IM A G E 24 6 SY YS K U U 20 17 8/2017 SYYSKUU 8,20?€ S A K U TU O M IN EN : ”M IE LIP IT EE M M E KO U LU ST A PE R U ST U VA T H U H U PU H EIS IIN , EN N A K KO LU U LO IH IN JA A IK A A N , JO LL O IN IT S E O LIM M E KO U LU S SA .” POJAT HILJAA! Koulussa mitataan vääriä asioita SUURI KOULUNUMERO Päätoimittajana Saku Tuominen
nnair.. /holidays. Lentojen ja hotellin lisäksi viemme sinut kokemuksiin, joista parhaat tarinat syntyvät. ELÄMÄSI TARINA ODOTTAA SINUA Finnair Holidays tuo ulottuvillesi ainutlaatuisia elämyksiä maailman eri kolkista. Oma tarinasi odottaa osoitteessa
46) Sitä saa mitä mittaa 24 Nykyinen koulu lupaa opettaa lapsille kriittistä ajattelua ja ihmisyyteen kasvamista. Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 24 6 | sy ys ku u 20 17 sisältö. Ei oppi ojaan kaada 40 Mitä tehdä sivistyksellä, kun sitä ei kukaan enää odota. Image tapasi maailman tunnetuimman koulu-uudistajan Ken Robinsonin. Hapuilua 60 Riku Korhonen ja Helmi Kekkonen nuoruuden äärellä. 60 miljoonan katsojan mies 34 Miten koulua pitäisi muuttaa. Nyt hänen on opeteltava, kuinka vaikuttaa muihin. Hyvältä näyttää 46 Viivi Huuska kuvasi nuoria, joiden sukupolvi näyttäytyy kykeneväisenä, valppaana ja visuaalisena. K A N N EN KU VA : V IL M A PI M EN O FF . KU VA : V IIV I H U U S K A . SYYSKUU 2017 IMAGE 3 Viivi Huuska kuvasi nuoria: Vladis, Samuel, Theo, Aaron, Ehsan (s. Jyrki Lehtolan essee pureutuu koulusivistykseen. Kun tulee arvioimisen aika, oppilaat saavat numerot historiasta, biologiasta ja kielistä. Koutsi hoitaa 54 Pelaajana Ville Peltonen opetteli vaikuttamaan mieleensä
18 Suad Musiikkia yksinäisyydestä. 13–22 Hyvä elämä Mäntyniemen herra, Mujin mökit, syksyn muistelmat ja elämäkerrat, The National, Helsinki Design Week sekä Rakkautta & Anarkiaa. 23 Ulla Teräs Kehittäjä Ulla Teräs muuttaa suomalaista koulua kokeilu kerrallaan. 74 Elokuva Rakkaudella, Béatrice on viehättävä elokuva arkipäiväisyyksistä. 80 Riku Korhonen Paetessaan matalamielisyyttä Riku Korhonen kohtasi sen vastakohdan. nyt loppu. 78 Reetta Räty Miksi suomalaisuus vaatii, mutta kontulalaisuus sallii. 76 Musiikki Arcade Firen albumi Everything Now on Samuli Knuutista kuin hermo romahdus Walmartissa. 4 IMAGE SYYSKUU 2017 76 KU VA T: SA N N A LE H TO , M U JI , G U Y A R O C H . 11 Kalenteri Syyskuun tärpit. 17 Rolf Ekroth Sosiaalityötä opiskellut pokeriammattilainen päätyi vaatesuunnittelijaksi. 77 Kirja Melkein tosi tarina piti Juha Itkosen otteessaan vain melkein. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. sisältö 18 14 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Koulu kuolee, ellei se kykene muuttumaan, sanoo opetus neuvos Martti Hellström. 68 Keskustelija Laura Gustafsson kirjoitti Kikasta
Jos oletamme, että koulun tarkoituksena on auttaa nuorta kukoistamaan elämässä riippumatta siitä mitä hänelle tapahtuu, se on mahdollista vain, jos ymmärrämme, mistä muutoksessa on kyse. Koulut kaikkialla maailmassa ovat suuren muutoksen edessä. Se ei ole myöskään syytös ketään kohtaan. Siksi on mietittävä, millainen koulu voisi ohjata nuoria tähän suuntaan. Viime vuodet olen keskittynyt kouluihin. Se, että ihminen on joskus ollut koulussa, pätevöittää hänet kertomaan, millainen koulun pitäisi olla. Maailman muuttuessa koulujenkin on muututtava. Tarvitsemme laaja-alaisesti maailmaa ymmärtäviä, yhteistyökykyisiä, luovia, empaattisia, rohkeita, persoonallisia ja innostuneita ihmisiä. Se ei ole myöskään syytös ketään kohtaan. pääkirjoitus. Nykyisenkaltainen koulu on rakentunut teollistumisen ajan ideaalien ympärille. Suomen kansainvälisesti tunnetuin opetusalan asiantuntija Pasi Sahlberg on todennut, että tutkiessani Suomessa ja ulkomailla peruskoulusta valmistuvia oppilaita, suurin osa heistä tuntuu ajattelevan, etteivät ole erityisen hyviä millään osa-alueella. Ihmisten ja tiedon liikkuvuus lisääntyy, koneiden rooli kasvaa. Koulussa opittu ei riitä, jokaisen on opittava uutta koko elämän ajan. Vanhemmat ovat perinteisesti olleet kiinnostuneita siitä, missä heidän lapsensa viettävät iltansa ja viikonloppunsa. Äärimmilleen yksinkertaistettuna kolme asiaa nousee esiin: oppaineita pitäisi opettaa laaja-alaisempina kokonaisuuksina, sekä tekemistä että tiedon soveltamista korostaen, oppilaan omaa roolia pitäisi kasvattaa kaikilla osa-alueilla ja opettajien koulutuksesta pitäisi kantaa muutoksessa enemmän huolta. Tähän kaikkeen koulun pitäisi kyetä reagoimaan nopeasti mutta hallitusti, pedagogiikka edellä. Kokonaisia toimialoja on kadonnut aina, mutta ei koskaan niin nopeasti kuin nyt. Kaikkia on haluttu opettaa samalla tavalla ja samassa rytmissä. Kun koulu yrittää etsiä moderneja tapoja oppia, korostetaan kirjan, kynän ja paperin hienoutta. K U VA : TU U K K A KO S K I. Tällä lehdellä on myös suurempi tavoite. MiStä koulun muutoksessa voisi olla kysymys. Mielipiteemme koulusta perustuvat huhupuheisiin, ennakkoluuloihin ja aikaan, jolloin itse olimme koulussa. Ihminen, joka oppii hyödyntämään konetta, saa monessa asiassa merkittävää etua. Se, että ihminen osaa katsoa televisiota, luo hänelle illuusion siitä, että hän ymmärtää, miten hyviä ohjelmia tehdään. Malli toimi aikansa, mutta tulevaisuuden vaatimukset ovat erilaisia. Menestystä on mitattu kyvyllä muistaa hetkellisesti ulkoa ja tämän taidon perusteella nuoret on laitettu paremmuusjärjestykseen, jaettu hyviin, keskivertoihin ja huonoihin. Näitä kahta, hyvin erilaista maailmaa yhdistää yksi asia: jokainen kokee olevansa molempien alojen asiantuntija. Tässä Imagessa on haluttu hahmottaa sitä, mitä kaikkea hienoa Suomen kouluissa tapahtuu. Se, että koulu ei ole pysynyt muutoksen vauhdissa, ei ole ihme. Kun koulua halutaan muuttaa, yllättävän suuri osa vastustuksesta tulee vanhemmilta. Saku Tuominen, vieraileva päätoimittaja | Twitter @sakuidealist SYYSKUU 2017 IMAGE 5 Koululla on ongelma: sinä Se, että koulu ei ole pysynyt muutoksen vauhdissa, ei ole ihme. Muutos ei ole helppoa ja siksi kollektiivinen kasvun asenne on tärkeää. Valittamisen sijaan olemme halunneet keskittyä innostuneisiin ihmisiin. Kun oppilaan roolia halutaan kasvattaa esimerkiksi arvioinnissa, haikaillaan numeroarvioinnin perään. Ei työnantaja tarvitse ihmisiä, jotka muistavat ulkoa asioita, siihen on olemassa koneita. Kun halutaan lisätä ilmiöpohjaisuutta, kaivataan perinteistä ainejakoa. Huomisen maailma on digitaalinen, globaali ja epävarma. . Vasta silloin oppilaat voivat tietää missä he ovat hyviä, missä he ovat lahjakkaita, ja he voivat rakentaa elämänsä sen varaan. He tietävät paljon, mutta eivät koe loistavansa missään. Voisiko tänä syksynä päähuomio olla siinä, missä he viettävät kaikki päivänsä. Kouluille pitäisi olla tärkeää auttaa jokaista oppilasta löytämään oma intohimonsa. Siihen nähden, että koulu koskettaa lähes jokaista maailman ihmistä, on hämmentävää, miten vähän ihmiset siitä tietävät. T ein kahden vuosikymmenen ajan tvohjelmia. Mustavalkoisen keskustelun sijaan koulu ansaitsee enemmän. Kyse ei ole ”ihminen vastaan kone” -vastakkainasettelusta vaan yhteistyöstä
numero. 32. ma-su 11-18, 1.9.-31.5. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Vuonna 2017 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. ISSN 0782-3614 vieraileva päätoiMittaja Saku Tuominen vastaava päätoiMittaja Heikki Valkama toiMituspäällikkö niklaS THeSSlund toiMitussihteeri Jukka VÄÄnÄnen ulkoasu anna-mari TenHunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avustajina tässä nuMerossa Antti Ahtiluoto, Anna Autio, Cotilóu, Reetta Haarajoki, Ann-Mari Huhtanen, Viivi Huuska, Uwa Iduozee, Janne Iivonen, Juha Itkonen, Veera Jussila, Katja Kallio, Helmi Kekkonen, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Hanna Konola, Riku Korhonen, Sanna Lehto, Jyrki Lehtola, Taika Mannila, Reetta Niemensivu, Oskari Onninen, Vilma Pimenoff, Reetta Räty, Ville-Juhani Sutinen, Jussi Särkilahti, Markus Tiittula, Outi Törmälä, Riitta Uosukainen, Vilunki 3000 ja Valtteri Väkevä. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2017 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 28. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). vuosikerta, 246. syyskuuta 2017. ti 11-20, ke-su 11-18, ma suljettu Liput: 10€/8€/5€/0€ museokortti www.designmuseum.fi Enter and Encounter Kutsu huomiseen Inbjudan till morgondagen 24.3.–22.10.2017 image-115x300-01.indd 1 27/04/17 11:10. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Aikakauslehtien liiton jäsen. yhden kaksoisnumeron). terävä aikakauslehti Designmuseo Käyntiosoite: Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki Aukioloajat: 1.6.-30.8
Viivi on Coca-Cola addikti, sci-fi rakastaja ja lintupelkuri. Tätä lehteä ei tosiaan myyty hömpällä. Surun istukka, @huippumisukka Saara Särmä, Kjell Westö ja kaikkea muutakin. Elisan uusi Saunalahti Huoleton Premium sisältää rajattomasti dataa Pohjolassa/Baltiassa ja muissa EUja ETA-maissa hintaan sisältyy mahtavat 10Gt datakäyttöä kuukaudessa. #asiajournalismi #image @MKorja En muista lukeneeni näin raas tavan väkevää ja pysäyttävää tekstiä. Se meni eteenpäin. Nyt myÖs Pohjolassa ja Baltiassa. tuskin koskaan olen lukenut yhtä koskettavaa tekstiä, riipaisi syvältä – murruin täysin. Hänen kuviaan leimaa seksuaalisuuden vapaa ilmaisu ja naiseuden havainnointi. 1974) on helsinkiläinen toimittaja ja yrittäjä. #itse murha #vanhemmuus #mielenterveys @piaelinaoo kiitos @imagelehti ja Katriina Huttunen. Vau! Sehän on TURISTOLOGINEN ihme! Koska suomalaiset nauttivat rajattomasta datasta. @kaisu-maria Voi @imagelehti! En ole edes lehden lopussa;olen itkenyt ja kokenut suurta samaistumista.Enempää en kehtaa edes pyytää. Lukijoilta @PakkaKomu Niin rohkea kansi @imagelehti :llä, että ostin jo sen takia. Mikä ihana tekosyy lukea Imagelehteä. lukijoilta Tekijöitä VIIVI HUUSKA (s. Hän on viettänyt viime vuosina aikaa itähelsinkiläisissä kouluissa, koska siellä näkee, miten suomalainen yhteiskunta muuttuu. Hyvin myyty. @korkalahenna jumantsuka mikä @imagelehti tässä kuussa! Pitää nyt K U VA T: R EE TT A R Ä TY , V II V I H U U S K A . Hän kuvasi tähän lehteen helsinkiläisteinejä. Hyvä kolumni. Miksi. elisa.fi/liittymat. Kädessä toismaailmallinen @imagelehti @AnittaAhonen Sadepäivä. @AnttiJPeltonen Median @imagelehti Kjell Westö juttu taas oli erinomainen monella tasolla. Samahan pätee myös turvallisuus ja puolustuspolitiikkaan. #laatujournalismi @NiinaAetA Antto Melasniemi @imagelehti sanoo, että ravintola syömisen konsepti pitää räjäyttää. bravo. 1989) on valokuvaaja ja ohjaaja. Samoin ruoan ostamisen konsepti pitää räjäyttää. @mpeltola Luin jutun Napapiirin san karit 3:n käsikirjoitta misesta. Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti Amerikkalaisessa h u ipp uy li op i s to s sa. Suomi on maailman vapain maa. Suosikkiasioita: media, rock, maat. Myös siksi, että jutussa tapahtui jotain. #ruoka @annemarikantola Paluumatkalla Himokselta, krapulantuoksuisessa bus sissa maakuntien suomalaisten kanssa. Ykkösestä pidin, kakkosesta en, kolmonen on PAKKO NÄHDÄ. REETTA RÄTY (s. @Riikka_Suominen Pelon lietsonta on vallankäyttöä. sit ostaa kaikki Kjell Westön kirjat ja alkaa yksisarvisfeministiksi
8 IMAGE SYYSKUU 2017 8 IMAGE SYYSKUU 2017
Miten se on tänä aikana muuttunut. Se on muuttunut, että lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan nykyään kunnioittavasti, Koulu kuolee, ellei se kykene muuttumaan” ”. TeksTi ANN-MARI hUhTANEN kuva oUTI TöRMälä Olet ollut peruskoulun kanssa tekemisissä neljän vuosikymmenen ajan. 1990luvulta asti on tavoiteltu sitä, että oppilaat oppisivat itseohjautuvam min ja etsimällä. Esimerkiksi oppiaine valikoima on lähes entisellään. Uutta vuo den 2014 opetussuunnitelman perusteissa on laajaalainen osaaminen. Opetus sinänsä ei ole muuttunut. On käynyt ilmi, etteivät kaikki oppilaat ole vielä valmiita itseohjautuvuuteen. Kouluihin on tullut tulevaisuustaitojen ja ajattelun opetusta. Aiemmin perusopetuksen yleistavoitteisiin pyrittiin aineiden kautta, nyt myös laaja alaisten oppimiskokonaisuuksien avulla. On luotu erikseen vel voite, että koulun pitää esimerkiksi viikoksi luopua oppiainejaosta. Tänä aikana oppi laat tekevät monialaisen projektin, tee mana vaikkapa kosmoksen synty. Selvitysten mukaan se menee kuitenkin yhä aika lailla niin, että opettaja opettaa ja oppilaat omaksuvat. Taustalla on vallankumouksellinen idea, että kou lussa voi oppia muutakin kuin oppiaineita ja että oppilaat voivat osallistua opetuksen suunnitteluun ja hyödyntää osaamistaan. SYYSKUU 2017 IMAGE 9 avaaja Koulu ei voi sulkeutua luostariksi, jossa luetaan kymmenen vuotta vanhoja kirjoja, joissa kerrotaan, että Pluto on planeetta, sanoo opetusneuvos Martti Hellström. Yllättävän vähän
Mitä sillä tarkoitat. Onko meillä maailman paras koulu. Iso kysy mys nimittäin on, mitä koulussa pitäisi oppia, jotta mahdollisimman moni löytäisi oman paikkansa eikä syrjäytyisi. Teet parhaillaan kirjaa peruskoulun tulevaisuudesta Saku Tuomisen kanssa. Mitä vanhasta voidaan jättää vähemmälle, jotta välttämätön uusi mahtuu mukaan. Siinä puhut ”koulun jälkeisestä ajasta”. . Ennen oppilaita vertailtiin toisiinsa, nykyään heidän osaamistaan arvioidaan suhteessa tavoitteisiin. Suomalainen koulu on parasta, mihin jul kinen koulu on missään yltänyt. Ensimmäiseksi tarvittaisiin yhteinen näky nykylasten aikuisuudesta. Instituutio tarkoittaa vakiintunutta tapaa ratkaista jokin ongelma, ja kou lun keskeinen tehtävä on antaa lapsille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja eli opettaa selviämään aikuisena. Siinä, millaisia taitoja vanhemmat työssään nyt käyttävät ja mitä heidän lapsensa tulevat tarvitsemaan, tulee vielä suuri ero. Uudessa suunnitelmassa tuntijako esimerkiksi on tällainen. Koulu on aina kompromissi, jossa eri tahojen edut ovat kuin betonirautoja, jotka jähmettävät järjestelmää. Jos pysyvä palkkatyö katoaa, ja kun koulutodistuk set ja tutkinnot eivät enää takaa mitään, katoaa mieli käyttää lapsuus ja nuoruus jonkin ammatin vaatiman koulupolun käyntiin. Mitkä ovat muutoksen suurimmat haasteet. Asiaa on katsottava ympärillä tapahtuvien muutosten kannalta: Tiede on kyseen alaistettu. Tai ehkä koulu paikkana säilyy, mutta sen rooli muuttuu. Se, että opetus hautautuu rehtoreille ja opettajille sysätyn pikkutehtäväromun alle. Miten peruskoulua pitäisi kehittää. Lisäksi kou luun kohdistuu niin monien etupiirien jopa keskenään ristiriitaisten vaatimusten paine, että pienikin muutos ravistelee herkkää etujen tasapainoa. Hallinnossa vallitsee suunnittelu ja ”. 10 IMAGE SYYSKUU 2017 avaaja Koulu on aina kompromissi, jossa eri tahojen edut jähmettävät järjestelmää.” –?MARTTI HELLSTRÖM eikä opetus ole enää niin autoritaarista ja nolaamiseen perustuvaa. Instituutiona koulu kuolee, jollei se kykene opettamaan niitä tietoja ja taitoja, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä. Koulun tilalle tulee silloin jotain erilaista, ehkä parempaa. Palkkatyö sellaisena kuin se dokumentointiidiotismi, jonka vuoksi kouluväellä ei ole aikaa eikä voimia oppia uutta tapaa järjestää opetus. Ainakin tarvitaan tiedon hankin nan, välittämisen ja lähteiden tarkistamisen opettamista. Siinä luvataan kaikki. Ainakaan koulu ei voi sulkeutua luos tariksi, jossa luetaan 10 vuotta vanhoja oppikirjoja, joissa kerrotaan, että Pluto on planeetta. tunnetaan, on katoamassa, ja ammatit ovat muuttumassa. Mutta voi myös sanoa, että hyvä se ei ole. Sitten tarvitaan rohkeutta ottaa käyttöön uusia, toimivuutensa osoittaneita tapoja järjestää opetus niin, että jokainen lapsi ja nuori löytää oman juttunsa, intohimonsa sekä vahvuutensa ja uskoo itseensä. Opettaja voi olla kriittisen ajattelun opettaja, mutta ei enää kaiken tiedon asiantuntija. Se on järjetöntä. Uskotko koulun muuttuvan enem män seuraavan 40 vuoden aikana. Oppilas arvostelusta puhutaan nykyään oppimisen arviointina. Tähän mennessä näitä tarpeita on pystytty ennus tamaan melko hyvin, mutta miten voimme valmentaa lapsia tulevaisuuden ammatei hin, jos emme edes tiedä, mitä ne ovat. Ilmasto muuttuu… Koulun pitää muuttua maail man mukana, ja nyt vauhti on luja. Demokratia ja puolu eet ovat kriisissä monissa maissa. Luulen, että seuraavan 10 vuoden ajan käy kuten kaikissa opetussuunnitel mauudistuksissa: osa kouluista innostuu tosissaan kehittämään toimintaansa, osa näyttelee uudistuvansa, osa jatkaa kuten ennenkin
Myöntävä vastaus olisi ainakin hyvä paikka jatkokysymykselle. 17.7. 27.6. Laiskalle jokainen päivä on mahdollisuuksien bingo ver kossa. Kuorii appelsiinin vää rin. Mutta ei hätää. 21.6. Kuivaa hiuksensa väärin. Hyväksyivät minut Facebookin Rentoon Feministiryhmään salanimelläni Vitun Iso Haava. Syö hampurilaisensa väärin. Voisi sitä humalaseksinkin jälkeen toki peseytyä, pohdiskelen nuuhkiessani Porin SuomiAreenalla kesän tuoksuja. 1.8. SYYSKUU 2017 IMAGE 13 I lman mahdollisuutta tuntea ylemmyyttä maailmamme olisi kovin erilainen. Eikä varsinkaan kukaan työmatkapyöräilisi kun toilumielessä, sillä silloin ei tarvit sisi osoittaa olevansa reippaampi kuin julkisilla kulkeva piilolihava työkaveri tai parempi ihminen kuin autoileva kollega, jonka täytyy vihata luontoa, pyöräili jöitä ja jalankulkijoita. 12.7. Aneluistani huolimatta Jenni ei suostu kutsumaan minua hellittelynimellä ”nigga”, koska ”se loukkaa pääskysiä”. 13.7. Sellainen rap-kesä, että olen kuunnellut kaivossa lähinnä vanhaa Eminemiä. Olenko sittenkin onnistu nut jossain, jossa joku toinen ei, vaikka en ole edes yrittänyt. Oletko aina oikein elänyt. Matti Vanhanen haluaisi keskustella, ”valtiomies valtiomiehelle”. 4.7. Tarjoan Laura Huhtasaarelle banaanin voidakseni ottaa kuvan, kun Huhtasaari syö banaania kyykkyasennossa. Naurattaa. Harkitsen osallistumista presidentinvaaleihin vain Instagramin kautta, sata kuvaa Lennusta sekä muutama kuva Jennistä pystyasennossa, niin se on siinä, Suomi 100. Harkitsen vaalilupauksekseni slogania ”Sauli Niinistö – uusi vaihtoehto”. Rennon feministiryhmän jälkeen Putinin tapaaminen on kuin lämmin, kesäinen pissa suoraan kasvoille. 11.7. 17.6. Paistaa pihvinsä väärin. Presidentinvaalien asetelma vaikuttaa siltä kuin vastuulleni olisi sysätty viisi tylsämielisten sisarusten keskenään siittämää lasta, jotka valittavat STT:lle, jos heitä ei viihdytä. Tai ehkä kohderyhmään osuu paremmin ”uusi vaihto ehto”. Kukaan ei haaskaisi aikaansa tarpeettoman hankaliin levyihin vain voidakseen teeskennellä pitävänsä niistä. Vaan miten kävisi, jos jutut puhuttelisivat lukijaansa toista kautta: oletko elänyt aina oikein. Ylemmyyden hankkiminen on jo jonkin aikaa ollut mahdollista, vaikka ei jak saisi kuin nettiä selata. Mänty niemen herra Mäntyniemen herra Twitterissä: @niinistop nyt KUVITUS REETTA NIEMENSIVU. Käyt tää sähköpostia väärin. Hjallis on varastanut yöllä lompakkoni ja kun aamulla huomautan siitä, hän alkaa sanella Iltalehteen kolumnia siitä, kuinka on itse yrittäjänä ansainnut jokaisen senttinsä. 28.7. Kultaranta-keskusteluiden taso sellainen, että kiinnostavimmaksi osanottajaksi nousi Timo Soini, joka ei sanonut mitään. Tuntuu, etteivät Sdp:n presidenttiehdokkaat ole saaneet kylliksi rakkautta. On nimit täin luultavaa, että suuri joukko ihmisiä elää koko ajan väärin. (Pyöräilijän harmi: miksi se ei vihaa itseään?) Ylemmyyden tunteen hankki minen on kuitenkin työlästä, se on tehty kärsimyksestä ja vaivan näöstä, hikoilusta ja pohtimisesta. Tarjoan Matille pajaria, Matti juoksee pakoon kuin olisi tulessa, mikä piristää kovasti Matin julkista imagoa ja pohdiskelen, että tuosta saisi hyvän kuvan vaalijulisteeseeni. 30.6. Kukaan ei ostaisi lapsilleen puu leluja tai kirjoja, sillä lapsikin ymmärtää ne ensin tylsiksi ja myöhemmin vanhempiensa identiteettiprojektiksi, keinoksi erottautua niistä arveluttavista perheistä, jotka ostavat lelut, vaatteet ja ruoat samasta marketista. Laittaa suodatinpussin väärin. niklas thesslund Suuri joukko ihmisiä elää koko ajan väärin jos ollenkaan. Väärin! OPS OPS Opetussuunnitelma Oulun Palloseura MU IST A! Kesä: Kuolleen miehen kesä 11.6. Repii post it –lappunsa väärin
Tiesitkö, että Helsingille on valittu jo kahtena vuonna nimikkococktail. Tuleeko tämän vuoden Helsinki-cocktailista vuosikymmeniä kestävä klassikko. muji.com/jp/mujihut boklok.fi JUOMA DESIGN. Lisää jäälohkare. Muji laajensi taloihin jo vuonna 2015, kun se lanseerasi kolme huippusuunnittelijoiden valmismökkiä. Lisää jäät ja ravista. Japanilaisfirma tunnetaan pääasiassa vaatteista ja sisustusesineistä, joiden tyyli on minimalistinen: niissä ei ole logoja tai muuta brändäystä. 14 IMAGE SYYSKUU 2017 T änä syksynä jokainen designin ystävä himoitsee Mujin mökkiä. Kaupungin nimikkodrinkkiä kannattaa kehitellä. Malja Helsingille Harmi kyllä se on toistaiseksi myynnissä vain Japanissa. Mökki ilman nimeä Muji lanseerasi tänä keväänä mökin. Hintaa mökille tulee noin 24 400 euroa. Helsinki Cocktail 2017 2 cl Absolut Blue -vodkaa 2 tl käytettyjä kahvinpuruja 2 cl Meritalon 100 % puolukkamehua 2 cl sitruunamehua 2 cl kardemummasiirappia 4 tippaa vadelmaviinietikkaa Mittaa kahvi suodatin pussiin. Kun maailman väkimäärä kasvaa lujaa vauhtia, on ymmärrettävää, että yhä useampi designyritys laajentaa mökkeihin, taloihin ja asuntoihin. Somepostausten perusteella tänä keväänä lanseerattu Muji Hut tuntuu viimein räjäyttäneen pankin. Tuplasiivilöi juoma jäähdytettyyn lasiin. Tänä vuonna kutsukisan voitti A21 Decades -baarin Laura Nissinen. Ulkopinta on polttokäsiteltyä puuta ja sisäseinät sypressivaneria. Venetsian Harry’s Bariin vaelletaan yhä, koska siellä keksittiin Bellini. Onnistunut juoma voi nimittäin olla turistimagneetti. Muji ei ole ainoa sisustustuotteista tunnettu yritys, joka tekee nyt taloja. Myös Ikea on laajentanut asumiseen: Suomen ensimmäiset Bo Klok -talot valmistuivat kesällä Vantaalle. Yhdeksän neliömetrin kokoinen vapaa-ajan asunto on askeettisen tyylikäs yhdistelmä japanilaista ja pohjoismaista estetiikkaa. Samasta syystä Singaporen Raffles-hotellissa halutaan siemailla Singapore Sling ja Milanon Basso-baarissa Negroni Sbagliato. Kaada vodka sen läpi ja sekoita shakerissa muiden raakaaineiden kanssa. Kyseiset firmat osaavat tehdä sitä, mitä silloin tarvitaan: nopeita ja edul lisia ratkaisuja massatuotantona. Koristele ruisnapilla, ruiskaunokilla ja puolukalla
OnePlus on kasvanut muutamassa vuodessa kiinnostavasta haastajasta varteenotettavaksi puhelinvalmistajaksi, jonka tuotteita jonotetaan. 2.0-vinkki: lisää kokonaisuuteen vielä farkkukengät tai farkkukalastajanlakki.” LIMAINEN 70-LUKU YHDISTETTYNÄ TÄHÄN PÄIVÄÄN. ”Pitkät värikkäät nahkatakit, värjätyt tekoturkikset ja tunkkainen vakosametti. nyt TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ. SYYSKUU 2017 IMAGE 15 Huippukokin bravuurit. tammi.fi Yksi plus viisi on puhelin. astri.ee/bjt Syksyn 2017 vaatetrendit TRIPLADENIM. Modernin rakennuksen on suunnitellut KOKO architects. 1970luvun musta Amerikka tulee muotilehtien ja -blogien sivuille syksyn aikana. Pukeutumisen säännöt rikotaan ja Adidakset yhdistetään Nikeen. On vain tyyli, jolla erottua.” Janic Leino, stylisti / set designer 3 TYYLI MATKA KIRJA TEKNO KU VA T: K A LL E K IR JA LA IN EN , M U JI , K A D ILI IS KO PP EL TA M M I, O N EP LU S. Tietoinen tyyliriski, joka vaatii abstraktia farkkumallien ja -pesujen yhdistelyä. Syyskuussa ilmestyvä Kape 24 h -kirja esittelee Savoyn keittiömestarin ja Rosterravintoloiden takapirun Kari Aihisen reseptejä kotiruoasta fine diningiin. Kesällä julkaistu OnePlus 5 jatkaa totutulla linjalla: siinä on kaikki huippupuhelimen ominaisuudet, kuten kaksoiskamera, mutta hinta edullinen. Suttuiseen ja pahamaineiseen tyyliin voi yhdistellä moderneja asusteita.” 90-LUVUN ”ZERO FUCKS GIVEN” -ASENNE. oneplus.net/fi Mikä muodonmuutos! Balti Jaamin eli Baltian aseman seutu oli ennen Tallinnan nuhjuisimpia nurk kia. ”Farkut, farkkupaita ja farkkutakki -yhdistelmä. Lukija pääsee myös seuraamaan energisen ja sanavalmiin turkulaislähtöisen kokin arkea. Mikset vielä rullaisi led-nauhaa pisteeksi i:n päälle?” Mikään ei ole pyhää. Entinen tyyli-inhokki on nyt päivitettynä versiona huippumuodikas. Nuoriso imee vaikutteita röyhkeää itsevarmuutta uhkuen. Alkukesästä avattiin uudistunut Balti Jaamin torikeskus, josta löytyy designia, katuruokapaikkoja ja panimoravintola Humalakoda. Kuvat on ottanut palkittu ruokakuvaaja Sami Repo. ”Räikeät värit, printit, muodot ja alakulttuuriviitteet sekoittuvat yhdeksi eklektiseksi muotipalloksi
