8/2019 SYYSKUU 11,90?€ PA L. Ä Ä R I L I I K K E E T . V KO 20 19 -3 9 29 3 6 119 8 L Ä Ä K Ä R I A LVA R A A LTO Paimion parantola ennen ja nyt I S I S . I L M A STO . T U RVAT TO M U U S . Sisäministeri Maria Ohisalon vaikeat kysymykset P E LTO N I M E LTÄ VA N TA A Vaellus Vuosaaresta Matinkylään VÄ Ä R I N U S KOT T U Antti Hurskaisen toinen ero kirkosta M A R IA O H IS A LO : ”K A R A O K E EI O LE EH K Ä M U N JU TT U .” IM A G E 26 8 SY YS K U U 20 19. PA KO L A I S E T
/ 22.11. / 17.11. / 6.10. KORJAAMON HALLOWEEN Musiikki 9.–10.11. ROGER WATERS: US + THEM Elokuva 10.–13.10. BRINDAMOS FLAMENCO Musiikki 30.10. KORJAAMO DESIGN MARKET Markkinat 16.11. PYKÄRI: O-LEVYJULKKARIT Musiikki 2.10. 5 Musiikki 17.10. KORJAAMON STAND UP SHOW: JUKKA LINDSTRÖM, HELI SUTELA, MATTI PATRONEN, JAPE GRÖNROOS Puhe 23.11. FEMINIST COMEDY NIGHT WITH JAMIE MACDONALD Puhe 31.10.–2.11. KORJAAMON KIRPPIKSET Markkinat 19.–29.9. BLOWUP VOL. 6.9. PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER Esitys 26.10. / 12.12. MIREL WAGNER Musiikki 7.9. / 22.9. / 20.10. PÄIVÄKIRJAKLUBI Puhe 15.9. KORJAAMON JOULUMARKKINAT Markkinat Lisätiedot tapahtumista ja lipuista > www.korjaamo.fi. / 24.11. / 14.12. ELLINOORA –ALBUMIKIERTUE Musiikki 7.9. SHAHMEN (USA) Musiikki 30.11.–1.12. RAKKAUTTA & ANARKIAA Elokuva 28.9. BURLESQUE BLOSSOMS Esitys 14.9. / 16.11. / 19.10. AFTER DARK HELSINKI Esitys 1.11
VIISAS IHMINEN TULEE TEATTERIIN W A U H A U S ja Zodiak – Uuden tanssin keskus YHTEISTYÖSSÄ LIPUT ALKAEN 16 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) kansallisteatteri.fi LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/alk. min+pvm/mpm) lippu.fi #kansallisteatteri moderni tragedia ARTHUR MILLER Kauppa matkustajan kuolema Truth + pain = fun eli hauskan algoritmi Demokratian kriisi 2.0 – päivitetty versio syksyn ohjelmistossa! ESA LESKINEN – SAMI KESKI-VÄHÄLÄ Yhdestoista hetki julma komedia ANTON TŠEHOV Lokki MELLI MAIKKULA Pelle tarina tarinoita kertovasta ihmislajista Kantaesitys Suurella näyttämöllä 11.9.2019
44). 70 Kristityn vuosi Antti Hurskaisen toinen ero kirkosta. 81 Stiller Ruben Stiller astuu rumien identiteettipoliittisen liikeen johtoon. 22 Kovassa paikassa Sisäministeri Maria Ohisalon ratkaistavana on historiallisen hankalia kysymyksiä. 76 Musiikki Bon Iver ei koskettanut Iida Sofia Hirvosta. KU VA : M A R IA M O U LU D . 18 Nyt Teatterisyksy, kuvataide ja klassinen. K A N N EN KU VA : JU U S O W ES TE R LU N D . 74 Elokuva Almodóvarin uusin herätti henkiin ohjaajan vanhemmatkin työt, kirjoittaa Katja Kallio.. 16 Asia Sananvapaus, maahanmuuttajien määrän kehitys ja kiertotalous. 4 IMAGE SYYSKUU 2019 Valokuvaaja Maria Moulud kuvasi Paimion Parantolaa (s. 13 Data Tuberkuloosin talttuminen Suomessa. 44 Matalissa portaissa auringonkeltainen Paimion parantola ei ollut vain funktionalismin mestariteos. 32 Kadonneiden laiva Venetsian Biennaalissa on esillä Välimerellä haaksirikkoutunut kalastusalus. 64 Säännöstelijä Ohjaaja JP Valkeapäälle elokuvissa on kyse peittämisen ja paljastamisen suhteesta. 21 Janne Vapaavuoren aforismeja ja ajatuksia Hesasta. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 78 Kirja Jenny Erpenbeckin kirjassa tapahtuu se, mikä yleensä ei, kirjoittaa Juha Itkonen 80 Räty Hyvinvointivaltio uskontona. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 26 8 | sy ys ku u 20 19 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Lihan syömisen kulttuurin olisi muututtava, sanoo tutkija Emilia Nordlund. Myös Ibrahima Senghorin oli määrä nousta siihen. 14 Ruoka Kaiken se kestää – puolukka. 54 Vanhat nartut Kaarina Hazard kulki koiransa kanssa Helsingin metron itäpäästä länsipäähän ja kohtasi paljon peltoa
K esälomalla kävi taas kuten aina: tuli ajateltua paljon sukupolvia. Tällä kertaa niin kävi kuitenkin auton ratissa, lomareissun viimeisellä etapilla Vaasasta Iisalmeen. Maisemista uskalsi jopa nauttia, sillä poikittaisreittien tapaan liikennettä oli vähän. . Helsingin pohjoispuolisessa Suomessa niin tuntuu käyvän vääjäämättä. Siinä missä muutos herkästi jättää rakennuksia ja asuntoja tyhjilleen syrjemmällä, Hazardin reitillä ei näy ketään sammuttelemassa valoja: vanhoihin puitteisiin on löytynyt uusia yrittäjiä. Matkailutietä ajaessa muutoksen huomasi kuitenkin nopeasti: moni sodanjälkeinen talo tienvarressa oli jo tyhjä ja kuntakeskukset kohta. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Jatkuvat uutiset muuttovoiton keskittymisestä yhä harvemmille alueille ja asuntojen hintakehityksen repeämisestä kahtia olivat herkistäneet muutoksen tarkkailemiselle. 54) Hazard kävelee koiransa kanssa Helsingin metron itäpäästä Vuosaaresta sen länsipäähän Matinkylään Kehä kolmosta seuraillen. Yleensä niin käy rantasaunassa, eikä ihme. Ne vain ovat turhan kaukana sieltä, missä suurin osa mahdollisista uusista yrittäjistä ja asiakkaista on. Suomen osuus tiestä kulkee Vaasasta Viitasaaren, Siilinjärven ja Joensuun kautta itärajalle Niiralaan. Hazardin artikkeli on eräänlainen lähikuva koko Suomesta, joka tyhjenee vanhojen elinkeinojensa syntysijoilta. Osaltaan sitä teki myös tieto siitä, että lomani aikana toimituspäällikkö Sonja Saarikoski istui kirjoittamassa artikkelia Paimion parantolasta (Matalissa portaissa auringonkeltainen s. Reitin eteläpuolella on koko urbaani Suomi, mutta se pilkahtaa vain Tikkurilassa, muutoin on pelkkää peltoa ja metsää sekä siellä täällä kahdenlaista asutusta: vanhaa, jokivarteen asettunutta ja uudempaa, päätösten synnyttämää. Luonto on määrännyt kaupunkien paikat ja niiden elinkeinot mutta kulttuuri niiden muuttumisen. Tämä ei johdu siitä, että Keski-Suomessa olisi huonommat puitteet. KesKi-suomen reunaseutujen hiljainen tyhjeneminen ei tullut yllätyksenä, olin nähnyt varsinkin reitin loppupuoliskon niille sijoilleen jääneet talot monta kertaa ennenkin. Luonnon perässä on tullut eläminen. (Autot toki muistuttavat osin saunoja. Kehä kolmosta myötäilevä rakennettu maisema on eri aikakausien vaatimusten seurauksista syntynyt tilkkutäkki, johon tietotyö ja kevyt liikenne jättävät nyt erilaista jälkeä kuin teollisuus ja autoilu. Talojen rivistöjä lähellä liiketoimintaa, ratkaisuja eri vuosikymmenten ja elinkeinojen vaatimuksiin. 44). Artikkelissa Vanhat nartut (s. Tietä esittelevä verkkosivusto tähdentää maiseman muuttumista matkan varrella, ja totta se onkin. Tiheämpänä parhaiden vesireittien ääreen ja sen jälkeen tipotellen kantatien varteen. Kun parantolan tehtävää ei voi erottaa itse rakennuksesta, jopa Alvar Aallon mestariteos on jäänyt muistomerkiksi menneestä. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund SYYSKUU 2019 IMAGE 5 Autolla asutusmuseossa Matkailutietä ajaessa muutoksen huomasi nopeasti: moni sodanjälkeinen talo oli jo tyhjä ja kuntakeskukset kohta. Mäntymetsään, raittiiseen ilmaan kaupunkien ulkopuolelle rakennetun parantolan tehtävä oli olla hoito tuberkuloosiin itsessään, mutta kun tautiin löydettiin lääke, parantola menetti alkuperäisen merkityksen olemassaololleen. Nekin ovat vanhempien polvien suosiossa ja luontevia paikkoja jutella, kun ei tarvitse istua vastatusten.) Viitasaaren kautta ajettuna reitti Savoon seuraa lähes koko matkaltaan Sinistä tietä, matkailutietä Mo i Ranasta Äänisen rantaan Venäjälle. Jos kuntien mainoslakanoille teidenvarsissa on tähän asti voinut hymähdellä, enää ei voinut kuin miettiä, onko pidetty jo se kokous, jossa on päätetty, että uutta lakanaa ei enää osteta, vaan nykyisellä mennään loppuun asti, ja onko asiasta pitänyt äänestää. pääkirjoitus. Kivisen Merenkurkun jälkeen lakeudet, sitten Järvi-Suomen karuhko länsilaita, Keski-Suomen järvimaisemat ja niiden jälkeen PohjoisSavon pusikkoinen sekametsä. Osin samoista aiheista kirjoittaa tässä numerossa myös Kaarina Hazard. Edustaahan juuri se ainakin yhden sukupolven käsitystä hyvästä elämästä. Parantola on eritystapaus, funktionalismin merkkipaalu, mutta samalla se jos mikä on osoitus siitä, että menneistä tarpeista muistuttavat usein enää tyhjät kuoret
numero. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Aikakauslehtien liiton jäsen. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Pasi Immonen, Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2019 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 26. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. 32. syyskuuta 2018. vuosikerta, 255. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski digiToiMiTuspäällikkö Miikka järvinen ToiMiTussihTeeri susanna luikku ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti Tekijöinä Tässä nuMerossa Tero Ahonen, Janne Arola, Satu Arvo, Matias Foster, Kaarina Hazard, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Antti Hurskainen, Juha Itkonen, Katja Kallio, Kati Kelola, Juuso Koponen, Jaani Länsiö, Maria Moulud, Oskari Onninen, Venla Pystynen, Timo Pyykkö, Venla Rossi, Reetta Räty, Erik Solin, Ruben Stiller, Marko Turunen, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta ja Juuso Westerlund. Tilaa Mondon uutiskirje Ota meidät kirjekaveriksesi! Saat matkailulehden ajankohtaisia vinkkejä ja hyviä juttuja, Mondon toimituksen suosituksia maailmalta sekä matka-asiantuntija Conciergen parhaita neuvoja! Ilmaiseksi sähköpostiisi kaksi kertaa kuussa. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Mia Heino asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Tilaa uutiskirje osoitteessa lue.apu.fi/mondokirje
1986) on kirjailija ja blogisti. Jäi hauraat fiilikset. ANTTI HURSKAINEN (s. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @t_kanniin Jyrki Lehtolan Jeesus kuplassa -essee sai kahvin tulemaan nenästä aamupalalla. K U VA T: A N TT I H U R S K A IN EN , M A R IA M O U LU D . 1987) on helsinkiläinen valokuvaaja, joka kuvasi tähän numeroon Paimion parantolaa. Hörähdin useasti itsekin festivaaleilla moneen kertaan käyneenä. Oikaisu: Toisin kuin Imagessa 6-7/2019 mainittiin, muusikko Sandhja ei puhunut Kuukausiliitteessä musiikki uransa loppumisesta vaan luopumisesta sen kaltaisesta musiikista, kuin häneltä Euroviisuissa kuultiin. @Hartsa64 Imagen kesänumero ei petä tänäkään vuonna. Hurskaisen ensimmäinen romaani ilmestyi juuri. Tekijöitä MARIA MOULUD (s. Hän kirjoitti tähän numeroon esseen siitä, miten ei osannut elää kristittynä. Näitä, ihan normaaleita ja kursailemattomia ihmistarinoita lisää! @npmatilainen Mahtava kirjoitus #flowfestival’ista. ImageIlmot.indd 18 5.8.2019 12:23:08. Kohokohtina @venlarossi henkilökohtainen ”On siitä iloakin” ja tietysti Corona-muistelot. Siinä ei osata syödä eikä rakastaa. Kuvauspäivä oli kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä. @janneilkka Herttainen, maalaileva ja elämänmakuinen @imagelehti kollaasi itähelsinkilöisiä tarinoita yhden perjantai-illan aikana kolahti tähän entiseen itähelsinkiläiseen. Parantolaan sisään tulviva, kuvioita tekevä valo ja Parantolaa ympäröivä luonto tekivät häneen vaikutuksen
Avaaja
Miten ihmiset saadaan ruokittua. TeksTi kati kelola kuva mathias foster ”Miksi tappaisimme eläimiä, jos voimme tehdä vastaavia tuotteita ilman.” Nordlund Maapallolla on ennusteiden mukaan 10 miljardia ihmistä vuonna 2050. Tällä hetkellä yli 50 prosenttia viljelykelpoisesta maasta käytetään rehun tuotantoon. Tärkeintä on miettiä, miten käytämme pinta-alan järkevästi. Olemme vTT:llä laskeneet, että jos lopettaisimme punaisen lihan kulutukEmilia. Ruokaa pitäisi silloin pystyä tuottamaan puolet nykyistä enemmän. Tähän liittyy myös tarve kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtymiselle. Viljelyala kuitenkin vähenee, ja metsiä tarvitaan hiilinieluiksi. SYYSKUU 2019 IMAGE 9 Solutehtaista tulee ruoantuotannon uusi teollisuudenhaara, sanoo VTT:n tutkimustiimin päällikkö Emilia Nordlund
Miksi tappaisimme eläimiä, jos pystymme tekemään vastaavia tuotteita ilman. Se on mielestäni kyllä yksi mahdollinen vaihtoehto. Toinen tärkeä tavoite on, että käytämme raaka-aineista enemmän ruoaksi. Ratkaisevatko solutehtaat lihantuotannon ilmasto-ongelmat. Maistuvatko ne hyviltä. Me olemme ne luoneet, ja taas olemme luomassa jotain hienoa. Puhutaan, että tuleva ruoantuotannon mullistus on verrattavissa historiassa maanviljelykseen siirtymiseen. Jos näitä tehtaita pystytään valjastamaan ympäri maailmaa ruoantuotantoon, se on iso muutos. Näen, että kulttuurinen muutos lihankulutuksessa olisi ensimmäinen askel. Voimmeko siirtyä kokonaan keinolihaan. Siinä on vielä aika paljon haasteita. Voimmeko lopettaa eläinten kasvattamisen ja tappamisen ruoaksi tulevaisuudessa. Määritelmistä voidaan tosin aina keskustella. Toinen tärkeä seikka on tuotantomäärien kasvattaminen sellaiselle tasolle, että hinta voidaan tuoda kilpailukykyiseksi. Näetkö, että siinä vaiheessa, kun keinoliha on valmis markkinoille, myös kauppojen keskusliikkeet voisivat siitä innostua laajamittaisesti ja korvata sillä perinteisesti tuotettua lihaa. Mutta laskelmat näyttävät lupaavilta. Se on aika dramaattinen muutos. Minusta se ei ole totta. Oleellista tässä on tietysti lainsäädäntö, eli että keinoliha todetaan uuselintarvikelainsäädännössä turvalliseksi ja se hyväksytään elintarvikkeeksi. SYYSKUU 2019 IMAGE 10 avaaja Voi olla, että parin suku polven päästä ihmetellään, miten ihmeessä me olemme joskus syöneet eläimiä.” –?Emilia nordlund ” sen, 20 prosenttia viljelyalasta voitaisiin metsittää ja saada hiilinieluiksi. Myös täysin uudet ruoantuotantoteknologiat, jotka eivät ole suoraan pelloista riippuvaisia, voivat olla merkittävässä asemassa. Tutkimme parhaillaan, miten saisimme makua voimistettua. Keinolihan tuotanto on myös vielä kallista. Olemme täysin jalostaneet sen. Heitämme tällä hetkellä kasvija eläintuotannossa paljon syötäviksi kelpaavia osia roskiin. Toisin sanoen, miten helppona pidät sen marketteihin tuloa Suomessa. Olette VTT:ssä luoneet laboratoriossa soluviljelyllä muun muassa puolukoita. Solutkin tarvitsevat ruokaa, ja esimerkiksi epäekologinen rehutuotanto lihasolukoille ei tietenkään ole kestävä ratkaisu. Vastaavasti vertikaalinen kasvien kerrosviljely on mullistamassa kasvihuoneita. Esimerkiksi kudostyyppisen rakenteen tuottaminen on paljon vaikeampi asia kuin vaikka urheiluravinteissakin käytettävän maitoproteiinin tuottaminen. Miten nopeasti keinoliha tulee kauppoihin. Toisin sanoen solutehtaat, joissa tehdään esimerkiksi maidon proteiinia ilman lehmää. Solutehtaat tulevat olemaan aivan uudenlainen teollisuuden haara. Voihan sitä sanoa myös, että nykyinen vehnä, jota tuotetaan pelloilla, on täysin keinotekoista. Mitä se tarkoittaa meille. Keinolihan tuottaminen ei näyttäisi olevan luonnolle huonompi kuin naudanlihan kasvattaminen. Siihen vaikuttaa se, miten keinoliha lopulta tuotetaan. Useat yritykset maailmalla kehittävät parhaillaan keinolihaa naudan soluista. Jo nyt esimerkiksi vitamiineja tuotetaan tällä teknologialla. Marjojen kasvisoluviljemät eivät maistu yhtä voimakkaalta kuin marjat yleensä, ja sen kanssa teemme tällä hetkellä töitä. Joo, miksei joskus tulevaisuudessa. Kymmenen vuotta voisi olla realistinen arvio. Suurinta osaa viljelykasveista ei ole ollut olemassa. Keinoliha on mielestäni ihmisen älykkyyden osoitus, jolla toivottavasti voidaan edistää maapallon hyvinvointia. Mikrobeissa solutehtaassa tuotettu maitoproteiininkin proteiini on ihan sama kuin lehmän tekemä, olemme vain valmistaneet sen eri tavalla. Keinoliha on tehtävä kestävästi. Se voi tarkoittaa aika paljon. Meidän pitää vähentää lihankulutusta merkittävästi, eikä keinoliha ole siihen nopean tähtäimen ratkaisu. ?. Solukoista tehdyssä hillokkeessa olemme saaneet luotua marjahillon makua, mutta solukko sellaisenaan on aika miedon makuinen. Suutuntuma pitää saada oikeanlaiseksi. Jos nämä kaksi edellistä steppiä ovat ok, en näe estettä mikseivät kauppojen keskusliikkeet innostuisi. Kysymys on eläintuotannosta, kuinka paljon sitä on tulevaisuudessa. Samalla saisimme lisättyä luonnon monimuotoisuutta. Mitä sanot niille, joiden mielestä laboratorioliha ei ole oikeaa lihaa
Moni Fingerporin kielikukkanen on istutettu junamatkan aikana. #TEHTYJUNASSA Tarjous koskee kaikkia 10 matkan sarjalippuja Eko-luokassa. Myynnissä 26.8.-8.9.2019. Kaukoja lähiliikenteen sarjalipun matkustusaika 4 kk ostohetkestä. Anna ideoiden itää 10 matkan sarjalipulla vr.fi/tehtyjunassa 10 matkan sarjaliput nyt 25 % Aikaa yhteisellä matkalla. Lisätiedot ja ostopaikat vr.fi
Kun olet kääntänyt pihvin, lisää grillatulle puolelle Naughty BRGR Swiss juustoviipale ja sen päälle nopeasti grillissä lämmitetty palvikinkkuviipale. Lisää burgervinkkejä osoitteessa valio.. Kokoa burgeri reseptin aineksista. Paahda sämpylöitä pannulla tai uunissa 180c asteessa 3 minuuttia, nosta pois ja levitä sämpylöiden leikkauspinnoille tasaisesti Aiolia ja vain kanteen Frita kastiketta. /burgerkoulu VALIO.FI/ BURGERKOULU Vain K-ruokakaupoista. RESEPTIT kesän PARHAISIIN BURGEREIHIN BY AKSELI HERLEVI FRITA CONFUNDIDA BURGER Resepti 4:lle 4 kpl Vaasan The BRGR -sämpylöitä 4 kpl Tammisen Naughty BRGR pihviä 4 kpl Valio Naughty BRGR Swiss juustoviipaletta 4 kpl Palvikinkkuviipaletta 2 dl perunalastuja 2 dl Naughty Base Aiolia 2 dl Naughty Frita Saucea 4 tl Naughty Burgersuolaa Mausta pihvit burgerisuolalla kauttaaltaan ja grillaa kuumassa grillissä 3 minuuttia per puoli
Vielä tuohonkin aikaan tuberkuloosi oli yksi isoimpia kuolinsyitä nelikymppisten suomalaisten joukossa. Tästä ja parantolan vaiheista kertoo Sonja Saarikosken artikkeli Matalissa portaissa auringonkeltainen (s. 1960–70-luvuilla tuberkuloosiin oli suurempi todennäköisyys kuolla vanhalla iällä, mutta se oli vain yksi kuolinsyy vanhusten sairauksien joukossa. Tuberkuloosi oli Paimion parantolan toimintavuosien aikaan tappava tauti, mutta potilaille ja henkilökunnalle parantola tarkoitti myös arkielämää. Kuolleista suurin osa oli työikäisiä eli tuon ajan nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä. Mäntymetsään noussut parantola oli aikansa ratkaisu ja hoitokeino tuberkuloosiin, johon ei käytännössä ollut parannuskeinoa. SYYSKUU 2019 IMAGE 13 Data 1930-luvulla tuberkuloosi tappoi lähes lähes 10 000 suomalaista vuodessa. Yksi paikka, jossa sairastuneita hoidettiin, oli Alvar Aallon piirtämä parantola Paimiossa. Toisin kuin monet muut tartuntataudit, tuberkuloosi ei ole ollut niinkään lapsien vaan pikemmin aikuisten kuolinsyy. Heitä yritettiin hoitaa muun muassa Paimion parantolassa – arkkitehtuurin myötävaikutuksella. 44). KU O LL EE T TI LA ST O N PE R U S KU O LE M A N SY YN (5 4 -L U O K K A IN EN LU O K IT U S ), IÄ N JA S U KU PU O LE N M U K A A N , 19 69 –2 17 ) DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI SUSANNA LUIKKU Paimion parantola Tuberkuloosi tappoi ennen sotia lähes 10 000 suomalaista vuodessa: lähinnä nuoria ja keski-ikäisiä. LÄ H TE ET : TI LA ST O K ES KU S 20 18 . Esimerkiksi vuonna 1970 kuolleista 40–45-vuotiaista yli kaksi prosenttia menehtyi tuberkuloosiin. Aikuisten tappaja 1969 70 2000 02 04 06 08 2010 1990 92 94 96 98 1980 82 84 86 88 72 74 76 78 12 14 16 17 1969 70 2000 02 04 06 08 2010 1990 92 94 96 98 1980 82 84 86 88 72 74 76 78 12 14 16 17 Tuberkuloosikuolemien osuus kaikista Suomessa kuolleista Tuberkuloosiin kuolleiden kokonaismäärä Suomessa 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ikäryhmä 1/1 000 1/500 1/300 1/200 1/150 1/100 1/75 0,1 % 0,2 % 0,33 % 0,5 % 0,67 % 1,0 % 1,33 % 100 200 300 400. Kun oikea lääke saatiin penisilliinin keksimisen myötä, alkoi tuberkuloosin merkitys kuolinsyynä vähetä radikaalisti, jolloin myös Paimion parantola alkoi nopeasti menettää alkuperäistä merkitystään. 1960-luvun loppuun mennessä kokonaiskuolleisuus tuberkuloosiin oli saatu jo melko pieneksi. data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia
Sokeroimaton ja pakastamaton puolukkasurvos säilyttää jopa 80 prosenttia marjan sisältämästä C-vitamiinista. Kaikki puolukka ei myöskään ole samaa tavaraa, vaan marjan ravinnepitoisuus kasvaa, kun se kypsyy loppukesän ja alkusyksyn mittaan. Sen valmistamisessa on kuitenkin syytä muistaa pari niksiä. Marjoja tulee survoa niin, että mehua muodostuu riittävästi – nesteen tulee peittää marjat kokonaan. Vaikka puolukkaa ja muitakin marjoja on syöty Suomessakin keskiajalta lähtien, niitä ei aina pidetty terveellisinä. Poronkäristys ei maistu oikealta ilman puolukoita. Köyhillä oli muitakin syitä vieroksua marjametsään lähtemistä: torppareiden piti toimittaa maanomistajille ”veromarjoja”. Puolukka sen sijaan uhkuu sisua, miltei talvisodan henkeä. Sen yli voi astella raskailla saappailla, ja silti se nousee pystyyn. Makeat mansikat ovat enemmän lasten herkku ja mustikat nössöjen nykyihmisten superfoodia. Oikeasti marja sisältää enemmän luontaista sokeria kuin vaikkapa mustikka. Monet lääketieteilijät ja aikansa valistajat epäilivät erityisesti kaikkia tummia marjoja ja liittivät niistä nautiskelun pahuuden voimiin. Marjanpuhdistin pölynimuriin Clas Ohlson, 14,90 €. Puolukkasurvos taas on perinteinen lisuke monille kaalija liharuoille. Aikamoinen luonnonjäärä! Vai onko sittenkään. Puolukan hapan maku hämää. Englannissa sitä kuvataan tutun lingonberryn lisäksi monilla eläimiin viittaavilla nimillä, kuten cowberry, foxberry ja beaverberry. Ainavihanta varpu ei välitä pakkasesta. Kun survosta käyttää, ennen purkin uudelleen sulkemista pitää olla tarkkana, että marjat ovat survotun soseen peitossa ja pinta jää tasaiseksi. Siirry nykyaikaan ja imuroi ne! Kiinnitä muovinen suppilo esimerkiksi pöytään ja kytke imuri siihen sen omalla letkulla. Puolukka on Suomen kerätyin marja ja yksi metsiemme yleisimmistä kasveista. Nykyihmistä patistetaan syömään enemmän marjoja, ja metsään mätäneviä terveyspommeja itketään mediassa joka syksy. Kasvin nimi on johdettu sanasta puola, joka on vanha suomalaisugrilainen sana: se tarkoittaa marjaa kaikissa itä merensuomalaisissa kielissä. 14 IMAGE SYYSKUU 2019 14 IMAGE SYYSKUU 2019 ruoka P uolukka, siinä on sentään kunnon marja. Sisukas varpu K U UK AU DEN HÄR PÄ K E MODERN EILLE MARTOILLE Ärsyttääkö marjojen puhdistus käsin. Pirtsakanpunaisesta marjasta tehdään vispipuuroa, piirakkaa, kääretorttua, hilloa, kiisseliä ja mehua. Yleensä keittiössä on tapana kesyttää puolukka sokerilla. Pakkopoiminnan jälkeen ei välttämättä ollut enää voimia poimia huvikseen tai omaan käyttöön. Eikä puolukan säilömiseen tarvita edes sokeria, sillä sen sisältämä sitruunaja bentsoehappo riittää itsessään säilöntäaineeksi. Aina marjojen siunauksellisuudesta ihmiselle ei kuitenkaan ole oltu yhtä mieltä. Survos kuuluu säilyttää viileässä. Kuningaskuluttajan testissäkin pärjännyt laite helpottaa merkittävästi suurien marjamäärien puhdistusta
4. Keitä vettä kattilassa. He vihkivät harjoittelijan sisäelinten salaisuuksiin, ja nuori Karl Johan ihastui niiden makuun. Sekoita. Perheyrityksessä on ajatuksena jotain viehättävää. Kuutioi voi sentin kokoisiksi kuutioiksi 3. Voitele kananmunalla. Karljohan unohtuu usein suomalaista perinteistä ruokaa tarjoavien ravintoloiden listalta, toisin kuin Elite, Sea Horse tai Kosmos. 2. Sekoita kuivat aineet. Levitä taikina jauhotetulle leivinalustalle noin 3 sentin kerrokseksi. Ota pyöreällä muotilla paloja ja siirrä pellille leivinpaperin päälle. Koska sekä ruoka että palvelu ovat kunnossa, ei linjaa ole tarvinnut muuttaa eikä asiakkaita houkutella uusimmilla trendiherkuilla. Tarjoile teeleivät puolukkacurdin ja ranskankerman kanssa. Se on ollut perinne paikan perustajan, edesmenneen Karl Johan Sundellin ajoilta asti. Jäähdytä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ainoa miinus on annosten reunalle kipattu kasa mauttomia uunijuureksia. Iltalistalla olisi tarjolla kateenkorvaa ja poron paahtopaistia. Riko kananmunat pyöreäpohjaiseen metallikulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Karljohan Yrjönkatu 21, Helsinki Pääruuat 18–34 € Tyytyväistä hyrinää Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka voisi elää pelkällä vispipuurolla. Nosta kulho kattilan päälle (kulhon pohja ei saa koskettaa vettä). 1. Sundell suoritti kokkiharjoittelunsa Tekniska Föreningenin ravintolassa, jonka keittiössä valtaa piti kaksi vanhan ajan keittäjää. SYYSKUU 2019 IMAGE 15 ruoka Konstailematon Karljohan keskittyy siihen, mitä se parhaiten osaa. Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Karljohan on ajaton ja miellyttävällä tavalla itseään korostamaton paikka. Niitä säestää kaikkien oppikirjojen mukaan tehty pehmeä perunamuusi ja riettaan maukas sipulikermakastike. Karljohan ei ole koskaan erityisesti loistanut kasvisruuillaan – tänäänkin lounaalla vegetaristi voisi salaatin lisäksi tilata ainoastaan kasvisborssin. Paikalla ei ole samaan tapaan entisen taiteilijakapakan mainetta eikä pompöösiä ulkoasua. Valmista ensin puolukkacurd. 5. Puolukkacurd 3 dl puolukoita (n. Nypi voi sekaisin kuivien aineiden kanssa. Kalavaihtoehtoja sen sijaan on useita, mutta ollaanpa rehellisiä: täällä pääasia ovat liharuoat. Nykyisin 33-vuotiasta Karljohania pyörittävät perustajan leski Tuula Sundell ja tämän kaksi poikaa. Voit tehdä curdin jo edellisenä päivänä. Lisää juustoraaste sekä jogurtti tai piimä ja sekoita tasaiseksi. 6. 10 min.). Paista 200 asteessa n. Lisää voikuutiot seokseen yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Valmista timjamiteeleivät. Niiden hapan maku leikkaa annoksen kermaisen täyteläisyyden läpi ja panee syöjän värisemään mielihyvästä. Kypsennä seosta kunnes se muuttuu paksuksi (n. Soseuta aluksi puolukat mahdollisimman hienoksi soseeksi. Kuutioi voi ja raasta juusto. 8. Eikä tämä viehättävyys jää pelkästään teorian tasolle, niin lempeän jämäkästi Sundell johtaa tälläkin kertaa paikan lounastarjoilua. Moneen pöytään kannetaan valtavia wieninleikkeitä. 15 min. Sen sijaan se on konstailematon kortteliravintola, ja sellaisena täydellinen. Lounaalla tarjottavat maksapihvit ovat juuri sellaisia kuin niiden pitää: mehukkaita ja pehmeitä. Mutta harmonia ei olisi täydellinen ilman riitasointua: puolukoita. Tyytyväistä hyrinää kuuluu myös toiselta puolelta pöytää, jossa seuralainen nauttii taidokkaasti paistettua meritaimenta, hollandaisekastiketta ja perunoita. 7. Lisää puolukkasose, sokeri ja suola. Alkusyksyn ihanin iltapala tai brunssiherkku: kirpeänmakea puolukkacurd ja timjami-juustoteeleivät. Siirrä curd toiseen astiaan jäähtymään. Vuosikymmenten palvelukokemus näkyy luontevana käskyttämisenä, jossa asiakkaan paikka on selvä eikä pienintäkään yksityiskohtaa tarvitse pohtia: salaattipöytään ohjataan, vaikka se on alle puolen metrin päässä. Peitä kelmulla. Curdia voi käyttää myös leivonnassa vaikkapa kääretortun täytteenä. 200 grammaa) 3 munaa 1 dl sokeria Ripaus suolaa 75 grammaa voita Timjami-juustoteeleivät 4 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 tl ruokasoodaa ripaus suolaa 1 rkl sokeria 1,5 tl kuivattua timjamia 1 dl raastettua cheddar-juustoa 1,5 dl maustamatonta jogurttia tai piimää 1 muna voiteluun 75 grammaa voita Tarjoiluun ranskankermaa Puolukkacurd ja timjami-juustoteeleivät KUVAT TIMO PYYKKÖ. SYYSKUUN RESEPTI ARVIO Sisukas varpu J os johonkin voi maailmassa luottaa, niin tähän: ravintola Karljohanin ruokalistalta löytyy aina jokin ihana sisäelinruoka
EU:n Horisontti 2020 -ohjelmassa rahoitetaan kymmenillä miljoonilla euroilla kymmeniä kiertotaloushankkeita, esimerkiksi Resyntex-nimistä hanketta. Tietyt tahot – lähinnä perussuomalaiset ja heitä ideologisesti lähellä olevat ääriliikkeet – pyrkivät käyttämään sananvapautta lyömäaseena oikeuttaakseen poliittisen retoriikkansa ja tavoitteensa. Vastuukysymyskin on asia, jota ei oikein tahdota ymmärtää. Siinä on mukana 20 kumppania ja kymmenen osarahoittajaa, ja hanke kestää vuoteen 2023 saakka. Suomessa ei ketään estetä ennalta puhumasta, mutta kun niin on tehnyt, puheistaan on vastuussa. 16 IMAGE SYYSKUU 2019 Sakari Timonen, juristi ja bloggaaja: ”On se heikentynyt, tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Keskustelukulttuuria pahiten rapauttaneisiin asioihin kuuluu niin sanottu vapaa kommentointimahdollisuus juttujen perässä. Vertauksena voisi käyttää suojatietä: kun ajat sitä kohti, katsot että noudatat sääntöjä etkä aja kenenkään päälle. Sanoisin, että sananvapauden käsite ja sisältö ovat pikemmin politisoituneet. Tekstiiliin ja tekstiilijätteisiin liittyvät hankkeet ovat kiinnostavia, koska tekstiilien erilliskeräys tulee pakolliseksi vuonna 2025.” Riina Antikainen, kestävän kiertotalouden strategisen ohjelman johtaja, Suomen ympäristökeskus Tiede Kiertotalous TEKSTI JANNE AROLA. Nettiajan tuomista muutoksista suurin on, että ihmiset luulevat sananvapauden tarkoittavan julkaisupakkoa: että kenen tahansa pitää saada sanoa mitä tahansa millä tahansa foorumilla. Konkreettiset toimenpiteet liittyvät esimerkiksi rakennusjätteisiin ja maa-aineksiin sekä ruokahävikkiin.” LIIKETOIMINTAMALLIT ”Vuoteen 2025 kestävä, Suomen Akatemian rahoittama CICAT-hanke vie jo varhaisessa vaiheessa tieteellistä tietoa käytäntöön. Toki sananvapauteen kuuluu myös vastuu. Tavoitteena on luoda kiertotalouteen liittyville toimille pakkojen ja velvoitteiden sijaan mahdollisuuksia, jotka ovat kuluttajille riittävän kiinnostavia ja samalla liiketaloudellisesti kannattavia.” TEKSTIILIEN KIERRÄTTÄMINEN ”Kiertotaloutta on tarpeen edistää myös kansainvälisellä tasolla eikä vain paikallisesti. Samaan aikaan enemmistö muusta poliittisesta kentästä ja yhä enemmän myös kansalaisista on alkanut painottaa sananvapauteen kuuluvaa vastuuta.” Timo Huovinen, Yleisradion etiikkapäällikkö: ”Olen eri mieltä eli minusta ymmärrys ei ole heikentynyt. Siinä kymmenen edelläkävijäkuntaa kehittää indikaattoreita, jotka mittaavat kiertotalouteen siirtymisen vauhtia. Vastuun rajat määrittelee osaltaan laki, mutta tavallaan kyse on hyvin yksinkertaisista asioista. Jos ajat, sillä on seurauksensa.” asia Ymmärrys sananvapauden sisällöstä on heikentynyt Kuukauden väite TYÖKALUJA KUNNILLE ”EU:n rahoittama Circwaste on Suomen suurimpia kiertotalouden kehittämishankkeita. Kun näin ei ole, alkaa huuto sensuurista, vaikka Suomessa ei ole ennakkoeikä muutakaan sensuuria. Rikosoikeudellinen ja muu vastuu koskee paitsi kommenttien esittäjää myös tahoa, joka ne julkaisee. Jos tätä ei ymmärretä, katoaa pohja koko länsimaiselta demokratialta, oikeusvaltiolta ja juuri siltä sananvapaudelta. Siinä kehitetään teknologioita ja menetelmiä tekstiilien kierrättämiseen. Hankkeessa tutkitaan kiertotalouden katalyytteja eli kiertotaloutta edistäviä tekijöitä. Kun moderointi laahaa perässä tai sitä ei ole lainkaan, ketju kuin ketju muuttuu nopeasti viemäriksi.” Pentti Raittila, journalismin tutkija ja dosentti, Tampereen yliopisto: ”Ei voi sanoa niin yksiselitteisesti; aikakaudet ja ympäristöt ovat niin erilaisia. Sananvapauden sisällöstä kyllä keskustellaan enemmän, mutta se on hyvä asia, koska keskustelu yleensä lisää ymmärrystä
