VI GLIDER IN Miksi on niin tärkeää, että Suomi ja Ruotsi hakisivat Natoon yhdessä?. M IN JA K O S K EL A : ”T Ä M Ä EI O O K YS YM YS S IIT Ä , M IT EN M IN JA KO S K EL A JÄ R JE ST Ä Ä A R K EN SA , VA A N ET M IT EN TÄ M Ä YH TE IS K U N TA JÄ R JE ST ET Ä Ä N .” IM A G E 29 5 TO U KO K U U 20 22 PA L. V KO 22 /2 22 29 3 6 122 4 KESTÄVIÄ JUTTUJA 4/2022 TOUKOKUU 12,90?€ Onko Tampereen uusi areena viihde-elämysten Graalin malja. KESKELLÄ JA PIILOSSA KOKONAISUUS RATKAISEE Tällaista on kuiskaajan työ teatterissa Kaisa Kuurneen mielestä länsimainen ihmiskuva kaipaa päivitystä SE ON TÄYTETTY UUSIN VASEMMISTO Kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan, punavihreä kuntapoliitikko Minja Koskela alkoi kannattaa aseiden vientiä Ukrainaan. Mitä seuraavaksi tapahtuu
SOUL IS ALL THAT MATTERS BMW R 18 bmw-motorrad.fi Image_FI_460x297_5bleed.indd 6 Image_FI_460x297_5bleed.indd 6 2022-04-05 12:50 2022-04-05 12:50
SOUL IS ALL THAT MATTERS BMW R 18 bmw-motorrad.fi Image_FI_460x297_5bleed.indd 6 Image_FI_460x297_5bleed.indd 6 2022-04-05 12:50 2022-04-05 12:50
c o m | H e l s i n k i , E s p o o , Ta m p e r e , Tu r k u & O u l u. K o e u n o h t u m a t o n i r t i o t t o t ä y d e n p a l v e l u n R a d i s s o n B l u H o t e l l i s s a . L a a d u k k a i d e n u n i e n j ä l k e e n s i n u a o d o t t a a k e h u t t u S u p e r B r e a k f a s t a a m i a i n e n . A I K A A I T S E L L E S I r a d i s s o n h o t e l s . P i e n e t y k s i t y i s k o h d a t l u o v a t m i e l e e n p a i n u v a n e l ä m y k s e n
Nyt näkökulmani oli erilainen: mietin omaan perheeseen vuoden aikana hankittujen tavaroiden määrää ja sitä, kuinka vähään hankintojen määrän saisi painettua ja miten. Ei taksimatkoja eikä kebabia aamuyöstä. Viime aikoina Instagram-suosioon on noussut indie sleaze -nimellä kulkeva tyyli. Jokainen tietää, millaiset ovat lenkkeilyn päästöt. Vuosituhannen alun tyylin paluu. Jos menestys on hyvinvoinnin sivutuote, niin ehkä pienentyneitä ilmastopäästöjä voi pitää keski-ikäistymisen sivutuotteena. Ymmärrys siitä, että oma kroppakin vanhenee. Olisin ihmetellyt ehdottomuutta ja lehden halua esitellä ääriesimerkkejä. Taipumus siteerata Aki Hintsaa ja taivuttaa ajatukset omaan elämään sopiviksi. Muitakin keski-iän mukanaan tuomia ilmastohyötyjä on. En usko, että jäin miettimään turvaportin rakentamista kuitenkaan vain ilmastosyistä. Tai olisinko tehnyt portin vastaavassa tilanteessa itse. Mitä yllättävääkin hyötyä voimaharjoittelusta voi olla ja miten paljon paremmin voi, jos voi pelata pallopelejä muutaman kerran viikossa. Ainoa mahdollinen harmi tulee sen ymmärtämisestä, että yht”OMAA VAATEKAAPPIA KAIVELLESSA UUDET ILMASTOVAIKUTUKSET JA KUSTANNUKSET OVAT OLEMATTOMAT.” Sivutuotteita NIKLAS THESSLUND P Ä Ä K I R J O I T U S äkkiä sitä kuuluukin heihin, jotka ovat pukeutuneet yli kymmenen vuotta samoin. t o u k o k u u 2 2 2 5 M uutoksen huomaa pienistä asioista. Pidempi ilta tuntuisi vieläkin ja siksi nykyään onkin yllättävän miellyttävää jäädä perjantai-illaksi kotiin. Siinä oli käytännössä myös onnistuttu, perheen uudet hankinnat saattoi laskea yhden käden sormin. Viimeksi kun kävin kaverin kanssa baarissa, puhuimme ehkä tunnin siitä, miten hyvältä ja tärkeältä kaikenlaisen kuntoilun lisääminen viikko-ohjelmaan on tuntunut. Rakentelu on tietenkin vain yksi suunta: sisältään voi löytää vaikka palstaviljelijän tai savenvalajan. Krapuloista on tullut hirvittäviä. Edellisen vuosituhannen lopun tyylin jatkuva paluu. Kaikki siis käy, myös nostalgia syistä kellarivarastoon talletetut vanhat farkut 25 vuoden takaa. Esimerkiksi seuraavat. En usko, että olimme ainoita tällaisen keskustelun käyneitä noin 45-vuotiaita sinäkään perjantai-iltana. Niidenkään esiin kaivaminen ei tuota uusia päästöjä. Kymmenen vuotta sitten olisin sivuuttanut koko mahdollisuuden nikkaroida, mutta nyt pelkkä ajatus alkoi houkuttaa. Väite kyseisen tyylin paluusta on tietenkin nuorison dramatisointia. Karrikoidusti kyse on pukeutumisesta kuten 15 vuotta sitten oli tapana: nuhjut ruotsalaiset pillifarkut ja t-paita. Omaa vaatekaappia kaivellessa uudet ilmastovaikutukset ja kustannukset ovat olemattomat. Sitäkin jäin miettimään, olisiko artikkelin perheen hankkiman turvaportin, jollainen pikkulapsiperheen on kaksikerroksissa asunnossa pantava rappusen yläpäähän, voinut tehdä itse. Vielä muutama vuosi sitten olisin lukenut juttua toisin. Ehkä syynä oli kuntoilevan ajan henki, ehkä maailmantilanne, mutta katse oli kääntynyt sen ymmärtämiseen, että on rehkittävä nyt, kun se on vielä miellyttävää. Maltillisuus on vähäpäästöisyyden toinen nimi. Se olisi tuskin ollut kovin vaikeaa. Maailman luonnonvarojen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo maaliskuun lopussa, ja huhtikuun alussa Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta laajan artikkelin, jossa oli mukana Oulun seudulta kotoisin oleva perhe, jolla oli ollut tavoitteena olla vuosi ostolakossa. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Onneksi lähdimme jo baarista jo puoliltaöin. Tämän täytyy johtua keski-ikäistymisestä, onhan jossain vaiheessa yhtäkkiä rakentamaan, remontoimaan ja nikkaroimaan ryhtyvä hahmo tuttu tapaus työpaikoilta, kaveriporukoista ja kirjallisuudesta. Lisää hyviä uutisia: leveät tai lahkeista levenevät farkut ne vasta ovatkin ajankohtaiset, kun muodin kiertokulku tuntuu pysähtyneen ikiajoiksi 90-lukuun. Kaikki kotona tai sen lähellä tehtäviä puuhia ja siksikin ilmastovaikutuksiltaan melko pieniä. Todellisuudessa homma on paljon arkisempi: sen kuin vain pukeutuu niin kuin tähänkin saakka
58 KESKUSTELIJA – ESA-PEKKA SALONEN 62 ESSEE – HALUAN TUOKSUA 66 RUOKA – KIM MIKKOLA 68 ELOKUVA – MEMORIA 70 MUSIIKKI – CHARLI XCX 72 KIRJA – SHUGGIE BAIN 74 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 48–57. Mitä seuraavaksi tapahtuu. Irene Taurinen työskentelee kuiskaajana Kansallisteatterissa. 48 Kuiskaajan katse Kuiskaajan työ on jatkuvaa havaitsemista, kuuntelua ja näyttämön kielen tutkimista. Miksi maiden kannattaa pohtia Nato-kysymystä yhdessä. T Ä S S Ä N U M E R O S S A Valokuvaaja Antti Raatikainen Meikki ja hiukset Tiina-Maria Valanti Tyyli Matisa Nassir K A N N E N K U VA. 6 S I S Ä L LY S L U E T T E L O 5 PÄÄKIRJOITUS 10 AVAAJA – KAISA KUURNE 13 KUUKAUDEN DATA 14 POLIITTINEN KOTI – MATIAS PAJULA 16 DEBATTI – RASK, SOININVAARA & FINÉR 17 TOISINKIN VOISI OLLA 18 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 20 Kuvittelija Kuntapoliitikko Minja Koskela on puhunut poliittisista utopioista, mutta sitten Venäjä aloitti dystooppisen sodan. 36 Malja täyteen Tampereen uusi monitoimiareena jahtaa viihde-elämysten ultimaattista kokemusta. 30 Pelon ja ystävyyden maantiede Suomi ja Ruotsi ovat suuren turvallisuuspoliittisen päätöksen edessä
37. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Hän on kiinnostunut solmukohdista, joissa esteettinen nautinto ja epäoikeudenmukaisuus kohtaavat. t o u k o k u u 2 2 2 7 Postiosoite Image, 00081 A-lehdet Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki Puhelin (09) 759 61 Twitter @imagelehti Sähköposti image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Facebook www.facebook.com/imagelehti Internet www.image.fi TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Petteri Ala-Kivimäki, Maija Alander, Janne Arola, Sonja Finér, Iida Sofia Hirvonen, Pauliina Holma, Silvia Hosseini, Janne Itkonen, Juha Itkonen, Kalle Kinnunen, Vesa Koivunen, Juuso Koponen, Matti Koskinen, Timi Kuosmanen, Kristiina Kurronen, Essi Lyytikäinen, Matisa Nassir, Annaliina Niitamo, Oskari Onninen, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Shadia Rask, Taija Roiha, Pauli Salmi, Osmo Soininvaara, Riikka Suominen, Tiina-Maria Valanti, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta, Kaisa Viitanen, Elina Vitikka, Suna Vuori, Valtteri Väkevä. toukokuuta 2022. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pyöräilyä 13-vuotiaan poikansa kanssa. T E K I J Ä T O I K A I S U T VESA KOIVUNEN Vesa Koivunen (s. numero. MAINOSTAJAT Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Trafiikki PunaMusta ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Internet www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Nimet on korjattu artikkelin verkkoversioon. 1975) on Espoossa asuva valoja videokuvaaja. Tähän lehteen hän kävi kuvaamassa Tampereen uutta Nokia-areenaa ja sen toimintaa. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Aikakausmedia ry:n jäsen. ISSN 0782-3614 K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja Niklas Thesslund Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Tuottaja Laura myllymäki Ulkoasu Ilari Musta Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja TAIJA ROIHA Taija Roiha (s. Kustantaja A-lehdet Oy Myyntipäälliköt Mediaopas.a-lehdet.fi Repro ja sivunvalmistus Aste Helsinki Oy Painatus UPC Print, Vaasa 2022 Seuraava numero ilmestyy 27. 1989) on esseisti ja Nuori Voima -kirjallisuuslehden toinen päätoimittaja. K U V A M A R IA N G E L A P L U C H IN O. vuosikerta, 295. Imagen 3/2022 Olga Kopenkinasta kertovassa jutussa valkovenäläisten nimien translitteroinneissa oli virheitä. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Tähän lehteen hän kirjoitti esseen tuoksuista ja yhteiskuntaluokasta
Suuri tarina urheista naisista poikkeusoloissa." – Eeva ATENA 27 95 Rakkaudetonta maailmaa vastaan SUSAN ABULHAWA "Voimakas, kaunis ja silmät avaava romaani palestiinalaisten kamppailusta. co m is ta . OTAVA Mutta pimeys näkee sydämen TUOMAS MUSTIKAINEN Vavahduttava omakohtainen esikoisromaani sodasta, rakkaudesta, sokeudesta ja elämän hauraudesta. Mieleenpainuva kirja." – Kirjavinkit.fi LIKE 27 95 Astrologiaa epäilijöille JANICA BRANDER Miksi astrologia kiehtoo rationaalisia nykyihmisiä. Sally Rooney on näkemyksellinen kirjailija, joka onnistuu virittämään henkilöhahmojensa välille sellaisen jännitteen, joka kivistää juuri oikealla tavalla." – HS OTAVA Ensimmäinen kesäpäivä ANNA ALANKO Rohkea esikoisteos kuvaa samaistuttavaa jahkailua elämänmuutosten edessä ja antaa kyytiä keskiluokkaisille ydinperheihanteille. OTAVA 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . LIKE Tämä ei ole tv-sarja RIIKKA ALA-HARJA Villi ja nerokas romaani kietoo tosi-tv:n, sarjamaratonit, draaman lait ja identiteetit keräksi, joka koukuttaa niin kuin paras tv-sarja vain voi. LIKE 27 95 Joutoretki Road trip kätkettyyn Suomeen JANTSO JOKELIN, TOUKO HUJANEN Taatusti erilainen matkakirja esittelee mm. LIKE 27 95 Toisella tavalla onnellinen PIRJO HASSINEN "Toisella tavalla onnellinen on sujuvakielinen lukuromaani, jossa on vaikuttava naisellinen kehitystarina." – Satakunnan Kansa OTAVA 27 95 Kaunis maailma, missä olet SALLY ROONEY "Lukuromaanien aatelia. OTAVA 27 95 Varjokuningas MAAZA MENGISTE "Kiehtova lukuromaani 1930-luvun Etiopiasta, jonne Mussolinin Italia hyökkää. Runsas, kiehtova ja satiirisen hauska tarina hyvistä ihmisistä huonojen valintojen edessä." – Eeva OTAVA Ilahduta äitiä kirjalla Tarot Korttien viisaus TERO GOLDENHILL Kansainvälisesti tunnetun tarot-opettajan selkeä ja inspiroiva opas johdattaa askel askeleelta 78 viisaan ystävän seuraan. Johannes-Andreas VILLE HYTÖNEN Tositapahtumiin perustuva hätkähdyttävä romaani Neuvosto-Viron tunnetuimmasta sarjamurhaajasta. Ka ts o m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. LIKE Harlem Shuffle COLSON WHITEHEAD "Erinomainen rikosromaani vie lukijan hetkessä 1960-luvun kuhisevaan Harlemiin. Suomen kurjimmat nähtävyydet, oudoimmat perinnevellit ja lamavuosien perhekylpylät. Oivaltava ja innostava kirja todistaa, että tiede ja tähtimerkit voivat mahtua samaan maailmankuvaan. LIKE 29 95 Kielletty päiväkirja ALBA DE CÉSPEDES Feministinen kulttiromaani italialaisen perheenäidin salaisista ajatuksista on yhä häkellyttävän ajankohtainen. 27 95 27 95 24 95 24 95 27 95
Runsas, kiehtova ja satiirisen hauska tarina hyvistä ihmisistä huonojen valintojen edessä." – Eeva OTAVA Ilahduta äitiä kirjalla Tarot Korttien viisaus TERO GOLDENHILL Kansainvälisesti tunnetun tarot-opettajan selkeä ja inspiroiva opas johdattaa askel askeleelta 78 viisaan ystävän seuraan. LIKE Harlem Shuffle COLSON WHITEHEAD "Erinomainen rikosromaani vie lukijan hetkessä 1960-luvun kuhisevaan Harlemiin. Mieleenpainuva kirja." – Kirjavinkit.fi LIKE 27 95 Astrologiaa epäilijöille JANICA BRANDER Miksi astrologia kiehtoo rationaalisia nykyihmisiä. LIKE Tämä ei ole tv-sarja RIIKKA ALA-HARJA Villi ja nerokas romaani kietoo tosi-tv:n, sarjamaratonit, draaman lait ja identiteetit keräksi, joka koukuttaa niin kuin paras tv-sarja vain voi. OTAVA 27 95 Varjokuningas MAAZA MENGISTE "Kiehtova lukuromaani 1930-luvun Etiopiasta, jonne Mussolinin Italia hyökkää. Oivaltava ja innostava kirja todistaa, että tiede ja tähtimerkit voivat mahtua samaan maailmankuvaan. LIKE 29 95 Kielletty päiväkirja ALBA DE CÉSPEDES Feministinen kulttiromaani italialaisen perheenäidin salaisista ajatuksista on yhä häkellyttävän ajankohtainen. Ka ts o m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. Suomen kurjimmat nähtävyydet, oudoimmat perinnevellit ja lamavuosien perhekylpylät. LIKE 27 95 Toisella tavalla onnellinen PIRJO HASSINEN "Toisella tavalla onnellinen on sujuvakielinen lukuromaani, jossa on vaikuttava naisellinen kehitystarina." – Satakunnan Kansa OTAVA 27 95 Kaunis maailma, missä olet SALLY ROONEY "Lukuromaanien aatelia. Sally Rooney on näkemyksellinen kirjailija, joka onnistuu virittämään henkilöhahmojensa välille sellaisen jännitteen, joka kivistää juuri oikealla tavalla." – HS OTAVA Ensimmäinen kesäpäivä ANNA ALANKO Rohkea esikoisteos kuvaa samaistuttavaa jahkailua elämänmuutosten edessä ja antaa kyytiä keskiluokkaisille ydinperheihanteille. 27 95 27 95 24 95 24 95 27 95. co m is ta . Suuri tarina urheista naisista poikkeusoloissa." – Eeva ATENA 27 95 Rakkaudetonta maailmaa vastaan SUSAN ABULHAWA "Voimakas, kaunis ja silmät avaava romaani palestiinalaisten kamppailusta. OTAVA 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Johannes-Andreas VILLE HYTÖNEN Tositapahtumiin perustuva hätkähdyttävä romaani Neuvosto-Viron tunnetuimmasta sarjamurhaajasta. OTAVA Mutta pimeys näkee sydämen TUOMAS MUSTIKAINEN Vavahduttava omakohtainen esikoisromaani sodasta, rakkaudesta, sokeudesta ja elämän hauraudesta. LIKE 27 95 Joutoretki Road trip kätkettyyn Suomeen JANTSO JOKELIN, TOUKO HUJANEN Taatusti erilainen matkakirja esittelee mm
Ajan mittaan tämä faktoihin ja mittaamiseen perustuva käsitys ihmisestä on lähestynyt konetta. Yksinäisyys on Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ongelma, joka lisää kuolleisuutta. Millainen on se länsimainen ihmiskuva, jota kritisoit. K A I S A K U U R N E : On aika lopettaa rationaalisen ihmisen palvominen” ”. Yhteiskunnassamme arvostetaan aktiivista tietämistä eli jangia mutta ei vastaanottavaa, kuuntelevaa jinia. 1 AVA A J A Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Essi Lyytikäinen O let perustanut muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa verkoston nimeltä Ihmisyyden monet puolet. Nyt ilmastonmuutoksen, pandemian ja vaikkapa tämän sotatilanteen myötä on aika nähdä, että se ei ole totta. Jos emme monipuolista ihmiskuvaamme, voimme kaikki yhä huonommin. Samalla tavalla kuin tehtaita on tehostettu, yhteiskunnan eri aloilla inhimilliset puolet on sysätty sivuun. Yliopistolla näen, kuinka jatkuva kilpailu vie tilaa sekä työltä että inhimillisyydeltä. Siinä ylikorostuvat rationaalisuus, yksilöllisyys ja asiakeskeisyys. Nykyinen ihmiskuva on liian kapea ja yksilökeskeinen. Vuosisatojen ajan olemme uskoneet edistykseen eli siihen, että maailma menee parempaan suuntaan, kun opimme uutta. Ihmiset oireilevat ja uupuvat. Rationalisoitu ja maallistunut kulttuurimme ei tarjoa epävarmassa Sosiologian dosentti Kaisa Kuurne aloitti yhteiskunnallisen kansan liikkeen, jotta saisimme näyttää haavoittuvaisuutemme ja tunnustaa asiat, joita emme tiedä. Koronapandemian aikainen etätyökulttuuri on monilla aloilla salakavalasti tehostanut työntekoa, kun palaverista toiseen siirtymiseen ei mene aikaa. Tätä voi havainnollistaa jin–jang-mallin välityksellä. Samalla arjen spontaani kanssakäyminen on vähentynyt. Siitä puuttuu ymmärrys ihmisen inhimillisistä puolista: tunteista, kehollisuudesta, haavoittuvuudesta, kuulumisen ja sisäisen merkityksen tarpeista. Mitä tarkoitat. Miksi muutosta tarvitaan. Nykyinen ihmiskuva pohjaa länsimaiseen aatehistoriaan. Keskeinen väitteenne on raju: länsimainen ihmiskuva on kriisissä. Molempia tarvitaan. Terveyden huolto on monissa paikoissa tehostettu niin äärimmilleen, ettei edes taukoja ehditä pitää
t o u k o k u u 2 2 2 1 1 Ilmiö. Terapia on yksilötasolla hyvä tukimuoto, jota yhteiskunnan kannattaa tukea, mutta yhteiskunta ei voi ulkoistaa järjestelmätason ongelmia yksilöille.. Jatkuva tehostaminen johtaa Kaisa Kuurneen mukaan siihen, että yhteiskunnan ongelmat valuvat kansalaisten kannettaviksi
Miten teidän vaikuttajaverkostonne syntyi. Kohdistan kaiken kunnianhimoni siihen, että teen asioita, jotka vievät yhteiskuntaa hyvään suuntaan. Olen iloinen, että husissa on havahduttu parantamaan synnyttäjien kokemuksia ja itsemääräämisoikeutta. ”SAMALLA TAVALLA KUIN TEHTAITA ON TEHOSTETTU, YHTEISKUNNAN ERI ALOILLA INHIMILLISET PUOLET ON SYSÄTTY SIVUUN.” maailmantilanteessa lohtua eikä tunteita ja yhteisöjä kannattelevia rituaaleja. Vuosia harkitsin myös yliopistolta lähtemistä. Mietin pitkään, maksavatko nämä eri puolet maineeni tai työurani. Kerro jokin esimerkki kokemuksesta, joka olisi toisenlainen, jos ihmis kuvamme olisi toisenlainen. Esimerkiksi nyt jo osa lääkäreistä hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisemmin. Kokonaisratkaisua ei ole olemassa, vaan tarvitaan laaja-alaista ihmisyyden monien puolien ymmärtämistä. Tämä ei vie asioita sivuraiteille vaan luo niille tilaa. Mitä tämä villiys tarkoittaa. Antautumalla tyhjään tilaan luomme edellytyksiä sellaiselle uudelle, jota emme vielä tiedä. Sosiologian villi nainen viittaa villinaisen arkkityyppiin, joka yhdistyy mielessäni vanhaan suomalaiseen ajatukseen vitun väestä. Tieteentekijöiden liitto nimesi sinut aikoinaan sosiologian villiksi naiseksi. Usein ajatellaan, että meillä ei yhteiskuntana ole varaa näihin inhimillisiin ja pehmeisiin puoliin, mutta asia on päinvastoin: meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisestikaan varaa ylenkatsoa niitä. Osa tutkijoista hyödyntää pitkästä kokemuksesta nousevaa vaistoa ja moni johtaja meditoi rauhoittaakseen mieltään. Se on alku synnytys kulttuurin muutokselle. Tein pitkään kunnianhimoista kansainvälistä tutkijan uraa. Äitija lapsikuolleisuus ovat maailman pienimpien joukossa. Käytän esimerkkinä omaa tutkimusryhmääni, jossa hyödynnämme myös toisenlaisia tieteen tekemisen tapoja. Vaikeinta hallinnan ja tietämisen paradigmasta luopumisessa on uskaltautuminen epävarmuuteen. Rationalisoinnin sijaan tarvitaan ymmärrystä, toivoa ja kohtaamista. Juuri nyt kanavoin Ukrainan sotaan liittyvää tuskaa etsimällä Suomeen tulleille ukrainalaisille koteja. Sen jälkeen mikään ei estä minua. Tiedän, mihin energiani laitan. En ole ennen pitänyt itseäni aktivistina, mutta olen oppinut arkkityyppisen psykologian opettajaltani Clarissa Pinkola Estésiltä, että aktivismi ei ole vain vääryyksien vastustamista vaan asioiden eteenpäin viemistä. Miten ihmiskuvaa pitäisi muuttaa ja millaiseksi. – K A I S A K U U R N E. Teemme kehollisia harjoitteita ja järjestämme tapaamisia kauniissa paikoissa. Sitten huomasin, että olen paljon muutakin. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa Suomessa synnytyksen hoito on järjestetty kuin tehtaassa: tehokkaasti ja asiatasolla periaatteessa hyvin. Sitten oivalsin, että haluan itseäni sensuroimatta vaikuttaa juuri sieltä käsin. Valitsen aiheen, joka on niin tärkeä, etten peräänny. Emme tapaamisissamme puhu ainoastaan kovaa asiaa, vaan olemme sopineet, että saamme tuoda paikalle elämän muitakin puolia. Jos heidän haavoittuvuutensa ja psyykkisen turvan tarpeensa huomioitaisiin paremmin, kokemukset olisivat parempia, mikä vaikuttaisi myös syntyvyyteen. Sen sijaan synnyttäjien kokemukset ja inhimilliset tarpeet oli järjestelmätasolla pitkään unohdettu. Kun huomaan sanovani jostakin asiasta ”Voi vittu!”, sitä seuraa ajatus ”Ei vittu enää!”. Talouselämän rekrytoinneissa käytetään gut feelingiä, intuitiota. Jopa kolmannes naisista, jotka eivät halua lisää lapsia, kertoo syykseen aiemmat raskausja synnytyskokemukset. Joka alalla on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän. Olen arkipäivän mystikko: teen työtä aistimalla hiljaisia merkkejä. Tajusin taannoin, ettei kukaan tule hakemaan tutkimustuloksia yhteiskunnallisen kehittämistyön pohjalle, ellen itse vie niitä päättäjille. Jos työryhmän jäsenellä tulee vastaan yhtäkkinen vaikea elämäntilanne, me annamme hänelle aikaa keskittyä siihen ja toipua. Johdan suomalaisen synnytyskulttuurin murrosta tutkivaa hanketta, jota rahoittaa Koneen Säätiö. 1 2 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. Millaisia käytännön hyötyjä näet siinä, että ihmiskuvamme olisi kuvaamallasi tavalla kokonainen. Jos ihmiset voivat luottaa siihen, että he saavat olla haavoittuvaisia, he alkavat tuntea yhteenkuuluvuutta ja haluavat toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Emme silti vello tunteissa, vaan kiinnitämme asioiden ohella huomiota siihen, mitä meissä juuri nyt liikkuu. Kyse on ei-tietämisen eri puolien yhdistämisestä siihen, mikä on tiedettävissä. Tieteellisen tutkimuksen lisäksi kirjoitan runoja, työskentelen arkkityyppisen psykologian parissa ja opetan joogaa. Kerään mukaan ihmisiä, minkä jälkeen menen suoraan sinne, missä on valtaa, ja lupaan auttaa muutoksessa
54–64 v. 45–54 v. Yhteensä vasemmistoliiton Koskela, asiallaan ensikertalainen, sai kerättyä tujun potin: 5 612 ääntä. L Ä H D E O IK E U S M IN IS T E R IÖ 2 12 – 2 2 1. 35–44 v. 45–54 v. Koskelasta voit lukea lisää jutustamme, jossa hän kertoo myös siitä, miten Vasemmistoliiton kuntavaaleissa saamien äänten yhteismäärä valtuutetun iän ja sukupuolen mukaan eroteltuna Vain valtuustoihin valitut ehdokkaat Yli 50 000 asukkaan kaupungit Muut kunnat ALLE 35 v. JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatio muotoilija, jonka laatima data visualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. Maakunnissa vanhat miehet ovat päässeet etunenässä kunnanvaltuustoihin, kun taas kaupungeissa suosio on keskittynyt nuoriin naisiin. Teksti Laura Myllymäki Infografiikka Juuso Koponen Millainen tuo muutos sitten on. Juttu alkaa sivulta 20. t o u k o k u u 2 2 2 1 3 D A T A H elsinkiläisen kuntapoliitikon Minja Koskelan suurin äänisaalis viime kesän kuntavaaleissa tuli Helsingin punavihreästä ja tiedostavasta ytimestä: Vallilasta, Kalliosta ja Alppilasta. Mielenkiintoista on ero kaupunkien ja pienten kuntien välillä: Siinä, missä vasemmisto liiton suosio kaupungeissa on kasvanut, muualla se on ollut laskusuunnassa. IKÄ EI TIEDOSSA YLI 64 v. Miehet Naiset 100 000 10 000 20 000 20 000 30 000 50 000 40 000 60 000 20 000 70 000 80 000 90 000 Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti hänen ajatteluaan. 54–64 v. Koskela itse on intersektionaalinen feministi, joka kannustaa näkemään ideologioiden kolinan ja jonka mielestä tarvitsemme käytännön arjen politiikan lisäksi lisää puhetta puhetavoista. Naisten kaupungit Nuoret vasemmistonaiset keräävät kannatusta erityisesti kaupungeissa. ALLE 35 v. 35–44 v. Kuinka vasemmistoliiton ikäja sukupuoli jakauma sitten todellisuudessa on muuttunut Suomen kunnanvaltuustoissa. V A A L IE N T IE T O J A T U L O S P A L V E L U .. Siinä mielessä Minja Koskela on osa suurempaa muutosta. Se oli viidenneksi suurin henkilökohtainen äänimäärä Helsingissä