Mummot opettivat vaatesuunnittelija Rolf Ekrothille alan perusteet. TYYLI nyt TEKSTI REETTA HAARAJOKI KUVA ANNA AUTIO. Kerro Rolf Ekroth × Galeries Lafayette -mallistosta. Sain Lafayette-diilin oltuani Hyères-muotifestivaalin finaalissa keväällä 2016. Aalto-yliopisto on tehnyt kovaa työtä, ja meiltä valmistuu joka kevät suunnaton määrä uusia lahjakkuuksia. Miltä Suomi-muoti näyttää juuri nyt. Monet ystäväni menivät lukion jälkeen Hankeniin, itse aloin protestimielessä opiskella sosiaalityötä, mutta päädyin öisin netissä pelaavaksi pokeriammattilaiseksi. Kurssi oli oikeastaan mummojen iltapäiväkerho ja mummot opettivat minulle perusteet kaavoituksesta, ompelusta Ompelukerhon jäsen ja ompelukoneen käytöstä. Jotta näin ei kävisi, suunnittelijoiden mallistoja pitäisi tukea ja viedä ulkomaille. Ovella iski pakokauhu, mutta onneksi jäin. Lopetettuni pokerin menin vasta-alkajien ompelukurssille. Aallon sisältä katsottuna se on todella rikasta. Jatkoin opiskelua ammattikoulussa ja myöhemmin pääsin Aalto-yliopistoon, joka muutti elämäni täysin. Lafayetten pyynnöstä jatkoin finaalimallistoni ideaa, myyntiin on tulossa parkatakki ja viitta, jotka on tehty sateenkestävistä materiaaleista sekä lenkkarit ja lippikset. . Suomessa tätä ei vieläkään ymmärretä eikä osata käyttää hyväksi, ja melkein kaikki opiskelijat lähtevät töihin ulkomaille suuriin muotitaloihin. SYYSKUU 2017 IMAGE 17 Miten sinusta tuli vaatesuunnittelija
Opiskelin musiikkia, mutta vietin paljon aikaa yksin. . Olet asunut Jyväskylässä. Tykkäsin myös Pave Maijasen Lähtisitkö-kappaleesta. Princen. Hän on upea hahmo, ja uskon että hän on oivaltanut jotain oleellista elämästä. Minkä kappaleen laulaisit karaokessa. Minkä artistin kuolema on koskettanut sinua eniten. Omalta kannaltani merkityksellisintä Jyväskylässä oli se, että kun muutin sinne, en tuntenut kaupungista ketään. Aloin tylsyyksissäni tehdä musiikkia itse. Hypistelin mummolassa usein Michael Jacksonin Thriller-levyä. Mitä muuta odotat tulevalta syksyltä. Se oli siisteintä, mitä tiesin. Haluan tehdä uutta musaa ja päästä kesämökille poimimaan marjoja. Onko kaupungissa ”luovaa energiaa” tai ”hyvä skene”, kun niin monet kiinnostavat artistit ovat asuneet siellä. Fleetwood Macin Dreams ja Madonnan Papa Don’t Preach ovat olleet viime aikojen bravuurikappaleitani, joten varmaan jomman kumman niistä. Mikä on ensimmäinen äänite, josta muis tat innostuneesi. 18 IMAGE SYYSKUU 2017 nyt Musiikkia yksinäisyydessä Pitkän linjan muusikko Suad Khalifa julkaisee viimein omaa musiikkiaan. Single Caves and Blood Veins sekä ensim mäinen EP:si ilmestyy pian. Jyväskylässä on helppo keskittyä taiteeseen, koska siellä ei tapahdu niin paljon asioita kuin Helsingissä. MUSIIKKI TEKSTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVA SANNA LEHTO
Suhde julkisuuteen: Sundqvist lopetti haastatteluiden antamisen 1990luvun puolivälissä. Tuhon profeetta – Pentti Linkolan elämäkerta Riitta Kylänpää, Siltala Kuka: Toisille radikaali ympä ristöfilosofi, toisille ihan vaan ihmis vihaaja. Uusia tansseja Sleep Well Beast (4AD) julkaistaan 8.9. Suhde itseensä: Itsevarma narsismin rajoille asti. Suhde julkisuuteen: ”Mitä puut merkitsevät sinulle?” Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja Heli Roiha, Tammi Kuka: Teatteri mies, erikois mies. The National on tietoisen ja ylpeän vanhakantaisesti albumiyhtye. Suhde maa ilmaan: Siitä usein irtautu nut. Suhde alkoholiin: Viimeisen tiedon mukaan hallinnassa. Suhde itseensä: Tunnustuskir jan tarpeessa. Tässä lyhyt ennuste tulevasta. Suhde ihmisiin: Tahal lisen vaikea. Suhde maailmaan: Täynnä käyttömateri aalia. Yhtyeen seitsemäs albumi Sleep Well Beast laajentaa brook lynilaisbändin sointipalettia ja uhkuu uudenlaista energiaa, mutta ei suinkaan ole tutun The Nationalin rituaalimurha. TEKSTI OSKARI ONNINEN. Suhde alkoholiin: Pullo kaljaa pari kertaa vuodessa. Suhde ihmi siin: ”Ihminen on evoluution erehdys.” Suhde maailmaan: Toi voton. MUSIIKKI ”Rakastamme laulujamme, mutta olemme niille julmia”, The Nationalin solisti Matt Berninger sanoi NME:n haastat telussa. Gösta Sundqvist: Leevi and the Leavingsin dynamo Timo Kalevi Forss, Into Kuka: Laulun tekijä, pople genda ja radio tähti. Jukka Väänänen K U VA T: O TA VA , S IL TA LA , IN TO , TA M M I, M IN ER VA , 4 A D . Suhde itseensä: Ennen optimistinen, nyt pessimistinen. julkisuuteen: Monimutkainen, todella monimutkainen. Suhde ihmisiin: Entinen koulu kiusaaja, nykyi nen rakastaja. Melankolismelodisen osaa misen (Nobody Else Will Be There, Carin at the Liquor Store, Born to Beg) ohella (unohtamatta nopeam pien biisien paikoin hieman uuvut tavaksi käyvää horkkakomppia) The National haluaa nyt näyttää osaavansa olla niin garagebändi (Turtleneck), lastentarhaversio Radioheadin Kid A vaiheesta (Sleep Well Beast) kuin nopeus r ajoituksia halveksiva voima pop yhtye (Day I Die). Suhde alkoholiin: ”Oskari kulaut teli Jägermeisteria suoraan pullon suusta.” Seiska 8.7.2017. Bändin sointi on edelleen tunnistettava absurdil joonan kilometrin päästä. Suhde maail maan: Tun nustuskirjan tarpeessa. Albumin avainkappaleita on Walk It Back, jonka synavetoisuus, puhelaulu ja äänidetaljit ovat maagisia. Suhde alkoholiin: Ei osuutta moneenkaan asiaan. Suhde maailmaan: Läntistä maailmaa syleilevä. Edeltäjiltään tut tuun tapaan Sleep Well Beast ei tarjoile pikavoittoja vaan pitkä kestoisia osinkoja aikaansa siihen sijoittaneille. Suhde itseensä: Kompromisseihin taipumaton perfektionisti. Suhde Suurmiesten syksy Suomen satavuotisjuhlat huipentuvat syksyyn, jolloin julkaistaan lukuisien suurmiesten – ja vain miesten – elämäkertoja. Suhde julkisuu teen: Tunnustuskirjan tarpeessa. KIRJA The National putosi isona energiajuomapataan. SYYSKUU 2017 IMAGE 19 nyt Alex Karo Hämäläinen, Otava Kuka: Monin kertainen minis teri, Suomen eurooppalai sin ihminen. Oskari Katajisto – Tunnustuksia Arto Leivo, Minerva Kuka: Näyttelijä, ”naistenlehtien Marlon Brando”
Nyt teosten tematiikka käsittelee kehittyvää kaupunkia ja luvassa on muun muassa viherhuone, jossa voi istua kasvien keskellä, minikerrostalo ja katastrofialueille suunniteltu pientalo. Ihminen on oppiva eläin. Työt ovat esillä prototyyppeinä ja miniatyyreinä Iittala&Arabia Design Centressä. Eri maiden muotoilun ammattilaiset kohtaavat suomalaismuotoilijat Design Diplomacy -keskustelutilaisuuksissa. HDW HOP -kaupunki-installaatiot HDW HOPkaupunkiinstallaatio sarja järjestetään Helsinki Design Weekillä toista kertaa. Eliel Saarisen Helsinki Laiturilla järjestetään kolme osainen luentosarja Eliel Saarisen arkkitehtuurista ja siitä, miten se heijasteli ja muokkasi aika kauttaan. 20 IMAGE SYYSKUU 2017 nyt K U VA T: A R T H O U S E, A IN O H U O V IO . Home Revisited -näyttely Home Revisited on yksi suurim mista suomalaisen muotoilun kilpailuista. Puhujina toimivat muun muassa hollantilainen arkkitehti Winy Maas ja teknologiayrittäjä Marko Ahtisaari. Diplomatiaa ja designia DESIGN DesignCommons Ensimmäistä kertaa järjestettä vässä puhekonseptissa kansainvä liset puhujat istuvat yleisön seassa ja nousevat vetämään keynotensa vapaamuotoisen illalliskeskustelun aikana. Finalistitöissä kuvitellaan, millai nen tulevaisuuden koti voi olla ja ratkotaan esimerkiksi uusiutuvaan energiaan ja kodittomuuteen liittyviä ongelmia. Vanhem muutta suoritetaan ja lapsia yritetään muokata sopivaan muottiin. Näyttelyssä esitellään Saarisen kädenjälkeä Helsingissä ja tehdään virtuaalikävely enimmäk seen toteuttamattomaksi jäänee seen Munkkiniemi–Haaga suunnitelmaan. Helsinki Design Week 7.–17.9. Viime vuonna tilaisuudet varattiin loppuun. Vanhemmuuden suorittamisesta onnellisen lapsuuden tukemiseen (Art House). heikki valkama TIETOKIRJA. Gopnikin ajatus on se, että lapset ovat luovia ja kokeile via siksi, että tämä on ihmisen selviytymisen kannalta tärkeä omi naisuus. Keski luokkaiset vanhemmat haluavat oppia van hemmuuden taitoja – ja kuluttavat niiden hankkimiseen älyttö miä summia. Suunnittelukilpailussa pohditaan asumisen tulevaisuutta. Syyskuussa jär jestettävässä luentosarjassa voi tutustua myös Saarisen kaupunki visioihin ja toteutumattomiin suunnitelmiin. Tämä on vahingollista, kirjoit taa psykologian pro fessori Alison Gopnik kirjassaan Puuseppä vai puutarhuri. Lapsuus, suuri kokeilu VANHEMMUUS ON kamala keksintö, joka on heikentänyt lasten ja vanhempien elämänlaatua. Lapsille pitäisi antaa mahdolli suus kasvaa omanlai sikseen
Festivaaliorganisaatio vältti hierarkian luomista 1990luvun lopulle asti. Ihmisiä ei kiinnostanut raha pätkääkään. Diplomatiaa ja designia. Kalle Kinnunen on toinen 30 vuotta Rakkautta & Anarkiaa -historiikin (Like) tekijöistä. ”Ruben ampui koko päivän niittipistoolilla julisteita lautaai toihin, mitä kukaan ei meinannut uskoa – Rubenhan on sellai nen, että on kaikessa hengessä mukana, puhuu ja on hauska, mutta hänet on vaikea saada tekemään mitään”, Hietanen muistelee. Image R&A F estivaali on kulttuuritapah tuma, mutta myös erään lainen mediakanava. Seuraava elokuvaviikko järjes tettiin 1989 ja mukana olivat yhä yhdistyksen Leena Hietanen ja Iiro Auterinen. Tekijä nimet olivat Lina Wertmúller ja Derek Jarman, joista kummasta kin oli edellisessä Imagessa pitkä haastattelujuttu. Myös ajan kohta syyskuun kolmantena viik kona vakiintui – ja on vuonna 2017 yhä sama. ”Se oli innostunutta aikaa. Se oli käsittämätöntä aikaa”, kuvailee Leena Hietanen. ELOKUVA edustajilla on yhä eriävät näke mykset siitä, oliko ero kitkaton. Vuoden 1987 syksyllä sitä julkais seen Kulttuuriyhdistys Imagen taustavoimat päättivät järjestää elokuvatapahtuman. Helsingissä. Siltala sai epämuodol lisen festivaalijohtajan aseman ainakin mediasuhteissa. Image oli alkujaan enemmän valokuva kuin aikakauslehti. Maalis kuussa 1988 se toteutui. Matti Paunio ja Mika Siltala matkustivat kulttuuritoimittajina, katsoivat elokuvia ja kirjoittivat Imageen kin: Paunio esimerkiksi esitteli Jan Kounenin Dobermannia (”Väkivaltaelokuva, joka kaivoi verta nenästään”) ennen sen R&Aesitystä 1997. Image syntyi 1985, samoihin aikoihin kuin Radio City, Citylehti ja oike astaan R&A. Titteleitä ei jaettu ja paljon riippui kahden ”R&A ministerin” leipätyöstä. Ne olivat samalla tiellä”, Imagen perustaja Raoul Grünstein kertoo kirjassa. Vuonna 1991 perustettu Helsinki Interna tional Film Festival yhdistys otti R&A:n järjestettäväkseen. SYYSKUU 2017 IMAGE 21 K U VA T: A A PO R A PI , EE R O LA M PI N EN , H A N S N IS S EN , K A TI KO VÁ C S, K A TJ A TU K IA IN EN , M A R I A H O KO IV U , M A R KO TU R U N EN , M A TT I H A G EL B ER G , SA M PP A R A N TA , SA R I TE N N I, S U SA N N A S IL VA N , TO M M I M U ST U R I. ”1980luvun lopulla kaikki halu sivat olla mukana ja tehdä jonkinnäköistä taidetta. Vuonna 1998 R&A:n toiminta muuttui ammatti maisemmaksi, kun Pekka Lanerva nimitettiin festivaalijohtajaksi. Sitä järjesti alun perin Kulttuuriyhdistys Image. Järjestäjäporuk kaan saapuivat Pekka Lanerva, Eija Niskanen ja Mika Siltala, jotka ovat edelleen mukana R&A:n toiminnassa. Sil tala keskittyi elokuvien maahan tuontiin Cinema Mondo yhtiös sään ja Paunio siirtyi Ylelle. kalle kinnunen Rakkautta & anarkiaa 14.–24.9. Imagen ja festivaaliyhdistyksen aikalais Suomen suurin elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa täyttää 30 vuotta
Mitä samaa koulujen ja museoiden kehit tämisessä on. Liittyykö kaikki uudistuminen digiloikkaan. . Koulutukseen liit tyviä kokeiluja tehdään jo nyt todella paljon paikallisesti. 22 IMAGE SYYSKUU 2017 nyt Hyvän kierrättäjä Ulla Teräs uudisti Helsingin kaupunginmuseon. Museoista on jo tullut yhteiskunnallisen keskustelun paikkoja, eikä koulutusmaail mankaan tulisi olla ympäristöstä irrallinen rakenne. On. Ei. Nyt hän auttaa suomalaista koulua muuttumaan. Meidän roolimme on saada ne leviämään ja ratkaista alan ongelmia tuo malla erilaisia ihmisiä ja tahoja yhteen. Mistä kokeilusta olet ollut erityisen innoissasi. Koulujen pitää avautua maailmalle. Taustani on Helsingin kaupungin museon uudistamisessa, jossa tittelini oli reformirehtori. Olen kiinnostunut julkisten instituutioiden toiminnasta yhteiskunnassa. Hyviä laajoja ohjelmia ovat olleet Liikkuva koulu ja kiusaamisen vastai nen Kiva koulu. Molempien arvot määritel lään jatkossa ympäröivän yhteisön kanssa. Porukallamme on taustaa esimerkiksi startupeista ja palvelumuotoilusta. Meitä on neljä kehittäjää ja yksi ryhmän vetäjä. Mutta esimerkiksi Vesalan yläkoulussa on koulukasvihuone eläimineen, ja Hauhon yhtenäiskoululla on tehty pitkä jänteisesti paljon pieniä uudistuksia. Onko teillä töissä kokeellisia ihmisiä. Mitä Opetushallituksen kokeilukeskuksessa kokeillaan. TYÖ nyt TEKSTI VEERA JUSSILA KUVA ANTTI AHTILUOTO
Kenties seuraavalla vuosisadalla voisi olla jo mahdollista saavuttaa rajaton elinikä ainakin rikkaille. Onko kuolemattomuus mahdollista. Lopulta ihmiset saattavat antaa algoritmien tehdä elämänsä tär keimmät päätökset, kuten mitä opiskella, ketä äänestää ja kenen kanssa mennä naimisiin. Aivan kuten Eppu Normaali ei ollut vain itsesäälin olympiamatka, vaan myös maan kekseliäintä popsanankäyttöä koko 80-luvun, ei Teflon Brotherskaan ole vain nousuhumalaista sirkusta pienimmän yhteisen nimittäjän ympärillä. Miten meistä tulee kyborgeja. Haaveisiinsa uppoutu nut musiikki soljuu lempeästi Richard Hawleysta muistuttavien kaikukitaroiden kantamana. Uskon, että vuonna 2100 ihmiset ja koneet ovat sulautuneet niin täysin, että et selviä, jos irrotat itsesi verkosta. TÄLLÄ PALSTALLA IMAGEN TOIMITUS PÄIHTYY HYVÄSTÄ KULTTUURISTA. Et löydä vastauksia tämän päivän kysymyksiin Raamatusta tai Kalevalasta, koska ihmiset, jotka kirjoittivat nuo kirjat, eivät tienneet juuri mitään ilmaston lämpenemisestä ja vielä vähem män genetiikasta ja tietokoneista. Se voi ottaa yhteyttä tuon henkilön keinoälyyn ja selvittää, onko tunne molemminpuolinen ja oli siko tapaaminen mahdollista. Jos näet uutisissa jotain, mikä aiheuttaa sinussa kiukkua, teköäly huomaa muutoksen aivojen siinä lohkossa, joka käsittelee vihan tunteita. Meillä ei kuitenkaan ole vaihto ehtoa. markus tiittula Kohti jumaluutta Yuval Noah Harari povaa uudessa kirjassaan ihmiskunnan jakautuvan kuolemattomiin ja hyödyttömiin. Cigarettes After Sex jalostaa nimeään kantavalla albumilla syksyn kuulaan kauneuden melodioiksi. Jatkossa etenemme yhä nopeam min tätä polkua. Hillin teksti ei ole liian kevyttä, ei liian painavaa, mutta viihdyttävää kuitenkin. Keskiluokka hyrisee rivitalossaan, kunnes yhteiseen saunaan tulee kosteusvaurio ja naapuriin asunnottomien asuntola. Se on synkkää, Lundánin tapa kirjoittaa ei. Seuraavissa vaaleissa, kun keinoäly äänestää puolestasi, se muistaa tämän, vaikka olisit itse jo unohtanut koko jutun. Kun näet ihmisen kadulla, keinoäly tietää, pidätkö tätä henkilöä seksuaali sesti viehättävänä tarkkailemalla pieniä muutoksia kehossasi. Miten arki muuttuu. Nathan Hill Nixissä sivuja on 719. SYYSKUU 2017 IMAGE 23 Kun sanoo suuri amerikkalainen romaani, voi odottaa teosta, jossa yksityinen tragedia yhdistyy yhteiskunnan virtauksiin noin 1000 sivun verran ja joka pyrkii kiteyttämään ajan ilmiöitä. 21. Käytämme geeniteknolo giaa, kytkemme aivoja tietokonei siin ja luomme kyborgeja. Viime aikoina tiede on kuitenkin määritellyt kuoleman tekniseksi kysymykseksi. Vuosisadan tai kahden kuluessa osa ihmisistä korottaa itsensä superyksilöiksi tai kokonaan uudenlaisiksi olennoiksi, joilla on perinteisesti jumalaisina pidettyjä kykyjä. Image kysyi tietokirjallisuuden supertähdeltä tulevaisuudesta. Yuval Noah Harari: Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Bazar) Nautintoaiheita TIETOKIJRA K U VA T: YU VA L N O A H H A R A R I, G U M M ER U S, W S O Y, JO H A N N A K U ST A N N U S, S H ER V IN LA IN EZ .. vuo sisadan päätuotteita eivät ole tekstiilit, ajoneuvot ja aseet, vaan kehot, aivot ja mielet. Oivaltavimmillaan yhtye riimittelee juuri Eppu Normaalin tavoin, Leevi and the Leavingsin mieleen tuovassa muodon ja sisällön ristivedossa. Ne ovat älykkäitä koneita, jotka tutkivat jatkuvasti meitä ja muokkaavat persoo naamme ja maailmankuvaamme. Nyt luettuna Lundánin kirja on katalyytti: todellisia esimerkkejä nimbyilystä alkaa nousta pyytämättä mieleen. Mitä ihmiskunnalle tapahtuu. Kirkkaimmillaan tämä on kolmen vuoden takaisella levyllä Isänpäivä. Kenties onnistumme luomaan jopa täysin epäorgaanisia olentoja. Kautta historian kuolimme, koska Jumala tai kosmos tai luonto määräsi niin. Ei tarvitse odottaa Jeesusta, vaan pari nörttiä labora toriossa voi hoitaa asian. Vuonna 2050 todennäköisesti älypuhelimesi on upotettu kehoosi biometrisin sensorein ja se seuraa sykettäsi, verenpainettasi ja aivojesi toimin taa 24 tuntia päivässä. Olemme jo ottaneet askeleita sii hen suuntaan puhelinten ja Face bookin kanssa. Onko muutos vääjäämätön. Todennäköisesti opimme, miten suunnitellaan ja luodaan kasveja, eläimiä ja ihmisiä tah tomme mukaan, kuten Raamatun Jumala. Vuosituhannen taitteen hyvinvoiva Suomi on laajin näyttämö Reko Lundánin romaanissa Rinnakkain (2004). Onko tämä hyvä vai paha, on ihan eri kysymys. Kirjaa voi suositella kaikille jonathanfranzenien ja jussivaltosten ystäville. 2000luvun todellisuus on pelot tava, joten ymmärrän, että ihmiset haluavat kääntää sille selkänsä. Greg Gonzalesin ääni (”eikö se olekaan nainen?” on yleisin kommentti) on lohduttava ja samalla luopumisen hai keutta täysi
SYYSKUU 2017 IMAGE 25 Sitä saa mitä mittaa Nykyinen koulu lupaa opettaa lapsille tunnetaitoja, kriittistä ajattelua ja ihmisyyteen kasvamista. TeksTi reetta räty kuvaT vilma pimenoff. Kun tulee arvioimisen aika, oppilaat saavatkin numerot historiasta, biologiasta, kielistä ja matematiikasta
Oppilaille halutaan opettaa muun muassa tällaisia taitoja: ”Oppimaan oppimisen ja ajattelun taidot, usko itseensä ja kyky nähdä omat vahvuutensa.” (Tulevaisuuden koulun suuntaviivat -raportti) ”Tunnetaidot, sosiaaliset taidot, suvaitsevaisuus, toisten arvostaminen, medialukutaito, kestävä kehitys, empatia, rauhoittumisen taito.”(Tulevaisuuden taidot -verkkokommentointi) ”Voimavara-ajattelu, sosiaalinen kanssakäyminen, mielen hyvinvointi.” (Opetushallitus, mielenterveystaitojen opetus) ”Ajatteluja työskentelytaidot, tietoja viestintäteknologian käyttöja soveltamistaidot, ongelmanratkaisuja yhteistyötaidot, kriittinen ajattelu, luovuus, innovatiivisuus.” (Peruskoulu 3.0. Äidinkieli, historia, biologia, fysiikka, kemia, yhteiskuntaoppi, englanti, ruotsi, uskonto, liikunta… Empaattinen lapsi voi olla koulun silmin kutosen oppilas, eikä digitaidoista tipu kiitettäviä. Varsinkin alaluokilla myös arviointi on erilaista kuin aiemmin. -hanke) ”Elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja puolustaminen, ihmisyyteen kasvu, pyrkimys totuuteen, hyvyyteen, kauneuteen, oikeudenmukaisuuteen, rauhaan, ristiriitojen käsittelyyn eettisesti ja myötätuntoisesti…” (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet) Nykykoulun huippuoppilaat ovat ilmeisesti ekologisia digivelhoja, jotka suhtautuvat kavereihin empaattisesti, mutta tarjolla olevaan tietoon kriittisesti. Ympäristöopista, uskonnosta ja taitoaineista (kuten musiikki tai liikunta) kerrotaan, että oppilas on saanut näistä ”arviointiK. Tulevaisuudessa pärjää, jos on sisäistänyt elinikäisen oppimisen ajatuksen, osaa itse kehittää itseään ja tulee muiden kanssa toimeen. K evätjuhlassa koulu on ehkä perinteisimmillään. Nyt sen pitäisi muuttua ja auttaa lapsia selviämään sellaisista supervoimista kuin digitalisaatio, robotisaatio, ympäristönmuutos tai globalisaatio. Korokkeet on purettu, opettajia kutsutaan etunimillä, kursseja suoritetaan videoteoksilla koiranhoidosta tai Ronaldon urasta. Puolapuut jumppasalissa, puhujapönttö koripallokentän viivojen päällä, liikunnanopellakin juhlakengät ja kaulassa pillin sijaan koru. Oppilaille jaetaan aaneloselle tulostetut todistukset, ehkä myös jäätelö. Siksi koulussakin korostetaan – ainakin komiteatasolla – esimerkiksi empaattisuutta, yhteistyökykyä, ongelmanratkaisua ja digitaitoja. Harmi vain, että kun oppilaiden menestystä koulussa arvioidaan, mitataan ihan eri asioita. Luokan parhaan keskiarvon saaneille jaetaan stipendejä. Työryhmä ja raportti toisensa jälkeen kertoo, millainen on ihanteellinen digikoulu, kouluton koulu tai oppilaskeskeinen koulu. Kunnat saavat päättää kouluarvioinnista aika vapaasti, eikä numeroita tarvitse antaa kuin vasta kahdeksannen luokan keväällä. Peruslaskutoimitukset – Olet saavuttanut tavoitteet erinomaisesti. Kuitenkin, kun peruskoulu loppuu ja on aika arvioida koulun käymisen lopputulosta, oppilaille ojennetaan lähes samanlainen todistus kuin 30 vuotta sitten. P eruskoulu sai olla pitkään maamme ylpeyden aihe, suorastaan koko yhteiskuntajärjestelmän symboli. Samaan tapaan arvioidaan äidinkielen ja vieraiden kielen osaamista. Henki ei ole se, että yleissivistys tai perustiedot olisivat turhia, vaan pikemminkin se, että niitä on vaikea saavuttaa, jos ei voi hyvin. Numeroiden sijaan tai niiden rinnalla on suosittu jo vuosikausia sanallisia todistuksia. Soveltavat tehtävät – Olet saavuttanut tavoitteet hyvin. 26 IMAGE SYYSKUU 2017 Koululaitosta uudistetaan vimmaisesti. Kurin sijaan korostetaan henkilökohtaisia oppimispolkuja. Tietoa ei enää tarvitse pitää päässä, työelämä muuttuu, Suomi kansainvälistyy. Niiaus, kumarrus, kömpelö halaus. Historian taitaja voi saada kirjasarjan. Opetussuunnitelman – opsin, kuten koulumaailmassa sanotaan – perusteet ovat niin täynnä kauniita sanoja ihmisoikeuksia kunnioittavasta maailmankansalaisuudesta ja ekososiaalisesta sivistyksestä, että koulun voisi kuvitella tekevän lapsista pyhimyksiä. Kymmenvuotiaan alakoululaisen todistus voi nykyään näyttää vaikka tältä: Matematiikka Lukukäsite ja lukujonotaidot – Olet saavuttanut tavoitteet erinomaisesti. Kun puhutaan koulun tavoitteista, opettajien ja asiantuntijoiden puheissa korostuu erityisesti heikoimpien oppilaiden tukena oleminen. Luokassa opettaja saa kukkia ja lahjakortin hierojalle. Ongelmanratkaisutaidot – Olet saavuttanut tavoitteet hyvin. Perheiden todellisuudet erkanevat, ja koulun halutaan tukevan niitä, joiden kotitausta ei kannusta opiskelemaan. Vaikka kevätjuhlat ja päättötodistukset ovat perinteitä, koulu ei ole kuin silloin, kun vanhemmat sitä kävivät
Näihin tavoitteisiin pääsee vain hyvillä numeroilla, keskiarvoilla ja pääsykoetuloksilla. Arviointi on edelleen sitä varten, että oppilaat voidaan jakaa peruskoulun jälkeen lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen – ei niinkään sitä varten, että arviointi tukisi oppilasta oppimaan. M onet opettajat sanovat, että vanhemmat toivovat paluuta vanhaan eli numerotodistuksiin. P erinteisen arvioinnin vahvuutena pidetään sitä, että matematiikan arvosana on objektiivisempi kuin vaikka tiedon kriittisestä käsittelystä saatava arvio olisi. Rautiaisen mielestä ihannetilanne olisi, että oppilas oppisi itse arvioimaan omaa osaamistaan ja oppimistapaa: tässä olen hyvä, tämä vaatii minulta harjoittelua, näin opin parhaiten. Hän on Opetushallituksen kokeilukeskuksen johtaja ja työskennellyt myös opettajana ja rehtorina. Ja kyllähän numeroihin palataan, nimittäin peruskoulun yläluokilla, kun annetaan ensimmäisiä todistuksia, joilla on väliä koulun ulkopuolisen maailman kannalta. Todistukset ovat erilaisia eri kouluissa ja eri puolilla Suomea. Sanalliset arviot pyrkivät huomioimaan perinteisiä todistuksia laajemmin esimerkiksi sosiaaliset taidot ja oman oppimisen seuraamisen. Arviointia opetetaan opettajankoulutuksessa aika vähän. Osaat työskennellä toisten kanssa – säännöllisesti. Biologia, maantieto, historia, englanti, ruotsi… Numeroita nelosesta kymppiin, eikä sanakaan empatiataidoista, ekososiaalisesta sivistyksestä tai kriittisestä suhteesta tietoon. Toiselle asteelle eli lukioon ja ammattikouluihin haetaan peruskoulun päättötodistuksen perusteella. Ongelma on tämä: todistuksia ei oikein tajua, eivät lapset eivätkä vanhemmat. Niistä kun ymmärtäisi, miten koulussa menee. Todistuksen mukaan lapsi osaa nämä käsitteet ja taidot hyvin tai erinomaisesti ”suhteessa tavoitteisiin” – ja nyt pitäisi vielä tietää, mitä tavoitteet ovat olleet. Samassa koulussa voidaan jakaa monenlaisia todistuksia esimerkiksi eri tasoisille erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille. Rautiaisen mielestä hyvä arviointi on jatkuvaa, kannustavaa ja konkreettista. ”Arviointi on jäänyt koulun uudistamisessa jalkoihin”, Rautiainen sanoo. Tutkimusten mukaan samalla matematiikan osaamisella voi saada yhdessä koulussa ysin, toisessa seiskan ja jossain jopa vitosen.. ”Säännöllisesti lukuvuoden aikana annettu arviointipalaute” ei ole porautunut lapsen mieleen. Laaja-alainen osaaminen viittaa taitoihin, joita opetetaan kaikissa oppiaineissa: ongelmanratkaisu, medialukutaito, tiimityö… Kansainvälisesti niitä kutsutaan termillä 21st century skills. Arvioinnissa ei ole tehty paljonkaan onnistuneita innovaatioita. Nämä ovat opetussuunnitelmakieltä ja liittyvät koulun uusiin tavoitteisiin. Kymmenvuotias lukee omaa koulutodistustaan, ilmeisesti ensimmäistä kertaa tarkasti. Eräs alakoulun opettaja esittelee todistuksia, joita hän jakoi oppilaille keväällä. Miksi päättötodistukset, keskiarvorajat ja siten myös ”hyvien” ja ”huonojen” oppilaiden kriteerit ovat niin perinteisiä, vaikka koulun vakuutellaan muuttuvan. Osaat suunnitella ja arvioida omaa työskentelyäsi – usein. ”Ymmärtääkö näitä?”, opettaja kyselee ja tietää kyllä vastauksen. Kokeilukeskuksessa pohditaan koulutuksen tulevaisuutta ja levitetään hyväksi havaittuja uusia käytäntöjä. SYYSKUU 2017 IMAGE 29 palautetta” säännöllisesti lukuvuoden aikana. Hänen koulussaan arviot ovat tällaisia: Olet edistynyt asetetuissa tavoitteissa (suhteessa aineopsiin): Aloitteleva Kehittyvä Voimakkaasti kehittyvä Hyvin edistynyt Ohjeiden mukaan osana oppiaineiden arviointia kuvataan ”laajaalaisia osaamiskokonaisuuksia (L1–L6)” ja ”monialaisten oppimiskokonaisuuksien työskentelytavoitteita (T)”. Lapsi ei myöskään muista tai jaksa miettiä, mitä ovat todistuksessa mainitut lukukäsitteet tai lukujonotaidot. ”Päättöarviointi ei toimi niin yhdenvertaisesti kuin on luultu”, sanoo Najat Ouakrim-Soivio. Rautiaisen mukaan huonoin tapa arvioida oppimista on se, että oppilas saa keväällä ja jouluna todistuksen, mutta ei oikein tiedä, miksi jostain aineesta tuli kasi tai seiska. Perustelussa on kuitenkin iso ongelma: tutkimusten mukaan myös perinteinen arviointi on epätasaista. Käyttäytymistä ja työskentelyä puolestaan arvioidaan erillisellä liitteellä: Annat toisille työrauhan – usein. Koulun ulkopuolelle näkyy vain jälkimmäinen, ja oppimisen aikaisen arvioinnin määrä ja laatu vaihtelevat kovasti Suomen noin 2 500 koulussa. Arviointi jaetaan kouluslangissa oppimisen aikaiseen arviointiin ja päättöarviointiin. ”Koulun pitää auttaa oppilasta kasvamaan omaan potentiaaliinsa, ja arvioinnin pitää tukea tätä tavoitetta.” Koulujärjestelmä kuitenkin tukee polkua, jossa monille peruskoulun tavoite on päästä lukioon (”koska en tiedä vielä, mitä aion isona”), ja lukio-opiskelun tavoite on seuraava opiskelupaikka. ”Kumpi on parempi: usein vai säännöllisesti?”, hän kysyy. Koulua ohjaa raskas perinne, sanoo Anneli Rautiainen. Ei lapsi ainakaan ymmärrä, tuskin aikuinenkaan
