8/2018 SYYSKUU 11,90?€ JE R E K A R A LA H TI : ”E H K Ä TÄ S SÄ PIT Ä IS I LÄ H TE Ä PO LIT IIK K A A N IT S E TE K EM Ä Ä N N IIT Ä PÄ Ä TÖ KS IÄ .” IM A G E 25 7 SY YS K U U 20 18 Ällistyttävä! Uskomaton! Briljantti! Raija Oranen! Koukussa asuntopornoon –keskiluokan kallis addiktio Pianisti sairastui uransa huipulla PILTTIKETJU PÄIVÄKOTIYRITTÄJÄT NANNA JA JERE KARALAHTI
MUSIIKKI Feminist Comedy Night with Jamie MacDonald Punch Up! – Resistance & Glitter • Heppatytöt Seitsemän kuolemansyntiä -improklubi Päiväkirjaklubi • Helsinki Spoken Word ESITYSTAIDE Tuulen laakso Nausicaä • Interstellar (70mm) Teatro dell'opera di Roma / Verdi: La Traviata Pähkinänsärkijä • Elokuvakonsertti: La Haine San Sebastianin tykit (70mm) • Tokyo Story 5 Centimeters per Second • Tetsuo The Royal Opera & The Royal Ballet: Mayerling • Valkyyria • Bajadeeri ELOKUVA KATSO KOKO KORJAAMON SYKSY OSOITTEESTA: www.korjaamo.fi KAIKKI ELOKUVANÄYTÖKSET JA LIPUT: www.korjaamokino.fi IMPROVISAATIOTEATTERI RISKIRYHMÄN SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ -KLUBI KORJAAMOLLA 5.9. Von Hertzen Brothers • Kauriinmetsästäjät Jyrki Nissinen & Hot Visions • Sunday League Detalji • Claes Andersson & Julia Korkman Satellite Stories • Nelli Milan • Kuningasidea Yona • Kube x Eevil Stöö • Rättö & Lehtisalo Tippa • Gnucci (SE) • Blowup Vol 4. ALKAEN.. • Miss Ninni Brindamos Flamenco • Horte • Djangomayn Golden Lampreys • Iisa • MC Taakibörsta Dizu Plaatjies & The Ibuyambo Ensemble (ZA) Leyla McCalla (US) • Jennie Abrahamson (SE) Vesterinen yhtyeineen • Mara Balls • Merries Jukka Nousiainen & Kumpp
Raija O. KU VA : JU U S O W ES TE R LU N D . Kilpailumenestystä riitti, kriitikot povasivat kansainvälistä uraa. Helsinkiläinen unelma 50 Keskiluokan elintasosairaus on asuntokuume. Sitten alkoi tulla omituisia oireita. SYYSKUU 2018 IMAGE 3 Pianisti Roope Gröndahl: ”Tää ala ei ehkä itsessään syleile heikkouden osoitusta tai merkkejä.” (s. 38) Toinen elämä 28 Jere ja Nanna Karalahti perustivat terveellisiin elämäntapoihin panostavan päiväkodin Keravalle. Se oli yhtä aikaa sekä radikaalia että tosi luontevaa. kävi täällä 58 Suomalaiset rakastavat historiallisia romaaneja. Pää kaupunkiseudulla seurauksena voi olla ajan, energian ja rahan loppuminen. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 25 7 | sy ys ku u 20 18. Sairauskertomus 38 Pianisti Roope Gröndahlille sanottiin aina: pystyt mihin vain. Sen tietää myös Raija Oranen, joka pitää monia teoksiaan erinomaisina. K A N N EN KU VA : N IC K TU LI N EN
14 Asia Maaseudun epäajanmukainen ihannointi, aivotutkimus ja sneakerit. 80 Ruben Stiller Rehellisyys ei ole muodissa, kirjoittaa Ruben Stiller. 77 Musiikki Iida Sofia Hirvonen ja Ruusut. 26 Mäntyniemen herra Kesän päiväkirja. 16 Hip Mobileja aikuisille, kukkia joka huoneeseen ja olutniksejä kotipanijoille. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 4 IMAGE SYYSKUU 2018 76 sisältö 16 23 KU VA T: M IL LA VA A H TE R A , K A ST EH EL M I KO R PI JA A K KO , B LA C K LI O N PI C TU R ES 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Suvi Uski kehottaa barrikadeille, jos teknologia toimii arvojamme vastaan. 19 Tärpit Arvioissa esimerkiksi neljä Rakkattua & Anarkiaa -elokuvaa, Tommi Kinnusen uusi romaani Pintti ja vuoden tärkein indierock-levy. 76 Elokuva It Came from the Desert on hankala pidettävä ja mollattava, kirjottaa Kalle Kinnunen nyt loppu. 81 Helmi Kekkonen Kun aivot ovat väsyneet, sen huomaa koko ravintola. 72 Kysymys pelosta Ikänsä pelännyt Marjo Niemi tietää, että pelko ei usko järkiperusteluja. 78 Kirja Marjo Niemi on sitä mieltä, että Argonauttien kirjoittaja Maggie Nalson on ihmisnero. 13 Data Missä asuvat maan ahkerimmat kirjastonkäyttäjät
No veisinkö. Veisitkö lapsesi Jere Karalahden päiväkotiin, kysyi Helsingin Uutiset. pääkirjoitus. Toinen elämä alkaa kun vastaukset on lukittu, Vanhatalo kirjoittaa. Tämän tästä tekisi mieli laskea kirja käsistä ja jutella tai kirjoittaa siitä, vähintään napata lauseista kuvia Facebookiin. Tässä mielessä päivähoi dolla on toisen elämän logiikka, jossa ennen niin kaivattu yllätyksellisyys on menettänyt arvonsa. Suojatessaan työntekijää se suojaa ja rauhoittaa myös lapsia, eikä siinä ei ole siksi kyse iästä. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund SYYSKUU 2018 IMAGE 5 Toinen elämä on ihmisen parasta aikaa Toinen elämä eletään seurausten ja vaikutusten kanssa. Ennen kuin kuopuksemme tänä kesänä lopetti samassa päiväkodissa, ehdin käydä päivä kodilla noin 2?000 kertaa viemässä tai hakemassa. . Hyvinvointiyrittäjä Nanna Karalahdelle päiväkoti on yksi uusi hyvinvointiin liittyvä liiketoimi, mutta Jere Karalahdelle päi väkotiyrittäjyydessä on totisesti kyse Toisesta elämästä – olihan ensimmäinen päättyä haimatulehdukseen kymmenen vuotta taka perin. Tavalla tai toisella, sillä sanaparilla on kaksi merkitystä. Kun he kertoivat aikeistaan helmikuussa, reaktiot olivat kuitenkin odotettuja. Just noin! Just niin! Tuollaista se just on! Monet näistä romaaneista on kirjoittanut norjalainen perheenisä, mutta viimeisin täl lainen kirja oli Pauliina Vanhatalon keväällä ilmestynyt Toinen elämä. Jos muistaisin noin vain useamman dra maattisen sattumuksen, riidan tai huippupäi vän, päivähoito ei ehkä olisi ollut toivotulla tavalla tasalaatuista. Ensimmäinen elämä on hankkimista ja kartut tamista, eteenpäin menemistä. Siksi tärkeimmät kysymykset eivät liity päiväkodin omistajiin, vaan mieluummin siihen, millaista päiväkodissa on. Toinen elämä eletään seurausten ja vaikutusten kanssa. Karalahdet omistavat puolet liikunta painotteisesta päiväkoti Aidosta, joka aukesi Keravalla elokuun alussa. Ainakin toinen elämä on antanut vas taukselle perspektiiviä. Juttelimme aiheesta ja hän kertoi työvuosistaan eri päiväkodeissa. Yllätyksistä on tullut riesoja. Päivät ovat tietenkin sekoittuneet toisiinsa ja siksi yhtä puuroa, ja juuri sitä on pidettävä hyvänä merkkinä. Mutta myös toisesta syystä: pitkään uraan kiteytyi paljon juuri sitä, jota varhaiskasvatukselta odotin. Jättää toistot ja entinen osaksi ensimmäistä elämää. A ina joskus käsiin sattuu kirja, jonka lukeminen on yhtä huudahtelua. Toden Teolla muistan ällistyneeni päiväkodin portilla yhdeksän vuoden aikana vain kerran. Nelikymppisenä kun on vielä aikaa aloittaa kokonaan toinen elämä. Esikoisemme aloitti kunnallisessa päivähoidossa syksyllä 2009. Luulen, että pitkä ura kuluttavassa ammatissa on mahdollinen ei minkään kutsumuksen tai lapsirakkauden, vaan ainoastaan ammattitaidon ja sen kasvatustyöhön tuoman etäisyyden vuoksi. Yli nelikymmenvuotinen työrupeama päiväkodeissa tuntui käsittämättömältä, ja siksi olenkin miettinyt sitä usein. Siksi saattai sin nyt kysyä päiväkodissa: onhan teilläkin täällä aina etupäässä samanlaista joka päivä. Kysymys on tietenkin tarkoituksellisen raflaava ja Jere Kara lahden menneisyydestä muistuttava. Ja kenet toivoo järjestäjäksi: kunnan vai yksi tyisen tahon. Niitä oli pitkä rivi: ura lastenhoitajana oli alkanut vuonna 1968. Yllätyksettömyys säästää ener giaa, jota tarvitaan yllätyksettömyyden ylläpitoon ja kestämiseen. Karalahdet ovat päiväkodissa omistajina, eivät lastenhoitajina. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Se on tarkka ja tun nistettava kuvaus perheellisen nelikymppisyy destä, elämänvaiheesta, joka on niin täynnä toistoja, yhtä ja samaa, ettei se tahdo jäsentyä vetäväksi luvuksi tarinaan omasta elämästä. Kiekkourakin loppui pari vuotta sitten. Törmäsin hiekkapihalla vanhempaan lastenhoitajaan, joka oli pian jäämässä eläkkeelle. Tavalla tai toisella. Laittaisitko lapsesi kiusaamista vähättelevän Jere Karalahden päiväkotiin, kysyttiin puolestaan Iltalehdessä. Toinen elämä on myös otsikkona tämän numeron kansijutussa Jere ja Nanna Karalahdesta. Jos provokaation ohittaa, varsinainen kysymys kysymyksen sisällä kai lienee se, mitä päivä hoidolta odottaa, millaista sen toivoo olevan
Ja minä, eväät ja @imagelehti. @JussiHuhta1a Luen uutta @imagelehti-numeroa, ja joka paikka tuntuu olevan täynnä luteita. 1984) on Imagen uusi Art Director. Hän on työskennellyt perustamassaan suunnittelutoimistossa, monissa lehdissä ja muiden perustamissa suunnittelutoimistoissa. Kenen kauhea idea oli levittää noita iljettäviä kuvia pitkin lehteä!. Hän pelaa jalkapalloa, suunnistaa, hiihtää ja veneilee Busterilla, ja pelkää muuttuvansa hiljalleen setämieheksi. #inari #lappi Tekijöitä VEERA LUOMA-AHO (s. Lapset leikkivät neljä tuntia vedenrajassa, hiekkapohja, ei ötököitä, ei juuri muita ihmisiä, ei kenttää puhelimessa. ANTTI GRUNDSTÉN (s. Lukekaa! #essee @Lapin_Loitsu Löysin tänään taivaan. Lempiasioita ovat asiaton oleskelu, pyörien kanssa koheltaminen ja remontointi. 1978) on yrittäjä ja kirjoittaja, joka omistaa yhdessä Olli Sulopuiston kanssa Suomen ensimmäisen podcasttuotantoyhtiön. K U VA T: X X X X , X X X X .. Hekottelen tässä ääneen autoreportaasia, josta tietenkin osa koskee Espoota, osa Toton Africaa. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @tommy_redhill Aikuisikänsä autoilleelle, huonon musiikkimaun urpolle cityhipille tuorein @imagelehti on herkullinen. @arnkill Uudessa Imagessa on käyttäjän @MikaKukkonen pysäyttävän hyvä Proust-essee. Antakaa hänelle heti potkut! (Tai lisää palkkaa, sillä shokkiefekti toimii)
Avaaja
Suomessa arvostetun insinöörimäisen ihmiskuvan lähtökohtana on, että ihminen on yksilö, joka on johdonmukainen kuin kone. Meidän suuret menestyksen askeleemme on otettu teknologian avulla. So siaalipsykologian näkökulmasta taas yksilö käyttäytyy eri tavalla kuin kaksi yksilöä yhdessä, ja mitä suuremmaksi ihmis joukko kasvaa, sitä hallitsemattomam maksi – tai hallittavammaksi! – se tulee.. Miksi. SYYSKUU 2018 IMAGE 9 Tutkija Suvi Uskin mielestä meidän on noustava barrikadeille, jos teknologia toimii vastoin yhteiskunnan arvoja. TeksTi veera luoma-aho kuva antti vettenranta ”On kysyttävä, mitä uusi teknologia tekee yhteiskunnalle” Suvi Uski Olet sanonut, että Suomea vaivaa teknologiakritiikittömyys
Meidän pitäisi nousta barrikadeille ja kysyä, mitä teknologia saa tehdä meille. Esimerkiksi lapsellani on selvä tarve, jonka Siri täyttää, koska hän ei osaa lukea. Uuden teknologian avulla on luotu sosiaalisia kutituspisteitä, jotka ovat tosi houkuttelevia. Siksi myös esi merkiksi sillä, joka teknologiaa kehittää, on vastuunsa. Yksi yleinen on se, että emme aina ymmärrä, että algoritmit ovat aina ihmisten tekemiä, jonkun tekemiä valin toja. On aika turhaa neuvoa ihmisille, että ole kolme viikkoa some paastossa. avaaja Jotta tekno logia olisi eettisempää, meidän pitäisi puhua suurem paan ääneen arvoistamme ja yhteiskunnan arvoista.” –?Suvi uSki ” Miksi meidän pitäisi olla kriittisempiä teknologisia palveluita kohtaan. Somen käyttöä on opittava koh tuullistamaan, sillä se vaikuttaa aivojen rakentumiseen ja ajattelun kehittymiseen. Nyt olemme sitten sen edessä housut kin tuissa. Yksi on se, että olemme suhtau tuneet teknologiaan objektiivisena. Ihmiset ajattelevat, että etiikka ei koske heitä, mutta tottakai se koskee. Onkohan kenellekään ollut niin paljon valtaa maailmassa kuin Mark Zuckerbergillä. Hänen hallitsemisensa tapa on meille myös aivan uusi. Kyse ei ole vain siitä, että Facebook näyttää sinulle kohdennettuja mainoksia. Koska menestyvät digitaaliset palvelut ovat skaalautuvia, myös ratkaisujen on oltava skaalautuvia. 10 IMAGE SYYSKUU 2018. Teknologia ei toimi aina parhaaksemme. Mistä meidän pitäisi keskustella enemmän. Algoritmeja muuttamalla sinun mieli piteitäsi ja halujasi voidaan muuttaa, ja alat haluta asioita, joita et tiennyt haluavasi. . Se, että vaikka some täyttää päällim mäiset tarpeemme, voi olla helppoa, kivaa ja ihanaa, mutta ei usein tee ihmiselle hyvää. Meidän pitäisi oppia sen sijaan elämään somen kanssa kestävästi. Se on harha. Hänelle on vaikeaa selittää, että sen jatkuva käyttö ei silti ole hyvä juttu, koska silloin hänellä ei ole motivaatiota oppia lukemaan. Teknologiset palvelut edustavat aina kehittäjänsä arvoja. Mihin teknologiaa käytetään, millaiseen käytökseen se johtaa, ja onko se linjassa sen kanssa, mitä me käyttäytymiseltämme toivomme. Millaisia yksittäisiä väärinkäsityksiä meillä on. Muuten tyydytämme itsemme hengiltä. Tarvitsevatko ihmiset nykyistä parempia työkaluja someriippuvuu den hoitoon. Kun puhun vanhempainilloissa, kaikki haluavat aina kuvata sliden, jossa olen jakanut vapaa ajan kolmeen sarakkeeseen: yksi käytetään somessa ja muissa verkostoissa, toisessa pidetään huolta tärkeistä ihmissuhteista ja kolmas on varattu omalle itselle. Olemme someen niin koukussa, että kolme tuntiakin on usein liikaa. Meidän pitäisi sen sijaan kysyä, kuinka paljon käytöstämme ohjaillaan, mihin suuntaan ja kenen luvalla. Itse olen kehittämässä palvelua, joka muun muassa skaalaisi somerikoksiin ja kiusaamiseen liittyvän oikeusavun ja palvelut keinoälyn avulla kaikkien ulottuville. Mitä kriittisyys käytännössä tarkoit taisi. Voiko teknologia auttaa meitä pää semään eroon teknologian aiheut tamista ongelmista. Kaivattaisiin pientä somefeedikapinaa. Jos mietimme, mistä arvoista vaikka Facebook luotiin, oli vatko ne pohjoismaisen hyvinvointiyhteis kunnan vai amerikkalaisen eliittiyliopiston rasavillien etuoikeutettujen opiskelijoiden arvot. Samaan aikaan kun Suomessa teh dään soteuudistusta, Kiinassa pisteytetään ihmisiä heidän elintapojensa perusteella. Eikö meillä kaikilla ole vastuu omasta tavastamme käyttää digitaalisia palveluita. Arkipuheessa usein kuitataan, että sehän on vain teknologiaa, pelkkä väline. Jotta teknologia olisi eetti sempää, meidän pitäisi puhua suurempaan ääneen arvoistamme ja yhteiskunnan arvoista. Ei se mene niin, että yksilöt vain jakavat kissa videoita ja yhteiskunnan tasolla sitten poh ditaan etiikkaa. Nyt tullaan suuriin eettisiin kysymyksiin. Kaikkien on opittava ymmär tämään, mikä tekee onnelliseksi pitkällä aikavälillä. Mikä on suurin virhe, jonka olemme tehneet suhteessa uuteen tekno logiaan. Ehdottomasti. Nyt on pidettävä yhteisenä rintamana huolta siitä, ettei teknologiasta ole meille yhteisön tasolla haittaa. Yhteiskunnalla on oltava mahdollisuus haastaa käyttämämme teknologian arvot. Ihmisten tarpeet ovat lopulta aika eläimel lisiä
Alle 18ja yli 70-vuotiaat ilmaiseksi. KLO 11–17 NÄYTTELYKESKUS WEEGEELLÄ TAPIOLASSA. Yhteistyössä Espoon kaupunginmuseo / Valokuvaamo Pietinen Kasper Strömman INSPIROIVIA PUHEENVUOROJA Arkkitehti Henna Helander Futuro-asiantuntija Marko Home Muotoilijaduo Raivio & Bumann Imagen päätoimittaja Niklas Thesslund Muotoilukasvattaja Mari Savio Juontajana: Kasper Strömman ARKKITEHTUURIKIERROKSIA, OPASTUKSIA & TYÖPAJOJA TUO DESIGN-AARTEESI AMMATTILAISTEN ARVIOITAVAKSI! VIELÄ EHTII! FUTURO-TALO AVOINNA SU 16.9. KATSO PÄIVÄN KOKO OHJELMA: WWW.WEEGEE.FI/DESIGN Tapahtuman järjestävät: EMMA – Espoon modernin taiteen museo, KAMU Espoon kaupunginmuseo, Suomen Kellomuseo, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Espoon tapahtumaja kulttuuripalvelut, Espoon kuvataidekoulu ja Suomen muotoilukasvatusseura ry. ASTI UUSI DESIGNJA ARKKITEHTUURITAPAHTUMA LA 15.9. ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO / NÄYTTELYKESKUS WEEGEE AHERTAJANTIE 5, ESPOO / METRO: TAPIOLA Pääsyliput 12€ / 10€
Erityisesti suomalaiset rakastavat historiallista romaania. YL EI ST EN K IR JA ST O JE N V U O D EN 20 17 TO IM IN TA TI LA ST O T. 500 000 1 milj. Hän kokee sielunsukulaisuutta suurmiehiin ja haluaa kirjoittaa heistä jatkossakin. SYYSKUU 2018 IMAGE 13 Data Kirjan kansa Suomalaiset ovat lukijakansaa. Aikuisten kaunokirjallisuuden lainaus yleisistä kirjastoista kunnittain. 2 milj. Helsingissä ollaan laiskempia, Espoosta puhumattakaan. DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI SONJA SAARIKOSKI Missä Suomi lukee. Sellaista tarinaa me itsestämme kerromme ja on se osittain tottakin, vaikka kirjastojen lainamäärät ovatkin laskussa. Lainojen kokonaismäärä Lainaa asukasta kohden 3,0 3,5 4,0 4,5 HELSINKI ESPOO VANTAA TURKU TAMPERE PORI OULU JYVÄSKYLÄ JOENSUU LAHTI KOUVOLA JOROINEN PIHTIPUDAS KERAVA KUOPIO. Juhani Karila tapasi Orasen Kämpissä. FI 20 18 . LÄ H D E: K IR JA ST O T. Juttu alkaa sivulta 58. Ahkerasti lainataan varsinkin Joensuu-Pori-vyöhykkeellä. Viime vuonna Suomessa lainattiin 66 602 013 kirjaa, kun luku vuonna 2016 oli noin 700 000 kirjaa enemmän. Myydyimmät kaunokirjailijamme hallitsevat tämän genren. Yksi heistä on Raija Oranen, jonka uusi kirja käsittelee Mannerheimiä
Sen voi nähdä viimeisenä yrityksenä puolustaa jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan. ”Luvut eivät ole yksiselitteisiä: vuoden 2018 kesäkuussa Keski-Pohjanmaan työttömyysaste oli 8,4 ja koko maan 10,4 prosenttia. Työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli tämän vuoden kesäkuussa 75,5 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 72,5 prosenttia. Teollisuuden perustyöpaikkojen katoaminen ja muutos korkeamman jalostusasteen töiksi sekä palvelusektorin kasvu näkyvät myös Keski-Pohjanmaalla, mutta kasvua hidastavat tutut ongelmat: työttömien vanhentunut osaaminen tai ammattitutkinnon puute sekä terveyteen ja työkykyyn liittyvät ongelmat. 14 IMAGE SYYSKUU 2018 Tuomas Enbuske, kolumnisti, Liike Nytin perustajajäsen: ”No ihan varmasti ihannoidaan – ja nyt, kun kaupungistuminen on vihdoin todellisuutta Suomessa, romantisoiminen on vain kiihtynyt. Maaseutu kuvataan kaikkialla samanlaisena ja staattisena onnelana. Julkisille varoille on muutakin käyttöä.” osmo soininvaara, vihreä veteraanivaikuttaja: ”Kyselyt koko maan asuttuna pidon kannattamisesta ovat utopiaa, ellei samalla kysytä, halutaanko joka kylässä olevan vaikka terveyskeskus ja paljonko olisi siksi valmis maksamaan lisää veroja. Maaseudun elinvoimaa tuettaisiin parhaiten yhteistyöllä lähikaupunkien kanssa, kuten Keski-Euroopassa ja Ruotsissa. Jotkut haluavat yhä asua maaseudulla, mutta harvempi erakkona ilman palveluita. Jokainen saa puolestani toki asua, missä tykkää – kunhan maksaa sen itse. Työpaikkojen ja työttömien kohtaanto-ongelma on merkittävä työllistämisen ja kasvun este Keski-Pohjanmaalla”, kommentoi Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylijohtaja Marja-Riitta Vest. Osaltaan maaseudun elinvoimaa nakertaa S-liikkeen ylivalta järjettömine logistiikkoineen, jossa lähiruoka kuskataan toiselle puolen maata keskusvarastoon odottamaan kuljetusta.” suvi mäkeläinen, Keskustanuorten puheenjohtaja: ”Menneisyyttä on myös se kuvasto, jossa kaikkien maaseudulla esitetään elävän maaja metsätaloudesta tai olevan autioituneiden syrjäkylien vanhuksia. Myös avoimet työpaikat ovat lisääntyneet vuoden aikana keskimäärin samaa tahtia muun Suomen kanssa. Nuoristakin useimmilla on yhä sukujuuria maalla, eivätkä ihmisten käsitykset hyvästä elämästä eroa niin paljon kuin julkisessa ja poliittisessa puheessa esitetään.” asia Tilastokeskuksen tuoreimman työvoimatutkimuksen mukaan Suomen työllisyysaste on noussut vuoden aikana. Alueellisesti työllisyys on parantunut kaikissa maakunnissa, paitsi Päijät-Hämeessä (–1,1 prosenttia) ja Keski-Pohjanmaalla (–7 prosenttia). Synkkyyttä Pohjanmaalla HUOMIO Maaseutua ihannoidaan nostalgisesti Kuukauden väite. Koko maa ei ole koskaan ollut asuttu eikä sellaista voi odottaa, mutta tasaisesta kehityksestä olisi pidettävä huoli esimerkiksi opiskelumahdollisuuksilla. Kesäkuussa 2018 työllisiä oli 99 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Se soille korpeen rakennettu peltoviljelmä-Suomi, jossa lähinaapuriin on kymmenen kilometriä, on ihan varmasti menneisyyttä. Mielestäni kaupungin ja maaseudun erillisyyttä liioitellaan. Onko Keski-Pohjanmaan tilanne todella muuta maata näin reilusti synkempi
Kipinä silti jäi. Uudenlaisilla antureilla voidaan mitata hermosolujen toiminnan tuottamia magneettikenttiä suoraan pään pinnalta. Viime syksynä hän järjesti yhdessä ystäviensä kanssa alan ensimmäiset Sneaker Bash -tennarimessut. Meidän piireissä katsotaan järjestelmällistä ostamista ja myymistä ehkä vähän vinoon; sneakerit ovat henkilökohtainen juttu, eivät bisnestä. Opiskelujen ohella myyntityötä tekevä Gold pitää tuhatta euroa rajana yksittäishankinnalle mutta myöntää, että enemmänkin saattaisi mennä. Myöhemmin tarkoituksena on muun muassa etsiä käyttäytymisen ja aivotoiminnan yhteyksiä. ”Kerään kenkiä, mutta myös käytän niitä. Tuloksia käytetään esimerkiksi kuluttajaja potilassovellusten kehittämiseen.” TULOKSIA PÄÄN PINNALTA ”Omassa tutkimushankkeessani jatkokehitämme MEG-aivomittausmenetelmää. SYYSKUU 2018 IMAGE 15 asia TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVA TIMO VILLANEN V altiotieteen opiskelija Scott Gold, 21, innostui ala-asteiässä Niken Air Jordan -malleista, mutta kaikki perheessä eivät jakaneet innostusta. ”Alkaa kummasti hahmottaa rahan arvoa, kun maksaa itse vuokran, juoksevat kulut ja autolainaa – mutta kaikki ylimääräiset rahat menevät kenkiin.” Rakkaita käyttöesineitä Sneakereita keräävän Scott Goldin 70 kenkäparin kokoelma on kotona, varastossa, autossa ja ties missä. Toki olen joitain pareja myynytkin ja hankkinut niillä esimerkiksi matkarahaa.” Kenkänsä Gold hankkii pääasiassa outleteista, urheilumyymälöistä ja verkkokaupasta. ”Faija ei ollut innostunut maksamaan yli satasta kengistä, jotka oletti minun potkivan mäsäksi futiskentällä”, Gold naurahtaa. Gold kuuluu myös Facebook-ryhmä Sneakermarket Finlandin ylläpitäjiin. Nyt Goldilla on tennareita noin 70 parin kokoelma, kotona, varastossa, autossa ja ”en edes muista, mistä kaikkialta kenkiä löytyy”. Näin saadaan parempi erottelukyky kuin nykyisellä MEG:llä ja mahdollisuus mitata sellaistakin aivotoimintaa, joka on nyt mitattavissa vain kallon sisältä aivoleikkauksen yhteydessä.” Lauri Parkkonen, Aalto-yliopiston neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksen apulaisprofessori Janne arola. Lisäksi hankkeessa kerätään ja yhdistellään kliinisiä aivomittausaineistoja big data -tyyppisesti, mikä mahdollistaa esimerkiksi parempien lääketieteellisten diagnoosien tekemisen.” SOVELLUSTEN KEHITTÄMISTÄ ”Yhdysvaltain vastaavassa kärkihankkeessa Brain Initiative keskitytään alkuvaiheessa neuroteknologioiden ja erityisesti aivokuvantamismenetelmien kehitykseen. SIJOITTAMINEN TIEDE Aivotutkimus PAREMPIA DIAGNOOSEJA ”EU:n kymmenvuotisessa lippulaivahankkeessa Human Brain Project toteutetaan muun muassa mittavia simulaatiomalleja aivotoiminnan ymmärtämiseksi ja kytketään aivotutkimuksen eri tasoja toisiinsa. Hänen mukaansa etenkin nuorimmille on tärkeää korostaa, että jokainen saa käyttää millaisia tossuja tykkää ja ylenkatsominen tai kiusaaminen merkkien perusteella on naurettavaa
Mobilet on totuttu yleensä näkemään lasten viihdykkeinä. ”Mobile edustaa sitä, mitä moni koti kaipaa. Jotain vihreää RUOKA DESIGN hip KU VA : AT EN A , S ER G EI PA V LO V. Designmuseon näyttelyssä on esillä parikymmentä mobilea, jotka Vaahtera on suunnitellut ja lasinpuhaltaja puhaltanut. Tärkeintä on kuitenkin se, että salaatista lähtee nälkä. Pilko luumut ja lisää balsamicoon, ja keittele vielä noin viitisen minuuttia. Ripottele pinnalle saksanpähkinät, silputtu minttu ja rouhaisu suolaa. Paahda kevyesti rouhittuja saksanpähkinöitä hetki kuumalla pannulla. Lusikoi päälle luumunviipaleet ja hieman balsamicokastiketta. ”Minulla on nyt toukka koneessa, ja aion tehdä pian syntyvälle esikoiselleni mobilen, mutta aikuisellakin voi olla sama ihmetys mobilea kohtaan kuin vauvalla.” Näyttelyn jälkeen Vaahteran mobileita myydään suomalaista taidetta ja designia myyvässä UU Marketissa. Dialogi-installaatio Designmuseon Galleriassa 7.9.–28.10.2018, uumarket.fi Ilman funktiota Milla Vaahtera arvelee, että mobilet kiehtovat aikuisiakin. Revi mozzarella ja asettele lautaselle. Luumu sopii erinomaisesti salaattiin, jossa mozzarella tasapainottaa hapanta makua. ”Salaatin määritelmä on itselleni jokseenkin häilyvä. 16 IMAGE SYYSKUU 2018 M uotoilija Milla Vaahteran Dialogi-installaatio valittiin Design Club Open Call 2018 -näyttelyn tekijäksi. Missä menee esimerkiksi lämpimän salaatin ja muunlaisen aterian raja. Kalustemuotoilijana Vaahtera on tottunut suunnittelemaan funktionaalisia esineitä. Balsamicoluumut 4–5 kypsää luumua 1 pallo buffalomozzarellaa 1 dl balsamicoa 1/2 tl hunajaa 1/2 dl saksanpähkinöitä tuoretta vahvaa minttua suolaa Keitä keskilämmöllä kattilassa balsamicoa ja hunajaa, kunnes seos on hieman tiivistynyt. Se on orgaaninen ja kapinallinen esine teollisesti valmistettujen huonekalujen joukossa.” Mobilet syntyvät niin, että Vaahtera menee päiväksi tyhjän lehtiön kanssa lasihyttiin puhaltajan kanssa, ja sitten he kokeilevat kaikenlaista, kunnes tasapaino löytyy. Riittääkö, että annoksessa on edes jokin vihreä lehti?” kysyy Lotta Viitaniemi Syötävän hyvät – 38 salaattia ja kulhoa -kirjassaan. Viitaniemen kirjasta poimittu luumusalaatin ohje on napakymppi erityisesti sellaiselle, jonka pihalla on juuri kypsynyt luumuja. ”Usein veistoksiin päätyy juuri niitä kappaleita, jotka ovat lasinpuhaltajan mielestä epäonnistuneita.” Standardoidun massatuotannon aikana Vaahteraa kiehtoo esineiden inhimillisyys. Vuosi sitten hän päätti antaa tilaa taiteelliselle luomiselle ja tehdä jotain, joka innostaa mutta josta ei ole hyötyä ammatillisesti. Syntyi joukko suuria, näyttäviä mobileita ja jalallaan seisovia stabileita, jotka pyörivät hiljalleen tilassa miltei hypnoottisesti
Vastaukset antoi Iittala & Arabia Design Centren Floral Affair -näyttelyn toteuttanut muotoilija Päivi Niemi 3 DESIGN JUOMA TYYLI MATKA KU VA T: TU U K K A ER VA ST I, W EE K D AY , AT EN A TEKSTI JULIA THURÉN hip. Redi, Hermannin rantatie 5 Elokuvallista maisemaa Gotlannin ison saaren vieressä oleva pieni ja kaunis Fårö on kuuluisa kalkkikivimuodostumistaan ja siitä, että elokuvaohjaaja Ingmar Bergman asui siellä. Oma pikku panimo (Atena), 31 € Sisusta kukin LOHDUTA ITSEÄSI Jos paluu töihin loman jälkeen on ollut raskas, osta kimppu markettikukkia suklaalevyn sijaan. Bergman-keskuksessa pääsee tutustumaan ohjaajan elokuvien taustoihin. PELKKÄÄ VIHREÄÄ Kestävimmän kimpun saat asettelemalla vaasiin vain vihreitä lehtiä, oksia tai kaisloja. Asettele kukat vesilaseihin ja kata kullekin ruokailijalle oma kukkansa. Sekoita lähikukkakaupasta saatavia kukkia lenkkipolulta löytyneisiin aarteisiin. Avaa kimppu ja jaa se useampiin vaaseihin ympäri kotia. Liike sijaitsi aiemmin Aleksanterinkadulla mutta lopetti muutama vuosi sitten yllättäen toimintansa. Jos kylppärissä on leikkokukka maljakossa, eivät asiat voi olla kovin huonosti. Bergman on haudattu Fårön kirkon hautausmaalle. ”Oluenpano oli meille hyvä syy puuhastella kavereina kotosalla, vaikka emme enää lapsia olekaan”, he perustelevat harrastustaan. Syötävät kasvit ja kukat käyvät suoraan lautaselle tai salaatin koristeeksi. Suorat lennot Visbyhyn alkaen 160 € Tee se itse -olut Enää kotikeittiöpanija ei tarvitse YouTubea, sillä ruotsalaiset Jakob Nielsen ja Mikael Zetterberg näyttävät kirjassaan oluen teon selkeästi. SYYSKUU 2018 IMAGE 17 Weekday palaa Kalasataman uusi kauppakeskus Redi avaa ovensa syksyllä, ja sen mukana Suomeen palaa taas ruotsalainen muotiliike Weekday. KUKKA KULLEKIN Heitä hiiteen vanhanaikainen asettelu, jossa kukkakimppu pönöttää keskellä pöytää. Aseta vaasiin yksi peikonlehti ja pari kaislaa, ja vaasista tulee osa asetelmaa eikä vain tuki näyttävälle kimpulle