Kun tämä kämppä tuli markkinoille, olin työmatkalla, enkä siksi päässyt näyTarjous työ matkalta Kokoomuksen Matias Pajula osti nykyisen kotinsa näkemättä sitä omin silmin. Teksti Janne Itkonen Kuva Timo Pyykkö 2 H + K K , 4 M , H E R T T O N I E M I POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. tölle. Muutin tähän pienemmästä yksiöstä vain 500 metrin päästä, eli muuttomatka ei ollut mitenkään mahdoton. Halusin pysyä Herttoniemen alueella, kantakaupungin hintoihin ei olisi ollut toivoakaan. Olin ylipäätään kiitollisessa ja etuoikeutetussa asemassa, että minulla oli 22-vuotiaana vakiduuni ja mahdollisuus ottaa asuntolaina. Uskalsin tehdä tarjouksen, ja paluumatkalla sain kuulla, että se on hyväksytty. Välillä tietysti miettii, että olisi kiva lähteä reppureissaamaan puoleksi vuodeksi, mutta asuntolainankin mielellään maksaisi myös seuraavassa kuussa. Keittiö ei vie puolta kämpästä, mutta siinä mahtuu toimimaan. Ensimmäisen koronakevään jälkeen aloin tosissaan haaveilla, että kotona olisi vähän enemmän tilaa ja pari huonetta. Herttoniemessä asunnoilla on kova kysyntä, joten aikaa ei ollut odottaa seuraavaan viikkoon. Asuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta Tammisalossa. Tästä pääsen edelleen helposti samalle lapsuuden ja nuoruuden lenkkipolulle Porolahden rantaan. Metrolle on lyhyt matka, samoin yliopistoopinnot Viikissä ovat lähellä. 2. Sijainnin lisäksi tykkään tämän asunnon käytännöllisyydestä. 14 P O L I I T T I N E N K O T I O stin tämän asunnon puolitoista vuotta sitten. Vanhempani kävivät katsomassa ja vakuuttivat, että tämä on hyvä
Ostin saksalaisen kuvanjäljentäjän piirroksen Jussi Niinistön entisen erityisavustajan Petteri Leinon antikvariaatista. Niille löytyi täydellinen paikka tästä seinältä. Alkuun se tuntui oudolta, mutta nopeasti siihen tottui. Se säästää tilaa keittiössä ja täyttää turhan nurkan olohuoneessa. Onhan se myös kätevää, että cokiksen saa napattua kaapista nousematta pöydästä.. 1 5 t o u k o k u u 2 2 2 Herttoniemen historia Nämä kaksi purettua kartanoa ovat ensimmäiset tiedossa olevat kuvat Herttoniemestä. Jääkaappi Edellinen omistaja oli siirtänyt jääkaapin olohuoneeseen
V Ä I T E : OSMO SOININVAARA: Tietokirjailija ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä Tutkimuspäällikkö, thl roista että rantapäivistä kuuluu kesälle. Kohonneiden hintojen takia ahdinkoon joutuneita tulee hyvittää antamalla rahaa, ei alentamalla poltto aineiden hintoja. On myös syytä huomata, kenelle sekä ilmastonmuutos että inflaatio ovat erityisen epäkiitollisia. Toisaalta inflaatio voi myös kiittää ilmastokriisiä, sillä monet vihreät toimet ruokkivat kustannusten nousua. Jo korona muutti kulutuskäyttäytymistä ja vähensi lentämistä. Pyysimme aiheesta kommenttipuheenvuorot. Syy-seuraussuhteiden kanssa on oltava tarkka, sillä yhtälön ulkopuolelta löytyy aina muitakin tekijöitä. Tutkijoidenkin on vaikea määrittää, mikä on aidosti parantunut tilanne eri lajeille. Jos tilanne tyritään, se voi tietysti käynnistää hintojen ja palkkojen kilpajuoksun. Ilmasto kiittäisi ja Eurooppa pääsisi eroon riippuvuudestaan Venäjän energiasta. Ilmasto on muuttunut niin pitkään ja hitaasti, että muuttuneesta tilasta tulee huomaamatta uusi perustaso (niin kutsuttu shifting baseline). Tyhmintä olisi alentaa energiaveroja. Lentoliikennettä on rajoitettu pakottein, ja sota vaikuttaa myös hyödykkeiden saatavuuteen ja hintaan. Oikeasti kiitos sekä syödyistä jäätelölitSHADIA RASK: ”Ilmasto kiittää inflaatiosta” E n ensin oikein ymmärtänyt, mitä tekemistä inflaatiolla voisi ylipäänsä olla ilmaston kanssa. Ajoittain on sekä tyyntä että pilvistä, joten on sähköä varastoitava. Selitettiin, että kyse on Annikka Saarikon ajatuksesta, että joudumme kaikki tinkimään kulutuksestamme maailmantilanteen vuoksi, mutta voisiko kysyntä pienentyä inflaation tähden niin, että sillä olisi ympäristövaikutuksia. Isossa kuvassa näkyy nyt myös Venäjä. Köyhät kärsivät eniten – yksilöinä ja valtioina. 16 D E B A T T I Voiko inflaatiosta olla hyötyä ilmaston näkökulmasta. Vihreä siirtymä nostaa osaltaan esimerkiksi polttoaineiden hintaa. Inflaatio ei yksin riitä muuttamaan kulutustamme, kaupunkejamme ja talousjärjestelmiämme siten, että luonnonvarojen käyttö palaa kestävälle tasolle. Entä mistä tietää ilmaston tilan parantuneen niin, että on oikeasti syytä olla kiitollinen. Energiajärjestelmän mullistus on valtava investointi, mutta ostaahan Suomi Venäjän takia hävittäjiä kymmenellä miljardilla ja Saksa aseita sadalla miljardilla. Miten lopulta käy, riippuu siitä, mitä teollisuusmaat tekevät. MITEN LOPULTA KÄY, RIIPPUU SIITÄ, MITÄ TEOLLISUUSMAAT TEKEVÄT.. Pitäisi panostaa tuulija aurinkosähköön. Kehitteillä on monia tapoja varastoida sähköä, mutta vedyn tuottaminen ylijäämäsähköllä ainakin toimii. Ajoittain ilmaista sähköä voidaan käyttää brutaalisti jopa kaukolämmön tuottamiseen, mutta parempaa käyttöä toivottavasti löytyy. Katovuodesta tai luonnonmullistuksesta johtuva hintojen nousu ei ole oikeastaan inflaatiota, ja vähän sellaisestahan on nyt kyse. Vähäisemmästä kulutuksesta syntyy vähemmän päästöjä, ja ilmasto kiittää. Klassinen esimerkki virhe tulkinnasta on, että jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia. J os ilmasto kiittäisi inflaatiota, kiitollisuuden syy-seuraussuhde rakentuisi näin: Rahan arvon heikkenemisen takia meillä ei ole varaa kuluttaa entiseen tapaan. Putinia ei silti kelpaa kiittää mistään. Fossiilienergian noussut hinta vähentää päästöjä mutta tekee myös kannattavaksi pumpata öljyä vaikka napajään alta, joten pitkällä aikavälillä voi käydä huonosti. Kulutus ei sopeutuisi niukkuuteen ja hinnat nousisivat lisää
Se torjutaan muuttamalla suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva infrastruktuuri kokonaan toiseksi. Tavoitteet Kalasataman asukasmääristä ovat tuplaantuneet sitten suunnittelun alkuvaiheiden. Tämä edellyttää päättäjiltä pitkän aikavälin visiota, tietoon pohjautuvia ketteriä keinovalikoimia ja kykyä pitää pää kylmänä. Helsinki halusi pitää hyvätuloisistaan kiinni, joten uuden Kalasataman täytyi kilpailla muualle muuttavien huomiosta ja tarjota jotain uniikkia. Muutaman perheen kantakaupunkihuviloiden ulkoovet olisivat avautuneet suoraan kadulle ja asunnoilla olisi ollut omat puutarhat, autotallit ja rantalaiturit. Muutos on valtava ja vaatii lukuisia politiikkatoimia: massiivisia investointeja, voimakasta markkinoiden hintaohjausta ja vaikutusten yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden hallintaa, oikeudenmukaisuuden varmistamista. Tekosaarten tilalta löytyy tulevaisuudessa Hermanninrannan biodiversiteettipuisto ja imeytyspaikkoja ilmastonmuutoksen takia lisääntyville sadeja hulevesille. Kalasatamassa asuu 2030-luvun lopussa 30 000 asukasta. 17 t o u k o k u u 2 2 2 DEBATTIPALSTALLA Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen. Se oli nykyaikainen tulkinta kanaalikaupungista aukioineen ja kanavineen ja toi esiin entisen satama-alueen rantaviivan ja kadonneet pikkusaaret. Lähteenä on käytetty Pertti Mustosen teosta ”Kaupungin sielua etsimässä” (Edita Publishing, 2010). Arkkitehdit nimesivät loistokkaan tekosaariston ”urbipelagoksi”. Suunnittelun aikajänne on pitkä, ja visiot huviloista ja palatseista ovat sittemmin hiipuneet. Nopea inflaatio ja kulman takana väijyvä stagflaatio vievät toiseen suuntaan: vaikeuttavat harkintaa ja houkuttelevat populistisiin hölmöilyihin. Helsingin asuntotuotanto ei ollut kyennyt tarjoamaan uusia houkuttelevia vaihtoehtoja ostovoimaisille kaupunkilaisille. Seudullinen Nurmijärvi-ilmiö oli kovimmillaan, kun erityisesti lapsiperheet muuttivat kehyskuntiin omakotitaloihin. T oisinkin voisi olla. Nämä kaikki ovat myrkkyä ilmastotoimille. Kalasatamaa suunniteltiin 2000-luvun alussa. Jotta tähän pystytään ilman inhimillisen kärsimyksen lisäämistä, on kerskakulutus lopetettava ja lineaaritalous vaihdettava kiertotalouteen. Aika ei ole ystävämme. Yhtenäiset rantareitit ja merimaisemat määrittelevät tulevaa kaupunginosaa ja palvelevat kaikkia kaupunkilaisia. Lähiömäisyyttä ja yksitoikkoisuutta haluttiin välttää. Nopea inflaatio on häiriötila, joka aiheuttaa tyytymättömyyttä, uhkaa kiristää rahapolitiikkaa ja nostaa pölhöpopulistit kuopistaan huutelemaan bensaveron alennuksia ja muita järjettömyyksiä. Tämä tulee tehdä luontokatoa unohtamatta: lajien häviäminen on pysäytettävä ja vähintään kolmasosa maapallon pinta-alasta on vapautettava muiden lajien käyttöön. Kalasataman suunnittelukilpailun voitti Harris Kjisik -arkkitehtitoimiston Amphibia niminen ehdotus vuonna 2005. Vuosien 2008–2009 finanssikriisi, sen jälkeen kasvanut suuri asuntokysyntä ja asuntohintojen nousu Helsingissä ovat muuttaneet suunnitelmia. Ilmastokriisiä ei torjuta sattumalta – ei globaaleilla pandemioilla eikä talouden suhdanteilla. TOISINKIN VOISI OLLA -palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. Rantaviivaa olisi täplittänyt maantäytöillä rakennetut tekosaaret, joilta olisi löytynyt suunnitelman mukaan kovimman rahan uusia asuntoja: asuntolaivoja, kaupunkivilloja ja ”pikkupalatseja”. Toivotaan, että päättäjien kasetti kestää. V aikka nopea inflaatio voi johtaa kulutuksen ja sitä kautta päästöjen hetkelliseen vähenemiseen, ilmasto tuskin kiittää inflaatiosta. Päästöt on puolitettava tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Superrikkaiden urbipelago T O I S I N K I N V O I S I O L L A Teksti Annaliina Niitamo SONJA FINÉR: OSMO SOININVAARA: Finnwatchin toiminnanjohtaja K U V I T U K S E T P A U L I I N A H O L M A TOIVOTAAN, ETTÄ PÄÄTTÄJIEN KASETTI KESTÄÄ.. Osayleiskaavaluonnoksessa mainitaan, että saarten ympäri ei olisi rakennettu yleisiä kävelyreittejä: ”Sinne hakeutuvat vain ne, joilla on alueelle asiaa.” Haluttiin kehittää uusi puoliyksityinen ympäristötyyppi vaativille, ”sosiaalisesti rajatuille ryhmille” eli toisin sanoen yksityisiä asuntosaaria erittäin varakkaille. Tavoitteena oli ”urbaani loistokkuus” ja vaihteleva pienimittakaavainen kaupunkirakenne
Me olemme Suomessa onnekkaan suojassa äärisäiltä, enkä todennäköisesti joudu koskaan jättämään kotiani. Mutta kun ipcc sanoo näin, se ei tarkoita sellaista ympäristöahdistusta, jota minä ja joka neljäs muukin suomalainen kokee. Siitä seurasi vain työuupumus. Aivan viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että henkinen hyvinvointi alkaa nousta myös ympäristökeskusteluun. Äärimmäinen järkytys on tietenkin, jos ihminen joutuu pysyvästi jättämään kotinsa äärisään aiheuttaman tuhon tai aavikoitumisen vuoksi. Tämä tutkimus perustui vuoden 2013 tulviin. Ensimmäisen sotakuukauden aikana valtaosa käymistäni keskusteluista alkoi sillä, että purettiin sotafiiliksiä. He neuvovat pitämään huolta levosta, tankkaamaan luontoa ja ottamaan välillä lomaa aktivismista ja uutisten seuraamisesta. Tiedän ainakin, mikä ei toimi. Kannattaa hakeutua muiden samanmielisten joukkoon. Silti sotahuoli tuntuu helpommalta kuin ympäristöhuoli, koska ahdistuksesta voi puhua muiden kanssa. Korkeammissa lämpötiloissa Ekokriisi uhkaa mielenterveyttä RIIKKA SUOMINEN K O L U M N I lääkkeiden vaikuttavuus muuttuu ja unettomuus ja konfliktit lisääntyvät. Huoli ympäristön tilasta ei ole sairaus. Tekisi mieli huutaa, mutta kenelle. Jopa työpalavereissa on kerrottu, että itkettää. Vuorokauden kaikkina aikoina sieltä löytyy ilmastoa puolustavaa seuraa. Ehkä sotahuolesta puhuminen on nyt avannut väylän sille, että muistakin tunteista tohtii kysyä. Mutta jotta huoliämpärini ei jatkuvasti tulvisi, on pakko miettiä, mikä olisi terve suhde ilmastokriisiin. Poliitikot, liike-elämä ja iso osa ympärillä pyörivästä arjesta jatkuu kuin ei mitään ja niin tehden entisestään pahentaa tilannetta. Kun niin ei tapahdu, mietin olenko ainoa, joka on lukenut hälyttävät ympäristöuutiset. Ilmastotutkijat puhuvat tutkimusaiheensa vaikutuksista jaksamiseen, ja mediamaailmassa on kiinnostuttu ilmastotoimittajien voinnista. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.. Kielteiset tunteet kannattaa hyväksyä ja toisaalta muistuttaa itseään, että myös hyvää ympäristökehitystä tapahtuu. Turvallisuudentunne sai lommon, joka huononsi heti unta ja mielialaa. Lumettomien talvien vaikutus kaamosmasennukseen tunnistetaan. Raportin mukaan nyt tiedetään erittäin varmasti, että ilmastonmuutos huonontaa mielenterveyttä, lähivuosikymmeninä jopa enemmän kuin mikään muu tekijä. Saksalaiset tulvien uhrit pitivät mielenterveyden järkkymistä, kuten uniongelmia, ahdistusta ja post-traumaatista stressiä, jopa vakavampana haittana kuin tulvien aiheuttamia taloudellisia vahinkoja tai rakennusten tuhoja. Jaksatko töissä. Oletko saanut nukuttua. Viime kesän satoja ihmisiä Saksassa tappaneista tulvista tutkimusta ei vielä ole. Itselleni Twitterin ilmastoyhteisö on tärkeä vertaistuki. Ympäristötunteiden kohdalla tällainen ei ole mahdollista tai ainakaan tapana. ipcc siteeraaa Grantham Instituten raporttia, jonka mukaan jokaista äärisäässä fyysisesti vahingoittunutta kohti 40 ihmistä saa psyykkisiä oireita. Pahat asiat ovatkin lähempänä kuin halusin uskoa. 1 8 K O L U M N I H enkilökohtainen huoliämpärini oli jo ennestään piripinnassa ekokriisin vuoksi, ja sitten Venäjä meni hyökkäämään Ukrainaan. Pelottaako. Kansainvälinen ilmastopaneeli ipcc nosti tänä vuonna ensimmäistä kertaa esiin ilmaston yhteyden henkiseen hyvinvointiin. Tutkijat sanovat suoraan, että pelko on sovelias reaktio nykytilanteeseen. Nyt yritän kuunnella, mitä ilmastotunteiden asiantuntijat sanovat. Sen sijaan ipcc viittaa siihen, että kuumeneminen aiheuttaa aggressiota, itsemurhia, psykiatrian hoitopäiviä, ahdistusta, masennusta ja stressiä. Sen sijaan olen vakuutellut itselleni, ettei ilmastohuoleni ole hulluutta. Että tutkimus tosiaan on osoittanut elinolojemme olevan vakavasti vaarantuneet, vaikkei maailma ympärillä tunnu reagoivan. Kysyisipä joku, saanko nukuttua. Jos tosiaan joka neljättä suomalaista ahdistaa ympäristön tuhoutuminen, niin silloinhan aika moni keskustelukumppani jakaa fiilikseni. Heidän olemassaolonsa muistuttaa asiantuntijoiden tärkeimmästä ohjeesta: muista, ettet ole ilmastohuolen kanssa yksin. Oma lukunsa ovat äärisäiden aiheuttamat traumat. Vimmainen työnteko, jolla kompensoin omia pieniä vaikutusmahdollisuuksiani suureen uhkaan. Kertoisipa joku kokouksessa itkuisuudestaan
CLARION HOTEL HELSINKI H U I P U T H U I P U T H U I P U T U I P U T H U I P U T H U I P U T H 11.5.2022 OSTA LIPPUSI NYT! HUIPUTFESTIVAL.FI ANNA KULACHEK KEYNOTE ATELJÉ ALTMANN ANJA KAISER INES ALPHA BIELKE&YANG DAAN ROOSEGAARDE PECHAKUCHA + PALJON MUUTA!
Teksti Laura Myllymäki Kuvat Antti Raatikainen Tyyli Matisa Nassir Meikki ja hiukset Tiina-Maria Valanti. Sitten Vladimir Putin aloitti dystooppisen sodan Euroopassa. 2 K U V I T T E L I J A Minja Koskela on punavihreä kuntapoliitikko, joka on kannustanut kuvittelemaan poliittisia utopioita. Kuinka käy feministisen tulevaisuuden
t o u k o k u u 2 2 2 2 1
Suuren yleisön tietoisuuteen Koskela nousi viimeistään vuoden 2021 kuntavaaleissa, joissa hän sai 5 612 ääntä ja pääsi vasemmistoliiton ääniharavana Helsingin kaupunginvaltuustoon. Tätä nykyä hän viimeistelee musiikkikasvatuksen alaan kuuluvaa väitöskirjaansa. Sanonnan mukaan kakkua ei voi sekä säästää että syödä samaan aikaan, mutta Minja Koskelan mielestä kapitalismissa tapahtuu juuri näin. Koskela sanoo olleensa aina luonteeltaan alanvaihtaja ja kokeilleensa erilaisia työpaikkoja. Koskela on opiskellut musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa sekä sukupuolentutkimusta Tampereen yliopistossa ja valmistunut tuplamaisteriksi. T aideyliopiston Agora-aulassa Musiikkitalossa on muutamia ihmisiä maskit kasvoillaan. On kolmaskin kirja, yhdessä Elina Tuomen kanssa kirjoitettu esseekokoelma Toisin tehty, joka keskittyy tasa-arvoon koulumaailmassa. Niistä Koskela puhuisi loputtomiin, eikä se tavallaan ole ihme. Koskela ajattelee, etteivät hänen tekemisensä ole kovin kiinnostavia. Ideologia Koskela ajattelee, että ideologioiden kuuluukin kolista politiikassa. Koskela käy istumaan aulan värikkäille tuoleille, laskostaa ulkotakin ja kaulaliinan viereensä. Koskela on kirjoittanut myös tietokirjoja. Niin tehdään näkyviksi erot puolueiden välillä. Koskela alkoi kirjoittaa feminististä Bluestocking-blogia vuonna 2015, ja sen myötä hänestä tuli eräänlainen päivystävä feministi. Haastattelussa Koskela totesi, että tämän keskustelun aika on joskus myöhemmin. Ensin hän lähti virkavapaalle opettajan työstä kirjoittamaan väitöskirjaa. Kulunut syksy tosin oli raskas. Mutta vaikka Koskela ei haluaisikaan puhua itsestään, internetissä on monenlaisia häntä koskevia datapisteitä. Siitä päästään kapitalismivertaukseen. Vasemmisto on ennenkin pitänyt esillä, kuinka hyvän elämän tavoittelu ei riipu vain yksilön omasta yritteliäisyydestä. Hän on aiemmin työskennellyt musiikinopettajana. Joku toinen sen sijaan saa onnistuneen kakun sekä pakkaseen että ruokapöytään. Tästä päästään edelleen yhteiskunnan rakenteisiin. Sen sijaan rakenteet ovat. Koskelalla on aviomies, ohjaaja ja käsikirjoittaja Oskari Sipola, ja pian kaksivuotias tytär, Else. Joku tekee kakun todella halvalla ja saa itse palaneita reunoja, joihin fariinisokerit ovat jämähtäneet kiinni. Kaiken kaikkiaan hänen rakennepuheensa on niin voimakasta, että henkilökuvan koostaminen Koskelasta on paikoin työlästä. Hän vaikuttaa hieman jännittyneeltä. Valta Koskela toivoo, että politiikka pysyisi hänen työnään jatkossa. Samalla voisi puhua politiikasta, hörppiä ehkä kupin kahvia. Asunut myös Hyvinkäällä, Lahdessa, Turussa, Berliinissä ja nyt Helsingissä. Vuoden aloituskin on ollut hektinen. Käytäisiinkö se nyt. Ennen sinne siirtymistä Koskela ehti työskennellä hetken myös feministisen puolueen Helsingin kaupunginvaltuustoryhmän poliittisena sihteerinä. Instagramin perusteella on voinut päätellä, että hän harrastaa kakkujen tekemistä. ”Mut ensisijaisesti hain sinne siksi, että siinä operoidaan musiikin kanssa. Palanut reunoilta, kuuluu tuomio. Kolmella Imagen haastattelukerralla Koskela on kuitenkin maininnut sanan ”rakenne” yli kolmekymmentä kertaa. ”Mulle kuuluu tosi hyvää”, hän sanoo sitten. Se on vegaani brownie, jonka reseptin hän on katsonut internetistä, tai oikeammin hän on yhdistänyt ohjeita useasta eri reseptistä yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Suomen musiikkioppilaitosten liittoon Koskela on mennyt hakemaan johtamisja esihenkilökokemusta. Some Julkisuudessa Koskelaa on kutsuttu Instagram-poliitikoksi. He asuvat Helsingin Herttoniemessä. Äidiksi tulemiMinja Koskela Syntynyt vuonna 1987 Heinävedellä. Haastattelua edeltävänä päivänä Koskela on aloittanut uudessa työssä Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajana, jota varten hän hakeutui virkavapaalle vakituisesta työstään vasemmistoliiton poliittisena asiantuntijana. Kun brownie on valmis, Koskela arvioi sen makua. Kun tapaamme kolmannen kerran, Koskela tekee työtä käskettyä ja pyöräyttää kakun. Koskelasta Instagram on ollut poliittinen jo ennen viime kuntavaaleja. Paino sanalla puski, siltä se välillä tuntui. On tammikuun alku, kun tapaamme Koskelan kanssa ensimmäisen kerran. 2 2 V oisikohan Minja Koskela leipoa jotakin. Ennen kaikkea feministi -teoksessaan hän popularisoi feminismin klassikkoja ja kävi läpi elämäänsä ja aikuistumistaan. Että miksi alun perin lähti opiskelemaan musiikinopettajaksi ja miksi on halun. Sitten hän vaihtoi akateemisesta maailmasta politiikan pariin, töihin vasemmisto liiton puoluetoimistolle Helsinkiin. nen taas on intellektuelli raskauskertomus siitä, miten kapea yhteiskunnan raskauskuvasto on ja miltä keskenmeno tuntuu. Se oli paitsi Koskelan ensimmäinen syksy kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa, myös syksy, jonka aikana hän puski väitöskirjaansa kasaan. Se on mulle tosi tärkee asia, ja se on muistunut taas mieleen, kun on väikkäriä tehnyt. Vaalipäivän jälkeen mtv3:n Viiden jälkeen -ohjelmassa toimittaja kysyi Koskelalta, havitteleeko hän paikkoja vasemmistoliiton johdossa
t o u k o k u u 2 2 2 2 3
Että pystyis aidosti tarkastelee sitä moninaisuutta ja sen suhdetta myös ympäröiviin rakenteisiin ja sitä, tuleeks niistä lopulta demokraattisia. Keitä ne on ne nuoret, joista me puhutaan, ja millaisten linssien läpi me niitä katsellaan. Minja Koskela nakutti päivitä-painiketta Ylen tulospalvelussa kännykkä pihapöytää vasten kopisten. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut. Helsinkiin hän muutti Sibelius-lukion takia lukion toisena vuonna. Koskela päätti, ettei hän lopetakaan. Kollektiivilla oli verkkosivutkin, eräänlainen blogi sekin, ja se järjesti feministisiä tapahtumia. Ensimmäisen oman bussikortin Koskela sai kolmannella luokalla, sillä musiikkiluokka sijaitsi toisessa kaupunginosassa kuin koti Metsäkankaalla. Jokin käänne tapahtui lukion jälkeen, kun Koskela perusti ystäviensä kanssa Mitäs tytöt -kollektiivin. ET MÄ EN HALUA TEHDÄ NÄITÄ ASIOITA.” nut tehdä siitä väitöskirjaa. Se oli mun kokemus yläasteja lukioikäisenä. Ympäröivällä musiikilla on miehen hahmo, joka havaitaan vain kun nainen tekee musiikkia: naisista koostuva yhtye on tyttöbändi ja säveltävä nainen on naissäveltäjä. Toimittajatkin alkoivat soitella. Sellolinjallekin hän haki muttei päässyt. Kun Koskela teininä koitti lopettaa musiikkiharrastuksen, äiti antoi vaihtoehdot: halusiko tämä mieluummin imuroida vai tiskata sen ajan, joka oli aiemmin kulunut soittoläksyjen harjoitteluun. Yliopistoon Sibelius-Akatemiaankin hän pääsi musiikki taustansa ja soittotaitonsa vuoksi. K ello oli lyönyt kahdeksan illalla. Klassisen musiikin koulutuksen saaneen Koskelan päässä takoi yksi ajatus: miksei kukaan ollut kertonut, että noinkin saattoi soittaa. Uutiseen oli listattu paljon ennakkoääniä saaneita kuntavaaliehdokkaita. Että ottaaks se oikeasti huomioon oppilaiden moninaisuuden ja moninaiset identiteetit. Lavalla bändin viulisti soitti niin vimmaisesti, että jouhet katkeilivat jousesta ja soittajan piti repiä niitä siitä irti. Silti Koskelaa vaivasi analyysin ohuus. ”Mä niinku pohdin sitä, mihin ne väitteet perustuu. Koskela aivot raksuttivat. Erään päivityksen jälkeen ruudulle ilmestyi numeroita ja Koskelan kuva. Vielä tarkemmin ne sijaitsevat Sibelius-Akatemian Pitäjänmäen-toimipisteellä, jossa Koskela aloitti musiikkikasvatuksen opiskelun vuonna 2006. Intersektionaalisuus on keskeinen linssi, mutta sit mä käsittelen sitä myös radikaalin demokratian kautta.” Soittaminen ja laulaminen ei ole koskaan ollut Koskelalle mitään puuhastelua, päinvastoin. Puoliso elehti käsimerkein innosta, jottei lapsi heräisi ääniin. Se oli sinänsä ihan totta: hän oli tehnyt korona-ajan vaalikampanjaa lähinnä sosiaalisessa mediassa. ”Musta tuntui, et mun sukupuoli oli rajoittava tekijä eikä mua otettu vakavasti. Se oli enemmän kuin esimerkiksi puolueen konkarilla Paavo Arhinmäellä ja vihreitten Maria Ohisalolla. Kaikki tuntuivat kysyvän, kuka oli tämä vasemmiston ääniharava, joka lopulta oli kerännyt yhteensä 5 612 ääntä. Kun sanotaan, että populaarimusiikki on nuorten omaa musiikkia, mitä se tarkoittaa. Mitä hänen kuvansa siinä teki. Sitten puoluetoimistolta kutsuttiin: tule tänne vaalivalvojaisiin. KUN SEN OIVALTAA, ON HELPOMPI SANOA, ET MÄ EN SUOSTU TÄHÄN. Tuntui kuin hän olisi menettänyt puhekykynsä. Oisko mahdollisuuksia miettiä niitä vähän uudestaan. Mut mä en silloin osannut hahmottaa, et mist se johtui.” Lukion jälkeisenä syksynä Koskela kävi Nick Caven keikalla Helsingin Finlandia-talossa. Jotkut väittivät, että hän oli feministipoliitikko, joka teki identiteettipolitiikkaa –. Koskela meni sisälle, siellä puoliso ja lapsikin olivat. Vaikutti siltä, että erityisesti vallilalaiset olivat äänestäneet Minja Koskelaa. Hän aloitti silloisessa kotikaupungissaan Lahdessa Päijät-Hämeen konservatorion musiikkileikkikoulussa kolmevuotiaana, ja kun tuli aika valita instrumentti, Koskela valitsi viulun. Työn alla oleva väitöskirja käsittelee populaarimusiikkikasvatuksen demokratiaa. ”Mä aina sanon, et musiikki teki musta feministin”, Koskela sanoo. Sivustolla 23-vuotias Minja kirjoittaa: 19-vuotiaana lukion selvittänyt nuori nainen löytää musiikkiyliopistosta linjan, jolla aikoo opiskella. Pyrin tavallaan hajottamaan sitä normatiivista linssiä intersektionaalisen näkökulman kautta. Sitä maailmaa on vähän kaivannut, kiva mennä takasin sinne.” Samasta syystä Koskela on valinnut tapaamispaikaksi Musiikkitalon: hänen juurensa ovat täällä. Koskela oli alkanut ymmärtää. Ilta oli ollut rento, he olivat juoneet kuohuviiniä muutaman ystävän kanssa Koskelan ja Sipolan silloisen kodin takapihalla Helsingin Toukolassa. Kuntavaalituloksen jälkipyykissä Koskelan kerrottiin olevan Instagram-poliitikko. ”Nyt mun pitäis ehkä tarkistaa se otsikko, mikä on vähän noloa, koska se on kuitenkin lähes valmis.” Tiivistetysti Koskela tutkii sitä, onko populaarimusiikki sittenkään niin kovin demokraattinen musiikkityyli koulun musiikinopetuksessa kuin on luultu. Linjalla miehiä on vain noin viidesosa, mutta sähköisten instrumenttien soittajista ei siitäkään huolimatta löydy juurikaan naisia. Tutkimuksen näkökulmaa voisi kutsua intersektionaaliseksi, sellaiseksi, mitä Koskelan edustama feminismi muutoinkin on. Koskela jäi istumaan niille sijoilleen ja tuijotti ruutua. 2 4 ”TÄMÄ EI OO KYSYMYS SIITÄ, MITEN MINJA KOSKELA JÄRJESTÄÄ ARKENSA, VAAN ET MITEN TÄMÄ YHTEISKUNTA JÄRJESTETÄÄN
