KOVAKSI KEITETTY KOVAKSI KEITETTY KOKO SUOMI LEIPOO Hapanjuuri kasvoi kultiksi ALITUISEEN MAALITETTU Ujuni Ahmed taistelee vihapuhetta vastaan LUOKAN PITKÄ LAAHUS Näin tausta meihin vaikuttaa IMA GE UU DIST UI!. EN M Ä V O I.” IM A G E 28 5 TO U KO K U U 20 21 PA L. V KO 20 /2 21 29 3 6 121 4 KESTÄVIÄ JUTTUJA 4/2021 TOUKOKUU 11,90?€ HANNA GU LLICH SEN TUNTEET PILASIVAT ILMASTOTALKOOT Ruokavaikuttaja Hanna Gullichsen on tottunut nettikiusaamiseen ja ennakkoluuloihin, mutta politiikan nykymeno oli hänelle liikaa. H A N N A G U LL IC H S EN : ”S IT M Ä O LIN , ET FU C K IT
Turvallisempi tapa maksaa. op.fi/applepay Apple Payn tarjoaa Apple. Viimeinkin. Kortit myöntää OP-Korttiyhtiö Oyj. op.fi/applepay Apple Payn tarjoaa Apple. Kortit myöntää OP-Korttiyhtiö Oyj.. Lisää OP:n maksukorttisi Apple Walletiin jo tänään. Edelläkävijöille Ja kaikille muille
Kerta ei tietenkään ollut ensimmäinen, kun katsoin ikäluokan säästäväisyyttä tai taloudellisuutta ihmetellen ja ihaillen. Tai ainakin viivyttää sen tuhoa. Ja tämän ehkä arvasittekin: molemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Aineksia, jotka eivät varmuudella pilaannu jääkaappiin ja joista saa tavallista arkiruokaa useamman päivän ajaksi. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 3 K un koronapandemia reilu vuosi sitten alkoi, toin kauppareissulta ruokia myös äidilleni. Sen anti on ehkä siinä, että se saa etsimään ilmastoidoleita vaikka sitten suurista ikäluokista. Näistäkin asioista on kyse Oskari Onnisen tähän numeroon kirjoittamassa artikkelissa Ei paniikkia. Mökkeilyä on vaikea nähdä ratkaisuna ilmastokriisiin, mutta yhtä tuhoisaa olisi syyttää heitä – meitä – jotka haluavat joskus vaihtaa maisemaa. Keittoja ja patoja, 1980-lukua. Lähipiiriin kuuluvista mökkeilijöistä toiset saunovat vain kerran viikossa ja toiset saavat lähes kaiken mökkinsä sähkön auringosta. Kyse on jälleen kerran siitä, miten mökkeilee. Niin myös ilmastokuorma verrattuna ruokiin, jotka kannoin perheelleni. Kauppareissut jäivät mieleen juuri kahden kauppalistan vuoksi. Mutta kun ei ole, kuvan keskikohta jää tyhjäksi ja vastakkaisilta laidoilta kuuluvat kovimmat äänet myös ilmastokeskustelussa, josta on jo hyvän aikaa sitten tullut masentavaa miekkailua. Marjastuksen löytävä kaupunkilainen vaikuttaja on todennäköisempi jutunaihe kuin ikänsä marjastanut ja mehustanut eläkeläinen. Kaupassa mukanani oli kaksi ostoslistaa: hänen ja oman perheeni. Onnisen haastattelema tutkijatohtori Pauliina Patana Harvardin yliopistosta sanoo yllättyneensä siitä, miten nopeasti ilmastonmuutos Suomessa politisoitui. Ensimmäisellä listalla niitä ei ollut, vaan lista oli muutenkin lyhyempi ja perustavanlaatuisempi: perunoita, porkkanoita, sipuleita, ruisleipää ja pakasteseitä. Jälkimmäisellä listalla oli rahkoja ja avokadoja ja erikseen vielä kohta ”herkkuja”, joka tarkoitti yleensä jäätelöä tai suklaata. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Tietenkin tiesin marjoja, sieniä, haukia ja lahnoja täynnä olevat pakastimet. Kyselyssä toistuu samoja väittämiä vuodesta toiseen, jolloin päästään kiinni mahdollisiin muutoksiin suomalaisten arvoissa. Maltillisuus ei tosin ole kummoisessa kurssissa muutenkaan. Kun perussuomalaiset alkoivatkin kahden vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa puhua ilmastokysymyksistä, vihreistä ja vasemmistosta tuli heidän vastapoolinsa ja muiden puolueiden tehtäväksi jäi etsiä paikkansa näiden väliltä. Ostosten lasku oli tietenkin olematon. Olin ne omin silmin nähnyt, lehdissähän niitä ei juuri esitellä. Mutsis oli ilmastosoturi Niklas Thesslund Pääkirjoitus kyselyssä täysin ja jokseenkin samaa mieltä olleiden osuus vastaajista oli laskenut edellisestä kyselystä. Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa on yksi kyselyn väitteistä, ja viime kesän Marjastuksen löytävä kaupunkilainen vaikuttaja on todennäköisempi jutunaihe kuin ikänsä marjastanut ja mehustanut eläkeläinen. Media rakastaa katkoksia, muutosta ja käänteitä, ja siksi lehtiin pääsee helpommin se, joka ryhtyy lentolakkoon, kuin se, joka ei koskaan muutenkaan lennä. Asian pitäisi tietenkin olla toisin päin. Sen lähtökohtana on havainto Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuosittaisesta arvokyselystä. Oma tapa syödä ja valmistaa ruokia alkoi tuntua tarpeettomalta mässäilyltä ja suurten ikäluokkien suhde ruokaan sellaiselta, joka voisi pelastaa maailman. Sellainen on aina reaktiivista ja siksi helposti luonteeltaan huutokilpailu, jossa ei pienimuotoisia elämäntapoja tähdentämällä pärjää. Korona-aika olisi voinut synnyttää puhetavan, jossa mahdollisimman pienimuotoinen elämä kotona olisi nähty arvokkaana luonnonkin kannalta, mutta enemmän kuin tätä on nähty kotimaanuutisia esimerkiksi mökkibuumista
Tässä numerossa. 48 LAINSUOJATON Ujuni Ahmedia haukuttiin n-sanalla. 32 EI PANIIKKIA Yhä useampi Suomessa on lakannut kantamasta huolta ilmastonmuutoksesta. 18 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 20 MITÄ SEURAAVAKSI, HANNA G. Nyt hän kertoo, mitä oikein tapahtui. 58 KESKUSTELIJA – ANTTI NYLÉN 61 ESSEE – SILVIA HOSSEINI JA KUMMISETÄ-ELOKUVAT 66 RUOKA – PÄHKINÄ 68 ELOKUVA – ANDERS THOMAS JENSEN: OIKEUDEN METSÄSTÄJÄT 70 MUSIIKKI – BONEY M TIKTOKISSA 72 KIRJA – ELISABETH STROUT: OLIVE, TAAS 74 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 5 8 – 6 . 4 S I S Ä L LY S L U E T T E L O 3 PÄÄKIRJOITUS 6 TEKIJÄT 8 AVAAJA – MARI KÄYHKÖ 12 KUUKAUDEN DATA 13 TOISINKIN VOISI OLLA 14 POLIITTINEN KOTI 16 DEBATTI – VOISIKO MAAHANMUUTTO RATKAISTA KUNTIEN ONGELMAT. Miksi. Nyt hän haluaa puhua kokemuksistaan, jotta muiden ei tarvitsisi. A n t t i N y l é n i n m i e l e s t ä k i r j a a l a n e i pitäisi lähteä mukaan ”äänikirjaintoiluun”. Ruokavaikuttaja Hanna Gullichsen luopui talvella kokoomuksen kuntavaaliehdokkuudesta. 40 EI VAIN LEIVÄSTÄ Toimittaja Venla Rossi kokeili leipoa leipää hapanjuuresta ja tuli uskoon
Voisimmeko puhua esineellistävästä ja kunnioittavasta katseesta miesja naiskatseen sijaan, kysyy elokuvista kirjoittava Silvia Hosseini.. 32–39. Ilmastokriisi ratkaistaan konser vatiivien avulla. Valokuvaaja Johanna Myllymäki Meikkaaja Eevis Liedes Stylisti Nina Nuorivaara Asu Housupuku ja sormukset & Other Stories Silmälasit Cutler and Gross / Trend Optic Loaferit Högl / Stockmann Metallilankatuoli Hay / Stockmann Kannen kuva K E S TÄV I Ä J U T T U J A 61–64. Ujuni Ahmed ei tunne täysin kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan eikä somaliyhteisöönkään. 5 I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 48–57. Juuri se on kuitenkin tuonut hänelle vapauden toimia
Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. SILVIA HOSSEINI Silvia Hosseini (s. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n raha-arvonnoissa. 1982) on Tampereella asuva esseisti, opettaja ja kriitikko. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Osamaksuihin laskuissa lisätään maksutapalisä (paperilasku 2,90 €). ”Työssäni pääsen harvoin valitsemaan, ketä kuvaan. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2021 asti. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Jos olisin saanut valita, olisin kuvannut juuri Ujunin, rohkean, fiksun ja kauniin nuoren naisen.” A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. 4 numeroa vain 20 € (norm. Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.. Tähän numeroon hän kirjoitti kirja-arvioita sekä esseen miesten tekemien elokuvien tulkinnasta. Tekijät KRISTIINA KURRONEN Kristiina Kurronen (s. 1984) on helsinkiläinen valokuvaaja, jolle valo ja sen luoma tunnelma on tärkeä inspiraation lähde niin työssä kuin muutenkin elämässä. 33 €) TILAA HELPOSTI NETISTÄ: meko.. /tietoa-meista/tietosuojaseloste. /meidanmokki-tarjous Parasta mökkiseuraa
toukokuuta 2021. ISSN 0782-3614. mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. numero. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Aikakauslehtien liiton jäsen. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 7 K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja niklas thesslund Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Editointi ja suunnittelu Venla Rossi Ulkoasu Ilari Musta Tuottaja (ajankohtaismediat) Laura myllymäki Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi tekijÖinä tässä numerossa Laura Airola, Timo Aro, Suvi Elo, Catherina Gynt, Laura Hallamaa, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Ilkka Koski, Kristiina Kurronen, Essi Kylmänen, Sanna Lehto, Eevis Liedes, Raisa Mattila, Johanna Myllymäki, Annaliina Niitamo, Emmi Nuorgam, Nina Nuorivaara, Oskari Onninen, Timo Pyykkö, Shadia Rask, Meliina Savela, Riikka Suominen, Anton Vanha-Majamaa, Kaisa Viitanen, Elina Vitikka. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2021 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 20. vuosikerta, 285. 36
Toisessa ääripäässä ovat perheet, joissa arvostetaan ruumiillista työtä ja joissa lasta pyydetään olemaan hiljaa, jos ei ole mitään asiaa. Yhteiskunnassa helposti ajatellaan luokkataustan vaikuttavan ”vain” yliopistoon pääsemiseen. Mistä tarkalleen kumpuaa työläiskodeista korkeisiinkin asemiin päätyvien ihmisten ”heikko itsetunto”. Tutkimuksessa oli mukana pääsääntöisesti 40–50-vuotiaita ihmisiä. MARI KÄYHKÖ: LUOKKATAUSTAN VAIKUTUS HÄIPYY HITAASTI, JOS OLLENKAAN. Sisällä kaikki muka ovat samalla viivalla. Näin ei kuitenkaan ole. Jännittävä havainto uudessa artikkelissani olikin se, että vaikka yliopistonlehtorit ja yliopisto-opettajat ovat opiskelijoihin nähden eri asemassa, molemmilla oli samankaltaisia kokemuksia ja tuntemuksia yliopistomaailman sisällä. Kieltäydyin pitkään esimerkiksi haastatteluista, sillä kuvittelin, etten kuitenkaan osaa mitään järkevää sanoa. Laajemmin kyse on siitä, mikä paikka tuntuu itselle vieraalta tai oikeutetulta. Olen aiemmin tutkinut työläisperheistä tulevia opiskelijoita. Yliopistomaailma rakentuu vahvasti keskija yläluokkaiselle kulttuurille, joka suosii käytännössä esimerkiksi keskusteluja argumentaatiotaitoja ja englannin kielen taitoa. Käytännössä työläistausta tarkoitti vanhempien koulutusta, joka oli suurimman osan kohdalla kansakoulu ja siihen päälle ehkä ammatillinen kurssitus tai koulutus. Kotitausta vaikuttaa paljon näiden kehittymiseen. Minulla itsellänikin on työläisperhetausta. 8 AVA A J A Teksti Raisa Mattila Kuvat Ilkka Koski T utkit hiljattain työläistaustaisia naispuolisia yliopisto-opettajia ja yliopiston lehtoreita. Ne vahvistuvat, jos lapsen kanssa keskustellaan ja häntä kuunnellaan tai hänen kanssaan matkustellaan. Miten luokkatausta vaikutti heidän työhönsä. Vanhempien asema työelämässä oli ollut ruumiillisen tai käytännöllisen työn tekijä. Myös työläistaustaiset akateemiset opettajat toivat opiskelijoiden tavoin esiin vierauden, ulkopuolisuuden ja epävarmuuden tunteita sekä huijariuden ja vajavaisuuden kokemuksia yliopistomaailmassa, eli luokkataustan vaikutus häipyy hitaasti, jos häipyy ollenkaan. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa yksilön hankkimaan koulutukseen sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten kysymysten kautta, sanoo sosiologi Mari Käyhkö
Sosiologi Mari Käyhkö on tutkinut luokkataustan vaikutusta yksilön elämään useissa tutkimuksissa.. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 9 LÄHTÖKOHTA
Työväenluokkaisuutta stigmatisoidaan ja moralisoidaan näkyvällä tavalla vaikkapa muodonmuutosohjelmissa. Koulutusvalintoihin vaikuttaa myös se, onko nuorella mahdollisuutta kysyä aikuiselta opinnoista ja onko hänellä sosiaalista mallia korkeakouluun menosta. Niitä asetetaan heille pikkuhiljaa kasvuvuosien aikana, ja samalla mahdollisuuksien valikot rakentuvat huomaamatta erilaisiksi eri yksilöiden kohdalla. Esimerkiksi hitsaustai siivousala edustavat perinteistä työväenluokkaisuutta, jossa valitaan usein myös omalle sukupuolelle tyypillinen ala. Sosiaalisella puolella vaikuttaa arkinen tuki läksyjen tekemisessä eli se, onko aikuinen paikalla auttamassa ja onko hänellä ylipäätään kykyä siihen. Jos läheinen sukulainen on opiskellut jotakin, on helpompi ajatella, että se on minullekin mahdollista. Yksi asia, mikä on harmittanut itseäni, on lähikouluperiaatteen rapautuminen. Esimerkiksi ysiluokalla tehtävä valinta lukion ja ammattikoulun välillä on vain aiempien valintojen näkyvä lakipiste. Tv-ohjelmassa esitellään ”vääränlainen” perhe, jossa lapsia kasvatetaan ”väärin”, eikä nähdä, että elämäntyylien erilaisuus on luokkaistunut eli yhteiskuntaluokkiin liittyvä kysymys. Mitä keskiluokkaisuus tarkoittaa tämän päivän Suomessa. Omassa luokka-ajattelussani keskiluokkaisuus on ennen kaikkea kulttuurista keskiluokkaisuutta. Mitkä ovat tarkalleen edut, joita korkeakoulutetuilta vanhemmilta saa omaa opintopolkua varten. Tärkeää on myös kattava korkeakouluverkosto sekä riittävä taloudellinen tuki.. 10 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiöitä. Vai onko se edes mahdollista. Lähikouluperiaatteen toteutumisen lisäksi tärkeää on taata korkeakouluopintojen maksuttomuus ja järjestää tarpeeksi opintojen ohjausta eri vaiheisiin. Luokkarakennetarkastelussa työväenluokkaisuus määrittyy pitkälti tietynlaisen koulutuksen ja työn kautta. Taloudelliset seikat ovat Suomessa nouseva kysymys ja näkyvät esimerkiksi valintakoekurssituksia järjestävien firmojen innossa tarjota lukiolaisille abikursseja. Siinä keskiluokkaisuus on normi yhteiskunnassa, vaikkapa koulumaailmassa, jossa menestyminen perustuu lukemiselle. Entä ketkä muodostavat nykyisen työväenluokan. Miten koulutuksen periytymistä voi ehkäistä poliittisella päätöksenteolla. Mallit, vaateet ja odotukset lapsille ovat erilaisia eri perheissä. ”Työläistaustaiselle nuorelle reitti korkeakouluun voi avautua keskiluokkaisen ystävän esimerkin kautta.” –MARI KÄYHKÖ Toisen tuoreen tutkimuksen mukaan myös ammattikorkeakouluun päätyy sitä todennäköisemmin mitä koulutetumpia vanhemmat ovat. Todistusvalinnan takia preppaaminen siirtyy yhä nuoremmaksi. Keskiluokkaisissa perheissä ammattikoulu on saatettu siivota jopa puheista kokonaan pois jo pidemmän ajan kuluessa. Miksi perhetausta vaikuttaa edelleen vahvasti yksilön hankkimaan koulutukseen Suomessa. Aiemmassa tutkimuksessani tuli esiin, että edes ysi puolen keskiarvolla työläisperheistä tulevat nuoret eivät välttämättä usko omiin kykyihinsä ja tekevät siksi joskus pitkiä reittejä yliopistoon. Nyt korkeakoulutetut vanhemmat valikoivat lapsensa pois ongelmallisiksi katsomistaan kouluista, eli yksilöiden reitit eriytyvät toisistaan jo varhaisessa vaiheessa. Toisaalta voi ajatella, että keskiluokkaisissa perheissä nuorilla on työläisnuoria kapeampi valikko ja työläisperheiden nuorilla on laajempi valikoima, kun valita voisi sekä ammattikoulun että lukion. Kulttuurinen kysymys on esimerkiksi se, kannustetaanko lasta lukemaan. Joissain perheessä kirjastokortti pitää hommata salaa, koska vanhemmat ajattelevat, että lukeminen on ajanhukkaa. Tämä on sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kysymys. Omissa tutkimuksissani on nimittäin noussut esiin, että työläistaustaiselle nuorelle reitti korkeakouluun voi avautua keskiluokkaisen ystävän esimerkin kautta. Työväenluokkaiset arvostukset ja valinnat määrittyvät keskiluokkaisessa yhteiskunnassa useimmiten ”vääränlaisina”, vanhanaikaisina, tietämättöminä, tyylittöminä valintoina vaikka syömiseen, kulttuurin kuluttamiseen tai sisustamiseen liittyen. Luokkataistelu onkin nykyään symbolista merkitysten ja arvostusten taistoa, eikä se tapahdu enää vain työelämän ja politiitikan kentällä
Tutustu ja katso jälleenmyyjät osoitteesta stringfurniture.com Syntynyt 1949. Tuhansia mahdollisuuksia. String ® Shelving System. String ® Systemin ulkokäyttöön tarkoitettu vapaasti seisova hylly sopii yhtä hyvin pienemmälle parvekkeelle kuin suuremmalle terassillekin.. Valmistettu Ruotsissa
TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA VAIKEA SANOA MELKO EPÄT. JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ NYKYISTÄ ENEMMÄN HYVIN SUURI UHKA MELKO SUURI UHKA MELKO PIENI PALJON ENEMMÄN HIEMAN ENEMMÄN KUTEN NYKYISIN TAI EN OSAA SANOA VÄHEMM. TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA VAIKEA SANOA MELKO EPÄT. 2008 Suomella on moraalinen velvollisuus toimia ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa 2012 Suomella on moraalinen velvollisuus toimia ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa 2016 Ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi painottua Suomen ulkopuolitiikassa 2018 Arvio uhkien suuruudesta yleisemmin Suomen tai henkilökohtaisesti itsesi/läheistesi kohdalla: Ilmaston lämpeneminen 2019 Miten ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi painottua tulevan hallituksen toiminnassa verrattuna viime vuosina harjoitettuun politiikkaan. 100 % 75 % 50 % 25 % % Lähde: Elinkeinoelämän valtuuskunta 2021, EVAn Arvopankki. 100 % 75 % 50 % 25 % %. JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ NYKYISTÄ ENEMMÄN HYVIN SUURI UHKA MELKO SUURI UHKA MELKO PIENI PALJON ENEMMÄN HIEMAN ENEMMÄN KUTEN NYKYISIN TAI EN OSAA SANOA VÄHEMM. Teksti Niklas Thesslund Infografiikka Juuso Koponen Asenteet ilmastonmuutosta kohtaan ovat muuttuneet. HYVIN TOIVOTTAVAA MELKO TOIVOTTAVAA TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ VAIKEA SANOA TÄYSIN SAMAA TÄYSIN ERI M. TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA VAIKEA SANOA MELKO EPÄT. 2008 Suomella on moraalinen velvollisuus toimia ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa 2012 Suomella on moraalinen velvollisuus toimia ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa 2016 Ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi painottua Suomen ulkopuolitiikassa 2018 Arvio uhkien suuruudesta yleisemmin Suomen tai henkilökohtaisesti itsesi/läheistesi kohdalla: Ilmaston lämpeneminen 2019 Miten ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi painottua tulevan hallituksen toiminnassa verrattuna viime vuosina harjoitettuun politiikkaan. KUTEN NYKYISIN TAI EN OSAA SANOA Suomalaiset pitävät ilmastotoimia tärkeinä, mutta vain joka toinen on valmis tinkimään omasta elintasostaan ympäristöongelmien vähentämiseksi. Ympäristöongelmien vähentämiseksi olen valmis tinkimään elintasostani Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ TÄYSIN ERI MIELTÄ 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2005 2010 2015 2020 100 % 75 % 50 % 25 % % 100 % 75 % 50 % 25 % % TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ 2003 Tuhoisat tulvat, myrskyt, kuivuus ja muut poikkeukselliset sääilmiöt johtuvat siitä, että ihminen on saasteillaan järkyttänyt luonnon tasapainoa 2004 Kuinka toivottavana pidätte, että kansainväliset ympäristösopimukset ja -säädökset tiukentuvat olennaisesti. KUTEN NYKYISIN TAI EN OSAA SANOA Suomalaiset pitävät ilmastotoimia tärkeinä, mutta vain joka toinen on valmis tinkimään omasta elintasostaan ympäristöongelmien vähentämiseksi. 2008 Suomella on moraalinen velvollisuus toimia ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa 2012 Suomella on moraalinen velvollisuus toimia ilmastomuutoksen torjunnan eturintamassa 2016 Ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi painottua Suomen ulkopuolitiikassa 2018 Arvio uhkien suuruudesta yleisemmin Suomen tai henkilökohtaisesti itsesi/läheistesi kohdalla: Ilmaston lämpeneminen 2019 Miten ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi painottua tulevan hallituksen toiminnassa verrattuna viime vuosina harjoitettuun politiikkaan. Ympäristöongelmien vähentämiseksi olen valmis tinkimään elintasostani Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ TÄYSIN ERI MIELTÄ 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2005 2010 2015 2020 100 % 75 % 50 % 25 % % 100 % 75 % 50 % 25 % % TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ 2003 Tuhoisat tulvat, myrskyt, kuivuus ja muut poikkeukselliset sääilmiöt johtuvat siitä, että ihminen on saasteillaan järkyttänyt luonnon tasapainoa 2004 Kuinka toivottavana pidätte, että kansainväliset ympäristösopimukset ja -säädökset tiukentuvat olennaisesti. 100 % 75 % 50 % 25 % % D A T A PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN. HYVIN TOIVOTTAVAA MELKO TOIVOTTAVAA TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ VAIKEA SANOA TÄYSIN SAMAA TÄYSIN ERI M. 12 Ympäristöongelmien vähentämiseksi olen valmis tinkimään elintasostani Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ TÄYSIN ERI MIELTÄ 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2005 2010 2015 2020 100 % 75 % 50 % 25 % % 100 % 75 % 50 % 25 % % TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ 2003 Tuhoisat tulvat, myrskyt, kuivuus ja muut poikkeukselliset sääilmiöt johtuvat siitä, että ihminen on saasteillaan järkyttänyt luonnon tasapainoa 2004 Kuinka toivottavana pidätte, että kansainväliset ympäristösopimukset ja -säädökset tiukentuvat olennaisesti. KUTEN NYKYISIN TAI EN OSAA SANOA Suomalaiset pitävät ilmastotoimia tärkeinä, mutta vain joka toinen on valmis tinkimään omasta elintasostaan ympäristöongelmien vähentämiseksi. JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ NYKYISTÄ ENEMMÄN HYVIN SUURI UHKA MELKO SUURI UHKA MELKO PIENI PALJON ENEMMÄN HIEMAN ENEMMÄN KUTEN NYKYISIN TAI EN OSAA SANOA VÄHEMM. HYVIN TOIVOTTAVAA MELKO TOIVOTTAVAA TÄYSIN SAMAA MIELTÄ JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ VAIKEA SANOA JOKSEENKIN ERI MIELTÄ VAIKEA SANOA TÄYSIN SAMAA TÄYSIN ERI M