Yhdistä siideri-jogurttiseos kuiva-aineisiin ja sekoita. RUOKA Tumma siiderileipä (10–12 annosta) 8 dl turkkilaista jogurttia 1 plo (0.33 l) omenasiideriä 5 rkl ruokasoodaa 450 g tummia gluteenittomia jauhoja 2 tl suolaa 4 dl hunajaa 4 dl siirappia Sekoita sooda, jauhot ja suola toisessa kulhossa. VINKKI Jatka siirappia tarvittaessa vedellä, kunnes sen rakenne on juoksevaa. Sekoita jogurtti ja siideri keskenään. Paiston jälkeen sivele siirappia leivän pintaan. 4. 18 IMAGE SYYSKUU 2018 ”Saako tätä ostaa mukaan?” Etelärannan Savoyssa vastataan päivittäin samaan kysymykseen. Siideri + siirappi = leipä Ravintola Savoyn gluteeniton leipä syntyy makeista aineksista. 3. Vastaus on ei, mutta keittiömestari Kari ”Kape” Aihisen reseptillä voit valmistaa klassikkoravintolan gluteenitonta suosikkileipää itse kotona. TEKSTI LAURA FRIMAN KUVITUS ULLA DONNER ruoka. Lisää hunaja ja muotoile leiväksi. Lämmitä uuni 160 asteeseen. Paista leipää uunissa noin 25 minuuttia. 1. 2
Kyllä. Ei kukaan päätä lopettaa kokonaan leffo jen katselua, jos näkee kerran yhden paskan elokuvan. Teos käsittelee viiden vahvan tanssijan kautta niitä odotuksia ja hyökkäyksiä, joita tanssijoiden ja naisten kehot saavat osakseen ihan pienestä pitäen. Entä jos omat kokemukset nykytanssista ovat tylsiä. TEKSTI JULIA THURÉN KUVA SARA LEHTOMAA kulttuuri Kuka tässä pohjimmiltaan on nasty. Liike on oivallinen tapa kuvata vaikeita asioita ja vahvoja tunneskaaloja, ja toisaalta tanssissa on hienoa juuri tulkin nanvapaus. Olen itse taiteellinen johtaja ja vaikken ole edennyt kyynärpäillä, tuntuu että olen silti saanut arvostelua osakseni. SYYSKUU 2018 IMAGE 19 TANSSI Miksi teoksesi nimi on häijy, inhottava. Oli shokki tajuta, että kun nianhimoisen naisen voi leimata julkisesti noin, kun taas eteenpäin pyrkivä mies on hyvä tyyppi. Näkyykö #metoo esityksessä. Avautuuko tämä esityksestä, jos ei tiedä nykytanssista mitään. Nykytanssiteos Nasty ensi-illassa Kulttuurikeskus Stoassa Helsingissä 7.9.2018. Minulle visuaalisuus ja musiikki ovat tärkeitä, ja uskon että tunnin mittainen tanssiesitys jättää jäljen katsojaan. Häijy akka Koreografi Susanna Leinosen nykytanssiteos Nasty kuvaa kehoon kohdistuvia hyökkäyksiä ja rajoituksia. Olimme Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikana esiintymässä Houstonissa, ja tuolloin Trump kutsui Clintonia nimi tyksellä such a nasty woman. Teosta ideoidessani mietin näitä teemoja. Paitsi ulkoa tulevat odotukset, myös ihmisen omat vaatimukset omaa ke hoaan kohtaan voivat olla aika inhottava asia. Milloin arvostellaan pään kokoa, milloin rintojen kasvua
Hehkuvan kesän väreilyä varjostaa uhka, joka ottaa välillä kyykäärmeen, välillä suden muodon. Teos antaa ”maahanmuuttajiksi” nimitetyistä ihmisistä, etenkin musliminaisista, tavallista monimuotoisemman kuvan. (suom. Kristiina Drews) (Gummerus) 302 s. Yksi haikailee lapsuutta, toinen parisuhteen entistä roihua, kolmas lupiinittomia pientareita. Yhden päivän tapahtumia kuvaavassa pienoisromaanissa kohtaavat eri sukupolvet, joista jokaisella on oma kaipauksensa. Aki Ollikainen: Pastoraali. 20 IMAGE SYYSKUU 2018 Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa. Nostalgia sävyttää tulevaisuuttakin. Näkökulmat ovat autistisen, epileptisen Jussin, surumielisyyteen taipuvaisen Helmin ja omapäisen Railin. Sana ’pintti’ tarkoittaa lasinvalmistuksessa syntyvää jätelasia, ja se on tulkittavissa henkilöhahmojen vastoinkäymisten ja pettymysten metaforaksi. ”Jääköhän meistä, Vilho, mitään noin pysyvää jälkeen?” pohtii eräs teoksen miehistä vanhan puuveneen äärellä. Juonenkuljetus on notkeaa, mutta ihastumista ja seksiä kuvaavat jaksot ovat puistattavan chick lit -henkisiä. (Siltala) 186 s. Kinnusen teos on hieno historiallinen romaani sellaisten ystäville: taustatyö on tehty huolella, elämäntarinat ovat koskettavia ja kerronta taidokasta. Pastoraali on nimensä mukaisesti paimenidylli: eletään maaseudulla, keskellä Suomen kauneinta suvea, ja hoidetaan lampaita. (WSOY) 292 s. Ongelmat syvenevät, kun Parvaiz houkutellaan isän kohtaloon vetoamalla ISIS:in tiedottajaksi, mitä poika tosin katuu heti Raqqaan päästyään. Rosoa tai yllätyksiä se ei kuitenkaan tarjoa. Niiden kautta tutustutaan 1950-luvun työlääseen arkeen, lasinpuhallukseen ja erilaisiin ihmiskohtaloihin, joiden taustalla on sotatraumoja, seksityötä sekä insestiä. Pintissä seurataan lasiruukin ympärille rakentuneen kylän elämää sotienjälkeisessä Suomessa. kulttuuri KU VA T: W S O Y, S IL TA TA , G U M M ER U S. Myös Sofokleen Antigone-näytelmää myötäilevä, dramaattinen lopetus notkahtaa sentimentaaliseksi. Kamila Shamsien kahdeksas romaani kertoo lontoolaistuneen pakistanilaisperheen tragedian. Isosisko Isma ja kaksoset Aneeka ja Parvaiz ovat menettäneet vanhempansa nuorena, kasvaneet jihadisti-isänsä perintöä salaillen ja arkipäivän rasismin varjossa. Kirjat TEKSTI SILVIA HOSSEINI Tommi Kinnunen: Pintti. Vaarallisin otus on kuitenkin ihminen itse – sekä vääjäämätön, armoton aika. Romaanin henkilöhahmot on rakennettu taiten, mutta naisen seksuaalisen himon kuvaukset ovat kiusallisen harlekiinihtavia. Sen sijaan tiivis, merkityksillä ladattu luontokuvaus on vaikuttavaa. Kolmeen osaan jakautuvan romaanin päähenkilöinä ovat Tyynelän sisarukset, joiden suvussa ei ole ”muuta perinnettä kuin viha ja viinanjuonti”. Sen ansioksi on katsottava myös jihadismin kiihkoton käsittely, mikä korostuu skandaalinhakuista brittilehdistöä parodioivissa osuuksissa
Hynes kertoo levyn käsittelevän ”mustaa masennusta” ja ”queerien ahdistusta”, mikä poliittisesti ylilatautuneessa maailmassa nostanee levyn Blood Orangen päätyöksi. Jukka Immosen tuottama levy on pieteetillä sävelletty, teksteiltään hieman höttöinen ja valtavirtamiellyttävä albumi, joka ei yliyritä sekuntiakaan. TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: C A PI TO L, D O M IN O , SV A R T, D EA D O C EA N S kulttuuri. Näistä lähtökohdista levyn päättävä kappale Katko on elegantisti rakentuva kymmenminuuttinen, jolle yksikään kitaristi ei ole ylimääräinen. Teksti-tv 666: Aidattu tulevaisuus (Svart) Teksti-tv 666:n ensimmäinen studioalbumi sisältää maksimalistisen muistutuksen siitä, mitä rock-musiikilta voi kaivata: mahdollisimman monta kitaraa, hirveä vauhti, hirveä meteli ja puolessa tunnissa kaikki ohitse. Anna Puu: Nälkäinen sydän (Capitol) Anna Puun musiikkiura on kestänyt kymmenisen vuotta, viisi levyä ja vainelämäät, mutta debyyttialbumin parista kesähääklassikosta huolimatta ei ole selvinnyt, millainen artisti hän on tai haluaisi olla. Puun ekologinen lokero suomalaisessa popsysteemissä sannien, reinonordinien ja iisojen puristuksissa saattaa pysyä mysteerinä, mutta ainakin tilaa yritetään raivata laadulla ja visiolla. Jos on tottunut kuulemaan Hynesiltä laulunkirjoitussuurtekoja, levyn loppupään muutama hieno fragmentti – kuten Dagenham Dream – eivät ole kovin paljon. Hän ei näitä raameja näe. SYYSKUU 2018 IMAGE 21 Levyt Blood Orange: Negro Swan (Domino) Frank Oceanin toissavuotiset Endless ja erityisesti Blonde olivat tekoja ja klassikoita ilmestymisestään lähtien. Weezeristä ja Nirvanasta on lähdetty, mutta Mitskin karaokemahdottomat melodiat saavat St. Mitski: Be the Cowboy (Dead Oceans) Ei montakaan vuotta sitten oli edistyksellistä tuhista indierockin henkitoreista. Rumpukomppeja on noin yksi, tempoja samoin, mutta jos kilpa-autoilija on harjoitellut vain kaasun pohjaan painamista, turha häntä on vaatia ajamaan pitkää suoraa kolmosvaihteella maisemia katsellen. Silti Negro Swan on hidas, löysä ja biisitön. Newyorkilainen Mitski Miyawaki näyttää viidennellä levyllään, että kyse oli vain opetettuihin raameihin hirttäytymisestä. Siksi riemastuttaa, että Nälkäinen sydän on suorastaan taiteellinen statement. Devonte Hynesin eli Blood Orangen Negro Swan on ensimmäisiä ykkösketjun levyjä, joiden voi sanoa olevan Oceanin mahdollistamia. Vincentinkin kappaleet tuntumaan kaanonhakuisilta. Kappaleet ovat pariminuuttisia ja vähät välittävät perinteisistä rakenneja sävelasteopeista. Be the Cowboyn saattoi toivoa olevan syksyn tärkein indierocklevy ja juuri sitä se on. Ehkä PMMP:n kadonnut tulevaisuus olisi voinut kuulostaa tältä
Parhaita ovat hetket maja talon muiden asukkaiden kanssa. Rooleissa ilahduttavat muun muassa Jennifer Ehle ja American Honeyn päätähti Sasha Lane. Bing Liun kunnianhimoinen esikoisohjaus Minding the Gap alkaa paikallisia nuoria seuraavana skeittidokumenttina mutta päätyy näyttämään tarkasti, miltä tilastot näyttävät yksilötasolla. The miseducation of cameron post (Rakkautta & Anarkiaa 20.–30.9.) Desiree Akhavanin toinen pitkä elokuva on tämän syksyn Lady Bird. Minding the Gap (Rakkautta & Anarkiaa) Rikostilastoiltaan surullinen Rockford on kaupunki, josta halutaan pois. Paikan päällä Cameron tutustuu muihin ikäisiinsä, jotka yrittävät päästä takaisin kotiin korjaamalla jotain, mikä ei ole rikki. Chloë Grace Moretz näyttelee teini-ikäistä Cameronia, joka jää kiinni salasuhteesta tyttöön ja päätyy tätinsä käskystä kristittyjen eheytysleirille. Hauska, intiimi ja liikuttava elokuva on Girlsissäkin näytelleen Akhavanin ensimmäinen täysosuma ohjaajana. Itseään ja kahta parikymppistä kaveriaan kuvaava Liu on kiinnostunut yhteiskunnan antamista miehen malleista ja siitä, kuinka vaikea ylisukupolvista väkivallan kierrettä on katkaista. Yksi amerikkalainen kertoo, kuinka hän saapui maahan ja tajusi välittömästi päässeensä kotiin. Ruoka, ihmiset ja jopa ilma ympärillä tuntuivat omilta. Jacek joutuu kamalaan onnettomuuteen, jonka johdosta häntä aletaan karttaa. He majoittuvat majatalossa, joka on tarkoitettu nimenomaan sukuaan metsästäville adoptiolapsille. mug (Rakkautta & Anarkiaa) Pieni puolalainen kaupunki rakentaa maailman suurinta Jeesus-patsasta. Osa Malene Choin ohjaamasta elokuvasta on näyteltyä, osa dokumentaarista. Puolet teemoista karsimalla lopputulos voisi toimia, nyt Mug lähinnä pitkästyttää. 22 IMAGE SYYSKUU 2018 TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Le ffa t & sarjat The Return (Rakkautta & Anarkiaa) Tyylikkäästi leikattu ja kokeellinenkin The Return kertoo kahdesta tanskalaisesta, jotka matkustavat Etelä-Koreaan etsimään biologisia vanhempiaan. Yksi työmaalla työskentelevistä on Jacek (Mateusz Kos?ciukiewicz), Metallicaa autonkotterossaan huudattava symppis hevari. Malgorzata Szumowskan ohjaama Mug on kristittyä, konservatiivista ja muukalaisvihamielistä maata suomiva satiiri, jonka maalitaulu on niin iso, ettei osumista saa tyydytystä. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KU VA T: R A K K A U TT A & A N A R K IA A kulttuuri
Moderna Museet rakentaa syksyn Andy Warhol -näyttelynsä paitsi ikonisten kuvien myös nostalgian varaan. ”Iästään huolimatta kirja kuvaa älyttömän tarkasti tämän hetkistä eetosta siitä, että ihmiskeskeisen maailman on muututtava, jotta tulevaisuus ylipäätään olisi mahdollinen”, Rossi sanoo. ”Esitys käsittelee vieraan kohtaamista ja muutosta. Vaikka onkin koko uransa pyörittänyt nykymusiikin kotimaista karusellia aina varhaisesta Korvat auki -yhdistyksestä Helsingin biennaaliin ja Viitasaaren Musiikin aikaan, hän viihtyy varjoissa eikä pukahda sanaakaan hauskasti nimetyistä kappaleistaan. Unelmia – Jukka Tiensuun sävellyksiä 19.9. SYYSKUU 2018 IMAGE 23 KU VA T: K A ST EH EL M I KO R PI JA A K KO , JU K K A TI EN S U U , A M O S R EX / TE A M LA B , G A LL ER IA FO R S B LO M / TO N I R . Vaikka Tainaron on dystopia rinnakkaismaailmasta, kertoo se myös tästä todellisuudesta, jossa elämme – keskellä ilmastonmuutosta ja kuudetta sukupuuttoaaltoa. Immersiivisesti maan alle Seitsemänkymppisiään viettävä Jukka Tiensuu on raikas tuulahdus vakavahenkistä taidejargonia ylläpitävässä musiikkikentässä. Warhol 1968 Tukholman Moderna Museetissa 15.9.2018-17.2.2019. Tervetuloa hyönteisten valtakuntaan, toivottaa ohjaaja Essi Rossi. Vaikka maailma muuttuu hyvin radikaalisti, aina säilyy jotain tuttua.” Monitaiteellisessa näyttämöteoksessa Kati Outinen näyttelee jonkin sortin tutkimusmatkailijaa tai maahanmuuttajaa, joka altistuu vieraalle elämäntavalle suurta järistystä odottavassa epäpaikassa. TO IV O N EN , M O D ER N A M U S EE T / LA SS E O LS S O N Ei mitään järkeä. Fyysisen olevaisuuden rajoista ”vapautumista” tutkiva teos on esillä koko loppuvuoden. Ehkä teosten ,mutta, Nous, oddjob, Collateral ja Ai vitsi piileekin juuri pakonomaisessa tarpeessamme etsiä järjellisiä selityksiä järjettömyyksistä. Moderna Museet Jos marilynit ja soppapurkit on jo nähnyt lukemattomia kertoja kahvimukien kyljissä ja opiskelijakämppien julisteissa, jaksaako alkuperäisiä töitä vielä katsoa taidemuseossa. Galleria Forsblom Kuoleman jälkeiset maatumisprosessit tapahtuvat yleensä syvällä maan alla. Toivosen metodian on asetella eläinten ruumiita laakeiden kuparilaattojen päälle ja antaa hitaan hajoamisen jättää jälkensä laatoille. ”Krohnin maailma on synkkä, mutta samaan aikaan se katsoo tulevaisuuteen. Amos Rex -taidemuseo Helsingissä avautuu yleisölle 30. syyskuuta asti. Toivosen teoksissa esiin piirtyvät prosessin jäljet. Palindromisävellys AsteletsA ainakin huvittaa, jos vain klarinetisti muistaa olla esitysohjeille uskollinen ja hiipiä ontuen lavalle. MARI AREVA MUSIIKKI KUVATAIDE kulttuuri Kärpästen rouva TEATTERI Leena Krohnin Tainaron on yhä ajankohtainen ja siksi nyt näyttämöllä. klo 19 Helsingin Musiikkitalon Camerata -sali, vapaa pääsy. MARKO YLITALO. TeamLab-taiteilijaryhmän Massless-teos on on koko näyttelytilaan levittyvä digitaalinen installaatio, johon käydään sisään. Kävijän kokemuksen on tarkoitus olla ”kokonaisvaltainen” ja ”pelillisellä tavalla osallistava”. Helsingin Kansallisteatterin pieni näyttämö. Ohjaaja tunnetaan erityisesti elokuvallisesta näyttämökielestään, ja Tainaronissakin nähdään viittauksia scifi-klassikoihin. elokuuta. Immersiivisyydestä on viime aikoina puhuttu etenkin joidenkin teatteriesitysten ja lukijan valintoja huomioivien kirjojen yhteydessä, kokonaisissa näyttelykonsepteissa toistaiseksi harvemmin. Toivosen Beautiful Landscapes Inside Dead Bodies -näyttely on esillä galleria Forsblomissa Helsingissä 16. Varsinaista maatumista ei nähdä nytkään, mutta Toni R. Eri maailmojen ja elämänmuotojen kohtaamisessa kiinnostaa se, miten erilaisissa todellisuuksissa saatamme elää, vaikka luulemme elävämme vain yhdessä maailmassa.” Toisessa roolissa nähdään esitykseen musiikin säveltänyt Aino Venna, joka esiintyi Outisen kanssa myös Rossin ohjamaassa Pelon maantieteessä. Hän ja dramaturgi Iida Hämeen-Anttila ovat sovittaneet näyttämölle Leena Krohnin kirjemuotoisen läpimurtoromaanin Tainaron vuodelta 1985. JAANI LÄNSIÖ Amos Rex Uusi Amos Rex -taidemuseo lupaa ensimmäiseltä näyttelyltään muodikkaasti immersiivisyyttä
ANTAUDU LUMOTTAVAKSI ticketmaster.fi puh. Sitä voi olla vaikea sanoa, mikä se on. MARKO YLITALO kulttuuri Parempi puu pivossa DESIGN Vuoden nuori muotoilija Antrei Hartikainen veistää puusta kukkia Vuoden nuori muotoilija 2018: Antrei Hartikainen -näyttely Helsingin Lokal Plus -galleriassa (Annankatu 11) 16.9. Käytän paljon vaahteraa, josta saa aikaan herkkiä ja ohuita muotoja. Se kyllä taipuu melkein mihin vain, mutta aina ei ole kovin järkevää käyttää puuta. Teen paljon perinteistä veistämistä, mutta yhdistän siihen usein myös tietokoneohjattua jyrsintää. asti. Omissa töissäni olennaista on materiaalilähtöisyys, sen tietynlainen kunnioitus, mutta myös perinteiden haastaminen. Esimerkiksi putket, joissa mittasuhteet menevät pieniksi, kannattaa mieluummin tehdä metallista. Itselleni teoksen suunnittelu ja materiaalin työstäminen ovat samaa prosessia. Mistä tunnistaa hyvän muotoilijan?Jos muotoiltu tuote tai tehty teos jää kutkuttamaan, silloin siinä on ollut jokin jännite tai muu juttu, miksi se on painunut mieleen. 0600 10 800 (1,98 €/min+pvm) Syyskauden konserttiliput myynnissä nyt !. Mihin puu ei taivu. Vaikka puu on luja ja jäntevä materiaali, ei se ihan pienimmissä töissä kestä. Miten yhdistät perinteiset puusepäntaidot ja modernin muotoilun. En väännä puusta ihan luonnotonta vaan yritän mukailla sitä, mihin se luontaisesti taipuu
Totuuden jälkeen (Teos) ilmestyy 25.9. Olisi syytä puhua myös polarisaatiosta: totta kai löytyy molemmilta laidoilta samankaltaisuuksia – mutta sanaa ääripää ei tietenkään saa käyttää. TEKSTI OSKARI ONNINEN KUVA JARKKO MIKKONEN kulttuuri ANTAUDU LUMOTTAVAKSI ticketmaster.fi puh. Kehityskulkuja on kuitenkin kasaantunut niin, että tarvitaan uutta ajattelua ja tilannekuvaa. SYYSKUU 2018 IMAGE 25 KIRJA Toimittajat Olli Seuri ja Jarno Hartikainen, Sitran asiantuntija Hannu-Pekka Ikäheimo sekä dosentti ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma julkaisevat syyskuun lopussa kirjan, joka selittää, minkä kaikkien nykyilmiöiden summana totuudenjälkeisyys on muodostunut. Pohjoismaisesta yhteiskunnasta käsin voi aluksi naurattaa, miten angloamerikkalainen maailma sortuu dekadentteihin ilmiöihin, kuten brexit-kampanja ja Trump. Mutta ei meilläkään ennen ole ollut niin ”amerikkalaista” poliitikkoa presidenttiehdokkaana kuin luomisoppia kannattanut Laura Huhtasaari. Totuudenjälkeisyys on sekä oikeiston että vasemmiston ongelma Jossain määrin eri mieltä. Dosenttimaisella suhteellisuudella hän ei pystynyt olemaan täysin samaa mieltä juuri mistään. Relativistinen totuuskäsitys oli 1970-luvulla uuden vasemmiston lempilapsi, jolla se pyrki paljastamaan porvarilliset, miesten dominoimat ajatusmallit. Polarisaatio on amerikkalaisen kulttuurisodan matkimista Jokseenkin samaa mieltä. Ei. Samoin amerikkalaisilta kampuksilta saadaan erilaisia ideoita, joita toteutetaan täällä. On hirveän houkuttelevaa ajatella, että auringon alla ei ole mitään uutta. Nykyään se palvelee ja voimauttaa populistisia voimia, jotka voivat toistella Russia Todayn päätoimittajan tavoin, että kukaan ei pääse käsiksi objektiiviseen totuuteen. Jaakko Yli-Juonikas sanoo Jatkosota-Extrassa paremmin kuin me: Kaaos on puhunut, pulinat pois. Tuloksena on meidän faktat ja teidän faktat, tai jopa jokaisen omat faktat. Aatehistorioitsija Mark Lillan mukaan individualismin nousu ja kansalaisuuden eroosio alkoivat vaikuttaa oikeiston piirissä viimeistään 1980-luvulta lähtien reaganilaisena käänteenä ja myöhemmin vasemmiston piirissä identiteettipoliittisena käänteenä. Image esitti dosentti Vihmalle väitteitä totuudenjälkeisyydestä. 0600 10 800 (1,98 €/min+pvm) Syyskauden konserttiliput myynnissä nyt !. Totuudenjälkeisyys on kiertoilmaisu Esson baarin keskusteluille. Totuudenjälkeisyys on individualismin sivuvaikutus Jokseenkin näin. Vale, emävale, totuudenjälkeisyys Totuuden jälkeen -kirjan kirjoittajat vertaavat totuudenjälkeisyyttä Don Delillon kirjan myrkkypilveen, joka aiheuttaa oireita sen mukaan, miten sitä kutsutaan. Strategia on tällä hetkellä vahviten oikeistopopulistien käsissä. Digitalisaatio on myllertänyt poliittisen julkisuuden
19.7. 30.7. Paperi T onnistuu tiivistämään ajastamme jotain olennaista yrittäessään turhaan tiivistää itsestään jotain olennaista. 17.7. Rouva Jenni Haukio lakonisena: ”Ymmärsit sinä”. Harmillista, etten ymmärtänyt tätä aiemmin. Mitähän rentoa seuraavaksi tekisin, niin voisivat kirjoittaa, mitä rentoa seuraavaksi tein. 1.7. 20.6. mäntyniemen herra: kesä 2018 KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A . Maailma ei kestäisi tietoa siitä, mitä kaikkea Trumpin pariskunnalta unohtui Suomeen enkä edes käytä sanoja ”kaapillinen lapsia.” 18.7. 6.7. ”Mul on maailman paska harteilla ja vaivaantunu syli/Jengi heittää femmoi ihan vitun hänes/ Ja olettaa et mä tietäsin mitä tehä tol kädel”. Puren kieltä niin, että veri roiskuu Paperi D:n banaanimurskaan. 25.6. Parhaimmillaan keskustelu on sitä, kun ihmiset sanovat toisilleen ”ilmastonmuutos” ja Touko Aalto nostaa kättään voidakseen myös sanoa ”ilmastonmuutos”. 27.6. Jääpaloissa uitetut Rouva Jenni Haukion pikkarit päässäni tunnen oloni hetken aikaa ihmiseksi, jolla on virkeä tulevaisuus. Jaahas. Rouva Jenni Haukio ilmoittaa aamukahvilla uudeksi harrastuksekseen lepakoiden tarkkailun. 16.7. Jean-Paul Sartren L’etre et le néant nousi 40-luvulla Ranskassa hyvin suosituksi kirjaksi, koska kuparia ei tuolloin saanut mistään, ja kun kirja painoi tasan kilon, kotiäidit ostivat sen painomitakseen. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop 18.6. Kansliassa pieni tappelunpoikanen, kun vetäisin vahingossa nyrkillä avustajaa, joka sanoi ”Trumputin” ja katsoi toiverikkaana, eikö vanhus jo ala nauraa. Käy tutustumassa heihin tai ilmoita uusia Apu-tonnin ansaitsevia hankkeita osoitteessa apu.fi/suomionhyvienihmistenmaa Suomi on hyvien ihmisten maa.. Täällä Porin asuntomessujen avajaisissa monta raikasta ehdotusta huoneiksi, joiden kattoon laittaa köysi roikkumaan. Nyt on kotioven edessä pomppinut jo monta aamua hyppykepillään tällainen ”Sami Sykkö”, jolla on kuulemma paljon ehdotuksia, miten Valtion vierastalosta saisi häntä tyydyttävämmän. Te, jotka valitatte kesälomanne pilaavista yllätysvieraista, ette vittu tiedä mistään mitään. 29.7. Blaadaamisen lopettaminen mahdotonta. 1.8. 26 IMAGE SYYSKUU 2018 20.7. 19.6. Isoja ja pieniä. 22.7. Onni on lukea Helsingin Sanomista, mitä tehdä, kun on kuuma. Kultaranta-keskustelut jälleen täynnä uusia oivalluksia ja tuoreita avauksia niille, joille olosuhteet korvaavat sisällön. Ilahduttavin tieto pitkään aikaan. Jari Tervo lähettää minulle valmiiksi alleviivatun Seura-lehden kolumninsa, jossa kutsuu Trumpia ”mulkuksi”, sekä seuraavaan kansainväliseen lehdistötilaisuuteeni tekstin ”As the most original Finnish writer so succinctly wrote…”. Kannattaa kuulemma juoda vettä ja syyttää kuumuudesta muiden valintoja, koska toimittaja itse pohdiskeli eilen kasvista nakertaessaan ilmastonmuutosta. Onneksi te kaikki olette jo kertoneet käsityksenne Putinin ja Trumpin Suomen vierailusta, niin saan jatkaa tätä lohdullista hiljaisuuttani. 2.7. Tänä kesänä olen kuunnellut lähinnä DJ Kridlokkia. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista tällaisille ihmisille ja ryhmille. Kesäaamujen piristys ollut Paperi T:n ”Jokane rasisti ja sovinisti!/ transja homofoobikko!/Voi pysäyttää tän levyn nyt!” ja sitten musiikki loppuu pariksi sekunniksi. Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi. Terassilla käynti näyttää olevan merkittävin poliittinen tekoni vuosiin
Käy tutustumassa heihin tai ilmoita uusia Apu-tonnin ansaitsevia hankkeita osoitteessa apu.fi/suomionhyvienihmistenmaa Suomi on hyvien ihmisten maa.. Isoja ja pieniä. SYYSKUU 2018 IMAGE 27 Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista tällaisille ihmisille ja ryhmille
28 IMAGE SYYSKUU 2018 Toinen elämä
SYYSKUU 2018 IMAGE 29 Toinen elämä Ensin Jere ja Nanna Karalahti perustivat perheen. Elokuun alussa aukesi heidän perustamansa päiväkoti. TeksTi venla rossi kuvaT nick tulinen Tyyli juho pihlajaoja meikki ja hiukseT essi kylmänen. Siellä myös lapset oppivat terveellisiä elintapoja
Se on tietysti kaikille lapsiperheille tarpeen, mutta muutolla oli myös symbolisempi syy: aviokriisi. “. Karalahdet asuivat aiemmin Helsingin Kalasatamassa, mutta nyt he halusivat palata Nannan lapsuusmaisemiin. Haimatulehdus saa lopulta aikaan sen, mihin valmentajat ja seurojen kustantamat päihdeterapeutit eivät kovasta yrittämisestä huolimatta ole kyenneet: Jere lopettaa alkoholin käytön pitkäksi aikaa kokonaan. Mutta päiväkotiyrittäjälle sellainen ei sovi, tietenkään. Avarissa sisätiloissa on silti ihastuttavan viileää. Nanna on juuri kertomassa muistoa omilta päiväkotiajoiltaan, jossa hänet ja hänen veljensä oli ikävällä tavalla laitettu eri ryhmiin, kun Jeren puhelin soi. Kirjaa moitittiin Jatkoaika-jääkiekkosivustolla ”päihteillä rehentelyksi”. Soittaja on Nannan veli, jääkiekkoilija Henrik Koivisto. Sen jälkeen, kuten Jere-kirjassa todetaan, ”parasta huumetta on ollut Nanna”, tuolloinen Nanna Koivisto, nykyään Karalahti. ”Ajattelin, että Jax olisi voinut heti muuton jälkeen alkaa harjoitella päiväkodissa käymistä”, Nanna sanoo. Yläkerrassa ei välttämättä tarvitse käydä nämä yksityiskohdat tietääkseen. Jaxin ensimmäiset tarhapäivät ovat hänelle itselleen iso muutos elämässä. Jerekin saapuu kahville. Pomppuja Kieppi-nimiset päiväkodit oli tarkoitus liittää osaksi jättimäistä Touhula-ketjua, joka on viime vuosina vauhdilla valloittanut Suomen varhaiskasvatusmarkkinoita. Nanna kirjoitti blogiinsa eron olevan lopullinen. Syy on selvä. Jos baariin lähdetään pelkän alkoholin voimin, ensimmäinen tilaus on sata hot shottia. Kooma kestää useita päiviä. Myös lasten lelut ovat uusia ja tahrattomia. Ne voi nimittäin nähdä Nannan YouTube-kanavalleen lataamilta videoilta MEIDÄN KOTI, osat 1–3. Perustajiin kuuluvat suomalaisen jääkiekon entinen paha poika, urheilu-uransa pari vuotta sitten lopettanut Jere Karalahti ja hänen vaimonsa Nanna Karalahti, joka on Suomen seuratuimpia hyvinvointija lifestylebloggaajia. Yksi pihan pienimmistä on Karalahtien kaksivuotias Jax-poika. Hän on siis ottanut elämässään vastuuta aivan eri tavalla kuin jääkiekkovuosinaan. Ja kuten tiedetään: kerran addikti, aina addikti. 30 IMAGE SYYSKUU 2018 P ihan peittää tekonurmi, joka on asennettu paikoilleen kolme päivää aikaisemmin. Se oli vuoden 2017 myydyin tietokirja: eri formaateissa sitä ostettiin yli 40 000 kappaletta. Mutta tarkoittaako se, että jos riippuvuuden kohde otetaan addiktilta väkisin pois, se vaihtuu lennosta toiseen. Samalla lapsia oli tarkoitus siirtää uusiin toimipaikkoihin ja ryhmäkokoa kasvattaa. Teos on, markkinointilupauksensa mukaisesti, ”kaunistelematon” kertomus Jeren vuosista ammattikiekkoilijana. Ja niin se todella paistaakin. Ja yläkerrassa, Jaxin huoneessa, on joka lapsen unelma: oma pallomeri. Meillä on sekä tavallista että kauramaitoa”, Nanna huikkaa keittiöstä. Vielä suurempaa muutosta tämän päiväkodin aukeaminen kuitenkin merkitsee hänen isälleen. Karalahtien kaksikerroksinen omakotitalo läähättää lähes 30 asteen helteessä. Mutta lähes samaan aikaan, kun Karalahtien muuttolaatikoita kuskattiin Helsingistä Keravalle, paikallinen urheiluyhdistys päätti luopua kahdesta liikuntapäiväkodista. Sen sijaan rokkitähti-Jeren elämäkerrassa pääosa on sen tyyppisillä asioilla kuin kokaiinin käyttö, televisioiden heittely hotellihuoneiden ikkunasta ja aamutreenien väliin jättäminen. Vihreä pinta on vielä niin siisti, että se näyttää ylelliseltä kokolattiamatolta. Ei se pelkästään rehentelyä ole: rokkitähti Jere myöntää avoimesti, että hän oli päihderiippuvainen. Samettisella nurmella hortoilee parisenkymmentä pikkulasta sinne tänne ympäriinsä. ”Täällä puhutaan just paskaa susta”, Jere huutaa puhelimeen. Viimeistään nyt rokkitähteys on ohi. Muutto Keravalle oli Nannan ja Jeren uusi alku yhteen palaamisen jälkeen. Aurinko saa niiden värit hehkumaan, kuin maisemaan olisi lisätty epä uskottavan paljon kontrastia. On pakko, sillä vaihtoehto on kuolema. ”Otatko kahvia. Olen myös seikkailija ja rokkitähti.” Näin Jere Karalahti kertoi viime vuonna ilmestyneessä elämäkerrassaan, joka oli nimetty yhtä mielikuvituksekkaasti kuin miespuolisten urheilusankarien elämäkerrat yleensäkin: Jere. Eteisestä näkyvän käytävän päässä taas pilkistää pelkistetty, vaalea olohuone ja avokeittiö. Sekä tietysti lapsiperheen arki, jota Jere on elänyt huomattavasti tiiviimmin kuin ensimmäisen vaimonsa Susannan ja heidän Ronja-tyttärensä pikkulapsiaikana. Se ei miellyttänyt osaa vanhemmista. Eteisen vieressä on Nanna Karalahden pukeutumishuone, jossa on useita hyllyjä varattu ryhdikkäästi riveissä seisoville korkokengille. Näillä elämäntavoilla rokkitähti saa potkut NHL:stä ja päätyy makaamaan vaipoissa teho-osastolle. Käytännössä se tarkoittaa, että jääkiekko on kirjassa sivuroolissa. ”Laitatko hei sen pois”, Nanna pyytää keskustelua hetken kuunneltuaan ja jatkaa nyökäten vakavana sekä haastattelijalle että miehelleen: ”Alotettaisko nyt.” E n ole koskaan kokenut olevani pelkästään jääkiekkoilija. U udessa elämässä paistaa aina aurinko. Se merkitsi muutoksia myös Jaxille. Karalahdet erosivat viime vuonna joksikin aikaa. Keravalla on enemmän turvaverkkoja, siis lastenhoitoapua. Yleisesti ottaen on kuitenkin hämmentävän siistiä siihen nähden, että taloon on pari viikkoa aikaisemmin syntynyt tyttövauva, Jaxin odotettu pikkusisko. Miellyttääkseen vanhempienkin silmiä, pallomeressä on ainoastaan mustia, valkoisia ja harmaita palloja. Toisin kuin videoissa, lattialla lojuu nyt muutamia leluja ja portaille on kasaantunut vaatepino. Kun hänen katseensa kohtasi vuonna 2014 Hartwall Arenan käytävällä vaalean salaperäisen kaunottaren, ei paluuta ollut. Meikkiasema on kuin ammattilaisella. Samalla Jeren elämäntavat ovat siistiytyneet, Nannan myötä hänelle ovat tulleet tutuiksi sellaiset asiat kuin superfoodit ja Instagram. ”Toi otti mun mopon!”, kuuluu rääkäisy pihan vasemmasta kulmasta. Siihen kiteytyy Jere Karalahden uusi elämä. J ax oli puolitoistavuotias, kun muutimme Keravalle viime syksynä”, Nanna Karalahti kertoo valkoisen keittiösaarekkeen äärellä. Silloin valmentajat, pelikaverit ja muut tukijoukot joutuivat paikkailemaan remuavan kiekkosankarin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä jatkuvasti. Se, että jonnekin avataan uusi päiväkoti, on harvoin uutinen, mutta keravalaisesta Aito-liikuntapäiväkodista on kerrottu Seiskaa myöten. Tai niin ainakin kerrotaan Karalahtien eteisen seinällä roikkuvassa tekstitaulussa: Welcome to Kerava / Sun is shining in every day here. Vaikka leluja on paljon, ei niitä koskaan ole tarpeeksi tai ainakaan lasten mielestä oikeissa käsissä. Joka tapauksessa Jeren addiktion kohteena eivät enää hetkeen ole olleet päihteet