Aineistot näyttävät selkeästi, että ysiluokkalaiset eivät tule kohdelluksi yhdenvertaisesti. Vaikka nuoret pojat eivät pärjää luonnontieteissä tai lukemisessa yhtä hyvin kuin tytöt, he ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä. Voi kysyä, ovatko ne uutisia ollenkaan, kun kerta toisensa jälkeen paljastetaan, että parhaiten yo-kokeissa selviävät koulut, joiden oppilaiden lähtötaso on lukion alkaessa paras. Ero riippuu siitä, mikä on koulun keskimääräinen osaamisen taso.” Mistä erot johtuvat. Lapset menestyvät erinomaisesti ottaen huomioon lyhyet koulupäivät ja sen, että suomalaislapset eivät tee toista koulupäivää läksyjen ja henkilökohtaisten maksullisten tutorien tarjoaman lisäopetuksen parissa iltaisin. Heikommissa annetaan hyvä numero helpommin. Ero tyttöjen hyväksi on suurempi kuin muissa OECD-maissa. Pisan tuloksia voi tarkkailla muidenkin kuin luonnontieteiden tai lukutaidon osalta. Tutkimusten mukaan samalla matematiikan osaamisella voi saada yhdessä koulussa ysin, toisessa seiskan ja jossain jopa vitosen. Pojat eivät päihitä tyttöjä edes matikassa – tämäkin on suomalainen erityispiirre. Nyt kriteerit ovat vain numerolle kahdeksan. Lukiot ja yliopistot naisistuvat. Suomen Mr. On totta, että suomalaislasten, erityisesti poikien, Pisa-tulokset ovat laskeneet vuodesta 2006 alkaen. Hän on toiminut aiemmin myös opettajana ja rehtorina ja väitellyt päättöarvioinnin toimimattomuudesta. Voisiko numeroarvioinnista sitten luopua kokonaan. Vähitellen löydetään keinoja ymmärtää poikien kiinnostusta ja intressejä paremmin.” Muutkaan tähän juttuun haastatellut asiantuntijat eivät pidä poikien tilannetta kriisinä. Tyytymättömiä elämäänsä pojista on 4 prosenttia ja tytöistä 9 prosenttia. Silloinkin, jos Pisa-tulokset ovat samat kuin edellisessä testissä, ne ovat ”pysyneet romahtaneena”. ”Huonojen”, maahanmuuttajavaltaisten koulujen pakoilemisen sijaan voisi nostaa esiin koulujen potentiaalin ja lasten tahdon kehittää itseään eteenpäin. Tämä on iso yhdenvertaisuusongelma.” E i ole minkään yksittäisen tahon syy, että koulu mittaa ja tavoittelee osin eri asioita. Jouni Välijärvi kertoo, että poikien lukutaito saavuttaa aikuisena tyttöjen tason. Olennaista on, millainen painoarvo tuloksille laitetaan ja mitä johtopäätöksiä niistä tehdään. OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo näyttää pädiltään Pisa-käppyröitä ja toteaa, että ylivoimaisesti suurimmalla osalla suomalaispojista menee hyvin. Siksi hän on intohimoinen tasapuolisen perusopetuksen puolustaja. Kun tarkastellaan 16–64-vuotiaita suomalaisia, naisten ja miesten lukutaidossa ei ole eroavaisuuksia. Mitä johtopäätöksiä tästä on tehtävä. Kahden arvosanan ero on tyypillisempi. Tämä ei olisi ongelma, jos he eivät pyrkisi näillä arvosanoilla eteenpäin”, Ouakrim-Soivio sanoo. ”Nähdäänkö meillä, että tietty rosoisuus ja heterogeenisyys tuottaa henkistä pääomaa?” Kouluvertailut ja numeroiden tuijottaminen kaventavat ajatusta siitä, millainen koulu, opettaja tai oppilas on ”hyvä” tai ”lahjakas”. Jättilista: Tässä ovat Suomen parhaat lukiot – katso oman koulusi sijoitus. ”Koulussa, jossa osataan hyvin, vaaditaan enemmän osaamista. (Pitäisikö sittenkin olla huolissaan tytöistä?) Singaporen ja Shanghain Pisa-tulosten kadehtimisen sijaan voisi otsikoida tästä: elämäänsä vähiten tyytyväisiä ollaan erityi sesti niissä Aasian maissa, joissa tiedol liset tulokset Pisa-mittauksissa ovat korkeita.. (IL 19.5.2017) Vertailuissa koulujen keskiarvo lasketaan kokelaiden kaikkien kokeiden tai pakollisten kokeiden keskiarvosta. Sitä mitataan, mitä onnistutaan mittaamaan. ”Pahimmillaan koulujen välillä on neljän arvosanan eroja. Tänä keväänä parhaaksi julistettiin Etelä-Tapiolan lukio, toisena oli Ressun lukio. Pisa-tutkimuksessa pojista 52 prosenttia ja tytöistä 36 prosenttia ilmoittaa olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Siitä seuraisi, että yläasteitakin alettaisiin rankata lukioiden tapaan paremmuusjärjestykseen. Lue: murrosikäinen poika ruotsin tunnilla. Romahdus. Hyvä tytöt, jee! Pisa on mainettaan käytännönläheisempi ja laajempi testi. Häntä huolettaa lähikouluperiaatteen murtuminen ja koulushoppailu. Uutisiin saa vaihtelua, jos paneutuu vaikkapa tällaisiin tuloksiin: Maahanmuuttajataustaisten lasten motivaatio ja kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan on korkeampi kuin muiden. Ainostaan STT ottaa kouluvertailuissaan huomioon opiskelijoiden lähtötason. Tytöt ovat poikia parempia luonnontieteissä, lukutaidossa ja matematiikassa. ”Huonosti pärjäävissä on myös tyttöjä. Isot mediat julkaisevat joka kevät uutisia lukioiden vertailulistoista. Keväällä STT:n listan kärjessä olivat Kristinestads Pisa. Se ei ole sidottu minkään maan opetussuunnitelmiin ja pyrkii mittaamaan arkisia tilanteita ja valmiuksia. Najat Ouakrim-Soivio muistuttaa, että peruskoulun vahvuus on mahdollisuus oppia ymmärtämään erilaisista taustoista tulevia. Tutkijan mielestä tarvittaisiin tarkempi ohjeistus siitä, mitä vaikkapa kutosen tai kympin oppilaan on osattava. Heistä pitää olla samalla tavalla huolissaan kuin pojista.” Yksi tapa suhtautua poikaongelmaan löytyy arvioinnista ja sen ajoituksesta. Jos tarkastellaan koulutuksen tehokkuutta, Suomella menee vertailuissa hyvin. Pisa-testit ja yläasteen päästötodisPisa-tuloksia voi lukea muutenkin kuin katastrofiuutisina tukset osuvat kohtaan, jossa pojat eivät ole nykyisillä koulumittareilla parhaimmillaan. Hän ei silti pidä hyvänä ideana, että meillä olisi Ranskan tapaan peruskoulun päättökoe tai Ruotsin käyttämä kansallinen koe. Yksi vaihtoehto on lukea tuloksia niin, että suomalaisilla tytöillä on erityisen hyvät edellytykset pärjätä. ”Ihmetyttää, että ketään ei tunnu kiinnostavan, jos yksi ikäluokka vuosi kerrallaan saa jatko-opintopaikat väärin perustein. ”Ehkä se (poikien Pisa-tulokset) ei ole niin suuri ongelma kuin ajatellaan. Jouni Välijärvi ei silti vaikuta syvästi huolestuneelta pojista. ”Niin kauan kuin koulutusjärjestelmämme lähtee siitä, että jatkoon haetaan arvosanoilla, ei voi ajatella, että arvosanan antaminen itsessään on paha”, Najat Ouakrim-Soivio vastaa. 30 IMAGE SYYSKUU 2017 Hän on marokkolaisen isän ja suomalaisen äidin lapsi, joka uskoo suomalaisen koululaitoksen antaneen hänelle mahdollisuuden akateemiseen uraan. Pisa-testejä tehdään yläasteella. Pisa, Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja Jouni Välijärvi sanoo, että monien poikien asenne lukemiseen ja kirjallisuuteen on negatiivinen ja pojat ”kiinnittyvät koulun käyntiin heikommin” kuin tytöt. Näihin sanoihin Suomessa on totuttu. Ouakrim-Soivio on kasvatustieteiden tohtori ja filosofian lisensiaatti. ”Siihen vaiheeseen liittyy kriittistä asennetta koulua kohtaan”, Välijärvi sanoo
SYYSKUU 2017 IMAGE 31 SYYSKUU 2017 IMAGE 31
Monet tunnetut yrittäjät, kuten Hjallis Harkimo, Eero Lehti ja Vesa Keskinen ovat kertoneet olleensa surkeita tai korkeintaan keskinkertaisia koulussa. Näinkö te haluatte vallan jakautuvan. Bock sanoo, että lahjakkuus ja osaaminen ovat niin moninaisia, ettei rekrytoitavia kannata etsiä vain koulussa menestyneistä. Nytkin valtakunnassa istuu ainakin kolme toimikuntaa laatimassa tavoitteita tulevaisuuden koululle. Opettaja ei halua nimeään julki, koska ei pidä asetelmasta ”hyvät” ja ”huonot” koulut, eikä pidä kouluaan vertailusijoituksesta huolimatta ”huonona”. ”No eivät!”, rehtori Rinta-aho puuskahtaa. Myös Rinta-ahon koulussa on lopetettu koeviikot eikä keskiarvoja anneta julkisuuteen. Rinta-ahon lämpimästä ja vahvasta persoonasta tulee mieleen, kuinka paljon yksittäinenkin opettaja voi vaikuttaa oppilaiden maailmankuvaan, ammatinvalintaan ja käsitykseen muista ihmisistä – täysin riippumatta opseista ja koulujen kehittäjien fantasioista. ”He eivät ole tottuneet epäonnistumaan, vaikka se on tärkeä taito.” Etelä-Tapiolan lukiossa noin 65 prosenttia oppilaista on tyttöjä, ja heistä suurin osa ”kympin tyttöjä”. Suorittajat kuvittelevat Bockin mukaan kaikkien onnistumisten olevan heidän ansiotaan, ja epäonnistumisten johtuvan muista. Google suorastaan rehentelee sillä, että se ei palkkaa huippuyliopistoista valmistuneita, vaan etsii niitä, jotka ovat pärjänneet elämässä ilman hyviä kouluarvosanoja. Keväällä rehtori Rinta-aho saatteli kevätjuhlassa oppilaansa maailmalle näillä sanoilla: ”Älkää mitatko ihmisarvoa akateemisella tittelillä. Ammatillisessa koulutuksessa on jo siirrytty ”osaamisperustaisuuteen”, eli karkeasti ottaen siihen, että yksittäisten kurssien läpäisemisen sijaan oppilaan pitää todistaa osaavansa ammattiin liittyvät taidot. Se miten media vertaa koululaisia, ei kerro sitä, mitä kouluissa – saati työpaikoilla – arvostetaan. Hänen koulunsa painottaa yhteiskuntatieteitä, mutta oppilaita ei juuri kiinnosta yhteiskunnallinen aktivismi tai politiikka. He ovat kuulemma poikkeuksellisia tapauksia, peruspinkot taas eivät. ”Arvioinnilla ja mittaamisella on lähinnä välinearvoa”, rehtori Harri Rinta-aho sanoo. Tähän rehtori keksii vastauksen. Kirjoitukset ovat raskas, byrokraattinen ja aikaa vievä souvi sekä oppilaille että opettajille. ”Kun kierrän USA:ssa kouluja, ihailen ihmisten kannustamista yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Kysytään näin päin: missä heillä olisi parantamisen varaa. Arvostakaa sydämen sivistystä.” T ietenkin koulun uudistaminen on myös hallituksen kärkihanke. Etelä-Tapiolan lukio on Espoossa, nykytaiteen museo Emman vieressä. Hänen mielestään arviointi on sitä, mitä lainlaatijat koululta haluavat. gymnasium, Kotka Svenska Samskola ja Utsjoen saamelaislukio. Oppimisen kannalta olennaista arviointia on oppimisen aikana tapahtuva seuranta siitä, miten tavoitteet etenevät ja miten niihin päästään. Täällä opiskelevat keskiarvolla mitattuna Suomen parhaat oppilaat, mutta rehtori vakuuttaa, ettei huippulukionkaan päämäärä ole kympeissä. Jos minulta kysytään, alkaako seuraava vallankumous Etelä-Tapiolan lukiosta, niin sanon, että ei varmasti, kun rehtori on koulun radikaalein.” Kun oppilaat äänestivät koulun oppilaskunnan hallitukseen lähinnä poikia, Rinta-aho piti palopuheen tytöille. Parlamentaarisen toimikunnan teesit julkaistaan syksyllä, eikä ole vaikea arvata, että niissä mainitaan oppimaan oppiminen, empatia, aktiivinen kansalaisuus, digivalmiudet ja äidinkielen opettajan punakynää vaativa sana työelämärelevanssi. ”Karmeinta on, jos opiskelu on sitä, että on 7,5 viikon jakso ja sen perään mitataan oppilaiden muisti.” Rinta-ahon puolesta yo-kirjoituksetkin voi lopettaa, jos niitä ei oteta kunnolla huomioon yliopistoihin haettaessa. Tämä kaikki kuulostaa ihan viisaalta, varsinkin jos lisätään se itsestäänselvyys, että tulevaisuudessakin on osattava laskea, lukea, kirjoittaa, keskittyä, oppia jotain ulkoa ja tajuta, ettei oppiminen. Ovatko oppilaat pinkoja, joista ei ole omaa ajattelua vaativaan työelämään. ”Itse ajattelen, että jokaisessa on oma lahjakkuus ja koulun tehtävä on auttaa löytämään se.” Saman ajatuksen voi kuulla lukiovertailussa toiseen päähän sijoittuvassa koulussa. Hän kannustaa oppilaita käymään läpi oppimateriaalit ja antamaan kustantamolle palautetta, jos naisten ja miesten roolit ovat stereotyyppisiä tai naisia vähätteleviä. Rehtorin mielestä yhteiskunta arvostaa erityisesti matemaattis-luonnontieteellistä lahjakkuutta. Tunnen tohtoreita, jotka ovat öykkäreitä ja duunareita, joiden kanssa voi keskustella kansainvälisestä politiikasta. 32 IMAGE SYYSKUU 2017 Ovatko kympin tytöt pinkoja, joista ei ole omaa ajattelua vaativaan työelämään. Googlen rekrytoinnista vastannut johtaja Laszlo Bock selitti muutama vuosi sitten New York Timesin Tom Friedmanille (nyt 23.2.2014), miksi Googlella on töissä yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole lainkaan loppututkintoa. Niitä ei silti koskaan kutsuta Suomen parhaiksi kouluiksi. Eräs opettaja sanoo, että hänen oppilailleen kymppi on täyttä utopiaa, mutta koulunkäynnin tavoite onkin pienet edistysaskeleet, parhaimmillaan oman jutun löytyminen. T yöelämässä huonoista arvosanoista ei ole automaattisesti haittaa. Opiskelun pitäisi keskittyä taitoihin, ei suorittamiseen
Siksi koulun perustehtävänä korostuu entistä enemmän motivaation ja oppimisen innon tukeminen“, Välijärvi sanoo. Niitä opetetaan yhtä aikaa. Hankalia ovat myös suhteuttavat sanat: usein, aina, silloin tällöin. Nuori kriitikko kävi läpi historian oppikirjan ja osoitti sen sukupuoleen liittyvät vinoumat – pani luokkansa oppimismetodit uusiksi. Mutta pääasia on tämä: oppilaan pitää ymmärtää, miten oppiminen sujuu. Opetushallituksen kokeilukeskuksen päällikkö Anneli Rautiainen ehdottaa, että koulut tavoittelisivat ennen kaikkea yhteisöllistä ja kannustavaa eetosta. Tutkija ja opettaja Najat Ouakrim-Soivio tuntee hyvin opettajien työmäärän, mutta uskoo, että arviointiin pitäisi panostaa enemmän aikaa. OAJ:n perusopetuksesta vastaava erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo, että se riippuu liikaa siitä, mistä koulusta ja kunnasta puhutaan. Se on todella tärkeää.” Sen sijaan, että luetaan tilastoja, voitaisiin miettiä, millaisia koulut ovat hengeltään: kannustavia, avoimia, rohkaisevia, laitosmaisia, kireitä, kilpailuhenkisiä, vapaita, perinteisiä, kansainvälisyteen kasvaneita, suljettuja, avoimia… Tällaisia asioita ei voi mitata eikä laittaa järjestykseen, mutta miksi pitäisikään. . ”Nykyään näen todistuspohjissa kryptisiä lauseita, joista mietin opettajana ja tutkijana: mitä tämä tarkoittaa. Myös kouluviihtyvyys liittyy oppimistuloksiin. Uskalletaanko kouluarviointia muuttaa uusien tavoitteiden mukana. Suomen koulut ovat vapaita kannustamaan ja palkitsemaan oppilaita miten haluavat, mutta vapauden käyttäminen vaatii itsevarmuutta ja kirkkaan tavoitteen. Kurikassa palkittiin oppilaat, jotka nostivat koululaisten lukuinnon tappiin järjestämällä YouTubessa lukumaratonin. Salon mielestä koulun tulee tavoitella sitä, että eriytyminen pysähtyy. Siihen sisältyy periaate, että koulu huolehtii jokaisesta lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla.”. Ne tarkoittavat kaikille eri asioita. Koulun ei tarvitse valita, pitääkö se tavoitteenaan esimerkiksi tunnetai digitaitoja vai perustaitoja. Nyt sekä tasa-arvo että huippusuoritukset vähenevät, käsi kädessä. Suomen kannustavimmaksi kouluksi valittiin Humppilan yhteiskoulu. Iltapäivälehtien kouluekstrat voisivat täyttyä vaikka tällaisista haastatteluista: Tilda Nurmes on saanut Suomen parhaan arvosanan kriittisestä suhtautumisesta kouluopetukseen. Yli puoli miljoonaa lasta ja nuorta lähtee joka arkiaamu kouluun ja viettää siellä tuhansia tunteja elämästään. Uusi villitys Pohjanmaalla – pojat lukevat kilpaa kirjoja ja tekevät niistä tube-videoita. Tällainen on Suomen kannustavin koulu – järjestyssäännöt on laatinut oppilaskunta, ja niissä on kolme riviä. Unna Niemi ja Liisa Vanttaja saivat yhteisen todistuksen. ”Oppilaiden kotitaustan yhteys oppimistuloksiin oli meillä aiemmin OECD-maiden vähäisempiä, mutta nyt koulu ei enää pysty tasoittamaan näitä eroja.” Erot maan eri alueiden, koulujen, sukupuolten sekä hyvin ja huonosti menestyvien oppilaiden välillä kasvavat. Koululle ei voi antaa arvosanaa, jos ei ensin päätetä, mikä on koulun tehtävä yhteiskunnan muutoksessa. Kiinnostus voi syntyä vaikkapa niin, että koulussa käytetään lapsille tuttuja ja mieluisia digilaitteita. Hän sanoo, että tasa-arvoiset koulutusjärjestelmät Kotitausta näkyy oppimistuloksissa entistä selvemmin tuottavat yleensä korkeita suorituksia, eli tasa-arvoinen järjestelmä ja korkea taso kulkevat käsi kädessä. Sillä muuten: ”Ope suosii! Miksi just Martta?” Mikään ei estä palkitsemasta samoissa kevätjuhlissa myös ahkeria, perinteisissä kouluaineissa menestyneitä oppilaita. ”Ilman halua, kiinnostusta ja intoa oppia uutta hyvätkään perustaidot eivät riitä. Oppilaan tiedollisten ja taidollisten valmiuksien eteenpäin vieminen on peruskoulun ydin. Oppilaisiin pitäisi juurruttaa oppimisen ilo, joka jatkuu myös koulun jälkeen. ”Eetos on se, millainen henki koulussa on ja millainen se on yhteisönä. Minkä arvosanan koulu saa. Tamperelaiskaveruksille laudaturit ekologisen startupin perustamisesta, uteliaasta asenteesta ja opiskelumotivaatiosta. ”Oppilas tarvitsee arvosanojen lisäksi konkreettista ja ymmärrettävää palautetta, joka kytkeytyy tavoitteisiin.” Ouakrim-Soivion mielestä arviointiin tarvitaan sekä numeroita että sanallista palautetta. Tällaisissa tunnuksissa olisi tärkeää olla selkeät ja läpinäkyvät kriteerit. Tsempparipalkintoja monessa koulussa jo jaetaankin. Hän puhuu myös opettajien hankeväsymyksestä – koulua uudistetaan projektiluontoisesti, ja aika menee rahoituksen hakemiseen ja hankkeiden koordinointiin – sekä uudelleenkoulutuksesta. Siellä on oppilaiden oman arvion mukaan paras ilmapiiri, ja jokaisella on ainakin yksi kaveri. Yksittäisten oppilaiden arvioinnin lisäksi voi kysyä, miten koko suomalaista koulua voi arvioida. SYYSKUU 2017 IMAGE 33 ole aina helppoa. Jos koulumenestyksen mittareita laajennettaisiin, hyvän oppilaan, opettajan ja koulun kriteerit väljentyisivät myös koulun ulkopuolisessa maailmassa. Koulussa ei siis tavoitella viihtymistä siksi, että nykyoppilaat ovat niin lellittyjä, vaan siksi, että jos koulussa viihtyy, oppii paremmin. Koeahdistus, epäreilu kohtelu ja heikko motivaatio ovat tutkimusten mukaan yhteydessä heikkoihin tuloksiin. Minusta opettajilla pitäisi olla selkeämpi käsitys siitä, miksi ja mitä arvioidaan.” Ouakrim-Soivio sanoo, että kevätjuhlissa koulu voisi myöntää tunnustuksia vaikkapa kriittiselle keskusteluttajalle, ympäristöaktiiville, oman luokan kannustajalle tai kouluyhteisön hyväksi toimineille. Opettajan ammatti on muuttunut, ja moni kokee riittämättömyyden tunnetta ulkopuolelta tulevien loputtomien toiveiden edessä. Myös Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja Jouni Välijärvi ottaa esille koululaisten kotitaustan yhteyden oppimistuloksiin. K uvitellaanpa vielä hetki tulevaisuuden koulun kevätjuhlaa. He opiskelivat start up -koulussa, jossa perustetaan opintojen aikana oma yritys. ”Hyviin tuloksiin päästään, jos otetaan sisään vain hyvät. Pelkästään oppimistuloksia ei ole järkeä katsoa, sillä silloin heikoimmat oppilaat ovat koululle ongelma. Opettajien ammattiliiton leivissä oleva Salo näkee koulun huonontuvan yleisarvosanan osin resurssikysymyksenä. Hän kantaa huolta ”suurimman vahvuutemme, koulutuksellisen tasa-arvon murentumisesta”
TeksTi ville-juhani sutinen kuviTus cotilóu 60 MILJOONAN KATSOJAN MIES 60 MILJOONAN KATSO JAN MIES. SYYSKUU 2017 IMAGE 35 SYYSKUU 2017 IMAGE 35 Miten koulua pitäisi muuttaa. Image tapasi maailman tunnetuimman kouluuudistajan Ken Robinsonin Los Angelesissa
Hän kietoo kuulijan mukaansa käyttämällä tätä esimerkkinä ideoistaan. Kyseinen puhe teki Robinsonin ja ennen kaikkea hänen ideansa luovasta kouluopetuksesta kerralla tunnetuksi. Robinson kyllä suuntautui nuorena englannin opintoihin ja hankki opettajan pätevyyden. Robinson ei ainakaan aliarvioi toimivan koulun merkitystä oppilaan ja yleisemmin ihmisen kannalta. ”Maanviljely on kausittain muuttuvaa työtä, ja lajikkeita on välillä vaihdettava, jotta maa ei mene pilalle. Hän vertaa koulutusta maanviljelyyn. Luovuudelle ja vapaudelle olisi Robinsonin mukaan annettava entistä suurempi rooli koulutyössä. Kuunnellessaan hän mittailee puhujaa arvioivasti, miltei kyseenalaistavasti, mutta kun hän itse saa suunvuoron, hänen katseensa suorastaan hehkuu. Y ksitoista vuotta TED-konferenssin jälkeen Ken Robinson istahtaa pehmustetulle nahkatuolille neuvottelupöydän ääreen Los Angelesissa. Tein sen silti. ”Nuoruuteni oli täynnä musiikkia ja naurua. ”Kyse on siitä, että lasten ja nuorten sallitaan oppia omilla ehdoillaan, ei väkisin”, Robinson toteaa. Viesti on pysynyt samana. Meillä kotona oli maitojauhetta, muuhun ei ollut varaa. 36 IMAGE SYYSKUU 2017 E legantisti harmaantunut mies nilkuttaa estradille aplodien saattelemana. Hän halvaantui ja vietti loppuelämänsä liikuntakyvyttömänä. Tämä koskee myös opetusta.” Tuoreimmassa teoksessaan Creative Schools Robinson toteaa, että ihmiset – niin lapset kuin aikuisetkin – toimivat miltei itsestään luovasti, jos heille vain varmistetaan siihen oikeat olosuhteet ja annetaan lupa tehdä niin, aivan kuten maanviljelyssä. Hän vaikuttaa todella uskovan kohtalon voimaan. Äidillä oli ostokortti”, Robinson muistelee. Vuotuisessa TED-tapahtumassa ovat vierailleet merkkihenkilöt Bonosta Bill Clintoniin, ja alle kahdenkymmenen minuutin mittaiset puheet ladataan verkkoon kaikkien saataville. ”Se on ihmisoikeuskysymys”, hän toteaa. ”Ei niin, että olisin aina halunnut opiskella”, hän huomauttaa. Tämä antaisi jokaiselle oppilaalle mahdollisuuden toteuttaa itseään ja omia impulssejaan huomattavasti paremmin kuin nykyiset standardoidut koulut, jotka rajoittavat yksilöllistä kasvua ja oppimista. Seitsemännentoista kerroksen ilmastoidun kokoushuoneen ikkunan alla Beverly Hillsin palmut keinuvat raukeasti olemattomassa tuulessa. Alkamassa on maailman johtavan koulutusajattelijan vuoden 2006 TED-konferenssin esitys provokatiivisella otsikolla Tappavatko koulut luovuuden. Esimerkiksi isän onnettomuus oli kiinni sekunnin murtoosista. Isä ymmärsi, ettei pojasta olisi sairautensa jälkeen fyysiseen työhön. Ei ihme, että Robinson on puhujana niin suosittu. Se olisi voinut yhtä hyvin jäädä tapahtumatta. Ihmisten on toimittava niiden puitteissa. Vaikka isä ja äiti olivat molemmat lopettaneet koulunkäynnin 14-vuotiaana ja perhe oli taustaltaan työväenluokkainen, Kenin koulutukseen panostettiin. Toisaalta ilman sitä perheemme ei olisi koskaan muuttanut pois Liverpoolista, enkä olisi itse kokenut vastaavaa painetta jatkaa opintojani. Sitä koulut eivät nyt tarjoa. Hän ymmärsi, että draaman kautta saattoi löytää paljon itsestään ja muista, ja oppia samalla oppimaan muita asioita. Sama pätee kouluihin.” Voidaanko siis sanoa, että ”orgaanisia” kouluja tarvitaan sanan kahdessa eri merkityksessä. En olisi viitsinyt lukea latinaa joka päivä. ”Ymmärsin jo varhain, että elämäntyöni keskittyisi ihmisten luovuuden ja lahjojen ympärille. Väärä menetelmä voi tuhota pahimmillaan lopulta koko planeetan. Hänen ensimmäistä TED-puhettaan on katsottu yli 50 miljoonaa kertaa. ”Se oli aivan toista! Sodan loppumisesta ei ollut kauan. Sitä ennen hän teki pitkän uran koulutuksen asiantuntijana kotimaassaan Isossa-Britanniassa. Hänen vertauksensa ei viittaakaan amerikkalaiseen tehoviljelyyn, vaan luonnonmukaiseen kasvatukseen. Sir Ken Robinson virnistää ja näyttää huvittuneelta, ikään kuin asia, josta hän aikoo puhua, olisi itsestään selvä – kunhan kaikki vain ymmärtäisivät sen samoin. Ruokaa säännösteltiin yhä. ”Jokaisen ihmisen on havaittava omat lahjansa ja kykynsä. Robinsonin mukaan älykkyyttä on useita eri lajeja, ei vain sellaista, jota voidaan mitata vakiotesteillä. Tie koulujen uudistajaksi ei ollut suunniteltu. Koulun tarkoituksena on tehdä se mahdolliseksi.” Robinson on puhunut yleisemmin myös siitä, kuinka tärkeää ihmisen on tavoittaa oma innoituksen lähteensä. Liikenne soljuu taukoamatta korotetulla moottoritiellä kuivien kukkuloiden juurella. Kaiken taustalla on perhosefekti”, Robinson selittää. En koskaan pyrkinyt erityisesti koulutuksen pariin, mutta samalla koko elämäni on ollut sitä.” Ken Robinsonin isä joutui 45-vuotiaana pahaan onnettomuuteen tehtaalla. ”Koulutus oli minun tieni pois sieltä.” Kävellessään keppiin nojautuva Robinson sairasti neljävuotiaana polion. Hän antaa vaikutelman lakonisesta brittikoomikosta. ”Hyvää huomenta”, hän toivottaa letkeästi. Samaan aikaan hän oli kuitenkin kiinnostunut teatterista ja ohjasi koulunäytelmiä. Valtava palkki putosi isän päälle ja mursi hänen niskansa. Se ponnisti vahvasti omasta taustastani, lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista” S euraa hetken hiljaisuus, kun Robinson siemaisee mustaa kahvia. Etualalla Los Angelesin Westwoodin kaupunginosan toimistoja yliopistorakennukset näyttävät ympäristölleen immuuneilta. Sir Ken Robinson on asunut perheineen Los Angelesissa vuosituhannen taitteesta saakka. Kun maan hyvinvointi on taattu, myös kasvi voi hyvin. TED-puheessa hän esitti tiivistetyssä muodossa käsityksensä siitä, että lasten ja nuorten opetuksen ja yleisesti nykykoulujen pitäisi toimia yksilöllisemmin, vapaamuotoisemmin ja luovemmin. ”Kaikki!” Robinson hykertelee. Se oli yksi syy siihen, että hän on nykyään siellä missä on. Kasvoin yhdessä Beatlesin kanssa. Aurinko takoo pilvenpiirtäjien peililasia. ”Nimenomaan!” Robinson riemuitsee. ”Luomuviljelyssä ei keskitytä kasviin itseensä vaan koko maaperään. ”Tärkeintä on, että opetus tukee luonnollista kehitystä.” Tunnettuna puhujana ja kirjoittajana Robinsonilla on mahdollisuus myös edistää ideoitaan koulujen tasolla. Robinsonin ajatukset ovat ensi vilkaisulla varsin yksinkertaisia. Aineettoman oloinen kalifornialainen kokoushuone on kaukana Ken Robinsonin lapsuuden Liverpoolin sateenharmailta kaduilta ja tehtaiden savujen mustaamista kivitaloista. Taustalla on ihanne siitä, että ihminen löytää parhaiten oman suuntansa, jos hänen annetaan kasvattamisen sijaan kasvaa mahdollisimman suotuisassa tilanteessa. Siksi koulujen asennoitumista opetukseen pitäisi muuttaa radikaalisti. Viiden veljen ja yhden siskon pesueesta hän oli ainoa, joka jatkoi opintoja pidempään kuin oli pakko. ”Elämässä on aina kyse kolmesta asiasta: olosuhteista, mahdollisuuksista ja lahjakkuudesta. Onko moni asia sitten tullut hänelle yllätyksenä. E Y S