#LookGoodDoBetter biohajoava, kasvipohjainen koostumus 100 % kierrätetyt muovipullot ihmiset testanneet, eivät eläimet. Osuus on korkein Ahvenanmaan maakunnassa: 15,5 prosenttia. Suurin ryhmä on Venäjältä tai entisestä Neuvostoliitosta lähtöisin olevat. activista. värit pysyvät värikkäinä kasviperäisillä, biohajoavilla ainesosilla + pullo tehty 100 % kierrätysmuovista. Tilastoon vaikuttaa se, että Ahvenanmaan ulkomaista syntyperää olevissa asukkaissa on muuhun maahan verrattuna paljon ruotsalaistaustaisia (40 prosenttia). Kunnittain tarkasteltuna ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osuus on Manner-Suomen kunnista korkein Vantaalla: 19,3 prosenttia. sano kyllä kestävälle kehitykselle tyylillä. Kaikista Suomen ulkomaalaistaustaisista ihmisistä yli puolet asuu Uudellamaalla, toisen polven ulkomaalaistaustaisista peräti 62 prosenttia. SYYSKUU 2019 IMAGE 17 Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 lopussa 402 619 ulkomaista syntyperää olevaa henkilöä. Suurin ikäryhmä ovat 30-34-vuotiaat, syntyvyys on kantaväestöä korkeampi ja yli 60-vuotiaita on selvästi vähemmän. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat virolaistaustaiset, irakilaistaustaiset ja somalialaistaustaiset. korot valinnainen lisävaruste. green machine. peony blush pyykinpesuaineemme ei suostu kompromisseihin. Määrä on kaksinkertaistunut vuosikymmenen aikana mutta on yhä vain 7,3 prosenttia Suomen väestöstä. TIEDE xx xx XXX ”xxxx xxxx xxxx.” XXX ”xxxx xxxx xxxx.” XXX ”xxxx xxxx xxxx” Etunimi Sukunimi, Titteli nimi nimi Ulkomaalaissyntyisten määrä kaksinkertaistunut Huomio TEKSTI SUSANNA LUIKKU beauty queen. Matalin ulkomaista syntyperää olevien osuus väestöstä on Etelä-Pohjanmaalla, vain 2,3 prosenttia. fashionista. Tähänkin tosin löytyy poikkeus eli paljon pakolaisia vastaanottanut ja maahanmuuttajia työllistävä Närpiön kunta, jossa ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on kolmanneksi korkein koko maassa (16 prosenttia). Heitä on viidesosa kaikista ulkomaalaistaustaisista. se on Penelopen mantra. Ulkomaalaissyntyisen väestön ikäpyramidi on hyvin erinäköinen kuin niin sanottujen kantasuomalaisten
Muun muassa valokuvista, videoista, kirjeistä ja kartoista koostuvaa teosta 6 months without (2018–2019) varten Rönkkö eli puoli vuotta ilman internetiä. Rönkkö tutkii teoksissaan ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää läheisyyttä ja läsnäoloa, kommunikaatiota ja valtarakenteita. Kokonaisuus voi vaikuttaa hajanaiselta mutta muodostaa oman logiikkansa: Teokset heijastelevat prisman tavoin erilaisia tulkintoja tulevaisuudesta sekä digitaalisuuden ja ilmastokriisin määrittämästä ajasta. KU VA : FO TO G R A FI S K A TA LL IN , A N JA N IE M I 31134400_HKO_Image_230x146_5mmbleed.indd 1 06/08/2019 12.43. Niemi kuvaa itseään erilaisissa rooleissa: ratsastamassa chapseissa ja stetsonissa vaaleanpunaisissa kanjoneissa täplikkäällä hevosella, hukkumassa seinälle maalattuun maisemaan ja huristelemassa kaksoisolentonsa kanssa pitkin aavikkoa avoautolla. Kuvat ovat puuterisen kauniita ja huolella rakennettuja, mutta taustalla on jotakin viiltävää ja väkivaltaista. 18 IMAGE SYYSKUU 2019 hip KUVATAIDE TEKSTI SANNA LIPPONEN Radikaalia hitautta ja hellyyttä Vuoden 2019 nuoren taiteilijan Nastja Säde Rönkön installaatioista ja videoteoksista koostuva näyttely Altered Breaths, Future Feelings oli kesän ajan esillä Tampereen taidemuseossa ja siirtyy syksyksi Turkuun Aboa Vetus & Ars Novaan. Roolileikkejä ja puuterisia cowboyunelmia Tallinnassa kesäkuussa avautuneen Fotografiskan yksi ensimmäisistä näyttelyistä on norjalaisen Anja Niemen In Character. Prosessi ja pelkistetyt, oudot muodot herättävät ajatuksia paitsi arjen alkemiasta myös postapokalyptisistä tapahtumista. Nastja Säde Rönkön Altered Breaths, Future Feelings Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa 13.9.–3.11.2019. Videolla jäätikön tekstuurit ovat taivaan ja mustan rajaamaa marmoria, lumi valosta riippuen kellertävää, harmaata, violettia, vaaleanpunaista ja sinistä. Näyttelyn teokset ovat koskettavia ja ilahduttavia, performatiivisia ja poeettisia. Videoteoksissaan Rönkkö jorailee kuulokkeet päässä yksin kaduilla, halailee puita ja vetää kännit museossa Édouard Manet’n maalauksen tarjoilijan edessä. Anja Niemen In Character Tallinnan Fotografiskassa 15. Rönkön taiteelle leimallinen huoli ilmastokriisistä kiteytyy teoksessa how to skin a polar bear (2019). Kova kovaa vasten Tiina Raitanen kokoaa kaduilta löytämistään objekteista – auton osista tai epämääräisistä muovin paloista – kollaaseja, jotka hän valaa muottien avulla toiseen materiaaliin, kuten pronssiin, betoniin tai hopeaan. Tiina Raitasen HARD Helsingissä Sinnessä 30.8.–6.10.2019. Monien käytännön asioiden hoitaminen verotuksesta matkalippujen hankkimiseen oli vaivalloista, mutta teoksesta käy ilmi myös se, miten antoisaa oli olla anonyymi algoritmeille ja keskittyä ajatteluun, kirjojen lukemiseen ja kirjeiden kirjoittamiseen. syyskuuta asti. Hitaudesta tulee radikaalia
17.9. klo 19 Sattuma-klubi: Pyh Bach – Sopimattomia sovituksia Ostrobotnian Tina-klubi (3. Näihin taidemusiikin pyhimpiin reliikkeihin kajoaminen olisi vielä muutama vuosikymmen sitten tuonut musiikkipiirien kenttätuomioistuimessa rangaistuksen jumalanpilkasta, mutta Café Barockin muusikot selvinnevät rikoksestaan korkeintaan sosiaaliseen mediaan ladottavilla nuhteilla. krs) Museokatu 10, Helsinki MUSIIKKI TEKSTI JAANI LÄNSIÖ Sattumalta mautonta 31134400_HKO_Image_230x146_5mmbleed.indd 1 06/08/2019 12.43. Tiistaisin Bottan Tina-klubin valtaavaa konsertti-iltaa isännöivät syksyn aikana myös Vallilan Jazz, konserttisalien ja instituutioiden ulkopuolella toimiva kamarimusiikkiyhdistys Kamari ry sekä elektroakustinen Tölöläb-yhtye. hip Syyskuussa aloittava monigenreinen Sattuma-klubi lunastaa lupauksensa rohkeista avauksista jo ensimmäisessä konsertissa: mauttomia sovituksia Johann Sebastian Bachin tunnetuimmista teoksista. KU VA T: X X X X , X X , X X , X X X X , X X+ X X
Kantaesitys Ryhmäteatterissa 5.10. Ohjaaja Heini Junkkaala luottaa kuitenkin dokumentaarisuuteen. ”Vaikka kaupunginosaradikalisoituminen koskettaa minua hyväosaisuuteni vuoksi suhteellisen vähän, on sellaisen huomaaminen epämiellyttävää, vaikka se ei itseä koskisikaan”, Svartström sanoo. ”Radikalismi ei ole hauskaa, kun kyse on ihmisoikeuksista. Mutta kun on kyse omasta typeryydestä, pakkomielteenomaisesta takertumisesta omiin mielipiteisiin, on sen tunnistaminen terveellistä, hauskaakin”, kertoo ohjaaja Robin Svartsröm. Kun uudisasukkaat kaartavat audillaan kepeän ja harmittoman keskiluokan arkeen, kaupunginosanationalismi nostaa päätään. Mikkola toivoo esityksen jännittävän ja tarinan jo entuudestaan tuntevan silti säpsähtävän tuolissaan. Pelkkään kauhugenreen putoaminen ei silti ole tarkoitus: ”Kyseessä on kuitenkin erikoinen miehen ja naisen suhde.” Piinan elokuvaversion pääosaan oli aikoinana vaikea löytää miesnäyttelijää, sillä roolia pidettiin liian epämiehisenä. Kipeä mutta lempeä Autofiktion hurmiollinen suosio näyttää tasaantuvan – pukudraamat ja fiktiiviset narratiivit irrottavat mukavasti ahdistavasta todellisuudesta. Onnellisten saaressa aikaamme leimaavat muukalaisfobia ja pelko ”meidän” katoamisesta muhivat leppoisaa elämää viettävien kantakaupunkilaisten päissä. ”Haluan katsojan näkevän teoksen läpi itsensä, en sen tekijää.” Pirkko Saision ja Marja Packalenin tähdittämä kasvutarina Valehtelijan peruukki on Odotuksen (2009) aloittaman trilogian toinen osa. hip TEATTERI TEKSTI ARDA YILDIRIM KU VA : TA M PE R EE N TE AT TE R I, KO M -T EA TT ER I. Potero saaressa Näytelmän Ateria KOM-teatteriin kirjoittanut Okko Leo on taas ajankohtaisten teemojen ytimessä. 20 IMAGE SYYSKUU 2019 Piinaa Tampereella Aikoinaan Vaasan kaupunginteatterissa esikoisohjauksensa Stephen Kingin trilleristä Piina tehnyt ohjaaja Antti Mikkola tuo Piinan nyt Tampereen teatterin näyttämölle. Tärkeintä Junkkaalalle oli kuitenkin ”tuoda näyttämölle kaksi seitsemänkymmentävuotiasta ihmistä, joiden henkilötunnus loppuu parilliseen numeroon”. Kolmannen osan on tarkoitus valmistua kymmenen vuoden päästä. Mikkolan näyttelijätausta näkyy teoksen lihallisuudessa: ”Näyttelijöillä on oltava mahdollisimman paljon näyteltävää.” Ensi-ilta Tampereen Teatterissa 3.10. Vaikka koko teoksen lävistää vanheneminen ja kuoleman vääjäämättömyys, tuo Saision ja Packalénin lempeä itseironia kipeimpiinkin tilanteisiin kepeän anekdootin tunnun. William Goldmanin Broadway-sovitukseen saatiin päärooliin kuitenkin Bruce Willis, Tampereella ykkösfaninsa (Mari Turunen) kidnappaamaa kirjailijaa esittää Tampereen oma Esa Latva-Äijö. Kantaesitys KOM-teatterissa 12.9
Vitun skutsi. Posia peliin, Jemen! (Something to think about.) Älä kysy mitä Hesa voi tehdä puolestasi, vaan ”Mitä kaikkea innostavaa ja rosoista happens Hesassa just nyt?”. Sana ”edelläkävijä” tulee sanasta ”Hesa”. Kun katsoo syvälle kuiluun, näkee siellä maalaisen, joka on pudonnut kuiluun matkallaan Hesaan. Suurin virheistä se, että keskittyvät liikaa negatiivisiin asioihin. Hesassa on niin paljon ruotsia puhuvia pankkitilejä ja äänestäjiä, että case closed like your ugly peasant mind, niin kuin ruotsiksi sanotaan. Jemenillä ei Flow’ta, Juhlaviikkoja, Huvilatelttaa ja fiiliksiä pursuavaa Hesan elokuuta, kun jengi palaa mestoille ja on ihan, että ”Hesamäkuolen!”. Kuhmo, Hämeenlinna, Jyväskylä, Rovaniemi – kaikki kuntia, joissa liikenne kulkee, palvelua saa suomeksi eikä narkomaani varasta mummon rollaattoria. Jemenissä kuollaan väärällä tavalla. Tällä palstalla Image julkaisee etukäteen otteita Janne Vapaavuoren vaalikirjasta Road to Presidentiksi. Hesan on brändättävä turistivihamielisimmät alueensa yritysmyönteisiksi ja muutettava hesalaisten köyhyys Hesan rikkaudeksi. AFORISMEJA AND AJATUKSIA HESASTA KU VA : JE TR O ST R AV ÉN. Kannattaisi opiskella, miten asiat Hesassa tehdään. Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta hesalainen hyppäsi juuri Alepa-pyöränsä satulaan todistaakseen muille hesalaisille, että Hesassa ilmastonmuutos selätetään ottamatta askeltakaan. Pakkoruotsikeskustelu on waste of hesalaisen time. Syrjäytymisen voittaminen on fiilisja järjestelykysymys. Seuraavaksi Hesa nousee edelläkävijäksi vanhuskuolleisuudessa, jotta Hesaan saadaan enemmän oikean ikäistä, enemmän kuluttavaa, modernin rosoista kauramaitopartaja hautajaismekkojengiä. yrityksiä mainostavia vaatteita, joista he voivat rakentaa teltan, kun voittajat haluavat muuttaa entisille häviäjien alueille, jotka täyttyvät uusista loft-asunnoista, my sex drive runs on carbon-free gentrification, ja vääristä, syrjäytyneistä hesalaisista tulee lopulta kuolleita vantaalaisia. What’s the point. Jemenissä tehty paljon virheitä. Hyvä niin, olisi todennäköisesti ollut vääränlainen hesalainen. Sitä saa mitä tilaa ja hesalainen sai juuri merenrantaravintolassa Aperol Spritzin, jonka tilasi Hesan kielellä in english, fascinating stuff! Suomen kunnat liian ylpeitä ottaakseen mallia Hesasta, maailman toimivimmasta kaupungista. Kannelmäen nimeksi tulee Supercell, Hesan osa Vantaanjokea on Slush, Jakomäestä tulee Beyond Meat. Yritysten, tässä tapauksessa hoivakotien, kanssa tehdyllä yhteistyöllä projektissa on jo edetty huimaa vauhtia kohti sekä määrällistä että laadullista edelläkävijyyttä. Metsä ei vastaa, kun hesalainen huutaa siellä ”TAAAAAAKSIIII!”. Alueiden köyhille jaetaan ko. Hullu työtä tekee, viisas on hesalainen palvelumuotoilija
22 IMAGE SYYSKUU 2019 K O V A S S A P A I K A S S A
SYYSKUU 2019 IMAGE 23 TeksTi venla pystynen kuvaT juuso westerlund K O V A S S A P A I K A S S A Sisäministeri Maria Ohisalon ratkaistavana on historiallisen suuria ja vaikeita kysymyksiä.
Moni oli valmis nostamaan hänet puheenjohtajaksi jo ennen kuin hän oli kansanedustaja”, Meriläinen sanoo. ”Sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa”, Ohisalo on julistanut ja saanut puheensa jälkeen riehakkaat aplodit. Padotakseen turvapaikanhakijoiden määrää ennätysvuodesta 2015 Euroopan unioni on tehnyt Turkin ja Libyan kanssa pakolaissopimukset, joiden johdosta meriteitse Eurooppaan pyrkivien määrä on pudonnut noin 95 prosenttia. Yksi opiskelijoista oli töissä Saksan kristillisdemokraateilla, toinen Kanadan pääministerin toimistossa, kolmas Uuden-Seelannin sosialistinuorissa. ”Miten sä jaksat”, Ohisalon puoluetoveri on kysellyt tältä aiemmin päivällä naistenhuoneessa empaattiseen sävyyn, mutta ruokalan pöytään istahtaessaan Ohisalo vaikuttaa hyväntuuliselta. Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten kokoukset juoksutetaan, koska sama tehtävä on edessä Suomessa parin viikon kuluttua”, hän sanoo. Yhdeksän yötä vanha Rinteen hallitus on kertonut selvittävänsä Isis-naisten Suomeen paluuseen liittyviä turvallisuusuhkia ja lasten etua, eikä Ohisalokaan ole voinut lausua tiedotustilaisuudessaan asiasta juuri enempää. Laaja kuva EU:n turvapaikkapolitiikasta on synkkä. Hän kuuluu puolueensa liberaaleimpaan ja vasemmistolaisimpaan laitaan. ”Hän ei ole halunnut ympärilleen omista kavereistaan koostuvaa sisäpiiriä, vaan häntä ovat lähteneet tukemaan asiaperusteisesti ihmiset, jotka ovat vaikuttuneita hänen tyylistään ja ajattelustaan.” Meriläinen lupautui vetämään Ohisalon kampanjaa puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2017. Vuonna 2007 Ohisalo lähti vaihto-opiskelemaan Uppsalan yliopistoon Ruotsiin. Hintana siirtolaispolitiikan ulkoistamisesta on kuitenkin ollut miljoonien siirtolaisten ihmisoikeuksien polkeminen. Myös Tarja Halosen nousu presidentiksi tuntui Ohisalosta merkittävältä. Linjapuheessaan Ohisalo on nostanut ilmastonmuutoksen ja köyhyyden torjunnan politiikan tärkeimmiksi tehtäviksi ja muistuttanut, että sisäministeriön raporttien mukaan Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on jo pitkään ollut syrjäytyminen. Myös henkilökohtaisesti köyhyystutkija Ohisalo on nyt sisäministerinä, ensimmäisen kauden kansanedustajana ja puolueensa puheenjohtajana uransa huipulla, mutta häntä ei käy silti kateeksi. Oli ihanaa huomata Luxemburgissa, että suomalaiset EU-virkamiehet ja -naiset on viimeisen päälle valmistautuneita. Kesäkuussa heti virkavalansa vannomisen jälkeisenä päivänä Ohisalo matkusti Luxemburgiin ja edusti Suomea EU-neuvoston kokouksessa. Lukion jälkeen Ohisalo pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa, joka oli käännekohta. On vihreiden puoluekokousviikonloppu kesäkuun puolivälissä, ja paria tuntia aiemmin Ohisalo on valittu ilman vastaehdokkaita puolueensa puheenjohtajaksi. Ala-asteella Ohisalo ihaili puolustusministerinä toiminutta Elisabeth Rehniä, ja yläasteella hän seurasi kiinnostuksella tämän kansainvälistä uraa muun muassa YK:n alipääsihteerinä. ”Se kuvastaa Marian suosiota vihreiden sisällä. Köyhyyspolitiikan painottaminen ei ole suomalaisessa politiikassa helpoin tapa menestyä.” Kaksi vuotta sitten vihreiden puheenjohtajakisassa valituksi tuli Touko Aalto, mutta toiseksi tulleen Emma Karin ja Ohisalon välinen ero jäi vain 72 ääneen. Ohisalo on ollut vihreiden varapuheenjohtaja neljä vuotta ja sitä ennen nuorisojärjestön puheenjohtaja kaksi vuotta. Hän oli mukana oppilaskunnan hallituksessa, sai kokeista kiitettäviä ja alkoi unelmoida virkanaisen urasta. Lentokoneessa hän sai virkamiesdelegaatiolta parin tunnin perehdytyksen kokouksessa käsiteltävään palautusdirektiivin uudistamiseen. Sisäministeriön hallinnonalaan kuuluvat maahanmuuttoja turvapaikkakysymykset, poliisija pelastustoimi, siviilikriisinhallinta ja rajavalvonta, ja Ohisalo on joutunut aloittamaan kautensa Suomen terrorismintorjunnan historian hankalimman kysymyksen äärellä: mitä vapaaehtoisesti Syyriaan ja Irakiin matkustaneiden arviolta 11 suomalaisen Isis-taistelijan vaimon ja heidän 33 lapsensa kanssa tehdään. Muut puoluekokousedustajat ovat jo siirtyneet ruokalasta takaisin auditorion puolelle valitsemaan puoluevaltuuskuntaa, mutta Ohisalo pääsee tiedotustilaisuutensa sekä tvja radiohaastatteluiden jälkeen syömään vasta nyt, kun kello on lähempänä kolmea. Ohisalon puoluetoverin Rosa Meriläisen mukaan Ohisalo on ollut vihreänä toimijana ”kirkas nouseva tähti” jo pitkään. Ihmisoikeuksien puolesta puhuvalla Ohisalolla on siis työsarkaa. Maria on tarttunut hankaliin aiheisiin ja ollut aina rohkea feministi. ”Maria pohti (kampanjaa suunnitellessa), ettei ole kauhean ärhäkkä ja lausunnoissaan räväkkä oppositiopoliitikko. Kahden viikon kuluttua heinäkuun alussa on alkamassa Suomen EU:n puheenjohtajuuskausi, ja Euroopan maiden sisäministerit saapuvat Helsinkiin Ohisalon johtamaan kokoukseen. Poliisiministerin suusta tällaisia kannanottoja ei ole Suomessa totuttu kuulemaan, mutta omiensa parissa Ohisalon linjaukset aiheuttavat innostusta. EU:n rahoittamien pakolaiskeskusten olot erityisesti sisällissotaa käyvässä Libyassa ovat epäinhimilliset, ja siirtolaiset ovat joutuneet niissä jopa orjakaupan uhreiksi. Se johdatti hänet muiden yhteiskunnan kehittämisestä kiinnostuneiden nuorten pariin. Pidän häntä hyvin taitavana ja älykkäänä. Palattuaan vuonna 2008 Suomeen hän meni Vihreän politiikan. Ohisalon tehtävänä on etsiä sopua tilanteessa, jossa Välimeren valtiot vaativat tasaisempaa vastuunjakoa turvapaikanhakijoista EU-maiden kesken, mutta maahanmuuttovastaisuus jäsenmaissa on kasvanut. aria Ohisalo valittiin huhtikuussa kansanedustajaksi 11 897 äänellä yhtenä Helsingin vaalipiirin ääniharavista, ja hän jätti tutkijantyönsä asunnottomuuden vähentämiseen pyrkivässä Y-säätiössä. Ohisalo itse päätti liittyä vihreisiin ja maksoi jäsenmaksunsa vielä Uppsalassa ollessaan. ihreät on tehnyt keväällä historiansa parhaan eduskuntaja eurovaalituloksen, ja puoluekokouksessa on ollut voitonjuhlan tuntua. 24 IMAGE SYYSKUU 2019 atakunnan ammattikorkeakoulun ruokala Porissa on jo tyhjentynyt, kun vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, 34, valitsee linjastolla lautaselleen juurespihvien, raasteen ja jukurttikastikkeen joukosta lounasta. ”Sitä ei tiedetä, kuinka monia satoja ja tuhansia ihmisiä siellä kuolee”, sanoo Siirtolaisuusinstituutin ja Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija Matti Välimäki. Sain kaikki briiffit valmiiksi nenän eteen. Toinen, vähintään yhtä vaikea ja riitaisa asia Ohisalon pöydällä on EU:n turvapaikkapolitiikan tulevaisuus ja Välimeren tilanne. ”Twitter-politikointi ei ole ainoa tapa. Toukokuussa hän istui kolme viikkoa hallitusneuvotteluissa, sosiaaliturvan uudistusta käsittelevässä pöydässä. Yliopiston ilmapiiri oli kansainvälinen ja inspiroiva. He ovat päätyneet Isisin kukistamisen jälkeen kurdijoukkojen haltuun koillissyyrialaiselle aavikolle Al-Holin leirille, jossa helle nousee päivisin yli 40 asteeseen ja pulaa on niin puhtaasta vedestä, ruoasta kuin lääkkeistäkin. Sanoin, ettei tarvitsekaan, se on vain yksi politiikan tyyli.” Meriläinen uskoo, että Donald Trumpin ja Boris Johnsonin kaltaisten johtajien rinnalla moni voi kaivata Ohisalon rauhallista, pohdiskelevaa, asiaperusteista tyyliä. En silti käyttäisi Mariasta sanaa varovainen vaan huolellinen. ”Ihan hyvin kaikki on mennyt
SYYSKUU 2019 IMAGE 25
Viime vuonna Euroopassa joutui tutkintaan tai syytteeseen humanitaarisen toimintansa vuoksi 104 ihmistä, kaksinkertainen määrä vuoteen 2017 verrattuna. Eurovaalikeväänä 2009 Ohisalo oli vihreiden puoluetoimistolla harjoittelijana. Illalla puoluekokousväen juhlissa on luvassa karaokea, mutta Ohisaloa ei mikrofonin varressa nähdä. Eurooppalaiseen siirtolaisuuteen erikoistuneen Resoma-tutkimuslaitoksen mukaan Välimeren pelastustehtävät ovat valtaosin siirtyneet valtioilta ja EU:n viranomaisilta järjestöille ja kansalaisaktivisteille. Italia on syyttänyt pelastusjärjestöjä ihmissalakuljetuksen avustamisesta. Kansainvälinen Punainen Risti, Amnesty. ”Karaoke ei ole ehkä mun juttu.” iikot juhannuksen ympärillä kuluvat, ja Suomessa valitellaan kylmää kesää. Samalla pelastajiin on kohdistetty yhä enemmän rikosoikeudellisia toimenpiteitä. ”Ollaan puoli tuntia tai tunti yhdessä paikassa ja sitten lähdetään taas seuraavaan. Ministeriauto on odottanut Ohisaloa Viikin-paritalokodin pihalla joka aamu heti seitsemän jälkeen, ja työtä tehdään minuuttiaikataululla. Onhan tämä vähän toisenlaista kuin tutkijan arki. Enää maantiepyöräilyä harrastava Ohisalo ei ole ehtinyt polkea töihin kuten ennen. Mutta ollaan puhuttu sihteerin ja erkkareiden (erityisavustajien) kanssa, että aikaa on jätettävä myös nukkumiselle, liikkumiselle ja syömiselle.” Mutta nyt Ohisalon täytyy taas lähteä, puheenjohtajaa kaivataan jo ammattikorkeakoulun auditoriossa. Tällä viikolla lounas on merkitty kalenteriin kerran viiden päivän aikana. Alus on seilannut Välimerellä jo yli kaksi viikkoa Libyan edustalta pelastettuja, merihätään joutuneita siirtolaisia kyydissään, kun Italia ja Malta ovat torjuneet aluksen pyynnöt päästä rantautumaan. Ohisaloa puhutteli, kuinka vihreissä yhdistettiin sosiaalipoliittiset kysymykset ympäristökysymyksiin. Myös keskustelu Isis-naisista on kiihtynyt julkisuudessa. Juuri niin homma pitikin hoitaa, hän ajatteli. 26 IMAGE SYYSKUU 2019 ABC ja Nuori vihreä vaikuttaja -kursseille ja tunsi löytäneensä paikkansa. Näin yhteisiä asioita hoidettiin! Nyt Ohisalo on itse poliittisen vallan ytimessä ja hänen arkensa on muuttunut täysin. Kun vihreiden silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg piti tiedotustilaisuutta puoluetoimistolla, Ohisalo kuunteli oven takana, ja ymmärsi olevansa poliittisen vallan ytimessä. Suojelupoliisi on ilmoittanut pitävänsä todennäköisenä, että palaavista naisista tulee osa Suomeen jo muodostunutta jihadistista alamaailmaa, ja väkivallalle ja propagandalle altistuneista lapsistakin voi aiheutua turvallisuusuhka. Pääministerillä ja sisäministerillä on Suomessa muita ministereitä tiukemmat turvatoimet, ja Ohisalo on saanut totutella siihen, että turvamiehet liikkuvat julkisilla paikoilla hänen perässään. Hallituspuolueet riitelevät julkisuudessa siitä, onko Suomen turvapaikkapolitiikan linja muuttunut, kun hallitus on päättänyt ottaa komission pyynnöstä kahdeksan turvapaikanhakijaa Sea Watch 3 -alukselta
Ohisalo kuittaa puheet hallituksen riitelystä turvapaikkapolitiikan muutokseen liittyen väärintulkinnoiksi ja uskoo hallitusyhteistyön sujuvan jatkossa mallikkaasti. Vastakkainasettelua haetaan selvästi verkkokeskusteluissa, sanoo myös Helsingin yliopiston terrorismitutkija Leena Malkki. Erilaisista luottamustutkimuksista tiedetään, että mitä paremmin viranomaisiin luotetaan, se heijastuu myös luottamuksena muihin ihmisiin. Ja mitä yhtenäisempi ryhmä suomalaiset ovat, sen paremmin pystytään varautumaan ulkoisiin uhkiin. ”Ja viime itsenäisyyspäivänä Helsingin kaduilla nähtiin hakaristilippuja. Samaan aikaan keskeistä poliittista valtaa käyttävät tahot suhtautuvat siihen vähätellen – tai sortuvat siihen itse. Viime vuonna ministeriön tulevaisuuskatsaukssa huomautettiin, että kymmenesosa väestöstä kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta ja että eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat merkittäviä rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen taustatekijöitä. Mutta kun porukka jakautuu, se on vaikeampaa.” Ohisalo huomauttaa, että Suomessakin on alettu lietsoa tarkoituksella epäyhtenäisyyttä ja iskeä kiilaa eri ihmisryhmien väliin. ”Se, mitä internetissä tapahtuu, näkyy monella tavalla käytännön elämässä ja kaduilla.” Maaliskuun eduskuntavaalien alla vasemmiston ehdokkaan Suldaan Said Ahmedin kimppuun hyökättiin Itäkeskuksessa, kun hän oli lähdössä vaalitapahtumastaan. ”Tutkimusten mukaan moni sosiaalipalveluita saanut on kohdannut moneen kertaan poiskäännyttämistä. Sosiaalisessa mediassa on hänen mukaansa yhä enemmän puhetta, jossa rakennetaan merkitystä ja oikeutusta väkivallan käytölle. ”Jossain vaiheessa joku ottaa puheet tosissaan. Ohisalo saapuu Herttoniemen Treffipubiin erityisavustajiensa Taru Anttosen, Emilia Laaksosen sekä tummaan pukuun pukeutuneen turvamiehensä kanssa. ”Luin just päivän parhaan uutisen”, Ohisalo sanoo tullessaan pöytään karpalomehua ja vissyä sisältävän tuopin kanssa. Hänen sosiologian väitöskirjansa Murusia hyvinvointivaltion pohjalla leipäjonoista ja köyhyydestä tarkastettiin kesäkuussa 2017 Itä-Suomen yliopistossa. Jopa siinä määrin, että Suomeen on kehittynyt poliittista väkivaltaa mahdollistava tilanne. Viime viikkoina hän on tavannut niin poliisihallitusta, pelastusviranomaisia kuin Maahanmuuttoviraston ihmisiäkin päästäkseen sisälle sisäministeriön hallinnonalaan ja haasteisiin. SYYSKUU 2019 IMAGE 27 ja Suomen oikeusoppineet sen sijaan ovat kehottaneet Al-Holin leirillä olevien ulkomaalaisten palauttamista kotimaihinsa, oikeudenkäyntien järjestämistä ja rehabilitointiohjelmien käynnistämistä. ”Hallitus on asian päällä.” Töitä Ohisalolla riittää ilman Isis-naisiakin. Silvennoisen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on samankaltaisuutta sadan vuoden takaiseen histo. Puolityhjässä ruokaravintolassa istuvat satunnaiset lounastajat vilkuilevat Ohisalon perään kiinnostuneina. Ohisalo kertoo, ettei hänen vihreä puoluetoverinsa Fatim Diarra uskaltanut kampanjoida eduskuntavaalien alla yksin. Ohisalon unelmien Suomessa jokaisesta otettaisiin koppi ennen sitä. On sisäministeriössä ollut vahva sosiaalipoliittinen painotus syrjäytymisen ehkäisyyn jo ennen Ohisaloakin. ”Kun olen puhunut suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanteesta eri tahojen kanssa, nousee esille aika vahvasti viesti siitä, että Suomi on maailman parhaita maita: yksi maailman onnellisimmista ja vähiten korruptoituneista. Ei vain puhuta väkivallan käytöstä yleisesti, vaan esitetään, että väkivaltaisen teon tekeminen Suomessa olisi tarkoituksenmukaista.” Ohisalokin on huomannut, että otteet ovat koventuneet. Ohisalo on valinnut itähelsinkiläisen ravintolan tapaamispaikaksi, sillä hän on asunut ison osan elämästään lähiseuduilla, ja hänen ensimmäinen työpaikkansa, Herttoniemen S-Market, on vain kivenheiton päässä. Yleinen kehitys on ollut, että mikäli resursseja tulee, ne menevät esimerkiksi teknologian ja hälytystoiminnan kehittämiseen, kyberrikollisuuden torjuntaan ja viharikosten ehkäisyyn. Pitkäjänteinen ennaltaehkäisevä toiminta priorisoidaan aina pois kaiken kiireellisemmän tieltä”, hän sanoo. Leireille suljetut ihmiset – joista kaksi kolmasosaa on lapsia ja osa Isis-taistelijoiden perheenjäseniä – ovat nälkiintyneitä, sairaita, pommituksissa loukkaantuneita ja traumatisoituneita. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö on kirjoittanut Maaseudun Tulevaisuudessa, että vihreistä povataan Suomen suurinta puoluetta ja Pekka Haavistosta seuraavaa presidenttiä. ”Suomen sisäinen turvallisuus rakentuu osallisuudesta.” Ohisalo tietää, mistä puhuu. ”Mulla on iso missio puhua laajasta turvallisuuskäsityksestä”, hän sanoo. ”Suomessa väkivaltaan rohkaistaan nimenomaan äärioikeiston piirissä ja maahanmuuton vastaisessa kontekstissa. Ja aina kun näin käy, vihapuhetta kierrättävä porukka sanoo, että ei me tätä tarkoitettu.” Silvennoinen on kirjoittanut erityisesti Suomen suhteista kansallissosialistiseen Saksaan, ja viime vuosina hän on seurannut tiiviisti suomalaista äärioikeistoa. Se kannattelee ja luo yhteiskuntarauhaa. Jos ihminen ei saa apua, luottamus yhteiskunnan tukiverkkoihin heikkenee, eikä apua enää haeta, vaan turvaudutaan esimerkiksi pikavippeihin.” Se taas johtaa yhä syvenevään köyhyyden ja näköalattomuuden kierteeseen. Ohisalo hörppää tuopistaan. Seuraa Ohisalolle tärkeä teesi. ”Tässä olisi ministerille ihan selkeä vaikuttamisen paikka. ”Mä ja koko hallitus halutaan pitää vahvasti kiinni siitä, että viranomaisiin voi todella luottaa. Elokuun alussa akatemiatutkija Oula Silvennoinen sai tappouhkauksia, kun hän sanoi A-studiossa Perussuomalaisten täyttävän äärioikeistolaisen radikaalipuolueen määritelmän. Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus puhua vihreistä vaan sisäministerin pestistä. Ministeri lähtee tiskille tilaamaan juomaa, turvamies asettuu vähän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Ihmiset pääosin luottavat toisiinsa ja ovat melko hyvinvoivia, mutta osalla huono-osaisuus kasautuu.” Ohisalon käsityksen mukaan juuri heitä tulisi auttaa ja tukea. Eli ne korvamerkitään tiettyyn rikoslajiin tai kohteeseen. ”Jutun mukaan vihreät hyötyvät eniten uusista äänestysikään tulevista nuorista, joita on joka vuosi 60 000”, Ohisalo sanoo. Tampereen yliopiston turvallisuushallinnon professorin Sirpa Virran mukaan poliisi ei ole saanut viime vuosina riittäviä resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan. Isis-naisista hänellä ei ole juuri sen enempää kommentoitavaa kuin puoluekokouksessakaan. Se ei ole kuva turvallisesta Suomesta”, Ohisalo sanoo. ”Autoritaarisuutensa takia äärioikeisto ei ole kiinnostunut demokratiasta, oikeusvaltiosta tai vähemmistöjen oikeuksista”, hän kirjoitti kohun keskellä Twitterissä ja jatkoi: ”Autoritaarien idea demokratiasta, mikäli sitä lainkaan suvaitaan, on majoritaarinen demokratia, jossa enemmistö sanelee ehdot muille, eikä vähemmistöjen suojasta tarvitse välittää.” Vihreisiin kuuluva Silvennoinen on Malkin kanssa samoilla linjoilla siitä, että Suomeen on syntynyt väkivallan alakulttuuri. Punainen Risti on kuvannut yli 100 000 ihmisen tilannetta Al-Holissa ja ympäröivillä leireillä apokalyptiseksi. Hän on itsekin saanut tappouhkauksia. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan taisteleminen parantaa nimittäin kaikkien suomalaisten arkea ja turvallisuutta. Ohisalo on kuitenkin ottanut aiempia ministereitä voimakkaammin kantaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta
28 IMAGE SYYSKUU 2019 ” JOKAISEN VASTUULLISEN PUOLUEEN PITÄÄ TEHDÄ LINJAVETO, ETTEI POLITIIKKAA TEHDÄ YHTEISKUNTAA VAHINGOITTAVALLA TYYLILLÄ SILLOINKAAN, KUN SE ON HYVÄ ASE POLIITTISIA VASTUSTAJIA KOHTAAN.”
