Mona Bling ja Ella Julia ovat transaktivisteja, joiden poliittinen voima säteilee sosiaalisesta mediasta virastoihin ja kahvipöytiin. V KO 3 2/ 20 21 29 3 6 121 6 TÄYDELLINEN ELOKUVASUUDELMA UUSI NORMAALI KESTÄVIÄ JUTTUJA 6–7/2021 HEINÄ–ELOKUU 11,90?€ IMA GE UU DIST UI! KESÄN TUPLANUMERO. KAHVISISKOT WOLTIN PERUSTAJA JA HERKKÄ KIRJAILIJA Pomotyttöjen salainen ase Loistavat Mykkäsen veljekset LAPSI KAVERIN KANSSA Kumppanuusvanhemmuuden suosio kasvaa M O N A B LI N G : ”S U U R IA LIN JO JA M A S S O IL LE , M A TA LA LL A K YN N YK S EL LÄ .” IM A G E 28 7 H EIN Ä –E LO K U U 20 21 PA L
Lue lisää: forum-marinum.fi Euroopan aluekehitysrahasto EUROOPAN UNIONI Turku_Merikeskus_image_06_21_FINAl.indd 1 Turku_Merikeskus_image_06_21_FINAl.indd 1 25.5.2021 13.18 25.5.2021 13.18. Ulkona eläväinen Kesätori kutsuu viettämään aikaa ja inspiroi ruokamatkamuistoilla sekä reissuideoilla. KOE MAAILMAN SUURIN SAARISTO K O S K E T U S E T Ä I S Y Y D E LT Ä. Uusi elämyksellinen näyttely vie sinut aisteja herättelevälle matkalle maailman suurimpaan saaristoon. Näyttely 40 000+ ja Kesätori Turun Merikeskus Forum Marinumissa 28.5.2021 alkaen
Siksi tämäkin kirjoitus on syntynyt kahdessa osassa, saunan jälkeen ja lenkin jälkeen. Ajatus kun lienee ollut, että kaiken kuohunnan ja puolueen eri laitojen alla on perustavanlaatuisempia yhteisiä arvoja, joihin taloudenhoitajapuolueen kannattaisi yhä nojata. Ennen muuta huomaa, että tässä iässä kasvoilla voi olla monta ikää. Heidän piirteensä ja iän niihin tuomat muutokset näkee selvemmin, kun edellisestä tapaamisesta voi olla kuukausia tai yli vuosikin. Vihma tarkastelee nostalgiaa poliittisena voimana mutta puhuu myös erilaisista nostalgioista, joista yksi on yksilötason pohdiskeleva nostalgia. Enemmän kuin politiikkaa jäin tietenkin miettimään, missä määrin se sopisi itseeni. Siksi monta eri ikää eivät näy ainoastaan kasvoilla. Luulen, että sekin on osaltaan korona-ajan ja keski-ikäisyyden yhteisvaikutusta. Pelkkä lapsuuskesissä – joina kyllä muuten myös satoi päiväkausia – piehtaroiminen ei vie eteenpäin, mutta jos onnistuu keksimään ne syyt, miksi menneet kesät tai talvet Pelkissä lapsuuskesissä piehtaroiminen ei vie eteenpäin, mutta jos onnistuu keksimään ne syyt, miksi menneet kesät tai talvet tuntuvat kultareunaisilta, voi niitä syitä koittaa ottaa osaksi omaa elämää. Monta ikää ja aikaa Niklas Thesslund Pääkirjoitus tuntuvat kultareunaisilta, voi niitä syitä yrittää ottaa osaksi omaa tai perheen elämää. I M A G E h e i n ä e l o k u u 2 2 1 3 P ian sen jälkeen, kun Kirsi Piha oli helmikuun lopussa ilmoittanut, että ei sittenkään lähde kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsinkiin, kokoomuksesta tuli hetkeksi politiikan uutisten ja analyysien ykkösaihe. Voiko menneestä sitten löytää sen oman itsensä, jollainen ”identiteettikriisissä olisi parasta pyrkiä olemaan”. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Jutuissa ruodittiin syitä puolueen hajaannukseen, ristivetoon konservatiivien ja liberaalien välillä. Keski-ikäisyydellä ja korona-ajalla on monia yhteisvaikutuksia, esimerkiksi hinku pientaloalueille tai leipomaan hapanjuurileipää. Yksi yhteisvaikutus on sekin, että kun ikäisiään ystäviä on voinut tavata harvemmin kuin ennen, heille on käynyt kuin sukulaisille. Sama tapa hymyillä kuin aina, mutta myös uurteita, joista on jo helppo nähdä oma lapsuudenystävä vanhana. Parhaimmillaan tämä voi johtaa siihen, että nykyhetki ei ole ainoa mahdollisuus, vaan menneisyydestä on löydettävissä erilaisia utopian kultahippuja, Vihma sanoo. Kun se sosialinen työnteon ja elämisen tapa, johon oli ehtinyt 20 vuodessa tottua ja ehdollistua, vaihtui atomistiseen kyyhöttämiseen, on jaksamisesta täytynyt huolehtia niillä keinoilla, jotka eivät liity suoraan työhön vaan jonkinlaiseen muuttumattomaan ”omaan itseen”. Hiusraja on peritty isältä ja tapa kävellä äidiltä. Menneessä voi käydä samalla tavalla kuin tulevaisuudessa kannattaa yrittää käydä. En varmaankaan muistaisi Etelä-Suomen Sanomien lausetta ulkoa, ellen ajattelisi niin. Ja samanlaisena, millaisena muistaa kavereittensa vanhemmat lapsuudesta. Hieman samalla tavalla puhuu tutkija Antto Vihma nostalgiasta tämän numeron Avaaja-palstan haastattelussa. Se on ollut sekä Antto Vihman tarkoittamaa reflektiivistä menneen tarkastelua ja sitä, mistä kirjailija Kjell Westö puhui Eeva-lehden haastattelussa viime kesänä sanoessaan, että tehdessään itselleen rakkaita asioita ihminen on iätön. Maaliskuun alussa Etelä-Suomen Sanomat käsitteli aihetta pääkirjoituksessaan, jonka yksi lause kuului näin: ”Identiteettikriisissä on usein parasta pyrkiä olemaan oma itsensä.” Sanat jäivät mieleen, sillä ohje vaikutti ensin samalla tavalla kaistapäiseltä kuin vaikkapa neuvot ”Aviokriisissä on usein parasta pyrkiä olemaan naimisissa” tai ”Finanssikriisissä on usein parasta pyrkiä olemaan varoissaan”, mutta heti tämän huvittuneisuuden jälkeen ohje tuntui täysin ymmärrettävältä. Lause ei silti jäänyt mieleen kokoomuksen tähden
52 VELJENI, RAKKAANI Juhani ja Erkka Mykkänen vaihtoivat elämiä päiväksi. Mona Bling ja Ella Julia kertovat, kuinka maailmaa muutetaan. 52–61. 32 KOLME SEKUNTIA KIELELLÄ Miten syntyy täydellinen elokuvasuudelma. 4 S I S Ä L LY S L U E T T E L O 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLLYSLUETTELO 7 TEKIJÄT 10 AVAAJA – ANTTO VIHMA & NOSTALGIA 13 KUUKAUDEN DATA 14 POLIITTINEN KOTI: SAMI BORG 16 DEBATTI – SONJA FINÉR, SHADIA RASK & HEIKKI PURSIAINEN 17 TOISINKIN VOISI OLLA 18 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 20 HERÄTTÄJÄT Suomessa eletään transaktivismin nousukautta. Image selvitti. 62 KAIKKIVALTIAAT The Sims simuloi tosielämää. Siksi se on aikuisten leikkiä. 42 YSTÄVIEN KESKEN Toimittaja Sini Saaritsa tajusi vasta aikuisiällä olevansa kumppanuusvanhempien lapsi. 82 KESKUSTELIJA: HANNA ANONEN 86 ESSEE: VAIKUTTAJIEN VOIMAJUOMA 90 RUOKA – JAHDIN VALTAKUNTA 92 ELOKUVA – LUCA & BLACK WIDOW 94 MUSIIKKI – OLIVIA RODRIGO: SOUR 96 KIRJA – TURO KUNINGAS: KUTVONEN IN SPACE 98 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 42–49. Tässä numerossa. Juhani ja Erkka Mykkänen kokeilivat, millaista on elää päivä veljen elämää. Krista Ar vilommi ja Jonni Lehtiranta ovat kumppanuusvanhempia. 70 RAKKAUDESTA LAJIIN Taiteen keräilijät kertovat, kuinka heidän kokoelmansa ovat syntyneet
Esineeni herättävät mielleyhtymiä, sanoo Vuoden nuori muotoilija Hanna Anonen. Ida Roivainen kertoo esseessään, miksi juuri kahvista on tullut pomotyttöjen voimajuoma. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 5 82–85. Valokuvaaja kristiina kurronen Meikkaaja ida merikallio Stylisti patisse a lody Lavastaja Tuomas Nortema Kannen kuva K E S TÄV I Ä J U T T U J A 86–89
moccamaster.com. Varmista loistava ja raaka-ainetta kunnioittava lopputulos valitsemalla paras kahvin valmistuslaite. Kunnioita kahvipapua Kahvin kasvattaminen, sadon korjaaminen ja kahvin paahtaminen vaativat kaikki paljon työtä, omistautumista ja ammattitaitoa
David Wallace-Wellsin etunimi oli virheellisesti muodossa Daniel. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. /maku-tarjous Sinulle, joka haluat kokata helposti hyvää TILAA HELPOSTI NETISTÄ: 4 numeroa vain 20 € (norm. 7 NOORA VAARALA Noora Vaarala (s. 1987) on Tampereen yliopiston mediatutkija, joka käsittelee väitöskirjassaan YouTuben lifestyle-kanavia, visuaalisia mobiilija mediateknologioita sekä sosiaalista mediaa työnä. Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.. /tietoa-meista/tietosuojaseloste. 1988) on oululais-kittiläläinen kulttuuritoimittaja, joka asuu Helsingissä. Tähän numeroon hän kirjoitti kahvimukistaan ja siitä, miten se liittyy voimaantumiseen, tyttöyteen ja itsensä esittämiseen. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tätä numeroa varten hän perehtyi kotimaiseen transaktivismiin ja sen kasvavaan vaikutusvaltaan. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2021 asti. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. TILAA HELPOSTI NETISTÄ: meko.. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. IDA ROIVAINEN Ida Roivainen (s. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n raha-arvonnoissa. Hän kirjoittaa mieluiten kirjallisuudesta ja yhteiskunnasta. A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. 33 €) Tilaa nyt!. Osamaksuihin laskuissa lisätään maksutapalisä (paperilasku 2,90 €). Tekijät OIKAISUT Imagen numeron 4/2021 Ei paniikkia -artikkelissa oli nimivirhe
8 S I V U P Ä Ä
numero. Aikakausmedia ry:n jäsen. elokuuta 2021. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2021 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 12. vuosikerta, 287. mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. ISSN 0782-3614. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). 36. I M A G E x x x k u u 2 2 1 9 K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja niklas thesslund Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Editointi ja suunnittelu Venla Rossi Ulkoasu Ilari Musta Tuottaja (ajankohtaismediat) Laura myllymäki Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi tekijÖinä tässä numerossa Hans Eiskonen, Suvi Elo, Sonja Finér, Silvia Hosseini, Janne Itkonen, Juha Itkonen, Tara Junker, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Matti Koskinen, Taava Koskinen, Kristiina Kurronen, Sanna Lehto, Patisse A Lody, Essi Lyytikäinen,Ida Merikallio, Johanna Myllymäki, Annaliina Niitamo, Emmi Nikander, Tuomas Nortema, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Riina Peuhu, Timo Pyykkö, Heikki Pursiainen, Antti Raatikainen, Shadia Rask, Ida Roivainen, Sini Saaritsa, Pauli Salmi, Filip Singer, Mirva Sjöroos, Riikka Suominen, Noora Vaarala, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta, Elina Vitikka ja Valtteri Väkevä. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
Silti nostalgia ei ole pelkästään oikeistopopulistien käyttämä keino. Kotiinpaluumyytti on keskeinen teema esimerkiksi Raamatussa ja antiikin Kreikan taruissa. ANTTO VIHMA: VANHOISTA HYVISTÄ AJOISTA HAAVEILTIIN SAMALLA TAVALLA JO 200 VUOTTA SITTEN. Käytettiinkö nostalgiaa poliittisiin tarkoituksiin jo tuolloin. Kukaan ei mielellään tunnustaudu nostalgikoksi. Taantumuksellisen nostalgian peruskertomus on ollut samankaltainen Ranskan vallankumouksesta lähtien. Kuten monet muutkin, aloin etsiä selityksiä vuoden 2016 tapahtumille eli brexitille ja Trumpin valinnalle. Se on pieni reppu, johon on pakattu monia asioita. Kyllä. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi niin, että ihmiset alkoivat kirjoittaa päiväkirjoja, julkaista muistelmia ja keräillä muistoesineitä. Jo niihin aikoihin tietyt poliittiset tahot vaahtosivat liberaalin eliitin mädättäjistä ja siitä, miten pienen eliitin salaliittojen ja petosten vuoksi maailma on matkalla kohti rappiota ja perikatoa. 10 AVA A J A Teksti Venla Rossi Kuvat Filip Singer EPA/AOP O let pitkään kirjoittanut nostalgiasta. Silti nostal giasta puhutaan aika vähän, ja silloin joskus kun puhutaan, sitä vähätellään tai kielletään sen olemassaolo. Se lävistää nykypolitiikan ja nykykulttuurin kaikki kerrokset. Jaottelen tulevassa kirjassani sitä eri lajeihin, joita ovat entistävä, pohdiskeleva ja banaali nostalgia. Sanakirja määrittelee termin menneen ajan ikävöinniksi, mutta mitä nostalgia sinun tutkimuksessasi on. Nostalgia liittyi vahvasti molempiin. Nostalgia on monimerkityksellinen tunne, joka pakenee hyvä ja paha -tyyppisiä määritelmiä. Minä sitten puran sitä reppua ja järjestelen siellä olevia tavaroita uudestaan, jotta saan niihin jotain tolkkua. Ykköskimmoke tuli politiikan puolelta. On huvittavaa, että ihan nämä Nostalgia on yksi aikamme suurimpia poliittisia voimia, mutta sitä ei tunnisteta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Antto Vihma. Nykypäivän intensiivinen nostalgia on kuitenkin modernin ajan tunne, joka sai alkunsa teollisen vallankumouksen ja Ranskan vallankumouksen kuohuissa. Miten aloit tutkia nostalgiaa. Silloin moderni aika lähti hyökymään eteenpäin sellaisella vauhdilla, että se sai aikaan niin sanotun nostalgiakulttuurin. Ihmisillä on aina ollut epämääräisiä ajatuksia niin sanotusta kulta-ajasta. Onko menneisyyteen haikailu modernin ajan tunne vai ovatko ihmiset aina olleet nostalgisia
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 11 POLITIIKKA.Oikeistopopulistit ovat saavuttaneet merkittäviä poliittisia voittoja tukeutumalla nostalgiaan, sanoo tutkija Antto Vihma. Siksikin nostalgiaan tulisi kiinnittää huomiota.
Myös tämän päivän elokuvat, sarjat ja tv-ohjelmat ovat hyvin nostalgisia, ja erilaiset suoratoistoalustat ruokkivat kehitystä entisestään. Nostalgia näkyy monella tavalla myös puolueen taustassa. Ehdottaisin myös sitä, että edistykselliset toimijat eivät yrittäisi kiistää nostalgisuuttaan vaan pikemminkin avoimesti luoda kilpailevia nostalgioita. Miten nostalgia näkyy nykykulttuurissa. Arvojen muutoksen lisäksi meillä on nyt samaan aikaan käynnissä geopoliittisia ja demografisia muutoksia sekä valtavan nopea teknologinen vallankumous. Hänen kirjansa Nostalgia: Teoria ja käytäntö (Teos) ilmestyy syyskuussa. Kyllä se edelleen on se arvojen ja asioiden kiihtyvä muutosvauhti, jonka voi nähdä alkaneen Ranskan vallankumouksen aikoihin. Sitä hyödyntävät lähes kaikki poliittiset toimijat, eivät ainoastaan oikeistopopulistit. Siinä on paljon luovaa potentiaalia. Ensin oli suuri muuttoliike ja smp, kaipuu talonpoikaisiin arvoihin ja ajatus siitä, että kaupungissa kaikki ovat rappiolla. Kun tunnustetaan, että aiemmin aivan kaikki ei ollut paremmin ja ihmisten muisti on vajavainen, päästään niin sanottuun pohdiskelevaan nostalgiaan. Jos tuntuu, että on vaikka nostalginen lapsuuden kesiä kohtaan, niin siitä tunteesta voi päästä eteenpäin niin, että miettii, mistä ne muistot tulevat ja koostuvat. Entä mikä niin sanotusti kuluttajapuolella aiheuttaa tämän valtavan nostalgian nälän. Siinä on paljon luovaa potentiaalia. Koska nostalgian poliittinen merkitys on tänä päivänä valtava. Voisi myös analysoida keskustan, vasemmistoliiton tai sdp:n käyttämää nostalgiaa. Tämä menee sillä lailla poliittisen strategian puolelle, että en voi ihan suoraa vastausta antaa. Miten taantumuksellista nostalgiaa vastaan voisi kamppailla. Nyt taas Halla-ahon perussuomalaiset haikailevat takaisin Suomea ennen kulttuurista monimuotoistumista. Samalla maalataan se myyttinen ajatus kulta-ajasta, joka joskus aikaisemmin vallitsi. Kysytään nyt ihan suoraan: ovatko siis juuri perussuomalaiset erityisen nostalgisia. Siellä vilahtelevat maaseuturomantiikka, vanhan ajan hyvinvointivaltio ja vallankumousnostalgia. Miksi meidän on tärkeää kiinnittää tähän huomiota juuri nyt. VTT ja dosentti Antto Vihma on Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä kansainvälisen politiikan tutkija. Mutta ainakin ne nostalgian keinot tulisi tunnistaa paremmin ja puhua ilmiöstä sen suuruusluokkaa vastaavalla tavalla. Arvokkaita asioita on voitu ohittaa tai heittää pois tarkemmin tutkimatta, sellaisia, jotka voisivat tässä ajassa olla käyttämättömiä mahdollisuuksia. Heidän vaalisloganinsahan on ollut esimerkiksi ”äänestä Suomi takaisin”. Musiikin nostalgisuudesta on kirjoitettukin paljon, sillä popmusiikki pelaa lähes pelkästään kertaustyyleillä. Esimerkiksi Spotifyssa on mahdollisuus löytää uutta musiikkia, mutta suuri osa ihmisistä tuntuu käyttävän sitä nimenomaan omien vanhojen suosikkikappaleidensa uudelleenkuunteluun ja listaamiseen. Nykyaika on monella tavalla vieras maa. Keskityn heihin tulevassa kirjassani, koska he ovat saavuttaneet nostalgian avulla niin suuria poliittisia voittoja. Olet kirjoittanut, että tällä tavalla nostalgia voi olla myös suuri voimavara yksilölle. 12 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. Kärjistykset sopivat retorisena keinona heille hyvin. Sitten Soinin ensimmäisen jytkyn aikaan taas rummutettiin ajatusta siitä, miten eu mädättää kaiken, kaivattiin aikaa ennen Brysselin valvontaa ja sääntöjä. – ANTTO VIHMA. Niin sanottua entistävää nostalgiaa on kätevä hyödyntää myös erilaisissa salaliittoteorioissa: yleisölle syötetään ajatus, että juuri näillä toimijoilla on jotain parempaa tietoa siitä, miksi kaikki on mennyt rappiolle, että juuri he näkevät modernin ajan valheiden verkon läpi. Miksi nostalgia toimii niin hyvin juuri populistien käytössä. Nostalgian tunnelataus ja mahdollisuus yksinkertaistuksiin menevät käsi kädessä. konkreettiset sanat, esimerkiksi ”mädättäminen”, ovat tänä päivänä aivan samassa käytössä kuin satoja vuosia sitten. Nimenomaan. Kyllä niin voi sanoa. Kun tunnustetaan, että aiemmin aivan kaikki ei ollut paremmin ja ihmisten muisti on vajavainen, päästään niin sanottuun pohdiskelevaan nostalgiaan. Parhaimmillaan tämä voi johtaa sellaisiin havaintoihin, että nykyhetki ei ole ainut mahdollisuus, vaan menneisyydestä voi olla löydettävissä erilaisia utopian kultahippuja
POSITIIVISIA SIGNAALEJA Teksti Laura Myllymäki Infografiikka Juuso Koponen Sukupuolen moninaisuutta käsittelevässä Twitterkeskustelussa olivat esillä mm. Koposen silmämääräisen arvion mukaan suurin osa haaviin tarttuneesta keskustelusta oli sävyltään transpositiivista. Meneillään onkin myös aktivismibuumi. Sukupuolen moninaisuutta käsittelevässä Twitterkeskustelussa olivat esillä mm. TERF (transvastainen radikaalifeministi) cis #oikeusolla SV (sisältövaroitus) Väärinsukupuolittaminen Transsukupuolinen kertoa väärä vaatia kunnioittaa esimerkki mieli lapsi kokea homo häiritä sukupuolivähemmistö trans jakaa kohdata sanoa nainen mies muunsukupuolinen ehdokas identiteetti juridinen ihminen transitio transihminen sukupuoli Suomi tietää translaki ihmisoikeus oikeus tarvita allekirjoittaa moninaisuus sukupuolidysforia Reaktioiden määrä Yhteyksien määrä 100 10 20 40 300 1 000 Selvitimme, miltä transkeskustelu näyttää SuomiTwitterissä. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 13 DATA 69 termiä, 338 taivutusmuotoa. #oikeusolla-kansalaisaloite, TERFit eli transvastaiset feministit ja cis-sukupuolisten etuoikeutettu asema transihmisiin verrrattuna. Haut tehtiin ajalla 20.–30. Silloin kamppailua käydään siitä, kuka oikein voi kutsua itseään aktivistiksi. JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatiomuotoilija, jonka laatima datavisualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. Oikeus olla -kansalaisaloite translain uudistamiseksi keräsi huhtikuussa tarvittavan määrän allekirjoituksia noin vuorokaudessa, ja se tullaan käsittelemään eduskunnassa. Niin monta sukupuolen moninaisuuteen liittyvää suomentai englanninkielistä termiä informaatiomuotoilija Juuso Koponen löysi, kun hän alkoi tehdä aiheesta hakuja Twitterin rajapinnassa. Voidaan jopa sanoa, että Suomessa eletään transaktivismin nousukautta. Suomi kuuluu yhä niihin maihin, joissa sukupuolen juridinen vahvistaminen edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä. #oikeusolla-kansalais-aloite, TERFit eli transvastaiset feministit ja cis-sukupuolisten etuoikeutettu asema transihmisiin verrattuna.. Heidän aktivismissaan on kuitenkin eroja: Mona Blingille some on myös työtä, Ella Julialle ei niinkään. Tässä lehdessä puhuvat Instagramista tutut transaktivistit Mona Bling ja Ella Julia. toukokuuta 2021. Pakkosterilisaation vaatimuksen poistaminen on jo pitkään ollut transaktivismin ytimessä. Toimittaja Noora Vaaralan kirjoittama juttu aiheesta alkaa sivulta 20. Yhä useampi osaa käyttää sukupuolen moninaisuuteen liittyviä termejä, ja siitä on pitkälti kiittäminen transaktivisteja
Sil loin remontoitiin kellariin pari huonetta ja tehtiin kylpyhuone ja saunaremontti. Vasaraa ja ruuvin väännintä on saanut pidellä, mutta se on hyvää vastapainoa näppäilyhommille. Patsas on äitini äidin Unelma Paljakan tekemä. 2000luvun puolivälissä remontoitiin vielä keskiker ros, entisistä makuuhuoneista tehtiin kaksi ruokasalia. 14 P O L I I T T I N E N K O T I O len asunut Tampereella yksivuo tiaasta asti. Meille tämä patsas tuli, kun isäni Olavi Borg kuoli vuosi sitten keväällä. Isoja remontteja on tehty kolme. Lapsenlap sia on kolme. Meille syntyi neljä lasta vuosina 1990–1995. Pääosan remonteista olen tehnyt itse, sähkö, putki ja laatoitushom mia lukuun ottamatta. Rouva taas tykkää hoitaa puutarhaa, tässä on nykyään kaavalla suojeltu tuhan nen neliön tontti. Vanhempani muuttivat kolmen pienen lapsensa kanssa Kis sanmaalle vuonna 1966. Ostimme tämän ensin puoliksi vel jeni kanssa. Syksyllä 1991 muu timme vaimoni ja esikoisemme kanssa tähän rintamamiestaloon Kissanmaalle Kaukajärveltä opiskelijataloista, jotka on jo purettu. Teksti Janne Itkonen Kuvat Riina Peuhu 6 H + K, 160 M2, TAMPERE POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Hän opiskeli aikoinaan Ateneumissa ja harrasti kuvanveistoa vielä eläkepäivillä. Kuntavaalien aikana emme esittele ehdokkaiden koteja. Hän asui yläkerrassa yksiötä, me alakerrassa kolmea huonetta. Tämä talo on taipunut moneen elämän tilanteeseen. Vuonna 2000 veljeltäni ostettu yläkerta remontoitiin yksiöstä kolmeksi huoneeksi, ja kylppäriä laajennettiin. Huoneessa on muutama muukin hänen työnsä. SUKUAARRE. Muut neljä lasta ovat olleet jo vuosia maailmalla, mutta 14vuo tias kuopus asuu vielä kotona. Tykkäämme kokoontua suvun kesken, juhlapyhinä meillä on hel posti 12–15 suuta ruokittavana.. TAIPUVAINEN TALO Rintamamiestalo Tampereen Kissanmaalla on taipunut moneen eri elämänvaiheeseen vaaliasiantuntija ja politiikan tutkija Sami Borgin käsittelyssä
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 15 ENTISÖITY. Vaimoni sisko entisöi sen ja maalasi vihreäksi opiskellessaan erikoismaalariksi ja erikoispuusepäksi.. Pöytä ja siihen kuuluva senkki ovat alun perin vaimoni isoisoäidin kodista. Sieltä pöytä kulkeutui meille ensimmäisen yhteisen kotimme ruokapöydäksi
P ikamuodin poistuminen keskustasta on helsinkiläisille yksi hailee. Pandemian myötä olen siirtynyt kuluttamaan lähikaupan korttelitoiveita ja kotiin kuljetettuja tuotteita. Uutisia liikkeiden lopettamisesta saa surra. 16 D E B A T T I Onko ketjuliikkeiden keskusta vanhasta maailmasta. Voivottelu ja päivittely ovat hukkaan heitettyä energiaa, kun taas sureminen on puhdistavaa ja auttaa uuden tilanteen hyväksymisessä. Suruun voivat yhdistyä monenlaiset pelot keskustan näivettymisestä, Helsingin vetovoiman katoamisesta, turismin vähenemisestä ja toimeentulon menetyksestä. Surkuttelu ei sekään kannata. Rikkaat ovat rikastuneet eikä köyhyyden kierrettä ole pysäytetty. Kun pikamuoti loppuu, työttömyys ja toimeentulon menetys uhkaavat miljoonia matalasti koulutettuja ihmisiä ja heidän perheitään. Pikamuoti katoaa keskustasta, sillä kauppa siirtyy verkkoon. Alan perustukset on rakennettu kirjaimellisesti kestämättömälle pohjalle. Herkällä suistoalueella sijaitseva valtio on yksi maailman eniten ilmastonmuutoksen negatiivisista vaikutuksista, kuten tulvista, kärsivä alue. Olen osasyyllinen siihen, että kaupanteko ei keskustan vuokratasoilla kannata. Uusia vaatteita ei tarvitse, kun etätyölookiin riittävät näyttävät korvikset. Minkä tahansa kaupunkialueen vetovoiman on perustuttava johonkin muuhun: kulttuuriin, palveluihin, viihtyisiin ympäristöihin ja sosiaalisiin kohtaamisiin. Ikonisiksi koettujen liikkeiden lopettaminen voi herättää tunteita aikakauden päättymisestä ja muistuttaa omasta ikääntymisestä. Shadia Rask VÄITE: Tutkimuspäällikkö, THL Finnwatchin toiminnanjohtaja Aleksanterinkadulla shoppaillessa on vaikea hahmottaa vaateteollisuuteen liittyvää globaalia eriarvoisuutta ja epäeettisyyttä. Itse teen töitä sen eteen, että se katoaisi myös verkosta: nykymuotoinen pikamuoti on järjetöntä ilmastopäästöjä aiheuttavaa luonnonvarojen tuhlaamista, jossa ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää. Mustapekka on jäämässä käteen esimerkiksi Bangladeshille, Sonja Finér EI PITÄISI SURKUTELLA SITÄ, ETTÄ PIKAMUOTILIIKKEET LÄHTEVÄT HELSINGIN KESKUSTASTA H elsingin keskustan pikamuotiliikkeet tuntuvat espoolaisesta etätyöläisestä etäisiltä. Vaateteollisuutta on houkuteltu Bangladeshiin nälkäpalkoilla, hiljentämällä ammattiliittoja ja tarjoamalla yrityksille verohelpotuksia. Myanmarissa kuvatut jaksot näyttivät, miten kulutuksemme vahingoittaa ihmisiä ja luontoa. Shoppailu on passé. Surun tarkoituksena on tehdä tilaa uudelle. Aleksanterinkadulla shoppaillessa on vaikea hahmottaa vaateteollisuuteen liittyvää globaalia eriarvoisuutta ja epäeettisyyttä. Pikamuodin tulevaisuuden suurin kysymys ei ole myymälä Aleksanterinkadulla vaan ekologisen siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistaminen pikamuodin loukkoon jääneille haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille.. Pyysimme aiheesta kolme debattipuheenvuoroa. Muutosta myös kipeästi tarvitaan. Pikamuoti on kestämätöntä myös yhteiskunnallisesti. Muutos voi pelottaa, mutta se on myös mahdollisuus. Kaikki loppuu aikanaan. jonka viennin arvosta yli 80 prosenttia tulee vaateteollisuudesta. Pikamuodin poistuminen ei kuitenkaan ole kaikille hyvä uutinen. Toimittaja Susani Mahadura vei pikamuodin nurjalle puolelle Ylen julkaisemassa Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjassa. Onkin tärkeä siirtää katse tulevaan: minkälainen on saavutettava ja kutsuva keskusta, jossa voisimme kuluttamisen sijaan kohdata. Se surettaa enemmän kuin keskustan liikkeiden kohtalo
Verk kokaupan voittokulku on asia, jota ei voi politiikalla estää. Lähteinä on käytetty Helsingin kaupunkiympäristön toimialan ilmastotiimistä saatuja tutkimusartikkeleita (esim. Kenties keskustoihin tulee ketjukauppo jen tilalle elämyksellisiä palveluita, kenties kauppaa käydään uudenlaisilla tavaroilla, kenties yhden keskustan sijaan syntyy monta erilaista keskustaa. Tämä kaikki on toki vain arvailua, kau punkien tulevaisuutta ei voi ennustaa. Ja aivan varmuu della toisin onkin, sillä Helsingistä tulee vetinen kaupunki. On huo lehdittava, että kaupunkiin pääsee helposti ja siellä on helppo liikkua. Vuonna 2100 Helsingissä koetaan vakava tulva joka toi nen vuosi, kun tänä päivänä niitä on kolme vuosisadassa. Puistot ja katupuut tarjoavat helpotusta kuumuuteen, ja ne imeyttävät sadevesiä, sitovat hiilidioksidia ja tuottavat happea. Merenpinta Suomenlahdella noussee vuoteen 2100 mennessä lähes metrin, minkä seurauksena myös aallokot kasvavat koko rannikolla ja vaikuttavat turvallisiin rakentamiskorkeuksiin. Edellinen vakava tulva Hel singissä tammikuussa 2005 aiheutti 12 mil joonan euron vauriot. Samaan aikaan helteet ja kuivuus lisääntyvät, jolloin kaupungeissa asfalttipinnat lisäävät kuumuutta ja koteja täytyy jäähdyttää. Kuuset ja pihdat vähenevät, samoin jalavat ja puisto lehmukset, jotka ovat herkkiä uusille tuho laisille ja kuumuudelle. Helsingistä tuli viime talvena hiihtokaupunki. Asfalttipinnat estävät sadevesien imey tymisen, jolloin likaiset hulevedet katkai sevat teitä ja täyttävät kerrostalojen kel lareita ja huoltotunneleita. Tekstin luvut perustuvat arvioihin, jotka päivittyvät jatkuvasti. E n ole varma, johtuuko liikkeiden lope tus koronan välittömistä vaikutuk sista vai onko kysymys pitkän aika välin kehityksestä. Pellikka et al 2018; Mäkelä et al 2016; Kahma et al 2016; Forsman 2015). VUONNA 2100 TOISINKIN VOISI OLLA Teksti Annaliina Niitamo Heikki Pursiainen ekonomisti ja mustreadmedian strategi Tutkimuspäällikkö, THL. On kuitenkin täysin mahdollista, että vaateketjujen myymälät ovat katoamassa keskustasta lopullisesti. Vuonna 2100 katupuut ovat tosin eri puita kuin nyt, sillä niiden täytyy sopia uuteen ilmastoon. Koi vut toisaalta imisivät maasta tehokkaimmin vettä. Siihen voi silti varautua. Luistelu ja hiihto siirtyvät sisätiloi hin. Jos Kauppa torin rantaa ei jyrkennetä, vuonna 2100 aal lokot ulottuvat mereltä kaupungintalolle ja Presidentinlinnan muurille asti. Pääasiallinen syy huolettomuuteeni on, että uskon kaupunkien keskustoihin tule van tilalle jotain muuta. Talvista tulee sateisia ja myrskyi siä, aurinkoa nähdään harvemmin. Eteläsataman kiis tellyn museotontin rannalla pärskähtelevät lähes nelimetriset aallokot. Kun uudelle kaupunkitaloudelle anne taan tilaa, kaupunki kukoistaa myös tule vaisuudessa, vaikka keskustassa ei myytäisi halpoja vaatteita. Moni kaupunkilainen hankki sukset, ja tiiviistä kantakaupungista pääsi sivakoimaan kävelykatuja pitkin spontaanisti muodostuneille laduille, rannoille ja jäille. T oisinkin voisi olla. Rankkasateet lisääntyvät talven lisäksi myös kesällä. Ennustamattomuus on osa kaupungin lumoa. Muutosta ei voi estää eikä sen suuntaa ennustaa. Koska muutos on väistä mätöntä, siitä tuskailu on turhaa. En osaa olla huolissani tästä muutok sesta. Syynä on esimerkiksi kaupan siirtyminen verkkoon. TOISINKIN VOISI OLLA –palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. Kaupunkielämän houkutus ei ole kadonnut aiemminkaan, vaikka vuosisatojen aikana kaupunkien talous on kokenut syvällisiä mullistuksia monta kertaa. Vuonna 2100 tammikuun keskilämpötilan on arvioitu olevan reilut viisi astetta korkeampi kuin nykyään. Vuotuiset lumenkuljetusongelmat pois tuvat, mutta katujen tulviminen lisääntyy erityisesti kantakaupungissa. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 17 DEBATTIPALSTALLA Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen. Sille ei ensinnäkään voi mitään. Tilalle tulee ehkä turkinpähkinää ja kartiovalkopyökkiä. Helsinki saa vain harvoin pysyvän lumipeitteen, merellä jäät ohenevat ja jään pintaala pie nenee. Sääntelyllä on avattava mahdollisuuksia vaihtaa tilo jen käyttötarkoitusta, poistettava esteitä uudenlaiselle yrittäjyydelle, otettava katu tilaa käyttöön ja niin edelleen