Kaupunkia ympäröivät kalliot halut tiin jättää vuoden 1827 Turun palon jäl keen asumattomiksi ja koristaa puilla ja istutuksilla. Koronavuotena tontilla toimi Hämä häkkiterassi ulkomusiikkitapahtumille. Elinkeinoelämän valtuuskunta julkai see vuosittain arvokyselyn, jonka moni kysymys pysyy vuodesta toiseen samana ja mahdollistaa näin arvojen muutoksen tarkastelun. Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa, kuuluu yksi väittämistä, ja viime kesän barometrissä siihen liittyi yllätys. TOISINKIN VOISI OLLA -palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. Aurajoenrantaan jäi maisemahaavaksi kutsuttu aukko harmonisen kirjaston sijaan. Joskus tontti nimittäin on niin erityinen, ettei se koskaan pääse käyttöön. Tontille on ajan saatossa ehdotettu kongressihotellia, kylpylää, konserttitaloa, jopa ylöspäin rakennetta vaa sisähuvipuistoa. Kaksi Teslaa peräkkäin liikennevaloissa ei ole enää het keen ollut Helsingissä mikään harvinai suus. Pian työn aloittamisen jälkeen varat hupenivat ja yliopiston rakennukset alkoivat keskittyä Tuomiokirkon taakse nykyiselle Yliopis tonmäelle. 1980luvulla Suomen Pankin Turunkonttorille kaavailtiin raken nusta tontille, mutta lopulta lama silppusi suunnitelmat. Vähintään se on markkinoinnin ja viestin nän pääviesti: sellaista purkkia tai pak kausta ei kohta olekaan, jossa ei mainittaisi valmistajan pyrkivän hiilineutraaliksi lähi tulevaisuudessa. Arkkiteh tuurikilpailun päätteeksi päädyttiin Erik Bryggmanin ehdotukseen Motto 33, joka koostui kallion muotojen mukaan porras tuvista kansista. Samppalinnanmäen juurelle päätettiin vuonna 1947 louhia kal liosta sopiva tila Turun yliopiston uudeksi kirjastoksi. Tontti näkyy, jos eksyy ravinto lalaiva Cindyn terassille ja katsoo Itäiselle Rantakadulle Turun kaupunginteatterin suuntaan. 1970luvulla tonttia alettiin käyt tää parkkipaikkana. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä olleiden osuus oli laskenut vuodessa neljä prosenttiyksikköä ja täysin samaa mieltä olevien osuus oli pudonnut liki neljännek sellä. Oskari Onnisen artikkeli Ei paniikkia (s. Keräysvarojen ja valtion tuen turvin tontti raivattiin, kalliota louhittiin ja varastotunnelia alettiin rakentamaan. Suunnitelma uuden kirjaston sijainnista joen varrella oli näyttävä. Vuonna 1995 tontti sai hämähäkin verkkoa kuvaavan Outi Sarjakosken Networkympäristötaideteok sen. Lähteenä on käytetty Susanna Hujalan ja Päivi Kiiski-Finelin toimittamaa teosta ”Näkymätön kaupunki” (Wäinö Aaltosen museon julkaisuja, 2002) AURAJOEN TYHJÄ KOHTA TOISINKIN VOISI OLLA Teksti Annaliina Niitamo I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 Lähde: Elinkeinoelämän valtuuskunta 2021, EVAn Arvopankki.. Mitä jos Hämähäkkitontilla olisikin yliopiston kirjasto. Samaan aikaan kansalaisten asenteissa on tapahtunut odottamattomilta vaikutta via muutoksia. JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatiomuotoilija, jonka laatima datavisualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. A urajoen varrella Turussa seisoo tyh jänä Hämähäkkitontiksi kutsuttu alue. 13 K aupungilta on jo helpompi löytää säh köauton latauspistoke kuin vaikkapa pankkiautomaatti. Matala terassimainen rakennus olisi sisältänyt avaria ja valoisia sisätiloja, joista olisi päässyt lukemaan ulko terasseille. Kauppojen hyllyillä taas on viikko vii kolta enemmän tuotteita ja ruokia, jotka on valmistettu ympäristönäkökulma edellä. Kohde oli arkkitehdeille erityi sen kiinnostava, koska Carl Ludvig Engel oli jättänyt Samppalinnanvuoren koske mattomaksi vuoden 1828 asemakaavas saan. Piirustukset vaa tivat tekijältään taituruutta ja näkemystä kallion juurelle rakennettaessa. Toisinkin voisi olla. Hämähäkin verkko kalliossa muistuttaa yhä tontin unohduksesta. 32) selvittää, kuinka tässä näin on käynyt
Nuorimmainen ilmoitti tulostaan. Siksi purimme yhden lastenhuoneista. Kannatan tunnin junaa. Esimerkiksi tämän lampun puolisoni teki itse. Se oli puutalo, jonka vanhempani rakennuttivat. Takkahuoneen seinäpaneelien piti alun perin mennä vaakaan. Pikkuhiljaa valkeni, että tämä näyttäisi hyvältä valkoisena. Nuorena asuin kilometrin päässä nykyisestä kodistamme. Aluksi se hämmensi, mutta seinä on kiva näinkin. On tärkeää, että palvelut ovat kävelymatkan päässä ja sekä keskustaan että Helsinkiin pääsee mutkattomasti. Teksti Laura Hallamaa Kuva Suvi Elo 4H + K, 100 M², HIRVENSALO POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Se mahdollistaisi useammalle pääkaupunkiseudulla työskentelevälle väljemmän arjen.” ”. Siinä on kupuna Ikean kulho. Remontin aikana oli mahdollista miettiä, mitä arjen sujuvuus meille tarkoittaa. Muutin täältä omilleni ja palasin kymmenen vuotta myöhemmin oman perheeni kanssa. Remonttimiehet paneloivatkin ne pystyyn. Pian sen jälkeen olinkin raskaana. Katossa oli tummat puupaneloinnit. Tämä asunto on rakennettu 1980-luvulla ja oli muuttaessamme lähellä alkuperäiskuntoa. Sirén ei enää tavoittele valtuustopaikkaa Turussa. Tässä numerossa pidetään taukoa ehdolla olevista kuntapoliitikoista lähestyvien vaalien takia. Meillä on sisustuksessa paljon kotimaisia klassikoita ja kierrätettynä hankittuja huonekaluja. Meillä oli yksi lapsi, olimme vasta menettäneet vauvan ja saimme SAARISTON SAARA-SOFIA Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén on paluumuuttaja. 14 P O L I I T T I N E N K O T I O len saaren paluumuuttaja. Miten esimerkiksi pyykkirumba hoituu. Kun remontoimme, yläkerrassa oli kolme huonetta. IKEA-KULHO LAMPUSSA. diagnoosin, ettei lapsia enää tulisi. Olemme asuneet tässä melkein viisi vuotta. Joitakin huonekaluja puolisoni ja hänen ystävänsä ovat tehneet
Luonto ja saaristo ovat meille todella tärkeitä. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 15 TURUN SAARISTON KARTTA. Keväisin seuraamme, milloin jäät lähtevät ja saamme veneen vesille.. Olen onnellinen siitä, että sieltä näkyy puita, merta ja vuodenaikojen vaihtelua. Aloitan jokaisen aamun katsomalla ikkunasta ulos
Ulkomaalaistaustaisen väestön ikärakenne on selvästi nuorempi kuin suomalaistaustaisen väestön. 16 D E B A T T I Voisiko maahanmuutto ratkaista kuntien ongelmat. S uomen kunnat tarvitsevat lisää vau voja. Kansainvälisyys kirittää innovaatioiden syntyä. Suomeen muuttaneen on vaikea tulla hyväk sytyksi suomalaisena, mutta kunnat voivat antaa kuulumisen kokemusta. Esimerkiksi vtt on tarkoituksella monimuotoinen: vuonna 2019 työyhteisössä oli 46:ta eri kansallisuutta. Väestön ikääntyessä työssä käyvien huoltotaakka kasvaa entisestään. Monimuotoisuus on keskeinen tekijä menestyvien organisaatioiden taus talla. Maa hanmuuttajasanaa käytetään valikoiden ja erityisesti fyysisiä piirteitä painottaen. Suomen kunnat eivät tarvitse lisää maa hanmuuttajiksi leimattuja ihmisiä. Kuhmoisissa liki puolet kuntalaisista on 65 vuotta täyttäneitä. Jopa 40 kunnassa syntyi alle 10 vauvaa vuonna 2019; Luhangassa koko vuosi oli vauvaton. Suomen kunnat tarvitsevat lisää vetovoi maisia yrityksiä. Viime vuosina väestömme on kasvanut vain maahanmuuton ansiosta. Siinä missä koko väestössä naisten kokonaishedelmälli syysluku on 1,35, ulkomaalaistaustaiset naiset saavat keskimäärin 1,8 lasta. Synty vyyden lasku haastaa hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Hei kompi työllisyysaste on tosin todellinen ongelma. Suomi tarvitsee lisää kuntalaisia. Pyysimme aiheesta kolme debattipuheenvuoroa. Suomen kunnat tarvitsevat lisää veron maksajia. Kunta saa kolmanneksen alueensa yritysten maksamasta yhteisö verosta. Shadia Rask VÄITE: SUOMEN KUNNAT TARVITSEVAT LISÄÄ MAAHANMUUTTAJIA TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ, THL. Kunnilla ei ole varaa jättää työ kykyisiä ja työhaluisia työmarkkinoiden ulkopuolelle. Paikallinen identiteetti, kuten kokemus turkulaisuu desta tai lohjalaisuudesta, on avoimempaa kuin suomalaisuus
Ennusteen ”saatanalliset säkeet” osoittivat useimmille alueille vauva ja väestökatoa, muuttotappioita ja supistuvaa kehitystä. Tyhjenemistä on edesauttanut poliittinen päätöksenteko, joka nojaa ennemmin menneisyyteen kuin katsoo toiveikkaasti tulevaisuuteen. Kruununa koko maan väkiluku luisuisi laskuun vuonna 2031. Hän halusi koota hallituksen, joka näytti Kanadalta. Timo Aro DEBATTIPALSTALLA Imagen yhdeksän vakituista debatoijaa ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen. Ensiksi: mistä, miten ja kuinka paljon. Kuntien keskeisistä päättäjistä vain kolmannes on naisia. Toiseksi: miten lisätään Suomen tunnettuutta ja vetovoimaisuutta. Muuten rajusti ikääntyvän hyvin vointivaltion rahoitukselta putoaa pohja. Väestö vähenee kahdessa kolmesta kunnasta. Kotimaisia kieliä eli suomea, ruotsia ja saamea äidinkielenään puhuvien määrä kääntyi laskuun jo 2014. Yhdeksässä kymmenestä kunnasta on enemmän yli 65vuotiaita kuin alle 15vuotiaita lapsia. Maaseudun kuolemaan on mahdo tonta vaikuttaa. Henkilön osaamisen lisäksi myös näkökulma, josta hän maail maa katsoi, oli merkittävää. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 17 S uomessa rakastetaan traagista kerto musta tyhjenevästä maaseudusta. Yhtälö on yksinkertaista matematiikkaa: nykyisen hyvinvointimallin pitäminen ja talouskasvu edellyttävät lisää työvoimaa ja työllisiä. Suomen kunnat tarvitsevat lisää ihmisiä. Kertomus on vaarallinen. Kunnanvaltuu tetuista naisia on 39 prosenttia. Lienee sanomattakin selvää, että lähes kaikki valtuutetut ovat valkoisia, Suomessa syntyneitä henkilöitä. Emmi Nuorgam T ilastokeskus julkaisi hyytävän väestö ennusteen vuonna 2019. Koko maan väes tönlisäys on perustunut siitä lähtien vain ja ainoastaan maahanmuuttoon. Useimmissa kunnissa maahan muutto on jo nyt ainoa väestönkehityksen positiivinen osatekijä. Yritys menestyy, kun sen johtokunta on mahdol lisimman monimuotoinen. Syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmälli syysluku jäi viime vuonna toiseksi heikoim maksi 245 vuoteen. Lisää työvoimaa ja työllisiä on saatavissa vain joko ”kortistosta” tai ulkomailta. Ne tarvitsevat moniäänistä keskustelua ja uudenlaisia näkökulmia. Joka kolmas kunnan tai valtion työn tekijä jää eläkkeelle kevan eläköitymis ennusteen mukaan vuoteen 2031 mennessä. Suomessa on lukuisia kuntia, joissa valtuustot ja val lankäyttäjät ovat lähes yksinomaan miehiä. Niin menestyy myös kunta. Kun Kanadan pääministeri Justin Tru deau kokosi vuonna 2015 hallituksensa, oli se etnisyydeltään ja sukupuoleltaan his toriallinen. IMPACT PRODUCER ALUEKEHITTÄMISEN KONSULTTITOIMISTO MDI:N JOHTAVA ASIANTUNTIJA K u v a t R a m i H a n a f i j a a l e H t i e n a R k i s t o. Ylen selvityksen mukaan Suomi on jakaan tunut kahteen poliittiseen maailmaan: isoissa kaupungeissa johto on naisvaltainen, pienissä kunnissa ykköspäättäjät ovat mie hiä. Suomen kunnat tarvitsevat jatkossakin maahanmuuttajia. Maahanmuutta jien ottaminen mukaan päätöksentekoon on yksi keino tukea tätä moniäänisyyttä, katsoa tulevaisuuteen ja muuttaa maailmaa. Maaseutu ei tyhjene tai taannu itsestään. Tilastot kertovat muutoksen suunnan nyt ja lähitulevaisuudessa. Jatkossa kaksi isoa kysymystä nousee yli muiden maahanmuuton osalta. Suomen kunnat tarvitsevat lisää moni äänisyyttä. Intersektionaalisuus ja inklusiivisuus ovat termejä, joihin myös jokainen yritys maailmassa toimiva on törmännyt. Kato käy etenkin terveys, hoiva ja ope tusalalla. Jos maahanmuuton lisääminen ei ”nap paa”, niin silloin vaihtoehdoksi jää ajan mit taan vain jatkuvan supistumisen ja sopeu tumisen tie. Kaupunkikeskukset ovat vireitä ja houkuttelevia, maaseutu ankeaa ja taantuvaa. Yksi historiallinen käänne jäi katvee seen
Haluan uskoa, että päästöjä vähennetään, mutta silti lapseni tulee elämään toisenlaisissa olosuhteissa kuin mistä minulla on kokemusta. Ranska on hieno kulttuurikieli ja hyödyksi, jos ryhtyy kokiksi tai eu-hommiin. Mutta minulle ei riitä, että lapsi opetetaan suojelemaan luontoa. Kasvatusprofessori Värrin mielestä pitää kasvattaa empatiaan, kohtuuden hyveisiin ja hyvään kuvittelukykyyn. Hän tuskin käyttää kieltä eläkeläisenä Aurinkorannikolla. 18 K O L U M N I L apseni aloitti syksyllä ala-asteen kolmannen luokan ja sen myötä uuden vieraan kielen opettelun. Kuten australialainen globaalin ekologian professori Corey Bradshaw on sanonut: ”Kenen uskot pelastavan sinut, kun kriisi iskee?” Siitähän ongelmani kumpuaa. Lapsi valitsi opiskella espanjaa. Kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella Värri kritisoi, Oppimäärä vuoteen 2050 RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti. Viemme lasta vauvauintiin ja haemme paikkaa kielikylvystä. Päiväkodista lähtien on opetettu kierrättämään. Näillä näkymin suuri osa eteläistä Espanjaa on 2070-luvulla kuivunut autiomaaksi. Sillä lapsi voi myöhemmin vaikka ostaa asunnon korkealta merenpinnan yläpuolelta. Olen toisinaan kysynyt vinkkejä haastattelemiltani asiantuntijoilta. Kriiseissä tarvitaan yhteistyötä. Olen painanut ohjeet mieleeni, mutta ne ovat osoittautuneet käytännössä vaikeiksi. Niinpä me lapsen isän kanssa vertailimme käsi poskella kieliä. Siloittelemme tietä rahastosäästämisellä ja kouluvalinnalla. Opettaa lapsille, ettemme omista luontoa. Riikka Suominen Kolumni. Tällaisia me vanhemmat puntaroimme, jotta jälkikasvu saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään. Hänestä koulu toteuttaa nykyihannetta, jossa ihminen on ensisijaisesti työntekijä ja kuluttaja, johon maan kilpailukyky nojaa. Lapsella itsellään ei ollut mielipidettä, valitako ranska vai espanja. Journalistikollega kannusti säästämään rahaa. Minä patistan lasta purjehdusleirille, koska rohkeus vesillä liikkumiseen on tärkeä taito. Silloin ei auta vaikka tunnilla opetetaan, ettei luontoa saa roskata, jos koko koulutus tähtää siihen, että oppilaat tulevaisuudessa tuottavat markkinatalouteen lisää tarpeita ja tavaraa. Ympäristösäätiön pomo neuvoi kehittämään lapsen minäkuvaa niin, ettei se ole tavaroiden ja omaisuuden varassa. Tämänhetkinen päästötahti on johtamassa siihen, että lapseni elää aikuisena maailmassa, joka on lämmennyt useilla asteilla. Minä alan kallistua siihen, että välitunnit ovat tärkeimmät. Miten varustan hänet siihen. Mutta isoimpiin edessä odottaviin vaikeuksiin en häntä osaa valmistella. Eikä riitä sekään, että hän oppii derivoimaan ja voi kahdenkymmenen vuoden päästä keksiä jonkun suodattimen tehtaan piippuun. Kaupungeissa ihmiset kärsivät ensin, kun kukaan ei tyhjennä roskia eikä ruokaa ole. Ekologian professori ohjeisti hakeutumaan hässäköitä pakoon maaseudulle. Haluaisin olla lapsen loppuelämän häntä pelastamassa. Kannattaako opetella hiihtämään. että sivistysideaalista on siirrytty kohti kilpailuideologiaa. Haluan, että jälkikasvuni pärjää kuumenneessa maailmassa. Toisaalta espanja avaisi valtavan eteläamerikkalaisen kulttuurin ja sitä puhuvat futissuosikit vauhdittaisivat opiskelumotivaatiota. ”Meitä uhkaa ympäristökatastrofi, eikä meno muutu, koska lapset sosiaalistetaan kotona ja koulussa jatkuvaan kuluttamiseen”, on kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri sanonut lehtihaastattelussa. Koulussa lapselle tuutataan kiitettävästi ympäristöasiaa: käytävillä on julisteita Amazonin suojelusta ja ruokalassa varoitellaan ruokahävikistä. Kun se tuskin on mahdollista, pitää luottaa, että hän onnistuu keräämään muita kilttejä ihmisiä rinnalleen. Rahastotilin saldolla ei vielä vuoristomökki irtoa. Pitäisikö retket Ateneumiin vaihtaa kotitarveviljelyn harjoittelemiseen. Sen sijaan hän voi puhua espanjaa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat paenneet tänne maailman tulvivista suurkaupungeista. Ärsyynnyin aikanaan itsekin, kun Helsingin päivähoidon arvoihin oli tungettu yrittäjämyönteisyys
Tapahtumayrittäjänä olen itsekin ollut nyt koronavuonna todella tiukilla ja joutunut miettimään taloutta uusiksi. Riippumatta iästä tai elämäntilanteesta Varapuun avulla voi tehdä taloudellisen elämäntapamuutoksen. Raha-asiat haltuun ottamalla luo itselleen turvaverkkoa, koska ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Sointu haluaa kuitenkin myös muistuttaa, että mediassa raha-asioista puhutaan usein ääripäiden kautta, velallisten tai multimiljonäärien näkökulmista. • Varapuu-palvelu toimii apuna OCMG Nordic Oy:n tuottama mainos. Ei siis tarvitse ymmärtää kaikkea johdannaisista tai omistaa kolmea sijoitusasuntoa aloittaakseen, Sointu korostaa. Varapuu on suomalainen valmennusyhtiö, joka opettaa taitavaksi rahan kanssa ja tekemään rahaa sijoittamalla. Oikeasti säästäminen ja sijoittaminen on jokaisen oma juttu, siitä ei tarvitse edes kertoa kenellekään, eikä sillä varsinkaan kannata kilpailla muiden kanssa, hän päättää. Jokainen etenee omista lähtökohdistaan Raha-asioihin avoimemmin suhtautuminen on sekä trendi että uudenlaista keskustelukulttuuria. Hänen mielestään toistaiseksi raha-asioista saatava tieto on suunnattu turhankin pitkälti ammattisijoittajien niche-ryhmälle. Jokainen voi oppia talousasioissa paremmaksi ja esimerkiksi valmennuspalvelu voi auttaa alkuun matalalla kynnyksellä. Asiakas voi valita valmennuksia oman taitotasonsa mukaan. Talouden hallinnasta on tullut mainstreamia, mikä ilahduttaa Sointua. Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä summien tarvitse olla suuria. Se on tuonut rahataidonvalmennukset Suomeen ja sitä ovat kokeilleet jo kymmenet tuhannet tyytyväiset asiakkaat. Hänen mukaansa aina kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan. Harva ammattilaisistakaan tietää kaikkea rahoituksesta, Sointu kuvailee. Sointu Borg kokee tärkeäksi, että ihmisläheisiä ja helppolukuisia palveluja on saatavilla. Arkinen lähestyminen unohtuu helposti edelleen. Jokainen voi ottaa oman taloutensa haltuun, Diili-ohjelmastakin tuttu ekonomi ja yrittäjä Sointu Borg muistuttaa, että säästämisessä ja sijoittamisessa ei kannata kisata muiden kanssa. Varapuu tarjoaa rahaja sijoitustaidon oppeja selkosuomella ihan pystymetsästä ammattimaiseen sijoittamiseen asti. Korona-aikana on myös kätevää, että osallistuminen onnistuu kotoa käsin, verkossa. Muutos on tapahtunut varsinkin oman sukupolveni aikana, aikaisemmin ehkä ajateltiin suomalaisittain, että kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Vaikka olen itse ekonomi, pidän silti helppolukuisuudesta ja kaipaan välillä perusasioiden kertausta
20 Hanna Gullichsen on ruokavaikuttaja, yrittäjä, kokki, äiti, vaimo ja tytär. Teksti Laura Myllymäki Kuvat Johanna Myllymäki Meikki Essi Kylmänen MITÄ SEUR AAVAKSI, HANNA G?. Tänä keväänä hänestä piti tulla myös kokoomuksen kaupunkipoliitikko. Toisin kävi
I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 21
– – Myös Kirsi Piha on ilmoittautunut vetäytyvänsä kokoomuksen pormestariehdokkuudesta, samana päivänä mutta hieman myöhemmin. BLOGGAAJA Tunnetaan myös suosituista Chiclingja Hanna G -blogeistaan. Osa Gullichsenin kollegoista vierasti ullanlinnalaista ravintolaa, koska siellä olisi pitänyt puhua asiakkaille ruotsia. Sen päätteeksi hän tilasi Imagen silloiselle poikaystävälleen. ”Olin et hei, mä oon kyllä hyvä tyyppi.” Gullichsen haki ja pääsi töihin Pravdaan. Kun Joonas-puoliso alkaa kuvata Insta-liveä, Hanna Gullichsen sanoo sen suoraan: häntä jännittää. Tää on ollut jännä viikko, koska olen ostanut saniaisen lähikaupasta ja kantanut sen pakkasessa kotiin, ja se on yhä hengissä. Pravdan ja Maxillin omistajasta, ravintoloitsija Alexander Gullichsenista, oli tuleva Hannan aviomies. Edellisenä päivänä, 27. Se oli valtava panostus omistajien puolelta. – – En ole valmis antamaan panostani puolueen menestykselle näissä vaaleissa, koska puolueen sisäinen tila on tämä. Se on outo näky, sillä meneillään on ravintoloiden sulku. Nykyään Gullichsen on myös hallitusammattilainen: syyskuussa 2019 hänet headhuntattiin Picnic Groupin hallitukseen. Saniainen on tietysti vitsi. Hän pakkasi tavaransa Kankaanpäässä ja muutti Kallioon Agricolankadulle kaverinsa siskon omistamaan asuntoon. Miten puolue voi olla näin hajaantunut. Toimittajat ovat soitelleet, ja kilpailevista puolueista on pyydetty häntä loikkaamaan ehdolle. Ravintolaa oltiin vasta avaamassa Helsinkiin Eteläesplanadille. Hän luo reseptin ja opettaa seuraajilleen ruoanlaittovinkkejä Insta-livessä. Alkupala. ”Moi, Hanna”, Gullichsen esittäytyy. Gullichsen opettaa, kuinka leipäpalat pitää voidella majoneesilla tarkasti uloimpia reunoja myöten. Gullichsenin mielestä loogisin paikka aloittaa jutustelu on Maxill. Asunut myös Oulussa ja Kankaapäässä. Tällaisena päivänä se on alkoholitonta. 1979) Helsinkiläinen ruokavaikuttaja ja yrittäjä. Cheers, Hanna Gullichsen sanoo Insta-livessä ja nostaa ilmaan oluen. Gullichsen juttelee ravintolapäällikkö André Ahlbäckin kanssa ullanlinnalaisessa ravintola Maxillissa. Pravdan työntekijöitä koulutettiin viikkoja ennen kuin ravintola edes oli valmis. Tällä kertaa tehdään Club Sandwich kanalla ja pekonilla. Vuosituhannen vaihteessa Satakunnan Kankaanpäässä lukion juuri päättänyt Hanna sai puhelun taitavalta lehtimyyjältä. Vuonna 2002 kävi ilmi, että myös ravintola Maxilliin tarvittiin uutta työvoimaa. Minua hävettää tulla rinnastetuksi arvojemme vastaisiin ajatuksiin, joille sallitaan tilaa puolueessa. Se on Gullichsenin luoma korona-ajan konsepti, jossa hän kokkaa yhdessä Instagram-seuraajiensa kanssa. KAINUU Kotoisin Puolangalta. Täällä ollaan siksi, että sulusta huolimatta tarkoitus on vierailla Gullichsenille tärkeissä ravintoloissa. Hän on myös kokki, keittokirjailija ja yksi Suomen tunnetuimmista bloggaajista. HANNA GULLICHSEN (s. Ja tulin, ja just Anttu, jonka näit, opetti niin paljon.” Mutta vielä silloin Hanna Gullichsenin nimi ei ollut Gullichsen vaan Heikkinen. Suomi-Twitter ja tiedotusvälineet pohtivat, mitä kokoomuksessa oikein tapahtuu. On ollut kaikenlaista draamaa ja juonenkäännettä tässä viikossa. Niin paljon, ettei hän oikein ole nukkunut. Mitä seuraavaksi. PERHE Puoliso Joonas Laurila, 13-vuotias poika sekä 4-vuotiaat kaksospojat. Mutta nyt on Sunnuntaiserviisin aika. helmikuuta, Gullichsen on kertonut Instagramissa luopuvansa kokoomuksen kuntavaaliehdokkuudestaan. Siinä ei etsitty ravintolan tarjoilijoita tai esimiehiä vaan hyviä tyyppejä. Ylipäätään kulunut viikko on ollut yksi raskaimmista hänen elämässään. Gullichsen nosti kätensä pystyyn. Muun muassa tällaista työtä Gullichsen tekee; ideoi ruoanlaittoniksin, josta voi olla hyötyä hänen seuraajilleen, ja opettaa sen heille. Jo ehkä ensimmäisessä numerossa oli puolen sivun kokoinen työpaikkailmoitus. K ello ei ole lyönyt vielä aamuyhdeksää, mutta Hanna Gullichsen on ajoissa, tietenkin. Sellaisissa, joihin hänen elämänsä tavalla tai toisella linkittyy. Tai oikeammin Image on, tiesitkö että Image on syy mun muuttoon Kpäästä Hkiin, Gullichsen on kirjoittanut sähköpostitse ennen tapaamista. Juontaa nyt Sunnuntaiserviisiä sellaisena päivänä. Mutta! Keskitytään tähän tuntiin. Hän on ennen kaikkea markkinoinnin ammattilainen, sosiaalisen median influensseri, jolla on Instagramissa noin 38 000 seuraajaa. Koko puolue on ajautunut kriisiin. ”Olin että okei, mä tuun. 22 S e oli suoraan sanottuna aivan hirveää. Sitä Hanna Gullichsenkin on miettinyt
Se olisi ollut kovaa valuuttaa myös kuntapolitiikassa. Hanna Gullichsenilla on Instagramissa yli 38 000 seuraajaa. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 23 INFLUENSSERI. Hän on huomannut saavansa heiltä paljon reaktioita. "Se harmittaa mua, sillä toi on mieletön väline. Kysyt mitä vaan, ja saat sellaisen otannan, et voit saada kyselyyn 3 000 vastausta."