SYYSKUU 2018 IMAGE 31
32 IMAGE SYYSKUU 2018. Karalahtien maailmassa monet asiat tuntuvatkin jakautuvan positiivisiin ja negatiivisiin. Positiivisiin kuuluu esimerkiksi terveellinen ruokavalio
SYYSKUU 2018 IMAGE 33
Mutta hetkinen: Karalahdethan ovat ammatiltaan nykyään molemmat vähän niin kuin valmentajia, jotka harjoituttavat kaikkia halukkaita niin netissä kuin sunnuntaiaamuisin Keravalla porrastreeneissä. Mutta sitten ajatus lähtee jo jämäkämmin: ”Mä pidän huolta. Onko tarkoitus tuottaa päiväkodillinen huippu-urheilijoita. Yritän rohkaista ja tukea sitä että tehdään paljon erilaisia asioita. ”Mä olin viikkoa aikaisemmin laittanut viestiä juuri Pomppuun, että voitaisiinko tulla Jaxin kanssa tutustumaan sinne”, Nanna kertoo. Projektilta puuttui vetäjät, joten me Jeren kanssa ruvettiin siihen.” Nannan intoa lisäsi sekin, että hän on itse ollut aikanaan päiväkodissa samassa Ruska-astiaston värisessä tiilirakennuksessa. Jere mumisee ensin vähän vaivaantuneena, ettei oikein osaa sanoa. ”Katsotaan sitä sitten, kun nämä lapset menevät ala-asteelle. Hän on myös suunnitellut päiväkodin ruokavalion yhdessä paikan oman kokin kanssa. Pomppulaisten vanhemmatkin olivat enemmän kuin innoissaan, kun Nanna selitti heille, millaisen päiväkodin he Jeren kanssa haluaisivat perustaa omalle pojalleen – ja samalla muillekin keravalaislapsille: ei valkoista sokeria, paljon ravinnepitoista ruokaa, ohjattua liikuntaa joka päivä. Isä ja äiti eivät ole siellä häntä hoitamassa, vaan päivittäistä toimintaa pyörittämään on palkattu ammattitaitoista henkilökuntaa. “Ei tullut prinsessaa, vaan suvunjatkaja, soihdunkantaja”, hän hehkutti elämäkerrassaan. Entisellä jääkiekkoilijalla on ollut hyvin aikaa puuhailla pikkupojan kanssa. Mutta juuri nyt molemmat lapset nukkuvat helteen uuvuttamina, ja heidän vanhemmillaan on hetki aikaa juoda erittäin teknisen näköisellä kahvikoneella keitetyt kahvit keittiössä. Mutta sitten pomppulaisten vanhemmat saivat idean. Karalahdet omistavat päiväkodista yhdessä puolet. Sijoitustensa vastineeksi sponsorit mainitaan päiväkodin nettisivuilla ja blogissa sekä välillä myös Nannan ja Jeren omissa somekanavissa. Kenelläkään ei tosin ollut kokemusta päiväkodin perustamisesta ja pyörittämisestä. Hänen mukaansa teoksessa esitetään valheellisia väitteitä hänestä. Talouden pyörittämistä ovat nimittäin helpottaneet erilaiset yhteistyösopimukset, esimerkiksi ruoanlaittotarvikkeita valmistavan Kaslinkin, Jalotofun ja Foodinin kanssa. Ja mistäpä silloin puhuttaisiin, jos ei juuri lapsista. Aikaisemmin ajattelin, että tärkeintä olisi tiukka kuri ja järjestys. En ole varmaan ikinä huutanut Jaxille. Rauhallisella omakotitaloalueella sijaitseva päiväkoti oli tuolloin vielä kaupungin pyörittämä. ”Jere, sano nyt millainen sä oot”, Nanna vähän patistaa. Niinpä Jax oli kotona vielä vajaan vuoden ajan ja aloitti päiväkotielämänsä vasta nyt, kun päiväkoti on valmis. Onko Aito-päiväkoti jonkinlainen koe. ”Jax syntyi melkein samaan aikaan kun mun kiekkoura loppui. Entä mitenköhän lapsiin tulee vaikuttamaan se, että heidän vanhempansa ovat melkoisen tunnettuja henkilöitä. Lehdistö on useita kertoja revitellyt myös Jeren elatusapuriitoja. ”No tuossa oli vitsiäkin mukana, mutta niinhän siinä väistämättä tulee käymään, kun ne liikkuvat pienestä pitäen ja syövät ravinnerikasta ruokaa.” L aittaisitko lapsesi useita rikostuomioita saaneen Karalahden päiväkotiin. Mutta kyllä Jere silti varmaan tavallaan on löysempi kuin mä. Jerelle oli jo sitä paitsi jo etukäteen iso juttu, että he saivat Nannan kanssa nimenomaan pojan. ”Ei varmaan mitenkään”, Nanna sanoo miettimättä. ”Ne hurjat jutut ovat nyt kuitenkin jo selvästi aika kaukana takana.” Ihan kaikki skandaalit eivät valitettavasti kuitenkaan ole kokonaan menneisyyttä, vaikka Jere ehkä toivoisi niin. ”Ei se vaikuta siihen, miten me eletään, ei rajoita mitään eikä näy meissä, niin en usko, että vaikuttaa lapsiinkaan.” Siihen julkisuus on kuitenkin tainnut vaikuttaa, että Aito-päiväkoti saatiin pystyyn niin nopealla aikataululla. Chaiko aikoo nostaa kunnianloukkaussyytteen Jere-kirjaan liittyen. ”Mä olen kyllä muuttunut aika paljon. Liikuntavälinefirma Dinox sponsoroi päiväkotiin kiipeilyseinät ja voimistelurenkaat. Erityisesti ne ovat koskeneet Jeren ja Oksanan Stella-tytärtä, mutta myös 18-vuotiaan Ronja-tyttärensä elatusmaksut Jere on usein maksanut vasta ulosoton kautta.. Nanna ja Jere osallistuvat toki suunnitteluja järjestelytöihin. ”Ja sitten olinkin yhtäkkiä vanhempien kanssa palaverissa, jossa päätettiin perustaa oma päiväkoti. Ja joka perjantai aamupalaksi lettuja. ”Mutta siis letutkin voi laadukkaista aineista tehdä tosi terveellisesti, ei niihin ole pakko käyttää vehnäjauhoja”, Nanna täsmentää. Ja entisen kiusaajan! Nämä olivat iltapäivälehtien reaktiot, kun tieto Aito-päiväkodin perustamisesta julkistettiin. Veikkaan, että he ovat siinä vaiheessa omassa ikäluokassaan Suomen parhaimmistoa”, Jere sanoo. Niistä pitää vaan yrittää tehdä hyviä tyyppejä.” ”Ja hurjapäitä”, Jere lisää. Pariskunnalla on yhteensä huimat 150 000 Instagram-seuraajaa. Olen ollut sen kanssa aika tiiviisti pari vuotta”, Jere kertoo. J ere palaa yläkerrasta, jonne hän on hetkeä aiemmin kantanut olkapäällään nukkuvan Jaxin päiväunille. 34 IMAGE SYYSKUU 2018 He alkoivat haaveilla, että voisivat jatkaa toimintaa Pompussa omin voimin. Tosta kun lapsille tulee vielä lisää ikää niin ” Nanna puhuu miehensä päälle: ”Siis tärkeintähän on vaan olla sen lapsen kanssa. Aiemmin vanhainkodissa työskennellyt suurtalouskokki sai idean hakea töihin Aito-päiväkotiin, niin, mistäpä muualta kuin Nannan Instagram-postauksesta. Muutama työntekijäkin oli kiinnostunut jatkamaan. Ensimmäisenä toimintapäivänä ruokana oli kasvissosekeittoa ja kokin itse leipomia sämpylöitä, seuraavana päivänä falafel-pullia, munakoisodippiä, bataatti-perunasosetta ja vihersalaattia. Mutta nykyään tärkeintä on vain rakkaus. ”On se kummallista, että Suomessa aina pitää vetää ihmisen menneisyys esiin”, Jere aloittaa. Pari viikkoa sitten syntynyt, vielä nimetön tyttövauva (joka myöhemmin sai nimekseen Alexia) taas nukkuu unipesässä viereisellä sohvalla. Nyt perheeseen on sitten tullut myös prinsessa. Yhtenä osakkaana toimii keravalainen luokanopettaja ja perheenäiti Hanna Liisanantti, ja neljänneksen omistaa Karalahtien mukaan pyytämä ystävä Johannes Laine, joka pyörittää pääkaupunkiseudulla useita vegaaniruokaan keskittyneitä kahviloita ja ravintoloita. Ei lapset kaipaa hienoja leluja vaan isän ja äidin tukea ja turvaa. Kaksivuotiaan taaperon ja pariviikkoisen vauvan kanssa elämä muuttuu yhä täydemmäksi. Ehkä”, Nanna pohtii. Jeren entinen ”salarakas” ja hänen Stella-tyttärensä äiti, valkovenäläinen Oksana Chaiko oli otsikoissa viimeksi keväällä. Ehkäpä juuri siksi Jaxin ensimmäinen tarhapäivä oli Jerelle paljon vaikeampi pala kuin Nannalle. Niin, ja rahaakin puuttui. Ja samalla tietenkin omasta vanhemmuudesta
”Onhan se tosiaan aikamoista järjestelyä välillä, kun on kaikki nämä hommat ja lastenhoito, ja sitten me molemmat halutaan kuitenkin urheilla joka päivä”, Jere toteaa. Myös Karalahtien kaveripiiri – joka kuulemma usein viikonloppuisin kokoontuu heidän takapihalleen grillaamaan – koostuu Jeren mukaan ”todella positiivisista ja energisistä ihmisistä”. ”Onhan se omituista, että me tehdään oikeesti tällainen juttu, jossa ainoastaan halutaan levittää hyvää ympärillemme, niin se pitää kääntää tuolla lailla huumetuomioihin ja muuhun. Jos on ääripäiden ystävä, ehkäpä positiivinen hyvinvointikin pitää tehdä äärimmäisellä tavalla.. ”Joka lauantai”, Jere sanoo. Esimerkiksi perustamalla sen ympärille jatkuvasti uusia bisnesmuotoja. Ettekö te koskaan vaan syö karkkia ja katso koko päivää sängyssä Netflixiä. Roskaruoka taas tuo elämään negatiivisuutta. Ehkä positiivisuuden voima on auttanut siinä, että tuoreen päiväkodin lisäksi Karalahdet ovat vajaan vuoden sisällä perustaneet muun muassa terveyskahvila SoulBowlin Keravan kartanoon (Nanna), ulkotreenikeskuksen Hietalahden uimarannalle (Jere), osallistuneet Avalla esitettyyn Siskot-tv-sarjaan (Nanna), kirjoittaneet blogia, vetäneet yhdessä ja erikseen treenejä kuntoilijoille niin livenä kuin netissäkin, suunnitelleet ruokavalioita, somettaneet ja tehneet toisen lapsen. Positiivisiin kuuluu esimerkiksi terveellinen ruokavalio. Mutta jos on ääripäiden ystävä, ehkäpä positiivinen hyvinvointikin pitää tehdä äärimmäisellä tavalla. On melkein pelottavaa, miten paljon se muistuttaa minua pienenä, se on niin täynnä energiaa.” Ex-kiekkoilijan elämä tuntuu todella olevan entisen päihdesekoilun vastakohta. Sillä: Se ainakin on nähty lukemattomia kertoja, miten hankalaa urheilu-uran jälkeisen elämän aloittaminen saattaa entisille urheilijoille olla. ”No, ei me kyllä ehditä maata sängyssä, kun Jax säntäilee milloin missäkin. SYYSKUU 2018 IMAGE 35 Nanna toivoisi, että uudesta päiväkodista puhuttaessa voitaisiin välttää näitä ikävämpiä asioita. Mutta aina on ihmisiä, jotka haluavat ajatella kaikesta negatiivisesti.” Karalahtien maailmassa monet asiat tuntuvatkin jakaantuvan positiivisiin ja negatiivisiin. Nannan mielestä hyvin syöminen ei ole tärkeää niinkään painonhallinnan takia, vaan siksi, että kun ihminen syö hyvin, hän ajattelee enemmän positiivisia ajatuksia
36 IMAGE SYYSKUU 2018
Mutta miksi sitä politiikkaa ei jossain vaiheessa voisi harkita.” Politiikka on vain yksi asioista, joihin Jere on viime vuosina havahtunut. Ja sitten Jax syntyi juuri kun lopetin. Esimerkiksi näyttelijä Gwyneth Paltrow’n smoothie reseptejä ja kuudensadan euron neuleshortseja tarjoava Goop on arvioitu jo 250 miljoonan euron arvoiseksi. Aito-päiväkodissa lasten kanssa työskentelevien palkkoja ei olekaan katsottu suoraan taulukkopalkoista, Karalahdet kertovat. Niissä Nanna ja Jere haluavat jakaa reseptejä ja liikuntavinkkejä – niin lapsiperheiden vanhemmille kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Kovasti siihen ainakin haluaisi uskoa. Kiekkouran päätyttyä Jereä on pyydetty mukaan kuulemma ”ihan kaikkiin” tv-ohjelmiin, esimerkiksi Gladiaattoreihin ja Selviytyjiin. Perussuomalaiset ovat pyytäneet ehdokkaaksi. Lasten vanhemmilta on pyydetty lupa siihen, että heidän taaperonsa saavat esiintyä tunnistettavissa kuvissa Aito-päiväkodin blogissa ja somekanavissa. Pienessä päiväkodissa on viisi työntekijää ja 35 lasta. He ajattelevat isoa kuvaa. SYYSKUU 2018 IMAGE 37 K aralahtien hyvinvointibisnes on vielä aluillaan, mutta sillä on potentiaalia kasvaa. Miksi julkisissa päiväkodeissa ei muka olisi varaa tarjota yhtä laadukasta ruokaa kuin Aito-päiväkodissa. ”Ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta ne soittaa joka vuosi!” Toistaiseksi niin hyvää tarjousta ei ole tullut, että tosi-tv olisi alkanut kiinnostaa edes sen verran kuin politiikka. Niissä tarjottavan ruoan laatu mietityttää, mutta erityisesti häntä suivaannuttaa päiväkotien työntekijöiden palkkataso. Oman tarhan perustaminen on myös saanut Jeren tarkkailemaan julkisen puolen päiväkotien resursseja kriittisesti. Sitä ennen Karalahdilla on kuitenkin yksi hieman lyhyemmän tähtäimen haave. Kuka päättää, saako välipalakiisselissä olla sokeria vai ei. Mutta ei se ollut mulle sopiva puolue, enkä tiedä onko mikään. Yksi tämän vuoden puhutuimmista kirjoista on ollut Pauliina Vanhatalon Toinen elämä. Aito-päiväkodilla ei kuitenkaan aiota tehdä bisnestä, Jere vakuuttaa. Erilaisten julkkisten perustamat treenaus-, superfoodtai life styleyritykset ovat maailmalla jo valtava bisnes. Tämä ei kuitenkaan Karalahdille riitä. Hän aloitti ammattiurheilun 17-vuotiaana ja lopetti vähän päälle nelikymppisenä. Koskas ne seuraavat vaalit onkaan?” Jere heittää. Se, jos jokin, on aikamoisessa kuplassa elämistä. ”Kyllähän tässä jo mietitään, että pitäisikö tehdä kolmas lapsi.” . Ja ehkäpä Nannan ja Jeren parisuhde tosiaan kaipasi vain uutta alkua, astetta rauhallisemmassa ympäristössä. Eikä Jere itsekään. Teemu Selänne on jo useamman vuoden toiminut Touhula-päiväkotien urheilukummina. ”Sanotaan näin, että onhan mua lähestytty. Pääkaupunkiseudulla ja muissa isommissa kaupungeissa on jo pidempään ollut paljon tarjontaa metsässä toimivista luontopäiväkodeista kielikylpytarhoihin ja Montessori-toimintaan. Ja Jere Karalahdella on ollut onni myötä. “Ensimmäisessä elämässä riittää, kun on rohkea ja tarmokas. Sitä paitsi Aito-päiväkodin toiminta näyttää ainakin päällisin puolin katsottuna mukavalta. ”Ei tästä varmasti penniäkään rahaa tule, päinvastoin joudutaan varmaan omista heittämään, että saadaan toiminta pyörimään”, hän sanoo. Sinänsä Karalahtien suunnitelmassa ei siis ole mitään erityisen mullistavaa. Monet varmasti odottavat, milloin Keravalle rakennettu idylli romahtaa. Tietää, mitä tahtoo, tai ainakin onnistuu uskottelemaan itselleen niin.”. Oliko tuo vitsi. Liikuntapäiväkoti on tänä päivänä yksi yleisimmistä päiväkodin muodoista: Keravallakin niitä on useita. Se ei ole mikään ihme. Mutta toisaalta: kaikilla täytyy olla oikeus ainakin yrittää muuttua. Siinä kertoja toteaa: ”Ensimmäisessä elämässä riittää, kun on rohkea ja tarmokas. Sitähän ammattilaisurheilija on nimenomaan treenannut vuosikausia. Muuttuuko ihmisen perusluonne oikeasti juuri koskaan, vai sopeudummeko me vain. Ne ovat tuoneet erityisesti maakuntiin uudentyyppistä varhaiskasvatusta: valinnanvaraa alkaa olla pienilläkin paikkakunnilla. Seinäjoella eräs liikuntapäiväkoti sijaitsee jopa Duudsonien teemapuiston yhteydessä. Hän on saanut kaiken, mistä Vanhatalo kirjoittaa. ”Siellä oli kaikki otteluohjelmat ja treeniajat valmiina, mentiin semmosessa putkessa vaan. Millainen hänen toisesta elämästään tulee, sitä emme vielä tiedä. Suomessakin alalla on viime vuosina nähty erilaisia yrittäjiä: Kalle Palander ja Toni Nieminen perustivat yhdessä henkistä valmennusta tarjoavan firman, kun taas Martina Aitolehti tarjoaa cross trainingia ja core-treenejä. Palvelusetelien käytön yleistyminen on lisännyt yksityisten päiväkotien määrää viime vuosina voimakkaasti. Suomessa toimii nykyään jo yli tuhat yksityistä päiväkotia. Se on hänestä ”pöyristyttävä, siis siihen nähden miten arvokasta työtä he tekevät”. He tosin aikovat tehdä päiväkodistaan hieman julkisemman kuin mihin yleensä on totuttu. ”Ehkä tästä pitäisi lähteä politiikkaan itse tekemään niitä päätöksiä. Jax ja hänen pikkusiskonsa viihtyvät Keravalla varmasti mainiosti. Mutta toisaalta: taaperon kanssa telmiessä on etua siitä, että osaa keskittyä yksinkertaiseen asiaan eikä kyllästy loputtomiin toistoihin. Martina ja Nanna vetävät myös treenileirejä yhdessä: seuraavaksi ollaan lähdössä viikoksi Malagaan. Nythän tässä alkaa vasta kaikki erilaiset asiat aukeamaan.” Jääkiekko ja lastenhoito eivät välttämättä heti tunnu olevan kovin paljon toisiaan muistuttavia asioita. Tietää, mitä tahtoo, tai ainakin onnistuu uskottelemaan itselleen niin.” Ja että jos ensimmäisen elämän jälkeen on oikein nopea, ehtii vielä ”vaihtaa mielipiteitä, puolisoa, ammattia, asuinpaikkaa, saada lapsiakin jos onni on myötä”. Eikä hyvästä fyysisestä kunnostakaan ole haittaa, lapset kun rakastavat erilaista painimista, telmimistä ja ilmaan nostelua
38 IMAGE SYYSKUU 2018
Sitten lääkäri soitti. SYYSKUU 2018 IMAGE 39 Sairauskertomus Pianisti Roope Gröndahlille sanottiin aina: sinä pystyt mihin vain. TeksTi sonja saarikoski kuvaT juuso westerlund
Haha no mut mennääks. Kalevalaa kootessaan Elias Lönnrot löysi Kuhmosta Suomen parasta runonlaulantaa. Eli joskus 13.15. Suomalaisen mytologian synnyinseutu. Oli tiistai. Minä olin töissä Pizza Hutissa. Myönnän, että tavoittelin jotain erikoisempaa. Nähääks urheilutalolla. Aiemmin keväällä hän oli tullut toiseksi kansainvälisessä Maj Lind pianokilpailussa kilpailun nuorimpana osallistujana. Hotellit Kalevala ja Kainuu täyttyvät, ja karaokeravintola Villikko. (Toivottavasti.) Omat virheensä muistaa aina. Miksi tein tämän alun! Se oli vahinko. Siinä se on: kliseinen alku. Kontribuutiota tai selitystä. 40 IMAGE SYYSKUU 2018 S inäkin kuolet. Hän oli Roope Gröndahl, ja esityksen jälkeen me tapasimme Kuhmotalon aulassa ja kävelimme ravintolateltalle, jossa myytiin kalaruokia ja olutta. Ensimmäinen lause ja yhtäkkiä kaikki on toisin kuin oli ajatellut. Täällä olen enkä pääse pois. Elämämme olivat ajautuneet eri vaiheisiin. Vuonna 2015 se esitettiin Kuhmota lon Lentuasalissa 21. Olin todella suunnitellut toisenlaista kertojanääntä ja toisenlaisia sanoja kin, ja lauseita. Haluan nyt vielä kerran korostaa, että ollessani täällä, yhdeksän kappaletta etäämpänä, en enää ajattele olleeni ytimekäs enkä ainakaan provosoiva. Kukaan ei yski. Roope muutti Lontooseen opiskele maan Royal Academy of Musiciin. Joo! Oisin vapaa esim tunnin päästä. Sitäkin olisi voinut ajatella etukäteen. Tietenkään tällainen tarkoitushakuisuus ei tuota mitään hyvää, mitään omaäänistä. Niitä haluaa kuunnella. Haaveilimme ammattimuu sikkoudesta ja lintsasimme tunneilta mennäksemme alakerrassa sijaitsevaan soitinvarastoon harjoittelemaan ja juoruilemaan. En tarkoittanut kuulostaa siltä. Eli 14:15. heinäkuuta. Olen jo nyt muualla kuin halusin. Vuonna 2013 Roope valmistui maisteriksi ja oli maailman vaati vimmaksi määritellyn Queen Elisabeth pianokilpailun finaalissa. Katsomossa taitaa olla hiljaista. Konsertteja – koululla, kirkossa, Kuhmotalolla – on kymmenit täin, niin paljon ettei niitä jaksaisi, ei ilman Kuhmon henkeä. Siellä kaksi eri tuomaria kehui hänen soittoaan samalla tavalla: ”It’s so sincere.” Kilpailupalkintorahansa Roope sijoitti asuntoon lähellä Urheilutaloa. Katsoin kotona Gilmoren tyttöjä, söin karkkia ja häpesin elämääni. R oope Gröndahl ja minä olimme Kuhmossa ensim mäistä kertaa samana vuonna 2007. Olin keskeyttänyt lukion vuodeksi ehtiäkseni harjoitella enemmän. Roope oli Suomen kiinnostavin nuori muusikko, joka haluttiin kaikkialle. Ja vaikka sanotaan, että traditiot katkeavat ja ne unohdetaan nopeam min kuin koskaan, vieläkin on ihmisiä, jotka ajattelevat, että täällä on jotain ainutlaatuista, jonka takia kannattaa palata. Tämä on kaupunki keskellä erä maata, Euroopan vanhimmalla rajalla Venäjän vieressä. Jotain kohtausta. Makkara paistuu vanhaan navettaan perustetun festi vaaliravintolan rätisevällä nuotiolla myöhään yöhön ja seuraavana päivänä kello kilisee Kontion koululla alkavan konsertin merkiksi. Valtavan hieno partituuri päässä, lauseiden rytmit poimittuna ja käsit teet luettuna. Ehkä halusin kerrankin olla ytimekäs ja vähän provosoiva! Minulle on mainittu jaarittelusta. Eläimiä karhu, metsäpeura, hirvi. Yksi teos toistuu: Franz Schubertin Forelli-kvintetto on soitettu joka kesä 1980luvun alusta. Mutta toisin kuin minä, joka osallistuin Kuhmossa mestari kurssille sellonsoiton opiskelijana, Roope oli jo tuolloin, vasta 17vuotiaana, festivaalilla taitei lijana. Olisipa minullakin tässä kohtaus. Vähitellen aloimme pitää taas enemmän yhteyttä. Siinä vaiheessa Roope oli tullut toiseksi Eurovision nuorten solistien kilpailussa ja Ylioppilaslehden jutussa Helsingin Sanomien kulttuuri toimittaja Vesa Sirén sanoi, että Roopella on ”kaikki mahdollisuu det” merkittävään kansainväliseen uraan. Mutta erikoi suudentavoittelijoista ei pidä kukaan. He tulevat vuodesta toiseen heinäkuussa. Ja nyt on vuosi 2015 ja olemme Helsingissä, kello on suunnilleen yksi kesäkuun 27. Esiintyjistä muistan vain pianistin. Niihin uppoaa. Monet, jotka osaavat, tekevät hienoja koh tauksia. pohjoista leveyttä, 029°31?05. Se käy. Vietimme paljon aikaa yhdessä. päivänä ja ehdotan Roopelle lenkkiä. Kesportista loppuvat vuokrapyörät, Kaisan kahvilasta seljankukkajäätelö, hampurilais ravintola Torillasta hauki, huomenna saa taas. Ihminen saapui kivikaudella. En muista esityksestä mitään, eli se on mennyt hyvin. Minulta taide taan odottaa jotain. Ja vaikka siitä ei pitäisi, vaikka siitä ei pidä, sitä ei enää samalla tavalla muista. Mieleeni on jäänyt vihreät vakosamettihousut ja se, että Roope vaikutti niin käsittämättömän lahjakkaalta muusikolta, että mieleni teki vähän alentaa häntä esimerkiksi julistamalla erään tytön olevan parempi pianisti kuin Roope. T ämä artikkeli kertoo klassisesta musiikista ja sai raudesta, ja se alkaa Kuhmosta vuonna 2015. Lukion lopussa päätin, että minusta ei tulisikaan muusikkoa. Anteeksi. Neutraalimpaa ja etääntyneempää lähestymistapaa. JOO!. Siitä puhuu OPpankin mainos ja siitä varmaankin puhui myös Seppo Heikinheimo, joka vuonna 1990 kirjoitti Helsingin Sanomiin, että jokainen Kuhmossa käynyt tietää, miltä tuntuu kun yleisö intoutuu huutamaan kurkku suorana konsertin jälkeen. Paikalliset muuttavat muualle, vieraat heidän asuntoihinsa. Ystävystyimme Roopen kanssa Kruununhaan yläasteella vuonna 2002. Kuhmon Kamarimusiikkiin pikkurahalla soittamaan kokoon tuvat taiteilijat ajavat rämillä pyörillään soitinkotelot kainalossa, saunamestarit järjestävät saunailtoja paikallisten mökkisaunoilla karussa vaaramaisemassa, kuulumisia vaihdetaan ja odotetaan jo ensi vuotta kun tavataan jälleen, englannin aksentit: joka puolelta maailmaa. Metsä puoliksi mäntyä, puoliksi kuusta ja lehtipuita, järviä 1?483, syvin niistä on Lentua, 52 metriä. itäistä pituutta. Minä pääsin yliopistoon. Muistan erään SibeliusAkatemian lehtorin sanoneen, ettei ollut koskaan nähnyt kenenkään pianistin kehittyneen niin nopeasti kuin Roope Gröndahlin. Sinä vuonna festivaalin teema oli aika. Kuhmo, 64°07?40. Kaksi virkettä, ei vie läkään mitään omaa. Mutta ensimmäisen Kuhmovuoden aikoihin emme enää juurikaan olleet tekemisissä. Myöhemmin tähän ehkä tottuu, omaan ääneensä tyhjyydessä
Saaks sanoo suoraan. Jäljelle jäivät levytykset ja tarinat, joista myöhemmin syntyi esimerkiksi elokuva Hillary and Jackie. Hän oli silloin 28-vuotias. Hänen viimeiseksi jääneen levytyksensä, Franckin sonaatin herkkyyden. Tänä vuonna festivaalin teema on unelmien kauppiaat. päivänä 2018. Yksi erittäin kuuluisa, dokumentiksikin päätynyt levytys on vuodelta 1969, Schubertin Forelli-kvintetto. Sitten Roope kertoi minulle, että hänellä on todennäköisesti MS-tauti. Heidän taiteilijuudestaan voi lukea festivaalikirjasen takasivuilta: kilpailumenestyksestä ja kuuluisuuksista, joiden kanssa on esiinnytty. Elizabeth Wilsonin kirjoittamassa elämäkerrassa kerrotaan, että jopa hänen oma lääkärinsä pohti, onko hänellä ”hysteriaan” viittaavia oireita. Lukiessani yleviä kuvauksia klassisen musiikin hienoudesta minusta tuntuu, ettei niitä juttuja ole oikeasti edes tarkoitettu ymmärrettäviksi.) Du Prén tarina on traaginen. Hän ei tuntenut sellon otelautaa kunnolla. Sellotaiteilija, britti, kapellimestari Daniel Barenboimin vaimo, juutalaiseksi kääntynyt, kaksi Stradivarius-selloa, ihmelapsi, yksi harvoja todella kuuluisia naissellistejä. Puhelu oli tullut noin viikkoa aiemmin. (”Intensiivisesti ja omaleimaisesti.” Kuulette varmaan Jacqueline du Prén soiton päässänne. Näin on käynyt kerran aiemminkin ollessamme lenkillä. Aukinaisen soinnin, fraasit ja hengitykset, patoutuneen itkun ja kiihkon. Ehkä puhumme jotain Kuhmosta. Diagnoosin MS-taudista du Pré sai vuonna 1973. Hänen nimensä oli Jacqueline du Pré. N äemme Roopen kanssa Kuhmo-talon aulassa heinäkuun 23. kysyin silloin. Ne upeat akordit Elgarin sellokonserton alussa. Esiintyjiä on noin sataviisikymmentä. Linnunlaulun kahvilassa Roope kertoo, että konserttimatkalla Islannissa hän oli kaatunut katsoessaan Google Mapsia. K uulin ensimmäistä kertaa MS-taudista iässä, jossa ihmiset alkavat haalia itselleen idoleita. Aiemmin sinä keväänä ensi-iltansa saaneessa Noora Dadun Minun Palestiinani -esityksessä on kohta, joka näytetään suurelta videoprojektorilta. Roopella soitettavaa on tänä vuonna vähän, vain viidessä konsertissa. 1960-luvun lopulla du Pré alkoi saada kummallisia oireita. Hänen kuuluisuutensa perustuu osittain juuri tähän, kuten niin monen muun nuorena kuolleen taiteilijan, mutta en minä sitä silloin varhaisteininä tajunnut – enkä varsinkaan, että kuolleiden kohottamisessa epäinhimillisiksi ikoneiksi voisi olla mitään haitallista tai kyseenalaista. Siinä Dadu kääntää kameran itseensä ja itkee hysteerisesti Palestiinaa käsitteleville uutisille. Kävelemme ravintolateltalle, jossa myydään kalaruokia ja olutta niin kuin kolme vuotta sitten Forelli-kvinteton esityksen jälkeen. Hän soitti mielestäni uskomattomammin kuin kukaan muu – intensiivisesti ja omaleimaisesti. Että oma tunne on tärkeämpi kuin käsittelyssä olevan asian moniulotteinen kauheus. Pitkään ajateltiin, että oireilla on psykologinen tausta: liian kova keikkatahti, stressi. SYYSKUU 2018 IMAGE 41 Juoksemme Helsinginkatua Töölönlahdelle. Kahdeksan maissa lääkäri soitti.. Ja niin kävi, että Roope lohdutti minua enkä minä häntä. Miten menee. Silloin ajattelin, että se johtui matalasta verensokerista. Roope oli käynyt magOli jo ilta ja hän oli ehtinyt ajatella, ettei kuvista ollut löytynyt mitään. Esiintymisen hän lopetti samana vuonna. Suunnilleen Finlandia-talon kohdalla Roope kysyy, voisimmeko kävellä. Kohtauksen katsominen herätti minussa myötähäpeää, koska omasta itkustaan numeron tekeminen tuntui itsekorostukselliselta ja irvokkaalta. Niinpä, en minäkään. Roope vastasi. Välillä on kysytty, miksi en kirjoita klassisesta musiikista enemmän. 14 vuotta myöhemmin hän kuoli. Kun hiljennämme vauhtia, hän on kaatua. En kirjoita klassisesta musiikista, koska en tiedä, millä kirjoittaisin. Festivaali alkaisi parin viikon päästä ja me molemmat menisimme sinne, Roope taiteilijana yhdeksättä kertaa ja minä tekemään juttuja Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen, jossa minulla on kahden kuukauden työsuhde kesätoimittajana. Ehdotan, että hän kävisi lääkärissä, vaikka tietysti se olisi joku stressiasia tai jotain