Sen sijaan valtavirtajournalismi on vuosikymmeniä tukenut kes kustavasemmiston ja keskustaoikeiston varaan rakentunutta liberaalia konsensusdemokratiaa. Brittilehti The Economist kirjoitti viime kesänä toimittajien epäonnistuneen rotukysymysten käsitte lyssä. Mutta entä jos puolueettomana pidetty media käytännössä vain pönkittää istuvaa valtaa. Nyt laitaoikeisto on haastanut konsensuksen. Se on ongelma, kun ekokriisin torjumiseksi yhteiskunnan pitäisi rivakasti muuttua. Naisten ja vähemmistöjen yleistyminen toimituksissa on paljastanut, että objektiivinen näkökulma onkin ollut valkoisen miehen näkökulma. Hänen mukaansa perinteinen uutisointi on pääosin kaikkea muuta kuin moniäänistä ja poliittisesti neutraalia. Isoilla mediayhtiöillä on Suomessa jonkin verran valtaa. Päätoimittajien reis suilla oltiin yhtä porukkaa isäntien kanssa. Samoissa paikoissa käyvät juttukeikoilla myös toimittajat, mutta lehdistötilaisuuksissa haastetaan. Miksi taho, jolla on valtaa, haluaisi vaarantaa sen. Olin itse sen jäsen neljä vuotta. Näin varmistuisi ammatillinen riippu mattomuus. Tutkimus on osoittanut, että heillä on, puoluetaustasta riippumatta, sama käsitys yhteiskunnallisista ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista. Lehdistön toiminnan taustalla, jonkinlaisena agendojen agendana, on pyrkimys säilyttää yhteiskunnan status quo. Mutta lehdistön muutosvastarinta menee vielä paljon pidemmälle. Mutta kun keinoja päästöjen alentamiseen esitetään, alkaa populistinen poru. Miksi lehdistö ei pidä muutoksista. Kun vaatejätti H&M ilmoittaa sulkevansa Aleksanterin kadun liikkeensä Helsingissä, murehtii Hesari keskustan näi vettyvän. Olkoon vallassa sitten lievästi oikealle tai lievästi vasem malle kallistuva hallitus, isot talouslinjat pysyvät: globaalit markkinat päättävät, työtä pitää tehdä tehokkaammin ja rik kaiden menestys hyödyttää kaikkia. Kehi tys on hankala sekä kaupallisille mediataloille että Ylelle. Yhdistyksen kanssa vierailtiin aina hienoissa paikkoissa, kuten Kesärannassa, eduskunnan puhemiehen luona, Suomen pankissa ja metsäteollisuuden vieraana. tärkeää, ja jopa siitä, mikä on totta. 18 K O L U M N I V älillä sorrun nostalgiaan ja suren uutisia perin teisten pullapuotien, kuten helsinkiläisten Ekber gin ja Hopian, täysremonteista. Viime vuodet on puhuttu yhteiskunnan polarisaatiosta. Täälläkin voi leikkiä, se huutaa, ja moni, jolla ei ollut vanhalla laatikolla kivaa, kuulee kutsun. Ja kun kävelyä halutaan lisätä, varmistelee lehdistö että jäähän jokainen autokaista sijoilleen. Näin sanoo tutkijatohtori Mar kus Ojala. Yhteiskunnan varakkaimpia nykytilan betonointi varmasti miellyttää. Ja tosiaan, päätoimittajayhdistys on ehkä viimeinen paikka, josta tässä maassa lähtee vallankumous. Anglosaksisissa maissa median näennäinen puolueettomuus aletaan kyseenalaistaa. Mutta kun julkkismeteorologi pyöräilee, syö kasviksia ja välttää shoppailua, julistaa Ilta-Sanomat hänen elävän äärimmäisessä askeesissa. Tuore Cambridgen yliopiston tutkimus osoittaa, että amerik kalaisen, riippumattomana pidetyn talousjournalismin näkö kulma on rikkaan vähemmistön näkökulma. Yksi syy lienee, että Suo messa päällikkötoimittajat kuuluvat poliittisen eliitin kanssa samaan verkostoon. Perinteisestihän journa lismi on ylpeillyt sillä, ettei se ota puolia vaan kylmänviileästi kertoo, mitä tapahtuu. Edes pikamuotiliikkeet eivät saisi muuttua. Riikka Suominen Kolumni. Suomalainen media sitoutuu periaatteessa ilmaston suo jeluun. Itse lisäisin, että valkoisen vakavaraisen miehen näkökulma. Kun opiskelin toimittajaksi 2000luvun alussa Tukholman yliopistossa, suositteli opettaja meille, ettei toimittaja äänestäisi. Kuten vuonna 2009 julkaistu Media vallan verkoissa tutkimus sanoo: julkinen keskustelu voi olla kriittistä, mutta harvoin media edistää syvää rakenteellista muutosta. Journalismi on nykyisellään säilyttävä voima. Miten raportoida, jos kansalaisilla on eri käsitykset siitä, mikä on Media betonoi nykytilan RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti. Aiemmin raja tun kapean hiekkalaatikon viereen on radikaalioikeisto räjäyt tänyt oman hiekkakuopan
Tilaa Eeva: lue.eeva.fi/uusi Roolien takana. Suomen luetuin naistenlehti uudistui. Aina menestynyt Usein erehtynyt /
20 Suomessa eletään transaktivismin nousukautta. Sosiaalisesta mediasta uusi valta välkehtii kabinetteihin ja julkiseen keskusteluun. Teksti Noora Vaarala Kuvat Kristiina Kurronen Tyyli Patisse A Lody Meikki ja hiukset Ida Merikallio Lavastus Tuomas Nortema. Mona Bling ja Ella Julia kertovat, kuinka maailmaa muutetaan
He valistavat seuraajiaan storyissaan ja ovat myös itse nousseet mediajulkisuuden kommentaattoreiksi.. Ella Julian (vas.) ja Mona Blingin tärkein vaikuttamisen väline on Instagram. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 21 RAIVAAJAT
Sen tärkein väline on Instagramin Storyomi naisuus. Numeron päähenkilö oli Laverne Cox, näyttelijä, aktivisti ja transnainen. Sosiaalisessa mediassa alkoi levitä tieto, että Kansallis teatterin versiossa Agradon esittäjäksi on valittu cismies, näyttelijä Janne Reinikainen. V alta on kimaltelevan tuoretta ja sijaitsee sosiaa lisessa mediassa. Bling kirjoitti Instagram Storyynsa: ”Teidän roolivalintanne vaikuttaa suoraan siihen, että taval liset ihmiset luulevat, että me transihmiset olemme myös roo lihahmoja. Viimeisen vuoden aikana nuorten transaktivistien storyista ja twiiteistä on tullut uutislähteitä ja aktivisteista itsestään sukupuolen moninaisuuden mediakommentaattoreita. Takkimekko Mert Otsamo 3. Silloin Cox esitti transsukupuolista hahmoa suositussa Orange is the New Black vankiladraamassa. Mekko Ivana Helsinki Aurinkolasit cybershop. Reinikaisen tavoin miehiä, jotka voivat riisua roolinsa illan päätteeksi.” Sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori Julian Honkasalo seurasi reaaliajassa, miten aktivistien somekannanotoista teh tiin uutisia. Euroopassa transaktivistit ovat liikehtineet läpi 2000 luvun. Yksittäistapauksen kauhistelusta siirryttiin opettavaiseen yleiskeskusteluun. Meille sama ilmiö rantautui muutaman vuoden viiveellä. Julian Honkasalo pitää kiinnostavana sitä, että käännekohta oli oikeastaan Steinmetzin keksintö. Kesällä 2015 Vanity Fair lehden kannessa poseerasi suku puolensa korjannut exurheilija ja tositvtähti Caitlyn Jenner. Asut Mona Bling 1. Mutta viihde ja mediamaailmassa vuosi 2014 oli ratkaiseva. Kansal listeatteri pyysi neuvonantajaksi transtaustaisen näyttelijän Miiko Toiviaisen, ja käsittelyn lopputulemana Reinikaisen työsuhde ja ensiilta palautettiin ennalleen. ”Vertaisin cismiehen näyttelemää transnaista siihen, jos valkoihoinen näyttelisi tummaihoista”, Bling sanoi YleX Etusivussa, johon hänet oli kutsuttu vieraaksi. Suomalaiset aktivistit toivovat, että translaki saadaan päi vitettyä tällä hallituskaudella. Yksi sen keskeisistä hahmoista on transnainen nimeltä Agrado. Transaktivistit kyselivät Kan sallisteatterilta, miksei transnaista esitä transnainen, kuten elokuvassa, tai edes cisnainen. Heidän mukaansa miesnäytte lijän valitseminen viesti, että hahmoa pidetään pohjimmiltaan miehenä, vaikka tämä on nainen. Vuoteen 2004 saakka kaikki Euroopan maat, joissa sukupuolen juridinen vahvistaminen oli mahdollista, vaativat sen ehtona lisääntymiskyvyttömyyttä. Puku Kenzo Stockmann Koru artmari_handmade_dsn Kengät Dr. Hän ja muut Hollywoodin transtaustaiset näyttelijät alkoivat saada uudenlaista, arvostavaa huomiota sikäläisessä mediassa. Helsingin Sanomat aloitti, muut seurasivat perässä. Lukuisissa lehti jutuissa ja radioohjelmissa ihmeteltiin sekavaa kohua ja haas tateltiin transaktivisteja. Aktivistit kertasivat, miksi representaatiolla on väliä ja miten transhahmoja on teatterissa, elokuvissa ja tv:ssä esitetty. Nopeaa, visuaalista ja tiivistä. ”Ai tuokin uutiskynnys ylittyi, ja tuo, ja tuo”, Honkasalo muistaa ajatelleensa. Meneil lään on transaktivismin nousukausi. ”Tämä toimittaja loi narraation, että transihmisten hetki on nyt.” Heidän oikeuksiensa puolesta oli kuitenkin taisteltu jo vuosikymmeniä. Martens 3. Viimeistään silloin se oli selvää. Suomalaisilla transakti visteilla on valtaa. Näyttelijä Janne Reinikainen menetti roolinsa. Että transnaiset ovat J. Teatteri järjesti keskustelutilaisuuden. Yhdysvalloissa sama käännekohta on jo takana, kertoo tutkija Honkasalo. Koska hahmo onkin transvestiitti, mitään perusteita Reini kaisen potkuille ei ole, hän totesi. Trumpin presidenttiyden myötä transnäkyvyyden rinnalle syntyi transvastainen moraalipaniikki, Honkasalo kertoo. Nyt tällaisia EUmaita on enää viisi, Suomi niiden joukossa. Elokuva on Pedro Almodóvarin ohjaama ja käsikirjoittama Kaikki äidistäni. Siis Suomessa. Sitten selvisi, että elokuvasta poiketen teatterisovituksen hahmo ei ole transnainen vaan transvestiitti, naiseksi pukeu tuva mies. Haalari Sami Eskelinen 2. Heidän päävaatimuksensa on ollut sterilisaatiopakon poistaminen. 22 V iime syksynä transaktivisti Mona Blingillä oli liput Kansallisteatteriin. Sieltä se säteilee lehdistöön, instituutioihin ja kahvipöytiin. 24 tunnissa katoavat ruudut edustavat tämän hetken tiedonvälitystä. Viestinnässä oli käytetty väärää sanaa. Jutun oli kirjoittanut Katy Steinmetz. Mekko Miia Halmesmaa Rannekoru Zalando Kengät Dr.Martens korvikset Miia Halmesmaa Ella Julia 1. ”The transgender tipping point”, julisti arvostetun Timeleh den kansi toukokuussa 2014. Yhdysvalloissa transaktivismin edelliset aallot löivät rantaan 1960 ja 1990luvuilla. Kimono Aino Heinio Pants Vejits bodysuit Cybershop 2. Storyviestinnässä loistaa sukupolvi, joka on kasvanut somen äärellä. Transsukupuolisuudesta oli tullut polttava puheenaihe. Siellä esitettäi siin hänen suosikkielokuvansa näytelmä sovitusta, joten Bling oli varannut paikkansa ajoissa. Kansallisteatteri säikähti ja reagoi nopeasti. Sen täsmällinen ajankohta on harvinaisen helppo määri tellä. ”Hyvä päätös”, kommentoi Mona Bling Instagramissa. Ensiiltaa siirrettiin
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 23
Helmikuussa meteorologi mokasi Twitterissä. Hänen mukaansa on oleellista erottaa toisistaan kolme erilaista transaktivismin muotoa: Instagram-influensserit, ärhäkät twiittaajat ja perinteinen järjestötyö. Somevaikuttaminen ja podcastaaminen ovat täyttäneet kalenterin. Aiemmin esimerkiksi työnantajia ei hänen sateenkaaribrändinsä juuri kiinnostanut. Aiemmin Bling teki itsekin toimittajan töitä, mutta viimeisen vuoden aikana niille ei ole ollut tilaa. Blingin tilin ydinsisältöä ovat nimenomaan yhteiskunnalliset aiheet. Blingin yhteistyökumppaneita ovat olleet esimerkiksi ”Henny Harjusola voi tehdä videoita ja Jade Nyström hypätä korkeutta. Niitä viljellään, jotta ihmisiä ei sukupuolitettaisi väärin. Siellä transihmiset ovat olleet pitkään puolustuskannalla, sillä tasa-arvoisen avioliittolain aiheuttama vastareaktio on osunut erityisesti heihin. 24 Transaktivismin muodot ja sävyt vaihtelevat maittain. Rowlingin transvastaisista kommenteista. K. Mainospaikkoja hänen somekanaviinsa ja podcastiinsa myy vaikuttajamarkkinointitoimisto. Lisäksi hän kirjoittaa kirjaa, jossa puretaan transsukupuolisuuteen liittyviä myyttejä. Henny Harjusola voi tehdä videoita ja Jade Nyström hypätä korkeutta. Jälkimmäisessä hänen medianomin tutkintonsa on vielä kesken. Bling huomauttaa, ettei halua olla transsukupuolisten ainoa ääni somessa – ja ettei suinkaan ole Suomi-Instan suosituin transihminen. Esimerkiksi kauneustubettaja Henny Harjusolalla on yli 77 000 seuraajaa. Myöhemmin hän teki Twitter-profiiliinsa lisäyksen ”he/him” ja kirjoitti jättävänsä twiittinsä näkyviin, vaikka se tekisi mieli poistaa: ”Töissä ja opiskelussa on kuitenkin ymmärtänyt, että omat virheet pitää näyttää avoimesti.” Mona Blingin Pouta-aiheisia somejulkaisuja siteerattiin Ilta-Sanomissa, Länsi-Uusimaassa ja MTV:n uutisissa, ja häntä haastateltiin Nyt.fi:hin. Hänellä on lähes 15 000 seuraajaa Instagramissa ja suosittu feministinen deittipodcast, jota hän juontaa toimittaja Irene Naakan kanssa. Pouta harmistui mutta myönsi virheensä. Ei ole sattumaa, että samat värit löytyvät translipusta. Hän julkaisee Instagramissaan säännöllisesti tietoiskuja, kuten ”Näin puhut transasioista suomeksi” ja ”Mitä on transfobia?”. ”Suuria linjoja massoille, matalalla kynnyksellä”, hän sanoo. ”Koetan pitää yhden vapaapäivän viikossa”, hän sanoo. Pouta kauhisteli twiitissään someprofiileihin ilmestyneitä pronominijonoja ja lohkaisi vitsin: ”Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ’tykkään pillusta’?” Transaktivistit, Bling mukaan lukien, vastasivat asiattomaan twiittiin ja selittivät, että profiilitekstien englanninkieliset pronominit merkitsevät käyttäjän sukupuoli-identiteettiä. Blingin tulot ovat peräisin kaupallisista yhteistöistä yritysten kanssa. Bling, oikealta nimeltään Mona Kuoppamaa, lienee tämän hetken tunnetuin suomalainen transaktivisti. Sosiaalisessa mediassa on kiistelty esimerkiksi kirjailija J. ”He voivat olla oman asiansa supertähtiä ja keskittyä siihen. Esimerkiksi Britanniassa sävy on ollut aggressiivinen. ”Sotkin aloittelijana selvästi sukupuolisen suuntautumisen ja tämän sukupuoli-identiteetin”, hän sanoi Ilta-Sanomille. ”Pari vuotta sitten, kun hain harjoittelupaikkoja koulua varten, yritin tuoda esiin, että edustan sateenkaariyhteisöä ja tunnen näitä asioita. Mutta Harjusola ei ole aktivisti. Cis-ihmisille hän tarjoilee asiallista tietoa ”tervetuloa oppimaan” -asenteella. Bling on täysipäiväinen transaktivisti ja vaikuttaja. Halusin tehdä siitä valttikorttini, mutta ei siihen kukaan silloin tarttunut.” Bling on opiskellut toimittajaksi Laajasalon opistossa ja Haaga-Heliassa. ”Tässä käydään kamppailua siitä, kuka on aktivisti.” V aaleanpunaista, vaaleansinistä ja valkoista. Hän on kyllä yrittänyt myydä osaamistaan ennenkin. Tarkoitus ei ole jäädä nillittämään yksityiskohdista vaan vääntää rautalangasta, mistä transsukupuolisten oikeuksissa on kysymys. Julian Honkasalo tutkii parhaillaan transihmisten poliittisen aktivismin ja yhteisöllisyyden historiaa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa. Kuukauden päästä hänestä julkaistiin laaja henkilöjuttu Helsingin Sanomissa. Seksuaalisuuteen ne eivät liity. Samasta syystä hän ei julkaise pelkästään yhteiskunnallisia kannanottoja vaan myös mainoksia. Hänen tavoitteenaan on antaa transsukupuolisille nuorille jotain, mitä hänellä ei aikoinaan ollut: esikuvia ja kannustusta. Minun intohimoni on paasata transasioista ja feminismistä.” – MONA BLING. Blingin mukaan transaktivismin kultakausi on ollut käynnissä noin vuoden. Minun intohimoni on paasata transasioista ja feminismistä.” M ona Blingille Instagram ei ole vapaa-ajan valokuvasurffailua vaan työtä. Kuten Pekka Poudan tapauksessa, josta moni Blingin tuntee. Ex-muotibloggari Mona Blingin Instagram-tilin graafinen ilme on harmoninen ja johdonmukainen. ”Kaikkien transihmisten ei tarvitse toimia somessa näin”, Bling sanoo
Blingin kaltaisten someyrittäjien kohdalla esiin nousee aktivismin ja kaupallisuuden ristiriita. Aiemmin esimerkiksi päivystävänä anarkistina tunnettu Suvi Auvinen on kaupallistanut aktivisminsa ja mennyt töihin Ellun Kanat viestintätoimistoon. Järjestäjät ovat saaneet kritiikkiä hampurilaisketju Burger Kingin ja muiden kaupallisten kumppaneiden mainonnasta. Vaikka yhteistyötahot olisi valittu tarkasti, ansaintalogiikka vaikuttaa väistämättä sisältöihin. Tähän liittyy moraalisia kysymyksiä, joita netin trans aktivistit joutuvat pohtimaan, sanoo Julian Honkasalo. Sateenkaariaktivismin puolella kaupallisuutta on käsitelty esimerkiksi Helsinki Pride tapahtumassa. ”Auvisen tapauksessa potentiaalisesti vaarallinen aktivisti valjastettiin viestintätoimiston käyttöön”, Honkasalo tiivistää. Instagramissa aktivismi on henkilöitynyttä ja brändättyä. Honkasalon mukaan osa nuorista transaktivisteista käyttää hybridivaikuttamisen keinoja. Usein tulos on jonkinlainen selviytymiskertomus. Kenellä se valta lopulta on?” Hon kasalo kysyy. Influensserin on kaupallistettava itsensä ja kokemuksensa. Mainoksissa transihmisyys on pakattava yksinkertaiseen, helposti myytävään ja tunteita herättävään muotoon. Twitteraktivistien arvoristiriita taas on hieman toisen lainen. Aktivistit voivat esi merkiksi reagoida hyvin nopeasti ja monen ihmisen voimin. On puhuttu pinkki pesusta, jolla tarkoitetaan yritysten halua kirkastaa imagoaan sateenkaariyhteisön avulla. ”Alkavatko yritysyhteistyöt määritellä niitä tarinoita, joita transihmisistä kerrotaan. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 25 alusvaatefirma, kirjankustantamo ja luonnonkosmetiikka kauppa
Se on vähän hassu, mutta olen miettinyt, että jos Lady Gaga voi mennä vastaanottamaan Aktivistin määritelmä on laajentunut. ”Tykkään Blingistä tosi paljon. ”Järjestöaktivismi on saanut kritiikkiä siitä, että se on kui vaa ja elitististä. Mona Bling on harkinnut sen vaihtamista viralliseksi sukunimekseen, mutta toistaiseksi se ei tunnu tarpeelliselta. Nimi Bling on perua blogiajoilta. Aktivistien vaatimuksia ei kuitenkaan ole voitu enää lakaista piiloon, kun ne kerran ovat julkisuuteen tulleet. Hän perusti Thing for the Bling bloginsa 11 vuotta sitten, suomalaisten blogien ensimmäisessä aallossa. Ärhäkkä toiminta voi vaikuttaa mielikuvaan transaktivismista. ”Nyt elämme kuitenkin sellaista aikaa, että enemmistö suo malaisista ei lähtisi kovin helposti kyseenalaistamaan vähem mistöryhmien oikeuksia”, Juppi sanoo. K un Mona Bling aloitti someuransa, aktivismi ei todellakaan ollut muotia. Tällä kertaa aktivismi on saapunut suuren yleisön ulot tuville sosiaalisen median välityksellä, ja sen keskeisimpiä aiheita on sukupuoli. ”Tunneladatusta ja poleemisesta kommentoinnista voi tulla joillekin käsitys, että transaktivistit vain öyhöttävät verkossa”, Honkasalo sanoo. Kuvissa hän näytti androgyyniltä miesolete tulta, joka käyttää korkokenkiä. Joko heistä maalattiin uhkakuvia tai heitä vähäteltiin. Naisten ja seksuaali ja sukupuoli vähemmistöjen oikeuksien ohella netissä on viime vuosina kampanjoitu ilmaston puolesta sekä rasismia vastaan Black Lives Matter liikkeen vanavedessä. Aikoinaan eläinoikeusaktivistit, joihin Juppi opiskeluvuosinaan kuului, harmittelivat sitä, miten vähän huomiota heidän asiansa mediassa sai. He ihmettelivät kulttuurin äkillistä muutosta. Eläinoikeusliikkeen mediavastaanotosta väitöskirjansa tehnyt Pirita Juppi sanoo, että suomalainen vaikuttamiskult tuuri on perinteisesti niin maltillista, että räväkkä aktivismi saa helposti näkyvyyttä lehdistössä. Honkasalo puhuu aktivismin määrittelykamppailusta. Aktivistin määritelmä on laajentunut. Heidän näkemyksensä on kuitattu nuoruuden tietämättömyydeksi. Arvostetaanko Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamis keskuksen (ent. 26 johonkin äärioikeistolaiseen twiittiin. Enää ei tarvitse vapauttaa kettuja, kahlita itseään puskutraktoriin tai edes osallistua mielenosoitukseen. Poliittinen paine turkistarhauksen lopettamiseen kasvaa jatkuvasti, vaikka alan etujärjestöt tekevät parhaansa elinkeinon säilyttämiseksi. Julkisuudessa puhuttiin aktivistien keinoista, ei sanomasta. Lukijamäärä kasvoi nopeasti. Aktivisteille ei ole tarjolla nopeita voittoja. Transaktivistien työ voi aiheuttaa vastaavan kulttuurisen nyrjähdyksen. Se on kuitenkin tosi tärkeää työtä, vaikka kokoukset ja neuvotteleminen eivät ole niin mediaseksik käitä.” On vanhoilla ja uusilla aktivisteilla jotain yhteistäkin. Sukupuolen moninaisuudesta on tulossa arki päiväinen asia. Siinä missä ”kettutytöt” 1990luvulla toivat väkipakolla eläin oikeudet suomalaiseen julkiseen keskusteluun, transaktivistit ovat nostaneet pöytään sukupuolen moninaisuuden. Jokin syvempi muutos silloin kuitenkin käynnistyi. Hän ei ollut vielä transitioitunut eli korjannut sukupuoltaan. ”Se oli 2010luvun alun Suomessa shokeeraavaa”, Bling sanoo. Moni vastahakoinen taho on joutunut ottamaan ne huomioon. Honkasalo huomauttaa, että toisin kuin vaikkapa ääri oikeisto, transaktivistit eivät yleensä jaa verkossa disinfor maatiota. 1990luvulla naurettavana pidetty kasvissyönti on nyt val tavirtaa. Edellinen sijoittui 1990luvun lopulle, ja silloin esillä olivat eritoten ympäristöliike ja eläinoikeudet. Pos taukset käsittelivät lähinnä vaatteita. Thing for the Bling muutti ensin blogiportaalin ja sitten muotilehden alaisuuteen. Riittää, että ottaa kantaa somessa. Transtukipiste) kaltaisia toimijoita vai some vaikuttajien nopeita liikkeitä. Riittää, että ottaa kantaa somessa.. Turun ammattikorkeakoulussa yliopettajana työskente levän Jupin mukaan eläinoikeusaktivisteihin suhtauduttiin 1990luvun mediassa hieman samaan tapaan kuin transakti visteihin tänä päivänä. ”Vähän jokainen on vähän aktivisti”, kommentoivat Taija Roiha ja Mia Haglund Omaa luokkaa podcastissa huhti kuussa. Hel singin kaupunginvaltuutettu Haglund kertoi, että hänetkin on ulkopuolelta usein määritelty aktivistiksi, vaikkei hän itse sitä miellä olevansa. Globalisaatiokriit tinen liikehdintä kiihtyi vuosituhannen taitteessa, kun aktivistit järjestivät valtavia mielenosoituksia eri puolilla Eurooppaa. Enää ei tarvitse vapauttaa kettuja, kahlita itseään puskutraktoriin tai edes osallistua mielenosoitukseen. Heitä molempia on paheksuttu ja pilkattu. Hänen mukaansa aktivistien on mietittävä, miten he voivat toimia sekä vastuullisesti että tehokkaasti. ”Siinä on selvä ero.” E lämme uutta aktivismibuumia
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 27
Se heijastaa deadnamen luonnetta. Silti vanha nimi putkahtelee toisinaan esiin sieltä täältä. Sille ei ole vakiintunutta suomennosta, kuten ei monille muillekaan sateenkaaritermeille. Deadname on nimi, jota käytettiin, kun sen kantaja vielä joutui elämään väärässä sukupuolessa. Bling muistuttaa, että vielä 1990-luvulla ”transseksuaalia” pidettiin mediassa neutraalina sanana. Bling oli aluksi Kivistön kannalla. Sillä on spesifi merkitys. ”Minulle tuli paljon viestejä cis-ihmisiltä, että minkä takia tälle pitää keksiä oma termi. Myös loukkaavammat ilmaukset vilahtelivat lehtikielessä. Miksi uusia termejä on niin paljon. Kieli kehittyy yhteiskunnan mukana – ja toisaalta kieli muokkaa todellisuuttamme. Kannatusta saivat muiden muassa haamunimi, kalmanimi ja marrasnimi. Hänestä kertovassa lehtijutussa sukupuolenkorjaus esitetään tyypillisesti eräänlaisena transsukupuolisuuden päätepisteenä. Murrosvaiheessa valmiita vastauksia ei vielä ole. Se on hänestä hyvin ahdistavaa. Mona Blingin etunimi virallistui vuosi transprosessin aloittamisen jälkeen. ”Sen jälkeen ihminen ikään kuin astuu todellisuuteen, jossa sukupuoli ei ole enää ongelma”, Julian Honkasalo sanoo. Kaikki eivät ymmärtäneet kyselyn tarkoitusta. ”Oikeat termit ovat tärkeitä. Bling on kirjoittanut Instagramissaan myös trans-sanasta: onko se suomeksi substantiivi vai adjektiivi. Bling muistuttaa, että kymmenen vuoden päästä tilanne on jo toinen. Niiden kautta vähemmistöihin kuuluvat ihmiset tulevat nähdyiksi ja hyväksytyiksi omina itseinään, omilla sanoillaan. Blingin oma suosikki on haamunimi. Cis-ihmisten haikailemat ”tutut sanat” ovat useimmiten enemmistön vähemmistöstä käyttämiä, kyselemättä valittuja. Nimikysymys liittyy laajempaan keskusteluun, jota transsukupuolisten ja monen muunkin vähemmistön kanssa – ja niiden ohitse – käydään. J os transihminen esiintyy mediassa, hän on yleensä valkoinen, nuori ja urbaani. Juuri tällaisiin kysymyksiin Mona Bling haluaa aktivistina vastata. Kun syrjivät termit korvataan paremmilla ja vähemmistöt sanoittavat kokemuksiaan, maailma on jo muuttunut. Transihmisten syrjintä on rakenteellista ja läsnä joka puolella yhteiskuntaa, esimerkiksi terveydenhuol”On ihana ajatus, että joku löytää Instagram-tililleni ja huomaa, ettei olekaan yksin maailmassa.” – ELLA JULIA. Englanniksi transsukupuolisen edelliseen nimeen viitataan termillä deadname. 28 Oscaria Lady Gagana, minä voin olla Mona Bling.” Sukunimellä voi ehkä leikitellä, mutta etunimi on monille transsukupuolisille toisella tasolla merkityksellinen asia. Puhelinmyyjä saattaa soittaa ja puhutella häntä väärin. Entinen nimi voi tarkoittaa vaikkapa avioliiton vuoksi taakse jäänyttä nimeä. On vain siedettävä keskeneräisyyttä. Eikö voitaisi käyttää tuttuja sanoja. Jotkut enemmistöön kuuluvat tapaavat valitella termiviidakkoa. Bling kysyi muutama kuukausi sitten Instagram-seuraajiltaan, mikä deadname voisi olla suomeksi. Nykyään niitä ymmärretään välttää. Ne liittyvät syvästi ja erottamattomasti vähemmistöjen elämään”, hän sanoo. ”Mutta suomessa s-loppuinen adjektiivi ei ihan toimi”, hän sanoo. Kuvauksen ongelma on, että se on yksilökeskeinen eikä vastaa todellisuutta. Miksei voida voida puhua vain entisestä nimestä.” Koska se ei ole lainkaan sama asia, Bling valisti Instagram-kuvansa kommentoijia. Englanniksi sitä käytetään adjektiivimaisesti, ja suomalainen transaktivisti Kasper Kivistö on halunnut lanseerata samaa tapaa täälläkin
Ella Julia jakaa tilillään paitsi yhteiskunnallisia näke myksiä myös mielikuvituksekkaita meikki ja pukeutumis kuvia. Hänen Instagramissaan on harvemmin kaupallisia yhteistöitä, mutta ei hän niitä vas tustakaan. Ella Julian someaktivismi on poikinut hänelle puhekeikkoja, mediatyöpajoja ja esiintymisiä. Missä on laatikko, johon Ella Julian voisi asettaa. ”Minulle Instagram ei kuitenkaan ole tällä hetkellä työ.” Ella Julialla on someaktivismista pitkä kokemus. ”Minut nähdään naisen kevytversiona. Hän ei ole nainen, mies eikä mitään siltä väliltä. Sen tarjoamassa. Hän on ollut netissä lapsesta asti. Heillä ei ole kiiltäviä henkilöbrändejä Instagramissa. Muunsukupuoli sen muotti on hoikka, valkoinen ja androgyyni.” Tämän stereotypian on tuottanut yhdysvaltalainen muotiteollisuus, sanoo Julian Honkasalo. ”Muunsukupuolisuus on laaja kirjo”, hän sanoo. 29 I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 lossa ja kouluissa, muistuttaa Honkasalo. Vähemmän tunnettua ja ymmärrettyä on myös muun sukupuolisuus. Jokaisella muunsukupuolisella on oma identiteettinsä. Ja sekös cisihmisiä ahdistaa. Se on syy Ella Julian aktivismille. Pienen paikkakunnan kasvatille internet oli pelastus. ”Mahtava juttu, että Mona Bling tienaa aktivismilla”, hän sanoo. Näkymättömiksi jäävät esimerkiksi transsukupuoliset vanhemmat, vammaiset ja ikäihmiset. Oli suuri helpotus saada sanoja omalle ololle. Vaan jotain muuta. Mutta verkossa tuli vastaan myös valtavasti transvihaa. Feminiininen tyyli on saanut jotkut epäilemään hänen muunsukupuolisuuttaan. Hän haluaa, että muunsu kupuolisilla lapsilla ja nuorilla on turvallisen tiedon lähteitä. Hän puhuu muunsukupuolisuudesta runsaalle 7 500 Insta gramseuraajalleen ja on esiintynyt esimerkiksi Ylen Pillupäiväkirjatdokumenttisarjassa. ”On ihana ajatus, että joku löytää Instagramtililleni ja huomaa, ettei olekaan yksin maailmassa.” Hän kertoo saavansa viikoittain viestejä myös keskiikäi siltä, jotka kiittävät häntä, koska ovat ymmärtäneet ole vansa muunsukupuolisia. Sieltä löytyi ihmisiä, joilla oli samanlaisia kokemuksia kuin hänellä. Sen on havainnut transaktivisti ja sanataiteilija Ella Julia, oikealta nimeltään Ella Rantanen
30
Aiemmin häntä yritettiin loukata sukupuolen kautta. V äsyttää, sanovat Mona Bling ja Ella Julia. Viestien avaamiseen menee aikaa, ja samalla jo kysellään, miksen reagoi ja eikö minulla ole sanottavaa.” Onneksi aktivistit näkevät myös tuloksia. Ensin käsiteltiin naisiin kohdistuvaa häirintää ja epätasa-arvoa. Esimerkiksi Tämän kylän homopoika -bloginsa kautta tunnetuksi tullut Eino Nurmisto ottaa Instagram-tilillään kantaa ajankohtaisiin asioihin, mutta hänen pääsisältöään ovat kuitenkin kuvat muhkeista aamiaisista ja Ebaysta löydetyistä Spice Girls -t-paidoista. He purkavat stigmaa ja laajentavat käsitystämme vähemmistöistä. ”Vaikka sitten kuvittelemalla”, sanoo Honkasalo. Muotiteollisuuden käsissä sukupuoli on enemmän esittämistä ja vaatteita kuin omakohtainen identiteetti. He hoivasivat toisiaan ja loivat toisilleen parempaa todellisuutta. ”Minulla on vahva fiilis, että me voimme kirjoittaa säännöt uusiksi”, hän sanoo. Hän opiskelee mediatutkimusta ja tähtää alan tutkijaksi. E lla Julian pukuleikeillä on poliittinen ulottuvuus. Toiset puhuvat ihmisoikeuksista, mielenterveydestä ja kehopositiivisuudesta värikkäissä taidemeikeissään, kuten Ella Julia ja Oona Haapaniemi (@harakoija). ”Sellaisia, että olet ruma ja tyhmä.” Ikään kuin vihaajatkin olisivat tajunneet, että muunsukupuolisuuden pilkkaaminen on vanhanaikaista. Jotain muuttui vuonna 2017, kun #metoo vyöryi someen ja sieltä perinteiseen mediaan. Olemukseen kuuluu perinteisesti maskuliinisuuteen liitettyjä piirteitä. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 31 kuvastossa muunsukupuolisilla on aina esimerkiksi lyhyet hiukset. Nyt viestit ovat lapsellisempia ja yksinkertaisempia. Oikeus olla -kansalaisaloite, jossa vaaditaan translain uudistamista ja muun muassa pakkosterilisaation lopettamista, sai tarvittavat 50 000 allekirjoitusta parissa päivässä. Esimerkiksi Valo Vesikauris ja Kasper Kivistö käsittelevät storyissaan niin transihmisten oikeuksia kuin kuntapolitiikkaa. Ennen internetiä transihmiset levittivät tietoa ja pitivät yhteyttä esimerkiksi kirjekerhojen avulla. Siksi on hyvä, että Instagram tarjoaa niin moninaisen joukon identiteettinsä kanssa sinuiksi tulleita sateenkaari -ihmisiä. Lady Clapback eli Taneli Kemppi laittautuu fantastisiin asuihin mutta kertoo myös kroonisesta sairaudestaan. Se voi hämärtää ihmisten ymmärrystä transsukupuolisuudesta. ”Ne keskustelut tulivat netistä työpaikkojen kahvihuoneisiin, toimistoihin ja koteihin. ”Maskuliinisuus siis muuttuu neutraaliksi, ja naiseudesta tulee sukupuoli”, Honkasalo kuvailee. Sadat päivittäiset viestit kuormittavat niin, että välillä on pakko sulkea Instagram pidemmäksi aikaa. Ella Julia palasi vastikään somepaussilta. Että ehkä ihmisiä kiinnostaakin kuulla näistä asioista.” Kaikkia aktivistien tuottama sisältö ei miellytä. Se loi meille toivon ilmapiiriä. Sitten ovat kabinetteihin pyrkivät someaktivistit. Julian Honkasalo toivookin, että erilaiset ihmisoikeusja ympäristöliikkeet alkaisivat tehdä enemmän yhteistyötä, kuten 1990-luvulla. Kansallisteatteri, Pekka Pouta ja monet muut kohun keskelle joutuneet ovat ottaneet heidän viestinsä vakavasti. ”Että tulisi globaalin solidaarisuuden aalto.” Mona Bling suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. ”Ihmiset eivät aina hahmota, olen kuitenkin vain yksi tyyppi. Pikkuhiljaa siirryttiin vähemmistöjen kohteluun. Kelet-dokumentista tuttu malli Kelet Ali esittelee muotikuvia ja on yksi Suomi-Instan harvoista ei-valkoisista transaktivisteista. Instagramin aktivistit nimittäin tuottavat uudenlaista kuvastoa sukupuolija seksuaalivähemmistöistä. Samaa tehdään nyt sosiaalisessa mediassa. Hän yrittää suhtautua siihen vastareaktiona, viimeisenä hiljentämisyrityksenä, jonka jälkeen alkaa parempi aika. Toinen lifestyle-henkistä sisältöä tuottava sateenkaarivaikuttaja on Joonas Pesonen (@pesojoonas), joka raportoi keittiöremontistaan mutta pohtii myös homomiehen mahdollisuuksia isyyteen. thl:n kouluterveyskyselyjen perusteella tiedetään, että sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kohtaavat paljon kiusaamista, väkivaltaa seksuaalista häirintää. Rajanvedosta on tullut vaikeaa. Ella Julia sanoo saavansa Instagramin viestilaatikkoonsa edelleen ”silmittömän määrän” transfobisia vihaviestejä. Seurakunnassa työskentelevän Anna Iivanaisen (@annart) keskeinen aihe on seksuaalikasvatus. Varsinaisten someaktivistien lisäksi on joukko vaikuttajia, jotka kuuluvat sateenkaariyhteisöön. ”Se oli tietynlainen aikalaiskokemus siitä, miten internetissä käytävät ihmisoikeuskeskustelut konkretisoituvat”, Ella Julia sanoo. Kansalaisaloitekampanjassa vanha ja uusi aktivismi, järjestötoimijat ja somevaikuttajat, ovat yhdistäneet voimansa. Hän on pannut merkille, että vihaviestien sisältö on muuttunut. Instaaktivismi on kuluttavaa. Jos on jokin transsukupuolisuuteen liittyvä mediakeissi meneillään, minulle saatetaan lähettää sama uutislinkki 300 kertaa. Julian Honkasalo puhuu yhteisöllisyydestä, jota syrjityt vähemmistöt ovat yhdessä rakentaneet. ”Että me olemme nyt ihan uuden maailman äärellä.”. Miss Vinyl Envy eli Mira Eskelinen harrastaa dragia ja julkaisee kuvia sukupuolen vahvistusleikkauksen jälkeiseltä sairaalavuoteelta. Monet aiemmin politiikkaa vältelleet someyrittäjät ovat julistautuneet feministeiksi ja lisänneet yhteiskunnallista sisältöä tileillään. Hän on käsitellyt vähemmistöstressiä myös terapiassa