Sosiaalisen median vihapuhe ja suomalaisten kiihotus toisiaan vastaan kuulostaa tutulta sisällissotaa edeltävistä sanomalehdistä. Vanhempiensa eron jälkeen Ohisalo eli Itä-Helsingissä pienituloisen terveydenhoitajaäitinsä kanssa mutta tapasi myös isäänsä. Epäiltynä on äärioikeistolainen ekstremisti. Läheisen sairaus aiheutti Ohisalolle paljon epävarmuutta elämään.. Ohisalo myöntää, että aihe on tärkeä, ja sanoo tekevänsä oikeusministerin kanssa yhteistyötä asian ratkaisemiseksi. Sopusoinnun löytäminen näiden välillä on vaikeaa. ”Tärkeintä, mitä valtio voi tehdä, on tarjota jonkinlainen ulospääsy ääritoiminnasta. Myös Ohisalo on huomannut, että vihapuhetta saavat niskaansa varsinkin maahanmuuttoasioita esillä pitävät nuoret naiset ja rodullistetut. ”Toisaalta ovat ihmisoikeusja oikeusvaltionäkökulmat, jotka rajaavat paljon vaihtoehtoja pois ja asettavat valtioille moraalisia velvoitteita huolehtia kansalaisistaan. Olot Al-Holin leirillä ovat sietämättömät. Naisten pitää miettiä lausuntoja antaessaan omaa vertaisryhmäänsä ja sitä, miten se heihin suhtautuu.” Malkki huomauttaa, että terroritoimintaan liittyvät pelot ovat usein ylimitoitettuja verrattuna sen aiheuttamiin riskeihin, ja tähän terrorismi myös pyrkii. ”Siksi hallitusohjelmassa onkin sitouduttu lisäämään poliisien määrää 300:lla”, Ohisalo sanoo. Maria Ohisalo vietti elämänsä ensimmäisen syntymäpäivän helsinkiläisessä turvakodissa, sillä hänen kirvesmies-isällään oli vakava alkoholiongelma. ”Terrorismintorjuntaa on kehitetty Suomessa vuodesta 2001 lähtien, mutta näin monimutkaista asiaa ei ole toistaiseksi ollut ratkaistavana.” Malkin mukaan naisten ja lasten jättäminen leirille ei ole välttämättä vähiten riskialtis ratkaisu, sillä se voi kokonaisvaikutuksiltaan lisätä enemmän radikalisoitumista ja ennakoimattomia uhkia. Isis, Välimeri ja äärioikeisto. Tiedosta on apua, mutta ennen kaikkea kyse on arvoratkaisuista sekä siitä, millä tavalla valitut ratkaisut tehdään poliittisesti mahdollisiksi.” Malkin mukaan on olemassa vain vähän aineistoa, jonka pohjalta Isis-naisten muodostamaa turvallisuusuhkaa voi arvioida. SYYSKUU 2019 IMAGE 29 riaan. Hänen mukaansa kyse ei ole vain yhteiskunnallista keskustelua käyviä poliitikkoja ja tutkijoita koskevasta ongelmasta. ”Tilanne, jossa he ovat, on erikoinen. Mun aikaani trollit eivät tule käyttämään, mutta olen valmis keskustelemaan jokaisen ihmisen kanssa, joka käy keskustelua omalla naamallaan”, Ohisalo sanoo. Kaikki menestys, mitä yhteiskuntana on saavutettu, tulee maltillisen linjan seuraamisen kautta. Malkki ei kuitenkaan antaisi naisten haastatteluille paljon painoarvoa. Hallitusohjelmassa on myös kirjaus siitä, että poliisikoulutukseen pyritään saamaan mukaan eri etnisistä taustoista tulevia ihmisiä. Ja on Ohisalon teeseille osallisuuden ja hyvinvointivaltion turvaverkkojen vaalimisesta vielä kolmaskin peruste, tutkimustietoa henkilökohtaisempi. He ovat leirillä toisten käskyvallan alla, ja siellä on muitakin Isisissä mukana olleita. Saksassa murhattiin kesäkuussa pakolaisuusmyönteisyydestään tunnettu paikallispoliitikko Walter Lübcke. ”Se voisi lisätä luottamusta Suomessa ja arjen turvallisuuden kokemuksia.” errorismitutkija Malkki kertoo kokevansa paljon sympatiaa Maria Ohisaloa kohtaan, joka on mukana tekemässä ratkaisua Isis-naisten kohtalosta. He ovat yhä kaiken tapahtuneen keskellä. Kyseessä on asia, jota ei pystytä ratkaisemaan tiedolla. Se tiedetään, että osa Al-Holin leirillä olevista suomalaisnaisista on levittänyt Isisille myönteistä propagandaa ja osa on kertonut kansainvälisen median haastatteluissa, etteivät he kadu lähtöään kalifaattiin. Jotkut heistä ovat kantasuomalaisia perheenäitejä. Tilit on luotu suoraan herjaamaan. Ohisalon oma työhuone on vielä muuton jäljiltä, ja kahvit on katettu neukkariin. Jokaisen vastuullisen puolueen pitää tehdä linjaveto, ettei politiikkaa tehdä yhteiskuntaa vahingoittavalla tyylillä silloinkaan, kun se on hyvä ase poliittisia vastustajia kohtaan.” Juuri äärioikeistolaisen ja valkoista ylivaltaa tavoittelevan ekstremismin torjuminen on käynyt Euroopassa yhä ajankohtaisemmaksi. Suuri opetus historiasta on se, että onni löytyy keskilinjalta, ei ääriliikkeiden eikä ääriretoriikan parista. ”100 vuotta sitten suomalainen yhteiskunta oli siinä määrin kärjistynyt ja luottamus rapautunut, että suomalaiset tappoivat toisiaan sekä oikealla että vasemmalla. ”Twitterissä maahanmuuttopolitiikkaa on kommentoimassa tilejä, joissa ei ole kuvaa eikä oikeaa nimeä ja joilla on nolla seuraajaa. ”Esimerkiksi Brexitin yhteydessä on ollut tutkimusten mukaan selkeästi masinoitua informaatiovaikuttamista, jonka tavoitteena on nakertaa Euroopan yhtenäisyyttä. Hän oli saanut uhkauksia äärioikeistolta ennen kuin häntä ammuttiin päähän kotinsa terassilla. Suomessa on kuitenkin valmistauduttu. Malkin mukaan aihe on poliitikoille kaikkialla Euroopassa monin tavoin ikävä, sillä Isis-naisiin liittyy turvallisuusuhkia, jotka ovat vaikeasti ennakoitavissa, ja islamia koskeva debatti on latautunutta. Ohisalon teesi osallisuudesta sopii kuitenkin jokaiseen niistä. ”Myös poliisit ja syyttäjänlaitos kohtaavat työssään maalittamista.” Se on ongelma, sillä poliisien määrä on laskenut 2010-luvulla ja rikostutkinnan kokonaiskuormitus on kasvanut. Sisäministeriön, oikeusministeriön sekä opetusja kulttuuriministeriön viime hallituskaudella asettaman, vihapuheen ja häirinnän torjuntaan keskittyvän asiantuntijatyöryhmän mukaan vihapuhe on niin vakava ongelma, että se edellyttää hallitusohjelman tasoisia linjauksia ja vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimista. Nykyinen lainsäädäntö ei huomioi riittävästi esimerkiksi maalittamista tai muuta verkon mahdollistamaa häirintää. Ohisalon pöydällä olevat tehtävät ovat kooltaan valtavia ja niiden ratkaisuun tarvittavat poliittiset arvovalinnat syvää eettistä pohdintaa edellyttäviä. Hän kertoo, ettei Isis-naisten ja -lasten tilanteesta ole tehty ratkaisua, mutta muistuttaa, ettei heidän tuloaan Suomeen voi estääkään. Tärkeintä olisi saada ihmiset mukaan erilaisiin exit-ohjelmiin. Monet terroristiseen toimintaan osallistuvat ihmiset jatkavat toimintaansa, koska eivät näe mahdollisuutta irtautua siitä eikä ympäröivä yhteiskunta anna siihen mahdollisuutta.” Näihin asioihin Ohisalo perehtyy täällä sisäministeriössä Kirkkokadulla Helsingin Kruununhaassa. Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina on siinä, että pääsimme sieltä pois, mutta nyt asiat ovat menossa selvästi taas huonompaan suuntaan. Suurin osa siellä olevista on alle 12-vuotiaita, ja heistä pelätään kasvavan Isisin seuraava, katkeroitunut sukupolvi. Trollien tehtävä on viedä ihmisten aikaa ja harhauttaa heitä tekemästä juttujaan.” Vaikuttaa siltä, että suurin osa ryönästä on suomalaisten omaa kiihotusta, mutta myös kansainvälinen informaatiovaikuttaminen on lisääntynyt. Sisäministeriö julkaisi jo toissa vuonna raportin siitä, millaista yhteistyötä viranomaiset voivat tehdä Suomeen palaavien vierastaistelijoiden deradikalisoimiseksi. Hän tietää, että jos turvaverkot toimivat ja apua tarvitsevaa autetaan, lopputuloksena voi olla avoimeen demokratiaan uskovia poliitikkoja. ”Suomen kansalaiset saavat palata kotimaahansa.” Osa Isiksen mailla asuneista on jo palannutkin. Isiksen uskotaan myös koonneen rivejään, ja sekin mahdollisuus on, että äärijärjestö vahvistuu ja vapauttaa leiriltä kannattajiaan
30 IMAGE SYYSKUU 2019
”En ole vältellyt sitä niin kauan kuin se pysyy kivana asiana. ”Ei ole helpoin viikko takana, loman jälkeen olisin ollut freesimpi”, Ohisalo sanoo puhelun lopetettuaan, ja katsoo itseään peilistä. ” SUOMI EI OLE IRRALLINEN SAAREKE MUUSTA MAAILMASTA, EMMEKÄ VOI KÄPERTYÄ SISÄÄNPÄIN”. Tämä on kansantauti, johon pitäisi löytää ratkaisuja”, Ohisalo sanoo. ”Oli ihmisiä, jotka kannustivat eteenpäin ja sanoivat, että senkus teet niitä asioita, joille palat.” Ohisalo haluaa korostaa, että hänellä on ollut ”monella tavalla onnellinen” lapsuus ja nuoruus. Mulla ei ole aikaa palautua krapulasta, valitsen mieluummin sunnuntaisin treenin.” Treenikumppanina pitkillä pyörälenkeillä Ohisalolla on usein avopuoliso, Miika Johansson, joka on töissä North European Oil Trade Oy:ssä, Itämeren alueen merkittävimmässä yksityisessä öljyja biopolttoaineita välittävässä yhtiössä. Kansainvälisyyden merkitys tulee vahvistumaan kaikessa. Sen jälkeen ollaan pidetty tiiviisti yhtä. Näimme ensimmäistä kertaa Pride-päivänä neljä vuotta sitten. ”Paljon yhteistä ymmärrystä turvallisuusyhteistyön tarpeellisuudesta. Kotikoulussa uskonnollisten tekstien parissa kasvatettu kirjan päähenkilö pääsi luokkahuoneeseen ensimmäisen kerran vasta 17-vuotiaana, ja se muutti hänen elämänsä suuntaa. ”En ole joutunut kokemaan väkivaltaa, vaikka olenkin nähnyt aikuisten keskinäisiä riitoja ja tappeluita, mitä lapsen ei tarvitsisi nähdä.” Ohisalo myös ajattelee, että hänen kokemuksensa ovat arvokkaita sisäministerin työssä: kun hän on keskustellut poliisin kanssa syrjäytymisestä, hän on tarkkaan tiennyt, millaisista asioista on kyse. Kukin maa on päättänyt harjoituksessa, minkä toimintamallin valitsevat niiden torjumiseksi, ja tuloksia on tarkasteltu yhdessä. ”Isä on rakas ihminen, ja haluan pitää häneen välit kunnossa. Westoverin elämään perustuvassa kirjassa kerrotaan, kuinka vanhemmat keskittyivät maailmanlopun odottamiseen. . Lomalla Ohisalo aikoo katso tv-sarjoja kuten Stranger Thingsiä Netflixistä ja pyöräillä avopuolisonsa kanssa pitkiä lenkkejä. Viimeksi Ohisalo ehti lukea Tara Westoverin romaanin Opintiellä, joka kuvasi Yhdysvaltojen syrjäseuduilla asuvan äärivanhoillisen mormoniperheen elämää. ”Pyörä-Miika on sisäministeri Ohisalon salattu öljyrakas – kuvat! ”Salarakas-tittelille on aika paljon naureskeltu lähipiirissä”, Ohisalo hymähtää. Haluan kuitenkin kertoa, että muhun on vaikuttanut se sairaus, jota ei sairaudeksi usein tunnisteta, vaan joka nähdään heikkoutena ja omana valintana. Ja juuri se on viesti, jonka Ohisalokin haluaa kertoa ihan kaikille. Sisäministerillä on mukanaan vain yllään oleva mekko, ja erityisavustaja Taru Anttonen on lähtenyt ministerin Viikin-kotiin hakemaan mustaa pooloa ja farkkuja. Kun ihastun ja rakastun, en katso ammattia vaan ihmistä. Koulussa häntä kannustettiin opiskelemaan. Kävimme kahvilla Vanhassa kauppahallissa. Ohisalon elämä oli taloudellisesti niukkaa, eikä äidillä ollut varaa ostaa yleisurheilua harrastaneelle Ohisalolle seuran edustusvaatteita. Miten paljon sitä asiaa onkin jossain kohtaa hävennyt. Mutta päätin, että voin hävetä loppuelämäni tai sanoa muille, että te ette ole yksin. Yksikään valtio ei pärjää yksin. Otan usein vissyä ja karpalomehua. Lisäksi sisäministerit ovat osallistuneet simulaatioon, jossa kuvitteellisessa maanosassa alkaa yhtaikaa erilaisia hybridivaikuttamisen operaatioita. atso niistä kasoista”, Ohisalo sanoo puhelimeensa peilin edessä istuen. ”Kunhan nyt saisi vain olla hetken.” Keskeneräisiä kirjojakin olisi luettavana: Haruki Murakamin kirja on odottanut Ohisalon yöpöydällä jo pitkään. ”Se on mahtava kuvaus siitä, miten kouluttautuminen voi muuttaa maailmaa ja oppineisuus avata ovia”, Ohisalo kehuu. ”Ei mulla ole tohon enempää kommentoitavaa. Hän on ihan loistava elämänkumppani, joka jaksaa tukea minua kaikessa, ja toivottavasti minäkin pystyn tukemaan häntä.” Johansson oli samassa työpaikassa jo kaksikon tavatessa. Hän muistelee, kuinka humalassa olevan isän kanssa liikkuminen ihmisten ilmoilla hävetti ja kuinka petetyt lupaukset kirvelivät. Mutta on siistiä olla illallisella tai baarissa se, joka pyytää alkoholittoman vaihtoehdon. Artikkeliin on haastateltu myös Suomen Pakolaisavun vaikuttamistyön päällikköä Ida Schaumania ja Bios-tutkimuskeskuksen tutkijaa Emma Hakalaa. Torstaina on ollut virallinen sisäministerien kokous, jossa on keskusteltu maahanmuuton ja sisäisen turvallisuuden tulevaisuudesta sekä tekoälyn mahdollisuuksista ja uhista. Hän on istunut meikattavana studiossa Imagen kuvausta varten, kun valokuvaaja on pyytänyt Ohisaloa poseeraamaan kahdessa eri asussa. Ohisalo on tyytyväinen kokousten antiin. SYYSKUU 2019 IMAGE 31 ”Sitä oppi olemaan jatkuvasti valmiudessa sen suhteen, mitä tuleman pitää”, Ohisalo sanoo. Itse Ohisalo käyttää alkoholia, välillä. Illalla on käyty vielä illallisella Kalastajatorpalla. Keskiviikko-iltana Ohisalo on vetänyt EU-maiden sisäministerien epävirallisen kokouksen Finlandia-talolla, ja työpäivä on venynyt 14-tuntiseksi. Silloin valmentaja hankki Ohisalolle verkkapuvun, jotta hän pääsisi mukaan kisoihin. ”Tapasimme Tinderin kautta. Kesäkuussa Seiska-lehti pisti paparazzin Ohisalon puolison perään, ja otsikot kirkuivat avoliiton paljastumista. Olen ollut vihreässä politiikassa mukana 11 vuotta, ja hän on tullut matkan varrella mukaan. Olin menossa Pride-piknikille, ja minulla oli sateenkaarirusetit ja eväsretkikamat mukana. Johansson on kommentoinut Instagramissa, että ”hyödyketraderin ja köyhyystutkijan sananvaihto maailmanmenosta saattaa välillä johtaa konfliktiin”, mutta toisaalta kertonut oppineensa Ohisalolta muun muassa eriarvoistumisesta ja tasa-arvosta. Suomi ei ole irrallinen saareke muusta maailmasta, emmekä voi käpertyä sisäänpäin”, Ohisalo sanoo. Käymme hyvää yhteiskuntapoliittista keskustelua.” Pariskuntaa on huvittanut kiinnostus heidän suhdettaan kohtaan. Nyt Ohisalo miettii puhelimessa, mistä ne saattaisivat löytyä
32 IMAGE SYYSKUU 2019 Kadon neiden laiva
SYYSKUU 2019 IMAGE 33 Kadon neiden laiva TeksTi Taina Tervonen kuviTus erik solin
Kuuluvatko ”meihin” myös ne, jotka jäivät suremaan matkalla kadonneita, niin kuin Mamadou Seydou Bân vanhemmat. Katson tyhjäksi riisuttua hylkyä ja mietin, kuka se ”me” on. Kansipaikasta piti maksaa 800 dollaria. Opas kertoo, että laiva oli aivan täynnä. Tuoreimman oikeuslääketieteellisen arvion mukaan matkustajia oli yhteensä 1000–1100. 15. Parikymmenmetrinen sininen kalastaja-alus on nostettu venetsialaisen kanavan varrelle, paksuista teräspalkeista tehdyn kehikon varaan. Siellä matka oli halvin, 300 dollaria, kertoi haaksirikon tutkinnasta vastaava syyttäjä Catanian tuomioistuimessa. Nyt kun oikeuslääkäreiden työ alkaa olla loppusuoralla, tiedetään, että palomiesten kantamat 458 ruumispussia sisälsivät useamman ihmisen jäännöksiä. Heti 18. Mamadou Seydou oli 18-vuotias, hänellä oli nuori morsian muttei vielä lapsia. Ne 28 ihmistä, jotka säilyivät hengissä, olivat matkustaneet kannella ja osasivat uida. Mamadou Seydoun vanhemmat saavat elantonsa maanviljelystä, jota kuivuus koettelee jatkuvasti. Pihapiirissä käyskentelee lampaita, leikki-ikäisiä lapsia pyrähtää ohi. Kun Mamadou Seydou pääsisi perille, hän lähettäisi rahaa koko perheelle, niillä maksettaisiin riisisäkit ja rakennettaisiin uusi tiilitalo pienten majojen rinnalle. Tällä seudulla lähes puolet väestöstä elää täkäläisen köyhyysrajan alapuolella, eli alle 0,80 eurolla päivässä. Lisäksi perhe lähetti pojalle rahaa ruokaan pitkin matkaa. Ihmisiä oli joka paikassa, hän sanoo ja osoittaa ruumaa. Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka monta matkustajaa laivassa oli. Se on tyhjä, siistiksi puhdistettu. ”Kun kuulimme, että tie Eurooppaan oli Libyan kautta auki ja että kylästä oli lähtenyt muitakin, päätimme lähettää Mamadou Seydoun matkaan”, sanoo Ousmane Bâ ja sulkee käsissään olevan Koraanin. ”Miten tuohon laivaan oikein voi mahtua 800 ihmistä”, kysyy naisen vieressä oleva mies. 34 IMAGE SYYSKUU 2019 T uossa se on, kolme vuotta ensitapaamisemme jälkeen. Meidän laivamme. Seuraavan vuoden aikana Italian merivoimat nostivat merenpohjasta hylyn läheltä 169 ruumista. Muistan tuon siististi leikatun neliön laivan kyljessä, sen jota palomiehet käyttivät sisään ja ulos kulkiessaan, ja tuon toisen aukon, reunoiltaan sisään käpertyneen pellin laivan etuosassa. Tämä kaikki tiedetään, koska Italian hallitus päätti heti haaksirikon jälkeen nostaa hylyn merestä antaakseen uhreille ihmisarvoisen leposijan ja henkilöllisyyden. Oliko se tosiaan noin iso. Täällä sen läpi pilkistää pala Venetsian taivasta. Italian yksin rahoittama operaatio maksoi yhdeksän miljoonaa euroa, eikä sitä ole sen koommin toistettu yhdenkään haaksirikon kohdalla. Ympärillä leijui kalman haju. Viidelläkymmenellä eurolla kuussa elätetään täällä monta ihmistä. Palomiehet olivat juuri lopettaneet kahden viikon urakkansa, kantaneet merenpohjasta nostetun hylyn uumenista 458 ruumispussia Punaisen Ristin kylmärekkoihin odottamaan oikeuslääkäreiden työtä. O n toukokuu 2018. ”Valitsimme hänen puolestaan, ja Mamadou Seydou antoi suostumuksensa.” Dalanda, Mamadou Seydoun äiti, istuu maahan levitetyllä matolla miestään vastapäätä. huhtikuuta 2015 tapahtuneen haaksirikon jälkeen merestä poimittiin 24 ruumista, jotka on haudattu Maltalle. ”What’s this?” kysyy keski-ikäinen nainen amerikkalaisella aksentilla ja osoittaa hylkyä. Sisiliassa palomiehet laskivat, että tuohon 43 neliön ruumaan oli lastattu yli 200 ihmistä. Neljä ruosteen väristä kulmarautaa kannattelee hylkyä sen molemmin puolin, ympärille on vedetty nauhoista kaiteet. ”Nämä asiat ovat Jumalan hallussa”, hän huokaa. ”Laiva osui portugalilaiseen rahtialukseen, kääntyi kyljelleen ja upposi”, opas jatkaa. Keitä siihen kuuluu. Matolla hänen edessään on vati täynnä kuorittavia maapähkinöitä, kädet liikkuvat tauotta. ”Veljeni ei lähtenyt yhden ihmisen takia vaan meidän kaikkien takia. Useimmista Välimerellä katoavista aluksista ja niiden matkustajista ei tiedetä tämänkään vertaa. Istun jakkaralla hiekkaisella pihalla Kothiaryn kylässä, Kaakkois-Senegalissa. ”Kaikki osallistuivat matkan rahoittamiseen, vaikka vain sadalla CFA:lla [0,15 euroa]”, sanoo Mamadou Seydoun isoveli. Biennaalin lehtisessä laiva on merkitty näyttelykarttaan numerona 73, pieni neliö kanavan varrella, nimi: Nostra Barca, taiteilija: Christoph Büchel. Matka oli kallis: 700 euroa Libyaan asti, 900 euroa ylityksestä. Neljännen päivän iltana Ousmane-isä meni naapuriperheen puheille. Perheen poika oli lähtenyt Huhtikuussa 2015 sininen kalastaja-alus upposi Libyan edustalla, kyydissään yli 800 ihmistä. Silloin oli heinäkuu 2016. Nainen astuu kolme nopeaa askelta eteenpäin. Muutaman päivän kuluttua salakuljettajien yhteyshenkilö kävi perheen puheilla kertomassa, että laiva oli saapunut Italiaan. huhtikuuta 2015 Mamadou Seydou soitti kotiin lyhyen puhelun ja kertoi lähdön olevan valmisteilla. Perheestä puhutaan kylällä ”pariisilaisina”, koska perheen isä on asunut vuosikausia Ranskassa. Sen kyydissä oli yli 800 ihmistä”, vastaa italialainen opas. ”Oli normaalia, että kaikki auttoivat”, isoveli toistaa. Siksi oli tärkeää, että kaikki antoivat jotain.” Vanhin veli myi kaikki lehmänsä, toinen veli uhrasi säästönsä. Mutta yhtäkään ei ole vielä virallisesti tunnistettu. Vai näyttääkö se vain isommalta täällä nykytaiteen biennaalissa, ilman sitä valkoista katosta, joka suojasi hylkyä auringon helvetilliseltä porotukselta Naton sotilastukikohdassa Melillissä, Sisiliassa. Nainen ei näytä kuuntelevan. Nyt tyhjä alus on esillä Venetsian nykytaiteen biennaalissa.. Hän oli terve ja vahva nuori mies, siksi perhe valitsi hänet. ”Tämä on laiva, joka haaksirikkoutui Välimerellä huhtikuussa 2015. Mutta päivät kuluivat eikä Mamadou Seydou antanut elonmerkkiä. Laivasta nostetut ruumiit on nyt haudattu eri puolille Sisiliaa
Tilalle oli juuri tullut EU-johteinen Triton-operaatio, jonka budjetti oli kolme kertaa pienempi ja partiointialue 40 merimailia kauempana Libyan rannikolta kuin Mare Nostrumilla. Nähdä rannerengas juuri, kun oli alkanut unohtaa, edes vähän. Kapteenille annettiin satelliittipuhelin, ja GPS:ää lukeva ”compass man” istutettiin nokkaan. Kuva minuutissa. Aamusta alkaen pari nuorta mustaa miestä on työntänyt kärryjä hylyn ohi edestakaisin, vesipulloja yhteen suuntaan, oluttölkkejä toiseen suuntaan, lisää juomista biennaalin janoisille vieraille. Mutta mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta Mamadou Seydousta ei Libyasta saapuneen puhelun jälkeen ole kuulunut mitään. Ousmane-isä järkeilee: ”Jos ’pariisilaiset’ ovat varmoja poikansa kuolemasta, niin silloin meidänkin on oltava. ”Lähdin Kothiarysta sunnuntaiaamuna, 30. ”Hän tuntee kaikki perheet.” Nuori Cissé kulki kanssani koko päivän, tarjosi mustaa lippalakkiaan lainaan, kun aurinko porotti niin, että silmät valuivat kyyneliä. Kysymyksiinne vastaaminen olisi heille varmasti hyvin vaikeaa.” Pormestari osoitti minulle tulkiksi ja oppaaksi parikymppisen Issaga Cissén. Kolmas nuori mies työntää siivouskärryjä, Keep Venice clean, niissä lukee. V enetsiassa alkaa olla kuuma. ”Itkin, koska en voinut tehdä enää mitään lapseni hyväksi.” Dalandan katse pysyy maapähkinäkulhossa, kädet liikkuvat koko ajan, kuoret napsahtavat tottuneesti rikki sormien välissä. Viereinen Indonesian paviljonki sylkee jatkuvalla syötöllä ihmisiä hämyisistä sisätiloista kirkkaaseen auringonvaloon. ”Meillä oli vain pieni muovipullo jokaisella. Olin päätynyt heidän pihalleen tavattuani 3 000 asukkaan kylän pormestarin, joka antoi minulle kuuden nimen listan, kaikki surevia perheitä, jotkut tämän haaksirikon myötä, toiset sitä ennen, toiset sen jälkeen. Viereiseen pöytään istahtaa nuori amerikkalaispariskunta. ”Olin samassa bussissa matkalla Kidiraan, Malin rajalle. Vai onko laivan kuljettaminen tänne tarpeellinen teko, jotta Välimeren kuolleet eivät unohtuisi, eivät edes täällä, keskellä Venetsian idyllisiä kanaaleja ja nykytaiteen mekkaa. Hänkin on musta. Olin yrittänyt ylittää Välimeren kaksi kertaa.” Ensimmäinen yritys alkoi tammikuun kahdeksantena vuonna 2015. Operaation alukset olivat pelastaneet mereltä vuoden aikana 150?810 ihmistä. Mitä ihmiset kuvaavat, kun he kuvaavat hylyn. Moni kaivaa kännykän taskustaan ja ottaa kuvan. Hän on pitkä, lähemmäs metri yhdeksänkymmentä. Euroopan unionin eri instansseissa kaikki tiesivät, mitä se tar. Dalanda tunnisti sen heti: se kuului hänen pojalleen. Joulukuun lopussa, viikkoa ennen kuin Senghor nousi kumiveneeseen Libyassa, Italian johtama ja rahoittama Mare Nostrum -merioperaatio oli lopetettu. He eivät ole vieläkään hyväksyneet lapsensa kuolemaa. Salakuljettajat sanoivat, että muuten painoa tulee liikaa.” ”Miten te teitte tarpeenne?” ”Teet housuihisi! Eihän meillä ollut edes vettä tai ruokaa...” Salakuljettaja oli vakuuttanut matkustajille, ettei merellä tarvitsisi seilata kuin kuusi tuntia, ennen kuin Italian rannikkovartiosto tulisi noukkimaan heidät kiikkerästä veneestä turvaan ja kuljettaisi heidät Eurooppaan. Päivän taittuessa kohti iltaa tapasin Ibrahima Senghorin. Alan laskea, kuinka moni. Se tuntuu paljolta. Senghor istui veneen reunalla. ”Palasin kotiin vuotta myöhemmin. Isoon kumiveneeseen lastattiin 120 ihmistä. Hänen kyyneleensä saivat minut jäämään.” Sen päivän aikana tapasin kylän surevista perheistä kolme. Mamadou Seydou oli antanut sen pois ennen laivaan astumistaan. Neljävuotias Tiémoko hakee pikkuisen jakkaran istuakseen isänsä jalkojen juureen. Hylky on heidän edessään heti ovesta vasemmalle kääntyessä, sitä ei voi olla näkemättä. Veneen kummallakin reunalla istui hajareisin 14 ihmistä, toinen toisessa kiinni, ja keskiosaan sijoitettiin 90 ihmistä. Lasken uudestaan. Seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana kuvaajia on niinikään viisitoista. Mies puhuu kritiikistä, jota hylyn tuominen taidebiennaaliin on herättänyt. Hän sanoi muistavansa hyvin sen päivän, kun Mamadou Seydou ja ”pariisilaisten” poika lähtivät. Heillä on mahdollisuus hakea tietoa, meillä ei ole.” Dalanda-äiti kertoo kuiskaten käyneensä marabout’n, pyhän miehen, puheilla ja uhranneensa kola-pähkinöitä sekä maitoa marabout’n neuvojen mukaan. Ousmane ja Dalanda eivät olleet koskaan kuulleet Punaisesta Rististä, oikeudenkäynnistä tai hylyn nostamisesta merenpohjasta mitään. ”Haluaisin kertoa rannerenkaasta”, Dalanda lisää vielä, kun perheen miehet saavat tarinansa päätökseen. Bussissa oli kaksikymmentä ihmistä, jotka jatkoivat matkaa Agadeziin.” ”Kaikki lähtevät. Mietin, että hänen jalkansa on täytynyt roikkua suolaisessa vedessä koko matkan ajan. SYYSKUU 2019 IMAGE 35 samaa matkaa Mamadou Seydoun kanssa. ”Entä missä juomavarastot olivat”, kysyy El Hadj Faye, joka on kuskinani tällä matkalla. ”Ensin sinulle sanotaan yhtä ja sitten toista”, tuskailee isoveli. Kuudennen nimen kohdalla kunnanjohtaja varoitti: ”Suosittelen, että ette käy heidän puheillaan. S enghor asettaa meille rottinkiset nojatuolit pihan varjoiselle puolelle. Onko oikein asettaa esille laivaa, jossa satoja on menehtynyt. Nuoren miehen morsian on päästetty uusiin naimisiin, perheellä ei ole varaa elättää yhtään ylimääräistä suuta, isä sanoo. Esikoispoikani oli vain kaksi kuukautta vanha”, Ibrahima Senghor aloittaa. ”Minä en tiennyt siitä rannerenkaasta”, hän sanoo hiljaa. ”Pariisilaiset” kertoivat, että France24-kanavalla oli ollut uutinen onnettomuudesta. Tiémoko kääntää katseensa kohti isää, ilmeessä on pienen pojan vakavaa tyytyväisyyttä, isä puhuu hänestä. Muistan, miten kömpelöksi tunsin oloni hyvästellessäni Mamadou Seydoun vanhemmat. Olin selvittänyt hylyn tarinaa pari vuotta, seurannut oikeuslääkäreiden, syyttäjän ja palomiesten työtä, tavannut Punaisen Ristin kansainvälisen komitean työntekijöitä, joiden tehtävä on yrittää selvittää uhrien henkilöllisyys, matkustanut Nigerin pohjoisosaan Agadeziin, joka on Libyaan vievän reitin solmukohta, ja nyt tänne, Senegalin kaakkoisosiin, etsimään uhrien omaisia. Useita kuukausia Mamadou Seydoun katoamisen jälkeen – Dalanda ei muista tarkkaan kuinka monta, mutta niin monta, että hän alkoi päästä surusta pikkuhiljaa yli – Dalandalle tuntematon nuori mies ilmestyi perheen kotipihalle. Sekä kapteeni että ”compass man” olivat samanlaisia Eurooppaan pyrkiviä matkalaisia kuin Senghorkin. Kymmenessä minuutissa lasken viiteentoista. I understand both ways, ymmärrän kummankin kannan, nainen vastaa diplomaattisesti. Ehkä se oli vain sattumaa. ”Jos poikasi ei ole soittanut Italiasta, se tarkoittaa, että hän on kuollut”, he sanoivat Ousmanelle. Se tuntui pahalta, Dalanda sanoo. Minäkin halusin lähteä, mutta isäni itki aina, kun puhuin siitä. Terassi on täyttynyt oluelle tai lounaalle asettuneista vierailijoista. Ketä olisi uskottava. Fayen oppipoika menehtyi muutama vuosi sitten yrittäessään Atlantin yli Kanarian saarille. marraskuuta 2014. Ousmane kuuntelee tarkkaan vaimonsa tarinaa. Hänellä oli hopeinen rannerengas