SYYSKUU 2017 IMAGE 37 SYYSKUU 2017 IMAGE 37
Siinä vaiheessa yliopisto oli minun alustani”, Robinson selittää. Se oli taas kerran yksi pesti, johon hän ei ollut suunnannut, mutta johon tilaisuus sai tarttumaan. S attumat tekivät Robinsonista lopulta yhden 2000luvun tärkeimmistä taidekasvatuksen puolustajista. ”Me emme ainoastaan katsele kuuta, vaan myös mittaamme sitä. Luovuus ja mielikuvitus liittyvät kaikkeen inhimilliseen.” Robinsonin mukaan ihmisen erityispiirre on myös se, että unelmoinnin lisäksi hän toteuttaa. Kirjojen kirjoittaminen on tärkeä osa sitä. Tiedäthän, lapsi joka on sotkenut itsensä sormiväreillä. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen kirjojensa teemat yleistyivät koskemaan muidenkin taiteiden roolia osana opetusta. Meidän kiinnostuksen kohteemme ovat hyvin samanlaisia. Se taas johti siihen, että hallitus kysyi häntä asiantuntijaksi nelivuotiseen kansalliseen projektiin, jonka tarkoituksena oli kehittää taiteiden soveltamista Englannin ja Walesin kouluopetuksessa. Luovuus on pohjimmiltaan se piirre, joka asettaa meidät erilleen muusta luomakunnasta.” Robinson kääntää pyörivän nahkatuolin kokoushuoneen maisemaikkunaa kohti ja heilauttaa kättään Los Angelesin suuntaan. Eri taiteenlajit edistävät mielikuvitusta ja luovuutta, ja laajenevat sitä kautta koskemaan kaikkia elämän osa-alueita.” Hän suoristaa rypytöntä puvuntakkiaan ja kohentaa mustaa poolopaitaa sen alla. T aidekoulutuksen ohella Robinson tarkastelee nykyään laajasti ihmisen kasvun eri puolia aivokemiasta evoluutioon. ”Siksi minä Amerikkaankin alun perin tulin. Ja sitten lähdin johtamaan sitä!” Robinson sanoo ja nauraa taas. Robinson on julkaissut yli kymmenen kirjaa. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä työ oli hänestä innostavaa. ”Taiteiden opettamisen tarkoitus ei ole pelkästään tehdä taiteilijoita. Robinson ryhtyi puhumaan vapaamman koulutuksen puolesta. Robinson puhuu mielellään luovasta opetuksesta ja sen arvosta. ”Ajatellaan vaikka luovuutta”, Robinson toteaa, ja innostuu taas päästessään puhumaan suosikkiaiheestaan. Ja lopulta menemme sinne.” Pian Robinsonin silmäkulmat kuitenkin kurtistuvat jälleen, aivan kuin hän olisi pahastunut jostain. Hän teki kaikenlaista, muun muassa toimitti taidelehteä, joka oli hänen sanojensa mukaan ”taloudellinen painajainen”. ”En missään nimessä aikonut suostua niin suureen hankkeeseen. Sen kuvitellaan olevan jotain hulluttelua. ”Progressiivisen ihanteen tilalle nousi perinteisempi suhtautuminen.” Samaan aikaan Robinson itse alkoi rakentaa uraa taidekasvatuksen parissa. Katso nyt tuotakin. Taidelehden ja monet muut elämänsä kiinnostavat asiat Robinson teki ja jakoi vaimonsa kanssa. ”Olemme olleet Terrien kanssa yhdessä yli neljäkymmentä vuotta. Myös lukuisat palkinnot ja aateloiminen vuonna 2003 toivat huomiota ja sitä kautta mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoita. Entä käytännön tason vaikuttaminen. Mitä pidemmälle hän jatkoi, sitä enemmän hän kuitenkin kiinnostui yleisemmin kaikista taiteenlajeista osana opetusta. 38 IMAGE SYYSKUU 2017 ”Teatterin välityksessä voi tutkia omia tunteitaan. ”Jos totta puhutaan, olen tehnyt niin aina!” hän sanoo ja naurahtaa. Halusin tietää, mitä täällä on meneillään ja kuinka voin itse muuttaa asioita”, Robinson toteaa. ”Olin kiinnostunut taidekasvatuksen parantamisesta, ja kiinnostuksen kohteitaan edistääkseen ihminen tarvitsee jonkin alustan. Jos ja kun se onnistutaan samaan esiin, se antaa ihmisille pääsyn itseensä. Taiteen arvon puolustaminen lasten ja nuorten opetuksessa vei Robinsonin – jälleen puolivahingossa, kuten hän itse vakuuttaa – mukaan työryhmään, joka laati raporttia koulujen taidekasvatuksesta. Sittemmin aihepiirit ovat laventuneet entisestään käsittelemään muun muassa ihmisen luovuutta ja mahdollisuutta löytää oma intohimonsa ja reittinsä sen luo. Millaista arkkitehtuuria! Ja talojen takana alkaa yksi maailman suurimmista moottoriteistä. Se vähensi koulujen itsenäisyyttä. Ideat eivät pelkisty luokkahuoneisiin, vaan laajenevat ihmisyyteen. Hän ui vastavirtaan. ”Se oli onnistunut projekti – eikä pelkästään minun ansiostani.” Ratkaiseva taitekohta Robinsonin uralla koitti vuonna 1988, kun Britanniassa laadittiin sitova kansallinen opetussuunnitelma. Ironisen itsevarmaan tyyliinsä hän toteaa olevansa varma, että olisi menestynyt alalla. Aivan kuten luonnonvaroja, luovuuttakin on monenlaista, ja se on usein piilossa. Robinson ei laatinut suunnitelmia tulevaisuuden varalle, vaan sanoo eläneensä aina ”veitsen terällä”, avoimena eri vaihtoehdoille. Hän pysytteli monta vuotta draaman parissa ja kirjoitti tohtorinväitöskirjansakin teatterin soveltamisesta koulutuksessa. Robinson julkaisi jo 1970-luvun lopulla teoksen draamapedagogiikasta. ”Eikä luovuus ole pelkkää taidetta. Keskustelu ”metafyysisistä” teemoista, kuten hän itse asian ilmaisee, avaa kuitenkin hyvin hänen ajattelunsa taustoja. Samaa kaavamaisuutta vastaan hän taistelee edelleen. Olemme kokeneet yhdessä paljon, ja matka jatkuu.” Robinson valittiin 39-vuotiaana Warwickin yliopiston Taiteen ja koulutuksen professoriksi. Samalla se avaisi lisää mahdollisuuksia oppilaille, jotka etenevät muita nopeammin ja jäävät nykyään vaille haasteita. Luovuus ei ole jotain, mitä tehdään perjantaisin, vaan sen pitäisi kuulua koulutusjärjestelmän keskiöön”, Robinson painottaa. Draamahan on käyttäytymisen taidemuoto.” Myös improvisaatiossa Robinson näki mahdollisuuksia. 38 IMAGE SYYSKUU 2017 Y S T. Robinson käsitti, että hänellä oli paljon valtaa ja siten tilaisuus vaikuttaa koulutuksen teoriaan ja käytäntöön Britannian ohella koko maailmassa. Lisäksi hän kertoo olleensa koulujen uudistamistyön ohella mukana miettimässä uusia ratkaisuja muun muassa PohjoisIrlannin rauhanprosessiin. Tässä ja muissa vastaavissa rooleissa hän toimi maailman johtavien poliitikkojen ja liike-elämän vaikuttajien kanssa. Yleistä taiteellisuutta painottava koulu antaisi Robinsonin mukaan mahdollisuuden myös niille, jotka putoavat kyydistä tai ahdistuvat yrittäessään pysyä mukana. Y liopistoaikoinaan Robinson oli vielä lähellä lähteä teatteriohjaajan uralle. Hän tuntuu ulottaneen siitä kummunneet opit omaan elämäänsä ohjatessaan toimintaansa vastaan tulleiden tilanteiden mukaan. ”Olen joskus sanonut, että luovuus on maailman tärkeimpiä luonnonvaroja. ”Tilanne muuttui 1980-luvulla”, Robinson toteaa viitaten taiteen arvostuksen laskuun Britannian kouluissa. Tiede ja matematiikka ovat erittäin luovia aloja. ”Ihmisillä tosin on nykyään outoja ajatuksia luovuudesta. Jotkut hänen ideansa vaikuttavat melkeinpä itsestäänselvyyksiltä, jotka on vain käsitteellistetty puoleensavetävästi. Sattuma vei lopulta eroon teatterista
”En kyseenalaista kouluja tai opettajia, vaan systeemin, jossa he joutuvat toimimaan.” Tämä erottelu on tärkeä Robinsonin ajattelussa. Luova, yksilöllinen opetus ei suinkaan tarkoita kaikista rajoituksista vapautumista, kuten jotkut ovat Robinsonin ajatuksia tulkinneet. ”Sen sijaan pitäisi Walter Benjaminin lailla kysyä, että mihin mitäkin välinettä voi käyttää. ”Kirjoituskoneessahan ei ole sisällä romaania, vaan se tulee kirjoittajan mielestä”, hän täsmentää ja ottaa myös vastakkaisen esimerkin. ”Meitä kaikkia!” toteaa Robinson suorasukaisesti. ”Samalla tavalla kuin erään herra Trumpin valinta presidentiksi riippui meistä kaikista, myös koulujen toiminta on vain meistä kiinni.” Nykykoulujen jähmeyden taustalla vaikuttaa laajempi painolasti. T R OSIN NYKYISET KOULUT OVAT STANDARDISOITUJA JA MUISTUTTAVAT ROBINSONIN MUKAAN TEOLLISTA TUOTANTOA. Taiteilijan käsissä mikä tahansa voi olla taidetta.” R obinsonin uusin kirja Creative Schools syntyi osittain vastineena hänen ajatustensa utopistisuuteen kohdistettuun kritiikkiin. Esimerkkeinä Robinson mainitsee tiukasti rajattuihin ikäryhmiin pohjautuvan opetuksen ja koulupäivän jakamisen tarkkoihin aikasegmentteihin. Ne, jotka puhuivat sellaista, eivät selvästi olleet lukeneet kirjoani”, Robinson tuhahtaa. Toisinaan systeemin muuttaminen ratkaisee koko ongelman”, Robinson toteaa. Voiko koulutuksen laatua lopulta kuitenkaan mitata, vai onko sekin yhdenlaista standardointia. ”Tekniikka kehittyy nykyään mieletöntä vauhtia. ”Varmasti voisi!” Robinson huudahtaa. Saavutuksia ei pidä tavoitella hinnalla millä hyvänsä. ”Olen itse puhunut niistä koulutuksen Euroviisuina. Sellaisessa opetuksessa ei ole sijaa erikoislahjakkuuksille tai yksilöille, vain massalle, ja siten se on tasapäistävää. Siellä saadaan erittäin hyviä tuloksia, mutta koska koulutusjärjestelmä on niin kilpailullinen, monet oppilaat masentuvat ja nuorten itsemurhien määrä kasvaa. ”Pitää paikkansa, etteivät esimerkiksi pisa-tulokset ole yksioikoisia”, Robinson tunnustaa. ”Kun valokuvaus alkoi kehittyä, monet kuvataiteilijat olivat sitä mieltä, ettei kyse ollut oikeasta taiteesta.” Tämä on Robinsonin mielestä väärä asennoituminen tekniikkaan. Robinsonin mukaan suomalaiset koulut osoittavat, että kyse ei ole haaveista, vaan todellisuudesta. Näiltä osin nykyiset koulut ovat standardisoituja ja muistuttavat Robinsonin mukaan teollista tuotantoa. Teoksessa hän nostaa Suomen esiin yhtenä luovan opetuksen esimerkkinä. pisa-tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia, ja siinä mielessä Suomi on kärjessä.” Robinson nostaa kirjassaan paljon muitakin onnistuneita esimerkkejä eri maista, kuten Everton Free Schoolin Liverpoolissa, eräät Kiinan koulut ja amerikkalaisen Clark Universityn Worcesterissa. ”Tosiasia on, että opettajat eivät pidä vallitsevasta tilanteesta yhtään sen enempää kuin minäkään.” Jos kouluja ja opettajia ei voi syyttää opetuksen mekanistisesta tilasta, ketä voi. Vallitseva koulutusjärjestelmä perustuu yhä osin teollisen vallankumouksen luomaan malliin, Robinson selittää. ”Siellä haave on jo toteutettu. Hän korostaa standardoinnin poistamisen ohella myös vapaavalintaisuutta sekä koulujen ja opettajien välistä yhteistyötä. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa asialle päätettiin tehdä jotain. Niin se ajaa lajikehityksen ohi. Tässä leikitään tulella.” Robinson ei ole mikään luddiitti digitaalitekniikan suhteen, mutta muistuttaa, että väline itsessään ei ole muuta kuin astia, ja oppilas, välineen käyttäjä, määrittelee sen sisällön. Voisiko Suomen malli sitten toimia esimerkkinä muille maille, vai olisiko sekin taas standardointia. ”Minun väitettiin olevan kriittinen kaikkia nykyisiä kouluja kohtaan. Ja kaikki me tiedämme mitä Euroviisut ovat... Vielä sata vuotta sitten ihmisiä piti vielä kouluttaa tietynlaisiin tehtäviin, mutta nyt se ei ole enää tarpeen sen enempää käytännön kuin ihanteenkaan tasolla. Ihmiset ovat synnyttäneet nämä järjestelmät, joten he voivat hyvin myös muuttaa niitä. Hänen mukaansa monet koulut ja opettajat tekevät kaikkensa taatakseen lapsille ja nuorille laadukkaan opetuksen, mutta koska he toimivat vääristyneen rakenteen puitteissa, he eivät pysty ihmeisiin vaan joutuvat jäämään puolitiehen. OSIN NYKYISET KOULUT OVAT STANDARDISOITUJA JA MUISTUTTAVAT ROBINSONIN MUK AAN TEOLLISTA TUOTANTOA.. Tarvitaan vain pieniä sovitusliikkeitä paikallisiin olosuhteisiin.” . ”Mallin ottaminen ei tarkoita, että Amerikan kouluissa pitäisi alkaa puhua suomea. Nelisenkymmentä vuotta sitten eri maissa alettiin huolestua koulutuksen tasosta. Kyse on vain tilan antamisesta yksilölliselle kasvulle. SYYSKUU 2017 IMAGE 39 T ED-puhe toi suuren suosion ohella Robinsonille myös kritiikkiä. Se oli väärinymmärrys. Teillä on selvästi tehty jotain oikein.” Toiseksi verrokiksi Robinson nostaa Etelä-Korean. Uudistuminen ei välttämättä tarkoita uuden teknologian paraatia kouluissa. ”Pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että on olemassa erilaisia reittejä täyttymyksen löytämiseen. 2010-luvulla Suomi on jatkuvasti koulutuksen laatumittausten kärjessä, kun taas Yhdysvallat löytyy yleensä alimmasta neljänneksestä. Etenkään Yhdysvalloissa monet eivät olleet valmiita ottamaan vastaan ideoita vapaamuotoisesta koulusta, jossa tuloksia ei mitata yhtenäisellä sapluunalla ja jossa oppilaat nähdään luovina yksilöinä. Robinsonin mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, vaan monia eri malleja
Se on kirjoitettu keväällä järjestetyn esseekilpailun aiheesta ja ohjeilla. 40 IMAGE SYYSKUU 2017 Ei oppi ojaan kaada Mitä tehdä sivistyksellä, kun sitä ei kukaan enää odota, kysyy Jyrki Lehtola esseessään. TeksTi jyrki lehtola korjaukseT riitta uosukainen
Voltaire, Rousseau, Immanuel Kant! Mikä meininki. Asioiden väliset yhteydet ovat hävinneet, ja kaikesta on tullut yhteismitallista. Aiempien jaksojen lailla historianopettaja oli jakanut luokan ryhmiin, jotka saivat valita käsiteltävästä jaksosta haluamansa osion esitelmänsä aiheeksi. Keskitysleiri on muuttunut catwalkiksi, Gorki venäläiskirjailijasta YouTubekoiraksi. Schutztaffelin eli SS:n univormujen jälkeen Hugo Boss siirtyi suunnittelemaan miesten pukuja, ja nykyään Boss on laajentunut maailman laajuiseksi, arvostetuksi muotitaloksi, joka suunnittelee vaatteiden lisäksi myös hajuvesiä, deodorantteja ja design aurinkolaseja. Esseetä ei voi lähettää kilpailuun pdf:nä, sähköpostilla, muistitikulla tms. Nauraa, kun sille sanoo ”Emily Dickinson”, ei erota Monet’a Manet’sta, ei jaksa istua edes kuuden tunnin Tarkovskiilakointia läpi. Nykynuoriso. Essee tulee palauttaa 31.5.2017 mennessä postitse paperiversiona. Kilpailuohjeistus, sivulta essee kilpailu.fi: Kotkan Suomalaisten Yksityis koulujen Kannatusyhdistys järjestää osana Suomen itsenäisyyden satavuotisjuh lan ohjelmaa valtakunnallisen, kaikille avoimen esseekilpai lun aiheena ”Ei oppi ojaan kaada”. Voltaire, Rousseau, Immanuel Kant! Miten on, droppasiko tunnelmat. Schutzstaffel eli ss, koevastaukset perustuvat toistolle, Schutzstaffel eli ss, jossa määrä korvaa laadun, Schutzstaffel eli ss, opettajan arvioidessa oppilaan tiedon tason esseevastauksen pituuden mukaan. SYYSKUU 2017 IMAGE 41 S chutzstaffelin eli SS:n, Saksan kansallissosialistisen puolueen , sotilaallisen organisaation mustat univormut suunnitteli Hugo Boss. Vauvat kulkivat turvallisilla kaduilla tutti suussaan ja Voltairen Dictionnaire Philosophique kainalossaan. Ennen! Suomen kielen yksi kauneimmista sanoista. Eräs ryhmistä käsitteli kansallissosialismia muodin ja Hugo Bossin kautta. Schutzstaffel eli SS oli osallisena myös mm. Nykyaika. Jotain on tapahtunut suomalaiselle koulutusihmeelle. Kirjoittaja voi osallistua kilpai luun vain yhdellä esseellä. Helsinkiläisen yläkoulun historian opetuksessa käsiteltävänä oli toinen maailmansota. Ennen! Ennen oli paremmin. Reaaliaineissa ei enää keskitytä asioiden omaksumiseen, vaan niiden ulkolukuun (Svinhufvud! Tän täytyy olla vitsi!). Opettajilta puuttuu auktoriteetti, koska oppilas on otettu tasavertaisena mukaan opetustapahtumaan. Rakkauden pelikenttä ja Olympos on valloitettu), Zac Efron (Sinkkuna suhteessa ja naapurit) sekä Heidi Klum (Muodin huipulle ja Saksan huippumalli haussa). Se taas johtaa – me emme Jyrki Lehtolan essee Ei oppi ojaan kaada on kirjoitettu Kotkan Suomalaisten Yksityis koulujen Kannatusyhdistyksen järjestämän esseekilpailun ohjeiden mukaisesti. Essee tulee otsikoida nimellä ”Ei oppi ojaan kaada” Esseen maksimipituus on 10 kpl A4liuskoja, fontilla Times New Roman, fontti koko 12, riviväli 2. Ruma sana. Kilpailuun osallistuvien toivotaan arvioivan opetuk seen ja sivistykseen liittyviä kysymyksiä avoimin mielin ja terävällä kynällä. Se ei lue kirjoja, ei alleviivaa Unescon maailmantilaraportteja. Silloin klassinen sivistys oli arvossaan. tunnetut näyttelijät Gerard Butler (mm. Viimeistään 31.5.2017 leimatut lähetykset hyväk sytään. Se ei ota osaa kansalliseen dialogiin, aktivoidu, siltä puuttuu yleissivistys, joka saisi sen näkemään oman paikan maailmassa terveen suhteellisuudentajun kautta (meillä oli sellainen (me toimme sen maailmaan)). Bossin malleina ovat toimineet mm. Voittajat julistetaan ja palkinnot jaetaan sunnun taina 3.12.2017 Kotkassa.. Historia on musertunut kasaksi toisiinsa liittymättömiä anekdootteja, ja Auschwitzin portista astelee ulos pirteä Heidi Klum raahaten perässään juuri oikealla tavalla nälkiintynyttä huippumallia, ja – ecce homo! – nyt meitä kiinnostaakin tietää, millä dieetillä se pääsi tuollaiseksi. Kilpailun säännöt: Esseekilpailu on avoin kaikille. Leh tolan esseetä ei ole lähetty kilpailuun. Esseen tulee olla suomen kielinen. Vieläkö yleissivistyksellä on arvonsa digitalisoi tuvassa maail massa. Nykyopettajat eivät osaa enää suomen kieliopin sääntöjä – niitä, joiden hallitseminen lämmittää meitä vieläkin liki eroottisesti. Mitkä ovat olleet Suomen menestystekijät ja mitä nyt olisi tehtävä. Melkein yhtä ruma kuin nykynuoriso, jonka suurin rikos on se, että se on erilaista kuin me olimme nuorina, sillä meidän nuoruutemme on kaikista mahdollisista nuoruuksista se, joka tulisi muidenkin elää. Neitsyys menetettiin muinaiskreikan kielellä, ja kun helsinkiläisnuori nautti ensimmäisen humalansa, siitä seurasi naapuritalon pojan kanssa paikoitellen melko kovaääninen väittely kategorisen imperatiivin tyhjyydestä. Esseen tulee olla aiemmin julkaisematon. Tällä vuosikym menellä koulutusjärjestel mässämme on paljastunut heikkouksia ja ongelmia, joi den ennakoidaan syvenevän. Sivistys on maailmasta kadonnut tavoiteltavana arvona. V aikea tätä nykyaikaa on täältä omalta Olympos-vuoren valtaistuimeltaan katsella. Hugo Boss kuoli vuonna 1948, kolme vuotta toisen maailmansodan syttymisen jälkeen. ”holokaustissa” eli ”kansanmurhissa”. Se ei kehitä itseään, kehity, ole kiinnostunut. Sata vuotta sitten itsenäis tynyt Suomi on suoriutunut opetus ja sivistystehtäväs tään hyvin
Kansa koulu ja ammattikoulu kouluttivat meitä ammatteihin, joiden kautta osa meistä pääsi metsistä kaupunkeihin metsätaloustuotteita jalos tamaan. Hyvinhän se sujui hetken aikaa. Opettajilla oli arvovaltaa, auktoriteettia, uskottavuutta, ne herättivät pelkoa ja kunnioitusta. Eräs lainalaisuus oli koulutuksen kausaalisuhde parempaan maailmaan. Koulu, kirkko ja koti oli se kolminaisuus, jonka keskellä me kas voimme yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. V oltaire, Rousseau, Immanuel Kant! Kuunnelkaa, kuinka me sivistyksen viimeiset airueet muistelemme aikoja, jolloin sivistys oli vielä arvossaan, kuulkaa karjuntamme: Menneisyydessä oli sivistys, nykyisyydessä vain sen murha! J’accuse! J’accuse! Menneisyys, maailman paras paikka! Sieltä ei löydy sivistyssukupolvia unohtuneina television ääreen; siellä ei ole risti riitaisten, alati muuttuvien ideologioiden keskellä kiemurtelevaa koululaitosta, joka opetti nuoria näkemään maailman vuoroin kirkon, kurin, kreationismin, yhteiskuntakelpoisuuden tai Neuvostoliiton läpi. Meistä koulutettiin kansa, joka osasi lukea työehtosopimuksia, vaatia itselleen kuuluvia oikeuksia ja ymmärtää maailman lainalai suuksia. Siitä alkoi suomalaisen koulutuksen menestystarina. Menneisyydessä on vain kiveen hakattua, muuttumatonta, ikuista sivistystä, pysyviä intellektuaalisia arvoja, vääristynyt muisto siitä, millainen halusi joskus olla, ja siksi suomalaisessa sivistyskes kustelussa menneisyydestä on tullut pesäpallomaila, jolla hakata nykyisyyttä kasvoille. Koulutuksen avulla pystymme ähkimään oikeuksiemme puolesta. Maailman laadukkain perus koulu valtasi Suomen pohjoisesta etelään niin, että inarilaisella yksinhuoltajan lapsella oli yhtä suuret mahdollisuudet elämässään kuin Helsingin Normaalilyseossa opiskelevalla kahden yhteiskun Voltaire, Rousseau, Immanuel Kant! Mikä fiilis kavereilla. Millaisia uhrauksia se meiltä vaati, millaista luonteenlujuutta, epäitsekkyyttä, kansallismielisyyttä (me, me, me!). Mutta nykynuo riso, se makaa tyytyväisenä kuilunsa pohjalla, jonne vain älypu helin (kuunnelkaapa joskus, kun dekonstruoimme humoristiseen tapaamme sanan ’älypuhelin’!) tuo sinisen, epäluonnollisen valon eikä nuori ”chattinsa” keskeltä kuule, ei se halua kuulla, kuinka me täällä kuilun reunalla sitä kutsumme ja heilutamme Voltairea: Jos kiipeät valoon, saat lukea Candiden, se on tosi hauska kirja! N ykyisyyden rikos on, ettei se kumarra men neisyyttä; aikaa, jolloin kansan tasaarvoinen kouluttaminen oli suomalaisihme, jota jokaisen meistä tulee omalla toiminnallaan vaalia vielä vuonna 2017, vaikka kuinka typerältä tuntuisi, kun opettaja kysyy ”Entä kuka valittiin presi dentiksi Relanderin jälkeen?”, KVG hullu, KVG. Erityisen raskasta nykynuorison sivistymättömyys on meille, jotka muistelemme (kuulkaa, kuinka me muistelemme!), kuinka syvästä, pimeästä (tosi syvästä, todellakin pimeästä!) kuilusta me juuri opettelemamme aakkoset tikapuinamme kiipesimme kohti valoa. Lukutaidon avulla aloimme ponnistaa esiin lauteiden alta. Sodat hävittyämme jatkoimme nöyrinä työntekoa ja itsemme kouluttamista niin, että saatoimme kutsua itseämme hetken aikaa ”pohjolan Japaniksi”, koska olimme koulussa oppineet, mikä Japani on. Olimme tipahtaneet maailmaan pimeän, kylmän saunan lauteiden välistä. Lukisitteko edes te toisianne?. Ei meillä ollut tietoa muista mahdollisuuksista, oikeuksistamme, siitä että maailma voisi olla jotain muutakin kuin kuusi likaista perheenjäsentä nukkumassa saunan lattialla päällekkäin. Koulutuksen avulla siirrymme saunan lattioilta alivuokralaisiksi kaupunkien palvelijanhuoneisiin. Köyhyys oli sodan jälkeen edelleen liian lähellä, sitä oli paettava yhä rivakammin, ja siksi Suomeen alettiin suunnitella tasaarvoista, kaikille kuuluvaa ilmaista peruskouluopetusta. 42 IMAGE SYYSKUU 2017 kestä tätä – jälkimoderniin relativismiin, jossa kansanmurhat ovat vain yksi tapa kertoa Zac Efronin elokuvaurasta. Opettajat olivat kansan kynttilöitä, jotka valaisivat tietämme pimeästä metsästä hämärään kauppalaan. Osa niistä oli täyshulluja, ja hyvä niin, koska niiden avulla opimme tunnistamaan hullun. Koulutuksen avulla kykenemme lähestymään tasaarvoisia suhteita, teoriassa, mutta silti hei. Aivan heti mekään emme ymmärtäneet koulutuksen merkitystä, kun itsenäisyyden alussa oli kiire tappaa toisiamme ja etsiä tuoreelle suomalaisdemokratialle Saksasta kuningasta. Kulttuuripääoman kasvamisesta seurasi mahdollisten maailmojen ja sitä kautta taloudellisen pääoman kasvaminen. Sivistys auttoi meitä sekä kansana että yksilöinä ymmärtämään jotain selviytymisen kannalta olennaista: vain koulutuksen avulla pääsemme eroon köyhyydestä. Siihen luokkakierto silloin vielä jäi, oppikoulut olivat mak sullisia, ja niihin pääsivät vain varakkaiden lapset oppimaan, että köyhä on latinaksi pauper. Pian kuitenkin taju simme, että ei näiden multaisten idioottien kanssa pääse mihinkään, niiden on muututtava, ja Suomeen säädettiin vuonna 1921 yleinen oppivelvollisuuslaki, samana vuonna Thaimaan kanssa. Menneisyydessä ei ole tietoa, joka jatkuvasti kumoutui, ei homoseksuaalisuudesta varoittavia opettajia, kokonaisia rotuja halveksivaa opetusta, Jumalan rangaistuksella pelottelijoita, alko holisoituneita kusipääopettajia tai koululaisille järjestettyä kirjoitus kilpailua, jonka aiheena oli Vladimir Iljits Leninin koko kauneus