24 RAHA. Kun Gullichsen asui nuorena Kankaanpäässä, hän aloitti koripalloharrastuksen. Nyt Gullichsen haluaisi luoda käyttöliittymän, sovelluksen, jonne ihmiset voisivat panna käyttämättömiä kenkiä ja muita tavaroita kiertoon niille, jotka niitä sattuisivat tarvitsemaan.. Sitä jatkui jonkin aikaa, mutta ennen pitkää hänellä ei ollut varaa ostaa uusia koripallokenkiä
I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 25
Škodan maahantuojan Helkama-Auton toimitusjohtaja oli nainen, ja tänä vuonna yritys kieltäytyi sponsoroimasta jääkiekon mm-kisoja, kun niitä vielä suunniteltiin järjestettävän ihmisoikeuksia polkevalla Valko-Venäjällä. Kun äiti lähti opiskelemaan Ouluun, Hanna asui joitain vuosia Puolangalla keskustalaisen isoisän ja isoäidin luona. Mutta eihän sellanen oo mahollista missään asiassa. Hänen ei tarvitse. Äiti oli velkaantunut jouduttuaan maksamaan yksin isoa asuntolainaa lama-ajan Suomessa. Muuten niissä ei kuulemma ole järkeä kummankaan osapuolen näkökulmasta. ”Nainen on mainoksissa tiiätkö se, joka laittaa lasten turvaistuimia ja hymyilee ja kantaa tulppaaneja. Voiko suutari olla mukana politiikassa. Ja kas näin, ajassa noin 60 minuuttia, avokadopasta on tässäkin haastattelussa mainittu. Julkisuuteen hän on kertonut illallisesta, jonne Alexander hänet kutsui ja jolla tämä tarjoili eksoottista avokadopastaa. 26 M axillin sohvan selkänojaan on kertynyt pölyä. Oliko se poliittisen aseman väärinkäyttöä. Hanna opiskeli ruotsin kielen samaa tahtia jälkikasvunsa kanssa. Gullichsen pitää Diarran tapausta ihan erilaisena kuin omaa yritystoimintaansa. Pakkohan se on ensin harjoitella ja tietkö… puhua. Se on ihan sama kysymys. Keskustelu roihahti elokuussa 2020, kun vihreitten Helsingin-kaupunginvaltuutettu ja varapuheenjohtaja Fatim Diarra mainosti Instagramissa Helkaman sähköpyörää. Kun hän päätti pyrkiä mukaan politiikkaan, hän kuunteli satoja tunteja yhteiskunnallisia podcasteja ja katseli videolta kaupunginvaltuuston menneitä kokouksia. Siinä missä Hanna oli tottunut marjastamaan mummunsa kanssa ja seuraamaan ukkinsa metsästysretkiä Kainuussa, vietettiin Gullichsenin suomenruotsalaisessa suvussa aikaa saaristossa kalastaen ja perinteitä juhlistaen. Muutoinkin hän tuntee ravintolan nurkat kuin omat taskunsa. ”Mä olin tosi armoton itelleni siinä kohassa. Sä opiskelet sen kohdan, et sä jääväät itses niissä kohdissa. Hanna oli yksinhuoltajaäidin lapsi, joka oli elänyt vaatimattoman lapsuuden. Näkökulmana oli, kuinka hänen ja vihreiden Eino Nurmiston kaltaiset Instagram-julkkikset ovat kultakimpaleita puolueille suuren seuraajamääränsä takia. Myös Gullichsenista kirjoitettiin Helsingin Sanomissa helmikuun alussa. Alun perin Gullichsen lähestyi Škodaa, koska piti yritystä coolina. Ei nimittäin riitä, että asiakas saa hyvää palvelua. Stooreihin ja julkaisuihin Gullichsen merkkaa tällöin ”mainos” tai ”kaupallinen yhteistyö”. ”Mä en jaksa tehdä sellasta työtä, mistä mä en saa ite mitään. Toisenlaisiakin äänenpainoja on ollut. Gullichsenin suhde pomoonsa syveni 2000-luvun puolivälissä. Vessassa käydessään hän ei katso portaiden askelmiin. Joitain poikkeuksia on, mutta niitä on vähän. ”Mähän koko ajan sanon, et mun pitää olla parempi kuin muut, jos mä haluan pysyä täs asemassa. Mutta lapsen kautta se oli luontevaa.” Armottomuus on totta puhuen yhä tietynlainen riesa Gullichsenille. Mut se on se, mikä ajaa mut piippuun, jos mä en tiedosta sitä.” J os Hanna Gullichsenin kanssa aikoo tehdä töitä, pitää ymmärtää eräs asia. Missä roolissa Diarra teki sopimuksen, markkinoinnin ammattilaisen vai poliitikon. Škoda on yksi Gullichsenin kumppaneista, ja auto esiintyy Gullichsenin Instagramissa silloin tällöin. Vuonna 2012 siitä tuli koko Suomen hittiruoka, blogipasta, joka sysäsi Gullichsenit valtakunnanjulkisuuteen. Voiko markkinoinnin parissa työtä tekevä olla mukana politiikassa. Kuntavaalikeväänä somevaikuttajien ehdokkuus on noussut luupin alle. ”Se, et voiko vaikuttajat olla mukana politiikassa, on tosi absurdi kysymys, koska koko ajan tulee uusia ammatteja. Et jos tekis niin, et hei nainen, tää auto voi olla sun ihan oma. Elämä Gullichsenina oli muutoinkin kovin erilaista kuin elämä Heikkisenä. Lopulta Diarra päätyi purkamaan sopimuksen ja maksoi pyörästään. Mä ajattelin, et mun pitäis osata puhua ruotsia heti, täydellisesti. Gullichsenin työ yrittäjänä on sellaista, että hän hankkii kumppaneita ja markkinoi niitä eritoten Instagramissa. Et valitse se niinku sun omien tarpeiden mukaan.” Gullichsenilla on muitakin isoja asiakkaita: Kitchen Aid, Meira ja uusimpana Pirkka. Mutta alle kymmenen kumppaneita on, ja sopimusten hintalaput ovat keskimäärin 30 000 euroa. Eiks vaan.” ”Se on se, et minkä kanssa mä koko ajan väännän kättä. Voisiko olla niin, että kansalaisten. Et se on se, miks mä oon niin helvetin hyvä siinä, mitä mä teen. Niin ihan sama kysymys heillä. Tää on läpinäkyvin ammattikunta, joka kertoo, et nyt kyseessä on mainos. ”Siis apua. Täytyy olla myös niin, että Hanna Gullichsen saa diilistä jotain, siis jotain muutakin kuin rahaa. Et mä olisin enemmän huolissani kaikesta muusta, et mistä sitä voi sitten tietää, et mitä intressei on, kun niistä ei kerrota.” Ehkä kysymys onkin jostain somevaikuttajien poliittista toimijuutta laajemmasta. Ja se edellyttää sitä, et mä opin lisää. Sillä tavalla hän valmistautui siihen, että joku tulisi sanomaan, ettei Gullichsen tiedä politiikasta mitään. Vuonna 2007 pariskunta sai lapsen, nyt 13-vuotiaan Erikin. On kysytty, voiko poliitikko mainostaa. On se kakkostyyppi. – – Mä tarviin ite sen tunteen ja merkityksen.” Maxillin ulkopuolella Jääkärinkadulla parkissa on farmariŠkoda. Gullichsen pyyhkii sitä sormellaan pois. Kaikkien diilien on myös oltava vähintään vuoden kestoisia. Kuinka moni kuntapoliitikko on jossain johtoryhmässä, hallituksessa, osakkeenomistajana. Et vittu jos mul ois ollu aikaa, mä olisin halunnut kirjottaa tosta.” Jos Gullichsen olisi päässyt Helsingin kaupunginvaltuustoon, hän olisi ”totta helvetissä” jäävännyt itsensä, jos valtuuston esityslistalle olisi tullut hänen asiakkaidensa asioita
Se on sellanen kiva peli.” Onkohan Gullichsen harkinnut sähköautoa. Pasta parmesaanilla. Vastauksia satelee haastattelun edetessä. Edellisenä iltana hän on pyytänyt seuraajiltaan apua Instagramissa ja avan nut kyselyn: Mikä on mun lempiruoka. Et kaikki onnistuu. Nyt se on ihan mahoton, ku ei oo pistokepaikkaa.” Gullichsen pysäköi auton Perämiehenkadulle ja ottaa kän nykkänsä esiin. Yhtä kaikki, hänestä luotta muksen ansaitsemiseen ja avoimuuteen on olemassa keinot. Miettiikö Gullichsen näitä asioita. Käytännössä hän ei ole tehnyt päivätyök Armottomuus on totta puhuen yhä tietynlainen riesa Gullichsenille. Mähän valitan kyllä pienistäkin asioista.” Gullichsen ajattelee, että BasBasin hääjuhlasta alkoi Hanna Gullichsenin elämän next chapter. Se ei ole hähmäistä piilottelua vaan todella selkeää.” G ullichsenin kanssa on sovittu, että tänään syötäisiin hänen lempiannoksensa. Pasta. Pasta kaikissa muodoissaan. Äiti osti hänelle pienen Ford Fiestan, ja siitä tuli Gullichsenille väline päästä pois. Ravintolassa on vietetty pariskunnan hääjuhlaa vuonna 2015. Joonaksen pizza. ”Ja must se on silleen, et mitä helvettiä. ”Meillä ei oo nyt latausmahollisuutta. Se on niin lähellä, että sinne voisi kävelläkin Maxillista, mutta Gullichsen haluaa mennä autolla. Kun hän päätti pyrkiä mukaan politiikkaan, hän kuunteli satoja tunteja yhteiskunnallisia podcasteja ja katseli videolta kaupunginvaltuuston menneitä kokouksia. Se olisi poltto moottoriautoa ekologisempi vaihtoehto. Mä näen kyllä jo muutostakin.” Huonoin ohje hänestä on ohjeiden klassikko: anna sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän kuitenkin jänisti eikä lopulta hakenut. Pian käy selväksi, että Hanna Gullichsen on taitava kuski. Ovet eivät kuitenkaan auenneet. Seuraajat ovat vastailleet Instagramissa lempi ruokakysymykseen. Elämän aiemmalla jaksolla Gullichsen oli miettinyt, kuka tai mikä hän oikein oli. Ensin hän ei voinut sietää miestä mutta pian jo rakastui. Sit ku on, niin ehot tomasti, hybridi ainakin. Meidän pitää just välittää, jos me halutaan, että mitään muutosta tapahtuu.” Vuonna 2018 Gullichsenista tuli kokki, kun hän Joonaksen kannustamana hakeutui opiskelemaan Perhoon. Pasta.” M iksi olemme tulleet juuri BasBasiin. ”Mä jotenkin rakastan ajaa ja parkkeeraa. Tiedättehän: vapauden symboli. Sillä tavalla hän valmistautui siihen, että joku tulisi sanomaan, ettei Gullichsen tiedä politiikasta mitään.. Expuolisonsa rinnalla hän puolestaan oli tuntenut olevansa ammatillisesti apukokin roolissa. Verkon keskus telupalstoilla on vuoroin ruodittu hänen ulkonäköään, pari suhteitaan, eroaan ja uravalintojaan. Hän sanoo, ettei ole kuullut Joonaksen valittavan koskaan. Siks mul on vel vollisuus puuttua joka ikiseen. Kun hän odotti esikoistaan, hän haki opiskelemaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon. ”Toki se varmaan on hyvää tarkoittavaa. Mut se on sitä samaa älä välitä puhetta. BasBasiin hän päätyi tekemään muutaman vuoron ennen kaikkea siksi, että hän halusi oppia uutta. ”Tääl ei tyyliin ollut ilmastointi vielä val mis mut sit nää vaan oli, et tulkaa tänne. Kiukainen on avannut oven ravintolaan ja vetäytynyt sitten hoitamaan yrityksensä asioita salin toiselle puolelle. ”Pasta, pasta, pasta, pasta, joku maukas pasta, jossa on jotain rapeaa. Että mun lasten ei tarvitsisi miettiä. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 27 luottamus poliitikkoihin on huonolla tolalla, jos yksittäisen poliitikon integriteetti kyseenalaistetaan. Tärkein syy on Joonas Laurila, Gullichsenin aviopuoliso ja kaksosten isä. Seuraavana vuonna Hanna tuli ras kaaksi, ja vuonna 2016 syntyivät kaksospojat. Lounasaikaan on vielä tovi, ja Gullichsen tuntuu yhä pohtivan asiaa. Kiusaajien mielestä hän on milloin näyttänyt väärältä, milloin ollut liian tyrkyllä julkisuuteen. Gullichsenia on kiusattukin, ensin lapsena oululaisessa alakoulussa, myöhemmin aikuisena netissä. Pohdinnat olivat alkaneet jo Kankaan päässä, missä Gullichsen oli treenannut poliisikoulun pääsy kokeisiin junanvartta pitkin juosten. Gullichsen oppi autoilemaan Kankaanpäässä. Gullichsen on linjannut, että Maxillin jälkeen seuraava tär keä paikka on eiralainen BasBas. ”Sä pystyt kertomaan sen. Tollasilla ihmisillä on hyvä ympäröidä itsensä”, Gullichsen sanoo ja viittaa Kalle Kiukaiseen, BasBasin toimitusjohtajaan. ”En mä mieti niitä lainkaan, mut aina kun mä törmään niihin, mä nostan ne pöydälle, ettei niitä tarvis ajatella jatkos sakaan. Hänelle ei tuota mitään vaikeuksia käydä keskustelua samalla, kun hän ajaa raitiovaunujen keskellä tai tekee taskuparkin. Sitä Gullichsen ei osaa sanoa. Hanna tapasi Joonaksen vuonna 2014 osallistuttuaan tämän ohjaamaan juoksukouluun. Kun tarkemmin ajattelee, kokin titteli ei vieläkään määrit tele Gullichsenia
Joulukuussa Gullichsen julkisti ehdokkuutensa. ”Mä en vaan malttanut syödä, koska aina kun mua jännittää, mä en malta syödä. Pikkuhiljaa, alkutalven aikana, Gullichsenia alkoi kuitenkin epäilyttää. Se jäyti häntä kaikkein eniten. Lippua esittävässä kuvassa natsi-Saksan hakaristilipun tunnus on väritetty Pride-liikkeen väreillä, ja lipussa on myös Amerikan konfederaation sotalipun tunnus, muun muassa. Mitään tiettyä käännettä ei tapahtunut, hän sanoo, vaan vaakakuppi alkoi hiljalleen kääntyä siihen suuntaan, ettei hän voisi enää olla ehdolla. Se jäyti häntä kaikkein eniten. Siitä, mitä helmikuussa oikein tapahtui. Yksi kohtaus nähtiin helmikuun 18. Gullichsen oli päättänyt asettua ehdolle kuntavaaleissa. Et ei saatana.” Gullichsen ei halua nimetä ketään tai siteerata suljettujen keskusteluryhmien repliikkejä. Keskustelua käytiin myös Twitterissä, jossa jakolinja asettui puolueen konservatiivilaidan ja arvoliberaalien välille. ”Koska ihmisillä on niin pölyttyneitä käsityksiä. Arvostelua ei juurikaan tullut, onnitteluita sitäkin enemmän. Puolueessa käytiin hänen mukaansa sisäistä keskustelua, joka muistutti häntä koulukiusaamisesta. Ensin Gullichsen perehtyi eri puolueiden ohjelmiin mutta pohti puoluejäsenyyttä lopulta vakavasti lähinnä kokoomuksen ja vihreitten välillä. Onko jo mauton. Sitähän hän oli jo muutenkin tehnyt, somevaikuttajana. Hänen mielestään johto katsoi toisaalle, kun olisi pitänyt puuttua eriarvoistavaan käytökseen. Gullichsenin mielestä puolueen johto ei puuttunut sisäiseen tai julkiseen keskusteluun, vaikka niin olisi pitänyt tehdä. Ymmärrän, että kuulostaa selittelyltä, mutta ei tämä kyllä mitään kokoomuslaista ajattelua edusta, kommentoi Kirsi Piha. Hän teki ehdokaskollegansa Sini Korpisen kanssa kuntavaaliaiheisen podcastin. Häntä jännitti enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan. Loppukesästä 2020 Gullichsen meni tapaamaan kokoomuksen Helsingin piirin toiminnanjohtajaa Sanna Hämäläistä. Siitä päästään taas siihen, että Gullichsen on ennen kaikkea markkinoinnin ammattilainen, bisnesihminen. Hän kun halusi ajaa urbaanin palvelukulttuurin Helsingin ja lapsiperheiden asiaa. päivänä, kun Espoon kokoomuksen kuntavaaliehdokas Miia Autero julkaisi kuvan otsikolla Miten suututtaa kaikki kerralla. Hän suunnitteli, miten perheen arki rullaisi, jos hän pääsisi kaupunginvaltuustoon. Käsittämätöntä. Pääruoka. ”Se ei ollut mikään pikkujuttu. ”Oli vähän samaa retoriikkaa kuin siinä, et jos jotain kiusataan, niin katotaan pois. Oli paljon hyvää ruokaa. ”Olen opiskellut kokiksi, jotta mä pystyn olemaan parempi siinä, mitä mä teen. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että yrittäjämyönteinen kokoomus olisi hänelle paras vaihtoehto. Yhteensä hän ehti käyttää kampanjointiin noin 5 000 euroa omaa rahaa. Politiikassa voisi kuitenkin vaikuttaa yhteiskuntaan aivan uudella tasolla. Gullichsenin mielestä puolueen johto ei puuttunut sisäiseen tai julkiseen keskusteluun, vaikka niin olisi pitänyt tehdä. Autero twiittasi. Sinne koteihin päin.” Mutta muistellaan vielä hetki hääjuhlaa. 28 seen kokin töitä ravintoloissa. Et ollaan niinku silleen yks rintama, eikä välitetä niist perseilijöistä, et ei kiinnitetä niihin huomioo. Siellä oli 40–50 Hannalle ja Joonakselle tärkeää ihmistä. Gullichsen antautui projektille. Hän arveli, että saisi someseuraajiltaan negatiivista palautetta siitä, että oli valinnut puolueekseen juuri kokoomuksen. – – tämä ei ollut kyllä mitään muuta kuin iljettävä ja mauton ulostulo, joka ei ”provosoi” mitään hyvää keskustelua. Siis kun on odottava fiilis, mun on kauheen vaikee syödä.” Ehkä nyt, ennen lounasta, olisi siis oikea hetki puhua vähän kokoomuksestakin. Hän ajattelee olevansa siinä hommassa yksi Suomen parhaista. H anna Gullichsen ajatteli, että politiikka olisi yksi uusi tapa vaikuttaa. Niin sen kuuluu mennä, Gullichsen ajatteli: ensin kuntapolitiikka, ja jos kiinnostus säilyy ja luottamusta löytyy, ehkä valtakunnanpolitiikka, sitten joskus. Minkäänlaista syrjintää emme hyväksy, ohjelma julistaa. Mulle tuli siitä fyysisesti niin paha olo et ei… Ei voi. Ja minä sitten ne arvot luettuani olin sitoutunut ihan muuhun kuin niihin ennakkoluuloihin.” Sillä kerralla some kuitenkin yllätti positiivisesti. Oli dj:t, ja Gullichsen pääsi fiittamaan Tommy Lindgreniä. Mä oikeesti luin ja sitouduin näihin arvoihin, ja mä luulin et kaikki muutkin tekee niin.” Kokoomuksen periaateohjelmassa on yli 22 000 merkkiä, mutta erityisesti kohdat avoimuudesta ja syrjimättömyydestä olivat Gullichsenille tärkeitä. Vaikutti siltä, että suurin osa Gullichsenin seuraajista oli vilpittömästi iloisia siitä, että juuri hän oli ehdolla vaaleissa. Hänen mielestään johto katsoi toisaalle, kun olisi pitänyt puuttua eriarvoistavaan käytökseen
Onhan se sellainen peli, johon mä pääsin lukemaan vähän jotain käyttöohjeita.”. Kokoomuksen pitäisi Gullichsenin mielestä kirkastaa tekemistään. ”On niin sääli, kun kovaääniset saavat palstatilan. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 29 POLITIIKKA
Syön pihvin kerran kuussa hyvällä omallatunnolla. Se auttaa mun raudan saannissa. ”Mä olin maailman onnellisin. Jos syö pihviä, kannattaa osata tehdä se ihan hemmetin hyvin.” Senkin Gullichsen toteaa, että joissain perheissä jauhelihaa ostetaan sen halvan hinnan vuoksi. Hän haluaa vielä katsoa, mitä puolueessa seuraavaksi tapahtuu. Sen sijaan Petteri Orpo ei soittanut Gullichsenille. En mä voi.” Myös Kirsi Piha soitti Gullichsenille sinä päivänä, jolloin hän ilmoitti luopuvansa ehdokkuudesta. Ravitsemustieteen opintoja tehdessäni mä itse asias lisäsin lihaa mun ruokavaliossa. Oven avaa keittiön vuoromestari Mari Einola. Mä pystyn tekemään kaikkeni, et sinne pääsis niitä ihmisiä, jotka mun nähdäkseni tekis Helsingistä paremman paikan. jälkiruoka. Sit mä olin, et fuck it. Minkä arvosanan pekonipastalounas saa. ”Mä tiiän, et se puolue muuttuu paremmaks sisältä ja sinne tarvitaan niit hyvii tyyppei. ”Äiti oli, et kyl sä tiiät. Pastaa kun syödään yleensä kotona, Gullichsen huomauttaa. Kyl sä tiiät. ”On perheitä, joilla on vain vähän rahaa, ja on mun velvollisuus tehdä ohjeita, jotka käy myös sellaiseen.” Take away -lounas nautitaan Gullichsenin autossa. Gullichsen päätti kuitenkin jäädä kokoomuksen jäseneksi. Sen on ottanut Joonas-puoliso, joka tuli syömään ravintolaan lounasta, kun Gullichsen oli keittiössä töissä ensimmäistä kertaa. Ehkä vielä joskus on. Hänen mielessään on käynyt sekin, että on aika kummallista, että yli 100-vuotiaalla puolueella ei ole koskaan ollut naispuheenjohtajaa. 30 ”Mä en vaan pystynyt katsomaan pois. Se onkin hankala tehtävä. Ehkä vielä joskus on. Siis hyvä pasta mutta… ehkä joku punaviinilasi vois olla kiva kaveri.” J äljellä on vielä kolmas ravintola, jonka Gullichsen on valinnut vierailukohteeksi. Puhelun sisältöä Gullichsen ei avaa – ”se oli yksityinen puhelu” – mutta selvää oli, että Pihaa oli pyydetty soittamaan Gullichsenille. ”Tää on ihan liian hevi lounaspasta. Mut sit mä en soittanut.” Kaunaa hän ei kuulemma puolueen puheenjohtajalle kanna. Kuvan Hanna Gullichsen virnistää kuin vain rento, iloinen ja itsevarma ihminen voi. Tänne on tultu siksi, että Gullichsen teki ravintolakoulun aikana osan niin sanotuista näytöistä Pastisissa. Hän oli yhteydessä muutamiin luotettuihin ihmisiin ja kertoi näille harkitsevansa vakavasti ehdokkuudesta luopumista. Jos hyvin käy, moni asia kaupungissa voi muuttua entistä paremmaksi. Koska must tuntuu, et aina se poiskatsominen on se kaikist vaikuttavin teko.” Gullichsen valvoi öitä. Woltista selviää, että korttelin toisella puolella Levainissa on tarjolla pancetta-pekoni-pastaa. ”Ja täällä oli sellainen eka hetki, et hitto kato, mä oon ihan hyvä kokki. Hän ei haluaisi kutsua tekoa epäonnistumiseksi, mutta sellaiselta päätös kuitenkin tuntui. Hän luki uudelleen paperia, jonka oli allekirjoittanut. ”Vähän samanlainen kuin avokadopastaan.” Gullichsen ei tiedä, aikooko hän vielä joskus uudestaan yrittää mukaan politiikkaan. Edessä on jännittävä vaalikesä. Yleisesti ottaen Gullichsen on sitä mieltä, että suomalaiset syövät liikaa lihaa. ”Mun oli tarkoitus soittaa Petterille. Leikkeleitten ostaminen on ihan turhaa. Se tuli syömään, ja sit tuli bongi tonne keittiöön, et Hannan mies on täällä.” Gullichsen kulkee ravintolan keittiöön niin sanotulle kylGullichsen ei tiedä, aikooko hän vielä joskus uudestaan yrittää mukaan politiikkaan. Suhde Orpoon on nyt neutraali. Ja sitten mä joudun käymään myös tän painin itteni kaa, et ooks mä nyt se, joka lähtee, ku mä tiiän et meijän pitäis päästä sinne, siin on niin hyvä jengi. Ne olivat kuulemma kaksi erillistä tapahtumaa, jotka osuivat samaan päivään. Se kuulostaa aika lihaisalta ruoalta. K oska BasBasista ei saa ravintolasulun vuoksi ruokaa, lounaspastaa on lähdettävä etsimään muualta. ”Mä itse tarvitsen lihaa. Hänen mielessään on käynyt sekin, että on aika kummallista, että yli 100-vuotiaalla puolueella ei ole koskaan ollut naispuheenjohtajaa. Hän luki puolueen periaateohjelmaa. Se nyt vaan en oo minä tällä hetkellä.” Viimeiseksi Gullichsen soitti äidilleen ja sanoi, ettei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Se on Pastis, etelähelsinkiläinen mutta hengeltään ranskalainen ravintola Pienellä Roobertinkadulla. Silleen niinku oikea.” Gullichsen kaivaa kännykästään esiin kuvan. Mä onneks sain tuen Joonakselta ja parilta ystävältä, että kyllä mä pystyn tukemaan niitä ihmisiä sit taas vaalikampanjassa. Tää myös jähmettyy liian nopeesti tääl autossa. Sen jo tilastotkin kertovat. ”Oli nastaa, et Kirsi soitti.” Gullichsen sanoo, ettei tiennyt mitään Pihan aikomuksesta luopua pormestariehdokkuudesta
Siellä on katettu terassi, jota voi käyttää talvisin, koska se on lämmitetty. Vessasta näkee ulos, kun pesee käsiä. Mua ärsyttää suunnattomasti, että asia, jota sä joudut tekee koko ajan joka päivä, on ergonomisesti maailman vaikeimmassa paikassa. Tiskin takana hän on koonnut annosten komponentteja alkuja pääruokiin sekä soittanut kelloa merkiksi. Keittiön lämpimältä puolelta Gullichsen haluaa näyttää yhden asian. Se on ammattilaiskäyttöön tarkoitettu tiskialtaan yllä roikkuva suihku. Koska on niin, että unelmia pitää olla, ja jos Hanna Gullichsenilta kysytään, niiden pitää olla suuria. Jos miehet tekis sitä, se ei todellakaan olis siel lattialla.” Hän voisi jatkaa unelman erittelyä loputtomiin: ”Sit siellä on musiikkia, siel on baarikaappi, viinikaappi, pitkä pitkä pöytä, jossa voi istua ainakin 20 kerralla. ”Tämä oli mun spotti”, hän viittilöi. Gullichsen ja Laurila aikovat ostaa perheelleen suuren talon jostain läheltä Helsinkiä. Siellä on oma käynti keittiöstä puutarhaan. Muun muassa sellainen on hankintalistalla Gullichsenin seuraavaa unelmaa silmällä pitäen. Sit siel on paljon lapsia ja meteliä ja kuraa eteisessä, mut kuitenkin puhtaat lakanat. Dream big, kuten on tapana sanoa. Siel on upee keittiö, siel on induktio ja siel on kaasu ja siel on tilaa leipoa leipää. 31 I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 mälle puolelle. Niitä hän ei nimeä mutta arvelee, että ne voisivat liittyä ruokaan tai elämysbisnekseen.. ”Se on sellanen, mis on aika iso piha. Gullichsen on nykyään myös hallitusammattilainen: hän nousi Picnic Groupin hallitukseen vuonna 2019. Siel on saunaosasto, siel on kirjasto. Jos kaikki menee hyvin ja he saavat rahoituksen, paikasta tulee elämyskeskus. Se on kartano, jossa on joku 8–10 huonetta, jossa voi järjestää hotellibisnestä. Unelma nimittäin on jo olemassa, on ollut jo vuosia, eikä se riipu poliittisesta urasta tai mistään muustakaan. Hän haluaisi päästä vaikuttamaan myös muihin yrityksiin hallitustyön kautta. Mahollisuudet laittaa ruokaa ulkona. Kirsi Piha ei halunnut kommentoida kuntavaalikevään tapahtumia. Ja piharakennus. Siellä on tosi hyvä fiilis.” Petteri Orpo ei antanut Imagelle haastattelua. Siel on astianpesukone, jonne ei tarvi kyykätä. Käsisuihkuksi sitä ei oikein voi sanoa, se veisi ajatukset ihan toisenlaiseen suihkuun, mutta joka tapauksessa suihkua käännellään käsikäyttöisesti tiskatessa. Gullichsen arvioi, että ehkä noin viisi vuotta pitää vielä maksimissaan odottaa sen toteutumista. BISNES
Miksi ihmeessä. 32 Kyselytutkimusten mukaan yhä useampi suomalainen on lakannut huolehtimasta ilmastonmuutoksesta ja vaatimasta välittömiä ilmastotoimia. Teksti Oskari Onninen Kuvat Catherina Gynt PANIIKKIA EI
I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 33 PANIIKKIA