42 IMAGE SYYSKUU 2018
Sairaus on elämän yöpuoli, ihmisen raskaampi osa. Roope kävi oireiden takia lääkärissä, jossa niiden epäiltiin johtuvan väsymyksestä. Edelleenkään moni ei tiedä. Lievä kompurointi: merkki taudista. On ajateltu, että ms-taudin yksi syy voisi olla D-vi. Yöllä puutunut käsi: merkki taudista. ”Varmaan se on tää, et miten klassinen muusikko puoltaa paikkaansa. Saatuaan diagnoosin hän ajatteli siirtyneensä ”rajan taakse”. Sen sijaan hän kirjoittaa siitä, millä tavoin sairautta on käytetty metaforana ja miten nämä vertauskuvat ovat levinneet kieleemme kuin syöpä, miten tällaisten kuvausten käyttäminen on haitallista, toiseuttavaa ja pelkoa lietsovaa. Olemme kävelleet takaisin Kuhmo-talolle. Et se voittaa sen luonnon, kohoaa sen yläpuolelle.” Siinä mielessä se on vähän niin kuin urheilua, Roope sanoo. Ja koska meillä on tapana katsoa maailmaa dikotomioiden kautta, sairautta on tietysti myös mystifioitu esimerkiksi kaunokirjallisuudessa (miettikää Tohtori Faustusta ja paholaiselle sielunsa myynyttä syfiliksen kourissa nerokasta musiikkia säveltävää taiteilijaa tai vaikkapa Miki Liukkosta, joka kertoo Kuukausiliitteessä ettei voi syödä mielialalääkkeitä ahdistukseensa, koska taiteen tekemiseen hän tarvitsee myös ”negatiivista energiaa”). Jos soitossa sattui pienikin virhe: merkki taudista. Hän alkoi nähdä merkkejä. Sontag kirjoittaa, miten sairaudesta ammentavan kielen kautta on luotu vihollisasetelmia, me ja muut -retoriikkaa. Hän meni paniikissa lääkäriin: kun herään, käteni on välillä puutunut tunnottomaksi. Jokainen saa syntyessään kaksoiskansalaisuuden: toisen terveyden valtakuntaan, toisen sairauden valtakuntaan. SYYSKUU 2018 IMAGE 43 neettikuvissa Töölön Mehiläisessä ja lentänyt sen jälkeen Kajaaniin. Diagnoosi varmistettaisiin vielä selkäydinnestepunktiossa, mutta oli lähes varmaa, että kyse oli tästä sairaudesta. Pianisteille ei ole orkesteripaikkoja, joita hakea, eikä opettaminen siinä vaiheessa kiinnostanut. Konsertti on päättynyt, ihmiset parveilevat ulos. ”Kyllä mä vähän horjahdinkin”, hän sanoo. ms-tauti on hermoston rappeumasairaus, joka puhkeaa useimmiten nuorille aikuisille. Silloin ilmaantuivat ensimmäiset oireet – kaksoiskuvat syyskuussa 2012 sairastetun flunssan jälkeen, lievä pistely sormenpäissä myöhemmin samana vuonna. Aiemmin oli aina ollut jokin uusi tavoite, kilpailu esimerkiksi. Myös ms-tautiin, tai pesäkekovettumatautiin, niin kuin sen virallinen suomenkielinen nimi kuuluu. Pissahätä: merkki taudista. Syksyllä 2015 Roope vietti paljon aikaa yksin. En päässy jatkoon Mut eipä mun tänhetkisellä henkisellä tilalla siihen ois pystynytkään… Eli siis en oo upset Sinä syksynä Roope kävi monissa tutkimuksissa. Sairaudet, joiden alkuperää ei tiedetä, Sontag kirjoittaa, ovat potentiaalisimpia ilmaisemaan jotain sellaista, jota pidetään joko yhteiskunnallisesti tai moraalisesti vääränä. Solistitehtävillä ja kamarimusiikilla ei Suomessa elä. Siksi se on välttämätöntä keskushermoston oikeanlaiselle toiminnalle. ms-taudissa kehon immuunipuolustus kääntyy itseään vastaan. Myeliini auttaa informaatiota kulkemaan nopeammin hermosoluissa. Kerran viidessä vuodessa järjestettäviä Maj Lind -kilpailuja oli hänen sijoituksensa jälkeen käyty jo yhdet, toiset lähestyivät. Tuntui, että soittoon oli tullut uusi tiedostamisen taso. Aivojen valkeassa aineessa oli ollut noin kymmenen plakeiksi sanottua muutosta, jotka viittasivat ms-tautiin. Päänsärky: merkki taudista. Diagnoosin jälkeen: vaikealta. Se tulee niin monesta asiasta… Mikä on muusikko, miltä se saa näyttää ja kuulostaa yleisölle”, Roope sanoo. Ja kun hän vuonna 2014 valitteli ystävilleen taas sormien puutumista, hän epäili sen aiheutuvan kännykän käytöstä. Takeltelu sanoissa: merkki taudista. Miten syövälle on etsitty syitä ihmisen psyykestä ja käsittelemättömistä tunteista ja miten tällaiset ajatukset jättävät ihmisen yksin, syyttävät tätä omasta sairastumisestaan. Kaikki, mikä oli ollut ennen diagnoosia, tuntui käsittämättömän helpolta ja ihanalta, ”pumpulilta”. (Miksiköhän Roopen päähän pälkähti ms-taudin voivan johtua siitä, että hän katsoi teininä pornoa?) Niitä sairauksia on myös helpoin pitää psyykkisinä, koska sellainen ideologinen eetos meidän kulttuurissamme vallitsee, vaikka emme sitä halua myöntää: jos jonkin asian syytä ei tiedetä, se on todennäköisesti psyykkistä. Ihmisten tavallisetkin kommentit tuntuivat todisteelta siitä, että ms-tauti oli alkanut vaikuttaa. Syyskuussa diagnoosi varmistui. Hän alkoi ajatella menneisyydestään haaveelliseen sävyyn. Oli jo ilta ja hän oli ehtinyt ajatella, ettei kuvista ollut löytynyt mitään. Vuonna 2013, kun Roope harjoitteli Ravelin vasemman käden konserttoa, oikean kätensä ensimmäisessä maailmansodassa loukanneelle Paul Wittgensteinille sävellettyä, hänen sormensa puutuivat, mutta hän ajatteli sen johtuvan siitä, että harjoitteli enimmäkseen vasemmalla kädellä. Immuunisolut alkavat tuhota keskushermoston myeliiniä. Tämänhetkisen tiedon mukaan se lopulta invalidisoi ihmisen. ”On jotenkin hankalaa keskittyä tähän. Vieläkään ei tiedetä, mistä sairaus johtuu, mutta sen vaikutukset on pystytty analysoimaan niin tarkasti, että tehokkaiden lääkkeiden kehittäminen on ollut mahdollista. Sieltä joku voisi löytää, ehkä. Queen Elisabeth -kilpailusta oli aikaa pari vuotta. Kahdeksan maissa lääkäri soitti. ”Tää ala ei ehkä itsessään syleile tietynlaisen heikkouden osoitusta tai merkkejä. Sontag kirjoitti esseen sairastuttuaan leukemiaan, mutta ei tekstissä keskity omaan sairauteensa. Elokuussa 2015 Roope otti osaa vielä yhteen kilpailuun. Pian RSO-konsertin jälkeen eräs vanhempi arvovaltainen kollega sanoi, ettei varmaan kannata kertoa sairaudesta kovin monelle. Kun Roope kuun lopussa soitti RSO:n kanssa Schumannia, hänen oli vaikea olla läsnä. Lääkärit sanoivat, että todennäköisesti hän on sairastanut ms-tautia jo vuodesta 2012. Erityisesti tämä on pätenyt sairauksiin, jotka ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Roope oli 25-vuotias musiikin maisteri. Täällä on niin paljon ulkopuolelta tulevaa signaalia.” V uonna 1978 Susan Sontag kirjoitti esseen Sairaus vertauskuvana, jonka hän aloittaa seuraavalla tavalla. Merkittävä kansainvälinen ura, oli povattu. Oireiden on tulkittu olevan merkki ”hysteriasta” tai muista psyykkisistä sairauksista kuten Jacqueline du Prén kohdalla, vaikka ms-tauti pystyttiin diagnosoimaan erilliseksi sairaudeksi jo vuonna 1868. Ja vaikka me kaikki haluamme aina käyttää mieluummin hyvää passia, ennemmin tai myöhemmin itse kunkin on pakko, ainakin hetken aikaa, tunnustautua tämän toisen maan kansalaiseksi. Hän myös pelkäsi, että kaatuu lavalla. ms-tauti on yleisempi pohjoisilla leveyspiireillä: Suomessa, Ruotsissa, Kanadassa. Olet varmaan nukkunut kätesi päällä, lääkäri vastasi. Puhelimessa lääkäri oli rohkaissut: Nyt on todella ”hyvä hetki” sairastua, koska ms-taudin hoito on kehittynyt niin paljon viime vuosien aikana. Vähitellen oireet katosivat
44 IMAGE SYYSKUU 2018
SYYSKUU 2018 IMAGE 45
Neurologi Markus Färkkilä uskoo, että ms-taudin syy voisi piillä varhaislapsuuden liian vähäisessä altistumisessa ympäristön viruksille, bakteereille, homeille, sienille ja alkueläimille. Tässä kulttuurissa muusikko on ihannetilanteessa teknisesti niin täydellinen, ettei hänen tekniikkaansa edes huomaa. Onko näiden uusien lääkkeiden avulla oireiden etenemisvaiheen alkua siirrettävissä esimerkiksi 15–25 vuotta, kysyy Färkkilä. Kun nämä lääkkeet eivät enää tehoa, siirrytään toisen linjan lääkkeisiin. Ja kun me yhdeksännellä luokalla joimme ensimmäisiä kännejämme Roopen kotona, Roope meni muutaman viinilasin juotuaan yksin alakertaan kuuntelemaan oopperalaulaja Maria Callasia. Hän löysi musiikin itse ala-asteella. On hyvinkin mahdollista, että kymmenen vuoden päästä sairauden aiheuttaja tiedetään ja taudin eteneminen pystytään pysäyttämään. ms-tautia sairastavien lukumäärä kasvaa, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että taudin aiheuttama kuolleisuus vähenee koko ajan. Länsi-Suomessa ms-tauti on huomattavasti yleisempi kuin Itä-Suomessa, kaikkein yleisin Etelä-Pohjanmaalla. Esimerkiksi Roopen lääke Tecfidera on ollut Suomen markkinoilla vasta muutaman vuoden. Häntä hävetti se, miltä hänen soittonsa kuulosti. 46 IMAGE SYYSKUU 2018 tamiinin puutostilassa. Jokin musiikissa vain kosketti, eikä Roope osaa vieläkään ihan selittää, mikä se oli. Harjoittelun ”johtoaihe”, kuten hän sitä kuvaa, oli se, että häntä hävetti. Jos hän aikaisemmin olikin unohtanut vastoinkäymiset ja mennyt vain eteenpäin, nyt se ei enää tuntunut mahdolliselta. Y läasteella meidän piti tehdä saksantunnille esitelmät aiheesta Mein Vorbild, minun esikuvani. Argerichkin soittaa ”omaleimaisesti ja intensiivisesti”, voisi kai sanoa. Vastoinkäy. Pariisissa oli pitkiä jaksoja, ettei hän harjoitellut ollenkaan. Data perustuu potilaisiin, joilla on ollut käytössään eri lääkkeet kuin joita nykyään on saatavilla. Tuliko huoneeseen joku. Nykytiedon mukaan ms-tautia sairastavat kuolevat keskimäärin muutamaa vuotta muuta väestöä aiemmin. Usein asenne oli jo valmiiksi se, että tänään ei varmaan sujuisi. Kun Roope harjoitteli, hän suhtautui ympäristöönsä ”hypersensitiivisesti”. Mutta musiikkimaailma on sellainen, että jos joku osaa poikkeuksellisen hyvin, häntä kehotetaan kilpailemaan. Minä tein Jacqueline du Préstä, Roope Martha Argerichista, argentiinalaisesta pianistista. Emme tiedä. Aaltoilevassa tautimuodossa, joka Roopella on, oireiden korjaantuminen heikentyy nykyisen tiedon mukaan keskimäärin 10–15 vuoden päästä. Miksi soittokaan ei aina ole niin kuin ennen. Hoito aloitetaan Suomessa niin sanotuilla ensilinjan lääkkeillä. Eikä sitä, kuinka käsitellä asiat, jotka eivät menneetkään niin kuin olisi toivonut. Hän oppi kaikenlaista esimerkiksi, että aina voi olla parempi. Pariisissa hän tuli hyvin tietoiseksi ympärillään olevista muusikoista. Säveltää on voinut raihnaisenakin. Syksyllä hän oli harjoitellut enimmäkseen kotona, omalla Steinwayllaan talossa, jossa ei hänen tietääkseen asunut muita musiikin ammattilaisia. Beethoven sävelsi monet hienoimmista teoksistaan kuurona. Nykytiedolla tautia pystytään vain hidastamaan. Mutta muusikot ovat kulttuurinsa tuotteita; vuosikaudet heidät opetetaan kuulemaan, mikä on hyvää ja arvokasta ja miten Schubertia kuuluisi soittaa. Mutta se on vain hypoteesi. Jossain määrin tauti on perinnöllinen mutta ei kuitenkaan suoraan. Varmaan jollekin on sanottukin. Ihmiset puhuivat keskenään: mikä Roopen on, aivan kuin hän ei olisi ihan oma itsensä. Kuunteleeko joku oven takana. Elfriede Jelinekin Pianonsoittajasta: HÄNEN ei tarvitse pelätä kritiikkiä, pääasia on, että jotain kuuluu, sillä se on merkki siitä, että lapsi on noussut nuottitikkaita pitkin korkeampiin sfääreihin ja ruumis on jäänyt alas tyhjänä kuorena. Rytmisen voimistelun olympiakultamitalisti Margarita Mamunille sanotaan dokumentissa Over the limit, ettei hän ole ihminen vaan urheilija. Mutta oikeastaan se ei ole edes tieto, koska tutkimustuloksia uusista lääkkeistä ei vielä ole. Hän oli nähnyt nuorempana, kuinka sitä tehtiin Akatemialla. Kuten emme myöskään sitä, miten ms-tauti vaikuttaa eliniän odotteeseen näiden lääkkeiden kanssa. Siinä mielessä se on vähän niin kuin urheilua. Tieto on kuitenkin epätarkkaa. Välillä hän saattoi harjoitella hiljempaa vain siksi, että kukaan ei kuulisi. Siksi soitonopetuksessa lähdetään liikkeelle teknisen täydellisyyden hakemisesta – jotta voisi sitten joskus soittaa Schubertia niin hyvin kuin Schubertia kuuluukin soittaa. Kunnioitus säveltäjämestareita kohtaan on suuri. Rosottomuus ja tekninen täydellisyys ei ole koskaan kiinnostanut Roopea. Näin on sanottu 1980-luvulta, jolloin tieto ms-taudista alkoi lisääntyä nopeasti, mutta nyt Färkkilä on optimistinen. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt suoraan. ”Ne on eri ihmiset, jotka on luoneet taidetta henkitoreissaan, kuin ne, jotka tekevät sen eläväksi yleisölle”, Roope sanoo. Jotkut ihmiset, joiden immuunipuolustus ei kehity lapsena, saattavat teini-iän jälkeen reagoida infektioihin poikkeuksellisella tavalla – niin, että koko kehon immuunipuolustus häiriintyy. Et edusta itseäsi vaan Venäjää, hänelle sanotaan. Muusikoille keho on vain väline ilmaista mahdollisimman loistavasti se henki, jonka säveltäjät ovat suuressa viisaudessaan luoneet. Tautimuotoja on kaksi, tasaisesti etenevä ja aaltoileva. Ne vain unohti. Hänestä alkoi tuntua, että diagnoosi on mahdollista kuulla hänen soitostaan. Siltä se hänestä teininä tuntui: siirtyi vain tasolta toiselle, vaivattomasti ja sen kummempia miettimättä. Sitten hän meni ja pärjäsi. 11-vuotiaana hän lauloi jo soolo-osuuksia. Eräs lääkäri sanoi Roopelle, että seuraavien kymmenen aikana ms-taudin syy on saatu selville. Roope ajatteli, että jos muutkin, miksen minäkin. Kannattiko edes yrittää. Suomeen palattuaan hän teki keikkoja kuten ennenkin ja oli kirjoilla Sibelius-Akatemiassa. K eväällä 2016 Roope muutti kolmeksi kuukaudeksi residenssiin Cité des Artsiin Pariisiin. 8-vuotiaana luokkaretkellä hän kuunteli Mozartia kasettisoittimesta. Todellisuudessa emme tiedä, mitä Schubert halusi, hän kuoli vuonna 1828. Et edusta itseäsi vaan Schubertia, voisi muusikolle sanoa. ”Varmaan kaikkia niitä muusikkoja, joita mä ihailen, yhdistää jonkinlainen rehellisyys”, Roope sanoo, kun istumme syömässä lounasta yhtenä päivänä. Ja koska hän ei missään nimessä halunnut, että kukaan saisi tietää – ei varmaan kannata kertoa kovin monelle – harjoittelu muuttui epämiellyttäväksi. Jatkuva tyytymättömyys nähtiin siunauksena kunnianhimoisen muusikon elämässä. Hän ei ollut kiinnostunut kilpailuista eikä nuorena juuri tiennytkään niistä. Toki tehden paljon töitä, mutta ei se silloin tuntunut työltä. Suomessa on noin 9?000 ms-tautia sairastavaa. Tyytyväisyyttä ei juurikaan opetettu. 9-vuotiaana hän meni pianotunneille pop-jazz-konservatoriolle, 10-vuotiaana Cantores Minores -poikakuoroon
Webster. Tilaa, jossa ihminen jättää askareensa ja voi esimerkiksi vain katsella sinistä taivasta, kuten Woolf sitä kuvasi. Ne ehkä invalidisoivat tai sitten eivät…” Sairastamiskuvaukset eivät ole kirjallisuuden ja elokuvien valtavirtaa. Keho ei vaadi selityksiä, mutta mieli vaatii. Pianisti, joka saa diagnoosin ms-taudista ja on lopettamassa uraansa, tapaa oikeita ihmisiä, oivaltaa asioita ja ymmärtää, että ehkä hänellä on sittenkin lupa soittaa. Me vain olemme yhä mallissa, jossa keho on mielen palveluksessa. Barbara D. Parhaissa tragedioissa loppuratkaisua edeltää käänne tai tunnistaminen, hän kirjoitti. Malli tulee suoraan Aristoteleelta, joka muotoili sen yli 2?000 vuotta sitten Runousopissa. (Kuten ei klassisessa musiikissakaan – joka on täysin kehollista toimintaa! Ajatuskin soittotunnista, jossa lähdettäisiin liikkeelle siitä, mitä keho osaa, mitä se tietää, on outo. Lopulta, viime syksynä, hän päätti vaihtaa alaa ja hankkia itselleen toisen ammatin. Ajatukseen sairaudesta takertui ja se läpäisi kaiken. Kontrollin menettämisen tunne ahdisti. Sairaus on asia, joka pitää ratkaista vaikka väkisin. Miksi tilaa, joka ei pääty selviytymiseen eikä kuolemaan vaan vain on, ei käsitellä enemmän. Koska emme tiedä, paraneeko syöpä, meidän on pakko keksiä jokin ajatus, joka jollain tavalla antaa sille merkityksen, palauttaa kontrollintunteen. Sairaus on asia, joka pitää ratkaista vaikka väkisin.. Tai sitten kieltäydymme tietämästä. Hän tajuaa, että ms-tauti on nykyään aivan erilainen sairaus kuin 30, 20 tai edes 10 vuotta sitten. Että pianonsoiton vaikeus ei johdu etenevästä ms-taudista. Siksi ajatus siitä, että sairaus esti häntä soittamasta, teki hänen olostaan paradoksaalisesti jopa paremman. Usein jopa syöpä nähdään ennemmin käänteenä, joka pitää selittää, kuin tilana, joka on. Usein pelon tai mystifioinnin kautta, kuten Susan Sontag kirjoitti. Lähestymistapa on aina: mitä se ei osaa, mitä se ei tiedä.) Keho ei vaadi selityksiä, mutta mieli vaatii. Mutta olemmehan me oppineet rakastamaan kuvauksia perheenisän vaipanvaihtopuuhista. Hän oli oppinut tavoittelemaan koko ajan enemmän, ja siihen kuvaan ms-tauti ei sopinut. Hän käy magneettikuvissa ja saa tietää, ettei hänen aivoistaan löytynyt uusia muutoksia verrattuna vuoden takaiseen. O ppia elämään terveenä ihmisenä, jolla on krooninen sairaus – paradoksaalista mutta silti totta – vie aikaa, kirjoittaa ms-tautia sairastava kasvibiologi Barbara D. Parantumaton, rappeuttava sairaus kuuluu vanhuuteen, ei alle kolmekymppisen elämään. Sillä ei ole itseisarvoa kirjallisuudessa. ”Monet ikäiseni naiset näyttivät ajattelevan, että koska se on tapahtunut sinulle, se voi tapahtua minulle, ja koska en halua tunnustaa sitä, teeskentelen, ettei se tapahtunut sinullekaan.” V oihan tämän ajatella selviytymistarinana. Webster kirjoittaa, että huomasi hyvin nopeasti, kuinka huonoja ihmiset ovat tunnustamaan oman haavoittuvuutensa ja kuolevaisuutensa. Ehkä psykologina. Kaikki vastoinkäymiset ja oman kehon tuntemukset, fyysiset ja psyykkiset, oli helppo pistää sairauden piikkiin. Tuskin sairauskuvaukset olisivat sen tylsempiä. Virginia Woolf ihmetteli jo vuonna 1930 ilmestyneessä esseessään On being ill, miksi sairaus ei ole kirjallisuuden teemana yhtä iso kuin rakkaus ja sota. Hän ei enää tiennyt, miten olla. Tästä on kirjoittanut Barbara Ehrenreich, joka rintasyöpään sairastuttuaan törmäsi joka puolella ajatukseen, jonka mukaan syöpä on lahja. Hän aloittaa tekstinsä siteeraamalla nyt 83-vuotiasta kirjailija Joan Didionia, joka sai diagnoosin ms-taudista vuonna 1972: ”Oireet, joita ehkä saan, ehkä en, saattavat vaikuttaa silmiini tai sitten eivät. Roope oli suunnitellut suorittavansa A-kurssin Sibelius-Akatemiassa toukokuussa 2017 – viimeisen toiseen maisterintutkintoonsa vaadittavan tutkinnon – mutta voimat eivät riittäneet. Tilaa, jossa luonto pakottaa katkaisemaan itse keksityt rutiinit. Niissä käsitellään sairaudelle annettuja merkityksiä ennemmin kuin itse sairautta. Ajatus kuulostaa tietysti tylsältä. Hän ei ollut koskaan ajatellut mitään muita vaihtoehtoja kuin soittamista. Tällaiseksi käänteeksi sairaus kelpaa hyvin. Oman itsen näkeminen traagisessa valossa teki elämän hahmottamisesta helpompaa. Kaikella pitää olla tarina. (Myöhemmin hän törmäsi Helsingin Sanomissa Whitney Houstonin ajatukseen: ”Sinun on tunnettava itsesi ennen kuin tulet tähän bisnekseen, sillä jos siellä yrität selvittää sen, päädyt todennäköisesti olemaan joku, josta et edes pidä.” Se kosketti.) Eikä hän tiennyt, mitä tapahtuisi. Niistä tuli ymmärrettävämpiä. Kuinka nopeasti sairaus etenisi. Kirjallisuudessa, elokuvissa ja lehtijutuissa se edustaa usein muuta kuin itseään. SYYSKUU 2018 IMAGE 47 minen oli hän, hänessä oleva sairaus, joka esti häntä tekemästä sitä, mihin hän oli aina luottanut. Ja vaikka ajatus on ikivanha, voisi sanoa aikansa elänyt, historia on osoittanut, että siitä on vaikea päästää irti
48 IMAGE SYYSKUU 2018
Hän tulkitsi sen näin: ennen oli hyvin, nyt jotain muuta. Ja koska olen tiennyt Roopen sairaudesta ja itsekin pelännyt, että se estäisi häntä soittamasta, olen ehkä tavallistakin enemmän herkistynyt kriittisille ajatuksille. Pitääkö hän äänestään soittaessaan täällä. Roopesta otetaan valokuvia. Hän ei hakenut opiskelemaan psykologiaa eikä muutakaan. Ensimmäisessä osassa ympäröivä maailma alkaa häiritä yksilöä. On siis muutettava sitä, mitä haluaa. Silloin, kun oli terve, niihin oli helppo mennä, sen kummemmin ajattelematta. En haluaisi, että se on niin, mutta niin se on. Eivät ne olleet asioita, jotka musiikissa alun perin koskettivat. Ensimmäinen teos oli Beethovenin sonaatti. Hän pohtii, miksi hän on pelännyt sitä niin kovasti. Aristoteles Onassis, rikas laivanvarustaja. Toisessa osassa yksilö on hyvin kiihtynyt: hän kokee, että rauhaa olotilojen – yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden – välillä ei löydy. Hänellä on yhä unelmia liittyen musiikkiin, vaikka voikin olla, ettei hän pääse pianistina sinne, minne joskus halusi. On torstaiaamupäivä Kuhmossa. Kuka ylipäätään keksi yhdistää taiteen ja uran. Eihän sairaus ole hänen vikansa. Ehkä heillä on jo jotain, josta hän ei tiedä, ihan niin kuin hekään eivät tiedä hänen sairaudestaan. Tutkinnon jälkeen Roope pohti: mitä jos ongelma onkin, että on ajateltu, että pystyy mihin vain. Mitään radikaalia ei tapahtunutkaan. Siltä se tuntuu. Kuin ihminen, joka tuntee olonsa kiusaantuneeksi toisten ihmisten kiinnitettyä häneen liikaa huomiota ja yrittää viestittää: lopettakaa. Miettiikö jäätelöä himoitseva henkilö kuolemaa ylittäessään tien. ”Varmaan veti jotain nappeja tai unilääkkeitä tosi onnettomana. Menee kaksi kuukautta, ennen kuin Roope soittaa diplomikappaleitaan seuraavan kerran. Itse hän puhuu halun kuvittelemisesta. Soittoa, joka ei ole lainkaan egoistista. Hän päättää suostua tähän juttuun, kertoa sairaudestaan julkisesti. Hän itki ja sanoi, että tällaista soittoa kuulee niin harvoin. Imagen verkkosivuilla apu.fi/image on katsottavissa Juuso Westerlundin tekemä video, jossa Roope Gröndahl soittaa Johann Sebastian Bachin fuugaa cis-molli kokoelmasta Das Wohltemperierte Klavier 1. Kilpailut, menestys. Kyllä minä pidin Roopen soitosta, pidän siitä aina. SYYSKUU 2018 IMAGE 49 Ja vaikka jotain fyysisiä syitä olisikin – joskus hän miettii silmiään, niiden ehkä hieman lisääntynyttä karsastusta ja sen vaikutusta soittamiseen – on myös hyvä muistaa, että ”tekniikka pitää joka päivä opetella uudelleen”. Du Prénkin kohtalosta tehtiin sellainen saaga, Roope sanoo. Kun häneltä kysyy, onko luottamus soittamiseen palannut, hän sanoo: ehkä nykyään luotan elämään. Hän ei useinkaan tunne itseään sairaaksi. Ehkä hän ei olekaan rajan toisella puolella yksin vaan rajalla yhdessä muiden kanssa. Näitä rooleja Maria Callas lauloi Roopen mielestä hienommin kuin kukaan. Ehkä on aika palata sinne, mistä hän alun perin lähti, hyvänolon tunteeseen siitä, että saa soittaa ja kuunnella musiikkia. Hänen päässään käy ajatus, miten tämä nyt menee, niin hän myöhemmin kertoo. Kolmannessa, muunnelmaosassa, hän muunnelma muunnelmalta löytää sisäisen rauhan. Kun Roope kertoi palautteesta diplomin jälkeen, häntä alkoi itkettää. Roope yhdistelee kappaleita mielensä mukaan, ja se kuulostaa spontaanilta, melkein kuin improvisaatiolta, kuin leikiltä. Hän alkaa ajatella asioita enemmän ”normaalin variantteina” kuin merkkeinä lähestyvästä kuolemasta. Tutkinnon jälkeen Roope sai palautetta: mehän tiedämme, että sinä olet nuoresta saakka pystynyt mihin vain. J. Ohjelma oli iso, niin kuin A-kursseissa aina: Beethovenia, Adésia, Bachia, Debussytä, Chopinia, Skrjabinia, Schumannia. Onassis palasi kyllä Callasin luo. Hän oli vihdoin, vuotta aiottua myöhemmin, suorittamassa A-kurssitutkintoaan. Varmaan se nähdään silleen, et joo se itekin koki sen ihan saman kohtalon”, Roope sanoo. Se tuntui hyvältä. . Onneksi vieressäni istunut ystäväni pystyi. Mutta ei se ollut itsemurha, vaan sydänkohtaus. Puhumme Messiaenin Aikojen lopun kvartetosta ja Jacqueline du Préstä. Olen varmaan musiikkitaustani takia oppinut kuuntelemaan konsertteja ajatellen, mikä tässä voisi olla paremmin. En kyennyt rentoutumaan. Diagnoosihan on oikeastaan vain ohje lääkärille, kuinka hoitaa potilasta, sanoi eräs. Mutta Roopen oma opettaja sanoi: Kunhan et vain lopeta soittamista. päivänä Roope nyökkäsi Camerata-salissa Musiikkitalossa. Aikuisena hän menetti pitkiksi ajoiksi kykynsä soittaa. Vuonna 1975 Onassis kuoli. Valokuvaaja Juuso Westerlund pyytää: soita mitä vain. Tämä on kaikkea muuta kuin tarkoitushakuista erikoisuudentavoittelua, esiintymistä ja esittämistä. Hän alkaa miettiä sairauttakin uudella tavalla. Niin ihmelapsi Yehudi Menuhinistakin ajateltiin. Toukokuun 23. Ihan kuin ne kaikki tragediennet jota se esitti näyttämöllä. Olla musiikin kanssa, niin hän sitä kuvaa. Mutta en pystynyt sanomaan, oliko soitto ”hyvää” vai ei. Roope oli keksinyt siihen tarinan yhdessä musiikin narratologiasta väitelleen kihlattunsa kanssa. Miten surkea idea! Musiikille se ei ainakaan, todennäköisesti, tee kovin hyvää, hän miettii. Tragedienne päähenkilö oli aina nainen kuoli aina. Tarina kertoo, että Callas riutui Pariisissa yksinäisenä kaksi vuotta, kunnes kuoli itsekin. Callas oli toinen nainen. Yhä, kolme vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, hän soittaa. Ehkä kommentti oli tarkoitettu kehuvaksi, mutta se ei Roopesta silloin tuntunut siltä. K un Roope tulee lavalle, hän katsoo ylöspäin, sinne missä yleisö taputtaa, ja nyökkää monta kertaa. Nelikymppisenä Callas rakastui mieheen, jonka nimi oli Aristoteles. ”Ja mieti jotain Maria Callasta.” Teininä, silloin kun meni kesken juhlien alakertaan kuuntelemaan oopperaa, Roope rakasti varsinkin Puccinia. Tosca, Madame Butterfly, La Bohèmen Mimì. Hän ajattelee jopa, että ehkä sairaus auttaa häntä muistamaan, mistä musiikissa on kysymys. Roope soittaa – Beethovenia, Debussya, Adésia. Ja kun sairaus pakotti ajattelemaan, huomasi, ettei tiennytkään, miten. Ympäröivä maailma näytti hänelle, mitä kannattaa haluta ollakseen pianisti. uomme Rieslingiä kuhmolaisen rivitalokaksion takapihalla ja puhumme Bachista: mitä jos osa Bachin teoksista onkin hänen oppilaidensa säveltämiä, tai soolosellosarjat vaimo Anna Magdalena Bachin. Heillä oli suhde, mutta Onassis halusi Callasta mieluummin naida Jacqueline Kennedyn. Mutta sitten hän muistaa, että meitä on salissa vain kolme eikä valokuvissa ole ääntä. Toinen sanoi: et sinä ole sairas. Ei oikeasti. Välillä hän ottaa monta kertaa uudestaan. Niin me uskomme, kun meille kerrotaan. Onko ms-taudilla, oikeastaan, sen enempää tekemistä kuoleman kanssa kuin jäätelön ostamisella vilkkaasti liikennöidyn kadun toiselta puolelta, hän pohtii