Suomen presidenttien nimien opettelu oli muuttunut vaikeaksi motivoida, kun ne pystyi googlaamaan, jos tietoa tarvitsi, ja yhä vähemmän sitä tarvitsi. Sitten maailma muuttui, liian nopeasti maailman parhaalle Suomelle, joka luuli ratkaisseensa koulutusasiansa. V oltaire, Rousseau, Immanuel Kant! Mikä fiilis kavereilla. oecd:n vuosittainen pisa-tutkimustulos oli Suomen valtion saama kymmenen laudaturin ylioppilastodistus, ja Suvivirsi laulu, jonka tahdissa kansa itki liikuttuneena siitä, että sillä edelleen oli tulevaisuus. Me olimme tasa-arvoisen, korkean koulutuksen ihmemaa, jota ulkomaalaiset tulivat ihastelemaan ja meistä kirjoitettiin haltioituneita kirjoja, artikkeleita, kansijuttuja. Luovuus edellä me olemme viime vuodet ongelmat kohdanneet käyttämällä rohkeasti sanaa luovuus ratkaisuna kaikkeen, minkä maailma eteen heittää. Suvivirsikin muuttui ongelmalliseksi, kun siinä seikkailivat Jeesus Kristus ja Herra, ja maallistuneessa koulussa ateismi oli vain yksi kovaääninen ruoka-allergian muoto lisää. Niin ei tietenkään ollut, mutta oli lämmittävää ajatella elävänsä maailmassa, jossa niin voisi edes periaatteessa olla. Globalisaation haasteisiin vastattiin tilaamalla ajatushautomoilta paperinivaskoja, joissa esiintyisi mahdollisimman monta kertaa sanapari ”globalisaation haasteet”. Kaikkien oppimistulosarviointien mukaan suomalaisnuorten lukuja laskutaidon taso oli laskussa. Äkillisten rakennemuutosten sarja puolestaan kertoi, että koulutus ei enää taannut turvattua taloudellista asemaa. Digitalisaatiosta voi olla suurta iloa nälkää kotonaan potevalle Mikael Jungnerille ja muille Woltia näprääville digi-aikuisille, joilla kylläisinä ei ole enää voimia pohtia, millaisella voimalla digitalisaation kokoinen tiedon, representaation ja aikakäsityksen hyökkäys osuu siihen lapseen, jolle me annoimme 3-vuotiaana käteen iPadin, ei siitä haittaakaan varmaan ole, ja jota nyt syyllistämme siitä, että lapsen lukumotivaatio ei tyydytä meidän vanhoja sivistysstandardejamme, ja jolle tämä virke oli aivan pitkä, koska se lapsi nyt vain. Vapun kellastuneet ylioppilaslakit eivät enää muistuttaneet, että kaikki on meille mahdollista, vaan että aika monen päähän voidaan yhtäkkiä kaataa ämpärillinen virtsaa. O nneksi ratkaisu löytyi nopeasti. Se rakoili suhteessa toisiimme, opettajiin ja liian nopeasti muuttuvaan maailmaan. SYYSKUU 2017 IMAGE 43 nallisen vaikuttajan lapsella. Uudenkin koulutusihmeen lähtökohdissa olisi kuitenkin varmasti kaikille eduksi, jos ratkaisut alkaisivat samalla kirjaimella. Siellä oli kolmen C:n ratkaisu: Creativity, Curiosity, Courtesy (Luovuus! Uteliaisuus! Kohteliaisuus!). Voltaire, Rousseau ja Immanuel Kant eivät olleet edes animaatiostudioiden keksimiä hauskojen hahmojen nimiä. Ylioppilaslakit lisääntyivät vappuna katukuvassa ja kertoivat suomalaisesta koulutusihmeestä: siitä, että oman kohtalon suuntaa voi itseään sivistämällä muuttaa. Ne eivät olleet mitään. Muuttuvaan maailmaan yritettiin vastata muuttuvan maailman aseilla eli keksimällä uusia käsitteitä ja toivomalla parasta: olisiko Suomen seuraava koulutusihme kenties ”syventymisen koulu” tai ”peruskoulu 2.0”. Se on luova, keskusteleva, osallistava ja osallistuva, se kannustaa, se ei muserra, koska sun laiskassa osaamattomuudessas, siinä voi piillä emmätiedä emmätiedä uus Nokia, Rovio, Supercell. Ja koska Sitran paperissa oli muistutettu, että globalisaatio tuo mukanaan haasteiden lisäksi myös mahdollisuuksia, ongelmat eivät enää ratkeaisi suomen kielen sanojen avulla. Luottamus rakoili. Liikkuvan kuvan, reaaliaikaisen kommunikaation ja informaation määrä, nopeus ja tasavertaisuus on jotain sellaista, ettei sen vaikutuksia voi arvioida paperisen kirjan takaa. Jos tuo ei kelvannut, löytyisi toinenkin kolmen C:n ratkaisu: Creativity, Collaboration, Capacity-Building (Luovuus! Yhteistyö! Valmiuksien kehittäminen!). Digitalisaatio on muuttanut maailmaa tavalla, jota kukaan ei vielä pysty hahmottamaan. Pisa-tuloksia oltiin juhlittu voittajina, mutta nyt muu maailma huomasi putoamisemme ja uutisoi meistä niin, että jopa meillä alkoi kasvaa ymmärrys siitä, että jotain olisi tehtävä seuraavien sukupolvien tai ainakin oman maineen hyväksi. Vaikka auktoriteetteja kaatui matkalla, ja koti sekä kirkko muuttuivat yhä hauraimmiksi, koulu pysyi keskiössä. Ja jos noistakaan ei vielä irtoa, löytyisi myös neljä C-kirjainta: Creativity, Critical thinking, Communication, Collaboration (Luovuus! Kriittinen ajattelu! Kommunikaatio! Yhteistyö!). Koulussa oli se tärkein: opettaja, jota kuuntelimme ja johon luotimme, ja joka oli sillä lailla elämänuskoinen, että meidät nähdessään se näkikin meissä piilevän potentiaalin. Tunneilla käsitellään klikkausjournalismia, pinnallista, kaikissa uskonnoissa on kaikenlaista, hyvää myös, populismi on vaarallista, me kaikki voimme omalta osaltamme tehdä ilmastomuutokselle jotain, tää on sulle turvallinen tila olla yhtä löysä kuin kaikki muutkin. Vähän kuin päiväkoti, mutta koulu. Koulutustutkimuksista tuli masentavaa luettavaa. Jotain pitäisi varmaan tehdä. Anglosaksisessa maailmassa muuttuvan maailman ja koulutuksen haasteita yritettiin onneksi ratkoa C-kirjaimella. Vaihdetaan hei alkukirjainta! Koulutuspolitiikassa oli vaihdettava alkukirjainta, koska koulu, kirkko ja koti ei enää yhdistelmänä toiminut. Ja kun koti, kirkko ja koulu on muuttunut epämääräiseksi kokoelmaksi yhteisöllisyyttä, jutustelua, kivuutta ja luovuus-sanaa, jäljelle jää nykykoulutuksen ideologinen ydin: sä ja sun epämääräinen fiilis siitä, mitkä on sun vahvuutes ja mun epämääräinen yritys tässä kannustaa sua kohtaamaan sun vahvuudet. Nokiakin oli hajonnut murusiksi hiekkaan, joten aloimme kysyä toisiltamme, onko Suomen koulutusihme uusi Nokia, koska me olemme maa, jossa korkeasta koulutuksesta huolimatta on lopulta hyvin vähän tapoja esittää relevantteja kysymyksiä. Nuoret eivät etsineet Internetistä ja älypuhelimista tietoa Immanuel Kantin ja Descartes’n suhteesta, vaan ottivat kuvia omista kasvoistaan esittämässä jonkun muun kasvoja. Emme olleet osanneet lukea kauaakaan, mutta nyt pystyimme lukemaan kymmenillä eri kielillä tarinoita siitä, kuinka hyvin osasimme lukea. Maailma oli muuttunut, ja koulu opetti pieniä ihmisiä, miten selviytyä maailmassa, jota ei enää ole. Opettajat olivat olleet 2000-luvulle saakka suomalaisen koulutusihmeen keskiössä, nyt opettajien tehtävä oli luovuttaa valta oppilaille, yhteisölle, yhteisesti harjoitettavalle dialogin simulaatiolle. Suomen vahvuus, koulutuksen tasa-arvo, oli katoamassa, kun tutkimusten mukaan sosiaalinen tausta vaikutti yhä voimakkaammin oppimistuloksiin. Lukisitteko edes te toisianne. Uusi koulu, Päiväkoti 2.0, opettaa meidät kaikki olemaan samalla tavalla luovia, turvallisessa tilassa oot, sano vaan rohkeasti omin sanoin se ajatus, joka just sanottiin, ja ajattelemaan samalla tavalla kriittisesti. Jokainen suomalaislapsi oli pieni koulutusihme. Koulutielle oli ilmestynyt ammottava monttu, jota ei enää valistusfilosofeilla ylitetty, vaan sen yli oli digiloikattava. Luovuus! Jaa-a! Tuntuisi olevan yhteinen nimittäjä ongelmienratkaisulle! Luovuus! Nam! Hyvältä kuulostaa! Mitä luovaa sitä ei luovien lasten ja heidän luovan tulevaisuutensa eteen luovasti tekisi. Ja niin meillä on uusi koulu
Kulttuuripääoma ei muutu enää pääomaksi, ja sivistyneistö on prekariaatti, jolle voi löytyä jopa töitä, jos se ymmärtää hakea niitä viestintätoimistosta. Ja sitä ennen tulisi tehdä yksi tärkeä asia: Voltaire, Rousseau, Immanuel Kant! Menkää pois, te ootte nyt pahasti tiellä! ?. Suomen koulutusihme toimi niin kauan kuin se perustui opettajan auktoriteettiin ja auktoriteetin ylläpitämään monologiin. Kun sen tilalle tuotiin opettajan ja oppilaiden dialogi, katosivat auktoriteetin mukana myös kriittinen ajattelu ja luovuus. Peruskoulun käyneiden aikuisten argumentaatio ja käytös vaikuttavat yhä selkeämmin siltä kuin Suomessa olisi ollut samaan aikaan menossa salainen sisäisen siittämisen kokeilu, joka epäonnistui pahemmin kuin kukaan älysi pelätä. Vanhasta sivistysideaalista olisi luovuttava, sitä ei voi enää millään tavalla motivoida. Mitä tehdä sivistyksellä, kun sitä ei kukaan enää odota. Luovuus syntyy sanoista ”et sä saa” ja ”et sä voi”; siitä, kun tekemisen tapa löydetään suhteessa kieltoon. Ne kukoistavat vain antagonistisessa suhteessa: kun on jotain, jota kyseenalaistaa tai tuijottaa suu auki epäuskoisena tai jolle nauraa. 44 IMAGE SYYSKUU 2017 on niin vitun keskittymiskyvytön, ettei huomannut edes, että sitä yritettiin juuri mielistellä vittua taivuttamalla. Ajattelu syntyy vasta, kun joutuu yksin taistelemaan toisten ajatuksia vastaan, ei siitä, että toistetaan ryhmässä samaa, kaikkien hyväksymää ajatusta. Sivistys ei tarkoita kokoelmaa kiveen hakattuja totuuksia, se on ajassa elävä, tuhansien muuttuvien tekijöiden välissä liikkuva hajanaisuus, johon on mukauduttava, ettei jää yksin ojaan ihmettelemään, että tätäkö se das Ding an sich tarkoittikin. Elämä on selviytymistä, ja nyt nuori tarvitsee siihen uusia välineitä, ei paluuta vanhempiensa valheellisiin kulta-aikoihin (aikalaisten omista sivistysmuistoista unohtuu usein se, että ne katsoivat televisiota koko ajan, katsovat edelleenkin). Oppi ei ehkä kaada ojaan, mutta ei se enää auta sieltä nousemisessa. Asiantilasta ei kannata syyttää nykynuorisoa, vaan niitä ilmaisesta peruskoulutuksesta nauttineita sivistysaikuisia, jotka antoivat nuorille ihmisen mallin. Sivistysaikuiset saivat nauttia yleisestä, tasa-arvoisesta peruskoulutuksesta, ja heitä katsellessa on vaikea hahmottaa, mitä hyötyä siitä kenellekään oli. Digitalisaatio on sen tason kategoriamuutos, ettei sitä saada haltuun vain toistelemalla seminaareissa sanaa ”digiloikka”, ja siksi seminaareissa on toisteltu sanaa ”digiloikka”. Koulu, koti ja kirkko tulisi tuoda takaisin opetukseen heuristisena mallina, jossa antagonistinen kohtaaminen voisi synnyttää muutakin kuin nykyisen kädenlämpimän harhan siitä, että juttelemalla nää ongelmat varmaan muuten ratkeaa, ja jos ei, lisätään kouluhallituksen budjettiin satatuhatta iPadia. Kun nykykoulutus ja etenkin sen tulokset nähdään nyt ongelmallisina, laiska, syyttävä sormi kohdistuu liian usein nuoriin ja heidän motivaatioonsa, ei siihen, että aikuiset eivät tehneet mitään ajoissa, vaan jatkoivat lämmittelyä PISA-tulosten loimussa. Mitä tehdä sivistyksellä, kun ei ole enää tavoitteita, joihin sen avulla voi suunnistaa, kun ympärillä kaikki esimerkit kertovat, että kehitys on kiertynyt alkupisteeseensä, ja nyt maailmassa pärjäävät kehoaan treenaavat semi-lukutaidottomat maalaiset, joiden maailmasuhteeksi riittää se, että maailma on kiinnostunut heistä. Jos puutteen pelko oli se, joka motivoi kansakunnan koulunja yliopiston penkeille, nyt yhtälö koulutuksen ja puutteen ehkäisemisen välillä on kadonnut, kun mikään ympärillä ei viittaa siihen, että sivistysprojektin jatkaminen olisi millään tasolla kannattavaa
Ada. 46 IMAGE SYYSKUU 2017 46 IMAGE SYYSKUU 2017 Hyvältä näyttää M EI K K I PI IA H IL TU N EN
SYYSKUU 2017 IMAGE 47 Viivi Huuska kuvasi nuoria, joiden sukupolvi näyttäytyy kykeneväisenä, valppaana ja visuaalisena. Santeri ja Eemeli
48 IMAGE SYYSKUU 2017 Aino
SYYSKUU 2017 IMAGE 49 Aaron
50 IMAGE SYYSKUU 2017 Pazilaiti
SYYSKUU 2017 IMAGE 51 Jonas, Luka ja Vertti
52 IMAGE SYYSKUU 2017 Aada ja Emilia
SYYSKUU 2017 IMAGE 53 Samuel
54 IMAGE SYYSKUU 2017 54 IMAGE SYYSKUU 2017 Koutsi hoitaa Koulupuhe korostaa jatkuvasti enemmän erilaisten ajattelutaitojen merkitystä. TeksTi niklas thesslund kuvaT uwa iduozee 54 IMAGE SYYSKUU 2017. Nyt Ville Peltonen kertoo, millainen merkitys niillä on huippu-urheilussa
Yhdysvaltalaisen baseballjoukkueen syöttäjä oli epäonnistunut pelissä ja soitti maansa myyneenä seuran käyttämälle urheilupsykologille pyytääkseen apua. Ne ovat taitoja, joita esimerkiksi koulun toivotaan opettavan oppilailleen pelkän tiedon sijaan. Viiden päivän päästä aloitat New York Metsiä vastaan”, mentaalivalmentaja Gary Mack vastasi puhelimeen. Kaikesta tästä Peltonen on nyt tulossa kertomaan. Hän myöhästyy töölöläisravintola Eliteen sovitusta tapaamisesta puolisen tuntia, kun tytär on heitettävä treeneistä kotiin. Tapaus on kerrottu Mackin 16 vuoden takaisessa kirjassa Mind Gym. Sitä, että pakotetaan hakemaan jokin uusi näkökulma.” Miller ja Peltonen istuivat kahdenkeskisiä palavereja, ja Peltonen luki aihepiirin kirjoja, kuten oli tehnyt koko uransa ajan. Esimerkiksi jääkiekossa. Korvien väli ei silti tarkoita vain mielen lujuutta kovassa paikassa, siellä ovat ajattelun taidot laajemminkin. Peltonen ymmärsi, että pelkkä fyysinen huippukunto ei riittäisi pärjäämiseen ja uran jatkamiseen huipputasolla. Ja mikä tärkeintä: luultavasti enemmän kuin sellainen vastustaja, jolla ei ole tätä arsenaalia käytössään. R avintolapöydän toisella puolella istuessaan Peltonen näyttää samalta kuin aina. Se oli mahtava kirja, tosi inspiroiva ja edelleenkin täysin ajankohtainen.” Tapaamisten pohjalta Miller laati Peltoselle harjoitteita kahdenlaisiin kehitystehtäviin. Jos vain lataa siihen entisen stressin päälle, latauksesta ei tule vahvaa.” Jääkiekkoilijan latautuminen ennen peliä saattaa kuulostaa maailman pienimmältä ongelmalta, mutta ammattiurheilijoiden paineiden arvostelu lajin ulkopuolelta on kuitenkin kuin syyttäisi kampeloita niiden litteydestä. ”Opin, että voidakseni latautua vahvasti ja päästäkseni lähelle huippusuoritusoloa jo ennen peliä on ensin pystyttävä rentoutumaan. Joukkueen päävalmentaja on Kari Jalonen, joka valmensi maajoukkuetta silloin kun Peltonen kuului sen valmennusryhmään ja hifk:ta vuosikymmenen taitteessa, kun Peltonen palasi ulkomaanvuosiensa jälkeen seuraan, josta vuonna 1995 lähti Pohjois-Amerikkaan. Nimensä mukaisesti se tähdentää, että mieltä olisi harjoitettava kuten lihaksia: vain täydellisen keskittynyt ja latautunut urheilija saa jo huippuunsa viritetystä fysiikastaan ja lajitaidoistaan irti kaiken. Mind Gym taas on kirja mielen hallinnasta ja psyykkisten resurssien käyttämisestä huippu-urheilussa. Syöttäjä kertoi: kun hän heittää oikein hyvin, heitossa on voimaa koko vartalosta ja kova syöttö lähtee sinne, minne hän haluaa, syötöt ovat heti suoria ja syöttäjä pystyy vaihtelemaan niiden vauhtia. Ravintolaa on tavattu pitää kantapaikkana taiteilijoille, ja vaikka Ville Peltoseen ehdittiin pitkän pelaajauran aikana liittää monenlaisia luonnehdintoja, sanaa taiteilija tuskin koskaan. Vain vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen menehtynyt Mack oli psykologi, joka työskenteli esimerkiksi yhdysvaltalaisten ammattilaisjoukkueiden kanssa. hc Lugano on Sveitsin jääkiekon perinteisiä suurseuroja ja käytti myös Peltosen aikana useita urheilupsykologeja osana valmennustiimiään. ”Hyvä, keskity ajattelemaan noita kolmea asiaa ennen seuraavaa peliä. ”Voidakseen oppia itsellä pitää olla jokin prosessi käynnissä, johon opit voi liittää. Tätä on tarpeetonta kyseenalaistaa, varsinaiset taitoerot ovat millä tahansa huipulla aina pienet. Jos sanat Elite ja myöhästyminen ovat esiintyneet samassa puhelussa, sisältö on perinteisemmin ollut sen selittäminen, että kotiinpaluu ravintolasta myöhästyy muutaman tunnin, päivän tai viikon. Mind Gymin mainitessaan Peltonen innostuu yhä. Emmi Peltonen on taitoluistelun suomenmestari viime vuodelta, lajinsa kirkkain suomalaistähti Laura Lepistön ja Kiira Korven jälkeisessä ajassa. Harri Kirvesniemi sanoi aikoinaan harjoitelleensa uransa aikana sen verran, että lihakset pitäisivät vartalon pystyssä vaikka ilman selkärankaa, eikä Peltonenkaan siltä näytä, että olisi vaarassa luiskahtaa lattialle. ”Miljoonadiilistä tuli ensin mulle itselleni painolasti. Yksi heistä oli kanadalainen Saul Miller. Pelikäsitys kuin tietokoneella, vanhat meriitit kansakunnan kovalevyllä. Saattaa olla, että siinä tarvitaan ikää ja kypsyyttä, oikeanlaista ja jopa epätoivoista kehittymisen vimmaa. Ne eivät ole kiinni oppiaineissa tai tieteenaloissa ja siksi ne hallitseva voi käyttää niitä ratkaisukeskeisesti missä ongelmassa hyvänsä tai millä alalla vain. Kun Peltonen pelasi vuodet 2003–06 maan mestaruussarjan hc Luganossa, hän oli kolmekymppinen, mikä on koko ajan korkeampi ikä jääkiekkoilijalle. 56 IMAGE SYYSKUU 2017 T arina kerrotaan heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Painetekijöistä suomalaisittain paras esimerkki on nykyisin Ruotsissa pelaavan Ville Leinon ura. Se on perinteisesti ollut vaaran paikka, mutta ennen muuta juuri taiteilijoille. Oli löydettävä muita keinoja. En tiedä, johtuuko se siitä, että en ole aikaisempien tän kaltaisten koutsien kohdalla ollut itse vielä kypsä vai johtuiko se metodeista, vaikea sanoa”, Peltonen kertoo. Kuunneltuaan syöttäjän itsesyytöksiä psykologi kysyi, mitä syöttäjä tekee silloin, kun hänen pelinsä todella kulkee ja kuinka. Kasvot ja pikeepaitaan puettu ylävartalo paljastavat lähes neljännesvuosisadan uran ja harjoittelun. Tunsin, että varsinkin nyt mun pitäisi loistaa, jotta kukaan ei pääsisi sanomaan mua ylipalkatuksi”, Leino kertoi ja jatkoi pelinsä tukehtuneen tästä johtuvaan yliyrittämiseen. Nyt oman ajattelun kehittäminen oli entistäkin tavoitteellisempaa. Mieluummin toistuivat aina samat luonnehdinnat: määrätietoisuus, esimerkillisyys ja johtajuus. Ensimmäinen liittyi latautumiseen: kuinka suggeroida itsensä mahdollisimman kovaan vireeseen jo ennen ottelua. Peltonen aloitti heti valmennushommat: ensin hifk:n junioreiden valmennuspäällikkönä, sitten maajoukkueen valmennusryhmässä ja viimeisimmäksi sveitsiläisen sc Bernin apuvalmentajana. Sellainen on aina ollut myös Peltosen rooli: oli pelipaidassa millainen logo vain, Peltosen paidassa oli lähes poikkeuksetta myös kapteenin C-kirjain.. ”Se löi todella mun tajuntaan. Peltonen päätti peliuransa kolme vuotta sitten. En kestänyt niitä tarpeeksi hyvin, ja niinpä musta tuli ylipalkattu pelaaja. Peltonen on kesälomalla töistään Sveitsissä, jossa sattumoisin on yksi tämän tarinan alkujuurista. Ja juuri Peltosen kohdalla myös baseball-tarinaa voi pitää kuvaavana: Myös Peltosen ura on ollut siirtyminen puhelimen päästä toiseen. Leino kertoi kesällä Urheilusanomissa uransa romahtaneen nhl-seura Buffalo Sabresin kanssa solmittuun kuuden vuoden ja 27 miljoonan dollarin sopimukseen. --Kun kritiikkiä tulee joka puolelta, osa menee väkisinkin ihon alle, tunteisiin.” Leinon hirviösopimus on oma lukunsa, mutta samankaltaisia paineita on kaikkien tulosvastuullisten pelaajien niskassa. ”Millerin kanssa mulla synkkasi. Ei silti niinkään siitä, mitä kaukalossa on tapahtunut, vaan mieluummin mukaillen lähes sata vuotta sitten loistanutta golfinpelaaja Bobby Jonesia (ja epäilemättä satoja muitakin ammattiurheilijoita), joka on sanonut, että pääosa huipputason golfinpeluusta tapahtuu vain vaaksan mittaisella kentällä korvien välissä. V ille Peltonen soittaa tunti ennen sovittua haastatteluaikaa. ”Paineet iskivät uudella tavalla. Kun Ville Peltonen luki kirjan lähes tuoreeltaan, se jätti jäljen. Seuraavassa ottelussa syöttäjä oli täysin suvereeni ja syötti koko pelin päästämättä yhtäkään juoksua
Jos keskittyy siihen, mitä ei halua, todennäköisesti saa juuri sitä.” Aivan kuten Gary Mack kirjoittaa Mind Gym -kirjassa puhelustaan baseballsyöttäjän kanssa, myös Saul Millerin kanssa suunnitellut mielikuvaharjoitukset keskittyivät tunnistamaan tilanteita, joissa Peltosen peli todella kulkee. Se NHL, johon hän palasi, oli toinen kuin mistä viisi vuotta aiemmin lähti. Maalien ja tulosten ulkopuolella pelissä kyse on juuri niistä, joukkueen ja pelaajien omista pienistä asioista. Sellaiseen keskittymiseen, että ajatukset eivät olisi kiinni missään. Taito ole myöskään sidoksissa vain urheiluun. Mutta sekin on taito, joka on opeteltava.” Ulkopuoliset ajatukset eivät mahdu mieleen, kun se on kiinni jossain sisällöltään tyhjässä, esimerkiksi mielikuvassa aallosta. Mun tekeminen on kuitenkin sellaista, että pitää pysyä kiekossa. On esimerkiksi helpompi jättää median sanomiset ja somet omaan arvoonsa.” Kuinka rentoutuminen sitten tapahtuu. ”Pitää tunnistaa ne asiat, jotka luovat tilanteita omille vahvuuksille. Sellaisen luominen on valmentajien tehtävä, kapteeniston homma taas on viedä se joukkueeseen ja kentälle. Heiltä, joiden rooli ja peliaika ovat pienempiä, pelin sisään pääseminen vaatii toisenlaisia keinoja. ”Monesti on ollut kovia paikkoja, joissa omat kyvyt eivät ole yksin riittäneet, vaan on pitänyt käyttää yhteistyötä: ketjukavereita ja yhdessä luotua sapluunaa. Altavastaaja pystyy siihen vain yhteisellä suunnitelmalla ja pelitavalla. Samalla tavalla kiihdyttävästi toimii sisäänhengitys ja siksi rentoutusharjoitukset tähdentävät uloshengitystä. ”Mitä nuorempana tällaiset mielen hallintaan liittyvät asiat opettelisi, sen parempi. Kuten hyvin annettu palaute kehuu tekoa eikä sen tekijää, myös mielikuvaharjoitukset keskittyivät konkreettisiin toimiin eivätkä vaikka voiton jälkeiseen hyvään oloon. ”Halusin lisää kontrollia peliin valmistautumisiin. Siksi vaihtopenkiltä on pelattava itsensä peliin sisään ja peliajasta päättävän valmentajan huomioon pienillä asioilla. Niiden lisäksi oli myös sellaisia, että mitä voi tehdä hengityksellä tai seuraamalla jotain tiettyä pelaajaa jäällä, jos joutuu istumaan hetken aikaa penkillä. ”Pitkään olin sanomassa näitä samoja asioita ja sitten jouduin menemään jäälle tekemään niitä asioita. ”Siitä alkaa hyvä kierre. O lympiahopeaa Torinosta, Sveitsin mestaruus Luganossa ja uusi NHL-sopimus. ”Pohjois-Amerikkaa varten mun piti saada peliini enemmän aggressiivisuutta, pelityylini oli jollain lailla vähän vajaa siitä”, Peltonen kertoo. ”Paljon ne liittyivät hengittämiseen ja mielikuviin. Toinen on vaihdettavissa: lupa johtaa, lupa opettaa.. Nyt ei tarvitse enää mennä tekemään niitä.” Kari Jalosen ja Peltosen valmentama sc Bern on Sveitsin mestari Sanaparissa lupa valmentaa paino on ensimmäisellä sanalla. Se, että on jo pelaajana joutunut olemaan tilanteessa, että on koitettava vaikuttaa muihin”, Peltonen sanoo. Tämä on urheilussa toki helpompaa, kun tehtävä on niin selkeä, mutta uskon silti, että konkreettisiin tekoihin kohdentaminen toimii muissakin hommissa. 58 IMAGE SYYSKUU 2017 ”Urheilussa ei ole mitään tärkeämpää kuin keskittyä rohkeasti tähän hetkeen”, Peltonen sanoo. Nykykiekon kirkkaimmat tähdet Sidney Crosby ja Alexander Ovetškin olivat pelanneet edellisellä kaudella yli sadan pisteen tulokaskaudet ja yhdessä roikkumista ja mailalla kahvaamista kitkeneiden tuoreiden sääntömuutosten kanssa he alkoivat luoda pohjaa sille huippunopealle taitokiekolle, jota sarjassa nykyisin pelataan. Sveitsin-vuosien jälkeen tehty NHL-reissu Floridaan kesti kolme kautta, joista keskimmäistä sotki jalkamurtuma, mutta silti Peltonen pitää vuosia yksinä uransa antoisimmista. Heillä on virtaa pelata vaihto toisensa perään ja pysyä näin pelin ytimessä. Omia simppeleitä tekoja, jotka johtavat johonkin”, Peltonen aloittaa. Se on varmaan suurin syy, miksi on jo aika aikaisessa vaiheessa kiinnostunut valmentamisesta. E simerkin voisi valita oikeastaan mistä jääkiekon aikuisten arvoturnauksesta hyvänsä. Tällaisen pelin tähtiä ovat nopeat nuoret pelaajat. Taitoja, jotka saivat välittömästi pois huonosta suorituksesta, fokusoitumaan uudelleen tähän hetkeen.” Peltosen puheissa voi halutessaan nähdä myös laajemman merkityksen. Pääsykokeet, julkiset esiintymiset, työhaastattelut, se pärjää joka ei panikoi. Siksi melkein ikänsä kapteenina pelannut Peltonen ei niinkään hypännyt kuin siirtyi valmentajaksi. Harjoitteista muodostui Peltoselle rutiini: kymmenen minuutin harjoitus pelipäivinä ennen päiväunia. Ne harjoitteet olivat just mielikuvia asioista, jotka mun pelissä johtaa hyvään suorittamiseen. On oltava muutama juttu, jotka johtavat siihen, että voitat tilanteita, fiilistä ja sitä kautta valmentajan luottamusta ja peliaikaa. Taito ei silti ole sidoksissa ammattiin. Niin, että saan kerättyä aggressiivisuutta ilman että se menee yli. Kiivastempoinen peli pyörii kaukalossa 60 minuuttia, mutta tähtipelaajatkaan eivät pelaa puolia siitä. Kolmen Sveitsin-kauden jälkeen Ville Peltonen pelasi vuonna 2006 elämänsä kevään, 33-vuotiaana. Kaikki muut taidot voivat kehittyä vielä enemmän, jos on yksi tällainen master-taito, jolla hallita keskittymistään. Näitä Peltonen kävi läpi Millerin kanssa. Toisto on kuluttanut sanaparin kiekkolatteudeksi, mutta vain siksi, että latteus on latteuksille tyypilliseen tapaan totta. Pelaaja-aikana opittu menetelmä on yhä käytössä. Alemmissa ketjuissa peliaika voi olla yksittäisiä minuutteja. Silloin ei voi olla liian aggressiivinen.” Pienet asiat on sanapari, jonka kuulemiselta on erätaukohaastatteluissa hankala välttyä. ”En ole karannut liian kauas, vaan saan kiekon vauhtiin tarpeeks alhaalla ja uskallan haastaa ulkokautta. Hyvään keskittyminen luo lisää hyvää ja toisinpäin. Se auttaa kaiksessa. Jokainen puusaunan kiuasta lämmittänyt tietää, että mitä enemmän kiukaan vetoluukku on auki, sitä enemmän tuli saa happea, ja sitä kovemmin se palaa. Suomella ei ole käytännössä koskaan ollut niin nimekästä joukkuetta kuin lajin muilla huippumailla, mutta siitä huolimatta maajoukkue on ollut säännöllisesti mitaleilla jo neljännesvuosisadan