Ja sitten, jos sen kampanjan haluu tehdä kunnolla, se pitää aloittaa ajoissa.” E hkä se oli oppilaskunnan hallituksen jäsenyys yläkoulussa, tai ehkä sittenkin Irakin sodan vastainen kynttilämielenosoitus Lahdessa teini-iässä. ”Niin. Kun sen oivaltaa, on helpompi sanoa, et mä en suostu tähän. ”Tää liittyy hyvin paljon Beverley Skeggsin respectabilityn käsitteeseen. Lapsuudenperhe, johon kuuluivat poliisi-isä, suuhygienisti-äiti sekä Minjan kolme nuorempaa siskoa, ei ollut poliittisesti kallellaan oikein mihinkään suuntaan. Et mä en halua tehdä näitä asioita. Siksi ehkä jo kuntavaalivoiton aikoihin Koskelan päässä alkoi vahvistua yksi ajatus. ”Se on ollut mulle hirveän tärkeä käsite luokka-ajatuksen ymmärtämisen näkökulmasta. Teini-Minja väänsi asiasta vanhempiensa kanssa parin vuoden ajan, ja sen jälkeen hän sai kulmakorun. Siinä, missä aktivisti-Koskela oli jakanut henkilökohtaisia anekdootteja elämästään ja tehnyt niiden kautta yhteiskunnallisia huomioita, poliitikko-Koskela halusi käydä yhteiskunnallista keskustelua puhumalla rakenteista. Ja ylipäänsä se, että teoria opettaa.” Teoria todellakin on läsnä Koskelan puheessa. Hän oli puhunut paljon poliittisista utopioista, siitä, miten tärkeä työkalu feministisen maailman kuvittelu olisi ihan konkreettisessa kuntapolitiikassakin. Vaalikampanjan aikana Koskela oli lukenut Kertomuksen vaarat -kirjan ja alkanut ajatella, että yksityiselämästä kertominen nyyhkytarinan muodossa on ongelmallista – puhumattakaan siitä, että yksityisistä kokemuksista tekisi yhteiskunnallisia johtopäätöksiä. Tää liittyy siihen, miltä saa näyttää”, Koskela sanoo, kun tapaamme toisen kerran. Toinen niistä liittyy koronapandemian sukupuolivaikutusten arviointiin ja toinen on yhdessä Titta Hiltusen kanssa tehty aloite nuorisopsykiatrian lähetekäytännöistä. On teoria opettanut Koskelaa itseäänkin, vaikka hän ei itsestään haluakaan puhua. Mä sain just taannoin kritiikkiä siitä, että mä käytän liian vaikeita sanoja. Musiikkitalon Agora-aulassa hän virkkoo sitten: ”No, mä sanon nyt tässä, että aion lähteä eduskuntavaaleihin ehdolle. Poliitikko-Koskela halusi puhua ideologioista, oikeiston omimasta talouspuheesta, eriarvoisuudesta, ilmastokriisistä. Kävelysuunnitelmamme on vaihtunut alkoholittomiin oluisiin Herttoniemen Treffipubissa, sillä lähiseudun lenkkeilymaastoja riivaa pääkallokeli. Kesken intensiivisen haastattelun ja kokkailun Koskela yhtäkkiä muistaa, että häneltä ja hänen ystävältään Tapio Viitasaarelta, Team Play -yhtyeeltä, on ilmestymässä levy. Koskela puhuu hegemonioista, diskursseista ja normatiivisuudesta. Koskela huomasi, että vaalipostausten kirjoittaminen oli ihan erilaista kuin joidenkin muiden tekstien, joita hän oli aiemmin kirjoittanut. Tammikuun lopussa treffaamme Koskelan kotona Herttoniemessä. Aika perustarina murrosiästä, siis. Skeggs on yksi Koskelan lempiteoreetikoista. t o u k o k u u 2 2 2 2 5 käsite, joka Koskelasta muutoinkin tuntui hähmäiseltä ja alkuperäisen merkityksensä kadottaneelta. Ihanne on keskiluokkainen, sopivasti – mutta ei liikaa! – meikkaava nainen, joka ei vie turhan paljon tilaa tai myöskään kiroile. ”Tämä ei oo kysymys siitä, miten Minja Koskela järjestää arkensa, vaan et miten tämä yhteiskunta järjestetään. Se asettaa oman mindsetin vastakkaiseen asentoon hegemonisen yksilökeskeisen tsemppauskulttuurin kanssa, se mahdollistaa erilaisen navigoinnin sen kanssa.” ”Ja tääkin on tosi ongelmallista puhetta, koska mä itseni kautta sitä toistan.” E hdimme tavata Koskelan kanssa vielä yhden kerran ennen kuin Venäjä aloittaa hyökkäyssodan Ukrainassa. Koskela on uupunut kahdesti. Ylipäänsä 20-vuotiaan Minja Koskelan feminismi oli ollut ”oman valkoisen navan kaivelua”, niin kuin Koskela nyt asian muotoilee. Mutta vaikka konkreettinen kuntapolitiikkatyö on Koskelasta tärkeää, vähintään yhtä tärkeänä hän pitää keskustelua niistä puhetavoista, joilla yhteiskunnallista keskustelua käydään (spoiler: Koskelasta puhetavat pelaavat usein oikeiston pussiin). Kaupunginvaltuustossa Koskela on tehnyt toistaiseksi kaksi valtuustoaloitetta. Tone of voice oli yhtäkkiä muuttunut. Hän itse ajatteli tehneensä kampanjan, joka piti sisällään teemoja hyvinvoinnista, kulttuurista, ilmastonmuutoksesta, koulutuksen tasa-arvosta ja julkisten palveluiden resursseista. Koskela melkein unohti mainita siitä, mutta sellainen on joka tapauksessa tulilla. Kotona opetettiin, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Tiiviisti esiteltynä respectabilityn eli kunniallisuuden käsitteessä on kyse siitä, millainen nainen saa yhteiskunnan silmissä olla. Sellaisesta toipuminen on hidasta ja sahaavaa. Sen postauksen yhteydessä se oli… otin kritiikin vastaan ja se oli aivan validia”, hän on sanonut jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Minja Koskela ei oikein osaa sanoa, oliko hän jo nuorena poliittisesti valveutunut kansalainen. Yksi asia oli Koskelalle kuitenkin vaikea: siirtymä feministiaktivisti Minja Koskelasta poliitikko Minja Koskelaksi. Ainoa kotona koettu arvoristiriita, jonka Koskela haluaa haastattelussa jakaa, liittyy lävistyksiin. Tehtävää oli sanalla sanoen paljon. Nyt, lehden ilmestyttyä, ensimmäinen single Keep Me In The Dark on ollut julki jo jonkin aikaa.. Juuri sillä kerralla Koskela myös leipoo brownien. Kunniallisuuden ideaa vasten työväenluokkaisuus näyttäytyy aina jonain, jossa on jotain vähän liikaa: joko nainen kiroilee liikaa, käyttää meikkiä liikaa tai pukeutuu liian paljastaviin vaatteisiin. Välillä hänen seurassaan tuntuu siltä kuin olisi suorittamassa sukupuolentutkimuksen perusopintoja
Tänä keväänä vasemmistoliiton piti kuitenkin jälleen uudistua, eikä uudistumisella ollut tällä kertaa mitään tekemistä nuorennusleikkauksen kanssa. päivän jälkeen. Vladimir Putinin Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan Ukrainassa, ja nyt puolueen piti määritellä uudelleen kantansa Suomen mahdolliseen Natojäsenyyteen. Minja on hyvin pitkään toiminut politiikassa, tehnyt politiikkaa”, Arhinmäki sanoo puhelimessa. NÄIN MÄ KUITENKIN TEIN, JA TEIN SEN ENNEN KUIN HALLITUS OLI PÄÄTÖSTÄ TEHNYT.”. ”No siis Minjahan on ollut hyvin vähän aikaa puoluepolitiikassa. Ulkopolitiikka on luikerrellut myös Helsingin kuntapolitiikkaan, kun kaupunginhallitus päätti helmi-maaliskuun vaihteessa tukea Ukrainaa yhteensä 350 000 eurolla. Vasemmistoliiton linjat ovat niin ikään muuttuneet 20 vuodessa Arhinmäen sanoin ”aidosti punavihreiksi” ja poliitikkojensa näköisiksi – siis esimerkiksi vastaamaan sisällöllisesti neljännen aallon feminismiä, jota Minja Koskelakin edustaa. Kaikki kuitenkin muuttui helmikuun 24. Meillä kai on ikäeroa noin kymmenen vuotta. ”Vaikka rakenteista tykkäänkin puhua, niin onhan tässä tosi vaikee jättää sitä omaa, henkilökohtaista kokemusta kaiken tän ulkopuolelle. Musta Suomessa poliitikko-sana ymmärretään liian usein synonyyminä puoluepolitiikassa toimimiselle. Mun pääkanava on Facebook, Minjalle se on Instagram.” Kun Arhinmäki asettui ensimmäisen kerran kuntavaaleissa ehdolle Helsingissä vuonna 1996, vasemmistoliitosta puhuttiin auringonlaskun puolueena. Samalla tavalla on tapahtunut myös edellisellä tapaamiskerralla (Koskela halusi tarkentaa, että 1) sivistys on hänelle arvo sinänsä ja 2) jokainen instituutio, joka jättäytyy me too -liikkeen ulkopuolelle, jättää tunnistamatta oman valta-asemansa). Siksi Koskela ilmestyy maaliskuun loppupuolella tietokoneen ruudulle Teams-haastatteluun. ”Kukaan ei enää puhu vasemmistoliitosta puolueena, jossa ei olisi nuoria toimijoita. Se semmonen oma olotila on muuttunut tässä kuukauden aikana. Edeltävänä viikonloppuna Li Andersson on pitänyt turvallisuuspoliittisen linjapuheen vasemmistoliiton puoluevaltuustossa, jossa hän on korostanut, ettei puolueen kannata tehdä Nato-jäsenyydestä hallituskysymystä. ”Tällaset ulkopoliittiset keskustelut kuntapoliitikon näkökulmasta… tuntuu yllättävältä olla tässä keskustelussa”, Koskela sanoi. 27. Minja Koskela siis on paitsi todella aikaansaava ihminen, myös hyvin tarkka ja huolellinen. Puolueaktiivit olivat pääsääntöisesti keski-ikäisiä tai vanhoja miehiä, hyvä jos Helsingissä oli muutamia alle 30-vuotiaita ehdokkaita. On tullut niin fundamentaalisia kysymyksiä, joita on pohtinut liittyen Suomen turvallisuuteen, ”EN OLISI IKINÄ SILLOIN KUN VIIMEKSI NÄHTIIN OSANNUT AJATELLA, ETTÄ MÄ KIRJOITAN PROAKTIIVISESTI INTERNETIIN, ETTÄ SUOMEN PITÄÄ VIEDÄ ASEITA SOTAA KÄYVÄÄN MAAHAN. 2 6 Tapaamisen aluksi Koskela on myös halunnut tarkentaa aiemmin sanomiaan asioita. Olemme kyllä tammikuussa puhuneet Koskelan kanssa Natosta ja Venäjästä. Pikku hiljaa puolueessa alkanut sukupolvenvaihdos kuitenkin eteni. Tämän on huomannut myös Koskelan läheinen työpari Helsingin kaupunginhallituksessa, pitkäaikainen vasemmistopoliitikko ja Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki. Virke on sellainen, että vielä pari viikkoa sitten Koskela ei olisi ikinä kuvitellut voivansa kirjoittaa mitään sellaista. Keittiössään brownie-taikinaa alustaessaan Koskela kertoi vastustavansa Suomen jäsenyyttä sotilasliitossa. Vielä silloin kun Merja Kyllönen valittiin eduskuntaan 30-vuotiaana naisena vuonna 2007, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä oli eduskunnan miesvaltaisin ja vanhin. Minja on selkeästi tätä sukupolvea. ”Se on jännä huomio. Ja Minja on myös selkeesti kärkinimiä niistä, jotka eivät tulleet mukaan puoluerakenteen tai puoluehierarkian kautta”, Arhinmäki sanoo ja viittaa Li Anderssoniin ja ministeri Hanna Sarkkiseen, jotka ovat kumpikin vaikuttaneet puolueen nuorisojärjestössä. Maailmanpoliittisen tilanteen osalta keskustelu kääntyi silloin oikeistopopulismin nousuun. Puolueen eduskuntaryhmä puolestaan oli naisvaltainen ja nuorentunut. L uotisuojaliivit, kypärät, paarit ja ensihoitoaseman varustus tulevat varmasti tarpeeseen, mutta Ukrainassa tarvitaan aseita. Sellainen vaikutus Venäjän aloittamalla hyökkäyssodalla on kuitenkin ollut. Arhinmäen mielestä Koskela suoriutuu poliitikon työn tylsästä puolesta erinomaisesti – siis asioihin perehtymisestä ja taustatyön tekemisestä. ”Mut on vakuuttanut se, miten tarkkaan hän perehtyy asioihin, selvittää asioita ja haluaa oppia, vaikka Minja ei ole ollut kuntapolitiikassa pitkään mukana eikä voi Helsinkiä tuntea niin syvällisesti.” Puolueen sisälläkin voi olla kuplia, Arhinmäki sanoo sitten. Hän kuului niihin, joille Koskelan valtava äänimäärä kuntavaaleissa tuli yllätyksenä. Kun Arhinmäki valittiin Helsingin apulaispormestariksi ja hän luopui kansanedustajuudesta kesän 2021 lopuksi, hän oli eduskuntaryhmänsä konkari, joka istui valtiopäiväikänsä puolesta täysistuntosalin eturivissä. helmikuuta Minja Koskela on päätynyt siihen, että Suomen pitää viedä aseita Ukrainaan, ja hän kertoo siitä Twitterissä
t o u k o k u u 2 2 2 2 7 Asu: koru Eero Hintsanen mekko Vejits paitapusero Sand hame Hálo
2 8
”MÄ AION NYT SEURAAVAKS HAKEA EDUSKUNTAAN, JA MUN POLIITTINEN HAAVE ON SAADA MAHDOLLISIMMAN PALJON VALTAA, JOTTA MÄ VOIN TEHDÄ SITÄ MUN POLITIIKKAA. Kuten poliitikko sanoisi: työ jatkuu. Koskelalla oli vielä väitöskirjankin viimeistelyä jäljellä. Mut se tulee silleen pala kerrallaan ja askel kerrallaan, ja mä en voi tietää etukäteen, miten asiat menee. Osallistuttuaan Nato-keskusteluun hän sai kuulla, että Nato-kannan panttaaminen oli taktista viivyttelyä. MUT SE TULEE SILLEEN PALA KERRALLAAN JA ASKEL KERRALLAAN, JA MÄ EN VOI TIETÄÄ ETUKÄTEEN, MITEN ASIAT MENEE.”. Näin mä kuitenkin tein, ja tein sen ennen kuin hallitus oli päätöstä tehnyt.” Kannanotosta tuli palautetta omiltakin. Mut sit se vaan pitää hyväksyä. ”Kyl mä ainakin ihan aidosti pohdin asioita liittyen tähän uuteen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Samassa tekstissä Moilanen huomautti, että 1990-luvulla perustettu vasemmistoliitto on haluton puhumaan siitä, miten aiemmin historiassa osa ”rauhanaatetta” ajaneista järjestöistä itse asiassa tuli levittäneeksi Neuvostoliiton propagandaa. ”Mä aion nyt seuraavaks hakea eduskuntaan, ja mun poliittinen haave on saada mahdollisimman paljon valtaa, jotta mä voin tehdä sitä mun politiikkaa. K un Venäjän hyökkäyssota Euroopassa alkoi, Koskela nukkui muutamat yöt käpertyneenä entistäkin tiukemmin lapsensa viereen. Vasta reilun puolen vuoden ajan vasemmistoliiton kuntapoliitikkona toiminut Koskelakin teroitti sosiaalisessa mediassa tuomitsevansa Putinin sodan ja Venäjän toimet mutta ei silti välttynyt vanhoilta stereotypioilta. Koskela julkaisi Bluestocking-blogiaan A-lehtiin kuuluvassa Lily-portaalissa. ”Mun Nato-kanta on tällä hetkellä se, että se ei ole enää ehdottoman kielteinen. Näillä näkymin Koskela aikoo väitellä kesällä. Elsen kanssa oleminen tuntui tärkeältä. Hänethän oli vasta valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon! Nyt Koskela sanoo ymmärtävänsä, miksi häneltä tiedustellaan asiaa. Militarismin ja Yhdysvaltojen kritiikki on aina kuulunut vasemmistoliiton ytimeen. Omilta tullut palaute ei sinänsä ole ihme. Ja mä toivon, että politiikka pysyy mun ammattina, että mä voin sitä tehdä.” Ennen vaaleja on paljon muutakin tekemistä. Mut eihän sitä voi sivuuttaa, että se on tehnyt tästä kuukaudesta henkilökohtaisesti raskaan”, Koskela sanoo Teamsissa. Mustread-verkkomediassa päätoimittaja Anne Moilanen kysyi jutussaan, miten vasemmistoliitto enää eroaisi muista puolueista, jos se ei enää vastustaisi Nato-jäsenyyttä. t o u k o k u u 2 2 2 2 9 eurooppalaisten turvallisuuteen… Tietty ne kaikki uutiset, joita Ukrainasta tulee, niin niissä ei ole kyse mun tunteista. ”En olisi ikinä silloin kun viimeksi nähtiin osannut ajatella, että mä kirjoitan proaktiivisesti internetiin, että Suomen pitää viedä aseita sotaa käyvään maahan. Väitöskirja ohjaajalleen hän on sanonut, että jos hän ei väittele nyt, hän ei väittele vähintään vuoteen – tai kenties koskaan. Koskelalla on päivä työ, ja lisäksi Elsen kanssa on rakennettava torneja olohuoneen lattialla, sitä Koskela haluaa tehdä enemmän kuin mitään muuta. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson on kertonut, että seuraavat eduskuntavaalit ovat hänen viimeisensä puolueen puheenjohtajana. Ja nyt me eletään aika erilaista aikaa kuin esimerkiksi silloin, kun mä oon sun kanssa viimeksi keskustellut.” Joten käydään läpi nyt uudestaan se Nato-kanta. Miten se on Minja Koskelalla muuttunut. Rauha oli yhä tärkeä tavoite. Tai kuten Minja Koskela asian muotoilee: että he pääsisivät toteuttamaan toimijuuttaan. Joku hämmästeli sosiaalisessa mediassa, miten nuori vasemmistolainen voi hylätä rauhanaatteen. Puheenjohtajamme taisi juuri todeta, että politiikkaa tehdään ajassa. Ja se on se, että mä haluan harkita kaikkia mahdollisia näkökulmia ja käydä semmosen kunnollisen punninnan siitä asiasta.” ”Sit kun on huhtikuu ja tää juttu tulee ulos, niin täähän voi olla kaikki ihan vanhaa asiaa. Moilanen työskenteli vuosina 2012–2014 kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen erityisavustajana. Koskela itse ajatteli tilanteesta ihan toisin: aseita viemällä Suomi puolusti demokratiaa, mikä oli hänen oikeustajunsa mukaista. Oikeastaan Koskela on taipuvainen ajattelemaan niin, että juuri arjen pitää nyt pyöriä. Mutta vaikka Putin eteni Ukrainassa, kaupunginvaltuuston esityslistat täyttyivät samaan malliin kuin ennenkin. Kun mtv3:n toimittaja vuonna 2021 kysyi Koskelalta kunta vaalipäivän jälkeen tämän suunnitelmista tavoitella paikkaa puolueen johdossa, Koskelalla oli pitelemistä pokassa. On tehtävä niitä asioita, joita ukrainalaisetkin kenties toivoisivat voivansa olla vapaita tekemään. Voi olla, että siinä vaiheessa kaikki punninta on käyty, mut sit se on semmosta.” Kuulostaa ihan poliitikko Minja Koskelan puheelta. Tapahtumia oli vaikea käsittää, niistä oli vaikea saada otetta. Helsingissä oli lumikaaos, minkä takia jalankulkijat joutuivat harppomaan autotiellä vaarallisesti. Olisi huolehdittava siitä, että koronan takia kotikoulua käyneet lapset saisivat tukea, että he pääsisivät viimein harrastuksiin ja tapaamaan ystäviään, että he pääsisivät osaksi yhteiskuntaa
Nyt maat joutuvat nopealla tahdilla tekemään perusteellisen turvallisuuspoliittisen päätöksen, jota ne ovat vältelleet 70 vuotta. Teksti Janne Arola Kuvitus Pauli Salmi. Millaisiin yhteisiin arvoihin ratkaisu perustuu. 3 P E L O N J A Y S T Ä V Y Y D E N M A A N T I E D E Suomi ja Ruotsi ovat rakkaita ystäviä ja riitapukareita, joilla on pitkä kokemus arvaamattomasta itänaapurista
t o u k o k u u 2 2 2 3 1 Teksti Janne Arola Kuvitus Pauli Salmi
Ja kun loikataan taas vuosisata eteenpäin 1900luvun alkuun, nähdään Ruotsin ryhtyvän rakentamaan jopa suu ruudenhulluksi kutsuttua sotilaslinnaketta pohjoisen Bodenin alueen vuorille lähelle rannikkoa ja Suomen rajaa. Talvisodastakin Ruotsi julisti pysyvänsä erossa mutta antoi silti Suomelle nykyrahassa mitaten jopa lähes 500 miljoonan euron arvosta sotatarvikkeita, muun muassa lentokoneita. Saksalaisjoukot ajoivat ruotsa laiset nopeasti pois saarelta, mutta sen hallinta kysymykset hiersivät Suomen ja Ruotsin välejä vuosien ajan. Ensinnäkin maita sitoo yhteen tietynlainen keskinäisriippuvuus ja kohtalonyhteys. Miksi se on niin tärkeää. ”Ruotsi halusi neutraliteettipolitiikkansa myötä pysyä erossa suurvaltakonflikteista, ja se vei lopulta voiton puolus tusyhteistyöstä”, Roitto sanoo. P oliittisen historian dosentti, ajatuspaja Magmassa työskentelevä Mikko Majander on seurannut ja tutkinut ruotsalaista politiikkaa pitkään. Tutkijatohtori, historioitsija Matti Roitto Jyväskylän yliopistosta sanoo, että ruotsalaisten Venä jäpelko periytyy viimeistään tältä ajalta. Ruotsi taas oli 1900luvulla Suomelle sen geopoliittisen aseman ankkuri, Poh jolan keskusvalta ja ahtaissa paikoissa henkireikä läntiseen, demokraattiseen maailmaan. päivän jäl keen myös aika konkreettiselta – varsinkin Itämeren ympäris tössä. Ruotsin näkökulmasta ajatus kulkee niin, että itsenäinen, riippumaton ja vapaa Suomi on myös Ruotsin turvallisuusetu. Suomen asia on meidän, kuului tunnettu iskulause. Hän erottaa maiden historiasta kaksi tulkintalinjaa, joilla on merkitystä juuri tällä hetkellä. Lisäksi Ruotsista tuli yli 8 000 vapaaehtoista taistelijaa, joista valtaosalla oli myös rintamavastuuta. Suomi taas ei tunnetuista syistä voinut maailmansotien jälkeen tehdä itsenäisiä liittoutumispäätöksiä, varsinkaan län teen. Kun pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä ei saatu sovit tua, Tanska ja Norja päättivät vuonna 1949 lähteä Nato jäsenyyden tielle ja Ruotsi halusi pitää kiinni neutraliteetis taan. Ruotsi on niitä harvoja maita, joita Suomen turvallisuusratkaisut aidosti kiinnostavat maan omista intresseistä johtuen. Ruotsi pel käsi tosissaan, että Venäjä pystyisi Suomen rautatieverkoston tukeman maayhteyden kautta ”iskemään tikarin suoraan sen sydämeen” ja jakamaan maan kahtia. U lkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu on tehnyt väitöskirjansa ideoiden vaikutuk sesta Suomen ulkopolitiikkaan. Pian tämän jälkeen viriteltiin myös pohjoismaista puolus tusyhteistyötä, joka kuitenkin viime hetkellä kariutui. Moni johtava poliitikko sekä Suo messa että Ruotsissa on kuitenkin todennut, että mahdollisen jäsenyyden hakemisessa pitäisi edetä yhtä matkaa naapuri maan kanssa. Taaskaan Ruotsin alueilla ei taisteltu, mutta yhtäk kiä sen itärajan takana oli epävakaana ja laajentumishaluisena pidetty suurvalta, jonka puskurina oli ja pysyi Suomi. Vai hypätäänkö suosiolla 1800luvun alkuun, jolloin Suomi siirtyi Suomen sodan myötä kokonaan Venäjän keisarikunnan vallan alle. Katsotaanko esimerkiksi 1700luvun alkuun, kun Venäjä päätti Ruotsin suurvaltaaseman suu ressa Pohjan sodassa ja miehitti Suomen mutta ei kajonnut ydinRuotsin maaalueisiin. Pari vuotta sitten hän julkaisi kirjan Suomen ja Ruotsin kompleksisesta kumppanuudesta. Sen vuoksi Suomikin joutuu läntisen naapurinsa kanssa teke mään nopealla aikataululla päätöksiä, joita maat ovat enem män tai vähemmän vastentahtoisesti vältelleet 70 vuoden ajan. Ruotsissa hoetaan parin sadan vuoden kokemuksella, kuinka ”liittoutumattomuus on palvellut meitä hyvin”. Suomi taas on ollut eurooppa laisten sotatantereiden rajavyöhykkeenä ja joutunut kussakin ajassa suhtautumaan turvallisuuteensa pragmaattisemmin”, Majander sanoo. Hänestä nykyhet ken tulkintaa parhaiten auttava taitekohta oli toi sen maailmansodan loppu, kun Suomen ulkopoli. Väite saattaa tuntua itsestäänselvyy deltä mutta helmikuun 24. Vaikka kansalaismielipide molemmissa maissa näyttää ole van nyt Natojäsenyyden puolella, varsinkin Ruotsin sosiaali demokraatit tuskailevat asian kanssa enemmän kuin sisar puolueen jäsenet Suomessa. Tavoitteena oli suojata maalle tärkeitä merenkulkuyhteyksiä ennen kaik kea venäläisiltä. Tähän tulokseen Ruotsi tuli myös vuonna 1930, kun puolustusyhteistyötä seuraavan ker ran yritettiin rakentaa. 3 2 M aantieteilijä Waldo Toblerin ensimmäi sen maantieteen lain mukaan ”kaikki liit tyy kaikkeen, mutta läheiset asiat ovat tiiviimmässä yhteydessä toisiinsa kuin kaukaisemmat”. Suomen itäinen naapuri aloitti suursodan ja on parissa kuukaudessa aiheuttanut vain reilun tuhannen kilometrin päässä Helsingistä enemmän tuhoa ja siviilien kuolemia kuin olisi ikinä voinut kuvitella tapahtuvan rauhan ajan Euroopassa. V uonna 1918 kesken Suomen sisällissodan Ruotsi miehitti Ahvenanmaan. Lopulta yk:n edeltäjän Kansainliiton neuvotteluissa vuonna 1921 Ahvenanmaan hallinta palautui Suomelle. ”Ruotsissa on tatuoitunut kansakunnan identiteettiin, että on mahdollisuus pysyä konfliktien ulkopuolella, osin geopolitii kan, osin ulkopolitiikan ansiosta. O n makuasia, kuinka kaukaa Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittista historiaa kannattaa lähteä purkamaan. Suomi on kerta toisensa jälkeen ollut osallisena maailmanpolitiikan melskeissä. Toinen puoli maiden symbioosia on kuitenkin se klassinen realiteetti, jonka mukaan kukin maa on viime kädessä itse vas tuussa omasta turvallisuudestaan
