Olavi Uusivirta ei halua keskittyä yhteen asiaan. TAISTELU VALLASTA Onko ajan henki Akavan Sture Fjäderiä vastaan. Siksi hänellä on monta uraa. V KO 20 20 -3 5 29 3 6 120 6 VÄÄRIN KOHDENNETTU Raskausvaatemainoksia keskenmenon jälkeen. KOTI–KONTTORI 6–0 Syitä palata toimistolle ei juuri ole. 6–7/2020 HEINÄ–ELOKUU 11,90?€ O LA V I U U S IV IR TA : ”M Ä EN TIE D Ä O IK EIN , ET TÄ M IK Ä N A R R A TII V I TÄ S SÄ PIT Ä IS I VA LIT A .” IM A G E 27 7 H EIN Ä –E LO K U U 20 20. PA L
Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät kuolemaan asti. Seitsemän valhetta ELIZABETH KAY Tiivistunnelmainen psykologinen trilleri kuvaa elämän tärkeintä ihmissuhdetta. 24 95 24 95 27 95 Image6-7_valikoima_230x297.indd 2 27/05/2020 15.50.17. KARISTO 32 95 Poika, myyrä, kettu ja hevonen CHARLIE MACKESY ”On ihana lukea kirjaa, jonka sivuilla on kuin ystävän lämpimässä halauksessa.” – Seura NEMO 19 95 Kun kuningas kuolee ELINA BACKMAN Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki. LIKE 24 95 Sen pituinen se JANNE SAARAKKALA Rohkea sukupolviromaani yhdistää tunnelmia Levottomatelokuvasta ja Antti Holman Järjestäjästä Ultra Bran soidessa taustalla. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . LIKE 27 95 Hetken Pariisi on meidän PIHLA HINTIKKA Taideja muotimaailmaan sijoittuva esikoisromaani on rakkauskirje Pariisille sekä vetävä kertomus haaveista ja kunnianhimosta. OTAVA Etsitkö täydellistä kesäkirjaa. ”Jännittävä ja taitavasti rakennettu kokonaisuus, jolle jää odottamaan jatkoa.” – Helsingin Sanomat OTAVA Sitten tapasin pehmeän miehen LAURA MANNINEN Törkeän hauska ja häpeämättömän itseironinen kuvaus yhden helsinkiläisnaisen värikkäistä miesseikkailuista. OTAVA Mustaa jäätä ANNE VUORI-KEMILÄ Synkkäsävyinen, dekkarimainen tarina kahdesta poikkeusihmisestä ja heidän ristiriitaisesta suhteestaan. OTAVA 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Vesi RAIMO PESONEN Pikkurikollisten road trip kasvaa vaikuttavaksi kuvaksi lähitulevaisuuden Suomesta. Millaisia valintoja voi tehdä lopun ajan kynnyksellä
Tässä ei ole mitään symbolista 34 33-vuotias Maria Teikari haastaa Sture Fjäderin. Omaa luokkaansa 72 Käsikirjoittaja-ohjaaja Jenni Toivoniemi kantaa ulkopuolisuuden traumaa. On niin helppoo olla Olavi 24 Olavi Uusivirta ei valita enää, vaikka mikään ei riitä. Kohti ja ohi 54 Kun mainonta osuu liian kohdilleen, keskenmenon saaneelle mainostetaan raskausvaatteita. Takana loistava tulevaisuus 42 Kukaan ei muuta Alvar Aallon suunnittelemaan Sunilaan. KU VA : N IK LA S SA N D ST R Ö M . Mykistetty Itämeri 82 Ihmisen takia Itämeren vedenalainen maailma on vaiennut. 64 Korona on osoittanut, ettei toimistoja tarvita mihinkään. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 3 Valokuvaaja Niklas Sandström kuvasi Kotkan Sunilaa (s. Miksi oikeastaan palaisimme toimistolle. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 27 7 | h eiN ä-e lo ku u 20 20. K A N N EN KU VA : B RY A N SA R A G O SA . 42)
Aluetutkija Timo Aro sanoo Melenderin Sunila-artikkelissa, ettei usko kaupungistumisen ison kuvan muuttuvan, mutta kehityksen vastavirrat voivat voimistua. Kaupunkitai kulttuurikohteistamme niitä etsivä pettyy helpommin. Aalto suunnitteli myös tehtaan ja Sunila onkin Aallon toteutuneista töistä laajamittaisin. Vertailu on liian helppoa: Kuopion rännikaduilla ei leiju samanlainen jännittävä henki kuin pariisilaiskortteissa, eikä kauppahalleissa käy samanlainen kuhina kuin basaareissa. Rimpsu on mainittu myös Tommi Melenderin tähän numeroon kirjoittamassa jutussa Kotkan Sunilasta. Mökkihingun taustalla on varmasti ollut ainakin kolme tekijää: epävarmuus hotellien aukiolosta kesällä, ajatus etätyövetoisemmasta tulevaisuudesta ja halu päästä kevään kököttämisen jälkeen luontoon. Jos sijainti käy tarkoittamaan luontoa, tarkoittaa se ensi vaiheessa pientaloalueiden ja Etelä-Savon kaltaisen alueiden suosion kasvua, sillä hyvien liikenneyhteyksien tähden ne ovat hybridi uutta ja vanhaa käsitystä sijainnista. He kaikki kun eivät koskaan muuta mukana. Aika on kuitenkin ajanut paperiteollisuuden vanhan mahdin, volyymin ja patruunoiden yli, ja siksi myös Sunilan. Mistä kannattaisi vuokrata asuntoauto. Perheasunnon saa auton hinnalla. Luonto on myös se, joka mahdollistaa elämykset. M oni kesälomalainen on tänä vuonna joutunut uuteen tilanteeseen, kun lomaviikot pitääkin viettää Suomessa. Kaupungistumisen vastavirtoja huippukalliista kaupungeista maalle on nähty jo esimerkiksi Yhdysvalloissa, eikä kotimainen hinku mökille tai pientaloon ole mitenkään toinen ilmiö. Millaista on Itä-Suomessa. Kätevät yhteydet töihin, palveluihin ja hyviin kouluihin ovat niitä kriteerejä, joilla keskiluokka on tavannut miettiä mahdollisia asuinalueitaan. Nykyajassa alueen sijainti ei ole ollut suomalaisen arjen kannalta ideaali: Aallon funkkistalojen huoneistojen neliöhinnat ovat kolminumeroisia. Hyvien vuokramökkien parhaat viikot menivät nopeasti ja jopa mökkikauppa vilkastui. Kauppalehti kertoi toukokuussa, että Etelä-Savossa kesämökkien keskihinnat olivat nousseet ensimmäisellä vuosineljänneksellä 40 prosenttia vuoden takaisista hinnoista. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 5 Hyviä sijainteja Hyvä sijainti on tavannut tarkoittaa sijaintia lähellä fyysisen maailman kiinnostavimpia asioita. Keski-Suomen järvireiteille, Saaristomerelle tai puuttomalle Pohjois-Lapille taas on turha etsiä parempaa versiota muualta. . Se ei riitä kilpailussa, jossa hyvä sijainti on tavannut tarkoittaa sijaintia lähellä fyysisen maailman kiinnostavimpia asioita. Ilman Aallon nimeä alue kärsisi sijainnistaan vielä enemmän. Ei löydy. pääkirjoitus. Sunila on Alvar Aallon 1930-luvulla suunnittelema ja 1950-luvulla lopullisesti valmistunut asuinalue Sunilan sellutehtaan työntekijöille ja johdolle. Tosiasiassa yhtälö ei ole näin helppo, sillä kysymys ei ole vain kaupungista tai luonnosta, vaan siitä, missä oman elämän tärkeimmät ihmiset sijaitsevat. Elämään edes hetkeksi vähän avarammin kuin kerrostalossa. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Sijainti, Sijainti, sijainti, kuuluu kiinteistönvälittäjien mantra tärkeimmistä asunnon hintaan vaikuttavista tekijöistä. Sijaintia lähellä valtakunnan parhaita palveluita, kulttuuria ja työpaikkoja. Vaikka matkustusrajoituksia on nyt purettu, olivat ne kevättalvella ja keväällä voimassa sillä seurauksella, että varmistaakseen pääsyn kotoa edes jonnekin oli suunniteltava Suomi-lomaa. Kevään aikana aiheesta riitti kyselyitä Facebookissa: Mitkä ovat Turun saariston parhaat paikat. Lyhyt työmatka on voinut olla lisäneliöitä tärkeämpi valintaperuste, mutta koettu etäasiointija etätyökevät voi vaikuttaa siihenkin, mitä sijainti, sijainti ja sijainti jatkossa tarkoittaa. Lähellä kaikkea välttämätöntä mutta myös ylellistä. Luontoa kotimaanlomailijan tietenkin kannattaakin hakea, sillä se on meillä ainutlaatuisen kaunis. Kävelymatkan päässä, niin kuin kaupunkien keskustoissa. Kahden ja puolen tunnin junamatka Etelä-Savon Mikkelistä Helsinkiin ei ole mikään juttu, jos se pitäisi tehdä vaikkapa vain kerran viikossa. 13 kilometriä Kotkan keskustasta, rakennemuutoksen syömällä seudulla puolentoista tunnin ajomatkan päässä Helsingistä
T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Mia Heino asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. H els in gin yli op ist o. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Ku va : Tim o H uv ilin na , H els in gin yli op ist om us eo Lehtimainos.indd 2 19/05/2020 14.01. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Aikakauslehtien liiton jäsen. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2020 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 27. elokuuta 2020. vuosikerta, 277. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski digiToiMiTuspäällikkö Miikka järvinen TuoTTaja laura MyllyMäki ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Hanna Anonen, Elina Cajan-Nikkinen, Dominic Fleischmann, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Kati Kelola, Kalle Kinnunen, Ella Kiviniemi, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Julia Korkman, Pasi Kostiainen, Sami Kuusela, Jyrki Lehtola, Susanna Luikku, Veera Luoma-aho, Mark McGuinness, Tommi Melender, Tuomas Nortema, Satu Nyström, Oskari Onninen, Jenna Parmala, Juho Pihlajaoja, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Mikko Rikala, Venla Rossi, Anni Sairio, Niklas Sandström, Bryan Saragosa, Nick Tulinen, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. 35. NYKYTAIDE& KLASSIKOT 18.6.–20.9.2020 M ed us a Ro nd an in i. numero
1987) on valokuvaaja ja elämäntapapurjehtija, joka suunnittelee maailmanympärimatkaa ja samalla dokumentoi maailmaa sellaisena kuin sen näkee. Olihan se helvetinmoinen operaatio, mutta tuntuisi aivan väärältä kuvata vanhemmuutta vain sitä kautta.” @Artunkupla Luin @imagelehti @SunaVuori ”tes tamentin” liittyen Sunan uraan toimittajana ja teatte rikriitikkona. Tähän Imageen hän kirjoitti jutun kohdennetusta mainonnasta. 1987) on helsinkiläinen toimittaja, joka on kirjoittanut laajasti erilaisiin aikakauslehtiin kuten Tulvaan, Museoon, Suomen Luontoon, ET-lehteen, Me Naisiin ja Tähdet ja Avaruus -lehteen. Mietin jo, että onko tämä maksettu mainos, mutta olihan siellä muutama nimetön entinen työntekijäkin mukana. Kuvailussa ja huomioissa journalistisen työn muutoksesta oli jotenkin todella paljon samaa kuin yliopistotyön muutoksessa. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @NinniKahkonen Ihana kolumni @imagelehti lapsiperheistä . Tähän numeroon hän kuvasi Sunilan asuinaluetta ja sen asukkaita Kotkassa, jossa hänen sukujuurensa ovat. ImageIlmot2020.indd 3 26.5.2020 13:09:06. @ReettaRaty kiteyttää hienosti: ”Pikkulapsiaika. @imagelehti Tekijöitä NIKLAS SANDSTRÖM (s. Todella hieno artikkeli! @AnittaAhonen Juttu Ellun Kanoista oli mielen kiintoinen. JENNA PARMALA (s. Tujunen ja Piha ovat tunteita herättävä, ristiriitainen voimakaksikko. Aikaansaavat kokoomusmuijat mun silmissä
Avaaja
TeksTi kati kelola kuva satu nyström ”Ihmiskauppaan ei aina kuulu fyysistä pakottamista” Minna Viuhko Tutkit tuoreessa väitöskirjassasi ihmiskauppaa Suomessa vuosina 2000–2015. Viime aikoina on tullut enenevissä määrin ilmi myös pakkoavioliittoihin tai erilaisiin hyväksikäyttöön tähtääviin avioliittoihin liittyviä tapauksia.. Millaisia ihmiskaupan muotoja Suomessa esiintyy. Useimmat tapaukset liittyvät ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sekä prostituutiokontekstissa että sen ulkopuolella. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 9 Ihmiskaupasta ei pitäisi puhua sensaatiohakuisesti modernina orjuutena, sanoo ilmiötä tutkinut Minna Viuhko
Miksi. Todellisuus ei ole vain tämä. Tutut tai puolitutkin ihmiset voivat helpommin luoda uhriin luottamuksellisen suhteen ja käyttää sitä hyväksi. Mistä tässä on kyse. Mistä näin suuri ero johtuu. On tärkeä ymmärtää, että he eivät ole vastuussa siitä, että joku on hyväksikäyttänyt heitä. Näillä on tunnistettu ihmiskauppatapauksia. Ihmiskauppa on erityisen piilossa olevaa rikollisuutta. Lopulta kyse on uhrin ja tekijän välisestä valtasuhteesta. Orjuudesta puhuminen voi johtaa siihen, ettei nähdä, että nämä ovat tavallisia ihmisiä, jotka voivat joutua työskentelemään huonoissa oloissa tosi hienovaraisessa mutta tiukassa kontrollissa. Mitä haittaa siitä on. Usein sen ajatellaan liittyvän ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. Millä muilla työelämän alueilla sitä on meillä tavallisimmin. Orjuudesta puhumalla pystytään vaikuttamaan ihmisten tunteisiin ja saadaan omalle asialle huomiota. Kauneudenhoito-, siivous-, rakennusja maatalousala, marjanpoiminta. Mitkä tekijät altistavat ihmiskaupalle. Uhrit voivat myös ihan tietoisesti olla päättäneet lähteä maastaan ja muiden mahdollisuuksien puuttuessa vaikka myydä seksiä. Miksi on tärkeää, että mielikuva passiivisesta uhrista väistyisi. Huomio ei mielestäni ole hyödyllistä, jos se luo harhaanjohtavia mielikuvia. Voi olla vaikea uskoa, että läheinen ihminen on pettänyt luottamuksen. 10 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 avaaja Jos hyväksikäyttäjä on tuttu tai sukulainen, tilanteesta voi olla vielä vaikeampi irrottautua.” –?minna viuhko ” Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset ihmiskaupasta. Taloudellinen kontrolli on hyvin yleistä. Samoin kotityössä, kuten kotiapulaisena. Orjuusretoriikka on helposti myös objektivoivaa ja ihmisen toimijuuden kyseenalaistavaa. Myös miehet ovat ihmiskaupan uhreja, erityisesti työhön liittyvässä ihmiskaupassa. Ne voivat liittyä sukupuoleen, ikään, etniseen taustaan, maahanmuuttajastatukseen, oleskelulupaan, sen puutteeseen, heikkoon kielitaitoon, terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen. Monesti nämä ovat aloja, joissa työskentelee paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Jos verrataan sitä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän lukuihin, niin siellä on vuosittain satoja asiakkaita. Virallisessa auttamisjärjestelmässäkin on vain osa tunnistetuista – puhumattakaan kaikista – uhreista. Meillä on myös Suomen sisäistä ihmiskauppaa, jossa kaikki osapuolet ovat kantasuomalaisia. Vastoin yleistä luuloa ihmiskaupassa tekijät eivät usein ole ammattirikollisia vaan uhrin tuttuja, kuten sukulaisia, työkontakteja tai seurustelukumppani. Jos hyväksikäyttäjä on tuttu tai sukulainen, tilanteesta voi olla vielä vaikeampi irtautua. Kyse on monen eri tekijän risteymästä. Kritisoit ihmiskaupasta usein käytettyä vertausta modernina orjuutena. Se, että tekijä on uhrin tuttu, voi usein myös vaikeuttaa ilmiön tunnistamista. Tekijällä on enemmän valtaa ja mahdollisuuksia sekä käytössään keinoja, joilla voi kontrolloida uhria ja saada hänet riippuvaiseksi. Annetaan ymmärtää, että ollaan ystäviä tai rakastavaisia. Rikokset voivat olla jopa vuosia jatkuneita prosesseja, ja ilmiö on moninainen. Jos on tehnyt tällaisen päätöksen jossain vaiheessa, se ei tarkoita, ettei voisi silti joutua hyväksikäyttötilanteeseen. Stereotyyppinen mielikuva ihmiskaupasta on juuri nuori nainen tai tyttö, joka on fyysisellä väkivallalla raahattu maasta A maahan B ja pakotettu lukittuun huoneeseen myymään seksiä. Yksi kapea käsitys on myös, että ihmiskauppaan liittyy aina fyysistä väkivaltaa ja pakottamista. Määrä on pieni. Koteihin ei tehdä tarkastuksia kuten ravintoloihin. Pitää esimerkiksi ymmärtää, että tavallisena avioliittona tai työsuhteena alkanut tilanne on vuosien varrella voinut muuttunut tilanteeksi, joka onkin jo ihmiskauppaa. ?. Fyysisen pahoinpitelyn sijaan voi olla erilaisia psykologisen vallankäytön ja kontrollin muotoja. Ihmiskauppa voi olla tällaistakin, mutta usein kontrolli on paljon hienovaraisempaa. Siitä, mitä tapahtuu yksityiselämän piirissä, on vielä hankalampi saada tietoa. Suomessa on annettu 2010-luvun lopulla vuosittain 0–7 tuomiota ihmiskaupasta. Missä suhteessa tuomiot ovat todellisiin lukuihin. Ravintola-alan ihmiskaupasta on uutisoitu paljon. Eli aletaan ajatella ihmisiä, jotka työskentelevät pakotettuina hiki hatussa pelloilla. Tutkiminen ja näytön saaminen on hankalaa varsinkin, jos tapaukseen liittyy ulkomaisia henkilöitä, jotka eivät oleskele Suomessa. Sen tutkiminen on hidasta ja vaatii resursseja ja asiantuntemusta
Ajamisen iloa KATTAVASTI VARUSTELLUT CHARGED EDITION MALLIT VALITSE xLINE TAI SPORT.. Kuvan auto erikoisvarustein. nahkainen urheiluohjauspyörä, 18” kevytmetallivanteet ja LED-valaistus etuovien verhoilussa. THE X1 TÄYSIN UUSI PLUG-IN HYBRID. X1 xDrive25e Plug-In Hybridissä yhdistyvät sekä polttoettä sähkömoottorin parhaat puolet: matala polttoaineen kulutus ja päästöt sekä dynaaminen ajamisen ilo. (X1 xDrive25e Charged Edition xLine tai Sport). Lue lisää osoitteessa BMW.fi. Electrified by Ensi kertaa BMW X1 on saatavilla ladattavana hybridinä. Joy. kulutus 1,8 l/100 km, CO2-päästöt 41 g/km (WLTP). Vapaa autoetu 870 €/kk, käyttöetu 705 €/kk. 47.489,30 €. Sähköinen toimintamatka on 52 km. Tarjolla kattavasti varustellut Charged Edition xLine tai Sport -mallit, mm. Autoveroton hinta 45.300 €, toimituskulut 600 €, arvioitu autovero 1.589,30 €. BMW X1 xDrive25e A Charged Edition xLine tai Sport alk. BMW xDrive -nelivedolla pärjäät turvallisesti säällä kuin säällä. EU-yhd
Juttu puutarhakaupunkimiljööstä alkaa sivulta 42. Viime vuonna siellä myytiin 45 neliön kaksio 7 000 eurolla. Siellä vanhojen osakehuoneistojen hinnat ovat reaalisesti laskeneet: hinnanlaskua on ollut 336 postinumeroalueella 503:sta, joissa tehtiin vähintään 30 kauppaa sekä vuonna 2010 että 2019. –20 –10 –40 –30 +20 +30 +40 % +10 Hintakehityksen jakauma postinumeroalueittain* 75 ALUETTA 50 25 data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. Kuitenkin eniten kallistuneet alueet ovat pääosin Helsingissä. PR O G R A M FO R IN TE R N AT IO N A L ST U D EN T A SS ES S M EN T (P IS A ). Todellisuus on kuitenkin toisenlainen isossa osassa Suomea. Data Helsinki ja muut Tänä keväänä Helsingin Alppilassa myytiin seitsemän neliön miniasunto tarjouskaupalla. Hinnasta viis MAGE 12 HEINÄ–ELOKUU 2020. LÄ H D E: O EC D 20 17 . 20 15 R EA D IN G , M AT H EM AT IC S A N D S C IE N C E A SS ES S M EN T DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI 30 100 300 800 Asuntokauppojen määrä vuonna 2019 Asuntojen hintakehitys postinumeroalueittain* 2010–2019 –20 % –10 % +10 % +20 % HELSINKI TURKU TAMPERE SEINÄJOKI PORI RAUMA VAASA PORI JYVÄSKYLÄ JOENSUU KUOPIO KAJAANI OULU ROVANIEMI VANHOJEN OSAKEHUONEISTOJEN KESKIMÄÄRÄISET REAALISET INFLAATIOKORJATUT NELIÖHINNAT, MUUTOS 2010 2019 KOTKA LAHTI MIKKELI LAPPEENRANTA HÄMEENLINNA *Mukana vain ne postinumeroalueet, joilla on tehty vähintään 30 asuntokauppaa sekä 2010 että 2019. Pääkaupungista ajaa autolla puolitoista tuntia Alvar Aallon suunnittelemaan Kotkan Sunilaan. Yksiön hinnaksi tuli lopulta 100 000 euroa. Jopa Helsingissä on alueita, joilla reaalinen – eli inflaatiokorjattu – neliöhinta on laskenut
Opiskelin Yhdysvalloissa Indianassa, missä ei ollut juurikaan mustia ihmisiä. Suomesta käsin on vaikea hahmottaa, miten syvällä rakenteellinen syrjintä Yhdysvalloissa on ja miten erilaista arki siellä voi olla mustalle ja valkoiselle.” TEKSTI SUSANNA LUIKKU nyt KUUKAUDEN VÄITE. Minulla on kaksi puoleksi afroamerikkalaista poikaa. Omien kokemusten ja havaintojeni perusteella sanoisin, että väite on paikkansa pitävä, ja se johtuu useasta tekijästä. Isäni on afroamerikkalainen ja äitini suomalainen, ja olen kasvanut Helsingissä keskiluokkaisessa perheessä. Sitä on vaikea selittää, mutta siellä ollessa sen tuntee. Viihdeaspekti on tärkeä, koska se on osaltaan luonut niin vahvan kuvan siitä, kuka saa näkyä ja kenen todellisuus on vallitseva. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 13 Suomessa ei ymmärretä, kuinka vahva etuoikeus valkoisuus on USA:ssa Maryan Abdulkarim, toimittaja ja tietokirjailija: Pitää paikkansa, vaikka en tietenkään voi tuntea jokaisen suomalaisen näkemystä. Ryöstely, mellakat ja raivo ovat voimakas tunnereaktio mustiin kohdistuvaan poliisiväkivaltaan ja rasismiin. USA:ssa rasismi on sekä hienovaraista että näkyvää, ja tällaisilla tapahtumilla on taipumus vahvistaa ääriajattelua molemmin puolin.” Shawn Huff, Susijengin kapteeni ja Helsinki Seagullsin laitahyökkääjä Pidän kysymyksen asettelua lähtökohtaisesti ongelmallisena: aihe on monimutkainen ja moniulotteinen, ja sitä on vaikea kommentoida lyhyesti. George Floydin kuolema poliisin käsissä oli niin kauhistuttava ja brutaali, että se tuomitaan laajalti Suomessakin, mutta se, mitä emme ymmärrä, on taustalla oleva 400 vuoden mittainen trauma: sorto, viha, pelko ja suru.” Marko Maunula, Atlantan yliopiston Yhdysvaltojen historian professori: Ei varmasti, koska sitä eivät ymmärrä valkoiset amerikkalaisetkaan. Koulutetun, hyvin toimeentulevan keskiluokkaisen valkoisen perheen lapsi lähtee sadan metrin juoksuun kymmenien metrien etumatkalta, jos käytetään urheiluvertausta. Viihde on tosin myös mahdollistanut mustien esiinnousun ja itseilmaisun musiikissa, etenkin rapin maailmassa. Arjessa huomasi rasismin ja historian muodostaman taakan leijuvan ilmassa. Täällä maltillisetkin valkoiset ovat silti paheksuneet reaktioita tyyliin ’miksi ette voi olla niin kuin me, Martin Luther King ja muuthan poistivat nämä ongelmat jo 1960-luvulla’ – paitsi ettei se ole totta. Suomessa seurataan Yhdysvaltojen politiikkaa eliitin vinkkelistä ja kulutetaan Hollywoodin valtavan koneiston tuotteita, ja eri alojen tähtien elämää voi seurata hyvinkin läheltä. Kun he tulivat teini-ikään, jouduin sanomaan, että te ette voi suhtautua poliisiin samoin kuin valkoiset kaverinne; harmiton pikkurikekin voi johtaa pidätykseen, syytteeseen ja pahimmillaan hengenvaaraan. Se luo harhan, että tunnemme amerikkalaisen yhteiskunnan, vaikka sen todellisuus on paljon moninaisempi. Se, mikä Minneapolisin videossa näkyi, oli murha
Se sopii monenmoisiin salaatteihin, jälkiruokiin, cocktaileihin ja leivonnaisiin. Vinkki! Veganisoi annos korvaamalla halloumi Fazer Yosan kaurapalalla (lisää tällöin myös hieman enemmän suolaa). Kokeile maustaa esimerkiksi perinteinen gazpacho-keitto mansikalla: yhdistelmä on samaan aikaan ärhäkkä ja lempeä. Liota hallouminpaloja vedessä noin 15 minuuttia, jotta niistä lähtee liika suolaisuus. Purista päälle myös hieman sitruunamehua. Hienonna yrtit. Valmistukseen riittää yksi pannu, sillä tämä spydäri ei tarvitse kananmunaa. Paloittele perunat ja halloumi suupalan kokoisiksi palasiksi, silppua sipulit pieniksi. Ainoastaan lapset voivat nauttia mansikoista viattomasti. 3. 1. Siirrä syrjään. Kuumenna suuri paistinpannu kuumaksi ja lorauta siihen hieman öljyä. Suven suloisin HEINÄKUUN RESEPTI Kesän maukkain ja helpoin ruoka syntyy eilisistä keitetyistä perunoista ja mansikoista. Aikuiset vertailevat torilla huolestuneena hintoja ja tietävät, että aivan liian pian koittavana heinäkuun päivänä edessä on vähintään kolmen tunnin putsausja pakastusurakka. Neljälle 500 g keitettyjä varhaisperunoita 300 g halloumia 1 nippu kesäsipulia 1 tuore chili 4 dl mansikoita 2 rkl balsamietikkaa 2 tl sokeria Puoli ruukkua tuoretta basilikaa Puoli ruukkua tuoretta lehtipersiljaa Öljyä, sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria myllystä Mansikkapyttipannu TEKSTI VENLA ROSSI KUVA TIMO PYYKKÖ. Poista mansikoista kannat ja viipaloi ne. Viimeistele mansikoilla ja tuoreilla yrteillä. Lisää pannuun perunat, sipulit ja chili. IMAGE 21 HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 21 ruoka K esä on suomalaiselle työtä, jota ei kestäisi muutamaa kuukautta pidempään. Poista chilistä siemenet ja silppua myös se. Sekoita lopuksi hallouminpalat joukkoon ja siirrä pyttipannu lautasille. Sekoita marjat hellästi balsamietikkaan ja lisää sokeri niiden päälle. Silti mansikka on eniten syöty marja Suomessa. 4. Ja kun marjat vihdoin ovat pakastimessa, niitä pantataan siellä vähintään lokakuuhun. 2. Erityisen hyvin tämä asenne näkyy suhteessa maamme kahdesta sesonkiherkusta toiseen: mansikkaan. Kalan kaveri se ei oikein ole, mutta pihvin päälle mansikasta valmistuu helposti maukas salsa. Melkoinen osa mansikoista popsitaan semmoisenaan tai talvella puuron kanssa, mutta punainen herkku toimii myös kesäkeittiössä. Paista, kunnes perunat saavat hieman väriä. Näin asian on muotoillut kirjailija Jukka Viikilä. Kuivaa hallouminpalat ja paista ne kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Perinteisiä kavereita mansikalle ovat esimerkiksi vanilja ja sitruuna, mutta se maistuu upealta myös esimerkiksi lakritsan, basilikan ja paprikan kanssa
22 IMAGE TEKSTI SONJA SAARIKOSKI KUVA NICK TULINEN
Sanon siitä sekä positiivisen että negatiivisen lauseen. Ei välttämättä niinkään ne asiat, joita siellä tapahtui, vaan konsepti: modernissa Suomessa meillä on käytännössä indoktrinaatioleiri, jossa ei kuitenkaan pyritä dekonstruoimaan tai avaamaan niitä kysymyksiä vaan ottamaan annettuna. Helsingissä on käsittääkseni nykyään aika woke-leirejä. En halunnut suhtautua myöskään sillä tavalla, että en nyt välitä näistä stereotypioista ollenkaan tai haluan todellakin eroon kaikista stereotypioista, koska ne perustuvat tunnistettaviin havaintoihin ja tunnistettaviin ihmistyyppeihin. Mutta siitä huolimatta, että leiri ideologisella tasolla ärsytti mua ja kyseenalaistin sitä jo silloin, se oli tärkeä kokemus: sai olla omanikäisten ihmisten kanssa, jotka tuli erilaisista taustoista ja joiden kanssa syntyi yhteisö. Oliko totutun rikkominen tietoinen valinta. Niitä ihan yleisesti kutsuttiin Beyoncé-kaisloiksi. Mä vaan olen kahta mieltä siitä asiasta. Mutta sitten taas riippuu hirveästi paikasta ja seurakunnasta ja henkilökunnasta, että miten se toteutuu. Ei ollut, mutta tein jossain vaiheessa havainnon, että hahmot ovat teinileffan arkkityyppejä: äkäinen älykkö, luokan kaunein tyttö, herkkä poika. Elokuva leikittelee romanttisen komedian konventiolla ja katsojan odotuksilla siitä, miten asiat todennäköisesti menevät. Nämä olivat estetiikkaan liittyviä referenssejä. Tehtäväni ei ole nauraa heille. Ajattelen, että sanon siitä tavallaan kaksi asiaa. En ajattele tekeväni omaelämäkerrallisia juttuja, koska omaelämäkertani ei ole kovin kiinnostava, mutta mua kiinnostaa käyttää henkilökohtaisia kokemuksiani materiaalina, koska ajattelen pääseväni sitä kautta kiinni rehellisyyteen ja universaaliin kokemukseen. Oli tosi tärkeää, että kastekohtaus tapahtuu niissä Beyoncé-kaisloissa. Ja Sofia Coppolan Marie Antoinette oli myös estetiikka-mielessä tärkeä. Henkilökohtaisesti suhtaudun kirkkoon samanaikaisesti tosi positiivisesti ja tosi kriittisesti. Elokuvista tärkeitä olivat Fucking Åmål, oudosti Fanny ja Alexander, koska se on aina tärkeä, Andrea Arnoldin American Honey, Call me by your name, Alice Rohrwacherin The Wonders ja Beyoncén Lemonade. Seksuaalisuuden ja sukupuolen tematiikka korostuu elokuvassa. . Tässä yhdistyy paljon sellaisia asioita, jotka minua kiinnostavat. Uskonnollisuus, hengellisyys, pyhyyden kokemukset ja toisaalta yhteisön muodostus ja yhteisöjen sisäiset hierarkiat, hierarkia aika monellakin eri tasolla. Luulen, että olen omalta ripariltani asti ajatellut, että tästä pitää tehdä jotain. Olen käyttänyt niitä tietoisesti materiaalina. He eivät ansaitse sitä ollenkaan. Missä määrin olet ammentanut elokuvaan omista riparikokemuksistasi. Onko ripareilla vieläkin tällaista. Mitkä ovat elokuvan tärkeimmät referenssit. Että mitä haluan tästä asiasta sanoa. IMAGE 23 KAMALAN IHANAA Ulla Heikkilän Edenissä ripari on sekä indoktrinaatiota että maailman paras kokemus. Sekä kriittisiä että ylistäviä asioita. Mutta sitten ne kaikki menevät vähän eri tavalla kuin ne menisivät teinileffan kaaressa. Miksi halusit käsitellä tätä aihetta. Miten kerronta eroaa, kun tekee elokuvaa nuorista ihmisistä nuorelle yleisölle. Minulla on taipumusta ironiaan tai satirisointiin, kun kerron aikuisista ihmisistä, mutta tuota kirjoittaessani tajusin hyvin varhaisessa vaiheessa, että en itse asiassa halua olla yhtään ironinen näitä ihmisiä kohtaan. TEKSTI SONJA SAARIKOSKI KUVA NICK TULINEN IHAN KAMALAA,. Mitä laajempia teemoja halusit tämän aiheen kautta käsitellä. Kyllä se oli ihan keskeinen vääntö omassa päässäni koko ajan. Ensimmäinen pitkä fiktioelokuvasi, elokuussa ensi-iltansa saava Eden, käsittelee rippileiriä. Elokuvasta on mahdotonta sanoa, onko se kirkkovastainen vai kirkkomyönteinen. He ovat valtavan viattomia ja ansaitsevat sen kaiken rakkauden ja lempeyden ja ymmärryksen, minkä voin heille antaa. En lähtenyt aktiivisesti sitä kohti, mutta kun olin rehellinen aiheelle, omille muistoilleni ja kavereideni muistoille siitä iästä, tuntui selkeältä, että se seksihän siinä kiinnostaa. Tein taustatutkimusta Malmin seurakunnassa kolme vuotta sitten, ja ensimmäinen luento, jolle osallistuin, oli sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Pohditko tätä kysymystä kirjoittaessasi. Elokuvassa kuvataan aika häiritseviä ohjelmanumeroita, joissa nuoria kuljetetaan silmät sidottuina metsässä, sekä hyvin heteronormatiivisia häitä. Muistan ajatelleeni vuonna 2015 ensimmäisen kerran, kun joku puhui riparileffasta, että ei, se on mun, eli silloin olen jo tiennyt, että aion tehdä riparielokuvan. Se tuntui hyvältä. Se oli hyvinkin edistyksellistä. Miksi. Mutta millaisia tarinoita niillä ihmisillä kerrotaan tai mitä heille tapahtuu – siihen mulla on paljonkin valtaa, ja sitä pystyn muuttamaan totutusta. Ja sitten toisaalta nuoruus tai teinit, mikä on aina ollut läheinen elokuvamaasto itselle
24 IMAGE TR EN SS I: M A RG IE LA C EN TI M ET ER H O U SU T: G U C C I VA RI ET Y VI N TA G E KE N G ÄT : SA LO M O N BE A M H IL L
Mutta riittääkö se hänelle. IMAGE 25 Olavi Uusivirrasta tuli Suomen paras liveartisti, kun hän lopetti valittamisen. TeksTi venla rossi kuvaT bryan saragosa Tyyli juho pihlajaoja meikki ja hiukseT essi kylmänen olavin parTuri iisakki nummi helppoo TR EN SS I: M A RG IE LA C EN TI M ET ER H O U SU T: G U C C I VA RI ET Y VI N TA G E KE N G ÄT : SA LO M O N BE A M H IL L