Tärkeintä on, että nämä kaverit oppivat itsestään ja antavat niin luvan tarvittaviin keinoihin.” Sanaparissa lupa valmentaa paino on ensimmäisellä sanalla. Valmentajat ajattelevat joukkueen parasta ja voittamista ja haluavat samalla auttaa pelaajia, vaikka se ei aina siltä tunnu. Pitää ajatella mieluummin niin, että mitä voi tehdä paremmin. Heinäkuun puolivälissä se on kuitenkin jo kasassa, joukkueen yhteinen harjoituskausi alkaa kuun viimeisellä viikolla. Valmennettavat ovat jo valinneet ammattinsa ja haluavat olla siinä maailman huippuja. SYYSKUU 2017 IMAGE 59 kahdelta edelliskaudelta. Sinnikkyys on pohjimmiltaan halua. Yhteistä on myös logiikka: sen jälkeen, kun lupa on yhdessä saavutettu, rooleja on kaksi, opettajan ja oppijan, jonka halua oppia valmentajan on ruokittava. Ei niin, että hyvä hyvä, hyvä hyvä, vaan enemmän tärkeistä, konkreettisista teoista. Muuttaa asennettaan, olla aktiivisempi ja haluta tietoa siitä, mitä odotetaan. Oli kyse sitten pelitaktisesta oppimisesta tai kehittymisestä pelaajien kehittäjänä, pohjalla on jättimäinen kysymys: Kuinka tulla paremmaksi muiden ihmisten ajatteluun vaikuttamisessa. ”Ei sanaakaan.” Tulevan kauden joukkue ei ole voittanut vielä mitään. Merkitys luo sinnikkyyttä. Konkreettisia taitoja, joiden rinnalla valmentajan perustavanlaatuisin kehitystehtävä kesäksi, syksyksi, koko vuodeksi on kuin eri liigasta. Ja kuten aina, synnyttääkseen jotain itse halua suurempaa ja kestävämpää, se vaatii sen, että siihen vastataan oikein. Pohjimmiltaan kyse on esimerkistä, luottamuksesta ja avoimuudesta, joilla valmentaja ja valmennettava yhdessä luovat tilan käydä kehittämään pelaajaa. Jostain on kuitenkin lähdettävä, saatava positiivinen kierre käyntiin.” Ratkaisukeskeisyys ja positiivinen kierre ovat hankalia sanoja. Toinen on vaihdettavissa ilman, että ajatus muuttuu: lupa opettaa, lupa johtaa. L upa valmentaa. Se on päätös. Niitä tulee aina. Sen aika on vasta seuraavana päivänä: silloin halutun viestin voi vahvistaa esimerkiksi videoklipeillä. ”Se on iso juttu, kun on huomannut pystyvänsä vaikuttamaan omaan mieleensä niin paljon. Se ei voi tulla ulkopuolelta.” ”Olen aina halunnut tietää että miks. Olennaista ei ole alleviivata virhettä, vaan saada ihminen muuttamaan toimintaansa jatkossa. Siinä löydettiin sitä, kuka tarvitsee minkäkinlaisia keinoja. ”Uusien pelaajien kanssa se on tunnustelevampaa, tuttujen pelaajien kanssa se voi olla hyvinkin konkreettista. Miks jotain asiaa tehdään ja miks just sillä tavalla. Jokainen ottelu taas pikamatka ja henkilökohtaisen valmennussuhteen potentiaalinen sadonkorjuu. Se, uskooko siihen testiin, on yksi juttu. Totta kai jonkun voi olla vaikeaa johtaa itseään henkisesti johonkin suuntaan. Peltonen sanoo, että he pyrkivät välttämään kielteisen palautetteen antamista kesken pelin. Olen pyrkinyt auttamaan pelaajia siitä lähtökohdasta, että sen on oltava heidän juttunsa. Vanhat tavat antaa palautetta tunnetaan: ylimalkaiset kehut kahdesti vuodessa saunaillassa, haukut heti virheen jälkeen. Silloin voi olla vaan parempi sanoa, että älä mieti, tee. Peltonen ei tarjoile niitä refleksinomaisina patenttiratkaisuina, vaan puhuu niistä kuin työkaluista, joilla on käyty jääkiekoksi kutsutun rakennelman kimppuun. Latautunut sanapari on Peltosen valmentamisen perusta, lähtökohta jota ilman valmennussuhdetta ei voi syntyä. Sekä konkreettisuuden että ajoituksen suhteen. Jokainen, joka on joskus tehnyt virheen, tietää sen kyllä muistuttamattakin. Se vahvistaa oikeaan suuntaan. Siksi Peltonen saa vielä lopuksi kertoa, mikä on valmentajien tehtävä, kuinka siitä kannattaa ajatella ja mikä lopulta on jääkiekon ydin. Vaikka niin, että hyvin hait.” Pieniä asioita, jälleen kerran. Näistä jälkimmäisessä jääkiekolla on kaiken huippuurheilun tavoin puolellaan merkittävä etu, joka erottaa kaikessa tavoitteellisessa urheilussa tehtävän kehittämisen ja kasvattamisen vaikkapa koulussa tapahtuvasta. Se on tosi tärkeää, siitä tulee motivaatiota ja omistajuus siihen asiaan. Joillain on tiettyjä tarkkoja asioita, joissa haluavat kehittyä, toisilla yleisempiä.” Puhe tavoitteista on tilaisuus jakaa valmentaminen kahtia: se on nopeaa managerointia pelitilanteissa ja pelaajien hitaampaa kehitystyötä. Siksi koin pelaajana saavani eniten valmentajilta, jotka olivat omilla tavoillaan opettajia: tiesivät mitä halusivat ja pystyvät viestimään sen niin, että sitä voitiin käydä yhdessä työstämään.” Lupa valmentaa on suhde, urheilijan ja valmentajan pitkänmatkanjuoksu seurasiirtojen sallimissa rajoissa. ”Esimerkiksi mielenhallintaan liittyvät jutut ovat tosi henkilökohtaisia. Nyt Peltonen kertoo, miten sen pitäisi tapahtua. ”En tunne valmentajaa, joka ei laittaisi kentälle parhaita pelaajiaan. Kun on vastoinkäymisiä ja kaikkea, tukeminen on tosi tärkeää”, Peltonen sanoo. H einäkuun puolivälissä Peltosen ja Kari Jalosen valmennettavat ähkivät kesäharjoituksissaan. Siksi tapojen antaa palautetta kesken pelin on oltava sellaisia, että ne toivon mukaan kantavat hedelmää heti, mutta myös sellaisia, että ne eivät lyö tarpeettomia särojä valmennussuhteeseen. Ne ovat kuitenkin seuran, eivät joukkueen mestaruuksia, Peltonen tähdentää. ”Oma kompetenssi pitää kokemuksen kautta puhua ulos, tehdä yhdessä niin, että se ymmärrys siirtyy pelaajaan”, Peltonen sanoo. ”Virheet nähdään aina, mutta ei me niihin haluta puuttua. Yhden kesätyö saattaa olla lisävoiman hankkiminen ylävartaloon, toisella laukauksen parantaminen, kolmas voi petrata luisteluaan. Ja mieluusti jopa niin, et muutkin kuulevat. Kukaan koululainen ei istu kesäisin päiväkausia koulukirjat edessään vain varmuuden vuoksi elämää varten, mutta esimerkiksi Patrik Laine on sanonut harjoitelleensa laukaustaan teinikesinä ”joka päivä niin kauan kuin vain jaksoi”. Vaikka työ onkin nyt erilainen, taidot ovat yhä olemassa: epävarmuuden sietäminen, energian suuntaaminen nopeasti uuteen suuntaan ja ratkaisukeskeisyys. Mitä enemmän positiivisuutta ryöstöviljellään lifestyleblogeissa ja sisustustauluissa, sitä helpompi sille on nauraa. Peltonen kertoo kuuntelevansa paljon ted Talk -keskusteluita, mutta tukevin selkänoja ovat kuitenkin peliuran aikana luetuista kirjoista ja Saul Milleriltä tullut oppi. Oletteko kuitenkin puhuneet siitä, miten vaikeaa on puolustaa mestaruutta. ”Me tehtiin täällä Helsingissä toissa vuonna luonneanalyysi meidän parhaista lupauksista ja meistä valmentajista. ”Kun taas näet jotain, mistä pidät, positiivinen palaute kannattaa antaa heti. Pelaajien kanssa on käyty henkilökohtaiset tavoitekeskustelut jo keväällä. Pelaajan luottamuksen saadakseen valmentajan on tunnistettava ne tavat, joilla viestin saa parhaiten kunkin kohdalla läpi ja sovitettava vuorovaikutus ja valmennusmetodit näihin. Se on myös on tämän lajin ja kehittymisen ydin.” ?. Pelaajat löysivät tuloksista itseään ja alkoivat jutella, että ’ooksä tollanen’, ’joo joo, mä oon kyllä tällainen’. Se on juuri luvan kysymistä. Nuorempana on voinut jäädä kiinni ajatukseen, että tuo ei kyllä musta tykkää, mutta se on täysin väärin. Peltonen ja Kari Jalonen eivät onneksi ole ainoita, jotka toimivat jo toisin, mutta heille se on menetelmällistä. Lupa on tila, jossa oppi tarttuu. Se oli iso kokemus
60 IMAGE SYYSKUU 2017 H ap ui 60 IMAGE SYYSKUU 2017
Seitsemän ja pilalla. TeksTi riku korhonen, helmi kekkonen kuviTus vilunki 3000, taika mannila riku korhonen P eruskoulussa opin ensimmäiseksi, että erityisesti poikia uhkasi ”omantunnon paatuminen”. Tunnustelin sisälläni pahenevaa paatumista. Kiusasin siskoani. Kun äitini tuli lohduttamaan, en voinut tunnustaa kyynelten syytä. Kerroin valheita. Minulla oli äiti, isä, sisko, marsu ja ystäviä. Söin suklaasilmät pikkuleivistä. Mietin sitä illalla saamatta unta. Toinen peruskoulussa oppimani asia oli virheiden annostelu. SYYSKUU 2017 IMAGE 61 H ap ui Kouluvuosiemme aikana kasvamme lapsista lähes aikuisiksi. lua. Jumalaa en kaivannut kuin pihan korkeus hyppykisoissa voittamiseen. Hän piteli minua sylissä aavistamatta poikansa sisään piiloutuvaa raskasta, kuollutta osaa. Mutta olin jo seitsemänvuotiaana jäänyt useasti kiinni varastettuani rahaa vanhempieni lompakoista ja yritin aina kieltää tekoni. Valhe saattoi aluksi päästä huomaamatta. Itkin peiton alla pelosta. Varastin myös K-Tuomesta salmiakkia ja nallipyssyn nalleja, mutta sitä ei vielä tiedetty, koska jäisin kiinni vasta kakkosluokalla. Riku Korhonen ja Helmi Kekkonen kirjoit tavat, millaista se heille oli. Paatuminen oli minulle vieras sana. Se muistutti puutumista. Kun käteni joskus nukkuessa puutui, se tuli raskaaksi, vieraaksi ja voimattomaksi. Sitä seurasi toinen, tarkoi tuksella kerrottu, ja pian kolmas, edellisiä suurempi. Iäkäs naisopettajamme kuvaili meille vakaville ekaluok kalaisille, miten se tapahtui. Kohta omatunto lapsen sisällä oli paatunut, ja Jumala hylkäsi hänet
Joukkoon kuuluminen opetti, miten huokoinen itse olin, miten vahvasti omaksuin vaikutteita muilta. Kun K palasi luokkaan, häntä kohti huokuvan hyvän tahdon aallon saattoi tuntea ilmassa. Omat intohimoni kohdistuivat kausittain Gerald Durrellin kirjojen innoittamiin eläintutkimuksiin, heinähukan ja puuntuhoojan toukkien kasvattamiseen, kaikenlaiseen jyrsijätietouteen, tähtitieteeseen, pyramidien historiaan, koripalloon, ilmakivääriammuntaan Turun Seudun Ampujien sisäradalla, karateen, sähkömoottorien virittelyyn, mikroskooppipreparaattien tekemiseen, jousiaseisiin, musiikkimakuni mullistaneen Kraftwerkin levyihin, englanninkielisten sanoitusten kirjoittamiseen w.o.l.f. Kun koulussa pärjääminen ei vaatinut mitään, jäi runsaasti joutilasta aikaa vapaaseen itsensä kehittämiseen vanhan skholeion-idean mukaisesti. Tiesin joidenkin kavereideni perheissä olevan väkivaltaa ja juopottelua. Teeskentelin maanantaiaamuisin kuumeista ja jäin kotiin. Koulumme oli pienehkö ala-aste lähiön perukoilla, metsän, urheilukentän ja punatiilisten lamellitalojen ympäröimä kaksikerroksinen elementtilaatikko. E nimmäkseen lähiökoulun arki sujui turvallisesti. Se oli toiminut vasta muutaman vuoden, eikä varsinaisia koulutraditioita ollut vakiintunut. Lintsailuni lähes loppui, ja tunsin uuden opettajan rauhoittavan harkitsemattomia puoliani. Konfliktit oli opittava neuvottelemaan käytännöllisistä syistä, jotta kykeni päivästä päivään katsomaan samoja ihmisiä kasvoista kasvoihin, kuluttamatta voimia uuvuttavaan vihanpitoon, koska pakoonkaan ei päässyt. Se oli hiljaista itsepintaista halveksuntaa, jossa lapset voivat osoittaa hienovaraista julmuuksien tajua. Hänestä tuli lapsuuteni tärkeimpiä aikuishahmoja. Olin varsinkin vanhempien kavereideni puheista ja asenteista sisäistänyt lähiökoulumme koodiston, jonka mukaan pojan ei pitänyt olla koulussa liian hyvä, tai hän oli huomiota herättävä nynny, pinko. En ollut mikään poikkeuslahjakkuus, mutta aloitin koulun syksyllä 1979 kielellisesti varhaiskypsänä, luin kirjoja sujuvasti ja jouduin tavaamaan luokassa järjettömiä virkkeenpätkiä: UL-LA UI. Kuului joitakin varovaisia ehdotuksia ja pohdintoja. Peruskouluun liittyi tiedollinen ristiriita, jota myöhemmät murrosiän vuodet syvensivät. Olin liian onnellinen poika sellaiseen. Kun sanomme käyneemme jonkun kanssa samaa koulua, olemme saattaneet kasvaa täysin toisin sävyttyneiden tilojen keskellä. Yhtenä yönä joku yritti räjäyttää ostoskeskukselta huoltoyhtiön traktoritallit. Oven sulkeuduttua hän sanoi: ”Mä olen huomannut ettette te ota K:ta mukaan leikkeihin. Kun sain ensimmäisenä koulukeväänä tummansinisen baseballtakin, kirjoitin selkämyksen mustalla tussilla täyteen pihan isoilta pojilta oppimiani punkja hevibändien nimiä. Toinen ristiriita liittyi kouluyhteisön merkitykseen. Minulle on jäänyt tuolta iltapäivältä riipaiseva muistikuvan sirpale, jossa K juoksee välitunnilla yläpihan asfaltilla, pottatukka liehuen, muiden lasten keskellä hymyillen. Kolmannella luokkamme siirtyi yläpihan puolelle, ja saimme uuden opettajan nimeltä Raija Nyman. Tunsin tekeväni oikein. Harvakseltaan ilmi tulleet paikallistragediat olivat tyypillisiä kuin nekin olisi koottu elementeistä. Istuimme taas hiljaa. Niinpä me suunnitteluvaltion homogeeniset lapset loimme omat hierarkioiden muodostamisen kriteerimme. Nyman kysyi, mitä aioimme jatkossa tehdä asialle. Nyman lähetti tunnin alussa K:n kirjastoon asialle. Vääntelehdimme pulpeteissamme ja katselimme seinille. Se oli eräänlaista tahatonta valinnaisuutta, yhtenäiskoulun fasadeissa kukoistavaa harrastusten individualismia. Oli samantekevää, oliko duunaritaustainen, koulutetusta keskiluokasta vai yrittäjäperheen lapsi, kunhan tietyt omistamisen ja maun minimiehdot täyttyivät. Katselin, miten kolme vanhempaa poikaa istui urheilukentän laidalla imppaamassa Airfixin lennokkiliimaa, muovipussit päässä läähättäen, kierien pian nurmikolla kasvot liimatahroista kirjavina. Koulu oli tuntemani maailman keskipiste, ja sen ympärillä avautui valtava reviirimme, joka ulottui Kupittaan jäähallilta ja vanhalta hautausmaalta eteläiseen merenrantaan ja laitakaupungin loputtomiin metsiin. Arvostus perustui viehätysvoiman, rehentelyn ja urheilutaitojen lisäksi Ski-doo-saappaisiin, oikeanlaisiin reppuihin, Adidaksen tossuihin, lasikuitusuksiin ja elektroniikkapeleihin. Piinallinen tilanne kesti ehkä viisitoista minuuttia, mutta se oli tiedostamisesta tiheää aikaa, joka jätti varmasti moneen pitkäkestoisen jäljen. Nymanin viesti oli selkeä ja vastaansanomaton: olimme luokka siksi, että pidimme toisistamme huolta. Tuskin minkään muun suomalaisen instituution tilat värittyvät yhtä ristiriitaisilla tunnemerkityksillä kuin peruskoulun. Heimoutuminen alkoi varhain. Opin yksin kirjoja lukiessani paljon enemmän kuin istuessani pulpetissa tylsistyneenä. Ihailin häntä. Olimme luultavasti kolmannen keväällä, yhdeksän tai kymmenen, kun tyttöjen jahtaaminen alkoi. Kerran joku onneton aikuinen teki itsemurhan hyppäämällä vuokratalon parvekkeelta. Nymanilla oli kyky tehdä havaitsemansa tilanteet meillekin näkyviksi. Se oli ehdottomasti varhaista sukupuolista vallankäyttöä, jota siivitti lääpityksi tulemisen uhka. Hän pukeutui hassuihin vanhoihin vaatteisiin, ja hänen hiuksensa oli leikattu pottamaisesti. Koulunkäynnin tunnelma muuttui täysin. -nimiselle yhtyeellemme joka soitti yhdessä vain mielikuvituksessamme,. Nyman ei korottanut ääntä eikä syytellyt. Niinpä aloin lintsata. Häntä ei varsinaisesti kiusattu, mutta ei pidetty tasavertaisenakaan. Päihteet olivat läsnä mutta enimmäkseen haparoivina yritelminä. 62 IMAGE SYYSKUU 2017 akvaarioharrastukseen, tieteiskirjallisuuteen, Commodore 64:n konekieliseen ohjelmointiin, kitaransoittoon, pienten australialaisten autotallibändien levyjen keräilyyn ja moneen muuhun koulua kiehtovampaan. Kymmenen laskun kokeessa tuli olla kaksi väärää vastausta. Parin sivun sanelutehtävään oli sopivaa tehdä kolme virhettä. Ensimmäisten kahden luokan aikana en käsittänyt, miksi koulussa istuttiin. En tiedä, kuka sen keksi, enkä tiedä, miksi se pian loppui. Lintsasin uteliaisuudesta ja opinhalusta. On melko järkyttävää, miten toistensa tunteiden armoilla lapset joutuvat kasvamaan. Vaikka 80-luvun peruskoulu oli oppisisällöllisesti laiskistuttava yhdeksän vuoden kognitiivinen katastrofi, se oli samalla sosiaalisesti arvokkainta, mitä suomalainen yhteiskunta on minulle tarjonnut. Luokallamme oli eräs pyöreä tyttö, tässä vaikkapa K, joka oli hiljainen ja hiukan hidas oppimaan. Hän vain jakoi vastuun niin että kaikki ymmärsivät jakavansa sen. Jos ensimmäinen opettajani herätti pelon omantunnon paatumisesta, toinen rohkaisi käyttämään sitä. Lopulta muutamat meistä myönsivät sen olevan totta. Toisia tarkkailemalla tunsin usein saavani välähdyksenomaisia aavistuksia siitä, millaiseksi halusin tulla. Oppilaiden eriyttäminen opintien alussa olisi kai ollut tuolloin vielä tuoreen peruskoulun yhtäläisyysperiaatteen sekä opettajamme ilottomien kasvatuskäsitysten vastaista. Liittolaisuudet vaihtuvat hetkessä vihollisuuksiin, voitonriemu pelkoon. Hän oli hauska, oikeudenmukainen ja viisas. Rauhallisenkin koulun tiloissa on kaiken aikaa käynnissä matalan intensiteetin konflikti, jossa kamppaillaan käytävien, pihaaukeiden ja opetusluokkien hallinnasta. Mitä te siihen sanotte?” Tuli tyrmistynyt hiljaisuus
Tunsin lukion lopulla jatkuvaa pettymystä siihen, mitä sain itsestäni esiin. Luin tunteellisella tuulella myös runoja, Sarkiaa, Kailasta ja Viitaa, mutta siitä en kertonut kenellekään. Luin kolmetoistavuotiaana George Orwellin romaanin 1984. Yhdessä heistä muodostui sietämätön lukiokulttuuri. Ensin piti kärsiä ja viisastua, joutua sotaan tai mielisairaalaan, mikä tuntui raskaalta hinnalta muutamista niteistä. Oli epäreilua, että tekoni saattoivat vaikuttaa täysin toisin kuin toivoin. Lukeminen ja kirjoittaminen olivat yksinäinen tapa vahvistaa ja kirkastaa ääntä, joka oli pölissyt päässäni jo varhaislapsuudesta. En ollut koskaan edes tavannut elävää kirjailijaa. Autoja, lihaksia, junttiheviä. En silti kaivannut minkäänlaista lukevien yhteisöä. Kun yritin hyppiä tuolien yli, katsoin häntä. Sitä odotellessa riitelin perheenjäsenteni kanssa. Kodikkaan luokkamme tilalla oli urheilupainotteisen lukion neljänkymmenen opiskelijan lauma täynnä TPS:n jalkapalloilevia ja jääkiekkoilevia älykääpiöitä. Jaoin iltaisin lumipyryssä lehtiä ja unelmoin pelastavani hangesta tajuttoman tytön. Kiertelimme viikonloput kaupungilla ja katselimme, miten Auran panimon hc-keikoilla kiljupunkkarit kaatuilivat kekoon. On tiettyjä elämänvaiheita, joihin lankeaa vaihtuvien kausien murrosvaloa ja ihmisellä on lukuisia varjoja, osa hylättäviksi, osa vaalittaviksi. K eväät varttuivat kesiksi ja syyssateet vierivät torni talojen yli. Hiljaisia iltoja sireeninkukkien aikaan, kaipuuta pois. Tiesin, ettei ammattiin valmistuttu kirjailijakoulusta. Pienenevien ikäluokkien Turussa yläasteryhmääni kuului 16 oppilasta. Taiteesta tuli ensisijaisesti intohimoisen sosiaalisen erottautumisen alue. Olin varma, että löytäisin rakkauden vain, jos tyttö olisi ensitapaamisella tajuton. Olin varma, että elin kontrolloivan vallan alla. Siskoni löi minut tajuttomaksi raskaalla lyhtykynttilällä, mikä teki meistä aiempaa läheisempiä. SYYSKUU 2017 IMAGE 63 SYYSKUU 2017 IMAGE 63 Minä jahtasin T:tä. Stanislaw Lemin Kyberias-romaanin myötä löysin tieteiskirjallisuuden. Kotiuduin joukkoon nopeasti. Kouluni oli näennäisen epäpoliittinen. En ollut tiennyt kirjojen voivan vaikuttaa niin. Kun olen kuunnellut joidenkin tuttavien kammottavia yläastemuistoja, tiedän olleeni onnekas. Ilmoitin ensimmäisen päivän jälkeen lopettavani. Murrosiän muistoissa on usein sisätilatunnelma, enimmäkseen omasta huoneestani. Orwellin romaani herätti tajuamaan, että minuakin ohjattiin johonkin suuntaan. Olin lapsesta asti aavistanut, että tulisin jonain päivänä kirjoittamaan kirjoja. Hämmennyin kuin olisin törmännyt seinään. Siinä joukossa oli turvallista kokea ikäkauteen kuuluvia, usein turhauttavan epävakaita tunteita. T meni tuolirivien keskelle pakoon. Lapsuuden muistikuvani avautuvat usein avarasta lintuperspektiivistä. Istuimme loputtomia iltoja heidän treenikämpällään erään Nummenmäen ulkorakennuksen munakennoilla vuoratulla vintillä, soittamassa ja puhumassa. Pidin hänestä, koska hän oli sanavalmis kovistyttö ja hänellä oli kaunis käheä ääni. Toiset kirjat taas pudottivat vapauttavasti suoraan omien ongelmieni keskelle, kuten Philip Rothin Portnoyn tauti. Juoksin hänen perässään yläkerroksen käytävällä, jota pitkin pääsi kiertämään kehän. Luokallamme oli useita lahjakkaita opiskelijoita, ja monet urheilijoistakin olivat kahden kesken mukavia. 1985 perheemme muutti kaupungin toiselle laidalle, ja aloitin seiskan eri koulussa kuin ala-astekaverini. Mukavasta luokastamme puuttuivat alfa-asemaa tavoitelleet öykkärit, ja minäkin pääsin lopullisesti eroon rasittavaksi muuttuneesta sählääjäpojan roolista. Juuri pullistelijat olivat sovinnaisimpia lampaita, kyvyttömiä ainoaankaan omaperäiseen ajatukseen. Mitä kauemmas tähtiin ja tulevaisuuteen pakenin, sitä paremmin unohdin housuissani rimpuilevan elimen. Päädyin inhoamaan kaikkea, mitä urheilijapiireissä arvostettiin. Hetki mietitytti kuin ikävä väärinkäsitys, kuin minua olisi kohdeltu kaltoin. Aloin yläasteella lukea yhä monipuolisemmin. On kuin kehittyvä ruumiini olisi kaapannut minut laajasta lapsuuden panoraamasta ja sulkenut muutamiksi vuosiksi omien tuntemusteni ja mielikuvieni piiriin. Istuin koulussa ja odottelin äänen kirkastumista. Olin uskonut sen olevan hänestä samalla tavalla hauskaa. Jos jollakin tunnilla virisi kiinnostava keskustelu, takarivistä alkoi kuulua limaisia nuoleskelun ääniä. Mikä tahansa avantgardistinen estetiikka oli ylistettävää, kunhan se oli anti-TPS. Parhailla ystävilläni oli punkbändi nimeltä Ei mainoksia. Luojalle kiitos sielukkaista luusereista. Katselin koulua vainoharhaisena. T:n kasvot olivat punehtuneet, vääristyneet ja vihaiset. L ukion alku oli järkytys. Oltiin normalisoituvan porvarillistumisen aikakaudella. Oli kiehtovaa nähdä, miten joidenkin ystävien lahjakkuudet puhkesivat yhä selväpiirteisempinä esiin. Äitini lohdutti, että hölmöimmät putoaisivat pian pois. Olen miettinyt, johtuuko se vain siitä, että vietimme niin paljon aikaa ulkona. Kiinnostuin filosofiasta. Kiersimme kolme nurkkaa ja tulimme televisioaulaan. Se mullisti käsitykseni kirjoista ja maailmasta ympärilläni. Löysin beatkirjallisuuden, Kafkan, modernistiset runot, Seattle-rockin, teknon ja Sonic Youthin. Mietin teosta viikkoja. Silti ajatus tuntui enemmän houreelta kuin selkeältä tulevaisuudentavoitteelta. Juttelin kirjoista paljon lukevan äitini kanssa. 70-luvun haaksirikkoutuneen kouludemokratiakokeilun jäljiltä oppilaiden aktiivista kansalaistoimintaa kohtaan tunnettiin yleistä epäluuloa. Luokassamme oli kyvyiltään hyvin erilaisia oppilaita, mutta keskuudessamme vallitsi jonkinlainen melko hyväntuulinen hyväksyntä yksilöllisiä erikoisuuksia ja omituisuuksiakin kohtaan. Se oli usein sekava ja hämmentävä ääni, jolla tuntui kuitenkin olevan tärkeää sanottavaa siitä, mitä elämässäni oli meneillään. Se oli kuin tiedostamaton viesti: tätä voi jatkua ikuisesti. Tiesin kirjoittavani ”Koulu oli tuntemani maailman keskipiste, ja sen ulkopuolella levittäytyi valtava reviirimme.”