Ruotsi oli se, joka meni aina suoraan mukaan kaikkeen”, Ojanen sanoo. Kun Ruotsi lopulta lopetti ydinaseprojektinsa, on epäilty, että sen vastineeksi maa sai Yhdysvalloilta salaiset turvatakuut sen varalle, että maahan joskus hyökättäisiin. Aivan yhtä jalkaa Suomi ja Ruotsi eivät kuitenkaan ole edenneet. Ruotsi oli myös jo vuonna 1949 mukana perustamassa Euroopan neuvostoa, joka on vanhimpia ihmisoikeusjärjestöjä koko maailmassa. Erityisesti euja Nato-kysymyksiin perehtynyt Hanna Ojanen sanoo, että tapauksen merkitystä Suomen ja Ruotsin suhteille on myös liioiteltu. Ojanen arvioi Suomen pyrkineen eu:hun ensisijaisesti siksi, että Ruotsikin haki. R uotsi teki omaehtoista ulkoja turvallisuuspolitiikkaa muutenkin kuin puheiden tasolla. Suomi noudatti edelleen yya-ajan henkeä, mutta ajatukset vapautuivat pikkuhiljaa. Ruotsalaiset eivät tarkoituksellisesti pimittäneet ey-linjansa muutosta, ja joka tapauksessa kyse oli vasta uudesta linjauksesta, ei varsinaisen hakemuksen jättämisestä. Esimerkiksi 1940-, 1950ja 1960-luvuilla ulkoministerinä toimineen Östen Undenin johdolla ruotsalaisilla viranomaisilla oli epävirallinen lupa tehdä yhteistyötä ulkomaisten toimijoiden kanssa niin kauan, kun kansainvälisiä sopimuksia ei rikottu eikä ulkoministeriö ollut niissä virallisesti osallisena. Ruotsi kehitti salassa jopa omaa atomipommia. Ainakin osalla johtavista suomalaispoliitikoista oli käsitys, että maat informoivat toisiaan etukäteen, jos päättävät hakea jäseniksi. Mikko Majanderin kirjassa kuvataan, kuinka Suomen sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Pertti Paasio ja puoluesihteeri Ulpu Iivari istuivat edellisenä iltana Siltasaaren puoluetoimiston takkatuvassa odottamassa Tukholmasta soittoa, jota ei koskaan tullut. ”Siinä mielessä Ruotsin hakemus oli tärkeä hetki, että Suomi ei olisi enää mitenkään voinut jättäytyä ulkopuolelle”, Ojanen sanoo. Oli ihmeellistä, että Suomi liittyi Euroopan neuvostoonkin vasta vuonna 1989, kun kaikki muut ei-sosialistiset Euroopan maat olivat olleet jäseninä jo pitkään ja neuvoston ulkopuolella oli Suomen lisäksi Albania. RUOTSI OLI SE, JOKA MENI AINA SUORAAN MUKAAN KAIKKEEN.” – H A N N A O J A N E N. Kävi kuitenkin niin, että lokakuussa 1990 Ruotsissa sosiaalidemokraattien johtama hallitus ilmoitti yllättäen haluavansa maan parlamentilta uuden päätöksen, ”joka ilmaisee aikaisempaa selvemmin ja myönteisemmin sanankääntein Ruotsin tavoittelevan ey:n jäsenyyttä”. Jälkikäteen myös esimerkiksi kokoomuksen Pertti Salolainen ja presidentti Mauno Koivisto pitivät tapausta osoituksena siitä, että ruotsalaisiin ei voinut sopimuksista huolimatta tosipaikan tullen luottaa. Virallisissa puheissa minkäänlaista kiirettä kummallakaan maalla ei ollut. Mietittiin siis ennen kaikkea sitä, mitä Moskovassa asioista ajatellaan. Ruotsi arvosteli kovin sanoin esimerkiksi Yhdysvaltojen toimintaa Vietnamin sodassa ja Neuvostoliiton tekemää Tšekkoslovakian miehitystä kuuluisana vuonna 1968. Ruotsin silloisen opetusministerin Olof Palmen arvosteltua Neuvostoliittoa Prahan kevään jälkimainingeissa Suomen Tukholman-suurlähettiläs Ralph Enckell totesi Suomen pyrkivän hoitamaan suhteensa sekä itään että länteen yhtä hyvin, Ruotsi yhtä huonosti. 1 980-luvun lopulla Neuvostoliiton liitokset alkoivat natista. ”Suomi ikään kuin järjestö järjestöltä odotti sitä, että ne muuttuvat epäpoliittisiksi ja niistä häviää vastakkainasettelu idän ja lännen välillä. Vaikka Suomi ja Ruotsi olivat kylmän sodan aikana virallisesti puolueettomia maita, doktriinia oli mahdollista toteuttaa eri tavoin. Ruotsalaisten ärhäkät kannanotot ärsyttivät Suomen johtavia poliitikkoja Kekkosesta Koivistoon. Suomella on alusta saakka ollut ulkopolitiikassaan ”SUOMI IKÄÄN KUIN JÄRJESTÖ JÄRJESTÖLTÄ ODOTTI SITÄ, ETTÄ NE MUUTTUVAT EPÄPOLIITTISIKSI JA NIISTÄ HÄVIÄÄ VASTAKKAINASETTELU IDÄN JA LÄNNEN VÄLILLÄ. Pitkän linjan diplomaatti ja suomalaisen ulkopolitiikan voimakas taustahahmo Max Jakobson taas on kuvannut kylmän sodan ajan olleen suomalaisille ”reaalipolitiikan kaurapuuroa” mutta ruotsalaisille ”moraalipolitiikan kaviaaria”. Suomi ja Ruotsi olivat käyneet kahdenkeskisiä keskusteluja mahdollisesta liittymisestä Euroopan yhteisöön. Siihen asti Suomi oli ollut aika erilainen maa kuin Ruotsi.” Vaikka Suomen ja Ruotsin kaltaisten puolueettomien maiden sitoutumista esimerkiksi eu:n yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan aluksi epäiltiin, maat ottivat eu:ssa aktiivisen linjan ja osallistuivat innokkaasti esimerkiksi liittouman kriisinhallinnan kehittämiseen. ”Se oli tavallaan myös käännekohta, jonka jälkeen maat ovat edenneet samalla lailla. t o u k o k u u 2 2 2 3 3 tiikassa tapahtui ideologinen muutos: ryhdyttiin pakon edessä tekemään realistista ulkopolitiikkaa, jossa asioita katsottiin sisäpoliittisen prisman läpi. ”Ruotsi osasi tosi hyvin pelata kaksilla korteilla”, Matti Roitto sanoo. Sekä Ruotsi että Suomi hyväksyttiin eu:n jäseniksi lopulta vuodesta 1995 alkaen. Maltillinen Suomi vältteli diplomaattisesti tiukkoja kannanottoja, mutta Ruotsin valtiojohdon internationalistiset sosiaalidemokraatit tykittelivät kriittisiä näkemyksiä maailman suurista kriiseistä ja tuomitsivat niiden osapuolia. Suomessa taas katsottiin ihmisoikeuksien keskiöön nostamisen olleen enemmän länsieurooppalainen asia, sanoo Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen tutkimusjohtaja Hanna Ojanen
3 4
Kun Venäjä elokuussa 2008 lähetti joukkojaan Georgian sotaan ossetialaisseparatistien tueksi, tuttuun tapaan Venäjän suurin kriitikko oli Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt, joka vertasi Venäjän toimintaa Adolf Hitlerin menettelytapoihin. On käynyt jopa niin, että pikkuvelisyndroomasta kärsinyt Suomi on noussut turvallisuuspolitiikassa tiennäyttäjän asemaan. S uomi on koko ajan pitänyt kiinni alueellisesta puolustuskyvystään, laajasta asevelvollisuudesta ja huoltovarmuudesta. Roitto on yhdessä Jyväskylän yliopiston historian apulaisprofessorin Antero Holmilan kanssa tutkinut Suomessa ja Ruotsissa käytyä Nato-keskustelua. 2 000-luvun kuluessa sekä Suomi että Ruotsi ovat tulleet niin lähelle Natoa kuin on mahdollista ilman virallista jäsenyyttä. Toiseen maailmansotaan liittyvässä historiankirjoituksessa on kysytty, oliko Suomi muiden armoilla ollut ajopuu vai koskivene, jonka suuntaan oli itse mahdollista vaikuttaa. En muista tällaista ykkösluokan tilannetta, jossa Ruotsi olisi näin riippuvainen ja kiinnostunut Suomesta.” Vielä kylmän sodan aikana yksi Ruotsin puolueettomuuspolitiikan olennaisia argumentteja oli, että maan pysyminen liittoutumattomana antaa enemmän liikkumatilaa Suomelle. ”Näkemykseni on, että koko ajan on varauduttu pahimpaan mutta pyritty olemaan erossa sellaisesta, mikä sitoisi väärässä kohtaa ja väärällä paikalla konfliktiin, mikä voisi aiheuttaa ongelmia”, Roitto toteaa. Pesu sanoo, että vaikka koskiveneanalogia on hieman kulunut, soutamisella ja paatin ohjaamisella on silti merkitystä, vaikka virran suunta on ollut selvä. Hän kuvaa maiden Nato-lähentymisiä ennemmin ovelaksi proaktiiviseksi ulkopolitiikaksi kuin ”hivuttautumiseksi”, josta puhuvat useimmiten Nato-kriitikot. Matti Roitto vertaa, että jos kyse olisi valmisruoka pakkauksesta, pitäisi vain lisätä vesi, ja keitos olisi valmis. Roitto selittää, että oikein muita ulkoja turvallisuuspoliittisia vaihtoehtoja mailla ei ole edes ollut, kun aluksi eu:n virallisenkin linjan mukaisia olleet yhteiset turvallisuusratkaisut ovat jääneet paperitiikereiksi osin siksi, että valtaosa eu-maista on jo Natossa. Ruotsi taas ei ole ajanut mitään erityistä Venäjä-politiikkaa vaan kehittänyt eu:n itäistä kumppanuutta yhdessä Puolan kanssa. ”Ruotsalaisten itseymmärrykseen ei tahdo mahtua, että Suomi on heitä päättäväisempi ja nopeampi tällaisessa murroskohdassa. ”Joskus voidaan olla tilanteessa, että on vain huonoja vaihtoehtoja. Samaan aikaan on totta, että historiassa on ollut useita helpompia aikoja miettiä vakavasti Natoon hakemista, mutta sitä ei ole tehty. Veden lisäämisen aika saattaa olla pian. Roitto arvioi, että jos Suomen kehityskulku tämänhetkiseen tilanteeseen Naton kynnykselle ei ole ollut määrätietoista ja aktiivista, niin sanotusti nestemäistä ulkopolitiikkaa, jossa on etsitty oikeita rakoja, päättäjien kompetenssia on syytä ihmetellä. t o u k o k u u 2 2 2 3 5 Venäjä-painotus, jota edusti esimerkiksi niin sanottu Pohjoisen ulottuvuuden aloite yhteistyöstä eu:n, Venäjän, Norjan ja Islannin kanssa. Jos Ruotsi olisi mennyt Natoon, se olisi pannut Neuvostoliiton tiukentamaan otettaan Suomesta. Samoin on laita pohjoismaisen puolustusyhteistyön kanssa: Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä, eikä niillä ole erityistä tarvetta yhteistyön lisäämiseen Suomen ja Ruotsin kanssa. Vaikka maailmantilanne on mikä on, kukaan ei varsinaisesti tälläkään hetkellä pakota Suomea hakeutumaan Natoon, vaan valinta on poliitikkojemme käsissä. Mikko Majander sanoo, että nyt maa joutuu tilille puheistaan. Kansa ei ole halunnut, päätöksentekijätkin ovat olleet kukin mistäkin syystä kriittisempiä. Ruotsi taas luopui asevelvollisuusarmeijasta vuonna 2010 ja on esimerkiksi antanut epämääräisen solidaarisuuslupauksen naapurimaidensa auttamisesta mahdollisessa aseellisessa selkkauksessa. Niin on historiassa ollut. Mutta nyt ei ole.” ”RUOTSALAISTEN ITSEYMMÄRRYKSEEN EI TAHDO MAHTUA, ETTÄ SUOMI ON HEITÄ PÄÄTTÄVÄISEMPI JA NOPEAMPI TÄLLAISESSA MURROSKOHDASSA. EN MUISTA TÄLLAISTA YKKÖSLUOKAN TILANNETTA, JOSSA RUOTSI OLISI NÄIN RIIPPUVAINEN JA KIINNOSTUNUT SUOMESTA.” – M I K K O M A J A N D E R. Mihin tahansa Suomi ja Ruotsi katsovatkin, Nato tulee kulman takaa vastaan. Hän arvioi Suomen ja Ruotsin olevan tällä hetkellä sotilaallisesti, mentaalisesti ja monilla muillakin tasoilla lähempänä toisiaan kuin kertaakaan vuoden 1809 jälkeen. ”Pitkässä perspektiivissä on historiallinen käänne, että Suomi on tällä hetkellä niin iso argumentti ruotsalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.” M utta joutuvatko Suomi ja Ruotsi maksamaan siitä, että Nato-päätös on tehtävä nopeaan tahtiin pakon edessä. Nyt argumentti onkin kääntynyt niin päin, että jos Suomi liittoutuu, Ruotsinkin pitää liittoutua. Ne ovat tehneet Naton kanssa rauhankumppanuussopimukset, hankkineet Natoyhteen sopivaa aseistusta ja osallistuneet lukuisin liittouman harjoituksiin. Ulkopoliittisen instituutin Matti Pesu sanoo, että kysymys hakemuksen ajankohdasta ei ole lainkaan mustavalkoinen
3 6
Teksti Petteri Ala-Kivimäki Kuvat Vesa Koivunen. t o u k o k u u 2 2 2 3 7 M A L J A TÄY T E E N Tampereen keskustaan rakennettiin uusi monitoimiareena. Voisiko siellä vihdoin kokea täydellisen viihde-elämyksen
Nokia-areenassa sijaitsevan Lapland-hotellin huoneesta avautuu ikkuna ja parveke katsomoon eli maljaan. Ei siis ihme, että tätä mystistä maljaa ovat tavoitelleet tarmokkaasti muun muassa Indiana Jones, natsit, Kuningas Arthurin ritarit ja ristiretkeläiset. Siltä on viety kaikki tapahtumat ja identiteettikin, kun nimisponsori Hartwall repi nimikyltit areenan seinistä. K ristinuskon mytologiassa Graalin maljaa käytettiin Jeesuksen viimeisellä ehtoollisella tai vaihtoehtoisesti siihen laskettiin Jeesuksen veri. Nokia-areenalla pelaavat jääkiekkojoukkueet Tappara ja Ilves jahtaavat kiivaasti Suomen mestarille ojennettavaa kiertopalkintoa, Kanada-maljaa. Monitoimiareenoilla tämä malja tarkoittaa täydellisen sujuvaa viihde-elämystä. Mutta ehkä Tampereen Nokia-areenalla opittu edeltäjien virheistä! A loitamme kaikkein pyhimmästä. Kukaan ei halua maksaa siitä, että saa hikoilla alasti ja tuijottaa venäläistä näköalattomuutta. Täältä voi seurata omassa rauhassa konserttia tai ottelua. Entisen Hartwall-areenan entinen kruununjalokivi lienee nyt Suomen surullisin vip-sauna. Perinteinen Architectural Digest -lehti kirjoitti joulukuussa, että Tampereen ydinkeskustaan rakennettu Nokia-areena on maailman jännittävin uusi stadion, joten sieltä tämä malja saattaisi löytyä. Ottelun tai konsertin ulkopuolelta löytyy aina jokin särö, joka pilaa kokemuksen virheettömyydestä: vähäiset vessat, kylmät ruuat, kalliit juomat, päättymättömät jonot, korkeat hinnat, tympeä palvelu, olemattomat parkkipaikat, pitkät etäisyydet, töykeät järjestyksenvalvojat, väärä lämpötila, epäselvät opasteet, puuttuva julkinen liikenne, myrsky... Sitä on jahdattu erinäisistä linnoista ja luolista mutta yleensä turhaan. Saunasta ei sentään näe areenalle. Nokia-areenan erikoishuone sen sijaan kiinnostaa kovasti ihmisiä ja toimittajia. Uuden Hartwall-areenan ylpeyden aihe ja erikoisuus oli aitio, jonka saunasta pystyi katsomaan jääkiekko-otteluita ja muita areenan tapahtumia. Se on joka tapauksessa arvostettu astia. 1997 valmistunut Hartwall-areena oli lähes 25 vuotta Suomen tärkein monitoimiareena vietyään valtikan 1990 käyttöön otetulta Turkuhallilta. Nykyaikaisten monitoimihallien konsepti on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja niissä tavoitellaan helppoa ja vaivatonta kulttuurikokemusta, jossa jonot ovat lyhyitä mutta tarjoilutiskit sekä ruokaja juomalistat pitkiä. Katsomon muodosta juontuva nimitys on osuva ammattitermi areenalle, sillä se liittyy rakennukseen monella tavalla. 3 8 N okia-areena on malja. Viime joulukuussa avatun Tampereen uuden monitoimihallin malja halutaan täyteen, aivan piripintaan, mahdollisimman usein. Legendan mukaan maljan löytäjä saa kaikkien aikojen kannustinpalkkion: ikuisen elämän ja kylkiäisenä äärimmäisen onnen ja sen sellaista. Tänään lauantaina Ilves kohtaa KalPan liigaottelussa, ja yö kahden hengen Arena view -hotellihuoneessa maksaa 570 euroa. Tällä hetkellä Hartwall-areena on venäläisomistuksessa sekä pakotteiden ja halveksunnan kohteena. Samalta hotellikäytävältä saa maksua vastaan käyttöönsä saunallisen aition. Hintaan ei sisälly tapahtumaa, vaan. Mutta olisiko Nokia-areenassa mahdollista siemaista maljojen maljasta, Graalin maljasta. Tarun perustella malja kuuluu siis samaan harvinaisuuksien tuoteperheeseen Runsaudensarven ja Sammon kanssa. Sillä nimellä areenan työntekijät kutsuvat areenan kenttää ja sitä kiertävää katsomoa. Ja asiakkaat juovat mielellään maljan ottelun tai konsertin ohessa, lasin viiniä tai tuopin olutta. Myös vaivattoman ja kokonaisvaltaisen nautinnon löytäminen urheilutai musiikkitapahtumasta on erittäin hankalaa
t o u k o k u u 2 2 2 3 9
4
A reenan aulaan on vapaa pääsy, kunhan läpäisee turvatarkastuksen. ”Minähän lupasin, että täällä on tungosta”, hän huikkaa ja virnistää. Näissä hotellin kuudennen kerroksen huoneissa tai aitioissa on luultavasti Suomen paras mahdollisuus aistia virheetön viihde-elämys, ainakin jos pitää yksityisyydestä. Nyt aula on lähes tyhjä. Hotellihuoneen vieras pystyy aitio-oven avauksella liittymään muiden katsojien äänekkääseen seuraan tai hän voi halutessaan huomioida tapahtumia hillitymmin lasien takaa. Järjestyksenvalvoja Ville kertoo, että muuten tyhjän maljan aitioparvekkeelle on jäänyt avuttomia asiakkaita lukkojen taakse, pelkkiin kylpypyyhkeisiin kietoutuneina. Täydellisen asiakaskokemuksen murentaminen täytyy aloittaa jostakin. Lopulta uuden areenan paikka ja rahoitus järjestyivät. Hän kantaa paperiin käärittyä kukkakimppua, josta pilkistävät keltaiset kukinnot ja vihreät lehdet. Johnny Cash -tyyliin pukeutuneen Villen täytyy päästä töihin areenan käytäville ennen kuin ensimmäinen erätauko alkaa. Aution aulan jälkeen areenan alemmalle katsomokäytävälle siirtyminen tuntuu tunkeutumiselta jättimäiseen lihahyytelöön. Nyt Nokia-areenasta haetaan mallia uusille maailman monitoimihalleille. Tänä keväänä Nokia-areena isännöi jääkiekon mm-kisoja. Tampereen areenan esikuva oli Rogers Place, joka valmistui Edmontonin keskustaan 2016. Sen pitäisi olla valmis 2040. Seuraavaksi uutta hallia pohdittiin Pyynikille ja sen jälkeen Sorsapuistoon, mutta niitäkin ideoita kaupunkilaiset vastustivat liikaa. Tyyntä myrskyn edellä. Kotijoukkue Ilveksen värit. NYT NOKIA-AREENASTA HAETAAN MALLIA UUSILLE MAAILMAN MONITOIMIHALLEILLE. Sen rakentaminen sujui ilman suuria ongelmia, mutta nimi on aiheuttanut hämminkiä senkin edestä. Silloin Tampellan tehdasalueelle kaavailtiin mahtipontiselta kuulostavaa Tamhattanin aluetta, jonne olisi rakennettu jopa 40-kerroksisia pilvenpiirtäjiä ja niiden lomaan uusi jäähalli. Ne halutaan rakentaa keskustaan, jotta niihin pääsisi helposti julkisilla liikennevälineillä tai kävellen. Viime marraskuussa sponsorinimeksi tuli Nokia-areena. Myös hissit ovat aiheuttaneet hieman samankaltaisia tilanteita, sillä hissin sisällä ei ole lainkaan perinteisiä kerrospainikkeita. Vastaan tuleva nuoripari avaa hotellihuoneensa oven. t o u k o k u u 2 2 2 4 1 areenan valvomo avaa ikkunan edessä olevan verhon sekä parvekkeen oven sähkölukon, jos hotellivieraat ovat ostaneet lipun konserttiin tai otteluun. Se oli Suomen ensimmäinen jäähalli ja pitkään yksi Tampereen maamerkeistä, mutta uudesta jäähallista kaupungissa haaveiltiin jo 1980-luvulla. Viimeistään Friends & Brgrs -hampurilaisravintolan kohTAMPEREEN AREENAN ESIKUVA OLI ROGERS PLACE, JOKA VALMISTUI EDMONTONIN KESKUSTAAN 2016. Parisängylle on viikattu harmaa viltti v-muotoon, ja seinästä töröttäviin poronsarviin voi ripustaa fanihuivin. Nokia-areenan valvomo sulkee verhot ja lukitsee parvekkeen oven kauko-ohjatusti noin puoli tuntia tapahtuman päätyttyä. Nimeä pilkattiin ja vastustettiin. Muutama asiakas istuu Taproomin pöydässä, ja trubaduuri virittelee ääntään ja kitaraansa. Huoneen lämpötila on säädetty 21,4 asteeseen. Kaiken kukkuraksi nimestä suuria summia luvannut Uros-yhtiö osoittautui rahattomaksi vedätykseksi, ja areenan nimi palautui viralliseen muotoonsa: Tampereen Kannen areena. Tampere oli pitkään Suomen jääkiekon pääkaupunki, kunnes Helsinki vei pikku hiljaa huomion ja vaikutusvallan. Uuden areenan ansiosta Tampere on taas kiekkokukkulan kuningas Suomessa. Valvomon valvova silmä ei näe kaikkea. Aula on auki joka päivä aamukahdeksasta yhteen yöllä. ”Yhtenä viikonloppuna sata raumalaista jäi niihin jumiin”, järjestyksenvalvoja sanoo. Katsomotason ruuhkaisimmat käytävän kohdat muistuttavat ylibuukattua sukellusvenettä tai bogotalaista liikenneympyrää. Areenaan mahtuu noin 13 000 ihmistä katsomaan jääkiekko-ottelua. Siellä on kasino ja sen Taproom-panimoravintola. T ampereen Hakametsän jäähalli valmistui 1965. Hotellin uudet, kalliit ja suojaisat puitteet eivät varjele täydellisesti viihdetapahtuman vitsauksilta. Tampereen keskustan läpäisevän rautatien päälle rakennetaan kansi ja sen päälle kokonainen uusi kaupunginosa tornitaloineen, Kannen alue. Järjestyksenvalvoja Ville on jo paikalla. Nokia-areena on osa suurempaa kokonaisuutta, mihin virallinen Kannen areena -nimikin viittaa. Parvekkeella on tilaa viidelle. Nokia-areenan alla oleva kansi on vasta ensimmäinen monista. Se ei ollut kaikkien mielestä sukupuolineutraali. Hissi tilataan ja haluttu kerros valitaan kerroksen seinään kiinnitetystä kosketusnäytöstä, joka ei ole kovin selkeä. Itse katsomoon kuljetaan automaattiporteista ja nousemalla portaat. Tässä ottelussa heitä on 10 609. Ensimmäinen sponsorinimi oli Uros Live -areena. Mies on ajatellut huomaavaisesti yksityiskohtia. Areenan ohessa pitää olla asuntoja, toimistotiloja, ravintoloita, hotelleja ja niin edelleen. Hotellin käytävä on hiljainen, mutta järjestyksenvalvoja ennustaa, että areenan yleisökäytävillä tilanne on päinvastainen. NE HALUTAAN RAKENTAA KESKUSTAAN, JOTTA NIIHIN PÄÄSISI HELPOSTI JULKISILLA LIIKENNEVÄLINEILLÄ TAI KÄVELLEN.. Tamperelaiset eivät innostuneet korkeista tornitaloista, joten Tamhattan-projekti haudattiin nopeasti ja uusi halli sen mukana
Katsomon ja kaukalon ääniä ei kuulu tänne lainkaan. Kukaan ei pääse sivulle, eteen tai taakse. Katsomoiden ovet ovat kiinni, eikä niiden takana käynnissä olevasta kiihkeästä jääkiekko-ottelusta ole tietoakaan. Tuhansilla ihmisillä on vain 18 minuutin erätauko aikaa hankkia juotavaa, syötävää, käydä vessassa tai tupakalla, jos he haluavat ehtiä takaisin katsomoon katsomaan ottelua, josta ovat maksaneet. Sekaan heitetään vielä reilu nokare kiirettä. Ihmiset jonottavat pikaruokatiskin kassoille, ja vierekkäiset jonot muodostavat käytävälle monta poikittaista patoa, joiden läpi käytävän suuntaisesti etenevät yrittävät puikkelehtia. Jämsäläinen harrastelätkäporukka on reissannut junalla tutkimaan uuttaa areenaa, jonne oli kuulemma helppo ja mukava matkustaa, ja sisäänkäyntikin sujui joutuisasti. Valitettavasti samalla menettää itse ottelun ja sen tunnelman. 4 2 dalla eteneminen hidastuu merkittävästi. T oinen erä alkaa. TÄHKÄN LAVA ON TYYLIKÄS. Miten siitä pääsee eroon. Sen runsaat palvelut paljastuvat vetäytyneen ihmismeren alta. KYLLÄ POPEDAKIN OLI HYVÄ.”. Ilmeistä päätellen moni olisikin mieluummin jossain muulla, vaikka tyhjentämässä mökkinaapurin huussia paljain käsin. Ehkä Architectural Digest -lehti tarkoitti jännittävällä tätä. ”Ei tästä tule mitään”, Ilveksen fanipaitaan pukeutunut nainen parahtaa ja kääntyy ystävänsä kanssa pois. Pikaruokaravintolan vierekkäiset kassajonot ja esimerkiksi vessoihin tai muihin ravintoloihin pyrkivät ihmiset kiertyvät umpisolmuksi yllättävän kapealla käytävällä. Alkoholi on nautittava erätauolla, sillä sitä ei saa viedä katsomoon, paitsi yhteen pieneen katsomonosaan. Jo pelkkä kiireettömän arkipäivän perusmuotoinen jonotus raivostuttaa erittäin helposti nykykuluttajan, ja nyt Friends & Brgrsin edustalla on käynnissä jonotuksen Waterloo. Kun kierrätettävä malja on vihdoin saalistettu ja juotu, sitä tuijotetaan kuin porilaista ystävää. Tampereella on voimakas perinne jäähallin katsomokäytävän kiertämisessä ympäri erätauon aikana. Yhtä hyvin voisi olla ostoskeskuksen kirjastossa. Nyt jämsäläiset ovat jumissa käytävällä hampurilaispaikan kohdalla kuin vr:n vaunut lumipyryssä. Jämsäläisten mielestä areenan käytävä on aivan liian ahdas ja ravintolapisteillä liian vähän työntekijöitä. Niistä soi Markku Aron laulama Ensi kertaa, joka on käännösversio Rainbow-yhtyeen I surrender -hitistä vuodelta 1981. Käytävä tyhjenee nopeasti. Eniten tungoksesta kärsivät ensi kertaa areenalle saapuneet. ”Kun ei pääse oikein katsomaan, mitä muuta tarjontaa täällä olisi tai saisiko jostain paremmin ruokaa ja juomaa”, ryhmän puhemies ”Soppa” sanoo ruuhkan keskellä. Seiniltä puuttuvat taulutelevisiot, joista voisi katsoa peliä. Paikalliset asukkaat, jotka ovat ehtineet tutustua Nokia-areenaan, osaavat jo välttää pahimmat ruuhkat ja luovia oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tavallinen kovamuovinen keskioluttuoppi muuttuu areenan kapeilla käytävillä lähes saavuttamattomaksi tavoitteeksi, jonka metsästäminen vaatii Indiana Jonesin päättäväisyyden, fyysisen suorituskyvyn ja resilienssin. Motti. Tulokkaat ihmettelevät ahdistuneena, että tässäkö tämä hehkutetun ja kalliin areenan erätauon elämyslautanen on: jonoangstia venyvällä ja kokkareisella juustokastikkeella. ”TÄÄLLÄ ON HYVÄ ÄÄNENTOISTO. Tilaa ja rauhaa ei tarvitsekaan hakea kalliisti hotellin puolelta. Steriiliin tilaan vuotaa edes hieman rosoa lonkerojuomiin erikoistuneen ravintolan kaiuttimista. Lisäksi liian lähelle tunkevat tuntemattomat ihmiset laukaisevat suomalaisissa helposti stressireaktion. ”Ensi kertaa olen seinää vasten mä joutunut sydämessäin...” OVELLA PÄIVYSTÄVÄ JÄRJESTYKSENVALVOJA ON KOKEMUSASIATUNTIJAMME. Tarjolla olisi vaikka mitä huikopalaa, mustastamakkarasta tulisiin siipiin
t o u k o k u u 2 2 2 4 3
Kalle oli lyönyt ottelusta vetoa, ja kun Lahti voitti yli viidellä pistellä, hän nettosi ottelun tuloksen ansiosta 4 990 euroa. Aika ahdas on käytävä. Kallen vedonlyöntivoitolla saisi areenassa 277 kebab annosta ja ruokajuomaksi yhtä monta lonkeroa. Halli on kyllä hieno.” Pete ja Kalle pääsivät areenassa melko lähelle täydellistä lasvegasmaista viihdeelämystä: viisi tonnia kuittaa kevyesti tungoksesta aiheutuneen harmituksen. Lahti tasoitti ottelun Nokiaa vastaan viimeisellä sekunnilla ja voitti jatkoajalla 106–97. Osa vanhemman polven Canadienskannat tajista jupisi, että uusi areena oli liian hieno, väljä ja toimiva. 4 4 Laulu sopii hyvin tunnelmaan. nhlseura Montreal Canadiens muutti vuonna 1996 uuteen monitoimiareenaan, nykyiseen Centre Belliin. Pystypöydän miesnelikko on aavistuksen voipunut erätauon kamppailusta. ”Se tukkii koko käytävän, joka on muutenkin ahdas. Mutta melko nopeasti safkaa täällä saa, myyntipisteitä on niin paljon.” Ottelua näyttävien televisioiden lisäksi he kaipaisivat käy tävälle teatterista tuttua kelloa, josta pystyisi seuraamaan, koska erä taas alkaa. Yhtälö on hankala, kun jopa kymmenet tuhannet katsojat haluavat yhtä aikaa vessaan tai ostoksille. Yhtäkkiä viereisestä pöydästä kuuluu klassinen huuto. Seuraavalla viikolla Nokiaareenassa esiintyy Lauri Tähkä. Seuran entinen kotihalli Forum oli valmistu nut vuonna 1924. ”No ni, nyt tuli!” Pete ja Kalle eivät katso kännykästä jääkiekkoa ja tuuleta maalia vaan kotimaista koripalloa. Sen näytöllä pyörii peli. Voiton euforiassakin Pete osaa analysoida ja ihmetellä aree nassa vallitsevaa tapaa jonottaa suoraan käytävän poikki. Lisäksi heidän suo sikkijoukkueensa Ilves voitti lopulta KalPan. J oskus käytävätungos voi olla jonkinlainen masokis tinen nautinto, kärsimys, joka yhdistää. Nuoremmat kannattajat ottivat kuitenkin kernaasti käyt töön uuden areenan, joka sekään ei silti pystynyt täysin ratkaisemaan ikiaikaista ongelmaa: väentungosta urheilu tapahtuman tauolla. ”Täällä pitää tosissaan taistella, että pääsee eteenpäin. Löytyisikö täydellinen viihdeelämys sieltä. Kaksikko tanssii ja huutaa. Forumin veteraanit jäivät kaipaamaan Forumin ankeutta, jossa he kylki kyljessä hengittivät samaa tupakansavupilveä. ”Jes!” Kaksi miestä tuijottaa yhtä kännykkää. Mutta vedonlyöntivoitto ei ole lainkaan Nokiaareenan ansiota
Ennen konserttia nautitaan porukalla ruokaa ja juomaa, ja juhlatunnelma jatkuu vielä pitkään keikan jälkeen. Konsertti sen sijaan on monesti pidempikestoinen rituaali. Nokia-areenakin on rakennettu ahtaalle keskustatontille. Leveä käytävä on kallis tai jopa mahdoton toteuttaa. Omalle paikalle voi ostaa, maksaa ja tilata kännykkäsovelluksen avulla syötävää ja juotavaa tai vaikka fanipaidan. Urheilutapahtumaan saavutaan usein omalla autolla juuri ennen sen alkua ja sieltä lähdetään melko nopeasti pois. Myynnin ja jonotuksen sujuvuuteen satsataan. Suomessa ravintoloitsijat ja seurat eivät ole juuri innostuneet ruuan ja juoman myymisestä katsomoon, sillä se koetaan kalliiksi ja lainsäädännön vuoksi hankalaksi. Parhaimmillaan katsojan ei tarvitse edes nousta areenan penkiltä, mutta hänellä on silti vatsan päällä lepäämässä rauhoittavan kokoinen nacholautanen ja istuimen käsinojan mukireiässä siihen täydellisesti solahtanut kylmä virvoke. Katsomoon tarjoilukaan ei ole kiihdytyskaista käytäväruuhkien ohitse. Myyntipisteiden määrä ja palvelun nopeus ratkaisevat, ehtiikö areenavieras takaisin katsomoon ennen kuin show jatkuu. Ostoskeskuksista tutut ravintolamaailmat jäivät lyhyeksi trendiksi, sillä niin sanotuista food courteista oli erityisen vaikea päästä pois. Korkea avoin tila taas syö rutkasti aulapäädyn katsomokäytävien neliöitä. Lisäksi näyttävyys nakertaa monesti hallin toimivuutta. Juuri tällaiseen venytettyyn nautintoon Nokia-areena on teo. Pohjois-Amerikassa palveluja tarjoilukulttuuri on läpeensä ammattimaista. Muutama vuosi sitten arkkitehdit yrittivät ehkäistä erätauko-, puoliaikaja väliaikaruuhkia piirtämällä myyntipisteet pois käytäviltä. Helppoutta on todella vaikea toteuttaa erityisesti moderneissa monitoimiareenoissa, joiden alta löytyy erittäin arvokasta tonttimaata. Ruuhka vaihtoi taas vain paikkaa. Areenan pääaula on auki kolmen kerroksen verran, jotta valo pääsee tulvimaan isoista ikkunoista. t o u k o k u u 2 2 2 4 5 ja aikaa sekä tilaa on rajatusti. Se nimittäin siirtää tungoksen kohti wc tiloja, vaikka yksittäinen tilavarakkoinen katsoja voikin päästä nirvanaan. Nokia-areenan pahimpia ruuhkia voisi lieventää jo sillä, että jonoja rajattaisiin lentokenttänauhoilla käytävän suuntaisiksi. S uosikkiartistin konsertti on ainutlaatuisempi tapahtuma kuin esimerkiksi jääkiekko-ottelu, joita voi katsoa kotona televisiosta monta kertaa viikossa. Kyse ei ole vain tilaratkaisuista. Erityisesti Pohjois-Amerikassa viihde-elämyksestä nauttimisen vaivattomuutta on pohdittu paljon
Ovella päivystävä järjestyksenvalvoja on kokemusasiatuntijamme. Bändi saapuu lavalle, viimeisenä Lauri Tähkä. Siksi eroosio on jo ehtinyt kuluttaa ala-aulan miesten vessan posliinikalustoa. Katsomoiden ovet ovat vielä kiinni. Hän on Obelixin, Super Marion ja jääkiekkojoukkueen lempeän huoltajan hyväntuuENÄÄ YHDESSÄ VESSAN KOLMESTA WC-PÖNTÖSTÄ ON JÄLJELLÄ MUOVINEN ISTUINRENGAS KANSINEEN. Minulla ei ole edes radiota...” Rauhoitu hyvä mies. Konserttisalissa ollaan kuin elokuvateatterissa, josta poistutaan vain harvoin ja hädän hetkellä. “Ei minulla ole mitään ohjeita, tämä on ihan hirveää. Nousemme jälleen ala-aulasta katsomokäytävälle. Tähkän lava on tyylikäs. TÄLLÄ TAHDILLA VESSAN KOLMASKIN WC-PÖNTTÖ MENETTÄÄ VAKOISEN MUOVIPEITTEENSÄ KAHDEN KUUKAUDEN SISÄLLÄ.. Tähkän konsertissa ei ole väliaikaa, joten käytäville ei muodostu lainkaan ruuhkia. Pääovien viereen pystytetyssä Lauri Tähkä -fanituotekaupassa myydään Lauri Tähkä -suklaalevyjä, mutta moni kantaa kädessään toisenlaista alumiiniin pakattua elintarviketta: Hart wallin sinistä lonkerotölkkiä. ”Okeeiii.” Ensimmäisenä Tähkä laulaa kappaleen Jääkukkia. Se on eräänlainen symbolinen viestikapula Hartwall-areenalta Nokia-areenalle. Käytävällä mahtuisi juoksemaan ja lyömään jokaisen kassatyöntekijän kanssa vuorotellen ylävitosen, aivan kuten jääkiekkoilijat tekevät maalin jälkeen lipuessaan vaihtopenkin editse. He ovat jakautuneet ympäri rakennusta, eikä käytävätukoksia synny. Käytävällä vallitseva tyyneys on viikon takaisen jääkiekko-ottelun erätaukoaladobin täydellinen vastakohta. Areenassa on silti runsaasti ihmisiä, sillä järjestäjä Live Nationin mukaan Lauri Tähkän konserttiin on myyty lippuja lähes yhtä paljon kuin viime lauantain jääkiekko-otteluun, lähes 10 000. Pikaruokapaikkojen työntekijät seisovat toimettomana rivissä kassojensa takana. Enää yhdessä vessan kolmesta wc-pöntöstä on jäljellä muovinen istuinrengas kansineen. Hirveä on kyllä täysin väärä sana kuvaamaan areenan atmosfääriä. 4 6 riassa oiva paikka hotelleineen ja ravintoloineen. Ilmapiiri on miellyttävä. Tällä tahdilla vessan kolmaskin wc-pönttö menettää vakoisen muovipeitteensä kahden kuukauden sisällä. b-puolen katsomon sisäänkäyntiaukolla seisova nuori järjestyksenvalvoja ei tiedä, koska maljaan pääsee sisään. Aulassa etenee vakain mutta hitain askelin tuuheaviiksinen mies. A reena pimenee, ja penkkiriveillä sekä permannolla kaivetaan kännykät esiin ja painetaan videonappia. Viinibaarin kuhinan ja muutaman naistenvessan jonon jälkeen areenan käytävällä avautuu aavikko. Aina se ei ole tosin nautinto, joka venyy. ”Täällä on hyvä äänentoisto. ”Miten nämä toimivat?” Areenan ala-aulassa lukuisat konserttivieraat jonottavat jo moneen suuntaan – vaatenaulakolle, baaritiskille ja ennen kaikkea permannolle, vaikka keikan alkuun on yli pari tuntia aikaa. Lauri Tähkän keikan edellä Kotipizzan lähetti seisoo katutason hissiaulassa kaksi jäähtyvää pitsalaatikkoa sylissään ja tuijottaa hissien kosketusnäyttöä. Kannen areenan miestenvessan puuttuvat varusteet eivät kuitenkaan latista mielialoja. On tamperelaisen hallin aika kantaa Suomen johtavan monitoimiareenan soihtua. Kyllä Popedakin oli hyvä.” Lavan edessä sadat paljaat käsivarret muodostavat suuren tytisevän nakkimukin. Ihmisiä on rutkasti, mutta aulassa mahtuu kulkemaan sujuvasti
t o u k o k u u 2 2 2 4 7 linen yhdistelmä. Nokia-areena haluaa pitää ihmiset sisällään mahdollisimman pitkään, kuten minikokoisen Las Vegasin kuuluu. Varsinkin, jos arviointiperusteina käytetään palveluiden vaivattomuutta ja sujuvuutta, joita oppii arvostamaan iän myötä. Kaikki tarvittava on lähellä – ravintolat, hotellit, kaupat, liikenneyhteydet. Yksin harppova raavas mies erottuu harvinaisuutena. Areenan sijainti on täydellinen: Yksi askel Nokia-areenan ulko-ovesta, ja asiakas on Tampereen keskustassa. Silti areenan ehdottomasti paras ominaisuus on, että sieltä on niin helppo poistua. Ehkä malja onkin lopulta tämä kaikki.. Hänen päätään koristaa mustavalkoinen Lauri Tähkä -pipo, jossa on pinkki tupsu. Lauri Tähkä on tehnyt mieheen suuren vaikutuksen. M onitoimiareena on kuin amfibioauto, aina kompromissi, mutta väliajattomien konserttien pitopaikkana Nokia-areena toimii mainiosti. Miehen olemus on muuttunut. Onhan se mutkatonta. Se halaa ja kuiskii: Älä lähde vielä, ota jallua, ota lonkeroa, ota hampurilainen. Areenassa on enimmäkseen naisporukoita ja pariskuntia. Jää yöksi. Hän puristaa kädessään siniseen ruutupaitaan sointuvaa lonkerotölkkiä. Päähine on asteltu reilusti korvien yläpuolelle ja sojottaa kuin tärkättynä kohti kattoa. Kasvoilta on helppo lukea, että hän on juuri nyt tyytyväinen elämäänsä tässä tamperelaisessa monitoimiareenassa. Hetken kuluttua mies juttelee iloisena permannolle johtavien porttien edessä naiselle. Lonkerotölkki. Toisessa kädessä on yhä sininen viestikapula. Tähkän keikalla on ihmisiä, jotka syövät ja juovat sekä yöpyvät areenassa
Hänen työnsä on jatkuvaa havaitsemista, kuuntelua ja näyttämön kielen tutkimista. Teksti Maija Alander Kuvat Timi Kuosmanen. 4 8 K U I S K A A J A N K A T S E Kuiskaaja Irene Taurinen on työskennellyt 150 vuotta täyttävässä Kansallisteatterissa vuodesta 2009. Hän on siellä, missä teatteri pandemian ja globaalien kriisien ajassa yhä puolustaa paikkaansa
t o u k o k u u 2 2 2 4 9
Hän on aina siellä, missä esitys vasta etsii muotoaan. Se on paikka, jossa kuiskaaja Taurinen harjoituksissa istuu. 5 K ansallisteatterin Suurella näyttämöllä on ahdasta. Kun hän tuurasi toista kuiskaajaa Minna Leinon ohjaaman Sanantuojan harjoituksissa, yhtä näyttelijöistä vaivasi, ettei hän tiennyt, kuka on se ”hän”, johon repliikissä viitataan. Kuiskaaja Irene Taurinen pahoittelee tungosta. Koneen käyttö on ainut digitalisaation mukanaan tuoma seikka kuiskaajan työssä. Jos jonkin asian sanotaan tapahtuvan näytelmän aikana kuusi kertaa, Taurinen katsoo, että näin myös on. Suuren näyttämön katsomo pursuilee kuin täytekakku: sen kullatut aitiot, pylväät ja punaiset samettipenkit avautuvat lavalta käsin melkein pelottavan perinteisinä. Kyseessä oli erityisen monipolvinen tekstiryöppy, jossa lauseiden tekijät vaihtuivat tiuhaan. ”Tässä näyttelijä ottaa kahvikupin, menee ovesta.” S uuren näyttämön katsomon etunurkassa on pieni aitio. Esillä. Komedian ja tragedian välissä häilyvässä esityksessä kieli on keskeinen keino. Vakava komedia, luonnehditaan käsiohjelmassa. Niistä 13 viimeisintä Irene Taurinen on työskennellyt talossa papereineen, yliviivauskynineen ja havaintoineen, joista esityksen selkäranka vähitellen itää. Kampaamo kertoo kahdesta kampaamoyrittäjästä, joiden laskut kasaantuvat, perheet oireilevat ja liiketila hajoaa käsiin. Soppi on kuin sisältä samettinen kuumailmapallon kori – ahdas mutta ylellinen. ”Mistä tilanteeseen tullaan ja mitä sanat aiheuttavat. Ensimmäinen penkkirivi on näyttämöä niin lähellä, että sen keskellä istujan on nähdäkseen taitettava niskansa vähän kivuliaaseen asentoon. Kuiskaaja päivystää kuin lennonjohdossa tai avaruusasemalla, sillä tarkoitus ei ole puuttua asioiden kulkuun niin kauan kuin ne sujuvat. Minimalistisen kerrostalolavasteen keskellä törröttää pala hämyistä metsää. On Pintaremonttia, Hamletia ja Sanantuojaa. ”Sitten selvitimme pronominit alkutekstistä.” Mukana harjoituksissa ovat näytelmän kaikki versiot. Hahmon sisäinen kaari ja tekstin syy-seuraussuhteet kirkastuvat usein, kun kuiskaaja ja näyttelijä hahmottelevat logiikkaa repliikkien muistamiseen. Vain kuiskaaja on paikalla aina, ensimmäisistä harjoituksista esityskauden loppuun. Jos näytelmä on käännetty suomeksi, Taurinen osallistuu kielellisten epäjohdonmukaisuuksien tai epäselvyyksien selvittelyyn. Niin lähellä, että näyttelijöiden ilmeet ja eleet tulevat suodattamattomina esiin, ajattelu näkyy. Ammattinimikkeensä vastaisesti kuiskaaja ei nimittäin kuiskaa vaan leikkaa äänellään näyttämön kudokseen täysin kuuluvasti. Näytelmän harjoituksissa esimerkiksi päädyttiin pohtimaan, miksi muutoin lempeä hahmo kiroili niin paljon. Kun näyttelijä turhautuu itseensä, tekstiin tai tilanteeseen, Tauriseen osuu usein tunteen ensimmäinen kärki. ”Siinä pitää miettiä, onko unohdettu jotain niin olennaista, että se aiheuttaa myöhemmin esityksessä ongelmia”, Taurinen selittää. Toisaalta puuttumisen on oltava nopeaa ja radikaaliakin silloin, kun virhe tai sattuma uhkaa suistaa esityksen raiteiltaan. Irene Taurinen ei ole koskaan halunnut näyttelijäksi. Kuiskaajan pitää myös osata tulkita, huomasivatko näyttelijät unohduksen itse ja onko aukkoa mahdollista kuroa kiinni seuraavissa repliikeissä. Kuiskaajan roolissa hiljainen tarkkailu ja aktiivinen asioihin puuttuminen yhdistyvät jokseenkin ainutlaatuisella tavalla. Normaalisti näyttämön syvyyteen mahtuisi vaikka lyhyt juna, joka saapuu kaukaisuudesta kohti yleisöä, Taurinen sanoo. Hän tutustuu esityksen tekstiin perusteellisesti ja hankkii tarvittaessa lisää tietoa näytelmän tapahtumista, tarkistaa vuosilukuja ja seuraa tekstin sisäistä logiikkaa. Jos näyttämö on sinfonia, teksti on sen partituuri. Siellä Irene Taurinen istuu esityksen aikana, seuraa tekstiä tietokoneeltaan. Esimerkiksi tuoreessa Mika Myllyahon kirjoittamassa ja ohjaamassa Kampaamo-esityksessä eri versioita tuli niin paljon, että Taurinen viihdytti näyttelijä Sari Puumalaista kirjoittamalla tälle joka version kulmaan uuden lempinimen. Hän operoi tekstin ja näyttelijän välissä, lukee merkityksiä ja kuuntelee näyttämöä. Kun tekstiä leikataan, Taurinen saattaa auttaa näyttelijää sisällyttämään leikatun osion mukaan sanattomasti. Tekstin äärellä hän ennemmin kuuntelee kuin katsoo näyttämöä, seuraa sen pulssia ja lukuisia toisiinsa vaikuttavia tekijöitä. Vuonna 1902 avatun teatterirakennuksen remontti on poistanut käytöstä näyttämön takaosan. Jos näyttelijät esityksessä hyppäävät osan tekstistä yli, päätös puuttumisesta on tehtävä nopeasti. Muutoin toimenkuva ei ole Taurisen työuran aikana muuttunut, sillä keskiössä ovat edelleen aistit, läsnäolo, nopea ajattelu ja kyky havaita. Taustalla risteilevät metallikehikot, joiden keskellä Fanni Noroilan Ofelia puristaa appelsiinin Olavi Uusivirran Hamletin rintakehälle tuoreen Hamlet-esityksen teaser-videolla. Tarvittaessa kuiskaaja keskeyttää, tulee läsnäolollaan näkyviin ja häviää sitten taas. Kansallisteatteri täyttää tänä vuonna 150 vuotta. ”Tässä työssä pitää osata suhtautua vähän niin, että vesi valuu hanhen selästä.” Kuiskaajan työ on auttaa näyttelijää tekstiin liittyvissä kysymyksissä, Taurinen tiivistää. Nyt eri tuotantojen sisäkkäin ladotut lavasteet muodostavat lavalle retrospektiivisen simpukan. ”Se on luonnollista”, hän sanoo. Esitys käsittelee duunari-identiteetin kysymyksiä, vaikeuksien selättämistä, unelmia ja omanarvontuntoa ajassa, jossa konsulttikieli ja digialustat määrittelevät työn ehtoja. Kantaesityksen teksti saattaa muuttua paljonkin. Hän on lähempänä näyttelijöitä kuin muut työryhmän jäsenet – lähempänä kuin esimerkiksi ohjaaja, joka katsoo kokonaisuutta Taurisen selän takaa. Usein auttaa, kun ymmärtää, miksi hahmo sanoo tietyt asiat.” Samasta syystä Taurinen kirjaa lähes jokaisen repliikin perään, mitä lavalla sillä hetkellä tapahtuu
t o u k o k u u 2 2 2 5 1
5 2
”Hän löysi lopulta juuri kuiskaamisesta itselleen intohimon ja oman paikan”, Taurinen muistelee. Monesti häiriö tai katkos tulee odottamattomasta suun nasta. Toisaalta joskus myös kuiskaaja halutaan sijoittaa näkyviin, osaksi kokonaisuutta. Repliikin unohtaessaan hän juonsi kuiskaajan avun sisään suurellisesti kuin tirehtööri. Jo ajassa ennen pandemiaa teatterin ja elokuvan keinot ovat flirttailleet keskenään yhä laajemmin: laitosteatte. Esityksiä suoratoistettiin koteihin ja järjestettiin interaktiivisina monikameratuotantoina. ”Silloin pitää muistuttaa itseään siitä, ettei kiristyminen ole henkilökohtaista. Kerran nuori pääosan esittäjä kuitenkin unohti niin ison osan repliikeistään, että meni esityksessä täysin lukkoon. Ja sitten, keväällä 2020, kaikki katkesi. Näyttelijöillä on hyvin erilaisia suhtautumistapoja. P andemia kiihdytti teatterin digitaalista murrosta. Työ oli alusta asti vaivatonta, itses tään selvä osa elämää. Askel eteen, askel taakse. Sekään ei kuiskaajan työtä tai esityksen tunnel maa häirinnyt. Hän aloitti opintonsa fonetiikassa mutta vaihtoi puheviestintään heti, kun se oli mahdollista. Taurinen uskoo, että kuiskaajaksi tullaan aina vähän vahin gossa. ”Täytyy huomata, kuka tarvitsee apua alussa ja kenen taas täytyy saada tehdä koko juttu läpi ennen mitään kommentteja. Kuten suvun illal lisella, myös sukupolvien jatkumo ja aika tulevat näkyviksi. Taurisesta yleisö hakeutuu teatteriin kuin lapsi vanhempiensa kainaloon. Kiehtovampaa on olla välissä, muuttuvassa ja alttiissa tilassa, jossa väistäminen ja täsmä iskut vaihtelevat. ”Fyysisesti jaettu ilmapiiri on ihmisen sisäsyntyinen tarve”, hän uskoo. Että ensiillassa kaikki on taas ihanaa.” K un Irene Taurinen lukion jälkeen seisoi Helsingin avoimen yliopiston suomen kielen kurssin jonossa, tapahtui jotakin ratkaisevaa. Silloin myös Taurisen pokka petti. Harjoituksissa pöytään paiskattava taikina siis hajosi isoiksi kimpaleiksi ja levisi joka suuntaan kesken tunteikkaan monologin. Esimerkiksi Seela Sella ei halua, että hänelle kuiskataan enää esityksissä, hän haluaa ratkaista tilanteet itse.” Kuiskaajan ammatissa taito lukea tilanteita ja tunteiden kaaria korostuu niin, että ensiiltapaineiden kasautuessa Tau rinen imautuu mukaan levottomuuteen. Yksi talon jo eläkkeelle jää neistä kuiskaajista oli aiemmalta ammatiltaan oopperalaulaja. Alalla taustat vaihtelevat. Opettajan ammatissa ollaan esillä ja äänessä tavalla, jota Taurinen ei tunne omak seen. Taurinen ei ole koskaan epäillyt ammatinvalintaansa tai haaveillut muusta työstä. Samalla Taurinen opiskeli psykologiaa, elokuva ja televisiotutkimusta, teatteritiedettä ja latinaa. Kerran Taurinen oli menossa suoraan töistä halloweenjuhliin ja meikkasi itsensä hirviömäiseksi jo etukäteen. Harjoituksissa ja esityksissä Taurinen seuraa tekstiä ja merkitsee keltaisella värillä kaikki kohdat, joissa näyttelijä ohittaa tekstiä tai sanoo jotakin eri tavalla. Esityksissä näyttelijät unohtavat harvoin. Koska Kampaamoesityksen tarpeiston teosvastaava oli allerginen vehnälle, ei leivontakohtauksen taikinaan ollut saatu sitkoa. Siten he ehtivät yhdessä käymään koko tekstin läpi. t o u k o k u u 2 2 2 5 3 ”KUULOSTAN VARMAAN JOLTAIN SHAKESPEARELTA, MUTTA MINULLE NÄYTTÄMÖ ON PERHE.” oleminen ei kiinnosta häntä. Sitten keskustel laan ohjaajan sekä mahdollisesti näytelmäkirjailijan kanssa ja päätetään, missä kohdin teksti on lausuttava sellaisenaan ja milloin tarkoista sananmuodoista voi joustaa. Teatteri talojen sulku raivasi lisää tilaa kokeellisille muo doille, kuten yhden katsojan esityksille, somealus toille räätälöidyille esitystapahtumille ja videovälitteisille monologeille. Hän vaihtoi jonoa. Lukiossa Taurisen lempiaine oli äidinkieli. Hän sanoo viihtyvänsä paremmin Kansallisteatterin mustiin huppareihin sonnustautuvien näyttämötyöntekijöiden hämärässä joukossa. Yhdessä aineet muodostivat koko naisuuden, joka oli kuin räätälöity tulevaa kuiskaajan ammattia varten, vaikka hän ei sitä vielä silloin tiennyt. Kielen syvällinen käsittely kiinnosti häntä alusta asti myös ammatillisesti, mutta opettajaksi hän ei ole koskaan halunnut. ”Kuulostan varmaan joltain Shakespearelta, mutta minulle näyttämö on perhe”, hän sanoo. Taurisesta katsomo on kuin suvun pitkä pöytä, jonka ääreen joukolla kokoonnutaan. Sen poissaolo tuntui kehossa ja häiritsi, raivasi tilaa sen kysymiselle, miksi jatkaa juuri näyttämön parissa. Hän aistii äänensävy jen ja kasvolihasten kireyden, joskus ahdistuu. Kun pandemia tyhjensi teatterit, Tauriselle valkeni todella, miten paljon teatteri hänelle merkitsee. Taurinen itse huomasi opiskelujensa loppupuolella sattu malta, että Helsingin kaupunginteatteri etsi riveihinsä kuis kaajaa, ja päätti kokeilla onneaan. Näyttelijän toiveesta Taurinen saapui teatterille lopun esityskauden ajan aina puo litoista tuntia etuajassa. Työ vaatii myös kärsivällisyyttä ja psykologista silmää. ”Rupesin juttelemaan puheviestinnän kurssille jonottaneiden kanssa ja kiinnostuin.” Lopulta puheviestinnästä tuli Taurisen pääaine ja tämän yliopistoajan ydin. Hän työskenteli Kaupun ginteatterissa kolme vuotta ennen siirtymistään Kansallis teatteriin. Kuiskaaminen on liikettä käytännön ja teo rian, tiedon ja intuition välillä. Eräällä vanhemmalla konkarinäyttelijä oli Taurisen mukaan tapana tehdä esityksessä kuiskaamisesta ohjelmanumero. Teatterin tilassa vaihdetaan ajatuksia, nauretaan, järkytytään ja tullaan ravituksi
5 4
”Ja kun rakenne on esityksessä olemassa, sen voi hyvin rikkoa.” Tauriselle teksti on usein esityksen ydin. Kahden ikonisen taidemuodon rajankäynti saa ehkä jotkut kysymään, mitä teatterilla enää tekee. ”Kohtauksessa tuo puutarhan palanen lilluu pimeässä maailmankaikkeudessa yksinään. ”Sitähän teatteri on tehnyt aina. A S I O I TA O N P A K K O K O S K E T TA A , P A K K O M U I S TA A . Jos teksti on tarpeeksi vaikuttava ja huolellisesti tehty, se kannattelee koko esitystä, Taurinen ajattelee. Teatterissa eletty todellisuus ja illuusion todellisuus tulevat yhteen.” Taurisesta teatterissa todellisuuden kohtaamiselle annetaan yhteinen tila ja turvallinen paikka. Täällä taas jonkun on käveltävä tuohon näyttämölle tuomaan ja viemään esineitä. Teatteri tuo ihmisiä yhteisen todellisuuden ääreen tavalla, johon elokuva ei pysty. Hän viittaa näyttämöllä seisovaan Sanantuojan lavasteeseen, viipaleeseen puutarhaa, ja sanoo, että lavasteen ilmiselvä esittävyys luo jo itsessään tilan symboliikalle. Teatteri taas on hänestä metaforien aluetta, koska mitään ei voi kuvata suoraan, vaan kaikki täytyy esittää. Tuonut ihmisiä toistensa luo.” Taurisen mielestä elokuva on välineenä usein teatteria suoraviivaisempi, koska elokuvassa todellisuutta voidaan toistaa lähes sellaisenaan. ” reiden esityksiin on yhdistetty livevideota, ja uudet teknologiat ovat mahdollistaneet näyttämöllä yhä nopeampia leikkauksia ja elokuvallisempia efektejä. Sanoja ei tarvita paljon. Jos lavalla kaikki on vain sekavaa, niin olennainen kysymys siitä, miksi kyseistä esitystä tehdään, saattaa kadota.” Taurisen mielestä on aina tärkeää kysyä, mitä esitys haluaa sanoa. Kaikista kuiskaamistaan tuotannoista eniten hän kertoo vaikuttuneensa Michael Baranin. ”Tarina on kuin hiusharja!” hän sanoo ja nauraa hersyvästi. Asioita on pakko koskettaa, pakko muistaa. t o u k o k u u 2 2 2 5 5 ” E L O K U VA S S A V O I TA P A H T U A M I TÄ TA H A N S A – K U U L U U P U F F J A I H M I S E S TÄ T U L E E S I N I N E N K A N I . Taurista ei huoleta, että elokuvat tai suoratoistopalveluiden hittisarjat pyyhkisivät teatterin maailmankartalta. ”Maailma on niin kaoottinen ja esitykset välillä niin kaoottisia, että draama on katsojaa auttava kielioppi. Hän korostaa, ettei kaavan tarvitse olla aristoteelinen alku– keskikohta–loppu, mutta jonkinlainen kaari auttaa katsojaa saamaan esityksestä otteen. ”Teatteri on todellisuus”, hän sanoo. Siinä on metaforisuutta mukana, vaikka samaan aikaan suostumme siihen, että se on puutarha.” Vaikka teatterin kenttä on Shakespearen ajoista monipuolistunut, Taurinen luottaa yhä tekstin ja tarinoiden kykyyn puhutella ihmisiä. Miksi on päädytty tekemään juuri näin, kun miten tahansa muutenkin voisi tehdä. ”Vasta sitten voi kysyä, pidinkö vai enkö, aloittaa ajattelun”, hän sanoo. Kyllä teatterissakin tehdään taikoja, mutta ne taiat tapahtuvat jaetun materiaalisen todellisuuden ehdoilla. Esimerkiksi Kristian Smedsin ohjauksissa hän kertoo nauttineensa pitkistä hiljaisuuksista ja staattisista näyttämökuvista, joissa teksti vain ajoittain nousee pintaan. ”Elokuvassa voi tapahtua mitä tahansa – kuuluu puff ja ihmisestä tulee sininen kani. TÄ Ä L L Ä TA A S J O N K U N O N K ÄV E LTÄVÄ T U O H O N N ÄY T TÄ M Ö L L E T U O M A A N J A V I E M Ä Ä N E S I N E I TÄ
