varman maalin, mikä auttoi Fortuna Sittardin yllätysvoittoon. 18-vuotias puolustaja päätti vaihtaa maisemaa, siirtyä ammattilaiseksi pääsarjatasolle. Samoin muista seurajohdon työntekijöistä, heidän vain piti olla käskystä kylmiä minua kohtaan.” Lopulta polvi parani, ja Ala-Myllymäki lähti vihdoin uuteen seuraan. Tämä meni lopulta, kuten koko ajan olin sanonut. m a r r a s k u u 2 2 3 4 5 A la-Myllymäki oli harvinaisessa tilanteessa. En voinut lopettaa sopimusta vain sen takia, että minusta tykättäisiin. Kun olen kunnossa, lähden.” Patrik Raitanen, 22, ammattijalkapalloilija Englantilainen Liverpool FC on jalkapallon kruununjalokiviä, yksi maailman suosituimmista seuroista. Tietämättä, mitä se oli.” Valmentaja, joka oli lupauksillaan houkutellut Raitasen Fortunaan, ottikin suomalaisen silmätikukseen, eikä kyse ollut Raitasen jalkapallotaidoista. He taistelivat tilannetta vastaan, eivät henkilöä vastaan.” Kaikki työntekijät tervehtivät asiallisesti Ala-Myllymäkeä. ”Minulla oli Adidaksen kanssa henkilökohtainen sponsorisopimus, ja sain heiltä aina uudet nappikset. En tee itsestäni numeroa mutta kannan itseni hyvin, enkä halua peitellä tai piilotella itseäni. Hän siirtyi Veikkausliigaan ja Tampereen Ilvekseen, josta oli lähtenyt Italiaan. Ja puhutaan kuitenkin ympäristöstä, jossa olisi hyvä olla täysin oma itsensä.” Sanoista siirryttin nopeasti tekoihin, kiusaamisen ytimeen: sosiaaliseen eristämiseen. Raitanen debytoi Hollannin pääsarjassa, kun hän pääsi kentälle suurseura Feyenoordia vastaan. Raitanen passitettiin yksin toiseen pukukoppiin. Vain kolme suomalaista pelaajaa on päässyt Liverpoolin nuorten pelaajien akatemiaan, yhtenä heistä porilainen Patrik Raitanen. Lopulta olin näkymätön. Se kulttuuri on autoritäärinen ja hierarkkinen, vanhempia ihmisiä kunnioitetaan, ja päävalmentaja on ihan pomo.” Triestinan valmentaja käänsi päänsä pois Ala-Myllymäen kohdatessaan, mutta pelaaja huomasi, että koutsi noudatti vain seurajohdon käskyä. ”Paikalliset pelikaverit sanoivat, että ota rennosti, se vain menee niin täällä. He halusivat vain katsoa, kuinka kauan jaksan roikkua mukana. Mallinakin työskentelevä Raitanen on kiinnostunut muodista ja pukeutuu persoonallisesti, mikä aiheutti kitkaa hänen ja valmentajan sekä muiden pelaajien suhteeseen. Suomalainen olisi halunnut löytää ongelmaan ratkaisun keskustelemalla, mutta italialaisia puhuminen ei kiinnostanut. Valmentaja oli taas ehtinyt vaihtua, kun Ala-Myllymäki kävi hyvästelemässä ja kättelemässä Triestinan työntekijät ennen kuin palasi Suomeen. Sen ymmärtäminen helpotti, vaikka kohtelu silti harmitti.” Ala-Myllymäen mukaan valmentajan asema Italiassa on erilainen kuin Suomessa. Sitäkään ei katsottu hyvällä, että Raitasella oli joka kuussa uudet jalkapallokengät. Minuun ei otettu mitään kontaktia.. Valmentaja ja seura lupasivat kehittää Raitasesta huippupelaajan. Lopulta olin näkymätön. Hollanti tunnetaan erittäin vapaamielisenä maana, mutta ilmeisesti suvaitsevaisuus ei aina ulotu ammattiurheilun puolelle. Raitanen viihtyi Liverpoolin akatemiassa mutta tiedosti, että vain korkeintaan pari prosenttia akatemialaisista murtautuu seuran edustusjoukkueeseen. ”Ei siinä mitään maailman hienoimpia jäähyväisiä järjestetty, se meni aika matalalla profiililla, mutta siinä vielä viimeistään huomasin, että ei se ollut mitään henkilökohtaista. ”Sitten tuli se totuus vastaan. ”Molemmat halusivat tavallaan samaa: että olisin kunnossa ja lähtisin pois. He kertoivat, että kyseessä oli niin sanottu maan tapa, arkipäiväinen käytäntö, jossa pelaajia savustetaan seurasta. Sen kokee joka vuosi seurassa yksi tai kaksi pelaajaa, eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. He halusivat vain katsoa, kuinka kauan jaksan roikkua mukana. Se kaikki oli jollain tavalla liikaa hollantilaisille.” Pian Raitanen alkoi saada tämän tästä kritiikkiä siitä, miten pukeutuu tai miten on laittanut hiuksensa. Oli tärkein oivallus, että se ei ollutkaan kaikki vastaan minä -tilanne, enkä ollut ensimmäinen, jolle oli käynyt näin. Raitanen kävi esittelemässä taitojaan Hollannin pääsarjassa pelaavassa Fortuna Sittardissa, jonka päävalmentaja halusi hänet ehdottomasti joukkueeseen. Se olisi sellaista toisten miellyttämistä siten, että joutuu muuttamaan itseään paljon, jotta tulisi hyväksytyksi. Olin 18-vuotias, aikuisten ammattifutiksessa, syvässä päädyssä. ”Pidän siitä, että näytän hyvältä, saan siitä kivan olon. Minuun ei otettu mitään kontaktia.” Joukkueen kokeneet pelaajat sen sijaan auttoivat ja tukivat Ala-Myllymäkeä. Raitanen eli jalkapallosatua, joka muuttui yhtäkkiä painajaiseksi. En ole lainkaan ylimielinen, mutta olen ylpeä itsestäni. ”Valmentajasta välittyi, että hän teki sen velvollisuudesta. ”Sanoin toki yhdelle seuran sihteerille, että jos tänne jatkossa tulee suomalainen pelaaja, ei kannata samaa enää tehdä hänelle. Pulmaa olisi voinut purkaa rakentavasti neuvottelemalla, mutta seuran asenne oli nihkeä, ketään ei kiinnostanut
4 6
Hyljeksinnän syytä ei sanottu suoraan, mutta kävi selväksi, että syy oli yksinkertaisesti liian räväkässä olemuksessa. ”Sen vastakohta on, kun valmentaja oikeasti suuttuu, sanoo ja tekee rajujakin asioita. ”Aloin miettiä, että voinko mennä näissä vaatteissa treeneihin, ja vaihdoin vaatteet vielä ennen kuin lähdin kotoa. Hollannissa se sitten meni siihen pisteeseen, että olin todella yksin.” Raitasen mukaan joukkueen ulkomaalaiset pelaajat, kuten Rasmus Karjalainen, olivat aina hänen tukenaan, mutta samaa ei voi sanoa joukkueen paikallisten pelaajien ydinryhmästä. Se tarkoittaa, että valmentajaa ei enää kiinnosta. Kaikki lähtivät mukaan. ”Elämän, jalkapallon, kaikkien työpaikkojen ongelmat ratkaistaisiin, jos ihmiset olisivat rehellisiä ja sanoisivat asiat suoraan, mutta jalkapallossa näin ei käy, koska usein valmentajilla ei ole siihen aikaa tai kiinnostusta”, Raitanen sanoo. Se tarkoittaa, että hän välittää pelaajasta. Raitasen mukaan pelaajan peli on menetetty, jos valmentaja ei puhu eikä ota kontaktia tai anna palautetta. Hän joutui kuntouttamaan itseään juniorien tiloissa ja juniorien fysioterapeutin kanssa. Luottamukseni siihen, että hyviä asioita tapahtuu, oli kadoksissa. m a r r a s k u u 2 2 3 4 7 M uutamaa viikkoa aikaisemmin Raitanen oli tehnyt näyttävän debyytin Hollannin pääsarjassa, nyt hän kyhjötti yksin ja hylättynä reservijoukkueen pukukopissa. Ei minua koskaan kutsuttu mihinkään yhteisiin tapahtumiin tai illanviettoihin.” Raitasen mukaan urheilussa valmentajan kunnioitus täytyy ansaita teoilla, jotta ei joudu koirankoppiin tai silmätikuksi. Sain soitettua äidilleni, jolle sanoin, että nyt riittää, en pysty tähän enää.” Raitanen kertoi kohtelustaan myös agentilleen. On tosi hullua, että urheilumaailma on tällainen.” Valmentaja on erittäin korkeassa asemassa seurassa ja käytännössä päättää pelaajan tulevaisuuden. Voit kuvitella, miltä se pelaajasta tuntui.” R aitanen vastasi harjoittelemalla aina vain kovempaa ja muuttamalla pukeutumistaan. Raitanen kertoo, että hänellä oli nuorempana pitkään tunne, ettei hän kuulu joukkoon ja että hänen on ollut aina vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, varsinkin urheilun maailmasta. ”Minulle tulee kylmät väreet, kun muistelen näitä asioita, sitä kuinka istuin treeneissä vaihtopenkillä. Kaikki paitsi Raitanen. ”Jopa loukkaantuneet pelaajat lähtivät Turkkiin. Raitanen yritti saada valmentajan kunnioituksen raatamalla yhä enemmän harjoituksissa, mutta se ei johtanut mihinkään. Mutta hän ei vieläkään selittänyt miksi hän sen teki.” Raitanen palasi Suomeen toipumaan ja teki uuden sopimuksen Italiaan, SPAL-seuran junioreihin. ”En itse uskaltanut näyttää niitä tunteita valmentajalle ja joukkueen edessä muutenkaan, joten agenttini soitti seurajohdolle ja kertoi, miten minua oli kohdeltu.” Vasta sen jälkeen valmentaja tuli puhumaan Raitasen kanssa. ”Kun kuulin, että SPAL haluaa minut, menin nukkumaan ahdistuneena ja stressaantuneena, sillä ajattelin, että en pysty siihen. ”Jos valmentaja ei tykkää pelaajasta, on ihan sama, kuinka hyvä tämä on, pelaajaa ei enää tarvita siinä jengissä.” Lopulta Raitanen ei päässyt pelaamaan edes harjoituksissa. ”Olen tuntenut olevani erilainen ja pitäväni erilaisista asioista kuin muut. Minulla on ollut paniikkikohtauksia, joista suurin osa on liittynyt siihen, miten minua täällä kohdellaan. Kun joukkue oli lähdössä tammikuussa leirille Turkkiin, tuli viimeinen isku. ”Hei eivät pitäneet minusta. ”He kysyivät ihastellen, että mistä löysit nuo ja nuo vaatteet, ja sanoivat, että heitä alkoi heti hymyilyttämään, kun saavuin treeneihin.” Raitanen eli jalkapallosatua, joka muuttui yhätkkiä painajaiseksi.. Ja minä olin jo terve.” Raitanen sai rajun paniikkikohtauksen, siinä samassa pukukopissa, jonne hänet oli käsketty yksin. Perheeni ja agenttini suostuttelivat minut allekirjoittamaan sopimuksen, mutta sitä ennen vietin monta unetonta yötä.” Italia osoittautui loistavaksi valinnaksi, sillä kaikki ne kentän ulkopuoliset seikat ja piirteet, joiden takia Raitasta kiusattiin ja kritisoitiin, olivatkin saapasmaassa hienoja ja arvostettuja. Valmentaja pyysi anteeksi. Pelkäsin, että sama tapahtuu uudestaan, ja sitä en kestäisi. ”Sanoin hänelle, että olen viime neljä kuukautta ollut masentunut, ahdistunut ja stressaantunut. Suomalainen istui ainoana pelaajana penkillä katsomassa, kun muut pelasivat 11 vastaan 11 -treenimatsia. ”Silmissä sumeni enkä pystynyt liikkumaan. Jouduin miettimään ja pelkäämään sanomisiani ja tekojani kentän ulkopuolellakin.” Raitasen yliyrittäminen ja -ajattelu sekä jatkuva stressi johtivat lopulta siihen, että hän loukkaantui
4 8 4 8
Teksti Manu Marttinen Kuvat Timo Pyykkö 4 9 m a r r a s k u u 2 2 3. m a r r a s k u u 2 2 3 4 9 Harvoin tarjolla Kun Helsingin Suvilahdesta päätettiin tehdä tapahtuma-alue, seurasikin riitelyä eikä riemua