Niin tasapainoisen onnellisesti kaikki tuntuu soljuvan eteenpäin kohti valoisaa tulevaisuutta.. “Niin... Lisäksi hän piirsi paljon ja kävi kuvataidekerhossa. Jos Olavi Uusivirran elämä olisi elokuva, katsoja alkaisi ehkä haukotella jo ensimmäisen vartin jälkeen. Ja paria vuotta myöhemmin piano-opettajan. Syy oli Aki Kaurismäki. Tänä vuonna on toisin. Nyt täällä viettää aikaa jo neljäs sukupolvi, muun muassa Uusivirran kuusivuotias tytär. Tämä on Uusivirran lapsuuden kesien idylli, jota hän esittelee innokkaasti, luettelee arkkitehtien nimiä ja vuosilukuja ulkomuistista. Kahvi näyttää olevan sekä luomua että reilua kauppaa. Hän vilkaisee ensin sivusilmällä ja muotoilee sitten vastaustaan pitkään. Kävin ostamassa meille eväitä”, hahmo sanoo ja alkaa pakata kassiin etupenkille kasattuja herkkuja: kirsikoita, pensasmustikoita, cashewpähkinöitä, suklaa-lakukuulia ja pikakahvitarvikkeita. Pitkään hän haaveilikin sarjakuvapiirtäjän ammatista. Uusivirralla on ollut aiemmin päivällä keikka. Neule istuu täydellisesti, ilta-aurinko kultaa maiseman, Uusivirran askel on kepeä ja tammilehdosta kantautuu peipon pirteä helskyttely. Näyttää siltä, että häneltä onnistuu melkein kaikki. 26 IMAGE O lavi Uusivirta on hiukkasen myöhässä haastattelusta, mutta se ei yllätä. Vähän myöhemmin vanhemmat löysivät Olaville rumpujensoiton opettajan. Hän kuljetti poikaansa mukana erilaisilla festareilla ja keikoilla pienestä saakka. Äidin päiväkodin lisäksi pikku-Olavi pääsi myös äidin teatterikerhoon, jota tämä veti lapsille Karkkilan työväenopistossa. L apsuudesta kysyminen herättää Uusivirran epäluulot. Uusivirran perheessä oli välillä tiukkaa rahasta, mutta kulttuurista pääomaa riitti yllin kyllin. Kyllähän rokkitähdet tiedetään. Myöhemmin paljastuu, että paita on merkiltään Dries van Noten ja hankittu edellisellä viikolla tämän lehtijutun kuvauksia varten. Kaurismäki oli yksi perustajista. Kolme albumia on myynyt kultaa ja Olavi (2016) vuoden rock-albumin palkinnon Emma-gaalassa. T untuu hassulta, että Olavi Uusivirta on vasta 36-vuotias. Ja siitä parin vuoden päästä kitaransoiton opettajan. Tai sitten voisin sanoa, että mulla oli tosi onnellinen lapsuus. Suomirokin menneitä vuosikymmeniä heijastelevat ja niihin viittaavat biisit päätyivät pian soitetuimpien radiokanavien listoille. Nyt Uusivirta ja hänen yhtyeensä (jossa tosin on vuosien mittaan tapahtunut henkilövaihdoksia) ovat julkaisseet laskutavasta riippuen jo kahdeksan tai yhdeksän albumia. Vaikka mökki on aika pieni, niin siellä on parhaimmillaan nukkunut parikymmentä henkeä”, Uusivirta kertoo. ”Pitäiskö tehdä ensin pieni kävely?” Olavi Uusivirta ehdottaa ja hymyilee koko kasvojensa leveydeltä. Alusta asti Uusivirta vaikutti ihmelapselta. ”Kun sille tarhalle alettiin miettiä sopivaa johtajaa, jollekin siellä tuli mieleen mun äiti”, Uusivirta sanoo. Hän sekä lauloi, soitti, näytteli että juonsi. mä en tiedä oikein, että mikä narratiivi tässä pitäisi valita...mähän voisin kertoa, että olen tosi köyhistä oloista, mutta olen nyt sitten onnistunut tekemään tällaisen luokkanousun. Kun Olavi oli viisivuotias, perhe muutti Karkkilaan. Kahdeksanvuotiaana Olavi sai ensimmäisen kerran kokeilla itseään vanhemman Jiri-serkun rumpuja. Lahjakas teinipoika bongattiin televisioon Kallion lukiosta, ja pian ylioppilaskirjoitusten jälkeen ilmestyi esikoisalbumi, joka oli nimeltään asiaankuuluvasti Nuoruustango. ”Mutta jotenkin isä ja äiti vain sai ne järjestettyä”, Uusivirta sanoo päätään hieman puistellen. Sitten hahmo vetää auton takakontista päälleen samaan aikaan tyylikkään ja boheemin näköisen neuleen, jossa on leveitä raitoja ja leopardikuviota. ”Me oltiin aina kaikki kesät täällä serkkujen kanssa. Tai viisi. Vaikka esikoislevy floppasi, muut julkaisut ovat menestyneet keskimäärin hyvin. Hän sai säilyttää rumpusettiään Karkkilan kirjastossa. Koronavirus tyhjensi kalenterin hetkessä. Kaipa silloin on sitten helppoa olla onnellinen, vai onko. Ja vaikka kyse olikin vain verkon kautta striimatusta konsertista, niin kaipa muusikot nyt senkin jälkeen ottavat pari kaljaa. ”No moikka”, hymyilevä hahmo huudahtaa noustessaan autosta. Nyt muusikko-näyttelijällä on vihdoin aikaa opetella tekemään kasvismakaronilaatikkoa uudella tavalla, lukea Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan seitsemäs osa loppuun ja käydä lenkillä. Suomirock ei tosiaan ole entisensä. Samaan aikaan Uusivirta on esimerkiksi ehtinyt valmistua Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi ja perustaa perheen siellä tapaamansa Saara Kotkaniemen kanssa. Viime vuosina artisti ei tosin ole ehtinyt juuri mökkeillä, sillä kesällä on kiihkein keikkakausi. He halusivat päiväkotiin vahvan painotuksen taidetoimintaan. Vastapäätä Kaurismäen taloa sijaitsi vanha navetta, ja 1980-luvun lopulla siihen perustettiin yksityinen päiväkoti Karkki. Että ainoana lapsena olen aina saanut kaiken vanhempieni huomion.” Narratiivista riippumatta yksi asia käy selväksi. Hänen esiintyjänuransa on nimittäin kestänyt kohta jo kaksi vuosikymmentä. Esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin On niin helppoo olla onnellinen ja Me ei kuolla koskaan ovat jääneet osaksi 2000-luvun musiikkiperintöä. Merkin neuleet maksavat keskimäärin viisisataa euroa kappale. Hän kirjoitti vuorotellen kolumneja ja kappaleita. Mutta juuri nyt ruskea Kia jo kaartaakin Stansvikin kesäkotialueen parkkipaikalle. Kun kirjasto meni illalla kiinni, kahdeksanvuotias poika haki rumpunsa verhojen takaa ja laittoi mankasta soimaan Beatlesin kasetin. Sen tahtiin hän harjoitteli yksinään. ”Ja sori, että kesti vähän. Isä työskenteli dramaturgina eri teattereissa ja rakasti musiikkia. Elokuvaohjaaja oli muuttanut vasemmistolaiselle pikkupaikkakunnalle jo muutama vuosi aiemmin ja vetänyt mukanaan sekalaista seurakuntaa elokuva-alalta. Äiti taas oli lastentarhanopettaja, joka oli viettänyt ison osan nuoruudestaan Ylioppilasteatterissa. Niistä lähti aivan upea ääni, ja poika ilmoitti välittömästi vanhemmilleen haluavansa samanlaiset. Sitä olemme nyt lähteneet selvittämään Helsingin Laajasaloon, tarkemmin ottaen Stansvikin kartanon maille, jossa sijaitsee 1950-luvulla rakennettu kesämökkikylä. Hänen isovanhempansa hankkivat hieman siirtolapuutarhamökkiä isomman kesäkodin mökkikylästä heti sen valmistumisen jälkeen – se kun oli kaupungin virkamiesten työsuhde-etu. Rumpusettiin ei kuitenkaan Uusivirran mukaan olisi ollut varaa, eivätkä rummut olisi pieneen kaksioon oikein mahtuneetkaan. Kymmenen. Ehkä olisi suosiolla kannattanut sopia tapaaminen huomiselle
IMAGE 27 N EU LE : D RI ES VA N N O TE N BE A M FA RK U T: BU M BE R (N )IN E VA RI ET Y VI N TA G E KE N G ÄT : G U ID I VA RI ET Y VI N TA G E
28 IMAGE H O U SU T AC N E BE A M
Pystysolistit haluavat vain saada tekemistä käsilleen, hakevat turvaa siitä kitarasta.” No, helppohan Uusivirran on sanoa. Sitten kuitenkin tapahtui jotain. Se tarkoittaa, että keikka pitää käsikirjoittaa, tehdä aikakoodit ja tarkat biisilistat. Siihen Uusivirta ei osannut sanoa oikein mitään. He ovat nimittäin menneet koko ajan enemmän toiseen, päinvastaiseen suuntaan. Jos lopettaisit tuon vitun ruikuttamisen. Vähän niin kuin seitkytluvulla! Suomen paras livebändi, sanoo tunnettu suomalainen muusikko, kun häneltä kysyy mielipidettä Uusivirran yhtyeestä. Lause kuitenkin jäi hänen mieleensä, ja pian syntyi päätös: ei enää valittamista. Kun rokkitähti oli aikansa valittanut, peliin puuttui miksaaja Robert Palomäki. Hän päivitteli suureen ääneen, miksi tämmöinenkin keikka piti tehdä. Palomäki sanoi, että Olavi, sä voisit olla ihan järjettömän hyvä esiintyjä, jos vaan lakkaisit olemasta tuollainen uitettu koira. Mutta niin ei ole ollut aina. Ei enää vertailua. Hän on musiikkipiireissä tunnettu hahmo, joka aloitti uransa 16-vuotiaana legendaarisen Kingston Wall -yhtyeen miksaajana. Monet artistit haluavat konsertteihinsa tietokoneelta apuraitoja, efektejä ja päälle vielä hienon valoshow’n. Uusivirralla on itsellään asialle selitys. Uusivirta on viime vuosina opittu tuntemaan antaumuksellisena esiintyjänä, joka heittää lavalla pois paitansa, suutelee faneja, hakkaa itseään perseelle ja daivaa hikisenä hurmioituneen yleisön päälle. Tarkemmin sanottuna tapahtui Suomen MM-rallin Lahden erikoiskoe elokuussa 2012. ”Mä ajattelen, että kaikkia keikkoja määrittää sellainen jana, jonka toisessa päässä on kaaos ja toisessa kontrolli. Sellainen hyvä vaaran tunne.” Hän on pyrkinyt kehittämään esiintymistään myös käytännöllisillä tavoilla, ”heittämällä kaikki piuhat helvettiin”. ”Tästä ei ehkä usein puhuta, mutta laulajien kitaransoittohan on musiikilliselta kannalta enimmäkseen ihan turhaa. Yleisöstä alkaa tuntua, että mitä vain voi tapahtua. Silloin voi nimittäin olla vapaa, liikkua ja riehua miten päin vain. Käytännössä se tarkoittaa sitä että hän on luopunut korvamonitoreista ja suurelta osin myös kitaransoitosta. Silloin ei jää tilaa spontaaniudelle. Jos näyttelijänkoulutuksessa jotain käytännön taitoja saa, niin ehkäpä juuri sen, mitä lavalla voi tehdä käsillään. IMAGE 29 T orkkelinmäen Iggy Pop. Silloin esiintymiseen muodostuu sopiva jännite. Jos lopettaisit tuon vitun ruikuttamisen.. ”Kiinnostavinta on olla jossain siellä välillä, vaihdella koko ajan sitä kohtaa. Ja miksi taas ne muut loistaa tänäkin vuonna Provinssin päälavalla, ja me kökitään jossain vitun Lahdessa. Sen yhteyteen oli järjestetty runsaasti oheisohjelmaa, muun muassa Olavi Uusivirran keikka. vaivaannuttavaa rimpuilua”, Uusivirta kertoo. ”Sanoisin, että ikävuosina 20–30 en ollut kovin hyvä tai kiinnostava esiintyjä. Niin Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Ilkka Mattila nimitti Olavi Uusivirtaa keikka-arviossa viisi vuotta sitten. Elävä musiikki on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut aika paljon vähemmän eläväksi. Se ei erityisesti kiinnostanut rallikansaa, ja konsertin jälkeen Uusivirta istui takahuoneessa naama mutrussa. Ja kun kollega kehuu, senhän täytyy olla totta. Kappaleet valitaan jokaista keikka varten erikseen, joskus vasta aivan viime hetkellä, ja lavalla todella improvisoidaan. Ennemminkin se oli sellaista... Monet esitykset on tylsiä siksi, että halutaan olla koko ajan siellä kontrollin puolella”, artisti aloittaa. Ehkä siksikin Olavi Uusivirta ja hänen yhtyeensä esiintymiset herättävät nykyään entistä enemmän huomiota
Nytkö se rokkimeininki alkaa. Hän ajatteli, että haluaa tehdä muutakin kuin musiikkia, esimerkiksi näytellä ja kirjoittaa. Äiti ei saa tulla vintille. 2. Kallion lukion jälkeen oli kuitenkin pari välivuotta, jolloin Uusivirta keskittyi pelkästään musiikkiin: esikoisalbumi ilmestyi, ja siltä odotettiin paljon. Ei känkkäränkkää. 1. 30 IMAGE 1. Ei känkkäränkkää. Kummassakin on kyse esiintymisestä, ja juuri sitä hän on halunnut tehdä lapsesta asti. Yhtyeessä soittivat muun muassa Jussi Nikkilä ja Ylermi Rajamaa, jotka suuri yleisö on myöhemmin oppinut tuntemaan ohjaajina, näyttelijöinä ja muusikkoina. Mutta rumpuja se soitti upeasti. Ilta pimenee mökin ympärillä. Ja ehkäpä koulutuskin. K ahvit on juotu, ja Uusivirta kaivaa kassistaan esiin punaviinipullon. Jostain ihmeen syystä pojat lähetettiin matkalle keskenään. Varsinkin alussa Olavi jännitti esiintymisiä, ja oli siksi lavalla aivan punainen.” Pikkuvanhat fugulaiset käyttivät isiensa samettitakkeja ja polttivat pikkusikareita. Ne odotukset eivät oikein täyttyneet, ja nuoresta muusikosta alkoi tuntua, että jonkinlainen yhteisö olisi mukava. Vielä samana iltana Uusivirta pääsi portaikossa tapaamansa pojan mukaan bänditreeneihin Länsi-Pasilan nuorisotalolle. Siitä tuli hänen ensimmäinen bändinsä, ja sen nimi oli Fugu. Ä idin päiväkodin, Karkkilan ala-asteen ja satojen soittotuntien jälkeen oli suurempien ympyröiden aika. Kun hän odotti vuoroaan koulun kellarin musiikkiluokkaan johtavassa portaikossa, vierelle ilmaantui poika, joka kysyi, että mitä sä soitat. Ympärillä lojui tyhjiä pulloja ja tupakka-askeja. Niin rokkitähti kukaan heistä ei ole ollut enää sen jälkeen. ”Se oli semmoinen aivan minityyppi, ja vielä Karkkilasta. Äiti ei saa tulla vintille. ”Jos otetaan ihan silleen sivistyneesti”, Uusivirta kuitenkin ehdottaa ja kaataa viiniä juomalaseihin. 3. Heidän yläasteaikansa kohokohta ulkomaankiertue. BL A ZE R: RA F SI M O N S C EN TI M ET ER FA RK U T: C O M M E D ES G A RÇ O N S VA RI ET Y VI N TA G E KE N G ÄT : AC N E BE A M. Se oli Kruununhaan yläasteella ihan normaali kysymys, toisin kuin Karkkilassa. Miia on hänen serkkunsa, ja lapsuuden säännöt menevät näin. Me kaksi oltiin bändissä varmaan ne introverteimmat tyypit, ja tultiin siksi heti hyvin toimeen keskenämme. 2. Oikeastaan Uusivirta ei ajattele, että musiikki ja näytteleminen ovat kovinkaan erilaisia asioita. Prostituoidut tunkivat hotelliin ja tyrkyttivät seuraansa. Jussi Nikkilä muistaa, että vuotta nuorempi Uusivirta oli bändiläisten silmissä alussa aivan lapsi. Uusivirta ja hänen bändikaverinsa heittelivät seteleitä ympäri hotellihuonetta ja ottivat toisistaan valokuvia kierimässä niiden päällä. Heidät vietiin Moskovan-junaan ja annettiin mukaan paksu pinkka ruplia. Jussi Nikkilän äiti toimi aktiivisesti Suomi–Venäjä -seurassa, ja hän järjesti Fugulle kaksi keikkaa moskovalaisissa kouluissa. Teatterikorkeakoulun ovet aukesivat kolmannella yrittämällä. Vodkaa sai hotellihuoneen käytäviltä ja yökerhoon pääsi maksamalla. Kruununhaan yläasteelta on tapana mennä Sibelius-lukioon, mutta Jussi Nikkilä oli keksinyt, että haluaakin mieluummin Kallioon. Ei rantaan ilman aikuista. Rokkitähti etsii jalkaansa villasukat, ja esittelee mökin seinälle kiinnitettyjä ”Miian ja Olavin mökkisääntöjä”. Moskovassa kukaan ei valvonut, mihin ruplia käytettiin. Uusivirta pyrki Kruununhaan yläasteen musiikkiluokalle, jonka pääsykokeisiin hän matkusti Karkkilasta yksin. Ei rantaan ilman aikuista. Silloin maailma aukesi. 3. Vuotta nuorempi Uusivirta seurasi perässä
Äiti ei saa tulla vintille.. Ei känkkäränkkää. IMAGE 31 1. 2. Ei rantaan ilman aikuista. 3
32 IMAGE “En nyt halua ehkä lähteä yksilöimään ohjelmia. Mutta siis prime time -televisioon, kyllä.
Mihin teemaan tai asiaan hän huomaa kerta toisensa jälkeen palaavansa. Tarvittiin siis uusia jäseniä, tai vähintäänkin yksi. Ismo Alangon Säätiö oli hajonnut vähän aikaisemmin, ja Kämäräisellä oli vapaata kalenterissa. Viittaako se Vain elämää -ohjelmaan. ”No, jos Oskari Onniselta kysytään niin kaipa niistä kappaleista aika monet kertoo nuoruudesta. Ja juuri siksi hän sanoo kieltäytyneensä joistakin mahdollisuuksista kasvattaa suosiota nopeasti. Palkintopuheessaan artisti korosti, kuinka tärkeää on ”luoda tuleville sukupolville hedelmällinen maaperä elävälle ja innostavalle aktiivisen lukemisen ja kirjoittamisen kulttuurille”. Ootko enemmän näyttelijä vai muusikko. Uusivirran lukeneisuus on jo sen verran yleistä tietoa, että hän pääsi viime vuonna valitsemaan lastenja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan. vapauttava.” Tietysti Uusivirta haaveilee myös esikoisromaanin kirjoittamisesta. Pian Lahden rallitapahtuman jälkeen Kuronen jätti serkkunsa yhtyeen. Ja juuri nyt yöpöydällä on esimerkiksi Maria Matinmikkoa, Rachel Cuskia ja niin, se Proust. Mutta hänen unohtumattomin lukukokemuksensa on tietenkin James Joycen Ulysses, nimenomaan Leevi Lehdon suomentamana. Lavalla tepastelee kaunis ja korskea rokkikukko, oikea festareiden seksipeto. Jiri Kuronen on koko Uusivirran uran ajan toiminut hänen mentorinaan, ja he soittivat pitkään samassa bändissä, siis Olavin bändissä. Ja mitä hän silloin sanoo. ”Mä soitin kyllä ihan ensimmäisenä Timolle, lähinnä kai siksi, että se on musta Suomen paras kitaristi”, Uusivirta sanoo. ”Eniten maailmassa rakastan matkustamista. ”Yleensä on aina ne samat kysymykset. Just joo.” Ensimmäisellä tapaamisella nuo kysymykset kysyttiin myös tätä lehtijuttua varten. Korostetun. IMAGE 33 Kun rokkitähti kääriytyy vielä pehmeään vilttiin, tunnelma on kotoisa, melkeinpä hygge. Pitäisi puhumisen sijaan tehdä se.” Onneksi Olavilla on vielä aikaa. Pian hänestä tuli Uusivirralle ja yhtyeelle enemmän kuin kitaristi. Jos lukee Uusivirrasta viime vuosina tehtyjä lehtijuttuja, niistä erottuu kaksi pääteemaa. Mutta siitä hän ei oikeastaan haluaisi sanoa mitään, aihe vähän vaivaannuttaa. Ja. On folk-albumia, livelevyä, americanaa, progehommia. Uusivirran soitto tuli kuitenkin oikeaan aikaan. Se ei epäilyistä huolimatta ole taiteilijanimi. Hän ei juuri kerro vitsejä. Tavoitteena oli jonkinlainen musiikillinen pizza Margherita, eli ”kuorrutukset helvettiin ja perusasiat kuntoon”, kuten Uusivirta kuvailee. Vuosien mittaan Uusivirta antanut paljon haastatteluja, mutta ei kuulemma tällaisia, joissa nauhuri saa pyöriä ihan rauhassa. Soundi muuttui edellisestä julkaisusta paljon. Puolison ja tyttären lisäksi on kaksi nimeä, jotka nousevat säännöllisesti esiin. Miten kahden taiteilijan perheessä yhdistetään työ ja vapaa-aika. Uusivirta on yhtyeineen ehtinyt parinkymmenen vuoden aikana tehdä aika monenlaista musiikkia, vaikka tuotokset onkin aina luokiteltu pop-rock-kategoriaan. . Artistin itsensä mielestä tärkeää on itseilmaisu ja kehittyminen, ei numeraalinen kasvu eli valtava levymyynti. ”Lehdon versio on erilaisten alaviitteiden takia paljon enemmän asiayhteyksissä kiinni kuin aikaisempi Saarikosken suomennos”, Uusivirta huomauttaa. Kun hän kuuli demot, jotka Kämäräinen oli kasannut haagalaisessa kellarissa, viesti oli selvä: ”Älkää muuttako mitään, yrittäkää nyt vain olla tyrimättä tätä studiossa.” Kämäräisen myötä yhtyeelle löytyi siis uusi suunta, ja muutos näkyi pian myös keikoilla. Lahden rallitapahtuman jälkeen alkanut asenteenvaihdos on selvästi saanut lisäpotkua yhtyeen uudesta jäsenestä. Olavi Uusivirta puhuu mielellään lukemisen tärkeydestä ja namedroppailee muodikkaan sivistyneesti. Välillä hän nousee seisomaan korostaakseen jonkin asian painoarvoa, elehtii runsaasti käsillään tai katsoo vakavana kauas kaukaisuuteen. Kämäräinen tuotti uudistuneen yhtyeen seuraavan, vuonna 2014 ilmestyneen Ikuiset lapset -levyn. Nelihenkinen porukka toimi yhteen hyvin, ja Kämäräisen taidokas kitarointi antoi laulajalle tilaa sekoilla halunsa mukaan. “En nyt halua ehkä lähteä yksilöimään ohjelmia. ”En nyt halua ehkä lähteä yksilöimään ohjelmia. Sellaisesta pitkittyneestä nuoruudesta.” K un YouTubesta katsoo Uusivirran keikkatallenteita, hän vaikuttaa eri ihmiseltä kuin näin livenä. Timo on tietysti Timo Kämäräinen, ja hän on monen muunkin mielestä Suomen paras kitaristi ja kysytty muusikko. Pitikin mennä avaamaan suunsa pari vuotta sitten haastattelussa, nyt tästä kysytään aina. Sen sijaan hän unohtuu usein tarinoimaan esimerkiksi Helsingin arkkitehtuurista tai siitä, miten lapset menettävät nykyään viattomuutensa aiemmin kuin ennen. Joko puhutaan juuri siitä hurmoksellisesta esiintymisestä (kuinka monta paitaa ehtii kastua keikan aikana hiestä ja missä vaiheessa ne heitetään pois päältä) tai sitten äänessä onkin eräänlainen light-versio Jörn Donnerista. Selkeästi. Hän haluaa kasvaa ”ennemminkin syvyysuuntaan” kuin saada paljon uusia faneja nopeasti. Mutta kyllä, vastaukset niihin tuntuivat melko rutinoituneilta (en ajattele asiaa sillä tavalla ja kiitos ihan hyvin, kun isovanhemmat auttavat). Linja miellytti myös levy-yhtiöjehua Riku Mattilaa. Kokemus kuulemma ”formatoi mielen kovalevyn uudelleen”. Toinen heistä on jo mainittu Jiri-serkku eli muusikko Jiri Kuronen. Stansvikin mökissä sama mies vaikuttaa pikemminkin varovaiselta ja hieman jähmeältä. Mutta siis prime time -televisioon, kyllä. Hitaasti. Kuronen kuului kuitenkin myös muihin bändeihin, ja vähitellen hänestä tuli liian kiireinen. Kerroksellisen ja monimutkaisen äänimaiseman sijaan keskityttiin perusasioihin. Mutta siis prime time -televisioon, kyllä.. Useammallekin telkkarihommalle olen sanonut, että ei kiitos.” Mutta mistä Uusivirran musiikki sitten oikeastaan kertoo. On sopiva aika puhua läheisistä ihmisistä. Yhdeksän vuotta vanhempi Jiri soitti Olavin kanssa Stansvikin juhannusnuotioilla akustista kitaraa, toi hänelle levyjä Popparienkeli-kaupasta ja kehotti teini-ikäistä serkkuaan harkitsemaan laulujen tekemistä ja muusikon uraa ihan oikeasti, ”kun sulla on toi nimikin”. Se tunne, kun tie aukeaa edessä, etkä tiedä, mitä sieltä on tulossa, ketä ihmisiä tulet tapaamaan… se on vaan niin... Samaan aikaan lähti myös kitaristi Jaakko Murros. Ei siis ihme, että Uusivirran melkein joka neljäs lause alkaa, että Timo sitä ja Jiri-serkku tätä. Niin, uusi Olavi Virta eli Olavi Uusivirta. Hän luki kirjajärkäleen vuonna 2013, kahden ja puolen kuukauden reppumatkallaan Kaakkois-Aasiassa. Tai oikeastaan jutut jakautuvat kahtia, kenties artistin persoonan eri puolien mukaan. Onhan hän vasta 36-vuotias. ”Joo, siitä ei pitäisi kyllä puhua enää yhtään. Suurimmat hitit ovat kuitenkin enemmän poppia – eihän rock ole enää 2000-luvulla oikein muodissa. Jännittääköhän häntä vähän. Sanalla sanoen Olavi Uusivirta on, no, melko vakavamielinen henkilö ollakseen vielä melko nuori rokkari. Tätä vakavamielisyyttä korostaa, että Uusivirta puhuu – ainakin näin haastattelutilanteessa – tyypillisen näyttelijämäiseen tapaan. No, vaikkapa seuraavanlaisia asioita
34 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
He ovat täysin erilaisia mutta samaa mieltä siitä, että TeksTi oskari onninen kuvaT mikko rikala. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 35 TÄSSÄ EI OLE MITÄÄN SYMBOLISTA 33-vuotias sosialidemokraatti Maria Teikari haastaa 62-vuotiaan kokoomuslaisen Sture Fjäderin keskusjärjestö Akavan puheenjohtajavaalissa
Hyvin verkottunut uuden työelämän asiantuntija, työelämäkeskustelun edelläkävijä, visionäärinen johtaja, tiedote kertoi. Päätöstä vaikeutti, että nyt kulttuuri on ollut Teikarista sellainen, että kaikki eivät katso haastamista hyvällä, mutta sellaista johtaminen joskus on. Sture Fjäder, 62 vuotta. Teikari pitää pienen tauon ja vastaa. Maria Teikari, 33 vuotta. Patriarkaatti murenee, kunhan pelataan sen kovilla säännöillä. Hallituksen tehtävä on olla strateginen suunnannäyttäjä.” Nyt hallitusta ja toimistoa johtaa tietenkin Sture Fjäder. Oleellisinta on se, että nyt ainakin saadaan vaali ja päästään käymään keskustelu, jota Teikarista ei kymmeneen vuoteen ole käyty. Kahdestaan he ovat liian suuria kaadettaviksi. ”Mun nimeä oli pyöritelty. Hänen oma liittonsa eli Yka oli jo aiemmin kysynyt, entä sinä. Tänä keväänä piti olla vaali, jossa uusi puheenjohtaja valittaisiin nelivuotiskaudeksi, mutta koronavirus siirsi liittokokouksen elokuulle. K äyks sulle, että mäkin nauhotan tän”, Maria Teikari sanoo. Keskipalkka yli neljätuhatta euroa. Se on niin kapinallinen, että siinä mainitaan ”perse”. Ryhmä on kasvanut kymmenientuhansien ihmisten kokoiseksi ja saanut lukuisia alaryhmiä. Kenties siksi tähänkään puheenjohtajavaaliin ei meinannut tulla vastaehdokkaita. 36 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 E sitellään kulissit. Siihen kuuluu opettajia, ekonomeja, insinöörejä, tutkijoita, johtajia. Olemus on reteä, voisi sanoa. Nyt asiasta tuli jälleen akuutti. Teikari on levittänyt mustan trenssinsä Lastenlehdon puiston nurmelle Helsingin Kampissa, istuutunut sen päälle ja juo light-kolaa, koska jos helatorstaina kahvin löytäminen Helsingin keskustasta on hankalahkoa, niin teetä vasta onkin mahdoton löytää. Työn uudet muodot, itsensätyöllistäminen, sivutoiminen yrittäminen ja muu, ovat hitaassa mutta varmassa kasvussa. Sitä ei, että myös sosialidemokraatti, mikä sekin olisi poikkeus. ”Haluan korostaa, että uusi työelämä ei oo orwellilainen tapa. Esitellään osapuolet. Vähän yli puolet naisia, vähän alle puolet miehiä, neljä viidesosaa korkeakoulutettuja. Nelivuotiskauden, yksivuotiskauden ja jälleen nelivuotiskauden. Työelämän kapinalliset oli Otavan julkaisema Ompeluseuran sivutuotos. Poliitikoista samankaltainen voisi olla vasemmiston ex-ministeri Merja Kyllönen. On kokelas–kisälli–mestari-polku, josta paras asiantuntija valitaan johtajaksi. Uudessa työelämässä myös työelämäkokemukset eriytyvät. Kirjassa todetaan lukuisin tavoin, että tietotyö on erilaista kuin tehdastyö. ”Kyllähän, kun tästä asiasta on keskusteltu, monet ovat ihmetelleet, että ootpa rohkea. Fjäder on johtanut Akavaa vuodesta 2011. Ja sitten on tämä ”uusi työelämä”, buzzword, josta Teikari puhuu mielellään ja paljon. Yhdellä sanalla: asiantuntijoita. ”Ei sillä, etten luottaisi suhun, mutta mielenkiinnosta. Fjäderin valtakauden aikana hänet on haastanut vain diplomi-insinöörejä, arkkitehtejä ja muita, öh, tekniikan akateemisia edustavan Tekniikan akateemisten sittemmin eläköitynyt toiminnanjohtaja, taloustieteilijä Heikki Kauppi. Nuoret naiset työskentelevät muita useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Hankolaissyntyinen ekonomi, nuoruudessaan RKP:läinen ja sittemmin kokoomuslainen. Hänelle ei ole ongelma vaihtaa haastattelun aikana retkotusasentoon. Pitää koko keskusjärjestöä otteessaan. Ompeluseura taas on Teikarin ja Milla Halmeen vuonna 2014 perustama Facebook-ryhmä, jossa naiset saattavat jakaa työelämäkokemuksiaan ja purkaa sitä vitutustaan. Skarpin maineessa. Digitaalisuutta ei osata hyödyntää luontevasti. ”Oon aina ollut luonteeltani sellainen, että kun löydän epäkohdan, tartun siihen”, hän sanoo. Tyypillinen kuvailu Fjäderistä: itsevaltias. Mä oon sanonut, että ehkä se on tää mun porilainen jääräpäisyys, joka täällä taustalla vaikuttaa”, hän sanoo. Jäseniä on yli 600 000. Teikari toimii Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen eli Ykan palvelujohtajana. Sillä on 12 000 jäsentä, alle kymmenesosa OAJ:n jäsenmäärästä. Akavassa Teikari haluaisi lisätä avoimuutta ja yhdenvertaisuutta, terävöittää hallituksen asemaa. Kunnes huhtikuun lopussa tuli tiedote. Akava on vuonna 1950 perustettu korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö. ”Akavan sivuilla lukee, että hallitus ohjaa käytännön työtä. Tai tiät kai, mitä tässä tarkoitetaan. Se kun on ollut aika homogeeninen näkemys ja kuva siitä, kuka voi johtaa.” Teikarin uudessa työelämässä johtajuus voisi olla vaikka palveluammatti, joka ”mahdollistaa” työntekijöille asioita. Liittojen ja työpaikkojen välinen ”rajapinta” ei ole kunnossa. Porilaissyntyinen hallintotieteiden maisteri. Oli ”usual suspecteja”, jotka huhun vuoksi yksi toisensa jälkeen totesivat, etteivät lähde kisaan. Mutta jos nojaa liikaa, pääseekö enää ylös. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuilla ja Tieteentekijöillä oli oma ehdokas. Mutta ainakaan Fjäderiä ei valittaisi ilman vaalia. Sanoin, että okei, mä olen käytettävissä tähän.” One for the team. Akavan puheenjohtajuus on ollut pitkään kokoomuslainen tai korkeintaan sitoutumattomalle annettu tehtävä. Keskustelu siitä, millaisia asioita Akavan puheenjohtajan tulisi edustaa ja vielä enemmän siitä, edustaako Sture Fjäder niitä. Mutta eihän hallituksen pitäisi tehdä sitä, vaan toimiston pitäisi ohjata ja vastata hallitukselle. Reteäksi markkinoitiin myös Teikarin osaksi kirjoittamaa Työelämän kapinalliset -työelämäopasta, joka on saanut esipuheensa mukaan inspiraationsa ”vitutuksesta”, joka taas johtui paljolti siitä, miten naisia kohdellaan työelämässä. Tieteentekijät on noin puolet Ykaa pienempi. Mahtiliiton, opettajien OAJ:n, puheenjohtaja Olli Luukkainen auttaa. Lean in, Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg saarnasi noihin aikoihin, ja jakkupukunaiset ympäri maailman seurasivat. Maaliskuussa Ykan hallituksen kokouksessa Teikari ilmoitti lähtevänsä ehdolle. Tila kannattaa ottaa, eteenpäin mennä, bullshittiä ei kuunnella. Porilainen, jääräpäinen, työläistaustainen, Teikari toistaa usein. ”Tunnen sen haasteita, ja mulla on johtamisen metodologia hyvin hallussa”, hän sanoo. ”Johtamisessa on ollut ajatus, että johtoon valitaan paras asiantuntija. Puhuu mitä sattuu. Huumorintajuinen, mutta tavalla, jolla usein peitetään huumorintajuttomuutta. Teikarista tuli omien sanojensa mukaan puheenjohtajaehdokas siten, että joulun alla Akavassa pyöri ”huhu, ei tieto”, että Fjäderin jatko olisi ollut jo enemmän tai vähemmän sovittu. Tällaisista tilanteista harvemmin muistaa mitään jälkikäteen.” Teikari puhuu poria, muttei liikaa. Sen enempää tässä näytelmässä ei ole kyse Akavasta. Se siitä. Artikulaatio on neliömäistä, mutta konsonantit ovat kuten pitääkin, sanat usein kokonaisia ja muutkin painotukset normaaleja