Teksti Anton Vanha-Majamaa Kuvitus Hans Eiskonen KOLME SEKUNTIA KIELELLÄ. Miten sellainen tehdään oikein. 32 Kaiken muun voi valkokankaalla teeskennellä, mutta elokuvasuudelma on totta
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 33 KOLME SEKUNTIA KIELELLÄ
Päähenkilö oli Tobey Maguiren näyttelemä lysyhartiainen nörtti Peter Parker, joka sai hämähäkin puremasta supervoimat. Elokuvakriitikko A. Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen tv-sarjaversio, jonka Sipola on käsikirjoittanut yhdessä Oona Haapaniemen kanssa, saa ensi-iltansa myöhemmin tänä vuonna. Kaupungin katu on lavaste studion takapihalla, lehmpipoika pelkkä stunthenkilö, luodit paukkupanoksia ja autoja tallova hirviö puolimetrinen figuuri. S aara Kotkaniemi haastatteli kymmeniä näyttelijöitä Suomen Elokuvasäätiön viime vuonna julkaisemaan selvitystyöhön intiimikohtausten tekemisestä. Seksikohtaukset ovat usein mekaanisia ja kasvottomia – kamera panoroi pitkin paljaita pyllyjä ja toisiinsa kietoutuvia käsivarsia, eikä katsoja voi usein olla edes varma, katsooko hän oikeita näyttelijöitä. Jälkimmäiset ovat niin ”teknisiä”, sanoi yksi nimetön 40–50-vuotias miesnäyttelijä. Suurin osa piti toki seksikohtauksia erityisen intiimeinä, mutta oli niitäkin, joiden mielestä suuteleminen on paljon seksikohtauksia läheisempää. Näissä kaikissa suudellaan. Hämähäkkimiehessä tai sen kahdessa jatko-osassa ei muistaakseni harrasteta seksiä. Luottamus saavutetaan rehellisyydellä, Sipola uskoo. Dunstin märkä t-paita ja avonainen kaula-aukko toki auttoivat teiniminää pääsemään tunnelmaan. Mutta suudelma – se on totta. Har. Huulille ei liimata seksikohtauksissa käytettyjä intiimitarroja, kidasta toiseen livahtavaa kieltä ei ympätä myöhemmin mukaan tietokone-efektinä. ”Kun mennään ihmisen intiimille alueelle, täytyy ymmärtää, miksi suudelma on tässä ja mitä sillä kerrotaan, ja luottaa, ettei toinen käytä tilannetta hyväksi”, ohjaaja Oskari Sipola sanoo. Mutta miten elokuvasuudelma oikeastaan tehdään. (Joskus ei katso: 1960-luvun lopulla käräjäoikeudessa käsiteltiin Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -elokuvaa, johon Donner oli lisännyt sijaisnäyttelijän kanssa kuvattuja alastonkohtauksia, joista Kristiina Halkola oli kieltäytynyt.) Ja mistä seksikohtaus oikeastaan kertoo. Siinä missä seksi on elokuvissa tavallisesti simuloitua, suutelemista ei voi täysin feikata. Kaikki lähtee samasta kuin muutkin intiimikohtaukset, sanovat haastattelemani elokuvantekijät, eli keskustelusta. Siinä missä seksikohtauksissa kaikki on sovittu yleensä tarkkaan ja näyttelijät pistetty sellaisiin asentoihin, että lähinnä naurattaa, suutelukohtauksissa on tavannut jäädä enemmän tilaa improvisoinnille ja heittäytymiselle. Elokuva oli luotu kaltaiselleni aknenaamaiselle teinipojalle. 34 O lin kolmetoistavuotias, kun Sam Raimin ohjaama Hämähäkkimies sai ensi-iltansa. Usein ei muusta kuin tekijöiden halusta esitellä tähtiensä paljaita kehoja. Kasvoille ja huulille ripsova vesisade tekee kohtauksesta erityisen kiihkeän ja intiimin, vaikka jokainen ylösalaisinsuudelmaa yrittänyt tietää, etteivät ihmisten suut loksahda siinä mitenkään fiksusti paikoilleen. Se ei ole varsinaisesti ihme. Parasta elokuvassa oli sankarin mielitiettyä Mary Janea näytellyt Kirsten Dunst. Scottin mielestä tiedämme, että kaikki muu valkokankaalla on keinotekoista. Kaikki tietävät tämän: Hämähäkkimies riippuu seitistä ylösalaisin, Mary Jane raottaa tämän naamiota juuri riittävästi ja suutelee. Kaikkiaan Sipola arvioi ohjanneensa urallaan noin 10–12 suudelmaa. Suudelma taas tuo katsojan väistämättä likemmäs paitsi roolihahmoja myös heidän esittäjiään. Yhtäkkiä paidan alla pullotti sixpack ja käsivarsista ryöppysi seittiä. Miljoonien muiden tavoin rakastuin tuohon hemaisevaan punapäähän, jota Parker pääsi pelastamaan pulasta jos toisesta. Suhteeni Dunstiin sinetöi kohtaus, jossa hän ja sankari viimein suutelevat. Jos harrastetaan, olen sen unohtanut. Raimin elokuvan jälkeen katsoin pelkästään Dunstin vuoksi heti elokuvat Virgin Suicides ja Anna palaa!. O. Scott kirjotti The New York Timesissa vuonna 2014, että elokuvasuudelma merkitsee sitä kutkuttavaa hetkeä, jossa elokuvallinen teeskentely muuttuu kirjaimelliseksi. Sipola on ohjannut elokuvat Elokuu (2011) ja Ollaan vapaita (2015) sekä tv-sarjan HasBeen (2018–2019)
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 35
”Ajattelin, että täytyyhän meidän jollain tapaa rakentaa se läheisyys. Näyttelijöiden kanssa sovitaan myös pelisäännöistä, kuten kielen käytöstä suudelmassa, suudelman kestosta, mitä suudelman jälkeen tapahtuu – pysytäänkö lähekkäin, irtaudutaanko, avautuvatko silmät vai pysyvätkö ne kiinni. Esimerkillä kutsua muut mukaan. Näyttelijät hakevat fyysisiä ilmauksia, jotka ilmentävät heidän roolihahmojensa ominaispiirteitä. ”Täytyy olla ymmärrys siitä, että nää ei ole paikkoja, missä improvisoidaan. ”Metodin kautta tulee turvallinen tapa lähestyä läheisyyttä. Kontakti-impro auttoi myös ohjaajaa, jota hänen ensimmäinen varsinainen intiimikohtauksensa jännitti. Ohjaaja halusi, että pääosapariskunnan intiimi historia näkyy näyttelijöiden Maria Ylipään ja Ville Tiihosen kohtauksissa. ”Toivoin, että se menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Seksuaalisuus on koko minuuden lävistävä asia, ja on Vilhusen mielestä hyvä, että siihen suhtaudutaan herkkyydellä ja huolellisuudella. Hölmö nuori sydän -elokuvan pääosien esittäjät Jere Ristseppä ja Rosa Honkonen menivät harjoitteen kautta kohti elokuvasta löytyvää kohtausta, jossa nuori pari istuu rappukäytävässä ja päättää pitää lapsen. Tärkeässä asemassa on ymmärrys siitä, että kuinka paljon tahansa itsestäni paljastan prosessissa, näyttelijä paljastaa enemmän. Kaikki suunnitellaan ja sovitaan etukäteen, ja sitten kuivaharjoitellaan. Lopputuloksesta tuli hyvä, mutta oma tekeminen oli vaivaantunutta.” Pietàn jälkeen Vilhunen on hyödyntänyt konktakti-improvisaatiota ja näyttelijävalmentajan käyttämää Chekhov-tekniikkaa pitkissä draamaelokuvissaan Tyttö nimeltä Varpu (2016) ja Hölmö nuori sydän (2018). ”Tänä päivänä on oppinut sen, esimerkiksi Saara Kotkaniemen tekemästä selvityksestä, että on syytä näyttelijöiden kanssa puhua suoraan se, että miten suudellaan ja missä kieli on kullakin osapuolella.” N yt vasta muistan tällaisen, et kuiskataan rakastelukohtauksessa korvaan, et ’Mun tekis mieli tehdä tää sulle oikeesti’ ja sillä seisoo. 36 joituksissa ja kuvauksissa näyttelijät tietävät hänestä hyvin pian enemmän kuin perhe tai lähimmät ystävät. Ohjasin minimimäärän, kun jännitti ihan hirveesti. Olin poissaoleva ja jäässä, ja eihän se helpota kenenkään työskentelyä. ”Kun ohjaan nuoria ihmisiä, yritän palata mielessäni samaan ikään, ja muistaa ne epävarmuuden ja epäonnistumisen pelon hetket ja kertoa avoimesti noloimpiakin kokemuksiani.” Sipola tuo epävarmuutensa osaksi prosessia, jotta näyttelijät löytäisivät vapauden tehdä saman. Ikään kuin tässä kerrottaisiin hänen omista seksikokemuksistaan. Ja sit voi yhtäkkiä tulla kohtaus, että ’hikistä seksiä’.” – MIMOSA WILLAMO. Siinähän pitäis lopettaa näytteleminen, mut en osannut.” ”Sellaista on ollut tosi paljon, et joku tekee ylimääräistä, et laittaa käden jonnekin. Ja kun kaikki kokevat tulleensa kuulluiksi ja luottamus on saavutettu, voi tekemisessä ottaa vapauksiakin ja vaikka improvisoida – tietyissä raameissa. Eikä vaan niin, että kun kamera käy, niin yritetään hetkessä heittäytyä siihen läheisyyden ja rentouden tunteeseen.” Kontakti-improvisaation idea on nimensä mukaisesti, että näyttelijät hakevat tanssin kautta suhdetta toisiinsa. Näyttelijöistä on kiinni se, toivooko ne omaan prosessiinsa kontakti-improa tai sitä, että harjoituksissakin kosketaan tai suudellaan.” Ohjaaja Selma Vilhunen pyysi tanssijan vetämään kontakti-improvisaatiota Pietà-nimiseen tv-elokuvaansa jo vuonna 2007. Teatteripedagogi Mihail Tšehovin kehittämä metodi korostaa näyttelijän mielikuvitusta sekä kehollisen tekemisen vaikutusta ilmaisuun ja tunteiden työstämiseen. Harjoituksilla voidaan sekä hahmottaa hahmojen välisen fyysisen läheisyyden historiaa että valmistautua kohtaukseen, jossa näytellään esimerkiksi ensisuudelma. Se tarkoittaa esimerkiksi puhetta omista suuteluja seksikokemuksista. Kohtaus huipentuu suudelmaan, mutta ensisuudelmansa näyttelijät tekivät harjoituksissa. Se on tanssi, jossa on tietyt säännöt ja tietyt tavat toimia. Niiden sisällä voi varioida ja hakea erilaisia tapoja olla lähellä toista”, Vilhunen sanoo. Siitä oli varmasti paljon apua, että se on koettu asia. Mut niihin mä oon aina heti reagoinut, sanonut et ’idiootti’ tai ihan lyönyt vastanäyttelijää.” ”Yhdessä tuotannossa mulla oli kohtaus, jossa oli pelkät ”Mua on hämmentänyt aika paljonkin se, että kässäreihin kirjoitetaan hirveesti asioita auki, liikaakin, hirveesti on parenteeseja [eli näyttelemistä ohjaavia toiminnan kuvauksia], ohjaillaan näyttelijää jo käsiksessä. Se, mitä näyttelijä tekee, sen katsojat näkevät.” Puhumisen lisäksi kaikki kohtaukset, missä kosketetaan toista ”tavalla, joka on epäarkista tai intiimiä”, täytyy Sipolan mukaan koreografioida tarkkaan. Vilhunen sanoo, että niissä ohjaaja kokee olevansa itsekin paljaana. Jokainen askel, kehojen asennot, käsien ja päiden liikkeet, suunnitellaan ja käydään etukäteen harjoituksissa läpi. ”Mun täytyy olla rehellisempi ja avoimempi kuin kenenkään muun
Sen takia joku semmoinen transparenssi kaiken tän kanssa ois hyvä.” Rejströmin vastanäyttelijä Mimosa Willamo toivoo, että intiimikohtaukset määriteltäisiin käsikirjoituksessa yhtä tarkkaan kuin muutkin kohtaukset. ”Esimerkiksi meidän kässärissä on semmoisia esimerkkejä, että henkilö A ja henkilö B harrastavat kiihkeää seksiä eteisessä, kunnes molemmat tulevat. Yhdysvalloissa hbo teki läheisyyskoreografit pakollisiksi kaikkiin intiimikohtauksia sisältäneisiin tuotantoihinsa. Sitä hän tekee oman yrityksensä kautta yhä. Elokuvasuu. Vielä ei Suomessa olla ihan niin pitkällä, sanoo Rikinkeltaisessa taivaassa näyttelevä Tom Rejström. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 37 pikkuhousut, mutta rinnat paljaana ja muistan, että mun rinnoille naurettiin. Selvityksen yhteydessä julkaistiin myös Kotkaniemen laatima ohjeistus intiimikohtausten tekemiseen kameratyöskentelyssä. Tavoitteena on, että kaikesta alastomuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvästä sovitaan ohjaajan, tuottajan ja näyttelijöiden kanssa mahdollisimman selkeästi, jotta kuvauspäivänä kaikki tietävät tismalleen, mitä ollaan tekemässä. Ideaalitilanteessa hän olisi elokuvaprojektissa mukana roolituksen alkuvaiheesta saakka. Se oli heti valmistumisen jälkeen. Näin kävi 19-vuotiaalle Maria Schneiderille Bernardo Bertoluccin Viimeinen tango Pariisissa -elokuvassa (1972). Vastanäyttelijä oli 48-vuotias Marlon Brando, joka palkittiin seuraavana vuonna Oscarilla. Ja vastanäyttelijä sano, et ’joo näähän on ihan kivat, annas mäkin tuun kokeilemaan’. Siksi haluan tietää, millaista työkseen suuteleminen on. Sen ei tarvitse olla osa seksiin huipentuvaa intiimikohtausta. Kihelmöikö lantionseudulla. Koko ryhmä, kuvaaja, ohjaaja, vastanäyttelijä. Edelleen kun mä nään tän kuvaajan, ni se on syöpynyt mulle niin, et muistan sen naurun ja pilkallisuuden. Kokemukset ovat seurausta vallan sukupuolittuneisuudesta elokuva-alalla sekä siitä, ettei selkeitä pelisääntöjä ole ollut. Tapaan ylipäätään suudella vain ihmisiä, joihin koen romanttista tai eroottista vetoa. Isossa-Britanniassa asuva Rickman aloitti 2000-luvun alussa apulaisohjaajana muun muassa Joona Tenan, Perttu Lepän ja Aku Louhimiehen elokuvissa. Rickman huomauttaa, että monissa maissa muutoksia ei lennosta voida juuri tehdä, koska näyttelijöiden allekirjoittama nudity rider määrittelee intiimikohtausten sisällön ja toteutuksen. Vaikka sehän on aivan mahtavaa, kun sillä onkin väliä ja se otetaan osaksi tarinankerrontaa. Olin todella objektina siinä.” Raamien puute on johtanut alalla hirveisiin kokemuksiin. Hän on koreografioinut intiimikohtaukset muun muassa Zaida Bergrothin Toveen (2020), Claes Olssonin Rikinkeltaiseen taivaaseen (2021) ja Alli Haapasalon elokuvaan Tytöt tytöt tytöt (2021). Siitä toivotaan keskeistä työkalua tuleville elokuvatuotannoille. Ohjaaja tuli kesken kohtauksen kokeilemaan mun rintoja, et ’mikäs näissä oikein on’. Pia Rickman on Suomen ensimmäinen läheisyyskoreografi. Schneiderin ura meni kokemuksen myötä pipariksi. Tällaisia tarinoita kerrottiin ohjaaja Aku Louhimiehestä Ylen artikkelissa vuonna 2018. Mimosa Willamo sanoo Pia Rickmanin avanneen hänen silmänsä sille, että suudelmalla voi kertoa tarinan. ”Mua on hämmentänyt aika paljonkin se, että kässäreihin kirjoitetaan hirveesti asioita auki, liikaakin, hirveesti on parenteeseja [eli näyttelemistä ohjaavia toiminnan kuvauksia], ohjaillaan näyttelijää jo käsiksessä. Netflixin, Amazonin ja Hulun kaltaiset suoratoistojätit ovat myös hyödyntäneet koreografeja. Läheisyyskoreografin ammatti on Suomessa nuori, ja alalla vasta totutellaan sen olemassaoloon, Rickman sanoo. Vuonna 2017 leimahtaneen #MeToo-liikkeen myötä elokuvaja tv-alalla alettiin puhua läheisyyskoreografeista ja heidän merkityksestään. Tai ettei nuorta naisnäyttelijää ”raiskattaisi” voipalan avulla niin, että näyttelijä kertoisi myöhemmin sen tuntuneen oikealta raiskaukselta. Saara Kotkaniemen selvitys intiimikohtausten tekemisestä on näitä tarinoita täynnä. Lentävätkö kipinät. Siinähän nousee satoja kysymyksiä, että okei, miten tätä kuvataan, mitä näytetään ja niin edelleen. Sitä on tosi vaikeeta alkuvaiheessa tietää, että mitä tää on. Niin, että se merkitsee jotain.” Olen toimittaja, eikä omiin työtehtäviini sisälly suutelemista. L äheisyyskoreografien käyttö on yksi tehokkaaksi todettu tapa varmistaa, etteivät ohjaajat esimerkiksi keksi elokuviinsa lennosta raiskauskohtauksia tai päätä yllättää näyttelijäänsä sillä, että tämän paita leikataan auki kameroiden käydessä. Rickman innostui ja päätyi opiskelemaan alan supertähtien Amanda Cuttingin ja Ita O’Brienin alaisuudessa. Ja sit voi yhtäkkiä tulla kohtaus, että ’hikistä seksiä’.” M utta nyt ei puhuta seksistä vaan siitä suutelemisesta. Willamo nauraa ja on sitten hetken hiljaa. Ja jos muutoksia jostain syystä tehtäisiin lennosta, kuvauksissa oleva koreografi pitää huolen, että kaikki ovat niihin tyytyväisiä. Lisäksi hän toimii näyttelijäntaiteen lehtorina eteläenglantilaisessa University for the Creative Arts -yliopistossa ja kouluttaa näyttelijöitä kameratyöhön. Kaiken mainitun taustalla on vuosia käyty ja #MeToo-liikkeen voimistama keskustelu elokuva-alan ja laajemmin yhteiskunnan ongelmista ahdistelun ja seksuaalisen väkivallan kanssa. ”Olen itsekin ollut mukana sellaisissa kuvauksissa, missä sanotaan, että pussatkaa vaan, että ei sillä tavallaan ole väliä. Hän kouluttautui Lontoossa ohjaajaksi mutta kiinnostui myöhemmin näyttelijöiden kouluttamisesta. Toinen työkalu on läheisyyskoreografien ammattikunta, joka kasvaa meillä ja maailmalla
38
Kaikki tämä puhutaan ennen harjoituksia tai niiden aikana. ”Jos yleisö näkisi, miltä nää kiihkeät, kauniit kuvat näyttää oikeasti kun niitä tehdään… Ne on niin saatanan keinotekoisia ne tilanteet, että sulla on joku kamera tässä ja klaffityyppi metrin päässä. ”Annetaan ensin suukot suulle. Siitä on kiihkeys ja romantiikka aika kaukana.” Mutta entä jos kumminkin kihelmöi. Samalla sanallistetaan rajat ja varmistetaan suostumus. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 39 delma on oikea suudelma, hän myöntää, mutta romantiikka ei siihen kuulu. ”Sitten mä puhun suoraan Pialle, että nyt käy näin, tää on vähän liian kuumaa. Rejström toivoo, ettei ihmisten henkisestä hyvinvoinnista säästettäisi. Suojat välissä, ja täytyy päässään laskea, että montako suudelmaa on jo tullut. Kuvittelen, kuinka aikalaisyleisöt mylvivät innos”Jos yleisö näkisi, miltä nää kiihkeät, kauniit kuvat näyttää oikeasti kun niitä tehdään… Ne on niin saatanan keinotekoisia ne tilanteet, että sulla on joku kamera tässä ja klaffityyppi metrin päässä. Siinä pääse sen jälkeen leikkimään. Eikä ihastus syntyisi muutenkaan siitä, että kismaillaan kameran edessä. Kuulostaa epäromanttiselta, ja niin on tarkoituskin. Mitä roolihahmot haluavat ja millainen historia heidän välillään on. Onko kyse pehmeästä suukosta vai kiimaisesta kismailusta. Rejströmin mielestä ennalta sovittu koreografia auttaa näyttelijää vapautumaan. ”Mieluummin jätetään joku räjähdys pois, saatana.” K atson YouTubesta minuutin mittaisen mykkävideon. Rejström muistuttaa, että näyttelijätkin ovat fyysisiä olentoja, joilla on haluja ja tunteita. Näyttelemistä. Thomas Edisonin alle minuutin mittainen The Kiss (1896) on elokuvahistorian varhaisin tunnettu suudelma. Se räjäytti pienen ja intiimin valtavaksi kollektiiviseksi kokemukseksi. Kumpi on aloitteellisempi, kummalla enemmän valtaa. Osapuolet eivät myöskään ole tällättyjä nuoria. Puretaan jännitystä sillä, että tiedetään miltä se tuntuu, kun ensimmäisen kerran ne huulet osuu toisiinsa”, Rickman kuvailee. Se on arkinen ja koominen. Kaukana ollaan Rudolph Valentinon ja Gloria Swansonin valkokangasromansseista 20 vuotta myöhemmin. ”Siinä on kaksi energiakenttää, jotka tulee yhteen. Ne voivat herätä simulaatiostakin. Siitä on kiihkeys ja romantiikka aika kaukana.” – TOM REJSTRÖM. Lataus ei tule välttämättä siitä, että olisi fyysisesti kiinnostunut toisesta, vaan se on vaan se vieras keho omaa kehoa vasten. Sellainen, joita pariskunta on luultavasti muiskautellut satoja, tuhansia. Mutta ilmestymisaikanaan kohtaus oli jotain ihan uutta. ”Se on tosi tosi pieni osa meidän työstä. Ei se oo mikään päivittäinen asia, että hitsi, nyt mä rakastun mun vastanäyttelijään taas…” Tom Rejströmin mielestä näyttelijän työtä romantisoidaan ja mystifioidaan paljon, vaikka työ on oikeiden tunteiden ja halujen simulointia. Sitten mies ryhdistäytyy, suoristaa viiksensä ja alkaa maiskuttaa naisen huulia kuin lemmenkipeä sopuli. Sit keskeytetään, puhutaan asiasta ja yritetään neutralisoida tilannetta.” Rickman sanoo ihmiskehon olevan täynnä energiaa, ja kun kaksi ihmistä suutelee ensimmäisen kerran, olivat he näyttelijöitä tai ei, tuo energia purkautuu. Kuka suudelman päättää ja miten. Tai näyttelijät kysyvät, että saako antaa suukon suulle. Kohtauksen kuvaamisen jälkeen hän tarjoaa mahdollisuuden palautumisharjoitukseen, jossa näyttelijät esimerkiksi kuvittelevat itsensä vesiputouksen alle ja antavat äsken kuvatun peseytyä pois. Rajat vapauttavat jollain tavalla.” Willamo sanoo ennen Rickmania koreografioineensa suutelukohtauksia vastanäyttelijöidensä kanssa, koska käsikirjoituksesta ei ole niihin ollut juuri apua. Erityisesti tv-tuotannoissa työtä täytyy tehdä itse. Suojat välissä, ja täytyy päässään laskea, että montako suudelmaa on jo tullut. Ja koreografia varmistaa, että me saadaan simuloitua se niin, että siinä on joka otolla se sama lataus.” Rickmanin mukaan kohtausta tehdessä ei voi nojata näyttelijöiden intohimoon tai jännitykseen, koska ne hälvenisivät heti ensimmäisen kerran jälkeen. ”Mun ei tarvii näyttelijänä kantaa vastuuta toisen näyttelijän rajoista enää itse kuvaustilanteessa, vaan me tiedetään, miten tää menee. Parin päivän päästä hän tarkistaa näyttelijöiltä vielä, että kaikki on hyvin. Kohtaus on kaikkea muuta kuin romanttinen Hollywood-suudelma. Vaihtuuko valtasuhde suudelman aikana ja miten sitä ilmennetään – pään tai huulten liikkeellä, käsien sijainnilla. Sarjat tehdään Suomessa pienemmällä rahalla ja kovemmassa kiireessä, eikä läheisyyskoreografeja tyypillisesti pidetä pakollisena menoeränä – toisin kuin vaikkapa heihin suoraan vertautuvia stuntkoordinaattoreita. Mies ja nainen jutustelevat suut likellä toisiaan. Koreografia sen sijaan on jotain pysyvää. Silloin näyttelijän vastuulla on pistää peli poikki ja purkaa tilanne esimerkiksi läheisyyskoreografin kanssa. Sen rakentaminen lähtee siitä, mistä tarinassa on kyse
Casablancassa (1942) rakastavaiset eivät lopulta saa toisiaan. Mutta hirviömäisiin mittasuhteisiin suurennettuna ja kolme kertaa toistettuna se on kertakaikkiaan kuvottava.” Yhdysvalloissa elokuvasuudelma oli vaikea juttu pitkään tämän jälkeenkin. Ilma on kihelmöinyt himosta koko puolitoistatuntisen. Valentino ja Swanson kuvasivat Beyond the Rocks -elokuvan (1922) intiimikohtaukset kahteen kertaan: typistettyinä yhdysvaltalaisille, täysmittaisina eurooppalaisille. Elokuvasuudelma on osaltaan vaikuttanut tähän: se on normalisoinut rakkautta eriväristen (Arvaa kuka tulee päivälliselle, 1967), eri-ikäisten (Harold ja Maude, 1971) ja samansukupuolisten (Morocco, 1930; Sunday Bloody Sunday, 1971) välillä. Barbara Stanwyck ja Henry Fonda vain suutelevat lyhyesti risteilyalukselle sijoittuvassa screwball-komediassa The Lady Eve (1941), mutta kun hytin ovi suljetaan, on selvää, että peitto tulee heilumaan. 40 tuksesta ja paheksunnasta ja löivät käsiään yhteen ja huusivat popcornit suistaan ryöpyten: uudestaan! Toden totta. Suudelma merkitsi myös sopimusta ikuisesta liitosta, aivan kuin jo roomalaisessa oikeudessa tai myöhemmin keskiajalla, kun sopimussuudelma oli allekirjoitusta merkittävämpi. Tai että minunkinlainen voi tehdä noin – rakastella – vaikka olen sitä tai tätä.” – PIA RICKMAN. Toivon, että nähtäisiin erivärisiä ja eri kykyisiä ja eri sukupuolisia ihmisiä, että jokaisella olisi se tarttumapinta, että näkee omanlaisensa ihmisen ruudulla. Suiden välillä on liikkunut kaikkea hengityksestä (Hedwig and the Angry Inch, 2001) sylkeen (Tottelemattomuus, 2017) ja munankeltuaiseen (Tampopo, 1987). Studiokauden Hollywoodissa se oli siksi usein elokuvan kliimaksi – loppukuva ja sulkeuma tarinalle, jota ei voisi sen pidemmälle kuvitella, tai siirtymä allikkoisesta menneestä tasaiseen tulevaisuuteen. Kuuluisin esimerkki on Alfred Hitchcockin Notorious – kohtalon avain (1946), jossa Ingrid Bergman ja Cary Grant suutelevat kolmen katkeamattoman minuutin ajan, mutta lyhyissä pyrähdyksissä. Niagarassa (1953) Marilyn Monroen ja Joseph Cottenin avioliitto on ajanut karille, ja vaimon kiihkeä salasuhde sinetöi kaikkien kohtalot. Tämä on sinänsä totta. Samalla hän odottaa Suomeen maailmalla nähtyä representaatioräjähdystä. ”Suomalaisessa draamassa on todella pieni osa muuta kuin valkoihoisia cis-puolisia heteroita. 2020-luvulla elokuvasuudelmat ja intiimikohtaukset ovat monipuolisempia ja -mutkaisempia kuin koskaan ennen. (Elokuvakriitikko Andrew Sarris luonnehti screwball-elokuvia ”seksikomedioiksi ilman seksiä”.) Elokuvantekijät myös kiersivät kolmen sekunnin sääntöä. Tv-sarjat, kuten Netflixin Sex Education, bbc:n ja Hulun Normal People sekä hbo:n High Maintenance, ovat muutoksesta hyviä esimerkkejä. Ultimaattisena himon ja rakkauden täyttymyksenä. Ensinnäkin elokuvantekijät, joita tietenkin kiinnosti seksi, kehittivät rikkaan metaforisen tavan kuvata seksiä näyttämättä sitä. Elokuvasuudelman taika on perustunut siihen, että siinä on jotain tavoiteltua ja harvinaista. Melodraamassa suudelma sijoittui puolestaan usein keskivaiheille ja merkitsi hetkeä, johon tultaisiin myöhemmin kaipaamaan. Se on ollut lemmetöntä (Shame, 2011) ja sotkuista (9 ja ½ viikkoa, 1986), pitäytynyttä (Ylpeys ja ennakkoluulo, 1995) ja totaalisen ahnasta (Brokeback Mountain, 2005). Seksi ei hävinnyt valkokankailta, se vain muutti muotoaan. Ricen ja May Irwinin suudelma oli asemalle saapuvan junan kaltainen spektaakkeli, jota näytettiin elokuvateattereissa kolmestikin putkeen. Suudelma-kirjassa Hannu Salmi väittää, että sensuurin hälvennyttyä elokuvasuudelma on arkipäiväisempi kuin vuosikymmeniä sitten. Eli: tanssimista, mässäilyä, ilotulitteita, kukkia, merten kuohua, tunneleihin puksuttavia lokomotiiveja ja taivasta kohti kääntyviä kameroita. Ensimmäiset pornoelokuvatkin valmistuivat hyvissä ajoin ennen vuosisadan vaihtumista. Elokuvasuudelman enimmäiskestoksi määriteltiin kolme sekuntia. Tai että minunkinlainen voi tehdä noin – rakastella – vaikka olen sitä tai tätä.” ”Suomalaisessa draamassa on todella pieni osa muuta kuin valkoihoisia cis-puolisia heteroita. Ihmisten välinen intiimiys on sallitumpaa ja tavallisempaa kuin ennen. Katolinen kirkko vaati The Kissin sensurointia, ja kriitikko Herbert Stone kirjoitti: ”Kumpikaan osallistujista ei ole fyysisesti viehättävä, ja heidän pitkitettyä viipyilyään toistensa huulilla olisi vaikea kestää edes normaalikoossa. Alusta asti lemmen kuvaamista on myös yritetty estää. Seurasi kaksi asiaa. 1930-luvulla elokuva-alan järjestöä johtaneen Will H. Mutta ei suudelman merkitys ole vähentynyt. Elokuvasuudelman historia on elokuvan historia, koska mitäpä muuta selluloidille olisi haluttu alusta asti taltioida kuin ihmisten välistä lempeä. Toiseksi elokuvasuudelma sai erityisen merkityksen intiimeimpänä sallittuna kahden ihmisen välisenä aktina. Samalla niihin on tullut uutta älyä ja herkkyyttä, lähtien siitä, että osapuolet antavat katsojien nähden suostumuksensa. Toivon, että nähtäisiin erivärisiä ja eri kykyisiä ja eri sukupuolisia ihmisiä, että jokaisella olisi se tarttumapinta, että näkee omanlaisensa ihmisen ruudulla. Minäkin katson sen uudestaan ja uudestaan, huvittuen ja samastuen. Turha sitä on kieltää: näin minäkin seitsemän vuoden parisuhteessani suutelen. Pia Rickman toivoo, että suostumuksen näkeminen ruudulla vaikuttaa katsojiin ja tapoihin, joilla he ovat intiimisti muiden kanssa. John C. Haysin ajama elokuvien tuotantosäännöstö kielsi muun muassa alastomuuden, monenlaiset viittaukset seksuaalisuuteen, rikollisuuden ihannoinnin sekä huumeet ja ylenmääräisen juopottelun
Mikko osasi eläytyä hyvin sen nuoren kokemattoman pojan tilanteeseen, ja osas sen ohjata. ”Kysyin, että kuinka paljon tässä näkyy, että miten paljon pitää riisua. Sipola sanoo harmittelevansa erityisesti erästä seksikohtausta, jossa suostumuksen antaminen jää epäselväksi. Pia Rickmanin kanssa olisi mennyt paremmin.. Zaida Bergrothin Tove-elokuvaa suunniteltaessa Pia Rickmanin kanssa keskusteltiin tarinan ja roolihahmojen tarpeista. Ei siinä ollut sellaista, että saako tohon koskettaa tai ei. Tarkan koreografian sijaan hän ohjeisti Alma Pöystiä kohtauksen sisällöstä ja funktiosta, ihan niin kuin missä tahansa muussakin kohtauksessa. Kun katson elokuvaa kymmenen vuotta myöhemmin, tuo spontaanius ja kiihkeys tuntuu johtavan välillä harmaan alueille tavalla, joka ei välttämättä ole tarkoituksellista. Ja ettei ketään satu kuvauksissa. Miettivätköhän Tobey Maguire ja Kirsten Dunst. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 41 S uomen elokuvaliiton puheenjohtajana Oskari Sipola on kuullut kollegoiltaan huolestuneita kommentteja siitä, että läheisyyskoreografit tulevat ohjaajan ja näyttelijän väliin sörkkimään. Tais se sanoa, että ’ota nyt kiinni siitä’.” Teräsleidien (2020) kohdalla kokemus oli Uotilalla jo erilainen. Kohtausta kuvattiin minuutteja kerrallaan niin, että sprinklerivesi ruiskusi suoraan Maguiren sieraimiin. Valkolakkinsa saanut Aku (Eppu Pastinen) pakenee tylsää arkeaan ja tylsää kumppaniaan Pohjois-Suomeen ja villisydämisen Julin (Lina Turkama) syliin. Bergroth piti yhteistyötä antoisana ja hyödyllisenä mutta ei halunnut sopia esimerkiksi elokuvan jäähyväissuudelman tarkasta kestosta tai siitä, käyttävätkö näyttelijät kieltä. Eikä ajatus ole, että koreografi jyrää ohjaajan. Tuotannossa ei ollut apuna läheisyyskoreografia, mutta kohtaukset puhuttiin huolella läpi ennakkoon. Kristiina Halkola muistelee, kuinka Mikko Niskanen huusi hänelle ja Eero Melasniemelle kesken Käpy selän alla -elokuvan suutelukohtauksen: Rohkeampaa! Rohkeampaa! ”En välittänyt sen huutamisesta, tiesin mitä tein. Elokuvan seksi on kiihkeää ja spontaania, rajoja hakevaa ja vastuuta pakoilevaa. Kamera mukailee pojan katsetta, joka karkaa ahnaasti nuorten naisten takapuoliin, haaroväleihin, rinnoille. Vaikka olisi mitä käskyjä antanut, niin ohjaaja olisi jäänyt siinä kakkoseksi.” Sama ohjaaja neuvoi Ajolähdön (1982) intiimikohtauksessa lähinnä Leena Uotilan vastanäyttelijää Tero Nivaa, vaikka Uotila oli se, joka makasi kohtauksessa rinnat paljaana. Kohtauksessa pääpari harrastaa pitkän ja kostean yön jälkeen seksiä vessassa. Jälkeenpäin Sipola on alkanut hävetä kohtausta. Hämähäkkimies tulee väliin, mätkii ukot tajuttomiksi ja jää seitistä riippumaan palkintoa odottaen. Kauas on tultu ajoista, jolloin naisen väkivaltaisesti otteeseensa kaappaava mies oli normi. ”Se on epäonnistuminen ohjaajana.” Suostumuksen antaminen on selkeästi yleistynyt elokuvissa ja tv-sarjoissa, oli se sitten verbaalista tai katseen ja eleiden tasolla tapahtuvaa. 1960-luvulla intiimikohtauksia ei aina juuri suunniteltu. ”Sitä vaan ruvettiin tekemään”, Uotila sanoo. Uotilalla on Pamela Tolan ohjaamassa tie-elokuvassa useampi intiimikohtaus. Muutoksesta voi ainakin osin kiittää läheisyyskoreografeja, joiden tehtävä on paitsi taata työryhmän turvallisuus, myös kiinnittää huomiota siihen, että intiimikohtaus on elokuvakerronnan kannalta tarkoituksenmukainen. Aktia voisi kuvata pikapanoksi. Uotilan mielestä tärkeintä on, että niillä oli selkeä kerronnallinen tarkoitus. Niistä mieleenpainuvin on suudelma hahmon vanhan hellun, Juhani Niemelän näyttelemän Einon kanssa. ”Sopimukset ovat hyviä, ja voin kuvitella kuinka tärkeitä tuollaiset askelmerkit ovat esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa sisältävissä kohtauksissa, mutta meidän kohtauksessa oli kyse jostain muusta, surusta, kipeistä jäähyväisistä. Kohtaus alkaa miesjoukolla, joka yrittää raiskata Mary Janen pimeällä kujalla. Tällaisia keskusteluja me käytiin Pian kanssa ja sovitettiin meidän leffan tarpeita Pian suosituksiin”, Bergroth sanoo. Vastanäyttelijä oli kollega, johon luotin totaalisesti. ”Saanko tällä kertaa sanoa kiitos”, Mary Jane kysyy, raottaa sankarin naamiota ja antaa palkkioksi kunnon kielarin. Kohtauksen opetus on vähintään arveluttava: lähesty naista ”oikein”, niin saat lahjaksi suukon. Shokeeraavan moni menneiden vuosien rakkauskohtaus näyttää nykykakkuloin tarkasteltuna pakottamiselta. Tai Colin Farrell ja Rosario Dawson Aleksanterin raiskauskohtauksessa, joka päättyy epämääräiseen yhteiseen kiintymykseen. Hämähäkkimiehen suudelmahan on nykykatsojan silmiin oikeastaan aika kamala. Myöhemmin ohjaaja Sam Raimi kertoi, että sankaria näytellyt Tobey Maguire meinasi hukkua kuvauksissa. Oikeasti läheisyyskoreografin työ on selkeä ja perusteltu: auttaa ohjaajaa välittämään haluttu niin, ettei katsoja ymmärrä ruudulla tapahtuvaa väärin. Kohtauksen epämääräisyys mahdollistaa tulkinnan, jota Sipola ei tehdessä ajatellut, eli että Aku painostaisi Julin seksiin. ”Näyttelijällä pitäisi aina olla selkeä käsitys siitä, että mitä siinä näytellään.” M iettivätköhän Harrison Ford ja Sean Young, mitä he näyttelivät Blade Runnerin kohtauksessa, jossa etsivä Deckard (Ford) ottaa replikantti Rachaelin (Young) väkivalloin ja suutelee tätä. Sipolan esikoisessa Elokuu (2011) ollaan paljon lähekkäin