Jään kiinni kun varastan kaupasta suklaata ja näen äitini silmistä mitä pettymys tarkoittaa. K ahdeksannella luokalla tunnen muutoksen. Toiset jäävät kylpytakit päällä syömään pizzaa ja katsomaan elokuvaa, äiti sanoo että jäisit sinäkin, olisit joskus kotona, olisi kiva. Löysin järjestelmällisen ja ahkeran opiskelun ilon vasta nuorena aikuisena yliopistossa, ilmapiirissä joka suosi omistautumista ja perehtymistä. helmi kekkonen K oulut ovat jo alkaneet mutta vielä on kesä, viimeisiä lämpimiä iltoja. Istun nuotion äärelle ja tunnen jotenkin ihmeellisen kirkkaasti että ala-aste on taaksejäänyttä elämää. En jaksa keskittyä mihinkään, olen hermostunut ja arka, missään ei tunnu oikealta tai sopivalta. 64 IMAGE SYYSKUU 2017 kohtuullisen hyvät paperit, mutta tunnuin olevan lohduttoman kaukana minkäänlaisesta viisastumisesta. Olen usein huonovointinen ja surullinen. Luen yhtä antaumuksellisesti Emily Brontëa, Stephen Kingiä, Agatha Christietä ja John Irvingiä, itken vuolaasti Kotiopettajattaren romaanin ja Garpin maailman äärellä. Rakastan äidinkielen ja historian tunteja, molemmissa aineissa on hyvät opettajat ja lupa ajatella, tunneilla ollaan tarinoiden ja mahdollisuuksien äärellä. Olen kovaääninen ja omapäinen, sanon etten välitä mistään ja välitän kaikesta. En ole ihan varma mitä tästä kaikesta ajatella. Haluan jäädä mutta enemmän pelkään jääväni jostain paitsi. Monet ystävistäni ovat tehneet jo vaikka mitä ja koen että minunkin on jo aika vaikka tiedänkin ettei ole, en ole lähelläkään valmista. Harhailin. Siinä missä ala-asteella ahmin Tiinakirjat, Seljan tytöt, Vihervaaran Annat ja Neiti Etsivät, hakeudun nyt aikuisten romaanien pariin. Kalastajatorpan hämärtyvä ranta Helsingin Munkkiniemessä täyttyy iloisista huudoista. V edin valkoisen lakin päähäni ja heitin pois. Saan muutaman hyvän ystävän ja valtavan kaveripiirin. Olen kaksitoistavuotias, juuri saanut ensimmäiset kuukautiseni ja aloittanut yläasteen. Kanniskelin kirjoja kiitollisena, häpeämättä enää mitään siitä mikä minua askarrutti. Kaiken tärkeän ohella käyn myös koulua mutta kiinnostukseni on hiipunut, kevääseen mennessä keskiarvoni on laskenut yli yhdeksästä alle kahdeksan. Koulussa puhutaan ihmisen kehosta, soluista ja suolistosta, mutta kukaan ei sano miksi minusta tuntuu että olen aivan suunniltani tai ainakaan osaa selittää sitä niin että se auttaisi. Oivalsin omaksuneeni kouluajoilta lavean kyvyn sisäistää sivuseikkoja. Biologian ja terveystiedon opettaja on keski-ikäinen ja niin kalpea että pelkään hänen pyörtyvän ilman kysymyksiänikin. Hänellä on ihan oikeat rintaliivit, pitsiset ja upeat. Menin armeijaan vastahankaisena pasifistina ja huomasin viihtyväni. Haluan pysyä piilossa ja olla esillä. V uodenajat vaihtuvat mutta perjantaisin on aina saunapäivä. S euraavan vuoden aikana tapahtuu enemmän kuin koko siihenastisessa elämässäni yhteensä, tai siltä se ainakin tuntuu. Siitä tytöstä joka elokuussa juoksi veteen tulee paras ystäväni ja olemme joka viikonloppu toistemme luona yötä. En tunne ketään kovin hyvin mutta olen muutamassa viikossa tutustunut tyttöporukkaan joka vaikuttaa kivalta, hyvällä tavalla uudelta ja vieraalta. En edes tiedä mitä valmiina oleminen tarkoittaa. Alan seurustella suomenruotsalaisen pojan kanssa joka on paljon kauniimpi kuin minä. Kyllä minä tiedän mitä ehkäisy on mutta minulla ei ole aavistustakaan mikä on klitoris tai miten se toimii. Joku laittaa musiikin soimaan, toinen sytyttää nuotion, kolmas kahlaa rantavedessä ja joku pari suutelee kiihkeästi hiekalla. Muuttuvan kehon ja levottoman mielen välinen kuilu tuntuu valtavalta ja minua ärsyttää. Ihan koko ajan, ihan kaikki. Haluan vain kuulua joukkoon, olla osa porukkaa, sulautua. Ääneni mongersi yhä pelkkiä fragmentteja ja arvoituksia. Varsinkin yksi heistä on ihana, kaunis ja hauska, ja hän huutaa nimeäni käheällä äänellä. Hän oli naapurituvan ryhmänjohtaja, ja sulkeiskentällä hän käsitteli rynnäkkökivääriä niin särmästi, että hänen kanssaan olisi ollut ilo joutua tulitaisteluun tai väkivaltaiseen homosuhteeseen. Lukiessa olen yksin mutta keskellä maailmaa ja minut valtaa rauha jota en missään muualla tavoita. Kehoni alkaa herätä. Olin 23, kaltaisteni keskellä. Juon kolme siideriä ja tulen onnellisen itkuiseen humalaan, opettelen polttamaan tupakkaa ja seurustelen elämäni ensimmäisen poikaystävän kanssa viisi viikkoa. Matematiikan ja maantiedon tunneilla vaivun koomaa muistuttavaan tilaan ja röhnötän takarivissä asennossa, jonka kuvittelen olevan coolin uhmakas. Rakastan lukemista ylipäätään. Olen aina ollut lapsekkaalla tavalla pyöreä asiaa sen kummemmin miettimättä mutta nyt vartaloni nolottaa minua ja rupean säännöstelemään syömisiäni. Tein töitä. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö pitäisi koulusta, pidän minä, mutta valikoiden. Leikkaan rastani pois ja opettelen meikkaamaan, jätän isoveljen bändipaidat ja löysät farkut kaappiin, alan pukeutua niin kuin kuuluu ja niin kuin muutkin, tiukkoihin housuihin ja liian pieniin paitoihin. En ole varma pidänkö siitä mutta minulta ei kysytä. Istun joka ilta milloin missäkin puistossa ja kallioilla, Munkkivuoren ostarilla ja Munkkiniemen nuorisotalolla. Itse en omista vielä urheilutoppeja enempää, nekin olen hankkinut vasta keväällä kun koulussa pojat olivat alkaneet ruokalan jonossa kurkkia olkani ylitse. Tykkäsin käyttää isoveljeni vanhoja paitoja ja ne eivät varsinaisesti olleet kovin hyvin istuvia. Rakastuin. Äitimme puhuvat usein puhelimessa ja huokailevat peräämme mutta meitä vain naurattaa, ei meistä tarvitse huolehtia, meillä on toisemme. Tappamistaitojen sijaan opin, että osasin ihastua mieheen. Kotona huudan ja kiroilen äidilleni niin paljon että vieläkin hävettää, riitelen ystävieni kanssa ja vaikka koen sydämeni särkyvän poikaystäväni jättäessä minut olen salaa myös helpottunut, onpahan ainakin yksi odotus vähemmän. Kukaan ei myöskään puhu seksistä niin että se kuulostaisi normaalilta, seksuaalisuudesta puhumattakaan. Olin kaikin tavoin valmis aloittamaan. En voi kuvitellakaan, että riisuisin vaatteeni kaikkien ihmisten edessä, en edes pimeällä rannalla, mutta onneksi en ole ainoa eikä kukaan kiinnitä minuun juurikaan huomiota. Haluaisin puhua siitä miltä minusta tuntuu mutta en tiedä miten. Katson sivulleni ja näen hänen juoksevan alusvaatteisillaan tummaan veteen. Konkreettisilla teoilla ja muutoksilla saa helpommin ymmärrystä ja huomiota osakseen kuin sillä että sanoo että itkettää ja hämmentää muttei tiedä miksi; minulta kysytään
SYYSKUU 2017 IMAGE 65
Tanssimme yhdessä Vanhojen tanssit ja koska ilta on täynnä kaikenlaista draamaa niin kuin illat tuohon aikaan aina ovat, emme sen jälkeen puhu toisillemme vuoteen. Lukiossamme on vapaaehtoisia kursseja laskettelusta ja ilmaisu taidosta matematiikkaan ja käsitöihin mutta ne eivät kiinnosta minua. Kevään lopulla tutustun paremmin erääseen toiseen poikaan jonka kanssa lintsaamme tunneilta. Olen vasta seitsemäntoistavuotias mutta tajuan ihan itsekin, että mitä enemmän kirjoitan ja luen, sitä paremmaksi tulen. He asuvat huomattavasti kiinnostavimmilla alueilla kuin Munkkiniemessä tai Munkkivuo ressa, Punavuoressa ja Töölössä. Monet kou lumme tytöistä alkavat tuona vuonna laihduttaa tai ainakin puhua siitä että pitäisi. Hän kehottaa meitä jatkuvasti kyseenalaistamaan ja haasta maan tuttuja ja valmiita kuvioita, pyytää katsomaan vielä kerran, vielä vähän tarkemmin. Alan aavistaa että tässä on jotain mutta se on erilaista, en osaa vielä nimetä sitä joten annan sen olla. Joskus istun siellä myös ystävieni kanssa. Kirjoitan, luen ja toivon, että Ville Valo astuu ovesta sisään. Kunhan vain pääsen yläasteelta pois, kaikki helpottuu. Kirjoitan päivä kirjaani kaiken mitä tunnen ja ajattelen, ja sitä riittää. Tuntuu myös hyvältä päättää jostain ihan itse ja pysyä siinä päätöksessä, saada koulussa ja kotona huomiota ja ihmettelyä osakseen, kieltäytyä välipalasta ja jälkiruoasta, olla vähän erityinen. Mietin miksi emme keskustelleet dramaturgin tai edes toimittajan koulutuksesta, miksi keskityimme vain sellaiseen mikä on mahdollisimman arkista ja turvallista. Yksi ainoa luovan kirjoittamisen kurssi on lyhyt ja keskittyy lähinnä tekstianalyyseihin. Yhdelle puhkeaa anoreksia mutta hän tulee sairaalasta takaisin. Ajattelen Ville Valoa todella paljon. Erinäiset ryhmät muodostuvat nopeasti, en ole ihan varma mihin itse kuu lun mutta enää se ei haittaa. Heillä on pitkät hiukset ja he soittavat kitaraa, heidän kanssaan voi ihan oikeasti puhua ja väitellä asioista. Siirtyminen Munkkiniemen perus koulun aulasta lukion puolelle tuntuu järisyttävältä. ”Olemme 14-vuotiaita tyttöjä, monin tavoin ihan lapsia vielä, niin ihmeellisiä ja ihania, emme vain näe sitä itse.” 30502945_HKO_Image_SYKSY_2017.indd 1 6/27/17 9:56 AM. Uudenvuodenaattona tapaan juhlissa pojan joka käy toista lukiota kuin minä. Filosofian opettajamme Ari Anteroinen on koulumme suosituin opettaja, sellainen joka on kiinnostunut ajatuksistamme eikä pelkää kuulla niitä. Hänen tunneillaan opin ensimmäistä kertaa mitä tarkoittaa luova ajattelu, asia jota olen tietämättäni janonnut jo pitkään. Hän tekee musiikkia, kirjoittaa lyriikoita ja haaveilee ääneen, hän on lahjakkaampi kuin ehkä kumpikaan meistä ymmärtää, kolmikymppisenä yksi Suomen suosituimmista rapartisteista. En kuitenkaan lannistu enkä ala pohtia niitä järkevimpiä vaihtoehtoja vaan jatkan kuten siihenkin asti. En kovin tosissani enkä edes kovin hyvin mutta usein. Jokaisella on jokin syy mutta niistä ei puhuta. Olemme neljätoistavuotiaita tyttöjä, monin tavoin ihan lapsia vielä, niin ihmeellisiä ja ihania, emme vaan näe sitä itse. Hän ostaa minulle jäätelöä ja saa minut nauramaan. K aikesta hämmennyksestä huolimatta kaipaan vapautta ja tilaa ajatella, vastuuta ja päätök sentekoa, ja ensimmäinen sellainen on vihdoin käsillä: peruskoulu on päättymässä. Miksei hän rohkaissut minua jatkamaan kirjoittamista vaan viittasi siihen enemmänkin harrastuksena, miksei hän jumalauta ottanut minua tosissaan. Enkä oikeastaan edes ole erityinen. Minusta on mahtavaa että yhtäkkiä koulussa on uusia kasvoja ja etenkin poikia jotka tekevät muutakin kuin pelaavat koripalloa tai skeittaavat. A lan kirjoittaa. Kirjoitan häpeilemättömän pateettisia runoja rakkaudesta ja tyttönä olemisesta, hapui len kohti pidempiä tarinoita mutta en uskalla, en vielä. Istuessani yksin lauseiden äärellä tunnen olevani kotona. Jotkut käyvät järjettömän pitkillä juoksulenkeillä, toiset ravaavat kodin rappusia ylös alas ja tekevät illassa kaksisataa vatsalihasliikettä. Sekään ei kestä kauan mutta kun se päättyy ei helpotuksesta ole tietoakaan. 66 IMAGE SYYSKUU 2017 66 IMAGE SYYSKUU 2017 miten voin useammin kuin koskaan ennen. Saan tehdä omia valintoja ja ratkaisuja, keskittyä siihen mikä minua oikeasti kiinnostaa, löytää ne asiat jotka minun kuuluukin löytää. Ja ihme kyllä, juuri niin käy. Tapaan opinnonohjaajan yhden kerran, puhumme siitä mikä minua kiinnostaa ja käymme läpi muutamia mahdollisia vaihtoehtoja, mutta lähden tapaamisesta lähinnä hämilläni: ainoa mitä hän osasi minulle ehdottaa on äidinkielen opettaja enkä minä todellakaan halua äidinkielenopettajaksi, en vaikka omaanikin arvostan todella paljon. Ja sitten on se toinen poika, hän istuu siellä myös, hänellä on kiharat hiukset ja ystävälliset silmät. Saan uusia ystäviä ja pääsen filosofian tunneille. Rakastun tavalla jota en ole osannut edes kuvi tella enkä muista tuosta lopputalvesta ja alkukeväästä muuta kuin loputtomat kävelyt ja suudelmat Kruununhaan tuulisilla kaduilla. En vielä tiedä sitä, mutta tavasta muodostuu stressinhallintakeino, josta pääsen eroon vasta parikymppisenä. Yksi heistä on kieh tovalla tavalla ujo poika, yhtä aikaa piilossa ja esillä, ja minä tun nistan itsessäni saman. Ammatinvalintakin on kysymys mitä ei erityisemmin käsitellä. Minä haluan lukea kir joja ja ehkä jopa kirjoittaa niitä. Koulupäivien jälkeen hyppään ratikkaan ja ajan sillä keskustaan, menen Uuden maankadulla oleviin kahviloihin, ostan kupin kahvia ja juon sitä neljä tuntia. En koe ammattikoulua itselleni järkeväksi vaihtoeh doksi ja keskitän ajatukseni lukioon, edessä siintävään aikaan johon jostain syystä luotan. Olemme molemmat loputtoman kiinnostuneita asioista joita ei koulussa opeteta, tarinoista, elokuvista ja ulko puolisuuden tunteesta. Kymmenen vuotta myöhemmin me menemme naimisiin mutta sitä en vielä tiedä, olen vain iloinen hänen seurastaan ja laahustan sydänsuruissani koulun ja kodin väliä, odotan kesää ja tunnetta siitä että tietäisin mitä minun pitäisi elämälläni tehdä
Unohtaisin todistuksen mutta en tätä päivää, en vielä silloinkaan kun olisin kolmekymmentäneljävuotias äiti ja kirjailija, kun se kiharatukkainen poika olisi aviomieheni ja se käheä-ääninen tyttö yhä paras ystäväni. Ja lakkiaispäivänä hiuksissa kömpelöt kiharat ja kädessä todistus jota katson ylpeänä mutta vain tuon yhden kerran, ympärillä kirkkaana kaartuva kaupunki ja juhlat jotka jatkuvat aamuun asti ja senkin jälkeen, kaikkialla laulavat linnut ja syreenien tuoksu, huumaava ilo. Joukossa on heitä joiden kanssa en vaihtanut sanaakaan ja heitä joille kerroin kaikki salaisuuteni. Syksyn mittaan kirjoittelemme kirjeitä mutta hänen kuvansa haalenee, viihdyn koulussa paremmin kuin koskaan, edessä olevat ylioppilaskirjoitukset kiehtovat minua, haluan pärjätä niissä aineissa jotka merkitsevät, päästä läpi toisista. Mitä jos kaikista muista tulee jotain ja minusta jotain muuta. Mielessä välähtelee hetkiä, suudelmia ja riitoja, pahvimukeista juotuja kahveja ja kotibileitä, aulassa notkumisia ja yhteisiä risteilyjä. K esällä lähden Jerusalemiin kansainväliselle nuorten teatterileirille ja ihastun tanskalaiseen poikaan. Luen psykologiaa ja filosofiaa, kirjoitan esseitä ja aineita, nautin todella paljon lempiopettajieni tunneista ja uskallan luottaa intuitiooni ettei piin arvolla tai saksan kieliopilla ole elämässäni mitään sijaa. En vieläkään tiedä tulevaisuudesta juuri mitään mutta hiljaisuudessa ajattelen että tässä on vapaus. . Mitä jos mitään loistavaa tulevaisuutta ei olekaan olemassa. Kuorma-auton lava huojuu ja heiluu, alhaalla vanhemmat pyyhkivät kyyneleitä kasvoiltaan ja minusta tuntuu että mikä tahansa on mahdollista. On niin lämmin kesä ja kaiken keveys värisee ilmassa koko ajan, minäkin väreilen. Iloon ja odotukseen sekoittuu huolta ja arkuutta. J 30502945_HKO_Image_SYKSY_2017.indd 1 6/27/17 9:56 AM. On poikaystävä ja polkupyörä, nurkan takana Sibelius-puisto ja kirjasto. Käyn vuorotellen ruokakaupassa ja jäätelökioskissa töissä. Edessä olisi väistämättä ihan toisenlaiset ajat. Penkkaripäivän lähestyessä tunnen helpotusta ja haikeutta. Herään usein aikaisemmin kuin on pakko, juon itse ostamaani kahvia hyvin pienen yksiöni pienen pöydän ääressä. Ennen koulun alkua matkustan hänen luokseen Århusiin laivalla ja junalla mutta olen kiinnostuneempi ihan uudella tavalla avautuvasta maailmasta kuin hänestä, nautin avaruuden tunteesta jonka matkustaminen herättää, on olemassa niin paljon sellaista mistä en mitään tiedä eikä siinä yhtäkkiä ole mitään pelottavaa. Isä kasaa Lundian hyllyt ja minä laitan seinälle Marilyn Monroen kuvan. Mitä jos en pääse opiskelemaan. Mutta rekan ajaessa pitkin jäätävän kylmää Esplanadia minä nauran ja kiljun sydämeni kyllyydestä, katson ympärilleni, katson kaikkia tuttuja kasvoja, samoja joita olen tuijottanut joka päivä viimeisen kolmen vuoden ajan. uhlien jälkeisenä maanantaina minä muutan Linnankoskenkadulle
Kirjoitatko sanoma edellä. Eikö juuri kaunokirjallisuus anna meille luvan kuvitella ja astua toisen saappaisiin. [Kuvataiteilija] Terike Haapojan kanssa olemme Toisten historia -projektissa miettineet, että yksi taiteen tehtävistä on myös näyttää sellaisia näkökulmia, joista ei voi tietää kuin sen, että ne ovat mahdollisia ja olemassa. Kauno kirjallisuuden vahvuus taas on se, että se antaa luvan leikkiä toista. Ahdistuin, kun kahdeksanvuotiaana tajusin, etten ikinä voi olla tai tuntea kuin joku toinen, vaan tulen aina olemaan minä. Se ei tietenkään tarkoita, ettei kirjaiMinä jonain toisena keskustelija. Ei missään nimessä. Kirjoittajana tuottaa tietenkin mielihyvää, jos niihin henkilöihin pystyy samastumaan ja larppaamaan jonkun muun elämää luvan kanssa, leikkimään, että on joku toinen. Totta kai haluan. Olen todennut, että tekemällä kompromisseja sanomaan ei tule hyvää taidetta, vaan propagandaa, joka toimii itseään vastaan. Toisaalta samastuttavien kohteiden etsiminen on ymmärrettävää, jos on kulttuurituotteita, joissa on vaikka vain valkoisia, miehiä tai heteroita. Enkä tarkoita, ettenkö naisena haluaisi lukea vaikka mieskirjailijoiden teoksia. Se on empatian lähtökohta, ja siksi tärkeää. Tämän vuoksi tekijäkaartin täytyy monipuolistua. Tietysti haluan nostaa esiin minua häiritseviä asioita, ja maailmankuvani välittyy teoksiin väkisinkin, kuten kaikilla taiteilijoilla. Parhaillaan kirjoitat näytelmätekstiä Kikasta kapinallisena. Taiteen merkittävä vahvuus on se, että se mahdollistaa samastumisen toisiin ja erilaisiin ihmisiin tai olentoihin, ymmärtämään muiden tapaa nähdä maailma sekä tuntemaan myötätuntoa. Ensimmäisestä tekstiversiosta sitä toteaa usein itsekin, että hohhoijaa, tällä ei ole hienovaraisuuden kanssa mitään tekemistä. En. Mutta myös monenlaisten muiden. Siitä jää idea, jonka pohjalta teen varsinaisen teoksen. TeksTi Ann-mAri huhtAnen kuva jussi särkilAhti Esikoisteoksessasi Huorasatu kritisoit naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja alistamista sekä tuotantoeläinten kohtelua, Korpisoturissa nykyistä yhteiskuntajärjestelmää, Anomaliassa nostat esiin eläinten oikeudet. Miten erottelet nämä kirjallisessa työskentelyprosessissa. Identiteetti, kuten imagokaan, ei voi olla muuttumaton asia, hän pohtii. Kaunokirjallisuus vastaa ihmisen tarpeeseen ja kykyyn leikkiä ja kertoo lukijalle aina tietyllä tavalla jotain hänestä itsestään, mutta myös siitä, millaista on olla joku toinen. Vai pitäisikö meidän ennen kaikkea löytää sieltä samastuttavia kohteita, jotka vastaavat meitä itseämme. Uskon, että niissä sielu on sama ilman, että on tarvinnut tuutata asioita ulos. Teoksissasi on usein vahva sanoma. Kunnianhimoni on kuitenkin varsin korkea sen suhteen, että pitää saada aikaan kiinnostavaa taidetta. Silloin kyse on kaanonista ja representaation määrästä. 68 IMAGE SYYSKUU 2017 Laura Gustafsson kirjoittaa näytelmää Kikasta. Voi olla häiritsevää, jos ei saa mistään vahvistusta näkökulmalleen – sille, että se on todellinen
SYYSKUU 2017 IMAGE 69
Tässä on voimakas pitkänäköisyyden puute, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että rajat tulevat vastaan. Into Kustan nuksen sivuilla kerrotaan, että ”jokai nen nainen löytää itsensä” kirjasta ja että siinä ”kirjailija käyttää itseään materiaalina, rehellisyyttä metodina”. Itsekeskeinen lähtökohta, mutta taiteen tekeminen on aina ekshibitionistista. Onko minulla oikeutta kaivella omaa napaa, kun ympärillä tapahtuu kansanmurhia. Olen miettinyt tätä myös oman uran ja naiseuden kautta. Siitä, että meidän mielestämme heikossa asemassa olevien hyväksikäyttö on ok. Toisten historia palkittiin viime vuonna mediataiteen valtionpalkin nolla. Varsinkin silloin, jos pyydetään puhu maan muusta kuin kirjoista tai taiteesta, mietin ehkä, ajattelevatko muut, millä mandaatilla tuo muija aiheesta puhuu. Tytöille hän oli jotain muuta: nätti ja vahva ihailun kohde, joka lauloi ja tanssi hyvin. Pohjassa käsittelen valtaa, vapautta ja rajoja. 70 IMAGE SYYSKUU 2017 lija saisi kirjoittaa minkälaisia hahmoja tahansa. Väitän, että tämä on käytännöllisyyden sanelemaa, ja käytännöllisyydelle on sitten lähdetty etsimään filosofisia ja uskonnollisia perusteluja. Pohja ilmestyy syksyllä. En toki voi tietää toisen ihmisen ajatuksia, mutta olen kokenut, että Kikalle oli vieras ajatus olla mikään seksin papitar. Miksi autofiktiota tällä kertaa. . Ei se voi mennä niin: pitää antaa itsensä ja toisten löytää itsensä yhä uudelleen. Epäihmisyyden museossa, joka oli osa projektia, tarkastelitte sortoa, niin ihmisten kuin eläinten. Myöhemmin Kikkaa on pidetty radikaalina, aikaansa edellä olevana feministisenä hahmona. Kerrot, että esiinnyt sellaisena mieluusti, mutta mielessä pyörii ajatus, pidetäänkö sinua ”narsistisena, omien ajatusten tuputtajana tai säälittävänä nobodyna”. Mistä haluat kertoa itsesi kautta. Ei se voi olla fiksattu, muuttumaton asia. Lisäksi olen työsuuntautunut ja pragmaattinen, joten tuntuu käytännölliseltä tehdä itsetutkiskelu julkisesti. Vielä epämiellyttävämpää on seuraavan teoksen, joka on autofiktiota, pohtiminen. Häntä määriteltiin Suomen Sabrinaksi ja seksipommiksi, vaikka hän itse yritti puhua hassuttelusta, keveydestä ja roolin ottamisesta sekä siitä, ettei sen tarvitse määritellä ihmistä ja ettei identiteetti ole sidottu yhteen imagoon, vaan sillä voi leikkiä. Mietitään vaikka länsimaisen filosofian historiaa: Jo antiikin filosofit lähtivät siitä, että hyöty ja järki ovat sama asia. Tuntui oleelliselta käsitellä asioita, jotka ovat tapahtuneet minulle. Totta kai kirjoitan sen takia, että minulla on jonkinlainen sisäinen tarve tietynlaisten asioiden tutkimiseen. Mutta ehkä tarkkailen liikaa. Syyskuussa Teatteri Jurkassa ensi iltansa saa käsikirjoittamasi näytelmä Kikka Fan Club. Nyt oli tarve itsetutkiskeluun. Yksi tärkeä ominaisuus, jonka haluamme tuoda esiin, on Kikan leikillisyys, ilo ja huumori. Mihin tämä pohdinta liittyy. Siihen paljasteluun liittyy tarve kommunikoida ja näyttää itsestään jotain. Emme halua kertoa traagista tarinaa, että katsokaa, tässä on nainen ja nyt hän tuhoutuu.” –?Laura gustafsson keskustelija ”. Tuntuu siltä, ettei hänen annettu löytää itseään uudelleen, ja ongelma oli muiden katseissa, tulkinnoissa ja määrittelyissä. Siitä, että vallitsevassa järjestelmässä jossain muualla on aina joitakuita toisia, joiden selkänahasta repiminen nähdään oikeutettuna. Mietin, onko teoksella arvoa. Silti uskon, että asiat, joista kirjoitan, ovat jaettavia. Kun havainnoin itseäni, tongin omia jätteitäni, enkä mene yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Aikoinaan ainakin osa miehistä piti Kikkaa jotenkin nau rettavana, ja häneen suhtauduttiin alentavan seksistisesti. Eläinten oikeudet ovat sinulle tärkeä teema. Etteivät ne kerro vain minusta, vaan voivat antaa jollekulle toisellekin jotain. Hän yritti sanoa, että vanheneminen on luonnollista, että katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Blogissasi kerrot kipuilleesi sitä, pitääkö kirjailijan olla yhteiskun nallinen keskustelija. Millaisen Kikan sinä haluat näyttää lavalla. Mitä meistä kertoo se, että yri tykset ovat oikeuskelpoisia, kun taas eläimillä ei ole juridista asemaa. Tuntuu hassulta, että ikään kuin olisin asiantuntija, vaikka puhun mielipiteis täni. Kristinuskossa taas on paljon sellaista, jolla perustellaan tietyn lajin tai tietynlaisen ihmistyypin paremmuutta suhteessa muihin. Missään nimessä emme halua kertoa traagista tarinaa, että katsokaa, tässä on nainen ja nyt hän tuhoutuu. Se on omien ja muiden rajojen etsimistä – mutta myös metatasolla siinä määrin, että voinko tehdä näin, voinko kertoa näin henkilökohtaisia asioita, kuinka pitkälle voin mennä. On hirveä ajatus, jos ensin on huippukohta ja sitten vääjäämätön alamäki kohti rapistumista ja ettei niihin voisi vaikuttaa. Välillä sen verhoaa enemmän ja välillä vähemmän. Sitä, miten rajat näkyvät suhteessa itseen ja toiseen, suhteessa kumppaniin, lapseen, omiin vanhempiin, yhteiskuntaan, omaan mieleen. Totuus voi olla monta asiaa. Monissa ysärihaastatteluissa Kikalta kysyttiin, mitä sitten, kun van henet, voitko pukeutua tai laulaa näin
RAKASTETUT ARKIRUOKAKLASSIKOT SADONKORJUUN PARHAAT PIIRAKAT SUUSSA SULAVAT VEGAANISET LEIVONNAISET 44 täysin vegaanista PROTEIINIPOMMIT TOFU, NYHTIS & HÄRKIS 1/2017 8,90 € Kaikki linsseistä Marinoi, idätä ja kokkaa lasagne, kebakot, salaatti & soosit kasvissyöjille, vegaaneille, sekaaneille ja kaikille hyvän ruoan ystäville UNELMIEN RUOKALEHTI KOTIVINKKIJA MAKU-LEHTIEN TEKIJÖILTÄ 5 RESEPTIÄ Vege_ilmoitus_230x297.indd 42 08/08/17 12:26
SYYSKUU 2017 IMAGE 73 Elokuva Musiikki Kirja Räty Korhonen Martin provost Arcade Fire Mattias Edvardsson