Katoaako Tuska maakuntiin. Suvilahdessa noin kymmenen vuotta toiminut, kaupungin avustuksella ja vapaaehtoisvoimin rakennettu skeittipuisto jää varmuudella kaupungin suunnitelmien jalkoihin. Ajatus on tietenkin kaunis. Muita osakkaita ovat tv-alalla toiminut Aarni Kuorikoski sekä arkkitehdit Sami Horto ja Kalle Soini omien sijoitusyhtiöidensä kautta. Tällä hetkellä Nikula on toimitusjohtajana kaupungin omistamassa Helsingin tapahtumasäätiössä, jonka tehtävänä on ”kehittää Helsingistä entistä toimivampaa ja vetovoimaisempaa tapahtumakaupunkia”. Tuleeko Suvilahdesta tuorein luku tarinaan, jonka aiempiin lukuihin kuuluvat esimerkiksi Lepakko, Nosturi ja VR:n makasiinit. Yhtiön tavoitteena on rakentaa Suvilahteen kokonainen kortteli, joka ”mahdollistaa erinomaisen lähtökohdan erikokoisille tapahtumille ympäri vuoden ja luo alustan yhä laadukkaammalle viihteelle Helsingin keskustassa”. Miksi tilat, rakennelmat ja omaehtoisen kulttuurin järjestämisen mahdollisuudet lanataan jälleen. Sen jälkeisestä ajasta kenelläkään ei ole täyttä varmuutta. Alan toimijat ovat näin vuokranantajansa, rahoittajansa sekä poliittisesti toimivan päättäjäkoneiston armon varassa. Nikula pitää kulttuurialan kehittymisen suurimpana esteenä syvälle juurtunutta ajattelutapaa, jossa kulttuuritoimijat eivät ole aktiivisesti pyrkineet saamaan omistukseensa tiloja, joissa järjestävät tapahtumiaan. Kuinka Suvilahden käy, jos suunnitelmat toteutuvat ja alueelle nousee uusi tapahtumakeskus. Flow ja Tuska ovat tiedottaneet järjestävänsä festivaalit Suvilahdessa vielä kesällä 2024. Näin lukee hallia suunnittelevan arkkitehtitoimiston verkko sivuilla. Nikula oli aikanaan mukana myös Suvilahden suunnittelussa, kun alue ja sen rakennukset otettiin kulttuuritapahtumien ja -työläisten käyttöön vuonna 2008. Suvilahti Event Hubista on julkisuudessa tullut ”Leppilammen hallihanke”, koska näyttelijä Mikko Leppilampi toimii hallihankkeen taustalla olevan Suvilahti Event Hub Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Kulttuuritilat, jotka purettiin tuottoisamman bisneksen alta. Silti voi kysyä sitäkin, olisivatko esimerkiksi Lepakko, Nosturi tai moni muukin tapahtumapaikka voineet pysyä pystyssä, jos kulttuurialan toimijat olisivat toimineet aikoinaan eri tavoin. On perusteltua kysyä, miksi Helsinki tekee näin kerta toisensa jälkeen. Monet pelkäävät, ettei isoja ulkoilmatapahtumia pystytä jatkossa järjestämään Suvilahdessa. Kulttuuritapahtumat syntyvät yleensä pienen porukan vim. Väite on osuva mutta yliampuva. E hkä olisivat. Tätä mieltä on kulttuurivaikuttaja Stuba Nikula, joka on ollut luomassa Helsingin kulttuurielämää jo 1980-luvun lopulta lähtien. Helsingin itäisen kantakaupungin Suvilahden polttavin keskustelunaihe on viime ajat ollut Suvilahti Event Hub – tapahtuma-areena, joka on puolessa vuodessa ehtinyt saada enemmän pilkkanimiä kuin keskivertorakennus koskaan. Event Hubin lisäksi alueelle havitellaan muutakin, sillä Suvilahden Areena Oy on jättänyt kaupungille hakemuksen kehitysvarauksesta vieläkin suuremmasta areenasta Hanasaaren voimalan kylkeen. Juuri siinä nähdään ongelman ydin. Mitä käy Flow’lle, alueen suurimmalle festivaalille. Toiminta tapahtuu vuokratiloissa ja perustuu lipputulojen ohella julkisen puolen rahoitukseen. Leppilampi on yhtiön yksi perustajaosakkaista oman yhtiönsä kautta. Muut kaupparekisteriin merkityt hallituksen jäsenet ovat tapahtuma-alan konkari Jyrki Hytti ja pitkän linjan kiinteistökehittäjä Hannu Lokka. Uudet suunnitelmat tuskin tuhoavat Helsinkiä, mutta jotain omaleimaista kaupungista katoaa. Silti tuntuu merkilliseltä, että on rakennettava uusia rakennuksia, kun vanhoista keikkapaikoista on jouduttu luopumaan. Päätöksen johdosta alueelle on tarkoitus rakentaa viihdeja tapahtumakeskus Suvilahti Event Hub, joka koostuu tapahtumatiloista, hotellista-, toimistorakennuksesta sekä ravintoloista. Suvilahti Event Hub on vuonna 2018 perustettu hankeyhtiö, joka on toiminut hankkeen alullepanijana ja kehittäjänä. Suvilahden suunnitelmista on uutisoitu jo vuosia, mutta viime keväänä suunnitelmat nytkähtivät reilusti eteenpäin, kun Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Suvilahden tapahtuma-alueen kaavamuutoksen. Flow-festivaali järjestettiin Suvilahdessa jo vuotta aiemmin, mutta silloin alue oli vuokrattu energiayhtiö Heleniltä. 5 V iihteen kauppakeskus, Leppilampi-areena, ostari. Tai kuten toimittaja Niklas Storås asian kiteytti viime toukokuussa Helsingin Sanomissa: ”Leppilammen hallihanke on osa suunnitteluideologiaa, joka tuhoaa Helsingin”. Jos talouden tai politiikan suhdanteet muuttuvat, vaikutukset voivat olla lopullisia
m a r r a s k u u 2 2 3 5 1
5 2 5 2
Kiinteistöjen omistaminen vapauttaisi kulttuuritoimijat poliittisista suhdanteista. ”Siksi se on ollut menestystarina. Omistusjärjestelyissä kaupunki siirsi taseomaisuuden eli käytännössä Kaapelitehtaan kiinteistön yhdestä taskusta toiseen eikä siirtänyt tai myynyt omaisuuttaan ulkopuoliselle. Lepakko jäi Helsingin kaupungin päätöksellä vuonna 1999 Nokian toimitilojen alle. Markkinat sitten näyttävät, onko sille käyttöä ja mikä on sen käyttöaste.” Nikula vertaa uuden hallin toimintamallia Kvarteret Victoriaan, joka on Jätkäsaareen rakennettu taiteilijoille tarkoitettu Kiinteistöjen omistaminen vapauttaisi kulttuuritoimijat poliittisista suhdanteista.. Pitäisi ymmärtää, että taseessa täytyy olla muutakin kuin kaksi tietokonetta ja kännykkä”, Nikula sanoo. Urheiluseurat ovat hankkineet omistukseensa suorituspaikkoja ja ovat myös rakentaneet uusia tiloja omilla rahoillaan yhteistyössä kaupungin kanssa. Miksi tämä sama malli ei siirry kulttuurija taidepuolelle”, Nikula kysyy. Se vaatii tietenkin paljon alkupääomaa ja pokkaa ja taloudellista osaamista, jota kulttuuripuolella ei välttämättä ole. Kaapeli päättää itse kiinteistönsä käytöstä ja on pakotettu tekemään pitkän kaaren suunnittelua.” Kaapelitehdas on kuitenkin poikkeustapaus, koska se on aina ollut kaupungin omistama yhtiö. Niin kauan kuin toiminta on vuokralaisena ja hyyryläisenä avustusten varassa, toiminta on haurasta ja herkkää. Opistojen hallituksissa istuu lasten vanhempia, jotka saattavat olla juristeja, pankinjohtajia ja ekonomisteja, mutta siellä hekin kiltisti maksavat vuokraa eivätkä ajattele, että tilat voisivat olla heidän omistuksessaan.” Liikuntaja urheilupuolella toimintapaikkojen omistaminen on yleistynyt. Nikulan mukaan näin ei olisi välttämättä käynyt, jos rakennus ei olisi ollut kaupungilta vuokralla vaan toimintaa pyörittäneiden ihmisten tai yhdistyksen omistuksessa. ”Olemme omistusasujakansaa, mutta Helsingissä on musiikkiopistoja, jotka ovat maksaneet tiloistaan vuokraa jo viisikymmentä vuotta. Pitäisi olla myös 30 vuoden suunnitelma.” Nikula muistuttaa, että kulttuuritoimijat ovat luontevia ”vanhojen ja hankalien” rakennusten käyttäjiä. ”Kaupungilla on mekanismeja, joilla liikuntaseuran tasetta rakennetaan, ja esimerkiksi Puistolassa seurat ovat rakentaneet peltihallin, jossa on pelattu tennistä ja sulkapalloa, ja sitten kun lainoista on maksettu kaksi kolmasosaa pois, niin rakennuksia on käytetty takuuna ja on rakennettu lisärakennus ja sitten taas uusi lisärakennus. Nikula muistuttaa, ettei vimma kanna pitkään, jos toiminnan tavoitteena on vuokrata tilat ja maksaa vuokrat avustuksilla ilman pitkän tähtäimen suunnitelmia. Tai Nikulan sanoin he eivät enää olisi paikallisten poliitikkojen armon varassa, kuten on tilanne monessa muussakin eurooppalaisessa kaupungissa. Kaapelitehtaan omistus on yhtiöitetty kaupungin omistamalle yritykselle. ”Rumasti sanottuna kulttuurialan toimijoiden pitäisi ymmärtää, että yrityksiä rakennetaan taseen kautta. Venue [areena konserteille ja muille tapahtumille] on yksi suorituspaikka, mutta täytyy pitää huolta myös juniori työstä.” Ei ole yllätys, että Nikula pitää Suvilahden rakennushanketta tervetulleena. Samoin kävi myöhemmin Nosturille. Mutta jos toimijat omistaisivat kiinteistönsä, tilanne muuttuisi. Hän uskoo, että tapahtuma-areenan lisäksi halliin tulee riittävästi ”kaupallisia neliöitä”, hotellija toimistotilaa, jotka mahdollistavat kulttuuritapahtumien järjestämisen taloudellisesti kannattavasti. Ne ovat pitkässä ja vahvassa kunnan ja valtion rahoituksessa. Hän puhui jääkiekosta, mutta se pätee myös rokkenrolliin. Nikulan puheissa vilahtaa termi ”kulttuurikapitalismi”, joka marxilaisen teorian hengessä voisi tarkoittaa sitä, että kulttuuriala ottaisi enemmän vastuuta ”tuotantovälineidensä” omistuksesta. ”Tällä nykyisellä tietämykselläni olisin heti ruvennut miettimään, että miten kiinteistö ostetaan omaksi. m a r r a s k u u 2 2 3 5 3 masta – innosta luoda jotain uutta. Järjestelyn seurauksena Kaapelitehdas omistaa itse kiinteistön, jossa toimintoja pyöritetään. ”Pitääkö tässä siteerata Hjallis Harkimoa, jonka mukaan kaiken hyvän alku ja juuri on juniorityö ja suorituspaikat. ”Jos joku rakentaisi vain venuen, niin meidän kustannustasolla sen käytöstä tulisi todella kallista, mutta kun on kaupallisia neliöitä osana kokonaisuutta, niin silloin venueblokkia voidaan ikään kuin sisäisesti subventoida.” ”Tuollainen tila on tervetullut ja tarpeellinen. Sama yhtiö omistaa myös Suvilahden alueen vanhat rakennukset, kuten Circon ja Tiivistämön. Nikula on itse ”Lepakon kellareiden kasvatti”. Kiinteistöjen omistajille voisi olla helpompaa myydä kiinteistöt edullisesti kulttuuritoimijoille ja jäädä itse vain tonttivuokraajaksi. Jopa yhdistyksiä rakennetaan taseen kautta. Nikula toimi aikanaan myös Kaapelitehtaan toimitusjohtajana
Kakkosasia on se, että jonnekin päin kaupunkia tulisi suunnitellun kaltainen keikkapaikka. 5 4 asuinkiinteistö. Helsingistä puuttuu uuden hallin kokoinen konserttipaikka, jota kaikki konserttijärjestäjät tarvitsevat. Myös Tuskan toimitusjohtaja Eeka Mäkynen toivottaa uuden areenan tervetulleeksi. Tai jos siellä on katsomo, niin festivaalijärjestäjä joutuu maksamaan sen käytöstä. Ne tuovat aivan varmasti mielenkiintoista toimintaa sinne, mutta festivaalitoiminta voi kuolla sieltä pois. Hän muistuttaa, että festivaalit edellyttävät riittävän isoa avointa rakentamatonta kaupunkitilaa – mieluiten ilman ”kiinteitä kukkaistuksia”. Tuskan väki on ollut Helsingin kaupungin ja Suvilahti Event Hubin porukan kanssa tiiviissä yhteistyössä jo vuosia ja saanut kaupungilta lupauksen siitä, että Suvilahdessa voi järjestää ulkotapahtumia myös tulevaisuudessa. ”Festivaalitalouden kannalta ne ovat ongelmallisia. ”Festivaalin pitäisi saada hallinnoida kaikkia mahdollisia tulovirtoja eli lipunmyyntiä, anniskelua, sponsorin hankintaa, narikkatoimintaa ja niin edelleen. Mäkynen sanoo, että uudelle hallille on tarvetta. Missä määrin se pyrkii olemaan festivaalipuisto ja missä määrin kokoelma kulttuurirakennuksia. Juhani Merimaa pitää Suvilahden areenaa sinänsä tervetulleena mutta on huolissaan erityisesti hankkeen vaikutuksista festivaalien talouteen.. Me teemme keikkoja Vanhalla Ylioppilastalolla, Kulttuuritalolla ja Tavastialla eli samoissa paikoissa, joissa konsertteja on järjestetty jo 70-luvulla.” Mäkynen on luottavainen, että he voivat järjestää Tuskan Suvilahdessa myös rakennusvaiheen aikana. Se tarkoittaisi sitä, että kaikki tapahtumat häviäisivät naapurikaupunkeihin. ”Tämä on ihan hirveä tilanne konserttien järjestäjille. Altaan toiminta on koronasta ja Viking Linen törmäyksestä johtuneiden kolmen poikkeusvuoden jälkeen hyvässä vauhdissa ja toiminta on kääntynyt taas kannattavaksi. Hymy on haastattelupäivänä elokuun lopulla herkässä. En usko, että Helsinki haluaisi sitä ikimaailmassa”, Mäkynen sanoo. On selvää, että he [tulevien rakennusten omistajat] haluavat tilojensa käytöstä korvausta ja sen maksaa festivaalin järjestäjä. Jos sinne halliin tulee oma anniskelija ja me vuokraamme vain tätä aluetta, niin silloin me saamme vain pääsylipputulot omaan kassaamme.” Hän muistuttaa, että alueen vanhoissa rakennuksissa on jo ravintoloita ja uusiin tiloihin tulee lisää anniskelutiloja. Nyt Suvilahden vapaa alue pienenee väistämättä, minkä takia festivaalien yleisömäärien kasvattaminen ei ole jatkossa mahdollista. ”Jos Suvilahti rakennettaisiin täyteen, niin Helsingissä ei olisi enää mitään isoa paikkaa. Festivaalit ovat toki vain pieni lisä kaupungin kulttuuritarjonnassa, mutta ne ovat yleisölle tärkeitä tapahtumia”, Merimaa sanoo. K atajanokan laidalla on yksityisessä omistuksessa oleva Allas Sea Pool, jonka neuvotteluhuoneessa istuu kaupunkikulttuuria vuosikymmenet ajanut ja kehittänyt Raoul Grünstein, Allas Sea Poolin omistavan yhtiön toimitusjohtaja. ”Olisi sääli, jos tämä menetettäisiin rakentamalla alue liian täyteen muita kulttuuritiloja. Siinä on noin sata asuntoa, joiden vuokrilla ja yhtiövastikkeilla rahoitetaan muun muassa kiinteistössä toimivaa Viirus-teatteria. Eivät he halua rikkoa omaa ansaintalogiikkaansa.” Merimaa on miettinyt paljon myös festivaalien tulevaisuutta Helsingissä. Onhan se ankeaa, että nyt pitää lähteä Tampereelle katsomaan bändejä tai viemään Turkuun [Logomoon] tv-produktioita, kun jotain kuvataan.” Tuskan yksi perustaja ja Tavastiaklubilta pian eläköityvä Juhani Merimaa suhtautuu suunnitelmiin Tuskan nuorempaa polvea kriittisemmin. Miten tämä kokonaisuus sovitetaan yhteen. ”Meille tärkeintä on, että voimme pysyä Suvilahdessa. Merimaa pitää Suvilahden areenaa sinänsä tervetulleena mutta on huolissaan erityisesti hankkeen vaikutuksista festivaalien talouteen. Tässä tarvitaan vuoropuhelua festivaalijärjestäjien ja kaupungin kesken”, Merimaa sanoo. ”Kysymys on kokonaisuudesta ja koko alueen kokonaisideasta. Mäkynen luottaa kaupungin ”hyvään tahtotilaan” pitää Suvilahti avoimena isoille tapahtumille myös tulevaisuudessa. Joudummeko tekemään heidän kanssaan jonkinlaisia sopimuksia, jotka lopulta heikentävät festivaalijärjestäjän taloutta. ”Ikään kuin vasen käsi tekee vähän kaupallisempaa niin oikea käsi voi tehdä vähän aatteellisempaa.” Y ksi Suvilahden aluetta käyttäneistä suurista festivaaleista on Tuska. Vanhassa Helsingin jäähallissa on rajoitteensa, Hartwall-areena on Venäjä-pakotteiden takia pois käytöstä ja keskustan keikkapaikkoja on muutettu hotellija toimistotiloiksi
m a r r a s k u u 2 2 3 5 5
5 6 5 6
Esimerkiksi teatterit ovat pieniä toimijoita, joiden varallisuus on niin rajallista, ettei niillä ole mitään mahdollisuuksia hankkia omia rakennuksia. Sen tavoitteena on saada Altaan toiminnalle lisää tilaa, rakennusoikeutta ja pitkä vuokrasopimus. Ne ovat kaikki menneet niin sanotusti parempaan, siis paremmin tuottavaan, käyttöön. Ilmaiseksi antamisessa olisi ongelmansa, sillä rakennukset tulee tyypillisesti silti remontoida, mutta rakennuksille saataisiin uusi ”jälkiteollinen” elämä kulttuurikäytössä. Kyse on valtavista rahoista, useimmiten joka tapauksessa miljoonista euroista kiinteistöä kohden, eikä sellaisia rahoja monellakaan taholla ole. ”Tästä syystä kantakaupungin alueelta ovat kadonneet monet klubitilat, kuten Nosturi, Circus tai Virgin Oil ja Lepakkokin aikanaan. ”Omistamiseen tarvitaan todella paljon pääomia. Ei auta mennä kyselemään, että ’hei meillä olisi tällainen teatteriryhmä ja nyt haluisimme oman teatterin, että rakennatteko’.” Kyse on vuokranmaksukyvystä ja siitä, pystyykö rahoituksen hakija vakuuttamaan sijoittajat riittävän turvallisesta kassavirrasta pitkälle tulevaisuuteen. Jos Stuba Nikulan mallissa on ajateltu niin, että valtio tai kunta antaa pääoman, niin se on toki kiinnostava ratkaisu. Ongelma on rakennusten arvo. ”Siinä olisi mahdollisuus, johon on tartuttu monissa merkittävissä kaupunkikeskuksissa ympäri Eurooppaa. Vähänkään poikkeavat hankkeet saavat harvoin rahoitusta. Yksityiselle toimijalle pääoman kerääminen on varsin vaikeaa. Tilojen neliömäärä kolminkertaistuu. Toiminta on siis riippuvaista poliittisista päätöksistä. ”Sijoittajat katsovat vuokralaisen tilinpäätöksiä ja huomaavat, että [kulttuuritoimijoiden] tulot ovat riippuvaisia poliittisista päätöksistä: siellä on avustuksia, säätiörahaa ja vähän lipputuloja. Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi kehittämisvarauksen, ja kaupunginhallituksen on määrä vahvistaa se lokakuun lopulla. Kulttuurille korvamerkittyä varallisuutta on tyypillisesti säätiöillä, kuten esimerkiksi ruotsinkielisen kulttuurin ylläpitoon keskittyvällä Konstsamfundetilla. Harva rahoittaja uskoi, että kolera-altaaseen rakennettava uima-allas ja saunakokonaisuus voisi olla taloudellisesti toimiva konsepti. Tässä isossa eurooppalaisessa muutoksessa maali-, kaapelija paperitehtaat, veturihallit, teurastamot ja kutomot ovat löytäneet uuden Vähänkään poikkeavat hankkeet saavat harvoin rahoitusta.. Tontille on tulossa kylpylä, ulkoaltaita, saunoja, hyvinvointija liikuntatiloja, tapahtumatiloja yleisöja yritystapahtumiin sekä ravintolatiloja. ”Kulttuuri ei ole se alue, joka saisi kiinteistörahoittajat tyytyväisiksi. Tuossa kokoluokassa olevat toimijat koittavat yleensä löytää kiinnostavan, usein epätyypillisen tilan ja suopean vuokranantajan, jolle se toiminta sopii”, Grünstein sanoo. Tämän hän sai huomata etsiessään Allas Sea Pool -konseptilleen rahoittajia. Sama konservatiivisuus pätee kulttuuriin muutenkin. ”Pienillä ja keskisuurilla toimijoilla ei ole mahdollisuuksia omistaa tilojaan, ellei julkinen taho tarjoa siihen rahoitusta. Nykyinen sopimus päättyy seitsemän vuoden päästä. Jos maalle tai kaupungille valitaan tietynlainen hallitus, joka päättää leikata kulttuurirahoitusta, kuten nyt saattaa käydä, niin silloin toimijasta tulee epävarma vuokranmaksaja, mikä karkottaa sijoittajat.” Tilojen omistaminen poistaisi tämän ongelman, mutta jälleen puhutaan valtavista alkupääomista, on kyse kiinteistön ostamisesta tai siitä, että joku muu rakentaisi sen. Kun rakennusten omistajat rupeavat ’kehittämään tiloja’ eli maksimoimaan tuottojaan, niin kulttuuritoimijat putoilevat pois.” Grünstein muistuttaa, että kiinteistörahoittajat ovat myös varsin konservatiivisia. Grünstein ymmärtää Stuba Nikulan omistusmallin mutta suhtautuu siihen epäillen. Toisaalta ne eivät jatkossa tarvitsi niin isoja toiminta-avustuksia.” Toinen ongelma kulttuurintuottamisen näkökulmasta on se, että vuokranantaja haluaa tietenkin rahalliset tuotot eikä tyypillisesti ole juurikaan kiinnostunut kulttuuritoiminnan itseisarvosta tai edes sen tuottamien ihmisvirtojen saati mainehyötyjen vaikutuksista kiinteistön liikearvoon. m a r r a s k u u 2 2 3 5 7 Hymyyn on aihetta siksikin, että samaan aikaan kun juttelemme, Helsingin kaupunkiympäristövaliokunta käsittelee kokouksessaan Allas Sea Poolin taustalla toimivan yrityksen Nordic Urbanin kehitysvarausta. ”Jos etsit poliittista tahtoa vaikka nykyiseltä hallitukselta ja ehdotat, että tällaiseen tarkoitukseen siirrettäisiin 300 miljoonaa euroa, niin it’s not gonna happen.” Vanhoja rakennuksia voisi periaatteessa antaa kulttuuriväelle vaikka ilmaiseksi, mutta näin ole kuitenkaan tehty, vaan monesti vanhat rakennukset on lopulta purettu. Mutta satojen miljoonien eurojen siirtäminen kulttuuritoimijoille voi ainakin tällä hetkellä olla liian iso temppu tehtäväksi
Historia on läsnä ihmisen kokoiselle kulttuurille. Lopullisesti asian ratkaisi kärkikaksikon ehdotusten välillä käyty kaupungin kilpailutus, joka päätyi Event Hubin kannalle. Flow-festivaalin Suvi ja Tuomas Kallio ehdottivat kaupungille vuonna 2017 alueen muuttamista tapahtuma-alueeksi, ja samana vuonna pormestarina aloittanut Jan Vapaavuori innostui ideasta. Kaupunki ehdotti Suvilahti Event Hub -ryhmälle ja Event Villagelle, että he olisivat toteuttaneet alueen kehittämisen yhteistyössä, mutta Imagen saamien tietojen mukaan Event Village oli vastahakoinen yhteistyölle Leppilammen ryhmän tai minkään muunkaan yhteisön kanssa. Täällä on jonkinlainen mammuttitauti, että isoa pitää saada. Tykkään enemmän ihmisen kokoisista hankkeista. ”En osaa sitä muuten kommentoida kuin että se on aika ison oloinen, ja suurhalleja on yhteen kaupunkiin tarjolla jo kolme. Kaupunki yllättyi valituksesta. Toinen oli Event Village Oy:ltä, jonka hallitukseen kuuluvat Flow’n toimitusjohtaja Suvi Kallio ja taiteellinen johtaja Tuomas Kallio. Kaupunginhallitus päätti myöntää yhdistykselle 250 000 euron avustuksen tilapäisen skeittirampin rakentamiseen. Ajattelen, että tähän voisi kehittää sabluunan, jolla konversio voitaisiin tehdä public–private–people-yhteistyönä. L eppilammen silmät leimuavat ja kädet heiluvat. Hän suhtautuu ainakin suurempaan areenahankkeeseen hieman epäilevästi. Sellaiset eivät välttämättä luo elävää kaupunkiympäristöä. Neuvottelut olivat sujuneet molempien osapuolien mukaan hyvässä hengessä. Tämän jälkeen kaupunki ja Suomen Arkkitehtiliitto SAFA järjestivät vielä neljälle kutsutulle arkkitehtitoimistolle suunnittelukilpailun, jonka kuluista vastasi Suvilahti Event Hub. Siis julkista ja yksityistä rahoitusta ja toimija, joka ymmärtää, miten tila saadaan hengittämään.” Grünstein ei halua tarkemmin kommentoida Suvilahden kahta julkisuudessakin esiteltyä hallihanketta, koska ei tunne riittävästi niiden suunnitelmia. Eipä esimerkiksi Hartwall-areena ole luonut ympärilleen mitään kovin kiinnostavaa kaupunkikulttuuria.” J os Suvilahden kaavoitus olisi edennyt Helsinkiä vuodet 2005–2017 johtaneen Jussi Pajusen toivomalla tavalla, koko tapahtumatilasta ei nyt edes puhuttaisi. Pajusen tahto oli saada alue asuinja toimistokäyttöön, mutta kun valta vaihtui, vaihtuivat myös suunnitelmat. Ehdotuksia alueen kehittämisestä tuli kourallinen, ja Suvilahti Event Hub -työryhmän ehdotus oli kahden parhaan joukossa. Leppilampi puhuu pitkään, niin pitkään että lähettää pian haastattelun päättymisen jälkeen tekstiviestin, jossa pahoittelee blastaamistaan. Tämän kilpailun voitti Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit työnimellä Contiki, jonka ehdotuksen pohjalta rakennuskokonaisuutta nyt edistetään. Skeittaajia ja muitakin alueen toimijoita edustava Suvilahden skeittiparkin ja lähialueen ystävät sekä tukijat ry päätti kuitenkin tehdä Helsingin valtuuston kaavamuutoksesta valituksen viime kesänä. Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Vapaavuori käynnisti julkisen ideointikilpailun alueen kehittämiseksi ja kutsui kaikkia asiasta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä kaupunkiin ja tekemään ehdotuksia. 5 8 elämänvaiheen. Valituksen perusteluiden mukaan ”valtuuston hyväksymä asemakaava johtaa Suvilahden DIY skeittiparkin ja sen ympäLeppilampi suhtautuu hankkeeseen ”jonkinlaisena omana elämäntyönään”.. Skeittipuiston tontti oli alun perin annettu skeittareille määräajaksi vuoteen 2018 saakka. Lisäksi Suvilahden vieressä sijaitsevan entisen Hanasaaren voimalan alueelle on tarkoitus rakentaa pysyvä skeittipaikka, jonka suunnitteluun skeittarit on tarkoitus ottaa mukaan. Kaupunki palkkasi jopa kiinteistökonsultin ratkomaan osapuolten eriäviä näkemyksiä. Kaupunki ei kuitenkaan ryhtynyt itse toteuttamaan ideaa vaan ryhtyi etsimään kaupallista toimijaa, jolla olisi hyviä ideoita ja kyky toteuttaa niitä. Aloitetaan asioista, jotka korpeavat Leppilampea. Esimerkkejähän löytyy myös monista kotimaisista kaupungeista. Suuttumusta on lisännyt sekin, että Leppilammen hanketta on pidetty syyllisenä siihen, että Suvilahden skeittipuisto joudutaan purkamaan. Mutta kun katsoo ja kuuntelee Mikko Leppilampea saunaravintola Löylyssä, hänestä täytyy tuntua siltä, että nyt hanketta pikemminkin hidastetaan. Kaupunki neuvotteli viime kevääseen asti noin puolitoista vuotta skeittiyhdistys Helride Collective ry:n kanssa. Niitä riittää, sillä hanke, jolla on menestyneen näyttelijän ja juontajan komeat kasvot, on saanut monet ärtymään
m a r r a s k u u 2 2 3 5 9
6 6
Ennen kuin mahdollisuus Suvilahteen avautui, Leppilampi työryhmineen ajoi vastaavan kaltaista paikkaa milloin Vantaan Aviapolikseen, milloin Tapiolaan, Otaniemeen tai Pasilaan. Korkeutta on 20 metriä, joten siellä voi olla vaikka sirkusesitys tai pelata lentopalloa.” Leppilampi sanoo, että Altaan ja Löylyn tapaan rakennukseen tulee ”hulmu” eli katto, jonka päällä voi kävellä. Ravintolat, infrat, vessat toimivat, ja kun huvilupa ulkona päättyy, DJ:t tai bändit voivat soittaa sisällä vaikka aamuviiteen musiikkia.” Sitäkin Leppilampi ihmettelee, mistä puhutaan, kun puhutaan ”kulttuuripiireistä”. ”Silloin olisimme olleet vaihtokaupan tekijä. ”Pitäisi ensin selvittää, että keitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, kun puhutaan kulttuuripiireistä. Se ei pidä paikkaansa, se on valhe”, Leppilampi sanoo. Sitten festareilla se toimii osana tapahtumaa. Ketkä tätä tosiasiassa vastustavat ja ketkä eivät?” Yhdistys aikoo käyttää skeittiparkin puolustamiseksi ”kaikki mahdolliset lailliset keinot ja oikeusasteet”.. Meillä ei ole henkilökohtaisesti häntä vastaan mitään, vaan taistelemme asian puolesta.” Leppilampea harmittaa, kuinka monen tahon vuosia valmistelema ja Helsingin kaupungin toiveesta käynnistynyt hanke on julkisuudessa kääntynyt ”Leppilampi-areenaksi” tai ”viihteen kauppakeskukseksi”. Hän on muiden osakkaiden tapaan edistänyt hanketta omilla rahoillaan, yrittäjän riskillä, mutta ei halua avata rahasummia sen enempää. Sen lisäksi yhdistys pyrkii vaikuttamaan julkisuuteen ”tunnevaikuttamisella”, jolla he koittavat saada ruohonjuuritason toiminnan näkyväksi julkisessa keskustelussa. Samasta syystä Leppilampea korpeaa terminologia ja ne mielikuvat, joita syntyy, kun puhutaan ”hallista” tai ”areenasta”. ”Jokainen yhteystieto on annettu, mutta ei heiltä ole kysytty, koska se ei ole kiinnostavaa, vaan media on keskittynyt vastakkainasetteluun. Hän viittaa erityisesti Helsingin Sanomien toukokuussa julkaisemaan artikkeliin, jonka mukaan ”monet kulttuurialalla työskentelevät ovat hankkeesta näreissään”. Ei meillä ole muita keinoja kuin se ja eri oikeusasteet.” Kiiskilä korostaa, että skeittaajien taistelu ei liity Mikko Leppilampeen. ”Rahalla tai lobbaamisella vaikuttaminen ei ole meille mahdollista, joten käytämme mediaa apuna tunnepohjaiseen vaikuttamiseen. Miksi heidät on unohdettu ja puhutaan vain että ’kulttuuripiirit vastustavat’. Leppilampi suhtautuu hankkeeseen ”jonkinlaisena omana elämäntyönään”. Myös yksi yksityishenkilö valitti kaavasta. Keikkamyyjät, lippufirmat, televisiokanavat, tuotantoyhtiöt, promoottorit, festarijärjestäjät, tekniikkatoimittajat, ravintola-ala. Leppilampi puistelee päätään, kopauttaa pöytää, katsoo tuimasti silmiin ja luettelee tahoja, jotka edustavat laajasti tapahtuma-alaa ja jotka ovat kannattaneet areenan rakentamista. Leppilampi nimittäin pelkää, että ihmisten mielissä hanke kuulostaa jäähallilta tai Hartwall-areenalta. Sitä koko ala tarvitsee”, Leppilampi sanoo. ”Se toimii katsomona ulkoilmatapahtumissa, ja pihalle jää mahdollisuus pitää jopa 10 000–12 000 hengen ulkoilmakeikkoja. Hänestä osuvampia sanoja olisivat kulttuuritalo tai musiikkitalo, mutta ne ovat jo muussa käytössä. Hän sanoo, että yhdistys aikoo käyttää skeittiparkin puolustamiseksi ”kaikki mahdolliset lailliset keinot ja oikeusasteet”. ”Ei sinne kukaan ole rakentamassa mitään suurareenaa tai ostaria vaan tapahtumatilaa, joka palvelee tätä kaupungista puuttuva tilaa. m a r r a s k u u 2 2 3 6 1 rille rakentuneiden toimintojen mukanaan tuomien erityisten arvojen häviämiseen”. Sitä me puolustamme loppuun asti”, Kiiskilä sanoo. Ei me olla lähdetty missään vaiheessa vaihtamaan mitään. Suvilahden skeittiparkin ja lähialueen tukijat sekä ystävät -yhdistyksen varapuheenjohtaja Joni Kiiskilä sanoo, että skeittaajat eivät tarttuneet kaupungin tarjoukseen, koska he olisivat menettäneet uskottavuutensa Suvilahden skeittiparkin puolustamisessa. Meidän pääagenda on Suvilahden skeittiparkki ja sen säilymisen puolustaminen. ”Tämä on ’shoebox consept’ eli se on kenkälaatikon muotoinen, joka on liikuteltavien äänieristeseinäparien myötä jaettavissa eri kokoisiin kenkälaatikon muotoisiin lohkoihin esimerkiksi niin, että keskelle jää kahden neljäsosan kokoinen lohko ja päihin neljäsosan lohkot”, Leppilampi kertoo ”Yhdessä päädyssä voi olla vaikka meneillään 700 hengen tapahtuma, ja samaan aikaan seinän toiselle puolelle voidaan rakentaa 3 000–4 000 hengen rocktai klassisen musiikin konserttia. ”Ei hän voi asioista päättää, vaikka esiintyykin hankkeen takia julkisuudessa
päivätyn tiedotteen mukaan ”Suvilahden alueella alkaa remontti, joten siellä ei voi enää järjestää seuraavia festivaaleja.” Leppilammen mukaan Flow-porukan suhtautuminen Event Hubiin ei ole ollut kovin suopeaa. Elmu muistutaa kuitenkin, että hanke on ”tyypillinen sijoittajavetoinen kiinteistökehityshanke”, jossa on vaarana kulttuurin vetovoiman käyttö kaupallisen toiminnan kiihdyttämiseen. Puheenjohtaja Teemu Mäki pohtii, että onko tämänkokoiselle venuelle todella tarvetta, mutta Taitelijaseura ”toivottaa hubille menestystä.” Tuska aikoo pysyä Suvilahdessa, mutta alueen toisen suurtapahtuman järjestäjä Flow Festival Oy ilmoitti keväällä, että he jättävät Suvilahden. Elävän musiikin yhdistys Elmu puolestaan toteaa viestissään, että ”Event Hub vastaa Helsingissä tietyn kokoisten kulttuurija esitystilojen puutteeseen ja tuo kulttuuria saavutettavaksi itäiseen kantakaupunkiin”. Yle Urheilu ja tapahtumat -yksikön johtaja Panu Pokkinen pitää hanketta ”hyvin positiivisena mahdollisuutena”. Asemakaavasta tehdyn valituksen takia rakennustyöt siirtyvät ja Flow ja muutkin alueen ulkoilmatapahtumat voidaan järjestää Suvilahdessa ainakin vielä ensi vuonna. 6 2 K eitä kulttuuripiirit sitten ovat ja mitä he ovat mieltä. Kyselyyn vastasivat myös Live Nation, Suomen Kansallisooppera, Suomen Elokuvasäätiö (SES) ja Kom-teatteri. ImageIlmot2023.indd 6 ImageIlmot2023.indd 6 5.9.2023 14.18.12 5.9.2023 14.18.12. Flow-organisaation tapa ilmoittaa Suvilahdesta lähdöstään ihmetyttää Leppilampea. Valitusten käsittely voi kuitenkin viedä jopa vuoden, minkä jälkeen edessä saattaa olla vielä valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Flow’n toimitusjohtaja Suvi Kallio kirjoittaa sähköpostissaan, että kyse on sattumasta päivän suhteen. ”Helsinki tarvitsee kansainvälisen tason nimekkäämmille artisteille soveltuvia esiintymistiloja, jotta Helsinki pysyy kilpailukykyisenä kulttuurija konserttikaupunkina.” Suvilahdessa toimivan sirkuskeskus Cirkon toiminnanjohtaja Jarkko Lehmus sanoo aiheesta käydyn julkisen keskustelun kärjistyneen sosiaalisessa mediassa turhan paljon. Suomen Taitelijaseuralla ei ole kantaa hankkeeseen. Jos Flow’n järjestäminen on tulevaisuudessa mahdollista Suvilahdessa niissä puitteissa kuin festivaali vaatii, ei Flow ole Suvi Kallion mukaan lähdössä toisaalle, vaan heidän tahtonsa on pysyä Suvilahdessa. Oopperalla ei ole hankkeeseen kantaa, SES toivottaa areenan tervetulleeksi, Kom-teatterin Susanna Airaksinen kritisoi vastakkainasettelua julkisessa keskustelussa eikä halua ottaa puolta asiassa vaan toivoo monisyisempää keskustelua. Elmu tähdentää, että kaupunki tarvitsee lisää esiintymistiloja mutta harmittelee omaehtoisen kulttuurin tilan kapenemista. Päivä on sama, jolloin Helsingin valtuusto vahvisti Suvilahden uuden asemakaavan. Yle on enemmän tapahtumien välittäjä kuin niiden järjestäjä, mutta Ylellä on yhä keskeinen rooli, kun puhutaan kulttuurista. 26.4. ”Potentiaali on olemassa ja Helsingistä puuttuu tuonkaltainen tila, joka on suunnattu tilaisuuksille tai konferensseille, jotka ovat liian pieniä areena-kokoisiin tiloihin mutta liian suuria esimerkiksi konserttija klubitiloihin. Yli kymmenelle kulttuurija tapahtuma-alaa edustavalle organisaatiolle – yhdistyksille ja yrityksille – lähetettyyn sähköpostikyselyyn tuli Tavastiaklubin Juhani Merimaa mukaan lukien yhdeksän vastausta. Kaupunki rakentaa joka tapauksessa jossain vaiheessa aikaisemman kaavapäätöksen mukaan kadun skeittiparkin tontille riippumatta siitä miten Event Hubille lopulta käy.” Hän pitää rakennushanketta tervetulleena, vaikka rakennusaika vaikeuttaakin alueella toimimista monin tavoin. Silti Elmu pitää hanketta tervetulleena. He tiedottivat lähdöstään saatuaan tietää, että suunniteltujen rakennustöiden tähden kaupunki ei vuokraa festivaalille sen tarvitsemia maa-alueita enää vuonna 2024. Luulisi, että näreissään olevat ottaisivat yhteyttä, mutta ränttäysvastauksia ei tullut. ”He kuitenkin kilpailivat samasta hankkeesta. ”Uutisointi on ollut lähinnä sitä, että nyt tänne tulee tämä pytinki ja se jyrää ruohonjuuritason kulttuurin. Tuollaiselle joustavasti muokkautuvalle tilalle on tarve”, Pokkinen kirjoittaa. Hänen mukaansa Event Hub piristää aluetta pidemmän päälle, ja hän toivoo, että alue pysyy myös suurten tapahtumien käytössä riippumatta Event Hubista. Edes Mikko Leppilampi ei voi kysyttäessä sataprosenttisesti vakuuttaa, että uusi tapahtumakeskus todella nousee Suvilahteen. Mitä jos he olisivat voittaneet, olisivatko he sitten mahtuneet Suvilahteen”, Leppilampi sanoo. Leppilammen mielestä oli ”arveluttava sattuma”, että Flow tiedotti lähdöstään samana päivänä kuin valtuusto hyväksyi kaavan. Hän kritisoi mediaa asian tunnepitoisesta käsittelystä, josta aikaisempiin kaavapäätöksiin liittyvät asiat ovat unohtuneet
Keskustelu on typistynyt ”keskikokoisten bändien keikkoihin” ja osapuolten väliseen vastakkainasetteluun, mutta pitkälti keskustelu on jäänyt areenan ulkopuolelle. m a r r a s k u u 2 2 3 6 3 S aako tapahtuma-ala sitten viimein kaipaamansa tapahtumapaikan, joka ei olisi poliittisten tai taloudellisten tuulien armoilla. Sellaiseen tarjoukseen kuvittelisi kenen tahansa tarttuvan, mutta nyt näyttää siltä, että skeittaajat ovat valmiita katsomaan kaikki kortit korkeinta oikeutta myöten hidastaakseen rakennustöiden aloittamista. On kuitenkin yksi asia, jota tapahtuma-areenaan liittyen ei tiedetä. Kaupunki tarjosi heille uutta paikkaa ja oli valmis myös tukemaan tilapäisen skeittialueen rakentamista melko avokätisesti. Se ei voi olla mikään sellainen taho, joka tuo vain rahat ja hakee nopeita nousuja [voittoja], koska tämän tyyppinen hanke ei toimi niin. ”Nyt tutkitaan ja neuvotellaan ehdoista. Suvilahdessa ei kuitenkaan pureta yhtään vanhaa rakennusta, vaan ne jäävät osaksi kokonaisuutta ja saattavat jopa hyötyä alueen kehittymisestä. Pitää olla sellainen taho, joka on sitoutunut olemaan siinä. Kun riidellään rakennuksesta eikä sisällöistä, identiteettipolitiikasta tulee sisältö. Kolmas tiedossa oleva seikka on, että pääkaupungista on menetetty vuosikymmenten saatossa paljon vanhoja rakennuksia, jotka olisivat voineet nousta uuteen kukoistukseen erilaisella kaupunkisuunnittelulla ja toisaalta kulttuuritoimijoiden omalla aktiivisuudella. Leppilammen mukaan rahoitusneuvotteluita käydään koko ajan usean tahon kanssa ja hallin omistajaksi tulee se, joka on siihen sopivin. Leppilammen mukaan tuleva paikka on lähimpänä sellaista, koska taustalla on kulttuurija tapahtuma-alan toimijoita ja hanketta on kehitetty yhteistyössä alan eri toimijoiden kanssa. Sekin tiedetään hyvin, että Suvilahden kehittämisessä pahiten kärsivät skeittaajat. Kuten hyvin tiedetään, ajat ovat tällä hetkellä epävarmat, rakennuskustannukset ovat nousseet roimasti ja rahakin on kalliimpaa kuin on pitkään aikaan ollut. ImageIlmot2023.indd 6 ImageIlmot2023.indd 6 5.9.2023 14.18.12 5.9.2023 14.18.12. Nimittäin se, mitä siellä todella tapahtuisi tai mitä se mahdollistaisi. Haluamme, että sijoittaja tukee sisältöä ja ymmärtää sen toimintaa.” Silti edes Mikko Leppilampi ei voi kysyttäessä sataprosenttisesti vakuuttaa, että uusi tapahtumakeskus todella vielä jonain päivänä nousee Suvilahteen
Jokainen heitoista osuu koriin mutta kimpoaa pois. Minä nimittäin totuin häviämään. Kuinka nöyryyt tävää. Tuntui pakahduttavan epä reilulta, kun autopelissä veli kurvasi edel leni kierroksella samalla, kun oma autoni oli rämeikössä. Vaikeuksia oli erityisesti lukiossa, missä aiemmin mukavasti sujuneet aineetkin, äidinkieli ja kie let, alkoivat sakata. Ehkä tuollainen käytös kuului ikään, muis telen olleeni ripausta vaille kouluikäinen. Saan kolme kori palloa, kolme mahdollisuutta voittaa jättimäinen koirapeh molelu. Myöhemmin ymmärsin, että pääsin hel pommalla, kun en edes yrittänyt pärjätä kil pailutilanteissa tai muissakaan mitattavissa olevissa asioissa. Rahaa paloi lähemmäs 70 euroa. Koko kotimatkan otti päähän. Pelien kautta se oli sallit tua, muuten odotettiin kunnollista käytöstä. Kotona ei harmiteltu sitä, kun en pärjännyt hiihto kisoissa, eikä toisaalta tehty numeroa sii täkään, jos jostain sattui tulemaan menes tystä. Miksi en keskittynyt lujemmin, usko nut itseeni enemmän. Vaikka eihän se tietenkään ollut epäreilua. Harjoittelin vasta pettymysten sietämistä ja tunteiden säätelyä. Halusin kotiini jättipehmon, sillä se olisi ollut enemmän kuin lelu. Viisi vuotta vanhempi veljeni yksinkertaisesti oli parempi kuin minä. En ole aina ollut kilpailuhenkinen. Eikä se olisi tietenkään sama asia. Takana jonottavat voihkaisevat myötätuntoi sesti – olipa lähellä! Se ei lohduta yhtään. Vietillä on varjonsa, mutta ennen kaikkea se on eteenpäin työntävä voima, joka on tehnyt mahdottomasta mahdollista.. O lin koulumaailman maanantai kappale. 6 4 E S S E E V ielä yksi kymppi, ajattelen, ja pankkikortti pyyhkäisee huvi puiston pelipisteen maksu päätettä. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei huonouteni ollut niin yksiselitteistä eikä huono ole sama asia kuin tyhmä. Tunnistan kyllä lapsuudestani sen, kuinka harmitti hävitä isoveljelle tieto konepelissä. Se olisi ollut pokaa limainen meriitti, jota katsellessa voisi palata euforiseen voitonhuumantunteeseen silloin, kun usko omaan osaamiseen horjuu. Sitä tapahtui harvoin. Kouluaikoinani, 1990luvulla ja seuraa van vuosikymmenen alussa, oli vain yksi Teksti Hanna Parhaniemi Kuvitus Hans Eiskonen Tulin voittamaan Hanna Parhaniemen kilpailuvietti on vimmaisa, mutta näin ei ole ollut aina. Ympäristö ruokki uskomusta avokätisesti. Tiedän, että sillä rahalla olisin saanut ostettua sen samaisen koirapehmon – joltain pelissä voittaneelta, joka ei voittoaan tarvitse. En muista nähneeni omien vanhempieni kil pailevan mistään koskaan, eivätkä he ole patistaneet minua kilpailemaan. Siltä se kuitenkin lapsena enimmäkseen tuntui. Omi naisuus ei valunut minuun verenperintönä. Se olisi ollut merkki siitä, että kyllä minä kin pystyn. Soimasin. Olisi pitänyt keskittyä vain yhteen peliin eikä kokeilla kaikkea mahdol lista
Halusin ihan tolkutto man paljon tehdä kiitettävän kokonaisuu den. Mutta eipä tullut tuloksiakaan . Ensimmäisenä tehtä vänä oli keksiä, kenelle kysymys oli osoi tettu: Hannalle, Hannulle, Hannelle vai kenties Hannelelle. Tunne oli ennenkokematon. Hän möläytti yht äkkiä kesken opetuksen jonkun oppilaan nimen ilmoille ja penäsi vastausta johon kin kysymykseen. Kuinka väärässä hän oli kaan – ja toisaalta ei kuitenkaan. Ja kiekkohan lensi. Kaikki lemmikinomistajat tietävät, että raippa on huono porkkana. Tuntui jopa itsestään selvältä tyytyä keskikertaisuuksiin. Se oli kevyempi kuin kuula, jonka työnnössä tuli aina keskin kertainen tulos, ihan sama, miten puhkui. Eihän perfektionisti nyt luovuttaisi ja tyytyisi. En ollut hänen tasoonsa sopiva. En tiedä, nielaisiko opettaja nimen lopun tarkoituksella vai huo maamatta. Opet tajan silmissä hän loisti, me muut olimme massaa. Olin aina luovuttanut jo ennakkoon. Riski vastata väärin oli liian suuri. Kun lopulta sain yläkou lussa keramiikkakurssista täyden kympin, olin mykistynyt. Oli kuin oli sin irtaantunut kehosta. m a r r a s k u u 2 2 3 6 5 opiskelutapa – istua hiljaa, kuunnella ja tehdä, mitä sanottiin, eli lukea kysymyksiä ja kirjoittaa vastaukset paperille. Mutta ei, arvosana oli se sama kasi kuin lähes jokaisella. Keskittymis kyvyn ja kiinnostuksen puutteet nojasivat toisiinsa. Giljotii nin osuessa kohdalle tuli mumistua jotain epämääräistä tai sanottua vain, ettei tiedä. M iten koulumenestys, tai tässä tapauksessa sen puute, liittyy kilpailuviettiin. Kilpailuhenkisyys oli Kun oli suosiolla keskinkertainen tai huono, ei ollut painetta. Kouluaikojen koke mukset sammuttivat halun yrit tää. Suljin hauskemmalta vaikuttaneen tyypin heti mielestäni. Tällaiseen ajatusmaailmaan toki vaikutti myös esimerkiksi se, kuinka alakouluaikoina ikään kuin pisteytimme toisemme luokka kuvan eli ulkonäön perusteella. Pääsin ensimmäistä ker taa kokeilemaan, miltä tuntui seistä palkin tokorokkeella, muistaakseni hopeasijalla. Hän katsoi silmiin vasta siinä vaiheessa, kun hiljaisuus ehti jatkua liian pitkään, samalla huutaen jotain sen suun taista, että eikö mennyt perille. Tekemisen kautta parhaiten oppivat ja visuaalista apua tarvitsevat sai vat kummastella itsekseen, miksi en tajua mitään. Muistan esimerkiksi tilanteen, jossa tapasin kaksi poikaa yhteisten kavereiden kautta. Väärästä vastauksesta seurasi pilkallista naureske lua, sellaisen hengen luomista, että katso kaa nyt, ei tuommoista tiennyt, huh huh! Minä en tiennyt oikeita vastauksia. En halun nut narriksi parrasvaloihin. Näin vuosikymmenien jäl keenkin on herkistyttävää ajatella, että sen kurssin opettaja näki kädenjäljessäni jotain erityistä. Opet taja oletti luovuttamisen johtuvan siitä, että olin niin hyvä koulussa ja halusin keskittyä muihin aineisiin. Kaunis numero koe lapussa taas oli liian abstrakti tavoite. Mitä ihmettä tekisin sillä tiedolla, kuka Suomen presidenttinä oli milloinkin tai minkä ver ran milläkin alkuaineella on protoneja. Se oli niitä harvoja aineita, joissa koin olevani hyvä. Ei kannattanut antaa kaikkeaan, sillä paras oli jo valittu – kunnes menin osal listumaan koulun ulkopuoliseen yleisurhei lukilpailuun. Olihan sitä muutakin. Sitä varten oli kurssi, jonka ideana oli suunnitella ja toteuttaa kolmeosainen työ. Olin tehnyt jotain oikein. Kun oli suosiolla keskin kertainen tai huono, ei ollut painetta. Mitä, jos en onnistuisi tässä ainoassa oppiaineessa, jossa oli tapana pärjätä. Halusin suojella itseäni pettymykseltä. Olinko se tosiaan minä. Lukiossa halusin suorittaa taidestipen din. Taisin olla kolmanneksi viimeinen. Koulu oli kuitenkin mukana myös muut tamassa suuntaani. En voinut ymmärtää, miksi piti opetella kertotaulu ulkoa, jos laskukone pystyi tekemään saman puolestani. En ollutkaan yhtään sen kummoisempi. Kaverit kun olivat menneet kehu maan. Tytöt lai tettiin huutoäänestysperiaatteella parem muusjärjestykseen. Ja kysy mykseen oli oltava oikea vastaus. Kaikki tällainen viimeistelee sen, että pysyy valokeilan laidalla. Väitän, että aika paljonkin. Jos asiat eivät menneet perille, se oli enimmäkseen oma ongelma. Joku näki minut massasta. Oli turval lista olla näkymätön ja pärjäämätön. .. Kuvaamataidosta toivoin kyllä salaa kiitettävää arvosanaa todistukseen. Minut valtasi kauhu. Kiekonheittopisteellä kiekko tuntui mukavalta kädessä. Se, että olisi selvinnyt tilanteesta ehjin nahoin eli vastaamalla oikein, ei ollut riit tävä motivaatio pänttäämiselle. Mutta eipä tullut tuloksiakaan. Ehkä välttelin pettymystä, kelpaamatto muuden tunnetta. Koin, että parhaimmat asiat olivat ulottumattomissani, niin kilpai luissa kuin elämässä yleisestikin. Hän näki minussa perfektionistin, joksi en tahdo vie läkään tunnustautua. Jätin kurssin varmuuden vuoksi kesken. En halunnut ottaa riskiä siitä, että mokaisin ja joutuisin vielä alemmas arvoasteikolla. Se tuntui kuitenkin lähinnä poikkeukselta, enkä löytänyt vielä tunnetta, että voisin toistaa saman joskus. Kilpailuviettini ei kuitenkaan saa nut vielä tulta alleen, sillä lopputulos tuntui lähinnä virheeltä, onnekkaalta sattumalta. Oman lisukkeensa toi opettaja, jolla oli säikyttelykäytäntö. Koululiikunnassa olin kohtuullinen, mutta joukossa oli aina joku parempi
Olin muuttunut harmaasta massasta vaaralliseksi taistelijaksi.. Vihdoinkin oppi meni perille. Maalivahtina tuntui kuin olisin pettänyt koko joukkueen. Arpaonni teki minusta toisen jouk kueen kapteenin. Ympäristö oli turvallinen. Hankin vihon, jonne nimesin sivuja sen mukaan, mitä pitäisi harjoitella. Aihealueita oli pal jon: maantiedosta historiaan, kemiasta urheilutuloksiin. Mitä sitten, vaikka möläyttäisin kaiken kansan nähden jotain tyhmää, jos en tietäisikään vastausta johonkin yksinkertaiseen, perus sivistyksen piiriin kuuluvaan kysymykseen. Säälittävää, mutta toisaalta ihanaa. Se ei haitannut yhtään. televi siovisailua. Kilpailusta jäi käteen 7 000 euroa miinus verot. Kahleet irtosivat ympäriltäni. Jostain syystä en pelännyt enää häviämistä niin paljon, enkä hävennyt vää riä vastauksia. En jaksa nut pahoittaa mieltäni. Pyy sin yhdessä visailuohjelmassa jopa anteeksi parilta kanssakilpailijalta, sillä tiesin, että oma etenemiseni tarkoitti heidän kannal taan ikävää tilannetta. Katselimme puolisoni kanssa Haluat ko miljonääriksi. Kun ensimmäinen värikuula räjähti vastustajan suojahaalarille, sisälläni läikähti. Olin muuttunut har maasta massasta vaaralliseksi taistelijaksi. M erkittävin käännekohta tapah tui kuitenkin vasta vuonna 2017. 6 6 E S S E E ehkä aiemmin jo alkanut hiippailla luok seni, mutta ammattikorkeakoulussa aske leet alkoivat muuttua näkyviksi. Kun pelasin vielä salibandyä, itkin lähes jokaisen tappion jälkeen pukuhuoneessa tai viimeistään kotona. Oli ihmeel lisen vapauttava olo, kun oli antanut vain mennä, nautiskellut kokemuksesta. Näillä ihmisillä ei ollut vielä odotuksia suh teeni, mutta silti tuntui kuin olisin yllättänyt kaikki. Kouluarvosanojen suuntakin muut tui dramaattisesti. Se on musta leima keskellä otsaa. Arvalla oli ehkä kutinaa. Tunnen toisinaan myös syvää sympatiaa hävinneitä kohtaan. Lisäksi mietin jatkuvasti uusia asioita opetelta vaksi. Ja niin myös kävi. Kun oli muutaman kuukauden ajan ahta nut päähänsä tietoa päivittäin, kilpailun jäl keen oli ontto olo. Olin osu nut! Kymmenien metrien matkan päästä ihanasta piilopaikastani pakoon luikkiva luokkakaverini joutui marssimaan häntä koipien välissä ”latauspaikalle”. Noin kerran vuodessa naa mani helähti ruutuihin välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Häviökin saattaa harmittaa, aiheut taa jopa unettomia öitä, mutta osaan silti myöntää tappioni ja taputtaa niille, jotka aplodit ansaitsevat. Oli kuin olisin ojentanut lahjan hänelle, joka olin lapsena. Minä haluan olla ja minä tulen olemaan tuossa kilpailijan paikalla vielä. Googlailin, pelasin älypelejä, katsoin visailuohjelmia ja tein itselleni kokeita. K ilpailuhenkisyydellä ei ole puhtoi nen maine. Viitonen oli yhtäkkiä uusi kymppi, kirjaimellisesti. Minulla taisi olla muutama kuukausi aikaa treenata kilpailua varten valituksi tulemisen ja kuvausten välillä. Olin löytänyt riittävän hyvän motivaat torin opetella Suomen presidentit aikajär jestyksessä. Riuduin ikävästä hot seatille, kunnes pääsin mukaan seuraavaan televisiovisaan, ja seuraavaan ja sitä seuraavaan. Tässäkö se oli. Lai toin kaikki panokset peliin ja hävisin roi masti. Vii meisimmässä en jaksanut olla enää yhtään turvallisuushakuinen ja laskelmoiva. Kokemukseni mukaan kilpailuvimma on joidenkin mie lestä synonyymi häikäilemättö myydelle ja halulle nujertaa toisia sekä sille, ettei kestä häviämistä. Halusin tehdä kaikkeni joukkueeni eteen, eikä häviö tunnu todisteelta siitä, että näin olisi tapahtunut. Sen jälkeen aloin nautiskella lauta peleistä. Se oli mainio suoritus siihen nähden, että tuli mokattuakin, minkä seurauksena minusta tehtiin muutama meemi. Keksin muistisääntöjä. Kuitenkin juuri joukkuepelissä – tai kun lapsi haavei lee huvipuistossa jättikoirasta – tappio on myrkkyä ja ankaruus itseä kohtaan soimaa. Yleensä se tavoite on olla paras. Pänttäsin joka päivä. Jouk kuepeli on joukkuepeliä, eikä kaikki ole vii meisen portinvartijan käsissä. Lopulta sanoin sen ääneen. Kir joitin asioita ylös, että ne jäisivät parem min mieleen. Olin valmis mahdollisesti elämänpituiselle matkalle – matkalle kilpailuhulluksi. Olin löytänyt paikkani. Se alkoi heti ensimmäisinä päivinä, kun ryhmäydyimme pelaamalla paintbal lia. Aloin nähdä eteenpäin ja tavoi tella asioita, jotka kiinnostivat. Se on vain elämää, ohikiitävää viihdettä, josta tulee muutama uusinta, ja sitten se unohtuu. Suurin yllättyjä olin tietysti minä itse. Kyllä, minä saatan hyvinkin kettuilla, jos joku ottaa minulta takkiin mölkky matsissa tai korttipelissä, kunhan se sopii tunnelmaan ja kanssakilpailijoiden pir taan. Voitonjano löysi minut puskan juurelta makaamassa pelottavasti puhiseva kaasu naamarimainen möhkäle naamallani. Kilpailu vietin tunnustaminen tuntuu välillä siltä kuin kantaisi varoituskolmiota käsissään. Suurin viholliseni kilpai luissa olenkin siis minä itse, ne tavoitteet, jotka olen itselleni asettanut. Vastasin kysymyksiin mielestäni yllättävän osuvasti kotisohvalla, kukapa ei
Vaikka se ei tullut minulle geenien mukana, omasta jälkikasvustani voisi päätellä, että se voi kyllä virrata veren mukana. Kerrottakoon, että myyrät tai kotipihamme konstikas maaperä johtavat tätä peliä tasan 6–0. Voiko siinä voittaa jotain?” Siinä kaksi lausetta, joita kuulen aika usein poikani suusta. Ei tarvitse tehdä suuria liikkuja elämässä, voi osallistua esimerkiksi pubivisaan tai pelata shakkia tavallisena tiistai-iltana omassa olohuoneessa. Eikä aina tarvitse olla kysymys varsinaisesta kilpailusta. Voisin hävitä milloin vain hänen puolestaan. Samalla, kun muistutan lapselle, ettei voittaminen ole tärkeintä, nieleskelen tyytyväisyyden myhäilyäni. En kuitenkaan lakkaa yrittämästä. ”Ai onko se joku kilpailu. Voitto ei tuntuisi hyvältä, jos takaraivossa kolottaisi huiputtajan tuska. Minun poikani. 6 7 Voitto on kuitenkin saatava sääntöjen mukaan. Ja kun yksi etappi on saavutettu, voi alkaa miettiä seuraavaa. BEN WHISHAW FRANZ ROGOWSKI. Tärkeintä ei ole voitto vaan oman lapsen voitto. Mihin ja miten kokeilisin tänä syksynä istuttaa sipulit, jotta ensi keväänä voisin nauttia kukkaloistosta. Kilpailuvietti auttaa luomaan itselle tavoitteita odottamattomiin paikkoihin. Kauppakeskuksessa poikani pyytää silmät kiiluen, että minä menisin toiseen kerrokseen hissillä, hän portaita pitkin. Ansaittu voitto on myös se, mikä vie eteenpäin. Ehkä tulee aika, kun lautapeli-illassa on lisäkseni toinenkin, joka haluaa pelata vielä yhden kerran. Sen eteen on tehty töitä, ja se on tuonut tulosta. Kun hissin ovet viimein avautuvat ylhäällä, edessä on poika riemukkaalla ilmeellä. Ymmärrän yskän heti. Taputukset niille. V äitän, että kilpailuviettini on kokemusteni ja elinympäristöni synnyttämä ominaisuus. Samat lauseet kuuluvat vielä useammin omasta suustani. Mentaliteettia voi käyttää vaikka puutarhatöissä. Tiedän, miten hauskalta tuntuu voittaa omilla jaloillaan tekninen hissi. Sitten, kun saan tavallisen tulppaanin nousemaan, voin kokeilla harvinaisempaa, vaativampaa lajiketta. Voitto on voitto vain silloin, kun se on ansaittu (siksi en halua puhua tämän vuoden Euroviisuista)
Rogows kissa on merkillistä rikkinäistä anovuutta, jota elokuvan kaikki osaalueet puvustuk sen neuleita ja kaulahuiveja myöten tukevat. Ja vain erittäin harvat elokuvat saa vat minut tuntemaan, miltä asiat – hetket, sanat, teot – tuntuvat, kuin kyseessä olisi oma kokemukseni. mitä hajuihin tulee, niitä ovat parhaiten pystyneet välittämään jonkun vuoden takai nen keskitysleirielokuva Son of Saul sekä tvsarja Babylon Berlin. Joseé Deshaiesin upeasti ja täysin kikkailematta kuvaama Passages – Hetkessä on arkisella tavalla niin maalauk sellinen että ihan itkettää. Kuten: Rakastelin yöllä erään toisen kanssa, ole kiltti ja kuuntele miltä minusta tuntuu. On jaksettu miettiä, miten läheisyys ja etäisyys ihmisten välillä kasva vat ja kutistuvat, miten vetovoima oikeasti toimii, ja rakastuminen, ja kyllästyminen. Tai kun alan pelätä jotakuta, tai himoita häntä. Tomasin vakiintunut liitto herkkään Martiniin (Ben Whishaw) joutuu koetukselle, kun rakastu misen ja rakkauden rajat venyvät ja pauk kuvat. Hiukan harvemmat kyke nevät välittämään esimerkiksi ajatukset ja hajut. Miltä tun tuu kun on pettänyt rakastamaansa ihmistä eikä vielä ole tunnustanut sitä. Miltä tuntuu seksin todelli nen läheisyys, jota ei millään muulla saa vuteta, sen lohtu, sillä omistaminen, sillä rankaiseminen, tai kaikki tämä yhtaikaa. 6 8 e l o k u va t KATJA KALLIO on helsinkiläinen kirjailija, jonka mielestä onnen tavoittelu perustuu useinkin todellisuudesta vieraantumiseen. Whishaw ja Exarchopoulos ovat rooleissaan tällaisen ihmisen rakastettuina häikäisevän hyviä. pitkään aikaan en ole rakastanut mitään elokuvaa näin kokonaisvaltaisesti tai antau tunut millekään elokuvalle näin täysin. Käy ilmi, että onnen tavoittelu ja todellisuudesta vieraantuminen saattavat liipata yllättävän läheltä toisiaan, ja niin alkaa kuulua särkyvien sydänten ritinää. Tiedän yhä, miltä leirin juutalaisen kapon Saulin saastainen kaulahuivi ja palvelustyttö Greta Overbäc kin rasvaiset hiukset haisevat, mitä haju merkitsee heidän identiteeteilleen ja mitä se merkitsisi omalleni. Ira Sachsin uutuuselo kuva Passages – Hetkessä on tällainen har vinaisuus. Ilman harha-askelia K A T J A K A L L I O Ira Sachsin uutuuselokuvassa on jaksettu miettiä, miten ihmisten välinen vetovoima oikeasti toimii.. Silti Passages – Hetkessä on koko ajan arvaa maton ja jännittävä, aivan kuten elämäkin. Lukuisat eloku vat kertovat upeasti sen, miltä elämä näyt tää ja mitä ihmiset tekevät ja sanovat. Rogowskin rajaton Tomas ei ole yksiulottei nen vihattava narsisti vaan myös ihminen, joka häilyy hämmentävästi terveen itsekun nioituksen ja julman häikäilemättömyyden välillä. Monet onnistuvat myös näyttämään, miltä asiat tuntuvat. Kun taas tuntemuk sista puhutaan, Passages – Hetkessä välittää kenties kaikista näkemistäni elokuvista par haiten sen, miltä tuntuu kun saa vihdoin panna rakastamaansa ihmistä sydämen pohjasta ja mitä se henkiin jäämisen kan nalta tässä elämässä merkitsee. Sen miltä tuntuu kun on valvonut koko yön ja tulee kylmässä aamussa kotiin. Mistään hinnasta en uskaltaisi antaa sydäntäni Tomasin käsiin. Tai: En taida enää pitää tämän keskustelun sävystä. P A S S A G E S – H E T K E S S Ä O H J A U S : I R A S A C H S K un ihmisyydestä lähdetään kertomaan elokuvan keinoin, kenties suurin haaste on kyetä välittämään katsojalle se, miltä elämä tuntuu. Ainuttakaan sekuntia tai yksityiskohtaa en olisi muuttanut. Mutta näin ei ole, sillä kukin niistä on emotionaalisesti täysin perusteltu ja lisäksi suuri käänne kohta, myös se josta ensin ajattelin: tämän olisi voinut jättää poiskin. Monet hänen lauseistaan voisi sanoa joku, jolla on erittäin terve itsetunto ja joka käyttää sitä huonon parisuhteen eheyttä miseen tai omien rajojensa turvaamiseen. Kun ihmi nen, jota rakastaa, muuttuu sekunnissa ven tovieraaksi. Ei olisi voinut. Tarina kulkee vailla ainoatakaan harhaaskelta suunnassa tai rytmissä. lumoavinta on se, miten Passages – Hetkessä siirtää kuin taikaiskusta Tomasin, Martinin ja Agathen kokemukset katsojaan. Saksalaisen Franz Rogowskin suuren moisen herkkä roolityö, löytölapsen katse ja pehmoinen ääni tekevät Tomasin matkasta riipaisevan sairaskertomuksen. Ranskalaisessa elokuvassa hermoheikko ohjaaja Tomas (Franz Rogowski) juhlii elokuvansa valmistumista ja päätyy illan tiimellyksessä sänkyyn nuoren Agathen (Adèle Exarchopoulos) kanssa. Tässä elokuvassa on kolme pitkää ja niin perinpohjaista rakastelukohtausta, että niitä saattaisi olla kiusallistakin katsoa (nii den näyttelemisen on täytynyt vaatia valta vaa rohkeutta ja luottamusta)
L I V I N G R E A L I T Y Y O U C A N C A L L M E B I L L P O K E R F A C E Arviot Kaisu Tervonen Kuvat Elokuvien ja sarjojen levittäjät V I A P L AY L L Ä N I G H T V I S I O N S F E S T I VA A L I L L A H E L S I N G I S S Ä 1 5 . Sen takana on Rian Johnson, joka tunnetaan elokuvista Veitset esiin (2019) ja Glass Onion (2022). Rouhean americanan ja eksentristen luusereiden lisäksi tarjolla on vierailevia tähtikasvoja Adrien Brodystä Chloë Sevignyyn. 1950-luvulle sijoittuvassa brittielokuvassa virkamies ( Bill Nighy) on viettänyt elämänsä siirtelemällä papereita edestakaisin. Kuoleman läheisyys sysää miehen miettimään, onko hän edes elänyt. – 1 9 . Philippen ohjaama henkilökuva tavoittaa näyttelijän jäljittelemättömän ja paljon jäljitellyn ominaisuuden, eräänlaisen shatneriyden. William Shatner näyttäytyy yhtä aikaa meeminä ja guruna oudossa dokumentissa, jossa näyttelijä on suurimman osan ajasta itse äänessä. Sentimentaalinen surukin saa satiirisia kulmia. Alkuperäisen Star Trek -televisiosarjan (1966–69) kapteeni Kirkinä tunnettu Shatner puhuu metodeistaan, lapsuudestaan ja universumista. S K Y S H O W T I M E L L A. Apunaan hänellä oli kyky erottaa valheet totuudesta. E L O K U VA T E A T T E R E I S S A Virkamiehen muisto Kamarinäytelmä kuulustelunauhalta Kapteenin henkilökuva Totta vai tarua. Sitä kanavoidaan niin paljon puhuvan pään kuin arkistonäytteiden avulla. Tina Satterin onnistunut esikoiselokuva pohjaa hänen palkittuun näytelmäänsä ja muistuttaakin kamarinäytelmää: jännitysdraama sijoittuu isoksi osaksi yhteen kalustamattomaan huoneeseen, jossa Winner ( Sydney Sweeney) puhuu kahdelle FBI-agentille. Arkinen dialogi lemmikeistä ja naapurustosta ei laske elokuvan intensiteettiä. Elokuva-aiheisissa dokumenteissa aiemminkin kunnostautuneen Alexandre O. Ennen kuin Charlie ( Natasha Lyonne) alkoi tarjoilijaksi kakkosluokan kasinossa, hän pelasi pokeria ja voitti joka kerta. Käsikirjoittaja Kazuo Ishiguron ja ohjaaja Oliver Hermanuksen tyylikäs elokuva muistuttaa parhaissa hetkissään Ealing-studioiden sodanjälkeisiä komedioita. Nimellä Reality on kaksoismerkitys. Samaa kykyä hän käyttää sarjan joka jaksossa eri murhatapauksen selvittämiseen. Elokuvan nimi viittaa myös todellisuuteen: teos on suora dramatisointi Winnerin kotietsinnästä ja ensimmäisestä kuulustelusta. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalillakin vieraillut Living on uusintaversio Akira Kurosawan teoksesta Ikiru (1951), jossa syöpäsairas byrokraatti saa kuulla elävänsä enää kuukausia. Hän lähetti medialle salaisen raportin Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Hänen pitkät monologinsa kuulostavat välillä new age -jorinalta, välillä lempisedän jutustelulta. Se viittaa NSA:n kääntäjä Reality Winneriin, joka tuomittiin vankeuteen valtion asiakirjojen vuotamisesta. Poker Face on pätevää matalan kynnyksen viihdettä. 1 1 . Yhdysvaltalaissarjasta aistii saman vanhan koulukunnan fiiliksen: amatöörietsivä selvittää tapauksia päättelemällä ja puhumalla. m a r r a s k u u 2 2 3 6 9 Virkamiehen kuolemasta kertova draama kurkottaa korkealle: siinä tavoitellaan elämän tarkoitusta
Albumin kakkos kappale England esittelee saarivaltiota näin: tuolla on uusi majakka, höyryäviä autoja ruuhkassa, pub jonka lippu heiluu oikuk kaasti, taivas on niin sininen että tarvitsee aurinkolaseja. Toki Ed Sheeranin pilkkaaminen on sekin turhaa, vanha mies kiljumassa pil velle. Sheeranilla on käsittämätöntä kyllä maine tarinankertojana. Tyhjiön trubaduuri S A M U L I K N U U T I Miten ja miksi värittömästä Ed Sheeranista tuli aikamme suurimpia poptähtiä. 7 M U S I I K K I P opin ja rockin historia on täynnä suuria englantilaisia mies eksentrikkoja. Jokainen aika ansaitsee omat poptäh tensä. Melodiat ja metaforat on kaikki suoras taan tieteellisen tarkasti rakennettu niin epämääräisiksi, etteivät ne edes kelpaa kli seiksi. Alkaa myös huoles tuttaa miehen jaksaminen, pitäisikö ystä vien kannustaa häntä johonkin harrastuk seen. Vastaan silti, että se on sisarteos hänen keväällä ilmestyneelle Subtractalbumil leen ja toinen Aaron Dessnerin tuottama albumi. Teksteiltään surullisissa lau luissa musiikissa on optimistinen pohjavire, kun taas iloisissa teksteissä musiikki kuis kii melankoliaa. säveltäjänä sheerania voisi kutsua kul tasormeksi vaikka oikeastaan hän on muo visormi. Mutta mitä me olemme tehneet ansaitaksemme Ed Sheeranin, kiistatta 2000luvun suurimman valkoisen miespop tähden. Mutta jos seuraan kliseetä toisella, tähän hyvään yöhön en aio lähteä lempeästi. Me ansaitsemme parempaa popmusiikkia. Nyt Dessner yrittää tehdä saman Sheeranille. Kaikessa hyväntahtoi sessa piirteettömyydessään Sheeran on jo muuttunut meemiksi, hän on Lepakkoluo laan ympätty Bernie Sanders lapasissa. Tämä on Ed Sheeranin maailma, Sheeranverse, me muut vain asumme täällä. Dessnerin puoliksi akustinen ja puoliksi elektroninen tuotanto toi Taylor Swiftille setäuskottavuutta Folklore ja Evermorealbumeilla. John Lennon, David Bowie, Morrissey, Boy George… Jopa Robbie Williams ja Matt Healy, jos haluaa mukaan tämän vuosituhannen nimiä. miten sheeranin seitsemäs albumi sijoit tuu taiteellisesti hänen tuotantonsa kaa relle, en kuule juuri kenenkään kysyvän. Ei ihme, että häntä vastaan on nostettu useita pla giointisyytteitä, joista mikään ei ole pää tynyt tuomioon. Kaiken Sheeran tarjoilee kuulijalle sellai sen miehen äänellä, joka anelee tyttöystä vältään lupaa saada jättää imurointi väliin tällä viikolla koska on kuumeessa. Tai ehkä kysymys pitäisi asettaa niin, että mitä emme ole tehneet. Otetaanpa esimerkiksi uuden Autumn Variations levyn kappaleet Magical, Amazing, Blue. Kun myös hänen oma bändinsä The National julkaisi kaksi albumia tänä vuonna, hillitty tuotantotapa kuulostaa jo pinnistetyltä. Leikkipä Sheeran sitten hiphopin, folkpopin tai jousiballadin elementeillä, jokaisesta genrestä on kirur gisesti poistettu kaikki rosot ja ylilyönnit. Luulisi hänen purkavan sessioiden välillä maltillisuutta karjumalla autotallissa. Niinpä jokainen Sheeranin kappale kuulostaa siltä kuin sen olisi kuullut jo 70 kertaa. Sitä kuunnellessa on vaikea uskoa hänen ikinä käyneen Englannissa, saati että hän on syntynyt Yorkshiressa. Niissä Sheeran laulaa, kuinka taianomaista rakkaus on, kuinka hän ei tunne oloaan ällistyttäväksi ja kuinka surul linen hän on. Ed Shee ranin musiikissa kun on kyse negaatiosta, asioista joita siinä ei ole. Jos klisee on epäonnistunut yritys ilmaista jotakin omaperäisesti, Sheeran ei edes viitsi ponnistaa. Hänen laulujensa hahmo on alfamiesten vasta kohta, tyyppi jonka määrittelyssä loppu vat kreikkalaiset aakkoset kesken. Ristiriita lienee tarkoitettu hedelmälliseksi mutta saa kaiken kuulosta maan samalta ja tuntumaan siltä kuin tulisi vesikidutetuksi turkoosilla maalilla. Oma kummallinen piirteensä Sheera nin tähteydessä on, että vaikka hän ei ole näyttelijä, Wikipediasta löytyy silti hänelle 16 elokuvan filmografia. Se ehkä kuulostaa loukkaukselta, mutta kulta on epäkäytännöllistä, vähän mautontakin kaikessa kimalluksessaan, trumpilaista, ja siihen on harvalla varaa, mutta kaikki tarvitsevat ämpäreitä. Ei tietenkään, kappaleet ovat geneerisiä kuin sokeri, niiden sävelku lut ovat niin tuhat kertaa kokeiltuja, etteivät ne enää oikeasti voi jäljitellä ketään. Chris Martininkin imelässä mutta yltiöpäisessä kunnianhi mossa on jotain hyvin kiehtovaa ja kum mallista. Hän vain on, jokamies keskellä jokamiehen laulujaan, jotka ovat kuin seinäkukkasia liukenemassa tapetiksi. E D S H E E R A N A U T U M N VA R I A T I O N S ( G I N G E R B R E A D M A N ). SAMULI KNUUTI on olarilainen kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jonka mielestä popmusiikin missio on kurottaa kohti ekstaasia. Hän on vilahtanut muun muassa Game of Thronesissa, Brid get Jonesin jatkoosassa ja Star Warsissa joko itsenään, sotilaana tai avaruusoliona, joiden dramaturginen pointti on Sheera nin hassu vilahdus fantasiamaailmassa tai vieraalla planeetalla
Sumuinen ja vääntynyt maailma S I R L I S E L O T : P A P R I K A , Q U I R K Y G I R L M O S H P I T Viime vuosien tyylikierrossa – räpistä latinopoppiin ja kantriin – puhtain pop on jäänyt sivuun. Klubirytmejä, samoin kuin jousia ja puhaltimia, ripotellaan juuri oikeissa määrin Samphan toffeisen äänen päälle. G. Lajin supertähden Peggy Goun suosioon on vielä matkaa, vaikka edellytyksiä olisi. Tuore levy on korostetun suunnattu nuorelle gay-yleisölle mutta ilahduttaa sesonkituotteena muitakin. Tasapaino: täydellinen S O F I A K O U R T E S I S : M A D R E S L E V Y-Y H T I Ö : N I N J A T U N E T R O Y E S I VA N : S O M E T H I N G T O G I V E E A C H O T H E R. m a r r a s k u u 2 2 3 7 1 Saatoin hymähtää, kun tiedote lupasi Sir Liselotin eli Liisa Tanin kolmannen albumin olevan täynnä ”tarttuvia melodioita”. Ensisingle Rush voisi olla vuoden suuri hitti, ellei se olisi liian pop radioon. Ja ehkä Lahain voi lähettää pikavauhtia Jesse Markinille. Brittiläisen soul-laulajan Samphan uutuuslevy pakottaa kaivamaan aamiaiskaapin perukoille vuosikymmenen ajaksi kuivahtamaan unohtuneen vertauksen: Lahai on kuin luotu brunssikäyttöön. Paljon tiivistyy ihanaan How Music Makes You Feel Betteriin : dubstep-biitti ja niin helppo ja tarttuva sointukierto, ettei muuta koukkua tarvita. Liselotin estetiikka – kerrankin pop-levystä kannattaa käyttää näin ylevää sanaa – kehittyy ja kehittyy, mutta syvämarginaalista kotimaiseen indievaltavirtaan on yhä ohittamattoman pikkuhitin mittainen matka. Koukku on rytmissä ja upean haikeassa kertosäkeessä. Cookin avustamana mutta striimaa alle puolet siitä mitä Doja Cat tai Olivia Rodrigo. In My Room -kappaleen K-pop-vaikutteet ovat häpeämättömiä, mutta teksti osin espanjaksi. Si te portas bonito toimii päinvastoin: sointuvaihdot pysyvät minimissä. Olen niin pop Meillä on jo Frank Ocean S A M P H A : L A H A I Arviot Oskari Onninen Kuvat Levy-yhtiöt L E V Y-Y H T I Ö : E M I M U S I C A U S T R A L I A L E V Y-Y H T I Ö : Y O U N G L E V Y-Y H T I Ö : M I N N A Perusta berliiniläistynyt Sofia Kourtesis on ollut jo useamman vuoden jännittävin uudehko tuottajanimi, ja hänen lokakuista debyyttialbumiaan Madres onkin ehditty odottaa. Levyn tematiikka käsittelee tietenkin Sampha Lahai Sisayn juuria ja sukua, sillä niin liian helposti kuunneltavista levyistä saadaan luotua näennäisesti ”tärkeää taidetta”. One of Your Girlsin kertosäkeessä kuuluu Kavinskyn elektroklassikko Nightcall . Paprika, Quirky Girl Moshpit on ”kypsempi” eli vakavampi kuin aiemmat, riemastuttavat Liselotlevyt ja on sisimmässään täyttä emoa 2000luvun alusta. Madres on täsmäsuositus erityisesti niille, jotka ovat kuunnelleet edellisnumerossa arvioidun Róisín Murphyn uutuuden puhki. Syy tähän on, miten hallitusti hän tasapainoilee klubimusiikin ja popin muotokielten välillä. Ensikuunteluilla ne kuulostavat albumin nimeltä: peräkkäin laitetuilta säveliltä, joissa johdonmukaisuutta saati konventionaalisuutta on vain nimeksi. Se on synnyttänyt mielenkiintoista esteettistä keskustelua popista tarkkarajaisena genrenä. Mutta ehkä meillä on jo Frank Ocean kotona. Australialainen Troye Sivan näyttäytyy ja käyttäytyy kuin suurikin poptähti, tekee höpsöä hittimusiikkia Max Martinin ja A. Mutta kun aivot palaavat Liselot-taajuudelle ja saavat jälleen tulkituksi ainutlaatuisen makuuhuonepopparin vääntynyttä ja sumuista maailmaa, kaikki alkaa käydä järkeen. Kollegabritti Michael Kiwanukan ankeaan rustiikkisuuteen nähden Sampha on kuin modernia huippudesignia, synteettistä ja äärimmäisen musikaalista mutta silti taustamusiikkia
Usein minusta tuntuu, että he eivät ihan tajua. Eli se, että maailmassa on asioita tai että asiat toimivat tai pippeli nousee ylöspäin tai että saa jätskiä, ei ole vielä tarpeeksi hyvä syy elää. Hän hahmottelee väitöskirjaa, katsoo naapurin Gunillan kanssa elokuvia, kirjoittaa kirjeitä Lars von Trierille. Sanoja joihin takertua Tarina masennuksesta, maailmanlopusta ja uusperheestä kerrotaan kuitenkin lyhyiden, runoa muistuttavien tekstifragmenttien avulla. Runoilija ja psykologi Miira Luhtavaaran esikois romaanin lukeminen tuntuu siltä kuin lukisi ajatuksia. Winnicott sanoo, ettei ole mitenkään itsestäänselvää, että elämä on elämisen arvoista. Niin monet muutkin yrittävät tehdä, mutta liian usein se pelkistyy self helpiksi. 7 2 K I R J A T Y ksi teini-ikäni onnellisimmista päivistä oli se, kun ymmärsin olevani masentunut. Siksi ilahduin kovasti, kun löysin teini-iän kokemukseni tiivistettynä suunnattoman kauniiseen lauseeseen Miira Luhtavaaran esikoisromaanissa Tuhkaksi tekemisen taika: ”Olipa kerran niin kaunista, että se mitä eniten pelättiin, oli jo tapahtunut.” luhtavaara on ennen esikoisromaaniaan julkaissut kaksi kiitettyä runokokoelmaa. M I I R A L U H T AVA A R A : T U H K A K S I T E K E M I S E N T A I K A . Ehkä hän osaa siksi kuvata harvinaisen kiinnostavasti ihmismielen toimintaa ja kuuluisien psykologien ajatuksia. Velloin joitakin kuukausia pääni sisällä ja pääsin sieltä vähitellen ulos. Masennus tai mikään muukaan mielenterveyden häiriö kun ei koskaan ole erityisen selkeä tai tarkkarajainen kokemus. Siinä auttoivat melko vähän tapaamani nuorisopsykologit ja melko paljon se, että en enää yrittänyt torjua ikäviä tunteita. Tarvitaan vielä jotakin mikä muodostuu itse kullakin hämärän tai veden rajamailla, jokin oma siivenisku tai pensselin veto, jotakin miltä emme halua sulkea silmiä tai mitä haluamme katsoa ja kuvitella yhä uudestaan. Hans pitää itsensä kasassa, kunnes Bella alkaa puhua ja leikkiä. Onneksi aivoja ei ole tehty ymmärtämään näin omituisia asioita. Myös Tuhkaksi tekemisen taikaa voisi nimittää runoteokseksi, vaikka se on jossain määrin ehyt kertomus alusta loppuun. Donald W. Ennen kaikkea opin hyväksymään, että nämä eivät taidakaan olla niitä ”elämän parhaita vuosia”, joita koulun rehtori juhlapuheissaan korosti. Perinteisiä sukupuolirooleja vastaan ei aktiivisesti kapinoida: tässä maailmassa tärkeimpää on havainto, katsomisen tapa. VENLA ROSSI on helsinkiläinen toimittaja, joka on lukenut tänä vuonna 73 kirjaa.. Hän on ennen kaikkea kirjoittaja, joka tarkkailee. Sitten hän romahtaa. Sillä eihän masentunut ihminen voinut olla onnellinen. Nyt Luhtavaaran teos on yksi niistä. Selkeää juonta ei ole, ja hyvä niin. Ne toimivat kuin taluttaisivat koko ajan jotakin, kuin olisi jokin hihna. Luhtavaara kuvaa alan teoriaperinnettä kaikessa ahdistavuudessaan ja pompöösissä symbolisuudessaan onnistuen olemaan myös hauska. Käytännön esimerkki sellaisesta on Tenavien Epun turvariepu – jokin, mikä tuo lohtua. T E O S , 2 2 3 . Vihdoin minulla oli lupa päästää irti jostakin, mitä en ollut ymmärtänyt tekeväni: vimmaisesta onnellisuuden tavoittelusta. Olen puhunut masennukseen havahtumisen vapauttavuudesta monille ihmisille. En osaa kunnolla kertoa, mistä masennukseni johtui, enkä tiedä, olenko koskaan kokonaan ”parantunut”. Luhtavaaran romaanin lukeminen tuntuu siltä kuin lukisi ajatuksia sen sijaan, että lukisi tarinan muotoon väkisin väännettyjä kokemuksia. Että ei tarvitse aina muistuttaa, että kyllähän kaikilla on paljon hyvää tahtoa, koska tiedättekö, mihinkään ei kyllästy niin perinpohjaisesti kuin hyvään tahtoon ja selkeisiin tarinoihin. Bella ei kiipeile sinne tänne ilman vaarantajua, silti hänkin voi pudota. Aadasta ei tule masentuneen miehensä tukipilaria eikä kaikkea koossa pitävää bonusäitiä. Menin sen jälkeen katsomaan puoli yhdeksän uutisia isäni kanssa ja tarkkailin itseäni uudella tavalla: tässä masentunut ihminen nyt katsoo uutisia. Tärkeilevän itsekeskeisyyden lisäksi tunsin helpotusta. Pikemminkin hyväksyin synkkyyden osaksi itseäni. Onnettomuus on niin monen asian summa. Minulle kirjat olivat lapsesta saakka pehmoleluja tärkeämpiä, parhaita turvariepuja. V E N L A R O S S I Luhtavaara on toiselta ammatiltaan psykologi. Bellan äiti on juuri kuollut. Ei ihme, että hän taitaa elegantit tiivistykset. Winnicot oli psykoanalyytikko, joka esitteli termin siirtymäobjekti. Ero on niin suuri, että kiinnityn Luhtavaaran sanoihin kiitollisena. päähenkilö aada rakastuu Hansiin, jolla on Bella-vauva. Kiitollisena siitä, että sekä masennuksesta että uusperheestä voi kirjoittaa näinkin, että tämän ei aina tarvitse olla sitä saatanan banaalia sössöä, että tätä voi tarkastella leikin kautta mutta samalla nähdä, miten synkkää kaikki on. Havainto sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi
Teemat yhdistävät miljöitä. L O T T A T O I VA N E N. Minäkertoja haluaa ajatella rakastettuaan ”hieromassa suihkun jälkeen kosteusvoidetta ihoonsa Töölönkadun kylpyhuoneessa, jossa oli tummanharmaa lattialaatoitus ja salaattikulhon näköinen lavuaari”. T A M M I , 2 6 5 S . [ C H A N G E R : M É T H O D E , 2 2 1 . Lukijalle, jolle ihmissuhdesöpöstely ja -säätö maistuu, teos on varmasti herkkua. Luokkaretki on vaatinut ulkonäön, maun, käytöksen ja puhetavan tietoista muokkaamista. ] S U O M . 1 1 . Ironis-melankolista ihmissuhdesäätöä Ihminen luo ja tuhoaa Porvarillinen metamorfoosi S I L J A L I U K K O N E N : T U N K E U T U J A I I D A T U R P E I N E N : E L O L L I S E T Arviot Silvia Hosseini Kuvat Kustantamot S & S , 2 9 7 S . Luokkayhteiskunnan kriitikoksi profiloitunut prosaisti jatkaa autofiktiivisten romaanien sarjaansa. Muutos: metodissa minäkertoja kuvaa muodonmuutostaan umpimielisen kotikylän kasvatista pariisilaisälyköksi. Etenkin sosiaalisia tilanteita ja ihmissuhteisiin vaikuttavia luokkaeroja kuvataan tarkkanäköisesti. Kiinnostavimmat hahmot jäävät puolivälin jälkeen sivuosaan. O T AVA , 3 2 S . Vain paikoin kieli ottaa tartuntaa identiteettipuheen kliseistä, muuten se on kirjailijalle ominaisesti analyyttistä, koskettavaa muttei sentimentaalista. Biseksuaalisuuteensa havahtunut nainen päätyy polyamorisen draaman välikappaleeksi. Elolliset on hallittu, kaunis mutta kiehtovista aineksistaan huolimatta hieman pitkäveteinen romaani. Syynä on paljolti aihe. Lauseet eivät ole järin ihmeellisiä, mutta niissä on vaikuttavaa, eletyn kokemuksen kirjoitukseksi jalostunutta vimmaa. Tunkeutuja tarkentaa Silja Liukkosen esikoisromaanin Vippi-ihmisiä (2021) tavoin yhteiskunnan marginaalissa eläviin ihmisiin muttei yllä aivan samalle tasolle. Tunkeutuja on terapiakulttuurin taidonnäyte ironis-melankolisella twistillä. Matka alkaa 1740-luvulta, jolloin luonnontutkija Georg Wilhelm Steller teki jännittävän löytönsä. Luodakseen uutta tietoa täytyy tappaa, nylkeä ja avata, mutta ihminen tuhoaa myös omaksi nautinnokseen: ”Steller kuoli uskoen, että hänen löytämänsä eläin ruokkii Siperian, mutta hän on aliarvioinut ihmisen nälän.” Laji metsästettiin sukupuuttoon alle 30 vuodessa. Louis löytää aiemmista romaaneistaan tuttuihin aiheisiin uusia näkökulmia ja provosoi hänet maskotikseen ottanutta ranskalaisporvaristoa. Luontokadon ohella teos sivuaa kristinuskon ja tieteen yhteentörmäyksiä, kolonialismia sekä naistutkijoiden ja -taiteilijoiden asemaa. Rajoittavien ihmissuhdenormien lisäksi päähenkilön elämää mutkistavat vähävaraisuus ja heikko itsetunto. É D O U A R D L O U I S : M U U T O S : M E T O D I . Merimatkan ja Helsinki-jakson välillä ollaan Alaskassa. Sittemmin menneisyyden torjuminen on alkanut hävettää: kertoja ymmärtää tuottaneensa luokkaväkivaltaa, jollaisesta on aiemmin itse kärsinyt. 2 2 3 Esikoisteoksessa seurataan stellerinmerilehmän luurangon reittiä Beringinsalmelta Helsingin luonnontieteelliseen museoon. 7 3 m a r r a s k u u 2 2 3 S E U R A AVA I M A G E I L M E S T Y Y 2 9
Hyvä alku, josta voisi vielä ottaa Borgin hengessä askeleen pidemmälle. 74 k u l t t u u r i s i v u Identiteetti on liukuvaa kuin Fleshlube Jokainen voi määritellä itse itsensä monellakin tapaa jopa saman päivän aikana. Ainakin minä tunnen taidenäyttelyn avajaisissa itseni usein teinitytöksi ja katsottuani seuraavana aamuna vieressäni korisevaan tuntemattomaan mieheen tai naiseen tunnen hetken olevani vanha likainen mies! Identiteetti on parhaimmillaan liukuvaa kuin Fleshlube! olen viime aikoina pohdiskellut taiteen äärellä usein juuri identiteettiä. Bravo! Pari vuotta sitten katselin jatkoilla, kuinka eräs tunnettu, omasta sängystänikin heräillyt mieskirjailija kävi nuoren naisen takapuoleen samalla eleganssilla kuin renkaita potkiva autonostaja. K U V I T U S P A U L I I N A H O L M A K irjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Sointu Borg totesi erittäin hyvin saatuaan toivomaansa vähemmän pisteitä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa: ”Meidän kohdalla ollaan aika kriittisiä. pitkällä urallani olen arvostelijana toimiessani murskannut kirjoja ja näyttelyitä, joiden tekijöistä en ole pitänyt. Se oli rohkeasti sanottu vahvalta naiselta, tanssiohjelman kilpailijalta, jonka suorituksia jatkuvasti määriteltiin – jopa pisteillä! Pari päivää Borgin lausunnon jälkeen silmiini sattui uutinen, jonka mukaan seurakunnan kerhossa lapsena esiintynyt ja siitä ”kiinni jäänyt” 40-vuotias nainen oli jatkanut lapsena esiintymistä, nyt aikuisten kirjagram-kirjapiirissä, jossa arvioitiin kirjoja ja pisteytettiin niitä. Lopetetaan kaikki taiteen arvottaminen. Vielä hetki sitten naisen ideaa li oli vahva, itsenäinen nainen, mutta nyt se on ajan vaatimusten mukaisesti muuttunut sirpaleiseksi, rakenteellisia vääryyksiä etsiväksi poliisikomisarioksi. IMAGEN KULTTUURISIVULLA tunnettu suomalainen pitkän linjan kirjailija käsittelee kulttuurin hyviä, pahoja ja rumia – aina kulttuuria puolustaen. ”Hurraa!” sanon minä. Jos voimme määritellä itse, mitä sukupuolta olemme, miksemme voi määritellä myös omaa sukupolveamme, ikäämme, joka ei ole numero vaan tunne. Omien havaintojeni mukaan sama maan tapa on edelleen voimissaan. Meistä on yhden päivänkin aikana moneksi, ja se on syy iloon. Tärkeintä on pitää päätäntävalta siitä omanaan. Sen jälkeen kirjailija on moneen otteeseen kertonut olevansa perheeseensä sitoutunut feministi. Mieskirjailija kävi nuoren naisen takapuoleen samalla eleganssilla kuin renkaita potkiva autonostaja.. Keskitytään olennaiseen – taiteilijahaastatteluihin – ja annetaan meidän määritellä itsemme sen sijaan, että jäykkiin rooleihinsa jumiutuneet ”kriitikot” päättävät, millaisia olemme. Monissa fantastisissa autofiktioissa kirjoittajat vaihtelevat jatkuvasti identiteettiään sen mukaan, kuinka voi itsensä kuvata parhaimmassa – tai traagisimmassa! – mahdollisessa valossa. Kehunut olen heitä, jotka ovat olleet virkistävää iltaja aamuseuraa. Ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet ilmoitti taannoin, että keskittyy jatkossa arvioimaan vain kirjoja, joista kansa on kiinnostunut eli lähinnä dekkareita, kauhua ja ”true crimea”. Yhtäkkiä yhä useampi taiteilija on huolestunut ilmastonmuutoksesta, rasismista, identiteettipolitiikasta jnpp., koska sitä heiltä odotetaan, ja vaivattomasti he ovat liukuneet esimerkiksi abstraktioista uuteen, kantaaottavan taiteilijan rooliinsa. Sellainen ohje nuorille, että älkää antako kenenkään ulkopuolisen määritellä teitä”
Jokainen meditaatiopodcastin jakso kestää noin viisi minuuttia. Uusi kausi on ilmestynyt – kuuntele podcast! MEDITAATIO lyhyet_meditaatiot_230x297.indd 47 lyhyet_meditaatiot_230x297.indd 47 13.9.2023 12.34 13.9.2023 12.34. Helpotusta hankaliin hetkiin muutamassa minuutissa. Laske verenpainetta, vältä paniikkikohtaus, lievitä stressiä, vähennä ahdistusta ja kohota energiaa. Voi hyvin -lehden Lyhyet meditaatiot tuovat nopeasti tuen tukalaan oloon
YKSI POLIISI, SATA URAA EN POLIS, HUNDRA KARRIÄRER polamk.fi HAKU POLIISIKOULUTUKSEEN KÄYNNISSÄ 3.10.–20.11.2023