”Mutta tässäpä muutama pointti: kaivataanko ylipäänsä lisää Mun polku ei missään nimessä oo poliitikon polku, def no, mä oon ammattijohtaja.” ”. Järjestönuori ei varmasti ajattele, että järjestöhommista innostuakseen olisi oltava sukupolvensa johtava tylsimys. Myös hänen aviopuolisonsa on demareiden kulissivaikuttaja. Toisista tulee ministerien avustajia, säkenöivimmät pääsevät politiikkaan omillaan. Vanha rakenne murtuu, mutta tilalle syntyy uusi. Yliopistossa hän liittyi demareihin (”Mä oon sosialidemokraatti”, hän sanoo teatraalisen painokkaasti), pääsi varaedaattoriksi ylioppilaskunnan edustajistoon. Töissä hän on ollut Tampereen kaupungilla, Suomen ylioppilaskuntien liitossa, Keskolla ja sittemmin ammattiliitto Pardiassa ja nyt Ykassa. Tampereen yliopistoon hallintotieteisiin, opinto-ohjaaja sanoi, siellä ainakin keksii sitten, mitä haluaa. Kolmannet menevät järjestöihin, kuten Teikari. Samalla tavalla kuin miehet tutkitusti rekrytoivat miehiä ja reserviupseerikoulun käyneet pitävät reserviupseerikoulua suuressa arvossa, nuorena ”yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta” kiinnostuneet kasaavat itselleen suunnilleen samanlaisia cv:itä. Mä en oo ikinä tähdännyt politiikkaan.” Reitti on silti kovin tutun kuuloinen ja piirit pienet. Akavan puheenjohtajuudessa hänelle on kyse johtajuudesta, ”ainakaan puoluepoliittinen” paikka se ei ole. Toimintaympäristö. Mun retoriikassa se vastaa sitä, että voidaksemme vastata kompleksisemman maailman ja toimintaympäristön haasteisiin meidän metodien tulee vastata niitä.” Kompleksinen. M aria Teikarilla on johtajan identiteetti. Vain partio puuttuu, mutta Teikari onkin duunariperheestä. ”Mun rooli on olla työrukkanen, jos en kulisseissa niin omieni keskellä. ”Mun polku ei missään nimessä oo poliitikon polku, def no, mä oon ammattijohtaja”, Teikari keskeyttää. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 37 sanoa, että kaikkia sattuu ja kaikkien pitää luopua jostakin. Tai siis: hänelle on tärkeä korostaa, ettei hän ole poliitikko. Ihmiset, jotka on kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, hakeutuu sen tyyppisiin yhteenliittymiin”, Teikari sanoo. Johtajan puhetta. Opiskelijapoliitikkokoulun käynyt arvostaa tietenkin toista samanlaista. Se vahvistaa sitä identiteettiä.” Tietty polku ei oikein katso enää puoluetta. Haasteet. Usein he tuoksahtavat LinkedIniltä ja puhuvat kohteliaasti kuin viestintäkonsultit, koska nykyään niin tekevät sekä poliitikot että johtajat. Lukiossa Teikari oli opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja mutta ei tiennyt, mihin jatkaisi opiskelemaan. ”Varsinkin Suomessa, jossa polkuja ei oo kauhean paljoa, ei voi ollakaan kauhean montaa erilaista tarinaa”, Teikari sanoo. ”Sä meet tiettyä polkua, saat onnistumisen kokemuksia. ”Ei se niin kummallista oo. Ehkä sitä kutsutaan ammattimaistumiseksi
”Ei mitään selfhelpiä vaan työelämätaitoja”, Teikari huudahtaa. Työnimellä radikaali. Mä oon kuitenkin valkoihoinen ja toimintakykyinen etc.” Entä onko hän sitten sukupolvensa edustaja. Lopulta Fjäder pyysi anteeksi. Fjäderin aikana jäsenmäärä on kasvanut kymmenisen prosenttia, erityisesti kiitos STTK:sta Akavaan siirtyneiden järjestöjen, mutta viime vuodet se on pysynyt suunnilleen ennallaan. Siksi Teikarin ei tarvitse mainita Fjäderiä tai tämän sammakoita tai muuta kalabaliikkia. Riittää, kun kampanjoi rivien välissä ja nostaa esiin ne asiat, joita Fjäder ei ainakaan ole. A kavan puheenjohtajavaalissa on kyse linjoista, substanssista ja kaikesta vakavasta. Erityisesti niillä nuorehkoilla akavalaisilla, joilla on perinnetietoisuutta lähteä ay-liikkeeseen (Teikaria tukevilla järjestöillä siis), Fjäderissä on ollut paljon sulateltavaa, koska hänen ajatellaan olevan valmis sopeutumaan työntekijän kannalta joustavampaan eli huonompaan työelämään. S euraavana päivänä Sture Fjäderin vaaleansininen kauluspaita mätsää Akava-talon neuvotteluhuoneen verhoihin ja sohvatyynyihin, kun Fjäder sanoo suoraan, että hän ei kyllä ole sukupolvensa edustaja. Ministereiden etunimistä painettiin T-paitoja. ”Ajatella, että me käydään Akavassa keskustelua siitä, ettei oo koskaan ollut naispuheenjohtajaa. Jos on, niin sitä kutsutaan yleensä syrjinnäksi”, hän sanoo. Keväällä Teikarin tukijoukot kasvoivat hyvin naisvaltaisella sosiaalialan korkeakoulutettujen järjestöllä Talentialla. Onko kaikki julkisuus siis hyvää julkisuutta. Kesällä 2017 Fjäder twiittasi, että Sipilän hallituksen sote-uudistus on vietävä maaliin ja valinnanvapaus toteutettava kokoomuksen halujen mukaisesti. Eikä Akavan johto ole muun järjestön näköinen. ”Miten määritellään sukupolvi?” Teikari aloittaa. Sen sijaan hän on huolissaan siitä, pidetäänkö ammattiyhdistysliikettä elitistisenä ja kalliina – ainakin nuorten jäsenten määrä on laskenut. Ompeluseurakin oli alkujaan vastine toisiaan nostaville miesverkostoille. Omat suuttuivat taas. Se ilmaisi jo kaksi vuotta sitten epäluottamuksensa Fjäderiä kohtaan: Fjäderin politiikka ei tue naisvaltaista ja pienipalkkaista alaa, perustelu kuului. Haastattelu kestää kaksi tuntia, mutta Teikari ei mainitse oma-aloitteisesti sanallakaan paikallista sopimista, ei työaikalakia. Vaikeasti mitattavia määreitä, mutta vaikuttavuudessa on ”onnistuttu” ja medianäkyvyyskin on ollut ”ihan eri luokkaa”. Kansainvälisten lehtien kiinnostus oli valtavaa. Osa on pyytänyt Teikarin ja Fjäderin keskustelemaan, osa tuntee Teikarin arvion mukaan Fjäderin ja hänen mielipiteensä niin hyvin, että Teikari voi tulla esitelmöimään itsekseen. Fjäderillä on maine puheliaana pomona, hölösuunakin. Eikä Suomessa osata johtaa, vaikka johtaminen on aika yksinkertaista: kehua ihmisiä ja kuulla heidän huoliaan. ”Ylipäänsä työelämässä on hirveän harvoin positioita, joissa iällä tai sukupuolella on merkitystä. ”Kuten Studio Julmahuvi meille opettaa.” Mutta silloin strategikko usuttaa asiat henkilöitä vastaan. Systemaattisia uramuuveja hän ei arvioi tehneensä mutta on tietenkin kiinnostunut ”osaamisensa kehittämisestä”. Mutta samaan aikaan pitäisi puhua representaatioista, sillä Teikarista ihmiset eivät ymmärrä mahdollisuuksiaan, elleivät he näe samanlaisia ihmisiä ”vallan positioissa” tai kuule samastuttavista uratarinoista. Myös Akavan puheenjohtajavaali näyttää ikäja sukupuolikysymykseltä, kävelee kuin ikäja sukupuolikysymys, kaakattaa kuin ikäja sukupuolikysymys, mutta Maria Teikari sanoo, että hän ei halua identifioitua demarina, naisena tai nuorena. Ja nytkin suu käy, käy, käy, eksyy sivupoluille, ja käy vielä vähän, kunnes: ”sori mä puhun paljon.” Niin on käynyt aiemminkin. Niin jos hinta, tuote, sisältö ja mielikuvat ei oo kunnossa, niin asiakas ei enää osta.” Mutta nyt tuote on ollut kunnossa, jäsenmäärässä se näkyy, kuulemma. Ei stereotyyppisimpiä ay-asioita. Fjäder on juuri sellainen jyrä, jonka ikää, sukupuolta ja statusta on helppo osoitella sormella – ainakin nuorten ja akateemisten keskuudessa. ”Mä en oo mikään ylläpitäjä, mä oon rakentaja, mä haluan uudistaa, tehdä toisin, kyseenalaistaa. Muiden liittojen kantoja odotellaan. Hän ei ole kiinnostunut ”verkostoitumisesta”, vaikka kirjansa siihen opettaa ja verkostoituja hän on jo ehdokkuustiedotteenkin mukaan. Kyllä. Fjäder sanoo, että hänellä on ollut puheenjohtaja-aikanaan kaksi tavoitetta: yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja medianäkyvyys. Vaikkapa siihen pitäisi palata, kuinka itseohjautuvuutta ei opeteta kuin korkeintaan piiloagendana korkeakouluissa. Se oli Talentialle viimeinen pisara, ja jopa OAJ ärähti. Hän on ”ammattijohtaja”. Teikari on kirjaimellisesti vastaehdokas, ja zeitgeistin voisi ajatella olevan Teikarin puolella. Elements of AI -tekoälykurssista on merkintä LinkedInissä. On asiakkaita, jotka on järjestöt. Mutta jos sä haluat sun viestin läpi, sun täytyy puhua se suoraan”, Fjäder sanoo. ”Mun puheethan on olleet Akavan hallituksen puheita. Kun Suomen hallitus sai talvella naisviisikon johtoonsa, riemulla ei ollut rajoja. Henkilöt eivät riitele, vaan asiat, Teikari muistuttaa. (Akavan hallituksessa istuu hieman yli kolmannes jäsenliitoista.) ”Jos mä sanon näin, että jos sadasta esiintymisestä yksi nousee sisäiseen keskusteluun, kaikki unohtaa ne muut 99.” Fjäder sanoo haluavansa vielä yhden kauden, koska hän ei ole vielä ehtinyt toteuttaa kaikkea haluamaansa. Fjäder kuittasi reaktion 50–60 vasemmistoliiton puolueaktiivin hyökkäykseksi. Akavastakin hän puhuu toimitusjohtajamaisesti. Yli puolet jäsenistöstä on naisia, miesten keskipalkka selvästi suurempi, mutta palkkatasa-arvoa ei silti pidetä yhtään tarpeeksi esillä. Sittemmin hän oli Ylen haastattelussa valmis maksamaan kouluttamattomille maahanmuuttajille matalampaa palkkaa – olihan talousnobelisti Bengt Holmström juuri peräänkuuluttanut Suomeen joustavampia työmarkkinoita. Oispa paljon erilaisia taustoja.” Teikari tuntuu haluavan irtisanoutua koko kuviosta. ”Muistuta, että palaan tähän”, Teikari sanoo usein. Tältäkin valta voi näyttää. ”Sen pitäisi olla itsestäänselvää.” Ammattiyhdistysliike on laajemmin epäonnistunut puhumaan yhdenvertaisuudesta. ”Sori, että puhun bisneksestä, mutta tässä on melko samat lainalaisuudet kuin muualla. Viime vuosikymmenen puolivälissä Facebookissa toimi Akavakapina-niminen ryhmä, jonka kuvauksessa Fjäderiä syytettiin sukupolvisodan lietsomisesta hänen puolustettuaan julkisesti Ruotsin irtisanomismallia, jossa viimeksi tullut saa lähteä ensiksi. Pääoman puolella, kuten 70-lukulaisittain sanottaisiin. Ei mitään järjestötyrkkyilyä saati broilerismia. Mun valinta olisi suuri yhdenvertaisuusja tasa-arvoteko, mutta mä olen myös tosi etuoikeutettu suomalaisessa yhteiskunnassa. 38 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 diversiteettiä vallan positioihin ja yhteiskunnallisiin aktiviteetteihin. Haastajan tuleminen. Niin mä oon ollut nää kymmenen vuotta”, Fjäder kertoo burgundinpunaisissa housuissaan. On omistaja, tuote, asiakkaita ja markkinatalouden lait. Se johtuu varmaan mun profiilista, joka on korkea
HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 39
40 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
Varsinkin tänä vuonna voimaan tullut työaikalain uudistus oli turhan vähäinen, laki on yhä ”vanhoillinen”. He alkavat muistuttaa koko ajan enemmän toisiaan, samoin kuin nuorisojärjestöt emopuolueitaan. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 41 on hänelle ”ihan okei”. Millainen hyvinvointiyhteiskunta silloin on. Ja sivistysyhteiskunta. Se voi mennä niin, että saadaksesi jotakin uutta sun täytyy hylätä jotakin vanhaa. ”Mä uskon, että pitää antaa, että myös saa. Mutta ei sillä ole oikein väliä. Ja miten se rahoitetaan ja mitkä ovat ne rakenteet, joiden räjäyttämistä se vaatii. Mä uskon, että yhteistyö työnantajan kanssa työpaikkakohtaisesti tulisi lähemmäs palkansaajaa, koska ihmiset on lähtökohtaisesti hyviä.” 70-lukulaisittain sanottuna: luokkapetturi. 1980-luvun alussa hän valmistui sosionomiksi eli nykyiseksi valtiotieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopiston socialoch kommunal högskolanista, toimi ylioppilaskunnan pääsihteerinä ja jatkoi oman aikansa nuorisopolitiikkahissillä Ekonomiliittoon ja Akavaan, joissa hän on toiminut 1990-luvulta. Fjäderistä politiikan nuoret eivät ole oikein kiinnostuneita tällaisista kohtalonkysymyksistä, mutta ei heitä voi siihen pakottaakaan. Akavan puheenjohtajan mandaatti on vahva, mutta keskusjärjestö ei ole yhden miehen tai naisen show. ”Hän on hyvin koulutettu ja edustaa hyvin nykynuoria.” Fjäder kaipaa yhteiskuntapoliittista keskustelua siitä, mitä Suomi on vuonna 2030. Se menee enemmän alakohtaiseksi ja yrityskohtaiseksi. Tutkinto valmistui vasta vuonna 2000, kun Fjäder oli päälle nelikymppinen. Ja siinä sitä ristivetoa on ay-liikkeessä ollut. Toimenpiteiden määrä ja laatu jää jäsenjärjestöjen arvioitavaksi. Nyt nuorista tulee sellaisia, mun mielestä, kopioita. Aloittaessaan puheenjohtajana Fjäder oli ollut tekemässä Akavan silloista strategiaa ja kertoo päätyneensä siihen, että tekemistä olisi noin kahdeksitoista vuodeksi. Mutta eivät nämä nuoret poliitikot tai poliittiset nuorisojärjestöt kuulemma oikein visioi, joten se on Sture Fjäder, jonka tehtäväksi jää ilmoittautua ”radikaaliksi uudistajaksi” ja huolehtia vuodesta toiseen sukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta, siitä että laskevan syntyvyyden ja demografisen katastrofin maassa lasku jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. On myös niin, että juuri asiantuntija-aloilla paikallinen sopiminen on käytännössä jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeasti, se on teidän maailma! Se on teidän tulevaisuus!” Fjäder sanoo. Siinä tontissa on työhyvinvoinnin kaltaisia ”pehmoasioita”, mutta Fjäderistä koko rakenne pitäisi jyllätä. Jos te jäätte yksin rahoittamaan tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, teille se tulee niin raskaaksi, että te ette pärjää siinä maailmassa. ”Ollaan saatu paljon aikaiseksi, jos katsotaan samasta työstä maksettavaa palkkaa.” Mutta Fjäder kyllä heittäisi pallon mielellään nuoremmillekin. ”Ja varsinkin työelämätonttiin laittaisin paukkuja seuraavat neljä vuotta. Mutta se ei olisi Fjäderistä avoimuuden kannalta hyvä. Se on sisältö, linja ja politiikka, joka ratkaisee kaiken.” Tasa-arvokin etenee koko ajan. Vielä pitäisi kehittää esimerkiksi Akava Worksiä, eli talon sisäistä ”thinktankia, joka hakee vielä toimintamuotoaan” ja josta ”kaikki Akava-yhteisössä tykkää”. Hän ylpeilee, kuinka Akavan opiskelijatoiminta on aktivoitunut. Miten hän puheenjohtajana aloittaessaan tapasi järjestelmällisesti Ylioppilaskuntien liiton, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja Lukiolaisten liiton väkeä ja miten he ovat nousseet sittemmin politiikan keskeisille paikoille. ”Ymmärrän toki symboliarvot ja niin edelleen, mutta joihinkin tehtäviin vaaditaan myös kokemusta. Sen edistäminen on Fjäderin mukaan Akavassa ”itsestään selvää” ja ”normaalia”. Pitkään ehti näyttää siltä, ettei ketään tulisi, koronavirus siirsi liittokokouksen loppukesään, ja vasta sitten Teikari ilmoittautui. Sedittely ja tädittely ei ole kivaa. ”Mä muistan, kun mä olin itse nuori ja vähän politiikassa. Jotta me näemme sen murroksen, joka on kauan sitten hiljaa hiljaa tullut”, Fjäder sanoo. Paikallista sopimista Fjäder on puolustanut jo pidempään, kunhan sen oheen luodaan tiukka ja reilu kehikko. Minä kyllä pärjään. Hän kertoo sparraavansa aiheesta kolmekymppisen poikansa kanssa aina silloin tällöin. Helsingin Sanomien vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan alle 35-vuotiaista enää alle neljännes kuului liittoon. Periaatteessa liitot voisivat esittää kilpailuun lisääkin ehdokkaita aivan loppuun asti. Kuinka hän mentoroi nuoria pro bono. Onks se oikein?” . Eikä se ole pysynyt työelämän perässä. Se ei oo välttämättä vastakkainasettelua, mutta puutetta rohkeudesta.”’ Fjäderin Akava ei ainakaan ole se, joka heittäytyy poikittain itkupotkuraivoamaan ja heiluttelemaan lakkokorttia, jos vaaditaan työllisyyttä lisääviä rakenneuudistuksia. Suomeksi: se ei ole niin perinteisen vasemmistolainen kuin SAK ja STTK ovat. Nykysysteemi johtaa asiantuntijatyössä harmaisiin ylitöihin, koska deadlinejen on venyttävä yhdentoista tunnin päiviin, välillä on kevyempää. Näistä asioista pitäisi puhua nyt, koska vuonna 2020 betonoidaan vuoden 2030 Suomea. Mä oon setä, en mä oo huolissani sen takia, etten minä pärjää. Keitä he ovat, sitä Fjäder ei kerro, koska ”aina joku jää mainitsematta”. Nuori voi olla konservatiivi, vanha moderni. Lainsäädäntö on se, mihin Akava voi ja mihin Akavan kannattaa vaikuttaa. Ekonomiliitossa hän tosin ehti olla olematta itse ekonomi. ”On paljon 90:n, 80:n, ja 70 prosentin aloja yhä, mutta pääasiassa se lasku on tullut SAK:sta. ”Ei voi olla yhtä mallia koko Suomen työelämälle. Kokonaisjärjestäytymisaste on laskenut vielä siitäkin. Nuoret haluavat ”hallinnoida, hallinnoida ja hallinnoida” sitä mitä ”Oy Suomi Ab” tällä hetkellä on. Uskon, että kolmikantakin muuttuu, koska sinä hetkenä, jos ay-liike ei edusta viittäkymmentä prosenttia, voidaanko sanoa, että se edustaa kaikkia. Meillähän oli tulevaisuuskeskustelua, että me halutaan se näin. ”Sukupolvikysymys ei ole fyysistä ikää vaan sitä, mitä korvien välissä on”, Fjäder sanoo. Mä muistan, kun mä olin itse nuori ja vähän politiikassa.” ” ”. ”Äläkä ajattele, että joku vanha setä tässä neuvoo. Tähän pitäisi yrittää varautua”, Fjäder sanoo. F jäder on ruotsinkielinen työläisperheen poika Hangosta, aksentti ei ole lainkaan Teikarin poria kummempi. Yksi tilastotiedekurssi oli roikkunut pitkälle toista vuosikymmentä. Ihmisen laittaminen kategorioihin on väärin. Iästä ja sukupuolesta ei ole vaalissakaan kyse, Fjäder sanoo
42 IMAGE HEINÄ–KESÄKUU 2020
HEINÄ–KESÄKUU 2020 IMAGE 43 Takana loistava tulevaisuus Alvar Aalto suunnitteli Kotkassa sijaitsevan Sunilan alueen tehdas työläisille. Nyt sieltä saa asunnon muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla. TeksTi tommi melender kuvaT niklas sandström. Kysyntää ei silti ole
”Kyllä siinä tuli heti sellainen tunne, että tämä on sitä, mitä olemme hakeneet. Alle kolmekymmenvuotiaiden asiakkaiden kanssa kiinteistönvälittäjien on turha viljellä myyntipuheissaan Aalto-argumenttia. ”Voidaan sanoa, että Sunilan asuinalue on Alvar Aallon napakymppi. Jämäkkyyttä niille antavat pystysuuntaiset kalkitut tiilimuurit. Sunilan arkkitehtuuri ja historia vetoavat lähinnä varttuneeseen väkeen. Niiden kuvat ovat piirtyneet lukuisista julkaisuista jokaisen arkkitehtuuriin vihkiytyneen verkkokalvoille. Asuntojen hinnat saavat pääkaupunkiseudun hintatasoon tottuneet haukkomaan henkeään. Mäen päällä on tienviitta, jossa lukee ”Sairauskassa”. Ostopäätökseen vaikutti osaltaan arvostus Alvar Aaltoa kohtaan. Tulija arvaa, että sairauskassa sijaitsee menneessä maailmassa. Y mmärtääkseen Sunilan nykyisyyttä on sukellettava maailmansotien väliseen aikaan. Alvar Aalto -säätiön tuottaja ja Sunilan asukas Noora Kiili muistelee erästä kaunista kesäpäivää, kun hän nautti auringonpaisteesta bikineissä ja havahtui siihen, että japanilainen mies alkoi räpsiä valokuvia Kiilin kotitalosta lumoutuneena. Sunilan asukkaat saavat muistutuksia alueensa merkityksestä, kun Aallon työlle vihkiytyneet ulkomaiset pyhiinvaeltajat saapuvat kamerat kaulassa ihastelemaan modernin funkkiksen tyyssijaa. Valkoisiksi slammatut julkisivut jättävät ulkovuorauksen tiilikuviot näkyviin. Sunila ei edusta vau-arkkitehtuuria, vaan sen hienouden avautuminen vie aikansa”, Kiili sanoo. Nämä tuskin ovat kuulleetkaan koko häiskästä tai jos ovat, eivät hänestä paljon piittaa. Kiinteistönvälittäjä Merja Sundberg kertoo, että pienten asuntojen neliöhinnat liikkuvat Sunilassa keskimäärin 500 euron tuntumassa, isoissa asunnoissa ne asettuvat 900 euron paikkeille. ”Kun kerron kauppahinnoista pääkaupunkiseudun kollegoille, he luulevat, että tarkoitan käsirahaa”, Sundberg sanoo. Yhdeksän asuintaloa rakennettiin. Ahlströmin toimitusjohtaja Harry Gullichsen värväsi Alvar Aallon suunnittelemaan Pyötisen saarelle tehtaan ja mantereelle sen välittömään läheisyyteen asuinalueen. Se näyttää museaaliselta. Hienouden keskellä tulee pakostakin ihmetelleeksi, miten on mahdollista, että Alvar Aallon hengentuotteet tekevät kauppansa pilkkahintaan. Kun 1930-luvun lama vaihtui nousukaudeksi, puunjalostusyhtiöt Ahlström, Enso-Gutzeit, Kymi, Tampella ja Yhtyneet Paperitehtaat ryhtyivät rakentamaan Sunilaan Pohjoismaiden suurinta sulfaattiselluloosatehdasta. Tie kaartaa alas, ja vastaan tulee harjakattoisia kerrostaloja suurine parvekkeineen. Niiden takaa pilkistää männynlatvoja. Aalto suunnitteli Sunilan alueen 1930-luvulla, ja se on laajin hänen toteutuneista töistään. Hän on suuri suomalainen siinä missä Sibelius, Nurmi tai Mannerheim”, Rantanen sanoo. ”Sehän tarkoittaa, että asunnolla ei ole oikeastaan lainkaan arvoa”, Metsola sanoo. Jos Sunilan talot eivät olisi Aallon kynästä vaan edustaisivat DDR-henkistä betonibrutalismia, asunnot maksaisivat vielä vähemmän. Oikeastaan vain sauna puuttuu. Vanhan hokeman mukaan asuntomarkkinoilla ratkaisee kolme asiaa: sijainti, sijainti ja sijainti. Etuovi-sivustolla oli vastikään ilmoitus peruskorjatun talon 120 neliön asunnosta 69 500 euron hintapyynnöllä. Maaston myötäisesti porrastetut lamellitalot kulkevat kahtena pitkänä ketjuna. Näillä hintatasoilla asunnot vietäisiin käsistä kymmenessä minuutissa”, Metsola uskoo. Pitkät nauhamaiset ikkunat kutsuvat luonnonvaloa sisään. Alueen kadut kulkevat niin kuin kulkevat, niistä ei muodostu asuinkortteleita. Viime vuonna Sunilasta myytiin 45 neliön kaksio 7 000 eurolla. Tie ohittaa parhaat päivänsä nähneen urheilukentän ja kaartaa ylös orvolta näyttävän laatikkomaisen liikerakennuksen vieritse. Pariskunnalla ei ole aikaisempia siteitä Kotkaan. Emmekä ole katuneet. 44 IMAGE HEINÄ–KESÄKUU 2020 K eväinen auringonpaiste hellii voikukkien täplittämää ruohokenttää. Talot on rakennettu metsien keskelle, mutta luontoa ei ole jyrätty asutuksen tieltä, vaan talot on sommiteltu maiseman kumpuileviin muotoihin sopusointuisesti. Etenkin aasialaiset ovat tuttu näky. Asuttuaan kolme vuotta Kotkan keskustassa Kotkansaarella he löysivät unelmakotinsa Sunilasta. Varsinkin terassitalot Karhu ja Päivölä herättävät ihailua maailmalla. Varmaotteinen funktionalistinen tyyli paistaa läpi yksityiskohtia myöten. Minkälaisia ihmisiä asuu tällaisessa patinoituneessa mutta ilmeikkäässä puutarhakaupunkimiljöössä. J os Sunilan nimen mainitsee kansainvälisessä arkkitehtuurikonferenssissa, alan ammattilaiset osaavat yhdistää sen Alvar Aaltoon. Arvaus saattaisi osua oikeaan, jos paikka sijaitsisi Sipoossa tai Kirkkonummella, mutta nyt ei olla pääkaupunkiseudun liepeillä vaan Kotkan Sunilassa, josta kestää ajaa autolla puolitoista tuntia Helsingin keskustaan. Eläkepäiviä viettävä Jukka Rantanen muutti avovaimonsa kanssa sadan neliön kerrostaloasuntoon noin vuosi sitten. Ovien ja parvekekaiteiden puupinnat pehmentävät rappauksen rouheutta. Sievästi sisustetussa asunnossa osuu ensimmäisenä silmiin Artekin tarjoiluvaunu, Aallon suunnittelema designklassikko. He halusivat muuttaa Vantaalta idän suuntaan. ”Olemme hankkineet kotiimme Aallon kalusteita, ja tarkoitus on hankkia niitä vielä lisää. ”On helppo kuvitella, että Sunila olisi suosittu alue, jos se olisi Sipoossa tai Kirkkonummella. Ensin he tutkailivat Porvoota, mutta sikäläiset asunnot tuntuivat kiskurihintaisilta. Hän paneutui todella kunnianhimoisesti sen suunnitteluun eikä pitänyt sitä vain rahasampona”, Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh kertoo. Ei voi väittää, ettei Alvar Aallon kädenjäljellä olisi lainkaan vetovoimaa, mutta vetovoima on kovin rajallista. Mielestäni Alvar Aalto kuuluu yleissivistykseen. Turvallinen arvaus olisi, että luovan luokan edustajia: tutkijoita, taiteilijoita, toimittajia, galleristeja, it-nörttejä, pelisuunnittelijoita, kansalaisjärjestöjen väkeä. Loivasta rinteestä kohoavat tasakattoiset terassitalot kolmessa tasossa. Asunto on viihtyisä ja valoisa, alue luonnonkaunis. ”Olen syntyperäinen kotkalainen, mutta en ollut käynyt Sunilassa ennen kuin tulin tänne 17 vuotta sitten katsomaan asuntoja. Summalla ei välttämättä saisi vanhaa Volkswagen Golfia, jonka mittarissa on kilometrejä reilusti yli satatuhatta. Se oli vuosikymmeniä edellä aikaansa. Suomen asuntomarkkinat läpikotaisin tunteva Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola arvioi, että peruskorjauksen on täytynyt maksaa suunnilleen hintapyynnön verran. Pitää selvittää, voisiko asuntoon laittaa sellaisen”. Kookkaat männyt varjostavat pihoja. Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktioni oli höh, nämähän ovat ihan tavallisia taloja
HEINÄ–KESÄKUU 2020 IMAGE 45
46 IMAGE HEINÄ–KESÄKUU 2020 Arkkitehti Rurik Wasastjerna
Ulkopuoliset voivat saada sellaisen vaikutelman, että talot ovat rapistumassa, vaikka kyse on puleerauksen puutteesta. Kun Jukka Rantanen kävi katsomassa asuntoa Sunilasta, hän kuuli, että alueella on kotkalaisten keskuudessa huono maine. Varustelutasokin oli sen ajan mittapuulla erinomainen”, Alvar Aalto -säätiön Lindh sanoo. Mittasuhteet ovat kauniit ja huoneet väljästi mitoitettuja. ”En ole itse huomannut mitään ikävää. Wasastjerna pakkasi tavaransa Espoossa ja muutti liki kahdeksikymmeneksi vuodeksi Sunilaan. Laskusuhdanteen koettelema sellutehdas luopui asuinrakennuksista 1980-luvulla. Aikalaistodistukset rinnastavat sen taivaaseen pääsyyn. Eivät ne muuten juuri eroa nykypäivän kaksioista kuin että niissä on pienet vessat eikä kunnon kylpyhuonetta. Sisävessat, keskuslämmitys ja sähköuunit edustivat huimaa hyppäystä asumismukavuudessa. Tuntui erikoiselta, ettei niihin ollut laitettu kunnollisia kylpyhuoneita ennen sitä. Huonekorkeuttakin riittää”, Wasastjerna sanoo. Muiden patruunavetoisten teollisuusyhteisöjen tavoin Sunilakin ajautui 1960-luvulta eteenpäin murrokseen, kun vanhat siteet höllentyivät yhteiskunnallisten muutosten myötä. Kukoistuksen vuosikymmeninä tehdas ei tarjonnut vain elantoa ja asuntoja vaan huolehti myös työläistensä vapaa-ajasta ja hyvinvoinnista. ”Siinä siirryttiin 1800-luvun oloista kertaheitolla nykyaikaan. Asunnoissa oli hyvät pohjaratkaisut, neliöistä sai paljon irti. Ne näyttävät ihan alkuperäisiltä.” Seuraavaksi tulevat ajankohtaisiksi julkisivujen ja pihojen kunnostukset. Kasvojen kohotus tekisi hyvää Sunilan yleiskuvalle ja kenties maineellekin. ”Ensimmäisiin työläistaloihin tehtiin putkiremontti 2000-luvun alussa. Alue sai levottoman lähiön maineen, huhupuheet kertoivat nujakoinnista ja rellestämisestä. Parin vuoden jonotuksen jälkeen he pääsivät muuttamaan Aallon suunnittelemiin kerrostaloihin. ”Ikävä kyllä Sunilaa arvostetaan enemmän muualla Suomessa kuin Kotkassa.”. Arkkitehti Tapani Mustonen suunnitteli tarvittavat laajennukset. Täällä on rauhallista asua”, hän sanoo. Hinnat tuntuivat käsittämättömän halvoilta rakennustaiteellisiin arvoihin nähden. Nykyään hän asuu Vantaalla mutta on säilyttänyt tuntumansa ja mielenkiintonsa alueen tapahtumiin. Vuosituhannen vaihteen tienoilla hän katseli paikallislehdestä alueen asuntoilmoituksia. Vuosituhannen alkuvuosina Sunilan taloihin oli kertynyt melkoisesti korjausvelkaa, mutta sittemmin perustekniikka on laitettu aika pitkälle kuntoon. On vaikea kuvitella, että Sunilan kaltainen syrjäinen perukka 13 kilometrin päässä Kotkan keskustasta olisi kehittynyt ilman tehdasta moderniksi puutarhakaupunginosaksi. Oli urheiluseurat ja sairauskassat, koulut ja kirjastot. Pro Sunila -yhdistyksen puheenjohtaja Eija Anttila harmittelee, että vanhat mielikuvat pitävät huonoa mainetta yllä, vaikka sosiaaliset ongelmat ovat väistyneet aikoja sitten. HEINÄ–KESÄKUU 2020 IMAGE 47 1930-luvun lopulla ja kolme muuta sotien jälkeen 1940ja 50-luvuilla. A rkkitehti Rurik Wasastjerna kuuluu pitkän linjan Sunila-aktiiveihin. Monet työläiset asuivat aluksi vanhan sahayhteisön perua olevissa kasarmeissa, joissa oli hellahuoneet, ulkovessat ja peltiuunit. Kotkan kaupunki osti Sunilan vajaasta neljästäsadasta asunnosta parikymmentä ja sijoitti niihin vuokralaisia, joiden oli vaikea päästä muualle. ”Jos katsotaan Sunilan asuntoja ensimmäisinä työläisasuntoina, ne näyttävät hyvinkin moderneilta. ”Ikävä kyllä Sunilaa arvostetaan enemmän muualla Suomessa kuin Kotkassa”, Anttila sanoo
48 IMAGE HEINÄ–KESÄKUU 2020
Seuraavat koot lähentelevät sitten sataa neliötä. HEINÄ–KESÄKUU 2020 IMAGE 49 ”On taloja, joissa on rapliikkivaurioita tai joiden ulkoseinien valkoinen kalkkislammaus näyttää likaiselta. Tuntuu selvältä, että suuri osa uusista työntekemisen malleista jää elämään sitten, kun virus on nujerrettu ja elämä palailee tuttuihin uomiinsa. Matalien hintojen perussyytä eli kysynnän vaisuutta ne eivät pyyhi pois. Hän muistuttaa, että ongelma ei koske pelkästään Kotkaa vaan myös Hämeenlinnan, Vaasan, Porin ja Mikkelin kaltaisia maakuntakeskuksia. Muutokset eivät olisi mitään läpihuutojuttuja, mutta huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella ne voitaisiin tehdä arkkitehtuurin kärsimättä. Taustalla vaikuttaa näitä kolmea suurta aluetta suosiva muuttoliike. M aineen parantaminen, julkisivujen ehostus ja asumisväljyyden lisääminen voivat vaikuttaa positiivisesti Sunilan houkuttelevuuteen. Suomen johtaviin muuttoliikkeen tutkijoihin lukeutuva Timo Aro uskoo, että etätyön yleistyminen antaa toivoa sellaisille alueille, jotka ovat saaneet viime vuosikymmeninä siipeensä. Tuskin kukaan olisi osannut vuoden alussa kuvitella, mitä kaikkea ihmiset voivat tehdä kotikoneiltaan. ”Asunnot rakennettiin Sunilaan aikanaan tehtaan vuoksi, mutta enää tehtaalla ei ole samanlaista vetovoimaa. Kiinteistönvälittäjän silmin Sunilaa katsova Sundberg pitää ongelmana keskikokoisten asuntojen puutetta. Hienoista rakennuksista, viihtyisistä puistoista ja avarista merinäkymistä huolimatta Kotkan asuntomarkkinat ovat olleet alavireiset 1990-luvun lamasta saakka. Valtaosa asunnoista on 30–35 neliön yksiöitä ja 45 neliön kaksioita. O nko vääjäämätöntä, että väestö keskittyy muutamaan suureen kaupunkiin. ”Kotkaa uhkaa kuihtuminen, sillä teollisen rakennemuutoksen vuoksi sen kehitys on mennyt alaspäin viimeksi kuluneet kaksikymmentä vuotta”, Metsola sanoo. Voisiko koronakriisi sekoittaa pakkaa. Myös arkkitehti Wasastjerna haluaisi lisää asumisväljyyttä. ”Kotka on upea kaupunki nimenomaan arkkitehtuuriltaan. Rakennuksista henkii vanhan satamakaupungin vauraus. Metsolan mukaan Suomessa on miljoona asuntoa väärässä paikassa. Se tarkoittaa, että markkinoiden logiikalla asunnot ovat väärässä paikassa”, Metsola sanoo. Täällä riittää toki tekemistä, mutta prioriteettina on ollut tehdä ensin isoimmat ja tärkeimmät remontit”, Sunilan asukas Noora Kiili sanoo. Yksiöt ja kaksiot käyvät pieniksi, kun tulee lapsia”, hän sanoo. Monet työnantajat ovat havahtuneet etätyön hyviin puoliin, meluisista avokonttoreista kärsivistä työntekijöistä puhumattakaan. Kun virus iski, suomalaiset tottuivat nopeasti etätöihin. Eikä tulevaisuus välttämättä tuo parempaa. Ei siis ime, että maa on täynnä Sunilan kaltaisia käsittämättömän halvan hintatason alueita. ”Kotka on upea kaupunki nimenomaan arkkitehtuuriltaan.”. Vuokraturvan Timo Metsola muistuttaa, että vaikka Sunila on hieno alue merellisessä ympäristössä, se ei ole näine piirteineen Kotkan seudulla ainutlaatuinen. ”Jos tänne halutaan nuoria perheitä, tarvittaisiin kipeästi kolmioita. Kotkan keskusta on saarta, mikä tarkoittaa, että meren lähellä asuminen ei ole poikkeuksellista luksusta”, hän sanoo. Se onnistuisi yhdistämällä yksiöitä ja kaksioita kolmioiksi. Vastaavanlaista tarjontaa piisaa muuallakin ja paremmilla sijainneilla. Mutta eiväthän tällaiset asiat tarkoita, että talo olisi huonokuntoinen. Viimeiset kymmenen vuotta asuntomarkkinat ovat kukoistaneet vain pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa. Niiden ulkopuolella on vaikea nyhtää asunnoista kunnon hintoja, kun ihmisvirta vie poispäin