Heillä on myös yhteinen lapsi. 42 YSTÄVYKSET. Krista Arvilommi ja Jonni Lehtiranta elävät yhteistä arkea. YSTÄVI EN KESKEN
Siitä alkoi tutkimusmat ka erilaisten perhemuotoj en Suomeen. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 43 Toimittaja Sini Saaritsa tajusi vasta aikuisena, että hän on kumppanuus vanhempien lapsi. Teksti Sini Saaritsa Kuvat Johanna Myllymäki ja Suvi Elo YSTÄVI EN KESKEN
(isi)”. Aloin katsella sitä toisella tavalla vasta ala-asteella. Olin kolme ja viettänyt viikon mummolassa Herttoniemessä, koska vanhempani olivat lomailleet Pariisissa. Olen 1970-luvun lapsi. ”Haluttiin lapsi, muttei järjestäytynyttä liittoa. ”Perhe” on eri aikoina nähty kaikkena muuna kuin yksiselitteisenä asiana. Niittynen puhuu ”monenlaisista eri kuvioista, jotka voivat olla hyviä”. Järjestely voi muistuttaa eroperheiden yhteishuoltajuutta, mutta siitä puuttuvat kriisit ja jännitteet, jotka joskus eron jälkeen voivat jäytää vanhempia ja lapsia. ”Kumppanuusvanhemmuudessa lähtökohtaisestikin kaikki on hyvin”, Sateenkaariperheet ry:n vertaistoiminnan koordinaattori Kaisa Niittynen sanoo. Olen aina tiennyt olleeni lapsi, joka oli suunniteltu. Pidin perhettäni tavallisena perheenä. Kumppanuusvanhempienkaan muodostamat perheet eivät tänä päivänä näy tilastoissa, eikä niiden määrää tiedetä Sateenkaariperheet-yhdistyksessäkään. Tuore suomalainen historiateos Perheen jäljillä siteeraa jo alussa perhetutkija Stephanie Coontzia, jonka mukaan nykypäivän nostalgisoidut perhekuvitelmat ja käsitys harmonisesta ydinperheestä edustavat ”maailmaa, jota ei koskaan ollut”. Hän sanoi kaipaavansa liikkumavaraa, isompaa perheen käsitettä, sillä se olisi kaikkien kannalta parempi. K aikessa yksinkertaisuudessaan kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa sitä, että kaksi aikuista haluaa jakaa vanhemmuuden mutta ei parisuhdetta. Nyt kun vuosikymmeniä myöhemmin alan selvittää, ketkä haaveilevat kumppanuusvanhemmuudesta, kestää päiviä tajuta, että omat vanhempani ovat niitä. Nainen kertoo ajattelevansa asiaa ”evolutiivisesti”. Sellaisiin törmään nopeasti, kun alan haroa tapauksia sieltä täältä ympäriltäni. Sellainen, johon minä kuulun. Sain tuliaisia: silkkikantisen kirjan, jonne äiti oli liimannut valmiiksi kiilto kuvia. Ei ne ole koskaan olleetkaan yhdessä. Pohjoismaissakin vanhat maanlait puhuivat enemmän huonekunnista ja suvuista. Googlettelu osoittaa, että Suomessa kumppanuusvanhemmuuden asiantuntemus löytyy sateenkaariperheiden yhdistyksestä. Antiikin Roomassa sana famiglia tarkoitti kokonaista huonekuntaa palvelijoineen ja orjineen. Ensimmäisellä aukeamalla kukkakoria kantavan tytön vieressä on hellittelevä loru omalle pupujussiselle ja alla huolellisilla tikkukirjaimilla signeeraus ”Äiti (Leena)”. Sopimus vaan”, äitini vastaa tekstiviestillä heti, kun alan kysellä. Heille sana ”kumppanuusvanhemmuus” on silti tuntematon. Eikä ole, vastasin. Ai sun vanhemmat on eronneet, joku kysyi. Anna Moringin vuonna 2013 julkaistu Oudot perheet -väi. Seuraavalla sivulla huivipäinen tyttö työntää nallea kottikärryissä. He olivat muodostaneet tukiverkon, jonka sisällä jaetaan arkea ja juhlaa. Mallihan on jopa lähempänä muinaisten aikojen yhteisöllisiä perheitä kuin perinteisenä pidetty ydinperhemalli, hän sanoi. Allekirjoituksena on ”Pentti, 32v. Juttelen muun muassa erään tutuntutun kanssa. ”Jos silloin olisi ollut yhteishuoltajuus, niin varmaan meillä olisi ollut se.” Vaikken ole koskaan kaivannut biologisten vanhempieni muodostamaa ydinperhettä, olen halunnut, että heillä on tarina. Olin ihmeissäni. 44 H e nousivat nauraen taksista, ja minä juoksin ensimmäisen kerroksen rappukäytävää ulko-ovelle vastaan. Teos kritisoi myös ajattelua, joka on ohjannut perhesuhteiden tilastointia eri aikoina. Yksinhuoltajanainen oli jo lapsen vauva-aikana tutustunut pariin muuhun lastaan yksin kasvattavaan äitiin. Kerran välitunnilla mainitsin kavereille isäpuoleni, josta käytin etunimeä, kuten käytin äidistä ja isästäkin. Naisen mielestä luontevinta olisi viettää aikaa erilaisissa porukoissa, joihin kuuluisi lapsia, nuoria ja vanhoja. Kuvitelmissani nuoret vanhempani ovat istuneet valkoisessa huoneessa, suuren arkkitehdin pöydän ääressä piirtämässä
Monilla kuitenkin elämäntilanteet vievät siihen, että parisuhdetta ei tulekaan tai sitä ei edes kaivata”, Niittynen toteaa. Moringin mukaan aineistosta ei löydy onnettomia loppuja: sateenkaariperheissä lapsen etu toteutuu, kun hän elää mahdollisimman onnellisessa perheessä. Sateenkaariperheet ry:n tavoitteena on vaikuttaa uudistetun lain sisältöön niin, että se tunnustaisi oikeudellisiksi vanhemmiksi kaikki ne ihmiset, jotka tosiasiallisesti huolehtivat lapsesta. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 45 töskirja on ensimmäinen suomalainen sateenkaariperheisiin keskittyvä tutkimus. Kumppanuusvanhemmuudessa on sekin puoli, että sen voi jakaa myös useamman kuin kahden ihmisen kesken. Se antaa oikeuden joihinkin sosiaalietuuksiin myös toiselle vanhemmalle, mutta muuten hyöty on Kaisa Niittysen mielestä vieläkin kauaskantoisempi: ”Kun kahden kodin asumisesta saadaan tilastoja, se kertoo virkamiesten suuntaan, että näitä lapsia on paljon ja heidän etunsa vaatii lakimuutoksia.” Järjestö on vastikään antanut lausuntonsa myös perhevapaan uudistukseen. Muutos ei näytä menevän nykyhallituksessa läpi. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva laki ymmärtää vuonna 2019 tehdyn uudistuksen jälkeen vähän paremmin kahden kodin lapsia. Meneillään on uuden vanhemmuuslain valmistelu, joka yhdistää entiset äitiysja isyyslait. Olen päätynyt ajattelemaan, että kaikkien aikuisten välisten suhteiden pitäisi olla sellaisia. Vaikka avoliitot, uusperheet ja muunlaiset perhesiteet ovat valtavirtaistuneet, on kulttuurinen ja ideologinen normi yhä ydinperhe – tai ainakin sellainen perhe, jossa on kaksi parisuhteessa elävää vanhempaa. Laki sen sijaan määrää, että lapsella on oltava vain kaksi oikeudellista vanhempaa, joiden elatukseen, perintöön ja tapaamiseen lapsella on oikeus. ”Lapsen saaminen on yhä normi, ja suurin osa haaveilee jossain vaiheessa vanhemmuudesta. ”Siinä olisi tärkeää, että eri osoitteessa kirjoilla oleva henkilö voisi pitää isyysvapaata heti lapsen synnyttyä”, Kaisa Niittynen sanoo. Niittynen haluaa kumppanuusvanhemmuuden toimivaksi ”Miellän meidän suhteen ensisijaisesti ystävyydeksi. Moring tutki lakitekstien ja opaskirjatekstien lisäksi journalistisia tekstejä, joiden avulla hän etsi näkemystä perheen ideasta. Lapsi voidaan nyt merkitä kahden kodin asujaksi, jos hän asuu toisessakin kodissa vähintään 40 prosenttia ajasta. Jonni Lehtirannan esikoisen mielestä hänen perheeseensä kuuluu pikkusisaruksen lisäksi kolme aikuista.. Tällä hetkellä kumppanuusvanhempi-isä, joka ei asu synnyttäjän ja lapsen kanssa, voi jäädä isyysvapaalle vasta, kun äiti on pitänyt oman vapaansa. Ystävyydet ovat lähtökohtaisesti hyviä.” –JONNI LEHTIRANTA MONENLAISET KUVIOT
Tätä nykyä heteronaisia on muutamia jokaisella 40 hengen kurssilla, joita järjestetään useamman kerran vuodessa joko verkossa tai viikonloppukursseina eri paikkakunnilla. Siis yllin kyllin vanhempia. 46 vaihtoehdoksi olemassa olevien perhemuotojen rinnalle. Sateenkaariperheiden vanhemmista yksi tai useampi kuuluu seksuaalitai sukupuolivähemmistöön. Edessä levittäytyy sama etelähelsinkiläinen aukio, jonka muistan lapsuudestani. ”Ajan henki oli sellainen”, äitini huokaa puhelimessa, kun soitan hänelle isän tapaamisen jälkeen. Äiti on hänen kanssaan edelleen, ja olen aina ajatellut, että minulla on kaksi isää. Aloin miettiä, että onko mun oikeastaan pakko olla parisuhteessa lapseni isän kanssa.” –WILMA MERIRUUSU. Rakastamani ja pelkäämäni lohikäärme. Noin 10–14 miespuolisen osallistujan joukosta jopa puolet oli heteroja. Heti perään äiti myöntää auliisti eläneensä kuplassa. Vanhempiani huvittaa edelleen, että isäni käveli pankkiin ja nosti ”kodinperustamislainan”. Sateenkaariperheiden Kaisa Niittynen oli mukana ohjelman teossa tukemassa kumppanuusvanhemmuudesta haaveilevia. Eräänä kesäyönä kauan sitten nuori mies ja nainen kävelivät yhtä matkaa kapakasta kotiin, seisahtuivat talon edessä ja tajusivat, että heillä on melkein sama osoite. ”Oikeastaan hyvin pian päätettiin, että halutaan lapsi. Kumppanuusvanhempi voi hetkeksi hellittää vastuusta, vaikkei henkisesti lapsesta irrottaudukaan.” I stumme isäni kanssa kalvakassa kevätauringossa metallipenkillä. Aikaisemmin heitä oli ollut vain pari kurssia kohden. Sosiaalihuollon käyttämä termi, ”au-lapsi”, kuulostaa avuttomalta ja autettavalta. He tapailivat myös muita. Syntyi suhde, nopeasti ja kevyesti. Tilaus ta on ollut, eikä Niittynen ole siitä kovin yllättynyt. Eri perhekuntien muodostamia useamman vanhemman perheitä puolestaan kutsutaan apilaperheiksi. Asuin äidin kanssa kommuunissa, kunnes muutimme isäpuoleni luokse. Sen sijaan järkytys oli, ettei isäni päässyt mukaan synnytykseen, vaikka oli tunnollisesti ollut mukana synnytysvalmennuksen eri vaiheissa. ”Nykyvanhemmat painiskelevat riittämättömyyden tunteiden kanssa. Ei se ole mikään sulhanen, äitini oli huutanut. ”Ajateltiin, että se olisi kätevää, kun asutaan samassa talossakin”, hän hymähtää ja huitaisee kädellä olkansa yli. Synnytyssalin ovella oli ollut vastassa vanhakantainen kätilö, jolle avioliitto oli ollut kynnyskysymys. Pankin räjäytti vuoden 2020 keväällä Nelosella pyörinyt ohjelma Lapsi tuntemattoman kanssa ja sitä edeltänyt osallistujien rekrytointi. Vanhempani sopivat, että asun äidin kanssa mutta voisin olla myös isäni luona milloin vain tarvetta olisi. Sateenkaariperheet ry:ssä kuitenkin huomattiin 2010-luvulla, että yhdistyksen järjestämille, 20 tunnin mittaisille perhevalmennuskursseille alkoi ilmaantua heteronaisia. Sillä oli valkoiset hampaat ja punainen kieli. Vanhempani liehuivat vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä, joissa ei juhlittu häitä, ei edes perhejouluja. Silti minustakin on olemassa pahvinen kansio sosiaaliviraston pölyisissä arkistoissa. Muuten sovittiin vain, että isä osallistuu kustannuksiin tarpeen mukaan. Kumpikaan vanhemmistani ei muista, että kukaan olisi sittemmin paheksunut tai edes erityisemmin äimistellyt heidän ratkaisuaan. Roposilla ostettiin ehkä vaunut, kattila ja vauvan amme. Siellä kohoaa 1960-luvun järeä, mustavalkoinen kerrostalo. Isä on hieman hämmentynyt siitä, että haluan kysellä hänen viiden vuosikymmenen takaisista sopimuksistaan äitini kanssa. Niittynen uskoo, että tieto tekee hyvää: ”Olen halunnut äidiksi jo ihan nuoresta asti. Esimerkiksi heteronaiset ovat saattaneet ryhtyä äideiksi tai synnyttäjiksi homomiesten lapsille. Heteropiireissä lapset sen sijaan on tavallisesti saatu perinteisin menoin, kasvatettu parisuhteessa ja mahdollisen eron jälkeen yksintai yhteishuoltajuudessa. Hän hätisteli isäni tiehensä sanoen, että on tänne ennenkin jotkut sulhaset yrittäneet. Se oli siis hyvä alkusysäys, mutta se ei vielä normalisoinut tätä vanhemmuuden muotoa.” Niittynen teki kiinnostavan havainnon: sarjan pyörittyä televisiossa kumppanuusvanhemmuusiltoihin alkoi saapua heteromiehiä. ”Luotettiin toistemme sanaan”, isä sanoo ja tiirailee taivaalle. Turvallisesti aidattu leikkipuisto on nykyään aukion toisella laidalla. Onko joku todella voinut ajatella, että avioliiton ulkopuolella syntyminen olisi antanut minulle jotenkin heikommat elämän eväät. ”Koen, että ohjelma lisäsi merkittävästi tietoisuutta kumppanuusvanhemmuudesta vaihtoehtona. Vanhemmuuden lisäksi monet arvostavat itsensä kehittämistä, ja vastuun jakaminen kiinnostaa. Se meni tosi kitkattomasti”, isäni toteaa. Lastenvalvoja määräsi pienen elatusmaksun, mutta papereita ei laadittu, eikä kumpikaan pitänyt säännöllisiä maksuja tarpeellisena. Tuolloin sen keskellä lepäsi erehdyttävästi kaatunutta puunrunkoa muistuttava musta hirviö. K umppanuusvanhemmuus on aiemmin ollut lähinnä sateenkaarikansan suosiossa
Wilma Meriruusu on alkanut haaveilemaan vaihtoehdoista, koska ”elämä ei aina mee niinku haluais”.. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 47 MAHDOLLISUUS
Kaduntallaajien joukossa se kokemus leviää, että ei ne ole mitään tyyppejä, joita kukaan ei huoli kumppaneiksi.” Ennen ohjelmaa kumppanuusvanhempien suljetussa Facebook-ryhmässä oli ollut parisataa jäsentä. Wilma Meriruusun kämmenselästä katsoo musta kissa. Ilman isää kasvaneena hän alkoi haluta lasta, jolla kuitenkin olisi myös isän ehdoton rakkaus ja hyväksyntä. Meriruusu on ollut kumppanuusvanhempien Facebook-ryhmässä puolisen vuotta. ”Minähän haluan lapsen mutta myös muuta elämää.” Meriruusu on avoin ja puhelias, mutta silti projekti on edennyt hitaasti tunnustellen. Suljetun Facebook-ryhmän kautta alan etsiä kumppanuusvanhempia tai sellaisesta haaveilevia. ”Olen halunnut äidiksi jo ihan nuoresta asti. Sama, joka livahtaa juuri tilavan turkulaisyksiön sohvan alle. Hän kuulemma nautti vapaudesta ja kommuuniasumisesta. Nyt niitä on reilusti yli tuhat. Muita tatuointeja löytyy ympäri kehoa: vesimeloni, jäätelö ja muffinssi. Hän erosi syksyllä pitkästä parisuhteesta, mutta lapsihaaveet pyörivät päässä. Max 250 merkkiä. Luulen, että elämääni olisi määrittänyt ja mullistanut huomattavasti enemmän esimerkiksi vanhempien avioero kuin se, etteivät he alun alkaenkaan halunneet muuta yhteistä kuin lapsen. Silti mietin, ovatko nykyisten kumppanuusvanhempien motiivit erilaisia kuin omien vanhempieni. Saan vastauksia vain vanhemmuudesta haaveilevilta. Meriruusu ei tunne tarvitsevansa parisuhdetta lapsensa isän kanssa, mutta hän haluaa, että lapsella on isänsä ehdoton rakkaus.. Toukokuun puolivälissä hän ei Nosto. Aloin miettiä, että onko mun oikeastaan pakko olla parisuhteessa lapseni isän kanssa.” Lapsen kasvattaminen isolla porukalla alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta. 48 ”Ihmiset alkavat tuntea kumppanuusvanhempia, ja syntyy tarttumapintaa. Ja äitiydestä. E tätapaamisessa ruudulle räpsähtävät nauravat kasvot. En ihmettele ollenkaan, kommentoi äitini puhelimessa, kun kerron tästä. ”setan keskustelufoorumillakaan ei ole viime aikoina puhuttu juuri mistään muusta kuin kumppanuusvanhemmuudesta”, Niittynen sanoo. Hän pitää ratkaisuaan edelleen erinomaisena, vaikka oli minut saadessaan vain 25-vuotias ja olisi hyvin voinut tähyillä vielä lapselleen isää, jonka kanssa olisi myös halunnut elää. Keskustelut oman äidin kanssa johdattelivat uusille ajatusradoille. Asioita, joista 38-vuotias Meriruusu pitää. -SITAATTI NIMI ISÄ. Yksi heistä on Wilma Meriruusu
Maailmassa kun on kumminkin 7,5 miljardia ihmistä. Sekä verkossa että livenä 4–6 kertaa vuodessa järjestettävissä kumppanuusvanhemmuusilloissa käsitellään aluksi toiveita, unelmia, vuorovaikutustaitoja ja ristiriitatilanteita. Se on huomattu myös Sateenkaariperheet ry:ssä. Tai ehkä niitä on aina ollu mut ei niistä oo puhuttu niin paljon, onneks nykyään keskustelu eri asioista on avoimempaa.” Vastaanotto oli niin lämminhenkistä ja kannustavaa, että Meriruusu sai uutta intoa. Samaan iltaan kuuluva pikadeitti vanhemmuuskumppanin löytämiseksi on hyvin muistissa vielä kaksi vuotta myöhemminkin. Jotta kumppanuusvanhemmuudesta haaveilevien tulevaisuuden näkymät tuntuisivat itselleni todellisemmilta, haluan haastatella myös heitä, joiden haave on jo toteutunut. Sitten on vuorossa speed date. Yhdistys aloittaa tänä vuonna Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskus stean rahoittaman hankkeen, jonka toivotaan auttavan kumppanuusvanhemmiksi haluavia paitsi löytämään toisensa, myös suunnittelemaan vanhemmuuttaan lapsen oikeuksien kannalta mahdollisimman hyvin. Juuri tätä Meriruusukin toivoo lapselleen. Sateenkaariperheet ry:n kumppanuusvanhemmuusilta tuntui tärkeämmältä. J onni Lehtirannalla piti olla treffit, mutta hän perui ne. Kaisa Niittynen on vinkannut minulle Lehtirannan ja hänen vanhemmuuskumppaninsa Krista Arvilommin, joille syntyi yhteinen lapsi 1,5 vuotta sitten. ”Siellä munasolulla osallistuvat istuivat paikoillaan ja siittiötä tarjoavat kiersivät pöydissä”, Lehtiranta muistelee puhelimessa. ”Pelottaa, että en sitten näyttäydy potentiaalisena äitiehdokkaana ja tulen torjutuksi. Hänen yllään on musta huppari, jokunen lävistys nauravissa kasvoissa. ”Siinä osallistujat juttelevat 6–7 minuuttia, ja jos sen jälkeen samat henkilöt mainitsevat toisensa, tulee mätsejä, ja he voivat jatkaa keskenään keskusteluja”, Niittynen selittää. Maailmassa on niin paljon enemmän mahdollisuuksia mitä ite on koskaan uskaltanu ajatella. Ja vaikka heidän välillään ei ole romanttista rakkaussuhdetta, siellä on kuitenkin jokin suhde. Speed date -tapahtumassa Lehtiranta oli kuvitellut tapaavansa lähinnä naispareja, mutta hänen neljä deittiään olivatkin kaksi yksin tullutta naista, transhenkilö ilman kumppaniaan sekä heteropari, joka toivoi kolmatta vanhempaa lapsihankkeeseensa. Kun kumppanuusvanhemmat ovat tapailleet omassa tahdissaan, edenneet neuvotteluissaan ja päätyneet siihen, että heidän toiveensa on mahdollista sovittaa yhteen, he voivat luonnostella niin sanotun aiesopimuksen. Ilman hankettakin Sateenkaariperheet pyörittää toimintaa, jonka avulla autetaan kumppanuusvanhemmuudesta haaveilevia. Luulisi yhden kumppanuusvanhemman löytyvän. Näin yhä useamman vanhemmuushaaveet toteutuisivat, ja hiljalleen yhteiskuntakin ymmärtäisi kumppanuusvanhemmuuden yhtenä tapana olla vanhempi. Silti moni kokee kumppanuusvanhemmuusmatkan vaikeimmaksi vaiheeksi sopivan kumppanin löytämisen. Mistä kaikesta sovitaan ja tehdäänkö se paperilla vai suullisesti, on kumppanuusvanhempien oma asia. Seuraavaksi ohjelmatiimi toivoi Lehtirannan liittyvän osallistujajoukkoon. Aluksi se epäilytti, mutta koska tiimin. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 49 ole vielä laittanut kumppanuusvanhempien ryhmään omaa ilmoitustaan. Se voi olla haavoittavaa.” Maaliskuussa Meriruusu rohkaistui vähän ja linkkasi henkilökohtaiselle Facebook-seinälleen kumppanuusvanhemmuutta käsittelevän artikkelin ja saatesanat: ”Koska elämä ei aina mee niinku haluais ni oon alkanu haaveilemaan vaihtoehdoista. ”Oon tällänen vähän punkkarin näköinen”, hän sanoo ja nauraa. Se sisältää lapsen elatukseen, asumiseen sekä hoidon ja vastuun jakamiseen liittyvät käytännön asiat siten, että ne ovat oikeudellisesti päteviä. Kumppanuusvanhempien keskinäistä suhdettaan leimaa järkevyys, vastuullisuus ja lapsen kaipuu. L apsi tuntemattoman kanssa -sarjan ensimmäisessä jaksossa asianajaja ja perheoikeuden asiantuntija Marja Välilä toteaa, ettei lapsi tarvitse vanhempiensa välistä parisuhdetta. Hän tarvitsee vain vanhempiensa rakkauden. ”Yhden kanssa juteltiin pari minuuttia poliittisista näkemyksistä ja todettiin, että ehkäpä ei kannata jatkaa.” Kun Arvilommi osallistui pikadeiteille, hän oli jo ilmoittautunut mukaan Lapsi tuntemattoman kanssa -sarjaan. Arvilommista tuli samalla myös Lehtirannan nyt 6-vuotiaan lapsen bonusäiti
”Oon tällänen vähän punkkarin näköinen. Hän itse on kasvanut isossa perheessä, johon on kuulunut yksinhuoltajaäiti, hyviä isähahmoja ja muita tärkeitä aikuisia. Pelottaa, että en sitten näyttäydy potentiaalisena äitiehdokkaana ja tulen torjutuksi. Se voi olla haavoittavaa.” –WILMA MERIRUUSU. Lapsi mahtuisi hyvin Wilma Meriruusun elämään. 50 SUURPERHEEN TYTTÖ
Muistan lapsuudesta erityisesti sen, että kaikki vanhempani nauroivat paljon. Äitini ja isäni vitsailivat keskenään herkeämättä, ja heihin molempiin upposi myös isäpuoleni omintakeinen huumori. Vaikka asuin äidin luona, isän kanssa elettiin myös arkea. Tuliaisiksi saadun kiiltokuvakirjan rallattelevat värssyt kertovat heidän suhteestaan lapseensa. Puistonpenkillä istuvaa isääni naurattaa edelleen muuan vanha juttu. Hän haki minut tarhasta, menimme leikkipuistoon ja kauppaan. Yleensä jo ennen kuin minä sitä kaipasin. Joskus on anarkiaa puolustaa lähtökohtaisesti hyviä asioita.. Arvilommille taas teki hyvää nähdä jo ennen vauvan syntymää, millainen Lehtiranta on isänä. ”Parin kuukauden tiheiden tapailujen jälkeen alettiin muotoilemaan sopimusta ja niin sanotusti yrittämään”, Lehtiranta kertoo. Lehtirannan, 39, ja Arvilommin, 31, kumppanuusvanhemmuus toimii. Mutta se ei ollut mikään lemmenloma. 51 I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 suhtautuminen oli lämminhenkistä ja välittävää, hän suostui. Olen päätynyt ajattelemaan, että kaikkien aikuisten välisten suhteiden pitäisi olla sellaisia. Vauvavuoden osuminen koronavuoteen oli Lehtirannan mielestä onni. ”Vauva on ollut helppo hoidettava, ja hänen ensimmäinen elinvuotensa tuskin olisi ollut kovin erilainen ilman pandemiaa. Olin lomaillut äidin ja isäpuolen kanssa vanhassa ja arvokkaassa täysihoitolassa, jota pyörittäneet tädit olivat ihastelleet, että aivanko tämä on herrasväen oma lapsi. En tajunnut silloin, että olin anarkisti, äitinikin tekstaa vielä viimeiseksi, ties kuinka monen viestin ja puhelun jälkeen. Lehtirannan mielestä Arvilommi on osannut paremmin rauhoittaa vauva-ajan. Legendan mukaan isäpuoleni vastasi, että ei, se on neidin. Mutta ihan sama, mitä tapahtuu, meillä on silti tämä meidän suhde, ystävyys ja kumppanuusvanhemmuus. Etätyöpäivinäkin oli ihanaa pitää vauvanhalailutaukoja.” Hän ja Arvilommi hoitavat yhtä lailla molempia lapsia, ja Lehtirannan mukaan hänen esikoisensa tuntee, että perheeseen kuuluu kolme aikuista: isä, äiti ja Krista. I säni sanoo vieläkin, että oli rakastunut. Sopimuksen mukaan molemmilla on joka toinen viikonloppu omaa vapaata aikaa, mutta menot ja kummankaan kiinnostus niitä kohtaan ovat olleet vähissä. Sillä aikaa, kun hän kokkaili runsaasti valkosipulia sisältäviä ruokiaan, sain rakentaa pienen asunnon lat tialle kirjoista junan. Arvilommi on hetken hiljaa. He päättivät asua yhdessä ensimmäisen vuoden. Rakastin myös kauppaleikkiä, jossa isä esiintyi kuubalaisena asiakkaana jättimäinen sombrero päässään. Molemmille oli keskustelujen jälkeen luontevaa, että lapsi saatetaan alulle yhdynnässä. Sitten mennään tilanteen mukaan. ”Miellän meidän suhteen ensisijaisesti ystävyydeksi. Pariisiin, rakkauden kaupunkiin, he matkustivat, koska se oli isälleni tuttu ja tärkeä paikka, eikä äitini ollut koskaan käynyt siellä. Hän sanoo ehtivänsä hetken jutella, jos Jonni kerran on lasten kanssa. Liikuimme paljon ja juhlimmekin, mutta heti, jos halusin lähteä kotiin, lähdimme. Kysyn häneltä, että mitä jos kumppanuusvanhemmille tulee ero, mitä jos jompikumpi heistä rakastuu. Suhteen laatua muun kuin yhteisen vanhemmuuden osalta ei ole kirjattu mihinkään sopimukseen. Kaikki kolme saattoivat olla koolla yhteisten ystävien juhlissa, aterioilla isän puoleisen mummoni luona tai kun isä toi tai haki minua. Ohjelma oli ihan hyvä kokemus, mutta Lehtirannan ja Arvilommin tapauksessa asiat etenivät omalla painollaan. ”Eihän sellaista voi suunnitella. Äiti oli äärimmäisen hellä ja huolehtivainen, valvoi tarkasti karkinsyöntiä, puhtautta ja nukkumaanmenoaikoja. Sen jälkeen kummallakaan ei ole ollut haluja muuttaa erilleen. He tapasivat paljon Pariisissa asuvia tuttuja, äitini pyöri innoissaan itsekseen kaupungin kaduilla, ja iltaisin he kokoontuivat syömään suurissa seurueissa. Ystävyydet ovat lähtökohtaisesti hyviä.” Soitan Lehtirannan jälkeen Krista Arvilommille. Äitini sanoo, että tykkäsi isästäni tosi paljon
Juhani ja Erkka Mykkänen ovat kuin saman kolikon eri puolet – vai ovatko. 52 Bisneshai ja kirjailija, ekstrovertti ja introvertti, crossfitharrastaja ja joogaaja. Teksti Laura Myllymäki Kuvat Kristiina Kurronen V E L J E N I , RAKKAANI. Imagen pyynnöstä he vaihtoivat elämiä yhden päivän ajaksi
Hän on kitaraa soittava taiteilijasielu, joka ei ole kiinnostunut elämysten jahtaamisesta. Yrittäjää kiinnostaa itsensä kehittäminen. K uvittele mielessäsi kirjailija. Erkan. Erkka taas on herkkä ja harkitsevainen. Voit nyt lopettaa kuvittelun, sillä tämä juttu kertoo kirjailijasta ja yrittäjästä, oikeasti. Aikuisten sisaruussuhteista tiedetään verrattain vähän, vaikka suhde omaan sisarukseen on usein elämän pisin ihmissuhde. Se tiedetään, että samaa sukupuolta olevat sisarukset ovat todennäköisemmin läheisissä tekemisissä keskenään lapsuuden jälkeenkin. Juhani on sanakirjamääritelmä sosiaaliselle. Hänen mottonsa on, että aina kannattaa valita asia, josta syntyy paras tarina. Hän pitää kävelyistä, harrastaa joogaa ja pelaa jalkapalloaiheista videopeliä. Sellainen, joka lähtee bileistä kotiin, jos ei viihdy niissä. Molemmat ovat kirjoittajia ja yrittäjiä. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 53 VELI JA SEN VELI. Hän on perustanut ystäviensä kanssa startupin, joka on kasvanut pörssiin aikovaksi globaaliksi teknologiayritykseksi. Kuvittele sitten yrittäjä. Hän elää verkkaista elämää, tekee kirjoittamista käsittelevää podcastia ja opettaa kirjoittamista. Videopeli, jota he molemmat pelaavat, on nimeltään Rocket League. Ennen kuin Wolt perustettiin, Juhani oli toimittaja Helsingin Sanomissa. Kirjailija on tietysti Erkka Mykkänen, 32, ja yrittäjä Juhani Mykkänen, 37, ja he ovat veljeksiä. Hän uskoo, että tavoitteita asettamalla voi tulla paremmaksi. Erkka, filosofian maisteri, opettaa kirjoittamista Laajasalon opistossa, ja Juhani, diplomi-insinööri, kuuluu Woltin perustajiin. Sen sijaan hän tavoittelee elämässä itselleen sopivaa rytmiä. Hän tylsistyy tekemisen puutteesta. Kirjailijalla on isoveli. Yrittäjällä on pikkuveli. Yrittäjä soittaa pianoa, käy crossfitissa, harrastaa shakkia ja pelaa niin ikään jalkapalloaiheista videopeliä. Juhani (vas.) ja Erkka Mykkäsen luonteissa on eroja, mutta on heissä samaakin. Joidenkin polut erkanevat, toiset pitävät tiiviisti yhteyttä aikuisinakin
Juhani on lähettänyt hänelle esityksen, johon pitää tutustua ennen Wolt-palaveria. Veljekset siis ovat aika erilaisia. Nyt tavoitellaan metallista ja kovaa sävyä. ”Hei tiäkkö mun pitäis varmaan vähän sitä yhtä lähettijuttua kattoa”, Erkka sanoo sitten. Saatetaan esimerkiksi pyytää, että oppilas laulaisi vähän sinisemmin.. Erkka pitää silmiään kevyesti kiinni. Se sopii Erkalle, sillä hän kävelee aina noin tunnin päivässä. Päivän päättää crossfit-tunti Koffin puistossa. Veljesten kanssa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, miten juttu toteutettaisiin. 54 Jokaiselle sininen on kuitenkin erilainen. Se on Löfsbergin Crescendoa, 100-prosenttista arabicaa. Oli vene, ja lomalla he kävivät ulkomailla. Keränen opastaa kuvittelemaan vhs-kasetin hampaitten väliin. Lapsina Erkka ja Juhani katsoivat tuntitolkulla Simpsoneita ja Frendejä. Keränen kehottaa miettimään tulkintaa: nyt päästetään irti ja aloitetaan uusi elämä. Sen sijaan on neljä moodia, neutral, curbing, overdrive ja edge. Keränen selittää, kuinka toisinaan laulunopetuksen ongelmana on, että se nojaa liikaa mielikuviin. Erkkaa jännittää. Syntyi idea: Mitä tapahtuisi, jos Erkka ja Juhani vaihtaisivat rooleja yhden päivän ajaksi. Silti he ovat tekemisissä viikoittain, nauttivat toistensa seurasta. Päivä Juhanina on alkamassa. Erkan ja Juhanin lapsuudessa isä oli maakuntajohtaja, äiti teki toimittajan töitä. P äivän ensimmäinen ohjelmanumero, laulutunti, on kävelymatkan päässä. Vähän silleen arastuttaa ja pelkää kuulostavansa tyhmältä, mut siis silleen et ihan hyvä.” Erkka haluaa työstää tunnilla Frozen-elokuvasta tuttua Let it go’ta. elämänfilosofiana on pyrkiä tyytymään veden makuun, opetella nauttimaan siitä. Sen jälkeen hän osallistuu etänä kahteen Wolt-palaveriin. Erkka tarkentaa, ettei häntä jännitä laulutunti tai crossfit vaan Wolt-läheteistä puhuminen. Molemmat ovat suunnitelleet toisilleen päivän ohjelman, joka vastaisi tyypillistä päivää heidän elämissään. ”Ihan hyvältä. Laulunopettaja Riitta Keränen toivottaa Erkan tervetulleeksi. Oppisivatko he jotain elämästä. cvt:ssä vältetään epämääräisiä mielikuvia. Vasen käsi puristuu nyrkkiin, ja hän kuvittelee vhs-kasetin hampaittensa väliin: Let it go, let it go / Can’t hold it back anymore / Let it go, let it go / Turn away and slam the door / I don’t care what they’re going to say / Let the storm rage on / The cold never bothered me anyway. Mikä oikein on se liima, joka pitää Juhanin ja Erkan yhdessä. Hän tervehtii ja tarjoaa kahvia. Siispä hetken hiljaisuus. E rkka avaa yksiönsä oven toukokuisena keskiviikkona Helsingin Vallilassa. Oppisivatko he jotain itsestään tai toisistaan. Ohjelmassa on laulutunti kello 11.30. ”Miltä tuntui?” Keränen kysyy. Juhani nauhoitti jaksoja vhs-kaseteille, joita oli yli 20. ”Eeeeih!” Erkka huutaa. ”Miten minä kommunikoin jonkun toisen kirjoittamassa tarinassa herkästä aiheesta, josta en tiedä paljon ja joka on mun veljen työtä?” Mykkäset ovat varttuneet Kuopiossa Pohjois-Savossa, ja sen kyllä kuulee puheesta. Laulutunti edustaa cvt:tä, complete vocal techniquea. Oli omakotitalo, pihalla grillikota. Erkka sijoittaa perheensä ylempään keskiluokkaan. Keränen opastaa Erkkaa löytämään neutral-moodin: ”Rento leuka tarkoittaa, et yläja alaleuan lihakset ovat löllykät.” Keränen pyytää Erkkaa laulamaan e-sävelen overdrive-moodilla. Se on tanskalaisen Cathrine Sadolinin kehittämä menetelmä. Illalla otettu melatoniini on kuitenkin auttanut häntä nukkumaan yön hyvin. Osittain Erkan ja Juhanin samanlaisuus tulee Simpsoneista, sillä on olemassa absurdia tilannekomiikkaa, jota vain he keskenään ymmärtävät