Hän kokee tärkeäksi aistia näyttelijöiden päivän tunnelmaa jo ennen esityksen alkua voidakseen paremmin seurata esityksen energiaa. YLEENSÄ SEURAAN, MITEN NÄYTTÄMÖN KONEISTO TOIMII, MITEN ERI SIIRTYMÄT ON SAATU TOIMIMAAN, MITEN JOKIN TEMPPU ON TEHTY. Yleensä seuraan, miten näyttämön koneisto toimii, miten eri siirtymät on saatu toimimaan, miten jokin temppu on tehty. Käsikirjoitukseen on merkattu yksityiskohtaisia huomioita näyttämön kokonaisuudesta. Ja katsomo piti rakentaa alusta uudestaan, koska sen kulma oli ensin liian loiva.” Taurinen on tullut teatterille tapansa mukaan vain jonkin verran ennen esityksen alkua, sillä varsinainen työ tapahtuu esityksen aikana. Kun Kampaamo-esitys alkaa ja katsomo pimenee, Taurinen aloittaa työnsä. Neljä ihmistä mahtuu tilaan, jos osa istuu tai likistyy seinää vasten. Päivänäytös Kampaamo-esityksestä on juuri alkamassa, mutta hän ehtii vielä esitellä vanhaa makasiinitilaa, joka raivattiin Kansallisteatterin Pienen näyttämön väistötilaksi. Väsymys, stressi ja erilaiset elämäntapahtumat vaikuttavat esityksen sisäiseen rytmiin ja sävyyn tavalla, josta kuiskaajan on hyvä olla tietoinen. ”Ja Minnan [ohjaaja Minna Leino] puhelimessa olen nimellä Melkein Lääkäri”, Taurinen huikkaa käytävästä. Tietokone nököttää matalalla pöydällä, jonka alatasolla on paljon sekalaista tavaraa. 5 6 vuonna 2018 Kansallisteatteriin ohjaamasta ja kirjoittamasta esityksestä Tyttö, joka käveli. ”Se on ehdottomasti yksi hienoimmista näytelmäteksteistä ikinä. Ei minulla ole mitään näyttäviä show-elementtejä vastaan, mutta jos pystyy rakentamaan kolmen tunnin esityksen, joka nojaa täysin kieleen, täytyy tekstin olla tosi hyvä.” Taurinen sanoo olevansa vaativa katsoja myös teatterin ulkopuolella. Paperinen versio käsikirjoituksesta on aina mukana teknisten ongelmien varalta. ”En ole tunneihminen vaan hyvin käytännöllinen. Takauma väkivaltaisesta parisuhteesta toteutetaan mustan huumorin lävistämänä leivontakohtauksena, jossa taikinaa paiskova Sari Puumalainen kertaa tapahtumia samalla, kun väkivaltaisen miehen muisto (Petri Liski) marssii sisään ja ulos ovesta irvokkaana vieteriukkona, laulaa kukkakimpuista. Lavasteen takaa nousevat saippuakuplat mainitaan, samoin kaiuttimista soiva kappale. Yleisö virtaa katsomoon. Tekstin pitää olla erityinen, jos unohdan miettiä näyttämöä ja humahdan täysin sisään esityksen maailmaan.” H yytävänä maaliskuisena lauantaina Irene Taurinen liikkuu Vallilan Kansallisteatterin aulassa seisoskelevien katsojien lomassa kuin saparopäinen varjo. Tila on ahdas mutta teatterimaisen kotoisa. Tekstiä on esityksessä paljon: se on puhekielistä ja kiivasta. Muut näyttelijät kiirehtivät jo ulkovaatteissaan pois ovensuusta, mutta Sari Puumalainen jää hetkeksi maskeerauspöydän sivuun ylistämään Taurisen ammattitaitoa. TEKSTIN PITÄÄ OLLA ERITYINEN, JOS UNOHDAN MIETTIÄ NÄYTTÄMÖÄ JA HUMAHDAN TÄYSIN SISÄÄN ESITYKSEN MAAILMAAN.”. Vallilan väistötiloissa Taurisen ”työhuoneena” toimii katsomon sivuun sijoitettu tuoli, jonka ympäristön hän on vuorannut valoa läpäisemättömällä teatteriverholla. Hetkeksi he jäävät rupattelemaan väistötilaan siroutuvasta auringosta, väentungoksesta. Pian joku lavalla sanoo ”tuulinen”, vaikka tekstissä lukee ”talvinen”. ”Mulla on sille rakkausnimi, Ireeni”, hän sanoo ensin. ”Sähän olet mitä vaan”, Puumalainen toteaa vastaukseksi. Esityksen aluksi hän varmistaa työpisteensä kunnon, käynnistää tietokoneen ja juo lasin vettä. Hahmot tosiaan kiroilevat, mutta myös takeltelevat, valehtelevat ja puhuvat toistensa päälle. Esitys on loppuunmyyty. Moneen kohtaan on kirjattu, että näyttelijä saattaa käyttää kahta eri versiota samasta lauseesta. ”Tuolta ylhäältä lenteli aluksi lintuja sisään, kunnes raot tukittiin. Henkilökunnan tilat ovat ahtaat ja parakkimaiset: näyttelijöiden pukuhuoneen täyttävät sohva, naulakko ja peilipöytä. ”Irene on mulle sellainen naisvoimahahmo”, hän sanoo. ”EN OLE TUNNEIHMINEN VAAN HYVIN KÄYTÄNNÖLLINEN. Keltaisella merkityt kohdat käsikirjoituksessa hohtavat hämärässä kuin pienet lamput. Esityksessä näyttelijät lähinnä puhuivat. Puumalainen kertoo, että heidän kuiskaaja-näyttelijäsuhteensa on erityisen läheinen, sillä he ovat työskennelleet yhdessä Taurisen Kansallisteatteriin tulosta asti. Hän tapaa näyttelijät ja jutustelee, saattaa muistuttaa jostakin sellaisesta kohdasta tekstissä, joka aiemmilla kerroilla on mennyt ”omin sanoin”. Iäkäs katsoja pikkutakissa kysyy Tauriselta, miten lipun istumapaikan löytää. Loppukumarrusten jälkeen ihmisjoukko liukuu katsomosta hiljaiseen aulaan, ja Taurinen jatkaa näyttelijöiden pukuhuoneen ohi käytävään
Vuosia sitten esittäessään Reko Lundánin Kutsumattomia vieraita -näytelmää hän oli erikseen kieltänyt kuiskaajaa kuiskaamasta esityksessä, koska luotti pärjäävänsä paremmin ilman. Hän auttaa mua uskomaan, että muistan kyllä.” Kysyttäessä kuiskaajan merkityksestä Puumalainen istuu pukuhuoneen pieneen pulleaan sohvaan ja huokaa. Nauroin, että olen korkeintaan pari vuotta. ”Irene tietää, että mulle toimii muistamisessa mielleyhtymät, joten vaikeissa kohdissa hän tarjoaa niitä. Mutta Irene on niin herkkä ja tunneälyinen, että osaa löytää jokaiselle näyttelijälle juuri ne keinot, jotka toimivat.” Puumalainen kertoo, ettei itse ole sitä tyyppiä, joka saa koko tekstin sisäistettyä ennen ensimmäisiäkään harjoituksia. Taurinen sanoo oppineensa työssä kärsivällisyyttä, mutta myös rohkeutta ja oman paikan ottamista. Ja vaikka olin kieltänyt, niin kuiskaaja pelasti mut antamalla repliikin ensimmäisen sanan. Näyttämölle siirryttäessä kuiskaajan rooli on siis merkittävä. Hän puhuu painokkaasti luottamuksesta ja kertoo sitten esimerkin kuiskaajien tarkkanäköisyydestä. Minne tahansa Irene Taurisen kanssa teatterilla meneekin, tämä pysähtyy juttelemaan. Valinta on vaikea.” ”Aijai, olen kade! Mulle se valinta olisi ihan selvä.” ”Eli uimaan!” Näyttämötyöntekijöiden hilpeä rupattelu kantautuu yläkertaan asti. Sitten hän kohdistaa katseensa tarkkuudella, jossa näkyy näyttämöä pitkään kesyttäneen ankaruus, lämpö. ”Ja sitten, kun kävelin näyttämöllä olevan laiturin päähän aloittamaan monologia, niin yhtäkkiä kaikki katosi päästä. t o u k o k u u 2 2 2 5 7 ”Kuiskaaja on yksi vaikeimpia ammatteja, koska siinä pitää olla jatkuvasti hereillä ymmärtämään eri ihmisiä ja tilanteita. ”Kuiskaajan työssä oma tila pitää itse rakentaa. Että kun tässä on sana ’muutos’ ja tuossa edellisessä kohtauksessa tapahtui muutos, niin auttaisiko se.” Puumalainen sanoo, että kuiskaajan rooli on keskeinen silloinkin, kun varsinaista apua ei enää tarvita. Nyt, kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois, kukaan ei enää estä järjestelemästä haarukoita. Siis kaikki. ”Monesti, kun harjoituksissa takeltelen, niin Irene sanoo, että ’se on sussa jo’ – ja on ihan oikeassa. ”Täällä on tiivis yhteisö”, hän sanoo. Esityksissä tieto Taurisen katseesta tarjoaa hänelle psykologista turvaa ja kannustusta, joka auttaa muistamaan. ”Kun sen noin suoraan kysyt, niin kyllä. Ohjaajan varpaille ei kannata astua, mutta voi huomata ne paikat, joissa oma asiantuntemus on eniten hyödyksi, ja astua aktiivisesti esiin.” Onko kuiskaaja taiteilija. Yksi näyttämötyöntekijöistä pyytää Taurista mukaan katsomaan työryhmän läheisille järjestettävää esitystä, mutta tämä vastaa menevänsä uimaan. Kun myöhemmin kiittelin, hän sanoi, että oli nähnyt unohtamisen mun pään asennosta. Vapaa-ajallaan Taurinen sanoo olevansa yhtä pedantti kuin kuiskaajana. Mutta toisin kävi.” Työ ruokkii sinnikästä, pikkutarkkaakin luonnetta. Pää oli eri tavalla kuin aina aiemmin.” V allilan Kansallisteatterin sokkeloisissa takahuoneissa Taurinen johdattaa vielä yhteiseen taukotilaan vieviin portaisiin. Näyttämöltä on jo purettu Kampaamon lavasteet, ja joukko Taurisen sanoin ”meikäläisiä mustissa” kasaa tilalle Faustin kalustoa. Irene Taurinen on hetken hiljaa. Ajattelen olevani taiteilija, mutta taiteeni tehtävä on saada toiset näkymään paremmin.”. ”Tai kaljalle. ”Kun allekirjoitin työsopimusta silloin 13 vuotta sitten, tuotantosuunnittelija vitsaili, että laita nimi alle siihen hautakiveen
Mulla oli sellaista jonkin verran pöytälaatikossa Lailan jäljiltä. Aku ei käytä musaa samalla tavalla yksi yhteen kuin esimerkiksi Hollywoodtai action-ohjaajat. 5 8 K E S K U S T E L I J A Teksti Suna Vuori Kuvat Jarno Kuusinen / All Over Press S äveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salonen hörppii San Fransiscossa aamukahvia samalla kun toimittaja Helsingissä siemailee haastattelun lomassa iltateetään. Leffamusan olemus ei ollut siinä mielessä vieras: se ei voi olla kovin kehittelevää, koska tärkeää on, että asiat palaavat. Omien epävarmuuksiensa äärellä säveltäjä on vasta nyt, työstäessään elämänsä ensimmäistä urkukonserttoa. Pähkäilin sitä aikani ja vastasin sitten, että voin mä yrittää. Viime marras kuussa elokuva osallistui Tallinn Black Nights Film Festivalin kilpailusarjaan, jossa se palkittiin nimenomaan musiikistaan. Odotus oli yksi pandemia-ajan projekteistasi. E S A P E K K A S A L O N E N : Voin mä yrittää” ”. Minkälaisella tilauksella ryhdyit tällaiseen tehtävään. Siinä en hallinnutkaan timelinea vaan yritin enemmänkin tehdä tiloja, joiden sisällä kokija voisi luoda oman aikajanansa tai dramaturgiansa. Aku otti yhteyttä tietäen, että istuin landella Sipoossa katsomassa, kun horsmat kasvaa. Sellaista en olisi osannut kirjoittaakaan. Aku Louhi miehen ohjaama Odotus sai Suomen ensiiltansa huhtikuun 1. Odotus on rakkauselokuva, triangeli draama, ja intiimi sanan kahdessa merkityksessä: se on pienimuotoinen ja siinä on paljon romanttisia kohtauksia ja seksiä. Olin tehnyt pari vuotta sitten Kansallisoopperassa toteutettuun virtuaaliseen Laila-projektiin musiikkia, jonka säveltäminen oli ihan erilaista kuin mikään, mitä olin tehnyt aikaisemmin. Aku sanoi, että olis tämmöinen leffa, huvittaisko sua kirjoittaa siihen musaa. Viime mainitusta syntyi muutamia hupaisia momentteja, koskapa kontrapunkEsa-Pekka Salonen sävelsi elokuvamusiikkia Aku Louhimiehen Odotukseen. Tuomaristo kommentoi musiikin ”peilaavan täydellisesti kolmen päähenkilön intohimoja, rakkauksia ja epävarmuuksia”. Nyt hän työstää myös elämänsä ensimmäistä urkukonserttoa. Joudun yleensä säveltäessä miettimään paljon sitä, mitä tapahtuu ja milloin, mutta Lailassa en miettinyt sitä lainkaan. päivänä. Työryhmässä oltiin jopa valmiita leikkaamaan kuvaa musiikin mukaan, mikä teki projektista itselleni mahdollisen lähestyä. 63-vuotias Salonen on säveltänyt ensimmäistä kertaa elokuvamusiikkia. Tietty musiikki liittyy johonkin tiettyyn aspektiin, tiettyyn tilanteeseen tai henkilöön tai emootioon
t o u k o k u u 2 2 2 5 9 Tilojen tekijä. Esa-Pekka Salonen sanoo pyrkineensä luomaan Odotus elokuvaan säveltämällään musiikilla mieluummin tiloja kuin muotoa.
Oliko tämä itsellesi mahdollisesti vielä suurempi yllätys kuin elokuvamusiikin säveltäminen. – E S A P E K K A S A L O N E N ImageIlmot2022.indd 6 ImageIlmot2022.indd 6 5.4.2022 9.58.45 5.4.2022 9.58.45. Mä olin että älä nyt, älytön idea. Isohko paketti. Hän kasasi puolestani pienen jousi porukan ikäpolvensa parhaista soittajista, kavereistaan siis. Tiedät ilmiön: jos istut ravintolassa, jossa on taustamusaa, niin miksauksesta huolimatta rumpukomppi kuuluu. Kiinnostavaa oli huomata, mitä jää jäl jelle, kun leffamusa tietyissä tilanteissa työnnetään hyvin kauas taustalle. Harvemmin jumputus kuiten kaan. Sitten se menee ainakin Los Angelesiin ja Ham puriin. Olen mä nyt leffoja nähnyt. Yritin ehdottaa, että entäpä hiljaisuus, toimisiko sellainen. Ei se mua mitenkään häirinnyt siis. En yrit tänyt luoda niinkään muotoa kuin tiloja, jotka ovat vaihtelevasti etu tai takaalalla tai minne ne nyt sitten lopullisessa eloku vassa päätyivätkään. Kantaesitys on Kato wicessa tammikuussa. Se framing on mitä milloinkin, eikä mulla oikeastaan ole siihen kontekstiin kontrollia sen jälkeen, kun pääs tän partituurin kädestäni. Oli kyllä, ja juuri se oli impulssi pyytää sel listiksi nuori, briljantti Senja Rummukai nen. Aku sanoi, että ei kun kirjoitat vaan. Mitä ajattelit, kun näit lopputuloksen. Mutta sitten se KIINNOSTAVAA OLI HUOMATA, MITÄ JÄÄ JÄLJELLE, KUN LEFFAMUSA TIETYISSÄ TILANTEISSA TYÖNNETÄÄN HYVIN KAUAS TAUSTALLE. Leffa musiikissa on samantyyppinen asetelma: joku elementti jää pintaan, vaikka suurin osa katoaisi. Tein siitä uudet arrit [sovitukset] pienemmälle jengille, ja kaikki tämä ääni tettiin sitten studiossa. Lähestymistapani oli mieles täni aika käytännöllinen, ja otin sen ikään kuin mahdollisuutena oppia jotain uutta. En lähtenyt leik kiin sillä mielellä, että tekisin jotain pyhää korkeata taidetta, jota jouduttaisiin siellä suojelemaan. Se on tilaustyö, johon kuuluu Katowicen konserttisali, jossa vihitään käyttöön uudet urut, sitten Berlii nin filharmonikot, Philharmonie de Paris sekä Musiikkitalo, johon myöskin tulee uudet urut, osin kiitos Kaijan [Saariaho]. Niinhän käytännössä muutenkin aina käy. Oliko säveltämisessäsi tässä mielessä jotenkin erilainen klangi. Sävelkieli on kuitenkin suurin piirtein samaa kuin mulla viime aikoina muutenkin on ollut. Kyllä, sellainen on tekeillä. Taisi olla muutama muukin tilaaja. Hän soitti joskus ennen pandemiaa ja sanoi, että heille tulee uudet urut, nyt kirjoitat urkukonserton. En ihan osannut ennakoida sitä, että kaikki sellai nen filigraani [koristekuvio] häviää. Elokuvassa on kuitenkin paljon muutakin musiikkia kuin sinun säveltämääsi, muun muassa tarkoituksellisen brutaalia teknoa. Jos kappaleeni soitetaan jossain konser tissa, muut säveltäjät saattavat olla vaikka Brahms ja Stravinsky. Oliko tämä alun perin mukana käsikirjoituksessa. 6 K E S K U S T E L I J A tiopintoni eivät tuntuneet kovin hyödylli siltä tässä yhteydessä. Elokuvan päähenkilö Elli soittaa selloa parissa kohtauksessa elokuvan lopussa. No, en yrittänyt tehdä mitenkään erityi sen monimutkaista musiikkia. Nyt olet säveltämässä elämäsi ensimmäistä urkukonserttoa. Olen yrittänyt muistella, miten oikein pää dyinkään lupaamaan tällaista… Hyvä ystä väni Ewa Bogusz Moore on Katowicen konserttitalon ja Puolan radion sinfonia orkesterin johtaja. Ajattelitko tekeväsi käyttömusiikkia. Lisäksi elokuvassa on sellokonsertostani pari pätkää, jotka Aku halusi välttämättä käyttää. En ajatellutkaan, että olisit suhtautunut siihen ylenkatseellisesti, vaan mietin, miltä tuntui kuulla omaa musiikkia samassa paketissa hyvin toisentyyppisten elementtien kanssa. Kun herrasväki siellä bailaa jonkun 70luku biisinkin tahdissa, niin mikäs siinä. EN IHAN OSANNUT ENNAKOIDA SITÄ, ETTÄ KAIKKI SELLAINEN FILIGRAANI [KORISTEKUVIO] HÄVIÄÄ. Itsehän en tunne juuri lainkaan tämänikäisiä suomalaisia muusi koita, joten tämä oli hyvä tilaisuus tutustua heihinkin. Pyysin tietysti mukaan myös Pekka Kuu siston, koska en voi kuvitella tekeväni cross overprojektia ilman Pekkaa
Silloinhan urkurit usein harjoittelevat, kun talo on muuten tyhjä. t o u k o k u u 2 2 2 6 1 KESKUSTELIJA -palstalla puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa. juttu lähti leviämään, ja kaikki alkoivat soitella, että hieno homma, meilläkin on urut eikä mitään repertuaaria niille, me tullaan mukaan. Tunnen molemmat solistit, jotka tulevat soittamaan sitä konserttoa, ja kumpikin antoi mulle aiheesta demon. Mulla ei ole mitään suhdetta urkuihin. Olivier Latry soittaa Pariisin Philharmonien urkuja ja on myöskin Musiikkitalon urkujen konsultti. Mistä lähdet liikkeelle, jos mitään suh detta keskeiseen instrumenttiin ei ole. Tämä synnyttää välittömästi kauhu romanttisia kliseeassosiaatioita… Sieltä se varmasti tuleekin. Tämä tuskin onnistuu tietokoneella. Olen vasta vähitellen saamassa jotain tolkkua ajatukseen urkukonsertosta. Hänen kanssaan leikin tunnin verran moderneilla uruilla Pariisissa. Latvialainen Iveta Apkalna taas on Hampurin Elbphilharmonien urkuri, jolta sain yksityisen resitaalinäytöksen keskellä yötä. Täytyy yrittää olla vähän realisti. En ole kirjoittanut vielä yhtään nuottia, tai no olen, muutaman, mutta varsinaista luonnosta ei ole. ImageIlmot2022.indd 6 ImageIlmot2022.indd 6 5.4.2022 9.58.45 5.4.2022 9.58.45. Pahinta mitä tämän asian kanssa voisi tapahtua on se, että a) en saa sitä valmiiksi tai b) tulee paska biisi. Nyt tietenkin mietin sitä jokaisena vapaa-aikani hetkenä. Eihän uruilla pääse yleensä kirkoissakaan päiväsaikaan harjoittelemaan vaan silloin, kun paikalla ei ole muita. Onko sinulla nyt urkuripartneri, jonka kanssa testailet asioita. Molemmat ovat erittäin kurjia vaihtoehtoja omalta kannaltani, mutta tällaisessa maailmantilanteessa on vaikeaa suhteuttaa omat pelkonsa ja toiveensa suuren mittakaavan katastrofeihin
Erityisesti hajuosuus ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Se, mikä hänen ruumiissaan oli vastustamatonta, nostatti omalla ihollani häpeän: nähdä itsensä niin tärkeänä, ettei vastaanottajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin reagoida. Silti näennäisestä onnistumisestani huolimatta vaikutelma ei ollut minun päälläni sama kuin tuntemattomalla, joka tuoksui kuin puutarha olisi asunut hänen ihossaan. O len ollut kiinnostunut tuoksuista koko elämäni. Kiinnitin ohikulkijaan tarkempaa huomiota vasta kun hän oli jo ohittanut minut käytävällä, sillä vasta silloin nenäni havaitsi sen, minkä tulisin muistamaan: ruusu, erittäin suoraviivainen. 6 2 E S S E E V uonna 2018 istuin edinburghilaisen bussin yläkerrassa, kun ohitseni käveli huumaavalta tuoksuva nainen. Rehottavina ne valtasivat kaikki paikat: tuoksuna, makuna, musiikkina ja kukkina. Seuraavat päivät omistin ruusuhajuveden metsästämiselle, onnistuin ja jätin kukkean tuoksujäljen minne tahansa kuljin. Ihastelin röyhkeyttä, jolla törkeä ruusu valtasi kulkuvälineen. Yritin kääntää katsettani, yhdistää tuoksun kantajaansa, mutta turhaan. Näkymätön mutta silti olemuksellaan tilaa määrittävä ihmeaine – kyse on oltava jonkinlaisesta paikasta ja tuntemuksesta toiseen. Hajun lähde ei paljastanut itseään. Yritinkö peitellä jotakin. Tuntui käsittämättömältä, että niin hienoista raaka-aineista sai aikaiseksi niin kammottavan cocktailin. Nuhjuisuuden tuntu ei paennut kehostani. Haluan tuoksua Parfyymit ovat pullotettuja ja katoavia toiveita siitä, mitä haluaisimme olla. Kerran valmistimme mummoni kanssa oman hajuveden pihan ruusupuskien terälehdistä, lahjaksi äidille. Silti tuoksussa itsessään oli jotain tavoiteltavaa. Iholleni ja vaatteisiini kerrostunut haju oli kuin ylimääräinen kerros, joka muodostui todellisen ruumiini päälle. Isosiskoni, äitini ja isoäitini hajuvesipullot tuntuivat aarteilta, joskaan sitä en ymmärtänyt, miksi isä juhliin lähtiessämme loiski naamaansa niin paljon partavettä, että koko neliskulmainen Volvo voi pahoin. Haaveiden toteutumisessa keho ja raha tulevat tielle, kirjoittaa Taija Roiha esseessään. Eleessä oli jotain anteeksi pyytelemätöntä, piittaamattomuutta siitä, että tulee kyselemättä tunkeutuneeksi toisen elintilaan. Eikö jokainen haistava ihminen ole. E S S E E TAIJA ROIHA Elin totaalista ruusujen yliannostuksen aikaa. Löyhkä oli hirvittävä
Asiat etenevät omalla painol laan ja pysyvät mittasuhteissaan. Aromin on väistämättä imeydyttävä myös paikko jen asukkaisiin niin, että he kantavat sitä mukanaan kuin arvokasta laahusta minne hyvänsä menevätkin. t o u k o k u u 2 2 2 6 3 kuljettavasta taikuudesta. Jälkikäteen ajatus dramaat tisesti itsensä hajustaneesta 20vuotiaasta humanistiopiskelijasta on kaikessa liialli suudessaan huvittava. Asialle oli tehtävä jotain. Silti henkilökohtaista kult tuuriperintöäni reunustaa varjo: synnyin siellä missä haisee. Ranskan Grasse on nimetty maailman parfyy mipääkaupungiksi, kun taas Omanin eteläosiin sijoit tuvaa Dhofaria pidetään maailman tuok suvimpana laaksona. Ensimmäinen oikea hajuveteni oli Gior gio Armanin Armani Code, jonka löysin samoihin aikoihin kun menin yliopistoon. M onet paikat tunnetaan hajus taan. Keksit tävä uusi ydin, esimerkiksi. Yliopiston luento saleissa istuessani tunsin itseni ytimeltäni vieraaksi. Ajatellaan esimerkiksi sivettiä, joka on tietokirjailija Ari Turusen mukaan sellaisenaan yksi vastenmielisem mistä hajuvesien valmistuksessa kuunaan käytetyistä raakaaineista, ”voimakkaim K u v a A l l O v e r P r e s s. Siksi synteettiset versiot ovat korvanneet luon nonmukaisuuden. Kypsän seksikäs iltatuoksu yhdistyi loisteputkenkirkkaisiin luokkahuoneisiin, halpoihin ja huonosti istu viin vaatteisiin, juurikasvuun ja hiuspeh koon, jota ei ollut varaa käyttää liian usein kampaajalla. Useimpiin kaupunkeihin yhdistettävä haju on kuitenkin Grassea tai Dhofaria vähemmän mairitteleva tai ainakin ristirii taisempi. Tietysti kylän asukkaat tiesivät, ettei haju vaivannut koko taajamaa. Tunnelma on Grassen ja Dho farin synnyttämää mielikuvaa hektisempi ja ruumiillisempi. Itse olen kotoisin Lievestuoreelta, joka vielä lapsuudessani tunnettiin sen pahasta hajusta. Silti tavoiteltavaa oli nimenomaan hyvältä tuoksuminen. K ammottavien hajujen lähteet ovat parfyymien valmistuk sessa usein mitä halutuimpia raakaaineita, joskin monet niistä ovat nykyään myös kiel lettyjä tai ainakin raskaasti säädeltyjä. Sarjakuvataiteilija Alison Bechdel kuvaa nuoruutensa New Yorkin tuoksuja muistelmateoksessaan Fun Home, jossa suurkaupungin ilmaa sulostuttavat mätä nevien jätteiden, pakokaasun sekä virtsan ja sähkön monimutkaisesti toisiinsa sekoit tuvat katkut. Hajuvesi tun tui auttavan perustukseni uudelleenmuo vaamisessa. Kau pungista päin ysitietä pitkin kylälle saavut taessa se tervehti tulijaa vastenmielisellä löyhkällään. Mummoni pionit tuoksuivat yhtä huumaavilta kuin kenen tahansa puutarhassa, omenapuut kukkivat keväisin ja teinit suihkuttivat pääl leen Escadaa. Kerran lapsuudessani koti kyläni mainittiin lauantaiaamun animaa tiossa: ”Ei mennä Lievestuoreelle, siellä haisee hassulle.” Itsellänikin oli tapana ottaa nenästä kiinni ennen hajurajalle saa pumista. Kuvitelmissani ihastuttava tuoksu saa todellisuuden kulkemaan hitaasti, aivan kuin aistillisuus velvoittaisi kaikkea rau hoittumaan. Armani Coden löytäminen merkitsi minulle määrätietoista irtautumista teini ikäisen kehon kömpelöstä epävarmuudesta, siirtymää kohti oman seksuaalisuutensa rajat esiin piirtävän naisen ruumiillista todellisuutta. Sellutehdas valutti kuonansa suoalueelle, josta muodostui ajan saatossa Lipeälammeksi kutsuttu maamerkki. Helsingin kaupungin museon vuonna 2014 toteuttaman kyselyn mukaan Suomen pääkaupungin koetaan haisevan mereltä, kahvipaahtimolta, nur mikolta – ja tietysti vähän myös kuselta, eletäänhän täällä urbaania elämää. Tai kuten Irwin Goodmanin Lievestuoreen Liisassa lauletaan: ”Kai kahden onni kukoistaa myös tunkiolla voi / Kun viemä rikin meille pelkkää onnen kieltä soi / Sen kuohut loivat varmuutta ja tuoksu turvaa toi”. En ole käynyt kum massakaan, mutta mielikuvani molemmista paikoista on unenomainen, huumaava. Laskin siis toivoni sen varaan. Armani Code on ylenpalttinen parfyymi, jota eräs hajuvesifoorumi Fragrantican käyttäjistä kuvailee seksikkääksi ja hieman salaperäiseksi aikuisen naisen tuoksuksi – mieluiten iltakäyttöön, sillä tuoksunuot teina on jasmiinia jasmiinilla, appelsiinin kukkaa, vaniljaa, hunajaa ja santelipuuta