50 IMAGE SYYSKUU 2018 HELSINKILÄINEN UNELMA
TeksTi Veera luoma-aho kuvaT ulla donner HELSINKILÄINEN UNELMA. SYYSKUU 2018 IMAGE 51 Suomessa asuntojen hinnat ovat eriytyneet niin, että vain Helsingissä asuminen vie kaikki ajatukset, sillä se vie kaikki rahat
Hänen katseensa liimaantuu jo toisaalle säntäävään, jostain tosi-tv-ohjelmasta etäisesti tuttuun välittäjään. Tämä on tyypillinen Kallion kaksio: 36 neliötä, hintapyyntö 217 000 euroa. 52 IMAGE SYYSKUU 2018 n kaikkien aikojen kuumin äitienpäivä. Joko kukaan ei vaikuta kovin innostuneelta, tai sitten tätä peliä vaan pelataan näin. Keittiönurkkaus mahtuu yhteen neliöön. Kaksioita ostetaan Kalliosta yksin tai yhdessä kumppanin kanssa vasta silloin, kun tulot ovat jo hyvät, varmat ja säännölliset. Näytössä pyörivät ihmiset katselevat asuntoa kasvoillaan ilmeet, joista on luettavissa korkeintaan kohtuullista mielenkiintoa. ”Tulitko tositarkoituksella vai ihan spontaanisti”, kysyy tumma ja kaunis asunnonvälittäjä pirteästi eteiseen astuvalta mieheltä. ”Ei oo kadunmiehiä tässä sisäpihalla enää sen jälkeen.” Nuori nainen kertoo välittäjälle pitäneensä jännitysnäytelmänä, jaksaako vanha hissi kuljettaa heidät edes ylimpään kerrokseen asti. ”Tätä taloyhtiötä on hoidettu hienosti”, kuuma välittäjä kehuu. Ei asunnon pienillä kauneusvirheillä luultavasti ole mitään. Pengerkadulla rakennuspöly kiusaa kurkkua: rappukäytävää remontoidaan, on kuljettava sisäpihan kautta. Se on palanen kulttuurihistoriaa”, välittäjä napauttaa arvostavalla äänellä, joka saa vuonna 1972 perustetun SexShopin kuulostamaan Mannerheim-museolta. Raitiovaunussa joku heiluu sekavassa useamman päivän humalassa kuin todistaakseen, että suomalaiselle ei helle sovi. Mies takeltelee tulleensa tositarkoituksella. Asunto on ihan kiva. Helsingin Kallion terasseilta kuuluu kevyttä hälinää. Tosin sen hahmottaminen kulmahuoneistoksi vaatii mielikuvitusta: ikkunat näyttävät vain yhteen suuntaan. ”Joo, se pornokauppa. Tämän kaksion seinällä on skeittilautoja, vessan mattoa kuvittaa tšekkiläisen animaation myyrä. ”Ei tää taida olla mun juttu”, yksi näyttöä hallitsevista pari-kolmekymppisistä miehistä sanoo silti kohteliaasti ja poistuu rappukäytävään. Tunnelma on samalla tavalla sekä pysähtynyt että levoton kuin ennen ukkosmyrskyä. Muutama jättää laittamatta siniset näyttötossut kenkien päälle, sillä asunto on kurkistettu nopeasti läpi jo eteisestä. Hän mainitsee, että talon remontissa pihan porttikongiin tulee lukittava ovi. Joku kysyy, onko taloyhtiön ainut vuokralainen alakerrassa oleva seksivälineliike. Hinnat ovat nousseet niin, että yksiöissä eivät asu enää opiskelijat eivätkä kansaneläkkeellä kitkuttavat mummot vaan työssä käyvät aikuiset. Monien iho punoittaa jo, vaikka on vasta toukokuu, sillä aurinko on paistanut jo monta päivää peräkkäin. Katto tuntuu olevan matalalla. Ilmoituksessa asuntoa on kuvattu ”rouheaksi ylimmän kerroksen kulmahuoneistoksi”, jossa ”fiilis, staili sekä alueellinen ajankohtaisuus kohtaavat”. Välittäjä lisää kierroksia ja kertoo, että on käynyt näyttämässä asuntoa ”sijoittaja-asiakkailleen” jo edellisenä päivänä, ja ”suurta mielenkiintoa on ollut ilmassa”, vaikka ”tarjousta ei ole vielä jätetty”. Tällaisena päivänä kuuluisi olla rannalla, lukea kirjaa puistossa tai viettää perhejuhlaa, mutta asuntonäytön ovesta astuu sisään ja poistuu ihmisiä tasaisena virtana. Olohuoneen ikkunapuitteista halkeilee lateksimaali ja vessan 1960-luvun kaakeleissa on kolhuja. Tästä asuntonäytöstä puuttuvat hyvinvoivat viisikymppiset vanhemmat, jotka tulevat näyttöön seuranaan ylioppilasikäinen lapsi, jolle he katsovat opiskeluajan yksiötä ja samalla itselleen sijoitusasuntoa
Juuri siinä iässä suomalaisten velkakuorma on suurimmillaan, ja keskimäärin kaikkein suurimpia lainoja lyhennetään pääkaupunkiseudulla. Kallion pienet asunnot käyvät kaupaksi nyt niin nopeasti, että tuskin tämäkään ihan mukava mutta ei kovin suuria tunteita herättävä asunto on myynnissä yli kahta viikkoa. Jos olet, otan osaa. Kyse on erilaisista arvotuksista mutta myös siitä, että Helsingissä ostetaan sitä, mitä on tarjolla. Suomen asuntomarkkinat ovat eriytyneet, ja Helsingin hinnat huitelevat ihan omissa numeroissaan. Sitä paitsi Kiinteistömaailman selvityksen mukaan sellaisissa paikoissa kuin vaikkapa Suomussalmi, Karijoki ja Rääkkylä paitsi asunnot ovat halpoja, myös niiden hintahaitari on pieni. Sijainti ja niukkuus tekevät työläisille sodan jälkeen vähän sinne päin ja siitä sun tästä rakennetusta rintamamiestaloalueesta. Eikä monissa pienissä suomalaiskaupungeissa ymmärretä lainkaan helsinkiläisten hinkua ”parhaisiin” alueisiin ja kaupunginosiin. Viereiseltä Torkkelinmäeltä asunnot viedään käsistä. Kyse on keskiarvosta, eikä sillä uuden asunnon ostaja vielä pröystäile, ei ainakaan, jos on talouden ainoa aikuinen. Rakennuslehti kirjoitti huhtikuussa, että pääkaupunkiseudulla nuorten kotitalouksien asuntovelka vastaa hieman alle kolmen vuoden nettotuloja. Sillä summalla esimerkiksi Kalliosta saisi Oikotien ilmoitusten mukaan alle 30 neliön yksiön, jonka kunnoksi ilmoitetaan ”välttävä”, mutta jonka todellisesta kunnosta kertoo se, että asunnosta on ilmoitukseen uskallettu laittaa kuviksi vain pohjapiirros ja talon julkisivu. Suomen Kiinteistövälittäjien liiton SKVL:n mukaan vanhoilla taloilla ylipäätään on kova kysyntä ja arvoa lähinnä suurissa yliopistokaupungeissa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Jos kaikki menee tilastojen mukaan, todennäköisesti joku näytön kolmenkympin molemmilla puolilla pyörivistä miehistä ja naisista tekee tarjouksen ja ottaa sitä varten melkein parinsadan tuhannen euron lainan. Ja tarjontaa taas on liian vähän. Luultavasti kuulut siinä tapauksessa myös tämän maan asuntovelkaantuneimpiin ihmisiin. Facebookin rintamamiestalofoorumilla haukotaan henkeä Helsingin vanhojen talojen hinnoille. Neliöt maksavat siis melko saman verran, oli asunto kuinka uusi ja hyväkuntoinen ja sijaitsi missä kaupunginosassa tahansa. Ei ole merkittävästi muita parempia ja huonompia alueita, vaan jollain on korkeintaan muita hienompi omakoti talo ja muutamalla kerrostalolla ehkä vähän levoton maine. Toista ääripäätä Suomessa edustavat sellaiset paikat kuin Kajaani tai Helsinkiä lähempänä vaikkapa Kouvola. Helsingissä kotitaloudella on velkaa keskimäärin 134 000 euroa. Muualla Suomessa rintamamiestalot ovat halpoja pommeja, joissa asuu etupäässä eläkeläisiä tai nuoria lapsiperheitä, joilta puuttuvat sekä rahat että itsesuojeluvaisto. comin markkinointiajoista tehtyjen tilastojen mukaan ne ostetaan keskimäärin yhdessä päivässä ilmoituksen jättämisestä. Silloin on varaa valita sellainenkin asunto, jossa kaakelit eivät halkeile. Muualla Suomessa halutaan uutta, mieluiten lähinnä 2000-luvulla rakennettua. Etuovi. Siellä asuntolainojen aiheuttama velkaantumisaste on vain 148 prosenttia, mikä tarkoittaa alle puolentoista vuoden nettotuloja, ja koti talouden keskimääräinen asuntovelka on 69?100 euroa. Ja muualla Suomessa pienemmillä lainoilla maksellaan usein jo perheasuntoa: rivitaloa tai omakotitaloa, ei yksiön kokoista nuhjuista kaksiota, jonka alakerrassa myydään klitoriskiihottimia. SYYSKUU 2018 IMAGE 53 väliä. yvä lukija, oletko varsin tyypillinen Imagen tilaaja, eli noin 34-vuotias ja asut Helsingissä
Opettajakoulutuksen loppuminen kaupungissa romahdutti pienten asuntojen kysynnän ja hinnat niin, että kaupungissa aiotaan purkaa tulevina vuosina satoja kaupungin vuokra-asuntoja. Asuntopalveluiden hakukentissä haetuimmat kaupunginosat ovat vuodesta toiseen olleet takuuvarmat Töölö ja Lauttasaari. Se on reilusti yli puolet vähemmän kuin Helsingissä. Entinen vireä yliopistokaupunki uhkaa näivettyä ennätysvauhtia kriisikunnaksi, jonka asunnot jäävät myyjien käteen. Asunnonvälittäjiltä se ei ole jäänyt huomaamatta. elsingin hintojen vertaaminen Kouvolaan tai Kajaaniin on toki yhtä mielekästä kuin eurojen kääntäminen markoiksi. Kallein Kajaanissa samaan aikaan myynnissä oleva asunto on rivitalo, josta pyydetään 118 000 euroa. Uutisiin Otanmäki pääsi, kun kaksi irakilaista turvapaikanhakijaa tappoi siellä miehen toissa vuonna. (Olin juuri juhlissa, joissa alle kolmekymppiset keskustelivat huumeista sekä siitä, mitä Grimes näkee Elon Muskissa. Oikotie ja Etuovi.com kilpailevat siitä, kumpi on kolme-nelikymppisten PornHub. Asunnossa on toki kaksi ongelmaa. Kun helsinkiläiset himoitsevat 1950-luvun arkkitehtuuria, he eivät todellakaan tarkoita tätä. Miltä se edes tuntuisi, jos rahaan menisi puolet vähemmän tuloista, jos asuminen ei veisi jokaista senttiä ja ajatusta, eikä ihan tavalliseen perhe-elämään tarvitsisi vähintään parinsadan tonnin asuntolainaa eikä itse nikkaroitua parvea, jotta kaikki saataisiin kolmioon nukkumaan, joku tuttavani kysyi. comissa roikkuminen muistuttaa jo addiktiota. Varo, näin voi käydä myös sinulle!) Asumisesta on tullut helsinkiläisen keskiluokan pitkäpiimäinen pakkomielle. Kiinteistömaailman ennusteen mukaan Kainuun kunnista vain Kajaanissa asuntojen hinnat eivät laske, ja kymmenien kilometrien päässä kaupungin keskustasta tilanne on heikompi kuin keskustassa. Pengerkadun asunnon hinnalla niitä saisi 27. Tämän vuoden tammikuussa Ilta-Sanomissa uutisoitiin, että Kajaanin Otanmäessä oli myynnissä kenties Suomen halvin asunto. Harva helsinkiläinen vastaa ”d”, sillä helsinkiläiset kolme-nelikymppiset puhuvat asuntojen hinnoista keskenään loputtomasti. Loppukesästä 2018 halvimmat pienet asunnot eivät ole enää kaukana Kainuussa, vaan ne löytyvät satoja kilometrejä etelämmästä Savonlinnasta. Ostajat tuntevat asuntomarkkinat nykyään hämmentävän hyvin, sanoo Kiinteistömaailman pääkaupunkiseudun aluejohtaja Kirsi Tenhunen. Kerrostaloasuntojen kauppa väheni Savonlinnassa Kiinteistövälitysalan keskusliiton mukaan jo viime vuonna lähes viidenneksen edellisvuodesta, ja kerrostaloasuntojen keskimääräinen neliöhinta laski seitsemän prosenttia, vajaaseen 1 500 euroon neliöltä. ”Mä katsoin mun lapsuudenkavereita, joilla on taloja ja grillipatioita ja trampoliineja pihalla, ja niiden asuntolaina on niin pieni, ettei niiden tarvitse hirveästi edes ajatella sitä, ja mä olen ihan armanalizadina, että kelatkaa, nää ihmiset elää näin joka päivä! Ja ne sanoo lähtevänsä taas talvella Thaimaaseen ja mä pystyn sanomaan siihen vaan, että se on Thaimaahan!” suntoporno on tehnyt ihmisistä hyvin tiedostavia. Jälleenmyyntiarvosta ei ole mitään takuuta. Kun asuntojen hinnat eriytyvät, niin eriytyy myös ihmisten asunnossa kiinni oleva varallisuus. Palvelussa asuntojen selaaminen aletaan vuosia ennen asuntokauppoja, ja jatketaan niiden aikana ja niiden jälkeen. 72 neliöstä pyydettiin 7?800 euroa. Eräs kertoi kyllästyneensä asumisen kalleuden aiheuttamaan oravanpyörään ja miettivänsä jatkuvasti, voisiko työt järjestää niin, että voisi muuttaa entiseen kotikuntaan. 54 IMAGE SYYSKUU 2018 Asuminen vie kaikki ajatukset, koska se vie kaikki rahat. Mutta kun Tenhunen tarkasti tätä juttua varten. boheemin porvari-idyllin ja pornokaupan yläkerrassa olevasta semiläävästä rouhean trendiasunnon. Osalla Oikotiellä ja Etuovi. Asuminen vie kaikki ajatukset, koska se vie kaikki rahat. Samassa pöydässä me heidän viisi vuotta vanhemmat ystävänsä keskustelimme asuntojen viimeaikaisesta hintakehityksestä Puotilassa ja lainojen marginaaleista. 1950-luvulla rautamalmikaivoksen ympärille rakentuneesta kaupunginosasta on matkaa Kajaanin keskustaan 37 kilometriä. Siksi se viimeinen itkunauruemoji saattaa lopulta tulla helsinkiläisen näppäimistöltä. Ensimmäinen on, että se sijaitsee Otanmäessä. Vaikka se oikea olisi jo löytynyt, asuntovahti saattaa kilautella meiliin houkuttelevia ehdotuksia vielä vuosien ajan. Kun somefeedeissä pyörii Oikotien tai Etuoven asuntojen ilmoituksia mainoksina, muualla Suomessa asuvat kirjoittavat kommenttiketjuun hinta!!!! ja itkunauruemojin. Kuvissa suurten kerrostalokolossien rappaukset näyttävät alkuperäisiltä, mutta eivät hyvällä tavalla. Onko tässä yhtään mitään järkeä, joku puuskahti lopulta bileissä, joissa keskustelu oli taas kääntynyt eri pääkaupunkiseudun alueisiin ja siihen, mistä voisi vielä löytyä jotain samaan aikaan kivaa ja kohtuuhintaista. Toinen ongelma on, että edes 7 800 eurosta ei välttämättä saa omiaan pois. Sitä paitsi se on täysin mahdotonta. os saisit äänestää, mikä on tylsin puheenaihe maailmassa, valitsisitko: a) unen, jonka joku on edellisenä yönä nähnyt, b) jonkun muun lapset kuin omasi, c) valittamisen siitä, että Facebook on ahdistava vai d) kotikaupunkisi asuntomarkkinat
Nykyisille nelikymppisille Myllypuro on tarkoittanut kerrostaloghettoa, levotonta ostaria ja Jammu-setää. Tenhunen pysähtyi kollegoineen miettimään, mikä niitä oikein yhdisti. Onko hoitovastike kohdallaan. elsingin Myllypurossa vietetään tupaantuliaisia. Ihmiset tietävät, mikä se taso on, ja parhaat napataan päältä heti”, Tenhunen sanoo. ”Asuntokateus!” huokaa yksi tuparivieras. Muutama kertoo vierailevansa Myllypurossa ensimmäistä kertaa koskaan. Millainen on taloyhtiön PTS. ”Asumisväljyys on monessa kaupungissa laskenut, mutta Helsingissä pohja on jo saavutettu. Täällä myydään niin sanottuja tehokkaita neliöitä.” Monelta pidetyltä alueelta parhaat asunnot eivät koskaan edes päädy Oikotielle eivätkä Etuovi.comiin. ”Helsingille erityistä on asuntojen hintojen eriytyminen muusta Suomesta. Kalliit asunnot ovat pääkaupungin kestoriesa. Jos kokee, että on pakko voida asua Tehtaankadulla Ullanlinassa, kaksiosta saatetaan muuntaa perheasunto toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla virityksillä. Mutta se on kyllä jo vähän liian paksua, että läheistä pientaloaluetta on alettu kutsua ”Puu-Myllypuroksi”. Toisin kuin vaikka Britanniassa, Helsingissä ei riitä katu toisensa perään viktoriaanisia ja ihastuttavia mutta täyttä remonttia kaipaavia taloja, jotka vain odottavat gentrifikaation osuvan vihdoin kohdalleen. Nyt katsotaan sillä silmällä Myllypuron kaltaista 1960-luvun arkkitehtuuria suurine nauhaikkunoineen ja hyväpohjaisine asuntoineen. Enää ei haluta eikä edes voida asua tiiviimmin”, uskoo asumista tutkiva ekonomisti Lauri Vuori Pellervon taloustutkimus PTT:stä. Jugendiin on varaa enää harvoilla. Mitä remontteja on tehty. ”Kaikki paljon katsotut kohteet olivat omalle alueelleen tyypillisiä, mutta hyviä tapauksia. Nuhjuisia kuppiloita kantapeikkoineen on paljon vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kolmio on täynnä vieraita, enimmäkseen helsinkiläistä yliopistoja kulttuuriväkeä. Kun joku puolituttu kertoi myyvänsä asuntoa vanhasta Herttoniemestä, hän sai salamana kymmeniä sähköposteja. Vallilan Sammatintien himoitun korttelin rapuissa on jatkuvasti lappusia, joissa joku etsii asuntoa juuri tästä nimenomaisesta talosta tai korttelista. Pian alueelle nousee Metropolia-ammattikorkeakoulun kampus. On uusi ja vanha Herttoniemi, ja se tietty osa Roihuvuorta, josta puhutaan ”uutena Käpylänä”. Vuosikymmenissäkin on tyydyttävä uudempiin. Maunulassa on tietyt 1950-luvun hienot rivitalot. Asunnossa on järkevä pohja, suuret ikkunat, täyspuinen keittiö, seinillä taidetta ja parveke, josta näkyy puita. Ei tarvitse. Työpaikat keskittyvät kaupunkeihin, työntekijät seuraavat perässä ja polarisaation kierre on valmis. Jopa Myllypuro on siis alkanut gentrifioitua. Koska hinnat nousevat, meneillään on jatkuva skannailu ja vertailu: kuinka läheltä kantakaupunkia löytäisi jotain viihtyisää, johon mahtuisi asumaan. Kasvukeskuksissa hinnat jatkavat nousuaan, ja Helsingin hinnat nousevat vielä nopeammin kuin muualla. Epätoivoista kauhistelua aiheuttavat Töölölle tyypilliset asuntojen pohjat: ei kai kukaan vaan voi tuhlata näillä neliöhinnoilla tilaa halliin. 2010-luku on vetänyt kehitystä yhä erilleen. Myllypuron levoton 1960-luvun ostari purettiin kokonaan, ja tilalle rakennettiin uusi keskus ja asuntoja. Kivan näköisiä, hyväkuntoisia kämppiä, joiden yhtiötä oli hoidettu hyvin. Siksi Pengerkadun asunnossa pyörii vielä epävarmoja ostajaehdokkaita, mutta korttelin päässä olevan asunnon myynti-ilmoitukseen on tullut merkintä: OSTOTARJOUS HYVÄKSYTTY, ESITTELY PERUTTU! ”Unelmien ullakkoasunto Kalliossa! Lasitettu terassiparveke Pengerkujan suuntaan ja makuuhuoneen ikkuna korttelipihalle. Helsingissä metsästetään tyyliltään kivoja taskuja sieltä täältä. Vuonna 2016 valmistunut uudenveroinen, erittäin valoisa ullakkohuoneisto todella hyvässä yhtiössä, jossa merkittävät vuokratuotot ja maltilliset asumiskustannukset, hoitovastike vain 89 euroa kuussa!” Se on siis juuri sellainen asunto, jota klikkaillaan kiivaasti asuntopalveluissa. Lopulta he päätyivät yhteen yhdistävään tekijään: ne kaikki olivat hyvästä taloyhtiöstä. Helsinkiläiset ostajat syynäävät myytävien asuntojen paperit läpi tarkasti ja kysyvät tiukkoja kysymyksiä. ”Ostajat eivät emmi, vaan yhteydenotot ja tarjous saatetaan tehdä jo ennen näyttöä”, sanoo Etuoven data-analyytikko Niina Matikainen. ”Kun myyntiin sitten tulee hyvä asunto hyvästä yhtiöstä ja hyvältä paikalta, tällä hetkellä siitä kilpaillaan. Nyt väljästi rakennettu ja metsäinen miljöö on alkanut kehittyä ja kiinnostaa. ”Helsingissä sijainti on merkittävä tekijä. Sellaisia aidosti houkuttelevia kohteita.” Kirsi Tenhusen mielestä ihmisten tietoisuus on lisääntynyt. Tai sitten ei aina mahdutakaan, vaan luovutaan neliöistä. 1980ja 1990-luvulla rakennetut talot ja alueet eivät ole vielä tulleet muotiin, mutta ehkä niidenkin vuoro tulee. Epäviralliset asuntomarkkinat pyörivät vimmatusti. Yhtäkkiä meistä kaikista on tullut asuntomarkkinoiden asiantuntijoita. Kaikki tuntuvat tietävän hyvin tarkasti, mitä rahalla saa. Entä viime tilinpäätös ja tase. Onko putkista kulunut pian 40 vuotta. SYYSKUU 2018 IMAGE 55 palvelun klikattuimmat alkuvuoden kohteet, niitä löytyi satunnaisesti ympäri Helsinkiä: Paloheinästä, Alppilasta, Katajanokalta, Lauttasaaresta, jokaisesta paikasta ja hintaluokasta. sumisesta on tullut helsinkiläisen keskiluokan pakkomielle, sillä vaikka se vie kaikki rahat, edes rahalla ei saa sitä, mitä haluaa
Viime aikoina on rakennettu jo niin vauhdikkaasti, että edes materiaalia ja työvoimaa ei enää riittäisi juuri enempään. Mutta rakennus velkaa on syntynyt niin pitkältä ajalta, että edes kokonaisten uusien kaupunginosien nouseminen ei ota niukkuutta kiinni. Tilaisuuksiin on tartuttava, parempia hetkiä ei ole tulossa. Selvitysten mukaan etenkin nuoret ja maahanmuuttajat haluavat pääkaupunkiin, vaikka asunnosta ei olisi vielä tietoakaan. Korot ovat olleet pitkään alhaalla, joten monien mielestä halpaa lainaa on kannattanut ottaa niin paljon, kuin sitä on vain pankista saanut kotiin kantaa. Joidenkin mielestä Helsingillä ei edes ole varaa kasvaa nykyistä nopeammin. Paloheinä. os luet tätä juttua ja koet, että asuminen kynii sinut putipuhtaaksi, olet todennäköisesti oikeassa. Rakennusfirmat ovat vuosikausia valittaneet, että tonttimaata uusille asunnoille ei kaavoiteta riittävästi. Helsinkiläisten muuta Suomea korkeammat palkat eivät kata asumisen hintaa. Toukokuussa uusien asuntojen myyntimäärät jopa laskivat viime vuoteen nähden, koska niistä pelätään olevan jo ylitarjontaa. PTT:n ennusteen mukaan suomalaiset käyttävät asumiseen keskimäärin reilun neljänneksen tuloistaan, mutta Helsingissä yksiössä asuvalla tuo osuus voi olla jopa 37 prosenttia. Asumismenot ovat Suomessa eriytyneet aluellisesti, mutta niin on myös niiden osuus tuloista. Tai ajatellaan vaikka Tamperetta: se kasvaa, rakentaa pikaraitioteitä ja pilvenpiirtäjiä, mutta hinnat eivät ainakaan vielä ole muodostuneet esteeksi muuttaa kaupunkiin. Helsingin kalliille hinnoille on paljon syitä, joista jokainen löytää nopeasti oman suosikkinsa. Jos jää jumiin Oikotielle ja asuntopornoon, muut nappaavat par haat vakituiset kumppanit, ja asuntojen hinnat vain jatkavat nou suaan. Varmasti hyvä paikka hiihtoselfieitä ottaville yksityisautoilijoille.. Siihen on tosin viime vuosina herätty, ja nyt kaavoitetaan enemmän. Osa syyttää asumisen kalleudesta yhdyskuntarakennetta: kau pungin keskusta on liian matalaa ja väljää, eikä sitä tiivistetä riittävästi tai rakenneta ylöspäin. Niiden näkökulmasta asunnot maksavat paljon, koska hitaan kaavoituksen takia raken taminen laahaa jatkuvasti kysynnän perässä. Vuokrat ovat korkealla suhteessa omistusasu misen kustannuksiin, joten yhä useampi haluaa ostaa oman kodin. Alle neljällä sadalla tonnilla saa siellä yhä ylellisyyttä, kuten uutuuttaan kiil tävän paritalon Näsijärven rannalta muutaman kilometrin päästä keskustasta. Jopa Myllypuron kaltaisen 1960luvun rakennuskannan hinnat ovat Helsingissä nousseet 2005–2016 keskimäärin 59 pro senttia. Kahden keskituloisen palkka riittää tilavaan kerros taloasuntoon keskustan liepeillä. Koti ottaa Suomessa yhä suuremman osan ihmisten tuloista, kertoo PTT:n tekemä Asumismenot 2017 selvitys. Ja ainakin toistaiseksi asunto Helsingissä on ollut yleensä hyvä sijoitus. Silti kaikki haluavat muuttaa Helsinkiin. Tärkeintä on rakentamisen kokonaisuus. Asuminen on Helsingissä kallista absoluuttisesti, mutta se on sitä myös suhteellisesti. Kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan liian vähän, mutta asian tuntijoiden mukaan on harhakäsitys, että niidenkään lisäraken taminen auttaisi asuntoongelmaan. Eivät hinnat niissäkään laske, mutta nousu ei ole Helsingin vauhdissa. 56 IMAGE SYYSKUU 2018 mennä pääkaupunkiseudulta kuin Nurmijärvelle tai Tuusulaan, erot hintoihin alkavat olla jo tosi suuria”, sanoo PTT:n Lauri Vuori. Osmo Soininvaara on kirjoittanut blogissaan, että jokainen uusi asukas merkitsee Helsingille 30?000 euron investoin titarvetta kouluihin, päiväkoteihin ja muuhun infraan
”Mutta entäs ne kaupungit tai alueet, jotka ovat myös kaikkein mukavimpia. Asunnolta ostetaan Helsingissä paljon ominaisuuksia kerralla, VATT:n johtaja Essi Eerola sanoo. Sen sijaan, että me matkustelisimme, söisimme ravintoloissa, istuisimme iltaa baarissa ja käyttäisimme rahamme mukaviin ja elämää helpottaviin palveluihin, me asumme, ja sitten me puhumme ja puhumme siitä loputtomiin. Hintava asuminen takaa Eerolan mukaan pääsyn alueelle, jossa hyvinvointierot ovat muodostuneet vielä tuloeroja suuremmiksi. Varmasti hyvä paikka hiihto-selfieitä ottaville yksityisautoilijoille. Mutta alueet eriytyvät yhä enemmän myös niiden aiheuttamien mielikuvien mukaan. Hyvätuloiset asuvat paitsi kalliimmissa, myös kivoimmissa paikoissa, joissa on palveluita”, Eerola sanoo. Kohtuuhintaisen asumisen puute ei koske Helsingin asunnottomuusselvityksen mukaan nimittäin vain huono-osaisimpia eikä edes pienituloisia vaan myös keskituloisia helsinkiläisiä. Merenranta ja metro, mutta liikaa ekonomeja ja lääkäreitä. Asuminen pääkaupungissa on siis vuosi vuodelta vain kalliimpaa suhteessa tuloihin. Paloheinä. uono-osaisuuden kasautumisesta puhutaan paljon, mutta hyväosaisuuden kasautumisesta vähemmän. Kaikkein levein hintahaitarikerroin, noin neljä, on Turussa. yvät bileet pilataan nykyään puhumalla siitä, miten Raidejokeri vaikuttaa asuntojen hintatasoon Oulunkylässä, mutta ehkä se johtuu siitä, että puhe asumisesta on puhetta ihan kaikesta. Se päätti rakennuttaa työntekijöilleen asuntoja itse. Helsingissä kaikki asunnot ovat haluttuja, mutta sitten ovat ne, jotka ovat vielä sitäkin halutumpia. Asumisen valinnat kasaavat niitä molempia. Kun Ilta-Sanomat ja Oikotie listasivat toissa vuonna 50 korvamerkityintä taloa palvelussa, kärkipäähän nousi esimerkiksi Merikannontie 7 (uudehko valkoinen kivitalo Töölössä meren rannalla suurin lasitetuin parvekkein), Viides linja 18 (vaaleanpunainen jugend-talo Kallion kirkon vieressä ihastuttavin ruutuikkunoin) ja Sammatintie 8 (Pohjoismaiden suurin yhtenäinen korttelipiha Vallilassa yhteisöllisin naapurein). Uusi Käpylä. ”Omaisuus on entistä enemmän kiinni asumisessa. Jos Ruotsiin vertaa, siellä on ehditty kerätä varallisuutta jo muutama sata vuotta enemmän. Ylikalliissa kodissa asuva saattaa joutua köyhyysloukkuun, kun rahat hupenevat pelkkään asumiseen. (Toisaalta taas asunto on valtava riski, Vuori sanoo. Me tulimme sieltä metsästä vasta pari sataa vuotta sitten”, Lauri Vuori sanoo. Silloin itselleen ylikalliissa asunnossa arvoalueella kituuttava ei ole ostanut neliöitä. Asunnon pitäisi kuvata omaa identeettiä. Kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että jotkut kaupungit ovat kalliita, koska niissä on korkean tuottavuuden teollisuutta, työpaikkoja ja korkea palkkataso, kiteyttää VATT:n Essi Eerola. Oikotiellä on ostajan mahdollista korvamerkitä kerrostalo, josta on kiinnostunut. Se on tuonut Helsinkiin ihan oman ongelmansa: koska hinnat nousevat, moni pelkää, ettei omaan asuinalueeseen ole enää tulevaisuudessa varaa. Kallio. Ihmiset etsivät käytännöllisyyttä ja tunnelmaa. Näkökulmaksi on valittu häveliäästi huolestunut sävy alueiden eriarvoistumisesta, vaikka luultavasti suurin osa lukee juttua mitatakseen, mikä on oman alueen sen hetken status ja asuntosijoituksen arvo. Siksi siihen latautuu valtavia odotuksia koko elämäntavasta. Oleellista on, kuinka paljon ihmisille jää rahaa kulutukseen asumismenojen jälkeen. Kiinteistömaailman ennusteen mukaan kasvukeskuksissa kaupunkien sisäinen hintahaitari on 2000-luvulla kasvanut rajusti. Lauttasaari. THL:n sosiaalipolitiikan yksikön asiantuntijat Susanna Mukkila ja Paula Saikkonen selvittivät alkuvuonna, että asumisen kalleus Helsingissä tuottaa kaikissa ryhmissä suhteellisesti suuremman osuuden köyhiä verrattuna koko maahan. Helsingissä asumisen kallistuminen on nimittäin myös kaikkein nopeinta. han kaikilla helsinkiläisillä asumiseen uppoava raha on vähintään pois jostain muusta, kuten kulutuksesta. Kun rakennusja kiinteistöyhtiö NCC selvitti eri kaupunkien asukkaiden odotuksia tulevaisuudesta, Helsingin keskustassa asuvista lähes 40 prosenttia uskoi, ettei heillä ole varaa asua nykyisellä asuinalueellaan tulevaisuudessa. Pessimismi erotti helsinkiläiset selvästi esimerkiksi kööpenhaminalaista ja tukholmalaista. Mutta myös ystävällisiä naapureita, hyviä kouluja, mukavaa yhteisöllisyyttä, hauskoja kaupunkitapahtumia, joka päivä ilahduttavaa kaunista arkkitehtuuria, vähän kaljakuppiloita, pieniä päiväkoteja ja monipuolisia mahdollisuuksia harrastaa. Jos palkat ovat hyvät, asumisesta on varaa maksaa enemmän. HUS ei saanut palkattua riittävästi hoitajia, koska näillä ei ollut varaa hankkia asuntoa Helsingistä. Toiset kaupungit taas ovat kalliita, koska ne ovat kauniita, miellyttäviä ja niissä on hyvä palvelutarjonta. SYYSKUU 2018 IMAGE 57 Ja vaikka ihan joka puolella tuntuu olevan rakennustyömaa, mikään ei ole muuttumassa paremmaksi. Niinpä asumisen kalleuden sivuoire on omistusasumisneuroosi. ?. Se tarkoittaa, että kalleimmista asunnoista joutuu maksamaan neljä kertaa suuremman neliöhinnan kuin halvimmista. Keskiluokka pelkää sosiaalisen asemansa putoavan, mutta pienipalkkaisilla ei ole asuntoon varaa vältämättä lainkaan. Suomessa asunto on ihmisten merkittävin varallisuuden muoto. Helsingissä voi siis päätyä suhteellisen hyvätuloiseksi köyhäksi, joka on päätynyt ostamaan itselleen liian kalliin asunnon ja pihistää koko muussa elämässään. Karmivimmat kauhutarinat kerrotaan nyt siitä, kuinka asunto on paljastunut homepommiksi tai kuinka unelmien kodista löytyi sädesieni.) Koska asumiseen käytetään yhä suurempi osa rahoista, asunto on ostos, jossa yhdellä kerralla on tehtävä lukematon määrä valintoja. Mutta harvan rahat riittävät asuntoon, joka palvelisi kaikkia tarpeita ja lisäksi kertoisi itsestä kaiken juuri oikealla tavalla. Koska raha kuluu asumiseen, Helsingissä paljon suurempi osuus alle 18-vuotiaista elää minimibudjettirajan mukaan köyhissä kotitalouksissa kuin muualla Suomessa. Hän on ostanut itselleen pääsylipun parempiin piireihin. Etuovi.comin palvelussa on tänä alkuvuonna käytetty eniten avainsanoja ”ylin kerros”, ”parveke”, ”autotalli”, ”sauna” ja ”rauhallinen”, ”takka”, ”loft”, ”merinäköala”, ”piha”, ”vaatehuone” ja ”yksitasoinen”. Lauttasaaresta haetaan erityisesti merinäköalaa ja ylintä kerrosta, Oulunkylästä saunaa, autotallia, rauhallista ja vehreää. Kaikkien tuntema punavihreä kupla. Osa helsinkiläisistä on asumisen takia absoluuttisesti köyhiä. Puhe asumisesta on itse asiassa myös puhetta pääsylipuista. Roihuvuori. Minkä hintaisia asuntoja olikaan myynnissä Rääkkylässä. Helsingin Sanomat tuntuu julkaisevan harva se viikko artikkelin, jossa vertaillaan hintoja eri alueilla Helsingissä. Helsingissä kerroin on 3,4