50 IMAGE HEINÄ–KESÄKUU 2020
HEINÄ–KESÄKUU 2020 IMAGE 51
52 IMAGE HEINÄ–KESÄKUU 2020
Aro ei pidä Kotkan näkymiä mitenkään toivottomina. ”Jos ajattelen Sunilaa pääkaupunkiseudulta muuttavan etätyöläisen näkökulmasta, hän voi löytää Kotkan seudulta vapaa-ajan tekemistä, eikä matka työpaikalle ole niin pitkä, etteikö sitä viitsisi ajaa esimerkiksi kerran kahdessa viikossa. Sunilan väessä on sellaisia, joiden perheet ovat olleet tehtaassa useammassa polvessa. Monet suomalaiset valittavat asumisen kalleutta, mutta sunilalaisten ei tarvitse tähän valitusvirteen yhtyä. Pidän positiivisena asiana sitäkin, jos alaspäinmeno hidastuu, vaikka suunta ei käännykään. Aro uskoo uudenlaisten työnmuotojen lisäävän suurten kaupunkien läheisyydessä sijaitsevien pienten kuntien elinvoimaa. ”Kuvittelin, että kohta alkavat kiinteistönvälittäjällä puhelimet soida, kun ihmiset ryntäävät Kotkaan etätöihin. Houkuttelevuuden kannalta olennaista on paitsi tarjota työpaikkoja ja palveluita myös hyödyntää kaupungin omaleimaisuutta. Metsola ei uskalla ennustaa tuleville vuosille edes vaatimatonta kasvua. Kun päivittäinen liikkuminen kodin ja työn välillä ei enää määritä ihmisten arkea, väljyyttä, läheisyyttä ja viihtyisyyttä korostavat asuinympäristöt vetävät puoleensa. Tuskin heidän onnellisuuttaan ratkaisevasti vähentää se, ovatko uudet kotikulmat yleisessä katsannossa asuntomarkkinoiden tähtikastia vai eivät. Kompastuskiveksi nousevat sosiaaliset verkostot”, Metsola sanoo. Syynä on se, että he eivät halua ajautua liian kauas ystävistään ja tuttavistaan. HEINÄ–KESÄKUU 2020 IMAGE 53 ”En usko suuriin muutoksiin, mutta pidän mahdollisena, että kehityksen vastavirrat jonkin verran voimistuvat, vaikka päävirta ei käänny”, Aro sanoo. Toki Porvoota eivät ole ravistelleet samanlaiset rakennemuutokset kuin Kotkaa”, hän sanoo. ”Useimmat etätyöläisetkään tuskin mielellään lähtevät kovin kauas sosiaalisista verkostoistaan. Visio sai nimekseen Nurmijärvi-ilmiö. He ilmaisevat sen omalla juurevalla tavallaan ja tuntevat kuuluvansa tehtaan historian jatkumoon”, Kiili sanoo. Aina ei ole tarjolla sairautta parantavaa hoitoa. ”Jos vertaa Seinäjokeen tai Jyväskylään, joissa näkyy myös vahvasti Aallon kädenjälki, niin kyllä ne ovat onnistuneet tuomaan hänen arkkitehtuuriaan paremmin esiin”, Aro sanoo. Uudessa kotikaupungissa pitäisi olla myös tarjolla harrastuksia ja vapaa-ajan rientoja sekä ennen kaikkea sosiaalisia verkostoja. ”Muisto vanhasta tehdasyhteisöstä ja sen sosiaalisista riennoista merkitsee heille enemmän kuin Aallon arkkitehtuuri. Työnmuotojen muutokset eivät takaa automaattisesti mitään. Aro pitää kummallisena, että kaupunki ei ole nostanut esiin Alvar Aallon hahmoa. Siinä tapauksessa tautia hidastava hoitokin on hyvästä”, Metsola sanoo. Eija Anttila kertoo, että joistakin paikallisista Alvar Aalto tuntuu etäiseltä, kun taas tehtaan isähahmona pidetty Lauri Kanto herättää lämpimiä ajatuksia. Kotka kuuluu hänen mielestään niihin maakuntakeskuksiin, joilla on momentumia. Aalto tuntuu heistä vähän herraskaiselta”, Anttila sanoo. ”Kohta alkavat kiinteistönvälittäjällä puhelimet soida.” ”Kotka on upea kaupunki nimenomaan. Etätyöläiset voivat hyvinkin piristää niiden kysyntää ja nostaa asuntojen hintoja. ”Kun menen paikalliseen kapakkaan Pikku-Siniin, siellä duunarit, eläkeläiset ja kaikki muutkin tuntevat ylpeyttä asuinpaikastaan. Kotkan kannalta kiintoisan tarinanjuonteen muodostaa Sunila. Samalla on syytä pitää mielessä yksityisten ja yleisten mittakaavojen väliset erot. Metsola uskookin, että työn murros hyödyttää eniten pääkaupunkiseudun reuna-alueita, joiden vetovoimaa ovat tähän asti nakertaneet huonot liikenneyhteydet. Suomalaiset muuttavat yleensä kahdeksan kilometrin säteelle vanhasta kodistaan. Olisiko etätyöstä piristysruiskeeksi myös Sunilalle, maamme ensimmäiselle puutarhakaupunginosalle. Tänne muuttaa muualta eläköityvää, juuriltaan kotkalaista porukkaa”, Sundberg sanoo. Suurin muutto pääkaupunkiseudulta suuntautuu kehyskuntiin, mutta seuraavassa ketjussa tulevat Kotka, Porvoo, Hämeenlinna ja Raasepori. Jukka Rantasen kaltaiset Sunilan tuomasta elämänsisällöstä viehättyneet voivat tehdä loistokaupat hankkiessaan tilavan asunnon sopuhintaan. Ihmiset eivät voi kiinnostua sellaisesta, jonka olemassaolosta eivät tiedä. Aron mielestä olennaista on nousta esiin valintojen kentältä. Alvar Aalto -säätiön tuottajana arkkitehtimestarin perintöä edistävä Noora Kiilikin viihtyy Sunilan kumpuilevissa maisemissa mäntyjen katveessa, vaikka asuntojen hinnat eivät pääkaupunkiseudun lukemia hätyyttele. Niistä saa kämppiä halvemmalla kuin suositummista lähiöistä. Entinen pääministeri Matti Vanhanen puhui vuonna 2008 pääkaupunkiseudun muovautumisesta puutarhakylien verkostoiksi. Useimmat kotikoneellaan hommia paiskivat piipahtavat työpaikalla kerran, pari viikossa. ”Porvoo näyttää esimerkkiä siitä, että muuttoliikettä on mahdollista houkutella. Uuden asunnon hankkiminen kaukaa edellyttää, että etätyöläisen on käytävä konttorillaan vain harvoin. Kotkalle olisi tärkeä pystyä lyhentämään tätä henkistä etäisyyttä”, Aro sanoo. Vuokraturvan Timo Metsola suhtautuu etunimikaimaansa varauksellisemmin Kotkan ja Sunilan mahdollisuuksiin nousta muuttotappioiden syövereistä. . Omanlaistaan luksusta sekin. Eihän siinä niin ole käynyt. Jotta etätyöläisen arkeen siirtyvät helsinkiläiset, vantaalaiset tai espoolaiset voisivat löytää Sunilan funkkistalot, Kotkan pitäisi sisällyttää ne kertomukseensa. ”Tämä voi kuulostaa ikävältä, mutta totuuden kieltäminen ei poista ongelmia. Heille riittää vaihtoehtoja lähempää kuin Kotkasta”. Parhaassa tapauksessa suotuisia vaikutuksia voi tihkua Sunilaan ja Kotkaan saakka, mutta kehityksen suunnan muuttavaa ihmelääkettä ei pidä odottaa. Kaupungin vain pitäisi osata pelata korttinsa oikein. ”Helsingistä Kotkaan on fyysisesti puolentoista tunnin matka, mutta henkisesti se tuntuu olevan selvästi pitempi
54 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 KOHTI JAOHI
TeksTi jenna parmala kuvaT hanna anonen. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 55 Kun mainonta osuu liian kohdilleen, poikansa haudanneelle mainos tetaan hautakiviä ja velkaantuneelle lainoja
Taustalla oli vuosia kestänyt pohdinta omasta sukupuoli-identiteetistä, jonka päätteeksi Kuisma päätyi kutsumaan itseään transmaskuliiniksi. Aiemmin en ajatellut, että olen lapsettomuudesta kärsivä ihminen. Syytä lapsettomuudelle ei ole löydetty. ”Mikäli et jaa mitään itsestäsi, saat todennäköisesti mainontaa sinua ympäröivän verkoston kiinnostuksenkohteiden mukaan”, Toivonen sanoo. Yritykset nimittävät algoritmejaan liikesalaisuuksiksi. ”Voi olla, että usein kyseessä on psykologinen selitys: kun tuotteesta on puhunut, siihen kiinnittää netissäkin enemmän huomiota. Mainos raivostutti Katariinaa, sillä hän ei halunnut kenenkään tietävän raskaustoiveestaan. Hän kävi raskaustestissä lääkärikeskus Mehiläisessä. Se tuntui tulevan joka kerta, kun hän yritti katsoa videoita YouTubesta. Katariina kokee, että hänelle suunnattu mainonta on muuttunut samalla, kun toive lapsesta on kasvanut. Hän ei mielestään ollut aikaisemmin saanut Mehiläiseltä lapsiin liittyvää mainontaa. ”Yksinkertaisimmillaan algoritmi etsii yhteyksiä aikaisemman toimintamme ja tulevaisuuden kiinnostuksenkohteidemme välillä”, Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen tiivistää. Kuisma luopui identiteetistään naisena viime kesänä. Algoritmi huomioi myös sen, mitä me luemme ja jaamme, millä sosiaalisen median ulkopuolisilla sivuilla käymme ja minkälaisia ihmisiä verkostoomme kuuluu. Tuttu tilanne. Olemme jo tottuneet siihen, että internet tietää, mitä haluamme. Seuraavaksi sen mainos ilmestyy kännykän ruudulle. Toivosen mukaan tämän ei pitäisi olla vielä mahdollista, sillä puheentunnistus ei ainakaan suomen kielellä ole vielä niin kehittynyttä. Vaikka todellinen raskaus oli päättynyt, se jatkui yhä hänelle suunnatussa markkinoinnissa. Virallisissa asiakirjoissa hän on muunsukupuolinen. Hän suhtautui raskauteen alusta asti skeptisesti. ”Kyseessähän on väline, jolla vaikutetaan ihmisten mielipiteisiin ja todellisuudenkuvaan.” Pahimmillaan tavalla, joka satuttaa. Hetken aikaa Kuisma pohti, miksi ihmeessä ravintola halusi tietää hänen sukupuolensa. ”Ajattelin psyykanneeni itseni tilanteeseen hyvin, olin jopa kieltänyt neuvolan työntekijöitä onnittelemasta minua ensimmäisessä ultrassa.” Siihen Katariina ei kuitenkaan ollut valmistautunut, että internet oletti hänen olevan edelleen raskaana. Ne ovat tärkeimmät kohdennettuja mainoksia ohjaavat kategoriat. En kuitenkaan halua sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että laitteemme jo nyt kykenisivät tunnistamaan tuotteita puheestamme.” Suurin osa suuryritysten ja somejättien algoritmeista ei ole julkisia, joten niiden tarkkaa toimintaa voi vain arvella. ”Se satuttaa eniten. ”Yleisesti voin todeta, että suhtaudumme potilasja asiakastietojen asianmukaiseen käsittelyyn hyvin vakavasti, emmekä tee lainkaan potilastietoihin perustuvaa markkinointia.” Sen sijaan Mehiläinen tekee kohdennettua mainontaa esimerkiksi verkkosivuvierailujen perusteella, jos asiakas on antanut tähän luvan. En koskaan saanut vastausta.” Sähköposteja tuli lisää, mutta ne olivat vasta alkua. Niin jatkui senkin jälkeen, kun Katariinan raskaus yhdeksännellä raskausviikolla keskeytyi. Käsitöitä hän tekee mielellään, mutta niiden lisäksi olisi kiinnostavaa saada tietoa myös. Muuten Kuisma kertoo saavansa enimmäkseen 65-vuotiaille naisille suunnattua mainontaa – kosmetiikkaa, vaatteita ja käsityöaiheita. ”Silloin sain tuntea vielä olevani tavallinen nainen, jota painostetaan tekemään lapsia.” S itä etsii netistä jotakin, vaikka remonttityökaluja, ja pian Facebookin sivupalkissa mainostetaan hetki sitten löytynyttä työkalupakkia. Pian käynnin jälkeen Katariinan sähköpostiin kilahti uutiskirje, jossa mainostettiin lasten terveydenhoitoa Mehiläisessä. Siitä huolimatta vain yksi liike kohdistaa hänelle miestenvaatemainoksia. Sitäkin on pohdittu, pystyvätkö laitteet tunnistamaan puhetta. Mitä väliä sillä oli. 6 5-vuotias Kuisma Heikkilä on vuosien varrella tottunut yleisissä naistenvessoissa esitettyihin kysymyksiin: oletkohan oikeassa paikassa. Sattuma ei näytäkään enää sattumalta. Sen jälkeen, kun Katariina oli etsinyt Googlen hakukoneella tietoa raskausajan ruokavaliosta, lähes kaikki hänelle suunnatut mainokset vaikuttivat käsittelevän tavalla tai toisella raskautta tai pikkulapsiarkea. Nykyään Katariina ajattelee, että vaippaja raskaustestimainokset olivat hyviä mainoksia. Facebookissa Kuisma on muokannut asetuksiaan niin, että hän näkee myös miehille suunnattuja mainoksia. Raskauksista merkittävä osa menee kesken alkuvaiheessa, ja koska raskaaksi tuleminen oli ollut niin vaikeaa, Katariina ei halunnut iloita liian aikaisin. Katariina ja hänen puolisonsa ovat toivoneet lasta yli kolmen vuoden ajan. Moni tunnistaa tilanteen, jossa on keskustellut jostakin tuotemerkistä. Sitten hän tuli ajatelleeksi, että todennäköisesti tarkoituksena oli myydä asiakastiedot eteenpäin jollekin kolmannelle osapuolelle, joka jatkaisi markkinointia sukupuolen mukaan. Kuisma on jo vuosia ajanut hiuksensa lyhyiksi ja pukeutunut miesten vaatteisiin. Kaipaan sitä aikaa, kun sain vain ajatella, että meillä tämä kestää tavallista kauemmin, ei sen kummempaa.” Mehiläisen toimialajohtaja Anssi Hartiala ei halua kommentoida yksittäisiä potilastapauksia julkisuudessa. 56 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 T iedätkö mitä, olen raskaana!” 30-vuotias Katariina muistaa vieläkin ulkoa muutama vuosi sitten pyörineen raskaustestimainoksen. Testi oli positiivinen, menossa oli viides raskausviikko. Kuisma ruksasi lomakkeeseen olevansa mies, sillä miehille kohdistettuja mainoksia olisi mukava saada. Lyhyet hiukset ja miesten vaatteet saavat jotkut ihmiset hämmentymään. Eniten somejättien algoritmeja kiinnostavat erilaiset käyttämämme hashtagit ja reaktiomme toisten julkaisuihin. Pinterestiin kirjoitettu hakusana raskausvaatteista sai kuvavirran täyttymään raskausja vauva-aiheista. Kun Katariina lukee lempiblogejaan minimalismista ja scifistä, hän ohittaa nopeasti väliin ilmestyvät mainokset lapsettomuushoidoista ja raskausajan tuotteista. Tämä vaikuttaa kiertelyltä: Toivosen mukaan tietoja varjellaan todennäköisesti sen takia, että algoritmeilla on niin paljon valtaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ihmisten elämään. K atariina tuli raskaaksi ensimmäistä kertaa viime elokuussa. Hakusanat keskenmenolle ja lapsettomuudelle ovat sittemmin tuoneet sekaan mainoksia lapsettomuusklinikoista ja -hoidoista. Näin jokaiselle kohdistetaan hänelle sopivia palveluja.” Katariina on saanut lapsiin liittyviä mainoksia siis todennäköisesti ikänsä ja sukupuolensa perusteella. ”Otin heihin yhteyttä ja tiedustelin, oliko terveystietojani hyödynnetty mainonnassa. ”Asiakkaille kohdennamme uutiskirjeitä asiakasrekisterin perustietoja kuten ikää ja sukupuolta hyödyntäen. ”Sieltä ostankin lähes kaikki vaatteeni.” ”Oletko mies vai nainen?” on kysymys, jonka Kuisma kohtasi viimeksi täyttäessään kanta-asiakashakemusta pitsapaikkaan. Tuskin ainakaan yllättävä
”Käyn tiukkaa keskustelua sähköautoista ja hybrideistä, ja seuraavaksi netistä tuleekin tuutin täydeltä ökyautomainoksia.” Jos Pertti saisi päättää, hän seuraisi mainontaa esimerkiksi aurinkopaneeleista. Weijon mukaan laajan yhteisöllisyyden ja me-hengen luominen onkin tuottavampaa kuin tarkka kohdentaminen. ”Tämä vaatii jo määritelmällisesti sitä, että näkee ihmiset muinakin kuin yksilöinä. Algoritmi ei tunnistanut naisten kuvia johtajien kuviksi. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 57 vaikkapa rautakaupan tuotteista ja autoista. K un kohdennettu mainonta satuttaa, se osuu usein alueelle, joka tuntuu herkältä ja henkilökohtaiselta. Algoritmi tulkitsi naissukupuolen syyksi alentaa luottoluokitusta.” Anja Lambrechtin ja Catherine E. Myös algoritmien kykyä tunnistaa ja ymmärtää esimerkiksi naisiin liittyviä kuvia ja sanastoa on kyseenalaistettu. Tuckerin vuosi sitten Management Science -journaalissa julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisen alan avoimia työpaikkoja mainostettiin harvemmin naisille kuin miehille, todennäköisesti sen takia, että mainostajalle oli edullisempaa mainostaa niitä miehille kuin naisille. Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukseen kuuluva Sundqvist kertoo keskustelevansa autoaiheista kriittisesti sosiaalisessa mediassa. Apulaisprofessori Henri Weijo käyttää esimerkkinä Goldman Sachsin ja Applen luottokorttitapausta. ”Ylipäätään arvostan järkevää ja informaatiota tarjoavaa mainontaa. Mikrotargetoinnissa yksilökohtaiset mieltymykset korostuvat äärimmilleen, ikään kuin jokainen kuluttaja olisi oma nichensä. ”Tuntuu ahdistavalta ja ärsyttävältä, että minulle ei ole omaa mainontaa. Olisi mukavaa, jos kännykän ruudulle ilmestyisi välillä tummasävyisiä miestenmainoksia eikä vain pirteissä väreissä paistattelevia naisten mainoksia. Viime vuonna lanseeratun uuden luottokortin hyväksymisehtojen taustalla hyrisi ohjelmoitu algoritmi. Vaikka juuri kukaan ei tunnusta arvostavansa mainontaa, Kuisma kokee, että mainonta kertoo ihmiselle, onko hänelle yhteiskunnassa tilaa. Erityisen pahalta leimaaminen voi tuntua, jos sen tekee kone. ”Silloin voi tulla inhottava tunne, että olenko minä vain tällainen stereotyyppi, eikö elämäni ole yksityinen ja ainutlaatuinen?” Weijo tosin arvelee, että kohdennettu mainonta on jo saavuttanut lakipisteensä Euroopassa. Adidas ilmoitti viime syyskuun kansainvälisessä Effectiveness week -tapahtumassa sijoittaneensa selvästi liikaa rahaa kohdennettuun mobiilija internetmainontaan ja kertoi siirtyvänsä yhä selkeämmin televisio-, videoja elokuvamainonnan pariin. Kukaan meistä ei halua tulla leimatuksi ulkoapäin, huomauttaa Aalto-yliopiston kuluttajakulttuurin tutkimuksen apulaisprofessori Henri Weijo. Suuret brändit, kuten Procter&Gamble ja Adidas, huomasivat menneensä kirurgintarkassa kohdentamisessa liian pitkälle ja siirtävät nyt painotusta takaisin kohti massamarkkinointia. ”Ne ovat täysin erilaisia mainoksia kuin samanikäiselle vaimolleni suunnattu mainonta. Tai miksi mainonta ei voisi ylipäätään olla sukupuoletonta?” Turkulainen 67-vuotias Pertti Sundqvist on puolestaan kurkkuaan myöten täynnä hänelle suunnattua automainontaa. Markkinoijat ovat heränneet tähän ristivetoon ja pyrkivät painottamaan yhteisöllistä brändi-identiteettiä.” ”Algoritmi tulkitsi naissukupuolen syyksi alentaa luottoluokitusta.”. ”Ilmeisesti ainoa määrittelevä tekijä tälle tasoerolle oli vaimon sukupuoli. Lenkkareita ja hammastahnaa ei kannata markkinoida vain tiukasti rajatulle sukupuolelle ja ikäluokalle, kun niitä käyttävät lähes kaikki. Washingtonin yliopiston tutkijat huomasivat vuonna 2015, että vaikka Yhdysvaltojen toimitusjohtajista 27 prosenttia oli naisia, toimitusjohtaja-hakusanan kuvatuloksista vain 11 prosenttia oli naispuolisten esimiesten kuvia. Emme ole saaneet yhtäkään samanlaista mainosta.” Nyt käytössä olevilla sukupuolittuneilla algoritmeilla saattaa olla voimakkaita vaikutuksia yhteiskuntaan. Kun Applen omistaja David Heinemeier Hansson haki itselleen ja vaimolleen luottokortteja, vaimon luottoluokitus oli Goldman Sachsin algoritmin määrittelemänä alhaisempi kuin aviomiehen. Nyt vaikuttaa siltä, että suurin osa mainoksista yrittää vaikuttaa vain tunteisiin.” Hulppeiden autojen lisäksi Pertti kertoo saavansa mainoksia teknisistä laitteista ja kaikenlaisista ihmevekottimista
Se tuntui Saarasta aluksi helpottavalta. ”Esimerkiksi muotivaikuttajat saattavat tietoisesti kieltäytyä käyttämästä algoritmien suosittelemia vaatemerkkejä oman tyylinsä ainutlaatuisuuteen vedoten.” Myös tavalliset ihmiset oppivat kouluttamaan algoritmia uudelleen. Yritystoiminta alkoi aluksi hyvin, mutta muutamassa vuodessa asiakaskato ja epämääräiset tilaukset ajoivat liikkeen konkurssiin. Kun lainamainoksia taas tuli, tunsin olevani hyväksytty osa tätä yhteiskuntaa. Varsinkin, kun heiltä saamani laina oli lopulta koroltaan jotakin aivan muuta kuin alkuperäisessä sopimuksessa luki. 33-vuotias Tiina Haukijärvi hautasi lapsensa maaliskuun alussa. ”Ajattelin, että tuohon lankaan en kyllä toistamiseen mene.” Saara on ammatiltaan kultaseppä. Kuten Katariinankin tapauksessa, myös ”Välillä tuntuu, että yhteiskunnassamme ihmisoikeudet ovat yhtä kuin luottotiedot.”. Monen lainan markkinointi kohdistettiin kuluttajille, joilla oli luottorekisterissään maksuhäiriömerkintä. V aikka algoritmi ei ota käyttäjän tunteita lainkaan huomioon, ihminen mainonnan takana voi yrittää tehdä sen. ”Ihmettelin, kuinka ne kehtasivat lähestyä samaa ihmistä, jota velkovat kuukausittain. raskausviikolla. Tällainen kouluttaminen ei kuitenkaan välttämättä ole ihan helppoa. ”Välillä tuntuu, että yhteiskunnassamme ihmisoikeudet ovat yhtä kuin luottotiedot. Saara sanoo tiedostavansa hyvin, että vastuu lainan ottamisesta ja maksamisesta on aina sen käyttäjällä. Onni-poika syntyi kuolleena 21. Seuraavat kolme vuotta Saara oli ulosotossa. Saara epäilee, että lainanantajat tarkkailevat tuttujen asiakkaiden tilannetta luottorekisteristä. Huffington Postin jutussa kerrotaan keskenmenon saaneesta naisesta, joka haki keskenmenoon liittyvää sisältöä hakukoneilla vain, jotta hänelle tarjottu raskauteen liittyvä mainonta loppuisi. Saarasta lainantarjoajien toiminta tuntui moraalittomalta. Kun konkurssin aika tuli, hän oli menettänyt kaikki säästönsä ja ottanut kulutusluottoja maksaakseen henkilökohtaiset menonsa. ”Mummo ja äiti olivat opettaneet, että helppoa lainaa ei kannata ottaa.” Vuonna 2014 Saara osti eläkkeelle jäävän esimiehensä kultasepänliikkeen. ”Silloin minulle ei suunnattu ensimmäistäkään lainamainosta.” Tilanne muuttui, kun hän helmikuussa pääsi velkajärjestelyyn. Hän miettii kuitenkin, olisiko toiminut toisin, jos ei olisi ollut niin kovan psyykkisen stressin alla liikeyrityksensä ja oman kotinsa laskujen kanssa vertaillessaan lainamainoksia toisiinsa. Jo tuolloin erilaisia lainoja mainostettiin hanakasti, mutta silloin Saara ei kiinnittänyt niihin huomiota, olihan hän laman lapsi. Viikko velkajärjestelyn alkamisen jälkeen lainamainoksia alkoi ilmestyä Saaran kännykän ruudulle ja sähköpostiin. 58 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 Weijon mukaan kuluttajat ovat myös oppineet toimimaan algoritmien kanssa ja kiertämään niitä. Minun olisi tietysti itse pitänyt lukea pienellä präntätty osio tarkemmin.” Saara ei ole ainoa vastaavaan tilanteeseen joutunut ihminen. Velkajärjestelyiden tiukkana ehtona on, että niiden aikana ei saa ottaa minkäänlaista lainaa tai järjestely purkautuu. ”Kun tutkimushanke päättyi, hänen YouTube-tilinsä suosituslistat olivat täynnä sisältöjä, joita hän ei missään nimessä olisi halunnut nähdä. Lainan arvoinen.” Pian mainokset alkoivat kuitenkin ärsyttää ja suututtaa. Weijo kertoo esimerkin kollegastaan, joka tutki työkseen alt-right-brändejä. Kuusi vuotta sitten hänellä ei ollut muuta lainaa kuin Visa-kortti, joka sekin oli harvoin käytössä. Kuluttaja-asiamies puuttui vuonna 2019 useaan hyvän luotonantotavan vastaiseen menettelyyn. Saara arvelee yrittäneensä elvyttää liiketoimintaa liian pitkään. Tilin uudelleenkouluttaminen on ollut pitkä ja hidas prosessi.” T amperelainen Saara Kärkkäinen, 29, oli viime helmikuussa päässyt velkajärjestelyyn, kun hänen päävelkojansa Fellow Finance alkoi lähettää lainatarjouksia sähköpostiin
HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 59
60 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
Surun keskellä blogit ovat olleet hänelle tärkeä mahdollisuus ajatella jotakin muuta, kevyttä ja iloista. ”Tunsin heti huonoa omaatuntoa siitä, että luin blogia enkä ollut suremassa kuollutta lastani.” Hautajaisten jälkeen Tiinalle suunnattu mainonta oli hetken merkillinen sekoitus raskausvatsoja, sururyhmiä ja hautakiviä. ”Meihin on otettu yhteyttä ja pyydetty, että hautakivimainoksia ei näkyisi enää Facebookin uutisvirrassa. ”Ne ovat kipeitä muistutuksia siitä, millaista elämäni olisi, jos kaikki olisi mennyt toisin.” Onnin hautajaiset pidettiin Mäntsälässä, Tiinan kotikirkossa. Aikaisemmin mainontaa oli enemmän myös Facebookissa. Mainosten näkymistä on myös rajattu siten, että ne eivät näy esimerkiksi aikuisviihdetai K18-sivustoilla. Me emme tuolloin voineet asialle mitään, sillä kaikkea mainosten kohdentamista hallitsi Facebook.” Kiviveistämön mainonnasta vastaa nykyään digimarkkinointitoimisto Evenrue. Nämä mainokset näkyvät kohdeyleisölle kuukauden ajan. Emme kuitenkaan halua tuoda mahdollisesti häiritsevää mainontaa ihmisten elämään.” Heikkilä korostaa, että mainokset näkyvät vain aihealuetta hakeneille ihmisille. Kiviveistämö yrittää myydä palveluitaan paljon mutta loukkaamatta ketään.” ”Meihin on otettu yhteyttä ja pyydetty, että hautakivimainoksia ei näkyisi enää Facebookin uutisvirrassa.”. Tiina muistaa häkeltyneensä. Tiinan ja hänen puolisonsa vanhemmat asuvat eri puolilla Suomea, joten perhehautapaikan päättäminen nyt tuntuu liian vaikealta asialta. ”Jatkuva mainonta aktivoituu vain niille, jotka vierailevat sivuillamme.” Esimerkiksi blogien liepeissä näkyvää hautakivimainontaa kohdennetaan hautakivi.net-sivustolla käyneille käyttäjille. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 61 Tiinalle suunnattu mainonta oletti pitkään hänen olevan edelleen raskaana. ”Tutkimusten mukaan meidän olisi järkevää pitää mainoksia esillä kauemmin, sillä moni tekee päätöksen hautakiven ostosta vasta useiden kuukausien päästä ensimmäisistä hauista. Kuvissa kädet levittäytyivät suojelevasti vauvamahan päälle, pyöreät raskausvatsat loikoilivat joogamatoilla. Vielä huhtikuussa hän sai Facebook-mainoksia raskausjoogasta ja raskausvakuutuksista. Omistaja Jesse Berglöf kertoo, että kaikki yrityksen mainonta tehdään vain netin kautta, satunnaisia lehtimainoksia lukuun ottamatta. Ensimmäinen hautakivimainos ilmestyi Tiinan suosikkiblogin yläkulmaan kesken lukemisen. Mainoksista valitettiin kiviveistämölle muutaman kerran. Yksi taho, jonka mainoksia Tiina näki, oli kiviveistämö Berglöf. Yksi ihminen näkee mainoksessa kiinnostavan tarjouksen, toinen kokee sen loukkaavana sisältönä. Evenruen markkinointipäällikkö Tommi Heikkilä on kehittänyt kiviveistämön mainontaa siten, että hautakivimainoksia saavat vain hautakiviä hakukoneesta hakevat käyttäjät. ”Kuolema on hyvin herkkä aihealue mainostajalle. Uurna jäi odottamaan seurakunnan tiloihin, sillä lopullista hautapaikkaa saa miettiä vuoden. Vuodesta 1896 toimineessa sukuyrityksessä tiedetään, että töitä tehdään hyvin herkkien teemojen parissa
62 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
