M IIK A N O U S IA IN EN : ”T A R V IT S EE KO S IT Ä EN Ä Ä O LL A N U O R I JA H YV Ä N N Ä KÖ IN EN ?” 10/2016 MARRASKUU 8,20?€ IM A G E 23 7 M A R R A S K U U 20 16
Siitä muistiinpanosta kehittyi romaani Vieraat. EI N O KO R K A LA. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 3 Kirjailija Helmi Kekkonen on vihdoin yksin (s. Hakaniemen puuduttaja 52 Kirjailija ja tv-kasvo Miika Nousiaisella ei ole mielipiteitä – paitsi se, että hän ei ole hauska. K A N N EN KU VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ , TY YL I: K AT A R IIN A K A AT R A SA LO , M EI K K I JA H IU KS ET : EM IL IE TU U M IN EN , K A N N EN LE TT ER Ö IN TI :. Olipa kerran 44 Lastenkirjallisuuden tehtävä on näyttää mahdollisia ja mahdottomia maailmoja, kirjoittaa Riikka Pulkkinen. Kirjan tekijät 26 Kesällä 2014 Helmi Kekkonen kirjoitti puhelimensa muistiinpanoihin muutaman lauseen. Kadonnutta aikaa etsimässä 58 Oskari Onninen selvittää, ovatko sivistysporvarit todella kadonneet (ja tapaa tietenkin Matti Klingen). 26). Terävä aikakauslehTi | Numero 237 | marraskuu 2016 KU VA : KO N ST A LE PP Ä N EN . Kirjavuosi 2016 34 Imagen perinteinen kirjallisuuspaketti paljastaa kirjailijoiden maneerit ja lohtukirjat, kirjallisuuskeskustelun tabut ja kirjakohujen jatkumon
70 Tärpit Rovaniemeläiset cheerleaderit, jäähyväiset Kentille ja Gilmoren tytöt. Jos vain hinnasta neuvotellaan. Sisältö 4 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 KU VA T: B LA C K LI O N PI C TU R ES O Y, D LA , N A PA FI LM S, A N TO N IO FI ES TA , W IR EI M A G E. Mäntyniemen herra pajautti YK:ssa. 18 Teema: Ruoka Ruokavuosi 2016 oli innovaatioiden ja ekologisuuden vuosi. NYT 9 Avaaja Kirja-alan on opittava myymään kirjoja, sanoo kirjailija ja toimittaja Karo Hämäläinen. 76 Musiikki Laura Friman toivoo, ettei Sannin hieno levy hautaudu turhiin kohuihin. 74 Elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen on rähjäinen, epämääräinen ja ihana, kirjoittaa Kalle Kinnunen. On aika sytyttää kirkasvalolaite. 77 Kirja Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on kaunis lukukokemus, kirjoittaa Miina Supinen. 11 Lyhyesti Image esittelee kolmen kohdan periaatteet. 80 Joanna Palmén Essiivit täyttävät keskustelun. Haastattelussa Sjón. 21 Tekno Voiko älykello olla tyylikäs. 74 25 20 70 HIENOLLE MIEHELLE HIENO TASKULIINA! 76. DOKUMENTTIELOKUVA CHEER UP KERTOO ROVANIEMELÄISISTÄ CHEERLEADEREISTÄ. 23 Design Tulee syksy ja pimeä. POP 67 Keskustelija Ohjaaja Juha Jokela on ohjannut jälleen näytelmän, jossa ollaan työpaikalla. HIP 17 Tekijä Teollinen muotoilija ja 3D-spesialisti Pekka Salokannel halusi lapsena superleikkijäksi. Vaatteet on sun aatteet, mutta kun sulla on vain yhdet aatteet. 20 Matka Lomamatka + työmatka = bleisure. 15 Valo työssä Sarjayrittäjä Janne Käpylehto ei ole koskaan poissa töistä. AluKsi 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta lopuKsi 78 Ruben Stiller Salviapasta, läskit lapset ja vilpittömyys. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 24 Tyyli Yöpuku kaiken päivää ja poolokaulus muutaman vuoden välein
Tällaista käsitystä edustaa esimerkiksi Dietrich Schwanitzin 2000-luvun alussa Saksassa valtavaksi menestykseksi noussut, suomeksikin julkaistu Sivistyksen käsikirja – kaikki mikä tulee tietää. No, artikkeli kertoo, että opposition peräänkuuluttaman kaltaista sivistysporvaria ei ole koskaan ollutkaan. Ennen porvarit sentään uskoivat muuhunkin kuin rahaan, kuuluu opposition viesti. Osin Schwanitzin listat sivistyksen peruspilareista tuntuvat menneen haikailulta. Schwanitzin sivistyskäsityksen vastakohta on vaikkapa tosi-tv:n seuraaminen. Tämän lehden artikkelissa (s. Useimmiten sivistys noUsee esiin sen puutteena. Koulutuksella kun on itseisarvon lisäksi myös välinearvo. viime vUosina etenkin vihreät ja vasemmisto ovat kUnnostautuneet eduskunnassa ja mediassa kyselemällä sivistysporvarien perään. Toisin kuin asiantuntijoiden käytännön tason ammatillinen kehitys, sivistys suuntautuu kokonaisvaltaiseen itsensä kehittämiseen. Perinteisesti sivistystä pidetään eräänlaisena tietojen ja taitojen kokonaisuutena. Guernica on ehdoton osa sivistystä, Pikachu ei siihen kuulu. Kyseessä on tyypillinen argumenttiin sopeutettu ”fakta”. Totuuden jälkeisen politiikan rinnalla voisi puhua sivistyksen hylkäämisestä politiikan perustana. Kyllä sivistyneenkin ihmisen on hyvä tietää, mikä on Pokémon. Olin 20-vuotias ja söin jäätelöä kadunkulmassa. Sivistyksestä puhutaan silloin, kun odotetaan joltain muulta tietynlaista käytöstä tai makua. Yleissivistyksen sijaan tutkimukselle ja koulutukselle nähdään välinearvo. Ajatuksen totuuden jälkeisestä politiikasta lanseerasi David Roberts yhdysvaltalaisessa Grist-verkkolehdessä vuonna 2010. Robertsin mukaan todellisuus ei kuitenkaan vastaa ideaalia. Sellaiseksi minua kutsui japanilainen, vanhempi herrasmies Tokiossa. Onko todella niin, että ennen tämäkin asia oli paremmin. Käsitys kuuluu, että nyt ihmiset toistavat mieluummin totena pitämiään, arvoihinsa perustuvia käsityksiä, kuin ottavat selvää asioista, ”totuudesta”. Sivistyksestä, siis sivistysporvarista, puhutaan eduskunnassakin, kun joltain muulta odotetaan haluttua politiikkaa. elämme totUUden jälkeistä aikaa, kUUlUU tämän sesongin poliittinen muotilausahdus. Oikeasti äänestäjä käyttäytyy päinvastoin kuin pitäisi: hän valitsee arvojoukon perusteella puolueen tai heimon, asemoituu tämän puolueen kantoihin, kehittää argumentteja näiden kantojen tueksi ja valitsee argumentteihin sopivat faktat. Syksyn mittaan analyysi trumpilaisesta maailmasta, jossa ihmiset vieroksuvat faktoja, on saanut lisää voimaa ja kannattajia. Totuuden jälkeisenä aikana sivistyksen tavoittelu näyttäytyy turhana. Kuulostaako asetelma tutulta myös suomalaisen politiikan vastakkainasettelussa. Sivistynyt ihminen pysyy erossa ”roskasta”. Pääkirjoitus Heikki Valkama, päätoimittaja | Twitter @heikkivalkama MARRASKUU 2016 IMAGE 237 5 Sivistyksen jälkeinen aika Elämme totuuden jälkeistä aikaa, kuuluu tämän syksyn poliittinen muotilausahdus. Sivistys on sivilisaatiomme historian pääpiirteiden, filosofian ja tieteen suurten luomusten sekä taiteen, musiikin ja kirjallisuuden muotokielen ja pääteosten tuntemista, Schwanitz kirjoittaa. Jäätelön syöminen seisten kadunkulmassa oli miehelle osoitus sivistymättömyydestä. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . ?. Artikkelissa todetaan, että tehokkuus on mennyt sivistyksen edelle. Mitä tahansa demokraatit tekevät tai ehdottavat, republikaanit kohtaavat sen suurimmalla mahdollisella yhtenäisellä vastustuksella ja kritisoivat sitä sosialismiksi, tyranniaksi tai myönnytyspolitiikaksi, Roberts kirjoitti. 58) Oskari Onninen etsii myyttistä sivistysporvarin hahmoa. Japanilaisten hyvien tapojen vastaista on syödä kadulla – ulkona syötäviä eväitä varten ovat vaikkapa puistonpenkit. Oli sitten sivistyksen tai tehokkuuden asialla, hallituksen päätökset leikata koulutuksesta ja tutkimuksesta ovat erikoisia. Silti kirjan keskeiset tausta-ajatukset, pyrkimys ymmärtää maailmaa ja oppia, ovat ajankohtaisia. S ivistymätön maalaistollo. Roberts lähti valistuksen ideaalista, johon politiikka länsimaisessa demokratiassa perustuu: Äänestäjä kerää tietoa asioista ja tekee hankkimansa tiedon perusteella päätelmiä, joihin tukeutuen valitsee sopivan puolueen
Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth JULKAISUJOHTAJA Anneli Myller MYYNTIJOHTAJA Saija Heikinheimo MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ Timo Kakko-Quednau MARKKINOINTISUUNNITTELIJA Niina Mäkinen REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2016 PAPERI GraphoSilk 80 g/m2, kansi MultiArt Silk 170 g/m2 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 17. Vuonna 2016 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Aikakauslehtien liiton jäsen. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja Heikki Valkama ToiMiTuspäälliköT Joanna Palmén Niklas Thesslund ulkoasu Anna-Mari Tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avusTajina Tässä nuMerossa TÄMÄN LEHDEN ARTIKKELI VALOTTAA TUOREEN VIERAATROMAANIN (SILTALA) SYNTYÄ. 31. marraskuuta 2016. Antti Ahtiluoto, Anna Autio, Laura Friman, Reetta Haarajoki, Janne Iivonen, Hanna Jensen, Katariina Kaatrasalo, Anne Kantola, Tero Kartastenpää, Helmi Kekkonen, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Eino Korkala, Jyrki Lehtola, Konsta Leppänen, Milla Muurimäki, Antti Nikunen, Oskari Onninen, Pekka Pekkala, Ilkka Pernu, Suvi Poutiainen, Riikka Pulkkinen, Timo Pyykkö, Vilma Pimenoff, Venla Rossi, Satu Rämö, Reetta Räty, Janne Saarikivi, Pia Seikkula, Tuomas Sorjamaa, Ruben Stiller, Miina Supinen, Jussi Särkilahti, Nick Tulinen, Juha Törmälä, Marko Ylitalo, Sami Viljanto, Valtteri Väkevä MeeriIlmopuoliImage.indd 2 30.9.2016 10:52:15. Terävä aikakauslehTi MainosTajaT MEDIAMYYNTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. VIIDES ROMAANI PARAS MAHDOLLINEN MAAILMA (OTAVA) ILMESTYI VASTIKÄÄN. numero. vuosikerta, 237. yhden kaksoisnumeron)
Lukijoilta. Lähellä on karvat. Vihdoin tästä aletaan kunnolla puhua. Meillä nukutaan perhepedissä, koska siinä lapsi nukkuu huomattavasti paremmin ja saan siis itsekin paremmat unet. Hinta 0,98 € / min + pvm. @JussiHuhta1a Uudessakaan numerossa ei Knausgårdilta voi välttyä. Laura moisanen, turku TILAUKSET: WWW.A-LEHDET.FI/TILAA Jatkuvan tilauksen edut Digiarkisto maksutta käytössäsi Lahjalehti ilmaiseksi Osallistut automaattisesti kaikkiin arvontoihin K-Plussaa tilauksestasi Asiakaspalvelu Verkossa www.a-lehdet.fi/ asiakaspalvelu Puhelimitse 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Kantoliinaa käytetään, koska siinä lapsi pysyy tyytyväisenä ja kantajan kädet vapautuvat muihin tehtäviin. fi/kirjoittajakoulu @HalmetojaVeikko Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että @imagelehti tekee Kotipizzan tj:sta ei-ironisen haastiksen. Lisää tietoa www.image. Maailma todella muuttuu pizza kerrallaan. @mannilaura Hieno pääkirjoitus, kiitos kannanotosta @heikkivalkama @imagelehti. Ilo lukea! Kiitos @KaarinaHazard, @ALahdenmaki ja kumppanit. Vinkkinä voin kertoa; mitä nopeammin vastaa vauvan itkuun, sitä helpommin hän yleensä rauhoittuu. Osoitteenmuutos: Virallinen osoitteenmuutos postille tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti IMAGEN KIRJOITTAJAKOULU 23.11.2016 Kurssi sopii kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille ja ammatissaan kirjoittaville. Kiintymyssuhdeteorian mukaan kasvattaminen ei ole vaikeaa eikä vaadi vanhempaa uhraamaan muuta elämää lapsen vuoksi. Teillä on vähän samanlainen suhde kuin Matti Nykäsellä ja Seiskalla! @SuviEriksson Tää viikko on kestäny jo ainakin kaksi viikkoa, mutta jäljellä olevaa kestoa kyllä ilahduttaa tämä ensimmäinen kotiin kannettu @imagelehti TwiTTer @imagelehTi läheTä palauTeTTa! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @outinoponen Hui, käänsin sivua, säikähdin. ELÄMÄN HELPOTTAJAT Elämä läpi konsEptiEn -juttu (imagE 236) oli ajatukseltaan hyvä. @mnumminen Image täynnä erinomaisia juttuja. Image täynnä taas luettavaa, joka haastaa ottamaan kantaa. Turvallisesti kiintynyt lapsi on helpompi ja tasapainoisempi. Entä onko kirjoittajan mielestä hyvää vanhemmuutta jättää vauva yksin itkemään. Olen itsekin huomannut, että moni elämänalue täyttää ihmisten elämässä uskonnon ja ideologian paikkaa. Perhe-kohdassa kuitenkin harmitti kritiikin kohdistuminen myös elämää helpottaviin toimintatapoihin. Mitäs läksit -ajattelu ei voi jatkua Välimeren muuttuessa joukkohaudaksi. Voit katkaista tilauksen voimassa olevan laskutusjakson loppuun. @jennavehvi Tuoreen Imagen kansi on kovaa kamaa Välimereltä. Automaattinen puhelin palvelu 0600 96363 (Toimii tilausnumerolla 24/7). Vauva on vauva vain noin vuoden, ja silloin rakennetaan tärkeää pohjaa myöhemmälle psyykkiselle hyvinvoinnille
Seuraava askel Smart Active Monitor (SAM™) -kolmitiekaiutin mallisto on syntynyt yli 35 vuoden kokemuksella suorituskykyisten ja tarkkojen kolmitiejärjestelmien suunnittelusta. Lisätietoja tuotteistamme ja palveluistamme saat myös kotimaan myyntipäälliköiltämme. Tervetuloa tutustumaan mallistoon valtuutetuilla jälleenmyyjillämme kautta maan. GLM™ 2.0 -huonekorjainjärjestelmä mahdollistaa jokaisen järjestelmän kaiuttimen yksilöllisen sovittamisen akustiseen ympäristöön ja yhdessä Directivity Control Waveguide (DCW ™) -suuntainteknologian kanssa järjestelmä tarjoaa erinomaisen stereokuvan ja taajuusvasteen haastavissakin tiloissa. Genelec Oy Olvitie 5, 74100 Iisalmi P 017 83881 genelec@genelec.com Janne Lankinen 044 799 5106 janne.lankinen@genelec.com Markku Syrjäpalo 050 545 2670 markku.syrjapalo@genelec.com SAM™ -kolmitiemallit 1234A 1237A 1238CF/DF 1236A 1238A 8351A 8260A 1237A 8351A 1238A 8260A G_Image_BigSams_230x300mm_01.indd 1 27.9.2016 12.59
Hänen mukaansa kirja-ala on siitä harvinainen ala, että sen toimijoilta odotetaan liiketaloudellisesti järjettömiä toimia. Vaikka myyminen tuntuisi kuinka epämielKirjoja ei osata myydä ihmiseT, ilmiöT, poliTiikka ja muuT kiinnosTavaT puheenaiheeT NYT MARRASKUU 2016 IMAGE 237 9 Karo Hämäläinen on Parnasson tuottaja, taloustoimittaja ja kirjailija. ”Kirjamyynti on laskenut huimasti, katsoo sitten kappaleita tai euroja. Kirja-ala on menettänyt markkinaa kilpailussa ihmisten ajasta ja rahasta.” Alalla pitäisi Hämäläisen mukaan myydä ja markkinoida aggressiivisesti. Kustantamot tuottavat kirjoja, joista jo ennakkoon tiedetään, että ne eivät myy. Tilinpäätösten perusteella monella kustantamolla ja kirjakaupalla menee huonosti. ”Me kirja-alalla kovasti vaadimme, että kustantamot ja kirjakaupat ovat kulttuuritoimijoita. Ja niinhän ne ovat. Ja kirjakaupat ottavat hyllyihinsä kirjoja, joista tietävät, että niitä ei kannattaisi ottaa pölyttymään. Kustannusalalta puuttuu kykyä ymmärtää numeroita, sanoo kirjailija Karo Hämäläinen. Jopa top 20 -bestsellerit myyvät vähemmän kuin aiemmin. TeksTi Heikki Valkama kuvaT timo pyykkö K irja-alalla ei ymmärreTä alan taloudellista logiikkaa, sanoo kirjailija, taloustoimittaja ja Parnasson tuottaja Karo Hämäläinen. Mutta on itsekäs ajatus, että kirja-alan täytyy tehdä tappiota palvellakseen juuri minua.” Alan toimijoiden pitää Hämäläisen mukaan varmistaa toiminnan jatkuvuus pitkällä aikavälillä. Hän on julkaissut vastikään sekä sijoitusoppaan että romaanin.. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 9 Avaaja
Se on kaikille vastenmielistä. ”Numerotaidottomuus tuntuu olevan kirja-alalla jopa ylpeydenaihe.” – Karo Hämäläinen. Avaaja 10 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Karo Hämäläisen mukaan esimerkiksi runous voi hyvin, vaikka suuret kustantamot ovat siitä luopuneet. Poe sia vie lukijoita runouden ääreen ja hallitsee koko kenttää”, Hämäläinen sanoo. ”Ollaan tilanteessa, jossa maakuntien kirjakaupat kuolevat. ”Miten saataisiin myytyä nämä kirjat ihmisille, jotka eivät vaivaudu kirjakauppaan. Nämä kirjat pitävät alan pystyssä ja saavat uusia ihmisiä kirjallisuuden pariin. ”Ei tällaisella kirjalla ole mitään taloudellista merkitystä edes kirjoitta jalle. ”Monella muulla alalla on onnistuttu keksimään keinoja lisätä kiinnostusta alaa kohtaan. ”Runous on löytänyt kanavansa. Hyvä esimerkki on Vain elämää, joka on palauttanut unohdettuja muusikkoja eturiviin ja tuonut nousevia tekijöitä laajan yleisön tietoisuuteen.” Kirja-alan myyntija markkinointitaitojen parantaminen on koko kirja-alan etu. lyttävältä, se on ainoa tapa saada kirja-ala voimaan hyvin. Pienet kustantamot, kuten Ntamo tai Poesia, tuovat runoudelle enemmän lukijoita kuin suuren kustantamon kustannuslistan mukana roikkuminen. ”Jos kustannetaan teoksia, joita ei ole tarkoituskaan markkinoida ja myydä, siitä seuraa lopulta vain pahaa mieltä kaikille. Jos haluamme, että meillä on kirjakauppoja, meidän pitää ostaa kirjoja niistä.” Vaikka suuret kustantamot luopuisivat huonosti myyvästä kirjallisuudesta, se ei välttämättä tarkoita kuoliniskua tälle kirjallisuudelle. Se, että suuri kustantamo jättää runokirjan kustantamatta, ei kaada kirjailijan ta loutta.” . Kirjat ostetaan Prismasta, kirjakaupan asiantuntemus katoaa. Tiedän tämän, koska olen kirjallisuuden maisteri.” Hyviä kirjoja Suomessa kyllä tehdään, Hämäläinen sanoo. ”Kirjallisuustieteen maisterinopintoihin ei kuulu markkinointi. Vain kannattavuus takaa sen, että kirjojen julkaiseminen voi jatkua. Silloin julkaisu kannattaa tehdä toisella tavalla.” Esimerkiksi runous voi Hämäläisen mukaan hyvin, vaikka suuret kustanta mot eivät siitä juuri välitä. Suuren kustantamon taas ei kannata julkaista runokokoelmaa tappiolla. Pakotettaisiinko e-kirja sähköpostiin?” Jos Jari Sillanpäätai Teemu Selänne -kirja myy, siihen kannattaa panostaa. ”Kirjallisuudella menee hyvin, kirja-alalla ei.” Kirjamarkkinoinnin pitäisi Hämäläisen mukaan rohkeasti ottaa oppia muiden alojen myynti tavoista, myydä vaikka väkisin. Huonosti myyviä kirjoja perustellaan taiteellisella arvolla, jota niillä ei välttämättä ole. ”Kirja-alalle on perinteisesti tullut kirjallisuusihmisiä, joille on lyöty myyntisalkku käteen.” Numerotaidottomuus tuntuu Hämäläisen mukaan olevan jopa ylpeilynaihe. Osa kulttuuriväestä on joko pihalla talouden lainalaisuuksista tai esittää tyhmää käyttääkseen järjestelmää hyväkseen
Nyt MARRASKUU 2016 IMAGE 237 11 KUVITUS SAMI VILJANTO
Ja valitsee matkalle mukaan oikean kumppanin. 1.10. Täällä on tällaista, koska olen aina tykännyt tällaisesta, on yleistä ja hyväksyttyä kotipuhetta, mutta jos on käyttänyt 20 vuotta samaa duffelia tai öljykangastakkia, saa olla varma, että pääsee vielä joskus lehteen kertomaan tästä. Sipilä mainitsi nuoresta, koulu murhaa suunnitelleesta naisesta. Osin taas siksi, että ei ehdi, kun on niin kiire ostaa uusia. Vaatteista näin puhutaan harvemmin. Sitten alkaa pelottaa. Harva vaihtaa kotinsa tyyliä kovinkaan usein, vaan sen on lupa pysyä vuodesta toiseen samankaltaisena minän jatkeena. Vaatteet, ei mikään leikki K U VA T: JA N N E II V O N EN (K U V IT U S ), TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A . 29.9. Uuvuttava toope pysyy sellaisena, vaikka pukeutuisi nakkisämpyläksi, eikä todellinen karismaattisuus ole koskaan ollut vaatteista kiinni. Olisin toivonut, että rouva Sininen, Kaarina Suonperä, olisi tuonut oman lisänsä keskusteluun äärioikeistosta huomauttamalla, että ilmaisu ”Natsit vittuun” ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Mäntyniemen herra Mäntyniemen herra Twitterissä: @niinistop JUSTIN BIEBER JUSTIN TRUDEAU Idoli. Varaa aika tapaamiseen ja totea itse: saastopankki.fi/yrittaja PÄÄJOHTAJA. Nyt 12 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Nyt S teve Jobs ei kuollut tylsyyteen, mutta hänen työkaverinsa ehkä, pukeutuihan Jobs aina samalla tavalla. Omaan makuuni nähden Anne Berner lähettelee liikaa yksi tulkintaisia kännykkäkuvia itsestään. Me tiedämme, että pienikin voi vaurastua, kun antaa sille mahdollisuuden. Soinin tapaamisissa vain katselen ja po hdiskelen, pukeutuuko hän noin huonosti siksi, että hänen maailmansa on ruma vai kan nattajiensa vuoksi, koska ajattelee heidän maailmansa olevan ruma. Idoli. Jenni kutsui minua juuri ”muusan vasta kohdaksi”. 27.9. Niklas ThessluNd Vaatteilla voi esittää itsestään eri puolia, mutta kelläpä sellaisia olisi. Merkillistä. Tällaista on, kun joutuu yksin elä mään sivistyksensä kanssa. Tänään hän ei ollut ymmärtänyt seitsemää eri asiaa, ja siksi hän tuomitsi ne. 25.9. Me Säästöpankissa kohtelemme yritysasiakkaitamme myös sen mukaisesti. 19.9. Mitä sellaisessa tilanteessa sitten voisi sanoa. Hallitus hiljeni, kun siteerasin Paperi T:n säettä ”Valitsemaan säkin joudut / Ammutsä eka päähäs / vai koulus”. Tiedämme, että ajan patinoima on myyntivaltti vanhojen mööpelien kohdalla ja että nahkasohva vain paranee käytössä kuluessaan. Ehkä muistuttaa siitä, miten paljon mukavammalta takki tuntuu vuosi vuodelta. Se oli niin huomiota herättävää, että Jobs muistetaan vähintään yhtä hyvin mustasta poolostaan kuin kehittämistään laitteista. MUISTA! PIENYRITYS ON OMISTAJALLEEN ISO JUTTU. Joskus mietin, mitä tapahtuisi, jos kutsuisin pääkaupunkiseudulla kasvavaa maalaisvihamielisyyttä muukalaisvihaksi. Osin siksi, että ei ehdi, koska huonolaatuiset vaatteet eivät ehdi kulua kivoiksi vaan menevät rikki. Hjallis soitti. 17.9. Kun Erkki oli ulkoministeri, häntä vielä kuuntelin. Kauniisti sanottu. NIIN MYÖS MEILLE. Sain Venäjältä luettavaksi tiedotteen, jonka kuuliaisesti kirjoitan tähän: ”Venäjän vaalit olivat jälleen kerran oikeuden mukaiset.” 22.9. Pienyrittäjät, oman yrityksensä pääjohtajat ja patruunat, muodostavat Suomen talouden perustan. Ihana, ihana Jenni. Tapahtuisipa jotain, jotta emme keskustelisi Pekan ja Pätkän avulla, onko historia olemassa. Eräs asioista oli ”joku muija”, mistä seurasi, että ”mä en vittu ymmärrä muijia”, mistä seurasi se, että ”muijat on vitun turhia”. 23.9. Syyskuu: Olen pajauttanut paljon 14.9. Monilla elämänalueilla jonkinlainen pysyvyys tai pitkäikäisyys ovat arvoja, jotka ovat synnyttäneet ympärilleen puhetapoja tai sanontoja. Tein ajankulukseni listan asioista, jotka erottavat Ylen kulttuuri ja lastenohjelmat: 1) Lastenohjelmien juontajat ehkä vähemmän naiiveja. Olen perustamassa omaa ryhmää meille, jotka olemme ”pajauttaneet” YK:n huippu ko kouksessa. Taustalla on ajatukseksi luultu virhepäätelmä siitä, että pukeutuminen on kiva leikki ja vaatteet ovat jotain sellaista, joilla voi viestiä itsestään joka päivä vähän eri puolia ja tunnelmia. 21.9. 20.9. Ongelma on siinä, että näitä puolia ja tunnelmia on yleensä korkeintaan yksi, vuodesta toiseen
NIIN MYÖS MEILLE. Me tiedämme, että pienikin voi vaurastua, kun antaa sille mahdollisuuden. Pienyrittäjät, oman yrityksensä pääjohtajat ja patruunat, muodostavat Suomen talouden perustan. Me Säästöpankissa kohtelemme yritysasiakkaitamme myös sen mukaisesti. Varaa aika tapaamiseen ja totea itse: saastopankki.fi/yrittaja PÄÄJOHTAJA. Ja valitsee matkalle mukaan oikean kumppanin. PIENYRITYS ON OMISTAJALLEEN ISO JUTTU
Sen miestä tarkoittava alkuosa wer esiintyy alkuaan esimerkiksi sanassa värld ja world, joka on ollut wer-aldi, miehen ikä, siis kaikki mikä on. Mutta mikä on sanan vero alkuperä. Työnarkomaanit, pakenevat itseään töihin ja jättävät arkivelvollisuudet muille. Mutta parrakkaat voivat muuttaa toiseen maahan. Tavoite onnistui: nykyi sin Euroopassa ajatellaankin vain arabeilla olevan väärää arvomaail maa edustavia partoja. Siksi Image suosittaa kolmipäiväistä työviikkoa. Etymologisen sanakirjan mukaan murteellinen verosta tarkoittaa jonkin asemesta tai sijasta. KOLME TUOTANTOKAUTTA. KOLME MIELIPIDETTÄ. Valtio saa rahat veroista. Suomi on niin pieni maa, että tosi-tv-ohjelmien ja kykykilpailuiden enimmäiskeston pitäisi olla kolme tuotantokautta. Töitä riittää useammalle, ja kolmipäiväiselle jääneet pikkulasten vanhemmat motivoituvat hetkessä, kun joutuvat olemaan lastensa kanssa yli puolet viikosta. Trilogia ei ole sattumalta muotojen kaanonissa, ja siksi sen täytyy riittää. Ihminen ilman mielipiteitä ei oikein ole ihminen, ja ihminen, jolla niitä on liikaa, pitääköön ne oikeamielisessä blogissaan. Ai vain yksi autofiktiivinen kirja, tylsä elämä sulla, moido. Koska kuitenkin otamme ”yksillä” yleensä sen kolme, yleisen rehellisyyden nimissä olisi paikallaan korvata ”yhdellä” käynti muotoon ”kolmella”. Kolme pointtia. Kolme tuntia liikkumista lapsille päivässä. Kuka muka on joskus ottanut vain yhden käydessään ”yksillä”. Koska luku kolme on aina sopinut mihin vain, tässä Imagen suosituksia. Siksi veroja ei voi nostaa liian korkeiksi. Englannin, ruotsin ja monien muiden kielten tax, samoin kuin suomen taksa ja taksi palautuvat latinan koskettamista tarkoittavaan tangere-sanaan ja merkitsevät tavallaan pidättämistä. 33 33 3. Vero Verojen pakeneminen on ihmiskunnan vanhimpia tavoitteita. Karjalassa huondesvero on aamupala. Niistä piti maksaa. KOLME OSAA KIRJASARJAA. Yksi olut ei muuta oloa, mutta kolme olutta tuntuu päässä ja aikaansaa vuorovaikutusta. Jos Talent Suomen tuoreella viidennellä kaudella on yhä katsojia, ei se ole osoitus ohjelman vaan avohoitomme tasosta. Ja kaikki voittavat: Kotona ei turhaan mietitä, että miten se yksi kalja näin kauan kestää. Vero on ollut myös morsiamen kyläläisiltä keräämä avustus. No niin. Sana wergeld esiintyy kaikkialla germaanisissa kielissä. Näin käy, koska neljä on liian lähellä viittä. KOLME TYÖPÄIVÄÄ. Häät ovat siis olleet paitsi juhla myös naisten sosiaaliturvamaksujen keräysoperaatio. Hyvä elämä ei synny keskittymällä yhteen asiaan vaan kolmen tekijän tasapainosta: itsensä toteuttamisesta, joutilaisuudesta ja levosta. Viisi-, kuusitai seitsenosainen päiväkirja tai omaelämäkerrallinen kirjasarja, luuletko olevasi joku Suomen Knausgård. Ehkä se onkin ensimmäinen vero, veriraha, lunnas. Nyt VEDETÄÄN HATUSTA: KOLME Kolmevuotiaaksi kotona. Suomen vero tarkoittaa murteissa ja eräissä lähisukukielissä ateriaa. KOLME ELÄMÄNPIIRIÄ. Verotus on historialtaan väkivaltaa ja alistamista. Ruumiita varmaan tuli myös muinaisten germaanien ja suomalaisten kohtaamisissa. Sen sijaan germaanisissa kielissä on lunnasta tai tapetusta maksettavaa kompensaatiota tarkoittava wergeld. Neljässä päivässä on tehtävä viiden päivän työt, purnaavat nelipäiväistä viikkoa tekevät. Nyt 14 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 3 KOLME KALJAA. Verottaa voi kaikkea, esimerkiksi työtä, omaisuutta, kulutusta, tai partoja. janne saarikivi SANATORIO Tällä palstalla tutkija Janne Saarikivi avaa sanoja. Tavallisiin arkikeskusteluihin riittää pitkäksikin illaksi kolme mielipidettä: yksi laadukkaista tv-sarjoista, toinen kotimaanpolitiikasta ja kolmas Paperi T:n runokirjasta. Pietari Suuri määräsi partave ron eurooppalaistaakseen maan ja päästäkseen eroon parrakkaasta yläluokasta. Kuntohullut, päivisin liian puuhakkaita treenin jäljiltä ja iltaisin tulevaa aamutreeniään odottavia tylsimyksiä
”Uudistuvilla aloilla teknologia on mahdollistanut ennen mah dottomat innovaatiot. ”Työskentelen aurinko sähkön parissa, ja Suomessa sen toimi vuutta kyseenalaistetaan usein, koska Suo messa on talvi ja pimeää. Valo työssä MARRASKUU 2016 IMAGE 237 15 TEKSTI ANNE KANTOLA KUVA ANTTI AHTILUOTO Tarjoa faktoja . ”Kun puhun uudelle yleisölle, yritän löytää argumenttieni tueksi positiivisia kokemuksia. Jos törmään esimer kiksi somessa kiinnostavalta vaikuttavaan tahoon tai ihmiseen, lähden itse lähesty mään. ”Aina työt eivät löydy perin teis tä reittiä pitkin eli niin, että joku pyytää tarjousta tai urakkaa. ”Koska energiantuotanto liitetään automaattisesti poliittiseen päätöksentekoon, haluan omassa työssäni tuoda esille sen hauskuutta. Samat kysymyk set toistuvat loputtomiin, joten vaikkapa taloyhtiöille olen tehnyt kartoituksia, joissa on valmiit vastaukset tyypillisiin kysymyk siin sekä taloudelliset laskelmat.” Ilon kautta. ”En ole oikeastaan koskaan poissa töistä. Palstalla eri alojen oivaltajat kertovat, kuinka asioita voi tehdä toisin.. Nyt haasteina ovat vanhentuneet ajattelutavat ja päätökset, jotka perustuvat tunteisiin.” Innostu itse . Kun otan hyvät kokemukset puheeksi, saan ihmiset kuuntelemaan.” Vaikuta mielikuviin. Kunhan hän saa peräkärry aurinkovoimalansa valmiiksi, hän aikoo kehittää sähköjohdotonta konserttia. Suomessa on esimerkiksi pitkät perinteet aurinko paneelien käytöstä kesämökeillä. Tempaukset ja omat kokeilut ovat esimerkkejä kulutta jille siitä, että pienelläkin panoksella voi tehdä muutoksia.” Korosta kokemuksia. Ei siinä mitään häviä, ja voi löytää uuden yhteistyökumppanin.” Uskalla . Härvelimies Sarjayrittäjä Janne Käpylehdolle työ on myös harrastus. ”Kokeiluluontoisissa projekteissa saat helpommin anteeksi kuin luvan.” . Olen luvannut itselleni olla lähtemättä mukaan projekteihin, joissa joutuisin itseäni toistavaksi asiantuntijaksi.” Lähesty . Tämä onnistuu, koska työn teko on minulle lähtökohtaisesti mukavaa
MARRASKUU 2016 IMAGE 237 17 Opas kauniiseen elämään | matka | teknO | RuOka | design | tyyli TEKSTI REETTA HAARAJOKI KUVA ANNA AUTIO . HIP Tekijä. ”Lapsena ammatista kysyttäessä halusin tulla superleikkijäksi, ja olen onnistunut aika hyvin, sillä suunnittelen, kehitän ja testaan 3D-printattuja tuotteita. Jotta voi olla edelläkävijä, on aloitettava asioiden suunnittelu ennen kuin niiden toteuttaminen on edes mahdollista.” – Teollinen muotoilija Pekka Salokannel, pekkasalokannel.com Image valitsi ruokavuoden parhaat asiat … 18 Työmatka on nyt lomamatka … 20 Tyylikäs älykello. Olen mukana 3DBear-yrityksessä, joka luo opetussisältöjä kouluille ja tekee 3D-tulostamisesta mahdollisimman helppoa oppilaille. … 21 Valaisimia pimeään syksyyn … 23 Koko päivä yöpuvussa … 24 Steve Jobs -paita tulee taas … 25. Yksi unelmani on toteuttaa 3D-tulostettu talo
Seuraavaksi jännitämme, leviääkö hulluus ulkomaille. 18 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Ruoka Nyhtökaura menee lihasta ja on ehkä pian yhtä suosittua. Elämäniloisen veganismin puolestapuhujat tunnetaan Suomessa sipsikaljaRUOKAVUODEN PARHAAT IM AG E N VA L I N N A T . . Syynä tähän on Freesen kehittämä Sudden Coffee, joka on maailman ensimmäinen artesaanipika kahvi. Tavoitteena on nyt kasvattaa tuotantokapasiteettia ja viedä nyhtis kansainvälisille markkinoille. Tampereella ihmiset jonottivat Prisman pihassa jo kahdeksalta aamulla, ja Joensuussa kauppojen hyllyt tyhjenivät ja Food & Wine -lehti. Syyskuun alussa Paulig Group osti osake-enemmistön nyhtökauraa valmistavasta Gold & Greenistä. Nyt kasvisruoka voi olla sekä hyvää että epäterveellistä. San Franciscoon muuttaneesta nuoren polven baristasta ovat kirjoittaneet tänä vuonna muun muassa New York Timesin Style Magazine, CNBC.com Ilmastoystävällinen ruoka juhlii läpimurtoaan Suomessa. Vuoden maailmanValloittaja KALLE FREESE Suomalaiset kulinaristit ovat seuranneet ylpeys rinnassaan Kalle Freesen edesottamuksia maailmalla. TeksTi valtteri väkevä Vuoden tuote NYHTÖKAURA Toukokuussa se iski Suomeen: nyhtökaurahulluus! Gold & Green -yhtiön valmistamaa lihankorviketta oli odotettu kärsimättömästi, ja sadan laatikon koe-erä meni Helsingin Stockmannilla kaupaksi 11 minuutissa. Nyhtökauran raketin lailla noussut suosio on ainutlaatuista suomalaisen elintarviketeollisuuden historiassa. 2016. Image valitsi ruokakulttuurin parhaat ilmiöt, puheenaiheet ja tekijät vuonna 2016. muutamissa tunneissa. Vuoden someilmiö SIPSIKALJAVEGAANIT Takana ovat ne ajat, jolloin veganismi oli puolipoliittinen aate, joka tarkoitti askeettista kärsimystä ja jatkuvaa kieltäytymistä elämän pienistä iloista. Nyhtökaurahavainnoista kerrottiin kuiskaillen kuin hyvistä sieniapajista, ja tuotteen metsästäjät perustivat Facebookiin Nyhtökauratutka-ryhmän. Freesen maailmanvalloitus on vasta alussa, mutta kysyntä on jo nyt kovaa ja kaupallista potentiaalia pitäisi riittää: peräti 34 prosenttia maailmassa juodusta kahvista on pikakahvia. Kalle Freese, kansainvälinen kahvitähti. Food & Winen toimittaja ylisti Suddenia parhaaksi pikakahviksi, jota hän on koskaan juonut, ja luonnehti sitä täyteläiseksi ja karamelliseksi. Pian muualtakin maasta raportoitiin nyhtisbuumin leviämisestä. New York Times Style Magazine taas kehui makua puhtaaksi ja elegantiksi. Yleensä murukahvit ovat huonolaatuista bulkkitavaraa, mutta Freese käyttää vain valikoituja laatupapuja, jotka jauhetaan pienissä erissä. Se toimi vetoapuna myös kilpailijoille: Syksyllä mediahuomiota saivat toiset uudet lihankorvikkeet, Valion Mifu ja Verso Foodin Härkis
Näistäkin puhuttiin LONKERON PALUU Suomalainen juomaklassikko long drink teki tänäkin vuonna uutta tulemistaan. Juomaksi tarjottiin vielä sakea, joka vei ajatukset Japaniin. Image valitsi ruokakulttuurin parhaat ilmiöt, puheenaiheet ja tekijät vuonna 2016. Maailmaa on parannettu paitsi syömällä enemmän kasviksia myös kokkaamalla hävikkiruokaa. Vuoden ilmiö HÄVIKKIRUOKA Vuosi 2016 on ollut ruokakulttuurin kannalta toivon vuosi. Myös ravintoloiden pois heittämän ruoan ympärille on syntynyt uusia liikeideoita. KOKO PERHEEN KEITTOKIRJAT Jo pelkästään julkaistujen nimikkeiden määrän perusteella lapsiperheiden keittokirjat ovat pieni hitti. NYT KASVISRUOKA VOI OLLA SEKÄ HYVÄÄ ETTÄ EPÄTERVEELLISTÄ." Vuoden annos FINNJÄVELIN KARJALANPIIRAKKA Keväällä avautuneen ravintola Finnjävelin yhdestä annoksesta tuli hetkeksi puheenaihe. Lautaselle kasattu keko sisälsi kaikki munavoilla päällystetyn karjalanpiirakan ainesosat mutta ei muistuttanut millään tavalla perinteistä rypytettyä piirakkaa. Toiminta on laajentunut myös netin ulkopuolelle. Se sai alkunsa samaisessa Facebook-ryhmässä. VALKOISET PÖYTÄLIINAT Rentous ja minimalismi on ollut jo vuosia muotia ravintoloiden sisustuksessa. Kaupat heittävät Suomessa vuosittain pois miljoonia kiloja syömäkelpoista ruokaa, josta vain pieni osa menee hyväntekeväisyyteen. Sotkamolaisen Terhi Heimosen perustama ryhmä on kasvanut viime vuoden aikana pienen sisäpiirin tiedotuskanavasta liki 30?000 ihmisen kokoontumispaikaksi, jolla on vaikutusvaltaa. Annos kuvasi hyvin Finnjävelin filosofiaa: siellä tehdään modernisoituja versioita suomalaisista perinneruoista, kuten rössypotuista ja pappilan hätävarasta. Ilmastoystävällinen ruoka juhlii läpimurtoaan Suomessa. Rohkea ratkaisu kannatti: Finnjävelin karjalanpiirakka on suurella todennäköisyydellä se ravintola-annos, joka vuodelta 2016 muistetaan. . Kesällä Helsinkiin avattiin Suomen ensimmäinen hävikkiruokaravintola Loop, jonka raaka-aineet ovat peräisin isoista marketeista, tukkuliikkeistä ja ekokaupoista. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 19 Ruoka Hävikkiruokaannos ravintola Loopissa eli soijamarinoituja vihannesvartaita, porkkanahummusta ja salviaperunoita. Ryhmän onkin sanottu olevan parasta, mitä veganismille on Suomessa tapahtunut. ResQja Lunchie-sovellusten avulla voi ostaa ravintoloiden ylijäämäruokaa. Kesällä sipsikaljavegaanit järjestivät Helsingissä epäterveelliseen vegaaniruokaan keskittyneen Vihisfestin, ja elokuussa avautui Suomen ensimmäinen vegaaninakkikioski Jänö. TeksTi valtteri väkevä vegaaneina (eli sipsareina), samannimisen Facebook-ryhmän mukaan. Ja jos saa, voiko lopputulosta kutsua karjalanpiirakaksi. Sitä viedään nyt Japaniin asti, ja uutuutena kotimaan markkinoille oman lonkeronsa toi pientislaamo Kyrö Distillery. ”2016 ON OLLUT ELÄMÄNILOISEN VEGANISMIN VUOSI. Modernin karjalanpiirakan kohdalla yleisö kuitenkin ihmetteli, saako suomalaiselle ruokaklassikolle tehdä näin. Kehuttu helsinkiläisravintola Vinkkeli yllätti kulinaristit ja toi takaisin valkoiset pöytäliinat. Suurta mielenkiintoa herätti etukäteen Outi Väisäsen Samasta padasta, jonka ideana on tehdä samaa ruokaa sekä vauvoille että vanhemmille. Jacques Cousteau ja pipon salaisuudet. Niitä on tullut lähes joka kustantamolta. Alén ja Tuominen tekivätkin ennen ravintolan avaamista opintomatkan halki Suomen ja opettelivat valmistamaan muun muassa muikkukukkoa. Nam! Jänö on Suomen ensimmäinen vegaanisnägäri. K U VA T: VA LM IS TA JA T, SA M U LI R O N K A N EN , VA LT TE R I VÄ K EV Ä , A N D R EW TA YL O R .. Julkkiskokit Tommi Tuominen ja Henri Alén laittoivat karjalanpiirakan uusiksi. Muutos voi kuitenkin olla tulossa. Kun jotain tuotetta kehutaan sipsareissa, se saattaa pian loppua kaupoista. Sipsikaljaveganismi on myös saanut monet sekasyöjät lämpenemään vegaaniruokavaliota kohtaan. Siellä ihastellaan energia pitoisia mättöruokia kuten purilaisia, hodareita, pizzoja ja vihiksiä eli kasvislihiksiä
Euroopassa kiinnostavimmat kaupungit liikeja lomamatkan yhdistämiseen ovat tutkimuksen mukaan Lissabon, Barcelona, Nizza ja Istanbul. Liikematkatoimistot tarjoavat jo tarjoushintaan lisäöitä kohteessa ja mukana matkustaville puolisoille ja lapsille räätälöityjä perhepaketteja. Tölttiä hangessa. Nykyään joka viides liikematkustaja yhdistää työreissuunsa loman, selviää CWT-liikematkatoimiston tutkimuksesta. Siellä on paljon kauppoja, ravintoloita sekä näyttelytiloja.” GWANGJANG MARKET. Navettagalleriaan (Karilantie 31) pääsee autollakin. Matka 20 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 K U VA T: A N TO N IO FI ES TA , YL LÄ KS EN VA EL LU S H EV O S ET , 7 FE LL S H O ST EL , A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Ventoura-sovellus välittää matkailijoille kohteensa hyvin tuntevien tavallisten asukkaiden matkaopaspalveluita. Lapin matkailukohteissa on vain vähän edullisia majataloja. “Yli satavuotias vanha mark kinapaikka lähellä Dongdaemunin aukiota tarjoilee autenttisia korealaisia ruoka elämyksiä.” GALLERIAKATU SAMCHEONG-RO. “Täältä löytyvät Soulin laadukkaimmat galleriat ja nykytaiteen museo.” Miia Koski, muotialan prtoimisto Junin toimitusjohtaja. Laukun uumenista löytyy muun muassa usb-laturi, työskentely taso läppärille, vaaka ja kännykkäsignaaliin perustuva jäljitin. 7 Fells Hostel (Kartanontie 2) on virkistävä poikkeus. Tutustu Länsi-Lapin talvisiin tuntureihin islanninhevosen kanssa. Bleisure-matkalla sekä hoidetaan bisnekset että katsotaan nähtävyydet. Ekohostellissa on yhteiset ruokailutilat, ja saunaankin pääsee. Navettagalleria. Lissabon on yksi bleisure-matkailijoiden suosikkikohteista.. Se näkyy myös työmatkailussa. Bleisure-reissu kestää yleensä vain pari päivää. . Toiset haluavat käyttää sen päämäärättömään flaneeraukseen, toiset haluavat ehtiä mahdollisimman moneen kohteeseen. Mitä pidempi työmatka, sitä varmemmin sen aikana myös lomaillaan. Ylläksen parhaat lounaat ja tunnelmat löytyvät alueen monista latukahviloista. Matkanjärjestäjätkin ovat haistaneet trendin. Urban Buddyn kautta saa chat-yhteyden kohteessa asuvaan paikalliseen jamppaan, jolta voi kysellä ajankohtaisia menovinkkejä kännykän kautta. Takapihalta lähtee Ylläksen pitkä latuverkosto. Täsmävinkkejä kannattaa kysyä suoraan paikallisilta. HIP 3 Soulin suosikit DONGDAEMUN DESIGN PLAZA. Kokeile kolmen kalan keittoa tai poropataa ja istahda ihailemaan nukketaiteilija Lea Kaulasen luomaa satumaailmaa. Kysy hotellin respalta, mistä hän ostaa ruokansa, ja lähde ihmettelemään tuotteita ja tunnelmaa. Lyhyt kauppakäynti antaa nopean läpileikkauksen myös paikalliseen yhteiskuntaan: kuka hoitaa ruokaostokset ja mitä kärryihin laitetaan. 310 e, barracuda.co T yön ja vapaa-ajan raja ohenee. Reppureissaajan valinta. Bleisure-reissaaminen näkyy etenkin hotellien palveluissa. “Zaha Hadidin suunnittelema upea designkeskus rakennettiin Soulin maailman designpääkaupunkivuoden 2010 kunniaksi. 2 hh / 45 e 3 X ÄKÄSLOMPOLO Monitoimilaukku Barracuda on kevyt ja tyhjänä kasaan taitettava käsimatkatavaralaukku. Samalla multitasking-retkellä hoituu muuten myös tuliaisten osto. Ylläksen vaellushevoset (Kuerlinkantie 2) järjestää päiväretkiä Äkäslompolossa (alkaen 40 e). Paras tapa tehdä nopea pulahdus paikalliskulttuuriin on mennä ruokaostoksille. Ensin työ, sitten huvi Satu Rämö on Islannissa asuva matkakirjailija, joka huomasi yhtiönsä tilinpäätöksestä, että viime vuonna kertyi aika paljon matkakuluja. Belmont Hotel Manila Filippiineillä tarjoaa työtä ja huvia yhdistävälle muun muassa leffalippuja, alennuksia teatteriin ja lentokenttäkuljetuksen. Aktiivisimpia bleisurematkailijoita ovat 20–25-vuotiaat. San Franciscossa sijaitsevan Hotel G:n bleisure-pakettiin kuuluu pääsy co-working-toimistoon, joukkoliikenneliput, drinkkilippuja ja shoppailuapua
Mutta pieni, litteä näyttö ranteessa ei ole kovin kaunis. ”Suomalainen joukkorahoituspalvelu, josta saa yrityslainojen lisäksi myös kulutusluottoa. Uinnin ajaksi Apple-Hermèskelloon on syytä vaihtaa sporttiranneke.. Valitettavasti koru estää sykkeen mittauksen, ja tal teen jää vain askelmäärä ja aika. Ultraäänilaite tuo puhelimeen laukaisimen ja säätöpyörän esimerkiksi valotuksen virittämiseen. K U VA T: VA LM IS TA JA T, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Fitbit Flexin (99 e, fitbit.com) kakkos version voi piilottaa esimerkiksi Vera Wangin suunnitteleman korun sisälle. Vain parin suklaapatukan kokoinen Netgear Trek N300 (59 e, gigantti.fi) tekee verkon vaikkapa hotellihuoneeseen. Yrittäjä saa rahat heti käyttöönsä ja laskun periminen siirtyy ostajan vaivaksi.” Elina Räsänen, Holvi.com Heippa, rumat insinöörisykemittarit! Tervetuloa, italialaiset nahkarannekkeet! Näkyyks kello. Langattoman verkon tukiaseman ei tarvitse olla ruma antennihirvitys. Koska kellotaulun muotoa ei voida vielä muokata, älykelloja tuunataan rannekkeilla. ” Perus fintechiä eli financial technologya Helsingistä: verkkopalvelu, jossa voit kerätä pääomaa tai lainaa suoraan joukkosijoittajilta.” FELLOWFINANCE. Sykemittausta haluavien täytyy edelleen valita malli, joka puristaa rannetta tai jonka mukana tulee perinteinen sykevyö. . Alallaan Pohjoismaiden suurin.” AREX.IO. Myös edullisempien aktiivi suusmittarien valmistajat ovat innostuneet muotoilusta. Pikkuasema. FI. fi) menestystä, että se vaikutti suoraan kellon suunnitteluun. Nyt kelloon voi vaihtaa yli tonnin maksavan Hermèsin rannekkeen. Insinöörit halusivat sykemittaus anturin osaksi ranneketta, mutta muotoilijat pakottivat rakenta maan sen kellon takakanteen. Tekno MARRASKUU 2016 IMAGE 237 21 Pekka Pekkala on helsinkiläinen kirjoittaja, joka odottaa älykelloa, jota tyhmäkin osaisi käyttää. Älytoiminnot hoidetaan erilli sellä kännykkäsovelluksella. Ä lykello on periaat teessa näppärä keksintö: se vähentää tarvetta vilkuilla puhelinta ja mittaa askeleet ja jopa sykkeen ilman erillistä sykevyötä. ”Pk-yrityksille soveltuva markkinapaikka, jossa oman firman myyntilaskut voi myydä vapaasti eteenpäin. Jos kaipaat jämerämpää otetta iPhonesta, Pictarin kahva (100 e, mymiggo.com/kickstarter/) on ratkaisu. Kamerakahva. HIP 3 Pankkien fintechkilpailijat INVESDOR.FI. Garmin Vivomove (alkaen 179 e, garmin.fi) taas näyttää taval liselta kellolta, jonka näyttöön on piilotettu aktiivisuus ja askelmit tari. Applella rannekkeen tajuttiin olevan niin tärkeä osa Apple Watchin (alkaen 349 e, apple
LILY.FI/EDIT
Neutraali paneeli, joka sulautuu tilaan, sopii monenlaiseen ympäristöön. ”Rottinkikalusteet ovat tehneet paluun. Tulkoon valkeus Monipuolinen korkki. Sisustuksessakin jokin pieni messinkinen esine on kuin koru, joka viimeistelee kokonaisuuden.” PEILI. Big Sky One -valopaneeli, 105 × 105 cm, alkaen 4 000 e + alv. Timo Ripatin italialaiselle Axo Lightille suunnittelemassa U-Lightvalaisimessa on käytetty LEDtekniikkaa, joka mahdollistaa valai simen yksinkertaisen ja aineettoman muodon. Pidän rottinkituolien kaarevista muodoista, ja materiaali tuo lämpöä ja ripauksen eksotiikkaa.” MESSINKI. lightcognitive.com on hämmästyttävän aito. ”Itse käytän tuotesuunnittelussa messinkiä yksi tyiskohdissa. ”Monelta kalustevalmistajalta on tullut markkinoille värikkäitä peilejä poikkeavilla muodoilla. HIP 3 Syksyn mate ri aalit ROTTINKI. H yvinvointitrendin myötä monenlaisten kirkasvalolaitteiden valikoima on monipuolistunut. Illuusio luonnonvalosta Lisätiedot U-Lightin maahan tuojalta T.R. Siro rakenne jättää tilaa pääasialle, valolle. Valaisin eroaa tekniikaltaan ja muotoilultaan kilpailijoistaan. Valai simessa on himmennin, ja sitä on saatavilla kol messa koossa, 90, 120 ja 160senttisellä halkaisijalla. Kuvan sisustuspaneelit ovat noin 30 × 60 cm kokoisia, hinta alkaen 60 e/m 2. ?. Kiinnostavin ominaisuus valaisimessa onkin sen luonnollisuus, värilämpötilan sujuva muunneltavuus kylmän kirkkaasta pakkaspäivän aamusta lämpimän kesäpäivän auringonlaskuun. Light Cognitive myös valmistaa valopaneelit Helsingissä. Design MARRASKUU 2016 IMAGE 237 23 K U VA T: VA LM IS TA JA T, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Kehittyvät kirkasvalolaitteet valaisevat pimeää syksyä. Kotimainen Innolux on ollut siinä vahva suunnannäyttäjä asiantuntevuudellaan ja monipuolisella valikoimallaan. Björkbom-Tradingiltä, trb.fi. artbycork.com Upea U-Light. Valaisinta ohjataan äly laitteeseen ladattavan sovelluksen avulla. Paneeli ei muistuta niinkään valaisinta vaan maitolasipintaista ikkunaa. Niillä saa tilaan väriä seiniä maalaamatta. Helsingissä Hakaniemen kauppahallissa toimiva ARTBYCORK on korkki tuotteisiin erikoistunut yritys, jonka tuotevalikoi ma ulottuu asusteista sisus tus paneeleihin. Ekologinen korkki on melko vähän käytetty materiaali, vaikka se taipuu monipuo lisesti erilaisiin tuotteisiin. Moduuleista koostuva valaisin voidaan räätälöidä kuhunkin kohteeseen sopivaksi. Valon voi lukita tietynlaiseksi tai käyttää valmista ohjelmaa, joka toistaa luonnon omaa valo sykliä. Toisen kotimaisen valmistajan Light Cognitiven Big Sky -valopaneeli on uusin innovaatio. Peili luo myös illuusion isommasta tilasta.” Anni Pitkäjärvi, muotoilija Laura Räihä on on helsinkiläinen sisustusarkkitehti, jonka vanhin huonekasvi on 15vuotias fiikus
Kaksiosaista asua kannattaa testata myös erillään. Yöasujen käyttö arkivaatteena on ollut pinnalla muutaman muotisesongin ajan. Silloin ranskalainen muotisuunnittelija ja feministi Coco Chanel houkutteli myös naiset pukeutumaan mukavaan – ja siihen aikaan maskuliiniseen – pyjamaan. Maskuliinista kokonaisuutta rikkovat leopardikuosiset korkokengät ja sulkapuuhka. Tiennäyttäjänä on taas kerran ollut ikoninen huippumalli Kate Moss, joka osallistui viime kesänä miesten muotiviikoille safarikuosisessa silkkipyjamassa. Nimi pyjama tulee hindin sanoista pae jama tai pai jama, mikä tarkoittaa jalkavaatetta. Univormumainen muotokieli viesti ajan militaristisuudesta. Naisten pyjama oli leikkaukseltaan suorempi ja kankaat hienostuneempia kuin miehillä. Löysä asu ei purista, ja sen kanssa ei tarvitse peitellä haukotuksia. Suosituksi tämä miesten yöasu tuli vasta 1920-luvulla. HIP 3 Silkki vinkit TUNNUSTELE. Yövaatteet päiväkäytössä Pyjama on muotia, joten älä turhaan pukeudu aamuisin. ”Käsituntuma sil kissä paljastaa, onko materiaali korkealaatuista. Osasyynä lienee nykyajan kuluttajien mukavuuden ja hyvän olon priorisointi. Silkkija puuvillapyjamista tuli yläluokan leidien luksus tuote. ”Silkki on herkkä kangas, joka vaatii käsi tai pesulapesun. Se puh distuu helposti tuulettamalla. Intialaisten löysät ja kevyet housuja takkiasut olivat uutta jäykkyyteen tottuneille eurooppalaisille, joten brittiläiset uudisasukkaat ottivat paikallisten mukavat asut trooppisessa lämmössä avosylin vastaan, varsinkin nukkuessa. Silkki viilentää kuumalla ja läm mittää kylmällä.” PESE KÄSIN. Dries Van Notenin silkkipyjamasetti on kuin Downton Abbeyn Maryn uskaliaasta vaatekaapista. Yläluokasta hipimpään luokkaan pyjaman vei John Lennon, joka osoitti mieltään vuonna 1969 Vietnamin sotaa vastaan maaten pari viikkoa pyjamassaan sängyllä vaimonsa Yoko Onon kanssa. . Maailmalla ylellisten yöasujen myynti onkin noussut roimasti. Niin hieno, että sitä voi pitää catwalkilla. ”Silkki on luonnostaan hypoallergee ninen. Huomaa naiselliset yksityiskohdat: pienet ja pyöristetyt kaulukset sekä helmikoristeinen solmioneula.. Pesun jälkeen paras suoristustapa on höyrytys.” Sanna Naapuri, suunnittelija P ehmeä silkkipyjama on parasta, mitä vaateteollisuus voi tarjota pimeneviin syyspäiviin. Mitä pehmeäm mältä se tun tuu ja mitä paremmin se laskeutuu, sitä parempi on silkin laatu.” TUULETA. Laatikkomainen silkkipaita on hauska farkkujen kanssa, ja leveät lahkeet tekevät näyttävän mutta rennon ilta-asun juhlavan topin kanssa. Päiväkäytössä pyjamalook vaatii kantajaltaan pokkaa ja kroppaa. Silkkiä ei kuiten kaan tulisi pestä liian usein, sillä pesu haalistaa erityisesti tum mia värejä ja printtejä. Brittiläiset uudisasukkaat toivat kevyen ja löysän vaatteen Eurooppaan Intiasta 1800-luvulla. Elämästä pitäisi tehdä kiireettömämpää, ja omaa aikaa pitäisi vaalia. K U VA T: A LL A B O U T FA S H IO N , VA LM IS TA JA T, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Tyyli 24 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Milla Muurimäki on stylisti, jonka mielestä parasta omakotitalo asumisessa on se, että voi hiippailla pyjama päällä puutarhassa. Saamme kiittää brittejä pyjamasta
N.1-salkku on tehty Tärnsjön kasviparkitusta paksusta nahasta. ”Räätäli rakentaa puvun kantajan ylle. Winter Studios -kollektiivi kuitenkin lanseeraasi N.1-nimellä kulkevan salkkunsa ensimmäiseksi täällä. HIP 3 Syitä va li ta räätälin puku MUKAVUUS. Se on neuleisiin erikoistunut perheyritys, jonka valikoimasta löytyy loputtomasti poolokauluksia. ”Laadukkaat materiaalit ja sopiva malli pidentävät puvun elinkaarta. Räätälinpuku on persoonallinen viesti muodollisessa maailmassa.” Ahmad Alizada räätäli, Dandy Puku P ooloneule on klassikko. Englantilainen näytelmäkirjailija, näyttelijä ja kulttuurikeikari Sir Noël Coward sai aikaan ensimmäisen poolokaulusvillityksen 1920-luvulla, ja siitä lähtien pooloneule on ollut muotia suurin piirtein joka kolmas vuosi. Prosessi on läpinäkyvä. lähtöön: ohuen merinopaidan voi pukea kauluspaidan sijaan vaikka pikkutakin alle, mutta parhaimmillaan pooloneule on paksuna ja pehmeänä – sellaisena, jonka voisi kuvitella ennemmin Ernest Hemingwayn kuin Steve Jobsin ylle. ”Malli suunnitellaan ja kangas valitaan asiakkaan kanssa. Puku peittää ja korostaa. Taskuliinojen kuva-aiheet on poimittu suomalaisen maalaustaiteen historiasta. winterstudios.se Akseli Gallen-Kallelan Symposionin voi nyt taitella rintataskuun. Se tuntuu hyvältä päällä ja ryhdistää kantajansa.” VASTUULLISUUS. Unisex-salkku on skandiminimalismia pelkistetyimmillään – jopa saumojen määrä on minimoitu. dresslikea.com Gran Sasso tekee neuleita sekä miehille että naisille. Parhaimmillaan poolokaulus ei tuo mieleen Steve Jobsia vaan Ernest Hemingwayn. . Se on kaikkien oman elämänsä intellektuellien, taiteilijoiden ja beatnikkien univormu. DLA-brändin asusteita on lanseerattu ensi alkuun viisi – kolme klassista solmiota ja kaksi taskuliinaa – mutta muitakin tuotteita on luvassa. Räätälillä on huonot työolot vain, jos työtoveri on huonolla tuulella.” PERSOONALLISUUS. Harvoin ruotsalainen merkki aloittaa maailmanvalloituksen kotimaansa sijaan Suomesta. Tänä vuonna neuleita on joka Maalaus taskuun. Lakimies Atte Rytkösen viisi vuotta sitten perustama DressLikeA-tyyliblogi on saanut kylkeensä nettikaupan. gransasso.it. Ja taas on poolokaulusvuosi Pelkistetty. Tyyli MARRASKUU 2016 IMAGE 237 25 Tuomas Sorja maa on helsinkiläinen kirjoittaja, jonka mielestä tyylikkäin Noël Coward -elokuva on The Italian Job (1969). Sellaisia valmistaa esimerkiksi italialainen Gran Sasso
En varsinkaan tätä viimeistä, jonka olen juuri saanut käsiini. Olen antanut kustannustoimittajalleni luettavaksi seitsemän erilaista versiota ja kokeiluja eri luvuista, lähettänyt hänelle satoja tekstiviestejä ja sähköposteja. Lapsella on ihana päiväkoti ja rakastavat isovanhemmat. Päätökseni on teoriassa hyvä, mutta kuukaudet vain kuluvat, surkeat kuukaudet. Ei enää. Kirjan tekijät. Mikä oikeus minulla tähän on. Vai syntyvätkö. Lopulta kirjoitan blogiini muiden kirjoittamista kirjoista. TeksTi helmi kekkonen kuvaT konsta leppänen Tyyli suvi poutiainen meikki ja hiukseT pia seikkula E lokuu 2016. En vielä tiennyt, mitä sillä tekisin, mutta tallensin sen otsikolla Kutsumattomat vieraat ja tunsin miten jotain liikahti, alkoi. Mutta on minulla se alku, ajattelen, on sekin jotain. Kuva oli mielessäni täysin kirkkaana: naisen kasvot ja tuo sotkuinen huone, illan ja juhlien odotus. on kulunuT kaksi vuoTTa ja kaksi kuukautta siitä kun mieleeni ilmestyi kuva, jonka kirjoitin puhelimeni muistiinpanoihin: Aurinko iskeytyy huoneen valkoisille seinille. Senja makaa leveällä vuoteella pelkät alusvaatteet yllään ja lukee kirjoja. Sama oli tapahtunut myös kahden edellisen romaanin kohdalla, yllättäen ja pyytämättä. Nämä kaksi tarinaa voisivat liittyä toisiinsa, ja taustalla vielä kolmaskin, Danielin puoliso ja Senjan ystävä, Alma. Tämä ikuinen kuiskiva ajatus, ettei työni ihan oikea työ ole kuitenkaan. Kone on täynnä irrallisia ja myötähäpeää synnyttäviä tiedostoja. Episodi romaani, ehkä, olen haaveillut sellaisesta kauan. Olen unohtanut ystäväni ja sulkenut puhelimeni, olen kiukutellut kotona pikkulapsen tavoin ja vaatinut ymmärrystä levottomuudelleni, joka on näyttäytynyt unettomuutena, apeutena ja epävarmuutena. On tuo nainen joka valmistautuu juhliin, odottaa vieraiden saapuvan. Jos ei tekstiä synny niin mene toisiin töihin, oikeisiin töihin, takaisin kirjoittamaan mainostekstejä tai siivoamaan hotelleja. En pysty tähän. Minulla on ystäviä, jotka hyväksyvät hulluuteni. Ja on jotain muutakin, vuosia sitten kirjoitettu, alun perin esikoisteokseeni Kotiin tarkoitettu novelli pojasta nimeltä Daniel, jota en jostain syystä ole poistanut vaikka niin paljon muita olenkin. Olen kaivannut yksinoloa ja hiljaisuutta jatkuvasti, mutta myös hyväksynyt, että tarvitsen apua, suunnasta jos toisestakin. PäiväT ovaT koleiTa ja hitaita. Ryven vielä aikani kunnes teen päätöksen: tämän kirjan kirjoitan toisin. 26 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Kirjat syntyvät kirjailijan kammion yksinäisyydessä. Itkettää ja väsyttää. Koska enhän minä näitä kirjojani yksin valmiiksi saa. Juuri tuolloin tunne tulevasta on musertavimmillaan, ajatus tästä työstä, tällaisista viikoista, kuukausista ja vuosistakin. En vain pysty. Tuntuu täysin turhalta. Maailma on täynnä inspiroivia kirjoja ja elokuvia. Posti tuo kielteisiä apurahapäätöksiä. Helmi Kekkonen kertoo, kuinka hän kirjoitti uuden romaaninsa Vieraat kustannustoimittajan, perheen, ystävien ja päiväkodin avustuksella – ja yksin. Ei minun tarvitsekaan pystyä tähän yksin. M arraskuu vuonna 2014. Päätän käyttää kaiken mahdollisen avun, jotta saan kirjani kirjoitettua. Olen ihmetellyt keveyttä, jolla tarina on rakentunut, ja viimeisinä kuukausina ajautunut myös paniikkiin, pelännyt epäonnistumista enemmän kuin koskaan. Romaanini Suojaton on ilmestynyt elokuussa, syksy alkaa olla ohi ja katseen pitäisi olla jo tulevassa. Siirryn sohvalle ja luen muiden kirjoittamia kirjoja. Kaikki on vielä jonkin, kaiken, takana. Vielä syyskuussa oli toisin, kuukauden ajan nautin uudesta alusta, mutta nyt sormet ja ajatukset ovat solmussa, sanat kateissa. Kuluneen kahden vuoden aikana on ollut jaksoja, jolloin en ole viikkoihin puhunut muiden kuin mieheni ja tyttäreni kanssa, aina en edes heidän. Olen viettänyt viikkoja poissa kotoa, pyytänyt miestä lähtemään tyttäremme kanssa pois kotoa. Minulla on kustannus toimittaja, joka on sanonut että hän auttaa ja lukee tekstini aina kun pyydän, ei minun tarvitse odottaa siihen asti, että kirjalla on alku, keskikohta ja loppu. Minulla on aviomies, joka ymmärtää, että tulee myös aikoja, jolloin minun on päästävä jonnekin yksin ja saatava kirjoittaa. Ja onhan se, mielessä liikahtelee sen ensimmäisen kuvan innoittamana paikkoja, kasvoja ja nimiä, mutta yhtään ei tee mieli kirjoittaa. Aamuisin vien lapsen päiväkotiin, palaan keittiönpöydän ääreen, juon kahvia ja tuijotan tietokonetta. Olla vaan ja lukea. Alva
Arastelen kirjoittaa ihmissuhteista, äitiydestä ja sisaruudesta, vaikka juuri niistä haluan kirjoittaa. Ilmoitin ystävälleni kirjoittavani seuraavaksi avaruuteen sijoittuvista talousrikoksista. Kadehdin heitä jotka osaavat vuosien ajan perehtyä taustamateriaaliin, rakentaa sitä helvetin pohjaa, ja heitä jotka osaavat aina valita jonkin mediaseksikkään ja ajankohtaisen aiheen. Tietäisipä vaan kuinka oikeaan osui. Vähitellen uusia henkilöitä, luonnoksia heistä, alkaa tulla mukaan: Senjan äiti Ulla ja aviomies Lauri, nainen joka tuntee Laurin mutta jota Senja ei tunne (miksi?). Ajatus kutsumattomista vieraista alkaa laajentua itse juhlia suuremmaksi, ehkä jokaisella heistä on elämässään ollut kutsumattomia vieraita, tavalla tai toisella. Oma huone. Aamulla Onerva antoi tyhjän paperin ja kynän, sanoi että ”pistä äiti tähän vähän tarinaa”. Iltaisin luen Ulla-Leena Lundbergin Jäätä tai katson True Bloodia. K irjoitan entiselle opettajalleni, ystävälleni Riku Korhoselle. Syksyllä oli hyvä vaihe, nyt on hidasta ja turhauttavaa. 28 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 satuttavani lastani sanoillani. En enää pelkää niitä, vaan hyväksyn, että välillä tämä ammatti paljastaa järjettömän puolensa, ja silloin yritän tehdä työt ikään kuin huomaamatta, huijaamalla itseni ikään kuin vahingossa tekemään duunia, vaikka kuinka vähän kerrallaan, kunnes virta taas vapautuu. Alan uskoa, että tässä saattaa nyt tosiaan olla jotain, mutta kerronnan aloittaminen on vaikeaa. Piirrän kuvaa ulkopuolelta ennen kuin uskallan astua sisään. Residenssissä on erillisessä rakennuksessa yhteiskeittiö ja illanviettojakin on, kirjailijoita on kymmenen, mutta minä pysyn omissa oloissani, en puhu kenellekään, vain iltaisin soitan kotiin. Rutiini muodostuu nopeasti. Herään joka aamu ennen kahdeksaa, keitän kahvia ja istun koneen ääreen, kirjoitan kolme, parhaimmillaan neljä tuntia. Täällä kaikki ihan hyvin, töiden kanssa takkuaa. Kärsivällisyyttä ja kevään lähestymistä. Ja samalla vituttaa yli kaiken että antaa jonkun ulkopuolisen sanella tekemistään. Lähden kävelylle, syön lounaan, palaan huoneeseeni ja käyn läpi kirjoittamani. Kaiken lisäksi kirjassa on kohtaus, jonka tiedän olevan tärkeä mutta jota en pysty kirjoittamaan. Kohtaus on valmiina päässäni, mutta tietokoneelle ei ilmesty mitään. Write the truest sentence that you know. Kirjoittamisessa tulee jokaiselle vaikeita aikoja. Sujuuko työt ja elämä. Arvostan Mutta kaikki on vielä niin hataraa. Mutta edessä oleva matka on niin jumalattoman pitkä, yksi lause ei nyt auta. Hieno yksityiskohta toi Onervan antama tyhjä paperi. Taivas. Olen ensimmäistä kertaa näin pitkään lapsesta erossa, hän on kaksi ja puolivuotias, rakas ja ihmeellinen, ja vaikka olen haaveillut tästä reissusta melkein vuoden, pelkään että ikävöin häntä niin paljon etten saa mitään aikaiseksi. Tiedän monta asiaa mitä haluan tehdä, mutta toteutus on vaikeampaa. Toisin kuin aiemmissa kirjoissani haluan tapahtumille selkeän miljöön, Helsingin Töölön, kivitalot, leveät kadut ja kolisevat raitiovaunut. Sen taustalla on äiti, joka ajoi autolla bussin alle kolme lasta kyydissään Rautavaaralla marraskuussa. Haluan kirjoittaa äidin äärimmäisestä epätoivosta, mustimmasta hetkestä, minuuteista auton ratissa kun lapset istuvat takapenkillä ja kaikki toivo on mennyt, kirjoittaa rujommin ja suoremmin kuin ennen, mutta joka hetki näen oman tyttäreni kasvot. Kadehdin, mutta samalla tiedän ettei se ole minua varten, tarinani rakentuvat toisin, varsinkin näin alussa, yksittäisten kuvien ja tunteiden kautta, lause kerrallaan, hyvin hitaasti. R K evät, vuodenajoista kauhein, mutta tänä vuonna erilainen. Älä suotta pelkää sitä, että kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Kadehdin heitä jotka kirjoittavat niin selkeästi jotain vasten, historiasta, yhteiskunnan kipupisteistä. Ajattelen tuota naista koko ajan, miten hän ajaa bussin edelle, jarruttaa, kääntää auton ympäri ja kiihdyttää suoraan bussia kohti. Eräs kriitikko päätti Suojattoman arvostelun lauseeseen: Ehkä Kekkosen olisi hyvä saada keskiöön muutakin kuin perhepiiri ja sen vaikenemiset. En ole varma onko minulla oikeutta, osaanko edes. Mitämissämilloinmiksi, en tiedä, eikä aita tunnu olevan yhdessäkään kohtaa matala. Siksi haluan tarinalle useamman kertojan, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhempia. Kirjoitan silmien väristä, asunnon sisustuksesta, kaupungista, katseista. 28.1.2015 klo 10.12: Riku, mitä kuuluu. Mutta tiedän itsekin että haluan muutosta, jonkin mukavuusalueen rikkomista. Se vaihe käy pitkittyessään raskaaksi, mutta en usko, että sitä voi kokonaan ohittaa. Romaani etenee, tasaisen tappavasti mutta innostavasti kuitenkin. Haluan ymmärtää mitä siellä on tapahtunut, minun on pakko. Oma viikko. Jos sanat tuntuvat olevan hukassa, se tarkoittaa että sun mieli tekee töitä hiljaisemmalla tavalla nyt, niin se välillä tekee, aika usein kirjan kirjoittamiseen kuuluu myös outoa mykkyyttä, hautomista ja jonkinlaista puolitietoista aavistelua siitä, mihin hanke on menossa. Sanat ovat hukassa ja rahat lopussa. Pelkään kuollakseni toistavani itseäni. Pelkään ennustavani tulevaa, Arvostan näitä hiljaisia aamuja, yön jäljiltä levollista mieltä, jota puurot, pukemiset ja ihmisten äänet eivät riko.. Kirjoitan ensimmäisiä lauseita, avauksia. Tein aikoinaan graduni Hemingwayn novelleista ja eräs hänen kuuluisimmasta sitaateistaan on kulkenut mukanani koko aikuisiän: All you have to do is write one true sentence. Minä kirjoitan. Tragedia ei jätä minua rauhaan. Vaikea kohtaus työn alla, mahdoton ehkä. Mutta en minä ikävöi. Ajattelen lapsia takapenkillä, lasten isää bussissa. Mä sain tehdä neljä kirjaa ilman kirjoituskriisejä, sen jälkeen niitä on tullut silloin tällöin. Se ajatus onneksi unohtui, mutta sanat jäivät kummittelemaan, koska tuohan on kirjailijan painajainen, että pyörii samassa kehässä. Olen päässyt Gotlannin Visbyyn residenssiin kirjoittamaan. H 28.1.2015 klo 14.11: Moi Helmi Kaikki on hyvin, elän rauhallista elämää ja teen töitä ilman paniikkia. Se tuntuu sitä paremmalta, kun hyvä vaihe taas käynnistyy. Keskityn yksityiskohtiin, jumitun niihin, vaikka minun pitäisi ajatella teemaa, isompaa kuvaa, rakentaa pohjaa ja juonta
MARRASKUU 2016 IMAGE 237 29
Mutta lue nyt, palataan sitten. Miksi en löydä sisältäni tuollaista halua tai hulluutta rikkoa rajoja, viedä kieltä toiselle puolelle, miksi en leiki ja kokeile, hyppää silmät kiinni. Tuntuu etten saa tekstistä yhtään kiinni. Siksi etten osaa, vai siksi että olen juuri se, kuka olen. En tiedä. asumme kahden kuukauden aikana kolmessa eri asunnossa. Olen kirjoittanut paljon ja jokin rakenne/kokonaisuus on nyt olemassa, alustava ja hauraskin vielä, mutta kuitenkin. Tällainen levollinen luottamus on harvinaista, se kumpuaa monen vuoden takaa, ymmärrän sen vasta nyt enkä vieläkään täysin, että ajatus tästä kirjasta syntyi jo kymmenen vuotta sitten, Turun yliopiston nuhjuisessa opetustilassa, jossa istuin opiskelemassa luovan kirjoittamisen aineopintoja. Vietän vuorokauden jääkylmän vessan kivilattialla vatsataudin kourissa ja poden koti-ikävää, itken ja oksennan läpi loputtoman yön. 19.8.2015 klo 06.40: Häiritsen taas mutta sanoit että saan. Luen kaiken (45 liuskaa) läpi ensi viikolla ja lähetän sitten. Sillä tavoin Ollin voi myös nähdä ”kutsumattomana vieraana” vapaamielisen Nellin elämässä (Nellin ei siis tarvitse edes olla innoissaan rakastumisestaan, mutta koska Nelli on Nelli, ei voi myöskään antaa olla), se selittäisi myös miksi Nelli välttämättä haluaa juhliin, vaikka tilanne on tulenarka. Katso varsinkin Senjan osuus, se on eka ja haluan sen olevan täydellinen, yksityiskohdista on paljon kysyttävää mutta ne ehtii sitten joskus. Vihdoin tiedän ja tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan. Onnellisia viikkoja Korppoossa ja kaupungissa, olen kirjoittamatta mutta mieli työskentelee ahkerasti. Hetkittäin havahdun siihen miten paljon ihmisiä ympärilläni tarkkailen, heidän reaktioitaan ja valintojaan, mietin sukupolvia ja ajankulua, kirja etenee vaikken kirjoita. H Huhtikuun alussa saan puhelimeeni viestin: Tiedän että sanoin etten vielä ehdi mutta ensimmäisten sivujen jälkeen oli sittenkin pakko lukea heti. Mutta kirjoittanut minä olen. Hermostuttaa ja itkettää, pelkään ettei tällä kirjalla ole vittu mitään sanottavaa kenellekään. Kohtauksen myötä kirjan loppukin alkaa hahmottua, ja ymmärrän sen olevan ratkaiseva tekijä koko tarinan kannalta. Ennen matkaa olemme Sarin kanssa päättäneet, että tarina vaatii vielä yhden henkilön lisää, ehkä miehen, mutta en ole saanut sitä toimimaan, ja kolmantena yönä tajuan että nainen! Laurin sisko, tietenkin, joku joka on tuntenut hänet ennen tätä iltaa. Tunteet ja ajatukset kirjasta sinkoilevat joka suuntaan, nukun huonosti, juon liikaa kahvia ja pidän puhelinta äänettömällä, en ole hyvää seuraa kenellekään. Haluan tarkastella vanhemmuutta myös toiselta puolelta, kyseenalaistaa aina vain vallalla olevaa käsitystä siitä, että äitiys olisi jokin naiseuden huipentuma, jokaisen naisen toive. Muistatko sä. Se on hurjan tuntuista. Runsaan viikon olen yksin, sitten mies ja lapsi tulevat kolmeksi viikoksi mukaan. Jokaisella heistä on oma tarina, mutta jokaisen tarina liittyy myös käsillä olevaan iltaan, tässä illassa on jotain mikä muuttaa jokaisen elämän. Kirjoitan enemmän ja ehkä paremmin kuin koskaan, ja jo ensimmäisinä päivinä saan pelkäämäni kohtauksen ensimmäisen version valmiiksi, kauhean mutta myös todellisista tapahtumista eroavan. 12.11.2015 klo 06.39: Tässä, kolmas versio. Palaan tähän mielelläni vielä lisää, jos haluat! S K irjoita äiti hyvin, nähdään pian!” lapsi lähtee päiväkotiin ja minä lentokentälle. K EN G Ä T, C O S.. Olen niin luottavainen että annan mieheni lukea tekstin, käymme sitä yhdessä läpi, saan lisää varmuutta hänen kommenteistaan, kirjasta tulee hyvä. Paluu on muutenkin vaikea. Poissa kotoa minä pystyn siihen, katsomaan itseäni ja työtäni ulkopuolelta. Kirjoitanko liikaa sieltä käsin millainen ihminen olen, en sieltä millainen kertoja olen tai voisin olla. 30 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 joka hetki näitä hiljaisia aamuja, yön jäljiltä levollista mieltä jota puurot, pukemiset ja ihmisten äänet eivät riko, iltapäiviä ja iltoja joiden tapahtumien kulun saan itse päättää. Ja tuo nainen, Iiris, hän on lapseton koska haluaa olla, hän on onnellinen yksin. Ja myös Karenin salarakkaus saa traagisempia sävyjä. Se on tärkeä luku, eikä yhtään haalea, tuntuu etten huomaa jotain. Oma osuutensa on varmasti flunssalla ja stressillä, joten päätin nyt luovuttaa vastuun hetkeksi sulle. Tultiinko me johonkin lopputulokseen. Ja jos sulle sopii niin älä anna tätä Toukolle ennen kun olet itse lukenut. Odotukseni ovat Visbyn jälkeen korkealla, mutta alku ei ole paras mahdollinen. Nukun toisen vuorokauden putkeen, tauti väistyy ja aloitan työt. Tiedän ettei ole kiire, mutta tuntuu että oon hyvässä vireessä ja uskon tekstiin, olisi hyvä aika käydä läpi. Henkilöhahmoja on nyt seitsemän, lukuja yhtä monta, välähdyksiä pinnan alta, salaisuuksia ja toiveita. Sun muistiinpanoissa lukee Karenin ja Nellin osiossa että ”miksi tämä luku tuntuu jotenkin haalealta?”, en pääse siitä yli. Jälleen kerran eri tahot ovat mahdollistaneet sen että minulla on mahdollisuus kirjoittaa. Leikin tytön kanssa, luen satuja ja maalaan vesiväreillä, hän on niin oivaltava ja eloisa, mutta ajatukseni ovat alati toisaalla ja koen olevani huono äiti. Kokonaisuus alkaa olla selkeä, mutta pian olen jumissa yksityiskohtien kanssa. Enkä muista että kuinka paljon tästä kesän alussa puhuttiin. Elokuussa jatkan siitä mihin juhannuksena jäin. Kirjoittaminen on vapautunutta, riemukasta. Saavun lokakuun ensimmäisenä päivänä perille 1400-luvulla rakennettuun pieneen kaupunkiin, Mazzanoon, sen muurien suojissa olevaan kirjailijakotiin. Iiriksen ääni on kirkas, hetkittäin en edes ajattele mitä kirjoitan, kirjoitan vain, ja sitten ajattelen kirjoittamistani. Aviomies, ihana päiväkoti ja Väinö Tannerin säätiö. Tästä tulee sun paras kirja!! O len saanut puoleksi vuodeksi käyttööni kirjailijaliiton työhuoneen Villa Kivestä, tila on valoisa ja rauhoittava, ja kirjoittaminen tuntuu käsittämättömän hyvältä ja kevyeltä koko loppukevään, mutta kesäkuussa päiväkoti menee kiinni ja on pakko pitää lomaa. H Itse luen levottomana Patti Smithin M Trainia, luen Smithia aina kun en tiedä miten olla tai mitä tehdä, kirjoitan päiväkirjaa, pysyn kotona. Tietenkin eilen iski epävarmuus ja ahdistus. H 19.8.2015 klo 10.20: Nimenomaan saat! Tajuan mitä tarkoitat, ja jopa muistan mitä aiheesta puhuttiin kesän alussa, hah. Kahden päivän päästä Sari lähettää junasta tekstiviestin: Puhelimesta loppuu kohta akku, sanon nyt tärkeimmän: tämä tarina on ottanut mielettömän harppauksen eteenpäin! Eka luku on lähes valmis, samoin Danielin mutta dialogia pitää hioa, Iriksen mukana tuleva Laurin lapsuus on erittäin hyvä lisäys, Senjan äidin osuus toimii, Alva liikuttaa ja Danielin ilmestyminen lopussa, huhhuh, mutta nappaisin vikan kappaleen pois, ja muutenkin selkeyttä vielä kaivataan, mutta sovitaan tapaamisaika pian ja annetaan ennen joulua Toukolle ’ M EK KO , SA M U JI . Että juuri tämä tarina, nämä toisiinsa yhden päivän aikana kietoutuvat ihmiskohtalot, on kulkenut mukanani kaupungista, elämäntilanteesta ja kirjasta toiseen. Päädyttiin siihen, että Nelli olisi tosissaan rakastunut Olliin, siitä tulisi kokonaisuuden kannalta tarvittavaa draamaa ja dynamiikkaa Karenin ja Nellin osioon. Kirjoitan kustannustoimittajalleni Sari Rainiolle sähköpostin: 11.3.2015 klo 23.37: Huomenna kotiin. Voiko niitä erottaa. Tiedän ettei niiden aika ole nyt, niihin ehtii keskittyä myöhemmin, mutta tämä on tapani kirjoittaa, en pääse eteenpäin jos yksikin kohta on vinossa. P alaamme kotiin keskelle vesivahinkoa. Tarvitsen apua. Olen varma että käsikirjoituksen suunta on täysin kateissa, että olen pilannut koko kirjan. On minulla kotonakin neljänä päivänä viikossa seitsemän tuntia aikaa kirjoittaa, mutta ei näitä aamuja, ei kokonaisia päiviä, ei tällaisia. Alkusyksystä ilmestynyt Laura Lindstedtin Oneiron on sekoittanut kirjallisen kentän, ja sen villi ja rohkea kerronta tekee myös minuun vaikutuksen
MARRASKUU 2016 IMAGE 237 31
Kirjoitan joka hetki, aina kun voin, silloinkin kun en, luojan kiitos lapsella on päiväkoti ja hyvä isä, hyvä mies, sellainen joka oikealla hetkellä järjestää omat aikataulunsa uusiksi, ottaa lapsen mukaan ja jättää ”. Vanhatalo kertoo introverttiudestaan, miten oli kuvitellut sen tarkoittavan ujoa ja sosiaalisesti taitamatonta, mutta yhtä lailla kyse voi olla äärimmäisen voimakkaasta tarpeesta olla yksin ja keskittyä vain yhteen asiaan. M itä jos se kohtaaminen olisikin alussa, ei lopussa. Runot katastrofi. Päätän muuttaa ensimmäisen luvun tyylin, erottaa sen muista, vaihtaa kertojaa ja näkökulmaa nopeasti ja milloin tahansa, saada kielen taipumaan ja sinkoamaan. Tämä on ensimmäinen kerta kun minulla on ollut nimi valmiina alusta alkaen, hyvä nimi, mutta nyt näen että hän ajattelee jotain muuta, odotan. Jatkamme iltaa myöhään yöhön, lähtiessäni sovimme, että noin kaksi viikkoa, siinä ajassa näkee lähteekö teksti rullaamaan, toimiiko ajatus yhtään. On. ”Tietysti,” Sari vastaa. Siitä tulisi tavallaan näyttämö kaikelle mitä tulee tapahtumaan?” Istumme Sarin kodin keittiössä Korkeavuorenkadulla. On kuitenkin turha kyseenalaistaa itselleen luonnollista elämäntapaa. Puhun Sarin kanssa, itken ja raivoan, soitan miehelle töihin ja itken lisää. Kuva on ilmava mutta vahva, ja se luo uskoa siihen että tekstissä on jotain mistä ottaa kiinni. ”Siitä nimestä”, Sari sen sijaan sanoo, varovasti. Vanhatalo saa minut tajuamaan, ettei introverttius tee minusta huonoa äitiä tai ihmistä, ainoastaan introvertin äidin ja ihmisen. Päätän että tämä kevät ja kesä riittävät, kirja ilmestyköön syksyllä. Olisivatko novellit jotenkin huono juttu. Jos haluan kirjan ilmestyvän syksyllä, on päätös tehtävä helmikuun loppuun mennessä. Eikä pelkästään kirjaa vaan myös minut koska en ole ollut tällaisessa tilanteessa koskaan ennen, joutunut katsomaan koko kirjaa täysin uusin silmin siinä vaiheessa, kun olen kuvitellut kokonaisuuden olevan lähes valmis. Täysin puskista tuleva mutta, ja kysymys joka sysää kirjan uudelle tasolle. Helmikuussa allekirjoitan kustannussopimuksen. Vai siis oliko tässä koko käsikirjoitus, hän kysyy. Elina on poiminut tekstistä siellä täällä vilahtelevat kuumailmapallot, kaikkien yllä kulkevat, kauas lipuvat. Sarin kasvoille leviää hymy jonka tunnistan, jumalauta, toi vois toimia. Edessämme on pino papereita, laseissa viiniä. Hitaasti jokin varovainen mahdollisuus laskeutuu, mietin henkilöitäni, heidän välisiä suhteitaan, olisihan ne kiinnostava laittaa törmäyskurssille, ehkä se onkin juuri noin, ehkä Touko on oikeassa, perkele. En ole saanut yhtään myönteistä apurahapäätöstä yli vuoteen, rahat ovat lopussa ja vihaan tätä kevättä, en kestä ihmisiä enkä halua puhua kirjasta. Kirjoitamme ajatuksia siitä millaiseksi romaanin alkuasetelma tällaisena muodostuisi, ainakin se olisi erilainen, kiinnostava, ja kaikkitietävä kertoja tarjoaisi mahdollisuuden paljastaa jokaisesta jotain mitä muut eivät tiedä. Juttu on pelastusrengas. Että ne vieraat ehtisivätkin tulla ennen tietoa onnettomuudesta. Huonompi minusta tulee jos yritän esittää olevani jokin muu kuin olen. Selasin kerronta on niin tajunnan räjäyttävän upeaa, rajatonta ja voimakasta, että se ujuttaa tiensä myös minun kerrontaani. Mutta onhan se romaani, minulta kysytään. Haluan paiskata puhelimen seinään. Tämä toki vaatii tukea puolisolta ja läheisiltä eikä kaikilla ole tähän mahdollisuutta mutta minulla on ja hyvä niin. On aina jotain mitä me emme näe, tavoita, ymmärrä. Haluan pysyä sisällä ja peiton alla, sulkea korvani linnuilta ja silmäni kovalta valolta. Helsingin Sanomien juttu Pauliina Vanhatalosta ei voisi tulla parempaan aikaan. K irjailija väsyi olemaan lastensa kanssa. Riemuitsen päivittäin tyttäreni huumorista, älykkyydestä ja mielikuvituksesta, ja se että hän on olemassa on ehkä suurin syy sille, miksi kirjani teemaksi on noussut vanhemmuus, mutta oman henkisen hyvinvointini kannalta yksinolo ja mahdollisuus kirjoittaa rauhassa on yhtä palkitsevaa. Kotimatkalla se iskee, tästä tulee kirja, neljäs jo, olen täynnä iloa, kunnes seuraavana päivänä iskee toinenkin ajatus, ei jumalauta tästä tulee kirja ja kuka tahansa voi lukea sen, mitä jos vain kuvittelen, mitä jos se onkin ihan paska, mitä jos se nyt paljastuu, etten oikeasti osaa mitään?! Lähetän Sarille paniikissa viestejä joihin saan rauhoittavia vastauksia. Se sopisi paremmin teemaan, kaikki ovat paitsi vieraita juhlissa myös vieraita itselleen ja toisilleen, Kutsumattomat alleviivaa liikaa niitä muutamaa oikeasti kutsumatonta.” Kuuntelen, hän on oikeassa, sanon silti että haluan miettiä yön yli. ”Miten olisi pelkkä Vieraat. Kirjan ohella kamppailen jatkuvasti äitiyteni kanssa, tunnen huonoa omaatuntoa lähes fyysisestä halustani olla yksin, hiljaa ja rauhassa. Toukon mielestä kaikki jää liikaa ilmaan roikkumaan, näiden ihmisten on kohdattava, jännitteiden purkauduttava. 32 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 luettavaa, uskon tähän kirjaan kuin kallioon!!! S Niin teemme. Sitten tapahtuu nopeasti kaksi isoa asiaa: saan Elina Warstan tekemän kansiluonnoksen joka on kertaheitolla täydellinen. Joulun jälkeen Siltalan kustannuspäällikkö Touko Siltala lukee käsikirjoituksen. Vastaus tulee nopeasti ja innostuneesti, mutta, hän sanoo, mutta. Seuraavana päivänä kävelen hieman krapulaisena mutta mieli kevyenä työhuoneelleni Lapinlahden entiseen mielisairaalaan. Mieheni tekee yrittäjänä pitkää työpäivää, arki on useimmiten minun vastuullani ja me olemme tytön kanssa tiivis pari, mutta joskus rakastan lastani eniten silloin kun hän ei ole lähelläni. Miten niin hyvä. K un luen taiYe selasin romaanin Ghana ikuisesti, jotain minussa murtuu ja vielä kerran kirja ottaa yhden sivuaskeleen. On outoa kirjoittaa ihan uutta tekstiä tässä vaiheessa, tuoda niin tutut henkilöt täysin uuteen tilanteeseen ja ympäristöön, Senjan olohuoneeseen, mutta se toimii, palaset loksahtelevat yksitellen kohdilleen, vaistomaisesti tiedän että rakenne on nyt oikea, uusi alku on juuri se, mitä tarina on kaivannut herätäkseen eloon, ja vasta nyt itsekin ymmärrän mitä kohti olen kulkenut: me emme voi nähdä toisiamme ehjinä, täydellisinä kertomuksina. Introvertit miettivät onko heissä jotain vikaa, kun eivät halua juhliin tai ystävystyä useampiin ihmisiin. Juuri tällaiset kommentit ovat pahimpia. Istumme Sarin kanssa Rikhardinkadun kirjastoa vastapäätä olevassa kahvilassa, ulkona sataa räntää, juomme haaleaa kahvia ja hymyilemme. Hyvä. Olemme tunteneet kauan, siitä asti kun olimme molemmat WsoY:llä töissä, mutta tämä on vasta toinen yhteinen kirjamme ja jotain tärkeää on nyt tapahtunut, tunnemme sen molemmat mutta emme sano ääneen, meidän ei tarvitse. Elämä on vain joukko kohtauksia joista voi nähdä nähdä vilauksen siitä mikä on totta. Oudolla tavalla arvottavat ja työtä jo nyt määrittävät. Leikkipuistossa hän kaivaa tunnelia maan ääriin ja minä pakotan itseni rauhoittumaan, tarkastelemaan Toukon ehdotusta avoimin mielin. Se tekee hyvää mutta olo on yhä kuin keinulaudalla. Rakastan läheisiäni mutta ahdistun nopeasti useamman päivän sosiaalisuudesta ja suunnitelmien muutoksista. Alusta alkaen olen kirjoittanut kirjaani sitä vasten, että kyseessä ovat illalliset, jotka eivät koskaan toteudu, että jännite rakentuu sen varaan, mitä tapahtuu ennen eikä nyt. Samalla teemme katalogitekstejä valmiiksi, ne ovat konkreettinen muistutus siitä, että kirja on tarkoitettu lukijoille, ja ristiriitainen tunne pysyy tiukassa: yhtä aikaa toivon kirjan jo olevan valmis mutten kestä ajatusta että joku lukee sen. Haluan mennä piiloon ja käpertyä sikiöasentoon mutta on haettava lapsi päiväkodista. Puolenyön aikaan mies kysyy, että mitä luulet, olisikohan nuo tämän illan kolmetoista tekstiviestiä jo tarpeeksi
Kirjoitan muutaman lauseen puhelimen muistiinpanoihin ja tunnen miten jotain liikahtaa, alkaa. Vieraat on sun paras kirja, ihan omansa. Toisaalta luin nopeasti, romaanin jännite on vahva alusta loppuun. Tässä kirjassa on jotain ihan erilaista kuin missään mitä olen ennen tehnyt, alusta alkaen niin moni asia on mennyt toisin, minä saan tämän valmiiksi, saan saan saan. Ja niin kesä kuluu. Ajattelen kauhulla syksyä, jolloin en mitään muuta ajattelekaan kuin edellämainittuja. Kunhan nyt joku muu kuin ystävä tai sukulainen sanoisi saatana jotain!. Vai niin. On aika päästää irti. On sadepäivä, eilen uimme koko päivän helteisen taivaan alla, tänään pysymme sisällä. Korjauksia ja virheitä löytyy ensimmäisellä läpiluvulla yli viisikymmentä. Päätän lopettaa blogini, jota olen kirjoittanut neljä vuotta. Lopullinen deadline on juhannuksena, neljän päivän päästä. S yyskuu 2016. H 21.6.2016 klo 23.09: Rakas jos sä koskaan ikinä yhtään muhun luotat, niin tämä kirja on valmis. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 33 minut yksin kotiin, saan aikaa ja tilaa olla täysin yksin, kokonaisia päiviä, minä kirjoitan niiden lävitse ja tunnen sen taas. ensin lapsella. Suljen silmät ja siinä se on, kuva, jälleen kerran, selkeä ja kirkas. Huono olo jää kehoon, väsyn ja turhaudun. Yhtäkkiä jokainen sana ja pilkku tuntuu juuri siltä tärkeimmältä tekijältä kokonaisuuden kannalta. Pakkaan ja puran laukkuja kotona ja mökeillä, valvon myöhään ja nukun päiväunia, annan itseni mennä vähän sekaisin Knausgårdista, en tee mitään järkevää ja nautin joka hetkestä. Mieli on tyhjä ja hiljainen. Mutta haluaisin kirjoittaa rehellisemmin, häpeämättä. Aloitin, koska halusin kirjoittaa kirjoista ja elokuvista, mutta lopulta siitä rakentui kovin henkilökohtainen, paikka jossa saatoin päästää ulos kaiken sen mitä en muualla pystynyt. Hän lähettää kuvia joissa näkyy kaikki liuskat lattialle levitettynä, hän kutsuu tätä palapelipäiväksi. Kirjailija sussa tietää sen ja siksi se hermoilee. Itsetuntoni on viikossa romahtanut nollalukemiin. Ei sitten. Olemme nopeasti samaa mieltä, hion vielä muutamia kohtauksia ja lauseita, poistan muutaman kappaleen ja yhden sivuhenkilön kokonaan, vielä yksi tapaaminen, käymme jokaisen yksityiskohdan läpi jottei vedoksiin jäisi enää mitään korjattavaa, ja lopulta vedokset saapuvat. Elokuussa juhlimme kirjaa kustantamolla, ilta on tanssia ja riemua, tunne kirjasta on yhtä aikaa keveä ja raskas, olen työstäni ylpeä mutta murehdin tulevaa, mitä siitä sanotaan, mitä jos sitä ei ymmärretä, ja pahin kaikista: mitä jos siitä ei sanota yhtään mitään. Sen takia sä olet nyt noin. Kunhan nyt joku muu kuin ystävä tai sukulainen sanoisi saatana jotain! Koska siitähän tässä on myös kyse, lukijoista. Neljän pitkän päivän ja yön jälkeen istun sängyllä lapsen pinkit Peltorit korvillani ja kirjoitan, tyttö leikkii isänsä kanssa olohuoneessa. On uskomatonta miten helposti arvostus omaan työhön katoaa, haluaisin olla kuka tahansa muu, tehdä mitä tahansa muuta. Pää ei kestä, kohta tämä on jo unohtunut kaikkien muiden kirjojen alle, on itku kurkussa koko ajan. Ensin tulevat blogiarviot: Vieraiden kerronta on tiheää ja tiivistä ja samaan aikaan kevyttä ja ilmavaa. Koska kritiikkien odotus, se on yhtä helvettiä. Itse alan olla siinä pisteessä, että toivon jopa huonoa arvostelua. Loppu on lähellä, mutta päätän vielä kerran muuttaa lukujen järjestystä. Kymmenen päivän jälkeen lähetän kustannustoimittajalle viestejä, joita häpeän jo niitä kirjoittaessani, mutta jollekin on pakko purkaa. Haluaisin soittaa ystäville jotka ovat jo lukeneet kirjan ja kommentoineetkin, pyytää että kertoisivat lisää, mutta jokin ylpeyden ripe on vielä jäljellä. Pyykkiä kertyy vuori. Niin latautuneita ovat romaanin henkilöiden väliset suhteet, niin kipeitä heidän lapsina saamansa haavat, niin vääriä valintoja he usein tekevät. Arvostelupäivä! Mitä ylellisyyttä. Sari vastaa, aina hän vastaa, ei kertaakaan sano että nyt riittää, ryhdistäydy perkele. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vedä henkeä ja usko sun kirjaan, tässä käy varmasti niin että sitten kun ne tulee, ne tulee ryöppynä. Muistan vuosia sitten lukeneeni Kjell Westön työpäiväkirjaa, jossa hän kertoi lähteneensä mökille pakoon kirjan arvostelupäivänä. Ja sitten on kaikki se, mikä ei liity itse työhön, kirjoittamiseen. Luin romaania hitaasti; halusin nauttia kielestä ja tunnelmasta, mutta vedin myös välillä henkeä. sitten minulla. Pitäisi ottaa sosiaalinen media haltuun, avata Facebook-sivu ja Instagram-tili, kommentoida ja keskustella, olla koko ajan esillä, mutta en voi sietää kollektiivista hypeä ja liikehdintää, näennäisiä linkkejä ja suhteita ihmisten välillä. Sari on samaa mieltä. Toivon jopa huonoa arvostelua. L öydän korjatuistakin vedoksista korjattavaa. 21.6.2016 klo 22.58: Järjellä sen tiedän mutta onhan se niin että vaikka kuinka hinkkaisin niin tämä kirja on valmis. Minun painajaiseni on selfietikku. Sitten miehellä. . Toisille julkiset esiintymiset ovat painajainen, itse kiljun riemusta pääsystä Helsingin Kirjamessuille. Westö oli sulkenut puhelimen päättääkseen itse, milloin ottaa selville, miten kirja on otettu vastaan. Nämä välitilan päivät, syksyä kohti kallistuvat, tyhjät ja vähän apeat. Muutaman kerran erehdyin kirjoittamaan kollegan romaanista kriittiseen sävyyn ja sain kuulla useammalta taholta moneen otteeseen, ettei tuollaista pitäisi tehdä. kuume on vihdoin laskemassa, kuuntelen lapsen tasaista hengitystä vierelläni, katson hänen levollisia kasvojaan, verhojen raosta käy tuuli. Kuulun heihin joiden mielestä kirja herää henkiin kun se luetaan, kun se tunnetaan ja koetaan ja eletään. Vellon murheissani, itsekeskeisyyteni on karmeaa katsottavaa. Hitaat laiskat päivät, huvipuistot, jäätelöt ja tuulen mukana kohoavat keinut. Jokainen päivä hiljaisuutta on sietämätön. En haluaisi välittää siitä mitä muut ajattelevat, millaisena minut näkevät, mutta se on vaikeaa. lapsi katsoo mökillä piirrettyjä, minä makaan hänen vierellään. S 23.6.2016 klo 13.42: Vieraat on painossa! S T ämä on onni. O ksennustauti
34 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 TeksTi samuli knuuti, venla rossi ja imagen toimitus kuviTukseT eino korkala 34 IMAGE 237 MARRASKUU 2016
Otetaan tapaus vaikka siltä ajalta, kun vielä yritin leikkiä älykästä, eli noin 35-vuotiaana. Pääsin läpi, vaikken ymmärrä miksi.” ANTTI NYLÉN ”Nietzschen Zarathustran. Nietzsche on minulle sama asia kuin joku Rolling Stones tai Dylan. 2016 The rights of the novel The Light Behind the Eyes (Lopotti) have been sold to Poland, @Wyd_WAB Mikko-Pekka Heikkinen . Kirjailijan oletetaan voivan keskustella mistä tahansa Dostojevskin tai Umberto Econ vähemmän tunnetusta tiiliskivestä, ja niin voinkin. TIKUILLA ASIAA Korkea, käsinkirjoitusta mukaileva kirjasintyyppi on vallannut kirjojen kannet. Mutta hyvään yleissivistykseen kuuluu perusymmärrys kaikista kanonisista kirjoista. @KettuKatja 18.11. Ohut fontti erottuu mutta jättää tilaa myös sen alle jäävälle kansikuvalle. #miesjokakuoli #syyskuun21 #jotainihanmuuta Katja Kettu . HEI, ME MARKKI NOIDAAN! Antti Tuomainen . MARRASKUU 2016 IMAGE 237 35 KARI HOTAKAINEN ”No, mistähän tässä aloittaisi. Ensinnäkin kirjojen kansiin vaikutta vat yleiset isot trendit. Olin nähnyt luennolla kirjan kannen, jossa oli hailakoita hevosia, ja kirjoittelin paperin täyteen laimeita ympäripyöreyksiä teoksen runsaasta eläinsymboliikasta. Ja toinen asia on tietysti tuttujen kirjailijoiden kirjat. Suurilla kirjaimilla ladottu kirjan nimi erottuu kannesta hyvin, vaikka kanteen törmäisi postimerkin kokoisena verkkokirjakaupan katalogissa. Viimeistelemättömän näköi sessä fontissa on inhimillinen kosketus. Muistan, että väitin lukeneeni James Joycen Odysseuksen. En ole lukenut sitä vieläkään, enkä juuri Nietzscheä muutenkaan. 2015 Wsoy:n Ystävämyynti Korkeavuorenkadulla klo 16 alkaen. 2016 Iloitsen! Se putkahti maailmalle! #poromafiaromaani #kirja #johnnykniga #wsoy Pitkään kirjojen kansia suunnitellut graafikko Jussi Karjalainen näkee hontelon fontin yleistymiselle muutamia syitä. Antaa muitten hoitaa.” Minkä kirjan olet valehdellut lukeneesi. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 35 TWITTERISSÄ K U VA T: LA U R A M A LM IV A A R A , G U M M ER U S, JU S S I V IE R IM A A , JU H A TÖ R M Ä LÄ , LI K E, W S O Y, A TE N A .. Luulin, että ’kyllä’ olisi oikea vastaus. Valehtelin siitä lukiolaisena, kun joku kysyi. @RiikkaPulkkinen 1.12. @antti_tuomainen 14.9. Ne olen tietenkin lukenut kaikki. Kyse on aina myös siitä, miltä asiat tuntuvat. Asen ne oli lähinnä semmoinen, että ’ota minut vakavasti, vaikka olen tämännäköinen’.” MIKE POHJOLA ”Valehtelen jatkuvasti lukeneeni klassikoita. @mpheikkinen 24.8. En vain ole lukenut niitä. Tämä liittyi jotenkin iskurepliikkiin viehättävälle naiselle. 2015 Kotona työskentelyn haasteita: heti joulukuun ensimmäisenä päivänä tekee mieli syödä lapsen suklaajoulukalenteri. Ne olivat loistavia! Mut ta älkää kysykö, että mitä niissä tapahtuu.” TOMMI KINNUNEN ”En saanut mistään käsiini kotimaisen kirjallisuuden tenttiä varten Sirkka Turkan teosta Tule takaisin, pikku Sheba, ja tieten kin tentaattori päätti keskittyä juuri siihen. Tommi Kinnunen. 2016 Viikko julkkareihin! Olet tervetullut, Facebook-sivuillani lisää. @Tommi_Kinnunen 12.8. Myös Yöperhonen puoleen hintaan! @wsoykirjat Riikka Pulkkinen . Tai ehkä on liioittelua sanoa sitä iskemiseksi. ”Jonkinlainen artesaanitouhu, se että asiat ovat ihmisten tekemiä, on näkynyt viime vuosina muuallakin. On nopeaa ja helppoa street foodia ja sitten joku nopeasti kirjoitettu mainostaulu, viestejä urbaanista ja rennosta elämäntyylistä.” Korkean ja ohuen fontin suosiossa voi olla myös teknisempiä ja käytännöllisempiä syitä, Karjalainen arvelee. ”Samanlaisia fontteja on näkynyt katumainoksissakin viime vuosina, kuten myös kuluneita ja rikottuja fontteja”, Karjalainen sanoo. Missä tilanteessa. Miksi
Ala-Harjan romaani Maihinnousu käsitteli lapsen sairastumista melanoomaan. Kukaan ei kuvaa työ väenluokkaa ja sen kärsimystä. Juontajana Maria Veitola! Televisiomainoksessa Suomen lippu vedetään alas salosta, ja tilalle nousee Venäjän lippu. Neljä kuningasta -kiertueella syksyllä 2014 esiintyivät Jari Tervo, Tuomas Kyrö, Heikki Turunen ja Mikko-Pekka Heikkinen. 2 VARKAUS Kirjailija on varastanut teokseensa lähipiirinsä kokemuksen tai aineksia toiselta kirjailijalta. 2016 ”Nykykirjallisuus käsittelee vain keskiluokkaista maailmantuskaa”, kirjoitti Asta Leppä Helsingin Sanomien artikkelissaan. KLASSIKKO 2004 Helena Sinervo voitti Finlandia-palkinnon romaanillaan Eeva-Liisa Mannerin elämästä. Juha Itkosen Palatkaa perhoset -kirjalle järjestettiin myös julkkarifestivaali Tavastialla. 36 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 1 LUOKKA Kirjallisuus on keskiluokkais tunut. Kiirastuli, Ilkka Remeksen uutuus.” Helsingin Sanomien etusivu 18.9.2016: ”Jari Tervo ja Matriarkka. 2010 Perustettiin Työväenkirjallisuuden päivä, sillä ”työväenkirjallisuus on ilmiönä miltei unohtunut”. Tunnetut henkilöt kertoivat haastatteluissa suhteestaan romaanin päähenkilöön Summer Mapleen. MORAALITONTA! VÄÄRIN! Suomalaisessa kirjallisuudessa on neljänlaisia kohuja, jotka toistuvat yhä uudestaan. Syksyn kiinnostavin pari.” 36 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 VIDEOLLA LAVOILLA TELEVISIOSSA LEHDISTÖSSÄ. Otavan Suvin tarina jatkuu -nettivideot markkinoivat Juha Itkosen romaania Palatkaa perhoset. 2012 Riikka Ala-Harjan sisko väitti kirjailijan käyttäneen hyväkseen hänen kokemuksiaan. Tilaisuuksiin myytiin lippuja. Mannerin sukulaisten mielestä Sinervo antoi väärän kuvan Mannerin elämästä. ”Kahtiajakautuneelle kansalle koittaa tuomiopäivän aamu. KLASSIKKO 1975 Pirkko Saision esikoisteos Elämänmeno haluttiin ilmestyessään julistaa työväenkirjallisuudeksi tekijän vastustuksesta huolimatta, sillä ”oikeista työväenkirjailijoista” alkaa olla pulaa. Kirjailijan siskon lapsi sairastui melanoomaan joitakin vuosia aiemmin. Festareilla esiintyivät Aino Venna, Pimeys ja Tuomo & Markus
K. Osin tästä syystä Waltari julkaisi viihteellisimmät teoksensa usein salanimellä. 2016 Onko Juha Itkonen julkisuudessa paistattelua tai tähteyttä vailla, kysyi Suvi Ahola Helsingin Sanomissa. Sariolan mukaan naiset olivat hallinneet ”ihmiskeskustelua niin elämässä kuin proosassa”. Selvisi, että Rajala oli lainannut noin sata sivua sanasta sanaan kirjailija I. Varakkaaksi ei tulla kenenkään toisen kustannuksella.” Jari Sillanpää, Paljaana 2015 Panu Rajalan Intoilija-teosta epäiltiin plagiaatiksi. 2014 ”Kekkosesta on kirjoitettu kirjoja jo paljon, jopa liikaa”, linjasi Unto Hämäläinen Helsingin Sanomissa. 2016 Koko Hubara nosti Laura Lindstedtin Finlandia-palkitun Oneironromaanin juutalaisen henkilöhahmon esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta. 4 ITSENSÄ MYYMINEN Kirjailijat ovat myyneet itsensä viihdejulkisuudelle. Olin valloittanut vuoren, juhlat olivat ohi. Mää yksinkertaisesti nautin elämästä liikaa.” Pate Mustajärvi, Pate Ikurista ”Istuin Los Angelesissa Four Seasons -hotellin parvekkeella, polttelin Cohibaa. Ja jotta asia tulisi varmasti selväksi, Husa otsikoi kolumninsa suoralla kysymyksellä: ”Mikä ihme on saanut kirjailija Kari Hotakaisen suostumaan television viihdeohjelmaan?” K U VA T: TE O S, W S O Y, S & S, TA M M I, O TA VA , JO H N N Y K N IG A .. KLASSIKKO 1920–1950 Mika Waltaria kritisoitiin hänen tuotteliaisuutensa tähden tusinakirjailijaksi. Inhan eri teoksista. Annoin kyyneleille luvan tulla.” Cheek, JHT ”Kaiken menestymisen pitää tuntua omalta, kaikki pitää lähteä omasta itsestä. Sittemmin on ilmestynyt paljon lisää. Toimittajaa kummeksutti, että Itkonen ei kirjoita vain kirjoja, vaan tekee myös lehtijuttuja ja osallistuu radion ajankohtaisohjelmaan. 3 VÄÄRIN KIRJOITETTU Kirjallisuus käsittelee liian vähän / liikaa / väärin keskiikäisten miesten / nuorten naisten / homojen / maahanmuuttajien / juutalaisten elämää ja ongelmia. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 37 SYKSYN KOOTUT POPPARILATTEUDET ”Silmien avaaminen elämän pienille ihmeille vaatii useimmilta vähän treeniä, mutta positiivisen asenteen kuljettaminen mukana kannattaa.” Robin, Yhdessä ”Mää en ole koskaan ollut taipuvainen sellaiseen taiteilijaelämään, että masentuisin luomisen tuskasta. KLASSIKKO 2002 ”Jo oli aikakin, että miehet nostavat esiin omia teemojaan”, jyrähti kirjailija Esa Sariola Miehelle kuuluu kaikki -romaaninsa julkaisun yhteydessä. Kirjailijan yksinäisestä lausehiomosta on pitkä matka rentoon tv-viihteeseen, muistuttaa Aamulehden toimittaja Mikko Husa
Korkeakulttuuri on kuitenkin pitkään säästynyt karkealta numeraaliselta arvottamiselta. Tähdet, tähdet. Harvaan alkavat käydä asiat, joita ei voi arvottaa selkeällä astei kolla. Saako kirjallisuutta, teatteria tai edes elokuvia pisteyttää tähdin. Ehkä ei mitään. Kolme tähteä: vähän tärähtänyt selfie. Anni Kleinin ja Johannes Ekholmin näytelmä WunderKinder esimerkiksi sai lehdeltä täydet viisi tähteä, Juha Joke lan Kansallisteatteriin ohjaama Sumu neljä. Jokaisen novellin perässä oli tähtiä nollasta kolmeen – plus yksi ylimääräinen tähti, jos tarina oli O’Brienin henkilökohtainen suosikki. Muitakin arvosana-asteikoita toki on, mutta viiden arvosanan porrastus on universaali, heti tajuttavissa. Yksi tähti: surkea hos telli Berliinissä. Kaksi tähteä: laadultaan välttävä T-paita. Aamulehti taas on ryhtynyt jo tähdittämään kirjallisuuttakin, käytännössä lukuisista levyarvioista tutulla kolmesta neljään tähteä -skaalalla. Neljän tähden kirjoina lehti puolestaan piti esimerkiksi Pirkko Saision tuoretta romaania Mies, ja hänen asiansa sekä Jari Tervon Matriarkkaa. Aika elitististä olisi väittää, että maailma, jossa jokainen taideteos laatuleimataan, refleksinomaisesti kuuluu varkaalle, joka tietää kaiken hinnan mutta ei minkään arvoa. Vuonna 1928 New York Daily News alkoi arvioida elo kuvia tähdillä, mutta käytäntö yleistyi kulovalkean lailla vasta ranskalaisen elokuvalehden Cahiers du Cinéman omaksuttua sen 1950-luvulla. 38 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 E lämme tähtien täyttämässä maailmassa. Se toimii myös symbolitasolla, sillä tähdet tuovat mieleen sekä taivaankappaleet että sotilaiden arvomerkit; nuo pienet asteriskit on ansaittava, niiden graafinen asu kielii, yksi kerrallaan. Viiden tähden arvioasteikon katso taan saaneen alkunsa tästä. Poplevyn tai elokuvan arvioiminen ilman tähtiskaalaa on nykyisin mielenosoituksellinen ele, jota harrastetaan vain kulttuurilehdissä. Neljä tähteä: hyvä biisi soittolistalla. Nyt viimeinenkin linnake on kuitenkin alkanut murtua. Tämän jälkeen tähtiarvosteluiden voittokulkua ei ole voinut estää. Kuluttajanvalistusta elämä kaikki. Kolmen tähden kirjoja ovat tänä syksynä Aamulehden mukaan olleet esimerkiksi Miika Nousiaisen Juurihoito, Reidar Palmgrenin Kirpputori, Johannes Ekholmin Rakkaus niinku ja niin edelleen. Viisi tähteä: erinomainen lounas. Kenties kirjallisuudenkin arvottaminen tuo järjestystä ja lohtua elämäämme, joka niin usein tuntuu laadultaan horjuvan kolmen ja kahden tähden välillä. Kun Edward O’Brien alkoi vuonna 1915 toimittaa Best American Short Stories -antologia sarjaa, hän listasi valikoiman loppuun listan kaikista tuhansista kyseisenä vuonna Yhdysvalloissa julkaistuista novelleista. Mitä väliä, hei. Mutta kuinka ironista: taideteosten arvottaminen tähdillä on saanut alkunsa nimenomaan kirjallisuuden piiristä. Kirjallisuutta, tanssia, teatteria, klassista musiikkia… Kaikkea kulttuuria, joka juontaa juurensa toista maailmansotaa edeltävään maailmaan, on pidetty niin arvokkaana, kestävänä ja monitulkintaisena, ettei sitä edustavia teoksia ole haluttu asettaa arvostelu skaalalle, jonka käyttö on kuin laskisi kämmenestä kolikoita parkkimittariin. Helsingin Sanomat on jo jonkin aikaa arvioinut teatteriesityksiä tähdillä
Yhdessä novellissa suomalainen eksyy Afrikassa viidakkoon ja joutuu syödyksi. Mitä Suomi lainaa kirjastosta vuonna 2016. Siksi kirjoitusvaiheessa virkkeeni ovat täynnä merkitystä liennyttäviä adverbeja, kuten ’hieman’, ’melkein’, ’liki’, ’jotenkin’. Kun kirjoitan lauseen, keksin heti miljoona vastaväitettä sille. Kaikki tietävät, mikä pora on. Asia täytyy testata. ANJA SNELLMAN: PARVEKEJUMALAT Hanna Kuusela kirjoitti Voimalehdessä 2010, että Snellmanin suomalaissoma lialaisista kertova romaani toistaa ja vahvistaa ennak koluuloja ”enemmän kuin mikään aiempi suomalaisen kirjoittama romaani”. Sen sijaan Riikka Pelon Finlandiapalkittua romaania Jokapäiväinen elämämme on tietokannassa 325 kappa letta. Jäävätkö kir jat nykykirjastossa sivu rooliin. Pora on suosittu. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 39 LAURA LINDSTEDT ”Sanat ovat aina liian ehdottomia epämääräiseen todellisuuden nähden. Peliohjaimia, verenpainemittareita, soutuveneitä ja ukuleleja. JARI TERVO: LAYLA Joidenkin kurdien mielestä Tervo käsittelee romaa nissaan kurdeja ja heidän kulttuuriaan yksipuolisesti ja totuudenvastaisesti. Iskuporakone on Helsingin kaupun ginkirjaston lainattavista esineistä 25 suo situin, eli hyvää keskiluokkaa. JARI TERVO: MATRIARKKA Tervon teos oli tuskin ilmes tynyt, kun Veikka Lahtinen kyseli blogissaan, onko inkeriläisten kokemuksia kunnioitettu: Hän siis ottaa oikeudekseen kertoa muiden tarinan, mutta suhtautuu negatiivisesti ajatukseen, että noilla muilla voisi olla jotain sanottavaa tarinan sisältöön. Niitä on tänä vuonna lainattu yhteensä 184 kertaa. Myös Kekkonen tuomitsi novellikokoelman Suomen Kuvalehdessä Liima tainennimimerkin takaa vuonna 1973. Toisessa ugandalainen vaihtooppilas päättää marinoida tyttöys tävänsä. Näitä ratkaisuja motivoi rytmi, hengitys ja äänten ’sisääntulo’ tekstuuriin.” SALLA SIMUKKA ”Tekstien ensimmäi sissä versioissa käytän toistoa tehokeinona niin runsaasti, että teho katoaa. Käytän myös paljon kuuden peräkkäisen välilyönnin sarjaa. VEIKKO HUOVINEN: RASVAMAKSA Monet aikalaiset pitivät ihmissyöjänovelleja mautto mana ja rasistisena. Kun jaetaan lainausten määrä lainat tavien kohteiden määrällä, poran lainausluku yhtä esinettä kohden on 15,3 ja Pelon (ylöspäin pyöristäen) 1,4. Se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kritiikki toisten tarinan viemisestä. Vaikka ottaisi huomioon, että poran lainaaika on usein romaania lyhyempi, taitaa voittaja olla selvä: jokapäiväisessä elämässään suomalaiset tarttuvat pelotta poraan. Toisin sanoen lopetan luvun ja ennen kaikkea näiden muodostaman romaanin osan usein siten, että lukija tärisee kirjan parissa läpi yön, koska kesken ei voi heittää. Hommaa ei tehdä ’kömpelösti’ vaan ’kömpelöhkösti’, ja niin edelleen.” MIKKO-PEKKA HEIKKINEN ”Pidän cliffhangereistä. Pär jääkö pora Finlandiavoittajalle. PORA VOITTAA PELON KENEN TARINOITA KERROT Kulttuurisen omimisen käsite rantautui keväällä suo malaiseen keskusteluun, kun bloggaaja Koko Hubara kriti soi Laura Lindstedtin Oneironia. Siksi tuntuisi epäreilulta verrata sitä vaikkapa postmoder niin omakustannerunouteen. Onneksi kustannustoimittajani osaa nykyään tarttua tähän herkästi.” Mitä kirjallista maneeria tiedät käyttäväsi. Vastustajan kin täytyy olla jotain, minkä suuri yleisö tunnistaa ja tunnustaa tarpeelliseksi. En ajattele sitä negatiivisena juttuna. Mutta miten suosittuja nämä tavarat oikeasti ovat. Otetaan esimerkiksi iskuporakone, kohtuulli sen tarpeellinen kapine. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 39 Kirjastosta voi lainata myös työkaluja ja urheiluvälineitä. Teoksen faktavirheistä kirjoitti muun muassa Husein Muhammed blogissaan vuonna 2011. K U VA T: H EI N I LE H VÄ S LA IH O , JO H N N Y K N IG A , TU U K K A YL Ö N EN , H A N N A PO R O PU D A S.. Kirjasto omistaa 12 iskuporakonetta. Niitä on tänä vuonna tähän mennessä lainattu 448 kertaa. Se on osa tyyliäni, koska haluan kirjoittaa koukuttavaa tekstiä.” SINIKKA VUOLA ”Runoissa jätän kaksoispisteen molemmin puolin tyhjän lyönnin, ja runoni päättyvät usein pilkkuun
1 LINNEA ALHO: Todistaja. #nettijanaisviha #ruumiillisuus #mosaiikki rakenne 6 HEIKKI A. Tampere. / Kaikkien näiden vuosien jälkeen / yhä vain kuolleita. #sukupolvikokemusvaiei #nettikeskustelut #isäpoikasuhde #maailmantuska #tiedostetutetuoikeudet 5 HANNA WESELIUS: Alma! Helsinki. tyhjyys haluaa täyttyä / ja yksinker tainen laki toteutua niin monimutkai sesti / kuin mahdollista PAPERI T: POST-ALFA (KOSMOS) Paperi T:n esi koisrunokokoelma tuo kolme kymppisten kaupunkilaisten aikalaiskokemuksen viimein runouteen, joka yleensä karttaa ajankohtaisuutta. Niiden maailmassa ongelmat ovat pieniä ja mukavan absurdeja. #traaginentarina #perheensisäine nadoptio #malariatutkimus #globaalitasaarvo 9 MINNA RYTISALO: Lempi. #trilleri #Kosovo #uhkauksiasuurlä hetystöön #salainenoperaatio 3 JAN FORSSTRÖM: Eurooppalaisia rakastajia. Kaleeripäiväkirja tarjoaa kohtalo toveruuden kokemuksen kovassa maailmassa.” LEENA KROHN ”Edgar Lee Mastersin Spoon River antologia, koska se kuvaa ihmis kohtaloiden ainutker taisuutta ja draamaa oudosta ja samalla rauhoittavasta pers pektiivistä.” LAURA LINDSTEDT ”Tällä hetkellä Knausgår din Taistelunisarja. Se on lohdullinen, koska ei yritä olla sitä, vaan kieltäytyy maalaamasta elämästä kauniita valhekuvia. #identiteetin rakentuminen #laitoselämä #ihmiskoe SALLA SIMUKKA ”P. Se piti saada palautettua ennen kuin konstaapeli huomaisi varkauden. Helsinki. Käsityöläisrunoilija painaa kirjansa itse Heidelber gin kohopai nokoneella. Eräänkin kerran päähenkilö Bertie Wooster oli humalassa vedonlyönnin seu rauksena varastanut tutun konstaapelin kypärän. KOVALAINEN: Mädän elämän alkeet. Pulppuaako eri kuplista erilaista tekstiä. Kuolleet. Sitä lukiessa tuntuu kuin joku rupattelisi kanssani. Ovatko isojen kustantamojen esikoiskirjailijat kaikki helsinkiläisiä nokkelikkoja. Turku. #viikinkitarina #parantaja #komea muukalainen #historiallinenromanssi OLLI-PEKKA TENNILÄ: ONTTO HARMAA (POESIA) Jyväskyläläisen kokeellisen runouden palkittu tekijä hioo muistikirjamaisesta arkihavain noinnista kekseliästä sana taidetta. Wodehousen Jeeveskirjat. Knaus gård rakentaa kerron taansa kaksisuuntaisen luottamuksen illuusion, kodikkuuden vaikutel man. Lukijana minun ei tarvitse pinnistellä eikä esittää kohteliasta, voin vain rennosti hengailla siinä. #runokirja #kuvaryöpyt #kielikuvienhajoaminen #säemuotoakuitenkin 8 INKERI MARKKULA: Kaksi ihmistä minuutissa. #suvunvaietutsalaisuudet #kansalaissota #lähtökohtanatositapahtumat 2 MAX SEECK: Hammurabin enkelit. #seksi #epävarmuus #epätieto #traagisuusnaurattaa 4 JOHANNES EKHOLM: Rakkaus niinku. Kuusamo. Knasun kanssa olo ei ole koskaan yksinäinen.” Mikä on lohtukirjasi. G. Välillä Karl Ove kertoo kiehtovia juttuja, välillä tarinaa voi seurata puolella korvalla. PAULIINA HAASJOKI: PLANEETTA (OTAVA) Luontorunoutta uudistanut Haasjoki käsittelee universumin kokoisia kysymyksiä nautitta van tajuttavasti. 7 MIKKO MANKINEN: Katoa. Helsinki. #lapinsota #sisaruus #rakkausonhienompien ihmistensana 10 JOHANNA VALKAMA: Itämeren Auri. Helsinki. hautajaisis sani / tyttö ystäväni / lukevat / ääneen / google hakuni / häpeä / on / harrastus / toiset / juoksevat Erkka Mykkänen, kriitikko, toimittaja, kirjailija KIRJA-SUOMI LUE EDES NÄMÄ KOLME RUNO KIRJAA TÄNÄ VUONNA K U VA T: LA U R A A R V EL A , K A TR I LA S S IL A , PO ES IA , O TA VA , KO S M O S. ... Tampere. Tampere. 40 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Onko Suomi jakautunut. Helsinki. Woosterin herrasmiespalvelija Jeeves hoiti tilanteen kuitenkin parhain päin, kuten aina.” TOMMI MELENDER ”Lohtukirjani vaihtelevat kausittain, mutta Imre Kertészin Kaleeripäiväkirja toimii aina
”Silloin postmoderni identiteettikäsitys oli vihdoin mennyt läpi, ja kirjailijoita innosti pohtia, voiko omasta elämästään kirjoittaa toden tarinan vai onko kaikki aina fiktiota”, Koivisto sanoo. Oma tarina kelpaa ilman selityksiä romaaniksi, fiktioksi.” Mitä tapahtuu, kun suomalaiset kirjailijat ottavat Knausgårdista mallia ja alkavat kirjoittaa pikkutarkasti omasta elämästään. Nautimme aitojen tavisten tirkistelemisestä niin tosi-tv:ssä kuin blogeissa ja vlogeissakin. Koiviston mielestä yksinkertaisesti siitä, että nyt niin voi tehdä. Viime vuosina autofiktiota ovat Suomessa kirjoittaneet esimerkiksi Tommi Liimatta, Jari Tervo ja Hannu Väisänen. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 41 K irjailija juha itkonen kirjoitti Imagen viime numerossa Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjaan viitaten, että ”tuntuu oikeastaan turhalta yrittää itse kirjoittaa minkäänlaisia kirjoja, kun sellainen kirjasarja on jo olemassa”. Hän on havainnut, että jotkut kirjoittajat ottavat hyvin innokkaasti mallia Knausgårdista: he haluavat kirjoittaa autofiktiota. ”Varmasti on tulossa lisää tunnustuksellisia tarinoita, mutta erityisen jännittävää on seurata, syntyykö jotain uutta uuden kokeilevan proosan ja autofiktion yhdistämisestä.”. ”Jostain syystä hyvin arkiset asiat ovat alkaneet kiinnostaa”, Koivisto myöntää. Kirjallisuudentutkija ja kustannustoimittaja Päivi Koivisto opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Muita ensimmäisen buumin kirjailijoita olivat esimerkiksi Anja Snellman, Pentti Holappa ja Hannu Mäkelä. Paitsi että elämme selfie-egobuusti-individualismin aikaa, tietynlainen totuudenjanomme on myös kasvanut. Siitäkö vain, että yksi tuntematon norjalainen menestyi kirjoittamalla kolmetuhatta sivua omasta elämästään. Jos kirjoittaa itsestään, ei ainakaan varasta kenenkään ääntä. Sen sanominen olisi vanhanaikaista. Hän on väitöskirjassaan tutkinut autofiktiota Pirkko Saision teoksissa. ”Ei tarvitse enää selitellä lukijalle metafiktiivisesti, että omasta elämästä kertominen on aina fiktiota, muisti heittää, olen epäluotettava, yritän luoda keinotekoisesti elämäni tarinaa… Kaikki tietävät jo sen. Mistä uusi buumi sitten johtuu. Autofiktio on sitä, että kirjailija kirjoittaa omasta elämästään, mutta teos on kuitenkin romaani. Ensimmäinen autofiktiobuumi Suomessa alkoi jo 1990-luvulla. ”Mutta blogit ovat usein naisten laji, kun taas nämä knausgårdmaiset kirjailijat ovat usein miehiä.” Samaan aikaan totuudellisuuden vaatimuksia tulee muistakin suunnista: tänä vuonna on puhuttu paljon kulttuurisesta omimisesta, siitä, kenen tarinoita kirjailija saa kertoa. Autofiktiota syntyy useimmiten joko niin, että kirjoittaja on kohdannut jonkin trauman, kuten Juntunen lapsen kuoleman, tai sitten kirjoittaja on jo entuudestaan tunnettu ja voidaan olettaa, että lukijoita kiinnostaa hänen elämänsä – esimerkiksi Jari Tervon lapsuusmuistelut. Esikoisromaaneissa sitä on perinteisesti paljon, ja Tuomas Juntusen tämän syksyn esikoinen Tuntematon lapsi on genreä puhtaimmillaan. Mä ja mun taisteluni (Mainittakoon, että Kalle Päätalo teki näin jo 1970-luvulla: ryhtyi täysin tuntemattomana kirjoittamaan pikkutarkkaa kuvausta elämästään, Iijoki-sarjaa.) Yleisökin on hyvin mukana. Kaikki eivät ole yhtä lannistuneita. Koivisto arvioi, että autofiktion ”kakkosbuumi” on Suomessa vasta alkamassa
Samastu kirjailijaan, älä hänen luomiinsa hahmoihin. Luonto on useimmiten tylsä ja vihamielinen paikka. Mutta niin on suuri osa lukijoistakin, pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin. Kirjallisuuden parissa tuhlattu elämä voi tehdä sinusta huonoryhtisen, sosiaalisesti rajoittuneen ja elitistisen ihmisvihaajan, joka tarvitsee hehkulampunkin vaihtamiseen puolison (jos on jotenkin sellaisen onnistunut pyydystämään) apua. Suomalaisen kirjallisuuden historia on täynnä luontokuvauksia, koska asuimme vuosisatoja sen keskellä. Kun nyt olemme raahautuneet sieltä sivistyksen pariin, harva meistä enää kaipaa sivukaupalla rapsodioita havumetsän latteista ihmeistä ja luonnon kovin rutiininomaisesta kiertokulusta. Kilven klassikko on kuin se Sex Pistolsin Manchesterin-keikka vuonna 1976, jolla sittemmin puolet Englannista on valehdellut olleensa. Henkilöhahmoihin ei pidä samastua. Mutta älä aina. Eikä juuri kukaan ole mielestään julkaissut ainakaan itse liikaa kirjoja. Suomessa julkaistaan liikaa kirjoja. Jos pitää valita, lukeako jotain uutta tai jännittävää tai jotain jonkun ennen vuotta 1950 syntyneen suosittelemaa, valitse ensimmäinen vaihto ehto. Valtaosalle lukijoista karkkipussin avaaminen on suurempi seikkailu kuin kangaspuiden käyttäminen. Minusta sen lukeminen kyllä kannattaa, mutta toisaalta rakastan myös 5?000 palan palapelien kokoamista. Vai onko sinulla tapana buuata roistoille elokuvateatterissa. Kirjallisuus ei itsessään jalosta ketään. Oikeudenmukaisessa maailmassa virkavalta tulisi hakemaan pois kirjastokortit ihmisiltä, jotka valittavat, etteivät löytäneet kirjasta ketään kehen samastua. 42 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Juuri kukaan ei jaksa lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Toki sen voittavat aina aivan väärät kirjat, jotka antavat ihan väärän kuvan nykykirjallisuuden tilasta, mutta olisiko maailma todella parempi paikka, jos yksikään niin sanottu korkeakirjallinen kaunokirja ei myisi yli 50?000 kappaletta vuodessa, kun ihmiset antaisivat mieluummin toisilleen joululahjaksi tarpeetonta keramiikkaa. Toki tekstin parissa vietetty elinkautinen voi luoda sinusta myös valloittavan renessanssi neron, mutta kaikki on kiinni siitä, mitä olet valmis itsestäsi antamaan lukiessa, kuuntelemaan ja oppimaan. Itse asiassa tämän kyllä sanovat useat, mutta harva sitä oikeasti tarkoittaa, koska kustantamoiden taloudellisista syistä kutistuvat listat eivät ole iloinen asia kenellekään ammatikseen kirjoja julkaisevalle. Suomalaisen kirjallisuuden lähihistoria on täynnä käytännön miehiä, niin sanotun insinöörikirjallisuuden työstäjiä, jotka uskovat lukijansa lumoutuvan sadistisen tarkoista kuvauksista siitä, kuinka puolijoukkueteltta pystytetään tai vilja korjataan pellolta. Mitä ei saa sanoa?. Ketään ei kiinnosta, kuinka laitteet toimivat. Suuri osa klassikoista on aikansa eläneitä. Samuli Knuuti listaa tabut suomalaisesta kirjallisuuskeskustelusta. Kun leikkurin käynnistää, omatkaan raajat eivät ole turvassa terältä. Finlandia-palkinto on iloinen asia. Harva on Kilven romaania läpi kahlannut
BookBeatin ja muiden vastaavien palveluiden juju on ihmisten ylimitoitetussa uskossa itseensä ja omaan sivistyneisyyteensä. Jos sopimukset on neuvoteltu huonosti, käy niin kuin monesti aiemminkin: artisti maksaa. Todennäköisesti Bonnier pyrkii valtaamaan markkinat tekemällä toimintaa ensin tappiolla, arvelee eräs kirja-alan veteraani. Mikä kirja ja millä tavalla. Keskustelemassa kirjailijat Riikka Pulkkinen, Mikko-Pekka Heikkinen ja Karo Hämäläinen sekä kääntäjä Janina Orlov. Olipa genre mikä tahansa, ruotsalaisessa kaunokirjallisuudessa puhutaan rahasta, tai sen puutteesta. Sekin tarvitsisi paremman brändin! Imagen paneelissa tutkija Janne Saarikivi ja Marjaana Toiminen keskustelevat siitä, mitä sivistykselle pitäisi tehdä. Erosin kirkosta parikymppisenä.” Onko jokin kirja traumatisoinut sinua. Kannattaisi välittää. PERJANTAI 28.10. 16–16.30, Minna Canth -lava Jens Lapidus, Jonas Hassen Khemiri tai Susanna Alakoski. Luin alakouluikäisenä Richard Adamsin Ruohometsän kansan. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 43 IMAGEN KIRJAMESSUOHJELMA K U VA T: O TA VA .. Kirja olikin kristillistä propangandaa! Kokemus syvensi inhoani uskonnontunteja kohtaan. Romaanin alkuosa koostuu uskottavasta jengikuvauksesta. MIKKO-PEKKA HEIKKINEN ”Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Olin lukenut Salapoliisin ja Keksijän käsikirjat, mutta tämä olikin vähän toista maata. Insesti on yksi vaikeimmista ilmiöistä kuvata romaanikerronnan keinoin, puhumattakaan lukemisesta. Miksei kirjoille ole omaa suoratoisto palvelua. SUNNUNTAI 30.10. Pitääkö sivistyskin brändätä. Tulevaisuus on mitä todennäköisimmin BookBeatin kaltaisten palveluiden. Se pyrkii saamaan valikoimaansa kaikkien suurten suomalaisten kustantamoiden teokset (Otavamedia tosin ainakin vielä kilpailee ruotsalaisjätin kanssa omalla Lue kirja -palvelullaan). Unissa ja muistoissa nämä ovat osittain sekoittuneet samaksi pelottavaksi kummitukseksi. Kirjojen suoratoistoa tarjoavat firmat toivovat saavansa asiakkaikseen ihmisiä, jotka yliarvioivat omat lukutottumuksensa. KIRJOJEN SPOTIFY Onhan sitä ihmetelty. Ainakin osa kustantamoista luovuttaa hittikirjat suoratoistettavaksi vasta vuoden tai parin jälkeen, kun myyntipiikki on ohitettu. Tässä romaanissa kuvaus oli onnistunut, ja siksi hiukan traumatisoiva.” JUHANI KARILA ”Minulle sattui klassinen tapaus: liikaa väkival taa liian nuorena. Sen sisältämän insestikuvauksen vuoksi en silti koskaan halua lukea sitä uudestaan. Kirjailijat Tommi Melender, Riku Korhonen, Kati Hiekkapelto ja Pirkko Saisio keskustelevat hyvinvointivaltion asemasta suomalaisessa kirjallisuudessa. Siinä oli söpöjä jäniksiä, joilla oli nimet ja jotka asuivat metsässä. Miksi ei Suomessa. 16–16.30, Minna Canth -lava Onko tietokoneiden ja kännyköiden tuominen opetukseen edes järkevää. Eroavatko suomalainen ja ruotsalainen tapa kirjoittaa rahasta. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 43 RIIKKA PULKKINEN ”Maria Peuran On rakkautes ääretön on erinomainen romaani. Tablettikoulu, miksi. Rahalla saa. Pahimmat painajaiset sain siniseksi lahonneesta leijuvasta päästä ja peilissä näkyvistä kuristuskäsistä. Se jäi mie leen pitkäksi aikaa.” MIKE POHJOLA ”Lainasin 10-vuotiaana kirjastosta Noidan käsikirjan. Strategia on siis sama kuin monilla kuntosaleilla nykyään: asiakkaat maksavat kuukausijäsenyydestä, vaikka käyvät treenaamassa vain pari kertaa vuodessa. Pitäisikö rahasta ja talou desta puhua enemmän suomalaisessa kirjallisuudessa. Sivistys tuntuu käpertyneen kuoreensa ja yleiseen synkkyyteen ja näyttäytyy kaikin tavoin menneen maailman juttuna. Mutta sitten päähenkilö hurahtaa uskoon ja alkaa saarnata Jeesuksesta. Hyvinvointivaltion sokeat pisteet. LAUANTAI 29.10. No, nyt on. Rajoittamaton käyttö maksaa 16,90 euroa kuussa. Kuinka digitaalisuudesta tehdään aidosti oppimisen uusi välttämättömyys eikä sen este. Kerrontakeinoilla voidaan tehdä kokemus intiimiksi, ja harvapa haluaa kokea tällaista ’intiiminä’. 16–16.30, Minna Canth -lava Kun ministeritkin peittelevät oppineisuuttaan ja haluavat mieluummin profiloitua energisinä kuntoilijoina, muuttaa se myös sivistykselle annettua arvoa. Suomen markkinoille saapui äskettäin Bonnierin omistama BookBeat. 16–16.30, Minna Canth -lava Hyvinvointivaltion mallimme on yhteispohjoismainen mutta se esitetään eri tavoin suomalaisessa ja ruotsalaisessa taiteessa. Yllättäen kirjassa oli kuitenkin myös todella raakaa väkivaltaa, ihan kuin jostain splatterleffasta sinne väleihin leikattua. BookBeatissa on sekä luettavia e-kirjoja että äänikirjoja, joita voi kuunnella älypuhelimella. Aikuisena hankin kirjan divarista hyllyyni.” TORSTAI 27.10. Luin sen 10-vuotiaana. Kirjailijaopettaja Minna Rytisalo ja tietokirjailija-opettaja Maarit Korhonen sekä kirjailija-opettaja Mooses Mentula keskustelevat tulevaisuuden suomalaisesta koulusta. Suomalaiskirjailijat taas eivät välttämättä välitä siitä, millaisilla sopimuksilla heidän teoksiaan jaetaan tällaisissa palveluissa, koska kysyntä on pientä. Se oli täynnä tosina kerrottuja kauhutarinoita ja vihjeitä siitä, miten ihmissuden voi tunnistaa. Mitä siitä voi edes teoriassa jäädä kirjailijalle käteen. Sivistyksen pitäisi olla perusoikeus ja ylpeyden aihe
Mikäpä siinä jos Yksisilmä ja Kolmesilmä vihasivat Kaksisilmää niin että syrjivät tätä. Tarinoiden lisäksi muistan suhtautumiseni, lapsille tyypillisen mutkattomuuden: mitä sitten jos Tittelintuure suuttui sadun lopussa niin että ”halkaisi itsensä”. Siksi olipa kerran on sanapareista mahtavin, kirjoittaa Riikka Pulkkinen. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 45 S adussa nimeltä Makea puuro tyttö saa metsässä eukolta lahjaksi loputtomiin puuroa keittävän padan ja saatteeksi taikasanat puuronkeitolle sekä keittämisen lopettamiselle. Myös paheksuvat äänenpainot lausutaan ilmoille usein juuri lastenkirjallisuuden äärellä – toisinaan se ei kerro tarpeeksi suoraan todellisuudesta, toisinaan se on liian suorasukaista ja raakaa. Ja tietenkin Peppi asui Huvikummussa yksin, hänhän pärjäsi mainiosti. Samoin hyväksyin myös kaiken sen, miten kirjoissa kerrottiin yhteiskunnasta ja ihmisten välisistä suhteista: Mitä sitten jos Jasonin äiti oli iltaisin töissä alastonmallina. Tällaista tehtävänantoa ei aikuisille kirjoitettava kirjallisuus saa taakakseen. Mutta tytön äitipä ei tiedä, että pataa täytyy myös käskeä lopettamaan, ja koko maailma täyttyy puurosta, niin että ihmisten on kannettava aina lusikkaa mukanaan ja syötävä reittinsä paikasta toiseen. Otin senkin vastaan kirjaimellisesti: se oli satu, jossa siat hallitsivat maailmaa ja sillä siisti. Lastenkirjallisuudelle sälytetään usein kasvatuksellinen ja elämään valmistava tehtävä. T arkan jaon tekeminen lasten ja aikuisten kirjallisuuden välille on vähintään hankalaa ellei mahdotonta. Minut tutustutti kirjallisuuteen äitini ja isäni ääni: olipa kerran, olipa kerran. Lastenkirjallisuuden tulisi välittää ja vaalia aivan tiettyjä merOlipa kerran Lastenkirjallisuudessa kaikki voi olla toisin ja mikä hyvänsä mahdollista. Yksi erottava tekijä on kuitenkin helppo paikantaa. Minulle ja sisarelleni luettiin paljon ja kaikkea, Astrid Lindgrenin lastenromaanit, Andersenin ja Tuhannen ja yhden yön sadut, Marjatta Kurenniemen Onnelit ja Annelit, Yrjö Kokon Pessi ja Illusia sekä Camilla Mickwitzin Mimosat ja Jasonit. Kaksisilmä oli kuitenkin normaali, hyvä hänelle! Oli ilman muuta mahdollista kehrätä oljista kultaa ja saada pöytiä kattamaan itsensä tai patoja keittämään puuroa taikasanojen avulla, ja oli syystäkin selvää, että jos tyttöä oli linnanherran palvelukseen tullessa kielletty avaamasta tiettyä ovea, oven takana odotti verisammio. teksti riikka pulkkinen kuvitus antti nikunen. Marikeissa Nilssonin setä oli juoppo, sen tajusin, kaatuihan hän välillä hankeen laulelemaan ja itkeskelemään, mutta hänen poikansa Abbe oli aina iloinen, ei siis hätää! Lastenkirjojen lisäksi isä luki meille ääneen myös Kalle Päätaloa ja Orwellin Eläinten vallankumousta. Satu on Grimmin veljesten, ja halusin lapsena kuulla sen yhä uudestaan, vaikka jokin puuron hyöyssä ällötti minua. Puurosatu ei silti ollut saksalaisveljesten ainoa satu, jota minulle lapsena luettiin, vaan alitajunnassani mellastaa taatusti koko Grimmin satujen kammottava kavalkadi, niin monta kertaa olen kuullut niitä ennen nukahtamistani
Ketään tuskin yllättää, että Zachris Topeliuksen kootessa 1800-luvulla eri lähteistä satuja lastenkirjallisuuden tehtävä oli vahvasti kasvatuksellinen. Tällaisesta tutkimusnäkökulmasta syntyy kiintoisia kuvauksia lastenkirjallisuuden tendensseistä eri vuosikymmenillä. Myös Neiti Etsivän Ned Nickerson oli vaihtoehto, vaikkakin hiukan liian lipevä. Muistan, että olin pettynyt Anne Frankin päiväkirjan loppuratkaisuun. Mutta mitä merkityksiä tarkkaan ottaen ja miten. Nyt, kun lapsi on kolmevuotias, meillä on vakiintuneet lukutavat. Hän hihkaisee innoissaan, kun oivaltaa, että ukin nimi on melkein sama kuin hänen – kolme ensimmäistä alkukirjainta ovat samoja. Tai ehkä aikuinen ja lapsi asettuvat käsi kädessä Lindgrenin suurten teemojen eteen ja peilaavat yhdessä todellisuuttaan, yhteistä, mutta silti kummankin omaa ja keskenään erilaista. 1940ja 50-luvuilla teemat olivat sotaajalle tyypillisiä: työteliäisyys, ahkeruus, hurskaus ja isänmaanrakkaus, mutta sota ainoastaan vilahteli kirjoissa. A-b-c-d-e-f-g… hän haluaa laulaa aakkoslaulun uudestaan ja uudestaan. Todellisuus hyökyi minua vastaan tämän oivalluksen jälkeen, k-u-l-u-t-u-s-m-a-i-t-o, e-d-a-m, h-y-p-p-e-l-i-h-i-i-r-i, l-a-p-i-n k-an-s-a, eikä pelkästään olemassaoleva todellisuus, vaan rinnakkaiset,. Rakastin Paula Drew’ta, halusin olla hän. Yhdistin nämä sanat toisiinsa mutten ymmärtänyt asian kammottavuutta läpikotaisin. Sängyssä iltalukemiseksi – huvittavaa kyllä – luemme ääneen aikuisten romaaneja. Astrid Lindgrenin teokset eivät vain kertoneet olemassaolevasta todellisuudesta, vaan avasivat näköalan kaikkeen. Luen hänelle sohvankulmassa hänen valitsemiaan kuvakirjoja. Tyttäreni on kuullut ääneen luettuna jo muun muassa Täällä Pohjantähden alla ja puolet Knausgårdin Taisteluni-sarjasta. Keskitysleiri. Heti rakenneultran jälkeen mieheni halusi lukea vatsalleni Muumilaakson marraskuun. Oli myös kirjoja, joissa romanssin sijaan kerrottiin satumainen menestystarina. Muumit eivät kuitenkaan olleet lastenkirjallisuuden ainoa muuutos 1950-luvulla, vaan mielikuvitus, aiempaa filosofisempi ote ja kekseliäs kieli nousivat vanhempien, arvoja tähdentäneiden kirjojen rinnalle. Kesken. K irjailijan näkökulmasta kirjallisuuden typistäminen aikansa peiliksi tuntuu silti hiukan arveluttavalta. Sepitteelliset romanssit olivat lukuharrastukseni moottori. Pessi ja Illusia edustaa tätä suuntausta, samoin Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu. Olin varma, että Repe oli olemassa, jossakin, jollakin ponitallilla, ja tavatessaan minut hän näkisi minut Siruna. Olihan Ruotsissakin eräs rouva, joka pisti ranttaliksi lastenkirjallisuudessa jo 1940-luvulla. Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjassa kaipuuni hämärä kohde oli Repe, talliyhteisön ainoa poika, jonka huomiosta kaikki kilpailivat, mutta joka rakasti yhä salaa entistä tyttöystäväänsä, kalpeaa ja surullista Sirua. 1970-luvulla taas saattoi tuskin kirjoittaa mitään ottamatta kantaa yhteiskunnan valtarakenteisiin. En tiedä, miten Knausgårdin itsetutkiskelu vaikuttaa lapsen kehitykseen – ehkä täsmälleen samoin kuin Kalle Päätalo – mutta ainakin hän hihkaisee joka kerta, kun tunnistaa tuttavien kirjahyllystä tiiliskiven: ”Knasu!” Tietenkin hän on saanut tutustua myös Muumi-kuvakirjoihin ja Kristiina Louhen Tomppa-sarjaan, samoin kuin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatuun ja Patuun kityksiä tietyllä tavalla. Olin Siru. Sota, sairaudet, taloudellinen eriarvoisuus sekä yksityiset perhetragediat ja jopa kuolema muuttuvat hänen kuvaaminaan kahtaalle heijastavaksi peiliksi, jonka toisella puolen aikuislukija tulkitsee teemat oman tietämyksensa valossa ja toisella puolen lapsilukija katsoo kaikkea samalla itseään peilaten. Hän saattaa muistaa tämän hetken. Kestää hetken ennen kuin tajuan, että olemme jonkinlaisen avainkokemuksen äärellä. Sitten luin Annan nuoruusvuodet ja halusin olla Anna, sitten varmaankin jo Anne Frankin päiväkirjan, mikä asetti vaihtoehtoisten maailmojen ihanuuden kyseenalaiseksi. Samanikäisenä kuin minä! T yttärelläni tuo kaikki on vielä edessä. Mikon autoritaarisen isän kurinpito on melko arvaamatonta, ja Mikko joutuu pärjäämään suurten kysymysten äärellä aika ajoin turhan yksin. Nyttemmin Camilla Mickwitzin Jason tehtaassa työskentelevine alastonmalliäiteineen tuntuu sympaattisen julistukselliselta, ja Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas -kirjojen kasvatuksellinen viesti aiheuttaa ainakin minussa kulmien kohottelua. Kun ajattelen noita kertomuksia aikuisena, muistan isäni tai äitini äänen ja huomaan heidän tulkinneen romaanien tapahtumia eri tavoin kuin minä. Sellaista elämä kai oli 70-luvulla. V iisivuotiaana minulla oli tapana kömpiä pöydän alle virkkaamaan. Kasvatuksellinen asenne sai 1950-luvulla haastajan anarkistis-eksistentialistisista Muumeista. Olimme juuri nähneet monitorin kuvassa lapsen hauraat korvanaihiot ja suun, joka joskus muodostaisi sanoja. Niissä tyttö – usein köyhä – tultiin hakemaan koulun jumppasalista balettitunnille jalon ryhtinsä ja hämmästyttävän aukikiertonsa vuoksi ja hän menestyi tanssijanuralla häikäisevästi nuoressa kahdentoista vuoden iässä. Nostin jalat seinälle niin, että vauva napani alla oli kuuloetäisyydellä, ja mies aloitti. Tove Janssonin luokittelematon tyyli tosin hämmensi lukevaa yleisöä niin, että kului vuosikymmeniä ennen kuin Muumit varmistivat klassikkoasemansa. Samastuin Siruun. Kysyin isältä, tarvitaanko Suomessa etsiviä. Halusin kyllä olla myös Anne Frank, yhdeksänvuotiaalle hänen tarinansa oli lähinnä romanttinen, mutten kysynyt isältä, olisiko mahdollista, että Suomeen syttyisi sota ja meidän pitäisi piileskellä salaisessa huoneistossa. Ensimmäinen itse lukemani kirja oli Neiti Etsivä ja 99 askelman arvoitus. Olin ällistynyt, haltioitunut, täystyrmätty. osoittelen Tatun ja Patun oudot aakkoset -kirjan sisäkannesta hänelle aakkosia, ja hän laulaa heleällä äänellään perässä. Rakastin tietenkin Annan Gilbertiä yli kaiken, mutta oli muitakin. Hän on vielä pieni mutta jo kokenut kuuntelija. Kerran silmukoin langasta hiirenhäntää, ajattelin kirjaimia, ja yhtäkkiä tajusin: aakkoset ovat kuin silmukat, niitä voi yhdistellä eri tavoin, niin kuin langasta voi virkata pylväitä tai kukkia. Tällaisena muistan lapsuuteni lukuhetket Marikin, Eemelin ja Saariston lasten kanssa. Tämä kysymys on esitetty kirjallisuudentutkimuksessa hiukan toisesta näkökulmasta: tutkimalla sitä, mitä kunakin aikana pidetään kertomisen arvoisena, saadaan selville jotakin todellisuuden itsensä luonteesta. Suoraan sanottuna se loppui kesken. 46 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 limittäiset, päällekkäiset todellisuudet, jotka koska tahansa saatoin kutsua luokseni kirjan kannet avaamalla: o-l-i-p-a k-e-r-r-a-n, olipa kerran, olipa kerran – niin, mitä tahansa! En silti lukenut pitkään aikaan itse, oli liian ihanaa kuunnella, kun äiti ja isä lukivat ääneen. Tuskin hän oppii aivan vielä lukemaan, hän on vasta kolmevuotias, mutta eräänlainen oivallus on avautumaisillaan hänessä, kuulen sen hänen äänestään, kun hän pyytää minua tavaamaan vuorollaan kunkin perheenjäsenen nimen. Astrid Lindgren käsittelee kaikkia kirjallisuuden suuria teemoja lapsen liukuvaa mielikuvitusmaailmaa apunaan käyttäen. Maailma tuntui mahdollisemmalta ja avarammalta Lindgrenin luonnostelemana, eikä vain tämä yksi maailma, vaan lukuisat eri versiot siitä
”Mitään ei saa ottaa annettuna, kun lausutaan olipa kerran.” Olipa kerran, mutta kuka ja mitä ja millä tavoin, missä galakTämä on tärkeintä, mitä on, ajattelen, ja sitten aloitan: olipa kerran, olipa kerran. T unnen mollin ja tunnen tatun ja Patun, kuvakirjat vielä tuoreita lastenromaaneja paremmin. Odotan jo aikaa, kun voin lukea hänen kanssaan Astrid Lindgrenin romaaneja, mutta nyt on vielä kuvakirjojen aika. Me asetumme sohvannurkkaan, tyttäreni istuu minun jalkojeni välissä ja tunnen rintaani vasten hänen painavan päänsä ja lämpimän innokkaan vartalonsa. Luin siis Mollia yhä uudestaan ja uudestaan. Luin hänelle ääneen niin kuin olin lukenut hänen syntymästään saakka. Käännyin tyttäreni minuksi tulemisen kamppailua seuratessani tietenkin kirjallisuuden puoleen. Mikä urakka! Toinen riippuu toisesta; kieli kehittyy jos empatiakyky kehittyy, minuus piirtyy esiin jos vain lapsella on kykyä lausua nimensä. Kolu on niitä ihmisiä, joiden kanssa keskustellessa pulssi kiihtyy. Samaan aikaan, ehkä jopa samasta syystä, hän havahtui huomaamaan toisten lasten minuudet. Onko edes niin, että lastenkirjailija olisi omaa aikaansa ja yhteiskuntaansa tiedostamatta teoksiinsa suodattava olento. Tätä on kysyttävä aiheen todellisilta asiantuntijoilta, lastenkirjailijoilta itseltään. ”Lähtökohtana on, että jos esimerkiksi voin kääntää sukupuoliasetelman toisin päin, teen sen.” Normatiivisten sukupuoliasenteiden kyseenalaistamisesta kertoo myös Kolun keväällä ilmestynyt nuortenromaani Kesän jälkeen kaikki on toisin. Hän tekee pieniä tarkkoja huomioitaan tarinasta. Miten kutsua kehottamatta liikaa, miten johdatella pakottamatta, miten neuvoa päsmäröimättä. Kolu on luonut maailmallakin mainetta niittäneet Me Rosvolat -lastenromaanisarjan, jossa pieni Vilja ryöstetään mummolamatkallaan eriskummalliseen rosvoperheeseen. Ja kykyyn lausua nimensä puolestaan tarvitaan toistuvia kontakteja itsen ulkopuolisiin olentoihin. Vanhemman tehtävä on kutsua lapsi ihonsa sisältä, silmiensä takaa yksinäisyyden vaarasta yhteyteen maailman kanssa. Hän on joka kerta niin hyvillään lukuhetkestämme, että olen salaa hänen katseensa ulottumattomissa hiukan pakahtumaisillani. Hänen pieni vartalonsa muuttuu raukeaksi, ja minä ajattelen, että haluaisin hänen oppivan kirjojen avulla tunnistamaan, miten jokainen minä kätkee universumin. Sana minä, jota hän vielä hetki sitten oli toistellut iloisena, kuoli kerta toisensa jälkeen hänen huulilleen. Uskon, että empatiakyky, kielen oppiminen ja kokemus omasta minuudesta ja maailman perustavista lainalaisuuksista ovat lapsen kehitystehtävinä jotakuinkin samaan aikaan. Hänen mukaansa nykylastenkirjallisuudessa kuvataan köyhyyttä merkillepantavan vähän. Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttusella ainakin on aiheesta mielenkiintoinen tutkimustulos. Leikki, hulluttelu, aukinaisuus, kieltäytyminen eheydestä – Kolun mielestä anarkistisen asenteen vaaliminen koskee niin aikuisille kuin lapsillekin kirjoittamista, ja myös lukemista. Häntä katsoessa saattoi nähdä, miten hän oli yhtäkkiä tuskallisen tietoinen ihonsa rajoista, samoin kuin siitä, että minä olin hänestä erillinen. Kun olin päässyt tarinan loppuun, tyttäreni halusi aloittaa alusta, ja niin me teimme. Minuuden riemua kesti kaksi viikkoa tai kuukauden. Kirjailijantöidensä ohella Kolu opettaa lapsille sanataidetta ja on kirjoittanut myös aikuistenromaaneja. ”Kirjoittamisen ja lukemisen tärkein periaate on ehkä tutun maailman sulkeistaminen”, Kolu sanoo. Tyttäreni oli juuri oppinut sanomaan ”minä”. Toisaalta Heikkilä-Halttunen kiittelee nykylastenkirjallisuutta perinteisten asetelmien uudistamisesta. Kotona hän oli uhmakas ja päiväkodissa arka. Pois pönötys! Pois kaikenlaiset oletukset kirjallisuudesta! Pois oletukset todellisuudesta! Kirjailija Siri Kolu on täynnä energiaa ja tartuttaa sen hetkessä. Se, että Rosvolat ovat rosvoja ja Vilja ulkopuolinen ”tavallinen tyttö”, luo herkullisen asetelman: molemmat voivat auttaa toisiaan näkemään sokeat kohtansa, ja sekä aikuiset että lapsilukijat saavat heijastella lukukokemukseensa omia oletuksiaan perheestä. Kirjan päähenkilö on Peetu, joka ei halua olla se pikkutyttö, jollaisena äiti hänet muistaa, vaan poika. Hän ikään kuin tuli yhtäkkiä tempaistuksi pökerryttävän näköalan ääreen: maailma koostuu käsittämättömästä määrästä uppo-outoja rinnakkaisia universumeja, toisia minuuksia. Pahaa äitipuolta ei tarvita, sillä perheen sisäisiä jännitteitä ja etenkin äidin ja lapsen ristiriitaista suhdetta uskalletaan kuvata rehellisesti. Oli yksi kirja, jonka hän halusi kuulla kerta toisensa jälkeen: Katri Kirkkopellon kertomus Molli-nimisestä olennosta, joka on aivan yksin, koska on surullisten sukua ja oppinut vain mököttämään. Tämä on tärkeintä, mitä on, ajattelen, ja sitten aloitan: olipa kerran, olipa kerran. Hän näpäyttää kustantajia arkuudesta: sosiaalinen pahoinvointi loistaa lastenkirjallisuudessa poissaolollaan. Siitä huolimatta hän ei koe kirjoittavansa eri tavoin eri yleisöille. Ei ole ihme, että jokapäiväiset romahdukset rytmittävät kaksivuotiaiden arkea. Mutta miten tehdä tämä oikein. Mutta onko todella niin, että yhtäällä olisi maailma ja toisaalla lapsi, tabula rasa, jolle vanhempi ”näyttää” maailman kirjallisuuden avulla. Sitten hän muuttui hyvin herkäksi sosiaalisissa tilanteissa. Y hteisistä lukuhetkistämme tuli meille entistä tärkeämpiä viime keväänä. ”Nallea harmittaa.” ”Poika eksyi.” ”Puppe pettyi ja meni kotiin.” Hänen kätensä kääntävät sivua ja hänen pieni sydämensä läpättää, olipa kerran on sanapareista mahtavin, me tiedämme sen molemmat, se on saanut hänessäkin kaiken liikkeelle niin kuin minussa joskus ja yhä edelleen. Olisiko niistä löydettävissä jonkinlainen ensisijainen viesti tai maailmankuva samalla tavoin vanhoista 1970-luvun kirjoista. ”Se on oikeastaan ensimmäinen pois heitettävä asenne, kun käy työhön”, Kolu sanoo. PU LU B O IK U V IT U S : EM M I JO R M A LA IN EN . K IR JA ST A PU LU B O IN JA PO N IN TS O M PI K IR JA (2 15 ) / O TA VA .. Alkaa huomaamattaan itsekin takoa kämmenillä pöytää sanojensa painoksi, ja mitä pidemmälle keskustelu johtaa, sitä ilmeisempää on, että mikä tahansa vallankumous on mahdollinen. Ja niin edelleen, loputtomiin. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 49 ja heidän ystäväänsä Veeraan
Aika voi alkaa alusta koska tahansa. HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.–30.10. Lavoilla 1100 kirjailijaa, taiteilijaa ja vaikuttajaa. Torstaina iltalippu klo 16 alkaen 10 €. Uutuuskirjat ja antikvariaattien aarteet. Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat, ryhmät 10 €/hlö. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Emme tiedä, mikä meitä kiehtoo, mutta lukiessa me saamme lohtua ja parannumme sairaudesta nimeltä elämä. Vaikka Grimmin sadut luetaan usein normatiivisina kertomuksina, opettavaisuus on niissä kuitenkin vain pintataso. Salmea häiritsee myös Heikkilä-Halttusen mainitsema lastenkirjallisuuden puhtoisuus. kuva: Pekka Toivonen helsinginkirjamessut.fi • #kirjamessut • facebook.com/helsinginkirjamessut UUTTA! Messut avoinna torstaina klo 20 saakka, iltalippu 10 €. Maailma voi alkaa meidän edessämme minkälaisena tahansa. Että elämä kokonaisuudessaan on tarinoita ja unia ja leikkiä, enemmän mahdollisuuksia kuin pitämyksiä ja pakotteita ja rajoitteita. En niinkään halua esitellä lapselleni yhtä maailmaa lukemisen avulla kuin saada hänet ymmärtämään, että teoksen äärellä koettu olipa kerran -taikasanaparia seuraava ikään kuin -tunne ei rajaudu vain kirjallisuuteen. Kirjoituksessa käytetyt lähteet: Päivi Heikkilä-Halttunen: Minttu, Jason ja Peikonhäntä – lasten kuvakirjoja kipeistä aiheista Huhtala, Grünn, Loivamaa, Laukka: Pieni suuri maailma – Suomalaisen lastenja nuortenkirjallisuuden historia Lukiessa saamme lohtua ja parannumme sairaudesta nimeltä elämä. ”Lapset eivät pidä näitä aiheita negatiivisina. Lyhykäisyydessään haluan saada hänet uskomaan, että maailmaa voi muuttaa kielen ja kuvittelukyvyn avulla. Olipa kerran, olipa kerran. ”Miksi arkinen ’draama’ tuntuu olevan lastenkirjallisuudessa vaarallinen tai kielletty asia. Lapsen kanssa altistuminen tapahtuu yhdessä, sylikkäin, käsikkäin. Aikuisena minun on ollut helppo löytää selityksiä Makea puuro -sadun äärellä kokemilleni yhtäaikaisen torjunnan ja kiinnostuksen tunteilleni: Vain tyttö tiesi taikasanan, jolla padan sai lopettamaan puuron keittämisen. Tässä, lyhykäisyydessään, on kirjallisuuden taika, niin lapsille kuin aikuisillekin. Siri Kolua kuunnellessa mieleen nousee toive: voisiko anarkia, jonkinlainen todelliseksi kutsutusta maailmasta kieltäytyminen, luonnehtia tämän päivän lastenkirjallisuutta. Salmen kerronnassa paha äitipuoli on kursailematta ja kiertelemättä äiti itse, joko poissaolevana äitinä tai ”hermolomalle” lähteneenä. Puluboi on nimensä mukaisesti poikapulu, jonka viisto katse ja r-vikainen kerronta purkaa lukijan ennakko-oletuksia maailmasta ja ihmisten välisistä suhteista ja saa lapset nauramaan. Joskus tämä jopa sattuu. . Tarinalaaksossa elämyksiä lapsille. Kokoaikalippu (neljä messupäivää) 30/20 €. Uskon, että lasten ja aikuisten kokemus lukemisesta ei poikkea niin paljon toisistaan kuin voisi kuvitella. Avoinna: to–pe klo 10–20, la–su klo 10–18. Mutta tärkeintä on kohdata tunne, tutkiskella sitä, antaa sen häiritä, altistua sille. Jos kirjoittaa lapsen vanhempien avioerosta, pitäisi sen tapahtua edes idyllisessä ympäristössä, edes jossain missä on metsä lähellä, tai eläimiä”, Salmi puhisee. Mauri-kirjasarjan on esimerkiksi luonnehdittu kertovan köyhyydestä, vaikken itse luokittelisi lähiön vuokrataloasumista ja kulutuskriittisyyttä köyhyydeksi.” K olun manifestin sekä salmen epäkorrektien äitihahmojen ja kerronnallisen anarkian yllyttämänä huomaan tarkastelevani uudessa valossa omaa suhdettani perinteisiin satuihin. Se on tila, jossa ei ole muuta kuin leikkiä, päällekkäisyyttä ja merkitysten liukumia. Liput: Aikuiset 16 €. Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi. Tytöllä oli kontrolli, äidillä ei. Ihminen, vaikkapa tyttäreni, voi yhtä aikaa olla kuningas ja keiju ja poni ja lintu, eikä siinä ole mitään kummallista. Salmi tuntuu uudelleenkirjoittavan tiettyjä perinteiseksi miellettyjä trooppeja, joista ensimmäisenä tulee mieleen tutkija Heikkilä-Halttusen mainitsema pahan äitipuolen rooli. ”Myöhemmin, kun työskentelin päiväkodissa, teimme lasten kanssa paranneltuja versioita näistä saduista. Psykoanalyyttisen tulkinnan mukaan lapsi voi lukukokemuksessa siirtää tarinaan hankalia tunteitaan ja käsitellä näin ahdistustaan ja pelkojaan. Horjahtaakseni tasapainosta, löytääkseni jotakin, mitä en edes osannut etsiä. OIKEITA KOHTAAMISIA. Aikuisten ”valmista maailmaa” vastustava lapsen näkökulma on aistittavissa myös Salmen Mauri-sarjassa, joka kertoo Pasilassa asuvasta pojasta, sekä uudessa kuvakirjassa Päiväkoti Heippakamu, jossa pientä Rebekkaa suututtaa koko päivä kotipäivän ajan. M itä minä sitten haluan omalle tyttärelleni välittää, kun luen hänelle ääneen. Veera Salmi on julkaissut anarkistissävyistä mutta humaania Puluboi ja Poni -sarjaa vuodesta 2012. Lähellä ollut karhuherra Paddington kävi hänet keitosta poimimassa ja kysyi, mennäänkö yhdessä Giganttiin ostamaan uusi digiboksi.” Salmi luottaa lapseen. Psykoanalyytikot puhuvat siirtymäobjektista, joka tyypillisesti on lapselle rakas unilelu, mutta myös tarina voi olla tällainen siirtymäobjekti. Seurasin, kuinka joustavasti lapset leikeissään vaihtoivat susien ja possujen paikkaa. Samalla lipulla Viini ja Ruoka -messut. Kieltäytyminen ennakko-oletuksista tuntuu nimittäin olevan myös Veera Salmen kirjoittamisen lähtökohtana. Aina tämä ei tunnu heti mukavalta. Tai ehkä pitäisi puhua pikemminkin siirtymätilasta: se on se säännöille taipumaton alue, joka syntyy, kun tuttu maailma sulkeistetaan. ”Eli onko niin, että lähiölapset saavat kirjoissa tutustua kyllä puutaloidylleihin ja metsäsatuihin, mutta merenrantahuviloissa ei haluta lukea lähiötarinoita?” Tässäkin tapauksessa määrittelyn ja luokittelun tarve herää Salmen mukaan lähinnä aikuislukijoissa. Välillä saattoi rakas äiti pudota noidan sijasta keittokattilaan. Sen sijaan, että Salmi avaisi asiaa perustelemalla äidin käytöstä, hän luottaa lapsen kuvittelukykyyn. Osastoilla signeerausta ja messutarjouksia. Todellisuutta on mahdollista myös rakentaa eikä vain hyväksyä sitä olemassaolevaksi. 50 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 sissa, millaisten lainalaisuuksien vallitessa, painovoiman piirissä vai avaruudessa leijailemassa. Aikuiset sen sijaan saattavat mieltää tarinani melko rajuiksi äitiyden kuvauksiksi tai köyhyyden kuviksi. Lapsella ei välttämättä ole tarvetta halkaista äitiä hyvään ja pahaan; tämä kahtiajako on Salmen näkemyksen mukaan pikemminkin aikuisten maailmaan kuuluva erottelu. ”Lapsena minua itseäni suututti paha äitipuoli -tarinoissa se, että vaikka pahat äitipuolet saivat palkkansa, lapset eivät saaneet heitä ojentaa”, Salmi kertoo. Tule nauttimaan tunnelmasta ja tekemään löytöjä! Jari Tervo K uv a: V ei kk o So m er p ur o Sofi Oksanen K uv a: To ni H är kö ne n Ville Haapasalo JVG Leena Lehtolainen Karoliina Korhonen K uv a: V ei kk o So m er p ur o K uv a: A ht i B ru m m er K uv a: Ju ha M et so / O ta va Tommi Kinnunen K uv a: Ju ss i V ie ri m aa Kasper Strömman K uv a: C ar l B er g m an Antti Reini Riku Rantala ja Tuomas Milonoff Minna Rytisalo Anneli Auer K uv a: M ar ek Sa b o g al K uv a: Ju ss i V ie ri m aa K uv a: V ill e Ju ur ik ka la Don Rosa K uv a: Sa no m a Paperi T K uv a: D ia na Lu g an sk i Sirpa Kähkönen Teemu Keskisarja Riikka Pulkkinen Cheek K uv a: Jo un i H ar al a / O ta va K uv a: N an a Si ne liu s / O ta va K uv a: H an na W es el iu s K uv a: To m m i Tu o m i / O ta va Miika Nousiainen K uv a: K at ja Lö sö ne n / O ta va Mark Levengood K uv a: A nn aLe na A hl st rö m Rosa Meriläinen ja Saara Särmä K uv a: A ki -P ek ka Si ni ko sk i Juha Itkonen Maaret Kallio K uv a: La ur a R iih el ä K uv a: La ur a M al m iv aa ra / O ta va Juha Tapio K uv a: V ill e Ju ur ik ka la Lataa Messukeskus-appi ja tee omat suosikkilistasi! K uv a: M ar ko R an ta ne n. En tietenkään aina itsekään usko tähän, mutta siksi juuri minäkin luen kaunokirjallisuutta, antautuakseni sille tuntemattomalle ja oudolle, jonka lukiessani kohtaan. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN
KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Uutuuskirjat ja antikvariaattien aarteet. Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat, ryhmät 10 €/hlö. Tarinalaaksossa elämyksiä lapsille. Liput: Aikuiset 16 €. Kokoaikalippu (neljä messupäivää) 30/20 €. Osastoilla signeerausta ja messutarjouksia. Samalla lipulla Viini ja Ruoka -messut. AITOJA ELÄMYKSIÄ. HELSINGIN KIRJAMESSUT 27.–30.10. OIKEITA KOHTAAMISIA. Tule nauttimaan tunnelmasta ja tekemään löytöjä! Jari Tervo K uv a: V ei kk o So m er p ur o Sofi Oksanen K uv a: To ni H är kö ne n Ville Haapasalo JVG Leena Lehtolainen Karoliina Korhonen K uv a: V ei kk o So m er p ur o K uv a: A ht i B ru m m er K uv a: Ju ha M et so / O ta va Tommi Kinnunen K uv a: Ju ss i V ie ri m aa Kasper Strömman K uv a: C ar l B er g m an Antti Reini Riku Rantala ja Tuomas Milonoff Minna Rytisalo Anneli Auer K uv a: M ar ek Sa b o g al K uv a: Ju ss i V ie ri m aa K uv a: V ill e Ju ur ik ka la Don Rosa K uv a: Sa no m a Paperi T K uv a: D ia na Lu g an sk i Sirpa Kähkönen Teemu Keskisarja Riikka Pulkkinen Cheek K uv a: Jo un i H ar al a / O ta va K uv a: N an a Si ne liu s / O ta va K uv a: H an na W es el iu s K uv a: To m m i Tu o m i / O ta va Miika Nousiainen K uv a: K at ja Lö sö ne n / O ta va Mark Levengood K uv a: A nn aLe na A hl st rö m Rosa Meriläinen ja Saara Särmä K uv a: A ki -P ek ka Si ni ko sk i Juha Itkonen Maaret Kallio K uv a: La ur a R iih el ä K uv a: La ur a M al m iv aa ra / O ta va Juha Tapio K uv a: V ill e Ju ur ik ka la Lataa Messukeskus-appi ja tee omat suosikkilistasi! K uv a: M ar ko R an ta ne n. Alle 7-vuotiaat ilmaiseksi. kuva: Pekka Toivonen helsinginkirjamessut.fi • #kirjamessut • facebook.com/helsinginkirjamessut UUTTA! Messut avoinna torstaina klo 20 saakka, iltalippu 10 €. Lavoilla 1100 kirjailijaa, taiteilijaa ja vaikuttajaa. Avoinna: to–pe klo 10–20, la–su klo 10–18. Torstaina iltalippu klo 16 alkaen 10 €
Kaikki tämä on ollut omiaan kätkemään esimerkiksi sen, että Nousiainen oli tehnyt työtä myös kymmenen vuotta uutistoimit tajana ja televisioviihteen käsikirjoittajana ja juontajana (Putous, Kingi, Hyvät naiset ja herrat). Sähköpostejakaan hän ei juuri lähetä, tai jos lähettää, ne ovat lyhyitä vastauksia mallia ok. teksti hanna jensen kuvat nick tulinen 52 IMAGE 237 MARRASKUU 2016. Kahvila Piritta Tokoinrannassa Hakaniemessä on hänen lempipaikko jaan. Ehdokkuus Eevalehden Suomen seksikkäin mies kilpailussa on aina jonkin lainen julkinen todistus siitä asemasta. Hänellä ei ollut mitään annettavaa. Hyvien ja huonojen uutisten takia Vadelmavenepakolainenromaa nistaan tunnetusta Nousiaisesta kasvoi mediahahmo. He olivat kyllä hauskoja ja nokkelia, mutta eivät yhdessä. Oikea tunnelma löytyi vasta, kun koko ryhmä oivalsi, että tarkoitus ei ollut kilpailla vaan pyrkiä keskusteluntapaiseen, tilanteeseen, jossa alkuperäistä vitsiä kas vatettiin yhdessä kuin baaripöydässä. Kun ohjelmasta kuvattiin pilottijakso vuonna 2011, panelistien kemia ja rytmi eivät olleet kohdillaan. Yksi panelisti ei tällaista oivallusta muista. Monet pitävät häntä hauskana, mutta eivät aivan kaikki. Kullakin panelistilla oli oma tapansa olla hauska, ja Nousiaisen tapa oli kuin pahoillaan olevan tarinankertojan, joka huvittuu omista puujalkavitseistään. Tai pelaa pasianssia. N ousiainen tilaa hampurilaisen. Voisivat Hakaniemen puuduttaja Miika Nousiainen on keskimääräistä paremmin televisiossa viihtyvä kirjailija. Hyvät ja huonot uutiset oli humoristinen ajankohtais ohjelma, jossa Henkka Hyppönen luki panelisteille tuo reita uutisia, jotka näiden oli rankattava hyviksi tai huonoiksi vitsikkäällä perustelulla. Ja kirjoittanut Vadelmavenepakolaisen (2007) jälkeen muutaman muunkin kirjan. se on vähän paha juttu, ei varmaan pitäisi syödä lihaa, Nousiainen kyselee, luultavasti ennen muuta itseltään. Hän ei ollut hauska edes omasta mielestään. Richard Geren näköinen mies, joka tuntui ruudussa vain päästelevän suustaan jotakin, kuivasti, mutta oikealla hetkellä. Mistään muusta se ei sitten todistakaan. Hän on asunut näillä seuduilla 19 vuotta. Omasta mielestään hänen olisi pitänyt jäädä ohjelmasta pois. Ohjelman suola eivät olleet uutiset tai perustelut sinänsä, vaan panelistien niiden pohjalta aloittama hyväntahtoinen kuittailu. Kirjailija Miika Nousiainen pidettiin kuitenkin ohjelmassa. ”Tai saatan minä vastata ok, sopii, mutta se sana sopiikin on kyllä vähän liikaa. Nousiainen ei ole sosi aalisessa mediassa, sillä hänellä ei kuulemma ole mielipiteitä ja parhaat vitsinsä hän sanoo säästävänsä palkkatyöhön ja kirjoihinsa. Nousiaisen (raadin luonnehdinta: ”huumori ja harmaat hiukset lumoavat”) ja kaikkien muiden kilpailijoiden ohi voittoon tämän vuoden äänestyksessä nousi Petteri Orpo (kenen hyvänsä luonnehdinta ja ainoa: ”valtiovarainministeri”). Toisaalta voihan sen kirjoittaa, jos kerran ensin on kirjoittanut sen ok:nkin?” Niinpä Nousiainen on siinä mielessä erikoinen, että hän ei räplää kännykkäänsä. Kun muut alkoivat nauraa hänelle, hän vaikutti hämmentyneeltä pikkupojalta. Ikään kuin hän olisi tarkoittanut hauskaksi eri asian kuin mihin studioyleisö oli tarttunut. Se Nousiaista sentään kevyesti harmittaa, kun ihmiset ottavat kännykkäkuvia. Hän oli televisioon täydellinen. Tapaamisesta on sovittu tekstiviestillä. Mitä nyt korkeintaan katselee kesken olevan fudismatsin tuloksia. 52 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 K uvaavinta on ehkä tämä: vaikka mies on kirjai lija, on aloitettava tarinalla television visailuohjelmasta
MARRASKUU 2016 IMAGE 237 53 Hakaniemen puuduttaja
54 IMAGE 237 MARRASKUU 2016
Ne hän höystää faktalla, mikä näkyy kirjoissa miniesitelminä. Isä oli töissä tehtaalla Säynätsalossa ja äiti saman tehtaan henkilökuntaruokalassa. Harmitus on kuitenkin nousiaismaisen kevyttä ja nopeaa, pikkuriikkistä sapetusta, jonka hymy korvaa nopeasti. Eräässäkin iltatilaisuudessa Nousiaista ja kavereita oli pyydetty ottamaan ”äskeinen asento uudestaan”, jotta siitä saataisiin kuva. ”Mutta Pauli Koheloa olen! Se oli hyvä!” Elizabeth Gilbertin selviytymistarinakirjoilla taas on järjetön määrä lukijoita. Kokeeko Nousiainen olevansa lenkki sitä tulkkaavien miesprosaistien ketjussa. Mutta mitä. Nousiainen on kertonut jo vuosia sitten, ettei hän osta muroja, koska oppi jo lapsena, että murot ovat porvarien ruokaa. Nousiaisen aiheet ovat useiden tuntemia: Ruotsi-suhdetta, urheilua ja teollisuuskaupungin elämää. Muut innostuivat kyllä. ”Mutta eihän se mikään urakka ole. (Omaa luokkaansa tässä kaikille tuttua -sarjassa on Nousiaisen yhdessä Taro Korhosen kanssa kirjoittama esikoisteos Paskakirja (2007), joka käsittelee arkista toimintoa eri näkökulmista.) Kirjassaan Maaninkavaara (2009) Nousiainen yhdisti urheilupakkomielteen ja surun. Tämä on menestysresepti varsinkin, jos aiheista kirjoittaa humoristisesti ja tarinavetoisesti. Mutta sittenhän se oli kehu!” Mutta se suomalaisuus. Kirjan idea syntyi Nousiaisen isän voimakkaasta pettymyksestä siihen, että Suomi oli lakannut olemasta kestävyysjuoksun maailmanmahti. ”Meillä on ongelma.” Nousiainen valpastuu. Toisin sanoen kateutta, sinnikkyyttä, pettymystä ja rakkautta. Pojan paikalle valmennettavaksi siirtyi tytär, joka urheili lohduttaakseen isää tämän surussa. Että tällainen ongelma. Kirja käsittelee jutustelevalla tavalla yksinäisyyttä, avioero-ongelmia, suomalaisen keskiluokan arkea, rasismia ja jopa alkuperäiskansan tuhoa. ”No ei minulla näin kunnianhimoisia tavoitteita ole ollut. Juurihoito kertoo mainostoimittaja Pekasta, joka löytää hammaslääkäriveljensä ja siskonsa ja lähtee näiden kanssa etsimään kadonnutta isäänsä. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 55 ”Katso”, Nousiainen kuiskasi pojalleen. Kun hän sai uusimman kirjansa Juurihoidon käsikirjoituksen lähetettyä kustantamoon, hän pelasi erän pasianssia ja meni nukkumaan. Kirjassa kauppakorkeakoulusta valmistunut päähenkilö Pasi Kauppi palaa pienen kotikaupunkinsa Metsäjätti-puunjalostustehtaalle töihin ja saa pian tehtäväkseen tehostaa tehtaan prosessit ja irtisanoa lapsuudenystäviensä isiä. Ukrainalaisessa kaivoksessa työskenteleminen 35 vuoden ajan on urakka.” Sitten tarjoilija kävelee pöydän luo. Hän luonnehti, että Juurihoito on Paulo Coelhoa ja Omaa tietä etsimässä kirjastaan tunnettua Elizabeth Gilbertiä suomalaisittain. Nousiainen ei ole lukenut niitä. Sellainen Nousiainen on. Sitten hän vakavoituu, vähän. Miika Nousiainen on lunastanut paikkansa suomalaisissa olohuoneissa ja kirjahyllyissä, koska hän kirjoittaa perinteisen suomalaisiksi koetuista aiheista. Aihe oli kahta aiempaa romaania aikuisempi, mutta kirjan henkilöiden moitittiin noudattavan luokkayhteiskunnan stereotyyppejä liian kaavamaisesti. Jos nyt kuitenkin sillä edamilla selvittäisiin. Nauti, sillä tämä on lapsuutesi avainkokemus.” lopettaa sellaisen. Se on myös kirja hampaiden hoitamisesta ja pakkomielteisestä hammaslääkäri Eskosta, jonka mielestä Oopperatalon remonttiin suunnatut rahat pitäisi laittaa ehkäisevään hammashuoltoon. Kymmenvuotias Miika juoksi tästä kuultuaan pihalle kertomaan SUOMALAISUUDEN KUVAAJA MARRASKUU 2016 IMAGE 237 55. Perheen isä valmensi maanisesti kestävyysjuoksijaa pojastaan, joka kuitenkin katosi laivamatkalla. Kolmannessa romaanissaan Metsäjätti (2011) Nousiainen pureutui pienen teollisuuskaupungin työja ihmissuhteisiin. Lauseesta Kirves ja etulyönti on tappelussa puoli voittoa tuli tuoreen Juurihoito-romaanin avauslause. Olisihan se mukava, jos osaisi reagoida asioihin voimakkaammin. ”Niin?” ”Cheddar-juusto on loppunut, ja meillä on nyt vain edamia.” Nousiainen nojautuu taaksepäin ja myhäilee. Metsäjätin piti jäädä Nousiaisen viimeiseksi kirjaksi. Mutta sitten hän muisti lauseen, jonka hänen tätinsä mies tokaisi autoreissulla hiljaisuutta täyttääkseen. Lukeneisto inhoaa Coelhon elämänviisauksia. ”Niinkö. Kun SAK:n silloinen puheenjohtaja Pertti Viinanen vieraili 1980-luvun alussa Säynätsalossa, Nousiaisen äiti teki tälle ruokaa. Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola kirjoitti Juuri hoidon arviossaan, että Nousiainen kirjoittaa hyvänmielenromaaneja. Hänen lapsuutensa lumisotaleikeissä toisella puolella olivat ne lapset, jotka kannattivat Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen Mauno Koivistoa, ja toisella puolella ne, jotka olivat Suomen Kansan Demokraattisen Liiton Kalevi Kivistön leirissä. Mutta koska hän on sen lisäksi televisioon, lehtiin, kustantajalleen ja lukijoilleen kelpaava kirjailijan ja televisiokasvon hybridi, täytyy hänen olla muutakin. Jos läpimurtoromaani sattuu vielä käsittelemään suomalaisten ruotsalaisia kohtaan tuntemaa alemmuutta, kuten Nousiaisen Vadelmavene pakolaisessa, on kirjahyllyissä Nousiaiselle paikka Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan välissä. ”Tuossa on Lauri Lyly. Nousiainen rauhoittelee tarjoilijaa. Ihan ovat kirjani lähteneet aiheista, joista minulla on ollut omakohtainen kokemus.” SUOMEN VIIMEINEN SOSIAALIDEMOKRAATTI Nousiainen on työläisperheen poika Jyväskylän kupeesta. Nousiainen pääsi taas kiinni siihen, missä on parhaimmillaan: pakkomielteiden kuvaamiseen. Tulivat onnittelemaan kirjasta ja kehuivat, että mahtava urakka
”Tuntuu, että kirjailijaporukat ja taiteilijatkin tulevat kovin usein taiteilijaperheistä tai keskiluokasta ja valitettavan harvoin työläisperheistä. Nousiainen ryhtyi selittämään ihailijalle yksityiskohtaisesti ja hitaasti, mitä oli tekemässä tavaratalossa, kunnes fani keskeytti hänen monologinsa ja sanoi: ”Sori oon tosi pahoillani, mutta mun täytyy nyt mennä.” Tätä tarinaa Nousiainen kertoo kuulemma itsekin mielellään. Hyviä ja huonoja uutisia vetäneen Henkka Hyppösen mielestä Nousiainen on jopa Suomen ainoa elossa oleva sosiaalidemokraatti. Se auttaa ymmärtämään, minkä pituisia vitsien pitää olla. Kaikkia tällainen ei miellytä. ”Tajusin, että sillä on hurmaavan kieroutunut mieli. Nousiaisen proosa on viihdettä, jonka tarkoitus on rentouttaa. ”Katso”, Nousiainen kuiskasi pojalleen. Esseisti ja kirjailija Tommi Melender lyttäsi Nousiaisen tyylilajin, tarinallisen perusromaanin esseekokoelmassaan Yhden hengen orgiat vuonna 2013 tähän tapaan: Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä koin narratiiviset koukut ja psykologiset syväporaukset ennalta arvattaviksi, väsähtäneiksi, aikansa eläneiksi. Pari kertaa niin on käynyt, mutta siitä on kauan. Se on hirveän hyvä kaikessa, mistä se ei ole kiinnostunut. Jaksaa painaa läpi tylsääkin tarinaa. Rauhallinen Nousiainen ei kaipaa keskipisteeseen mutta ajautuu sinne oikea-aikaisilla heitoillaan. 56 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 tapahtuneesta muille lapsille, ja nämä tulivat kateellisiksi. Tehdasyhteisössä lapsillakin oli ymmärrys SAK:n merkityksestä. Vuoden 2013 kirjamessuilla Nousiainen oli tietämätön pienestä sosiaalisen median kirjallisuuskohusta, joka oli noussut Suomen. Hänen romaaninsa eivät ole tutkielmia, eivätkä lauseet täydellisiksi hiottuja koruja. Moisille lauseille Nousiaisen tyyli on liian siisti ja sovinnainen, mutta onhan Nousiaisella muutakin kuin kirjat. ”Olisihan se hauskaa, jos kirjallisuus jättäisi jäljen tietystä ajasta, eikä se jälki olisi pelkästään suomalaisesta keskiluokasta.” Entisenkaltaista tehdastyöläisten työväenluokkaa meille ei kuitenkaan enää tule, eikä tule Nousiaisestakaan uutta Arto Salmista, joka aloitti Paskateoria-romaaninsa lauseella Tapansa kullakin: Jasmine pieri nussiessaan. Nousiaisesta oli tärkeää kertoa Metsäjätissä teollisuuskaupungista ja sen elämäntavasta. Nauti, sillä tämän on lapsuutesi avainkokemus!” Vaikka Hakaniemi on kallis asuinalue ja Nousiainenkin on valinnut tehdastyötä kevyemmän ammatin, hänen taustastaan voi vielä olla etua siinä säännöllisesti roihahtavassa keskustelussa, jossa peräänkuulutetaan kirjallisuuteemme muitakin kuin keskiluokkaisia ääniä ja aiheita. Tietenkin, onhan Hakaniemi perinteinen ammattiliittojen linnake eikä Kallion tapaan epäilyttävän trendikäs. Leukani nuokkui, keskittymiseni herpaantui, jupisin itsekseni: ”Jaaha, ai että tällaista näille henkilöhahmoille nyt tapahtuu… Niinpä niin… Entä sitten. -ohjelmassa. Ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Tuomas Summanen ja koomikko Jaakko Saariluoma ovat tehneet Nousiaisen kanssa töitä vuosikymmenen ajan. Alkaa heti huvittaa, kun vain näenkin sen. Ei siis ihme, että kirjailijoistamme televisioruudussa näkyvät tänäkin syksynä Jari Tervon lisäksi Tuomas Kyrö, Kari Hotakainen ja Nousiainen, kolme viimeistä kaikki vakituisina panelisteina MTV3:n uudessa Pitääkö olla huolissaan. Eivätkö keskiluokkaisten ihmisten keskiluokkaista elämää steriilin yllätyksettömästi kuvaavat romaanit pikemminkin pienennä ja surkastuta ihmisyyttä, vammauta niitä, joita ovat kuvaavinaan ymmärtäen ja myötäeläen. Liioitellaan ja vähätellään, luodaan maailmanjärjestys, jossa on stereotyyppejä ja nopeita kiteytyksiä meistä ja muista. Meillä on liian vähän artosalmisia”, Nousiainen sanoo. Hakaniemen puuduttaja, he sanovat. Pari vuotta sitten Nousiainen sattui poikansa kanssa Hakaniemen kauppahalliin samaan aikaan kun SAK:n edellinen puheenjohtaja Lauri Lyly. ”Se on sellaista kuivaa brittihuumorinaurua, joka tyrehdytetään ennen kuin se kääntyy äänekkääksi.” Muusikko Mikko Kuustonen seurasi Nousiaista Hyvissä ja huonoissa uutisissa pitkän pöydän toisesta päästä. Yleensä haukun sen kirjat ja sanon, että jätin kesken puolessavälissä, kun oli niin tylsä.” Ystävät tietävät, että Nousiainen on hauskuudestaan huolimatta myös uuvuttava. Nousiainen vastasi, ettei naura ikinä. Summanen ei muista, koska hän olisi puhunut Nousiaisen kanssa vakavasti. Hän halusi kertoa sen kaltaisesta kunnasta, jossa kokoomusta äänestävä kuntalainen ei pääse edes valtuustoon ja jossa porvarielämää on mahdotonta elää, koska jo Mazda 626 on ökyauto. Nousiainen on tv-tuottajan unelma, sanavalmis nokkelikko, mutta ei niin suuri tähti, että voisi heittäytyä diivaksi (tosin kirjailija on tehnyt sopimuksen suomalaisen vaatemerkin kanssa, mikä lienee poikkeuksellista kirjailijoille). ”Se on vähän sellainen oman elämänsä Hessu Hopo. Eihän Miika ollut nuorempana kiinnostunut edes kirjallisuudesta”, Kuustonen sanoo. Se pyytää palkan leikkausta, jos palkka menee yli hänen kokemansa palkkakaton.” HUMORISTI Ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä kiteyttävä, humoristissävytteinen proosa ja televisioviihde toimivat usein samankaltaisella logiikalla. Jos on, niin minulta sellainen puuttuu, koska mielenkiintoni ei yleensä riitä romaanien juonikulkujen seuraamiseen. Mitä tämä mahtaa minua liikuttaa. ”Kyllä se nauraa”, sanoo MTV:n tuottaja Sari Valtanen. ”Tuossa on Lauri Lyly. Tämän jälkeen Melender kiukustui. Summanen sanoo, että Nousiaisella on käsikirjoittajan rytmitaju. Nyt Nousiainen asuu ohjaajana ja käsikirjoittajana työskentelevän vaimonsa ja neljävuotiaan poikansa kanssa Hakaniemessä. Puolivakavissani pohdiskelin, mahtaako olla olemassa sellaista kuin kerronnallisuusgeeni. ”Nousiainen on ainoa ihminen tällä planeetalla, joka haluaa ansaita sopivasti. Puhuu kaikille, tuntemattomillekin, yleensä liikaa. ”Hän saa pähkähullut asiat kuulostamaan todelta, koska niiden muoto on uutisista tuttu.” Kun toimittaja Jaana Rinne haastatteli Nousiaista City-lehteen vuonna 2009, hän piti Nousiaista hauskaksi mieheksi tylsänä, sillä tämä ei nauranut ollenkaan. ”Hän osaa uutismuodon”, Saariluoma puolestaan sanoo. Ja sitä, kun hän istui kahden veljensä kanssa isänsä perunkirjoituksissa (Nousiaisen isä menehtyi tämän ollessa 23-vuotias) ja uskottu mies aloitti tilaisuuden: ”Läsnä ovat tässä perunkirjoituksessa vainajan kolme jälkeenjäänyttä poikaa.” VIIHDYTTÄJÄ Kirjailija Nousiainen ei yritä kirjoittaa taidetta. Hauskan jutun televisiosta kuullessaankin hän vain huomioi komiikan tason. Taannoin lukija pysäytti Nousiaisen Stockmannilla ja sanoi ihailevansa tämän kirjoja. Kuvitteleeko kirjallisuus, joka pakottaa henkilöt, miljöön ja todellisuuden fiktiivisen proosan luutuneimpiin kaavoihin, pystyvänsä paljastamaan jotain merkityksellistä ”ihmisyydestä” tai ”ihmisenä olemisesta” nykymaailman sirpaloituneessa todellisuudessa
Hän uskoo, että he löytäisivät paljonkin yhteistä ja lähentyisivät. Hän on saanut entisestä kotikaupungistaan Heinolasta, jonne perhe Säynätsalosta myöhemmin muutti, sellaistakin lukijapalautetta, jossa sanottiin: Sää olet Miika loistava kirjailija. Nousiainen haluaisi tavata Melenderin. Sen ikäiseksi mieheksi Nousiainen tietää erikoisia asioita. ”Katselivat minua messuilla ja supattivat, että onkohan se ehjä”, Nousiainen sanoo. ”Ridge Forrester, yksitoista tai kaksitoista kertaa.” Nousiainen tietää ennen fanaattisesti seuraamastaan sarjasta kaiken. Siinä Tommi Melender oli sanonut, että Tuomas Vimmaa ja Miika Nousiaista yhdisti aforistinen lause ja halu kertoa, minkälaisia me suomalaiset olemme, mielellään maskuliiniseen sävyyn. Kun henkilöhahmo ensin tapetaan ja sitten kirjoitetaan sarjaan takaisin. Sitä olisi helppo pitää merkkinä siitä, että monologi on ohi, mutta vielä mitä. Nousiainen kuuntelee. Nousiainen ei loukkaannu. Romaaniksi pitkitettyjä vitsejä. Ei siis ihme, että hän yhtäkkiä kertoo, ettei oikein viitsi nykyään enää urheilla. Mutta hän ehti nähdä, kuinka Sally Spectran tytär Macy kuoli sarjassa kaksi kertaa. Väkivallan allegoria. Voi varastella niistä mielipiteitä ja kertoa niitä messuilla ominaan. ”Se oli huojentavaa, sillä tarkoitin sen luettavaksi. Mutta mulle on tarpeeksi se, että äidin lisäksi pari muutakin on jaksanut lukea pitkitettyjä vitsejäni. Että kahdeksan vuotta on ikäeroa isällä ja pojalla.” . Nousiainen on noussut tuoliltaan ja vetää takkia päälle. ”Mutta hauskahan se on puhua kirjasta ja kirkastuttaa itsellekin, mistä siinä on kyse”, hän sanoo. Ystävät tietävät, että Nousiainen osaa olla myös uuvuttava. ”Jotenkin näillä kulttuurialoilla asiat aina suurentuvat. Saa vähän putkiremonttia maksettua. Pakkohan sen on tietää, mitä allegoria tarkoittaa! Ennen kuin keskustelukumppani tajuaa, Nousiainen on jo liukunut sulavasti vakavasta aiheesta kevyeen. ”Mutta eipä se haittaa”, hän sanoo. Hän ei häpeä Hollywood-ratkaisuja. Nousiainen miettii sekunnin. Hän ei ota kritiikkiä helppolukuisuudesta ”hirveän isona haukkuna”, sillä siellä, mistä hän tulee, ei ollut itsestään selvää, että luettiin ollenkaan. Että ei tule lähdettyä, ja varmaan kohta iskee itseällötys. ”Mahtavatko ihmiset tietää, että Ridgeä näyttelevä Ronn Moss on syntynyt vuonna 1952 ja hänen isäänsä, Ericiä näyttelevä John McCook vuonna 1944. Tämä on Nousiaisen kirjoista tuttua sentimentaalisuutta. Tai ei se mikään kiertue ole, se on liioittelua! Mitä nyt vähän kirjamessuja, haastatteluja ja sen sellaista. ”Ensimmäisen kerran hän ’kuoli’ auto-onnettomuudessa, mutta jälkikäteen kävi ilmi, että hän olikin hypännyt ennen törmäystä ojaan, jossa oli luola – ja josta yllättäen löytyikin hänen kauan kateissa ollut isänsä! Toisen kerran Macy kuoli, kun kattokruunu putosi päähän. Sillä hän luottaa, että sitten kun on huonossa kunnossa – kuten nyt – on vain aloitettava ja kärsittävä ensin kaksi viikkoa – ja siitä se lähtee! ”Tarviiko sitä olla enää nuori ja hyvännäköinen”, hän huomauttaa. Hän jätti sarjan katsomisen, kun Ridgeä näytellyt Ronn Moss, Nousiaisen idoli, lähti sarjasta. Hänelle voi sanoa mitä vain. En esimerkiksi heittoromaaniksi tai ovenkiilaromaaniksi.” TURHAN TIEDON MESTARI Nyt Nousiainen on valmistautumassa kiertueelle Juurihoito-kirjansa kanssa. ”Ei kun hetkinen. Nuoren miehen kehityskertomus. Tekotaiteellista paskaa. Miika Nousiainen, kuinka monta kertaa Kauniiden ja rohkeiden Ridge on ollut naimisissa. Jos lukisin kirjoja, lukisin sun kirjoja! Äidinkielen opettajat ovat kiitelleet, että nyt jotkut 16-vuotiaat pojat ovat jaksaneet lukea Vadelmavenepakolaisen. ”Eipä sitä enää jaksa.” Niin, onhan hän jo 43-vuotias. ”No sitähän ne ovat!” hän huudahtaa. Siinä vaaditaan taitoa.” H ampurilaiset on syöty ja tarjoilija saatu tyytyväiseksi. Tämä on mulle enemmän ammatti kuin missio”, hän sanoo. Hakaniemen puuduttaja aloittaa monologin. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 57 Kuvalehden artikkelista Romaani sairastaa. Minun ja Melenderin pitäisi ottaa oppia Kauniiden ja rohkeiden kaltaisesta käsikirjoittamisesta. En mä edes tiedä, mikä toi viimeinen on.” Tätä se Nousiaisen kanssa näyttää olevan: Yhdessä mennään yhteen suuntaan, ja sitten se vetää maton alta. ”Mä en olisi jaksanut lukea sitä 16-vuotiaana”, Nousiainen sanoo. Että kirjat olivat yksiulotteista verbaali-ilottelua, jotka rakentuvat kuluneille stereotypioille, sujuvia lauseita, jotka eivät mene ytimeen. Nyt hän voi myös lukea kirja-arvosteluja Juurihoidosta. Kirjailija tuntuu vilpittömältä, mutta samalla kuin saippuapalalta. ”Vaikka ehkä pitäisi. Itselleni tärkeistä aiheista olen kuitenkin yrittänyt kirjoittaa”, hän sanoo. Nousiainen vaikuttaa mukavuudenhaluiselta myhäilijältä, joka on päättänyt elää elämänsä leppoisasti. En usko, että hiilityöntekijöiden yhteisössä syntyy kohu, jos kaksi louhijaa louhii hiiltä eri tavalla.” Koska Nousiainen ei ole lukenut Melenderin lausuntoja, luetaan nyt ote ääneen. ”En olisi jaksanut lukea yhtäkään kirjaa.” Kirjaa kehuttiin myös lukuromaaniksi. Onko se tosissaan vai ei. Hakaniemen puuduttaja, he sanovat.. ”Samasta puurosta ammennettuja! Olisikin makeata, jos olisi itsellä suuri yhteiskunnallinen missio, mutta nämä ovat avoimesti viihteellisiä kirjoja. Nousiainen jatkaa
TeksTi oskari onninen kuvaT vilma pimenoff. Ja miksi vihreät heitä niin kovasti kaipaa. Tätä kyselee oppositio, vihreät etunenässä. 58 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Kadonnutta aikaa etsi mässä Missä ovat sivistysporvarit, kun hallitus tekee koulutusleikkauksia. Mutta parempia kysymyksiä olisivat: Millaisia sivistysporvarit edes olivat
Sitten hän ojentaa pöydältä ranskalaisen viikkolehden ja näyttää. Hän peräänkuulutti elinkeinoelämäyhteyksiä ja kaupallistamista. ”Seurasin viimeksi olympialaisia 11-vuotiaana. Sen nyt luin, että tänä kesänä oli taas olympialaiset ja että suomalaiset atleetit eivät siellä menestyneet. Jotta voisimme etsiä sivistysporvareita, on ensin tietenkin määriteltävä, mitä termillä tarkoitetaan. Se lepo on korkeamman asteen työtä; silloin viisas toteuttaa sitä viisauttaan.” Tämä on aikamme johtajille suoranainen harhaoppi. ”Suomalaisen lehdistön ja radion taso on surkea”, Matti Klinge toteaa lakonisesti. Sivistyskäsitys on muuttunut, niin kutsuttu klassinen sivistys ei ole enää arvossaan, ja juuri se arvonlasku on hävittänyt sivistysporvarin julkisesta keskustelusta. Opetusfunktion sijaan tuijotetaan kansainvälisiä rankingejä, vaikka niissä painottuvat yksittäiset tieteenalat. S ivistysporvareiden etsiminen nyky-suomesta on kadonneen ajan löytämistä (Matti Klingen muistelmien nimeä lainataksemme). Mutta kukaan ei kerro lukemisesta tai muusta sellaisesta. Ville Niinistö. Onko vihreät siis oikeassa. N ythän meillä on kulttuuri, että kun kysytään, mikä on ihmisen harrastus, kaikki kertovat jostain urheilusta. ”Kyllä ne osuivat minun, sivistysporvarin, sydämeen rajusti”, hän sanoi Uuden Suomen haastattelussa. Ja osasi Stubb myös puhua: ”Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinäja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole.” Ja: ”Itse kuuntelen huomattavasti mieluummin ulkoministeriön diplomaattia kuin jotain päivystävää dosenttia.” Sitten opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen lähetti korkeakouluille paimenkirjeen, jossa hän totesi, että ne ovat tehottomia eikä tutkimukseen annetuille rahoille saada vastinetta. Helsinki on täynnä gallerioita, käytöstavat on opittu siihen malliin, että kaduilla voi liikkua tulematta ryöstetyksi tai herjatuksi. Yliopistojen juhlavuodet huipentuvat keynote lectureihin, eivätkä professorit ajattele tarpeeksi, kuinka he voisivat ole esikuvia nuorille. Täällä Suomessa ihannoidaan mökkeilyä ja sienestystä”, Klinge sanoo. Meritokratia on jatkuvaa pyrkimystä erinomaisuutta kohti. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 61 E n voi olla ihmettelemättä, edustaja ZyskowicZ, miten vanha sivistyspuolue kokoomus, vieläpä oman opetusministerinsä johdolla, on ajamassa alas koulutuksen arvoa. Paksuja kirjoja ei enää lueta, ja harvassa ovat ihmiset, jotka käyvät säännöllisesti oopperassa. Ville Niinistö. Mutta mitä sivistysporvareihin tulee, Klinge on sitä mieltä, että heidän utopiastaan on jo hyvin merkittävä osa toteutunut. Kyllä Orpo maisteri on, mutta ainoa julkinen merkki ministerin kulttuurimieltymyksistä on voittopuheen päälle kuultu Elastisen kappale Eteen ja ylös. Suomalaisessa poliittisessa historiassa koulutuksesta leikkaaminen on poikkeus. ”Ei uusia ideoita voida millään tieteenalalla saavuttaa suunnitelmien ja pakotusten tietä. Jos levätään ja rentoudutaan, niin ei koskaan itsetarkoituksellisesti, vaan siksi, että jaksettaisiin tehdä entistä kovemmin työtä. Se vaatii viisaan lepoa, otium sapientis, kuten yliopiston kirjaston vanhassa sinetissä lukee. Ensin oli fantastinen yliopistouudistus. Samaan aikaan kokoomus on tehnyt parhaansa etääntyäkseen kaikesta, mitä sivistyksellä on tavattu tarkoittaa. Eduskunnan suuressa salissa termi ”sivistysporvari” on mainittu kuluvan vaalikauden aikana yhdeksästi. Jos puolue painottaa mahdollisuuksia menestykseen, sen on vaikea painottaa sivistystä. Kun leikkaajana on porvarihallitus ja opetusministeriön johdossa kokoomus, oppositiolle on tarjolla retorisesti vastustamaton kysymys: minne ovat kadonneet sivistysporvarit. Sitä ei ymmärretä tai pidetä tärkeänä asiana, tai se on liian vaativaa.” Näin puhuu Suomen historian professori emeritus, Suomen todellinen Monsieur Sivistys, Matti Klinge. Ehkä juuri siinä on kokoomuksen ongelma. ”Suomalaisten sivistystaso on noussut merkittävästi.” Sillä: Suomessa on edelleen poikkeuksellisen hyvä kirjastolaitos, josta luetaan ja lainataan kirjoja. Lähes kaikkien mainintojen tarkoitus on ollut sama: koulutusleikkausten vastustaminen. Missä ovat sivistysporvarit nyt, kun heitä tarvitaan. Heitä nimittäin löytää sotien välisen ajan Suomesta, eivätkä he tainneet olla aivan sellaisia, joita eduskunnassa nyt kaivataan. On selvää, että yhteiskuntamme on yhä enenevissä määrin meritokratia: valta jaetaan omien saavutusten, ei syntymässä saadun aseman perusteella. ”Minä seuraan Le Mondea ja Frankfurter Allgemeinea. Pohjoismaiset hyvinvointivaltioperiaatteet ovat mahdollistaneet laajan sivistyksen, mutta toisaalta ne ovat menestyksen estävää tasapäistämistä. Lehtiin ei mahdu, vaikka meillä professoreilla ja muilla olisi kyllä sivistynyttä sanottavaa.” Mutta professoritkin keskittyvät vääriin asioihin: niihin, joita opetusja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen paimenkirjeessään vaati. Se on rohkaisevaa, koska se vähentää tätä urheiluun kohdistuvaa ajan, voimien ja mielenkiinnon haaskaamista.” Tuskin maailma kuitenkaan kääntyy, vaikka Klinge kuinka jyrisisi. Suomalaiset ovat kielitaitoisia, ja konservatismikin näkyy siinä, että vanhoja rakennuksia ei ole enää vuosikymmeniin purettu vaan restauroitu isolla rahalla. Ihmiset käyvät konserteissa, ja musiikkiopistojen ansiosta suurella osalla lapsistakin on henkilökohtainen suhde musiikkiin. Kun ranskalainen menee rannikolle, vanhemmat keskustelevat Platonista ja Cicerosta samalla, kun lapset leikkii hiekalla. On liian paljon toimittajia ja niiltäkin pitää saada juttuja ulos. Hän istuu valkoisessa puvuntakissaan putkiremonttiväistöasuntonsa olohuoneen tuolilla ja kritisoi maailmanmenoa. Jos metsästää tai juoksee jonkin pallon perässä, se kelpaa kerrottavaksi muille. Ozan Yanar. Värikkäästi taitetut seitsemän sivua filosofi André Gorzista. Hän on kertonut harrastavansa kalastusta, kuntoilua ja kokkausta. Se taas johtuu siitä, että tehokkuus on mennyt sivistyksen edelle, vaikka tehokkuus estää kulttuurin synnyn. Suomessa lehtien talous on pakottanut supistamaan sivuja. Se ajaa heti hetteikköön, sillä sekä sivistys että porvarius ovat jo kauan sitten paenneet merkitysten tuolle puolen. Petteri Orpo nimesi itsensä sivistysporvariksi kommentoidessaan puheenjohtajakampanjansa aikana koulutusleikkauksia. Toinen puoli on kuitenkin se, että vaikka suomalaiset ovat koulutetumpia ja asuvat enemmän kaupungeissa kuin koskaan, klassisella sivistyksellä on entistä vähemmän tilaa missään. ”Tässä on nyt, filosofinen kesä. Ovatko sivistysporvarit kadonneet. Sitten pääministeriksi tuli Alexander Stubb, jonka Twitter-tili oli vuoroin selfhelp-opas ja vuoroin ministerin urheilusuorituksia listaava tulospalvelu. Devalvoituna vain, mutta toteutunut silti, hän sanoo. Missä ovat?” ”Kyllä ihmetyttää tässä vaiheessa, että missä ovat sivistysporvarit, missä ovat ne kansainväliset kokoomuslaiset, jotka tietävät, että maailma on globaali, jotka tietävät, että maailman konflikteissa tapahtuvat asiat vaikuttavat muuhun maailmaan.” ”Arvoisa puhemies! Nyt sivistysporvarit ovat hylänneet sivistyksen!” ”Minä sivistysihmisenä olen aina luullut, että Suomessa on sivistysporvareita, jotka kannattavat koulutuksen tasa-arvoa!” Näin puhuivat vihreät. ” ”. Tämä on elimellinen osa kapitalismia ja amerikkalaista menestymisen kulttuuria. Emma Kari
Hän sanoo, että Suomalaiset fasistit -kirjassa liioitellaan fasismia. 1940-luvun alussa kirjailijat liittyivät sankoin joukoin natsien perustamaan Eurooppalaiseen kirjailijaliittoon, jonka varapuheenjohtaja oli kansallismielinen intellektuelli V. Miten suomalainen työmies vuonna 1918 lähti sille tielle, mille lähti, ja miten se saataisiin takaisin kansakunnan yhteyteen”, sanoo historiantutkija Oula Silvennoinen, yksi keväällä julkaistun Suomalaiset fasistit -kirjan kirjoittajista. Hän on huolissaan välinpitämättömyydestä ”menneiden sukupolvien saavutuksia ja älyllisiä ponnistuksia” kohtaan ja sanoo, että hänen arvopohjansa ylin taso, varsinkin päätöksenteossa, ovat ”kauneus, totuus ja oikeus” mutta ne taas vaativat yhtä asiaa: ”Että yhteiskunta toimii.” Silloin säntillisyys ja porvarillinen moraali kiilaavat ylevän ja akateemisen edelle. Koska jostain oli leikattava, oli Rydmanin mielestä loogista, että koulutuksesta ja sosiaalija terveysrahoista otettiin, sillä ne ovat suurimmat menoerät. Talonpoika ei voinut olla herra”, Silvennoinen sanoo. ”Se käsittelee näitä ilmiöitä, joiden vaikutus oli alun perin vähäinen, ja antaa niille aivan liian suuren roolin”, Eskola kritisoi. Vuonna 1919 säädetty painonvapauslaki kielsi poliisin, armeijan ja kirkon halventamisen, 1930-luvun puolivälin kiihotuslaki taas loukkaamasta uskonnollisia arvoja, siveellisiä periaatteita ja häpäisemästä kansallisia muistoja. Hänellä on myös nationalistisia ja maahanmuuttovastaisia ajatuksia, sillä hän on huolissaan suomalaisesta kulttuurista. Rydman on Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnan puheenjohtaja ja on säveltänyt muun muassa kokoomusnuorten liittokokouksessa vuonna 2010 esitetyn Aino-sinfonian, joka on ”velassa Wagnerille ja Bachille”. ”Oli oikeistolaisia ja kansalliskonservatiivisia liikkeitä, mutta ei samanlaista fasistista liikettä kuin Mussolinin Italiassa.” Yhtä kaikki, kannattaa olla varovainen, kun haikailee sivistysporvareita takaisin. Tästä historiantutkimuksessa on tietenkin puhuttu ääneen vasta viime vuosikymmeninä. V. ”Turvallisesti voi lähteä siitä, että tuolloin sivistyneistö oli nationalisteja ja nationalistinen puhe hallitsi julkista keskustelua.” Tämä kokoomuslainen sivistyneistö koostui vanhasuomalaisista, fennomaanien perillisistä, koulutetuista konservatiivimiehistä korkeissa asemissa. Jos kutsuu itseään sivistyneeksi, se on vähän huonotapaista itsensä jalustalle nostamista”, Rydman sanoo. Kustantajat jättivät penttihaanpäiden teoksia julkaisematta, ja Kouluhallituksen Arvostelevassa kirjaluettelossa arvioitiin kirjoja sen mukaan, voiko kirjastoille antaa valtionapua niiden hankintaan. ”Ja vierastan porvariakin, sillä se on vähän menneen maailman termi.” Rydman on oikeistokonservatiivi, joka puhuu historiattomuudesta kuin mikäkin Erkki Tuomioja. Oppi-isä oli J. Parempaa väkeä henkisesti ja materiaalisesti. Heidän traumansa oli, että Suomen kansa oli jakautunut kahtia. Kalevalaa mytologisoitiin saman suomalaisuuskertomuksen osaksi ja jopa historialliseksi dokumentiksi muinaissuomalaisuudesta. ”Mutta se itsetutkiskelu ei kääntynyt itsekriitikiksi.” Sivistysporvarit eivät olleet demokraattisia. ”Mun henkilökohtainen mielipide on, että näiden sopeutustoimien painotuksen ei pitäisi olla näin vahvasti koulutuksessa eikä Sivistysporvarit olivat nationalistisia, konservatiivisia ja huolissaan suomalaisen kulttuurin pilaantumisesta.. (Paksuudeltaan pari romaania.) Termiä sivistysporvari hän silti vierastaa. ”Sääty-yhteiskunnan ideologia oli siinä taustalla. Sotinut itseään vastaan. Mutta sivistykseen kuuluu myös nöyryys. Hän on kokoomuslainen, joka ei kuuntele räppiä, harrasta maratonia tai käytä trikoita. Suomea hallitsivat koti, uskonto, isänmaa ja bolševismin pelko. ”Sitten kun se kansa ei ollut sellainen kuin edellisellä vuosi sadalla oli keksitty, tuli pettymys ja hämmennys. Bildungsbürgeriksi kutsutaan 1700-luvun puolivälissä saksalaisissa valtakunnankaupungeissa noussutta yhteiskuntaluokkaa. Silloin kokoomus oli pappien ja professorien puolue ja ylioppilastutkinto ja oppikoulu arvossaan. Vastakohtaisia pikkuporvareiden kaltaisille pyrkyreille, joita kiinnosti vain status, ja aatelisille, jotka olivat etuoikeutetuinta eliittiä jo nimiensä puolesta. Silti paremminkin olisi voinut mennä, hän sanoo. Snellman ja oppi nationalismi. Suomalaiset sivistysporvarit ovat 1920ja 1930-lukujen kokoomuslaisia, sanoo Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares. Hyvin suuri osa suomalaisista ei nähnyt ongelmaa siinä, että vasemmiston toimintaa rajoitettiin. A. Sivistysporvareista merkittävä osa oli valmis hyväksymään Lapuan liikkeen kaltaiset ilmiöt ja natsit itsenäisen Suomen hintana. K ansanedustaja Wille Rydman, 30, on sivistysporvarien perillinen. Hän käy konserteissa, oopperassa ja näyttelyissä ja sanoo lukeneensa viimeksi Edvard Radzinskin Rasputin-elämäkerran. Kouluttautuneita porvareita, kauppiassukuja siis, jotka arvostivat tiedettä, antiikin ideaaleja, laajaa sivistystä ja vaikuttivat valtiollisissa tehtävissä. 62 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Alkujaan sana sivistysporvari tulee saksasta. Nyt muistettiin 50 vuotta unohduksissa ollut Seitsemän veljestä (ja julkaistiin se ensimmäistä kertaa sensuroimattomana). Sivistyneistöllä piti kuitenkin olla yksi kansakunta ja kansakunnalla yksi kieli. Koskenniemi. ”Sivistys on sen tiedostamista, että tiedämme rajallisesti, mutta myös pyrkimystä saavuttaa mahdollisimman laajaa tietoa päätöksenteon tueksi. Ja toisia se tuntuu provosoivan yhä. Sivistysporvareiden suhtautuminen taiteeseen ja kulttuuriin muistutti kovasti Perussuomalaisten taannoista kulttuuripoliittista ohjelmaa. Sivistyneistö näki marxilaisuutta melkein kaikessa muutokseen pyrkivässä, ja kun se näihin asti oli vain lievästi vastustanut sosiaalista kehitystä omien intressiensä vuoksi, alkoi se nyt vainota sitä maanpetoksena, kuvasi Väinö Linna vuoden 1963 esseessään Suomi – Skandinavia – Eurooppa. Professori emeritus Seikko Eskola on pitkän linjan kokoomusaktiivi, kahdeksankymppinen historian apulaisprofessori Tampereen yliopistosta ja Kanava-lehden päätoimittaja 1970-luvulta. Kosmopoliitteja sivistysporvarit sentään olivat, mutta valikoiden: pyörivät itse Euroopassa mutta huolehtivat samalla, etteivät turmiolliset vaikutteet pääse sotkemaan suomalaista kulttuuria
Kekkonen tuki heitä, yrittiväthän he kaataa Kekkosen politiikan keskeisimmän vastavoiman, vuonna 1944 lakkautetun Akateemisen Karjala-Seuran perilliset. Ennen sotia oli rajoitettu vasemmistoa, nyt paitsioon joutui kokoomus. Hän viittaa Helsingin yliopistoon. Tasavertaisuus kiilasi luokkaristiriidan edelle. Vastaliikkeenä tälle 1970-luvun taitteessa nuoret kokoomuslaiset ”remonttimiehet”, kuten Ilkka Suominen, Juha Vikatmaa ja Pertti Salolainen, näyttivät, että kokoomuskin voisi myötäillä Kekkosen ulkopolitiikkaa. (Tosin nekin voi helposti korvata TedX-videoilla.). Ja syystä. Tutkimusta ei pitäisi jättää aluepolitiikan jalkoihin.” Eli tässä mielessä opposition puheet kadonneista sivistysporvareista ovat ihan ymmärrettäviä. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa taistolaiset olivat valmiit uhraamaan demokratian suuremman hyvän puolesta – aivan kuten jyrkimmät sivistysporvarit aikoinaan. Sitten hän vaihtaa ylevämpään, sivistysporvarille sopivaan tyylilajiin. Uudessa Suomessa ja Kanavassa esitettiin toisenlaisia argumentteja, mutta se oli tasapainottelua, koska vasemmistolaiset tekivät 70-luvulla parhaansa leimatakseen kaikki oikeistolaisiksi”, Eskola sanoo. Eikä statustakaan, koska sitäkin on. Ja tietenkin Kanava, jota Seikko Eskola päätoimitti. Rahaa ei tarvitse miettiä, koska sitä on. Hän päätyi kirjassaan Vallan sisäpiirissä (2014) johtopäätökseen, että juuri kulttuurieliitti ja elinkeinoelämän eliitti ovat kaikista eliiteistämme kauimpana toisistaan. Kokoomuksen remonttimiehet olivat vasemmistolaisempia kuin 90-luvun demarit. Jos tällaiset uusporvarit lukevat, he lukevat bisnes oppaita, ”ajattelua parantavaa” amerikkalaista populaaritiedettä tai menestyneiden ihmisten elämäkertoja toivoen, että inspiraatiota tihkuisi. Nykyisessä sivistysporvareiden kaipuussa saattaa olla myös kaipuuta vasemmistolaisempaan sosiaalipolitiikkaan; kuin kadonneet sivistysporvarit olisivat kaiken muun lisäksi niitä, jotka eivät koskaan leikkaisi huono-osaisimmilta. ”Olen helsinkiläisenä ja suomalaisena ollut harmissani, että meidän kaikkein laadukkain yliopisto kärsii leikkauksissa suhteellisestikin eniten. ”Kokoomuslaisilla ei ollut valtionvirkoihin juuri asiaa 1960-, 70-, ja 80-luvuilla, kun valtiokoneistoa rakennettiin. Lähtöpisteenä erkaantumiskehitykselle voi pitää vuotta 1968, vaikka jo heti sotien jälkeen Suomi oli aivan erilainen kuin ennen. ”Mä oon vähän pettynyt siihen, miten oppositiolla on houkutus on vastustaa jokaista leikkausta kerrallaan, eikä anneta koherenttia vaihtoehtoa”, Rydman sanoo. He ovat poliittisesti ja taloudellisesti riippumattomia ja yhä lähempänä eurooppalaisen arvoliberaalin ihannetta. Taustalla painoi tietenkin Kekkosen ulkopolitiikka, jossa oikeistolaisuus merkitsi ennen muuta länteen katsomista. Nykyajan sivistysporvari on se, jolla on aikaa, sillä tehokkuuden yhteiskunnassa sitä on vähemmän kuin koskaan; pitää tehdä töitä ensin toimistolla ja sitten kotona, joogata, jotta jaksaa tehdä töitä, joita on vältellyt tuntikausia Facebookissa, ja yrittää vielä nukkuakin, jotta jaksaa toistaa kuvion seuraavana päivänä. Yliopistossa muutos ei tapahtunut samoin, mutta sielläkin kokoomuslaiset vetäytyivät julkisesta poliittisesta argumentoinnista”, Seikko Eskola sanoo. Suomessa oli nyt yhtä vaikea olla oikeistolainen kulttuurihenkilö kuin vasemmistolainen ennen sotaa. Säätykierron tulppa oli auennut, ylioppilaita valmistui enemmän kuin koskaan ja valkolakki menetti erityisyytensä. Kuin hyvästeiksi vanhalle maailmalle panssarit vyöryivät Prahan kaduille, Vanha vallattiin ja keskiolut vapautettiin vuonna 1968. Opiskelijajärjestö Tuhatkunta jopa julkaisi vuonna 1969 Nykypäivälehdessä nootin emopuolueelleen, jonka ”kristillismaahenkinen maailmankatsomus” katsottiin esteeksi ”optimistiselle, dynaamiselle ja uusille virikkeille avoimelle asenteelle”. Silloin on varaa asettua sosiaalisten pelien ulkopuolelle ja sivistää itseään. Pekka Himanen Kukoistuksen käsikirjoituksessaan ehdotti, että tieteen ja taiteen lahjoitukset säädettäisiin verottomiksi, jotta ”sivistysporvaristo ja valistuneet valtiaat” nousisivat ”henkisen kulttuurin mesenaateiksi”. Sivistysporvarin (porvariston sisäinen) vastakohta on Slush-porvari, joka noudattaa elämässään osakeyhtiölakia: yrittää tuottaa voittoa. Jos tehdään pitkiä päiviä, tehdään niitä, jotta saavutettaisiin exit tai edes Tesla. Sellaisen, joka ei 1900-luvulla koskaan kunnolla kotiutunut Suomeen. Tämän vahvistaa Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari, joka on tutkinut suomalaisia eliittejä kolmen vuosikymmenen ajan. Sivistysporvarin ei tarvitse tästä välittää. Toimittajakunnassakin tapahtui semmoista yhtenäistymistä, ettei kauhean voimakkaasti kannattanut olla toista mieltä. Verotukseen ei ollut syytä suhtautua ”nurjamielisesti”, sillä sen tavoitteena oli aina kansalaisten hyvinvoinnin lisääminen. K ansalliskirjasto on suomen anarkistisin instituutio – ja katsokaa, millaisella paikalla se sijaitsee ja millaisessa arvossa sitä pitävät Suomen porvarillisimmat, vauraimmat, koulutetuimmat ja fanaattisimmin kokoomusta äänestävät ihmiset – herrasväki puolustamassa taloa, joka tulvii paskahousujen mielikuvituksen tuotetta. Mutta elitistinen, kapinallinen sivistysporvari asettaa yksinolon verkostoitumisen edelle ja tuottamattomuuden tuoton edelle. Elitismistä tuli tuomittavaa, ja sivistysporvareiden olo vaikeutui entisestään. Nykyisillä alijäämillä ne eivät ole kestävät.” S otien jälkeen käsitteet sivistys ja kulttuuri siirtyivät oikealta vasemmalle. Yhtäkkiä kaikki olivat enemmän tai vähemmän sivistyneitä, eikä sivistys enää tarkoittanut yhtä tiettyä ajatusmallia. (Tästä puutteesta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Väinö Linna vuoden 1963 esseessään ja Markku Eskelinen tuoreessa Raukoilla rajoilla -kirjassaan.) Nyt tilanne on tyystin eri: Helsinki on eurooppalainen pääkaupunki, ja nuorempi helsinkiläinen porvaristo on kosmopoliittia sekä elinettä kulttuuritottumuksiltaan. Lisäksi he julistivat, että tuloerojen ja yksityisen taloudellisen vallan kaventaminen ei ole sosialismia, vaan lähes ”välttämättömiä edellytyksiä” porvarillisen ihmisihanteen eli ”vapaan, itsenäisen ja vastuullisen yksilön” kehittymiselle. Hyvinvointivaltio oli nyt kaikkien yhteinen projekti. Taloudellinen menestys jäi kauas niiden oikealle puolelle. 64 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 varsinkaan näin vahvasti siellä kaikkein menestyneimmän koulutuksen puolella”, hän sanoo. ”Kulttuuriosastot joutuivat enemmän tai vähemmän vasemmistolaisten haltuun, mikä näkyi kriitikoiden otteessa. Sivistysporvari on se, jolla on varaa tehdä niin. Näin kirjoittaa Antti Nylén teoksessaan Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet. Porvarilliset arvot hautautuivat, kun radikalisoitunut 60-lukulainen sukupolvi tunsi niitä kohtaan suoranaista halveksuntaa. ”Mutta jos lähdetään siitä, että kauneuden, totuuden ja oikeuden tavoittelu on korkeimman mahdollisen hyvän tavoittelua, niin ennen kuin sivistyksen temppeliin voidaan rakentaa tämä kattofasadi, siinä pitää olla taloudellisesti kestävät tukirakenteetkin. Ylioppilasradikaalit menivät puoluepolitiikkaan ja skDl:stä vasemmalta ohi. Tuskin mikään on kapinallisempi tapa käyttää aikaansa kuin lukea kymmenen osaa Proustia, josta sitten ei voi edes jutella kenenkään kanssa missään. Himanen on oikeassa siinä, että kun julkiset taideinstituutiot ovat korkeasti subventoituja ja korkeakirjallisuuden julkaiseminen silkkaa laupeutta, sivistysporvarit ovat ne, jotka tämän kaiken maksavat. Joitain porvariston sivistyslinnakkeita oli, kuten Suomen Kuvalehti, joka tosin sekin oli 1960luvun lopussa viihteellistynyt ja laittanut Spede Pasasen kanteensa
Matti Apusen porvariutta ei kiistä kukaan ja sivistyksenkin vain ne, joita porvarius ärsyttää. Boheemi porvari, tai lifestyle-porvari, kuten tässä lehdessä pari vuotta sitten kuvattiin, on se treenaamiseen, kulutukseen ja taksi matkoihin viehtynyt hipsterinkaltainen, jonka elämän keskiössä ovat sellaiset oksymoronit kuin kulttuuriteollisuus ja intellektuaalinen pääoma. Joka kerta, kun suuressa salissa kajahtaa sana sivistysporvari, se on kokoomukselle kutsu määrittelemään itseään suhteessa vihreisiin. Ja sitten olisi joukkio muita vieläkin iäkkäämpiä miehiä ja heidän pian hiljeneviä ovikellojaan Etu-Töölön geriatrisimmilla kaduilla. Vihreiden jatkuva sivistysporvarijankkaus on paitsi populismia myös täsmällistä ja strategista kiusantekoa kokoomukselle. ”Kokoomuksen on oltava tämän maan johtava sivistyspuolue!” hän julisti voittopuheessaan – ja mainitsi seitsemästi sivistyksen. Ainoa poikkeus tähän on Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta kansanedustajaksi siirtynyt taloustieteilijä Juhana Vartiainen. Siksi Orpo toi puheenjohtajakampanjassaan julki huolen, että vihreistä voi tulla Helsingin suurin puolue. Vihreiden jatkuva sivistysporvarijankkaus on paitsi populismia myös täsmällistä ja strategista kiusantekoa kokoomukselle.. Poliitikkoudesta on tullut uravalinta, valmiiksi suunniteltu polku Lukiolaisten liiton ja opiskelijapolitiikan kautta kohti arvokkaampia vaaleja. Sellainen lausunto kertoo yleensä enemmän maun puutteesta kuin sen monialaisuudesta. Ehkäpä hallituksessa sittenkin pian on sivistysporvareita. Lähteenä on käytetty myös Matti Virtasen väitöskirjaa Fennomanian perilliset – poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka. Vapaavuori tuntuukin omaksuneen 70-lukulaisen kokoomusperinteen. Kas näin! Olemme näppärästi määritelleet 2010-luvun Suomen porvarikolmion. Vapaavuori piti itseään kulttuurin ”monitoimikuluttajana”. Se taas hilaa koko yhteiskuntaa suuntaan, jossa vihreiden ajamat arvot ja sosiaalipoliittiset ajatukset olisivat valtavirtaa. Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana ollut Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen on taustaltaan pappi. ”Sivistysporvarit kautta historian ovat pitäneet huolta yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimmista”, hän sanoi lehdessä. Listalla on liike-elämässä ansioituneita henkilöitä keski-iän molemmin puolin, mutta heiltä ei yhteiskunnallisia kannanottoja kuulla juuri koskaan. Ja joka kerta puolue liikahtaa piirun verran sosiaaliliberaalimpaan suuntaan. Hän rakastaa työtään jo siksi, että ”yhtiö, jolle sitä tekee, on yhtä cool kuin hän”. Taidemuseo Emman johtaja ja taidehistorioitsija Pilvi Kalhama vastaa sähköpostiin, ettei tunnista itseään porvariksi eikä halua tulla tulkituksi sellaiseksi ja jatkaa, että ”uudet käsitteet voisivat nykypäivässä olla trendikkäämpi tapa pohtia sivistyneistön tilaa”. Vanhaan sivistysporvareiden aikaan politiikka oli täynnä professoreja, mutta nyt he ovat kadonneet. On rahalle perso Slush-porvari, kulutusvalintoihin keskittyvä lifestyleporvari ja sitten on nykyajan sivistysporvari, joka tavoittelee jotain ylevämpää kuin kumpikaan lajitovereistaan. Ja kas, elokuussa kokoomus veti takaisin oman aloitteensa päivähoitomaksujen korottamisesta. Professori Vesa Vares sanoo, että sivistysporvari on vanhanaikainen määre jo siksi, että nykyajan sivistysporvari, hyvin toimeentuleva taiteellisesti tai tieteellisesti orientoitunut, todennäköisesti äänestää vihreitä mutta välttelee sitoutumista. Toinen vastakohta on boheemi porvari, josta on viime vuosina puhuttu paljon enemmän kuin sivistysporvarista. Olisi tragikomedia myöntää, että lopulta Jenni Haukio olisi se alle nelikymppinen porvari, jolla ei todellakaan ole ajasta tai statuksesta puutetta. Asuntoministerinä hän veti läpi ohjelman, jolla vähennettiin pitkäaikaisasunnottomuutta. S ivistyspOrvarin kaipuuseen On sisäänrakennettu argumentti siitä, että sivistysporvari kyllä toimisi oikein, on Suomi kuinka vaikeassa tilanteessa vain. Ärsyttävän mutta täsmällisen määreen lanseerasi yhdysvaltalaistoimittaja David Brooks hittikirjassaan Bobos in Paradise vuonna 2000. Koneen säätiön varapuheenjohtaja, suomen kielen dosentti Ilona Herlin sanoo pysyvänsä säätiössä harmaana eminenssinä ja pitää hänkin sivistysporvarin ja kulttuurieliitin kaltaisia ”nimeämisstrategioita” arkikielelle vieraina. Bobo on henkilö, josta on vaikea sanoa, onko hän espressoa juova taiteilija vai cappuccinoa juova pankkiiri. Helsingin Sanomien taannoisen haastattelun mukaan hänen sivistysporvariutensa on sitä, että asioita ei yksinkertaisteta liikaa ja ymmärretään, että joskus markkinataloutta tulee rajoittaa. Nyt pitäisi enää löytää nämä kolmannet. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 65 Jos ennen pyrittiin sivistymään siksi, että se poikisi menestystä, nyt riittää, kun keskittyy menestymään ja raataa sen eteen. Mutta kuka muukaan sitten. P etteri OrpOn lisäksi yksi tOinen kOkOOmuspoliitikko on kutsunut itseään sivistysporvariksi: Euroopan investointipankin johtajaksi lähtenyt Jan Vapaavuori. Ei tiedä, onko hän establishmentin puolella vai sitä vastaan, sillä hän käyttäytyy jatkuvasti molemmilla tavoin. Missä naiset. Toinen talousmies Sixten Korkman on hänkin markkinatalouden ymmärtäjä, ja hyvinvointivaltion ja pehmeiden arvojen kannattaja. . Ja mikäs siinä, sillä silloin menestyy Suomikin. Ja nuoret. Hänen kapinansa on kulutusvalintoja. Hän osoitti humaaniuttaan kritisoimalla kovaäänisesti Esko Ahon porvarihallituksen säästöjä 1990-luvun alussa. Hän kyllä kuuntelee jazzia ja lukee Proustinsa ranskaksi (Twitterissä hän on @filsdeproust) mutta on silti sisimmässään porvarin sijaan demari, jolle sDp vain teki itsestään mahdottoman paikan olla. Taideharrastuksiin hän ei termillä viitannut. Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava antaa listan potentiaalisia sivistysporvareita. Vaikka Orpo kuinka yrittäisi ”hyvää yhteistyötä” Sipilän ja Soinin kanssa, ponnahtaa Ville Niinistö kerta toisensa jälkeen esiin muistuttamaan, että hei, te olette nyt varsin kelvottomassa hallituksessa ja moni äänestäjänne on muuten sitä mieltä myös. Ehkä se ei ole tarpeen, sillä eurooppalaisen, liberaalin ja sivistyneen Suomen puolesta puhuvat jo kovaan ääneen taiteilijat, tieteilijät – ja ne vihreät
Home Connect -sovelluksen ansiosta Siemens-kodinkoneesi ovat yhtä lähellä kuin mobiililaitteesi. Your household in one app. Ota mobiililaite käteesi ja katso jääkaappiisi.Home Connect -sovelluksen avulla voit ohjata ja valvoa Wi-Fi-verkkoon liitettyjä Siemens-kodinkoneitasi, olitpa sitten töissä, matkoilla tai kotisohvalla. Käynnistä uuni tai tarkista onko pyykinpesukone valmis, kun olet matkalla kotiin. Löydä lisää mahdollisuuksia osoitteesta siemens-home.. Uutuus! Ohjaa uusia Siemens-kodinkoneitasi Home Connect -sovelluksen avulla. SIEM_HC_AD_230x300_FI.indd 1 2016-09-29 10:27. /home-connect. Tai katso päivällisvinkkejä recipeWorld-palvelusta. Tuo tulevaisuuden kotiisi. Home Connect helpottaa arkeasi älykkkäiden ratkaisujen avulla. Tarkista tilanne kotona, kun olet itse muualla. siemens-home.fi B S H -k o n se rn i o n S ie m e n s A G :n ta v a ra m e rk in k äy tt ö lu v a n h a lt ij a . Onkohan maitoa. Siemens
teKsti niklas thesslund Kuvat jussi särkilahti. Näytelmäkirjailija-ohjaaja Juha Jokelan tuore näytelmä Sumu sijoittuu jälleen työpaikalle, sillä työpaikat ovat eri aatemaailmojen törmäysratoja. MARRASKUU 2016 IMAGE 237 67 KulttuuriKuuKausi olennaisilta osin POP Työmies Keskustelija
Tämähän on ollut buumin kaltaista 2000luvulla laajemminkin, kun katsoo vaikka, mitä menee tälläkin hetkellä Kom teatterissa tai Qteatterissa. Lisäksi olen asunut lapsuuteni Tampe reen keskustassa, joten henkinen kotini on hyvin urbaani, se koostuu työpaikoista ja kaduista, totta kai kodeistakin. Tietenkin teatteriverkostossa on monia teattereita, jotka kamppailevat rahavaikeuksissa, ja yleisötavoitteiden takia pitää sitten lähteä tekemään varman päälle. Lopun kysymys oli aika voimakas, ei se hipsteri halunnut oikeasti tietää, mitä sen persuystävälle kuuluu, ei ollut kohtaamisen halua. Me taas ollaan tasapainoilemalla selvitty ilman sitä ope tusta ja ollaan nyt vähän hukassa, että vieläkö pitää tasapainoilla. Niin on, se on sellaiseksi kirjoitettu. Kirjallisuudessa mennyttä on ruopannut esimerkiksi muuan Karl Ove Knausgård. Sumun tavoin monet näytelmäsi sijoittuvat työpaikalle. Vallanpitäjien suhteen Venäjällä ei ole käynyt kovin hyvin. Ja kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä, niin sehän on sitten draamaa se. Millaisena kenttänä näet television tällä hetkellä. Ei mitään myönnytyksiä, yhtään ei kuun nella paskapuhetta enää. Mutta kyllä nuo ehkä ovat ylitettävissä olevia esteitä, arvostan esimerkiksi sitä, miten Siskonpeti tekee kyselemättä sitä omaa juttuaan. Pitkäjänteisille prosesseille on vaikea saada rahoitusta. Mutta jos kuvittelee, että ennen oltiin kaikki yhtä ja samaa perhettä, niin silloin on kyllä jokin sairaus. Se tuntui surul liselta ja tuli mieleen, että oliko niillä sitä halua edes nuoruudessa, oliko oltava kave reita vaan siksi, ettei tulisi turpaan. Sitten on taistelu aikaa vastaan, täytyy tehdä nopeasti. Jokin kaunis luottamus, että asiat menee hyvin, kun ottaa kaikki näkökulmat huomioon. Jos tekisit samankaltaisen kirjan, ja yhden luvun otsikko olisi Venäjä, kuinka luku alkaisi. Tuntuu, että balteilla on Venäjään selvä suhde: nuo on meidät jo kerran valloitta nut, pidetään huoli, että niin ei käy enää. Millainen sitten on suomalaisen teatterin brändi tällä hetkellä. . Onko nostalgia oire vai sairaus. Niin kuin kaikissa maissa siellä on valtavan hienoja ihmisiä ja kusipäitä ja kaikkia siltä väliltä. Työpaikoissa on se, että eri taustoista tulevat ihmiset omine aatemaa ilmoineen on helppo törmäyttää. Työ paikkanäytelmä on ehkä vaihtoehto per hedraamalle. Ennen kaikkea tv:n lopetta minen liittyi materiaalin määrään. Kom-teatteri esittää yhä 80-lukunäytel mää Pasi was here. Olin kuullut kritiikkiä näytelmän nostal giasta, mutta esitys pääsi yllättämään taka vasemmalta. Ehkä meidän suhteessa Venäjään on jotain, joka aktivoi tällaista sisäistä tunnelmaa. Olet viime vuosina tehnyt etupäässä teatteria television sijaan. ”Jos kuvittelee, että ennen oltiin kaikki yhtä perhettä, silloin on kyllä jokin sairaus.” –?juha jokela. Lampelan Pasin kanssa nuoren tekijän itsetunnolla pääteltiin, että meidän pitää tuoda urbaani maailma Suomeen. Timo Tuomisen Sumussa esittämä toimitus johtaja Olli on kuva Suomen suhtautumisesta Venäjään. Kun aloittelin uraani, Suomen johtavien teatterintekijöiden kuvasto oli hyvin agraarista: suota, halua, kirvestä ja koivua. Koti ja työpaikka ovat myös molemmat paikkoja, joissa on helppo voida huonosti. Uudessa kirjasarjassaan Knausgård selittää maailman asioita syntymättömälle tyttärelleen. Mutta sitten kun voimapolitiikka astuu kuvaan, se on vähän, että hei, mehän sovittiin. On mahdollista tehdä hyviä juttuja, mutta on taistelu siitä, saako pidettyä hyvin jut tujen vaatiman omaehtoisuuden. Meillähän on ainutlaatuista se, että uusi kotimainen draama on niin isossa roolissa. Sisältölähtöisenä tekijänä se näyttäytyy vähän sellaisena taistelukenttänä. Varmaan voisin aloittaa jotenkin niin, että Venäjä on niin valtava maa, että sitä on mahdotonta kovin yksinkertaisesti määritellä. Televisiosarja on aina tuote, ja on etua, jos se jatkuu lähes loputtomiin. Kansallisen päänäyttämöllä on jatkuvasti uusien kotimaisten näytelmien kantaesi tyksiä. Firman toimitusjohtajan elämä on vaikeampaa, sillä hän on näiden kahden välissä ilman samankaltaista periaatteellisuuden selkänojaa. Ja asioita, joihin ihmisen pitää ratkaista suhteensa. Näytelmän jäl keen olin aika surullinen, että ei vittu, eikö meillä ollut ennenkään mitään yhteistä. Sitten tietyissä tilanteissa näin ei olekaan, ja se aiheut taa pelon: tämä rakennelma pitää, jos vaan ei tapahdu mitään. Tuo oli musta aika hyytävä kommentti tähän kahtiajakokeskusteluun. Toisaalta Patriarkka oli taas tällainen perhejutska. Miksi juuri työpaikka on hedelmällinen ympäristö tarkastella ihmistä. Ollin idealismi liittyy siihen, että erilaiset peri aatteet on sovitettavissa yhteen. En halunnut, että loppuelä mäni peruskokemus olisi, että vielä on seitsemän jaksoa kirjoittamatta. Mobile Horror oli sitten osa tätä projektia. 68 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Keskustelija J uha Jokelan näytelmässä Sumu Venäjä edustaa pikkufirman markkinointipäällikölle mahdollisuutta lyödä rahoiksi ja saman yrityksen tutkijalle ihmisoikeuksia polkevaa hirviövaltaa
MARRASKUU 2016 IMAGE 237 69 Keskustelija HUMORISTI. Juha Jokela sanoo, että häntä kiinnostaa se komiikka, joka syntyy sellaisessa vuorovaikutuksessa, jossa ihmiset haluavat epäonnisesti yrittää ymmärtää toisiaan.
Minuun teki vaikutuksen suomalaisis sa, että he eivät esitä onnellista ja hymyile, kun heistä ei tunnu siltä. Meidän koulum me näyttävät usein vankiloilta, kun ei ymmärretä, että estetiikka vaikuttaa siihen, miten ihmiset kokevat elämän.” Hurraa talvi! ”Suomalaiset ovat jo onnellisia: heillä on vain ainutlaatuinen tapa näyttää se. Saimme tuen (Suomen elokuvasäätiöltä) jo varhaisessa vaiheessa, ja he olivat luovasti hyvin kannustavia. Tärpit 70 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Eläköön hymyilemättömyys! ”Rakastuimme joukkueeseen välittömästi. K U VA T: N A PA FI LM S, W A LT D IS N EY ST U D IO M O TI O N PI C TU R ES , S O N Y M U S IC , A TE N A . Suomessa on kaunista, kaikki hyvin suunniteltua, saunoja kaikkialla, kaikki hakkaavat itseään koivulla ja virkistäytyvät avannossa. Halusin keskittyä siihen, mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei koskaan voita, eikä se tunnu mitenkään tärkeältä hänelle.” Jee, jee turvaverkot! ”Luulin, että meillä on hyvä rahoitussysteemi Kanadassa, mutta ei se ole mitään verrattuna Suomeen. Tekijät puolustautuvat sillä, että he pilkkaavat tasapuolisesti kaikkia. En voinut uskoa, kuinka yksi suomalaiskoulu, jossa kuvasimme, näytti ihan kirkolta. Hiilihydraattiyliannostuksessa kohti ruokaorgioita koheltavassa kassamagneetissa on aimo annos rasistis-seksististä huumoria. Kanadassa istumme television ääressä ja katsomme kaljatölkki kädessä jääkiekkoa.” Hyvä Suomi, terveisin Kanada Elokuva | Christy Garland kuvasi dokumenttielokuvan Cheer Up surkeasta mutta innostavasta cheerleading-joukkueesta Rovaniemellä. Tiedän myös, että suomalaiset nauravat mai neelle. Se tekee elämästä sokerilla kuorrutettua. Jos kaikille annetaan hyvä alku – kuten suomalaisilla äitiyspakkauksilla, joista kaikki Kana dassa puhuvat – se tuntuu inhimilliseltä ratkaisulta. Tero Kartastenpää Cheer Upin ensi-ilta 28.10. On iso osa amerikkalaista kulttuuria, että meidän pitää olla iloisia ja tavoitella unelmia. Työskennellessäni Tanskassa ja Suomessa olen nähnyt maiden kehit ty neet sosiaaliset turvaverkot ja sen, kuinka koulutusta painotetaan yhtä paljon kuin rikosta ja rangaistusta. MONIA SYYSTÄKIN KAUHISTUTTAA makkaroiden syntyprosessi, mutta Sausage Party -animaatiossa lerssipötkylät itse havahtuvat siihen, mikä heitä odottaa eläimen teurastuksen jälkeen. Suomalaisissa teineissä vaikutti olevan rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja ainutlaatuisuutta. Torontolainen antaa Suomelle kannustuksia. Oli hyvin koskettavaa, kuinka kovasti he yrittivät. KIDUTUSTA TEURASTUKSEN JÄLKEEN Elokuva | Sausage Party -elokuva pilkkaa tasapuolisesti kaikkea. Marko Ylitalo Sausage Partyn ensi-ilta 21.10. Rakastan Suomessa sitä, että osaatte hoitaa talven niin hyvin. Sitten nakki-sämpyläpariskunta todistaa, kuinka peruna nyljetään elävältä ja hukutetaan kiehuvaan veteen. Käsikirjoitustiimin Seth Rogen ja Evan Goldberg tunnetaan muun muassa räävittömästä Superbad-komediasta, eikä ylilyönneistä tingitä tälläkään kertaa. Greg Tiernanin ja Conrad Vernonin ohjaamassa aikuisten animaatiossa supermarketin elintarvikkeet aluksi ilahtuvat tullessaan jumalten (ihmisten) ostamiksi: vihdoin nakki (Frank) löytää kumppanikseen sen oikean hodarisämpylän (Brenda). Kenties surrealistisen vulgaari lopputulos edes saa pohtimaan, mitä suuhunsa laittaa.. He tulivat pienestä kaupungista pienillä resursseilla, mutta valmentaja yritti saada asioita aikaiseksi. Ymmärrän, miksi Suomella on hyvä maine Pohjois-Amerikassa
Tämä biisi on sisko, joka ottaa aamuyöllä kädestä, vie tanssilattialle ja laulaa ”ser du vad jag ser, jag är nästan som du”. Lopettaminen tapahtuu niille, jotka kaiken loivat. Anteeksi mutta tässä on just hyvä kohta ”vi ska aldrig bli som ni”! Oli aika, jolloin ajattelin, että se on minun Kent, joka nyt soittaa. heikki valkama. Tackar, Kent, har aldrig träffat nån som du. Kirja kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta ja sen seurauksista ja vaikutuksista. FF, 2002 Kun työkaveri sai kuulla, että olen raskaana, sain häneltä tekstiviestin: Onpa sun lapsi sitten tyttö tai poika, sen nimeksi tulee Kent. Ja tässäkin biisissä Jocke Berg lausuu r-kirjaimen niin kuin ei kukaan muu: rraadion spelar vårr sång, uhhuh. Biisi on todistus siitä, miten lähekkäin ovat onni ja onnettomuus. Naisen parempi asema. Lapsensa hylkäävät vanhemmat. Kent-historian paras hetki alkaa kohdasta 2.57. Manninen on taitava kirjoittaja, joka osaa yhdistää yksittäisten ihmisten tarinat yleiseen. Levy on laskuissani ”vanhaa Kentiä”, mahtipontista ja sateista kuin FF: ”Vi räknar dagar, räknar år, en skymt av solen doft av vår.” Pärlor, 2002 Bändin tunnistaa Kentiksi toisen sekunnin kohdalla, vaihtoehtorockiksi tässä on vain vähän vaihtoehtoisuutta, Ikea ja Tukholma mainitaan. Elämä Kentin tahtiin Musiikki | Kent soittaa lokakuun lopussa uransa viimeiset Suomen-keikat. Kiinnostavaa on, että vaikka Kiinassa ihmiset raivostuvat viranomaisten toimista, yhden lapsen politiikalla oli (ja on) kansan vahva tuki. Tarinat ovat rankkoja ja yllättäviä. Stanna hos mig, 1999 Kuinka monta vallankumousta on jäänyt suunnittelematta, kirjaa lukematta ja kotia siivoamatta, kun Pohjoismaissa on maattu sängyllä riutumassa tämän herutuksen tahdissa. Kirja kuvaa nyky-Kiinaa ja sen elämää, ihmisten ajattelutapoja ja asenteita. Ei tullut, mutta Vapen & Ammunitionista tuli ensimmäisen raskausajan soundtrack. Tärpit MARRASKUU 2016 IMAGE 237 71 Om du var här, 1997 Jos tässä biisissä ei olisi niin järkyttävän kaunis alku, toivoisin, että se ei soisi ikinä missään. Tietokirja Lapsenteko kielletty MASSA-ABORTIT. Reetta Räty kertoo hänelle tärkeistä Kent-kappaleista. Paperittomina ja oikeudettomina syntyneet lapset. Om du var här on rockmusiikin tiivistymä, ongelma ja ratkaisu samassa paketissa. Egoist, 2016 Olen kuunnellut lopetusuutisen yhteydessä julkaistun Egoistin ehkä 300 kertaa. La Belle Epoque, 2014 Kesällä 2014 Kent järjesti Tukholmassa Kentfest-tapahtuman. Stanna hos mig ei ole toive, se on vaatimus. Taustatyöt on tehty vakuuttavasti – kuten hyvässä journalistisessa asiaproosassa pitääkin. Musik non stop, 1999 Tämä biisi on Roskilde, jossa Kent soittaa oranssilla lavalla ennen Pearl Jamin katastrofikeikkaa, jolla kuoli yhdeksän ihmistä. Kent on yhtä kuin kitarat, ja usein ne ovat niin raastavia ja raivoavia ja tajuntaan tunkevia, että on turha puhua melankoliasta. Mari Mannisen kirja Yhden lapsen kansa (Atena) vyöryttää aiheita ja kertomuksia, jotka pysäyttävät. Liikaa muistoja, liikaa ajatuksia ajasta, jolloin kaikki tuntui sotkuiselta, vaikka ongelmia oli vain yksi: et ole täällä. Se on turhan kepeä ja siisti kappale, mutta silti: r-kirjain sorahtaa, kitarat, kertosäe alkaa, laulan ääneen työpaikan portaikossa, vastaan tulevia pukumiehiä naurattaa. Reetta Räty Kent Hartwall Arenalla 28.10. Lukuisat vääryydet ja epäinhimilliset kohtalot nähdään yksittäisten viranomaisten poikkeustoimintana, ei politiikan seurauksena. Tätä ”uutta Kenttiä” – diskompaa ja poliittisempaa kuin vanha – moni vierastaa, mutta minusta muukalaisvihaa ja asekauppaa saa vastustaa myös soittimin. PIKKUkeisarit. ja Vaasa Arenalla 29.10. Kaikki Kentfestissä oli ruotsalaista, kaunista, julistavaa ja vilpitöntä kuin kesäillassa samanmielisille soitettu La Belle Epoque. Mutta ei se ole minun, ei se koskaan ollutkaan
Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Madeleine Albright ilmaantui Rory Gilmoren sänkyyn unikohtauksessa ensimmäisellä tuotantokaudella. Sarjan ensimmäisessä kohtauksessa päähenkilö Lorelai Gilmore ruinaa (kuudetta) aamu kahvimukia kahvilanpitäjä Lukelta. Mukana käsitte lyssä on sarjaku vataiteilijoita ja kuvittajia, joiden tarinat ja teokset kirjoittajan poh dintojen kanssa suodattuvat osaksi suurempaa kokonaisuutta. Ruokaan ja painontarkkailuun neuroottisesti suhtautuvassa kulttuurissa Gilmoren tyttöjen välinpitämätön suhde ravintoon on vallankumouksellista. RUOKA JA KAHVI Gilmoren tytöt on oodi kofeiinille ja mässäilylle. Japanilaisen Takashi Hiraiden Kissavieras on arkinen kuvaus Tokiosta. Huhutaan, että Michelle Obamalla olisi rooli uusissa jaksoissa. Jännitteinen aika ja täyden arjen keskellä tyh jäksi koettu elämä koventavat mas kuliinisuutta: kun elämä on ihmeistä tyhjä, Paintball yrittäjä Eero päättää siepata ystävänsä kanssa vaimonsa, ja paha alkaa saada kier roksia. Kirja vie Tokion takapihojen hiljai seen tunnelmaan. Sinne on aina turvallista palata. Vain äly ja sivistys vievät yhteiskuntaa eteenpäin; romanttinen rakkaus on toissijaista. Taustatyö on tehty paneu tuen, ja Korhosen kaunis ja mietitty lause kantaa sen vaivatta. Stars Hollow -kaupungin oudokin Kirkin kasvutarina on tv-historian hienoimpia. Sarjassa on myös esiintynyt monia artisteja: Sonic Youth, Sparks ja Elvis Costello sekä tietysti Skid Row -yhtyeen Sebastian Bach, joka tekee erinomaisen itseironisen roolin Hep Alien -yhtyeen kitaristina. Suurta draamaa ei synny, mutta pienet asiat ja sävyt kasvavat merkityksellisiksi. Nyt Sherman-Palladino vie kulttisarjan päätökseen, kun Netflix on tilannut uusia jaksoja. Kun yksi Roryn poikaystäväehdokkaista Tristan luulee PJ Harveyn olevan mies, on selvää, että heistä ei voi koskaan tulla paria. Ilkka Pernu POPVIITTAUKSET Sarjan turboahdettu dialogi vilisee viittauksia angloamerikkalaiseen populaarija korkeakulttuuriin. NOSTALGIA Sarjan näyttämö Stars Hollow on kuin Twin Peaks tai Springfield – amerikkalainen idylli, jonka kaikki tunnistavat mutta jota ei ole oikeasti olemassa. Siksi myös hahmon kuolema tulee olemaan uusissa jaksoissa merkittävässä roolissa. Sarja kuvaa rakkauskipuilun lisäksi osuvasti muun muassa luokkaeroja sekä naisen asemaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Sarjassa isoimpia valintoja ei ole se, minkä pojan Rory valitsee, vaan se, mihin yliopistoon hän menee. Gilmoren tytöt: A Year in Life Netflixissä 25.11.. MUSIIKKI Gilmoren tytöt on ylistys indiemusiikille ja popnörteille (Arcade Fireen viitattiin jo ennen yhtyeen suosiota). Jotkut romaanit ovat niin pieniä ja vähäeleisiä, että ne on helppo haukata välipa laksi. Mutta mikä tekee Gilmoren tytöistä 2000luvun parhaan romanttisen komedian. Vulture-verkkolehden laskelman mukaan sarjassa on viitattu 359 eri muusikkoon tai yhtyeseen, 339 kirjaan ja 284 eri elokuvaan sekä 168 tv-sarjaan. Toimii. On vaikea kuvitella toista romcomia, jossa Norman Mailer olisi esiintynyt. Koska narratiivi on väkivaltaa, Johannes Ekholm luottaa dialogiin. Miten Gilmoren tytöistä tuli kulttisarja. Älykäs hömppä ja nokkelat vuoropuhelut tekivät siitä 2000-luvun parhaan romanttisen komedian. SIVISTYS Sarja on amerikkalaisen yliopistolaitoksen ylistys ja rakkaudenosoitus kirjaviisaudelle. Gilmoren tyttöjen käsikirjoitussivu vastaa 20–25 sekuntia, koska sarjan dialogi on hengästyttävän nopeaa. SIVUHAHMOT Sarja on täynnä karikatyyrimäisiä hahmoja, joita on aluksi helppo vihata mutta jotka kehittyvät ja muuttuvat rakastettaviksi. Rakkaus niinku kirjan päähenkilö Joona on sukupol vensä vastentah toinen ääni. Kirja on aarre syk syn julkaisujen joukossa. Kirja vyöryttää ajan kohtaisia aiheita toisensa jälkeen, itserefkektiivisesti. R iemastut tava essee kokoelma Keskipäivän miehiä – kuvia Suomen historiasta ammentaa tun netuista ja ei niin tunnetuista suo malaistaiteili joista. Tärpit 72 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 K U VA T: A R T H O U S E, S & S, W S O Y, N ET FL IX . Nautintoaiheita TÄLLÄ PALSTALLA IMAGEN TOIMITUS PÄIHTYY HYVÄSTÄ KULTTUURISTA. CAMEOROOLIT Sarjassa esiintyneet todelliset henkilöt eivät ole ilmeisimpiä. Siinä ovat keskiössä kissa, kirjailija pariskunta ja hoitolaitokseen joutuva vuokra emäntä. Hienoa Ville Hännisen kirjassa on, että esseet kertovat tarinoita, joita historian kes kiössä tai esseis tiikan aiheina ei ole juuri nähty. Richard Gilmorea näytellyt Edward Herrmann kuoli aivosyöpään joulukuussa 2014. ISOT TEEMAT Gilmoren tytöt on hyvän mielen hömppää olematta tyhmää. DIALOGI Keskimäärin tv-käsikirjoituksessa yksi sivu vastaa noin minuuttia valmista sarjaa. Televisio | Gilmoren tyttöjen paluu saa fanien sydämet sykkimään. K un Gilmoren tytöt -sarja päättyi seitsemän kauden jälkeen vuonna 2007, moni oli tyytymätön: sarjan luoja ja pääkäsikirjoittaja Amy Sherman-Palladino riitautui studion kanssa, ja muiden kirjoittamaa loppua pidettiin epäonnistuneena. Riku Korhosen Emme enää usko pahaan on tarkka ja tärkeä kirja, yhtäaikaisen ahdingon ja pullis telun sairauskerto mus
Historiallinen teos viittaisi nykytilanteeseen, koska Islannissa on syksyn parlamenttivaaleissa ehdolla äärioikeistolainen puolue, joka Sjónin mielestä uhriutuu sananvapaudesta. Kun muumifani nyt vieraili Ateneumissa katsomassa Tove Janssonin kuvataidetta, hän vaikuttui maalauksesta, joka esitti alkuaikojen mustaa muumia. TEKSTI TERO KARTASTENPÄÄ KUVA TIMO VILLLANEN pitäisi kirjoittaa aiheesta ”The Order of the Black Moomin”. Hänen egonsakin on melkein tottunut tilanteeseen. ”Olen pyöritellyt ideaa, että minun Turvan aukoja Islantilaiskirjailija Sjón haluaa kirjoittaa uhriutuvista äärioikeistolaisista ja pahasta Muumista. Ajattelimme, että jos finanssi-ihmiset haluavat käyttää rahansa siihen, että lennättävät Elton Johnin laulamaan yhden laulun 40-vuotispäiville, se on ok, he ovat mukavia ihmisiä. Sitten selvisi, että he käyttivät rahaa, jota ei ollut olemassa, ja että he olivat juonineet meitä muita vastaan.” Maailmalla menestynyt kirjailija on tyytyväinen, että Islannissa on vain yksi oikea kuuluisuus, Björk. Sjónin kirjoittama ilmastonmuutosooppera sai juuri kantaesityksensä Kööpenhaminassa.. Se kertoisi demonisesta, salaisesta kultista, Muumista, jota osa meistä palvoo”, Sjón sanoo ja nauraa. Valaan suusta julkaistiin Islannissa vuonna 2008, kun talous oli romahtamassa. Kasvo MARRASKUU 2016 IMAGE 237 73 V alaan suusta -romaanin päähenkilö sadattelee, että hänen olisi pitänyt ”tukkia viheliäinen turpansa”. Sjón kehittää useita tarinoita vuosien ajan mielessään, kunnes joku on valmis kirjoitettavaksi. Islantilaiskirjailija Sjón ei toteuta hahmonsa ajatuksia, kun hän puhuu Hotelli Tornin kattoterassilla natseista, jalkapallovihasta ja teoksestaan, jossa ärsyttävä runoilija karkotetaan Islannista vuonna 1635. Sjón aloitti järjestön Islannin puheenjohtajana vuosikymmen sitten, kun oli kehittelemässä Valaan suusta -teoksen teemoja. ”Se on outoa, että olen 54-vuotias, julkaissut 35 maassa, vastaanottanut kirjallisuuspalkintoja ja kaikkea, mutta aina mainitaan, että olen Björkin sanoittaja.” Sjón ja Björk kirjoittivat aikoinaan animaatioelokuvaan Muumi ja punainen pyrstötähti kappaleen nimeltä The Comet Song. Hän sai juuri valmiiksi käsikirjoituksen päätösosasta trilogialle, jonka aloitti vuonna 1994 julkaistu Sinun silmäsi näkivät minut (rakkaustarina). ”Elämme kiinnostavia aikoja”, hän sanoo ja siteeraa kiinalaissanontaa: ”Pahinta, mitä voit toivoa, on elää kiinnostavia aikoja.” . Hän on suunnitellut myös tarinaa miehestä, joka yritti perustaa uusnatsiliikettä Islantiin vuonna 1962. ”Me olimme aina uskoneet, että olemme hyviä ihmisiä. Sjón on Helsingissä kirjailijoiden sananvapausjärjestö Penin konferenssissa. Rikkauksien mukana meni myös viattomuus
Kalle Kinnunen on Imagen elokuva kolumnisti, jolle Kuusumun profee tan Vuosisadan vaihteessa taitaa olla vuosisadan hienoin suomalais kappale. Samurai rauni repoSaarelainen on rujo, rähjäinen, epämääräinen ja monella tapaa ihana ja vapauttava teos. A narkistinen on vaisu sana kuvaamaan Samurai Rauni Reposaarelaista. Ohjaaja, Circleja Kuusumun profeetta -yhtyeiden keulahahmona tunnettu Mika Rättö näyttelee Raunia vimmalla, joka muistuttaa Jorma Tommilan rooleja Jari Halosen elokuvissa. Vaikka elokuvassa on sekä kahlitsemattomasta tekemisen ilosta että hurjista mutta huokeista lavasteista välittyvää lastendraaman vibaa, se on harakireineen myös aika raaka. Porilaisen samurain kuolema Kolumni | Satakunnassa syntyi kulttielokuva, jolla on sielu, kirjoittaa Kalle Kinnunen. Vaikka käsikirjoittajia on listattu kuusi ja elokuva on Rätön mukaan improvisoitu, siinä on näkemys: vedetään yli, mutta tarkasti. Niin hullua kuin se onkin, juuri tämä erottaa sen useimmista Suomi-indieistä: vaikka ne ovat establishmentin ulkopuolista elokuvaa, ne toivoisivat kuuluvansa sen sisälle. 1 Night Visions -festivaalilla nähtävä, Rocco Siffredin sielunelämään kurkistava Rocco on paras näkemäni pornotähtidokkari. Se ei ole ongelma sen enempää kuin Halosen, Rainer Werner Fassbinderin tai Alejandro Jodorowskyn elokuvissakaan. suomalaisella indie-elokuvalla tarkoitetaan leffoja, jotka on tehty ilman Elokuvasäätiön tukea. Teatteriryhmä Modernin Kanuunan elokuvassa rapajuoppo porilainen samurai etsii verivihollistaan nimeltään Häpeekyynel. Elokuva | Taju kankaalla 74 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Kolumnistin tärpit. Sen hävytön pokka on vastakohta vaikkapa Teit meistä kauniin -elokuvan opportunismille tai Bunny the Killer Thingin rääpälemäiselle ja mukaprovosoivalle splatterja raiskaushuumorille. Se voisi olla vain sekoilua, virnuilevaa esikuvien lainailua ja karikatyyrirunkkausta, mutta se resonoi. Sitä on jo elokuvan miljöö. Tärkeimmät langat solmitaan lopussa moraalisfilosofiseksi nipuksi, joka jää lyömään rytmiä katsojan pään sisään. Usein tekijöillä ei ole alan koulutusta ja tuotanto on pitkälti talkootyötä. Moderni Kanuuna ei pyri miellyttämään tai mukailemaan jotain kaupallista lajityyppiä. . 2 Drone-sooloartisti Blanck Mass lämmittelijänään Pohjoismaiden epävarmin räppärinero Draama-Helmi – täydellinen kombo. Äkkiväärä meno pitää huolen siitä, ettei perinteisen elokuvallisuuden perään ole järkeä jäädä itkemään. Siksi toinen syy elokuvan onnistumiseen on juuri asenne. Rauni ei koputtele salongin ovea. 3 Seth Rogenin (kuva) ja kumppanien rivo animaatio Sausage Party on saanut niin arvovaltaisten tahojen kehuja, että se on pakko katsoa. K U VA T: B LA C K LI O N PI C TU R ES O Y, R EX FE A TU R ES , A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Elokuva on rituaali hyvässä ja huonossa, siinä on samaa voimaa ja välittömyyttä kuin teatteritilanteessa. Samuraivaellus geishojen, leivinuunien ja lonkerotölkkien Meri-Porissa voisi olla pelkkää sekoilua, mutta Rätön ja kumppanien sekoilu on ajateltu läpi. Kamera on usein ollut – Rätön saagaa lainatakseni – kuin katana tyhmän penskan kädessä. Bruce Leet ja Shogun Assassinit on katsottu ja vedetty reposaarelaisen suodattimen läpi. Väkivaltakin on koherenttia ja sopivan kohtalokasta eikä mitään sikailua. Ensimmäinen syy elokuvan onnistumiseen on tekijöiden kirkas visio. Samurai rauni repoSaarelainen on elokuva, jonka lopputuloksessa on kiistatta enemmän näkemystä kuin juonta tai tarinaa. Ensi-ilta 21.10. Joskus realistisena pidetty siivo ilmaisu kannattaa heittää ensimmäisenä ikkunasta. Idyllinen puutalojen Meri-Pori muuttuu rajattomaksi karnevaaliksi, joka on hengeltään kuin Keski-Amerikasta tai Ylen lastenohjelmasta. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorotte lee Katja Kallio. Kuudes linja 10.11. Maailma valkokankaalla on vitsi, mutta loppuun asti viety naivismi tekee elokuvasta aikuisemman kuin suurin osa kotimaisista vakavista tai ainakin itsensä vakavasti ottavista ”ammattimaisista” tuotannoista. Digin piti tuoda elokuvaan spontaaniutta, mutta suuria taiteellisia läpimurtoja ei kotimaiselta indiekentältä ei ole noussut. ENSI-ILTA SAMURAI RAUNI REPOSAARELAINEN OHJAUS MIKA RÄTTÖ ENSI-ILTA 21.10.. Samurai Rauni Reposaarelainen on ensimmäinen valko kankaille tuotu suomalainen pitkä digiajan indie, jossa laatu yhdistyy spontaaniuteen. Se ei ole ihme: Moderni Kanuuna on teatteriryhmä ja Samurai Rauni Reposaarelainen sai alkunsa näyttämöllä. Digitaalistumisen myötä on syntynyt sekava uusi suomalainen indiekenttä, jossa lähes kuka hyvänsä voi toteuttaa itseään halvalla kalustolla. Kun tehdään fantasiaa, katsojan pitää ymmärtää jutun sisäinen logiikka. Itämainen filosofia kohtaa väkivaltaisimpien itämaisten populaarielokuvalajien kuvaston, mutta ollaan Satakunnassa, ja esimerkiksi puvustusbudjetti oli tiettävästi satanen
Kehitetty ja testattu pohjoisen vaativissa olosuhteissa. POHJOISEN MUOVAAMA PYSÄYTTÄÄ SINUT AJOISSA.. NOKIAN HAKKAPELIITTA ® 8 Rengas pohjoisista aineksista, joka on syntynyt erilaiseksi. Toista samanlaista et löydä
2 Bruce Springsteenin elämäkerta Born to Run muistuttaa Pomokeikkaa: lukukokemus on hengästyttävä ja hymyilyttävä. Se on reaktiivinen teos: vastaus, vastalause ja vastaisku. Paperi T:n vierailu on sekin merkki Sannin musiikillisesta uskottavuudesta: imagostaan tarkan räppärin ei voi kuvitella suostuvan juuri kenenkään muun listapopparin raidalle. . Kohukoneen vastaisku Kolumni | Sanni on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia. Ei, Sanni ei ole näennäisen naiveista sanoituksistaan ja sarjakuvahahmon äänestään huolimatta lastenmusiikkia. 1 Frank Oceanin (kuva) Blond ei ollut pelkkä kikkailuprojekti, vaan syksyn – ellei vuoden – albumi: salaperäinen luonnosvihkollinen värisyttäviä kappaleita. Erityisen hanakasti Sanni tarttuu sukupuoleensa kohdistuviin odotuksiin. Kun tämän yhdistää hänen naispopparikonventioita haastavaan rohkeuteensa, omapäisyyteensä ja omaleimaisuuteensa hän pinkoo niin pitkällä kotimaisten kollegoidensa edellä, että sinisestä tukasta erottuvat enää latvat. Lisäksi Sanni on yksi alan työorientoituneimmista tekijöistä, suoranainen tosikko, jolle kaikki ulkomusiikillinen tuntuu miltei liiankin vaikealta ja vastenmieliseltä. Levyn nimibiisillä Sanni unohtaa ujostelun ja tekee itsensä ihanuuden juhlistamisesta häpeilemättömän karnevaalin. Siinä missä Sotke mut ja Lelu muodostivat s&m-tematiikan kanssa flirttailleen selkeän parin, hänen kolmas, nimetön albuminsa on selvästi erillinen, uuden aikakauden starttia markkeeraava albumi. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorottelee Samuli Knuuti. LEVY SANNI SANNI WARNER. Musiikki | Hittimittari 76 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 Kolumnistin tärpit. Ensinnäkin hän vaikuttaa railakkaan lavapersoonansa takana ennen kaikkea ujolta ja epävarmalta – siis ihan tavalliselta parikymppiseltä. Tämän virhepäätelmän Sanni aikoo kumota. Teemalauantai 12.11. Taas samaa teemaa pyörittelevä Oo se kun oot on yksi levyn helmiä, vaikka sekä Sannin että Paperi T:n osuudet kappaleella ovat sannija paperiteemäisyydessään lähes huvittavuuteen saakka karikatyyrimäisiä. E TTÄ MITÄHÄN VITTUA. Se on hänen ensimmäinen selkeä, julkinen kannanottonsa hulluun vuoteen. Paneutumattoman oli liian helppo olettaa, että kohuilla paikkailtiin tuotteen sisällön puutetta. NeoNkeltaisiN kapiteelein ja leuka uhmakkaasti pystyssä esitetty kysymys käynnisti vuoden, jota 23-vuotias Sanni tuskin tulee unohtamaan – vaikka haluaisi. LAura Friman on Imagen musiikkikolumnisti, joka ei anna lastensa kuunnella Sannia. Toimii teinin voimalauluna, mutta vetoaa kevytfeministisenä tunnarina täysi-ikäiseenkin. Ihan puskista taas tulivat kirosanagatea seuranneet some-myllyt: Sannin silmiinpistävää hoikistumista ruotineet iltapäivälehtiotsikot ja julmat kommenttiketjut sekä Vahinko-video. vaikka levyN ruNko koostuu simppeleistä, klassisista pop-sävelmistä, kappalevalikoima on kauttaaltaan stadionkokoista ja nyt enemmänkin edmpainotteista kuin orgaanista. on omistettu The Wholle ja mod-kulttuurille. Ollaan sitten julkeita! Käydäänpä pikakelauksella läpi, mistä pilttiensä soittolistoista pöyristyvät vanhemmat voivat Sanni-albumin sisällössä kimpaantua: vitusta, paskasta, saatanasta, alusvaatemallin paneskelusta, kolmen viinipullon humalassa rakastelusta, ja niin edelleen. Sillä fanit tulkitsivat Sannin kipeän samastuttavaa kesäbiisiä satunnaispanoon tyytyvästä rakastuneesta hölmöstä antaumuksella – ainoa vain, että osa tulkitsijoista oli hädin tuskin kouluikäisiä. 3 Quadrophenia on nähtävä sännöllisesti. Se kuuluu levyllä ihanalla tavalla. Vaikeiden parisuhteiden glorifiointi on edelleen Sannin vahvuusalue. Eikä tämä jää hänen ainoaksi julistuksekseen. Ennen kaikkea kohusuma on sääli siksi, että Sannin kappaleet hautautuivat armotta oheissurinan alle. Talvisinglen kanteen painetun nimen nostattama paheksuntamyrsky ei varmastikaan tullut Sannille täytenä yllätyksenä. Moukari-kappaleella hän laulaa tyynesti läpi saamaansa asiatonta palautetta ja paljastaa kertosäkeessä olevansa viileästä kuorestaan huolimatta posliinia. oN NuriNkurista, että saNNi profiloitui vuodeN 2016 aikana sensaationkipeäksi huomionarkiksi. Sannin olennaisessa roolissa oleva työpari on tälläkin kertaa tuottaja Hank Solo, jonka kanssa suoritetut rytmiset ja soundilliset kokeilut vaikuttavat pakottomilta. Kakara ku Cara -kappaleella hän määrittelee naiseutensa rajat viljelemällä viit tauksia palvotuimpiin selfiekuningattariin: hän ei osaa olla seksikkään vakava, sensuellisti tanssiva Rihanna tai kyliejenneri / kun ei kiinnosta meikit vaan Fenderit / mä haluun veivaa / enkä naistenvessassa pyllyy peilaa. K U VA T: W A R N ER M U S IC FI N LA N D , W IR EI M A G E, A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ). Sannin materiaali on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia ja kehnoimmillaankin vain keskinkertaista. Virhe, vaikkakin vahinko. Kaksikko on bailannut studiossa kahdestaan keskisormi pystyssä
Pieni tarina kattaa vain 24 tun tia, mutta käsittelee suuria filosofisia kysymyksiä elämästä, kuolemasta ja niiden rajasta. Elävien kirjoissa | Kirja MARRASKUU 2016 IMAGE 237 77 nen. Tunnelma on silti läm min ja inhimillinen. Sydäntä tarvitsee vakavasti sairas keskiikäinen Claire Méjan. Aika venyy ja menettää merkityksensä, surffa reista tulee osa aaltoja, ilmaa ja ikuisuutta. Päähenkilö on pikemminkin sydän. Vähitellen elinsiirroista tuli osa modernia lääketiedettä. Ihmiset tulevat ja menevät sen ympärillä tehtävineen ja arkisine kiireineen. 3 Siilo-trilogiastaan tunnetun Hugh Howeyn Hiekka-romaanissa ollaan hiekan peittämässä tulevaisuudessa. Joskus pitää katsoa lakikirjasta. Meillä laki ihmisen eli mien, kudosten ja solujen lääketie teellisestä käytöstä muuttui vuonna 2010, ja elinluovuttajaksi sopivan vai najan elimiä voidaan nykyään käyttää ilman nimenomaista lupaa, jos ei ole tiedossa, että vainaja eläessään vas tusti sitä. 1 Klas Östergrenin Twist kertoo naisesta, joka merkitsi eri asioita eri ihmisille. Jos en enää ajattele, minua ei enää ole. Kehuttu romaani laajenee tarinaksi ruotsalaisen yhteiskunnan varjopuolista. . Syntyi aivokuoleman käsite. Hänen sydämensä sykkii vielä, mutta Simon on kadonnut eikä enää palaa. Paluumatkalla auto ajaa tolppaan ja Simon paiskautuu etulasiin. Kirja on melkein kuin runollisesti laadittu tietokirja, joka raportoi leikkauksen kulkua ja pohtii välillä sydämen symbolisia ulottuvuuksia. Runollisen lyyrinen kieli ei ole varmaankaan helppoa suomennettavaa, mutta Ville Keynäs ja Anu Partanen ovat tehneet hyvää työtä. Tämän kirjan jälkeen lukija tietää paljon enemmän elinsiirroista. Teiniikäinen Simon Limbres on pelkkää elämän riemua. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorottelee Juha Itkonen. Juonen tasolla teoksessa ei tapahdu kovin paljon. Se etenee vilkkaana tajunnanvirtana, jonka joukossa on lääketieteellisiä termien ryppäitä. de keranGaL on kotiMaassaan arvostettu Pit kän linjan kirjailija, mutta Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on ensimmäinen suomennos. Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, jonka sisäelimet ovat vapaata riistaa kuoleman jälkeen. De Kerangalin romaani jättää muuten kin ilmaan joukon kysymyksiä, jotka ovat seurausta lääketieteen kehitysharppauksista. Vanhemmat päättävät, että kaulasta ylöspäin mitään ei saa viedä. Heidän luonteensa, henkilöhistoriansa, pelkonsa ja haaveensa eivät kuulu tähän tarinaan. K U VA T: S IL TA LA , JA N E B O W N , A N JA R EP O N EN (K U V IT U S ).. Oliko poika eläessään antelias. Sydämen tarina Kolumni | Sydämensiirrosta kertova romaani vakuutti Miina Supisen. Ihme kyllä monet koskettavimmista kohdista ovat pelkkää lääketieteellisen prosessin kuvausta. Lait eLinsiirroista vaihteLevat eri puolilla maailmaa, Suomessakin käytäntö on hieman erilainen kuin Ranskassa. V uonna 1959 Maurice GouLon ja Pierre MoL laret ilmoittivat 23. Henkilöhahmoja ei taustoiteta oikeastaan ollenkaan. Lääkärit näkevät Simonin ruumiin arvokkaana aarre aittana, terveille sisäelimille olisi paljon käyttöä. De Kerangal kuvaa heitä samalta etäisyydeltä kuin kirurgisia välineitä, mittareita ja sairaalan käytäviä. Takakansi lupaa ”trillerimäistä etene mistä”, mutta Simonin sydän ei joudu kohtaamaan varsinaisia yllätyksiä. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät suhtautuu aika tun teikkaasti vainajaan – kirjassa ei jäädä lainkaan ihmettelemään vanhempien päätöstä kieltää silmien siirtäminen, vaikka luultavasti sarveiskalvoillekin olisi tarvetta eikä vainaja niitä enää tarvitse. Romaani kuvaa sydämensiirtoa – vaikeaa, mutta jo melko tavallista leikkausta – ja ihmisiä sydämen ympärillä: huippu kirurgeja, omaisia, hoitajia ja poti laita. Aivot syrjäyttävät sydämen. Rokkitähteä muistuttava huippukirurgi, 40 tuntia valvonut hoitaja ja muu henkilökunta valmistautuvat vaikeaan leikkaukseen. Romaani on voittanut Ranskassa useita palkintoja ja se on käännetty jo parillekymmenelle kielelle. Joskus elämä ja kuo lema ovat määrittelykysymyksiä. roMaanin aLussa kuoLeMa on hyvin etäällä. kansainvälisessä neurologia konferenssissa, että kuoleman määritelmän pitäisi muuttua. Aalto jen harjalla Simon ja kaverit tuntevat olevansa kuolemattomia. Antaisiko hän silmänsä, maksansa, ihonsa ja sydämensä toisille. Hän lähtee kavereidensa kanssa aamuhämärissä surffaamaan. 2 Pitkästä aikaa uusi romaani Kazuo Ishigurolta (kuva)! Haudattu jättiläinen tulkitsee uudestaan kuningas Arthurin legendoja. Ranskalaisen Maylis de Keranga lin romaani Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on syksyn kauneimpia lukukokemuksia. Simonin vanhemmat ovat murheen murtamia mutta joutuvat heti päättämään ruumiin kohtalosta. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on kansainväli seksi menestysromaaniksi aika elegantti ja korkeakirjalli ROMAANI HAUDATAAN KUOLLEET, PAIKKAILLAAN ELÄVÄT MAYLIS DE KERANGAL SILTALA Kolumnistin tärpit
Aurinko paistaa ikuisesti tässä perheessä, ja enon kuppaankin osataan suhtautua hillityn positiivisesti. Seuraavassa numerossa Reetta Räty. Setämies kysyy: Onko uusi aatteellinen vilpittömyys poseerausta. Tästäkin selvitään siististi. On taas salviapastan aika! Elämä on ihanaa! laskussa: läskit lapset. Onko mahdollista, että seuraavassa vaiheessa aatteellisuus kehittyy vaatimukseksi kyynelehtivästä sentimentaalisuudesta. Se on se hetki, kun jänteikäs doupattu narkkari kuuntelee Maamme-laulua kyyneleet silmissä ja pelkää jäävänsä kiinni. Haluatko sykkiä samassa tahdissa Zeitgeistin kanssa, oletko trendsetteri. Ironia katsotaan merkiksi kyynisyydestä ja moraalisesta laiskuudesta, ironikko ei osaa sitoutua ja heittäytyä parantamaan maailmaa. Nousussa: vilpittömyys. Ne santsaavat jälkiruokaa sukujuhlissa, työntävät naamansa kermavaahtoa, eivätkä tiedä, kuka on Tero Pitkämäki. Satsaa salviapastaan. Niiden takia huippu-urheilu on nyt Suomessa kriisissä, mutta silläkään ei ole niille mitään merkitystä. On muotia olla aatteellinen, heiluttaa lippua ja mainostaa sitä, miten sydän, maksa ja munuaiset laulavat vilpittömästi hengen aatteen korkeaa laulua. Läskien lasten täytyy tietää, mikä on suomalaisuuden huippuhetki. Vielä pari vuotta sitten chillaava hipsteri saattoi hyvinkin heittää semi-ironista läppää ja toisinaan Setämies tapasi jopa itseensä sotkeutuneita metaironian harrastajia. Tässä vaiheessa salviapastaperhe ottaa yhteyttä terapeuttiin ja hiljentyy hoitamaan traumaansa. Setämies ehdottaa, että vähimmäismäärä nostetaan kuuteen tuntiin ja läskit hiihtävät kouluun, vaikka lumi olisikin sulanut. Kukaan ei ole läski, ja isä ja äiti saavat yhdynnöisssä orgasmin yhtä aikaa. Ne eivät osaa uhrata kehoaan isänmaalle, ne tuovat isänmaan alttarille vain läskinsä ja Pokémon Gon, joka sai ne liikkumaan 200 metriä. Sääli, että synnyitte liian myöhään. Vanhemmat joutuvat häpeämään silmät päästään, mutta perheen blösö lyllertää tyytyväisenä kakun ääreen ja hymyilee hiilihydraattinarkoosissaan kuin valaistunut Buddha. N ousussa: salviapasta. Setämies ihmettelee Zeitgeistin nopeaa muutosta. Setämiehen mielestä on masentavaa, että nuorison arvot ovat liian hyvässä järjestyksessä. Ruben Stiller 78 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Hän kaipaa 80luvulle. . Ruben Stiller on etelähelsinkiläinen post modernikko, joka kelluu arvotyhjiössä. Kun Ferdinand-enon kuppa tulee salviapastaperheen tietoon, äiti ja isä katsovat kypsästi toisiaan ja toteavat: Ferdinandin syfilis on merkki elämän hauraudesta. Salviapastaperheen täydellistä elämänhallintaa häiritsee vain perheen koira. Postmodernissa tilassa oli hyvä kellua. Uusimman liikuntasuosituksen mukaan alle kahdeksanvuotiaiden lasten pitäisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Se on yleensä puudeli ja yrittää jossain vaiheessa avata ranteensa. Salviapastaperheen täydellistä elämän hallintaa häiritsee vain koira.. setämies kuuli ironiselta nuorelta kollegaltaan hotelli Pasilan ravintolassa, että ironia on kuollut ja vilpittömyys on nyt pop. läskit lapset pilaavat sporttivanhempien imagon. Salviapastaperhe ratkaisee aina ongelmansa nopeasti ja tehokkaasti, koska perheenjäsenten alitajunta on desinfioitu jo ennen syntymää. Nostalgisina hetkinään Setämies kaipaa 80-luvun kulutusjuhlaa, tuota olemisen hulvatonta keveyttä ja matalalentoa arvotyhjiössä. Salviapastaa keittänyt perhe hymyilee aamusta iltaan ja viettää laatuaikaa kauniiden ja lahjakkaiden lasten seurassa. Perheen sporttinen brändi ei merkitse niille mitään. Zeitgeist Kolumni | Salviapasta ja vilpittömyys ovat nousussa, kirjoittaa Ruben Stiller. Seksuaalisesti tyydytettyjen vanhempien krooninen hymy luo perheeseen kerrassaan mainion tunnelman, jonka lisukkeeksi Setämies suosittelee compote de pommesia, omenasosetta
ELÄMÖINTIÄ SALONGISSA Kaikki se, mitä tulee sisustamiseen, rakentamiseen ja remontoimiseen, DIY-tekemiseen ja puutarhanhoitoon, löytyy nyt yhdestä osoitteesta. ELA?MO?INTIA?_SALONGISSA_230x3000mm_AINEISTO.indd 1 2/16/16 10:48 AM
Yhdysvalloissa sitä alettiin kutsua mansplainingiksi vajaa vuosikymmen sitten, Suomessa termi miesselittämi nen on ollut käytössä vasta pari vuotta. Vaatimus on hyvinkin perusteltu, kun puhutaan tasa-arvoon liittyvistä asioista. Äitinä tiedän, että jokainen meistä oikeasti kaipaa perhettä ympärilleen. Ensimmäinen tunnistettava positio on se, jota ei yleensä essiivi-muotoon puetakaan: miehenä. Puhumme essiivissä ja essiiveistä. R ion olympialaisten aikaan käytin ensimmäistä kertaa elämässäni äitikorttia. Kaduin välittömästi. Jos ne 2 onnistuu mahdutt. Aina kun kuulen äiti-sanan essiivimuodon, hälytyskellot soivat päässäni. Maija Vilkkumaa piti tätä Hesarin haastattelussa vääryytenä faneja kohtaan. Naiskuulijan on pitkään oletettu ymmärtävän sen voima sanomattakin. Kun twiittini oli lähetetty ja kuuntelin kelloja päässäni, tajusin, että äitinä puhuminen lienee nykyään sallittua. Keskustelin Twitterissä siitä, onko journalistisesti perusteltua laittaa nyrkkeilijä Mira Potkosesta kertovan jutun otsikkoon, että olympiamitalisti on myös perheenäiti. Äitinä olen tätä mieltä Kolumni | Essiivit ovat vallanneet keskustelun, kirjoittaa Joanna Palmén. Aloitin twiitin sanalla äitinä. Joanna Palmén on Imagen toimituspäällikkö, jolla on kaikki Maija Vilkkumaan levyt. On äitikorttia minullekin heiluteltu. Puhumme essiivissä ja essiiveistä. Äitinä näen äitiyslakialoitteen toisin. (Joku mies saattaisi toki tähän vastata, että teki päätöksen isänä.) ÄitinÄ ja muutenkin uskon, ettÄ miltei kaikki asiat voi ymmärtää, vaikkei niitä olisi itse kokenut, jos joku vain jaksaa selittää. -> uutinen. ”Nyt tässä on keski-ikäinen mies heilauttanut pedofiilikorttia ja saanut videon pois netistä”, sanoi Vilkkumaa. Miltei kaikki keskustelu on muuttunut subjektiiviseksi. Kun he sanovat, että minä naisena tiedän tai minä transseksuaalina tiedän. Tätä oletuspositiota on ryhdytty ahkerasti kritisoimaan myös arkikeskusteluissa. Kun kirjoitin Lastensairaalasta ja peruspalvelujen rahoittamisesta hyväntekeväisyydellä, sain kommentteja: ”Näkee, että kirjoittajalla ei ole lapsia.” Kirjoitukseni sivuutettiin sillä perusteella, kuka olen, ei sillä perusteella, mitä kirjoitan. Eli videon poistaminen oli väärin, koska siitä päättäjän positio oli keskiikäinen mies. 80 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Samanlaisia kommentteja oli somessa paljon. Äitinä haluan sanoa, että ministerin ratkaisu oli oikea. Äitinä ja ex-urheilijana nostan tolle hattua, livautin. Eli ”nyt mennään henkilökohtaisuuksiin”. Jos voisin, muotoilisin twiittini uudelleen: Äitiys henk+fyys ISO asia myös synnytyksen jälk, samoin huippu-urh. samaan elämänvaih. Miltei kaikki keskustelu on nykyään subjektiivista. Esimerkiksi Jari Tervon pitäisi kuunnella inkeriläisiä ennen kuin kirjoittaa heistä romaanin. Nyt miesselittämisestä huomautel laan tuon tuosta, eikä positio enää ole kaan kaikissa tilanteissa etu. Olisi hyvä hiljaa kuunnella, kun naiset, nuoret, rodullistetut, seksuaalivähemmistöt ja vammaiset puhuvat. Jo yli kymmenen vuotta ennen kuin tulin äidiksi, opin, että typerintä argumentointia on käyttää perusteluna, että minä äitinä tiedän. sanni-gate syntyi, kun laulaja Sannin alaikäiset fanit lauloivat tämän musiikki videolla seksuaalissävytteisiä säkeitä, ja levy-yhtiö veti musiikkivideon pois. tarkastele omia etuoikeuksiasi ennen kuin avaat suusi. Ja rodullistetuille ei kannata selittää, miten Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva pitäisi ymmärtää. Seuraavassa numerossa Riku Korhonen. Joanna Palmén. #otsikkoon . Tämä vaatimus toistuu nykyfeministisissä puheenvuoroissa, esimerkiksi Koko Hubaran, Anna Pöysän ja Veikka Lahtisen blogeissa. Ikivanha keino muistuttaa naisten keskinäisestä rankingista. Tätä kaikki internetin keskustelupalstoilla roikkuneet osaavat kutsua ad hominem -argumentiksi. Lause jatkuu, vaikka sitä ei ääneen sanoisikaan: paremmin kuin sinä, joka et ole äiti. Mieheys voikin mitätöidä koko argumentin
LAINSUOJATON.FI. ON VIIMEINEN TILAISUUTEMME VAIKUTTAA UUTEEN ELÄINLAKIIN. TULE MUKAAN. LAKI SALLII, ETTÄ SUURI OSA NAUDOISTA ELÄÄ KYTKETTYNÄ KAULASTAAN PARTEEN
— 13. Tai että omat tietoni maaseudun ongelmista ovat olemattomat. Mikä on oikeamieliselle hipsterille sopiva aika rasistisen väkivallanteon jälkeen kysyä Facebookissa ”mitään hyvii uusii thaikkui, anyone”. Tunnistavatko kollegat töissä sen, että homoliittojen vastustaja on taas yöllä nähnyt homounen. Että Anne Ber nerin sisällä voisikin olla pyrkimystä hyvään. Onko se alku vai loppusoitto, kun luovutimme ja päätimme, ettei sanan ”talentti” tarvitse liittyä millään tasolla lahjakkuuteen. Et söisi makaronilaatikkoa Liisa Hyssälän paljaalta vatsalta, mutta kaikki luulisivat sinun teh neen niin. Olisiko humanismille parempi, jos tietyt äänekkäät ihmiset eivät tuo mitsisi fasismia niin, miten tämän sanoisi, fasistisin äänenpainoin. Milloin Kiasma alkaa panostaa taiteeseen eikä siihen, että tois tetaan sanaa ”digitaalisuus” ja toivotaan parasta. Miksi kaikkien hokema ”uskalla erehtyä” ei koskaan liity mielipiteisiimme. Naurattiko ketään uutinen siitä, että ”Kansallisbaletin Kenneth Greve aikoo ravistella meidät hereille baletilla”, joka ”hieroo sisällissotaa katsojien naamaan”, ja jos nauratti, suhtautuuko silloin vain balettiin vai koko kulttuuriin hieman skeptisesti. 82 IMAGE 237 MARRASKUU 2016 14. Kumman tekisit: Söisit makaroni laatikkoa Liisa Hyssälän paljaalta vatsalta, mutta kukaan ei saisi tietää siitä. Voitaisiinko järjestää rahankeräys sen hyväksi, että Saska Saarikoski leikkaisi hiuksensa. — 5. Kuinka moni ajattelee, että voi jos kus olla väärässäkin. — 16. — 19. Nämä meidän piti vielä kysyä. Missä vaiheessa sanat ”Audikuski” ja ”Bemarikuski” alkoivat riittää kriittiseksi ajatteluksi. ”Itävallassa tytär haastoi vanhem pansa oikeuteen lapsuuskuvista Facebookissa.” Ovatko uutiset enää vain metaforia siitä, keitä olemme. Milloin on muuten käytetty sanaa ”metafora” viimeksi oikein. — 4. — 6. Onkohan mediassa koskaan esitetty yhtä tärkeää kysymystä kuin ”Ketkä esiintyisivät edesmenneiden artistien Vain elämää sarjassa?”. Kun vaaditaan hallituksen vaihtoa, eikö silloin vain vaadita kansan vaihtoa sellaiseen, joka on lähempänä omia arvoja. — 10. — 11. — 7. Voitaisiinko sopia, että ensi kesänä hipsteridj:t kilpailevat jollain muulla kuin sillä, kuka on löytänyt eklekti simmän bossanovakappaleen. — 15. — 18. — 2. 10 vuot ta sitten. — 3. Tai jos Juha Sipilä tietääkin asioista vinyylinkeräilijää enemmän. — 20. 1. 8. — 9. Onkohan mikään toive niin vai kea toteuttaa kuin ”rakastakaa toisianne”. Onko Pirkko Saisio opetellut sen vedän sua kohta turpaan ilmeensä vai onko se myötäsyntyistä. Jos Aku Hirviniemi ja Niina Lahti nen työntäisivät päänsä toistensa anuksiin, katoaisivatko he vai tulisiko siitäkin tvohjelma. Kumpi oli poliittista väkivaltaa harjoittavassa ihmisessä ensin, politiikka vai väkivalta. 20 vuotta sitten. — 12. — 17. Kuinka kauan pystyy ajattelemaan sitä, mitä Mikael Jungner ja Tuomas Enbuske tekevät silloin, kun he eivät päivitä, mitä he tekevät
20. KLASSIKOIDEN KULLANKAIVAJAT VILLE KINARET JA SAM YAFFA MAANANTAISIN KLO 18
19:00 22.11. 19:00 MARTTI SUOSALO 19.11. 20:00 3.12. 19:00 MIKKO NOUSIAINEN 10.12. 19:00 RIA KATAJA Ennakkoliput WWW.KORJAAMO.FI | TÖÖLÖNKATU 51 B, HELSINKI ESITYSTAITEEN SEURA: ASETELMIA 21.11. PAL.VKO 2016-46 290361-1610 Tarinoita syysiltoihin kotoa ja kauempaa VALKOINEN KANI, PUNAINEN KANI 5.11. 19:00 PÄIVÄKIRJAKLUBI 4.11. 20:00 FACEBOOK.COM/KORJAAMO