Koko perjantain sää pysyi hyvänä, mutta lauantaiaamuna alkoi sataa ja aallot nousivat. Paniikki ja epätoivo alkoivat saada vallan. Monet olivat merisairaita ja oksensivat veneeseen. Naisia oli ehkä sata. Maaliskuussa 2015 Kansainvälinen merenkulkutoimisto ja Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö osoittivat yhteisen kirjeen EU-maiden päämiehille ja varoittivat ”ihmishenkien menettämisen valtavasta riskistä epätoivoisten ihmisten yrittäessä hengenvaarallista ylitystä”. ”Meitä oli 60 ihmistä viidentoista neliön huoneessa. ”Kukaan ei pelasta ketään! Jokainen yrittää vain olla putoamatta itse.” Tuona sateisena lauantaina 29 ihmistä putosi veneestä. Laivalla olevat salakuljettajat löivät ihmisiä, jotta he siirtyisivät eteenpäin.” Senghor odotti, milloin hän pääsisi kiipeämään kyytiin. ”Ihmiset jäivät makaamaan hiekalle, kukaan ei kyennyt seisomaan. ”Epäonnistuin tehtävässäni”, Senghor sanoo. Kun Senghor lähti matkaan torstain ja perjantain välisenä yönä tammikuussa 2015, Tritonilla oli yksi ainoa pelastusalus Välimerellä, siinä missä Mare Nostrumilla oli niitä neljä, kahden lentokoneen ja kuuden helikopterin lisäksi. Minun edestakainen lentolippuni Pariisista Dakariin maksoi 500 euroa. Kaksi tuntia myöhemmin Ambrousi paikallisti täpötäyden kalastaja-aluksen, käski miehistönsä komentosillalle ja pyysi laskemaan köysitikkaat pelastusoperaatiota varten. ”Perillä meidät käskettiin istumaan noin sadan miehen riveihin. Kello 21 King Jacobin filippiniläinen kapteeni Abdullah Ambrousi sai italialaisilta käskyn kääntää keulansa kohti Libyan rannikkoa ja suorittaa pelastusoperaatio. Nukuimme vuorotellen, koska kaikki eivät olisi mahtuneet makuulle samaan aikaan. ”Kaikkia en tuntenut nimeltä. ”Kun lähestyimme laivaa, aloimme kuulla huutoja. Sisällä olevat ihmiset halusivat pois, heillä ei ollut tarpeeksi tilaa, he huusivat apua. 36 IMAGE SYYSKUU 2019 koittaa. Siinä ajassa Senghor tapasi useita muita senegalilaisia, jotka tulivat samalta alueelta kuin hän. Mare Nostrumin loputtua kolmasosa pelastusoperaatioista tapahtui kauppalaivaston alusten toimesta. ”Kukaan ei enää tiennyt, missä olimme. Senghor katsoi rannalta, kun sininen kalastaja-alus käynnisti moottorit. Kapteeni soitti satelliittipuhelimella salakuljettajalle Libyaan, mutta tämä käski vain jatkaa matkaa, kyllä italialaiset kohta tulisivat pelastamaan veneen. Sadetta ja myrskyä kesti koko lauantain, eikä pelastusalusta kuulunut. Epäonnistuneen ensimmäisen yrityksen jälkeen jotkut vaativat rahojaan takaisin salakuljettajalta. Hänellä on pitkä ja kuuma päivä takana ratissa. Senghor ei halunnut riidellä vaan päätti vaihtaa salakuljettajaa. Kolme vuotta myöhemmin kotipihallaan Kothiaryssa hän sanoo, ettei laiva mitenkään olisi voinut päästä turvallisesti perille. ”Paikalle ajoi kuorma-auto, jossa oli naisia ja lapsia. ”Salakuljettaja otti käteensä pistoolin ja ampui kaksi kertaa ilmaan. Aloimme ajaa ympyrää.” Vene oli tuolloin ollut matkalla kaksi yötä ja kaksi päivää. Perjantai-iltana 17. Aallot huuhtoivat joitakin matkustajia mereen, Senghor kertoo. Minä istuin seitsemännessä rivissä vasemmalta laskien, neljännessä oikealta laskien.” Kauempana merellä heidän edessään oli sininen kalastaja-alus. ”Kaikki oli litimärkää. Jotkut olivat kotoisin muualta maasta.” Muutama päivä ennen lähtöä Senghor matkakumppaneineen siirrettiin hylättyyn kasarmiin, ”campoon”, muutaman kilometrin päähän rannasta. Lastaus aloitettiin vasemman puoleisesta rivistä.” Matkustajat siirrettiin laivaan kumiveneillä. Koko seuraavan yön hän ohjasi kumivenettä kohti etelää, hitaasti ajaen, jottei bensa loppuisi kesken. Samaa sanaa käytetään niistä, jotka katoavat matkalla. Heidät ja lapset lastattiin laivaan ensimmäisinä, sitten oli miesten vuoro. Senghor kertoo säästäneensä pitkään matkaa varten ja maksaneensa salakuljettajille yhteensä 1,25 miljoonaa CFA:ta (noin 1900 euroa). Kun salakuljettajat käskivät kumiveneen takaisin rannalle, epätoivo valtasi hänet. Palattuaan kotiin Senghor aloitti uudelleen rekkakuskin työt. Matkustajat rantautuivat vasta viiden maissa sunnuntai-iltapäivänä, oltuaan kolme vuorokautta merellä. Laivan kapteeni soitti ja pyysi siirtämään osan matkustajista pois, alus oli liian pahassa ylilastissa. Kukaan ei ollut juonut tai syönyt mitään, kukaan ei ollut nukkunut. Heitä oli tungettu laivan sisällä ihan joka paikkaan. Lihakset eivät yksinkertaisesti liikkuneet mihinkään.” S enghorilla on sylissään puolitoistavuotias Malick, joka syntyi matkan jälkeen. Joka päivä taloon tuli lisää ihmisiä, jotka majoitettiin muihin huoneisiin.” Kolme kuukautta kului. Kun Italian rannikkovartiosto vastasi sinisen kalastaja-aluksen hätäpuheluun lauantai-iltana klo 19.35, lähin alus oli portugalilainen 150-metrinen rahtilaiva King Jacob. ’Jos käännyt takaisin, tapan sinut’, hän sanoi puhelimeen.” S enghorin kahden ylitysyrityksen välissä kuoleman todennäköisyys Välimerellä oli kolmikymmenkertaistunut, kahdesta kuolemasta tuhatta matkustajaa kohti 60 kuolemaan. Illalla senegalilainen, hiukan merenkulkua tunteva kapteeni päätti, että he palaisivat kohti Libyan rannikkoa, suunnistaen tähtien avulla, jos vain taivas selkenisi. Joku räpläsi GPS:ää, joka lakkasi toimimasta. Pikku-Malick on kiemurrellut pois isänsä sylistä ja taapertanut pihan toisella puolelle, Tiémokoakaan ei enää näy. Rivejä oli yhteensä kymmenen. Maata ei näkynyt missään. huhtikuuta 2015 Senghor lähti kävelemään kohti rantaa. Laivassa ei ollut enää tilaa. Odottaessaan toista yritystään hän asui satojen muiden matkustajien kanssa salakuljettajien kerrostalossa Tripolissa. Joukossa oli somalialaisia, eritrealaisia, etiopialaisia, ghanalaisia, malilaisia... Mutta tuona huhtikuisena yönä libyalaisella rannalla istuessaan Senghor odotti kärsimättömänä vuoroaan. Ennen kuin se kääntyi ulapalle, rannalla olevan salakuljettajan puhelin soi. Aurinko alkaa painua olkiaidan taakse Senghorin kotipihalla. Kello oli kuusi aamulla. Rannalla istuessaan Senghor näki kalastaja-aluksen vesirajan laskevan. EU:n ulkorajavirasto Frontexin elokuussa 2014 julkaistussa sisäisessä asiakirjassa lukee näin: ”Merivoimien vetäytyminen alueelta, mikäli sitä ei ole oikealla tavalla suunniteltu ja mikäli siitä ei ole ilmoitettu hyvissä ajoin etukäteen, tulee todennäköisesti tarkoittamaan lisääntyviä kuolemantapauksia.” Frontexin johtaja Gil Arias totesi, ettei Triton voisi mitenkään korvata Mare Nostrumia. Mutta silloin kalastaja-alus. Senghorin epäonnistuminen tarkoitti henkiinjäämistä. Kun salakuljettajat pääsivät seitsemänteen riviin, he käskivät ensimmäiset viisikymmentä miestä ylös, helpottunut Senghor mukaan luettuna. Liikkuminen täyteen pakatussa veneessä oli mahdotonta. Salakuljettaja toi päivittäin 25 kilon riisisäkin ja viisi litraa öljyä. Kauppalaivaston aluksilla ei ole tarvittavaa varustusta laajamittaisten pelastusoperaatioiden toteuttamiseen, kirjeessä lukee. Senghor muistaa, miten kankealta koko ruumis tuntui, kun veneestä oli astuttava pois. Aitauksen vieressä ystävänsä hiuksia letittävä nuori tyttö kääntää aina välillä päänsä kuullakseen paremmin Senghorin tarinan. Senghor alkaa luetella nimiä. ”Ettekö te yrittäneet pelastaa heitä?” kysyy vieressäni istuva Faye
SYYSKUU 2019 IMAGE 37
38 IMAGE SYYSKUU 2019
Varustamoilla ei ollut halua eikä resursseja paikata poliitikkojen päätösten seurauksia. Samaan aikaan salakuljettajan puhelin alkoi soida. Näissä asioissa Jumalalla on viimeinen sana.” Bintouning sanoo, että kylällä kaikki nuoret haaveilevat lähdöstä. ”Puolen yön aikoihin yhden miehen veli soitti ja kertoi nähneensä uutisen haaksirikosta France24-uutiskanavalla. Kun hän sitten kertoi lähtevänsä merelle, sydämeni täyttyi pelosta. Aika hyvin, vastaa ohjaaja, mutta olisi vielä parempi, jos pitäisitte pienen tauon lauseiden välissä, viesti olisi siten painokkaampi. Siksi olen ajanut Missirah’aan. Vieux’n isäkin on asunut ja tehnyt töitä 20 vuotta Ranskassa, siksi tähän pihapiiriin on voitu rakentaa kaksi isoa tiilitaloa. ”En keksi sille muuta sanaa”, hän sanoi. Sitten hän ilmoitti, että Italia nostaisi hylyn merenpohjasta. ”Silloin tiesin, ettei Vieux Sylla tulisi koskaan takaisin. Senghor sai tietää haaksirikosta seuraavana yönä Tripolissa. Viisumeja ei myönnetä kuin harvoille ja valituille, ja pimeillä markkinoilla ne maksavat 3–4 miljoonaa CFA:ta (4500–6000 euroa). ”Mieheni oli raivoissaan. ”He eivät kertoneet kenellekään suunnittelevansa lähtöä.” Jos olisivat kertoneet, Sylla olisi yrittänyt puhua heidät ympäri. Nyt en osaa olla toivomatta.” ”Mieheni haluaisi järjestää hautajaiset. Menikö se hyvin, mies kysyy ohjaajalta. Vaikka Vieux’n viimeisestä Facebook-postauksesta on kulunut kolme vuotta, Bintouningin on vaikea hyväksyä lapsensa kuolemaa. Kaverukset postasivat kuvan Facebookiin Libyasta kertoakseen pian tapahtuvasta lähdöstä merelle. Moninkertaiset suojapuvut, paperille printattu taulukko, jossa lukee numerot 381–388, lähikuva rukousnauhasta palomiehen kädessä. Pian huhtikuun jälkeen kauppalaivaston alukset alkoivat tietoisesti muuttaa reittejään välttääkseen Libyan rannikkoa. ”Tämä ei ole nykytaiteen teos. Sen jälkeen kun CNN esitti dokumentin Libyan orjamarkkinoista, yhä useammat suuntaavat Marokkoon ja yrittävät ylitystä sieltä käsin. Vieux Camara, Vieux Sylla ja Papa Bouron olivat Ibrahima Senghorin luettelemassa nimilistassa. Tiesin, etten voinut tehdä enää mitään lapseni eteen. Keski-ikäinen rakastuneen oloinen pariskunta ottaa suukkoselfien hylyn edessä, tarkistaa tuliko hyvä, asettuu kahville terassille. O len toista päivää Venetsiassa. Jos vain voisin nähdä poikani ruumiin, voisin olla varma kuolemasta. Siitä haaveilee myös 18-vuotias Bangaly, perheen kuopus. Poikien hymyilevät kasvot katsovat hämyisen studion seinältä kuvattavaksi tulevia kaupunkilaisia. Kun uutinen onnettomuudesta tavoitti kotikaupungin, poikien ystävät postasivat kuvan uudelleen sosiaaliseen mediaan, etsintäkuulutukseksi. Tämä on hauta.” Klap. Kuolleet ovat ihmisiä”, pääministeri Renzi paukutti. Kymmenen päivää sitten Vieux’n vanhempi veli Ousman soitti Espanjasta: hän oli juuri saapunut perille ylitettyään Gibraltarin salmen. ”Nämä ihmiset olivat eläneet helvetin ennen kuolemaansa, pelkästään siksi, että he halusivat paremman elämän.” Tänä aamuna hylyn edessä on meneillään kuvaukset. ”Tämä on hauta.” Hienoa, tuo oli parempi, sanoo ohjaaja. ”Emme voi ajatella, että kuolleet ovat numeroita. Pukuun ja solmioon sonnustautunut italialaismies puhuu kahdelle kameralle. Samana päivänä kun Senghor päätti palata Kothiaryyn, Italian pääministeri Matteo Renzi piti Roomassa lehdistötilaisuuden. Hän lähti matkaan aikoinaan lentokoneella, viisumin kera. Ja mitä enemmän lähtijöitä on, sitä enemmän lähdöstä haaveillaan. Hän ei saanut soitettua kotiin kertoakseen olevansa elossa, hän ajatteli kaikkia niitä, jotka hän tunsi ja jotka olivat nousseet sinisen kalastaja-aluksen kyytiin. K uvassa on kolme nuorta miestä, 18–20-vuotiaat Vieux Camara, Vieux Sylla ja Papa Bouron. ”Se oli täyttä hulluutta.” Mutta pojat eivät kertoneet suunnitelmistaan mitään, sen enempää ystävilleen kuin vanhemmilleenkaan. Selvä, uusi otos. Mutta viikot ja kuukaudet kuluivat, eikä kolmikosta kuulunut mitään. Hän ei halunnut olla kolmesta kaveruksesta se, joka palaisi kotiin äidin helmoihin. Enää se ei onnistuisi. ”He olivat tosi läheisiä”, muistaa pojat tuntenut Malick Sylla. Aamulla hotellihuoneessa katson uudelleen tietokoneeltani sisilialaisten palomiesten kuvaaman videon työstään hylyssä. Mietin, asuuko tässä talossa muutaman vuoden kuluttua enää vain vanheneva isoäiti ja pieni pojantytär. Vain rukoilla. Tämä pyysi rahaa matkan jatkamista varten. Papa näyttää voitonmerkkiä sormillaan, Vieux Camara osoittaa katsojaa sormella ja Vieux Sylla poseeraa käsi leuan alla. ”Minussa elää vieläkin toivo, että Vieux on elossa. Neljä minuuttia ja yhdeksäntoista sekuntia lyhyitä parin sekunnin otoksia nopeassa rytmissä peräkkäin, ilman voice-overia tai muita selityksiä. Silloin valokuvaaja Nokoss päätti tehdä kuvasta vedoksen ja laittaa sen studionsa seinälle, muistoksi. Jokin aika sitten Punainen Risti järjesti Missirah’ssa tiedotustilaisuuden kadonneiden perheille, mutta Bintouning ei mennyt paikalle. Vieux’sta tuli isä 16-vuotiaana. Vain pari tuntia aikaisemmin salakuljettaja oli vakuuttanut pettyneille matkustajille, että laiva oli saapunut perille Italiaan ja pian olisi heidän vuoronsa. Itse asiassa tässä perheessä kaikilla on jokin yhteys Eurooppaan. Samaa nuoruuden voimaa oli kuvassa, jota katselin Missirah’n pikkukaupungin valokuvastudion seinällä, neljänkymmenen kilometrin päässä Kothiarysta. Vieux’n kaikki viisi siskoa ovat naimisissa Euroopassa asuvien miesten kanssa, ja kolme heistä on jo muuttanut miestensä luo Espanjaan ja Ranskaan. Palomiesten hikiset naamat, sirkkelin kipinät sen leikatessa peltiä auki, ensimmäisen ruumispussi, joka kannetaan laivasta ulos, lähikuva kädestä, joka kirjoittaa siihen tussilla numeron 001. ”Kyllä he voivat lähteä, mutta lentokoneella, turvallisesti.” Jaloissa pyörii 5-vuotias Awa, Vieux’n tytär. ”Tämä ei ole nykytaiteen teos.” Hiljaisuus. SYYSKUU 2019 IMAGE 39 yllättäen käänsi kurssiaan, törmäsi King Jacobiin, keikahti kyljelleen ja upposi samantien. Vuonna 2006 hän yritti Atlantin ylitystä kohti Kanarian saaria, ajelehti yksitoista päivää avomerellä ennen kuin vene rantautui Mauretanian puolelle. Viereisessä pöydässä notkuu lauma sveitsiläisiä lukiolaispoikia edessään monistetut vihkoset täynnä taidehistorian tehtäviä, tylsistyneet katseet ja lyyhistyneet olemukset viestittävät, että parempaakin tekemistä olisi, kun kerran Venetsiassa ollaan, mitä järkeä täyttää läksyvihkoja kun maailma ympärillä odottaa valloittamista, kaveriporukan antamalla uhmalla ja rohkeudella. Klap. Hän ei tuntenut poikia sen kummemmin, mutta muisti, mistä nämä olivat kotoisin. Myöhemmin yksi palomiehistä kuvaili minulle laivan ruumaa helvetiksi. Kaikki kolme hymyilevät. Yritän vakuutella itselleni, etteivät rukoukset voi vahingoittaa Vieux’tä, vaikka hän olisikin. Hän sanoo, ettei haluaisi yhdenkään lapsensa lähtevän hengenvaaralliselle matkalle. Bintouningin katse painuu käsiin. Hän lähetti rahaa bussilippua varten ja vannotti poikaa palaamaan kotiin.” Mutta kun rahat tulivat perille, poika soitti kotiin ja ilmoitti suuntaavansa Libyaan. Vieux Syllan äiti Bintouning Tounkara muistaa poikansa soittaneen vasta Bamakosta, Malin puolelta. Ehkä hän on vankilassa Libyassa. Hänestä tuntui, että Jumala puhui hänelle ja käski häntä palaamaan kotiin. Uutisen oli pakko olla totta.” Senghor oli lamaantunut
40 IMAGE SYYSKUU 2019
Maltan meripelastusalueella ajelehtivat 75 ihmistä voivat joutua odottamaan pitkään, ennen kuin kukaan tulee. Seuraava vaihe, omaisten etsiminen ja heidän dna-näytteidensä kerääminen, analysoiminen ja vertaaminen uhrien profiileihin, on kuitenkin vasta alkutekijöissään. Shatz ja Branco katsovat, että EU on rajapolitiikkansa kautta syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja ollut osallisena Libyassa tapahtuneissa ”karkotuksissa, murhissa, orjuutuksissa, kidutuksissa, raiskauksissa, vainossa ja muissa epäinhimillisissä teoissa”. Ymmärsin siitä jotain kuvatessani elokuvaa Bosniassa, kuunnellessani ihmisiä, jotka olivat etsineet sodassa kadonneita omaisiaan kaksikymmentäviisi vuotta. Kuka ilmoittaa tuloksista omaisille. En ole puhunut pojalleni kolmeen vuoteen. K atson hylkyä, minua väsyttää. Siitä vastaa Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC). Yhä useammin tällaisissa tapauksissa käy niin, että eurooppalaiset viranomaiset hälyttävät paikalle Libyan merivartioston, joka kuljettaa ihmiset takaisin lähtörannalle – ja suoraan vankilaan, sillä laiton maastamuutto on Libyassa rikos. Jokaisesta ruumiista ja jäännöksestä on nyt otettu dna-näytteet. Hylky oli vain hylky, tyhjäksi riisuttu. Näin nopeastiko katseeni muuttuu. Kun astuin ulos Indonesian paviljongista tänä aamuna ja näin hylyn, katseeni oli näyttelyvieraan katse. Kuka ottaa näytteet ja toimittaa ne Punaisen Ristin valitsemaan itsenäiseen laboratorioon. Kuka maksaa tästä kaikesta. Kirjoitin tästä laivasta ensimmäisen kerran syksyllä 2016 Imageen. Elokuussa 2017 EU antoi Libyalle 90 miljoonaa euroa ”siirtolaisten olojen parantamiseen”. Maaliskuussa 2019 myös EU-johteisen Sophia-operaation alukset poistuivat Välimereltä. Järjestöjen vapaaehtoisia on joutunut syytteeseen ihmissalakuljetuksesta, useita laivoja on takavarikoitu. Lisäksi on ratkaistava monia muita kysymyksiä. SYYSKUU 2019 IMAGE 41 elossa. Kuusikymppinen kaksi lasta menettänyt äiti kuvaili asiaa minulle silloin näin: ”Poikani eivät ole elävien joukossa eivätkä kuolleiden kirjoissa. Viimeisen vuoden aikana Libyasta on silti tullut EU:n eteläisen rajapolitiikan tärkein yhteistyökumppani. Vuodesta 2014 EU ja sen jäsenmaat ovat kouluttaneet libyalaisia rannikkovartijoita. Uhrien arvellaan tulleen yli 15 maasta, joissa kaikissa on oma lainsäädäntönsä dna:n käsittelyn suhteen – silloin kun lainsäädäntöä on. Mutta ne joutuivat hyvin nopeasti kritiikin kohteeksi. Puhuimme paljon, ja matkallakin ollessaan hän yritti soittaa minulle aina, kun vain voi. Samalla viikolla kun vierailin Venetsiassa, kaksi kansainväliseen oikeuteen erikoistunutta lakimiestä, israelilainen Omer Shatz ja ranskalais-espanjalainen Juan Branco, jättivät Kansainväliseen rikostuomioistuimeen 250-sivuisen raportin, jossa pyydetään tuomioistuinta tutkimaan EU:n jäsenvaltioiden ja sen instanssien vastuuta 14 500 ihmisen kuolemasta Välimerellä vuosina 2014–2017 ja samojen maiden osallisuutta Libyassa tapahtuneisiin rikoksiin vuodesta 2017 eteenpäin. Avaan Facebookin, josta rävähtää silmille kansalaisjärjestö AlarmPhonen päivitys: ”75 people in urgent distress within Maltese SAR Zone”. Kirjoittaisin matkalaisista, Välimeren ylittäjistä, isistä, äideistä ja lapsista, miehistä ja naisista. Silloin päätin, etten toimittajana enää käyttäisi sanoja ”maahanmuuttaja” tai ”siirtolainen”. Mietin, olisivatko Mamadou Seydou Bân, Vieux Camaran, Vieux Syllan ja Papa Bouronin vanhemmat halunneet nähdä tämän laivan. Viimeisen vuoden aikana Välimerellä partioivat pelastusalukset ovat hävinneet lähes olemattomiin. Näin nopeastiko se tapahtuu. Lähes kaikki laivat poistuivat Välimereltä viime kesänä, kun Italian oikeistopopulistinen hallitus sulki satamansa kaikilta pelastusaluksilta. Siihen saattoi kuvitella, mitä halusi. Libyalaisten vankiloiden oloja on luonnehdittu ihmisarvon vastaisiksi useassa YK:n raportissa, kaikissa kansalaisjärjestöjen lausunnoissa ja toimittajien reportaaseissa. En tiedä, missä he ovat.” Kadonneet vaeltavat haamuina elävien muistoissa, heistä ei saa kiinni eikä heitä voi päästää irti. 36 tuntia Välimerellä ajelehtineesta veneestä on soitettu AlarmPhonen päivystävään puhelimeen, joka on välittänyt veneen GPS-paikannuksen Maltalla – mutta mitään ei tapahdu. Papan isällä oli samanlainen hymy kuin pojallaan studion seinällä olevassa kuvassa. Se näyttää yhtäkkiä orvolta, ruoste on alkanut nakertaa sen kylkiä. Onko se heistä vain eurooppalaisten käsittämätön päähänpisto, yksi lisää, vai jotain muuta. Aurinko paistaa kuumasti, vesipulloni on tyhjä. Mutta minun on hyvin vaikea ajatella hautajaisia ilman ruumista.” Myöhemmin samana päivänä tapaan Papa Bouronin, toisen kuvassa olleen pojan isän. Muistan Papa Bouronin isän sanat kysyessäni, miltä hänestä tuntui se, että poika lähti salaa: ”Kasvavat lapset eivät ole vuohia, ei heitä voi sitoa kotipihalle.” Meitä kumpaakin hymyilytti, minullakin on lapsia, sanoin. P äätän kiertää laivan vielä kerran. Vuotta myöhemmin EU lisäsi summaan 46,3 miljoonaa euroa. Yksikään kieli ei ole niin köyhä, että joistain ihmisistä voitaisiin puhua vain yhdellä sanalla. SAR Zone tarkoittaa ”search and rescue zone”, eli alue, jolla suoritettavista pelastusoperaatioista vastaavat Maltan merenkulkuviranomaiset. ?. Hän yrittää järkeillä asiaa itselleen näin: ”Poikani ja minä olimme hyvin läheisiä. Mitä he ajattelevat, jos he tietävät, että laiva on esillä täällä, keskellä nykytaiteen biennaalia. Jotkut maista ovat Eritrean kaltaisia diktatuureja, joissa maastamuutto on rikos ja omaisten etsiminen siksi mahdotonta. Entä miten vastataan odotuksiin, joita tällainen projekti väistämättä herättää muiden kadonneiden perheissä. Todisteita kidutuksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja tapoista on usean vuoden ajalta. Sen täytyy tarkoittaa, että hän on kuollut.” T ietämättömyys on tuskallista toivon ja epätoivon tanssia, jota ulkopuolisen on vaikea käsittää. Samanaikaisesti sekä Italia että Ranska ovat lahjoittaneet maalle merivartiointialuksia: Italia kymmenen venettä vuonna 2017 ja Ranska kuusi venettä vuonna 2019. Vankilat ovat tupaten täynnä, saniteettitiloja ei ole, ruuasta ja vedestä on puute. Sen jälkeen jokainen pelastusoperaatio – oli kyse sitten rahtilaivan, rannikkovartijoiden tai harvojen kansalaisjärjestöjen operaatiosta – on aiheuttanut pitkän ja tiukan kädenväännön Euroopan eri maiden välillä siitä, mihin satamaan haaksirikkoutuneet kuljetetaan ja minne heidät sieltä viedään. Vuoden 2015 haaksirikkojen jälkeen merelle ilmestyi useita kansalaisjärjestöjen laivoja, joita parhaimmillaan oli vesillä 12. Mitä heille on tarjota, kun tiedetään, että vain murto-osa haaksirikkoutuneiden ruumiista löydetään. Viimeisen parin vuoden aikana olen omin silmin nähnyt tupakantumppien polttamia jälkiä kolmevuotiaan pohkeissa ja kidutustilanteessa kuvattuja videoita, joilla omaisilta kiristetään rahaa. Olen katsonut nykytaiteen teoksia ympäri maailmaa, Madagaskarilta, Irlannista, Filippiineiltä, Japanista, Georgiasta, Saksasta. Siksi oikeuslääkärit aloittivat työnsä Sisiliassa palomiesten jälkeen: jotta omaiset saisivat varmuuden läheistensä kuolemasta. Tämä siitä huolimatta, että Libyan poliittinen tilanne on kaoottinen ja joillakin alueilla kontrolli on samojen miliisien käsissä, jotka järjestävät salakuljetuksia. Urakka on valtava
42 IMAGE SYYSKUU 2019
SYYSKUU 2019 IMAGE 43 Matalissa portaissa auringon keltainen Paimion parantola on Alvar Aallon läpimurtotyö, eurooppalaisen funktionalismin suurimpia taidonnäytteitä. TeksTi sonja saarikoski kuvaT maria moulud piirusTukseT alvar aalto -museo. Suunnittelun lähtökohta oli selvä: että tuberkuloosia sairastava ihminen paranisi. Nyt osastot, joilla joskus makasi kuolemansairaita ihmisiä, ovat tyhjillään ja lattioilla kärpäsiä
Siis 8000–9000 ihmistä vuodessa. Elettiin 1940-luvun puoliväliä. Pojat yrittivät mennä katsomaan, mitä nurmikolle oli pudonnut, mutta heidät häädettiin pois. Beelitz, Davos, Lorraine, Sjö-Gunnarsbo. Vanhaa sivistysseutua, lausunnossa kirjoitetaan. Piirustuksissa, joiden mottona oli ranskalaiselta arkkitehdilta André Lurçat’lta kopioitu ikkuna, tilojen tarkoitukset oli kirjattu tarkasti. Nummela, Harjavalta, Kristiinankaupunki. Siellä ylihoitajatar Maija Rautanen, tumma, ankarannäköinen, silmälasipäinen nainen, kävi hyvästelemässä vainajat. Lähes 300:aan kasvanut paikkamäärä täyttyi parissa kuukaudessa. Ehdotuksia Varsinais-Suomen tuberkuloosiparantolaksi tuli tammikuun 1929 loppuun mennessä kolmetoista. Paimion parantolan kaltaisia aikanaan äärimmäisen moderneja rakennuksia ei ollut tapana suunnitella tavallisille ihmisille. Vasemmalle jäi alilääkärien kolme asuntoa, oikealle ylilääkäri Markus Sukkisen. Milloinkohan se kupla puhkeaa, Pörssiklubilla mietittiin ennen rakennuksen valmistumista. Sen ideana oli, että arkkitehtuuri itsessään toimisi parantavana elementtinä. Toisille potilaille ei kerrottu. Funktion ajatteleminen asetti rajat suunnittelulle. Ja olisi mahdollista kertoa, kuinka parantolan funktio muuttui myynti-ilmoituksiksi, hotellihaaveiksi, säätiöehdotelmiksi, kutistuvaksi tontiksi ja hakatuiksi metsiksi. Potilaan paraneminen oli rakennuksen olemassaolon syy, funktio. Huonekaluista, niiden aikanaan vallankumouksellisesta puuntaivutustekniikasta. Varsinais-Suomen tuberkuloosiparantolan rakennuslautakunta kutsuu täten Herroja Arkkitehtejä kilpailuun piirustusten laatimista varten sanotulle parantolalle, johon tulee 184 sairassijaa. Paimion parantola: Mäntymetsä (jotta potilas voisi hengittää raikasta ilmaa), matalat portaat (joita voi kävellä vaikka hengittäminen olisi vaikeaa), oma kasvihuone (jotta potilaat saisivat ravitsevaa ruokaa), huoneiden rauhallinen väritys (jotta potilas saisi levätä), taivutetusta vanerista valmistetut vaatekaapit (tilaihmeitä), kattoon asennetut koteloidut lämmityslaitteet, lasikupuiset lamput, keveät huonekalut ja seinään kiinnitetyt levypatterit (pölypesäkkeiden ehkäisemiseksi), roiskuamattomat, hiljaiset pesualtaat (jotta tuberkkelibakteerit eivät leviäisi ja viereinen potilas saisi olla rauhassa),. Ei sivistyskansaa ilman tuberkuloosia, Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen pitkäaikainen johtaja, tohtori Severi Savonen kirjoitti artikkelissaan ”Vähäisen tietoja keuhkotaudin esiintymisestä Turussa ja sen lähiseuduissa vuonna 1771–1929” ja pohjusti ajatustaan: Egyptin suurista kuningashaudoista, pyramiideista, on löydetty kolmekin tuhatta vuotta vanhoja palsamoituja ruumiita, n.s. Pekka Rintola ei voinut olla huomaamatta. Poikkeusrakennuksesta. muumioita, ja näiden joukossa myös sellaisia, joissa vielä on näkyvissä selvät tuberkuloosin merkit. Vielä 1920-luvulla 15 prosenttia kaikista kuolemista johtui siitä. Alvar Aalto voitti arkkitehtuurikilpailun yksimielisesti, vaikka tuomaristo pitikin alkuperäistä ehdotusta ”jonkin verran rauhattomana ja teennäisenä kokonaisuutena”. Rintolan mielestä se tuntui oudolta. YLILÄÄK. Robert Koch löysi tuberkkelibakteerin vuonna 1882. Parantolasta, josta tulisi suunnittelijansa läpimurtotyö, vaikka toiset arkkitehdit eivät meinanneet uskoa. Varsinais-Suomessa tuberkuloosia esiintyi muuta maata enemmän. Junissa ja busseissa varoiteltiin sylkemästä lattialle. Heillä oli tapana käydä siellä usein, hevosten luona ja sellaista. Ja vieläkin tarkemmin: Sylkiastioiden pudotuskuilu. Jos ylilääkäri olisi ollut kotonaan ikkunoiden vieressä, hän olisi ymmärtänyt heti, mitä tapahtuu. Paimio osoittautui parhaaksi. Interiööristä, josta näkee heti, miten asiat toimivat. KESÄHALLI. Valtio avusti tuberkuloosijärjestöjä niin sanotuilla tuberkuloosimiljoonilla. ”Alueelta on löydettävissä kyllin laaja, tasainen, etelään viettävä kohta, johon parantolan voi sijoittaa”, sanotaan kesäkuun 26. Tuberkuloosintorjunta oli ensimmäisiä hyvinvointivaltion merkkejä Suomessa. Kun kävi selväksi, että tuberkuloosi ei olekaan perinnöllinen vaan sitä levittivät ennen kaikkea sairastuneiden yskökset ja lima etenkin kaupungeissa ahtaissa olosuhteissa, tuberkuloosiparantoloita alettiin perustaa kiihtyvällä tahdilla ympäri Eurooppaa. Alakouluikäinen Pekka Rintola muistaa olleensa tulossa ystävänsä kanssa parantolan maatilalta. Väreistä: seinien petrolinsinisestä, parvekkeiden punaisesta ja rappusten auringonkeltaisesta. Se tippui alas nurmikolle, jonka edessä seitsemän pyöreää lammikkoa muodosti mutkittelevan polun. Arveltiin myös, että potilaat ja henkilökunta viihtyisivät. L askennallisesti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tuberkuloosi tappoi yhden ihmisen tunnissa. Mäntymetsä tukisi tuberkuloosipotilaiden paranemista. Ihmisestä, jonka kolmekymppisenä suunnittelemaa vuonna 1933 valmistunutta parantolaa pidetään yhtenä eurooppalaisen funktionalismin suurimmista taidonnäytteistä. 44 IMAGE SYYSKUU 2019 P aimion parantolan makuuhallin ikkunasta mäiskähti mytty. Lamppujen avausruuvit, ikkunoiden haat, ketjut ja hampaat paljastavat säätömekanismit. Hän asui parantolarakennuksen ulkopuolella konemestarin asunnossa ja näki ruumisautot, jotka ajoivat pois ja takaisin. Ja vaikka taiteellista neroutta ei ole ensisijaisesti ollut tapana liittää ihmisten parantamiseen, tässä tapauksessa voi nähdä, että ihmistä palveleva tarkoitus teki parantolasta arkkitehtuuria, rakennustaidetta. HALLI. TYÖVÄKI. Parantolassakin oli käynnissä sota, mutta kuolema oli erilainen kuin rintamalla, hitaampi. Sylkiastioiden nostohissi. TALOUSRAK. HAUTAKAMMIO. Hän ei ymmärtänyt, mitä pahaa oli tehnyt. Elokuussa 1928 oli olemassa vain ilmoitus. 7.11.1931 Suomen Kuvalehti julkaisi kannessaan kuvan rakenteilla olevasta keuhkotautiparantolasta, jossa osastojen hyllykköjä muistuttavat parvekkeet kohoavat taivaaseen. Alkuvuodesta 1933 Paimion parantolaan alettiin ottaa potilaita. päivänä vuonna 1928 päivätyssä asiantuntijalausunnossa. Joskus joku ei jaksanut odottaa. Sen muodosta; kuin rakennuksen eri osien välillä olisi saranat ja niitä olisi viimeksi väännellyt joku, jonka mielestä symmetria on tylsää ja tarpeetonta. Olisi mahdollista kertoa kaikista niistä, jotka saivat tämän aikaan. Yksityiskohtien hiominen jatkui rakennustöiden alettua. Joskus hän kiipesi Ruusukellarin katolle kurkistamaan ikkunasta kuollutta, joka makasi peitettynä ylhäältä lankeavassa valossa. Tuberkuloosin näivettämät ruumiit vietiin vaivihkaa hautakammioon, jonka nimi oli Ruusukellari. O lisi mahdollista kertoa poikkeusyksilöstä. Varsinais-Suomen parantolan paikaksi oli muutama vaihtoehto: Aura, Koski, Masku, Paimio. Sillä kuten Wittgenstein sanoi: ei voi olla arkkitehtuuria siellä, missä ei ole mitään ylistettävää. Neuvostoliitto oli pommittanut Turkua useita kertoja. Tuberkkelibakteeri saattoi iskeä melkein mihin tahansa: kyynärpäähän, selkään, keuhkoihin. Keuhkotuberkuloosi oli yleisin yksittäinen kuolemaan johtava sairaus. Suuri osa aikuisväestöstä sai sen mutta osa oli oireettomia
SYYSKUU 2019 IMAGE 45