”Käyttäjät saattaisivat itse valita heihin sovellettavan algoritmin. ”Tilanne on hyvin leväperäinen, kun edes lainsäädäntöä valvova taho ei ilmoita evästeistä omalla sivustollaan tai tarjoa selvää tietoa käyttäjälle tämän yksityisyydensuojasta.” Henri Weijo kuitenkin näkee, että EU:n ottamat askeleet kansalaisten suojelemiseksi ovat äärimmäisen tärkeitä. Toinenkin ongelma on: vaikka inhimillisiä tunteita huomioon ottava algoritmi kehitettäisiin, olisivatko mainostajat valmiita ottamaan sen käyttöön. Käyttäjällä on myös oikeus rajatuissa tapauksissa (jos tiedoissa on virheitä, tietoja ei enää tarvita tai tietoja on käytetty laittomasti) pyytää henkilötietojensa korjaamista ja poistamista. On tärkeää, että jokainen suojaa netissä itseään niin hyvin kuin kykenee.” Yleinen tietosuoja-asetus on heikko työkalu kohdennettua mainontaa vastaan, sillä mainosten kohdentamiseen riittää usein jo pelkkä selaimen käyttöhistorian hyödyntäminen. Eurooppalaisia internetkäyttäjiä suojelemaan on valjastettu GDPR-kirjainlyhenteenäkin tunnettu tietosuoja-asetus, jonka tarkoituksena on vahvistaa EU:ssa asuvien henkilöiden oikeuksia omiin henkilötietoihinsa. Prosessista tulee liian raskas, kun yrityksen on kyettävä jakamaan käyttäjälle kaikki hänestä kerätty tieto. Vaikka Facebook päästää kiellosta huolimatta läpi ei-toivottuja mainoksia, kiellon ollessa päällä niitä tulee käyttäjälle huomattavasti vähemmän. ”Yksittäisiin tilanteisiin puuttuminen olisi loputon suo. Se on tekosyy, joka saattaa tulevaisuudessakin mennä liian helposti läpi.” I nhimillisten valintojen tekeminen on koneelle vaikeaa, koska se on sitä usein myös ihmiselle. Tietosuoja-asetusta täydentämään on tulossa vielä ePrivacy-asetus, jonka on tarkoitus suojata myös yksityishenkilöiden lähettämää viestiliikennettä. Toivosen unelmana onkin, että esimerkiksi EU perustaisi oman sosiaalisen median alustan kansalaisilleen. Tuolloin yrityksellä on velvollisuus antaa käyttäjälle vahvistus siitä, että näin on tapahtunut. Oletettavaa on, että vain yhdelläkin vierailukerralla yhdelle sivustolle sinusta tai käyttöhistoriastasi tarjotaan tietoja noin sadalle erilaiselle palveluntarjoajalle.” Hän muistuttaa myös Etelä-Suomen Sanomien huhtikuisesta skuupista, jonka mukaan Suomessa tietosuojalainsäädännön toteutumista valvova liikenneja viestintävirasto Traficom ei ole noudattanut tietosuojalainsäädäntöä omilla sivuillaan. ”Algoritmien kanssa olemme jo siinä vaiheessa, että kuluttajayhteisöt tuntevat niiden metkut. Mainosrahoitusta voisi olla, mutta kuluttajien päätettävissä olisi, miten heitä kohdeltaisiin mainonnan kohteina.” Toivonen näkee, että tällainen uudenlainen alusta lisäisi intoa erilaisten, käyttäjien toiveet huomioivien algoritmien testaamiselle ja antaisi käyttäjille uudenlaisen kokemuksen ei-kaupallisesta sosiaalisesta mediasta. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 63 H aastateltavista Katariina, Kuisma ja Tiina olivat kuulleet mahdollisuudesta piilottaa häiritsevä Facebook-mainonta kokonaan. Professori Hannu Toivonen toteaakin, että osa sivustoista saattaa kiertää evästeohjeistuksia seuraamalla kävijöiden sivuhistoriaa muiden keinojen avulla. Valta palaisi takaisin käyttäjien käsiin. Ongelmallisia ovat toimijat, joihin lain koura ei yllä. Kun kuluttajat oppivat lukemaan ja välttelemään kohdennettua mainontaa, markkinoijat pyrkivät keksimään uusia keinoja heidän tavoittamisekseen. Helpompaa saattaa olla tiedonkeruun jättäminen kokonaan.” Henri Weijo on aloittamassa tutkimusprojektia algoritmien medialukutaidosta. Asetuksen mukaan käyttäjä saa siis hänen tietojaan keränneeltä yritykseltä nämä tiedot ja selvityksen siitä, mihin tietoja käytetään. Järeämpiä keinoja kansalaisten suojeluun hyödyntää Euroopan unioni. ”Siellä vakuutusyhtiö saattaa velvoittaa vakuutettavan käyttämään kehon dataa tallentavaa sykemittaria tai autoilijaa velvoitetaan käyttämään nopeutta mittavaa datatallenninta edullisemman vakuutuksen ehtona.” Weijo arvelee, että Yhdysvalloissa kohdennettua mainontaa rajoittaa vain sen kustannustehokkuus. On jopa olemassa yhteisöjä, jotka jakavat tietoja tällaisten algoritmien optimoinnista ja huijaamisesta.” Weijo on huolissaan siitä, että mainostajat piiloutuvat tulevaisuudessa yhä enemmän yhä monimutkaisempien algoritmien taakse. Somejätit ja mainostajat eivät vaikuta innostuneilta siitä, että ne ottaisivat käyttäjien omat toiveet huomioon. Se ei vaikuta kovin todennäköiseltä tulevaisuusskenaariolta. ”Ne ovat internetympäristössä sovellettavia lakeja, jotka minun näkökulmastani laahaavat jonkin verran alan kehityksestä jäljessä. Käyttäjien toiveet ja elämäntilanteet huomioivia algoritmeja on pyritty Helsingin yliopistollakin kehittämään, mutta niitä ei ole päästy testaamaan järkevissä olosuhteissa. ”Näin voidaan tehdä esimerkiksi seurantapikseleillä [koodinpätkiä, jotka asetetaan mainostajan sivustolle tai mainokseen keräämään tietoa kaikista sivuilla vierailevista käyttäjistä]. Katariinan nimi on muutettu. Valikoissa on myös toiminto, jolla voi kieltää raskauteen liittyvän mainonnan omasta uutisvirrastaan. Hannu Toivonen arvelee, että yksikään mainostaja ei halua lähteä korjaamaan algoritminsa koodausta muutamien ahdistavien yksittäistapauksien vuoksi. Vielä suurempana ongelmana Toivonen näkee sen, että inhimilliselle algoritmille ei ole nyt olemassa kunnollista alustaa. ”Moni syyttää mieluiten mystistä ja erehtymätöntä algoritmia, kun jokin menee pieleen. Pelastusopiston tutkija ja tietojenkäsittelytieteiden tohtori Marko Hassisen mukaan nämä kansalaisten kyberturvallisuutta parantavat keinot tulevat tarpeeseen, mutta ne eivät ole kovin voimakkaita. Itseohjautuvia autoja suunniteltaessa on pohdittu, mitä koneen algoritmiin olisi koodattava tilanteessa, jossa vaihtoehtona on joko törmäys edessä ajavaan autoon ja tuntemattoman kuljettajan vahingoittuminen tai törmäys seinään ja oman auton kuljettajan vahingoittuminen. EU:n tietosuoja-asetukset ovat myös saaneet monet yritykset perääntymään tietojen myymisestä ja haalimisesta. Hänen mukaansa kulutuskulttuurin kehitys seuraa kissa ja hiiri -logiikkaa. Siksi esimerkiksi raskausjoogamainoksia saatetaan suunnata myös sellaisille joogasta kiinnostuneille naisille, jotka eivät ole raskaana. Ongelmia syntyy silloin, kun mainoksen kuva, kategoria tai luonnehdinta on monimutkainen tai monimerkityksinen. . Parempi keino olisi avata algoritmit suoraan kuluttajille ja antaa heille mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälaisia tietoja heistä käytetään.” Algoritmien avaaminen tarkoittaisi, että somejätit joutuisivat luopumaan liikesalaisuuksistaan ja paljastamaan, kuinka paljon meistä todellisuudessa tiedetään. Jos voittoa ei saada tarpeeksi, tarkka kohdentaminenkaan ei kannata. Se antaa käyttäjälle oikeuden päättää tietojensa käsittelystä, säilyttämisestä ja korjaamisesta. ”Se on vääjäämätöntä. Lain rikkomisesta kun on ensin jäätävä kiinni ennen kuin seuraamuksia voi tulla. Niiden avulla tehdään iso pesäero esimerkiksi Yhdysvaltoihin
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä. Pikku-Kalle vastasi:"Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.". 64 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 TO: POMO FROM: MEIKÄ poika SUBJECT: xD ZZZ Tää oli must aika Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa
TeksTi sami kuusela kuvaT guntrends. Kun työ siirtyy kotiin, se vaatii myös uudenlaista itsekuria. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 65 Etätöissä vietetyn kevään jälkeen vanha avokonttori ja päivittäiset työmatkat sinne eivät välttämättä enää houkuttele
Kukaan ei käske töihin. Miksi haluaisimme palata vanhaan maailmaan, jos se on kömpelöä, aikaa vievää ja tehotonta. orkeintaan siksi, että uudessa atomistisessa etätyöajassa on otettava enemmän vastuuta itsestään. Vielä helmikuussa istuimme aamu-, päiväja iltapäiväpalavereissa ja näyttelimme tärkeää. Myös yöunet ovat pidentyneet vartilla. Ei keksi, miksi ryhtyisi toimeen, kun voi vain istua sohvalla ja miettiä elämän tarkoitusta. Toukokuun lopun uutiset asuntokaupan kehityksestä keväältä kertoivat samaa: pientalojen kysyntä on kasvanut myös Helsingissä. Alanko myydä verkon yli konsultointia, suunnittelua, koodausta, joogaa vai kitaratunteja. Muutos on todellinen ja ainakin alkuhuuman perusteella haluttu. Kuinka irvokkailta nyt näyttävätkään ne lapsellisilla väreillä maalatut työpaikkojen hyvinvointihuoneet, joissa voisi periaatteessa ottaa päiväunet säkkituolilla, jollei oven vieressä päivystävä Simo raportoisi laiskottelua lähiesimiehelle, joka sattuu olemaan Simon sulkapallokaveri. Toimistoja asiantuntijatyöläisten liikkumista ja sykettä kehoantureilla mittaava First Beat kertoi toukokuussa, että mittareista näkyy, kuinka tietotyöläisten stressi on vähentynyt, liikunta lisääntynyt ja palautumisaika lisääntynyt puolella tunnilla vuorokaudessa. Nyt kun ihmiset ovat oppineet ostamaan internetistä elektroniikkaa, ruokaa ja palveluita, voimme vihdoin kysyä: mitä sellaista osaan, josta muut haluavat maksaa. Tuo häsellys tuntuu nyt absurdilta. McKinsey-konsulttiyhtiön johtajat Kevin Sneader ja Shubham Singhal kirjoittivat blogissaan ”contact-free economystä” eli talousjärjestelmästä, jossa emme tapaa fyysisesti, ja arvelivat COVID-19-pandemian olevan lopullinen käännekohta, jossa digitalisaatio viimein ottaa jättimäisen loikan. Tulee ottaa ”itseään niskasta kiinni”, kuten kaikille syrjäytyneille tai syrjäytymisvaarassa oleville on hoettu iät ajat. Etätyöhön perustuva digitaalinen maailma on muutakin kuin aamulenkkejä, päiväunia ja kivasti sisustettuja kotitoimistoja. Moni hauskuuttaja joutuu kilometritehtaalle ja moni introvertti puhkeaa kukkaan. Somejättien lisäksi moni muukin kansainvälinen firma on ilmoittanut pysyvästä työnteon muutoksesta, vaikka suomalaiset yritykset ovat olleet vielä asiasta hiljaa. Kaljaakin tekee koko ajan mieli, ja internetistä löytyy vaikka mitä kiihottavaa tai muuta jännää. Maksullisessa Yousicianissa saa myös automatisoituja laulutunteja, kun sovellus kuuntelee hoilotusta ja korjaa, jos ääni ei osu nuottiin. Voi meitä. Kun työt siirtyvät koteihin, seuraa uudenlainen uupuminen, etätyöapatia. Yhtäkkiä ei ollut enää pomoa kyttäämässä, eikä kukaan nähnyt, jos otti torkut tai masturboi kesken työpäivän. lun pitäen ketterät startupit ovat pärjänneet, kun asiakkaat ovat siirtyneet verkkoon. Kun potkut uhkaavat tai rahat loppuvat, myös tekosyyt loppuvat. Mutta toivoa on. andemia-ajan suurin yllätys on ollut, kuinka helposti tietotyöläiset sujahtivat tekemään etätöitä. Mitä jos palveluitani ja osaamistani ei enää halutakaan ostaa?” Huoli on perusteltu. Työpaikoilla joutuu viettämään päiviä, viikkoja ja vuosia ihmisten kanssa, joita ei ole itse valinnut. Miksi siis kiipeäisimme takaisin ruuhkabussiin. Itseään niskasta kiinni ottaminen ei se ole helppoa, kerron kokemuksesta. Pukeuduimme työvaatteisiin ja hissihymyyn, ohjelmoimme päivämme sekuntikellolla ja raahasimme lapsemme hoitoon epäinhimillisen aikaisin vain, jotta ehtisimme lusia riittävät tunnit työpaikalla. Vaaditaan uudenlaista ryhtiä, eikä se synny ilman pakottavaa hätää. Elämästä voi tulla täydempää. Ei saa asioista kiinni, kun ei ole ryhmäpainetta eikä työmatkasta, työkavereista, lounaasta ja palavereista syntyvää rytmiä. Tämä on todellinen haaste, jonka minä ja muut freelancerit ja digisäätäjät tunnistamme niin että sattuu. Moni meistä on roikkunut työpaikassaan sosiaalisten taitojen ja kaverisuhteiden avulla, mutta kun tapaamme työkaverimme vain Zoomissa, meidät on helppo irtisanoa. Ja yksinäisyyttä. Ja huolehdimme ihan itse, että osaamistamme halutaan käyttää ja ostaa. Kotona on se kaikki: oma tila ja sotku ja hyvinvointihuone, jota kutsutaan pihaksi tai makuuhuoneeksi. Twitter ja Facebook ovat ilmoittaneet, ettei etätyöstä ole pakko palata toimistolle. Miksi haluaisimme palata työpöytiemme ääreen. ”Suomeen on odotettavissa ihan mieletön etätyöbuumi ja digiloikka”, analysoi Taloustutkimuksen tutkimusja asiakkuusjohtaja Juho Rahkonen Ylen artikkelissa. Se on myös haahuilua ja oman merkityksen etsimistä. Etätyöläiselle tulee paine löytää ammatti, josta on oikeasti kiinnostunut ja jonka osaa paremmin kuin muut. Mitä jos tämä entinen olikin huono normaali. Moni meistä konttorirotista on voinut paremmin kuin vuosiin. Kunhan opimme myymään itseämme ja muutumme yrittäjiksi tai palvelumyyjiksi ja tuotamme palveluita verkostoille, joissa on muita osaajia, asiakkaita ja yrityksiä. Ihanaa. Viime vuonna yrityksen. Työelämän ennustetaan muuttuvan, ja varsinkin kiinteistöbisneksessä on mielenkiintoista myllerrystä luvassa, kun toimistotilat tyhjenevät. Ja ihmiset, jotka on itse valinnut tai synnyttänyt. Usein toimistot ovat myös epäviihtyisiä, ilmeettömiä tiloja, joissa aikeet ja suunnitelmat latistuvat työpajoiksi ja innostus projekteiksi. Kun oli pakko opetella virtuaaliset työtavat ja ottaa vastuuta tekemisistään, kaikki tapahtui helposti. Lisääntyneestä vapaa-ajastakin tulee huono omatunto. Osin sama koskee matkoja kotoa töihin ja takaisin. 66 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 oimistolla on joskus kivaa mutta yleensä ankeaa. Hommat hoituivat eikä mikään räjähtänyt. Sosiaalinen liima eli small talk, vitsailu ja yhteiset illanvietot vähenevät. Suomalainen Yousician esimerkiksi kehittää applikaatiota, jonka avulla kuka tahansa oppii soittamaan kitaraa, pianoa, ukulelea tai bassoa. Näennäistekemisen katoaminen tarkoittaa enemmän tehokkaita työtunteja päivään, mutta tutkimukset kertovat, ettei ihminen pysty tekemään tehokkaasti töitä kuin muutaman tunnin vuorokaudessa uupumatta. Tai vielä pahempaa: monitoimikonttoreihin, joissa ei saa vallata edes pientä omaa tilaansa kaaoksesta vaan joutuu joka jumalan päivä etsimään uuden turvapaikan kuulosuojaimistaan ja läppäristään. Tarvitaan itse ohjautuvuutta ja itsekuria. Ylen huhtikuun alussa tilaaman tutkimuksen mukaan puolet noin miljoonasta kotitoimistoihin siirtyneestä suomalaisesta haluaa tehdä tulevaisuudessa enemmän etätöitä. Strippaanko. Istumme liikennevälineissä tuntikausia viikossa, vaikka voisimme käyttää elämämme paremmin. The Office-sarjasta tuttu absurdi ryhmädynamiikka on antiikkista ja outoa. Toimistolla voi sentään edes esittää tekevänsä töitä esimerkiksi osallistumalla työpajaan, mutta kotona ahkeran feikkaaminen on pelkästään surullista. Samalla kun vapaus lisääntyy, kasvaa myös huoli: ”Mitä jos en pärjääkään uudessa normaalissa. Korporaatio-robotin on pakko kasvaa isoksi pojaksi tai tytöksi nopeasti
Contact-free economystä kirjoittaneiden Sneaderin ja Singhalin mukaan suurin mullistus suhteessa entiseen koetaan verkkokaupassa, etälääketieteessä ja automaatiossa. Toinen tuore hyvä startup-uutinen Suomessa on ollut myös etäterapia-startup Meru Healthin rahoituskierros. Kaikki tärkeitä projekteja, ei mitään hätäisiä maskitai desinfiointiainesäätöjä vaan tunnollisen kehityksen hedelmien korjaamista. Mikä kodista sitten tulee. Kun jengi huomaa, ettei tarvitsekaan ajaa 200:aa kilometriä ja että tämähän toimii, aletaan etäyhteyksiä käyttää sielläkin, missä niihin ei olla totuttu.” ujusen tavoin moni ennustaa parin kuukauden poikkeustilan perusteella, että kaikki mullistuu. Pakko on hyvä kannustin. Miksi lähteä elokuviin, jos olohuoneesta löytyy sadan tuuman teräväpiirtonäyttö, surround-ääni ja seurankin saa valita. Ehkä koti muuttuu tukikohdaksi, jossa tehdään töitä, jonka ovella käy lähettejä harva se päivä ja jonne tilataan digitaalisia viihdepalveluita, mistä Netflixin suosio ja jättitelevisiobuumi ovat ensimmäisiä merkkejä. Ehkä kohta maksamme sulavasti verkossa myös pienten kulttuuritoimijoiden tuotoksista, kuten kotimaisista standup-keikoista tai. Kun esimerkiksi lääkäreiden lähivastaanotot lähes loppuivat, kehitysprojekteista tuli akuutteja tarpeita ja budjeteista löytyi heti rahaa. Kun Mujunen luettelee viime viikkoina pystytettyjä chattiratkaisuja, kuulijaa hengästyttää. Suomalainen, Kaliforniassa päämajaa pitävä Meru Health nosti 7,5 miljoonaa euroa pääomasijoituksena keskellä pahinta lockdownia. ”Oulun kaupungille kahdessa päivässä infobotti koronasta, Ensija turvakotien liitolle etäyhteys asiakkaisiin, Finnveralle lainatakausbotti, Epilepsialiitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto. “Se jää sitten päälle. Ehkä juuri pandemia sai sijoittajat avaamaan kukkaronsa Meru Healthille, sillä etäyhteyksillä tehty hoitotyö on lisääntynyt pandemian rajoittaessa kohtaamista kasvokkain. ”Ollaan autettu kahta tuhatta lääkäriä perustamaan etävastaanotot”, kertoo suomalaisen chat-palveluita rakentavan Ninchatin toimitusjohtaja Ville Mujunen korona-ajan pöhinästä. Melkoinen suoritus, varsinkin kun lääkärit ovat tunnettuja muutosvastaisuudestaan teknologian suhteen ja koko terveysala on puhkisäännelty. Ninchatin palvelussa huolehditaan tietoturvasta ja käyttäjän tunnistamisesta tiukimpien standardien mukaan. ”Ollaan sellaisella alalla, missä myyntiprosessi kestää normaalisti vuodesta kahteen, nyt otetaan yhteyttä, että tarvitaan chatteja heti.” Vuonna 2011 perustettu yhtiö toimittaa tekstija videochatteja ”ulkoiseen asiointiin” eli esimerkiksi terveydenhuoltoon, mielenterveysjärjestöille ja muille organisaatioille, joille pelkkä Zoom tai Messenger ei riitä. Myös Suomessa lääkärit ovat siirtyneet ihmeen sulavasti verkkoon. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 69 liikevaihto oli jo 26 miljoonaa euroa, ja pandemia lisäsi sovelluksen käyttömääriä rutkasti, kun ihmiset löysivät nurkissa lojuneet soittimensa ja alkoivat rämpyttää. ”On tässä tietynlainen kysyntäpiikki ollut”, Mujunen sanoo vaatimattomasti. Asiakkaiden vuosia kestänyt tuumailu ja myyntijumitus vaihtui viikossa tehtäviin ostopäätöksiin, ja Mujusen firma palkkaa nyt uutta väkeä ja toimittaa etäratkaisuja vaativille asiakkaille liukuhihnalta. Kynnys verkkopalveluiden käyttämiseen on kadonnut, ja tulevaisuudessa ruoka ja muut perustarpeet hoituvat kotiinkuljetuksella, lääkärit pitävät vastaanottoja netissä ja liikkuminen kodin ulkopuolella vähenee. Ulkomailta Hollannin poliisi ja Saksassa pari apteekkia.” Siinä vasta muutama Ninchatin korona-ajan kauppa. ”Kaikki on ollut valmista jo pitkän aikaa, on vain kyse siitä, että miten palikat loksahtavat kohdilleen”, sanoo Mujunen
70 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 ö
”Kun koronaisku tuli, oltiin että helvetti, nytkö kaikki meni nurin. ille Tolvanen on Suomen tunnetuin digitaalisuutta saarnaava evankelista. Disruptio, luova tuho tai miksi tätä ikinä halutaankaan kutsua tarkoittaa paitsi jännää ja kivaa joillekin, myös tragediaa monille. Internetissä hommat jatkuvat kuten ennenkin, ja osa meistä tietotyöläisistä puhkeaa uudenlaiseen kukkaan, mutta moni menettää työnsä kokonaan. Koronakriisistä huolimatta pitsat myytiin muutamassa tunnissa loppuun Kauniaisten uudessa toimipisteessä, vaikka markkinointiin ei ehditty liiemmin panostaa. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 71 teatteriesityksistä. ”On tässä herännyt uusia ajatuksia bisnesmallista. Luomasen ja Helsingin Uudenmaankadun Ysibaarin omistajana tunnetun Niklas Engblomin Guido’s-pitseria avasi vapun jälkeisenä sunnuntaina toisen ravintolansa. Meille, joilla on riittävän kokoinen koti, kohtuullisen tasapainoinen elämä ja töitä, jotka voi hoitaa etänä, koti on jo paikka, jossa emme pelkästään kuluta vaan myös tuotamme palveluita ja teemme niistä kauppaa kaltaistemme kanssa. Kuljetuksesta maksetaan kuriiripalvelulle jopa 30 prosenttia annosten hinnasta. Tunnelmaa ei luoda enää vain ravintolasalissa, minkä takia instakelpoiset ravintolat ja ravintoloitsijat pärjäävät, kun taas perusruokaloilla voi olla hankalampaa. Mutta tulevaisuus voi olla inhimillisempi, mukavampi ja itsenäisempi kuin vielä ihan äsken. Keinot ovat rajut. Mutta tämä pakottaa meidät miettimään ja antaa mahdollisuuden rakentaa parempi versio maailmasta.” Elämme kuitenkin poikkeustilassa. Ja nautimme JVG:n virtuaalikonserteista, kuten vappuna koettiin. Koska oman tilan ja rauhan merkitys kotona korostuu, saatamme etsiä isompaa asuntoa ydinkeskustojen ulkopuolelta ja toteuttaa nykykepulaisten eli citymaalaisten vision elämästä, jossa linnut laulavat ja hirsiseinissä asuu rauha, ja kerran viikossa käydään kaupungissa virkistäytymässä ja tapaamassa niitä cooleja tyyppejä, jotka ovat päättäneet jäädä kaupunkiin. Jos kaikki menee hyvin, poikkeusaikojen tehokkuudesta ja kokeiluvimmasta jäävät helmet jäljelle. Ei huonekaluja, pelkkä pitsauuni ja kassatiski.” Luomasen mukaan ravintolabisnes saattaa koronan myötä muuttua. Tällöin asiakassuhteen vaaliminen sosiaalisen median ja henkilöbrändien kautta korostuu. Korona-ajan käynnistämä ”uusi normaali” tarkoittaa myös monien säännösten miettimistä uudelleen tai höllentämistä. Luomasen pitseria on ollut virkistävä poikkeus ravintolamaailmassa, sillä se on pysynyt auki normaalisti poikkeustilasta huolimatta. Pandemia on monella tapaa mahdollisuus muuttaa vanha kivemmaksi ja joustavammaksi. Hakuja kuljetusruoka saattavat korostua ravintoloiden valikoimissa tai palveluissa jatkossakin. ?. ”Mentiin pienellä menulla, koska ravintola oli vielä ihan työmaa. Pandemia ei jatku loputtomiin, ja voi olla, että jo syksyllä hukumme korona-ajan fidget spinnereihin, kuten käyttämättömään käsidesiin ja varastoissa homehtuviin kasvomaskeihin. Joka tapauksessa tarvitaan nopeaa sopeutumista romahtavaan ja uudestaan rakentuvaan maailmaan. Mutta kohtalaisen nopeasti huomattiin, kuinka ihmiset arvostavat ja haluavat tukea meitä”, kertoo Jaakko Luomanen, Lieminen-muusikkonimellä tunnettu pitsayrittäjä. Voisiko tulevaisuuden ravintola olla pelkkä kioski, joka tarjoaa myös kotiinkuljetusta. Tolvasen mielestä korona on mahdollisuus. Ravintolasalin merkitys ehkä häviää ainakin jonkin verran.” Reikä seinässä -tyylisen ravintolatoiminnan suurin este on tällä hetkellä Woltin ja Foodoran kaltaisten lähettipalveluiden kuljetusmaksut, jotka koetaan ravintoloissa usein liian suuriksi. On harhaa kuvitella, että juuri tämä olisi se ”uusi normaali”. Ehkä esimerkiksi ravintoloiden vessaja hygieniapassisäädöksiä helpotetaan niin, että kohta voimme myydä ruokaa ulos kodeistamme muulloinkin kuin ravintolapäivänä. ”Nyt opetetaan vanhukset kuoleman uhalla ja valtavalla talouskriisillä ostamaan ruokaa verkosta. ”Ihminenhän on kuin lihava sika, joka ei halua muutosta kun on mukavaa”, digitalisti toteaa ja sanoo, että yhteiskunta kehittyy eniten juuri kriiseissä, kuten sotatiloissa ja pandemioissa. Korona on kohdellut suurta joukkoa maapallon ihmisistä täysin sattumanvaraisesti ja epäreilusti, ja jos jotain tarvitaan nyt, niin armollisuutta ja aikaa niille, jotka eivät ehdi sopeutua. Jos niitä huonekaluja ei hankittaisikaan. Tietenkin
72 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
Tämä tarkka katse näkyy myös Toivoniemen elokuvassa Seurapeli.. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 73 TeksTi anton vanha-majamaa kuvaT antti vettenranta lavasTus tuomas nortema meikki ja hiukseT essi kylmänen OMAA LUOKKAANSA Käsikirjoittaja Jenni Toivoniemi kuvailee itseään luokkanousijaksi, joka kantaa yhä traumaa ulkopuoli suudesta
Hän käy ravintoloissa, suhaa baarista taksilla kotiin ja kirjoittaa työkseen residensseissä ympäri Eurooppaa. Se, että suomalainen saattoi pennittömänä opiskelijanakin kuulua yläluokkaan, tuntui oudolta. Toivoniemi otti palautteen vastaan, sulki luurin ja yritti pähkäillä, että miten vitussa omaa persoonaa muutetaan. Yksi riidoista päättyi siihen, että hän ja Zaida Bergroth itkivät eri puolilla metsikköä. J enni Toivoniemi haaveili elokuvan tekemisestä jo teininä. Ja tehnyt nolla elokuvaa. Olin nuori ahdistunut ihminen.” Jenni Toivoniemi on litteroijan painajainen. Bergroth tuli kulttuurikodista (isä lääkäri, äiti kuvataiteilija) ja koki, että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Toivoniemi pukeutui kirppiksiltä kahmittuihin ja tuunattuihin vintagemekkoihin ja kuunteli kaikkea mitä Jake Nyman sattui Onnenpäivissä soittamaan. Opinnot jäivät, kun hän alkoi odottaa esikoistaan. Aikuiset ihmiset alkavat haikailla toistensa perään, kyräillä vanhoista jutuista ja taistella toistensa suosiosta. Seurapelissä joukko kolmekymppisiä menee viikonlopuksi saarelle juhlimaan ja taantuu. Isä on yhä elossa. Toivoniemi ajattelee, että tästä jäänyt ulkopuolisuuden trauma kulkee yhä suvussa – tai ainakin hänessä itsessään. Suomen-ensi-ilta on elokuussa, ellei korona tule tielle. Häntä alkoi kiinnostaa sisäisen luokan kokemus ja sen murtaminen. Isä Eero syntyi Pohjois-Pohjanmaan Nivalaan vuonna 1946. Pikkukylässä kunnanelättien leimasta ei ollut mahdollista päästä eroon. Ehkä mä en vaikuttanut siltä, että olisin muovailtavissa. Tällaisilla mökkireissuilla Toivoniemi kaksija kolmekymppisenä kävi juomassa, saunomassa, laulamassa, riitelemässä ja tuskailemassa, kun kotiin ei pääse. Kesät tanssittiin pöydillä kavereiden sukukartanoissa. Pitkä esikoisohjaus Seurapeli on ensiesitetty Göteborgin elokuvafestivaalien kilpasarjassa tammikuussa. 42-vuotiaana Jenni Toivoniemi elää etuoikeutetun kaupunkilaisen kulttuuri-ihmisen elämää. Telkkarista tuttu Pirkko Saisio selitti puhelimessa, että kirjailija hakijasta ilman muuta tulee, mutta ”persoonasta ei saa otetta”. Toivoniemi muistaa Bergrothin My Horny Little Pony -paidan ja käärmeennahkajäljitelmähousut. Zaida Bergroth muistaa Torkkelin käytäviltä tytön, jolla oli isot punaiset hiukset, värikkäät vaatteet ja hymy. L uokkanousija. ”Isä kuvailee Kuusisen puhetta, että en tiedä mitä hän sanoi, mutta koin vahvoja tunteita. Eeron äiti jäi leskeksi ison lapsikatraan kanssa, ja sisarukset joutuivat välillä kerjäämään. Kun ystä. Vesa on taksikuski, Sami työskentelee finanssialalla. Itsestään selvää ei ollut myöskään Seurapelin tekeminen. Puhe on informaatioltaan tiheää täytesanojen, katkonaisten lauseiden ja sivulauseiden ja lisähuomioiden hässäkkää, jota Toivoniemi ohjailee oikeaan suuntaan kuin kokki, joka yrittää valuttaa kaikki makaronit kattilasta lävikköön. Tähän juttuun virkkeitä on vähän suoristettu. ”Matka elokuva-alalle tuntui hirveän pitkältä. Sitä nimitystä Toivoniemi käyttää itsestään. Kahdeksanvuotiaana Eero kuuli SKDL:n kansanedustajan Hertta Kuusisen puheen ja koki ”suuren luokkakokemuksen”. Varmasti mulla oli suojaukset päällä. Lähipiiriin kuuluu kirjailijoita, muusikoita ja elokuvantekijöitä. The Beatlesia, Doorsia, Elvistä, 1950-luvun purkkapoppia. Toivoniemi puhuu kameralle Alppilan-kodissa, jonka hän jakaa äänisuunnittelijamiehensä Tuomas Klaavon ja neljän siamilaiskissan kanssa. Siihen mennessä Toivoniemi oli hakenut Teakiin ja opiskellut viestintää Inarissa, teatterija kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa sekä käsikirjoittamista aikuiskoulutuskeskus Adultassa, Berlinale Talent Campuksen Script Labissa sekä Torino Film Labissa. Lapset Vesa Toivoniemi syntyi vuonna 1963, Sami 1967 ja Jenni Toivoniemi iltatähtenä vuonna 1978. On huhtikuun loppu, ja hän on käynyt korona-aikana parilla turvavälikävelyllä, pitänyt kymmeniä videopalavereja ja treenannut miehensä kanssa yhtä ja samaa yksinkertaista Bollywood-tanssikoreografiaa. Siitä kokemuksesta kasvoi herraviha. Rooleissa nähdään muun muassa Emmi Parviainen, Eero Milonoff ja Laura Birn. Hän näyttelee toisen pääosan Jenni Toivoniemen ja Kirsikka Saaren kirjoittamassa komediasarjassa Paras vuosi ikinä, jonka 2. Luokkahyppy tapahtui lukiossa, mutta Toivoniemi hahmotti nousunsa vasta myöhemmin, yliopistovaihdossa Dublinin Trinity Collegessa. 74 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 K eväällä 1997 Jenni Toivoniemi kuunteli perusteita sille, miksei häntä ollut valittu Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelmaan. Isästä tuli vasemmistolainen ja kyseenalaistaja.” Isä Eero oli ay-aktiivi, joka aloitti työt yhdeksänvuotiaana. Ajattelin, että pitää tietää kaikesta kaikki”, Toivoniemi arvelee. Kouluun palatessaan isä tajusi, että opettaja katsoo sitä alaspäin. Olemme tulleet Alppipuistoon turvavälikahville. 23 vuotta myöhemmin hän otaksuu, että ehkä valitsijaraati tunnisti hakijan jääräpäisyyden. Äiti työskenteli pitkään kanslistina kouluvirastossa ja kuoli syksyllä 2016 syöpään. Pian hänellä oli omat käärmehousut. ”Jennin ympärillä oli sellainen aura. Siellä hän oli yläluokkaa jo siksi, että saattoi opiskella eliittikoulussa. Ehkä eristys selittää sen, että puhe pulppuaa. Vanhemmat menivät nopeasti naimisiin Kekkosen erikoisluvalla, koska isä oli vielä alaikäinen. Hän oli siivonnut, tarjoillut, myynyt muikkuja, työskennellyt tutkimusapulaisena ja kulttuurituottajana sekä kirjoittanut naistenlehtiin muun muassa elokuvista, teatterista ja puutarhanhoidosta. luokan) ja loi tavisnahkansa. Hän työskenteli pitkään autonkuljettajana ja teki yrityksensä kautta myöhemmin remontteja sekä isännöintiä. Toivoniemi selittää, miten tähän on tultu. kautta Toivoniemi kirjoittaa parhaillaan. Hän muutti 16-vuotiaana yksin Espoosta Helsinkiin, aloitti Torkkelin kuvataidelukion vuotta muita nuorempana (Toivoniemi tentti 8. Hän viihtyi Torkkelissa ja Trinity Collegessa, tykkäsi puhua taiteesta ja pukeutua niin kuin ihminen, joka tykkää puhua taiteesta. He päätyivät samaan kaveriporukkaan ja ystävystyivät Teatron bäkkärillä. Kaveriporukalla järjestettiin bileitä ja pieniä festareita, käytiin keikoilla ja mökeillä. Espoossa oli vallinnut laman jälkeinen muotti, ”eli jos ei ollut Leviksiä, ei ollut ihminen”. Istumme alas, ja heti ohi kävelee Lotta Kaihua. 32-vuotiaana hänellä oli maisterin paperit, menestyselokuva Skavabölen pojat ja Jussi-palkinto. On suomalaisittain poikkeuksellista, että tällaisista mökkireissuista, joille ei osallistunut kansallissankareita ja jotka eivät perustu suosikkiromaaniin, on tehty elokuvasäätiön tuella pitkä elokuva. Mun eka mielikuva oli, että tän ihmisen kanssa olisi hauskaa”, Bergroth sanoo. ”Siihen aikaan taideopetuksessa oli vahva eetos muovaamisesta. Äiti tuli tehdastyöläisten perheestä ja kävi siskonsa kanssa lukion, vaikka Porvoon Kerkkoossa ei naisten koulutukseen uskottu. Toivoniemi ja Bergroth puhuivat paljon elokuvista ja haaveilivat niiden tekemisestä. Ehkä pulppuamisen selittää myös helpotus. Siinä oli varmaan kaikkea luokkaan, sukupuoleen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvää. Bergroth seurusteli Kauko Röyhkää lämmitelleen His Infernal Majestyn (myöhemmin HIM) kitaristin kanssa
HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 75