58 IMAGE SYYSKUU 2018 TeksTi juhani karila kuvaT antti vettenranta meikki ja hiukseT essi kylmänen
SYYSKUU 2018 IMAGE 59
Hän tiedusteli, eikö meidän pitänyt tavata. Ystävienkin näkeminen hoitui sillä tavoin, että kirjailija meni istumaan Café Strindbergille ja sanoi, että tulkaa tänne. A rki-iltapäivänä Hotelli Kämpin koristeellisessa salongissa ruokailee vain muutamia seurueita. Ennen loikkaa Otavalle hän oli pitkään Teoksen tallissa, missä hän jaksoi tivata kirjoilleen markkinointia. 60 IMAGE SYYSKUU 2018 R aija Orasta, 70, naurattaa mutta ei missään nimessä hävetä. Paikallinen tuttu sanoi, että meillä kun tämä kannabis on laillista, niin ota sitä. Menin Stockmannille. Istumme Hotelli Kämpissä. Pamahti yliannostus päälle niin, että kaikki se hulina, joka minulla on muutenkin päässä, tuhatkertaistui. Epävarman poliittisen tilanteen ja heikon terveytensä vuoksi Marski on lähtenyt hoitamaan kuntoaan Portimaon kylään Portugaliin. Orasella on selitys, miksi hän tuli tapaamiseen ennen aikojaan. Ajattelin, että jos nyt lähtee taju, vajoan psykoosiin. Hän kohottaa hieman kulmiaan, kun alan sopertaa, että minun olisi pitänyt ymmärtää muistuttaa tapaamisen ajankohdasta. ”...että kuohuviineistä paras on Henckell Trocken. Kirjailija istuu pinkissä takissaan rennosti ja ylväästi. Tällä hetkellä hän työstää romaania Mauno Koivistosta. Minulla on 26-vuotiaan aivot. Tulee uni. En pystynyt vesilasia pitelemään. No, olkoon lehtikuohua, mitä lehteä sitten lieneekin.” Minulle sama, kiitos. Asento ja äänensävy antavat ymmärtää, että tässä on definitiivinen määritelmä hänen luonteestaan. ”Tiedoksi…” Tarjoilija kääntyy takaisin. “ Tarjoilija tulee. Reilun vuoden Suomen presidenttinä toiminut Mannerheim on hävityn sodan takia vaarassa päätyä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin Risto Rytin mukana. ”Joo, mutta… hetkinen, olen erehtynyt päivästä!” Vaikka hekottelemme asialle, koen tarpeelliseksi pahoitella tapahtunutta. Tosin viime yönä hänen piti ottaa niitä kaksi. Hän korvasi lääkkeet tryptofaanilla ja omega-kolmosella, jotka ovat tavallisia aminoja rasvahappoja. En usko, että siitä on mitään hyötyä. Oranen pani ohjeiden mukaan kaksi kukintoa kuumaan veteen ja joi veden teenä. ”Kun ihminen karsii kaikki aikataulut pois, hänellä on ylikehittynyt velvollisuudentunto, ankara sisäinen kansakoulunopettaja ja tee-se-heti-asenne, niin sitä on aina etuajassa.” Vai niin! ”Pää toimii kyllä”, hän vakuuttaa. Sitten on kyllä alkoholiton olut.” ”Ei, ei. Oranen maistelee ja hyväksyy lehtikuohun. Jos joskus tekee viinaa oikein mieli, kahmaisen suuhuni kourallisen liköörikonvehteja... ”Muu olisi epäinhimillistä.” Marsalkan ruusu alkaa marraskuusta 1945. Aamulla tila hellitti sen verran, että uskalsin nukkua tunnin.” Oranen päätti, että nyt loppuvat vippaskonstit ja tropit. Tehdä se haastattelu. Jos oikealla kädellä piti tehdä jotain, siirsin lasin vasempaan käteen. Atlantin rannalla käyskentelevä vanha sankari tuskailee ”saatanallisessa kunnossa” olevaa vatsaansa ja muistelee menneisyyttään. Hämmennyin. Ennen tein kaiken lasi kädessä. Kello neljältä aamulla olin kukkuu.” Oranen päätti ottaa yhden kukinnon lisää. Orasen Aurora Karamzinia käsittelevästä kirjasta Teos teki jopa tv-mainoksen, vaikka sellainen ei ollut kustantamossa tapana. Kirjailija nojautuu eteenpäin, katsoo suoraan silmiin ja puhuu hitaasti. Oranen on erikoistunut suurmiehiin. Eikö nyt ole keskiviikko, sanoin. Hälytin mieheni pitämään minua hereillä hintaan mihin hyvänsä. Ennen haastattelua Oranen kertoi sähköpostilla, että minä saan ”ryypätä vaikka kaksin käsin”. Nyt aivomiehet yrittävät sellaista, että saan valtavia annoksia vitamiineja ja hivenaineita, jotta aivojen aineenvaihdunta muuttuisi.” Viime helmikuussa Firenzessä Oranen ei saanut taaskaan unta. ”Sellaisessa asemassa kaikki nukkuvat huonosti”, Oranen vakuuttaa. Lopputulos: hän oli öisin virkeämpi kuin koskaan. Livenä Orasella on, miten sen nyt sanoisi, keisarillinen aura. Katselin ympärilleni. ”Olen raitistunut alkoholisti. Hän kävi täällä jo eilen. Hän asui kahdeksantoista vuotta Espanjan Fuengirolassa ja kävi Helsingissä vain työasioissa. Lihaksista katosi voima. Armollisesti hän huiskauttaa kädellään anteeksipyyntöni tiehensä kuin kärpäsen. Hän on kirjoittanut Mannerheimista ennenkin, Kekkosesta kahdesti, kerran Paasikivestä ja kerran Pietari Brahesta. ”Kyllä. Suurin ongelmani on karmea unettomuus. Tajusin, että Helsingistä on tullut aika kiva.” Oranen muutti miehensä Jyrki Orasen kanssa takaisin Suomeen Veikkolaan vasta viime vuonna. Hän soitti minulle ja kysyi, missä olen. Ja kahvilaan. Myös Freixenet on nykyään alkoholitonta.” ”Välitän eteenpäin.” Oranen osaa vaatia palvelua, mikä tiedetään myös kirja-alalla. U uden kirjan nimi on Marsalkan ruusu. Oranen on ollut absolutisti vuodesta 2002. Marski rälläsi ja mässäili Kämpissä lankonsa, liikemies Hjalmar Linderin kanssa sata vuotta sitten. Nyt Oranen on palannut tavalliseen päiväjärjestykseen, mikä tarkoittaa yhtä viiden milligramman diapamia ennen nukkumaanmenoa. Lopuksi hän söi kukinnot. Haaveena olisi laatia teos Sauli Niinistöstä. ”Ei tapahtunut mitään. ”Karpalokuohua ja lehtikuohua.” ”Henckell Trockenia?” ”Ei ole…” ”Lightia?” ”...muuta holitonta kuohuvaa. juominen muutti aivokemiaani. Kustantamo näkee sillä niin paljon potentiaalia, että mainosti teosta Helsingin Sanomien etusivulla saakka. Kirjailijan tilasta on tainnut vuotaa jotakin Marsalkan ruusuun, sillä romaanissa myös Mannerheim pyörii sängyssä valveilla. Sen tiesi jo Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka on Orasen tänä syksynä ilmestyvän romaanin päähenkilö. Siitä tämä unettomuus johtuu. Menee vaan rahaa monta tonnia... ”Eihän se sinun syysi ollut. Niiden liikutteluun tarvitaan molempia käsiä. Kaksikymmentä vuotta masennuslääkkeitä ja seitsemän vuotta rauhoittavia käyttänyt kirjailija lopetti pillerien käytön seinään. Viiniä meni pullokaupalla ja konjakkia päälle. Ja kymmeniä muita kirjoja päälle. ”Marraskuussa tehtiin aivokäyrätutkimus. Kun Kämpissä istuu alas, tarkoitus on istua kauan. Ja Light. Kerron, että olen tilannut iltapäiväteen kahdelle kaikilla herkuilla. Olisiko teille saanut tässä vaiheessa olla kuohuvaa?” ”Olisiko jotain alkoholitonta?” Oranen kysyy. Pääni on junien monitasoristeysasema. Tuolit ovat raskaita. Sitä paitsi, sain vapaa-aikaa. Ja ennen kaikkea ruokia.. ”Jeesus, mitä tapahtui. Aivomiehet yrittävät keksiä keinoa siihen. Tarjoilija tuo juomat. Naisiaan ja sotiaan
SYYSKUU 2018 IMAGE 61
62 IMAGE SYYSKUU 2018
Hän ryntäsi ulos kadulle ja näki taksin. (Kämpin-tapaaminen päättyy Orasen johtopäätökseen, että tarvitsen taustamateriaaliksi lisää hänen kirjojaan. Oranen sivuuttaa huomion. Lopulta saamme tiedottaja Hannele Jyrkän kiinni. Mutta se asettui, kun en enää suostunut menemään hänen huoneeseensa. Orasella ei ollut tarpeeksi rahaa Espooseen, mutta hän selitti tilanteen kuljettajalle, joka suostui viemään hänet perille. Risusavotasta tavoitettu kirjailija ei keksi yhtä selitystä mutta sanoo huomanneensa, että suomalaiset ovat historian suhteen poikkeuksellisen valveutunutta kansaa. Yksi ryhmässä ollut mies sanoi, että Oranen voisi tulla yöksi hänen luokseen Katajanokalle. Huikkasin ovenraosta, että jätin sihteerillesi ne paperit. Jokainen Akseli Gallen-Kallelan taulu ja Kekkosen äyskäisy täräyttää sitä.. Olkaa hyvät.” Alamme nappailla ruokia. Hän panee minut etsimään netistä Teoksen henkilökunnan puhelinnumeroita, joihin hän soittaa yksitellen. Oranen suostui. Toisin kuin Ruotsissa. ”Hän on kainuulainen kuten minä, eli helvetin älykäs, nopea, äkäinen ja kärsimätön.” Oranen sanoo ylpeänä, ettei ole koskaan ollut feministi. Laila Hirvisaari, joka on julkaistessaan aina kolmen myydyimmän kirjailijan joukossa, sijoittaa romaaniensa tapahtumia niin sotia edeltävään aikaan kuin 1700-luvullekin. ”Onneksi hän oli huippuälykäs ja sivistynyt ihminen. Hänelläkin piisaa lukijoita niin, että hänen kannatti perustaa oma Amanita-kustantamo edesmenneen miehensä Kai Linnilän kanssa 1980-luvulla. SYYSKUU 2018 IMAGE 63 Tarjoilija nostaa pöytäämme kaksi kukkuraista kerrostarjotinta. Harvinainen yhdistelmä.” Harvinainen tai ei, Mannerheim on kuvattu jo moneen kertaan – kuten Suomen kohtalonvuodet ylipäätään. Mieskirjailijat ovat pitäneet huolen, että poliitikkojen, sotapäälliköiden ja rintamaurhojen tunnot ovat tulleet kirjatuiksi. Miksi meillä luetaan niin hanakasti menneistä ajoista. Brechtin vieraannuttamisteorioilla minä heitän, no, en koiraa viitsi heittää, mutta varista. Kun oma historia on pitkä ja kunniakas, ei sen kaikkia yksityiskohtia ehkä tunnu niin tärkeältä muistella. Koska ”sellaisia hyvät romaanit ovat”. Maailma ei kysynyt Marskilta, halusiko hän keskelle historiallista myllerrystä. Ruotsi on ikivanha valtakunta, ja kyllä ruotsalaiset sen tietävät. Mutta että seuraavakin sukupolvi. Mieskirjailijat ja Raija Oranen. Utrio, Kuopio-sarjastaan tunnettu Sirpa Kähkönen ja monet muut naiset kartoittavat menneisyyttä etenkin naisten ja lasten näkökulmasta. Kun mainitsin ohimennen, että siinä on meidänkin kuninkaamme, seuralaiseni oli aivan hämmentynyt. Kaari Utrio saa innoituksensa vielä kauempaa. Romaanissa Mannerheim kiroaa haudutettua puuroa, jota hotellin keittäjä dona Manuela syöttää hänelle. Piparjuurta makuina. Hän ei keksi siihen muuta syytä kuin sen, että on kiinnostunut samoista asioista kuin miehet. Hän ei ollut suurmies. ”Ja on niinkin käynyt, että toimistossa mies on yrittänyt tulla suurin piirtein pöydän yli minun kimppuuni. Heidi Köngäs, Jenni Linturi, Katja Kettu… Eikä kyse ole vain sodista. Mustikka-, omenaja vadelmahilloja. Hän oli titaani.” Oranen on tosissaan. Oranen vastaa kysymykseen kertomalla oman taiteellisen ohjelmansa. Orasella oli majapaikka Espoossa, mutta hän myöhästyi viimeisestä bussista. ”Haluaisin kirjoittaa hänestä kolmannenkin kerran.” Ahaa. ”Kävelin Sundsvallissa kirjastonhoitajan kanssa torilla, jolla seisoi Kustaa II Aadolfin patsas. Kustantamoiden katalogeja selatessa tuntuu, että niin vähäpätöistä rintamakirjeenvaihtoa tai kenraalin muistiinpanoa ei vintiltä löydy, etteikö sen ympärille voi koota painoon kelpaavaa muisteloa. Kieli on kuin pursi, johon lukija voi kaikessa rauhassa asettua. Korkea sotilas mutta suuri esteetikko. Ja kun siirrytään makean puolelle, sieltä löytyy passion-vadelmaleivos, vuohen Grand Reserve -juustoa, matcha-macaron ja skonssi. Noudan kaksi kassillista Orasen kirjoja kustantamosta.) Kotona soitan Kaari Utriolle ja kysyn häneltä samaa kuin Oraselta. ”En tiedä… siis minähän en kirjoita viihdettä.” Tätä en varsinaisesti kysynyt, mutta sanon, että Orasen kirjoissa on aika paljon kevyttä aineistoa, kuten syöminkien ja lemmenseikkailujen kuvausta. Totta kai suuret ikäluokat kirjoittavat ja lukevat rintamakokemuksia, sillä he haluavat ymmärtää sodissa kärsineitä vanhempiaan (Orasenkin isä oli sotaveteraani). Sen sijaan Suomen valtio syntyi vasta hetki sitten, yhdessä nopeassa rysäyksessä. Kun tein tämän pari kertaa, niin sitten mies sanoi, että tule rauhassa.” K ysyn, mitä syitä Oranen löytää historiallisen romaanin suosiolle. ”Olen korjannut käsityksiäni hänestä. Kolmanneksi, juonen ja tapahtumien tason pitää olla sellainen, että vähemmänkin valistunut ihminen pääsee niihin sisään. Toiseksi, romaanin kielen pitää olla niin loppuun hiottua, ettei lukija joudu taistelemaan sen kanssa. On toki! ”Minut yritettiin raiskata. Opiskeluaikoina, kun olin käymässä Helsingissä.” Hän vietti iltaa tutussa toveriporukassa. Romaani on ehdottomasti eskapistinen. ”Ja minun suuni kaipaisi paistia ja uppomunia ja ostereita! Kokonaisena haarukanpehmeäksi kypsennettyä pikkupossua, jonka sisus on täynnä muhevaa tattaria! Snapsia ja belugaa!” M iksi piti taas kirjoittaa Mannerheimista. Hän toteaa, että hänen romaaninsa eivät pääty viihteellisen onnellisesti; siis sillä tavoin, että päähenkilöt saavat lopussa kaiken minkä haluavat. Kansallisidentiteettimme on hiuskarvan varassa. ”Eli politiikasta ja taloudesta.” Erityisen helppo Orasen on ollut samastua Kekkoseen. Maailma yksinkertaisesti paiskasi hänet sinne. Perillä mies kävi hänen käsiksi. Mies oli niin humalassa, että Oranen onnistui pyristelemään irti tappelemalla. Ettei tarvitse olla ruudinkeksijä lukeakseen stoorin.” Kokeellinen kirjallisuus kuuluu Orasen mukaan työhuoneen paperikoriin. Ei taiteen pidä olla naturalismia. ”Täältä löytyy kurkkusandwich, kananmuna-vesikrassisandwich, savulohi-gougère ja parsaquiche. Hän oli sentään kirjastonhoitaja! Sivistynyt ihminen!” Sikäli Utrio ei asiaa ihmettele, että hänen mukaansa historiallisia viihdekirjoja olisi jopa harkittu poistettaviksi kirjastoista Ruotsissa 1970-luvulla. Katarttinen lopun pitää olla, tietenkin. Eikö Orasta ole koskaan ahdisteltu seksuaalisesti. ”Varmaan siinä on se, että on valmiina toinen maailma, johon astua sisään. Voisiko ”sivistyksen puute” johtua myös siitä, että Suomen historia on niin lyhyt. Vähän kermavaahtoa. T apaan Orasen kaksi kertaa. Hänen mukaansa Mannerheim oli jättimäinen hahmo, koska onnistui selvittämään itsensä ja Suomen ällistyttävän pahasta kiipelistä ehjänä, pitkälti vain omaan harkintakykyynsä nojaten. Kysyn uudestaan: Mutta entä historiallisen romaanin suosio, noin niin kuin yleisesti
64 IMAGE SYYSKUU 2018
”Eskapismi”, Oranen sanoi. Oranen hymyilee, nojautuu eteenpäin, antaa kevyet poskisuukot ja lehahtaa tiehensä kuin lintu. Oranen meni työvoimatoimistoon. SYYSKUU 2018 IMAGE 65 ”Mutta suomalaisia kiinnostaa näitäkin kaukaisemmat ajat”, Utrio huomauttaa. ”Kuten Maan aamu -sarja.” Oranen luki trilogiansa uudestaan 2000-luvun alussa, koska tarjosi siitä käsikirjoitusta tv-sarjaksi Ylelle. Ja ihmiset vain polttavat ja tappelevat.” Seuraavaksi Oranen kehuu Juha Sipilää ja suomii kovin sanoin ay-liikettä, jolle hänen mukaansa tärkeintä tuntuu olevan etujen kahmiminen valtion kestokyvyn kustannuksella. Oranen kertoo tarinan siitä, miten hänen taistolaisuutensa tuli tiensä päähän. ”Olen toisen käden kautta kuullut, että tv-pomojen mukaan Oranen on saanut tarpeeksi menestystä.” Oranen haukkuu nykyiset draamat, käsikirjoitukset ja näyttelijät. Oranen selitti. ”Minua hävettää oikeasti, että kun hyvää tarkoitimme, ja hyvää mielestämme teimme, eikä meitä olisi saanut tekemään pahaa kärpäsellekään, niin sitten tuli tuettua hirvittävää diktatuuria ja ihmisten vapaudenriistoa.” ”Mutta nuoret tahtovat mellastaa. Wiiolta.” ”Sehän on porvari.” ”Entä sitten. Idea torpattiin. Jokinen kysyi, mistä olin saanut tämmöisen ajatuksen. ”Voi kun se lehti olisi ollut edes Suomen Sosialidemokraatti!” virkailija parahti. Oranen menee ensimmäistä kertaa vähän hämilleen. ”Nyt kun mietin tätä vasemmistolaista korpitaivallustani, niin kyllä minua hävettää”, Oranen sanoo. Maan aamun sijasta Yle teki 1700-luvulle sijoittuvan Hovimäen, jonka ohjasi tv-veteraani Carl Mesterton. Hirmu monelta harmilta säästyttiin. Käännyn sanoakseni näkemiin. Anakronismit lisääntyvät. ”Monet romaaneistani ovat erinomaisia”, Oranen myöntää. Olin ainoana siitä porukasta saanut lehdistökoulutuksen. ”Ajattelen kauhistuneena, miten äärimmäisen sivistymätön olin, kun tulin ylioppilaaksi vuonna 1967. ”Menin kerran sanomaan niin lehdessä. Jokinen ei tiennyt, mitä ne olivat. Hän kirjoitti 1990-luvulla supersuositut sarjat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat (”Joka on tutkitusti vaikuttanut suomalaisten yrittäjämyönteisyyteen”, hän muistuttaa) mutta ei saanut koskaan mahdollisuutta kirjoittaa lisää. En tiennyt mistään mitään. Niinpä ihmettelin, miksi jutut pitää aina heittää aukeamalle ihan miten sattuu. Kieli on verevää ja henkilöhahmot dynaamisia intellektuelleja. Erityisesti käsikirjoitukset. Toisen tapaamisen jälkeen astun kahvilasta ulos uupuneena. Oranen ei juutu yksityiskohtiin vaan maalaa leveällä pensselillä. Mutta syy saattaa olla vähemmän älyllinen. Sanoin, että professori Osmo A. Suomalaisia tuntuu tavattomasti kiinnostavan ylipäätään se, miten ennen on eletty.” Finlandia-raadin 2017 puheenjohtaja, kirjallisuuslehti Kiiltomato. Voi luoja, siitä syntyi metakka!” Mutta on Oranen ollut myös hyvin tyhmä. ”Esti maolaisuuden ja trotskilaisuuden sun muun leviämisen. ”Meillä oli Tiedonantajan toimituskokous. Kyse on ihmisen silmästä. ”Mutta sen huomaa, että etäisyyttä tulee kuvattaviin aikoihin koko ajan lisää. Niin se vain menee.” Orasen mukaan nuorten mellastus johtaa yleensä ”kammottaviin lopputuloksiin”. ”Nekin ovat provarillisia”, Jokinen päätti ja antoi Oraselle potkut. Hän sanoo tietävänsä, että on lahjakas ja kova tekemään töitä. Kauheaa katsoa nyt Ranskaa, kun Macron yrittää saada sinne jotain järkeä. ”Koska se saattaa olla Kallen viimeinen juttu”, Oranen muistelee perusteluita. Olin niin kova taistolainen, että menin Tiedonantajaankin töihin.” Tämä on häkellyttävä tieto sitä vasten, että Oranen tunnetaan etenkin valkoisen Suomen ja yläluokan kuvaajana. Ja sen hän tekikin. Ei se ole politiikkaa.” ”Kaikki on politiikkaa.” Seuraavaksi Oranen vaati lehteen ingressejä. netin päätoimittaja Aleksis Salusjärvi puuskahtaa puhelimeen: ”Kyllähän realistisen proosan ylivoima turhauttaa.” Salusjärven mukaan Suomessa on monipuolinen kirjallisuuskenttä: hyvää runoutta, spekulatiivista fiktiota ja kokeellista proosaa syntyy, mutta ylivoimaisesti eniten kirjoitetaan konservatiivista kirjallisuutta, jonka tarkoitus on säilöä mennyt elämä tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi. ”Miksi niiden ei anneta tehdä, jotka osaavat?” Sanon ihailevani tapaa, jolla Oranen kykenee kehumaan itseään. Sanon pitäväni hänen tyylistään. Päätoimittaja Urho Jokinen, se pölvästi, kysyi, että miten niiden sitten pitäisi olla.” ”Sanoin, että isot jutut pitää laittaa tänne ylös ja pienet vasemmalle alas, sillä tavoin silmä kiertää. T oisella tapaamiskerralla kahvila Strindbergissä kehun Oraselle Marsalkan ruusua. Oranen sanoo miltei iloisesti: ”Niin konservatiivinen ja taantumuksellinen minusta on tullut, että asetan kyseenalaiseksi työläisten lakko-oikeudet.” H aastattelun aluksi Oranen kertoi pystyvänsä puhumaan yhtä soittoa vaikka kolme tuntia. ”Ja muut maat. Hänen mukaansa oli onnekasta, että Kekkonen otti tukevan niskaotteen nuorisosta. ?. Stalinistinen propaganda upposi siihen pohjaan hyvin. ”Siitä sarjasta tuli ihan kauhea.” Oranen on katkera televisiolle. Virkailija sanoi, että näin punaisella työhistorialla töiden löytäminen voi olla hankalaa. Sellaiset, että suomalaisilla on talvisodassa rynnäkkökiväärejä.” Historiallisten teosten kohdalla jaksetaan aina todeta se, että lukijoita kiinnostaa oppia jotain uutta
Miksi hiuksesi värjättiin vaaleammiksi ensimmäisessä pääroolissasi elokuvassa Hilja – maitotyttö (1953). Tavallaan se oli ihan hyväkin, saipahan tehdä töitään rauhassa. En oikein sopinut joukkoon. Vuosikymmenten mittaisesta urasta ja suuresta suosiosta huolimatta Sauli on ollut puoliromanina aina vähän ulkopuolinen alallaan, ja hänen uransa ja saamansa kohtelu lehdistössä rasismin, seksismin ja ulossulkemisen värittämiä. Esimerkiksi jossain teatteripäivillä näyttelijättäret tervehtivät kauhean iloisesti, mutta kun kysyin että saako tähän istua, niin sanottiin että ei tähän nyt mahdu. Kun mulla nyt oli tummat silmät ja tumma tukka ja olin mustalaisen näköinen. Kyllä se nyt siellä tiedettiin, että olen mustalainen. Muhun pidettiin etäisyyttä. Sellaista hienovaraista se oli, että vähän vahdittiin, että kuka saa istua mihinkin. Ne värjättiin sen takia, kun se oli maalaistytön rooli. 66 IMAGE SYYSKUU 2018 Teksti Carmen Baltzar Kuva jussi särkilahti Miten sinut vastaanotettiin aikoinaan elokuvamaailmaan. Näyttelijän työnsä ohella Sauli on ollut ikänsä vannoutunut vasemmistolainen, joka yhä sanoo heikoimpien oikeuksien voivan huonosti vasemmiston ulkopuolella. Elokuvarooliensa lisäksi hän näytteli myös Saksassa sekä 25 vuoden ajan Joensuun kaupunginteatterissa, jossa tehtyä uraa Sauli pitää päätyönään. Siinä oli sellaista vierauden tuntua, he katsoivat, etten kuulu heihin, ja mäkin tunsin, etten kuulu heihin. Sivullinen keskellä. Suomen Filmiteollisuuden johtajaa Toivo Särkkää ei mustalaisuuteni haitannut, koska hän ANNELI SAULI on kotimaisen elokuvan kultakauden viimeisiä elossa olevia tähtiä. Miltä #metoo-liikkeestä seurannut elokuva-alan murros vaikuttaa Saulista, jonka ensimmäisestä elokuvaroolista on kulunut jo 65 vuotta
Keskustelija
Lisäksi olet toiminut muun muassa taiteilijoiden rauhanjärjestö PAND:issa ja Mustalaisyhdistyksessä. Kauheeta sentään, kun en ihan ymmärrä miten päin olisi pitänyt olla, etten olisi ollut sensuelli. Itse sain aikoinaan olla työnteossa aika lailla rauhassa. Teit Joensuussa myös Daarian, Veeran äidin roolin Kaunis Veera -elokuvan näytelmäsovituksessa. Onko romaninäyttelijöiden tilanne muuttunut paremmaksi urasi aikana. Mähän olen ollut vasemmistolainen, jopa kommunisti, ihan lapsesta saakka. Olin sikäli onnekas, että jos toivoinkin jotain, siitä keskusteltiin, ja jos vain mahdollista, se tehtiinkin. Olin vain olemassa, ja jotkut loukkaantuivat siitä. Siihen oli vaikea mennä, mutta pakkohan minun oli, kun olin vuosipalkalla. Taitoa heillä kyllä riittäisi. Toitotetaan vaan uusliberalistista ajattelutapaa, jonka mukaan työttömyys on ihmisen itsensä vika, mikä on paitsi hirvittävän julmaa, muutenkin ihan älytön idea. Miten selvisit roolista. Olet ollut tavalla tai toisella poliittisesti aktiivinen koko elämäsi. Keskustelun ei pitäisi kuitenkaan henkilöityä yhteen tekijään, koska kyseessä on yksilöitä laajempi ongelma. Jollen itse ole sanonut puolihuolimattomasti, että olen puolimustalainen, eivät he varmasti kysyneet mitään. Esitimme näytelmää 70 kertaa eri puolella Saksaa ja meillä oli joka kerta yli tuhatpäinen yleisö. Millä mielin olet seurannut #metookeskustelua. Liityit pioneereihin jo lapsena ja myöhemmin Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Onko jokin tekemäsi rooli ollut itsellesi erityisen tärkeä. Se oli merkittävä ja moninainen rooli. Se on ujostuttanut haastattelijoita enemmän kuin itseäni. Kyllä se porukka, joka on elokuvissa ja televisiossa, on ihmeellisen vaaleaa vieläkin.” –?Anneli sAuli ”. Hyvä, että se on tullut pinnalle. Tein sen roolin jykevästi, niin että siitä tuli lopulta kunnioitettava mustalaisnainen. Miltä työskentely vieraassa maassa, vieraalla kielellä tuntui. Täällä Suomessa se oli yksi lyömäase minua kohtaan. En ymmärrä vieläkään, miksi filmitähti ei saisi olla sensuelli. Saksan-aika oli myös ammatillisesti kehittävää, tein elokuvaja tv-roolien lisäksi myös Hiiriä ja ihmisiä -näytelmän ainoan naisroolin. Sain tavallaan aloittaa kaiken alusta. Siinä oli aikoinaan uhmaakin mukana, ilmoitin aina olevani mustalainen hyvin nopeasti, jos se nyt oli sopivaa jollakin hetkellä. Miten suhtauduit tähän. Se voi johtua siitäkin, että Toivo Särkkä palkkasi minut elokuviinsa vuosipalkalla, ja olin sitten vähän niin kuin hänen suojeluksessaan. Muutit Saksaan 50-luvun lopulla, kun suomalainen elokuva vaipui lamaan. Kansanedustaja Susanna Kosken taannoisessa televisio haastattelussa A-studiossa tämä tunnekylmyys tuli sel keästi esiin. Olen kyllä huomannut tässä ajassa tiettyä tunnekylmyyttä. Minua se ei ujostuta ollenkaan. 68 IMAGE SYYSKUU 2018 keskustelija oli jotakin slaavilaista sukua, eli ei ollut ”aitosuomalainen” itsekään. Miten media on suhtautunut romanitaustaasi. Heikompien oikeudet eivät tunnu kiinnostavan, paitsi vasemmiston puolella. Siellä ei myöskään ollut samanlaista mustalaispelkoa kuin Suomessa. Joitakin samastumiskohtia kuitenkin löytyi, ja se herätti minussa paljon tunteita. Kyllä se porukka, joka on elokuvissa ja televisiossa, on ihmeellisen vaaleaa vieläkin. Sellainen ei olisi ollut mahdollista esimerkiksi kansallisteatterissa. Olin jo yli viisikymppinen, kun tein Alexandra Del Lagon roolin Tennessee Williamsin Nuoruuden suloinen lintu -näytelmässä. Millä mielin seuraat Suomen tämänhetkistä politiikkaa. En voi ymmärtää, ettei kukaan mustalaisnäyttelijä ole vieläkään päässyt esille jälkeeni. Kauniin Veeran romanikuvaus on hyvin rasistinen. Roolihenkilöni oli vanhentuva elokuvatähti, joka haikaili kadotetun nuoruuden perään. Se koettiin sen sijaan eksoottisena ja jännittävänä. Ulkopuolisuus saattoi myös suojella minua, koska minusta pysyttiin aika kaukana. Kai siinä oli jotakin nuoruuden menetyksen käsittelyä. Hän ei osoittanut minkäänlaista empatiaa työttömiä kohtaan. Lehdistö leimasi sinut Hilja, maitotytön roolin jälkeen nimenomaan sensuelliksi filmitähdeksi ja korosti vahvasti ulkonäköäsi. Kaunis Veerahan on sellainen hölynpölyelokuva, jossa Assi Nortia on olevinaan mustalainen, ja oikeita mustalaisia oli vain avustajina. Yhdysvaltalaisista näyttelijöistä esimerkiksi Elisabeth Taylor ja Marilyn Monroe olivat sensuelleja, mutta ei heitä moitittu siitä. Pidän teatteriuraa päätyönäni. Koitin neuvotella siitä ohjaajan kanssa, että kaikista valheellisimmat hommat poistettiin käsikirjoituksesta, kuten se lapsen varastaminen. Näyttelijät, jotka ovat uskaltaneet puhua asiasta, ovat rohkeita, koska siinä on töiden menetyskin uhkana. Eivät mustalaiset mitään lapsia varasta. Daarian kuvastakin laimennettiin turha hölmöily. Sain Joensuun kaupunginteatterin vuosina näytellä niin paljon kaikenlaista. En nyt sentään ruvennut nimeni yhteydessä esittäytyessä huutelemaan. Se oli vapauttavaa. Itse en haikaile, eikä elämäni ole ollut lainkaan niin surkeaa niin kuin roolihahmon.