Mä olin vähän silleen, et eihän tää oo mikään perus Woltin käyttäjä.” Erkalla on huomio myös läheteistä syntyvään mielikuvaan. ”Että tässä yritän jotenkin vapautua. Se on semmonen naiskuvaa rikkova. ”Elämästä pitää karsia muut ahdistuksenaiheet pois. Ylipäänsä hän wolttaa ”tyyliin joka päivä”. Voinko kyseenalaistaa perusteita?” Erkka kysyy. Lähtien siitä et älkää tehkö tätä”, Valtere sanoo. Hieman hän on miettinyt toimittajan läsnäoloa mutta ei paljon. ”Moi Erkka, kiva tavata, mä oon Heini”, sanoo Woltin viestintäjohtaja Heini Vesander. Se on Woltin Taloustutkimus-konserniin kuuluvalla Inspirans Oy:llä teettämä laadullinen tutkimus, jossa on selvitetty kahdeksan Wolt-lähetin suhtautumista yrittäjämuotoiseen keikkatyöhön. ”Täs on oikeestaan et ihan kaikki mitä tulee mieleen. Tavoite on kirjattu Marinin hallitusohjelmaan. Onpa hassuu!” Vesander haluaa brainstormata Erkan kanssa, miten lähettien ääni saataisiin paremmin kuuluviin. ”Se on niin siisti vaan, upee biisi. I don’t care what they’re going to say.” Viime aikoina Erkka on muutoinkin vapautunut, tai tarkemmin mennyt kohti niitä asioista, jotka kiinnostavat häntä. Erkka syventyy käsikirjoitukseen. Sit me videoidaan se ja katotaan se vaiks sen jälkeen.” Erkan toinen ehdotus liittyy viestintään yleisemmin. ”Että jos siinä on sitten, että tunti Mykkäsen kanssa pienessä kopissa on painajaismaista, niin sit on.” Erkka ajattelee, että cvt-laulutunti on todella juhanimaista. Erkka pitää Let it go’sta niin paljon, että häntä itkettää. ”Monet kiitokset”, Valtere sanoo lopuksi. Viime kesänä hän osallistui Roope Salmisen improkurssille, ja on hän ollut teatteri Jurkankin kurssilla. Kolmanneksi Erkka ehdottaa, että Wolt edesauttaisi lähet”Se on niin siisti vaan, upee biisi. Silmien väliin syntyy rypynjuonne. Linjaus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta työministeri Tuula Haatainen on todennut, että se otetaan huomioon, kun hallitus valmistelee uusia lakeja muuttuneesta työelämästä. Woltissa sen sijaan katsotaan, että olisi hyvä, jos lähetit olisivat jatkossakin yrittäjiä. Niinpä salaattilounas odottaa ulko-ovella, kun hän palaa kotiin laulutunnilta. Vesander innostuu ajatuksesta: ”Mä visioin, et me oltais vaiks jossain Finnkinon tilassa ja se ois open conversation. Läheteistä ”moni” sanoi kannattavansa yrittäjämallia ja ”yksittäiset” työsuhdetta. Mä jotenkin samastun aina. YouTube-mainoksen yksityiskohtainen juoni ei ole tarkoitettu medialle. Erkka ehdottaa, että Wolt järjestäisi keskustelutilaisuuden. Valtere tekee muistiinpanoja. Ajatus liittyy eritoten ihmissuhteisiin ja työhön. Mä jotenkin samastun aina. Se kuuluu asiaan.” E rkka on ollut kaukaa viisas ja tilannut ennakkoon lounasta, Woltin kautta. ”Onks teis vähän samaa näköäkin Juhanin kaa. Hän on esimerkiksi kirjoittanut romaanin Something not good ja novellikokoelman Kolme maailmanloppua. ”Eli tämmönen pieni ehdotus kuin viestintälinjan muutos”, Erkka sanoo. Mä kuvittelen tyttöjen ympäri maailman vapautuvan, kun ne laulaa sitä.”. Intohimoaiheissa se ei haittaa, päinvastoin. Se on semmonen naiskuvaa rikkova. Veli on selvittänyt, mikä olisi optimaalinen tapa saavuttaa uusi taito. Todellinen intohimo hänelle on kuitenkin kirjoittaminen. ”Näis on sellaista fiilistä, et Wolt-lähetit on vähän niin kuin supersankareita, hyppää sorsien yli ja on apu tietyille ihmisille.” Että pitääkö heidän vielä auttaakin ihmisiä, vaikka se ei kuulu lähetin työnkuvaan. Zoom-palaveri alkaa ja sinne saapuu Alo Valtere, Woltin brändijohtaja. ”Koitan kommunikoida sitä, mikä meijän tekemisessä on erilaista verrattuna kilpailijoihin, joilla on samankaltaisia palveluita”, Valtere sanoo. Häntä ei huoleta, mitä juttuun kirjoitetaan. Dilemma ei millään tavalla ole Erkan, mutta tällaisen palaverin keskellä hän nyt kuitenkin on. Mainoselokuvan alkukuva on vanha nainen, ja siihen Erkka tarttuu: ”Eka fiilis, joka tulee, on, et miks me nähdään just vanha nainen. Mä kuvittelen tyttöjen ympäri maailman vapautuvan, kun ne laulaa sitä.” Sekin Erkkaa hymyilyttää, että biisin sanat osuvat niin yksiin päivän teeman kanssa. Yksi niistä on näytteleminen. Hänestä Woltin pitäisi nykyistä aggressiivisemmin kertoa omista tutkimuksistaan liittyen lähettien tyytyväisyyteen. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 55 T unnin jälkeen Erkalla on hyvä olo. Sitä varten Erkka on aamulla tutustunut tausta-aineistoon. Hänestä Erkan pointit ovat hyviä. Toinen palaveri puskee jo päälle. Viime lokakuussa työja elinkeinoministeriön alainen työneuvosto linjasi, että ruokalähetit tekevät työtä työsuhteessa ja heihin kuuluu soveltaa työaikalakia. ”Kuinka valmiiks tää on tarkoitettu. Valtere on työstänyt mainosvideon käsikirjoitusta, jota ei kuitenkaan jaeta Imagelle. Erkka siteeraa koomikko Jerry Seinfeldiä: Your blessing in life is when you find the torture you’re comfortable with. Erkalle ei jää kauheasti aikaa syödä. Sellaistakin se välillä on kasvuyrityksen johtotehtävissä
On vähän pidempää partaa ja niin edelleen. Vesander ehdottaa, että Wolt maksaisi kertakorvauksen. A amulla Juhani on lähettänyt Erkalle ääniviestin, jossa hän on toivottanut tsemppiä lehtijutun tekoon. ”Mutta sitten taas Juhanin kaltainen etuoikeutettu ihminen ei tarvi mitään sääliä.” K offin puistoon on yli neljän ja puolen kilometrin matka, mutta Erkka haluaa kävellä sinnekin. Hymyn kautta, oli isoveli viestittänyt. Erkka ei voi tietää, millaista olisi, jos veljeä ei olisikaan. Vähän samaan tapaan Juhanikin on asiasta julkisuuteen lausunut. Juhanin startup-skenessä positiivisuus on hyve ja ongelmat tehty ratkaistaviksi. Ei jääny silleen kaihertamaan mikään.” Erkka ei ajattele, että Wolt riistäisi lähettejä. Ideassa on pieni mutta: jos Wolt palkkaisi lähettejä asiantuntijaryhmään, heistä tulisi työsuhteisia. Se on hyvä kysymys. 56 tien järjestäytymistä kutsumalla lähettejä jonkinlaiseen asiantuntijatyöryhmään. Käy salilla ja pukeutuu tyylikkäästi ja näin”, Erkka sanoo. Matkalla puhutaan tietysti Juhanista. Ylipäätään häntä vähän ällöttää, jos sukulaisuussuhteita glorifioidaan yli muiden ihmissuhteiden. Erkan skenessä taas on vasemmalle kallellaan olevia taiteilijoita. Hän on helpottunut, kun palaveri Heini Vesanderin kanssa on päättynyt. Mitä tulee ihmissuhdekiemuroihin, Juhani on Erkalle ykköstyyppi, jolle uskoutua. Se on kokonaisvaltaista urheilua, jossa tavoitellaan hyvinvoivaa kehoa. Erkkaa ärsytti. Miksi pitäisi hymyillä, jos vituttaa ja ahdistaa. Mutta syvällisissä asioissa Juhani on ihan samanlainen kuin hän. Niissä piireissä on tavallista arvostella Woltia lähettien kohtelusta ja painostaa yritystä. Erkka ajattelee, että tavallaan hänen ulkomuodostaan huokuu tietty taiteellisuus. Et tota, totanoinnii. Jäljellä on viimeinen koitos, crossfit-tunti. Viestissä tiivistyivät veljesten erot. Koko ajan vääntöä ja julkisuuden myrskyjä. Hän ajattelee, että silloin vahvistettaisiin kulttuuria, jossa lähetit puhuvat keskenään työhönsä liittyvistä asioista. Myös ne erot, jotka ulottuvat heidän kaveripiireihinsä. Missä he edes tapaisivat. ”Juhani on perinteisemmällä tavalla semmonen vävypoika. ”Kun on kyse Juhanin osittain perustamasta firmasta ja kun on kyse myönteisestä ihmisestä, jonka päässä tämä asia on oikeudenmukainen ja looginen, niin en ihmettele.” Välillä Erkkaa harmittaa, kun jossain kolumnissa sanotaan jotain hänen mielestään epäreilua Juhanista. Crossfitkin on juhanimainen harrastus. Ei ehkä revittyjä lihaksia mutta urheilullista kroppaa kuitenkin. Mutta hirmu sääli se olisi, Erkka sanoo.. ”Välillä tulee mieleen, et onkohan mulla päässä semmonen Juhani-tutka, joka sanoo mulle sellasia Juhanin näkökulmasta tulevia ajatuksia, joista on mulle hyötyä ja jotka ei oo mun mukavuusalueella. Sen verran erilaisia heidän elämänpiirinsä ovat. Hän ajattelee, että olisi hyvä, jos yhteiskunnassa olisi tarjolla erilaisia työn muotoja ja että lait olisivat mahdollisimman tarkkoja. Mutta ei Erkka ajattele, että veljeys itsessään olisi jotenkin erityisen tärkeää. Joo. Ihmetteleekö Erkka koskaan, miten Juhani jaksaa tehdä tuollaista työtä. ”Tuntuu ihan hyvältä. ”Ja se on avoin sign-up”, hän lisää. Että onkohan Juhanilla myös Erkka-tutka päässä, joka tuo mun näkökulmista tulevia ajatuksia.” Ei ole ollenkaan varmaa, että Erkka ja Juhani olisivat toistensa elämissä, jos he eivät olisi veljiä. Mutta sitten taas: Oma veli on aina ollut hänen elämässään positiivinen, pysyvä asia. Erkan mielestä paine on hyvä asia, mutta hänestä keskustelua pitäisi käydä oikeilla tiedoilla. Sitten käy niin, että Erkka ja Heini Vesander ovat valmiita etuajassa
Mul oli kivaa”, Erkka sanoo. Samalla kaavalla on menty Erkan päivän aamunakin. ”Joo!” Juhani lukee kaksi tekstiään. Mutta mukana hän pysyy, eikä hän lopeta kesken. Tai en tiennyt, olivatko, mutta ajattelin, että ehkä olivat. Meil on rajallinen määrä aikaa, niin miksei tekis asioita sillä tavalla, et mä ehin näkemään ja kokemaan enemmän.”. Mähän en antanut sille mitään.” Erkan ohjeet ovat saapuneet sähköpostiin, ja niissä sanotaan, että ulkoisia häiriöitä tulisi olla mahdollisimman vähän. ”Hyvä tsemi”! Nikke sanoo. Kaduit sitä aivan helvetisti. Ehkä oli, ehkä ei. Hänen joogaopettajansakin on sanonut, että pitää oppia erottamaan kipu epämukavuudesta. Se oli tosi ikävän tuntuista.” Laiskuuteen Erkka ei ole paennut, ja siitä hän on iloinen. Olimme seurustelleet yli kaksi kuukautta. Siinä on vanhoja muistiinpanoja, joita Juhani on tehnyt suorittaessaan personal trainerin koulutusohjelman. Sitten läksin ”Kun sä sanot panos–tuotos, se kuulostaa kauheen kylmältä. ”Tasainen tekeminen, paras lopputulos.” Liikunnan puna on noussut Erkan poskille. ”Tuntu kivalta. Onko Juhanilla sellaista. Et sit on vaan niinku fuck it.” Mitä mieltä Juhani on, voisikohan hän lukea jotain ääneenkin. ”Ettei tuu vahingossakaan mitään notskui sieltä.” Vielä muistikirja. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 57 N ikke, crossfit-ohjaaja, käy läpi ohjelmaa: askelkyykyt, punnerrukset, burpeet ja hill run. Mulla on jääkaapissa aina Pommac Lightia ja Cokis Zeroa. Juhanin pitää sulkea some eikä miettiä työasioita. Siinä pitäisi esimerkiksi pitää kynä liikkeessä (”tosi fyysinen ja selkee ohje, tää on hyvä”), luopua kontrollista ja täsmentää (”tää on tosi tuttua, tää on kuitenkin journalismia”) ja luottaa alkuajatukseen (”mä oon niitä ihmisiä, jotka ei joudu kielioppia onneks miettimään”). Minä olin täyttänyt juuri seitsemäntoista, sinä kuusitoista. Juhani tekee muistan/en muista -harjoituksen. Näimme kahdesti. ”On kyl tosi hyvä treenimuoto, mut en tiiä tuunko koskaan tekemään tätä enää. Me tapasimme jonkin aikaa tuon jälkeen. Tämä on hänen elämänsä ensimmäinen crossfi-tunti. Aikaa on 10 minuuttia. Paraikaa viskilasia muistuttavassa juomalasissa on kuitenkin Pommac Lightia. Sanoi, että oli. Olit vetänyt 15-vuotiaana kännit ja harrastanut kotibileiden makkarissa seksiä tuntemattoman pari vuotta vanhemman kundin kanssa. Tuomio. Tositapahtumia molemmat, hän sanoo. Nyt hän poistaa vielä Slackinkin puhelimestaan. Draken Laugh Now, Cry Later alkaa soida. Mä sain kyllä kiinni ajatuksesta, että jos kirjoittaa käsin, niin sitä ei voi edata. En muista, oliko se elovai syyskuuta. Kun aika on kulunut, Juhani nousee, kävelee avokeittiöönsä ja juo kulauksen Pommac Lightia. Vähän fiiliksen mukaan juon niitä. Millaista olisi olla isä, mihin uskontoon sinut on kasvatettu, sentyyppisiä. Harjoitukseen käytetään 20 minuuttia. Tunnin jälkeen Erkka sanoo, ettei hän ole vuosiin ollut niin rankoissa treeneissä. On, yksi, jonka hän on saanut työkavereiltaan läksiäislahjaksi Helsingin Sanomista. Pian käy selväksi, että kukaan ei lepää niin pitkään. Kysyin Jimiltä, joka taas oli ystäväni, että onko ok, jos alan seurustella. Päivä Juhanina on tullut päätökseensä. Jimi jätti sinut, kahdeksan kuukauden suhteen jälkeen. En tuntenut sinua, mutta ihastuin heti. Kello 10–11.30 kirjoitetaan muistikirjaan Natalie Goldbergin harjoituskirjoittamisen ohjeiden mukaan. ”Mua kiinnostaa, mitä Erkka on antanut ohjeeks. Minun ajatukseni olivat sinussa, sinun ajatuksesi olivat Jimissä. Erkka Mykkänen kyykkää ja puuskuttaa. ”Tää on isosti lapsuudesta tuotu. Harjoituksen jälkeen Juhani laskee kynän kädestään. Jos saa kierroksen valmiiksi kahdessa minuutissa, saa levätä minuutin. J uhani Mykkäsen aamiainen on aina samanlainen: kahvia Oatlyn kauramaidolla ja kahden desin proteiinijuoma. ”Vähän niin kuin ylppäreissä”, hän sanoo. Suoritus alkaa joka kolmas minuutti. Aiheet ovat Erkan ja Natalie Goldbergin keksimiä. Seksitekstin otsikko on Kiitos. Toi oli totanoinniin. Olitte eronneet, koska olit pettänyt häntä. Mä haluun silleen niinku live your life to the fullest. Cokikses on kofeiinii, täs ei.” On syytä ryhtyä toimeen, sillä kello lähenee kymmentä aamulla. Päälle vedetään vitamiineja dosetista. Juhani kirjoittaa uskonnosta. Harjoitukset jatkuvat, ja nyt pitää kirjoittaa teksti aiheen pohjalta. Se oli siihen aikaan paljon. ”Ei kai tässä. Juhanin on pitänyt ottaa omista töistä lomapäivä. Toinen kertoo ala-asteaikaisesta ystävästä, toinen ensimmäisistä seksikokemuksista. Vuorikiipeilijä, kyykyt ja jälleen burpeet. Mua ei vaan huvita se ajatus
Hän ei halua olla erossa perheestään ja läheisistään. S ijainnilla todellakin on väliä Juhanille. Se johtuu ihmispaljoudesta. Ilma on pistävän raikas mutta yhtään ei tuule. Musta ne ohjeet voi tiivistää tähän.” Seuraavaksi päivä Erkkana jatkuu kävelyllä. Se kuulostaa siltä kuin Juhani ajattelisi panos–tuotos-suhteita joka käänteessä.. Istuimme sängylläsi. Ostin venäläisiä kondomeja. Tekee muutaman kyykyn. Oli kesäkuu. Parhaimmat kaupungit, joissa hän on käynyt, ovat miljoonakaupungit Shanghai ja New York. Juhani suuntaa Hietalahdenlaiturille ja kulkee aivan sen kärkeen saakka. Mutta vaikka Juhani rakastaa suurkaupunkeja, hän ei aio muuttaa ulkomaille. Jos hän haluaa päästä paikasta toiseen, hän menee pyörällä tai julkisilla. Jos hän haluaa lenkille, hän juoksee. Venyttelee etuja takareisiä. 58 Venäjälle nörttilasten leirikouluun. Sitä voisi kutsua muuksi, jolloin valehtelisin. Meri väreilee, ja Juhani Mykkänen kyykkää. Lopulta tulin epävarmaksi tunteistasi. Sumua on niin paljon, että merta tuskin näkyy. Hän katselee merelle ohi vanhojen nostokurkien. Niissä on sellainen fiilis, että mitä vain voi tapahtua. Juhani on tunnustanut, että kävely ei hänestä ole missään mielessä paras muoto liikkua. Muutoin voisi syntyä tahatonta keskustelua. Matka jatkuu kohti Eiranrantaa. Olin vielä neitsyt. Natalie Goldbergin teesejä olisi silti Juhanin mielestä voinut vähän editoida: ”Luovu kontrollista ja käytä konkreettista kieltä. En muista, oliko se elovai syyskuuta. J uhani on kuunnellut Erkan Kirjoittamisesta-podcastia ja on tunnistavinaan päivän ohjelmasta samoja aiheita kuin podcastissa on käsitelty. Käytimme ne kaikki, kun palasin. Sanoin, että rakastan sinua. Sekin sovitaan, että toimittaja jättäytyy vähän taaemmas. Sinä sanoit kiitos. Joka kerralla hän saa kolme. Juhani kerää kiviä ja alkaa heittää leipiä. Helsingissäkin hän haluaa asua juuri Lönnrotinkadulla Kampissa, jotta fomo olisi minimissään. Hän uskoo Erkan valinneen tehtäväksi vain hyväksi todettuja harjoituksia
Nyt puhutaan aiheesta, josta mä en ole puhunut koskaan aiemmin.” Siis popmusiikin sanoittamisesta. Kysymyksen ympärille on syntynyt kaksi leiriä. Siellä Roope on sanonut, että läpillä pääsee Suomessa hirveän pitkälle. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 59 ”Kun sä sanot panos–tuotos, se kuulostaa kauheen kylmältä. Ehkä Erkka on vuorovaikutteisempi opettaessaan. Sanat ovat syntyneet siitä havainnosta, että aina välillä ihminen ikävöi eksäänsä. Hän haluaisi, että alustataloutta säänneltäisiin sektorikohtaisesti. Hän soittaa opiskelijoille biisin, jonka hän on tehnyt pöytälaatikkoonsa. ”Williamin Penelope, joka on matkalla Suomen kaikkien aikojen streamatuimmaks biisiks, on ihan huikee.” Juhani laittaa biisin soimaan. Juhani on kuitenkin fiiliksissä luentonsa aiheesta. Sanoituksessa oli kuitenkin ongelmia. Kun työneuvosto viime lokakuussa linjasi, että Woltin ja Foodoran lähetit ovat työsuhteisia, Wolt tiedotti, että heidän läheteiltä saamiensa viestien mukaan valtaosa läheteistä haluaa tehdä työtä yrittäjämuotoisesti. ”Loistavaa, hei kiitos ihan miljoonasti kaikki. Juhani on kuitenkin saattanut käyttäytyä toisin. Se on riittävän lähellä Juhanin kotia, jonne pitää pian kiirehtiä seuraavaa ohjelmanumeroa varten. ”Mä en oo ajatellu sitä tolla tavalla. Wolt voisi esimerkiksi tilittää pakotetusti yrittäjän eläkemaksun palkkion maksun yhteydessä tai lähetit voisivat järjestäytyä ”Mul onki yhtäkkiä tällanen puoli, et mä oon needy ja koen itseni heikoks.”. ”Ajattelin, että pitäis varmaan mennä vähän itteensä. Onkohan Juhanilla Erkka-tutka, sellainen, joka auttaa hahmottamaan maailmaa Erkan silmin. Se on Juhanin tuore harrastus. Juhani kertoo inspiroituneensa kappaleesta siinä määrin, että kirjoitti paluulennolla ensimmäisen oman popsanoituksensa. Toiset kannattavat lähettien työsuhdetta ja toiset yrittäjän vapautta. Mutta hääbiisissäkin on ongelma: kappaleen lopussa kertoja ryöstää morsiamen. ”Erkka on varmasti niinku… Erkka on niinku tavallaan... Sekin kertoi dokaamisesta. Mä haluun silleen niinku live your life to the fullest. N o niin, morjesta morjesta morjesta kaikille. Suosittu popbiisi syntyy samastuttavasta aiheesta ja siitä tehdyistä havainnoista. Käytännössä se tarkoittaisi yrittäjien turvaverkkojen kehittämistä. Levy-yhtiössä tuottajana ollut kaveri oli todennut Juhanille, että vaikka teksti oli paperilla hauska, se ei ollut hauska oikeasti. Pop – popular – suosittu, opettaa Juhani. Se on kasvattanut siihen. Mussa on se perusluonne, että päässä pyörii skannaus, että miltä tostakin tuntuu, otetaankohan tota tarpeeks huomioon.” Empatiataidoista ei liene haittaa, jos vastaa Woltissa lähettimallin kehittämisestä. Kaunis kesäpäivä / Sinä käännät päitä / Urut alkaa soida / ja minä pahoinvoida Sul on valkoinen puku ja vaativa suku / Ne haluu susta vaimon / Sun hymy ei oo aito Juhlapaikan pihassa / otat mua hihasta / Ollaan tälleen kolmen vuoden jälkeen Jos mä en ois mä / Tällainen jäätyjä / Niin tänään ois sä ja mä. Se ei ole Juhanin mielestä kauhean uskottavaa. Sori ku mä oon minuutin myöhässä.” Zoom-luento Laajasalon opiston kirjoittajaopiskelijoille on alkamassa. Juhani on ollut ystävänsä Roope Salmisen kanssa roadtripilla Australiassa. Luento alkaa dokaustarinalla. Juhanin mielestä kyse on siitä, että Wolt on tuonut työmarkkinoille uuden tavan tehdä työtä. Mun striimit on nousus, oon korkeel niinku lentokone / Mun huukit ku huumeet / Oot koukus ja ne menee nopee / Träppäsin mimmin se on loukus sen nimi Penelope / Tein just millin mul Diorin housut en tarvii lovee. ”Mul onki yhtäkkiä tällanen puoli, et mä oon needy ja koen itseni heikoks.” Niinäkin hetkinä Erkka on olemassa, onneksi. Meijän mutsi on ihan hirveen empaattinen ihminen. Erkka ois tosi hyvä terapeutti.” Juhani on käynyt kolme vuotta oikeassakin terapiassa. Jotta laulu voi olla kiinnostava, voisi olla hyvä et se lähtis itestä se biisi”, Juhani jatkaa. Esimerkiksi ruokalähettien asioita ajava Justice4Couriers kannattaa voimakkaasti työsuhdetta. Sellaisista, joista lauletaan esimerkiksi Anna Abreun Lusikattai Sannin Että mitähän vittua -biiseissä. Siellä hän on ymmärtänyt, että hänellä on hylätyksi tulemisen tunnelukko. Meil on rajallinen määrä aikaa, niin miksei tekis asioita sillä tavalla, et mä ehin näkemään ja kokemaan enemmän.” Pikainen lounas nautitaan ravintola Salvessa. Siitä päästään luennon pääviestiin: poplyriikoissa olennaista on samastuminen. J os Juhanilla on ihmissuhdehuolia, hän avautuu niistä Erkalle. Jouduitte vähän koekaniineiksi tälle sessiolle, mutta tää on ollut tosi antosaa.” Kun Zoom sulkeutuu, Juhani pohtii, että olisi kannattanut pitää interaktiivinen osuus pidempänä. Lopuksi opiskelijat saavat työstää omat rivinsä poplyriikkaa. Esimerkkikappaleena Juhani soittaa Teflon Brothersin Pämppää-kappaleen. Jos joku läheinen ihminen kaipaisi tilaa, sitä tavallisesti kannattaisi hänelle antaa. ”Mä oon Juhani Mykkänen, sama sukunimi ku Erkalla
Päivä Erkkana on paketoitu. Tää oli henkinen ulkomaanmatka”, Juhani sanoo. Pelissä painavat toisaalta työsuhteen turvaverkot, toisaalta yrittäjän vapaus. Erkka ja Juhani pelaavat 2 vastaan 2 -peliä. Huhtikuun alussa Woltista kantautui uutisia. Vastustajina on yleensä teinejä milloin mistäkin maasta. Rocket League on Erkan mielestä tosielämää armottomampaa. P äivä Erkkana lähestyy loppuaan. Hänellä ei kuitenkaan ole sellaista, ja on hän joskus ennenkin kokeillut joogaa. Sen sijaan jokainen voi tehdä oikeastaan mitä haluaa. Taiteilijapiirien ongelmakeskeisyys ja nihkeys on tarpeellista mutta niin on myös myönteisyyden kulttuuri ja asioiden lähestyminen hymyn kautta.. Joogatunti jatkuu siitä poikkeuksellisena, että ohjaaja ei näytä esimerkein asanasarjoja. Suomen kantana on ollut, että työntekijöiden ja työnantajien välille ei luotaisi kolmatta kategoriaa. Juhani on ottanut kreikkalaiselta Rocket League -coachilta kuitenkin oppitunteja Jos päivästä jotain haluaa kiteyttää, niin tärkeää olisi, että hänen ja Juhanin skenet ottaisivat toinen toisiltaan vaikutteita. pc:t, koska pc pyörittää Juhanin mukaan Rocket Leaguea nopeammin kuin pleikkari. Ohjaaja Veera Koivaara kehottaa osallistujia ottamaan esiin muistikirjan ja kertoo, että tänään harjoituksen keskiössä on intiimiys. Tai se, että on kuuluisa kirjailija tai menestynyt yrittäjä. Juhani katselee lattiaa. ”Hänen pöydällään tulee olemaan, miten näitä meidän toiveitamme konkretisoidaan konkreettisiksi ehdotuksiksi.” Kun Helsingin Sanomista etsii juttuja hakusanalla Juhani Mykkänen, mobiilisovellus listaa Kosken rekrytointiuutisen yläpuolelle Juhanin HS Visioon kirjoittaman kolumnin. Vieressä on auki WhatsApp-puhelu. ”Eihhh, close one!” ”Ei saatana.” ”Okei nyt pitää ottaa ihan vitun chillisti.” Rocket Leaguen idea on yksinkertaisimmillaan se, että pelaajat potkivat rakettimoottoriautolla jalkapalloa vastustajan maaliin. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan lakiesitystä alustatyön työoloista. Ulkoa kuuluu hälytysajoneuvon ääni. Juhani mainitsee saman muiston kuin Erkkakin: sadat tunnit katsottuja Simpsoneita. ”Yhessä vaiheessa jossain Nykissä 15 vuotta sitten levis semmonen fuck yoga -paita”, Juhani sanoo. Juhani ei käy sitä kiistämään. Jäljellä on vielä Zoom-jooga. Juhani käy avaamassa ikkunan. Hänestä tunti on ollut niin erilainen kuin hänen aiemmat joogakokemuksensa. Juhani ajattelee, että nyt he kuitenkin elävät veljeyden parasta aikaa. ”Millainen sun päivä oli tänään, Erkka?” ”Ööh totanini vähän väsynyt. Ennen tunnin alkua on vielä aikaa puhua Erkasta. Alkaa tehdä omia venytyksiä. Tai ainakin on seurattava, kun he pelaavat, sillä he ovat siinä aika hyviä. Helsingin Sanomissa Koski kertoi, että häntä pyydettiin hakemaan tehtävää. 60 ilman, että heidän on sitä varten oltava työsuhteessa, Juhani listaa. Mutta nyt Zoom-joogaan. ”Tiiätsä sen fiiliksen, ku sä meet ulkomaille. Fyysisesti kumpikin pelaa omalta kotisohvaltaan. Silloin kumpikin tietää, että se on viittaus kohtaukseen, jossa Homer, Bart ja Lisa menevät Tikku ja Takku -paraatiin. Eurooppaja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) valtiosihteeri ja sak:n entinen pääekonomisti Olli Koski siirtyisi Woltin Pohjoismaiden-yhteiskuntasuhdejohtajaksi kesälomien ja karenssin jälkeen. He tietävät toistensa intiimeimmätkin asiat. Sen otsikko on: Lopeta väärien ihmisten palkkaaminen. Siksi päivän päätteeksi avataan vielä tietokoneet. Aluksi siis kirjoitetaan, taas. Kysymys on Woltia suurempi. Että tämmöstäkin voi olla. Ja yhtäkkiä sä muistat et niin joo, eihän kukaan kuole, vaiks mä irtisanoutuisin huomenna. Juhani piirtää siihen jotakin. Joogan jälkeen Juhani on hieman yllättynyt siitä, että Erkka harrastaa juuri tällaista joogaa. Siinä eivät rikkaat vanhemmat auta. Lopuksi esiin kaivetaan taas muistikirja. Vain motorisella ketteryydellä on väliä. Vaikeista asioista puhutaan silloin, kun ollaan voitolla. Mä tein eilen pitkän työpäivän, tein podcast-jakson. Juhani komppaa Erkkaa. Oli jotenkin niin väsynyt. Nyt kävellään tilassa. On ollut kausia, jolloin Erkka ja Juhani eivät ole olleet niin paljon tekemisissä keskenään. Erkka on heistä kahdesta parempi. Et ei siinä sen kummempaa.” Nyt kun toimittaja on läsnä, ihmissuhdekuvioita ei setvitä. Silläkin taitaa olla väliä, että Koskella on demaritausta. Tein vaan aamupäivän töitä ja makasin sängyssä. Kun ollaan häviöllä, pitää keskittyä. Hakee Cokis Zeroa. Joskus jossain kummallisessa tilanteessa toinen veljeksistä sanoo hello tietyllä äänenpainolla. J os Mykkäsen veljeksiä haluaa todella ymmärtää, on pelattava heidän kanssaan Rocket Leaguea. Mutta tavallisesti elämän ja kuoleman kysymykset mahtuvat Rocket League -sessioon
Juttua varten on haasteltu myös sosiologi Aino Luotosta, joka tutkii aikuisten sisarussuhteita osana väitöskirjaansa, ja Erkan ystävää Anton Vanha-Majamaata. Taiteilijapiirien ongelmakeskeisyys ja nihkeys on tarpeellista mutta niin on myös myönteisyyden kulttuuri ja asioiden lähestyminen hymyn kautta. Juhani uskoo, että hän ja Erkka ovat enemmän samanlaisia kuin ulospäin vaikuttaa. Sisaruussuhteissa on se hyvä puoli, että verrattuna moniin muihin ihmissuhteisiin niihin liittyy vain vähän normeja ja yhteiskunnan odotuksia. Ja laajemmin: maailmassa, jossa yksi suurimmista ongelmista on kuplautuminen, pitäisi hakeutua kohti niitä asioita, jotka eivät suoraan tunnu luontevilta tai omilta. Sisaruslotossa Erkka ja Juhani ovat voittaneet. Erkan pelaajanimimerkki on Ilari Clinton. Se tulee siitä, että Ilari on Erkan toinen nimi. Vähän niin kuin heidän yhteisen Rocket League joukkueen nimessäkin sanotaan: We have never lost. Erkka ei kuitenkaan oppinut mitään uutta tai yllättävää. Se lisää ymmärrystä. Hän ajattelee, että sille on syynsä, jos joku ei halua harrastaa cross fitia tai toinen joogaa. Oman veljen päivän kokeileminen oli sekä Erkan että Juha nin mielestä kivaa. Juhanikaan ei kokenut mitään yllättävää Erkkana. Eri asiat aiheuttavat eri ihmisille hyvän olon, siinä se. On ok olla juuri sellainen veli kuin on, koska tapoja pitää yllä sisaruussuhteita on niin monenlaisia. Jos päivästä jotain haluaa kiteyttää, niin tärkeää olisi, että hänen ja Juhanin skenet ottaisivat toinen toisiltaan vaikutteita. Se tulee Juhanille tärkeästä pehmolelusta. Jimin nimi on muutettu yksityisyyden suojan vuoksi.. Juhanin nimimerkki on Kimmothe Giraffe. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 61 tullakseen paremmaksi. Ainakin yksi asia on varma
62 The Sims on peliklassikko, jossa pelaajat voivat simuloida todellisen elämän tilanteita tai tehdä niistä sellaisia kuin olisivat toivoneet niiden olleen. Teksti Emma Nikander Kuvitus Pauli Salmi KAIKKIVALTIAAT. Pelaajat kertovat, miten peli on auttanut heitä elämässä
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 63
Moni pelaaja kertoo myös näistä kidutuskokeiluistaan. Ajatus todennäköisesti oli – ja on – että peli kaiken huolenpidon, ihmissuhteiden ja muiden feminiinisiksi miellettyjen ominaisuuksien ympärillä pyöriessään kiinnostaisi vain naisia. Tärkein kysymys väkivallan ja pelien suhteen on se, kykeneekö empatiaan. Yksi varhaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista videopeleistä oli vuoden 1962 Spacewar!, jossa kaksi avaruusalusta pyrki tuhoamaan toisensa ampumalla. Leluiksi nykyään mieltämämme hahmot ovat historiassamme usein olleet rituaalin välineitä – esimerkiksi voodoo-nukkea on käytetty toivon ja suojeluksen etsinnässä ja parantamisessa tuhansia vuosia. Orvokin vihantunne helpotti lopulta. Määrätä, kuka tekee ja mitä, välittämättä seurauksista. Ehkä, mutta toisaalta: miten tällainen tappaminen lopulta eroaa räiskintäpelistä. Hän laittoi kurjan tyypin hahmolle ikävät luonteenpiirteet eikä päästänyt tätä vessaan. Jos ymmärtää, ettei jokin olisi koskaan oikein elävässä elämässä, ei tarvitse olla huolissaan, sanoo leikkitutkija Katriina Heljakka Turun yliopistosta. Orvokki kirjoittaa pelanneensa elämäsimulaatiopeliä kostotarkoituksessa. Elämäsimulaatio oli äärimmäisen halveksittu juttu, eikä sitä nähty lainkaan oikeana pelinä. Lattialaattojen ja tapettien valitseminen tuntuu vaikealta, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Hahmo nolostui aina, kun sen piti mennä suihkukoppiin, jonka ympärille Orvokki ei ollut rakentanut seiniä. Naiset taas eivät 2000-luvun alussa kuuluneet pelikulttuuriin. Pelimaailmaa ärsyyntyi siitä. ”Eräs henkilö oli rikkonut sydämeni, ja olin vihainen ja satutettu. Halusin tehdä hänestä pellen ja häpäistä häntä toisessa maailmassa, ehkä siksi, että hän oli häpäissyt minua tässä oikeassa”, kirjoittaa 31-vuotias Orvokki vastaukseksi Instagram-tarinassa julkaistuun kyselyyn erilaisista pelitavoista. Toisaalta joskus simin kiduttamisessa on kyse vain kokeiluista tai tylsyydestä. Sotapelien traditio oli ollut vallalla jo satoja vuosia. 64 S einät nousevat yksi kerrallaan tyhjälle tontille, ja uuden kodin pohjaratkaisut alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Hahmo voi olla väline, jolla ihminen saa ongelmat ja murheet ulos systeemistään. Sisustamiseen menee paljon aikaa ja ennen kaikkea rahaa, mutta se on sen arvoista. Lopulta harmoninen kokonaisuus kuitenkin löytyy. Simeillä on perustarpeet, kuten kylläisyys, vessahätä ja sosiaalisuus, joista pelaajan pitää huolehtia. Sihvosen mukaan kilpailullisuus, ampuminen ja väkivalta olivat helppoja asioita mallintaa pelisimulaatioissa. K un The Sims julkaistiin, sitä pidettiin tyttöjen puuhasteluna, joka pyrki poikien areenalle ja sotki kuviot. Talon asukkaat pääsevät elämään tavallista arkea. Hän uskoi suosion johtuvan siitä, että vaikka teemat pelin ympärillä muuttuvat ja kehittyvät, ydin on aina sama: elämä ja sen. Pelissä voi leikkiä jumalaa. Kyse on tietysti The Sims -pelistä. Sarjaan kuuluu neljä osaa, joista jokaisessa simulaatiomaailmaa on jonkin verran uudistettu. Hän on luonut peliskenaarion, jossa takapiha karsinoineen on. Sellainen on The Sims. The Simsiä ei voinut edes pelata läpi, kuten valtaosan peleistä voi. Siinä kontekstissa The Sims oli jotakin ihan muuta kuin mihin oli totuttu. Pelin ideana oli alusta asti periaate ”tuhoa tai kuole”. Kyllä kodin pitää tuntua kodilta! Siellähän vietetään valtaosa elämästä. Nukketeatteri on toinen esimerkki. Pelaajat pohtivat ja analysoivat pelaamistaan yllättävän paljon ja syvällisesti. Vihdoin on muuton hetki. Tuotantotiimi ei mitenkään voinut aavistaa, millaisen suosion peli saavuttaisi, kertoi pelin johtava tuottaja Lyndsay Pearson Washington Postissa viime vuoden helmikuussa. Sim ui itsensä uuvuksiin ja hukkuu. Näin sanoo The Simsin joustavuudesta ja muokattavuudesta väitellyt viestintätieteen professori Tanja Sihvonen Vaasan yliopistosta. Hankalia tunteitaan purkavat pelaajat pyrkivät toisinaan aiheuttamaan simille pahoinvointia. Pahimmillaan sim voi kuolla. Ihmiselämä ja sen simuloiminen sen sijaan on niin monimutkaista, ettei se olisi ollut teknologian puolesta mahdollista ennen 2000-lukua. Kysymykseen erilaisista pelitavoista satelee kymmeniä analyyttisiä kommentteja The Sims -aiheisissa Facebook-ryhmissä. Tekemistensä kyseenalaistaminen kertoo empatiakyvystä. Sen avulla toisinnettiin ja käsiteltiin ihmis elämää jo 4 000 vuotta sitten. Siihen, auttoiko tähän peli vai aika vai molemmat yhdessä, ei tietenkään ole varmaa vastausta. Pelisarjan yksinkertaisena ideana on luoda hahmoja, simejä, ja auttaa niitä pitämään huolta itsestään. ”Kaikki näkivät hänet alasti.” Tunteiden patoaminen ei tiettävästi ole hyväksi, joten virtuaalinen nukkekoti voi olla oiva paikka päästellä höyryjä. Mutta miksi talon takapihalla on ahdas karsina ja sen sisällä joku alusvaatteisillaan. Ehkä pelin suhteellisen arkiset kuviot johdattelevat ajattelemaan myös itseä suhteessa muuhun maailmaan. Mahdollisesti tyypillisin kidutusmuoto on laittaa sim uima-altaaseen ja ottaa tikkaat pois sen ulottuvilta. Kuulostaako julmalta. Se on oikeassa elämässä harvoin mahdollista, saati moraalisesti oikein tai edes laillista. Jos ei huolehdi, seurauksena on pahoinvoiva sim. Silloin simille herää ikäviä tunteita ja se ei etene urallaan. The Sims on Maxisin ja The Sims Studion 2000-luvun alussa kehittämä ja videopelien tuotantoyhtiö Electronic Artsin julkaisema peliklassikko. Kilpailu sekä ylipäätään voittamisen ja häviämisen tematiikka ovat maskuliiniseksi miellettyjä asioita, ja siksi pelikulttuurikin lähti alusta alkaen rakentumaan niille urille, mille lähti