Séraphinen kaltainen täydellisen tasapainoisten kohtausten ja tarkkojen havaintojen riemukulkue se ei ole, eikä se kerro Violetten tavoin poikkeushenkilön kautta laajaa universaalia tarinaa. Ex-äitipuoli on vulgaari valepukki, mutta silti harmillisesti yhtä ihana kuin ennenkin. Melodramaattinen, polveileva Violette (2013) kertoi kirjailija Violette Leducista, raivopäisestä hylkiöstä josta tuli Simone de Beauvoirin suojatti ja tunnustuksellisen naiskirjallisuuden pioneeri. Martin Provost on niin perinpohjaisesti naista ja naisen elämää tulkitseva miesohjaaja, että Pedro Almodóvarkin kalpenee hänen rinnallaan. Näissä hetkissä Rakkaudella, Béatrice on viehättävä elokuva arkipäiväisyyksistä, kirjoittaa Katja Kallio. Kuolemakin kulkee vaiteliaana varjona puoliavointen ovien ohi ja saattaa pistäytyä sisään kuten se on ennenkin tehnyt. Voidaan viettää ystävän tai rakastetun kanssa mukava ilta ja lähteä vaikka leffaan. Voidaan patikoida katsomaan maisemia ja purkaa sydäntä tai soittaa siskolle ja rupatella pitkästi puhelimessa. Naapurin mies tuntuu ensin ärsyttävältä ja tunkeilevalta, mutta sitten ei enää tunnukaan. Tehokas, kuivakka arki heittää häränpyllyä, kun Clairen elämään tunkee valloittava ja vapaamielinen Béatrice (Catherine Deneuve), isän entinen rakastajatar, joka haavoitti aikoinaan häipyessään kuolettavasti sekä miestä että lasta. Kun näiden taiteilijakuvien välissä on vielä Où va la nuit (2011), väkivaltaisen miehensä tappaneen Rosen tarina, Rakkaudella, Béatrice vaikuttaa varsin arkiselta, suruttomalta elokuvalta. 74 IMAGE SYYSKUU 2017 E räs näyttelijäystäväni kertoi minulle seuraavan anekdootin: Kun Astrid Lindgren ja hänen sisarensa puhuivat vanhoilla päivillään puhelimessa, he aloittivat keskustelun aina sanomalla ”döden döden”, kuolema kuolema. Döden döden muistui taas mieleeni nähdessäni ranskalaisen Martin Provostin uutuuselokuvan Rakkaudella, Béatrice. Rakkaudella, Béatrice kertoo ryppyotsaisesta keskiikäisestä yksinhuoltajasta Clairesta (Catherine Frot), joka työskentelee kätilönä lakkautusuhan alla olevalla synnytyslaitoksella, leipoo pojastaan lääkäriä ja hoitaa vapaa-aikanaan siirtolapuutarhaa. Kyllä Béatricessakin sielua on. Provostin tunnustetuimmat elokuvat pohjautuvat tosielämän henkilöihin, osattomien ja syrjittyjen naistaiteilijoiden kohtaloihin. Voidaan valita elokuva, joka on päättänyt sanoa döden döden, ja keskittyy sitten muihin asioihin. ”Sielu tekee ihmisistä niin surullisia”, sanoi taiteentuntija Uhde Séraphinessa. RAKKAUDELLA, BÉATRICE Ohjaus Martin Provost Teattereissa elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, jonka loppukirja on Eemelin kootut metkut.. Mutta Béatrice ei ole niiden valtakunta. . Mutta onko viehättävä, täysin pakoton Béatrice suruton. On sairautta, katkeruutta, sietämätöntä pettymystä, köyhää taustaa, elämänhalun ehtymistä. Upouudessa tehoyksikössä ei enää työskentele kätilöitä vaan synnytysteknikkoja, ja vuositavoitteena on neljätuhatta synnytystä. K U VA : M IC H A Â L C R O TT O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Béatricessa rakastetaan Serge Reggianin vasemmistolaisia lauluja, ja surraan vanhan synnytyslaitoksen lakkauttamista. Sillä tavoin he olivat sopineet kattavansa kaikki omia sairauksiaan ja tuttavien kuolemia koskevat puheenaiheet, joihin olisivat muutoin tulleet tuhlanneeksi koko keskustelun, ja saattoivat ryhtyä puhumaan suoraan mukavammista asioista. Kun sen läpi katsotaan, kyse on yksinkertaisesti ihmisestä. Autetaan lapsia syntymään ja hoidetaan puutarhaa. Provostin merkittävin tuotanto keskittyy kuvaamaan naisia, ja sen hän tekee taitavasti, mytologisoimatta ja ilman lääppivää katsetta. Sen sijaan siinä annetaan tilaa muille asioille, arkisille jutuille, joiden myötä jokapäiväinen elämä jatkuu, ja joista osa on mukavia, osa ei. Ei EläMän eläminen tarkoita, etteikö kuolemaa ja sairautta olisi olemassa, tai etteivät kaikki tietäisi, että ne odottavat meistä jokaikistä, kukaties piankin. Toisinaan näyttää siltä, että naiseus on hänestä pelkästään historiallisten rajoitusten luoma tila. Luokkayhteiskunta ja sen määräämät identiteetit ovat tämänkin pikku tarinan taustalla, kuten Provostilla aina. Moninkertaisesti palkittu, fantastisen tarkka ja hienovarainen Séraphine (2008) on kuvaus itseoppineesta maalarista Séraphine Louisista, joka työskenteli siivoojana ja pyykkärinä, kunnes saksalainen taidekeräilijä Wilhelm Uhde keksi hänet, ja jonka tie vei sittemmin maineeseen ja hullujenhuoneelle. Mutta kun kerran vielä ollaan tässä, voidaan tehdä yhdessä kaikkea mukavaa
UUD | STUNUT! TUTUSTU NYT! Ida Jemina ja 50 muuta bloggaajaa! Ida Jeminan jalkatreeniliikkeet TOP 3: . Maastaveto suorin jaloin loistava takareisien ja pakaroiden muokkaaja . Bulgarialainen askelkyykky – piinaava mutta palkitseva liike treenin loppuun – Ida Jemina – idajemina.fitfashion.fi. Kyykky tehokas superliike koko alakropalle
Toki tällä kaikella on teema, jota yhtye on jo kuukausia paukuttanut etukäteen perille viraalimainoskampanjallaan. ”God make me famous / and if you can’t / then make it painless”, kuuluu kertosäe, kun taas säkeistöt käsittelevät itseinhoa ja itsemurhaa bändin Funeral-debyytin soidessa samalla kun taustalla jytisevät eDm-rytmit kutsuvat kuulijaa tanssilattialle. Ja kun he ovat päättäneet painaa itsetuhonappulaa näin näyttävästi, onhan se jo eleenä merkittävä asia. ARCADE FIRE Everything Now Sony K U VA : A N TO N C O R B IJ N , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN .. Viimeisin yrittäjä tällä saralla on kanadalainen Arcade Fire, jonka kolme ensimmäistä albumia – Funeral (2004), Neon Bible (2007) ja The Suburbs (2010) – surivat sielun, luonnon ja nuoruutensa kuolemaa uuden vuosituhannen maailmanlopullisissa tunnelmissa. Aseenaan heillä oli euforisen tosikkomainen meteli, joka toi heidän musiikkiinsa katkeransuloisen hätääntyneisyyden sävyn, kuin imeksisi karkkia lentokoneen syöksyessä kohti maata. Hektisten elektronisten rytmien varaan rakennettu Creature Comfort on julmaa ja kerrankin rohkeata satiiria kuuluisaksi haluamisesta. Heti mulle kaikki tänne nyt Arcade Firen uusi levy on hermoromahdus Walmartissa, kirjoittaa Samuli Knuuti. Ja mitä vähemmän sanoo reggae-abortti Chemistrystä ja dub-yritelmästä Peter Pan, sitä parempi. Entä me, mitä me teemme silloin. Régine Chassagnen – jonka ääni on yhä astmaisen kireä ja heliuminohut – laulama Electric Blue -diskoilu taas kuulostaa siltä kuin Debbie Harry olisi voinut esittää sen parhaina päivinään. Se saattaa olla jopa tekijöidensä paras levy, mutta vuosien saatossa siitä on tullut muutosleikkiin ryhtyvien rockbändien Graalin malja, kaikkien metamorfoosien äiti. Ilotonta kasarifunkia edustava Signs Of Life taas saarnaa, etteivät asiat, joita pidämme kovin hauskoina – klubbaaminen, päihteet, irtosuhteet –, ole loppujen lopuksi kovin hauskoja. Näin ovat jo vuosi kymmeniä ajatelleet lukuisat oman vilpittömyytensä vangiksi joutuneet rockyhtyeet, joilla on vuosi myöhemmin ollut käsissään bona fide -floppi, rockia ja poppia kömpelösti yhteen naittava albumi, joka on musiikillinen vastine suklaalla kuorrutetulle munuaispiiraalle. Jo levyn Dancing Queenilta kuulostavassa nimikappaleessa Win Butler vaikertaa kaikkien maailman kappaleiden soivan yhtä aikaa hänen päässään eikä osaa päättää, onko se suremisen vai juhlimisen arvoinen asia. Samuli Knuuti on espoolainen kirjoittaja ja kustannustoimittaja, joka tyytyy edes johonkin edes joskus. Mitä ikinä Arcade Fire seuraavaksi tekeekään, sitä voi vain arvailla. Nimikappale tuntuu kestävältä popstandardilta jo kolmannella kuuntelukerrallaan, kun taas loppupuolelle haudattu We Don’t Deserve Love tuo mieleen sen vanhan kunnon Arcade Firen, joka saarnasi meille ilman vainoharhaa, kyynisyyttä, hassuja asuja ja nokkelia mainoskampanjoita. . On kuin ennen vakavuudestaan tunnettu Arcade Fire olisi halunnut tehdä albumin, joka koostuu pelkistä kierrepalloista. Jos Everything Now on mielentila, se on hermoromahdus Walmartissa. Arcade Firen uusissa kappaleissa Jumala ei ole kuollut vaan jossain toisessa klubissa, yhtä lailla tavoittamattomissa. Everything Now on siis albumi, jota on hyvin vaikea rakastaa mutta toisaalta sitä on vaikea sivuuttaa. Itse albumissa ei ole juuri vikaa. Neljäs albumi Reflektor (2013) flirttaili jo elektronisen popin kanssa, mutta Everything Now on jo silkka päällekarkaus. EvErything now sisältää siis paljon Arcade Firen uran huonointa musiikkia. ”Love is hard, sex is easy / God in Heaven, will you please help me?” Butler voihkii samalla, kun musiikki hänen taustallaan kuulostaa siltä kuin sen suurin haave olisi päästä Miami Vicen soundtrackille. Siihen on kuulunut feikkien arvostelujen kirjoittaminen, salaperäisten nettisivustojen luominen ja vaihtoehtoisten videoiden julkaiseminen. Mutta ihan kuin kiusallaan kanadalaiskuusikko on tunkenut sekaan myös muutaman instantklassikon. Kun kerran Bono, Edge ja ne kaksi muuta muuttivat Berliiniin, löysivät ironian ja syntetisaattorit, miksi emme me tekisi samaa. Kuten albumin nimi väsyneesti viittaa, elämme aikaa, jolloin haluamme kaiken nyt. 76 IMAGE SYYSKUU 2017 musiikki U 2:sta voi syyttää myriadista eri asiasta, mutta kaikista eniten Achtung Babysta (1991). Se yhdistää Abbaa, teknoa, Blondieta, funkia, punkia, soft rockia – aivan kaikkea mitä yhtyeen Spotify-soittolistalta löytyy. Onhan Arcade Fire niitä harvoja vanhan koulukunnan oikeita rockyhtyeitä – bändejä, jotka uskovat albumiin taidemuotona, rocklauluun sanoman välittäjänä ja konserttiin yhteisöllisenä kokemuksena
Joku toinen ahkerasti lukeva lapsi oli suositellut kirjaa minulle, joten etsin sen kaupunginkirjastosta ja kuljetin kotiin. Nuortenkirjojakin kirjoittanut Edvardsson kirjoittaa tästä elämänvaiheesta vaivattoman taitavasti. Se ei johtunut vain vähäisestä iästäni vaan myös siitä, että murhaajan henkilöllisyys todella pysyi arvoituksena viimeisille sivuille asti. Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka edelleen pitää Ruotsia maailman turvallisimpana maana. Zackarias Levinin Syytön murhaaja on kirja kirjan sisällä, puolet meidän lukemastamme romaanista – Edvardsson kuljettaa vuoden 1996 ja vuoden 2008 tapahtumia vuorotahtia eteenpäin ja lopettaa lyhyet lukunsa oikeaoppisiin cliffhangereihin. Parikymppisinä Edvardssonin henkilöt tuntuvat tunnistettavilta, kolmikymppisinä lähinnä stereotypioilta. Kuulopuheiden perusteella ruotsalaisen Mattias Edvardssonin Melkein tosi tarina vaikuttaa kirjalta, jossa on murhan muotoinen koukku mutta myös sulateltavaa sen ympärillä. Ensin pitäisi tietenkin saada selville, kuka murhan sitten teki. Oli sekä aivan selvää että herttaisen yhdentekevää, kuka Leo Starkin oli tappanut. Muistelen Agatha Christietä ja omassa Katinpoika-sängyssäni tuntemaani sietämätöntä jännitystä. K U VA : LI K E, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Välillä se ärsyttää. Kirja on muutenkin varsin köykäinen, silattu sieltä täältä huumorilla, joka ei minua huvita, ja sen kutkuttava metataso jää lopulta vain kohtuullisen nokkelaksi pinnaksi. Kirjamarkkinoilla murha saattaa kannattaa. Mitä tämä tällainen oli. Näin Melkein tosi tarina tuntuu myös piikittelevän skandinaavista, ilmeisesti päättymätöntä dekkaribuumia, jonka imussa kirja itsekin maailmalle leviää. Jotain kuitenkin tapahtui: Agatha unohtui, ja koko dekkarigenre jäi minulle etäiseksi. Ihmettelen vain yhtä asiaa. Kirjailija on minun sukupolveani ja hänen kirjalleen valitsemansa miljöö, 1990-luvun lopun opiskelijaelämä, viekoittelee aina petollisen houkuttelevaan nostalgiakylpyyn. Innokas kirjailija-salapoliisi jututtaa vanhoja opiskelukavereitaan ja kirjoittajakurssin mystistä johtajaopettajatarta. . Herkullisista aineksistaan kirjailija keittää kevyemmän keiton kuin toivoisin, mihin hänellä tietenkin on täysi oikeus. Mikä kaupallisesti kutkuttavinta, Zackilla on dekkariinsa myös omakohtaiset ainekset. 1990-luvun puolivälissä Zack opiskeli luovaa kirjoittamista Lundin yliopistossa. Teos lumosi minut jo pelottavalla alkurunollaan. Niin on syytäkin, sillä Syyttömän murhaajan on tarkoitus olla menestysromaani. Seuraava urasiirto on kuitenkin selvillä: Zack aikoo kirjoittaa jännitysromaanin ja liittyä sillä kansainvälisesti menestyneiden ruotsalaisdekkaristien runsaslukuiseen kaartiin. Edvardssonin kanssa niin ei käynyt. Sitä paitsi kirja on menestynyt, tyyli toimii. Zackarias Levin, iltapäivälehdestä potkut saanut toimittaja, palaa rahattomana kotiseuduilleen Skooneen ja asettuu asumaan äitinsä nurkkiin. Parikymppisenä korkealentoisia runoja rustannut taideopiskelija on nyt kyyninen kolmikymppinen, joka haluaa vain kirjoittaa kirjan, jolla selviää veloistaan. 12 vuotta myöhemmin Zack on edelleen vakuuttunut ystävänsä syyttömyydestä ja haluaa tulevalla menestyskirjallaan myös puhdistaa hänen maineensa. Syyllinen vai syytön Melkein tosi tarina piti Juha Itkosen otteessaan vain melkein. Kuka oli syyllinen. Agatha Christie oli näköjään yhtä ahkera kirjailija kuin Enid Blyton, hyvä, en enää koskaan lukisi muita kuin Agatha Christien kirjoja. Hänen kämppäkaverinsa tuomittiin vankeuteen kuuluisan kirjailijan Leo Starkin murhasta. SekoituS kuuLoStaa mielenkiintoiselta ja ajoittain onkin. Jos kerron ventovieraalle kirjoittavani kirjoja, on jo oletusarvo, että kirjoitan rikosromaaneja. Kun sen kauhistuttavat profetiat sitten ruumis kerrallaan alkoivat käydä toteen, pysyin tuskin nahoissani. Kuulen korvissani Pulpin Common Peoplen ja Blurin Parklifen, olen jossain punaviinituhruisissa bileissä uudella ylioppilastalolla; täynnä suuria, itseriittoisia unelmia, jotka seuraavana aamuna törmäävät omaan musertavaan pienuuteeni ja elämäni ulkoisesti askeettisiin olosuhteisiin. Samaan aikaan sen ote kirjallisuuden koko kentästä on sitten lapsuuteni huomattavasti vahvistunut. Aikuisuuden kuvaus onkin sitten haastavampaa. Eletään kesää 2008. Jos juonena on murha, eikö se ole kiistaton epäonnistuminen. Lokerot ovat tietenkin vain lokeroita ja rikos pätevä juonisokkeli vaikka minkälaiselle teokselle. Iltaisin ja öisin hän kirjoittaa tulevaa romaaniaan. MELKEIN TOSI TARINA Mattias Edvardsson Like kirja. SYYSKUU 2017 IMAGE 77 K aukaisella 80-luvulla Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut tunnettiin vielä poliittisesti epäkorrektilla nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa
Euroopassa matkustaessa olen Suomesta, Kiinassa ollessani lännestä. Miksi suomalaisuus vaatii, mutta kontulalaisuus sallii. Näin sanovat sekä tutkimus että arkikokemukset. Sieltä, missä suokin on kaunis, Oulankajoki virtaa, hiekkatiet ovat hiljaisia ja ihmiset puheliaita. Emme selvästikään aina tajua, mitä kaikkea suomalaisuus jo on. Samastumispintaa ei ole, lokeroita on sitäkin enemmän. Kaupunki on aina ollut muuttajia varten, tulevatpa he sitten maalta ja maista. Miksi suomalaisuus vaatii, mutta kontulalaisuus sallii, kysyy Reetta Räty. Olen mutta en ole. Reetta Räty on toimittaja, joka haluaisi tulla haudatuksi Oulangalle mutta ei suutu, jos tuhka päätyy Helsinkiin. Tuntemani nuoret sanovat usein, että omista vanhemmista ei ole välttämättä apua kasvamisessa vaikkapa suomalaiseksi ja muslimiksi tai suomalaiseksi ja venäläiseksi – ympäröivästä yhteiskunnasta puhumattakaan. . Sanoisin, että sieltä olet kotoisin. En ole mutta olen. Seitsemänvuotiaana Suomeen muuttanut nainen sanoo, että hänen on helpompi hengittää Helsingissä kuin muualla Suomessa. Herää kysymyksiä: Miten Suomi voisi olla kaupungin tai kaupunginosan kaltainen, koti kaikenlaisille. Tämä kertoo hyvää kaupungista. Yhä useammalla on monta päällekkäistä identiteettiä. Miksi Suomi ei ole paikka, jonka voisi kokea omakseen, jos on asunut täällä suurimman osan elämästään – saanut ystävät, käynyt koulut, opiskellut talvisodat ja aikoo Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen lukemaan lakia. Siirtolaisuutta tutkivat kansatieteilijät käyttävät yhtenä integraatiota kuvaavana asiana kysymystä hautapaikkatoiveesta. Se on läntisessä Kiinassa sijaitseva uiguurien autonominen alue, Xinjiangin maakunta. H elsingin Sanomat selvitti kesällä (7.7.) gallupilla, ”mihin maahanmuuttajan tulisi sopeutua Suomessa”. On vaikeaa kokea yhteyttä ympäristöönsä, jos ympäristö sekoittaa suomalaisuuden samanlaisuuteen. Ehkä näin on hyvä: voi olla joustavasti sekä että, ei tiukasti joko tai. O len itse helsinkiläistynyt kuusamolainen. Oletko suomalainen, kysymys kuului. Mutta mistä olen kotoisin. H aastattelin hiljattain Helsingin Vuosaaressa asuvaa nuorta naista, joka sanoi: ”En ole suomalainen mutta olen helsinkiläinen.” Nainen on syntynyt Itä-Turkestanissa. Niihin identifioituu laajempi kirjo ihmisiä kuin paljon niitä isompiin valtioihin. Tästä seuraa, että vaikkapa Itä-Helsingin Kontulan henkiset rajat ovat laveammat kuin Suomen. Ikään kuin maassa ei olisi tuhatmäärin suomalaisia, joilla on ”hiukset peittävä huivi”! Täällä elää tiukassa ajatus, että maahanmuuttajuus on ulkoinen piirre, jota aitosuomalaiset voivat arvioida sopivaksi tai ei-sopivaksi. Katselen ympärilleni ja ajattelen, että Suomen pitäisi vähitellen sopeutua itseensä. Esikuvia on niukasti, ja nuorten on raivattava tietä itsekseen. Kaupunki ottaa mukaan, ei sulje pois. Kaupunki voi olla henkisesti isompi alue kuin kansallisvaltio.. Kymmenen vuoden kuluttua arviolta joka neljäs helsinkiläinen koululainen on taustaltaan muualta kuin Suomesta. On outo ajatus ”sopeutua” Suomeen, jos ei ole koskaan missään muualla elänytkään. Vastaajilta kysyttiin, voiko bussikuski käyttää turbaania tai julkisessa virassa työskentelevä hiukset peittävää huivia. Mistä haluat hautapaikan. Ainakin Kuusamosta, Helsingistä, Karjalasta, Kalliosta, valtsikasta. Lause on ylistys kotikaupungille, mutta onko se epäluottamuslause Suomelle. Koti voi olla muuallakin. En, sanoi toinen. Aina ei ole yksinkertaista sovitella näitä yhteen. Kävi ilmi, että he tarkoittivat suunnilleen samaa. Mietin venäläistaustaisia Helsingissä asuvia kaksosia. Kysymystä voi soveltaa sekä maan sisäisen että maiden välisen siirtolaisuuden pohtimiseen. Olen, sanoi toinen. Eniten olen kuitenkin kotoisin sieltä, mihin katseeni osuu aina, kun näen sääkartan. K aupunki voi tosiaan olla henkisesti isompi alue kuin kansallisvaltio. Hellimme yhtenäiskulttuuria, vaikka voisi kysyä, onko sellaista koskaan ollutkaan. Isoin kysymys koskee Suomen omakuvaa: miksi suomalaisuuden määritelmä on ahdas, vaikka todellisuus on jatkuvasti laveampi. Räty 78 IMAGE SYYSKUU 2017 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Sama pätee kaupunginosiin. Mihin sinä haluaisit tulla haudatuksi
Lisätietoa ja arvonnan säännöt: www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu. Kyllä, haluan sähköpostiini kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia A-lehdiltä. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. 4 numeroa -50 % vain 16,95 € (norm. Mondo maksaa postimaksun NOPEIMMIN TILAAT MONDON OSOITTEESSA: mondo. Tilausja arvontakortti A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero ja -toimipakka Puhelin *Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen ja digilehden lukuoikeuden sähköpostiisi) . Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. jakso ja alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Mondon vinkeillä löydät parhaat sinun kukkarollesi sopivat matkakohteet, ravintolat ja majoituspaikat. 35 000,00 € puhtaana käteen, arvontapäivä 18.12.2017. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa ja saat siitä myös K-Plussa-pisteitä. Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. Kyllä kiitos, tilaan matkailulehti Mondon huippuedulliseen tutustumishintaan: . Saan Mondon myös digilehtenä.* Lisäksi saan lehden digiarkiston käyttööni. 33,90 €). . /tilaus Tarjouskoodisi on PU MO MONDOSTA SAAT INNOSTAVIA MATKAIDEOITA JA VINKKEJÄ! Matkailulehti Mondo kertoo sinulle innostavia tarinoita maailmalta, antaa uusia matkaideoita ja tekee löytöjä jo tutuista paikoista. OSALLISTUN SUURARVONTAAN JA VOIN VOITTAA . Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. . 1 000,00 € rahaa joka kuukausi vuoden 2017 ajan. 4 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % 3105MO_tarjous_230x297_P.indd 1 13.12.2016 15.38. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2017 asti. Irrota tästä ja postita heti! . Osallistujan nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaus on edullisen jatkuvan tilauksen 1. Maailma odottaa Sinua! TUNNUS: INFO: MO VASTAUSLÄHETYS TILAA MAINIO MATKAILULEHTI MONDO! pu7mo411 . Irrota tästä ja postita heti!
Intressiryhmien ja identiteettikoplien meluisalla ajalla pienikin universaali lähimmäisen huomiointi voi äkkiä tuntua radikaalilta eleeltä. Näkymätön hyvä Paetessaan ihmisten matalamielisyyttä Riku Korhonen kohtasi sen vastakohdan. Tervehdimme niin kuin suomalaiset tervehtivät kuusikon hämärässä, tungettelematta urahtaen, ujoja silmiä muljauttaen. K un uuvun ihmisten sekoiluun, hakeudun puiden seuraan. Maailmaan oli ilmestynyt yksi mikroyksikkö luottamusta lisää, hauras kullankeltainen hiukkanen kieppumaan sisäsaaristosta puhaltavaan tuuleen. Muuten toiminnassa ei olisi ollut mieltä. Mitkä olivat hänen motiivinsa. Mietin, monestiko olen tietämättäni välttynyt onnettomuudelta siksi, että joku tuntematon on nähnyt vaivaa. Muukalaisiin luottamista on tutkittu paljon, ja kansalaisyhteiskunnan ja instituutioiden osuudesta sen synnyssä on kiistelty loputtomiin. Ainakin hän luotti julkiseen tahoon, kaupungin ja partion yhteistyöhön. . Näin miehen hyväntahtoisen teon tuntematta sen taustaa. Tunsin syvää kyllästystä ihmisten tekoihin ja sanoihin. Jos olisin taipuvainen epäilemään kanssaihmisteni altruismia, olisin voinut ajatella hänen kirjoittavan illalla toiminnastaan hurskaan Facebook-päivityksen. Heinäkuisena sunnuntaina pyöräilin pakoon internetiä. M iehen teko herätti myös toisenlaisen ajatuskulun. Katselin kallion laelta meren välkettä. Kun laskeuduin, sama mies tuli vastaan kynä kädessä. Toisaalta korruptoituneessa yhteiskunnassa koulutus saattaa vähentää yksilön yleistynyttä luottamusta. Toisaalta hän saattoi yhtä hyvin pitää enemmistöä piittaamattomina sikoina ja uskoa, että ellei hän tee mitään, kukaan ei tee. He ovat elämämme näkymättömiä hyväntekijöitä, joiden nimiä emme opi tietämään, ja me olemme kenties toisten. Siirtänyt pyörätieltä karahkan syrjään. Ilmoittanut talonmiehelle irronneesta porraslaatasta. Hiekoittanut jäisen portaan. Mies oli ollut tarkkasilmäisempi ja oli päättänyt nähdä vähän vaivaa. Vuosittain yli parituhatta suomalaista kuolee tapaturmaisesti, ja kaatumiset ja putoamiset ovat turmista yleisimpiä. 80 IMAGE SYYSKUU 2017 Korhonen. Kehuin miehen toimintaa ja hyvästelin hänet. Heikoimmassa asemassa olevat ovat luottamuksenkin suhteen heikoilla. Y hteiskuntatutkijat puhuvat yleistyneestä luottamuksesta analysoidessaan luottamusta, joka ei kohdistu läheisiin tai ennalta tuttuihin. Olin parin päivän ajan seurannut erään rikostuomiouutisen herättämää verkkokeskustelua. Se ei silti juuri vaikuta yleistyneeseen luottamukseen. Totesimme, miten ikävää syrjäisessä rinteessä olisi rikkoa jalkansa. Hän saattoi kokemustensa perusteella itse luottaa tuntemattomiin ja ajatella, että kuka tahansa tekisi samoin. Koulutus, terveys ja hyvä sosioekonominen asema lisäävät yksilön luottamusta. Meillä kaikilla saattaa olla useita anonyymejä pelastajia. Poljin tammikujaa ja heinäpeltojen halki miellyttävän tunnelman vallassa. Miehen huolenpito kohdistui kaikkiin polkuja käyttäviin. Hän sanoi huomanneensa, että parista portaasta olivat kiinnitysruuvit irronneet. Jyrkässä rinteessä vastaan laskeutui keski-ikäinen mies urheiluvaatteissa. Mietin, miten se muodostui. Toivuin nopeasti tyrmistyksestä, ettei hän pyytänytkään nimikirjoitusta. Vaikka kyse oli ruohonjuuritason teosta, siihen kytkeytyi vertikaalinen instituutioiden ulottuvuus. Hänen toimintansa näkeminen oli lisännyt omaa luottamustani tuntemattomiin. Fiksu näkee ympärillä rehottavan kusetuksen koko kirjon. Pohjoismaiden on toistuvasti todettu olevan yleistyneen luottamuksen huippuvaltioita. Olin todistanut kääpiökokoisen luottamuskehän syntyä. Hän oli hakenut kynän ja aikoi merkitä vialliset askelmat ja ilmoittaa Kaarinan kaupungin liikuntapalveluihin, että polkuja ylläpitävien partiolaisten tulisi korjata portaat onnettomuuksien välttämiseksi. Mies samastui ajassa etäiseen vieraaseen jalkaan, kenen tahansa jalkaan, ja näki tuon jalan hyvinvoinnin vaivan arvoiseksi. En ollut huomannut portaissa vikaa. Riku Korhonen on turkulainen kirjailija, joka on saanut takaisin kaikki kadottamansa lompakot. Katastrofialus Suomi kynti yhä laineiden yllä. Meluisassa ajassa pienikin universaali lähimmäisen huomiointi voi äkkiä tuntua radikaalilta eleeltä. Saavuin kaupunginrajan metsiin ja nousin portaita Vaarniemenkalliolle. Jos näen jonkun korjaavan oman talonsa portaita, ajattelen, että ihmiset ovat ahkeria suojatessaan omaisuuttaan ja lähimpiään. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN
Miten tuollainen oikein keksitään, ja pitäi sikö sille antaa innovaatiopalkinto. Onkohan paljon ”oletettuja”, jotka vihaavat sitä, että taas joku liian yksinäinen kutsuu niitä suojellen ”oletetuiksi”. Eli mielellään nainen.”, moniko asia tuossa oli a) yleisesti väärin, b) tule valle työntekijälle ahdistavaa. — 19. Nyt kun suhtaudumme seksu aalisuuteen uudella, vapaammalla asenteella, tulisiko täysiikäisten sisarusten insesti vapauttaa siihen liittyvistä tabuista. Miksei tässä lehdessä ylistetä enemmän Kari Peitsamoa. — 9. Resilarin ja leivinjauheen yhdis telmästä saa pään sekaisin. — 3. Kun Maria Veitola haki toimittajaa Radio Helsinkiin kriteereillä ”sellai nen jonka kanssa haluaisi olla koko ajan koska on niin mahtava tyyppi. 82 IMAGE SYYSKUU 2017 14. — 12. Miksi joutsenet huutavat ja mesoavat järven yli toisilleen, mutta kun ne kohtaavat, ne eivät sano toisilleen mitään. 1. — 15. — 6. — 10. — 7. Hesari hei, olisiko aika kirjoittaa vielä 10 sivua lisää vuoden 1967 hippikesästä?! — 16. Miksi Jaguartappaja antoi huonon maineen suomalaiselle mielenterveyshuollolle, mutta Audi tappaja Audimerkkisille autoille. Kun ajattelee, millainen on suomalainen kansanluonne, miksi koetaan niin negatiiviseksi se, että ”alkoholi muutti täysin hänen persoonansa”. Ovatko dj:t tulleet yliopisto kaupungeissa takaisin muotiin, koska musiikki peittää alleen sen, että kaikki tietävät, mitä seuraavaksi aiotaan sanoa. — 11. nämä meidän piti vielä kysyä. 8. — 18. Millaisia ovat oravien kotikunta peräiset luonneerot vai onko niitä. Paleface, IHANA, AJATTELEVA HULLU, mitäs funtsit juuri nyt yhteiskunnan nykymenosta. Onko karjalaisorava vilkkaampi kuin pirkanmaalaisorava ja onko helsinki läisorava liian täynnä itseään. — 2. Miksi maalaisjärki koetaan niin positiivisena. ”Hyvä tyyppi, sillä on maalaisjärkeä.” Katsokaa kuolevien kylien kaatuneita asukkaita, eikö pitäisi sanoa ”ei siitä koskaan mitään tullut, kun sillä oli maalaisjärkeä”. Uskaltaako tähän edes kirjoittaa näitä sanoja peräkkäin: ”tämä… uusi…kulttuurin…ja… median… hyväkäytöksinen…mutta…melko… lahjaton…homomafia”. — 4. Kiinnostelisiko yhtään potkaista suuhun niitä, joita asiat ”kiinnos televat”, kiinnostelisiko. Kuinka kauan, keskimäärin, kaksi suomalaismiestä pystyy puhumaan keskenään selvinpäin ennen kuin alkavat kuulostaa Samuel Beckettin näytelmältä. Unelmien paras frendi ja tyttöystävä. — 20. — 17. MITÄ SITTEN. — 13. Vegaanit kunnioittavat elämää, mutta miksi niillä on niin usein kissa, joka sanoo kaikelle paitsi omalle elämälleen ”Fuck it!”. Milloin ravintola ja vessa kokemuksiaan kyttäävästä Hanna Sumarista tuli satavuotiaan Suomen vaikutusvaltaisin ja siteeratuin ajattelija. Jos meillä on puolueeton lehdistö, missä viipyvät rehelliset henkilökuvat Pekka Haavistosta ja Anni Sinnemäestä vai ovatko ne sellaisiin vain liian ihania. — 5. Mitä sitten, jos hyönteisillä onkin tunteet
Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. p. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us. Käytämme mm. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. p. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. 010 2327 400, www.myyntiturva.. PAL.VKO 2017-39 290361-1708 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. 010 2327 300, www.vuokraturva.