34 €) € 3105AT_tarjous_230x300_P.indd 1 4.6.2018 9.39. /tilaus Tarjouskoodi on: pu8at411 Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2018 asti. (norm. • valitse laatumateriaalit • luota hyvään muotoiluun • löydä valkoisen oikea sävy tammikuu 1/2018 8,90?€ 23 vinkkiä kotoisaan oleskelutilaan koti, jossa taide sanelee kaapin paikan nyt iskee siivousvimma yksiön hauskat ratkaisut inspiroidu! Ajaton tyyli ”Muutin yhteiseen kotiin siskoni kanssa.” muotoilija tanja sipilä m e i l l ä ko t o na . f i Suomen rakastetuin sisustuslehti vuodesta 1967 neilikka on ikinuori trendikukka Lämminhenkinen JA MODERNI SISUSTUSLEHTI Ihanimmat SISUSTUSIDEAT! Tilaa Avotakka: www.avotakka.. 34 €) € (norm. 4 numeroa vain € LAHJAKSI Marimekon Unikko-pussukka! Arvo 18,90 €
30 000,00 € rahaa puhtaana käteen . Tilaajan nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kyllä kiitos, tilaan 2 upeaa Joululehteä. Arvotaan 3 kpl. IRROTA TÄSTÄ JA POSTITA HETI! . Uuden vuoden juhlamenyy . Tee itse -juttuja: säihkyvät kattaustekstiilit, kurkistuslaatikot seinälle, paperikellot kuusen oksille, ovikranssit luonnonmateriaaleista… . Unelmien joulupetaukset . 19,80 €) Joululehdet Tunnus 5000880 Infokoodi: 8JL42 00003 Vastauslähetys 4 l, tarttumaton pinnoite, irrotettava pannunalunen. Värikäs joulukoti & romanttinen joulukoti . /tilaus • Tarjouskoodisi on PU8JL421 . Arvonta 5.12.2018. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero Postitoimipaikka Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen, digilehden lukuoikeuden sekä uutiskirjeen sähköpostitse) Tilauksellani voin voittaa jouluksi . Arvotaan 3 kpl. Tilauksesi jatkuessa kerrytät myös K-Plussa-pisteitä. Yllättävät hittiherkut . Monipuoliset paketointivinkit . 4 l, tarttumaton pinnoite, irrotettava pannunalunen. Satumainen aatto vanhassa puimalassa . 19,80 €). Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. 5 päivässä tilaamalla voin lisäksi voittaa . 25.10.2018 Kaikkien aikojen Jouluherkut, ilm. Arvo 169 €. Anna lahjaksi kuvankauniit joulukimput . Tilaus on edullinen jatkuva tilaus. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Voin poistua listalta missä vaiheessa tahansa. A-lehdet saa lähettää minulle ajankohtaista tietoa ja tarjouksia sähköpostiin. . IRROTA TÄSTÄ JA POSTITA HETI! . 22.11.2018 . Tee itse -lahjoja huovasta . Juhlavat kattaukset klassiseen ja moderniin tyyliin . 1 000,00 € rahaa loppuvuoden kuukausiarvonnoissa! TILAUS JA ARVONTAKORTTI Ihana joulun aika on pian täällä! Kaikkien aikojen Joulu, ilm. Saat samat edut myös puhelimitse 09 759 6600 ma-pe kelo 8-17. /asiakaspalvelu. Joulufantasia metsän keskellä . . A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon hyvissä ajoin, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tarjous on voimassa uusille tilaajille kotimaassa 30.9.2018 asti. Viinija olutsuositukset eri aterioille . Fiskarsin Norden-valurautapadan. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. Netissä ja puhelitse voit tilata lehdet myös lahjaksi ystävälle! Suurarvonnan 2018 säännöt ja lisätiedot: www.a-lehdet.. Kaikkien aikojen Joulu ja Kaikkien aikojen Jouluherkut yhteishintaan VAIN 13,90 eurolla (norm. Joululehdet Tunnus 5000880 Infokoodi: 8JL42 00003 Vastauslähetys Joululehdet maksaa postimaksun. Suuri leivontakokonaisuus: kuivakakkujen raikkaat maut, mehevät jälkiruokakakut, pullat kaikilla kierteillä . Hedelmäiset tarjottavat illanistujaisiin – niin suolaiset kuin makeat . Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. JL_230x300_P.indd 1 21.6.2018 12.53. Aattoillan ehdottomat suosikit: kasvispöytä, kalapöytä ja lihapöytä . Saat kaikilla tilaustavoilla uuden tilaajan edut ja voittomahdollisuudet. PU8JL421 Nopeimmin tilaat ja osallistut arvontoihin netissä: www.a-lehdet.. Tilaa upeat Joululehdet yhteensä vain 13 , 90 € (norm. Uniikki joulusauna lumivalkeilla lakeuksilla
Essee Elokuva Musiikki Kirja Stiller Kekkonen It Came from the Desert Ruusut Argonautit Kysymys pelosta
Pelko ei suojele. Etsin jonkinlaista voimaantumista Salanderin kautta, oletan. Jähmetyn ja sydämeni alkaa hakata. Eräänä sunnuntaina raivoava sekakäyttäjä kävelee metrolaiturilla minua kohti. Metron lähtiessä vaara on ohi, mutta vartaloni on hätääntynyt orava. En katso sekakäyttäjää,mutta tiedostan kaiken ympärilläni, arvioin tilannetta. Jeanne Deber. Palasin lapsuuteni simuloidun pelon harrastamisen maailmaan, jossa katharsis kirkastaa pään. Stella Gibson. Mutta näin minä pelkään, eikä siihen tarvita aina edes raivoamista. Nainen alkaa raivota minulle, en ota kontaktia. Se vie ihmisen välittömästi eläimen tasolle”. Nykyään viihdettä vastaanottaa hyvin erilainen ihminen kuin silloin: lapsena nimittäin uskoin olevani sankariainesta. Hän kävelee minua kohti ja istuu viereeni penkille tuijottamaan. Kävelen kauemmas. Huomaan sen rauhoittuvan vasta tunnin päästä, vaikka eihän mitään vakavaa lopulta edes tapahtunut, ajattelen. Kaikki ihmiset ympärillä vetäytyvät omiin sylintereihinsä, en voi luottaa kenenkään tulevan väliin, jos nainen käy kimppuun. Huomaan etsiväni tällaisia sankarihahmoja kaikkialta. Kesällä katsoin Millennium-trilogian ja rakastin Lisbeth Salanderia. Suurimmaksi osaksi se ei ilmene siellä missä olisi syytä, se kyllä keksii syyt. Käsken itseäni käyttäytymään näennäisen normaalisti. Tämä on tavallinen tapahtuma kaupungissa, minun pitäisi olla tottunut tällaiseen. Selkä ja niska jännittyvät, sydän hakkaa, hikoilen, kädet ovat jääkylmät ja jaloissa tärisee. 72 IMAGE SYYSKUU 2018 Kysymys pelosta Pelko on kulkenut Marjo Niemen mukana aina. Lasken sekunteja metron saapumiseen. Kyllä nykyään kelpaa, lapsena oli samastuttava Sylvester Stallonen Ramboon, kunnes lopulta löysin Sigourney Weaverin Ellen Ripleyn. Metro tulee, nainen menee sinne mesoamaan. Luc Dardenne. Pitikö sen juuri tuohon tulla. Se ei usko järkiperusteita eikä lamaannu edes hyvistä ajoista vaan keksii keinot nostaa päätään liian usein. Pelko ei yleensä estä minua tekemästä haluamiani asioita, mutta se kulkee silti mukana. TeksTi marjo niemi P elko on kaikkein päällimmäisenä, se on väkevämpää kuin rakkaus. Ymmärrän loukkaantumisen, en vain pysty. Saga Norén. Minä pelkään ja olen kyllästynyt siihen. Pelko väsyttää, se vie uskomattoman pal. Hän se suvereenisti ottaa oikeuden omiin käsiinsä silloin kun kukaan ei sitä hänelle anna. R eilu vuosi sitten aloin tuntea uudelleen vetoa toimintaja jännitysviihteeseen. Nyt neljäkymmentävuotiaana minulla on harvinaisen vähän harhaluuloja itsestäni. Hän se panee kusipäät nippuun ja nousee vaikka haudasta hakemaan oikeutta. Carrie Mathison
Ei ole purettu. Kun muutin yläasteen jälkeen Helsinkiin, vanhempani luottivat selviytymiseeni: osaanhan juosta, huutaa ja tapella. Mie hiä en sinänsä pelkää, rakkauselämääni, ystäviini, harrastuksiini ja töihini on aina kuulunut myös miehiä. Vaikka myöhemmin olen lukenut reaktion olevan yleinen, se on tuntunut silti järjettömän nöyryyttävältä. Monen aggressiivisesti käyttäytyneen (mies)taksikuskin jälkeen bussi on minulle turvallisempi paikka, jos matkustan yksin. Minä olen lukenut, että esimerkiksi raiskaus tilanteissa kannattaa pistää vastaan kaikin keinoin. S tressitasoni nousee tappiin hyvin nopeasti, joskus pie nestäkin asiasta. Voimakkaasti reagoivia on 10–25%. Pelko aktivoituu vain tuntemattomia miehiä kohdatessa ja paikoissa, joissa olen yksin. Mieli kuvitus on lahja, mutta pelokkaalle se on myös risti. Ja kun ampiainen lentää bussiin, siitä seuraa vekkuli tilanne aikuisen elämässä. Toivon etten olisi lukenut aivotutkimuksen niitä kuulumisia, joissa kerrotaan kuvitellun ja todella tapahtuneen välillä olevan vain vähän eroa. Vaihda sanan paniikki paikalle sana kirjallisuus. He eivät tiedä väkivaltahistoriaani. Kollega sanoo lamaan tumisen olevan hyvä. Elän aistien ilmassa olevia tunteita, tavoitellen asioita jon kapasiteettia. Todellisuudessa olin jo lapsena lamaantunut ollessani väkivallan kohteena, mutta vielä se ei ollut rikkonut omakuvaani. Puhelin soi ja pelkään heti pahinta. Kerron kollegoille alkaneeni haaveilla kamppailulajiharrastuk. Olin fyysisesti terve, ikäistäni isokokoisempi urheileva lapsi. Toinen kollegoista suosittelee myötä tuntoa. Lapsi huutaa minua joka yö ja joka kerta olen varma, että kyseessä on todellinen hätätilanne. Onnettomuuksissa olen käyttäytynyt vaihtelevasti kaikilla kol mella tavalla, mutta jos olen itse ollut väkivallan kohteena, olen lamaantunut. Keho reagoi kuin uhkaava tilanne olisi edelleen läsnä.” Mennessäni jonnekin teen automaattisesti arvion tilan ja ihmis ten turvallisuudesta. Olen kuvitellut päässäni tuhansia onnettomuuksia. Ja sitten on perheen sisäiset kriisit, joita kaikkien lapsuuksissa on. Ja sitten pienikin järkytys kiskoo uudelleen vanhat kauhut eloon ja sirkus on taas käynnistynyt. Jos sen kautta saisin edes harhaisen luottamuksen omiin kykyihini puolustautua, voisin ehkä pelätä vähemmän, vaikkei taidosta hyötyä itse tilanteessa olisikaan. Minulla nimittäin on ollut vahvan, itseään puolustavan ihmisen omakuva ja pohjimmiltaan sellaisen, jolle ei edes käy köpelösti. SYYSKUU 2018 IMAGE 73 sesta. Ehkei toiminta ja kauhuviihde ollutkaan hyvä harrastus herkässä iässä, ehken ole vieläkään sen kyllin paatunut vastaanottaja. Se osaa kuvitella keinot miten paha tällä kertaa tapahtuu. Suurin osa ihmisistä (50–75%) joutuu alkusokkiin, mutta toipuu pian ja ohjautuu neuvoja saadessaan auttamaan muita. Uhka tulee kuin kummitus men neestä ja laskeutuu kaiken päälle. Jos olet joskus joutunut onnettomuuteen, tiedät jotain mitä ei voi tietää ilman kokemusta: miten käyttäydyt kriisitilanteessa. E läessäni tiheästi kolhivaa aikaa porskutin suurim maksi osaksi selviytymisvaihteella. Istun päivät pitkät ajattelemassa, tuntemassa henkilöiden tunteita ja lypsämässä omiani. Kyseessä on aina vessahätä. He joko ovat täydellisen avuttomia tai etsivät syyllisiä. Voi mani olivat perhepiirissä vitsi, kaikille poikaystävilleni on kerrottu tarina siitä, kuinka kuusivuotiaana nostin isäni ilmaan. E n tiedä, pelkäänkö enemmän kuin muut, mutta välillä pelkään kohtuuttoman paljon. Minua suututtaa pelätä, sillä juuri sitä häiritsijät haluavat. Olin aivan tolaltani, mitä tämä nyt on. Minä pelkään eniten väkivaltaa ja läheisten menettämistä. Traumapsykoterapeutti Anne SuokasCunliffe kirjoittaa: ”Omaa olemassaoloa uhannut integroitumaton ylivoimainen tapahtuma ei mielessä saa päätöstä, vaan traumatisoitunut elää sitä uudelleen todellisen uhan ollessa jo ohi. Usein näillä ihmisillä on kokemusta kriisiti lanteista, koulutusta niissä selviämiseen sekä sopiva persoonallisuus. Leivät olivat hyviä ja ajatus kaunis, mutta kuva piinasi minua kauan kuin arvoitus, leipien käsittämätöntä informaatiota oli vaikea sisäistää. On syntynyt pelon rytmi, jossa valmistaudun koh taamaan seuraavan vielä tuntemattoman kauhun. Kysyn, onko hän koskaan kokenut väkivaltaa, hän ei ole. Pelko minussa ei tahdo millään uskoa, ettei vaara ole todennäköinen. Hätääntyneen ihmisen yksi puolustusreaktio on voimakas arvostelu, jopa vihantunne, kirjoittaa Nurmi. Isä osti pyöränlukoksi kettingin, jolla voin sipaista tarpeen tullen hyökkääjää. Kuulen ambulanssin, mietin kuka tällä kertaa. Koskaan kukaan ei ole uhannut minua lenkillä, mutta kulttuurissa se on klassikko. Joko lapsuudessani oli usein jonkinlainen kriisitun nelma, tai sitten olin erikoistunut kriisitunnelmien aistimiseen jo silloin. Puhun heille pelosta, joka aktivoitui muutamaa kolum niani seuranneesta vihapuheesta ja häirinnästä. Sotilasp sykologi Lasse Nurmen mukaan onnettomuuksissa tai katastrofeissa 12–25 prosenttia ihmisistä käyttäytyy mielekkäästi, kykenee ajatteluun ja järkevään toimintaan. Vaikeiden tapahtumien kauhu saattaa koko laajuudessaan iskeä vasta turvallisissa olosuhteissa. Lapsuudessani suurin valtakunnallinen hätätila oli lama, mutta hätätilat liukuvat sukupolvia pitkin sulavasti pitkän kin ajan takaa, jos traumoja ei pureta. Elin viidakossa, pysyin hengissä. Juoksen autiolla metsäpolulla ja vastaan kävelee mies, kiihdytän ja samoin tekee mieleni. Tilanteen helpotuttua oli vaikea uskoa turvalliseen. Paniikki on tutkijoiden mukaan 99prosenttisesti mielikuvituksen luoma mielentila, jossa luullaan, kuvitellaan ja paisutellaan uhkaa. Osa peloistani onkin absurdeja, kuten lievä rakennuksen romahtamisen pelko. En ymmärrä tällaista informaatiota! Yllättävä leipä, kaksi. Myös liian nopea rikoksentekijän ymmärtäminen on virhe: jos se tapahtuu ennen omien tunteiden käsittelyä, sitä astuu mukiloijan puolelle, itseä vastaan. Öisin kadulla, joskus jopa hississä tai taksissa, aina lenkkipolulla. Jos jotain mukavaa tapahtuu, alan usein pelätä jotain kamalaa. Muistan lapsuuttani kovin repaleisesti, mutta kaistaleissa on paljon kriisiä. Tuntematon mies kävelee yöllä takanani, varaudun väkivaltaan. Olen elämässäni jakanut päässäni armoa minua satuttaneita kohtaan jälkikäteen, eikä se ole järin auttanut tilanteessa, jossa olen seuraavaksi kokenut väkivaltaa. Kun heräsin ensimmäistä kertaa pitkäaikaisen puolisoni luota ja menin keittiöön, koin syvän järkytyksen. Sellaisissa paikoissa, jotka ovat elokuvista tuttuja. Järjen kanssa pelkoa ei hallitse. Mutta se on myös osa työtäni. Traumatutkimuksissa on havaittu, että sodat ja luonnonmullistukset aiheuttavat lukumääräisesti vähemmän traumatisoitumista kuin perheen sisäiset tapahtumat. Hän oli tehnyt minulle lei piä valmiiksi. Olen saattanut periä pelkoa. Jos pystyy, suurin osa ei pysty vaan lamaantuu. K eskustelen kahden kollegani kanssa väkival lasta. ”Toisia tekoja, joista puhuminen on vaikeata, emme unohda koskaan, jollakin lailla ne ovat enemmän omiamme kuin nuo toiset, ja niiden varjo lankeaa kauas elämämme kaikkien päivien ylle”, kirjoittaa Herman Hesse novellissaan Pelko
Väkivaltaa kokenut häpeää. Ja monta kertaa, toisenmoisina aikoina, ei mikään voisi olla toisin, mikään ei ole vapaata ja helppoa, jokainen hengenveto on vieraiden voimien säätämä ja raskas kohtalosta”, kirjoittaa Herman Hesse. Sitä paitsi tiedän salaman voivan osua monta kertaa samaan ihmiseen. Vaikka siitä ei olisi apua puolustautumiseen, voisi se auttaa pääsemään peloista. Juuri leimaamalla ja sen uhalla naiset on saatu hiljenemään. Miten epävoimauttava olenkaan, kun sanon, että tällainen seuraa koko elämän, että näin minulle on tapahtunut, eikä se koskaan katoa. Tai sitten minä juon viiniä. Kun arkojen hiirten sisään tungettiin rohkeiden hiirten suolistobakteereita, aroista tuli rohkeita. Se aktivoituu arvaamattomasti ja muodostaa laattoja vuodenkiertoon. Luen kuitenkin vielä kertomuksen siitä, kun peloton Buddha kohtasi tiellä sarjamurhaaja Anguliman ja sai hänet kertalaakista kääntymään murhaajasta kunnon kansalaiseksi. Nuorempana traumojen määrä ei ollut vielä ylittänyt kestokykyä. Minä tiedän niiden koskevan ketä tahansa, ja kaikkia. ”Monta kertaa toimimme huolettomasti, minne menemmekin ja mitä teemmekin kaikki on helppoa, kevyttä ja samalla vapaata, näköjään kaikki voisi olla toisinkin. Olen saanut huomata sattuman vaikuttavan eniten siihen, mitä kullekin tapahtuu, ja saanut tutustua ihan tavallisten miesten pimeään puoleen. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten minut raiskattiin. Kaikilla on oikeus kävellä vapaana ja ilman uhkaa. Zenbuddhistinen näkemys lupaa harjoitusten vapauttavan menneiden vatvomisesta ja auttamaan olemaan hetkessä, jossa kukaan ei juuri nyt satuta. Ei auta. Alkoholi tekee sotajoukoista rohkeita, niin myös minusta. Olen löytänyt sietokykyni rajan ja mennyt heittäen yli. Buddha on selvästi ollut vaikuttava tyyppi. Todellisuudessa olen laittanut itseni vaaraan puhumalla liikaa totuuksia tilanteissa, joissa ihminen ei ole ollut niitä valmis kuulemaan. Luon asioiden välille yhteyksiä ja suhteita. Hiljaisuus on normalisoinut väkivaltaa, jolla on pitkä historia. En ole maadoittunut: tunteet riepovat minua, ne mellastavat maneeseissa, joista mielikuvitus on kaatanut kaikki seinät. Yhdessä harjoituksessa oma pelko kutsutaan meditoidessa esiin, se otetaan syliin, jossa sille kerrotaan, että minä olen sellainen, joka kuolee. Ihmiset ovat tasa-arvoisia. Usein pystyn löytämään sen laukaisijan, en aina. Pelostakin voisi tietoisen läsnäolon kautta lopulta luopua hyväksymällä, että kaikesta joutuu luopumaan, mutta mikään ei katoa. Minä pohdin. E n kärsi pelosta kaiken aikaa. Ihmisellä on ollut. Monista asioista on kulunut aikaa, psykoterapia on auttanut, olen menestynyt työssäni ja minua on aina rakastettu. Tietoinen läsnäolo ei ole nopeasti sisäistettävä keino, olen ymmärtänyt ihmisten harjoittelevan sitä koko elämänsä. Nurmi kirjoittaa, että suojakupla on hyvä asia, muuten elämä muuttuisi mahdottomaksi, koska joutuisimme varautumaan kaikkialla vaaraan ja varustautumaan kaikkialla kohtaamaan sen. Monet eivät ensin edes muista, niin normaaleina naisen elämään kuuluvina höysteinä näitä kokemuksia pidetään. Lapsena en uskonut sellaista olevan olemassakaan. Kun nainen kertoo kohtaamastaan väkivallasta, tarinaa kertoo yleensä ihminen, joka on päässyt kokemansa yli terapian, ajan, rakkauden ja harrastuksen avulla. Se on kauhistuttavaa. Tutkin tietoisen läsnäolon tekniikoita zenbuddhalaismunkki Thich Nhat Hanhin kirjasta Pelko. Niistä ei saa leimaa minuun millään. Lukuisat tuntemani naiset on raiskattu tai yritetty raiskata. Vaara ei välttämättä varoita itsestään, eikä uhkaava äänimaisema soi, kun kusipää saapuu tilanteeseen. Luen, että turvallisissa olosuhteissa eläessään ihmisille kehittyy suojakupla, tunne siitä, etteivät sodat ja onnettomuudet kosketa meitä. Toimiessani tässä skandinaavisessa lintukodossa arvojeni mukaan olen kuitenkin saanut törmätä myös kulttuuriin, jota sopimuksissa ei hyväksytä. sanojen ja rakenteiden takana, eleissä, katseissa. Ja silti, nämäkin kokemukset ovat osa elämääni, mutta vain osa. Kuulostaa kivalta. Minä nousen lentokoneeseen aina valmistautuneena kuolemaan. Siihen missä nainen on saalis sekä alistamisen ja väkivallan kohde. Suurin osa tuntemistani naisista on kokenut väkivaltaa. Minua on uhkailtu, tönitty, lyöty, revitty ja pidetty kiinni kurkusta silloin kun olen halunnut lähteä. Otan selvää, mitä kollegani tarkoitti myötätunnolla. Minulle ei tule koskaan kehittymään tunnetta, että onnettomuudet eivät koskisi minua. Jos minä olisin kohdannut Anguliman, olisin kuollut. Tätä pitää miettiä. Heti ensimmäisissä harjoituksissa sisällä olevalle lapsi-itselle kerrotaan, että hän ei ole enää vaarassa. Kaikki naiset tietävät asian yleisyyden. Jokohan niitä saisi. Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Unissani minäkin lapsena aina puhuin itseni vapaaksi murhaajilta. O len toiminut maailmassa noudattaen arvojani, jotka myös ihmisoikeussopimus siunaa. Jos lapsena olin fyysinen olento, olen nykyisin pääjalkainen, sellainen, joita lapset piirtävät, iso pää ja siitä sojottavat surkastuneet tikkuraajat. Raja oli kaukana, mutta se oli. Tiedän niiden koskevan ketä tahansa, ja kaikkia. Kerropa Lasse minulle siitä. Suojakuplani kului puhki pikku hiljaa ja kuolemattomuuskin meni kun täytin kolmekymmentä. En hyväksy väkivaltaa, paitsi äärimmäisenä itsepuolustuksena. Yleensä kärsivälliset ystäväni vastaavat kulloiseenkin pelkoon samoin: skenaario on hyvin epätodennäköinen. Viime reissulla makasin yön hereillä ja kävin läpi erilaisia taktiikoita pelastaa lapseni, jos (kun!) laiva uppoaa. L asse Nurmen kirjan Kriisi, pelko ja pakokauhu nimi naurattaa minua, olenhan kohderyhmää. Häpeä vaientaa, eikä kulttuuri kutsu puhumaan. 74 IMAGE SYYSKUU 2018 Minulle ei tule koskaan kehittymään tunnetta, että onnettomuudet eivät koskisi minua. Rohkean ihmisen suolistofloorasiirre voisi olla yksi vaihtoehto. Minäkin ajattelin, että tällaista tämä nyt vain on. Että esimerkiksi laivaristeilyllä emme pohdi mahdollisuutta, että laiva uppoaa
tärinäterapiaa, vapautuakseen nuorena tapahtuneesta raiskauksesta. Ettei nainen ala satuttaa tai nosta syytettä, että nainen kääriytyy itseensä, ymmärtää ja antaa anteeksi, jos jää eloon. Tulen varmaan hulluksi. Silloin kun olin varomaton. Melkein aina jotakuta kidutetaan, joku raiskataan ja tapetaan mitä kuvottavimmin tavoin, yleensä nainen tai lapsi. U lossulkemisen ja vaikenemisen lisäksi lamaannus vaikuttaisi olevan vökivallan kohteen lisäksi myös yksi lauman reagointitavoista. Naiset ovat alkaneet puhua omilla nimillään, niin että kuuluu. Miten lastensuojelua ei muka osata rakentaa kattavaksi. Mieleeni tulee kysely, jossa selvisi, että miehet pelkäävät Tinder-treffeillä eniten sitä, että nainen on lihavampi kuin kuvassa, ja nainen sitä, että mies on sekopää, joka tappaa hänet. Mihin me oikeastaan tarvitsemme tätä kuvastoa. Ystäväni kertoo kokeilleensa TRES-terapiaa, ns. Silloin kun provosoin. Tähän tarinaan sisältyy usein myös itsesyytös. No jaa, aion kuitenkin kokeilla tekniikkaa itse, kuten tapanani on. Miten vihapuhujat vain saavat jatkaa. Vai mikä siinä muuten maksaa, ettei turvataloja saada lisää. Mitä tämä kertoo todellisuudestamme. Minua, kuten useimpia muitakin naisia, on satutettu yksityisissä tiloissa, joissa olen ollut melkein aina kahden väkivaltaa käyttävän miehen kanssa. Minusta tuntuu, että minunkin pelkoni asuu jossain solutasolla, mielen tavoittamattomissa. Miksiköhän niin harva väkivaltaa kokenut hakee ja vielä harvempi saa oikeutta. Pelkoa voi yrittää hallita, mutta tapahtunut on tapahtunut. Mitä asiaa tämä palvelee ja minkälaista kulttuuria se jatkaa. Tiedän etten koskaan mene sille kurssille, sillä en halua enää koskaan hallitsemattomasti täristä kenenkään miespuolisen edessä, ellei kysymys ole nautinnosta tai pitkäkestoisesta ystävyydestä. Ehkä ylipääsemisen tarina on syntynyt siksi, että raiskattua tai hakattua naista on aina uhannut arvonlasku. Jos miehet joutuvat elämään lapsesta asti väkivallan uhassa mieskulttuurin sisällä ja pelkäävät siksi esimerkiksi tuntematonta miesjoukkoa, pelkään minä yhtä tuntematonta miestä kerrallaan, sillä jostain syystä kuvittelen miesjoukkoon mahtuvan ainakin yhden tervejärkisen, joka kääntää idioottien toiminnan suunnan. Mutta aika on muuttunut, Salanderin kaltaiset oikeutta hakevat naiset ovat jo pitkään rynnineet jännitysviihteeseen, ja se on yksi merkki siitä, että naisten hyväntahtoisuuden hyväksikäyttö ei enää onnistu vanhaan tapaan. Haluan, että kaikki raiskaajat joutuvat käymään vuosia terapiassa ja sitten vielä tärisemään lattialla. Tämä arvomaailma on jo nyt lainvastainen, mutta sitä esiintyy kosolti. Ajatelkaa vaikka, miten nopeasti tupakkalaki muutti asenteita ja käytöstä. Naiseen kohdistunut väkivalta on yhteisön silmissä saastuttanut naisen ja uhannut yhteisöä. Jos väkivaltaa kokenut ihminen jää/jätetään selviämään traumastaan itsekseen, suljetaan samalla väkivallan trauma yhteiskunnan ja kulttuurin pohjalle kapseliin, josta se vuotaa myrkyllistä lietettä hallitsemattomasti. Esseen lähteinä on käytetty: Herman Hesse: Pelko, Lasse Nurmi: Kriisi, pelko, pakokauhu, Thich Nhat Hanh: Pelko, vapaudu pelosta tietoisella läsnäololla, Anne Suokas-Cunliffe: Trauma – omaan elämäntarinaan yhdistymätön mielen loinen (Yleislääkäri 5/16). Ylipääseminen ei tarkoita puhdasta pöytää tai tapahtuman häviämistä. Tiedän naisten kuitenkin lyövän. Tai sitten se ei toimi. Nojaan selkääni seinään jalat koukussa. Olisi varmaan pitänyt kertoa jollekulle mihin olen ryhtymässä. Saan tästä kiinni heti. Hän on mies, kuulemma hyvä työssään. Juuri näin mustavalkoista pelkojen kanssa eläminen on. Tällaisten asioiden muisto aktivoituu välillä hallitsemattomasti ja melkein aina uudessa traumaattisessa tapahtumassa. Miksi me lopulta nautimme siitä, kun naista tai lasta sattuu. Ne, jotka uskaltavat asiasta puhua, sulkevat asian yleensä menneeseen, ikään kuin toiselle itselle tapahtuneeksi, sille jota ei enää ole. Onko se sitä tärinää. Miten hämmästyttävää tämä itse asiassa onkaan! Kulttuurissa on periytynyt tällainen tuhoisa mekanismi, jonka mukaan me täällä toimimme, ja sitä ovat vahvistaneet myös asian sisäistäneet naiset, jotka kehottavat satutettuja tyttäriään, ystäviään ja oppilaitaan vaikenemaan. Olen kuitenkin varma, että naisten väkivaltaa pelätään vähemmän kuin miesten. Kulttuuriin ja asenteisiin vaikuttavat nopeimmin asioista puhuminen, lainsäädäntö ja poliittiset päätökset. Yleisesti ottaen miehillä on selvästi pohjaton usko siihen, että nainen ei uhkaa ja uhatessa nainen alistuu. Perinteisesti nainen kantaa häpeää lopun elämänsä, menee pilalle yhteisön silmissä, miehen kunnia taas on palautettavissa. Alan vähän vatkata itseäni, mitä sen väliä, jos kerran tärinä ja vatkaus riittää. Ruumiiseen varastoitunutta stressiä poistavan lihastärinän pitäisi seurata lihasliikettä. Minuutin jälkeen alan hiukan täristä, toisen jälkeen menen makaamaan. Mietin, pitäisikö minun ensin juosta lenkki, tehdä sitten jalkakyykkyjä ja sen jälkeen nauttia tärinäannokseni, liikkeet tuntuvat liian kevyiltä. . Kysyn tärinäterapian vetäjästä, onko hän mies ja minkälainen. Makaan lattialla ja jotain pientä vatkausta polvissa ilmenee. Se vähän pelottaa. Miksi kaikki tämän genren elokuvat ja sarjat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miesten tuottamia, kirjoittamia ja ohjaamia. Millaisen trauman raiskaus aiheuttaa raiskaajalle, toivottavasti helvetillisen. Lämmittelyssä oksettaa. Ja se mahdollistaa tai vaikeuttaa väkivaltaa ja se vaikuttaa väkivallan seurauksiin. Toivottavasti he tajuavat tekonsa evästäessään teini-ikäistä tytärtään yöelämään. Lukiessani sokin ja posttraumaattisen sokkireaktion oireistoa tunnistan niistä monet. Vaikka jokainen väkivaltaa tehnyt vastaa itse teoistaan, on ennen väkivaltaa ja sen tapahtuessa läsnä tekijän ja uhrin lisäksi myös kulttuuri. Se, mistä ei puhuta, ei voi muuttua. Minäkin olen syyttänyt itseäni minulle tehdyistä asioista. Alan etsiä tietoa tekniikasta. Silloin kun en vielä osannut pitää puoliani. Hiukan itkettää. Kulttuurissa on sanaton laki, jossa pojat ovat poikia ja tyttöjen tärkein arvotavara on oma puhtoinen ruumis. Olen urheillut paljon elämässäni ja tiedän sen hallitsemattoman tärinän, joka tulee kovan suorituksen jälkeen. Mikä on ajatus sen takana, ettei terveyskeskuksissa ole psykologeja, eikä köyhällä ole reittiä pikäkestoiseen terapiaan. Se, mistä puhutaan, muuttuu lopulta. Huomaan, että suurin osa ohjaajista Suomessa on naisia. A jattelen jännitysviihteen kuvastoa. Toivottavasti he kärsivät lopun elämäänsä. Mieleen tulee Manaaja-elokuva, jotain sellaista varmaan käy. Silloin kun lähdin tuntemattomien miesten matkaan. Aivan samoin käsittelemätön trauma vuotaa yksilön mielen pohjalla. Miehillä rima tämän asian kertomiseen on vielä korkeammalla kuin naisilla. Missä ovat psykologit kouluista. Häpeä väkivallasta kuuluu tekijälle ja väkivallan hyväksyjille, olipa heidän hyväksyntä aktiivista tai passiivista. SYYSKUU 2018 IMAGE 75 elämää ennen väkivaltaa ja yleensä onneksi myös sen jälkeen. En ole kuullut kovinkaan monen miehen kertovan pelänneensä naisen väkivaltaa. Vahingoittumatomuuteni on särkynyt, eikä se ole oikein koskaan palautunut. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää raiskauksen tunnusmerkit, vaikka se on tutkitusti yksi traumatisoivimmista asioista