Sisältöä saa ladata ilmaiseksi internetistä. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 65 luominen. T he Simsin maailman äärettömyyden ymmärtää oikeastaan silloin, kun katsoo pelin ulkopuolelle. Leikkitutkija Heljakka puhuu avatareista: peleissä avatar edustaa pelaajaa. Artikkelin mukaan The Sims -peleillä oli vuoden 2020 alussa 20 miljoona pelaajaa ympäri maailman. On helppoa hypätä leikkiin, jossa on rajat ja tavoite, ja siksi pelit ovat aikuisten tunnustetuimpia ja hyväksytyimpiä leikin muotoja. Se resonoi sukupolvesta toiseen – ja kantaa yli valtiorajojen. Nukkeleikeissä nuket puolestaan edustavat leikkijää; jokin tietty nukke kuvastaa juuri leikkijää itseään. Vuoropuhelu pelaajien kanssa on ollut myös yksi pelin pitkän suosion salaisuus, uskoo Sihvonen. Ei tapahtunutkaan mitään pahaa, vaan huomasin aikuisen simin pitävän taaperolleen rajoja. Niiden avulla leikissä kokeillaan, luodaan, toimitaan, kuten on totuttu, tai toimitaan, kuten emme voisi koskaan toimia – johtuen joistakin rajoituksistamme. Lapsi tekee lelun vaikka pahvilaatikosta, mutta aikuisen täytyy vähintään piirtää samaan laatikkoon kasvot. Peli on minulle terapiaa.” Etenkin lapsihahmoilla pelaaminen on Jelenalle iso asia. Ja reaktio toistui joka kerran samanlaisena. Sellainen on The Sims. Aikuisen mielikuvitus ei helposti lähde lentoon, ja hän tarvitsee siksi leluja leikkinsä tueksi jopa enemmän kuin lapsi, sanoo leikkitutkija Heljakka. Se on oikeassa elämässä harvoin mahdollista, saati moraalisesti oikein tai edes laillista.. Siihen on kuitenkin ollut pitkä matka, hän kertoo puhelimessa toukokuisena aamupäivänä keskeltä kotiaskareita. Se on turvallinen tapa kokeilla erilaisia reaktioita, kun omassa lapsuudessa tunteidensäätelymalli on jäänyt kehittymättä. Tavallaan modaaminen on ollut ikään kuin ulkopuolista ohjelmiston testausta ja bugien metsästystä. Jelenan lapsuus oli traumaattinen. Sisko vahtii taaperoa puhelun ajan. Peli siis sotki lopulta kuviot niin pahasti, että se keikkuu edelleen kautta aikojen suosituimpien pc-pelien listalla. 2 2-vuotias Jelena pelaa lapsuutta, jota ei saanut kokea. Paras esimerkki tällaisesta triggeristä on simin toiminto, jossa vanhempi läksyttää taaperoa huonosta käytöksestä. The Sims ei itseasiassa ehkä olekaan peli vaan virtuaalinen tila, jossa voi kokeilla ja testata monenlaista. Pelissä simit reagoivat kaikesta oudosta sattumanvaraisuudestaan huolimatta ikään kuin ”oikein”, sillä niillä ei ole sisäänrakennettuna esimerkiksi traumakasaumaa tai epäjohdonmukaisuutta. Nämä merkitykset putoilevat hänen puheessaan valmiiksi jäsentyneinä ajatuksina. Modeja voivat olla esimerkiksi hahmojen uudet vaatteet tai huonekalut, uudet luonteenpiirteet tai simien uudenlaiset toiminnot. Näin pelinkehittäjät kuulevat pelaajamassojen toiveet. Pelaajat kokevat modaamisen mieluisana ja palkitsevana, mutta siitä hyötyy myös pelinkehittäjä. Pelin pelaaminen on pohjimmiltaan leikkiä. Lelut – oli kyse sitten pelistä tai nukesta – ovat meidän identiteettiemme heijastuspintoja ja jatkeita. Eikä ihme, että aihe on tuttu: peliin pakeneminen on ollut hänelle selviytymiskeino jo alakouluikäisenä. Modeja voi luoda yksinkertaisimmillaan Paint-kuvankäsittelyllä, mutta moni myös koodaa peliin esimerkiksi uusia animaatioita. Modeissa nimittäin piilee kaupallista potentiaalia. Se muistuttaa Jelenaa perheväkivallasta, jota hän lapsuudessaan koki. Sen lisäksi aikuinen kaipaa jäsennellympiä leikin muotoja kuin lapsi. Jelena kertoo pohtivansa pelatessaan usein sitä, mitä kaikkea peli hänelle merkitsee. Hän luo hahmonsa sen pohjalta, millainen on itse ollut lapsena. Pelissä voi leikkiä jumalaa. Internetin foorumeilta ja wikialustoilta löytyy loputon määrä tietoa ja valtava, maailmanlaajuinen peliyhteisö. Ja siksi The Sims vetää puoleensa myös aikuisia. Pelin merkitys traumojen prosessoinnissa on hänelle itsestään selvää, eikä vastausta siksi tarvitse miettiä kauaa: se on voimavara, joka auttaa käsittelemään mennyttä ja nykyisyyttä oikealla tavalla. Näin ajatteli todennäköisesti myös The Simsin kehittänyt Will Wright, joka puhuu simulaatiopeleistään ohjelmistoleluina. Se lähensi tätä kaksikkoa”, sanoo Jelena. Fanit tuottavat ahkerasti itse sisältöä peliin, ja se on alusta asti ollut sallittua The Simsin tekijätiimin puolesta. Määrätä, kuka tekee ja mitä, välittämättä seurauksista. Lapsen vanhemmaksi hän rakentaa aikuisen verTunteiden patoaminen ei tiettävästi ole hyväksi, joten virtuaalinen nukkekoti voi olla oiva paikka päästellä höyryjä. Etenkin pelin aikaisimmissa versioissa modaaminen – eli pelin eri puolien muokkaaminen – oli laajasti mahdollista. Voi ajatella, että pelin hahmot ovat meille peilejä. Nyt kotona vipeltää puolitoistavuotias taapero, ja ydinperhearki on tasaista. ”Peli antaa minulle turvallisesti ’triggereitä’, joista puhun puolisoni kanssa. Aikuisten käytös oli arvaamatonta. ”Keräsin pelissä rohkeuteni ja painoin nappia
66
Rationaalisen aikuisen maailmassa leikille maailmaan tutustumisen välineenä ei kuitenkaan yleensä ole sijaa. The Sims on ikään kuin loputon leikkikenttä. Leikillä on paljon vaikutusta olemiseemme tässä maailmassa. Ei ehkä vain sellaista hyötyä, jota individualistinen itsensäkehittämiskulttuuri janoaa, vaan jotakin sitä merkityksellisempää. Aikuisen leikki on suloisessa ristiriidassa nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Se ei ole kuitenkaan hyötytarkoitus. Ajatus kirkastui, kun hän rakensi kolmatta päivää ikuisuusprojektiksi ristimäänsä rakennusta pelissä ja mietti, mitä tulevaisuudelta toivoo. Moni on lähtenyt opiskelemaan esimerkiksi ohjelmointia tai graafista suunnittelua tehtyään vuosikaudet samoja asioita The Simsin parissa, sanoo pelitutkija Sihvonen. Mige on opiskellut nyt rakennusarkkitehtialaa noin vuoden verran. Pelin avulla hän on pystynyt tuomaan omaan elämäänsä rohkeutta pitää rajoja lapselleen.. Edelleenkin, kun opinnot tai muu elämä alkavat stressata ja Mige haluaa lepuuttaa ajatuksiaan, hän siirtyy rakentamaan simien maailmaa mallinnusohjelmien sijasta. Tieto päätöksestä ei kulkenut työnsä vasta aloittaneelle Barrettille, joka suunnitteli sosiaalisen vuorovaikutuksen pelikoodin vanhojen, seksuaalivähemmistöt peliin sisällyttävien ohjeiden mukaan. ”Itsekin allekirjoitan sen, että leikillä on tarkoitus. Jos leikkiin tuodaan ajatus luovuuden tai muiden kykyjen kehittämisestä, se alkaa kiinnostaa ihmisiä. 2 8-vuotias Mige tajusi muutama vuosi sitten The Simsin kautta, mitä hän haluaa tehdä työkseen. ”On todennäköistä, että ilman The Simsiä en olisi tällä alalla”, hän sanoo. Myös ajankäytön hyöty on maksimoitava: aikaa ei saisi tuhlata sellaiseen, mikä ei tuota mitään. Tekemisen pitää tuottaa jotakin, oli se sitten rahaa tai vaikka tiedollista pääomaa. Siitä tuli konferenssin puheenaihe, ja Barrettin mukaan esiintyminen konferenssissa todennäJelenalla ei ollut turvallista äitihahmoa, ja hän pelkäsi sen puuttumisen vaikuttavan omaan vanhemmuuteensa. Hyötypyrkimys, joka ulottaa lonkeronsa kaikkialle, saa aikaan sen, että aikuisen ihmisen tekemisille halutaan yleensä löytää jonkinlainen hyötyaspekti. Näin on tehnyt myös moni sellainen, jolta ala olisi muuten vaikeuden pelossa jäänyt väliin. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 67 sion itsestään. Pelissä ollut tilanne simuloi sitä, mitä Jelenan olisi itsekin pitänyt saada lapsena kokea: rajoja ja rakkautta. Leikillä on merkitystä itselle ja silloin se on merkityksellistä,” pohtii leikkitutkija Heljakka. Jelenalla ei ollut turvallista äitihahmoa, ja hän pelkäsi sen puuttumisen vaikuttavan omaan vanhemmuuteensa. Esimerkiksi lelut, joilla voi harjoittaa motorisia tai älyllisiä taitojaan, voivat tuntua toisenlaisia leluja hyväksytymmiltä. Pelin avulla hän on pystynyt tuomaan omaan elämäänsä rohkeutta pitää rajoja lapselleen. Joillekin simeille Barrett ei kiireessä ehtinyt luomaan käsikirjoitusta. Leikin ensisijainen tarkoitus on tutustuttaa pieni lapsi maailmaan. Myös The Simsin pelaamisesta voi siis olla hyötyä. P elisarjassa on alusta alkaen ollut mahdollista luoda homo-, lesbotai bi-hahmoja, mutta toisinkin voisi olla, kertoi pelinkehittäjä Patrik J. Barret loi myös demon pelistä suureen kolmipäiväiseen videopelikonferenssiin. Suhteet nähtiin olennaisena osana peliä, kun tarkoitus oli pyrkiä elämän simulointiin sen kaikkine ulottuvuuksine, mutta toisaalta niitä pidettiin siihen aikaan riskinä pelin julkaisulle. ”Siihen ei kohdistu paineita, vaan se johdattelee tekemiseen hauskuuden kautta, askel askeleelta”, sanoo Sihvonen. Sellaista, mikä on saavutettu ilman, että hyötyyn on alun perinkään pyritty. Joskus hyöty saadaan leivottua leikin tai lelun sisään. Siinä valtaosalla hahmoista oli ennalta määrätyt roolit. Hän on ehtinyt pohtia myös sitä, olisiko valinnut toisin, jos ei olisi jo lapsena löytänyt pelin tarjoamien maailmanrakennustyökalujen pariin. Se on kokeilemista, etsimistä, löytämistä ja vuorovaikutusta maailman kanssa. Vaikka peli on usein kevyttä todellisuuspakoa, rakentaminen ja modaaminen on vaikuttanut usean pelaajan loppuelämään. Sen seurauksena kaksi naissimiä alkoi suudella heterosimien simulaatiohäissä. Lopulta sateenkaarisimit päätettiin jättää pois. Artikkelin mukaan pelin pitkän kehitysprosessin aikaan samaa sukupuolta olevien simien suhteista keskusteltiin hanakasti. Ajatellaan, että aikuinen on jo valmis ja lapsi vasta valmistumassa. Mige vastaa puhelimeen keskellä päivää maalitelan varresta, sillä hän työskentelee rakennusarkkitehdin opintojensa ohessa maalarina. ”Pelin rakennustilan toiminnoista ja käskyistä on ollut yllättävää hyötyä suunnitteluohjelmien kanssa”, hän sanoo. Se vaikuttaa tiedolliseen, keholliseen, sosiaaliseen, empaattiseen ja itseilmailulliseen kyvykkyyteen – siis hyvin perustavaa laatua oleviin asioihin. Barrett III The New Yorkerissa vuonna 2014. Samaan tapaan hän työskentelee traumojensa kanssa omassa arjessaan. The Sims on peli, jota pidetään helposti omaksuttavana ja ei-vakavana tekemisenä
Tuntui siltä, että olen tekemässä jotain tosi jännää. The Sims 4 keikkuu New York Timesin listalla pelinä, joka on auttanut selviämään pandemian varjostamasta vuodesta 2020 tarjoamalla tavan elää ilman maskeja ja matkarajoituksia – vaikka sitten virtuaalisesti. ”Puhutaan, että The Sims on tavallisen elämän simulaattori, mitä jännää siinä muka on. Gita Jackson kirjoittaa The Vicen artikkelissa, että mustat pelaajat olivat sitä ennen jo vuosia aktiivisesti vaatineet muutosta pelin representaatioihin. ”Mistä tämä kahtiajako kertoo, ja miksi sitä ylipäätään tarvitaan. Maria on Islannissa, jonne jäi asumaan, kun paluulennot lomamatkalta kotimaahan koronan vuoksi peruttiin. Maria aloitti pelaamisen uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen juuri koronan vuoksi. Maria pyhittää kalenteriinsa kokonaisia päiviä The Simsin pelaamiselle, jotta hänen ei tarvitse samanaikaisesti keskittyä mihinkään muuhun. Pesänrakennus kumppanin kanssa siintää toiveissa, mutta työttömänä opiskelijana realiteetit tulevat toistaiseksi vastaan. Mutta kaikille ’tavallinen’ elämä ei ole tylsää ja heteronormatiivista”, sanoo Sihvonen. Ei ollut sanoja eikä yhteisöjä, eikä internetistäkään vielä löytynyt tietoa. Silti joitakin ihmisryhmiä on suljettu pelin maailman ulkopuolelle. Simien vapaus olla oma itsensä ei ole ollut The Simsille pinkkipesua, eikä peliä ole markkinoitu arvoliberaalina. 68 köisesti sinetöi pelin julkaisemisen, joka aiemmin oli ollut epävarmaa. Niillä peliin saa luotua esimerkiksi kuuron, sokean tai pyörätuolissa istuvan simin. Kokemus on ollut jaettu. Hahmonluonnissa on edelleen tehtävä valinta naistai miessukupuolen välillä, vaikka mille tahansa hahmolle voikin nykyään valita kyvyn siittää, tulla raskaaksi tai käyttää vessaa joko seisten tai istuen. ”Pandemian alkuvaiheessa ikävöin yliopistolla hengailua sekä kirjastossa opiskelua ja torkkumista todella paljon, joten loin peliin itseni kaltaisen hahmon ja pelasin Yliopisto-lisäosan moneen kertaan”, hän kertoo. Peli on toiminut pakopaikkana ja stressinpoistajana mutta toisaalta auttanut käsittelemään tavallisen elämän kaipuuta. Näkyvästi vammaisia hahmoja pelissä on toistaiseksi mahdoton luoda muutoin kuin pelaajien kehittämien modien avulla. The Sims on siis tukenut seksuaalivähemmistöjä aikana, jolloin sateenkaarirepresentaatio oli mediassa nykyistä vähäisempää.. Silti moni peilaa edelleen omaa seksuaalisuuttaan tai omia suhdetoiveitaan pelissä. Yksi The Simsin etuja on ollut sekin, että simit voivat olla lähes minkä näköisiä tahansa ja heillä voi olla suhteita kehen tahansa. Pitkään pelinkehittäjä antoi myös signaalin, että on jokin raja-aita, jota ei tule ylittää – ja tuo aita oli sukupuolen binäärisyys. Hahmon oli oltava aina selkeän stereotyyppisesti joko mies tai nainen. Hän arvioi, että peliin kuluu tällä hetkellä keskimäärin 50 tuntia kuukaudessa. The Sims on siis tukenut seksuaalivähemmistöjä aikana, jolloin sateenkaarirepresentaatio oli mediassa nykyistä vähäisempää. Siksi hän rakentaa pelissä taloja haaveidensa mukaisesti. En ollut varma, miten asiaan pitäisi suhtautua, mutta se tuntui omasta mielestä tosi hyvältä”, hän pohtii. Kahdessakymmenessä vuodessa asiat ovat onneksi representaatioiden osalta jokseenkin muuttuneet. Sanni tiesi jo varhaisteininä kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, vaikkei tuolloin vielä osannutkaan sanoittaa sitä. Varmaan näitä kysymyksiä on peliyhtiössäkin mietitty”, Sihvonen sanoo. Hän ehdottaa haastattelua WhatsApp-puhelun välityksellä, sillä internetin kautta soitettu kaukopuhelu on ilmainen. Yhdysvaltalaisessa kontekstissa ja konservatiivisessa pelikulttuurissa jo avioliiton mahdollisuus tai adoptio-oikeus saman sukupuolen edustajille on radikaali asia. Tukea omille pohdinnoille antoivat lopulta myös muiden sateenkaari-ihmisten ajatukset, joihin Sanni törmäsi esimerkiksi pelaajien YouTube-videoilla. Sihvonen sanoo, että on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat kokemusta esimerkiksi ydinperheestä. Adoptio on ollut mahdollinen myös samaa sukupuolta oleville pareille jo The Sims 2:sta eli vuodesta 2004 lähtien. Vasta The Sims 4:ään tehty päivitys mahdollisti pelaajille aiempaa laajemman tummien ihonvärien skaalan hahmonluomisessa. ”Pelissä tämä oli turvallista, toisin kuin oikeassa elämässä 2000-luvun alussa. Tällainen vapaus on oletusasetus simulaatiopelissä, niin kuin sen soisi olevan oikeassakin elämässä. ”En usko, että ilman näitä pelisessioita olisin selvinnyt pandemiasta näin hyvin henkisesti.” Moni rakentaa elämäänsä muutoinkin pelissä toivomakseen. Peli on näin mahdollistanut joillekin pelaajille todellisuuspaon pandemia-arjesta. Hän kertoo, että alkoi luoda pelissä simejä, joilla kokeili omaa seksuaalisuuttaan. Asuntoa olisi kiva sisustaa ja remontoida oikeassa elämässä, sanoo Maria. Loin oman representaationi, sillä muualta ympäröivästä kulttuurista se tuohon aikaan puuttui. T otta kai The Simsin voi yhdistää myös käsillä olevaan koronapandemiaan, kuten kaiken on viimeisen vuoden aikana voinut. 32-vuotiaalle Sannille The Sims oli iso osa nuoruutta, mutta aikuisuudessa ajankäyttö on tietenkin erilaista. 28-vuotias Maria on yksi heistä. Homoseksuaalit simit saivat mennä naimisiin The Sims 3:sta eli vuodesta 2009 alkaen, viisi vuotta ennen kuin useimmat yhdysvaltalaiset homoparit saivat. Nykyään arki kuluu simulaatiomaailmojen suunnittelun sijaan terveydenhuoltoalan yrittäjänä, omakotitalon askareissa ja muissa harrastuksissa, mutta silti peli on jäänyt omaksi tärkeäksi jutuksi muun elämän oheen
Tai romahtaa. Sattumanvaraisuus järjestää maailman uudelleen. ”Leikki on tietynlainen mahdollisuuksien horisontti, jossa voi liikkua tietyillä tavoilla. Yllätyksiä tulee. Se on tuttua jokaisen arjessa: koko ajan tapahtuu kaikenlaista. Jos leikki olisi vain optimoituja huippukokemuksia, se muuttuisi epäkiinnostavaksi. Peli tuli mukaan kuvioihin jo 2000-luvun alussa, mutta nyt se on jäänyt. Ajatus ihmisistä jumalan leluina on peräisin jo Platonilta. Sim palaa poroksi keittiön mukana, ja viikatesim saapuu noutamaan sen. Leikissä yllätymme omista rajoistamme, taidoistamme ja mielikuvituksemme kapasiteetista”, Heljakka sanoo. Ihmisellä on tarve organisoida ja järjestää ympäristöään, omistustaan ja jopa ihmissuhteitaan, koska se luo turvallisuudentunnetta ja näennäistä vaikutelmaa kontrollista. Siksi on hyvä, että välillä ruoanlaittotaidoton sim sytyttää keittiön tuleen, eikä peliä saa pysäytettyä tai kelattua. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 69 K erran tein vihreäihoisen hahmon, joka tykkäsi siittää lapsia, ja myhäilin, kun kaupungilla tuli vastaan sen vihreitä lapsia ja lapsenlapsia. Outi on ennenkin analysoinut erilaisia pelitapoja The Simsiä pelaavien ystäviensä kanssa ja kertoo oman tapansa olevan melko kontrolloiva. Hän kaipaa takaisin pelin pariin toisinaan. Haastatellut esiintyvät jutussa pelkillä etunimillään kommenttiensa yksityisyyden vuoksi. Keittiöpsykologisesti hän on päätellyt, että koska tosielämää ei voi kontrolloida, tarvetta voi yrittää täyttää pelissä. Onko tämä palikka liikaa, voinko kumota fysiikan lait. Jäljelle jää vain tuhkauurna. Ja The Simsissä luodaan, järjestellään ja hallitaan. Torni kasvaa korkeammaksi ja korkeammaksi ja pysyy pystyssä. Ehkä simit ihmisen leluina ajavat ikään kuin saman asian. Ehkä jumalakompleksi?” pohtii erästä pelikokemustaan Instagram-tarinan kyselyssä 30-vuotias Outi. Lisäksi pelissä on jokin sattumanvarainen elementti, joka motivoi uudelleen ja uudelleen. Tietokone hyytyi The Sims 4:n laitevaatimusten alle. Niissä kasataan palikoita, laitetaan niitä järjestykseen ja otetaan riskejä. Juttua varten on kerätty lisäksi taustatietoa Facebookin The Simsaiheisista ryhmistä ja myös muilta kuin jutussa mainituilta pelaajilta.. Lasten rakenteluleikitkin liittyvät mahdollisesti organisoinnin sisäänrakennettuun tarpeeseen. Puhelimessa hän avaa ajatuksiaan tarkemmin
70 TAIDEJURISTI. Työ seinällä on Sami Lukkarisen.. Jaakko Lindgren on laajentanut kokoelmansa myös työpaikalleen asianajotoimistoon
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 71 Kahdeksan taiteenkerääjää kertoo, kuinka heidän kokoelmansa ovat syntyneet ja kuinka he tekevät hankintapäätöksiä. Teksti Taava Koskinen Kuvat Kristiina Kurronen, Essi Lyytikäinen ja Timo Pyykkö R A K K AU D E S TA L A J I I N
Hänen mielestään taiteentuntijat eivät myöskään tee ainoastaan puhtaan rationaalisia päätöksiä. Oleskelutilassa huomiota kiinnittää valtavan iso, ihmistä hiukan pidempi koristeellisesti maalattu puuveistos. ”Mutta tämä kuvastaa arvojamme. Kaunista puutalokotia emännöi naispariskunta, ja heillä on 2,5-vuotias tytär. Tiedämme vaikkapa Seppo Fräntin, Antti Piipon ja Kyösti Kakkosen harrastuneisuuden, mutta muutoin media kiinnostuu keräilijöistä lähinnä silloin, kun heidän kokoelmansa pohjalta rakennetaan iso museonäyttely. Aihe liittyy useimmiten vainajan työhön – tämän arkun taiteilija Daniel ”Hello” Mensah on tehnyt kalastajalle. Miksi he keräävät juuri sellaista taidetta kuin keräävät ja mikä valintoja ohjaa, tuotto-odotukset vai intuitio, raha vai tunne. Arkut symboloivat lähes aina ihmisen vaurautta ja menestystä. Elintaso oli myös viime sodan jälkeen huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa keräily kehittyi paljon aikaisemmin varallisuuden myötä.” Miettinen sanoo, ettei ole kiinnostunut taiteen markkina-arvosta. 72 N elikymppinen diplomi-insinööri ja kulttuurituottaja Anna Miettinen huikkaa ikkunasta iloisen tervehdyksen Helsingin idyllisellä Toukolan puutaloalueella. ”Kyseinen kala on ruumisarkku”, Anna Miettinen paljastaa. Kuvataide on jäänyt vähemmälle. Perinteisesti arkkitehtuurin ja designin arvostus on ollut Suomessa suurempaa kuin kuvataiteen, ja kansainvälisiä läpimurtoja on ollut siinä missä musiikissakin. Oma kysymyksensä on sekin, miksi naisia on keräilijöissä niin vähän.. Puolisollani oli työkomennus Ghanaan, ja kävin siellä siksi monta kertaa”, kertoo Miettinen arkkua avatessaan näyttääkseen hienon, pehmustetun sisäosan. Kysyä keräilijöiltä syitä heidän keräilylleen ja sen aloittamiselle. Miettisen isä on keräilijä, joka on viimeiset viisitoista vuotta kerännyt erittäin intensiivisesti ja pitää näyttelytilaa Berliinissä, jossa myös nykyään asuu. Aikuiset voivat käsitellä tunteitaan taiteen kautta – näin minä teen – ja lapsille elämän jäsentäminen taideteosten avulla on tärkeää yhä enemmän nopeita visuaalisia viestejä sisältävässä maailmassamme. Aurora Reinhardin dramaattinen omakuva on vastassa hieman hämärässä, yläkertaan johtavassa portaikossa. ”Toivoisin, että taiteella olisi vahvempi rooli perheiden arjessa. L ehtijuttujen pohjalta osaamme nimetä kourallisen tunnettuja taiteenkerääjiä. Taide on ollut perheessä aina molemmista isovanhemmista lähtien. Ostan sellaista nykytaidetta, joka vetoaa minuun.” Anna Miettinen kritisoi erityisesti suomalaista koulutuspolitiikkaa, jossa taideaineet supistetaan minimiin ja matemaattisista aineista annetaan enemmän pisteitä korkeakouluihin ja yliopistoon suuntautuville. Lisäksi hän työskentelee toimitusjohtajana sisariensa kanssa omistamassaan sijoitusyhtiössä, joka keskittyy betonirakentamisen läpivientituotteisiin. Siksi halusimme katsoa rahan ja julkisuuden taakse. Hän kertoo työskentelevänsä kansainvälisen teknologiaperheyhtiön Enston hallituksessa. Hän näyttää myös Ghanan kansallisolutpullon muotoisen fantasia-arkun pienoismallin. Heidän rahansa media osaa sen sijaan hahmottaa jopa kiitettävästi. Se on horisontaaliasentoon pystyyn nostettu kala. Itse en pidä itseäni keräilijänä siinä mielessä, että minun olisi pakko saada tuo tai tämä teos. Arkku tehtiin baarin pitäjälle. Hyvätuloiset kansalaiset tekevät mieluummin 5 000 euron keittiöremontin, mutta mieleen ei tule pistää tätä rahaa taideteokseen. Kulttuuriprojekteja Miettinen tekee pari vuodessa mutta katsoo, että kaikissa näissä työtehtävissä on omanlaistaan yrittäjyyttä. ”Ne ovat Ghanan rannikolla elävän kristityn Ga-heimon puuseppä-taiteilijoiden teoksia, jotka kulkevat nimellä fantasy coffins. Teosten sijoittelu olohuoneessa on aistikas ja kekseliäs: sohvan yläpuolella on kuusi nykytaideteosta, jotka ovat yhteissommitelmassa peilin, perhevalokuvan ja Rooman kartan kanssa
Isokokoisen ghanalaisen ruumisarkun kalalaji on tilapia, joka on paikallisten arkinen perusruoka. Seinällä Anna Miettisen vasemmalla puolella on Jani Hännisen työ, oikealla Jaakko Mattilan.. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 73 TAIDEKASVATUKSEN PUOLUSTAJA
Jaakko Lindgrenin kokoelmasta hänen työpaikalleen on ripustettu myös Riiko Sakkisen työ My Favourite Jobs .. 74 JOBSIT ON TEHTÄVÄ
”Tulen kulttuurikodista, vanhemmat nappasivat minut museoihin jo lapsena.” Nyt tulemme naiskysymykseen, koska tyttöjäkin, kuten tämän artikkelin kirjoittajaa, on varmasti viety pienestä pitäen näyttelyihin. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 75 ”Raha on kuitenkin totuttu arvostuksen mittari, ja monet keräilijät tulevat siitä maailmasta. A sianajotoimisto Dottir Pohjois-Esplanadilla on täynnä nykytaidetta, jotkut teokset vielä seinää vasten odottamassa ripustusta. Jotkut eivät edes huomaa, mutta moni kyselee teoksista ja innostuu itsekin. Tuohtuvia on vähän. Lindgrenin mielestä on sääli, että monet yritykset palkkaavat taidehankintoihin jonkun konsultti X:n, jolloin tulos voi olla epäkiinnostava tai jopa mauton. Näin on käynyt esimerkiksi Riiko Sakkisen ja Jani Leinosen kanssa. U gandalaissyntyisen muotoilijan Lincoln Kayiwan kodissa Helsingin Merikadulla on noin 180 suomalaisen nykytaidesekä kansainvälisen design-teoksen kokoelma. Ensin teokset valtasivat kodin, sittemmin myös työpaikan. Se, että keräilijöinä ei ole naisia, on Lindgrenistä huolestuttavaa, mutta se, että alalla on liian vähän keräilijöitä ylipäänsä, on todella huolestuttavaa. Muotoilija-taiteilijan kädenjälki on selkeää, kekseliästä ja esteettistä. Jos hän olisi pelkästään taidesijoittaja, hän pyrkisi vain taiteen taloudelliseen arvonnousuun. Suomen taidekoulutus on kuitenkin laadukasta ja nuorten taiteilijoiden teoksista on helppo aloittaa.” Pois lähtiessäni silmiini pistävät neuvotteluhuoneen räiskyvän energiset, koloristiset akvarellit, jotka muuttavat usein niin tylsän neuvotteluhuonetunnelman täysin. Jos ostaa nuoren suomalaisen kuvataiteilijan teoksen, se todennäköisesti ei ole väärennös, Lindgren sanoo. ”Jos havittelisin teoksen arvon maksimointia, ostaisin ulkomaisia kovahintaisia teoksia, joilla on varma jälkimarkkina-arvo ja toimiva jälkimarkkina.” Lindgren aloitti keräilyn 12–13 vuotta sitten. Taiteilijan kannalta raha on tärkeää taiteella elämiseen, mutta hieman tuuriakin tarvitaan.” Raha liittyy myös siihen, että naisia on keräilijäkunnassa vähän, useimmiten he toimivat keräilijäparina miehensä kanssa. Hyvin usein teokseen sisältyy jokin jippo, arvoitus, joka jää katsojan keksittäväksi. Sitten taidemaailma imaisi sisäänsä”, Lindgren kertoo. Lindgren olettaa sen johtuvan siitä, että Suomi kaupungistui niin myöhään verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan. Olemme eläneet patriarkaalisessa maailmassa, jossa naiset eivät juurikaan pidä ääntä itsestään. ”Olen teknologiajuristi. ”Tämä on katutaiteilija egs. ”Valmistuttuani juristiksi menin asianajotoimistoon, tienasin ensimmäistä kertaa enemmän rahaa ja ostin Jani Leinosen Elovena-taulun. Väri-ilon keskeltä löytyy lopulta juristi Jaakko Lindgren, 38, jonka kokoelmasta teokset ovat kotoisin. Kalliiden asuntojen seinillä saattaa olla Ikean julisteita eikä taidetta. Taiteen keräämiselle ei ole vahvoja perinteitä. ”Tänä päivänä ostetaan kalliita asuntoja ja huonekaluja, ei taidetta. Taide on tähän elämään henkireikä”, Lindgren toteaa. ”Teosvalintoihini kollegoillani ei ole paljon puuttumista, toki heidän mielipiteitänsä pitää välillä miettiä, kun pohditaan, mitä teoksia toimiston seinille voi ripustaa.” Asiakkaiden reaktiot vaihtelevat. ”Voi kysyä, miksi naiskeräilijöitä on niin vähän ja samalla, miksi naisjohtajia on vähän. Hän tekee katutaiteen lisäksi akvarelleja ja lasija puuveistoksia ja on jo isoissa kokoelmissa”, Lindgren kertoo. Suomessa on niin heikosti kehittynyt jälkimarkkina, ettei se hänen mielestään edes kannata. Taide on elämäntapaharrastus; jos lähden matkalle, menen aina näyttelyyn tai taidemessuille, mutta sen jälkeen voin mennä katsomaan fudismatsia.” Lindgren kerää yleisesti nykytaidetta, post-poptaidetta ja katutaidetta. Teokset on hankittu suoraan taiteilijoiden studioilta, Artek 2nd Cycle -myymälästä ja huutokaupoista, kuten Annmaris, Helander, Stockholms Auktionsverk ja Bukowskis. ”Taiteen maailmankuva tarkastelee tätä aikaa hyvin kriittisesti. Juridiikan arki on välillä puuduttavaa yksityiskohtien kanssa. Teen veistoksellista designia, jossa on tasapaino. ”Kiinnostuin kolmiulotteisuudesta jo varhain, isäni oli arkkitehti. Pikemminkin voi käydä niin, että taiteilijoista tulee ystäviä. Historiallisesti naisilla ei ollut pääomia käytettävissä, he eivät pitkään olleet edes oikeutettuja perintöön.” Lopulta kyse ei Miettisen mukaan kuitenkaan ole miehistä tai naisista vaan siitä, että kulttuuria tulisi arvostaa enemmän. Kayiwa luo rajattuja mallistoja ja myös uniikkitöitä kansainvälisille keräilijöille ja gallerioihin
76
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 77 DESIGNIN JA KUVATAITEEN YSTÄVÄ. Niko Luoman työt reunustavat Elina Brotheruksen työtä Lincoln Kayiwan olohuoneessa.
78 IHANTEELLISISSA OLOISSA. Jorma Saarikko huoltaa 3000–4000 masteria eli alkuperäisvideonauhaa 17,2 asteen lämpötilassa pankkiholvissa.