Vilkuilen luimistellen viereisiin pöytiin, mutta kukaan ei vaikuta pahoinvoivalta eikä muutenkaan häiriintyneeltä. Vaimo ei ymmärrä, mistä hänen miehensä puhuu. Seksikästä. Pullotettu neste reagoi ihon kanssa yhdistyen sen ominaistuoksuun: Chanel No 5:n sively ei saa minua tuoksumaan Marilyn Monroelta vaikka kuinka haluaisin, Rihannan suloisuus on ikuisesti tavoittamattomissani. Eri luokkien todellisuudet kohtaavat yksityisissä tiloissa, käytännössä Parkien hulppeassa kotitalossa tai perheen isän, Park Dong-ikin, autossa, jota Kim Ki-taek kuljettaa. PULLOTETTU NESTE REAGOI IHON KANSSA YHDISTYEN SEN OMINAISTUOKSUUN: CHANEL NO 5:N SIVELY EI SAA MINUA TUOKSUMAAN MARILYN MONROELTA VAIKKA KUINKA HALUAISIN, RIHANNAN SULOISUUS ON IKUISESTI TAVOITTAMATTOMISSANI.. Outoudet eivät rajoitu eläinkuntaan. Monien romanttisinakin pidettyjen valkoisten kukkien viehätys perustuu niiden aromaattiseen ristiriitaisuuteen, jota Tua Forsströmin runon säkeen tavoittavat: ”Valkoiset liljat pisoaarien ympärillä hohtavat / Ja löyhkä, sulat siellä kiiltävät.” Liljojen ohella esimerkiksi jasmiinin, tuberoosan ja syreenin tuoksusta voidaan erottaa tunkkainen, koimyrkkyä tai suorastaan ulosteen hajua muistuttava vivahde, jota kutsutaan parfyymislangissa indoliksi. Liika puhtaus ja kukkeus on yksinkertaisesti tylsää, mutta lihalliseen ja likaiseen sekoittuessa lopputulos lähenee eroottista. E räänä syyskuun aurinkoisena lauantaiaamupäivänä teen poliittisesti arveluttavan teon: annan ystäväni suihkauttaa ranteeseensa mukanani kantamaani parfyymia. Parfyymit myös toimivat ihollamme tavalla, joka pakottaa hyväksymään ruumiiseen kaiverretun erilaisuuden. – – Mutta haju ylittää rajan.” Herra Kimin hajun ongelma ei ole liiallisesti käytetty partavesi tai huonolla maulla valittu hajuste. Tuoksuyliherkkyyden käsite kehittyi lääketieteessä 1950-luvulla, mutta kiinnostus ilmiötä kohtaan lisääntyi verkkaisesti seuraavien vuosikymmenten aikana. Ei, vaan kuin keitettyjen riepujen lemu. Eräässä elokuvan kohtauksessa Kimin perhe linnoittautuu Parkien kotiin ja elää siellä isäntäperheen poissa ollessa nautinnollista elämää: syövät heidän ruokiaan, nukkuvat heidän sängyissään, juopottelevat heidän olohuoneessaan. Ambran kemialliseen muodostumiseen liittyy edelleen mysteereitä, mutta pähkinänkuoressa kyse on valaan vatsassa muodostuvasta eritteestä, jonka tarkoituksena on suojella kaskelottien ruuansulatuselimistöä ravinnoksi käytettyjen kalmareiden ruumiiden teräviltä reunoilta. – on se todellisuudessa juuri se seikka, mikä tekee monista kukkaistuoksuista kiinnostavan. Bong Joon-ho on itse kommentoinut Parasiten hajuteemaa todeten, että normaalissa kanssakäymisessä rikkaat ja köyhät eivät ole toistensa kanssa niin läheisissä tekemisissä, että voisivat haistaa toisensa. Eri lähteiden mukaan vaivasta kärsii 10–40 prosenttia väestöstä. Koska tuoksuyliherkkyyden määrittelylle ei ole olemassa objektiivisia mittareita, on sen yleisyyden arviointi hankalaa. E teläkorealaisen ohjaaja Bong Joon-hon Oscar-palkittu Parasite on synkän satiirinen elokuva, jossa haju toimii keskeisenä luokkaeron merkitsijänä. Haltuunotto jää kuitenkin hetken karnevaaliksi. Fyysinen etäisyys eri luokkiin kuuluvien välillä on pieni, mutta eronteko on silti selvä. Kyse on ruumiiseen kaiverretusta merkistä; löyhkästä, jota ei voi pestä pois. Istumme kahvilassa vetoisten ikkunoiden äärellä, syrjässä muista asiakkaista. Toisiin kirjataan puhtaus ja varmuus, toisiin ikuisen likainen, haiseva ulkopuolisuus. Vaikka indolinen tuoksuominaisuus saattaa äkkiseltään kuulostaa vastenmieliseltä – eikö paskanhaju ole juuri se, mihin leimautumista haluamme keinolla millä hyvänsä välttää. Kyseessä on sivettikissan reviirinsä merkitsemiseen käyttämä erite, joka sisältää sivetoniksi kutsuttua feromonia. Parkit palaavat kotiin suunniteltua aikaisemmin, ja Kimit siivoavat nopeasti jälkensä ja piiloutuvat pöydän alle. Lopulta ambrakimpaleet päätyvät kaskelotin ruuansulatusjärjestelmästä ulosteen mukana mereen. Kysymys on perustavasti rajoista, niiden kunnioittamisesta ja paikallaan pysymisestä. Työväenluokkaisen miehen hajussa ei ole kuvauksen mukaan mitään ylevöittävää. Se on hyvä. Kyseessä ei ole riisuttava tai pois pestävä ominaisuus vaan eräänlainen ominaishaju. Hajun tarkasteleminen tarjoaa elokuvassa väylän luokan yksityiskohtaiselle tutkimiselle. Kaskelotin vatsalaukussa tekeytyvä ambra ja majavan sukurauhasista saatava castoreum ovat niin ikään esimerkkejä eläinperäisistä tuoksuraaka-aineista, jotka eivät tuoreina luonnontuotteina ole välttämättä kovinkaan houkuttelevia. Työväenluokka nimittäin haisee. Kuten Josephine Fairley ja Lorna McKay summaavat teoksessaan Parfyymien salat: ”[t]aitavasti käytettynä indoli voi antaa hajuvedelle huumaavan nosteen.” Olennainen kysymys kuuluu: miten hyödyntää lika ja pysyä puhtaana. Kotiin palaamisensa jälkeen Parkin pariskunta makaa sohvalla, ja Park Dong-ik ihmettelee vaimolleen, mistä herra Kimin haju oikein kantautuu hänen nenäänsä. Ajatus muistuttaa Annette Kuhnin muotoilua siitä, miten ”[l]uokka on jotain mikä on vaatteittesi alla, ihosi alla, reflekseissäsi, psyykeessäsi, koko olemisesi perimmäisessä ytimessä”. Näiden kysymysten äärelle päätyy myös Park Dong-ik hajumonologissaan: ”Oli miten oli, vaikka hän aina vaikuttaakin siltä kuin olisi ylittämässä rajaa, hän ei lopulta koskaan ylitä sitä. Sama haju, jonka voi tuntea metrossa. Sosiologi Beverley Skeggsin sanoin luokka kirjataan ruumiiseen. Etäisyydestä huolimatta teossa on jotain väärää, kuin sytyttäisi kadulla tupakan suoraan avoimen ikkunan alapuolella. Elokuva kertoo työväenluokkaisesta Kimin perheestä, jonka jäsenet soluttautuvat yksi kerrallaan rikkaan Parkin perheen palvelijoiksi – tukiopettajiksi, taloudenhoitajaksi ja autonkuljettajaksi. Kim Ki-taek kuuntelee dialogia pöydän alle piiloutuneena ja haistaa paidankaulustaan surullisen ja nöyryytetyn näköisenä. 6 4 E S S E E man mahdollisen kissanpissan ja ulosteen pistävä yhdistelmä”. Ummehtunut löyhkä on kuin ytimestä kumpuava viesti, joka todistaa hierarkian oikeutuksen. Vanha retikka. Mies yrittää kuvailla, hän hakee sanoja
Tai ehkä vielä pahempaa olisi haista jotenkin ominaistuoksulleni sopimattomalta. Sana on viitannut alun perin suitsukkeeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi parfyymeissä usein käytetty synteettinen myski, luonnollisemmista hajuista puolestaan home. Mistä kaikesta ”terveiden” ehdoilla rakentuneen kulttuurin piirteistä ja ominaisuuksista olemme yhdenvertaisuuden nimissä valmiita luopumaan. Rajuimmissa tapauksissa oireet rajoittavat tuoksuyliherkän mahdollisuuksia täysipainoiseen sosiaaliseen elämään. Nenänkin etuoikeudet on tunnustettava: yksi haistaa jotain, mitä toinen ei. Fredin Roskisdyykkarin balladi soi taustalla. Esseen lähdeaineistona on hyödynnetty Ari Turusen tietokirjaa Tuoksujen atlas, kustantaja Aula & Co 2021. Pahinta on paljastuminen, ja se voi tietysti tapahtua moneen suuntaan: odota vain kun niille selviää, että kokeilemasi parfyymi maksaa 300 euroa pullolta… Mikä elitistinen, yleistä pahoinvointia lisäävä harrastus! V aikka kehon erittämästä ominaistuoksusta ei koskaan voi päästä eroon, on parfyymien ja muiden hajusteiden keskeinen ominaispiirre kaikesta huolimatta niiden katoavaisuus. Syvälle ruumiin poimuihin hautautunut junttisyndrooma helpottaa hetkeksi suihkuttaessani iholleni niche-parfyymiä, joka ei avaudu haistajalleen heti. Tiettyjen hajujen on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan erityisen paljon oireita. Paratiisissa kuitenkin luikertelee harvinaisen hyväntuoksuinen käärme: ”Kujilla norkoilee diilereitä, jotka kauppaavat pimeää Estée Lauderia ja Chanel no. Pidemmän päälle sen hajusta on opeteltava pitämään. Dodie Bellamyn novellissa Kun sairailla on kaikki valta yleisesti sairaaksi identifioituva päähenkilö osallistuu ”sairaiden kuukausittaiseen kokoukseen”. Silloin kuka tahansa todellinen nenä huomaisi heti, miten käyttämäni tuoksu haisee ihollani liian metalliselta, ettei se pääse oikeuksiinsa. Toisinaan pelkään, etten tuoksukaan miltään; että kalliit ja vaivalla metsästämäni parfyymit eivät juuri minun ihollani saavuta ekstaattista tasoa, että enemmän haisee lika ja hiki. Park Dongikin repliikin käännös englannista suomeen on kirjoittajan oma. ”Se on kuin hajuvettä mi’ ilmoihin katoaa / vaikka paremmaksi kaikki muuttuu niin hyväksi ei milloinkaan.” Jäljelle jää vain puhdas iho. Kun he avaavat suunsa, ylimääräinen rivi nestemäisiä kultahampaita saa heidät näyttämään vampyyreilta.” Bellamyn novelli on satiirinen, mutta sen tarkoituksen tuskin on pilkata sairaita, tuoksuyliherkkiä eikä edes hypokondrikkoja. O ma tuoksumakuni on viimeisten vuosien aikana monimutkaistunut, eikä suoraviivainen ruusu puhuttele enää. Novellin kautta on mahdollista tutkia terveyden ja sairauden kulttuurien muotoutumista 2000-luvun länsimaissa, leimallisesti erityisesti Pohjois-Amerikassa. Se palaa aikansa ja sitten katoaa. Tasa-arvon nimissä vaaditaan samaa standardivoidetta jokaiselle iholle. PELKÄÄN VALINNEENI VÄÄRIN JA ETTÄ KAIKILLE PALJASTUU, ETTÄ OLEN PANOSTANUT TUOKSUMISEEN JA SILTI EPÄONNISTUNUT.. Hetken aikaa olen joku muu. Sitten tiedustelen tuotteen hintaa – näitä tuoksuja ei koskaan pilata hintalapun vulgaariudella – ja totean, ettei tilini saldo sittenkään riitä tähän. 5:tä. Tuhlausten hetket ovat kuin hetkellisiä repeämiä arkiseen todellisuuteen. Dodie Bellamyn novellin käännös on julkaistu runouslehti Tuli & Savun numerossa 1/2021, suomentajina Viljami Hukka ja Sini Silveri. Novellissa esiintyvät hajuvesidiilerit tuntuvat vihjaavan, ettei halu ongelmallista ylellisyyttä kohtaan lakkaa, vaikka kyseinen luksus yleisen hyvinvoinnin nimissä kiellettäisiinkin. Kyseessä on fantasia maailmasta, jossa terveiden ja sairaiden väliset valtasuhteet on käännetty nurin. Parfyymin etymologia muistuttaa tästä; latinan per fumus tarkoittaa kirjaimellisesti savun läpi. Tiedän, ettei minulla varsinaisesti olisi siihen varaa, muttei yhdestä lipsahduksesta vielä perikatoon joudu. Kuin veisi viiniharrastajien illallisjuhlille pullon, joka yleisesti tunnetaan ylihinnoiteltuna litkuna. Se, mitä niin kovasti kerran janosimme ja mikä hetken tuntui huumaannuttavuudessaan kaiken nielevältä, lipuu lopulta sormien välistä ja haipuu. Pelkään valinneeni väärin ja että kaikille paljastuu, että olen panostanut tuoksumiseen ja silti epäonnistunut. Silti juuri hajusteiden liikakäyttöä halutaan kontrolloida. Vaikuttaa siltä, että mitä steriilimpi ja hygieenisempi yhteiskunta on, sitä herkempiä sen jäsenistä tulee neutraaliuden ihannetta rikkoville aistiärsykkeille. Ehkä Bellamyn novellin maailmassa myös Kim Ki-taek komennettaisiin pesulle. Ehdottomana sääntönä on, ettei kokoukseen saa tulla hajustettuna, sillä parfymoidut tuotteet laukaisevat osallistujissa pahoinvointikohtauksia. He piilottelevat suussaan pieniä hajuvesikapseleita, jotka reunustavat heidän ikeniään. Ihanteena on sairaille esteetön yhteiskunta, jossa myös ”hajuvedet kielletään”. 1700ja 1800-lukujen teolliseen, huonosti viemäröityyn Eurooppaan verrattuna 2020-luvun Suomi on herkkänenäisellekin varsinainen rauhallisuuden tyyssija. Siihen liittyy omanlaistaan haikeutta. Eikä kyse ole ainoastaan voimakkaiden hajusteiden liikakäytöstä. Kalliin parfyymin ostaminen kiihottaa samalla tavalla kuin rahojen tuhlaaminen liian kalliiseen vaatteeseen tai samppanjaan. Tua Forsströmin runon säkeet ovat runoelmasta Puistot, suomentanut Caj Westerberg. Novellin kertoja saa kokouksessa huutia siitä, että on rasvannut hiuspohjansa liian tujulla oliiviöljyllä. Tuoksu ei ole suora viivaisen ihana, ei välttämättä edes huumaava; se vaatii tulkintaa. t o u k o k u u 2 2 2 6 5 Tuoksuyliherkkyydestä kärsivä aistii tuoksut tarkasti ja saattaa kokea niistä aiheutuvaa huonovointisuutta. Myös Armani Code on muuttunut liian suurieleiseksi. Tuotekuvaukset saavat suoraviivaista ruusua monitulkinnallisempia ulottuvuuksia – fashion girls out to lunch, immaculate young priest
Se on iso osa fine dining ruokailua. Ruokalähettien alalla kilpailu näkyy todella raadollisesti. Kotiin kuljetetusta ruoasta käteen jää vähemmän kuin ravintolassa myytävästä. Toivon, että pikku hiljaa Suomesta tulisi aito palveluyhteis kunta, jossa ihmiset alkaisivat arvostaa omaa aikaa. Ruokaläheteissä on ihmisiä, jotka voi tosi huonosti, mutta niitä on kaikkialla. Näen myös niitä, jotka tekevät lähettinä hyvää tiliä. Samaan aikaan kun muut valittivat työvoimapulaa, ilmoitimme palkan selvästi työpaikkailmoituksessa ja saimme heti yli 600 hakemusta. Tunnelma, ympäristö, elämys ja kaikki se teatteri jää puuttumaan. Ravintola Inarin tähtikokki Kim Mikkola kasvattaa parin vuoden ikäistä Kotkot-kanaketjua ruokalähettipalveluiden avulla. Siihen menee hirveästi aikaa ja materiaalia. Kyllä se toimii, mutta se on todella pieni mark kinarako. Omat kustan nukset se voi kattaa, mutta tekeekö sillä fyrkkaa. Suomi on pala palalta muuttumassa palvelukulttuuriksi, hän uskoo. Vuosi tasolla fine dining ravintolat yli päätään tekevät noin 5–7 prosent tia liikevoittoa, joka tulee enim mäkseen siitä, kuinka pientä on hävikki: lautaset, lasit, raa kaaineet, tehdyt työtunnit ja kaikki. Pandemian alussa kuljetimme itse ihmi sille kotiin Inarin illallissettejä. Ne loppuivat aina kesken. c o m. Julkisuudessa on puitu toisaalta ruokalähettien toimeentuloa ja työehtoja ja toisaalta ravintola-alan pieniä palkkoja. Eipä juuri. Pitää vain puskea tavaraa ulos. Mutta loppupeleissä olen tyytyväinen, että menin. Mikä on seuraava kotiinkuljetusilmiö. Toimiiko fine dining kotiin kuljetettuna. Kotiinkuljetus on monin kertaistanut Kotkotin myyn nin. Jos pak kaa 15 ruokalajia neljälle ihmiselle, ei se ole ihan kestävällä pohjalla. 6 6 R U O K A Teksti Matti Koskinen O nko kotiinkuljetus ravintolan kannalta kannattavaa bisnestä. Kaiken lisäksi par haimmillaankin kotona saa vain osan koke muksesta. Itse voin pitää huolta vain omasta osuu destani. Kotiinkuljetuksen iso huono puoli on pakkaamisen määrä. Meillä hintapiste on laskettu alun perin niin alhaiseksi kuin mahdollista, halvin kanahampurilainen maksaa 4,75 euroa. Nyt meillä on kaksi kivijalkaravintolaa, ja heinäkuussa 2021 menimme ensimmäisen kerran lähet tipalveluihin. Harva asiakas kykenee, viitsii tai haluaa laittaa 10–15 ruoka lajin illallisia kotona. On rokkitähtiä, jotka voi tosi huonosti. Ja vastavoimana sille tulee eurooppalaistyy linen putiikkikulttuuri. Ihmisten elä mään tulee uudenlaista joustavuutta. Jonoa oli alkuun jalkapallokentän mitalta, mutta lopulta moni ajatteli, että ruoka on kuiten kin myyty loppuun, eikä jaksanut vaivau tua paikalle. Ekat puoli vuotta paku toimi tosi hyvin, mutta sen jälkeen oli pakko alkaa miettiä hommaa uusiksi. Meillä ajatellaan, että jokaisen pitäisi saada samalla mitalla. Maksamme Kotkotissa jokaiselle alkupalkkana 15 euroa tunnilta, mikä on yli pikaruokapaikkojen tai työehtosopi muksen minimitason. Alalla ei ole työvoimapulaa vaan palkkakuoppa. Mutta iso ero on siinä, että jokainen kotisohva on ravintolapaikka. Aloitimme pari vuotta sitten ruoka pakuilla, mutta pakuun mahtuu ehkä 300 annosta. Kun myynti kasvaa, lopulta vähemmän enemmästä on enemmän kuin enemmän vähemmästä. Suomessa on vaikea suhtautuminen avoimeen kilpailuun, jossa voittaja saa kai ken ja häviäjä ei mitään. Ajattelin tätä pitkään ennen kuin menin Woltiin. Onko alan palkkaus kestävällä pohjalla. Niille, jotka ovat päättäneet sillä pärjätä, se voi olla ponnahduslauta eteenpäin. Kanaa kotiin R U O K AVA I K U T T A J A K u va k i m m i k k o l a . Pidin sitä ihan kusetuksena. Uskon, että kaikki palvelut muuttuvat jol lain tasolla pilvipalveluiksi
Hauska annos on ”kaalia ja hasselpähki nää”, jonka maku tuo mieleen georgialai sen keittiön pähkinätahnan. Yksinkertaisuudessaan illan parhaita annoksia. Jos saan valita, otan lähes aina espressopohjaisen kahvin, mielellään flat whiten. Eikä mitään Ita liapaahtoa vaan vapaasti fermentoitunut papulajike, jossa on vähän hapokkuutta. Olen tykännyt tosi paljon Loudkahvipaah timon etiopialaisesta Bugu Sausa vaihto ehdosta. Erikoisuus on myös vermuttibaari, jonka listalla on noin 30 eri sortin vermuttia kui vista vaaleista makeisiin punaisiin. Oma prioriteet tini on tarjota turvallinen ympäristö ansaita kunnollinen elanto, jotta ihmisiä ei polteta loppuun. Tulossa on myös kasvisruokatuot teita. Tärkkelyksestä tulee rapeampi kuin jauhosta. Lopputulos on vähän kuivempi mutta paljon rapeampi. Pääruoka olisi kuhaa, mutta vaihdan sen 10 euron lisämaksulla pippuripihviin. Jos sitä ei ole saatavilla, otan suo datinkahvin pienellä maitotilkalla. Se riippuu, tekeekö dry batterin vai wet batterin, mitä tärkkelyksiä käytetään ja missä suhteessa tulee tärkkelyksiä ja jau hoja. Saliin solahtavat niin yksin aterioivat lii kemiehet kuin isot seurueet. Olen aika tarkka kahvistani. Miten juot kahvisi. Tummassa pin nassa on pientä rapeutta, mutta sisältä liha on punertavaa ja mureaa. En lähde kasvissyönti vas taan sekasyönti keskusteluun, mutta pidän ennen kaikkea huolta, että työolot ovat kes täviä ihmisten kannalta. Salin laidalla jököt tää dry age kaappi, jossa lihakimpaleita voidaan raakakypsyttää päiväkausia ennen kypsennystä. Fine dining ei ole kaikille, ja se on ihan ok. Kylmäsavustettu nieriä tarjotaan sitrushedelmien kanssa. Pihvi on premiumversio aiheesta. Vielä jokin aika sitten tässä oli legendaarinen pihvipaikka Amigo, joka näytti espanjalaiselta tavernalta. Se on oikea ratkaisu. Käytämme ainoastaan kotimaista kanaa, ja suurin osa tuotteista on mahdollisimman läheltä. Halusin tehdä sen vastapainoksi jotain muuta, joka puhuttelisi sitä poruk kaa, jonka parissa olen kasvanut. Täysosuma on myös kastike. Mistä kanabuumi sai alkunsa. Täällä siihen tuovat kivaa puraisua sinapinsiemenet. Mikä on hyvän frittitaikinan salaisuus. Salissa pöydät ovat todella lähellä toi siaan, ja muiden seurueiden jutut kuulee (halusi tai ei). Jos käytät normaalisti saatavilla olevaa peruna tai maissitärkkelystä, niin suosittelen, että friteeraat sen kahteen ker taan. Mat Distrikt Tehtaankatu 12, Helsinki Pääruoat 25–38 euroa Tehtaankadun paras pihvi R AV I N T O L A Teksti Valtteri Väkevä K u v i t u s P a u l i i n a H o l m a kfc, Chitir Chicken, Chicken Joint, Kotkot ja muut kanaketjut kasvavat järjetöntä tahtia. Olen viettänyt paljon aikaa Yhdysvalloissa ja Koreassa, ja pais tettu kana on molemmissa kulttuureissa kansanruokaa. Tehtaankadulle avattu Mat Distrikt on taas yksi ravintola, joka tuntuu heti ensi metreillä vuosikymmeniä vanhalta klassikkopaikalta. Mutta haluaisin laajentaa keskus telua alan eettisyydestä ja kestävyydestä myös ihmisiin. Lisukkeena tarjotaan kaalikääryle. Kuinka eettistä on kanapohjainen pikaruoka. Mat Distriktissä on kaikki onnistuneen kortteliravintolan elementit: rento tun nelma ja tasokas muttei liian fiini ruoka. Ne ovat hyväksyttävät vaihtoehdot.. Tuntuu, että buumi on vain kasvanut sen jälkeen kun avasimme Kotkotin. Puolet siitä on jaettavia alkuruokia, joiden koostumus leviää lautaselle nostellessa. Sotkusta huolimatta maut ovat kohdallaan. Naulakko voisi olla vanhasta kan sakoulusta. Tartar on lähes joka ravintolan standardi annos. Liha on paistettu täydellisesti. Sellaista ei ollut Suomessa tarjolla, enkä jaksanut tehdä sitä pelkäs tään itselleni. Olisikin helppo ja tavanomainen ratkaisu lyödä lihan kylkeen perunaa. En tiedä, mistä se on lähtenyt. t o u k o k u u 2 2 2 6 7 Helsingin Ullanlinnaan avattu Mat Distrikt on onnistunut kortteliravintola, jossa voi syödä premium-tason pippuripihvin. Ihan räkäkahvia juon vain kerman kanssa. I kkunoissa roikkuvat valkoiset puoli verhot ja pöydissä palavat kruunukynt tilät. Paikan omistajiin lukeutuu Porvoossa liharavintola Meat Districtiä pyörittänyt Riku Stenros. Tilaamme kuuden ruokalajin menyyn. Mat Distriktin omistajat pyörittävät myös Vallilassa ravintola Albinaa. Mutta jos Inari tavoittaa pienen siivun kuluttajista, kanaburgeri tavoittaa kaikki. Vaikka pippuria ei näy mis sään, se maistuu. Se on kostea, mel keinpä keittomainen, mutta maku on ytime käs. Annos on raikas ja maut sopivat yhteen. Se näkyy nimen lisäksi panos tuksessa lihaannoksiin. Soosi ei silti ole niin maus teinen, että se peittäisi hienovaraisemmat maut. Siitä muistuttaa väliruokana tarjottu tryffeli risotto, jonka koostumus on kuin sisarpai kan hittiannoksessa. Olen kotoisin PohjoisHelsingin lähiöistä. Se luo eloisan tunnelman, mutta salaisiin tapaamisiin Mat Distriktiä ei voi suositella. En vaeltaisi tänne toiselta puolelta maata syömään, mutta lähiseudun ravintolatarjontaan paikka on täydellinen lisä. Fine dining maailma on omanlaisensa lokero, enkä ehkä näytä sel laiselta tyypiltä, joka kuuluisi siihen maa ilmaan
Memoriaa voi sanoa elokuvaksi niistä tunteista, joita sen katsominen herättää – pyhyydestä, hartaudesta tai kosmisen pohjattomasta epämukavuuden tunteesta, vaikka kaikista niistä. Tapahtumat sijoittuvat Kolumbiaan, Bogotáan ja Medellíniin. Ollaan kulttuurien miksauspöydällä, sillä elo kuvalle on listattu peräti 11 tuotantomaata. Ja toisaalta: olisiko muis tojen jakaminen, sellaisina kuin ne todella ovat, aivan kauhistuttava asia. Memoria kertoo ihmisestä, joka alkaa irrota todellisuu desta. Setä Boonmeen edelliset elämät oli etnografinen elokuva elävien ja kuolleiden yhteisestä elonpiiristä Thaimaan maaseuduilla. Asiat voivat olla tuttuja tai vieraita. Sitä ei oikein voi kuvailla sanoin. Jessica kuulee valtavan äänen. Ne vievät kyvyn kauneuden näkemiseen. Memoria ei ole trilleri eikä lääketieteel linen draama. Vieraantuminen täsmällisesti paikkaan ja aikaan liittyvästä kulttuureista on Memorian ominaistekstuuria. Elokuvan siirtyessä metsä seudulle Jessican mysteeri laajenee suuntiin, jotka voivat herättää epäuskoista naurua, ja sekin on aivan okei. Päätös tiettävästi perut tiin ensimmäisten esitysviikkojen heikon tuloksen vuoksi. Häntä kiinnostaa koke muksen rajan ylittyminen, se, kun tuttuun tulee jotain vierasta. Sama kuva voi kestää viisi minuuttia ilman, että kukaan puhuu. Aistit ja kieli eivät koh taa, mutta Jessica ei anna periksi. Weerasethakul ei ole juonellisten tari noiden kertoja. Lääkäriraukka ehdottaa, että olisiko kyse verenpaineesta. Voiko inhimillistä kokemusta jakaa. Suurta ääntä seuraa hiljaisuus. Pahaaaavis tamattoman valtavirtayleisön kannalta ei ole kivaa, että Swinton näyttelee riisutuim malla tunneminimalismillaan. Jessicaa esittää pääasiassa espanjaksi näyttelevä skotlanti lainen Tilda Swinton ja elokuvan on ohjannut thaimaalainen Apichatpong Weerasethakul. 6 8 E L O K U VA Tervetuloa hallusinaatiooni KALLE KINNUNEN on elokuvakolumnisti, joka ei boikotoi Tarkovski-vaikutteita. Vielä oudompaa ja kiusallisempaa on, että kukaan muu ei tätä ääntä kuule. Mutta hänkin tietää, etteivät rauhoittavat lääkkeet paranna. Tekee kipeää kohdata elokuva sellaisesta hukkaan päätymisen pelosta, jossa riskit ovat ihmisessä itsessään. Memoria on 51-vuotiaan Apichatpong Weerasethakulin ensimmäinen elokuva, joka pääsee Suomessa valkokangaslevityk seen. Vieraat asiat lähtö kohtaisesti pelottavat. Memorian henkilöhahmot – jotka tulevat ja menevät – ovat tutkijoita ja taiteilijoita, ihmisiä selvittämässä jotain itselleen ja maailmalle. Miksi Jessica kuulee tämän äänen. Memorian leviämistä on helpottanut Tilda Swintonin tunnettuus. Ensimmäisen puoliskonsa ajan se tavoittelee Jessican kokemusta. Ääni tois tuu eri tilanteissa. Memorian kaltaiset esteettisesti vapaat ja tinkimättömät elokuvat ovat suoratoistopalvelujen valtakaudella ehkä kaikista uhatuin laji. Elokuvan alkupuoli tapahtuu ihmisten arkkitehtuurin määrit tämissä puitteissa, mutta niistä päästään eroon – tunnelin kautta kulkemalla. K A L L E K I N N U N E N M E M O R I A O H J A U S : A P I C H A T P O N G W E E R A S E T H A K U L Memoria edustaa sitä elokuvien lajia, jota suora toisto eniten uhkaa, kirjoittaa Kalle Kinnunen. Sitä jopa markkinoi tiin Yhdysvalloissa väitteellä, ettei se tulisi koskaan kotikatsomoihin, vaan näkemi nen onnistuisi ainoastaan valkokangas levityksen aikana. Kun menee kyllin pitkälle, saavutettua oloa voi luonnehtia mielenterveyden häiriöksi, myös katsomossa. T ämä ei ole paikka, jossa on mukava olla. Jessicaa hajottavan kokemuksen kautta Weeraset hakul kertoo omasta taiteen tekemisestään, siis omasta kokemuksestaan. Hypnoosi on vasta ensimmäinen vaihe. Kaiken takana on toinen todellisuus, mutta voiko sitä saavuttaa. Liikutaan kaukana siitä ajanvieteviihteen selkokerronnasta, jota televisiotyylin ja elokuvien fuusio Netflix maailmassa on alkanut tarkoittaa. Viileys palvelee tarkoitusta. Onneksi Weerasethakulin rinnalla on toinen runoilija, hänen vakiokuvaajansa Sayombhu Mukdeeprom, jolla on maagisen realismin työkalut. ”Kuin valtava betonikuula putoaisi metallilevylle, joka on meriveden ympä röimä”, Jessica kuvailee äänisuunnitteli jalle, jolta hän hakee apua kokemuksensa konkretisoimiseksi. Se on siis myös niitä hyvin harvoja Kultaisen palmun voittajaelokuvia, joita ei koskaan tuotu Suo meen kaupalliseen jakeluun: liian vaikea, liian merkillinen, liian… outo. Miksi. Juuri siksi jotkut menevät niitä kohti, esi merkiksi tekemällä elokuvia. Memoria sai viime vuonna Cannesissa tuomariston palkinnon, ja Weerasethaku lin saavutuksiin voidaan lukea Cannesin Kultainen palmu vuonna 2010 elokuvasta Setä Boonmeen edelliset elämät. Tietoisuus pakot taa meidät purkamaan tuntemuksiamme aiemman kokemuksen varassa
1 . K A U S I A P P L E T V + : S S A .. Lopputulos on täyteläinen ja taktiili epookki, jota toivottavasti tehdään suunnitellut neljä tuotantokautta. The Baby käynnistyy hitaasti ja epätasaisesti, ja varsinkin ensimmäisessä jaksossa on vähän kankeaa tarinankuljetusta. Kogonadan ja Justin Chonin ohjaama sarja näyttää ja kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä. Kahdeksanosaisen kauhukomedian nimihenkilö on pieni piltti, jonka ympärillä aikuiset eivät pysy kauaa hengissä. Samalla se on tarina kansasta, jonka naapurivaltio yritti tukahduttaa: Japani valloitti Korean vuonna 1910 ja ajoi aggressiivista assimilaatiopolitiikkaa, jossa korealaista kulttuuria pyyhittiin väkivalloin pois. Ajanjakson varjo ulottuu tähän päivään asti. Välillä elokuvaa katsoessa tuntuu silti, että se on kiinnostuneempi argumenteista ja kulttuurisista korjausliikkeistä kuin kiinnostavista henkilöhahmoista ja dramaturgisista tasoista. Mimi Caven ohjaama Fresh vie sokkotreffien kauhuskenaariot yhteen ääripäähän. t o u k o k u u 2 2 2 6 9 Alun kohtaus on samastuttava kaikille meille, joiden ympärillä ihmiset ovat yhtäkkiä alkaneet lisääntyä: Natasha (Michelle de Swarte) yrittää kertoa ystävälleen hauskaa anekdoottia, mutta tämän keskittyminen harhailee sylissä jokeltavaan vauvaan. T U O T A N T O K A U S I H B O M A X I S S A . Kolmen tytön tarinat eivät mahdu mitenkään tyydyttävästi sataan minuuttiin, jokainen kaipaisi lisää syvyyttä. Noa (Daisy Edgar-Jones) ei voi uskoa mäihäänsä, kun pitkän deittiputken jälkeen unelmien prinssi tulee vastaan kaupan hevitiskillä. Se on arvoiltaan moderni, voimakkaan feministinen ja teinielokuvien perinteeseen peilattuna miltei revisionistinen. Popmusiikkia käytetään tehokkaasti – Perfume Geniusin Slip Away on lainattu toisesta tyttökomediasta Booksmartista – mutta trendikäs 4:3-kuvasuhde tuntuu eritoten luistelukohtauksissa ahtaalta. Miten rikas ja täyteläinen onkaan Soo Hugh’n luoma draamasarja Pachinko! Min Jin Leen samannimiseen romaaniin perustuva sarja kertoo yhden korealaisperheen tarinan 1910-luvulta 1980-luvun lopulle. Ensimmäinen viikonloppureissu ottaa kuitenkin ikävän käänteen, kun käy ilmi, että Steve leikkaa työkseen naisista lihakimpaleita ja postittaa niitä überrikkaille niche-kulinaristeille. Vauvoja Lihan himoista Trendikäs ja feministinen nuortenelokuva Korealainen perhekronikka T H E B A B Y F R E S H T Y T Ö T T Y T Ö T T Y T Ö T P A C H I N K O Arviot Anton Vanha-Majamaa Kuvat Elokuvien maahantuojat ja levittäjät 1 . D I S N E Y + : S S A . Kannibaalielokuvat ovat acquired taste, mutta jos ihmisellä herkuttelu ei ällötä liikaa, Fresh tarjoaa ilahduttavan, kauhugenren konventioita päälaelleen kääntävän kokemuksen. Tinder-deittailu on Forrest Gumpin viisautta mukaillen kuin suklaarasia: koskaan et tiedä, mitä saat. Lucy Gaymerin ja Sian RobinsGracen luoma tv-sarja The Baby käsittelee kaikenlaisia äitiyteen liittyviä tuntemuksia sekä kirjaimellisella että metaforisella tasolla. Parin mutkan kautta vauva päätyy Natashan syliin, eikä tämä pääse pienokaisesta eroon, vaikka kovasti haluaisi. 1900-luvun alkua leimaavat Yeongdo-gun maaseudun tuuheat, ruskan sävyjä hiljan ottavat lehtipuumetsät, 1980luvun nousukautta taas peilataan laajoilla kamerakuvilla vauhdilla kasvavasta Tokiosta. Visuaalisesti Fresh on herkullinen: Steven talon mutkikas arkkitehtuuri on keskeisessä roolissa jännityksen luomisessa,lihan himoja kuvitetaan kiihkeillä leikkauksilla ja intensiivisillä lähikuvilla. Steven ja tämän vangiksi päätyvän Noan välinen psykologinen peli ei ihan yllä syvällisyydessään Uhrilampaiden tasolle, ja elokuvan fokus tuntuu välillä harhailevan, mutta esikoisohjaajalle pieni haparointi sallittakoon. Sarja löytää kuitenkin hiljalleen rytminsä, ja viidennessä jaksossa teemoja syvennetään suorastaan hienostuneesti kattamaan äitiyden kulttuurista kehitystä viimeisten 50 vuoden aikana. Daniela Hakulisen ja Ilona Ahdin käsikirjoitus väistää monta kasvuelokuvien pahimmista kerronnallisista kliseistä, ja pääosien esittäjät, eritoten Aamu Milonoff, ovat rooleissaan loistavia. Pachinko on jumalaisen kaunis kuvaus sinnikkyydestä, historiasta, rahasta ja perheen sekä suvun merkityksestä. Steve (Sebastian Stan) on komea, hauska ja varakas. E L O K U VA T E A T T E R E I S S A . Alli Haapasalon ohjaama Tytöt tytöt tytöt palkittiin yleisöpalkinnolla Sundancen elokuvajuhlilla, eikä ihme. Ja mikäs siinä: on kiistatta mahtavaa, että kotimainen nuortenelokuva keskittyy naisen nautinnon ja suostumuksen kaltaisiin aiheisiin
Syötteessäni on vilissyt Victoria’s Secret -alusvaatemallien kuvia ja strassikoristeisia matalalantioisia farkkuja. TikTok on tällä hetkellä suoratoistopalveluita tärkeämpi musiikkitrendien määrittelijä. C H A R L I X C X : C R A S H. Kun sekoitukseen ei lisätä juuri mitään ”omaa”, loppu tulos kuulostaa pikemminkin TikTokia varten tehdyltä editiltä kuin uudelta biisiltä. Kaikki koukut kertosäettä myöten mukailevat alkuperäistä kappaletta. hittilistoille ovat nousseet esimeriksi Timbalandin tuottamat biisit 2000-luvun alusta. Ehkä se, mitä tuo uusi lopulta on, vasta odottaa syntymistään. Kun Charli xcx julisti tekevänsä viidennestä albumistaan ”major label-levyn”, ei vaikuttanut siltä, että tulossa on isoja mullistuksia. Sen kehitystä ovat muovanneet radio, äänilevyt sekä musiikkivideot. Viitepisteinä toimivat kasari, ysäri ja dancehitit, jotka soivat radiossa ennen vuoden 2008 talousromahdusta. Cook on onnistunut tekemään futuristisen kuuloisia popbiisejä ilman tyylilleen ominaista kikkailua. g. Monta Crashin biisiä tuottamassa ollut a. Ilmiö on kirvoittanut jopa huolestuneita puheenvuoroja: ”Onko vanha musiikki tappamassa uuden musiikin?” I I D A S O F I A H I R V O N E N kysyi kriitikko Ted Gioia Atlanticlehdessä vuoden alussa. He voivat ottaa popin haasteena: onko mahdollista tehdä popkappale, joka toimii, tinkimättä taiteellisesta kokeilunhalusta. Beg for You:ssa puolestaan sämplätään Septemberin Cry for You -dancepop-hittiä vuodelta 2005. Tällainen keskitason suosio jossain indien ja valtavirran välissä voi olla nykypopparille siunaus. TikTokissa muhkea jumputus soi kunto salitreenejä ja aamurutiineja esittelevien montaasien taustalla: juoksumatolla kävely on houkuttelevampaa, kun kuvittelee olevansa julkkis, it girl. Kohokohdaksi nousee Constant Repeatin elektropop, joka kuulostaa ekstaattiselta kuin animeelokuvan tunnari. Vanhan kopioiminen, kierrättäminen ja jäljitteleminen eivät tuhoa popmusiikkia vaan muovaavat siitä jotain uutta. Good Ones lompsii lateksisaappaan lailla samaan tapaan kuin Lady Gagan biisit 2000-luvun lopulta. Mikä kuvastaisi TikTokin skrollaamista paremmin kuin levottomuus. Ilmiönä ”popkappale” on kuitenkin alle sata vuotta vanha. Brittiläinen elektropoppari Charli xcx aloitti Myspacesta mutta on vähintään flirttaillut valtavirran kanssa yli kymmenen vuoden ajan. Levottoman monipuolinen kokonaisuus on Charli xcx:n paras levy tähän mennessä. Estetiikkaa ja asennetta voi pitää ainakin jossain määrin nostalgisena. ViraaliMelkein julkkis IIDA SOFIA HIRVONEN on toimittaja, joka on alkanut käyttää 2000-luvun pissisvaatteita vasta kolmekymppisenä. Mutta sellaista se nykyään on. Isommat hitit ovat kuitenkin jääneet syntymättä. Viimeistään 2020-luvulla valtavirran ja indien rajat ovat romahtaneet ja sekoittuneet. 7 M U S I I K K I P optähden elämä ei someaikana vaikuta erityisen houkuttelevalta: pitäisi kommunikoida elämästään autenttisesti, olla esikuvallinen ja tiedostaa etuoikeutensa. Charli xcx on kertonut syleilevänsä uudella Crash-levyllään ”kaikkea mitä popin pitää tarjota”: julkisuutta, pakkomiellettä ja globaaleja hittejä. Se ja auran häviäminen eivät kuitenkaan olleet Walter Benjaminin käsityksessä negatiivisia käänteitä, toisin kuin joskus on tulkittu. Samalla fanien odotukset ja vihapostit vyöryvät silmille kellon ympäri. Vaihtoehtopopparit ja TikTok innostuivat 2000-luvun valtavirrasta, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Kaikkialla, jopa nuorison suosimalla somekanavalla, soi usein vuosikymmeniä vanha musiikki. TikTok on taas yksi uusi teknologia, joka vie 70-, 80-, ja 90-luvun studiovuosien kultakausien aikana kehittynyttä poppia muutosten äärelle. Kaikki Crashilla kuulostaa silti monta kertaa kuullulta, vakuumi pakatulta eilisen salaatilta. Toisaalta voisi kysyä: suhtautuvatko popkriitikot liian pakkomielteisesti uuden keksimiseen. Modernissa ajassa taiteen äärelle ei hiljennytä vaan sitä tarkastellaan hajamielisessä olotilassa. Indieorientoineemmilla artisteilla ja tuottajilla ei ole popin kanssa mitään menetettävää mutta paljon voitettavaa. Filosofi Walter Benjamin kirjoitti 1900-luvun alussa, että kun taidetta uusinnetaan mekaanisesti, aura, tunne ainutlaatuisuudesta, hälvenee. Kaupallisessa popissa biitti oli raskas, melodiakoukut euforisen suuria ja ääni käsitelty hehkuvaksi kuin vastapesty auto. Viimeisen parin vuoden aikana TikTok-fashionistat ovat alkaneet etsiä innoitusta tuon ajan julkkiskulttuurista
Strokeseista ja interpoleista yhtyeen erottaa erityisesti se, että sillä vaikuttaa olevan koko ajan todella hauskaa. Biisi loi kerrasta bändille tulevaisuuden. Karja lainen on aina ollut enemmän biisien kuin albu mien tekijä: Nuku hyvin, Angelique ja Aurinko nousee ilman sua ovat vakuuttavaa käsityömusiikkia, jollaista nuoremmilta on turha odottaa. Wet Leg osui täysin oikeaan hetkeen. Se jät tää fiiliskysymykseksi, onko mieltynyt vanhoihin klassikoihin vai artistimytologian tuoreeseen täydennysosaan. Mielikuvaa korosta vat pintaan miksatut hengitykset, joissa on suo ranaista taikaa. L E V Y-Y H T I Ö : D O M I N O W E T L E G : W E T L E G. Liekö kyse tarinasanan inflaatiosta, mutta J. Useimmat Karjalaisen laulut ovat pikemminkin kuvaelmia, joissa tärkeintä on rivien väliin jäävät sanomattomuudet. Karjalaisen kutsuminen tarinankertojaksi kum mastuttaa. Takaisin kouluun on levoton ja rytmeil tään pomppuinen levy. Radiohitti lienee liikaa toivottu, mutta muuten Takaisin kouluun onnistuu. Lehdet likimain tappelevat haastatteluista ja bändi myy jenkkikiertueensa lop puun jo ennen albuminsa ilmestymistä. K A R J A L A I N E N : S O U L AVA R I S Arviot Oskari Onninen Kuvat Levy-yhtiöt L E V Y-Y H T I Ö : S K O R P I O N I O M A K U S T A N N E L E V Y-Y H T I Ö : WA R N E R Viime kesänä wightsaarelainen Wet Leg julkaisi täydellisen esikoissinglensä Chaise Longuen, lais kan, hölmön ja pikkuisen rivon indiehitin, joka ker too pelkästään siitä, mitä lepotuolilla kelpaa tehdä koko päivä, hehheh, tiedätte kyllä. Itse otan jälkimmäisen. : V O L . t o u k o k u u 2 2 2 7 1 Tuskin millekään kevään kotimaiselle uutuus levylle on pedattu samanlaista momentumia kuin Nelma U:n toiselle albumille ja levyyhtiö debyytille. Musertava Hautajaiskukkia tuntuu hyvästijä töltä, mutta jättää epäselväksi, kuka lohdut taa ja ketä, ilman ketä muistelmat jäävät vajaiksi, kenen pitäisi elää vielä. Levyyn on lukuisin viit tauksin sisäänrakennettu ohje kuunnella sitä Karjalaisen muuhun tuotantoon peilaten. Viiden vuoden tauon jälkeen julkaistu Draama-Helmi kuistilla on kirkkaasti paras Draa maHelmilevy, puoliksi morbidi, puoliksi itsepilkal linen, parhaimmillaan molempia. DraamaHelmi on yhä pahanilmanlintu, mutta aiempaa sel vemmin hän on Kajasteen pimeä puoli, joka tekee parhaansa pilatakseen tämän elämän. Nyt Chaise Longueta soitta vat bbc:n tärkeimmät radiokanavat, ja 2000luvun lääväinen indiemuoti tekee paluuta. Parempia yhteyksiä arkkitehti Helmi Kajasteen musiikille kun olisivat olleet brittituottajien The Caretakerin ja Demdike Staren sekä kotimaisen Paavoharjun äänikokeilut, joissa teknologia ja muisti pätkii. Sen pc Musicin purkkat radition päälle rakennettu soundi on ajankohtai sin mahdollinen, ja TikToktuottaja PinkPanthe ressin kappaleista varsinkin Just for Me on jopa huvittavan tarkka referenssi, mutta onneksi Alma Uimonen osaa keksiä täysin omanlaisiaan melodioita. Jos ajatteli DraamaHelmin olevan suomiräppäri, häneltä saattoi odottaa menestysmielessä suuria. Eka sinkku on toki paras, ja vaikka miltä edellisen vuosikerran indieltä kuulostava debyytti levällään, kuten hypebändillä kuuluu. ”Vähän groteskia sulta miettiä tommosia” Naiivi mutta täysillä naiivi Aika kaivaa Cheap Mondayt kaapista Vuosimallin 2022 suurimmat hitit D R A A M A H E L M I : D R A A M A H E L M I K U I S T I L L A N E L M A U . 2 – T A K A I S I N K O U L U U N J . Soulavaris on itsetietoisen kokoelmalevymäinen kimara tyylipuhtaita jiiismejä. Edes Pikku G mielikuvat eivät puistata, päinvastoin Nelma U.:lla on karismaa kuulostaa naiivilta mutta uskomattoman itsevarmalta
Ei kukaan toimi noin. Shuggie Bain nimittäin tuo etäisesti mieleeni Hanya Yanagiharan Pienen elämän, joka sekä kurjuuden kurjuuden päälle kasaamisessa että sivumäärässä meni vielä paljon pidemmälle. Omalla kohdallani johtuu silti varmaankin juuri useampaan kertaan näkemästäni Billy Elliotista, että Stuartin kirja alkaa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien kääntyä päässäni elokuvaksi. Kuvapalettiin sekoittuu muutakin brittiläistä draamaa, muun muassa Ken Loachin tummasävyisiä työläis elokuvia, joiden tunnelmaa romaani osoittautuu pian olevan lähempänä. Samaan aikaan minä hiihtelin Hippo-hiihtoja ja kävin pianotunneilla hiljaisessa Hämeenlinnassa. Tämän lohduttoman ja tarpeettomaksi käyneestä miehuudesta toksisen maiseman keskellä naiselliseksi tulkittuja taipumuksia osoittava poika, jonka mukaan koko juttu on nimetty. Mikä sitten oikeasti on liikaa ja missä kulkevat uskottavuuden rajat. Teko vaikuttaa niin järjettömältä, että perheenisänaivoni haraavat vastaan. D O U G L A S S T U A R T : S H U G G I E B A I N W S O Y , S U O M . Ei kukaan suostu tuollaiseen kohteluun. Kertomuksen kyytiin on helppo hypätä, kun itselleen vieraan maiseman näkee mielessään merkillisen tuttuna. Tässä vaiheessa tarinaa Agnes on 39-vuotias kolmen lapsen äiti, joka ensimmäisestä ja kutakuinkin kunnollisesta miehestä erottuaan elää uuden aviomiehensä ja lastensa kanssa ahtaasti omien vanKurjuutta kurjuuden päälle hempiensa nurkissa. Tässä kammottavassa ympäristössä vierähtävät seuraavat seitsemän vuotta, leijonanosa paksusta romaanista. Vedän toki tässä nyt mutkia suoraksi. Isommat sisarukset pääsevät pakoon yksi kerrallaan, mutta pikku-Shuggiesta tulee vuosi vuodelta pahemmin alkoholisoituvan äitinsä turva ja vartija. Vähempikin määrä synkkyyttä olisi riitänyt, kirjoittaa Juha Itkonen Shuggie Bain -romaanista. Agnes nojaa parvekkeenkaiteeseen tornitalossa lähiössä ja miettii hyppäämisen mahdollisuutta lopullisena ratkaisuna kasaantuviin ongelmiinsa. Billy Elliot, 20 vuoden takainen hittielokuva ja myöhemmin myös musikaali. Mutta suosittu se oli, Suomessakin liki kaikki kirjoja lukevat ihmiset ylistivät sitä, ja olen varma että niin käy myös Shuggie Bainille. Kurjuutta kurjuuden päälle, minkä takia, eihän se ole uskottavaa eikä edes dramaattisesti toimivaa – hyvin alkanut romaani tukehtuu toisteiseen synkkyyteensä. Toisin kuin Shuggie Bain, se oli mielestäni suorastaan kehno romaani. Sen jälkeen hypätään vuoteen 1981 ja näkökulma vaihtuu hänen äitiinsä. Shug lupaa Agnesille oman talon ja pihan. Liika on silti liikaa, ja minulle Shuggie Bainissa on aika paljonkin liikaa. Ymmärtäisin tiivistetyn synkkyyden, mutta silloin kirjan pitäisi olla puolet lyhyempi. Eivät ihmiset noin ilkeitä ole. Ainahan voin laittaa Billy Elliotin pyörimään. Näin se kuitenkin menee. Shuggie Bain ei ole autofiktio, mutta ikätoverini Douglas Stuart on kuitenkin elänyt 80-luvulla GlasJ U H A I T K O N E N gow’ssa alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Eihän tämä näin voi mennä. Seuraa yhä uusia läpeensä synkkiä kohtauksia, jotka herättävät minussa saman torjuvan reaktion. Oma elämänkokemus vaikuttaa väistämättä siihen, mihin itse kukin pystyy eläytymään tai mitä pitää edes mahdollisena. L A U R A J Ä N I S N I E M I JUHA ITKONEN on helsinkiläinen kirjailija, joka vuonna 1992 leikkasi kyljyksiä kesätöissä Anttilan lihaosastolla.. Enemmän kuitenkin uskon siihen, että kyse on erilaisista esteettisistä mieltymyksistä. Kuka minä siis olen sanomaan, että hän liioittelee. Oikeastaan romaanin nimi voisi yhtä hyvin olla Agnes Bain. Kestääkseen elämänsä pettymykset Agnes on jo oppinut turvautumaan pulloon. Jos reippaalla kädellä annosteltu kärsimys on nyt nouseva trendi, jään odottamaan seuraavaa aaltoa. Se on sääli, sillä hienoja hetkiäkin on. Shuggie Bain, Douglas Stuartin Booker-palkinnon voittanut romaani. Pojan kaikesta huolimatta rakastava katse äitiinsä on kauniisti kuvattu. Kenties vastarintani on vain kyvyttömyyttä ymmärtää elämän realiteetteja. 7 2 K I R J A T P ohjoinen Britannia 80-luvun alussa. Suljetut hiilikaivokset, rakennemuutos, massatyöttömyys ja Margaret Thatcher. Jään siis näine kriittisine näkemyksineni pieneen vähemmistöön. Kuljetettuaan perheensä uuteen kotiin, hylätyn hiilikaivoksen viereen liikenneyhteyksien ulottumattomiin, Shug ei purakaan omia matkalaukkujaan vaan hylkää heidät sinne. Tapaamme kyllä ensin Shuggien 16-vuotiaana vuonna 1992, paistamassa broilereita ruokakaupassa Glasgow’ssa. Taksikuski Iso-Shug, Shuggien isä, on pahimman luokan häntäheikki ja vaimonhakkaaja. En ymmärtänyt sitä lainkaan
Tai hän ei ollut oikeasti paikalla, mutta hänen sydämensä löi kuin hän olisi ollut.” Kaikki muuttuu, kun perheeseen syntyy sairas lapsi. Yhtenäisen kerronnan sijaan teos koostuu fragmenteista, joissa elämä pirstoutuu statuspäivityksiä muistuttaviksi absurdeiksi episodeiksi. Vauva, toisin kuin somen pilaama sukupolvi, ei osaa ”tehdä eroa kauneuden ja vitsin välillä” – ja kas, jopa paatunut ironikko valaistuu! Turha asetelmallisuus latistaa internet-sensaatio Patricia Lockwoodin romaanin, jonka ansiona on scrollaamista jäljittelevä, koukuttava muoto. Twitter-julkkis uppoaa netti-ironian kerroksiin ”diktaattori” Trumpin valtakaudella. 5 . Raskaudestaan huolimatta teos on aarrearkku lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita ergodisen ja digitaalisen kirjallisuuden keinoista sekä uusista näkökulmista kirjallisuushistoriaan. Nuorten aikuisten ihmissuhdevaikeilusta on hankalaa kirjoittaa olematta teennäinen tai muutoin ärsyttävä, mutta Juuli Niemi onnistuu. Kunniansa kuulevat muun muassa nurkkakuntaiset kirjallisuudenja kulttuurintutkijat sekä kaikki Eskelisen tuotantoa kritisoineet. P A T R I C I A L O C K W O O D : K U K A A N E I P U H U T Ä S T Ä S E U R A AVA I M A G E I L M E S T Y Y 2 7 . E I N A R I A A L T O N E N . Romaanin kompastuskivenä on tarpeeton psykologisointi. Naljailu viehättää sopivasti annosteltuna, mutta näin runsaana se alkaa syödä tehoa tekstien sanomalta. t o u k o k u u 2 2 2 7 3 Parikymppiset Nora ja Juho tapaavat bileissä ja ihastuvat. Toisteisuudesta huolimatta juonenkuljetus on vetreää ja dialogi raikasta. Spiraalimaiseksi tarkoitettu rakenne johtaa aiheiden ja argumenttien tarpeettomaan toistoon. Keskeistä teemaa – seksuaalista estyneisyyttä sekä siihen liittyvää riittämättömyyden tunnetta – lähestytään herkkävireisesti. ”Sitähän rakastuminen ja koko nuori elämä on, seksin äärellä horjumista”, aloitus lupaa, mutta kipinöiden ja kitkan tilalle tulee pian traumoja traumojen perään. 2 2 2. Mahdottomia oletuksia koostuu sarjasta yrityksiä, pettymyksiä ja avautumisia. Naljailevia esseitä kirjallisuudesta Kipinöitä, kitkaa ja traumoja Paatunut ironikko valaistuu M A R K K U E S K E L I N E N : K O L M E N K E H Ä N S I R K U S J U U L I N I E M I : M A H D O T T O M I A O L E T U K S I A Arviot Silvia Hosseini Kuvat Kustantamot W S O Y, 3 8 4 S . Laajassa kirjoituskokoelmassa tutkija-kirjailija Markku Eskelinen pohtii taiteen ja elämän leikkauspisteitä: ”Taide yksinkertaisesti ei ole paras keino levittää tietoa tämän maailman konkreettisesta hädästä.” Kirjallisuusteoriaan ja -historiaan paneutuvat esseet ovat tyylillisesti akateemisen artikkelin ja solvauksen yhdistelmiä. Toisaalta simulaatio muuttuu todeksi: ”Hän oli paikalla, kun auto syöksyi väkijoukkoon natsien kokoontumisessa. S U O M . S I L T A L A , 4 4 8 S . Todellisuus liukenee verkkoon, ja juuri käsissä ollut teekuppikin tuntuu imeytyneen puhelimen sisään. Suhteen syvenemistä jarruttavat salaisuudet, joista on melkein ylitsepääsemättömän hankalaa puhua, vaikka toinen olisi halukas kuuntelemaan. T A M M I , 2 2 6 S
Jumitan verkossa ja luen Ivana Helsingille suuttuneista influenssereista, Renny Harlinin parisuhteesta sekä Tuomas Enbusken uudesta Vuitton-lompakosta. Myöhemmin havahdun iltaleipiä lapsille viedessäni hyräilleeni puolen tunnin ajan: ”Älkää kysykö, mistä johtuu väkivalta / Älkää kysykö, mistä johtuu päihdeongelma.” 16.3. Jani ristiriitojen repimänä. K U V I T U S P A U L I I N A H O L M A. ”Emmä tiä, kai sit varmaan” -vastaus Janin johdattelevaan kysymykseen oli Janin viikkokirjeessä muuttunut muotoon: ”Minua pelottaa, miten käy länsimaisille arvoille, kuten sananja mielipiteenvapaudelle.” 19.3. 74 C I T YM A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 11.3. Toisaalta meille majoitetuista pakolaisista voisi saada pitkän, nimeä tuovan jutun isoonkin lehteen, toisaalta meillä asuisi pakolaisia, jotka voisivat häiritä jutun kirjoittamista. Ilmalämpöpumppu hajosi, boileri poksahti. Jani käväisi Matkahuollossa ja raahasi autostaan painavan paketin, jonka sisällä oli ”jotain tarpeellista, jos joudumme pakenemaan sotaa”. Haastavin sotatanner Ukrainan (ja Suomen) puolustamisessa on internet, tehokkain ase luottokortti. TAVALLAAN HALUAISIN OLLA SELLAINEN, JOLLE TUO ON SUOMEN KIELEN KAUNEIN SANA. Miehet pohtivat omia vahvuuksiaan, jos joutuvat sotaan. Jalustalla varustetussa altaassa on kaksi sisäänrakennettua pyörää, jotka helpottavat kuljetusta.” Venäjä, olemme valmiit. 24.3. Eksyn viinilasin kanssa television Huvila ja Huussin ääreen ja katselen, kuinka Samu Haber tipahtaa ilosta polvilleen nähdessään uuden terassinsa. Tavallaan haluaisin olla sellainen, jolle tuo on suomen kielen kaunein sana. Olemme Lindan kanssa molemmat aloittaneet tupakoinnin maalle muutettuamme, ja tupakalla Linda tiivistää parisuhteensa toteamalla, että todellinen pessimisti on sellainen, joka tietää, että on liian myöhäistä olla pessimisti. Ajattelen hetken Putinin länsimaisen liberalismin degeneraatioon kohdistuvaa kritiikkiä ja päädyn lopputulokseen, johon ikäpolveni toistuvasti päätyy: ”Oh well whatever nevermind. Viikko sitten kuuntelin, kun Jani haastatteli lapsiamme Ukrainan sodan herättämistä tunteista. 14.3. Naisina olemme Lindan kanssa kovin ilahtuneita siitä, että kaksi miestä kertoo meille Minna Canthin päivän kunniaksi Minna Canthin merkityksestä. Kaksi helsinkiläistä on söpö kuriositeetti, vähän kuin metsään eksyneet lapset, neljä helsinkiläistä soittamassa aamuyöllä Vesalaa on valtauksen alku. Kannettavalla käsienpesualtaalla Venäjää vastaan Neljä helsinkiläistä soittamassa aamuyöllä Vesalaa on valtauksen alku. Illalla vilkaisen ohjekirjaa: ”Käsinpesuasema on varustettu 3 litran saippuanannostelijalla, pyyhetelineellä ja 17 litran makean veden säiliöllä. 26.3. Lindalla ja Samilla illallisella. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen. 18.3. 30.3. Tarpeellinen paljastui kannettavaksi käsienpesualtaaksi. Takatalvi. Keskustelua ukrainalaispakolaisten majoittamisesta. 12.3. Soitin Lindalle, ja lähdimme kävelylle metsään ilman kannettavaa käsienpesuallasta. TAKATALVI. 20.3. Siinä on hands-free-suunnittelu, joten voit käyttää jalkapumppua saadaksesi vettä. Kodinhoitohuoneessa Jani lukee kannettavan käsienpesualtaan ohjeita niin kuin perunamuusi, joka on joutunut opettelemaan kaksi kirjainta. Nyt kun olemme olleet tiiviimmin yhteydessä uusiin naapureihimme Samiin ja Lindaan, huomaan vanhan Olof-naapurimme suhteen meihin viilentyneen
1 hinta. 2 kuukautta. Miljoonayleisö. Tutustu Miljoonamoukariin. Saako olla miljoona hyvinvoinnista kiinnostunutta silmäparia. /miljoonamoukari. a-lehdet.
Ö ljy ka nk aa lle , 20 x 20 cm . K uv a: Ju ss i Ko iv un en Anna Retulainen Hiljaisuus – Silence Särkänniemi, Tampere | tampere.fi/sarahilden | 14 / 5 € tai Museokortti. SARA HILDÈNIN TAIDEMUSEO 12.2.–21.8.2022 O m a pu u – A ut um n W in d, 20 10 . Sa ra H ild én in Sä ät iö n ko ko el m a