Parantolan vedenpuhdistamolla ja osastoilla sijaitsevissa pesupisteissä, joissa potilaiden sylkikupit höyrytettiin. Potilailla oli oma näytelmäkerho. Rakennusta ympäröi piikkilanka-aita mutta sisäänkäynti aukesi kuin syli ja portaiden yläpuolella oli katos, joka näytti keuhkolta. Siinä ei tosin palanut tuli, sillä osin vaakasuuntainen hormi ei vetänyt hyvin. Kaupunkimainen rakenne näkyi teknisellä osastolla, jossa Pekka Rintolan isä Niilo työskenteli. Koulu piti lopettaa. Yöllä valaistujen käytävien kirkkaat värit hohtivat kuin mainoslamput. Typpeä piti lisätä keuhkopussiin säännöllisesti. Sinne oli istutettu mäntyjä, koska seinän vierestä makuulaverilta metsää ei ollut mahdollista nähdä. Myöhemmin ruotsinopettaja sanoi: onneksi sinä sairastuit eikä sisko, hän oli niin paljon terävämpi. Oleskelutilassa ruokalan vieressä oli takkakin. Tuberkuloosilla oli maine herkkien ihmisten sairautena. Lähes sadan metrin pituisten käytävien varrella sijaitsevien huoneiden ikkunat olivat samaan suuntaan: puistoon, jossa seitsemän lammikkoa muodostivat mutkittelevan polun. Makuuhalleja oli osastojen päissä sekä ylhäällä seitsemännessä kerroksessa, aaltoilevan betonilipan alla. Moni oli yhteydessä hoidon päätyttyäkin: Näin vain ain’ tuntee kiitollisuutta miedonrohkea, kuuliainen potilaanne, lukee tohtori Erkki Tammivaaralle osoitetussa kortissa. Toisinaan Junttila kävi ystäviensä kanssa tien toisella puolella sijaitsevassa kaupassa vaikkei olisi saanut. Yskää, kuumetta. Junttila oli silloin kaksivuotias. Pääasiassa tuberkuloosia hoidettiin ruualla, joka saatiin parantolan omalta maatilalta, sekä päivittäisellä, useita tunteja kestävällä levolla ulkona makuuhalleissa. Säännöt olivat tiukat: silloin, kun oli niin kutsuttu hiljainen halli, ei saanut puhua. Ikkunoiden edessä oli tummat kankaat. Hänellä oli tapana jäädä nukkumaan isoäidin viereen tämän huoneeseen. He olivat muuttaneet sinne isän kuoltua töissä rajavartiostossa Rovaniemellä vuonna 1932. Ensimmäinen merkintä Junttilan potilasasiakirjoissa kertoo, että lasko oli koholla: veren solujen laskeutumisnopeus tunnissa oli 48 mm/h, kun normaalisti sen pitäisi olla alle 20. Junttilan osasto sijaitsi kolmannessa kerroksessa, jossa oli muita nuoria tyttöjä. Oikeasti lumpustelu oli kielletty, mutta kaikkea ei ollut mahdollista valvoa. Lääkkeitä ei ollut. Sieltä näki sairaalan pihalle, jossa katulamppujen valoa taittavat kuvut näyttivät vähän sivuilta likistetyiltä lierihatuilta. Joskus he paistoivat salaa lettuja. Joskus potilaat olivat apuna kirjaamassa annetun typen määriä. Silti ylilääkäri Markus Sukkisen asunnossa oli oma, erillinen viemäröintijärjestelmä. Parantolassa oli mukavaa. Ruokalassa näytettiin elokuvia ja sen yläpuolella sijaitsevassa vapaaajan huoneessa askarreltiin. Parantola toimi kuin pieni kaupunki. Sellainen Junttilallekin tehtiin oikeaan keuhkoon, 2. Oli sota, Neuvostoliiton pommituksia piti pelätä. U lla-Maija Junttila oli kahdesta sisaruksesta nuorempi ja mummin lellikki. Se näkyi viereisessä pannuhuoneessa, johon kuormattiin oman suon turvetta poltettavaksi. Konemestarin, lämmittäjän, keittäjien asunnoissa. Turkulaisen lääkärin diagnoosi oli keuhkotuberkuloosi. helmikuuta 1945. Tämän suku oli kotoisin Nousiaisista Mynämäen vierestä. Lemmenlampi. Siellä Pekka Rintolan isä, konemestari Niilo Rintola, opetti toisinaan halukkaille konepiirustusta. Potilaat olivat tasa-arvoisia. Siellä säädeltiin sairaalakiinteistön energiantuotantoa. Silloin kun joku pääsi pois, osaston parvekkeella liehui Suomen lippu.. Keskikoulussa Junttilan kunto huononi. Viereiset osastot olivat täynnä tuberkuloosia sairastavia sotilaita. Ruokailujen ja ulkohallien välissä Junttila muistaa nojailleensa suuriin ikkunoihin. Se oli vahingonlaukaus. Sääntöjä oli noudatettava, muuten saatettiin uhata, että joutuu lähtemään. Junttilan oli helppo luottaa ylilääkäriin. Ylilääkäri Markus Sukkinen teki tarkastuksen huoneessaan, joka sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa sisäänkäynnistä katsottuna vasemmalla. Hoitajat eivät parantolan alkuvuosikymmeninä saaneet mennä naimisiin, lääkärit kyllä. Paikka, johon mentiin, sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä mäntyjen keskellä, parantolan vedenpumppaamon vieressä. Osastonhoitajien osastojen päissä sijaitsevissa kodeissa, joissa he asuivat yksin. Ylilääkäri vaikutti haluavan hyvää. 46 IMAGE SYYSKUU 2019 ikkuna, jonka ulommainen lasi avataan toiselta ja sisimmäinen toiselta puolelta (jotta ilma lämpenee lasien välissä ennen kuin pääsee sisään), matalalle ulottuvat ikkunalasit (jotta heikossa kunnossa oleva potilaskin voisi katsella ulos). Perhe – äiti, isosisko ja isoäiti – asui Mynämäellä suuressa talossa, jota kutsuttiin nimellä Keskikylä. Ulkopuolella tuberkuloosia pelättiin, mutta sisäpuolella tiedettin, että tauti ei tartu, jos on huolellinen. Junttilakin luki runoja, kirjoitti itsekin. Loppumatka parantolaan meni autolla. Alkuvuodesta 1945 naapuri saattoi Junttilan reellä juna-asemalle. Potilaille tehtiin ilmarintoja, mikä tarkoitti, että joko osa keuhkosta tai koko keuhko pyrittiin romahduttamaan laittamalla sinne typpeä ja estämään näin tuberkuloosin leviäminen. Pihan lapset pelkäsivät Sukkista ja tämän vihaista koiraa Caraa, joka oli syntynyt samana vuonna kuin Sukkisen auton alle jäänyt poika kuoli, 1938. Niin moni runoilija sairastui: Edith Södergran, Uuno Kailas, Kaarlo Sarkia. Aikaa oli. (Lapset kutsuivat pesijää Muki-Mantuksi.) Se näkyi alilääkärien pihapiirissä sijaitsevassa talossa, jonka kattoterassit olivat saaneet vaikutteita Aallon Italian-matkoista. Kun oli ulkoilun aika, joku miespuolinen potilas saattoi kysyä: lähdetkö kävelylle. Rintamalla ahtaissa olosuhteissa tuberkuloosi levisi helposti. Kävelyjä kutsuttiin lumpusteluksi. Kerran hän lähetti äidilleen onnittelukortissa runon vuodelta 1937, tuberkuloosiin menehtynyttä Saima Harmajaa
Joiltain sukulaisilta ne kerättiin, näin hän on päätellyt. Kaunis asunto, Aallon ja työryhmän piirtämä: suuret kolmiosaiset ikkunat, puinen, pyöreäreunainen portaankaide, taiteoven ympyränmuotoinen vedin. Junttila ei ollut kuullut siitä mitään. Hän oli joutunut rintamalle lääkäriksi. Hänestä ylilääkäri oli toiminut mielivaltaisesti: saanut raivokohtauksia, joiden syytä hän ei ymmärrä, ja muutakin. Tohtori Erkki Tammivaaralla oli takanaan raskaita vuosia. Hänestä Tammivaara oli laistanut vastuistaan Paimion parantolassa, ottanut liikaa muuta tekemistä. U lla-Maija Junttilan oikeaan keuhkoon tehty ilmarinta ei onnistunut. Tuberkuloosikuolemat sataa tuhatta kohden, tilastoja. Reunanen muistaa olleensa yksi kolmesta Paimion parantolan potilaasta, jolle lääkettä silloin annettiin. Suomessa streptomysiiniä alettiin antaa tuberkuloosipotilaille 1940-luvun lopussa. Sairaus ei parantunut. Oikeasti Erkki Tammivaara oli jo kuollut. Hän koki, ettei hän sydämen ”arythmiaa aiheuttavan lihassairauden” takia kyennyt olemaan niin tehokas kuin rintamalla olisi syytä. Olisiko se ollut Markus Sukkinen, joka äidille oli soittanut. Albert Schatz, parikymppinen tutkija, onnistui vuonna 1943 eristämään streptomysiinin Streptomyces griseus -nimisestä sienestä. 31. O let joutunut kummitustanssiin, kertoja sanoo Hans Castorpille Thomas Mannin Taikavuoren lopussa. Vuoden 1967 jälkeen: alle 10. Sodan aikana ja sen jälkeen Paimion parantolan ensimmäisenä alilääkärinä työskennelleen Tammivaaran vastuut kasvoivat. Eikä Junttila tiennyt, että aika, jota hän eli, saisi myöhemmin historiankirjoituksessa nimen epidemiologinen siirtymä. Puhelimessa sanottiin, että Erkki Tammivaara on sairastunut vakavasti, hän kertoi tyttärelleen myöhemmin. ”Rakkaimpamme lääket. Vuonna 1945: yli 200. lokakuuta 1946 oli torstai. Kun Ulla-Maija Junttilan naapuri kuoli, äiti soitti ja kysyi, onko tytär kovin surullinen. Hän sai huolehdittavakseen inkerinsuomalaisille avatun parantolan ja jatkosodan jälkeen perustetun internointileirin, vaikkei olisi halunnut. Päivällä ryssien kanssa neuvotteluja, 17. SYYSKUU 2019 IMAGE 47 Öisin, milloin taudin kouriin havaan, ihana on tietää tuskaisen, että avunpyyntöön vetoavaan äidin ääni vastaa suloinen… Kirjallisuudessa tuberkuloosikuolemaa kuvattiin esteettiseksi poishiipumiseksi. Sen paikan ottaisivat sydänja verisuonitaudit ja syöpä. Muutamassa vuodessa lääkettä tuotettiin Yhdysvalloissa laajasti. Oikeasti sitä saattoi edeltää esimerkiksi verensyöksy keuhkoista. Se kestää vielä monia syntisen ihmisen elinvuosia… Ritva Tammivaara kävelee entisessä kodissaan, lääkäriasunnoista keskimmäisessä Paimion parantolan alueella toukokuussa 2019. Sukkisen yksityispotilaita ja otettava vain nämä kyydittäväkseen, Tammivaara kirjoittaa. Vuonna 1955: alle 50. Seitsemän vuotta vanhempi Lasse oli ollut hoidettavana toisella osastolla. Osa rahoituksesta oli saatu Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykseltä. Vielä seitsemän vuosikymmenen päästä Tammivaara pohtisi, mistä sydänkohtaus johtui. S amoihin aikoihin, kun ensimmäiset tuberkuloosilääkkeet keksittiin, lapsia alettiin rokottaa sairautta vastaan. Ja niin aika Paimiossakin muuttui. Talvio kirjoitti kirjan elokuvakäsikirjoitus mielessään. Tytär Ritva oli parin kuukauden ikäinen, kun sota alkoi. Pari vuotta myöhemmin: noin 100. Sillä niin tarkasti kuin Aalto sairaalan funktion ajatteli, hänkään ei nähnyt, että vuonna 2006 tuberkuloosirokotteet lopetettaisiin Suomessa, koska niiden haittavaikutukset kasvaisivat hyötyjä suuremmiksi. Ei sitä, että rakennukset nähtäisiin hieman samalla tavalla. Vielä silloin hän ei tiennyt, että oli jo kävellyt samoja käytäviä tulevan aviomiehensä Lasse Reunasen kanssa. Se ei kuulunut hoitoon, vaan lääkkeestä piti maksaa. Ylilääkäri Markus Sukkisen kanssa oli riitaa. Tuberkuloosi levisi. Erkki Armas Tammivaara synt 11.12.1900 Kuopiossa, kuoli äkkiä 31.10.1946 työnsä ääreen Varsinais-Suomen Parantolassa”, kuolinilmoituksessa luki. Sukkinen oli kannellut Tammivaaran toiminnasta. Kesken näytöksen lehtori Lempi Tammivaaraa pyydettiin puhelimeen. Penisilliini, ensimmäinen varsinainen antibiootti, oli ollut käytössä jo sodan aikana, mutta se ei tehonnut tuberkuloosiin. Ritva Tammivaara ei ole varma, saavuttiko hänen isänsä pyyntö sotavoimien ylilääkärin, mutta kun jatkosota alkoi, Erkki Tammivaara oli rintamalla jälleen. Kuten ei siitäkään, miten rahat kalliiseen lääkkeeseen järjestyivät. Elokuva oli tuberkuloosiin sairastuvasta Helmi Hirvisestä kertova Ne 45 000. Kuoleman luonne pidettiin piilossa niin kuin sodan todellisuus niiltä, jotka eivät olleet rintamalla. Itse Sukkinen ei ollut rintamalla. Sen jälkeen palleahermo katkaistiin, jotta tuberkuloosin leviäminen saataisiin pysäytettyä. maaliskuuta 1940 päivätyssä merkinnässä lukee. Ritva Tammivaara muistaa, että hänen opettajana työskennellyt äitinsä Lempi Tammivaara oli vienyt hänet Turun yhteislyseon järjestämään elokuvanäytökseen Kino-Palatsiin Eerikinkadulle. On kerrottu, että ylilääkäri Markus Sukkinen olisi antanut autonkuljettaja Artturi Köpilälle määräyksen, että hänen on asemalla autoon pyrkijöiltä tiedusteltava, ketkä ovat ylil. UllaMaija Reunanen (o.s. Seuraavana vuonna streptomysiiniä kokeiltiin Patricia T.:ksi kutsuttuun potilaaseen. Hän oli välillä jo päässyt kotiin, turhaan. Tuberkuloosista oli tulossa parannettavissa oleva sairaus. Sen jälkeen tuberkuloosi parani. He tapaisivat Turun tuberkuloosiyhdistyksen kokouksessa, rakastuisivat ja viettäisivät yhdessä viisi vuosikymmentä. Taiteoven, jonka takana Ritva Tammivaaran isä makasi kuolleena syksyllä vuonna 1946. Silloin kun joku pääsi pois, osaston parvekkeella liehui Suomen lippu. Se oli saanut ensi-iltansa samana vuonna kuin Paimion parantola oli valmistunut, 1933, ja tehty Maila Talvion teoksen, ”tarkoitusromaanin”, pohjalta. Pian isän kuoleman jälkeen Ritva ja Lempi Tammivaara muuttivat pois Paimion parantola-alueelta Turkuun. Kahden viikon päästä kirjeen päiväyksestä talvisota päättyi. Vastauksessaan Sukkisen kanteluun Tammivaara kirjoittaa, ettei voinut vaikuttaa töihinsä. Junttila) ei ole varma. Sotapäiväkirjassa on merkintöjä: 1 kaatunut ja joku haavoittunut (1 kaatunut omaan miinaan ja 2 haavoittunut). Tohtori Tammivaaran kuolemaan johtaneesta sydänkohtauksesta tuli tapahtuma, josta Ritva Tammivaaran kanssa ensimmäisen luokan käynyt Pekka Rintola kertoisi vielä seitsemän vuosikymmenen päästä. Helmikuun lopussa 1940 Erkki Tammivaara pyysi kirjeessä sotavoimien ylilääkärille päästä takaisin töihin Paimion parantolaan, joka oli silloin sotilassairaalana. lis. Syyskuussa 1946 ilmarinta tehtiin myös vasemmalle puolelle. Junttila makasi viltin alla hengittämässä mäntyilmaa Paimion parantolan seitsemännessä kerroksessa ja omalla osastollaan, vietti aikaa tyttöjen kanssa, kävi Lemmenlammella
48 IMAGE SYYSKUU 2019
SYYSKUU 2019 IMAGE 49
Ruokalaan tehtiin itsepalvelulinjasto, ja se jäi ainoastaan henkilökunnalle. Viisi vuotta ennen Alvar Aallon kuolemaa, vuonna 1971, Paimion parantolasta tuli yleissairaala. He ovat olleet yhteydessä neljä vuosikymmentä. Ei muilla ollut mitään prenikoita.” ”Hän oli lääkintäkapteeni jo vuonna 1935, oliko ollut suojeluskuntatyössä. Se ei selviä koskaan. Hän on ollut vapaussodassa, vaurioitui nilkkaan. Teatteriseurue. Tuolilla Reunasta vastapäätä istuu Ritva Tammivaara. Ritva Tammivaara lähti opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon. ”Hän oli paljon siellä. Turussa Tammivaaran vastaanotolle tuli pankkivirkailijana työskennellyt nainen, viidenja kuudenkymmenen välillä. R aisiolaisen kerrostaloasunnon pöydällä on valokuvia. Vielä nykyäänkin Tammivaara ottaa vastaan potilaita, vaikka on jo 80-vuotias. Sylkykuppitelineet. Ne olivat alle 50 prosenttia vertailuarvosta. Kapeat sängyt ja pieneen tilaan mahtuvat vaatekaapit.. Työtehtävät olivat muuttuneet: aiemmin työ oli ollut lähinnä istumista, mutta nyt se oli alkanut sisältää yhä enemmän laatikoiden nostelemista ja muuta raskasta. Hän kertoo laihtuneensa kymmenen kiloa. Mummin lellikki. Roiskuamaton allas. Hänestä Matalalle ulottuvat lasit. Vuonna 1945 Ulla-Maija oli 15-vuotias, tuberkuloosin parannuttua melkein aikuinen. Että suurimmillaan lähes 400 hehtaarin kokoinen tontti kutistuisi alle kahteenkymmeneen. Naisen työnteko oli vaikeutunut. Pekka Rintolasta tuli sairaalakemisti. Ruokailuhetki toisen kerroksen ruokalassa. Miettinyt jo pitkään. Metsässä hassuttelemassa. Tammivaara mittasi naisen keuhkojen puhallusarvot. Kulki aina upeasti sotapuvussa ja valkoinen takki päällä. Jos sinne olisi laitettu”, Tammivaara sanoo. Alakertaan rakennettiin kylmiö ruumiille ja yksinkertainen siunauskappeli, kappelin kattoon helmiponttipaneelit. Ruoka oli niin huonoa. Muisto aikanaan modernista tuberkuloosiparantolasta, josta arkkitehtuurikriitikko Siegfried Giedeon sanoi, ettei Pohjolasta löydy sille vertaista. Ritva Tammivaaran lääkärintodistuksella Ulla-Maija Reunanen pääsi eläkkeelle Postipankista vuonna 1985. Hän oli tämän hautajaisissa vuonna 1952. Palattuaan takaisin Suomeen hän aloitti erikoistumisen keuhkosairauksiin Paimion parantolassa. Roiskuamaton allas. Tammivaarasta Reunanen muistaa vain elämän. Hengitykselle laihtuminen on hyvä, Tammivaara huomauttaa. Sairauden todennäköinen alkuperäkin selvisi lopulta: isoäidin kuolintodistuksessa luki, että tällä oli ollut kädessä hoitamaton tuberkuloosi, mahdollisesti lehmänpotkaisusta tullut. Ylilääkärin asunnosta tuli päiväkoti ja Ruusukellari poistettiin käytöstä. Lopulta muuttaa pois. Pöydällä on muistotilaisuuden ohjelma. Molemmista ylilääkäri Markus Sukkisen tyttäristä tuli sairaanhoitajia. Giedeon, jonka mielestä arkkitehtuuri ei ole kolmivaan neliulotteista. Vuonna 1972 hän väitteli Uppsalan yliopistossa tohtoriksi keuhkosairauksien fysiologiasta. Hän oli Siperian listallakin. Ritva Tammivaara on pohtinut, onko Erkki Tammivaara hoitanut hänen avopuolisonsa isää, joka kuoli Paimiossa vuonna 1945. Ei Reunanen muista. Se piti modernisoida. Nauhamaisten ikkunoiden listoitus vaihdettiin teräksisestä puiseksi. Sylkykuppitelineet. Jos hän olisi elänyt, hän olisi voinut Siperiaan joutua. Hänen mielestään sairaseläkkeen perusteet täyttyivät ilman muuta. Sukkisen kuoleman hän muistaa. 50 IMAGE SYYSKUU 2019 kuin poikkeusyksilötkin, saarina. Heti sodan jälkeen istutetun haaraisen tammen ympärillä, Markus Sukkisen koiran Caran haudan luona, maatilalla, Lemmenlammella, keuhkonmuotoisen lipan alla. Ei, että vaikka parantolarakennus haluttaisiin pitää kunnossa, sitä ympäröivä metsä myytäisiin melkein kokonaan. Mutta on Tammivaara miettinyt. Neljäs ulottuvuus on aika, joka kuluu, kun ihminen siirtyy tilasta toiseen. Paimion parantolan ensimmäinen ylilääkäri Markus Sukkinen ja ensimmäinen ylihoitajatar Maija Rautanen. Ovia levennettiin, pesualtaat vaihdettiin, katon säteilypatterit korvattiin tavallisilla. Ja senkin, kun osastokohtaisia makuusaleja, niitä hyllyköiden näköisiä, ei enää 1960-luvulla lääkkeiden yleistyttyä tarvittu. Yhdessä kuvassa lukee: Muistoksi Ulla-Maijalle Pialta 10.3.1947. Iloisia tyttöjä makaamassa osastolla ja seisomassa seitsemännen kerroksen makuuhallissa. Parantolan sisäänkäynnillä katulampun alla, vieressään piikkilanka-aita. Ne muutettiin huoneiksi. Se oli nuoruus. Sairaus oli parantunut mutta vaurioittanut keuhkoja: jos rasittui, hengittäminen muuttui työlääksi. Että parantolan entiselle maatilalle vievän tien vieressä ammottaisi avohakkuusta alaston maa. Leikkaussalin rakentamisen vuonna 1958 Aalto näki. Reunanen on hiljattain ollut Mehiläisen hoivakodissa, paossa putkiremonttia. Nainen oli sairastanut keuhkotuberkuloosin 1940-luvulla ja ollut hoidettavana Paimion parantolassa. Papereita ei enää ole olemassa. Kasvokuvia hillitysti hymyilevistä ja kainosti sivuun katsovista nuorista naisista, joiden hiukset on kiharrettu pehmeiksi. Myöhemmin hän työskenteli Turussa keuhkopoliklinikalla. Kapeat sängyt ja pieneen tilaan mahtuvat vaatekaapit. Siirtyä tilasta toiseen Paimion parantolan pihalla. Matalalle ulottuvat lasit. ”Sä et muista millään tavalla isän kuolemaa lokakuun kolmaskymmenesensimmäinen?” Ritva Tammivaara kysyy. Ruusukellarin vieressä, työntekijöiden asunnoissa ja parantolarakennuksessa, parantolarakennuksen matalia keltaisia portaita. Ensimmäisessä kerroksessa, ikkunat puistoon niin kuin kaikissa potilashuoneissa. Vain yksi huoneista jätettiin sellaiseksi kuin Aalto oli sen suunnitellut
SYYSKUU 2019 IMAGE 51
52 IMAGE SYYSKUU 2019
fi, Göran Schildtin Alvar Aalto -teoksia, Heini Hakosalon artikkelia Tautisia tarinoita: Lääketieteen ja tuberkuloosin historiaa sekä haastatelluilta saatuja valokuvia, kirjeitä ja muita parantolan vaiheita käsitteleviä dokumentteja. Siellä olisi kaikki palvelut saatavilla”, Reunanen sanoo. Kesäkuussa 2019 parantolan kohtalosta julkaistiin opetusja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön selvitys. Sattumalta. ”Kyllä on paljon vanhoja ihmisiä, jotka olisivat onnellisia”, Tammivaara sanoo. Tässä he lepäsivät, kuolemansairaat tuberkuloosipotilaat.. Sopivaa ostajaa parantolalle ei löytynyt. Tammivaarasta Paimion parantola sopisi kansansairauksien hoitoon, esimerkiksi uniapnean, johon hän perehtyi jo 1980-luvulla Uppsalassa. Nyt rakennuksesta on käytössä vain puolet, Mannerheimin lastensuojeluliitolla. Paimion parantola – mahdollisuuksien ympäristö. Maali on lohkeillut hautakammion seinästä; kasautunut hiutaleiksi punaiselle tiililattialle, jota joskus peitti betoni. Tärkeimpinä lähteinä on jutussa mainittujen lisäksi käytetty Marianna Heikinheimon väitöskirjaan pohjaavaa sivustoa paimiosanatorium. Kirjoitukseen on haastateltu myös seuraavia henkilöitä: Seppo Hanhikoski, Reijo Vihervirta, Katariina Pärnä, Viri Teppo-Pärnä, Timo Virta, Tuomas Mikkola, Leena Järvi, Riitta Saarnivaara. Reunasen ja Rintolan kesäpaikat sijaitsevat vierekkäin. On epäselvää, voiko syntyneitä kosteusvaurioita enää korjata. Määrärahoja korjaamiseen on saatu, mutta ne ovat loppuneet. Pitäisi järjestää yhteistapaaminen Pekka Rintolan kanssa, naiset puhuvat. Hoitolaitos. Omistajaksi ehdotetaan säätiötä. M yynti-ilmoitus julkaistiin kesäkuussa 2018. Vaivihkaa sairauden näivettämät ruumiit vietiin hautakammioon, jonka pyöreä muoto on nykyisin peitetty aaltoilevalla teräslevyllä. Alvar Aalto suunnitteli aikanaan rakennukset ja ympäristön tukemaan paranemisen prosessia. . Onko sinulla visio parantolan tulevaisuudesta. Elämyskohde. ”Oon voimakkaasti sitä vastaan, ettei ole analysoitu, että ketä ihmisja potilasryhmiä siellä voisi olla. Viime kesänä hän kirjoitti asiasta mielipidekirjoituksen Turun Sanomiin. Lattia on mustanaan kärpäsiä. Kuivauslaite humisee sisällä, on humissut jo vuosia. Parantolan kiinteistössä yhdistyy huippudesign, keskeinen sijainti ja motivoitunut yhteistyöverkosto… Tämä olisi hyvä design-museo. SYYSKUU 2019 IMAGE 53 on outoa, että sairaalaksi tarkoitetulle rakennukselle ei meinata keksiä käyttötarkoituksia. verkkosivulla kysytään. Vai hotelli. Eino Kaurian harmaasävyinen muraali jakaa pyöreän tilan kahdeksi. Yksin kotona istuu. Tehtiin mikä voitiin, sillä eihän kysymys ole siitä, päättyykö aika – koska se päättyy – vaan mitä sitä ennen olisi mahdollista olla. Parantamaan asioita, joita ei voi lääkkeillä parantaa. Aallon iätön kädenjälki vastaa hyvin tähän tarpeeseen. Tässä he lepäsivät, kuolemansairaat tuberkuloosipotilaat. Aikoinaan sellainen asia oli tuberkuloosi. Samalla hän kuitenkin tuli suunnitelleeksi ympäristön, joka itsessään tukee kehittymistä. Innovatiiviset yritykset ovat kautta aikojen hyödyntäneet ympäristöjä, joissa on jujua. Sä pääsisit sinne kauniiseen ympäristöön”, Tammivaara sanoo. Erilaisista visioista on puhuttu. ”Mä lähtisin koska vaan. Neljäs kerros, entinen makuuhalli
54 IMAGE SYYSKUU 2019
Kaarina Hazard kulki koiransa kanssa Helsingin metroreitin päästä toiseen Kehä kolmosta seuraten ja näki pelkkää peltoa. SYYSKUU 2019 IMAGE 55 Metro on urbaanin synonyymi. TeksTi kaarina hazard kuvaT marko turunen
Lähdemme eteenpäin, koira pysähtelee laiduntamaan heinää. Tie on suora, eksymisen mahdollisuutta ei ole, ja äkkiä koira alkaa vuhvutella ihmetellen. Lintutornilla syömme ensimmäiset eväämme. Helsingin metro yhdistää nykyään somasti kaksi kulttuuripiiriä toisiinsa. Vanhemmat talot on rakennettu maaseudun rauhaan, tuoreemmat kätevän lähelle kolmoskehää. Tuonne ne osoittavat, kohti Vuosaaren satamaan johtavaa tietä, aivan kuin tuonti & vienti olisi suurin vihulaisemme. Kehä kolmosen kanssa metro muodostaa kivan venemuodon, jonka keskelle jää kaikki se, jota muualla Suomessa maata kirotaan. Immersby sanoo kyltti ja sen takana – Sipoo! Nopeasti oikealle avautuu Sipoonranta, ja siltähän se etsimättä tuntuu, että kyllä, Harkimo on oikeassa! Asutus, rakentaminen, se on ainoa oikea ratkaisu, liki eläminen, touhu, meno ja tulo, eikä suinkaan asentoon ojennetut tykit. Haistoiko se suden. Vikkullantiellä uusi ja vanha lyövät sopuisasti kättä, vaikka niissä on eri elämäntavat ja eri ymmärrys sijainnista. Jos valita pitää, valitsen Hjalliksen, vaikka kovin orpona se siellä seisoo, hänen näkynsä, meriheinän sekaan rakennettu unelma ja aie. Tyhjästä tullutta ideaa tukee kaksi seikkaa. Ulkoilualueen polut on hyvin viitoitettu, mutta silti alan larpata ikimetsäfantasiaa. Miksei näitä aikamatkoja myydä meille isolla rahalla. helsinkiläisessä) maalaismaisemassa ihan hetki sen jälkeen, kun olen astunut metrosta ulos. Nyt alan pyrkiä kohti uutta eli vanhaa Porvoontietä, ja mikä maalaismaisema sinne saatteleekaan. Tässä, ulkoile! Vedä leukoja iloksesi! Minua liikuttaa tällainen rakenteellinen hellyys, joka tässä kohtaa ottaa ulkokuntoiluvälineiden muodon. Olen etukenoisen utelias ja valmis avustamaan: Tuosta kun pikkuisen maalilla sipaisisi, niin jo muuttuisi sievemmäksi! Poistan eriarvoisuutta maisemasta estetiikan keinoin, olen selvästi jonkinlaisessa fasistisessa paniikissa. Tiedustelen K-kaupan erittäin vaaleaksi, erittäin suuriripsiseksi ja näyttäväkyntiseksi laittautuneelta ystävälliseltä tytöltä käymälää ja hän osoittaa tien toiselle puolelle: Pit Stop Pizza & Cafe. Sinne keskittyy kaikki, sen sisällä asuvat eivät muusta tiedä, sieltä ei osata ulos muun Suomen yhtäältä avariin, toisaalta ahtaisiin maisemiin. Mitä ylellisyyttä. Lintuja katselemaan! Voiko olla mitään yhtä syvästi inhimillistä ja turhaa kuin *lintujen katseleminen*. Se ottaa, jolle kelpaavat hankalat olosuhteet ja vaatimaton kate, ne, jotka ovat valmiit tekemään pienyrittäjyydestä elämäntavan niin kuin ennen oli tapana. Me puutumme liian moniin asioihin ja liian vähän vain tsiigailemme. PÄÄSY KIELLETTY huutaa kyltti ja juu, en pyri lähemmäs, lupaan. Kun sievästi kierrän tietä pitkin, näkyviin tulee samalla pihalla vielä toinen tykki. Juuri ennen kuin Vikkullantie päättyy Uuteen Porvoontiehen, tulee oikealla näkyviin tykki. Kaadan koiralle vettä pakasterasiaan, ja se lipittää kuin tahtoisi täydellistää himoamaani kliseistä asetelmaa, jossa nainen liikkuu koiransa kanssa. Autojen melu vaimenee ja olen jo syvällä synkeässä metsässä, kun koira alkaa kaarteessa empiä. Ohiajavat linja-autot ovat kaksinumeroisia, mutta jo kohta ollaan Helsingin reunalla ja bussilinjatkin muuttuvat kolminumeroisiksi. Niin, Helsinki on silläkin tavoin kaunis, että se tahtoo pitää asukkaistaan huolta. Olen pontevassa mielentilassa, mairea ja valmis. Vuosaaren Niinisaarentieltä lähtee ulkoilureitti kohti Sipoota, ja sitä aion mennä, kunhan nyt ensin pidän neitsyttaukoni tässä vatsalihastelineellä. Ja tottakai vastaan tulee toissavuosikymmenellä pusakkansa pessyt lippalakkimies, joka lohkaisee jotakin osuvaa koiralle, mutta ruotsiksi, enkä ihan ymmärrä, mutta onneksi pellolta leviää yltyvä hevosenpaskan haju. Hyvä ja kulunut Vikkullantie katkeaa sieluttomaan suoraan, ja eipä aikaakaan kun: Östersundomin K-kauppa! On asiamiespostia, on valikoimaa! Olen muutamassa tunnissa onnistunut henkistymään jonnekin Ylä-Savon metsämaille, joilla kulkiessa pikkuinenkin vähittäismyymälä on kuin joulu ja juhannus yhtä aikaa. Sipoo (oik. Siitä tietää, että senkin tunnelma on mainio. ”Rento, sopii lapsille”, sanoo Google. Olen aistihavainnollisesti syvällä itäsuomalaisessa muuttotappiopitäjässä, vaikka luulen olevani Sipoossa, ja tosiasiallisesti sijaitsen edelleen Helsingissä. Ja mitä siellä onkaan. Helsinki) on paikka, jossa yksityishenkilö on turvannut henkilökohtaisen vapautensa rajat kahdella tykillä, joiden en toivo olevan käyttökunnossa, ja jos eivät ole, ei huolta, pelotevaikutelma kyllä syntyy. Vuosaaresta Matinkylään siis. Siellä ne seisovat, mutustelevat, loimet yllä, höristävät korviaan ja vilkaisevat, mutta eivät tee äkkiliikkeitä – ja niinpä ei tee koirakaan, vaikka kulkeekin pitkän aitauksen ohi katse koko ajan kiinni itseään suuremmissa nisäkkäissä. toukokuuta vallitsee kävelemiseen suotuisa, normaali eteläsuomalainen lämpimähkö sää. Pitkää liikettä metron päästä toiseen on vähemmän kuin ytimeen, jossa laajan pääkaupunkiseudun asukit tahtovat valita lähtönsä jälkeen toisen kerran: Kampista luoteeseen, Rautatientorilta pohjoiseen, Sörnäisistä koilliseen. Pit Stop Pizza & Cafen isäntä on tullut toisaalta, ja vielä en tiedä sitä minkä myöhemmin opin: syntysuomalaisten siirryttyä ehkä Kotipizza-yrittäjiksi ja R-kioski-isänniksi, ovat ikäisilleni tutut risteysten kelohonkagrillituvat ja paikoilleen mädäntyvät lautakioskit siirtyneet muuttosuomalaisten pyöritettäviksi. Hyperlähimatkailu! Mikromatkustus! Täältä tullaan! Istun liian ryhdikkäänä itään suuntaavassa metrossa ja melkein tekee mieli kertoa kanssakulkijoille: Tämä ei kuulkaa ole mikä tahansa kauppareissu tämä! Vuosaari ei ole pääteasema, se on alkupiste! Koska olen tullut siihen ikään, jossa joutava taas kiinnostaa, ajattelen kiertää kolmoskehän, alkaen metron itäisimmästä pysäkistä ja palaamalla sen läntisimpään. Meri on molemmissa päissä sama, mutta käsitys elämästä ehkä vaihtelee. ”Susi raateli retkeilijän”– teen itsestäni otsikkoa, vaikka tämä on ihan tavallista kävelyä opastetussa, tuhansin tossuin tallotussa, polutetussa raittiissa ilmassa. Ostan eväät, sillä tuntuu, ettei kauppoja enää välttämättä tänään vastaan tule, ja illalla tiedän, että oikeassa olin. Ne ovat saaliseläimiä, minä olen peto, kertoo koiran korskea ja tarkka askel. Pian ruovikkomaisemassa vastaan tulee lintutorni, ja liikutun taas: ajattelen niitä ihmisiä, jotka jaksavat aamulla nousta ja päättää, että tästäpä ei muuta kuin lintuja katselemaan. Mitä vittua tämä on. He vetelevät akut tutisten ohitsemme kohti Landbon uutuuttaan kiiltävää Sakarinmäen koulua, joka arvatenkin on heille tuttu. Hevosia! Totta kai siellä on hevosia! Ilman muuta minä olen sipoolaisessa (oik. Metsän toiselle puolelle päästyämme näen työkoneet ja tajuan harmikseni, ettei koiran epäily ollut susi vaan suuren maansiirtokoneen moottori. Ensinnäkin olisi luksusta kävellä koiran kanssa vain eteenpäin. Toiseksi huoltovastuu. Olemme kulkeneet vasta hieman toistakymmentä kilometriä, kun. Tahdon olla sen verran lähellä kotiani, että jos jotakin sattuu, pääsen taksilla paikalle puolessa tunnissa. Kehä kolmoseen osoittava tykki, yksityispihalla. Vaellus Kehä kolmosta seuraillen on täydellinen suunnitelma. Porvoontie on tylsä tallustaa, mutta onneksemme takaamme porhaltaa oikeanlaista maalaislapsiväestöä: kaksi poikaa, jotka ovat tuunanneet moottorit polkuautoihinsa. Kuuset kukkivat, hamatappiin näkyy teeskennellyn kirkasta vihreää, kuten keväällä näkyy ennen kuin se sammuu matkailumainosten toistamaksi Suomen kesäksi. Aha, vai niin, tässä kaupungin vuokrataloja, tuolla toisella puolella katua kovan rahan, mikäköhän mahtaa olla näiden välillä tunnelma. Koska olen reissussa, maisema alkaa puhutella jo parin korttelin päässä. 56 IMAGE SYYSKUU 2019 ENSIMMÄINEN PÄIVÄ: VUOSAAREN METROASEMA – JOENSUUN TILA Perjantaina 24. Ainakaan ääri-Espoo ja Helsingin itä eivät yhteisiksi rakentamissamme mielikuvissa pelaa samaa ruutua. Luotan sen tyyntyvän