Vuonna 1993 Saarikko perusti oman firman, Pro Av Art Oy:n. Kokoelmassani on paljon tuolta ajalta minulle päätyneitä teoksia, esimerkiksi Henrietta Lehtoselta ja Marjatta Ojalta. Suomalaisista taiteilijoista tunnen useimmat myös henkilökohtaisesti.” J orma Saarikko, 62, on jo nyt suomalaisen mediataiteen pioneeri, jonka omissa töissä yhdistyvät teknologia ja estetiikka. Hän innostui, kun opettaja luennoi laajasti Eliel ja Eero Saarisesta ja Aino ja Alvar Aallosta, suomalaisesta designista ylipäätään. ”Tulen Ugandasta, jossa taidekäsityön, taiteen ja designin rajat sekoittuvat hauskalla tavalla.” Ugandassa Kayiwa meni ensin esittäviä taiteita painottavaan kouluun, jonka jälkeen hän opiskeli yliopistossa taidetta ja taideteollisuutta. Lofoten Biennale on hyvin tunnettu mediataidefestivaali. Varsinaisten teosten lisäksi Saarikko säilyttää varastossa eri taiteilijoiden mastereita, alkuperäisvideonauhoja, joita on jopa 3 000–4 000 kappaletta. ”No, minulla on omassa kokoelmassani noin 100 varsin arvokasta valokuvaja mediataideteosta. Ymmärsin, että ala tarvitsi teknisten kysymysten ratkaisijoita, ja sellainen olen.” Tätä kautta alkoi tulla pitkäaikaisia työsuhteita taiteilijoiden kanssa. ”Lähtiessäni johonkin yhteistyöhön taiteilijan kanssa kyseessä on elämänikäinen yhteistyö. Saarikko on toteuttanut sinne tekniikan jo 30 vuotta biennaalin alusta asti, joten on voitu sopia järjestelystä, jossa Saarikko, tekninen asiantuntija, saa käyttönsä myös veneen, jotta pääsee kalastamaan vapaahetkinään. Ojalla on aina ollut ihastuttava tapa käyttää teknologiaa väärin. ”Pian alkoi myös keräilyni, sillä meille syntyi kaksi lasta ja tarvitsimme enemmän tilaa. Mutta millaisen taidekokoelman työ, taide ja taitelijaystävyydet ovat saaneet aikaan. Keräily on tullut kuvioon kansainvälisen työn myötä. Aloin tutustua taiteilijoihin, huomasin että suomalaiset videotaiteilijanaiset olivat enemmän kiinnostuneita uuden teknologian mahdollisuuksista. 79 I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 viimeisimmän tekniikan ja parhaan käsityöläistaidon välillä”, Kayiwa sanoo. Nimekkäiden taiteilijoiden teosten omistamisessa ongelma on kuitenkin tilan puute sekä vakuutusten kalleus; vähän tyhmää että pääsee nauttimaan niin harvoista teoksista päivittäin”, Saarikko sanoo. Kun Kayiwa tuli Suomeen, hän piti sitä kohtalona. Hän huoltaa niitä Espoon Otaniemessä pankkiholvissa, joka on ihanteellinen paikka magneettisten masterien säilyttämiselle: se on pimeä, ja lämpötila optimaaliset 17,2 astetta.. ”Ateneumin ars 95:n rakensin teknisesti kokonaan itse. ”Valmistuin radioja tv-asentajan linjalta ammattikoulussa ja menin sitten Kruunuradioon töihin Helsingissä. Vuonna 1982 Muu ry kutsui minut neljä päivää kestäneille festareille Kuopioon. Valmistuessaan 2007 Taideteollisesta korkeakoulusta, nykyisestä Aalto-yliopistosta, hänen suomalainen puolisonsa oli raskaana ja Kayiwa perusti studio kayiwan. Lofootit, Venetsia, Kasselin Dokumenta, Kwantsu Aasiassa. Hän esimerkiksi tuli kysymään, miten öljytankin päältä voi heijastaa valoa!” Saarikko kertoo. Taiteen täyttämässä hiljaisesti tyylikkäässä kodissaan Tapiolassa hän aloittaa kertomuksensa. Siinä yhteydessä tutustuin Eija-Liisa Ahtilaan ja norjalaiseen Anne Katrine Dolveniin, molemmat nykyään erittäin tunnettuja kansainvälisesti.” Biennaaleja alkoi tulla. Ja tila tarvitsi teoksia.” Kayiwa luettelee niin pitkän listan arvostamiaan ja keräämiään taiteilijoita ja muotoilijoita, että muutama nimi pitkältä listalta riittää: Elina Brotherus, Jani Leinonen, Kim Simonsson, Sanna Kannisto, Aurora Reinhard, Katja Tukiainen, Stiina Saaristo, Tommi Toija, Jasmin Anoschkin, Matias Karsikas, Sasha Huber, Florence Knoll, Le Corbusier, Pierre Jeanneret, Charlotte Perriand, Alvar Aalto, Eliel Saarinen, Charles and Ray Eames. Silloin tajusin, että tätä haluan tehdä, nuorilla taiteilijoilla oli tuhansia kysymyksiä. ”Minulle kaikki teokset ja taiteilijat ovat rakkaita
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli selvää lähteä opiskelemaan taidehistoriaa. Rauli Heino kertoo, että hänen galleriassaan käy naisia mukavasti, mutta he ovat ehkä enemmän sisustajia kuin keräilijöitä. Taide on kokonaisvaltaista, se ottaa ihmisen kokonaan. Keräämisemme kehittyi kuin varkain ilman erityistä suunnitelmaa. Jääsaloa voi pitää Suomen johtavana Rafael Wardi -keräilijänä, ja hänen kotonaan olevat wardit, eritysesti Alzheimeria sairastavan vaimon hidasta poismenoa kuvaavat maalaukset, pysäyttävät. ”Ensimmäinen taidehankintamme oli Olavi Laineen maalaama mustalaistyttö, jonka näimme ikkunassa vuonna 1960. Säätiö perustettiin 2014 suojelemaan kokoelmaa ja tukemaan suomalaista nykytaidetta. Tuolla käynnillä hän näki kaksi kaunista teosta, mutta teini-ikäisellä Jääsalolla ei ollut niihin rahaa. Heinon taidesäätiön perustaminen aktualisoitui paljon myöhemmin, kun teokset eivät enää tahtoneet mahtua mihinkään. Myöhemmin hän teki vielä vuoden Art and Business -linjan opintoja Sothebyn yliopistossa Britanniassa. ”Vanhempani olivat hyvin kannustavia eivätkä puuttuneet valintoihini”, Rauli Heino kertoo. Heinon tukku, jossa Raimo ja Raini ovat tehneet elämäntyönsä, oli täynnä, koti oli täynnä, varastot pursuilivat. ”Kerran olen joutunut myymään teoksia, kun firmallani meni huonosti. Heidän poikansa Rauli Heino, 54, on Helsingin Erottajankadulla sijaitsevan Galleria Heinon galleristi. Lopulta Jääsalolla oli varaa ostaa teos, keltainen asetelma, jonka hän sai 700 markalla teoksen jo varanneen, merkittävän taidevaikuttajan, mainostoimistojohtajan ja Suomen Nykytai. ”Suomessa ei ole totuttu teräväkielisyyteen ja -mielisyyteen”, Jääsalo kuittaa. Olimme nuoria, ja maalaus maksoi mielestämme hurjat 200 markkaa. Myöhemmin äiti osti ne pojalleen, ja Jääsalosta tuli Wardin taiteen välittäjä: teoksia meni suvulle ja muuallekin, ja nuori Jääsalo sai pienen provision, usein piirroksen tai akvarellin muodossa. Sen kanssa ei voi käydä kauppaa”, Raini Heino sanoo. Taiteen ajatteleminen rahassa ja sijoituksena on Saarikolle vierasta. Kun menimme kysymään, haluavatko he lähteä näyttelyyn, Rauli ilmoitti kirkkain silmin haluavansa, mutta isoveli Petrillä saattoi olla ’peli kesken’. Ensimmäisen kerran hän kävi tapaamassa taiteilijaa hänen kotonaan, sillä noin 17-vuotiaana Jääsalo vielä haaveili taiteen tutkijaksi ryhtymisestä. ”Se on hyvän ystävämme Kimmo Pyykön teos”, kertovat talo asukkaat Raimo Heino, 86, ja Raini Heino, 85. ”Kävimme paljon näyttelyissä ja lasten kasvaessa otimme heidätkin mukaan. ”Joistakin taiteilijoista tulee sielunkumppaneita, jolloin mennään sovinnaisen rajan yli. Omien sanojensa mukaan hän on välillä suututtanut puoli Helsinkiä. ”Ukonköriläillä on vanhoja mielipiteitä, naiset tulevat menemään eteenpäin avarakatseisempina”, Raimo Heino sanoo. Minä tosin viekoittelin mieheni näyttelyihin mukaan, samoin Raulin.” Rauli Heino teki ensimmäisen taidehankintansa kesätyörahoillaan ostamalla Markus Konttisen maalauksen. E sko Jääsalo on entinen diplomaatti, jonka taidemaailma tuntee hänen viiltävästä kritiikistään Facebookissa. Siitä tuli yksivuotishääpäivälahjamme”, Raini Heino kertoo. 80 Saarikko ei oikeastaan pidä itseään keräilijänä, hän ostaa sitä mikä vetoaa. Helsingin yliopiston maisterintutkinnon jälkeen hän sai idean oman gallerian perustamisesta. Myynti pelasti firman mutta särki sydämeni.” O makotitalon eteisessä Pohjois-Helsingissä istuu pronssinen rotta nojatuolissa. Kuin yhdestä suusta Heinot sanovat, että sijoittaminen ei koskaan ole ollut keräilyn motiivi. ”Emme ole koskaan myyneet mitään! Taloudellista järkeä ei siis ole tässä mitään”, Raimo Heino sanoo. Suomen suurimpiin kuuluvassa kokoelmassa on 1 416 teosta 223 nykytaiteilijalta: maalausta, grafiikkaa, kuvanveistoa, valokuvaa, liikkuvaa kuvaa. Jääsalo on ollut Wardin ystävä 60 vuotta
”Keräily ja sijoittaminen ovat yhdessä kuin huono suhde. Jos haluaa rakentaa hyvän kokoelman, sijoittaminen on viimeinen asia, jota hänen mielestään pitää ajatella. Työt viereisen sivun kuvassa ovat Jukka Korkeilalta ja Jyrki Riekiltä.. On keräilijöitä, jotka keräävät vain sosiaalisen statuksen vuoksi. Sanoin, että jos esittää tällaisen kysymyksen, ei kannata.” Sijoitusekspertiksi julistautuneen Pauliina Laitisen sijoituslistauksia Kauppalehdessä ja muualla Jääsalo pitää ”ällöttävinä”. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 81 deyhdistyksen puheenjohtajan Pelle Taucherin nenän edestä. Jääsalo kerää myös edesmennyttä Mauno Markkulaa, Matti Kujasaloa ja nuorempia nimiä, kuten Jyrki Riekkiä, Jukka Korkeilaa, Petri Hytöstä, Elina Merenmiestä, Teemu Mäenpäätä…Diplomaattiajalta on tarttunut mukaan jännittäviä afrikkalaisia, pienehköjä omintakeista muotokieltä edustavia puuveistoksia. Taidemaailman herkeämättömän seuraamisen, näyttelyissä ja tapahtumissa käymisen, tilalle on hänen mukaansa tullut esimerkiksi valmiiden näyttelypakettien hankkiminen maailmalta. ”Rafael Wardi on taiteilija, jossa yhdistyy perusinhimillisyys, viisaus ja taiteellinen taituruus”. Galleriat ja museot eivät Jääsalon mielestä enää tee samalla tavalla kulttuurityötä kuin ennen. Kerran yksi sukulainen kysyi minulta, kannattaisiko ostaa eräs teos. Nyt teoksia on vanhempien sukulaisten poismenon myötä alkanut tulla Jääsalolle. Ystävyys auttaa ymmärtämään taidetta. ”Olen sellainen, että auon päätäni vapaamielisesti. ”Keräilijöiden rooli on korostunut, koska esimerkiksi pankit ovat lopettaneet keräilyn.” Jääsalo on huolissaan taideinstituutiomme nykytilasta. Esko Jääsalon keittiössä on Elina Merenmiehen ja Jyrki Riekin teokset. Ulkoministeriössä se ei ollut hirveän helppoa.” DIPLOMAATTI JA SUORASUU. Ollessaan kiertävä suurlähettiläs hän keräsi veistoksia Nairobista Tansaniasta, Etiopiasta Addis Abebasta, Burkina Fasosta. Vielä Kongon sademetsistäkin ajautui taidetta Jääsalon kokoelmaan. Jääsalo ostaa, kun tuntee, että hänen on saatava teos. Jääsalo on aina lainannut teoksia näyttelyihin. Jääsalo ei koskaan osta mitään ellei tunne taiteilijaa henkilökohtaisesti
Toukokuussa Anonen valittiin Vuoden nuoreksi muotoilijaksi. Ei siinä varsinaisesti ole mitään pielessä, mutta muotoilun markkinoinnissa on tilaa muutokselle. Siinä, mitä on tarjolla ja mitä ihmiset haluavat kotiinsa. Mitä vikaa suomalaisessa muotoilussa on. Onko italialaiHanna Anonen on 34-vuotias muotoilija ja kuvittaja, jonka työt on noteerattu myös maailman suurissa tyylilehdissä. Cocktail-kattokruunu ei edusta funktionalistista tyyliä mutta pääsi mukaan kansainvälisiin näyttelyihin, ja tuotekuvat siitä lähtivät leviämään hyvin mediassa. Olen siitä todella iloinen, että tuote valmistetaan kokonaan Suomessa. 82 K E S K U S T E L I J A Teksti Mirva Sjöroos Kuvat Kristiina Kurronen T uotannossasi on kattokruunuja, kynttilänjalkoja, säilytysrasioita ja grafiikkaa. Tein 2016 Cocktail-valaisimesta protomalleja, joiden kuvien perusteella sille löytyi valmistaja. Siinä kiteytyy tyylini muotoilijana ja siitä kaikki lähti liikkeelle. Ne ovat kuin jostakin sarjakuvien maailmasta. Se kai linkittyy jotenkin hahmottamiskykyyn. MUOTOILIJA HANNA ANONEN: HYVÄ ESINE PYSÄYTTÄÄ. Kouluttauduin ensin puuartesaaniksi, sitten opiskelin Lahden muotoiluinstituutissa teolliseksi muotoilijaksi ja Aalto-yliopistossa taiteen maisteriksi taideteollisen muotoilun osastolla. Suomessa on esimerkiksi perinteisesti arvostettu tuotteen alkuperää, mikä on hyvä asia. Olen aina ollut kynä kädessä tai tekemässä jotakin. Miten uskalsit lähteä tekemään näin erilaista designia. Teet tosi epätyypillistä suomalaista muotoilua. Tarkkasilmäiset lukijat ovat huomanneet, että olet tehnyt kuvituksia myös Imagelle. Onko sinulla lahjoja myös muilla aloilla. Työsi ovat leikkisiä, hauskoja, ja hyvin veistosmaisia. Esimerkiksi karaoke ei ole minun vahvuuteni. Erilaisten projektien kautta annettiin vastuuta ja mahdollisuuksia kokeilla asioita ennakkoluulottomasti. Matematiikassa olen ihan ok. Oikeastaan maisterin opinnoissa tuli sellainen vapaus. En ole esiintyjä. Millainen vastaanotto oli. Miten kykenet toimimaan noin laaja-alaisesti
I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 83 OMISTA LÄHTÖKOHDISTA. ”Minun on helpompi työskennellä siitä lähtökohdasta, miltä itsestä tuntuu kuin noudattaa jotakin standardia siitä, miten suomalaisen oletetaan suunnittelevan” .
Visuaalisuus on se lähtökohta, minkä jälkeen ratkaisen tuotteen rakenteen. Kaikkiahan ei voi myöskään miellyttää. Näyttelyarkkitehtuurissa tilaa voi olla sitten kokonaisen museon verran, ja siinä on tsiljoona eri asiaa, jotka pitää sommitella sinne. Toivon, että tila on kävijälle elämys ja oma maailmansa. Sinut on palkittu 2013 Grafian Nuori luova -tunnustuksella ja sinulle on myönnetty ruotsalainen arvostettu Formex Nova -palkintoehdokkuus 2016. Se on haastava. Projekteissa on suurta vaihtelevuutta materiaalien ja tuotantojen välillä, kun mittakaava on aivan eri. Teen päätöksiä värein ja muodoin. Moni muotoilijalegenda on suunnitellut tuolin. Palkintonäyttely pidetään kesällä Galleria A2:ssa. Olet saanut paljon mediahuomiota ja tunnustusta. 84 K E S K U S T E L I J A nen postmodernismi innoittajasi. En ole tehnyt sitä vielä. Tuolia voidaan pitää eräänlaisena muotoilijan alter egona. Yritän miettiä niihin rytmistä kiinnostavuutta kokeilemalla mittasuhteita ja värejä. Miten sosiaalinen media vaikuttaa muotoiluun. Olet suunnitellut näyttelytiloja ja messuosastoja. Muodossa pitää olla jotakin katsottavaa, jota silmä voi seurata uudestaan ja uudestaan. Joko olet törmännyt suomalaiskansalliseen kateuteen. Hyvä esine on sellainen, joka erottuu ja pysäyttää. Näyttelytilasta haetaan tuotteelle tukea – että mikä on se tuotteen presenssi siinä tilassa. Voisihan se olla ihan mielenkiintoista. Mieluummin teen esineen, joka herättää tunteita, kuin esineen, joka on hajuton ja mauton. Memphis-tyyli on mielenkiintoista ja inspiroivaa, mutta suunnittelu lähtee itsestä. Pikkutuoli on kyllä ihan oma genrensä. En ole huomannut! Miten kuvailisit tyyliäsi. Tuotesuunnittelun ja esinesuunnittelun kohdalla tuotantoteknisiä asioita ja pieniä yksityiskohtia miettii todella paljon. Millainen olisi minun tuolini. Totta kai, jos on tehnyt makeen jutun ja se tuo iloa, niin sitä käytetään mediasisältönä somessa tai kuvituskuvana. Mikä tilasuunnittelussa on vaikeinta. Suomalainen puinen pikkutuoli on suunniteltu jo aika monta kertaa. Esineeni herättävät mielleyhtymiä. Tarkoitatko suunnittelijan vai kuluttajien näkökulmasta. Mitä on luvassa?. Koska teet oman versiosi. Tuon sarjakuvavertauksen olen kuullut ennenkin
Että siinä tilasuunnittelussa ei käytettäisi vaaleanpunaista. ”Esineeni herättävät mielleyhtymiä. Kuten. Laitoin jo omat toiveeni siitä sinne. Yritän miettiä niihin rytmistä kiinnostavuutta kokeilemalla mittasuhteita ja värejä. Muodossa pitää olla jotakin katsottavaa, jota silmä voi seurata uudestaan ja uudestaan. Tällä kertaa en vastaa itse tilan suunnittelusta, vaan siitä tulee toisen suunnittelijan näkemys, mikä on mielenkiintoista. ” Sinne tulee valmistuksessa olevia tuotteita eri vuosilta. –HANNA ANONEN. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 85 K E S K U S T E L I JA palstalla puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa
Siinä amerikkalainen yrittäjä Sophia Amoruso kertoo, kuinka parikymppinen koulupudokas perustaa käytettyjen vaatteiden verkkokaupan, joka tekee hänestä lopulta miljonäärin. Vaikuttajien voimajuoma Sata vuotta sitten suomalaiset naiset kapinoivat kahvittelemalla miehiltä salaa. Nyt internetin somevaikuttajat ovat tehneet kahvista girlboss-ilmiön symbolin, kirjoittaa aihetta tutkiva Ida Roivainen. Ikään kuin feminististä voimalausetta huutavan posliiniesineen lisäksi olisi pirstoutunut pala myös minua ja hahmottomalta tuntuvaa väitöskirjaprojektiani. Olin mukin hajoamisesta hämmentävän surullinen. Ihmistieteissä tutkijan etiikka perustuu tutkittavien henkilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamiselle. Heidän pastellinsävyisissä ja pirteä-äänisissä videoissaan toistuivat sellaiset teemat kuin johtajuus, yrittäjyys ja tyttöys sekä hästägit #girlboss ja #entrepreneurlife, yrittäjäelämä. Ennen tätä join kahvini sateenkaarenvärisestä ”Yas Queen” -mukista, mutta vuosi sitten se putosi lattialle ja särkyi. Huomasin, että aamurutiineja esittelevillä kanavilla näkyi yhä useammin sellaisia nuoria naisia, jotka kutsuivat itseään girlbosseiksi eli vapaasti suomennettuna ”pomotytöiksi”. Siksi en voi paljastaa varsinaisia tutkimuskohteitani. Ja sitä, miten näitä kaikkia tuntuu yhdistävän yksi asia. Kiinnostavaa oli myös se, että pomotyttöjen videoita yhdisti näkyvästi yksi kirja – omaelämäkerrallinen #Girlboss (2014). Se on kahvi. Essee Teksti Ida Roivainen Tässä jutussa annetut esimerkit henkilöistä tai heidän tekemistään sisällöistä eivät siis ole osa varsinaista väitöskirjaani, mutta ne kuvaavat tutkimiani ilmiöitä eli tyttöyttä, voimaantumista ja itsensä esittämistä. Niissä nuoret naiset esittelivät aamurutiinejaan ja laukkujensa sisältöjä, joiden syvyyksiin sukelsin kuin Ihmemaan Liisa kaninkoloon. Menestystarinan tärkein sanoma on se, että kenestä tahansa voi tulla mitä. 86 E S S E E J uon aamukahvini aina samasta mukista. Se on etelänmatkalta vitsinä ostettu euron rumilus, jossa lukee ”I <3 Rhodes”. K aikki alkoi vuonna 2012, kun tein Hollannissa kandintutkintoani ja välttelin kurssiesseiden kirjoittamsita tuijottamalla YouTube-videoita
L ämpimillä ruskean, valkoisen ja beigen sävyillä filtteröidyissä kuvastoissa pehmeä vaahto muodostaa hienoja kuvioita kauniiden kahviannosten pintaan. Ratkaisuksi maatalojen emännät ja säätyläisperheiden rouvat keksivät yhteisen kahvittelun, jota usein tehtiin miehiltä salaa. Kun täytyy saada aikaan, juodaan kahvia. Toisaalta ei naisilla olisi ollut kahviin varaakaan, koska miehet vastasivat perheen taloudesta. Kahvi oli myös niin kallista, ettei työläisillä ja köyhillä ollut aluksi siihen varaa. Ollaan siis uusliberalistisen mediatyön ytimessä. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 87 tahansa, kun paiskii tarpeeksi hommia. Kahvi ja erityisesti kahvimukit ovat nykyään muotia. Päätin irvistelyn sijaan perehtyä niihin tuntemuksiin ja ajatuksiin, joita pomotytöt minussa herättivät. Euroopan tai Amerikan suurkaupunkien kaltainen kahvilakulttuuri on Suomessa melko nuori. Melkein yhtä paljon sisältöä löytyy myös tunnisteilla #coffeelover, #coffeetime ja #coffeeaddict. Kun katsoin pomotyttöjen videoita ensimmäisen kerran, häpesin Amorusoa jäljittelevää badass-meininkiä ja vaaleanpunaista voimaantumista. Ja mitä enemmän vietin aikaa sisältöjen parissa, sitä enemmän löysin niistä kiinnostavia ja myös ristiriitaisia ulottuvuuksia. Nyt ihmeellisen kofeiinipitoisen eliksiirin evankeliumia julistavat tyylikkäiden mainostoimistojen ja vaikuttajamarkkinoijien luomat kahvifantasiat. Tyylitellyt, tarkoin editoidut kuvastot erikoiskahveista ja Girl, you can do it -tyyppisistä mukeista viestivät, että tullakseen oman elämänsä johtajaksi, on juotava koko ajan kahvia ja tehtävä hirveästi töitä. A lun perin kahvijuoma keksittiin 1200-luvulla Arabian niemimaalla Jemenissä, josta se jatkoi kulkuaan muun muassa Egyptiin ja 1500-luvulla entisen Bysantin pääkaupunkiin Konstantinopoliin (nykyisin Istanbul). Kahvi on nautinto, luksus ja lohtu samassa paketissa. Suomeen kahvi ja kahvikulttuuri tulivat Ruotsista turkulaisporvarien varustamilla laivoilla. Juokohan kukaan enää pannukahvia. Kotona juotu kahvi on myös aina ollut enemmän naisten kuin miesten tapa. Toisaalta kofeiinipitoiseen lohtujuomaan ja omaan aikaan kytkeytyy myös tehokkuuden viesti. 1700ja 1800-luvuilla mustaa kultaa juotiin Euroopan suurkaupungeissa usein julkisissa kahviloissa. Häshtäg coffee time, häshtäg omaa aikaa, häshtäg positive vibes. Edelleen toimivat ompeluseurat ja marttakerhot (nuo pomotyttöjen esiäitien verkostot) saivat alkunsa juuri näistä entisaikojen kahvikyläilyistä. Selvittää, miksi pomotyttösisältöä tehdään ja kulutetaan ja miksi se aiheuttaa niin voimakkaita reaktioita. Ne olivat pääasiassa älymystöön, politiikkaan ja kulttuurieliittiin kuuluvien miesten kohtaamispaikkoja, jonne naisilla ei ollut asiaa. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että pomotyttöjen kanavilla näkyy todella, todella paljon kahvia. Suomalaisille kahvi onkin ollut perinteisesti enemmän kotona kuin kahviloissa nautittava aine, joka on linkittynyt tiiviisti elämän rutiineihin, juhlallisuuksiin, iloihin ja suruihin. Termosmukien armeijat täyttävät ruuhka. Naapurit eivät enää piipahda toistensa luokse kutsumatta tai kaupunkilaiset kutsu läheisiään kahville. Ensin eksoottista juomaa nautiskeltiin rikkaiden parissa, mutta 1800-luvun kuluessa kahvi vakiinnutti paikkansa miltei kaikkien suomalaisten kodeissa. Samalla häpeä sai minut kuitenkin pohtimaan, miksi kaikki tyttöihin ja tyttöyteen mielletyt asiat tuntuivat niin ärsyttäviltä ja noloilta. Piristyksen ja kapinan lisäksi kahvista tuli symbolinen väline naistenväliselle yhteisöllisyydelle ja ajatustenvaihdolle. K U V A G E T T Y IM A G E S Ensimmäisiä eurooppalaisia kahvimaita olivat Italia, Hollanti ja Ranska. Mutta miksi juuri kahvia. Pelkästään Instagramin hakutoiminto tarjoaa aihetunnisteella #coffee yli 133 miljoonaa julkaisua. Aikaisemmin suomalaiset, maailman kahvijanoisin kansa, ryystivät sitä tassilta. Yhä useampi tapaa ystäviä mieluummin kahvilassa. Kahvi oli siis naisten kapinaa. Se ei ole mikään ihme, sillä ennen vanhaan naisia ei päästetty kahviloihin. Viime vuosikymmeninä kahvikyläilyt ovat selvästi vähentyneet. Viettelevästi kiemurtelevat höyryvanat kutsuvat hemmotteluhetkien pariin, ja tarkoin rajatut neliöt paljastavat, miltä pariisilais-newyorkilainen latte, cappuccino tai espresso näyttää ylhäältäpäin kuvattuna
Ne ovat aika tavallisia kuvauksia siitä, mitä ihmiset yleensä arkisin tekevät, ja siksi ne ovat niin suosittuja. Vähän niin kuin minun Kreikan-matkan muistoesineeni tai särkynyt voimamukini viestivät muille siitä, että olen populaarikulttuuria ja sen ilmiöitä tarkkaileva, huumorintajuinen ja ahkera tyyppi. Mutta on kahvi toiminut identiteetinrakentajana aikaisemminkin. Kuva viestii myös siitä, että Juhola on kansainvälinen ja kiireinen working girl, jonka elämään kuuluu matkustelu muodikkaisiin paikkoihin. Siitä viis, että välillä kuvien mukit ovat tyhjiä. Ikään kuin elämä olisi tiiviiseen ja kauniskantiseen self help -oppaaseen paketoitu looginen tarina, jonka ongelmakohdat ratkeavat, kun vain katsoo syvälle itseensä ja kahvikuppiinsa ja päästää irti myrkyllisistä ajatuksista ja toimintatavoista. Kun aitous on edellytys laskujen maksamiselle, on mahdotonta kuvitella sen olevan vilpitöntä. Lisäksi kahvi on somevaikuttajalle mainio visuaalinen rekvisiitta, jonka avulla poseeraus ja kuvien tunnelma paranee. Joinakin päivinä hän tekee valmentajansa Kanerva Ahonalan kanssa aamutreenin ennen kuin aloittaa päivän työt. Populaarikulttuuri, mainokset, meemit ja giffit toistavat ajatusta siitä, että kun väsyttää, kaadetaan kahvia koneeseen ja jatketaan hommia. 88 E S S E E bussit, ja työpaikkojen kahvihuoneissa porisevat kahvinkeittimet samalla, kun päivitellään työkavereille, monesko kupillinen on jo menossa. Kuva saateteksteineen viestii myös siitä, että Toivola on kuten kuka tahansa koronapandemiaan kyllästynyt töitä tekevä ihminen. #girlboss #feminist #female #empowerment Se mitä tarinoista usein puuttuu, on ymmärrys omien etuoikeuksien ja valta-aseman tarjoamasta etumatkasta. Sinä pystyt, jos minäkin pystyn. Tutkimillani pomotyttö-kanavilla harvoin näkee sisältöä, joka näyttäisi, mitä elämä on silloin, kun ei suorita to do -listoja, aamumeditaatioita tai sunnuntai-iltojen hemmotteluhetkiä. Ja aitous myy. ainakin olevinani. A rkisin kello soi aamuseitsemältä. Seuraajiensa mielestä Alexa Dagmar on aito. Tehokkuutta viestivästä kahvikulttuurista on tullut merkittävä osa myös diginomadien, yrittäjien ja muiden läppärityöläisten elämää. Siitä, että ylipäätään on voimavaroja ja mahdollisuuksia käydä läpi elämän vaikeita karikkoja. Ota ensimmäinen askel kohti armollisuutta ja menestyt. Viime aikoina Alexa Dagmarin aamut ovat täyttyneet myös vauvan hoidosta. Siitäkin huolimatta, että somesisältöä tuottaa oikea ihminen oikeassa ympäristössä. Kotoisia kuvia jaetaan, koska nykyään on oltava samastuttava, aito ja autenttinen, jos haluaa voittaa muut puolelleen. Toisaalta saattoi olla myös niin, että pikkurillin nostelija oli vain turhantärkeä snobi, ja reipas ryystelijä huumorintajuinen seuraihminen. Tämä kaikki selviää, kun katselee somevaikuttajan YouTube-vlogeja ja Instagram-stooreja. Käytännöllisyyden lisäksi kahviin ja kahviloihin liittyy paljon monimutkaisempia merkityksiä. Silti tällaiset yksilön kautta vaikeita paikkoja lähestyvät ”aidot” narratiivit ovat samastuttavia ja voimauttavia. Pikkurilliään sievästi nostava posliinikupin hörppijä oli korkea-arvoinen säätyläinen, kun taas tassiltaan äänekkäästi ryystävä tulkittiin rahvaanomaiseksi. Niissä. Instagram-kuva pariisilaisen Café Kitsunén pahvimukia pitelevästä Linda Juholasta ei viesti ainoastaan siitä, että somevaikuttaja juo kahvia ulkona. Tosin sen sijaan, että ahkerat ahertajat ryystäisivät kahvejaan kodeissaan tai työpaikkojen taukotiloissa, ovat he siirtäneet työpisteensä muiden nautiskeluareenoille. Tai saada sellaista näkyvyyttä, joka mahdollistaa kokemusten jakamisen. Tätä toistavat niin someyrittäjät, heidän sisältöjään kuluttavat seuraajat kuin vaikuttajaviestintäyritysten pomotkin. Sitten hän juo Nescup-kahvia, pyöräyttää itselleen smoothien tai valmistaa puuron. Silloin yrittäjä Alexa Dagmarin (oikealta nimeltään Alexa Mac Donald-Thomé) pitää herätä. Kun bloggaaja Julia Toivola taas julkaisee kuvan kahvikupistaan ja siihen liittyvän tekstin ”Oonko ainut jolla kahvinjuonti vaan lisääntyy näissä karanteenioloissa?”, kyse ei ole ainoastaan kahvihimon jakamisesta. Kysy itseltäsi, mitä sinä oikeasti haluat. Ahkeruutta ja väsymättömyyttä esitetään jakamalla kuvastoa, jossa kahvi on yhtä kuin tie menestykseen. Jo 1800-luvulla perheissä tarjottavasta kahvista, kahviastiastosta ja jopa kahvinjuontitavasta pystyi päättelemään henkilön yhteiskunnallisen arvojärjestyksen ja osittain myös sosiaalisen statuksen. Uupumuksesta tai vaikkapa sosiaalisen median paineista kyllä puhutaan esimerkiksi läheisyyttä viestivillä coffee talk -videoi lla mutta yleensä vain sellaisissa tilanteissa, joissa sisältöön on mahdollista liittää jokin samastuttava, voimauttava viesti. Ensin hän rullaa kasvojaan Amazon-verkkokaupasta tilaamallaan kasvorullalla, jota on säilyttänyt yön yli jääkaapissa. Päinvastoin someammattilaisten ”autenttinen” elämän jakaminen on yleensä laskelmoitua, editoitua ja kapeisiin raameihin mahdutettua. Kahvi ei siis ole vain juoma, vaan se on idea, joka kertoo, millainen kahvia juova yksilö on: kosmopoliitti, trendikäs, nautiskelija, tyylitietoinen, esteettinen, visuaalinen, seikkailunhaluinen, ahkera… Oma kannanottonsa on myös juoda ”ihan tavallista suodatinkahvia”. Voimamukien ja kahvin sävyttämä pomotyttöys on enimmäkseen valkoista, keskiluokkaista ja heteronormatiivista toimintaa, johon kytketyt näennäisen feministiset ulostulot vierittävät vastuun tasa-arvosta ja hyvinvoinnista yksilön harteille. Hänestä on äskettäin tullut äiti. Lopuksi meikkaus ja hiusten laitto yhteistyökumppanin tarjoamilla tuotteilla. Kahvikulttuuria tutkineen kanadalaisen sosiologin Sonia Bookmanin mukaan kahvista on tullut länsimaisen, urbaanin elämän osa, jonka voi liittää erilaisiin tarinoihin ja identiteetteihin. Tai olen Tehokkuutta viestivästä kahvikulttuurista on tullut merkittävä osa myös diginomadien, yrittäjien ja muiden läppärityöläisten elämää. Aitouden vaatimus on tietysti paradoksi. Ilman niitä ei henkilöbrändinä pärjää
Emme elä tyhjiössä. Jossakin muualla feminist-t-paitaan pukeutunut sosiaalisen median vaikuttaja painottaa, kuinka tärkeää yhteiskunnassa on huomioida intersektionaalinen feminismi. Ehkäpä minäkin kirjoitan tätä juttua kahvimukeista ja väitöskirjatyöstäni, koska haluan kuulua jonnekin. Sitten kauhon puruja mutteripannuun ja odotan. Siksi minäkin joka aamu laahustan keittiönkaapille ja kaivan esiin suosikkimukini. Pian olen taas valmis kohtaamaan maailman. Jos kukaan ei kommentoisi tai reagoisi pomotyttöjen sisältöihin, se tuntuisi siltä kuin ”omilla tekemisillä ei olisi mitään merkitystä”, kuten yksi haastattelemistani pomotytöistä taannoin totesi. Emme ole immuuneja meitä ympäröivän maailman vaikutuksille, eivät elämäänsä somessa jakavat pomotytöt eivätkä parisataa vuotta sitten kahvinkeitolla kapinoineet rouvashenkilöt. Populaarikulttuuria ja läheisyyttä tutkinut yhdysvaltalaisprofessori Lauren Berlant on osoittanut, että kun jaamme intiimejä asioita ja ajatuksia, odotamme ja haluamme oikeastaan sitä, että meihin ja tunteisiimme suhtauduttaisiin normaaleina ja tavallisina. O li kyse kahvista, feministisistä voimalauseista tai siitä, mitä kukakin syö aamupalaksi, somejakamiseen liittyy olennaisesti myös joukkoon kuulumisen tarve. Me otamme kuvia aamukahveistamme tai työnteostamme, koska haluamme olla osa porukkaa. Yhteys seuraajiin on tärkeä, eikä syynä ole ainoastaan voitontavoittelu tai menestyminen. Kukaan meistä ei voi määritellä, mikä on aitoa feminismiä ja mikä ei. Aitouden tai feminismin pyrkimys on jatkuvaa erilaisten identiteettien tasapainoilua, johon pomotyttöjen tapauksessa vaikuttavat muun muassa sisältöä kuluttavat yleisöt ja erilaiset sosiaalisen median alustat. Jutussa on käytetty lähteenä myös perinteentutkija Tuija Saarisen kirjaa Pannu kuumana: suomalaisia kahvihetkiä (2011). Henkilökohtaiset, samastuttavat tarinat ovat hyvää bisnestä. Samaan aikaan nykykulttuuri myös vaatii meiltä jatkuvaa itserepresentaatiota ja -reflektiota julkisilla alustoilla. Toisaalta, mitä ylipäätään on aitous tai feminismi ja kuka sen määrittelee. Ja siihen, miten feminismejä tuotetaan kaupallisessa, teknologiavälitteisessä mediaympäristössä. Sellainen, joka valintojensa ja tekojensa kautta saa muilta tunnustusta. Tällä hetkellä YouTuben lifestyle-aiheisia videoita katsotaan vuosittain yli 169 miljardia kertaa, ja menestyneimmällä kauneustubettajalla, meksikolaisella Yuyalla, on 24,6 miljoonaa seuraajaa. Sosiaalinen media, televisio, elokuvat, poliitikot, journalistit ja ajan hermolla olevat yritykset kaikki julistavat omia feminismejään. Kahvin avulla me sekä osallistumme yhteiseen kulttuuriin että vahvistamme omaa käsitystä itsestämme. Yhtäällä Naistenlehti X tai Kasvuyritys Z kertoo, kuinka heidän sisältönsä, tuotteensa ja henkilöstönsä ovat nyt monimuotoisempia kuin koskaan aikaisemmin! Toisaalla Uutismedia Ö näyttää lukijoilleen reaaliajassa prosenttiosuuksia siitä, kuinka paljon kunkin sukupuolen edustajia esiintyy heidän jutuissaan. Feministisessä mediatutkimuksessa (siis siinä, johon minunkin väitöskirjani asettuu) aidon ja epäaidon määrittelyä mielekkäämpää on tarkkailla sosiaalisen median sisällöntuottajia ja henkilöbrändejä niihin liittyvien ristiriitaisuuksien kautta. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 89 kiteytyy monien lifestyle-sisältöä tuottavien someyrittäjien suosio. Olisi naiivia ajatella, että yksilökeskeistä brändikulttuuria voisi paeta esimerkiksi julistautumalla sometai ostolakkoon. Olla samaan aikaan samastuttava ja erityinen. F eminismi on hot. Minä keskityn siihen, miksi aitouteen tai tietynlaisiin feminismeihin ylipäätään pyritään. Ja tässä jutussa minä, valkoinen, akateemisesti koulutettu kahvia juova hetero, yritän avata sitä, minkälaista feminismiä väitöskirjani käsittelee. K U V A G E T T Y IM A G E S. Se koskee myös somevaikuttajia. Epätodennäköistä on sekin, että joskus tavoittaisimme jonkin ”aidon” ja ”puhtaan” tilan, johon kulttuuri ja siihen liittyvät valtarakenteet eivät ulottuisi
Aleksi 13 suljettiin alkuvuonna, ja H&M ilmoitti äskettäin lähtevänsä. Olemme myös jalostaja, tuotamme riistalihaa eri muodoissa suoraan kuluttajille ja jälleenmyyntiin. Paikasta on onnistuttu tekemään niin ravintolamainen kuin näissä puitteissa on mahdollista. Voisivatko ravintolat tuoda asiakkaat takaisin pääkaupungin ytimeen. neja, jotka söivät riistaa kun sitä tarjosin. Cheddar ei ole sulanut kunnolla pihvin päälle, ja grillaus on jättänyt lihaan vain ujot mustat raidat. Burgeri tulee lounasaikaan pöytään 10 minuutissa. Härskimpi käristys olisi tuonut rapsakkuutta pihvin pintaan. Riistassa on vähän juhlaleima, mutta kun vähentää lihansyöntiä, voi syödä harvemmin vähän arvokkaampaa. Royale Cheese Burgerin (11 euroa) ainesosalista kuulostaa lupaavalta: sämpylä, pihvi ja cheddarjuustoa. Mahdollisimman arkinen. Eettiseen ja kestävään metsästykseen kuuluu, että ymmärretään luontoa ja eläintä. Arvostelun kohteeksi valikoituu BBQ Royale, jonka päätuote ovat premium-hampurilaiset. Jos valitsee istumapaikan niin, ettei näe käytävälle, voi melkein unohtaa olevansa Stockalla. Tuomme tilalle kokkeja ja muita yhteistyökumppaneita ja näytämme heille metsästystä ja riistanhoitoa. Käsittelemme vuodessa yli tuhat peuranruhoa ja kymmeniät tuhansia kiloja riistalihaa. Listalla on myös esimerkiksi kebabia, salaatteja ja pihvejä. 90 R U O K A T avaratalo Stockmann on kriisissä, ja ahdinko on levinnyt myös sen kotikulmille Aleksanterinkadulle, jossa myymälätila toisensa jälkeen tyhjenee. Toki Suomessa on aina syöty riistaa, mutta viimeiset 30 vuotta se huoltoasemien riisJAHDIN VALTAKUNTA RUOKAVAIKUTTAJA OLISIPA MENNYT KUIN STRÖMSÖSSÄ Stockmann, jonka katutasoon on avattu kaksi uutta herkuttelupaikkaa: pariisilaiskahviloista inspiroitunut Café Royale ja New Yorkin tunnelmia tavoitteleva BBQ Royale. Heistä tuli riistavegaaneja. Molempien takana on ahvenanmaalaiskokki Michael Björklund, jonka moni muistaa tv-ohjelma Strömsöstä. Miten se käsitellään ja kuljetetaan laukauksen jälkeen hygieenisesti ja kunnioittavasti. Hyvin hoidettu riista on saanut vapaan ja hyvän elämän. Riista voi jo nyt kuulua jokaisen halukkaan ruokapöytään ympäri vuoden, haluamme tuoda sen kaikkien ulottuville. Meillä ei ole tuotantoeläimiä, vaan mailla elää vapaana valkohäntäja kuusipeuroja, kauriita ja hirviä, vesilintuja, kyyhkysiä. Onnistuneessa hampurilaisessa yksinkertaisuus on valttia. Sivuseinällä on vihreää kaakelia ja lattia on tummaa puulankkua. Sen pitää olla kuluttajille helposti saatavaa ja käsiteltävää. Miten kaadetaan eläin niin, ettei se stressaannu, ja aiheuttamatta kärsimystä. Ajattelen mieluummin, että lihansyönnin paletin laajentaminen riistan suuntaan on liikettä kohti kestävämpää elämää. Opiskeluaikanani kavereissani oli vegaaViltgårdenin tilan isäntä Tomas Landers tekee työtä kestävän metsästyksen ja eettisen riistan eteen. Yläosastaan ruutulasinen seinä erottaa tilan tavaratalosta, ja valaistus on mukavan hämärä. Nyt suutuntuma on mössömäinen. Riista ei ratkaise lihansyöntiä. Olemme eräänlainen mallitila. Tätä yrittää nyt M itä kaikkea tuotatte Viltgårdenissa. Osataanko Suomessa syödä riistaa. Millainen rooli riistalla pitäisi olla suomalaisessa ruokapöydässä. Mutta en lähtisi asettamaan kotimaista tuotantoeläintä ja riistaa vastakkain. Valkohäntäpeuran jauheliha on jo aika pitkälle jalostettu tuote, mutta siihen on helppo tarttua. Jo päältä näkee, että se olisi kaivannut vähän lisää kypsennystä. Mitä väliä on, syökö nautaa vai peuraa. Sisältä liha on reilusti raakaa, joten kuivumisen vaaraa RAVINTOLA T e k s t i m a t t i k o s k i n e n K u v a s a n n a L e h t o T e k s t i V a L t t e r i V ä k e V ä
Juhannuksena juuston voi tarjota vaikka skagen-tahnalla tai mädillä, mutta tämä piirakka sopii kesän kaikkiin juhliin, napostelulautesella niin kun kuvassa tai syksymmällä ensimmäisten kantarellien kanssa. Pesäpallo räpylän kokoiseen pitaleipään on tungettu niin paljon lihaa, punakaalia, salaattia ja muita lisuk keita, että käsin syödessä tavaraa tursuaa ulos. Se on pitkälti luontoelämys, mutta puhun ihan mielelläni siitäkin puolesta, että metsästyksessä tapetaan eläimiä. Valmista täyte. 3. Millainen metsämies olet. Lisää kylmä vesi ja mustapippuri. Mikä on riistan paras lisuke. www.vapaatariistaa.fi merkiksi Bites, Social Burger ja Naughty Brgr. Miten juot kahvisi. Toki on paljon ennakkoluuloja: riistaa pidetään vahvan makuisena tai vaikeana valmistaa. 2. Sekoita taikina tasaiseksi. Maut ovat kuitenkin kohdillaan: on sekä raikkautta että sopivaa tulisuutta. Olen asunut Skotlannissa, joten juon teetä maidolla ja hunajalla. Anna jäähtyä kokonaan ennen kuin leikkaat piirakkaa. Kun paikan keulakuvana toimii Michael Björklund, tuntuisi luontevalta, että meille tar jottaisiin New Yorkin sijaan autenttinen pala Ahvenanmaata tai vaikka Strömsötä. Kaada seos piirakkavuokaan ja paista 20 minuuttia. Viini. Nykyisin huomaa, että moni lähteekin metsälle raaka-aine mielessä: se tuo ruokaa pöytää. Lopulta eniten jää mietityttämään ravintolan konsepti – se ei ole kovin ainutlaatuinen tai uusi. Tykkään käydä metsällä koiran, kavereiden ja lasten kanssa. Premiumhampurilaisia tekevät jo lähistöllä esi takäristys on ollut Uudesta-Seelannista tuotua kuusipeuraa tai saksanhirveä. VÄSTERBOTTENPIIRAKKA 3 dl jauhoja 150 g kylmää voita 3 rkl kylmää vettä runsaasti tuoretta mustapippuria myllystä 400 g Västerbottenjuustoa 3 kananmunaa 3 dl (kaura)kermaa suolaa & mustapippuria 1. Nypi voi ja jauhot keskenään. En juo kahvia. Mutta yhä useampi ammattikokki on ottanut riistan haltuun, ja reseptiikka on kehittynyt huimasti. Ymmärrän sen hyvin. BBQ Royale Aleksanterinkatu 52, Helsinki Pääruuat 11–32 euroa KUUKAUDEN RESEPTI T e k s t i m a t t i k o s k i n e n K u v a s a n n a L e h t o T e k s t i V a L t t e r i V ä k e V ä R e s e p t i j a k u v a T a r a J u n k e r. Laita uuni lämpenemään 200 astee seen. Kysynnän sijaan raja on tällä hetkellä raaka-aineen saatavuudessa. Meidän on helppo näyttää, mikä ero siinä on kotimaiseen riistaan. Se olisi jo syy lähteä Stockalle syömään. Piirakan voi hyvin valmistaa edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa. Nyt kun peuraa on saatavilla, moni on huomannut, että se on erittäin mureaa ja helppoa valmistaa. Kehityskelpoinen annos tämäkin. Peura on monelle mörkö. Raasta juusto ja sekoita kananmunien ja kerman kanssa. Painele taikina piirasvuoan (halkaisija 25 cm) pohjalle ja reunoille. Toisella visiitillä syön kebabin. Ihan niin kuin itse kerätyt sienet tai marjat, itse kaadettu eläin on lautasella ihan oma juttunsa. RUOTSIN TULIAISIA ei ole. Esipaista 10 minuuttia uunissa. Hyvää kebabiakin saa vaikkapa Citycenterin Döner Harjusta. Metsästys on kehittynyt käsi kädessä ruokakulttuurin kanssa. 4. Viltgårdenin lihaa myymme ympäri vuoden, pääasiassa Vapaata riistaa -nettikaupan kautta ja jonkin verran isoihin marketteihin. Liha on vähän kuivunutta, minkä saattoi arvata, kun näki keittiössä pyörivät vartaanjämät. Maksamme ruhoista hyvän hinnan, jolla metsästysseurat ja maanomistajat rahoittavat toimintansa kehittämistä. Riistakannat ovat kyllä kestäviä, mutta edelleen metsästäjät syövät saaliin enimmäkseen itse. Siihen kuuluu, että arvostetaan raaka-ainetta, annetaan sille aikansa ja nähdään vaivaa sen eteen. Mausta suolalla ja pippurilla. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 91 R uotsissa Västerbottenjuusto eri muodoissa on itsestäänselvyys juhannuksena: juustoa käytetään perunasalaatissa, sillilautasen lisukkeena ja, kuten tässä ohjeessa, piirakassa. Ainesosat ovat kuitenkin kunnossa, ja pie nellä petrauksella tästä saa kelpo hampurilai sen
Kesäkuun tärkeimpiä elokuvaensi-iltoja on Italiaan sijoittuva, pojasta, merihirviöstä ja mielikuvituksen voimasta kertova Pixar-animaatio Luca, ja se tulee ainoastaan Disney+-palveluun. Elokuvateatterin ja suoratoiston kilpailussa panokset ovat eri maissa ja eri yleisöjen elokuvien kannalta kovin erilaisia. Samoin kävi edelliselle Pixarille, parhaan animaation Oscarin voittaneelle Soulille. Tämä on indie-elokuvateollisuuden keskeinen logiikka. Näin nopeaa sen ei vain pitänyt olla. Parin vuoden kuluttua nähdään seuraava näytös. Yhtäkkiä prinsessabrändija huvipuistokonserni on teknologiayritys, joka – muutossuunnan vastustajien mukaan – kohtelee valkokangasta rujommin kuin kukaan muu. Disney ja vaikkapa Yhdysvalloissa pandemian innoittamana elokuvansa samanaikaisesti valkokankaille sekä suoratoistoon paneva Warner-hbo Max -konserni ovat goljatteja omilla säännöillään. Elokuvateattereilla on perinteisesti ollut yksinoikeus uutuuksiin, niin sanottu ensimmäinen ikkuna. Joko se ryhtyy ostamaan elokuvateattereita, tai sitten useimmat suomalaisetkin katsovat seuraavan 007-leffan Amazon Prime Video -suoratoistopalvelusta. Erikoistuneet elokuvateatterilevittäjät maksoivat ne etukäteen. Toukokuussa Amazon osti mgm-studion ja samalla James Bondin jakeluoikeudet. KALLE KINNUNEN Kun suuret kasvavat suuremmiksi, monimuotoisuus on uhattuna. Yksittäisen nyt esillä olevan elokuvan saaminen ripeämmin kotiin jättiläisten välityksellä on kuluttajalle mukavaa. Kulissien takana kyse on rahoituksestakin – edelleen etenkin pienemmillä laatuelokuvilla, joiden tekemisen mahdollistaminen perustuu ennakkomyynteihin eri maihin. 92 E L O K U VA N yt sen pitäisi tapahtua. Joidenkin mielestä kyseessä on Pandoran lipas. BLACK WIDOW Elokuvateattereissa ja Disney+ -palvelun vuokraamossa 9.7 LUCA Disney+ -palvelussa 18.6.. Marvel-seikkailu Black Widow on ensimmäinen iso Hollywood-elokuva, joka saa Suomessa laajan valkokangaslevityksen – kirjoitushetken tietojen mukaan siis myös Finnkinolla – samanaikaisesti, kun se on jo vuokrattavissa kotikatseluun. Niillä, jotka ovat vaalineet teoksia, joista kasvaa hitaasti isoja juttuja, jos ja kun ne ovat todella hyviä. Keiden palveluille sadat miljoonat kuukausimaksua pulittavat tilaajat jäävät. Toiset katsovat asiaa kuluttajan vapauden kannalta. Tarjontaa on enemmän kuin koskaan. Kyse ei ole vain elokuvateatterien vallankäytöstä: tähän asti Finnkinon kaltaiset markkinajohtajat ovat ykskantaan kieltäytyneet ottamasta saleihinsa elokuvia, joiden teatteri-ikkuna on alle kolme kuukautta. Siitä tuli sisäänheittotuote tilauspalveluun – mutta Oscar-voitto osoittaa, ettei se enää vie arvostusta pois. Toisaalta tragedia on muistuttanut, kuinka paljon kaipaamme valkokankaan ääreen. Eniten hävittävää on elokuvateattereilla ja pienillä, laatuelokuvien levittäjillä. Ne, jotka eivät oitis ala vetää katsojia, vaihtuvat seuraaviin ripeämmin kuin koskaan ennen. Suoratoistopalveluilla on vain voitettavaa. ”Suoraan videolle” ei ole enää haukkumatermi. Noustiin jopa tasolle, jolla oltiin 1980luvun alussa, ennen videolaitteiden läpimurtoa. Disney on jättiläinen, jonka ei tarvitse varjella muutamaa elokuvateatterimenestyksiksi arvioitua leffaansa. Olen varma, että Soulin ja Lucan tekijöitä silti salaa kismittää, että vuosien työstä tuli kotiviihdettä, ei täysin validoitu elokuva. Kehitys oli vääjäämätön. Se taas ei ole, että vaikeudet valuvat indie-arvoketjun seuraavaan portaaseen: laatuelokuvien tekeminen vaikeutuu. Pandemian tulonmenetykset realisoituvat osin vasta tulevina kuukausina, kun elokuvat kilpailevat teattereissa hirveässä paineessa. Kokonaisen vuoden elokuvat ovat tulossa ensi-iltaan päällekkäin niiden kanssa, jotka valmistuvat nyt. Koronakaarteessa lanseerattiin Disney+-suoratoistopalvelu, josta tulikin kehityksen nopein kirittäjä. Se oli eräs niistä asioista, joita arvostaa vasta kun nr menettää. Suomessa elokuvissakäynnit olivat pandemiaan asti nousussa kymmenen vuoden ajan. Normaalisti satojen miljoonien arvoinen elokuvateatterikierros jää väliin. Toivottavasti vain väliaikaisesti. Pandemia kiihdytti muutoksia, jotka olivat jo tuoneet vanhaa Hollywoodia ja teknologiayhtiöitä lähemmäs toisiaan. SUORAAN VIDEOLLE KALLE KINNUNEN on Imagen kolumnisti, joka 43-vuotiaana jo hyväksyy Pixar-faniutensa. Niille käynnissä on suoratoistopalvelun kiihdytysvaihe, jossa sitä pitää nostaa hinnalla millä hyvänsä. Tilanne ei ole siis kuluttajallekaan hyvä, ellei pidä vain suurimmista hiteistä, joille riittää aina tilaa valkokankailla. Kuluttajan etu ei sittenkään ole aina katsojan etu, kirjoittaa Kalle Kinnunen
Ilman koronaa kyseessä voisi olla tämän kevään kauhuhitti.. Tämä kertoo toki Hollywoodin kapeista kauneusihanteista ja ehkä omista asenteistani, mutta myös siitä, ettei sentimentaalinen nostalgiatrippi tarjoa ihan hirveästi pureskeltavaa. Yakovin mielenterveys on ollut aiemmin koetuksella, ja kun brooklynilaisasunto täyttyy yön mittaan kammottavista näyistä, ei hän voi olla varma, mikä on totta ja mikä ei. C M o r e s s a 1 . Monet yhdysvaltalaiset kauhuelokuvat ovat lainanneet juutalaisten kulttuurista ja mytologiasta – dybbuk-demoni on genren peruskauraa – mutta kovin pinnallisesti. . Kalsea saarimaisema tarjoaa tutun mutta toimivan miljöön ja Karukosken ohjaus on ammattimaista, joskaan ei erityisen mieleenpainuvaa. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä rikosetsivä Nigel Strangeways (Billy Howle) on puolestaan aloittanut työt saman saaren poliisiasemalla ja tajuaa nopeasti, ettei pojan kuolemaa ole tutkittu huolella. V u o k r a a m o i s s a . H B O N o r d i c i s s a . The Vigil on kulttuurisesti spesifiä säikyttelyä. Osin jiddišiksi puhuttu The Vigil hyödyntää juutalaislorea kekseliäästi tuntumatta lainkaan eksotisoivalta tai omivalta. . Kahden jakson perusteella rikosmysteeriä punotaan auki taitavasti, vaikka Francesin amatöörietsiväntyö tuntuukin paikoin epärealistiselta. Rivien väleistä voi lukea halutessaan siitä, miten hyvin tai huonosti tähdillä menee: Matthew Perryn itseironiset väliläpät tuntuvat suorastaan synkiltä, eikä epäselvästi artikuloiva, päihderiippuvuudesta kärsinyt näyttelijä saa jaksossa montaa puheenvuoroa. Little Fishin asetelma, jossa pariskunnan yhteinen historia häviää kuva kuvalta, muistuttaa tietenkin Michel Gondryn ja Charlie Kaufmanin Tahrattomasta mielestä , mutta sävy on tyystin toinen. Little Fish Emma (Olivia Cooke) ja Jude (Jack O’Connell) tutustuvat ja rakastuvat keskellä pandemiaa, joka pyyhkii ihmisten muisteja. Friends: The Reunion Frendien pitkään odotettu ”paluu” asettaa haasteen: voinko katsoa koko sataminuuttisen tv-erikoisen kommentoimatta injektoitujen ja operoitujen päätähtien ulkonäköjä. V u o k r a a m o i s s a . Frances (Cush Jumbo) metsästää poikansa tappanutta kaaharia Wightsaarella Etelä-Englannissa ja sotkeutuu isossa kartanossa elävän perheen elämään. k e s ä k u u t a a l k a e n . Juden muisti alkaa heikentyä ja Emma ilmoittaa miehensä kokeelliseen operaatioon, joka saattaisi parantaa sairauden. A r v i o t A n t o n V A n h A M A j A M A A K u v a t h B o n o r d i c j A V u o k r A A M o t. The Vigil Keith Thomasin esikoisohjaus esitettiin Toronton elokuvajuhlilla melkein kaksi vuotta sitten, mutta laajaan levitykseen se on päässyt vasta nyt. Mattson Tomlinin käsikirjoitus ei tosin näytä kaikkia muistisairauden rumimpia puolia ja elokuva yrittää näyttää niin kovin kauniilta, että se sortuu paikoin pateettiseen ylitunteiluun. Brittiläisen Britbox-suoratoistopalvelun tilaama kuusiosainen rikossarja seuraa kahta traumasta kärsivää päähenkilöä, joiden tarinat linkittyvät. Julkkikset David Beckhamista Malalaan puhuvat siitä, kuinka tärkeä Frendit on heille ollut, Lady Gaga ja Lisa Kudrow esittävät yhdessä Smelly Catin . I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 93 SUORAAN VIDEOLLE The Beast Must Die Dome Karukosken ohjaama The Beast Must Die on varmaa tekoa. . Idea on yksinkertainen ja nerokas: Nuori hasidijuutalaisten yhteisöstä lähtenyt Yakov lupautuu valvomaan yöksi Holokaustista selvinneen vanhan miehen ruumista, joka makaa lakanalla peitettynä keskellä olohuonetta. Muisti ei häviä toisen toivomuksesta vaan mystisen taudin seurauksena. Pandemiakuvauksena elokuva resonoi tietenkin melkein kaikissa (se kuvattiin kauan ennen koronaa), muistinmenetyksen kuvauksena ehkä erityisesti muistisairaissa ja heidän omaisissaan. Muissa osissa nähdään Jared Harrisin (Chernobyl) ja Geraldine Jamesin (Kuningattaren jalokivi ) kaltaisia konkareita – sekä pienessä sivuroolissa eräs Elina Knihtilä. Aikamme suosituimman tilannekomedian päätähdet hengaavat vanhoissa lavasteissa, halailevat, näyttelevät uudelleen sarjan ikonisimpia kohtauksia ja juttelevat jokapaikanhöylä James Cordenille sarjan tekemisestä. Eksentrisen tieteisfiktion sijaan Little Fish on melko arkinen ja ihan kamalan surullinen
Avausraita brutal on Garbagea, mutta se Olivia Rodrigo, 18, on vuoden popsensaatio – ja ihan syystä, kirjoittaa Samuli Knuuti. Jos jostain voi valittaa, on se, että sovi tukset ovat turhan varovaisia. ”I’m so insecure, I think / that’ll I die before I drink” tai ”I love people I don’t like”. Autoilu on muutenkin hedelmällistä maaperää popille: mieleen tulee ainakin Death Cap For Cutien Glove Compartment, The Beatlesin Drive My Car, Black Box Recorderin The English Motorway System ja Depeche Moden Behind the Wheel. drivers license asettaa loppulevylle tunnelman, sillä SOUR on häikäilemätön erolevy. OLIVIA RODRIGO SOUR Rodrigon rakkaus klassiseen rockiin näkyy myös kappaleessa deja vu, jossa laulun puhuja kritisoi entisen rakkaan uutta tyttöystävää, joka tuntee Billy Joelin tuotannosta vain Uptown Girlin.. Kovin inhimillistä sekin. Ennen kaikkea SOUR on täynnä ällistyt tävän hyviä biisejä. Rodrigo taas vähättelee itseään kautta linjan, vaikka näyttää öljymaalaukselta. Kunnes tammikuussa hän julkaisi esikoissinglensä drivers licence (kyllä, Olivia käyttää text speakia, aikamme esperantoa). Musiikilisesti Rodrigo tuo mieleen nuo ren Taylor Swiftin, Lorden, Paramoren, Billie Eilishin ja myös Alanis Morissetten. drivers licence on erolaulu, ja siksi ajokortin saaminen osoittaa, miten tuskallisen eron sattuessa näkee kaikessa merkityksiä. Koska jos sellainen ihminen tulee dumpatuksi, mitä mahdollisuuksia meillä muotopuolilla läskeillä on. Harvoin on teinitytön elämää näin kypsästi kuvattu. Sillä mikä olisi samastuttavampaa kuin kuvankaunis nainen tai mies, joka silti tulee jätetyksi. Niitähän on tehty maailman sivu, mutta harvoin vasta 18 vuotta täyttäneen nuoren naisen tekemänä. Taylor Swift julkaisi keväällä uudelleen tehdyn version Fearlesslevystä saadakseen julkaisuoikeutensa takaisin. Ja silti Rodrigo osa olla myös nuori: ”I’m so sick of been seventeen / Where’s my fucking teenage dream.” (Runsas fucksano jen viljely kielii halusta karistaa Rodrigon Disneytausta.) betterillä taas Rodrigo toi voo, että hänen entinen heilansa olisi onnel linen, mutta ei niin onnellinen kuin hänen kanssaan. Auto kun on suljettu tila, jossa parisuhteet usein paljastavat syvimmät ongelmansa. traitor ja better ovat kerrassaan hienoja kappaleita, ne painottelevat katkeruuden ja sympatian välillä ja osoittavat kypsyyttä yli tekijänsä vuosien. Tai ”I wore makeup when we dated / in case I thought you like me more”. Rodrigo kun oli sivuroolissa sarjoissa Bizaardwark ja High School Musical. Jo tuolloin Helsingin Sanomat kirjoitti, että Rodrigo kirjoitti laulun ajokortin saa misesta. Ja onhan tämä toki eri luokkaa kuin Bob ”Bob” Dylanin misogynisnen Blood on the Tracks. Promokuvissa Rodrigo on usein esiin POPTÄHTEYS VUONNA 2021 SAMULI KNUUTI on espoolainen kustannustoimittaja ja kirjoittaja, joka kulutti 18:nnen ikävuotensa lähinnä tekemällä palapelejä ja lukemalla kauhukirjoja. SAMULI KNUUTI on väärä johtolanka, sillä muu levy on säy seämpää aina jealousy, jealoysyn lempeästä valssista monen muun kappaleen akusti sempaan ilmaisuun. Kaikki laulut radiossa sattu vat, ne kaikista liukuhihnamaisimmatkin listatuotteet. Rodrigon laulut kestäisivät tanakammat sovitukset. Joten miksi ei ajokortin saa minen sattuisi sekin. tynyt Morrisseyn paidassa, eikä tämä ole ihme, sillä hän on selvästi napannut useam man lehden Manchesterin miehen kirjasta. Jokainen albumin raidoista käsittelee eroteemaa: ja kuka voisi syyttää häntä, sillä jos on 18, on helppo tuntea, ettei ole koskaan tuntenut tällä tavalla – eikä siksi koskaan tulekaan uudestaan niin tuntemaan. Täytyy kirjoit taa, että SOUR on vielä parempi albumi. Morrissey julisti olevansa rakastamatto missa, vaikka oli hyvin komea mies. 94 M U S I I K K I E llet ole Disney Channelin tilaaja, tuskin tiedät kuka on Olivia Rodrigo. Tämä on tosin vain pieni kauneusvirhe albumissa, joka voi olla vuoden paras laa tuaan. Ja vaikka olisitkin, tuskin välttämättä silloin kaan. Mitään en siltä karsisi, mitä ei kannattaisikaan tehdä, sillä albu milla on mittaa vain 34 minuuttia. Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että Elvis Presleyn Hound Dog kertoisi kul kukoirista. Rodrigon rakkaus klassiseen rockiin näkyy myös kappaleessa deja vu, jossa lau lun puhuja kritisoi entisen rakkaan uutta tyttöystävää, joka tuntee Billy Joelin tuo tannosta vain Uptown Girlin
Mutta mitä kaupunginosalevyllä on sanottavaa Kontulasta. HASSAN MAIKAL: Betonitarha ( S O N Y ) Kontulalaisen Hassan Maikalin debyyttialbumi kuulostaa läpimurrolta. Mikko Pykäri laulaa ensimmäistä kertaa itse, ja Pyqäri on mainio tiivistymä hänen urastaan. Stadin kesä -kappale kuulostaa System of a Downilta, mutta tekstiä on kreditoitu Loirille ja Leinolle. Yeboyahin kanssa tehty Aina ollu tääl on poc-bängeri, jossa on ainesta lajin Suomi-klassikoksi – yrittäjiä on piisannut. A r v i o t O s k a r i O n n i n e n K u v a t L e v y y h t i ö t. Love or Peacea ei erota bändin aiemmista levyistä. Se merkki varhaisen on vanhuuden. Vai onko se myötämielinen luenta. Maikalilla on hunajainen nössöääni ja sohjoinen stadiässä. KINGS OF CONVENIENCE: Love or Peace ( E M I ) Ehkä koronamyyssaaminen johti pehmeän musiikin trendin putkahtamiseen. Myös norjalaisduo Kings of Convenience tekee paluun 12 vuotta edellisen levynsä jälkeen. Kiitos Alvar Yrjänä Escartinin biittien ja sävellysten, harva se biisi tuntuu hitiltä. Silloin levyn paras biisi Miettusen paku saa ja voi kuulostaa Popedalta ja Kolmannelta naiselta. PYKÄRI: Pyqäri ( P M E ) Ilkeämielinen luenta Pykärin uutuudesta: saako neljänkympin kriisi aikuishipsterin leikkimään Ibeä. Itsetietoisuus on sopivalla ja piinallisella tasolla, kuten korkeampien kulttuuripääomien popissa kuuluu. Kahdestaan-biisissä on upeat eurodance-taustalaulut, joista puuttuu rumuus. Nollakymmenluvulla yhtye teki kahvilavertauksista levyarviokliseen, sillä se kuulostaa Nick Drakelta hukuttautumassa kauralatteen. On Phoenixiä, 2000-luvun Göteborg-indietä ja kokeellisia nykylauluntekijöitä kuten (Sandy) Alex G:tä. Escartin on tämän hetken suomalainen tuottaja, jota seurata. Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin kitara ja rummut -duo antaa itsestään kuvan Suomen The White Stripesinä, mutta suurilta osin Ursus Factory on jukeboksi, joka hölmöilee läpi suomirock-kaanonin. Suomalaisen r&b:n – ja ehkä yhteiskunnankin – rakenteellinen ongelma on, että parikymppiset pojat ovat kirjallisilta taidoiltaan fiksun seitsemäsluokkalaisen tytön tasoa. Onneksi tekstejä voi kutsua ”uusvilpittömiksi”. Bossanovaisat Rocky Trail ja Catholic Country ovat AAA-laatuluokan taustamusiikkia, mutta huippuviimeistellyn hajuttomuuden lisäksi bändissä soi nyt nostalgiakin. Onnellista sukupolvea leimaa syvän päädyn uunoilu. Hyvin epäilyttävä kombo. Feist vierailee kahdella biisillä, kuten vuoden 2004 Riot on an Empty Street -albumillakin. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 95 OLIVIA RODRIGO SOUR URSUS FACTORY: Onnellinen sukupolvi ( J O H A N N A ) Ursus Factoryä on sanottu Suomen tärkeimmäksi rockyhtyeeksi, ja se todistaa, että suomirock on nykyään kitschiä. Muuten on kiusallisempaa. ”Oon mä, oon mä, mä tuun aina oleen mä”, Maikal laulaa. Shine 2009:llä oli aikanaan trendibändin leima, mutta sen estetiikka kantaa 10 vuoden jälkeenkin. Kesän odotetuin albumi on kantritähti Kacey Musgravesin uutuus, ja sama pehmoilu on Pykärinkin levyn kantava voima. ”Kuulin et rakastat / kaikkee vähän latteeta?”, Pykäri laulaa levyn hittibiisillä, jonka nimi on tietenkin Ongelmia. Yhtyeen suosio on helppo ja mahdoton ymmärtää: suomirockin kysyntä on tarjontaa suurempaa, ”kovan livebändin maine” on aikamme laatuleima ja yhtye piilottelee läpitunkevaa nostalgiaansa tekemällä siitä karnevaalin. Ero ylempänä arvioituun Hassan Maikaliin ei voisi olla suurempi
Ei siksi, että yksinpuhelussakaan olisi mitään vikaa, se on kyllä pessimistisessä ahdistuksessaan valitettavan tarkkanäköinen mutta tuntuu alkupuolen materiaaliin verrattuna väistämättä vähän tavanomaiselta. Koti-ikävä alkaa vaivata. JUHA ITKONEN voi myös vain pistäytyä siitä mukavasti virkistyen. Ihailen täydellistä pidäkkeettömyyttä. Toisaalta on selvää, ettei avaruuteen voi jäädä. Kirjailija Turo Kuningas kommentoi siinä muun muassa ilmastonmuutoskeskustelua ja korona-ajan vastenmielisiä ilmiöitä sekä vastaa itselleen esittämäänsä kysymykseen, kannattaako taiteen yrittää kuvata maailmaa. Luen seuraavan luvun ja ihmettelen, onko tämä Kutvonen nyt nainen vai mies, minkä ikäinen hän edes on, eihän tässä ole järkeä. Ihailen yksinäistä omistautumista ja hullunrohkeutta, jota tällainen teos on vaatinut, sillä koko kansan suosikkikirjaa näin omintakeisesta teoksesta tuskin tulee. Ihailen irtonaisuutta ja pelottomuutta. Teoksessa on vahvasti mukana myös nimen lupaama intergalaktinen taso. Näin siis edetään, päättäväisesti yhä ulommas avaruuteen, ja samalla ehkä vääjäämättömästi myös rajoille, joilla alus alkaa erkaantua lennonjohdon ulottumattomiin. Jotain aivan muuta pieninä annoksina, ja sitten taas takaisin maan päälle. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että ”Kutvonen oli Janis Joplin, Jim Morrison, Megan Thee Stallion, Bukowski, Dee Snider, Nicki Minaj, Bret Michaels, Kiss, Skunk Anansien Skin, Mikko Alatalon siniset silmälasit” ja niin edelleen, puoli sivua lisää. Uskoisin, että Kutvosen tekstiavaruudessa Turo Kuninkaan uusi romaani vei Juha Itkosen matkalle, jossa piti luopua realistisesta lukutavasta. Näin tiukassa istuu realistinen lukutapa. Tämä on siis lähtökohta. Gwarnaia on kenties oma rakas Telluksemme, tai sitten ei, en tiedä. Maan päälle palaa teoksen loppuosassa myös tekijä. Kapselissa on ahdasta. Ground control to Major Tom. Lukijalle (tai ehkä tarkemmin sanottuna minulle) tämä on ehkä lievä pettymys. TURO KUNINGAS: Kutvonen in Space WSOY. Kyse on Gwarnaia-nimisestä planeetasta Perseuksen klusterissa, mutta Gwarnaia vaikuttaa Kutvoselta planeetan hahmossa, alituiseen muotoaan muuttavalta. Omasta puolestani kiitän Kuningasta tajuntaani laajentaneesta matkasta ja ilmoittaudun saman tien mukaan seuraavalle. 96 K I R J A K irjan nimi on Kutvonen in Space. Vasta jossain neljännen tai viidennen Kutvosen kohdalla huomaan, että kaikkien lukujen järjestysnumero on 1, ja hyväksyn lopullisesti, että Kutvonen todella voi olla ihan mitä tahansa, myös ”Neitsyt Maria istumassa seimessä Jeesus-lapsen kasvoilla, mummo kutomassa villasukkaa ja mummon mätänevä ruumis nojatuolissa, Äiti Teresan painajainen ja Grace Kellyn oksennus”, aivan kuten ulostulon alkulehdillä on tehty selväksi. Ihailen kyllä sitäkin. ymmärrystä erilaisista tekstirekistereistä: Kuningas heittää moninaiset Kutvosensa yhä uudenlaisiin tyylipastisseihin, joissa riittää kierrettä ja kekseliäisyyttä. Esimerkiksi käy vaikkapa sivulta 135 käynnistyvä pitkä, tarkasti runomittaan puettu sotakertomus, jonka sisältö ei ole ihan sitä samaa kuin Vänrikki Stoolin tarinoissa. Siitä huolimatta hyppään muina lukijoina ensimmäisen minulle esitellyn Kutvosen kyytiin ja ajattelen, että tästä tämä nyt lähtee, henkilöhahmon kehittyminen. Ihailen myös suvereenia kielentajua ja AVARUUSSEIKKAILU 2021 JUHA ITKONEN on helsinkiläinen kirjailija, joka ei lapsena ymmärtänyt Star Warsia eikä Star Trekiä. Can you hear me Major Tom. Hauskaa on ollut, suorastaan hulvatonta, mutta avaruusseikkailu on yli neljäsataa sivua pitkä, ja jossain kolmensadan paikkeilla mittani alkaa olla täysi. Tai sitten Gwarnaia todella yllättää, ja juuri niin käy. Tunnelma käy klaustrofobiseksi. Aukottomiin tulkintoihin tuskin kannattaa pyrkiä. Nimiölehdellä, kohdassa jossa voisi lukea vaikkapa romaani, lukee ”ulostulo”. Ja voi hyvänen aika, onhan se nyt riemukas! Jotain aivan muuta on monessa tapauksessa tyhjä lupaus, mutta tätä teosta voisin näillä sanoilla kuvailla. Jos aikoo elää ihmisen elämää ihmisten joukossa, sieltä on tultava pois. Tuntuu jotenkin siltä, että ehkä tekijänkin, mutta sitkeästi kapteeni jatkaa matkaa kohti kaukaisia galakseja. Kirjaan tarttuville suosittelen paitsi realistisesta odotushorisontista luopumista, myös mahdollisesti ei-lineaarista lukutapaa. Olen myös jossain määrin perillä aiemmin kaksi proosateosta julkaisseen Turo Kuninkaan humoristisesta ja genrerajoja rikkovasta tyylistä. Ulkoavaruuden kautta kierrätetystä, absurdin humoristisesta yhteiskuntakritiikistä laskeudutaan eräänlaiseen synkkään yksinpuheluun tässä omituisessa ajassa, jota parhaillaan elämme
Vähitellen isän ja tyttären välille muodostuu hapuileva ymmärrys. Gummerus, 287 s. Aviomies on kiinnostunut lähinnä hiihtämisestä, joten entisen heilan syli alkaa houkutella. Keski-iän kriisin lisäksi teos naureskelee yhteiskunnan medikalisoitumiselle. ”Minulakin petymykset on aika paljon. Lyhyt maallinen loistomme lienee kirja, johon yhdet rakastuvat palavasti, kun taas toiset eivät lämpene laisin. VAROVENTTIILI VUOTAA NINA LYKKE: KOHONNUT RISKI Suom. Tero Valkonen. Nina Lykke kirjoittaa notkeasti ja teräväkatseisesti, mutta romaanin luokkakritiikki on melko kädenlämpöistä. Samoja käytösmalleja on myös päähenkilössä itsessään. Kohonnut riski sopii viihdyttäväksi kesälukemiseksi. Sellaisena toimivat minäkertojan mukaan ”huumeet, uskottomuus, huorat, kavallus, mikä tahansa, kunhan se ei kestä päivänvaloa”. Vietnamissa syntynyt poika varttuu Yhdysvalloissa, jossa elämää varjostavat syrjintä, homofobia ja sodassa traumatisoituneen äidin väkivaltaisuus. Kerronnassa eri aikatasot vaihtelevat ja muistot limittyvät bulgarialaiseen mytologiaan. Lievästä toisteisuudesta ja tunteilevuudesta huolimatta Tatko on vaikuttava esikoisteos ja harvinaisen koskettava isäsuhteen kuvaus. Romaanin rakenne perustuu ennemmin muistin kuin tarinankerronnan logiikkaan; se on tilanteiden, tunnelmien ja tunteiden kudelma. Keskiluokkaisen elämäntyylin paineet kestää vain, jos on ”varoventtiili”. Taustalla on vaikea suhde bulgarialaissyntyiseen isään, jääräpäiseen ja aggressiiviseen. Elin tuskailee potilaidensa kanssa, jotka eivät joko huolehdi itsestään tai huolehtivat itsestään liikaa: lääkäriasema on ”jonkinlainen vapaa-ajan kerho ihmisille, jotka harrastavat kehon signaalien kuuntelemista”. Niiden kansa on pakko elä”, sanoo korkeakoulutettu isä, joka työskentelee suomalaisen pikkukaupungin satamassa. Suositun norjalaiskirjailijan romaanissa yleislääkäri Elin kaipaa vaihtelua arkeen. Teos on kehystetty kirjeeksi lukutaidottomalle äidille: ”Äiti, kun puhumme äidinkieltämme, puhumme vain osittain vietnamia mutta kokonaan sotaa.” Intiimiydestä huolimatta vaikutelma on korostuneen kirjallinen, sillä runollinen kieli vetää huomion voimakkaasti itseensä. S&S, 268 s. Katkera Elena etsii itseään maailmalta ja hakee viettelypeleistä vallan tunnetta. Keskeinen teema on elämän hauraus. I M A G E h e i n ä – e l o k u u 2 2 1 97 HAURAS ELÄMÄ OCEAN VUONG: LYHYT MAALLINEN LOISTOMME Suom. ARMOTTOMUUDEN PERINTÖ NINA GIMISHANOVA: TATKO Kosmos, 277 s. K E S TÄV I Ä J U T T U J A A r v i o t S i l v i a H o S S e i n i K u v a t K u S t a n t a m o t SEURAAVA IMAGE ILMESTYY 12.8.2021. Sitä lähestytään niin sodan, ystävien huumekuolemien kuin eläimiin kohdistuvan väkivallan kautta. Sanna Manninen. Suomi on iloton ja rasistinen, Bulgariaa vaivaa ”armottomuuden perintö” – henkinen köyhyys ja vihamielisyys. Romaani kertoo kahden kulttuurin välissä elämisestä. Seksistä ja kuolemasta Vuong kirjoittaa upeas ti
Sukupolvemme parhaat mielet, maalla ja kaupungissa, katsomassa Euroviisuja, kommentoimassa Facebookissa Euroviisuja. Kun kevennyksenä tokaisen, että noita voisit varmaan käyttää autofiktioon, Jani syöksyy pelastamaan ne. 10.5. 9.5. Lasten Insta-tilillä ei mainintaakaan uudesta kodista. Ur-mieheni on hankkinut päältä ajettavan ruohonleikkurin, jonka penkillä istuu twiittaamassa ja odottamassa ruohon kasvamista. 18.5. 23.5. Janin ”Inte!”-huudahdus katosi ruotsinkielisen puheen alle, kun mies kertoi meille pikkukylämme historiasta. Eggs kimaltelee käyttämättömänä aitassa avaamattoman Weber-laatikon vieressä. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen. 20.5. Olinkin jo kauan halunnut keskustella seksuaalisuuden moninaisuudesta lasteni kanssa. Viikonloppu maalla. Heteromies kuulemma arvostellut bi-naisen kirjan väärin. Miehen lähdettyä Jani kertoi tämän olevan ”rasisti ja homofoobikko niin kuin melkein kaikki täällä”. Jos muuttaa maalle, mutta kukaan ei kuule, muuttaako maalle. Ennen kuvanottoa Jani oli liannut upouudet rukkaseni mullassa, jotta kuva näyttäisi ”autenttisemmalta”. Lapset löysivät vajan perältä laatikollisen 80-luvun saksalaisia pornolehtiä täynnä raskaina olevia naisia. Tänään suomenruotsalainen naapuri, vanhempi mies, tuli esittäytymään, kysyi ruotsiksi, sopiiko, jos käytämme ruotsin kieltä. Kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen, kun huomaa oman miehensä tutkailevan säilytettävien tavaroideni pinoa ja siirtävän siitä salaa itselleni tärkeitä asioita roskapinoon. Edessä pitkä kesä, syksy, elämä maalla. Edessä pitkä kesä Elina joutuu ruohonleikkuuseen, kun Jani on siihen liian raivoissaan. 24.5. Nyt kun Jani voisi viimein leikata ruohoa uudella lelullaan, hän ei raivoltaan ”kykene” siihen, ja minä leikkaan ruohoa 43-vuotiaan heteromieheni pauhatessa leikkurin melun yli, kuinka keski-ikäisten heterosetien aika on ohi. Elämää maalla ennen ja nyt. Jos muuttaa maalle, mutta kukaan ei kuule, muuttaako maalle. Muutettaisiinko maalle, jos ei olisi Instagramia?. 8.5. Janin sivut täynnä kuvia Janista läppärin kanssa terassilla (”Ota monta eri kulmista!”) sekä siitä kerrasta, kun Jani piteli käsissään lapiota. 12.5. Maallemuuttotrendi on kiinalaisviruksen lahja kapitalismille. Muutettaisiinko maalle, jos ei olisi Instagramia. Janilla kriisi. Olohuoneessa kymmeniä pinoja Janin säilytettävää historiaa, roskiin menossa vain hänen isovanhempiensa kirjeet. 15.5. Pitkin maaseutua kaikuu kaupunkilaisten hätähuuto ”Tämähän on palasina!” kuljetusfirman auton kaartaessa pois talon pihasta. Jani on aina ollut ruoanlaiton yläpuolella, mutta maalle hän on hankkinut yhteisillä rahoilla sekä Big Green Egg -hiiligrillin että Weberin kaasugrillin. 98 C I T YM A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 6.5.2021 Kokoamme Janin kanssa elämäämme pinoihin Helsingissä: tämä minusta tulee maalle mukaan, tämä joutaa roskiin. Kasvattajana sanoisin, että on merkittävä ero lapsissa, jotka tuijottavat ruutujaan Helsingissä, ja lapsissa, jotka tuijottavat ruutujaan rintamamiestalon toisessa kerroksessa, jonka kaikista raoista vuotaa niin, että lapset saavat raitista ilmaa
6,90 €) ENNAKKOTILAAJAN ETU SINULLE!. Tavoitepainossa pysyminen: Intuitiivinen syöminen ja muut uudet hyvät tavat. Etu on voimassa kotimaassa 16.7.2021 asti. /tilaa-kilotpois Lehti ilmestyy 4.8.2021 ja postitetaan sinulle kotiin kannettuna. Kuusi onnistujaa kertoo inspiroivan tarinansa. TILAA: lue.terve.. Löydä oma tapasi keventää: Asiantuntijoiden ja lääkärien testatut neuvot. Startti, johon pystyt: Aloittamisen psykologia ja käytännön ohjeita. Lehtipisteissä lehti tulee myyntiin hintaan 6,90 €. Kansihaastattelussa Hanna Partanen. TILAA UUSI ERIKOISLEHTI Kilot pois pysyvästi ennakkotilaajan etuna VAIN 5 €! (norm. UUTUUS: Fiksun painonpudotuksen erikoislehti Kauneuden ja Terveyden tekijöiltä! Kaikki, mitä pysyvään painonpudotukseen tarvitset