Se alkaa tulla vähitellen Suomeenkin.”. Marraskuussa 2019 julkaistussa Tiedebarometrissa tiedusteltiin mielipidettä väitteeseen, jonka mukaan ilmastonmuutoksen eteneminen on todellinen ja vakava uhka, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia. Ne ovat juuri niitä alueita, jotka ovat melko lähellä vauraita kaupunkikeskustoja mutta silti niin kaukana niistä, että kiinteistöjen arvot syöksyvät ja autoa tarvitsee vaikka palvelut karkaavat. Taas sama juttu. Yleensä oma terveys on tärkein, mutta covid todistaa, miten Yhdysvalloissa polarisaatio on jo siinä pisteessä, että terveysasioissakin voidaan toimia järjettömästi. 34 T ältä näyttää heikko signaali. Eikä kyse ole vain yhdestä kyselystä. Oli ”ilmastohysteria” ja ”realismi”, joiden välille niiden piti asemoitua. Silloin yli puolet on ollut täysin samaa mieltä väitteen kanssa. He onnistuivat määrittelemään debatin suhteessa vihreisiin ja vasemmistoon, ihan kuten maahanmuutonkin kanssa. evan mukaan suomalaisten ilmastohuoli on ollut suurimmillaan vuonna 2007. Lehtiä lukemalla ei uskoisi. Keskustalla huomattavin muutos oli vaalien 2015 ja 2019 välillä. ”Ihmiset ovat hyvin taitavia etsimään sellaisia faktoja, joita he haluavatkin kuulla. Aineistosta näkee, kuinka erityisesti perussuomalaisten ja keskustan ehdokkaiden ilmastokannat ovat nuiventuneet. Vanhat suuret puolueet tulivat yllätetyiksi. Vastahan tässäkin lehdessä oli sivutolkulla vakavan kirjailijan vakavaa vellontaa ilmastotilanteen vakavuudessa. Vuonna 2019 luku oli 75 prosenttia, viime vuonna 71 prosenttia. I lmastonmuutos politisoitui Suomessa nopeasti, sanoo tutkijatohtori Pauliina Patana Harvardin yliopistosta. Tähän väitteeseen liittyi yllätys. Täysin samaa mieltä olevien osuus oli pudonnut liki neljänneksellä 34 prosenttiin. ”Olisin ehkä olettanut, että ihmiset olisivat olleet ilmastoskeptisempiä. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien osuus oli laskenut vuodessa neljä prosenttiyksikköä. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien osuus laski vuoteen 2016 nähden kahdeksan prosenttiyksikköä ja oli matalin sitten vuoden 2004. Kesällä 2019 Helsingin Sanomien tekemässä gallupissa 45 prosenttia vastanneista oli kannattanut väitettä, jonka mukaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia liioitellaan julkisuudessa. Joukkoliikenne ei paljon lämmitä, jos bussi lakkasi kulkemasta 20 vuotta sitten. Sekin näkyy tutkimuksissa. Suomessa hän on tutkinut kahta pientä Pohjanmaan kuntaa, joissa maahanmuuttoa ei ole juuri ollut, ja viimeisimpänä maaseudun asukkaiden kokemaa eriarvoisuutta Kainuussa osana Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -hanketta. Elinkeinoelämän valtuuskunta eva julkaisi viime kesänä vuosittaisen arvokyselynsä. Patana on tehnyt tutkimushaastatteluja harvaan asutussa Suomessa ja sanoo, että ilmasto kyllä kiinnostaa ja huolettaa haastateltuja. Korostuu näkemys, että päättäjäeliitti on out of touch”, Patana sanoo. Keskustaa kannatetaan tietenkin maaseudulla, mutta vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen jäi vähälle huomiolle detalji, että perussuomalaiset on nimenomaan kaupunkien välialueiden ja taajamanlaitojen omakotitaloalueiden puolue. Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -hankkeen toinen tutkija Paolo Fornano julkaisi tammikuussa tutkimuksen suomalaisen politiikan polarisaatiosta. Ruotsalainen kauramaito ei kiinnosta, jos sen myynti on suoraan pois omasta kahvimaidosta. Niistä puhutaan järjestelmällisesti kaupunkilaisten äänellä ja perspektiivistä. ”Näen, että alueellinen eriarvoisuus on ilmastokysymyksessä se suurin jakava tekijä”, Patana sanoo. Ilmastonmuutos olikin tärkeä ja akuutti asia, johon toivotaan järeitä toimia. Moni siinä esitetty väite on pysynyt samana vuosia. Pian kokooomuksesta huudettiin, kuinka ”autot kuuluvat teille”, ja demarijohtaja Antti Rinne korosti, ettei tässä olla viemässä lihaa kenenkään lautaselta. ”Oikein yllätyin.” Patana on tehnyt väitöskirjan oikeistopopulistien kannatuksesta ja maahanmuuton vastustuksesta Euroopassa. Jotakin piti sanoa ja yrittää purkaa perussuomalaisten luomia mielikuvia ’ilmastopaniikista’ ja siten saada äänestäjiä omalle puolelle takaisin”, Patana sanoo. Mitä kummaa oikein on meneillään. Väliin mahtui esimerkiksi yk:n hallitusten välisen ilmastopaneelin ipcc:n paljon huomiota saanut raportti, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen pitäisi pysäyttää 1,5 celsiusasteeseen aiemman kahden asteen sijaan. Kuvio on ollut suunnilleen se, että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset alkoivatkin yhtäkkiä puhua ilmastokysymyksistä. ”Muut puolueet olivat ottaneet hyvin vähän kantaa, mutta nyt he panikoivat siitä, miten vastata tähän. Monilla ilmastoahdistukseen sekoittuu ilmastokauna.” Kauna johtuu siitä, millaisia ehdotetut toimet ovat. Yksi niistä kuuluu: Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöuhka, jonka torjumiseksi on nopeasti ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kaikissa maissa. Se pohjautui eri puolueiden ehdokkaiden vaalikonevastauksiin vuosilta 2011, 2015 ja 2019. Kysely kerää pitkittäisaineistoa. ”Maaseudulla elämisen kulttuuriset ja ekonomiset realiteetit jäävät vähemmälle, ja se aiheuttaa närkästystä
I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 35
Ilmastonmuutos on abstrakti, kaukainen ja näkymätön. Jokainen ihminen haluaa tietenkin olla hyvä ja moraalinen. Vähän jotakin kokoomukselta, vähän jotakin demareilta, ei kovin tarkkarajaista. Ja aina on joku, joka sanoo, että ei tämä nyt ole niin vakavaa. Vaikka sinänsä ei oltaisi uusiutuvia vastaan.” Tai sitten pelko tulee jostakin kaukaa. Ei voi muuttaa Helsinkiin, kun siellä samanlainen asunto maksaa 700 tonnia ja omassa kunnassa asuntokauppa ei käy. Jos vastakkainasettelu jotakin on, se on jonkinlainen laiska korvike kylmän sodan jälkeiselle, selkeälle ja kaksinapaiselle maailmalle ja hyvän ja pahan taistelulle. Mutta todellinen ongelma on siinä, kuinka ilmastosta on tullut puoluepoliittinen kysymys myös Suomessa samaan aikaan, kun puoluepolitiikan vastakkainasettelut ovat siirtyneet kohti arvoja ja identiteettejä. Yleensä oma terveys on tärkein, mutta covid todistaa, miten Yhdysvalloissa polarisaatio on jo siinä pisteessä, että terveysasioissakin voidaan toimia järjettömästi”, Lönnqvist sanoo. Radikaalille vasemmistolle ilmastokysymys on keino ujuttaa vallankumous vuoden 1968 jälkeiseen maailmaan – ei tarvitse enää fiilailla ”poliittista teologiaa” ja suurta sosialistista sankaria apostoli Paavalia, kuten Alain Badieu ja Slavoj Žižek päätyivät epätoivoissaan tekemään. Mitä koulutetumpi ja enemmän politiikkaa seuraava republikaanien kannattaja Yhdysvalloissa on, sitä todennäköisemmin hän myös kieltää ilmastonmuutoksen. Mutta nyt puolueet ovat kuin urheilujoukkueita, joita kannattaa. Keväällä 2019 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump käynnisteli vaalikampanjaansa ja väitti, että tuulivoimalan läheisyys voi laskea kiinteistön arvoa jopa 75 prosenttia. Pelätään, että jos kuntaan tuodaan tuulivoimaloita, asuntojen ja talojen arvot laskisivat entisestään. 36 ”Taantuvilla alueilla mahdollisuudet reagoida ovat hyvin rajatut. Helsingin yliopiston Svenska social och kommunalhögskolanin sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist sanoo, että aiemmin ihmisillä saattoi olla ristiriitaisempia kantoja suhteessa puoluepolitiikkaan. Vallankumousfantasiat ovat johtaneet jatkuvaan painottamiseen, ettei päästöjä voisi vähentää kapitalismin oloissa. Tai edes totta. Se lietsoo polarisaatiota. I lmastovälinpitämättömyyden klassikkokirjana pidetään ilmastoviestintään erikoistuneen walesiläisen George Marshallin vuoden 2014 teosta Don’t Even Think About It: Why Our Brains Are Wired to Ignore Climate Change. Tällaisia maahanmuutto ja ilmasto juurikin ovat, ja kehitystä lietsoo vielä paikallislehdistön kuihtuminen ja journalismittomuus. ”Ihmiset tietää aiempaa paremmin, mitä puolueet muka edustaa ja ottaa ikään kuin koko paketin kerralla”, Lönnqvist sanoo. Se siirtää kansaa kohti ääripäitä. ”Ihmiset ovat hyvin taitavia etsimään sellaisia faktoja, joita he haluavatkin kuulla. Kirjassa Marshall haastattelee käyttäytymistaloustieteilijää ja nobelistia Daniel Kahnemania, joka toteaa pessimistisesti, että ilmastokysymys on ihmiselle psykologisesti mahdoton ratkaistava. Jumiutumisen tunne korostuu tuulivoima-asenteissa. Psykologia on ilmastotoimettomuuden puolella. Jos ihminen kokee, että häntä yritetään käännyttää, se lietsoo aiempaa syvemmälle poteroihin, Lönnqvist sanoo. Elintason laskemisen ajatus on mahdoton myydä ihmisille, joille lyhyen aikavälin pieni uhraus on systemaattisesti suurempi ongelma kuin ehkä joskus tulevaisuudessa odottava mittavampi uhraus. ”Se alkaa tulla vähitellen Suomeenkin.” Lönnqvist vertaa ilmastoarvokyselyiden mekaniikkaa Pride-kulkueeseen. Hän on hankkinut näkökantaansa tukevaa tietoa eikä todellakaan aio muuttaa asennettaan. Samasta on kyse ”ilmastotuputuksessa.” ”Se vain saa entistä motivoituneemmaksi etsimään terveyshyötyjä lihansyönnistä ja veganismia vastaan.” Sattumaa tai ei: Helsingin Sanomat kirjoitti maaliskuussa, kuinka lihan ja rasvan mättämiseen pohjaava vähähiilihydraattinen ruokavalio on erityisen suosittu juuri perussuomalaisten keskuudessa.. Ei tarvitse ottaa kantaa siihen, miten sote pitäisi järjestää tai mikä olisi sopiva veroaste.” Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan valtakunnallisen tason poliittiset kysymykset aiheuttavat jyrkempää vastakkainasettelua kuin paikalliset – riippumatta siitä, missä määrin ne edes koskettavat arkielämää. eu on vähentänyt päästöjään vuoteen 1990 nähden neljänneksellä.) Patamusta oikeisto taas näkee ilmastossa Neuvostoliiton vaaroja ja projisoi pelkonsa fillareihin, vegaaneihin ja muuhun kommunistiseen. Yksi toistunut sitä koskeva argumentti on, että kaikki saavat tehdä kyllä makuuhuoneissaan mitä haluavat, mutta ilonpito julkisesti on liikaa. He unohtavat, että vallalla on yhdenlainen fossiilitai turvesosialismi, niin paljon saastuttavia polttoaineita tuetaan. Huoli jumiinjäämisestä on aika syvä. Tutkimuksista väitteelle ei löytynyt vahvistusta, mutta sillä ei tietenkään ollut väliä. Syitä on kolme. ”Jos persut on maahanmuuttovastainen puolue, joka alkaa puhua ilmastosta, niin persuja kannattava saa siitä valmiin ilmastomielipiteen. Ilmastoaktivismi taas on Marshallin mukaan vaikeaa ja tehotonta, koska aktivismi tarvitsee aina selkeän ja konkreettisen vihollisen, joka ilmastokysymyksestä puuttuu. Se taas tarkoittaa päästökauppadenialismia ja muiden markkinalähtöisten keinojen halveksuntaa, vaikka niiden toimivuus on todistettua ja oikeudenmukaisuus säädettävissä. (Esimerkiksi Suomessa päästöt ovat olleet laskussa jo ennen koronapandemiaa
”En halua nähdä tätä voimattomuuden, ahdistuneisuuden ja syyllisyyden kautta. Tällaisesta deliberatiivisesta demokratiasta on onnistuneita kokeiluja Irlannista ja Ranskasta, joissa koottiin edustavia kansalaiskokouksia miettimään asiantuntijatiedon tukemana mielekästä ja tehokasta ilmastopolitiikkaa. Säde Hormio sanoo, että ilmastotoimista pitäisi välittyä oikeudenmukainen kuva. Vielä kyynisempi ratkaisu: entä jos politisoituminen on ollut vääjäämätöntä ja ilmastopolitiikka juuri niin vaikeaa kuin se Suomessa näyttää tällä hetkellä olevan, kun edes vasemmistohallitus ei kykene suuriin harppauksiin. Nämä argumentit hän latelee tammikuussa ilmestyneessä kirjassaan The New Climate War. Mann lähtee siitä, että ilmastokeskustelussa ei ole enää kyse faktoista ja niiden kiistämisestä vaan toimimisesta ja toimimattomuudesta. Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa raportissa ilmastokielteisyys jaotellaan kolmeen karkeaan lokeroon. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 37 I lmastosta puhuminen on kuin katsoisi suurta Rorschachin musteläiskätestiä, jossa kaikki näkevät sen, minkä haluavat. He haluaisivat jämerää maltillisuutta ja siksi heihin tuntuu vetoavan perussuomalaisista lähtevä ja keskustaan ja kokoomukseen tarttunut nihilistinen mitääntekemättömyys enemmän kuin vihreiden ja vasemmiston aktivismipohjainen maailmanparantelu. He eivät ole valmiita tekoihin tai ainakaan suuriin menolisäyksiin vaan odottavat, että teknologia hoitaa lopulta homman. Guns don’t kill people, people kill people, on kivääriyhdistys nra vastustanut aselakien kiristämistä. Hormio antaa esimerkin. Sitä pitäisi tasapainottaa ottamalla ihmisiä nykyisiä laajemmin huomioon poliittisessa keskustelussa. Kansallinen pullonIlmastosta puhuminen on kuin katsoisi suurta Rorschachin musteläiskätestiä, jossa kaikki näkevät sen, minkä haluavat. Kollektiivista vastuuta tutkinut Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian tutkijatohtori Säde Hormio sanoo kuitenkin, että politisoituminen on ollut vääjäämätöntä, koska ilmastonmuutos koskettaa niin montaa yhteiskunnan osa-aluetta. ”Teknokraatit ottivat sitten otsonikatojutusta onnistuneen freimauksen ja yrittivät liimata sitä ilmastokysymykseen. Hyvät puolensakin sillä on. 1980-luvulla uhannut otsonikato ratkaistiin vuonna 1987 solmitulla Montrealin pöytäkirjalla, jolla cfc-päästöjä rajoitettiin. Nämä inaktivistit, joutilaat, tekevät jatkuvasti parhaansa sen eteen, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Kyyninen ratkaisu: entä jos merkittävää ilmastopolitiikkaa olisi taputeltu teknokraattisesti läpi jo kauan sitten tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Ulkopoliittisen instituutin tutkimuksessa arvioidaan, että perussuomalaiset ovat ilmastonationalistinen puolue. Lopputulos näkyy kyselytutkimuksista: ilmastovälinpitämättömyyden nousu on ilmastonationalismin ja ilmastokonservatismin nousua. Nyt Mann kuitenkin sanoo, että ilmastosodasta on tullut erilaista kuin ennen. Ilmastokonservatiiveja taas löytyy lähes kaikista Suomen puolueista. Epäonnistuminen oli siinä, että ajateltiin, että pitää säädellä päästöjä eikä hiilidioksidin nostamista maasta, kuten esimerkiksi Nobelilla palkittu ekonomisti Thomas Schelling on ehdottanut.” Mutta myös Hormio on sitä mieltä, että ilmastopuheessa vallalla on eliitin näkökulma. Konservatiivit ovat myös mielestään realisteja. Vuonna 2007 ja 2009, kun evan mukaan suomalaisten ilmastohuoli oli suurimmillaan, puolueille aihe oli niin tärkeä, ettei sitä tarvinnut priorisoida. Teknokratia johtaa ”groupthinkiin”, siihen, että pieni ryhmä jumiutuu ajatuksiinsa niin, ettei saa hahmotetuksi kaikkia ratkaisuja. Olisiko huoli voinut siksi olla niin suuri. Makkaran, lentämisen tai ruotsalaisen teinitytön. Makkaran, lentämisen tai ruotsalaisen teinitytön.. On ilmastoaktivisteja ja ilmastoinaktivisteja. Mitä lähemmäs arkea keskustelu tulee, sen herkemmin se politisoituu ja sitä polarisoivammaksi se muuttuu. Hän tuli 1990-luvulla tunnetuksi julkaisemastaan tutkimuksesta, niin kutsutusta jääkiekkomailakäyrästä, joka todisti lopullisesti, että ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama. Tätä käyrää Mann joutui puolustamaan vuosikaudet skeptikoita ja denialisteja vastaan, mutta sitä ei koskaan onnistuttu todistamaan vääräksi. Ilmastonationalistit ovat sitä mieltä, että keskustelua leimaa paniikki, pienet maat eivät voi tehdä juuri mitään ja sitä paitsi ne ovat jo nyt edistyksellisempiä kuin joku Kiina. On ilmastodenialistit, mutta lisäksi myös ilmastonationalistit ja ilmastokonservatiivit, joiden ääni kuuluu Suomessa monessa puolueessa. Eikä kyse ole ilmastonmuutoksen kieltäjistä, jotka on jo vuosia sitten enemmän tai vähemmän suljettu pois julkisesta keskustelusta. Polarisaation taustalla on usein oire jostakin, hän sanoo. Joutiluuden taustalla on – Suomessakin – yhdysvaltalainen, sääntelynvastainen politiikka ja sen miljardiluokan lobbaus. Ihmisten itse tulisi päästä hahmottelemaan keinoja, joilla politiikkaa tehtäisiin. Neutraaleilla ja päättämättömillä on vaa’ankieliasema ilmastopolitiikassa. Mann. Kyse on siitä, että selkeä ja sosiaalisesti hyväksyttävä ohjauskeino puuttuu.” V aan huraa! Meille on juuri kirjoittanut selkeät ohjeet yhdysvaltojen tunnetuimmaksikin tituleerattu ilmastotieteilijä Michael E
38
Guns don’t kill people, people kill people, on kivääriyhdistys NRA vastustanut aselakien kiristämistä. Ensimmäinen on puhe polarisaatiosta. Vuosikymmeniä vallalla ollut oletus siitä, että päästöt jäisivät kehään vellomaan, oli Rogeljin mukaan johtunut virheellisestä mallista, joka ei edes olettanut nollapäästöjen mahdollisuutta. Kyse on vain poliittisesta tahdosta ja taloudellisista insentiiveistä.” Helppo homma. On tutkittu, että henkilökohtaisten ilmastotekojen määrä korreloi esimerkiksi hiiliveron vastustamisen kanssa. Ilmastokysymysten muuttaminen henkilökohtaisen käytöksen valinnoiksi polarisoi väestöä ja vaikeuttaa oikeasti tehokkaita toimia, Mann väittää. Yksilöiden kulutus on kokonaisuuden kannalta mitätön kysymys ja vain aseiden ojentamista joutilaille, joille se antaa kulumattoman lupalapun syyttää muita tekopyhyydestä. Henkilökohtainen hiilijalanjälkikin on öljy-yhtiö British Petroleumin keksintö, tahallinen keino ohjata ihmisten huomio väärään paikkaan.. Michael E. Se vääristää meidän sosiaalista todellisuutta”, hän sanoo. Ison rahan siirtymä vihreään suuntaan on pysäyttämätöntä. Teon numero yksi pitäisi aina olla puhelu kansanedustajalle tai valtuutetulle ja kolme kysymystä: Mitä hän aikoo tehdä hiiliveron ja päästökaupan eteen. Sata prosenttia hoituisi nykyvälineillä vuoteen 2050 mennessä. ”Kaikki voisivat osallistua ihan millä kärjellä tahansa. Kansallinen pullonpalautuslaki blokattiin 1970-luvulla tekemällä siitä ihmisten henkilökohtainen roskaamiskysymys. Se on mun ilmastoteko.” S yksyllä ilmestyvän seuraavan ipcc:n raportin pääkirjoittajan, brittiläisen klimatologin Joeji Rogeljin mukaan ilmakehä toipuu paljon luultua nopeammin, kunhan hiilidioksidipäästöt saadaan nollaan. Ratkaisu on jo olemassa. Ja Mann jatkaa: Lentämistä, lihansyöntiä tai muutakaan ei pidä kytätä tai siitä pidä syyllistää, vaikka moraalinen ylemmyys on ”modernia oopiumia”. Ilmastokeskustelussa äänessä alkavat olla jo Sauli Niinistö ja Jorma Ollila. Kyse ei ole siitä, että lihansyöminen pitäisi lopettaa tai että sillä olisi mitään tekemistä elintason kanssa, vaan siitä, että jo ravintosuositusten noudattamisella on nykyiseen verrattuna mittavat ilmastovaikutukset. H elsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin apulaisprofessorilla, sosiaalipsykologi Annukka Vainiolla on vielä pari asiaa, jotka hän mielellään heivaisi keskustelusta. Entä uusiutuvan energian tukien lisäämiseksi. ”Parhaan ymmärryksemme mukaan (– –) ilmasto vakautuu vuosikymmenessä tai kahdessa”, Rogelji sanoi Pulitzer-palkitussa ilmastomediassa Inside Climate Newsissä. Entä fossiilisten polttoaineiden tukien lopettamiseksi. ”Se tutkitusti lisää polarisaatiota”, Vainio sanoo. Hän toimii Suomen ilmastopaneelissa ensimmäistä kautta. Esimerkiksi turpeentuotannon loppuminen on kuulemma koittamassa ”rytinällä”, koska yritykset haluavat ennakoivasti siitä eroon. Heidän pitää toimia ja argumentoida vallitsevan poliittisen järjestelmän puitteissa mutta myös irrottaa sosiaalipoliittiset toiveet ja vallankumoushaaveet ilmastoreformeista, koska se vain lisää päätösten poliittista painolastia. ”Suuri enemmistö ei näy missään. Samoin Bill Gatesin edustamat teknologiset haaveet – niitä ei ole aikaa odottaa. Sijoittajat järjestävät salkkujaan uudelleen. Hän ajattelee, että ilmastoviestinnän pitäisi olla paljon tylsempää kuin se nyt on. Mann taas kirjoittaa kirjassaan, että on vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, miten jo nykyisellä teknologialla 80 prosenttia maailman energiasta voitaisiin tuottaa uusiutuvilla muodoilla vuoteen 2030 mennessä. Poliitikkoja saa syyllistää toimimattomuudesta. Mutta siinä se. Se lisäisi luottamusta. Yksilövalinnat ovat kiva ja tarpeellinen juttu mutta toimivat kuin hyväntekeväisyys, ja siksi niihin ei saa keskittyä nykyisissä määrin. Jaksaa jaksaa. Kuten taloustieteilijä Kahnemankin totesi, tämä suuri enemmistö ei ole valmis laskemaan elintasoaan, ainakaan siten, että se olisi tietoinen valinta. Niin mä yritän tehdä oman osani. Ilmastovasemmiston Raamatuksi muodostunut Naomi Kleinin Tämä muuttaa kaiken on ollut valtavan vahingollinen kirja, samoin luvuiltaan täysin pielessä oleva Cowspiracy-dokumentti. Konservatismiin kallellaan olevat ovat ne, jotka lopulta kääntävät poliittisen kelkan. Heidät pitää huomioida. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 39 palautuslaki blokattiin 1970-luvulla tekemällä siitä ihmisten henkilökohtainen roskaamiskysymys. Lehdillä on vastuu, etteivät ne toitota arkisia kulutusvalintoja ilmastotekoina. ”Kaikesta tällaisesta valmistelusta pitäisi puhua enemmän. Median ei pitäisi toimia sosiaalisen median hullutuksen kaiuttimena, vaan tärkeitä ovat ne ilmastokokemukset, joissa ei ehkä ole mitään tarinaa tai elämänmuutosta. Elinkeinoelämän keskusliitto on ollut jo pidemmän aikaa työnantajaja ammattiliitoista edistyksellisin. Siksi uhrautumispuheenkin pitäisi Vainion mielestä loppua. Vainiosta ei ole oleellista keskittyä skeptisyyden lisääntymiseen arvokyselyissä vaan seurata sitä, miten huomattava enemmistö suomalaisista on oikeasti huolissaan. Energiaa tarvitaan massiivisissa määrin ja nopeasti. Sitten pitää vain kehittää tapoja auttaa tyhjän päälle jääviä turpeentuottajia. Henkilökohtainen hiilijalanjälkikin on öljy-yhtiö British Petroleumin keksintö, tahallinen keino ohjata ihmisten huomio väärään paikkaan. Tällä tavoin me saataisiin muitakin puolueita mukaan.” Ilmastopaneelissa Vainio kertoo huomanneensa, että optimismiin on ehkä sittenkin aihetta. Eikä pyöräilykään vaadi autosta luopumista edes lyhyiden välimatkojen alueilla, vaan sitä voi tehdä jo ulkoilun ja terveysvaikutusten vuoksi – kuten enemmistö varmaan tekeekin. Pelottelu ja ahdistuksessa vellominen, pahimpana esimerkkinä Daniel Wallace-Wellsin kirja Asumiskelvoton maapallo, on väistelyä ja sikäli lopetettava. ”Sori, Bill Gates, mutta ei se ole mikään ’ihme’
E I VA I N L E I VÄ S TÄ 40
Toimittaja Venla Rossi upotti kädet taikinaan ja tuli uskoon. Teksti Venla Rossi Kuvat Timo Pyykkö E I VA I N L E I VÄ S TÄ 41. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 Onko hapanjuurileivonta hauska harrastus vai omituinen kultti
Mikä teidän juuren nimi on. Kuusela ei vuosikausiin voinut syödä ollenkaan leipää, koska se turvotti ja väsytti. Juuri pidetään hengissä vaikka viimeisenä tekona. Hapanjuurileipään ei oikeastaan voi antaa reseptiä, koska kysymys on prosessista, harrastajat sanovat. Meidän pyhä kirja, Eliisan Leipävallankumous. Kun teen normaalisti sämpylä-, pizzatai focaccia-taikinaa, en mittaa raaka-aineiden määriä. Koko homma tuntuu... Se oli tukusta hankittua bulkkilimppua, jonka päälle oli vaikea levittää jääkaappikylmää voita. Jos joku erehtyy juurta kysymään, hänet neuvotaan nopeasti Eliisa Kuuselan verkkokauppaan ostoksille. Siellä jaetaan kuvia, kysytään neuvoa ja pohditaan, mistä saisi ostettua parempia jauhoja. Ajattelin, että voisin kirjoittaa asiasta ulkopuolisen näkökulmasta, analysoida ilmiötä kylmänviileästi, ehkä hieman huvittuneestikin. Aluksi se yhteisö oli tarkoitettu vain hänen omille kavereilleen, jotka olivat kiinnostuneita hapanjuurella leipomisesta. Lisäksi suositellaan ohjevideoiden katsomista, ja kyllä, jälleen kerran sinne Facebook-ryhmään liittymistä. Juurta lisätään leivottaessa taikinaan hiivan tavoin, ja taikinasta otetaan talteen osa seuraavaa leipomiskertaa varten. Minulla on tapana leipoa näppituntumalla. Tekniseltä. Jos hapanjuurileipurit ovat kultti, on Kuusela kultin kiistaton johtaja. Mutta sitten tulin journalistisen tiedonhankinnan nimissä kokeilleeksi hommaa itse. Tie, jolta ei ole paluuta. Monet suomalaiset eivät enää syö ravintolassa tai kotonakaan mitä tahansa perusleipää tai paahtista. Juuri sekoitetaan yksinkertaisimmillaan jauhoista ja vedestä. Vanhempi, pidempään ruokittu juuri toimii usein tehokkaammin. Ja tietenkin se oli Kuusela, joka perusti Hapanjuurileipurit-ryhmän Facebookiin 28. Se ei ole mitä tahansa amatöörineuvontaa. Kun löysä jauhomössö jätetään muhimaan huoneenlämpöön, se alkaa kehittää itseensä villihiivoja ja bakteereja. Välillä tosin tulee mieleen, onko se oikeastaan edes ilmiö tai muoti vai onko kysymys pikemminkin jonkinlaisesta oudosta kultista. Silti he kirjoittelevat toisilleen monen sivun mittaisia reseptejä, joissa raaka-aineet täytyy punnita grammalleen oikein. Vain asiaan vihkiy. tammikuuta vuonna 2017. Hän on viime vuosina ollut esillä kymmenissä aihetta käsittelevissä lehtijutuissa. Kun aloittaa hapanjuurielämän, ensin tarvitaan itse juuri. Mutta hapanjuurileipurit, he ovat ihan eri levelillä, tai niin ajattelin ennen. Mutta kuusi vuotta sitten Norjassa terveydenhoitajana työskennellyt Kuusela maistoi paikallisen leipomon hapanjuurileipää. Leipäjumala. Seuraavaksi täytyisi tietää, miten sen kanssa toimitaan. Silloin kaikki muuttui. Koska pelkään kiihkeästi ensimmäisen hapanjuurileipäni epäonnistumista, teen kaikki nämä asiat. Mutta hapanjuuren kanssa kaikki on toisin. Siihen nähden, että kysymys on hapanjuurileivontaan erikoistuneesta ryhmästä, saattaa tuntua hieman oudolta, että juuren pyytäminen tai lahjoittaminen on ryhmässä kielletty. Ja ennen kaikkea: se on saatu aikaan ilman teollista hiivaa. Usein hän kertoo niissä oman tarinansa. Leipää syötiin nälkään, ei nautinnon takia. ”Leipäjumalan” voi valmistaa itse, mutta siemenen siihen voi myös pyytää ystävältä tai ostaa netistä. Olen ostanut Eliisa Kuuselan 29,90 euron hintaisen verkkokurssin, jonka nimi on Selkeä opastus hapanjuurileivontaan. Tänä päivänä ryhmässä on yli 25 000 jäsentä. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana maailma on muuttunut. Nykyään hän on Tampereella asuva täysipäiväinen leipäpappi, joka julistaa hapanjuurileivonnan sanomaa niin verkkokursseilla kuin jatkuvasti loppuunmyydyissä tietokirjoissaan. Nykyään minäkin olen uskossa, vaikka ei siinä pitänyt käydä niin. Minä päädyn huhuilemaan juuren lahjoittajaa somessa ja saan vartin sisällä useita tarjouksia. Suomessa juuren avulla on perinteisesti leivottu ruisleipää, mutta nyt vaalean leivän leipominen juurella on yleistynyt. Luksukseen liittyy ajatus laadusta ja erottautumisesta. Tietysti otan juuren mukaan matkalle. H apanjuuri on kiinnostanut minua ilmiönä jo pitkään. Hapanjuuri on tuhansia vuosia vanha tapa leipoa. Kerrataanpa. Olen täysin hurahtanut. Mutta samaan aikaan myös mystiseltä. Vaikka Kuuselalla ei ole leipurin koulutusta, hän opettaa, konsultoi ruokafirmoja ja leipomoja ja myy omassa verkkokaupassaan leivontatarvikkeita (ja tietenkin omaa kuuluisaa Diiva-juurtaan). Lisäksi olen hankkinut itselleni opastusta korkeimmalta taholta. insinöörimäiseltä. Leivästä on tullut arjen sijaan luksusta. Tämä leipien leipä on tietenkin hapanjuurileipää. 42 M uistatko ensimmäisen kerran, kun ravintolassa laskutettiin leivästä erikseen. Sen sijaan nyt nautitaan artesaanileipää, joka on leivottu pienten myllyjen emmerja spelttivehnästä, joka on luonnollisesti fermentoitunut ja jota on kohotettu, taiteltu ja työstetty vähintään kaksi vuorokautta. Vaalea hapanjuurileivonta on viime vuosien suurin leivontailmiö, ei vain Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Tällä tavoilla hapanjuurileipurit kuvaavat harrastustaan lehtijutuissa, blogikirjoituksissa ja hurahtaneiden omassa yhteisössä, Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmässä. Aikaisemmin ilmainen leipäkori kiikutettiin pöytään heti aluksi. Kahden päivän päästä tuttava sujauttaa käteeni pienen muovirasian vallilalaisella sisäpihalla. Näin juuri uudistuu koko ajan. Se maistui mahtavalta eikä aiheuttanut oireita. Kyllähän se suoraan sanottuna kuulostaa aika oudolta, vaikka olen itsekin intohimoinen ruokaihminen ja teen reseptiikkaa ja ruokaan liittyviä lehtijuttuja myös työkseni. Kuusela muutti takaisin Suomeen ja vaihtoi alaa. Ostan elämäni ensimmäisen keittiövaa’an. Ryhmässä ovat kiellettyjä myös kuvat ja keskustelu teollisella hiivalla leivotuista leivonnaisista
I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 43
Aitouden, luonnollisuuden ja foodie-hifistelyn lisäksi hapanjuurileivonnalla on vielä tarkempi resonointipiste suomalaisessa ruokakulttuurissa: meidän viha-rakkaussuhteemme vehnäjauhoihin. Mutta säännöt ovat tiukat, kyllä. Globaali kapitalismi on alusta lähtien perustunut osaltaan huijaamiseen. Ennen on siis aina ollut jonkun mielestä paremmin. Harrastajista löytynee yhtä paljon terveyskuin ruokaintoilijoita, Jallinoja arvelee. Prosessoitua, modernia ruokaa on kritisoitu pitkään – oikeastaan niin kauan kuin sitä on ollut olemassa. Siltä todellakin tuntuu, vastaan hapanjuuriharrastajien ihmeparantumistarinoita muistellen. On tosin viitteitä siitä, että hapattaminen ja taikinan pitkä nostatus voivat tehdä siitä joillekin helpommin sulavaa ja täten vatsaystävällisempää. Hapanjuuriharrastajat ovat ovelasti vain vaihtaneet tätä kohdetta, tajuan. Kaikkia tämä ehdottomuus ei miellytä. Mutta onko vehnäjauho todella perimmäinen syy yleistyviin suolistovaivoihin, akneen, syöpään tai jopa masennukseen, kuten monet tuntuvat uskovan. Tämä selittää sääntöjä. Ollaan samaan aikaan yksilöllisiä ja kiinnitytään yhteisöllisiin ilmiöihin. Ne kiinnostavat muitakin kuin suurten kaupunkien ruokahifistelijöitä. Jallinojan mukaan länsimaisessa ruokakulttuurissa on jo pitkään ollut vallalla aitouden, luonnollisuuden ja luonnosta saatavan terveyden ihanne. Siksi hän on juuri nyt mainio juttukaveri. Toisaalta, niin ne ovat monissa muissakin Facebookin ryhmissä. Trendit eivät kuitenkaan synny tyhjästä eivätkä sattumanvaraisesti. Minua vähän vieroksuttaa hapanjuurifanaattisuuteen liittyvä terveysnäkökulma. ”Enimmäkseen suurissa kaupungeissa asuvia, koulutettuja ja keskiluokkaisia ihmisiä, joille ruoka on tärkeä harrastus. Jallinojan tutkimusaiheisiin kuuluvat esimerkiksi muotiruokavaliot ja terveyskäsitykset. Jo viime vuoden syksynä eräs tuttavani lähetti minulle viestin, jossa hän päivitteli ryhmän käytäntöjä ja Kuuselan tyyliä. ”Minusta siinä hiivan vastustuksessa ja muussakin toiminnassa on outoa fanaattisuutta”, tuttuni kirjoitti. Ensin alettiin puhua paleoruokavaliosta, sitten ketogeenisestä dieetistä. Eihän valkoinen vehnäjauho tietysti mitään terveysruokaa olekaan, eikä se esimerkiksi keliaakikoille sovi lainkaan. ”Kun erosin ryhmästä, tuntui kuin olisin lähtenyt uskonnollisesta lahkosta.” Tunnistan osittain, mistä tuttava kirjoittaa, vaikka minusta ryhmän tunnelma ei ihan yhtä ahdistava olekaan. Tieteellinen tutkimus ei ole yksiselitteisesti todennut juurileipää tavallista leipää terveellisemmäksi. Juurileipä on symbolinen keskisormi teolliselle muovipussileivälle, jota pidetään paitsi huonolaatuisena ja pahanmakuisena, myös epäterveellisenä. Ja onhan ryhmä Kuuselan itse perustama ja tärkeä osa hänen bisneksiään. Tuoda leipä pöytään. Mutta ehkäpä tässä kohtaa onkin fiksua soittaa nimenomaan tutkijalle ja kysyä, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. ”Ihmisillä pitää aina olla joku pahisruoka, jota syytämme erilaisista vaivoista”, Jallinoja sanoo. Tulevaisuudessa aihetta tutkitaan varmasti lisää. Jotkut kertovat, että juurileipä on jopa parantanut sai rauksia tai poistanut oireita, joista he ovat kärsineet vuosikausia. Hän on Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori. 44. Ketä ne foodiet siis olivatkaan. Juuri siksi hapanjuurivillitys on tässä ajassa oikea täysosuma, moninkertainen napakymppi. N o hei vaan”, vastaa Piia Jallinoja puhelimeen. Jallinoja ei ole itse kokeillut hapanjuurileivontaa mutta on seurannut kyllä ilmiötä. Nuorempien Instagramja Youtube-vaikuttajien puheissa taas vilahtaa usein termi ”clean eating”. Tuohon aikaan kauppiaat tapasivat muun muassa jatkaa vehnäjauhoja kalkkijauhoilla ja teetä sahanpurulla. Suomessa on pitkä ja rikas leipäkulttuuri, joka näkyy jopa meidän sananlaskuissamme: Leipä miehen tiellä pitää. Ei tietenkään. Hän ihmetteli myös sitä, että Kuusela on kieltänyt ihmisiä antamasta juurta toisilleen. Vehnäjauhojen sijaan kaiken pahan alku ja juuri onkin heidän mielestään teollinen hiiva. Muuten on hankala hallita tuhansien ihmisten viestittelyä. Hänen mielestään se asettuu melko luontevasti Suomessa noin 15 vuotta pinnalla olleeseen ”foodie-kulttuuriin”. He kiinnostuvat koko ajan uusista ruokatrendeistä”, professori selittää. tyneille, siis. Harrastajista monet ovat vakuuttuneita siitä, että hapanjuurileipä sopii heille hiivaleipää paremmin. Ennen kuin löydän itseni yöllisistä uhrimenoista. ”Ja jos mietitään säilykkeitä ja teollisia ruokia esimerkiksi 1800-luvulla, oli kritiikissä myös melkoisesti perää”, professori muistuttaa. Ovelaa! Juurileipä on symbolinen keskisormi teolliselle muovipussileivälle, jota pidetään paitsi huonolaatuisena ja pahanmakuisena, myös epäterveellisenä. 2010-luvun karppausbuumista lähtien vehnäjauho on kuitenkin niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa ollut kärkevän kritiikin kohteena. Jallinoja toteaa, että teollisen ruoan vastustamisessa ei ole mitään uutta
Hetken aikaa mietin, huijataanko minua. ”Kuunnelkaa, miten leipä juttelee”, Kuusela sanoo videolla nostettuaan valmiin limpun uunista. Hän painaa korvansa leipää vasten rakastava ilme kasvoillaan. Siellä leipomisesta innostuneet nörtit ostavat Eater-sivuston artikkelin mukaan koteihinsa tuhansien dollareiden arvoisia, mittojen mukaan tehtyjä leipäuuneja, laserlämpömittareita ja kotikeittiöihin tarkoitettuja minimyllyjä, joilla voi jauhaa omat jauhot. Hänen kurssissaan yhdistyvät käytännön ohjeet, hapanjuurileivän (oletetut) terveysvaikutukset ja yleinen fiilistely. Mutta kyllä taikinan taittelutekniikka on ihan hyvä nähdä videolta. Esimerkiksi Piilaaksossa hapanjuuriharrastus on hyvin eri tasolla. Siinä ei ole kyse pelkästä koristelusta. Minä lipsahdan pian hifistelyn puolella ainakin välinemielessä. Sitten esiin nousee ihanan hapan aksentti. Ensimmäinen leipomiskertani sujuu kohtuullisesti. Pata auttaa leipää kohoamaan paremmin, samoin viiltely. Siksi tähän varmaan onkin mahdollista liittää melkein millaisia merkityksiä tahansa: hapanjuurileipominen voi olla superhifistelevää insinööritoimintaa tai rentoa kotoilua. Nyt Kalervoa on parin päivän ajan ruokittu tuoreilla jauhoilla ja vedellä, joten on aika ryhtyä tositoimiin. Noudatan ohjeita pilkuntarkasti, ja uunista ilmestyy ihan mukavasti kohonnut limppu. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 O len antanut juurelleni nimeksi Kalervo. Seuraavilla kerroilla en enää tarvitse opastusvideoita. Maku on vielä parempi. Olen maksanut miltei 30 euroa siitä hyvästä, että saan katsella, miten Kuusela sekoittaa taikinaa ja juttelee kameralle omalla, hieman sekavalla tavallaan. Haukatessa ensimmäinen aromi on voimakkaan viljainen, miltei alkukantainen. Ja bisneksenä tämä on joka tapauksessa hyvin pienimuotoista. Se on saapunut kotiin Kalervon nimipäivänä. 45. Asiaan voi suhtautua tarkasti tai leväperäisesti (kuten itse päädyn tekemään). Klikkaan auki ensimmäisen Kuuselan kurssin videon. Ostan kaksi kohotuskoria ja alan myös paistaa leipäni uunissa valmiiksi kuumennetussa padassa. Eliisa Kuusela sen sijaan on guruksi melko maanläheinen. Se ei ole yhtä kaunis kuin harrastajien taitavasti viillellyt käsityöläisleivät, mutta kyllä sen leiväksi tunnistaa. Ja tietysti myös rakenne on hyvin tyydyttävä: rapea kuori ja pehmeä mutta sitkeä sisus. Jo ensimmäisen parin minuutin jälkeen tunnen itseni idiootiksi. Hapanjuurileipomisessa on monta vaihetta, mutta ne voi tehdä rennosti päivän mittaan. Se antaa leivän maulle ryhtiä, tekee siitä kokonaisvaltaisemman
Yleistä itseluottamusta, joka osaltaan auttoi irrottautumaan parisuhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa. Mitkä sen elämäntavan arvoja ja merkityksiä lopulta ovat. Juuritaikinan kanssa puuhaileminen on hauskaa, ja lopputulos on parempi kuin mikään aikaisemmin leipomani leipä. Aina kun marginaalissa syntyy ilmiö, isot toimijat ottavat hyödyn irti markkinoinnissa. Mietin edelleen hapanjuurileivontaa elämäntapana. Muodonmuutos möykystä tuoksuvaksi leiväksi puolestaan esteettinen. Minustakin leipominen on rauhoittavaa, ja ilman muuta nautin käsillä tekemisestä. Puoliso ei edelleenkään tajua hommasta mitään. Muutamaa kuukautta aikaisemmin Heikki Pursiainen väitti tässä samassa lehdessä, että ”keskiluokan hapanjuurizenkokemukset sivuuttavat ne kärsimykset, joita pandemia on aiheuttanut kaikista köyhimpien ihmisten joukossa”. Päätän kysyä sitä heiltä itseltään. Ja leipominen kestää pitkään senkin takia, että juuri toimii hitaammin kuin kaupan hiiva. Varmasti meille kaikille on välillä hyväksi pohtia sitä, millä lailla olemme etuoikeutettuja ja miten vaikkapa koronan aiheut tamista muutoksista kannattaa puhua. Vaikka olen aikaisemmin vähän hymähdellyt juurileipureiden hehkutukselle, tavaan näitä viestejä vuoroin vaikuttuneena ja vuoroin liikuttuneena. Ei ole sattumaa, että sellaisessa maailmanja elämäntilanteessa, jossa emme voi hallita juuri mitään, haluamme opetella tekemää leipää tavalla, joka on hyvin yksityiskohtainen, monimutkainen ja vaatii paljon aikaa.. Vaikka esimerkiksi Lidl ei kaikkien mielestä tee hapanjuurileipää ”oikealla tavalla” (tuote kun sisältää myös hiivaa), on se minusta oikein hyvän makuista. He rinnastavat hapanjuurileipomisen molekyyligastronomiaan, pitävät sitä ruokaharrastuksensa huipentumana ja kertovat, miten hauskaa on viedä illalliskutsuille lahjaksi itse leivottu leipä. Kun hän näkee minut sekoittamassa taikinaa, hän kysyy, milloin leipä on valmista. Ollakseen jollain lailla perheelle tärkeä. Vaikka juurella leipominen oli iso ilmiö jo ennen koronaa, kiihdytti pandemia trendiä entisestään. 46 Pian eri puolilla keittiötä ja jääkaappia on erilaisia astioita ja purnukoita: eri vaiheissa olevia juuria, esitaikinoita ja jämiä. Mielenterveyden pelastaja pitkien yksitoikkoisten koronapäivien aikana.” ”[Hapanjuurileivonta] merkitsee uskoa omaan osaamiseen. Silti en vieläkään ihan pääse perille siitä oudosta sävystä, jolla hapanjuurileipurit puhuvat asiasta. Ihan kaikki niistä eivät Kuuselan jengin vaatimuksia täytä, sillä moniin kaupan leipiin lisätään juuren lisäksi myös teollista hiivaa. Ei Fazerin ja muiden leipäfirmojen toiminta minusta silti ole pelkästään huono asia. Vaikka en itse etukäteen ajatellut samastuvani tähän ryhmään, tunnistan paljon asioita heidän vastauksistaan. Toinen ryhmä taas pitää tärkeänä leipomisen henkisiä ulottuvuuksia, juuren filosofiaa. ”Ylihuomenna aamulla”, vastaan. Pitääkseen kiinni edes joistain rutiineista, saadakseen päiviin tekemistä ja merkitystä. Pitääkseen kiinni mielenterveytensä rippeistä. Niin, isot kaupalliset toimijatkin ovat halunneet mukaan hapanjuuritrendiin ja alkaneet tarjota omia juurileipiään. Hapanjuurileivonta herättää reaktioita. Eräänlaista leipuriasiantuntijuutta siis. Tuskin he hiivasämpylöitä ihailisivat. Vain muutama ihminen noin sadan vastanneen joukosta sanoo, että tarkoitus on vain tehdä hyvää leipää eikä mitään sen enempää. Samaan aikaan olemme kuitenkin valmiita maksamaan leivästä enemmän kuin aiemmin. Uusia ystäviä olen myös tämän elämäntavan ohessa saanut, ja päätös lähteä opiskelemaan jälleen liittyy vahvasti juurileivonnan kautta elämääni tulleisiin asioihin.” ”Perfektionisti saa toteuttaa itseään ja olla juuri niin tarkka ja huolellinen kuin vain haluaa tässä tarkasti rajatussa elämän osa-alueessa, sillä sitä ei voi muussa elämässä tehdä.” Olen erottavinani leipureiden joukosta kaksi pääryhmää: toiset ovat klassisia foodie-harrastajia, juuri heitä, joista Jallinoja puhuu. Näinhän se menee. Mistä tässä kaikessa on kyse – paitsi hyvänmakuisesta limpusta. Meillä myös on, mistä maksaa. Trendi näkyy pienenkin lähikaupan leipähyllyllä: on levainia, ”kiireetöntä” leipää ja hapanjuuri-sanakin vilahtelee siellä ja täällä. Esitän nämä kysymykset Facebook-ryhmässä hapanjuurileipureille itselleen ja pian olen hukkua vastauksiin. ”Ehkä.” Nimenomaan pitkä prosessi ja erityisesti taikinan lepääminen jääkaapissa yön yli tuo leipään vahvan maun. Sitten päälle makuelämys. Mutta ei hapanjuuri ole vain keskiluokan harrastus, vaikka minäkin taisin etukäteen olettaa niin. Hapanjuuriharrastajia on syytä kiittää siitä, että koko leipäala on viime vuosina joutunut vähän skarppaamaan. S uomalaisten leipäsuhde on ollut muutoksen tilassa jo pitkään. Syömme kolme kertaa vähemmän viljoja kuin sata vuotta sitten. Kaikkeen tähän vaikuttaa tietysti myös se, millaista aikaa elämme. Pian tajuan olevani koukussa. Leipätarjonnan yleinen laatu on siis parantunut. Tämä on hienoa, koska ihmiset tietävät, että tämä on vaikeaa. He puhuvat leipomisesta terapiana, mindfulness-kokemuksena, pysähtymisenä ja rauhoittumisena. Moni ryhmäläinen kertoo, että ryhtyi leipomaan sen jälkeen, kun joutui töistään lomautetuksi. ”Taikinan käsittely on hyvin aistillinen kokemus. Kun laitan ensimmäisten leipien kuvia Instagram-stooreihin, useampi vieras tai puolituttu ihminen kommentoi niitä ihastuneesti
Ja tungin lisää leipää suuhuni. Kyllä, vähän minusta tuntuu siltä, että hapanjuurileivonta on kultti. Vegaanit pelastavat ruokavaliollaan itsensä, eläimet ja koko maailman, perinteistä maskuliinisuutta suo jellaan teollisilla lihajalosteilla ja kasvuyrittäjät kohottavat energiatasojaan joka viikko uudella paastodieetillä. Huoli levisi nopeasti miehen kasvoille. Ja vehnä jauho on nykyään todella halpaa. Olin tuolloin toipumassa vakavasta terveysongelmasta. Ja kuten aina, monimutkaiset rituaalit vaativat aikaa, ohjeita ja neuvoja. Se tuotiin pöytään ennen ruokaa. En miltei jaksanut seistä, enkä todellakaan liikuttua. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Oliko huono oloni liian suuri pettymys. Menimme naimisiin puolisoni kanssa kolme ja puoli vuotta sitten. Usein ne asiat elämässä, joita eniten odottaa, ovat lähes poikkeuksetta pettymyksiä. Mutta eivät hapanjuurileipurit tässä miten kään yksin ole. Ja silloinhan kultti onkin jo puoliksi valmis. Sen keskipisteessä on monimutkainen rituaali, jonka avulla me jäsenet pyhitämme ja muunnamme halveksitut vehnäjauhot jälleen joksikin hyväksytyksi, jopa arvostetuksi asiaksi. Mutta silti monilla on ikävä leipää. Viime vuosien vehnä jauhokammo näyttää kuitenkin erilaiselta, kun sitä katsoo ruoan kulttuurihistorian näkökulmasta. Oliko avioliitto sit tenkin ollut mielestäni virhe. ”Mitä nyt”, mies kysyi minulta. Vaikka puo liso oli suunnilleen kaikkea mitä saatoin toivoa, vihkipäivä ei todellakaan ollut. Siksi sen täytyy olla pahaksi. Silti tosiasia on, että vihkipäivänäni itkin lähinnä siksi, että hapanjuurileipä maistui niin hyvältä. Otimme puolisoni kanssa molemmat palasen ja söimme ne vaitonaisina. Kävimme maistraatissa kahden todistajan kanssa ja suuntasimme sitten hotelliin. Ja tämän pohdiskelun keskellä on tarpeen muistaa, että vaikka hapanjuurileipä olisi ties minkä asian symboli, on se ennen kaikkea ihan saatanan hyvän makuista. Sen sijaan muistan erittäin sel västi aterian yhteydessä tarjotun hapanjuurileivän, samai sessa ravintolassa leivotun. He kuuntelevat sitä kärsivällisesti, kuten hyviin tapoi hin kuuluu, sillä tarina kertoo paitsi hapanjuurileivästä, myös avioliittoni solmimisesta. Kenen ruokavalio muka ei 2000luvulla ole jonkinlainen kultti. Ehkä tuossa hetkessä purkautui monenlaista jännitystä ja pettymystä. ”Vähän itkettää”, tunnustin. ”Siis se, miten hyvää tää leipä on”, jatkoin ja niiskutin. Niin oli myös naimisiin mene minen. Kun ajattelen asiaa jälkikäteen, on hyvin selvää, että tulin uskoon jo silloin. Eliisa Kuusela ei vastannut Imagen haastattelupyyntöön.. En muista enää, mitä sen aikana sanottiin. On nimittäin niin, että yläluokka (jossain määrin myös keski luokka) on aina halveksinut köyhien ihmisten ruokia. Yksi asia kuitenkin teki päivästä täydellisen, hetkeksi. Menimme illalliselle Henri Alénin Finnjävelravintolaan. Toipilasaika hävitti myös toiveet niin sanotusti romant tisesta hääyöstä. Jopa kylpeminen oli kielletty. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 47 Kyllä, vähän minusta tuntuu siltä, että hapanjuurileivonta on kultti. K etoilu, karppaus, gluteeniton, vhh, fleksaus. Aikamoista höpsöttelyä, ajattelen usein. Itse vihkiminen kesti noin minuutin. En muista seitsemästä ruokalajista enää juuri mitään, vaikka ne kaikki olivat herkullisia. Eli yhteisön. Itse vihkiminen tapahtui pari viik koa ennen juhlia. Minulla on tapana kertoa ystävilleni tähän asiaan liittyvää tarinaa. Sen keskipisteessä on monimutkainen rituaali, jonka avulla me jäsenet pyhitämme ja muunnamme halveksitut vehnäjauhot jälleen joksikin hyväksytyksi, jopa arvostetuksi asiaksi
Se ei miellytä kaikkia. Ahmed on tahtomattaan esimerkki siitä, miten Suomessa ei puututa vihapuheeseen. Ujuni Ahmed lukee koronauutisia somaliksi ja puhuu julkisuudessa silpomisesta. Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Kristiina Kurronen 48 L A I N S U O J A T O N
Ujuni Ahmed haluaa pitää ääntä kokemastaan vihapuheesta, jotta muiden ei tarvitsisi. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 RAIVAAJA. 49
Se oli lyhyt ja siinä Ahmedia haukuttiin n-sanalla. Kommentti oli kaikkea sitä, mitä kunnianloukkaus kirjaimellisesti tarkoittaa: syrjintää rodun ja etniseen ryhmään kuulumisen perusteella. Niin hän usein aloitti lähetyksen. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä aloite, jonka tarkoituksena on helpottaa laittomista uhkauksista raportoimista niin, että syytteen voisi nostaa muukin kuin vihapuheen kohteeksi joutunut ihminen itse. Silloin 33-vuotias Ahmed toimi kuten hänen sukupolvensa usein tekee: kääntyi sosiaalisen median puoleen. Moni voi kokea tämän ’turhana’ mutta tämä on äärimmäisen tärkeä postaus jotta tietoisuus lisääntyy asioista joista emme halua kuulla.” Nyt Ahmedin kommentin alle oli ilmestynyt vastakommentti. Maalittaminen taas on uudehko sana, joka tarkoittaa jonkin ryhmän yhdessä toteuttamaa järjestelmällistä häirintää. Ei hän erityisesti tuntenut mitään, olo oli turta. Koko idea somalinkielisestä osuudesta tv-uutisiin oli hänestä lähtöisin. Juteltuaan asiasta ystäviensä kanssa Ahmed kuuli, että myös muiden kielivähemmistöjen joukossa viruksesta liikkui väärää tietoa. Vihapuhe ja järjestelmällinen häirintä eli maalittaminen ovat yleistyneet Suomessa viime aikoina. Ahmed oli kehunut Hurmerintaa siitä, että sen jälkeen, kun Hurmerinta oli esiintynyt halloween-naamiaisissa ja asiasta oli syntynyt kohu, tämä oli somessa myöntänyt, että asiaa olisi pitänyt miettiä pidempään. Sellaista ei oltu Suomen tv-uutisissa ennen nähty. Hurmerinta kirjoitti Instagram-päivityksessä nyt ymmärtävänsä paremmin ”kulttuurillisen omimisen ongelmat alkuperäiskansojen historian syrjinnän ja seksualisoinnin kannalta.” Ahmed vastasi tähän: ”Niin tärkeä postaus rakas (sydänemoji). Pandemian alussa Ahmed oli nimittäin huomannut, että monet hänen tuntemansa suomea taitamattomat iäkkäät somalitaustaiset ihmiset olivat aivan pihalla. Ahmed ei ollut pelkkä uutistenlukija. A s-Salam Alaykum! Rauha olkoon kanssasi. Tämänvuotisen eu Kids Online -tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia nuorista on nähnyt kiusaamista tai vihapuhetta verkossa. Hetkeä aiemmin Ahmed oli osallistunut muusikko Janna Hurmerinnan Instagram-tilillä käytyyn keskusteluun kulttuurisesta omimisesta. ”Tästä tehdään rikosilmoitus”, tämä sanoi heti. He väittivät, ettei mitään koronaa ollut olemassakaan. Loukkaamistarkoituksessa tehdyt viestit eivät koske ainoastaan yhteiskunnan vallankäyttäjiä. Häirintää harjoittavat ihmiset pyrkivät vaientamaan kohteitaan, mutta keskustelussa käsitteitä ei aina osata käyttää oikein. Sitä toivoo myös Ujuni Ahmed. Koronavuonna Ylen uutisiin juontajaksi ilmestyi uusi kasvo: mustaan päähuiviin pukeutunut Ujuni Ahmed. Hetken päästä Ahmed ojensi puhelimen vieressä istuvalle perheenjäsenelleen ja näytti kommentin. Hän kertoi rauhallisella äänellä ja vakavin ilmein uusista rajoituksista, lainsäädännöstä ja turvaväleistä – somaliksi. Hän myös lähetti Yleisradioon uutisten päätoimittaja Riikka Räisäselle viestin, että Ylen pitäisi tehdä monikielistä kriisiviestintää, joka tavoittaisi. Poliisiammattikorkeakoulun tuoreen viharikosraportin mukaan sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirinnän määrä on kasvussa ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosten määrä on kolminkertaistunut. Toiminta voi suuntautua myös valtaväestöön, esimerkiksi tutkijoihin, toimittajiin, virkamiehiin ja päättäjiin. Hän kirjoitti asiasta Twitteriin ja Facebookiin. Hänen rikosilmoituksensa ei nimittäin edennyt pitkälle. Valtioneuvoston kanslian kahden vuoden takaisessa Viha vallassa -raportissa taas selvisi, että kuntapäättäjistä vihapuheen kohteena työnsä takia oli ollut joka kolmas. 50 U juni Ahmed tuijotti Instagramiin tullutta kommenttia bussissa, matkalla kauppakeskus Triplaan. Vihapuhetta luovan käytöksen taustalla on syrjivä suhtautuminen ja ennakkoluulot jotakin tiettyä ihmisryhmää tai vähemmistöä kohtaan
Hashi oli oikeassa. Muutaman neliön tilassa hän edistää työja elinkeinoministeriön rahoittamaa selvitystä kunniaan liittyvästä lähisuhdeväkivallasta. ULKOPUOLINEN. Toimitustiimissä on mukana myös Wali Hashi, somalialaistaustainen toimittaja, joka on tehnyt Suomen televisiossa ohjelmia lähes parikymmentä vuotta. maaliskuuta 2020 Yleisradion studiossa tehtiin ensimmäinen monikielinen koronauutisten tv-lähetys. Ja vaikka Yleä usein syytetään monessa asiassa hitaudesta ja byrokratiasta, tällä kertaa Pasilassa oltiin kuulolla. Ensimmäisen lähetyksen jälkeisenä päivänä Ahmedin Twitteriin, Instagramiin ja Facebookiin alkoi ilmestyä viestejä, joissa häntä haukuttiin ihonvärin, uskonnon ja sukupuolen takia. Viestejä tuli viikonlopun aikana useita satoja. Vaikka ensimmäinen lähetys jännitti kokematonta tv-esiintyjää, Ahmed oli tyytyväinen: somalinkielinen väestö saisi viruspandemiasta luotettavaa tietoa. Nettiin ilmestyi myös pilkkavideoita. Viestin lähettämisestä ei mennyt kuin kaksi päivää, kun 20. Hashi sanoo, ettei muista tuolta ajalta yhtäkään ohjelmaa, jonka jälkeen hänelle ei olisi lähetetty vihapostia. Ujuni Ahmed ei tunne täysin kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan eikä somaliyhteisöön. Tämä varoitti Ahmedia: sellaista todennäköisesti seuraisi myös uutisista. Ujuni Ahmed esittelee työhuoneensa, jonka hän perusti vuosi sitten muusta tavarasta tyhjentämäänsä vaatehuoneeseen. O n maaliskuu, kun Ujuni Ahmed avaa oven kotiinsa. Jälkikäteen hän tajusi olleensa sokissa. Samassa lähetyksessä uutisia luettiin myös arabiaksi, kurdiksi ja persiaksi. Lisäksi hän laatii koulutusmateriaalia ja kouluttaa etäyhteydellä muun muassa lääkäreitä silpomiseen liittyvistä asioista. Ahmed on tarkka yksityisyydestään eikä ole aiemmin päästänyt toimittajia kotiinsa. Toisaalta juuri se on tuonut hänelle vapautta toimia.. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 51 myös ne ihmiset, jotka eivät seuraa uutisia Ylen nykyisin tarjoamilla kielillä. Mutta nyt kahvilat ja kirjastot ovat kiinni ja hänen vetämänsä kansalaisjärjestö Fenix Helsingin toimistokin on täällä kotona. Päästäkseen viesteistä eroon Ahmed Ujuni sulki sosiaalisen median kanavansa
Aiemmin hän piti sitä työläänä ja tilaa vievänä. Tämä on ensimmäinen koti, jossa Ahmed lajittelee jätteensä. Tarkasti stailatun kaksion pääväri on kulta. ”Ei minulla ollut voimia lähteä kamppailemaan vihapuheen kirjoittajia ja maalittajia vastaan. Osa viesteistä täytti myös kunnianloukkauksen merkit. Se on hänestä väärin. Sitä on koristeellisessa peilissä ja seiniin asennetuissa kynttilänjaloissa, tuolin jaloissa sekä kahdessa Ahmedin äidiltään saamassa koristearkussa. Sen äärellä on tarkoitus nyt jutella siitä, mitä Ahmedin saaman vihapuheryöpyn jälkeen tapahtui – ja mitä ei tapahtunut. ”Olen käynyt seitsemänvuotiaasta asti koraanikoulua mutten silti osaa kirjoittaa arabiaa”, Ahmed sanoo. Hyvässä ja pahassa.” Ahmedin on pitänyt opetella sanoma ulkoa, koska hän ei osaa kirjoittaa arabiaa. Se tarkoittaa, että Ahmedin olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus itse. Yleisradio teki Ahmedin saamista vihaviesteistä tutkintapyynnön poliisille kansanryhmää vastaan kiihottamisesta sekä tekijänoikeuksien rikkomisesta. Nyt keittiön reunalla on kuusi läppäkantista kierrätyspönttöä, jotka Ahmed on maalannut kultamaalilla. ”Arkut symboloivat minulle somaliäidin aarteita.” Kalusteiden valkoiset päälliset on kaikki helposti pestäviä, koska Ahmedin meikkivärejä löytyy usein paikasta jos toisestakin. Minusta se on työnantajan tehtävä.” Yleisradiossa on viime vuosina tehty paljon töitä häirinnältä suojautumiseksi, sillä toimittajien häirintä on lisääntynyt. Sitten hän nostaa läpinäkyvällä muovipleksillä suojatun arkun päälle croissantja kakkulautasen ja kaataa kuppeihin kahvia. Kunnianloukkaus on kuitenkin asianomistajarikos. Ylen yleisövuorovaikutuksen päällikkö Sami Koivisto on ollut mukana kehittämässä yleläisille häirinnän ennaltaHARRASTUS. Ujuni Ahmed tunnustaa, että on päättänyt monta kertaa säilyttää meikkinsä työhuoneessa. 52 ”Monet aiheistani ovat aika synkkiä, joten tarvitsen ympärilleni kauneutta”, Ahmed sanoo. Tuhansien asiattomien palautteiden joukosta Yleisradion turvallisuusosasto tutkii vuositasolla noin 500 uhkaavaa tai häiritsevää viestiä, joista joitakin kymmeniä ohjataan viranomaisille. Muutaman tunnin toiminnallinen ampumaharjoitus saa Ahmedin karistamaan ulkopuoliset ajatukset päästään.. Olohuoneen seinään on kitillä muotoiltu arabiankielisillä kohokirjaimilla kirjoitettu aforismi: ”Elämä on koettelemus
Julkaistuaan syyttäjältä saamansa tiedot helmikuussa Ahmed sai sympatiaviestejä, muun muassa sisäministeri Maria Ohisalolta. Kaikki eivät jaksa tai saa kokemiaan vääryyksiä julkisuuteen. A hmed sanoo ymmärtävänsä, että poliisin resurssit ovat rajalliset. Se taitaa näkyä siinäkin, miten Ahmedin Instagramissa saaman kommentin kanssa kävi. Toisinaan isä vei lapsia kouluun varmuuden vuoksi autolla. ”Mutta olen vihainen viranomaisille siitä, että heillä ei ole ymmärrystä suojella ihmisiä vihapuheelta.” Vaikka puheenaiheet ovat vakavia, kahvittelu Ahmedin kanssa tuntuu mukavalta. Suomi on 12 eu-maan vertailussa afrikkalaistaustaisille ihmisille kaikkein rasistisin maa. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 53 viihtyvänsä erinomaisesti. Syyttäjän mukaan kommentista ei ole osoitettu aiheutuneen konkreettista vahinkoa ja rikosoikeudellisesti tapaus on ”vähäinen”. ”Olemme vihapuhekeskustelussa nyt suunnilleen samassa vaiheessa kuin koulukiusaamiskeskustelussa 1990-luvun puolivälissä, jolloin keskustelu ilmiöstä alkoi kunnolla nousta. Hän ei enää osaa kuvitella asuvansa lapsuutensa ja nuoruutensa maisemissa Itä-Helsingissä. Kolmessa vuosikymmenessä kadulla aiemmin kohdattu viha on siirtynyt verkkoon. Ahmed näyttää saamaansa päätöstä, jossa sanotaan, että kunnianloukkauksesta tulisi korkeintaan lievä sakkorangaistus. “Tykkään siitä, että täällä saan olla oma itseni, eikä yhteisön paine koske minua.” Kun Ahmed oli lapsi Helsingin Kontulassa, hänen perheensä pelkäsi skinheadeja ja fyysistä väkivaltaa. Yllätys oli melkoinen, kun posti helmikuussa toi Etelä-Suomen syyttäjän lähettämän kirjeen, jossa se ilmoitti, ettei se ota tapausta tutkittavaksi. Imagen näkemässä viestissä Ohisalo kysyy myös, onko Ahmed harkinnut kuntavaaleihin osallistumista. ehkäisyn ohjelmaa sekä turvallisen vuorovaikutuksen ohjeita. Alkuvuodesta Ujuni Ahmed alkoi odotella n-sanan käyttöön liittyvän kunnianloukkauksen etenemistä. Ahmed korostaa, ettei hän syytä Yleisradiota eikä enää ole vihainen häntä solvanneille ihmisillekään. Asunnossa on rauhallinen tunnelma. Kesti valitettavan kauan ennen kuin vähättelystä päästiin nykytilanteeseen, jossa suuri yleisö pitää koulukiusaamista todella vakavana asiana”, sanoo Koivisto. Sen sijaan hän on tehnyt aktiivisesti työtä unohtaakseen viestit. Sitä hän sen sijaan ei ymmärrä, miksi niin selvästi lainvastainen teko jätettiin tutkimatta. Mutta onko se. ”Kun se tulee omalle kohdalle, alkaa kyllä miettiä omaa ihmisarvoaan. Hänestä on tullut aiheen asiantuntija, jota kutsutaan puhumaan ja kouluttamaan aiheesta myös Ylen ulkopuolelle. Koti sijaitsee Länsi-Helsingissä, jossa Ahmed kertoo ”Suomen laista puuttuu ymmärrys suljetuissa yhteisöissä tapahtuvaa syrjintää kohtaan.” –UJUNI AHMED. Koiviston mielestä Suomessa ollaan vasta havahtumassa vihapuheen haitallisuuteen. Sellainen antaa hänen mielestään signaalin siitä, että mitä tahansa voi sanoa, koska oikeusjärjestelmä ei siihen puutu. Nyt lainvalvojat eivät noudata lakia.” Ahmed on päättänyt puhua kohtelustaan, koska hän haluaa tuoda esiin ongelmia, joista kärsivät monet muutkin. Ahmed sanoo, että tästä kerrostaloasunnosta on tullut hänelle aiempia koteja merkityksellisempi koti, eräänlainen turvapaikka. Haluan olla lain edessä samanarvoinen kuin muut
Vuonna 2017 Ahmed laati selvityksen Suomessa asuvien tyttöjen silpomisesta. Tänä vuonna se näkyi Ujuni Ahmedin elämässä myös käytännössä. M aaliskuun puolivälissä vietetään rasisminvastaista viikkoa. Ahmed odottaa nyt, että hallitus tekee lakiin aiempaa tarkemman kirjauksen tyttöjen sukuelinten silpomisesta.. Tapaukset, joita yhdenvertaisvaltuutettu on viime vuosina alkanut ajaa, ovat yleensä yhteiskunnallisesti kiinnostavia. ”Ei kenenkään demokraattisessa oikeusvaltiossa kuulu sietää rasismia”, Harms sanoo. Ja kyllähän Ahmedille sopi. Lopulta, viime marraskuussa, kansalaisaloite tyttöjen silpomisen kriminalisoimisesta johti eduskunnassa äänestykseen ja meni läpi. Siitä Ahmedille tuli turvallinen olo. ”Luulen, että minun edustamiani asioita on helpompi saada eteenpäin sitoutumatta yhteen puolueeseen.” Hiljattain Suomi sai myös kielteistä huomiota, kun Euroopan komissio arvosteli Suomea viharikoksista nostettujen syytteiden vähäisestä määrästä. Juuri tuolla viikolla yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta otettiin Ahmediin yhteyttä. Toistaiseksi Ahmed on kieltäytynyt kutsuista. Ne eivät välttämättä johda uusiin juridisiin linjauksiin, mutta ne vaikuttavat keskusteluun ja auttavat ihmisiä tunnistamaan ilmiöitä. Tehtyjen rikosilmoitusten kautta yhteiskunnan syrjintä piirtyy esiin. Robin Harmsin mielestä on tärkeä osoittaa, että ihmiset uskaltavat ilmoittaa syrjivästä kohtelusta. 54 Vihreiden lisäksi Ahmedia politiikkaan ovat houkutelleet demarit, feministit sekä Liike Nytin ja kokoomuksen edustajat. Syrjintäasioiden tiimipäällikkö Robin Harms kysyi, sopisiko Ahmedille, että valtuutettu alkaa hoitaa hänen tapaustaan ja tekee syyttämättäjättämisestä valituksen valtakunnansyyttäjälle. Että joku edes valvoo ja huomaa, mitä täällä tapahtuu
Ahmed odottaa nyt, että hallitus tekee lakiin aiempaa tarkemman kirjauksen tyttöjen sukuelinten silpomisesta. ”Tuohon aikaan puhuin vielä ympärileikkauksesta. ”Suomen laista puuttuu ymmärrys suljetuissa yhteisöissä tapahtuvaa syrjintää kohtaan.” Sellaisesta hän on kertonut julkisuudessa ennenkin, muun muassa vuonna 2009 ilmestyneessä Voima-lehden artikkelissa. Siinä 19-vuotias lukiota käyvä Ujuni Ahmed otti kantaa muslimityttöjen kohtaamaan perheväkivaltaan ja sukuelinten silpomiseen. Olin vasta itsekin ymmärtänyt, että kyseessä on rikos.” Vuonna 2017 Ahmed laati selvityksen Suomessa asuvien tyttöjen silpomisesta. Ahmed on kertonut kärsineensä siitä, etteivät opettajat eivätkä vanhemmat kannustaneet häntä kohti omia unelmia.. Oli radikaalia, että nuori nainen kertoi lehdessä joutuneensa silvotuksi. Lopulta, viime marraskuussa, kansalaisaloite tyttöjen silpomisen kriminalisoimisesta johti eduskunnassa äänestykseen ja meni läpi. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 55 Ahmedin mielestä lainsäädännössä on muutakin kehitettävää. Tuohon aikaan teemasta ei vielä juurikaan keskusteltu valtavirtajulkisuudessa
Mikään ei tuntunut omalta eikä innostanut. Sittemmin hän on erikoistunut monikulttuuriseen nuorisotyöhön sekä kulttuurisensitiiviseen tyttötyöhön. Nuorena Ahmedilla ei ollut esikuvia. Koulutukseltaan hän on nuoriso ja vapaa ajan ohjaaja. Hän ymmärsi melko myöhään, mitä haluaa elämässään tehdä, vasta reilusti päälle parikymppisenä. Hän on työskennellyt muun muassa ItäHelsingin nuorisoyksikössä sekä sovittelijana Aseman Lapsissa. Hän kysyi äidiltäni, miksi hunnutat tuota tyttöä, kun en minäkään hunnuttanut sinua Somaliassa.” Se hymyilyttää Ujuni Ahmedia vieläkin. Silpomisasioiden lisäksi Ahmed on ottanut kantaa myös esimerkiksi vuonna 2015, jolloin kolme somalialaistaustaista miestä tuomittiin raiskauksesta. Voiman haastattelun jälkeen somaliyhteisö kritisoi Ahmedia voimakkaasti. Koulunkäyntikään ei sujunut. Ahmed kuvailee ajanjaksoa harhailuksi. Monikulttuurinen metropoli avasi Ahmedin silmiä. Jälkikäteen hän tajusi, että oli vähällä menettää otteensa ja jäädä oleilemaan ilman tavoitteita. Silloin hän huo masi, että kaikki mitä hänelle oli opetettu ei ollutkaan totta. Ujuni Ahmed ja kirjailija Elina Hirvonen ovat lähdössä – heti kun koronatilanne sallii – Somalimaahan. Ahmed koetti piilottaa keskittymishäiriönsä ja oli ilmoittamatta pois kotoa sekä koulusta. Ahmedista se on vähän hämmentävää. ”Olen kokeillut tanssia ja joogaa, mutta eivät ne auta. Viime vuonna kirjailijoiden sananvapausjärjestö Pen luovutti Ahmedille sananvapauspalkinnon hänen työs tään yhteiskunnan hauraimmassa asemassa olevien tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustamisesta. ”Vastustan sellaista segregaatiota, jossa valtaväestö ja muunmaalaiset ihmiset erotetaan eri asuinalueille. Isä jäi Englantiin. Sulje tuissa yhteisöissä eläviä tyttöjä on paljon.” Jotta Ujuni Ahmed sai somali, iranilais, kurdi ja syyria laistytöt mukaansa nuorisotyöhön ja yöleireille, hänen piti voittaa vanhempien ennakkoluulot. Hän vakuutteli, että tytöt eivät kohtaisi toiminnassa poikia ja kaikki ohjaajat olisivat naisia. ”Mummo sanoi heti tänne saavuttuaan, että poikienkin on tehtävä kotitöitä. Joidenkin vanhempien mielestä Ahmedin oma maine oli liian vapaa. Pääsyy muuttoon oli isän työ, mutta perheen kokemalla rasismillakin taisi olla osansa. Tuol loin Ahmed vaati Helsingin Sanomissa somaliyhteisöä tuomit semaan teon kollektiivisesti. Ahmedin mielestä paras tapa unohtaa ulkopuoliset ajatukset on mennä ampumaradalle ja tehdä kolmen, neljän tunnin toiminnallinen ampumaharjoitus. Ampu misessa keskityn täysin.” Omaa asetta tai aseenkantolupaa Ahmed ei kuitenkaan suunnittele hankkivansa. Ahmed on innoissaan siitä, että teos tullaan julkaisemaan myös somalinkielisenä äänikirjana, eli on mahdollista että hän tavoittaa kirjallaan eri puolilla maailmaa sekä etenkin Viime vuonna kirjailijoiden sananvapausjärjestö Pen luovutti Ahmedille sananvapauspalkinnon työstään yhteiskunnan hauraimmassa asemassa olevien tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustamisesta.. Nuoruuden kohokohtana hän pitää mummonsa Suomen vierailua, joka lopulta kesti puolisentoista vuotta. Hän asui sukulaisten luona Tukholmassa Rinkebyn ja Tenstan kaupun ginosissa. Hän tunsi, että ympä ristö odotti hänen avioituvan nuorena, keskittyvän perhee seen tai opiskelevan lähihoitajaksi. 56 Hän kasvoi yhteisössä, jossa tytöille ja pojille oli erilaiset säännöt. Sen sijaan matkakuume on ehtinyt kasvaa. Ylen monikieliset uutiset olivat ehdolla myös vuoden journalistiseksi teoksi. ”Kai he pelkäsivät, että heidänkin lapsensa luopuvat hui vista ja heidän maineensa slash kunniansa kärsisi.” Ahmed jatkaa toistaiseksi kerran viikossa somalinkielis ten koronauutisten lukemista. ”Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi sekä somali yhteisössä että suomalaisessa yhteiskunnassa.” Ehkä juuri se on kuitenkin vapauttanut hänet myös toi mimaan niin aktiivisesti. Ujuni Ahme din äiti ja kaikki seitsemän sisarusta asuvat nykyisin Helsin gissä. Viime aikoina virusepidemia on stressannut häntä kovasti omassakin elämässä. Hirvonen kirjoittaa Ahmedin toiveesta hänen elämästään kirjaa. ”Mummon nuoruudessa Somaliassa oli vapaampaa kuin minun lapsuudessani Suomessa.” Parikymppisenä Ujuni Ahmed muutti perheensä kanssa Lontooseen. ”Näissä töissä tajusin, että en ollutkaan ainoa yksinäinen tyttö, joka ei tunne kuuluvansa mihinkään yhteisöön. Episodimaisesti etenevän kirjan työnimi on Kirjeitä tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. V aikka Ujuni Ahmed on saanut viime aikoina osak seen häirintää ja vihapuhetta, on hänet huo mioitu myös mukavammalla tavalla. ”Lontoossa tajusin, että on monia tapoja olla muslimi.” Välillä Ahmed vietti melkein vuoden Ruotsissa. Musliminaisilla oli kireitä housuja eikä kaikilla ollut huiveja. Rinke byssä näin, että puukotettu ihminen joutui odottamaan ambu lanssia 45 minuuttia.” Ahmed muutti Ruotsista toviksi Lontooseen, josta hän palasi Suomeen, kun häntä pyydettiin näyttelemään Pinja Hahtolan ohjaamassa Mikä Elämä näytelmässä
Ahmed on pohtinut, että hänellä voisi olla jotain annettavaa synnyinmaansa kehittämiseen. SOMALIA. Hän ei ole ainoa: Mogadishuun on palannut paljon muualla asuneita ihmisisä.. Naapurimaissa, Tansaniassa ja Etiopiassa, presidentteinäkin ovat naiset. Hän on pohtinut sitäkin, voisiko hän kasvattaa lapsiaan Afrikassa. ”Tällä hetkellä unelmani on päästä Somaliaan, ja ajatukseni ovat jo siirtyneet sinne.” Unelmat ovat usein erilaisia käytännössä. Hirvonen toivoo kirjan toimivan Suomessa keskustelun avaajana ja kutsuvan useamman kulttuurin keskellä eläviä tyttöjä esiin jakamaan omia kokemuksia ja näkökulmia. Omista parisuhdeasioistaan Ahmed ei juurikaan puhu. Silti se on toisenlainen paikka kuin silloin, kun Ahmed lähti sieltä kaksivuotiaana. Vastaus on ”kenties”. Jokin loksahti paikalleen.” Haastattelun lopuksi Ahmed paljastaa salaisuuden. Somalia on edelleen epävakaa konfliktimaa. Ahmed on pannut tyytyväisenä merkille, että Somalian valtiollisiin tehtäviin on palkattu naisia. Hän suunnittelee paitsi matkaa myös muuttoa Afrikkaan. Mutta siihen Ahmed on jo tottunut. Ahmediakin kutkuttaa ajatus siitä, että hän voisi kantaa oman kortensa synnyinmaan kehittämiseen, toimia paikka jossain paikallisessa järjestössä. Elämästä Afrikassa ei varmasti tule helppoa. Hän kävi Somaliassa lähtönsä jälkeen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Mogadishuun on palannut paljon maailmalla vuosia asuneita ihmisiä. ”En ole koskaan tuntenut olevani suomalainen enkä somali, mutta siellä ne tuoksut, äänet ja näkymät olivat jotenkin niin tuttuja. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 57 Somaliassa ja Somalimaassa asuvia tyttöjä. Silti hän kertoo alkaneensa pikkuhiljaa haaveilla perheen perustamisesta ja äidiksi tulemisesta. Suomi koulutti hänet. Kirjan viimeinen luku on tarkoitus kirjoittaa Somalimaassa, koska Ahmed haluaa päästä peilaamaan juurilleen palaamista. Kirjassa Ahmed kertoo tyttönä Suomen somaliyhteisössä kasvamisesta näkökulmista, joita Elina Hirvosen mielestä ei aiemmin ole tuotu suomalaisessa kirjallisuudessa esiin
Kustantajat olisivat muuttuneet tarpeetto miksi, koska jokainen voisi itse ladata oman tekeleensä sähkökirjapalveluun. Haluan julkaista esseetekstejä, jotka ovat joko liian pitkiä tai liian tärkeitä lehdessä saati internetissä julkaistavaksi. Äänikirjat ovat vain osa ilmiötä. Julkaisijoita tarvitaan edelleen, ja kirjan julkaiseminen on yhtä vaivalloista kuin 50 vuotta sitten. Laura Lindstedtin essee on juuri tällainen, aiheel taan ja merkitykseltään keskeinen teksti, joka sai aikanaan Helsingin Sanomissa niin infantiilin itkuraivarivastaanoton, että halusin saattaa sen pidempänä painettuun muotoon. Esseevihko formaattina kiinnostaa minua. Oma julkaisutoimintani on kirjallisuuden ja kuvataiteen rajamailla liik kuvaa marginaalisekoilua tilanteessa, jossa kirjallisuuden vastaanottamisen tavat ovat pysyvästi nyrjähtäneet. Olet lanseerannut omille julkaisuillesi sanan ”kirjahko”. Loputtomassa runsaudessa ei kuiten kaan ole mitään järkeä, kun ihmisten huo mio on niin niukka resurssi. Antti Nylén on valtionpalkittu kääntäjä, esseisti ja kulttuurikonservatiivi, jonka mielestä internet on pilalla eikä kirja-alan pitäisi missään nimessä lähteä mukaan ”äänikirjaintoiluun”. Ennen kuin Google alkoi hallita maail maa, internetin haaveiltiin demokratisoivan koko inhimillisen tiedonvälityksen sfäärin. ANTTI NYLÉN: KIRJALLISUUS MUUTTUU ALUSTATALOUDEKSI, JOS LÄHDEMME INNOLLA MUKAAN ÄÄNIKIRJABUUMIIN. Tekniikka ei ole neutraalia vaan pikemminkin diktatorista. En siis ole kustantaja, eikä tämä ole kustantamo: älkää lähettäkö minulle käsi kirjoituksia. Siksi Nylén otti vuosi sitten tuotantovälineet omiin käsiinsä. Pahimmillaan kirjallisuus muuttuu alusta taloudeksi, jossa kustantajat tuottavat ”kon tenttia” ruotsalaisille äänikirjapalveluille. Tekniikka ylipäänsä sanelee lähes kaiken, mitä ihmi set pystyvät tekemään, ja nykyään näin on entistä selvemmin. 58 K E S K U S T E L I J A Teksti Laura Airola Kuvat Timo Pyykkö Perustit käsityöläiskustantamon mutta et kutsu itseäsi kustantajaksi. Internetistä sen sijaan on tullut muutaman kapitalistin sanelema teknosfääri, alue, jonne ei kannata mennä. Suomessa publisher on käännetty kustan tajaksi, ja sana pitää sisällään ajatuksen siitä, että kirjojen julkaisemisella tehtäisiin liiketoimintaa. Mitä se tarkoittaa. Hän haluaisi ihmisten huomion kiinnittyvän kirjaan esineenä. Miksi. Tarkoitatko ”nyrjähtämisellä” äänikirjojen räjähdysmäistä kasvua
Kaikkia kirjallisia piirteitä ei kuitenkaan voi siirtää äänimuotoon, sanoo Antti Nylén.. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 59 TEKNOLOGIA. Helposti vastaanotettava kerronta soveltuu hyvin äänikirjoiksi
Jos kirjoittajien päähän iskostuu se, että teksti muuttuu ääneksi, he alkavat testailla, miten se soveltuu auditiiviseen muotoon. Myös Leevi Lehdon Ntamo oli samantyyppinen vaikkakin hyperkiihdytetty projekti, joka mielestäni perustui ”tulostetun internetin” ideaan. Nyt savolaisukkelit voivat helposti ladata nettiin juttunsa. Havainto pakotti tajuamaan, että voin ”painaa” pienen edition omalla kopiokoneellani ja sitoa kirjat itse keittiön pöydän ääressä. Helposti vastaanotettava kerronta soveltuu hyvin kuunnelma-tyyppiseksi tuotteeksi, mutta kaikkia kirjallisia piirteitä on mahdotonta siirtää äänimuotoon. Ajatellaan, että kirjan mahdollisuudet ulottuvat siihen, että se voi olla joko kovatai pehmeäkantinen. Kustantamot ottavat aina uuden painoksen, jos ensimmäinen loppuu, ja kustannussyistä suuren painoksen, vaikka tietäisivät, ettei kysyntä riitä. Niin on jo tapahtunut. 60 K E S K U S T E L I J A K E S K U S T E L I JA palstalla puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa. Kirjan ominaisuuksista olisi syytä olla paremmin perillä. Olen saanut satumaisen resurssin, josta kaikki unelmoivat. Lindstedt esittää esseessään, että ääni kirjaformaatti alkaa vaikuttaa sala kavalasti itse kirjallisuuteen: kirjailijat alkavat kirjoittaa teok siaan suuhun sopiviksi. Aloitit julkaisutoiminnan vuosi sitten, ja nyt sinulla on rahoitus toiminnalle Koneen Säätiöltä. Jos kirjoittajien päähän iskostuu se, että teksti muuttuu ääneksi, he alkavat testailla, miten se soveltuu auditiiviseen muotoon. Digipainaminen on taloudellista, eikä jälki monissa tapauksissa eroa offset-painojäljestä. Eettinen velvollisuuteni on jakaa sitä, vaikka se onkin henkilökohtainen työskentelyapuraha. Onko tämä siis ennen kaikkea kuvataideprojekti. Muuttaako äänikirja kirjalli suutta. Joissain harvoissa tapauksissa on ehkä tarpeen tavoitella ulkomaisiakin yleisöjä, mutta ei minulla ole tarvetta miellyttää Berliinin hipstereitä: ne saavat pikemminkin hävetä, etteivät osaa suomea. Minä en ota. Alle 200 kappaleen painoksen voi tehdä edullisesti, ja esimerkiksi esseiden kohdalla se usein täyttää Suomen tarpeen. Omaa kirjaani Häviötä pidettiin ”kikkailuna” vain, koska sen poikkeava muoto pakotti havaitsemaan, että kirjassa on kysymys kolmiulotteisesta materiaalisesta objektista, jota ei sido lainkaan niin monet vaatimukset kuin kuvitellaan. Kirjailijoille kirjapaino on joku kiinalainen laatikko, jonne tekstitiedosto lähetetään, ja paluupostissa tulee laatikollinen kirjoja. Olisi älytöntä, jos se ei vaikuttaisi siihen, millaista kirjallisuutta he kirjoittavat. Oma hankkeeni on samaa juurta kuin esimerkiksi Ester Nuori Lepän itse painamat runovihkot tai Karri Kokon monet kirjalliset käsitetaideprojektit. Ihmisillä on tapana innostua uusista jutuista, kuten siitä, että korviin on mahdollista saada rajaton määrä puhemassaa halvalla. Mikä perintei sissä kustantamoissa on vikana. Julkaisujen levittäminen voi olla haastavaa. Kirjoitat Koneen Säätiön hakemuksessa, että haluat edetä kuva ja julkaisutai teiden marginaaleissa. Onko Häviössä kuvail lun kituuttamisen aika ohi. Zinejulkaisut kirjallisuudessa ovat olleet nousussa jo pitkään, joten olet trendin aallonharjalla. Ääniaaltoina tilassa etenevä ilmiö ei ole sama asia kuin nippu paperia, johon on jollain menetelmällä kiinnitetty mustia kuvioita. Minulla ei ole kokemusta kätilömäisestä kustannustoimittamisesta. Autofiktiobuumi tuntuu ilmiön oireelta. Kustannustoimittaja–kirjailija-suhdetta usein mytologisoidaan: se nähdään symbioottisena ja välttämättömänä. Lähestymistapani on kuvataiteellinen sikäli, että haluan ihmisten huomion kiinnittyvän kirjaan esineenä. Toisten ihmisten taiteen äärellä työskentely on ihanaa työtä.. Kun joku sitten sanoo, että tässä on ongelmia, hän on ilonpilaaja, kuten Lindstedtin tekstiä seuranneessa keskustelussa huomattiin. Olen kiinnostunut kirjallisista ideoista ja käsitteistä mutta haluan tehdä monitaiteisia julkaisuja, pitkälti käsityönä. Ennen omakustanne oli yhtä kuin savolaisukon sukumuistelmat. Olisi älytöntä, jos se ei vaikuttaisi siihen, millaista kirjallisuutta he kirjoittavat. Onko mielikuva omakustanteesta siis muuttunut. Teksti on visuaalista informaatiota. Olen pääasiassa itse määritellyt, mitä merkkejä kirjoissani on
Heidän osansa on ollut esittää naisia, sen mukaisesti, miten elokuvantekijät ovat naiset kirjoittaneet ja nähneet.” Silfverberg keskittyy teoksessaan oman nuoruutensa katsomiskokemuksiin. Naisia kamera kuvaa heidän ruumiillaan mehustellen. Teoreetikko Laura Mulveyn vuonna 1971 lanseeraama ”male gaze” eli mieskatse puolestaan on psykoanalyysistä ammentava käsite. Aiheesta kirjoittaa Anu Silfverberg tuoreessa esseeteoksessaan Sinut on nähty. Hän kuvaa sellaista katsomiskokemusta, joka elokuvakeskusteluissa on jäänyt sivuun, jopa sivuutettu: millaista on naiskatsojana nähdä itsensä kaltaiset hahmot toistuvasti esineellistettynä. Tunsin ulkopuolisuutta, todennäköisesti siksi, ettei sukupuoleni ole koskaan ollut (katsoja)identiteettini kannalta niin merkittävä kuin se Silfverbergille näyttää olevan. Teos läpäisee testin, jos siinä on 1) vähintään kaksi naishahmoa, jotka 2) keskustelevat keskenään 3) muustakin kuin miehistä. Saan sisäistä rauhaa myös siitä, että elokuvat paketoivat pahuuden sisäänsä. Tämä ei ole arvottava havainto, pelkkä havainto. Minäkin haluaisin elokuviin enemmän ja parempia naisrooleja ja naisohjaajille samat mahdollisuudet kuin miehille. Yhä useammin törmään teksteihin, joissa taiteen ja viihteen hahmoilta kaivataan samastuttavuutta, millä useimmiten tarkoitetaan kaltaisuutta. Vaikutelma tulee osin siitä, että Silfverberg hyödyntää analyysin välineenä 40–50 vuoden takaisia käsitteitä, kuten ”Bechdelin testi” ja ”male gaze”. Sinut on nähty puristaa, sillä sen käsitys sukupuolesta on essentialistinen: miehet ja naiset tekevät ja kokevat asioita eri tavoin. Essee Silvia Hosseini A jatus elokuvien katsomisesta itsensä unohtamiseksi ei ole kovin muodikas tällä hetkellä. Ne estetisoivat väkivaltaa mutta ottavat sen vakavasti. Naiskatsojan asema on tukala, hän joko. Sarjakuvapiirtäjä Alison Bechdelin vuonna 1985 kehittämällä puolivakavalla testillä selvitetään, esittääkö elokuva sukupuolia tasa-arvoisesti. Sen avulla Mulvey erittelee, että useat elokuvat olettavat katsojakseen miehen ja ohjaavat katsojaa identifioitumaan mieshahmoon. ”Naiset eivät ole perinteisesti tehneet elokuvia. Hän viittaa lähinnä Hollywood-elokuviin ja muutamiin eurooppalaisiin arthouse-ohjaajiin. En ole varma itsekään. Mitä lohtua voi saada julmia henkilöhahmoja kuvaavasta, raa’an väkivaltaisesta ja traagisesti päättyvästä mafiaelokuvatrilogiasta. Kyse on varmaan kerronnan rytmistä, musiikista, otosten sommittelusta, kauheidenkin kuvien kauneudesta, jotka antavat merkillistä sisäistä rauhaa. Lukukokemukseni oli silti ristiriitainen. Sinut on nähty on hieno kirja, kaunokirjallisesti ja sanomansa puolesta. Se on illuusiota, tietysti, niin kuin elokuvat ovat. Joskin ahdistun, jos joku yrittää puristaa minut jonkin oletetun naiseuden muottiin. Outoa, tiedän. Väkivalta, tietyllä tavalla estetisoituna, on nautinnollista. Oma katse Elokuvan katsetta tärkeämpi on katsojan katse sekä pyrkimys tietoisuuteen omista näkökulmista ja niitä ohjaavista arvoista ja ideologioista, kirjoittaa Silvia Hosseini, joka rakastaa Kummisetä-elokuvia. Tällä otannalla elokuvataiteen naiskuva on ankea: nainen on aina sivuosassa ja usein seksiobjekti, mieskatsojan eroottisen mielihyvän lähde. Tuntuu kuin ruutu imisi sisäänsä myös minussa itävän pimeyden, saan katsoa sitä ulkopuolisen silmin. Ja millä tavalla! Kauneuden ja julmuuden liitto kiteytyy nuoren Al Pacinon julmetun ihaniin kasvoihin. Elokuvateollisuus on pitkään ollut, ja on yhä, rajun sukupuolittunut. Muutaman tunnin ajan saan elää tilassa, jossa ihmiskunnan synnit ovat vangittuina tv-ruutuun. Ainakin näistä aineksista lohtuni siis koostuu: audiovisuaalisten keinojen tuottamasta ruumiillisesta mielihyvästä, väkivallan katsomisen katarttisuudesta, halusta ja eskapismista, joka on yhtä paljon pakoa todellisuudesta kuin pakoa itsestäni. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 61 K un kaipaan lohtua, katson Kummisetä-elokuvat
Tämän havaitsemiseen Bechdelin testin ja ”mieskatseen” kaltaiset käsitteet sopivat. Silfverberg huomauttaa, ettei ongelma ole miehinen katse itsessään vaan sen dominoivuus elokuvakulttuurissa: nainen ei saa elokuvissa toimijan roolia. ”Mieskatse” ei ota huomioon esimerkiksi niitä lukuisia heteronaisia, jotka kiihottuvat homopornosta. Hän ei voi mieskatsoa, koska hän ei näe. Tahattomiakin yksinkertaistuksia on. Esimerkiksi Maaria Ylikangas kirjoittaa Nuoren Voiman blogissa (28.5.2020) kauniisti Lana del Reyn ”ultramonimutkaisuudesta”, ja Sonja Saarikoski perkaa tyylikkäästi taidemusiikin kaanonia ja neromyyttiä (Image 8/2020). Silfverberg tuntuu esimerkiksi olettavan, että mieskatsoja ilman mitään häilymisen kokemusta sujahtaa tuosta vain potenssia uhkuvan sankarin saappaisiin. S inut on nähty -kirjan sukupuoliessentialismi on osa yleisempää kulttuurikeskustelun trendiä. Onko elokuvassa vähäpukeinen nainen. (Ellei katsoja satu itse olemaan ällö etanamies.) Kohtaus kritisoi ”mieskatsetta” toisellakin tavalla: Han Solosta, elokuvan naisia vähättelevästä miessankarista, ei ole tilanteessa mitään hyötyä, koska hän on tilapäisesti sokeutunut. Näin sukupuolten eroja ja epätasa-arvoa tuotetaan sanallisesti. Minua ei, luonnollisestikaan, vaivaa naisten esineellistämisen kritisoiminen vaan elokuvataiteen konventioiden ja keinojen sukupuolittaminen. Yksittäisen elokuvan tulkinnan lähtökohtina ne eivät useinkaan ole kovin käyttökelpoisia. Kirjassa viitataan myös Joey Solowayn termiin ”naiskatse”, joka ”ohjaa asettumaan hahmon ruumiiseen”, tekee näkyväksi sen, ”mitä on olla katseen kohteena”, ja ”palauttaa perinteisen katseen ja sanoo: me näemme, miten te meidät näette”. Kyllä. Nainen on moraalittoman miesetanan vankina. Ihailen myös Suna Vuoren Kaikki äidistäni -kohun loistavaa jälkikirjoitusta (Image 11/2020). Leia kuitenkin selviää pinteestä voimiensa ja neuvokkuutensa ansiosta ja kuristaa niljakkeen hengiltä omilla kahleillaan.. Sen sijaan jatkotrilogiassa nuori sankari ”saa pitää vaatteet päällään” ja ”Bechdelin testi läpäistään”. Feminismin valtavirtaistumisesta on seurannut taidepuheen redusoituminen tekijän tai henkilöhahmojen sukupuoleen. Tähän tapaan Silfverberg katsoo Tähtien sotia, joissa ”naisilla ei ollut mitään paikkaa, paitsi ehkä joku yksittäinen prinsessa Leia, joka päätyy kiemurtelemaan kultaisissa bikineissä ketju kaulassa jonkun etanan seksileluna, vaikka on hyvänen aika armeijan päällikkö”. Toden totta, naishahmoja ei vanhassa trilogiassa liiemmin ole. Miesja nais-etuliitteet vihjaavat, että on miesten miehille tekemät mieselokuvat ja naisten naisille tekemät naiselokuvat. Silfverberg kyllä kirjoittaa, ettei tekijän sukupuoli automaattisesti tuota tiettyä elokuvan tekemisen tapaa, mutta kirjaan valitut esimerkit sanovat toista. Jos ryhtyy vasaraksi, alkaa nähdä nauloja joka paikassa. Rajaus on tietysti tehty for the sake of the argument, kuten englanniksi sanottaisiin, tarkoituksella yksinkertaistaen. Kehen he katsoessaan identifioituvat. Toisin sanoen mieskatse on läähättävän voyeristin katse ja naiskatse henkinen, analyyttinen, itsereflektiivinen katse. Sitten se on sovinistinen. Mutta tarkennetaanpa tuohon kohtaukseen: Leia joutuu kiemurtelemaan bikineissä, koska elokuvan antagonisti, Jabba the Hutt, pakottaa. Niiden avulla voi kerätä dataa ja tunnistaa elokuvien piintyneitä konventioita ja alan haitallisia normeja, kuten Sinut on nähty osoittaa. Yksinkertaistan itsekin sikäli, että maailma on täynnä ansiokkaita feministisiä puheenvuoroja. Siksi katsojan sympatia on Leian puolella. Ikään kuin sama sukupuoli takaisi samastuttavuuden, ikään kuin seksuaalinen halu olisi suoraviivaista. 62 E S S E E samastuu mieheen tai ”häilyy oman itsensä ja oletetun katsojan välillä, asemaa vaihdellen”, Silfverberg muotoilee. Yhä useammin koen kuitenkin tarvetta puolustaa taiteen monitulkintaisuutta ohuimmilta ”feministisiltä” argumenteilta
Naishahmot jäävät Kummisedissä yksiulotteisiksi, mutta heidän merkityksensä on trilogian teeman ja sanoman kannalta suuri. Leikataan kohtaukseen, jossa Michaelin sisko Connie on juuri joutunut tuoreen aviomiehensä Carlon pahoinpitelemäksi mutta pitää sitä omana syynään. Elokuvan lopussa nainen suljetaan oven taakse, aivan konkreettisesti, miesten rikollisia suunnitelmia häiritsemästä. Hän ei tajua sitä, vaikka on vieraillut isänsä. Päähenkilö, Al Pacinon esittämä Michael Corleone, piileksii Sisiliassa ja tutustuu siellä paikallisiin miehiin. Tämä lienee totta. Pian leikataan taas New Yorkiin, kohtaukseen, jossa Carlo pieksee raskaana olevaa vaimoaan. Vahvimmat ja säälimättömimmät voittavat. Tähtien sotien lisäksi vasara paukkuu Silfverbergin katsoessa Martin Scorsesen komediaa The Wolf of Wall Street (2013). Elokuva ei esineellistä naisia, koska kyseenalaistamalla päähenkilön kertomuksen se kehottaa kyseenalaistamaan myös hänen käytöksensä. Katseellakin on merkitystä. ”May their first child be a masculine child”, toivoo teloittaja Luca Brasi naimaonnea mafiaperheen tyttärelle. Scorsese luottaa siihen, että katsoja laskee vasaransa ja ymmärtää katsovansa satiiria. Punainen Ferrari kiitää tiellä, ja kertoja kiirehtii korjaamaan: ”No, no, no, no, my Ferrari was white like Don Johnson’s in Miami Vice, not red.” Kuin taikaiskusta auto muuttuu valkoiseksi. Syynä eivät ole vain alussa kuvaamani tunteet vaan elokuvien tapa analysoida sukupuolittunutta valtaa. Kummisedät sen sijaan kummittelevat mielessäni alati. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 63 Keksiikö joku metaforan, joka paremmin kuvaisi naisen emansipaatiota. Michael rakastuu, neuvottelee mielitietystään ja lopulta saa tytön (neitsyyden) omakseen. Paikalle saapuu mafiaperheen consigliere, joka lupaa järjestää kaiken: ”Like she never existed.” Lause on kylmäävä. Perusteluksi sanotaan vain, ettei taustalle voisi mitenkään kuvitella alastomia nuoria miehiä. Mielestäni Leia on kaikin puolin särmikkäämpi hahmo, kuin uusimpien elokuvien tylsä ja persoonaton Rey. Elokuvan keskeinen teema on epäluotettavuus, jota käsitellään eri tasoilla. Mafia on Yhdysvallat pienoiskoossa, rappeutunut kapitalistinen järjestelmä kapitalistisen järjestelmän sisällä. Ennen kaikkea vilpillisyyden tematiikka näkyy kohtausten hyperbolisuudessa. On myös huomionarvoista, että Michaelin toinen vaimo Kay on ainoa, joka sanoo ääneen sen, mitä elokuva haluaa katsojan ajattelevan – että miehinen kilpailun ja verikoston kierre on mielipuolinen. Ainakaan Kummisedät eivät läpäise Bechdelin testiä. (Elokuvassa nähdään sitä paitsi yhdet homo-orgiat.) Monet The Wolf of Wall Streetin elementit riitelevät Silfverbergin tulkinnan kanssa. Miesten käsitys naisista on kaksinaismoralistinen. Joka asiaa liioitellaan: huumeiden käytön määrää, nakujen naisten määrää, aaltojen korkeutta. Miehisen maailman kuvaaminen ei tarkoita, etteikö elokuvassa voisi olla merkittäviä naishahmoja. Sovinismin kritiikkiä ei tietenkään lausuta ääneen. Kerronnan korostunut sepitteellisyys tehdään selväksi heti ensi minuutilla. Trilogia näyttää vähitellen, millä hinnalla. Jo ensimmäisessä trilogian elokuvassa (1972) valaistaan patriarkaalista logiikkaa. Nainen on mafialle arvokas ainoastaan hävitettynä ruumiina. Mies herää bordellista raa’asti surmatun naisen vierestä, muistinsa menettäneenä. Viimeisenä kuvana nähdään kylmäävän totuuden ymmärtäneen naisen katse. Vaatteet aatteet. He puhuvat irstaasti seksikkäistä tytöistä, mutta varjelevat omien tyttäriensä siveellisyyttä koko suvun voimin. Kriittinen sanoma käy ilmi, jos ymmärtää katsoa ristiinleikkausta ristiinvalotuksena. Se näkyy jo päähenkilön valinnassa – Jordan Belfort on huijari ja kavaltaja. Naisen ”haluttavuus sekoittuu aina hakattavuuteen”, kuten Silfverberg muotoilee. Pinnallisesti katsoen vaikuttaa, ettei elokuvakaan anna naiselle tuon suurempaa roolia. Katsoja ei kuitenkaan voi sivuuttaa uhria yhtä huolettomasti kuin elokuvan miehet, sillä hänen kuvajaisensa näkyy senaattorin takana olevasta peilistä, ikään kuin syyttävänä huutomerkkinä taustalla. Patriarkaatin lisäksi Corleonen perheen toiminta rinnastuu amerikkalaiseen kapitalismiin ja kolonialismiin. Myös Kummisetä II:ssa (1974) huomio kiinnittyy naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Vastahakoinen senaattori keplotellaan perheen puolelle lavastamalla tämä seksityöntekijän murhaajaksi. Palataan Sisiliaan: On hääyö, tyttö riisuutuu, mies katsoo. Pintatasolla Kummisedät ovat mieselokuvia, nimensä mukaisesti setämieselokuvia: Vaimot poistuvat paikalta, kun miehet Naishahmot jäävät Kummisedissä yksiulotteisiksi, mutta heidän merkityksensä on trilogian teeman ja sanoman kannalta on suuri. Väitän, että trilogia todella analysoi, ei vain kuvaa patriarkaalisen kulttuurin kipupisteitä. Kirjoittaja väittää elokuvan katsovan mieshahmojen ympärillä pyöriviä alastomia naisia samoin kuin miehet, esineellistäen. Vallasta juopunut Michael ei sitä tajua. hoitavat liiketoimia, juonittelevat, pettävät puolisojaan, murhaavat. Peter Cowie kirjoittaa, että Francis Ford Coppolan elokuvissa sellaisia ei kuitenkaan ole, koska ”kypsien naishahmojen” kirjoittaminen ei ole ohjaajan ”ominta aluetta”. Äitinsä menetettyään hänen omatuntonsa sammuu kokonaan. Liioittelu käy ilmi paitsi visuaalisesti myös sanallisesti, sillä kertojana toimiva päähenkilö rikkoo neljännen seinän, kommentoi katsojalle omaa kertomustaan ja jää kiinni jopa itselleen juttujensa valheellisuudesta. Mutta vaikka naisroolit ovat Kummi sedissä pieniä, ne ovat paljonpuhuvia. Naiset haluavat lapsia, miehet poikalapsia. Elokuvan ei tarvitse kuitenkaan rautalangasta vääntää, mikä yhteys on machokulttuurilla, naisen seksualisoinnilla ja hänen seksuaalisuutensa moralisoinnilla, ja miten heikko on naisen asema yhteisössä, jossa hän on kauppatavaraa. Ensimmäisen vaimon kuolema saa Michaelin harppaamaan kohti pahuutta. T he Wolf of Wall Street ei kuulu suosikkielokuviini, enkä ole Tähtien sodistakaan innostunut sitten teinivuosien. Minusta sen kuvitteleminen ei ole lainkaan vaikeaa: sellaisia kohtaukset todennäköisesti olisivat, jos päähenkilöt sattuisivat olemaan homoja
Ymmärrän siis, jos rakenteita puunatessa tekee mieli heittää pesuveden mukana jokainen epäilyttävältä haiskahtava elokuva. Vasta Kummisetä III:ssa (1990) päästään synnintuntoon, katumukseen ja shakespeareaaniseen rangaistukseen. Sen perusteella Talmudin kohdat, joissa naista kuvataan myönteisesti ja yhdenvertaisena, ovat harvassa. Hänen tiensä kulkee ulkopuolisuuden tunteesta velvollisuudentunteeseen ja vallan himoon, vihasta sydämettömyyteen. Tosin välillä murhat ovat niin tyylikkäitä, että niitä katsoo nautinnokseen. Oma katse ymmärtää, ettei elokuva ole elämää eikä elämä elokuvaa.. Oma katse pitää molemmat silmät auki. 64 E S S E E kotikaupungissa Corleonessa, jossa melkein kaikki asukkaat ovat naisia. Jos mennyt nähdään vain kielteisenä pois heitettävänä möhkäleenä, vastavoimia huomioimatta, muutos rakennetaan vinoille perustuksille. Ainakin jotkut ovat sanoneet Coppolan romantisoivan mafiaa. Sen hahmot eivät ei ole laisinkaan samastuttavia, varsinkaan päähenkilö. Raa’at väkivallanteot ja niiden tarkka kuvaus saavat ”katsojan puolustuksen horjumaan”. Kristillisessä ja juutalaisessa perinteessä Jaakobin painia on käyty paljon. Oma katse on myös vastuullinen katse, koska se tunnustaa oman pimeytensä, kiihottumisensa, halunsa, oli kohteena alaston nainen tai Al Pacinon tumma ilme. Esimerkiksi Carlos Clarens tulkitsee kirjassaan Crime Movies. Elokuvan katsetta tärkeämpänä pidän omaa katsetta, joka pyrkii itsetuntemukseen, tietoisuuteen omista näkökulmista, niitä ohjaavista arvoista ja ideologioista. Siksi kääntäisin katseen naisvihamielisten tai muutoin epämiellyttävien teoksien yksityiskohtiin: naiseen, joka ainoana sanoo totuuden ääneen, sankariin, joka murtaa omat kahleensa, seksityöntekijän heijastukseen peilissä. Tulisi puhua esineellistävästä katseesta, kunnioittavasta katseesta tai jostakin muusta. Silfverbergin mukaan muutos kohti yhdenvertaisuutta tapahtuu ainoastaan ”pakottamalla, vaatimalla ja raivoamalla”. Yksioikoisuus tuskin edistää yhdenvertaisuutta. Tähän perustuu Kummisetien kiehtova jännite: väkivalta kauhistuttaa ja viettelee. Jos katsominen tekee pahaa, se sulkee silmänsä. Robbie tekee hahmosta paljon ominaisuuksiaan suuremman. Jos scorseset ja coppolat lähtisivät liikaa heristelemään sormeaan, tuloksena olisi latteaa banderollitaidetta. Boyarinin mukaan vanhentuneen tuntuisia teoksia voi tästä näkökulmasta hyödyntää poliittisen muutoksen välineenä. Boyarin sen sijaan uskoo, että tulevaisuuden voi muuttaa vain korjaamalla käsityksemme menneestä. Vaikutelmaa tukee Anna Hill Johnstonen taidokas puvustus: kun Michael tulee kosiskelemaan Kayta Sisiliasta paluunsa jälkeen, hän on mustissa vaatteissaan kuin paholaisen asianajaja tai itse paholainen. Ei varmaankaan. M iten elokuvataiteen miesvaltaiseen ja naisvihamieliseen kaanoniin tulisi suhtautua. Se voi löytää lohtua tai hupia kyseenalaisistakin teoksista. Pidän silti huolestuttavana, jos yksisilmäisestä katseesta tulee feministisen taiteen ja taidekritiikin modus operandi. Tulisi muistaa, että kuvakulman ja samastumiskohteen lisäksi elokuva rakentaa merkityksensä lukuisilla muillakin keinoilla. Kristillisessä mytologiassa pyhän Mikaelin tehtävänä oli taistella paholaista vastaan, suojella ihmisiä paholaiselta ja kutsua sieluja tuomiolle. Oma katse on kuriton. Boyarin kuitenkin keskittyy näihin myönteisiin kohtiin. Hän uskoo, että yleisö pitää sydämistyneen Michaelin käytöstä vaimoaan kohtaan oikeutettuna, jopa suosionosoitusten arvoisena, koska Kayn tekemä abortti on katolisen kirkon silmissä väärin. Coppola-elämäkerrassaan (1989) Peter Cowie kirjoittaa osuvasti, että kun Luca Brasia kuristetaan, kamera tuijottaa ”kuin sivustakatsoja, joka ei pysty järkytykseltään toimimaan”. Naisten merkityksellisyyden näkeminen elokuvan pintatason alla tai sen murtumissa auttaa muistamaan, että jokaisella voimalla on aina vastavoima. Se on välillä ahdistavaa, kuten Silfverberg tuntuvasti kirjoittaa. Kasvattaminen ja opettaminen ovat kasvattajien ja opettajien tehtäviä. Taide muokkaa käsityksiämme todellisuudesta, mutta ennen kaikkea se kertoo, miltä todellisuus jostain näkökulmasta näyttää. Dekonstruoivan, merkityksiä purkavan ja epäkohtia osoittavan luennan sijaan ehdotan siis ”prokonstruoivaa” – tulkintaa, joka ei vain vasaroi vaan rakentaa tilalle uutta. Katsoja ei kuitenkaan ole tyhjä astia, johon ohjaajat valuttavat maailmankuvansa, vaan hän osallistuu aktiivisesti elokuvien merkitysten muodostamiseen, oman henkilöhistoriansa pohjalta, omasta elämänkatsomuksestaan käsin. An Illustrated History (1980), että Kummisetä I:n raamatulliset viittaukset ikään kuin pyhittävät väkivallan, esittävät sen oikeutettuna, sakramentaalisena. Minusta Silfverberg sortuu juuri tähän sanoessaan, että Margot Robbie esittää The Wolf of Wall Streetissa ”toistaitoista seksinukkea”, vaikka näyttelijän suoritus on häikäisevä. Ymmärtävätkö kaikki katsojat, että Kummisedät kritisoivat patriarkaattia. Katsojan sydän heltyy, jos on heltyäkseen. Tekstien lukeminen pelkästään misogyynisinä saattaa itsessään olla misogyyninen ele. Siksi en varauksetta niele Silfverbergin kirjassa toistuvia ”olen oppinut elokuvista kaiken” -lauseita. Hän huomauttaa, että se, joka löytää historiasta vain naisten autonomian puutetta, tulee uudelleen tuottaneeksi käsitystä naisista passiivisina uhreina. K ummisetiä on vaikeaa käsitellä identifikaation kautta. Se ei tarkoita patriarkaalisten tai naisvihamielisten käytäntöjen ohi katsomista vaan sen ymmärtämistä, että hegemonisen käsityksen marginaaleissa on aina tapahtunut muuta: On ollut naisia, jotka ovat rikkoneet muottia. Myös Kayn tylyä kohtelua Clarens analysoi näin. Elokuvahistoria on täynnä moraalittomia elokuvia, ja hyväntahtoinenkin teos voi tulla tahtomattaan vahvistaneeksi ilmiötä, jota se kritisoi. Näistä Michael onnistuu vain viimeisessä. Minusta kertoo jotain katsojan maailmankuvan kyseenalaisuudesta, jos hän pitää aborttia suurempana rikoksena kuin mafian tuottamaa ruumispinoa. Jos katsoja asettuu Michael Corleonen puolelle, hän joutuu myöntämään oman julmuutensa ja armottomuutensa. ”Michael lankeaa kuin Lucifer”, Cowie kirjoittaa. Oma katse antaa itselleen luvan nauttia siitä, että elokuvassa on miehiä, jotka murhaavat toisiaan. Oma katse tulkitsee elokuvia, kuten haluaa, mutta perustelee väitteensä. Miesja naiskatse-sanojen tilalle ehdotan täsmällisempää termistöä. Nimessä on symboliikkaa. Miehet ovat tappaneet toisensa. Se saa kiihottua kultabikineistä tai homopornosta, olivat silmät miehen, naisen tai muun päässä. On ollut miehiä, jotka ovat vastustaneet vallitsevaa ideologiaa. Ehkä niin. Uskontohistorioitsija Daniel Boyarin erittelee juutalaisten lakitekstien sukupuolija seksuaalisuuskäsityksiä teoksessaan Reading Sex in Talmudic Culture (1995). On toki mahdollista, että joku ihailee alusta loppuun Michaelin häikäilemättömyyttä. Tajuaako joku Jordan Belfortia fanittava douchebag, että Scorsese nauraa elokuvassaan kapitalistisen menestyjämiesihanteen irvokkuudelle
TORJUTUT TUNTEET Koetko häpeää, surua, vihaa, kateutta tai pelkoa. Voi hyvin -lehden Torjutut tunteet on uudenlainen meditaatiopodcast, joka auttaa sinua käsittelemään vaikeita tunteita. Tule meditoimaan aarniometsään. Jokaisessa jaksossa pureudutaan yhteen vaikeaan tunteeseen. Kuuntele podcast!
4. Hyvästä syystä. VENL A ROSSI on helsinkiläinen toimittaja, joka piilottaa pähkinöitä kaappiin ja unohtaa ne sinne. Minkä tahansa pähkinän tai ”pähkinän” maku syvenee ja paranee, kun paahdat sitä hetken aikaa kuumalla pannulla ilman rasvaa. VENLA ROSSI käyttämiseen ruoanlaitossa on olemassa yksi, ylittämätön niksi: paahtaminen. Anna quorn-fileiden sulaa huoneenlämmössä tai sulata niitä hetki mikrossa. Ne sopivat sekä suolaiseen että makeaan ruokaan, niitä voi nauttia sellaisenaan tai monella tavalla valmistettuna. Pähkinöitä on pidetty voimaruokana, lahjana jumalilta. Sekoita kuorrutteen ainekset. On vaikea olla näkemättä tässä symboliikkaa siitä, miten nykyaikana toimitaan myös erilaisten aatteiden, ideologioiden ja erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa. Alenna sitten lämpötilaa 200 asteeseen ja ota pelti hetkeksi pois uunista. Pähkinöitä rakastavat niin vegaanit, clean eating -hörhöt kuin tavalliset napostelijatkin. Osalle tutkimuksiin osallistuvista lapsista syötettiin säännöllisesti pähkinää ja toinen ryhmä taas pidettiin tiukasti erossa kaikesta, mikä saattoi sisältää edes jäämiä niistä. Tulos oli, että pähkinöiltä suojatut lapset kehittyivät paljon herkemmin pähkinäallergisiksi. Hiero öljy ja mausteet parsoihin. Juuri mikään niistä pikkusyötävistä, joita kutsumme pähkinöiksi, ei ole pähkinöitä – siis kasvitieteellisesti tarkasteltuna. Siksipä ei olekaan ihme, että tämä äärimmäinen raaka-aine on nykyajassa superfoodien superia. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät tehosekoittimessa tai käsin karkeaksi rouheeksi. Pähkinä on pieni mutta pippurinen paketti, täynnä niin hyvää kuin pahaakin. Vakavasti allergisten on syytä pysyä kaukana pähkinöistä, mutta monille muille pieni altistus voisi tehdä hyvää. Purista mehua tuoreesta sitruunasta parsojen päälle paahtamisen jälkeen. Siksi sillä on tuhansien vuosien ajan ollut tärkeä rooli ihmisten ravitsemuksessa ja ruokakulttuurissa. Leikkaa parsoista pois kuiva, kovempi tyviosa. Paahda vielä noin viisi minuuttia, varo ettei kuorrute kärähdä. Pidä pannua kuitenkin tarkasti silmällä, sillä pähkinät palavat helposti. Ainakin jos puhutaan taaperon ensimmäisistä elinvuosista. 3. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Siirrä myös parsat uunipelille, ripottele niiden päälle öljyä, suolaa, sokeria ja pippuria. Muutama vuosi sitten Yhdysvalloissa tutkittiin pähkinäallergian kehittymistä ja syitä. Juuri mikään ruoka-aine ei aiheuta allergisille yhtä voimakkaita oireita: pähkinällä voi jopa tappaa. 2. 66 R U O K A P ähkinä purtavaksi: Tiedätkö, mikä pähkinä oikeastaan on. PISTAASIQUORN JA PAAHDETUT PARSAT KAHDELLE 1 pussi quorn-fileitä (312 g) 2 rkl soijakastiketta Kuorrute: 50 g suolattuja pistaasipähkinöitä 0,5 dl pankojauhoja 1 tl raastettua sitruunankuorta 1/2 tl suolaa ½ tl chilirouhetta 2 rkl oliiviöljyä 2 rkl soijakastiketta 2 rkl juoksevaa hunajaa Lisäksi 1 nippu (450 g) vihreää parsaa 2 rkl öljyä 1 rkl suolaa ¼ tl sokeria mustapippuria myllystä tarjoiluun tuoretta sitruunaa ja lehtipersiljaa tai minttua 1. Pähkinöitä eivät sen sijaan ole esimerkiksi saksanpähkinät, pekaanipähkinät, maapähkinät, cashew-pähkinät tai pistaasipähkinät (sen sijaan ne ovat luumarjoja tai siemeniä). Lähes ainut virallinen syötävä pähkinä on hasselpähkinä. Mitä olisi amerikkalainen ruokakulttuuri ilman maapähkinävoita. Ne ovat pullollaan proteiinia, hyviä rasvoja, mutta myös allergeeneja. Jos halutaan kovasti suojautua vääriltä ajatuksilta ja erilaisilta ajattelumalleilta, kasvaa kynnys kohdata eri tavalla ajattelevia ihmisiä entisestään. Nykypäivänä se on myös voimakas kuplautumisen symboli. Viimeistele lehtipersiljalla tai mintulla.. Ruokamaailmassa ja arkikielessä niitä on kuitenkin totuttu sillä nimellä kutsumaan, joten jatketaan samalla linjalla. Pähkinöiden SAATTAA SISÄLTÄÄ Pähkinä on aina ollut voimaruokaa. Siirrä quorn-fileet pellille leivinpaperin päälle ja levitä niiden pintaan pullasudilla soijakastiketta. Ääripäät karkaavat, kun henkinen pähkinäallergia otetaan yhä vakavammin. Levitä kuorrute tasaisesti fileiden toiselle puolelle. Joidenkin arvioiden mukaan noin kahdella prosentilla suomalaisista on vakava pähkinäallergia, mutta huomattavasti useam mat saavat niistä lieviä oireita. Paahda quornia ja parsoja uunissa noin 10 minuuttia, hieman parsojen koosta riippuen
I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 67 K u v a T i m o P y y k k ö
Noste alkoi, kun Jensen voitti parhaan lyhytelokuvan Oscarin vuonna 1999 elokuvalla Vaaliyö. Tuomarointi edellyttää toista katsomiskertaa, johon Jensenin absurdiikka myös kutsuu. Tapaus kiinnittää ulkopuolisten huomion. Yhtä symbioottista ohjaaja-näyttelijätiimiä ei taida olla toista. Eniten pihalla siitä, miten maailma toimii, on nyrjähtänyt supersankari Markus. Yksi uhreista on ammattirikollinen, jonka piti todistaa moottoripyöräjengiä vastaan. Oikeuden metsästäjien body countiin on Suomessa kivuttu vain sotaelokuvissa. Yhden Hollywood-tuotannonkin Jensen on kirjoittanut, epäonnistuneen Stephen King -filmatisoinnin Musta torni, pääosassa Matthew McConaughey. Siellä katsojan haastava elokuva voi olla koko kansan juttu. Oikeuden metsästäjät on hullu, epäkorrekti ja silti sydämellinen. Aatamin omenat (2005) on 2000-luvun parhaita elokuvia. Suomessa Jensenin aiemmista neljästä ohjauksesta yksikään ei edes ylittänyt teatterilevityskynnystä. Kun asiat muuttuvat vakaviksi, käy ilmi, että ex-sotilas on Jason Bournetai 007-tason tappokone. Mutta hahmot eivät edusta toiseutta. Satua ja satiiria ainakin yhdistää moraalisuus. Jensenin elokuvissa ihminen ansaitsee lopulta aina paijausta ja ymmärrystä. Pakko-oireinen matemaatikko Otto (Nikolaj Lie Kaas) saa kaksi kaveriaan sekä Markuksen uskomaan teoriaansa. Kotikentällään Jensen tunnetaan ohjaajana. Kontekstista irrotettuna tällainen voisi olla sopimatonta. Pohdintoineen kostosta ja oikeudentunnosta elokuva – nimeä myöten – on hyvinkin läheistä sukua niille. 68 E L O K U VA K ööpenhaminassa tapahtuu junaonnettomuus, joka ei voi olla sattumaa. Jotain outoa sävyssä silti on. Ensisilmäyksellä voi tuntua, että Jensen kirjoittaa kuin hän ei olisi kuullutkaan korrektiuden säännöistä, jotka määrittävät nyt taiteen sisältöjä. Yhdysvalloissa uusintaversiot. ANDERS THOMAS JENSEN: Oikeuden metsästäjät. Tämä lienee maailmanhistorian korkeaprofiilisin elokuva, jossa keskustellaan lautapeli Afrikan tähdestä. Viattomia kuolee, myös Afganistanissa sotineen Markuksen (Mads Mikkelsen) vaimo. Toisin kuin nörttikolmikko, Markus ei jää tietokoneen äärelle. Oikeuden metsästäjät sai Suomen kokoisessa Tanskassa puoli miljoonaa katsojaa. Ei ole syytä vihjata, mihin suuntaan juttu lähtee. Riittää jos kerron, että lapasesta ja kovaa. Luit oikein. Ahkeran tekijän muille kirjoittamista elokuvista tunnetuin on Bierin ohjaama Kosto, joka sai ulkomaisen elokuvan Oscarin 2011. Nykyään tällaista vinoilla sävyillä tasapainoilua kutsutaan usein satiiriksi. Lisäksi hänen kirjoittamistaan ja Susanne Bierin ohjaamista elokuvista Veljekset ja Häiden jälkeen on tehty MIEHET JA NIIDEN TEORIAT K A L L E K I N N U N E N on kolumnisti, jonka sydän sykkii eksistentialistiselle äärihuumorille. Hän on kirjoittanut nelisenkymmentä pitkää elokuvaa. Ei tämä Sorjosta ole. Yhden hahmon ylipaino on puheenaihe. Eikä Tanska ole henkisesti tai maantieteellisesti kai sittenkään kaukana Suomesta. Näin siitäkin huolimatta, että Mikkelsen näyttelee pääosaa niissä kaikissa. He ovat samastumiskohteita enemmän kuin näennäinen päähenkilö, jyrämacho Markus. Tällaisia elokuvia ei tehdä oikeastaan muualla kuin Tanskassa – eikä uskalleta. Satu ei tarkoita romanttista hempeyttä. Anders Thomas Jensen on 49-vuotias. Hänen kykynsä ohjata näyttelijöitä on ilmiömäinen. Järjen ääni, jota touhottavat miehet ehkä lopulta kuuntelevat, on hänen teini-ikäinen tyttärensä (Andrea Heick Gadeberg). Oikeuden metsästäjät kulkee ensimmäisen kolmanneksen vähän kuin nordic noirina tai salaliittotrillerinä. Anders Thomas Jensenin omat ohjaukset ovat kaikki paitsi mustaa komediaa myös klassisia satuja aikuisille. KALLE KINNUNEN homoseksuaali. Siitä todistaa Oikeuden metsästäjissä toinenkin asia kuin huumorin lakonisuus. Oikeuden metsästäjät on liian vino pärjätäkseen sellaisessa kisassa tai tavoittaakseen suurta kansainvälistä näkyvyyttä. Täydellisessä maailmassa supersankarielokuvat voisivat olla jotain tällaista. Jensenin viehtymys groteskiin on aivan omanlaistaan, kuten sympaattisen kannibaalitarinan Marinadimestarin (2003) nähneet tietävät. Eikä kyse ole lasten sadusta. Kun amerikkalainen elokuva luhistuu suuryhtiöiden paineessa supersankarituotannoiksi ja yhä pienempien resurssien indieleffoiksi, ilahduttaa nähdä jotain niin aidosti leikkisää ja syvähumanistista kuin Oikeuden metsästäjät. Toinen komedian hahmoista on seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunut Tanskalainen elokuva haastaa korrektiusnormeja, kirjoittaa Kalle Kinnunen. Absurdi karnevaali koskettaa, sillä hahmot ovat tosia ja halattavia. Uutuus saattaa olla sitäkin hienompi kokonaisuus
Hän tuntuu pysyvän kasassa lähinnä velvollisuudesta perhettään ja rikoksen uhria kohtaan. Can’t Get You Out Of My Headissa hän kuvaa taitavasti muun muassa siirtymää 1960 luvun radikalismista merkitystyhjiöön, sitä tilkin neisiin salaliittoteorioihin, kapitalismiin ja lopulta Yhdysvaltain viimeisimpiin presidentinvaaleihin. Eepos on niin tiheä ja monitasoinen maailmanselitys, ettei jaksoja kan nata bingettää montaa putkeen, mutta toisaalta kerronta rullaa niin, ettei lopettaakaan malttaisi. And could just as easily make differently.” Curtisin elämäntyö on käydä läpi työnantajansa bbc :n valtavia arkistomate riaaleja ja yllättävien rinnastusten sekä tulkinto jen kautta kertoa eräänlaista aikamme vaihtoeh tohistoriaa. h u h t i k u u t a . Lopputulos on vähän Zhaon edellistä, meilläkin teattereissa pyörinyttä The Rideria sentimentaalisempi mutta ihan yhtä vaikuttava. Kollegan suosituksesta Fern matkaa etelään yhteisölliselle asuntovaunualueelle, jota johtaa tosielämän nomadi Bob Wells, mutta yhteisöön asettuminen ja ihmisiin kiinnittyminen tuntuu vaikealta. Parasta Curtisissa on, että hän pikemminkin yli kuin aliarvioi katsojaansa. EXTERMINATE ALL THE BRUTES Raoul Peckin neliosainen dokumenttisarja lainaa nimensä Sven Lindqvistin samannimi sestä kirjasta, joka käsittelee kolonialismin ja kansanmurhien historiaa. h b o N o r d i c i s s a . Kate Winslet on hurjan karismaattinen Mare nimisenä etsivänä, joka juo aivan liikaa, syö lähinnä leipää eri muodoissa eikä tunnu juuri nukkuvan. k a u s i h b o N o r d i c i s s a . Arki Maren äidin (Watchmenistä tuttu Jean Smart) ja Easttowniin saapuvan kirjailijan (Guy Pearce) kanssa tuovat synkkään sarjaan tarvittavaa valoa. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 69 CAN’T GET YOU OUT OF MY HEAD Adam Curtisin kuusiosainen dokumentti alkaa antropologi David Graeberilta lainatulla sitaatilla: ”The ultimate hidden truth of the world is that it is something we make. Sarja käy läpi eri tapoja, joilla eurooppalaiset ovat historian saatossa alistaneet ja sur manneet muita kansoja. Y o u T u b e s s a . 1 . Nelituntisen dokumentin tuhtia asiasisältöä keventävät fiktiiviset kohtaukset, joissa seurataan muun muassa Josh Hartnettin näyttelemää, historian eri hetkiä todistavaa kolonialistia. Haluamme ajatella kansanmurhien alkaneen ja päättyneen nat seihin, Peck sanoo, mutta totuus on toinen. MARE OF EASTTOWN Joskus sitä haluaa vain hyvän rikossarjan, josta löytyvät genren fundamentit: työtä ja yksityiselämää pallotteleva etsivä, kylä täynnä salaisuuksia ja murha, johon kuka tahansa kyläläisistä saattaa olla sotkeentunut. Pikku paikkakunnalle Pennsylvaniassa sijoittuva Mare of Easttown suorittaa viiden jakson perusteella perusasiat niin hyvin, ettei elementtien genee risyys (nuori surmattu nainen, epäilyttävä katolinen pappi ja niin edelleen) haittaa. E l o k u v a t e a t t e r e i s s a . NOMADLAND Voimala lopettaa toimintansa ja kokonainen kylä Nevadassa joutuu käytännössä etsimään uusia töitä. Jotkut ovat ihmetel leet, miksei Amazonin kaltaisia hirviöyrityksiä panna tiukemmalle, mutta siinä missä Ken Loachin keikkatyöläiskuvaus Kiitos tilauksestasi (2019) oli raastavaa tendenssielokuvaa, Chloé Zhaon fokus on yhtä kapitalismin oiretta isommissa kysymyksissä. A r v i o t A n t o n Va n h a M a j a m a a K u v a t h b o , D i s n e y + , y o u t u b e. Yksi heistä on Frances McDormandin näyttelemä Fern, joka on menettänyt miehensä sairaudelle, elää asunto vaunussa ja työskentelee Amazonin varastolla keikkatyöläisenä. I Am Not Your Negro dokumentista Oscarehdokkuuden vuonna 2017 saanut haitilaissyntyinen Peck esittää, että vaikka tykit, taudit ja teräs olivat merkit tävässä roolissa siinä, miten eurooppalaiset valloittivat muita mantereita, keskeisin tekijä oli valtaajien valmius tuhota kokonaisia kansa kuntia tieltään. Kiitos bbc :lle ja dokumentaristin epäviralliselle YouTubetilille, jolta löytyy sarjan lisäksi muun muassa hänen edellinen suurteoksensa HyperNormalisation (2016). D i s n e y + : s s a 3 . Nomadland on suurenmoinen kuvaus vapaudesta, läheisyydestä ja kapitalismista
Mitä jokin maksaa, mielivaltainen merkityspeli sekin.. Meemitansseissa ei ole mitään ”juttua”, paitsi se, että tätä juttua tekevät muutkin. Biisin iällä ei ole merkitystä: viraalihitin kohdalla tuttuudesta ja samastuttavuudesta on enemmän hyötyä kuin uutuusarvosta. Biisistä löytyvät toki TikTok-hitin ainekset: tarttuva jousikoukku, tanssittavuus, sukupuoliroolien performoimiseen sekä niillä leikittelemiseen sopivat lauluosuudet ja tarina, jonka avulla tanssija voi näyttää seuraajille, että treenaa: kun säkeistössä tulee kohta ”He was big and strong”, tanssijat esittelevät lihaksiaan. Puoli vuotta myöhemmin TikTok-fiidiini tulvii yhä uusia videoita, joissa nuoret ihmiset tanssivat Boney M:ää makuuhuoneissaan, koulun käytävillä ja lumihangessa. Tiktok on merkityskone, jota ei kiinnosta biisin historia vaan se, millaisilla tavoilla sitä voidaan käyttää. Ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä Tommi Liimatan kanssa tai sen, että 70-luvun disko olisi z-sukupolvelle mikään ”oikea” villitys. Rasputinin diskosoundi on ehkä retro, mutta Tiktokissa 70-lukulaisuus on vain yksi ainesosa, jonka avulla meemi voi erottua joukosta. 2010-luvun lopulla tuo video meni viraaliksi uudestaan ja tanssi levisi TikTokiin. Pophistoria on muuttunut kaivoksi, josta artistit kantavat vanhaa estetiikkaa keitoksiinsa sen sijaan, että he loisivat omat tyylinsä ja arvonsa. Liimatta muistelee, kuinka Boney M:n Take the Heat Off Men kansikuva herätti hänessä lapsena kuumia väristyksiä, ja valaisee sitä, kuinka Rasputinia ei saanut esittää Neuvostoliitossa. 15 sekuntia kestävän skeittivideon aloitushinta oli 500 000 dollaria. Jaksoa oli nautinnollista kuunnella, mutta Boney M tuntui satunnaisimmalta mahdolliselta ”setä muistelee vinyylihyllyllä” -aihevalinnalta. Rasputinista – diskojumputuksesta, joka tuo mieleen lähinnä lähiökaraoken ja muistot kaupungin keppijumpasta 90-luvulla – on tullut yksi vuoden 2021 isoimmista globaaleista TikTok-hiteistä. nft-kauppaa käyvät lähinnä kryptovaluutalla ja treidaamisella rikastuneet nörtit, jotka haluavat sijoittaa rahansa kuvataiteeseen. IIDA SOFIA HIRVONEN se voi lähteä kiertämään ennennäkemätöntä vauhtia pitkin internetiä. muun muassa Run dmc:n Tricky, Megan Thee Stallionin Boody ja mashup-versio Britney Spearsin Toxicista. Tiktok ei välitä nostalgiasta, koska Tiktokissa ei ole menneisyyttä. Kuinka näin pääsi käymään. Kuvataiteen lisäksi nft:nä on myyty levyjä, meemejä ja seksivideoita. 70 M U S I I K K I V iime kesänä kuuntelin ihailemani Tommi Liimatan radiokuunnelmasarjaa Suuri serkkuteoria. Reynoldsin lähtökohdat ja ihanteet olivat modernistisia. Hän kaipasi musiikkia, joka kuvaisi ajanmukaisia tunteita tai edes käsittelisi menneisyyden haamuja tälle ajalle ominaisilla tavoilla. Tässä merkitystsunamissa on lopulta vain johdonmukaista, että skeittaaja, jonka video teki Fleetwood Macin Dreamsista TikTok-hitin, möi alkuperäisen videonsa nft:nä. Rasputinin meemiytyminen osoittaa sen, että TikTok-hittejä on vaikea ennakoida saati tehdä. nft:t ovat ”digitaalisia taideteoksia”, joita myydään kryptomarkkinoilla, jossa uniikin teoksen tekijänoikeudet voivat saada miltei minkä arvon tahansa. Sama biisi voi kiertää TikTokissa kuukausia, sillä sisältöä tehdään toistamalla, lainaamalla ja tekemällä olemassaolevista ideoista uusia yhdistelmiä. Helmikuun lopulla kappaletta oli käytetty jo 2,5 miljoonassa videossa. Alkuvuodesta 2021 alustalla ovat soineet Z-SUKUPOLVI KÄVI DISKOSSA IIDA SOFIA HIRVONEN on vapaa toimittaja, joka huomauttaa, että kaikilla ilmiöillä on kääntöpuolensa: ei TikTokissakaan vain tanssita vaan jaetaan myös tietoiskuja esimerkiksi muodin historiasta. 2010-luvun taitteessa esimerkiksi Arctic Monkeysin kaltaiset kitaraindiebändit jäljittelivät 80-luvun post-punkia, joka oli arvoiltaan uudistavaa, rockin ja punkin aggressiivisuutta hylkivää musiikkia. Jean Baudrillard analysoi 80-luvulla, että mediavälitteinen elämä on muuttumassa hypertodellisuudeksi, jossa merkitykset tyhjenevät ja kiertävät ilman viittauspintaa alkuperäiseen yhteyteensä. Yksi jakso käsittelee yksityiskohtaisesti diskomusiikkia ja saksalaistuottaja Frank Farianin elämänvaiheita. Kriitikko Simon Reynolds kirjoitti vuonna 2011, että popkulttuuria vaivaa retromania, pakkomielle omaan menneisyyteen. Sarjassa Liimatta perkaa henkilökohtaisia pakkomielteitään. Hitit syntyvät sattumanvaraisten lumipalloefektien seurauksena: Rasputinin taustalla on kymmenen vuotta vanha Youtube-video, jossa anonyymi porukka pelaa tanssipeliä ja tanssii biisin tahtiin. TikTok-kierrätystä ei riitä selittämään kuitenkaan nostalgia vaan pikemminkin kulttuurituotteiden merkitysromahdus tilanteessa, jossa kuvasto ja musiikki eri vuosikymmeniltä on jatkuvasti saatavilla ja Miljoonat teinit esittelevät lihaksiaan Boney M:n tahtiin TikTok-videoissa, kertoo Iida Sofia Hirvonen
Se tosin kummastuttaa, että ykköslaatuluokan ja -tekijöiden hankkeessa (Vesala, Matti Mikkola, Vilma Alina ja niin edelleen) itse Kaija Koon ääni on usein suorastaan digimöhnäinen. Pian muut sävyt paljastuvat: The Fall, Wire, ehkä Young Marble Giants ja muuta hyvää, vanhaa ja brittiläistä. MELO: Glitter ( S K O R P I O N I ) Melo on uuden aallon räppitähti, jonka jokainen albumi on ollut edellistä parempi. Siinä vaiheessa Dry Cleaning ei tunnu enää yhtään retrolta vaan läpimodernistiselta kuten post-punkin pitääkin. Kun New Long Leg -esikoisen laittaa soimaan, naurattaa hieman. Sen verran kulissimainen ja hienosteleva albumi on. Melon sadboyismi on vaihtunut dekadenssiin: ”voin näyttää sulle elämää mitä muut e-e-e-i”. Moderni kahden minuutin biisin muoto toimii siis kuten pitääkin. Taipumattoman biisit ovat one-size-fits-all-henkilökohtaisia kuin iltapäivälehtien tarinajournalismi. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 71 FLOATING POINTS, PHAROAH SANDERS & LONDON SYMPHONY ORCHESTRA: Promises ( L U A K A B O P ) Akateemisen elektronörtin, kahdeksankymppisen freejazz-saksofonistin ja sinfoniaorkesterin yhteislevy todella on osiensa summa: kuin tehty kuunneltavaksi parempien Artekien seassa Elsassin-herkkuja siemaillen. Promises on samalla tavalla kylpyläkelpoinen levy kuin 1980-luvun japanilaissäveltäjän Hiroshi Yoshimuran mestariteokset. Se on kuin Cheekin My Beautiful Dark Twisted Fantasy , – luksuselämää, sen pimeyttä ja perkeleitä. DRY CLEANING: New Long Leg ( 4 A D ) Dry Cleaning on puhutuin brittiläinen kitaradebytantti aikoihin. Jo toinen biisi Hullut päivät täyttää Koon tuotelupauksen: sekoamislupa tyttöjen iltoihin. Lohduton Mun sydän todistaa , että oikeastaan Kaija Koo on boomerversio Sannista, ja siksi Taipumaton kestänee aikaa. Nyt meillä on Glitter , joka on Suomen sivuuttamattomin räppilevy vuosiin. A r v i o t O s k a r i O n n i n e n K u v a t L e v y y h t i ö t. Tärkein on ”laulaja” Florence Shaw, joka lausuu irtolauseista kokoamiaan kollaaseja ilotta ja eleettä. Ensimmäinen biisi Scratchyard Lanyard kuulostaa täsmälleen niiltä Sonic Youthin myöhäistuotannon kappaleilta, joissa Kim Gordon puhuu eikä laula. Tekijäkaartinsa ja orkestraationsa vuoksi se on helpompi ottaa vakavammin kuin Yoshimuran ”ympäristömusiikki”, jota hän sävelsi esimerkiksi kosmetiikkaketju Shiseidolle. KAIJA KOO: Taipumaton ( W A R N E R ) Kaija Koon erityislahja on se, miten hänen musiikkinsa muuttaa 32-vuotiaan naisen 46-vuotiaaksi, 55-vuotiaan 42-vuotiaaksi ja niin edelleen. Promisesin venyttelyä ja vellontaa kuuntelee tietty mielikseen, mutta vain epäilyttävä ihminen soittaisi sitä illallisillaan. Melo kuitenkin todistaa, että jälleen kerran paino pitää laittaa sanalle ”miten” eikä sanalle ”mitä”. (Levy-yhtiökaveri Ibe on todennut, ettei musiikkinsa ole räppiä.) Hyperpopestetiikan mukaisesti jokainen Glitterin biisi on kirpeä melodiapommi, joka jättää haluamaan lisää. Inhimilliseksi ne tekee kertojan rivienvälinen katkeruus. Luojan kiitos hän ei ole jenkki. Shaw’n lausumia sanoja, kuten ”Shakespeare shoes” ja ”human arsehole”, haluaisi tallettaa pulloon
Ne ovat käytännössä novellikokoelmia, jotka kuitenkin tarjoavat lukijoille sen, mitä useimmat kaipaavat ja mitä romaaneissa yleensä on: päähenkilön, johon emotionaalisesti kiinnittyä. Hän on ärsyttävän omahyväinen republikaani, aivan erilainen kuin Oliven toivottoman kiltti ensimmäinen aviomies Henry, ja ehkä juuri siksi ärhäkkäälle Olivelle tavallaan MAINEN MIELENSÄPAHOITTAJA JUHA ITKONEN on kirjailija, joka juuri nyt matkustaisi mielellään melkein minne tahansa, miksei vaikka Maineen. Vuosikymmen tuntuu olevan paluun standardiaika. Strout kertoo Crosbyn asukkaista Alice Munron hengessä, psykologisesti tarkasti ja yksityiskohtiin keskittyen, ja jokin tässä viimeiseen asti hiotussa kerronnassa saa minut ajoittain tuntemaan itseni manipuloiduksi, aivan kuin täsmälleen olisi jo sanoitettu se tunne, joka minun tulee nyt tuntea. Mistään vuosisadan rakkaustarinasta ei silti ole kyse. Kristiina Rikmanin suoUusi Elisabeth Strout -suomennos on Juha Itkosen mielestä erinomainen mutta ei kuitenkaan kirjailijan paras teos. Ja kuitenkin, näistäkin lähtökohdista, heidän suhteessaan on myös kiintymystä, hellyyttä ja lämpöä, korvaamattomia asioita minkä tahansa ikäisen ihmisen elämässä. JUHA ITKONEN mentamana hänen klassinen tyylinsä on juuri sellainen, jota tavataan kutsua mestarilliseksi. Tässä mielessä kiinnostavan erilainen Stroutin kirja on ennen viimeksi mainittua ilmestynyt Nimeni on Lucy Barton, joka taas nimenomaan jättää, siis ilmaa. Rakkaat muistot voi myös pilata. Pidän tällaisesta kirjallisuudesta, pidän Elizabeth Stroutista, ja silti välillä vähän myös ärsyynnyn. Koko ajan ympärillä elää ja hengittää kuvitteellinen, Mainessa sijaitseva Crosbyn pikkukaupunki, jonka asukkaiden elämäntarinat kytkeytyvät enemmän tai vähemmän löyhästi Oliven elämään. ELISABETH STROUT: Olive, taas (Tammi). Mainen mielensäpahoittaja, kärttyinen ja käytökseltään kulmikas mutta juron kuorensa alla silti empatiaan kykenevä. Mikä parasta, Olive on tietenkin loistava päähenkilö. Tutustuin tämänkaltaiseen sarjallisuuteen ensin juuri angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa, John Updiken ja Richard Fordin kirjoissa, ja olen kertaalleen kokeillut sitä kirjailijana itsekin. Miehen nimi on Jack Kennison. Paluu tuntuu samaan aikaan sekä yllättävältä että odotetulta. Silloin aikaa on kulunut jo niin paljon, että sekä maailma että henkilöt ovat ehtineet muuttua riittävästi. Strout on erinomainen kirjailija, siitä ei ole epäilystäkään. Tästä tietenkin sitten myös jatketaan. Kirjan edetessä pariskunnan voimat hiipuvat vuosi vuodelta, vääjäämättömästi niin kuin ihmiselle viimeistään kahdeksankympin korvilla alkaa käydä. Suosittelen tutustumaan siihenkin, ennen tai jälkeen Oliven. 72 K I R J A E n mahda sille mitään: näen koko ajan silmissäni Frances McDormandin. Olive ja Jack päätyvät naimisiin osin silkasta yksinäisyyden pelosta: vanheneminen tuntuu helpommalta kohdata yhdessä kohtalontoverin kanssa. Se tuntui kaikkein mestarillisimmalta juuri siksi, että siinä oli määrällisesti vähiten. Olin lukenut Elizabeth Stroutin Olive Kitteridgen heti sen ilmestyttyä vuonna 2008, siis kauan ennen kuin näin kirjan pohjalta tehdyn neliosaisen minisarjan. Olive-kirjojen ja niiden välissä ilmestyneen samantapaisen Kaikki on mahdollista -pikkukaupunkipastoraalin kerrontatapa ei jätä lukijalle lopulta kovin paljon ilmaa. sopivampi kumppani. Molemmat ovat täynnä katumusta ja kaipausta, muistelevat kuolleita puolisoitaan ja surevat epäonnistumistaan vanhempina. Hän ei halunnut jättää sitä vielä.” Näihin lauseisiin Strout päätti ensimmäisen Olive-kirjansa ja jätti leskeksi jääneen päähenkilönsä sänkyyn vasta äskettäin tapaamansa miehen kanssa, tosin vaatteet yllään. Henkilökohtaisesti pidän paluun ajatuksesta. ”Maailma hämmensi häntä. Strout ei siis kirjoita pelkästään vanhuudesta, vaikka toisaalta nyt kirjoittaakin nimenomaan siitä, virkistävällä ja suorastaan radikaalilta tuntuvalla tavalla. Arvostan tätä kaikkea. Strout ja Tuomas Kyrö ovat selvästi ammentaneet samasta rikkaasta lähteestä. Mikään ei ole mustavalkoista, ihmisistä löytyy erilaisia puolia, eikä maailma milloinkaan näyttäydy banaalina hyvän ja pahan taisteluna. Tietenkin se on myös riski, sillä kirjallisuudessakaan samaan virtaan ei voi astua kahdesti sen paremmin tekijänä kuin lukijana. Molempien Kitteridge-kirjojen rakenne on sama, ja niiden juju piilee juuri siinä. Tiedän sen jättäneen jotkut myös kylmäksi, mutta minuun se teki ehkä voimakkaimman vaikutuksen. McDormand teki siinä erinomaisen pääroolin, koko juttu oli laatutyötä, mutta olen silti hiukan harmissani siitä, että menin katsomaan sen. Olivella oli mielessäni toisenlainen olomuoto, jota en enää pysty tavoittamaan. Mutta nyt hän siis palaa, Olive Kitteridge-McDormand, kymmenisen vuotta myöhemmin
Hän kuvaa säälimättömän tarkasti suhdettaan äitiinsä ja erittelee hienosti seksuaalisuuden ja vallan herkkiä hierarkioita sukupuolisuhteissa. I M A G E t o u k o k u u 2 2 1 73 SYNKKIÄ LAPSUUSMUISTOJA ALEX SCHULMAN: Eloonjääneet . Nainen haluaa tehdä yhteistyötä väkivaltaisen vangin kanssa. Elina Viinamäen novelleissa aivan tavallisista ihmisistä paljastuu pimeitä puolia heidän pyrkiessään sopeutumaan poikkeustilanteisiin ja ympäröivän yhteisön normeihin. Gornick osoittaa harvinaislaatuista itsetuntemusta, havaintokykyä ja hämmästyttävää taitoa sanallistaa pieniä olemassaolon ja kanssakäymisen hetkiä. [Fierce Attachments.] Suom. Mies järjestelee puolisolleen eutanasiaa vähän turhan innokkaasti. Alex Schulman loihtii tunnelmia taitavasti, ja kaikessa on uhan tuntu. Arkisen pintatason alta purskahtelee koomisia, absurdeja ja makaabereja sävyjä, mutta asetelmat ovat silti outoudessaan tunnistettavia. LOISTAVA MUISTELMATEOS VIVIAN GORNICK: T oisissamme kiinni. Gummerus, 228 s. Mukava K-kauppias muuttuu vaivihkaa terveysfasistiksi. Jaana Nikula. Jännite kantaa. Harmillisesti lopun dramaattiseksi tarkoitettu käänne saa tarinan horjahtamaan epäuskottavan puolelle. Atena, 172 s. Arto Schroderus. Ihmiset kirjan sivuilla ovat lihaa ja verta tunteineen ja päähänpistoineen. [Överlevarna.] Suom. Muistot avaavat ikkunoita myös New Yorkin muuttuviin maisemiin ja kertovat naisen yhteiskunnallisen aseman kehittymisestä. K E S TÄV I Ä J U T T U J A A r v i o t S i l v i a H o S S e i n i K u v a t K u S t a n t a m o t SEURAAVA IMAGE ILMESTYY 20.5.2021. Hänen muistojensa kautta raotetaan kohtalokkaan mökkikesän tapahtumia. ARJEN PAHIKSET ELINA VIINAMÄKI: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita. Päähenkilönä on Benjamin, joka on lapsena selvinnyt vakavasta onnettomuudesta kuin ihmeen kaupalla. ”Puhumattomuus on elimellinen osa kilpailua, jota käymme siitä, kumpi kärsii enemmän suhteessa, johon olemme kuitenkin aivan vapaaehtoisesti sitoutuneet”, pohtii masentuneeseen vaimoonsa kyllästynyt mies. Moni kokoelman novelli on samanaikaisesti ahdistava ja hauska. ”Benjamin nousee seisomaan ja näkee verkon kohoavan vedestä kätkettyine lasteineen, aivan kuin pimeyttä kiskottaisiin vielä tiheämmän pimeyden halki.” Romaanin rakenne on kunnianhimoinen: kaksi aikatasoa vuorottelee, ja toinen tarinalinja kerrotaan epäkronologisesti. Äiti ja isä olivat alkoholisoituneita – eivät niin pahasti, että arki olisi ollut kauheaa, mutta sen verran, ettei se ollut turvallista. Nemo, 288 s. Toisissamme kiinni on loistava teos, kokoaan ja aiheitaan suurempi. Tuore suomennos on kokeneen kääntäjän laatutyötä. Yhdysvaltalainen Vivian Gornick kirjoittaa vuonna 1987 ilmestyneessä muistelmassaan kirjailijaksi kasvamisestaan ja lapsuudestaan Bronxin juutalaisyhteisössä. Kolme veljestä selvittelee välejään vanhempiensa kuoltua. Esikoisteoksessa on imua ja psykologista syvyyttä. Teksti on tyylillisesti ilmavaa mutta sisällöllisesti tiheää
Paikallisten remonttimiesten kanssa katsomassa uutta kotia. 1.3. Remontti alkaa talon tyhjennyksellä vaihtolavalle, minä ja lapset auttamassa. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen.. 15.3. Maaseudusta on tullut kaupunkilaisen viimeinen yritys, puuttuva piste pariterapian ja avioeron väliin. Talo oli yllättävän halpa, ja paikallinen remonttimies selitti syyn siihen, kun makuuhuoneen komeron seinästä löytyi pikkutarkka, käsittämätön kaavio. Niin kuin uusi talo ei olisi riittänyt, Jani osti itselleen ensimmäisen oman auton. Jani levittänyt sanaa maallemuutostamme toimittajatutuilleen. Ehkä maalla voisi opetus olla parempaa kuin Helsingin eliittikouluissa. 12.3. 19.3. Jani perusteli autovalintaansa sillä, että ”tarvitsee oman Jani-tilan”. 22.3. Sähköauto Peugeot iOn on niin pieni, ettei siihen mahdu koko perhe, puhumattakaan mistään uuteen taloon liittyvistä hankinnoista. ”Juu, tässä ne Rurik ja Bettina palvoivat sitä saatanaansa.” 25.3. Illalla peruutan lehden tilauksen. 5.3. Kesämökki avarine luontoineen synnyttää toiveen siitä, että perheenjäsenet saisivat olla edes hetken toisiltaan rauhassa. 8.3. Jani saapuu paikalle myöhässä uudella kananmunan kokoisella autollaan, josta nousee kainalossaan juuri ostettu vatupassi: ”Jaahas, eiköhän aleta hommiin!” Yksi remonttimiehistä ei voi mitään itselleen vaan purskahtaa nauruun. Jani on koonnut meille Spotify-listan ”Uusi, parempi elämä”, jota meidän pitää kuunnella maallemuuttoa suunnitellessamme päästäksemme oikeaan tunnelmaan. Koronarajoitukset ajaneet taas helsinkiläiset sisätiloihin, kun ei ole paikkaa, missä voisi humalassa luulla olevansa enemmän kuin on. Teimme vihdoin kaupat uudesta kodista. 74 C I T YM A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 24.12.2020 Lehtien mukaan lapsiperheet etsivät nyt kuumeisesti kesämökkiä, ja tiedän miksi. En tosin ymmärrä, miten psyykeongelmaisten naisten kuiskinta velton folkin säestämänä saisi suunnittelemaan maallemuuttoa eikä joukkomurhaa. HS-Visiosta soittaa ”Jussi Hesarista”, joka haluaa tehdä jutun niistä, joille ”maalla asuminen on yes-visio”. Helsingin alueet ovat autioituessaan tasa-arvoistuneet, ja kaupunki on alkanut näyttää kuihtuvalta maalaiskylältä, joka luuli itsestään liikoja. 20.3. Home ei haise kasvomaskin taakse, ja kun sulkee silmänsä, voi kuvitella meren näkyvän. Saatananpalvontaa Snappertunassa Helsinkiläisperhe tekee vihdoin kaupat uudesta kodista. Remonttia kaipaava rintamamiestalo Snappertunasta, noin tunnin ajomatkan päästä Helsingistä. Jos olisin sosiologi, väittäisin, että ihmiskunta alkoi kulkea kohti tuhoaan sinä hetkenä, kun käytännölliset ratkaisut muuttuivat tunnelmoinniksi. Tänään kävelin Ta-Nehisin etäoppitunnin ohi valkoisen opettajan selittäessä innosta täristen, että ”jokainen teistä valkoisista lapsista on syntyessään rasisti”. Jani istuu parin kilometrin päässä uudessa ”Jani-tilassaan” ja valmistautuu toukokuiseen luovan kirjoittamisen luentoonsa
Ennen kaikkea siitä on apua elämästä nau imisessa. Ristikoiden täy ämisestä on paljon apua: se au aa verbaalisten taitojen kehi ämisessä, laajentaa sanavarastoa, parantaa muistia, toimii meditaationa ja on siten apuna stressin vähentämisessä. Sitä tarvitsee jokainen.. Ei ihme, e ä Apu-lehden ristikot ovat Suomen suosituimpia. Tilaa Apu-ristikot: apu.?/tilaa-ristikko Kaikki ratkeaa , kun pyytää Apua. Apu
MIESTEN VUORO PUHUA VANHEMMUUDESTA NIKLAS THESSLUND YHTEISTYÖSSÄ Toni Nieminen, Juha Itkonen, Jari Sinkkonen, Kjell Westö… Kymmenen isää ja kymmenen erilaista perhettä. KUUNTELE UUSI PODCAST, JOSSA ISÄT PÄÄSEVÄT ÄÄNEEN. Dadpodissa suomalaisisät puhuvat siitä, mistä he aina mieluiten puhuvat: lapsistaan ja perheistään