Va lo ku van um ero Va lo ku van um ero Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi Val o kuv anu me ro Val o kuv anu me ro Val o kuv anu me ro Val oku va H A N N A M A R I S H A K YA : ”V A LO K U VA A JA KS I V O I O PP IA , N Ä K IJÄ KS I EI. ” IM A G E 24 7 LO K A K U U 20 17 9/2017 LOKAKUU 8,20?€
LAKRITSIN UUDET VAATTEET KUN FAZERIN LAKRITSI KOHTAA FAZERIN SUKLAAN, SYNTYY JOTAIN VASTUSTAMATONTA #UUSIMUSTA KF_Suklaalakritsi_230x300.indd 1 5.9.2017 12.18
Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 24 7 | lo ka ku u 20 17 sisältö. Mitä useampi niin tekee, sen parempi.” Ei oikeutta maassa saa 30 Suomi saarnaa kansainvälisillä kentillä ihmisoikeuksien epäkohdista. Kovaksi keitetty 24 Äärioikeistoa vastaan taistelevalla Lisa Bjurwaldilla on selvä ohje ihmisille. 24). KU VA : A LE X A N D ER M A H M O U D . Nostalgian petollinen viettelevyys 46 Lapsekas henki on nykymaailmassa valloillaan, kirjoittaa Tommi Melender. Image × 11-kollektiivi 50 Aleksi Poutasen ja Sakari Piipon dokumentaariset kuvasarjat aloittavat Imagen ja suomalaisten valokuvaajien 11-kollektiivin yhteistyön. ”Ilmianna, ilmianna, ilmianna. Kaupparatsu 38 Tuottaja Tero Kaukomaa myy maailmalle uusinta Iron Sky -elokuvaa. LOKAKUU 2017 IMAGE 3 Valokuvaaja Alexander Mahmoud kuvasi toimittaja-kirjailija Lisa Bjurwaldin (s. Kuinka asiat hoidetaan omassa maassa. K A N N EN KU VA : A LE KS I PO U TA N EN
18 Eino Santanen Runoilija poltti seteleitä taiteen takia. Blade Runner 2049, Timothy Snyder. 20 Vilma Pimenoff Vuoden aikakauslehtikuvaaja 2016 innoittui Haddawaysta. 13–23 Hyvä elämä Mäntyniemen herra, laatupizzojen rynnäkkö, rantalomakohteiden huippuviinit, Kent, Stranger Things, Tuntematon sotilas vs. 82 Viimeinen sivu Näitä meidän piti vielä kysyä. nyt loppu. 4 IMAGE LOKAKUU 2017 74 KU VA T: K LA U S H A A PA N IE M I & C O , V IL M A PI M EN O FF , C IN EM A M O N D O . 80 Hanna Nikkanen Milloin internetfeminismi muutti 50-luvulle. 77 Kirja Miina Supinen luki kirjan naiseksi muuttuvasta miehestä. 74 Elokuva Suspiria Suomeen 40 vuotta myöhässä. 78 Ruben Stiller Ruben Stiller ei jaksa tuntea liberaalia syyllisyyttä muutamaa minuuttia kauempaa. 76 Musiikki Ville Valo oli ensimmäinen poptähti, johon Iida Sofia Hirvonen ihastui. 17 Teemu Järvi Muotoilijan ja kuvittajan ammatti. 11 Kalenteri Lokakuun tärpit. 68 Keskustelija Hannamari Shakya puhuu dokumentaarisen valokuvauksen puolesta. sisältö 15 20 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Tarinahype on on kaikkialla, sanoo dosentti Maria Mäkelä
Sitä käyttävät maailmanpolitiikan hyvät, pahat ja rumat.” Yhä useammin valokuva tai video poliitikosta ei ole journalisti nen tulkinta, vaan mediatiimin rakentama ihannekuva. Ryhmä haluaa tehdä dokumentaarisesta valokuvasta lähestyttävämpää, niin pistävää ja innostavaa, että kuka tahansa voi siihen tarttua. Kyse ei ole vain politiikasta, vaan esimerkiksi monet yritykset osaavat saman. Siksi lehti aloittaa 11kollektiivin kanssa kuvareportaasien sarjan. Lehti on hyvissä käsissä. Toisaalta kuvilla on yhä helpompi johtaa harhaan. Jatkossa lehteä vetää päätoimittaja Niklas Thesslund. Lehden sydän ovat maan parhaiden kirjoittajien tekstit sekä kuvaajien ja kuvittajien työt. 11kollektiivi on suomalaisten dokumentaaris ten valokuvaajien muodostama ryhmä, joka on lähtenyt ajamaan uuden suomalaisen kuvajour nalismin asiaa. Päivitetty muoto kuuluu: yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Se etsii uusia tekemisen tapoja ja haastaa dokumentaarisen valokuvan rajoja tarkastelemalla taiteen ja dokumentarismin rajapintaa. Kymmenen prosenttia koskaan otetuista kuvista on syntynyt viime vuoden aikana, kirjoittaa Nicholast Felton kirjassaan Photoviz – Visualizing Information through Photography. Moniäänisen lehden keskiössä ovat olleet ihmisoikeudet – niiden puolustaminen on taas ollut ajankohtaista. Päätoimittajana halusin samaan aikaan vaa lia sekä tulevaisuudenuskoa että kriittisyyttä typeryyttä kohtaan. Varsinkin sosiaalisessa mediassa kuvat ovat tekstin ohella toinen virallinen kieli. . Valokuvaajien kannalta tilanne on mielenkiintoinen: kuvaus kaluston ja oheislaitteiden hinta on niin matala, että alalle voi tulla lähes kuka tahansa. ”Lingua franca sosiaalisessa mediassa on valokuva, ja ennen kaikkea yksittäiset kuvat. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Kuva voi paljastaa vääryyksiä, tulkita maailmaa ja jopa muuttaa sitä. pääkirjoitus J. Ja sosiaalisen median mahti vain kasvaa. Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nykyään valokuvia otetaan lähes 400 miljardia vuodessa. Kuvien inflaatiota edistää myös media. Jo ennen sitä sovimme, että kir joittaisin viimeisen pääkirjoitukseni tähän numeroon, sillä aihe on tärkeä ja liittyy läheisesti Imageen. Kyseessä on vapaa ammatti, jonka harjoittajaksi kuka vain voi julistautua. Se antaa mahdolli suuden tehdä suuria kokonaisuuksia, ilman että sivumäärät tulevat vastaan. Siksi Anu Silfverbergin artikkeli Ei oikeutta maassa saa (s. Image on Suomessa ainutlaatuinen lehti, jolla on mahdollisuus yllättää ja rikkoa rutiineja. Valokuvaa tehdään enemmän kuin koskaan ja se voi paremmin kuin koskaan. ”Hukumme kuvien tulvaan, mutta visuaalinen lukutaitomme ei ole kehittynyt samassa tahdissa”, toimittaja Jaakko Lyytinen kirjoitti vastikään Helsingin Sanomissa. ”Kuva on tehokkain propaganda väline. Samalla kuvaajien ansaintamallit ovat romuttuneet. Feltonin kirja käsittelee sitä, kuinka digitaalisuus mahdollistaa uusia tapoja käyttää kuvaa kerrontaan – ennen kaik kea informaation välittämiseen. Aihe on valokuva, ja se on myös tämän numeron teema. Elämme kiihtyvässä kuvavirrassa, mutta suurin osa valokuvasta on aiempaa yhdentekevämpää. Haluan Kiittää lukijoita ja tekijöitä upeista vuosista. Esimerkiksi lehdissä asioita yhä harvemmin kuvataan itse, vaan ne kuvitetaan yritysten (tai vaikkapa puolueiden) tarjoamilla ilmaiskuvilla tai kuvapankeista saatavilla halvoilla kuvituskuvilla. Tunnusomaista on myös kepeän ja vakavan mahtuminen samoihin kansiin ja tekijöiden intohimo. 30) näyttää kääntöpuolen ihmis oikeuksien mallimaasta Suomesta. ä tin Imagen päätoimittajan tehtävät elo kuussa. Image syntyi alun perin valokuvalehdeksi ja yksi sen tehtävistä on yhä puolustaa kuvaa, myös dokumentaarista sellaista. Heikki Valkama | Twitter @heikkivalkama LOKAKUU 2017 IMAGE 5 Kuva valehtelee kuin tuhat sanaa Yhä useammin valokuva poliitikosta ei ole journalistinen tulkinta, vaan mediatiimin rakentama ihannekuva. Ammattikuvaajat tekevät edelleen pohdittua työtä. Tämä tarkoittaa ammattilaisten kannalta sitä, että keskitymme narraatioon, tarinaan”, 11kollektiivin valo kuvaaja Touko Hujanen sanoo. Verkossa laadukkaita kuvareportaaseja voi julkaista rajattomasti
Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. yhden aksoisnumeron). Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. vuosikerta, 242. terävä aikakauslehti Designmuseo Käyntiosoite: Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki Aukioloajat: 1.6.-30.8. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2017 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 27. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). ISSN 0782-3614 päätoiMittaja niklas thesslund toiMitussihteeri jukka Väänänen ulkoasu anna-Mari tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avustajina tässä nuMerossa Anna Autio, Reetta Haarajoki, Iida Sofia Hirvonen, Janne Iivonen, Aya Iwaya, Veera Jussila, Kalle Kinnunen, Konsta Leppänen, Alexander Mahmoud, Tommi Melender, Hanna Nikkanen, Oskari Onninen, Sakari Piippo, Aleksi Poutanen, Venla Rossi, Anu Silfverberg, Miina Supinen, Ruben Stiller, Jussi Särkilahti, Ville Tietäväinen, Petteri Tikkanen, Anton Vanha-Majamaa, Timo Villanen ja Valtteri Väkevä. 32. Vuonna 2017 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. numero Aikakauslehtien liiton jäsen. huhtikuuta 2017. ma-su 11-18, 1.9.-31.5. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. ti 11-20, ke-su 11-18, ma suljettu Liput: 10€/8€/5€/0€ museokortti www.designmuseum.fi Enter and Encounter Kutsu huomiseen Inbjudan till morgondagen 24.3.–22.10.2017 image-115x300-01.indd 1 27/04/17 11:10
1985) on helsinkiläinen valokuvaaja. @AnneTyrmi Näin opettajana voin kertoa, että @imagelehti sai aikaan pelkällä kannellaan sydämentykytyksiä. Koulua vuoroin lyödään ja ylistetään, nyt luen, mitä tuumaa Image. K U VA T: A LE KS I PO U TA N EN , SA K A R I PI IP PO .. Hän miettii työssään arkisuutta ja tylsyyttä ja haluaisi oppia jälleen lukemaan ja elämään tarkkaavaisesti. Hän kuvasi aikaisemmissa sarjoissaan bronyja, miespuolisia My Little Pony -sarjan faneja ja Pekingin ilmansaastetta. 1981) on raahelaislähtöinen dokumentaarinen valokuvaaja. Aleksi on internetin eläinvideoiden suurkuluttaja. ALEKSI POUTANEN (s. Hieno kansi ja aihe mitä tärkein. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @MiraPamola Uusin @imagelehti upposi tähän opiskelija-aktiiviin jopa paremmin kuin yleensä! Ei voi kuin suositella. cc @Heino1Olli @sakuidealist Tekijöitä SAKARI PIIPPO (s. Sisällöstä en vielä tiedä #opehommat @villepeltola Uusin @imagelehti menee ostoslistalle. @pilmonen Sinä olet ongelma! Loistava kirjoitus Saku Tuomiselta @imagelehti @HundrED_fi @laithanna Nyt lähti ärrältä heti mukaan @imagelehti
8 IMAGE LOKAKUU 2017 8 IMAGE LOKAKUU 2017
Tarinahype on kaikkialla.” ”. Ärsytys ei kohdistu yhteen tiettyyn tarinaan, vaan ilmiöön. Tarinallisessa käänteessä on taustalla todella hyviä ajatuksia, kriittistä teoriaa, feminismiä, postkolonialismia. 90-luvulla sosiologiassa tuli tarinallinen käänne, ja alettiin tutkia yksittäisten ihmisten kertomuksia. Mistä tämä tarinabuumi on tullut. LOKAKUU 2017 IMAGE 9 avaaja Jos katsomme itse hyvän asian vuoksi totuutta läpi sormien, sallimme sen myös muille, sanoo kertomusten vaaroja tutkiva dosentti Maria Mäkelä. Samaan aikaan osui konsulttikulttuurin läpilyönti bisneksessä, selfhelpin ja kyökkipsykologian nousu ja netti. Pienen ihmisen pitää päästä kertomaan tarinansa maailmassa, jossa suuret koneistot jylläävät kasvottomasti ja pienen ihmisen kokemuksellinen tarina on täysin validi totuuden muoto. Paljonko sosiaalinen media on vaikuttanut tähän. TeksTi oskari onninen kuva konsta leppänen Mikä tarina ärsytti sinua viimeksi. Minun ja joidenkin muiden tutkijoiden ajatus on, että nämä ovat kytkyssä. Jotkut sanovat, että jo 70-luvulla historiantutkimuksessa havahduttiin siihen, että historia on konstruoituja tarinoita. Mitä tämä buumi tekee totuudelle. Se riippuu tieteenalasta. Jos toisen ihmisen kokemusta ei voi osoittaa todeksi tai vääräksi, silloin kokemuksellinen totuus on faktan ja fiktion tuolla puolen. Siihen, kun eri tahot kultivoivat kokemuksellista yksilöstooria yli muiden, oli se sitten Hesari, Emma Kari tai Havaintoja parisuhteesta -blogia pitävä Sami Minkkinen
Ajatukseni on se, että arvot alkavat siitä, mihin tunteet loppuvat. Siitä tuli hyväntekeväisyyskertomus, jossa Kari on hyväntekijä ja narkkari viktoriaa ninen ”ansaitseva köyhä”, vaikka se ei varmasti ollut Karin tarkoitus. Emma Kari kirjoitti keväällä liikuttavan päivityksen huumeidenkäyttäjästä, joka tuli puhumaan hänelle ja Kari jäi kuuntelemaan – koska vihreillä on ollut huoli nuorista miehistä. Kuten Jeesuksen opetukset, ne saattoivat olla totta tai ei, mutta pointti oli, että moraali nen opetus oli totta. Tai Facebookin Standing Rock kampanja. Todellisuudessa en välitä siitä Sami Minkkisestä hittoa kaan. Ikään kuin en haluaisi, että ne intiaanit saisivat maansa takaisin. Poliittisten päätös ten taas pitäisi tapahtua muualla, mutta silloinkin tarina voi olla triggeri. MV-lehdelle totuudenjälkeisestä ajasta. Koska ole moraalifilosofi, en halua ottaa kantaa. Sen jälkeen on turha lähteä huutelemaan masti tarinaa itsestään. Puolueet puhuvat arvopoliitikasta. Tehtäväni on narratologina näyt tää mekanismit ja sanoa, että näitä voi daan käyttää ja kaikki on myytävissä ja vääristeltävissä. 10 IMAGE LOKAKUU 2017 avaaja Kun yksittäinen kokemus jaetaan 10 000 kertaa, siitä tulee edustuksellinen.” –?Maria Mäkelä Yksi tärkeimpiä kertomuksen muotoja näyttäisi olevan viraali eksemplum, ”liikuttava” tositarina, joka lähtee leviämään verkossa. Niissä on yksityis kohtia, jotka on täysin randomlogiikalla syntyneet, jolloin mielestäni on riski, jos niitä aletaan käyttää edustuksellisesti. Silloin siitä putoaa aito kokemus pois ja voidaan sanoa kuin EnkeliElisan tapauksessa, että vaikka tämä ei ole totta, se on silti tärkeää ja oikein. Jos sallimme sen omissa poru koissa, sallimme sen muissa porukoissa. Jos halutaan tehdä rakenteita luovaa ja muuttavaa politiikkaa, kertomusmuoto voi olla huono, koska siihen tulee vahin gossa kulttuurisia lasteja, joita kirjoittaja ei ole välttämättä ajatellut. Sen vuoksi viraalit eksemplumit eivät tarjoa oikeaa tapaa toimia, vaan ne tarjoavat oikean reaktion, jota sitten jaetaan välit tämättä totuudesta. Kuinka paljon tarinoilla on valtaa. Olen kysellyt journalistiopiskelijoilta täällä yliopistolla, puhuvatko he koskaan tari nallisuuden vaaroista. Kulttuurisia puhetapoja voi silti muuttaa. Keskiaikaisessa maail massa käsitys hyvästä elämästä oli kuiten kin paljon jaetumpi kuin nykyään. Kuulemma ei, se on vain hyvä: juttuun saa narratiivisen näkökulman, jolla sen saa myytyä ja kerättyä klikkauksia. Tarinahype on kaikkialla, ei sanota mi tään kriittistä, vaikka sen pitäisi olla aina mielessä opettajilla, konsulteilla, terapeu teilla, hoivatyössä ja niin edelleen. Tämä on minulle sydämen asia, tällä on yhteiskun nallisia seurauksia. Hyvinvointiyhteis kunnan arvot ovat ne, että vittuilevaa narkkaria autetaan, ei vain sitä, josta saadaan tehtyä somekertomus. Esimer kiksi mikään tilastotieto tai työelämätutki muksen ammattilaisten pointit eivät kään täneet taannoin pääministeri Sipilän päätä, vaan parin yksittäisen kätilön tarina. Mihin hankkeenne pyrkii. Mikä näissä on vaarana. Pitäisikö meidän suhtautua suo peammin heikommassa asemassa olevan kuin etuoikeutetun tarinaan. . Voiko poliittisiin tarkoituksiin ker rottu tarina kääntyä itseään vastaan. Jotta tarinoista pääsisi eroon, pitäisi muut taa kognitiota. Mittasuhteet ovat lähteneet käsistä, mutta kuten mainosalalla työskentelevä kaveri sanoi, kun ihminen ei tarvitse tai halua tavaraa, hänelle voi silti myydä loputto ”. Kun yksittäinen kokemus jaetaan 10 000 kertaa, siitä tulee edustuksellinen ja sen jälkeen normatiivinen. Sitä ei olla tekemässä. Ennen journalismia ja romaanimuo toa eksemplumit olivat esimoderneja opettavaisia tarinoita. Tätä kertomuspuhet tammekin voi käyttää hyvään ja huonoon
Kun katselen suomalaistoimit tajia sekoamassa Valkoisen talon liepeillä siitä, että ovat suomalais toimittajia Valkoisen talon liepeillä, menettäisin tulevaisuususkoni, jos minulla sellainen vielä olisi. Jukka Väänänen Artesaania, hifistelyä, luomua, näkemystä, kunnianhimoa. Mänty niemen herra Mäntynie men herra Twitterissä: @niinistop nyt KUVITUS JANNE IIVONEN. Suomalaisena naurattaa kovasti se, että juuri Tuula Haatainen haluaa ”haastaa välinpitämättömyyden”. Piristävä tämä Alexin Stubb kirja. ”Mikä tahansa tuoteryhmä voi olla myös artesaanituote.” . Lämmittelee ”mustan hetkensä” loimuissa kauemmin kuin itse hetki kesti. Mikä on seuraava kaikille tuttu ruoka, joka tuunataan taivaisiin. 28.8. Tekemiseen on tullut enemmän kunnianhimoa”, tietää Saku Tuominen, yksi suomalaisen pizza raamatun Pizzen tekijöistä. Juha oli hiljaa ja näytti siltä kuin kärsisi tus kallisen anaaliseksin seurauksista. Artesaanivalmistajien haasteena on laadun ylläpitäminen samalla, kun hinta ei saisi nousta kovin paljoa ’tavallista’ ruokaa korkeammaksi”, Hopia arvelee. Kysyin Sipilältä, onko hänen esiin tymisvalmentajansa käskenyt Juhaa näyttämään nykyään siltä kuin kärsisi tuskallisen anaaliseksin seurauksista vai onko idea Juhan oma. Kuten aiempinakin vuosina, suur lähettiläspäivien parhaat keskustelut koskivat kasaripopin tulevaisuutta. 29.8. Liuskepizzoistaan tunnettu Skiffer laajentaa Kallioon ja Teurastamon pihan napolilainen pizzauuni siirtyy syksyn mittaan sisätiloihin. 3.9. LOKAKUU 2017 IMAGE 13 C apperi toi napolilaisen pizzan Helsingin Oulunkylään, Via Tribunali Kauppatorin kupeeseen. Miksi pizzabuumi juuri nyt. 1.9. 18.8. Kaikki mainitut pizzeriat on avattu tai avataan vuonna 2017. 23.8. Esimerkkejä on paljon: suklaa, jäätelö, kahvi, pienpanimo-oluet ja niin edelleen. Jännittävällä tavalla suomalaiset innoissaan ja ylpeitä siitä, että heillä on presi dentti, joka luki kirjan heidän puolestaan. 24.8. 14.8. Suomi100analogia: Minusta tuli juuri Donald Trumpin uusi lemmikki eläin, ja tavallaan se imartelee minua. Kun näille alueille on tullut laadukkaita tekijöitä, koko genrestä on tullut trendikästä. Jenni Haukio kylmäävän vähän kiinnostunut Paperi T:n seuraavaa levyä koskevista spekuloinneistani. Turun yliopiston elintarviketutkimuksen professori Anu Hopian mukaan artesaaniruokatrendi on Suomessa vasta aluillaan. Kostan haaveilemalla pastramin syömisestä melkein ääneen. Gourmet nälkä BECK BECK’S Artisti Olut MU IST A! Elokuu: Bored with the USA 8.8. Täsmälleen samasta on kyse myös pizzassa. Twitteriin kirjoittaessani muis tan, että Erkki Tuomioja ei ole ainoa, joka teki maineensa ja arvonsa kannalta ison virheen opetellessaan sosiaalisen median käytön. Pizza on noussut uuteen kunniaansa. 21.8. ”Ruokapuolella on monia alueita, joilla on pitkään tehty asioita aika alhaisella kunnianhimon tasolla. Paul Auster on enemmän itseään täynnä kuin Donald Trump, mutta niin ei kai saa ajatella. Turun Ruissalossa pizzauskovaiset suuntaavat Sergio’s al Mareen, Tampereella Pizzeria Lucaan, jota pyörittää aina Ouluun saakka levinneen Pizzarium-ketjun luonut Luca Platania. Liberan Heikki Pursiaisesta minulle tulee aina mieleen mies, joka on luonut uran ylpeydelleen siitä, että on Suomen ainoa mies, joka osaa vaihtaa omat vaippansa. Kauan etsin näppäimistöstä kyyneltä, mutta sitten jouduinkin puhumaan emojiajatuksia Turun puukotuksista. ”Artesaanikategoriaan tulee ja on jo tullut erilaisia erikoisuuksia, kuten kananmunaravintola EGG. 2.9. 10.8. Jackie kauppaa Punavuoressa levypizzaa ja Daddy Greens Pizza Bar yhdistää Töölössä newyorkilaista ja napolilaista pizzakulttuuria
Pippurinäkkäri 5 dl vettä 25 g hiivaa 1 tl suolaa 2 rkl hunajaa 1 rkl fenkolinsiemeniä 1 rkl aniksensiemeniä 6 dl ruisjauhoja 3 dl vehnäjauhoja kananmunaa voiteluun sormisuolaa mustapippuria Lisää kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola ja hunaja. Paista 225 asteessa 6–10 minuuttia. Saarilla viljellään harvinaisia rypälelajikkeita, joita ei muualta löydä. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria myllystä. 14 IMAGE LOKAKUU 2017 M allorca, Lanzarote, Sisilia, Santorini, Azorit, Kroatian saaristo. Viiniasiantuntija Ilkka Sirén kertoo, että ne olivat pitkään huonossa maineessa, mutta viime parinkymmenen vuoden aikana tuotteiden laatu on parantunut merkittävästi. Ota sitten taikinasta pieniä palloja ja kauli niistä ohuita levyjä runsaasti jauhoja apuna käyttäen. Alla pari Ilkka Sirénin sisilialaista suosituspunkkua. 18,98 e RUOKA MATKA. Esimerkiksi Santorinin, Lanzaroten Viiniä turistirysistä Viinihifistelijät himoitsevat nyt rantaloma kohteiden saariviinejä. Tämä ei ole luettelo ensi kesä pakettimatkakohteista, vaan listaus tämän hetken kiinnostavimmista viinialueista. Helsinkiläisgraafikko Perttu Lämsän kirjasta Pala suomalaista näkkileipää (Like) löytyy noin 40 näkkileipä reseptiä. Cos Cerasuolo di Vittoria Clas sico 2013. Myös kasvuolosuhteet ovat meren keskellä ainutlaatuiset. Näkkäri kunniaan! ja Etnan rinteiden viinien uniikkia luonnetta perustellaan vulkaanisella maaperällä. Ripottele taikinan päälle hieman vehnäjauhoja, peitä kulho liinalla ja anna kohota muutama tunti. Heitä mukaan huhmareessa kevyesti murskatut fenkolinja aniksensiemenet. Lisää vähitellen jauhoja ja vaivaa taikinaa muutama minuutti. Nosta näkkärit leivinpaperille ja voitele kananmunalla. Kaiken tämän seurauksena syntyy kiinnostavia viinierikoisuuksia, jotka saavat myös kaiken maistaneen viiniharrastajan suun napsaamaan. Turistisaarien viinien saatavuus on Suomessa vielä heikko, mutta Alkon valikoimassa on tuotteita esimerkiksi Santorinilta ja varsinkin Sisiliasta, jonka viinit ovat kovassa nosteessa. Parhaiten buumia selittää silti viinien eksoottisuus. Koska monet saaret ovat pieniä, myös tuotantomäärät ovat yleensä pieniä. Muotoile ja pistele haarukalla. Saariviinit ovat nyt muodikkaita. 29,90 e, Planeta Cerasuolo di Vittoria 2015