Olisiko It Came from the Desertistä Amerikan-käyntikorttielokuvaksi logiikalla ”katsokaa mihin kykenimme pikkurahalla?”. K U VA : B LA C K LI O N PI C TU R ES , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Jaa-a. MäkIlaakson leffa muistuttaa, että hyvien B-elokuvienkin tekeminen on pirun vaikeaa. Kummallisinta on se, ettei sille ole ajateltu raameja lajityypeissä, joihin se kernaasti haluaa kuulua. Se onkin nokkelaa, sillä siinä missä Renny Harlin vilautteli 100 miljoonan taalan leffoissaan Tapio Wirkkalan suunnittelemia Finlandia-vodkapulloja, Marko Mäkilaakson ohjaama It Came form the Desert on kiljupönikkä. Eipä juuri. levItysyhtIön jakaMIssa kehuvissa arvioissa leffaa verrataan tornadon lennättämistä haista kertoviin Sharknado-pelleilyihin (Dread Central -saitin kriitikon mukaan tämä on niitä parempi) sekä elokuvaan nimeltä Big Ass Spider! (The Movie Voidin kriitikon mukaan tämä on paras ötökkäleffa sen jälkeen eli viiteen vuoteen). Juttu on tehty heille, jotka ovat päättäneet pitää elokuvasta ja tekemisen tavasta etukäteen, eivätkä välitä, että kliseiden toistaminen on vain kliseiden tietoista toistamista, ei oivaltavaa intertekstuaalisuutta à la Tarantino. Toisin kuin Laitilan panimo, tällä kertaa he eivät ole voittajia. Sankarit haluavat tavata hänet ja osallistuvat siksi motocrossskabaan, joka viekin heidät ja kivan tytön ihmissyöjämurkkujen luolaan. Toki Hitchcock, Ford ja Bergman ovat mestareita ja kaanon syntyy ansioista. 1980-luvun Hollywoodin ihailija Mäkilaakso on rakentanut kehystarinan kasariactionin ihailun varaan: päähenkilöiden elämässä on kaksi asiaa, motocross sekä Eradicator-nimellä tunnetun toimintaleffasankarin fanittaminen. Onko tämä 1950-luvun scifi-elokuvien pastissi, kuten vuonna 1989 Amigalle julkaistu Cinemawaren peli, johon leffa nimellisesti perustuu. Kriitikko Manny Farber kehitti jo 1950-luvulla ajatuksen ”termiittitaiteesta”, joka elää eri ehdoilla kuin sliipattu valtavirta. Kyse on kuitenkin dvdtai nettilevityksestä. Rakkauteni elokuvaan on syntynyt pitkälti kauhun ja eksploitaation parissa. Yhteyksiä peliin on vähän, lähinnä aavikkoja muurahaiskuvio. IMDb-tietokannan mukaan budjetti oli 300 000 euroa eli murto-osa kotimaisen ihmissuhdedraaman hinnasta. Kuten leffan muurahaisefektit eivät ihan sulaudu ympäröivään kuvaan, ei teos istu monisaliteatteriin esikuviensa rinnalle. Sekä leikkaaja Joona Louhivuori että lavastaja Kari Kankaanpää ovat moninkertaisia Jussi-ehdokkaita, jälkimmäinen voittajakin. Olisiko tässä sitä. Mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Tässä on elokuva, josta on aivan kohteliasta sanoa, että ei siinä ole oikeastaan muuta vikaa kuin se, ettei sitä jaksa katsoa. Kohtaukset kestävät kaksi kertaa liian pitkään. Suomi on ensimmäinen maa, jossa halpis saa valkokangaslevityksen – ja todennäköisesti viimeinen. Aliens-elokuvaan viittaava muurhaispesän ihmisvarasto näytti sideharsoista ja elmukelmusta rakennetulta. Se on jo saatavilla Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa. Pääosissa on brittejä ja jenkkejä, joista kukaan ei ole kuullut. Kyse ei ole vastarintaan asettuvasta termiittitaiteesta. Heillä on repliikkejä tyyliin ”let’s get out of here”. Ei. Näillä mennään. (Eradicatoria esittää elokuvan ainoa suomalaisnäyttelijä, vapaapainija Michael Majalahti, jonka karisma ei riitä siihen että hahmon uskoisi olevan ”tähti”.) It Came from the Desert ikään kuin haluaisi tavata oikeita elokuvia, mutta ei ihan uskalla. Tuotantoyhtiö on turkulainen, mutta Suomi ei elokuvassa näy – paitsi bileissä, joissa tarjoillaan Laitilan olutta ja kanisterissa lukee suomeksi ”pyrstöyskäkilju”. 76 IMAGE SYYSKUU 2018 E lokuvan virallinen historia on tylsä. elokuva Kalle Kinnunen on elokuvakolumnisti, joka vaalii kultti elokuvan statusta jonain, joka erikseen ansaitaan.. Onko se parodiaa tai campia. Kummallisuuksilla oli omat kontekstinsa ja niissä heijastuivat kiehtovasti elokuvanteon ja koko elämän lainalaisuudet. Elokuvan sympaattisimpia piirteitä on vilpittömyys ja halu päästä messiin genressä, ei nälviä sitä. Virheellinen taide voi olla viimeisteltyä voimakkaampaa. . Muurahaisia silmissä Scifikauhusekoilu It Came from the Desertiä on vaikea mollata, mutta siitä on myös vaikea pitää, kirjoittaa Kalle Kinnunen. It Came from the Desert on noussut kansainvälisesti levinneiden suomalaiselokuvien harvaan joukkoon. Liipasinta painettaessa muistetaan sanoa ”eat lead”. IT CAME FROM THE DESERT ohjaus Marko Mäkilaakso ensi-ilta 15.9. Espanjassa kuvattu toimintahalpis, jossa paetaan jättimuurahaisia aavikolla motocross-pyörillä. Yhtä tärkeää on kuitenkin muistaa, että oman aikansa B-elokuvat osoittautuvat usein arvostettuja teoksia kestävämmiksi
Annetaan bändin nimeksi Ruusut, koska ruusukuosi trendaa millenniaalien vaatetuksessa ja sitä paitsi kukat on kaikkien mielestä ihania. Ruusujen festarikeikat olivat monelle kävijälle kesän odotetuimpia: levy ilmestyisi vasta elokuun lopulla, mutta kevään aikana ilmestyneet Glitchit ja Käärmeen Sisässä antoivat viitteitä siitä, että Ruusut tekisivät popmusiikkia, jollaista Suomessa ei ole tehty koskaan. Otetaan kohderyhmäksi kaupunkilaiset, jotka ovat kolmikymppisinä vielä enemmän välitilassa ja sekaisin kuin parikymppiset. Suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa rockmusiikki on otettu vakavasti 80-luvulta lähtien, mutta varsinainen poptimismin aalto ei ole suomalaisessa musiikissa hyökynyt. Mun sydän sanoo moi/ Ja taas mä jo tempaudun, ruumiista irtaudun/ Mä heitän sut johonkin mihin vaan MystisenhölMöjen sanoitusten ja futuristisen konepopin yhdistelmä tuo yllättäen mieleen Taikapeilin ja Aikakoneen, jonka Taas saan lentää -kappale voisi hyvin olla Ruusujen debyyttilevyltä. Projektia voi pitää jonkinlaisena haasteena tehdä popmusiikkia aiempaa enemmän, avoimemmin ja kunnianhimoisemmin. Ruusut muistuttaa myös siitä, että kaupallisellakin soundilla voi tehdä kokeellista musiikkia. Debyytissä ei ole onneksi kuitenkaan mitään kyynistä. Ruusujen sanoituksissa taas ollaan koko ajan muuttuneessa tajunnantilassa, toisinaan vähän alleviivaavastikin. Sanoitusten dekonstruktioteemat ovat viehättävän vieraannuttavia, samaan aikaan ruumiillisia ja abstrakteja ilman, että ne kuulostaisivat teennäiseltä nonsenseltä. . Popin tekemiseen suhtaudutaan myös kotimaisissa indiepiireissä epäilyksellä, koska se nähdään herkästi kaikkea mukavilpittömästi fiilistelevänä, taiteellisen integriteetin hylkäävänä coolina hipsterisminä. Niistä puuttuu Sannin ja Vestankin kunnianhimoista ja laadukasta suomipoppia riivaava arkinen ihmissuhdedraama, jota voisi kutsua Zen Café -syndroomaksi. SYYSKUU 2018 IMAGE 77 musiikki E n jaksa enää tätä viestintätoimiston keksimää trendiprojektia!” kollegani kommentoi Ruusuja yhtyeen ensimmäisellä keikalla kesäkuun Sideways-festareilla. Se oli vain puoliksi vitsi, selvästi liiasta trendikkyydestä ja itsetietoisuudesta tuohtunut kommentti. Kappaleet on ladattu täyteen värejä, ärsykkeitä ja intesiteettiä. Tilataan graafinen ilme nuorelta, kreisiltä ja tiedostavalta GRMMXi-kollektiivilta. Ruusut hakee vaikutteita eDM:n nostatuksista, Animal Collectiven tyyppisestä indiepsykedeliasta, eurodancesta, emosta ja 2000-luvun alun trancesta. Ruusujen konseptia olisi helppo pitää suunnittelutoimiston ideapalverissa syntyneenä. Viides ”haamujäsen” on kirjailija Lauri Levola, joka on mukana sanoittamassa biisejä. Kuulostaa oikeastaan paperilla aivan hirveältä, mutta levy on kauhean hyvä ja antaa viitteitä siitä, että suomalainen pop voi olla tulevaisuudessa jotain muutakin kuin samasta ihmissuhdepaketista väännettyä arkijuustoa. Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, joka olisi halunnut mennä seitsemänvuotiaana kouludiskoon tanssimaan eurodancea, mutta musiikki oli liian kovalla.. Lauletaan suomeksi vaikeista tunteista. Samaan aikaan kun brittiläinen pC Music ammentaa eurodancesta, Ruusut ottaa vaikutteita suomalaisesta ysäripopista, jossa yritettiin aikanaan luoda suuren maailman reivifiilistä vähän kömpelöin lopputuloksin. Lopputulos on kuin yhdistelmä pMMp:tä ja brittiläistä pC Music -levy-yhtiötä. Vaihtoehto arkijuustolle Ruusut näyttää, että pop voi olla yhä kiinnostavaa, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Biiseissä keho hajoaa palasiksi, ihminen muuttuu käärmeeksi ja hiukset ovat hiekkaa. Siitä kärsivät sanoitukset latistavat tV-sarjamaisuudellaan: esimerkiksi Sannin biiseissä kuvaillaan tekstarin odottamista, baarin pöydässä istumista ja likaista kahvikuppia keittiönpöydällä. Ruusut vie ysäritanssipopin pois We Love The 90’s -festivaaleilta ja päivittää sen taidegallerioihin ja viestintätoimiston bileisiin sopivaksi. Pitkä kokemus indien ja kokeellisen musiikin kentällä kuuluu siinä, miten hiottuja ja kunnianhimoisia bändin biisirakenteet ja äänimaailma ovat. RUUSUT Ruusut Fullsteam K U VA : FU LL ST EA M , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . The Stone Roses ja Neljä Ruusua on keksitty, eikö olisi statement, että nyt on vuorossa pelkkä Ruusut. Ruusujen nelihenkiseen ”superbändiin” kuuluu jäseniä Pintandwefallista, Disco Ensemblestä ja Solano+Proffetsista. Pyydetään Paperi T feattaamaan. Vaihdetaan kitarat syntikoihin ja rumpukoneisiin. Toisekseen: Suomessa ei ylipäätään ole Ruusujen lisäksi oikeastaan ollenkaan ”popbändejä”
Ottaen huomioon, että jokainen on tullut tällaisen sekopäisen (periluonnollisen!) keikauksen seurauksena maailmaan ja suurin osa ihmiskuntaa on ollut se kantava muuttuva ruumis tai sen todistaja, on ihmeellistä, miten metamorfoosia kavahdetaan. Kun vaikka S/M-taiteilija Catherine Opiesta tuli äiti ja hänen taiteensa kieli muuttui normatiivisemmaksi, monet järkyttyivät. Teoksen metafora on Argo-laiva, johon vaihdettiin matkan aikana kaikki osat mutta joka pysyi edelleen Argona. Toisin sanoen vanhenimme.” Minua liikuttaa tässä yhteydessä sana vanheneminen. Ihmiseläimelle tyypillistä määrittelyn ja lokeroinnin vimmaa tavataan kaikkialla, myös marginaaleissa. Sille muutokselle antautumista Nelson piirittää, oli kyseessä sitten identiteetti, synnytys, nautinto, rakkaus tai kuolema. Hyvä puoli on esimerkiksi juridiset oikeudet ja maastoutuminen. Kirjassa muutokset, kuten vaikka vanheneminen, raskaus tai sukupuoli-identiteetin liike, rinnastuvat vaivattoman luonnollisina, kuitenkaan muutosten vaiheikkuutta salaamatta. Ulospäin saattaa näyttää siltä, että toisen vartalo muuttuu ”naisellisemmaksi” ja toisen ”maskuliinisemmaksi”. Kukaan ei ihmettele, jos heteropari, kenties lapsineen elää samassa taloudessa.Mutta jotakin asemansa lunastanutta instituutiota, kuten heterosuhdetta tai -perhettä, ei tarvitse ajatella juurta jaksain sen omalle kohdalle osuessa, vaikka kyllä kannattaisi. . Ihmisnero Nelson nostaa esiin huolen homonormatiivisuuden noususta ja sen queerille aiheuttamasta uhasta. Sukupuolinormit, sellaisetkin joita ei allekirjoita, kaappaavat helposti valtaansa parisuhteessa, ja viimeistään lisääntyessä riski joutua perinneansaan nousee. Ehkä ajatusta voi johtaa myös aikuisuuteen: eikö toisten ihmisten kunnioittamisessa ole kysymys juuri siitä laumaolennoille elintärkeästä asiasta, siitä että tunnustamme toisemme todellisiksi katsein, sanoin ja teoin, sellaisena kuin kukin itsensä kokee. 78 IMAGE SYYSKUU 2018 M aggie Nelsonin esseistinen omakohtainen kaunokirja kertoo metamorfoosista, sille antautumisesta. Opie sanoo nauraen muutoksen olevan hänenlaiselleen vallankumouksellista. ARGONAUTIT Maggie Nelson S&S kirja Marjo Niemi on kirjailija, jonka on edelleen vaikea käsittää, että hänen sisällään on kasvanut kaksi ihmistä.. Argo pääsi perille määränpäähänsä vain koska sen osat uusittiin. Olen elänyt suurimman osan perhe-elämästäni heterokuviossa, lapsuudenperheestä lähtien. ihminen on Argo. ”Kestämättömintä on normatiivisuuden/transgressiivisuuden kaksinapaisuus ja vaatimus, että kaikki eläisivät vain yhdenlaista elämää”, kirjoittaa Nelson. Luonto tapahtuu, jos sen antaa tapahtua. Silti ja juuri siksi olen tervehtinyt ilolla yhä avoimempaa keskustelua ja ulostuloja muistakin tavoista rakastaa ja elää laumoissa. Tällaista katsetta olen kaivannut: Nelsonilla on elämän kunnioittamisen syvä eetos. Ihmisen arvot saattavat perhe-elämän ulkopuolella olla edistyksellisempiä kuin suljetun kotioven takana. Mihin taikajuomaan he oikein ovat lapsena pudonneet. Mutta Nelson kirjoittaa, ettei se sisältäpäin tuntunut siltä: ”Sisältä me olimme kaksi inhimillistä eläintä ja koimme muodonmuutosta rinta rinnan, toistemme todistajiksi osuneina. Joskus synnytys oli saastainen ja piilotettu välttämättömyys, nykyään on ok esitellä kuvia kyseisen metamorfoosin finaalista. K U VA : K U ST A N TA M O S & S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Lisääntymisen neLson kuvaa sellaisena kuin se on: radikaalina tapahtumana, metamorfoosina. Radikaali luonto Maggie Nelsonin Argonauteista löytyy katse, jota Marjo Niemi on kaivannut: elämän kunnioittamisen syvä eetos. Lukiessa en voi olla kadehtimatta kirjailijan ja hänen uusperheensä uteliasta tapaa elää elämäänsä jatkuvassa sekamelskassa, jossa lapsi syntyy, toinen kasvaa, äitejä kuolee, vartalot muuttuvat, yhteiskunnan asenteet vaikuttavat suoraan perheen elämään ja stalkkerikin on kintereillä. Mutta suhteella muutokseenkin on trendinsä, ennen vanheneminen oli ok, nykyään ei ihan ole. Heteroydinperheen pitkä historia ja yleisin esiintyvyys ovat sekä huono että hyvä. Ja se miten itsensä kokee, muuttuu. Teoksen keskellä on kesä 2011, jolloin Nelsonin vauvamaha alkaa näkyä ja hänen puolisonsa Harry Dodge menee rintojenpoistoleikkaukseen. Nelsonin mielestä äitiyden tarkoitus on tuottaa lapselle kokemus siitä, että lapsi tuntee itsensä todelliseksi
33,90 €). /tilaus Tarjouskoodisi on PU MO MONDOSTA SAAT VINKKEJÄ UNELMAMATKASI TOTEUTUKSEEN! Matkailulehti Mondo kertoo sinulle innostavia tarinoita maailmalta, antaa uusia matkaideoita ja tekee löytöjä jo tutuista paikoista. /asiakaspalvelu. 4 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % 3105MO_tarjous_230x300_P.indd 1 12.12.2017 9.36. 30 000,00 € puhtaana käteen, arvontapäivä 17.12.2018. A-lehdet saa lähettää minulle ajankohtaista tietoa ja tarjouksia sähköpostiin. Lisätietoa ja arvonnan säännöt: www.a-lehdet. Irrota tästä ja postita heti! . . Voin poistua listalta missä vaiheessa tahansa. Tilauksesi jatkuessa kerrytät K-Plussa-pisteitä. . Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. OSALLISTUN SUURARVONTAAN JA VOIN VOITTAA . PARASTA MATKASEURAA! TUNNUS: INFO: MO VASTAUSLÄHETYS pu8mo421 . Mondon testatuilla vinkeillä löydät parhaat matkakohteet, ravintolat ja majoituspaikat. 1 000,00 € rahaa joka kuukausi vuoden 2018 ajan. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2018 asti. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. jakso ja alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. 4 numeroa -50 % vain 16,95 € (norm. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. Irrota tästä ja postita heti! . Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero ja -toimipakka Puhelin *Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen ja digilehden lukuoikeuden sähköpostiisi) . Saan Mondon myös digilehtenä.* Lisäksi saan lehden digiarkiston käyttööni. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Tilaus on edullisen jatkuvan tilauksen 1. Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. Osallistujan nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Mondo maksaa postimaksun NOPEIMMIN TILAAT MONDON OSOITTEESSA: mondo. Kyllä kiitos, tilaan matkailulehti Mondon huippuedulliseen tutustumishintaan: . Tilausja arvontakortti A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta
En siedä kännissä hortoilevia naisia ja rumaa kieltä käyttävät naiset ovat mielestäni luotaantyöntäviä. Hän kykenee lukemaan toisten ihmisten salaisia fantasioita, jotka on itse keksinyt. Pyhimysten moraali soittaa nyt pasuunaa. Me Too tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että viatonta tviittiä ymmärretään tahallaan väärin ja Paula Vesala tuomitsee ideologisen olkinukkensa. Hän tviittasi: ”Tiedän. Ajatusten paljastajat Somessa on pikkuporvarin hyvä olla, kirjoittaa Ruben Stiller. Hyh hyh, kuinka seksistinen katse taas vaanii viattomia neitoja. Vai sanoinko Paula. Rumuus on ihmisyyden kruunu. . Hänen on tajuttava, että kiroilu on naisen ihmisyyden korkein ominaisuus, hänen perusoikeutensa. Haluan vielä kerran painottaa, että ulostaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus ja korostan, että suhtaudun kunnioittavasti naisten kaikkiin ruumiintoimintoihin. Rehellisyys ei ole muodissa. Viehättävä kaunis nuori nainen tulee vastaan. Äsken se taas tapahtui. Siellä on pikkuporvarin hyvä olla: aina löytyy jotain kauhisteltavaa, aina löytyy ajatusrikollinen, joka kiihdyttää ja viihdyttää. Stillerin mielestä ne ovat elämän suola.. Jos mies ei pidä naisten kiroilusta ja kokee kiroilevan naisen epämiellyttäväksi, syynä on miehen kauhea halu, joka jakaa naiset ”pantaviin” ja ”ei-pantaviin”. Some on oman moraalisen identiteetin mainostaulu. Miehen on syytä katua. Rumuus on ihmisyyden kruunu. Myrskyn keskelle saapui myös muusikko-näyttelijä Paula Vesala, joka todella tiesi, millaiseen ajatusrikokseen Tossavainen oli syyllistynyt. V esala femspleinaa. Rumuushan on katsojan silmissä ja jokaisella meillä on rumansa. Olen myös elämässäni nähnyt monia naisia, jotka ovat mielestäni olleet epäviehättäviä. Koska olet viimeksi suhtautunut itseironisesti omaan hyveellisyyteesi, milloin olet viimeksi huomannut salaisten fantasioittesi ja feministisen vakaumuksesi puhuvan eri kieltä. Vesala kirjoitti: ”Niin, kun seksistisin silmin katsottuna ensin nainen oli mielestäsi potentiaalisesti pantava (tämä on sinusta kunniamaininta) ja lisäksi hiljaa. Mutta muistakaamme, että pyhimysten unet ovat kosteita. Femspeilaaniminen on mansplainingingin feministinen vastine. Minusta rumuus ei vähennä heidän ihmisyyttään. Manspleianaaja osoittaa naiselle valtansa puhumalla hänelle holhoavasti, mutta femspleinaaja osaa lukea miehen fantasiat ja tietää mitä hän todella ajattelee. heinäkuuta klo 19:19 tanssikriitikko Jussi Tossavainen teki ajatusrikoksen. Mies on patriarkaalisen valtarakenteen heijastuma ja hänellä on olemus: miehen sisällä asuu karvainen ja kauhea alistaja, jolla on aina mielessä SE. Kiitän viestiketjun voimaantuneita naisia myös kommenteista, joissa todettiin naisten kakkaavan. Mielestäni en ole näin tehnyt, mutta koska Vesala ja kumpanit varmaankin tietävät, miten mies todella ajattelee, odotan heidän tuomiotaan. Hyh hyh, tätä maailmaa, joka tahrii Vesalan puhtaat perusarvot. 1 5. Tajuntani laajeni ja mietin, olinko pitkän elämäni aikana suhtautunut naisten kakkaamiseen tuomitsevasti. Ja sanotko sinä koskaan mitään väärin, ovatko arvosi aina siistissä järjestyksessä. Tossavaisen rikos oli tietysti se, että hän itseironisesti teki rehellisen huomion kiroilevasta naisesta. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. M yönnän toki, että olen patriarkaalisen kulttuurin lapsi. Toivottavasti en sanonut mitään väärin. Koska sinä Paula kuulut seksististä katsetta vastaan taistelevaan sankarijoukkoon, olet kohonnut Jussi Tossavaisen tuomariksi. Y mmärrän toki, että sinä ja moni muu kulutatte nykyään paljon aikaa saadaksenne jonkun toisen kiinni väärästä kommentista. Olen kauhean vanhanaikainen. Sitten sinä määritteletkin hänet ”vanhaksi ja rumaksi”, eli ei-pantavaksi, tämän ihmisen arvo jotenkin aleni. Seurauksena oli moraalinen myrsky kuplassa. Stiller Ruben Stiller on etelähelsinkiläinen toimittaja, jolla on likaisia ajatuksia. Sinulla on oikeus määritellä mitä Tossavainen todella tarkoitti. Juu ei.” Vesalalla on ihmeellisiä kykyjä. 80 IMAGE SYYSKUU 2018 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Hyh, hyh, tuota miehistä halua. Kohdallani hän narahtaa ”Voi vittu,…” Silmissäni hän rupsahtaa ja näyttää vanhalta noita-akalta”. Tuloksena on huumorintajuttoman puritaanisen kansakoulunopettajan kristillinen saarna kauheista vieteistä
On ihan lohdullista tietää että niissä tapahtuu edes jotain. Mikään tilanne tai yksikään ihminen ei saa minua menettämään kykyäni toimia rationaalisesti tai järkkymään sijoiltani niin herkästi ja nopeasti kuin pieni vauva vaikka sillä helvetin järjellä tiedänkin että kyseessä on vauva eikä mikään rauhoita vauvaa vähemmän kuin hermostunut aikuinen. . Mies ehdotti että hän veisi vauvan ulos. Nelsonin teos on sellainen, että se saattaisi olla vaativa normaalissakin olossa, mutta silti, ja tämän myöntäminen on vaikeaa: minun aivoni eivät tällä hetkellä ole minun. Luonteeni, elämäntilanteeni ja työni takia havahdun monta kertaa päivässä siihen etten mieti juuri mitään muuta kuin vanhemmuutta. S anoin että tarvitsen tauon, irtioton kesälomasta joka alkoi tuntua enemmän arjelta kuin arki. Olimme ravintolassa ja huomasin ihmisten vähitellen katsovan pidempään mutten välittänyt. Mies ehdotti vaikka mitä, mutta mikään ei ollut vaihtoehto. Se ei ollut vaihtoehto. Lukiessani tunnen itseni yhtä aikaa hyvin onnelliseksi ja hyvin tyhmäksi. Minun aivoni eivät ole minun Asioiden rationaalinen tarkastelu ulkopuolelta ei aina onnistu, Helmi Kekkonen tietää. Helmi Kekkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka ei ole unohtanut aikaa, kun saattoi hetken mielijohteesta käydä lenkillä tai humalassa. Kaupunki oli kaunis ja ystävällinen, matka ihana. Elämälle varmaan. Kekkonen. Kirja on täynnä kaunista ja painavaa johon haluan upota, mutta joudun lukemaan jokaisen sivun ja useimmat lauseet moneen kertaan, en vain ymmärrä. Unohtelen, kadotan ja pudottelen asioita ja ajatuksia, puhun puolittaisilla lauseilla enkä tiedä mikä päivä milloinkin on. Lähdimme Tukholmaan, mies ja minä ja tytöt. Analysoin ja tarkastelen lapsiani ja omaa käyttäytymistäni jatkuvasti ja yritän olla mahdollisimman hyvä äiti ja myös kirjoittaa sen kaiken ylös, koska raskaushormoneissani uskoin että äitiyslomalla on mahdollista kirjoittaa kirja, onnistuihan se esikoisenkin kanssa. Ne eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Järjellä ajateltuna juuri missään pieniin vauvoihin ja hormonien keskellä rimpuileviin äiteihin liittyvässä ei ole mitään järkeä. Minua hermostutti koska vauva ei halunnut syödä ja ärsytti koska vauva oli ärtynyt. SYYSKUU 2018 IMAGE 81 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Minun on täysin mahdotonta tarkastella vähänkään yllättävää tilannetta ulkopuolelta ja loogisesti, aivan kuin vauva olisi yhä osa minua, kuin juuri minulla olisi jokin uskomaton valta ohjata hänen käyttäytymistään. O len lukenut amerikkalaisen Maggie Nelsonin teosta Argonautit kohta kolmatta kuukautta. Junibackenin huvipuisto oli taivas tai helvetti, riippuu keneltä kysyy. Tapahtuu todella vähän eivätkä päivät ole koskaan olleet näin täysiä. Mutta nyt järjen ja työhön tarkoitetut tunnit on korvannut hormoneista johtuvat tunnemyrskyt, hattarainen mutta kaiken kattava hikinen väsymys sekä viisivuotiaan hillitsemätön energia ja loputtomat kysymykset, jotka ovat niin vaikeita ettei niihin edes ole olemassa mitään vastauksia, miksi ihmiset elävät, miksi meillä on kasvot, missä kulkee rakkauden raja, jos vesi on kovaa niin miksei sitä tunne suussa, hänen ehdottomuutensa, rakkautensa ja ilonsa. Vauva siis ärsytti minua. Tutkimusten mukaan lapsen kannalta on kuitenkin tärkeää, että äidin aivoissa tapahtuu näinä aikoina tällaista erityistä herkistymistä läheisen suhteen luomiseen. Ja joskus minä ihan oikeasti ajattelen että hän tekee sen kaiken tahallaan, kiusatakseen minua. Että sitä voikin välillä olla ylpeä itsestään. Omasta elämästään, rakkaudesta muunsukupuoliseen puolisoonsa sekä äitiydestään rehellisesti kirjoittava Nelson on nerokas kertoja, hurjalla tavalla älykäs nainen. Viimeisenä päivänä yleensä rauhallinen vauva hermostui ja alkoi itkeä, vähitellen itku muuttui huudoksi ja minä levottomaksi. Imetin vauvaa kolmenkymmenen asteen helteessä bussissa, terassilla ja illallisella ja olin lähellä pyörtyä. Lopulta laitoin vauvan vaunuihin ja lähdin, mielenosoituksellisesti tietämättä kenelle osoitin mieltäni. Neljän päivän aikana itkin ainakin kahdeksan kertaa. Olin iltaisin niin väsynyt etten jaksanut edes puhua. Mutta mikään tilanne tai yksikään ihminen ei myöskään ole samalla tavalla sitova paketti, tarvitse samalla tavalla jotain ihan koko ajan. Mutta ei minulla ole, ja niin hän elää omaa vauvaelämäänsä omien tuntemustensa ohjaamana. Että sitä voikin välillä olla ylpeä itsestään. Halusin sekä jättää koko perheen sinne pöytään istumaan että ehdottomasti itse hoitaa tilanteen. En pysty keskittymään mihinkään mikä vaatii kirkasta ajattelua ja kärsivällisyyttä, mihinkään mikä vaatii mitään, ja ilman kirjoja ja elokuvia, ilman tarinoita, minä olen hukassa. Järjellä ajateltuna omassa käyttäytymisessäni ei ollut mitään järkeä
— 15. Onkohan ketään, joka enää välittäisi Parnassosta, ja miltähän sellainen elämä tuntuu. Jos paras ystäväsi olisi kuolemassa syöpään, kuka se olisi. — 21. Mitä Hjallis Harkimo sanoi, kun peura jäi tiellä tuijottamaan. Paleface Värttinän solistina – kenen mielestä se oli raikas idea. — 2. — 17. 82 IMAGE SYYSKUU 2018 16. Jotta kaikki ei olisi niin sopusuhtaista, voisiko joku toimittaja tehdä jutun ”rasistisista lesboista”, vai onko maailma sellainen, ettei sellaisia yksinkertaisesti kuule vain ole. Vai olisiko syytä pilkata enemmän toistemme ulkonäköä, koska toisin kuin mielipiteissämme ja asenteissamme, ulkonäössä on edes jotain yksilöllistä. — 11. Miksi kukaan ei ole vielä keksinyt loukkaantua ”mustasta makkarasta”. — 20. — 19. Hei, pitäisikö tehdä lehteen vitun pitkä reportaasi siitä, että toimittaja menee maalle ja löytää sieltä ILOISIA, PUHEKYKYISIÄ IHMISIÄ. — 13. Naurettiinkohan helvetissä paljonkin, kun siellä luettiin Suomen lehtien ”ukkoshelvetti”-, ”helleinferno”ja ”lämpöhelvetti”-juttuja. Saisiko muuten samalla vielä yhden kolumnin, jossa liberaali kaupunkilainen kertoo muille liberaaleille kaupunkilaisille, että homoilla on oikeus rakastaa toisia homoja. Olisiko aika lopettaa tämä palsta tai edes esittää rakentavia, positiivisempia kysymyksiä. Onkohan laskettu, kuinka monta köyhää pitkin maailmaa tekee liki palkatonta työtä vuorokauden ympäri, jotta meidän olisi helpompi eri kanavoillamme kertoa, kuinka huonosti taas nukuimme helteiden/ vatsakivun/huonon asiakaspalvelun takia. — 5. Miksi suklaatuutti on niin usein pelkkä vaniljatuutti, jonka päälle on kaadettu vähän suklaata. Antaako Vesa Siren todenmukaisen, romanttisen vai inhorealistisen kuvan keski-ikäisen miehen rakkaudesta Hesarin jokakesäisissä Valeri Gergijev-oodeissaan. Jos tulevaisuus on niin ihana, miksi yhä useampia tuotteita markkinoidaan sillä, että ne ovat ”vanhan ajan” tuotteita, jotka useimmiten on valmistanut kuollut mummo. — 7. — 6. — 14. — 12. nämä meidän piti vielä kysyä. Joiko ensin yksi janoinen lintu merivettä, sylki pois, ”PAHAA!”, ja levitti sanaa muille linnuille vai tekeekö jokainen lintu saman virheen. Missä vaiheessa eettisen ihmisen tunnusmerkiksi riitti se, että aloittaa oman lauseensa ”Eettisenä ihmisenä mä näen tän niin, että…”. — 10. — 4. Mistä tulikin mieleen, että Koko Hubara, BEIBI, BEIBI, BEIBI, mitkä fiilikset nyt, kun jengi ruskettanut sikana itseään koko kesän, varmaan snadisti RISTIRIITAISET. 8. Sitä vain, että nyt kun sinulla on lapsi -onneksi olkoon! -voisitko ostaa edes yhden tarvikkeen itse lapsellesi sen sijaan, että ruinaat niitä ilmaiseksi Facebookissa niin kuin maailman ensimmäinen ja viimeinen äiti. — 3. — 18. Miksi joku valitsisi salaatin, jos wieninleikettä on tarjolla. — 9. 1. Mitä pelkäät eniten: että olet sosiopaatti, tyhmä vai oma itsesi
www.kauneusjaterveys.fi/uutiskirje TILAA NYT KAUNEUS & TERVEYS -UUTISKIRJE! S E U R A A M E I T Ä M Y Ö S FAC E B O O K I S S A J A I N S TAG R A M I S S A KT_uutiskirje_ilmo_230x300.indd 1 13/03/18 14:52
p. p. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Käytämme mm. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. 010 2327 400, www.myyntiturva.. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. PAL.VKO 2018-39 290361-1808 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us