Eikä se tarkoita, ettei Jenni voisi tehdä myöhemmin muunlaisia elokuvia.” Pitkään näytti siltä, ettei Toivoniemi pääsisi tekemään tätä yhtäkään. toukokuuta 2014 nuori ja solakka tummahiuksinen mies seisoi Solna Centrumin metroasemalla Tukholmassa ja odotti sinistä linjaa. ”Kesti kuitenkin aika kauan sovittaa yhteen se, miten mut nähdään ja miltä musta sisäisesti tuntuu. Mutta mä olen halunnut nousta. Dokumentti, johon rahoittajat eivät olleet ensin uskoneet, oli palkittu lopulta Oscarilla, ja Bendjelloul noussut kertaheitolla yhdysvaltalaisten taidepiirien kermaan. Nyt hän asuu siellä missä taiteilijakaverinsakin – Helsingin kantakaupungissa. ”Mietin, että meneekö näiden tekijät ikinä metrolla mihinkään. Kun hän Seurapeliä kirjoittaessaan epäröi, tarvitseeko maailma enää yhtään sisäsiittoista kieriskelyä varakkaiden valkoisten kaupunkilaisten huolissa, elokuvan dramaturgina ja musiikkivastaavana toiminut Forsström rauhotteli. Mieheni on sanonut, että jossain toisenlaisessa yhteiskunnassa susta olisi voinut tulla myös terroristi”, Toivoniemi sanoo. Sisäinen tunne luokasta laahasi perässä.” Ristiriita näkyy Seurapelissä. ”Jennillä on kotona yläluokkaisen ihmisen valaisimet, ja kyllä se taksilla matkustaa. Radanvarren joutomaat tuntuivat Toivoniemelle läheisiltä. Ehkä se luokkatausta näkyy monimutkaisemmin. Ja sellaista sense of entitlementia sillä ei ole.” Käsikirjoittaja-kirjailija Jan Forsström sanoo puolestaan Toivoniemen luoneen elämäntavan, joka on yhdistelmä kulttuurieliittiä ja maanläheistä ”tehdään asioita pakkaseen” -elämäntapaa. 1 3. Kun jyly puski pimeydestä, mies hyppäsi raiteille ja kuoli. JENNILLÄ ON KOTONA YLÄLUOKKAISEN IHMISEN VALAISIMET, JA KYLLÄ SE TAKSILLA MATKUSTAA.” ”. Mies oli Malik Bendjelloul, journalisti ja elokuvantekijä, joka oli taistellut vuosia saadakseen esikoiselokuvansa Searching for Sugar Man tehdyksi. Siinä kuljettiin vantaalaisen lähiön sohjossa ja haaveiltiin katukoristähteydestä Yhdysvalloissa, mutta kurjuudessa ei vellottu eikä universumi tarjonnut pikavoittoja. Päähenkilöt hakevat mökkieväänsä luksuskauppa Anton & Antonista, hurauttavat vuokramoottoriveneellä (tai vesitasolla) pittoreskiin yksityissaareen ja painivat siellä mitättömien ongelmien kanssa. Hän asui kirjoitusaikaan Keravalla mutta ei lopulta viihtynyt periferiassa. Kuten sellaisen, että voiko meditoida, jos ei pääse käsiksi puhelimen meditaatioappiin. 76 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 vät pukeutuivat ja järjestivät improvisoituja esityksiä, Toivoniemen mielessä saattoi pilkahtaa pelko: kuulunko joukkoon sittenkään. ”Jos englanniksi sanon jollekin, että olen social climber, niin ne ihmettelee, että miten voit sanoa itsestäsi noin. Miten pieniä heidän piirit oikein on?” Kirsikka Saaren kanssa käsikirjoitettu Korso (2014) oli yritys rikastaa kuvaa. Kevään hän oli kirjoittanut ensimmäistä fiktioelokuvaansa New Yorkissa. Mitähän Hertta Kuusinen ajattelisi. ”Sanoin, että elokuva havainnoi ihmisiä hyvin ja on totta. Hän ihaili Dardennen veljeksiä ja Ken Loachia, jotka pitävät duunarin puolia, ja raivosi ystävilleen siitä, miten muovisilta alemman luokan kuvaukset suomalaisessa fiktiossa tuntuivat. Ja toisaalta ollaan istuttu Berliinin tyylikkäissä queer-baareissa.” Nuorempana Toivoniemi ajatteli, että hänen täytyy osoittaa elokuvantekijänä luokkasolidaarisuutta. Hänen on luultu tulevan käpyläläisestä kulttuurikodista, eikä se haittaa. Itsetietoinen ja -ironinen draamakomedia kuvaa luovaa luokkaa sisäja ulkopuolelta. Sehän on sheimaamista, jos ajatellaan, että kiipeäminen olisi jotenkin noloa.” Ohjaajaystävä Ulla Heikkilä vahvistaa, että samppanja kyllä maistuu Toivoniemelle. ”Olen kiitollinen hyvinvointiyhteiskunnalle siitä, että pystyin tekemään luokkahypyn. J enni Toivoniemi kuvailee itseään kameleontiksi. ”En tiedä, sienestääkö Jenni, mutta kuvittelisin, että sienestää
HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 77
Ehdotettiin, että Toivoniemi tekisi ensin näytelmän ja yrittäisi sitten uudestaan. Toivoniemi ei halua purra kättä, joka on vihdoin alkanut ruokkia, mutta soimaa Suomen elokuvarahoitusjärjestelmää kankeudesta. Samoilla festareilla esitettiin Jenni Toivoniemen esikoislyhäri Treffit (2012), jossa rotukissat parittelevat omistajien kahvitellessa. Cocktailkutsuilla hän siemaili kuplivaa ja huomasi miettivänsä, kuinka monta lyhäriä hän voisikaan tehdä tähän kaikkeen törsätyllä rahalla. Vilhusen lyhäri Pitääkö mun kaikki hoitaa. ”Aina kun olen hyvän suomalaisen elokuvan enskarissa, iloitsen, että tämä on ihme!” Seurapelin tuotantotuki vahvistui pari viikkoa ennen kuvausten alkua. Päättäjiä on liian vähän, jolloin yksittäisten ihmisten valta korostuu. Kissatkin saa enemmän työtarjouksia kuin minä!” Toivoniemi ei luovuttanut. Sillä ei ole kauheasti tekemistä sen kanssa, mikä on hyvä elokuva. Yhtäkkiä Jenni Toivoniemi kiersi festareita skumppalasi kädessä, juhli Oscar-pysteillä vessansa ja Picassolla muun asuntonsa koristelleen elokuvatuottajan luona ja tapasi filmitähtiä. Sundance-voittaja asettui ”jonon perälle” satojen muiden tukea kaipaavien jatkoksi. Työn epävarmuutta se ei poistanut. 78 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 Toivoniemi luki Bendjelloulista ja ajatteli, että ohjaajan tarina kertoo elokuva-alasta kaiken. Siihen asti Toivoniemi saattoi vain toivoa työryhmän luottavan häneen. ”Se, että on päässyt sinne kristallikruunujen alle juomaan jonkun muun maksamaa samppanjaa, on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Jenni Toivoniemi on ehdolla parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen kategorioissa. Tämän kaiken rinnalla Toivoniemi haki rahaa ensimmäiseen pitkään elokuvaansa. Suomesta ei tarjottu edes niitä. Ja Toivoniemihän on reissannut kansainvälisillä festareilla vuosia verkostoitumassa. Siinä oli ne hyvät kissat, niin voisko ne tulla näyttelemään tähän meidän juttuun?’ Voi vittu, ajattelin. Hän ohjasi lyhytelokuvia ja käsikirjoitti Korson. Siinähän on vain puhuvia päitä. ”Ensimmäinen saamani puhelu tuli isosta tv-talosta. Samalla Saaren, Selma Vilhusen ja elokuvantekijä-veljentyttö Elli Toivoniemen kanssa perustettu Tuffi Films kasvoi yhdeksi Suomen puhutuimmista tuotantoyhtiöistä. Pian festarihumu alkoi näyttäytyä ”Titanicin kannella tanssimisena”. Suomalaisen elokuvan ja television budjetit ovat edelleen paljon vaikkapa Ruotsia pienempiä. Uudestaan ja uudestaan. Kaiken järjen mukaan tuollaisen taistelun jälkeen olisi pitänyt helpottaa. Hän teki teatteria: Ulla Heikkilän kanssa Naisten juhlan Valtimoteatteriin, Saaren kanssa Masennuskomedian Kansallisteatteriin. (2012) sai Oscar-ehdokkuuden, pitkä draama Hölmö nuori sydän (2018) palkittiin Berliinin elokuvajuhlien kristallikarhulla. ’Niin, sä ohjasit sen Treffit. Seurapelin meinasi kuvata puolalainen Monika Lenczewska, kunnes tämä päätyi tekemään lyhäriprojektia Terrence Malickin kanssa. Joka vuosi on tanssiaiset, joissa valitaan tämän ball seasonin prinsessa. Eikä se tee ketään onnelliseksi.” Toivoniemi muistuttaa, ettei hänen ottamassaan luokkahypyssä ollut kyse raharikkaudesta vaan siitä, että voi jutella ystäville taiteesta ja ostaa hövelisti kukkia tai skumppaa. Lontoolainen mainostoimisto kyseli, kiinnostaisivatko mainostyöt. Tai vähintään haluta elää. Viidentoista tekijän #metoo-aiheinen antologiaprojekti Yksittäistapaus ja siitä tiivistetty Tottumiskysymys puhuttivat ja kahmivat Jussi-ehdokkuuksia vuoden 2020 gaalaan, joka järjestetään näillä näkymin syksyllä. ”Dagssonilla on se kuva, jossa ihminen on kiivennyt vuoren huipulle ja toteaa, että yay. TOIVONIEMI EI HALUA PURRA KÄTTÄ, JOKA ON VIHDOIN ALKANUT RUOKKIA, MUTTA SOIMAA SUOMEN ELOKUVARAHOITUSJÄRJESTELMÄÄ KANKEUDESTA.. Ensin elokuvasäätiössä ihmeteltiin, että tässähän on vain puhuvia päitä. Rahoituksesta päättävällä poliittisella tasolla ei myöskään tajuta, millaista Suomi-pr:ää kansainvälinen elokuva voi tarjota. Koulun ja tuotantoyhtiön rahoilla tehty elokuva palkittiin Sundancen parhaana lyhytelokuvana. Searching for Sugar Man sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 2012. Kotona on saattanut odottaa kasa laskuja ja totaalinen epätietoisuus tulevasta.” Suomeen palaamisen jälkeen Toivoniemen puhelin soi harvakseltaan. Sitten mietittiin, onko Seurapeli ylipäätään sellainen sukupolvikuvaus, jota kaipaamme
HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 79
80 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
Se oli kivasti sanottu. Mutta myös: Hauska mutta synkkä. Toivoniemi ajattelee tehneensä työnsä hyvin, kun se on muuttunut näkymättömäksi ja kaikki tuntuu tapahtuvan orgaanisesti. Yläkoulussa äidinkielen opettaja luki Toivoniemen aineet aina ääneen, ja jos joku piti ääntä, opettaja tokaisi: Helmiä sioille! Lukion jälkeen hän opiskeli kriittisessä korkeakoulussa ja kirjoitti romaanikäsikirjoitusta, joka on yhä tallessa. ”Niin sitä vaan itsekin on osa tätä kaikkea, että nopeasti tulee mieleen vaan ne miesnerot.”) Toivoniemi sanoo, että kuvaukset ovat ihmisen parasta aikaa. Raivokas ja päättäväinen. Ironinen ja älykäs. Mutta ei Toivoniemi muistuta selkärangatonta ja epävarmaa Juhanaa ollenkaan. ”Ei se mikään J-P Valkeapää sit kuitenkaan ole. Kuvaajaksi tuli lopulta kaikki Toivoniemen lyhärit kuvannut Jarmo Kiuru, jonka kanssa hän aikoo tehdä seuraavankin elokuvansa. Ideat on omaperäisiä, mutta Jennillä on kyky tasapainotella taiteen ja sen tosiasian kanssa, että elokuvalle toivotaan yleisöä. Hän on oppinut Toivoniemeltä rohkeutta. Toisessa leikkaaja Samu Heikkilä oli laittanut barokkimusiikin tilalle Yön kappaleita. Ei kannata ryppyillä. Seurapeli sai maailmanensi-iltansa Göteborgin elokuvajuhlien kilpasarjassa. ”Olen näyttelijäkeskeinen, koska rakastan ihmistä. Hyvä havainnoija. Muistan sanoneeni Jennille, että ihanaa, kun sä pysyt noin rauhallisena.” Tietenkin ohjaajaa välillä vitutti, ja leikkausvaiheessa hän näki jo painajaisia. Lojaali. K ysyn Jenni Toivoniemen läheisiltä, missä he näkevät tämän kymmenen vuoden päästä. ”Meidän suuntaan oli koko ajan kevyt ja kupliva leiritunnelma. ”Parikymppisenä en tiennyt mitään niin ahdistavaa kuin omanikäiset teatterikorkeakoululaiset huutamassa jossain baarissa. ”Siellä pyrkii siihen, miten lapsena leikkii. Hän tunsi näyttelijänsä ja hahmonsa. Tuffia perustaessa hän oli myös se, joka puski.” Jan Forsström uskoo, että Toivoniemi vakiinnuttaa paikkansa suomalaisessa elokuvassa ja televisiossa. Referensseiksi oli listattu Noah Baumbachin Margot at the Wedding ja Toivoniemen lempparin John Cassavetesin elokuvia. Perfektionisti. ”Adultassa opiskellessa sanoin nöyränä, että kai sitä voisi hakea harjoittelijaksi johonkin Salkkareihin. ”Toivon, että sillä olisi myös puutarha. Ei yritä sievistellä. Kun kysyn, mihin Seurapelin hahmoon Toivoniemi samastuu, hän sanoo nauraen, että ”itsevihainen tulkinta on Juhana, se kirjailija.” Samuli Niittymäen näyttelemä Finlandia-ehdokaskirjailija Juhana on karikatyyrina niin tarkka, että mieleen tulee useampikin tähän lehteen kirjoittanut prosaisti. Juhlahumussa yksi näyttelijöistä kuvaili Toivoniemeä ohjaajaksi, joka ei tee itsestään numeroa. Kiroillen eteenpäin. Iida-Maria Heinonen ihmetteli saarella, voiko tämä olla hänen elämäänsä: käydä larppaamassa filmitähden elämää Suomen parhaiden elokuvanäyttelijöiden ja mielettömän työryhmän kanssa. Kun Seurapelin kuvausaikataulut lyötiin lukkoon kesälle 2019, Toivoniemi oli valmis. Totuus on, että Jennillä oli langat käsissään. Apokalypsin odottelija. Kuvasuunnittelussa palattiin Lars von Trierin Melankolian hääosuuteen. Sydämellinen. Hän tiesi mitä Villingin saarelle Helsingin edustalle oli tultu tekemään. Jenni Toivoniemen elokuva tarkoittaa jotain tiettyä asiaa.” Myös Ulla Heikkilä näkee Toivoniemen ulkomailla. Sosiaalinen omalla kierolla tavallaan. PARIKYMPPISENÄ EN TIENNYT MITÄÄN NIIN AHDISTAVAA KUIN OMANIKÄISET TEATTERIKORKEAKOULULAISET HUUTAMASSA JOSSAIN BAARISSA.” ”. Se osaa luoda ilmapiirin, jossa on vahva olo omasta tekijyydestä.” Laura Birn koki, että kuvauksissa kaikki ”vain soljui”, vaikka taustalla oli tiukka struktuuri. Että on raamit joissa leikitään, ja parhaimmillaan tulee jotain, mitä ei voinut kuvitella.” Näyttelijät kehuvat. Ystävät ja kollegat kuvailevat Jenni Toivoniemeä näin: Auktoriteettikammoinen. Kaikki se meuhkaaminenkin on vaan niin liikuttavaa!” Ehkä oli sittenkin ihan hyvä, ettei Toivoniemi päässyt näihin hommiin parikymppisenä. Ja että hän olisi tässä skenaariossa mun kanssa, juomassa samppanjaa.” . Nykyään rakastan näyttelijöitä. Jennin elokuvat matkustavat kansainvälisille festareille, yleisö tulee monesta eri maasta”, Kirsikka Saari sanoo. (Myöhemmin Toivoniemi listaa sähköpostitse ihailemiaan naispuolisia ohjaajia: Lynn Ramsay, Andrea Arnold, Agnés Jaoui, Greta Gerwig, Celice Sciamma, Lucy Wang, Lynn Shelton. Hallittu kaaos pysyi kevyenä ja eläväisenä. ”Jenni on omaääninen tekijä. Suora, periaatteellinen ja oikeamielinen. Hänelle vakiintuu myös katsojajoukko laajemmin Euroopassa. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 81 ”Tuntui kuin olisin joku Fyre Festivalin järjestäjä tai paska kulttijohtaja, joka yrittää selittää, että kyllä se sieltä tulee!” H etken aikaa Toivoniemestä piti tulla kirjailija. ”Kuvauksissa tuli olo, että meitä on täällä kahdeksan vahvaa näyttelijää pistämässä menemään, ja vitsi me ollaan vapaita. Hänellä on ronski suhtautuminen työhön. Valitsen aina ennemmin hyvän näyttelijäntyön kuin kauniin kuvan”, Toivoniemi sanoo. Miettii asiat hyvin pitkälle. Omituisia anekdootteja ja todella pitkä muisti. Yhdessä hän oli lavastajan kanssa jäisessä virrassa ja yritti pestä oksennusta räsymatosta. Jenni sanoi, että no niin, mutta ruvetaanko kirjoittamaan
Ihmisen välinpitämättömyys matkustaa teräs laatikkoina pitkin Itämeren pintaa ja vaientaa vedenalaisen maailman. TeksTi ja kuvaT DOMINIK FLEISCHMANN, ELINA CAJAN-NIKKINEN & MARK MCGUINNESS käänTäjä ELLA KIVINIEMI
Satamien läpi kulkevaan tavaraliikenteen vuosittaista määrää ei mitata konttien määrässä vaan rahdin painossa. Vuoden 2018 aikana pelkästään Helsingin sataman kautta kulki 14,7 miljoonaa tonnia rahtia. Sen konttitornit kohoavat toinen toistaan korkeammalle hiljaisessa suuruudessaan, mykistettyinä ja sinetöityinä, optimoituina kansainväliseen kaupankäyntiin. Meren aalloilla seilaa joka hetki yli kaksituhatta rahtija säiliöalusta. Ne jatkavat matkaansa muualle Suomeen tai vievät kontit järjestettäviksi uudelleen Vuosaaren satama-alueelle. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun visuaalisen viestinnän muotoilun ja valokuvauksen koulutusohjelman opintoprojekti tutkii Itämeren tilannetta ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Itämeri yhdistää yhdeksän valtiota, ja siitä on tullut yksi maailman vilkkaimmista vesiväylistä. Imagen kanssa yhteistyönä syntyneen artikkelin ovat toteuttaneet Dominik Fleischmann, Elina Cajan-Nikkinen ja Mark McGuinness sekä kääntäjä Ella Kiviniemi.. Järkäleimäinen koneisto liikuttelee kontteja kuin höyhenenkevyitä askeja pinoten niitä anonyymeiksi torneiksi, jotka levittäytyvät jatkuvasti muuttuvaksi konttien kaupungiksi. Sen horisontti on tehty kaikkialta maailmasta saapuvasta rahdista. M eriliikenne on muovannut koko Itämeren alueen taloutta ja ympäristöä aikojen saatossa. Joka kerta, kun uusi rahtialus saapuu Vuosaaren satamaan Helsingissä, rekkoja ryhdytään ajamaan sisään ja ulos
Samoja ääniä ne käyttävät myös suunnistamiseen. Pyöriäiset ovat vaeltaneet näillä murtovesialueilla jo kauan ennen kuin ensimmäiset meriliikenteen kauppareitit keskiajalla vakiintuivat, mutta liikenteen kasvun myötä niiden määrä on vähentynyt dramaattisesti. Yksi ääniherkkä laji, joka elää koko elämänsä kuuloaistin varassa, on pyöriäinen. Pitkäkuonoisen nisäkkään silmät ovat vain muutaman senttimetrin päässä sen leukaperistä, mikä tekee sen virnistyksestä eläinmaailman leveimpiä. Ne liikkuvat kovin vaivattomasti ja vauhdikkaasti metsästäessään saalista Ahdin valtakunnassa. Maailman ruuhkaisimpiin vesiväyliin kuuluvalla Itämerellä, jolla kulkee 15 prosenttia maailman rahtiliikenteestä, on kehittynyt pinnanalainen äänten hierarkia. Pyöriäiset elävät usein yksin tai pariskuntina ja viestivät akustisesti korkeataajuuksisilla naksahtelevilla äänillä. 84 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 R ahtiliikenne on kuitenkin kaikkea muuta kuin hiljaista. Nämä ihmisen kokoiset, valkovatsaiset hammasvalaat ovat läheistä sukua delfiineille, mutta ne on helppo erottaa tylpistä kuonoistaan ja tanakoista vartaloistaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee Itämeren pyöriäiskannan äärimmäisen uhanalaiseksi. Naksahdukset kulkevat veden alla kuitenkin vain lyhyitä matkoja verrattuna laivojen tuottamaan meluun.. Se on myös yksi Itämeren vaarantuneimmista eläinlajeista. Niitä on jäljellä enää arviolta 500 yksilöä. Useimmat kalat ja merinisäkkäät käyttävät ääntä ja kuuloaistia viestintään sekä parittelukumppanin ja ravinnon etsimiseen
HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 85 ITÄMEREN RAHTILIIKENNE, 2016 Tämä kartta on suuntaa antava näkemys vuoden 2016 rahtilaivojen liikennöinnistä. Tiheämmät alueet viittaavat laivareittien keskittymiin. he lc om .fi /w eb si te /A IS ex. Lä hd e: H EL C O M , Ba lti c Se a sh ip pi ng tr aff ic in te ns ity , m ap s
Laivaliikenne aiheuttaa jopa 40 prosenttia Itämereen kulkeutuvasta jätteestä. Alukset tuottavat matalataajuuksista jylinää, joka kantautuu valtavien matkojen päähän. Onnettomuuksista 10 prosenttia aiheutti meren saastumista, kuten öljyvuotoja.. Möly on peittänyt alleen kalojen ja merinisäkkäiden luonnolliset signaalit, heikentänyt niiden kuuloaistia väliaikaisesti tai pysyvästi ja jättänyt vahingoittuneiden vesien lajit melun mykistämiksi. Nuorelta, äidistään eksyneeltä pyöriäisen poikaselta riistetään ääni, kun elämä pinnalla jatkuu pinnanalaisesta maailmasta piittaamatta. Koska pyöriäinen ei näe veden alla kauas, sen selviytyminen riippuu kuulluksi tulemisesta. Itämeren ainutlaatuiset ominaisuudet, kuten alhainen suolapitoisuus, mataluus ja rajattu yhteys valtamereen tekevät siitä hyvin haavoittuvaisen. Koska laivarahti lisääntyy tasaisesti, myös vedenalainen äänimaailma monipuolistuu ja muuttuu äänekkäämmäksi. Ne myös käyttävät polttoaineenaan maailman saastuttavinta polttoöljyä ja tupruttavat ilmaan kasvihuonekaasuja ja muita saasteita. Vaikka laivojen jätevesipäästöjä on pyritty viime vuosina vähentämään, säiliöalukset, rahtialukset ja risteilijät laskevat edelleen mereen merkittäviä määriä haitallisia aineita, kuten laivojen painolastivettä, jätevettä, kemikaaleja ja öljyjä. Itämeren suojelukomissio HELCOMin mukaan Itämerellä sattui vuosien 2014 ja 2017 välillä 600 laivaonnettomuutta, joista suurin osa oli yhteentörmäyksiä. Tämä vaikeuttaa pyöriäisten parinetsintää kiima-aikana. 86 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 L aivojen melu on yleisin merten melusaasteen lähde
Lä hd e: Pa ija la , J. BIAS (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape) -projekti on mitannut Itämeren melutasoa vuoden 2014 aikana. U nd er w at er no is e in th e Ba lti c Se a a ris k fo r fis h an d m ar in e m am m al s. Kuvassa punasävyiset eli kovimman melun alueet keskittyvät selvästi laivojen liikennöimien reittien ympärille. 20 17 . Sy ke .fi. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 87 ITÄMEREN MELUSAASTE, 2014 Tämä kartta on suuntaa antava mallinnus Itämeressä vaikuttavasta matalien taajuuksien melusta
88 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020
Kuluttajille ne vaikenevat matkansa aiheuttamasta taakasta. Suomi ei kuitenkaan ole ainoa maa, jonka meriliikenne on tasaisesti kasvanut ja jonka kaupankäynti perustuu vahvasti laivarahtiin. Hyödykkeiden himo muuttuu laivojen ja konttien loputtomaksi virraksi, joka etenee optimoiduilla merireiteillä, optimaalisen kokoisena ja peittää alleen lähistön luonnolliset äänet. Mutta kuluttajan nälkä ei laannu. Keskikokoinen rahtilaiva kuljettaa noin 1 000 konttia. Maailmanlaajuisesti 90 prosenttia kansainvälisestä tavaraliikenteestä kulkee merillä rahtialusten kyydissä. Merellä, joka on mykistynyt siitä tavaramäärästä, jonka lajimme haluaa selviytyäkseen. . LÄHTEET Helcom – Baltic Marine Environment Protection Commission WWF Baltic SYke – Finnish Environment Institute Imo – the International Maritime Organization. Kaikki tämä vain siksi, että kasvavan kulutuksen tarpeet ja ihmisen universaali halu saada universaaleja, mielihyvää tuottavia asioita tulisivat tyydytetyiksi. Nämä alukset tuottavat lakkaamattoman akustisen tähtisumun, paksun usvan, joka tihenee tihenemistään vuosikymmenestä toiseen. Sen jälkeen Helsingistä on tullut Suomen vilkkain satama ja rahdin määrä on lisääntynyt dramaattisesti. Toimitusketjuja kulkee idästä länteen, pohjoisesta etelään, kaikista maailman satamista kaikkiin Itämeren satamiin, Tallinnasta Pietariin, Kööpenhaminasta Gdánskiin, Riiasta Osloon, Tukholmasta Turkuun, jokaisen vuoden jokaisena päivänä. Niiden sisällä olevat laatikkopinot kasataan myöhemmin supermarkettien, tavaratalojen, kodinkonejättien ja elektroniikkaliikkeiden hyllyihin. Laatikot ovat todiste siitä, millainen vaikutus jokaisella yksilöllä on mereen. Vielä 1600-luvun alkuvuosikymmeninä noin kaksitoista laivaa vuodessa vieraili Turun satamassa. Biljoonia tavaroita teräksisissä laatikoissa tuhansilla laivoilla, yhdellä merellä. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 89 N ämä laivoista mereen jäävät jäljet johtavat tavarakonttien teräksisten seinien sisään, missä pienet laatikot pinoutuvat toistensa päälle. Aikoinaan Turku oli Suomen niemen ulkomaankaupan keskus. Tyypillinen 40 jalan kontti, joka on noin 12 metriä pitkä, pitää sisällään 30 tonnia tavaraa. Laivojen koko on kolminkertaistunut sitten 1950-luvun: suurin rahtilaiva tänä päivänä on 400 metriä pitkä ja pystyy kuljettamaan yli 20 000 konttia
Sini Sabotagen entinen taustalaulaja oli saanut biisinkirjoittajana kustannussopimuksen Saksaan, ja paikallinen DJ-artisti Felix Jaehn poimi esitettäväkseen Alman kirjoittaman kappaleen Bonfire. Levytys venähti vuosien projektiksi, jonka aikana kriitikot käänsivät suosikilleen selkänsä, levy-yhtiö vaihtui ja Alma pääsi musiikintekijänä samaan pöytään sukupolvensa suosituimpien tähtiartistien kanssa. Siitäs saatte, ja siitä. Ne pikemmin nopeuttivat sitä aluksi. Ja olisi tosiaan pitänyt jarruttaa ja miettiä: ”No niin, nyt on all eyes on you, mitäs tehdään?” Mutta olinkin: ”Vittu Alma-Sofia Miettisestä (s. Kaikkea vaan tehtiin ihan sikana ja mentiin eteenpäin. Alma myös lauloi kansainväliseksi hitiksi nousseella biisillä, ja pian hänellä oli myös levytyssopimus ja liuta omia hittejä. Ei ole ollut hetkeäkään niin, ettei uutta musiikkia ole syntynyt. Enemmänkin kyse on ollut siitä, että olen sanonut julkisuudessa joskus pari vuotta sitten, että albumi tulee. 90 IMAGE Teksti pasi kostiainen Kuva antti raatikainen Pelkäsitkö itse koskaan, ettei albumisi valmistu. Vaikuttivatko ulkoiset odotukset. 1996) tuli koko kansan Alma neljä vuotta sitten. Toukokuussa esikoislevy viimein ilmestyi. Alkoi ensialbumin ja Alman kansainvälisen tähtiuran odotus, mutta Alma päätti seurata omaa taiteilijan aikatauluaan. Mutta hetkeäkään en ole epäillyt kykyjäni tehdä albumia tai musiikkia. Kun Felix Jaehnin kanssa levyttämäsi Bonfire nousi kansainväliseksi hitiksi kesällä 2016, jengi alkoi pakata kamoja torille lähtöä varten: tässä meillä on Itä-Helsingin Lady Gaga, uusi suomalainen menestyjä! Voisi kuvitella, että nuo odotukset jarruttivat myös levyntekoa. Ja olen keskittynyt levynteon lisäksi liikaa keikkoihin ja kaikkeen härdelliin ympärilläni. Sitten olen todennut, että tämä onkin paskaa – ja alkanut tehdä uutta musiikkia. En
K esk us tel ija
Join kaksi viikkoa putkeen, kun olin karanteenissa tultuani Suomeen. Me ollaan naurettu sille Billien kanssa. Johtuuko siitä, että suurimmat hittisi Karma, Dye My Hair ja Chasing Highs eivät ole mukana albumilla. Tuntuuko, että Dance Monkey -hitistä tunnettu australialainen Tones and I matkii tyyliäsi. Onko siinä ollut opettelemista. Olemme sikahyvissä väleissä. Vaihdoit levy-yhtiötä. Sellaisia riittää aina. Ja jonain päivänä olet aikuinen.” Mikä on tekemäsi virhe, jota kadut, mutta jonka näet tärkeänä osana tarinaasi. No ei. Onko vastaavia projekteja tulossa lisää. Tästä tulee sellainen fiilis, että noille arvosteleville kusipäille pitää näyttää! Mikä on ollut selviytymisstrategiasi koronaaikaan. Eivät ne olisi mukana missään tapauksessa. Sanoisin, että jatka samaan malliin: ”Mitä sä yrität esittää jotain aikuista, kun et ole aikuinen. Herrajumala, jos sanoisin tuolla Kalliossa, että olin Idolsissa, minuthan naulattaisiin kiinni tikkatauluun. Miten olet selvinnyt esimerkiksi murskaavan kritiikin jälkeen. Ja se on sentään tosi noloa. Tai jos bailaa, niin silloin on paha ongelma. Ehkä olen tehnyt musiikkiakin joskus vääristä syistä, koska raha on vitun jees, kun sitä tulee ensimmäisen kerran, kun sitä ei ole koskaan ollut. Sen voin luvata. Minua harmitti silloin vuosi sitten sekin, että en voinut puhua. Kurjaa, että sanon näin, mutta onnistumalla. 92 IMAGE keskustelija tää on siistiä, jengi tietää, kuka mä oon!” Toisaalta olen kyllä ihan hyvillä fiiliksillä kaikesta. . Mutta en rupea sanomaan mitään nimiä. Eiköhän se vain tykkää käyttää comfortable clothes samalla tavalla kuin minä. En kadu niitä, mutta ne eivät enää ole sellaista musiikkia, jota haluan tehdä. Mutta sellainen olen. Koen, että en voi oppia kuin virheitä tekemällä. En. Eikä kukaan 30 vee bailaa enää samalla tavalla kuin 17-vuotias. Olin just tehnyt Charlie’s Angels -tunnarin ja musaa Mileyn (Cyrus) levylle. Pakko sanoa, että kyllä me naiset saamme kritiikkiä eri tavalla kuin miehet. Mitä ovat konkreettisesti ”nuo asiat, jotka eivät tuntuneet oikeilta”. Tehtiin drinkkejä FaceTimessä kavereiden kanssa. Selvitty on. Olisi pitänyt olla rohkeampi ja itsevarmempi heti uran alussa, niin nyt olisi helpompi tehdä just sitä, mitä haluaa. Nuorempana tein asioita, jotka eivät tuntuneet oikeilta. Jengi aina epäilee kaikkea. Huonosti on mennyt, huonomminkin on mennyt. Ehkä se on kelannut, että se voi käyttää löysiä housuja ja isoja t-paitoja, vaikka on nainen. Ei minulla ollut mitään kontakteja päästä edes demottamaan. En kyllä syytä itseäni. Tuo on osa tarinaani. En varsinaisesti kadu mitään. Mutta siihen aikaan (2013) Idolsiiin lähteminen oli minulle oikea päätös. Saatan sanoa jotain ja muuttaa mieltäni. Se on opettanut minua ja Annaa [Alman kanssa musiikkia tekevä sisko] uskomaan itseemme ja olemaan välittämättä kaikista, jotka yrittävät painaa alas. Teet kaikki virheet. Teidän välillenne ei taida saada biiffiä. Mutsi on samanlainen. Kun kerran avaa aivonsa ajattelemaan, niin niitä on vaikea sulkea. Ei oikeastaan. Sinne vaan! Olet jo asemassa, että muut artistit jäljittelevät sinua. Mutta selvitty on. Vaikkapa Chasing Highs on ihan hyvä poppibiisi ja jengi tykkää siitä ja minustakin on kiva laulaa sitä, mutta en varmaan enää osaisi edes kirjoittaa sellaista. Sitten kun tuo Don’t Call Me Angel (Cyrusin, Ariana Granden ja Lana Del Reyn tulkitsema Charlien enkelit -biisi) ilmestyi, se oli näin korkea keskisormi [nostaa kätensä otsan tasolle] niille, joiden mukaan olin vain ollut Redissä enkä ollut saanut mitään aikaan. Minullekin on sanottu, että matkin Billie Eilishin tyyliä. Onhan se. Jengi lietsoo biiffiä, mutta muijat 2020: me halutaan vain pitää yhtä! Me ei haluta riidellä! Keväällä 2019 otit raskaasti HS:n jutun, jossa Oskari Onninen kirjoitti: ”Luvattua esikoislevyä ei kuulu ja kiertue siirrettiin syksyyn: Onko Almasta tulossa suuren luokan floppi?” Kun levy siirtyi syksystä edelleen tähän kevääseen, pelkäsitkö, että juttu on itseään toteuttava ennustus. Ovatko Isac Elliottin tai Benjamin Peltosen kansainväliset urat lähteneet liikkeelle yhtään paremmin kuin minun tai Saara Forsbergin. Nyt olen opetellut tuottamista. Se auttoi. Kurjaa sikäli, että jos ei olisi sitä onnistumista. Enää on vaikea tehdä mitään tosi naiivia musiikkia. Ne olivat nuoren ihmisen haluan kokeilla kaikkea enkä kadu mitään -musiikkia. Olen sellainen tyyppi, että olen hiljaa ja otan paskan vastaan. Mitä haluaisit nyt sanoa sille 20-vuotiaalle Almalle, joka mielestäsi kirjoitti biisejä kuin 17-vuotias. Vaatii rohkeutta olla rohkea tällä alalla. Aivan varmasti on. Ne ovat neljä vuotta vanhoja. Tykkään tuollaisesta stailista. Ja aivan varmasti Suomi tulee pettymään minuun jatkossakin. En edes sitä, että olin Idolsissa. Opit niistä. Mutta sitten, kun tapahtuu, palaan – ja näytän näkymättömän keskisormen kaikille. Jengi lietsoo biiffiä, mutta muijat 2020: me halutaan vain pitää yhtä! Me ei haluta riidellä.” –?alma ”. Sitten, kun pääsin ulos, menin musakauppaan ja ostin studiovehkeet. Tiesin, mitä olen tekemässä. Minusta niistä ei ole kirjoitettu ikinä samalla tavalla
Essee Elokuva Musiikki Kirja Korkman Luoma-aho Extraction Lady Gaga Pimeät tunnit Viisisataa kuvaa hauraudesta
Etätyöntekoosi kuluu päivässä 1–2. 94 IMAGE Viisisataa kuvaa hauraudesta Otitteko minua itse asiassa koskaan vakavissanne, vai ihastuitteko kylmän, lumisen kevään keskellä itseenne vakavana ihmisenä, koska leikitte lopun olevan lähellä, kysyy Covid-19 Jyrki Lehtolan esseessä. Tavoittaisiko se jotain olennaista ristiriitaisista tunteistanne. NO?! MiLTÄ NYT TUNTUU. No entä sitten ristiriitaisuus. Kadehditko eronneita, lapsettomia kavereitasi, joiden suurin ihmissuhdeongelma on se, että muutin Tinderin abstraktioksi. NO?! MiLTÄ NYT TUNTUU. Mutta onko haurauden sisään rakennettu se ristiriita, että jos on hauras, ei voi kovin pitkään ja lujalla volyymilla hokea, että haurashaurashaurashauras, koska, no, on hauras. Työpaikan seminaarissa teille kerrottiin Nassim Nicholas Talebin käsitteestä ”antihauras”, hyvältä tuntui teoriassa, tosi hyvältä, saarnasitte siitä kotonakin, mutta sitten maailma sotki käsitteet konkretialla, ja nyt te haluaisitte vain munkkilaulaa sanaa hauras kaikesta, mitä olette ja mitä on. TeksTi jyrki lehtola T ervepä terve! Täällä Covid-19, itseään monistava idiootti, jatkuva mutaatio, joka sai teidät pysymään ennallanne entistäkin tanakammin. Tai muistatko, kuinka valitit sitä, että joudut menemään fyysisenä oliona töihin, kun voisit yhtä hyvin tehdä työt kotonasi. Sieltä löytäisitte varmasti yhden sanan kuvaamaan kaikkia tunteitanne: haurautta, vihaa, epävarmuutta, ristiriitaisuutta, pelkoa, rakkautta omaan nostalgiaan, yksinäisyyttä, epätietoisuutta, alistumista, lannistumista, suuttumista ja haikeutta sekä menneeseen että menneeseen HBO:n ohjelmatarjontaan tavalla, joka saisi kyyneleet valumaan omista silmäkulmistanne. Mutta mitä minusta! Varmaan haluatte kertoa toisillenne, millaiset ovat fiiliksenne nyt. Miten ristiriitaista onkaan olla eristyksissä ja liikkumattomana, kun kaikki alkoi siitä, että teitä oli liikaa liikkumassa kaikkialla, ja nyt ainoa paikka, jossa voitte liikkua, on oma itsenne, ja – voi voi! – odotitte siltä niin paljon enemmän. Nyt te kaipaisitte taas saksan kieltä. Joillakin teistä on sentään perhe! Muistatko sen Rytmin vessanpöntöstä kaikuneen monologisi; sen, jossa kaipasit lisää aikaa perheesi kanssa
Ja juuri kun kaikki oli niin hyvin! Uuden turvakulttuurin avulla oli saatu hiljaiseksi kaikki muu paitsi oma suu, koska väärät sanat, ajatukset, lauseet, eleet sattuivat, eikä niitä siksi saanut olla. Minä käänsin asetelman ylösalaisin. Piti junailla kesä Euroopassa, (lentää salaa Afrikkaan ja Japaniin), lapset oltiin tunkemassa Flow-viikoksi mummolaan, missä mun kahden viikon huvilakänni, nouseeko mun salkku, laskeeko se, mutta tässä ollaan, jumissa lämmitetyssä asunnossa terveen perheen kanssa, vittuako toi lapsi nyt haluaa, eikö se näe, että mulla voisi olla ajatus kesken, jos mulla olisi ajatus. Katsokaa samoja tv-sarjojanne, ja niinhän te katsottekin. Etätyöäiti on juonut neljä päivää sohvalla voimatta purkaa turhaumiaan työpaikallaan. Somewheret pysyivät paikallaan, elämä jatkui, mikäs tässä, pian on kesä, mutta Missä vain -ihmisistä tuli Ei missään -olioita; pysäytettyjä, poispääsyä kaipaavia päitä Teams-sovelluksessa, kotona, mutta ei koskaan kotonaan. Katsokaa polvihousujanne, silmälasejanne, tennareitanne, uusimpia farkkujanne, nauravia sukkianne, nuoruusleikkauksianne. Boomereista eteenpäin sukupolvianne on yhdistänyt yksi ja sama halu: oman kehityksen pysäyttäminen siihen hetkeen, kun lapsesta kasvaa teini. loputtomiin!) on toki sekin harmillista (tässä iso halaus teille terveyden ammattilaisille muuten, bravo!), mutta, hmmmm, kaikki tuo on kovin arkista verrattuna siihen teidän sisällänne lilluvaan abstraktiin, syvenevään ahdistukseen – kodin metatöistä puhumattakaan!. Katsokaa roskakorianne täynnä sushi-rasioita, hampurilaispapereita, karkkipusseja. Poikkeusolot saivat hiljaiset hiljaisemmiksi, ja äänekkäiden volyymi kasvoi. Te katsoitte ympärillenne kodeissanne ja tajusitte elävänne vankilassa, te olitte Primo Levi’s 501 osoitteessa Vankileirien saaristokuja tuntia, turhaan palaveriin tunti, ja loppuaika kuluu huolehtimiseen, kuinka paljaaksi poikkeustila on tehnyt työnkuvasi onttouden. (Onneksi vanhemmat sentään lupasivat muuttaa tartuntavaaran takia kellariinsa.) Keuruulla Tupperware-kotikutsumyyjä herää uuteen aamuun ja soittaa Suomen mielenterveysyhdistyksen kriisipuhelimeen, jossa vapaaehtoistyöntekijä yrittää madaltaa kotikutsumyyjän itsetuhoisuuden tasoa, vaikka ihmettelee, miksei se ole korkeampi. No huhhuh! Siksikö olet viime viikot kuvaillut tunteitasi niin kuin korostaisit kasvavaa solidaarisuutta itseäsi kohtaan. Etätyönteko toi jopa itsellesi näkyväksi työnkuvasi valheellisuuden, eikä – itse asiassa! – kenenkään tarvitse enää tavata sinua koskaan. Asunnon omistavat pankki ja muusikkopariskunta, joka joutui vuokraamaan asuntonsa ja muuttamaan lasten kanssa miehen vanhempien luo Vesilahdelle. Brittijournalisti David Goodhart jaotteli kirjassaan A Road to Nowhere teidät jossakin(somewheres) ja missä vain -ihmisiin (anywheres). Korona on kaikkien sukupolvikokemusten äiti.” Minä en ole sukupolvikokemus. ”Etätyön ja lapsen kotihoidon yhdistäminen on vaikeaa, kuten noin kaksi viikkoa sitten kirjoitinkin.” K aikki tämä absurdi arki aiheuttaa ankaraa epätietoisuutta.” Minä olen Covid-19, koronavirus, SARS-CoV-2, vaara lähinnä heikoille ja iäkkäille, mutta voin yllättää, koska menen kaikkialle, minne viette minut. Lyhyessäkin ajassa olen nähnyt liikaa. Työttömyys oli räjähtänyt käsiin, valoa oli näköpiirissä yhä harvemmalla, ja te koitte relevantiksi ikävöidä työpaikallanne juoruavaa omaa ääntänne, jota kukaan ei nyt kuule. Te jakaannuitte myös äänen suhteen. Mutta palataanpa teihin! Muilla voi ehkä mennä konkreettisesti teitä huonommin… no, suoraan sanottuna, olisi ehkä kannattanut nähdä oma tulevaisuus muuallakin kuin Tupperware-astiassa… ikävää, kovin ikävää, ja tarjoilijoiden työtilanne (jne. Ja teillä oli useimmilla asiat hyvin. Katsokaa selainja ostoshistoriaanne, päivityksiänne, Instagramianne. Jossakin-kansa saa identiteettinsä paikasta, jossa on ja jossa on ollut. Sitten tulin minä, pahempi kuin väärä sana, tulin, menin, ja yllätys, täällä taas ollaan! Turvakulttuuri muuttui konkreettisemmaksi, nyt pitikin suojella ruumista, ei henkeä, joka ei yhtäkkiä tuntunut yhtään miltään. minne vain Helsingistä Milanoon, New Yorkiin, Lontooseen, Balille hoitamaan itseään eteenpäin ja korkeammalle. Missä vain -ihmisten identiteetti perustuu mahdollisuuteen syöksähtää ammatillisesti, virkistyksellisesti jne. Tylsyys on tuskaa, kärsimys hetki, jolloin Netflix madalsi kuvanlaatuaan. Kun se tulee kotiin, saa pakata kamansa ja lähteä! Nyt on poikkeustila ja kotona ollaan ajoissa!” äiti karjuu sängyssään istuvalle tyttärelleen, joka huoneen lattialla makailevan veljensä kanssa on jo pakannut laukkunsa sitä hetkeä varten, jolloin pääsee mummon luokse. Te äänekkäät kerroitte ja kuvasitte etätyösängyistänne tylsistyttävää, virkistävää, kaipaavaa, inspiroivaa, haasteellista (kodin metatyöt!) jne. Te kaikki olette Sukupolvi Miksmä?. jne. Schopenhauer ei tajunnut mitään määritellessään elämän tuskan ja tylsyyden väliseksi heiluriliikkeeksi. IMAGE 95 Pääsisipä pois tästä kaikesta niin kuin aina ennenkin on päässyt! Teitä on kahdenlaisia. Te olette kaikki millenniaaleja, boomereita, X-, Ytai Z-sukupolvea, ei teissä ole muuta eroa kuin että millenniaalien kohdalla vihdoin luovutettiin ja narsismi poistettiin mielensairautena USA:n tautiluokituksista. Teidän kaikki sodanjälkeiset sukupolvenne ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia. Hyvinkääläinen tarjoilijaperhe laskee turvavarojaan, kahdeksi viikoksi riittää, sitten ei tiedä, mitä tehdä, miten elämä muuttui näin nopeasti siksi Leevi & Leavingsin lauluksi, jota vielä hetki sitten karaokessa yhdessä laulettiin. Mitä te oikein ajattelitte, kun komensitte äitinne joka päivä klo 16 parvekkeelleen, jotta te voitte ottaa hänestä valokuvan (”Laita päälles jotain kauhtunutta seuraavalla kerralla äläkä hymyile!”) dokumentoidessanne taideprojektiinne omia tunteitanne. Minähän olen kuin tavallista tylsempi valheenpaljastin! Perhe-elämä ei ollutkaan tyydytysten sarja. Kahden viikon taukoamattoman yhdessäolon jälkeen ullanlinnalaisperheen isä muuttaa Munkkiniemeen vuokra-asuntoon. Sellaisella, että jos siitä puhuisi rehellisesti, jäisi kiinni siitä, että on valehdellut muille ja itselleen koko elämänsä. Olen liikkunut yhdestä toiseen ja kolmanteen, kas, olen jo tuhansissa teissä, ja nyt minä voin huonosti. ”Se tuntui hyvin surulliselta, ja matkalla kotiin pyyhin vähän silmäkulmia.” M utta sitten tuli korona. Siksi äiti hoipertelee lastensa luo. elämäänne, huhhuh, kyllä tuli pysähtyminen tarpeeseen, mutta milloin tämä pysähtyminen loppuu, haluan tavata työkavereitani. Ja kun sinulla olisi ollut aikaa tehdä mitä vain… kaikki ne sisälläsi kykkineet haaveet… et pystynyt keskittymään mihinkään ja siksi puit hätäsi sanoihin: ”Kellään suositella mitään sarjoja Netflixistä?” Muuttuiko kaikki, mutta väärällä tavalla. Koska te olitte lapsia, te teitte vanhuksistakin lapsia, itsenne näköisiä, avuttomia lapsia, jotka eivät kyenneet olemaan yksin. Oli turvarahasto, oma asunto, sijoitusasunto, työpaikka muuttunut etätyöksi, ja silti sisällä hiersi kasvava tunne kaiken epäoikeudenmukaisuudesta. ”Missä vitussa sun veli on
Tavallaan tuo kaikki oli ymmärrettävää. Luomusitruuna, whattafuck. Minulle sattunut puhelinturma on pientä verrattuna vaikkapa vakavaan liikenne onnettomuuteen.” Saanko matkustaa mökille, jos lupaan edes siellä piristyä. Saanko halata itseäni, silittää hiuksiani, kuiskia korviini lempeitä sanoja. Te olitte aikuisia, jotka kysyitte, mitä te saatte tehdä, sen sijaan, että olisitte kysyneet, saako näin tehdä teille. Sanontanne mukaan jokainen sivilisaatio on vain kolmen aterian päässä kaaoksesta, ja siksi te kysyitte: Olen kyllästynyt noutoruokaan, milloin pääsen ravintolaan syömään. Tuntuu nimittäin, että siitä ei ole kulunut kahta kuukautta vaan paljon pitempi aika.” R eilu viikko sitten puhelimeni tipahti kuntosalin juoksumatolla, ja kuinka ollakaan, se jämähti tiukasti hihnan ja itse laitteen väliin. 2, 00500 Helsinki. Häneen te olitte valmiit pettymään niin kuin Jumalaan lopulta petytään. Ja kaikki tiesivät tuon, koska kukaan ei tiennyt mitään. Saanko halata lastani, jonka todistuksesta jouduin valehtelemaan Instassa. Te ette kysyneet, miksi hallitus tekee päätöksensä median kasvattaman panikoinnin perusteella, kun media kuitenkin kasvattaa paniikkia oman ansaintalogiikkansa takia. ”Kun pääministeri ilmoitti, että museot suljetaan, sydän tuntui putoavan. Mikä ei tapa, tekee hauraammaksi. 96 IMAGE Te katsoitte ympärillenne kodeissanne ja tajusitte elävänne vankilassa, te olitte Primo Levi’s 501 osoitteessa Vankileirien saaristokuja 4 as. Samalla pesitte pandemiahengessä kätenne: tottelitte käskyjä, kuinka kunnollisia olemmekaan, ja vasikoitte kiltteinä toisistanne, koska halusitte sälyttää vastuun muille, teistä ei enää ollut vaikeisiin, itsenäisiin päätöksiin ja vastuuseen. Solidaarisuus itseänne kohtaan ei tuntenut rajoja. Kun Immanuel Kant toivoi kansalaisten noudattavan valtion lakeja, hän toivoi samalla, että kansalaiset säilyttäisivät vapautensa ajatella itse. Te olisitte voineet tehdä mitä vain… kaikki ne haaveet… ja siksi te teitte mitä vain muuta. 2, 00500 Helsinki. Lehtien klikatuimpia juttuja olivat jo vuosia olleet neuvot, miten saada vaatteet sileäksi silittämättä, miten pestä hampaat, kuntoilla, keittää kananmuna, viikata vaatteet, virtsata. Kysymyksen te puitte sellaiseen muotoon niin kuin välittäisitte ravintolatyöntekijöistä, vaikka kyse oli vain omista tarpeistanne ja haluistanne, ja kun ravintolat vihdoin avasivat ovensa, te pelkäsitte taas eniten muita ihmisiä; sitä, että heidän tekojensa takia teiltä vietäisiin vapaus, vaikka on terassikeli. Te ette kysyneet, miten kävi niin, että valtio sai oikeuden tietää, missä olette, ja milloin tuo oikeus muuten loppuu. Te halusitte olla avuttomia uhreja. Lapsissa on kuulemma tulevaisuus, ja te taannuitte lapsiksi, jotka alkoivat muistella heti synnyttyään menneisyyttään. Te ette kyseenalaistaneet, että Pauli Rautiainen oli taas televisiossa. Voinko matkustaa sisälläni, jos siellä ei ole mitään. Loppu ei ollut lähellä, mutta kun leikkii lopun olevan lähellä, voi taantua huoletta sinne missä jo on. Ja jos haluatte vielä kolmannen kirjallisen viitteen, teidän Godot’llanne oli oma lähetystunnus, ja puhelimellanne te seurasitte Godot’n kulkua odottaessanne itsellenne tilaamaanne syöttötuolia, joka kiersi pitkin Helsinkiä, miksi se on nyt Kalasatamassa, mitä se tekee Vuosaaressa, eikö se tule, eikö se tule koskaan, mulla on nääääääääälkä. Perusoikeuksianne rajoitettiin, ja te annoitte auliisti vallan ja vastuun muille, jotta pääsisitte myöhemmin, vailla aikomustakaan tehdä itse mitään, ankeina valittamaan, kuinka niitä käytettiin väärin. Te toteutitte vapauttanne ajatella kysymällä, tartunko minä hyttysistä, milloin ravintolat aukeavat, saako mennä mökillä saunaan, onko oikein, että Li Anderssonilla on tennarit jalassa, miksi olen tällainen, vaikka käytin kasvomaskia. ”Juuri siksi olen muistellut Vanhassa ylioppilastalossa maaliskuussa pidettyä juhlaa. Te ette kysyneet, että jos työttömyys nousi Pohjois-Pohjanmaalla vuoden takaisesta 77 prosenttia, miksi kärsimyksen kasvot annettiin taas helsinkiläisravintoloitsijalle. Minkä kappaleen tahdissa kädet taas pestiinkään. 4 as. STM, ETM, hallitus, lääkärit, yrittäjät, media olivat kaikki yhtä hukassa, koska minä olin arvoitus kaikille, ja jos toimin toisin kuin arveltiin, olitte jo luoneet vastuunkiertojärjestelmän, jossa ongelma oli aina jonkun toisen aiheuttama, ei asioiden luonne tilanteessa, jossa kukaan ei tiennyt mitään. Itketti.”. Tässä osallistumiseni koronahaasteeseen siitä, mikä elokuva, kirja, kappale, ravintola, sukupuolitauti on tehnyt itseeni suurimman vaikutuksen. Maallistuneessa maailmassa ette hätänne keskellä etsineet Jumalaa, vaan teitte paniikissanne tamperelaisnaisesta Jumalanne. Kun poikkeusolot ajoivat päältänne, teille tuli tilaisuus nostaa epätietoisuutenne tasoa. Ja kun 2000–2001 syntyneet pääsivät ylioppilaiksi ja olivat tunkemassa eteenne, te tönäisitte heidät sivuun näyttääksenne oman ylioppilaskuvanne
Ainoa ääni on sateen ropina peltikattoihin.” M utta hellin mielessäni fantasiaa. Tietyssä mielessä se pitikin paikkansa, mutta minä syytän veganismia siitä, miten te otitte minut vastaan ja unohditte kaiken muun paitsi omat tunteenne. Helsingin Sanomat palkkasi koronaasiantuntijakseen teatteriterapeutti Maaret Kallion, joka nopeasti oikeutti sekä taantu misenne että solipsisminne kolumniotsikollaan ”Sinunkin mielessäsi asuu pieni lapsi, ja juuri nyt hänellä voi olla erityisen tärkeää asiaa”. Ja kun teistä tuli hiljalleen ”me kaikki”, oma kestämättömyys, itsensä raiskaaminen omalla haikeudella, laajen nettiin poikkeustilan yleiseksi reaktioksi. Minä olen vapauden ja vanki lan väliin piirretty viiva, jonka päällä te googlaatte tulevia lentojanne. Nyt te puhutte aikuista esittäen ”uudesta normaalista” ja kuinka kaiken joutuu arvioimaan uudelleen, mikä on varma merkki siitä, että odotettavissa on sitä samaa vanhaa normaalia, vain entistä omahyväisempänä ja julmempana. Avautumiseni odotus sai teidät kovin hauraiksi. ”Taivaan portit ovat auenneet”, totesi juuri avatun Roskapankin asiakas Ilta-Sanomille. Teistä ei ole odottamaan. kesäkuuta Lappi tulvi ja USA paloi, valtamedian suurin uutinen oli terassille dokaamaan päästetty vauva. Kyllä voi! Jotkut tunteet ovat itsesääliä, huomion hakuisuutta, vahingollista projisointia, kalastelua, itselleen valeh telua, harhoja. Onneksi media ilmoitti, että on ihan hyväksyttävää olla sellaisia kuin olette. Loputtomalla tunteilullanne te halusitte näyttää, että otatte minut vakavasti, mutta päädyitte nopeasti näyttämään, että otatte vaka vasti vain itsenne ja kykynne tunnelmointiin, jossa melankolianne puuroutui suuhunne. Ette te ole maapallolle niin tärkeitä. Ja kun teillä oli tunteita, todellakin oli tunteita, muiden viaksi riitti se, että ne eivät porskutelleet omissa tunteissaan tai esittivät niitä yhtä epäuskottavasti kuin te itse. Siksi te aloitte kuvata omia tunteitanne ilmaisulla ”me kaikki”. ”Tänä kummallisena keväänä joudumme kaikki miettimään, mitä tarkoittaa olla ruudun välityksellä yhdessä”, te aprikoitte, koska huomasitte, että nyt muutkin tekivät sitä, mitä te teitte ilman poik keustilaakin, odotitte ruudulta parempaa elämää. En tule haikailemaan näitä aikoja”, te kirjoititte, vaikka ette harkinneetkaan työttömänä, asunnon menettäneenä itsemurhaa, mutta tosiaan AIKA LAILLA KYLLÄSTYNYT OLO. Sanna Marinin kiitetty asiallisuus alkoi muuttua kylmyydeksi, ja Krista Kiuru oli ensin liikaa itsensä, sitten liikaa joku muu. ”Pääsiäisaamu on harmaa ja sateinen ainakin täällä Helsingissä. Kadut ovat tyhjät, kaupunki hiljainen. En minä ole mysteeri, tavallinen virus vain, hetki ajassa, itseään kopioiva typerä mekanismi. ”Me kaikki olemme samassa veneessä”, te kirjoititte rantatuo leiltanne. En minä ole loppu vaan, kuten Bruno Latour on todennut, ken raaliharjoitus kaikkeen tulevaan. No nimenomaan! Nyt oli jokaisella lapsella asiaa! Tässä melan kolialla masturboiva kuva tyhjästä Helsingistä, tässä niitä viisisataa. Pian kamerat kuvaavat teitä karjumassa Populuksessa ”I WILL SURVIVE!” sylki ja hiki lentäen, silmät kiinni, voitonpäivä, sota arkea vastaan on voitettu, kodin metatyöt kukistettu kuin fasismin nousu. Poikkeustila antoi näiden tunteiden vallata sen tilan, jossa olisi voinut syntyä ajatuksia, kysymyksiä, vastahankaisuutta, mutta te aloititte koronajuttunne sanoilla ”Niin kauan kuin muistan, olen kammonnut joulua”. En ole mitään sen kummempaa, ihmis kunnan historia on kertomus siitä, kuinka tuotte kaltaisiani mat koiltanne mukaan, levitätte niitä ympäristöönne ja sitten kaikki sanovat: ”OHO!” Eroni edellisiin kollegoihini on siinä, että apokalyptisistä ilmas tonmuutosdramatisoinneistanne huolimatta te luulitte päässeenne kehittyneiden länsimaiden asukkeina siihen historian pisteeseen, jossa teille ei ihmisjoukkoina enää tapahdu pahoja, hallitsematto mia asioita. IMAGE 97 T ämä lienee varhaisin lapsuusmuistoni.” Teidän narsistisemman, yhä tyrkympiin terapeut teihin tukeutuvan ihmiskäsityksenne kulmakiveksi on taottu viime aikoina se, että jokainen tunne tai kokemus on sallittu eikä toinen voi sitä kritisoida. Tässä havahtuminen siihen, että työpaikkaruokalan kaalikääryle olikin itse asiassa oikein maittava. Avaudu. Seuraavaksi odotettavissa on talouskatastrofin lisäksi aurinko myrsky, vuosia kestävä globaali sähkökatkos, Pohjanmeren tsunami, superbakteeripandemia, USA:n etelän tuhoava supermyrsky, poliit tiset kaaokset, maanjäristykset Chilessä ja Kaliforniassa, sisällissota, valtioiden romahdus, mutta sitä ennen: ”Haluan diskoon.” Tervepä terve, nähdään taas pian! . Hegelin mukaan opitte historiasta vain sen, että ette opi histo riasta mitään, mutta mitä siitä, elämä jatkuu ilman teitäkin. Te halusitte minun olevan seuraus teidän (eli toisten) teoistanne, jotta voitte syyttää muuta kuin kaiken sattumanvaraisuutta. Kerro, kuka olet. valtamediasta, usein palkittujen toimittajien koronakirjoituksista.. Koska tekin enää vain esiinnyitte, muidenkin sisällön oli oltava siinä, miten ne onnistuivat esiintymisessään. Ja koska eläimille oli annettu tunteet, ne moninkertaistuivat ihmisessä, joka jätti eläimen syömättä, ja tässä aika pitkä reportaasini siitä, MILTÄ MINUSTA TUNTUI, KUN SÖIN HETKEN ERILAISTA RUOKAA KUIN YLEENSÄ. Tässä kyynel, tässä toinen, tässä muisto, tässä toinen, milloin viimeksi nauroin, panettaako, ei paneta, panettaa, ikävä mennyttä, milloin viimeksi join ravintolassa tuopin, kyynel. Lainausmerkeissä olevat sitaatit eivät ole peräisin aamuyön somepäivityksistä, vaan ns. Otitteko minua itse asiassa koskaan vakavissanne, vai ihastuitteko kylmän, lumisen kevään keskellä itseenne vakavana ihmisenä, koska leikitte lopun olevan lähellä. ”Meillä kaikilla on tosiaan ollut raskas kevät. Kun 1. Minä olisin tulevaisuudessa vältettävissä, jos vain te (eli toiset teistä) muuttuisitte. Tässä pala koronapäiväkirjaani, jossa banaaleja tunteita ja piinaavan yksityiskohtaista arjen kuvailua yhdistelemällä yritän tavoittaa knausgårdilaisen yhdentekevyyden avaruuden. Tunteissanne pyöriskely oli alkanut jo aiemmin, mutta se hui pentui Lihattomassa lokakuussa, kampanjassa, jossa teitä yllytettiin olemaan syömättä lihaperäisiä tuotteita yhden kuun ajan. Siksi te aloitte syyttää olemassaolostani lihansyöntiä ja matkus tamista. Vapaus oli koittanut, ja vaikka Jumala on kuollut, on taivas ainakin toistaiseksi auki aamuyhdeksästä ilta yhteentoista. Lihaton lokakuu synnytti lukuisia analyyseja omasta lihattomasta tovista. Maailman parantaminen ei tunnu miltään, jos ei saa kertoa, miltä maailmanparantaminen tuntuu. Sen nimi on kesä.” ”Tunne vihollisesi”, kirjoitti johtamis oppaanne Sun Tzu, mutta koska kukaan minua ei tuntenut, koska muutuin koko ajan, te jäitte odottamaan. Odotus hajottaa teidät, tiede on liian hidasta kesämatkasuunnitelmillenne
Extraction sai 90 miljoonaa katsojaa ensimmäisen kuukauden aikana. Hemsworth esittää entistä erikoisjoukkojen miestä, joka pelastaa huumelordin poikaa kidnappaajilta Bangladeshissa. Netflixillä tietysti päätetään, mitä sovelluksen etusivu tuputtaa ja kenelle. Ei Bird Box ole sentään mikään koneen suunnittelema teos. Ne ovat Netflixin omia tuotantoja ja niitä yhdistää tietynlainen riman mataluus. Kuukausimaksullinen palvelu taas on tilattu jo, ja katsottava valitaan, klik. Body count on peräti 183. Dhaka miljöönä on vain kehys: olennaista on valkoinen sankari ampumassa ja muuten rei’ittämässä roistoja kuumottavassa kehitysmaassa. Mikäli määrä olisi saavutettu elokuvateattereissa, Extraction olisi minkä tahansa vuoden katsotuimpia elokuvia – puhuttaisiin miljardiluokan liikevaihdosta. Sisällön tai tekijyyden sijaan keskusteltiin meemikampanjasta, joka sai ihmisiä ympäri maailmaa kävelemään silmät sidottuna somevideota varten. Bullock takaa, ettei tämä ole liikaa mitään. 98 IMAGE 98 IMAGE HEINÄ-ELOKUU 2020 elokuva Kalle Kinnunen on elokuvatoimittaja, joka haluaa joskus hyvääkin viihdettä. N etflixin kaikkien aikojen katsotuin elokuva on Extraction. Ennen kaikkea Netflix on iskenyt kultasuoneen: se osaa tuottaa Marriage Storyjen ja The Irishmanien kuluja kattamaan taloudellisesti sellaisia sopivan heppoisia elokuvia, joita yleisö haluaa. H arrastajat ja kulttuuri-ihmiset voivat puhua ohjaajista, ja heille on omat viidakkorumpunsa siitä, mikä on hyvää. Se ja taiturimaisen pitkään leikkauksitta jatkuvat toimintakohtaukset ovat merkillepantavimmat seikat. Hollywoodissa tähdet ovat vaihtuneet spektaakkeliin, tehosteisiin ja ulospanoon. Kysymys ei kuulu, miksi Extraction on hitti, vaan miksi juuri Netflix osasi tehdä ja myydä tällaisen räiskinnän sille yleisölle, joka sitä kaipasi. Kun Netflix tekee tuotantopäätöksiä, apuna on valtava määrä palvelun käyttäjistä kerättyä dataa. Bird Boxin ohjasi tanskalainen Oscar-voittaja Susanne Bier. K U VA : N ET FL IX , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA Riman alittaminen on usein avain todelliseen menestykseen, kirjoittaa Kalle Kinnunen. Netflix osaa turruttavan pliisuuden nyt paremmin kuin Hollywood. Suurelle yleisölle elokuvassa on kaksi kiinnostavaa asiaa ylitse muiden: tähdet ja aihe. Teatterikatsojamäärien ja Netflxin katsojalukujen vertaileminen on väärin, sillä lähtökohta on epäsuhta. . Konsepti on kiinnostava, kauhulle on oma yleisönsä, silmäsidekampanja oli nerokas. Se saapui palveluun huhtikuun lopulla pandemiarajoitusten ollessa huipussaan. Ennen kuin projekti päätyi Netflixille, se kiersi kauan Hollywoodia, ja kerran sitä tarjottiin Dome Karukoskenkin ohjattavaksi. E nnen Extractionia Netflixin katsotuimpia elokuvia olivat Spenser Confidential, jossa Mark Wahlberg esittää poliisia noin miljoonatta kertaa, Adam Sandlerin ja Sandra Bullockin hupailu Murder Mystery sekä kauhudraama Bird Box, jossa myös on Bullock. Supersankarileffat eivät tarvitse suosikkinäyttelijöitä, vaan asia on toisin päin: pääsy Marvel-kerhoon takaa esiintyjille muitakin rooleja ja arvokkaita diilejä kulutushyödykkeiden mannekiinina. Extraction taas on kimpale sellaista periaatteessa virheetöntä peruslihaa, jota kalliimmassa amerikkalaisessa pihviravintolaketjussa saa lautaselleen liian suurena palana ja joka herättää kysymyksen, onko tämä orgaanista ensinkään. Se on aika paljon televisiomaisesti kuvatulle elokuvalle, jonka tähti on Chris Hemsworth ja jota ei voi pitää kummoisena lajityypissäänkään. Bird Box ei silti tehnyt Bieristä Hollywoodin halutuinta ohjaajaa. Extraction on näennäisrealismiksi sliipattua paluuta Chuck Norrisin ja Steven Seagalin pökkelöihin tapporalleihin. Tasapaksuus on myös lähestyttävyyttä, ja se lienee ollut tietynlainen tavoite – varmasti toki toisella tapaa artikuloituna. Netflixissä kiinnostavuus muodostuu toki tähtien vetovoimasta mutta myös aihepiiristä, uutuusarvosta – ja helposta lähestyttävyydestä. Sopivasti keskinkertaista EXTRACTION ohjaus Sam Hargrave Netflixissä. Elokuvateatteri on päätös poistua kotoa ja maksaa lipuista. Hemsworth on Tom Cruise ilman sitä outoa säröä, joka Cruisessa kiehtoo. Siitä tuli järjettömän suosittu ja se saattaa olla Netflixin tosiasiassa katsotuin elokuva – yhtiö ei ole hanakka julkaisemaan tarkennettuja katsojamääriä. Se ei esitä etukäteisvaatimuksia. Bird Boxin kaltainen pikkunäppäryys on siksi oivallisinta suuren yleisön Netflix-elokuvaa. Lopullisessa muodossaan se on kuitenkin harmaa suoritus, keskitiellä visusti askeltamista toisin kuin Bierin elokuvat yleensä, ja ikään kuin tavoitehakuisen keskinkertainen kauhugenressäkin
HBO Nordicissa. 1. Pisteliäs satiiri ja lämmin perhekomedia eivät istu yhteen. Laimennettu desinfiointiaine, sikahinnalla litkua valtiolle kauppaava vaitonainen bisnesmies ja sairaalapotilaiden ihoilla kiemurtelevat madot ovat vasta alkua. Lopputulos on Sinkkuelämän kevytversio: ”sitä oikeaa” jahdataan unelmien Manhattanilla kuin missäkin ysärin romcomissa ja välillä nussitaan – sillain siististi, lakanoiden peitossa. Love Life Uuden yhdysvaltalaisen suoratoistopalvelun HBO Maxin lippulaivaksi Love Life on oudon kunnianhimoton. Oikeasti hyviä elokuvia journalismista on kourallinen. Hannah Gadsby: Douglas Hannah Gadsbyn Nanette (2018) oli älykäs, julma ja murhaavan henkilökohtainen puheenvuoro vähemmistökoomikon työstä suhteessa stand upin – ja ylipäänsä kulttuurin – miehiseen perinteeseen. Gadsby sanoi lopettavansa, mutta ei onneksi tehnyt niin. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA. Samassa syntyi premissi Netflixin komediasarjalle, jossa yrmy kenraali (Steve Carell) saa johtaakseen epätoivoisen ja -määräisen avaruushankkeen keskellä ei-mitään. Space Force Kesällä 2018 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tiirasi parodiahorisontin tuolle puolen ja totesi, että Yhdysvallat tarvitsee omat avaruusvoimansa. kausi C Moressa. HEINÄ-ELOKUU 2020 IMAGE 99 K U VA T: H B O , N ET FL IX , A PP LE TV Collective Presidentin miehet, Parallax View, The Insider, Spotlight. Elokuva alkaa vuoden 2015 yökerhopalosta, jonka uhreista valtaosa kuoli sairaalassa – osa vammoihin, joista olisi pitänyt selvitä. Netflixissä. (Suomessa sarjan esittää C More.) 12-osainen komediasarja kertaa newyorkilaisen naisen (Anna Kendrick) merkittävät parisuhteet yksi per jakso -formaatilla. Carellin ja Konttoria käsikirjoittaneen Greg Danielsin luoma sarja pursuaa komediakermaa Lisa Kudrow’sta John Malkovichiin, mutta hahmot ovat raakileita ja tyylilaji hakusessa. 1. kausi Netflixissä. Lopputulos on mestarillisen kirjoittajan ja esiintyjän taidonnäyte. Kendrick ei ihan vakuuta parikymppisenä versiona itsestään, ja formaatin kankeus riivaa ainakin alussa: harvoin parisuhteilla on näin selkeää alkua ja loppua. Monet Suomessakin kiertäneen Douglas-esityksen elementeistä ovat tuttuja: Gadsby avaa esityksensä katsojille kuin kirurgi potilaan, näyttää punchlinet ja perustelee vitsien paikat. Tuohon joukkoon voidaan nyt lisätä Alexander Nanaun piinaava dokumentti Collective, joka kuvaa Romanian terveydenhuollossa rehottavaa korruptiota. Hän luennoi kuvataiteesta ja raivoaa patriarkaatista, virittää ansoja vihaajilleen