Helsingissä on nähty lähi vuosina yleisten saunojen uusi tuleminen, ja saunaharrastajalla alkaa olla runsaasti valinnanvaraa löylypaikan suhteen. Lontoossa asuva suomalaissuunnittelija Klaus Haapaniemen ensimmäisen lastenvaatemalliston painokuvioissa seikkaile vat hänen tuotannostaan tutut eläinhahmot. Tosin välillä siellä pitää kulkea laivalla tai lentokoneella, sillä esimerkiksi Panamasta Kolumbiaan on viidakkoalue, josta ei pääse pyörällä läpi.” KAIROSTA KAPKAUPUNKIIN ”Afrikan läpi polkeminen vie järjettömästi aikaa ja on oikeasti vaikeaa, sillä tiet ovat erittäin huonoja ja siellä voi saada todella eksoottisia sairauksia. Tuo re Kaupunki saunoja-kirja tarttuu ajan kohtaiseen ilmiöön ja esittelee parhaat yleiset saunat pääkaupunkiseudulta, Kotkasta, Turusta ja Tampereelta. LOKAKUU 2017 IMAGE 15 Urbaani saunaopas. gummerus.fi Idän viilein kahvila. klaush.com Maapallon äärimmäiset pyöräilyreitit HIMALAJA LEHISTÄ MANALIIN ”Noin 500 kilometriä pitkä maantiereitti kulkee parhaimmillaan yli 5 300 metrissä ja puolet matkasta ollaan yli 4 000 metrissä. kafesilmu.com Haapaniemeä lapsille. Vuoristotaudin riskin takia korkeimmista solista pitää laskea yöksi alas. Casualhenkiset vaatteet ovat kulutusta kestäviä, konepestäviä ja ne tehdään mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisista materiaaleista. nyt TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ. Rosoisen tyylikäs makasiinitila tuo mieleen uuden aallon kahvipaikat, jollaisia näkee yleensä Euroopan suurkaupungeissa. Maisemat ovat sen vastapainoksi käsittämättömän upeita.” Matti Rämö Teksti-tv-toimittaja ja matkakirjailija 3 MATKA DESIGN KIRJA RAVINTOLA KU VA T: PE R TT U LÄ M SÄ , TA S C A D ’A LM ER IT A , K LA U S H A A PA N IE M I & C O , G U M M ER U S, A R TT U M U U K KO N EN . Tuotteita voi maistella paikan päällä ja ostaa mukaan. Satamatie 6, Lappeen ranta. Koskaan ei myöskään tiedä, mistä saa vettä. Suomen parhaaksi kahvipaahtimoksi valittu Lehmus Roastery avasi kesällä Lappeenrantaan Kafe Silmun. Aina välillä joku onnistuu tämän ajamaan. Jos aikataulu pettää, joutuu ajamaan pimeässä, mikä on siellä vähän hasardia puuhaa.” ALASKASTA ARGENTIINAAN ”Noin 10 000 kilometriä pitkä reitti, johon pitää varata aikaa vähintään vuosi
DESIGN nyt TEKSTI REETTA HAARAJOKI KUVA ANNA AUTIO #RETKELLÄ Reseptejä luontoon sukupolvelta toiselle: valio.fi/Koskenlaskija. Niinpä keskityin eläinaiheisiin kuvituksiini, joka oli aluksi numeroitua taidegrafiikkaa. Viitisen vuotta sitten laitoin muotoilufirmani pakettiin ja palautin itseni lukioikäiseen Teemuun, joka halusi taidemaalariksi. LOKAKUU 2017 IMAGE 17 Olet viime vuodet tehnyt eläinaiheisia kuvituksia. Kuinka päädyit muotoilijasta taiteilijaksi. Kerro uusista luontoaiheisista käyttöesineistäsi. Itsellesi tärkeä metsä. Suunnittelemani villahuopa ja pyöreä taskumatti ammentavat luonnossa liikkumisesta ja luonnon parantavasta voimasta. Ensimmäistä kertaa yhdistän kahta ammattiani kuvittajana ja muotoilijana. . Mietin, miksen alkaisi tehdä enemmän taidehommaa, jossa luonto oman Takaisin luontoon eräharrastukseni kautta on se rakkain juttu. teemujarvi.com Teemu Järvi yhdisti kuvittajan ja muotoilijan ammattinsa. Rakkain paikka on Savukoskella Itä-Lapin havupuuvaltaisissa korpimetsissä, missä mökkini sijaitsee. Olen myös tutkinut luontoon ja eläimiin liittyviä uskomuksia. Ehdin toimia muotoilijana 15 vuotta, siinä sivussa kuvittaen eräaiheista lehteä ja pitäen yllä vapaan käden piirtämisen taitoa. Shinrin-Yoku-villahuopani on saanut nimensä metsäkylpyä tarkoittavasta termistä, joilla metsäkävelyitä Japanissa kutsutaan niiden stressiä poistavan vaikutuksen vuoksi
. Miksi. Miten vaimosi suhtautui siihen, että tuhosit seteleitänne taiteen takia. Me olemme etupäässä rahan kansalaisia. Erittäin rauhallisesti ja välillä jopa huvittuneesti siihen nähden, että suurin osa kirjan setelirunoista on valmistettu suomalaisen pankin myöntämän kulutusluoton voimin. Kirjoitat paljon myös sosiaalisesta mediasta, mutta et itse käytä sitä. Miksi et. Siitä on tullut kaiken mitta ja mittari. Kun lähtee toisaalle, alkaa katsoa myös sitä perusjuttua toisin. Se liike toimii paitsi ilmaisun uudistajana myös tarkentajana. 18 IMAGE LOKAKUU 2017 nyt Rahaa palamaan Eino Santanen nosti runokirjaansa tehdessään rahaa luottokortilla – polttaakseen seteleitä. Kirjoittamista tulee ajatelleeksi toisella tavalla, kun liikkuu lajien välissä. KIRJA TEKSTI VENLA ROSSI KUVA TIMO VILLANEN. Olen varma, että sosiaalisten medioiden käyttö lisäisi huomattavassa määrin neuroottista käytöstäni. Uudessa kirjassasi Yleisö käsitellään seteleille kirjoitettujen runojen ja poltettujen seteleiden avulla muun muassa 100-vuotiaan Suomen suhdetta rahaan. Raha tunkeutuu koko ajan meidän elämässämme ja yhteiskunnassamme sellaisille alueille, joihin sen logiikka ei sovi. Millainen se suhde on. Monitaiteisuus on kohta, jossa yksittäisen taiteenlajin rajoja testataan ja pystytään laajentamaan. Olet pyrkinyt viime vuosina monilla tavoilla kohti monitaiteisuutta
Aivan kuten kuulija avoimimmillaan antautuu popmusiikille. Linkolan ja Kentin rakkaussuhde on toki yksipuolinen mutta sitäkin intensiivisempi. LOKAKUU 2017 IMAGE 19 Aina mukana Kentistä kertova teos on perusteellinen matka sekä yhtyeen että kirjoittajan historiaan. Se kertoo kirjoittajan ihmissuhteiden kulloisestakin tilasta, jopa ennustaa tulevaa. Pallokala Heikki Valkama TAPPAVAN HERKULLINEN DEKKARI Klikkaa kirjakauppaan ADLIBRIS.COM 14,90 e kirja 24,90 sidottu. K U VA : PE TE R G EH R K E. Joku hakeutuu Manchesteriin vaihto-oppilaaksi The Smithsin innoittamana. Aina se kulkee silti mukana, useimmiten tukien, joskus pettäen. Se viiltää kirurgisen syvälle niin Kentin musiikkiin kuin kirjoittajan persoonan kehittymiseen ja elettyyn elämään. Rakkaus kuin laulut joita kuulemme pitää paikkansa. Mariah Carey kutsuu fanejaan lampaiksi ja nämä ottavat nimityksen muina uuhina ja oinaina. Murhapaikalla tuoksuu sushi, mutta wasabiakin tehokkaammin hien nostaa pintaan yakuza, Japanin järjestäytynyt rikollisuus. Jukka väänänen Du & jag Kent – Rakkaus kuin laulut joita kuulemme (S&S) julkaistaan 13.10. Hannu Linkolan Du & jag Kent – Rakkaus kuin laulut joita kuulemme kurottaa perinteisen fani-kronikoitsijatyylin tuolle puolen. Superfani rakentaa henkisen alttarin jokaiselle nenäliinalle, johon Bob Dylan on joskus niistänyt (joskus näitä rättejä kutsutaan myös albumeiksi). Kentin musiikki nostaa kirjoittajan taivaisiin, tuottaa pettymyksiä, sivuutetaan olankohautuksella, unohtuu hetkeksi. Linkola kuvaa matkaansa Kentin kanssa hartaasti ja henkilökohtaisesti, pidäkkeet ja lukot sivuuttaen. KIRJA P opmusiikki vaikuttaa ihmisiin kummallisilla tavoilla
Stranger Thingsin luoneet Dufferin veljekset ovat myöntäneet, että sarjan DNA:ssa on paljon Akiraa. Valmistelen tällä hetkellä uusia teoksia vuonna 2018 alkukeväästä avautuvaan ryhmänäyttelyyn Pariisissa. Näyttelyyn on kuratoitu taiteilijoita eri puolilta Eurooppaa, ja yhteisenä piirteenä se, että kaikki käyttävät töissään materiaalina jo olemassa olevia kuvia, muun muassa mainoskuvastoa ja vanhoja valokuvia. 20% Elfen Liediä Japanilaisen Lynn Okamoton luoma mangasarjis ja siitä tehty anime ovat vaikuttaneet erityisesti valtion koe-eläimenä varttuneen Elevenin tarinaan. TELEVISIO NÄYTTELY 15% Akiraa Lähitulevaisuuden kyberpunkTokio ei miljöönä ole lähelläkään Hawkinsin pikkukaupunkia, mutta Katsuhiro Otomon kirjoittaman sarjakuvan ja siitä ohjaaman elokuvan tarinassa on paljon samaa. Molemmissa hallitus tekee kokeita mielettömään väkivaltaan kykenevillä lapsilla, jotka eivät suostu vahingoittamaan eläimiä. Ja sitten on se lato pihassa. 26% Stephen Kingiä Stranger Things on täynnä Stephen Kingiä. oli ykköskauden tärkein yksittäinen vaikutin. Galleria Huuto, Uudenmaankatu 35, Helsinki. Elena Rossinin elokuva The Illusionists on oiva esimerkki valokuvien voimasta ja siitä, miten niillä voidaan hallita ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen esittämällä systemaattisesti yksipuolista kuvastoa tietystä aiheesta. Nuori poika tykästyy vähäpuheiseen muukalaiseen ja auttaa tätä piileskelemään hallitukselta – ja omalta perheeltään. 11% Arkajalkoja (The Goonies) Teinijoukko metsästää aarretta, jolla pelastaa muuttouhan alle joutunut kotinaapurusto. Paluu Ylösalaiseen Lokakuussa jatkuu Netflixin Stranger Things, jossa lapsijoukko painii ”Ylösalaisesta maailmasta” tulvivien mörköjen kanssa 80-luvun Yhdysvalloissa. Elfen Liedissä kehittyneemmät diclonius-ihmiset ilmestyvät maapallolle ja uhkaavat syrjäyttää Homo sapiensin. Tuntuu siltä, että vaikka kuluttamiemme valokuvien määrä kasvaa, niiden välittämät viestit yksipuolistuvat. Millaisia töitä ja projekteja lähitulevaisuudessa on luvassa. Kuvanlukutaidon tärkeys korostuu, kun kuvien määrä ja toisto lisääntyy. Viittauksia on myös Tuli silmään (pyrokineesi, telekineesi) ja Se-romaaniin (toisesta ulottuvuudesta pölähtänyt mörkö). Osa viittauksista on niin selviä, että sarjan tekijät aprikoivat pitkään, kehtaako. anton vanha-majamaa Vilma Pimenoff: What Is Love. Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Val ok uva nu me ro Val ok uva nu me ro Val ok uva nu me ro Val ok uva nu me ro. Erityisesti digitaalinen ympäristö suodattaa kuluttajan käyttäytymisen perusteella tälle tietyntyyppistä kuvastoa katsottavaksi. 28% E.T.:tä Ilman Spielbergiä sarjaa ei olisi, ja E.T. Sarjan ja elokuvan hahmoissa on paljon samaa. (Baby Don’t Hurt Me). Mistä sarja on tehty. 4.–22.10. Myös Akirassa on telekineettisiä nuoria ja hallitus, joka haluaa tehdä heillä kokeita. Steven Spielbergin ja Chris Columbuksen tarina on ikonisen 1980-lukulainen, ja sen fiiliksestä on omak suttu Stranger Thingsiin paljon. Stranger Thingsin toinen tuotantokausi Netflixillä 27. 20 IMAGE LOKAKUU 2017 Kuka keksi rakkauden Mikä on valokuvan merkitys nykyisessä kuvatulvassa. Myöhemmin poikaporukka pakenee virkavaltaa bmx-pyörillään. lokakuuta. jukka väänänen Vilma Pimenoff kyseenalaistaa näyttelyssään kuvakulttuurin luomia myyttejä rakkaudesta. jakson nimi tulee elokuvan pohjalla olleesta lyhytromaanista Ruumis. Koekuvauksissa näyttelijät lukivat repliikkejä elokuvasta Stand by Me – viimeinen kesä ja ykköskauden 4
lokakuuta. Tunte maton sotilas: Väinö Linna ei ollut huumeongelmainen, mutta kir joitti Suomen nuorista pervi tiinin käyttäjistä. Dick oli huume ongelmainen. ELOKUVA Elokuvahisto riallinen arvo Blade Runner: Ensimmäisestä elokuvasta 35 vuotta, nyt ilmestyvä osa on sarjan toinen. Blade Runner 2049 ensi-illassa 7. Kolmannen valta kunnan historiaan TIETOKIRJA perehtynyt Snyder kirjoitti pamflettimai sen kirjan historian opetuksista reaktiona Trumpin vaalivoittoon. Tuntematon sotilas: Elokuvassa nähdään lähinnä suomalaisia. lokakuuta, Tuntematon sotilas ensi-illassa 27. Tulos: Tasa tulos. Sen pukivat sanoiksi johtajat, jotka väitti vät antavansa äänen kansalle. Vaikka historia ei toista itseään, se tarjoaa mahdolli suu den viisastua. Kumpi voittaa. Tulos: Piste Tuntemattomalle. Tuntematon sotilas: Mukana virallisessa Suomi100ohjel massa. Brändin kaupallinen arvo Blade Runner: Ei julkistettuja sponsoreita. oskari onninen Aave leijuu Yhdysvaltain ja Euroopan yllä. Tulos: Hyvä Suomi! Brändin kansallinen arvo Blade Runner: Kanadalainen ohjaaja, mutta ei mukana virallisessa Kanadan perustus lain 150vuotisjuhlan ohjelmassa. Suuret tuntemattomat Lokakuussa ensi-iltansa saavat vuoden kaksi tärkeintä suurelokuvaa: Blade Runner 2049 ja Tuntematon sotilas. Puoli pistettä molemmille. Tulos: Piste Tuntemattomalle. He antoivat globalisaatiolle kasvot väittäessään, että sen monimutkaiset haas teet johtuivat salalii tosta kansakuntaa vastaan.” Näin histo rioitsija Timothy Snyder kirjoittaa teokses saan Tyranniasta [20 opetusta 1900-luvulta] (Siltala). Tuntematon sotilas: Edvin Lai neen versiosta 62 vuotta, nyt ilmestyy kolmas versio samasta työstä. Kirjan opetukset ovat viisaita ja tarpeen myös tämän päivän Euroopassamme. Tuntematon sotilas: Kotisivulla listattu 18 sponsoria ja mielikuvituksellisia fani tuotteita. Alkuteoksen arvo Blade Runner: Philip K. Taiteellinen arvo Blade Runner: Elokuvassa nähdään Krista Kosonen. Heikki Valkama. Tulos: Torille! Lopputulos Tuntematon sotilas voittaa pistein 4,5–0,5. ”Fasistit hylkäsivät tahdon nimissä järjen, kielsivät objektiivisen totuuden ja nostivat tilalle loistavan myytin
Minun tapauksessani tuoda taidevalokuvaajan näkemys esiin. Säädöt sovitellaan kuviin yhdessä taiteilijan kanssa. Montako prosent tia kuvista on työtäsi. Mikä on kuvankäsittelyn tehtävä. Olennaista on mainitsemani linjan tasaaminen ja etenkin saman aukeaman kuvien matchaaminen. Kirjassa tai näyttelyssä olennaista on, että kokonaisuudessa on yhtenäinen linja. Miksi kuvan käsittely alkoi kiehtoa enemmän. . TYÖ nyt Va lok uv an um er o Va lok uv an um er o Va lok uv an um er o Va lok uv an um er o Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero TEKSTI VEERA JUSSILA KUVA TIMO VILLANEN. Olet taustaltasi valokuvaaja. 22 IMAGE LOKAKUU 2017 nyt Digitaaliartesaani Aarnipaja-yrityksen palkittu Petri Kuokka käsittelee Suomen kauneimmat valokuvat. Heti kun näin, mitä digitaalinen käsittely voi olla, tuli olo, että aikansa kutakin. Huomaan, että vaikka muu näkö huononee, väreistä pystyn erottamaan yhä hienompia sävyjä. Olet käsitellyt Vuoden kauneimman kirjan, Hanna Koikkalaisen valokuva teoksen Rajan kuvat. Työni on onnistunut, kun sitä ei näe. Silmät ja värinäkö. Välillä joutuu säätämään kuvia ”väärin”, mutta asiakas on aina oikeassa. Nyt pimiötyö on siirtynyt näytölle. En osaa sanoa mitään prosenttia omalle työlleni. Kun valokuvaus alkoi digitalisoitua, olin sattuman kautta ottanut asioista enemmän selvää kuin monet kollegat. Mikä on kuvankäsittelijän tärkein väline. Minulla oli ollut käsityöläismentaliteetti jo aiemmin ja olin pyrkinyt pimiössä mahdollisimman hyviin vedoksiin
Kelpo popalbumi, mut ta Beck on silti kiinnostavampi semimasentu neena. LOKAKUU 2017 IMAGE 23 Rikinkeltainen taivas on Kjell Westön saman nimisessä romaa nissa kuva on nes ta. Kolme vuotta Morning Phasen ylevän alakulon jälkeen Beck vyöttää kupeensa bailukalsareilla. Lisäksi tämä kielinero viljeli saarnois saan ja etenkin humalaisissa pöytä puheissaan meheviä kansanviisauksia, sananlaskuja ja sutkauksia. Sana Furz eli pieru kuuluu olleen hänen erityinen suosikkinsa.” (s. Juha Hurme: Niemi (Teos) KIRJA K U VA T: ST EF A N B R EM ER , O TA VA , LE E H A ZE L, W A R N ER .. Kaikki muuttuu koko ajan eikä mikään muutu ikinä.” (s. 222) ”Tylypahkan, ei vaan siis Turun akatemian rehtori Enevaldus Svenonius hälytti koolle jyrkän puhdasoppisuuslinjan teologikomission tutki maan Terseruksen kirjoitta maa katekismusta.” (s. 88) ”Oli Lutherilla kieltämättä hauskat ja inhimilliset puolensa. 438) oskari onninen Lyhyt historia ihan kaikesta Juha Hurme kirjoittaa Niemi-romaanissaan 440 sivua Suomen kulttuurihistoriasta. Mikä syksy muka. Juhlava 13 vinyy lin boksi A New Career in a New Town (1977–1982) edustaa David Bowien cooleinta aikaa musiikilli sesti, imagolli sesti ja termolo gisesti. TÄLLÄ PALSTALLA IMAGEN TOIMITUS PÄIHTYY HYVÄSTÄ KULTTUURISTA. 11) ”Kalevala on läpeensä weird.” (s. Image pistää paremmaksi ja kertoo kirjan tapahtumat viidellä sitaatilla. Hän oli kova ottamaan kaljaa ja rakasti rasvaista ruokaa. Kanadalainen Allvays elää albu minsa Antisocia lites ihanissa popmelodioissa ikuista kesää. Parin vuoden takaisen Dreamsin ihastut tavan yliinnokas pop ja jopa No Distractionin outo kevytPolice toi mivat. Rikinkeltainen taivas on valon romaani. Nautintoaiheita ”Voit olla 21-vuotias nuori kotka ja jalassasi on tuliterät patiinit, mutta jokainen kehosi atomi on 13,8 miljardia vuotta vanha ja kiiltävät buutsisi ovat samaa taattua vintagea.” (s. 314) ”Semmoista se on aina maailmassa. Boksi on lauluja taustoitta vine kirjoineen ja bonuslevyineen kahden edeltä jänsä tapaan huomattavan näyttävä esi ne, joten sekä musiikki että materialistiminä auvoistuvat. Colors on häpeä mättömän ret roileva levy, ja Beck oikein alle viivaa innoitta jiaan: nimibiisissä kasaristellaan Duran Duranin malliin ja I’m So Freen kertosäe noudattaa Weeze rin voimapopkou lun syventäviä oppeja. Myöhäisen kesätaivaan väri kulkee romaanin kertojaminän mukana ja voi pilkahtaa, vaikka elinikäiset ystävät olisivat alhaisim millaan. Jo se kertoo hyvää, että albumilla vierailee Teenage Fanclubin Norman Blake ja Lollipop (Ode to Jim) on omistettu just sille Jesus and Mary Chain hepulle. Colors julkaistaan 13.10. Kyyti on nautinnollisen kylmää erityisesti niin kutsutussa Berliinitrilogiassa Low–Heroes–Lodger, joista ensin mainittu on vahva ehdokas Bowien uljaimmaksi albumiksi, vaikka paikalle riittää tunkua
Nyt hän kertoo, keiden kanssa on keskusteltava ja keiden ei. 24 IMAGE LOKAKUU 2017 Kovaksi keitetty TeksTi veera jussila kuvaT alexander mahmoud. 24 IMAGE LOKAKUU 2017 Lisa Bjurwald on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija, joka ei kaihda rooliaan äärioikeiston vastaisena suorasuuna
LOKAKUU 2017 IMAGE 25 LOKAKUU 2017 IMAGE 25
Hän muutti pois kotoa ja pääsi kirjoittamaan iltapäivälehti Expresseniin pieniä uutisia ja omakohtaisia pohdiskeluja. Klippanin kunta”, siinä luki. Se ei vain ollut kuuma aihe.” Vuonna 2006 Bjurwald törmäsi Radio Islam -vihasivustoon, jolla vainottiin ruotsalaisia juutalaisia. Tyydymme peittelemään sitä, mikä pitäisi kitkeä juurineen. Jo ennen Euroopan häpeää Bjurwald oli tehnyt Maria Blomquistin kanssa kirjan äärioikeistossa aktiivisista naisista, mutta vasta Euroopan häpeä hätkähdytti Ruotsin median hereille. Taidelehtien näköiset julkaisut tutkivat aiheita, joihin päivittäinen uutisralli ei pysähdy. Tämä on Bjurwaldin mielestä Euroopan häpeä. Tätä pidettiin rikollisena, mutta sittemmin hyväntekijänä, jylisee yksi puhuja. Ruotsalainen toimittaja Lisa Bjurwald, tulkki ja satakunta kanssamatkustajaa näkevät lumihuiput höyrylaivalta, joka kuljettaa heitä Vierwaldstätter-järvellä keskellä Sveitsiä. Tämän kaltaisten aiheiden tuntijaksi Bjurwaldin koulutti jo vuosikymmen sitten alansa tunnetuin media. Umpitukholmalaisesta Bjurwaldista on tullut muutenkin mediaa kiehtova hahmo: välillä hän puhuu feministisessä verkkolehdessä yhtenä sadasta valitusta feminististä, seuraavaksi Svenska Dagbladetin lifestyle-sivuilla lempipaikoistaan juoda chiantia ja ostaa David Bowie -kirjoja. Perillä niityllä kilisevät lehmänkellot, puolueen nuori puheenjohtaja Denise Friederich astelee esiin kansallispuvussaan. Juhlapuheissa muistellaan esimerkiksi tarujen jousisankari Wilhelm Telliä. Bjurwald puhuu vuolaasti ja nauraa käheästi mustassa bleiserissä, mustassa mekossa ja aurinkolasit otsalla. Samaan aikaan Exposta tuli nopeasti lehti, jota myymällä tavallinen tupakkakauppias sai tappouhkauksia. Kirjassa Bjurwald tapaa uusnatseja, populisteja, aktivisteja ja tutkijoita Venetsiasta Budapestiin. Bjurwaldia hämmensi median toiminta. Ruotsidemokraattien nousu oli saanut hänet kokemaan, ettei tv-toimittajan työ Axess-kanavalla riittänyt. Bjurwaldin vuosi sitten ilmestyneessä esikoisfiktiossa Tills bara aska återstår erikoispoliisi Rebecka Born päätyy tutkimaan nigerialaisnaisiin kohdistuvaa ihmiskauppaa. Hänen mukaansa äärioikeiston tarina on samanlainen. On elokuu 2009, kansallispäivä ja sen kunniaksi sveitsiläispuolue pnos on järjestänyt retken Rütliin. Euroopan häpeän jälkeen Bjurwald on saanut Ruotsissa paikan äärioikeiston vastaisena suorasuuna. Dagens Nyheter oli juuri uutisoinut, että pakolaisten mielenosoitukseen on hyökännyt yksinkertaisesti ”ryhmä”. Exposta oli kehkeytynyt ainutlaatuinen äärioikeistoa koskeva tietopankki, joka piti yhteyttä ystävälehtiin ulkomailla. Euroopan häpeän jälkeen ilmestynyt Skrivbordskrigarna (2013) käsitteli ääriliikkeiden tapaa toimia verkossa, jossa normalisoidaan sellaisia arkikieleen vuotavia sanoja kuten islamisaatio ja valtamedia. Kun yleisössä näkyy nuori skinhead, kaksi naista kiskoo hänet sivuun. Siitä on tullut myös hänen roolinsa Ruotsin mediassa. Puheenjohtaja Friederich kertoo Bjurwaldille kannattavansa pukukoodia, jotta jotkut eivät pukeutuisi ”ihan niin äärimmäisesti”. Euroopan häpeä ei ole analyyttista tutkijan tekstiä, vaan kokoelma toimittajan tuohtuneita havaintoja. Vuoden 2017 ensimmäisen numeron infografiikka kertoo yhdysvaltalaisten viharyhmien kasvusta, artikkelit espanjalaisen äärioikeiston noususta ja Facebook-uhkailuista. Expon syntyessä Bjurwald oli 16-vuotias tukholmalainen ja juuri jättänyt kesken vihaamansa lukio-opinnot. L isa Bjurwaldin, 38, kuuden vuoden takainen Euroopan häpeä – rasistien voittokulku (2011) alkaa niittyretkestä. Eikä muutamaa päivää myöhemmin, kun hyökkäys kohdistui pakolaisten mielenosoitukseen Ruotsin eduskuntatalolla. Expoa tehtiin enemmän intohimoisesti kuin ammattitaitoisesti, ja jokaisen numeron saamista painoon saattoi pitää pienenä ihmeenä. Vaikka hänen Millennium-trilogiansa tuotoista Expolle ovat päätyneet vain perintökamppailusta lattialle varisseet muruset, ovat dekkarit olleet onni myös Expolle. Nytkin istumme hänen toiveestaan Strandvägen 1 -ravintolassa Östermalmilla. A lppien huippuja peittävä lumi kimmeltää loppukesän aamuauringossa. Pian paikalta löytyi myös mustaksi maalattu lanttu, johon oli kiinnitetty lappu. 1990-luvun lopulla valtavirran kiinnostus lehden esiin nostamiin aiheisiin nousi, kun Ruotsissa uutisoitiin äärioikeiston tekemästä murhasta ja murhayrityksestä. Kirjailijaliiton lehden päätoimittajaksi Bjurwaldilla totisesti riittää profiilia: hän on toimittajataustainen mediapersoona, joka on kirjoittanut sekä faktaa että fiktiota. Mielipidelehtien Ruotsissa lehti löytyy yhä monipuolisilta ja kaupoissa hyville paikoille pannuilta hyllyiltä. Myöhemmin termi korjattiin ”natsien ryhmäksi”. Se on vähän ironista, sillä Bjurwaldin kirjan mukaan olennaista olisi nähdä heikkoja signaaleja ennen ääri-ilmiöitä. Lehti oli mustavalkoinen, halvasta paperista tehty A4-läpyskä – oikeastaan zine. Norsunluurannikolta kotoisin olleen Gerard Gbeyon murha oli yksi henkirikoksista, joita Stieg Larsson ja hänen kollegansa käsittelivät Expo-lehden esikoisnumerossa syksyllä 1995. Lyhyemmät palstat perkaavat esimerkiksi natsivaatteita myyviä verkkokauppoja. Syyskuussa ilmestynyt Ta min hand kertoo yksin turvapaikkaa hakevista lapsista, joita Born koettaa auttaa pois verkkopedofiilien haavista. Kun äärioikeiston edustajat elokuussa iskivät Tukholman Pridekulkueeseen, ei Bjurwald tviitannut hämmästyneesti. Bjurwald kuului lehden vapaaehtoiseen toimitukseen vuosina 2007–2011. Sanomaa tuki kirjan ajoitus: samoihin aikoihin ruotsidemokraatit olivat saaneet kertaheitolla ensimmäiset 20 edustajaansa eduskuntaan. elokuuta. Mikä tämä juttu on, etteivät tietyt mediat enää uskalla mainita, jos iskun takana on natseja, hän tviittasi 8. ”Tuntuu, että olostani Expossa olisi sata vuotta”, Bjurwald sanoo. Meidänhän olisi jo pitänyt tietää. ”Puhuisin mielelläni myös prostituutioon johtavasta ihmiskaupasta, mutta äärioikeisto on nyt ollut se juttu”, sanoo Bjurwald ja naurahtaa.. Natsiaiheisen T-paidan ylle heitetään takki, käärityt housunlahkeet rullataan alas. 26 IMAGE LOKAKUU 2017 Bjurwaldin puhelin on pöydällä hälytysvalmiudessa, koska ensimmäinen hänen päätoimittamansa Författaren-lehti on menossa painoon. Larsson kuoli sydänkohtaukseen syksyllä 2004, kristalliyön muistopäivänä. Se on niitty, jolla kantonit Schwyz, Uri ja Unterwalden legendan mukaan vannoivat uskollisuudenvalan Sveitsin liittovaltiolle 1200-luvun lopulla. Kristalliyön vuosipäivän puheenvuorossaan Aftonbladetissa Bjurwald ja Jonathan Lieberman kiinnittivät huomiota siihen, kuinka sivusto sai yhä olla olemassa verkossa, kun se painettuna olisi johtanut rikossyytteisiin. Viime vuosien aikana Bjurwald on tehnyt sellaisia niin paljon, että enää hän ei ylläty mistään. pnos taas on äärioikeistolainen puolue, jonka jäseniä höyrylaivan satakunta matkustajaa ovat. K lippan-nimisessä skånelaiskunnassa löydettiin 22 vuotta sitten pellolta ruumis. ”Olimme molekyylibiologian tutkijoita tai lintubongareita, ja sitten vähän tutkimme natseja. Jos Ordfront keskittyy vasemmistolaiseen debattiin, Mana antirasismiin ja Astra kulttuuriin ja feminismiin, on Expo klassinen äärioikeiston vastainen lehti. ”Muistoksi miehelle, joka ei tuottanut mitään muuta kuin suuria kuluja
”Suomessa sanotaan, etteivät perussuomalaisten juuret ole uusnatseissa. Dagens Nyheterin pääkirjoitussivujen ykkösfeministi Lisa Magnusson jaksaa muistuttaa, ettei kunniaväkivallan tuomitseminen ole rasismia. Tälläkin hetkellä rasismista puhutaan lukuisin taktiikoin. ”Ollaan siis realisteja. Puolueen kannatus jatkoi laskuaan, ja elokuussa paikallisosasto toisensa jälkeen vaati Batran väistymistä puheenjohtajan paikalta. R uotsissa rasismista keskusteltiin jo silloin, kun politiikassa vielä puhuttiin muustakin. Siksi meidän ei missään nimessä tulisi vähätellä populistipuolueita miedoksi toilailuksi. Natsipuolueet tai -ryhmät edustavat sellaista äärioikeistoa, joiden oppi kumpuaa selkeästi kansallissosialimista. Ja se on ihan totta. Kun sanotaan, että eiväthän he tee mitään laitonta, se on suurin facepalm mitä voi olla. Kuusi puoluetta teki vuonna 2014 jopa niin sanotun joulukuun sopimuksen, jolla pyrittiin eristämään ruotsidemokraatit nurkkaan. Jihadistit haluavat julkisuutta valitsemalla kohteeksi keskiluokan perheineen, mutta äärioikeisto tietää, miten pitkälle lain puitteissa on mahdollista mennä. ”Uusin jihadisti-iskujen aalto hyödyttää nyt äärioikeistoa, joka on aktivoitunut kulisseissa 1980-luvulta alkaen. Ruotsidemokraatit olivat yllättäen äänestäneet punavihreän vähemmistöhallituksen budjettiesitystä vastaan ja sopimuksessa oppositiossa olevat porvaripuolueet lupasivat äänestää hallituksen budjettiesitysten puolesta, jotteivat ruotsidemokraatit pääsisi käyttämään vaa’ankieliasemaansa – tai saamaan lisää kannatusta uusintavaaleissa. Karrikoidusti perussuomalaiset halkesi kesällä kahtia juuri jaon mukaisesti. Mitä media voittaa sillä, että nostaa esiin juuri puolueiden eroja?” Suomen ja Ruotsin tilanne on Bjurwaldin mielestä lähes identtinen: on karkeaa ja retorisesti siloiteltua rasismia. Se on vain hienompi sana, jolla oikeutetaan sitä, että ollaan vähän rasisteja.”. Jäähyväissanoissaan Batra sanoi toivovansa, että hänen tyttärensä näkee vielä naisen Ruotsin pääministerinä. Ruotsidemokraateista kirjoja kirjoittanut Mats Wingborg analysoi ”Ollaan siis realisteja. Jotta pääministeri tulisi maltillisesta kokoomuksesta, on ruotsidemokraateille avattu ovi suljettava ensin. 28 IMAGE LOKAKUU 2017 28 IMAGE LOKAKUU 2017 Seuraavana vuonna äärioikeistolaiset ryhmät järjestivät vuosittaisen Folkets Marsch -kulkueen Tukholmassa. Minulle tapahtuma oli kuin skuuppi: tämä tarkoittaa jotain.” K un on penkonut kymmenen vuotta työkseen vihoviimeisiä likaviemäreitä, tuohtunut ja turhautunut näkemästään, on helppo puhua mistä vain kuin säästä. ” Ja sitten Bjurwald facepalmaa. Mutta pitää miettiä myös näin: jos olet 16-vuotias muslimi, sillä ei ole kauheasti väliä. Siksi lyhyt käsitteiden määrittely: Bjurwald jakaa 2010-luvun rasismin islamofobiaan, uuden ajan antisemitismiin ja romanivastaisuuteen. On puitu rasistiset lastenkirjat ja mainokset mustasta jäätelöpuikosta. Näitä ovat esimerkiksi ruotsidemokraatit ja perussuomalaiset. Bjurwald muistaa hyökkäyksestä kaksi kauppispoikaa, joilla oli kalliit vaatteet ja sileiksi taakse kammatut hiukset – brats, kuten Ruotsissa sanotaan. Vähemmistöjen asema on ollut osa agendaa itsestäänselvästi – aivan kuten talous tai uusi kirjallisuus. He voivat kirjoittaa minulle, että toivottavasti saat kokea monikulttuurisuutta konkreettisesti sen jälkeen, kun olen esiintynyt Göteborgin kirjastossa 16.30. Heidät hakattiin mustelmille. Kun pakolaiskriisi oli huipussaan, oli perusteltua miettiä, kuinka paljon tulijoita voi asettua kerralla yhdelle paikkakunnalle.” Tolkun kasvanut suosio laukaisi myös alkuvuoden poliittisen pommin Ruotsissa. Julkisen palvelun mediat sVT ja Sveriges Radio ovat pitäneet kunnia-asianaan sitä, että niiden kanavilla moniarvoisuus toteutuu arkisesti. Ruotsissa tolkun kaltaisessa käytössä on sanapari sunt förnuft. Aurinko paistoi kirkkaasti, äidit kirkuivat ja juoksivat lastenvaunujen kanssa. Ruotsi demokraatit taas linjasivat kesällä, että jäsenten tulee jatkossa antaa itsestään ”iloisempi ja ratkaisukeskeisempi kuva”, jotta ei karkoteta äänestäjiä, joita Suomessa kutsuttaisiin tolkun ihmisiksi. Ilman kevytrasismia rasismi ei normalisoituisi. Sen hän lopulta tekikin, vastentahtoisesti. Expon ja Bjurwaldin määritelmissä äärioikeisto on ulkoparlamentaarista, organisoitua rasismia. Politiikassa kaava menee Bjurwaldin mielestä näin: sekä muut puolueet että toisaalla äärioikeisto lähentyvät niiden välissä olevaa populistipuoluetta, jonka läpi yhä karkeampi muukalaisviha suodattuu valtavirtaan. ”Ruotsissa realismista on tosin ollut silloin tälloin jopa perustetta puhua. Yhteistyön ehdottaminen koitui kuitenkin Batran kohtaloksi. ”Vain me, muutama Exposta, olimme siellä. Muukalaisvastaiset tai oikeistopopulistiset puolueet taas ovat parlamentaalisessa politiikassa mukana. Tammikuussa maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Anna Maria Kinberg Batra, joka on itse naimisissa maahanmuuttajataustaisen koomikon kanssa, kertoi olevansa valmis yhteistyöhön ruotsidemokraattien kanssa ”yksittäisissä kysymyksissä”. Yllättäen Ruotsin vastarintaliikkeen edustajat tekivät niin sanotun rusningin eli hyökkäsivät päin katsojia. Mielipideja kulttuurilehtien lisäksi syrjiviä rakenteita ovat tarkastelleet paitsi vasemmistolainen päivälehti Dagens ETC myös suurten sanomalehtien debattisivut. ”Terrori kulkee aalloissa”, Bjurwald huomauttaa. Se oli tavatonta: tähän asti kaikki eduskuntapuolueet ovat kieltäytyneet. Perinteinen porvaripuolue ei halunnutkaan tukea tai äänestäjiä Jimmie Åkessonin joukoista. Näin kuitenkin tapaa käydä siksikin, että olemme Bjurwaldin mukaan taipuvaisia puolustamaan omia rasistejamme – Suomessa vaikkapa muistuttamalla siitä, että perussuomalaisten juuret ovat smp:läisessä herravihassa. Se on vain hienompi sana, jolla oikeutetaan sitä, että ollaan vähän rasisteja”, Bjurwald sanoo. Siksi maahanmuuttajataustaiset toimittajat, juontajat ja mielipidekirjoittajat puhuvat popmusiikista, terrorismista ja jalkapallosta, eivät vain rasismista
Ruotsin perustuslain nojalla voidaan rajoittaa kokoontumisvapautta, jos ”valtakunnan turvallisuus sitä vaatii”, ja yhdistymisvapautta voidaan rajoittaa, jos liikkeellä on ”militantti luonne” tai se ”vainoaa jotain ihmisryhmää”. ”Pitää tietää vähemmän kuin uskommekaan. Irvailtavaa löytyi etenkin vuoden teemasta, sananvapaudesta. Tarjolla on huumoria, analyysiä ja omakohtaista pohdintaa. Ei tarvitse enää epäröidä. Keskustelu ei kuitenkaan tarkoita vielä batrojen tekemistä eli yhteistyöhön suostumista. Ilmaisunvapauden perusteella on hiljattain päästy kirjamessujen lisäksi myös Almedal-viikolle, jossa Pohjoismainen vastarintaliike tänä kesänä edusti ensimmäistä kertaa luvan kanssa. T ämä lehti ilmestyy samana päivänä kuin Göteborgin kirjamessut alkavat. Ilmianna, ilmianna, ilmianna. Hän käynnisti verkkoboikotin, johon liittyi parituhatta nimeä: kustantamoja, kirjailijoita, ammattiliittoja, pappeja. Mitä useampi niin tekee, sen parempi.” Yksi asia on Bjurwaldin mielestä selvä. Sitten on ryhmiä, joiden kanssa keskustelua Bjurwald ei suosittele. Kaikki toisaalta-sanat puuttuvat, mutta niin puuttuu myös poliittinen ennalta-arvattavuus: Bjurwald ei ole takkuinen punavihreä, vaan oikeistoa äänestävä aktivistitoimittaja. Bjurwald on siis todennut toimimattomaksi sen tien, jossa rasismia kritisoidakseen on ymmärrettävä ja purettava sen taustalla olevia argumentteja myös rasistien kanssa keskustellen. Valtiotieteilijä Salem Yohannes on kiertänyt maata Don’t touch my hair -luentonsa kanssa ja tuonut äänen naisille, joiden afrohiuksiin tuntemattomat tarttuvat kuin käsipaperiin. Ensin on ymmärrettävä, Bjurwald sanoo. Bjurwaldin ja lehden kahakka alkoi jo syksyllä 2016, jolloin Bjurwaldille oli varattu esikoiskirjan myötä esiintyminen messujen dekkarilavalla. Huuteluun puuttuminen olisi silti yhtä tärkeä ele kuin ruotsidemokraattien eristäminen parlamentissa. Uppsalalaisen bussiyhtiön boikotoiminen olisi naiivia, vaikka kuljettaja pysyikin hiljaa: sen sijaan Bjurwald toisi tapauksen koulujen oppitunneille keskusteltavaksi. Riittää tietää, että äänessä ovat syvästi ennakkoluuloiset ihmiset, jotka ajattelevat pahaa ihmisistä heidän ihonvärinsä, hiustensa tai uskontonsa takia.” Sitten Bjurwald kertoo tapauksesta kesällä Uppsalassa. Lehti nimitti messuja ”vuoden tekopyhimmäksi” toimijaksi. Ruotsidemokraattien ja perussuomalaisten kanssa tulee keskustella, koska heillä on poliittinen mandaatti ja valtaa. Siksi tänä viikonloppuna Göteborgissa järjestetään Scener & Samtal -tapahtuma, jossa puhuu keskitysleiriltä selvinneiden jälkeläisiä ja poliittisen väkivallan tutkija Mattias Gardell. Ensin messut olivat evänneet Nya Tiderin pääsyn tapahtumaan. Tässä joukossa Bjurwaldin linja on vakava, vuolas ja ehdoton. Mustavalkoisuuden hän kokee ansainneensa perehtymällä äärioikeistoon yli 10 vuotta. Se, että hän tiesi, ettei kukaan tule puuttumaan asiaan”, Bjurwald sanoo. Emme missään nimessä. Sen mukaan maahanmuuton puolustajat eivät yksinkertaisesti tiedä uhkista tarpeeksi. ”Puolueettomuuden ajatus on mennyt jo liian pitkälle. Näitä ovat äärioikeistolaiset liikkeet ja jihadistit, ja tälle näkemykselleen Bjurwaldilla on sähköposti täynnä todisteita. Tällainen on Bjurwaldin mielestä absurdia, koska koko järjestö tulisi hänen mukaansa kieltää lailla. Luvassa on myös keskustelu homonationalismista – siitä, kuinka Front Nationalin tapaiset oikeistopopulistipuolueet ovat alkaneet vastustaa muslimeja ja pakolaisia vetoamalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. ”Olen tehnyt niin joka päivä viimeiset kuusi vuotta, kenties jouluaattoa lukuunottamatta. Meidän pitää kysyä itseltämme: mikä saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Myös työpaikalla tulisi keskustella siellä tai sen ulkopuolella kohdatusta rasismista – sekä kannustaa arkiseen kansalaisaktivismiin eli asiattomien verkkokommenttien ilmiantamiseen. Tänä vuonna boikotista on tullut myös Suomi100-asia, onhan se yksi messujen pääteemoista. Se johtuu messuilla olevasta lehdestä, jonka nimeä hän ei halua mainita. Tarina on hänen vastauksensa kysymykseen siitä, millaiset kohtaamiset toisin ajattelevien kanssa voivat olla mahdollisia. Göteborgin kirjamessut ovat Bjurwaldille mahdoton ajatus jo imagosyistä. Bjurwald ei suostu lähtemään keskusteluun, jossa puidaan muukalaisvastaisuuden mahdollisia oikeutuksia tai lievennyksiä. LOKAKUU 2017 IMAGE 29 debattiteksteissään etenkin Ruotsin porvaripuolueiden ja ruotsidemokraattien arvojen sulautumista. Tänäkin vuonna siellä on noin 100 000 vierasta, mutta ei Bjurwaldia. Henrik Bromander kirjoittaa fiktiota miehistä, jotka juovat kaljaa Malmössä sekä vihaavat sukupuolentutkimusta ja moskeijoita. Käsipallonpelaaja Linnéa Claeson poseeraa sateenkaarihiuksissa ja julkaisee Assholesonline-Instagram-tililleen kuvakaappauksia rasistisesta ja sovinistisesta puheesta. ”Bussissa ei huudellut militantti uusnatsi, vaan tavallinen rasistiakka. Pitää avata silmät omalle kaksinaismoralismilleen.” N yt, vuotta myöhemmin, Nya Tider on taas kirjamessuilla. Boikottisyistä Göteborgissa ei nähdä Laura Lindstedtiä, ei Monika Fagerholmia, ei Oscar Rossia. Muukalaisvihasta ei hänen mielestään tarvitse kirjoittaa tai puhua tasapainotellen. Pian messukeskustelun alettua Bjurwald keksi, että tarvitaan myös varjokirjamessut. Mitä bussissa istuja voi tehdä, mennäänkö puhumaan huutelijalle vai kuljettajalle. ”Neuvomaan pommeista, huutamaan All?hu akbaria jihadin nimeen. Voit olla pedofiliaa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jihadismia ja rasismia vastaan, ja silti puolueeton.” Huhtikuussa viisi ihmishenkeä vaatineen Drottninggatanin kuormaautoiskun jälkeen Ruotsissa alkoi tuttu syyttely. Bjurwald pyytää miettimään, hyväksyisimmekö ilmaisunvapauden perusteella Isisin politiikan superviikoille. Taas Bjurwaldin joukot boikotoivat. Suomen PEN-sananvapausjärjestön puheenjohtaja Sirpa Kähkönen osallistuu, koska ei Helsingin Sanomien mukaan halua taipua Nya Tiderin edessä. ”Bussissa oli ihmisiä, jotka tuskin ajattelevat olevansa rasisteja – mutta jos et nouse bussissa tuollaisessa tilanteessa ylös, olet kyllä silloin vähän rasisti.” Bjurwaldin mielestä näemme rasismin helposti silloin, kun asia vaikuttaa olevan omien käsiemme ulottumattomissa. Keskustelu on eri asia kuin neuvottelu, sillä neuvottelu on aina kaupankäyntiä. Äärioikeistolaisen Nya Tiderin journalistinen linja on kertoa esimerkiksi vastaanottokeskuksen itse sytyttäneestä pakolaisteinistä ja ex-nyrkkeilijä Mike Tysonin kommenteista, joiden mukaan hän ei lähtisi pelkurina sotaa pakoon. Bjurwald johtaa paneelia aiheesta Kirjailija aktivistina. Pian messujen toimitusjohtaja Maria Källsson kertoikin Göteborgs-Postenissa, että lehti saisi tulla mukaan ”puhtaasti juridisin” perustein. Julkisuudessa Bjurwald pahoitteli ”naiivien kulttuuri-ihmisten” haksahtaneen taas uskomaan, että osallistuminen olisi pakko sallia ilmaisunvapauden perusteella. Jäljelle jää boikotointi ja samoin ajattelevien rohkaiseminen. ”Jos olisin kirjoittanut muodista tai vihanneksista, tämä voisi olla vähän eri asia.” ?. Bussissa nainen huusi potkivansa kuoliaaksi 13-vuotiaan tummaihoisen tytön ja tämän kaverin
30 IMAGE LOKAKUU 2017
Omassa maassa samoja asioita aletaan hoitaa vasta, kun kansainvälinen paine kasvaa liian suureksi, mahdollisimman pienillä resursseilla ja keskivertosuomalaisen ehdoilla. LOKAKUU 2017 IMAGE 31 Ei oikeutta maassa saa Suomi on ihmisoikeuksien mallimaa, joka on saarnannut kansainvälisillä kentillä epäkohdista. TeksTi anu silfverberg kuviTus ville tietäväinen
Hän totesi, että neuvoston pyrkimykset tässä suhteessa olivat osoittautuneet liian vähäisiksi; olisi syytä toimia toisin. Bosnian sota ja uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin olivat lisänneet paineita, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin natisi liitoksissaan. Lehtijutuissa alettiin silloin toistella tietoa, että Suomi oli saanut vuosina 1994?2008 Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia kuin muut Pohjoismaat yhteensä. 32 IMAGE LOKAKUU 2017 T ammikuun 24. Tässä lyhyesti kidutusasioista – listaa voisi jatkaa, mutta se on uuvuttavaa. ”Olen ottanut itselleni vapauden puhua vähemmistökysymyksestä pidemmin, sillä uskon, että me Suomessa tiedämme tästä asiasta jotain”, hän sanoi. ”Otetaan vaikka tarkkailuhaalari, jota Suomi on itsepintaisesti käyttänyt ainoana Pohjoismaana. Ensinnäkin sisältö. ” Tuomioiden määrä oli siis toimittajien perspektiiviharhaa, mikä on näin toimittajana varsin ikävää, koska itse asiassa olin ajatellut tehdä koko tämän juttuni käymällä läpi EIT:n tuomioita. Tieto oli tosi, mutta ei kyllä kerro Suomen ihmisoikeustilanteesta mitään, sanoo oikeustieteen professori Pauli Rautiainen. Se on vertaisarviointi, jossa maat ruotivat toistensa ihmisoikeusongelmia ja antavat suosituksia siitä, miten tulisi toimia. V iime toukokuussa YK:n jäsenmaat kokoontuivat Genevessä tilaisuuteen, joka kantoi seksiä tihkuvaa nimeä ”ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu”. Rautiainen sanoo, että se juuri on koko hänen pointtinsa; samat asiat toistuvat ja toistuvat, mitään ei tunnu tapahtuvan. ”Olemme kilpajuoksussa pohjalle, jos lakeja muutettaessa kiinnitetään huomiota vain kansainvälisten sopimusten minimivaatimuksiin”, Amnestyn edustaja kommentoi kuulemista lehdistölle tuoreeltaan. Käytännössä se tarkoittaa, että ihminen laitetaan nippusiteillä haalariin, jota hän ei voi riisua. Keskustelu aiheesta on jatkunut kohta pari vuosikymmentä, mutta Hämeenlinnan vankilasta vahvistetaan, että paljusellejä on yhä käytössä neljäkymmentä. Kidutuksen vastainen komitea on myös toistuvasti kehottanut Suomea viipymättä lopettamaan vessattomien paljusellien käytön (taas ainoana Pohjoismaana). ”Myös meillä on ollut ongelmia, mutta me olemme pystyneet ratkaisemaan ne.” Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun virka perustettiin Ahtisaaren puheen jälkeen, Suomen aloitteesta ja ansiosta, mikä oli ja on yhä suuri ylpeydenaihe. Ahtisaari listasi monia saavutuksiamme ihmisoikeuksien saralla: kaksikielisyys on meillä itsestäänselvyys, saamelaisille on taattu oikeus kieleen ja romanien asema on perustuslailla turvattu. Ahtisaari peräänkuulutti silloin yhteistä Eurooppaa, jossa ”demokratia ja ihmisoikeudet menestyvät, jossa kunnioitamme erilaisuutta ja ymmärrämme toisiamme”. Rautiainen lukee ääneen: vanhusten kohtelu, lastensuojelu, vammaisten oikeudet, säilöönotto, laitosten itsemääräämisoikeuskäytännöt, terveyspalveluiden saatavuus, oikeusprosessien käsittelyajat, vankien kohtelu… ”Tästä näet selvästi, mikä meillä on ongelmana: perusja ihmisoikeusongelmat liittyvät varsinkin erityisen haavoittuvien ryhmien syrjintään.” Toinen merkittävä seikka on se, että listat pysyvät samana vuodesta toiseen. Lista ei ole definitiivinen – eri järjestöt ja toimijat ovat erimielisiä siitä, mitkä Suomen suurimpia ongelmia ovat. Se oli historiallinen puhe. Muun muassa Etelä-Afrikka kehotti Suomea tekemään rasismille jotain järjestelmällistä. Ei ollut ainoa kerta. Mutta se korjattiin lainsäädännössä ja tuomioistuinten toiminnassa oikeastaan niin nopeasti kuin siitä tultiin tietoiseksi. Se tarkoittaa, että jos vanki on liikuntavammainen, hän joutuu suorittamaan koko vankeutensa suljetussa vankilassa.” Ja: ”Mielisairaaloissa käytetään pakkotoimia enemmän kuin Euroopassa keskimäärin, ja selkeästi enemmän kuin kidutuksen kielto sallisi.” Ja vielä: ”Anestesiahammashoitoa on meillä liian vähän, ja koska jonkun pitää jäädä viimeiseksi, puhekyvyttömät kehitysvammaiset ovat jääneet viimeiseksi. Hän on laatinut valtioneuvostolle ihmisoikeuspolitiikan seuranta työkaluja, arvioinut Suomen ensimmäisen ihmisoikeustoimintaohjelman toimeenpanoa ja toiminut eduskunnan perustuslakivaliokunnan asiantuntijana. On esimerkkejä, joissa vammainen ei ole saanut tarvitsemaansa hoitoa, seurauksena on akuutti tulehdus ja hirveitä tuskia.” Nämä ovat ihmisoikeusloukkauksia, jotka koskevat joko niin pientä tai niin näkymätöntä joukkoa, etteivät ne koskaan nouse julkisuuteen. Puheenvuoroissaan muut jäsenmaat kehottivat Suomea puuttumaan erityisesti vähemmistöjen syrjintään ja voimistuvaan vihapuheeseen. Ja niin edelleen. Tuli ikäviä otsikoita. Suomi sai suosituksia 153, liki kaksi kertaa saman verran kuin edellisellä kerralla. Tässä listassa on silti kaksi merkillepantavaa asiaa. Joskus vangit ovat joutuneet ulostamaan haalariin, kun eivät ole päässeet tarpeilleen.” Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea on tosiaan huomauttanut näistä haalareista toistamiseen, mutta niitä käytetään yhä, koska ne on koettu hyväksi keinoksi estää huumeiden kuljettamista vankilaan. Vuonna 2015 kidutuksen vastainen komitea kehotti lopettamaan myös lasten säilöönoton, mutta esimerkiksi keväällä 2017 lehdet kertoivat seitsemästä lapsesta, jotka oli otettu säilöön Joutsenon vastaanottokeskukseen. ”Eurooppalainen traditio ja meidän traditiomme eivät kohdanneet. Langettavat nousivat julkisuuteen hänen mukaansa yksinkertaisesti siksi, että suuri osa noista keisseistä oli toimittajiin kohdistuvia sananvapaustuomioita. päivänä vuonna 1996 Suomen presidentti Martti Ahtisaari piti puheen Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle Strasbourgissa. S uomen ihmisoikeuksista saamat nuhteet nousivat eräänlaiseksi lehdistön kestoaiheeksi muutamia vuosia sitten. Nimittäin sillä tavoin kuin Suomi. Julkisuuden puute taas tarkoittaa, ettei poliittista tahtoa korjausliikkeisiin juuri löydy.. Norja oli huolissaan saamelaisten asemasta, Peru puolestaan romanien oikeuksista. ”Suomessa esimerkiksi kidutetaan.” Kidutetaan. ”Esimerkiksi Suomessa ei ole yhtään esteetöntä avovankilaa. Rautiainen sanoo kärsivälliseen sävyyn, ettei siinä ole järkeä ja että oikeitakin ongelmia olisi, mistä kirjoittaa. Hän kaivaa älypuhelimestaan oikeusasiamiehen laatiman suomalaisten ihmisoikeusongelmien top 10 -listan. Naisiin kohdistuvaan väkivallan riittämättömästä ehkäisystä Suomi sai lukuisia huomautuksia. Monien ihmisryhmien osalta mikään ei muutu, ei ole muuttunut aikoihin
LOKAKUU 2017 IMAGE 33 LOKAKUU 2017 IMAGE 33
”Tämä on jatkuva juttu.” Perusturvan keskimääräinen taso ei olekaan Rautiaisen mukaan ongelmallinen, vaan jälleen kerran pienet ihmisryhmät, jotka putoavat hyvinvointivaltion rakosista, kun rakenteelliset ongelmat kasautuvat heille. Viime vuosina Suomi on saanut asiasta toistuvasti huomautuksia Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta. Toisaalta on toinen tarina, jossa Suomi on naisten paratiisi ja ihmis oikeuksien mallimaa, sellainen kuin Ahtisaaren puheessa. Olimmehan tosiaan maailman ensimmäinen maa, joka antoi naisille täydet poliittiset oikeudet. Ulkopolitiikassa ja YK:n kentillä Suomi oli tuolloin hyvin edistyk sellinen ja ajoi aktiivisesti varsinkin naisten oikeuksia. Oikeusasiamies määräsi, että Kelan tuli maksaa korvauksia ihmisille, joiden perusturva ei toteutunut. Viime aikoina sitä on hiukan tapailtu: Kelan toimeentulotukifiaskon jälkihoito on yksi esimerkki. ”Rakenteellinen puoli on lopulta politiikkaa, koska eivät edes sopimukset ja lait auta, jos niitä ei noudateta.” Ja jos ei ole seuraamuksia. Esimerkiksi Ihmisoikeusliiton verkkosivuilla suurin nosto on kuukausia ollut raportti siitä, kuinka oikeus toimeentuloon ja terveyteen ei toteudu Suomessa kaikille. ”Nämä ovat kaksi täysin eri tarinaa, mutta molemmat voidaan linkittää ihmisoikeuksiin.” Ensimmäinen tarina kuuluu näin: Suomi käyttää runsaasti rahaa vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Ja tavallaan ihmisoikeuksien idea on nimen omaan se, että ne koskevat kaikkia, myös pyörä tuolilla liikkuvaa vankia tai hankalia ihmisiä, jotka ovat laitoksissa näkymättömissä. Ongelmia, juu, mutta oikeastiko nihkeää, aina. 34 IMAGE LOKAKUU 2017 34 IMAGE LOKAKUU 2017 O lisi helppo ajatella, että tuollaiset poikkeukset ovat... ”Aina kun me Suomessa saadaan sosiaalisten oikeuksien komi tealta ratkaisu, silloin stm ja um julkaisevat tiedotteen, jossa sanotaan, että se on erehtynyt, koska tukien keskimääräinen taso on korkeampi”, Rautiainen sanoo. On erityiskoulu verkko, on päteviä erityisopettajia, on kattava sosiaaliturvajär jestelmä, jossa kansaneläkejärjestelmä ottaa vammaisista kopin jo 16vuotiaana – ja monivärinen joukko tukijärjestelmiä. Esimerkiksi sellaiset ryhmät kuin ”yli 40vuotiaat pitkäaikaistyöttömät asumistuen varassa elävät”. Ajanjakso, jolla ihmisoikeuspolitiikkaa on tehty kansallisesti, on hyvin lyhyt.” Siksi järjestelmä on hyvin hauras. Hän kertoo kaksi tarinaa vammaisista Suomessa. ”Mutta ihmisoikeusajattelumme on hyvin nuorta ja ohutta. ”Olemme monella tapaa mallimaa, mutta juuri siksi on erityisen räikeää, että meillä on tällaisia kaikkein heikoimpiin kohdistuvia koteloituneita ihmisoikeusongelmia”. Virallinen Suomi on konsensushakuinen ja keskimääräisen ihmisen ehdoilla toimiva; se aliresurssoi ihmisoikeustyön ja ratifioi kansainväliset sopimukset vitkutellen, toteuttaa vaaditut muutokset yleensä vasta, kun kansainvälinen paine kasvaa liian suureksi. Rautiainen sanoo, että on paljon väliä sillä, millaista kansallista tarinaa kotimaan ihmisoikeuksista kerrotaan. ”Todella pitkään nähtiin, että tämä on asia, joka koskee jotain Kiinaa, Yhdysvaltoja ja Nicaraguaa.”. Se menee näin: Suomessa vammaiset ihmiset on rakenteellisesti siirretty yhteiskunnan ulkopuolelle tehokkaammin kuin monessa muussa maassa. Keskeinen työkalu ovat olleet erityiskoulut, joihin laitettiin ihmisiä, jotka muissa maissa olisivat yleisopetuksen piirissä. Käy tännössä suomalaiset opintoohjaajat ja sosiaalityöntekijät ovat ohjanneet lukuisat 16vuotiaat pakkoeläkkeelle. ”No, onhan Suomessa yksi maailman parhaita ihmisoikeus tilanteita”, Mattila sanoo nyt. Niitä koskevat kansainväliset sopimukset eivät Rautiaisen mukaan näy politiikassa eikä niiden velvoittavuutta tunneta. Siis joukko professoreita ja tutkijoita. Niin sanotuista tssoikeuksista (taloudellisista, sosiaalisista ja sivis tyksellisistä oikeuksista) ei Suomessa vain puhuta ihmisoikeuksina. On valtava joukko ihmisiä, joita on ohjattu ainoastaan eläkeputkeen. Mutta hekin ovat liian näkymättömiä, jotta suurempaa keskus telua syntyisi. Jos jokin asia ihmisoikeustoimijoiden puheissa Suomessa juuri nyt korostuu, niin työttömien ja köyhien ihmisten perusoikeuksen loukkaukset. ”Perinteinen suomalainen tapa olisi ollut, että laillisuusvalvoja olisi todennut, että ihmiset jäivät ilman heille kuulunutta tukea ja sen jälkeen Kelalle olisi lähetetty kirje, että pitäisi tulevaisuudessa toimia paremmin”, Rautiainen selittää. P rofessorit rustaamassa valituksia työttömien puo lesta Eurooppaan onkin monella tavalla osuva kuva Suomen ihmisoikeustilanteesta. ”Me ei hävetä sitä niin paljon kuin vaikkapa…” Ruotsalaiset. (Ihmisoikeusliitto on Suomen ainoa kotimaan asioihin keskittyvä ihmis oikeusjärjestö.) Mattilan kommentti jäi mietityttämään. Ihmisoikeustoimijat Suomessa ovat puhuneet pitkään siitä, että oikeusloukkauksesta saatavaa hyvitystä ei meillä juuri ole. Olimme jälkijoukoissa vain muutamaa kuukautta ValkoVenäjän edellä. Tietoa ei ole kertynyt paljon ja se on hyvin pienten toimijoiden käsissä. Ai niin, se vammaisten oikeuksien sopimus: sen ratifiointiin meni yli kymmenen vuotta. Suomi liittyi Euroo pan ihmisoikeussopimukseen, ja perustuslakiuudistuksessa pahasti perässä laahaava kansallinen lainsäädäntö päivitettiin vastaamaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Ja nyt Suomi on vielä ratifioinut vammaisten oikeuksien sopimuksenkin! Toinen tarina samasta asiasta on aivan toisenlainen. Niihin aikoihin sana ihmisoikeudet kuitenkin tarkoitti suomalaisessa julkisessa keskustelussa käytännössä jotain, mitä joillakin ulkomaalaisilla ihmisillä joissakin ulkomaissa ei ole. Työllistyminen on uskomattoman vaikeaa, ja monet vammaiset tekevät palkatonta työtä vain heille tarkoitetuissa työkeskuksissa. Valituksia komitealle on Suomesta tehtaillut Sosiaalisten oikeuk sien seura. ”Meille on tyypillistä, että puheet ja teot on epäsynkassa”, Rau tiainen sanoo. Rautiainen sanoo. Lisäksi ammattien periytyminen on vammaisten kohdalla lähes olematonta. Suuri yleisö ymmärtää ihmisoikeudet enimmäkseen jonain, mikä koskee maa hanmuuttajia, ja lähettelee sen johdosta järjestöille vihaviestejä. no, poikkeuksia, mutta jos ne toistuvat muuttumattomina, on kyse tietysti rakenteista. ”Niin, ruotsalaiset!” S uomen politiikka on ollut aina nihkeää ihmisoikeuk sien ja humanitääristen asioiden näkökulmasta”, sanoi Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja Kaari Mattila tässä lehdessä toukokuussa. Ihmisoikeuspolitiikka tuli kunnolla Suomeen vasta 1990luvulla, kun Neuvostoliiton hajoaminen sen mahdollisti. Harva ehkä mielsi Kelan toimia juuri ihmisoikeusloukkaukseksi. Kenttä on pieni ja aliresurssoitu, harvat ihmisoikeusjuristit teke vät työtä pro bono, pyöröoven riskit kasvavat, kun samat ihmiset pyörivät viranomaisen, asiantuntijan ja kansalaisaktivistin rooleissa, Rautiainen luettelee. Sitten on näitä hur jia faktoja: vammaisten, toisin kuin vaikkapa maahanmuuttajien työllisyysaste ei vaihtele suhdanteiden mukaan
”Sosiaalityöntekijät saattavat kuvitella, että heidän tehtävänsä on arvioida, onko jollain oikeus tukeen, kun oikeasti asiaa sanelevat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut”, Mattila sanoo. Se on toki hankalaa, jos julkinen valta ei noita oikeuksia tunne. Hiljattain Mattila osallistui tarkkailijana suomalaispoliisien ensimmäiseen viharikoskoulutukseen. Mattila kertoo tiedustelleensa perustuslakiseminaarissa kansanedustajilta, koulutetaanko heitä perustuslaista laisinkaan. Se on esimerkiksi ideoinut, että työttömät velvoitettaisiin kolmen kuukauden välein haastatteluihin yksityisissä konsulttifirmoissa (julkista valtaa ei saa ulkoistaa), ehdottanut, että turvapaikanhakijoiden sosiaaliturva alennettaisiin muita alhaisemmaksi (ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan syntyperän perusteella) ja yritti lisäksi kaksinkertaistaa päiväsakon määrää saadakseen lisätuloja valtiolle (rangaistuksia ei saa perustella rahallisella tuotolla). Nykyisen ihmisoikeuspolitiikan pienuuden ja tahmeuden taustalla saattaa yhä kummitella Ahtisaaren ajan vilpitön usko, että Suomessa asiat ovat jotenkin luonnostaan paremmin, että meillä on ollut ongelmia, mutta olemme pystyneet ratkaisemaan ne. Idea kaikkien yksilöiden ihmisoikeuksista oikeuksista syntyi maailmassa, jossa politiikka, tiede ja lopulta lainsäädäntö olivat yhdessä johtaneet miljoonien ihmisten epäinhimillistämiseen ja lopulta tappamiseen. ”Siinä on taustalla oletus meidän paremmuudestamme.” V uonna 2015 perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari väitti Twitterissä, että ”ihmisoikeudet on perustettu suojelemaan siviilejä, ei terroristeja, sotarikollisia tai rikollisia”. Kun sen jälkeen Kroatiasta tuli delegaatio tutustumaan Suomeen, sisäministeriön edustaja hämmästyi suuresti kuullessaan, että Suomen poliisi on vasta nyt alkanut järjestää edes jonkinlaista koulutusta viharikoksista. Nimettiin kaksi. Tai edes ne, jotka työn puolesta voivat rajoittaa perusoikeuksia. Se on yk:n kriteerit täyttävä, niin sanotun Pariisin sopimuksen mukainen ihmisoikeuksia edistävä elin (tai oikeammin osa sitä, koska Suomessa instituution osaksi nimettiin yk:n vaatimusten täyttämiseksi myös oikeusasiamiehen kanslia ja pari kertaa vuodessa tapaava, asiantuntijoista koostuva neuvosto). Perustuslain mukaan ”julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Kävi ilmi, ettei eduskunta eivätkä puolueet sellaista koulutusta tarjoa. Kansanedustajien tieto ihmisoikeuskysymyksistä on varsin heikkoa. Historian nuoruus näkyy siinä, että kun järjestöjen ja oikeustieteilijöiden näkemyksiä Suomesta nyt lukee, niissä toistuu toistumistaan liki epätoivoinen vähimmäisvaatimus, että viranomaiset ja poliitikot edes tietäisivät mitä ihmisoikeudet ovat. ”Kun olen tavannut muiden maiden poliiseja, ihmisoikeustematiikat ovat lähes kaikkialla pakollisina.” Suomessa sen sijaan oletetaan, että poliisit vain jotenkin tuntevat perusoikeudet. Heillä kun vastaavaa oli ollut jo yli vuosikymmenen. LOKAKUU 2017 IMAGE 35 Oikeastaan todellista kansallista ihmisoikeuspolitiikkaa on meillä ollut vasta 2000-luvulta asti. Siitä syntyi niin sanottu kohu ja Huhtasaarelta tivattiin, mitä hän tarkoitti. Suomessa kaikki sellainen on tullut jälkijunassa ja kansainvälisestä paineesta. Hyvinvointivaltio antoi illuusion, että kaikki on valmista, eikä ihmisoikeuksia tarvitse miettiä. Suomi ei todellakaan ollut ensimmäisinä Euroopassa esimerkiksi luomassa kansallista ihmisoikeusinistituutiota.” Mattila viittaa Ihmisoikeuskeskukseen, joka perustettiin 2012. Kun laki oli jo hyväksytty, kokoomus yritti vielä perua koko keskuksen. Ben Zyskowicz ehdotti eduskunnan täysistunnossa 7.9. Erityisen ongelmallista tietämättömyys ihmisoikeuksista on sellaisten ammattien kohdalla, joiden valtuuksiin kuuluu oikeuksien rajoittaminen, Mattila sanoo. Poliisien tietämys on hänen kokemuksensa mukaan Suomessa olematonta. Voi olla, etteivät toimittajatkaan tienneet, ettei ongelmana ollut väärä mielipide vaan se, että Huhtasaari oli väärässä. Pääministeri Juha Sipilän hallitus on törmännyt perustuslakiin poikkeuksellisen usein. ”Kun poliittisesta johdosta sanotaan, että jos uudistukset törmäävät perustuslakiin, muutetaan vain perustuslakia, siinä näkyy tämä ihmisoikeuspolitiikan nuoruus”, Mattila sanoo. Miten he saattoivat ajatella, että tuo olisi laillista. Se, että Suomessa tietyt perusoikeudet ovat enemmistöllä toteutuneet, oli pitkälti aktiivisen sosiaalipolitiikan ja ay-liikkeen ansiosta, Mattila sanoo. Ehdotukset tuntuvat maallikon näkökulmasta melkein käsittämättömiltä. ”Mutta ihmisoikeudet ovat asia, joka vaatii seurantaa ja systemaattista edistämistä. Vuonna 2014 tehdyssä Ihmisoikeuskeskuksen selvityksessä varsinkin kunnallisella tasolla tilannetta pidettiin todella huolestuttavana. Juutalaisten, romanien, homojen ja muiden ryhmien joukkotuho toisessa maailmansodassa osoitti, että Oikeastaan todellista kansallista ihmisoikeus politiikkaa on meillä ollut vasta 2000-luvulta asti.. Suomi on kyllä sitoutunut YK:ssa takaamaan ihmisoikeuskoulutuksen viranhaltijoille, mutta liioittelematta voi sanoa, että se ei toteudu millään tasolla. Kommentin sisältöä ei silti korjattu. Alun perin oikeusministeriössä arvioitiin, että jotta keskus voisi toteuttaa monilukuiset lakisääteiset tehtävänsä (muun muassa koulutuksen ja tutkimuksen edistäminen, selvitysten ja aloitteiden laatiminen, kansainvälinen yhteistyö, lausunnot sekä vammaisten oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpano), siihen pitäisi nimetä vähintään kymmenen virkamiestä. vuonna 2011, että ”jos oikeasti haluttaisiin edistää Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia, niin niitä edistettäisiin miljoona kertaa paremmin antamalla poliisille lisää voimavaroja, jotta he voivat suojella kunnon kansalaisia rosvojen tekosilta, jotka siis loukkaavat näiden ihmisten ihmisoikeuksia”
Suomessa siis tapahtuu väkivaltaa ja kuolemia joita voitaisiin estää jos viranomaiset puuttuisivat asiaan – valtion vastuu syntyy tästä. Vastauksesta järjestettiin ulkoministeriössä kuuleminen asiantuntijoille ja järjestöille. Esimerkiksi Istanbulin sopimus edellyttää riskiarvioiden tekemistä ja lainsäädännön uudistamista.” Suomi on tosiaan ratifioinut niin sanotun Istanbulin sopimuksen, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. V uosikymmenen alussa suomalainen mies surmasi perheensä. Kun oikeutta ei saa maan sisällä, se tarjoaa mahdollisuuden kutsua muut maat osoittamaan sormella: tehkää jotain. ”Se ei ollut ihan tyypillinen tilaisuus”, Mattila sanoo. Kiinnostavaa kyllä osa yk:n jäsenvaltioista halusi käyttää julistuksessa ilmaisua ”kansainväliset oikeudet”. Murhaajat eivät olleet terroristeja vaan demokraattisesti valittuja, lain puitteissa toimivia viranhaltijoita. Hän kehotti nuoria ihmisiä raivostumaan romanien ja maahanmuuttajien kohtelusta samalla tavoin kuin oli itse raivostunut juutalaisten vainosta vuosikymmeniä aiemmin. Uhripalveluita, kuten turvakotipaikkoja on täysin riittämättömästi. Naisiin kohdistuvan väkivallan ongelma on vakava, koska sen vuoksi parikymmentä ihmistä kuolee ja valtava määrä loukkaantuu, jopa vammautuu, Suomessa joka vuosi. Mitä muutakaan olisi voitu tehdä. ”Tietenkään viranomaiset eivät voi olla vahtimassa yksittäisissä väkivaltatilanteissa, kun kotona tai kadulla leimahtaa. Ne nimenomaan koskevat aivan kaikkia ihmisiä, myös inhottavaa Isis-taistelijaa. Kun tapaan Merja Pentikäisen Ateneumin taidemuseon kahvilassa, ja hän sanoo heti tapaamisemme aluksi, että naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen pahin ihmisoikeusongelma. Hassel näki, että toisen maailmansodan julmuudet voisivat muuttua todeksi jälleen. Juuri oikeuksien universaalius oli historiallinen ja käänteentekevä idea. Uusi translaki on ollut valmiina jo viime hallituskaudelta, mutta Sipilän hallitus on ilmoittanut, ettei asia sen kaudella etene. Se selviää keskitysleireiltä selvinneen ja Ranskan vastarintaliikkeessä toimineen Stephane Hasselin vuoden 2010 pamfletista Indignez-Vous!. Tunnelma tilaisuudessa oli pettynyt ja turhautunut. Paljonkin, sanoisi juristi Merja Pentikäinen. thl:n mukaan 1 200 ihmistä jäi viime vuonna ilman turvakotipaik. E lokuun puolivälissä Suomen hallitus laati yk:lle vastauksensa niihin suosituksiin, joita jäsenmaat olivat antaneet sille keväisessä vertaisarvioinnissa Genevessä. Olisi helppoa ajatella, että tapaus oli sillä hoidettu. 36 IMAGE LOKAKUU 2017 Hyvinvointivaltio antoi illuusion, että kaikki on valmista, eikä ihmis oikeuksia tarvitse miettiä. Ihmisoikeusliiton Kaari Mattila piti siellä puheenvuoron omansa ja muiden järjestöjen puolesta. Tästä syystä sodan jälkeen perustettiin yk, ja tästä syystä vuonna 1948 laadittiin ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, johon perustuvat myös myöhemmät kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Prosessista käytettiin muun muassa luonnehdintaa poliittinen teatteri. Sen täytäntöönpano on jäänyt Pentikäisen mukaan pahasti puolitiehen. Inhimillistä kärsimystä ei voi laittaa järjestykseen. Entä vaikkapa kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut liikuntavammainen paperiton siirtolainen, joka on heitetty pakkasilla hankeen ja joka tekee orjatyötä suomalaisessa firmassa, ja jonka lapsi ei pääse kouluun ja... kansalliset lait eivät riittäneet suojaamaan ihmistä silloin, kun yhteiskunnan instituutiot kääntyvät häntä vastaan. Hallituksen vastauksessa yk:lle asiaa ei perusteltu lainkaan. (Kuulemistilaisuuden jälkeen hylättyjen suositusten luku putosi 27:ään, mutta vastauksen sisältö ei muuttunut, eikä konkreettisia toimenpiteitä lisätty.) Kehotukseen lisätä turvakotien määrää Suomi vastasi myöntävästi, mutta toimenpiteiden osalta todettiin yksinkertaisesti, että valtio rahoittaa turvakoteja. Väkivallasta on usein rekisteröitynyt epäilyjä viranomaistietoihin, mutta uhrit jäävät ilman apua. Hänen mukaansa kyse ei ollut vain yksittäisestä rikoksesta, vaan myös siitä, että Suomi on laiminlyönyt kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa määritellyt velvoitteensa antaa suojaa pitkään väkivaltaa kohdanneille uhreille. Laura Huhtasaari selitti jatkokommentissa ihmisoikeusajatteluaan Helsingin Sanomille: ”Suurin osa maailman ongelmista johtuu siitä, että puututaan toisten maiden sisäisiin asioihin.” Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä kuitenkin nimenomaan on yksi suuri kansankokous, jossa toisten maiden sisäisiin asioihin puututaan. Julistuksen laatijat ennakoivat, että valtioiden itsemääräämisoikeudella tultaisiin taas ennemmin tai myöhemmin oikeuttamaan toimia jotain ihmisryhmää vastaan. Käräjäoikeus tuomitsi hänet 14 vuoden vankeuteen murhista. Ihmisoikeusongelman siitä taas tekee se, että usein kyseessä on väkivallan kierre, joka olisi estettävissä, jos viranomaiset täyttäisivät perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa listatut velvotteensa. Asia oli siis hoidossa jo. Se kuulostaa vähän hurjalta. Hassel oli itse mukana laatimassa ihmisoikeuksien julistusta, ja pamfletissaan hän kirjoitti – kaksi vuotta ennen kuolemaansa –, että universaalius on uhattuna taas. ”Konkarit käyttivät siellä aika kovaa kieltä: että mitä pitäisi ajatella siitä, että Suomi näyttäytyy yhä enemmän sellaisena maana kuin ne, joita me itse olemme kritisoineet?” Suomi oli hylkäämässä jäsenmaiden suosituksista ennätykselliset 37, esimerkiksi transsukupuolisten ihmisten sterilisaatiovaatimuksen, josta Suomea on moitittu ja vuosien ajan. Pentikäinen nyökkää. Mutta naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirre on, että se on usein pitkäkestoista, vuosia kestävää, ja tapahtuu lähisuhteissa. Mutta hänellä on kyllä perusteet sanavalinnalleen
Pentikäinen oli keväällä 2013 asiantuntijana ulkoministeriön ryhmässä, joka valmisteli sopimuksen täytäntöönpanoa (käytännössä hallituksen esitystä). Omassa huomiossaan Merja Pentikäinen luonnehtii työtä ”turhauttavaksi” ja ”hämmentäväksi”. Olisi löydettävä esimerkkitapaus, jossa toteutuisivat kaikki keskeiset suomalaiset ongelmat: lainsäädännön puutteet, viranomaistyön ongelmat, huonot resurssit, riskianalyysien ja konkrettisten toimien puute. Joulukuussa 2016 Pentikäinen ja hänen kollegansa lähettivät valituksensa cedaw-komitealle. ”Tämä on ensimmäinen korkeimman oikeusasteen päätös, jossa viitataan Istanbulin sopimukseen”, Pentikäinen sanoo selvästi innostuneena. Pentikäinen on jo 90-luvulta asti tehnyt töitä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi yhdessä oikeustieteilijä Kevät Nousiaisen kanssa. LOKAKUU 2017 IMAGE 37 kaa. Pentikäinen vastaa rauhallisesti, että hän lähtee nyt kuitenkin siitä olettamasta, että oikeuskäytännöt ovat muuttuneet kaikkien osalta. Toiveena on, että kansainvälinen paine saisi asiat eteenpäin. Velvoitteita puuttua väkivaltaan on toki ollut ennenkin, mutta Pentikäinen arvelee, että vuonna 2015 ratifioitu Istanbulin sopimus on nyt nostanut asian näkyviin. Perhe eli isän kontrollin alla. ”Mutta sen jälkeen… sen jälkeen meidän keinomme loppuvat.” V iime heinäkuussa lehdet kertoivat historiallisen uutisen, joka meni lomasuvannossa pienellä huomiolla. Kuulusteluissa mies oli vedonnut kulttuuristaan johtuviin syihin. ”Kyse on Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden huomioimisesta tuomioistuimissa kaikissa naisiin kohdistuvan väkivallan tilanteissa.” Hän lisää: ”Kulttuuriahan se on meidänkin kulttuuri.” ?. He menivät tapaamaan kuolleen naisen vanhempia. Mutta ei se ole sitä ollenkaan, Pentikäinen protestoi. Nousiainen ja Pentikäinen päättivät, että vielä voitaisiin tehdä kansainvälinen ihmisoikeusvalitus. Kyseessä oli perhetragedia, jossa tiivistyivät lukuisat suomalaisen järjestelmän puutteet. ”Jos olisi niin, että tästä eespäin tuomioistuimet viittaisivat tällä tavalla ihmisoikeussopimuksiin vain maahanmuuttajien rikosten yhteydessä, se olisi tietysti todella vakava ongelma. Totesimme, että meidän keinot on loppu.” Tai ei ihan. ”Vaatimuksemme ovat koko ajan perustuneet Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin sitoumuksiin. Sanoimme, että löysimme tämän tapauksen, joka koskettaa teidän perhettänne ja haluaisimme tehdä siitä valituksen sen yk:lle.” Vanhemmat suostuivat. Juristien Facebook-ryhmässä oli ollut hiljaista, mutta tämä tapaus nousi keskusteluun, koska se oli niin merkittävä. Korkein hallinto-oikeus vahvisti hallinto-oikeuden asiassa antaman karkotuspäätöksen. Hän kävi läpi oikeuden päätöksiä ja löysi lopulta etsimänsä. Joissain kunnissa ei ole yhtäkään turvakotia. Tapaus oli ”täydellinen”, jos niin voi sanoa. Sopimus korostaa nimenomaan väkivallan ennaltaehkäisyä. Se linjasi, että ”maahanmuuttajien osalta ongelmallisena on pidettävä perheen sisäistä väkivaltaa, jonka taustalla ovat perheen alkuperämaan tavat ja kulttuuri”. ”Ajateltiin, ettei se kovin vaikeaa voi olla, kun naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa valtavan yleistä.” Juristit päättivät etsiä esimerkkitapauksen ja tehdä siitä ihmisoikeusvalituksen naisten syrjinnän postamista koskevan yk:n sopimuksen velvoitteita valvovalle cedaw-komitealle. kho viittasi perusteluissaan sekä Istanbulin sopimukseen että Suomen perustuslakiin. Lopulta tuli aivan täydellinen turhautuminen. Tutkijoita ei voi ainakaan syyttää kapea-alaisuudesta: he ovat tehneet viranomaisyhteistyötä, istuneet työryhmissä, antaneet lausuntoja, kirjoittaneet tutkimuksia ja populaarijulkaisuja, vaatineet resursseja, lainsäädäntöä ja viranomaisten koulutusta. Juristien mukaan tällaiset tragediat voitaisiin estää, jos Suomella oikeasti olisi ihmisoikeussopimusten velvoittama järjestelmä perheväkivallan ehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi. Merja Pentikäinen näki uutisen kesälomallaan. Eri viranomaisille oli vuosien varrella rekisteröitynyt tietoa epäilyistä isän väkivaltaisuudesta sekä pieniä lapsia että äitiä kohtaan. Tukirakenteet olivat pettäneet perheen alta kaikin tavoin. Mutta en lähde siitä oletuksesta.” Näin maallikon korvaan se kuulostaa vähän strategiselta puheelta. Viranomaiset eivät tunne perusja ihmisoikeuksia, vaikka heillä on lain säätämä velvollisuus turvata niitä myös yksityishenkilöiden välisissä suhteissa.” Esityksen eriävistä mielipiteistä paistaa suuri turhautuminen. Perheen äiti jäi täysin kaiken viranomaisavun ulkopuolelle; naisen riskiä tulla surmatuksi ei oltu arvioitu tai otettu huomioon missään vaiheessa. ”Esimerkiksi rikoslakiin ei tehty sopimuksen vaatimia muutoksia. Suomen vastinetta odotetaan tänä syksynä. Mietinnöstä on nyt luettavissa viesti, ettei sopimukseen liittyminen vaatisi Suomessa käytännössä juuri lainkaan muutoksia. Valmistelu jäi puutteelliseksi. Jos cedaw toteaa Suomen laiminlyöneen velvoitteensa, se antaa suosituksensa korjausliikkeistä. Vähemmistövaltuutetun (nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu) näkemyksen mukaan koko esitys on pelkkä jo voimassaolevan lainsäädännön kuvaus, joka ei sisällä mitään oikeita muutos ehdotuksia: työryhmä nostaa mietinnössään esiin resurssitarpeita, mutta mutta jättää asian jatkopohdinnan varaan toivoen, että jokin määrittelemätön taho ottaisi valmistelusta vastuun… Amnesty puolestaan käyttää hallituksen esityksestä muun muassa sanoja ”kunnianhimoton” ja ”ylimalkainen”. Hänestä tuntuu, että se ei ole johtanut juuri mihinkään. Näin siitäkin huolimatta, että samasta paperista käy ilmi, että Suomi on saanut asioiden huonosta hoidosta lukuisia huomautuksia. Tutkijat päättivät tukeutua strategiseen litigaatioon, joka kuulostaa amerikkalaiselta elokuvalta ja syystäkin. ”Todellakin, historian havinaa! Korkeimman oikeusasteen päätöksessä sanotaan, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, jotka tulee huomioida naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksissä.” Väistämättä huomio kyllä kiinnittyy siihen, että oikeuden perusteissa väkivalta nähdään tässä maahanmuuttajien kulttuurisena piirteenä, joka ei sovi yhteen suomalaisten arvojen kanssa. ”Kerroimme, keitä olemme, ja että olemme yrittäneet vuosia vaikuttaa näihin asioihin ja olemme turhautuneita. 22-vuotias irakilaismies oli tuomittu Helsingin hovioikeudessa siskonsa pahoinpitelystä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja maahanmuuttovirasto oli päättänyt karkottaa miehen. Tiimiin liittyi kolmas juristi Marjo Rantala, joka oli tuolloin auskultoimassa käräjäoikeudessa. Päätöksessään se lausui, että väkivalta osoitti ”piittaamattomuutta sellaisia arvoja kohtaan, joita turvataan sekä Suomen perustuslaissa että Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa”. Niiden mukaan koko prosessi on hoidettu kehnosti: kommentoitavat asiat on tuotu asiantuntijoiden tiedoksi niin viime tingassa, ettei niihin ole voinut reagoida. Lopulta isä surmasi perheensä valvotun perhetapaamisen aikana
38 IMAGE LOKAKUU 2017 38 IMAGE LOKAKUU 2017
LOKAKUU 2017 IMAGE 39 Jokainen tuottaja Tero Kauko maan elokuva on jossain vaiheessa vaikutta nut menestykseltä. Niin myös Iron Sky -trilogia. TeksTi kalle kinnunen kuviTus petteri tikkanen Kaup pa ratsu LOKAKUU 2017 IMAGE 39
Kaukomaa on antanut ulkomaille enemmän haastatteluja kuin kukaan toinen suomalainen elokuvatuottaja. Olen ollut yhden kortin varassa, ja nyt voin sanoa, ettei kaduta yhtään.” E nsimmäinen Iron Sky oli vähintään yhtä paljon ilmiö kuin elokuva. Tuoteperheeseen kuuluvat elokuvatrilogia, monen kauden televisiosarja, pelit, kirjat, t-paidat, juomat ja lelut. ”Jos oltaisiin väkivalloin pidetty kiinni siitä, että ensi-ilta olisi ollut syksyllä 2017, se olisi ollut jenkkilevitysdiilin kannalta liian aikaisin”, hän sanoo. ”En mä enää tuota muuta kuin Iron Skyta. Iron Skyksi muuttuneen Rautataivaan kortit oli katsottava. Elokuvaa on helpompi myydä levittäjille, kun on näyttää, millaista dinospektaakkelia on luvassa, mutta tällä kertaa näytettävää valmistui hitaammin kuin piti, sillä rahaa aina ei ollut kassassa kylliksi. ”Tero ajatteli, että haistakoot muut paskan. Tänne ei kuulu arkirealismia, miesten perseitä eikä kansallissankareita. ”Teromainen optimismi on sitä, että miksi mun usko loppuisi, jos Teron ja Timon usko ei lopu.” Perinteisesti Suomessa on myyty elokuvaa tavalla, joka ei oikeastaan ole edes myymistä. Enemmän kuin rahoituksesta, kyse oli näkyvyyttä tuoneesta onnistuneesta markkinointitempusta: Iron Skysta kirjoitettiin elokuva-alan kansainvälisissä bisnesjulkaisuissa enemmän kuin mistään suomalaisesta elokuvasta aiemmin. Kohta luin Sinisalon laatimaa juonitiivistelmää ja naureskelin, että tämä maksaa sata miljoonaa. Eräs elokuva-alan kollega vertaa Vuorensolaa ja Kaukomaata. ”Kuka tahansa normaali ja pragmaattinen ihminen olisi todennut, että tässä on liian isot riskit. helmikuuta 2012 Berliinin Friedrichstadtpalastissa. Sitten oltiin Tampereella, sovittiin, että tehdään leffa ilman muuta, sovittiin budjetiksi kolme miljoonaa ja lähdettiin ryyppäämään.” Vuorensola taas kertoo, että hän ja Torssonen suhtautuivat varauksellisesti elokuva-alan ammattilaisiin Kaukomaahan ja tämän tuottajapariin Petri Jokirantaan. katsotuin elokuva. ”Totesin, että nämä kaverithan tekevät enemmän rahaa kuin useimmat Suomen elokuva-ammattilaiset. Se voi olla metafora, tai sitten se ei ole. Ensimmäistä Iron Skyta taas tehtiin tavalla, jota voisi pitää pikemminkin startup-henkisenä. Uuteen Iron Sky -elokuvaan tulee paitsi avaruusnatseja, itse Hitler sekä matka Maan keskipisteeseen myös dinosauruksia – sekä kilpa-ajot dinosaurusten vetämillä vaunuilla. Sen ensi-iltaa juhlittiin 11. Yli 150 neliön asunnossa järjestetään tapaamisia ja kestitään elokuva-alan ammattilaisia. Elokuvafestivaalin ajaksi se on nimetty Iron Sky Loungeksi. Humoristinen tieteisspektaakkeli Kuussa piilottelevista natseista oli rahoitettu kansainvälisesti. Tamperelaiset olivat tehneet Star Wreck -nimisiä mikrobudjetin amatöörija avaruusscifielokuvia, joilla oli netissä innokkaita ihailijoita. Sitten näin paljon muutakin. Ensin on tehty elokuva ja sen jälkeen jääty toivomaan, että joku kiinnostuisi siitä. Tammikuisena sunnuntaina kymmenen vuotta sitten hän luki hotelli Klaus K:n aamiaispöydässä Hesarista jutun ohjaaja Timo Vuorensolasta, koko konseptin alun perin keksineestä Samuli Torssosesta ja elokuvahanke Rautataivaasta, jossa oli mukana myös Finlandia-palkinnon saanut kirjailija Johanna Sinisalo. Yksi ulottuvuuksista on nimeltään profit. En halua. Kun trilogian toinen osa The Coming Race tulee valkokankaille helmikuussa, ulkopuolisen silmin se näyttäisi olevan kovasti myöhässä. Kukaan muu ei olisi puskenut näitä leffoja eteenpäin”, Orasmaa sanoo. Kun The Coming Race kuvattiin vuoden 2015 lopulla, ensi-illak si kerrottiin vielä helmikuu 2017. Kaukomaa muistaa hyvin, kuinka kaikki hänen osaltaan alkoi. Malli toimii, jos rahoitus on julkisilta tahoilta, jotka eivät penää omiaan takaisin. Ne mainostavat Iron Sky: The Coming Racea, vuoden 2018 alussa valmistuvaa elokuvaa. Lopullinen budjetti oli kahdeksan miljoonaa euroa – Suomen kaikkien aikojen suurin. Nyt Kaukomaakin myöntää, ettei hänellä ollut Tampereella esisopimuksia tehdessään aavistusta, miten Vuorensola pärjäisi tosipaikassa. Saksassa se sai puoli miljoonaa katsojaa, Suomessa 181 000. ”Meni pitkään, ennen kuin edes uskalsin katsoa Star Wreckiä. Pitkä urakka on sijoitus, jonka kannattavuus on koko ajan vain valona tunnelin päässä. E lokuvatuottaja Tero Kaukomaa istuu Iron Sky Loungen sohvalla ja vaikuttaa kumma kyllä rentoutuneelta. ”Ihan ensin näin Iron Skyn mahdollisuudet markkinointimiehenä. Spektaakkelin merkittävyyteen saattoi uskoa jo ennen kuin sekuntiakaan oli kuvattu. 40 IMAGE LOKAKUU 2017 E dustusasunto sijaitsee Cannesin keskustassa, keskeisellä paikalla Carlton-hotellin takana. Hänellä on samat farkut kuin ennen Iron Skyta, luonnehtii kollega elokuva-alalta. Vuodesta toiseen suomalaistiimi kiersi ja teki itseään tykö. Kun elokuva kaksi kuukautta myöhemmin huhtikuussa 2012 tuli ensi-iltaan Suomessa ja Saksassa, se oli kummassakin maassa menestys. Silti Kaukomaa, joka on voittanut parhaan elokuvan Jusseja Suomi-draamoilla, toteaa, ettei niiden tuottamiseen ole paluuta. Videon pitää tehdä vaikutus potentiaalisiin sijoittajiin. Uskotaan juttuun itse, vaikka kaikki kyseenalaistaisivat mun osaamisen.” Panokset olivat tarpeeksi kovat Kaukomaalle, eikä hän voinut sanoa ei. Ensin oli konsepti, sitten etsittiin faneja ja lähdettiin hakemaan huomiota elokuvafestivaaleille, hurmaamaan mieluummin kaupallisia tahoja kuin kulttuuriväkeä. Suomen kalleinta elokuvaa olisi ohjaamassa itseoppinut tamperelainen scifidiggari, jolla ei ollut kokemusta ammattimaisesta elokuvanteosta, ei edes musiikkivideoiden. Seinällä on juliste, jossa Hitler ratsastaa hirmuliskolla. Iron Skyn tekotapa kiinnostaa”, Kaukomaa kertoo. ”Teron suhtautuminen taas oli: onpa sairaan hullu juttu, mutta tossa lentoliput, lähdetään Cannesiin pitchaamaan”, Vuorensola muistelee. Mua ei kiinnosta. Budjetista alle miljoona tuli joukkorahoituksesta. Universumi on valovuosien päässä siitä, millaiseksi suomalainen elokuva mielletään. Toisessa julisteessa teräväkyntisen liskon koura puristaa maapalloa. Kaukomaa ja Jokiranta puhuivat rahasta, markkinoinnista ja perinteisen levittämisen hankaluuksista. ”Tämä on mulle helpotus, jäi enemmän aikaa myydä elokuvaa.” Kaukomaa ei näytä mogulilta, vaikka hän on kaksi kertaa tuottanut Suomen kalleimman näytelmäelokuvan, ensin Iron Skyn ja nyt The Coming Racen. Kun katsoin, siinähän oli paljon hyvää.” Iron Sky -elokuvien kuvaaja Mika Orasmaa, jonka töitä ovat myös kalliit tuotannot Big Gamesta Tuntemattomaan sotilaaseen, kehuu Kaukomaan kykyä heittäytyä. Ensimmäisestä Iron Sky -elokuvasta on silloin kulunut jo kuusi vuotta. Asunnossa esitellään omanlaistaan maailmankaikkeutta, Iron Sky Universea, joka on myös tuotantoyhtiön nimi. Kuunatsien seikkailu oli meillä vuoden 12. Jokiranta kyseli, miten Vuorensolan taitoon ohjaajana voisi luottaa. Universumista on tehty humoristinen video, jonka naiskertoja esittelee tuotteita galakseina kuin tähtitiededokumentin juontaja. 1893-paikkainen sali oli täynnä ja yleisö riemuitsi
LOKAKUU 2017 IMAGE 41 LOKAKUU 2017 IMAGE 41
Uutta tapaa toimia ihailtiin alalla. Siitäkin syystä elokuva onnistuttiin lanseeraamaan täällä lähes kansallisaarteena. Yksi elokuvakokemus oli ylitse muiden. 1990-luvulla suomalaista elokuvaa ei pidetty vientituotteena, eikä sinänsä laadukas Aapo sitä ollutkaan. ”Katsottiin, että hemmetin paljon nuorta jengiä jonottamassa leffaan. Pari päivää dvd-julkaisun jälkeen Iron Sky oli verkossa sen hetken kuudenneksi piratoiduin elokuva, suurimpien Hollywood-hittien rinnalla. No, mennään kattomaan”, hän muistelee. Listalle pääseminen on saavutus sinänsä, mutta rahallisesti seuraukset olivat Blind Spotille julmat. Innostuin, pyysin synopsista ja kahdessa päivässä Aulilta tuli 96-sivuinen käsikirjoitus. Suomen elokuvatuottajien keskusliitto palkitsi parivaljakon Jokiranta–Kaukomaa vuoden tuottajina syyskuussa 2007. K aikki elokuvat, joita Tero Kaukomaa on lähtenyt tuottamaan, ovat jossain vaiheessa näyttäneet menestyksiltä. He alkoivat käydä matkan varrella elokuvissa, sillä saleissa oli hyvä ilmastointi. Parikymppiset tyhjätaskureissaajat nukkuivat siinä yönsä, mutta päivisin autossa oli, jos mahdollista, vielä epämukavampaa: kesä oli kuuma ja auto läkähdyttävä koppi. Kaukomaa keksi kaverinsa kanssa tähän ratkaisun, jolla oli kauaskantoiset seuraukset. Myymällä äitinsä ostamat osakkeet Kaukomaa sai kassaa farmariautoon. The Coming Racen kuvaukset olivat juuri päättyneet, Berliinin elokuvajuhlat täydessä vauhdissa.. Mikäköhän tämä on tämä Raiders of the Lost Ark. Nuorena hän haaveili Yhdysvalloista ja lähti kesällä 1981 kaverinsa kanssa viiden viikon reissulle maan halki. Lento tyssäsi varhain solmittuun levityssopimukseen, jonka nojalla brittiläinen levitysyhtiö Revolver ilmoitti julkaisevansa elokuvan suoraan dvd:llä vain kaksi kuukautta ensi-illan jälkeen. Silloin he kumpikin olivat jo suuntaamassa omiin, erillisiin projekteihinsa. Kaukomaa ja partneriksi Blind Spotiin tullut Petri Jokiranta halusivat molemmat katsoa Suomea kauemmas. Luomalla ihan oman juttunsa hän oli saanut yleisöä ympäri maailmaa, ja se mahdollisti hänelle elokuvanteon. Soitin Auli Mantilalle, joka sanoi, että sillä olisi uhkapeliin liittyvä idea. Tero on ainoa ihminen, jonka kanssa en lähtisi kilpailemaan siitä, kumpi jaksaa hakata päätään seinään kauemmin.” Yksikään Blind Spotin elokuvista ei saanut yleisömenestyksen haamurajana pidettyä 100 000 katsojaa Suomessa ennen Iron Skyta. Viikkoa myöhemmin Auli soitti sunnuntai-iltana ja kertoi Neitoperhon stoorin. ”Minua pyydettiin tuotantopäälliköksi Tero Jartin ohjaamaan Aapoon. Elokuvaa myytiin siellä paikallisena sekä aiheen että keskeisten näyttelijöiden Julia Dietzen ja Götz Otton kantamana. Kaukomaa valitsi kauppakorkeakoulun ja sen jälkeen työpaikakseen öljy-yhtiö Mobil Oilin. K aukomaasta Cannesin Iron Sky Loungessa paistanut huojennus ei tietenkään ole pysyvä olotila Kaukomaan työtavoilla. Iron Skyn jo suunniteltuja teatterilevityksiä peruttiin. Hän oli miettinyt sitä vuosia.” Mantilan ja Kaukomaan lisäksi lähes kaikki keskeiset Neitoperhon tekijät olivat ensikertalaisia. Kaukomaa huomasi sen yrittäessään myydä teosta Cannesin televisiomessuilla. Aapo oli naturalistinen kuvaus kansalaissodassa rintamalle ajautuvasta rengistä. Hänestä tuli tuotantoyhtiö Gnu Filmsin osakas, joka halusi tehdä firmasta kansainvälisemmän. Lähdin tekemään sitä keikkana, kun tehtävä ei eronnut hirveästi mainoskuvauksista.” Kaukomaa jäi sille tielle. ”Ei se kaikki mennyt niin kuin piti”, Kaukomaa sanoo. Esimerkiksi näin: Kaukomaan mukaan Iron Sky: The Coming Race on Indiana Jones meets Jurassic Park goes Iron Sky. Pikemminkin päinvastoin. Suomalaisia tähtiä elokuvassa ei ollut, mutta oli jotain yllättävämpää: Samuli Torssosen luotsaaman Energia-nimisen firman erikoistehosteet. Mantilan seuraavan elokuvan Pelon maantieteen Kaukomaa tuotti jo oman Blind Spot -yrityksensä nimissä. Yhteistyö huipentui Jadesoturiin, Kiinassa kuvattuun viiden vuoden hankkeeseen. ”Törmäsin Corona-baarin edessä käsikirjoittaja Jukka Asikaiseen ja kysyin, keille uusille ohjaajille pitäisi soittaa. Elokuvaan saatiin osatuottajaksi Lars von Trierin Zentropa, jolloin Blind Spot puolestaan pääsi nimelliseksi osatuottajaksi supersuosittuun Dancer in the Darkiin. Varovaisenkin arvion mukaan Blind Spot menetti satojatuhansia euroja. Kun Kaukomaata haastateltiin tätä juttua varten ensimmäisen kerran helmikuussa 2016, Berliinin Ritz-Carlton-hotellin aulabaarissa seuraavaa palaveriaan odotteli silminnähden stressaantunut mies. Kaavalla vakuutettiin kaikki osapuolet 17 miljoonan euron rahoituksesta. Sanoin että kerro ihmeessä lisää, olen pelannut koko ikäni uhkapelejä. En kuitenkaan innostunut ideasta yhtään. ”Ehkä se oli myös mun naiiviutta, kun ajattelin aina, että perkele, tästä tehdään hitti. Iron Sky näyttikin kaupalliselta menestykseltä kahden kuukauden ajan. Sen kannalta keskeistä oli nousu isoksi hitiksi Saksassa. Myyty! T ero Kaukomaa myöntää auliisti olevansa ”markkinointijätkä”. Kaukomaa ajatteli, että monikansallisessa firmasssa voisi päästä Helsingin-konttorista töihin vaikka Lontooseen. 42 IMAGE LOKAKUU 2017 42 IMAGE LOKAKUU 2017 autokauppiaisiin, eikä vertaus ole kielteinen. Kymmenen vuoden aikana Blind Spot tuotti seitsemän pitkää elokuvaa. Neitoperhosta tuli kuitenkin yksi 1990-luvun kehutuimmista kotimaisista elokuvista, ja se läpäisi tiukan seulan Venetsian elokuvajuhlien ohjelmistoon. Muutama vuosi alalle tulon jälkeen Kaukomaa teki elokuvia kansainvälisemmin kuin kukaan muu Suomessa Kaurismäen veljeksiä lukuunottamatta. Tuolla asenteella tein jokaisen leffan”, Kaukomaa sanoo. Sitä pitää osata myydä ja puhua kunkin kohderyhmän omaa kieltä. Hänen leffojaan joo, mutta fanitin myös Akia tuottajana, tapaa, jolla hän hoiti businesspuolen. Jopa Helsinkiin sijoittuvaan Cyclomania -nuorisoelokuvaan järjestyi niin paljon rahaa Saksan televisiosta, että tuotanto oli kannattava, vaikka levitys Suomessa floppasi. ”Jumalauta, mikä leffa!” Kun seikkailu saapui Suomeen puoli vuotta myöhemmin nimellä Kadonneen aarteen metsästäjät, oli jo joulu 1981, ja Kaukomaa oli päättänyt, mitä halusi opiskella. Räväkkä tuote ei riitä. ”Olen itsepäinen, mutta Tero on vielä itsepäisempi. ”Aki Kaurismäkeä mä ihailin. Jadesoturin ohjaaja Antti-Jussi Annila kuvailee Kaukomaata parantumattomaksi riskinottajaksi, joka tarttuu juttuun sitä hanakammin, mitä suuremmat ovat panokset. Vitsi miten mageeta!” Oman esikoistuotantonsa Kaukomaa kuvailee pistäneensä kasaan melkein sattumalta. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kävi taas matkustelemassa maailmalla, eikä palattuaan keksinyt, mitä tekisi. Kun kävi ilmi, että ulkomaanpestiä oli turha toivoa vuosikausiin, Kaukomaa vaihtoi öljyfirman mainoksia tuottavaan Elohopea-Filmiin. Ei leffaa, sillä suomalainen elokuva oli silloin tylsää – ei Indiana Jonesin seikkailujen veroista
Vuokrataan yksi studio lisää ja kuvataan suurta toimintajaksoa samanaikaisesti kahdella tiimillä, isojen Hollywood-tuotantojen tyyliin. Niin myös Berliinissä, jossa oli tarkoitus tavata ostajaehdokkaita ja keskustella kansainvälisistä levityskuvioista. Jo Pelon maantieteessä rahat loppuivat kesken kuvausten. Kesällä myös Iron Sky Universe on ollut maksuvaikeuksiin joutuneiden yritysten listalla toistuvasti. Hän on mahdollistaja, Iron Sky -tuoteperheen pomo, jonka siipien alla ohjaaja-käsikirjoittaja Vuorensola voi kehitellä tieteisfantasiaansa. Kaukomaa ihastui Happelin tehokkuuteen ja sai houkuteltua tämän The Coming Racen linjatuottajaksi, kuvausvaiheen käytännön päävastaavaksi. Samoihin aikoihin perustettiin uusi yhtiö, Iron Sky Universe, joka osti Iron Skyn oikeudet Blind Spotilta. Mulla ja Auli Mantilalla meni muutenkin sukset ristiin. ”Siinä sai tuntumaa, millaisia ongelmia tuottaja kohtaa. LOKAKUU 2017 IMAGE 43 Kaukomaasta sanotaan, että hän puhuu totta vaikeassakin paikassa. Ne ovat myös elokuvanteon ne puolet, jotka ovat Kaukomaan näpeissä. Jo maaliskuussa 2016 elokuvan raakaversiosta järjestettiin Berliinissä ja Helsingissä faninäytökset, joihin pääsi maksamalla lipusta 150 euroa. Ei. Jos juttu toimii sun mielestä, mutta sata ihmistä sanoo, ettei se toimi, on aika katsoa peiliin ja kysellä, missä vika”, Kaukomaa kuvailee. Tämän vuoden kesäkuussa Kauppalehti kertoi, että Blind Spotilla on lähes 800 000 euroa velkaa ja verottajalla kärsivällisyys lopussa. ”Joukkorahoitus on markkinointikeino. Cannesissa toukokuussa 2016 Iron Skyn lippua pidettiin ilmassa bileillä, joiden kokonaisbudjetti oli yli 30 000 euroa. Päivät täyttyvät tapaamisista, illat ja yöt edustetaan ja verkostoidutaan. Tuoppi Ritz-Carltonissa ei ole alkoholismin merkki. Silloin kuvauksiin Australiaan saapui Udo Happel. Eikös se ole ihan pähkinöitä, jos kokonaisbudjetti on lähes 600-kertainen. Hän ja kalifornialainen käsikirjoittaja Dalan Musson paisuttelivat tarinaa miettimättä, mitä hirmuliskot ja muut tehosteet maksavat. ”Kaikki elokuvanteon vaikeus liittyy mun mielestä aina just rahaan ja talouteen”, Kaukomaa summasi Berliinissä. Näin elokuva saatiin purkkiin sellaisena kuin oli suunniteltu. Ei puhuttu vuosiin sen jälkeen. Me oltiin edelläkävijöitä, mutta se alkaa olla menneen talven lumia”, Kaukomaa sanoo. Faneja ei ole tuntunut harmittavan, että ensimmäiseen elokuvaan sijoitetut rahat eivät tulleet takaisin. Tarvitaan 24 000 dollaria. Kun kävi selväksi, että kuvauspäiviä on liian vähän, Happel teki nopean päätöksen. Vuonna 2013 Blind Spotin kerrottiin joutuneen talousvaikeuksiin. ”Ei olla tehty päätöstä joukkorahoituskuvioiden lopettamisesta, mutta on ne nähty. Kaukomaalle se ei ollut uutta. T he Coming Racen venähtämisellä on seurauksensa. Ohjaaja Timo Vuorensola ottaa vastuun Iron Sky: The Coming Racen budjetin räjähtämisestä. Sissimarkkinoinnista, kuten happy hour -tapahtumien järjestämisestä festivaalien ammattilaiskävijöille, parodisten kuunatsilehtien jakamisesta ja rooliasuissa heilumisesta on tultu pitkälle. Kun Iron Sky Universe järjesti osakeannin vuonna 2014, se merkittiin viisinkertaisesti. Sen taas sanotaan erottavan hänet niistä tuottajista, jotka tukalassa raossa turvautuvat valkoisiin valheisiin. ”Rahoitusta on aika hintsusti”, Kaukomaa kuvaili huoltaan Ritz-Carltonissa juoden iltapäivällä lager-tuoppia, joka ei ollut päivän ensimmäinen. ”Moni ajattelee, että Iron Skyt tehdään yleisön kanssa niin, että tarinan kirjoittaminenkin joukkoistetaan. Kaukomaan mukaan vain niin Blind Spot saattoi vielä maksaa velkojille – ja ainoa tapa, jolla Iron Sky -brändi voitiin pelastaa. Mutta pitää kohdata ongelmat ja tehdä virheensä. Ilman verkostoitumisihmettä ei ensimmäistä eikä toista Iron Skyta olisi rahoitettu. Kampanja onnistui ja keräsi kuukaudessa yli 38 000 dollaria. Elokuvasäätiö tuki juhlaa 20 000 eurolla. Stressin kantaminen jää kuitenkin tuottajalle, ja joskus tarvitaan rautakoura-Happeleita. Festivaalimatkat ovat kiireisiä ja kosteita reissuja. Happel selvitti tilanteen, antoi tiimin jatkaa – vaihtoehtona olisi ollut ohjaajan ja tuottajan vaihtaminen, jotta edes jotain saadaan valmiiksi – ja katsoi, että budjetin ylitys pysyy kurissa. Tero Kaukomaasta sanotaan, että hän ei turvaudu valkoisiin valheisiin, vaan puhuu totta vaikeassakin paikassa.. Kaukomaa myöntää hämmentävän auliisti, jos hommat eivät toimi. Hänet lähetti paikalle niin sanottu completion bond. Ei jäänyt ainakaan fiilistä, että tämä on helppoa.” Myös ensimmäinen Iron Sky meni kuvauksissa roimasti yli budjetin. Lokakuussa 2016 The Coming Racen tuotanto haki pitkästä aikaa joukkorahoituksella apua Indiegogo-palvelussa. Pyyntö oli muotoiltu hupaisasti ja asetettu Vuorensolan suuhun: kohtaus, jossa muotoaan muuttava liskoihminen putoaa dinosaurusten vetämästä vaunusta ja murskaantuu, on kuvattu, mutta sen digitaalisiin tehosteisiin ei ole nykybudjetissa enää varaa. ”Koko ajan etsitään lisää rahaa, että pääsisi maksamaan itselleenkin palkkaa.” Kun Kaukomaa vuonna 2012 päätti keskittyä Iron Sky -tuoteperheeseen, elokuvatrilogian toisen osan oli määrä valmistua vuonna 2015 ja kolmannen 2018. Me haetaan faneilta opponointia, eri näkökulmia sekä vahvistusta siihen, mihin me uskotaan. Aika alkoi silti loppua kesken The Coming Racen kuvausten. Happelin tehokkuutta tarvittiin. Se on vakuutusjärjestely, jolla pidetään huoli elokuvien valmistumisesta, sillä isoissa indietuotannoissa on yleensä kiinni useiden rahoittajien sijoituksia. Se on hirveän työlästä hommaa.” ”Mutta siitä huolimatta: The Coming Racen rahat olivat niin lopussa, että murskautumisjaksoa ei olisi voitu toteuttaa ilman fanien apua”, Vuorensola sanoo. Faneihin on pidetty yhteyttä toisenlaisin keinoin
Wang otti yhteyttä Tero Kaukomaahan, joka tietenkin totesi, että kyllä tämä kannattaisi tehdä. Yksittäisen elokuvan tukisumman katto oli vuosikymmenen ajan 800 000 euroa, mutta Iron Skyn, Big Gamen ja Tuntemattoman sotilaan kaltaisten suurtuotantojen myötä päätettiin, ettei tarkkaa maksimitukisummaa enää ole. Ensimmäinen Iron Sky maksoi alle puolet The Coming Racesta, mutta vei silti tuotantoyhtiön talousvaikeuksiin. ”Jos tässä parinkymmenen vuoden ajan on haaveillut, että joskus Hollywood maksaisi leffatuotannon, niin ei sitä ajatellut, että se onkin Kiina, joka maksaa. Kiinalaisen Iron Skyn syntytarina on hullu ja se menee näin: Kaksi vuotta sitten muuan Max Wang lähetti Timo Vuorensolalle Facebook-chatissa viestin, jossa hän kehui Iron Skyta ja kysyi, tulisiko Vuorensola Kiinaan tekemään leffaa. Efektitalo Pixomondo taas on ykkössarjaa: se on tehnyt Game of Thronesia, Fast and the Furious -kaahailuja ja useita Steven Spielbergin elokuvia. Hänen varsinainen tehtävänsä on myydä The Arkia Kiinan ulkopuolelle. Kaukomaa ja Vuorensola saavat vihdoin rahaa tekemällä tilaustyön. Tero sanoi kyllä.” Sitten mentiin. Timo Vuorensola ohjaa ja Mika Orasmaa kuvaa Iron Sky: The Arkin, mutta elokuva on 80-prosenttisesti kiinankielinen ja täysin kiinalais rahoitteinen. Toinen näkökulma on iso mahdollisuus päästä Kiinan markkinoille.” Ne ovat valtavat markkinat, joilla pärjäävät fantasiaja tieteisspektaakkelit. ”Kun Tero oli lukenut sen, hän sanoi, että voi paska, pakko tämä on tehdä. Tuottaja Wang, jonka edellisen elokuvan Wolf Totemin liikevaihto Kiinassa oli 90 miljoonaa euroa, tiesi kuitenkin myös ne narut, joista tämän kaltaisissa tilanteissa kannattaa vetää. 80 miljoonan asukkaan maassa on potentiaalia. Yksi vastaus on Saksa. Alalla kärjistetään, että mitä efektibudjetiksi oli kirjattukaan, Hollywood-tason firma olisi pistänyt vastaavasta urakasta laskuun nollan perään. Torssonen ja muita energialaisia siirtyi Troll vfx -yhtiöön, joka on alansa johtavia yrityksiä Suomessa. American Film Marketissa on määrä tehdä sopimuksia Iron Sky -oikeuksista eri maihin. Nyt hän luotsaa elokuvaa, jonka hintaisia tuotantoja on aiemmin tehnyt suomalaisohjaajista ainoastaan Renny Harlin. Niin kuin on pitänyt joka ikinen kerta aiemmin.” . ”Ykkösosa näytti saksalaisille, että aiheesta voi tehdä hervotonta komediaa”, Kaukomaa arvioi syitä rahoitustahojen innostukselle. Fantasiaja tieteiselokuvia suunnitellaan Suomessa nykyään vakavissaan ja suomalaista kauhua on myyty onnistuneesti maailmalle. 44 IMAGE LOKAKUU 2017 ”Kun annoimme käsikirjoituksen Terolle, pyysin samalla anteeksi”, Vuorensola kertoo nyt. The Coming Racessa ei ole näyttelijöitä, joiden vuoksi ostetaan leffalippuja. ”Tykkään Teron kanssa työskentelyssä tästä, että pää osuu välillä ovenkarmiin, mutta meno ei pysähdy”, Vuorensola toteaa. Ensimmäisessä Iron Skyssa Samuli Torssosen vetämä efektitalo Energia oli osatuottaja, jonka piti saada siivu tuotoista kymmenien miestyövuosien panostaan vastaan. Kiinaan pystytetään elokuvateattereita pökerryttävällä vauhdilla. Merkittävän osan kehitykseen ovat tuoneet menestykset Rare Exports ja Big Game, jotka Petri Jokiranta tuotti omalla firmallaan Kaukomaan keskityttyä Iron Skyhin. Suomen elokuvasäätiö on The Coming Racessa mukana miljoonan euron tuella. Jaahas, ajatteli Vuorensola, jolla on muutakin tekemistä kuin vastata hämäriin viesteihin, ja sulki chat-ikkunan. M arraskuussa Kaukomaa matkustaa Santa Monicaan, jossa järjestetään Pohjois-Amerikan suurimmat elokuvamessut. Sanoin kyllä ja kysyin, saatko rahoitettua tämän. The Coming Racen 18 miljoonaan kohonnut budjetti johtuu erikoistehosteiden olemuksesta ja tekijästä. Ensimmäisen Iron Skyn tehosteet olivat avaruusaluksia ja muita mekaanisia muotoja. Kaukomaan on jatkossa soviteltava kalenteriinsa myös matkoja Kiinaan, sillä kolmas Iron Sky kuvataan siellä.. Matt Damon ja Christian Bale ovat jo näytelleet kiinalaiselokuvien pääosissa. Vuosituhannen taitteesta perheineen Sveitsissä asuneen Kaukomaan pitää jatkossa sovitella kalenteriinsa myös matkoja Kiinaan, sillä järjestyksessä kolmas Iron Sky -leffa kuvataan Pekingin lähellä. The Arkin budjetti on yli 25 miljoonaa euroa. Wangilla oli scifikäsikirjoitus, jonka ohjaamisen ehdoksi Vuorensola asetti halunsa muokata se Iron Sky -maailmaan. Siksi iso bisneskysymys kuuluukin, että miten näin kallista kakkososaa on ylipäätään voitu käydä tekemään. Kun Kiinan-kuvaukset alkavat lokakuun puolivälissä, vuoden 2012 alkuperäinen Iron Sky on ainoa ensi-iltansa jo saanut Vuorensolan ohjaama elokuva. ”Stoori on helvetin hyvä, käsis on helvetin hyvä. Ne ovat elokuvan varsinainen tähti. Kiina saattaa nousta Yhdysvaltojen ohi elokuvabisneksen tärkeimmäksi markkina-alueeksi muutaman vuoden sisällä. ”Tähän on muutamakin näkökulma”, Kaukomaa sanoo. Muutenkin on vaikea aliarvioida sen seurauksia, että Tero Kaukomaa sattui kymmenen vuotta sitten lukemaan Hesaria hotellin aamupalapöydässä. Dinosaurukset taas ovat eläviä olentoja, joiden uskottavuus on pienestä kiinni. Digisaurukset ovat kalliimpia kuin pääosien britti Lara Rossi, australialainen jiujitsumestari Kit Dale, amerikkalainen koomikko Tom Green, saati sivuosien Kari Ketonen ja Jukka Hildén. Esimerkiksi uuden Tuntemattoman sotilaan erikoistehosteista vastaa Samuli Torssosen Energian seuraaja Troll vfx. Se sopi kiinalaisille. Mukavaa, kun ei tarvitse omia liksoja ensimmäisenä sijoittaa. Kaukomaata mittaluokka ei tietenkään huoleta. Tero kysyi, että luulenko osaavani ohjata nämä jutut. Kolmas näkökulma on se, jota muutenkin Suomen elokuva-alalla uskotaan inspiraatioksi kiinalaisen Iron Skyn tekemiseen. Iron Skysta tuli toki Energialle käyntikortti, mutta turhan kallis sellainen. Suurin osa budjetista on saksalaista julkista ja puolijulkista rahaa
Markku ohjeistaa, että on parasta pysyä matalana, kun Mervi seisoo. Kävelemme kohti palstan keskustaa, missä Mervi makaa mäntyjen alla varjoisassa paikassa. Markku huhuilee Mervi-hirveä. Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Aleksi Poutanen: Astumme villieläinhoitaja Markku Harjun kanssa sisään aitaukseen. Syksyn aikana julkaistavat kuvasarjat käsittelevät niitä hyvin voinnin osatekijöitä, jotka puhe hyvinvoinnin valtiollisista rakenteista usein jättää katveeseen. Kun astumme lähemmäs, se nousee erikoiseen polviasentoon. Aitaus on jalkapallokentän kokoinen alue, jonka reunaaitoja ei näe sisääntuloportilta. Odotamme ja istumme pitkään, kun Mervi tekee hirvijuttuja, tuijottelee ja mittailee uutta tulokasta. Olemme nyt Mervin reviirillä. 46 IMAGE LOKAKUU 2017 Aleksi Poutasen ja Sakari Piipon doku mentaariset kuvasarjat aloittavat Imagen ja suo malaisten kuvajournalis tien 11kollektiivin yhteis työn. Mervi on tullut Markun hoitoon vasana, kun se erkaantui emostaan, eikä olisi pärjännyt yksin luonnossa. Tylsä keskipäivän aurinko paistaa korkealta ja hyttyset teeskentelevät olevansa huomaamattomia. Lopulta Mervi rauhoittuu ja käy makuulle Markun viereen. Pieni tuulenvire puhaltaa hyttyset pois ja on hiljaista.
Aleksi Poutanen Lajitoverit Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Ima ge × 11-k olle ktii vi × Ima ge × 11-k olle ktii vi × Ima ge × 11-k olle ktii vi ×
48 IMAGE LOKAKUU 2017
LOKAKUU 2017 IMAGE 49 Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i ×
50 IMAGE LOKAKUU 2017
Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Ima ge × 11-k olle ktii vi × Ima ge × 11-k olle ktii vi × Ima ge × 11-k olle ktii vi ×
52 IMAGE LOKAKUU 2017 Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im age × 11-k olle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi × Im ag e × 11ko lle kti ivi ×
LOKAKUU 2017 IMAGE 53
Pulpettien takaa maanantaisin iltamyöhään pidetään puheita päivähoidosta, kiistellään tie hidasteiden sijoittelusta ja keskustellaan demokratian perusarvoista. Image × 11-ko llektii vi × Image × 11-ko llektii vi × Image × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Image ja 11-kollektiivi järjestävät yhteistyöstään myös valokuvanäyttelyn. Kahvin ja viinerin, vissyn ja banaanien voimalla ikääntyvät ihmiset harmaissa vaatteissa puo lustavat kantojaan tuottaen tuhansia sivuja pöytäkirjoja päätöksistä, mietelmistä ja esityksistä. Sitä on demokra tian pölyyntyvä, ikävystyt tävä ja elintärkeä toiminta. 11-kollektiivin kuvaajien töitä on esillä Korjaamolla Helsingissä 10.–23.11.. Sakari Piippo Kunnanvaltuusto Sakari Piippo: Kunnan valtuuston kokoukset ovat pienimuotoista draamaa puuviilupintaisissa saleissa
LOKAKUU 2017 IMAGE 55
56 IMAGE LOKAKUU 2017
Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i ×
58 IMAGE LOKAKUU 2017
LOKAKUU 2017 IMAGE 59 Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Imag e × 11-ko llektii vi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i ×
60 IMAGE LOKAKUU 2017
Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im ag e × 11ko lle kt iiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i × Im age × 11ko llek tiiv i ×
62 IMAGE LOKAKUU 2017
LOKAKUU 2017 IMAGE 63 Imag e × 11-ko llekti ivi × Imag e × 11-ko llekti ivi × Imag e × 11-ko llekti ivi × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i × Im age × 11-k olle ktiiv i ×
Miksi ensim Pelkistettyä todellisuutta keskustelija Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Va lok uv an um ero Val oku van um ero Val oku van um ero Val oku van um ero Val oku van um ero. Voiko kuva olla merkityksellinen, vaikka sen näkisi vain kaksi ihmistä. Raw View’lle olisi ollut brittiläinen jatkaja, mutta koin helpommaksi lopettaa lehden tekemisen. Mietimme sitä, mikä kuvassa on merkityksellistä ja kiehtovaa. Kuvajournalismi on dokumentaarisen valokuvan lajityypin yksi alalajeista. Raw View’n brändiä ei kuitenkaan kuopata, vaan alamme nyt tehdä valo kuvakirjoja. Puhut usein merkityksellisestä kuvasta. 64 IMAGE LOKAKUU 2017 Suomessa on osaavia valokuvaajia, mutta ei dokumentaarisen valo kuvan ymmärrystä, sanoo valokuvaaja, päätoimittaja ja kustantaja Hannamari Shakya. Emme me mieti, moniko ihminen kuvan lopulta näkee. Ja valokuvalehtiä, varsinkin epäkaupallisia julkaisuja, kannattaa tilata. Kuka sen määrittelee. TeksTi Jukka Väänänen kuva Jussi särkilahti Miten dokumentaarinen valokuva ja kuvajournalismi eroavat toisistaan. Tekijöitä on ollut parikymmentä ympäri maailmaa, ja silti olen ollut yksin lehden hallinnon ja talousasioiden kanssa. Miksi. Vaikka olen rakastanut lehden tekemistä, se on ollut haastavaa, koska taloushuolia on riittänyt. Päätoimittamasi valokuvalehti Raw View’n viimeinen numero ilmestyy marraskuussa. Suomesta ei puutu hyviä valokuvaajia, mutta täältä puuttuu ymmärrys siitä, mitä dokumentaarinen valokuva on. ”Suomalainen dokumentaarinen valokuva on monipuolista ja jännit tävää”, olet sanonut. Kuvajournalismi on päivittäistä uutisdokumentointia, kun taas dokumentaarisen valokuvan lajityyppi sisältää muitakin alalajeja, kuten vaikkapa arkistomateriaaliin perustuvan dokumentaarisen työskentelyn. On parempi lopettaa, kun ongelmat eivät ole vielä liian suuria. Toisissa käsissä olisi se riski, että lehti ei olisikaan sellainen kuin minä haluan. Kulttuurija taidelehden tekemiskustannukset ovat suuret, ja vaikka lehti oli kansainvälinen, rahoitus puuttui. Täällä on keskitytty valokuvataiteeseen ja sen hegemonisen aseman ylläpitämiseen. Merkitys syntyy niiden päässä, jotka päättävät kuvien valinnasta ja julkaisusta. Valokuvakirjallisuuteen tutustumalla ja kuvia tutkimalla oppii paljon dokumentaarisen valokuvan ilmaisusta. Tämä on ollut kompastuskivi. Mitä medioita, ihmisiä ja ryhmiä dokumentaarisesta valokuvasta kiin nostuneiden kannattaa seurata. Usein ajatellaan, että dokumentaarinen valokuva on yhtä kuin kuvajournalismi, mitä se ei ole. Suosittelen seuraamaan mainekkaiden agentuurien valokuvaajien töitä, esimerkiksi Magnum Photos, vii, noor, Institute ja Agence vu’, ja näiden valokuvaajien Instagram-tilejä
. Miksi haluat valokuvata?” –?Hannamari SHakya keskustelija ”. Dokkarityöpajoihin en ota oikeastaan lainkaan nuoria. Teen parasta aikaa pitkää projektia, ikään kuin oman tyttäreni tarinaa nimellä Hybrid Daughters. Hienous syntyy siitä, että suomalainen on aito ja rehellinen ja vähän synkkäkin tietysti. Jos tekee dokumentaarista valo kuvaa, pitää olla näkemystä. Kymmenen prosenttia koskaan otetuista kuvista on syntynyt viimeisen vuoden aikana.” Millaisia ajatuksia tämä herättää. Oppilaille minulla on kaksi kysymystä: Kuka olet. Palaisin myös oman urani alkulähteille ja tekisin dokumenttielokuvan. On myös eri asia, kuvataanko kännykällä vai keski koon kameralla. Meidän täytyy olla rehellisiä sille, mitä me olemme. Toki jos saa kuvasarjansa julkaistua New York Timesissa, sillä on automaat ti sesti painoarvoa. Vaadin, että ihmiset avautuvat ihmisinä, ei puhuta vain valokuvasta vaan myös omasta historiasta, sillä se liittyy siihen, millaisia olemme valo kuvaajina. Vahvimmat valokuvaajat ovat usein niitä, jotka ovat opiskelleet vaikka humanistisia aineita. Tallinnassa kansallisesti menestynyt paikallinen valokuvaaja varoitti, että et saa näistä ihmisistä sitten oikein mitään irti. Totta kai voi. Välineillä on toki väliä, mutta kuva syntyy jossain muualla kuin kamerassa. Se on rankkaa, tavallaan ryhmäterapiaa. Miksi haluat valokuvata. Emme ole ruotsalaisia, jotka aina katsovat aurinkoa kohti. Esimerkiksi Magnum Photosin Peter van Agtmael on tehnyt vaikuttavaa sotakuvastoa osittain kännykällä kuvaamalla. Ei meillä ole paljonkaan sellaisia Gucci-naisia, jos vertaa vaikka Venäjään, jossa ääririkkaita on paljon ja varallisuus myös näytetään. 66 IMAGE LOKAKUU 2017 mäinen siitä syntyvä mielikuva on kuitenkin täynnä köyhyyttä ja kurjuutta, huolta ja harmautta. Kun puhutaan sisällöistä, juttu onkin eri. Meillähän vauraus on aika piilossa. Tuo ensimmäinen onkin usein elämän mittainen kysymys. Nicholas Felton kirjoittaa teoksessaan Photoviz – Visualizing Information Through Photography: ”…nykyään valokuvia otetaan lähes 400 miljardia vuodessa. Olen vetänyt dokumentaarisen valokuvan työpajoja nyt yhdeksän vuotta, tällä hetkellä Tallinnassa, Helsingissä ja Oulussa. Mitä sitten, kun on suomalainen ja kohdellaan jonain aivan muuna. Lehteäkin olisi hienoa edelleen tehdä. Millainen merkitys koulutuksella on valokuvaajalle. Instagramissa julkaistu kuva voi tietysti olla merkittävä, en usko, että julkaisualusta sinänsä ratkai see. Olen mentoroinut Suo messa kahta nuorta valokuvaajaa. Siinä kuvaan kahdesta tai useammasta etnisestä taustasta tulevia naisia, jotka eivät ole suomalaisen näköisiä mutta silti suomalaisia ja tutkin identiteettiä laajemmin. Korostan työpajoissani ideointia ja suunnitelmallisuutta ennen kuin teh dään mitään. Tuosta määrästä noin 98 prosenttia on yhteiskunnallisesti merkityksetöntä kuvaa. Yhteiskunnallista ymmärrystä vaaditaan. Eri asia onkin, miten sitä harrastaa, onhan minullakin koko ajan iPhone mukana. Perustaisin dokumentaarisen valokuvan koulun ja ehkä sen yhteyteen näyttely tilan. Totta kai tästä seuraa identiteettiongelmia. On hieno kokemus, kun ihmiset alkavat avautua. Miljoona tosin taisi huveta jo. Suomessa on monia aiheita, joita kukaan ei ole vielä käsitellyt. Porukassa on kovia ammattilaisia, jotka osaavat kuvata. Uutisja lehtikuva on tie tysti eri asia, koska pitää reagoida nopeasti ja tallentaa tilanne. Hyvä haltija tai maallinen mese naatti antaa sinulle miljoona euroa dokumentaarisen valokuvauksen kehittämiseen Suomessa. Minusta on kiinnostavaa tonkia asioita, jotka eivät ole näkyvissä. Kuitenkin heti ensimmäisessä tapaamisessa tapahtui jotain todella maagista. Käytän kännykkää päivittäiseen doku mentointiin, mutta kun teen jotain oikein kunnolla ja fiilistelen, otan käyt töön analogisen, keskikoon kameran. Analoginen vai digitaalinen kuvauslaitteisto. En ole mikään näyttelyihminen, mutta myös näyttelypaikkoja tarvitaan. Molemmat ovat huippulahjakkuuksia, joista varmasti kuullaan vielä maailmalla. Suomalaiselta medialta puuttuu rohkeus tuoda esille laajempia kuvasar joja, joissa paneudutaan yhteen kysymykseen. Valokuvaajaksi voi oppia, näkijäksi ei. Onko välineellä väliä. On sanottu, että suomalaisia valokuvaharrastajia on kaksi miljoonaa, enkä epäile sitä. Työpajojeni oppilaille minulla on kaksi kysymystä: Kuka olet. Yhdellekin naiselle oli sanottu, että et ole suomalainen eikä sinusta koskaan tule suomalaista. Voiko itseoppineesta tulla ammattilainen. Jälkimmäinen muuttaa kuvaustilannetta ja kuvattavaa. Puhun paljon filmikuvaamisesta ja olen analogisen kuvaamisen suuri ystävä siksi, että työtapa on hidas ja pohdiskeleva. Uskon, että ihmiset ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista myös sitä kautta, että valoku vaa jat tuovat ne heidän nähtäväkseen visuaalisessa muodossa, tarinana. Mihin käytät rahat. Mikä aihe on juuri nyt ajankohtainen
Essee Elokuva Musiikki Kirja Stiller Nikkanen Dario Argento Petollinen nostalgia HIM Seija Ahava
Niitä levittivät tutkijat, kirjailijat, taiteilijat, toimittajat, ihmisoikeusaktivistit ja muut juurettomat kosmopoliitit. Ihmiset elivät harmoniassa, kunnioittivat traditioita ja olivat kuuliaisia Jumalalle ja esivallalle. Seminaariesitelmät piti monistaa paperin molemmin puolin ja pistekokoa pienentää niin että yhdelle arkille mahtui neljä liuskaa tekstiä. Yliopiston rahat eivät riittäneet paperin haaskaukseen. Ennen ei ollut eu:ta eikä euroa, rajat pidettiin kiinni ja kouluissa puhuttiin enemmän Jeesuksesta kuin evoluutiosta. Vanhan maailman haikailijat eivät ole maltillisia konservatiiveja vaan radikaaleja taantumuksellisia. Eräänä iltana istuin opiskelijatovereideni kanssa oluella. Suomessakin riittää poliitikkoja ja äänestäjiä, jotka eivät unelmoi uudesta uljaasta maailmasta vaan vanhasta paremmasta. Tapain turmelus otti vallan, kun vieraat ihanteet pääsivät rehottamaan. Vain tarmokas vastarinta voi torjua tuhon ja palauttaa menetetyn harmonian. Heille nykyisyys on vieras maa, ei menneisyys. Siellä se sentään on mahdollinen. Yhdeksänkymmentäluvun alussa Suomi vajosi suureen lamaan. Y mmärrän nostalgian tenhon. Nostalgisen utoopikon mieli on haaksirikkoutuneen mieli. Donald Trump lupaa palauttaa Amerikan suuruuden päivät, Venäjä haikailee imperialistista menneisyyttään ortodoksisen kirkon siunauksella, britit äänestivät brexitin puolesta saadakseen itsenäisyytensä takaisin, Ranskassa lepenistit taistelevat globalisteja vastaan, Unkarissa ja Puolassa valtapuolueet herättelevät henkiin aikoja, jolloin miehet olivat miehiä, naiset naisia ja isänmaa pyhä. Opiskelin valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa ja sain kuulla päivisin professoreiden suusta samat saarnat kuin illalla televisiouutisista Iiro Viinasen suusta: ajat ovat kovat, täytyy säästää, vaihtoehtoja ei ole. 70 IMAGE LOKAKUU 2017 Nostalgian petollinen viettelevyys Unelmat paremmasta tulevaisuudesta ovat merkityksellisen elämän ehto, kirjoittaa Tommi Melender. Heidän tavoitteenaan ei ole säilyttää vallitsevia oloja, he haluavat entisöidä, palauttaa ja restauroida. Politiikan tutkija Mark Lillan mukaan aikamme kumouksellisin iskulause alkaa sanoilla: ”Olipa kerran...” Nostalgian henki ilmenee poliittisissa liikkeissä eri tavoin, mutta yhteistä on sama taustakertomus. Joskus menneisyydessä vallitsi turmeltumaton alkutila. Menneen haikailu ei niitä tarjoa. Hän kieppuu hätääntyneenä ajan virrassa ja näkee paratiisin raunioiden lipuvan takanaan kohti ikuista yötä. Lapsekas henki on nykymaailmassa valloillaan. En ole itsekään ollut sille immuuni. Hänen tekee mieli huutaa ”Seis!”, pysäyttää historia ja kääntää ajan virta. Yksi. Muuttaa maailman haavekuvansa kaltaiseksi. TeksTi tommi melender 70 IMAGE LOKAKUU 2017 P aavo Haavikko kirjoitti runosarjassa Tyrannin ylistys, että lapsekas henki sijoittaa kultaisen aikakauden menneisyyteen
Viime vuosikymmenten talouskasvun hedelmistä suurin osa on mennyt rikkaalle eliitille. Lamasta toipunut yhdeksänkymmentäluvun loppupuoliskon Suomi näytti menestystarinalta. Olisin saanut elää turvallisen elämän vailla huolta tulevaisuudesta. Vajosimme tunteeseen, jota Nietzsche nimitti ressentimentiksi eli elämänkaunaksi. LOKAKUU 2017 IMAGE 71 Nostalgian petollinen viettelevyys bisneseliitin ehdoilla. Lehtitalot irtisanoivat väkeä minkä ehtivät. Syntyisi edistyksellinen vastavoima talousliberaalien maailmanjärjestykselle. eu edusti avaraa, kansainvälistä henkeä, voittoa yya-Suomen ummehtuneisuudesta. Minäkin halusin kirjoittaa esseitä, joissa kapinoisin modernisaation kauhistusta vastaan. Kukaan meistä tuskin oikeasti haaveili kauniista kesäpaikasta luonnon helmassa, mutta opiskelijaseurueen nousuhumalaisessa uhossa mökki alkoi symboloida kaikkea sitä, mikä oli ollut mahdollista vanhemmillemme, mutta ei enää meille. L aman jälkeen näytti hetken paremmalta. En elänyt alituisessa rahapulassa, kuten opiskelijana lamavuosina, vaan ahdistuin sisällyksettömästä, taloudellisten imperatiivien määrittämästä elämänmenosta. Hahmoton nostalgia valtasi minut ja pihisin kiukusta ajatellessani ehtymättömiä materialistisia haluja tuottavaa kulutuskapitalismia. Mishra kuvailee jälkiteollista maailmaa jatkuvan kumouksen maailmaksi. Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet puhuivat Ranskan vallankumouksesta ”murhenäytelmänä” ja Hitleristä henkilönä, joka toimi ”joissakin asioissa esimerkillisesti, joissakin tuomittavasti”. Lohtulauseekseni tuli ”Moderni elämä on roskaa”. En halunnut elää maassa, joka tanssisi heidän pillinsä mukaan. Meitä ei odottaisi valmistumisen jälkeen turvattu työpaikka, me emme voisi maksaa opintolainojamme inflaatiolla, me emme ehtisi eläkkeelle ennen eläketurvajärjestelmän romahdusta. Jos sellainen vastavoima syntyikin, se ei saanut kantavuutta. Kumous ei kuitenkaan ole poliittista, vaan taloudellis-teknologista. Talousliberaalien ihannekuvassa jokainen on osaamistaan jatkuvasti ajan vaatimusten mukaiseksi päivittävä yrittäjäsankari. Se ruokkii häviäjien kiukkua voittajia kohtaan: ”Miksi meillä menee näin huonosti, kun teillä menee noin hyvin?” Kun laskeskelin laman keskellä opiskelijaboksissani, riittävätkö rahat seuraavan viikon tonnikalarisottoon, voivottelin toisinaan sitä, miksi en syntynyt muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin. Pankaj Mishra nostaa nykyajan historiaa käsittelevässä teoksessaan Age of Anger elämänkaunan käsitteen polttopisteeseen. Ihmiset kuulivat vasemmiston sanovan vastustamilleen asioille lujaa ”ei”, kun sen olisi pitänyt sanoa kannattamilleen asioille lujaa ”kyllä”. Noihin aikoihin menin Nuoren Voiman kirjalliseen salonkiin, jossa Antti Nylén ja Timo Hännikäinen lukivat otteita toistensa esseekirjoista. Uskoin, että se olisi välivaihe, sillä maailma ei toimisi pelkän LOKAKUU 2017 IMAGE 71. Vasemmisto puhdistaisi omasta kertomuksestaan reaalisosialismin rikokset samaan tapaan kuin oikeisto puhdisti omasta kertomuksestaan kansanmurhat, kolonialismin ja fasismin. Modernisaatio näyttäytyy Mishralle katalana voimana. Slavoj Žižek tiivisti näköalattomuuden toteamukseen, että on helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu. Toistelin sitä tuttavilleni välittämättä siitä, viitsivätkö he kuunnella. Raaka arkitodellisuus koostuu kuitenkin leivän syrjässä sinnittelevistä Uber-kuskeista. He kytkeytyvät teknotalouteen, mutta se ei tee heistä yrittäjäsankareita vaan uudenlaista proletariaattia. Sen seurauksena elämme maailmassa, jossa kuutisenkymmentä äveriäintä pohattaa omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin puolet ihmiskunnasta. Samoihin aikoihin minuun iski modernisaatioahdistus. Se on yhdistelmä kateutta, nöyryytystä ja voimattomuutta. Kaikki oli niin väärin, väärin, väärin. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, olisin tullut työmarkkinoille mediamurroksen keskellä. Kummankin tekstit herättivät vastakaikua elämänkaunan kalvamassa mielessäni. Monet tuttavani panivat toivonsa siihen, että kommunismin luhistuminen vapauttaisi vasemmistolaisen poliittisen mielikuvituksen. eu:ta vastustivat vanhat kitkerät stalinistipierut, tukiaisistaan huolestuneet maajussit ja talvisodan perintöä vaalivat kansalliskiihkoilijat. Kylmän sodan jälkeisinä vuosina maailmaa hallitsi Washingtonin konsensukseksi nimitetty talousliberaali suuntaus, joka korosti vapaakauppaa, yksityistämistä, sääntelyn purkamista ja rahoitusmarkkinoiden avaamista. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että synnyin sittenkin onnekkaaseen aikaan. Nokian matkapuhelimet valloittivat maailmaa ja talous kasvoi niin vauhdikkaasti että uhkana oli ylikuumeneminen, ei taantuma. V uonna 2007 julkaisin ensimmäisen romaanini, melkoisen äijämäistä proosaa sisältävän tekeleen. heistä muisteli kesäisiä päiviä vanhempiensa mökillä Saimaan rannalla. Kylmän sodan jälkeinen toiveikkuus vaihtui kyynisyyden ja fatalismin sävyttämäksi vaihtoehdottomuudeksi. ”Mulla ei tule koskaan olemaan omaa mökkiä”, hän sanoi. Toisin kävi. Bisneseliitti tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa. Minua ei odottanut valmistumisen jälkeen työttömyyskortisto, vaan pääsin vakituisiin töihin toimittajaksi. Elintaso nousee, elinikä pitenee, sodat käyvät vanhanaikaisiksi ja ympäristöongelmat helpottuvat teknologisen kehityksen ja kansainvälisen yhteistyön ansiosta. Sama tunne, joka jäyti minua ja opiskelijatovereitani laman aikoihin, pitää nyt otteessaan kaikenkarvaisia nostalgikkoja amerikkalaisista trumpisteista ja venäläisistä putinisteista eurooppalaisiin nationalisteihin ja Isisiä kannattaviin islamisteihin. En ollut hetkeäkään epäröinyt äänestää eu-jäsenyyden puolesta. Kenelle riittää elämänsisällöksi se, että on palkkatyöläisenä nostamassa firman liikevoittoprosenttia ensin kymmenestä viiteentoista ja sitten viidestätoista kahteenkymmeneen. Kuka minut olisi palkannut. Historia teki julmaa pilaa kustannuksellamme, antoi vanhemmillemme kaiken ja jätti meille vain rippusia. Mishra on huolissaan autoritarismin, kansalliskiihkon ja muukalaisvihan noususta, mutta pitää elämänkaunaa ymmärrettävänä reaktiona modernisaatioon, joka jakaa maailman voittajiin ja häviäjiin. Se on synnyttänyt historian saatossa maailmansotia, imperialismia ja kansanmurhia, nykyisin se synnyttää taloudellista eriarvoisuutta, turvattomuutta ja merkityskatoa. Yhä kiihtyvällä tahdilla etenevä luova tuho niittää vakaan toimeentulon tarjonneita perinteisiä työpaikkoja ja synnyttää tilalle epävarmempia ja huonopalkkaisempia. Hän tunnusti esseeminänsä suulla, että saattaisi ”silloin tällöin tehdä murhia, jos kantaisi asetta”. Vaikka naureskelin Francis Fukuyaman teokselle Historian loppu ja viimeinen ihminen (joka on oikeasti mainettaan parempi), minusta samalla tuntui, että maailma kulkee vääjäämättä kohti parempaa. Se oli harhainen, mutta lohdullinen ja vetovoimainen ajatus
Nostalgikon maailmankuvassa myrskyisällä ulapalla kieppuu yksinäinen vene. En silti pysty jakamaan toiveikkaiden sielujen uskoa siihen, että ajoittaisista takaiskuista huolimatta ihmiskunnan historia on loputonta edistyksen marssia. Vastaavanlainen joukkopsykologia ruokkii populismia ja nationalismia. Nostalginen politiikka tarjoaa samassa paketissa diagnoosin, tuomion ja hoito-ohjeet. Eetos on samanlainen kuin Pentti Linkolan kirjan Johdatus 1990-luvun ajatteluun alkusanojen päätösvirkkeessä: ”Ne, jotka rakastavat ja kunnioittavat elämää, lyövät laivakirveellä partaisiin takertuneet liiat kädet poikki.” . Siinä ei ole mitään ylevää ja juhlavaa, eikä se herätä ylpeyttä saati uhoon taipuvaa hurmosta. Minulle riittää isänmaaksi kotiseutu, vantaalainen maisema, jonka metsäpoluilta, kadunpätkiltä ja seinänvierustoilta tavoitan henkilökohtaiset muistoni. Olisi väheksymistä väittää, että hänen tekstinsä puhuttelevat vain sorrettuina itseään pitäviä valkoisia heteromiehiä. Se julistaa jatkuvan muutoksen autuutta, mutta luovan tuhon keskellä arkista selviytymiskamppailua käyvät eivät halua muutosta, vaan pysyvyyttä. Vanhat hyvät ajat sitä vastoin eivät petä koskaan. Modernisaatiolla on kuitenkin myös päiväpuolensa, joka sisältää monia hienoja asioita, kuten naisten äänioikeuden, vähemmistöjen aseman paranemisen, lääketieteen kehityksen, hyvinvointivaltion synnyn ja arkista elämää helpottavan kodinelektroniikan. Syystä tai toisesta Mishra kiinnittää huomionsa vain modernisaation yöpuoleen, jolloin se näyttäytyy pahaenteisenä, liki kohtalonomaisena voimana. Hänestä tuli vakaumuksellinen restauraation kannattaja, jota elähdyttää ajatus kunniaansa soturin lailla puolustavista maskuliinisista uroista. 72 IMAGE LOKAKUU 2017 minen ovat historiallisten olosuhteiden synnyttämiä ilmiöitä, eivät modernisaatioon olemuksellisesti kuuluvia välttämättömyyksiä. Mikään minussa ei liikahda, kun luen vakavahenkisiä asiaproosaa soturihyveistä ja isänmaallisuudesta. V aikka Mishran Age of Anger tarkastelee ansiokkaasti elämänkaunaa ja siitä kumpuavaa poliittista kiihkoa, teoksen analyysi ei vakuuta minua. Siellä kukaan ei siirrä työpaikkoja halpamaihin, eikä siellä ole jonon ohi kiilaavia oikeuksiaan vaativia vähemmistöjä. Ei tarvitse kuin katsoa taakseen niin ne siintävät hohdokkaina silmien edessä. Hännikäinen valitsi toisen tien. Tasa-arvolle ja ihmisoikeuksille perustuva liberaali maailma on hänelle vihoviimeinen vitsaus. Unelmat paremmasta tulevaisuudesta ovat merkityksellisen elämän elinehto jumalan kuoleman jälkeisessä todellisuudessa. Kylmän sodan loppuvaiheissa Romanian diktaattori nousi puhumaan kansalaisilleen ja odotti saavansa tutut suosionosoitukset. Kultaiset aikakaudet ovat lapsellisen hengen tuotoksia. Kuusi vuotta myöhemmin Nylén muisteli Tunnustuskirjassaan esikoisteoksensa syntyä: ”Provokaatio on yksi miellyttämisen muoto, ja ensimmäisessä esseekirjassani on reaktionaarisia ja antihumanistisia heittoja, joissa en ole jaksanut vastustaa aikalaisteni ärsyttämisen kiusausta.” Modernisaation vastainen kipinä ei ehkä sammunut Nylénillä, mutta hän vaihtoi suuntaansa alkamalla kirjoittaa enemmän asioista, joita rakastaa ja vähemmän asioista, joita vihaa. Uuden rakentamiseen ei ole tarvetta, koska edistys synnyttää vain tuulentupia, harhaisia tulevaisuuden unelmia, jotka pettävät yksi toisensa jälkeen. Ankarasti sanottuna Age of Anger on oireilua siitä samasta taudista, jota se pyrkii kuvailemaan ja määrittelemään. Vastaus kuuluu: ei, ei, ei. Vastenmielisyyteni läpi läntisen maailmaa nousevaa nostalgisen politiikan lapsellista henkeä kohtaan on vapauttanut minut modernisaatioahdistuksestani. Kun yhdet osaansa pettyneet korottavat äänensä ja julistavat, että elämme rappion aikaa ja ennen oli paremmin, toisten, kolmansien ja neljänsien on helppo seurata perässä. Kauhukseen hän huomasi, että ensin muutama ihminen alkoi buuata hänelle, ja pian metakkaan yhtyi koko ihmismeri. Siten ne ovat ajassa kiinni, vaikka katsovatkin Impivaaran kunnianpalautuksen hengessä menneisyyteen. Menneisyys on turvallinen paikka, koska se on lukittu turvallisesti sijoilleen. Enkä ole ikinä pystynyt tuntemaan kansallismielistä paloa. Maailmansodat, kehitysmaiden riisto ja taloudellinen eriarvoistu72 IMAGE LOKAKUU 2017 Nostalgikon maailman kuvassa myrskyisällä ulapalla kieppuu yksinäi nen vene, johon mahtuvat vain harvat ja valitut.. Pahimmassa tapauksessa monet kuluneiden viidenkymmenen vuoden tärkeimmistä saavutuksista voivat murskautua seuraavien vuosien aikana. Syntyy kaiku kammioefekti, jossa kollektiiviset unet muuttuvat petollisiksi todellisuusnäyiksi. Yksinuottisuutensa tähden Mishra ei saa täysin kiinni siitä, miksi nostalgia puhuttelee globalisaation päähän potkimia massoja. Talousliberalismi on paljastanut heille julmat kasvonsa. Mikään historian liikelaki ei takaa, että elämme viidenkymmenen vuoden kuluttua sivistyneemmässä ja humaanimmassa maailmassa, jossa kaikilla on mahdollisuudet hyvään elämään. Taloudellinen ja kulttuurinen eliitti ovat hairahtuneet oikealta tieltä, mutta voimme palata sille takaisin, kunhan otamme vallan itsellemme ja korjaamme vahingot. Edistyksen idea on tuskin muutaman sadan vuoden ikäinen. Olen joskus miettinyt, olisiko minussa voinut olla alttiutta samanlaiseen nostalgismiin kuin Hännikäisellä ja muilla ihmisluonnon heimokantaisuutta puolustavilla radikaaleilla taantumuksellisilla. Todellisuudessa menneisyys ei ollut koskaan sellainen, jollaisena nostalgikot haluavat sen nähdä. Veneeseen mahtuvat vain harvat ja valitut, ja kaikki pelastetut ovat toistensa kaltaisia. Hyvänä kirjoittajana Hännikäisestä on tullut suomalaisen vaihtoehtoisen oikeiston älyllinen majakka. Sellainen on mitättömän lyhyt ajanjakso ihmiskunnan vaiheissa. Nostalgikot elävät nyt Ceausescu-hetkeään. Ahtaisiin kansallisiin mytologioihin koteloituva vanhojen hyvien aikojen haikailu ei pysty niitä tarjoamaan. Ne tavoittavat Mishran kuvaavan modernisaatioahdistuksen ydintuntemukset. En halua kotkaksi ja kuninkaaksi, Valhallassa skoolavaksi heerokseksi
Pelon paluu Suspiria muistuttaa, että elokuvan ei tarvitse olla älyllisempää kuin muunkaan taiteen. (En ole varma, onko väite vedenpitävä, mutta pidän siitä.) Ei ole sattumaa, että kauhu yhdistyi intomielisimpiin esteettisiin kokeiluihin Italiassa. Elegantin hysterian mestari oli Dario Argento. Värit ovat ylikorostunutta technicolor-houretta. En ole ensimmäinen kirjoittaja, joka ihailee Argenton taitoa luoda lentokentän automaattiovistakin suunnaton epämukavuustila, mutta totta se on. Suspiriaa tosin ei edes yritetty tuoda maahan. Monet kulttielokuvat upooavat historian suohon, mutta Suspiria on rehabilitoitu. Se tulee 40-vuotiaana ensi-iltaan Suomessa. Hänen kanssaan vuorottelee Katja Kallio.. Yliluonnollisen tapahtumaketjun spoilaaminen on muutenkin vaikeaa, kun en ota siitä tolkkua useiden katsomiskertojen jälkeenkään. Tutut esineet muuttuvat vieraiksi. Se teki kielletystä houkuttelevaa. Jokainen potentiaalinen levittäjä ymmärsi, että se oli paitsi verinen myös liian hullu elokuvatarkastamolle, joka oli myös makupoliisi. T ämä elokuva on satu, mutta ei lapsille. Suspirialle tulee antautua siihen tapaan kuin Terrence Malickin tai Pedro Almodovarin elokuvien maailmaan upotaan. Teos on lähempänä psykoosia kuin Shakespearea. Rakastan sitä yhtä syvästi kuin toiset Fellinin klassikkoja. Suosikkini Argenton elokuvista on Suspiria, jonka näin suttuiselta vhs-kasetilta tasan 25 vuotta sitten. SUSPIRIA ohjaus Dario Argento erikoisnäytökset loka-marraskuussa elokuva Kalle Kinnunen on Imagen elokuvakolumnisti, joka odottaa elokuvilta ihmeitä. . Siitä on kuvattu keväällä uusintaversio, joka saattaa olla onnistunut – ohjaaja on loistavat A Bigger Splashin ja Call Me By Your Namen tehnyt Luca Guadagnino ja noitaa esittää Tilda Swinton. Siellä oli vielä 1970-luvulla kukoistava elokuvateollisuus, jossa jalostettiin vieraita lajityyppejä omiin resursseihin ja tyylitajuun – tunnetuimpana esimerkkinä hieman aiemmin syntynyt spagettiwestern. Syyte on absurdimpi kuin nämä elokuvat – yhtä hyvin unia voisi arvostella niiden taloudellisesta kannattamattomuudesta. Goyan maalauksillekin voi nauraa, mutta se on vähän tyhmää. Murhajaksot ovat Argenton kipeitä bravuureja: esimerkiksi hahmo jahtaa tyttöä, joka yrittää kiivetä ikkunasta, mutta putoaa huoneeseen täynnä piikkilankaa – ja saa sitten viillon partaveitsestä. Sitä paitsi Argenton elokuvissa on voimakkaammat värit kuin ainakaan minun unissani. 74 IMAGE LOKAKUU 2017 M ikä erottaa kauhuelokuvan trilleristä. Se on liikaa, se on täydellinen kauhuelokuva. Toisaalta Italia tunnetaan myös Fellinin liioittelevista elokuvista sekä modernista designista, jossa kauneudella on lupa mennä ohi käytettävyyden. Alussa se kuvailee, että amerikkalaistyttö Suzy Bannion (Jessica Harper) saapuu Saksan Freiburgiin balettikouluun. Hoberman yhtenä harvoista teoksen ymmärtäjistä jo ensi-illan aikaan. Kuvat ilman ääntä taas eivät tee oikeutta visiolle. Toivon, että sekin uskaltaa olla mieletön. Ei sinänsä väkivaltaisuus, ei välttämättä yliluonnollisuus. Ohjaajan murhafetisismiä voi kritisoida, mutta en osaa pitää sitä sadistisena, koska tunnelma on niin epätosi. Mikä olisi ollut 15-vuotiaalle parempi johdatus abstraktiin elokuvaan. Paremminkin Suspiria on puhtainta äänen, liikkeen ja valon elokuvaa, jota ei voi mitenkään tulkita muissa taidemuodoissa. Se ei ole vaaratonta, sillä lopulta kyseessä on pimeän, tuntemattoman ja käsittämättömän pelosta ammentavaa primitiivikauhua. Satumaisuutta korostaa kertojanääni. Siihen, että tutustuin Argenton tuotantoon varhaisteini-iässä, oli osasyynä Suomen elokuvasensuuri. Olen kuullut akateemisen, eiarvottavan väitteen, että kauhuelokuva ei voi olla ”klassikko”, sillä klassinen tarkoittaa puhdaslinjaista, ja hyvä kauhu on estetiikaltaan kaikkea muuta. Noitapainajaisen sijoittuminen teollisuuskaupunkiin nykyaikaisessa Euroopassa vain korostaa tehoa. S uspiria ei ole campia, vaikka sen voi lukea campina. Suspiria ei käy järkeen, se käy silmään, kehui amerikkalaiskriitikko J. Näytelmänä tai kuunnelmana tarina kestäisi ehkä vartin. Kultakaudellaan 1970-luvulta 1980-luvulle hän teki sarjan kauhuelokuvia, joita moitittiin epäloogisiksi. Heti on sopivasti synkkä ja myrskyinen yö. Kauhuelokuva saa ja sen sopii olla kohtuutonta, jopa irvokasta ja häiritsevää. Bannionin opiskelutoveri murhataan. Taustalla soi Goblin-yhtyeen levoton proge, mukaan lukien vinksahtanut lasten laulusovitus. Ei ole juonipaljastus kertoa, että balettikoulua pyörittää noita. K U VA : C IN EM A M O N D O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN
????. ”yhtä vahva kuin Jane Campionin mestariteos Piano” –GP
Metalliin tai raskaampaan musiikkiin en uskaltanut kajota: raskaan rockin estetiikka vaikutti ahdistavalta, etenkin kun mediassa levisi moraalipaniikki saatanaa palvovasta nuorisosta, joka polttaa kirkkoja ja hautakiviä. HIM Koko ura (1991–2017) K U VA : A -L EH TI EN K U VA -A R K IS TO , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN .. Ville Valo oli ihana! HiMin kuvitelma romantiikasta osui yhteen aikansa popkulttuurin käsitysten kanssa. Kuvitelmia romantiikasta HIM lopettaa uransa talvella, mutta Iida Sofia Hirvonen ajattelee yhtyettä jo nyt ja vielä. HiMissä ei ollut mitään arkista. 76 IMAGE LOKAKUU 2017 musiikki V ille Valo oli ensimmäinen poptähti, johon ihastuin. Monen fanin ja Ville Valon itsensä mielestä Love Metal ja Venus Doom olivat yhtyeen parhaat levyt. Kun KatSoo ensin videoita aivan HiMin uran alusta ja sen jälkeen esiintymistä saksalaisella televisiokanavalla vuonna 1999, huomaa, miten nopeasti HiM muuttui joukosta goottilymyilijöitä isoksi rockbändiksi. Olin siihen asti kuunnellut lähinnä radiohittejä sekä Abbaa ja Beatlesia. Suomalaiset rockbändit The Rasmuksesta Negativeen alkoivat jäljitellä HiMin menestysreseptiä. HiMin uraa voi pitää kokonaisuudessaan kaupallisena menestyksenä. Niin ei kuitenkaan käynyt: HiMistä tuli lähinnä kansainvälisen metalliyleisön suosikki, jonka ura välillä takkuili tuottajavaikeuksien ja päihdeongelmien takia. Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen kirjoittaja, josta ei koskaan tullut kunnon goottia. Kun HiM esiintyi vuonna 1998 Seinäjoen Provinssirockissa, huhuttiin, että saatananpalvojat aikovat polttaa festivaalin aikana jonkin Seinäjoen kirkoista. 90-luvun lopun hittielokuvissa, kuten Romeo+Juliassa, Rakastuneessa Shakespearessä ja Titanicissa rakkaustarinat olivat tuomittuja päättymään tuhoisasti. Pelkäsin, että raskaalle kuvastolle altistuminen voisi johtaa siihen, että alkaisin nauttia raskaasta musiikista ja seuraavaksi pukeutuisin mustaan ja myisin sieluni paholaiselle. Vuosi oli 2000 ja minä 12. Televisiossa hän iski silmää, naureskeli ja näytti lähes faustisen sopimuksen tehneen itsevarmalta. Sitten tuli His Infernal Majesty, joka teki aiemmin pelottavalta tuntuneesta kuvastosta helposti lähestyttävää. En ostanut lippua HiMin jäähyväiskeikoille enkä Tuskaan, mikä alkoi kaduttaa Tuska Festivalin aikana. HiMin kappaleet olivat huvittavia ja kamalan kauniita. HiM toisti tragedioita ironisesti, mutta samalla niin tosissaan omaan kliseekokoelmaansa heittäytyen, ettei kokonaisuus muuttunut sketsiviihteeksi. Ville Valo oli kaunis rocktähti, jonka karisma oli zeniitissään lähes davidbowiemaisella tasolla. HiM avasi peruuttamattoman viehätyksen melankoliaan, ja ”synkkä” goottija elektroninen musiikki vetää minua yhä puoleensa. Koko love metal -estetiikka alkoi näyttää väsyneeltä eikä minua enää huvittanut kuunnella edes HiMiä. . Olin varhaisteini, joka uskoi Jumalaan, rukoili ja varoi ajatuksiaan, koska Jumala kuitenkin kuunteli niitä koko ajan. Kuten 80-luvun Hanoi Rocks, HiM tuntui sarjakuvamaiselta fantasiabändiltä, joka toteutti visiotaan siitä, millainen rockbändin pitää olla. En nähnyt, oliko Ville Valolla pipo tai joku muu ruma hattu päässä. Oivalsin, että voin kuunnella laulettavan six six sixin ilman, että muutun saatananpalvojaksi. Omasta mielestäni HiM taas oli parhaimmillaan kahden ensimmäisen albuminsa aikana. Yhtyeeksi, jonka menestys vaikutti väistämättömältä. Ajattelin, että se on täydellinen kappale ja minusta tuntui aivan yhtä haikealta ja pakahduttavalta kuin 13-vuotiaana. Ensimmäisillä HiMin keikoilla oli pentagrammeja ja tanssityttöjä, jotka kiehnäsivät Ville Valon jaloissa ja kantoivat tälle lisää punaviiniä. Jos en olisi varovainen, seuraukset voisivat olla peruuttamattomat. Yhtyeet tekivät epämääräistä synkistelymusikkia ilman sitä huumorinja nyanssientajua, joka teki millennium-aikojen HiMistä niin hienon bändin. Silti se noudattaa melkein onnistuttiin -kaavaa, joka seuraa oikeastaan kaikkia suomalaisia rockbändejä, jotka ovat yrittäneet menestyä ulkomailla. Vasta nyt, kun HiM heittää jäähyväisiään, olen halunnut ymmärtää uudelleen, kuinka merkityksellinen bändi se oli. 2000-luvun edetessä heartagramkuvasto alkoi levitä kaikkialle, läävääntyä ja näyttää rokkibaarimaisen tunkkaiselta. Hänen kanssaan tällä sivulla vuorottelee Samuli Knuuti. Suomalainen media odotti, että HiM tekisi vihdoin sen, missä Hanoi Rocks epäonnistui ja saisi listaykkösiä Jenkeissä. Kävelin porttien ulkopuolelle kuuntelemaan, kuinka When Love and Death Embrace soi. Se oli kirkas hetki, joka alkoi haljuuntua viimeistään siinä vaiheessa, kun Ville Valo alkoi käyttää rumaa pipoa ja hengailla Bam Margeran kanssa. En uskaltanut katsoa edes Marilyn Mansonin musiikkivideoita ilman, että laitoin välillä silmät kiinni
Ennen kuin mieheni katoaa on hienovireinen taideteos. Romaanin surullisin kohta on miehen kuvaus yhteisestä elämästä. IMAGE 77 ENNEN KUIN MIEHENI KATOAA Seija Ahava Gummerus kirja. Nettikeskustelu muistuttaa romaanissa kuvattua banaalia päivittelyä, jota pariskunta saa kuulla tutuiltaan – sitä samaa, jota lukijankin mielessä pyörii. Ennen kuin mieheni katoaa on tarina järkälemäisestä hämmennyksestä. Puoliso muuttuu vähitellen kauniiksi naiseksi. . Tai oikeastaan harharetkestä. Miten miehisen miehen sisällä voisi elää nainen. Transihmisistä puhutaan mediassa paljon, useimmiten samaan ylipirteään tapaan kuin sateenkaariperheistä pari vuosikymmentä sitten. Jury on kahta mieltä. Supisen kanssa vuorottelee Juha Itkonen. Kunnon vaimo iloitsisi, kun puoliso löytää vihdoin todellisen minänsä. Miten oman puolisonsa voi tuntea niin kehnosti. Vaimo yllättyy. Vaimo ei enää tunne häntä eikä halua tutustua uuteen henkilöön. Lukija jää miettimään naiseksi muuttuneen puolison elämää. Kertojaa raivostuttaa toisten huoleton suvaitsevaisuus. Sama ihminen se edelleen on. Ja onhan se mediaseksikäs juttu. Helsingin sanomien Kuukausiliite jututti hiljattain Ahavaa hänen kokemuksistaan. Minä yritin neljäkymmentä vuotta elää. Eihän se sisältä muutu. Ja se ainainen utelu: Mitä se tekee sukupuolielimelleen. Sitkeällä itsepetoksella Amerikka on silti Intia. Niistä kirja ei oikeastaan puhu. Pian rannalla on kauniita korentoja, jotka kuivattelevat siipiään ja nousevat ilmaan. Toisten mielestä todellinen rakkaus kestää myötäja vastamäet, jopa sukupuolen muuttumisen. Jos puoliso paljastuu erilaiseksi kuin luuli, onko onnellinen menneisyys illuusio. Sukupuolenkorjaus on minäkertojalle pelkkä tragedia. Kolumbus iloitsee löytäessään vehreän Intian, jossa vilisee ystävällisiä alkuasukkaita. Pelottavan näköisestä, hytisevästä toukasta pistää esiin uusia jäseniä. Kirjaa on markkinoitu reippaasti kirjailijan kohtalolla. Toinen nainen Miina Supiselle Ennen kuin mieheni katoaa on tarina järkälemäisestä hämmennyksestä. Puolet romaanista kertoo Kolumbuksen löytöretkestä. Kriisin tai eron hetkellä yhteinen menneisyys voi saada oudon sävyn. Hän pitää itku kurkussa kiinni miehen rippeistä, luetteloi ruumiinosia ja ihokarvoja, tarkkailee, suree ja ikävöi. Missään ei tosin näy Kublai Kaanin hienoja rakennelmia, joista Marco Polo aikoinaan kirjoitti. Miina Supinen on helsinkiläi nen kirjailija ja 157-senttinen cis-hetero, joka haaveilee joskus olevansa kaksimetrinen homomies. ”Minä yritin elää. Puoliso oli julma huijari vietellessään heteronaisen miehen hahmossa. Mies iloitsee alkavasta muutoksesta, mutta vaimo on suruissaan. Vaimo punoo pieniä kuvitelmia Lili-tytöstä, joka istuu pikkuveli sylissään lammen rannalla ja katselee sudenkorentojen muodonmuutosta. Miten niin mies ei muutu sisältä. Vaimon ei auta kuin hyväksyä tosiasiat. M ies ilmoittaa vaimolleen rupeavansa naiseksi. Se tarjoaa tunnistettavia ajatuksia jokaiselle lukijalle, joka on pettynyt tärkeissä ihmissuhteissa. Ja juuri sellaisena, vain sellaisena, vaimo häntä rakastaa. Ja kirjoittaa romaani. K U VA : G U M M ER U S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Mieshän oli täysiverinen äijä! Nyt mies aikoo luoda nahkansa. Toiset ovat sitä mieltä, että onnelliseen parisuhteeseen kuuluu eroottinen rakkaus, eikä heteronainen voi haluta naista. Mutta rikkaruohot kasvoivat läpi.” Se, mitä vaimo oli luullut rakkaudeksi, olikin ollut pimeys, jossa ei kasva mitään. Kun tapasin sinut, se oli kuin paksu matto joka levitetään kasvimaan päälle, jotta maa kuolee ja puhdistuu. Sitäkö se tarkoittaa, että luuranko pysyy ennallaan. Haastattelun jäljessä on paljon kärkkäitä kommentteja. Mistä lähtien puolisoiden sukupuolielimet ovat yleinen keskustelunaihe. Rakastettu on kuollut, vaikka ruumista ei ole missään. Aviomies on ollut aina karvainen ja pätevä, sellainen joka varisee muttereita, kiristää ruuvit liian tiukalle ja viihtyy ulkona. Aivan niin kuin nainen voi olla mies. Eihän täällä toistenkaan miesten pippeleistä jutustella! lukija unohtaa pian penikset, hormonihoidot ja isot korkokengät. Nehän ovat tosi kivoja tyyppejä! Vähän erilaisia, mutta pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin me kaikki muutkin! Nyt tarvitaan vain vähän avarakatseisuutta! Ennen kuin mieheni katoaa ei kuitenkaan kerro avarakatseisuudesta ja uusista aluista. Selja ahava on kertonut monissa haastatteluissa, että Ennen kuin mieheni katoaa perustuu omiin kokemuksiin. Veljessarjan joukossa elänyt mies saa vaimon mielessä uuden, suloisen menneisyyden. Rantaviiva on vähän outo, eivätkä kartat pidä kutiaan
Onko kansallinen itsekkyys koskaan tervettä ja jos on, miten se näkyy maahanmuuttopolitiikassa. Mitä liberaali ajattelee siitä, että maahanmuuton mallimaa Ruotsi tiukensi maahanmuuttopolitiikkaansa. Mistä liberaalien pitäisi aloittaa itsetutkiskelu. Jos liikkuminen kaupungilla muuttuu manifestiksi, terroristit ovat voittaneet. Pitäisi vertailla koulu ampumisia ja Turun terrori-iskua ja nähdä niin sanottu iso kuva ja osoittaa sitten syyttävällä sormella kaikkia, jotka ajattelevat epärationaalisesti. P itäisi tietysti ajatella rationaalisesti. Olemme hyviä ja he ovat pahoja ja kaikki on järjestyksessä. Tämän jälkeen kirjoitetaan paperille tilanteet, joissa valtava suvaitsevaisuutemme on ollut repeämässä liitoksistaan. Terrorismi voitetaan teeskentelemällä, että arki jatkuu entiseen malliin. Pimeä puoli Ruben Stiller ei jaksa tuntea liberaalia syyllisyyttä muutamaa minuuttia kauempaa. Niinpä niin. Ratsastamme puhtaalla moraalillamme kohti vihollista, joka päästää meidät pahasta. Onko etnisten ryhmien integroitumisessa eroja vain siksi, että tiettyihin ryhmiin kohdistuu kovempaa rasismia kuin toisiin etnisiin ryhmiin. Luitte aivan oikein, tarkkailin tietyn näköisiä maahanmuuttajamiehiä toisin silmin kuin aikaisemmin ja tunsin samaan aikaan liberaalia syyllisyyttä siitä, että olin varuillani. Päätin antaa epäluulon ja pelon muhia ja tunsin, kuinka tahrattomien liberaalien arvojen aiheuttama stressi laukesi. Onko kulttuurillisten yleistyksien tekeminen sallittua vain, jos kyseessä on valkoinen valtakulttuuri. Stiller 78 IMAGE LOKAKUU 2017 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Ihanteena on ihminen, joka korvaa tunteensa tilastollisella analyysilla ja relativisoi terrori-iskuja niin, että ne istuvat mukavasti liberaalin perustarinaan. Menin juomaan kaljan ja nostin maljan likaiselle mielelle ja sisäisille ristiriidoille. On myös naurettavaa ajatella, että peloton kävely kauppakeskuksissa on manifesti suomalaisen elämäntavan puolesta. Suvaitsemattomia rasisteja liberaali tarvitsee siksi, että heidän mielipiteittensä kauhisteleminen on mukavampaa kuin ikäviin kysymyksiin vastaaminen. Eikö pelko muutu vihaksi todennäköisemmin, jos yritämme todistella itsellemme, että mitään ei oikeastaan tapahtunut. Katselin kauppakeskuksen uloskäyntejä ja harrastin etnistä profilointia. Eikö liberaalin moraali kestä sitä, että puhutaan likaisista luvuista ja määritellään maan kestokyky maahanmuuton suhteen. E i minullakaan ole selvää vastausta näihin kysymyksiin. Mietin, mitä tekisin, jos joutuisin keskelle hyökkäystä. Olen moraalisesti niin laiska ihminen, etten jaksa tuntea liberaalia syyllisyyttä muutamaa minuuttia kauempaa. Voiko vähemmistön kulttuurissa olla koskaan vakavia vikoja. Pitäisi todistella itselleen, että todennäköisyys jäädä auton alle on valtavan paljon suurempi kuin todennäköisyys kuolla terrori-iskussa. Olemme hyviä ja ja he ovat pahoja ja kaikki on järjestyksessä.. Kirjoitetaan aluksi paperille rehellisesti kaikki vähemmistöjä koskevat ennakkoluulot , jotka tulevat mieleeen. Haluan vain asettaa kyseenalaiseksi liberaalien sisäsiistin ajatusmaailman, joka toisinaan haisee moraaliselta omahyväisyydeltä. Miksi meidän pitäisi koko ajan todistella, ettemme pelkää, jos kuitenkin pelkäämme. E i kuulemma pitäisi pelätä. Ruben Stiller on etelähelsinkiläinen liberaali, joka suhtautuu liberaalisti itseensä. Ikäviä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat: Milloin maahanmuutto ylittää maan kestokyvyn. Tästä se lähtee. Kun käymme ylevää kulttuurisotaamme rasisteja vastaan, meidän ei tarvitse tutkiskella omia arvoristiriitojamme ja tabujamme. Emme enää näe omaa pimeää puoltamme, koska se on projisoitu rasisteihin. Elämäntapaamme kuuluu, että saamme pelätä vapaasti, jos sattuu pelottamaan. Onko muukalaisen kohtaaminen koskaan tuottanut teille migreeniä. Turun terrori-iskun jälkeen menin Kampin kauppakeskukseen ja pälyilin jo matkalla ympärilleni. On vain jatkettava elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan kivaa tuo rationaalisuus. Pitäisi sanoa hyh hyh kaikille niille, jotka pelkäävät Lähi-idästä tulevan maahanmuuton lisäävän terrori-iskun todennäköisyyttä. Syyllisyys haihtui nopeasti. Millaisia omia ennakkoluuloja vastaan me taistelemme, kun esittelemme somessa tai muualla loistavaa moraaliamme. Liberaalissa perustarinassa paha poistuu kotouttamalla ja todellinen vihollinen on suvaitsematon rasisti.
/premio HELSINKI • VANTAA • ESPOO • KERAVA • JÄRVENPÄÄ • LAHTI • HÄMEENLINNA • LAPPEENRANTA • JOENSUU ELLET OLE RABBE ERKKILÄ, MIKSI LIIKKUISI T KUIN RABBE ERKKILÄ. Nyt on sinun vuorosi onnistua. Asiantuntijat ovat apunasi koko matkan ajan. Älä leiki terveydelläsi – ota ammattilaiset avuksi. Ravitsemus, liikunta sekä fysioterapia muodostavat omassa Premiossasi askelmat, joita pitkin pääset tavoitteeseesi. Forever Premio• FOREVER PREMIO = TAVOITE LIIKUNTA RAVITSEMUS KEHONHUOLTO ONNISTUMINEN UUTTA!. Nyt on sinun vuorosi onnistua. Lue lisää: foreverclub.. Forever Premio on ainutlaatuinen ohjelma, jonka keskiössä olet sinä kokonaisuutena
Tuore puoluejohtaja suolsi latteuksia, kertoi parisuhdesotkustaan enemmän kuin kukaan ehti kysyä, ja käänsi lopulta puheen omaan kasvuunsa kuin paraskin parisuhdebloggaava koti-Coelho. W hedonin tapaus toi mieleen Jussi Halla-ahon, Simon Elon ja erityisesti Touko Aallon. Uskottomuuden houkutus Kivoja asioita ajavan ihmisen olisi oltava kiva myös kulissien takana, huomaa Hanna Nikkanen. ”Henkilökohtainen on poliittista” on puritaaninen ohjenuora, jos se viedään ääripisteeseen asti. ”Koen epäonnistuneeni arvojeni mukaan elämisessä ja haluan oppia tämän raskaan kokemuksen kautta toimimaan tulevaisuudessa paremmin”, Aalto kirjoitti yhdessä Facebook-tiedotteistaan. Whedonin henkilökohtaisen moraalin keskinkertaisuus nähtiin silti kysymyksenä feminismistä, ja hänen nauttimansa arvostus vedettiin näyttävästi pois. Hanna Nikkanen on Long Playn päätoi mittaja, joka lupaa, ettei aina käytä kolumni paikkaansa muiden ihmisten somekäytöksen paheksuntaan. Lehti piti puhumattomuutta epäfeministisenä tekona. Kanerva ei ollut ministeriksi liian turmeltunut, vaan liian holtiton. (Jussi Halla-ahon kohdalla niukkasanaisuus näytti toimivan julkisuusstrategiana mainiosti.) Touko Aalto valitsi puheliaisuuden. . Ihmiset ovat ristiriitojen vyyhtejä, joiden yksityinen minä ajelehtii joskus kaukana siitä, mitä julkinen minä edustaa. Colen tekstissä hän näyttäytyy arkisen ärsyttävänä ja melko itsekeskeisenä. Mutta yksityisyyden raja siirtyy nopeasti, ja poliitikot ovat itse mukana sitä siirtämässä. ”Whedon on voinut saada ylistystä naisten kuvaamisesta osassa töistään, mutta valehdellessaan Colelle hän rikkoi sen naisen oikeuksia, joista hänen ensisijaisesti olisi pitänyt välittää: vaimonsa.” Milloin internetfeminismi muutti 1950-luvulle. J Nikkanen. Se selvisi, kun ex-vaimo Kai Cole julkaisi pitkän tekstin pariskunnan erosta. Whedon on ollut showbisneksen hyvä tyyppi. Hän reputti kokeessa, jossa jokainen meistä epäonnistuisi, jos kaikki tekomme ja tunteemme tulisivat julki. Touko Aalto rakentaa julkisuuskuvaansa tunnevetoisin Facebook-tarinoin. Hän on käyttänyt “this is what a feminist looks like” -paitaa ja, no, luonut Buffyn. Vaikka ihminen rypisi sielu verellä elämänsä pahimmassa aallonpohjassa, hänen pitää jo osata kertoa, millaista henkilökohtaista kehitystä tämä kasvuprojekti pian poikii. W hedonin ja Aallon kohtaamat syytökset kertovat siitä, että yleisö näyttää nyt vaativan julkisuuden henkilöiltä julkisen minän ja yksityisen minän linjakkuutta. Hyvät poliitikot tai uraauurtavat feministit eivät aina ole niitä, joiden ristiriidat ovat vähäisimmät. Päästäkää minut tuskistani ennen kuin tyyli leviää hallitusneuvotteluihin. Nyt omat äänestäjät syyttivät heitä tekopyhyydestä. Yhtenä sosiaalisen median pahimmista tunnepoliitikoista Aalto on itse rakentanut kulttuuria, jossa päättäjät ratsastavat tunnepitoisilla yksilötarinoilla kohti laveita yhteiskunnallisia johtopäätöksiä. ezebel ärtyi Joss Whedonille, kun Whedon ei suostunut kommentoimaan ex-vaimonsa paljastuksia. Ilkka Kanervan potkut vuonna 2008 olivat poikkeus, eikä niitäkään perusteltu ensisijaisesti moraalilla. Kivoja asioita ajavan ihmisen olisi oltava myös kulissien takana aina reilu ja moraaliltaan puhdas. B uffy, vampyyrintappaja -sarjan luoja Joss Whedon petti vaimoaan toistuvasti pitkän liiton aikana. Nyt retoriikka puri isäntää. Jussi Halla-aho on esitellyt perhe-elämäänsä lehtihaastatteluissa. Toisaalta sitten ei. Mitään hirviömäistä Whedon ei ollut tehnyt. Se on lifestyle-blogeista lainattua selfhelp-kieltä, jossa elämä on opettavaista ja eheän kertomuksen muotoista. Hetkittäin minun kävi sääliksi Aaltoa. Vaatimushan on mahdoton. Uutissivusto Jezebel, joka on joskus aiemmin edustanut nokkelaa ja moniarvoista feminismiä, oli raivoissaan. Vaikutti siltä, että antaessaan ymmärtää olevansa hyvä tyyppi (koulukiusattu, puhuu tunteistaan, feministi ja niin edelleen) hän oli tullut luvanneeksi, ettei olisi yksityiselämässään koskaan paskiainen. 80 IMAGE Yksityisyyden raja siirtyy nopeasti, ja poliitikot ovat itse mukana sitä siirtämässä. Suomessa ei ole ollut tapana arvioida poliitikkojen toimintakykyä heidän henkilökohtaisen kunnollisuutensa perusteella samaan tapaan kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Etenkin Aaltoon petyttiin. Kaikki kolme puoluejohtajaa olivat juuri jääneet julkisesti kiinni erilaisista parisuhteen rajanylityksistä. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN
— 17. — 5. — 15. ”Susijengi?” ”SUSI?” ”JENGI?” Kuuletteko, kun jossain sudet ulvovat naurusta. — 16. Tuleeko kenellekään mieleen Sanna Ukkolasta, että ulkoava ruuden oliot yrittivät rakentaa ajattelevan toimittajan, mutta kyllästyivät jo alkuvaiheessa koko projektiin. — 18. nämä meidän piti vielä kysyä. — 10. Kuulitteko maailman pihisevän kohti loppuaan, kun Meeri Kouta niemi ja Paola Suhonen mainostivat itseään ja tuotteitaan afrikkalaisilla lapsiäideillä. — 9. — 19. ”Kymmenen tunnin GOTmara toni takana!” Katsovatko aikuiset liikaa ja liian tohkeissaan tvsarjoja siihen nähden, että ovat aikuisia. Jos ”matkustajamukavuus on HelsinkiVantaan lentokentälle tärkeää”, miksi katossa roikkuu Stefan Lindforsin taideteos. — 6. — 13. Syntyykö enää sukupolvea, joka ei luule olevansa ensimmäinen, joka saa lapsen, kasvattaa lapsen, tuntee itsensä epämääräisellä tavalla epämääräiseksi ja KOKEE YLIPÄÄTÄÄN KAIKENLAISIA TUNTEITA. Yhdessä paikassa Rosa Meriläinen ilmoittaa pettymyksensä vastaan ottamansa oraaliseksin tasoon, toisaalla hän ilmoittaa olevansa kova tyttö piereskelemään, haluaako joku jatkaa tästä. Kuinka moni potentiaalinen pirkanmaalaisterroristi/hakkaaja/ puukottaja oli ihan, että ”Ai joo! Totta muuten kaveri nääs turisee!” Jaakko HämeenAnttilan kirjoitettua Aamulehdessä, että väkivalta ei ole ratkaisu. Tuleeko kellekään kolumneista mieleen se ärsyttävä lapsi, joka yrittää ruokapöydässä osallistua aikuisten keskusteluun hokemalla juuri oppimaansa uutta sanaa. — 12. — 20. 1. Miksi työn tulevaisuus visioilla rahastavat usein ne, joiden oma työ menneisyys ei kestä päivänvaloa. Tuliko kellekään Turun puuko tusten jälkeen sellainen olo, että suomalaiset toimittajat olivat siitä vähän liian… innoissaan. 82 IMAGE LOKAKUU 2017 14. — 11. Vai kuuluiko se ääni silloin, kun ”Jani Leinonen toteuttaa ajatuksia herättävän taideteoksen Hyvin käälle”. Paljonko pahaa on seurannut kysymyksestä “mitä mietit tänään”. Jotta välttyisimme ydinsodalta, voisiko joku suomalaistaiteilija pikai sesti tehdä kaltaisilleen teoksen ydinsodan älyttömyydestä. Onko muuten Heikki Silvennoi nen komiikan Stefan Lindfors – ihminen, jolle yrityksistä soitetaan, kun ei luovuus muuhun riitä, vaikka strategiapäivillä juuri sovittiin, että luovuus on yrityksen tärkein arvo. — 7. Kun korostetaan ihmisten erilaisuutta ja sen kauneutta, miksi samaan aikaan muistute taan, että pohjimmiltaan olemme kaikki samanlaisia. — 8. — 4. — 3. Onko Suomen tulevaisuutta koskevan keskustelun yksi ongelma se, että kun joku huutaa tuskasta maaseudulla, kukaan ei kuule tuota huutoa, koska, no, siellä ei ole enää ketään muita. Voisivatko ne kaupunkilaiset, jotka keräävät ravintola, kirja, lehti, huonekalu ja taksikuitte jaan verottajaa varten, olla hiljaa maaseudun saamista tuista. Miltä tuntuu olla ihminen, joka iltaisin miettii SDP:n tilaa. Toivotko todellakin, että ihmiset unohtavat kusipäämäisen käytöksesi vain siksi, että kova äänisesti murehdit läheisesi menettämistä. — 2
LIPUT ALKAEN 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani ROOLEISSA Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes ja Tiina Weckström OHJAUS Laura Jäntti KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 13.9.2017 sirpaleita Suomesta
*Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. p. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Käytämme mm. PAL.VKO 2017-43 290361-1709 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. p. 010 2327 400, www.myyntiturva.. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi