Tore Renberg kertoi Juha Itkoselle Stavangerissa.. EG O JE N PÖ N K IT YS TÄ JA PO S EE R A U ST A .” IM A G E 24 8 M A R R A S K U U 20 17 10/2017 MARRASKUU 8,20?€ h om m a f o ru m i l l a ja a k ko y l i j u o n i k k a a n k a n s sa | m a r j o n i e m i ja h ä p e ä Luvattu maa Miksi norjalainen kirjallisuus voi niin hyvin. TO R E R EN B ER G : ”K IR JA LL IS U U S O N N IIN TÄ YN N Ä PA S K A A
ROSITA LIPARI ESITTELEE NIKONIN UUDEN TÄYDEN KENNOKOON D850:N. I AM THE NEXT CHAPTER. ** Edellyttää ajastetun kuvauksen asettamista ja muun valmistajan ohjelmistoa. * Edellyttää MB-D18-monitoimiakkuperää ja EN-EL18a/b-akkua. Tehokkaan 45,7 megapikselin FX-koon taustavalaistun CMOS-kennon ja 9* kuvan sekuntinopeudella toimivan sarjakuvauksen ansiosta hän pystyi kertomaan tarinan ennennäkemättömällä tavalla. Voit tutustua D850:een ja Rositan tarinaan tarkemmin seuraamalla Nikonia Facebookissa ja YouTubessa. Palkittu häävalokuvaaja Rosita Lipari sai luovan vapauden ottaa loistokuvan uudella Nikon D850:llä kameran esittelyä varten. Koska käytettävissä on ISO 64–25 600 -herkkyys, 153 pisteen automaattitarkennus, 8K-timelapse-video** ja täyden kennokoon 4K UHD -videokuvaus, sinäkin voit nyt kuvata mestariteoksen
Huone yhdelle 38 Katriina Huttunen kääntää kirjoja ruotsista suomeen. (s. Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 24 8 | m ar ra sk u u 20 17 sisältö. Satumaa 24 Norjalainen kirjallisuus voi hyvin. Usein hän tekee tätä laivalla Suomesta Ruotsiin. 52). K A N N EN KU VA : H A N N ES PA A N A N EN . Juha Itkonen lähti Stavangeriin selvittämään, mistä johtuu maan ylivoima tässäkin lajissa. Image × 11-kollektiivi 52 Miisa Kaartisen ja Miikka Pirisen dokumentaariset kuvasarjat jatkavat Imagen ja suomalaisten valokuvaajien 11-kollektiivin yhteistyötä. Pommimies 44 Räjäytettyään suomalaisen äärioikeiston romaaniksi Jaakko Yli-Juonikas vietiin Hommaforumille. Uudet kansalliskirjailijat 32 Kysyimme verkossa, ketkä olisivat Suomen uudet kansalliskirjailijat, jos sarjoja olisi viisi. Paljastamme voittajat. MARRASKUU 2017 IMAGE 3 Valokuvaaja Miikka Pirinen kuvasi Jouni Järvisen vangeista kertovaan kuvasarjaansa. KU VA : M IIK K A PI R IN EN
4 IMAGE MARRASKUU 2017 74 KU VA T: A N N A A U TI O R EE TT A N IE M EN S IV U , C IN EM A M O N D O . 68 Keskustelija Marjo Niemi kirjoitti monologi romaanin häpeästä. sisältö 22 13 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Lukutaitoa opetetaan liian vähän ja väärin, sanoo Aleksis Salusjärvi. 78 Reetta Räty Onko yksinäisyys henkilökohtainen vai yhteiskunnallinen ongelma. 80 Riku Korhonen Maailman tulevat rauniot ja hukkunut hellehattu. nyt loppu. 17 Saara Lehtonen Sauna synnytti liiketoimintaidean. 74 Elokuva Leffa täynnä paskapuhetta. 13–23 Hyvä elämä Mäntyniemen herra, äänikirjojen nousu, Björn Borg ja athleisure, She’s Gotta Have it, Night Visions, Tommi Uschanov, Johnny Marrin muistelmat. 11 Kalenteri Marraskuun tärpit. 77 Kirja Juha Itkonen luki kirjan ihmisapinan noususta ja tuhosta ja toivoi olevansa Facebookissa. 21 Elina Warsta Kuvittaja uppoutuu kansiin. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 76 Musiikki Ehkä aika ei ansaitse Anatudea parempaa levyä, pohtii Samuli Knuuti. 22 Minna Salami Bloggari kertoo länsimaisen ja afrikka laisen feminismin eroista
Juuri näin teos toimi tietenkin myös laajemmassa mittakaavassa. Linnan teos on fiktiota, mutta sen alla on Nobel-kaliiberin ymmärrys sen Suomen synnystä, jossa myös meidän 70-luvun lopulla syntyneiden sukupolvi varttui aikuisiksi. Numero on kirjallisuusteemainen, ja teemme sellaisia myös jatkossa. Lähes 700-sivuinen Jatkosota-extra on muita tekstejä, verkkokeskusteluita, mediakonsepteja ja -käytänteitä sekoittava, rikkova ja yhdistelevä rihmasto, eräänlainen kielipeli ja kirjailijan mielenkiinnosta silppuriin työntämä diskurssimatriisi. Tämän syksyn aikana teemme myös lehtiuudistusta, jonka tulokset ovat nähtävissä ensi vuoden ensimmäisestä numerosta lähtien. Kehitys kulkee samansuuntaisena Suomen muissa isoissa kaupungeissa. Kyse ei ole suuresta suunnanmuutoksesta, vaan rajaamisesta. Jatkosota-extra rikkoo perinteisen romaanin muotoja, mutta se, että kirja on kansien väliin pakotettu verkkokakofonia, ei enää hätkäytä. Reilut kymmenen vuotta sitten pankki oli vielä suhteellisen suosittu, enää ei niinkään. Nopeasti kasvava pääkaupunkiseutu on sen ilmeisin näyttämö, mutta kyse ei ole vain Helsingistä lähialueineen. Esimerkki muotojen muutoksesta on myös hanke, jossa tämän numeron Avaaja-palstan haastateltava, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko Aleksis Salusjärvi ja Atomirotta-yhtyeestä tuttu Mikko Sarjanen kiertävät maan ammattikouluissa opettamassa pojille lukuja kirjoitustaitoa. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Heillä on välineenään kotimainen, aiheiltaan synkkä raplyriikka, joka kertoo oppilaille tutusta maailmasta heidän kielellään. Tarina vetoinen romaanitrilogia perheen, kyläyhteisön ja sukupolvien vaiheista on yhtenäiskulttuurin toteemi, rikottu, hälyinen ja lainaileva Jatkosota-extra taas on muotonsa puolesta tämän ajan kuva. Muotojen on muututtava, jotta lukuja kirjoitustaidon pohja ei murene niiden alta. Mökillä Savossa samanaikaisesti luetusta teoksesta ja sen pohjalta käydyistä keskusteluista tuli pala yhteistä historiaa ja jaettu merkitysavaruus, jonka sanontoja, luonnehdintoja ja ajatuksia saatoimme käyttää varmoina siitä, että toinen ymmärsi ne samoin. Väinö Linna kirjoitti kirjasarjan, joka poiki arkkityyppejä ja ilmaisuja muihin teksteihin. Tässä mielessä sarja jätti jäljen samalla tavalla kuin mikä tahansa avainkokemus, johon viittaamalla tietää puhuvansa toisen kanssa samaa kieltä. Kaupungistuminen on lehdelle kuitenkin vain kehys ja lähtökohta. Muutoksen ja lehden ytimessä ovat näiden kasvavien seutujen asukkaat ja ne kysymykset, joita nopea kasvu heidän elämäänsä tuo, olivat ne sitten taloudellisia, ensi sijaisesti asumiseen liittyviä tai vaikkapa kouluja käsitteleviä. Samalla se on myös kuva muutoksesta. Tämä on ensimmäinen pääkirjoitukseni Imagen päätoimittajana. Uudistuva Image nojaa kiihtyvään kaupungistumiseen. Väinö Linnan suurteoksesta on varissut vuosikymmenten aikana niin paljon kuvailuja ja asioiden tietynlaisuutta kiteyttäviä ilmaisuja lehtiin ja muihin teksteihin, että sen lukeminen oli todellinen avain merkityspankkiin. Vaikka järkevyyden tai hyödyllisyyden ei pitäisi olla minkäänlaisia mittareita kesäloman arvioimiseen, oli Pohjantähti-kesä luultavasti antoisin aikuisiän kesäloma, neliviikkoinen, jolla oli kahdenlaisia vaikutuksia. Sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion vähittäinen muodostuminen sukupolvien ketjussa, totta kai se kiinnosti meitä Tampereen yliopistosta hetki aiemmin työelämään siirtyneitä samettihousuja. Tässä lehdessä on toimittaja Oskari Onnisen artikkeli kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaasta, jonka tuoreen romaanin Jatkosota-extran olisi helppo ajatella toimivan toisin päin. Pääkaupunkiseutu on sen ilmeisin näyttämö, mutta ei ainoa. Lopulta Linna ja Yli-Juonikas kirjoittavat molemmat siitä, mitä ovat nähneet, maailmasta ympärillään. Lehden perinteiset hyveet, rohkeus, näkökulmallisuus ja perinpohjaisuus vahvistuvat, kun niillä on selkeästi rajattu kohde selkänojanaan. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund MARRASKUU 2017 IMAGE 5 Muutostiloja Uudistuva Image nojaa kiihtyvään kaupungistumiseen. pääkirjoitus. . K esällä 2004 vaimo sai idean: lainataan molemmat kirjastosta Täällä Pohjantähden alla -trilogia ja luetaan sarja kesälomalla samanaikaisesti. Erilaisiin Linnan henkilögallerian pohjalta tehtyihin tyypittelyihin törmää jatkuvasti harvemmin
accines_115mmx300mm_ADV_GSKDC-PT-FIN-2017-9361_D2.indd 1 8/8/2017 2:21:25 PM. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. numero. 010 3030 100, www.gsk.fi. marraskuuta 2017. 8/2017, FIN/TH/0002/16g Cutterguide: N/A Printing Process: Offset GD: YR 415287 Size: 115x300m Pages: 1 Colors: C M Y K (4 Colors) Native File: Indesign CC Windows Generated in: Acrobat Distiller XI GSK, Piispansilta 9 A, 02230 Espoo, GSK-tuoteinfo puh. Vuonna 2017 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. KYSY LISÄÄ LÄÄKÄRILTÄ TAI TERVEYDENHOITAJALTA. vuosikerta, 248. 32. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). ISSN 0782-3614 päätoiMittaja niklas thesslund toiMitussihteeri jukka väänänen ulkoasu anna-Mari tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avustajina tässä nuMerossa Anna Autio, Ulla Donner, Reetta Haarajoki, Katriina Huttunen, Juha Itkonen, Miisa Kaartinen, Katja Kallio, Samuli Knuuti, Riku Korhonen, Sanna Lehto, Päivi Mikkonen, Reetta Niemensivu, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Miikka Pirinen, Venla Rossi, Anja Reponen, Aki Roukala, Reetta Räty, Miina Supinen, Jussi Särkilahti, Juha Törmälä, Anton Vanha-Majamaa, Sami Viljanto ja Valtteri Väkevä. Aikakauslehtien liiton jäsen. yhden kaksoisnumeron). terävä aikakauslehti TESTAA RISKISI. NAUTI MATKASTA HUOLETTA. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2017 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 23
Loistava haastattelu! Tekijöitä ULLA DONNER (s. 10.11.2017–4.3.2018 California on näyttely vapauden merkityksestä muotoilussa. Pitää monista asioista, mutta ei smoothie bowleista. K U VA T: H A N N ES PA A N A N EN , H EL EN KO R PA K . HANNES PAANANEN (s. Sisäänpääsyetu on kertaetu ja voimassa normaalihintaisista lipuista 31.12.2017 saakka. Suomi marginalisoi monia ihmisryhmiä. Liput: 10/ 8 / 5 euroa, koululaiset ilmaiseksi. Kiitos @Slfvrbrg ja @imagelehti! @kaisamirjam Hieno, ravisteleva juttu @Slfvrbrg’iltä Suomen #ihmisoikeus tilanteesta uudessa .@imagelehti’ssä. Katso poikkeukset nettisivuilta. Hän tekee myös sarjakuvia ja julkaisi tänä vuonna ensimmäisen sarjakuvakirjansa Spleenish, joka kertoo suorituskyvyn menettämisestä ja lorvailusta. Paanasella on addiktio vuoriin ja tuntu reihin, jotka kerto vat tarinoita jo pelkällä olemuksellaan. Marraskuussa avautuva California-kiertonäyttely esittelee Yhdysvaltojen länsirannikolla syntynyttä muotoilua ja alueen voimakasta vaikutusta globaaliin muotoilukulttuuriin.. A touring exhibiton from the Design Museum, London Avoinna: ti 11-20, ke-su 11-18, ma suljettu. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @SenjaLaakso Järkyttävä ja tärkeä artikkeli Suomen #ihmisoikeuspolitii kasta ja sen puutteesta: Ei oikeutta maassa saa. 1988) on helsinkiläinen kuvittaja ja graafikko. @MiraHuusko Joitain juttuja lukiessa ei pysty olemaan kovin ylpeä tästä kotimaastamme. Ei oikeutta maassa saa by @Slfvrbrg @imagelehti @ihmisoikeus @JonnaNyyssonen Jos katsomme itse hyvän asian vuoksi totuutta läpi sormien, sallimme sen myös muille, kiteyttää M. Esitä tämä ilmoitus lipunmyynnissä. Mäkelä @imagelehti. designmuseum.fi IMAGE tarjoaa nyt kaksi sisäänpääsyä yhden hinnalla Designmuseoon. 1989) on valoku vaa ja ja audiovisuaalinen tuottaja, jonka mie lestä valokuvaaminen ja videoiden tekeminen tasapainottavat toi s iaan
8 IMAGE MARRASKUU 2017 8 IMAGE
Kohderyhmänä ovat erityisesti teknisten alojen opiske lijat, käytännössä siis lähinnä pojat. TeksTi Venla rossi kuva sanna lehto Olet kiertänyt muusikko Mikko ”Atomirotta” Sarjasen kanssa kulu van vuoden aikana opettamassa lukutaitoa kymmenissä ammattikoulussa eri puolilla Suomea. Pohjimmiltaan siksi, että joka viides peruskoulun päättävä poika ei osaa kirjoittaa edes työhakemusta, eivätkä ammattikoulun äidinkielen tunnit juuri auta asiaa. Miksi. MARRASKUU 2017 IMAGE 9 avaaja Lukutaitoa opetetaan Suomessa liian vähän ja väärällä tavalla, sanoo toimittaja Aleksis Salusjärvi. Olet kertonut olevasi huolestunut erityisesti isompien paikkakuntien amispojista. Mutta käytännössä minun ja Sarjasen työssä on siis kyse Sanat haltuun -nimisestä hankkeesta, jonka järjestää Lukukeskus ja rahoittaa uPM. Lähivuosina tilanne vielä huonon tuu, kun ammattikoulujen rahoituksesta nipistetään koulutusleikkausten vuoksi noin 15 prosenttia. Lukutaito on keskeisessä asemassa siinä, että nämä kundit olisivat subjekteja eivätkä objekteja, että he voisivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Miksi. Monet Ei pidä sanoa, että lukeminen on kivaa.” ”. Opettajat ovat kyllä helvetin päteviä, mutta heille ei yksinkertaisesti anneta tarpeeksi resursseja homman hoitami seen
Hartiapankki duunit, urakat. Arto Salminen teki jotain sellaista, mutta siitä on jo 20 vuotta. Sitten on tietysti myös sotaja eräkirjallisuus. Myös sitä pitäisi korostaa, että lukutaito ei ole sama asia kuin kielioppi. Jos katsoo muuta pohjoismaista kirjallisuutta, siellä kirjoitetaan tästä hetkestä ja siitä maailmasta, missä eletään. Kun Suomessa keskustellaan luku taidosta, puhutaan hyvin usein vanhempien roolista. Tämä on vähän kiusallista, kun tätä kriittisesti tarkastelee. Sellainen alue on ollut esimerkiksi rakentaminen. Heillä on usein jokin iso tunne sisällään ja he etsivät sanaa kuvaamaan tätä tunnetta. . Siksi hän soittaa heti näiden äidil le, jos kakarat pöllivät suklaapatukoita. Me kuullaan usein juttuja sekakäytöstä ja vanhempien itsemurhista. Jonkun Sairas T:n tai Julma-Henrin räppi on niiden oma tarina. Pitäisi puhua ennemmin vaikka propagandasta. Ei se ole yhtään kivaa niille nuorille, joilla on vaikka lukihäiriö. Erityisesti aiemmin kirjallisuudessa on ollut niin sanotusti miesten alueita. Niiden kieli on liian monimutkaista. Juuri siksi se on eloonjäämistaito, eikä mitään hauskaa ja terveellistä reippailua. Ongelmat kasautuvat isojen kaupunkien lähiöihin, koska siellä sosiaalista kontrollia on vähemmän. Se on etuoikeutettujen ihmisten pohdintaa, eikä oikeastaan edes kovin relevanttia. Kuinka tärkeää esimerkiksi iltasadun lukeminen on. Monissa Helsingin tai Tampereenkin kaupunginosissa asiat saavat mennä aika rumiksi ennen kuin kukaan puuttuu niihin. Pojat eivät käy tässä iässä tällaista verbaalista jumppaa. Teinityttöjen kielelliset valmiudet ovat parempia, koska heillä on enemmän kiinnostusta tunneilmaisuun. Puhutaan vaan siitä, että se on kivaa. Mieskirjallisuudessa on hirveästi kirjoja, jotka veijarimaisesti kertovat tarinoita erityisesti pieleen menneistä urakoista. Heille koko asia – tunneilmaisu, kirjallisuus, jopa lukutaito – näyttäytyy turhanpäiväisenä, jopa ämmämäisenä vatvomisena. Miksi miehet lukevat niin vähän naisten kirjoittamia kirjoja. Niissä kerrotaan juuri niistä lähiöistä ja leipäjonoista. Millainen kirjavuosi meillä on meneillään. Meillä erityisesti romaaneissa taas näkyy 1940luku, suurten ikäluok kien kertomukset, ensimmäinen ja toinen maailmansota. Myllypurossa näin ei ole. Olet tänä vuonna myös Finlandia palkinnon esiraadissa. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, kuka äidinkieltä opettaa, vaan tavasta, jolla sitä opetetaan. Ne ovat sellaisia juttuja, joita miehet ovat perinteisesti kertoneet ja kirjoittaneet toisilleen. Me ei olla kunnolla onnistuttu selvittämään nuorille, miksi lukutaito on tärkeää. sitä tarinaa. Se on verbaalista painia, osittain jopa käsitteiden muodostamista. Se on osasyy siihen, miksi nämä kundit kuuntelevat räppiä. Meillä tulee 10 000 kirjaa vuodessa pihalle, mutta ei missään niissä kerrota kulttuurisissa tilanteissa. Jos vaikeimmista tapauksista puhutaan, niiden poikien ongelmat eivät ole kulttuurivaan sosiaalipoliittisia. Sukupuoli näkyy lukutottumuk sissa myös aikuisilla. Lukutaitoa on kaikissa ”. 10 IMAGE MARRASKUU 2017 avaaja Monet pojista eivät pysty lukemaan edes sossusta tulevia kirjeitä.” –?Aleksis sAlusjärvi kohtaamistamme pojista eivät kuiten kaan pysty lukemaan edes sossusta tulevia kirjeitä. Satavuotias Suomi näkyy proosateoksissa erittäin vahvasti, vähän liiankin kanssa. Että jos lukutaitonne on huono, teihin voidaan vaikuttaa tällä ja tällä tavalla. Jossain Outokummussa R-kioskin myyjä tuntee käytännössä kaikki teiniikäiset. Tätä kulttuurista käsitystä tukee moni seikka, muun muassa se, että valtaosa opettajista on naisia. Miksi ongelmaryhmä ovat aina vaan ne pojat
Tu o te lin ki tt yy o sa ks i m yö s it se n äi se n Su o m en hi st o ria a, ko sk a V al io K o sk e n la sk ija ® 5 g su la te ju u st o p ak ka us o li o sa ka uk o p ar tio m ie st en m uo na -a nn o ks ia . Säilöntäaineeton. 4721. V al io K o sk en la sk ija ® va hv a va ik ut us ru o ka an su ku p o lv el ta to is el le . Utan konserveringsmedel. C:ss a väh int ään pak kau kse ssa mer kitt yyn päi vää n. Tuote on pastöroitu. Kunnioittaaksemme sankareiden muistoa päivitimme rintamalta kerättyjä reseptejä tähän päivään: valio.fi/Koskenlaskija avataan tästä I-luokkainen laktoositon sulatejuusto/I-klassig laktosfri smältost VALIO koskenlaskija ® voimakas Ainekset: juusto (maito, hapate, suola), vesi, voi, sulatesuolat (E452, E339, E331), suola. M o n el la lii tt yy Ko sk en la sk ija ® su la te ju us to o n o m a m ak u m u is to ja h o p e is e e n fo lio o n kä är itt y ke rm ai ne n kl as si kk o he rä tt ää tu nt ei ta . 250 g v o im a k a s v o im a k a s V al io Ko sk en la sk ija ® o n ko ko ka ns al le tu tt u su la te ju u st o , jo n ka va lm is tu s al o it et ti in vu o n n a 1 9 3 3 . Hål lba r i oöp pna d för pac kni ng und er +8 . Su o m en its en äi sy yd en ju hl av uo d en ja A ku Lo uh im ie he n Tu nt em at o n so til as -e lo ku va yh te is ty ö n ku nn ia ks i ha lu am m e te hd ä rin ta m am ie st en re se p te jä tu tu ks i m yö s ny ky su ku p o lvi lle . Valmistaja/Tillverkare: Valio Oy, Fazerintie 2, 01230 Vantaa www.valio.fi, puh./tfn 0800 0825 LAKTOOSITON Rav int osi säl tö/ När ing svä rde /10 g: Ene rgi a/e ner gi 115 kJ / 280 kca l Ras va/ fet t 22 g jos ta tyy dyt tyn ytt ä / var av mät tat fet t 12g Hiili hyd raa tit/ kol hyd rat g jos ta sok ere ita / var av soc ker art er g Pro tei ini /pr ote in 19 g Suo la/ sal t 2,8 g Kal siu m/k alc ium 570 mg (71 % *) * päi vän saa ntis uos itu kse sta / av rek om men der at dag sin tag Lak too sia /la kto s g Voi mak ass uol ain en/ Kra ftig t sal tat . #MUISTOISSA Koskenlaskija ® kuului rintamamiesten varustukseen. LAKTOSFRI. V al io K o sk en la sk ija ® K o rp ik o kk aa ja n ke it to ki rj an ja re se p ti t lö yd ät o so it te es ta va lio .f i/ ko sk en la sk ija . Produkten är pastöriserad. LAKTOOSITON. C min st till bäs t för e -da tum . R in ta m al la o lle et so til aa t va lk ai si va t ju us to lla jo p a ka hv in sa . Ingredienser: ost (mjölk, syrningskultur, salt), vatten, smör, smältsalter (E452, E339, E331), salt. Säi lyy ava am att om ana alle +8
Äänikirjoja lainataan kirjastoista myös cd:nä aiempaa enemmän. Koen itseni uudella, kunnianhimoisella tavalla latteaksi yrittäessäni muotoilla kyllin leveää lausuntoa siitä, mitä ympäripyöreää maailmasta tulisi ajatella nyt, kun vauras eläkeläinen vieraili Las Vegasissa. ”Valitettavasti kaikkia äänikirjoja ei tule kirjastomyyntiin, eli kirjastoilla ei ole tarjota yhtä paljon uusia teoksia kuin kaupallisilla toimijoilla”, kertoo Helsingin kaupunginkirjaston informaatikko Saara Leskinen. 2.10. Silti tänä vuonna kotimaisia äänikirjoja on ilmestynyt enemmän kuin aiempina vuosina, tietää Elisa Kirjan liiketoimintajohtaja Essi Manner. Geometrian alkeita. 3.10. Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot tarjoavat kotimaisia äänikirjoja Ellibs-palvelussa noin 260 nimikkeen verran, kansainvälisiä kaunokirjallisia teoksia löytyy lähinnä englanniksi OverDriveja Naxos Spoken Word -palveluista. Bonnier Booksin toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoo, että 2017 on äänikirjojen ennätysvuosi. Mahdollisuus ladata teoksia älypuhelimiin on kasvattanut äänikirjojen suosiota huimasti. Kun kysyn, missä rouva Haukio on edes nähnyt Aallon, rouva Haukio vastaa, että tvuutisissa. Rouva Jenni Haukio kertoo Touko Aallon katselleen häntä ”sillä silmällä”. Iso, iso pettymys! Luulin saaneeni vastaehdokkaaksi näytte lijä Laura Malmivaaran, niin näissä vaaleissa olisi edes kaksi esiintymis taitoista. Matti Vanhanen soitti, halusi tulla ”testaamaan Mäntyniemen kellaria”. . ”Uskon, että kustantajat julkaisevat yhä enemmän äänikirjoja, ja niiden sekä e-kirjojen myynti jatkaa kasvuaan.” Äänikirjoja saa myös kirjastoista. MARRASKUU 2017 IMAGE 13 K adulla kuulokkeet päässä vastaan tuleva, muissa universumeissa leijaileva kansalainen ei välttämättä olekaan pakanallista rytmimusiikkia kuunteleva sekakäyttäjä. Syys on saapunut, kun Osmo Rauhala istuu pihapuussamme ja kiekuu olevansa Suomen kansain välisin muuttolintu. ”Kasvuprosentit ovat kolminumeroisia. Yksilö saattaa olla uppoutunut ääneen luetun tarinan maailmaan. Äänikirjat sopivat hienosti tähän muutokseen.” Suomenkielisten äänikirjojen valikoima on pienempi kuin painettujen ja e-kirjojen. Seison Riihimäellä, ja siitä huo limatta haluan positiivisena suoma laisena todeta, että tällä Suomi 100 kiertueellani olen oppi nut arvostamaan suomalaisia siitä, kuinka vähän he lopulta hakkaavat ja tappavat toisiaan. 20.9. Kukakohan toimittaja ensim mäiseksi löytää hyllystään Orwellin kirjan Katalonia, Katalonia ja saa siitä jonkin palkinnon. Niin tässä Putinin lähettä mässä viestissä lukee. Täällä USA:ssa koulutan turva miehiäni tunnistamaan uusimmat katuhuumeet ja hankkimaan niitä. Ei tarvitse kuin katsoa Helsingin katukuvaa: kännykkä ja kuulokkeet ovat yhä useammalla koko ajan mukana. 14.9. 26.9. Kun uteliaana tiedustelin syytä, Matti huusi varsin defensiivi sesti: ”En ainakaan mistään seksuaalisesta syystä!” 16.9. jukka väänänen Lukeminen kannattaa aina. 24.9. Äänikirjoista kiinnostuneita on kaiken ikäisissä kuluttajaryhmissä. Satavuotiaan Suomen hen gessä ihastelen eurooppalaista herrasmiesmäisyyttä Italian presi dentin itkiessä tyylikkään huomaa mattomasti edessään olevaan ”suo malaiseen järvikalalajitelmaan”. Mänty niemen herra Mäntynie men herra Twitterissä: @niinistop nyt KUVITUS REETTA NIEMENSIVU. Zapadsotaharjoitus on lisän nyt suomalaisten turvallisuuden tunnetta. Olikin joku sekava, öljyinen maalaistyttö, ja nyt olen kirjoittanut kämmeneeni ”HUHTA! SAARI!”. Silti yhä useammat nauttivat romaaninsa äänikirjana. 27.9. 1.10. ...ja sanasta tuli ääni Katalonia Itsehallintoalue Katatonia Oireyhtymä MU IST A! Syyskuu: Kaadan itselleni vain 11.9
Tämän saattoi huomata myös Björn Borgin urheilumallistossa. Näytöksessä esiteltiin moder nin urheilumalliston lisäksi retro henkinen Signature Collection. Yksi athleisuremuodin huvit tava piirre on, että ne ovat usein urheiluvaatteita, joissa ei ole tar koituskaan urheilla. Maun ollessa kohdallaan siivilöi raaka-aineet pois ja nauti vaikkapa gin tonicin muodossa. bjornborg.com JUOMA TYYLI. Kotigini 1 l lasipurkki 70 cl puhdasta kotimaista vodkaa 30 g katajanmarjoja 50 g tuoretta korianteria 20 g kallioimarteen juurta Laita raaka-aineet purkkiin ja täytä vodkalla. Finlandia Vodkan master mixologist Pekka Pellisen ohjeeseen saa mausteita luonnosta. Osa catwalkilla nähdyistä asukokonai suuksista sopisi paremmin yöker hoon kuin tenniskentälle. 14 IMAGE MARRASKUU 2017 R uotsalainen urheiluvaate jätti Björn Borg esitteli alkusyksystä uudet mallis tonsa Tukholman muotiviikoilla. Odota 2–3 viikkoa välillä maistellen, ettei maku mene liian vahvaksi ja kitkeräksi. Se pohjautuu merkin perustajan, tennistähti Björn Borgin uran kultakaudelle sijoittuvaan Borg vs McEnroe elokuvaan, joka sai Suomen ensiiltansa 13.10. Kotiginin taas voi tehdä tavallisessa hillopur kissa ilman tislauslaitteita. Retromallisto muistutti, että Borg oli yksi athleisuretrendin pioneereista. Kokeile vaikka nokkosta, kuusenkerkkiä tai kallioimarteen juurta, jota on helppo kaivaa maasta lähes ympäri vuoden. Katajaa kaatoon reita ja joogahousuja näkyy katu kuvassa ja catwalkeilla sitä tahtia, että kohta kukaan ei kauhistele sneakereita Linnan juhlissa. Etenkin viimeisten viiden vuo den aikana athleisuresta on tullut valtava muotiilmiö. Hän oli tyyliikoni, jonka ansiosta urheiluvaatteista tuli hyväksyttyjä myös kenttien ja treenisalien ulkopuolella. Raitaverkka Urheilu, muodikasta Tennistähti Björn Borg oli athleisure-ilmiön pioneeri. Urheiluhenkisiä vaatteita suunnittelevat myös tunnetut nimet, kuten Sasu Kauppi ja Adi daksen kanssa yhteistyötä tehnyt Alexander Wang. Tiesitkö, että giniä voi tehdä myös kotona. Ammattitislaamot ostavat yleensä valmiin vodkapohjan, lisäävät siihen mausteet ja tis laavat juoman. Se on nimittäin käytännössä katajanmarjoilla ja muilla luonnon raakaai neilla maustettua vodkaa
Mujin pääjohtaja Masaaki Kanain mukaan klassikkodesignin yhdistäminen uuteen teknologiaan on tulevaisuutta. Ravintoloiden ruokalistoillakin sitä on ollut jo jonkin verran, vaikka Suomessa ravintolat tulevat yleensä perässä ruokatrendeissä. Tyylilehti Monocle valitsi Wienin maailman toiseksi parhaaksi kaupungiksi asua, ja se on karistamassa sacherkakuntuoksuisen imagonsa. Monet veget ja vegaanit suhtautuvat löyhemmin syömiseen. Skaala ulottuu tanskalaisesta designunelmasta kokonaiseen kelluvaan erämaakylään Kanadassa. Valoläh teenä on led-versio Milanon Triennalessa 1959 palkitusta WIR-lampusta. MUSTEKALA Yhtäkkiä mustekalaa löytyy joka paikasta: ruokakauppojen kalavitriineistä ja tukun pakastealtaasta. 39,90 e Uutta valoa. nyt TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ. RENNOMPI KASVISSYÖNTI Kasvissyönti on itsessään niin iso ilmiö, että sitä ei tarvitse mainita. Loppuvuoden ruokatrendit ja -ilmiöt PATARUOKA Syksyllä jaksaa tehdä taas pataruokia, kun koko kämppä ei kuumene kokatessa. Pataruoasta tulee turvallinen olo. gestalten.com. Airam toi uudelleen markkinoille kolme Tapio Wirkkalan K2-valaisinta 1960-luvulta. Pipsa Hurmerinta, kokki ja Radio Helsingin Ruokatunti-ohjelman toimittaja 3 RUOKA MATKA KIRJA DESIGN KU VA T: PÄ IV I M IK KO N EN , BJ Ö R N B O R G , W IE N TO U R IS M U S / PE TE R R IG A U D , G ES TA LT EN , A IR A M . Kelluvia taloja ei Suomessa vielä juuri ole, mutta äskettäin julkaistu Rock the Boat -kahvipöytäkirja esittelee kattavan valikoiman esimerkkejä maailmalta. Ei olla ehdottomia, vaan voidaan syödä joskus pekonia tai kermavaahtoa. MARRASKUU 2017 IMAGE 15 Rock Boat the Boats, Cabins and Homes on the Water Koti vesillä. Uskon, että mustekala tekee nyt comebackia. airam.fi Nouseva Wien. Ne ovat edullisia ja ekologisia ruokia, joita voi tehdä ison määrän ja syödä myös seuraavina päivinä. Varoitus: jo puolessa välissä kirjaa tekee mieli muuttaa veneeseen asumaan. Tarjolla on rosoista kaupunkikulttuu ria, nykytaidetta ja gastronomisia erikoisuuksia, kuten raitiovaunumatkan päässä odottavat viinitilat. Nyt se on kuitenkin muuttunut arkipäiväisemmäksi ja rennommaksi
M U U T I N I TA L I A A N 1 9 8 8 , N U O R E N A J A S E I K K A I L U N H A L U I S E N A . Katso ulkomailla asuvien suomalaisten tarinat: FA Z E R I N S I N I N E N. 16 IMAGE MARRASKUU 2017 nyt Sari 54 v, Italia E n s i v u o n n a t u l e e t ä y t e e n 3 v u o t t a e l ä m ä ä E t e l ä I t a l i a s s a Apuliassa ja niihin mahtuu lukemattomien elämänpyörteiden v ä l i i n m o n t a k i l o a s u k l a a t a , r u i s k o r p p u a , m ä n t y s u o p a a , p ö r r ö s u k k a a , k i l o m e t r i n p i t u i s t a k i r j e t t ä j a v i n o p i n o p o s t i k o r t t e j a . M u t t a k u n i l m a t ä y t t y y l ä m m i t e t y n s a u n a n j a tuoreen koivuvihdan tuoksusta, kaikki on taas n i i n k u i n e i o l i s i i k i n ä l ä h t e n y t k ä ä n p o i s. F I KF_Pieni_Pala_Suomea_IMAGE_230x300.indd 1 6.10.2017 11.00. S u o m e e n p a l a t e s s a t u n n e s a a t t a a o l l a j o p a v i e r a s t e l e v a , k o t i m a a o n m u u t t u n u t n i i s t ä a j o i s t a k u n h a l u s i n v a l l o i t t a a m a a i l m a n . Italia Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. I n t e r n e t i n myötä yhteydenpito Suomeen on muuttunut päivittäiseksi, rakkaiden ääni k u u l u u u s e a m m i n . M u t t a s e e i a i n a k o r v a a i k ä v ä ä j a h a l u a s i l o t e l l a ä i d i n h i e n o i s i a r y p p y j ä j a r u t i s t a a i s ä n v u o s i v u o d e l t a k a v e n t u n e i t a h a r t e i t a . Y h t ä k k i ä v u o d e t o v a t k a d o n n e e t j o n n e k i n j a y l i p u o l e t e l ä m ä s t ä v i e t e t t y t o i s e s s a m a a s s a , j o s t a o n t u l l u t k o t i
Kosmetiikka kokeilut aloitin suolasaippuasta, sillä oma ihoni ei kestä nestesaippuaa. M U U T I N I TA L I A A N 1 9 8 8 , N U O R E N A J A S E I K K A I L U N H A L U I S E N A . Haaveena on, että voisin palkata lisää henkilökuntaa. Y h t ä k k i ä v u o d e t o v a t k a d o n n e e t j o n n e k i n j a y l i p u o l e t e l ä m ä s t ä v i e t e t t y t o i s e s s a m a a s s a , j o s t a o n t u l l u t k o t i . Valmistan kaikki tuotteet itse käsin työ huoneellaani saunan vieressä. I n t e r n e t i n myötä yhteydenpito Suomeen on muuttunut päivittäiseksi, rakkaiden ääni k u u l u u u s e a m m i n . F I KF_Pieni_Pala_Suomea_IMAGE_230x300.indd 1 6.10.2017 11.00. Tuon kaikki raakaaineet ja luomulaatuiset eteeriset öljyt maahan itse ja hoidan koko prosessin aina etikettien liimaamiseen. DESIGN nyt TEKSTI REETTA HAARAJOKI KUVA ANNA AUTIO Sari 54 v, Italia E n s i v u o n n a t u l e e t ä y t e e n 3 v u o t t a e l ä m ä ä E t e l ä I t a l i a s s a Apuliassa ja niihin mahtuu lukemattomien elämänpyörteiden v ä l i i n m o n t a k i l o a s u k l a a t a , r u i s k o r p p u a , m ä n t y s u o p a a , p ö r r ö s u k k a a , k i l o m e t r i n p i t u i s t a k i r j e t t ä j a v i n o p i n o p o s t i k o r t t e j a . Katso ulkomailla asuvien suomalaisten tarinat: FA Z E R I N S I N I N E N. M u t t a s e e i a i n a k o r v a a i k ä v ä ä j a h a l u a s i l o t e l l a ä i d i n h i e n o i s i a r y p p y j ä j a r u t i s t a a i s ä n v u o s i v u o d e l t a k a v e n t u n e i t a h a r t e i t a . Tulevaisuudensuunnitelmasi. Tuotteet ovat puh taita, eivätkä sisällä mitään ylimääräistä. Sauna oli pitkäaikainen haaveeni, joka kyti mielessäni vuosia. Lisäksi haluaisin viedä niitä ulkomaille. kaurilansauna.fi Saara Lehtonen haluaa huolehtia hyvinvoinnista saunassa ja saunan jälkeen. S u o m e e n p a l a t e s s a t u n n e s a a t t a a o l l a j o p a v i e r a s t e l e v a , k o t i m a a o n m u u t t u n u t n i i s t ä a j o i s t a k u n h a l u s i n v a l l o i t t a a m a a i l m a n . Tuot teiden valmistus sai alkunsa saunaan ompe lemistani pellavaisista laudeliinoista,sekä valamistani pitsikynttilöistä, joita saunojat Toinen jalka ilmassa halusivat ostaa myös itselleen. Pidän huolta itsestäni, jotta jaksan tehdä työtä, jossa viihdyn: käyn juoksulenkeillä ja laitan etiketit kiinni yhdellä jalalla seisten. Kaurilan Sauna Helsin gin Vanhassa Meilahdessa oli alkujaan per heemme käytössä, mutta vuodesta 2009 olen halunnut jakaa sen myös muille. Italia Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Kehitän jatkuvasti lisää tuotteita, joita voi käyttää saunassa ja saunan jälkeen. M u t t a k u n i l m a t ä y t t y y l ä m m i t e t y n s a u n a n j a tuoreen koivuvihdan tuoksusta, kaikki on taas n i i n k u i n e i o l i s i i k i n ä l ä h t e n y t k ä ä n p o i s. MARRASKUU 2017 IMAGE 17 Miten päädyit pyörittämään yleistä saunaa ja valmistamaan kosmetiikkaa. Miten kosmetiikkatuotteesi valmistuvat
Tv-sarjana: Seksillä, verellä ja rituaalimenoilla ryyditetty tarina tarjoaisi täydellisen tilaisuuden uudelle True Blood -tyyppiselle roskaviihteelle. TELEVISIO KIRJA. 2000lukulaisen liberaalin demokratian kulmakivikysymyksistä puhutaan oikeilla nimillä: seksismi on seksismiä ja heteronormatiivisuus heteronormatiivisuutta. Tv-sarjana: O. She’s Gotta Have It alkaa marraskuussa, mutta millaisia olisivat muut Lee-sarjat. Asia kiittää. sarjoja tekevän Ryan Murphyn pitäisi omistaa yksi kausi Malcolm X:lle. DO THE RIGHT THING Elokuvana: Kuuma kesäpäivä monikulttuurisessa Brooklynissa kulminoituu tragediaan. Tv-sarjana: Loogista jatkoa periodidraamalle The Deuce, joka kertoo myös kahdesta miehestä 70-luvun New Yorkissa. Simpsonista ja hurrikaani Katrinasta tvLisää Leetä telkkariin Spike Lee ohjasi tv-sarjan vanhasta elokuvas taan She’s Gotta Have It. Mutta miksi lopettaa siihen, moni muukin Leen elokuva taipuisi helposti ruutuun. Strömquist esittelee asiat historian, popkulttuurin tai teorian kautta, mutta hauskasti ja kriittisesti. Viime vuonna suomeksi ilmestyi vaginavalistava Kielletty hedelmä. Ja lukija. DA SWEET BLOOD OF JESUS Elokuvana: Taidekeräilijä saa rituaalitikarista ja alkaa himoita verta 2010-luvun Brooklynissa. Sarja seuraisi siviilejä, rutiköyhää kaupunkia pyörittäviä poliitikkoja sekä työhönsä turhautuvia rikosetsiviä. J. MALCOLM X Elokuvana: Väkevä elämäkertaelokuva väkevästä yhteiskun nallisesta vaikuttajasta. Se saa jat koa vuoden 2016 Noususta ja tuhosta ja Prinssi Charlesin tunteesta (2010). Netflix-sarjan pääosassa nähdään entuudestaan aika tuntematon DeWanda Wise. 1978) sarjakuvat ovat Ruotsissa Finger pori-suosittuja, minkä lisäksi hän on voittanut kulttuuri palkintoja ja on keskeinen kulttuurikeskustelija. Tv-sarjana: Luonteva jatko The Get Downille: loikka 80-luvun Brooklyniin tarjoaisi mahdollisuuden jatkaa kaupungin ja siel lä syntyvän kulttuurin tarinaa. tuotantokausi Netflixissä 23.11. oskari onninen Vuoden 1986 She’s Gotta Have It -draamakomediassa nuori brooklynilainen (Tracy Camilla Johns) pallottelee työelämää ja kolmea rakastajaansa, joista yhtä ohjaaja näyttelee itse. She’s Gotta Have Itin 1. 18 IMAGE MARRASKUU 2017 nyt TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Kulmakivikysymyksiä LIV STRÖMQUISTIN (s. Ensimmäisen teema on eriarvoisuus, jälkimmäisen parisuhde ja rakkaus. SUMMER OF SAM Elokuvana: Sarjamurhaaja pii naa naapurustoa Bronxissa 1977
THE SHAPE OF WATER (Guillermo del Toro) Romanttiseen kauhufantasiaan viehtynyt ohjaaja vei Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon kylmään sotaan sijoittuvalla uutuudellaan, jossa Sally Hawkingin mykkä talkkari tykästyy vedessä elävään örkkiin. Night Visions järjestetään 22.–26.11. ×. Muusikkona tunnetun Flying Lotusin debyyttiohjaus on niin ällöttävä, että sen loppuun pääsemisestä pitäisi antaa mitali. Sairasta menoa KUSO (Flying Lotus) Sundancen elokuvajuhlilla järkyttänyt Kuso on kokoelma turvonneita paiseita, ihmisruumiin pimeimpiä onkaloita ja vuotavaa visvaa. image.fi/ tietokirjailijaksi Koulu sopii tietokirjailijoiksi haluaville, joilla on jo kirjansa aihe mielessään. Hae keväällä alkavaan Gummeruksen ja Imagen kerronnallisen tietokirjoittamisen kouluun. Kulttikamaa siis. Kauhuja fantasiafestivaali Night Visionsin ohjelmistossa on Hollywoodsuosikkeja ja vuoden ällöin elokuva. LIBERATION DAY (Morten Traavik, U?is Olte) Slovenialaisen Laibach-yhtyeen keikkamatkasta Kim Jong-unin hallitsemaan diktatuuriin kertova dokumentti paljastaa myös, miten videoklippi pohjoiskorealaisista haitaristeista coveroimassa A-han Take on Metä syntyi. ELOKUVA TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA K U VA T: SA M M A K KO , N ET FL IX , TO R JO ER U N D F PE D ER S EN , TW EN TI ET H C EN TU R Y FO X , N IG H T V IS IO N S. Helsingissä. Oscareista puhutaan jo. Koulu pitää sisällään neljä iltapäivää kontaktiopetusta. HALUATKO TIETOKIRJAILIJAKSI. Haku päättyy 15.1.2018
Miten niin muka. Ok. The Queen is Deadin (1986) juhla painos on lähellä lompakkoasi. Juuri saamamme tiedon mukaan The Smiths tosiaan lopetti toimin tansa tasan 30 vuotta sitten. Nuo miehet hurmaavat Johnny Marrin muistelmateos Set the Boy Free (Like) ilmestyi hiljattain suomeksi. (Kohta se varmaan yllyttää hirttämään dj:n ja arvostelee ehtimiseen kuninkaallisia.) Albumi on Morrisseyn ensimmäinen sitten vuoden 2014 World Peace Is None Of Your Businessin. Morrisseyn albumi Low in High School julkaistaan 17. Spent the Day in Bed -singlellä Moz kehotti joutilaistelemaan ja lopettamaan uutisten katsomisen. The Smithsin (ja Talking Headsin ja Modest Mousen ja Electronicin ja ja ja...) palvottu kitaristi antaa kirjassa itsestään varsin tervejärkisen kuvan. MUSIIKKI K U VA : A -L EH TI EN A R K IS TO .. Psykedeelien ja väkijuomien kanssa rietastelu on sekin historiaa; nykyisin muusikko on himomar(r)atoonari. marraskuuta. Saatavana myös – ooh – vinyyliboksina. Emoalbumin lisäksi demoja, ennen julkaisemattoman Bostonin-keikan (1986) ja dvd-dokumentin sisältävä julkaisu juhlistaa eri muodoissaan albumin likitasavuosia eli 31-vuotista olemassaoloa. jukka väänänen Väittävät, että The Smiths on hajonnut
Hieno kansi voi luoda hyvän tunnelman jo ennen kirjan lukemista. Silloin kanteen tavoittaa helpommin kirjan tunnelman. MARRASKUU 2017 IMAGE 21 Pinta menee syvälle Kirjagraafikko Elina Warsta saattaa löytää hyvää myös huonoista kansista. Mutta tämä on eri asia kuin ensimmäinen idea: se on SE idea. . Millainen kansi kiinnittää huomiosi. Kuinka usein ensimmäinen kansi-idea on se paras ja lopullinen. Se juttu voi loppujen lopuksi olla vaikka toimiva sommittelu, joka kätkeytyy huonouden taakse. Kansi ei saa tuottaa tekstille pettymystä. TYÖ TEKSTI JUKKA VÄÄNÄNEN KUVA AKI ROUKALA. Kannettomaan kirjaan on vaikeampi tarttua, koska ei voi tietää, mitä lukukokemus tuo. Täytyykö kirjagraafikon tuntea teos läpikotaisin ennen ulkoasun tekemistä. On tärkeää, että kansi ei kuseta lukijaa vaan välittää sisällöstä oikean meiningin. Jos kansi kiinnittää huomion, siinä on jokin juttu – hyvässä ja pahassa. Voiko hyvä kansi tehdä heikosta kirjasta paremman. Samalla kansi auttaa kirjaa löytämään oikean lukijan. Koen tärkeänä tuntea teoksen mahdollisimman hyvin. Olen kehittänyt periaatteen, että skippaan aina ensimmäisen idean, se on se itsestäänselvin. Haastan itseni seuraaviin ideoihin, koska uskon, että näin kansi herättää useamman ihmisen mielenkiinnon ja siitä tulee monitasoisempi. Joskus kyllä käy niin, että käsikirjoituksesta nousee vain yksi idea, joka on niin vahva, ettei se jätä tilaa muille
www.msafropolitan.com POLITIIKKA TEKSTI MIINA SUPINEN KUVA ANNA AUTIO. Tämä perusedellytys ei vieläkään ole toteutunut maailmassa. Se mitä tapahtuu nyt. 22 IMAGE MARRASKUU 2017 nyt nyt Vallankumous vähä vähältä Suomalais-nigerialainen Minna Salami oikoo länsimaisia käsityksiä afrikkalaisten naisten elämästä. Mikä on mottosi. Jos saisit korjata yhden vääryyden maailmassa, mikä se olisi. Poistaisin köyhyyden. Länsimainen feminismi taistelee patriarkaattia vastaan, afrikkalaisesta näkökulmasta se on vain osa ongelmaa. Blogini leviää yhä laajemmalle lukijakunnalle. Naisten elämää vaikeuttavat myös imperialismi, postkolonialismi, neokolonialismi, rasismi ja luonnonvarojen riisto. Egyptiläinen kirjoittaja ja feministi Nawal El Saadawi. Kuka on esikuvasi. Mitä eroa on länsimaisella ja afrikkalaisella feminismillä. . Nämä kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Mikä on suurin voittosi. Avaan ihmisten silmiä tunnistamaan sorron ja taistelemaan sitä vastaan. Olen tavannut hänet, ja hänen persoonallisuutensa on suuri inspiraation lähde. Luin jostain, että tärkein elämäntehtävä on pyrkiä ammatimaiseksi ihmisolennoksi. Yritän onnistua inhimillisyydessä. Ihailen hänen rohkeuttaan ja viisauttaan. Hän on ollut vankilassa ja kokenut monia vaikeuksia. Se olisi varmaankin mottoni. Jokaisella ihmisellä olisi pääsy resursseihin, ruokaa ja suoja. Edistän vallankumousta vähä vähältä
Vartiainen osoittaa hurjaa rohkeutta jo suostumalla tällaisen kirjan tekoon. David Simonin luoma The Wire on monella mittarilla kaikkien aikojen paras tvsarja. Politiikan analyysistä Keskusteluja taloudesta on erinomainen sukellus politiikan syvään päähän. Nautintoaiheita K U VA T: O U TI TÖ R M Ä LÄ , H O D D ER & ST O U G H TO N , N ET FL IX , JA G JA G U W A R , A N TO N C O R B IJ N . Fanituksesta Uschanovin mukaan Light music eli kaunomusiikki oli liian kaunista ollakseen suosittua. KIRJA. TÄLLÄ PALSTALLA IMAGEN TOIMITUS PÄIHTYY HYVÄSTÄ KULTTUURISTA. 70-luvun New Yorkin katuprostituution ja ensiaskeleitaan ottavan pornofilmiteollisuuden maailmaan sijoittuva The Deuce saattaa olla vuoden 2017 paras tv-draama, ja silti se tuntuu olevan vasta lupaus tulevasta. Historiatietoisuudesta Uschanov todistaa vääriksi väitteet siitä, että Spotifyssa olisi kaikki maailman musiikki, siitä, että The Beatles oli liian ahkerasti levyttänyt yhtye sekä siitä, että klassiseen musiikkiin kuu luu vakava pönötyskulttuuri. Mutta mistä kirjat on tehty. Asiasanat: Saksa, Ruotsi, pelon liberalismi, politiikan ja taloustieteen suhde ja kielen vaikutus siihen. Jokainen Killerslevy on ilonaihe. Tekniikan Maailma taas on hänen mielestään epäh umanistisuudessaan ylevä julkaisu. Jokainen Killerslevy on keskimääräistä parempi levy. Kovistelusta Miksi ekonomistit eivät osaa markkinoida taloustiedettä, vaan sortuvat asiakkaat helposti karkoittavaan änkkäämiseen, Uschanov muun muassa kysyy… Juhana Vartiaisesta …ja Juhana Vartiainen vastaa. Keskusteluja taloudesta on nimenomaan keskustelukirja, jossa Uschanov esittää Vartiai selle hänen ajattelunsa heikot kohdat. Hunajaiset melodiat, harput ja Sumneyn vaikuttava falsetti nivoutuvat huuruisen radioheadmaiseen äänimaailmaan ja unenomaiseen instrumentaatioon. oskari onninen Tangoja talousmarkkinoilla Tommi Uschanovin tuoreista kirjoista esseekokoelma Sininen tango ruotii popkulttuuria ja historiaa, Keskusteluja taloudesta sitä itseään. Simonin ja George Pelecanosin luoma sarja ei voi eikä saa jäädä ensimmäiseen kauteen. Ja ei: mikään äijäutopia tämä ei ole. Pitkälti Moses Sumneyn albumilta Aromanticism. Kerroksia on kuin Burj Khalifassa. Miltä kuulostaisi, jos Thom Yorke laulaisi huolellisesti designattua, sitten jengoiltaan väännettyä soulia. MARRASKUU 2017 IMAGE 23 Isä, poika ja paha henki ovat symbioosissa Stephen Kingin ja hänen poikansa Owenin romaanissa Sleeping Beauties. Asetelmas sa scifiklassikko Invasion of the Body Snatchers herää henkiin Kuvun alla -romaanin tyyppisessä pikkukaupungissa. Se katsoo taaksepäin, mutta mieluummin lyriikoissaan kuin niin, että yrittäisi pakonomaisesti tavoittaa yhtyeen ensi levyjen kiihkoa. Ja mikä parasta: siinä missä seestyminen ei rockissa useinkaan ole ilonaihe, varsinkaan niin raivokkaan alun jälkeen kuin Killersillä oli, uusi albumi Wonderful Wonderful on juuri siksi kesk i määräistä parempi Killers -levy. Naiset kautta maailman – poikkeuksena yksi pahatar – nukahtavat ja koteloituvat, ja herra varjelkoon niitä, jotka yrittävät avata nyyt tejä
TeksTi juha itkonen kuvaT hannes Paananen MARRASKUU 2017 IMAGE 25. Juha Itkonen lähti Stavangeriin selvittämään, mistä norja lais ten ylivoima tässäkin lajissa johtuu. MARRASKUU 2017 IMAGE 25 Satumaa Norjassa saattaa olla lama, mutta paikalli nen kirjallisuus voi hyvin
Ai että tulenko. Sinne siis uudestaan, samaan kaupunkiin, samoille festivaaleille. Miten ihanaa siellä olikaan! Kirjani ei herättänyt mainittavaa kiinnostusta, mutta mitäpä siitä. Olen kehunut tämän lehden kirjakolumneissani niin monta norjalaista kirjailijaa, että odottelen suurlähetystöstä jo vähitellen jonkinlaista vienninedistämismitalia. Juuri äsken luin uutisista nor jalaisten öljyrahaston arvon ylittäneen 1?000 miljardia dollaria. Kirjailijalle tilanne on toisaalta mielenkiintoinen, vähän kuin osallistuisi hautajaisiin. Tunsin myös kirjoittavani kirjaa, jollaista ei aiemmin ollut kirjoitettu. Ehdotin kohteeksi Stavangeria. Kirjani Seitsemäntoista, Sytten, oli keväällä julkaistu Norjassa. ”Kuvittelimme täällä Stavangerissa olevamme koskemattomia, mitkään aiemmat heilahdukset eivät olleet yltäneet tänne asti. Asuntojen arvot ovat laskeneet ja ihmiset pulassa lainojensa kanssa. Samaan aikaan olin innoissani. Pelivelkoihin ajautunut perheenisä. Vierailtuani ensin toukokuussa Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla sain kutsun Stavangeriin jatkamaan juhlia. Epäilyttävän menestyvistä hiihtäjistä. Öljyalan insinöörejä on työttö mänä. Halusin kuvitella tämän itselleni vieraan todellisuuden. Se oli alkanut kalvaa minua. Vuonon vesi ei kimaltele, vuoria ei näy. Kieli vapautuu. Näissä kirjoissa on vähän William Faulkneria. No totta kai tulen.” Sellaisista juhlista seuraa tietenkin krapula. Kyse on eräänlaisista rikosromaaneista, mutta Norjassa jo kolmanteen osaan ehtineessä kirjasarjassa Renberg lähestyy genreä ennakkoluulottomin ottein. Vuonon perukoille asettunut sikamaisen vauras kaupunki kylpi syysauringon pehmeässä valossa, loisti kuin jalokivi pahalta maail malta suojassa, ja kaikki oli idyllistä ja turvallista ja kaunista ja miellyttävän kulturellia, olihan meneillään kirjallisuusfestivaali. Miten he päivänsä viettävät?” Omakohtaisen kokemuksen puutetta Renberg paikkasi tunnol lisella taustatyöllä. Öljystä ehkä, kadehdit tavista rikkauksista. Nautin parista hassusta esiintymisestäni ja leppoisasta aikataulustani. Teksti kulkee rennosti, huumorin höystämänä mutta perim mäistä kipeyttään kadottamatta. Kysymys on minusta aina ollut hassu. Totta se Renbergin mukaan silti on. ”Se näytti nuortenkirjallisuudelta, ei vakavasti otettavalta. Ajattelin, etten varmasti voita tällä Pohjoismaiden neu voston kirjallisuuspalkintoa. Niinpä meistä ei tullut vain rikkaita. Käytännössä kaikki muut maailman rikkaistakin maista elävät velaksi, mutta norjalaisilla on säästötilillä 150 000 euroa jokaista kansalaistaan kohti. Jos en kirjoittaisi, en olisi kirjailija. Minäkin sain erikoisia puheluita. Lopulta päätoimittajakin kiinnitti asiaan huomiota ja ilmoitti lähettävänsä minut paikan päälle tekemään juttua norjalaisen kirjallisuuden erinomaisuudesta. Siihenhän koko homma perustuu.” T austatyö on varmasti ollut tärkeää, samoin kyky eläytyä. Ajatus taantumasta täällä ei saa välittömästi kyynelehtimään. Kaikki vapautuu. Olin ollut kaupungissa ker ran aiemmin, syyskuussa 2012. T ällä kertaa on sateisempaa kuin viisi vuotta sitten. Homma alkaa todella kulkea. Tunnelman muutoksen todella huomaa. Panoraaman hauskimpia mutta myös surullisimpia hahmoja ovat stavangerilaiset pikkurikolliset: eloku viin, roskaruokaan ja omalaatuiseen filosofointiin mieltyneen Jan Ingen johtama erikoinen perhekunta, joka elää omaa elämäänsä järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. ”Aiemmissa kirjoissani olin kirjoittanut enimmäkseen kaltaisis tani ihmisistä, omasta yhteiskuntaluokastani. Tunsin olevani kosketuksissa johonkin todelliseen ja puhtaaseen – niihin syihin, joiden vuoksi alun perin lukijana innostuin kirjallisuudesta.” Ääniä ilmaantui vähitellen lisää. Ensin se hävetti häntä. K oko laaja maailma lähti versomaan muutaman liuskan tekstistä, jonka Renberg kirjoitti kym menisen vuotta sitten umpirakastuneen teini tytön äänellä, hetkellisen inspiraation vallassa. Traagiset tapahtumat ovat mielenkiintoisempia kuin onnelliset.” Renbergin kirjojen Stavanger ei tosin tähän astikaan ole ollut pelkästään periporvarillinen onnela. Firmojen juhlabudjeteissa ei ollut mitään kattoa. Tore, tuletko vähän lukemaan otteita kirjastasi, saat 50 000 kruunua. Tai sitten, minun tapauksessani, kirjallisuudesta. Hän teki vierailukäyntejä vankilaan ja jutteli taparikollisten, heidän asianajajiensa ja poliisien kanssa. Lapsensa unohtanut uraäiti. Minuun suurimman vaikutuksen näissä kahdessa lukemassani Renbergin kirjassa tekee kuitenkin niiden irtonaisuus. ”Jos pääsee sille tasolle, pystyy tekemään mitä tahansa. Stavanger on sattumalta sopivasti myös Tore Renbergin, tuoreim man norjalaisen kirjallisen ihastukseni kotikaupunki. Vähän Coenin M. Sen innoittajana toimi nut myyttinen Tjensvollin jengi kylvi kauhua kaupungin kaduilla Renbergin nuoruusvuosina 1980luvulla. Millaista on keskiikäistyä rikollisena. 26 IMAGE MARRASKUU 2017 Mistä puhumme, kun puhumme Norjasta. Lohi viljelmistä, tunturimaisemista. Mietin, miten se on mahdollista. En tietenkään väitä keksineeni mitään kokonaan uutta. Tulee olo, että koke nut ja lukenut kirjailija päästää itsensä irti, ylittää kenties joitakin aiemmin itselleen asettamiaan rajoja. Kun yleistä tietoa ja pieniä yksityiskohtia oli riittävästi, hän tunsi pystyvänsä siihen mihin kirjailijana yleensäkin: eläytymään henkilöidensä elämään. Vähän Fucking Åmålia. Öljykaupungissa on syksy, ja kuulemma kaiken lisäksi lama. Teinitytön umpimielinen, mel kein pelottava poikaystävä. Vaalia parisuhdetta, saada ehkä lapsia. ”Lukijathan kysyvät usein, miten on mahdollista, että kirjoitat vaikkapa teinitytön tai eläkeläisrouvan äänellä. Tasainen sumupullotihku yltyy välillä kohtisuoraan taivaalta Bemareiden ja Teslojen reunustamille kaduille putoaviksi vesiryöpsähdyksiksi. Festivaalit olivat hienot. Millaista heidän elämänsä on, aivan arjen tasolla. Raha valui alaspäin, hotelli ja ravintolabisnekseen, kauppoihin, jopa kulttuurialalle. Hänen suomeksi julkaistut kirjansa Huomenna nähdään (2016) ja Iskuja joka suunnasta (2017) törmäyttävät kaupungin hyvinvoivan keskiluokan sen alamaailman edustajien kanssa. Renberg itse sanoo pyrkineensä jonkinlaiseen kaksoisvalotuk seen, periaatteessa realistiseen romaaniin, joka kuitenkin irtoaa realismin ahdistavimmista puitteista. Meistä tuli naurettavan rikkaita. Norja tuntui paratiisilta, sekä kirjailijalle että ihmiselle. ”Pari vuotta sitten moukari iski
Jälkikäteen hän sanoo tosin myös hiukan häpeävänsä sen aikaisia kirjoituksiaan. Työhuoneensa hyllyn pohjalta Andersen kaivoi esiin vanhoja Vagantkirjallisuus lehtiä. Niin kirjassa kuin kasvotustenkin mies vaikuttaa mutkattomalta, oikeas taan onnelliselta. Minä toimin ilmeisesti jotenkin toisin.” ”Mutta jollain lailla meidän vastakkaiset luonteemme sopivat yhteen. Ja sitten tietenkin jossain vaiheessa palaan maan pinnalle, mikä on aina yhtä ikävää.” R enbergin analyysi itsestään tuntuu tutulta. Näytelmien ja tv ja elokuvatöiden luettelo on pitkä. En ole maanisdepressiivinen, mutta jotain sen suuntaista minussa on. MARRASKUU 2017 IMAGE 29 mihin keksii tarttua. Sitä paitsi olen kärsimä tön. On totta, että kirjoittaminen oli minulle helppoa ja hänelle yhtä helvettiä.” T aistelunisarjan viides osa sijoittuu parinkymme nen vuoden takaiseen Bergeniin. Se on vain toi senlaista energiaa. Erilaista polttoainetta. Ei välttämättä mitään helppoa seuraa, joskus ja joillekuille suorastaan pelottava. Karl Ovehan oli todella lahjakas jo silloin, mutta niihin aikoihin myös erittäin ujo ja epävarma. Taistelunisarjan Tore on täynnä energiaa – valoisa, syntymä humalainen nuorukainen, joka tosiaan tuntuu pystyvän kaikkeen,. Jotain erityistä tuntui tosiaan olevan ilmassa, vaikka sellaista on vaikea määritellä ja erottaa omasta nuoruuden tunteestaan.” Norjalaiset osasivat myydä kirjallisuuttaan. Ja vaikka tämä kuulostaa jälkiviisaalta, aavistin jo silloin, että hän tekee jotain äärimmäistä. Herään aamulla ja ajat telen pystyväni mihin tahansa. ”Kirjallisuus on niin täynnä paskaa. Joinakin jaksoina tunnen olevani kosketuksissa lähes yliluonnollisiin voimiin. Pidän kirjoistani kirjoittaessani niitä, en enää välttämättä sen jälkeen kun ne on julkaistu. He ajattelivat kirjoittavansa koko maailmalle. Elementit ovat tuttuja, mutta yhdistelmä uusi, ainakin minulle.” Itse kirjoittaminen oli Renbergin mukaan paikoitellen puhdasta iloa, etenkin ensimmäisen osan kohdalla. Hän on aikakautemme ääni, eikö olekin?” Renberg kysyy. ”Niin, millä sen selittäisin. Olen osallistunut lukemattomiin Knausgårdkeskusteluihin sekä radiossa, kirjakaupoissa että yksityistilaisuuksissa, kirjoittanut ja puhunut hänestä jo kyllästymiseen asti, joskus jossain määrin tympäänty neenä ajatellut, ettei hän nyt niin ihmeellinen ole, mutta kyllä hän on, jokseenkin ihmeellinen – hän tai pikemminkin hänen kirjansa. Egojen pönkitystä ja posee rausta. Sitten haluan tehdä taas jotain muuta.” Paljon Renberg on tosiaan ehtinyt. Totta se on: norjalaisen kirjallisuuden ihmettä käsittelevässä jutussa on päästy tähän asti mai nitsematta Knausgårdia. ”Ystäväni on muuttanut maailmankirjallisuutta. Kaiken lisäksi Tore on sosiaalisesti taitava ja toisin kuin Karl Ove näyttää viihtyvän omissa nahoissaan. Kun Helsingissä ennen Stavangerinmatkaani juttelin norjalaisen kirjallisuuden professorin Hadle Andersenin kanssa, hän nosti esiin saman aikakauden, 1990luvun ja 2000luvun alun. Se on tietenkin henkilökohtainen tilinteko, taiteilijan omakuva nuoruusvuosilta, mutta kuvatessaan ensimmäisiä haparoivia askeliaan norjalaisessa kirjallisuus kentässä Knausgård kuvaa samalla myös ajanjak soa, jolloin mahdollisesti kylvettiin siemenet maan kirjallisuuden nykyiselle kultakaudelle. Hän on briljantti. Joidenkin kirjailijoiden polttoainetta on kärsimys. Kovin paljon aktiivisempaa ja monipuolisempaa norjalaisen kulttuurikentän toimijaa olisin tuskin haastateltavak seni voinut löytää. 23vuotiaana kehutulla postmodernistisella romaanilla debytoinut kirjailija on uransa aikana julkaissut paitsi eri genrejä kartoittaneita romaaneja, myös esseitä ja lastenkirjoja. Ja samaan aikaan: olivathan ne fantastisia. He kantavat tuskaansa ylpeänä kuin kruunua, vaalivat sitä, imevät siitä luomisvoimansa. Se on eräänlai nen lahja ja ehkä tuotteliaisuuteni salaisuus. Se vas taa kuvaa, jonka Knausgård piirtää parikymppi sestä Toresta Taistelunisarjan viidennessä osassa. Julkaisun 25vuotis juhlanumeroon kirjoittamassaan esseessä Knausgård sanoo löytäneensä oman äänensä juuri Vagantiin kirjoittaessaan. Ne näyttivät enemmän sen aikojen NME:ltä tai Rumbalta kuin Parnassolta. Hän oli itse pahin vihollisensa. Ja hänen itsekritiikkinsä oli todellakin halvaannuttavaa. Sisältö oli kuitenkin tiukan korkeakirjallista, eli tististäkin tavaraa. Jos julkaistujen teosten määrästä voi jotain päätellä, se ei tosin aikaisemminkaan ole ollut hänelle mitenkään tuskaista. Min Kampin jälkeen koko kirjallinen maailma tuntuu olevan vähän eri asennossa muuallakin kuin Norjassa. Ainakaan minä en ole onnistunut siinä. Se on ällistyttä vää, ja olen siitä iloinen ja ylpeä. Vagantia fanittivat myös Renberg ja Knausgård, joille pääsy lehden avustajakuntaan oli ensimmäinen askel täydellisestä tuntemattomuudesta kirjallisen maailman toimijoiksi. ”Minulla on aina ollut kyky pitää kirjoittamastani. Tehdä siitä tärkeää. Siinä mielessä en kaipaa yhtään niitä vuosia. veljesten elokuvia. Asenne oli kristallinkirkas: jos kirja ei ollut vaikea, se ei voinut olla hyvä. ”Mitä on onni. Elokuvat saivat vielä olla suosittuja, bänditkin, mutta jos kirja oli menestynyt, siinä oli todennäköisesti jotain vikaa. Hänen kykynsä ovat tarkkaan rajatut, on paljon sellaisia perinteisiä kirjailijan taitoja, joihin hän ei pysty, mutta hän löysi aivan oman tapansa kirjoittaa ja onnistui kiteyttämään jotain aivan olennaista ajastamme. Renbergkin pitää lehteä merkityksellisenä, rajatusta lukija kunnasta huolimatta. Olimme nuoria molemmat, mutta minä häntä vielä neljä vuotta nuorempi. Toteemia on kuitenkin mahdotonta sivuuttaa. Tuotteliaisuus ei rajoitu pelkästään sanataiteeseen, Ren berg on julkaissut myös soololevyn ja keikkailee sekä kirjailijana että muusikkona. Ei, ei kyse ole onnellisuudesta
Tuskin missään on kuitenkaan yhtä vaikuttavaa festivaalikulttuuria kuin täällä: eri puolilla maata järjestetään tänäkin vuonna 70–80 kirjallisuusfestivaalia. Tuki suuntautuu siis suoraan kustantajille, ei kirjailijoille, mutta epäilemättä osin sen ansiosta Oslossa toimii yhä kymmenkunta ahkerasti myös käännöskirjallisuutta julkaisevaa kirjallisesti korkeatasoista kustantamoa. ”Jossain vaiheessa norjalaisesta kirjallisuudesta tuli vientibisnestä. Täälläkin oli jo 90-luvulla Nuori voima -lehti ja omat avainhenkilönsä – minun tapauksessani 2000-luvun alussa nyt jo edesmennyt Tammen ja Teoksen kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo, joka osoitti minua kohtaan samanlaista intoa ja luottamusta kuin Gulliksen omille suojateilleen. Ei paineita, minulle viestittiin kustantamosta, kirjoita lisää. T ore Renberg ei ryhdy väittämään vastaan, kun ylistän hänelle norjalaista kirjallisuutta. Kustantajat ja agentit kehittyivät omassa työssään ja tulosta alkoi tulla.” Tässä prosessissa Norja on kulkenut Suomea selvästi edellä. ”Systeemi on aivan mahtava. En tiedä, olisinko minäkään tässä ilman sitä. Muistan, miten Linn Ullmannin esikoisromaani Ennen unta julkaistiin vuonna 1998. Toisaalta tällaista tapahtuu muuallakin kuin Norjassa, Suomessakin. Samoihin aikoihin suomalaisia lukijoita hurmasi Erlend Loe, joka hupaisaa kyllä oli löytänyt innoituksen kirjoihinsa suomalaisista humoristeista, muun muassa Arto Paasilinnasta. Paikallinen kirjallisuuskenttä on epäilemättä parikymmentä vuotta sitten ainakin ollut poikkeuksellisen hedelmällinen ja vireä. Se esiteltiin Suomessakin isona tapauksena, ja hieno kirja se olikin. Rehvakkaammalle asenteelle voi luovasti ajatellen etsiä syitä maantieteellisestä sijainnistakin. Tehdä siitä tärkeää. Eiväthän viikingitkään jääneet kotivuonolle ihmettelemään, kun koko maailma oli kerran avoinna. Ensimmäiset kirjani eivät myyneet mitään. Koska kirjallisuutta on pidetty tärkeänä, on kehitetty sitä tukeva järjestelmä. Osa niistä on epäilemättä pieniä, mutta viisimiljoonaiselle kansalle määrä tuntuu silti miltei käsittämättömältä. Hänen selityksensä menestykselle kiteytyy lopulta kolmeen pointtiin: perinne, itsetunto ja järjestelmä. Mutta kyllä norjalaiset ovat ylpeitä menestyvistä kirjailijoistaan. 30 IMAGE MARRASKUU 2017 Professori Andersen nosti myös esiin joitakin sen aikaisen kentän avainhenkilöitä, tärkeimpänä heistä Oktober-kustantamon kustannustoimittajan Geir Gulliksenin, joka avasi portit myös ensin Renbergin ja vähän myöhemmin Knausgårdin kirjailijanuralle. Karl Ove Knausgård ei kansan syvien rivien silmissä vielä päihitä Therese Johaugia. Olisiko tässä siis selitys norjalaisen kirjallisuuden ylivoimalle. Ja vaikka Hadle Andersen tarjosi menestyksen selitykseksi norjalaisten kustantajien vaativaa editointikulttuuria, en ihan usko siihenkään. Suomen tavoin Norja on ollut Pohjolassa pikkuveljen asemassa, öljylöytöihin asti köyhäkin maa, mutta länsilaidaltaan myös auki Atlantille, aina Amerikkaan asti. Vaikka pelkään koko ajan järjestelmän tulevaisuuden puolesta, siinä mielessä asemamme on hyvä.” E rilaisia kirjallisuusfestivaaleja on tietenkin muuallakin kuin Norjassa, meilläkin suurempien ja vanhempien messujen lisäksi nyt jo kolme kertaa järjestetty hieno HelsinkiLit. Se on tietenkin huvittavaa, koska hiihtoa harrastetaan muutamassa hassussa maassa, kirjallisuus on aidosti kansainvälistä. Samanlaista kunnianhimoista kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyötä tehdään kokemukseni mukaan meilläkin. Täällä on luotu kukoistavalle kirjalliselle kulttuurille otollinen infrastruktuuri.” Käytössä on kieltämättä kekseliäitä keinoja, esimerkiksi kirjastojen pakollinen sisäänostokäytäntö: tietyn kevyehkön laatukontrollin läpäistyään jokainen Norjassa julkaistu kaunokirja päätyy maan jokaisen kirjaston hyllylle. Silti niitä vain julkaistiin. He eivät kai sentään ole samanlaisia kansallissankareita kuin urheilijat, vaikkapa nyt hiihtäjät. Tuntuu siltä, että Norjassa ajatellaan toisin kuin Suo messa, jossa kulttuuri niin usein nähdään vain kulueränä.. Ensimmäinen kaupallinen menestys tuli vasta viidennellä kirjallani, kahdeksan vuotta debyytin jälkeen.” Miten norjalaiset sitten suhtautuvat kirjailijoihinsa. Jokainen norjalainen poliitikko tietää, että monipuolinen kirjallisuutemme kiillottaa koko kansakunnan imagoa. He ajattelivat kirjoittavansa koko maailmalle, eivät pelkästään kotimarkkinoille, ja ajatus oli realistinen, sillä pohjatyö oli tehty, tarvittavat rakenteet olivat olemassa, maine oli onnistuttu luomaan. Taattu liki tuhannen kappaleen myynti tarkoittaa, että vähän myyvien kirjojenkin julkaiseminen on kustantajille lähes riskitöntä. Norjalaiset osasivat myydä kirjallisuuttaan. Eivät norjalaisen kirjallisuuden runsaus ja laatu johdu siitä, että me norjalaiset vain olisimme niin erinomaisia. Ehkä vastaus löytyy enemmänkin Renbergin esittämästä ajatuksesta kirjallisen toiminnan tehostumisesta ja teollistumisesta. ”Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Itsekin kirjailijana tuottelias (myös hänen uutuutensa kehuin Image-kolumnissani) Gulliksen on edelleen molempien luotettu ensimmäinen lukija. On vaikea kuvitella, että suomalaisia kirjailijoita varsinkaan silloin olisi markkinoitu yhtä näyttävästi Norjassa. ”Henrik Ibsenin ja Knut Hamsunin kaltaisilla vanhoilla mestareilla on varmaan jotain osuutta nykytilanteeseenkin. ”Ei”, Renberg naurahtaa, ”Hiihtäjiä ei päihitä mikään. ”Aivan viime vuosina Norja on nostanut profiiliaan myös musiikki bisneksessä, on jo joitakin hyviä tv-sarjojakin, mutta pitkään kansainvälinen menestyksemme muilla kulttuurin aloilla oli olematonta.” Renbergin teorian mukaan menestys on vahvistanut sekä kirjailijoiden itsetuntoa että koko kansakunnan käsitystä kirjallisuuden merkityksestä. Ja ehkä nimenomaan näiden varhaisten esimerkkien ansiosta juuri kirjallisuus on kukoistanut”, Renberg sanoo
”Tavallaan kehitys on samantapaista kuin musiikkibisneksessä: keikat ovat entistä tärkeämpiä. Tai sitten rahaa vain on niin rajattomasti, että on helppo olla höveli. Juttelen festivaalipäällikön Espen Røsbakin kanssa. Tuntuu siltä, että Norjassa ajatellaan toisin kuin Suomessa, jossa kulttuuri niin usein nähdään vain kulueränä: siinä missä muiden elinkeinojen tukeminen on yritystukea, kulttuuriin satsaaminen on hyväntekeväisyyttä, rahan kaatamista kaivoon, josta mitään ei saa takaisin. Hän on kolmikymppinen kirjallisuuden maisteri, joka palasi viisi vuosi sitten Oslosta kotikaupunkiinsa juuri tämän työtarjouksen takia. K aikki tämä on kirjallista kulttuuria. Kyse on Røsbakin mielestä laajemmasta ilmiöstä, jossa kirjallisuus muuttuu painetusta sanasta performanssiksi ja kirjailijat yksinäisistä sanatyöntekijöistä esiintyviksi taiteilijoiksi. Suomalaisetkin arvostavat kirjallisuutta ja kirjailijoitaan, osin kai samasta syystä kuin norjalaiset: nuoren kansallisvaltion identiteetti on luotu kirjoittamalla omalla kielellä. E ipä silti. Harva kulttuuritapahtuma pyörii ilman julkista rahaa, mutta festivaaleista on muutakin kuin kuluja. Pitkiä kritiikkejä, koko aukeaman mittaisia esseitä, painavaa debattia – juuri sellaista itse asiaan eikä myyntilukuihin tai puitteisiin paneutuvaa kulttuurijournalismia, joka Suomessa on jo vuosia sitten karkotettu vähälevikkisille verkkosivuille. Norjalainen kirjallisuushan jyrää harvinaisen leveällä rintamalla: kaupan on kaikkea Per Pettersonin hienovireisesti latautuneesta taideproosasta Jo Nesbøn lentokenttäkelpoisiin dekkareihin. Niin vahva kuin Norjan kirjallinen kulttuuri onkin, harva elää kirjamyynneillä. Vähän pienemmässä salissa karismaattinen turkkilaiskirjailija Hakan Günday puhuu pakolaiskriisistä aforistisin lausein, luonnehtii toivoa maailman vahvimmaksi huumeeksi. Kapittelkin täyttää hotelleja ja ravintoloita, vilkastaa taksiliikennettä, työllistää paikallisia äänimiehiä ja valosuunnittelijoita – norjalaisesta lamasta kärsivässä Stavangerissa tällainenkin pienimuotoinen elinkeinotuki on tervetullutta. Mutta onneksi Norja on lähellä. Kielestäkin olen vähän kateellinen. Ja varsinaiset pääpäivät, lauantai ja sunnuntai, ovat vasta edessä. Vanhimmat ovat pyörineet vuosikymmeniä, mutta kymmenen viime vuoden aikana niitä on ilmaantunut eri puolille maata kuin sieniä syyssateella. Ehkä norjalaiset ovat fiksumpia. Tämä onnekas ja onnistunut maa on vieläpä valinnut strategiseksi kärkihankkeekseen kirjallisuuden. Sikäli ei ole mikään ihme, että kirjallisuusvienti on aivan eri tasolla kuin meillä. Heia Norge! Kjempebra! Yritämme seurata avaamaanne latua. ?. ”Olen todella kiitollinen, että saan asua maassa, joka valtion tasolla tunnustaa kirjailijoiden tekemän työn arvon. Öljyä tuskin löydämme, mutta muuten voimme ottaa siitä mallia, hiihtää perässä, aivan niin kuin Holmenkollenillakin. Ihmettelen Vigdis Hjorthia, suosittua norjalaista kirjailijaa, joka onnistuu täyttämään saman monisatapaikkaisen salin pitämällä 45 minuutin luennon kirjallisuuden merkityksellisyydestä. Hänen kaudellaan Kapittel on kasvanut Norjan toiseksi suurimmaksi kirjallisuusfestivaaliksi heti omassa sarjassaan painivan Lillehammerin jälkeen. Mietin, eikö termi näin tyhjene kokonaan merkityksestä, eikö Witt-Brattström voisi yhtä hyvin puhua ihan vain miehestä: Trumphan vihaa kulttuuria mahdollisesti vielä enemmän kuin vastakkaista sukupuolta. Niin pieni kuin maa onkin (tai ehkä paradoksaalisesti juuri siksi), kansainvälisessä vertailussa on varmaankin jonkinasteinen lottovoitto syntyä kirjailijaksi juuri Suomeen. Oikeastaan norjalaiset ovat ihanteellisessa asemassa, jännittävämpiä kuin ruotsalaiset mutta silti kielensäkin puolesta luontevasti osa samaa skandinaavista markkinaa. Se ei synny hetkessä eikä elä ilman yhteistä panostusta. Viiden päivän juhlien aikana melkein satakunta ihmistä paiskii hommia Kapittel-festivaalin onnistumiseksi. Kun kirjallisuusfestivaali kerran on perustettu, se muuttuu pian itsestäänselvyydeksi, osaksi vuodenkiertoa. En siksi, ettei suomi olisi huikea, ilmaisuvoimainen kieli, vaan ainoastaan kielialueen suuremman koon vuoksi – norjahan on käytännössä ruotsin murre. MARRASKUU 2017 IMAGE 31 Sumuisena torstai-aamuna Stavangerin kulttuuritalon aulassa parveilee oranssipaitaisia miehiä ja naisia, sekä rakennuksessa toimivan kaupunginkirjaston työntekijöitä että vapaaehtoisia. Joka tietää, että ilman kertomiamme tarinoita, ilman niiden antamia ajatuksia ja tuottamaa iloa, yhteiskuntamme olisi köyhä.” Näin isänmaallisen kaunopuheiseksi Tore Renberg heittäytyi kuvatessaan kirjailijan asemaa kotimaassaan. Kyllähän meilläkin luetaan. Ei ole mitenkään surkeaa olla suomalainen kirjailija. Norjalaiset myivät hänet maailmalle niin kuin lukuisat muutkin eri genrejen kirjailijat ennen Knausgårdia ja hänen jälkeensä. Kirjailijana sitä ei voi kuin ihmetellä ja ihailla. Silti olisin syntynyt vielä mieluummin Norjaan. Skandinaavista kulttuuridebattia kuohuttaneen kulturmannen-termin lanseerannut sanavalmis ruotsalaisfeministi Ebba Witt-Brattström viihdyttää yksinomaan naisista koostuvaa yleisöään ja julistaa Donald Trumpinkin kulturmanneniksi. Useimmat öljyvaltiothan ovat pikemminkin epäonnistuneita yhteiskuntia, eriarvoisia diktatuureja, kun taas Norja on pohjoismainen hyvinvointivaltio sen uljaimpana versiona, mallin ainoa edustaja, jonka ei tarvitse kantaa huolta rahoituspohjan kantavuudesta. Festivaalien merkitys koko kirjallisen kentän kannalta on sikäli koko ajan suurempi.” Festivaalit ovat tärkeitä myös kaupungeille ja kunnille. Renberg väitti saman kehityskulun näkyvän Norjassakin, mutta vieraan silmin tilanne vaikuttaa vielä erinomaiselta. En ihaile pelkästään festivaalikulttuuria, myös lehtien kulttuurisivut saavat melkein itkemään. Ohjelmaa riittää, aamusta iltaan. Tuhat miljardia dollaria sukanvarressa tietenkin auttaa sen lannoittamisessa muttei selitä kaikkea. Tänä vuonna kuuntelen syyrialaisen runoilijan Adoniksen lukevan runojaan ääriään myöten täyden elokuvateatterin sinisävyisessä valossa. Tartun erikoiselta kuulostavaan tarjoukseen, lainaan elävän kirjan, ja kuuntelen sitten hämmästyneenä miten ikäiseni nainen lukee minulle Herman Melvillen Bartleby, kirjuria puoli tuntia ulkomuistista, monimutkaiset lauseet sanasta sanaan tavoittaen. Røsbak kertoo, että iso osa Norjan kirjallisuusfestivaaleista on melko nuoria. Kiertämällä festivaaleilla puhumassa teoksistaan norjalaiset kirjailijat ansaitsevat omalla ammatillaan. Norjassa Knausgårdiksi oli mahdollista kasvaa. Ei Knausgård tullut sattumalta juuri Norjasta. Kun mietin omaa poliittista ja henkistä ilmapiiriämme, en ole varma, voisinko sanoa aivan samoin. Minustakin pidettiin aikanaan hyvää huolta: syötettiin, juotettiin ja saatettiin majapaikkaan. Myös meillä on vakiintuneita, kirjallisuutta tukevia rakenteita, tärkeimpinä niistä erinomainen kirjastolaitos ja toimiva taiteilija-apurahajärjestelmä, joista molemmista olen saanut nauttia. Norjalaiset olivat Knausgårdistaan kiinnostuneita ja lukivat sankoin joukoin hänen paksua ja paikoin vaikeaa kirjaansa
TeksTi miina supinen kuviTus anja reponen. Kun tulokset olivat selvillä, haastattelimme voittajia, mutta emme heidän omista genreistään. 32 IMAGE MARRASKUU 2017 32 IMAGE MARRASKUU 2017 K an sa lli s ki rj ai lij a K an sa lli s ki rj ai lij a K an sa lli s ki rj ai lij a K an sa lli s ki rj ai lij a K an sa lli s ki rj ai lij a Kysyimme verkossa, ketkä olisivat uusia kansalliskirjailijoitamme, jos eri kategorioita olisi viisi
Miten hyödynnät tietokirjallisuutta työs säsi. En luota Wikipediaan. Hyvä tietokirja voittaa keskinkertaisen romaanin. Mitä kaunokirjallisuuden tekijöiden pitäisi oppia tietokirjailijoilta. Willy Leyn ja Chesley Bonestellin Avaruuden valloitus, jonka luin viisivuotiaana. Luulin maalausten olevan valokuvia, ja että ihmiset olivat jo käyneet vierailla planeetoilla. Jos kirjoitan aiheesta, jota en kauhean hyvin tunne, luen paljon tietokirjoja. Ne ovat koukkuja, joihin voi ripustaa juonen lankoja. Usein sanotaan leikillisesti, että esikoisromaaneissaan naiset kirjoittavat vaikeasta äitisuhteesta ja miehet opiskelijaraikulivuosista. Faktojen kerääminen ei ole vain yksityiskohtien tarkastusta. Nyt luen Matti Jalasvuoren kirjaa Virus. Bonestell oli tehnyt pikkutarkkoja maalauksia siitä, millaista vierailla planeetoilla olisi sen ajan tiedon mukaan. MARRASKUU 2017 IMAGE 33 Mikä oli ensimmäinen tärkeä kokemuksesi tietokirjoista. Se oli pilke silmäkulmassa kirjoitettua älykästä esseistiikkaa. Se sisälsi avaruusja tähtitiedettä maallikoille. Tietokirjallisuus avaa perspektiiviä. Jared Diamondin teokset Tykit, taudit ja teräs, Romahdus ja Kolmas simpanssi ovat avanneet paljon inhimillisyyden ja ihmisen kulttuurin taustoja ja laajentaneet näkemyksiäni koko maailmaa koskevissa asioissa. Usein ostan matkalukemiseksi lentokentältä tietokirjan ennemmin kuin jonkin bestsellerin. Se oli valtava älyllinen oivallus, vaikka perustui osittain väärinkäsitykseen. Sieltä pääsee kyllä alkuun, koska lähdeaineistoluet telosta voi jatkaa kirjastoon tai kirjakauppaan. Kirja antoi minulle ensimmäistä kertaa tiedon siitä, että on olemassa aivan oikeasti muitakin maailmoja kuin tämä meidän omamme. Fantasia ja scifi Johanna Sinisalo. Tietokirjallisuuden lukeminen voisi innoittaa aloittelevaa kirjailijaa etsimään muitakin aiheita kuin oman navan kaivelun. Mikä on suosikkitietokirjasi. Tieto perustui siihen, mitä kaukoputkien perusteella arveltiin
Saa tappaa vaikka kuinka paljon, mutta ei tarvitsisi kuvailla niin kauheasti eikä kiduttaa. Olin 12-vuotias. Pyrkisin tekemään nuortendekkaria. 34 IMAGE MARRASKUU 2017 Millaisia ovat elämäsi vaikuttavimmat dekkarikokemukset. Mikä tekee hyvän dekkarin. Dekkareissa on sellainen varma puoli verrattuna niin sanottuun korkeakirjallisuuteen, että niissä tietää, mitä on tulossa. Sain sen lainaksi kaverilta ja sitten joulupukilta omaksi. Tällainen lyhytpinnainen ihminen haluaa mielellään tuttua ja helppoa tavaraa. Harry Potterin kirjoittajalta on tullut kolme dekkaria, joissa seikkailee puujalkainen sotasankari. Olen lukenut Sherlock Holmesin seikkailut monta kertaa etuja takaperin. Lastenkirjallisuus Mauri Kunnas. Viisikkoa, salakuljettajia. Koen, että nykyiset dekkarit ovat liian raakoja. Kiduttaminen tuntuu olevan kauhean tärkeää nykyisissä kirjoissa. Jos kirjoittaisit dekkarin, millainen se olisi. Dekkarit edustavat sellaista viihdekirjallisuutta, jonka kanssa voi heittää aivonsa narikkaan. Rex Stout on nytkin kesken. Rikoksistakin on tullut nykyisin niin ikäviä, huumekauppiaita ja muuta. Kaksi–kolmekymppisenä luin Agatha Cristietä, Chandleria ja Rex Stoutia. Ajattelen helposti nuorison kautta. Viime aikoina olen tykännyt kovasti BBC:n sarjasta, jossa on Benedict Cumberbatch. Niissä on hyvä vanhan ajan tunnelma, vaikka ne sijoittuvat nykyajan Lontooseen. Minä tekisin siis perinteiseen tyyliin. Onnellinen loppu eikä liian synkkää. Tämä ei ole mikään halventava kommentti, koska mikään ei ole vaikeampaa kuin viihdyttää. Dekkarit vai vakava yleinen kaunokirjallisuus. Tulee mieleen tämä helvetin kuuluisa Stieg Larsson. Minulla on hyvä taito unohtaa lukemani, eli voin lukea samoja aina uudestaan. Sherlock Holmes oli ensimmäinen suuri rakkauteni. Niissä ei ole enää sitä entisen ajan henkeä, semmoista kepeää hommaa
Kirjoitin nuortenkirjoja omassa nuoruudessani. Ja äkkiä onkin toukokuu ilmestyi 1976 ja Kitara on rakkauteni 1981. Swan oli myös satukirjailija, ja osasi kirjoittaa ei-todellisesta maailmasta. MARRASKUU 2017 IMAGE 35 Mikä oli ensimmäinen kirjarakkautesi. Sellaisen kirjoittaminen ei ole pois suljettua, mutta Suomessa on niin loistavia lastenkirjailijoita, että rima on todella korkealla. Ne olivat sille ajalle tyypillisiä, hyvin realistisia. Keitä suomalaisia lastenkirjailijoita arvostat. Mitä eroa on lasten ja aikuisten kirjallisuudella. Haluaisitko itse kirjoittaa lapsille. Kikatan hirveästi, kun luen Timo Parvelan Ella-kirjoja. Lapsen on kuitenkin helpompi kestää fiktiivistä pahuutta kuin aikuisen, eikä heitä tarvitse suojella kirjallisuudelta. Aikuiset saattavat lukea kirjoja ja väittää pitävänsä niistä, jos he ajattelevat, että ne ovat hienoja ja niistä kuuluu pitää. Me aikuiset emme aina oikein muista, millaista oli olla pieni. Esimerkiksi Maria Turtschaninoffin Maresi on aivan upea. Pitääkö lastenkirjoissa olla moraalinen opeus. Lapset kokevat tarinat oman käsityskykynsä kautta, eivätkä ajattele pahoja tilanteita välttämättä lopullisina. Dekkarija jännityskirjallisuus Leena Lehtolainen. Peppi Pitkätossu on loistava esimerkki siitä, että lapsiin vetoaa anarkia. Kirjoitin siitä, mistä tiesin. Lapsia ei voi huijata. Grimmin saduissa revitään päitä ja varpaita irti. Minusta on ihanaa lukea aikuisena lastenkirjoja. Minulta kysytään usein, miksen kirjoita lapsille, ja syy on se, että se on pirun paljon vaikeampaa. Anni Swanin Iris rukka. Jos tekisin lastenkirjan, se voisi olla juuri lukemaan oppineille suunnattu satu, jossa hyvän ja pahan roolit menisivät suloisesti sekaisin. Lapsille se ei mene läpi. Hän osasi lumota lukijansa. Se on identiteetin rakennusta. Fantasiapuolella on tosi hienoja. Ehkä teineille juuri juuri, jos he kulkevat Hesse kädessään, mutta pienemmät lapset tykkäävät vain siitä, mistä he oikeasti tykkäävät
Ihan epäinhimillinen. Ensimmäiset muistot liittyvät Orwelliin, Eläinten vallankumoukseen ja 1984:ään. En osaa sanoa, että Ilias vai Odysseia. Lukemalla hyvää kaunokirjallisuutta oma tyyli pysyy luettavana. Ei tulisi sitä kaivattua suurta suomalaista romaania, jossa kuvattaisiin yhteiskuntaa. 36 IMAGE MARRASKUU 2017 Mikä oli ensimmäinen kokemuksesi aikuisten kaunokirjallisuudesta. Tarinankerronta on ihmisen perusluonnossa, ja kaunokirjallisuus on sen jalostunut muoto. Mitä tietokirjailija voi oppia kaunokir jallisuuden tekijöiltä. Niiden kautta luin maailmankirjallisuutta. Ei ole yhtään kansaa, jolla ei olisi jonkinlaista kaunokirjallisuutta tai sen kaltaista. Sellaisen varmasti tekisin. Tietokirjat tuntuvat insinöörioppailta, jos niissä ei ole hyvää kieltä. Olen aika vahvasti oman sisäisen maailmani ympärillä elävä ihminen. Tietokirjallisuus Jaakko Hämeen-Anttila. Valitsisin jonkun todella kovan klassikon, koska ne kestävät monta lukukertaa. Kotimaisista luin nuorena lähinnä runoutta. Rupesin lukemaan 10 tai 12 vuoden iässä aikuisten kirjoja. Sitten minulla oli ne vakikaudet. Millainen olisi maailma ilman kauno kirjallisuutta. Menisin aika kauas. Silloin tärkeitä olivat pokkarisarjat, joita oli monilla kustantajilla. Mikä on tärkein kaunokirjallinen teos koko maailmassa. Paljon olen varmasti oppinut, ja tärkein on varmasti tyyli. Millaisen kaunokirjallisen teoksen voi sit tehdä itse. Jossain vaiheessa luin Herman Hesseä silmät pullollaan. Jos otan asian henkilökohtaisesti niin kyllä se olisi Homeros. Jo pikkulapset sepittävät kaikenlaisia juttuja. Kaikki muu kirjallisuus peilautuu niihin. Uuno Kailas oli varmaan tärkein. Jostain ihmeen syystä luin myös Solženitsynia, mitä en enää kyllä lukisi. Pidän eniten sellaisista kirjoista, jotka kuvaavat ihmisen sisäistä elämää. 1900ja 2000-luvun kirjat voi lukea Homeroksen läpi
Mutta olisi sekin tylsää, jos olisi pelkkää scifiä ja fantasiaa. Lapsuuden loppu oli todella suosittu joskus 60ja 70-luvuilla, jopa niin suosittu että Hector teki siitä biisin. Meidän landella mummolla oli Tove Janssonin kaikki klassiset kirjat ensipainoksina. En pysty kirjoittamaan ollenkaan sen suuntaisesti. Jotenkin se liittyyy tähän aikaamme, joka on niin outo. Tekisin kirjan, jossa on hyviä avaruusolioita. Haluaisitko itse kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Nuoruuden lukemiset eivät näy minkäänlaisena painalmana omassa tuotannossa. Kaunokirjallisuus Kjell Westö. Kirjallisuus elää siitä, että on monta tapaa kirjoittaa hyvin ja luoda mielenkiintoinen tarina. MARRASKUU 2017 IMAGE 37 Mitkä ovat tärkeimpiä scifija fantasiakirjakokemuksiasi. Fantasiaa on nykyisin kansainvälisissä bestsellereissä todella paljon. En sano, että kaikki scifi ja fantasia on tässä mielessä erilaista, mutta joskus kirjoissa on hyvin selkeä vastakkainasettelu, pimeys ja valo, hyvä ja paha. Jos pystyisin kirjoittamaan scifikirjan, se olisi varmaan jotakin vähän filosofista. Se on kai aika harvinainen lähestymistapa. Olen täysin Tove Janssonin kasvattama. Realistisessa kirjallisuudessa – tai ainakin sellaisessa mitä minä yritän tehdä – puretaan dikotomioita ja yritetään ymmärtää, ettei oikeassa maailmassa ole selkeää hyvää ja pahaa. Clarke oli valtava elämys. Joku yhteys tässä täytyy olla. Paljon tylsempää. . Toinen oli Ray Bradbury. Jos miettii vaikka Trumpia ja Pohjois-Koreaa, niin onhan tämä aika epätodellisen tuntuista. Lokakuun maa ja Fahrenheit 451 olivat suuria suosikkeja. Mihin scifin ja fantasian suosio perustuu. Minulla ei ole sellaista mielikuvitusta, ja scifiin tarvitaan ymmärrystä tieteestä ja teknologiasta. Ne upposivat todella syvälle, kun luin niitä yksikseni eikä kesäisin missään ollut kavereita. Millaista olisi maailmankirjallisuus ilman scifiä ja fantasiaa. Lukioikäisenä Arthur C
38 IMAGE MARRASKUU 2017
TeksTi katriina huttunen kuvaT anna autio MARRASKUU 2017 IMAGE 39. MARRASKUU 2017 IMAGE 39 Huone yhdelle Suomentaja Katriina Huttunen kääntää työkseen ruotsista suomeen. Hän tekee sitä usein laivalla, joka kulkee Suomesta Ruotsiin
Yksin syömään, yksin ostoksille, yksin hyttiin ja yksin maihin puhumatta kenenkään kanssa. Suunnittelin vaatimattoman haastavan päiväohjelman ja toteutin sen. Teenkö töitä istuallani vai sängyllä maaten, kumpi tuntuu enemmän työnteolta. Tämänkertaisen illanvieton sisältönä paljon valinnanvaraa, kuten Jonas Hassen Khemirin uusi käsikirjoitus, oma päiväkirja ja kannettava tietokone, jolla aion yrittää kirjoittaa matkaraportin. Naurettavaa kyllä jännitin kaikkein eniten sitä, vaikuttaisinko muiden laivamatkustajien silmissä säälittävältä luuserilta. Mietin illan ohjelmaa. Se oli kuin silliparvi tai Rooman Stazione Terminin yllä iltaisin taitolentoa esittelevä kottaraisyhteisö, sekin joukkovoimaansa luottava ja yksilönsä häivyttävä tehokas suorittajakollektiivi. Muistikuvieni mukaan se oli aina ennen ollut ahdistavaa, pelottavaa ja stressaavaa, ja olin aiemmin Stavangerin lastenkirjallisuuskonferensseissa monesti miettinyt, miksi oikein olinkaan lähtenyt turvallisesta kodistani minnekään. Minun on voitava päättää itse aistieni kuormittuvuudesta ja virikkeistäni. Kokenut risteilymatkustaja ei työnny täyteen buukattuihin laivoihin väkisin silloin, kun hyttien hinnat ovat moninkertaiset, palvelu liukuhihnamaista ja joka paikkaan saa jonottaa. Kun kuumin kausi menee ohi elokuun puolivälissä, laivalle mahdun taas minäkin. Kirjoitanko itse vai luenko valmiin kirjailijan tuotosta. Päätin siis aloittaa varovasti, Tukholman-risteilystä. En kaipaa laivamatkoillakaan elämääni minkäänlaista viihdettä enkä ulkopuolista ajanvietettä. päivä. Lapseni viimevuotisen kuoleman jälkeen olen yliherkistynyt äänille: moottoripyörille, kaupallisille radioasemille, taustamusiikille ja televisiomainoksille. Erikoisaamiaisella haisee sipulisilppu, en voi syödä siellä. Käyn nopeasti syömässä päivän sushikombon, palaan hyttiin ja panen oven visusti takalukkoon. Maanalaisella Skogskyrkogårdenin hautausmaalle, jossa vietin koko syyspäivän. Olen ajankäytössäni omavarainen enkä tee pöytävarauksia. Sehän on meidän ainoa omaisuutemme, kuten ruotsalainen fyysikko ja kirjailija Bodil Jönsson on todennut. Kävelykannen viihdeorkesteri saa verenpaineeni nousemaan. Tästä on jo vuosia, ja sittemmin olen tehnyt lukemattomia Tukholman-risteilyjä yksin, tänäkin vuonna jo kymmenen kertaa. Aloitan Khemirillä. Hytissäni haisi Neuvostoliitto ja hyttikäytävillä tunkkainen mummola. Onneksi minuakin on vain yksi. Annan hänelle lahjaksi suomentamani kirjan, joka kertoo alkoholistien läheisten tuskasta. Vain keskikesällä pidän tauon. Raukalta, joka istuu yksin peräbaarissa juomassa punaviiniä ja feikkaa lukevansa kirjaa kuin joku köyhän miehen Diane Keaton Theresa Dunnina Looking for Mr. Miksi tappaa aikaa. Aurinko laskee Tukholman saaristoon, olen paluumatkalla, matkan ajaksi varaamani työ on tehty ja kirjoitan tätä. Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä ajatukseni ovat yleisiä ja yksityisiä, isoja ja pieniä, abstrakteja ja konkreettisia, henkeviä ja naurettavia, yleviä ja alhaisia. Ja unohtaa, että paluumatkalla on jouluaatto. Loppuvuodeksi on varattu kaksi lisää ja yksi hotellimatka. Kytken hytin kaiuttimista pois risteilyisännän kuulutukset ja hilpeän kailotuksen enkä päästä mitään tai ketään liian lähelle. Saa sinne lähteä yksinkin. Mutta: Tukholman-risteilyillä saavat käydä muutkin kuin lapsiperheet, sinkut, hengennostatusretkelle lähteneet työseurueet, remuisat kaveriporukat ja seesteisemmät humppataitoiset senioripariskunnat. Ei muiden katseista tarvitse välittää. E nää minulla ei ole pallomeri-ikäisiä lapsia eikä poikaystävää, joka rikkoo raittiuslupauksensa heti kun näkee paremmanpuoleisen hytin ilmaisen minibaarin ja imaisee sen jouluristeilyllä tyhjäksi jo ennen laivan lähtöä, karkaa laivan baareihin mukamas sulattelemaan joulubuffetia ja sammuu hyttiin iltakahdeksalta, on loppumatkan krapulassa ja huonotuulinen, jaksaa hädin tuskin lähteä kanssani Tukholmassa kaupungille katsomaan Elimkyrkania, Zlatanin uutta townhousea, ja haukkuu minut, kun en kehu häntä siitä, että hän on sentään paluumatkan juopottelematta. En tarH. Yksin matkustamisessa yksinäisyyden huonot puolet vain korostuvat ja hyökkäävät silmille, ja tunnen itseni entistä pienemmäksi ja aremmaksi. En ole riippuvainen muista. Katselin Greta Garbon hautaa ja söin eväsleivät puistonpenkillä. Hän antaa minulle lahjaksi pienen muovisen joulukuusen, johon saa nappia painamalla ledvalot. Viimeksi, juhannuksen jälkeisellä valitettavalla erehdysristeilyllä, lähtöselvityksen ja laivan käytävät olivat tukossa viidensadan japanilaisturistin tiiviistä ja epävarmasta ryhmästä, tiukaksi puristetusta nyrkistä, jonka läpi ei päässyt kukaan. 40 IMAGE MARRASKUU 2017 Hytissä on peräti yksi pistorasia. Lataanko puhelimen vai kannettavan. Pelkkä ajan tappamisen käsite on minulle kauhistus. Niin kuin nytkin. Saanko mennä nukkumaan jo ennen kuin tulee pimeää. Haluan olla rauhassa. Laivalla yritin taas olla ajattelematta muita, parillisia risteilymatkustajia. Goodbarissa eikä saa iskettyä ketään. Laivan gourmetravintolassa soi Frank Sinatra, en voi syödä siellä. En myöskään kestä alkoholin, tupakan, valkosipulin, kurkuman enkä pesemättömien ihmisten hajua. Edellisellä risteilylläni pari viikkoa sitten laivan habitus toi mieleen vanhan pariskunnan, joka ei jaksa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan. K un viimeiseksi jäänyt parisuhteeni kusi monta vuotta sitten, uskalsin pitkästä, pitkästä aikaa aloittaa taas yksin matkustamisen. Antti Tuiskun esiintyminen ei siis ole Tukholman-risteilyjeni syy. Tämä on syyskuun toinen risteilyni, tänään on 19
MARRASKUU 2017 IMAGE 41
Luen ja kirjoitan, katselen merimaisemaa, puhun itsekseni, menen aikaisin nukkumaan ja nukun koko yön. Tartun halpaan risteilytarjoukseen, keksin hyvän syyn lähteä juuri nyt ja teen neljänkympin hytistä kahdeksi yöksi pesän. Silloin syöksyn maihin: käyn kirjakaupoissa, hautausmailla ja museoissa, ostan paikallislehtiä, kuvaan kaupunkiluontoa ja rakennuksia. Siksi hän lähtee Tukholman-risteilylle. Ja lähtemisestä juuri laivalla. Parhaassa tapauksessa hän oppii omista virheistään – ja varsinkin muiden virheistä. Se on hyvä kierre, se ruokkii itseään. Tätä kirjoittaessani olen Silja Symphonylla. Sisäavaruuteni on rikas ja ääretön. Rajaan oman tilani ja pidän sen. Hyttilukemistoksi siunaantuu joka kerta käsikirjoituksia, vedoksia, ammattikirjallisuutta, ja ellei muuta, aina on päiväkirja, ajattelu ja luonnonvoimat. Vaihtelen laivoja, jotta en kyllästyisi aina samaan reittiin, aina samaan konseptiin, aina samoihin hampurilaisiin, aina samaan Tukholmaan. Voin kirjoittaa tätä matkakertomusta. R isteilyjen kuninkuuslaji on tietenkin valtameriristeily, mutta arktisena ihmisenä en voisi kuvitellakaan lähteväni Välimerelle tai Karibialle. Ovathan vuonotkin Atlanttia. Perustarpeeni ovat vaatimattomia, osaan arvostaa laivan lihapulliakin enkä kärsi hotellikuolemasta. Hän tekee vanhojen virheiden lisäksi uusiakin, sillä virheet ovat ehtymätön luonnonvara. Olen koko ajan tietoinen merestä, sen rauhoittavasta ja pelottavasta voimasta. Melkein kaikkiin muihin ulkomaankohteisiin on pakko lentää, koska muutakaan järkevää vaihtoehtoa ei ole, mutta Tukholmaan menen aina laivalla, jos saan itse valita, ja useimmiten saan. Menetyksen lisäksi ihminen tottuu toisaalta myös menestykseen. On vain alati vaihtuva ainutlaatuinen jylhä maisema ja hiljaisuus. Laiva kulkee enimmäkseen rannikon tuntumassa, joten vuonoristeily soveltuu sisämaassa varttuneelle hyvin. Myös pelkkä matkan suunnitteleminen on palkitsevaa, ajatus lähtemisestä puoli iloa. Ylpistynyt ja kovettunut epäonnistuja nöyrtyy ja alistuu ennen pitkää, takoo päätään seinään ja yrittää aina kammeta itsensä yhä uudestaan ja uudestaan pystyyn, valmiina kohtaamaan seuraavan takaiskun. Sitkeimmillään hän nielee tappionsa ja yrittää taas voidakseen jälleen kerran erehtyä. Täyttä hintaa en maksa hytistä koskaan. Koska olen vapaa taiteilija eikä minulla ole palkallisia vapaapäiviä eikä lakisääteisiä vuosilomia, voin risteillä lomakausien ulkopuolella, keskellä viikkoa – ja tehdä laivalla työtä. Viime keväänä yhdellä pikku risteilyllä luin hytissä (puhelimesta, pdf-tiedostona) toimeksiannosta Christoffer Carlssonin uusimman dekkarin (en enää muista sen nimeä) ja ilahduin nuoren kirjailijan väitteestä, ettei oikeastaan ihminen koskaan muutu, ihminen vain sopeutuu. Norjan pitkän rannikon olen sen sijaan kiertänyt etelästä pohjoiseen, Bergenistä Kirkkoniemeen, neljä kertaa, seurassa ja yksin, ja niille jadenvihreille vesille on ikuinen ikävä. Eipä silti, olen minäkin aikoinani rymynnyt aamuun asti ja kantanut kotiin kallista viskiä ja vuosikertasamppanjaa, olen hoiperrellut krapulassa Tukholman yliopistolle luennoimaan ja hankkinut buffetista ähkyn, mutta nykyään Tukholman-risteily on minulle eleetön ja arkinen pikapyrähdys. Vastaavasti hän tottuu siihen, että rahaa on vähän. 42 IMAGE MARRASKUU 2017 vitse lämpimänä iltana laivalla viihtymiseeni edes kansibaaria tarjoiluineen. Helsingin kaunein rakennus Tuomiokirkko on aina yhtä vaikuttava näky, myös mereltä katsottuna. En ehdi siinä ajassa säätää itseäni pysähtyneeseen matkamielentilaan. Norjan vuonoille ei kuitenkaan pääse muutamalla kympillä, ja siksi kompensoin risteilyfetissiäni käymällä Tukholmassa niin ”Niin kauan kuin minulla on lukemista, olen turvassa.”. Tämän kotikutoisen resilienssin varassa voin yrittää tehdä henkilökohtaisen tragedian jälkeisestä eksistenssistä uuden normaalin. Lyhyet lennot ovat yhtä idioottimaisia kuin yhden asemanvälin ajaminen metrolla. Olen miettinyt tätä huomiota paljon. M onille voi tulla yllätyksenä toteamus, ettei risteilyllä suinkaan ole pakko harrastaa irtoseksiä, valvoa, juoda, mässäillä eikä raahata tax-freestä kuuttakymmentäneljää oluttölkkiä. Puolen tunnin päästä syödään taas tai tullaan Ålesundiin, Moldeen, Svolværiin, Harstadiin, Tromssaan, Honningsvågeniin. Tai siihen, että rakkaus alkaa ja loppuu. Lentämällä olisin perillä liian nopeasti, ja merimatkan hitaudessa on oma viivyttelevä viehätyksensä. Molemmat laivayhtiöt pommittavat kanta-asiakastaan uusilla tarjouksilla viikoittain, ja merelle halajavan kierre on valmis. En avaa edes televisiota, en tietenkään, enhän katso televisiota kotonakaan. Hanasiiderin juominen muovimukista matala otsaisessa punaniskaisessa porukassa ei kiihota, mutta Tukholman saaristoa voin katsella loputtomiin, ja paluumatkalla siirryn viimeistään Harmajan majakan kohdalla laivan kannelle. Jonkin selittämättömän voimanlähteen avulla olen tähän mennessä jäänyt henkiin suurimmastakin menetyksestäni ja muista luopumisista, hylkäämisistä, ohareista, epäonnistumisista, takaiskuista ja vastoinkäymisistä. Ei ole entistä elämää, johon palata. Hurtigrutenin laivoilla ei ole taustamusiikkia, ei pelikoneita, ei karaokea, ei päivätansseja, ei yökerhoa, ei verovapaita ostoksia, ei pallomerta, ei gaalaillallisia eikä pukupakkoa. Maahan lyötykin yrittää nousta jaloilleen. Ihminen on isossakin laivassa pieni ja turvaton, maailman saastunein pieni sisämeri suuri, kaunis ja vaarallinen. Viikon mittainen risteily on verratonta oman psyyken testaamista, vaihtelevan aktiivista ja passiivista eteenpäin menemistä, jossa koti liikkuu yön aikana seuraavaan satamaan. Hän tottuu siihen, että rahaa on paljon
Epäjohdonmukainen hybridikuluttaja muuttaa mieltään usein. Kierrän Götgatanin kirjakaupat, juon kannullisen valkoista teetä Svenskt Tennin teehuoneessa ja ihailen niin kaunista ja aistikasta ja kallista kauppaa, että siellä on tyydyttävä vain katselemaan. Samalla mulkoilen tietysti paheksuvasti mummoja, jotka keräävät ostoskärreihinsä Absolut Vodkaa, vaikka viinaksia ei enää osteta Tukholman-laivoilla yhtä kritiikittömästi kuin ennen. Siksi minun on hyvä ja oikeastaan välttämätöntäkin käydä usein vähintään Ruotsissa. Tukholmassa on joka kerta jokin kiinnostava taidenäyttely, kiinnostava museo, kiinnostava hautausmaa, kiinnostava kirjakauppa. Eräässä runossaan hän oli kirjoittanut, että elämä on kallisarvoinen lahja, mutta joskus se on annettu väärälle henkilölle. Niin kauan kuin minulla on lukemista, olen turvassa, vaikka en aina lukisikaan. I tämeren lisäksi risteilyjeni tavoite on aina myös Tukholma. Tukholman hienot museot ovat muutamaa yksityismuseota lukuun ottamatta maksuttomia, ja odotan malttamattomana kaupunginmuseon remontin valmistumista. Risteilyisäntä mainostaa hyttikäytävän kaiuttimista bingoa, tervetuloa tanssimaan, karaokea laulamaan. Yhden kolmensadan euron persikankarvaisen sisustustyynyn olen sieltä ostanut, ja nyt nojaan siihen joka yö sängyssäni. Käväisen ainakin menomatkalla laivan tax-freessä ottamassa tyypit ja katsomassa muiden kulutuskäyttäytymistä. Useimmiten en halua mitään. Ne syötyäni saatan tuhlata rahani kalliiseen käsilaukkuun. Kun Nilsson kuoli vuoden 2017 alussa, ikonisimmista kuvista koottiin pieni muistonäyttely. Tai sitten en. Söin juuri eväsbanaanin, join magnesiumvettä. On terveellistä saada muistutus menneisyydestä, joka ei ole kovinkaan kaukana takanamme. Tallinnan sataman viinakaupat ja basaarit ovat luotaantyöntäviä. En kestä viinarallia, päällekäyvää kaupallisuutta enkä huonosti käyttäytyviä suomalaisia. Sinne mennään kaupungin itsensä vuoksi. Estonia-muistomerkki Vasa-museon takana, kaupungin siluetti Fjällgatanilta, kävely Tjärhovsgatania tai Folkungagatania pitkin Medborgarplatsenille. Luettavana on työn puolesta ruotsalainen dekkari, kirjoitettavana tämä artikkeli, yöpöydällä suomentamista odottava tanskalainen surukirja, laukussa päiväkirja ja kaunokirjallisia ambitioita. Memento mori. Koska ammatillinen kiinnostukseni sojottaa Pohjoismaiden kirjallisuuteen, puolentoista vuorokauden irtautuminen laiturista Itämerelle keskellä viikkoa on kätevin ja edullisin tapa päivittää osaamista, yhteiskuntatuntemusta ja kielellistä kehitystä. Onko mitään hyvää. Tukholmassa on sopivan nöyrä olo: suomalaiset ovat ruotsalaisiin verrattuina köyhempiä ja sivistymättömämpiä, mikään ei ole Tukholmassa edullisempaa kuin Helsingissä, ja siksi siellä on terveellistä käydä. Niin paljon tuotteita, joita en tarvitse. Olen niitä suomalaisia, jotka eivät pidä Fazerin sinisestä. Niissä oli urbaaneja alastomia kiinalaisia nuoria, kauniita, hauskoja ja surullisia asetelmia. Ei ole pakko ostaa! Laivalla saa olla ostamatta! Koen suurta tyydytystä kulkiessani myymälän läpi tyhjä ostoskori kädessä ostamatta muuta kuin vesipullon (ja miniälle tuomisiksi valokynän). Masennus tappaa. Ne olivat henkeäsalpaavia, kuin avaruudesta. Valitettavasti karvahattupuolen A-hyteissäkin on muhkuraiset tyynyt ja niin ohuet petauspatjat, että lakana on aamuun mennessä haitarilla (petauspatjan paksuushan korreloi suoraan hyttiluokkaan). Hytissäni pitää olla vähintään ikkuna, mielellään myös kunnollinen sänky. Kaksi suurenmoista valokuvaajaa, toinen vanha, toinen nuori, ja molemmat kuolivat kuukauden sisällä, toinen 95-vuotiaana, toinen 29-vuotiaana. Lapseni kuoleman jälkeen en jaksanut moneen kuukauteen Tukholmaa kauemmas, eivätkä voimani riitä vieläkään edes Berliinin kaltaiseen vaativaan suurkaupunkiin, mutta toukokuussa kävin Oslossa ja elokuussa Visbyssä. ?. Puhelin saattaa olla mykkänä koko illan. Toinen oli muistonäyttely, toisesta tuli muistonäyttely. Tuliaisiksi maapähkinävoiminiatyyrikuppikakkuja. Samaan aikaan Fotografiskassa oli nuoren kiinalaisen valokuvaajan Ren Hangin viimeiseksi jäänyt näyttely. Kukaan ei pakota hyödyntämään jokaista drinkkikuponkia eikä kuluttamaan elimistöä diskossa aamuneljään asti. Päivällä kävin Tukholmassa kuninkaallisen laivaston hautausmaalla ja Estonian muistomerkillä. Ren Hang teki itsemurhan viikko näyttelyn avajaisten jälkeen, hyppäsi Pekingissä 28-kerroksisen talon katolta 29-vuotiaana. MARRASKUU 2017 IMAGE 43 sanotusti oikeiden ulkomaanmatkojen välissä. Tallinnaa en harrasta. Tulen toimeen ilman alkoholia, tupakkaa, nuuskaa, tuoksuja, kosmetiikkaa, Marabouta. Osta kolme, maksa kaksi. Kahden hengen hytissä yksi henki nukkuu sikeästi aamuun asti eikä huomaa, kun laiva poikkeaa Maarianhaminaan. Jos haluaisin pientä naposteltavaa illaksi hyttiin (silloin kun vielä napostelin, nyt olen kieltänyt sen itseltäni), tarjolla on vain mielikuvituksettomia Marianneja puolen kilon jättipusseissa ja perhepakkauksissa, niitäkin paljoushintaan. Olin ihaillut Lennart Nilssonin lääketieteellisiä kuvia 80-luvun alusta lähtien, ja esikoista odottaessani Ett barn blir till toimi embryologian oppikirjanani. Kello on puoli yhdeksän, minulla on kaikkea ja kohta väsyttää. Sinne ei mennä ensisijaisesti ostoksille. Hiljentymiseen vaikuttaa keskeisesti myös tietoliikenneyhteyksien epäluotettavuus. Katson hytin ikkunasta pimenevälle merelle enkä tiedä, heräänkö aamulla. Millesgården palkitsee kävijänsä aina, ja kesällä sen terassipihalla voin kuvitella olevani Toscanassa, vaikka puut ovatkin mäntyjä. Gösta Ekmanin haudan etsiskelyä Katarinakyrkanin hautausmaalta. Kotioloissa ruokavalioni koostuu lähinnä puurosta, munakokkelista ja voileivistä, ja siksi laivan lihapullatkin ovat luksusta. Tälläkin risteilyllä ehdin vilkaista sushibaarissa sähköpostin, sitten meni verkko. Lonkkaproteesipotilas suosisikin mieluiten hyttiä, jossa on leveä ja korkea, täydellisen pehmeä runkopatja ja kuohkeat peitot ja sänky poikittain. Hänkään ei halunnut elää, hän ei halunnut elämän lahjaa. Tukholma ei tyhjene. P äivä Tukholmassa, kaksi yötä laivalla. Jäljitän Knausgårdin Tukholman vuosien kotiosoitteita Söderissä. Joskus vielä lähden Wieniin. Viime talvena minun oli pakko varata ylimääräinen risteily kahden jo varatun risteilyn väliin ja käydä katsomassa kaksi valokuvanäyttelyä. Näin kuvat suurennettuina Fotografiskan näyttelyssä vuonna 2010. Myös risteilymatkustajalla on oikeus viettää laadukas ilta työkirjallisuuden parissa ja nukkua yö tulpat korvissa oman hytin hiljaisuudessa. Minulla on neljän hengen A-hytti yhdeksännellä kannella. Ruotsalainen muotoilu, silakkapihvit Skrapanin Himlen-ravintolassa sata metriä Söderin kattojen yllä. Jurotan tyytyväisen itseriittoisena hytissäni. Kokemusta on Commodore-sviiteistä ja autokannen alapuolelta, jälkimmäiseen ei kiitos enää ikinä. En ole puhdasverinen askeetikko. Syön päivän lounaan historiallisen museon atriumpihalla, käyn kävelemässä Galärvarvetin hautausmaalla. Luen himokkaasti Tukholman kaupunginosalehtien asuntoilmoituksia. Siitä on hyvä katsella ulos. Tuliko pelkkää negaatiota, ostanko mitään. Selvää säästöä, kun ruokakomerossa on kilotolkulla karkkia. Ei tietenkään tätä kaikkea saman risteilyn aikana; pieni on kaunista, vähän on hyvää
44 IMAGE MARRASKUU 2017
Veim me hä net Hommaforumille vastaamaan teoistaan. TeksTi oskari onninen kuviTus ulla donner. MARRASKUU 2017 IMAGE 45 Pom mi m ies Jaakko Yli-Juonikas räjäytti suo malaisen äärioikeis ton romaaniksi
Tsemppiä! Lisää viestejä tulee pian. Se on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan nimi Yli-Juonikkaan tuoreessa kirjassa – ja osasyy siihen, miksi menemme juuri Hommalle. Kuten jo Helsingin Sanomien haastattelusta tehty ketju osoitti, Hommalla on aina oltu sairaalloisen kiinnostuneita siitä, jos nyt juuri. Siinä oli uusnatseja, salaliittoteorioita ja henkilö nimeltä Jaakko Yli-Juonikas. Tervetulotoivotuksia. Kuulostaa Korkeajännityksen numerolta. Sanoisin että olet iskenyt siihen suoneen josta hillo tulee pulppuamaan. Hän lähetti sen wsoy:lle ja sitten Otavalle, jonne kustannustoimittaja Antti Arnkil oli juuri siirtynyt. Dialogin saavuttaminen on kuitenkin Hommalla varsin helppoa. Silloin kaksi suomalaista professoritason aivotutkijaa, isä ja poika Riekkinen, jäivät kiinni tutkimusrahoituksensa kavaltamisesta. Se on teos, josta Yli-Juonikas tunnetaan ja muistetaan ja jonka jälkeen suomalainen romaanikirjallisuus ei ole ollut entisensä. Siihen tarkoitukseen Valvoja oli sopivasti valmis. Pyydetään myyntipuhetta. Jaa. Hän on 41-vuotias, kotoisin Loimaalta, asuu Turussa. H ommaforumilta pääsee nopeasti Googleen, painetusta lehdestä ei. Aloitti nelivuotiaana Asterixeilla, lukiossa maailman mullisti James Joycen Odysseus (”Tietyssä vaiheessa tyyli muuttuu Pahkasika-huumoriksi.”), sitten Markku Eskelisen ja Jyrki Lehtolan Jälkisanat – Sianhoitoopas. Kysytään, mitä tämä ”halla-aholainen nettirasismi” tarkoittaa. Y li-Juonikas saa ensimmäisen vastauksen 11 minuuttia aloitusviestistä.Hyvä Jaakko! Teet upeaa työtä. Ensimmäinen romaani Valvoja ilmestyi vuonna 2009. Että tuntui, että olisi typerää lähteä teinihenkisesti larppaamaan jotain suurta gurua ja tehdä asiat samalla tavalla.” Valvoja oli tarkoituksella pienimuotoinen, parisataasivuinen romaani. Vuonna 2003 ilmestyi Yli-Juonikkaan esikoisteos, novellikokoelma Uudet uhkakuvat. Sähköposti tulee vajaassa tunnissa: moderaattori on hyväksynyt rekisteröitymisesi Hommaforumille. Sen rintamuksessa on Marilyn Monroen kuva, ja mikä tärkeintä, paita on täsmälleen sama kuin perussuomalaisten työhenkilö Matti Putkosella oli silloin, kun hän katosi Astudiosta ”johonkin”. Ennen tätä Yli-Juonikas ei ole juuri asioinut Hommalla. ”Se on mielenterveyttä suojeleva näkökulma kansallismieliseen skeneen.” Joten nyt kerralla syvään päähän Hommalle. Sen vuoksi on kerrottava, kuka on tämä vakava, nauramaton mies, jolla on päällään ei-vakava, hymyilevä paita. Pynchonin hengessä Yli-Juonikas kieltäytyi haastatteluista eikä sen vuoksi päässyt Hel singin Sanomien esikoiskirjaehdokkaaksi. Mutta nyt tapahtuu. Ketjussa nimeltä Herra Yli-Juonikas kirjoittaa romaania halla-aholaisesta nettirasismista on kaksi sivua ja viestejä joitain kymmeniä. Tietenkin: Pynchon on Joycen ja David Foster Wallacen ohella kolmas virallinen vastaus paksusti ja monimutkaisesti kirjoittavasta modernistimiehestä. H. Suurempaa, sen Pynchonin innoittamaa, oli ollut tulossa jo vuodesta 1999. Me ei olla täällä niin kiinnostuneita kaikista iltapulujen liitteistä. Hommaforumkin sen todistaa. Ihan asiallisia. Meni viikko ja puhelin soi. Ja vähän kuittaillaan. Sitä edelsi tavanomainen kirjailijantie. En tältä istumalta tunnista nimimerkkiäsi enkä johtolankoja käyttä mässäsi retoriikassa. Kirjailija valitsee nimimerkkinsä: Vale-Dmitri II. Vähänpä tietävät. Toinen viesti: Olenko minä kirjassasi. Ask me anything on redditkeskustelupalstan ketjutyyppi, jossa tunnetut henkilöt vastaavat, no, ihan kaikenlaisiin kysymyksiin. Otava halusi kirjan. Tarkoituksenamme on pitää ama. Kannattaa valmistautua astudioihin ja muihin asiantuntia rooleihin. Erkon kirjoituskilpailuissa. Valvojan jälkeen tuli vielä romaani Uneksija ennen kuin Neuro maani lopulta vuonna 2012 ilmestyi. Yli-Juonikas oli noihin aikoihin perehtynyt graduaan varten tieteenfilosofiaan ja -sosiologiaan, kiinnostui tapauksesta ja alkoi kerätä materiaalia ja kirjoittaa. Ja kirjasi voi olla loistava ja todennäköisesti tulee nousemaan tärkeäksi osaksi Suomalaista mediakent tää. Olkaa hyvät eli shoot. Kirjaa ei nimittäin lueta ihan tavalliseen tapaan, vaan siinä tehdään valintoja juonen kuljettamiseksi eri suuntiin. Astelemme kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa kauppakeskuksessa sijaitsevan baarin taaimmaiseen pöytään ja teemme jotain, mitä emme ole koskaan ennen. Suomalaisesta alt-rightista – jos sellaisen katsotaan olevan olemassa – hän on kerännyt materiaalia lähinnä siltä pohjalta, mitä Punk in Finland -foorumille on linkitetty tarpeeksi ”sakeana”. Yli-Juonikas on aina ollut lukija. Jatko sotaextra on 669-sivuinen romaani, joka on yhden määritelmän mukaan absurdi poliittinen satiiri. ”Ostin tämän syksyn edustusvaatteeksi”, Yli-Juonikas sanoo. ”Voi tietty olla, että ei enää ollut niin syvällä Pynchon-sfääreissä silloin 2009. Yli-Juonikas oli kirjoittanut Nuoreen Voimaan ja pärjännyt Gummeruksen ja J. Loukkaat Dmitrejä. Oli kasvanut. Punaliiviset esiteinit kansoittavat kadut Nälkäpäivä-lippaat käsissään. Torikauppa käy ja kaupunkilaiset hyppivät keltaisiin busseihin ja niistä ulos kuin mitään ei tapahtuisi tai olisi koskaan tapahtunut. Silloin Jaakko Yli-Juonikas fanitti vielä Painovoiman sateenkaari -klassikkojärkäleen kirjoittanutta yhdysvaltalaista erakkokirjailijaa Thomas Pynchonia, josta oli tehnyt gradunsa. Suosittelen tutustumaan, todella erikoinen teos sekä sisällöltään että rakenteeltaan. Mikä on Jatkosotaextra. 46 IMAGE MARRASKUU 2017 T urku on lintukoto. Lähetämme rekisteröitymispyynnöt Hommaforumille. ”Se meni niin, että wsoy:ltä tuli puhelinsoitto, että tää Neuromaani on tosi hyvä, mutta ehkä pehmeä lasku ja jotain pienimuotoisempaa sitä ennen”, Yli-Juonikas sanoo. Yli-Juonikas kirjoittaa ensimmäisen viestinsä. Mahdollisesti olet, mahdollisesti et, Yli-Juonikas vastaa. Neuromaanin ensimmäinen versio valmistui vuonna 2005, jumitteli sen jälkeen ”limbossa” wsoy:llä kuukausia ja vuosia. Kirjoittelija YliJuonikas on täällä vain hakemassa markkinointi materiaalia kirjaansa varten. Kesällä Helsingin Sanomien haastattelussa Yli-Juonikas sanoi kirjan käsittelevän ”halla-aholaisia nettirasisteja”. Älkää ruokkiko trollia, kirjoittaa nimimerkki veturihenkilö. (”Mannermainen filosofia yhdistettynä törkeilyyn ja perseilyyn vetosi.”) Sen innoittamana hän haki Turun yliopistoon ja valmistui sieltä vuosituhannen vaihteessa yleisen kirjallisuustieteen maisterina. Silloin hän jo antoi haastattelujakin. Sen vuoksi hänellä on nyt oma ketju Hommalla. Moi, Olen kirjailija Jaakko YliJuonikas & valmiina vastaamaan kysy myksiin edellä ruoditusta & kuukauden kuluttua ilmestyvästä romaa nistani. Sukunimi on vaihdettu 23-vuotiaana, mutta alkujaan äidinisän. Pian kesällä julkaistun hs:n haastattelun jälkeen nimimerkki Alaric kirjoitti mokutussyytösten sekaan: Tuo mainittu kirja Neuro maani, josta YliJuonikas tosiaan on saanut palkintoja, on mielestäni ihan hemmetin nerokas :)
Tässä kokeessa kirjan henkilöt ovat vain tekstin välineitä. ”Tuossa musta oli se sellainen yksi aika tärkeä periaatteellinen lähtökohta, että rakenteita ei olisi vedetty omasta hatusta, vaan niitä ammennettaisiin mediakulttuurista. Sitä seurannut Kyyhkysinetti taas loi huutolaistytön päähän aivan omanlaisensa, uusvanhan ja sanajärjestykset vispanneen sisäisen puheen. Painetun sanan historiasta. Se paremminkin räjäyttää koko maahanmuuttokeskustelun ja suomalaisen äärioikeiston sirpaleiksi ja luo niistä Frankensteinin hirviön lainaamalla, sekoittamalla ja sämpläämällä. Ketjussa on myös lukuisia viestejä Finlandia-palkinnosta, apuraha-automaatista, rasistien metsästyksestä ja islamista. Ne ei oo psykologisia hahmoja, vaan niitä voi väännellä asentoihin ja kokeilla, mitä niillä voi tehdä. Neuromaanin jälkeen ilmestynyt Vanhan merimiehen tarina kertoi nuoresta tytöstä, joka joutui puhumaan avustetusti. Tai ne on valjastettu tiettyyn tarkoitukseen selvittämään jotain tiettyä teknistä ominaisuutta tai romaanin tai tarinankerronnan mekanismia”, Yli-Juonikas kuvaa. Matkallaan hän tapaa Huhtasaari-nimisessä paikassa keskellä metsää asuvan iäkkään naisen, modernin kansatietäjän ja juuttuu viikkokausiksi kuuntelemaan tämän salaliittoteorioita. Hän sanoo tekevänsä tätä usein riitasointujen kautta. On myös (((Ben Zyskowicz))) ja (((Simon Elo))), triplasulkeissa, joita yhdysvaltalainen alt-right käyttää internethihamerkkeinä merkitäkseen juutalaiset. Yli-Juonikas sanoo vaalivansa aliarvostettuja tekstilajeja.) ”Kun ei ole joutunut kirjamyyntiä murehtimaan, tai toimeentuloa, ei lukijakunnan tietty suppeus ole myöskään niin haitannut”, kirjailija selventää. Ihan vain ajatuksen tasolla jo se, että on pieni armeijakunta tällaisia tyyppejä, jotka päivästä toiseen nakuttelee tätä samaa fraseologiaa monilla eri nimimerkeillä. Näen siinä koomisia mahdollisuuksia paljon. P ostmodernismin perusoppien mukaan Jatko sotaextra vastaa kysymykseen mikä maailma on. Jos pidät enemmän passiivisuudesta, siirry lukuun 122. ”Ehkä se lähtee siitä kielestä, tyylien jäljittelystä. Noin niin kuin alkajaisiksi. Aiheena ovat, tietenkin, ponikirjallisuus ja maailmanlopun ratsastajat. Edes sivulauseessa. Yli-Juonikkaan kirjat ovat ennenkin käsitelleet enemmän tai vähemmän kieltä. Kaikkea on yksinkertaisesti liikaa – kuten internetajan mediassakin, mutta multimediarihmastot on onnistuttu pakottamaan kansien väliin tekstinkaltaiseksi. Neuromaani ja Jatkosota-extra lainaavat tekstejä ja tyylejä muualta, ensimmäinen tieteestä, toinen internetin syövereistä ja molemmat kotimaisesta klassikkokirjallisuudesta. Siinä on musta enemmän komedian mahdollisuuksia kuin oon nähnyt vielä missään käytettävän”, Yli-Juonikas sanoo. Neuromaanin rakenne oli matkittu lasten ja nuorten tee-seitse-seikkailukirjoista, joissa lukija pääsee itse ”ohjaamaan hahmoaan”. Jatkosota-extra on kirja, joka varmasti säikäyttäisi jopa tämän vuoden diktaattorin Elisabeth Rehnin pahanpäiväisesti – puhumattakaan niistä hyväntahtoisista kirjanostajista, jotka luulevat saavansa isänpäiväkirjallisuutta. ”Että tuleekin jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Apurahoja Yli-Juonikas onkin saanut jo valtiolta niin, että kiittää Jatkosota-extran alussa pitkällisesti ja nimeltä tuntemiaan valtion kirjallisuustoimikunnassa istuvia henkilöitä. Jatkosota-extra on tehty luettavaksi järjestyksessä alusta loppuun, mutta lineaarista juonenkuljetusta siinä on Neuromaaniakin vähemmän. Sen aikana Yli-Juonikas kirjoittaa romaanisarjaa, johon kuuluu neljä pienimuotoista teosta ja yksi Neuromaanin ja Jatkosota-extran kokoinen jätti. Ei pelkästään nykyisestä sosiaalisen median rakenteista.” Käytännössä kaikki edellä mainittu tarkoittaa sitä, että Jatkos otaextrassa on muun muassa seuraavat asiat: viestintäneuvos Janitskin ja uutispäällikkö Ahde, ranskaa puhuva dandykansanedustaja Hakkarainen, kokoomusnuorten luoma kryptovaluuttahuijaus, itsetehtyjä konekäännösraportteja Suomen valtaapitävistä, blogeja, keskustelupalstoja, sarjakuvia, ristikko, Timo Haapala, jokainen pakolainen-sana muodossa pakoloinen ja valtio muodossa syvävaltio, partituuri eduskuntaan tehtävästä terrori-iskusta ja liki satasivuinen osuus, jossa kirjan päähenkilö, ”halla-aholainen nettirasisti” ja Neuromaanista tutun perussuomalaisen kansanedustajan avustaja Mika Kingelin soluttautuu Taloustutkimuksen gallupintekijäksi saadakseen haastatteluiden ohessa selville, mitä kansa ajattelee. 48 IMAGE MARRASKUU 2017 heidät mainittaisiin jossain. Mikään ei ole parempi aihe ”noupadikirjoittelijalle” kuin Jussi Halla-aho. Se on realistinen romaani internetin erikoisoikeistosta, läpisekopäisestä mediakulttuurista ja turvallisuuspoliittisesta foliohattuilusta. Vielä kun esität saaneesi parit tappouhkaukset somessa, niin olet Ylen kysytyin tähti ruokavinkeistä Pohjois-Korean poliittiseen ratkaisuun. Tähän tapaan: Jos haluat aloittaa aamujumpan, siirry lukuun 146. Finlandiasta on turha kysyä. Että nuo tyypit boikotoi maahantunkeutujabussikuskeja ja joutuvat odottamaan seuraavaa bussivuoroa ja ovat tällä tapaa tiedostavia kuluttajia.” Jatkosota-extra räjäyttää maahanmuuttokeskustelun ja suomalaisen äärioikeiston sirpaleiksi ja luo niistä Frankensteinin hirviön.. Kirjoitustyyliltään jokainen niistä on ollut erilainen. (Kolmivuotinen päättyi viime vuoteen, viisivuotinen alkoi tänä vuonna. Yli-Juonikas sanoo mieltävänsä kirjan kokeena, jossa häntä on kiinnostanut, voisiko vaihtoehtoisista faktoista rakentaa palapelimäisesti romaanimaailman, ”filtteröityneen varjokuvan todellisuudesta”. Tai edes Mestari Halla-aho. Tuossa kirjassa on itsestäänselvinä asioita, jotka tässä maailmassa ovat älyttömiä ja kreisejä. Laimeasti sanottu on sekin, että Herra Yli-Juonikkaan romaani käsittelee halla-aholaisia nettirasisteja. ”Mulle tuli mieleen, että romaanihenkilöt on törmäystestinukkeja. Koska tämä maailma on pirstoutunut, monimutkainen ja mahdoton, tekstinkin on oltava
Väitöskirjaa tekevän Jyväskylän yliopiston tutkijan Laura Piipon mukaan romaani kiehtoo kirjallisuudentutkijoita siksi, että se on ahdettu täyteen kirjallisuutta: trooppeja, genrejä ja tekstilajeja. Lisää kysymyksiäkin satelee. Palkitsevinta Neuromaanin vastaanotossa on nimenomaan ollut kirjasta tehty tutkimus, hän sanoo. Ensimmäinen väitöskirja ja ensimmäinen post doc -tutkimus ovat valmisteilla. Älä nyt sano että teos on tällaista Family Guy -tason huumoria jossa ’vitsit’ koostuvat viittauksista milloin mihinkin ilmiöihin ja yleisö sitten nauraa että ’hahaa tunnistan tuon.’ Yhdellä tasolla napakymppi, Yli-Juonikas nakuttelee mustaa läppäriään. Siinä ei puhuta zombista, vaan verrataan dementikkovanhukseen. ”Koen sen asennekysymyksenä, en esimerkiksi sellaisena elitistisenä vaatimuksena, että lukijalta vaaditaan hirveästi pohjatietoja ja laajaa kirjallisuudentuntemusta ennen kuin siitä voi saada lukuiloa.” Suomalaisen romaanin mittapuulla vähäisimmätkin näkökulmatekniikkaa pidemmälle viedyt muotokokeilut ovat tietenkin väärin. Tässä rajatussa, parempien lukijoiden kentässä suomalaisen proosan voi suunnilleen katsoa jakautuvan aikaan ennen ja jälkeen Neuromaanin. Jos haastatteluissa yleensä jatketaan siitä, mihin kirjat jäävät, Yli-Juonikkaan kanssa on päinvastoin. Lisäksi on Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, johon kuuluu Yli-Juonikkaan lisäksi Laura Lindstedtin, Harry Salmenniemen ja Katja Ketun kaltaisia korkean profiilin nimiä. ”Neuromaanin tuottama kokemus – jatkuva lukutavan ja -tilanteen häirintä, immersion ja tekstiin uppoutumisen estäminen, valinnanvapauden kääntyminen valinnan pakoksi – muodostuu itse asiassa parodiaksi siitä elämyksestä, jota elämystalous kirjallisuudelta odottaa”, Piippo kirjoittaa. Yli-Juonikkaan kirjajättien lähin nykysukulainen lienee Mikko Rimmisen keväällä ilmestynyt Maailman luonnollisin asia, jossa kertoja tuskailee aikavääristymien ja tekstiään sensuroivan valvojan kanssa. Lyhyitä. Vale-Dmitri II vastailee sitten myös asiallisesti kysymyksiin eikä pelkillä typerillä onelinereilla/trollailulla tai muuten ura jää foorumilla melko lyhyeksi. Tänä keväänä Miki Liukkonen lainasi julkeahkosti David Foster Wallacen kirjoitustyyliä ja argumenttiapparaattia ja kirjoitti Parnassoon manifestin uudelle romaanille. (Eskelinen jopa väitti vuonna 2010 Anti aikalaisen kommenteissa kirjoittaneensa Yli-Juonikkaan esikoisen salanimellä.) Koko kansan proosaa tämä ei ole, ”postmodernia tekotaidetta” pikemminkin. Siitä, kuinka pieni on se joukko, joka ei etsi jotain ”vetävää” ja ”mukavaa” luettavaa ja toiseksi kulttuurijournalismista sinänsä. (Joka tätä nykyä sijaitsee Imagen sivuilla.) Se, että polttopiste on yksi blogi, kertoo tietenkin kahdesta asiasta. Amerikkalaisuus, kaavamaisuus, historia-aiheet, näkökulmatekniikka, kirjallisuusjulkisuus. Neljä vuotta sitten Suomen Kuvalehti sai kirjamessut sekaisin laittamalla kanteensa kuvituspiirroksen kirjasta vessapaperitelineessä ja listaamalla yhdeksän syytä suomalaisen kirjallisuuden laimeudelle. Yksioikoisesti kirjoitettua yksitotisille lukijoille, kuten kotimaisen proosan arkkikriitikko Tommi Melender muotoilee jutussa. ”Korostaa romaanitaiteen kysymyksiä. Vielä painavamman kysymyksen esitti blogissaan runoilija–kriitikko V. Absurdeja. Turun Sanomien kriitikko Juhani Brander oli huolissaan, onko romaanissa jopa liikaa kaikkea. Epäilemättä Jatkosota-extran aiheesta johtuen. Helppo lukea, mahdoton hallita saati tyhjentää. Äärioikeistoasiantuntijaksi hän ei kuitenkaan kirjansa aiheen pohjalta halua. Sitä puolta.”. Ei kannata vaivautua jos kokee teoksen vaivalloisena. Eikä mulla oo siihen paljon lisättävää, miten politiikantutkijat on sen jo käsitelleet. Se voi johtua myös kirjailijaluonteesta, että ei ole keksinyt omaa vakavaa sanottavaa aiheesta”, Yli-Juonikas sanoo. Toisaalta se kuitenkin härnää kirjallisuustieteen tyypillisiä haltuunottopyrkimyksiä. Hän on silminnähden innostunut. Hänen kirjojensa kaltaiset nykyromaanit, jotka yrittävät esittää maailman sellaisena kuin se on, vaativat aikaa, ovat vaarallisia ja pelottavat lukijat elävien kuolleiden lailla. Neuromaanista on otettu kolme painosta, yhteensä 2 200 kappaleen edestä, valtava määrä postmodernille tiiliskiviromaanille. Nyt hän on silti saanut enemmän haastattelupyyntöjä kuin koskaan. Neuromaanista on viidessä vuodessa tehty neljä gradua. En alistu, enkä antaudu! Vastaanottavaisille lukijoille kirja voi olla lukuilon (saks. Hänen suuret kirjansa saattavat pelottaa toimittajat tiehensä paksuudellaan ja ”vaikeudellaan” ja ovat sen lisäksi myös niin täysiä, että niiden syvyyttä on vaikea saavuttaa keskustelun keinoin. Sitten moderaattori iskee. MARRASKUU 2017 IMAGE 49 Hommallakin osa on jo lukematta ymmärtänyt, mistä on kyse. Yli-Juonikas kirjoittaa vastauksia. Ei Yli-Juonikas sitä haluakaan. Suomalaisen proosakeskustelun polttopiste on ollut kuitenkin jo vuosien ajan Melenderin Antiaikalainen-blogi. Neuromaanista hän sai Jarkko Laine -palkinnon, Alfred Kordelinin kannustuspalkinnon ja hänen hovigraafikkonsa Markus Pyörälä Vuoden kauneimman kirjan palkinnon. Väkisin jos nuorten koululaisten kouraan tökkää runokirjan tai romaanin, ne vain odottaa välituntia, että pääsevät pesemään kätensä vessaan.” Laura Piippo esittää tutkimusartikkelissaan, että Neuromaani vastustaa määritelmällisesti kotimaista kirjallisuusmakua ja niitä periaatteita, joita keskiverto-ostaja lukukokemukseltaan haluaa. ”Jatkiksessa on kirjamessuille sijoittuva jakso kirjallisuuden tilasta. Markku Eskelisen mukaan Yli-Juonikas on ”erityinen ja huima” kirjailija, eikä Neuromaanilla ole edeltäjää suomalaisen kirjallisuuden perinteissä. S. Kritiikitkin kehuivat, mutta osassa oli erilainen pohjavire. Jos Joycen Odysseus tai viimeistään Finnegans Wake tappoi romaanin, jäljellä on Yli-Juonikkaan mukaan zombi. Kukaan ei halua kajota niihin. Haastateltavan olemuskin on vakava ja hymytön, ei sellainen jutusteleva, jolla pääsisi visailupaneeleihin hassuttelemaan tai naistenlehtikolumnistiksi. Hän haluaa pitää fiktiokirjoittajan roolin. Lebensborn) lähde. S uomalaisesta proosakeskustelusta, tai proosan tylsyyden voivottelusta, on tullut ikiliikkuja. Myös julkisuudessa Yli-Juonikas puhuu kirjoista, eikä niistä asioista, joista kirjailijat tavallisemmin. Nekin käyttäytyvät kuin elävät kuolleet. Luoma-aho: ”Onko Neuromaani metodinsa ylittävä ja elämään sulautuva mestariteos, vaiko lopulta vain vitsikirja kaltaisilleni elitisteille?” Samaa voisi kysyä Jatkosota-extrasta, mutta Yli-Juonikas on eri mieltä. ”Oikeistopopulismi on makrotasolla, sellaisena yhtenä laajana ilmiönä on mekanismeiltaan aika selkeä ja yksinkertainen. Vuosi sitten Markku Eskelinen haukkui ensin Raukoilla rajoilla -vastahistoriassaan Suomen kirjallisuuskaanonin ja sen luoneet tutkijat ja lopulta blogissaan kirjan väärin ja ”väärin” ymmärtäneet. Se oli tietenkin sellainen, jonka hän oli juuri julkaissut. Yli-Juonikas voitti Kalevi Jäntin palkinnon jo Uneksija-romaanillaan vuonna 2011. Laura Lindstedt sanoo arvostavansa Yli-Juonikasta kirjailijana ennen kaikkea siksi, että hänen kirjansa kommentoivat aina kirjallisuutta sinänsä
Pulinat pois. Et pääse telkkariin. Lienet lukenut Jari Tervon (pbuh) teoksen Layla ja siinä esiintyvän breivikiläis-halla-aholaisen rasistihahmon. On paljon ärsyttävän suvakkiasenteisia kirjailijoita, joiden tekstejä ei ole sinänsä hankalaa lukea. ”Toivoisin, että se olisi sillä tavalla epäselvä, että kukaan ei ymmärtäisi, millaisia ideologioita tässä kaupataan. Jaahas. Mua ärsyttää se. Se vihjaa, että epäoikeudenmukaisuus, vaikka tosiasiat olisi jossain siellä välissä”, humanistimies avautuu. Kaikki pitää politisoida. Kaiken tämän Yli-Juonikas on nähnyt ennalta. Hommalla dialogi jatkuu myöhään yöhön: Maahanmuuttokriittiset olivat oikeassa. Pelolle ei voi antaa valtaa. Naurattaa. Välttämättä. Artikkelikuvituksen tekstit ovat Hommaforumin viestiketjusta, jossa Jaakko Yli-Juonikas ja toimittaja Oskari Onninen tekivät tätä artikkelia.. Mainitaan Orpo. Tutkija Laura Piippo kääntää asian toisinpäin: Yli-Juonikas tekee kirjaesineitä, jotka ovat aivan oma mediuminsa, joka taas on viesti jo sinänsä, kuten viestintäteoreetikko Marshall McLuhan taannoin lohkaisi. Kirjailijalle”, Yli-Juonikas sanoo. Jos päädyt esittämään lähellekään todellisuutta vastaavan kuvan ”hallaaholaisesta nettirasistista,” teoksesi kuitataan fantasiana ja pimeiden voimien kanssa flirttailuna. Pidä kirjasi. Se on tietynlainen niiden ihmisten todellisen luonteen välähdyksenomainen paljastuminen, jonka jälkeen niitä on vähän vaikea ajatella komediahahmoina.” Silti Jatkosota-extra suhtautuu varmasti monien mielestä väärällä, suorastaan asiattomalla tavalla vakavaan asiaan. Muutaman päivän jälkeen viestejä on kymmenettä sivua. Viereisestä pöydästä alkaa kantautua debattia, sivistyssanoja ja vasemmistoteoreetikoiden nimiä. Tässä kettingissä kommentit kirjamuotoon sidottuna olisi tuota ”teosta” 100x kiinnostavampia. Otteessa päähenkilö Mika on huolissaan siitä, onko Mestari vain yhden hitin ihme, joka jauhaa kahdenkymmenen vuoden kuluttua samaa ohjelmistoa stadionkeikoilla. Nytkin skrollailemme viestejä, jotka eivät naurata tai tunnu oikein miltään, koska niihin on turtunut. Se oli omanlaisensa vitsikkyyden kuolema, kun yksi niistä turvapaikanhakijoista yritti hirttäytyä Rautatientorilla. Nyt niin kuitenkin voi tehdä, kunhan takaportti on olemassa. Jatkosota-extran avauslause kysyy: ”Kaikki on poliittista, kaiken voi politisoida. Itse kikkailet retoriikkoinesi. Opintopiiri. Lukijaa muistetaan myös varoittaa, kuten tässä ”kuplassa” kuuluu: TW: SUKUPUOLITTAVA KIELI, NAISVIHA, CIS NORMATIIVISUUS, KIROILU. ”Tuntui välttämättömältä olla vähintään yksi näkymä rikolliseen eliittiin, joka viettää orgioita kulissien takana”, Yli-Juonikas sanoo. 50 IMAGE MARRASKUU 2017 H ommalla joku kysyy, onko Yli-Juonikas lukenut Günter Grassin Ravunkäyntiä. Apurahat, tietenkin. Tai tuskin on koskaan viitattu näin paljon äärioikeiston, alt-rightin, perussuomalaisten saati sinisen tulevaisuuden retoriikkaan. Tai jos siitä tehdään Neuromaanin tapaan tanssiteos, jossa katsoja haahuilee valkoisessa kaavussa kuulokkeet päässään pitkin Marian sairaalan käytäviä. Vihapuhe ei tunnu vihapuheelta, jos se on kirjallinen efekti, painettuna paperille, kalliiksi ja hienoksi tuotteeksi. . ”Yli-Juonikkaan kirjoissa on maailma, johon ei haluaisi jäädä oleskelemaan pitkäksi aikaa. Kansa on puhunut. ”Kun puhutaan jostain ääripäistä. Olen lisäksi hyvinkin varma, että keskiverto kohdeyleisö ajattelee samoin. ”Se Hesarin haastis oli siinä mielessä tarpeellinen, aika naiivi ja yksinkertainen pohjustus tolle kirjalle. Nälkäpäivän seksija kokaiinibileistä kiertää video, jolla esiintyy vihreiden ja vasemmiston kansanedustajia. ”Se oli kohta, joka sai [kustannustoimittaja] Antin vähän kakistelemaan. Puhumattakaan siitä, että se ei vain ”normalisoi rasismia” koko mitassaan. Puhumattakaan, että kaikki se on vain kirjallinen efekti, tekstin ryteikkö, joka hukuttaa sitä enemmän, mitä enemmän siitä luulee saavansa otteen. Reitin siitä Kauppiaskatua pitkin kohti Puutoria tuntevat kaikki. Sitten hän naurahtaa. Joku kommentoi: Luin katkelman ja en voi kyllä valitettavasti uskoa kyseessä olevan kirjallinen tuote lainkaan. Tervo onnistui mahdottomassa: yhdisti infantiilin ja seniilin näkemykseensä. Teoksen ainoa selvä tavoite oli herutella apurahaa ja kostuttaa suvaitsevaisten pöksyt. Enpä ole sen jälkeen paljoa odottanut kirjalliselta kentältä. On kuljettava Forum-korttelista torinlaitaan. Tai muusta.” Niin voi silti käydä,vaikka kirja on yksi jättimäinen diskurssivitsi maailmasta, jossa kansallismielisyys on normaali ja vihervasemmisto ”änkyräpopulisteja, joiden joukossa on myös tavallisia ihmisiä”. Yli-Juonikas on jakanut otteen kirjastaan, kun käsky kävi ottaa mainonnasta kaikki irti. Kun nää tyypit kerääntyi ilkkumaan sille, se vähensi huomattavasti mun innostusta seurata sitä sellaisena tosi-tv-huumorina. Siinä tuli aika yksitasoisesti ja selvästi esille mun tietty asenne tuota yleistä oikeistopopulismia kohtaan. Yli-Juonikas on tehnyt kirjallisen ansan niille, joiden lukutaito ja kontekstin taju katoavat samalla hetkellä, kun joku sanoo natsi. Terveisiä ääripäästä! Tästä kahden metrin päästä! I llan viimeinen bussi on lähdössä. Mainitaan Hitler. Vai pitääkö?” Kirjassa riittänee ihmeteltävää, sillä tuskin on koskaan Suomessa painettu romaaniin yhtä paljon vihapuhetta kuin Jatkosota-extraan. Yhdessä kohtauksessa Punaisen Ristin johtaja on mokannut. Muuten keskustelusta tulee pian internetin kuva: ristiinpuhumista, molemminpuolista trollailua ja pelkkää politiikkaa, jonka välissä joku aina muistaa pilkata suomalaisia suvaitsevaistotaiteilijoita. Hommalla yksi editoi katkelmasta luettavamman, toinen vertaa sitä kidutukseen, kolmas sanoo täydellinen fail. Matka linja-autoasemalle on kuin kulkisi lisätyssä todellisuudessa. […] Katkelmaakaan en pystynyt lukemaan loppuun. Tuskin joku Jari Tervo on niin huono, että 10 sentin katkelman aikana silmät haluaa hakeutua foorumin kehyksiin kieltäytyen yhteistyöstä. Jatkosota-extrakin tuntuu kaikessa komediallisuudessaan paljon äärimmäisemmältä ja häiritsevämmältä kuin oikea maailma, kunnes ne alkavat limittyä toisiinsa aivan silmiemme edessä. Se on harvinaista, vitsejä täpötäysi kirja ei ole jäyhän ja korkeintaan hymähtelevän kirjailijansa kuva. Koska kyllähän tämä voisi ihmetyttää ja närkästyttää”, Yli-Juonikas sanoo. Halla-ahon ennustamat kauheudet ovat toteutuneet ja toteutumassa. Mistään näistä jutuista. Yli-Juonikas jää tuoppinsa ääreen istumaan ja vastailemaan kysymyksiin. Aina voi laskea kirjan pois, mutta sitten muistaa, ettei se tarkoita poispääsyä maailmasta, koska siinä ei ole kauheasti keksittyä siinä mielessä, että tekstit ovat niin suurilta osin lainattuja”, Piippo sanoo. ”Mulla on sillä tavalla positiivinen kuva tästä nuoresta uusvasemmistosta, että he eivät muodosta väkivallan uhkaa. Mutta siistin sitä, ja se oli oikea ratkaisu.” Niin. Nämä ovat asioita, joille ei ehkä varsinaisesti saisi nauraa. Aivan vieressä me selaamme avonaisten läppäreidemme takana Hommaa ilman, että yksikään osaa arvata aikeitamme. ”En pitkään aikaan muista kunnolla ärsyyntyneeni netissä. Että sen ei luultaisi olevan keskustelunavaus tai vakava yhteiskunnallinen puheenvuoro tai sosiologinen analyysi perussuomalaisten luonteesta
14,90 € / 75cl (19,73 € / l) Täyteläinen punaviini meheville lihaja kasvisruoille. Hardys Brave New World Shiraz Black Edition. McLaren Vale. Ihan parasta sellaisenaankin... Alkon tilausvalikoima, tuotenumero 910137. Nauti kohtuudella.
Usein he ovat myös ylpeitä työstään. Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Miikka Pirinen: ”Satakun nan vankilan Huittisten yksikön vangeilla on mahdol lisuus työskennellä vankilan luomumaatilalla. Suomalainen rikosseuraamus järjestelmä perustuukin vapauden, ei ihmisyyden rajoittamiseen.”. Ne näyt tävät menneen ja alkavan vapauden. 52 IMAGE MARRASKUU 2017 Imagen ja 11-kollektiivin yhteistyö jatkuu Miikka Pirisen ja Miisa Kaartisen kuva sarjoilla. Maatila on vankilan halutuin työpaikka. Maalais idyllissä työskentelee kymme nisen vankia, ja vaihtuvuus on avovankilalle tyypillisesti suuri. Vangeilla on aikaa miettiä ja tehdä töitä
MARRASKUU 2017 IMAGE 53 Miikka Pirinen Maatilan vangit Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Jukka Kontola, 30, Kuortane. Lyötiin viisaat päät yhteen ja taas mentiin.”. Törkeä kuolemantuottamus, törkeä rattijuopumus, kaksi törkeää pahoinpitelyä. ”Tuli otettua kuppia ja huumeita kavereiden kanssa ja oli ihan sama mitä tehtiin. Toinen tuomio, kolme vuotta vankeutta
54 IMAGE MARRASKUU 2017 Image × 11-ko llektii vi × Image × 11-ko llektii vi × Image × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i ×
Omaisuus rikoksia ja käyttörikoksia. Viides tuomio, kolme vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta. MARRASKUU 2017 IMAGE 55 Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Joni Korhonen (molem milla sivuilla), 43 , Häme. Vittu.”. ”Tää on kolmas kesä kun annan tälle paikalle kaikkeni
Kolmas tuomio, vuosi ja kymmenen kuukautta vankeutta. 56 IMAGE MARRASKUU 2017 Sami Koivisto, 31, Pori. Petos. ”Jos muuttais muualle ja hommais uudet kaverit.” Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi ×
Ei se leiville lyö tuo vankilassa istu mi nen.” Jukka Kontola. Muutan toiseen kaupunkiin ja menen opis kelemaan. Eri ympäristö, kaverit ja piirit. Nyt koko elämän on muututtava. MARRASKUU 2017 IMAGE 57 ”Se vaati tuomion notta se katkes siihen
”On iso juttu kun lapsi ja vaimo tulee tapaamaan. Ei rikollinen elämäntapa kannata jos on menneisyys. Vapaudella ei oo hintaa. En mä sillon ole vankilassa, sillon oon perheen kanssa. Törkeä huumausainerikos. 58 IMAGE MARRASKUU 2017 Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Jesse Elonen, 21, Pori. Kolmas tuomio, kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta vankeutta. Ellei puhuta sitten miljoonista.”
Perhettähän voi daan aina uhata.”. Törkeä pahoinpitely ja vammantuottamus. Ellei sitten jotain isompaa tapahdu. MARRASKUU 2017 IMAGE 59 Petri Salin, 31, Pori. Lasten syntymä rauhoitti mua, enkä tuu enää takas. Kuudes tuomio, vuosi ja viisi kuukautta vankeutta. ”Ei täällä vankilassa muuten mikään olisi istua, jos ei lapsia olisi
11-kollektiivin kuvaajien töitä on esillä Korjaamolla Helsingissä 10.–23.11.. Kuvasin peruskoulunsa päättäneitä nuoria, se on vaihe, jossa nuoret alkavat ensimmäistä kertaa tehdä valintoja urapoluillaan. Kuvattavat olivat saumakohdassa elämässään. 60 IMAGE MARRASKUU 2017 Miisa Kaartinen Itsenäistyvät Miisa Kaartinen: ”Varhain kotoa muuttaminen on meillä yleisempää kuin monissa muissa eurooppalaisissa maissa. Moni oli muuttanut alaikäisenä omilleen siksi, että kotikunnan lukio ei olisi tarjonnut esimerkiksi ilmaisutaidon opetusta siinä missä suuremman kaupungin lukio. Heillä oli aikuisten velvollisuuksia liittyen esimerkiksi vuokran ja vastaavien maksamiseen, mutta samaan aikaan siihen piti ehkä pyytää rahaa vanhemmilta.” Image × 11-ko llektii vi × Image × 11-ko llektii vi × Image × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Image ja 11-kollektiivi järjestävät yhteistyöstään myös valokuvanäyttelyn
MARRASKUU 2017 IMAGE 61 Mimmi Ahonen: ”Olen kotoisin Uuraisista, Keski-Suomesta. Kotoa pois muuttaminen oli aika pitkälti juuri niin matala loikka elämässäni kuin olin kuvitellutkin. Uuraisilla olin kokenut suurta yksinäisyyttä ikäisiini ja paikallisiin nähden yleensä. Lataan muutenkin akkujani parhaiten yksin ollessani. En kokenut suurta kriisiä lapsuuden päättymisestä. Tampere ja tyk tuntui olevan sopivan lähellä mutta tarpeeksi kaukana. Olin jo kotona asuessani melko itsenäinen, joten vastuun kasvaminen ei juuri tuottanut ongelmia. Haaveilen ainakin siitä, että oma arki olisi joskus jotenkin naurettavan ihanaa ja suureellista, mutta että voisin ihastua myös sen yksinkertaisuuteen.” Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i ×. Minulle oli aina selvää, että suunta peruskoulun jälkeen on kotiläänin ulkopuolelle. Haastavinta oli erilaiseen elämään tottuminen. Rahapussiin tuli uusia reikiä nimeltä vuokra, ruoka ja muu eläminen, mutta tasapaino löytyi aika nopeasti
Sain kahdessa viikossa yksiön Poasilta Hervannasta. Sitten aloin miettiä, olikohan yksin muuttaminen sittenkään viisasta. Haluni muuttaa yksin asumaan tuli kotiväelle aluksi yllätyksenä. Isäpuoli aluksi vitsaili asiasta, mutta lopulta he äidin kanssa tukivat päätöstäni. Muutin Tampereelle Kangasalta, joten matka kotiin ei ole pitkä. Tuli yksinäinen olo, kun aamulla kouluun lähtiessä ei ollut ketään ympärillä, eikä koulusta palatessakaan ollut ketään. 62 IMAGE MARRASKUU 2017 Jere Tammelin: ”Opiskelen Tampereen seudun ammattiopistossa Hepolamminkadun toimipisteessä logistiikan perustutkintoa eli minusta tulee yhdistelmäajoneuvon kuljettaja. Se meni kuitenkin ohi, kun ajattelin, että ihan itse olen päätökseni tehnyt ja pidän siitä myös kiinni. Haaveilen oman yrityksen perustamisesta, mutta se olisi ajankohtaista ehkä joskus sitten kun olen nelikymppinen.”. Ensimmäiset puoli vuotta uudessa asunnossa sujui hyvin
Opiskelen hiusalaa Espoon Omniassa ja samalla teen lukio-opintoja aikuislukion puolella. He olivat kovasti sitä vastaan, vaikka aloitin taivuttelun ajoissa. Perheeni lähti pakoon maan epävakaata tilannetta, ja päädyimme lopulta Egyptin kautta Suomeen vuonna 2004 ollessani neljävuotias. Nyt asun yksin Kirkkonummella, sillä olin kyllästynyt Kotkaan ja halusin uuden alun. Minulla ei ole mitään isoja unelmia, en ole varma tulevaisuudestani. MARRASKUU 2017 IMAGE 63 Maklin Ugusuk: ”Olen syntynyt Sudanissa ja asunut siellä yksivuotiaaksi asti. Itsenäistyminen on kuitenkin helppoa, kun on tottunut tekemään asioita omalla tavallaan. Asetuimme perheen kanssa Kotkaan asumaan. Sudanilaisessa kulttuurissa on sokki, jos muuttaa yksin asumaan alaikäisenä. Tällä hetkellä tähtään vain valmistumiseeni ja haluaisin ehkä joskus perustaa oman kampaamon.” Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i ×. Oli vaikeaa saada vanhemmat suostumaan siihen, että muutan kotoa
Jo kuukauden yksinasumisen jälkeen tuntui siltä, että olin itsenäistynyt tosi paljon, enkä pystynyt enää kuvittelemaan asumista millään muulla tavalla. Olen harrastanut näyttelemistä kolme vuotta, mutta minua kiinnostaa myös, mitä tapahtuu kulissien takana.” Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi ×. Haaveilen Helsinkiin muuttamisesta ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta. Myös suhteet vanhempiin ovat parantuneet, kun olen muuttanut pois kotoa. Yksin muutettuani olen onnistunut siirtymään vegaaniruokavalioon, josta olin pitkään haaveillut. Täällä Tampereella ihmiset ovat avoimempia, ja olen kokenut, että olen voinut aloittaa puhtaalta pöydältä. Aluksi tunsin tyhjyyttä, mutta siihen tottuu nopeasti. 64 IMAGE MARRASKUU 2017 Helena Keinänen: ”Olen kotoisin Lohjalta. Ehdottomasti parasta tässä kaikessa on ollut uudesti löytynyt itsenäisyys. Nyt opiskelen Tykissä eli Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Minulla ei tosin ole vielä hajuakaan, mitä aion tehdä lukion jälkeen
Tulevaisuudessa en halua asua kaupungissa, sillä täällä ei ole ikinä täysin omaa paikkaa, vaan joka paikassa on ihmisiä. Haaveilen hyvästä elämästä, että pääsisin tekemään juttuja, joista tykkään ilman turhaa stressiä. Haluaisin opiskella yliopistolla esimerkiksi historiaa, valtiotieteitä tai jotain opetukseen liittyvää. Tämä oli unelmani, sillä olen aina ollut sellainen itsenäinen sielu. Oli mahtavaa päästä kontrolloimaan omaa arkea. Olisi hienoa olla professori ja saada luennoida muille omista mielenkiinnon kohteista. Arki Helsingissä on ollut rauhallista, ja olen saanut hoidettua asioita hyvään tahtiin. Seikkailut ovat kivoja, mutta en halua niistä yliannostusta. MARRASKUU 2017 IMAGE 65 Harri Hirvonen: ”Olen muuttanut Juvalta opiskelemaan Helsinkiin Kallion lukioon. Tuntui hyvältä muuttaa pois kotoa nuorena. Tykkään ilmaista itseäni, puhua ihmisille ja harrastella, mutta esimerkiksi näyttelijäntyö ei lämmitä ammattina.”
Onneksi opon avustuksella vaihto onnistui jo puolen vuoden päästä, ja pääsin aloittamaan lähihoitajaopinnot muiden tammikuussa aloittavien kanssa. 66 IMAGE MARRASKUU 2017 Niko Lehtotie: ”Muutin Kokemäeltä Tampereelle peruskoulun jälkeen, sillä minusta tuntui, etten jaksa olla pienellä paikkakunnalla. En kuitenkaan mistään kummallisesta menestyksestä, vaan ihan tavallisesta elämästä.”. Parasta kotoa muuttamisessa on ollut se, että on saanut päättää itse omista asioista. Hain opiskelemaan sosiaalija terveysalaa Pyynikille, mutta aluksi en päässyt kouluun sisään. Päädyin opiskelemaan lvi -alan perustutkintoa. Kotona asuessani en hoitanut ruokaostoksia, mutta nyt täytyy miettiä parikin viikkoa etukäteen, että rahat varmasti riittävät ruokaan koko kuukauden ajan. Nyt olen muuttanut yhteen tyttöystäväni kanssa. Haaveilen terveestä elämästä, mahdollisuuksista tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa ja menestyksestä
Olin koko elämäni vain odottanut, että pääsisin yksin asumaan. Siksi päätin muuttaa asumaan Kokkolaan lähemmäs perhettä ja muita läheisiä. MARRASKUU 2017 IMAGE 67 Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Mari Torvi: ”Aluksi muutto kotoa pois tuntui helpolta. En ole saanut minkäänlaista opintotukea missään vaiheessa, ja nyt lapsilisäkin on jo loppunut. Se on tarkoittanut jatkuvaa säästämistä ja menojen tarkkailua. Harmittaa kyllä, kun osa kavereista jäi Tampereelle. Teen kaksoistutkintoa, eli suoritan liiketalouden puolella merkonomin tutkintoa ja teen samalla lukio-opintoja.”. Nyt opiskelen Kokkolan ammattiopistolla. Olen edelleenkin todella huono rahan kanssa, mutta opettelen koko ajan lisää. Silti vähitellen hiipi ikävä kotiin ja lähemmäs kavereita. Nyt asun taas yksin, mutta isommassa asunnossa, jonka vuokran vanhemmat maksavat suoraan. Olin viime kesän kesätöissä ja ennen joulua kuukauden ajan pesulassa töissä, mistä sain rahaa säästöön
Mutta auktoriteettityhjiössä on keksitty, miten häpeällä tehdään rahaa. Paineet onnistua ovat suuremmat kaikilla saroilla, eivät vain ulkonäköön liittyen. Kaikkien menetysten äiti tapahtuu näyttämöllä ja tuntuu ajoittain puhe kielisyytensä vuoksi teat teri maiselta. Siitä halusin eroon. Syntyi monologiromaani Kaikkien menetysten äiti. TeksTi oskari onninen kuva jussi särkilahti Miten päädyit kirjoittamaan mono logimuotoisen romaanin juuri häpeästä. Siinä mielessä mennään parempaan päin. Onko häpeä hyvä tai huono asia. Ruokkiiko nykyyhteiskunta aiempaa enemmän häpeää. Hyvän häpeä on tiedostettua häpeää. Jos ihminen häpeää, se haluaa olla hyväksytty toisten silmissä. Kun lähdin kirjoittamaan, en ollut päättänyt muotoa. Se näkyy tosi-tv:ssä ja ulkonäkökeskeisyydessä. Sen kaman täytyy olla jotenkin ruumiillista. Naamakulttuurissa odotukset ovat vaikeammin luettavissa ja laajemmat. Häpeä liittyy paljon katseeseen, konkreettiseen tai sisäistettyyn. Jos ihminen on pahassa häpeätilassa tai depressiossa, se on enemmän siinä sisäisessä tilassaan kuin konkreettisessa. Valoisa puoli häpeässä on, että se liittyy aina yhteyden haluun. Koska en luo miljöitä tai juonenkuljetusta, se pitää tehdä kielen rytmillä, jumituksella, harhautuksella ja teemavaihteluilla. Aihe voisi olla kiinnostava. Puolivuotiailta vauvoilta todetaan häpeää, joten halusin kirjoittaa kielellä asiasta, joka on ennen kieltä ja muistia. 68 IMAGE MARRASKUU 2017 Marjo Niemi halusi kertoa kielen keinoin sen, minkä pitäisi olla kielen tavoittamattomissa. Tuo tematiikka stagella tuo Luon nol linen häpeä keskustelija. Huonoa häpeää on se, mistä puhutaan alistettujen häpeänä. Koska häpeä syntyy niin aikaisin, väitän, että sen syvällisyyttä on vaikea ymmärtää. Siksi siihen liittyy tietynlainen poseeraus. Kirjasi miljöö on oikeastaan ei miljöö, ja romaani koostuu päähenki lön sisäisestä puheesta. Se on ihan luonnollinen asia. Mikä sai sinut kirjoittamaan tällaisen romaanin. Häpeilemätön ei. Se, että ihminen saattaa rea goida todella voimakkaasti häpeämällä asiaan, jota muut eivät edes huomaa. Kun luen kirjaa, jossa kerrotaan huo neista, tulee usein mieleen jokin olemassaoleva huone. Olet koulutukseltasi drama turgi. Tietoisuuteen liittyy aina kysymys siitä, millainen haluaa olla. Sitten alan sijoittaa tapahtumia sinne, puolifiktiiviseen tilaan. Häpeä syntyy ennen muistia. Halusin purkaa kirjasta aiheen vuoksi kaiken tuon. Oletko ajatellut teoksen sovittamista lavalle. Puhutaan huonosta itsetunnosta, syyllisyydestä ja vihasta, mutta näiden kaikkien takana voikin olla häpeä. Sen täytyy huijata sekä omaa että lukijan älyä. Alitajunta on työvälineenä miljoona kertaa tietoisuutta parempi. Sanotaan, että mitä hierarkkisempi ja patriarkaalisempi yhteisö, sitä enemmän häpeää
MARRASKUU 2017 IMAGE 69 MARRASKUU 2017 IMAGE 69
Se on mahtavaa taiteessa. Kokemukseni nyky ajasta on, että kaikilla on helvetinmoinen kiire, kaikkien pitää olla koko ajan saatavilla, ja mihin tahansa menet, koko ajan tulee päälle ääntä tai kuvaa. Mutta se voi olla sitä. Sitten Eino Santasen uusin runokokoelma Yleisö. Ja Monica Fagerholmin romaaneista kaikista paitsi yhdestä on tullut taka rai von räjäyttäviä kokemuksia. Valitsen sieltä pätkiä lyriikoiksi, mennään bändikämpälle ja sävelletään ne ja tehdään livelevy vuosittain. Yritän tehdä kirjoitusduunit niin, että aloittaessani tavallaan unohdan kaiken, minkä olen löytänyt. Yritin lukea sitä aiemmin, mutta siitä ei tullut mitään. Häilyikö romaanin ja teatterin raja kirjaa kirjoittaessasi. Varmaan suhteellisen kranttu. Kirjailijoilla on ollut ennen suurempi asema yhteiskunnallisina keskustelijoina kuin nykyään. Mutta kun luin Ulrich Plenzdorfin Nuoren W:n uudet kärsimykset, tuli vapauden tunne, että vittu, mitä tahansa voi tehdä. . Nyt kun kirjoitin ensimmäistä kertaa puhekielellä romaania, ymmärrän vaikeuden päästä kiinni siihen puheeseen, koska puhekielisyys on niin totaalista. Avointa, keskustelevaa, monipuolista ja ikuista. Taiteilijalla ei silti tarvitse olla julkista mielipidettä yhtään mistään, taideteoskin on puheenvuoro. ” 70 IMAGE MARRASKUU 2017 siihen lisäkierroksen, koska siellä on väistämättä katsomisen ja katsotuksi tulemisen ilmapiiri. Esimerkiksi runouden ja runoilijoiden näkökulmista on vuotanut aika vähän julkiseen keskusteluun. Että olisi kulttuurija taidekeskustelua, niin julkista kuin taiteiden välistä. Itselle tekijänä se on eri kuvio. Varmaan vain tekemällä sitä ja jakamalla sitä. Sitten luin Markku Paasosen Pienet kalat syövät suuria kaloja, ja kesällä Laura Lindstedtin Oneironin. Ja proosabändini Ihmissyöjän ystävien kanssa tehdään proosakirjallisuudesta musiikkia, viimeisimpänä nyt tästä uudesta kirjastani. Pelkään, että alan istua ja suoltaa juonellista proosaa toimivaksi havaituilla välineillä. Taiteen ytimessä on se, että se on tuntematonta. Tuntuu, että olisin silloin jonkinlainen manipulaattori. Se voi olla paljon rentouttavampi ja puhdistavampi kokemus. Riemu sen äärellä, kun ihmettelee, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Viimeisin oli varmaan Thomas Bernhardin Häiriö. Mielestäni ei ole taiteilijan tehtävä tehdä istuin sellaiseksi, että se on todistetusti mukava istua. Se on pääpihvini. Uskon, että yleisöä on. Siinä todella pääsee itsestään eroon. Mahtava elämys! Ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat lukea sellaista. Olen lukenut jännitysromaaneja viimeksi ehkä yläasteella, mutta luin nyt sen Stieg Larssonin Millennium-sarjaa jatkaneen heebon, Lagerkrantzin, yhden kirjan, kun katsoin ne Millennium-leffat kesällä. Kun kirjoittaa itse, voi olla vuosi, ettei voi lukea mitään kaunokirjallisuutta. Siksikö kirjasi ovat tyyliltään niin erilaisia. Kuulut Mahdollisen Kirjallisuuden Seuraan ja olet Nuoren Voiman Liiton puheenjohtaja. Lukeminen on yksityisempää ja intiimimpää kuin teatteri, joten siinä myös menetetään silloin paljon. Millaista on se kirjallinen kulttuuri, jota näiden järjestöjen kautta haluat edistää. Se ei ole duuniduunia, vaan häröilyä undergroundissa. Jos sanon suoraan, julkisuudessa käytävä kulttuurikeskus telu on kyllä päässyt vähän ohueksi välillä. Liitetäänkö valtavirran ulkopuoliseen taiteeseen turhaan ajatus vaikeudesta. En tietenkään halveksu ihmisiä, jotka tekevät niin, mutta pelkään, että alkaisin ajatella niin, että mä nyt teen vaan näitä jotain duuneja tässä. Millaisia kokemuksia sinulla on ”ei-vaarallisesta” taiteesta. Se antaa tosi paljon kirjoittamiselle, sillä pelkään, että jämähdän. Siinä vaihees sa ei ole mikään ihme, että luppoajallaan haluaa tempautua toiseen maailmaan keinoilla, jotka jo tuntee. Mikä on viimeksi ollut lukukokemus, josta on herännyt tällainen mitä ihmettä -tunne. Yksi tavoitteni proosamuodossa oli se, että saisin heräteltyä lukijassa häpeää. Runoushan voi hyvin, mutta tuntuu, että runoilijoilla ja runoudessa on paljon sellaista näkemystä ja näkökulmaa, joka ei näy niin hyvin kuin se ansaitsisi. Edellisessä kirjassasi Ihmissyöjän ystävyys oli romaani romaanissa ja Euroopan historiaa. Kuuden vuoden dramaturgikoulutuksen jälkeen tiedän, miten asiat kuuluisi tehdä. Muuten lähestymistapasi on kuitenkin poikkitaiteellinen. Taiteen ytimessä on se, että se on tunte matonta.” –?MArjo nieMi keskustelija Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi Val o kuv anä ytte ly Val oku van äytt ely. Lisäksi on vuonna 2013 perustettu, tarvittaessa aktivoituva kirjallisuusperformanssiryhmä nimeltä SKAM, jossa on viisi eri alojen taiteilijaa. Olen kirjailija ja dramaturgi. Ettei pysty ennalta mainostamaan, että tämä on komedia tai tässä itkettää. Sen ei tarvitse olla temppuilua, juttuja, jotka uudistavat rakennetta tai kirjallisuutta. Joo. En näe sitä niin. Millainen kirjallinen makusi on. Enkä oikein tiedä, miten ihmisiä saisi rynnistämään ”vaarallisen” taiteen äärelle. Arvostan sinänsä kaikkien työtä ja kirjallisuutta, mutta kyllä sitä aina odottaa sellaista, että voi yllättyä, löytää uusia ajattelu tapoja ja näkökulmia ja tulla häirityksi
Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölön katu 51 a–b, Helsinki korjaamo.fi KUVA: ALEKSI POUTANEN.. Va lo ku van äyt tel y Va lok uv an äyt tel y Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi Val o kuv anä ytte ly Val oku van äytt ely Image × 11-kollektiivi valokuva näyttely 10.–23.11
KLO 11-16 @korjaamohki. KORJAAMON JOULUMARKKINAT 25.-26.11.2017 klo 11-17 Joulun lahjaostokset ajoissa pakettiin ja vastuullisesti! KORJAAMON KIRPPIKSET 12.11. & 10.12. Marraskuussa WWW.KORJAAMO.FI | TÖÖLÖNKATU 51 B, HELSINKI KORJAAMON DESIGNMARKKINAT 11.-12.11.2017 klo 11-17 markkinoita KORJAAMOLLA vapaa pääsy! Kestävää kehitystä Kulttuuritehtaalla
MARRASKUU 2017 IMAGE 73 Elokuva Musiikki Kirja Räty Korhonen Claire Denis Antti Tuisku Yuval Noah Harari
Denisin noitakonsteihin ovat kuuluneet kuvan ja äänen käyttö, värit ja tekstuurit, kasvojen ja vartaloiden sommitelmat. ongelmA on tämä: ystävät, joita pitäisi hiukan selittää, eivät koskaan joko osaa tai tahdo selittää itse itseään. AURINKO SISÄLLÄNI ohjaus Claire Denis ensi-ilta 27.10. Hänen kuuluisimmassa elokuvassaan White Material nimeltä mainitsematon Afrikan valtio syöksyy sisällissotaan, ja rotuviha paljastuu julmana valkoiselle kahvinviljelijälle. Tavallaan he ovat siinä väärässä, tavallaan eivät. K U VA : C IN EM A M O N D O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Ranskalainen Claire Denis (s. Dialogi ei. J. Jos heitä ei mitenkään selitetä, heidän omintakeinen charminsa jää muilta tajuamatta, ja heitä pidetään pelkästään merkillisinä ja rasittavina. White Materialin yhteydessä Denis puhui vastenmielisyydestään verbositétä, televisiota ja myös elokuvaa riivaavaa puheripulia kohtaan. AuttAA pAljon jos tietää, että Aurinko sisälläni pohjautuu löyhästi kirjallisuustieteilijä Roland Barthesin teokseen Rakastuneen kielellä (suom. Tai sitten sanoa vain, että Aurinko sisälläni on kuulkaa ovela, hauska, älykäs ja jopa nerokas elokuva, ja jos kuulette mitään muuta niin älkää uskoko, se on pelkkää paskapuhetta. . Ehkä olisi pitänyt pitää kerrankin turpansa kiinni. 35 Rhums kuvasi monikulttuurisen Pariisin ongelmia. Isabelle on rakastunut yhteen ukkomieheen ja näköjään toiseenkin. Paskanpuhumisesta Aurinko sisälläni on julman hauska kuvaus puhumisen ylivallasta, kirjoittaa Katja Kallio. Ehkä on virhe selittää elokuvaa, joka ei selitä itse itseään. Yhtäkkiä hän rakastuu epäsopivaan uuteen mieheen, jonka kanssa kaikki on ihanaa, mutta yhtäkkiä kaikki onkin pilalla. Tätä pohjaa vasten on ymmärrettävää, jos jonkun mielessä käy, että nyt Claire on tuonut tänne jonkun hullun. Sitten hän tapaa miehen, joka neuvoo häntä löytämään sisäisen aurinkonsa. Puhe ei lopu koskaan, ei koskaan ei koskaan, mutta lopulta se muuttuu pelkäksi merkityksettömäksi ääneksi, jonka korvat pystyvät häivyttämään. Kauan sitten vein erään tällaisen ystävän tapaamaan toisia ystäviäni häntä lainkaan selittämättä, ja jälkeenpäin nämä toiset ystävät valittivat kolmansille: ”Katja toi tänne jonkun hullun.” Tässä vastikään kuulin sivukorvalla Claire Denisin uutuusohjauksesta Aurinko sisälläni sellaisia kommentteja, että ajattelin: tässä on elokuva, joka saattaa kaivata hiukan selittämistä. Hänellä on pikkuisen suhde ex-mieheensä, hiukan sutinaa galleristinsa kanssa ja riitaa kaikkien kanssa. Lisäksi he pahastuvat jos tietävät, että joku muu selittää heitä, koska ajattelevat, että ellei heitä osata suorilta jaloilta arvostaa niin ei sitten väkisin. Elokuvan loppua kohden kaikki merkitys ja arvo katoavat myös puheesta itsestään. Molemmat on valittu toistuvasti maailman parhaiden elokuvien joukkoon. Parantumattomalla puheripulilla saadaan kaiken merkitys ja arvo katoamaan, myös ja etenkin rakkauden. 1946) on visuaalinen noita ja tyylitaituri, auteur-ohjaaja, joka on kuvannut upeasti etenkin kolonialismin ja rasismin seurauksia. Tarja Roinila), joka on fragmentaarinen tutkielma rakastuneen ihmisen tunteista ja käyttäytymisestä. Rakastelu sekä vielä sitäkin kauniimpi asia, nimittäin syleily, Barthesin ”liikkumaton kietoutuminen”, sen autuus ja lepo, saadaan aina pilattua puhumisella, viimeistään jälkikäteen. Aurinko sisälläni näyttää kertovan viisikymppisestä pariisilaisesta kuvataiteilijasta Isabellestä (Juliette Binoche), joka räpiköi päämäärättömissä rakkaussuhteissa. 74 IMAGE MARRASKUU 2017 otkut ystävät ovat sellaisia, että heitä pitää hiukan selittää muille. Vihdoinkin jää jäljelle vain kuva: Juliette Binochen ihanat kasvot. Aurinko sisälläni onkin tosiasiassa julman hauskaksi kasvava puhumisen ylivallan kuvaus, paskanpuhumisen ja -jauhamisen variaatioiden sarja. He juoruilevat, kylvävät epäluuloja, länkyttävät loputtomasti itsestään. Nyt Denis tarkastelee omalla katkelmallisella tavallaan joitakin Barthesin teemoja, kuten rakastuneen väsymystä, tunkeilevaisuutta, itkemistä, kädestä tarttumista, odottamista sekä ennen kaikkea kielen ongelmaa. Aurinko sisälläni -elokuvassa tapahtuu niin kuin Barthes kirjoittaa: ”Ensimmäisestä kohtauksesta alkaa kielen pitkä ura vellovana ja hyödyttömänä ilmiönä.” Meidän kaikkien tavoin Isabellekin on tiukasti kietoutunut Barthesin kuvailemaan ystävien ja tuttavien verkkoon – on yksiä, toisia ja kolmansia ystäviä –, ja he kaikki puhua pölöttävät minkä ehtivät, myös Isabelle. elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, joka kärsii ajoittaisesta puheummetuksesta
Joltain löytyi juuri oikean kokoiset keltaiset kumpparit, toiselta sohva, lähi pizzeriasta ruokaa ja koko naapurustosta ennen kokematon yhteisöllisyys. Jos olet kohdannut sellaisia, kerrothan heistä meille. Paula, Reea, Jenni ja Minna tarttuivat tuumasta toimeen ja perustivat Facebook-ryhmän, jonka avulla perheille kerättiin tavaroita tuhoutuneiden tilalle. A P U J O K A L E V I S I T U L E N L A I L L A Kun tuli vei kahdelta lapsiperheeltä kodin aamuyöllä, ei naapurustossa jääty kauhistelemaan. 2017. Suomi on täynnä hyviä ihmisiä. apu.fi/apulaiset 8 .1