Tämän saa kun valitsee yhteistyökumppaneikseen BloodPopin kaltaisia nimiä, jotka ovat rakentaneet uransa omasta varhaistuotannosta otetuille vaikutetuille. Kun ottaa huomioon, että Lady Gaga on taitava laulunkirjoittaja ihan yksikseen, tällaisen lössin vieminen mukanaan studioon kielii kolossaalisesta epävarmuudesta. Lady Gagan korskea poikkitaiteellisuus on enemmän kuin tervetullutta maailmassa, jossa Beyoncénkin kaltainen popjumalatar tekee teemalevyn omasta aviokriisistään. . Kappaleella Enigma Lady Gaga mylvii diskodiivan volyymilla olevansa arvoitus, vaikka jos hänessä olisi enää yhtään salaperäisyyttä jäljellä, hänen ei tarvitsisi niin tehdä. Huono levy se ei ollut, mutta siinä oli samat ongelmat kuin kaikissa vastaavanlaisissa pyrkimyksissä aitouteen. U pouusi Chromatica viestii kuitenkin olevansa aivan jotakin muuta. Kuudennella albumillaan Lady Gagan pää on Linnunradalla mutta jalat sementoitu tuttuun ja turvalliseen, kirjoittaa Samuli Knuuti. Arkista kyberpunkkia. Onneksi meillä on kuitenkin Lady Gaga, joka uudella levyllä lopettaa viime aikojen flirttailunsa realismin kanssa. Ensimmäisen Stupid Love -singlen videolla tämä kuvitteellinen planeetta realisoituu aavikoksi, jolla soturiprinsessa Gaga orkestroi ”heimojen välistä taistelua konfliktien riivaamassa maailmassa”. Some mahdollistaa alituisen yhteydenpidon fanin ja tähden välillä ja samalla tuo staran liiankin lähelle, levytkin ovat usein vain päiväkirjan lehtiä, soundtrack kaikelle yksityiselämän julkiselle draamalle. Jos levyltä karsii kolme lyhyttä ”elokuvallista” instrumentaalia, jäljelle jää 13 runsaassa 40 minuutissa läpi juostua popkappaletta, joiden soundit ovat kovin tuttuja 80ja 90-luvuilta; päälle on vain kromattu viime vuosien EDM-vaikutteita niin, että kappaleet saapuvat kuulijan korviin kuin tehtaan hihnalta, häikäisevän kiiltävinä mutta epäilyttävän antiseptisiltä haisten. Siis vähän kuin Mad Max – The Andrew Lloyd Webber Years). Sillä kuten Neil Tennant on sanonut, autenttisuus on vain tyyli sekin – ja se on aina sama tyyli. LADY GAGA CHROMATICA Interscope K U VA : IN TE R S C O PE K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . 100 IMAGE 100 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 musiikki Samuli Knuuti on espoolainen kirjoittaja ja kustannustoimittaja, jonka suosikkikappale Lady Gagan tuotannosta on Hair. Tämä merkitsee ”voimaannuttavia” instant-narratiiveja, jotka saattavat olla henkilökohtaisia mutta kuulostavat aivan kenen hyvänsä tekemiltä. Poptoimittajalle jo rutiininomaiseksi toimenpiteeksi on muodostunut albumin kirjoittajien ja tuottajien laskeminen, Chromaticalla heitä on 23 ja 13. Valitettavasti. Ja kun tekee musiikkia komitean voimin, lopputulos on helposti kohderyhmämusiikkia, josta mahdollisimman moni tykkää mutta jota kovin harvat oikeasti rakastavat. (Oikeasti videolla on vain hassusti pukeutuneita ihmisiä tanssimassa aavikolla. Huono levy Chromatica ei kuitenkaan ole. Päätösraita Babylon taas ei niinkään tee kunniaa Madonnan Voguelle kuin istuttaa sen kopiokoneen päälle. Se on tehokasta ja tyydytystakuun sisältävää popmusiikkia – mutta mahdotonta se ei kuulijalleen kykene toimittamaan. Mutta kun Chromatican laittaa soimaan, ei voi olla hieman pettymättä, niin kovin turvalliselta kaikki sillä kuulostaa. musiikki J oskus mahdottoman vaatiminen popmusiikilta oli aivan jokapäiväistä. Kun suorastaan avantgardistinen ARTPOP (2013) floppasi, hän haki uutta suuntaa duetoimalla Tony Bennettin kanssa, näyttelemällä American Horror Story -sarjassa sekä Oscareilla palkitussa A Star Is Born -elokuvassa ja tekemällä kantriin päin nojanneen juurevan Joanne-albumin (2016). Lady Gagan kuudes albumi on yhtä aikaa paluu elektroniseen tanssipoppiin ja pako tältä planeetalta, sillä omien sanojensa mukaan artisti ei enää asu Maassa vaan dystooppisella Chromaticalla. Tekstien osalta Lady Gaga on kertonut kappaleiden teemana olevan parantuminen, traumoista selviäminen, psykoosilääkkeiden syöminen ja onnellisuuden hamuaminen kaikesta huolimatta. Madonnan, David Bowien, Princen ja Michael Jacksonin kaltaiset tähdet opettivat yleisöään odottamaan odottamattomuuksia; kultakausinaan heidän jokainen uusi julkaisunsa ja lookinsa oli kuin viesti vieraalta planeetalta, jostakin toisesta paljon jännittävämmästä universumista. Jos viime vuosituhannella tähden tavoittamattomuus oli hyve, nykyään asia on täysin toisin. Tämä on parasta kolmen minuutin popsäveltämistä jota rahalla saa. Mutta kaikki albumin tuottama nautinto perustuu tuttuuden nostalgiseen vihlaisuun eikä uutuuden viehätykseen: Chromatica on täynnä käytännön patentoimia house-, tranceja EDM-koukkuja, sen bassolinjat ovat nekin kaikuja menneistä hiteistä. Hyviä popkappaleita Chromaticalla on kyllä kosolti: Alice, Stupid Love, 911, Plastic Doll ja Sine From Above (jolle on eksynyt mukaan myös Elton John), muutaman mainitakseni. Syitä tähän ei tarvitse hakea kauempaa kuin tekijäluettelosta
Amnesia Scanner: Tearless (PAN) Ulkomusiikillisesti latautunutta taidemusiikkia on tavattu kutsua ohjelmamusiikiksi. Estetiikka on yhä biteillä ruhjottua ja glitsistä, mutta Time-singlen saisi sovitettua vaikka Robynille. Nyt Rajamaa on 39-vuotias, mutta meno ennallaan. Konsepti on lähempänä nykytaidevakavointia kuin poppia, joten riemastuttaa, kuinka biisimäisiltä AS Tearless ja AS Going tuntuvat. Jotain nostalgista levyssä silti on, ja siinä sen uhka ja mahdollisuus. Sen edelläkävijä on ollut berliiniläislevy-yhtiö PAN, jolle Martti Kallialan ja Ville Haimalan duo Amnesia Scanner levyttää. Kolmannen levyn tekemisessä meni 12 vuotta. Oli myös muita vainnuoruusjuttuja: haisevia festarirannekkeita, Alppipuisto, rentolava, kesä ilman kenkiä, pilvenpolttoromantiikkaa, naiivi vapaususko ja Rajamaan hirvittävä sienihattu. Yhtyeen kolmas levy Tearless tarvitsee tiedotteen ohjelmajulistuksekseen: ”soundtrack uudelle kuohuvalle 20-luvulle” ja ”erolevy planeetallemme”. Viimein maailma on kehittynyt niin, että Arcan kannattaa tehdä KiCK i:n kaltainen levy ja alkaa oikeaksi tähdeksi. Hetken ihmetyksen ja miellyttävyyden suhde on optimaalinen. Mordechailla yhtye rohkaistuu käyttämään laulajia ja paranee entisestään. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 101 K U VA T: D EA D O C EA N S, X L, PA N , ST U PI D O musiikki Khruangbin: Mordechai (Dead Oceans) Texasilaistrio Khruangbinin kohdalla sisustusmusiikki on kohteliaisuus. Albumin sävellykset ovat vonkuvia ja räiskyviä elektronisia veistoksia. Viime vuoden Flowkeikalla koreografiatkin olivat liioitellun millintarkkoja. Sopivan katkeroiset drinkit niiden kanssa sävy sävyyn. TEKSTI OSKARI ONNINEN. Mutta soolona hän on kuulunut vieressä arvioidun Amnesia Scannerin tavoin museoihin eikä klubeille. Plutonium 74: Matkalla perille (StuPido) Näyttelijä Ylermi Rajamaan johtama kollektiiviyhtye Plutonium 74 oli viitisentoista vuotta sitten yhdenlainen ajankuva: olihan sen rumpali Ville Pystynen berliiniläisessä hostellissa töissä ennen kuin Berliinistä tuli uusi Berliini. Voiko jo myöntää, että meinasi antaa hipeille mahdollisuuden. Tarjoiluehdotuskin tarvitaan: burgundinpunaiset tapetit ja nahkasohvat. Itkettävä So We Won’t Forget -single tuo tavallaan mieleen Beach Housen, joten merkittävä indiesuosio näyttää väistämättömältä. Popkriitikko Simon Reynolds kuvasi vastaavaa elektronista musiikkia ”conceptronicaksi”. Bändin nimi on Thaimaasta, kolmannen levyn otsikko Vanhasta testamentista, bassolinjat ja rytmit Jamaikalta, rautalankainen kitara Kongosta ja asteikot Lähi-Idästä. KiCK i on kuin flamencon pelisäännöt rikkoneen Rosalían läpimurtolevy El Mal Querer ja FKA twigsin viime syksyn Magdalene-mestariteos lähetettäisiin pätkivällä wifillä nykyhetkeen. Viimeistään Björkin espanjankielinen vierailubiisi Afterwards houkuttaa keski-ikäisemmätkin kuulemaan, mitä edistyksellisin korkean profiilin pop on juuri nyt. Koukkuja on vain, jotta niiden avulla voi mutatoitua uusiin asentoihin. Khruangbinin taika on sen eksotiikkaa, joka syntyy täydellisestä juurettomuudesta. Matkalla perille on haahuilevan ylipitkä ja genrevapaa albumi stadipsykedeliaa, loppusointutajunnanvirtaa ja ikuista protuleiriä. Arca: KiCK i (XL) Alejandra Ghersi oli viime vuosikymmenen siellä, missä zeitgeistkin: Kanye Westin levyllä, Björkin levyllä, FKA twigsin levyllä, vähän Frank Oceaninkin levyllä
Vasta silloin siellä on vapaa liikkumaan. E i tuo ole totta. Isoveli Markolla on ylioppilaskirjoitukset. Kysehän on yhden perheen hajoamisesta ja päähenkilö Pauliinan kohdalla tavallaan jo lapsuuden lopusta. Aina välillä keskeytän lukemiseni, katselen Google Mapsista Hämeenlinnan katuja ja muistelen elämääni siellä. Jollain kummallisella tavalla maisema tuntui jo menetetyltä, kuin rajan taakse jääneeltä Karjalalta, vaikka välimatkaa oli vain sata kilometriä eikä moottoritiellä niinä vuosina ollut esteitä. K U VA : O TA VA , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA JOHANNA VUOKSENMAA PIMEÄT TUNNIT OTAVA E n edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Sieltä laskeudutaan kaupungin länsipuolelle, minun puolelleni, ja kohta pystynkin jo paikantamaan kirjan nelihenkisen perheen asuttaman omakotitalon sijainnin jokseenkin tarkasti: se sijaitsee vajaan kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Hämmästyttävän pienelle alueelle on mahtunut kokonainen maailma: kaikki mitä minulla oli ja kaikki mitä tarvitsin. Elämä jatkuu, eläjät vaihtuvat. Sähkölakko on erinomainen kehys pienimuotoiselle, henkilöitään lämmöllä tarkastelevalle draamalle, jossa on Vuoksenmaan elokuvista tuttua kepeyttä mutta yhtä lailla painoa ja haikeutta. Asetuin siis kirjoittamaan esikoisromaaniani. Ehkä äitini kävelee. Heti ensimmäiset sivut heittävät minut lintuperspektiiviin moottoritien kahtia jakaman kaupungin ylle. Maassahan on vielä lunta. maaliskuuta 1977, ja erikoinen sähkölakko on alkanut. Jotenkin mieleen tulee Ang Leen elokuva Jäämyrsky, 1990-luvun Connecticutista KantaHämeeseen siirrettynä. En minä Savonlinnaa rakasta. Kirjoja kyllä olisi voinut kirjoittaa, mutta luulen, että minullekin on ollut huomattavasti hedelmällisempää kirjoittaa Hämeenlinnasta kuin Hämeenlinnassa. Minun kaupunkini Johanna Vuoksenmaan esikoisromaani Pimeät tunnit sai Juha Itkosen palaamaan takaisin lapsuudenmaisemiinsa.. Eihän Vuoksenmaakaan tietenkään Hämeenlinnaan jäänyt. Mitään siitä ei ole jäljellä. M iksiköhän tällaista lukutapaa pitäisi nimittää. Tietenkin Hämeenlinnaan, sieltähän he alitajuntaani olivat kai tarttuneetkin. Täydellisen turvan ja viattomuuden aika on ohi, uudet kokemukset ja myöhemmin myös uudet kaupungit kutsuvat. Mitäpä minä lopulta tiedän elämänmenosta Iisalmessa, Lappeenrannassa tai Raahessa. Ei siellä elokuvia voi tehdä. Mietin, missä itse mahdan olla tänä samana aamuna. Kun on asunut yhdessä, on asunut kaikissa. Mutta kun luen elokuvaohjaajana tunnetun Johanna Vuoksenmaan sijoittaneen esikoisromaaninsa tapahtumat 1970-luvun Hämeenlinnaan, tartun kirjaan välittömästi. T ästä Pimeät tunnit kertoo, mielestäni herkästi ja hienosti. . Siellä he siis asuvat, jossain Taimistontiellä, nämä neljä kuvitteellista ihmistä, ja solahdan saman tien heidän elämäänsä niin kuin eläisin sitä itse. Niissä pätevät samat lait. Ehkä hän pääsee isän Datsunilla, he menevät samaa matkaa. Hämeenlinna tietysti on, nämä samat kadut ja suurin piirtein samat talot niiden varsilla, mutta taloissa asuvat uudet ihmiset omassa kokonaisessa maailmassaan, joka nyt tuntuu ikuiselta mutta katoaa sekin. Ajattelin, että jokainen pienessä kaupungissa kasvanut voi mielessään sijoittaa kirjan tapahtumat omaan pieneen kaupunkiinsa. 102 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 kirja Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka helsinkiläisen veronmaksajan valtuuksin vihaa sydämensä pohjasta (10 vuotta sitten) moottoritien ylle rakennettua kauppakeskusta. Istuin iltoja Töölön kirjastossa, kuljetin mormonipoikiani lapsuudenkaupunkini kaduilla ja tunsin suloista kaihoa. Vai polkeeko. On melkein noloa, millaisia väristyksiä koen istuessani keski-ikäisenä miehenä äskettäin eristyksestä vapautetulla Uudellamaalla Vuoksenmaan kirjaa lukiessani. O n 24. Nehän ovat pohjimmiltaan samanlaisia. He ovat vasta täyttäneet kolmekymmentä, perhe-elämänsä alussa, ja siis ratkaisevasti nuorempia kuin kirjan Eeva ja Esa, joiden avioliitto on selvästi jo vaikeuksissa. Jostain oli yllättäen ilmestynyt pari mormonipoikaa, ja jonnekin minun oli heidät sijoitettava. Silloin – niin kuin usein myöhemminkin – jätin kaupunkini nimettömäksi. Olin silloin kaksikymmentäseitsemän ja asunut jo vuosien ajan Helsingissä. Olen vasta yksivuotias ja jokseenkin varmasti Papinniityssä, asumme vielä rivitalossa kaupungin itäpuolella – äiti jättää minut hoitoon naapurin Ritvalle ja polkee sen jälkeen laboratoriohoitajan työhönsä kaupungin keskustaan. 12-vuotias Pauliina on lähdössä kouluun. Neuvottelujen jouduttamiseksi sähköt katkaistaan tunniksi vuoroin kaupungin länsija vuoroin itäpuolelta. Äiti Eeva työskentelee hammaslääkärinä, ja Esa-isä on hommissa sähkölaitoksella, konkreettisesti kääntämässä nappeja, joista katulamput sammuvat, jääkaapit lakkaavat hurisemasta ja kotistereot pysähtyvät. Kun jättää maiseman taakseen, se muuttuu vähitellen mielikuvitukseksi
TEKSTI SILVIA HOSSEINI Minun kaupunkini. Romaani on luku kokemuksena turhauttava. Kerronta hukkuu yhdentekeviin yksityiskoh tiin ja tarpeettomaan dialogiin, eikä sivujuonia päätellä. Erityisesti tilaa saa vat Caven muistiinpanot, joissa on muun muassa sanoituksia, sääpäiväkirjoja, uskonnollisia posti kortteja ja burleskikuvia. ”Minulla on linnun hautajaisissa crocsit jalassa ja se on hyvin epäsopivaa. Kahvipöytäkirja syntisille Nick Cave: Stranger Than Kindness Suom. Lainaamme jatkuvasti dinosauruksilta ja ajattelemme että se on lahja”, puhuja muistuttaa. Eriarvoisuus paljastuu, kun Bean perhettä kohtaa tragedia ja rikostutkinta. Britannian tunnetuimpiin nykykirjai lijoihin kuuluva Sadie Jones käsittelee trilleriksi kehkeytyvässä kertomuk sessaan luokkaeroja. Ainoa onnistunut kohtaus on puistattavaksi verilöylyksi äityvä lopetus, joka ei kyl läkään sovi teokseen mitenkään. Jos Käärmeet ei olisi sanomaltaan niin kyyninen, sitä voisi kenties suositella lomaaivoisille kesälukemiseksi. Kirkasotsainen Bea on kieltäytynyt superrikkaan perheensä rahoista ja nainut köy hän, taiteilijaelämästä haaveile van Danin. Rikas, rakas, köyhä, varas Sadie Jones: Käärmeet. Caven ihmiskäsitys kuitenkin puhuttelee: himo, julmuus ja rappio ovat osa ihmisyyttä. Runojen rakenteeseen ja keinovalikoimaan kaipaisi enemmän vaihtelua ja kokonaisuuteen harkitumpaa kaarta, mutta teoksen muljahteleva, pirskahteleva kieli ilahduttaa. Einari Aaltonen. Ihmisyyden ja inhimillisyyden han kauksessa syntyy taide. Sini Silverin runot ovat aistillisia konstailemattomalla tavalla. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 103 K U VA T: LI K E, PO ES IA , O TA VA kirjat Maailmanlopun bileet Sini Silveri: Titaanidisko. Kokoelmassa urbaani ympäristö ja luon nonpaikat sekoittuvat. Ehkä eroa ei olekaan: peura seisoo pihalla jouluvalojen muodossa, ja luontoretken voi tehdä supermarkettiin metsän sijaan. Sari Karhulahti. Kirjan lopussa kerrotaan seikkaperäisesti esineiden taustoista ja yhtymäkoh dista artistin tuotantoon. Yläluokan moraa littomuutta alleviivataan niin, että tyhmäkin tajuaa. Horisonttiin pai nuu auringon sijaan nuuskapurkki, hämähäkki on seksikäs, ja kadulle pudonneet paprikasipsit muistuttavat syksystä. Lieneekö syy suo mennoksessa, mutta lauseetkin ovat kömpelöitä ja tyyli höttöistä. Ihmiseläin on silti omanlaisensa otus. Titaanidisko ennustaa maailmanlopun bileitä – ainakin maailman sellaisena kuin sen tunnemme. Se on pseudoteologista enkeli höpinää lukuun ottamatta mielenkiintoinen. Kirja rakentaa kuvaa eksentrisestä, kamapäissään maani sesti työskentelevästä taiteilijanerosta, mikä tuntuu jokseenkin vanhanaikaiselta. Poesia, 66 s. Nick Cave faneille kootussa tyylikkäässä kuvakir jassa on sälää taiteilijan arkistoista – kauppalistoista kirjeisiin ja Kristusveistoksiin. Like, 375 s. [The Snakes.] Suom. Otava, 456 s. Välissä on Darcey Steinken essee, jossa pohditaan Caven tekstien poetiikkaa ja elämänkatsomusta
Opiskelin tuohon aikaan Turussa ja lauloin CCA-kuorossa, joka esiintyi Turun kaupunginorkesterin kanssa. Kaikesta tästä tuli mieleen eräs Linnun puhe, jonka kuulin hänen pitävän varmaan 20 vuotta sitten. Joku toinen jossain aivan muualla on tuntenut samoin. Täällä he istuvat kirjastossa ventovieraiden kanssa mutta osana yhteisöä, kirjallisuusrakastajien yhteisöä. Kun keskustelimme Oodissa tästä kohdasta, joka kosketti minua niin, että itkin itsekin sitä lukiessani, nostin katseeni ja näin hiljaisen yleisön, joka kuunteli tarkkaavasti. Te teette ammattitason työtä palkatta. Ajattelin, että jokainen heistä tunnistaa tämän tunteen. Ajatus lohduttaa häntä. Pikkuhiljaa ymmärsin heidän kaikkien siirtyvän huoneen etuosassa sijaitsevaan isoon näyttöön, jonka eteen myös museovieraat kokoontuivat pikkuhiljaa hämärässä huoneessa. Eksyin sinne puolivahingossa näyttelyn ensimmäisinä päivinä, ennen kuin tiesin siitä mitään ja ennen kuin olin ehtinyt lukea siitä mitään. Orkesteria johti siihen aikaan lahjakas, komea ja vihainen nuori mies, Hannu Lintu, jota suurin osa kuorolaisista varmaan pelkäsi. Hän elää varsin kovan lapsuuden ja kokee monenlaista kaltoinkohtelua mutta (disclaimer, kohta seuraa pienimuotoinen juonenpaljastus) itkee kirjassa vain yhden ainoan kerran. Huoneessa oli useita näyttöjä, joissa jokaisessa joku soitti tai lauloi ja lähti sitten pois. Jotakuinkin tähän tapaan muistan sen menneen: ”Te kuorolaiset, joilla on kokopäivätyö muualla, monilla perhe odottamassa kotona, ja silti tulette tänne ilta toisensa jälkeen, rakkaudesta musiikkiin. Tunteiden käsittelyssä kulttuurin eri muodot ovat vailla vertaa. Tunsin syvää kiintymystä heihin. Kerran, kun olimme harjoitelleet intensiivisesti monta iltaa peräkkäin ja kuunnelleet kapellimestarin ärtyneitä kommentteja, Lintu yllättäen piti kiitospuheen meille kuorolaisille. Viime syksynä olin Oodissa puhumassa saksalaisesta kirjasta Tyttö (Das Mädchen). Kiitos.” Karvat nousivat pystyyn ja nousevat vieläkin, kun ajattelen Linnun puhetta. 104 IMAGE 104 IMAGE HEINÄ–ELOKUU 2020 Korkman Julia Korkman on oikeuspsykologi, joka kehottaa kääntymään taiteen puolelle, kun Trumpin twiitit ja maailman meno K apellimestari Hannu Lintu puhui taannoin Ylen radio-ohjelmassa kauniisti musiikista. Rakkaudesta taiteeseen Kulttuuri ja kulttuurinrakastajien yhteisö auttaa silloinkin, kun häly ja populismi ahdistavat, kirjoittaa Julia Korkman.. Kirjallisuudesta he ovat löytäneet lohdun ja empatian, tunteen, etteivät ole sittenkään yksin. K ulttuurielämän amatöörejä – kulttuurinrakastajia – on ympäri maata, ja kulttuurielämämme todella on heistä riippuvaista. T odellisen tunnemyrskyn aiheutti myös Kiasmassa syksyllä esillä ollut islantilaistaiteilija Ragnar Kjartanssonin näyttely The Visitors. Itkin, niin kuin moni muukin, ja olin lähes järkyttynyt. Näihin tilanteisiin suosittelen kulttuuria, joka parhaimmillaan tarjoaa ajat ja paikat ylittävää yhteyttä toisiin. Siitä, mitä se ihmisissä voi aiheuttaa, ja siitä, miten tulisi viis veisata siitä, kuinka musiikkia arvioidaan. Musiikki, kirjallisuus, teatteri ja muut taiteen muodot saavat meidät tuntemaan, että olemme osa jotain itseämme isompaa. Tulisi kuunnella sitä, mikä itselle kolahtaa. Laulu ja soitto sulautuivat yhteen, vahvistuivat ja muodostivat yhtenäisen laulun yhtenäisyydestä, ja yhdessä me yleisössä katsoimme tätä hiljaa. Kuten aivotutkija Markku Hyyppä on todennut mainiossa kirjassaan Kulttuuri pidentää ikää, he tekevät palveluksen yhteiskunnalle mutta myös itsellensä – kulttuuri palvelee hyvinvointiamme monella tapaa. Olimme liikkeellä lasten kanssa ja katsoneet jo talon muut näyttelyt perusteellisesti, mutta ajattelimme vilkaista vielä ylimpään kerrokseen. Ilman teitä tällaista kulttuurielämää ei olisi. Me muut [viitaten kaiketi orkesterimuusikoihin ja itseensä] saamme kuukausipalkkaa tästä työstä. Hänen johtamisensa oli jokseenkin räiskyvää ja hän nuhteli kuoroa aika lailla. He olivat kokoontuneet syksyisenä arki-iltana kirjastoon kuuntelemaan keskustelua yhdestä saksalaisesta kirjasta. Empatiaksi kai sitä voi myös kutsua, ja rakkaudeksi. He käyvät teattereissa, näyttelyissä, konserteissa, avustavat vapaaehtoisina festivaaleilla, järjestävät talkoita ja laulavat kaikentasoisissa kuoroissa. Kevään koronaeristyksen jälkeen en ehkä edes uskaltaisi käydä katsomassa näyttelyä. Hän itkee lukiessaan kirjaa, joka saa hänet ajattelemaan, että maailmassa kuitenkin on joku, joka ymmärtää, miltä hänestä tuntuu, vaikka he eivät ole ikinä tavanneetkaan. Karu ja kaunis kirja on laiminlyödyn tytön kasvutarina Itä-Saksasta. . K un klikkiotsikoita, verkkokeskusteluja, Trumpin ja muiden populistien väitteitä ja itse itsensä kyseenalaisin perusteluin asiantuntijoiksi määrittelemiä henkilöitä kuuntelee, tuntuu joskus, että ihmisyys on vain tyhmää ja pahaa
Todellisuudessa valtaosa suomalaisista pitää työstään. Tunnen jo nyt ihmisiä, jotka ovat onnistuneet tekemään työstään niin tuottavaa, että muutama tunti päivässä työtä riittää. Vapaa-ajassa sitä vasta imunsa onkin. Ja sitä paitsi, vaikka kuinka hioisin Keynote-presentaatiota flow-tilassa, tekisin sen sijaan mieluummin aika montaa muuta asiaa, kuten nukkuisin, harrastaisin seksiä, purjehtisin, veisin lapset uimaan tai istuisin aurinkoisella rantakalliolla kaljoittelemassa. Jos työelämä odottaa meiltä omistautumista, innokkuutta, paneutumista ja nautintoa, riittääkö tunteita edes enää muuhun elämään. Mielikuvissa perusduunari heittää neljältä hanskat tiskiin ja häipyy kehyskunnassa olevaan rivitaloonsa hyppimään tyytyväisenä trampoliinilla. Sen jälkeen, kun ryhdyin yrittäjäksi, moni on kysynyt kuulumisiani työtuntieni kautta. Voi olla vaikeaa perustella kaikille muille samaan aikaan työaika, jonka metallityöväen liitto taisteli heille yli sata vuotta sitten. Kaikista väsyttävintä saattaakin olla kiva työ, kirjoittaa Veera Luoma-aho. Se, että töissä viihtyy, ei ole Maslow’n tarvehierarkian huipulla keikkuvaa ylellisyyttä vaan perustarve, yleisesti jaettu kokemus. Luoma-aho. Työ ei enää vie vain meidän aikaamme, se vaatii myös tunteemme. Saavat ihmiset sairaammistakin asioista nautintoa – minä en tuomitse. Parisuhteessakin jaksaa olla intohimoinen hyvässä lykyssä tunnin tai pari viikossa, muu aika ostellaan kaupasta kirsikkatomaatteja ja jaetaan päiväkodin hakuvuoroja. Vapaa-ajan imu Työ ei enää vie vain meidän aikaamme, se vaatii myös tunteemme. N ykyään tuntuu joskus siltä, etten ehkä oikein jaksaisi tehdä edes kivaa työtä. Päivänsä voi kyllä täyttää vaikka meilailemalla aamusta iltaan mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä. O len kokenut töissä kaiken, josta työelämätutkijat puhuvat: työn imua, omistautumista, ylpeyttä ja merkityksellisyyttä. Muun ajan voisi sitten käyttää oppimiseen. Töissä on oltava kivaa, vähempään ei kuulu tyytyä. Milloin se sitten tapahtuu, jos töitä tehdään kahdeksan tuntia päivässä. Mutta kun kuulen jonkun toisen tekevän pitkiä työviikkoja, päällimmäinen tunteeni on sääli. Se ei välttämättä kummemmin edistä asioita, mutta lisää yleistä, työtä läheisesti muistuttavaa hääräilyä. Työnantajaa tuskin kiinnostaa, mitä työntekijä touhuaa lopun ajan vuodesta, heittäköön vaikka kärrynpyöriä. Sitä paitsi kaikki Elinkeinoelämän keskusliittoa myöten puhuvat nykyään jatkuvasta oppimisesta. H arva arkeamme sementoiva asia on yhtä mielivaltainen kuin kahdeksan tunnin työpäivä. Oikeastaan juuri kiva työ voi olla kaikkein väsyttävintä. En ole koskaan kokenut tutuksi sitä, kuinka kielteiseen sävyyn työstä puhutaan. Usein etenkin luovan työn ammattilaiset kuvittelevat olevansa ainoita, jotka tekevät työtä aidosta kutsumuksesta. Tyytymättömiä työhönsä oli heitäkin vain prosentti. En ole ihan varma, mistä sääli kumpuaa. Sen sijaan etenkin suorittavan työn tekijöiden ajatellaan tekevän työtään vastentahtoisesti, vain ansaitakseen rahaa. Työssä on imunsa. Jos työ valuu sekä jatkuvan oppimisen että erilaisten viestipalvelujen myötä vapaa-ajallemme, oikeastaan varsinaista työtä kuuluisi tehdä vaikka neljä tuntia päivässä. Se heille sallittaakoon. Kun kansainvälisessä tutkimuksessa selvitettiin muutama vuosi sitten suomalaisten suhdetta työhön, vain prosentti vastasi, että työn mielenkiintoisuus ei ole heille kovin tärkeää. HEINÄ–ELOKUU 2020 IMAGE 105 Veera Luoma-aho on kirjoittaja ja yrittäjä, joka ei koe intohimoa, mutta pitää monista asioista. Kuka muka jaksaa olla intohimoinen kahdeksan tuntia päivässä. . Ei työtunti ole työtunti. Taitava koodari saattaa kirjoittaa algoritminpätkän, jonka ansiosta lentokoneiden reititys tai rahtilaivojen täyttäminen aasialaisia tavaroita kuljettavilla konteilla tehostuu ja työnantaja säästää miljoonan. Ne ovat alkaneet tuntua yhä epärelevantimmalta mittarilta. Käytännössä kukaan ei vastannut sen olevan täysin merkityksetöntä. Nykyään tarjoilijankin työ on asiantuntija-ammatti, jossa on kiinnostuttava alkuviineistä ja villiyrteistä vapaa-ajallaan. Vaikka työn imu ja merkityksellisyyden tunne lisäävät työhyvinvointia, monet on uuvuttanut juuri työtä kohtaan koettu palo. Mutta jos puhutaan intohimosta työtä kohtaan, se kuulostaa siltä, ettei työ ei tule koskaan antamaan vastarakkautta, joka korvaisi kaikki sille annetut kiihkeät uhraukset. Toki maailmassa on aina myös ihmisiä, jotka rakastavat työtään niin paljon, että haluavat tehdä sitä kellon ympäri. Joskus sellaista tekee vain vältelläkseen ryhtymistä tärkeimpään, hieman mutkikkaaseen ja keskittymistä vaativan tehtävään. Epätehokkaassa ja heikosti tuottavassa työssä on sekin erikoinen piirre, että sitä saa lisättyä tekemällä. Robotisaation ja automaation myötä supertuottavien yksilöiden merkitys ja määrä vaan kasvaa
1. — 6. — 16. — 4. — 12. Miltähän millenniaaleista tuntuu, kun he yhtäkkiä heräsivät keskellä päättymätöntä 80-lukua, josta muilla oli jo entuudestaan sukupolvikokemus. — 15. Paljonko vastamelukuulokkeiden myynti nousi, kun perheet oli pakotettu elämään keskenään, ja millaiset olivat myyntinousun alueelliset erot. nämä meidän piti vielä kysyä. ”Tunnetko ketään yli 30-vuotiasta vapaa-ajallaan videopelejä pelaavaa miestä, joka on pukeutunut reisitaskushortseihin ja hölmöön t-paitaan?” (Christy Wampole: The Other Serious: Essays for the New American Generation) — 2. Kun Yle ilmoittaa, että ”Ylen nuorisomedia menee sinne, missä nuoret ovat”, unohtuiko tuosta se, ettei kukaan koskaan tiedä, missä nuoret ovat, eivät ainakaan siellä, missä väittävät olevansa. — 10. 7. — 8. Onko otsikko ”Suomen tunnetuin seksitutkija erotettiin perustamastaan seksologisesta yhdistyksestä” sellainen, josta haluaisi saada lisätietoa vai sellainen, että PLIIS EI ENEMPÄÄ. — 17. Miltä tuntuu siitä pikkukaupungin juuri 18 vuotta täyttäneestä, joka haluaisi ensimmäistä kertaa elämässään ravintolaan, mutta puolityhjässä eli täydessä ravintolassa istuvat jo ne, jotka ovat siellä viimeiset 40 vuotta istuneet. — 18. Nyt kun HS on tehnyt HSanalyysin siitä, ”onko hallituksen linja ollut koko ajan selkeä”, voisiko HS tehdä analyysin siitä, onko HS:n linja ollut koko ajan selkeä, ja eikö ole vähän lapsellista odottaa selkeyttä keskellä pandemiaa, jota koskeva tieteellinen tieto muuttuu koko ajan. Entä jos Rachel Cuskin takaa paljastuukin botti, joka on ohjelmoitu kirjoittamaan romaani, jota kukaan ei kehtaa kuvailla tylsäksi, vaikka syytä olisi. — 14. Entä jos Elena Ferrante on mies, joka on käväissyt Napolissa vain viikon matkalla. — 19. — 3. Kuka oli se ensimmäinen helsinkiläinen, joka huudahti ”Nyt tiedän, miltä pakolaisista tuntuu!” jouduttuaan korona-aikana mökkipitäjänsä marketissa yhden hieman pidemmän katseen kohteeksi. 106 IMAGE 13. — 5. Jos olisit yli 70-vuotias, miksi enää uskoisit, miten sinua ohjeistetaan elämään. Tai sovitaanko, että teinityttäresi alkaa ahmia maailmankirjallisuutta, jos sinä lopetat tv-sarjojen ahmimisen. — 11. Mikä tikkojen ongelma oikein on, kun ne eivät välitä KENESTÄKÄÄN. Jaa-a, miltä tuntuisi nyt pakotetun Suomi-matkailun aikana omistaa kunnon tilava maastoauto KAIKILLA HERKUILLA. Quid pro quo, anyone. Hei vegaani, tehdäänkö sopimus: lihansyöjä lopettaa lihansyönnin, jos sinä lopetat matkailun. Pitäisikö julkisesti myöntää, että Mikael Jungner on ollut yksi parhaista Ylen johtajista, niin se voisi hetkeksi vähän rauhoittua. — 9. Mitä sekin kertoo sinusta, että humalassa saamasi idea omasta autofiktioromaanista tuntui erinomaiselta vielä seuraavanakin päivänä. Milloin vaikenee meistä viimeinen, joka jaksoi päivästä toiseen kysymättä kertoa, että ”Sano mitä sanot, mut tubettaja ei jumalauta oo mikään ammatti!”. Onko mitään söpömpää kuin vihreä, joka moniosaisessa twiitissään puolustautuu toisille vihreille, miksi päätyi vuokraamaan kesäksi auton
*L äh de : M ed ia n ku lu tu s ja m ar kk in oi nt i po ik ke us ol oi ss a, Ale hd et 20 20 Markkinoija hoi! Tiesitkö, että lähes puolet kuluttajista kaipaa lisää reseptisisältöjä juuri nyt?* Toimi siis nopeasti, ja tartu display-, natiivija printtimainonnan kesäetuihimme! www.a-lehdet.fi
Yhdessä me selviämme! yrittajat.fi/autapienta Mukana tukijoukoissa Untitled-1 1 06/04/2020 10.27. Meillä on nyt mahdollisuus tehdä viisaita ja harkittuja valintoja sekä puhaltaa yhteen hiileen. #autapientä Hyvä asiakkaani ja yhteistyökumppanini, nyt on apu tarpeen! Sinä voit auttaa! Ohjaamalla ostoksiasi pienyrittäjille olet tärkeänä osana säilyttämässä kotimaan työpaikkoja. Samalla varmistat, että myös pienyrittäjien perheet selviytyvät tässä rajussa muutoksessa ja yhteiskunnan rattaat pyörivät mahdollisimman vakaina
V KO 20 20 -3 5 29 3 6 120 6 VÄÄRIN KOHDENNETTU Raskausvaatemainoksia keskenmenon jälkeen. KESÄTRIP LA ! 6–7/2020 HEINÄ–ELOKUU 11,90?€ O LA V I U U S IV IR TA : ”M Ä EN TIE D Ä O IK EIN , ET TÄ M IK Ä N A R R A TII V I TÄ S SÄ PIT Ä IS I VA LIT A .” IM A G E 27 7 H EIN Ä –E LO K U U 20 20. PA L. TUPLANU MERO + IMAGE 4/20 Olavi Uusivirta ei halua keskittyä yhteen asiaan. Siksi hänellä on monta uraa. KOTI–KONTTORI 6–0 Syitä palata toimistolle ei juuri ole. TAISTELU VALLASTA Onko ajan henki Akavan Sture Fjäderiä vastaan