Taide-eliitti elostelee kuolleessa Suomessa Asuntosijoittajat vievät rahasi MIKAEL JUNGNER HALUAA OLLA DEMOKRATIAN TULEVAISUUS. 9/2018 LOKAKUU 11,90?€ M IK A EL JU N G N ER : ”M U N S IL M IIN IS O O SA IH M IS IS TÄ EL Ä Ä K Ä S IJA R R U PÄ Ä LL Ä S IT Ä EL Ä M Ä Ä .” IM A G E 25 8 LO K A K U U 20 18 Pilaako äitiys aivot
FI. KAUPUNKILAISEN OMA ELOKUVATEATTERIKETJU. ENSI-ILLAT FESTARIT KLASSIKOT SUOSIKKISI PARHAAT PUHUTUIMMAT MODERNIT SINUN WWW.KORJAAMOKINO. LEFFOJA TÖÖLÖSSÄ JOKA PÄIVÄ, BIO REXISSÄ JOKA VIIKONLOPPU
Palapeli 62 Elokuva, joka sai alkunsa suuresta pettymyksestä. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 25 8 | lo ka ku u 20 18. KU VA : M IIK A PI R IN EN . K A N N EN KU VA : A N TT I V ET TE N R A N TA , KU VA N K Ä S IT TE LY : SA K K E S O IN I, A U TO : M AT TI KU N TT U . Koeputkiaikuinen 28 Mikael Jungner on anarkisti ja toimitusjohtaja, joka sai ultravapaan Summerhill-kasvatuksen. Mä olen ollut täällä aina 46 Jyrki Lehtolan reportaasi Mäntän kuvataideviikoilta, jossa elävä Suomi kohtaa kuolevan Suomen. Seuraavaksi hän aikoo ratkaista demokratian ongelmat. Laske kovempaa 38 Matematiikkaolympialaisissa kohtaavat maailman nuoret huippulahjakkuudet. Bileaktivistit 68 Yhteiskunnallinen muutos alkaa tanssilattialta. LOKAKUU 2018 IMAGE 3 Valokuvaaja Miika Pirinen kuvasi nuoria matikkaneroja. (s. Naiset, jotka katsovat elokuvia 54 Äitiys ja älyllisen taantumisen pelko. 38). Lähdimme Suomen maajoukkueen matkassa Romaniaan
81 Veera Luoma-aho Kaksikymppiset pelkäävät mielipiteitä, keskiikäiset tunteita. 80 Reetta Räty Tyhmintä mediassa juuri nyt: arjen niksivinkit. 72 Itsekkyyden ruumiinavaus Janne Saarikivi menetti uskonsa edus tukselliseen demokratiaan. 14 Asia Matkailua ja muoviastioita. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 76 Elokuva Katja Kallio näki sukkakääröelokuvan. 4 IMAGE LOKAKUU 2018 25 sisältö 17 24 KU VA T: S U V I K ES Ä LÄ IN EN , SA TO S H I FU JI W A R A , JE FF KO O N S. nyt loppu. 26 Mäntyniemen herra Elokuun päiväkirja. 16 Hip Savitöistä tuli mindfullnessia ja avoka doleivästä moderni ruoka klassikko. 22 Arviot Television parhaan kauhusarjan kolmas tuotantokausi, Jari Tervon uutuusromaani ja Oskari Onnisen levy arviot. 13 Data Koululaisten laskutaito on laskussa. 78 Musiikki Suede kannustaa vellomaan ja Mitski heittäytymään, kirjoittaa Samuli Knuuti. 79 Kirja Juha Itkosen mielestä Venetsialaiset on teos, joka miesten pitäisi lukea. 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Nuoret ovat alakynnessä asunto markkinoilla, sanoo Juhana Brotherus
Ideoiden tapaan ajatus ratkaisusta ongelmaan on aina ehdotus ja ehdotusten tekemiseen liittyy aina riski ja alttiiksi asettuminen. Elämä ei ole malja, joka täyttyy, vaan malja, jonka arvon Wenzel Hagelstam kertoo. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Ja pohjoissavolaista Siilinjärveä Kuopion kupeessa. Lähteä nyt Siilinjärveltä Unkariin, eikö kauemmaksi enää olisi päässyt. Perheeni oli vasta muuttanut koulun alueelle, ja kuudes luokka oli ensimmäinen, jota sillä ala-asteella kävin. Jungnerin ”suuri filosofinen taistelu” käydään suuremman (työ)elämänkatsomuksen nimissä ja vuoksi. pääkirjoitus. En muista sen aiheuttaneen minkäänlaista ulossulkemista tai muunkaanlaista kiusaamista. Silloin kun niin kävi, syyt olivat toiset ja syypäätkin eri luokalta. Sen nimi on solutionismi eli ratkaisukeskeisyys ja se oli Jungnerin mukaan lähtökohta myös Liike Nytin perustamiselle. Että välittäisimme vähemmän siitä, mitä muut meistä ehkä ajattelevat. Luultavasti vanhemmillani oli muitakin syitä kuin minulle kerrotut, mutta he päättivät, että en lähtisi luokkaretkelle. . Näistä asiantuntijavinkeistä kirjoittaa Reetta Räty kolumnissaan sivulla 80. Kun leirikouluviikko sitten tuli, jäin käymään koulua toisessa luokassa ja kun leiriläiset sitten palasivat – niin, sitten ei mitään. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund LOKAKUU 2018 IMAGE 5 Välitä vähemmän tai enemmän Näissä vinkeissä elämä ei ole malja, joka täyttyy, vaan malja, jonka arvon Wenzel Hagelstam kertoo. Se on teema, jota Jungner itse kutsuu ”suureksi filosofiseksi taistelukseen” ja jonka ansiosta aloin ajatella kotimaan politiikan sijaan Unkaria. (1900-luvulla lennettiin nykyistä vähemmän.) Perheemme ei ollut millään tavoin osallistunut luokan yhteiseen projektiin, emme tunteneet sen taustoja emmekä juuri edes sen osanottajia. Liike Nyt on vain tuorein versio siitä, mitä Jungner on ennenkin tehnyt ja millainen katalyytti hän on eri työpaikoissaan ollut tai halunnut olla. Sama kysymys on ainakin kaikkien luovien ammattien ytimessä. Arjen vinkkilistoissa elämä ei ole arvaamatonta vaan rivi sudokuja, joihin asiantuntijalla on ratkaisu. Kiusallisiin tilanteisiin joudutaan silloin, kun ratkaisukeskeisyyttä koitetaan soveltaa aiheeseen, joka on sille liian suuri ja moninainen. Ottamatta kantaa Liikkeen mahdollisuuksiin korjata demokratian valuvikoja, Jungnerin taistelua on helppo ymmärtää. Siksi vanhempani pitivät ajatusta Unkarin-matkasta sekä pähkäettä suuruudenhulluna. Vaikka lähtökohta olikin pakotettu, olen ryhtynyt pitämään tapausta ensimmäisenä havaintonani siitä, että ehkä se ei olekaan niin tärkeää, mitä muut ajattelevat. Siinä missä yleinen mielipide oli, että ei onnistu, kaikki ovat liian vanhoja ja liian miehiä, unohtuiko Sukarin Topille muuten soittaa, Jungner sanoo Onnisen artikkelissa Koeputkiaikuinen, että näin sanovat ajattelevat samalla tavalla eivätkä ole siksi tehneet mitään, kun hän taas ”näkee ongelman ja yrittää ratkaista sen”. Teimme toisin kuin muut, mitään ei käynyt. Tunne turvallisuudesta syntyy vain niin, töissä ja missä hyvänsä. ei nopea ratkaisukeskeisyys tietenkään kaikkialle sovi. Jotta toinen uskaltaa asettua alttiiksi ja välittää vähemmän, toisten on välitettävä enemmän. En miettinyt Liikettä, sillä henkilökuvan pohjalla on suurempi kysymys. Kuinka se sitten olisi mahdollisimman helppoa. Tästä Mikael Jungner on tietenkin paraatiesimerkki, mutta koska hän ei haluaisi jäädä sellaiseksi, hänen ”suuressa taistelussaan” on kyse juuri tästä. K un toimittaja Oskari Onninen lähetti tämän numeron kansijutun Mikael Jungnerista toimitukseen, sen luettuani en osannut jäädä miettimään, mitä Liike Nyt ehkä voi todella saada aikaan. Tietenkin muut puhuivat reissusta, mutta ehkä viikon. Ehkä Jungnerin taistelusta saa laajemmin käyttökelpoisen työelämäneuvon, kun sen kääntää ympäri. Kuudennella luoKKamme lähti viikoksi leirikouluun Unkariin, jossa sijaitsi yksi Siilinjärven ystävyyskaupungeista. Yksi esimerkki tästä on keskiluokan arkiongelmiin keskittyvä palvelujournalismi, jossa asiantuntijat kertovat, mitä tehdä, jotta kouluaamut, nukkuminen, syöminen, ihmissuhteet, oikeastaan mitkä vain asiat, hoituisivat mahdollisimman tehokkaasti ja kivuttomasti
3105MO_tarjous_115x300_P.indd 1 12.12.2017 9.38. vuosikerta, 258. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2018 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 25. Mondon testatuilla vinkeillä löydät parhaat matkakohteet, ravintolat ja majoituspaikat. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. numero. lokakuuta 2018. /tilaus Tarjouskoodisi on PU MO MONDOSTA SAAT VINKKEJÄ UNELMAMATKASI TOTEUTUKSEEN! Matkailulehti Mondo kertoo sinulle innostavia tarinoita maailmalta, antaa uusia matkaideoita ja tekee löytöjä jo tutuista paikoista. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri valtteri väkevä ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Janne Arola, Mari Areva, Maija Astikainen, Ulla Donner, Laura Friman, Tua Harno, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Katja Kallio, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Helen Korpak, Matti Kunttu, Jyrki Lehtola, Sara Lehtomaa, Linda Linko, Susanna Luikku, Veera Luoma-aho, Jaani Länsiö, Maria Mustranta, Tuomas Nortema, Oskari Onninen, Juho Pihlajaoja, Miikka Pirinen, Roosa Pohjalainen, Reetta Räty, Janne Saarikivi, Niklas Sandström, Pia Seikkula, Sakke Soini, Julia Thurén, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Voit samalla voittaa 30 000,00 € puhtaana käteen! Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille asiakkaille 31.12.2018 asti. 4 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % TILAA NYT! -50 PARASTA MATKASEURAA! NOPEIMMIN TILAAT MONDON OSOITTEESSA: mondo. Aikakauslehtien liiton jäsen. 32. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–18) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan
34-vuotias kiittää eikä ole eri mieltä. TUA HARNO (s. Hän kirjoittaa parhaillaan kolmatta romaaniaan. Se käsittelee pelkoa, pelon syntyyn vaikuttavia tekijöitä ja pelon kulttuurista poistumista. 1984) on kirjailija ja käsikirjoittaja, joka vetää Imagen leffakerhoa Korjaamo Kinossa. @Veerala:n kirjoittama. #Image #Imagelehti @KaisaKopisto En muista milloin viimeksi olen ostanut paperisen lehden, mutta tämä suorastaan hyppäsi ostoskoriini! @imagelehti @AnittaAhonen Roope Gröndahlista kertova juttu Sairauskertomus oli tosi hyvä ja koskettava. Lempiasioita ovat pyöräily, valokuvaaminen ja hyvät ravintolat. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @THeinila Uusin @imagelehti sisältää timanttisen jutun siitä, kuinka asuminen Helsingissä vie kaikki ajatukset, koska se vie kaikki rahat. 1980) on matkailulehti Mondon toimitussihteeri, joka tuurailee säännöllisesti Imagessa. K U VA T: A IN O H U O V IO , VA LT TE R I VÄ K EV Ä. @imagelehti Tekijöitä VALTTERI VÄKEVÄ (s. Tähän lehteen hän lyhensi tekstejä, korjasi kirjoitusvirheitä ja kirjoitti sekalaista sälää. #Helsinki @StGrt_ Tärisyttävän hyvä essee ”Kysymys pelosta” Marjo Niemeltä uudessa Imagessa. Harnon mielestä elokuvahistorian ihanin pariskunta on Notting Hillin pyörätuolinainen ja hänen miehensä
Avaaja
LOKAKUU 2018 IMAGE 9 Finanssikriisi on hyö dyttänyt sijoittajia ja vaikeuttanut nuor ten asemaa asunto markkinoilla, sanoo Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus. Suoraa vastausta ei tiedetä, ovatko ne kotimaisia, ulkomaisia, yksityisiä, instituutioita, rahastoja vai vakavaraisia eläkevakuutusyhtiöitä. Tilastokeskuksen tuottamaa pätevää aikasarjaa tai kattavaa tilastointia meillä ei ole, joten voimme käsinlaskea asioita ja esittää valistuneita arvioita. TeksTi Oskari Onninen kuva Maija astikainen. Keitä nämä sijoittajat ovat. ”Yksiöiden hinnat ovat vasta nyt erkaantuneet muista asunnoista” Juhana Brotherus Paljon puhutaan sijoittajien vaikutuksesta asuntomarkkinaan
Se olisi tulon siirto kolmio asujille, eli pientuloiset jou tuisivat kärsimään. iPhonen keksiminen oli Applelle hyvä asia, mutta oli se var maan hyvä asia aika monelle muullekin. Lisäksi nollakorot laskivat velkavivun kustannusta, jolloin vivulla tehtävä sijoittaminen – mitä kiinteistö sijoittaminen yleensä on – helpottui. Miten tämän saa pysäytettyä. Meillä on esimerkkejä maista, joissa on säädelty yksiöiden tuo tantoa. Opiskelijoiden toiveet ja halut kertovat, että ollaan mie luummin pienessä ja kalliissakin yksiössä kuin merkittävästi halvemmassa soluasun nossa. Sijoittajien innostus loppuu vasta, jos korot lähtevät nousemaan. Jos euriborit alkavat pyöriä kahden prosentin yläpuolella, moni kokee, ettei asunnoista saa riittävää tuottoa ja siirtyvät takaisin korkosijoittajiksi. Aika harva pitää sitäkään kovin toivottuna tilanteena. Yksiöiden osuus ei ole kasvanut Helsingissä lähes ollenkaan, mutta preferenssit ovat muuttu neet. Osakemarkkinoilla taas on riskejä ja heilahteluja, joten kiinteistöt ovat luonteva välivaihtoehto. Yhteinen nimittäjä on finanssikriisi. Meillä on tietty neliömäärä asumista, jota saamme vuosittain kaavoitetuksi kasvu kaupungeissa. Istun hoasin hallituksessa, ja siellä kin havaitaan suuri muutos. Ne olivat edullisia opiskeli jaasuntoja, joiden tyypilliset asujat olivat lähes valmistuneita rahoituksen opiskeli joita. Mitä seuraisi. Kuvitellaan, että yhtäkkiä rakennettaisiin dramaattisesti enemmän kolmioita ja luotaisiin sille markkinalle ylitarjontaa. Kaksi ryhmää on nostanut painoaan viime aikoina. Finanssikriisissä samalla, kun sijoittajat saivat myötätuulta, tyypilliset pienten asuntojen ostajat, nuo ret, saivat iskua alaspäin – kuten talous kriiseissä tyypillisesti tapahtuu. Kööpenhaminassa on samat ilmiöt, sijoittajat ja kaupungistuminen. Sijoittajan kannalta se muutti kaksi teki jää toistaiseksi, ei välttämättä pysyvästi. Riittävä rakentaminen on keskeinen keino. Pienet asunnot ovat hyviä sijoituksia rakentajille, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi huono asia yhteiskunnalle. 10 IMAGE LOKAKUU 2018. Se tarkoittaa kotimaisia ja ulkomaisia kiinteistösijoitus yhtiöitä ja vastaavia toimijoita, joita markkinoillamme ei ole aikaisemmin ollut isoissa määrin. On alkanut pakko alivuokralaisaika. Tilanne voi myös korjautua vähi tellen talouden mukana. Kuvasit Twitterissä pienten asuntojen markkinan noidankehää: hinnat nousevat, nuorilla ei ole varaa omistusasuntoihin, vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa, vuokrat nousevat lisää, kansainväliset sijoittajat kiinnostuvat, jolloin sekä hinnat että vuokrat nousevat. Markkina taloudessa voi olla niin, että joku tekee paljon voittoa ja se on silti yhteiskun nalle hyväksi. Pikemminkin päin vastoin. Toinen ryhmä on tavalliset yksityis henkilöt. Siellä yksiöiden hinnat ovat nousseet niin, ettei opiskelijoilla ole niihin varaa. Helsinki on myös kasvattanut merkitystään Suomessa, mutta sanoisin, että ilman näitä myötätuu lia kansainvälisten toimijoiden kiinnostus Suomea kohtaan olisi vähäisempi. Ei siis ehkä sellaisia heikkoosaisia, joita tulisi sääntelyllä suojella. Jos talous kehitys jatkuu myönteisenä, se voi osal taan helpottaa tilannetta ja lisätä heidän rohkeuttaan. Se on askel, mitä osal taan tässä odotetaan. Rakennus liikkeet tietävät sen toki myös. Ovatko pienet asunnot gryndereiden superbisnes. Sinänsä on huvittavaa, että ollessani kaup pakorkeakoulussa 14 neliön yksiöihin oli vuosien jonot. Nykyisten yksiöiden hinnat ja vuokrat todennäköisesti nousisivat. Yksiöiden hinnat ovat ensimmäistä kertaa erkaantuneet muista asunnoista. Mikä tähän on johtanut. Mä en ehkä siihen itse lähtisi. avaaja Jos euriborit alkavat pyöriä kahden prosentin yläpuolella, moni kokee, ettei asunnoista saa riittävää tuottoa.” –?Juhana Brotherus ” Mikä se valistunut arvio olisi. Mitä ajattelet miniyksiöistä, joita esimerkiksi professori Mari Vaattovaara on usein kritisoinut. Tämä muutos on tapahtunut kaikkialla maail massa ja on syy siihen miksi Helsinki ja Tampere ovat nousseet kansainvälisten sijoittajien suosioon. Niille sijoituksia myyvät usein perinteiset asuntosijoittajat, eläke vakuutusyhtiöt ja henkivakuutusyhtiöt. Jos kolmioi den määrää kasvattaisi siitä, se syrjäyttäisi yksiöitä. Ensimmäinen on uudet, ammat timaiset asuntosijoittajat. V aattovaaran mukaan ”ekonomistit ja rakennusteollisuus päättävät meidän asumisesta”. Niin ei tapahtunut 1980luvun lopun asuntokup lassa, 1990luvun romahduksessa eikä Nokiavetoisessa nousussa. Pitääkö niitä ihmisiä syyttää tai parjata. . Toisaalta se johti siihen, että aikaisemmat, turvalliset sijoitukset eli korot putosivat
Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi. Käy tutustumassa heihin tai ilmoita uusia Apu-tonnin ansaitsevia hankkeita osoitteessa apu.fi/suomionhyvienihmistenmaa Suomi on hyvien ihmisten maa.. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista tällaisille ihmisille ja ryhmille. Isoja ja pieniä
20 15 R EA D IN G , M AT H EM AT IC S A N D S C IE N C E A SS ES S M EN T DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ Missä osataan laskea. Nyt yhtenä huolen aiheena on koululaisten matematiikan osaaminen. YHDYSVA LLAT JAPANI ETELÄ-KOREA SVEITSI VIRO ALA NKO MAA T KAN ADA TA N SK A SUOM I BELGIA SAKSA SLOVEN IA IRLA NTI PU O LA N O RJ A AUSTRALIA UUSI-SEELANTI RU O TS I MEKSIKO ISRAEL KREIKKA CHILE TURKKI RANSKA TŠ EK KI POR TUG ALI ITAL IA LUXE MBU RG ISLA NTI ESPANJA UNKAR I LA TV IA SLO VAK IA IT ÄV AL TA ISO -BR ITANNIA FI KR NL JP CA BG CH AU NZ CZ IS DK FR SE UK AT IE DE SK NO LU PL HU ES US LV IT PT GR TR MX EE SV IL CL 2003 2006 2009 2012 2015 1. 26. Asiasta on syytetty niin nuorten matematiikkavastaisia asenteita kuin tasapäistävää koulutusjärjestelmää, jossa opetus tapahtuu hitaampien ehdoilla. 29. 19. sijalle. Ja sitten lasku. 13. 20. 10. Nousijat Laskijat Sahaajat Paikallaanpysyjät JAPANI +3 SVEITSI +4 VIRO +6 SLOVENIA +6 TANSKA +5 IRLANTI +5 PUOLA +9 NORJA +6 SAKSA +7 PORTUGALI +6 ITALIA +4 SUOMI –7 UUSI-SEELANTI –7 AUSTRALIA –9 RANSKA –6 TŠEKKI –10 ISO-BRITANNIA –6 ISLANTI –13 UNKARI –5 SLOVAKIA –10 YHDYSVALLAT –5 ITÄVALTA +1 RUOTSI –4 LATVIA –1 ETELÄ-KOREA — KANADA — ALANKOMAAT –3 BELGIA –4 LUXEMBURG –4 ESPANJA –2 ISRAEL +1 KREIKKA –3 CHILE +1 TURKKI –4 MEKSIKO –4 data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. 7. 4. 22. 28. 12. 23. Tilastollisia poikkeuksiakin on. 24. Edelliskertaa huonommasta suorituksesta seuraa kollektiivinen paniikki, ja toisaalta takavuosien menestys hivelee yhä kansallista itsetuntoa kuin euroviisuvoitto tai jääkiekon maailmanmestaruus. LOKAKUU 2018 IMAGE 13 Data Suomi laskee PISA-tutkimuksen tulosten seuraaminen on suurta kansanhuvia. 14. 3. 30. 33. Sivulla 36 alkavassa artikkelissa matkustamme Romaniaan matematiikkaolympialaisiin ja tutustumme joukkoon nuoria suomalaisia matikkaneroja. 15. 31. 35. LÄ H D E: O EC D 20 17 . 34. 8. 18. 16. 9. 21. 11. 5. 32. Suomi on tutkimuksen ainoa kärkimaa, jossa tulokset ovat tällä saralla selvässä laskussa: olemme tipahtaneet hopeapallilta 13. Eri maiden sijoittuminen PISA-vertailun 15-vuotiaiden matemaattista osaamista mittaavassa osiossa. 17. 2. 27. 25. 6. PR O G R A M FO R IN TE R N AT IO N A L ST U D EN T A SS ES S M EN T (P IS A )
Alkaen siitä, että omat lapset pitää saada parhaaseen mahdolliseen päiväkotiin, parhaaseen mahdolliseen kouluun, parhaaseen mahdolliseen siihen ja tähän. Elämässä ja siinä, miten se sujuu, voi vaikuttaa omiin valintoihinsa ja siihen, miten asioihin suhtautuu. Ja viime vuonna ulkomaisten matkailijoiden yöpymisten määrä kasvoi maakunnassa eniten koko Suomessa: 37,3 prosenttia. Toisaalta on erittäin helppo esittää, että kaikki on itsestä kiinni, jos on Mersu alla ja miljoonia tilillä. Kasvunvaraa siis on. Sivistynyt yhteiskunta tarvitsee tiettyä toleranssia, ei pakotettua konformismia. Hyvä elämä syntyy harvemmin loputtomasta itsetarkkailusta ja -vertailusta.” claes andersson, psykiatri ja kirjailijajazzmuusikko: ”Tiettyyn rajaan asti vaikkapa terveysvalistus ja -suositukset ovat ymmärrettäviä, tyyliin kannattaa liikkua ja olla vetämättä joka päivä kahta pulloa Koskenkorvaa ja karjalanpaistia. 14 IMAGE LOKAKUU 2018 leena huovinen, Suomen olympiajoukkueen kisapappi ja rovasti: ”Sikäli kyllä, jos kaiken katsotaan lähtevän itsestä ja päätyvän itseen. Yksi paikka oli ylitse muiden: Päijät-Häme. Jos katse on koko ajan itsessä, menetetään helposti jotain hyvin oleellista ihmisenä olemisesta: yhteys toisiin ihmisiin. Joillekin riittää perustarpeet ja hyvät välit läheisiin, toiset haluavat edetä uralla ja joillekin tärkeintä on rahan ja maineen tuoma näennäisvalta. Hyvä elämä ja onni ovat tietysti problemaattisia käsitteitä, koska ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. HUOMIO Määritelmä hyvästä elämästä on yksipuolinen Kuukauden väite. Joissain maakunnissa yöpymisten määrä kuitenkin kasvoi, mitä selittää osittain suomalaisten kotimaanmatkailu (nousua toukokuussa 2,2 % ja kesäkuussa 4,5 %). Siellä yllettiin molempina kuukausina reilusti yli 10 prosentin kasvuun hotelliöissä. Toinen selittävä tekijä on urheilumatkailu. ”Tilastoissa korostuu tapahtuma matkailun merkitys”, vastaa Visit Lahden toimitusjohtaja Raija Forsman. Päijät-Hämeeseen on onnistuttu haalimaan Jukolan Viestin kaltaisia massatapahtumia ja kansain välisiä kongresseja. Matkailijamäärien sopiikin kasvaa, sillä Päijät-Häme oli vuosia tilastojen pahnanpohjimmainen, jossa hotellien käyttöaste oli jopa alle 40 prosenttia. Mikä vetää matkailijoita alueelle, josta löytyvät muun muassa Lahti, Orimattila, Heinola, Padasjoki ja Sysmä. Ei silti pidä syyllistää ihmistä sairauksistaan. Messilässä lasketellaan, Vierumäellä ja Pajulahdessa vietetään kuntoilulomia. Itsensä johtaminen ja loputon ohjelista voi olla myös ansa. Minusta hyvässä elämässä ei vahingoiteta itseä, muita eikä ympäristöä.” satu kaski, työja organisaatiopsykologi ja tietokirjailija: ”Näissä jutuissa on usein totta toinen puoli, ja toinen sitten ihan bullshittiä. Etenkin brittien ja kiinalaisten määrä suorastaan romahti. Jos esimerkiksi työpaikoille rekrytoidaan vain hyviä tyyppejä ja ’itsensä johtajia’, ei muka tarvitsekaan välittää pielessä olevista rakenteista ja työtavoista, epäselvistä työnkuvista, ihmisten jaksamisesta ja niin edelleen.” asia Tilastokeskuksen mukaan ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset Suomessa vähenivät sekä toukoettä kesäkuussa pitkän kasvun jälkeen. VALTTERI VÄKEVÄ Kuka haluaa Päijät-Hämeeseen. Sen pelin myös aina häviää, koska aina on joku, joka on kauniimpi, rikkaampi, menestyneempi..
Hankkeissa kehitetään tuotteita ja palveluita vientiteollisuuden tarpeisiin. ”Vien yrityksen työntekijöitä vaikka Riihimäen Lasimuseoon ja kysyn, mitä tämä esine sinulle kertoo ja mitä ajattelet siitä. LOKAKUU 2018 IMAGE 15 asia TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVAT MAIJA ASTIKAINEN M ikko Aallon keräilyharrastus alkoi pikkupoikana kahvija postimerkeistä. Aalto sanoo olleensa aina esteetikko, jolle muotokieli on tärkeää. Aaltoa se ei haittaa: hänen esineensä ovat käytössä ja muisto ajalta, jolloin tulevaisuuden nähtiin kirkkaan toiveikkaissa väreissä. Hankkeessa kehitetään havainnointiin ja visuaaliseen kommunikaatioon liittyvää turvajärjestelmää.” KILPAILUKYKY ”Koneteollisuudessa ja valmistavassa teollisuudessa on odotettavissa melkoinen osaajapula. Edulliset, kevyet ja riemunkirjavat muoviastiat levisivät pikavauhtia etenkin länsirannikon koteihin ja kesämökkeihin. SIJOITTAMINEN TIEDE Robotiikka TYÖTURVALLISUUS ”Jotta teollisuutta palaisi Eurooppaan ja Suomeen, teknologiateollisuudelta edellytetään uudenlaista koneiden ja järjestelmien välistä kommunikaatiota, havainnointia ja autonomiaa. Keväällä 2019 alkaa Euroopan komission rahoittama hanke, joka tähtää robotiikan, ohjelmistorobotiikan ja tietoturvan ratkaisujen kehittämiseen teollisuuden kilpailukyvyn ja uusiutumisen tueksi. Aina siitä jotain syntyy.” Fiskamin on aikansa kuva, sillä nykyisin muoviesineitä pidetään lähinnä kertakäyttökrääsänä. Lapsuudenkodissa arvostettiin suomalaista designia. Pappi ja työelämävalmentaja Mikko Aalto innostui viisi kymppisenä Fiskamin-astioista. Tampereen teknillisessä yliopistossa tutkitaan nyt ihmisen ja koneen yhteistyön turvallisuutta keskiraskaassa kokoonpanotyössä. Fiskaminastioista tuli Aallon intohimo kun hän oli noin viisikymppinen. Kirpputoreilta Fiskaminit ovat lähes kadonneet, mutta netissä niitä vielä liikkuu”, hän kertoo. Harrastus ei ole kalleimmasta päästä: arvokkain yksittäinen esine eli grafiitinharmaa pitkulainen tarjotin maksoi 70 euroa. Oli Aaltoa, Arabiaa, Fiskarsia – ja Fiskaminia, jota Fiskars alkoi valmistaa 1960-luvun alussa. Molemmat tähtäävät robotiikan, teollisen internetin teknologioiden ja tekoälyn hyödyntämisen parantamiseen Euroopassa. ”Nykyisin ostan enää vain harvinaisuuksia, koska noin tuhannen esineen kokoelma on aika kattava. Aalto arvioi kuluttaneensa Fiskamineihin 5 000–6 000 euroa mutta kertoo pilke silmäkulmassa saaneensa omansa pois aiheesta tekemästään kirjasta, jota Fiskars osti ison erän. Samalla luodaan koko Euroopan kattava robotiikan osaajien verkosto.” Minna Lanz, Tampereen teknillisen yliopiston koneja tuotantotekniikan professori JANNE AROLA Muovisia lapsuusmuistoja. Uusien ratkaisujen pilotointiin jaetaan noin kahdeksan miljoonaa euroa.” VERKOSTOT ”Euroopan komissio rahoittaa 16 miljoonalla eurolla kahta laajaa TTY:n ja VTT:n robotiikan aktivointihanketta. Hän käyttää sitä myös toisessa työssään työelämävalmentajana
Mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja soseuta. Tarjoile lämpiminä. Pari vuotta sitten Suomi kohisi banaanipannukakuista, joissa ei ole lainkaan vehnäjauhoja. ”Saviastiat ovat erilaisia kuin kaupasta saatavat kevyet posliiniset. Kun Haavisto kävi keväällä samalla keramiikkastudiolla, toiminta oli laajentunut kymmen kertaiseksi. Syntyi idea Savisiskoista, yrityksestä joka sekä tekee saviastioita että kurssittaa ihmisiä niiden muovailusta. Kurssilla Haavisto tutustui ruokatoimittaja Riikka Väliahteeseen, joka niin ikään rakasti upottaa kätensä saveen. Asettele paperivuoat minimuf finipellin syvennyksiin. Ne painavat enemmän ja ovat epäsymmetrisiä, täydellisen epätäydellistä.” savisisko.com, kahden tunnin kukkaruukkukurssi 47 e, astiakurssi 60 e Takaisin saveen Savityöstä on tullut luovan luokan mindfulnessia. ”Ennen kuin meillä oli vielä tiloja, kokeilimme laittaa kurssille ennakko ilmoittautumisen nettiin. Sopii keittiön tunarille, sillä ainesosien minimalismin vuoksi leipoessa on vähemmän vaiheita, jotka voivat mennä pieleen. Viisi kurssia oli hetkessä täynnä”, Haavisto sanoo. Kirja vie tutun reseptin uudelle tasolle, ja ohjeistaa banaaniminimuffinei den tekoon. Kolme riittää RUOKA DESIGN hip. Jaa taikina vuokiin ja paista uunin keski tasolla 12–15 minuuttia, kunnes kokeilutikkuun tarttuu enää muu tamia meheviä murusia. Savisiskojen astioita voi bongata myös hipsterikahviloista, kuten Helsingin Good Life Coffeesta tai Turun Leipomo Mannasta. Hän uskoo, että kurssien suosio perustuu siihen, että ihmisten elämä on nykyään niin nopeatempoista ja kaikki tehdään tietokoneilla. Reseptien suun nittelija, Emma Ivane, lupaa että ainekset löytyvät lähikaupan hyl lyltä. Hidas, konk reettinen asioiden käsillä tekeminen rauhoittaa. Vaan 3 leivontakirja on hajamieli sen leipurin ystävä, sillä se esit telee joukon makeita reseptejä, joihin jokaiseen tarvitaan vain kolme ainesosaa. Omakin elämä tuntui stressaavalta, joten hän ilmoittautui 12 viikon savityökurssille, jossa sai dreijata kymmenen tuntia päivässä. Banaaniminimuffinit 2 banaania paloina 2 luomukananmunaa ¼ tl leivinjauhetta Kuumenna uuni 175 asteeseen. 16 IMAGE LOKAKUU 2018 E lokuvantekijä Erika Haavisto oli alkuvuodesta 2017 tekemässä San Fran ciscossa dokumenttia startupmaailman hektisyydestä. Saven muotoilu oli niin meditatiivista, että naiset halusivat jatkaa sitä Suomessa. ”Saamme palautetta siitä, että parasta on, kun täällä ei puhuta töistä tai politiikasta.” Savella tekemisen trendaaminen näkyy myös Kaliforniassa
tyovaenasunto museo. fi-blogia 3 MATKA TYYLI DESIGN DESIGN KU VA T: V IO LA M IN ER VA V IR TA M O , SA V IS IS KO T, R IIK K A VÄ LI A H D E, TR ET O R N , S U V I K ES Ä LÄ IN EN , B R I EM ER Y TEKSTI JULIA THURÉN hip. Etenkin huone, jossa asui muuan Yrjö, on upea. Toisaalta kauniisti heijastava seinä toimii tilanjakajana myös muualla kodissa. soane.org MAURITSHUIS, HAAG Pieni ja intiimi kokoelma puolen tunnin junamatkan päässä Amsterda mista. Vaihtuvien graafikkojen suunnittelemat kuvat voi ladata blogista ilmaiseksi. Tyttö ja helmikorvakoru, The Goldfinch ja Tohtori Tulpin anatomian luento. Teknologia on lainattu sekä armeijalta että lääketieteestä, aloilta, jotka ovat edelläkävijöitä materiaalien kehittämisessä. designlovefest.com Syksyn sateisiin Tretornin tyylikäs sadetakki on valmistettu vetoketjua myöten biohajoavasta materiaalista. Museo on nyt kiinni, mutta aukeaa toivottavasti taas. LOKAKUU 2018 IMAGE 17 Kauniimpi kuin suihkuverho Turkulaispariskunta Saanan ja Ollin suunnittelema Auringonnousu-lasiseinä saa unelmoimaan suuresta kylpyhuoneesta. Sanaristikot ja lotto kupongit ovat kuten ne olivat Yrjön kuol lessa. Näytillä mm. Inspiraatio seinään on haettu saaristolaismaisemasta. mauritshuis.nl/en TYÖVÄENASUNTO MUSEO, HELSINKI Yhdeksän hella huonetta on sisustettu kodeiksi. lasilinkki.fi 1 700 € Vaihtoehto lomapotretille Losangelesilainen graafinen suunnittelija Bri Emery tarjoaa blogissaan kauniita taustakuvia tietokoneen näytölle. Tretornin Degradable Jacket Partioaitasta, 160 € Pienet houkuttelevat museot SIR JOHN SOANE’S MUSEUM, LONTOO Arkkitehti Sir John Soane keräsi kotiinsa tuhansia veistoksia, maalauksia ja kirjoja. fi Vastaukset antoi nykytaideorganisaatio Frame Finlandin viestintäpäällikkö Laura Boxberg, joka pitää taidematkustaja. Alakerrassa on egyp tiläinen sarkofagi, jonka saapumisen kunniaksi Soanen kerrotaan pitäneen kolmen päivän bileet
4. RUOKA Avokadotoast (kahdelle) Juureen leivottua leipää tuorejuustoa (Philadelphia tai vegaaninen, ohje alla) 1 siivutettu avokado reilusti sitruunan tai limen mehua paahdettuja seesaminsiemeniä suolaa Cashew-tuorejuusto 2 dl pari tuntia liotettuja cashew pähkinöitä tilkka vettä suolaa valkosipulijauhetta sitruunamehua (maun mukaan) Avokadotoast 1. TEKSTI LAURA FRIMAN KUVITUS ULLA DONNER ruoka. Säilytä jää kaapissa. 3. Ripottele päälle suolaa ja seesamin siemeniä. 2. VINKKI Käytä gluteenittomaan vaihtoehtoon tattarileipää. 2. Kuuman toastiin käy tetään lahtelaisen Leipomo Limbbun leipää, mutta kotikeittiön versioon voi käyttää mitä tahansa juureen leivottua leipää. Moderni leipäklassikko Kahvila Kuuman avokadoleipä on Helsingin instagrammatuin annos. Cashew-tuorejuusto 1. Chiavanukasta, vegaanista jogurttia ja vihersmoothieta – Albertinkadun Kahvila Kuuman aamiaislista on raikas ja houkutte leva, mutta sen moderni klassikko on kahvi lan tavaramerkiksi kohonnut avokadoleipä. Asettele avokadosiivut tuorejuuston päälle. Lisää vettä vähitellen niin, että seoksen koostumus on kermainen. Mikä parasta: aamupalaa tarjoillaan aina sul kemisaikaan saakka. Paahda ja voitele leivät tuorejuustolla. Laita ainekset blenderiin ja aja karkeaksi seokseksi. Mausta sitruunan tai limen mehulla makusi mukaan
Olen havainnut ylisuorittamista omassa elämässäni ja ympärilläni ja huomannut, että monesti niin työt, vapaa-aika kuin ihmissuhteet uhrataan ylisuorittamisen alttarille. Late Bloomers (Kosmos) ilmestyy 27.9. Miksi halusit kirjoittaa tästä tematiikasta. LOKAKUU 2018 IMAGE 19 Kirjasi Late Bloomersin henkilöt ovat ihmisiä, jotka tavoittelevat täydellisyyttä kaikessa. Eveliina Nieminen kirjoitti muutaman sivun mittaisia lyhyttarinoita ylisuorittajista, jotta proosa voisi olla osa useamman ihmisen elämää. Se tekee ihmisen aika onnettomaksi. Kirja on kirjoitettu englanniksi. Varmaan se johtuu lähtökohtaisesta riittämättömyyden tunteesta. Jos on hyvä itsetunto, ei ole niin helposti vietävissä. Toivon, että sillä olisi yleisöä myös muualla kuin Suomen markkinoilla. Käytöksestä tulee pakko-oireista: ihmiset sanovat, että he ovat passionate, driven ja purpose-oriented, mutta oikeasti se ei ole intohimotekemistä vaan kunnianhimotekemistä. hip Maailmankuvia minuuteissa TEKSTI SONJA SAARIKOSKI KUVAT SARA LEHTOMAA. Halusin tehdä jotain samankaltaista proosan keinoin. Kun ei kirjoita omalla äidinkielellään, pääsee jo lähtökohtaisesti mielikuvitusmaailmaan. Miksi. Ajattelen myös, että kirjan tarinat voisivat sijoittua mihin tahansa hyvinvoivaan länsimaahan. Yhdysvalloissa, jossa olen opiskellut, ollaan todella taitavia pakkaamaan draama tiiviiseen tilaan. KIRJA Teos on niin sanottua flash fictionia eli tarinat ovat vain muutaman sivun mittaisia – miksi tällainen muoto. Ajattelen, että esimerkiksi yhden kolmeminuuttisen pop-kappaleen kautta voi välittää kokonaisen maailmankuvan. Mistä tällainen käytös tulee. Ei omaan egoon ole pakko jumittua. Tunteen takana saattaa olla jokin trauma, tai sitten on vain esimerkiksi omassa perheessään lukenut rivien välistä, että meillä kaikki ovat aina pärjänneet ja olleet hyviä. Minua harmittaa, että proosa on tyypillisesti vain suurta ja järkälemäistä. Usein se tarkoittaa, että moni ihminen ei lue ollenkaan
Henkilöhahmojen parissa on enimmäkseen vaikea viihtyä, vaikka osa tarinoista koskettaa, järkyttääkin. Otava, 328 s. Otava, 255 s. Muotokuvien luomisessa hyödynnetään tervomaisesti kielen eri rekistereitä. Kirjat TEKSTI SILVIA HOSSEINI Jari Tervo: Aamen. Lipun sijaan kriisissä lienee sittenkin mieheys – ja lopulta maan perivätkin naiset. Juha Seppälä perkaa päähenkilönsä henkilöhistoriaa, itsenäisen Suomen vaiheita ja kansakunnan identiteettiä, joskin tuo kansakunta näyttää koostuvan lähes yksinomaan miehistä. Juha Seppälä: Sankariaika. Sitä pohdiskelee Sankariajan minäkertoja, eläköitynyt lippuneuvos Harry Hamartin, joka saa vihiä aikoinaan kadonneesta Suomen ensimmäisestä valtiolipusta. 24 95 Venetsialaiset Taina Latvala ”Parhaimmillaan Latvala on ajan ja paikan unoh tuessa, kerronnan keskit tyessä sisäiseen elämään ja ikuiseen kommuni kaation etsintään.” – HS 32 95 Hölmö nuori sydän Kirsikka Saari Palkitun käsikirjoittajan karhean kaunis tarina nuoruuden vimmasta ja hullusta ensirakkaudesta ItäHelsingin lähiöissä. Kuka jaksaa lukea keskiluokkaisten, heteronormatiivisten bodysheimaajien riitelyä siitä, mennäkö kyläjuhliin vai ei. Mikä on siniristilipun merkitys maailmanajassa, jossa ”ei ole mitään yhteiskuntaa, on vain yksittäisiä peukuttajia”. Muistellaan lapsuuden karnevaalikeksejä ja horsmankukkia, kunnes perhesalaisuuksiin liittyvät jännitteet alkavat varjostaa yhdessäoloa. 20 IMAGE LOKAKUU 2018 Taina Latvala: Venetsialaiset. Puheenparsien vääntämisessä on kuitenkin yliyrittämisen makua, ja lyhyistä päälauseista uhkaa tulla maneeri. Siltala, 273 s. kulttuuri Tahmeaa ajankohtaissatiiria Mies kriisissä Perusmuijat suviyössä KU VA T: O TA VA , S IL TA LA Näistä puhutaan – lue niin tiedät, mitä Naiset, joita ajattelen öisin Miia Kankimäki Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä. Läh teä kiihdyttävien yönaisten jäljissä Afrikan savanneille ja renessanssi taiteen Italiaan. 27 95 Suomalainen.com ”Odotan mielen kiinnolla, millaisia menneisyyden naisia Kankimäki on kaivanut ’histo rian unohdetuilta lehdiltä’.” – HS Koskettava sisällissota romaani 27 95 27 95 24 95 101_Image9_valikoima_230x300.indd 1 5.9.2018 15:43:12. Muukalaisvihan syiden analysoimisen sijaan Aamen päätyy vain mässäilemään rasistisella kielenkäytöllä. Huomenna kevät palaa Pasi Pekkola Sisar suojelee pientä veljeään pukemalla sodan todellisuuden saduksi. Ääneen pääsee suomalaisen yhteiskunnan asukkeja lapsista vainajiin ja paperittomista pakolaisista uusnatseihin. Venetsialaisten perusteella Taina Latvalalla on enemmän taitoa kuin sanottavaa: Huolellisesti punotun tarinan kieli on kaunista, ihmiskuvaus terävää ja eri aikatasoilla liikkuva kerronta vetävää. Herkkä ja järkyttävä romaani siitä, mitä vuosi 1918 teki lapsillemme. Romaani pyrkii satirisoimaan 2010-luvun elämänmenoa, erityisesti maahanmuuttokeskustelua, mutta se ole kovin tarkkanäköinen eikä varsinkaan hauska. Sen pelastamisen ympärille ei rakennu dekkarijuoni, vaan hieman Juha Hurmeen viimeaikaisia teoksia muistuttava kokonaisuus, jota voisi ehkä kutsua esseetai anekdoottiromaaniksi. Ilkikurisen anarkistinen rakenne viehättää mutta tekee lukemisesta ja tulkitsemisesta tarpeettoman työlästä. Rempseä Iiris on kolmikosta mielenkiintoisin. Vapauttavan naurun uupuessa sellaisen lukeminen on vastenmielistä. Jari Tervo letittää yhdenpäivänromaaninsa juonen näppärästi yli 30 kertojan eri suuntiin haarautuvista näkökulmista. Hänen kauttaan muistutetaankin, että huonosti laskeutuva häämekon helma ei ole ongelmista suurin. Ihmettä kaikki Juha Itkonen Koskettava ja oma kohtainen romaani siitä, miten poikkeustilo jenkin keskellä arjen on jatkuttava ja siitä, miten erilaisina äiti ja isä voivat vastaan tulevat tilanteet kokea. Kolme sisarta tunnelmoi isävainaan rakentamalla mökillä Pohjanmaalla. Snobisiskokset Paula ja Elina ovat rasittavia hahmoja. Maan korvessa kulkevi Kauko Röyhkä Röyhkän suurromaani sukeltaa poltetun Lapin maisemiin kuvaten sijoiltaan raastettuja, rikki revittyjä ihmisiä, joiden yksinäisyys on sotaakin syvempää. 27 95 Lasten planeetta Riikka Pulkkinen Kun astuu viimeisen kerran ulos yhteisestä kodista – hellä ja uljas elegia eräälle rakkaudelle ja planeetta Maalle. Mukavuusalueella pysytään kuitenkin tiukasti ja alkoholismia ja mielenterveysongelmiakin käsitellään sisäsiististi
Huomenna kevät palaa Pasi Pekkola Sisar suojelee pientä veljeään pukemalla sodan todellisuuden saduksi. 27 95 Lasten planeetta Riikka Pulkkinen Kun astuu viimeisen kerran ulos yhteisestä kodista – hellä ja uljas elegia eräälle rakkaudelle ja planeetta Maalle. Ihmettä kaikki Juha Itkonen Koskettava ja oma kohtainen romaani siitä, miten poikkeustilo jenkin keskellä arjen on jatkuttava ja siitä, miten erilaisina äiti ja isä voivat vastaan tulevat tilanteet kokea. Näistä puhutaan – lue niin tiedät, mitä Naiset, joita ajattelen öisin Miia Kankimäki Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä. Läh teä kiihdyttävien yönaisten jäljissä Afrikan savanneille ja renessanssi taiteen Italiaan. Maan korvessa kulkevi Kauko Röyhkä Röyhkän suurromaani sukeltaa poltetun Lapin maisemiin kuvaten sijoiltaan raastettuja, rikki revittyjä ihmisiä, joiden yksinäisyys on sotaakin syvempää. 27 95 Suomalainen.com ”Odotan mielen kiinnolla, millaisia menneisyyden naisia Kankimäki on kaivanut ’histo rian unohdetuilta lehdiltä’.” – HS Koskettava sisällissota romaani 27 95 27 95 24 95 101_Image9_valikoima_230x300.indd 1 5.9.2018 15:43:12. 24 95 Venetsialaiset Taina Latvala ”Parhaimmillaan Latvala on ajan ja paikan unoh tuessa, kerronnan keskit tyessä sisäiseen elämään ja ikuiseen kommuni kaation etsintään.” – HS 32 95 Hölmö nuori sydän Kirsikka Saari Palkitun käsikirjoittajan karhean kaunis tarina nuoruuden vimmasta ja hullusta ensirakkaudesta ItäHelsingin lähiöissä. Herkkä ja järkyttävä romaani siitä, mitä vuosi 1918 teki lapsillemme
Tyhjiö teattereissa. Antologiasarjan maailma on arkinen ja ”tosi”, mutta fantasia lyö siihen särön, josta hirviöt pulppuavat. 22 IMAGE LOKAKUU 2018 TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Le ffa t & sarjat papillon Charlie Hunnam tekee parhaansa hukatakseen kaiken sen hyvän tahdon, jota The Lost City of Z -elokuvan myötä häneen kohdistan. Prosessi näkyy irtonaisuutena sekä kepeytenä. Channel Zero CMore:lla. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KU VA T: A LE KS I SA LM EN PE R Ä , S C IFI C H A N N EL , R A M B ER G M A N PR O D U C TI O N S, O PT IP A R I kulttuuri. Michael Noerin uusversio on tylsä ja tarpeeton. Papillon ei ole mikään King Arthur, mutta ei siitä hyvääkään sanottavaa ole. valmentajaTraileri lupaili Suomi-versiota The Wolf of Wall Streetistä, mutta siinä missä Martin Scorsese sai nousuilla, laskuilla ja tyylinvaihdoksilla kolme tuntia lentämään siivillä, Tuukka Temosen Valmentaja puuduttaa jo vartin kohdalla. channel zero: butcher’s block Channel Zero on kolmannella kaudellaan yhä television parasta kauhua. Huumori kukkii vapautuneemmin kuin kotimaisessa elokuvassa melkein ikinä. Vuoden 1973 samannimisessä elokuvassa Steve McQueen ja Dustin Hoffman muodostivat ikimuistoisen parivaljakon. Tyhjiön tuotantotapa on vieläpä poikkeuksellinen, se kun tehtiin käytännössä talkoovoimin neljän vuoden aikana. Ympärillä kuihtuu pikkukaupunki, jonka katuja vaeltavat kodittomat ja opioidiriippuvaiset. lokakuuta. Siellä hän tapaa varakkaan väärentäjän (Rami Malek) ja alkaa juonia pakoa. Valmentaja teattereissa 17. Ville A. Papillon teattereissa. Hunnamin salskea kassakaappivoro tuomitaan elinkautiseen vankilasaarelle. Sarasvuo kulkee afääristä töiseen, vaimot kotona imuroivat, hoitavat lapsia ja kyrpiintyvät. tyhjiö Aleksi Salmenperän uusi elokuva on aina tapaus. Kyseessä on elämäkerta Jari Sarasvuosta, mutta Temonen on korostanut, ettei näkemys ole virallinen. Edellisellä kaudella tuo särö oli tyhjästä ilmestynyt kummitustalo, nyt portaikko, joka johtaa hylätystä leikkipuistosta taivaisiin. Sarjan päähenkilöinä nähdään kaksi siskoa, jotka pakenevat vaikeaa lapsuutta ja orastavaa skitsofreniaa ja joille portaita pitkin kävelevät demonit lupaavat pelastusta. Tantun musiikki ja Samu Heikkilän leikkaus toimivat huimasti synkassa. Silti lopussa olo on vähän petkutettu: Tyhjiö on kertomus taiteilijapariskunnasta (Tommi Korpela ja Laura Birn), mutta kuitenkin tuntuu, että se kertoo lähinnä miehestä. En tiedä, voiko näkemyksestä edes puhua, sillä valmis elokuva etenee kuin kasvottoman kollektiivin kokoama Wikipedia-artikkeli
Chris ei ehkä tarjoa Kanye-viitteen kaltaista yllätystä, mutta ranskalaisen popin hyveet ja eleganssi levyltä löytyvät. TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: TE R O A H O N EN , S H EL LY M O S M A N , JA M IE M O R G A N , U N IV ER SA L kulttuuri. Ensimmäisistä kappaleista luomu on tiessään, modernia r&b:tä, kuten SZA:a ja Solangea, kuunneltu ja Yonan ääni vongutettu efektiin. Yona: 7 (Johanna) Joskus on hyvästä, että iso levy-yhtiö vaatii taiteellisen vapauden lisäksi vastuuta. LOKAKUU 2018 IMAGE 23 Levyt Low: Double Negative (Sub Pop) Low on luonut jo 25 vuotta nimensä mukaista indierockia, hidasta, virsimäistä ja äänekkäimmilläänkin varovaista. Bändin odotettu debyytti Daughter ei tuo tähän muutosta. 7:llä uutta ovat levy-yhtiön lisäksi taustajoukot Matti Mikkolasta Mikko Pykäriin ja kirkas näkemys tyylispektrin laajuudesta. Toinen levy Chris ilmestyy suoraan kahdella kielellä, Letissier poseeraa brittilehtien kansissa ja olisi mitä sopivin vieras ensi kesän Flow-festivaalille. Elektroniikka särisee, huminateknosta muistuttavat biitit raapivat maata kaukaisuudessa ja Mimi Sparhawk laulaa kuin kirkossa. Loppua kohti jokainen voi testata sietokykyään: onko romahduttavin kertosäe ”Elovena lovena eloon” vai levyn loppupuolella kuultava halipulan hokeminen. Hetkittäin mieleen juolahtaa, että Holy voisi liikutella valtavia äänenkappaleita kuin Mogwai, mutta yhtye tuntuu viehättyneen liiaksi stadionrockin patetiasta ja kaukaisista rocktähtifantasioista. Mutta resepti on yksinkertainen: draama on draamaa ja se riittää, kuten post-rock-bändeillä genren hyvinvoinnin vuosina. Paras esimerkki on single Girlfriend, joka on ilmastointipoppia par excellence: Phoenixin pehmeyttä ja Nile Rodgersin eli Daft Punkin diskokitaroita. Chris on suositeltavaa kuunneltavaa kaikille, jotka haluavat nauttia Florence and the Machinensa tai Haiminsa valtaistuimen ja autoradion sijaan divaanilla, Judith Butlerin kuorruttamana. Ehkä vuoden 2018 pitääkin kuulostaa tältä: rikkinäiseltä, hauraalta, apaattiselta ja pohjattoman lohdulliselta. The Holy: Daughter (Playground) The Holyllä on ollut parin vuoden ajan perusteltu maine ällistyttävän hyvänä livebändinä, joka ei lunasta itseään läheskään samalla tavalla levymuodossa. On kuin levyn mastertiedoston nollia ja ykkösiä olisi mutiloitu ja kastettu paksuun harmaaseen. Hänen musiikkinsa on aina ollut taitavaa, mutta liian usein hippimäisen tyylitajutonta. Christine and the Queens: Chris (Because) Neljä vuotta sitten ranskalainen Héloïse Letissier lainaili Kanye Westiä kertosäkeen verran ja onnistui kiinnostuttamaan britit niin, että hänen debyyttilevystään piti tehdä erillinen englanninnos. Mutta hyviä biisejä nekin ovat noin muuten. Yhtyeen kolmannellatoista levyllä bändi tekee sinänsä samaa kuin aina ennen, vaikka jokin on mennyt jo äänen tasolla peruuttamattomasti rikki. Yonan uudelta levyltä sen kuulee. Daughter on yhden tunnelman albumi, jolla soi Suomen talven pimeys, etäisyydet ja musta jää
Kyllä se meidän mielestä on. Mitä sille tapahtui. ”En yleensä juurikaan innostu klassikoista: jos pelkästään näytelmän ääneen lukeminen kestää tunteja, halu ohjata sitä kuivahtaa. Siinä on paljon tämän hetken popmusiikissa vallitsevia juttuja ja rakenteita, reggaetonia ja tällaisia, mutta lopputuloksesta tulee sitten aika intensiivistä mutanttimusiikkia, kun se mankeloidaan meidän koneiston läpi ja tuodaan Amnesia Scannerin maailmaan. ”Kaupallinen laaturadio on urbaanin kulttuurin metafora: kiehtova, rakastettava ja merkityksiä luova, mutta vaikea selittää, miksi siitä pitäisi kenenkään maksaa. Voittajien ja häviäjien pelot Seksuaalisuus löytyy maton alta Teatteri Jurkan Nora sukeltaa Henrik Ibsenin Nukkekodin teemoihin. ”Naisen asema on 140 vuodessa sekä massiivisesti muuttunut, että ollut muuttumatta. Jurkassa siirrytään syksystä alkaen kokonaan klassikoista koostuvaan ohjelmistoon. Nukkekodin voisin silti joskus ohjata myös ihan sellaisenaan.” Nora Teatteri Jurkassa. Klubimusiikki on aika funktionaalista. Amnesia Scanner on anagrammi Renaissance Manista, ja aluksi siinä oli ajatus sivuprojektista, mutta se sitten kasvoi pääprojektiksi. Siitä on alle 10 vuotta. Esitystalous 3 on analyysi tästä muutoksesta – ja tästä hetkestä. Meitä kiinnostaa ja pelottaa ristiriita vapaudenkaipuun ja vastuunkannon välillä: miten toteuttaa itseään ja toisaalta kantaa vastuunsa vanhempana”, sanoo ohjaaja Alma Lehmuskallio. Tässä tapauksessa se on yksilökeskeiseen elämäntapaamme kuuluva yksinäisyys ja eristyneisyys”, Krogerus sanoo. Minne mahtuu yhteinen tulkintamme – assosioiva, ruumiillinen, sanaton, hölmö, yllättävä, ihme ja virhe, joita mielelläni näyttämöllä näen. Näytelmän maailmassa ”winnerit” pelkäävät putoamista ja ”luuserit” kysyvät, onko jäljellä syitä elää, vai pitäisikö häpeää paeta kuolemaan. Elektroninen anagrammi! Ville Haimalan ja Martti Kallialan Amnesia Scanner tekee kokeellista elektronista musiikkia, joka on noteerattu myös maailmalla. Syntyi visio radiosta teatterin lavalla. LAURA AIROLA Esitystalous uusilla kierroksilla Juha Jokela kuuli vuonna 2014 radiosta Public Service Broadcasting -bändin biisin Spitfire. 24 IMAGE LOKAKUU 2018 MUSIIKKI kulttuuri Anna Krogeruksen näytelmissä pääsevät ääneen heikot ja vallattomat, eikä 9 hyvää syytä elää tee poikkeusta. ”Voimattomuuden tunne oli läsnä jo ykkösessä, mutta ilmassa ei vielä silloin ollut samanlaista lähestyvän ison, hahmottoman muutoksen tuntua.” Esitystalous 3 Espoon kaupunginteatterissa. ”Kysymys on siitä, voiko syrjäytetty saavuttaa uudelleen tunteen olemassaolonsa oikeutuksesta.” 9 hyvää syytä elää -näytelmän kantaesitys Ryhmäteatterissa 10.10. Klara, kolmekymppinen mielenterveyskuntoutuja, painii itsensä kanssa päästäkseen ulos asunnostaan. Miltä Helsingin koko ajan kasvava teknoskene näyttää Berliinistä katsottuna. Onko Amnesia Scanner popmusiikkia. Siihen nähden, että Helsinki on Stuttgartin kokoinen kaupunki, niin ainakin näin ulkoa käsin seurattuna sen klubien määrä ja connoisseur-meininki on hurja mutta loksahtanut tosiaan aika paljon sinne houseja teknomaailmaan. Hyvän fiiliksen flow on tietynlainen kupla, jossa on turvaisaa leijuskella elämässä eteenpäin.” Satiirisen Esitystalous-trilogian ensimmäinen osa valmistui 2010 ennen Soinin jytkyä, pakolaiskeskustelun kärjistymistä ja äärioikeiston uutta nousua. Ei ollut tietoa Ukrainan kriisistä saati Brexitistä. Vuoden 1879 nukke-Nora kohtaa tämän päivän naisihanteet. TEATTERI Te olitte pitkään teknoyhtye The Renaissance Man. Renaissance Man syntyi klubilla ja eli klubilla, mutta klubilta ei ole aina luontevaa tuoda asioita pois. ”Marginaaliin sysätty päähenkilö on dramaatikon tapa kärjistää jotakin, jonka kanssa me kaikki kamppailemme. OSKARI ONNINEN KU VA T: TI M O TE R ÄV Ä IN EN , M A R KO M Ä K IN EN , M IT R O H Ä R KÖ N EN , SA TO S H I FU JI W A R A
Fearnley Museet Ilmapallot, koripallot, Michael Jackson ja Ilona Staller. Nyt Koonsin töitä vuosien varrelta on esillä Oslossa. klo 19. Lopulta ollaan koko rakkauden käsitteen uudelleenmäärittelyn äärellä. Ulla Jokisalon Kuvitelmia vapaudesta -näyttely esillä HAMissa Helsingissä 27.1. asti. asti. Sopiva morsian -teos pohjautuu fyysikko Nikolai Teslan ajatuksiin. Vallilan Konepajan Brunossa voi Minimalia-konserttien aikana vaikka syödä ja juoda. Yhdysvaltalainen, yhtenä maailman kalleimmista nykytaiteilijoista tunnettu Jeff Koons on erikoistunut taiteessaan hyödyntämään tuttujen esineiden ja popikonien suosiota. Jaakko Pesosen Ihmiseläin-näyttely esillä Galleria Å:ssa Turussa 14.10. Satoja vuosia vanhaa kahvikonserttien perinnettä edustaa viulisti Eriikka Maalismaan perustama Klassinen Hietsu Hietaniemen Paviljongissa, ”Töölön omassa kylätalossa”. Rohkaisevaa esimerkkiä vapaamuotoisista konserteista jo kymmenen vuoden ajan antaneet viulisti Minna Pensolan Klasariklubi ja sen kaksi vuotta nuorempi seuraaja, cembalisti Matias Häkkisen pyörittämä Cafe Barock ovat osoittaneet, että kuten kaikkia muitakin musiikkityylejä, myös klassista voi nauttia yhtä hyvin juomalasi kourassa. Klassinen Hietsu Hietaniemen Paviljongissa 21.10. MARI AREVA KU VA T: U LL A JO K IS A LO , JA A K KO PE S O N EN , V EG A R D K LE V EN. Jos Koonsin muovinen ready made -estetiikka Astrum Fearnley Museetissa puuduttaa, voi katseensa kääntää Renzo Pianon suunnittelemaan 2010-luvun museoarkkitehtuuriin. LOKAKUU 2018 IMAGE 25 MUSIIKKI KUVATAIDE kulttuuri Vähän vähemmän pönöttävää Helsinkiläinen klasariskene rantautuu yhä enemmän perinteisten konserttisalien ulkopuolelle. Sanonnan tuntee myös Ulla Jokisalo, joka on antanut sen nimeksi yksikohtaisesti toteutetulle kirjotun silmän sisältävälle teokselle. klo 15. HAM Ota silmät kätesäs, isoäidilläni oli tapana sanoa, kun jotakin ilmiselvää oli vaarassa jäädä huomaamatta. Teslan teksti omasta rakastumisestaan puluun rinnastuu teoksessa pohdintoihin koneen ja ihmisen suhteesta. Minimaliassa soitetaan populaareja minimalistisäveltäjiä, kuten Steve Reich, Terry Riley ja Philip Glass. Paperille kirjottua perhettä yhdistävät rajut, kasvoista toisiin sinkoilevat punaiset langat. 1950-luvun muotiin pukeutuneet naisvartalot ovat saaneet uudet, kolmiulotteiset päät eläinmaailmasta. JAANI LÄNSIÖ Minimalia II Konepaja Brunossa 13.10. Galleria Å Onko lajien välinen rakkaus mahdollista, pohtii Jaakko Pesonen yhdessä Sampo Marjamaan kanssa tekemässään videoinstallaatiossa. Eri tekniikoiden viimeistelty yhdistelmä on visuaalisesti kiehtovaa ja samalla kantaaottavaa. Kino Soi! Kino Tapiolassa 22.10. klo 19. Jokisalon uusia ja vanhempia teoksia yhdistävässä näyttelyssä mikään ei ole ilmiselvää. asti. Jeff Koons Astrup Fearnley Museetissa Oslossa 29.11. Konserttisarjaa mainostetaankin sillä, ettei ”se vaadi aikaisempaa kokemusta taidemusiikin parissa” ja että konserttia voi kuunnella ”esimerkiksi lattialla”. Hanna ja Markus Hohdin sekä Petja Kainulaisen ja Liina-Mari Raivolan luotsaamassa Kino Soi! -sarjassa muusikot valtaavat Tapiolan historiallisen elokuvateatterin. Ihmisen suhteesta ympäristöönsä on kyse esimerkiksi Dekadenssin huipentuma -teoksessa, jossa karvainen kädellinen on pukeutunut toisen lajin turkkiin
20 kertaa sana ”aportti”, usein pyöräilijöihin liittyen. Maistelimme yhdessä ajatusta siitä, että Oidipus voitti ja Freudin jälkeen isän ja pojan suhde on kääntynyt päinvastaiseksi niin, että isän sijasta poika edustaa todellisuutta. Lintu lentää päin ikkunaa ja makaa nyt kiveyksellä. 11.8. Taaperran kirjoittamaan Lisää hyviä aforismeja -kirjaani: ”Ihminen muistuttaa lintua sillä hetkellä, kun lintu lentää päin ikkunaa.” Hyvä alku päivälle. 9.8. Paljon yhdentekeviä kirjoja ilmestynyt aiheesta ”meitsi”. 26 IMAGE LOKAKUU 2018 24.8. Rouva Jenni Haukio kysyy, miksi saunan seinässä lukee ”APUA”. Herään painajaiseen Jussi Niinistöstä kylpemässä alasti linssisopassa, kunnes tajuan, ettei se ollutkaan unta, vaan tukahdutettu muisto. 27.8. 15.8. 14.8. Pääministeritapaamisessa Sipilä istuu lattialla vuolemassa kaarnavenettä, ja kun selitän Juhalle, että ihminen koostuu niistä virheistä, joita ei ole voinut korjata, Juha pyörtyy. Median metakritiikkinä kalaruno toki yllättävän toimiva. 29.8. Itasaduksi luin Paperi D:lle hänen suosikkikirjailijaansa Max Horkheimeria. Käteen jäi onneksi hyvä keskustelu Duran Duranista. 20.8. I think not. 26.8. Kirjanpitoni mukaan ulkoministeri teki tapaamisessamme juuri oman ennätyksensä. Synttärit! Paikalla paljon 20-vuotiaiksi ”räppäreiksi” pukeutuneita mielikuvituskavereita, jotka oikeiden kavereiden sijaat eivät humaltuessaan muutu sekä surullisiksi että aggressiivisiksi. 10.8. Ahvenanmaalaiset sillä tavalla liikuttavia, etteivät lainkaan ihmettele, kun Putinin tapaamisen jälkeen katselen täällä ympärilleni ”sillä silmällä”. Paperi D nukahtaa hymyillen. 7.8. Teen saunan seinään ”piissin” Totuutta pelätään. Kukaan ei ole kiinnostunut kirjasta, jonka itse kirjoitin. Ei huono päivä. mäntyniemen herra: elokuu 2018 KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A .. Ohjasin Macronin torikahvilaan, jotta Suomessa voitaisiin puhua suomalaisesta kahvista, ja samalla tulin nostaneeksi Helena Petäistön politiikan toimittajien kärkinimeksi. Katselen itseäni aamulla peilistä ja ajattelen, että suomalaisten enemmistö on tuskin koskaan oikeassa. Aloin pajareissa selailla runokirjoja ja kävin ilmeisesti ”somessa”, koska aamulla kaikki puhuvat täällä kaloista ja itse olen ihan, että ”mitä vittua?”. 28.8. Kesken rattoisan työlounaan täällä Sotsissa (laittakaa ”hattuja” tuonne jonnekin) Putin toteaa arvoitukselliseen tapaansa, että Tšekkoslovakian (onko hattu oikein?) miehityksen 50-vuotispäivän kunniaksi olisi taas paikallaan..., keskeyttää lauseen ja alkaa sitten myhäillä herttaiseen tapaansa. 22.8. En ymmärrä, kutsuvat täällä Macronia ”makaroniksi”, vaikka hän on Ranskan presidentti. 13.8. 12.8. Tänäkin vuonna suurlähettiläspäivillä keskitytään lähtemään mahdollisimman nopeasti pois suurlähettiläspäiviltä. Kovasti naurattaa se, että tänään keskustelin kanslian lähettämän tiedotteen mukaan Merkelin kanssa ”Ukrainan kriisistä, Syyrian sodasta sekä Euroopan, Yhdysvaltain ja Venäjän keskinäisistä suhteista”. Sympaattista, että jättää ulkopolitiikan vastuulleni. 30.8
LOKAKUU 2018 IMAGE 27
Seuraavaksi hän ratkaisee vapaudella demokratian. 28 IMAGE LOKAKUU 2018 KOEPUTKIAIKUINEN Mikael Jungner on uskonut vapaaseen ja itseohjautuvaan ihmiseen Yleisradiossa ja SDP:ssä. TeksTi oskari onninen kuvaT antti vettenranta Tyyli juho pihlajaoja meikki ja hiukseT pia seikkula lavasTus tuomas nortema
LOKAKUU 2018 IMAGE 29 KOEPUTKIAIKUINEN H its au sla sit : Pu na na am io , H av aiji -p ait a: G ara ge la nd , Ta kk i: D io de m a
Sitten tuli ajatus, että hemmetti, mäkin oon anarkisti, tässä sanan varsinaisessa, alkuperäisessä merkityksessä.” ”Joka tavallaan uskoo enemmän yksilöön kuin valtioon.” Anarkistin lisäksi Jungner on viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja, Mensan jäsen, entinen Segwayja nykyinen OneWheelmies, Vespa-kuski, sukellusopettaja ja eturauhassyövästä ja sydänkohtauksesta selvinnyt 53-vuotias mies, jonka ihmissuhde-elämä on kiinnostanut iltapäivälehtiä viimeiset kymmenen vuotta. En tiedä, mitä sille oli tapahtunut.” Lähteäkö mukaan vai ei, Jungner teki päätöksen sekunneissa. Mä ajattelin, että onpa helppoa tämä suo. Oikein rakennetulla kentällä johtaja voi nojailla taakse ja luottaa alaisiinsa. Ei sellainen, joka rikkoo ikkunoita vaan ”sellainen kuin Mauno Koivistokin on”. Siksi Jungnerin puhelin soi. Vuosituhannen taitteessa puhelin soi, ja häntä pyydettiin pääministeri Paavo Lipposen erityisavustajaksi. Jo Toimistokuukkeli opettaa, ettei uusista ja tuoreista voimista ole toistaiseksi ollut muuttamaan politiikan toimintatapoja. Sattumalta tämä oli myös Harkimon ongelma: suomalainen demokratia pitäisi ratkaista. Aina silloin hän on saanut puhelun. Hän istuu julkkiskokin uuden ravintolan terassilla heinäkuisessa auringossa ja näyttää siltä, että uskoo jokaisen oman sanansa. Koulutukseltaan hän on juristi, puheiltaan konsultti, mutta varsinaiselta ammatiltaan hän on ollut poliitikko jo yli 30 vuotta. Naiset ovat ”tekijöitä”.) Dream team. ”Se lähti itse asiassa siitä, kun mä luin jonkin Mauno Koiviston haastattelun ja muistin, että aikanaan, kun me nähtiin, se antoi kirjoja ja sanoi olevansa anarkisti. Vallankumous löysi meidät. Viime talvena soitti Hjallis Harkimo. Hänellä oli ongelma. Selvä, sinne. Esimerkiksi viime keväisessä kirjassaan Vapauden voitto kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kuvaa puolueen keskeisten pelureiden mahtuvan tila-autoon. Eli. Ei naura. ”Tulee raflaava lausunto, mutta sadan vuoden päästä nykyiseen suljettuun edustukselliseen demokratiaan suhtaudutaan samalla tavalla kuin tämän päivän suomalaiset suhtautuvat orjuuteen.” M ikael Jungnerin mielestä Mikael Jungner on anarkisti. Mä oon ollut kolmekymmentä vuotta mukana, kolme vuotta Lipposen oikeana kätenä. Mutta enää ei. Hän uskoo puheisiinsa, kun hän sanoo elämänsä olevan dadaistinen tilataideteos, joka on tehty tulevaisuutta varten. Paitsi: ”Tässä Liikkeessä se oli potenssiin kaks.” Liike Nyt on se vallankumous, joka löysi ensin Jungnerin ja 100 000 euroa ideaan sijoittaneen Harkimon, jotka sitten löysivät mainos toimistopomo Alex Niemisen ja juontaja-kolumnisti Tuomas Enbusken sekä politiikan väitöskirjatutkija Karoliina Kähösen, Slushia perustamassa olleen Helene Auramon ja Sarian Antilan, joka on Enbusken tiedottajataustainen kumppani. Hymiö uskoo, että kaikki ongelmat on tehty ratkaistaviksi. He ovat oma-aloitteiset ja holhoavasta johtamisesta vapautuneet oman ainutlaatuisuutensa ymmärtäneet ihmiset, jotka yhdessä kaltaistensa kanssa muuttavat innostuksella, joukkoälyllä ja verkko suosittelulla maailman paremmaksi. Nyt hän itse on se, joka tuntee politiikan logiikan ja nippelit. Toimistokuukkelit, nuo oma-aloitteiset mutta norkoiluun taipuvaiset työntekijät pääsevät loistamaan. Hymiöltä jolla on silmälasit. Siksi ongelmia on niin helppo ratkaista. Enää Jungnerilla ei tosin ole puoluekirjaa. Se oli menoa sitten. Hän jätti sosiaalidemokraatit viime joulukuussa, koska puolue oli taantunut kolmannelta tieltä takaisin toiselle. Ja se, että puolueet taas tekevät päätöksensä hyvin pienessä piirissä. ”Ylivoimaisesti suurin osa kansanedustajistakin on pihalla päätöksenteosta, mutta ne ei uskalla sanoa sitä. Silloin alkaa huomata valuvikoja systeemissä.” Suurin vika: kansalainen pääsee vaikuttamaan kerran neljässä vuodessa. Toimistokuukkeli on johtajuusopas, tyylilajilleen uskollinen tarinaparaati. Mikael Jungner oli demareiden tila-autossa ”puolet elämästään”, kunnes Antti Rinne syrjäytti vuonna 2013 Jutta Urpilaisen puheenjohtajan paikalta. Väärin rakennettu kenttä on hierarkkinen ja suljettu, kuten politiikan kenttä. Nyt on hyvä hetki avata ja kääntää tämä systeemi”, hän sanoo. Mikael Jungner on täysin tosissaan. Jungnerin mukaan hän ei ole koskaan aiemmin saanut niin paljon selkääntaputuksia ja tuntemattomien kehuja ratikassa. Silloin korostettiin dialogia ja unohdettiin ”aatteellinen uskonlahkoajattelu”, Jungner sanoo. Tämä on se ongelma, mun mielestä”, Jungner sanoo nyt. (Roolijakoa Jungner kuvaa niin, että hän on ideat, Hjallis käytännön toteuttaja ja Tuomas ja Alex jarrumiehinä, jos perustajakaksikolla lähtee keulimaan. Seuraavaksi hänet pyydettiin Microsoftin yhteiskuntasuhdejohtajaksi. 30 IMAGE LOKAKUU 2018 M ikael Jungner näyttää hymiöltä. Kirjan mukaan eduskuntaa hallitsee näkymätön kastijako, pätevyys ohitetaan muotoseikoilla, ensikertalaiset laitetaan hanttihommiin, valiokunnissa on liikaa ihmisiä ja valta on keskittynyt niin harvoille, että riviministerikin on nobody ja systeemin aivoton ratas. Siinä auttaa näkymätön käsi, Jungner jatkaa esipuheessa. Silti se ei ole samanlaista anglismimössöä kuin yrittäjyyspuheen nykyiteraatio, jonka voi perhelehdessä kuvailla olevan täyttä sitraa. ”Et säkään varmaan tarvitse kuin rahaa ja deadlineja”, Jungner sanoo. Mitä toivoin, tapahtui. Esipuheessa Jungner esittelee kirjansa sankarit. Jungnerin mukaan se on ”alusta”, josta, toisin kuin puolueista, ”aate on erotettu”. ”Jos mä halusin sieltä tila-autosta jotain, mä nostin puhelimen. ”Ne voi katsoa sieltä tulevaisuudesta, että joku hiffasi.” Jo meidän ajassamme Jungner on monien mielestä hiffannut. Ja se ”mielipideapartheid”, ettei suomalaisista kuin viisi prosenttia kuulu puolueisiin. S eitsemän vuotta sitten Mikael Jungner kirjoitti kirjan nimeltään Toimistokuukkeli: Miksi työssä pitää olla elämyksiä ja tarkoitus. ”Se oli musta hyvä idea. Ne haluaa pitää yllä sitä imagoa, että ne päättää asioista, vaikka ne ei päätä. Mikael Jungner on tietenkin tällainen sankari, mutta hän uskoo kaikkien muidenkin olevan. ”Mä tunnen tämän kentän ihan helvetin hyvin. Kaks hullua löytää toisensa. Enää se ei ole kuin Lipposen aikana: ”tulevaisuuteen uskova, kansainvälinen ja eteenpäin menevä”. Se on klassisen liberalismin keskeisen ajattelijan Adam Smithin käsite. Yleensä sitä käytetään taloudesta puhuttaessa, mutta Toimistokuukkelin mukaan se pätee käytännössä kaikkeen: omaa etua maksimoidessaan yksilö voi toimia myös yhteisön eduksi, kunhan pelikenttä on oikein rakennettu. ”Egot eivät törmää eikä ole tullut probleemeja, kun kenenkään ei tarvitse päteä.” Liike ei ole puolue eikä siitä sellaista tule. ”Hjallis oli keksinyt tämän. Sitten soitettiin Yleisradiosta, toimitusjohtajaksi, sitten demareista, puoluesihteeriksi. Ero oli menestys. Sitten hän katsoo silmiin ja hymyilee
LOKAKUU 2018 IMAGE 31 ”SITTEN TULI AJATUS, ETTÄ HEMMETTI, MÄKIN OON ANARKISTI.”
ANTAMASSA HAASTATTELUA IMAGELLE.”. SILTI TÄÄLLÄ MÄ OON. 32 IMAGE LOKAKUU 2018 ”MÄ OLEN TEHNYT TOSI TYHMIÄ ASIOITA
elokuuta: Hjallis Harkimo odottaa tapaamistasi 3. Enbuskella ja Harkimolla on sentään tv-ohjelmat. Päinvastoin, siitä on tullut Euroopassa oikeistopopulistien työkalu ja perusajatus. Tämä on se, mitä me käytännössä harjoitellaan. Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen poliittisten voittojen mahdollistajia olivat lopulta presidentin nimittämät korkeimman oikeuden tuomarit, jotka tulkitsivat lakia kansan enemmistön toiveita vastaan. Nuoria asiantuntijoita ehdokkaaksi. ”Se mun himoni kokeilla. Korhola kirjoitti Vihreään lankaan kolumneja, oli sitoutumattomana eurovaaliehdokkaana kristillisdemokraateissa, jotka taas olivat vaaliliitossa keskustan kanssa. elokuuta: Hjallis Harkimo haluaa tavata sinut 10. Loppukesästä demaritkin julkaisivat mobiilisovelluksen. Nettikyselykaavakkeiden ajatus on määrittää Liikkeen linja. Lisäksi Liikkeen verkkosivuilta löytyy blogi, jonka kommenttiosiossa voi keskustella. Harkimo laitettiin median eteen. Mutta ne pelkää aktiivisuutta. Edellisinä päivinä oli huhuttu, että Harkimo ja Jungner suunnittelevat uutta puoluetta. Tutun toimitusjohtajan kanssa sama juttu. Hän sanoo myös, että tälle ei-puolueelle menestys on jo sitä, että varsinaiset puolueet ottavat lusikan kauniiseen käteensä ja muuttavat systeemiä. Siis muuta kuin ”politiikan startup”, joka ”korjaa prosessia” lähettämällä sähköpostilla linkkejä verkkokyselykaavakkeisiin. Ensimmäiseen osallistui vajaa, jälkimmäiseen hieman yli 4 000 ihmistä. Niissä kun harvemmin äänestetään pelkästään aiheesta. päivänä kello 15.45 Hjallis Harkimo järjesti tiedotustilaisuuden eduskunnan valtiosalissa. Hjallis Harkimo on jo käynyt tapaamassa puolueen johtohahmoja. Tänä keväänä hittikirjan People vs. 19 vuotta myöhemmin voi ihmetellä Amerikka-mielistä Yleisradion ex-toimitusjohtajaa ja yhden puolueen entistä puoluesihteeriä, joka perustaa toisen puolueen julkkiskansanedustajan ja Venäjäyhteyksistään tunnetun liikemiehen kanssa puolueen, joka ei ole puolue, vaan sähköpostilista, blogi ja nettikyselyitä. Italian vaalit voittanut Viiden tähden liike antaa määrittää linjansa internet-äänestyksissä. Kesän kuluessa kyselyitä on tehty kaksi: ilmastonmuutoksesta ja Harkimon sote-kannasta. Jungnerin mukaan riippumattomia asiantuntijoita päästetään määrittämään agendaa. Siihen liitettiin Tuomas Enbusken lisäksi myös Antero Vartian (vihr.), Juhana Vartiaisen (kok.), Elina Lepomäen (kok.) ja Jethro Rostedtin (kok.) nimet. Se, että mennään eteenpäin. Miten se tehdään?” Jungner sanoo. Sähköpostilistalta tulee meili silloin, toinen tällöin. Sitten tajusin, että ei se johtunut Suomesta vaan siitä positiosta”, Jungner sanoo. Vuonna 1999 toimittaja Aimo Kairamo ihmetteli Demokraatti-lehdessä, mitä ajatella Eija-Riitta Korholan kaltaisesta poliitikosta, joka on lähellä yhtä puoluetta, toisen sitoutumaton ehdokas, kolmannen kanssa vaaliliitossa ja menossa samaan europarlamentti ryhmään neljännen kanssa. Tässä on hirveä lista tällaisia juttuja, jotka voi onnistua tai mennä pieleen.” Liikkeen ketterän kokeilukulttuurin puitteissa on ihan hyväksyttävää, että puuhamiehet eivät itsekään tunnu vielä tietävän, mikä heidän toimintasuunnitelmansa on. LOKAKUU 2018 IMAGE 33 malainen demokratia, tällaista välitöntä. Että on tällainen sarvikuono Senaatintorilla.” S arvikuono syntyi huhtikuussa. Lopputuloksen pitää olla suuntaa antava, sulla pitää olla se keskustelu siinä alla ja siitä keskustelusta syntyy oivalluksia. Lähes viisi kuukautta myöhemmin on silti epäselvää, mitä Liike Nyt lopulta on. ”Kyllä mä kerron sitten, kun on jotain sanottavaa.” Jungnerin mukaan ”se oli varmaan kokoomus”, joka piti heitä kilpailevana puolueena ja ”koki aiheuttavansa harmia vuotamalla tämän ja pistämällä sinne tällaisia Jethro-tyyppejä mukaan.” (”Jethro-tyyppi” liittyi Liikkeeseen elokuun lopussa.) ”Sen jälkeen, kun selvisi, että tämä ei oo mikään puolue, vaan pyrkimys uudistaa politiikkaa ja saada politiikasta kaikkien suomalaisten juttu, kokoomuslaiset rauhoittuivat selvästi”, Jungner sanoo. Democracy julkaissut Harvardin yliopiston tutkija Yascha Mounk muistuttaa, että epädemokraattisesti valitut instituutiot ovat keskeisiä vähemmistöjen aseman turvaamisessa enemmistön diktatuurilta. 8. Keväällä 2016 Hollannissa järjestettiin kansanäänestys eräästä EU:n Ukraina-yhteistyötä koskeneesta sopimuksesta. Hän erosi kokoomuksesta ja oli hiljaa. Keskiviikkona 19. Ilmiö on nimeltään checks and balances, ja se pitää huolen siitä, että demokratia toimii, koska se toimii epätäydellisesti. ”Checks and balances on helvetin hyvä termi. Mentyään läpi Korhola päätyi parlamentin EPP-ryhmään, jossa Suomesta on KD:n lisäksi kokoomus. Digiskeptikko Evgeni Morozov on kuitenkin ollut huolissaan siitä, että liian digitaalinen demokratia hävittää vallan kolmi jakoopista kitkan: lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan pitääkin hiertää toisiaan vasten. Viimevuotisessa kirjassaan After Europe bulgarialainen Eurooppatutkija Ivan Krastev kirjoittaa, että jos Euroopan unioni johonkin hajoaa, niin kansanäänestykseen tai kansanäänestyksiin. Laura Huhtasaaren, ruotsidemokraattien ja Alternativ für Deutschlandin kaltaisten tahojen vaatimus on sama: lisää demokratiaa. Mutta nyt kun mä lähden ulkoa käsin disruptoimaan politiikkaa, niin mä törmään pelkoon. Se, että sä pistät nettiäänestyksen, jota ihmiset peukuttaa, ei oo hyvä tapa. ”Nyt on tämmöinen joukkoistamisen ja digitaalisuuden aika. Brexitäänestys oli yleinen epäluottamuslause valtaapitäviä vastaan. Heillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, mutta suunnitelma oli silti paljastunut, Liike yllätettiin housut nilkoissa. Mutta sellaista politiikan disruptio on. Rajumpiakin esimerkkejä on. Suomessa se suojelee eduskuntaa kansalaisten vaikutukselta, mikä on ymmärrettävää, koska taustalla on verinen sisällissota.” Mutta myös kansalaisten vaikutuksessa on ongelmansa. Ei demokratiassa voi pelätä poliittista aktiivisuutta. Kun he ovat pyytäneet Ilmatieteen laitoksen tai Sitran tutkijoilta asiantuntijatekstejä Liikkeen sivulle, vastaus on ollut ei. Hän ei ole myöskään ajatellut edes lähteä vaaleihin ehdolle, vaan toimii kuin politiikan luova johtaja. Tätä vallankumousta ei voi estää.” L iike Nytin ajama suora demokratia ei ole ollut erityisessä huudossa viime aikoina. Halutessaan kansanedustaja voi toimia sitä työkalua vastoin, jos se perustelee miksi”, Jungner sanoo. ”Mutta Yhdysvalloissa tämä checks and balances on luotu suojelemaan yksilöä valtiolta. Maailman monimutkaisuus voitaisiin ratkaista niin, että kaikki halukkaat olisi mukana päättämässä asioista. ”Mä kuvittelin, että Suomi on aurinkoisen demokratian mallimaa, jossa kuka vain voi tehdä mitä vain. Sen mukaan parlamentin molempien kamareiden hyväksymät lait voidaan viedä kansalaisaloitteella suuntaa antavaan lisä-äänestykseen.. syyskuuta: Hjallis Harkimo tapaa sinut Helsingissä 18.9. Koko sen idea on suojella yksilöä pahalta valtiolta. Ei. ”Tässä on käynyt sellainen vallankumous, että vaikka minä ja Liike ja kaikki tuupertuisi, niin tulee seuraava ja seuraava ja seuraava. ”Kun mä lensin sieltä tila-autosta, mä huomasin, että ei helvetti, onpas vaikeaa.” Hän ja Harkimo ovat ehkä eliittiä, mutta Liikkeensä he ovat joutuneet aloittamaan pohjalta, ilman establishmentin tukea. Äänestyksen mahdollisti uusi laki
Suomalaiset ovat sääntöuskovaisia kyttääjiä. Suomesta tulisi ateenalais-spartalainen poskettoman vahva kansakunta, joka tuntisi omistajuutta omaan maahansa, joka tuntisi vastuuta toisistaan, tuntisi solidaarisuutta. Hänen nimensä oli Mette Norgaard ja hän testasi johtoryhmän jäsenet. Henkinen tuki onkin tarpeen. ”Mä kerron aina siitä, miten innostun siitä kun nään kun joku ihminen löytää potentiaalinsa. Enemmistö voi tuhota ihmisen. Se olisi huikeeta!” M ikael Jungnerin mielestä maailma on nyt paljon ”Jungneryhteensopivampi” kuin 1980-luvulla hänen nuoruudessaan. Kun sä oot tollainen disruptoiva anarkisti, miten sä voit olla tällaisen pomo?” Jungner kertoo. Jos sä poikkeat, niin heti joku on, että mikä sä luulet olevas. (Muutama viikko haastattelun jälkeen Jungner sanoo Porin Suomi-Areenassa, että satakin ehdokasta olisi riittävästi. Kun Jungner oli Ylellä töissä, hän sairastui ja rakastui. Jutta Urpilaisen puoluesihteerinä, demareiden noin kymmenhenkisessä puoluetoimistossa sen sijaan syntyi ongelmia, kun visioinnin seassa olisi pitänyt lähettää kirjeitä tai perehtyä puolueiden monisyiseen piirihierarkiaan. Suomessa perustuslaki suojelee valtiota kansalaisilta, Yhdysvalloissa on päinvastoin, Jungner selittää. Mutta ateenalainen demokratiahan oli rajattu miehille ja Ateenan kansalaisille. Kaikki suomalaiset voivat kiittää Jungneria vaikkapa Yle Areenan edistyksellisyydestä. Mikael Jungner on ideoiden mies. Kaikki popmusiikista ilmastonmuutokseen ovat ”ongelmia”, jotka saa ”taklattua” klikkaamalla tai tekemällä sopivan keinoälysovelluksen tai mobiiliaplikaation tai ihan vain ajattelemalla ”boksin ulkopuolelta”. Keväällä entiset ministerit Jouni Backman (sdp.) ja Liisa Hyssälä (kesk.) julkaisivat Sitran nimissä selvityksen ”kansanvallan peruskorjauksesta”. Yksi demari sanoo, että vaikka Mikael Jungner poimisi ämpärillisen mustikoita, hän tekisi siitä numeron, onhan se juuri Mikael Jungnerin poimima ämpärillinen mustikoita, ei siis mikään tavallinen ämpäri mustikoita. Jos ne eivät toimineet, vika oli aina jähmeydessä, ei koskaan hänessä. Sieltä se lähti. New Yorkista saapui organisaatio psykologi. Tätä kautta on mahdollista synnyttää yhteiskunta, joka on salliva, ketterä, sisäisesti vahva, vastuullinen ja yhtenäinen”, Jungner sanoo ja kiihdyttää entisestään. Me oltaisiin tosi lähellä maanpäällistä paratiisia!” Jungner sanoo, katsoo silmiin ja hymyilee. Vaurion korjaamiseksi eduskunnassa toimii sinisten Tiina Elovaaran johtama Eduskunta 2030 -työryhmä, joka pyrkii parantamaan dialogia ja puhkomaan aatesiilot rei’ille. Miten se on mahdollista?” Jytkyn jälkeisessä Suomessa politiikasta tuli politiikkaa sellaisena kuin se Euroopassa nykyään mielletään: epäsopuisia hallituskoalitioita ja vastakkainasettelua ja polarisaatiota konsensuksen sijaan. Systeemi tasapäistää, Jungnerin kielellä ”litsaa” ihmiset. Jungnerin elämään mahtuu toki ”tosi paljon kummallisiakin asioita”. Ehdokkaat sitten keräävät kukin sadan kannattajan valitsijayhdistykset ja muodostavat vaaliliitot jokaisessa piirissä. Suurissa yrityksissä se on ollut toimiva rooli, kun on keskijohto, jolle heittää pallo, ja keskittyä itse ajatusja näkemysjohtamiseen. Piilaakson ideologia on ratkaisukeskeisyys, solutionismi. Sopimus oli yli 2 000-sivuinen, mutta se oli toissijaista. ”Onneks nyt ei oo niitä orjia, siksi se täällä toimisi. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan ongelmaan. Spartalaisuus olisi taas sitä, että sä haluat puolustaa sitä maatasi. Sen seurauksena kokoomuksen silloinen puoluesihteeri Taru Tujunen sanoi jo vuonna 2013 politiikan olevan rikki. Sittemmin Jungner on toistanut samaa. Tämän lehden lähtiessä painoon tuota tietoa ei vielä ollut.) ”Jos Liikkeen tapa toimia leviäisi, siitä tulisi Suomessa päävirta. Nyt loppuu tämä käsijarru. Ensi kevään eduskuntavaaleihin Liikkeen tavoite on saada 200 ehdokasta ympäri Suomea, Jungner sanoo. Ne on lukkiutuneet siihen, mitä ne ajattelee, mitä niistä on sanottu, niillä on huonoa itsetuntoa ja merkityksettömyyden tunteita”, Jungner sanoo.. Se oli sellainen sekoaminen.” ”Kolkyt lööppiä ja kaksi avioeroa myöhemmin olisi pitänyt soittaa sille, että se käsijarru lähti vähän lapasesta.” M ikael Jungnerille hänen cv:nsä on ”elämää”, ei sen kummempaa. Puoluekirjaa liittyjillä ei saa olla. Syy tai seuraus, Jungnerista sen maailman parhaita paikkoja ovat Piilaakso ja Yhdysvaltain länsirannikko San Franciscosta pohjoiseen. Siellä, erityisesti Piilaaksossa puhuvat idea ja sisältö, ei se, millainen outolintu niitä esittää. Heitä myös tarvitaan. Suuria onnistumisia ovat silti ne, kun hän kokee auttaneensa jotakuta löytämään intohimonsa. ”Kun oli feedback one on one, sen ensimmäinen kysymys oli, että how the hell did you get this job. ”Mun silmiin iso osa ihmisistä elää käsijarru päällä sitä elämää. Jungner myöntää, että tunnetut, arvostetut ja politiikan ulkopuolelta tulevat ihmiset kiinnostavat. Ooksä joku narsisti vai?” Tosin Mikael Jungneria tämä ei huoleta, enää. Suomessa näin ei ole. Samoin kuin se, että äänestysaktiivisuus jäi kauas lainvoimaisuuden rajasta, sillä yhtä kaikki EU:n kanta hävisi. Liikkeellä on vajaan viiden kuukauden jälkeen kasassa alku ja epävarmuutta. Mutta lisäksi hänen elämänsä mullistui peruuttamattomasti. ”Enemmistödiktatuuri on isompi uhka kuin vähemmistödiktatuuri. Musta olisi hienoa, jos Sitra voisi tarjota vaikka mobiiliapplikaation”, Jungner sanoo. ”Tämä Mette sanoi mulle, että kuinka pitkään sä aiot elää elämääsi käsijarru päällä. Populistit saivat todisteen: hyväksyessään sopimuksen unioni toimi Hollannin kansan tahtoa vastaan. Työntekijöille kokattiin keittiössä sushia ja tarjottiin aamupuuroa. Niin se vasta olisikin mahtavaa, että näkisi elinaikanaan, kun joku kansakunta löytää potentiaalinsa. Hän on päässyt sen yläpuolelle. ”Saattaa olla, että Sitra rupeaa puuhaamaan puolueille noin laajemmin työkaluja tämän tyyppiseen tekemiseen. ”Tämän päivän lahja sinulta minulle on, että nämä oikeistopopulistiset jengit, ehkä myös vasemmistopopulistiset jengit hakee demokratian kautta enemmistödiktatuuria”, Jungner sanoo. Piti pärjätä Great Place to Work -kilpailuissa. Mutta jostain syystä valistunut ja humaani eliitti on niin hirttäytynyt edustukselliseen demokratiaan, että ne ovat valmiita antamaan suoran demokratian populistien käsiin. Itse asiassa menee vähän kylmiä väreitä selkäpiissä, kun miettii sitä, mitä se voisi olla. 34 IMAGE LOKAKUU 2018 Aloitteen taustavoimana toimi maan populistien yhteenliittymä, johon kuuluivat myös puolueet Vapauspuolue ja Demokratian foorumi. Viime vaaleissa Hjallis Harkimo olisi päässyt Uudeltamaalta läpi melkein yksinkin. Ylestä tehtiin Jungnerin johdolla ihan oikeaa yhtiömäistä yhtiötä. ”Suomessa sillä on hirveästi merkitystä, miltä sä näytät, miten sä käyttäydyt, poikkeaksä porukasta. Elokuussa ilmestyneen blogitekstin mukaan Liike päättää syyskuussa, lähteekö se vaaleihin. Jungner paljon mieluummin ”soitti tamburiinia tekemisistään” ja antoi muiden miettiä, miten hänen käsienheilutteluitaan voisi toteuttaa
LOKAKUU 2018 IMAGE 35
36 IMAGE LOKAKUU 2018 ”NYT TUNTUISI TYPERIMMÄLTÄ IKINÄ RUVETA SENSUROIMAAN ITSEÄÄN, OLISI MENNYT IHAN HUKKAAN NELKYT VUOTTA.” Untuvaliivi: Recci, Paita: Kaptenska
Siksi Jungner puolusti Twitterissä keskustan varakansanedustaja Mikko Kärnää, kun tämä poltti nuotiota metsäpalovaroituksen ollessa voimassa. Sen silmät alkaa loistaa. Siinä oli kyse siitä, että rajavartiojoukoissa toiminut ja koko ikänsä metsästänyt Kärnä on niin kokenut eränkävijä, että hänellä on harkintaa ja asiantuntemusta”, Jungner sanoo. Kaikki jotka sanoo, että te ootte liian, ajattelee samalla tavalla ja eivät ole siksi tehneet mitään”, Jungner sanoo. Ne synnyttävät dialogin yhteisössä.” Dialogi taas on politiikan uudistajien trendisana – Jungnerin mukaan siitä lähtien, kun digitalisaatio poisti ihmisten väliseltä viestinnältä ”transaktiokustannukset” ja hierarkiat. Häntä ei omien sanojensa mukaan kiinnostanut jänkkääminen. (Jungneria huvittaa, että naurajien joukossa ollut keskustan kansanedustaja Timo Heinonen oli vastikään twiittaillut politiikkaa itsekin juuri perusmuotoja käyttäen.) Oman järjen käyttö on sääntöjen vastakohta, johtajia opetetaan jo Toimistokuukkeli-kirjassakin. Eihän ihmiset voi kokea toisen tunnetiloja. Jutellut sen kanssa kaikkea kaikki päivät. (Toinen saman kasvatuksen saanut on toimittaja Saska Saarikoski, Jungner huomauttaa.) Sen vuoksi hän uskoo olevansa vastustuskykyinen yhteiskunnan ”litsautuksille”. Tai Ylen digitalisaatiomurroksessa. ”Tämä kuulostaa taas vähän polleelta, mutta mieti, että sä oot ollut Lipposen, joka on yksi itsenäisyyden ajan menestyneimpiä pääministereitä, niin sen oikeana kätenä kolme vuotta. (Koettakaapa keksiä tunnettu nainen, joka sopisi Liikkeen rosteriin.) ”Silloin kun mä tämän aloitin, yleinen mielipide oli, että ei voi onnistua. ”Ihminen on laumaeläin. ”Meni vähän metsään tämä. Ihmisiä läimii työelämä, parisuhteet, hierarkiat tai systeemi ylipäänsä. ”Mun ajatus on, että sä näät ongelman ja yrität ratkaista sen.” Ja se vaatii avarakatseisuutta: ”rohkeita avauksia” ja puolikonkreettista yläpilveä, joiden voi sanoa olevan vain ”tällaisia heittoja”, jos joku huomauttaa, että ei tuo homma välttämättä noin mene. Jos alkaisi miettiä, miltä asiat näyttää, menisi hirveän paljon elämästä johonkin jonninjoutavaan.” Siksi Jungner uskoo Liikkeeseenkin, vaikka monille se on pohjaton vitsinaihe: naiiviuksiin ja suuruuksiin uskova nettikyselykollektiivi ja Jari Sarasvuota vaille täydellinen kokoelma suomalaisen julkisen elämän omaa ääneenajatteluaan rakastavia miehiä. Te ootte liian vanhoja, te ootte liian miehiä. ”Jaa joo, kyllä mä huomaan, että jos rupeaa naurattamaan liikaa ja tulee samanlainen tunne kuin nousuhumalassa. ”Juuri mikään ei muuttunut, hassua kyllä. Menossa mun skootterilla kansanedustajien kanssa Storyvilleen juomaan olutta. Jungner alkaa puhua israelilaisprofessori Yuval Noah Hararista, joka on kirjoittanut bestsellerit Sapiens – Ihmisen lyhyt historia ja Homo deus – Tulevaisuuden lyhyt historia. . ”Tämmöinen keskustelu, jossa tietää olevansa altavastaaja, on arvokas käydä.” Siksi tätä demokratiaakin voi koettaa ratkaista. Kyllä tällaisesta maailmasta syntyy huikea määrä pohjatietoa ja kokemuksia ja uusia ideoita. Hän pitää lusikkaa rintakehänsä edessä: ”Et kun tavallaan Suomi on täällä…” Lasia hän työntää itsestään pois päin: ”…ja on omien ajatusten kanssa täällä…” Lusikka lähestyy hitaasti lasia: ”…ja yrittää vetää Suomea mukaan…” ”…niin jos sä alat leijailemaan ufona, on tärkeää, että yrität käyttäytyä ja puhua tavalla, että muut ajattelee, että toi on hiffannut, eikä niin, että toi on seonnut.” Eikä Mikael Jungneria naurata. ”Mä oon käyttänyt elämässäni ihan hirveästi aikaa asioiden lukemiseen. Samoin jos mä olen mieltä a, joku tulee ja sanoo, että eiku b, mulle tulee vahva tarve korjata tätä toista henkilöä. Jos politiikka on rikki, dialogi on laastari, uudistajien uskomus kuuluu. Liike pyrkii luomaan alustan tälle voimalle. Mä en oo yhtään vähemmän”, Jungner sanoo. Nyt kun mä tiedostan sen, mä pystyn olemaan korjaamatta”, hän sanoo. Silloin pitää vähän jarruttaa, ettei tule liian levottomia juttuja. Puolueilla olisi merkitystä samalla tavalla kuin uskonnoilla on, mutta eteenpäin työntävä voima tulisi muualta. Hirveästi tämmöistä, te ootte liian. Ne vain katsoo, että mitä tämä sekoilee, horisee, ettei pitäisi käyttää sijamuotoja, vaikka se oli pitkällinen pohdiskelu, mitä pitäisi tehdä, jotta kielestä tulisi kansallisen kilpailu kyvyn elementti.” Jungner ottaa toiseen käteen lattelasin ja toiseen lusikan. Empatia, häpeän tunne ja tarve olla oikeassa saattavat olla evoluution mekanismeja. Untuvaliivi: Recci, Paita: Kaptenska. Se on semmoinen, semisti uskonnollinen… pyhä hetki.” Näkymätöntä kättä varten oikein rakennetulla pelikentällä kenelläkään ei ole käsijarruja. Vallitsee luova kaaos, jossa ideoiden konfetti lentää ja maailma ratkaistaan yhdessä! J ungner on usein puhunut saamastaan ultravapaasta Summerhill-kasvatuksesta, joka oli 1960-luvulla ”kommuunihippijengin” suosiossa. Sosiaalisen median piti olla oppimispaikka, josta saa ajatuksia ja jonka avulla kehittyy. Mutta entä jos onkin niin, että Jungner on vain itse sokea ajatusVespansa keulimiselle. Tai politiikassa ja kansanedustajana ja nyt viestintäalalla. Nyt hän on kuitenkin poistanut blokit ja huomannut kehittyvänsä toisella tavalla. ”On niin paljon kaikkea muuta kivaa, Netflix-elokuvia, tietokonepelejä, moottoripyöriä, sukeltamista, ystäviä, Teatterin vippi. Hänen ”suuri filosofinen taistelunsa” on olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Sitä suomalaiset eivät vain tunnu tajuavan. Silloin mun kannattaisi keskittyä urheiluun tai shakkiin tai rahantekemiseen.” Muita toki voi sensuroida. Jungner oli pitkään pahamaineisen tunnettu erimielisten blokkaamisesta Twitterissä. Teoriassa.” Se on suuruudenhullua puhetta, mutta piilaaksomaisilla ajatusten markkinoilla yksikään idea ei ole liian suuri. Silti täällä mä oon. Antamassa haastattelua Imagelle. LOKAKUU 2018 IMAGE 37 ”Jos on joku läheinen, jonka saa innostumaan, löytämään sen intohimon. Jungner sanoo löytäneensä raot, joihin väistää. Sitten Microsoftilla pyörinyt ja käynyt Bill Gatesin kotona. Kun Jungner ehdotti Facebookissa, että suomen kielestä voisi poistaa sijamuodot konelukemisen helpottamiseksi, hänelle naurettiin. Sen sijaan mä voin harjoittaa mielenhallintaani. Koko nuoruus meni filosofisia kirjoja lukiessa ja keskustellessa. Muutama aika aggressiivinen tulokulma on ollut, mutta kun mietit, että noinkin voi ajatella, etkä jää kiinni siihen, se ei ole ongelma. ”Mä olen tehnyt tosi tyhmiä asioita. Mä oon käyttänyt ihan sikana aikaa ymmärtääkseni ja pohtiakseni”, Jungner sanoo. ”Harari esittää, että humanismista seuraava askel olisi vuorovaikutus. Nyt tuntuisi typerimmältä ikinä ruveta sensuroimaan itseään, olisi mennyt ihan hukkaan nelkyt vuotta. Mä oon tehnyt tosi tyhmiä asioita, mutta mä en oo hävinnyt mihinkään. Lopulta Jungner poisti twiittinsä
38 IMAGE LOKAKUU 2018 Matematiikan olympialaiset on teini-ikäisten huippulahjakkuuksien kohtaaminen, josta huippuyliopisto MIT haalii opiskelijoita riveihinsä. Aikaisemmin Suomi on pärjännyt kisoissa huonosti, vaikka Pisa-tuloksemme ovat maailman huippua. Image matkusti Suomen joukkueen kanssa Romaniaan.
LOKAKUU 2018 IMAGE 39 TeksTi maria mustranta kuvaT miikka pirinen Selim Virtanen
Halsualta Keski-Pohjanmaalta tuleva Akseli Jussinmäki menee valmennuspäivinä mieluiten varhain nukkumaan. Kello on kaksitoista toukokuun 7. Niiden on myös oltava ratkaistavissa muutamassa tunnissa. Aina ei jaksa ja välillä pitää tehdä koulujuttuja.” Laskemisen ohella Jussinmäki lukee, laulaa Vetelin poikakuorossa ja suunnistaa. Se näkyy. Päivölässä käyntien lisäksi osallistujien odotetaan treenaavan vapaa-ajalla. Matematiikassa Jussinmäkeä kiehtoo sen eksaktius. ”Opettaja kysyi, halusinko osallistua MAOL:n (Matemaattisten aineiden opettajien liitto) alkukilpailuun. Teinit keikkuvat tuoleilla ja pureskelevat hupparinnauhaa. Lukion ensimmäisellä Jussinmäki alkoi käydä Päivölässä. Täksi viikoksi opistolle on kutsuttu valmennuksissa pyörivästä muutaman kymmenen osallistujan joukosta kaikkein lupaavin kymmenikkö. ”Kun se on kirjoitettu maanantain ja tiistain väliin.” ”Se on vain suhteellisuusteorian aiheuttamaa ajan vääristymää.” Kaikkia naurattaa. Pulpeteissa istuvat yhdeksän poikaa ja yksi tyttö voisivat olla kuin mikä tahansa lukiolaisporukka. heinäkuuta Suomen joukkue istuu matematiikkaolympialaisten avajaisissa Romanian toiseksi suurimmassa kaupungissa Cluj-Napocassa ja nuokkuu väsymyksestä. ”Onko meillä koe yöllä?” yksi pojista kysyy sitten. Suomen sijoitus matematiikkaolympialaisissa on pyörinyt viime vuosina 70:nnen tuntumassa noin sadasta osallistujamaasta. Tänä keväänä Jussinmäki on valmistautunut kisoihin tekemällä valmennustehtäviä ja lukemalla suomalaista kilpailumatematiikan opasta, geometriaa ja valmennusmateriaaleja vähintään kymmenen tuntia viikossa. ”Isä saattoi tankattuaan kehottaa, että laskepas, kuinka paljon oli kilometrikulutus.” Yläasteella opettaja ehdotti, että Jussinmäki voisi matematiikantunneilla jättää tehtävät väliin ja laskea itsekseen lukion kursseja. Nyt maali on erityisen tärkeä: viikon päätteeksi heistä kuusi valitaan heinäkuussa pidettäviin kansainvälisiin matematiikkaolympialaisiin. Se on huono tulos ottaen huomioon, että Suomen koulujärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista. Moni miettii, koulutetaanko meillä keskivertoja huippujen kustannuksella. Haluatteko kuulla sen?” Heinävaara kysyy. Osa jää tekemään vielä harjoitustehtäviä. On leirejä, kilpailua joukkueeseen pääsystä, kisamatkoja ja harjoittelua. Tehtäviä on kerrallaan kolme tai neljä. Lahjakkuudet pyritään tunnistamaan varhain ja tarjoamaan motivoituneille mahdollisimman hyvät puitteet kehittyä. Tässä istuu oman ikäluokkansa matematiikkahuippuja. Liikunnassa ja taiteissa tavoitteellisen harrastamisen voi aloittaa jopa alle kouluikäisenä. . Päässä laskeminen sujui erityisen helposti. Ennen sitä en tiennyt mitään kisamatematiikasta.” ”Kilpailumatematiikalla” viitataan tehtävien laatuun. Ennen esikoulua hän opetteli itsekseen kertolaskemisen lahjaksi saamastaan kirjasta. atematiikkakilpailut eivät ole sellaista kansanhuvia kuin urheilukilpailut, mutta pohjimmiltaan matematiikassa kilpaileminen ei poikkea urheilusta. Herätys oli seitsemältä. Vaikka laskevista Pisa-tuloksista on oltu viime vuosina huolissaan, suomalaiskoululaiset menestyivät viimeisimmissä matematiikkatesteissä vuonna 2015 yhä hyvin, 13:nneksi parhaiten 73 maan joukossa. Jussinmäki on osallistunut Itämeren alueen Baltian tie -kisaan ja pohjoismaiseen matematiikkakilpailuun. äivölän valmennusleirillä vain lyhyet ruokatauot katkaisevat aamuyhdeksästä iltayhdeksään jatkuvan opetuksen. ”Hyvinä viikkoina menee varmaan kaksikymmentä, kaksikymmentäviisikin tuntia. Jussinmäki on yksi. ”On minulla täällä viikon tarkempikin ohjelma. Ongelmat eivät ole yliopistotasoista tiedettä, vaan vaativat kilpailijoilta ennen kaikkea oivalluskykyä. 40 IMAGE LOKAKUU 2018 pettaja Otte Heinävaara kirjoittaa taululle piirrettyyn lukujärjestykseen ”koe” sekä maanantain, keskiviikon että perjantain kohdalle. Se vähän vaihtelee. Heistä parhaat pääsevät edustamaan Suomea kansainvälisiin kilpailuihin. ”Ei kiinnosta”, eturivin pojat mölisevät. päivänä ja matematiikan kuusipäiväinen valmennusleiri on juuri alkanut valkeakoskelaisessa Päivölän opistossa. Valinnat eivät herätä suuria tunteita, koska joukkue on helsinkiläistä Ressun lukiota käyvää Selim Virtasta lukuun ottamatta sama kuin Baltian tiessä: Jussinmäen lisäksi kuopiolainen Nerissa Shakespeare, Olli Järviniemi Kangasalta, ähtäriläinen Hermanni Huhtamäki ja espoolainen Joonatan Honkamaa. Avajaisissa puhuvat muun muassa Romanian presidentti, varapresidentti ja opetus. Yli 600 kilpailijaa on järjestetty valtavan Polivalent?-hallin yhdelle laidalle, toisella istuvat kutsuvieraat. Satoja tunteja harjoittelua. Joukkue on päässyt puoli neljältä aamulla hotellihuoneisiin. Kokeet kestävät vähintään neljä tuntia. Tätä varten heille lähetetään kotitehtäviä, jotka palautetaan valmentajille. Heinävaaran jälkeen Päivölässä käyvät muun muassa Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Kerkko Luosto ja Åbo Akademin matematiikan tutkija Esa Vesalainen. Kuusi kertaa vuodessa Päivölään kokoontuu nuoria eri puolilta Suomea treenaamaan lukiokursseja vaativampaa matematiikkaa. Olin kuudes tai seitsemäs helpommassa sarjassa, niin sain kutsun valmennukseen. Kansainväliset mittelöt eivät ole menneet kovin hyvin, mutta valtakunnallisessa lukiolaisten matematiikkakilpailussa hän oli alkuvuonna toinen. Matematiikassa mahdollisuudet harrastaa ohjatusti koulutuntien ulkopuolella ovat hyvin vähäiset. Matematiikasta hän kiinnostui jo varhain. Esimerkiksi tällainen: Illalla pelataan lautapelejä ja käydään kävelyllä läheisen pellon ympäri. Ja vaikka kisatehtävää ei saisi tehtyä, ratkaisu voi olla tosi hieno. Yksi oleellinen ero urheiluun kuitenkin on. ”Miten niin?” Heinävaara vastaa. Ala-asteella Jussinmäki huomasi käsittelevänsä numeroita paremmin kuin moni aikuinen. Lauantaina kerrotaan aakkosjärjestyksessä joukkueeseen valittujen nimet. ”Jos miettii pitkään tehtävää ja saa sen ratkaistua, onhan se hieno tunne. Lahjakkuuksia haalitaan valmennukseen lähettämällä kutsuja alueellisissa seitsemäsluokkalaisten sekä valtakunnallisissa peruskoululaisten ja lukiolaisten matematiikkakilpailuissa pärjänneille. Tulee tunne, ettei se olekaan yhtään vaikea, ei ole vain hoksannut.” Sekin on kivaa, että pääsee matkustamaan. Jussinmäki opiskelee toista vuotta Kaustisen musiikkilukion yleislinjalla
Hän on harjoitellut niin paljon”, miettii Selim Virtanen. Joukkueesta Nerissa Shakespeare käy myös Päivölää. lli Järviniemen tavoite on hopea. ”Suomi ei ole pärjännyt viime vuosina kovin hyvin, sikäli ei ole paineita. Tänä vuonna joukkueita on 107. Sitten on sekin, että ensi vuonna voi vielä osallistua”, Jussinmäki sanoo. Kesäkuussa joukkue treenasi yhdessä viikon Turussa. ”Pääsin joukkueeseen tietääkseni nuorimpana suomalaisena koskaan.” Viime syksynä Järviniemi aloitti Päivölän opiston matematiikkalinjalla, jolla lukio suoritetaan sisäoppilaitosmaisissa oloissa kahdessa vuodessa. Tulee tunne, ettei se olekaan yhtään vaikea, ei ole vain hoksannut.” ministeri. Poliisiautot saattavat busseja, kuten kaikkia kuljetuksia kilpailun aikana. Avajaisten jälkeen kilpailijat kuljetetaan takaisin hotelliin. Järviniemen kilpailu-ura alkoi, kun hän oli kahdeksannella luokalla peruskoululaisten matematiikkakilpailun paras suomalainen. Sitä varten hän on treenannut noin kolme tuntia päivässä. Tässä vaiheessa ei enää harjoitella. Kun muita kilpailijoita askarruttaa jokin, usein he kääntyvät juuri Ollin puoleen. Tuolloin mukana oli seitsemän maata. (Sinne Jussinmäki ei päässyt, koska oli vetämässä rippileiriä. Järviniemelle kilpaileminen on yksi tapa haastaa itseä ja muita. Joukkueen johtaja on Åbo Akademissa matematiikan väitöskirjaa valmisteleva Neea Palojärvi, mutta hänet on majoitettu muualle. Järviniemi on joukkueesta selvästi se, jolta voi odottaa eniten. ”Kilpailuissa tapaa myös samanhenkistä porukkaa Suomessa ja ulkomailla.” Akseli Jussinmäki. ”Se antoi huikeasti lisää näkökulmaa.” Yhdeksännellä luokalla Järviniemi oli lukiolaisten kilpailussa toinen ja samana kesänä hän matkusti matematiikkaolympialaisiin Rio de Janeiroon. ”Olen tyytyväinen jo siihen, että pääsin osallistumaan. Suomen joukkuetta kaitsee apulaisjohtajana toimiva matematiikan jatko-opiskelija, Päivölässä opettajana toimiva Otte Heinävaara. ”Poikaisosia on vähänlaisesti, niin lupauduin sitten.”) Jos joukkueella on paineita, ne eivät ainakaan näy päälle. LOKAKUU 2018 IMAGE 41 ”Jos miettii pitkään tehtävää ja saa sen ratkaistua, onhan se hieno tunne. Vain joitain kilpailuun kutsuttuja virolaisia hän ei voittanut. Ja vaikka kisatehtävää ei saisi tehtyä, ratkaisu voi olla tosi hieno. Seuraavana kesänä Järviniemi osallistui Päivölän opiston kesäkurssille, jossa lasketaan neljässä viikossa lukion pitkän matematiikan kursseista seitsemän. Ehkä Ollilla on paineita. Sekin on hyvä lisä CV:hen. Puheissa muistutetaan, että kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran juuri Romaniassa vuonna 1959. Joukkue on matkustanut Romaniaan suoraan Tanskasta viikon mittaiselta kaikkien Pohjoismaiden yhteiseltä harjoitusleiriltä. He kiusoittelevat Heinävaaraa minkä ehtivät
Tyttöjen vähäisyys tarkoittaa, että menetämme puolet ikäluokista.” 42 IMAGE LOKAKUU 2018. Nerissa Shakespeare Hermanni Huhtamäki Olli Järviniemi ”Tytöillä ja pojilla on yhtäläiset valmiudet oppia matematiikkaa
(Pisa-tulokset ovat Ruotsissa huomattavasti Suomea heikommat.) Sitten hän listaa heikolta vaikuttavaan menestykseen kolme syytä. Menestyvissä maissa kilpaileminen tarkoittaa usein paljon mittavampaa sitoutumista kuin Suomessa. Nyt useimmat aloittavat valmennuksen vasta lukioikäisinä. Lukion jälkeen hän tosin eteni viidessä vuodessa tohtoriksi. Jaostoon kuuluu viitisentoista valmentajaa, joista moni on yliopistossa matematiikkaa tutkiva entinen kilpailija. Se herätti Tanskassa paljon huomiota, mutta menestyksen hinta oli kova. ”Suomessa painotetaan vahvasti differentiaalija integraalilaskentaa, mikä on mielestäni fiksua, koska niillä on paljon käytännön sovelluksia. Jutella saisi, mutta harva tekee niin. Jos esimerkiksi haluaa vettä, pitää nostaa vesikortti ilmaan. Helpoimpia ovat tehtävät 1 ja 4. Kilpailijat ovat saaneet etukäteen läpinäkyvät muovipussit, johon pitää mahtua kaikki mukaan otettava. ”Kyllä tuloksia väistämättä parantaisi, jos pystyisimme keskittymään vain valmennukseen.” Ernvall-Hytönen muistuttaa, että puhutaan varsin pienistä summista. Toinen syy liittyy koulujen opetussuunnitelmaan. Esimerkiksi kulma-asteikkoja sisältävät viivaimet ovat kiellettyjä, pienet talismanit sallittuja. Hopeamitalisteja on kaksi kertaa ja pronssimitalisteja kolme kertaa niin paljon kuin kultaa voittaneita. Tiedon toiminnasta pitäisi ylipäätään tavoittaa ikäluokat laajemmin. Menestysjoukkueen saa helpommin kasaan, kun ikäluokat lasketaan sadoissa-, eikä kymmenissätuhansissa. Olkoon teräväkulmaisen kolmion ABC ympäri piirretty ympyrä. Joonatan Honkamaa matkustaa heinäkuussa kemian olympialaisiin. Kultamitalin saa noin joka kahdestoista osallistujia. Ei tuuletuksia, ei kyyneleitä, ilmeet ovat lähinnä pöllämystyneitä tai väsyneitä. Tehtävien 3 ja 6 ratkaisemiseen yltää usein vain muutama kilpailija. Nuori hädin tuskin läpäisi lukion, koska vuodet olivat menneet laskiessa. un kilpailijoita alkaa purkautua hallin ovista, odottelijat puhkeavat aplodeihin. Toiminnan toivotaan tuottavan huippuosaajia yliopistoihin ja elinkeinoelämään. Entisten kilpailijoiden joukossa onkin monia kansainvälisesti merkittävää uraa tehneitä matemaatikkoja kuten Eero Saksman ja Kaisa Matomäki. Useas sa lajissa kilpaileminen on valmennettavien keskuudessa varsin tavallista. Tehtävä 1. Lisäksi jokainen mitalitta jäänyt mutta vähintään yhdestä tehtävästä täydet pisteet saavuttanut saa kunniamaininnan. Pisteitä saa enintään seitsemän kustakin tehtävästä. Sen voitti Helsingin yliopistossa dosenttina toimiva Taneli Huuskonen vuonna 1981. Näin tapahtuisi, jos koulujen osallistuminen kilpailuihin olisi systemaattisempaa. Olympialaisissa lasketaan kahtena peräkkäisenä päivänä neljä ja puoli tuntia. Yksi on maan koko. Pisteet D ja E ovat vastaavasti sellaisia janojen AB ja AC pisteitä, että AD = AE. Suomeen on tullut kultaa kerran. Säännöt kertovat pikkutarkasti, mitä mukana saa ja ei saa olla. Venäjällä pelkkä karsintaprosessiin kuuluva kesäleiri, johon kutsutaan viitisenkymmentä kansallisissa kilpailuissa parhaiten menestynyttä, kestää kuukauden. Hieman alle puolet osallistujista palkitaan mitalilla, jotka jaetaan suhteessa 1:2:3. Osallistujien osaamista pyritään kasvattamaan myös kilpailumatematiikkaa laajemmin siten, että he saavat hyvän pohjan jatko-opintoihin. Hallissa seisoo suorissa riveissä yli kuusisataa pulpettia. Osoita, että suorat DE ja FG ovat yhdensuuntaiset (tai ovat sama suora). Kilpailijat saavat ensin liikkua vapaasti, viimeinen puoli tuntia on istuttava omalla paikalla. Niiden päällä odottavat nimikoidut kansiot, joissa on vastausja suttupapereita, ohjeita sekä värikkäitä kortteja, joilla voi kilpailun aikana viestiä valvojien kanssa. Ernvall-Hytönen myös uskoo, että tulokset paranisivat, jos valmennukseen osallistuisi enemmän tyttöjä. Onhan Suomessa onnistuttu saavuttamaan hyvä kansainvälinen taso esimerkiksi klassisessa musiikissa, vaikka väestöä on vähän. ”Meidän pitäisi tavoittaa kilpailijat nuorempina”, Ernvall-Hytönen vastaa. Täällä ei nähdä samanlaisia tunteenpurkauksia kuin urheilukentillä. Se tuo mieleen jättimäiset ylioppilaskirjoitukset. Hakemusten tekemiseen ja epävarmuudessa elämiseen menee energiaa ja resursseja. Monessa suuremmassa maassa toimintaa pyörittää organisaatio, jossa on palkattua henkilökuntaa. Ehkä paljon aikaa vaativa valmennus istuisi huonosti suomalaiseen ajatteluun, jossa jokaiselle nuorelle pyritään takaamaan laaja yleissivistys. ”Tytöillä ja pojilla on yhtäläiset valmiudet oppia matematiikkaa. Hermanni Huhtamäki kilpailee bridgessä. Tällä hetkellä mukana oleminen on opettajasta kiinni. ilpailupaikalle pääsevät vain kilpailijat ja valvojat. Tehtäviä on kunakin päivänä kolme ja ne ovat vaikeusjärjestyksessä. ”Saitko ykkösen?” suomalaiset kysyvät ensimmäisenä toisiltaan, kun he ilmestyvät yksi kerrallaan hallin ovista.. Osittaisestakin ratkaisusta voidaan antaa jotakin. Tyttöjen vähäisyys tarkoittaa, että menetämme puolet ikäluokista.” Heidän määräänsä yritetään kasvattaa esimerkiksi vuosittain pidettävillä Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisilla. Janojen BD ja CE keskinormaalit leikkaavat ympyrän lyhyemmät kaaret AB ja AC pisteissä F ja G vastaavasti. bo Akademin matematiikan lehtori Anne-Maria Ernvall-Hytönen kuuluu valmennuksesta vastaavaan Suomen matemaattisen yhdistyksen (SMY) valmennusjaostoon ja on sen kolmihenkisen johtoryhmän jäsen. Valmentajille toiminta on vapaaehtoistyötä, jota he tekevät vapaa-aikansa ja perhe-elämänsä ohessa. Tanskan joukkueen apulaisjohtaja Fredrik Ravn Klausen kertoo kilpailijasta, joka voitti taannoin kultaa. Toisaalta oikea vastaus ei tuo täysiä pisteitä, jos ratkaisussa on virheitä. Koska olympialaiset alkoivat Itä-Euroopassa, tehtävissä näkyy yhä, mitä tuolloin on pidetty sikäläisissä kouluissa tärkeänä. Ernvall-Hytönen huomauttaa haastattelussa Helsingissä, että Suomen pärjääminen olympialaisissa on linjassa muiden Pohjoismaiden kanssa lukuun ottamatta Ruotsia, joka on pärjännyt paremmin. LOKAKUU 2018 IMAGE 43 Matematiikan ohella Järviniemi kilpailee tietotekniikassa. ”Ne ovat olemassa juuri siksi, että osallistujat näkisivät, etteivät he ole ainoita matematiikassa kilpailevia tyttöjä.” Lisäksi Ernvall-Hytönen toivoisi, että toiminnan rahoitus tulisi kokonaan opetushallitukselta. ”Se, mitä tähän panostetaan, tulee moninkertaisesti takaisin.” Valmennusjaostossa toiminnan tavoitteeksi ei ole asetettu vain kisamenestystä, vaan tärkeintä on ylläpitää niiden nuorten kiinnostusta matematiikkaan, joille koulun kurssit ovat liian helppoja. Tällä hetkellä kuluja katetaan ministeriön tuen lisäksi apurahoilla. Kilpailuissa tärkeää on esimerkiksi klassinen geometria, mitä opetetaan Suomessa vähän ja mille ei juuri ole käyttöä käytännössä.” Kolmanneksi menestykseen vaikuttavat resurssit. Jos ryhdyttäisiin tavoittelemaan parempaa menestystä, mitä se vaatisi. Venäjän joukkueen mukana matkustava Mikhail Grigorey arvioi, että sikäläiset huiput viettävät puolet vuodesta kisamatkoilla ja leireillä. Kello 9.30 saa avata tehtävät sisältävän kirjekuoren
Ja kun hän myöhemmin eteni muita nopeammin, seuraavina lukukausina hän saattoi joutua käymään uudestaan läpi tehtäviä, jotka oli jo aiemmin tehnyt. Shakespeare ja Järviniemi jäävät hotellille lepäämään, kun muu joukkue lähtee katsomaan nähtävyyksiä. Jos aikaa olisi rajattomasti, suomalaiset kyllä löytäisivät ennen pitkää ratkaisun toisiksi vaikeimpiin, jotkut ehkä myös vaikeimpiin. Heinävaaran mukaan tehtävissä ei ole mitään ylittämättömän vaikeaa. Yläasteella sooloilua ei enää katsottu hyvällä. Matemaattista ajattelua ei voi oppia ilman opettajan ohjausta.” Anne-Maria Ernvall-Hytösen mielestä tärkeintä olisi, että lahjakkaille annettaisiin mielekästä tekemistä, joka haastaa heitä ajattelemaan. Järviniemen mielestä riittäisi, ettei huippulahjakkaita pakotettaisi käyttämään aikaansa samaan kuin muut. ”Ongelmanratkaisutaitojen oppiminen vaatii vuorovaikutusta. Shakespeare joutui palaveriin vanhempiensa, matematiikanopettajan ja rehtorin kanssa ennen kuin lupa itseopiskeluun heltisi. ”Nopeimmat joutuivat odottamaan, joten he eivät tehneet parastaan.” Lahjakkaimpien huomioiminen on Shakespearen mielestä hyvin paljon kiinni opettajasta. Lahjakkaatkin kaipaavat opetusta. Uudessa opetussuunnitelmassa erityislahjakkaat yritetään huomioida paremmin painottamalla, että opetusta on eriytettävä oppilaan tason mukaan. Se on ihan hyvä tulos. Ala-asteen opettajilla ei kuitenkaan aina ole itsellään kovin laajat tiedot matematiikasta eikä välttämättä motivaatiotakaan ohjata lahjakkaimpia. Se on iso haaste opettajille.. ”Monesti huippulahjakas on taidokkaampi kuin opettaja ja tietää itse paremmin, mitä haluaa tehdä.” Shakespeare on osittain eri mieltä. Myöhäisen lounaan jälkeen joukkue vaikuttaa lopen uupuneelta, vaikka koko päivä on istuttu paikoillaan. Jussinmäki on joskus miettinyt, menivätkö ensimmäiset vuodet koulussa vähän hukkaan, kun hän osasi opetetut asiat jo esikoulussa. Jos opettajalla ei ole sopivia tehtäviä omasta takaa, niitä saa valmennusjaostolta. uopiolainen Nerissa Shakespeare sai edetä peruskoulun matematiikassa omaan tahtiin ja hän laski viidennellä luokalla seitsemännen luokan kirjan läpi. ”Olisi hyvä olla systeemi, jolla tunnistettaisiin erityislahjakkaita samalla tavalla kuin tunnistetaan niitä, jotka tarvitsevat apua enemmän.” Tästä on tutkimustakin: kasvatustieteiden professori Kirsi Tirrin mukaan Suomessa resursseja on käytetty hyvin oppimisvaikeuksien tunnistamiseen, mutta lahjakkaiden tunnistamisessa opettajat eivät ole yhtä hyviä. Kilpailussa ajalla on iso merkitys. Shakespeare koki ala-asteella, että matematiikassa – niin kuin muissakin aineissa – opetus eteni hitaimpien mukaan. Jotkut ovat kirjoittaneet toiseen ainakin jotakin. 44 IMAGE LOKAKUU 2018 Suurin osa joukkueesta on päässyt ratkaisuun ensimmäisessä tehtävässä
Tätä Kirsi Tirrikin on pitänyt esillä. Lisäksi kärkikymmenikössä ovat Ukraina, Thaimaa, Taiwan, Etelä-Korea, Singapore, Puola ja Indonesia. Kun Otte Heinävaara voitti olympialaisissa hopeaa vuosina 2012 ja 2013, hän sai yrityksiltä yhteydenottoja, joissa ehdotettiin tapaamista. Kilpailijat kiinnostavat MIT:tä ja siksi McGann on täällä kertomassa yliopiston opiskelumahdollisuuksista. ”Tiedostamme, että mailla on hyvin erilaiset resurssit valmentaa osallistujia.” Tämän vuoden kilpailijoista 14 on jo hyväksytty MIT:hen. Tänä syksynä opinnot aloittavissa on myös edellisvuosien kilpailijoita. Ehkä enemmänkin. Siis siinä on yksinkertaset säännöt: annetaan luvut n ja m ja kaks ihmistä lisää vuorotellen nollasta alkavaan summaan joko n:n tai m:n. Järjestely oli mahdollinen, koska isä on matematiikanopettaja. Heistä neljä on Yhdysvaltojen kilpailijoita, muut tulevat muun muassa Ruotsin, Makedonian, Syyrian ja Ghanan joukkueista. LOKAKUU 2018 IMAGE 45 oisena kilpailupäivänä hallin ulkopuolella kilpailijoita odottelee myös yhdysvaltalaisen huippuyliopiston Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) opiskelijavalintaa johtava Matthew McGann. Tavotteena on saada joku k, joka annetaan myös, jos menee k:n yli, niin häviää ja jos saa k:n niin voittaa. Muun muassa Googlelta. Kiinalainen kilpailija on kertonut Facebookissa ratkaisseensa kolmosen. Vaikka mitaleja ei tulisi, joukkue on saanut kilpailemisesta paljon. Järviniemi ja Honkamaa saavat pronssia, Jussinmäki ja Virtanen kunniamaininnat. Koko joukkueen sijoitus on 59. Suomen joukkue päättää kävellä hotellille. ”Yläkouluikäisillä olisi aikaa. McGann muistelee suomalaisiakin pääsevän MIT:hen aina silloin tällöin. Ehkä kilpailutoiminnan tärkein merkitys on se, että valmennettavat tapaavat toisiaan. Kilpailumenestys voi vaikuttaa opiskelumahdollisuuksiin myös kotimaassa. Kilpailijoiden joukossa on jo kiertänyt huhuja kilpailijoista, jotka ovat päässeet lopputulokseen. Luonnollisesti jos vastapelaaja saa k:n niin häviää.” ”Eli siis: sä häviät pelin jos ja vain jos sun vuoron jälkeen luku on > k?” ”No kai sen noinki voi ajatella.” ”Toi on hutunkeiton yleisen tapauksen erikoistapaus, jota en oo ratkassu.” lympialaisten lopuksi on päättäjäiset. ”Sehän oli avoin ongelma vielä 70-luvulla”, Joonatan Honkamaa huomauttaa. Vakavasti matematiikkaa harrastava voi olla koulunsa ainoa.” Tilvis vetää tänä syksynä Maunulan lukiossa alkanutta seitsenvuotista opetusja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta, joka pyrkii kehittämään matematiikan opetusta ennen kaikkea siihen kunnianhimoisesti suhtautuvien lukiolaisten kohdalla. ello kahdelta kilpailu päättyy. Projektissa valmistellaan materiaalipankkia, joka sisältäisi itseopiskelutehtäviä sekä jonkinlaisen valmiin kerhokonseptin, joka opettajan olisi helppo ottaa käyttöön. Toiseksi on yltänyt Venäjä, kolmanneksi Kiina. Joukkue laskee, että ainakin kaksi mitalia tulee. McGann vakuuttaa, että MIT on kiinnostunut yhtä lailla kultamitalisteista kuin heikommin menestyneistä. Usein lahjakkaat päätyvät koulussa auttajan rooliin. Heinäkuussa viestiteltiin: ”Haluuko ihmiset kuulla hauskan pelin?” ”Jos se on oikeesti hauska.” ”Öö no, riippuu näkökannasta, aika basic. ?. Valmennettavilla on oma Telegram-ryhmä, jossa keskustellaan matematiikasta. He saattavat myös peitellä osaamistaan kiusaamisen pelossa. Hermanni Huhtamäki toteaa, että ilman kilpailutoimintaa matematiikan harrastaminen olisi vaikeaa, koska kotipaikkakunnalla Ähtärissä siihen ei ole mahdollisuuksia. He keskustelevat kolmannesta tehtävästä, joka oli kaikkein vaikein. Hondurasin joukkueen apulaisjohtaja Edgar Vásquez Alberto kertoo toivovansa, että olympialaiset avaisivat osallistujille ovia yliopistoon esimerkiksi Meksikossa tai Brasiliassa. Jotkut yhteydenotoista tosin saattoivat liittyä tietotekniikkakilpailuihin, joissa Heinävaara myös kävi. Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion linjanjohtaja Ville Tilvis huomauttaa, että matematiikassa kilpailemisen kulttuuri on Suomessa paljon ohuempi kuin monessa muussa maassa. ”Tietysti kerho vaatii jonkun, joka sitä pitää, eikä Suomessa ole isoja resursseja tämän kaltaisen toiminnan pyörittämiseen.” Vaikka Maunulan lukion hanke on suunnattu ennen kaikkea lukioikäisille, Tilvis toivoo sen aktivoivan myös peruskoululaisia. Joissain maissa mitalistit palkitaan stipendein. Lisäksi heille palkataan henkilökohtainen professoritason tuutori, jonka he tapaavat säännöllisesti. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi kerhoja, tarvittaessa videolinkin kautta. Kokonaisuutena parhaiten menestynyt maa on tänä vuonna Yhdysvallat. Yksi tavoitteista on luoda yhteisöä eri kouluissa opiskelevien harrastajien keskuuteen ja kehittää toimintaa paikallisella tasolla. Polivalent?ssa kuullaan taas vaikuttavaa joukkoa Romanian eturivin poliitikoita ja palkitut saavat mitalinsa. ”Mutta kyllä muustakin”, Jussinmäki kertoo. Jos saataisiin aikaan yläkoululaisia vetäviä kerhoja, lukioon tullessa he olisivat jo valmiita matematiikan harrastajia.” Akseli Jussinmäki myöntää, että matematiikan harrastaminen tuntuu joskus yksinäiseltä. ”Meillä on erittäin taitavia valmentajia valtakunnan tasolla, vaikka se on vapaaehtoisorganisaatio ja liian huonosti resursoitu, mutta harrastajapohja on hyvin pieni. Lahjakkaiden pitäisi päästä välillä samanhenkiseen seuraan, jossa heillä on mahdollisuus toimia samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Varsinkin köyhemmissä maissa stipendi ulkomaiseen yliopistoon on houkutteleva mahdollisuus. Kaksi kilpailijaa ylsi maksimipistemäärään, toinen Yhdysvalloista ja toinen Iso-Britanniasta. Esimerkiksi Virossa mitali takaa pääsyn yliopistoon silloinkin, kun arvosana jossain muussa aineessa estäisi sen. Unkarissa kymmenen parasta kansallisissa matematiikkakilpailuissa menestynyttä saa ensimmäiseksi opiskeluvuodeksi apurahan. Se on paras tulos sitten vuoden 2006. ”Olisi kiva jutella siitä jonkun toisen kanssa.” Nyt se on mahdollista sosiaalisessa mediassa. Monelle matematiikkavalmennus on ainoa paikka, jossa pääsee kehittymään oman tasoisessaan seurassa. Koulun matematiikantunneilla hän ei käy, koska suoritti lukion kurssit jo peruskoulussa. Vuosina 1999, 2000 ja 2001 olympialaisissa kilpaillut ja yhden pronssin saavuttanut Ernvall-Hytönen toteaa, että hänen nykyinen ystäväpiirinsä koostuu enimmäkseen entisistä valmennettavista. Aviomieskin on entinen kilpailija
46 IMAGE LOKAKUU 2018
TeksTi jyrki lehtola kuvaT NiklaS SaNDStrÖM. Jälkeensä he jättävät tyhjiä pulloja ja kuolevan kaupungin, jonka keskellä Ivana Helsinki juhlii itseään. LOKAKUU 2018 IMAGE 47 MÄ OLLUT TÄÄLLÄ OLEN AINA Pääkaupungin kulttuuriväki saapuu kesäisin Mänttään kuvataide viikkojen sekä museoiden avajaisiin ja viettää siellä päivän
Kaupunkilaiset ovat olleet välittämättä mänttäläisistä aiemminkin. M änttä-Vilppula syntyi 2009, kun Mäntän kaupunki ja Vilppulan kunta yhdistettiin liki sadan vuoden erilläänolon jälkeen takaisin toisiinsa. Kulttuurivieraat pääsivät sisään hyvissä ajoin, mutta paikkakuntalaiset joutuivat bourdieulaisen vittuilun hengessä odottamaan puoleen yöhön, että ovet avautuisivat heillekin. siellähän on melkein tyhjää... istuivat... Se toinen syy on Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja sen omistamat Göstaja Gustaf-museot Mäntässä. Ei auennut ovi, paikka oli valoton ja tyhjä, satunnaisesti auki, ja silloinkin vain taiteena, tähän se saksankielinen sana. Tänä vuonna kuvataideviikkojen ohjelmaan kuului heinäkuussa yökerhoon kytkeytyvässä Pub Kolossa järjestetty feministinen kiroiluiltama, jossa Rosa Meriläinen ja Saara Särmä – tohtori Saara vitun Särmä! – opettivat mänttäläisiä kiroilemaan. Pupi! Ja divari! Maaseututalvioiden märkä kaupunkiolohuone! Mäntässä ei ole yhtään divaria ja pubejakin noin kaksi. Tuonne menen vielä itsekin, kun työvuoro Metsä-Tissuelta loppuu, päivän vessapaperit on paketissa, ja sitten ostan kännissä vinyylilevyn! Seuraavina viikkoina mänttäläiset kävelivät toiveikkaina Hallukarviseen kokeilemaan ovea. 48 IMAGE LOKAKUU 2018 ”O UUUUU mamaaaa!” Mikä on saksankielinen sana tälle hetkelle. Vuonna 2016 helsinkiläistaiteilija Vilunki 3000 loi kuvataideviikkoja varten Mäntän keskustan tyhjään liiketilaan pop-up-kaupan, installaation nimeltä Pub Hallukarvinen ja Divari Gulliverin matkat. kompastuu taiteeseen, muovilasi on onneksi tyhjä eikä nainen ainakaan tajunnut, jos sattui; seuraavaksi taiteeseen horjahtaa mies, ja viini läikähtää, mutta se on valkoviiniä, kesä... Paikallisilla on yllään kesäinen mekko, juhlava mekko, puku, pikkutakki ainakin, kauluspaita, kiillotetut kengät, koska, no, se nyt vain on kohteliasta. Toinen nimivaihtoehto on ”Taidekaupunki”, koska ”Vessapaperikaupungista” puuttuu se jokin, mistä palaverissa käytettiin ilmaisua ”se jokin”. Pohjois-Pirkanmaalla sijaitsevan Mänttä-Vilppulan kaupungin entisessä rehunjalostamossa Pekilossa vietetään Mäntän 23. mitä vittua... kesäääääää!... ja mitä vain voi tapahtua ja elämä on rajoittamaton mahdollisuus vai onko, on, ja se kaipaus, se suurin kaipaus, se on omaan monologiin. tää on selkeesti rakenteellinen ongelma... Onko kaikelle tälle saksankielistä sanaa. Monet kompuroivat, heiluvat, horjuvat, nousuhumalainen kaupunkilaisnainen... Elina Brotheruksen omakuvissa Mänttää – tai ihan sama, jotain geneeristä maaseutua kuitenkin – jopa näkyi hieman Brotheruksen itsensä takaa, sillä jos Mäntästä löytyy jotain kuvattavaa – ja oli löydyttävä, koska tilattiin – se on tämä minun katse, se on täällä Mäntässä. ”OUUUUU sexy mamaaaa!” Elävä Suomi on saapunut tapaamaan itseään kuolevaan Suomeen. kun yhdet olivat loukkaantuneita siitä, että toiset eivät edes tajunneet niiden olevan loukkaantuneita, varmaan rakenteellinen ongelma. jaarittelivat... ”OUUUUU sexy mamaaaa!” jatkaa helsinkiläisnainen. Kun ovet viimein avautuivat, Morgan Kane täyttyi kotikaupungissaan ulkopuolisiksi ajetuista mänttäläisistä, ja tunnelma oli latautunut...... ”Aperol Spritz”?! Vittuvittuvitunvittu! Mikä vittu on ”Aperol Spritz”, se ääni kun mää syljen sun naamalle?... Saksalaisilla on sana kaikkeen. Nuoria, nauravia ihmisiä, olutta, musiikkia. Mänttäläisnuoret olivat hyvissä ajoin Morgan Kanen edessä, joivat pohjia ja katselivat ikkunoista sisään omaan yökerhoonsa, jossa helsinkiläiset... Missä menee alentumisen ja turpaanvedon välinen viiva, onko sun vittuus piirretty. Vuonna 2015 Gösta-museon näyttelyyn Kaukainen kosketus – Touching from a Distance tilattiin Mänttä-teemaisia valokuvataideteoksia. Mänttä-Vilppula tuijotteli omaa nimeään vajaat kymmenen vuotta ja tuli lopulta siihen tulokseen, että hmmm. Fernweh tarkoittaa paitsi halua olla jossain muualla myös epämääräistä kaipuuta niitä kohtaan, joita ei ole koskaan tavannut. Kaupunkilaisvieraat kunnioittavat Mänttä-Vilppulaa pukeutumalla niin kuin käynnissä olisi kilpailu siitä, kuka näyttää eniten siltä tyypiltä, jonka nimeä kukaan ei muista, mutta se sai 90-luvulla kenkää siitä brittibändistä, jonka nimeä kukaan ei muista. kuvataideviikkojen avajaisia viikkoa ennen juhannusta. Rento meininki, sanoisin. kuivaa, kolme vierasta on levittäytynyt yhden seinän eteen selkä taiteeseen päin puhumaan taidekritiikin tasosta, toinen ryhmä nauttii kesästä ja paremmasta kuohuviinistä Mersunsa edessä ulkona, ja se yksi kaupunkilaisnainen, selvästi ammattilainen taideasioissa, se on jäänyt viisaasti seisomaan lähelle viinitarjoilua ja ystäviään, joille kertoa juttuaan, jossa palataan monta kertaa siihen hetkeen, kun naiselle sanottiin: ”OUUUUU mamaaaa!” Pekilon avajaisten kutsuvieraina on paikallisia ja kaupungeista saapuneita. Heidät erottaa helposti toisistaan. JOKU JUO SIELLÄ KAHVIA. Vuonna 2016 Morgan Kane avautui tauon jälkeen mänttäläisille samana päivänä, kun vietettiin kuvataideviikkojen avajaisia. Mutta mikä on sana sille, kun on uudessa paikassa, joka on täynnä niitä, joita ei ole koskaan tavannut, ja niitä, joita on aina tavannut, ja kaikki paikat ovat täynnä taidetta, jota ei ole koskaan nähnyt, ja viiniä, jota on aina juonut, ja on kesä... meepäs homodrinkki tilaukses kanssa vittuun siitä jonoa tukkimasta... Kutsuvieraat yrittävät Pekilossa oikaista kohti viinitarjoilua ykköskerroksen lattialle rakennetun Aleksi Liimataisen ja Mika Paakkosen Suomi Finland 5926 -installaation läpi. Kuvataidekriitikko Veikko Halmetojan kuratoimassa Kartasto-näyttelyssä taideteoksia on kaikkialla, seinillä neljässä kerroksessa, katossa, lattialla, ilmassa, nurmikolla, ulkoseinissä, pihalla, vanhoissa siiloissa. Avajaisissa taide on aina liikaa. sekin on muuten varmaan rakenteellinen ongelma... Vittuvittuvitunvittu! Opettavaisia vitun feministejä. Morgan Kane oli norjalaiskirjailija Louis Mastersonin luoma sisäänpäin kääntynyt western-psykopaatti, joten Mäntän ainoan yökerhon nimi oli taannoin Morgan Kane. Eräs nimivaihtoehdoista on ”Mänttä”, mutta se ei niin hyvin kerro, että mennään eteenpäin, vaikka ei mentäisikään. jaarittelivat... Me osataan jo kiroilla täällä, työnnä kyrpä perseesees vitun lesbo, ja nyt te viette meiltä senkin ja kerrotte, että me tehdään tämäkin väärin. Mänttä-Vilppulan valtionosuudet vähenevät, säästöjä pitäisi löytää kolme miljoonaa, väkiluku laskee, kun edes mänttäläisnuoria ei voi pakottaa lisääntymään, joten Mänttä-Vilppulassa ratkotaan niitä ongelmia, joita voidaan, ja siksi kaupungin virallinen nimi halutaan vaihtaa. mää ohitan nyt sut tässä baaritiskillä etkä sää miesneiti uskalla sanoa vittu mitään... Mänttä on taidekaupunki, koska Gustav Adolf Serlachius perusti 1868 Mäntänkosken rantaan puuhiomon, josta syntyi Mänttä, ja Gustav Serlachiuksen veljenpoika Gösta Serlachius nosti Serlachiuksen. Ja kutsuvaltahan pub näytti, kun sen ohi avajaispäivänä käveli. Tummaan mekkoon pukeutunut mänttäläisnainen luo häneen salaa hieman kärsivän katseen pyrkiessään tönimättä ohi, aina maailmat eivät kohtaa ja silti jotain sattuu, saksan kieli, löytyykö sanaa. Pekilo on vain osasyy siihen, miksi Mänttä-Vilppula markkinoi itseään ”taidekaupunkina”. istuivat... kesääääää!... kesääääää!...
LOKAKUU 2018 IMAGE 49 Elävä Suomi on saapunut tapaamaan itseään kuolevaan Suomeen.
50 IMAGE LOKAKUU 2018 Ja nyt tänne on tuotu vitun kalliita kanoja häkkeihin.
Tänne Valkoiseen taloon paperitehtaan johto kutsui 70-luvulla puhutteluun opettajia, joiden tehtaan johto koki levittävän vaarallisia ajatuksia peruskoulusta ja kommunismista ylipäätään. Kuuiku! Kuuikuuu! Millainen ääni on kuikalla. Mäntän suuren taidepäivän avajaisvieraat jakautuvat kolmeen kategoriaan: rahvaaseen eli sidosryhmiin, jotka menevät takaisin koteihinsa; eliittiin eli sidosryhmiin, joille katetaan illallinen... miten sen sanoisi... Gösta-museossa on tänä vuonna esillä Sampsa Virkajärven kaksi koskettavaa videota kuolemasta, ajasta ja muistista mutta myös salillinen Koen Vanmechelenin höyheniä tai jotain, jolla varmasti on omat arvonsa, kovasti kyllä kiinnostaisi, kovasti, kas, viiniä tarjoillaankin heti ala-aulassa, jäädään tähän, täällä on paljon tuttuja joilta voi kysyä, että ai säkin olet täällä. vähän väärällä tavalla... Kuuiku! Kuuikuuu! Sorsalintu ulisee Koskelanlammella yökerhon ja Pekilon välissä, onkohan se kuikka. Paperinjalostus ja koululaitos ovat toki erillisiä asiakoreja, mutta toisaalta Mänttää ja Mäntän kouluja ei olisi ollut ilman paperinjalostusta, joten opettajat istuivat Valkoisessa talossa kuuntelemassa vessapaperimiesten uhkailuja. Serlachiukset synnyttivät Mäntän ja antoivat kodin ja leivän, paperin ansiosta nukutaan lämmitetyissä asunnoissa, mutta maailma muuttuu, kaikkea tarvitaan hengissä pysymiseen, mitä vain tarvitaan, harva mänttäläinen kertoo itse käyneensä Pekilossa tai museoissa, mutta on sitä mieltä, että ne, jotka tälläsistä tykkää, tykkää varmaan niistä, samana päivänä taideavajaisten kanssa on Mäntän ravit, niissä mä käyn joka vuosi. Göstasta kutsuvieraat siirtyvät Mäntän keskustaan Gustaf-museoon, Serlachiuksen vanhaan pääkonttoriin. joku kuiskaa kärsimättömänä kaverilleen ”siis eiks tääl Gustafissa oo oikeesti tarjoilua?”, toiselle jokainen hetki on selfien kokoinen, kolmas avaa lannistuneena oman siiderin, ja kas, nyt kiertää Valkoisessa talossa Jaloviina-pullo!, eikä tuo ääni ole lähtöisin Metsä-Tissuen koneista, vaan siitä, kun satoja Serlachiuksia kömpii verenmaku suussa haudoistaan. Samana päivänä kuvataideviikkojen kanssa avautuvat Mäntässä myös Göstaja Gustaf-museoiden kesänäyttelyt, ja kun kutsuvieraat liikkuvat Göstasta Gustafin kautta kävellen, taidekaupunkipyörillä, autoillaan ja bussikuljetuksilla Pekiloon, muistuttaa Mänttä hetken väärien helsinkiläisten Hankoa. Gösta Serlachiuksen suuri haave oli omaa nimeä kantava museo Mäntässä. puuuuuurrrr mun kehollisuus sanoo, puuuuurrrr se kuule sanoo... Siipikarjahäkkien katoilla on valaistuja kylttejä, joissa on sellaisia iskulauseita kuin ”We are the other”, ja varmuuden vuoksi suomeksi ”Me olemme se toinen”, jotta mänttäläiset ymmärtäisivät olevansa niitä toisia, ja kyllä ne ymmärtävät, hyvin ymmärtävät, mutta... aika pahaa, aika pahaa... Ilman kuikkaa Mäntän keskustassa olisi hiljaista. Osa kaupunkilaisvieraista on poistunut, osa makaa majoituspaikoissaan pelkäämässä 300 kilometrin paluumatkaa Helsinkiin, sivistyksen pariin, ja vannoo, ettei enää koskaan tule Mänttä-Vilppulaan, joku. Göstan tiloihin, ja rahvaaseen eliittiin, jolle Mäntän taidepäivän viimeinen pysäkki on entinen Morgan Kane, kylän ainoa yökerho. ja näinä ihanina hetkinä Mäntässä... resignaatio ei ole vaihtoehto, vaan ilo, jouissance, toivo, ruumiillisuus, kehollisuus, mun keho, sun keho, RYTMI, MUN rytmi, mä olen kaunis, rohkea, oma itseni, RYTMI, mä olen Afrikka, Jamaika, kaikki maailman kreolit, Kuala vitun Lumpur, mä olen oma itseni, OMA ITSENI, oma jumalainen itseni. Mäntässä!... Se ei hänen elinaikanaan toteutunut, mutta Gösta Serlachiuksen luoman Serlachiuksen taidesäätiön tehtäväksi määriteltiin museon perustaminen, ja Joenniemen kartanoon rakennettiin Gösta Serlachiuksen taidekokoelmaa esittelevä Gösta-museo, ihmisistä ja elämästä vapaa talo vähän sivussa kaikesta, silloin tällöin kiinnikin, kunnes 2000-luvun alussa taidesäätiö heräsi ymmärtämään kulttuurilla olevan muitakin kuin kulttuurillisia arvoja, osti Metsä-Serlalta Serlachiuksen vanhan pääkonttorin, Valkoisen talon, muutti sen Gustaf Serlachiuksen mukaan nimetyksi Gustaf-museoksi ja palkkasi barcelonalaisen arkkitehtitoimiston rakentamaan Gösta-museon viereen jättimäisen puisen paviljongin, joka on se nykytaiteen museo, josta blogistit kirjoittavat Serlachius-museoiden sponsoroimina, että mitä me tehdään Guggenheimilla, kun meillä on Mäntän metsässä Gösta. LOKAKUU 2018 IMAGE 51 metsäteollisuuden huipulle, katseli sieltä Mänttää ja päätti alkaa taidemesenaatiksi saadakseen jotain muuta katseltavaa. K uuiiku! Kuuikuuu! Kuikka. ennen patruunoita teititeltiin, nyt ollaan kuulkaa etunimikavereita kaikki!... sorry, but we are the other... Nyt Gustaf-museossa... Myös mänttäläisiä alkaa valua yökerhoon, istuvat omissa seurueissaan, mänttäläispariskunta puhuu vanhemmistaan, Tampereesta, Mäntästä, kavereistaan, koska humalainen naistoimittaja niistä kyselee, Rosa tanssii, Saara tanssii, kissa tanssii, häpykarva tanssii, LISÄÄ VIINAA, nyt tulee jätkiäkin sisälle, mänttäläisäijjiä, katsovat tanssilattialle, naureskelevat, otetaaks rommikolat, otetaan. Se oli hieno tapa kuvata sitä, että ne jotka tälläsistä tykkää, tykkää varmaan niistä. Siellä ne tanssivat, iloisessa humalassa, LISÄÄ VIINAA, LISÄÄ VIINAA, siellä on Saara Särmäkin – tohtori Saara vitun Särmä! – tanssimassa ja taiteilijoita ja taidepäättäjiä ja niitä, joiden häpykarvat ovat kasvaneet kasvoille ja niitä, jotka kissalaseillaan hehkuvat erotiikan yksinäisyyttä... sisällissodan merkittävä rintamalinja kulki aikoinaan Vilppulan läpi, ja nyt on sellainen tunne, että taas oli sota, me ei vain huomattu siitä muuta kuin häviö, ja nyt tänne on tuotu vitun kalliita kanoja häkkeihin, joiden katoilla ihminen ylpeilee ajatuksellaan siitä, että kana on toinen. Enää Valkoisen talon huoneissa ei uhkailla tai nuhdella, ei edes sitä pariskuntaa, joka nyt lemmiskelee ironisessa kiimassaan Botox-huuliksi muotoillulla sohvalla, vieressä kaksi helsinkiläisrillipäätä nauraa ilottelulle... Siellä on kanoja ja kukkoja, jotka ovatkin Mänttä-Vilppulasta melkein hävinneet, kun ei niitäkään pysty pitämään täällä onnellisina. Huvittunut hyväksyntä leimaa yleisemminkin mänttäläisten suhdetta taidekaupunkiinsa. Ilman taidekokemusta Göstasta ei sentään joudu poistumaan, sillä Koen Vanmechelin taidetta löytyy myös Göstan nurmikoilta. Rahvaalle eliitille kliseet eivät ole kliseitä, vaan tavoiteltava syvyyden taso, yökerhossa homodisko vuorottelee melankolisten suomalaisiskelmien kanssa, ja humala on jo puolenyön aikaan sillä tasolla, että oma kehollisuus puskee esiin. Kahdeksan vuotta Pekilon toiminnanjohtajana Mänttään tutustunut Tiina Nyrhinen kertoi avajaispuheessaan ”tuntevansa hiljaista tukea” kaupungilla asioidessaan. ”V IINAA! LISÄÄ VIINAA! NYT JUODAAN VIINAA!” Maalla kukaan ei kuule huutoasi, mutta Rosa Meriläisen ääni kuuluu oikein hyvin, kun hän karjuu puolisolleen janostaan. on lisää Elina Brotheruksen kuvia Elina Brotheruksesta sekä näyttely Dalin Gaala, joka kertoo siitä, että Dali ja vaimonsa – mamman nimi oli muuten Gala! – tykkäsivät syödä ja juhlia
ja ajaa harvinaisten viinien perässä 300 kilometriä Mänttään, muu Suomi tukehtuu omaan rasvaansa. Miksi elää?”. Mänttä-Vilppulassa ei vielä myydä Stefan Lindforsin suunnittelemia Plup-vesipulloja, mutta Pirkanmaan taitokeskuksen Mänttä-Vilppulan toimipisteen näyteikkunoissa on taiteilijaksikin itseään kutsuvan Paola Suhosen – Suhosen Paulan! – vaatebrändi Ivana Helsingin 20-vuotisnäyttely. Ivana Helsingin vaatteiden ja Kukkaja hautaustoimiston väliin sijoittuu noin 300 metrin pituinen Pysäkki Grillistä Eleven Grilliin kulkeva mänttäläisnuorison pillurallireitti, jota ajetaan mopoilla, autoilla, polkupyörillä edestakaisin, edestakaisin, edestakaisin. Ruoka on talouskysymys, ja kun toimeentuleva Suomi pitää itsensä hengissä kulloisillakin oikeilla tuotteilla... Silti nykymaalaisten ymmärtämättömyys omasta roolistaan hieman häiritsee, kun ne eivät tarjoa kadunkulmissa kaupunkilaisille autenttisia maalaispalveluja kuten perattuna järvestä noussutta tuoretta kuhaa ja aitoja mummoja, vaan istuskelevat omissa piireissään niin kuin mitään ei tapahtuisi, vaikka me olemme täällä. Illallinen maksoi 617,52 euroa henkilöltä. George Orwellin mukaan vasemmistoälykön suurin ongelma työväenluokan jäsenen hahmottamisessa samanarvoiseksi oli se, että työläinen haisi. mun nivelet kaipaa muuten just nyt inkiväärishottia... Eräs sen osista oli Wine o’clock Dinner with Pekka Terävä, joka oli viinien mukaan räätälöity kuuden ruokalajin illallinen, eikä Suomessa ”ole koskaan avattu yhden illan aikana näin upeita ja harvinaisia viinejä!”. mutta muina päivinä voi taas luottaa siihen, että kun on Eleven Grillillä, Pysäkki Grillillä ei ole tapahtunut mitään, mitä ei ole aiemmin tapahtunut, mutta seuraavaksi mennään sinne. Saksalaistaiteilija Katharina Grosse maalasi vuonna 2014 Psycholustro-projektissaan Philadelphian tyhjät tehtaat ja romahtaneet talot piiloon junamatkustajilta, eikö niin voisi tehdä meilläkin, eivätkö nuo kuvataideviikkojen taiteilijat voisi maalata tämän väärän Suomen piiloon vai sitäkö ne tavallaan tekevätkin. Pariisi! New York! Tokio! Helsinki! Pirkanmaan taitokeskuksen Mänttä-Vilppulan toimipiste! Taitokeskus on tyhjä ihmisistä ja erottuu Mäntän lukuisista autioituneista liiketiloista vain siinä, että ikkunalle on jäänyt tavaraa, jota kukaan ei halunnut. Siksi kaupunkilaisten täytyy tuoda se tänne mukanaan. Siellä täällä taidevieraiden reiteillä on olutja lonkerotölkkejä, niistä saa rahaa, kiitos, ja Emil Vikströmin suunnitteleman G.A. paljon maksaa, jos heitätte meidät meidän Airbnb-taloon?... 52 IMAGE LOKAKUU 2018 on herännyt ennen lähtöään ihastelemaan kännykkänsä kanssa Suomea, jossa on järvi, metsä, lintu ja farkkukauppa nimeltä Rollari, siitä on pakko ottaa kuva sosiaaliseen mediaan, Rollari. Kyse on hyvästä elämästä, ja sitä Mänttä-Vilppulan pillurallissa ei selvästikään hallita. Aiemmin yläluokka juhli katseilta piilossa ja köyhät saivat spekuloida, mitä orgioissa tapahtui, mutta kukaan ei älynnyt pelätä, että hedonismin voisi räätälöidä sellaiseksi, että sieltä tullaan takaisin vaaleansinisillä polkupyörillä. Kun yhteiskunta ei enää pysty huolehtimaan jäsenistään, se ratkaisee ongelmansa syyllistämällä ihmistä.. Siinä on nuorison hyvä kasvaa, kuolemassa kiinni. Nykyään työläisillekin on tarjolla vesijohtovesi, mutta sitä ei huomaa kuvataideviikoilla, jossa vierailla on niin hyvä olla keskenään, että paikalliset pysyvät hajuetäisyyden päässä. Taidekaupungin avajaispäivänä oli hetken jopa hieman haasteellista väistellä reitillä horjuvia helsinkiläisiä... Tätä on biomoralismi. Maalla on niin rumaakin, kolmikerroksiset elementtitalot synnyttävät liki poeettisen surun siitä, miksi jotkut valitsivat tällaisen elämän. Kun kaupunkilaiset varaavat pöytää Food & Art -tapahtumaan, mänttäläinen kaatuu pizza sylissään liikennevaloissa, toinen nukahtaa sähköpyörätuoliinsa Pub Kestikeitaan eteen ja kolmas tuhoaa helsinkiläislasten planeettaa autoilemalla Pysäkki Grilliltä Eleven Grillille syömään makkaraperunat kebablihalla. Mäntässä kukkaja hautaustoimistoja on kaksi, parinsadan metrin päässä toisistaan. T ämä on se Suomi, jota helsinkiläiset eivät halua pitää asuttuna, sillä Helsingistä katsottuna mänttävilppulalaiset vievät helsinkiläisten rahat. Mänttäläiset seurasivat grilliensä ja kioskiensa edessä, kun iloiset helsinkiläisvieraat ajelivat pitkin kaupunkia ruoan perässä iloisilla taidekaupunkipyörillä ruokailemaan, taidetta katsomaan, ruokailemaan lisää. Ruoka jakaa Suomenkin yhä selkeämmin kahtia. Mäntän kokoisissa kaupungeissa, etenkään Suomen mykkyysalueilla, ei koskaan myydä pelkkiä kukkia, äitienpäivä meni jo, vaan kukkakaupan yhteydessä toimii myös hautauspalvelu, joiden kaikkien mainoslause voisi olla ”Katso ympärillesi. Aikuisten pillurallin kohtaa Mäntässä arkipäivisin sillä erotuksella, ettei siinä ole edes illuusiota pillusta tai rallista. Kun pillurallin pituus on 300 metriä ja ympärillä on vain tyhjyys ja kuoleman kutsu, ollaan ihmisyyden ja ikuisen paluun ytimessä, tällaista elämä on, sä teit Sisyfos itsestäs liian suuren numeron. Muutakin kuolevaa Mäntässä on kuin Ivana Helsingin mallisto, ja hautaaminen onkin kuihtuvien kuntien turvatuimpia palvelualoja, mitä Mikael Jungner varmaan kommentoisi ilmaisullaan ”markkinatalous ?”. Mäntässä järjestettiin elokuun lopussa viidettä kertaa vuosittainen Food & Art -festivaali. Joillekin se prosessoitu liha ja epäterveellisten tuotantoprosessien tulos on myytävä, ja onneksi sitä vielä ostetaan siellä, mitä kutsutaan ”muuksi Suomeksi”, Orivedellä, Karjaalla, Mäntässä, Kalajoella; siellä, missä ruokatottumukset ovat niin nykymoraalista vieraantuneita, että kaupunkilaisen rosmariiniruukkukin on valinnoissaan enemmän oikeassa kuin rasvaa syövä maalainen. Serlachiuksen monumentin eteen on jätetty tyhjä kuohuviinipullo ikään kuin todella laiskaksi kiitokseksi mukavasta illasta Pohjois-Pirkanmaalla. Se on istuskelua sisätiloissa Alkon ja K-Marketin välissä, kirjastossa, kirjaston edessä, R-kioskeilla, apteekin kulmilla, ei ole kiire mihinkään, jos joku huomenna tulee, se tuli eilenkin ja tulee taas ylihuomenna. Mänttäläiset heräilevät siihen, ettei mikään ole muuttunut. Jotain pysyvämpää Helsingistä ja suuresta maailmasta on sentään jäänyt Mäntän keskustaan
LOKAKUU 2018 IMAGE 53 Ei teidän tilanne ole meidän tai turvaverkkojen hapertumisen syytä, vaan seurausta vääristä valinnoistanne. Kaupunki myy parhaillaan kiinteistöjään, vanhoja opistoja, kouluja, isoja tiloja, joihin mielikuvitusta käyttämällä saisi mahtumaan Teatterikorkeakoulun, Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja muita taideoppilaitoksia, joiden oppilaat valittavat sekä kulttuurillisista kuplista että koulujen homeilmasta, joita kumpaakaan ei Mäntässä ole tai jos on, niin ollut aina ennenkin, mitä sää pipopää mesoat. oikeeeeeaaaasti... Hitaasti, kiirehtimättä, niin kuin Edward St Aubynin hahmottelema supersankari, Whateverman, toimimattomuuden ja resignaation puolustaja, tai niin kuin laulussa lauletaan: ”Mä olen ollut täällä aina Mä en voi muistaa mitään muuta Mä en pelkää enää Mä olen alkanut kuolla” ?. Ja Mänttä-Vilppulassa on tilaa, kaikkialla on tilaa kaikille. onkin tärkeä osa minäkuvan rakentumista, Mänttä voisi alkaa markkinoida itseään paikkana, johon kannattaa tulla kuolemaan. Kun tähän vielä sotketaan planeetan tulevaisuus ja köyhimpien mahdollisuuksia syyllistävä ekologisuuden pakote, on B-luokan makkaran imeskelijä C-luokan ihminen, joka ei tuhoa vain itseään ja suomalaista yhteiskuntaa, vaan koko maailman syömällä halvalla huonosti. Ajan, rahan ja energian hukkaa, helsinkiläisten ongelmia. Ja kun toiset nautiskelevat harvinaisista viineistä, kuuden ruokalajin menusta, taidekaupunkipyöristä sekä kukkojen ja kanojen ajatuksista, ja toiset nukkuvat pyörätuoleissaan pubin edessä, biomoralismin perustalle kasvaa taas yhdellä tavalla jakautunut Suomi. mä en jaksa sitä, kuinka paljon mua halutaan... Me käymme elämäntapavalmennuksissa, muutosvalmennuksissa, ajankäyttövalmennuksissa, valmennusvalmennuksissa, terapiassa ja pariterapiassa löytääksemme jotain, mitä jokailtainen Imovane ei tarjoa, ja ennen lääkkeisiin nukahtamista jaamme toisillemme valaistuneita neuvoja siitä, miten ja mihin aikaan kannattaa vastata sähköposteihin. Teknologian piti vapauttaa meidät työn paikkasidonnaisuudesta, mutta meistä ei ollutkaan vapauteen, ja niin me jäimme kuin pillurallia kiertävien mänttäläisten idioottiserkut ylikalliisiin kaupunkikoppeihimme kieriskelemään ja pelkäämään, jäämmekö jostain paitsi. Syntyvyyden lasku taidekaupungissa on viimeisen 30 vuoden aikana ollut prosentuaalisesti Suomen toiseksi suurinta. Ihmisen velvollisuus on elää terveellisesti, positiivisena ja pitää huolta itsestään. J a silti terve, itsestään huolehtiva ja tulevaisuuteen uskova mahdollisuuksien Suomi ei voi hyvin. Ne ratkeaisivat muutolla Mänttä-Vilppulaan, joka on tulevaisuus, ei vain pittoreski vitsi...”Mänttä”!..., jossa ottaa kiireinen selfie taideteoksen edessä. ”Miksi elää?” ei ole oikea kysymys. haluaisin vain pysähtyä, ajatella, syventyä, tutkia, pohdiskella, kirjoittaa, ihmetellä, takka, sauna, metsä, järvenranta, kirja, linnun viserrys. 2000luvun suurimmaksi statussymboliksi nousi kiire, josta rakennettiin somepyhättöjä omalle haluttavuudelle, kun oikeasti... Mänttä-Vilppulan kannattaisi jo nyt varata sloganikseen Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän näyttämöohje Tällä välin mitään ei tapahdu, koska kohta sitä janoavat kaikki. Oikea kysymys on ”Miksi elää muualla kuin Mänttä-Vilppulassa?”. Mänttä-Vilppulassa on se elämä, josta kerromme unelmoivamme: kiireettömyyttä, luontoa, omaa rauhaa, tilaa, aikaa, vaihtoehtoja ja loputtomasti mahdollisuuksia, tuohon tyhjään teollisuushalliin saisi muuten mainiosti tv-studion ja sen viereen MoW-talon, se olisi kaikille oikein, ja jos Mäntässä putoaa, ei koskaan putoa liian korkealta. Kiirettä me yritämme käsitellä hukkaamalla aikaamme vieläkin enemmän. Sitä jakautumista hyödyntävät muun muassa siniset ja perussuomalaiset tekemällä poliittisen ongelman siitä, että joku söi juuri kasviksen, ja se on täysin ymmärrettävää propagointia silloin, kun yksilön viimeisimpiä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloonsa on syödä epäterveellisesti ja vittuilla tupakka suussa Jari Ehrnroothille matkalla nelinkertaiseen ohitusleikkaukseen. Siellä on, toistaiseksi, vahva infrastruktuuri, metsää, paljon julkista taidetta, vuori, Mäntänvuori!, Suomen parhaimmistoon kuuluva ravintola Gösta, järviä, Mäntän musiikkijuhlat, turvallisia pyöräteitä kaikkialla, Kosmoksen jälkeen parasta 70-lukulaista ruokaa tarjoava naapurikunta-Keuruun Hotelli Keurusselän ravintola, vapaita parkkipaikkoja, keskieurooppalainen viinitupa vuorella, Suomen ensimmäinen Porsche-taksi, laskentatavasta riippuen 3–5 museota, Mäntän urkuviikot, yökerhossa paukkuu EDM, kuvataideviikot, etnisiä ravintoloita, karaoke, hipeille löytyy Väinölän yhteisö, luterilaisesta kirkosta on lyhyt matka ortodoksiseen, yksi narkomaanikin on (sori, jos et oo, ihan siltä kyllä vaikutit!), pakolaisten vastaanottokeskus ja nuorisoa, joka seisoi eräänä helmikuun yönä pesäpallomailan kanssa keskuksen edessä, herkkukauppa, golf-kenttä, rautatie, Alkon vierestä löytyy Turvapaikka, ”rukoushuone, jonka näkynä on evankeliointi ja lähetys sekä siunata Israelia ja rukoilla sen ennalleenasettamisen puolesta”, rantakahviloita, katukahviloita, ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miksi Facebook-lakko on inhimillisyydessään merkittävä osa omakuvaa, ja kaiken muun voi tilata postin kautta niin kuin Helsinkiinkin. Mänttä ei ole kupla, se on Suomi. Ja meillä on kiire, kiire, kiire. Kun kiire, turhuus ja ahtaus eskaloituvat, on tyhjyys seuraava statussymboli, ja Mänttä-Vilppula on se, mitä tulee KonMarin jälkeen. Se on se Suomi, jossa on varaa elää ja josta on varaa matkustaa pimeimpinä hetkinä pois, kun on myynyt Munkkiniemen 26 neliötä ja hankkinut Mänttä-Vilppulasta 19 700 eurolla 58 neliön rintamamiestalon, 23 000 eurolla 63 neliön parvekkeellisen kaksion, 120 000 eurolla 130 neliön talon tai jos haluaa yhteisöllisyyttä, 900 neliön kivitalo Mäntän keskustassa maksaa 450 000 euroa. Jos mikään muu ei onnistu; jos ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan; jos sähköpostien rasittavuus..
54 IMAGE LOKAKUU 2018
LOKAKUU 2018 IMAGE 55 TeksTi tua harno kuvaT linda linko
Osasin pelätä tätä, sillä olin nähnyt toistuvasti tilanteita, joissa äitien luo mentiin pyytämään apua mustikkatahraisten vaatteiden kanssa, mutta isiltä kysyttiin mielipidettä politiikan, historian tai talouden ilmiöistä. Harno pelkäsi muuttuvansa kireäksi kotityökoneeksi, joka tyhjentää mieluummin tiskikoneen kuin istuu muun perheen kanssa television ääressä. Kuinka hankalaa olisi lasten kanssa matkustaa sieltä toisten luo. Asetelmasta, jossa nainen on niin kiinni perheen ja kotitöiden mukanaan tuomissa velvollisuuksissa, että hänen kykynsä pitää lukua ulkomaailmasta on himmennyt. Olin nähnyt, miten isää tai lapsia aina tarvittiin videonauhurin ajastamiseen tai tietokoneen käyttöön ja kuinka ihmiset suhtautuivat äitiensä tekniseen taitamattomuuteen kyllästyneen ymmärtäväisesti, aivan kuin olisi normaalia, että äiti ei osaa eikä opi laitteita käyttämään. Miksi olisi hirveää muuttua naiseksi, joka ei pysty katsomaan elokuvia. Henri parodioi raakkuvalla äänellä keski-iän ylittänyttä naista, joka joutuu katsoessaan elokuvaa kysymään erikseen, kuka päähenkilö on ja miksi elokuvassa puhutaan saksaa, vaikka kaikille muille on ilmeistä, että elokuva sijoittuu Saksaan. Ja vaikka ystävystyisimme uuden naapuruston lapsiperheiden kanssa, niin kaipaisin silti vanhoja ystäviäni. Eikö kyse ollut enemmänkin jostain huvittavasta kuin varsinaisesti ahdistavasta asiasta. Tulisiko kukaan ikinä kylään. Niitä, joiden kanssa olin kaikkein eniten oma itseni. Aivan kaikkein kielletyintä olivat kohtaukset, joissa tapahtui jotain pahaa lapsille. Päätimme puolisoni kanssa jäädä elämään ilman autoa kantakaupungin liepeille. Harnon lapsuudessa äidit olivat sivistyksen viltti ketjuun pudonneita ressukoita, jotka eivät pysyneet keskusteluissa mukana, ymmärtäneet vitsejä tai osanneet käyttää teknisiä laitteita. Kaikki käsiksen lukeneet tunnistivat kuvauksesta oman äitinsä. Seljan paras ystävä Henri, 30, kieltää naista lähtemästä. Henri uhkaa, että Selja muuttuu samanlaiseksi lahopääksi kuin Henrin oma äiti: naiseksi, joka ei pysty edes yhtä elokuvaa katsomaan. Eikä yksikään äiti halunnut katsoa elokuvia, joissa oli ampumista tai väkivaltaa. O llaan vapaita oli satu siitä, että voi muodostaa perheen, eikä silti tarvitse luopua ystävistä. 56 IMAGE LOKAKUU 2018 S elja, 33, on muuttamassa pois kimppäkämpästä Töölöstä, sillä hänen miehensä haluaa ostaa oman kodin kaukaa keskustasta. Minulle se kuitenkin kieli asetelmasta, jossa mies tai lapset ovat enemmän kartalla maailmanmenosta kuin perheen äiti. Kun harkitsin, yrittäisinkö saada lasta, ajatus siitä, että siirtyisin äitiyden myötä johonkin keskustelujen ja yleissivistyksen tason vilttiketjuun, oli uhka identiteetilleni ja yksi syistä, miksi arastelin vanhemmuutta. Tätä ilmiötä kiihdytti se, jos perheenlisäystä seurasi muutto jonnekin, minne ei päässyt kätevästi ilman autoa. Millaiset paineet siitä tulisi parisuhteelle. Monet naiset pelkäävät sitä, mitä äitiys tekee heidän vartalolleen. Olin nähnyt, että perheen muut jäsenet hellästi piikittelivät äitiä, joka ei pysynyt keskustelussa mukana tai ymmärtänyt vitsiä. Tai joka ylipäänsä yritti jutella kesken elokuvan. Kohtaus on kirjoittamastani elokuvasta Ollaan vapaita (2015), jossa Seljaa ja Henriä esittivät Maria Ylipää ja Riku Nieminen. Mutta pystyisikö identiteetin muutosta muuten hallitsemaan. Henrin repliikki Seljan hirveästä tulevaisuudesta oli mukana elokuvan ensimmäisestä käsikirjoitusversiosta asti. Tulen rikkinäisestä kodista, ja ystäväni ovat aina olleet perheeni. Ja peruste sille, miksi minun tarvitsi kirjoittaa aiheesta elokuva. Minä pelkäsin sitä, mitä se tekisi aivoilleni. Miten olisin jatkossa yhtä aikaa äiti sekä se nopeaälyinen, analyyttinen ja ironisen hauska nainen, jollaiseksi halusin tunnistaa itseni. Kuka minä olisin tuossa uudessa elämässä, irrotettuna siitä, minkä tunnistin selkeästi itselleni tärkeäksi: työstä, kaupungista, ystävistä. Mikä pahinta, he olivat menettäneet kyvyn katsoa elokuvia. Tuntemillani kolmekymppisillä oli siis lapsuudenkodissaan äiti, joka ei heidän lapsuudessaan pystynyt eikä edelleenkään kyennyt kyselemättä seuraamaan elokuvaa, varsinkaan, jos leffa ei ollut suomenkielinen. Puolison pitäisi olla kaikki ne ihmiset, joita ei enää arjessa näkisi. Havaintoni perheellistymisen seurauksista tukivat kuitenkin teoriaa, jonka mukaan lasten saamisten myötä ihmiset loittonivat ystävistään ja tukeutuivat enemmän sukulaisiinsa. Kun kirjailija ja käsikirjoittaja Tua Harno alkoi suunnitella lapsen hankkimista, häntä pelotti eniten älyllinen taantuminen. Oman kokemuksen myötä Harno ymmärsi, että eri sukupolvien äidit ovat sekä samanlaisia että erilaisia.
LOKAKUU 2018 IMAGE 57
Se tuntui sielullisesti väärältä ihmisille, jotka oli opetettu ahkeruuteen. Miksi elokuvien henkilöiden ruodinta oli heille vierasta tai vaikeaa seurata. Miltä se näyttäisi naapureille. Creggin tapainen äärimmäisen skarppi ja huumorintajuinen nainen, joksi siellä kasvaisin. Mutta äidit eivät sanoneet: tämä elokuva on naurettava ja lapsellinen, viihdyn paremmin jotain muuta tehden. Opiskelujen myötä haaveeni oikeusdraamojen kaltaisesta työelämästä romuttuivat, ja päätin hakea Teatterikorkeakouluun, jossa kaikenlaisia draamoja saisi luvan kanssa kehittää. On selvää, että me olemme sukupolvena paljon kokeneempia katsojia: ymmärrämme nopeammin ja hienovaraisemmin, sillä olemme nähneet niin paljon. Minulla ei ollut roolimalleja onnistuneesta äitiyden ja kunnianhimon yhdistämisestä. Hän oli hyvä työssään ja pärjäsi tavalla, josta olen ylpeä, mutta kotoamme puuttui aikuinen. J. Miten osata olla siellä sohvalla, vaikka pölypallot vilisisivät silmissä. Näin ystävieni kotona äitejä, jotka huolehtivat perheen yhteisistä aterioista, siivouksesta ja kaikista muistakin kotitöistä ja olivat silti läsnä lämpimällä tavalla. ”Normaalit” ihmiset eivät muutenkaan nuokkuneet sohvalla, kun oli tekemättömiä kotitöitä. Nuoruuteni ihanan Rakkautta ennen aamunkoittoa -elokuvan Céline oli trilogian kolmannessa osassa Rakkautta ennen keskiyötä ärtynyt äiti, joka marttyyrimaisesti koki kantavansa koko perhettä omilla harteillaan uransa kustannuksella miehen ollessa vastuuton ja lapsellinen. Unelmaidentiteetti kunnianhimoisesta asiantuntijanaisesta ei kuitenkaan koskaan hävinnyt. Äitini oli onneksi sikeäuninen, joten hänen nukkuessaan alakerrassa sain rauhassa öisin katsoa Braveheartia, Kunnian miehiä sekä Pianoa yhä uudestaan. Miksi se noin tekee. E hkä kaikkein epämiellyttävin piirre mielikuvissani äitiydestä oli kireys. M uistan äitini istumassa puhelinpöydän vieressä kiertämässä kiharaista puhelinlankaa sormiinsa ja spekuloimassa tuttavien käytöstä ja sen motiiveja. Television katselu nähtiin itsessään vaarallisena, sisällöstä riippumatta. Mielikuvani äitiydestä olivat sellaisia, että muutun hysteeriseksi, hienhajuiseksi ja hajamieliseksi. Lepoaika piti ylipäätään lunastaa työnteolla, mutta silti se oli kyseenalaista. Tiesin, mitä imetyshormonit ja univelka tekevät ihmisille, mutta en todellakaan pelännyt vain vauvavuosia. Lapsetkin hyväksyvät helpommin sen, kun he näkevät minun tekevän jotain fyysistä kotityötä. Kenties elokuvat, joita televisiosta näytettiin, eivät tarjonneet samaistumispintaa keski-ikäiselle perheenäidille. Entä pysyykö perheessä rakastava tunnelma, jos koti on likainen ja jääkapissa ruoka on homeessa. En itsekään katso Bondtai Star Wars -elokuvia, puhumattakaan Tarzaneista. Kuinka paljon oma mielenterveys on kiinni siitä, että koti on säällisen siisti (voimistaa vastustuskykyä, mutta ei aiheuta astmaa). Miten osata olla toisin. Elokuvien fiktiivisten henkilöiden toiminta ei kuitenkaan kiinnostanut heitä. Kuinka paljon lasten turvallisuudentunteessa on kyse arjen toimivuudesta: siitä, että tiettyihin ruokaja nukkumaanmenoaikoihin voi luottaa. Tuossa nyt ei ole mitään järkeä! Onko tuo nyt se sama mies kuin äsken. En halunnut muuttua ilottomaksi naiseksi, joka ei kykene rentoutumaan. Oma äitini oli kolmen lapsen yksinhuoltaja ja joutui tekemään hurjasti töitä elättääkseen meitä. Henkinen ja fyysinen selkäranka edellytti kehittyäkseen ulospäin näkyvää aktiivisuutta. 58 IMAGE LOKAKUU 2018 H ain lukion jälkeen oikikseen, ja mielikuvissani siinsi The West Wing -sarjan lehdistösihteerin C. Television elokuvatarjonta ei 1980–90-luvuilla ollut kaksinen, eikä videoiden vuokraaminen ollut jokaviikkoista huvia useimmissa perheissä. Tällainen ruodinta oli selvästi nautittavaa niin hänelle kuin langan toisessa päässä olevalle naiselle, joka lähes aina oli myös jonkun äiti. En koskaan ajatellut näitä naisia heidän ammattinsa kautta, vaikka kukaan heistä ei ollut kotiäiti. Kaihosin näkemääni, mutta toisaalta näissä samoissa kodeissa isät olivat lähes poikkeuksetta piiloutuneet joko sanomalehden taakse tai työmatkoille, eikä vanhempien välillä vaikuttanut vallitsevan täysi tasa-arvo. Jos kyse olisi siitä, millaisia elokuvia tai tv-sarjoja on aiemmin ollut tarjolla, niin miksi tuntemieni isien kyky katsoa elokuvia ei ole ollut samalla lailla vajavainen kuin tuntemieni äitien. Luin lapsena kirjoja suurimmaksi osaksi salassa, koska jos äitini näki minut kirja kädessä sohvannurkassa, minulla oli selvästi liikaa luppoaikaa, ja minut piti passittaa kotitöihin tai vähintään ulkoleikkeihin reipastumaan. Äitiys oli ilmeisessä konfliktissa kaiken tämän kanssa. En muista heidän koskaan puhuneen mistään elokuvasta siten kuin vaikkapa viime keväänä puhuin Call Me by Your Namesta kaikkien kanssa. Heitä selkeästi ärsyttää, jos sulkeudun lukemaan. Kasvaako meistä siis naisia, jotka keski-ikäisinäkin ja vanhempina kykenevät katsomaan elokuvia häiriintymättä väkivallasta, vieraskielisyydestä tai aikatasojen vaihteluista. Ehkä äidit halusivat säästää itseään ja kaikkia muitakin noloudelta. Sinänsä heidän kantansahan on eettisen esikuvallinen: elävät tutut ihmiset oikeine murheineen kiinnostavat heitä enemmän kuin valkokankaan keksityt henkilöt. Ehkä kyse oli siitä, että 1950–60-luvuilla syntyneet äitimme eivät pystyneet elokuvan katsomisen vaatimaan fyysiseen toimettomuuteen. Olivatko koko perheen yhdessä katsottavat elokuvat, kuten Indiana Jones ja Beethoven, liian epä-älyllisiä äideille. Ajatus siitä, että verhot suljettaisiin, jotta television kuva näkyisi päivällä, oli pöyristyttävä. Oli uhka, että istuminen sen ääressä veltostuttaisi lapsen niin keholtaan kuin mieleltään. Olen varmasti rennompi kotitöiden suhteen kuin aiemman sukupolven äidit mutta en immuuni niiden seireenikutsuille: tee vielä yksi kasvislasagne pakkaseen, mieti, kuinka se helpottaa. Minusta tuli kirjailija. Juuri sellaiseksi, joka ei pysty lopettamaan hääräämistä edes siksi hetkeksi, kun koko perhe katsoisi elokuvaa yhdessä. Lähipiirissäni käytiin läpi muutama avioero lasten ollessa pieniä, eikä fiktio luvannut sen parempia tulevaisuusnäkymiä. Sijoitinko tyhmyyden naisiin, kun se olikin itse asiassa tarjolla olleissa elokuvissa. He katsahtivat elokuvaa ja kysyivät: mitä nyt tapahtuu. Sukupolvemme on ahminut True Detectiven ja Game of Thronesin kaltaista kuvastoa kavahtamatta. Pyrin taiteilijaympäristössäkin siihen, mikä minulle oli luontaista, eli järjestäytyneeseen tiedonhankintaan, selkeyteen ja hallintaan. Vai oliko kyse elämäntilanteesta, jossa äidit työpäivän jälkeen, kotityöt hoidettuaan, eivät vain halunneet käyttää aikaa elokuvaan. Kaikenlaiset romanttiset kohtaukset tai seksiin viittaavat vitsit (kuten Mies ja alaston ase -elokuvat) ovat kiusallisia katsottavia perhepiirissä. Se asiantuntemus ja tieto, jota heillä oli, ei tullut kodin piirissä esiin siten kuin perheen isän. Televisiota tai videoita sai ylipäänsä katsoa päiväsaikaan vain, jos ulkona satoi kaatamalla tai oli kipeä. Siihen ei moni suomalainen vieläkään pysty. Ja sitten viimeistään: mä en ala katsomaan tämmöstä, jossa ammutaan. Pelkkä epäryhdikäs, lojuva asentoni tuntui loukkaavaan kunnollisuuden vaatimuksia. Ja kannattaisiko sittenkin lehdenluvun sijaan vain luututa. Ajatella: istua sisällä, vaikka ulkona olisi kaunis ilma
LOKAKUU 2018 IMAGE 59 viikolla, kun ruoka on valmiina. Mietin katsomossa, että kysymys olisi ollut omille äideillemme absurdi. Mutta usein arki hahmottuu selviytymisenä, jossa itsensä sivuuttamalla pärjää parhaiten. Siivoa pikkuautot pois lattialta, joku taittaa vielä niskansa liukastuessaan niihin. Isompien lasten kanssa sekä isät että äidit leikkivät nykyään enemmän, sillä käsityksemme hyvästä vanhemmuudesta edellyttää sitä. Kun vieroksun aiemman sukupolven tapaa olla äitejä, onko itse asiassa kyse luokkaretken aiheuttamasta katkoksesta. Minut pysäytti esitykseen tuotu keskustelu, jossa kysyttiin, mitä leikkiä muut palstan äidit vihaavat eniten. Kysymys ei ehkä olekaan, miksi naiset eivät halua leikkiä näitä leikkejä, vaan se, miten ja miksi kukaan haluaa. Ehkä ahkeruuteen tuomitut äitimme tekivät kotitöistä itselleen pakopaikan perheen ainaisista vaateista. He eivät ajattele, että olisi mahdollista vain kieltäytyä leikkimästä, kuten aiempien sukupolvien vanhemmat. Saara Kotkaniemen ja Annika Poijärven Taaperosuihku-näytelmä on koostettu internetin keskustelupalstateksteistä. Sinnikkääseen työntekoon kasvattaminen oli paras turva aikuisuutta ajatellen, ja työnteko hänen sukupolvelleen oli jotain, mikä myös tuntui ja näytti työl(ääl)tä. Mutta äidit vaikuttivat vaivaantuneilta ajatuksesta, että heidän pitäisi heittäytyä leikkimään. He eivät olisi kokeneet painetta leikkiä taaperoikäisten kanssa, päinvastoin: leikkiminen olisi voinut tuntua paheelliselta töiden välttelyltä tai itsetietoisuus omasta naurettavuudesta olisi vain estänyt koko leikin. Millaista mieltä se vaatii. Vihankohteita löytyi laidasta laitaan: joku vihasi kaikkea puistossa oloa, toinen mitä tahansa pikku-ukkeli-leikkiä. Kun käytämme nykyajan leikkikehää eli iPadia tai puhelinta lapsen harhauttamiseen, tunnemme sen omallatunnollamme. Oman lapsuuteni viiteryhmä oli pääosin alempi keskiluokka, ja kireä rahatilanne kavensi varmasti vanhempien näkökenttää. He uskovat vapautuvansa niiden ikeestä, jos paikalla on toinen lapsi niitä varten. Se vaatii pysähtymistä ja keskittymistä. On pakotettu olemaan läsnä leikissä, jonka keskeisin sisältö voi olla se, että auto ”putoaa” käsinojalta ja toinen auto hinaa pudonneen ylös. Järjettömien leikkien pakko on yksi perusteista, miksi vanhemmat puoltavat pieniä ikäeroja lapsilleen. Sillä jos aina valitsee järkevästi ja on pragmaattinen aikuinen, eristää itsensä muista. Se ei ole pieni pyyntö, sillä leikkien toisteisuuden rinnalla mikä tahansa Twitter-piipahdus tuntuu keitaalta autiomaassa. On tärkeämpää, että koko perhe pelaa yhdessä jalkapalloa pihalla kuin että ruoka olisi kotona tehtyä. Leikki voi olla sellainen, että lasta on otettava kiinni, mutta häntä ei saa ottaa kiinni. Ainakin se vaatisi energisyyttä ja loputonta kärsivällisyyttä sekä sitä, että ei anna minkään ulkopuolisen asian kiinnostaa enemmän leikkimisen hetkellä. Kuten että ahmisi Mad Meniä puolisonsa kanssa. En tiedä yhtään ikäistäni äitiä, joka mieluummin leikkisi pikkuautoilla tai Petseillä sen sijaan, että tyhjentäisi astianpesukoneen. On pakotettu olemaan läsnä leikissä, jonka keskeisin sisältö voi olla se, että auto ”putoaa” käsinojalta ja toinen auto hinaa pudonneen ylös.. Äitini olisi ollut mahdotonta nähdä sitä, että elokuvien katsominen tai kirjojen lukeminen johtaa aikanaan johonkin ammattiin. Ihmiset kohtaavat hetkissä, joissa tunteita ja ajatuksia jaetaan. Ja kyllä, lapsille lukeminen on kivaa eikä niin älyvapaata, mutta koetapa lukea Puppe leipoo -kirja kymmenen kertaa peräjälkeen ja löytää siitä aina uusia tasoja. Lasten kanssa on helpompaa, kun voidaan puhua. Mutta miksi leikkiminen on niin vaikeaa tai vastenmielistä naisille. Tämä on muuttunut, mutta vain osittain. Jos näitä askareita saa tehdä häiriöttä, niitä tehdessä myös mieli on vapaa. Tai lapsi haluaa leikkiä piilosta, mutta ei osaa vielä piiloutua, joten aikuisen on leikisti etsittävä häntä. Sukupolveni laajempi koulutus ja vauraus ovat mahdollistaneet lapsuuden vaalimisen tällä tavalla. Taaperon kanssa ei voi leikkiä kunnolla ja samalla ajatella omia ajatuksiaan. Miksi se on tylsempää kuin rutiininomaiset kotityöt. Mutta en ole kokenut onnellisimpia hetkiäni äitinä siirrellessäni apatosaurusta sohvalta matolle ja sanoessani piipittävällä äänellä: Triceratops, tule tänne, juostaan yhdessä kauppaan (sic). Kotitöitä tehdessä jokin, joka on välttämätöntä tehdä joka tapauksessa, tulee tehdyksi. Viisikymmentä kertaa peräkkäin. Koulutetut naiset olisivat varmaan olleet eri tavalla kyvykkäitä seuraamaan paitsi elokuvia, myös tarpeen mukaan sanallistamaan halunsa Taaperon kanssa ei voi leikkiä kunnolla ja samalla ajatella omia ajatuksiaan. Eikä se tosiaan helppoa ole nytkään. Kuten siinä, että kodinhoidon sijaan kuuntelisi Mumford & Sonsia ja tekisi aarrekarttaa unelmistaan. Joskus olisi kuitenkin valittava toisin, muistettava sitä naista, joka oli ennen lapsia, ja antaa hänen tulla näkyväksi omissa teoissaan. Lapsuudessani isät saattoi houkutella piirroselokuvan tai lautapelin pariin tai ihan vain riehumaan. Ei voi kohdata muita, kun suorittaa omaa to do -listaansa. Ja siihen sitten käytän armoitetun puolitoista tuntia lasten nukahdettua ennen kuin uupuneena itsekin menen vuoteeseen. Tätä asennetta ei niin vain saa pois päältä. Hyvää tarkoittavat yritykset tehdä leikistä itselleen mielekäs esimerkiksi rakentamalla erityisen hieno hiekkatunneli tai Duplo-avaruusalus tökkäävät siihen, että lapsesta on aina myös mieluisaa rikkoa asioita
60 IMAGE LOKAKUU 2018
Kun sain esikoiseni, puhuin ulkoministeriössä töissä olevan juristiystäväni kanssa silloin pinnalla olleesta pakolaiskriisistä. Tai jos puhuminen on liikaa vaadittu, niin sitä, että yhdessä katsomisen kokemus jää meihin sanattomaksi aavistukseksi siitä, että pystymme kohtaamaan yhtä lailla suurta kauneutta kuin jännittäviä, surullisia, ja vaivaannuttavia tilanteita sekä tunteita – yhdessä. Eikö pitäisi juhlia näitä naisia, joiden empatia ja samaistumiskyky ovat sillä tasolla, että heidän tekee fyysisesti pahaa katsoa tai lukea toisten kärsimyksestä. Ensiksikin: että ihmiset Haluaisitko miljonääriksi. Kuinka paljon vaikuttaa se, että sanomalehtiuutisointi on ollut sisällöltään niin miesvoittoista. Mutta jos sivuuttaa minun toiveeni keskustelulle, niin yleisesti: miksi näiden naisten halu vältellä ikäviä uutisia ja väkivaltaa olisi huono asia. On äärimmäisen hyvä kyseenalaistaa oma halunsa nähdä väkivaltaa viihteenä. Emmekö ole huolissamme lapsista (pojista), jotka pelaavat väkivaltaisia tietokonepelejä. Miten naiset ottavat yhtäläisen vastuun maailman tilasta, jos he eivät edes suostu tutustumaan siitä kerrottuihin uutisiin. Ystäväni, joka oli myös äitiyslomalla, sanoi lopettaneensa lehtienluvun kokonaan. Että sanavalmis asiantuntijuus olisi jotain, mitä ihmiset voisivat liittää ajatuksissa äiteihinsä sen ohella, että voivat aina soittaa heille saadakseen lohtua, kun maailma murjoo. Järkytyin. Kertoo rumaa kieltään omista ennakkoluuloistani, että naisten haluttomuus katsoa tällaista materiaalia on näyttäytynyt minulle heikkoutena. Eikö ollut arvo sinänsä tietää, mitä tapahtui. Mistä yhteiset puheenaiheet löytyisivät myöhemmin: rajautuisivatko ne yhä useammin perheeseen ja kodinasioihin. Sillä siitä lapsena koetussa tuskastumisessa oli kyse: äiti ei tullut mukaan ja osallistunut, ei jakanut elokuvan tai leikin taikapiiriä, paikkaa, jossa olla yhdessä ihmeellisen äärellä. Mitä erityisen hyvää on siinä, että pystyy katsomaan väkivaltaisia ohjelmia. Reliikkinä ajatusmaailmasta, jossa oli kehu saada kuulla olevansa ”erilainen kuin muut naiset”, aivan kuin tyypillinen naiseus olisi jotain epämiellyttävää. Mitä vaikuttavamman näköistä jälkeä, sitä enemmän sen teko on vaatinut ammattitaitoa ja rahaa. ?. Sitten samaa sanoi koulukuraattori. Tämä kaikki oli minulta aika paksua, sillä esikoisromaanini päättyy siihen, että nainen hylkää perheensä, koska ei masentuneena saa vauvaan tai puolisoonsa yhteyttä. Mutta yhtä kaikki, minä muutuin äidiksi, joka eristäytyi maailmasta saadakseen kontaktin vauvaansa. -ohjelmassa soittaisivat äideilleen, koska uskoisivat, että heidän äitinsä nyt ainakin tietää vastaukset pelin kysymyksiin. Aloin huolestua. Yksikään väkivaltakohtaus ei tule automaattisesti osaksi elokuvaa, vaan se on sinne tieten tahtoen suurella vaivalla asetettu. Myös kykyni katsoa elokuvia, joissa lapsia sattuu, heikkeni olennaisesti, eikä se ole palautunut, vaikka kuopus on oppinut puhumaan. Hänen ydinminänsä ei vaurioidu juuri nyt. En pystynyt edes lukemaan Eve Hietamiehen humoristiseksi tarkoitettua Yösyöttö-kirjaa, koska en päässyt yli ensimmäisistä luvuista ajattelematta, että jossain on vastasyntynyt, jota pitäisi imettää juuri nyt. On hyvä, että suuri osa ihmisistä, olkoot sitten äitejä, kieltäytyy tuosta manipulaatiosta, näkee sen halpana keinona leikkiä peloillamme. Hänellä ei siis ole nälkäkään, eikä hän koe tulevansa hylätyksi juuri nyt. Kunnianhimolleni on pysyvästi tapahtunut jotain: se on saanut arvoisensa vastustajan. Ja toisaalta: maailma ei olisi sellainen kuin se on, jos kaikki meistä keskittyisivät huolehtimaan lapsistaan siten kuin nämä tuntemani naiset. Mutta uutiskuvasto. Selvästikin maailmassa valtaa ovat pitäneet ihmiset, jotka suhtautuvat turhan kevyesti ihmisten kärsimykseen. K oulutus ei kuitenkaan kerro kaikkea. En pystynyt kohtaamaan heitä aamupalapöydässäni lämmitetyssä asunnossamme, josta ruoka ei koskaan lopu. Haukoin henkeä ja yritin muistuttaa itseäni siitä, että kirjan Paavovauvaa ei ole oikeasti olemassa. Erityisen matalaotsaista on asettaa tarinoiden uhreiksi kerta toisensa jälkeen nuoria naisia tai lapsia, koska molemmat kantavat symbolisesti ihmiskunnan tulevaisuutta, ja siten heihin kohdistuva vääryys on ihmisistä erityisen satuttavaa. Hän ei halunnut olla koko ajan tietoinen hirveyksistä, kun oma tilanne vastasyntyneen kanssa oli tarpeeksi intensiivinen itsessään. Syntyminen 1980-luvulla ja korkeakoulutus ei nähtävästi suojannutkaan, vaan pelkkä äidiksi tuleminen riitti eristämään naisen ”pehmeämpien aiheiden” pariin. Ihminen, joka työssään oli täysin tietoinen lapsiin kohdistuvista uhista, ei halunnut olla tekemisissä minkään väkivaltaisen tai vastenmielisen kanssa fiktiossa. Ja toiseksi: että kaikki sellaiset naiset, jotka absoluuttisesti vihaavat väkivaltaa ja haluavat, ettei sitä ole ollenkaan, pyrkisivät kunnianhimoisesti johtotehtäviin yhteiskunnassa. Haaveilen, että aikanaan katson paljon elokuvia yhdessä lasteni kanssa. Halusin muita näkökulmia, uutisia, pohdintaa. Perusopinnot tämän halun kyseenalaisuudesta voi suorittaa katsomalla Michael Haneken elokuvan Funny Games (1997) – jossa muuten ei näytetä lainkaan väkivaltaa. Eikö hän nähnyt vaaraa siinä, että hän putoisi ammatillisesti kärryiltä tai että hän vain yleisesti ei enää pystyisi ottamaan osaa päivänpoliittiseen keskusteluun. Kirjan rempseä kuvaus siitä, kuinka vauvan isä etsii korviketta sitä löytämättä, jätti minut kylmäksi. Huomaan haluavani kahta asiaa. Metsästäjä-keräilijäaivomme kiihtyvät näistä kuvauksista, mutta on myös halpaa höykyttää alkukantaisia aistejamme asettamalla eteemme tällaista kuvamateriaalia. Emmekö pelkää heidän herkkyytensä kärsivän, heidän muuttumistaan tunteettomiksi. LOKAKUU 2018 IMAGE 61 vältellä niitä. Miten korkeakoulutettu, diplomaatin uralle tähtäävä ihminen voisi olla lukematta lehtiä. kht-tilintarkastajanainen kertoi samaa: lasten myötä kyky seurata uutisia oli mennyt, väkivaltaisesta fiktiosta nyt puhumattakaan. D efenssini metamorfoosissa naisesta äidiksi olivat ehkä tavanomaista korkeammat, mutta nekin murtuivat. Mikään määrä ulkopuolelta tulevaa ihailua ei ylitä sitä hyvän olon hormonicocktailia, jonka saan lapsieni osoittamasta hyväksynnästä ja kiintymyksestä. Se, että ahdistuu kauheasti maailman pahuudesta, on syy pyrkiä valta-asemaan, ei missään nimessä peruste vältellä sitä. Mutta halusin puhua toisten kanssa juurikin aivan jostain muusta kuin arjesta! Sitä minulla oli riittämiin. Haaveilen, että niistä seuraa paljon pitkiä keskusteluja ja että opimme tuntemaan siten toisiamme ihmisinä, äidin ja lapsen roolien ohi. Pystyn myös kuvittelemaan, että 80-luvullakin oli akateemisia tai muuten kulttuuriin perehtyneitä perheitä, joissa kirjoista ja elokuvista keskusteltiin koko perheen voimin, äiti mukaan lukien. Toisen lapsen saatuani en enää itsekään kyennyt lukemaan uutisia ja katsomaan kuvia pakolaisleireistä: Lapsia noilla leireillä, toiveikkaine silmineen, mutta ympärillään pelkkää mustaa epätoivoa. Olen matkalla takaisin, mutta en tietystikään samana. Äideistä, jotka olivat juuri synnyttäneet, mutta eivät päässeet sisätiloihin peseytymään, vaan istuivat kylmissään ulkona, vaikka kaiken täytyi kirvellä ja sattua. Tämä kieltäytyvä osa yleisöä pakottaa tuomaan toisenlaisia tarinoita esiin, heille
62 IMAGE LOKAKUU 2018
Nyt sen tekijät kertovat, millainen oli neljän vuoden hanke, joke ei kaatunut edes nollabudjettiin. TeksTi kalle kinnunen kuvaT aleksi salmenperä ja työryhmä. LOKAKUU 2018 IMAGE 63 Aleksi Salmenperän ohjaama Tyhjiö on syksyn kotimainen elokuvatapaus
Aleksi Salmenperä: Keskeistä on, että Tyhjiössä näyttelijöiden ei juuri tarvinnut improvisoida, koska heille oli käsikirjoitus. Kirjoitin sitä viitisen vuotta sitten Aleksi Bardyn kanssa, kunnes Elokuvasäätiön rahoitusneuvoja sanoi ei. Aleksi sanoi, että sähän asut firmasi vieressä, tullaanko teille. Se on railakas ja älykäs komedia, joka kertoo aikuisista ihmisistä. Tuomas Klaavo (äänisuunnittelija): Kokemattomampi lähtisi tekemään jotain, mihin resurssit eivät riitä. Sitten tuli kieltävä rahoituspäätös. Tässä olennaista oli Aleksin persoona ja se, että aivan kaikki tekivät ilmaiseksi. Teema on taiteilijuus, eikä elokuvan katse ole niinkään ylentävä vaan lempeän ironinen. Siksi Aleksi alkoi kirjoittaa miehestä, joka istuu työhuoneessa, tuijottaa seinää ja yrittää kirjoittaa, muttei saa mitään aikaan. Aleksi laittoi jonkun mustasävyisen meilin, että tämä oli tässä, mitään ei tule tapahtumaan. Kun Flinckenberg siirtyi töihin Hollywoodiin, kuvausvastuun ottivat Pietari Peltola ja Heikki Färm. Tyhjiö pysyi juuri siinä, missä tämän metodin vahvuudet ovat. Yksi näkyvä seuraus tekotavasta on kuvaus. En ollut tullut tällaista edes ajatelleeksi. Se on aika raskasta. Edellisestä elokuvastani Paha perhe oli jo vuosia. 64 IMAGE LOKAKUU 2018 T yhjiö on elokuva, jollaisia ei tehdä Suomessa eikä oikein muuallakaan. Ei mulla ollut kysymystäkään, ettenkö uskaltaisi hypätä tähän. Espressokoneen ääni alkaa vituttaa, koska se edustaa tyhjyyttä, sitä että taiteilija on kuollut. Tahto elokuvantekoon alkoi suuresta pettymyksestä, teemat kehittyivät vitutuksesta ja tie vei lopulta sissikuvauksiin Los Angelesiin ja hurmokselliseen Sodankylään. Elokuva valmistui lopulta Ylen avulla, mutta Suomen elokuvasäätiön tukia se ei saanut. Se käsittelee uraa ja parisuhdetta, mutta sen tarina ei perustu äkkikäänteisiin, hassuihin väärinkäsityksiin eikä romanttiseen vaikeuksista voittoon -kaavaan. Eikä sirpaleinen tekeminen tarkoita, että tulossa olisi poukkoilevaa avantgardea – samantapaisella metodilla on syntynyt esimerkiksi Richard Linklaterin ylistetty Boyhood. Pyyntöjähän tulee koko ajan, eikä me lähdetä useimpiin ilmaisjuttuihin mukaan, koska ne ovat kusetusta. Muistaisin että se meni näin. Artturi Mutanen (kameravuokraamon omistaja): Aleksi soitti, esitteli hanketta ja kertoi, ketkä näyttelevät. Aleksi Salmenperä: Laura ja Tommi sanoivat, että Fundamentalisti on niin intiimi stoori, että miksei kuvata sitä nollabudjetilla, he eivät ota palkkiota. Me nähtiin Tommin kanssa samana iltana baarissa ja sanoin, että voi ei, se oli niin hieno teksti! Keskustelimme voisiko Fundamentalistille tehdä jotain. Katsoja voi löytää yhtäläisyyksiä vaikkapa Akse Pettersonin ja Johannes Ekholmin sukupolvinäytelmään Kaspar Hauser. Siitä olisi voinut tulla upea bergmanilainen juttu. Laura Birn: Minua ja Tommia oli pyydetty Fundamentalistiin. Kenellä perkele on valta sanoa sellaista. Talkoomainen prosessi oli kuin amatöörileffassa, jota kokoonnutaan tekemään silloin tällöin, mutta tekijöinä oli Suomen palkituimpia ammattilaisia. Kumpikaan pariskunnasta ei voi luovuttaa. Ei, vaikka muun muassa elokuvista Lapsia ja aikuisia, Miehen työ ja Jättiläinen tunnettu Aleksi Salmenperä on maamme ehdottomia kärkiohjaajia. No, kohta kuvattiin meillä. Tyhjiö on sisällöllinen onnistuminen, mutta aivan yhtä paljon se on järkälemäinen todiste siitä, että elokuvien julkisessa rahoituksessa on huippulaadun mentäviä ongelma-aukkoja. Kohtaus ei tullut lopulliseen elokuvaan. Aleksi Salmenperä: Kirjoitin muutamia kohtauksia ja kuvasimme ekan kerran keväällä 2014. Voisi sanoa, että kuvausryhmä tallensi näyttelijäntyötä dokumentaarisesti.. Ilmassa oli intoa kokeilla ja mulla taas kehittyi aito paniikki, että jotain pitäisi saada käyntiin. Tyhjiössä Birn esittää näyttelijä Pihla Sucksdorffia ja Korpela hänen miesystäväänsä, luomiskyvyttömyyden piinaamaa kirjailija Eero Kailaa. Laura Birn: Tapasimme Aleksin ja luimme tekstiä uudelleen, kunnes Aleksi totesi, että hän on jotenkin havahtunut tietoisuuteen fiktion tekemisen mahdottomuudesta – pitäisi tehdä jotain, mikä on rehellisesti lähellä itseä. Valitako se, vai oikea, tasaisempi elämä ja parisuhde. Ura voi karata pilviin tai syöksyä pohjamutiin. Aleksi Salmenperä: Alkuidea oli urantekemiskilpailu. Säätiössä sanottiin, ettei tällainen uskontohomma ketään kiinnosta. Birnin ja Korpelan lisäksi siihen kuuluivat esimerkiksi kuvaaja Peter Flinckenberg. Laura Birn: Ensimmäisessä kohtauksessa, joka kuvattiin, meidän välillä on riita siitä miten toinen ei kestä keskiluokkaista hyvinvointia, sitä että kaikki on mainiosti. Kun eka kuvauspäivä lähestyi, kysyin missä kuvataan. En oikein halunnut tehdä mainoksia. Aleksi Salmenperä: Kaikki lähti liikkeelle, kun mun piti tehdä Juha Jokelan Fundamentalisti-näytelmästä elokuvaversio. Sanoin että mieti hei Aleksi, ihmisethän päästää kuvausryhmän himaansa kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Tommilla on vähän samanlainen oivallus elämästä. Se on mustavalkoista osin esteettisistä syistä, osin käytännön sanelemasta pakosta: kun elokuvaa tehtiin pätkittäin neljän vuoden ajan, mustavalkoisuus oli oiva keino piilottaa värien ja vuodenaikojen klaffivirheet. Tyhjiö on onnistunut siitä huolimatta tai juuri siksi, että se on tehty ilman ulkopuolisia rahoittajia, kireää kuvausaikataulua ja yleisön miellyttämisen tarvetta. Laura Birn: Miten työ, parisuhde ja perhe yhdistyvät. Image tapasi elokuvan keskeisiä tekijöitä, jotka kertovat poikkeuksellisen hankkeen historian. Pinnassa ovat myös yleisemmät identiteettikysymykset ja turhautuminen: mitä ihmettä on olla ihmisenä ”aito”. Jos uskaltaisi avata sitä läheltä itseään, syntyisi jotain tosi kiinnostavaa. Tommi Korpela: Fundamentalisti oli hienoimpia leffakässäreitä, mitä olen koskaan lukenut. Näin Tyhjiöstä tuli myötäsyntyisesti myös kuvaus suomalaisen elokuvan nyky tilanteesta, jossa kansainvälisyyteen harpataan pitkin askelin, suuret menestykset ovat suurempia kuin koskaan ja toisaalta rahoitus on hankalampaa kuin koskaan ennen. Työryhmä improvisoi sitäkin enemmän. Ei ollut sellainen tilanne, että tuottaja kusettaa saadakseen ilmaista työvoimaa ja kalustoa. Aleksilla on kyky katsoa maailmaa ankaran rehellisesti mutta humoristisesti. Elokuvaa varten koottiin ydintiimi, josta kaikki tiesivät, että palkkaa ei ole luvassa. Tommi Korpela: Puhuttiin siitä, mihin on omassa tekemisessä kyllästynyt ja mikä vituttaa. Siinä me hakattiin kahvikonetta ja riehuttiin ja se oli todella hauskaa
Laura Birn: Aleksi ja Pietari tulivat kuvaamaan, kun olin Turussa tekemässä Mika Kaurismäen elokuvaa Tyttökuningas. Mutta kun olin maskissa kuvauksia varten, tulin todella tietoiseksi näistä tasoista, että olen samaan aikaan fiktiivinen näyttelijä Tyhjiössä sekä Laurana maskituolissa menossa rooliin Tyttökuninkaasssa. Salmenperä kirjoitti Sucksdorffin tarinaan paljon sellaista, mitä Birnillekin tapahtui: uran kansainvälistymisen, lapsen saamisen. Mikallekin sopi, että he tulevat. Kyllä alkoi hävettää soitella ja meilailla porukalle, että hei, taas kuvataan! Lähetäänkö taas tekemään maailman parasta elokuvaa!. LOKAKUU 2018 IMAGE 65 Salmenperä kokosi porukan yhä uudelleen päiväksi pariksi sähköpostin välityksellä ja piti tunnelmaa yllä, tai ainakin yritti parhaansa. Aleksi Salmenperä: Näyttelijä haluaa olla turvassa roolin takana. Birnin mukaan hänen oma persoonansa ja näytelty hahmo sekoittuivat ja osasyy oli työryhmän koko: viidenkymmenen hengen kuvausryhmän edessä tietää tilanteen keinotekoisuuden, mutta intiimillä ryhmällä se saattaa aidosti unohtua. Se oli kamalan kiusallista. Aleksi ja Pietu kuvasivat tilannetta. Aleksi nauroi. Kun puolivälin tienoilla tehtiin eka leikkausversio, se oli riemuvoitto: siinä kohtaa tajusi, että tästä tulee oikeasti hyvä! Tai... Tuli epätoivoinen olo, annanko mä vakavaa haastattelua Laura Birninä vai yritänkö miellyttää Aleksia. Oli varmasti kauheaa palata ruinaamaan! Tommi Korpela: Se anominen oli välillä Aleksille varmasti todella nöyryyttävää. Meni neljä vuotta. Birnistä tuli juuri Tyhjiön aloittamisen jälkeisinä vuosina Suomen kansainvälisin näyttelijä, joka teki isoja elokuvarooleja Britanniassa ja Norjassa, kävi töissä Yhdysvalloissakin sekä hieman myöhemmin sai keskeisen osan Netflix-sarjassa The Innocents. Kun toimittaja kysyi, mikä on Tyttökuninkaassa mulle kiinnostavinta, mulla löi tyhjää, nousi sairas hiki ja lopulta sanoin ”I like horses”. Kaiken huipuksi sitten tein myös Tyttökuninkaasta haastattelua jollekin kanadalaiselle toimittajalle. Kaikki, paitsi joilla oli kuvauksia tai muu syy. Laura Birn: Mua naurattivatkin ne Aleksin ahdistuneet meilit. Kaikki näyttelijät, joita pyysin mukaan sivurooleihin, sanoivat kyllä. Mietin joskus itsekin, tuleeko tässä sellainen vauhtisokeus, että unohdan ihmisten olevan oikeita ja herkkiä. Metatasoja nostaa esimerkiksi kohtaus, jossa samaan tapaan kansainvälisesti pärjännyt Pihla Viitala näyttelee itseään, näyttelijää joka neuvoo Sucksdorffia kansainvälisen uran luomisessa. Aleksi Salmenperä: Kyllä alkoi hävettää soitella ja meilailla porukalle, että hei, taas kuvataan! Lähetäänkö taas tekemään maailman parasta elokuvaa! Mutta toki tästä sai myös sellaista nautintoa, jota tekemisessä ei ole ollut opiskeluaikojen jälkeen. Ymmärrän, että Lauraa ahdisti esimerkiksi se, kun elokuvassa on dokumentaarisia klippejä nimenomaan hänestä, ja ne ovat tässä tarinassa nyt fiktion yhteydessä. ainakin että tämä joskus voi oikeasti valmistua. Intohimoprojekteilla on taipumus, että alkuinnon jälkeen ne hautautuvat kovalevyjen syövereihin. Tuomas Klaavo: Aluksi puhe oli, että tehtäisiin elokuva noin vuodessa. Se on uskomatonta suomalaisessa näyttelijäjengissä, halu lähteä mukaan ilosta tehdä ja kokeilla. Mukaan tuli joukko huippunäyttelijöitä, kuten Minna Haapkylä, Matleena Kuusniemi sekä Hannu-Pekka Björkman alkoholisoituneena menestyskirjailijaänkyränä, jonka hahmossa ei ainakaan ole ihailua miesneromyyttiä kohtaan. Hiljalleen totuus kuitenkin kirkastui: elokuvantekeminen voi olla todella hauskaa. Aleksi Salmenperä: Kun tein välissä Jättiläisen ja Häiriötekijän, joskus todellakin unohti, että tällainen on tekeillä
Sanoin että en varmasti tässä asussa, ja sitä paitsi meidät laitetaan vankilaan kaikki. Aleksi Salmenperä: Paljon on lähtöisin mun kotoa. Leffan kaikissa hahmoissa on joitain tunnistettavia piirteitä meistä ja meidän läheisistä. Laura Birn: Olihan tuossa pieniä pelon häivähdyksiä, kun kerroin Aleksille joitain karseita yksityiselämän asioita, että mitä jos se käyttäisi luottamusta johonkin outoon suuntaan – mutta pohjimmiltaan tiesin, että Aleksiin voi luottaa sataprosenttisesti. Siinä kohtauksessa Tommi työntää mua perseestä ylös, ja mä en tosiaan saa hilattua itseäni ylös sen avaruuspuvun kanssa. Kun Laura oli Los Angelesissa ja Peter teki siellä I’m Dying Up Herea, he kuvasivat salaa sen kulisseissa. Ydintiimi myöntää, että asetelma on kärjistys elokuvantekijän ja näyttelijöiden todellisista kokemuksista. Muut sanoivat, että hiivitään sinne. Aleksi Salmenperä: Pitkä aikaväli mahdollisti asioita, jotka eivät olisi normaalisti rahallakaan mahdollisia suomalaiselokuvassa. Luin jonkun Aleksin haastattelun, jossa hän sanoi, että ehdotti mulle raskaaksi tuloa ja sitten olinkin raskaana. Tyhjiö on poikkeuksellinen elokuva myös siinä, miten avoimesti se leikkii näyttelijöidensä tunnettuudella. Mitä enemmän he hölmöilevät, sitä inhimillisemmiltä he tuntuvat. Laura Birn: Tommi siinä sanoi vartijoille, että yeah yeah, I’m just strolling with my baby. Meitä on kaksi elokuvantekijää, minä ja puolisoni [dokumenttiohjaaja Mia Halme]. Tuomas Klaavo: Kaikkiin mahdollisuuksiin tartuttiin. Hän antaa myös todella paljon itsestään. Kun toisella on menoa ja työtaakkaa, voikin tulla tunne, että en mä jää tähän puuroa keittämään, vaan siinä alkaa itsekin kiihdyttämään. Jos toisella on paljon töitä, toisen pitäisi ottaa iisisti, mutta ei se niin mene. Siihen kuuluu tämä hieno scifi-kohtaus, jossa olen ikään kuin valloittamassa jotain planeettaa. Sen sijaan mentiin valtatien sivuun kuvaamaan hiekkakuoppaan. Avaruuspuku painoi ihan saatanasti. Ei vaikkapa tuollaista meriseikkailua voisi tehdä eikä edes kirjoittaa suomalais elokuvaan. Myös Tyhjiön ensimmäinen kuvaaja Peter Flinckenberg otti kesken maratonhankkeen harppauksen ja siirtyi ensimmäisenä suomalaiskuvaajana Hollywoodiin, jossa hän on tehnyt muiden muassa Jim Carreyn tuottamaa Showtime-sarjaa I’m Dying Up Here (Suomessa HBO) sekä useita pitkiä elokuvia, joiden budjetit ovat kymmenkertaisia suomalaisleffoihin verrattuna. Uskaltaako näistä edes puhua. Meidän piti mennä erääseen hienoon luonnonpuistoon, mutta kun oltiin ajettu sinne asti, se meni siltä päivältä kiinni ihan nenän edestä. Mia sanoikin, että annapa käsikirjoituskrediitti, kun tuolla on niin suoraan hänen puheitaan. Normaalituotannossa pitää lavastaa ja järjestää. No ei tää taideteos ihan niin paljon ottanut valtaa mun elämässä! [Nauraa.] Tosin sitten Aleksi sanoi puolitosissaan että hyvä, me tullaan pienellä ryhmällä kuvaamaan sun synnytys! Sanoin, että jossain menee raja, ja se menee abaut niinkuin tässä! Mihinkään muuhun en sanonut ei. Yhdessä kohtauksessa Tommi on menossa vauvanvaunujen kanssa Paramount Picturesin elokuvastudion portille. Vartijat vähän ihmettelivät. En kirjoittanut itseäni Tommiksi ja Miaa Lauraksi. Elokuvan aivan viimeisen kohtauksen kuvauspaikalta kalifornialaisrannalta meidät häädettiinkin. Salaa aseteltiin kamera jonnekin. Pihla-hahmo on tuttu, mutta silti avoin. Ei meillä ollut kuvauslupia! Aleksi Salmenperä: Amerikan-reissu oli pelkkää salakuvausta. Eerossakin on enemmän kuin aavistus parodiaa hyvin vakavasta Tommi Korpelasta. Laura Birn: Loppupuolen Los Angeles -jaksoa varten me kaikki matkustettiin sinne ihan Tyhjiötä varten. Se kuulostaa vähän oudolta kun kello on viisi aamulla ja teet sitä viidettä kertaa. Mutta kun Mia näki joskus matskuja, näin että hän vähän kiusaantui. Olikohan se iPhone nelonen, millä kuvasin ja ajattelin, että miten ihmeessä tällainen videokuva kestää valkokankaalla. 66 IMAGE LOKAKUU 2018 Näyttelijöiden ulkomaantöitä ja -matkoja kirjoitettiin sisään elokuvaan. En ehdottanut raskaaksi tulemista! Sanoin vain että se olisi stoorin kannalta hyvä.. Silti ja juuri siksi tarina ei todennäköisesti toimisi yhtä hyvin, jos naispääosan esittäjä olisi joku, jonka todellisesta elämästä tiedetään paljon. Mulla oli hirveä stressi, että kohta poliisi tulee pysäyttämään. Tommi Korpela: Kun olin merillä kuvaamassa saksalaiselokuvaa Deadweight, Aleksi pisti viestin, että kuvaa kännykällä kirjailijaEeron päiväkirjaa, hän kirjoittaa tarinaan että Eero lähti merille. Birnin esittämä näyttelijä Pihla Sucksdorff ja Korpelan kirjailija Eero Kaila tekevät uransa ja menestyksen vuoksi outoja ja moraalittomiakin asioita. Vaikka pitäisi tehdä päinvastoin. Aleksi Salmenperä: En ehdottanut raskaaksi tulemista! Sanoin vain että se olisi stoorin kannalta hyvä
Tuollainen kielteisen tukipäätöksen kriteeri on järjetön. Miksei voi. Tällaisista elokuvista Teemu Nikin ohjaama Armomurhaaja on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia ja Anna Erikssonin ohjaama M pääsi Venetsian elokuvajuhlien ohjelmistoon. Aleksi Salmenperä: Mun huumori on niin epämääräistä, että jännitän, toimiiko se yleisölle. Laura Birn: Tuota hahmon julkisuusaspektia suhteessa itseeni en ole oikeastaan edes ajatellut. Oli tällainen paine, että pitäisi keksiä jotain uutta. Ei arjessa osaa nauraa omille työkriiseille tai ahdistuksille. Elokuvan jälkitöihin ja viimeisiin kuvauksiin kuitenkin saatiin Yleltä rahoitusta. ?. Sitä vain ottaa itsensä vakavasti ja stressaa. Vähän samoin oli tuottamamme Betoniyön kanssa, vaikka se saikin erinomaisen kriitikkovastaanoton, joitain todella merkittäviä festaripaikkoja sekä vei Flinckenbergin Jenkkeihin. Siinä missä Suomen elokuvasäätiö tuki 1990-luvulle asti ensisijaisesti taiteellisia elokuvia, suunta tuntuu jopa kääntyneen. Sanottiin heti kyllä. Olisi ollut kiinnostaavaa nähdä, millaista materiaalia tulee, kun olen vaikka 55-vuotias! Tommi Korpela: Eeron hahmossa on minua, Aleksia ja varmaan myös Hannu-Pekka Björkmania. Aleksi Salmenperä: Lauran yksityiselämästähän ei tiedetä mitään. Tommi Korpela: Olin ajatellut, että tämä on synkkä elokuva, mutta taisikin olla helvetin hauska. Joku on naisen ja joku miehen ihmissuhdetarina tai komedia. Katsojat, kritiikit vai festivaalimenestys. Taiteelliseen profiiliin sopivasti Tyhjiö sai ensiesityksensä kesäkuussa Sodankylän elokuvajuhlien yllätysnäytöksenä. Se on suuri etu elokuvalle. Suomalaisen elokuvan tekijöiden todellisuus on siis tyystin erilainen ja värikkäämpi kuin neljä vuotta sitten – tai sitten ei, jos katsotaan menestysten listaa, jolla jyräävät Mielensäpahoittajan jatko-osa ja kansalliset suurmiestarinat. Aivan viime vuosina on tehty joukko kovatasoisia elokuvia ilman Elokuvasäätiön tukea tai niin, että säätiö on osallistunut hankkeeseen vasta myöhään. Sodankylässä sitä katsoessa jossain vaiheessa vapauduin ja nauroin itsekin näille henkilöille. Mark Lwoff: Ehkä elokuva voisi olla osa keskustelua siitä, mikä on laadun kriteeri Elokuvasäätiölle. Artturi Mutanen: Säätiöltä sanotaan, että 300 000 eurolla ei voi tehdä leffaa. Vastaanotto Sodiksessa vaikutti hyvältä. Ei me edes katsottu materiaaleja. Tässä voi katsoa itseään humoristisesti ulkoapäin, antaa itselle sellainen hyväksyntä ”niin, I know”. Monimutkainen ja raskas rahoitushimmeli esimerkiksi yleensä edellyttää televisiokanavan rahoitusosuuden varmistumista ennen kuin Elokuvasäätiö myöntää pitkän näytelmäelokuvan tuotantotuen. Julkisuus kuuluu työhön, mutta yksityisyyttä haluan suojella. Mark Lwoff (tuottaja): Meidän tuotantoyhtiö Bufo tuli mukaan keväällä 2017, kun elokuva piti saada valmiiksi. Olisin voinut tehdä tätä vaikka kymmenen vuotta pidempään. Kaikissa on samat resurssit. Uskoakseni Elokuvasäätiöllä on poliittinen päätös, jota ei lue missään virallisesti, että jos on aloitettu omakustanteena, pitää tehdä loppuun omakustanteena. Tyhjiön eheydestä suurin kiitos menee leikkaaja Samu Heikkilälle, joka teki näiden vuosien aikana todella paljon työtä. Ainakin Sodankylässä yleisö osasi lukea, ettei nyt mennä otsa rypyssä. Korpela ja Birn nähdään pian myös virolaisen Veiko Öunpuun Lapissa ohjaamassa ”westernissä” Viimeiset. Laura Birn: En vieläkään tiedä, mikä tämä elokuva oikein on, vaikka olen nähnyt sen. Tyhjiö on todellisinta auteur-elokuvaa, johon ulkopuoliset rahoittajat eivät ole jälkeään jättäneet. Vastaanotto oli erinomainen – tietysti laatufestivaalin elokuvahullu yleisökin oli otollisinta ymmärtämään elokuva-alaan liittyvät metatasot, sisäpiirin huumorin sekä muuten vain absurdit ja groteskit vitsit. Seuraavaksi tarvitsen palkkatöitä. LOKAKUU 2018 IMAGE 67 Laura Birn: Aleksia ahdistaa, mutta myös naurattaa. Kansain väliset myyntiagentit karsastavat mustavalkoisuutta. Pitää olla uskallusta ja munaa koettaa erilaista ja eri tavoilla. Syyt ovat samanlaisia kuin Tyhjiön alkupiste: spontaanius on pitkän elokuvan tekemisessä Suomessa mahdotonta. Tyhjiön tuotantoon Elokuvasäätiö ei tullut lainkaan mukaan. Tämän viiden vuoden aikana olen ymmärtänyt, ettei työn ydin ole menestyksessä, palkinnoissa ja festareissa, vaan tekemisen riemussa. Oma suhteeni julkisuuteen ei ole helppo. Se oli ihanaa. En tosin uskaltanut itse olla salissa. Riitti, että Aleksi kertoi puhelimessa mitä on kasassa. Tyhjiön tekijöistä Salmenperä on ryhtymässä kuvaamaan Ruotsin yleisradion SVT:n tilaamaa sarjaa The White Wall, jonka markkinat ovat kansainväliset ja kokonaisbudjetti on lähemmäs kymmenen miljoonaa euroa. Suomalaiselokuvista 75 prosenttia on kuin menisit Hesburgeriin ja eroa on vain mausteseoksilla, joissa ravistat ranskalaiset. Tommi Korpela: Tällainen tekotapa, jossa kuvataan pätkittäin pitkällä aikavälillä, oli näyttelijäntyöllisesti helvetin vapauttava ja palkitseva. Rankka miinus Tyhjiössä on, ettei saanut rahaa mistään. Myönnetään, että ulkomaille Tyhjiötä on ollut vaikea viedä. Että nyt mä vähän pystyn nauramaan tälle omalle touhulle. Samalla se on mainio osoitus auteur-fantasioiden suhteesta elokuvanteon lainalaisuuksiin: itse käsikirjoittavan ohjaajan paras elokuva voi syntyä niinkin, että selkeää visiota ei ole, vaan kuvausten pitkä prosessi on etsimistä. Ylen tuki oli tärkeää. Ja kaikkeen siihen nauruun ja ei-mystifointiin liittyen tämä oli vapauttavinta elokuvantekemistä. Toisaalta tässä ovat mukana Suomen kovimmat tekijät. Elokuvan huumori käsittelee myös sitä taiteilijan ”pyhää ahdistusta”, jota on mystifioitu ja joka on koomista. Toisaalta kyllä itsekin rakastan lukea sellaisia näyttelijöiden haastatteluja, joissa he avaavat kaiken – sehän on tosi kiehtovaa. Aikoinaan HP:n toistuva vitsi mulle juuri ennen lavalle menoa oli raskas huokaus ”voi herranjumala miten mä oon kyllästyny itteeni”. Pitää tajuta, että työ mitä tekee on arvokasta ja omaa. Se on suurin palkinto. Joku sijoittuu Helsinkiin ja toinen Turkuun, mutta ne on ihan samaa paskaa höttöä. Birnin toinen syksyn 2018 ensi-ilta on meksikolaissuomalainen Bayoneta, ja hän jatkaa Netflixin The Innocentsissa, jos toinen kausi tehdään
Klubeilla voisi soida niin paljon muuMYÖS-KOLLEKTIIVIN mielestä Helsingin klubeilla juhlijat ja esiintyjät pakotetaan ahtaaseen muottiin eikä häirintää oteta vakavasti. Käytätte termiä genre-fluid. 68 IMAGE LOKAKUU 2018 Teksti roosa pohjalainen Kuva HELEN KORPAK Millaiseen muottiin pitää mahtua, jotta pääsee osaksi Helsingin klubikulttuuria. Kollektiivi haluaa löytää ne, jotka ovat bileskenessä aliedustettuina, ja tarjota esiintymis tilaisuuksia sekä sekoittaa eri tyylejä, jotta erilaiset ihmiset juhlisivat enemmän keskenään. Kollektiivimme haluaa kitkeä puritanismia ja kuulla kaikenlaista musiikkia. Vasta viime vuosina on syntynyt räppiklubeja, eikä siitä ole kauan, kun r&b:tä väheksyttiin tyttömäisenä genrenä. Pitää fiilistellä juuri oikeanlaista teknoa, tuntea oikeat ihmiset ja pukeutua oikeanlaisiin mustiin vaatteisiin kuuluakseen joukkoon ja saadakseen tunnustusta. Tällä hetkellä tuntuu, että tekno ja house soivat kaikkialla ja muita genrejä kuullakseen pitää penkoa niche-tapahtumia ja pieniä erikoisiltoja. Ilmaisia bileitä muun muassa Pasilan vanhoilla veturitalleilla järjestänyt kollektiivi uskoo, että yhteiskunnallinen muutos voi alkaa tanssilattialta. Seuraavaksi kollektiivi esiintyy Baltic Circle -festivaalilla marraskuussa. Bileaktivistit. Keväällä perustetun kollektiivin järjestämissä bileissä ja dj -workshopeissa noudatetaan ”turvallisemman tilan periaatteita” ja nostetaan esiin elektronisen musiikin kentällä aliedustettuja toimijoita. Se on myös tietynlaista elitismiä, että onko varaa ostaa vinyylejä ja dj-laitteistoa tai tuottaa musiikkia hienossa studiossa. On paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miltä pitää näyttää, miten käyttäytyä ja millaista musiikkia soittaa, jos haluaa olla dj tai järjestää bileitä
Kuvassa myös Iines Turunen ja Laura Lehmusto.. Keskustelijat Bileaktivistit Image tapasi parikymmenhenkisen kollektiivin jäsenet Juuso Alikosken, Kiia Beilinsonin, Gladys Camilon, Maria Glazunovan, Tytti Honkasen, Maybelle Jones-Netteyn, Laura Jonssonin, EvaLiisa Orupõldin, Tuuli Pohjolan, EevaMaija Pulkkisen, Veera Sinervon, Maikki Siukon ja Matias Suomalaisen
Olemme keskustelleet hänen kanssaan, ja meillä tuntuu olevan yhteinen tavoite mutta osittain eri käsitykset siitä, mitä konkreettisia tekoja kulttuurin muuttamiseksi tarvitaan. On vaikeaa tehdä samaan aikaan bisnestä ja aktivismia. Bileissänne monet DJ:t soittavat ensimmäistä kertaa elämässään. Onko klubikulttuurin ulossulkevuus taistelun arvoinen epäkohta. Sanomme sitä hyvä veli -kerhoksi: DJmiehet kutsuvat treenaamaan ja keikoille miespuolisia kavereitaan, jotka taas antavat tilaisuuksia seuraaville miehille. Tahdomme, että klubikulttuurissa on edustettuna sama ihmisten kirjo kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Ketkä puuttuvat skenestä ja mitä sille voisi tehdä. Kehitystä on ehdottomasti tapahtunut. Joku voisi sanoa, että tärkeimmät yhteiskunnalliset kysymykset eivät liity bailaamiseen. Kuunnellaan ja tuetaan sitä, jota on loukattu, ja tehdään loukkaajalle selväksi, että hän käytöksellään sulkee itsensä ulos bileistä. Myös se, että tapahtumiimme on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu, liittyy tavoittelemaamme inklusiivisuuteen. Kollektiivimme antaa meille konkreettisen keinon maailman parantamiseen. Klubikulttuuri tuntuu kuitenkin ottaneen edistysaskeleita viime vuosina. Jotain ikävää voi aina tapahtua, mutta olennaista on, miten siihen reagoidaan. Pyritte luomaan tapahtumiinne turvallisen tilan. Turvallisemman tilan pitäisi olla uusi normi kaikkialla, ei vain klubeilla vaan myös julkisessa liikenteessä, kouluissa, työpaikoilla. Lauri on tehnyt Helsingissä tärkeää työtä klubikulttuurin monimuotoisuuden eteen. Bileissä voi luoda oman todellisuutensa. DJ-kulttuurissa on korostettu taitojen kartuttamista, etenemistä pienistä keikoista suurempiin. Kilpailun sijaan voisimme nostaa toinen toisiamme, tehdä tilaa. Onko teillä kokemuksia bileistä, joissa on turvaton olo. On älytön ajatus, että hyvien DJ:iden ja keikkojen määrä olisi rajattu tai että tulokkaan pitäisi taistella tiensä skeneen ja pudottaa kilpailijoita tieltään. Tavoitteenamme on herätellä juhlijoita pohtimaan, millaisia bileet voisivat olla, millainen yhteiskunta voisi olla. ” –?MYÖS-kollektiiVi ”. . Kunnioittavasta ja vastuullisesta käytöksestä muistutetaan Facebook-eventissä, välispiikeissä, julisteessa sisäänkäynnillä ja bannerissa tanssilattialla. Naiset on perinteisesti jätetty kerhon ulkopuolelle. Yhtä meistä on lyöty tanssilattialla, yhdelle huudettu heti bileiden sisäänkäynnillä että ’vitun homo’. Ei todellakaan, tarvitaan laajemminkin kulttuurin kyseenalaistamista. Bailaaminen on monelle yhä sitä, että vedetään kännit, menetetään kontrolli, ja sen jälkeen mitä vain voi tapahtua. Monille 15 euroa plus narikka on liikaa. Esimerkiksi Lauri Soinin ohjelmapolitiikka Kaiku-klubilla on selkeän feministinen. Klubikulttuuri on myös yhteinen intohimomme ja iso osa meidän kaikkien elämää. Eikö aloittelijan pitäisi itse ansaita paikkansa DJ-kopissa. 70 IMAGE LOKAKUU 2018 keskustelijat takin, ja jengi voisi löytää jotain itselleen relevanttia. Bailaaminen on unelmoimista. Kertoo prioriteeteista, että klubilla on varaa ostaa superhieno äänentoisto mutta ei kouluttaa henkilökuntaansa turvallisemman tilan periaatteista. Moni kollektiivimme jäsen on kokenut toivottomuutta, kun bilemainoksissa toistuvat samat nimet ja on kuumottavaa marssia klubille pyytämään keikkaa. Bileetkin ovat poliittinen teko. Kaikilla ei ole verkostoja, joten tarjoamme matalan kynnyksen tilaisuuden soittaa tai vaikka toimia VJ:nä. Ei mahdollisuuden antaminen ole keneltäkään pois, se vain lisää aloittelijan motivaatiota kehittyä. Miten tapahtumajärjestäjä voi tehdä tilasta turvallisen. Valittaminen siitä, että ”toi sai keikan vaikka mä oon soittanut kauemmin” luo aika toksista toimintaympäristöä. Miksi kukaan meistä ei ole esimerkiksi nähnyt pyörätuolilla liikkuvaa DJ:tä. Vaatimus monimuotoisuudesta ei kuitenkaan liity pelkästään sukupuoleen. Melkein kaikki ovat kokeneet seksuaalista häirintää. Hyvä DJ voi tarkoittaa montaa asiaa. Toimintamme on osa kansainvälistä liikehdintää, kun kaikkialla on vähitellen alettu tiedostaa näitä ongelmia. MYÖS on paljon muutakin kuin bailaamista: yhteisöllistä tekemistä, toisista välittämistä, yhteisiä arvoja. Pyrimme kehittämään käytäntöjä, joita voitaisiin hyödyntää bileissä ympäri Suomen. Monesti vääristyneeseen kulttuuriin havahtuu vasta kun kokee jotain siitä poikkeavaa. Eikä silloin tiedosteta, ettei kaikilla ole samoja lähtökohtia DJ-uran rakentamiseen. Miksiköhän naiset ovat DJ-skenessä niin pieni vähemmistö. Aloittelijoiden tukeminen liittyy vastaanottavamman klubikulttuurin luomiseen. Moni meistä ei aiemmin voinut vakavasta musiikkiharrastuksestaan huolimatta kuvitella itseään DJ:ksi, koska ei ollut nähnyt DJ-kopissa kaltaisiaan. Esikuvien puute on myös ongelma. Meillä kaikilla on omat ikävät kokemuksemme. Yhtä meistä on lyöty tanssilattialla, yhdelle huudettu heti bileiden sisäänkäynnillä että ”vitun homo”. Isojen klubien pitäisi tuntea vastuunsa eikä käyttää monimuotoista ohjelmistoa tai turvallisemman tilan periaatteita pelkkänä mainoslauseena. Turvallinen tila on utopia, jota ei ehkä saavuteta koskaan täysin. Naisten täytyy olla helvetin hyviä päästäkseen soittamaan, ja silti saatetaan kuitata, että olet vain illan kiintiönainen. Olemme saaneet kiitosta siitä, että bileemme tuovat yhteen monen eri tyylin harrastajia, jotka tavallisesti juhlivat omilla klubeillaan
Essee Elokuva Musiikki Kirja Räty Luoma-aho The Miseducation of Cameron Post Suede & Mitski Venetsialaiset Itsekkyyden ruumiinavaus
En ole varma siitä, antaako poliittinen järjestelmä äänestäjille valtaa, enkä siitäkään, päättääkö järjestelmä ylipäätään asioista, joilla on todellista merkitystä. Väittelyissä puheenjohtajat nokittavat toisiaan ja sosiaalisessa mediassa saadaan raivareita. Perinteinen media näkee merkityksiä siinä, miten tuo tai tämä puolue saa muutaman prosentin lisää ääniä. Ne on perustettu ajamaan sellaisten ryhmien asiaa, jotka ovat yhä vähämerkityksisempiä: yksi teollisuustyöväestölle, yksi maanviljelijöille, yksi kauppiaille, sotilaille ja papeille. VanhasuoTekSTi janne saarikivi. Olen pitkälti menettänyt uskoni näytelmään nimeltä vaalit, puolueet ja tasavalta. Sen tiedän, että käytettävissäni oleva yksi ääni varmuudella ei muuta mitään. Punaista, sinistä, keltaista ja vihreää väriä törkkää silmään ulos kannetuista telineistä. Ennemmin tai myöhemmin koittanee päivä, kun en enää äänestä. K ohta se taas tapahtuu, toistuu kuin talvi tai Euroviisut. Sosiaalidemokraateista irtaantuivat kommunistit, joista tuli Vasemmistoliitto. Katson näytelmää kerta kerran jälkeen yhä kauempaa. Maalaisliitto on vaihtanut nimeä ja siitä on lohjennut populistinen SMP eli nykyiset perussuomalaiset. Niihin osallistuivat suurin piirtein samat puolueet kuin ensi kevään vaaleihin. 72 IMAGE LOKAKUU 2018 Itsek kyyden ruumiin avaus Meillä ja tulevilla sukupolvilla on ratkaistavana suurempia kriisejä kuin koskaan, mutta edustuksellisesta demokratiasta ei ole niitä ratkaisemaan, kirjoittaa Janne Saarikivi esseessään. Valitaan edustajia päättämään yhteisistä asioista. Bussissa matkustaessa huomaa, että mainostoimiston kultaiseen leikkaukseen pystyttämä nainen on ”arjen asiantuntija” ja villapaitainen silmälasimies ”sydämeltään suomalainen”. Vaalit tulevat, on demokratian juhla. E nsimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin 1907
Populistinen oikeisto vastustaa ”Brysseliä” ja ”maahanmuuttajia”. Tönkkökonservatiivinen oikeistopuolue brän dätään työväenpuolueeksi, liberaalipuolue ostaa leijona logon. Tällaiset iskulauseet ovat alhaista roskaa, mutta niitä viljelevät kaikki puolueet. Tämä tarkoittaa porukoiden muodostamista, tätä pukeutumistyylien kirjoa. Rahaa asioiden hoitamiseen tulisi hankkia verottamalla tai keräämällä maksuista. Koska puolueen kannattajat ovat liberaaleja kaupunkilaisia. Ei ole ihme, että suomalaiset puolueet ajavat nykyisin alku peräiselle sanomalleen lähes vastakkaisia asioita. P olitiikassa lisää ääniä saa vain toisilta puolueilta. Sama pätee myös sosialisteihin, Brysseliin ja muslimeihin. Siksi kaikki puolueet käyttävät samojen mainos toimistojen palveluksia. Siihen liittyvät rahoitus, kulu ja tulovaikutukset, markkinareaktiot, lainsäädännön monet kerrokset ja kansainväliset suhteet. Tai miksi ne (usein oikeistolaiset), joiden mielestä tulojen ja menojen tulisi olla tasapainossa, kannattavat aina menojen vähentämistä eivätkä koskaan tulojen lisäämistä esimerkiksi verojen muodossa. Ihmiset ovat sisäisesti johdonmukaisia ja kaikki ovat omasta mielestään hyviä. Tiedossa on silti, että EK:n konttorilla, suuryrityk sillä, ayliikkeellä tai eläkekassoilla ei ole äänioikeutta, mutta valtaa riittää. Kun joku julistaa, miten poliittinen vastustaja on suurpääoman asialla, ilmiselvä fasisti, haluaa viedä maan takaisin menneisyyteen ja luovuttaa vallan Rysseliin, tulisi hälytyskellojen soida. Suosituimpia vaaleja ovat ne, joissa valitaan jotakin yhtä tär keää kuin olohuoneen tapetti. Perussuomalaiset vaihtoivat SMP:n pienen ihmisen puolusta misen pienen ihmisen vihaamiseen, jos pienen ihmisen nimi on Muhammed. Tai miksi puolue, joka ajaa maaseudun asiaa, torppaa kaikki ympä ristönsuojeluun liittyvät aloitteet. Vain sen avulla voi puolue kasvaa. Koska puolueen kannattajat käyttävät työssään maan ja veden resursseja. Siksi ihmiset äänestävät presidentinvaaleissa. Ikään kuin rahalla ei olisi tarpeeksi valtaa jo nyt. Miksi esimerkiksi puolue, jonka ydinasia on ympäristönsuojelu, puhuu ympäristöä enemmän siitä, että kau punkeihin tarvitaan bulevardeja ja tornitaloja ja niihin siirtolaisia. Kukaan ei kui tenkaan tunnusta olevansa mitään näistä. Poliitikot oikealla ja vasemmalla ajavat samanlaista politiikkaa, jonka tavoitteena on saada raha viihtymään poliiti kon kotimaassa tai kunnassa. Voisi kysyä myös miksi vasemmistolaiset poliitikot, jotka kan nattavat laajoja julkisia palveluja, vastustavat sotilaallista liittou tumista. Oikeisto vastustaa ”sosia listeja”, vasemmisto ”fasisteja” ja ”kapitalisteja”. Oletan, että he pääsevät huomattavasti helpommin ja useammin päättäjien puheille kuin esimerkiksi mielenterveys ongelmaisten tai vanhusten edunvalvojat. Puolueilla on myyttiset vastustajansa. K aikkien puolueiden tavoiteltu imago on sama: jämäkkä ja johdonmukainen toimija. Rasistipuolue ryhtyy salonkikelpoiseksi sanan vapauden puolustajaksi. RKP ei edes hajonnut. Järjestelmä on epätasapainossa, koska poliittinen järjestelmä hallinnoi kuntia tai valtioita kun taas rahan koti on koko maailma. Ideologiat ja fraasit sen sijaan ovat helppoja. Nämäkin ovat koodi sanoja. Muut äänestävät lähinnä samoin kuin ympäristönsä, tai sitten he äänestävät tyyleistä. Samalla poliittisesta järjestelmästä liikkuu rahaa ja valtaa tajuntateollisuuteen, joka muokkaa keskimääräi selle ihmiselle sopivaa, ketään ärsyttämätöntä ja ympäripyöreää sanomaa. Suhtaudun epäilevästi EU:n direktiiveihin, kuten perussuomalaiset, mutta kaipaan kansain malaisista tuli Kokoomus ja Nuorsuomalaisista Liberaalinen kan sanpuolue, jonka ydinjoukko meni Vihreisiin. os vaaleissa on jotakin oikeaa päätettävää, ihmiset äänes tävät vähemmän. Maahanmuuttajista vastustetaan oikeasti vain muslimeja. Onkohan siihen jokin tärkeä syy, vai ainoastaan se, kuka kovimmin tuuppii ovesta sisään. Se ei ole ihme, koska päätöksenteko on vaikeaa. Kukaan ei voi olla niiden kanssa eri mieltä. Eihän näillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään. Presidentti voisi tavallaan olla esimerkiksi puupökkelö tai naapurin variksenpelätin, niin vähän on presidentillä valtaa. Kokoomus kannatti itsenäistä Suomea ja kuningasvaltaa, mutta nykyisin se on antamassa valtion valtaa sekä liikeyrityksille että Euroopan unioniin. Edustan itsekin monia sellaisia. Voisi sanoa, että ne kaikki ostavat ääniä. Yleisin syy erota puolueesta on kuolema. O n helppo keksiä yhdistelmiä aivan järkevistä aja tuksista, joille ei löydy poliittista kotia. Vasemmistoliitto kannattaa progressiivista verotusta ja maihareita, perussuomalaiset leijonariipusta ja Kiitospaitaa. TEKSTi janne saarikivi J. Rehellinen vasemmistolainen myöntää, että koskaan ei tule olemaan maailmaa ilman rasisteja ja kapitalisteja. P olitiikan ydin on rahan ja vallan hankkimista ja jakamista. Jopa Donald Trump haluaa tehdä Amerikasta jälleen suuren. Silpputyöprekariaatille tai luoville tietotyöläisille ei puolueita ole. Joskus puolueisiin kuului yli miljoona suomalaista, nyt alle neljännes miljoona. Olisi kovin helppoa äänestää sellaisista asioista, että pide täänkö koko Suomi asuttuna, arvostetaanko yrittäjää ja lapsi perheitä tai ollaanko kaikkein heikoimpien sekä ihmisoikeuksien puolella. LOKAKUU 2018 IMAGE 73 Anteeksi, ei kukaan oikeasti halua tällaisia asioita. Koska talouspolitiikassa on paljon pakkoja ja vähän valintoja, vaaleissa on entistä enemmän kyse riitelystä, jota kutsutaan identiteettipolitiikaksi. Ei ihme, että puoluejärjestelmä on hiljaisessa kriisissä. Tutkimusten mukaan alle 10 % väestöstä seuraa politiikkaa niin paljon, että voi perustaa äänestyspäätöksensä tietoon puolueiden ohjelmista. Siksi ne ovatkin hyviä vastustajia, epämääräisiä ja ehtymättömiä. Tai että pidetäänkö valta omissa käsissä, säilytetäänkö suomalainen luonto kunnossa vai myydäänkö maa säälimättä kansainvälisille pääomapiireille. Eduskunnassa ravaa lobbareita, ja kukaan ei taida vieläkään saada listoja siitä, keitä he ovat. Mutta niiden poliittiset kannat erilaisiin kysymyksiin yhtyvät toisiinsa tavoilla, joita voisi pitää pähkä hulluna ellei tuntisi poliittista historiaa. Kokoomuspuolue kannattaa markkinataloutta, mutta ehkä vielä vielä enemmän solmioita, jakkuja ja yleistä siistiä pukeutumista. Kannatan esimerkiksi tulonsiirtoja ja köyhän asiaa kuten vasemmisto, mutta arvelen, että ne turvataan usein parhaiten tiukalla talous politiikalla, jota ajaa lähinnä oikeisto. Taitavinkaan ammattipäättäjä ei hallitse palettia, saati satunnainen äänestäjä. Mutta yhä suurempi osa rahavirroista on veroparatiiseissa kerääjien ulottu mattomissa. Vasemmistoliiton edeltäjä oli osa kansainvälistä työläis liikettä, mutta nykyisin se puolustaa suomalaisia työpaikkoja maailman köyhien tuontituotantoa vastaan. Mutta presidenttiä, kuten tapettia, ei voi välttää näkemästä
Mutta halutaanko tätä. Sitten äänestettäisiin näistä ohjelmista eikä ihmisiin liittyvistä fiiliksistä. Uskon heidän vilpittömyyteensä puoluekannasta riippumatta. Eduskunta voidaan lakkauttaa ja lait valmistella ministeriöissä, kuten nykyisinkin. Tätä kirjoittaessa koko maapallolla on ennätyslämpötiloja ja Antarktis sulaa kolme kertaa nopeammin kuin arveltiin. Katson lapsiani, jotka ovat viisi ja kolmevuotiaat. Sen sijaan tie täisit hänen ohjelmansa. Se voisi olla aivan hyvä järjestelmä. Tiistai iltapäivisin voidaan äänestää asioista suoralla vaalilla kuin Ilta-Sanomien Ota kantaa osastolla konsanaan. Haluaisin kunnianhimoista ympäristönsuojelua, jota ajaa vihreät, mutta suhtaudun ymmärtäväisesti tavoitteeseen pitää Suomi kulttuurisesti suhteellisen suomalaisena. Mutta ei se mitään. Reipas hymypoika, kaikkien kaveri, partionjohtajana karaistunut kärrynpyöriä heittävä tyttö. Valiokunnissa tapahtuva poliittinen kommentointi siirretään nettiin. Moderaattorit kirjoittavat lakia sitä mukaa, kun asiallisia kommentteja tulee. Olisi puolue niille, joilla on ideologia, mikä hyvänsä sellainen, ja jotka pitävät tyhjistä fraaseista. A jattelen ystäviäni, jotka ovat poliitikkoja. Puolueet ilmoittaisivat, mikä on tärkein tavoite, mikä toiseksi tärkein ja niin edelleen. Jos loisin Suomeen puoluejärjestelmän tyhjästä, riittäisi kaksi puoluetta. Olisi julkinen budjettiehdotus. Lapseni saattavat olla hengissä vuonna 2100, mutta mitä täällä silloin on. Olisi puolue numero yksi, puolue numero kaksi ja niin edelleen. Muistelen yläasteelta, ketkä halusivat luokan puheenjohtajiksi ja koulun johtokuntaan oppilasedustajiksi. Lisäksi tullaan varmasti riitelemään sanoista, näistä. Tulevien vaalien teemoja ovat esimer kiksi sotepalvelujen järjestäminen maakunnissa ja muutamien kymmenien tuhansien arabimaista tulevien maahanmuuttajien kohtalo. Tai hoidetaan hallitseminen netin kautta. Olisi listavaali ilman ”arjen asiantuntijoita” ja heidän tiimiensä hiomia twiittejä. He ovat päteviä, itsestään huolta pitäviä, kärkkäitä sanomaan ja alttiita toimimaan, herkkiä näkemään ympä rillään epäkohtia ja tekopyhyyttä. On yleisesti tiedossa, että vaaleissa valit tavilla kansanedustajilla ei juuri ole valtaa. Poliitikot ovat kuitenkin kuin jääkiekkoilijat. Se on surullista, koska tämänhän piti olla demokratia. Sillä vain se, joka ei koskaan ajattele, ei koskaan käännä takkia. Jälkimmäinen puolue olisi nimeltään takinkääntäjien puolue. Pian syntyisi asiantuntevia lobbaus ja painostusryhmiä, think tankeja ja muuta aloitteellisuutta. Sinä aikana kun olen ollut äänestäjä, on kuollut noin puolet maapallon luonnonvaraisista selkärankaisista, noin vain, ilman että siitä olisi vaalidebatissa mainittu. Onko vaikeiden asioiden hoitaminen sel laista, että siinä tarvitaan oikeasti kansan ääntä. He ovat nyt poliitikkoja. Kunnioi tan monia heistä. Annettaisiin valtaa presidentille, jonka kansa valitsee. Ei olisi mahdollista tietää, onko poliitikko mies vai nainen, onko hänellä villapaita vai jakku tai onko hän maalainen vai kaupunkilainen. Kansa valitsee presidentin, mutta juuri tästä syystä presidentiltä poistettiin valta. Operaation nimenä oli ”parlamentarismin vahvistaminen”, koska ”puolueeliittien vallan vahvistaminen” ei kuulosta hyvältä. Todellista valtaa käyttävät ministerit ja puolu eiden puheenjohtajat taas eivät ole kansan vaan puolue eliittien valitsemia. V uosikymmeninä, jolloin olen äänestänyt vaa leissa ja keskustan, demareiden ja kokoomuksen kannatusprosentit ovat liikkuneet sinne ja tänne muutaman pykälän, on ilmastonmuutos eden nyt hurjasti. U nelmoin vaaleista, joissa poliitikoilla ja puolueilla ei olisi nimeä tai imagoa vaan pelkkiä ohjelmia. Elina Lepomäki ja Li Andersson voivat edustaa vastakkaisia poliittisia kantoja, mutta mentaliteetiltaan voisin kuvitella heidän muistuttavan toisiaan. Jos haluttaisiin, että kansa käyttää valtaa, tähän olisi keinot olemassa. O nko puoluevaaleihin perustuva järjestelmä demo kraattinen tapa hoitaa asioita. Tuttavapiiriini kuuluu esimerkiksi kaksi maan vihatuimpiin kuuluvaa poliitikkoa eri puolueista, mutta minun on sanottava, että molemmat ovat mainettaan parempia ihmisiä, hyvin informoituja ja älykkäitä. Sehän on vih reiden kovimman vastustajan persujen lempiajatus. 74 IMAGE LOKAKUU 2018 Tönkkökonservatiivinen oikeistopuolue brändätään työväenpuolueeksi, liberaalipuolue ostaa leijonalogon. Samalla ilmoitettai siin mistä rahat: mikä pannaan tuloveroprosentiksi, mikä yhteisö veroksi ja niin edelleen. Tai poistettaisiin ryhmäkuri eduskunnassa ja annettaisiin kansan edustajille valta muodostaa koalitioita tilanteen mukaan. Ei, mikään puolue tai koalitio ei herätä minussa toivoa liittyen heidän tule vaisuuteensa. Suomalaiset ja ruot salaiset jääkiekkoilijat ovat taustaltaan ja elintavoiltaan samanlaisia, mutta leikimme ikään kuin Ruotsin kiekkoilijat olisivat yhdellä puolella ja Suomen toisella. Suhtaudun myönteisesti kirkkoon tai koulujen uskonnonopetukseen, kuten kokoomuksen konservatiivit, mutta en ole lainkaan saman porukan viljelemän isänmaallisen retoriikan ystävä. Ja olisi puolue niille, jotka uskovat, että kannat taa ottaa asioista selvää keskustelemalla ja toisia kunnioittaen ja ratkaista ne tietoon perustuen. Asiaan liittyy, että politiikassa ei sitten voikaan toimia, jos on outo. välistä yhteistyötä ympäristöasioissa sekä Naton antamaa soti laallista turvaa, jota suosittelee vain kokoomus. Jokainen suomalainen voi kommentoida. Koska äänestäjät äänestävät imagoista eivätkä asioista, politiikassa ei ole tilaa rumille, änkyttäville poliitikoille, puolisojaan pettäville poliitikoille tai edes tatuoiduille, lihaville poliitikoille. Kantani maailman asioista eivät siis ole lähelläkään mitään olemassaolevaa puoluetta
Prosessi tuntuu olevan aivan eriparinen ulkolämpötilaa mittaavan lämpömittarin kanssa. Päinvastoin. Demokratiassa on valitettavasti lopulta kysymys suosiosta eikä totuudesta. Niitä alettiin saada kun toisen maailmansodan jälkeen väkeä kyydittiin maasta toiseen ja hankalat vähemmistöt katosivat tai kävivät merkityksettömän kokoisiksi. Kun talvisota alkoi, kaikki hyväksyivät annettuna tosiasiana, että nyt ei ole vaaleja eikä kansalaisvapauksia, kun on eloonjäämistaistelu. Se on kuitenkin satojatuhansia vuosia vanha kun taas liberaali demokratia on muutaman sukupolven ikäinen. Ehkä meidät pelastaa muotien ja kulttuurien muutos, kun ihmiset lopultakin rentoutuvat ja rauhoittuvat kuluttamasta, tai julma diktatuuri, joka yksinkertaisesti kieltää kuluttamisen. Sen tiedän, että se jokin, joka meidät pelastaa, jos pelastaa, ei ole edustuksellinen demokratia ja Suomen vaalit. Tai tiede, jos sitä jossain vielä rahoitetaan. Eikö todella olisi parempi, että joku diktaattori hieman rajoittaisi itsekkyyttämme ja eläisimme sitten pari sukupolvea pidempään. Järjestelmä perustuu miellyttämiseen, mutta kysymys on epämiellyttävä. On väen vängällä muotoiltava vaikka maailmanlopusta asia, joka houkuttaa äänestämään, sillä vain äänillä saa valtaa. Tai ehkä meitä ei voi pelastaa. Yltäkylläisyyden keskellä elävät lapseni ovat matkalla kohti pikaista ja karmeaa mullistusta. Liberaalit demokratiat syrjäyttävät valtavia määriä ihmisiä päätöksenteosta. ?. Demokraattiset valtiot ovat konsumismin, ostosparatiisien, törsäilevän ulkomaanmatkailun paikkoja. Maissa, joissa vaaleja ei pidetä, ovat asiat usein vielä hullummin. Yhdysvaltain alkuperäisasukkaat, kolmisensataa erikielistä ryhmää, eivät olisi voineet luoda Amerikkaan demokratiaa, mutta Britanniasta tullut homogeeninen protestanttien ryhmä onnistui siinä tuhottuaan alkuperäisväestön. Onhan siinä puolet totta. LOKAKUU 2018 IMAGE 75 ”feministisestä ulkopolitiikasta” tai ”biotaloudesta”. Voisi sanoa, että se on sikäli huono järjestelmä. Järjestelmän, joka mahdollistaa yhteiskuntien kestävän kehityksen ekologisesti järkevällä tavalla. V oiko demokratian pelastaa. Se on oppi siitä, miten meidän pitää leiriytyä ja joukkoistua ja äänestää etuja itsellemme samalla syytellen toisia. Toivotaan, että niiden jälkeen tulee demokratia ja että hinta kannattaa maksaa. Ehkä meidät pelastaa tekninen kehitys. Siksi maailmanloppu torjutaan ”järkivihreydellä” noin vain ohimennen, samalla kun parannetaan lapsiperheiden etuuksia. Ai niin, mutta eihän se olekaan totta. Koska kuulun lapsiperheeseen, minun pitäisi tukea lapsiperheitä tukevia verotusratkaisuja. Mutta tässä ydinongelma juuri onkin. Michael Mann kirjoittaa teoksessaan Dark side of democracy toimivan demokraattisen järjestelmän luomisesta, että sellainen on mahdollista vasta kansanmurhan jälkeen. Sitä uhkaavat kuulemma Trump, Erdogan Orbán ja Kaczynski, johtajat, jotka eivät kunnioita tietoa ja jotka hallitsevat kansansuosion avulla, väittäen, että monimutkaiset asiat ovat yksinkertaisia. Epäuskoni edustukselliseen politiikkaan on epäuskoa ihmiseen, itseeni. Joku Saarikivi omakotitalossaan lastensa, vaimonsa ja kodinelektroniikkansa ympäröimänä ei ole maailman keskipiste, jonka mukaan asiat tulee päättää. Päättäjät voivat kaavoittaa uudelleen kotikatuni, määrätä veroja autolleni ja luoda uusia palveluja lapsilleni. Jos asia hetkeksi nousee politiikan agendalle, se vesittyy heti. Palkkani maksetaan julkisista varoista. Mutta eikö ole selvä, että kansansuosion tavoitteluun, markkinointiin ja mainontaan pohjautuva järjestelmä nostaa valtaan juuri sellaisia johtajia. Mutta se oli hyvin pieni taistelu verrattuna kysymyksiin, joita tämän sukupolven tulisi ratkaista. Maailmansotien välisessä Itä-Euroopassa ei juuri ollut demokraattisia valtioita. Sanotaan esimerkiksi: tarvitaan ”kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, alueja perhepolitiikkaa”. T ai ehkä vapautemme on jo hyvin rajoitettua, ja juuri siksi meillä onkin demokratia. Eikö kannattaisi kysyä ensisijaisesti, voiko ihmiskunnan pelastaa. Auttaako politiikan kriisiin se, että Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner perustavat portaalin, jossa ihmiset voivat äänestää siitä, mikä on tärkeää. Vaalien ehdokkaat, puolueet ja ohjelmat ohjaavat nimittäin minua äänestämään oman etuni mukaisesti. Epäilen, sillä vaikka politiikan ruokalista voi koostua ihmisten toivomuksista, jonkun olisi reagoitava myös tuolla ulkona olevan maailman ikäviin kysymyksiin. Yliopiston työntekijänä minun pitäisi äänestää niitä, jotka lupaavat lisää rahaa yliopistoille. Vaaleilla on merkitystä sen suhteen, miten työni ja urani kehittyy. Prosessi jäi hieman kesken, ja yhä on käynnissä sellaisia väestön homogenisoimisprosesseja kuin Ukrainan sota ja Jugoslavian hajoamisprosessi. Järjestelmä on kansallinen, vaikka ongelma on kansainvälinen. Asun omakotitalossa ja minun tulisi äänestää pientaloystävällisiä maanvuokramalleja. Siksikö, että Churchill sai sitä kautta valtaa. Ihmiskunta on kulkenut kaikkien rajojen yli. Mutta missä mielessä tarkkaan ottaen edustuksellinen demokratia on paras järjestelmä. Ikään kuin perheillä ja aluekehityksillä olisi polttavan kuumassa tulevaisuudessa väliä. Etniset vähemmistöt on syrjäytetty päätöksenteosta lähes kaikkialla, koska ne eivät voi saavuttaa enemmistöä. K un demokratiaan kohdistuvista epäilyksistään puhuu ihmisille, saa kuulla Churchill-sitaatin: ”Demokratia on huonoin mahdollinen hallintojärjestelmä, paitsi kaikki muut, mitä on kokeiltu”. Täältä on Kiinaankin kopioitu ”vapaan ihmisen” idea, tämä olio, joka itsekin olen ja joka ilmaisee itseään valitsemalla tavaroita ja ideologioita. Politiikka, demokratia, onkin ahneuden juhla, oppi siitä, miten kaikki kirkuvat itselleen lisää. Poliittinen järjestelmä on näköjään kykenemätön ratkaisemaan kysymystä maailmanlopusta. Tätä kysyvät monet. Ehkä edustuksellinen demokratia ja konsumismi edustavat surullista vaihtoehdottomuutta, ihmistä, joka kuvittelee olevansa vapaa, katkottuaan ympäriltä ne siteet, jotka olisivat erottaneet hänet toisista ihmisistä. Vai siinä mielessä, että demokratia on luonut ennustettavan, osallistavan järjestelmän. E i pitäisi olla välinpitämätön politiikkaa kohtaan, sanotaan. Demokratia on yleistynyt individualismin riemukulun ja siihen liittyvän kulutuskulttuurin, ekologisesti tuhoisan elämäntavan myötä. Meillä on kyllä ensimmäisen luokan lippu, mutta ei se lohduta
K U VA : C O LL EE N K W O K / B EA C H S ID E FI LM S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Cameron ei ole sellainen sisupussi kuin vaikka Greta Gerwigin Lady Bird, jolla oli kaikista esteistä ja niiden yli kompuroinnista huolimatta homma oudosti hanskassa. Sitten pidätetään henkeä kun taika tapahtuu. Cameron Post ei ole sodan julistus, eikä se etene marssimalla. Jää vuorta murretaan rukoilemalla piirissä ja askartelemalla. Välillä mieleen muistuu pikemminkin Frances Han Pariisissa hortoilu ja olemassaolon totaalisen haaskaamisen tunne. Kyllä ilmankin tullaan toimeen. elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, joka säilyttää sukkiaan arkistointilaatikossa.. Mutta juttu on kokonaan toinen silloin kun joku tekee niinkuin Akhavan sen tekee. ”Samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys’”on vain Cameronin ja kumppanien jäävuo ren, todellisen ongelmajärkäleen näkyvä huippu. Lopulta tapahtuu todellinen tragediakin. . Muiden armoilla oleminen on Cameron Postin muoto ja sisältö. Neutraalia lempinimeä Cam ei käytetä, jottei Cameronin sukupuolinen hämmennys lisääntyisi. Näin hän oivalsi ensi kertaa, että muoto ja sisältö ovat yhtä. Benjamin työnsi sormensa syvälle tähän taskuun, tarttui sukkien kärkiin ja hivutti ne ulos taskusta, joka samalla kuin taikaiskusta lakkasi ole masta olemassa. Hänen esikoisohjauksensa Appropriate Behavior oli osin omaelämäkerrallinen kuvaus nuoren iranilaistaustaisen brooklyniläisnaisen matkasta ulos kaapista ja siitä aiheutuvasta sukukriisistä. Avaa kaapin oven, työntää kätensä sen sisään ja ottaa sukkakäärön. Filosofin sukkakäärö ilmestyi yhtäkkiä mieleeni nähtyäni Desiree Akhavanin uutuuselokuvan The Miseducation of Cameron Post. Siitä tulee hiukan päämäärätön olo. Tämä naurattaisi enemmänkin, ellei vät kyseessä olisi vanhemmistaan ja heiltä vapaat kädet saaneista hihhuleista täysin riippuvaiset nuoret ihmiset. THE MISEDUCATION OF CAMERON POST ohjaus Desiree Akhavan ensi-ilta 5.10. Ei sukkien välttä mättä tarvitse olla yhteen käärityt, samaa paria tai edes puhtaat. VoiSihan Sukat kiskoa aamulla irti toisistaan ja saman tien jalkaan vilkaisemattakaan niitä. Kyse ei olekaan elokuvan huteruudesta, vaan siitä, ettei Cameronilla ole minkäänlaista valtaa omaan elä määnsä. SundanceSSa tänä vuonna parhaan elokuvan pal kinnon voittanut Cameron Post kertoo amerikkalaisesta lukiolaistytöstä (Chloë Grace Moretz), jolla on salai nen rakkaussuhde bestiksensä kanssa. Opiskelijoiden kamat pengo taan ja öisin käydään taskulampun kanssa tarkistamassa että missään ei sekstailla. Sukkanimisessä luvussa Benjamin kertoo kuinka lumo avaa hänestä oli etsiä aamuisin vaatekaa pista puhtaat sukat, jotka oli kääräisty yhteen siten että ne näyttivät pieneltä taskulta. Missään näistä paikoista hän ei haluaisi olla, eikä hänellä ole hajuakaan milloin tämä kaikki loppuu. Mutta kyllä leirillä tärkeitäkin asioita tapahtuu. Kun tytöt sitten käryä vät kesken intohimon hetken, Cameron passitetaan epämääräiseksi ajaksi God’s Promise koululeirille, jossa hänestä yritetään saada aikaiseksi kunnon heterotyttö. Ujuttaa sormensa hitaasti ja varovasti taskuun. Vallankäyttöä akhaVan kuvaa kiihkottomasti, tarkastellen rauhallisesti sen taustalla piilevää tietämät tömyyttä ja hämmennystä. Päin vastoin, välillä se tuntuu huojuvan paikoillaan kuin puujaloilla. Tämän tarinan kertojana Akhavan ei ole aivan ensi kertaa pappia kyydissä. Kuulemma homoseksuaali suutta ei ole olemassa. Synti on yksiselitteisesti syntiä, ja siitä pääs tään aivopesemällä ihminen itseinhoon, kunnes mikä tahansa on parempi vaih toehto kuin olla oma itsensä. 76 IMAGE LOKAKUU 2018 T ässä taannoin luin saksalaisen filosofi Walter Benjaminin muis telmateoksen, jossa hän kuvaa berliiniläistä lapsuuttaan viime vuosi sadan vaihteessa. Syntyy varovaista ystävyyttä, uskaliasta rakkautta, erilaisia hur miotiloja. Ja niin on tarkoitus kin. Emily M. Danforthin samannimiseen romaaniin perustuva Cameron Post vain on sävyltään aika lailla Akhavanin esikoista tummempi. Muiden armoilla The Miseducation of Cameron Post on elokuva, jossa muoto ja sisältö ovat yhtä, kirjoittaa Katja Kallio. Mutta aika paljon rukoillaan, luumuillaan uskisten rockkeikalla ja retkellä ja vaihdetaan puhjennutta auton rengasta. Sukupuolen selkiytymiseksi tytöt pitävät hametta. Joka tavalla Jumalan selän takana sijaitseva oikaisuleiri God’s Promise on ankea mäntykalusteiden ja vauvan kakan värinen paikka, jossa veljensä Rickin (John Gal lagher Jr.) homoudesta parantanut psykologi Lydia March (Jennifer Ehle) kitkee nuorista syntiä kylmän rakkauden ja palavan vihan voimin. Came ronilla vain on pelissä paljon, paljon isommat panokset: koko tulevaisuus
Terveys on paljolti omissa käsissä. Ihminen voi vaikuttaa hyvinvointiinsa ja siihen, vanheneeko nopeasti vai hitaasti. » Lue lisää blogista FinnGen – tutkimusmatka perimäämme: blogit/terve.fi/finngen J A L I S Ä K S I K Y M M E N I Ä M U I TA A S I A N T U N T I J O I TA Terve.fi:ssä tapaat nämä terveyden asiantuntijat!. » Seuraa blogiani Luonnollisesti paras: blogit/terve.fi/ luonnollisestiparas Aarno Palotie TUTKIMUSJOHTAJA, HELSINGIN YLIOPISTON SUOMEN MOLEKYYLILÄÄKETIETEEN INSTITUUTTI ” Terveytesi rakentuu genomisi eli geeniperimäsi, elintapojesi ja ympäristön yhteisvaikutukselle. Pippa Laukka LIIKUNTALÄÄKETIETEEN ERIKOISLÄÄKÄRI ” Pienillä omilla valinnoilla on merkitystä, kuten vaikkapa työmatkakävelyllä tai säännöllisellä unirytmillä. Haluan tehdä juttuja, jotka antavat sinulle uusinta, tutkittua tietoa ja apua arjen hyvinvointipulmiin. » Löydät juttujani terve.fi:stä. Blogistamme saat tietoa siitä, miten geenit toimivat ja miksi sinunkin kannattaa antaa geeninäyte kansalliseen biopankkiin. tietoa, inspiraatiota ja tukea Milka Sauvala TERVEYSTUOTTAJA JA TOIMITTAJA ” Välillä on vaikea tietää, mitkä terveysja ravitsemusväitteistä ovat totta ja mitkä tarua
Käsitellyksi tulee myös kuuluisuus, josta Mitski on saanut oman osansa edellisellä albumillaan Puberty 2. Streamauspalveluiden aikana kaksi minuuttia on ikuisuus, sillä lähellä on aina nappula, jonka avulla pääsee hyppäämään seuraavaan, toivottavasti mielenkiintoisempaan kappaleeseen. Jo edellinen levy Night Thoughts (2016) julisti tietoisuutta takaseinän lähestymisestä, ja The Blue Hour vie kehityskulun entistä pidemmälle. Silti Mitski mahduttaa jokaiseen kaksi minuuttiseensa kokonaisen kaipuun, halun ja sydänsurujen universumin. Lienee karkeaa ylitulkintaa ajatella Mitskin kappaleiden lyhyyden johtuvan kärsimättömyyden ajasta, jossa hän on kasvanut. Toinen vastaus on se, että kuuntelemme popmusiikkia, koska se opettaa meille mitä tuntea elämämme kulloisessakin tilanteessa. Kyllä, Suede on saapunut keski-ikään, mikä on kalenterillisesti väistämätöntä. Helppo vastaus on, että teemme niin tarttuvien kertosäkeiden ja koukkujen takia. Jos Suede tarvitsee laajakankaan näyttääkseen meille näkemyksensä maailmasta, Mitskille tuntuu riittävän lautas liina. Musiikillinen toteutus puolestaan liikkuu Why Didn’t You Stop Men elektropopista Lonesome Loven miniatyyri-countryyn. . SUEDE The Blue Hour MITSKI Be the Cowboy K U VA : W A R N ER , B A O N G O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Todistuskappale A on Sueden uusi, kahdeksas (!) albumi The Blue Hour, jolla Brett Anderson, 50, kavereineen opettaa meille keski-ikäisille miltä keski-iän pitäisi tuntua. The Blue Hourilla on toki klassista kitara-Suedea, mutta valtaosan ajasta ilmatilan valtaavat kuorot, viulut, puheosuudet. TodisTuskappaleen B meille tarjoilee japaninamerikkalainen Mitski, 27, joka ikänsä puolesta voisi olla Brett Andersonin tytär. Kun ammentaa omasta elämästään, on aina vaarana se että elää vain voidakseen kirjoittaa siitä kappaleita. Kahden maailman asukit Sueden velloessa Mitski heittäytyy, kirjoittaa Samuli Knuuti. Hänen laulunsa ovat intiimejä välähdyksiä ihmissuhteista, ne harvoin harhailevat kovin pitkälle yli kahden minuutin. Haastatteluissa Anderson on puhunut ”Suede-maailmasta”, johon jokaisen hänen yhdessä kitaristi Richard Oakesin ja kosketinsoittaja Neil Codlingin kirjoittaman biisin täytyy kuulua. Wastelands, Mistress ja Life Is Golden ovat perus-Suedea parhaimmillaan, kun taas Flytipping ja As One ovat jylhintä mihin yhtye on kyennyt Dog Man Starin jälkeen. ”I gave too much of my heart tonight”, hän laulaa ilmeikkäällä lauluäänellään kappaleella Remember My Name, ”Can you come to where I’m staying and/Make some extra love/ That I can save till to tomorrow’s show”. Be The Cowboyn kappaleet kuvaavat kaksikymppisten ihmissuhteita kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä asioita – mitä ne tietysti ovat niitä reaaliajassa eläville. Koska olemme melodramaattista sukupolvea, ikääntymisemmekin pitäisi olla melodramaattista – ja siksi kriitikkonne, 48, samastuu jylhästi Andersoniin, joka sopii treffejä kaatopaikoille (Wastelands) ja julistaa että elämä on kultaa, kaikesta huolimatta (Life Is Golden). Kun he vuosituhannen vaihteessa yrittivät paeta itse rakentamasta Suede-maailmastaan, tuloksena oli bändin uran kaksi heikointa albumia, joita seurasi vuosikymmenen levytystauko. Tämä on albumi taidemuotona, jotakin enemmän kuin vain pino poplauluja, he haluavat sanoa, ja onnistuvat siinä. 32 minuuttiin mahtuu 14 tällaista pienoiseeposta, musiikillista dim sum -annosta, joiden jälkeen albumin äärestä poistuu kylläisenä. Coming Upin (1996) hittikooste on mennyttä maailmaa, nyt ollaan aikuisia ja kimurantteja – ja useimmiten sydäntäsärkevän hienolla tavalla. siinä missä Suede antaa kuulijalleen luvan velloa, Mitski kannustaa heittäytymään; Brett Anderson saattaa nähdä lätäkössä häivähdyksen ikuisuutta, mutta Mitski näkee siinä itsensä ja onnistuu saamaan sen kuulostamaan maailman lumoavimmalta näyltä. 78 IMAGE LOKAKUU 2018 musiikki M iksi kuuntelemme popmusiikkia. The Blue Hourin suhteen moista ei tarvitse pelätä, sillä albumi voisi olla Suede-maailman keskuspuisto. Todennäköisempi selitys on omaperäisen laulunkirjoittajan oivallus siitä, että jo kolmen minuutin popkappaleen konseptissa on usein minuutin verran kuollutta ilmaa. Mutta yllättävää on, miten luontevasti he siinä onnistuvat. ”I know I kissed you before, but I didn’t do it right”, Mitski laulaa kappaleella Pink In The Night, ja sitä seuraavaan, toistuvaan säkeeseen ”Can I try again?” hän lataa kuulaaseen ääneensä kokonaisen kirjeenvaihdon verran paatosta. Samuli Knuuti on espoolainen kirjoittaja, joka elämänsä alkusyksyssä elää elämänsä kevättä.
Kirjan luettuani huomaan jääväni miettimään sukupuolikysymyksiä. Ja kuitenkin miehetkin voisivat, totta kai, hyvin lukea Latvalaa. Ääni on seuraavan sukupolven ja toisen sukupuolen, mutta niin erilaisia kuin nämä kaksi kirjailijaa ovatkin, näen heissä myös jotain yhteistä. Edellisen, vuonna 2012 ilmestyneen Välimatkan jälkeen kirjailija on sukeltanut myös teatterin maailmaan, ja tiiviissä aikarajauksessaan ja selkeässä henkilögalleriassaan Venetsialaiset tuntuu kantavan jälkiä näistä kokemuksista. Minä ainakin olen. Kirjailija Taina Latvala kuuluu tähän joukkoon. Tiedän, että tällainen sukupuolittaminen on kyseenalaista. Sisaret ovat nimeltään Paula, Elina ja Iiris. Ilmassa on epämääräistä elämänpettymystä ja elokuista melankoliaa. Vaikka Helsinkiin kotiutunut kirjailija kirjoittaa myös urbaanista elämästä, hänen varsinainen maisemansa on kotiseutu EteläPohjanmaalla. Joillakin harvoilla tekijöillä oikea tuntuma tuntuu olevan syntymälahjana. Yhtenä iltana Juha Itkosen mielessä Taina Latvala valtaa Pohjanmaata Antti Tuurilta. En mielelläni lähesty kirjallisuutta näin, mutta koska todella haluaisin miesten lukevan enemmän naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja, yritän vain kertoa, että se kannattaa. Tšehovilainen vivahde on kuitenkin vain mauste romaanin tunnelmassa, jota Latvalan koko tuotannon lukeneena kutsuisin jäljittelemättömän latvalalaiseksi. Venetsialaiset on viimeksi novelleja julkaisseen Latvalan neljäs romaani. Tuurinkin pohjalaismiehet sanailevat kepeästi, mutta elämän painoa he eivät koskaan pääse pakoon. Kaikki kolme joutuvat kohtaamaan yhteisen menneisyytensä, tekemänsä tai tekemättä jättämänsä valinnat ja sen tosiasian, ettei kukaan ole enää lapsi tai edes nuori. Anton Tšehov ei itse asiassa ole mahdottoman kaukaa haettu vertaus. Mielenkiintoista on myös sukeltaa mustasukkaisen ensirakkauden helposti tunnistettavaan kokemukseen vaihteeksi naisnäkökulmasta, ei siltä puolelta kuin sen muistaa. Toisin kuin mistä tahansa Antti Tuurin kirjasta, Venetsialaisista ei saa isänpäivähittiä millään. Seitsemän vuotta nuorempi pikkusisko Elina on enemmän uneksijoiden kuin tekijöiden sukua ja parhaillaan ajelehtimassa kohti mahdollisesti onnetonta avioliittoa. . Hilpeä ja vakava kulkevat rinta rinnan, huumori taittuu traagiseksi melkein huomaamatta. Katse ihmisiin ja heidän inhimillisiin ominaisuuksiinsa on sekä terävä että lempeä, ja usein myös hykerryttävän hauska. Tarkoitus on ollut suunnitella Elinan häitä, mutta sen sijaan naiset päätyvätkin läheiselle tanssilavalle. En suoraan sanoen usko, että miehet kiirehtivät sankoin joukoin lukemaan Venetsialaisia. On alusta alkaen selvää, että illanvietto ei etene odotusten mukaan. VENETSIALAISET Taina Latvala Otava kirja Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka käy Pohjanmaalla nykyään kaksi kertaa kesässä.. Isänkin kuolemasta on kohta jo parikymmentä vuotta, mutta isän todellisesta luonteesta ei olla vieläkään päästy yksimielisyyteen. LOKAKUU 2018 IMAGE 79 K un keveys ja paino ovat yhtä aikaa läsnä, syntyy vaikuttavaa mutta myös helposti lähestyttävää taidetta. Se näyttää naisten kirjalta. Paula on nelikymppinen vastuunkantaja – ihminen, joka on tehnyt omassa elämässään oikeat asiat oikeassa järjestyksessä. Tämänkin romaanin kokonaisuutta kannatteleva kuollut isä on hienosti kuvattu hahmo, taas vähän uusi versio kirjailijaa selvästi kiehtovasta miestyypistä, pohjalaisesta, puuhakkaasta yrittäjämiehestä. Erääksi pohjatekstiksi tarjoutuu todellinen klassikkonäytelmä: kirjan nimi voisi olla myös Kolme sisarta Lapualla (tai jossain siellä päin, en ole varma, kirjassa ilmoitettu Loimujärvi on keksitty paikkakunta). On hauskaa huomata, miten Latvala valtaa sitä mielessäni vähitellen Antti Tuurilta, jolle maakunta lukijanmuistissani alun perin kuului. Tavallaan se onkin sitä: päähenkilöt ovat naisia, ja ajatukset, kokemukset, havainnot ja muistot naisten. Jo esikoisteos Arvostelukappale ilahdutti raikkaalla otteellaan, ja nyt 11 vuotta kestäneen kirjailijanuransa aikana Latvala on jatkanut samalla tyylillä, teemojaan vähitellen laajentaen mutta ihanteilleen uskollisena. K U VA : O TA VA , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Isän nuoruuden avioliitosta syntynyt vanhin sisar Iiris puolestaan on lähinnä luonnonvoima, ikiboheemi pyörremyrsky, joka pölähtää siskojen lapsuudenmökillä järjestettävään tapaamiseen reippaasti myöhässä ja tuo mukanaan synnynnäisen kaaoksensa. Ettekö muka ole uteliaita. Sopivaa sekoitussuhdetta ei vain ole aivan yksinkertaista löytää, eikä yleispätevää reseptiä ole
On hyvä kysyä itseltään, että miten helvetin paljon lukijaa voi aliarvioida. Jos haluat erota puolisostasi, muista nämä – asiantuntijat neuvovat (IS). Tulossa mm. Ja tässä sitä ollaan, oppimassa, että a) pitkällä automatkalla lapsille voi antaa pädin elokuvien katsomista varten, b) aamu palatarvikkeita kannattaa säilyttää tarjottimella, jotta ne on kätevä siirtää pöydältä jääkaappiin ja takaisin, c) jos olet aamupäivisin nälkäinen, sujauta käsilaukkuun hedelmä, jonka voi syödä nälän yllättäessä, d) puuroon saa vaihtelua laittamalla siihen hilloa ja e) kännykkää ostaessa kannattaa miettiä, mihin sitä käytetään. Ehkä neuvominen kiusaa myös siksi, että ohjeet ovat usein niin hovikelpoisia. Asiantuntijat neuvovat, mutten jaksa kuunnella. Luulen kuitenkin, että keskiluokan arjen niksivinkkailu vain lisääntyy. Tämä ei silti vakuuta minua siitä, että joku asiantuntija tietäisi, miten ihmisten tulisi elää elämäänsä. Räty 80 IMAGE LOKAKUU 2018 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Välillä asiantuntija vinkkaa: ”Kun särkee sydämen, se sattuu omaan.” . Katse meistä itsestämme ulos päin, ristiriitaisesti, haparoidenkin. Syy näihin latteuksiin lienee siinä, ettei kukaan oikeasti tiedä, miten vältetään ero tai milloin ”parisuhde olisi pelastettavissa”. Ainoa järkevä asiantuntijavastaus mil joonassa eri elämäntilanteessa oleville ihmisille on: mistä minä tiedän, se nyt vähän riippuu! Mutta tällaisia asiantuntijalausuntoja ei kuulla, koska aikuisille ihmisille halutaan tarjota apua arjessa. Otsikkoainesta: Kokeile tätä, tai tota, tai sitä, kuten olet jo tehnytkin. Tiedän Toki oikein hyvin, että monet asiantuntijoiden neuvoihin perustuvat jutut kiinnostavat. Itselleni on käynyt niin, että taiteesta ja ylipäänsä fiktiosta tulee koko ajan tärkeämpi arjen selviytymisen tukipilari. Asiantuntijat kertovat, milloin parisuhde on pelastettavissa (HS). Ainakin monet tutkijat ovat oman kokemukseni mukaan varsin vastentahtoisia opastamaan ihmisiä heidän omassa elämässään. Asiantuntija ohjeistaa, millainen puhelin ekaluokkalaiselle (MTV). Ei edes ”asiantuntija” voi selvittää elämän kokoisia asioita yhdessä jutussa sortumatta massiivisiin yleistyk siin ja sen arvottamiseen, millainen on hyvä, kunnollinen, oikeanlainen arki tai parisuhde. ”Paska fiilis.” ”Tuu baariin, juodaan yhdeksän tuoppia ja haukutaan sitä sikaa.” ”Itkettää kaikki.” ”Niin muakin, elämä on epäreilua ja vittumaista, mennään saunaan.” ”Eri mies eri käyttötarkoituksiin!” ”Ahistaa.” ”Tuon betasalpaajia ja rauhoit tavia, hengitä pussiin, jos menee pahaksi sitä ennen.” ”Me ei välitetä urpoista, piste.” Ystävien ohjeet osuvat maaliin, koska niissä hyväksytään, että läheskään kaik keen ei ole mitään hyviä ratkaisuja. Asiantuntijat kertovat, mikä tekee erosta miehille hankalaa ja miten he voivat selviytyä siitä (HS). Ainakin omat lapseni ovat keskenäänkin niin erilaisia, että on vaikea ottaa tosissaan yksitotisia ohjeita siitä, miten ”lasta” tulisi ojentaa. Asiantuntijan vinkki: lue Eeva Kilpeä Kun media on täynnä asiantuntijoiden sisäsiistejä vinkkejä, Reetta Räty valitsee fiktion. Ystäviltä saa realis tisempia vinkkejä. ”Paska fiilis.” ”Tuu baariin, juodaan yhdeksän tuoppia ja haukutaan sitä sikaa.” Reetta Räty on toimittaja, jonka mielestä säätiedotus meren kulkijoille on hyvää palvelu journalismia.. Mutta mistä tulee tarve etsiä 5kohtaisia vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole keksitty patenttiratkaisuja vuosituhansien aikana. A siantuntijat neuvovat kahdeksan pientä arjen tekoa, jotka parantavat jaksamista (HS). Kesällä Hesarin haastattelema asiantuntija neuvoi eroa miettiviä: ”Eroajatukset ovat yleisiä, eivätkä välttämättä tarkoita, että pari eroaisi.” ”Ihminen osaa ajatella eroa, koska hänellä on aivot ja mielikuvitus.” ”On hyvä kysyä itseltään, olenko tehnyt kaiken tämän suhteen eteen.” Miten tämän nyt sanoisi kauniisti. journalisMi saisi neuvomisen ja normittamisen sijaan raportoida siitä, millä kaikilla tavoilla planeetalla ele tään. Ohjeet lastenkasvatuksestakin… enpä tiedä. Fiktio on paljon uskottavampaa kuin fakta, sillä musiikki, runous, kirjallisuus, teatteri ja elokuva käsittelevät elämää sekamelskana, epäreiluna, käsittä mättömänä mysteerinä. Mediassa on keksitty, että siitä tulee asiakkaalle merki tyksellinen, kunhan se opastaa ihmisiä arjessa. Ymmärrän vertaistuen tarpeen elämän käänne kohdissa, kriiseissä, ristiriidoissa. On eri asia valottaa kontekstia tai taustaa kuin ohjeistaa. ”Asiantuntija neuvoo: Näillä vinkeillä selviät pimeydestä”
En usko olevani ikäisistäni ainoa. Mielipiteitä kaksikymppiset taas tuntuvat pelkäävän. Luoma-aho. Tuliko suru puseroon. Se tekee meistä melko kiusallisia tyyppejä. Mitä tunnet. Nykylapsille opetetaan koulussa tunnetaitoja. Lipsahtiko sellainen näppäimiltä sosiaalisessa mediassa, kun luit aamulla mieltä kuohuttavan jutun kaupunkipyöristä, Cheekin jäähyväiskeikasta, Liisa Keltikangas-Järvisestä tai valtion budjettiesityksestä. Ne eivät ole yhtä kuin minä. laPseni sai koulusta vihon, johon piti kuvittaa kesän aikana koettuja tunteita. He kirjoittavat someen ”Oscar-puheita”, joissa hehkuttavat ihania läheisiään. Se on hirvittävän hienoa, mutta tunnen, että kohdallani on liian myöhäistä. Pidin aluksi pienen kasvattavaksi tarkoitetun puheenvuoron ihastumisesta. Kärkäs näkemys on kuin kännikuva: sellaista ei halua julkiseksi tulevan työantajan silmiin. Parikymppisten sosiaalisen median kulttuuri ahdistaa minua joskus kuin tyhjä sydänruutu. Jos joku tuttavani tekee somessa rakkaudentunnustuksen vakituiselle kumppanilleen, kommentoin vilpittömin sydänemojein, mutta takaraivossani tykyttää, onko kirjoittajalla kenties salarakas tai aika pariterapiaan jo varattuna. MP tästä. Jatkan elämääni toikkaroiden mölyävänä, tunnevammaisena keski-ikäisenä. ”Ehkä vähän ihastuin”, siinä luki. LOKAKUU 2018 IMAGE 81 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Mikä suretti ja harmitti, siinä kysyttiin. . Minun sukupolveni joi kännejä ja laukoi mielipiteitä. Omien tunteiden ymmärtäminen kasvattaa joustavuutta, joka auttaa vaikeiden kokemusten yli. Mitä tähän kirjoittaisi. Sinun ei oikeastaan tarvitse piirtää tähän mitään, sanoin lopulta, koska se on juttu, jonka ei tarvitse kuulua yhtään kenellekään. Sanotko niitä ääneen, vaikka et aina tarkoittanut. Huomaan silti sanan kuullessani kiihtyväni. Ihastutko. Yksi ruutu oli sydämen muotoinen. Nuorille tubettajille mielipide on MP, joka erotetaan kaikesta muusta. Jos sosiaalisesta mediasta haluaa löytää sukupolvieron, erotteleva kysymys kuuluu näin: kummat ovat sinulle yksityisempiä, mielipiteet vai tunteet. O nko sinullakin mielipiteitä. Puhun rakkaudesta ihmisille joille se kuuluu ja itken kuin karjalaisevakko, mutta yritykset muotoilla tunteistani jotain jaettavaksi sopivaa jätän hämilläni puolitiehen. Sen, kun äiti mökötti isille koko matkan Kööpenhaminasta Billundiin. Katsoimme lapseni kanssa tyhjää kohtaa ja toisiamme. Tunteista kerrotaan julkisesti enimmäkseen vain silloin, kun niille tarvitsee alitajuisesti yhteisön tuen. Lapsi näpräili sormiaan. Itselleni valinta on helppo. Ajatukset ovat omaa maastoani. Muistin, että lasta pisti kesällä ampiainen. Tervetuloa tätikerhoon. Veera Luomaaho on on podcast-yrittäjä, joka esittää mielipiteitä työkseen. Veera Luoma-aho häkeltyy kaksikymppisten avoimen tunnepuheen äärellä. MP siitä et muijas tekee pornoo. MP menkat. Saat pitää sen itselläsi. Harva asia on nykyään yhtä noloa kuin näkemyksistään numeron tekeminen somessa. Lapsi piirsi ruutuun salamipizzan. Kaksikymppisten perhettä, ystäviä, rakkaita ja ylipäätään elämää kohtaan koettujen tunteiden jakaminen taas on häkellyttävän huoletonta. En ota mielipiteitäni kovin henkilökohtaisesti. Luultavasti samaan aikaan nykyiset kaksikymppiset ratkaisevat Lähi-idän kriisin tekemällä yhdessä tunnepilvitehtäviä ja hengittämällä syvään. Tunteista puhuminen julkisesti sen sijaan saa minut jäykistymään. Mielipide on minulle kuin omista perusarvoistani rakentunutta muovailuvahaa, josta pyöräytän jotain, heitän muille ennen valmista muotoaan ja katson sitten, mitä syntyy. Minun sukupolveni joi kännejä ja laukoi mielipiteitä. Teoriassa ymmärrän tarpeen erilaisille safe spaceille ja sen, että monille ne ovat tarpeellisempia kuin minulle. Helpotuimme molemmat siitä, että keksimme jotain niin selkeää ja harmitonta. Nekään eivät yleensä ole oikeita mielipiteitä asioista vaan puhetta tunteista. Mikä edes voi olla mielipide munasolun irtoamisesta. ”Kuukautiset ovat toki hedelmällisyyden kannalta tärkeät, mutta vastustan premenstruaatio-oireita?” Ehkä kaksikymppiset ovat joutuneet opettelemaan kantapään kautta, että julkisia mielipiteitä ei someaikana kannata esittää. Opetelkaa argumentoimaan! Väittäkää vastaan! Älkää pelätkö ajatuksia! Vaikka onhan mummo-Facebook taas minulle itselleni turvallinen paikka, koska siellä voin olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa mielipiteiden kautta, mutta tunteet voin pitää omassa tiedossani
Voisiko olla välillä positiivinen ja ajatella, että jos tiettyjä ihmisiä ei loukattaisi nimettömyyden takaa netissä, he olisivat vieläkin sietämättömämpiä. nämä meidän piti vielä kysyä. — 12. Onko siitä muuten ollut puhetta, että ensimmäinen valtio, joka alkoi rajoittaa tupakointia julkisilla paikoilla, oli Natsi-Saksa. Mitä jos kaikki tunteemme ovatkin aina kliseitä ja onko sillä edes väliä. Kumpi on kirjailijan puolisolle pahempaa: tunnistaa puolisonsa tämän kirjoituksista vai olla tu nnistamatta. — 6. Entä jos twiitti onkin suurinta, mihin kykenemme. Millaistahan on olla tulevaisuudessa historioitsija, kun kaikki se data on tuolla noin, pilvessä, saatavilla, ja kun sitä on vähänkin nähnyt, sitä ei halua yhtään enempää, mutta ammatinkuvaan kuuluu tietää kaikki mahdollinen. — 18. Onko suru uusi musta. Käytetäänkö käsitettä ”poc-ihminen” paljonkin arkipuheessa, ja eikö ketään ala koskaan naurattaa. Kumpaa tulet katumaan enemmän, sitä mitä oli vai sitä mitä olisi voinut olla. Esa Saarinen, tulisitko tänne pieneen kuolevaan kuntaamme sanomaan työntekijöille ”Pipsa” ja lähettäisit laskun perässä. Kuinkahan turhauttavalta tuntuisi kuolla kuntosalilla. ”Ystävän kuolema/sairaus/ onnettomuus hiljensi ja laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.” Ei kuitenkaan sellaiseen, jossa tärkeimpänä ei olisi tiedottaminen tunteistasi ja siitä, ettei tärkeysjärjestys muuttunutkaan. Kun Enbuske-Veitola-Salmisen palaverissa lamppu sammui ja se piti vaihtaa, tuleeko tässä vitsissä seuraavaksi vastaan sana ”Insta gram”. ”Kun tunnet olosi surulliseksi, tunnetko samalla myös lievää ylpeyttä siitä?” (Sam Byers: Perfidious Albion) — 2. Kuinka monen klikkauksen päässä olet ihmisestä, joka et halua olla. — 4. — 10. — 17. — 3. ”Miltä sinusta tuntuu se, miltä sinusta tuntuu?” kysyi Jess. Kumman pelastaisit palavasta talosta, Mikael Jungnerin vai osaavan maanviljelijän. 8. — 7. — 20. Asiasta toiseen, polttaako Jussi Niinistö. No niin lettipäähippi, sinulla on tunteet, sä itket, sä naurat, sä kerrot, kuinka sä itkit, kuinka sä nauroit – MITÄ SITTEN. — 5. — 19. — 16. — 13. — 11. — 21. Mitä voi päätellä siitä, että vain pieni lapsi haluaa elää 200-vuotiaaksi, ei kukaan häntä vanhempi. 1. — 9. Olisiko aika UUDELLEENARVIOIDA BAMBIT, unohtaa se Disney-elokuva ja puhua siitä, kuinka tyhmiä, ilkeitä kusipäätuholaiskyrpiä ne ovat. Jos Friedrich Nietzschen nimi olisi ollut Hans Schmidt ja hän olisi kirjoittanut kirjan Also sprach Müller, siteeraisimmeko Nietzscheä vähemmän. 82 IMAGE LOKAKUU 2018 15. — 14. Ovatko kaikki jo saaneet kertoa itseensä uudelleen rakastuneena sen mielipiteensä, jossa arvostavat Cheekiä siksi, että jotkut eivät arvosta Cheekiä ja JOKO RIITTÄÄ
Pitää itse ottaa vastuu valinnoista ja ottaa askelia uuteen suuntaan. Saan lehdestä paljon pohtimisen aihetta ja rohkaisua päätöksiini. Se on napakymppi! ” P Ä I V I , K A U N E U S J A T E R V E Y S L E H D E N L U K I J A L I S Ä Ä L U K E M I S TA N E T I S S Ä : W W W.T E R V E . ”Lehti kannustaa muutokseen. F I | S E U R A A M E I T Ä M Y Ö S FAC E B O O K I S S A J A I N S TAG R A M I S S A
010 2327 400, www.myyntiturva.. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. 010 2327 300, www.vuokraturva.. p. Käytämme mm. PAL.VKO 2018-43 290361-1809 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. p