Ostari on vertaansa vailla, menneen, tämän ja tulevan Suomen näyttämö, hieno keitos toistensa lomassa eläviä tapoja, sukupolvia täältä ja toisaalta, ja mainiosti näyttää elämä sujuvan. Yhdet eivät enää jaksa tai osaa pois, toiset vasta ponnistavat parempaan. Maahanmuuttajia ja mummoja – ne jäävät jäljelle, kun muut lähtevät. Sodanjälkeinen nobel, sehän nosti Suomen nokan uuteen nousuun, mikseivät kaikki pyhiinvaella tänne! Itiksestä bussilla D-vyöhykkeelle! Päätän nopeasti, että äsken risteyksestä kääntyneet Arlan maitoautot jotenkin liittyvät täällä sijainneisiin Valion tutkimuskoekenttiin, ja tunnen olevani Suomen maataloushistorian ytimessä. Kirppiksen anti on muistumaa keihäsmatka-aikakauden tavoista: oi se Espanjasta tuotu flamenco-nukke, täältähän se löytyy, kauhtuneita muovileluja, menneen muodin päiväpeittoja. Näistä ikkunoista katseli tiluksiaan nero, varmana keksinnöistään. Olen saanut ohjeet ja koodit myöhäiselle tulijalle, ja osaan kuin osaankin vinttihuoneeseeni. Ostari ei ole kauhtunut, se on romahtamispisteessä. Haloo, Helsinki, minun pitäisi olla pääkaupungissa taas, miksi minä näen pelkkää heinää ja juolavehnää. Kaupungeista jos puhutaan, hienompaa on aina lännessä, ikävämpää idässä, ja jotenkin tämä muistaakseni liittyi tehtaanpiippujen savusuuntauksiin, mutta miksi teollistumista edelleen larpataan. Sille riittää jo. TOINEN PÄIVÄ: JOENSUUN TILA – TIKKURILAN RAUTATIEASEMA Minkä takia joka jumalan kansainvälinen somevaikuttaja tietää Nuuksion, muttei tätä Sipoonkorven kansallispuistoa Lahdentien ja Sipoonjoen välissä. Pihatiellä satelee, merenlahden katveessa tönöttää yksinäinen frisbeegolfvuokrausmökki, sen äärellä teini lusimassa työvuoroaan. Alkaa ripotella vettä. Hakunilan ostoskeskus näyttää siltä kuin sinne olisivat jääneet vain ne, jotka eivät kerta kaikkiaan jaksaneet lähteä edes vessaan. Ketään ei näy missään. Viidentoista kilometrin kohdalla se asettuu keskelle kävelytietä makaamaan ja ymmärrän, että yhdeksänvuotias narttu on väsynyt. Länteen! Kadun ylitettyäni olen taas jossakin puistomaisemassa ja mietin, ettei tällä vaelluksella kyllä metropolikokemusta saa millään.. Paljon se tonkii, mutta mitään se ei löydä. Koira syö nappulansa pakasterasiasta ja juo vettä toisesta, ja minä tunnen itseni täysin varustautuneeksi matkailijaksi, kun olen ymmärtänyt suunnitella myös matkakumppanin muona-asiat. Tilaa on joka suuntaan, ja nähty jo rusakko ja kettu ja lintuja mitä lie, missä kaupunki, mikä tämä on, joku ääri-Vantaa, meillä on nälkä ja meillä on jano, reppu hiertää ja vituttaa. Jotenkin on mahdotonta uskoa, että mikään kulkuneuvo koskaan voisi saapua, mutta sieltäpä se taas tulee, rakastan sinua julkinen liikenne, puhelimen sovelluksesta lisävyöhkelippu plomps vaan. Mikä vika juuri näissä puissa on. Joensuun tila on Sipoonlahden pohjoispuolella, itäpuolella laskettelee Sipoonjoki. Kansio kertoo, ettei tämä ei olekaan mikään joutojättö farmiyritys, vaan itsensä nobelistin koetilan päärakennus! Täällä on todistettu omavarainen typpitalous todeksi! Voin ja rehun säilyvyys on koko viime vuosisadan alkupuolen ollut Suomessa elämän ja kuoleman kysymys, ja tähän keksi vastauksen Artturi Ilmari Virtanen. Nämä on nyt niitä maita, joista Helsinki on ostettu. Kohta se pysähtyy asvaltille ja katsoo minua pitkään. Viimein mutkan takaa, täysin yllättäen, nousee ökyhköjen pientalojen rintama maisemaan, kuin jokin vieraan vallan hidas ja hyvännäköinen upseerijoukko – ja hallelujaa, bussipysäkki. SYYSKUU 2019 IMAGE 57 koira tahtoo pysähtyä ojaan. Miksi Helsingistä länteen on hienompaa, kun taas itä loppuu kuin leikaten ja alkaa maaseuduksi. Onko nyt aivan varma, että juuri liitokiekossa on tulevaisuus. Rakastettuni reittiopas luo minuun taas uskoa ja lupaa kyytiä johonkin. Kulkua olisi vielä ainakin kuusi kilometriä ja ehdin hätääntyä ennen kuin ymmärrän: Me voimme ottaa bussin! Tämähän on reittioppaan säteellä, ei muuta kuin osoite appiin! Kymmenen minuutin kuluttua HSL:n kolminumeroinen vie meidät määränpäämme pihatien päätyyn ja auvo valtaa minut. Seisahdun ja annan taas vettä, palan herkkua, ehkä sillä on nälkä. Kartan mukaan pohjoisessa olisi kokonainen Sipoo Canyon, mutta en jaksa tätä maaseutua enää, voisko joku muualta Suomesta tulla katsomaan näitä peltoja ja metsiä ja aukeita ja yrittää sitten hokea, että pääkaupunkiseudun ruuhkat. Duurissa juttelevat rouvat pitävät kirppistä, tietenkin, ja muut liiketilat kuin armosta hoteisiinsa ottaneet maahanmuuttajat tarjoavat murkinaa ja muita palveluja
Yhä ulommas pyrkivän kaupunkiytimen ja uneliaan oman rauhan raja menee tässä. Kuka tietää, ehkä olen aivan väärässä, ja suuret, valkeat varastot ovatkin jonkinlaisia yrttikasvattamoita, ulkoseinät eivät kerro. Muutamalla askeleella asiat muuttuvat ja maisema vaihtuu lempeämmäksi. Äskeinen seutu oli päätöksillä rakennettu, tähän jokivarteen on JOENSUUN TILA VUOSAAREN METROASEMA TIKKURILAN RAUTATIEASEMA KAISANKOTI HÄMEENKYLÄN KARTANO MATINKYLÄN METROASEMA. Honkanummen hautausmaata ei koiran kanssa sallita halkoa, mutta viertä kulkiessa näkee, että tilaa on, haudat eivät tule aitaan asti vielä. Joka tapauksessa selvää on, että tämmöistä suurta liikettä varten näille seuduin on muualta muutettu, Vantaa on tarvinnut porukkaa töihin ja porukat ovat tarvinneet töitä ja sillä tavoin on rakentunut asuminen näille pelloille, siksi täällä ihmisiä on. Lahdenväylän jälkeen katu on taas jakoviiva: vasemmalla 70-luvun rivitaloja, kauhtuneita jo, ja oikealla samanmoisia mutta parikymmentä vuotta nuorempia, heleämpiä, kalliimpia. Juon vissypullon, annan koiralle vettä. Näistä halleista lähtevät käskyt ja tavarat Lahdenväylää pitkin toisaalle Suomeen tai sitten ne jaetaan pääkaupunkiseudun marketteihin. Lahdentien katveessa aukeaa hieno leikkaus maisemassa. Pihoja, puutarhoja, peltoja, metsää ja jos ei muuta niin ainakin jokin puistikko, jonka poikki on käveltävä. Ihminen istuu pöydän ääressä ja tiskaa ennen kuin se kuolee. Vasemmalla vierailla kielillä toisilleen huutelevat työmiehet, oikealla omenapuuidylli, jossa juuri nyt voisi alkaa ruotsalainen, henkevä ja keveä kolmiosainen sukudraama. Ja kuin jatkona aatokselle näkymään astuu K-konsernin mahtipontiset liiketilat, mitä lienevät varastoja tai komentokeskuksia, mutta sieltä kuitenkin tulee se ruoka, joka niillä kivisillä keittiötasoilla valmistetaan ja jonka jälkeen seuraa Honkanummi. Ja kaikki on niin ystävällistä: jalankulku on järjestetty, penkkejä säännöllisin välimatkoin, bussipysäkeillä katokset. Kadussa on aikakausien sauma. Ja taas tien päähän rakennettu grillitönö. Sisälle menemättä tiedän, että tiskin takana on suomea murtaen puhuva ahkerikko, ja näinhän se on, nämä risteyksiin ripotellut menneen ajan pikaruokamestat eivät enää kantasuomalaisille pidettäviksi kelpaa. Oikealla talot, jotka rakennettiin hiljaisuuteen kauas keskustojen ulottumattomiin, vasemmalla taloja hätyyttävä YIT:n massiivinen kerrostalotyömaa. 58 IMAGE SYYSKUU 2019 Koko pääkaupunkiseutu on yhtä erisyvyistä vihreää. Missä se on se kylmä kivikaupunki, jossa kukaan ei tunne naapureitaan. Totta. Risteyksen toisella puolella on kiviveistämö, tietenkin, myös pöytälevyjä ja keittiötasoja, se mainostaa
SYYSKUU 2019 IMAGE 59
60 IMAGE SYYSKUU 2019
Kyllä, koira on tervetullut. Vantaalla on siis ruotsinkielisiä. Pyyhällämme nopsasti ohi Heurekan ja jatkamme jokivarren kävelyteitä. Meitä molempia väsyttää. Tämähän tuntuu aivan laittomalta – Tuusulanväylän ja kehätien kainalokuoppaan jätetty pikkuinen soma yhdyskunta – miten se on saanut tässä aina olla, miten sille on käynyt niin hyvä tuuri, ettei sitä ole revitty. Vaihdan pittoreskia kävelysiltaa pitkin joen puolta: Tällekin puolelle on asumista tulossa. Kirkon torni häämöttää maisemassa pellon takana, minkäpäs muun, ja kuljemme läpi tästä, missä on ennen kasvatettu kirkon toimissa häärineiden vilja. On sunnuntai-ilta ja selvää on, että Hämeenkylän kartanossa on turha toivoa henkilökuntaa. Juttelen jossakin muualla päivystävän vartijan kanssa ovensuupuhelimella ja joitakin numerokoodeja myöhemmin saan aution eteisen lukitusta kaapista avaimeni. Etuoikeutettuja pastoreita, niin sen täytyy olla. Tämmöiseksi tämä on jo parissa päivässä mennyt: jaamme kävelyn, veden ja nyt jo ruoan. Peltomaisemaa tilkuttava pientaloalue on arkiaamuna tietenkin tyhjä. Bussikatoksessa mainostetaan ruotsinkielistä kesäteatteria: Rampfeber i Vanda presenterar ”Eftermiddag”. Jotakin myllyä tässä on varmasti ollut, makasiinirakennuksia, tätä vettä pitkinhän on tultu kaukaakin kauppaa tekemään. Ehkä nämä ovat jotakin pappeja. Etukäteen ajattelin, että Tikkurilan Forenom on varmasti majapaikoistamme masentavin, homeinen betonipääty minulle ja muille vierastyöläisille, mutta mitä vielä! Sehän on taivas! Tikkurilan aseman kylkeen kohonnut hujoppi, ylhäällä kerroksissa upouudet pikkuhuoneet omine keittiöineen, alhaalla kivijalassa anteliaasti aukioleva K-market. Jos pääkaupunkiseudulla asuu 1,5 miljoonaa ihmistä, se tarkoittaa noin 150 kymmenentuhannen ihmisen rypästä. Kartanon mennyt elämä hahmottuu sen rakennusten rykelmästä. NELJÄS PÄIVÄ: HÄMEENKYLÄN KARTANO – KAISANKOTI Päärakennuksen hulppean aamiaissalin mittakaavasta näkyy, että täällä tavataan kestitä monikymmenpäisiä koulutusporukoilla, tänne ei tulla omalla vaan järjestöjen ja firmojen laajemmalla rahalla. Näin pyhäaamuna vastaan reippailee pariskunta poikineen, yhdessä lenkkeily on entinen aamulypsy. Olemme hieman kastuneet ja mielissämme molemmat, kun kirkon pihan kahvitupaan saa ottaa koiran. Päätöksellä syntyneen asumisen ja veden välissä vanhoja omenapuita, jotka paljastavat, että tässä on ollut pihapiiri ennen, puutarha. He ostivat tämän miehensä kanssa 80-luvulla, hän kertoo, ja sävystä kuulee, että valinta tuntuu vuosi vuodelta upeammalta. Kiitos. Miksen ole tiennyt, että Severi Suhosen henki elää nykyään täällä! On iltamenoihinsa mielivää nuorisoa, on paikoilleen unohtunutta pappaa, tuolta mieheltä amputoitu molemmat jalat, tuo nainen tuolla liikkeellä kylpytakissa, aasialaisella turistilla laukussa kiinni pehmolelu. Mitä helvettiä se juuri täällä tekee. ”Porukka huusi, että meidän voitto, mutta eihän se meidän voitto ole, ne on tehnyt vuosia duunia homeisissa verkkareissaan kun mä olen vain lakannut kynsiäni, niin että kyllä se on niiden voitto.” Kuulen sivusta tytön puhelun ja tunnen lämmintä ylpeyttä tavasta, jolla hän antaa kunnian niille, joille se kuuluu. Keskiaikainen kivikirkko on soma, ei ihme että se on häissä suosittu. Vielä on löydettävä pihapiiristä oikea rakennus. Joen töyrään vanhoista rakennuksista näkee, että siinä on muutakin tehty kuin onkea liotettu. Aivan joenmutkassa on omakotitalorypäs, vanhempaa perua, niistä äärimmäisin jokipuutarhoineen upein, ehkä vanhin. Kuka täällä saa asua. Bussissa vaaleat, laitetut tytöt näyttävät espoolaisilta. Jos työläis-Vantaan raja kulkee Keravanjokea pitkin, alkaako elämäntavallinen Espoo Tuusulanväylästä länteen. Lähdemme seuraamaan Keravanjokea: pienet, sievät puusillat, tämä on ihan muuta kuin äskeiset suurkaupalle sommitellut maat. Kokonaisuus on upea, upea ja autio, ja semmoinenhan Suomi on: muistottunutta, hyvin hoidettua historiaa vetypommin jäljiltä. Tien toisella puolella on täysin yllättäen kokonainen kylä. SYYSKUU 2019 IMAGE 61 suotuisa ilmanala tuonut väen, sen tuntee. Niin sitä pitää, meidän rehdit nuoret naiset. Vanha narttu kiertyy pöydän alle kuivumaan ja minä jututan puheliasta väkeä. Vedet ja viemärit on vedetty jo maan alle odottamaan, käännetyksi pelloksi naamioitunutta rakennusmaata täplittävät viemärikannet. Jestas tämä on vanhaa. Huonekansiosta opin arvattavan: Täällä on asuttu jo 1500-luvulla. Heitetään koiralle palloa avaralla nurmikentällä. Kohti Espoota. Mikäs ruotsalaispastoraali tämä on, miniatyyrinen ja viehättävä. Taas saavumme jollekin seuraavalle asuinalueelle, en ymmärrä mistä sen tietää, mutta vaikutelma on selvä. KOLMAS PÄIVÄ: TIKKURILAN RAUTATIEASEMA – HÄMEENKYLÄN KARTANO Tikkurilasta on helppo jatkaa, koska joki osoittaa eteenpäin. Jokin muuttuu ehkä maisemassa, tai taloissa, tai molemmissa, selvää kuitenkin on, että tällä kohdalla on eri nimi kuin äskeisellä kohdalla. Tikkurila, pääkaupunkiseudun New York! Ostan suurenmoisen valmissalaatin ja koiralle erkoisherkkuna kissanruokaa (niissä on enemmän lihaa) ja tunnen ylipursuavaa runsautta: Elämä on ruhtinaallista! Ruhtinaallinen Forenom! Ruhtinaallinen valmissalaatti! Ruhtinaallinen suihku, pyyhe ja peti! Voi olla, että tämä on juuri sitä endorfiinipitoista tunnelmaa, josta alvariinsa liikkuvat puhuvat. Entinen emäntä ei jaksanut enää ravata tikkaita yläkertaan, nyt on uudet yrittäjät ohjaksissa, mahtavaa iloista porukkaa. Jolkottelemme pientä polkua harvennetun koivikon halki ja tuota pikaa olemmekin keskusrikospoliisin upouuden toimitalon kyljessä. Kuten kaikissa hyvissä suvannoissa, tässäkin joenmutkassa on varmaan ollut asutusta sadat vuodet. Ei ristinsielua, sanoinko jo. Kaksikerroksisia brittihenkisiä paritaloja, jokunen bungalow-tyyppinen asumus, sveitsiläistyylisiä jyrkkiä aumakattoja – kuka. Kivenheiton päässä kulkee edelleen Kehä III, se näkyy tähän, ja täällä sen kyljessä itsensä tsaarin toteutumatta jäänyttä vierailua varten suunniteltu puucee, Engelin kynästä. Täällä ei sahata kaupan, kodin ja baarin väliä, vaan vietetään vapaa-aikaa. Niin se varmaan on, ei ole mitään yhtä suurta, vaan paljon pieniä, tässä niistä yksi. Alkaa ripotella vettä, mutta se ei haittaa meitä eikä pyhäaamun pariskuntia, joista monilla on mukanaan suuria koiria, niistä on tullut muotia. Jalkojaan kastelematta pääsee asemalle, ja mikä asema se onkaan! Tässä on meininkiä! Helsingin päärautatieasema on umpiperä, Pasila keskentekoinen, mutta Tikkurila! Siellä vallitsee rautatien tunnelma, on menemistä ja tulemista moniin suuntiin, matkailijat vaihtavat lentoasemalle, toiset pakkautuvat Savon-junaan, juuri semmoista suuren maailman meininkiä kuin rautatieasemilla tapaa olla. Koira saa ojasta suuhunsa päästäisen, ihastelemme sitä. Koko settingissä on suopean asumisen tuntua, rivitalojen pihat antavat suoraan joenrantaan, lucky you. Nyt meitä on salissa kaksi. Pikkuinen ja ehyt rykelmä puutaloja, katusia ja kujasia. Aidan vieressä kaunis vanha nainen polttaa aamutakissaan tupakkaa, ja rupean juttusille. Miksen ole tiennyt tästä mitään. Lähden kohti Pyhän Laurin kirkkoa Tuusulanväylän ja Kehä kolmosen nurkassa. Avulias respalikka näyttävissä irtoripsissään on hieman huteran oloinen ja kertoo viipyneensä MM-lätkäjuhlinnoissa Mantalla aamukuuteen. Täällä on heti vauraampi klangi. Jokivarsi jatkuu, mutta tämä ei ole kauppapaikkaa enää, on siirrytty taas peltorakentamisen puolelle, tuonne laitettu keltaisia rivitaloja. Päärakennus on asiallisen upea, tuo tuolla on selvä navetta, olisiko tuolla peräti meijeri, ja mitä tilalla onkaan tapahtunut, tuo on konttorirakennus, tuolla ilmiselvä pehtoorintalo. Ostan itselleni piiraan ja koiralle pullan
62 IMAGE SYYSKUU 2019
Taas uusi pelto. Huone on askeettinen ja hyvä, koira uuvahtaa hyttysverkon läpi huokuvaan tuoreiden neulasten tuoksuun, eikä lakanoissa ole valittamista. Sen toisella puolella näkyy Jysk-Askon halli, lähden pyrkimään sitä kohti, mutta kulkusuonen löytäminen kehän solmusta on vaivalloista, ja yhtäkkiä naaman edessä onkin Bembölen kaffestuga. Kuuloetäisyydellä kulkee kehätien valtasuoni, sinne sitä porukkaa kuuluu riittävän, ehkä ne ovat kaikki täältä. Tämä on teollisen ajan perintöä, tämä idea, että koti on lepoa ja uusiutumista varten ennen seuraavan vuoropillin huutoa. Siitäkö, että minä olin täällä ensin. Kuljemme hitaasti hissillä alas metrokäytävään ja solahdamme vaunuun muun joukon mukana. Tavallista väkeä, semmoista paistinrasvan käryssä uupunutta, yksitoikkoisten työtehtävien vaivuttamaa. Kehä III on huijaus, ei se mitään rajaa. Naps, naps, metro noukkii paikkoja kuin pikkukarkkeja, sillä on omat, nopeat väkipisteensä: huolekkaat aaltoyliopistolaiset, Ruoholahden toimihenkilöt, Kampin solmussa vaihtuu koko kulkijasto. Ei sen sisällä ole kaupunkia, vaan pitkä tilkkutäkki hatusta vedettyjä ratkaisuja kunkin äkkiä ohimenneen vuosikymmenen tarpeisiin. Lähdemme halkomaan silleen jätetyn metsäpläntin ja pellon rajapolkua kohti länttä. Turvaudumme jälleen hetkeksi bussiin, viiletämme ohi Espoon seurakuntakeskuksen, virastotalon, K-marketin, ja sitten taas tulee maaseutua, ihan oikeaa maaseutua jossa on latoja, kas kun ei heinäseipäitä, ja sitten taas alue kerrostaloja niin kuin tässä vuorottelussa olisi jotakin tyystin luontevaa, vaikka ei ole. Paituliäidit raahaavat jälkikasvuaan väsyneesti rattaankyljessä, yhden lähikaupan varassa ollaan, huutaa kaiken ylöspano. Että siihen hätään on pitänyt huutaa armeijan huutokaupasta pikkuisen järeämpi menopeli omaan pihaan noin niin kuin muistuttamaan. VIIDES PÄUVÄ: KAISANKOTI – MATINKYLÄN METROASEMA Aamiaisella ahavoitunut herrasmies tahtoo välttämättä syöttää koiralle nakin, ja sitten lähdemmekin tarpomaan järven toista laitaa sepeliä pitkin etelään. Vaihdan jossakin bussia ja katselen miten tavalliset, vanhanaikaiset lapset astuvat linja-autoon kumisaappaissaan, pitkillä koulumatkoilla täyteen tussatut kangasreput lattiaa viistäen. Sitä oli Sipoossa, sitä oli Vantaalla ja Espooseen päin kun mennään, se vain jatkuu. Linja-auto vie edelleen etäämmäs, nyt ollaan jo ihan toisessa kulttuuripiirissä, jossa pellot eivät enää ole tonttimaata vaan sitä itseään. Me otamme seuraavan linja-auton, joka ohi tulee, selvää on että se menee oikeaan suuntaan, ei täältä pääse putoamaan kuin Espooseen. Kun viimein pääsemme ponnistelluksi kehän eteläpuolelle, törmäämme Espoon Ikeaan ja olemme aivan uuvuksissa. Sekö, että viereen on alkanut nousta irtorahalla pykättyjä loistopytinkejä, joiden kaikkien pihoilla on paremmat autot. Kun polku loppuu jonkinlaiseen pientaloalueeseen, ensimmäisen talon pihapiiristä pilkottaa joku saatanan panssarivaunu. Mistä. Minkä takia järjestämme itsellemme paikkoja, joissa ei eletä. Illalla yritän lähteä vielä kävelylle, mutta en uskalla: Bodomjärvi on kuitenkin Bodomjärvi, enkä tunne täältä ketään. Sörnäisissä koillisten lähiöiden kotimatkaajat aaltoavat ulos, sisään toikkaroi Piritorin porukkaa. Yksi ostaa tykkejä pihatielleen Sipoohkossa, toinen varastoi maastoisaa ajoneuvoa Vantaan-pihaansa. Hevosia, maansiirtokoneita, olen matkalla Bodomjärven pohjoispäähän, mutta matka tyssähtää kesken kaiken golfkenttään. Mikä näitä reuna-asujia vaivaa. Ja tässä nämä sitten ovat, nämä talot, tyhjillään suurimman osan vuorokaudesta. Ehdin jo alkaa viihtyä metsään rakennetussa lähiössä, jonka kadun kupeisiin on jätetty kelopuita, kun äkkiarvaamatta olenkin taas kehällä. Kun viimein otan juhlallisen askeleen Vantaalta Espooseen, ensimmäisestä mutkasta syöksähtää musta Ferrari. Pitkäjärvenranta on jo tuttua aikakausien tilkkutäkkiä: On espoolaismetsän siimekseen, rauhaisan järvenrannan piiloon aikanaan rakennetut kesämökit, ja sitten nämä toiset, tien toisella puolella kirkuvalla rahalla kehätien lähelle pystyyn pantu uuspytinki, jonka terassilta maisemaan ei oteta lupaa vaan omistusoikeus. Maisemassa ei ole kerroksia, on vain järvi ja sitten tämä metsä ja talot, mutta ei elinkeinoa, joka olisi jättänyt jälkensä maastoon. Ja sitten päästään taas täyteen maaseutuun. Rauhoittukaa, muu-Suomi: mitään yhtä suurta metropolia ei ole. Ei tämmöistä metaforatuuria voi ollakaan. SYYSKUU 2019 IMAGE 63 tätä on käynyt piirtämässä. Taas näkyy ruotsia, kyltissä ja ilmoituksissa, ja taas tuntuu että minua on huijattu, ei kukaan ole kertonut että läntisin Vantaa on ruotsinkielinen taajama. Löydän talorykelmästä respan ja huomaan pian, että väsyneet vaimot ovat vaihtuneet yleisemmin elämänköykkimien kansanosien kohennukseen. Ja minä odottelen taas julkista liikennettä, meillä menee hyvin, retkieväs jaetaan jo kuin vanhat tekijät bussipysäkillä, jonka lipan alla mainostetaan kierrätystapahtumaa ja taikuria. Onhan arkiaamu, tekee mieli selittää, mutta mitä helvettiä tämmöiset paikat ovat. Jäämme pois Olarissa siltä varalta, että Olari sentään puhuisi meille jotakin, mutta sen kadut ovat autiot, talot umpimielisiä ja selkä vasten kulkijoita, vastaantulevat koirat ärhäköitä, Espoo on mykkä. Ja mikäs tässä, se sopii hyvin. Koira on epäileväinen, sitä vetävät yhtäältä metsän syvät tuoksut ja toisaalta pellonreunassa vilkkuvat hiiret tai muut, tässä on nyt kahtalaista yllykettä ja ristiriitaiset tunteet. Miksei tämä maaseutu ikinä lopu. Kyllä, jotakin on meneillään ja on odotettava, tarkalleen en tiedä mitä, mutta kornilta näyttää lippispäisten herrojen keskittyminen kolopalloon aivan kuin maisemaa ei olisikaan. Metsänvihreä miehistönkuljetusvaunu, ovessa puolustusvoimien logo. Iloksemme maisemaan ilmaantuu kymmenpäinen alakoululaisten lauma. Ponnistelemme kehäsolmun toiselle puolelle, mutta risteys ei vaan ota loppuakseen, tämä on Fallåkerin portti sanoo kyltti ja taas on pihassa muina miehinä traktori, vaikka ollaan käytännössä eritasoliittymän alla, ja siellä vastaan tulee aasialainen nainen suurta matkalaukkua perässään vetäen, miksipä ei, ja sitten taas joku burgertönö, turha katsoakaan kuka siellä on puikoissa. ?. Lapset juttelevat koiralle, kertovat omistaan, ja minä melkein missaan Oittaan, jossa tahdon jäädä pois, koska maisemaan on tullut kerrostaloja ja se on heti kiinnostavaa. Mitä nyt taas, sievä puutupa eritasoliittymässä. Osaan jäädä oikealla pysäkillä ja siinä se on, Kaisankoti, presidentinrouvan uupuneille leskille rakennuttama lepopaikka. Täälläkin tie on sepelillä, maahan pannaan sähköä tai kuitukaapelia, jotakin kuitenkin, kohennusta. Erämaajärveä ottavat haltuunsa golffarit ja triathlonistit. Maisemat ovat upeat, ei ihme että tännekin nousee hulppeaa huvilaa, ehdin ajatella, kun ohitseni jo syöksyy ensimmäinen pyöräilevä spandexmies, ja kohta monia. Pian bussiin tulee kokonainen koululuokka. On vain peltoa, teitä, eri sorttista rahaa maisemassa, mutta ennen muuta nukkumista, syömistä ja kulkemista. Niiden jälkeen tavalliset kerrostalot, joiden riutunut kuori antaa kyllä tuta, että keskustasta katsoen tämä on perukkaa. Järven ympäri rakennetaan uusia kevyen liikenteen väyliä, ja vauhtilaseissaan polkevien miesten tuulessa ymmärtää kyllä, kuka niin on käskenyt tekemään. On kouluvuoden viimeinen viikko, luokkaretkien aika, ja tämä iloinen seurue on matkalla jonkinmoiselle retkeilyalueelle, joka ei tähän tielle näy. Lopulta pääsemme kuin pääsemmekin taas väylän yli ja kas, tuolla on iso M oranssilla pohjalla. Kaisankodissa järjestetään kaikenmoista hoitoa ja kuntoutusta, useimmiten näemmä Kelan tuella. Mikä niitä vituttaa
Yhteistuotanto on myös Latviassa kuvattu Koirat eivät käytä housuja, joka saa ensi-iltansa marraskuun alussa. Epäuskoa, toiveiden täyttymistä, riemua, iloa. Käsikirjoitusta oli siis tarjottu sinulle. Säännöstelijä. Käsikirjoitusta oli työstetty vuosikausia. Jos mietin jälkikäteen, mikä kiehtoi, niin se. Jatkoin J-P Valkeapään kolmas pitkä elokuva Koirat eivät käytä housuja kutsuttiin Cannesin festivaalille. Valkeapää sanoo, että hänelle elokuvallisuudessa on kyse peittämisen ja paljastamisen suhteesta ja että yhteistuotantojen ansiosta suomalaiskansallisen elokuvan käsite on alkanut hämärtyä. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla nähtävä elokuva on Pekka Strangin ja Krista Kososen tähdittämä kuvaus masennuksesta ja sadomasokismista. Elokuvan päähenkilö Juha (Pekka Strang) menettää vaimonsa ja kiinnostuu sadomasokismista. Alkuperäisidea ja päähenkilön määritelmä olivat tosin toiselta käsikirjoittajalta lähtöisin. Mikä sai sinut tekemään elokuvan ihmisestä, joka on pakkomielteinen ja pakkomielteisen lukossa. Se on varmasti siellä pohjana. Se on ollut tavoitteena koko ammattiuran. 64 IMAGE SYYSKUU 2019 Teksti Oskari onninen Kuva tero ahonen Uusin elokuvasi Koirat eivät käytä housuja kutsuttiin toukokuussa Cannesin elokuvafestivaalin merkittävimpään sivusarjaan Director’s Fortnightiin. Olen kamppaillut koko ammattiurani ajan masennuksen kanssa. Cannes on festivaaleista suurin, kaunein ja tekijän näkökulmasta noteeratuin. Image tapasi Valkeapään Sodankylän elokuvajuhlilla, Suomen ensi-iltaa seuraavana päivänä. Aleksi Bardy kertoi tästä minulle. Ei oikeastaan mitään negatiivista. Miltä se tuntui
Keskustelija Säännöstelijä
Kävin katsomassa muutamassa sessiossa, miten ihmiset lähtevät toteuttamaan seksuaalifantasioitaan. Varmasti alentamalla. Jos kuvavirta on liian hirvittävää, katsoja katoaa kesken. Mun arvioissa se on elokuvallista elokuvaa siitä huolimatta, vaikka periaatteessa sen voisi ajatella olevan samaa kuin televisiokerronta. Halusin, että elokuva pitäisi katsojan mukanaan ja laittaisi ajattelemaan sadomasokismiin liittyviä juttuja. Isoja pettymyksiä ne on olleet. Naturalisminkin ihannointi on jännä. On Jack Lemmon Poikamiesboksissa. Katsojaa täytyy pitää janoamassa tietoa ja esittämässä kysymyksiä. Mikä siihen innosti. Sanoin, että maalaa telalla. Miten tämä vaikuttaa uutuuden kaupallisiin odotuksiin. Miten tämä näkyy sinun töissäsi. Mietin koko ajan asian annostelemista. Sitä pintatason juttua vai sitä, mitä tapahtuu henkilöiden päässä. Eilen täällä oli toinen julkinen näytös. Pekka [Strang] sanoi tätä tehdessä, että hän ei halua tehdä pientä vaan maalata isolla pensselillä. Se on yksi kuva ihmisestä. Toisaalta se on asiakassuhde, jos kaupallisen sadomasokismin haluaa sellaiseksi luokitella. Vapauttaako se. Entä siitä, että elokuva olisi turhan etäännytetty. Hirvittävää kamppailua ja pyristelyä. Mitä ajattelet aiempien elokuviesi vastaanotoista. Levitysyhtiö itsekin on nähnyt, että tämä ei ole sitä pahinta taidepaskaa. Televisiossa roolihahmot ovat pahimmillaan selkeästi identifioitavia, jotka sanovat niitä asioita, mitä ajattelevat. Elokuvan huumori pohjaa merkittäviltä osin mainitsemiesi suomen kielen täytesanojen ja töksäyttelyiden käyttöön. Siinä on jotain hyvin kaunista. Katsoja menee siinä hulluuden kuvaamisessa sekaisin. Miten Sodankylän vastaanotto erosi Cannesista. Oletko katsojana mieltynyt elokuviin, joille nauraminen tuntuu pahalta. Toisaalta en näe, että niille olisi annettu varsinaisia mahdollisuuksia saavuttaa edes jonkinlaista yleisöä. Meneekö se siihen määritelmään. Jokin siinä kipeydessä, kuinka voi nauraa ihmisen ahdingolle, on vapauttavaa. Julmetun epätoivoinen tilanne, jossa se joutuu pomojensa ikeessä tekemään moraalisia kompromisseja. Muuten reaktio oli molemmissa näytöksissä aika saman tyyppinen. Jos lähtee filosofoimaan, niin elämä on sarja epäonnistumisia. Kaksi ihmistä puolikuvassa puhumassa. Ne purskauttavat sen halujensa ja fantasioidensa maailman hirveän esille. Sitä ihmeellistä rimpuilua ja kamppailua. Mitä elokuvallisuuden käsite merkitsee sinulle. Kyllä se ainakin mut. Ne on maagisia kokemuksia. Ne on ruvenneet uskomaan siihen. Näytöksen jälkeen kuulin, että toisista elokuva ei ollut humaani. Toivon, että homma viedään maaliin, markkinoidaan hyvin ja annetaan yleisölle mahdollisuus löytää tämä. Se mua kiinnostaa enemmän kuin representaation todenmukaisuus. Mitä siihen voi laittaa vastapainoksi. Tai joku Borat tai Steve Martinin The Jerk. Ne on ihmisen pienuuden ja epäonnistumisten kuvauksia. Leikkisyyttä, hellyyttä, hölmöilyä. Niille mä huomaan nauravani koviten. Ne on hyvin kipeitä ja arkoja juttuja. Monipiippuinen juttu. On jännä käsitys, että humaanin taiteen pitäisi tarjota kuva ihmisen onnistumisesta ja hyvyydestä. Mitä me katsotaan. 66 IMAGE SYYSKUU 2019 keskustelija siitä, mihin se oli jäänyt, ja kirjoitin lähestulkoon neljä vuotta on–off-luonteisesti. Katsoja pitää päästää ujuttautumaan päähenkilön kokemukseen ja ymmärtämään jollain tavalla sen valintoja. Hirveän hyvin elokuva sai yleisöstä ääntä ulos silloin, kun pitikin. Katsoin The Jerkiä himassa dvd:ltä ja oli pakko keskeyttää katselu, kun nauroin niin, etten nähnyt sitä kuvaa kyyneliltäni. Mitä ajattelet tästä. Elokuvista kiinnostuneet tyypit kehuvat, mutta katsojaluvut ovat surkeat. Naturalismi pyrkii olemaan realistista mutta on ehkä pinnallisin taiteen tyyli suunta, mitä löytyy.” –?JP ValkeaPää ”. Mutta se käsikirjoitus on elokuvallinen; miten roolihenkilöt on kuvattu, miten me ymmärretään niitä. . Markkinointi on ollut niin olematonta. Tuli olo, että yrittämäni viritys toimi. Että hyvistä ihmisistä kertovat elokuvat ovat humaaneja. Mitä opit sadomasokismista elokuvaa tehdessäsi. Aika paska. Toivon, etten selitä katsojille asioita, jotka he jo tietävät. Luulen, että täällä tietyt sitaatit, ”heippa”, ”noni” ja tällaiset saivat ansaitsemansa huomion. Elokuvassa on minusta kyse peittämisestä, paljastamisesta ja niiden kanssa pelaamisesta. Itse en tiedä mitään tylsempää. S&M-konteksti on raju, kova ja raastava. Mietitään vaikka jotain Éric Rohmeria. Se pyrkii olemaan realistista mutta on ehkä pinnallisin taiteen tyylisuunta, mitä löytyy. Siihen liittyy järisyttävä luottamus. Asiat tapahtuvat sovitusti, ja henkilöys säilyy suojattuna. Jotain lempeää. On mielestäni typerää kysyä, näytteleekö Jack Nicholson Hohdossa yli vai ali, kun voi kysyä, näytteleekö se kiinnostavalla tavalla. Mutta pienimuotoiset testikatselut ovat antaneet kannustavia tuloksia
YKSI 6 974 073 SYYSTÄ LENTÄÄ HEITTÄYDY ELÄMÄÄN
Jotta seuraava sukupolvi olisi suvaitsevaisempi, rakentavampi ja kaikin puolin fiksumpi kuin edelliset, me kannustamme heitä lukemaan. Apu Juniori on lasten ajankohtaislehti, jota lukemalla lapsi oppii ymmärtämään ja ajattelemaan, oivaltamaan ja ratkomaan. Tilaa Apu Juniori osoitteesta apujuniori.fi/tilaa Uutuuslehti Apu Juniori Apu_Juniori_versio1_230x297.indd 1 05/02/19 14:19. Maailman voi lukea paremmaksi paikaksi
Essee Elokuvat Musiikki Kirjat Räty Stiller Kristityn vuosi Almodóvar: Kärsimys ja kunnia Bon Iver: i,i Jenny Erpenbeck: Mennä, Meni, Mennyt
TeksTi Antti hurskAinen G lada vappen ja Jumalan siunausta!” Seurakuntasihteerin sähköpostiviesti saapui vappuaattona 2018 hiukan ennen puolta päivää. Oopiumia pohjoiselle kansalle, jos huhtikuu ei riitä. Vappu on työväen mutta ennen kaikkea kevään ja toivon juhla. Jutuissa seikkailee myös vapaamielinen siipi, joka J essee. Uudesta jäsenestä sietää iloita. Seurakuntanuoruuden vaihe liittyi enemmän seksuaalisuuden heräämiseen kuin Raamattuun. Tuli hetkiä, jolloin erotin pelkkää kaikua enkä iskuja, pahan oloni kovaa ydintä. Ei tarvitse päättää, kun löytää kodin pilkallisesti sävyttyneestä epätietoisuudesta. Käytin omia rystysiäni. Koska voimani olivat vähäiset, kuuntelin koputuksen kaikua lähempää lattiaa kuin yleensä. Aloitin Matteuksen evankeliumilla ja siirryin Paavalin kirjeisiin. ”Kevätmasennus” ei ole kurantti lääketieteellinen termi, mutta tätä klisettä sairastan. ”Tervetuloa seurakuntaan” -toivotus vahventui huutomerkillä ja hymiöllä. Muutama vuosi sitten kevät kärjistyi paniikkikohtausten sarjaksi, jonka säikäyttämänä hakeuduin psykologille. Viimeiset tulivat ensimmäisiksi. Vastaanoton nöyryytysten, yksityiselämän ongelmavyyhtien ja helmikuun lopun valotulvan yhteisvaikutuksesta ajauduin työkyvyttömyyteen. Median tapa typistää kirkko sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä vastaan kipuilevaksi konservatiivibunkkeriksi oli ärsyttänyt minua jo kauan. Vuotta myöhemmin hän luovutti. Olin kuitenkin liian toimintakykyinen, järkiminä sanoi. Jo tammikuussa voi kukkia, ja lokakuussa vielä. Paistoin munkkeja ja avasin uuden liiton nimissä oluen. Hän ei välttämättä tehnyt mitään. Kuormitin järjestelmää viemällä oikeasti sairaiden hoitoaikaa. 70 IMAGE SYYSKUU 2019 Kristityn vuosi Keväällä 2018 kirjailija Antti Hurskainen päätti uskoa ja alkoi käydä jumalanpalveluksissa. Istuin kyllä säntillisesti tietokoneelle joka arkiaamu. Jeesus ei ole masennuslääke. Haalareihin pukeutuneita opiskelijoita vaelsi kohti puistoja ja Kauppatoria. Osa minusta olisi halunnut jatkaa terapiaa pahimman hellitettyä. Jäinen aurinko kertoi: olet kelvoton kirjailija, puoliso, isä, kansalainen ja ihminen. eesus ei koputtanut ovelle yllättäen. Luterilaisen kirkon ovi käy etenkin Helsingissä toiseen suuntaan. Sittemmin keväät ovat pidentyneet. Mitään dramaattista alkupistettä en erota – enhän muista, nukuinko vai valvoinko. Epäilyksessä on helppo löhöillä ja unohtaa etenkin epäilys. Ajattelevainen ulkokuori hämää. Kahdenkymmenen iässä erosin kirkosta, koska muutkin kampuksella tekivät niin. Opin nimittämään itseäni agnostikoksi, mikä on laiskojen liberaalien perussiilipuolustus. Toimistotunteina, joiden puitteissa olisin normaalisti kirjoittanut kaksi tai kolme liuskaa, luin kehuvia arvioita kollegojeni uutuuskirjoista, söin paketillisen näkkileipää, muotoilin neljä virkettä, poistin ne ja valahdin sängylle unen ja valveen välitilaan. Edellisellä viikolla lähettämäni liittymislomake oli käsitelty. Minut on kastettu 1980-luvulla, mutta lapsuuteni oli sekulaari. Sain itkeä maksua vastaan ja mukaani käytännöllisiä neuvoja. Jouluna 2017 sain valmiiksi esseeteoksen, joka ilmestyi pian uudenvuoden jälkeen. Minulle riittäisi jo maaliskuu. Maalis-toukokuut ovat koko aikuisen ikäni olleet ahdistavimpia
Mietin, olisiko identiteettipoliittisen hyhmän ohi mahdollista kulkea ristin juurelle. Poika syntyi terveenä. Tästedes noudattaisin legitiimin kelvottomuuden poetiikkaa. Olin valmis suuriinkin vastoinkäymisiin, jos vain sain harjoittaa introspektiota Jumalan kämmenellä. Naulittuna roikkuu protosuvakki, radikaali hullu, jonka sanomaa kaikki sanansaattajansa eivät kai ole sisäistäneet. Olinko ristinyt käteni vai sormet, selän takana, kuin alakouluikäinen nulikka, joka vannoo. Vasta uskon katoamisen hetkellä Jumala puhui minulle. Vuorisaarna kohdistettiinkin minulle eikä uskiksille. SYYSKUU 2019 IMAGE 71 joka oli huijannut Jeesukselta hieman verta ja lihaa. Espoon piispanvaali vaikutti vääntyvän liberaali-konservatiivi-rautalankamalliksi, mutta tiesin, mikä yhdisti ehdokkaita: Jeesuksen haavat, tyhjä hauta ja ikuinen elämä. Kehoni reagoi toisenlaisella pahoinvoinnilla kuin jos olisin nähnyt liikaa sisälmyksiä. Uusi liitto minun veressäni, pönttöön lasketussa, Golgatalla vuodatetussa ja pikariin kaadetussa. Tarkempien selvitysten jälkeen meitä kehotettiin huokaisemaan helpotuksesta, mikä ei tarkoittanut, etten kevätalhossani olisi ollut varma lapsen vakavasta sairaudesta. Elin itsekeskeistä kirjailijaelämää, jossa synkkenin olemattomasta arvostuksesta, myynneistä ja mediahuomiosta. Hänen oli määrä opettaa minulle filantropiaa, kyseenalaistamatonta ihmisarvoa ja laupeutta. Tutkin kirkkosalin Luther-patsasta, jonka pokka ei pettänyt. Aamuisin olin työhuoneella tekstikaikkeuteni Jumala. Ronski, a-agnostinen uskossa oleminen toimi parhaimmillaan kuin parveke. Eikä vieraana oleminen olisi ollut ongelma, jos olisin muistanut kunnioittaa isäntää. Christer Kihlman kirjoittaa teoksessaan Ihminen joka järkkyi (1971): Sillä jos minä tarvitsen sinua samalla kun rakastan sinua, minun ”räväyttää” futismessulla. Silti he ovat Jeesuksen asialla. Mekanismi oli paljaimmillaan torstaisin. Se, että käytin Jeesusta, ei ollut ainoa syntini. Kirkkoon liittyminen, Kirkko & Kaupunki -jäsenetulehteen tutustuminen, uskontunnustuksen sujuva lausunta, messuun ja ehtoolliselle meno: alkaisin ottaa seurakunnallisista palveluista irti kaiken, minkä kykenisin. Nojasin taakse ja nauroin. Olin koko ajan ollut maan tasalla. Siis vasemmistopuolueiden vaalijulistusten peruskauraa, jonka virkkeissään vellova kirjailijakusipää unohtaa. Kino Reginan freesi sali alkoi tuntua ahtaalta. Ne annettiin anteeksi! Sekin rike, että rohkenin, muina miehinä, elää. Tuli seuraava kevät. Vasen käsivarsi ja jalka puutuivat. H einäkuussa olin jo osallistunut muutamaan messuun. Tai ehkä krapulan vuoksi, sillä pyhän kaipuulla on taipumus kasvaa, kun kädet tärisevät. Sikiöajan ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa olimme saaneet huolestuttavia tietoja. Päätin kolmen päivän krapulastani huolimatta mennä katsomaan Paul Schraderin uskotutkielman First Reformed (2017). Viimein saatoin paneutua muihinkin kuin Weiliin ja Kierkegaardiin, jotka ovat myös uskonnottomien suosiossa. Ei Jumala eivätkä hänen kuvansa. Ymmärrän banaalistamisen houkutuksen suuren muutoksen äärellä. Maallisen viiteryhmäni pseudoepäilyn ilmapiirissä ei saanut happea. Myös siitä, että vauvan osaksi koituvat ongelmat olisivat rangaistus epäonnistumisistani ihmisyydessä. Pääsiäisenä en vielä uskaltautunut palvelukseen. Etsiydyin Jeesuksen luo paitsi terapeuttisen, myös moraalisen avun tarpeessa. Maaliskuun aurinkoa lämpimämpi valonlähde alkoi kuiskia: olet kelvoton – ja siksi kelpaat. Kerron, vaikka irvistelette. Lukiessani elinkin luontevinta kristityn arkeani. Viiden tunnin kirjoitussession jälkeen valuin puoleltapäivin Tuomiokirkon viikkomessuun, jossa tunnustin syntini. Kyseessä on kiertoilmaus teologisen kirjallisuuden eli Jeesus-juttujen vierastamiselle. Hämmennyin, koska olin valmistautunut toisenlaiseen avaukseen. Jos liitto aikoo olla liitto, molempia osapuolia sitova, se ei voi toimia monologisesti. Kiihkeä Jeesus-suhde potki romaaniprojektini liikkeelle. K ertomuksen vaarat unohtuvat, kun Jumala puhuu. Ohjasin luuni Taivaan isän syliin, pyysin paijausta ja sain. Ehkä joku todella näkee valon tai kaatuilee yksityisellä Telppäs-niityllään. Jälkikäteistarkastelussa toimintani vaikuttaa rasittavan suoraviivaiselta. Vapahtajasta oli määrä tulla uusi psykologini: armollinen kuuntelija kirkollisveron hinnalla. Valot syttyvät ja vierustoveri siirtää ruumistani, jotta pääsee ohi ja ehtii viimeiseen junaan. Jos lukee yhden uskoon ”tulleen” henkilöhaastattelun, tuntee genren hyvin. Olin joukossa yksin, yksilö, etenkin ylistäessäni korkeinta voimaa ja kuunnellessani saarnaa mato matkamies maan voimien riittämättömyydestä. Luin Paul Tillichiä, John Donnea, Miguel de Unamunoa, Juhani Rekolaa, Terho Pursiaista… Oli ihanaa kiivetä yliopiston kirjaston kuudenteen kerrokseen ja valita parhaat Paavali-kommentaarit pinon päältä. Ei haitannutkaan, että en osannut kirjoittaa. Uskomisen alueelle astuminen oli kohdallani mielenterveyden sanelema ja profaani päätös. Liittoon hamuavan pitäisi asettaa myös itsensä alttiiksi. Kuulin hengitykseni itseni ulkopuolelta. Tuli vaimoni synnyttämisen aika. Itse olen puhunut ovelle koputtamisesta – ja myöntänyt, että koputtaja olin minä itse. Todellakin yksin armosta. Itse myöhästyisin. Median seuraamisestakin tuli erilaista, kun tunnustin väriä. Pakoni toimi niin kauan, kun en myöntänyt: talo, jonka parvekkeella hengittelin, ei ollut kotini. Syksyn ja alkutalven mittaan kirjoitin romaaniani maanisesti ja annoin uskonnollisten teemojen valua tekstiin. Kankeimmatkin maalaisliittopapit lukevat viikoittain julkisesti evankeliumia, joka kertoo kaikkivaltiaan rakkaudesta. Hyppy parvekkeelta ei tapahtunut uskon nimissä. Ethan Hawken esittämä kuolemansairas pappi Toller kuvataan virtsaamassa. Jesus died for somebody’s sins but (pitäisi olla ”and”) not mine, Patti Smithiä editoidakseni. En kiittänyt Jeesusta. Hän huutaa kivusta, ja Schrader näyttää pönttöön lorisevan punaisen nesteen. Jatkoin kuitenkin Raamatun tutkimista ja iloitsin, kun pakonomaiset varaukset olivat kadonneet. First Reformedia on verrattu Bergmanin tärkeimpään elokuvaan Talven valoa, mikä antoi lisäperusteita ostaa lippu. Huhti-toukokuussa 2018, yli puolen vuoden tyhjyyden jälkeen, onnistuin myös kirjoittamaan itseäni tyydyttävää proosatekstiä. Sairas lapsi taas olisi vaatinut vielä ympärivuorokautisemman huomioni kuin terve ja pakottanut näkemään merkityksellisyyttä heikkoudessa. Pervertoin Jeesusta minkä ehdin ja katsoin taiteelleni tarpeelliseksi. Agnostikkoenemmistön tavoin olin ennen kirkkoon liittymistäni ollut ”kiinnostunut” uskonnosta. Ensimmäinen repliikki lausuttiin elokuvateatterissa lankalauantaina 2019. En muista elokuvan lopusta muuta kuin sementtisen varmuuden, että jos kuolen penkkiini, kukaan ei huomaa. Käyttötarkoitus, krusifiksia puristavan omakuvan luominen, oli pahempi. Hyvistä aikeista huolimatta kristityn arkeni ei ojentautunut kohti muita ihmisiä. Moralistisimmat ateistivanhemmat vaikeroivat yleisönosastolla koulun joulukirkkokäytänteistä. Polvistuin ehtoolliselle mutta en osana seurakuntaa vaan etsijänä,. Nauttinut ehtoollista, rukoillut Isä meidän, ottanut vastaan Herran siunauksen. Pian verensokeri laski ja univajeiset aivot sammuivat
Kristinusko rakentuu kärsimyksen lisäksi riemulle ja rakkaudelle. Vähiten kiitin siitä, että uskonnollisen käänteen myötä olin saanut suunnattomasti energiaa ja kirjoittanut romaanini reilussa puolessa vuodessa julkaisukuntoon. Parvekkeen välittömästä läheisyydestä löytyi tyhjyyttä. Patti Smith ei erehtynytkään. Silti omin kaiken kunnian. Kysynkin: miten niin ”vain”. Nyt kuitenkin tunsin raskaan oven sulkeutuneen edessäni. Eroakirkosta.fi-palvelu herättää minussa primitiivisen kieltoreaktion, vaikka olenkin käyttänyt sitä jo 00-luvulla. Poissa on aava vapaus, jota vaikkapa Mikko Joensuu kuvaa Amen-levytrilogiansa toisessa osassa. Olen liian väsynyt ja pettynyt taistellakseni. Sosiologi Émile Durkheimin mukaan uskonto on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa. En edes kyseenalaista Jumalan olemassaoloa. Poistuin sivukäytävää pitkin aurinkoiseen Vallilaan. Vaakaviivalla lukee ”Gud är bara” ja pystyviivalla ”förnamnet”. Ystävät puhuttelevat toisiaan etunimillä. Olisi moninkertaisesti parempi jatkaa kristityn elämän hapuilua, mutta huijaus alkoi tuntua liian suurelta. Yleensä, kun järkevä subjekti on varma päätöksestään, rivien välissä lukee, että päätös koituu hänelle joko heti tai ennen pitkää hyödyksi. En kiittänyt yhdestäkään saarnasta, virrestä tai leivästä. Puutumus levisi. fi-sivusto pyytää ottamaan tarkistuskoodin talteen. Tunnelma ei ole helpottunut. Olin etsinyt omaani eli käypää versiota armosta. Laulettiin afrikkalaistaustaisia hymnejä, nuori nainen kiersi kirkkosalia ja soitti rumpua. Olin nimenomaan tarvinnut Jumalaa, doupannut sieluani Hänellä. ”Sitä voidaan käyttää myöhemmin ongelmatilanteiden selvittämiseksi.” Jos haluaisin kertoa erosyyni, voisin täyttää sille varatun tekstikentän. rakkauteni on itsekästä, se etsii omaansa, se ei kärsi kaikkea vaan ainoastaan sen mikä ei liiaksi haavoita itsekkyyttä ja se kestää vain sen minkä itsekkyys katsoo voivansa sallia. Epäilemättä Kristus on ylösnoussut, mutta minusta ei ponnekkaista yrityksistä huolimatta ollut kiinnittymään tähän sanomaan. Oscar Wilden ajatus elämästä jäljittelemässä taidetta pilkistää saumakohdista. Siellä mahtuu hengittämään liiankin hyvin. Harkitsin ottavani yhteyttä seurakuntani kirkkoherraan. Hän tiesi jo, minä en enää. Vasen käsi ja jalka tuntuivat suhteellisen normaaleilta, kun istuin Paavalin kirkon penkkiin. 72 IMAGE SYYSKUU 2019 Messusta puuttui arvostamani luterilainen raskasmielisyys. En kestäisi sellaista. For somebody’s sins but not mine. Voin kritisoida kirkkoa lähinnä väärän värisestä silkkipaperista. Ilon laatu ei ollut ongelma vaan ilo itse. En ole ”tuote” haluamasi kaltaisessa palveluksessa. Minä taas olen varma sekä ratkaisusta että sen haitallisuudesta itselleni ja läheisilleni. Minulle kristinuskon tunnustaminen ja harjoittaminen oli ja olisi jatkossakin eräänlainen kapinaratkaisu. Jos tiesinkin, vastaan törmäsi kysymys: ”Entä sitten?” Messusta puuttui arvostamani luterilainen raskasmielisyys. Intensiteetiltään sauvakävelyä vastannut ilo lävisti ylipitkän toimituksen. Jos en pystynyt riemuitsemaan kristinuskon perustavimmasta ihmeestä, tyhjästä haudasta, mitä helvettiä tein täällä. Jumala ja yhteisö ovat Durkheimille käytännössä sama asia. Erokirkosta. Jäin kotiin ja avasin pitkin hampain selaimen. Sali oli koristeltu peruskouluaskartelun hengessä: keltaista silkkipaperia ja pajunkissoja. Metrin paksuiseen järkäleeseen olisi turha koputella. Tittelipelissä en muuttunut kristitystä ateistiksi vaan kristityn haamuksi. Jeesus temmattiin ihmisten luokse koskettavaksi ja sinuteltavaksi. Minulle Jumala oli koko ajan ”Jumala”, apatiani muotoinen olkiukko, ei etueikä sukuvaan artistinimi. Olisin anonyymi. Yhtä kaukana on riemu, jolla norjalaiskirjailija Kjell Askildsen muistelee uskosta luopumistaan: kuinka hän oli teininä tiedostanut Jumala-puheen olevan ”kertakaikkista roskaa”. Kihlmanin ”sinä” on vaimo. Yritin uskoa, kuten kirkko opettaa, mutta unohdin seurakunnan ja leijuin valikoimieni pyhien kirjoitusten kuplassa. Jos ja kun et suostu yhteistyöhön, toivotan (epä)onnea valitsemallesi tielle. Tarttuisiko kirkkoherra käteeni tai nilkkaani. T aiteilija Jesper Walderstenilla on teos, jossa sanat muodostavat ristin. Suunnilleen näin Hän sanoi minulle pääsiäisenä 2019: Vuoden mittainen tutustumisjaksosi päättyy nyt. L ankalauantaita seuraa pääsiäinen, kristikunnan suurin juhla. Lähetän eropyyntöni 24.5.2019 varhain aamulla. ”Jumala on vain etunimi.” Walderstenin mahdolliset uskontokriittiset tarkoitusperät eivät puhuttele minua. Kuitenkin hän hyväksyisi tappionsa eikä huutelisi patjan kanssa korkean rakennuksen juurella, että ”harkitse vielä, sinulla on elämä edessäsi!” Ojentaisi vain lomakkeen ja kynän. Saarnasta en muista paljoakaan, sillä keskityin kuuntelemaan Jumalan suoraa puhetta. Pappi ehdotti avaussanoissaan, josko jokainen kättelisi vierustoveriaan ja sanoisi tälle: ”Kristus on ylösnoussut.” Vanha nainen tarttui minuun ja värähdin kauhusta. Olisinko uppoavalle laivalle tärkeä rotta. Kristinuskon hienous liittyy Jumalan lihaksi tulemiseen ja tuttavallisuuteen. Varotin ennakkoon, mutta et kuunnellut. En ollut valmis tutustumaan luomukseeni, jonka väitin luoneen maan ja taivaan. Luulen silti, että vaikka alttarille olisi tuotu satapäinen gospel-kuoro, vaikka James Brown ja Aretha Franklin olisivat hyppineet voltteja ja kirkkokansa riehunut ekstaasissa, olisin jäänyt ulkopuolelle. Jumalan rakkaus ei saanut lupaa toimia minussa eikä säteillyt kauttani kohti muita ihmisiä. Jeesus, ainoa poikani, ei ole sinun huorasi, jonka voit sille päälle sattuessasi penetroida surulla. Sinnittelin penkissä ehtoolliseen saakka, josta tuli viimeiseni. Mene jo kotiin. Raikasta kevätilmaa riittää ympäri vuoden. Sydän puutui. Päähenkilöni hengellinen umpikuja ei ole kokonaan omani. ?. Jos kristitty kykenee kunnioittamaan Jumalaa ja luomaan tähän samalla kursailemattoman suhteen, ollaan pitkällä sielullisessa hyvinvoinnissa. Maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin liittyy varmuutta vielä harvemmin kuin älyllisesti virkeää epäilyä. Joensuu ja Askildsen kasvoivat uskonnollisissa perheissä, jolloin Jumalan jättäminen merkitsee kokonaisvaltaista irtiottoa. Vastineeksi en ollut antanut mitään. Olisi komeampaa istua sakastin pöydän ääreen, katsoa sielunpaimenta silmiin ja paljastaa eroaikeensa. Koska pidän Ihminen joka järkkyi -kirjaa varsinaisena Raamattunani, sovellan Kihlmanin ajatusta jumalasuhteeseen. Saat tässä viimassa kevätflunssan
Kotona tehdään mitä huvittaa Siellä kun saa hurahtaa ihan mihin vaan
Pedro Almodóvarin uusin elokuva Kärsimys ja kunnia oli siis minulle ainakin kärsimyksen osalta tuttua tavaraa. Almodóvarin uutuudessa kypsempiin kymmeniin ehtinyt elokuvaohjaaja Salvador Mallo (Antonio Banderas) kärsii jos mistä ruumiin vaivoista. Sen sijaan hurja visuaalisuus on ja pysyy, värikylläisyys ja kauneus, jotka jo yksinään saavat sielun huokaamaan onnesta. TunTuu silTä, ettei tässä vaiheessa ole enää mitään järkeä tai edes mahdollista arvioida yksittäisiä Almodóvarin elokuvia, niin vahvasti ne ovat osa isompaa, alati liikehtivää kokonaisuutta, hänen tuotantoaan. Alun raivokas romanssi syveni jo kauan sitten rakkaudeksi. Tuntui kuin susi olisi kalunnut lonkkiani, ja kun särkylääkkeet eivät enää auttaneet, en keksinyt muuta kuin istua kylmäkallella, jota sisäpiirini alkoi kutsua ”perskalikaksi”. Räävittömyys loistaa poissaolollaan, ja intohimo talvehtii enää Mallon muistoissa. . Kun Mallon vanha menestyselokuva sitten palaa valkokankaille prameana digiversiona, hän päätyy kohtaamaan menneisyytensä haamut ja panemaan elämänsä remonttiin. Yhtä suurta liikettä. Mutta täällä sitä vain taas istutaan katsomossa, ja tullaan aina istumaan, vielä happiviikset naamallakin, sillä oli ruumiin kunto mikä tahansa, Almodóvar pitää ihmisen sielun elossa. Huumori on tällä kertaa hyvin salavihkaista ja piileksii pikkiriikkisissä yksityiskohdissa. Kaikki merkittävä keskeytyy kun ruumiilla on nälkä tai jano tai pissahätä tai kun siihen sattuu. Kun katsoo yhtä, kaikki ne muutkin heräävät eloon. Salvador Mallon luusäkin kärsimykset ovat sitä luokkaa, että niitä ei perskalikalla turruteta. Äitiyskin saa Penélope Cruzin kautta uudenlaisen tulkinnan. P ari vuotta sitten havaitsin, että olin päästänyt itseni kerta kaikkiaan kamalaan kuntoon. K U VA : S C A N B O X , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . KÄRSIMYS JA KUNNIA ohjaus Pedro Almodóvar ensi-ilta 30.8. Yhteinen taival on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta. On tinnitusta ja iskiasta ja unettomuutta, ja vatsalle kelpaa vain soseutettu ruoka. Ja niin vain kuljen taas kerran käsi kädessä Almodóvarin elokuvan kanssa. Kun taas Almodóvarin tapauksessa lause kääntyy nurin kurin ja kuuluu näin: kaikista hänen elokuvistaan en ole pitänyt, mutta niitä kaikkia olen rakastanut. Sen kautta ihminen voidaan pakottaa ihan mihin tahansa, ja tätä minä en kykene antamaan ruumiille anteeksi. Sitten seurasi viileneminen ja jopa pieni mykkäkoulukin. Ruumista pidän enimmäkseen vaivalloisena, vaativana ja ahneena säkkinä, joka on täynnä kolisevia luita ja kaikenkarvaista nestettä ja iljannetta ja jolla on aina lopullinen määräysvalta sieluun nähden. 74 IMAGE SYYSKUU 2019 elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, joka myöntää, että ilman ruumista sielukin olisi pulassa. Palasin balettitunneille, ryhdyin huollattamaan rankaani ja ”keskityin elämänlaadun parantamiseen”, aivan kuten Salvador Mallo Kärsimyksessä ja kunniassa sanoo. Kävi nimittäin niin, että sain lopultakin tarpeekseni kärsimyksestä. Kärsimys ja kunnia keskusteleekin monien Almodóvarin varhaisempien elokuvien kanssa niin temaattisesti kuin muotonsakin puolesta. elokuva Almodóvarin elokuvat ovat alati liikehtivä kokonaisuus, kirjoittaa Katja Kallio. Mutta ei Mallon sielukaan kunnossa ole: hän on menettänyt tyystin sekä luomisvoimansa että elämänhalunsa. Pystyyn kuolleen heinäsirkan asennossa kököttäminen vuodesta toiseen oli käyristänyt selkärankani ja työntänyt olkapääni sijoiltaan. Tässä ei ole kyse asennoista vaan liikkeestä, sanoi balettiopettajani vähän aikaa sitten, ja hiukan samoin minä ajattelen Almodóvarin elokuvista. Monet Almodóvarin tavaramerkit ovat kuitenkin myös muuttaneet muotoaan. Kaikkein kauheinta ruumiissa onkin juuri kivun tuntemisen kyky. Ruumiin ja sielun vastakkainasettelussa minä olen aina asettunut sielun puolelle. Muodoltaan Kärsimys ja kunnia on erittäin notkea ja kimmoisa, kuin sillä olisi yliojentuvat nivelet, ja tuo siksi mieleen sellaiset taannoiset elokuvat kuin Särkyneet syleilyt ja Volver – Paluu. Vatsakin oli aina kipeä eikä uni tahtonut tulla. Mallon ja hänen entisen tähtinäyttelijänsä välirikko toistaa Almodóvarin omaa suhdetta Eusebio Poncelaan, joka aikoinaan ”pilasi” heroiinin käytöllään Intohimon lain. Tarvitaan vahvempaa, kohtalokkaampaa tavaraa, huumeita nimittäin. Tästä johtuu, että monista muista lempiohjaajistani saatan sanoa: kaikista hänen elokuvistaan olen pitänyt, vaikka niitä kaikkia en olekaan rakastanut. Itsekeskeiset diivat, piereskelevät suppoaddiktit ja hallitsevat auktoriteetit saavat rinnalleen tämän työteliään tehopakkauksen, perhe-elämän peruskallion
Epätasaisessa mutta aina kiinnostavassa Bacuraussa Seitsemän samuraita kohtaa Hostelin, kuten eräs kriitikko Cannesin aikaan arvioi. SYYSKUU 2019 IMAGE 75 K U VA T: R & A Bacurau Kleber Mendonça Filhon edellinen pitkä elokuva Aquarius oli vuoden 2017 R&A:n parhaita elokuvia. Port Authority Nuori ja varaton valkoinen mies saapuu New Yorkiin, hurmaantuu kiki-kulttuurista ja ihastuu siinä syvällä olevaan ei-valkoiseen transnaiseen Danielle Lessovitzin karismaattisessa esikoisohjauksessa. Mikä loistava lähtökohta kokoillan elokuvalle! Takin jälkeen mies haluaa lisää nahkaa. Se kertoi vanhasta musiikkitoimittajasta (Sonia Braga), joka ei suostunut muuttamaan kodistaan suunnitteilla olleen luksusrakennuksen tieltä. Filhon ja Juliano Dornellesin yhdessä ohjaama, pieneen kylään Brasilian maaseudulla sijoittuva Bacurau on edeltäjänsä tapaan poliittinen ja yhteiskunnallinen, mutta haikean draaman sijaan tyylikeinot lainataan nyt genre-elokuvista. Skate Kitchen Alussa sattuu. Tuosta elokuvasta muistuttaa myös tapa, jolla Deerskin yhdistää outoa huumoriaan kaikenlaiseen kamalaan ja väkivaltaiseen. Deerskin Keski-ikäinen mies eroaa ja ostaa itselleen peurannahkatakin. Jotkut ovat kyseenalaistaneet tavan, jolla elokuva kurkistaa queer-maailmaan jälleen valkoisen miehen vinkkelistä. Oizo) ohjaama elokuva on vuoden oudoimpia ja viihdyttävimpiä. Hatun, hansikkaat, buutsit ja housut. Crystal Mosellen (The Wolfpack) skeittaridraama kuvaa tyttöyttä, rullalautailua ja molempiin liittyvää kipua humaanilla otteella. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA elokuvat Kaikki sivun elokuvat Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Helsingissä 19.–29. Dialogi on paikoin kliseistä ja osa näyttelijöistä ilmeisen kokemattomia (heistä kokenein Jaden Smith ei todellakaan ole muita parempi), mutta kaupunkikuvauksena Skate Kitchen on ensiluokkainen. Hän haluaa myös, että kaikki muut takit poltetaan pois. Pääroolin näyttelee Jean Dujardin, jonka nukkavierussa möhisolemuksessa on samaa uupuneen setämiehen surkeutta kuin Colin Farrellin yksinäisessä Davidissa elokuvassa The Lobster. Camille pidättelee huutoa, vaikka verta pulppuaa haarovälistä ja pojat skeittiparkin laidalla naljailevat menkoista. Quentin Dupieux’n (Mr. Longislandilainen Camille (Rachelle Vinberg) hyppää skeittilaudallaan portaikon yli, jokin menee pieleen ja hän ”luottokortittaa” itseään dekillään. syyskuuta.. Tosiasiassa on olennaista, että päähenkilö on löytänyt skenen, jota ei koe omakseen – ja joka ei koskaan voi olla täysin hänen omansa. Elokuva tuntuu juonenkäänteineen paikoin vähän ylikirjoitetulta, mutta hurmaavat näyttelijät pitävät kokonaisuuden pinnalla silloinkin, kun kaikkeen tapahtuvaan ei tahdo täysillä uskoa. Jos joku ei luovu takistaan vapaaehtoisesti, hänet voi vaikka tappaa
Bon Iverin neljäs levy on askel keskitielle, musiikillista artesaaniolutta elämässään vakiintuneille, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Tyttö ystävänsä lisäksi Vernon oli menettänyt bändinsä ja sairastunut mononukleosiin. Levy kuulosti autotuneineen enemmän kokeelliselta hip hopilta kuin folkilta. Hämärä säätäminen kertoo siitä, miten vaikeaa on internetaikana julkaista levy juuri oikealla hetkellä niin, että siitä varmasti puhutaan. BON IVER i, i Jagjaguwar K U VA : JA G JA G U W A R , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . kröhöm…. Hyvin helppo kuvitella vaikka jonkin laadukkaan ja elämänmakuisen HBosarjan merkityksellisiin kohtauksiin. Toisin kuin hengenheimolaisensa Sufjan Stevens, jonka musiikki on niin suvereenia ja hurmaavaa, että se sulattaa kyynisyy den ja aukaisee sydänchakrat tuosta noin vaan, Bon Iver on tuntunut mukasyväl liseltä ulinalta miesluolan syvimmästä nurkasta, jossa sahanpurut leijailevat ja johon aurinko ei paista. Metsuriseksuaalit olivat hipstermaskuliinisuuden hel posti tunnistettava alatyyppi. Vernon vetäytyi isänsä mökkiin Wis consinin metsään. Aikuisen miehen ihmissuhteista, joissa arjen jatkuvuus on hetken huumaa arvokkaampaa: ”I like you/ and that ain’t nothing new.” Siitä, kuinka elettyä elämää on jo takanapäin ja kaikkialla vallitsee kouriintuntuva tunne siitä, että mikään ei ole ikuista: ”One by one we’ll all be gone/ We’ll all be gone by the fall.” Ei kovin kaukana Coldplaysta. Edeltävinä viikkoina faneille oli järjestetty erityisiä ennakkokuuntelutilaisuuk sia ympäri maailman. Se on synteesi kaikesta, mitä Vernon on aiemmin tehnyt. S euraa liian monesti kerrottua indie liturgiaa, mutta mennään 14 vuotta ajassa taaksepäin: alussa oli mies, kitara ja mökki. Rikkinäisten äänten yllä leijaili kuitenkin alati Vernonin valkoisen miehen soulfalsetti, jonka tunnistaisi unissaankin. 76 IMAGE SYYSKUU 2019 musiikki Iida Sofia Hirvonen on toimittaja, joka on kauan sitten opetellut perkaamaan kalan. Bon Iveristä tuli kriitikoi den lemmikki, Grammyvoittaja, haluttu kollaboraattori ja Kanye Westin suosikki. Syntytarinan toiStaminen tuntuu tärkeältä, koska se määrittää pitkälti sitä, mitä Bon Iver edustaa. Mikä pahinta, Bon Iver tuntuu esittävän diippiä ja veres lihaisen kompleksista, mutta musiikki on silti niin cozya ja harmitonta, että sopii hyvin taustamusiikiksi iPhone mainokseen tai vihersmoothiekahvilaan. Kryptisesti nimetyn levyn oli tarkoitus ilmestyä elokuun lopulla. Ne parrakkaat heteromiehet, jotka käyttävät ruutupaitaa, hakkaavat halkoja, perkaavat itse kalansa mutta ovat silti tosi kulturelleja ja herkkiä, ei mitään toksisia äijiä! Vernonin terapiaprojekti kasvoi vaikutusvaltaisemmaksi kuin mies uskalsi itse kuvitella. Bon Iverin levyt ovat rakkaudella tehtyä ja huolella kypsyteltyä musiikillista artesaaniolutta, joka nautitaan vinyyliltä nojatuolissa hyvän äänentoiston kanssa. i, i levy on 22, A millionin jälkeen jälleen askel keski tielle, kohti konventionaalisempia ja yleisöystävällisempiä kappalerakenteita. Rehellinen albumi, jolla lauletaan uskosta, menetyksestä, lapsuusnostalgiasta ja kuoleman pelosta. Metsuriseksuaali keski-ikäistyy. metsuriseksuaalisuudeksi. Rankan eron jälkeen parrakas nobody nimeltä Justin Vernon oli niin sanotusti tyhjän päällä. Bon Iver antoi äänen ja kasvot viiden vuoden takaiselle ilmiölle, jota kutsuttiin... Kolme vuotta sitten julkaistu kolmas albumi 22, A million onnistui yllättämään. Bon iverin neljäs levy, i, i on yksi vuoden 2019 odote tuimmista indiejulkaisusta. Juuri tuo ääni yhdistettynä vaikeilevaan venkurointiin on osasyy siihen, miksi oma Bon Iver suhteeni on aina jäänyt etäiseksi. Siellä hän katsoi Northern Exposure sarjaa, joi kaljaa ja kirjoitti musiikkia vaikeista tunteistaan. . Projekti sai nimekseen Bon Iver [bon hiver], ”hyvä talvi”. Thoreaulaisen vetäytymisen tuloksena syntyi yksi indiefolkin merkkilevyistä, For Emma, Forever Ago. Se kuulosti siltä kuin Vernon olisi repinyt kappaleensa mullasta juurineen ja katsonut, mitä niille tapahtuu. Vernon päätti kuitenkin tiputella levyn biisi kerrallaan Spotifyhyn jo kolme viikkoa ennen ilmestymistä. Bon Iver, ei vieläkään minun juttuni. Se oli dekonstruoitu ja pirstaleinen ja tuntui antavan viitteitä siitä, että Vernon voisi jatkaa tule vaisuudessa jossain Scott Walkerin jalanjäljissä, joissa teh dään pikemminkin kokeita äänellä kuin lauluja. Hädin tuskin kappaleita, pikemminkin tuskan ujahduk sia, jotka tuntuivat hajoavan käsiin kuin kuukausia ikku nalaudalla lojuneet suokukkaset
Niiden ja kolmen muun singlen lisäksi Vaaleanpunainen vallankumous tuntuu albumiraidoilta ja potentiaalisilta fanisuosikeilta, mutta on silti kermakakkusovituksineen laadukkaimmasta päästä Suomilove-valmista valtavirtapoppia, jonka missio on halata elämään törmännyt kuulijansa vahvaksi. Mahtavan sameasoundinen Reuna vie kehityksen onnistuneesti loppuun ja soi milloin kevytteknoa, milloin Oneohtrix Point Neveriä ja milloin M83:tä. House of Sugar kuulostaa siltä levyltä, jota uutuudellaan mukavuusalueelleen jääneeltä Bon Iveriltä toivoi. Kun vaaleanpunainen vallankumous koittaa, vaaleanpunaisella junalla vaaleanpunaiselle gulagille viedään ensimmäiseksi ironia. Giannascolin laulut on efektoitu taianomaisesti väreileväksi ääneksi; uuden ajan alt-countryn akustiset kitarat ja pianot haluaisivat pyöriä kehää kuin mikäkin tekno löytäen vain takaisin itsensä luo. Bäng bäng typerä sydän ja Sinä 4ever ovat ladattuja tulevien vuosien karaokepotentiaalilla. Nyt Clairon Pretty Girl -kappaletta on striimattu Spotifyssa hurjat 63 miljoonaa kertaa. Taideteos-kappaleessa käytetään poliitikkosanaa tahtotila, mutta ilmeisen kirkkain silmin. Alex G: House of Sugar (Sandy) Valtavan tuottelias kaksvitonen Alex Giannascoli on saanut kuulla samasta ihmelapsimääreestä kuin Conor Oberst aikoinaan. Aina on ollut selvää, että hän ei ole kuka tahansa makuuhuonelauluntekijä, mutta viimeistään nyt ollaan poikkeuksellisuuksien äärellä. Tekstittäjänä Arto Tuunelasta on tullut Toni Wirtasen new age -sukulainen. Kuten Chris Kraus kirjoittaa Arnold Schönbergistä: kunhan muoto on täydellinen, kaikki sen sisällä voi olla puhdasta tunnetta. TEKSTI OSKARI ONNINEN. Debyyttilevyn Phoenix-vivahteista on edetty Mew’n ja uus-shoegazen kautta kohti elektronisuuksia. Musiikkibisnes hoitaa loput ja pian luet, kuinka muutat ”teini-awkwardin viraalikullaksi”. SYYSKUU 2019 IMAGE 77 K U VA T: N A N A S IM EL IU S, TO N JE TH IE LS EN -G R ET EL , FU LL ST EA M , FA D ER musiikki Ellinoora: Vaaleanpunainen vallankumous (Warner) Ellinoora ehti julkaista toiselta levyltään kaksi singleä, joista jo toinen olisi monelle muulle uran kohokohta. Clairo: Immunity (Fader) Pop-tähtiopas 2010-luvun loppuvuosilta: ole myöhäisteini, tee musiikkia, postaa Youtubeen raukea kasaripoplaulu ”nättien tyttöjen” ongelmista. Bändin sijainti on pysynyt vakaana täsmälleen suomalaisen radiopopin ja indietrendien keskipisteessä riippumatta, miten molemmat referenssipisteet ovat muuttuneet. Hän maalaa abstraktioista tyhjiä tauluja, jotka pakenevat merkityksiä tai voivat merkitä mitä vain. Jotkut kutsuvat sitä psykedeliaksi. Se on kuin Haimia, joka ei haluakaan olla John Hughesin elokuva, vaan tyytyy katsomaan niitä yksin läppäriltään, mikä taas johtaa siihen, että elämä ja ihmissuhde-elämä muuttuvat pään sisällä kauheasti todellisuutta vaikeammaksi eli samastuttavammaksi. Pariisin kevät: Reuna (Jagjaguwar) Ehkä kesti kymmenen vuotta ymmärtää Pariisin kevät. Kiitos tuottajiensa Rostam Batmanglijin ja Dave Fridmannin debyyttilevy Immunity ei sekään enää mahdu makuuhuoneeseen, vaan vie Clairon pian suurille lavoille
Helsingissä järjestetään ministerikokous, jossa sellaista yritetään taas kerran saada aikaan. OnkO ihmistä edes olemassa paikassa, jossa hänen tarinaansa ei haluta kuulla tai hän ei osaa sitä kertoa. Perehtyä turvapaikanhakijoita koskeviin lakeihin ja asetuksiin, joiden pääasiallinen tarkoitus on vapauttaa valtio heidän kuulemisensa vastuusta. Nehän eivät muutu teoiksi: toisin kuin romaanin Richard ja monet aivan oikeat ihmiset en todennäköisesti tule jatkossakaan omistamaan elämääni ventovieraiden auttamiselle. 78 IMAGE SYYSKUU 2019 kirja Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka aikoinaan muutti perheineen Saksaan ja oli siellä kuin kotonaan. Kirja on julkaistu Saksassa vuonna 2015, Erpenbeck on kirjoittanut sen pakolaiskriisin ensimmäisen aallon rysähtäessä päälle, mutta Jukka-Pekka Pajusen tuore suomennos tuntuu edelleen yhtä ajankohtaiselta. Haluaisin Jussi Halla-Ahon lukevan tämän romaanin – en siksi, että kuvittelisin sen muuttavan hänen näkemyksiään, vaan sen takia, ettei hän pääsisi niiden kanssa niin helpolla. K U VA : TA M M I, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Olisin luultavasti sivuuttanut uutiset vaivattomasti näitä ihmiskohtaloita ajattelematta, ellen olisi sattunut samaan aikaan lukemaan saksalaisen Jenny Erpenbeckin romaania Mennä, meni, mennyt. Suomessakin hallituksen vähäistä elettä pidetään osoituksena holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta. Me kaikki tällä maapallolla. Kahdeksan turvapaikanhakijaa. Guardian-lehden haastattelussa irlantilaiselta kirjailijalta Colm Tóibínilta kysyttiin äskettäin, minkä kirjan hän toivoisi Donald Trumpin lukevan. En edes ole sitä mieltä, ettei Suomen ja Euroopan unionin pitäisi suojella rajojaan, molemmat ovat minulle arvokkaita ja haluan niiden pysyvän kasassa. Miehet vailla menneisyyttä JENNY ERPENBECK MENNÄ, MENI, MENNYT TAMMI Jenny Erpenbeckin romaanissa Mennä, meni, mennyt tapahtuu se, mitä tavallisesti ei tapahdu, kirjoittaa Juha Itkonen.. Majoittaa heitä kotiinsa. Tóibín ei suositellut mitään, koska hän ei uskonut Trumpin enää olevan kirjallisuuden tavoitettavissa. Tällaisia asioita Richard miettii, hyvinvoiva valkoinen mies omassa turvallisessa kotimaassaan, ja minä mietin niitä omassani tämän läpeensä humanistisen romaanin äärellä. Lukuja he meille enemmänkin ovat, riitaisten ja toistuvasti epäonnistuvien järjestelyjen tehokkaasti numeroiksi epäinhimillistettyjä kohteita. Ihmisistä, joita vielä äsken ei ollut Richardille olemassa, tulee hetkeksi hänen elämänsä tärkeimpiä. Tulosta ei synny. On ollut lämmin ja leppoisa kesä. Tajuan senkin, että ajatuksissani on jotain omahyväistä. Turvapaikanhakijat saavat nimet ja kasvot. Pääministeri korostaa ratkaisun ehdotonta väliaikaisuutta. Mitä ovat rajat, sekä valtioiden että ihmisten välillä – millä perusteella ne vedetään ja miten niihin pitäisi suhtautua. Ajan arvoitusta mietiskellessään Richard törmää Berliinin Oranienplatzilla mieltään osoittavien pakolaisten leiriin. Oman perheen parissa puuhaa on riittänyt. Miksi he ovat lähteneet. . H einäkuussa 2019 Suomi lupautuu ottamaan vastaan kahdeksan Välimereltä pelastettua turvapaikanhakijaa Euroopan unionin sisäisenä siirtona. He saavat menneisyyden ja muistot, omat yksilölliset elämäntarinansa, ja tarinat tekevät heistä ihmisiä, joita Richard ei enää voi kylmästi ohittaa. Hyvää tahtoa on enemmän kuin todellista tahtoa, eikä aina löydy edes sitä hyvää. Hän alkaa tarjota heille töitä. Puheenjohtajakaudellaan Suomi haluaa osoittaa solidaarisuutta, jotta mereltä pelastettujen sisäisistä siirroista saataisiin aikaan pysyvämpi järjestely. Liikaa! Eihän tänne mahdu! Mutta tietenkään missään vaiheessa tätä niin kutsuttua yhteiskunnallista keskustelua kukaan ei koskaan puhukaan ihmisistä. Mistä he tulevat. Mitä kaikkea he ovat matkallaan kokeneet. Tapahtuu juuri se, mitä tavallisesti ei tapahdu. Keitä nämä ihmiset ovat. Romaanin päähenkilö Richard on äskettäin eläkkeelle jäänyt klassisen filologian professori. Haluan uskoa, että Jussi Halla-Aho edelleen on. Mutta ainakin olen joutunut ajattelemaan ja tuntemaan. Kirjallisuus pystyy tähän, asettamaan meidät toisten ihmisten asemaan; myös sellaisten ihmisten, joilta ihmisyys on riisuttu. Kahdeksan Välimerellä kieppuneesta kumiveneestä pelastettua ihmistä. Kenties vain siksi, että hänellä äkkiä on aikaa, Richard päästää nämä kysymykset mieleensä. Olemme ihmisiä. Hän menee vastaanottokeskukseen ja esittää ne tulijoille itselleen, ainoille ihmisille, jotka niihin voivat vastata. Vaimo on kuollut, rakastajatar jättänyt, ja akateemisen turvaverkon kadotessa ympäriltä päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä. Mehän nimittäin puhumme kuitenkin ihmisistä. En halua hurskastella
Ilosaarta markkinoidaan viihderomaanina, jossa nuoret aikuiset etsivät itseään. Caitlin Moranin romaani viihdyttää etenkin brittipopin kulta-ajan muistavia. Sympaattinen seksikirja Armi Valkia (toim.): Hehku – naisten aitoja fantasioita. Suom. Joukosta erottuu mainio ”Benedetta ja Bartolomea”, jossa nuori nunna saa kyytiä luostarin riivatulta abbedissalta. Ilosaarirockin henki kiteytyy festarikansan mukaan sanoihin ”rento ja aito”, ja rentouteen ja aitouteen pyritäänkin hampaat irvessä. Suurin osa on arkisia heteroja lesbofantasioita, joissa perusseksiä harrastetaan oman kumppanin kanssa tutussa paikassa. Muuten kehnosti oikoluetut tekstit eivät ole kirjallisesti kovinkaan korkeatasoisia. SYYSKUU 2019 IMAGE 79 K U VA T: S & S, TA M M I kirjat Feministit brittipop-skenessä Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa. Kesäfestareille Joensuuhun suuntaa sekalainen porukka: myönteiseen ajatteluun uskova lifestyle-bloggari Annu, tiedostavuudessaan ehdoton Hilu sekä kaukomatkailua harrastava Hannu, jolla on tapana lukea keskustelupalstoja ja kommenttiosioita ”nähdäkseen mitä mieltä asioista ei ainakaan kannattanut olla”. Kun nainen saa käsiseksiä autoa ajaessaan tai heittää takkinsa kiihkossa yleisen wc:n lattialle, tulee mieleen lähinnä turvallisuusja hygieniakysymyksiä. Se on nokkela, hauska ja hyvin kirjoitettu, joskaan ei realistinen: 1990-luvun miljöö on väritetty 2010-luvun tasa-arvoja seksipositiivisuusideologialla. Kirjoituskokoelma Hehku sisältää eri-ikäisten, eri elämäntilanteissa olevien suomalaisnaisten eroottisia kertomuksia. Valikoidusti nautittuna sympaattinen teos tekee kuitenkin tehtävänsä oikein hyvin: alkaa tehdä mieli. S&S, 207 s. Kerronnassa olisi ollut paikoin tiivistämisen varaa, mutta siitä huolimatta Anssi Hemmilän esikoinen vakuuttaa. Analyyttisen tarkasti luodut henkilöhahmot, kerronnan sävy ja terävä lopetus tekevät siitä kuitenkin osuvaa ajankohtaissatiiria. Vie kuitenkin aikansa kirjoittaa teksti, ”joka on kyllin hyvä käynnistämään spontaanin moraalisen kehityksen viinaanmenevässä, kokaiinia nuuskaavassa poptähdessä, jota rakastaa”. Haahuilun, juopottelun ja telttaseksin lomassa pähkäillään uraa ja parisuhteita. Heli Naski. S&S, 320 s. Tavoitteena on saada ihastus John Kite kunnioittamaan teini-ikäisiä tyttöfanejaan. Mukana on myös tarinoita, joissa seksistä nautitaan vakavan sairauden jälkeen. Räväkältä Suzannelta päähenkilö oppii paitsi bilekestävyyttä, myös omanarvontuntoa. Sanavalmis, työväenluokkainen Johanna palkataan musiikkitoimittajaksi Lontooseen, jossa hän tutustuu nousevaan rocktähteen. Välillä kiihotutaan syrjähypyistä, SMtai tantrajutuista. Tammi, 350 s. Tärkeintä on olla aito Anssi Hemmilä: Ilosaari. TEKSTI SILVIA HOSSEINI. Lopputuloksena on herttainen, feministinen satu. Naiivius on kuitenkin tietoista ja pyrkimykset niin vilpittömiä, ettei kirjasta voi olla pitämättä
Räty 80 IMAGE SYYSKUU 2019 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Vertaus Yhdysvaltoihin kirkastaa kuvaa. Se auttaa ymmärtämään itseään, yhteiskunnallista keskustelua, kansainvälistyvän Suomen kipuja, suomiräppäreiden uhon kiusallisuutta ja Maustetyttöjen, Juicen tai Kaurismäen hauskuutta. Nelsonin mukaan on olennaista, että Max Weberin kuvaus protestanttisesta etiikasta ja sen yhteydestä kapitalismin syntyyn kuvaa kalvinistista etiikkaa. Ei me ankeilla, maailman onnellisimmassa maassa, me ollaan vaan ihan hiton evlut! . Meillä ihmiset pettyvät syvästi, jos kohtaavat julkisissa palveluissa epäinhimillisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Monissa muissa kulttuureissa julkinen sektori edustaa kylmää koneistoa, jolta suojaudutaan tukeutumalla läheisiin. Kun järjestäydymme harrastuksiin tai yhdistyksiin, anomme avustuksia valtiolta. Tsek. Jos on rahaa, siitä vaietaan. Lähinnä Kuusamon koskiin uskova Reetta Räty tunnustaa tosiasiat – luterilaisuutensa.. Kirjassa kuvataan sitä, miten juuri luterilaisen etiikan omaksuminen on tehnyt Pohjoismaista nykyisenkaltaisia yhteiskuntia. Nelsonin kirjaan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy (2017). Grönlund on myös kirjoittanut esipuheen amerikkalaisen Richard H. Kun osoitamme mieltä, kohteena ei ole esivalta – siltä pyydetään lupa mielenosoittamiseen. Kiitos Bill Gates, Jumalan valittu! Havahduin luterilaisuuden ja hyvinvointivaltion liiton seurauksiin kunnolla vasta kesällä, kun haastattelin kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlundia. Professori Grönlund sanoo, että hyvinvointivaltio voidaan nähdä jopa ”luterilaisuuden muotona”. Meillä luterilaisissa maissa valtio on pikemminkin vanhemman asemassa: se tukee ja auttaa, sitä vastaan ei asetuta. On nimittäin niin, että luterilaisuuteni käytännön ilmentymä on usko hyvinvointivaltioon. Siellä valtio on kansalaisyhteiskunnan vastakohta ja uhka yksilönvapaudelle. Mutta ennen kuin se onnistuu, pitää löytää oman ajattelunsa perusta ja rajat – kulttuurinen syvärakenne, kuten tutkijat sanovat. Ihan päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, jossa kalvinistisesti korostetaan yksilön pelastustarinoita: näin laihduin, näin nousin kuuluisuuteen, näin rakensin imperiumin. Itse olen saanut kasteen peruskoulussa ja uusinut sen vapaaehtoisesti aina, kun olen saanut asua muualla kuin Suomessa. Tämän eron hahmottaminen auttaa ymmärtämään suomalaisten suhdetta vaikkapa vanhustenhoitoon. Kääntymiskokemukset kuuluvat kalvinisteille. Luterilaisella etiikalla on yhteys sosiaalidemokratiaan, käytännössä hyvinvointivaltion perustaan. Omaa suoritusta kuuluu vähätellä, yhteistyötä korostaa, syyllisyyttä potea. Hän on tutkinut muun muassa urbaania huono-osaisuutta ja luterilaisuuden vaikutusta suomalaisten asenteisiin. H yvinvointivaltio syntyi suunnilleen niin, että sosiaalipalvelut siirrettiin Suomessa kirkolta valtiolle. U skoni on tullut näkyväksi, kun olen verrannut sitä läheiseksi luulemaani mutta etäiseksi osoittautuneeseen kalvinismiin, amerikkalaisen eetoksen taustaan. Reetta Räty on toimittaja ja pakana, joka uskoo hyvinvointivaltioon, peruskouluun kaikkivaltiaaseen, sivistyksen ja tasa-arvon luojaan sekä sosiaalija terveyspalveluun. Taloudellinen menestys on palkinto Jumalalta, ja tässä näin lahjoitan vähävaraisille iltapuvussani satatuhatta, God Bless America! Kuten luterilaisuuteen kuuluu, uskoontulooni ei ole tarvittu hurahdusta tai enkelin kohtaamista mökkitiellä. Uskontokuntaa kartoittavissa lomakkeissa pitäisi olla vaihtoehto: pohjoismainen sosiaalidemokratia. Hän on huomannut tutkimuksissaan, että toisin kuin kansainvälisissä verrokkimaissa, Suomessa yhteiskunnan hyvinvointipalveluita ja oman yhteisön tukea ei nähdä vastakohtina. Vanhus voidaan ”jättää” kunnalliskotiin, mutta entä kun kodin ostaa hoivajätti. Kiitos Jeesus ja kulttuuriministeri! Yhdysvalloissa kolmatta sektoria rahoittavat usein perustajiensa nimiä kantavat säätiöt. Jos lahjoittaa rahaa, se tehdään nimettömänä. Me luterilaiset olemme oppineet, että jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä, joka pitää hoitaa. Koska kansa oli luterilaista, maalliseen valtaan suhtauduttiin suopeasti ja siirtymä oli luonteva. I tsenäiseksi pyrkivän ajattelijan pitäisi kai yrittää pyristellä irti ajatuskehikoista tai ideologioista, jotka on omaksunut ympäriltään. Luottamus on koetuksella, sillä meillä luterilaisilla on erityinen suhde julkisiin toimijoihin. Uskontunnustus seisten Luterilaisuuteni käytännön ilmentymä on usko hyvinvointivaltioon. Olemme kuuliaisia alamaisia, alun perin Jumalalle, nykyään maalliselle vallalle
Keitä me olemme. Meillä ei ole kotia eikä keskusjärjestöä. Tästä epäoikeudenmukaisuudesta eivät punavihreätkään sano halaistua sanaa, vaikka he väittävät taistelevansa sankarillisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Tutkimukset osoittavat selvästi, että kauniit ihmiset saavat ansiotonta arvonnousua ulkonäöstään. Viimeinen tabu Rumat järjestäytyvät ja syleilevät omaa toiseuttaan. Rumat homot ovat valmiita marssimaan rumien heterojen kanssa. Vasemmistoliitossa puheenjohtajan kauneutta tasapainottaa ammattiyhdistysliikkeen miesten ulkonäkö. Heidän on mahdotonta ymmärtää, miltä rumasta tuntuu, kun hän yön yksinäisinä hetkinä haaveilee peittonsa alla maailmasta, jossa hänelläkin olisi mahdollisuus kauniiden ihmisten parempaan elämään. O lemme ajopuu identiteettipolitiikan laineilla. Intersektionaalinen näkökulma ottaa rumuuden lisäksi huomioon myös ruman ihmisen yhteiskuntaluokan, etnisen ryhmän ja seksuaalisuuden. Olemme rumia ihmisiä ja kuulumme ulkonäkörajotteisten sorrettuun joukkoon. Ruben Stiller on etelähelsin kiläinen toimit taja, joka on toiminut useita vuosia rumien vertaistukiryh mien vetäjänä ja määrittelee itsensä rumuu den kokemus asiantuntijaksi. Tinder ei meille laula, eikä tansseissa ole flaksia. Myös muissa organisaatioissa on siirryttävä positiiviseen diskriminaatioon, ja osa hallituspaikoista tulee varata rumille. Silti on tunnustettava tosiasiat: olen tosi luterilainen. Ensimmäinen vaatimukseni liikkeen johtajana on rumien kiintiö Ylessä. Liikkeemme piirissä käydäänkin kiihkeää keskustelua siitä, saako ruma keskiluokkainen suomalainen hetero läski puhua ruman ja köyhän nigerialaisen homon rumuuden puolesta vai onko kyseessä hegemoninen kolonialistinen rakenne. Vartalomme ei herätä himokkaita katseita uimarannalla. Meitä rumia on joka lähtöön. Amazonin sademetsän rumat ojentavat kätensä Petsamon rumille. Siellä rumuus kukkii monimuotoisena ja ruma tuntee palanneensa kohtuun kellumaan muiden rumien kanssa. Meitä löytää niin Amazonin sademetsistä kuin Petsamosta, ja jokaisessa suurkaupungissa meitä on enemmän kuin homoja ja transihmisiä yhteensä. On pitkää ja pätkää, transua, heteroa ja muunsukupuolista, on naista, miestä ja kolmatta sukupuolta. Eläköön identiteettipolitiikka, eläköön rumien kosto! . Li Andersson ja Maria Ohisalo ovat kauniita ihmisiä. Ruman huokaus ei ole mahtunut maailmaan, eikä meillä itsellämme ole ollut edes kykyä sanoittaa kokemustamme sorrosta ja häpeästä. Uskontunnustus seisten Uskon lähinnä Kuusamon koskiin ja suhteeni kirkkoon on se, että asun Kallion kirkon vieressä. Suomessa olemme hiljainen katkera enemmistö, jota muka ei ole olemassa, vaikka Suomen kunnat ovat täynnä rumia ihmisiä ja heidän rumia lapsiaan. Rumat ihmiset ovat tähän saakka olleet hiljainen katkera enemmistö, mutta nyt Ruben Stiller on astumassa rumien identiteettipoliittisen liikkeen johtoon. Kompromissi on kuitenkin syntymässä, koska lähes kaikkien mielestä rumalla valkoisella keskiluokkaisella heterolla on velvollisuus syyttää itseään. Rumien Pride on tulossa, ja voitte olla varmoja, että jo ensi kesänä Helsingin kaduilla marssii rumuuden monimuotoinen, eksoottinen ja ylpeä kirjo. Mainoksissa meitä näkyy vain kun markkinoidaan makkaraa läskeille ja kohderyhmänä on keski-ikäisten rumien äijien turpeanaamainen joukko. Olen astumassa rumien identiteettipoliittisen liikkeen johtoon. Liikkeemme kasvaa, kun yhä useampi ruma tajuaa, että uhriksi heittäytyminen nostaa ihmisen korkeammalle moraaliselle tasolle. Muissa puolueissa tilanne vaihtelee: kokoomuksessa rumakin teeskentelee nousukkaasti kaunista, kun taas SDP:ssä ja kepussa rumia on yli puolet, mutta he elävät väärässä tietoisuudessa tajuamatta sortoa. Stiller. Huomiotalouden dynamiikka muuttuu ja rumat astuvat sorron yöstä uuteen maailmaan, jossa kuuluu rumien massojen taisteluhuuto. SYYSKUU 2019 IMAGE 81 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . N äihin päiviin asti olemme vaienneet. Orjuutetut ovat aina hyveellisiä. Syykin on selvä. Nyt koittaa uusi aika. Ensi vuonna mikään ei ole niin kuin ennen. Rumien varsinainen koti löytyy perussuomalaisista. Vihreät keskuudessa ruma on eksoottinen poikkeus, johon suhtaudutaan suvaitsevasti, jos hän kierrättää kotitalouden muoviroskat ja pidättäytyy lentämästä Goalle. Rumien identiteetti kohisee jo kuohuvana koskena, rumat järjestäytyvät ja syleilevät omaa toiseuttaan. R umien yhteisen poliittisen rintaman rakentaminen on vaikea, koska intersektionaalinen ajattelu sekoittaa pakkaa. Kun oman rumuutensa kokemusasiantuntijat marssivat Aleksanterinkadulla, kauniiden ihmisten hegemonia vapisee
Kannattaako kaikki sillat polttaa vai säästää edes se, jolta voi myöhemmin hypätä pohjattomaan kuiluun. – 15. Jos ns. 9. – 4. Tulisiko meidän loukata toistemme kunniaa enemmän, niin pääsisimme eteenpäin tästä suosta, jossa intämme, mitä ja miten kukin saa kellekin sanoa. Käytit rohkeasti muiden mukana sanaa ”setä”. – 12. Kun puhutaan tulevaisuudesta, peruskoulusta, kansasta, voidaanko ottaa keskusteluun mukaan ne 13 000 suomalaista, jotka välittömästi tykkäsivät Martina Aitolehden kihlajaisilmoituksesta. – 6. maan suola, niin eikö liiallinen suolaantuminen pilaa maan ja tee siitä hyödytöntä. Eliot tsau! Loppuuko maailma päivitykseen ”Stranger Thingsin kolmannen kauden kaikki jaksot katsottu tänään!”. ”Ajavatko runoilijat autoa – vai ovatko he aina matkustajia?” (Brian Bilston: Diary of a Somebody) – 2. Jos rasisti A sanoo rasisti B:tä rasistiksi, onko se kunnianloukkaus ja ovatko A ja B korvausvelvollisia, kun tuota miettiessään pyöräilyaktivisti törmäsi bussiin. 1. Mitä muuten tapahtui työläisille, varastiko prekariaatti niiltä niiden viimeisenkin arvon, häviön, koristellakseen sillä itsensä. – 14. T.S. Anni Sinnemäki, kelpaisiko kyyti vai tuletko perässä pyörällä. Mitä teit vuoden 2019 kulttuurisodissa. Ja saisiko sen mediumina ja varmaan sopii, jos vaihdan ne ranskalaiset muusiksi. Milloin muuten Twitteristä tuli psyykkisesti hauraiden Tinder. Milloin tarkalleen ottaen tuli se hetki, kun osoitus älyllisestä elämästä oli se, että paheksui vanhaa tv-sarjaa siitä, että se kuvasti joillakin tasoilla sitä aikaa, jolloin tv-sarja tehtiin. – 18. nämä meidän piti vielä kysyä. Onko Suomessa syrjäisintä Lappia lukuun ottamatta paikkakuntaa, jossa Virve Rosti ei esiintyisi 70 kilometrin säteellä. – 11. – 10. – 3. – 7. Millaista olisi intersektionaalinen ruoka, ja voisiko sen pohjalle perustaa oman ruokamaailman ja MIKSEI HELSINGISSÄ OLE YHTÄÄN INTERSEKTIONAALISTA RUOKAA TARJOAVAA RAVINTOLAA?! – 20. 82 IMAGE SYYSKUU 2019 16. – 19. Entä jos itsensä retwiittaaminen on viimeinen tapa lykätä omaa merkityksettömyyden tunnettaan. – 13. Onko ainoa kysymys, johon ei tule yhtään Katso vittu Googlesta -vastausta se, jossa tiedustellaan, miten voi kompensoida omia lentopäästöjä. Mitä järkeä heinäsirkoissa; rumissa, metelöivissä, itseään toistavissa vegaaneissa. – 8. Miten kävikin niin, että Immanuel Kant on AINA ollut lempifilosofinne. tolkun ihmiset ovat ns. Miltä nyt tuntuu. – 17. Hei, pitäisikö ryhdistäytyä ja tehdä maailmasta parempi paikka jakamalla kavereille se Trumpvideokooste, jonka he ovat jo jakaneet kavereilleen. – 5
Nostalgiset joulumarkkinat . Romanttinen joulumaja puutarhassa . 19,80 €). Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan Kaikkien aikojen Joulu, ilm. 20.11.2019 . Kasvisherkut & laatikot . A-lehdet saa lähettää minulle ajankohtaista tietoa ja tarjouksia sähköpostiin. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Pikkujoulujen takuuvarmat tarjottavat . /tietoa-meista/tietosuojaseloste. Huikeat minimaailmat . Hannu-Pekka Björkmanin Joulukirjoitus . Valurauta-pata (3 L) on yhtä käytännöllinen keittiössä kuin kaunis ruokapöydässä. Joulumakeiset joka makuun . Suolaiset & makeat piirakat . Piparkakut uusin kujein . Kalapöydän yllättävät antimet . Neulo pehmeää läheisille . Juomasuositukset eri aterioille . Saat kaikilla tilaustavoilla uuden tilaajan edut ja voittomahdollisuudet. 10 x unelmien joulukuusi . 19,80 € puukahvaa myös uunissa. Arvotaan 3 kpl 2.12.2019. Tilaus on edullinen jatkuva tilaus. A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. Kaikkien aikojen Joulu ja Kaikkien aikojen Jouluherkut yhteishintaan VAIN 13,90 eurolla (norm. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Kyllä kiitos, tilaan 2 upeaa Joululehteä. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Perinnejoulu maaseudun rauhassa . Saat samat edut myös puhelimitse 09 759 6600 ma-pe kelo 8-18. Leivotaan yhdessä lasten kanssa . Pullataiturin salaiset reseptit . Voin poistua listalta missä vaiheessa tahansa. /tilaus • Tarjouskoodisi on PU9JL421 . Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. Arvo 227,80 €. Talvinen joulupiknik luonnon helmassa . Tarjous on voimassa uusille tilaajille kotimaassa 30.9.2019 asti. Joululehdet maksaa postimaksun. Tee itse: kranssit, koristeet ja joulukortit . Mehevät jälkiruokakakut . Aatto talonpoikaiskartanossa . Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. IRROTA TÄSTÄ JA POSTITA HETI! . . 23.10.2019 Kaikkien aikojen Jouluherkut, ilm. JL_230x297_P.indd 1 18.6.2019 11.36. Enni Mustosen Joulunovelli . Netissä ja puhelitse voit tilata lehdet myös lahjaksi ystävälle! . IRROTA TÄSTÄ JA POSTITA HETI! . Joululehdet Tunnus 5000474 Info PU09 00003 Vastauslähetys PU9JL421 Nopeimmin tilaat ja osallistut arvontoihin netissä: www.a-lehdet.. Pata soveltuu käytettäväksi kaikilla liesillä sekä ilman puukahvaa myös uunissa. A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. Osamaksuihin laskuissa lisätään maksutapalisä (paperilasku 2 €). Tilauksesi jatkuessa kerrytät myös K-Plussa-pisteitä. Trendikkäimmät makeat ja suolaiset . 24 tapaa viettää kestävää joulua . Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero Postitoimipaikka Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen, digilehden ja -arkiston lukuoikeuden sekä uutiskirjeen sähköpostitse) Tilauksellani voin voittaa jouluksi • 30 000,00 € rahaa puhtaana käteen, arvonta 18.12.2019. • 1 000,00 € rahaa loppuvuoden kuukausiarvonnoissa! Lisäksi osallistun Sarpaneva padan -arvontaan TILAUS JA ARVONTAKORTTI Kaikkien aikojen joulua! Tilaa upeat Joululehdet yhteensä vain 13 90 € norm
Kädessä lähes aina kaukosäädin tai kirja. ÄÄNTELY: Sohvapesäkön mietiskelyn ääni muistuttaa aloittelevan bongarin korvaan kuorsausta. KV_sohvapesakko_takakansi_230x297.indd 103 12/10/18 09:48. TUNNUSMERKIT: Keho kehittynyt vaaka-asennon kannalta optimaaliseksi. #KOTIVINKKI #KODITTAJA SUOMEN KODITTAJAT VÄRIKUVISSA OSA 4 J E N N A K U N N A S SOHVAPESÄKKÖ (sof famus sof famus) LUOKKA: Olohuonekodittajat. Rakentaa itselleen pehmustetun kolon ja pysyttelee samassa asennossa tuntikausia