Eikä Tuiskulla tuolloin ollutkaan. Tällaisina hetkinä Anatuden takaa hahmottuu laajempi pyrkimys: Antti Tuiskun uudet kappaleet ovat lastenlau luja nuorille aikuisille. Kovin hauskaa heillä harvoin tuntuu olevan. Tuiskun uuden tulemisen taustalla on täysin vastak kainen pyrkimys. Kun överiksi vetämisestä on tullut uusi standardi, huonon määrän annostelussa on fiksin koon kasvettava koko ajan. Samuli Knuuti on espoolainen kirjoittaja, joka myös hiihtää mielellään. . Hän epäonnistui molemmissa tavoitteissa, tietenkin. Klassinen miespuolisen teinitähden tehtävä on kaupata teinitytöille estetisoitua versiota kypsyydestä. 76 IMAGE MARRASKUU 2017 musiikki V uonna 1964 Bob Dylan ilmaisi tyytymättömyytensä aikakauden protestiliikkeeseen, jonka ehdot tomuus oli alkanut häiritä häntä. Se seuraa vuoden 2015 En kommentoi levyä, jolla kaikkien yllätykseksi hän uudisti suomalaisen popmusiikin muotokieltä tie toisen räikeillä tyylirikoilla, kieli poskiontelossa saakka tehdyillä teksteillä ja sellaisen ihmisen asenteella, jolla ei ollut mitään hävittävää. En kommEntoi siis pelasti Tuiskun uran, minkä jälkeen Anatude on vaikean teh tävän edessä. Anatude on nykypopin tilan eteen asetettu peili, osoitus siitä, että joskus naama voi olla vino. Ne pursuavat nuorisotermejä ja englantia (swäg, twerkata, nää fucking tunteet, oumaigad), joiden aikansa eläneisyyden sinetti on se tosiseikka, että ne ovat levylle päätyneet. Hän kirjoitti aiheesta laulun My Back Pages, jossa hän mollaa aikaisempaa tuotan toaan kuuluisalla säeparilla Ah, but I was so much older then / I’m younger than that now. Antti Tuisku voisi hyvin repäistä tuon sivun Dylanin laulukirjasta, sillä 33vuo tiaana hän on paljon nuorempi artisti kuin se 22vuotias laulaja, joka vuonna 2006 julkaisi albumit Rovaniemi ja Helsinki osoittaakseen olevansa yhtä lailla syvällisiä pohtiva pohjoisen poika ja urbaaneissa trendeissä vaivatta luoviva kosmopoliitti. OnnekSi AnAtudEn toinen puolisko toimittaa juuri sen mitä lupaakin. Imelillä balladeilla ja ”tyylikkäillä” keskitempoisilla tanssibiiseillä tähdet vakuuttavat olevansa luotettavia ja herkkiä poika ystäväehdokkaita, ei ollenkaan sellaisia kuin ne kaikki muut pojat. Aikaisemmin koiranpentumaiseen söpöyteen satsannut Tuisku samalla uusi imagonsa sellaiseksi, jollaisen vielä kaksi kuukautta sitten olisi voinut olettaa muistuttavan metamfetamiinia vetänyttä Jari Sillanpäätä. Tuisku myös varioi ääntään kappaleesta toiseen, Rahan takii kappaleen tahallinen honotus viestii meille tarpeettomasti, ettei meidän tar vitse ottaa häntä tosissaan. Swäg, Tragedia ja Itteni kaa kahdestaan ovat kepeää ja oivaltavaa popmusiikkia, jotka varastavat joka suunnasta niin antaumuksellisesti ja kramppaavan tyylita juttomasti, että ne saavuttavat raikkaan omaperäisyyden. Tällaisina hetkinä Anatude muistuttaa kuulijaa siitä, että popmusiikki vailla melan kolian mahdollisuutta on yhden sortin helvetti. ANTTI TUISKU Anatude Warner Music K U VA : O TT O V IR TA N EN , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN .. Hanuri taas pursuaa kaksimielisyyttä, joka on niin ilmeistä, että se on pikemminkin tympeää yksimie lisyyttä, paras mahdollinen mainoskampanja selibaatille. Anatude ei hajanaisuudessaan ole ehkä kovin kummoi nen albumi, mutta ehkä sen parempaa tämä aika ei tarvitse eikä ansaitse. Oli aika tehdä täyskäännös tai kontata auringonlaskuun Hanna Pakarisen ja Jani Wickholmin perässä. SyySkuuSSa ilmeStynyt Anatude on yhtä aikaa Tuis kun yhdestoista ja toinen albumi. Elek troninen tausta laahaa ja lykkii eteenpäin kuin sivakoisi, samalla kun Tuisku murehtii mennyttä suhdetta suoma laiselle miehelle ominaisella tavalla, pakkomielteisellä suorittamisella: ”Sun lapset kasvaa, mä vain hiihdän” on niin riemastuttavan traaginen säe, ettei suomalaisessa popissa tänä vuonna varmasti toista niin hyvää kirjoiteta. Vuonna 2003 ensim mäisen Idolskauden kolmannesta sijasta alkanut teini tähden ura oli väljähtänyt kuin pöydälle kesälomaksi unohtunut Mountain Dew. En kommentoi ja Anatude ovat mautto muuden rajaaidat kaatavia poplevyjä, joilla 33vuotias laulaja uskottelee olevansa teiniikäinen. Lastenlauluja aikuisille Antti Tuisku vaihtoi poseeratun kypsyyden avoimeen härskiyteen, kirjoittaa Samuli Knuuti. Ylivoimaisesti paras kappale on Mä hiihdän. Vain 33minuuttisella Anatudella tämä johtaakin ratkaisuihin, jotka eivät niinkään ole ylilyöntejä, vaan kuin ampuisi itseään naamaan Mauserilla. Tekonaurun täyttämä Nauruterapiaa kuulostaa siltä kuin Tuisku haluaisi varas taa Kuselalta Nauravan kulkurin. Se saa kenet hyvänsä arvostelukykyisen kuusi vuotiaankin hamuamaan Spotifysta tilalle Bob Dylanin erolevyjä
Homo Deuksen 300 ensimmäisellä sivulla Harari oikeastaan vain kertoo ensimmäisen kirjan keskeiset ajatukset uudelleen. Enemmän kuin itseni pelkään vastasyntyneiden sapiensieni puolesta. Viimeisellä kolmanneksella professori pääsee viimein lupauksensa mukaisesti huomiseen. Algoritmit eivät ole vapaita. K U VA : B A ZA R K U ST A N N U S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Organismit ovat algoritmejä. Minä luin Sapiensin kesällä Kätilöopistolla, kaksi hyvin pientä sapiensia vuoronperään rintakehäni päällä. . Tässä erikoislaatuisessa ympäristössä Hararin kirja oli mielenkiintoista ja sopivan korkealentoista luettavaa. Tuore Homo Deus – Huomisen lyhyt historia haiskahtaa menestysteoksen pakolliselta jatko-osalta. Kirja nimeltä Sapiens – ihmisen lyhyt historia kuulostaa kieltämättä tehokkaammalta ajankäytöltä kuin vaikkapa Anna minun rakastaa enemmän, Oneiron tai Kissani Jugoslavia. En usko siihen, mutta en voi varmasti tietää, ettei näin ole. Sen luettuaan voi sanoa viisastuneensa. Tunteja kului, mutta ne eivät kuluneet hukkaan. Kultakausi alkaa silti olla lopuillaan, sillä nimenomaan teknologian ja biotieteiden huima kehitys murentavat koko liberaalin humanismin perustan. Haluaisin väittää professorille vastaan. Kuitenkin juuri tällaiset, yleensä angloamerikkalaiset teokset keikkuvat toistuvasti myyntilistojen kärjessä. Oxfordissa väitellyt ja Jerusalemin yliopistossa opettava historian tohtori kertoo kirjassaan, miten savannien altavastaajista tuli koko luomakunnan ruhtinaita. HOMO DEUS Yuval Noah Harari Bazar kirja MARRASKUU 2017 IMAGE 77. SapienS on israelilaisen Yuval Noah Hararin Suomessakin hienosti menestynyt globaali bestseller. Ajatukseni siirtyivät ihmisyyden mikrotasolta välillä makrotasolle. Siirtyminen maanviljelykseen oli ihmiskunnan suurin oivallus ja samalla suurin virhe. Syntyivätkö he vain kasvaakseen aikuisiksi maailmassa, jossa ”elämä on datan käsittelyä” ja minun lapseni vain ”vanhentuneita datankäsittelyjärjestelmiä”. Itsensä jumalan asemaan kohottanut sapiens ei ole koskaan voinut yhtä pulskasti kuin nyt. Kumpuaako lajityypin ilmeisen kestävä suosio vain valtavasta tiedonjanosta vai kenties Twitter-orgioiden aiheuttamasta syyllisyydestä. Kyse ei tietenkään ole historiankirjoituksesta vaan ennustuksista, ja tuttuun tyyliinsä Harari tekee rohkeita oletuksia, jotka pokerinaamainen esitystapa saa vaikuttamaan ainoalta mahdolliselta kehityskululta. Olenko Hararini luettuani nyt siis viisastunut. On totta, että ikuisessa, päällekäyvässä nykyhetkessä visiomme tulevaisuudesta ulottuvat harvoin seuraavia vaaleja pidemmälle. Vai onko niin, että nämä kerralla kaiken selittävät kirjat ovat täsmäiskuja niille useimmiten miespuolisille henkilöille, jotka asiaa tiedusteltaessa ilmoittavat kyllä ylpeinä lukevansa kirjoja, mutta eivät ikinä kaunokirjallisuutta. Tieteen ja kapitalismin voitokas liitto on ilmeisistä haittavaikutuksistaan huolimatta vapauttanut ihmiskunnan nälänhädistä, kulkutaudeista ja pitkälti sodistakin. K iireisessä ja keskittymiskyvyttömässä ajassamme on joitakin yllättäviä ilmiöitä. Ja samaan aikaan: mitäpä minä tulevaisuudesta tiedän. Ei helvetti! En halua ajatella tällaisia. Hehän saattavat olla silloin vielä elossa. Ainakin olen ahdistunut. Uskoessaan omaan ainutlaatuisuuteensa se on alistanut maapallon muut lajit, erityisesti tuotantoeläimet, omaan julmaan valtaansa. Kenelläkään ei kuvittelisi olevan kärsivällisyyttä järkälemäisille kirjoille, joissa jokin valtava kysymys, esimerkiksi ilmastonmuutos, evoluutio tai maailmantalous, selitetään toki mutkia huomattavasti suoristaen, mutta silti pitkästi ja perusteellisesti. Ehkä olisi pitänyt vain selata Facebookia, ei lukea tällaista häiritsevää levottomuuden kirjaa. Emme olekaan yksilöitä vaan organismeja. Ihminen on menestynyt ennen kaikkea kognitiivisten kykyjensä, mielikuvituksensa ja tarinoidensa ansiosta. Sadan vuoden takainen maailma tuntuu unenomaisen kaukaiselta, eikä ole mitään syytä olettaa, että seuraavan sadan vuoden aikana maailma muuttuisi ainakaan vähemmän. Pokeri on myös tervetullutta. Vapaata tahtoa ei siis ole, ei mitään ainutkertaista minää, joka pitäisi oppia tuntemaan, ja koska ratkaiseva ero ihmisen ja tekoälyn väliltä katoaa, koko maailma järjestyy täysin uudelleen todennäköisesti jo kuluvan vuosisadan aikana. Harari katsoo kauemmas, keinoälyn täydellisesti hallitsemaan maailmaan, jonka ihmislaji hänen mukaansa on käytännössä tulevaisuudekseen jo valinnut. Juha Itkonen on kirjailija, joka edelleen näkee olennaisen eron itsensä ja algoritmin välillä. Ihmisapinan nousu ja tuho Yuval Noah Hararin Homo Deus ehdottaa tulevaisuutta, johon Juha Itkonen ei halua uskoa. Ikävä kyllä se vaikuttaa synkältä
Kikatusta, salakieltä, tuu meille yökylään. T uottaja Aram Aflatuni kertoi hiljattain eräässä seminaarissa Gutsy Go -toiminnasta, jota hän on tiiminsä kanssa kehittänyt huonomaineisten alueiden nuorille. Yksinäisyyden takia miuta alettiin kiusaamaan. K auhein kuva kertoo siitä, millaista on, kun ei ole ystävää. Yksinäisyyden seurauksia: masennus, syömishäiriöt, itsetuhoisuus. Sydämeen sattuu. Nykyiset asumisratkaisut ja palvelut eivät tue yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä: lapset tarhataan yhteen laitokseen, vanhukset toiseen. Mutta kuva ei korjaannu kuvittelemalla, ja seuraukset ovat vakavat. Minulle jäivät soimaan päähän Aflatunin sanat, joilla hän kuvasi toiminnan periaatetta: ”Ei yksin, vaan yhdessä, ei itselle, vaan muille.” Voisiko tämä olla koko elämän idea. Enkä minä eroa sinusta. He ottavat toisiaan kädestä kiinni ja ylittävät suojatien. Yksinäisyyteen on siis esimerkiksi sellaisia syitä kuin rakennemuutos ja kaupungistuminen. Tämä esimerkki on tutkija Niina Junttilan kirjasta Kavereita nolla – Lasten ja nuorten yksinäisyys (Tammi 2015). Yksinäisiin kuuluvat myös vasta lapsen saaneet äidit, ja meillä kyseenalaistetaan jopa se, saako ihmisten ilmoilla imettää. Sillä niin se voi tehdä. Yhdessä jutellaan, silitellään koiria, pidetään kädestä kiinni. Minusta et voi erota, ystävä sanoo. . Y ksinäisyyttä on totuttu pitämään tunteena. Kun jommankumman tielle myöhemmin tulee suruja, jotka humauttavat kropan tyhjäksi ja vievät jalat alta, toinen vastaa puhelimeen hetkessä. Nykyään kuitenkin puhutaan myös yksinäisyyden yhteiskunnallisesta puolesta, samoin sen fyysisistä seurauksista. Reput heilahtelevat selässä. Yksinäisyys ei ole sama kuin yksin oleminen. ”Kaikki välitunnit menivät siinä, kun pyörin tolpan ympärillä ja itku kurkussa katsoin muita lapsia leikkimässä yhdessä. Koulut ovat luokattomia, yliopiston opintopolut yksilöllisiä. Perillä hän silittää tukkaa, keittää teetä, kertoo tyhmiä juttuja, vähitellen voidaan jo nauraa. Reetta Räty on toimittaja, joka muistaa hetken, kun hänen suruistaan syötiin puolet, aina kin puolet. Yksinäisyys oksettaa, muuttaa aivojen rakennetta, voi aiheuttaa sydänja verisuonisairauksia, viedä itsetunnon. Paiskottiin seinään. Yksinäisyystutkimuksista raportoidaan Turun yliopiston nettisivuilla kohuotsikolla ”Yksinäisyys tappaa”. Kirjasta käy ilmi, ettei kuva ole harvinainen. Tutkijoiden kanssa puhuttuani ajattelen näin: yksinäisyys on suurelta osin yhteiskunnallinen ongelma. Sen sijaan, että kotiäidit hilloavat nettipalstoilla soseistaan, maahanmuuttajat kotoutuvat keskenään ja vanhukset jumppaavat seniorijumpissa, voitaisiin tehdä enemmän yhdessä. Ihminen on niin yksin kuin kokee olevansa. Siinä kaksi lasta hyppelee rinnatusten koulusta kohti iltapäiväkerhoa. Kavereita nolla Jos yksinäisyys vie halun elää, herättääkö ystävyys halun elää, pohtii Reetta Räty. Ja voi, miten helposti sen voisi korjata! Toinen lapsi viereen kävelemään, pyörimään tolpan ympäri. Y ksinäisyyttä voi pitää henkilökohtaisena ongelmana. Jotkut ovat yksinäisiä seurassakin. He ovat ystäviä, eikä heidän tarvitse ajatella, ettei kukaan halua olla kanssani. K uvittelen kauneimman mahdollisen kuvan. Sitten ovat arvot. Miuta haukuttiin, paiskottiin päin seiniä ja tongittiin tavaroita. Risteyksessä lapset pysähtyvät, kuten opetettu on. Joka on yksin vastoin tahtoaan, ei vain tunne itseään yksinäiseksi, vaan voi sairastua. Istuin aina yksin kotona koneella tai kävelin metsässä.” Ajatelkaa tätä: kiusattu lapsi metsässä tai koulun pihalla itku kurkussa. Ystävä puhuu rauhallisesti, pukee takin päälleen ja lähtee luokse. Mitä me oman itsemme keskipisteet ajattelemme sellaisesta sanasta kuin lähimmäinen. Ystävyys on suoja maailmaa vastaan. Mutta jos yksinäisyys vie halun elää, pitäisikö päätellä, että ystävyys sytyttää halun elää. Mitä me oman itsemme keskipisteet ajattelemme sanasta lähimmäinen?. Nuoret käyvät vaikkapa tutustumassa vanhustentalon asukkaisiin. Räty 78 IMAGE MARRASKUU 2017 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Ei kai systeemin pidä järjestää kaiken päälle vielä ystäviäkin! Tai mitä jos ihminen on ilkeä ja hankala – eikö hän ansaitse yksinäisyytensä
Kuljimme sypressien ja pylväiden varjoissa ja katselimme iättömiä gekkoja kiviröykkiöillä. Se joka oli auttanut hänet hiekalle, auttaisi kai poiskin. Mutta maailma ympärillä näyttää tulevilta raunioilta. Paestumissa vaikutelma oli vahva. Saksan sana Ruinenlust tarkoittaa raunioiden herättämää mielihyvää ja kaihoa. 1900-luvun sotien jälkeen maanosamme tuskin tavoittaa yhtä romanttista suhdetta raunioitumiseen. Vuosituhantisten arvoitusten sijaan pohdimme, mihin vaimoni hävitti hellehattunsa. Vuosituhantisten arvoitusten sijaan pohdimme, mihin vaimoni hävitti hellehattunsa. Korhonen. Kelluin vedessä, valon ja ajan rannattomuudessa. Yöllä koirat ulvoivat pimeän Via Magna Graecian puutarhoissa, ja aamun sarastuksessa lähitilojen kukot rykivät käheitä tupakoitsijamaisia kiekuja. Monen kirjoittajan mukaan elämme 2000-luvulla uudenlaisen rauniokaihon aikaa. L ähellä merta hylätty tunnelma vahvistui. Nyt sesongin jälkeen leirintäalueilla liikkui tuuli. Riku Korhonen on turkulainen kirjailija, joka juo kahvinsa matkamuisto kupista. Ajan ja hajoamisen voimat Riku Korhonen kävi paikassa, jonka ympärillä maailma näyttää tulevilta raunioilta. Mutta sieltä löytyvät 600-luvulla eaa. Muovitavarabasaarissa tuhannet rantatuolit, kanootit ja puhelimen kuoret odottivat uutta kesää. Nyt maaginen sukeltaja on monistettu hiirimattoihin, kahvikuppeihin, t-paitoihin ja ravintoloiden sokeripusseihin. En saa yhteyttä niiden syvään aikaan. Rooman vallan romahdettua täältä oli paettu gootteja, malariaa ja saraseeneja. Nevada Parkin tyhjässä pelihallissa pauhasi euforinen kokaiinihouse, automaattien valot välkkyivät, ja hevossimulaattori keinui kankeassa demomoodissa kuin heitettyään selästään hyvin heikon ratsastajan. Minulle käy usein historiallisten muistomerkkien äärellä vastaavaa. Sitten muistin lukemani uutisen merisuolasta löytyvästä mikromuovista. perustetun kreikkalaisen siirtokuntakaupungin rauniot, kolme kaunista temppeliä ja upea arkeologinen museo. O lin lukenut paikan monivaiheista historiaa ja Goethen, Shelleyn ja Nietzschen luonnehdintoja sekä katsellut Piranesin ja Turnerin kuvia. S öimme aution hotellin aamiaishuoneessa, kun katosta alkoi tulvia vettä. Nyky-Paestum on nukkavieru kylä oliivilehtojen, artisokkapeltojen ja vesipuhvelitilojen keskellä, Sele-joen tasangolla. Tunsin keinuvani keskellä synteettistä merta, raunioita, joiden valtavuutta on mahdoton ajatella. Paikallispoliittisen riidan takia suljetun Helios Hotelin rappeutuneissa huoneissa majoittuivat enää 2000-luvun alun turistien muistot, villiintyneessä pihassa viikunakaktukset ja miehenmittaiset ruo’ot. Läntinen sivilisaatio näyttää lähestyvän vaihetta, jossa koneet alkavat viihdyttää toisiaan ja hylkäävät ihmiset omilleen. Museon kuuluisin löytö on niin sanottu sukeltajan hauta. T ein syyskuussa työmatkan Italian Paestumiin. Jälkiteollisissa raunioissa näemme sekä tulevaisuuden vaarat että oman pelokkaan lumoutumisemme. Maalaus sukelsi 2 500 vuotta pimeän haudan kattopaadessa, muistuttamassa tuntematonta kuollutta ajan ja ikuisuuden suhteista. Kaatuneessa betonipaadessa auringonjumalan kasvot olivat oksennusilmeessä. Talouden ja teknologian mullistukset aiheuttavat ennätyksellistä raunioitumista. Naiset tulivat katsomaan. Kävelin Tyrrhenanmeren aaltoihin. En silti tavoittanut klassista henkeä. Tuli muotiin rakentaa puutarhoihin tekoraunioita. Kiipesin eteläisen kaupunginmuurin laelle ja katselin maisemaa, jonka Magritte olisi voinut maalata: taustalla Campanian Apenniinien siintävät rinteet ja valossa hehkuvat kullankeltaiset doorilaispylväät, etualalla kaksi vihreää John Deeren traktoria, keltaiset vanteet syvällä lannassa. Kävin sanomassa asiasta. . 80 IMAGE MARRASKUU 2017 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Meripuhurien hiuduttamat EU-maiden liput lepattivat seikkailupuiston tyhjennettyjen pomppulinnojen yllä, ja mikroautorataa koristavat Disney-hahmot olivat kauhtuneet kuin kylmän sodan lasten muistoissa, Aku, Mikki ja Minni hymyilemässä ajan ja hajoamisen voimille. Seireenien rannalla olivat enää vain isä ja pieni poika rakentamassa hiekkalinnaa sekä vanha rouva pyörätuolinsa vierellä. ”Ah si, aqua”, he totesivat kuin tavanomaisimmasta hotelli-ilmiöstä. 1700-luku synnytti ihannoidun kuvan pittoreskista rappiosta. Tomuisilla pinjanneulasten peittämillä maanteillä liikkui pieniä afrikkalaissiirtolaisten ryhmiä, vakavia nuoria miehiä telttanyytteineen ja muovipussinyssyköineen, etsimässä jotain, mitä en itse ole joutunut etsimään
• a vo t a kk a 50 vu ot t a • a v ot a k ka 5 vu ot ta • a v ota kk a 50 vu o tt a • a vo ta kk a 5 vu ot ta • av o t a kka 50 v uo t t a Enemmän sisustuksesta.
— 10. Juteltaisiinko vähän siitä, että uusliberaalien luottoteos Ayn Randin Atlas Shrugged on fiktio. Onko sosiaalisen median suurin sosiaalipsykologinen arvo lopulta se, että sen avulla pystyi seuraamaan luovan luokan katoamista itseään koskeviin harhakuviin. Saako tähän edes kirjoittaa, että Teemu Selänne on kova poika…. Ei pankkipalveluita, ei suomen kieltä, kaikkeen tarvitaan älypuhelin, take a fucking hint. Onko tautiluokitusta sille vanhenevalle ihmiselle, joka hyväilee ja järjestelee kirjojaan JA KERTOO SIITÄ YLPEÄNÄ JULKISESTI. — 12. — 16. — 9. Kauanko ehti kulua Katalonian mellakoista, ennen kuin Heikki Aittokoski löysi niihin sopivan Voltairesitaatin ja Riiko Sakkinen maalasi taulun, jossa oli paljon punaista. Voisiko nykynatseilta toivoa myös tietoa tunteenpalon lisäksi, edes oman kulttuuritaustan tuntemista. nämä meidän piti vielä kysyä. Kun se ei ole kirjallisessa ilmaisussa eikä vaatesuunnittelussa, onko Koko Hubaran vahvuus geeniensä tuotteistamisessa. Jos teinitytär on ostanut asematunnelista 50 eurolla 800 euron arvoisen Sig Sauer P320 -käsiaseen, minne aseen voi viedä aitoustarkastukseen ilman turhaa byrokratiaa. Pitäisikö niille järjestää kokeet. Onko totuudenjälkeinen aika seuraus hipeistä, jotka vastustivat auktoriteetteja ja joille tärkeää oli, että ”löydät oman totuutesi”. — 8. Kun katselee Helsinkiin muuttaneita kertomassa tarinaa itsestään, pitäisikö ottaa käsite ‘maalaistyrkky’ uudestaan käyttöön. Onko kukaan koskaan sanonut innostuneena ”Lauri Lyly”. — 13. — 11. 82 IMAGE MARRASKUU 2017 14. — 19. Kuinka ERINOMAISIA isiä ja äitejä olisivatkaan kaikki ne lapsettomat nelikymppiset, jotka kauhistelevat sitä, että nykynuoret eivät lue. Asteikolla 1–10, kuinka kiusallista on katsella ex-humanistia kiihottamassa itseään kertomalla olevansa ”nykyään lähinnä pisnesmies”. Myöntäisikö Koneen Säätiö apurahaa dokumentille, jossa kuvattaisiin raastavaa ulkopuolisuuden (vähän kuin pakolaisilla ja cis-ihmisillä!) tunnetta, kun ei taaskaan saanut Koneen Säätiöltä apurahaa dokumenttiin ”alistamisesta tai jostain”. — 3. — 20. — 6. — 15. Nouseeko kenenkään muun mieleen setiä ja setäilyä ajatellessa kuva Saska Saarikoskesta alleviivaamassa innoissaan Demi-lehteä vessassa. Vituttaakohan Aristotelestutkijoita se, ettei Aristoteles ole enää muuta kuin helpoin tapa selittää, mitä tapahtui, kun Jari Sillanpää jäi kiinni piristä. Ja kun väitetään, että nykynuoret eivät selviä, koska eivät lue kirjoja, voisitteko näyttää sen nykynuoren, joka selviää nykymaailmasta lukemalla kirjoja. — 17. 1. Milloin eläkeläiset alkavat ymmärtää, että ei, ei teillä ole enää mitään arvoa kenellekään, kuolkaa pliis, kuinka monta kertaa pitää vihjata. Siskonpetiläiset hei! Onnistuisiko vitsi siitä, että parisuhde hahaha!. — 7. Kiinnostaako journalismi keitään muita kuin 90-luvulle jääneitä journalisteja, ja niitäkin jotenkin suttuisen eroottiseen sävyyn. — 2. — 18. Saat kutsua itseäsi uusnatsiksi vasta, jos osaat vastata tähän: Mikä on Kristallnacht akkusatiivissa?! — 4. — 5
Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Maailma odottaa Sinua! TUNNUS: INFO: MO VASTAUSLÄHETYS TILAA MAINIO MATKAILULEHTI MONDO! pu7mo411 . Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. 33,90 €). /tilaus Tarjouskoodisi on PU MO MONDOSTA SAAT INNOSTAVIA MATKAIDEOITA JA VINKKEJÄ! Matkailulehti Mondo kertoo sinulle innostavia tarinoita maailmalta, antaa uusia matkaideoita ja tekee löytöjä jo tutuista paikoista. Kyllä kiitos, tilaan matkailulehti Mondon huippuedulliseen tutustumishintaan: . . Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2017 asti. Mondo maksaa postimaksun NOPEIMMIN TILAAT MONDON OSOITTEESSA: mondo. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Osallistujan nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaus on edullisen jatkuvan tilauksen 1. jakso ja alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero ja -toimipakka Puhelin *Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen ja digilehden lukuoikeuden sähköpostiisi) . 1 000,00 € rahaa joka kuukausi vuoden 2017 ajan. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa ja saat siitä myös K-Plussa-pisteitä. Mondon vinkeillä löydät parhaat sinun kukkarollesi sopivat matkakohteet, ravintolat ja majoituspaikat. Kyllä, haluan sähköpostiini kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia A-lehdiltä. 35 000,00 € puhtaana käteen, arvontapäivä 18.12.2017. . Irrota tästä ja postita heti! . Saan Mondon myös digilehtenä.* Lisäksi saan lehden digiarkiston käyttööni. OSALLISTUN SUURARVONTAAN JA VOIN VOITTAA . 4 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % 3105MO_tarjous_230x297_P.indd 1 13.12.2016 15.38. Lisätietoa ja arvonnan säännöt: www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu. Irrota tästä ja postita heti! . Tilausja arvontakortti A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. 4 numeroa -50 % vain 16,95 € (norm
Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein. Myös mainoksia. PAL.VKO 2017-47 290361-1710 Sinä olet siellä. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella