4/2020 TOUKOKUU 11,90?€ A N T TI N Y LÉ N : ”K A IK K I M U U PU H E O N LA K A N N U T.” IM A G E 27 5 TO U KO K U U 20 20. Osaisimmeko olla solidaarisia vielä silloin
sokos.fi -20% KAIKKI MUOTI Koskee normaalihintaisia pukeutumisen tuotteita. Voimassa 16.–26.4. Tutustu valikoimaan sokos.fi-verkkokaupassa
Viikkoja, kuukausia 22 Korona pisti elämän kerralla uusiksi, mutta siitä voi seurata myös hyvää. Image vietti viikon siellä asuvien ihmisten kanssa. KU VA : JU U S O W ES TE R LU N D . Liemessä 50 Avioeronsa jälkeen Manu Marttinen huomasi, että lapsiperheen ruokahuolto on loputon urakka, josta ei grillaustaidoilla selviä. TOUKOKUU 2020 IMAGE 3 Valokuvaaja Juuso Westerlund kuvasi Kiberan slummia Keniassa (s. Unelmien kaupunki 30 Kiberan slummi Kenian pääkaupungissa Nairobissa on yksi maailman huonomaineisimpia. Tiellä vain on hidasteita: maltilliset puolueet ovat kriisissä. Neljä kirjoittajaa kertoo, mitä. Kaikin puolin reilu jätkä 42 Antti Häkkänen saattaa olla kokoomuksen seuraava puheenjohtaja. 30). Koneen kirjoittaja 58 Eino Santanen siirtyi runoista novelleihin, koska novelli on hänestä vapaa kirjallisuuden laji. K A N N EN KU VA : A N TT I V ET TE N R A N TA sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 27 5 | To u ko ku u 20 20
12 Data Kymmenen sanaa kokoomuksen puolueja vaaliohjelmista. 74 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. nyt loppu. 19 Muistitko kauramaidon Töölöläispariskunta kommunikoi heippalapuin. 72 Julia Korkman Etäyhteydenkin kautta voi löytää läsnäolon – kuten naurun. 14 Ruoka Kuohuviini kelpaa moneen. 70 Kirja Juha Itkonen muisti oman nuoruutensa, kun hän luki Sally Rooneyn teoksen Normaaleja ihmisiä. 18 Kulttuuritärpit Poikkeusoloissa galleriat siirtyvät verkkoon ja klassinen streamiin. 4 IMAGE TOUKOKUU 2020 18 sisältö 14 22 KU VA T: V EN LA R O SS I, A N TT I V ET TE N R A N TA , SA KU S O U K K A 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Mianna Meskus sanoo, että nationalismi näkyy yhä syntyvyyskeskustelussa. 68 Musiikki Dua Lipa haluaa Lady Gagaksi, kirjoittaa Samuli Knuuti. 73 Veera Luoma-aho Symbolinen pääoma huijaa, että olet etuoikeutetumpi kuin oletkaan. 21 Aforismeja and ajatuksia Hesasta Otteita Janne Vapaavuoren tulevasta kirjasta. 66 Elokuva Kalle Kinnunen ja The Hunt. 16 Asia Helsingin saarista on käyty kiistaa. 62 Essee Korona-virus sai besserwisseriyden kukoistamaan entistä enemmän
Ystäväni tähdensi todellisuushakuisia ja omista valinnoista vastuuta ottavia toimia näiden välissä, sen tapaisia kuin lihansyönnin vähentäminen. Kaiken tämän ympärille kiertyy moni koronan talouteen liittyvistä seurannaisvaikutuksista. Kaikkia tarvitaan, tulevaisuuden riskejä minimoivia rakenteita, oikein mitoitettua toiveikkuutta ja faktapohjaista laskelmallisuutta. Kun taas puhuin tämän kevään kriisistä rahoitusalalla työskentelevän kaverini kanssa, käytössä oli toinen rekisteri. Suoranuottista talouspuhetta, mutta ei yksittäistapauksista vaan rakenteista. Kyse ei ole siitä, mikä on tähdellisintä: puhe toivon annostelusta, kassavirroista vai varautumisesta. Puhuimme ilmastosta, mutta sama todellisuushakuinen varautuminen ja vastuunotto on myös koronakriisin ytimessä. Lopulta samalla tavalla toimii liiallinen epätoivo: turha tässä enää on mitään tehdä, kun maailma on jo pilalla ja tulevaisuus tuhottu. Pitää varautua, kun koskaan ei tiedä, mitä voi käydä. Kun sain häneltä lähes päivittäiseksi muodostuneen koronapuhelun kesken tämän kirjoittamisen, puhuimme yrittäjistä. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Tai näin ainakin ajattelen. Tähän oletukseen jatkuvuudesta nojaa säännöllisesti tutkittava kuluttajien usko omaan talouteensa silloin, kun uskoa riittää. Voi olla, että nykyinen kriisi kääntää luottamuskysymyksen kohti omia valintoja. Se käy vielä kalliiksi. Tuollaisilla sanoilla me usein haluamme luoda merkityksiä ja nähdä nimenomaista nykyhetkeä pidemmälle tai syvemmälle. Omaan talouteen on helppo uskoa silloin, kun talous on muutoinkin kasvu-uralla. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund TOUKOKUU 2020 IMAGE 5 Oikea määrä toivoa Puhuimme ilmastosta, mutta sama todellisuushakuinen varautuminen on myös koronakriisin ytimessä. Näistä aiheista kirjoittaa myös Katriina Huttunen tässä numerossa. 23) kylkeen. Ne ovat eri tarkastelutasoja, jotka kerrostuvat kriisin jälkeisen elämämme päälle. Todellisuuspako ei ole ratkaisu. Siitä, miten yrittäjyyden suosio voi laskea sen raadollisuuden paljastuttua ja suurten yritysten suosio työnantajina kasvaa. Ja siitä, miten paljon meillä on eri alojen kädestä suuhun eläviä yrittäjiä, joille yrittäjyys merkitsee vain elämistä yrittäjäriskin kanssa. P uhuimme huhtikuun alkupuolella kaverin kanssa ilmastonmuutoksesta. Tämä usko pyörittää markkinoita, mutta se on usein myös peesaajan uskoa, joka ei välttämättä johdu omista viisaista valinnoista vaan uskosta kaikkia kannattelevaan myötätuuleen. . Toivo on optimismia ja käsitys siitä, että elämä jatkuu kutakuinkin samoin tai parempana jatkossakin, työpaikka pysyy tai sellaisen saa ja sen mukana säännöllisen ansion. 1990-luvun lamassa meidän silloin teini-ikäistenkin päihin taottiin sanat siitä, että kenenkään lainoja ei pidä mennä takaamaan. Yhteiskuntana me petämme itseämme pitämällä heitä yrittäjinä, hän sanoi. ei ole sattumaa, että toivosta ja epätoivosta jutellut ystäväni on toimittaja hänkin. Kaverini sanoi puhelimeen Uudenmaan sulkualueen ulkopuolelta, että ilmastoasioissa hän välttelee molempia, varsinkin liian suurina annoksina. Nykyhetki saattaa poikia opin, joka on kuin menneiden polvien suusta. Ainoa ratkaisu on todellisuushakuisuus, Huttunen kirjoittaa. Niin kuin ovat myös toivo ja epätoivo. Mitä sellaisia toimia olet tehnyt, että uskosi omaan talouteesi on vahva, on epämiellyttävä kysymys, mutta vain siihen asti, että se kuluu käytössä arkipäiväisyydeksi. Liiallinen toiveikkuus voi pitää elämän turhan samanlaisena kuin ennenkin, estää konkreettiset toimet ja valinnat ilmaston hyväksi. Sellainen, jossa arveltiin kriisin nostavan yritysten kassan ja tuloksen jälleen isoon arvoon ohi hyvän tarinan tai henkseleiden paukuttelun. Pyysimme häneltä ja kolmelta muulta kirjoittajalta lyhyet tekstit koronan vaikutuksia dokumentoivan kuvasarjan (s. pääkirjoitus. Normaalisti olisimme luultavasti keskustelleet Messengerissä puhelimen sijaan, mutta nyt kun juuri ketään ei voi nähdä, on kiva kuulla edes ääni. Pentti Linkola oli kuollut pari päivää aikaisemmin, ja puhuimme hänestä, Greta Thunbergistä, kyynisestä passiivisuudesta, aktivismista ja diplomaattisuudesta, mutta ennen muuta toivosta sekä epätoivosta
ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski TuoTTaja laura MyllyMäki ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Jirina Alanko, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Katriina Huttunen, Juha Itkonen, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Nuppu Koivisto, Juuso Koponen, Julia Korkman, Sanna Lipponen, Susanna Luikku, Veera Luoma-aho, Manu Marttinen, Annaliina Niitamo, Antti Nylén, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Venla Pystynen, Timo Pyykkö, Anni Sairio, Venla Rossi, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta, Juuso Westerlund ja Arda Yildirim.. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Aikakauslehtien liiton jäsen. toukokuuta 2020. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Mia Heino asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. numero. vuosikerta, 275. 35. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2020 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 20
VENLA PYSTYNEN (s. Puhumalla paras palkka. #kulttuuri @imagelehti Oikaisuja Toisin kuin huhtikuun numeron artikkelissa Pirkko Saisiosta ja Silvia Modigista kirjoittettiin, Silvia Modigin eurovaalikampanja ei ollut velkavetoinen. Pystynen ei usko selviävänsä koronaeristyksestä lastensa ja töittensä kanssa ilman hermoromahdusta. @ValitaloPia Kiitos sivistävästä, ahaa-elämyksiä tuottaneesta ja viihdyttävästä lukunautinnosta @kallekinnunen! Imagen ”Hyvästi ja tervetuloa” avasi kotimaisen elokuvan muutosta viime vuosikymmeninä niin kiinnostavasti, että iltakahvikin jäähtyi ohessa. Ohjeen norsun syömisestä pala palata antoi Silvia Modigille hänen puolisonsa Meri Valkama, ei Merja Kyllönen. Ota yhteyttä: www.a-lehdet.fi/tyonhakijalle/ tulemyyntineuvottelijaksi tai soita rekry puhelimeemme puh. Kiinnostaako myynti neuvottelijan työ A-lehdissä. Hän pidättäytyy yhä tekemästä sotavertauksia koronaepidemiasta. 1987) on Imagen tuottaja, joka on tehnyt tätä numeroa kotitoimistossaan puolitoistavuotiaan lapsensa kanssa. @JuhaniKarila’n Ystävän muotokuva kirvoitti tunteita ja muistoja. Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo eivät olleet menossa komission vaan parlamentin päärakennukseen. Se on rakkautta, arvostusta, kohtaamista, välittämistä. 050 414 4330. 1982) on Helsingissä asuva toimittaja, joka kirjoitti tähän numeroon jutun Antti Häkkäsestä. Hauras, rakas aarre vaalittavaksi. Ystävyys voi jatkua läpi elämän, vaikka ei edes tavattaisi. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @TiinaAiraksinen Jatkoin lauantaileikkejä huhtikuun @imagelehti seuranani. Tekijöitä LAURA MYLLYMÄKI (s
Avaaja
”Varmaan kaikki ovat sitä mieltä jo, että taikakeinoa ei ole. Meillä ei voi olla yhtä haavia, jolla otettaisiin nämä erikokoiset pallot kiinni.. Olen käyttänyt sellaista vertausta, että lisääntymisen suhteen on monta palloa ilmassa – siis laajemmin ajateltuna kuin vain syntyvyyden tasolla. TOUKOKUU 2020 IMAGE 9 Paras keino lisääntymis käyttäytymisen ohjailemiseksi olisi tunnustaa erilaisia perhemuodostelmia, sanoo Lisääntymisen tulevaisuus hanketta johtava akatemia tutkija Mianna Meskus. Tutkijat, poliitikot ja kansalaiset ovat tuoneet esiin, ettei syitä syntyvyyden laskulle sitten vuoden 2010 vielä oikein tunneta. TeksTi oskari onninen kuva Timo pyykkö ”Nationalismi näkyy yhä suomalaisessa syntyvyyskeskustelussa” Mianna Meskus Etsitäänkö syntyvyyskeskustelussa taikakeinoa
Yksilön ja yhteiskunnan edun törmääminen on siksi kipukohta ja hankaluuden ydin. Millaista Suomen väestöpolitiikka on historiallisesti ollut. Ilmastohuolen kytköksistä lastenhankintaan ei ole vielä paljoa tutkimustietoa. On myös seurattava, millaista poliittista toimintaa tämä huoli saa aikaan ja miten nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa. FeministiseT näkökulmat kyseenalaistavat lainsäädännöllisiä rajoitteita ja kiinnittävät huomiomme siihen, keiden perheellistyminen on yhteiskunnassamme sallittavaa ja suotavaa ja millä ehdoin. Poliittinen huoli on ollut väestön määrästä ja laadusta, ja kun ajatellaan sadan vuoden aikaperspektiivillä, se ei ole kovinkaan kauan sitten. Tämän historian takia nykypäivän väestöpolitiikka on hankalassa välikädessä. Realismia on, että väestö on edelleen valtion vaurauden lähde. Miten nationalismi näkyy syntyvyyskeskustelussa. Jos spekuloidaan, niin ehkä sellainen, positiivista tuottava poliittinen mahdollisuus syntyvyyden ja ympäristön välillä on, että kuten nuoret ilmastoaktivistit kritisoivat, vaadittaisiin järeitä toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Ilmiön voi silti olettaa vahvistuvan. Lisääntyminen on siis monin tavoin irrottautunut ihmisen biologiasta ja jopa ruumiista. Miten ilmastonmuutos on näkynyt lisääntymispolitiikassa. Miten lisääntymiskäyttäytymistä voisi ohjailla. Esimerkiksi Venäjällä omille kansalaisille tarjottavia hedelmöityshoitoja on oikeutettu siltä pohjalta, että näin tuetaan etnisesti oikeanlaisina pidettyjen ihmisten lisääntymistä. Tulenarkuus näkyi jo edellisen pääministerin synnytystalkoopuheissa. Miten feminismin nousu julkisessa keskustelussa on vaikuttanut lisääntymispuheisiin. Voidaanko ajatella, että jos tätä huolta lievitettäisiin riittävän järeillä teoilla, se hellittäisi myös lasten saamiseen liittyviä huolia. Se oli pitkään avoimen pronatalistista. Se on monella lailla keskustelun ytimessä. Syntyvyyskeskusteluihin liittyy kaksinaismoralismia, jolla on pitkät historialliset juuret. Lisääntyminen on yhtäältä ja perustaltaan biologinen asia. Ympäristöhuolesta on puhuttu pidempään, mutta vielä on selvittämättä, miten se vaikuttaa konkreettisesti meidän tulevaisuusperspektiiviin. Pidetään tärkeänä, että väestönkasvua ja perheiden hyvinvointia tuetaan, mutta keinot ovat historiallisista syistä rajalliset. Ajatukset, että kansalaiset saavat itse päättää elämänmuodoistaan ja lisääntymiskäyttäytymisestään, ovat niin paljon vahvempia kuin ennen. 10 IMAGE TOUKOKUU 2020 avaaja Ympäristö huolesta on puhuttu pidempään, mutta vielä on selvittä mättä, miten se vaikuttaa konkreetti sesti meidän tulevaisuus perspektiiviin.” –?mianna meskus ” Mitä tarkoitat lisääntymisellä laajemmin ajateltuna. Jos me halutaan tukea ihmisten onnea ja hyvinvointia perhemuodostelmien kautta, meidän tulisi kyetä ajattelemaan niitä muodostelmia out of the box. Tai voi ajatella myös, että kaikessa pelottavuudessaan ja karmeudessaan tästä tulee monella tavalla herättelevä kevät, kun testataan liberaalidemokratian perusehtoja ja sitä, miten kansalaisten elämää voi säädellä. Suhtaudutaanko Suomessa väestöön epäpoliittisesti. ?. Onko kytkeytymistä jo tapahtunut vai onko keskustelu jämähtänyt yleisönosastomoraliteetteihin. Siihen liittyy tutkimuksellisia kysymyksiä, koska lainsäädäntö sallii ja teknologiat mahdollistavat erilaisia tapoja lisääntyä. Jos uusperheet, useamman aikuisen perheet, kissaperheet ja sateenkaariperheet ovat jo todellisuutta, varmasti on mahdollista hyväksyä erilaisia perhemuodostelmia nyt ja tulevaisuudessa. Puhua ja toimia positiivisen kautta, että Suomeen mahtuu monenlaisia ja monimuotoisia perheitä. On maita, joissa väestökriisiä taltutetaan avoimella pronatalistisella ja etnonationalistisella puheella. Jos syntyvyyden yleisestä laskusta ollaan huolissaan, eikö ole ristiriitaista olla samalla huolissaan maahanmuuttajien isoista perheistä tai näille perheille jaetuista sosiaalituista. Väestö on edelleen hallinnan väline, vaikka väestöpoliittisessa syntyvyyskeskustelussa nationalismi-kortti ei olekaan avoimesti käytössä. Toisaalta on tutkimuksen ja tilastojen tehtävä selvittää, pitääkö lopulta päätös olla hankkimatta lapsia ilmastohuolen vuoksi. Yhä ollaan huolissaan tietyistä väestöryhmistä ja näiden laskevasta syntyvyydestä. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila herättää pohtimaan, että jos valtiollista ohjausta olisi enemmän myös taltuttamisen nimissä, millä keinoin ja mitä siitä ajateltaisiin. Suomessa syntyvyyteen liittyvää nationalistista puhetta esiintyy varsinkin somessa ja tiettyjen poliittisten piirien toimesta. Meidän vanhempien sukupolvien täytyy tunnustaa ja ottaa vakavasti se huoli. Lisäksi se on henkilökohtainen ja kokemuksellinen asia sekä yhteiskuntapoliittinen asia, joka on moni tahoisempi kysymys kuin huoli syntyvyydestä ja puhe vauvakadosta ja romahduksesta. Mutta tuleeko jokin vasta-aalto sille individualismille
LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ lippu.fi #kansallisteatteri TULOSSA SYKSYLLÄ 2020 OHJAUS Anne Rautiainen ROOLEISSA Anna Airola, Kristiina Halttu, Katariina Kaitue, Aksa Korttila, Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Tuomas Nilsson, Annika Poijärvi, Karim Rapatti ja Janne Reinikainen Originally produced at The Old Vic, London by Daniel Sparrow, Neal Street Productions, The Old Vic Theatre Company, Dede Harris & DRB Productions
‡ Sisältää myös vuoden 1919 eduskuntavaaliohjelman. Arkistossa on yhteensä 163 kokoomuksen ohjelmaa. 1920 -luku‡ 1930 -luku 1940 -luku 1950 -luku 1960 -luku 1970 -luku 1980 -luku 1990 -luku 2000 -luku 2010 -luku 1920 -luku‡ 1930 -luku 1940 -luku 1950 -luku 1960 -luku 1970 -luku 1980 -luku 1990 -luku 2000 -luku 2010 -luku yksilönvapaus ja -vastuu muut teemat Suomi, itsenäisyys, nationalismi markkinatalous, kansantalous turvallisuus, maanpuolustus hyvinvointi, koulutus, työllisyys Eurooppa Teemat Maalaisliitto, Keskusta SKP SDP RKP Vihreät RKP SDP Keskusta Vihreät Perussuomalaiset data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. 8. 5. Lopulta 2010-luvun sanastossa esiin tulevat hyvinvointivaltioon, koulutukseen ja työhön liittyvät teemat. Tämä käy ilmi Poliittisten ohjelmien tietovaranto Pohtivan arkistosta, jonne on koottu suomalaisten puolueiden poliittisia ohjelmia 140 vuoden ajalta. eikä suotta: 1920–40-luvuilla kokoomuksen käyttämässä kielessä korostui puhe kansakunnasta ja sen turvallisuudesta. Nähtäväksi jää, mitä sanoja kokoomus tällä vuosikymmenellä käyttää. 9. 3. Vahva kandidaatti tähän on Antti Häkkänen, kirjoittaa Venla Pystynen artikkelissaan (s. 2. Kokoomuksen poliittisten ohjelmien avainsanat eri vuosikymmenillä 10 SANAA*, JOTKA ESIINTYVÄT KOKOOMUKSEN PUOLUE JA VAALIOHJELMISSA† KULLAKIN VUOSIKYMMENELLÄ KAIKKEIN USEIMMIN MUIHIN PUOLUEISIIN VERRATTUNA SUURET JA KESKISUURET EDUSKUNTAPUOLUEET Sa m an lai sin Er ila isi n Poliittisten ohjelmien sanaston perusteella kokoomusta eniten ja vähiten muistuttavat puolueet * Merkitykseltään samankaltaisten sanojen, kuten ”laki” ja ”laillinen”, esiintymät on laskettu yhteen. 6. 1950–70-luvuilla kokoomus ryhtyi puolustamaan markkinataloutta sekä talouskasvua, 1990–2000-luvuilla puolestaan Euroopan unionia. Puolueessa katseet ovat jo kääntyneet Petteri Orpon jälkeiseen aikaan: kokoomus tarvitsee pelastajan, joka vastaa puoluekentän pirstaloitumisen uhkaan. † Ei sisällä seurakuntavaalien vaaliohjelmia. 10. LÄ H D E: PO H TI VA – PO LI IT TI ST EN O H JE LM IE N TI ET O VA R A N TO DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI Kokoomuksen kieli muuttui Puolueen ohjelmista käy ilmi, millaista terminologiaa kokoomus on vuosikymmenten aikana käyttänyt. Sanoin kuvattu. Data Kohti tätä päivää Nimi on Kansallinen Kokoomus r.p. 4. kansallinen lainsäädäntö kansallinen koulutus, opetus, koulu, opettaja osake yksilö, yksilöllinen yksilö, yksilöllinen Eurooppa, EU vastuu, vastuullinen paremminvointivaltio kansa maa puolustaa kehittää yritys, yrittäjä, yrittäjyys turvallisuus kasvu rakennepolitiikka euro Suomi, suomalainen itsenäisyys voima, voimakas kansa huomio kansankapitalismi mahdollisuus, mahdollinen teesi sisämarkkinat yritys, yrittäjä, yrittäjyys matka, matkanjärjestäjä maa kansa vaalit mahdollisuus, mahdollinen aluepolitiikka yhteiskunta yhteiskunta kansallinen perhe hyvinvointi, hyvinvointiyhteiskunta voima, voimakas tehtävä vapaus, vapaa valtio valtio ihminen henkinen yksilö, yksilöllinen ihminen Eurooppa, EU oikeus, laki perintö isänmaa tehtävä kansalainen taloudellinen toimenpide vahvistaa työ työ turva mahdollisuus, mahdollinen oikeus, laki yritys, yrittäjä, yrittäjyys kilpailukyky jäsen turvallisuus alue tulevaisuus sivistys Itämeri, Suomenlahti kansallinen yksilö, yksilöllinen yksityinen politiikka tavoite mahdollisuus, mahdollinen tavoite Eurooppa, EU turvallisuus kansanaines valtio koti valtiontalous nuori henkinen ihminen jäsenmaa Suomi, suomalainen tulevaisuus ulkopolitiikka Kansallinen edistyspuolue Kansallinen edistyspuolue Kansallinen edistyspuolue Suomen kansanpuolue Suomen työväenpuolue IKL Maalaisliitto SKP SKDL Liberaalinen kansanpuolue rajaseututoiminta arvo, arvokas kansalainen kehitysalue turvata tulevaisuus Suomi, suomalainen mahdollisuus, mahdollinen koulutus, opetus, koulu, opettaja 1. 42–49). 7
Siksi valitsimme Ateneumin taidemuseon kanssa 11 tunnettua teosta, joiden kanssa ei tarvitse olla yksin. Katso osoitteesta apu.fi/taidekierros Untitled-2 1 31/03/2020 13.08. Taiteen kanssa et ole yksin Me Avussa haluamme vaikuttaa siihen, että nykyistä harvempi tuntisi itsensä yksinäiseksi. Matkalla hän törmää kiinnostaviin ihmisiin, jotka kertovat itselleen tärkeistä teoksista ja kokemuksistaan yksinäisyydestä. Nämä maalaukset näet nettikierroksella, jolla Kimmo Ohtonen kuljettaa katsojat maalausten äärelle
Silti useissa sokkotesteissä esimerkiksi Ranskan muilla alueilla valmistetut kuohuviinit eli crémantit ovat päihittäneet kuuluisat samppanjaserkkunsa. Tätä varten kehitettiin jopa erityinen laite: samppanjavispilä. Sen voi myös tarjoilla astetta lämpimämpänä kuin valkoiset serkkunsa. Muutama vuosi sitten kuuluisa valmistaja Taittinger alkoikin istuttaa viiniköynnöksiä Etelä-Englantiin. Komeasti poksautettua korkkia on mahdotonta tunkea tiiviisti takaisin pulloon, ja ilman sitä kuohuviinistä häviää pian kuohu. Nimitys kertoo, että viini on viljelty Champagnen alueella Ranskassa. Puolet jäitä ja puolet vettä sisältävässä viininjäähdyttimessä (tai esimerkiksi ämpärissä) sopiva viilennys tapahtuu sen sijaan jo 20 minuutissa. Poks! K U UK AU DEN HÄR PÄ K E TISKAAJ AN Kapeita kuohuviinilaseja on hankala pestä tavallisella tiskiharjalla, mutta niitä ei saisi laittaa astianpesu koneeseenkaan. Champagnen alueen maaperä ja ilmasto sopivat hyvin samppanjan viljelyyn, mutta eivät pitkään. Onko se sitten maailman parasta. 14 IMAGE TOUKOKUU 2020 14 IMAGE TOUKOKUU 2020 ruoka E i epäilystäkään, kuohuviini on juomista juhlavin. Satojen vuosien ajan niitä pidettiin virheenä viinissä. Avatun kuohuviinipullon säilyttäminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin punatai valkoviinin. Kuiva roseekuohuviini on usein hyvä valinta, jos pöydässä on monenlaista syötävää. Koska kuohuviiniä ei arvostettu, sen historiaa ei tunneta tarkkaan. Sillä saattoi sekoittaa ikävät kuplat lasistaan pois. Viinikellarien työntekijät käyttivätkin kasvosuojusta, joka muistutti miekkailusilmikkoa. Kaikki kuohuviini ei ole samppanjaa, mutta kaikki samppanja on kuohuviiniä. Tuolloin munkki Dom Pérignon kehitti ja myi kuohuviinejä Ranskassa. Poks vain, ja arki muuttuu muuksi. Aivan aluksi kuplat olivat käymisprosessissa syntynyt vahinko. Vanhimmat jälkipolville säilyneet muistiinpanot ovat 1700-luvulta. Sitä ennen liiaksi käyneet pullot räjähtelivät usein oikukkaasti itsestään. Joku pullo sopii buffettiin tai piknikille, toinen ruokajuomaksi, kolmas maisteltavaksi sellaisenaan. Moni kuuluisa samppanjatalo joutuu jo muutamien vuosikymmenien päästä siirtymään valkoviinin viljelyyn, kun ilmasto lämpenee. Pullonsuuhun varsi alaspäin työnnetty hopeatai teräslusikka kuitenkin pelastaa valtaosan kuplista seuraavaan päivään, jos pulloa säilytetään jääkaapissa. Kyllä ja ei. Kaikki maailman samppanja on siis peräisin suunnilleen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kokoiselta alueelta. On totta, että suurin osa samppanjasta on hyvin laadukasta. Kuohuviinejä on monenlaisia. Hänkin yritti päästä häiritsevistä kuplista eroon, kuten kaikki tuohon aikaan. Kuohuviinin olemus tiivistyy yhteen asiaan: viinin sisältämään hiilidioksidiin eli käytännössä pieniin kupliin. Jääkaapissa kuohuviini viilenee sopivaan tarjoilulämpötilaan muutamassa tunnissa. Ratkaisu on erityi sesti viinilasien pesemistä varten suunniteltu Pulltexharja. Siinä on pitkä, pehmeä ja minkä tahansa lasin muotoon taipuva harjaosa. Viinilasinpesuharja Pulltex Ceestashop, 13 e PÄIVÄUNI. Kuohuviinin teollinen tuotanto pääsi käyntiin vasta, kun pullotetun viinin sokerimäärä opittiin 1800-luvulla mittaamaan tarkasti
Lisää sitten loppu kuohuviini, säilykepersikat liemineen, suola ja sitruunamehu tehosekoittimeen tai blenderiin. Juo. Ensinnäkin: se riippuu tietysti alueesta. Kaikenlainen ruoka ei sovi kuljetettavaksi. Jos asuisin Etelä-Helsingissä, testaisin mielelläni vaikka ravintola Pennyn luuydinpastaa, mutta tällä kertaa kuljetusalueen rajaus osuu itäiseen kantakaupunkiin. Voit halutessasi lisätä muotteihin myös esimerkiksi syötäviä kukkia tai pakastevadelmia. 1. Tuon kategorian paras paikka Helsingissä on vallilalaisravintola Mashiro. Aasialainen ruoka soveltuu tarkoitukseen hieman paremmin, ja erityisen hyvin kuljetettavaksi sopii japanilainen kotiruoka. Silti palvelut ovat tulleet jäädäkseen. Riisikulhojen mukana tarjoillaan wasabia ja soijakastiketta, ja niitä kannattaa käyttää, muuten makuyhdistelmä jää vajaaksi. Mashirossakaan raaka-aineita ei paisteta, eikä keittiössä käytetä ollenkaan öljyä. Älä tarjoile bellini-mehujäitä lapsille, sillä alkoholi ei häviä pakastettaessa. Sekoita tasaiseksi. Mutta mikä sitten on vaikkapa Woltin paras ravintola. Klassikkodrinkki muuttui aikuisten mehujääksi. ARVIO TOUKOKUUN RESEPTI R uoka-alalla on jo pitkään ennustettu, että kotiinkuljetuksen suosio tulee kasvamaan. Pelkästään take awayta varten suunnitellut ”cloud kitchenit” ovat yleistyneet maailmalla. Kippis! Pitkää ikää meille kaikille, ravintolat mukaan lukien. Bellini-mehujäät 1 piccolopullo kuohuviiniä 1 prk säilykepersikoita sokeriliemessä 2 tl sitruunamehua Ripaus suolaa Halutessasi syötäviä kukkia tai pakastevadelmia koristeluun Bellini-mehujäät KUVAT TIMO PYYKKÖ. Niistä suosittelen kokeilemaan erityisesti lohi-aburionia tai lohi-zukedonia. Alan työehdot ovat epäselviä. Mashiro Mäkelänkatu 22 Take away & kotiinkuljetus eri palveluissa Pääruuat 12,50–16,60 e Japanilaista lohtua Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, jolla on kauhea ikävä baariin. Paistetun kalan rapea pinta ei ole rapea pitkään, ja paraskin napolilainen pizza muuttuu jo muutaman kilometrin matkalla kostean veltoksi lerpuksi. Jäädytä mehujäitä pakastimessa yön yli. Suomessa ruokalähettifirmat ovat vielä melko uusi asia, ja niihin liittyy erilaisia ongelmia. IMAGE TOUKOKUU 2020 15 ruoka Ravintolat siirtyivät joukolla noutoruokaan. Ohjeesta syntyy noin kuusi mehujäätä, hieman muottien koosta riippuen. Pidä muottia muutama sekunti lämpimässä vedessä, niin mehujää irtoaa helposti. Koronavirusepidemia pakotti ravintolat siirtymään tulevaisuuteen nopeammin kuin kukaan arvasi. Työntekijöiden on vaikea päästä säällisille tienesteille. Kaada piccolopullosta itsellesi lasiin noin puoli desiä kuohuviiniä. Kokonaisuus on kuitenkin yksinkertaisuudessaan niin maukas ja toimiva, että sen kanssa kannattaa kaataa itselleen lasillinen kuohuviiniä. Kala, riisi ja muutama mauste eivät ehkä kuulosta kovin erityiseltä aterialta. Japanilainen kotiruoka on perinteisesti yksinkertaista ja astetta terveellisempää kuin suomalainen. Zukedon-annoksessa lohi on graavia, inkiväärisoijakastikkeessa marinoitua. Paikan juttu ovat donburit eli kulhoista tarjottavat ruoat, joiden täytteet on aseteltu riisikeon päälle. Niiden riisi on kosteaa ja maukasta, ja päälle koottu kala mehevää. Aborionissa kala taas on liekitetty kevyesti pinnalta. Muutamat ovat nopeasti jo kehittäneet uusia liikeideoita: Sasu Laukkasen pyörittämä fine dining -ravintola Ora muuttui maaliskuussa take away -sushipaikaksi ja neljän tähden Finnjävel alkoi toimittaa kotiin lindströminpihvejä. Vallilassa sijaitseva Mashiro on siinä omaa luokkaansa. On syytä toivoa, että poliitikot pian määrittävät alalle selkeämmät säännöt. 3. Kaada neste mehujäämuotteihin. Kevään piristävin karanteeniherkku syntyy tietysti säilykkeistä. 2
Kriisi on näyttänyt, että neljän tai viiden hengen porukka tarvitsee lopulta enemmän tilaa kuin vaikkapa Helsingin kantakaupungin kaksion. En kuitenkaan usko, että hinnat laskevat maanlaajuisesti 5–10 prosenttia enempää. Viime vuosina tilanne on parantunut, mutta 1990-luvun lopulta 2010-luvulle ei rakennettu niin paljon kuin olisi pitänyt. Muuttuneen taloustilanteen vuoksi asuntokauppamäärät ja sitä mukaa hinnat sukeltavat koko maassa. 90-luvun suuressa lamassa esimerkiksi Kallion asuntojen arvosta saattoi kadota 30 prosenttia.”. Poikkeustilan aikana ja heti sen jälkeen tehdyt asuntokaupat voivat pudota 30–50 prosenttia. Ihmiset oivaltavat, että asuminen voi olla paitsi edullisempaa myös laadukkaampaa pienemmillä paikkakunnilla. Mielestäni asuntokupla on osin harhaanjohtava nimityskin siksi, että kasvukeskusten korkea hintataso johtuu markkinatilanteesta: siitä, ettei asuntoja vain ole tarpeeksi. Se on paljon helpompaa, kun ihmiset tunnetaan nimeltä ja yksilöinä.” Matti Harjuniemi, Rakennusliiton puheenjohtaja Olen eri mieltä. Rajoituksilla on pitkät jäljet: vuoden 2008 finanssikriisikin näkyy asuntomarkkinoilla yhä. Nytkin asuntokauppa varmasti hiljenee tilapäisesti, kun ihmiset ovat varovaisia ja talous sakkaa, mutta en usko asuntojen hintojen Helsingissä putoavan kuin tyyliin 5–10 prosenttia. Joka työssä tai työpaikalla ei ole välttämätöntä olla jatkuvasti fyysisesti läsnä, vaan voi tehdä etätöitä ja käyttää digiyhteyksiä tapaamisiin. Kauppamäärät vähenevät siksikin, että myyjät eivät alkuun hyväksy hintojen alenemista ja ostotarjouksia.” Anne Viita, Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Pitkällä aikavälillä sanoisin, että kyllä – ja tämä näkyy toivottavasti paikoin kohtuuttomiksi karanneissa vuokrissa. 16 IMAGE TOUKOKUU 2020 nyt Koronakriisi puhkaisee kasvukeskusten asuntokuplan TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUUKAUDEN VÄITE Juhana Brotherus, Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti: Väite ei mielestäni pidä paikkaansa sikäli, ettei kasvukeskuksissa ole varsinaista asuntokuplaa – eikä kriisin tuoma muutos toisaalta iske vain kasvukeskuksiin. Itse olen ihastunut siihen, miten pienet paikkakunnat pystyvät hoitamaan iäkkäämpien asukkaiden asioita ja olemaan heidän apunaan
Paitsi että ei keskustella. Salomaa on ennenkin ollut eri mieltä viranomaisten kanssa. Saariston löytynyt herruus. ”Minkä verran tosipohjaista aineista näyttäisi olevan näissä epäilyissä, joiden mukaan koronavirus olisi lähtöisin kiinalaisesta laboratoriosta?” kysyy toimittaja. Salomaa palasi vielä muutaman päivän kuluttua uudestaan asiaan Suomen Kuvalehdessä. Tavoitteena oli liittää meri ja saaristo paremmin Manner-Helsinkiin. Tosiasiassa senaattorin levittämä salaliittoteoria on useaan kertaan kumottu. Salomaa mainitsee myös republikaanien senaattorin Tom Cottonin, joka on pitänyt asiaa esillä Yhdysvalloissa. Jotkin pienemmät saaret ovat yksityisiä, eikä veneellä voi ajaa liian läheltä asumusta. Kaupungin Merellinen strategia 2030 kannustaa yrittäjiä toteuttamaan uskaliasta arkkitehtuuria, uusia saunoja, majoitusta, vesiurheilua ja tapahtumia. toisinkin voisi olla. Pitkästä aikaa maailmalla on yhteinen uhka, jonka vuoksi media on kevään kynnyksellä vaipunut uutiskiimaan. Ajateltiin, ettei kaupunkilaisten tarvitse lähteä maalle asti rentoutumaan. Dosentti, oletko aivan varma. Nyt saariston kehittämiselle on intoa, sillä saaret houkuttelevat matkailijoita Helsinkiin. Kaupunki omistaa osan saarista ja puolustusvoimat osan. Vuonna 2014 hän väitti Suomen Kuvalehdessä, että Suomen ilmatilaa olivat loukanneet aivan uudentyyppiset Venäjän hävittäjät. Tiedeyhteisö katsoo varsin yksimielisesti, että koronavirus on peräisin villieläimistä. Lonnaan suunniteltiin uurnahautausmaa ja Mustikkamaalle kansanpuisto, jossa olisi kansantanssia ja urheilua. Lähteenä on käytetty Pertti Mustosen teosta Kaupungin sielua etsimässä (2010, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto). Silloisen Helsingin rannat -projektin johto pettyi huomatessaan saariston eturyhmien olevan niin vahvoja, ettei pienimpiäkään muutoksia saatu tehtyä. Koronavirus on tuonut poikkeuksellista virettä viime kuukausien uutisiin. Kaupungin tiivistyessä lähiluontoa pitää hakea mereltä. Virastojen välillä oli haluttomuutta kehittää saaria. Kysymys on esitetty Ykkösaamussa konditionaalissa. ”Me löimme päätämme kiveen jokaisessa yksityiskohdassa”, sanoi kaavoittaja Matti Visanti Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston historiikissa. Silloin hän ilmoitti, että hänen lähteenään on Nato-maan sotilastiedustelun edustaja. Suomenlinnan maailmanperintöstatukseen vedoten Suomenlinnan hoitokunta halusi koko linnoituspiirin alueen saarten jäävän koskemattomiksi. Yksityiset tontinomistajat Itä-Helsingissä torppasivat tuolloin paikallisen saariston kehittämisen. Rajavartiolaitos kiisti Salomaan tiedot: sen mukaan hävittäjien sotilaskoneiden tyypissä ei ollut epäselvyyttä. Hänen mukaansa amerikkalaisessa tiedeyhteisössä aiheesta kuitenkin keskustellaan. Näin on toiminut myös Yle. Lisäksi yhdistykset, seurakuntayhtymä ja Suomenlinnan hoitokunta hallinnoivat useita saaria. Haaveena on, että saaristoon pääsee tulevaisuudessa yhtä helposti kuin ratikalla kaupunginosasta toiseen. 1990-luvulla kaupunki yritti ottaa saaret haltuunsa kaavoituksen avulla. Salomaa vastaa, että varsinaisia lääketieteellisiä todisteita ei ole olemassa, vielä. IMAGE TOUKOKUU 2020 17 TEKSTI SUSANNA LUIKKU TEKSTI ANNALIINA NIITAMO KUVITUS ANNI SAIRIO TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI TOISINKIN VOISI OLLA Kaupunkilaiset ovat päässeet virkistymään yhä useammalla Helsingin edustan saarella. Vasikkasaari avattiin vuonna 2019, Isosaari vuonna 2017 ja Vallisaari vuonna 2016. FIKTIOLAATIKKO. Saaristo on hallinnollinen sillisalaatti. Huuma on ollut jopa niin kokonaisvaltaista, että jotkut tiedotusvälineet ovat katsoneet parhaaksi uutisoida huhuja. Helmikuun lopussa Yle haastatteli sotahistorian dosentti Markku Salomaata siitä, voisiko koronavirus olla lähtöisin sotilaslaboratoriosta
Selja Ahava, Heini Junkkaala, Juha Hurme, Juha Jokela). Karanteeniteatterin omaan ohjelmistoon kuuluu huhtikuussa muun muassa valtakunnallisen monologipalkinnon voittanut Pinja Hahtolan Eino Leinon eksät. Monologit ovat saaneet ensi-iltansa vuonna 2018. Monologin tekijöille korona-karanteeni voisi olla parhaimmillaan kulta-aikaa. ANTTI HOLMA Tehokkainta lääkettä korona-ahdistukseen on Antti Holma ja esimerkiksi Youtubesta löytyvä ASMR Koronaohjeita, joka keräsi ilmestyttyään viikossa yli 100 000 kuuntelijaa. Metsänpeittoa streamina MERIHEINI LUOTO KU VA T: SA M PP A ER K K IL Ä , A -L EH D ET ,. Tapiola Sinfonietta ja Yle Radio 1 tarjoilevat 17. huhtikuuta raikkaita sointimaisemia, kun ääneen pääsevät nuoret säveltäjälahjakkuudet Heta Aho, Meriheini Luoto sekä laaja-alaisuudestaan tunnettu Juhani Nuorvala. Teatteri Totin vaginamonologit löytyvät verkossa toimivasta viittomakielisestä kirjastosta, tosin ilman tekstitystä. Toiset yrittivät löytää selviytymiskeinoja hankalien aikojen yli: Turun kaupunginteatteri perusti somenäyttämön ja jyväskyläläinen Teatterikone siirsi esityksensä ikkunoiden taakse. Mutsi puolestaan ottaa Skaips-komferemssin työpaikalle, jossa arvellaan koronaa demareiden keksinnöksi. Osa teattereista sulki ovensa ja lomautti henkilökuntansa jo maaliskuun puolivälissä. Aho on rakentanut laulusarjastaan dramaturgisen kokonaisuuden, jota kannattelee runojen puhujan ja orkesterin vuoropuhelu. Brittiläinen National Theatre avasi tallennearkistonsa, ja heavyuserit voivat katsoa uuden esityksen joka torstai tai siirtyä Yle Areenasta löytyvään kotimaiseen radiodraamaan. Ahon ja Nuorvalan teokset esitetään ensi kertaa orkesteriversioina. Konsertti pyritään esittämään suoratoistona Tapiola Sinfoniettan internet-sivuilla sekä Yle Radio 1 -kanavalla perjantaina 17.4.2020. fi/concert/metsanpeitto/. Luodon Metsänpeitto muuntuu ja hengittää eri esityksissä teknologisin tehokeinoin. Tenori-kapellimestari Taavi Oramon johdolla kuullaan Ahon Kolme laulua Edith Södergranin teksteihin (2016), Nuorvalan orkesterivariaatiot ”Ex Bene Quondam” (Varjojen linnake, 2017) sekä Luodon Metsänpeitto-teos (2017–). Nuorvalan ”linnakkeen” perusta taas rakentuu keskiaikaisten piae cantiones -laulujen pohjalle. Tässä muutama tärppi verkosta löytyvistä monologeista: TUOLI& VAGINA-MONOLOGIT Verkossa toimivan Kamariteatterin sivuilta löytyy sarja Tuoli-monologeja, joiden tekstit on tilattu tunnetuilta suomalaisilta näytelmäkirjailijoilta (mm. Paras tapa tukea teattereita on kuitenkin hankkia lippu tai lahjakortti tuleviin esityksiin ensi syksylle. KARANTEENITEATTERI Näyttelijä Tatu Mönttinen perusti karanteeniteatterin, joka kerää kootusti tietoa striimattavista kotimaisista esityksistä. Lisätietoja osoitteessa www.tapiolasinfonietta. SOHVATEATTERIA TEKSTI LAURA AIROLA TEKSTI NUPPU KOIVISTO COVID-19-pandemia on vaikuttanut konserttikevääseen dramaattisesti, mutta onneksi saatavilla on edelleen suoratoistoesityksiä. 18 IMAGE TOUKOKUU 2020 nyt MUSIIKKI Korona tyhjensi esitystaiteiden ammattilaisten kalenterit kertarysäyksellä. Neljän vuoden takaiset Sande ja SuviTuuli viihdyttävät edelleen, jos podcastit Auta Antti ja Radio Sodoma on kuunneltu jo moneen kertaan
Edelleen muistutan et parranajo ja kakkokset eteläsiiven pikkuveskis. Missä se Calebin uus välikausitakki on. Oliks se sellanen babyblue. Mimmit sijottaa suositteli et etätöissäki kannattaa käyttää jakkupukuu ni tilasin & Other Storiesilta kolme express-kotiinkuljetuksella. Lähetit tais plimplottaa meidän ovikellosta patterit loppuun, pitäiskö wolttaa Clasulta uudet. Sori. IMAGE TOUKOKUU 2020 19 Se lipsahti. Joo jos lupaat ettei mun tartte kattoo Tiger Kingii loppuun. Ei viittis viedä sitä ulos taas tossa vanhassa, jengi luulee et meidät on lomautettu. Joo done. Online hotjooga MUISTITKO KAURAMAIDON. Voidaaks hakee Business Finlandilta kriisirahaa sun toiminimellä mut mun kotipanimon juokseviin kuluihin. En pysty kattoo mitään inhoittavaa. Miro saatto luulla sitä nenäliinaks sillo ku ryypättii meillä ku olit tyttöjen spa-viikonlopussa. Vaikka. TEKSTI LAURA AIROLA TEKSTI NUPPU KOIVISTO Eiiiiih tajusin et jos tää koronahomma kestää kesäkuuhun asti ni tarkottaaks se sitä et meidän tunnelukkokurssi St Georgessa peruuntuu. Pariskunta on siirtynyt vapaaehtoisiin etätöihin ja kirjoittaa kriisirahahakemusta Business Finlandille. Muuten sitku toi sun onlinehotjooga vihdoin loppuu ni voidaaks ryypätä taas. Se ois kyllä tosi iso harm i.. Liittyyks tää siihen sun ja Timon shamaanijuttuun ja eiks teidän pitäny olla näkemättä nyt ku on tää social distancing. Nyt ku ollaan molemmat koko ajan etätöissä ja Freskaa ei voi ottaa (koska varma korona) ni pitäiskö sopii jotkut vessansiivousvuoro t. Muutenki hyvä tukee pienyrittäjii nyt ku niil on vaikeeta blaa blaa blaa korona. <3 Hyi helvetti, yläkerran riskiryhmäläinen yritti väkisinkätellä roskakatoksella. Ikävä Gilmore Girlssii. Mut kulta mitä toi verennäkönen on jääkaapissa
Dokumentissa Bryk touhuaa perheensä kanssa, viettää pitkiä aikoja erämaatilallaan Lapissa, kahmii palkintoja maailmalla, elelee tyystin omassa aikakäsityksessään sekä luo ja kokoaa ihmeellisiä keraamisia näkyjä. Puheenvuoroissa korostuu kontrasti Brykin hiljaisen ja siron olemuksen sekä kunnianhimoisten, suurten teosten välillä. Brykiä pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä modernin keramiikkataiteen uudistajista. Kokonaisuuteen sisältyy teoksia Arina Baranovalta, Hanna Hyyltä, Ville Kalliolta, Janne Kärkkäiseltä, Eeva Lietoselta ja Ristomatti Myllylahdelta sekä Kim Modigin teksti. Mary Reid Kelleyn ja Patrick Kelleyn videoteokset ovat poikkeuksellisesti katsottavissa ilman salasanaa osoitteessa maryreidkelley.com/ theater/. Yehia Eweisin ja Laura Kokkosen ohjaamassa dokumentissa itse Brykiä enemmän äänessä ovat tämän läheiset ja asiantuntijat, jotka jakavat omia muistojaan ja mielikuviaan hänestä. On kiehtovaa seurata Brykin ilmaisun kehittymistä alkuvaiheen naiiveiksikin kutsutuista, suhteellisen pienikokoisista, yksiosaisista ja värikkäistä kasvi-, eläinja satuaiheisista keramiikkateoksista jopa kymmenistä tuhansista pienistä elementeistä koostuviin, kooltaan valtaviin ja muodoiltaan lähes abstrakteiksi muuttuviin monumentaaliteoksiin, kuten Kaupunki auringossa (1975) Helsingin kaupungintalossa sekä Jäävirta (1987–1991) tasavallan presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä. Dokumentti Rut Bryk: Perhosen kosketus on katsottavissa EMMAn sivuilla osoitteessa emmamuseum.fi/katso-rut-bryk-perhosen-kosketus-dokumentti-emman-sivuilla/. TEKSTI SANNA LIPPONEN KU VA : H A N N A H YY , M A A R IA W IR K K A LA. Sakari Tervon online projekti Jazz Factory on ladattavissa osoitteessa sakaritervo.com/jazz_ factory.pdf. Kielipelit sekä tiheät viittaukset historiaan, kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin ovat läsnä myös teosnimissä: The Thong of Dionysus (2015), The Syphilis of Sisyphus (2011), You Make Me Iliad (2010) ja Sadie, the Saddest Sadist (2009). Vielä 80-vuotiaana hän koki maailman olevan täynnä ihmeitä ja erityisiä asioita.” Espoon modernin taiteen museon EMMAn tuottama ja sen sivuilla katsottavissa oleva dokumentti Rut Bryk: Perhosen kosketus on inspiroiva ja lämminhenkinen katsaus keramiikkataiteilija Rut Brykin (1916–1999) elämään ja uraan. 20 IMAGE TOUKOKUU 2020 nyt KUVATAIDE ”Rut Bryk oli ihminen, jota aika ei koskettanut. Mary Reid Kelleyn ja Patrick Kelleyn videoteokset ovat sekä verbaalisesti että visuaalisesti omaleimaisia. Lisäksi ne välittävät kuvaa määrätietoisesta ja omaehtoisesta taiteilijasta, jonka monipuolinen tuotanto käsittää keramiikkataiteen lisäksi muun muassa graafista suunnittelua, yksinkertaisempia geometrisia ja värikkäitä keraamisia esineitä sekä monille tutut Seita-kankaat ja Winterreise-kuvitukset hänen puolisonsa, Tapio Wirkkalan, suunnittelemiin posliiniastioihin. Mustavalkoisten, sarjakuvamaisten hahmojen tarinat ovat usein tuttuja mutta raikkaalla ja hulvattomalla tavalla uusiksi tulkittuja. Hänen uusin online-projektinsa on pdf-muotoinen Jazz Factory. Näyttely pdf-muodossa Se kreisimpi kaanon Intohimona keramiikka Monet taiteilijat, galleriat ja museot jakavat netissä kuvia ja videoita näyttelyistään ja teoksistaan, mutta taiteilija Sakari Tervo julkaisee kuratoituja teoskokonaisuuksia nimenomaan netissä
Haluavat eristää Uudenmaan niin, ettei täältä saa poistua. Skåål! – Öisin yritän hikoilla ja pelätä, ovatko eristyksissä elävät maalaiset koronaviruksen voittajia. Naurahdan, vakavasta tilanteesta huolimatta, miksi kukaan haluaisi poistua Uudeltamaalta. – Pandemia muuttaa maailmaamme ja sitten taas ei. Ovatko tämän jälkeen pystyssä vain ne, jotka seisoivat pelloilla ja metsissä yksin, kilometrien päässä toisistaan, ja jäljellä vain yksi media, Maaseudun tulevaisuus, jonka omistajat juovat halpaa olutta onnitellessaan toisiaan erinomaisesta nimestä. Kellarissanikaan nyrkkeilypallo ei enää heilu, kuuntelen siellä sikareita poltellen The Eaglesin tuotantoa alusta loppuun ja kirjoitan kirjeitä entiselle itselleni. Naurahdan, vakavasta tilanteesta huolimatta, ja ajattelen, että Sanna Marinista tulen saamaan hyvän lisän Helsinki-tiimiini sitten, kun Sannuliini haluaa edetä urallaan kunniahimoisemmin. IMAGE TOUKOKUU 2020 21 TEKSTI SANNA LIPPONEN Ennen jokapäiväistä tiedotustilaisuutta katselen mietteissäni Helsinki-logoa. Paitsi että lauseeni ovat muuttuneet aforistisimmiksi, niihin on tullut ihanaa isällisyyttä, jota lemmiskelisin, jos itse olisin lause. Oh well! – Kiitos Sirpa Paatero, kiitos Kiina. Vastaan kirjoittamalla ”Kiitos!”, joka häviää heti. Mitä tekemistä kenelläkään on Uudellamaalla, jos ravintolat ovat täällä kiinni. – Kukaan ei sure slam poetry -esittäjää, joka sai karanteenista syyn valittaa, ettei keikoilla käy edelleenkään kukaan. – Kriiseissä on se jännittävä seuraus, että meistä kaikista tulee presidentillisiä. Näin alkaa hiljaisten viinintuntijoiden vallankumous ja itsenäistyminen. Asetusten mukaan ongelmani häviävät heti, kun olen ne applikaatioon kirjoittanut. – Terapiani siirtynyt SnapChatiin. Militantit vegaanitkin ovat heidän edessään joko hiljaa tai vaativat perusoikeuksiensa nopeatahtisempaa kumoamista. Sitten ymmärrän, että Uudenmaan ohella myös ravintolat suljetaan. Uusi terapeuttini Maaret vastaa purkauksiini emojeilla. Se näyttää aivan rumahkolta laivalta, ja riippuu katsojasta ja tämän synnyinpaikasta, onko laiva piirretty hetki ennen uppoamista, hetki ennen kuin kaikki muut laivat ovat kadonneet maailman parhaan ja toimivimman laivan ympäriltä vai hetki ennen kuin miehistö on kadonnut laivasta. Ensin oma raja, sitten Helsingin oma valtio. – Kuinka helppo perusoikeuksien yli onkaan kävellä, kun kävely suoritetaan sievillä, halvanoloisilla kävelykengillä, kokoa 36–41! Naisten johtama vasemmistohallitus sai vihdoin tehdä sen, mistä niin monet miehet olivat turhaan haaveilleet. – Ihmetellyt kustannustoimittajani hiljaisuutta, kunnes näen Le Mondessa kuvan humalaisesta suomalaisnaisesta, joka on ”Charles de Gaulle-lentokentän törkein ja ylimielisin koditon”. KU VA : JE TR O ST R AV ÉN AFORISMEJ A HESASTA AND AJATUKSIA. Niin paljon hetkiä, niin vähän jotain muuta! – Pääministeri soitti. Anni: ”Miten polkupyörät muuten edes toimivat, kun niissä ei ole bensatankkia?” – Kaupungin sisäisessä videokokouksessa emme pysty katsomaan tietokoneidemme kameroita ja toisiamme silmiin, koska olemme liian kiusaantuneita myöntääksemme, kuinka turhia 90 prosenttia kokouksista on, ja 75 prosenttia henkilökunnasta
Neljä kirjoittajaa kertoo, mitä.. Siitä voi seurata myös hyvää. 22 IMAGE TOUKOKUU 2020 Vi ik ko ja , ku uk au si a Korona pisti yhteiskunnat kerralla lukkoon
On vain työaikaa. Minulla ei ole työpaikkaa, vaan työpaikkani on kotona. Inhimillisen sivistyksen mitta on kyky luopua, hylätä, perua ja pettyä. Traagikko ottaa elämän vakavasti. Paljon riskejä. TOUKOKUU 2020 IMAGE 23 O len tänäänkin yksin kotona. Surua. Katteetonta toiveikkuutta ei voi olla siellä, missä sitä ei ole, mutta siellä on muuta merkityksellisyyttä. Tämä todellisuus pakottaa minutkin nöyrtymään elämän arvaamattomuuden edessä ja sietämään epävarmuutta, epämukavuutta, valinnanvapauden supistumista, mielihalujen ja nautintojen rajoituksia ja monien aiemmin itsestäänselvyyksinä pitämieni etuoikeuksien kieltämistä. K irjoitan tätä ennen kuin kukaan riskiryhmään kuuluvista läheisistäni on sairastunut tai ennen kuin työni ja rahani ovat loppuneet. Osaan olla yksin. Kuolemanpelkoa. Tämä ei ole vapaaehtoista karanteenia eikä tilapäistä etätyötä. Olen vasta alussa. Millaiseen tulevaisuuteen ne siirtäisin. Epätoivoa. Maailma ei saa palata entiseen asentoonsa. Todellisuuspakoisuus ei ole ratkaisu. Tämä on kurinpalautus. Ainoa ratkaisu on todellisuushakuisuus. Teen samaa mitä aina ennenkin: työtäni yksin kotona. Ei kuukausipalkkaa. Korkealta putoaminen ei ehkä olekaan katastrofi. On pakko oppia kestämään turvattomuutta, hätää ja kauhua. Minulla ei ole työnantajaa, on vain toimeksiantajia. Tulisin toimeen niin paljon vähemmälläkin, ja pian se voi olla todellisuutta. Olen jo nähnyt Bergenin Kompastuskivet ja Berliinin kolumbaariot. Onnellisuuteni ei voi olla kiinni siitä mitä saan ja voin tehdä, koska minulla on ollut siihen varaa. Ei työtovereita joihin pitää sosiaalista etäisyyttä. Ei työsuhdetta josta minut voisi lomauttaa tai irtisanoa. Kuolemaa. En silti toivo, että maailma palaa entiseen asentoonsa. Menetyksiä. Kotona. Sitten rajansa sulki Norja, jonne minun piti lentää huhtikuun alussa ja uudestaan toukokuussa. Yksinäisyyttä. Yhtäkkiä nämä hautausmaakirjan kirjoittamiseen liittyneet matkat eivät tunnukaan kovin tärkeiltä, enkä nyt osaa ajatellakaan, että jaksaisin yrittää siirtää niitä tai muita matkojani tuonnemmaksi. Luopumisen tärkeydestä Katriina Huttunen TeksTi iida sofia hirvonen, Katriina huttunen, juha itKonen ja antti nylén kuvaT antti vettenranta, timo pyyKKö, jirina alanKo ja hannes paananen. Yleishuolestumisen ja orastavan ahdistuksen lisäksi koronaviruspandemia on tähän mennessä aiheuttanut minulle vain hyvinvoivalle länsimaiselle eliitille tyypillisiä kuvottavan häpeällisiä luksusongelmia: peruuntuvia lentoja laivamatkoja, peruuntuvia hotellihuoneita, lisää peruuntuvia lentomatkoja, lisää peruuntuvia hotellihuoneita. En tarvitse kaikkea sitä, mihin minulla on ollut varaa. Ehdin käydä vuoden 2019 alussa kolme kertaa Tukholmassa ja maaliskuussa Kööpenhaminassa, muutamaa päivää ennen kuin Tanska sulki rajansa
Heti kun nukkuja avaa silmänsä ja tajuaa sittenkin elävänsä todellisuudessa, on uni – tai painajainen – poissa. Se siitä. Ja kaikkien verhojen ja lavasteiden takana todellisuudella on ristin muoto. Lehdet ja media käsittelevät vain yhtä kuninkaallisesti nimettyä mikroskooppista oliota. ”Sillä paluuta entiseen ei ole.” Trokeepoljentoinen lause on kaikkien ilmastoahdistuneiden lohtufraasi. Kaikki muu puhe on lakannut. Hän sanoi, että vuosikymmeniä kestänyt neuvostovalta kukistui hetkessä, koska virolaiset eivät olleet koko aikana ”sitoutuneet” siihen. Todellisuuden vuoro Antti Nylén. This is the end, beautiful friend, the end. Samanlaisuuden, lajikumppanuuden vuoksi. Minusta tuntuu, että seistessään vessapaperipaaleineen pitkässä kassajonossa korona-apokalypsin paljastuttua on suomalainen kuluttaja jo henkisesti luopunut koko tästä loputtoman runsauden, ympärivuorokautisen saatavuuden, nopean tyydytyksen maailmasta, joka vihdoin valmistui, kun maailman kauppaja tuotanto-olot onnistuttiin virittämään niin optimaalisiksi, että pienikin muutos johtaa koko rakennelman sortumiseen. Kirjoittaessani tätä tilanne on jatkunut pahana vasta pari viikkoa, ja juttua riittää. Mitkä solmut sitten pitävät aamuun asti. Mihin me olemme sitoutuneet. Loppuvuosi. Kaikkien niiden, jotka ovat hartaasti vaatineet ”toimia” ympäristötuhojen estämiseksi. Koko 1900-luku myytteineen ja sankareineen vaikuttaa yhtäkkiä hyvin kaukaiselta. Mutta nyt on todellisuuden vuoro. Tervejärkisen on helppoa luopua niistä. Pidän täysin varmana, että se haihtuu pois päivän valjetessa. Globalisaatiosta, tuhokapitalismista. Se oli kaunis uni. Toisiimme ainakin. Nyt toimiin on ryhdytty. Koko 2000-luku. Ainakaan minä en tiedä mitään niin unenomaista kuin 24h-Prisma. 24 IMAGE TOUKOKUU 2020 P andemian aiheuttaman poikkeustilan vakavin seuraus ei ole sitä koskevan puheen leviäminen kaikkialle. Lähes kaikki on lakkautettu. Wallgren puhui ”sitoutumisesta” ja käytti Viroa vertauskuvana. Niin kuluu loppukevät ja alkukesä. Mieleeni jäi pieni ajatus, jota tarvitsen nyt. Vain yhdestä aiheesta yksin jutteleminen on sallittu. H aastattelin filosofi Thomas Wallgrenia 1990-luvun lopussa, jolloin toimitin pientä kulttuurilehteä. Ja tämän planeetan aineeseen, jota itsekin olemme. Mutta kohta, kun kaikki on sanottu, me istumme vanhan maailman raunioilla painostavan hiljaisuuden vallassa. Meissä on reikiä, joista meidät on sidottu todellisuuteen. Se on vain seurauksista näkyvin. Hyvästi, ystävämme! Olit kaunis mutta aivan liian herkkä ja monimutkainen tähän maailmaan. Netissä korona on kaikkien asioiden aihetunniste. Sanojeni seassa on toki haihattelua, mutta jos vakavissani tunnustelen mieltäni, uskon todella, ettei kukaan ole aidosti sitoutunut maailmaan, jossa Berliiniin voi lennähtää muutamalla kympillä ja pesukoneen, hampurilaisen tai lasketteluvarusteet ostaa halvalla vaikka neljältä yöllä. Silloin kaikki valveutuneet vastustivat globalisaatiota, ja sitä koski haastattelummekin. Vain haaveilija tarrautuu omiin uniinsa
TOUKOKUU 2020 IMAGE 25
26 IMAGE TOUKOKUU 2020
Muistin olevani poikkeustilan lisäksi lainauskiellossa. Ella ja kiristäjä oli kadonnut ja tilanne eskaloitunut. Joo, kyllä me oltiin. Selviäisimme kyllä. En mä tiedä. Mä olisin varmaan kuullut äidiltä jos se olisi kuollut. Päätin selvittää välini kirjastolaitoksen kanssa nyt kun se vielä oli mahdollista. Otin kirjan ja lähdin hoitamaan asiaa. En vielä edes tiennyt, miten mahdotonta siitä tulisi, mutta osasin kyllä aavistaa. Laitoin ruokaa. Emme edes tunteneet toisiamme. Joo, ei kätellä. Kuinka kauan siitä on, kymmenen vuotta. Ei nyt kätellä. Niin just, itse asiassa tasan kymmenen vuotta. Perhe on paras, miksei, muttei neljän seinän sisään suljettuna, yhtä aikaa töissä, koulussa ja päiväkodissa. Mitä seuraavaksi. Viruksen voima Juha Itkonen. Virus pakotti meidät erilleen toisistamme mutta sitoi jollain omituisella tavalla myös yhteen, sellainenkin voima sillä oli, ja minä halusin uskoa siihen voimaan. Mutta kirjat kiinnostaa, se on hyvä. Ajoin kotiin. En seurannut tiedotustilaisuutta. Kirjoja katosi hyllyistä kuin hernekeittopurkkeja supermarketista. En tiennyt, tehtiinkö liian vähän vai liikaa, myöhässä vai ajoissa, minulla ei ollut mielipidettä, ja muiden ihmisten mielipiteitä en jaksanut, ne todella olivat kuin persereikiä, miksi kaikki niin ylpeinä esittelivät niitä. Täytin tiskikoneen. Kouluikäisen tyttönsä kanssa kirjapinoa syliinsä kasannut mies näytti kuitenkin tutulta. Miksei kukaan koskaan ollut hiljaa, ei edes nyt. Emme sanoneet mitään merkittävää. Mies oli radiotoimittaja, kerran kauan sitten olin käynyt hänen kanssaan vanhalla koulullani tapaamassa entistä äidinkielenopettajaani. Sitä seuraisi päiviä, joita en halunnut edes ajatella. Tulisimme taas kirjastoihin, totta kai. Se oli nopeasti hoidettu. Ihmisethän olivat sitkeitä ja kirjastot miltei ikuisia. Ajattelin lähteväni saman tien, yleisillä paikoillahan ei saanut maleksia. Kyllä kai. Sitä paitsi kotikaupunginosani kirjasto rauhoitti mieltäni. Niin onkin. Se oli. Onko se sun opettaja vielä elossa. Ilta aukesi edessäni sijoiltaan nyrjähtäneenä. Olin hankkinut uuden Ellan ja kiristäjän, se tuli halvemmaksi kuin Lindorff. Se ei ollut ikinä tyhjä, ja tänään ihmisiä oli vielä selvästi enemmän kuin tavallisesti. TOUKOKUU 2020 IMAGE 27 P oikkeustila julistettiin. Tuli sellainen olo, että pitäisi lainata jotain itsekin, silläkin riskillä että saman kirjan joutuisi myöhemmin vielä myös ostamaan. Oltiinko me yhdessä siellä Hämeenlinnassa. Siinä kaikki, ei juuri muuta. Päätin luottaa intuitiooni ja avasin keskustelun. Mutta että hän sattui olemaan siinä juuri sinä iltana lainaamassa kirjoja lapsilleen, että vielä näköjään riitti monia muitakin, jotka eivät uskoneet selviävänsä karanteenista pelkällä Netflixillä, että minäkin asiaa edes ajattelematta olin tullut ahdistuksessani juuri kirjastoon – kaikki tämä vahvisti minussa sitä tulevinakin viikkoina jatkuvasti vahvistusta kaipaavaa tunnetta, että muutkin ihmiset edelleen olivat olemassa. Todella. Erikoisia aikoja. Hain lastenosastolta Mato Matalan. Se vaikutti hyvältä opettajalta
Kuka olisi arvannut, että kollektiivinen toiminta tapahtuu niin, että ihmiset vetäytyvät yksinäisyyteen yhteisen hyvän vuoksi. Tajuan, että ”tämä” on vasta alkua. Jos etäännytys saadaan onnistumaan, niin haittaako aggressiivinen moralisointi. Perustan livejournal-tilin. Nyt jopa liian tiuhalta vaikuttava lenkkeily tai kaupassakäynti voi herättää epäilyksiä ja moraalista raivoa. Kun käyn työpaikalla hakemassa tietokoneeni, tunnelma kaupungilla on aavemainen, kuin kaikki olisivat sairastuneet yhtä aikaa. Kuin saisi palata lukioaikaan, jolloin viihdyin mieluiten kotona ja uppouduin internetiin, kirjoihin ja musiikkiin tavalla, jossa aikaa ei ollut. Kotiinjääminen, jotenkin Iida Sofia Hirvonen Tuttavani ehdottaa Instagram-tarinassa, että ulkonaliikkumiskielto voitaisiin määrätä niille, joiden Instagram-julkaisuissa kokoontumiset jatkuvat, ”me muut” saisimme yhä ulkoilla. Tällaistako se on, kun eletään historiallista päivää. Voisiko toiminta olla toiveikkuutta herättävä todiste siitä, että yhteisten päämäärien vuoksi voidaan muutenkin taistella. 28 IMAGE TOUKOKUU 2020 I hmiset vaihtavat Facebook-profiilikuviksi STAY HOME SAVE LIVES -filttereitä. Jokainen voi pelastaa henkiä jäämällä kotiin. Twitterissä näen videoita, jossa New Yorkin katoilla huudetaan kadulla kulkeville: ”STAY HOME, MAKE THE CURVE GO DOWN!”. Kalenterin tyhjeneminen tuntuu vapauttavalta ja houkuttelevalta. ”Karanteenin estetisointi on luokkasidonnainen etuoikeus”, kuuluu italialaisella parvekkeella olevan lakanan viesti, josta otettu kuva leviää Twitterissä. Kun maanantaina julistetaan poikkeustila ja valmiuslain käyttöönotto, oloni muuttuu hetkeksi rauhallisemmaksi. Suunnittelen tehokasta työntekoa ja vapaa-aikaa kirjallisuuden parissa, mutta sen sijaan päivitän uutissivustoja ja Twitteriä sekä selaan Instagram-tarinoita entistä maanisemmin. Jos viime syksynä tunnettiin #lentohäpeää, nyt häpeä syntyy kaupungilla kävelystä. Instagramissa ihmiset jakavat kuvia kirjakasoistaan, terveellisen näköisistä aamiaiskulhoistaan sekä screencappeja vanhojen elokuvien yksinäisistä sankarittarista. Kun tietotyöläiset syövät take away -herkkuja kotisohvalla ja vajoavat melankoliseen itsetutkiskeluun, kaupan myyjät altistavat itsensä päivittäin tartunnalle. Monet muistuttavat Twitterissä olevansa introvertteja freelancereita, heille tämä on jokapäiväistä elämää, eivät tienneet, että sitä kutsutaan #socialdistancingiksi. Ostan dekadentin näköisen ranskalaisen tulppaanin ja satiiniaamutakin, otan hyllystä Thomas Mannin kirjan. Vielä on liian varhaista sanoa.. #socialdistancing-viesti leviää helpoiten millenniaalien keskuudessa, kun siitä tehdään tiedostavien ihmisten kärkihanke, joka estetisoidaan tavoittelemisen arvoiseksi elämäksi. Vihdoinkin kaikki on cancelled, kaverini viestittää minulle. Aktivistipiireissä on pitkään jo peräänkuulutettu kollektiivista toimintaa ja yhteisiä liikkeitä. Nettijoogaan hämärässä yksiössä, kun ambulanssi ujeltaa ulkona. Hiukset likaisina tuijotettu koko päivä tietsikkaa. Kävelen ripeästi, sidon huivia kasvojen eteen ja toivon, etten törmää tuttuihin. Tätä on kestänyt vasta viikon
TOUKOKUU 2020 IMAGE 29
TeksTi sonja saarikoski kuvaT juuso westerlund. 30 IMAGE TOUKOKUU 2020 UNELMIEN KAUPUNKI Kiberan slummi Nairobissa on yksi maailman huonomaineisimpia. Image vietti viikon siellä asuvien ihmisten kanssa
TOUKOKUU 2020 IMAGE 31 Alexander Nyamweyan lempipaikka sijaitsee hänen takapihallaan.
Pari vuotta sitten kiberalaisten koteja raivattiin moottoritietä varten. Ei silloin, kun britit perustivat sen nubialaisten sotilaiden asuinalueeksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ei Kenian itsenäistyttyä vuonna 1963, ei kaupungistumisen kiihtyessä 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä eikä sen jälkeen. TV:ssä soi reggae. Ihmiset hengailevat täällä, laitetaan ruokaa yhdessä, syödään. ”Kasvetaan yhdessä.” Se on Davidin tavoite. Kiberassa virallisia osoitteita on harvalla. Tänään Kibera Drive on sateesta muhkuroilla. Hänen nimensä on Henry Ohanga, mutta paremmin hänet tunnetaan räppäri Octopizzona. On yksi suurempi tie: päällystämätön Kibera Drive. Hän on kirjoittanut muutaman kappaleen. Usein hän tulee. Kun lounasaika lähestyy, Davidin luo tulee mies nimeltä Wycliffe Okoth.. Kiberassa, satojen tuhansien ihmisten kodissa, ei pitäisi olla. Ilmoitus tuli kaksi viikkoa aiemmin. Sen katse suuntautuu vasemmalle, Ngongin metsän yli kohti Karenia, jossa asuvat Nairobin rikkaat. Kibera, viidakko tai metsä. EP:n nimi on Kiberian boy. Keskiviikkoisin hän käy bändiharjoituksissa Mirror of Hope -hyväntekeväisyysjärjestön tiloissa. Kenelle julkkiksille olet suunnitellut. Teddy Sewe oli siivoamassa täällä aamulla, mutta oikeasti hän haluaisi pelata jalkapalloa, mieluiten Valioliigassa. David vie hänet työhuoneeseensa. Nyt hänen vaatemerkkinsä, Looks like Avido, on alkanut menestyä. Toinen naisista, Ronn Wendy Taabu, valittiin Miss Kiberaksi joulukuussa 2018. Davidille oli tärkeää, että hän pystyi jutun kautta tarjoamaan työmahdollisuuksia kiberalaisille ihmisille, kuten Alexille. Alex Nyamweya on opiskellut tietojenkäsittelytiedettä koulussa nimeltä Kenya Institute of Development Studies, mutta hänen suurempi unelmansa on tehdä musiikkia ja perustaa sitten taidekeskus Kiberaan. Syntyi lapsia, syntyi lapsenlapsia. Täällä on tilaa olla: erillinen olohuone, pari makuuhuonetta, työhuone, suuri tv, Playstation ja oma wc. David otti mitat ja esitteli kankaita, joita hänen työhuoneessaan on pakoittain. On varaa kalliimpaan vuokraan. Davidin luona tapaa aina ihmisiä. (Muita ovat esimerkiksi Grammy-palkittu Koffee ja Chronixx.) Nyt Octopizzo tarvitsee lisää keikkavaatteita. Vielä vähän aikaa sitten muotisuunnittelijana työskentelevä David asui pienessä huoneessa lähistöllä. D avid on lähdössä kauppaan maanantaina aamupäivällä, kun Kibera Drivea ajaa musta katumaasturi, jossa on tummennetut lasit. Kankaiden lisäksi on simpukoin koristeltuja painavia hattuja (Davidilla on simpukoita myös hiuksissaan), värikkäitä vyölaukkuja ja suurempia kasseja. Vieressä istuu Karenissa kokkina työskentelevä Martin’s Mtuva. H uono omatunto, kun en viime kuussa käynyt niin ahkerasti kirkossa, Alexander Nyamweya valittelee. Tänäänkin ihmisiä on tullut ja mennyt. Ovi painuu kiinni. Muutaman päivän päästä on valmista. Mistä saat inspiraatiosi. Mies batiikkivärjätyssä takissa ja sinisissä housuissa, kultaisia sormuksia sormissaan. Keltaiseen pipoon ja keltaiseen t-paitaan pukeutunut Alex on tullut tänne messun jälkeen. Tänä aamuna eräs nainen halusi mekon juhliin. Miljoona Instagram-seuraajaa, keikkoja ympäri maailmaa, juttuja juorulehdissä. Uusia sukupolvia, joille Kibera on ollut ainoa koti koskaan. Sininen pörröinen matto, puinen ruokapöytä ja seinällä vanhoja valokuvia. Jutun yhteydessä oli kuvia, joissa Davidin lisäksi esiintyivät Alex ja kaksi naista Looks like Avidon vaatteissa: kirkkaita värejä, kuvioita ja huiveja. Ystäviä, joihin David on tutustunut Kiberassa, ”alkamalla tervehtiä”. Avido on Davidin taiteilijanimi. Kaiken piti olla väliaikaista. Kävi niin kuin useimmissa avioliitoissa, Orfeukselle, joka katsoi Eurydikea, niiden kirjojen kohdalla, joita ei koskaan palautettu. Suomen ulkoministeriön mukaan Kiberaan, niin kuin muillekaan slummialueille Nairobissa, ei voi mennä kuin matkanjärjestäjän retkelle tai erityisin turvajärjestelyin. Nimi tulee siitä, että ainoa Kiberaan ajava bussi on bussi numero kahdeksan. Silti moni karttasovellus ei tunnista tätä sijaintia. ”Että slummeistakin voi tulla hyviä asioita”, David vastasi. Sitä sana tarkoittaa. Aie unohtui. ”Juhlin niin paljon.” Hän istuu ystävänsä David Ochiengin sohvalla sunnuntaina päivällä helmikuun alussa. Kiberan, sen sijaan, ei ollut tarkoitus olla osa mitään. Niin voi tehdä, koska virallisesti täällä ei kuuluisi asua. Kun Ohanga kävelee ohi, ihmiset huutavat: Octopizzoo! Octopizzo on yksi niistä julkkiksista, joille David on suunnitellut. Kun alueelle ilmeisesti nimensä antanut tanskalainen kirjailija Karen Blixen asui siellä 1900-luvun alussa, se oli vielä osa Ngongin maakuntaa. Sitä on kutsuttu yhdeksi ”maailman pahimmista”, ”maailman vaativimpien ongelmien mikrokosmokseksi”: köyhyyden, vedenpuutteen, sairauksien, naisten oikeuksien polkemisen. Shamam Ekwamilla, joka on Davidin alivuokralainen, on samansuuntaisia unelmia. Yöllä on satanut rankasti, vaikka sadekauden pitäisi tässä vaiheessa vuotta olla jo ohi. Kiberan suurin julkkis. Hän toivoo, että hänen bisneksensä kasvaisi ja töitä olisi tulevaisuudessa enemmän kiberalaisille malleille ja suunnittelijoille. Juttu oli kirjoitettu kysymys–vastaus-muotoon. ”David Avido – muotisuunnittelija Nairobista”, oli otsikko. tammikuuta, Looks like Avidosta julkaistiin juttu Italian Voguessa. Nyt hän pelaa nairobilaisen Kariobangi Sharksin nuorisojoukkueessa. Mutta niin kuin ajan kanssa usein, se vain kului. Se kertoo kamppailuista ja rakkaudesta, ”tavallisen kiberalaispojan elämästä”, niin kuin Alex sanoo. Nyt hän opiskelee lakia Strathmore Universityssa. Niin väliaikaista, että kaivinkoneet voisivat koska tahansa tulla ja pyyhkiä asunnot alleen. Sijainti on kätevä – David asuu Olympicissa, Kiberan keskuksessa. Ei pysyvästi. Ekwamin tyttöystävä Hamisa Ramadhan haluaa juristiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Hänkin oli messussa. ”Kiberassa ei pärjää, jos ei tee töitä koko ajan.” Kolme päivää aikaisemmin, 30. Hän nukkui ja työskenteli samassa tilassa. Molemmilla on yllään siniset treenivaatteet. ”EXCLUSIVE: Nyt paljastamme, kuinka monen naisen kanssa Octopizzolla on lapsia”, kirjoittaa kenialainen kiss100sivusto. Satoja tuhansia ihmisiä Kiberan 14 kylässä: Lindissä, Olympicissa, Silangassa, Kiandassa… Nykyään Kibera on yksi Afrikan suurimmista slummeista. Kiberaan muutti lisää ihmisiä, jotka etsivät kaupungista parempaa elämää, koulutusta ja töitä. Ehkä suurin. Mikä on eetoksesi. 32 IMAGE TOUKOKUU 2020 K artassa Kiberan slummi näyttää äkäiseltä sarvikuonolta. Looks like Avidolle työskentelevä Dennis Dindi haluaa jatkaa muotisuunnittelun parissa. Se haarautuu Kabarnet Closesta, jonka varrella on valtava golfkenttä, kentän edessä miehiä rynnäkkökiväärien kanssa. Mitä haasteita on siinä, että toimii muotisuunnittelijana kolmannessa maailmassa
TOUKOKUU 2020 IMAGE 33 Angellera Cody kertoo etsivänsä valkoista miestä.
Muut kaksi lasta asuvat äitiensä kanssa ulkomailla, mutta Henry tapaa heitä säännöllisesti. Slummissa rahan ansaitseminen ei ole helppoa, mutta muitakin tapoja olisi. Alue tunnetaan varsinkin kaatopaikastaan. Nyt kenkähyllyn vieressä seinällä on kuva punahattuisesta Henrystä kättelemässä Barack Obamaa. Yksi huone alakerrassa on varattu lähes kokonaan kengille. Se oli Davidin unelmaammatti, kun hän oli lapsi. Se on idea liiketoiminnan taustalla. Minulla ei ole ketään, joka pitäisi minusta huolta”, hän sanoo. Bokserinsa hän tilaa kaupasta, jonka nimi on Power women. Henry on nähnyt Obaman kahdesti, mutta vain toisesta kerrasta Obama tietää itse. ”Olen Avidon parturi”, Okoth sanoo. ”Tarvitsen huolenpitäjiä. Hän sai perustettua sen ystävien avustuksella. Vice-lehti kirjoitti vuonna 2013, että kiberalaisille Obama on kuin heidän oma presidenttinsä. Heitä on neljä. Hän kiusaa Davidia ja Alexia Voguessa julkaistusta kuvasta, jossa miehet ovat ilman paitaa. Vieläkään hän ei syö sianlihaa. Niin bisnekset täällä syntyvät: kukin lahjoittaa sen, minkä voi. Innoituksensa hän sai vuoden 2017 vaaleista. Järjestön tavoitteena on vähentää hiviin liittyvää stigmaa ja rohkaista ihmisiä testaamaan itsensä. Voisi myydä seksiä esimerkiksi, Angellera sanoo. ”Obama vieraili yhdessä maailman pahimmista slummeista”, NBC kirjoitti elokuussa 2006. Okoth antoi Davidille tämän ensimmäisen ompelukoneen, otti asumaan luokseen ja auttoi suorittamaan lukion loppuun, jotta Davidin oli mahdollista päästä opiskelemaan muotisuunnittelua. Silloin Henry näki hänet vain etäältä. Oli epätoivoinen, kysyi Jumalalta: miksi minulle tapahtuu näin. Sen jälkeen Alex pyysi Davidin tanssiryhmäänsä. He tunsivat Henryn vuosia sitten kuolleen äidin. Jonain päivänä palkkaan sinut, David oli sanonut Dennis Dindille. Tästä menee juna Ugandaan. Sukkia rauhan eteen, socks for peace. Siellä David tapasi Dennis Dindin, suunnilleen samanikäisen pojan, joka oli kotoisin Dandorasta Nairobin kaakkoisosassa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2006. H ei!” Davidin kodin edessä seuraan liittyy nainen sonnustautuneena kultaiseen vyöhön ja takkiin, jonka selkäpuolella lukee GIVE TO ME. 34 IMAGE TOUKOKUU 2020 Hän haluaisi toimittajaksi. Peruskoulun koulumaksut hän sai katettua jalkapallostipendin avulla. Se on Kiberan lempinimi, ruostuneiden kattojen mukaan. helmikuuta Kenian entinen presidentti Daniel arap Moi kuolee. Naiset ovat melkein kuin perhettä. Se oli vuonna 2018, kun Obama vieraili Nairobissa ja tapasi kuuluisia kenialaisia. Nyt David maksaa nuorempien sisarustensa koulumaksuja. Kun ne yhdistää, heimot ikään kuin menevät naimisiin”, Angellera selittää. Silloin olisi vain mietitty, mitä heimoa hän edustaa. Monesti Henry ottaa tyttärensä mukaan. D avid Ochieng ja Alexander Nyamweya tutustuivat koulujen välisessä tanssikilpailussa vuosia sitten. Maa on märkä. Suuri osa huoneen kengistä on Kiberan yrittäjiltä hankittu. Vaalien alla tällaiset asiat muuttuvat tärkeiksi, vaikka niitä ei muuten niin huomaa. ”Kaikki lapsenikin laulavat”, hän kertoo. Hylly ulottuu lattiasta kattoon. Hänen pikkuveljensä opiskelee insinööriksi. Koulumaksuja ei ollut varaa maksaa. Henryn asunto sijaitsee helluntailaisen kirkon vieressä, saman, jossa Alex käy messussa. Tosin hän toivoo, että lapsia on tulevaisuudessa kahdeksan. ”Se on Valentino, baby”, nainen sanoo ja vetää takin piiloon. Näyttävänsä sitä kautta hyvää esimerkkiä maalleen; että on tällaisiakin tarinoita. Hän on julkaissut kuusi albumia. Kiberan läpi kulkeva junaraide on täynnä ihmisiä. Leikkiviä lapsia, naisia pienissä porukoissa tai kulkemassa asioille, miehiä, jotka kantavat päänsä päällä puita, elektroniikanmyyjiä. ”Olen yksihuoltajaäidin poika.” Isästään hän ei halua puhua. Moni kaveri oli ajautunut jengeihin, tekemään rikoksia ja käyttämään huumeita. Hän tuntee Alexin, koska molemmat laulavat. Silloin Henry ajatteli, että kengät ovat maailman kallein asia. Pian David alkoi suunnitella vaatteita tanssiryhmälle. Yhden nimi on Chocolate City. Sitä pyörittävät hiv-positiiviset naiset. ”Kenialaiset fanittavat aina sitä, mikä tulee ulkopuolelta. Seuraavat neljä valkoisen miehen kanssa. Nuoruutensa David asui Lindissä, toisella puolen Kiberaa. Henry Ohanga käy Kiberassa usein. Elannokseen Angellera pitää sukkakauppaa kotinsa lähellä. Vaikka lapsen kanssa on helpompaa asua slummin ulkopuolella, Henryn mielestä Kiberassa moni asia on paremmin kuin täällä. Aurinko on laskemassa. ”Esittelitte sixpackejänne. Sen tavoite on auttaa alle 18-vuotiaita Kiberassa asuvia nuoria. Että neljän lapsen slummissa asuvasta yksinhuoltajasta voi tulla kuuluisa. Eihän teillä ole mitään!” Naisen nimi on Angellera Cody ja hän on 29-vuotias. Kadulta hänet löysi mies nimeltä Japheth Okoth, joka työskenteli Uweza-hyväntekeväisyysjärjestössä. Jos Obama olisi ollut täällä ehdolla, häntä ei olisi valittu”, Henry Ohanga sanoo kotonaan Kiberan vieressä. Lukiossa sellaista ei enää ollut mahdollista saada. Angellera toivoo tulevansa vielä kuuluisaksi laulajaksi. Sillä pääsin radioon.” Lapsena kenkiin ei ollut aina varaa. Olohuoneessa on suuri sohva, tv, tv-tasolla ”Afrikan tyylikkäin miesartisti 2018” -tunnustus. Narratiivia voi muuttaa, David sanoo. Super Touch sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Davidin kotoa vaatekauppojen (myynnissä on mekko, jossa on Adidaksen raidat ja Niken logo), elokuvamyymälöiden (oma cd pitää viedä mukaan), elokuvateatterien (erään ohjelmisto seuraavana päivänä: The Blood Alligator, Death Race 3, Furie) ja muiden parturien lomassa (ne ovat suosittuja hengailupaikkoja, koska usein niissä on radio). ”Olen nimennyt jotkut sukat kikujuiksi ja toiset luoiksi. Radan vieressä lojuu roskapusseja. Välillä David asui kadulla ja nukkui kauppojen suojissa. Uusin, Next Year, julkaistiin hiljattain. Suuri osa Octopizzon kappaleista käsittelee Kiberaa. Mutta ehkä hän ei koskaan ollut kiberalaisten presidentti. He myyvät tekemiään käsitöitä. ”Minun ensimmäinen suuri hittini oli kengistä. Levottomuudet ja väkivalta kikujuja luo-heimojen välillä kasvoivat. Etsi ruokaa kaatopaikoilta samoista paikoista kuin siat. Asuinalueen sulkevan rautaportin edessä on vartija. Henryllä on tapana vain käydä istumassa siellä, juttelemassa naisille: Elizabethille, Teresalle, Helenille, Gladysille, Rosemarylle ja Marialle. Hän ei halua. Hän ei tunne edes naapureitaan, vaikka on asunut tässä asunnossa yli vuoden.. Nyt hänellä on Kiberassa oma parturiliike nimeltä Super Touch. David on postannut sen Instagramiin edellisenä päivänä. Ei säännöllistä seksiä muutenkaan, ei riskiä hivistä. Huoneita on monta ja lisäksi erillinen piharakennus: Henryn lisäksi täällä asuu hänen kolme sisarustaan ja 10-vuotias tytär. T iistaiaamuna 4
TOUKOKUU 2020 IMAGE 35 David Ochieng on yksin yleensä vain silloin, kun hän nukkuu.
36 IMAGE TOUKOKUU 2020 Kaverit kutsuvat Alexander Nyamweyaa Carleoneksi. Alexander Nyamweya asuu samassa pihapiirissä äitinsä Mary Nyanchaman kanssa.
TOUKOKUU 2020 IMAGE 37 Räppäri Octopizzo tapasi Barack Obaman Keniassa vuonna 2018.
38 IMAGE TOUKOKUU 2020 Alex juoksee Ngongin metsään ja laulaa.
Tutustaan, joka oli kivitetty kuoliaaksi varastettuaan radion. Häntä kiinnosti, ajateltaisiinko yhdessä maailman parhaista yliopistoista edistyksellisemmin, järkevämmin. Ajamme moottoripyörällä halki yön, jossa mahdollisuuksien horisontti tuntuu laajenneen väärään suuntaan. Jos joku jää kiinni varkaudesta, hänet poltetaan tai kivitetään kuoliaaksi. Tänne tai radan viereen. Tai sitten olen täällä.” Rekat ajavat kovaa ohi. On keskitaivaalta porottava aurinko, ihmiset askareidensa parissa, kaupoissaan, rakentamassa, letittämässä toistensa hiuksia, elokuvissa, pelaamassa katupelejä. ”Tämä on minulle hyvin erityinen paikka.” ”En ole ollut täällä aikaisemmin”, Alex vastaa. David kertoo, että hän tulee tänne usein öisin moottoripyörällä. Keskusteluja sijoittajien kanssa on jo käyty. Alex tulee perässä kuljettajan kyydissä. Miehestä, joka oli lyönyt häntä palavalla kepillä suuhun, kun hän oli lapsi. ”Pitäkää kiinni.” Moottoritien yli kävelee kaksi miestä. Keskitytään säälimään ja paapomaan sen sijaan, että nähtäisiin köyhyyden johtuvan rakenteista. Pitäisi antaa hyvää koulutusta erilaisiin ammatteihin, täällä Kiberassa. D ennis Dindi istuu Davidin sohvalla, vaikka kello on melkein puolenyön. David kysyy Alexilta: ”Pelottiko sinua?” ”Ei pelottanut.” Aikaisemmin illalla Alex kertoi, että Kiberassa jokainen on naapurinsa suojelija. David ei halua. Miesten katseet ovat lasittuneet. Toki järjestöjen toiminta myös auttaa ihmisiä, pelastaakin. Kun katujen kirkkaat värit ovat piiloutuneet, ruostuneiden kattojen syvä ruskea alkaa loistaa. Väittivät, ettei moottoritien reunassa saa valokuvata. Tiedän keitä te olette ja tunnen Kiberan johtajan. David kertoo sanoneensa: Olen syntynyt ja kasvanut Kiberassa, minulla on lupa olla täällä. Se on yleisimmin kaduilla puhuttu kieli; yhdistelmä englantia, swahilia ja heimokieliä, joita on Keniassa lähes 50. Käsinpestyt pyykit kuivataan ulkona. Hänen unelmansa on perustaa Kiberaan oppilaitos, jossa voisi opiskella taiteita mutta myös muita ammatteja. Usein hän jää yöksi, jos töitä on paljon. 500 000. Toisinaan länsimaalaiset auttajat ovat kuin sarvikuonolinnut Karen Blixenin romaanissa Eurooppalaisena Afrikassa: ”Ne ovat hyvin merkillisiä siivekkäitä, ja niiden tapaamisesta tulee oikea elämys ja seikkailu, joka ei ole yksinomaan hauskaa lajia, sillä ne näyttävät niin kaikkitietäviltä.” Henrylläkin on oma järjestö, Octopizzo Foundation. Vastapäisessä talossa kehrätään lankaa rukilla ja kudotaan siitä mattoja. On yö. Miljoona. Vasta täällä, tähän aikaan, todella ymmärtää, miksi Kiberaa kutsutaan Chocolate cityksi. He halusivat vain rahaa, 2?000 shillinkiä, siis noin 20 euroa. Pari vuotta sitten Henry meni opiskelemaan muutoksen johtamista lukukaudeksi Harvardin yliopiston Kennedy Schooliin Yhdysvaltoihin. CBD. David vastailee. Upper Hill. Se, joka haluaa löytää virheitä, alkaa helposti luoda niitä itse.” Ongelmia on, Henry sanoo, mutta usein niiden juurille ei päästä. Lopulta lähdemme. Todistus opinnoista on hänen makuuhuoneessaan. Haluatteko, että soitan hänelle. Ongelma on ihmisten päähänpinttymä, jonka mukaan vain tulemalla kuuluisaksi voi vaurastua, Henry sanoo. Hänellä ei ole omaa moottoripyörää. Poltetusta ruumiista, joka lojui kadulla, kun hän oli lähdössä kouluun. ”Etkö nähnyt kaikkea työtä ja lahjakkuutta siellä. Arvet näkyvät vieläkin. Hän kertoi entisestä naapuristaan, joka oli tapettu, kun vuokra oli liian monta kertaa maksamatta. Se, joka haluaa löytää virheitä, alkaa helposti luoda niitä itse.”. Inttävät. Ei siellä hänen mielestään ajateltu. Avustusjärjestöjä on Kiberassa satoja, useat länsimaalaisia. 700 000. Yksi Davidin ystävä on muuttanut sinne Kiberasta. Huumeisiin. Mutta jos apu on holhoavaa, katse pällistelevä kuin turistiryhmällä ja ratkaisut eivät lähde yhteisöstä itsestään vaan tulevat ulkopuolelta annettuina, kehitys on vaikeaa. David nojaa kaidetta vasten. Kuinka paljon tuolla nukkuu ihmisiä. He puhuvat pitkään. TOUKOKUU 2020 IMAGE 39 ”Mentaalisesti näin ei ole hyvä.” Ihmisten käsitys Kiberasta on väärä, Henry sanoo. Mutta tapahtuuko mitään, niin kuin Kati Juuruksen ohjaamassa Kibera!-dokumentissa vuodelta 2015 kysytään. ”Kibera on koti.” Koti aukeaa moottoritien alapuolella, sen takana kaupungin valot. Tarvitsemme kunnon töitä emmekä sääliä, Henry sanoo. P ihapiirissä Dubai Streetin varrella kasvaa suuri avokadopuu. Tästä alkaa uusi, YK:n tuella rakennettu kerrostaloalue. Tyhjentyneet kadut ja pimeys. Yrittäjien tulot jäävät pieniksi ja menevät päivittäisen elämän tarpeisiin. K iberan vuorokausi on kuin kolmiportainen valokatkaisin. Sen vieressä Alexander Nyamweyan äiti Mary Nyanchama tiskaa tiskinsä. ”Siellä on hienot maisemat. David kaasuttaa moottoripyörällään ylämäkeen ja kaartaa moottoritien reunaan. @shofco [Shining Hope for Communities] tekee töitä muuttaakseen tämän”, Henry vastasi, etteivät ihmiset juo tuota vettä ja kysyi: ”Etkö nähnyt kaikkea työtä ja lahjakkuutta siellä. Kun Madonna vuonna 2016 postasi Instagramiin kuvan ojasta, jossa on mutaista vettä ja kirjoitti saatteeksi: ”Kuvittele, jos juomavetesi tulisi täältä. Menen sinne, kuuntelen musiikkia tai meditoin. Rakastan sitä. Ei siinä tilanteessa moottoritiellä ollut mitään, David sanoo. Dandoraan on pitkä matka. Ihmiset eivät saa mahdollisuuksia kehittää lahjojaan tai näyttää, mitä he osaavat. Toisella on keltainen turvaliivi, kädessään pitkä rautaputki. On illan hämärä, auton lavalle nostetulla sohvalla matkustava nainen, ravintoloiden riehakas tunnelma ja leikkivät lapset, hiljalleen syttyvät valot, pienissä porukoissa istuskelevat ihmiset ja hiilellä palavat nuotiot kadun vieressä. Kun Alex yrittää puuttua keskusteluun, David käskee häntä olemaan hiljaa. Suuri osa ihmisistä on Kiberassa pysyvästi, moni omasta halustaan. Ihmisten potentiaalia ei aina osata Henryn mielestä nähdä. He alkavat puhua Davidille ja Alexille shengiksi. Sellaiseen, josta Alex aiemmin päivällä kertoi
Mary Nyanchama kauhoo lautasille suuret annokset. Työt, joita talouskasvu luo, ovat usein huonosti palkattuja ja epäsäännöllisiä, sellaisia kuin Alexin. Pihapiirissä on muutama samantyyppinen asunto, Alexinkin. Nyanchama on tehnyt maissijauhosta ugalia, ja muhennosta pinaatista ja chinsagasta, hämähäkkikukkakasveihin kuuluvasta vihanneksesta. Työkseen hän myy vihanneksia, mutta viime aikoina kauppa on käynyt huonosti. ”Tulen niin onnelliseksi, kun syötte täällä”, Mary Nyanchama sanoo. Keikkoja löytää netistä, mutta nyt niitä ei ole ollut. Monta vuotta kuoleman jälkeen meni sumussa. Hänellä on kuitenkin vain yksi huone, siellä sänky, jääkaappi, nurkassa tietokone ilman wifiä, vaatteita henkareissa seinää vasten. Makuutila on rajattu kankaalla. Kello on noin kaksi lauantaina, ja ruoka on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Alex vietti hänen kanssaan paljon aikaa. Radion ääni viereisestä asunnosta kuuluu kovaa kuin kaiutin olisi vieressämme. Vain silloin, jos liikkeellä on malariaa, vettä ei pidä juoda. Itse hän syö vain vähän ja juo vettä muovisesta kontista. Isä kuoli maksasyöpään 2010-luvun alussa. Alex oli läheinen isänsä kanssa. He ovat täällä kaksin äidin kanssa. Ei siitä sairastu; Alex kertoo, että he ovat tottuneet. Sitten Alex löysi tanssin. Ammatikseen isä teki veistoksia. Asunto on pieni, ehkä kymmenen neliötä. Aaltopellistä tehdyt seinät ovat ohuet. Viisi sisarusta asuvat kauempana. Kiberalaislapsia osallistumassa From Kibera with Love -järjestön kerhotoimintaan.. Vesi haetaan läheisen padon alueelta. Alexillakaan ei ole vakituisia töitä. Toisinaan tanssiryhmän esiintymisistä saatetaan maksaa, ja välillä hän tekee markkinointihommia, erääntyyppistä feissausta yrityksille. Vaikka Kenian talous on kasvanut jo vuosia – viime vuonna yli 5 prosenttia – 15–24-vuotiaiden kenialaisten työttömyysprosentti on helmikuussa julkistettujen lukujen mukaan melkein 40. Ruoka syödään sormin. 40 IMAGE TOUKOKUU 2020 ”Käyttäkää saippuaa.” Mary Nyanchama kaataa muovisoikosta vettä käsille
Kappale oli valmiina. Lindi, Kibera. Hän on saanut säästettyä 500 shillinkiä. Masai-heimoon kuuluvat ihmiset tekevät rituaaleja siellä, mutta muuten kehenkään ei juuri törmää. 3) Pese käsiä säännöllisesti. Nuo miehet veivät hänet rakennustyömaalle, kun hän tarvitsi rahaa. Sen jälkeen ei juuri ole ollut asiaa. Häät, bileet, jumalanpalvelukset – peruttu. Kiberassakin on klubeja, mutta David juhlii enimmäkseen muualla. Hän kertoo, että todistuksen lunastaminen maksaisi 250 euroa. Alex on kuullut juttuja ihmisistä, jotka ovat liittyneet Al-Shabaabiin, kun heille on luvattu kunnon palkka ja turvaa perheellekin. Niitä saa ilmaiseksi, hän kertoi Instagramiin aiemmin tekemässään postauksessa. Hautajaisiin saavat osallistua vain perheenjäsenet. päivä Angellera Cody lähettää kuvan hänen kotinsa lähelle kiinnitetystä määräyksestä. Mitä haluatte tehdä isona. Länsimaisessa mediassa oli jo ehditty arvailla syitä sille, miksi virus ei heti levinnyt Afrikassa. Alexin äidiltä Mary Nyanchamalta, Angellera Codylta. Ei hänellä ole rahaa edes itselleen. M aaliskuun puolivälin tienoilla Kiberan slummin asukkaiden keskuudessa alkaa kiertää WhatsApp-viesti. Huhtikuun 6. Rahaa on niin vähän, että Alex ei ole pystynyt hakemaan sitä. Täällä hän lapsena söi vedessä kasvavia sokeriruokoja kaveriensa kanssa. Keikat on peruttu. Varhain aamulla Alex juoksee metsään, menee eukalyptuspuiden keskelle, antaa ilman virrata keuhkoihin ja laulaa. Syitä etsittiin erilaisista etnisistä taustoista ja kuumasta ilmastosta. ?. Aina sama reitti: kotoa parin kilometrin päässä sijaitsevaan Ngongin metsään ja takaisin. Ajateltiin, että mustat ovat sairaudelle immuuneja. TOUKOKUU 2020 IMAGE 41 Mutta parempaa on vaikea saada, kun ei ole todistusta opinnoista. Edessä aukeaa laakea maisema. Kolme keikkaa Australiassa, kaksi Saksassa, kaksi Yhdysvalloissa. Viereisestä kirkosta kuuluisi kuoron harjoitus seuraavan päivän jumalanpalvelusta varten. Asiakkaat katoavat Kiberan yrittäjiltä. K aatopaikan läpi virtaa vesi, ja nyt se vaikuttaa olevan niin syvä, että yli on vaikea päästä. 2) Ole tekemisissä niin harvan ihmisen kanssa kuin mahdollista, älä seiso liian lähellä ihmisiä, älä kättele äläkä halaa. Mikä on kauppa, mikä asunto, vaikea sanoa. Hän ei ole käynyt täällä koskaan aikaisemmin. Ei tule käytyä. Se vie Kareniin, jossa Alex kävi autokoulun. Hän viihtyy täällä. Hän juoksee noin kerran viikossa; itsetunnon takia, tanssin, laulamisen. Vähän etäämpänä soisi minareetti. Youtuben välityksellä järjestetään yksi: Be2gether like 2020. Jos vuokrarahoja ei kuun puoleen väliin mennessä ole, hän lentää asunnosta ulos. Vuokra on 4?000 shillinkiä kuussa. ”Hannaatteko te”, David kysyy. Alex haluaisi perheen, mutta tällä hetkellä ajatus on mahdoton. Tuossa käyn suutarilla vieläkin, tämä oli joskus minun pankkini, piilotin sinne rahani. ”Pystynkö koskaan itsenäistymään.” Mary Nyanchama kuuntelee hiljaa. ”Kenialla ei ole kapasiteettia hoitaa valtavaa terveyskriisiä. Alexillakin on ollut se. Nyt Alex on huolissaan, miten saisi vuokransa maksettua. Ei ole ruokaa, ei rahaa tuhlattavaksi. Joskus täällä liikkuu tarinoita siitä, miten paremman tulevaisuuden voisi saada. Syömme vain yhden aterian päivässä, Alex kertoo WhatsAppissa. K aksi vuotta sitten Alexander Nyamweya aloitti juoksemisen. Aikaisemmin metsä oli jengien aluetta. päivän iltana hän on ommellut 5?543. Tuo mies, humalassa, on hänen kuolleen ystävänsä isä. Alex seuraa perässä. Välillä minua huolestuttaa, miten asiat menevät, Alex sanoo. Avido, Avido, ihmiset sanovat. ”Meitä neuvotaan pysymään kotona, mutta ilman vettä ja ilman ruokaa kukaan ei ollut varautunut koronaan… Toivon vain, että tämä loppuisi nopeammin.” Mitään ei tapahdu. Se ei ollut totta. Poliisi on kuitenkin lisännyt tarkastuksia alueella, ja nykyään siellä voi päiväsaikaan liikkua turvallisesti. Tuossa pelasin jalkapalloa, tuolla kävin kuntosalilla, David selittää ja johdattaa yhä sokkeloisemmiksi ja hämärämmiksi muuttuvia mutaisia kujia. He olivat ajatelleet mennä studioon Angellera Codyn kanssa. David Ochieng on lopettanut vaatteiden ompelemisen ja alkanut tehdä kankaisia hengityssuojaimia. Koronaviruksen aiheuttamasta COVID-19:stä kukaan ei tiennyt mitään. Alex nukkuisi pari tuntia Davidin luona, lähtisi kotiin suihkuun ja sen jälkeen kirkkoon – taas huono omatunto juhlimisesta – jossa kaksi lasta toimisi esirukoilijoina. Maassa kasvaa banaaneja. Ylimenoreitti löytyy etäämpää. Nyt studio on kiinni. Henry Ohanga käy jakamassa ruokaa kiberalaisille. Wycliffe Okathin parturi on kiinni. David kävelee rivakasti. ”Näytän, missä Octopizzo asui.” Eräs ovi pienellä kujalla, samanlainen kuin muutkin. 1) Rukoile ja ota tilanne vakavasti mutta älä panikoi. Ei julkisia kokoontumisia, ei ravintolassa istuskelua. Sairastuneiden lukumäärä kasvaa Keniassa. Varsinkin takapihalla, jonne on hylätty vanhoja, rikkinäisiä autoja ja busseja. Kuu olisi melkein täysi. Sitten Alex lähtisi juhliin vauraaseen Westlandsiin Davidin ja tämän New Yorkista kotoisin olevan avustustyötä tekevän ystävän kanssa. Bändiharjoitukset, tanssitreenit, Raamattupiiri ja jumalanpalvelus, kaikki tauolla toistaiseksi. Mitä voit siis tehdä. Hän ei kuitenkaan tunne ketään tällaista ihmistä henkilökohtaisesti eikä ole varma, ovatko ne vain juoruja. Erilaisia varoituksia sairauksista oli kiertänyt aiemminkin, esimerkiksi malariasta. ”Lääkäri.” ”Lakimies.” David ei olisi kirkossa. Ohi kulkee monikaistainen Ngong Road. Heitä odotetaan tulevan yhteensä ainakin 10 000. Tänäkin iltana Alex kiipeäisi bussin päälle ja katsoisi tähtiä. Maaliskuun 24. Viestissä kerrottiin, että se voi olla hyvin vaarallinen, mutta jotkut kantavat sitä oireettomana. Se on enemmän kuin viiden kuukauden vuokra. Näin on tehty aiemminkin, esimerkiksi keltakuumeen kohdalla 1700-luvun lopulla Philadelphiassa. Tuntuu kuin olisi pienessä vankilassa, Alex kirjoittaa. Kaikki tuntevat hänet täällä. pappi kysyisi heiltä. 4) Opasta ja rohkaise muita.” Viestin sai myös Alex. He tanssisivat melkein aamuun. Mutta malaria on tuttu. Kyyneleet valuvat hänen poskiaan pitkin. Hän uskoo enemmän itseensä kuin Jumalaan
42 IMAGE TOUKOKUU 2020
Tiellä vain on hidasteita: maltilliset puolueet ovat kriisissä. TeksTi venla pystynen kuvaT viivi prokofjev & Mikko rikala. TOUKOKUU 2020 IMAGE 43 Kaikin puolin reilu jätkä Antti Häkkänen saattaa olla kokoomuksen seuraava puheen johtaja
Martti on Antin veli ja oikeustieteilijä. Ruutupaitaisten ja farkkuasuisten valtuutettujen joukosta selvästi erottuva hahmo on Antti Häkkänen, kokoomuksen varapuheenjohtaja. Maltillisuudellekin voi olla uudenlaista kysyntää. Toisaalta niiden vastavoimana vihreät nousi marginaalista Euroopan parlamentin neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi. ”Anttia on aika hankalaa sijoittaa mihinkään lokeroon, niin taitavasti hän sieltä pyrkii pois”, eräs kokoomuksen sisäpiiriläinen kuvaa. Puolueessa Häkkästä pidetään harkitsevana, pitkäjänteisenä ja taitavana poliitikkona. Se aiheutti huvitusta, ja moni leimasi Häkkäsen leuhkaksi ja ylimieliseksi. Häkkänen on toistuvasti kieltänyt, että hänellä olisi asian suhteen vireillä mitään. Vaikka kolmesta haastattelukerrasta on sovittu jo ennen joulua, Häkkäsen avustaja on yhtäkkiä ilmoittanut, ettei tämä ehdi sittenkään aikataulukiireidensä vuoksi tavata. Nuorempana Häkkänen vastusti sukupuolineutraalia avioliittolakia, vuonna 2015 homojen ja lesbojen adoptio-oikeuksia sekä vuonna 2018 eutanasiaa.. Puolueen puheenjohtajaksi haluavalle onkin tärkeää, ettei tämä tule leimatuksi mihinkään ääripäähän; pitäähän puheenjohtajan pystyä sovittelemaan puolueen sisällä esiintyviä erilaisia mielipiteitä ja arvoja. Hän on pitkä ja perinteisen komea. Talven mittaan Häkkäsen kannatus puolueen puheenjohtajaksi on noussut, ja hän on alkanut hätyytellä mielipidemittauksissa Orpon lukuja. Helsingin Sanomien maaliskuun gallupin mukaan Suomen hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli kasvanut. Kansanedustajaksi Häkkänen valittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2015, ja jo ensimmäisenä työpäivänään hän ilmoitti itsevarmasti, ettei sulje pois ministerintehtäviä. Toistaiseksi Häkkänen on välttänyt leimat onnistuneesti. Se on kokoomukselle vieras paikka, sillä viimeisistä 30 vuodesta se on ollut hallituksessa 26 vuoden ajan. ”Ei kätellä”, joku sanoo ja nauraa. Puolue tippui järkytyksekseen oppositioon. Voi olla, että Häkkäset ovat kiireistä joukkoa, tai sitten Antti Häkkänen haluaa varmistaa, ettei hänen imagoonsa tule säröjä. Sisäpiirilähteiden mukaan hän on aina valinnut tarkkaan, miten ja missä esiintyy. Kokoomus ei ole ahdingossaan yksin. Valtuustosalissa Häkkänen, 35, on todellinen politiikan supertähti: kokoomuksen kultapojaksi kutsuttu ja karismaattiseksi kehuttu entinen oikeusministeri ja nykyinen kansanedustaja, josta moni ennakoi puolueen seuraavaa puheenjohtajaa. Alkamassa on vuoden ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous leutona maaliskuisena maanantaina 6 000 asukkaan Mäntyharjulla. Petteri Orpoon verrattuna Häkkästä on luonnehdittu oikeistolaisemmaksi ja konservatiivisemmaksi, mutta Häkkänen on toistuvasti kuvannut itseään maltilliseksi keskitien kulkijaksi. Viime kevään eduskuntavaaleissa kokoomus jäi äänimäärässään perussuomalaisten ja SDP:n taakse. Häkkänen pärjää myös puhuvan pään roolissa. Kokoomuksen kaltaiset globaaliin, moniarvoiseen yhteiskuntaan tukeutuvat puolueet ovat etsineet suuntaansa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisessä maailmassa, jossa suurimmat vaalivoitot on tehty korostamalla konservatiivisia ja kansallismielisiä arvoja. Luottamushenkilöt tervehtivät toisiaan ja jutustelevat koronaviruksesta, joka on alkanut levitä Suomessa. Ylen maaliskuun kannatusmittauksessa kokoomuksen kannatus oli 18 prosenttia, mikä oli hienoinen nousu edelliseen nähden. Moni tuo esiin Häkkäsen karisman ja sen, kuinka tämä saa keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä erityiseksi. Vaikka Häkkänen ei syksyllä aio Orpoa haastaa, hänen nimensä on ollut mukana puheenjohtajapelissä pitkään. Hänen vaalikampanjansa oli Suomen kallein, hintalapultaan 112 746 euroa. Huhtikuun alkuun mennessä puheenjohtaja Petteri Orpolle ei myöskään ollut ilmaantunut virallista haastajaa. Eräs kokoomuksen sisäpiiriläinen sanoo, että Häkkänen ottaa kantaa asioihin, jotka ovat turvallisia: ”Jos puheenjohtajakisaa käydään, hänen pitäisi sanoa jotain isoista teemoista.” Tarvittaisiin Häkkäsen Suomi 2030 -visio, sanoo toinen. Koronaviruksen takia kokoomus on jo ilmoittanut puoluekokouksen siirrosta kesäkuulta syyskuulle. Hän on kärkäs mutta kohtelias. Hän on kunnianhimoinen nuori konservatiivi, joka on sopivassa tilanteessa liberaalikin ja valmis muokkaamaan mielipiteitään. Myös Häkkäsen kokoomuslainen varatuomari-isä Markku Häkkänen on luvannut kertoa, millaisten arvojen pohjalle Häkkäsen kotoa imemä kokoomusaate on rakentunut – mutta lopettanut sitten puheluihin ja tekstiviesteihin vastaamisen. Juristina hän osaa pyöritellä sanojaan. Sieltä hänet on poimittu ensin pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi, sitten liikenneja kuntaministeri Paula Risikon erityisavustajaksi. Helmikussa hän jätti pienen takaportin auki Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa: ”ellei mitään dramaattista tapahdu”, hän sanoi tuolloin. Hän oli luvannut haastattelun lapsuudenperheestään, jossa politiikka on aina ollut yhteinen projekti. Häkkänen on liittynyt puolueeseen 15-vuotiaana ja johtanut kokoomusnuoria parikymppisenä. Sen jälkeen hän ei enää vastaa viesteihin tai puheluihin – ei, vaikka kerron sähköpostitse olevani jo rakennuksessa. Kahden vuoden kuluttua hänestä kuitenkin tehtiin oikeusministeri kesken kauden. Kun Häkkänen esiintyy television ajankohtaisohjelmissa, hänen Facebookseinänsä täyttyy usein kehuista: ”Antti on tuleva Suomen pressa.” Ennen kaikkea Häkkänen on poliittinen broileri, joka ei ole ehtinyt tehdä työkseen juuri muuta kuin politiikkaa. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hän sai Jussi Halla-ahon ja Li Anderssonin jälkeen kolmanneksi eniten ääniä koko maassa, 20 234 ääntä. ”Ei ne paniikissa ole, mutta hukassa”, eräs kokoomuksen tunteva taho sanoo puolueesta. Kokoomuksen entinen kansanedustaja Susanna Koski on ainoa, joka julkisuudessa on ilmoittanut harkitsevansa asiaa. Hänellä on siististi suitut, kullanvaaleat hiukset ja matala ääni. 44 IMAGE TOUKOKUU 2020 V irastotalon valtuustosali on nuhjuinen, mutta sen sisällä istuu trendikkääseen siniseen pukuun pukeutunut mies. Vanhat, maltilliset puolueet ympäri Eurooppaa ovat kriisissä. Y ksitoista minuuttia ennen sovittua tapaamista Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa Porthaniassa lehtori Martti Häkkänen lähettää sähköpostia ja ilmoittaa, että sovittu haastattelu pitää perua työmenojen takia. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen muotoilee, että Häkkäseen luotetaan, sillä tämän rauhallinen olemus ”herättää ihmisissä turvallisuudentunnetta”. Hän tutkii kokouspapereita ja vilkuilee kalliin näköistä kelloaan. Nyt kukaan ei tiedä varmaksi, miten koronavirus sekoittaa pakkaa. Häkkänen vetoaa kansaan. Viime EU-vaaleissa suurimpia menestyjiä olivat nationalistiset ja äärioikeistolaiset puolueet, joiden politiikan ydin on maahanmuuton ja EU:n vastustamisessa. Keskustaoikeiston ja -vasemmiston suosio on laskenut koko Euroopassa trendinomaisesti, kun puoluekenttä on pirstaloitunut ja populisteista on tullut politiikan uusi normaali. Eräs kokoomuksen kansanedustaja toteaa, että Häkkäsessä on taikapölyä. Häkkänen on luvannut antaa Imagelle laajan henkilöhaastattelun, mutta helmikuun alussa hän on yllättäen perunut sen. Häkkäsen voisi melkein kuvitella uudistetun Elovena-paketin kylkeen. Samantyyppiseltä polulta on aiemminkin noustu kokoomuksen puheenjohtajaksi
Kotona arvostettiin uutteruutta, ja sinne tilattiin useita eri lehtiä ja tieteellisiä julkaisuja. K oska Häkkänen ei ehdi kertoa itsestään, on tavattava Wille Rydman. Helsingin oikeustieteelliseen tiedekuntaan hän pääsi kolmannella yrittämällä. Häkkäsen pro gradu -tutkielma, Kuntien ja valtion väliset taloudelliset suhteet kunnallisverojärjestelmän perustuslaillisen aseman näkökulmasta, hyväksyttiin magna cum laude approbaturilla. ”Hänellä on kykyä perehtyä laajoihin kokonaisuuksiin ja oivaltaa niistä olennainen. Hän sanoo, ettei hän pysty keksimään kokoomuksen eduskuntaryhmästä ketään toista, joka kykenisi tehtävään paremmin kuin Häkkänen. Jos hän siihen nurkkaan leimautuu, on aika hankala tulla valituksi puheenjohtajaksi saati johtaa puoluetta.” Häkkänen on ollut erityisen varovainen lausunnoissaan maahanmuuton suhteen. Rydman on kansalliskonservatiivi, joka korostaa kulttuurillista ja etnistä identiteettiä sekä vastustaa maahanmuuttoa. Hän ei toimi hetken mielijohteesta vaan syvän harkinnan seurauksena”, Rydman luettelee. Antin isoisä, Häkkälän tilan isäntä Juho, oli perustamassa puoluetta vuonna 1918 Vanhalla ylioppilastalolla. Mäntyharjun lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Jorma Ikonen muistaa Häkkäsen määrätietoisena ja eteenpäin pyrkivänä oppilaana, jolla oli ”positiivinen polte yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen” sekä selkeät jatkosuunnitelmat juristiopintoihin. Hän ei halua analysoida sitä, kuinka samanlainen arvopohja hänellä on Häkkäsen kanssa, mutta kertoo arvostavansa Häkkäsen ajattelua hyvin korkealle. Kun Rydman väistyi, tämä suostutteli Häkkäsen seuraajakseen. Ikosen mieleen on jäänyt varsinkin se, kuinka tämä kyseenalaisti terävin sanankääntein marxilaisen yhteiskuntamallin. ”Se, että Rydman ajaa Häkkästä puheenjohtajaksi, voi pelata enemmänkin Häkkästä vastaan. Samalla hän on kuitenkin kokoomuksen talousliberaalin siiven linjoilla sen suhteen, Häkkäsen brändiin kuuluvat myös savolainen maalaistausta ja kolmannen polven kokoomuslaisuus.. Kokoomusnuorissa Häkkänen muodosti tiiviit suhteet Wille Rydmaniin, joka tuli tunnetuksi tiukan oikeistolaisista, maahanmuuttovastaisista kannanotoistaan. Vaalikonevastauksissaan hän on ollut jokseenkin sitä mieltä, että maahanmuutto lisää turvattomuutta ja että vastaanottokeskusta ei pidä perustaa Mäntyharjulle. Isä Markku Häkkänen taas on ollut neljällä vuosikymmenellä mukana Mäntyharjun kunnallispolitiikassa ja toimii yhä valtuuston puheenjohtajana. Rydman saapuu helmikuisena maanantaina eduskunnan lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan ja tilaa kahvin kermalla. Häkkäsen lapsuudenperhe on monella tapaa perinteisen kokoomuslaisen sivistysporvari-ihanteen ytimessä. Häkkänen oli nuoresta pitäen vahvasti isänsä jalanjäljillä. Häkkänen itse oli ulostuloissaan maltillisempi mutta kannatti Rydmania Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi. Hän on yhä yksi Häkkäsen näkyvimpiä tukijoita ja antaa ilomielin haastattelun. Kaikin puolin reilu jätkä.” Erään kokoomuksen sisäpiiriläisen mukaan Häkkänen on Rydmanin kanssa puolueessa paremmissa väleissä kuin moni muu, mutta poliittisesti he ovat melko kaukana toisistaan. Tunneilla Häkkänen otti kärkkäästi asioihin kantaa ja perusteli näkemyksensä huolella. Neljävuotiaana Häkkänen leikki pöydän alla kunnanhallituksen kokousta. Häkkäsellä on poliittista pelisilmää ja taitoa viestiä sanomansa suurelle yleisölle. Kuntapolitiikkaan Häkkänen lähti 18-vuotiaana, heti kun se oli ikärajojen puolesta mahdollista. Häkkänen suuntasi kuitenkin politiikkaan. ”Jos Antti Häkkänen olisi korsussa taistelemassa yhteistä vihollista vastaan, oloni olisi hyvin levollinen, koska tietäisin, että korsussa on kavereita, joihin voi todella luottaa. Perheen pojat harrastivat jääkiekkoa ja jalkapalloa, kalastusta ja partiota. Osin siksi häntä on kutsuttu mediassa kokoomuksen maakuntasiiven toivevävyksi. Häkkäsen brändiin kuuluvat myös savolainen maalaistausta ja kolmannen polven kokoomuslaisuus. Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen ohjasi Häkkäsen opinnäytetyön ja kertoo tämän olleen lahjakas opiskelija, joka olisi voinut pyrkiä myös yliopistouralle. TOUKOKUU 2020 IMAGE 45 Häkkäsen mielestä perinteiset arvot, kuten rehellisyys, koti, terve isänmaallisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen, ovat hyvän elämän perusta, jotka antavat ”juurevuutta elämän taipaleelle”. Se, mitä on sovittu, pitää, ja tarvittaessa [hän] on valmis laittamaan itsensä likoon
46 IMAGE TOUKOKUU 2020 että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan Suomeen lisää laskevan syntyvyyden ja ikääntyvän väestön takia. ”Nyt sen rinnalle nyky-kokoomukseen vaikuttaa mahtuvan taas paljon paremmin konservatiivisia äänenpainoja, josta Rydman ja Häkkänen ovat esimerkkejä.” Haastattelun aikoihin Wille Rydman on ollut otsikoissa puoluejohdon arvostelun takia. Iltalehden tämän vuoden helmikuussa julkaiseman kyselyn mukaan kokoomuslaisten suhtautuminen perussuomalaisiin on muuttunut: 82,2 prosenttia kokoomuslaisista vaikuttajista kertoi olevansa valmis hallitukseen puolueen kanssa. Sinne lisättiin uusi rikosnimike törkeä lapsenraiskaus. Hallitus uhkasi kaatua, kunnes hallituskumppaniksi saatiin perussuomalaisista irtaantuneet siniset. Näen siinä kalastelua populistiseen suuntaan”, hän sanoo. Rikoksenuusijoiden rangaistuksia kiristettiin ensikertalaisuuskriteeriä kiristämällä. Sen sijaan oppositiossa on pelattava pitkää peliä: on kannattavaa antaa vaikutelma siitä, että puolue olisi valmis yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa, vaikka puoluejohdossa ei tätä mieltä oikeasti oltaisikaan. ”Rangaistusten kiristäminen voi olla välillä perusteltua, mutta Häkkäsen politiikassa se on tullut aika monta kertaa esille. Yhteistyön edellytyksenä nähtiin myös perussuomalaisten irtisanoutuminen rasismista. Hän kuitenkin katsoo, että Häkkänen on alkanut sortua rangaistuspopulismin puolelle. Sen sijaan kokoomuksen suhde perussuomalaisiin ei Orpon mukaan ole ”puolueen strategian suurimpia kysymyksiä”, eikä hän välittäisi puolueesta enempää puhuakaan. ”Tosin välillä vähän naureskeltiin, kuinka monella eri tavalla Häkkänen pystyy tekemään tiedotteen, miten hän on taas kiristänyt rangaistusasteikkoa”, eräs sisäpiiriläinen sanoo. ”On älytöntä reagoida ilmiöön, jota ei edes ole”, kokoomuksen sisäpiiriläinen sanoo. Myös terrorismirikosten valmistelu muuttui rangaistavaksi. Sen hän kuitenkin suostuu sanomaan, että populismin tielle ja ”maahanmuutolla pelottelemiseen” Orpon johtama kokoomus ei ole lähdössä. Myös tutkija Niko Pyrhönen huomauttaa, että Häkkänen on puhunut urallaan selvimmin tiukkojen laintulkintojen puolesta, mikä kytkeytyy oikeistopopulistiseen poliittiseen traditioon ja autoritaarisuuteen. Orpo kertoo, ettei tunnista ollenkaan puheita siitä, että kokoomuksesta olisi tullut maahanmuuttokriittisempi tai että puolueen arvot olisivat kateissa. Kokoomuksen eduskuntaryhmään kuuluva kansanedustaja kuitenkin kertoo, että osa kokoomuslaisista haluaisi ottaa ”enemmän persuteemoja agendalle”, koska perussuomalaisten suosio on niin korkeaa: pitäisi paitsi puhua tiukemmasta maahanmuuttopolitiikasta, myös kovemmista rangaistuksista. Kokoomuksen kansanedustaja sanoo sen rumemmin: hänen mielestään rangaistusten koventaminen on Häkkäsen ainoa poliittinen tukijalka. Tutkija Niko Pyrhösestä ei vaikuta siltä, että kokoomus olisi siirtynyt aiempaa maahanmuuttokriittisempään suuntaan kurotellessaan kohti Halla-ahon johtamia perussuomalaisia. EU-myönteisyydestä, kansainvälisen yhteistyön edistämisestä, oikeusvaltion puolustamisesta ja työperäisen maahanmuuton lisäämisestä suuri osa kokoomusvaikuttajista ei kuitenkaan ollut valmis joustamaan. Terrorismirikoslainsäädäntöä kiristettiin, ja tietyistä vakavista tietoverkkorikoksista, radiologisen aseen valmistuksesta ja terrorismiin tähtäävän matkan edistämisestä tuli rikoksia. Populismia ja äärioikeistoa tutkivan Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Niko Pyrhösen mukaan 2000-luvulla kokoomuksella on ollut globalisaatiomyönteinen, liberaali, jopa neoliberaali profiili. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettiin neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta. Rikoslakiin lisättiin uusi törkeää luonnonsuojelurikosta koskeva säännös. O ikeusministerinä Antti Häkkänen oli ahkera. Uusi vakavien rikosten uusijoiden yhdistelmärangaistus otettiin käyttöön. Toiset taas näkevät, että ”persun pelosta” pitäisi päästä eroon. Häkkästä aikoinaan opettanut professori Jukka Kekkonen sanoo olleensa tyytyväinen oikeusministeri-Häkkäsen oikeusvaltiota puolustaneisiin kannanottoihin. Oikeusministeriön vaalitutkimusten mukaan vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa kokoomuksen äänestäjiä siirtyi Timo Soinin johtamiin perussuomalaisiin, mutta Halla-ahon noustua puolueen johtoon vuonna 2017 näin ei ole enää laajamittaisesti käynyt. ”Silloin kokoomus voi esittää hallitusneuvotteluissa tiukempia vaatimuksia muiden puolueiden suuntaan, ja sillä on käytössään enemmän pelimerkkejä”, Pyrhönen sanoo. Viime eduskuntavaaleissa keskusta oli kokoomuksen kannatusvuodon suurin kohde, mutta myös keskustasta siirryttiin äänestämään kokoomusta lähes yhtä paljon. On maaliskuinen, sadetta vihmova päivä, ja kokoomuksen eduskuntaryhmä on juuri päättänyt, ettei se lähde mukaan perussuomalaisten välikysymykseen Kreikan ja Turkin rajan tilanteesta. Puolueen sisäpiiri antaa ministerikaudesta Häkkäselle hyvän arvosanan. Juha Sipilän johtama keskusta ja Orpon johtama kokoomus eivät halunneet jatkaa hallitustyötä perussuomalaisten kanssa, kun puolueen johtaja vaihtui Timo Soinista Jussi Halla-ahoon. Kolmanneksi eniten kokoomuksesta siirryttiin äänestämään. Useat heistä perustelivat yhteistyön järkevyyttä talouspolitiikalla. Sakon muuntorangaistus palautettiin ja laajennettiin, ja jatkossa sakot voidaan muuntaa vankeudeksi, jos esimerkiksi näpistyksiä tekevä henkilö syyllistyy tekoon useasti eikä maksa sakkojaan. K okoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo saapuu haastatteluun työhuoneeseensa Pikkuparlamentissa 40 minuuttia myöhässä. ”Sen lisäksi uskon, että meitä kaikkia yhdistää se, että me arvostetaan instituutioita, historiatraditiota, isänmaallisuutta, järjestystä”, hän selittää. ”Populismille ei pärjää sillä, että ollaan joku light-versio siitä, ei kiitos”, hän sanoo. Hän on ilmoittanut perussuomalaisten eristämisen hallituksesta vuonna 2017 olleen yksi pahimmista virhearvioista Suomen poliittisessa lähihistoriassa. Orpon mukaan perussuomalaisten välikysymystekstistä pystyi näkemään puolueiden ”valtavankokoisen eron”: ”Kokoomus näkee EU:n maahanmuuttoja turvapaikkapolitiikan ratkaisuna, ei ongelmana, niin kuin perussuomalaiset.” Orpo on luvannut haastattelun siitä, mihin kokoomus on puolueena menossa. Tuolloin Orpo perusteli kieltäytymistä yhteistyöstä uuden puoluejohdon kanssa erilaisella ihmiskäsityksellä ja arvopohjalla. Häkkäsen kannattamat iänkaikkiset elinkautiset vakavimmista terroristisista murhista uppoavat kansaan kuin veitsi voihin, ja iltapäivälehtien sivuilla hurrataan. Hän vei kaudellaan läpi useita kiristyksiä rikoslakiin. Puolueen ydinajattelu lähtee Orpon mukaan länsimaisesta liberaalista yhteiskunnasta, jossa ihmisoikeudet, sananvapaus, yksilönvapaus ja -vastuu, demokratia ja oikeusvaltio ovat keskeiset elementit. Hän on rento ja hyväntuulinen, vaikka hänen pitäisi olla jo isännöimässä Pikkuparlamenttiin saapuneita vieraitaan. Hänen mukaansa rangaistusten koventaminen voisi avata Häkkäsen johtamassa kokoomuksessa ovia yhteistyölle perussuomalaisten kanssa. Toiseksi eniten kokoomus menetti äänestäjiä vihreille, mutta vihreistä virta ei tuonut äänestäjiä juuri lainkaan toiseen suuntaan
Luomme ihan itse itsestämme kylmää ja ylimielistä kuvaa”, kokoomuksen sisäpiiriläinen sanoo.. Monen mielestä se ratkaisi vaalit. ”Sovi aika mun avustajan kanssa”, hän sanoo ja katoaa. ”Ihmiset olivat huolissaan vanhustenhoidon tilasta, mutta me selostettiin, miksi jokin pykälä ei ole toteutettavissa. Meidän olisi pitänyt näyttää, että ymmärrämme vanhustenhoidon kysymykset ja haluamme niitä asioita ratkaista. Syksyllä 2018 julkaistun Eurobarometrin mukaan suomalaisille äänestäjille tärkeimmät teemat olivat talous ja ilmastonmuutos. Joudun menemään tästä vielä Lahteen ja Heinolaan”, Häkkänen selittää kävellessään autolleen. Hänellä on jo kiire seuraavaan paikkaan mutta hän suostuu siihen, että saatan hänet ulos virastotalosta. Läheltä katsottuna ei ole vaikea ymmärtää, miksi Häkkäsellä on kannatusta. Kokoomuksen mielestä rahat olisivat olleet pois esimerkiksi kotihoidosta eivätkä ne olisi parantaneet vanhustenhoitoa kokonaisuutena. Hän lupautuu puolen tunnin tapaamiseen maaliskuun aikana. Vain joka kymmenennelle suomalaiselle tärkein teema oli maahanmuutto. Silloinen oppositiopuolue sdp vaati 0,7:n henkilöstömitoituksen kirjaamista lakiin vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa. Sen jälkeen Häkkänen harppoo salista ulos. ”Mulla on vähän tikattu yleensä nää maanantaipäivät, paljon kokouksia. Muut puolueet ryhmittyivät mitoitusvaatimuksen taakse – kaikki paitsi kokoomus. Kokoomuksen läheltä tuntevan tahon mukaan kulissien takana perussuomalaisiin suhtaudutaan nihkeästi: ”Persut ovat mänttejä, sivistymättömiä, törkeitä, eivät viitsi perehtyä mihinkään ja koko ajan on joku rikostutkinta tai selvitys päällä.” M äntyharjun kunnanvaltuuston kokous kestää noin viisitoista minuuttia. Kokoomuksen heikkoutena on toisinaan pidetty sitä, että leikkauspolitiikkaa ajava puolue nähdään kylmänä ja epäinhimillisenä. TOUKOKUU 2020 IMAGE 47 perussuomalaisia, mutta samanaikaisesti vielä isompi joukko äänestäjiä vaihtoi perussuomalaiset kokoomukseen. Mielikuva vahvistui, kun viime kevään eduskuntavaalien alla Suomessa uutisoitiin vanhustenhoidon ongelmista. Kiireisenäkin – ja yllätettynä – hänen ulosantinsa on rauhallista ja miellyttävää
48 IMAGE TOUKOKUU 2020
Hän kuulostaa energiseltä, kiittelee ja sanoo, että palataan. Häkkänen kertoo, että eduskunnassa on siirrytty koronakriisin takia etäkokouksiin ja työmäärä on lisääntynyt. Haastattelu on jouduttu siirtämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan kokouksen takia vielä kerran, mutta nyt hänellä on hetki aikaa puhua puhelimessa. Häkkäsen mukaan maahanmuutto jakoi kokoomusta noin neljä– viisi vuotta sitten, mutta viime vaalikaudella puolue oli mukana kiristämässä turvapaikkapolitiikkaa ”aika yksituumaisesti”. Nyt on vaan kyse valinnasta, että kumpi tehdään.” Sitten Häkkäsen puhe päättyy. ”Allright, kiitos, moi.” . Mutta jos keskitytään yhdistävien, isojen, suomalaisia hyödyttävien teemojen hakemiseen, niin niitäkin löytyy. Että me kamppaillaan itse asiassa vähän niin kuin luontoa vastaan eikä toisiamme vastaan.” Hän tuntuu itsekin innostuvan nostattavista sanoistaan. Pääosa raiskaustuomioista on ehdollisia. ”Maailmassa terrorismi yleistyy koko ajan”, hän selittää. ”Nyt jo näkee, että ihmiset osoittaa poikkeuksellista auttamishalua, yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta, valtioidenkin yhteenkuuluvuutta. ”Mähän olen käytännössä kaikissa puolueen toimielimissä, johtoryhmissä ja valiokunnissa koko ajan erittäin paljon yleispolitiikassa kiinni, kaikessa vanhuspalvelujen kehittämisestä lähtien”, hän sanoo ja muistuttaa olleensa kokoomuksen sosiaalija terveysasioiden pääneuvottelija viime vaalikaudella. Häkkäsestä koronakriisi on mahdollisuus kääntää yhteiskunnallinen ja politiikan henkinen ilmapiiri. ”Niin sä varmaan pistät mulle jonkun sitaattisetin tästä epämääräsen laveen leveestä keskustelusta?” hän lisää. Hän kertoo toivovansa, että koronakriisi yhdistäisi suomalaisia. Häkkänen itse ajattelee, että kokoomus on viime aikoina mielletty virkamiesmäiseksi vastuunkantajapuolueeksi. M oni kokoomuksessa uskoo, että Häkkäsestä tulee vielä puolueen puheenjohtaja. TOUKOKUU 2020 IMAGE 49 H äkkänen soittaa maaliskuun lopussa. Mulla on aika tiivis päivärytmi aamusta iltaan.” Hän kertoo olleensa viime aikoina ”vähän vähemmällä politiikan aktiviteetilla”. Ja jopa ehkä maailmanlaajuisesti ihmiset yhtäkkiä kokee hengenheimolaisuutta kiinalaisen henkilöön, jolla on korona. Puolueen rakenteita pitäisi uudistaa oppositiossa kovalla kädellä, eikä toimintatapojen muuttaminen ja organisaation saneeraaminen ole kenellekään poliittiselle johtajalle herkkua. Mutta kun nyt kysytään, Häkkänen lupaa selittää kriminaalipoliittista linjaansa. Artikkelin lähteenä on käytetty myös Matias Marttisen ja Juho Mäki-Lohiluoman pamflettia 10 teesiä modernille oikeistolle sekä kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirénin ja poliittisen historian professori Vesa Vareksen haastatteluja. Keskilinjan puolueiden, kuten kokoomuksen, pelitila kävi ahtaaksi. Saatiin näihin muutosta mun oikeusministerikaudella, ja tässä pitäisi edelleenkin edetä.” Häkkäsen mielestä myös henkirikosten määrän tulisi vaikuttaa elinkautisen pituuteen nykyistä voimakkaammin ja terroristisiin murhiin syyllistyneet pitäisi voida tuomita jopa ilman vapautumismahdollisuutta. ”En kannata fanaattisesti suu vaahdossa aina vain kovempia rangaistuksia, vaan mun analyysi perustuu hyvin pohdittuun linjaan esimerkiksi siitä, että kovistakin väkivaltarikoksista selviää (Suomessa) hyvin usein ehdollisella. Hän huomauttaa, että toimittajat pyytävät häneltä yhä kommentteja rikoksista ja rangaistuksista. Mä veikkaan, että sitten on harvinaislaatuinen henkilö, joka ei tunne mua ollenkaan tai ole missään käytännön arkisissa työkuvioissa mukana.” Häkkänen uskoo saaneensa ”tiukan poliisipamppulinjan maineen” oikeusministerin pestinsä takia. Kun Häkkäseltä kysyy, miksi hän perui haastattelun, hän vetoaa kiireisiinsä: ”Jokainen priorisoi omaa ajankäyttöään. Käytännössä niistä ei tule kuin maksimissaan oheissakkoa, eikä oheissakkoa juurikaan määrätä. ”Oho. ”Ihmisille nyt koronakriisinkin yhteydessä kaikista tärkein asia on taloudellinen toimeliaisuus, terveys ja turvallisuus, politiikan perinteiset aihealueet. Hänestä Suomen on vallannut näivettymisen, kyräilyn ja taantumuksen ilmapiiri viimeisen vuoden aikana. ”Kaikki varmasti näkivät Suomessa sen, että jos on hallitsematon järjestelmä, se ei ole viime kädessä yhdenkään turvapaikanhakijan etu.” Hänen mukaansa ihmiset, jotka tulevat hakemaan perusteettomasti turvaa Suomesta, vievät resursseja auttaa niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Perussuomalaisia Häkkänen arvostelee sanomalla, että puolueen ”ainoa poliittinen tavoite on pitää rajat kiinni”. Häkkäsellä on juristivaimonsa kanssa 1-vuotias tytär, josta hän kertoo kantaneensa viime kuukausina ”sektorivastuuta”. On todennäköistä, että Häkkänen lähtee puheenjohtajakisaan vasta vuoden 2022 kuntavaalien jälkeen, kun eduskuntavaaleihin on enää vuosi. Hänen matalassa, miellyttävässä äänessään on painokkuutta. Kyllä mä siinä mielessä uskon, että kokoomuksen kannatus ei erityisesti sula.” Haastattelun loppua kohden Häkkänen alkaa lämmetä. ”Ykkösjuttu” hänelle rikollisuuden torjunnassa on puuttua juurisyihin, kuten rikkonaisiin perhetaustoihin, syrjäytymiseen ja työttömyyteen. Nyt kokoomuksen pelastus saattaa tulla yllättävästä suunnasta: ulkoisesta uhasta. Viime eduskuntavaalien aikaisesta keskustelusta hän muistaa voimakkaan polarisaation perussuomalaisten ja vihreitten välillä, erityisesti puheessa maahanmuutosta. Taktisesti ajatellen Häkkäsen ei ole järkevää haastaa Orpoa – vielä. ”Se ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että me keskenään seurataan täällä, kuinka elintaso laskee. Silloin pääministeriprofiilia on helpompi rakentaa. Jos me yritetään pitää rajat kiinni ja keskitytään siihen, että maailma pysyy suljettuna… Se politiikka ei tule johtamaan mihinkään hyvään.” Häkkänen hymähtää, kun hän kuulee, mitä kansanedustajakollega on väittänyt: että rangaistusten koventaminen olisi Häkkäsen ainoa poliittinen tukijalka. ”Tähän monologini loppuun voin sanoa, että mä vaan pahaa pelkään, että jos politiikassa keskitytään erojen hakemiseen, niin niitä löytyy. Kolme kokoomuksen entistä ja nykyistä sisäpiiriläistä sekä yksi kokoomuksen läheisesti tunteva toimittaja esiintyvät jutussa nimettöminä voidakseen puhua puolueen tilanteesta vapaammin.. Hän nostaa esiin norjalaisen Anders Breivikin, joka murhasi 77 ihmistä terrori-iskuissaan vuonna 2011
50 IMAGE TOUKOKUU 2020
TeksTi manu marttinen kuvaT pauliina holma LIEMESSÄ. TOUKOKUU 2020 IMAGE 51 Avioeronsa jälkeen Manu Marttinen ymmärsi, että lapsiperheen ruokahuolto on loputon urakka, josta ei grillaustaidoilla selviä
Muiden korkeasti koulutettujen pariskuntien kaveriporukoissa maksalaatikon, Manalan pitsan ja Jaskan grillin lihapiirakan tilalle tulivat dinnerit, sushin rullaus, food club ja fine dining. Samalla fiinimmät ruoat olivat jonkinlaista luokkanousun todistelua, sillä lapsuudessani ruokapöydässä ei ollut ylellisyyksiä tarjolla. Ehdinkö enää koskaan tehdä mitään muuta. Vasta opiskeluaikoina havahduin toisenlaiseen ruokasuhteeseen. Kinkkua ei ollut leivän päällä, mutta silloin tällöin sipulilla maustettu jahtimakkara korvasi sipulittoman serkkunsa lauantaimakkaran. Olen yksinhuoltajaäidin kasvattama lähiönuori, jolle ruoka oli lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin lähinnä välttämättömyys. Minä taas en. Yrtit, vihannekset ja mausteet alkavat hiljalleen muuttua tiiviiksi mössöksi. Pilkkomisen jälkeen ainekset asetellaan kukin pieniin kuppeihin sa odottamaan, kunnes ne kaadetaan valtavan morttelin pohjalle ja aletaan nuijia. Pihan perällä, ison koivun kupeessa on vanha grilli, jossa paistetaan lähinnä makkaraa tai muurinpohjalettuja. Ex-vaimoni piti ruoanlaitosta ja oli siinä erinomainen. Tuoksu on tulinen ja voimakas, tunnistettavasti thaimaalainen tai ainakin itämainen. Miten kaurapuuro edes tehdään. Burgeriajatus sai lapsiltakin kannatusta. Ensin korianterin juuret, sitten sitruunaruoho ja inkiväärin pippurinen sukulaiskasvi galangel. Opin, että viinejä ei juotu pullon suusta vaan että niille oli kahdet lasit: punaviineille suurempi ja valkoisille pienempi. Opeteltavaa on riittänyt, sillä toistaiseksi vahvuuteni ovat liittyneet viineihin ja grillaamiseen. Nyt iskä laittaa ruokaa perheelleen. Kaasugrillin leimahduksesta alkoi sen odottelu, että grilli olisi kyllin lämmin pihvien pastamiseen. Jos erottuvat. Minulla oli bravuurini, mutta niillä ei arjesta lasten kanssa olisi selvitty. Varsinainen ruoanlaittogrilli nostetaan keväisin tasaiseksi leikatulle nurmelle, vanhan omenapuun alle, terassilaudoituksen reunalle. Työnjakomme oli ihan luonteva. Hetken päästä astiaan sekoitetaan vielä kuivattua chiliä, suolaa ja muut raaka-aineet. Kun perään kaadetaan kupillinen kookoskermaa, pannu rauhoittuu kuplivaksi keitoksi – thairuoka-annoksen kastikkeen pohjaksi. Ja että ruokana olisi jotain sellaista, mitä varmasti osaisin valmistaa. Vartin nuijimisen jälkeen seos on muuttunut punaiseksi tahnaksi. Se tuntui suurimmalta urakalta elämänmuutoksen keskellä. Halusin varmistaa, että lapset saavat jotain vanhasta kodista tuttua ensimmäiseen perjantai-iltaansa uudessa kodissaan. Ennen muuttoa erilleen panikoin eniten juuri ruokahuoltoa. Tässä taloudessa on syöty kalapuikkoja, pinaattilettuja, makaronilaatikkoa, riisiä ja kanaa, siskonmakkarakeittoa ja spagettia jauhelihakastikkeella melko usein viime aikoina. On maanantaiaamu. Chop chop chop. Kun kaikki oli valmista, tuli minun vuoroni – viisitoistaminuuttiseni. Pyyntö on kieltämättä perusteltu. Lounaat, päiväruoat, iltapalat ja maanantai-illat tulivat ja menivät ilman minun merkittävää panostani. Siitä lähtien olen opetellut hoitamaan kokonaisuutta nimeltä lapsiperheen ruokahuolto. Tulin toki aina paikalle, kun ruoka oli valmista, aivan kuten lapsetkin. B urgeriperjantai – ensimmäinen sellainen kolmisin lasten kanssa. Näin itsekin sen verran vaivaa etukäteen, että päivällä otin lihat pois kääreistään ja siirsin ne suolattuina jääkaapista huoneen lämpöön. Punaisen currytahnan tekeminen alkaa pilkkomisella. Ääni on tuttu, olen viettänyt kaasugrillin ääressä pitkiä aikoja sukumme kesämökillä Kanta-Hämeessä. Wokkitoive yllätti silti, varsinkin kun se esitettiin juuri ennen joulua. Pikemminkin polttoainetta kuin jotain tärkeää. Perään kaadetaan pippurit ja kumina ja jatketaan nuijimista. Muistanko ostaa kaupasta kaiken tarpeellisen. Eniten kauhistutti vähäinen kokemus kokonaisuuden hallinnasta, reen vetämisestä. Chop chop chop. Korjaan kananugettien ja ranskanperunoiden roippeet pois ruokapöydästä ja tutkin keittiön alakaappeja. Hampurilaiset osasin toki tehdä, mutta olin silti ymmälläni: Miten tästä eteenpäin. Odottelu ei silti ollut toimetonta: oli huolehdittava siitä, että valkoviini on riittävän kylmää, seurattava viinilasin takaa pihalla leikkiviä lapsia ja odotettava, että vaimo saisi vihannekset pilkottua keittiössä. Olen edellisiltana saapunut Bangkokiin viiden päivän mittaiselle thairuokakurssille. Pihapiirin suurten kuusien ja mäntyjen lomasta pilkottaa järvi. 52 IMAGE TOUKOKUU 2020 C hop chop chop. Siitä lähtien, kun erosin lasteni äidistä, vaimostani ja noin 18 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Välillä pilkoin vihanneksia, keitin pastaa ja tein aina mitä pyydettiin, mutta en vetänyt rekeä, en ollut vastuussa. Hän on pikkusiskonsa kanssa selvästi keskustellut asiasta, koska tämäkin osallistuu ”wokkikapinaan”. Se tuoksuu taivaalliselta. Hoidin pääasiassa ruoanlaiton tukitoimia: kävin vuorollani kaupassa, katoin pöytää ja nostin astioita tiskikoneeseen. Kampasimpukoista, Serranon kinkusta ja sisäfileestä ei ole lasten iltapalaksi. Ruokahuolto oli jokapäiväinen homma, joka oli hoidettava, vaikka monet muut käytännön asiat painoivat päälle ja mielessä myllersi muutenkin. Savu näkyi ja sihinä kuului naapurissa asti. Voiko aamupuuron tehdä vasta aamulla vai kannattaako se tehdä valmiiksi jo illalla. Saako jauhelihakastikkeen tehdä eri tomaattimurskalla kuin edellisellä kerralla. Sen jälkeen kaffirlimen kuori, valkosipuli ja salottisipuli. Miten ehdin tekemään kaiken yksin. Ne olivat hienoja ruokia, joita opin syömään kolmekymppisenä, kun kahden lapsettoman aikuisen kuukausipalkka alkoi riittää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin. Kapina sisältää toiveen vaihtelevammasta ruokatarjonnasta ja ennen kaikkea nuudeleiden tulosta osaksi ruokapöytämme tarjontaa. Niin kuin on myös hampurilaisia, pitsaa, nugetteja ja ranskanperunoita, joilla viikonloput erottuvat arki-illoista. Hampurilaiset oli ainoa ruokaan liittyvä idea, kun ensimmäinen yksinhuoltajaviikko lasten kanssa oli alkamassa. Ääni kuuluu, kun tulitikku putoaa grillin polttimen lähelle. K aasugrilli syttyy humahtamalla. M e halutaan wokkia!” Teini-ikäisen poikani sanat huvittavat. Viereisestä kasvihuoneesta voi nyppäistä muutaman yrtinlehden salaatin sekaan. Kaapin perältä löytyy kuin löytyykin iso lasikannella varustettu wokkipannu. Kaikkien onneksi perheemme arjen ruokahuolto oli ex-vaimoni harteilla. En ole koskenut pannuun kertaakaan täällä uudessa kodissamme, jossa olemme asuneet vajaan vuoden. Suunnilleen tällaista oli osallistumiseni ruoanlaittoon avioliiton aikana: suurieleistä pihvinpaistoa lauantai-iltana, kesälomalla tai juhlapyhinä. Kaadan öljyn paistinpannulle kuumenemaan ja muotoilen jau. Tulinen tahna kaadetaan pannulle, joka sihisee kuumassa öljyssä kuin vihainen kyy. Currytahna – Nam Prik Gaeng Phet – on valmis
Ensimmäiset puoli vuotta syömme pienen sohvapöydän ääressä olohuoneessa. Katselen vastapäisen kerros talon ikkunoita keittiön apuportailta. Arki on alkuun kiireistä, ja aika ahdistavaakin. Lapset tulevat vasta viikon päästä, ja koitan keksiä jotain tekemistä tälle päivälle. Ei se helppoa ole, mutta ei niin vaikeaa kuin pelkäsin. Miksi valot täällä tuntuvat vain kelmeiltä. Yleensä käyn vain Lidlissä, mutta kerran oli pakko mennä myö häisten bänditreenien jälkeen nälkäisenä Kannelmäen Prismaan. Päässä humisee: miksi kaupan valikoimassa pitää olla 279 erilaista jogurttituotetta. Ero, vaikka melko sopuisa olikin, on ollut raastava kokemus. Vuosien kokemuksella tiedän, että noin kaksi – punainen ja keltainen – riittävät aivan hyvin. Tutussa lähikaupassakin saatan ajautua pieneen paniikkiin, jos en heti löydä listallani olevaa harvinaisempaa tuotetta, kuten peruna jauhoa tai punaista pestoa. En hahmota kokonaisuutta enkä osaa monia perusasioitakaan. Ehkä Serranon kinkkua tai prosciuttoa silloin tällöin. Syömme uuden jättitelevisiomme edessä. Olli Lindholm on vielä tuomarina. Keit tiöstä on selvästi tulossa jonkinlainen uuden elämäni turvahuone. Vastuu muuttaa suhtautumistapaa, ja sen lisäksi keit tiössä touhuaminen tuntuu aika rauhoittavalta. Välipalojen, vii konloppuruokien, iltapalojen ja päiväruokien loputon suunnittelu, toteutus ja tarjoilut tuntuvat vievän kaiken ilon ruoanlaitosta. Rauhoittelen itseäni ajatuksella, että opin ajan myötä. Yhä useammin huomaan jopa vähän innostuvani keittiössä. Kuoriessa olo hieman rauhoittuu. Ehkä voisin tämän kaiken myötä kasvaa entisestä keittiöapulaisen roolista keittiöni keittiömestariksi. Olisipa vain enemmän syöjiä. Miksi heidän valonsa huokuvat onnellisen lauantaiiltapäivän tunnelmaa, läm pöä räntäsateen keskellä. Pahinta oli aluksi lähes lamauttava yksinäisyyden tunne ja välillä ihan konkreettinenkin yksinäisyys – tyhjän kodin syndrooma, joka vei myös jonkinlaiseen jatkuvaan alakuloon. Olen ruokakaupassa aina tavallaan heräteostoksilla. Hän käytti sanaa koti. Tai sitten unohdan, mitä olin etsimässä, ja kärry pysyy tyhjänä tai täyttyy aivan eri aineksista kuin piti. Ruokapöytä jäi hankkimatta, mutta onneksi lapset suhtautuvat sohvapöytäruokailuun kuin jonkinlai seen piknikkiin. (Ei.) Tajusin ongelmani laajuuden toden teolla vasta kauppareissuilla. Ja seuraavalle. Ruokahuollon onnistumisen suhteen isompaan huoleen ei ehkä silti olekaan syytä. Täytän astiapesukonetta taukoamatta. Opin, että viinejä ei juotu pullon suusta vaan että niille oli kahdet lasit.. Kyynel tulee silmääni, kun oivallan, että hän pitää tätä minun pystyttämääni taloutta kotinaan. Eräänä päivänä saan tyttäreltäni viestin: ”Mä meen kaverille milloin tuun kotiin?” Kotiin. Kaadan lasten laseihin kokista, omaani tummaa olutta. Tämähän menee ihan mukavasti. Itse en tarvitse muita leikkeleitä kuin tyttäreni valitsemaa ”reunikasta kinkkua”. Kotoa puuttui vaikka mitä, mutta olin ilman kauppalappua lähes tuntemattomassa kaupassa. Ehkä tästä selvitään. (Kyllä.) Entäpä perunat. Olen hakenut Ikeasta puuttuvia tavaroita ja niiden mukana vähän kodin tuntua. Kokeilen viikkoruokalistoja, teen perusteellisia kauppalistoja ja googlaan reseptejä. Onko ihan välttämätöntä, että paahtoleipävaihtoehtoja on 18 kap paletta. Rutiinin puute on pahin ongelmani. Ulkona tuiskuaa lumi, lojumme isolla sohvallamme ja katselemme Voicea kynttilän valossa. Siksi esimerkiksi lihaliemikuutiokokoelmani on jo huomattavan iso. TOUKOKUU 2020 IMAGE 53 helihapihvit valmiiksi. Halkaistut sämpylät, jäävuorisalaattia, sipulia, jättitomaattisiivut ja cheddarjuustot on kasattu kolmelle lautaselle. Oivalsin, että ruokahuolto on kuin työtä, jossa onnistuminen vaatii kurinalaista suunnitelmallisuutta eli minun tapauksessani jonkin laista elämänmuutosta tai ainakin parempaa keskittymiskykyä. U lkona vihmoo räntäsade. Kurkkua puristaa. Tai miksi pitää olla 178 erilaista leikkelettä, kun yhdelläkin pärjää. Ranskanperunat lämpenevät jo uunissa. Kun kokemusta ei ole, on pakko turvautua alkeisiinkin: Kaadetaanko riisi kiehuvaan veteen. Avaan perunapussin ja ryhdyn kuorimaan perunoita
54 IMAGE TOUKOKUU 2020
Ärsyynnyn kysymyksestä. Miksi ei Marttaliiton ruokakursseille. When was the last time you did something for the first time, siinä kysyttiin. Kohta tiskejä hoitava apupoikakin ilmestyy eteeni näyttämään mallia veitsen käytöstä. En kuitenkaan osannut tehdä thairuokaa, vaikka pidän siitä. Sinäkö olet tämän tehnyt. Chop chop chop. Alan hiiltyä. Tulin tänne oppimaan uutta enkä vastailemaan kysymyksiin siitä, miksi en osaa. Idea tuli mieleeni, kun etsin wokkipannua keittiön alakaapeista lasten wokkikapinan jälkeen. Ehkä tämä sittenkin toimii. Tai eksistentiaalikriisissä. Hetken päästä äänimaiseman valtaa taas vaimeammat pilkkomisen äänet. Äänenpainonikin nousee vähän, ja tajuan muiden huomaavan sen. Jokaisella oppilaalla on kirvesmallia oleva veitsi, leikkuualusta ja pyyhe, joiden puhtaudesta täytyy pitää itse huolta. Viiden päivän ruokakurssille asettamani henkilökohtaiset tavoitteeni olivat täysin ylimitoitettuja, mutta lentoliput olivat jo sähköpostissa. Kun juttelemme keskipäivän lyhyillä tauoilla, kerron heille vain, että olen toimittaja, pitämässä sapattivuotta ja että harrastan ruoanlaittoa. Epämääräisen levoton olokin selkeni heti, vaikka suunnitelmani oli edelleen aika vaatimaton suhteessa ongelmieni laatuun ja määrään. Pian juttelin jo puhelimessa Ron-nimisen miehen kanssa, joka toivotti tervetulleeksi, vaikka en olekaan ammattikokki. ”Miksi teit noin, miksi yritit halkaista sen?” Miksi. J oka aamu meitä odottavat tarjottimet, joille on koottuna päivän kaikkien annosten raaka-aineet. Joten kiitos kysymästä, Nini, mutta en nyt osaa sanoa, miksi koitin halkaista mangoa enkä ryhtynyt kuorimaan sitä. Kaikkea ilmastointilaite ei ehdi imeä kitaansa. Veitset nakuttavat vihanneksia ja yrttejä pieniksi ja iskeytyvät leikkuulautaa vasten tasaiseen tahtiin. Ehkä kirjoitan kokemuksistani lehtijutun. Miksi et ostanut kaikkia lapulla olleita tuotteita, miksi et hoitanut asiaa, miksi olet tuollainen, miksi et ole romanttisempi. Seuraavan annoksen inkivääriä pilkkoessani tajuan, mistä syystä opettajan miksi-kysymys ärsytti minua niin paljon: olen kuullut sen niin monta kertaa ennenkin. En minä tiedä, sanon. Niitä miettiessä en voinut ajatella eroa, mutta en silti voinut loputtomasti tehdä vain ruokaa tai suunnitella lähipäivien ruokalistoja. Pöydän yläpuolella puhisee valtava ilmastointilaite, joka kerää sisäänsä kaikkien ruokapisteiden höyryt ja tuoksut. TOUKOKUU 2020 IMAGE 55 Uuden oppiminen on palkitsevaa. Chop chop chop. T hairuokakurssille Bangkokiin. Pilkomme viiden päivän aikana arviolta kaiken, mitä tämä maa kasvattaa: tomaatteja, porkkanoita, pikkumaissia, sipuleita, chiliä, pikku chiliä, inkivääriä, limeä, sitruunoita, valkoista sipulia, punasipulia, salottisipulia, korianterin juuria, sitruunaruohoa, valkosipulia ja niin edelleen.. Hänen mielestään olen paukuttanut mortteliani liian varovaisesti. Etsimään lohtua, seksiä tai itseään. Survon aineksia, kunnes opettaja Nini tulee kohdalleni ja ottaa nuijan ja morttelin minulta pois. Ihmettelin samaa. Luulin, että mango piti halkaista. Enkä ole osannut niihin vastata. Samalla Nini katsoo taas minua. Väistäminen on ollut vain helpompaa. Miksi. Pauke kuulostaa kuin olisimme pienellä kivilouhoksella. Jossain vaiheessa päivää saan eteeni mangon ja koitan halkaista sen. Selvä, täältä tullaan. He kuorivat. Sitten hän näyttää koko luokalle, miten morttelia kuuluu käsitellä. Chop chop chop. Googlasin sanat thai cooking bangkok. Sambialainen Bernard ja hänen ystävänsä, nepalilainen Lok, jatkoivat minun jälkeeni vielä kolme viikkoa. Mielessäni ainakin on paljon mangoa suurempia kysymyksiä jo nyt. Hämmennyn. Tajusin tekeväni monia asioita ensimmäistä kertaa – 47-vuotiaana: kaurapuuroa, perunamuusia, lasagnea, makaronilaatikkoa ja sipulikeittoa. Yhden tällaisen tauon jälkeen Aloitan Panang-currytahnan (Gaeng Panang) valmistamisen. Teemme päivittäin 5–6 ruokalajia, ja juuri siksi tulinkin tänne: että saan muuta ajateltavaa, että voin tehdä jotain konkreettista, että voin tehdä jotain kyllin yksinkertaista. Jotain samaa tässä oli kuin kävelemään oppimisessa. Luulin olevani romanttisempi. Entiseen piti saada enemmän etäisyyttä. Miten thairuokakurssi mitenkään edistää hyvinvointiani tai puutteitani ruokahuollon järjestämisessä. Tiedän, että edessäni on noin 10–15 minuuttia keskittymistä vain yhteen asiaan. Ruokakurssit pyörivät arkipäivisin nonstoppina. Miksi. Näinkö muka viiden päivän mittainen ruokakurssi auttaisi minua eksistenssikriisissäni, kun tiskaajatkin haistavat epävarmuuteni ja tulevat vittuilemaan keittiötaidoilleni. Onneksi tahti on kova. En tiedä. Kivinuijat paukuttavat valtavien mortteleiden pohjia tasaiseen tahtiin. Opettajan paikka on pöydän päässä. Halusin matkalle, ja Bangkokiinhan ne muutkin yksinäiset miehet ja yksinäisten miesten porukat lähtevät, kun elämä koettelee. Veitseni törmää kivikovaan keskustaan ja koko hedelmä leviää leikkuulaudalle. B ankok Thai Cooking Academy sijaitsee Bangkokin itälaidalla, kaupunkia ja koko Thaimaata halkovan Sukhumvit Roadin varressa lähellä On Nut -Skytrain-asemaa, pienen ja hiljaisen kauppakeskuksen alakerrassa. Päätin lähteä etsimään sisäistä marttaani – miestä, jonka olin jo osittain löytänyt omasta keittiöstäni. Miksi et koskaan tuo kukkia. Ninin pilkkomiskäsky rauhoittaa. Mietin yhä vuoren kokoisia asioita: miten tulla onnelliseksi, miten tätä elämää oikein pitää elää, teenkö ollenkaan niitä asioita, joista pidän tai joissa olen oikeasti hyvä – olenko hyvä yhtään missään. Tällä kertaa heitän morttelin pohjalle kokonaisia pippureita, valkosipulia ja paloiteltua korianterin juurta. Esimerkiksi eteläafrikkalaisella Lionnella on takanaan jo viisi viikkoa. Ensimmäinen tekemäni omenapiirakka onnistui niin hyvin, että lapset ihmettelivät ihan tosissaan sen hyvää makua. Tämänhän piti olla voittoparaatini uudeksi ihmiseksi. Myös amerikkalainen Naruth oli pidemmän pätkän, en tosin ymmärrä miksi: hänen toimintansa keittiössä on niin varmaotteista, että hän olisi voinut opettaa meitä. Osa opiskelijoista, kuten minä ja vierustoverini, kanadalainen eläkeläisnainen ja ruokamatkailija Heather, on täällä vain viisi päivää, mutta suurin osa on pidempään. Katson nopeasti, mitä vastapäätä olevat Lok ja Bernard tekevät. Selvitin, mikä on paseerattu tomaatti, kokeilin tehdä ruokaa reseptien pohjalta ja aloin hyödyntää kauppojen reseptisivuja arkiruokien ideoimisessa. Tutkin pari hakutulosta ja laitoin molempiin sähköpostin. Muistan, kuinka poikamme oppi vähän yli yksivuotiaana kävelemään Thaimaan-lomamme aikana, ja Air Asia -lentoyhtiön mainosjulisteen paluumatkalta. Lähtö olisi kahden kuukauden päästä. Jokaisessa työpisteessä on myös kaasuliesi. Yritin parhaani, mutta se ei vaan riittänyt. Keittiö on siisti ja moderni, työpisteitä on kahdeksalle oppilaalle. Korianterin, chilin, curryn ja valkosipulin tuoksut sekoittuvat ilmassa kuin valtavaksi thairuoka-annokseksi, kun oppilaat murjovat yrttejä mortteleissaan ja paistavat tulisia tahnoja pannuillaan
56 IMAGE TOUKOKUU 2020
Pilkkominen on rentouttavaa. Lukeminen: jatkuvaa kännykän vilkuilua. Saan tätä juttua kirjoittaessani käsiini Saku Tuomisen kirjan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (Otava 2019). F or Excellence In Thai Culinary Arts Is Awarded to Manu Marttinen. . Ehkä tämä, näinkin triviaali asia kuin pilkkominen ja kaikki sen mukanaan tuoma, on lopulta se, mitä tulin täältä hakemaan. Pilkkominen on pysähtymistä – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. ”Ilman päivittäistä ruoan ääreen rauhoittumista tulisin hulluksi kaiken kiireen keskellä,” hän kirjoittaa. En varsinaisesti. Elokuvat: jatkuvaa kännykän vilkuilua. Ilmiö on tuttu: Kitaristit, maratoonarit, pilkkijät, kaikki jotka jotain harrastavat, puhuvat zonesta, täydellisen keskittymisen hetkestä. Se on välttämätöntä jo sen takia, että terävän ammattilaisveitsen kanssa tulisi helposti haavoja sormiin, mutta on tässä muutakin. Saman on kokenut myös Saku Tuominen. Siitä, että jokin monotoninen tekeminen jatkuu niin pitkään, että pääsee sen sisään ja ajantaju katoaa ja mieli tyhjenee. Tajusin kuitenkin jo ennen Thaimaan-matkaa, että ruoanlaittoon keskittymällä kiireen tunteen saa pois päältä mielekkäällä tavalla. Pilkkomiseen on pakko keskittyä. Välillä viillämme limen lehdistä siiman ohuita suikaleita. Nyt kyse on keskittymiskyvystä, rauhoittumisesta ja valinnoista. Jokainen oppilas menee vuorollaan opettajamme Ninin kanssa yhteiskuvaan. Työnteko: sama. Sen vartin ajan, kun pilkon, tiedän tarkalleen, mitä on tehtävä, mitä minulta odotetaan. Media-alan yrittäjä ja intohimoinen ruokaharrastaja Tuominen pohtii kirjassaan muun muassa ruoan suhdetta hyvään elämään ja kuinka tärkeä osa ruoanlaittamisella voi olla ihmisen elämässä. Mitä jos en ostaisikaan enää kaupasta valmista ruokaa. Uudessa arjessani kiireet todellisuudessa poistuivat niiltä viikoilta ja viikonlopuilta, kun lapset ovat äidillään, mutta olenko käyttänyt ajan johonkin kiireettömään tekemiseen, keskittymiseen. TOUKOKUU 2020 IMAGE 57 Chop chop chop. Se on hyvin sanottu. Voi olla, että thairuoka on tässä makaronilaatikkokurssia parempi opettaja, sillä lähes kaikkien annosten tekeminen alkaa pilkkomisella. Saan viimeisen koulupäivän päätteeksi käteeni todistuksen, jonka mukaan olen nyt suorittanut 40 tuntia intensiivistä thaikokkailua. Pilkkomisessa näin käy helposti, vaikka ruokakurssin pilkkomishetket kestävät harvoin enempää kuin viisitoista minuuttia. Enkä varmaan muutenkaan, mutta paperi tuntuu silti tärkeältä. Ehkä se on se, mitä lähdinkin hakemaan. Pilkomme myös erilaisia yrttejä ja lehtiä, kuten parsakaalin, kairapalmun ja basilikan lehtiä. Melkein yhtä usein tarvitaan myös morttelia, jonka käyttö on vähintään yhtä rauhoittavaa. Sen saavuttaminen vaati paljon enemmän kuin viisi päivää, aika paljonkin enemmän – itse asiassa lähes 48 vuotta. Vastedes olen Personal Thai Culinary Chef. En sentään tehnyt lihalientä oikeaoppisesti luita keittelemällä, koska on elämässä muutakin: työt, avantouinti, bänditreenit, sählyvuorot, punttisali ja se Netflix. Ennen kuin joukkomme hajaantuu, saamme vielä mustat t-paidat, jossa on vähän kökkö Cook´n Thai -logo ja jonkinlainen hymyilevä chilihahmo sekä koulun nimi. Chop chop chop. Työnhakuun en tätä uutta todistusta tarvitse. Kysymyksetkin ovat samoja: Mitäs nyt sitten seuraavaksi. Suhtautumiseni pilkkomiseen on kurssin aikana muuttunut: nyt minulla on suhtautumistapa pilkkomiseen. Se on silti pisin aika, mitä olen aikoihin keskittynyt – mihinkään. Silti: kokkaaminen (tai varmaan mikä hyvänsä keskittynyt puuha) on tehnyt minulle hyvää. Ennen pilkkominen oli vain pilkkomista. Ajattelen näin: se on ensimmäinen todistus siitä, että osaan taas keskittyä. Voisinpa vain pilkkoa. Chop chop chop. Hän kiteyttää ruoka-ajattelunsa lauseeseen The way you do one thing is the way you do everything – ”Tapa, jolla teet yhden asian, kertoo paljon siitä, miten teet kaiken, miten suhtaudut elämään”, Tuominen kirjoittaa. Olen eron jälkeen oppinut pitämään ruoanlaitosta ja ainakin jollain tasolla tajunnut sen merkityksen. Thaikokkaustodistuksen saaminen tuntuu melkein samalta kuin yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintotodistuksen saaminen Tampereen yliopistosta 21 vuotta sitten. Sen vartin ajan, kun pilkon, tiedän tarkalleen, mitä on tehtävä, mitä minulta odotetaan.. Otamme kurssilaisten kanssa ryhmäkuvia. 15 minuuttia ei ole kauan, mutta se on alku. Ja mikä parasta: kerrankin odotetaan vain yhtä asiaa kerrallaan. En enää ajattele, että kiireessä ruoanlaittoon käytetty aika on pois jostain mukamas tärkeämmästä, joka on lopulta somea tai Netflixiä. Mitä jos hankkisin vain kasapäin yrttejä ja vihanneksia ja aloittaisin jokaisen ruokahetken pilkkomisella. Mitä minä olen oikeastaan oppinut ja mitä hyötyä tästä tutkinnosta on. Pilkomme eniten hyvin pientä kuutiota tai ohutta siivua, mutta esimerkiksi porkkanoiden, munakoisojen ja ananaksen siivut jätetään paksuiksi. Voisin tehdä tätä paljon pidempäänkin. Saatoin valmistella vaikkapa ranskalaista sipulikeittoa useamman päivän, ja raaka-aineita hankin useammastakin eri kaupasta. Odottamaton oivallus on tämä: Pilkkoessa ajatus lepää, kaikki muu hälinä jää taakse
Miksi juuri novelli. 58 IMAGE TOUKOKUU 2020 Teksti oskari onninen Kuva antti vettenranta Kaksi edellistä runokokoelmaasi Tekniikan maailmat ja Yleisö käsittelivät nekin kapitalismia ja teollisuutta omilta kulmiltaan. Se on meidän talousjärjestelmämme ja ohjailee elämäämme hyvin moninaisilla tavoilla. Yhden novellin päälle roiskahtaa nurmenvihreää maalia, joka peittää tekstin. Näiden keskellä aloin yhtäkkiä kirjoittaa novellia keskiluokkaisista hipsteriroboteista. Vasta silloin se voisi toteuttaa taiteellista funktiotaan. Kirjailijan oman manifestin voi klikata loppuvaksi, kunhan videomainoksen kello laskee viidestä nollaan. Nyt sinä myös. Olin vaihtanut työhuonetta pienempään koppiin, jonne mahtui juuri tuhat runokirjaa, sohva, kirjoituspöytä ja minä sinne sekaan. Novelli näyttäytyy itselleni tällä hetkellä hyvin vapaana kirjallisuuden lajina, RUNOILIJA EINO SANTANEN koetti kirjoittaa runotrilogialleen kolmatta osaa, josta tulikin hänen ensimmäinen novellikokoelmansa Rakas kapitalismi pilkku. Itselläni on tässä sellainen tausta, että olin kirjoittamassa kolmatta osaa runotrilogiaan. Nykyihmisen merkittävimmät suhteet ovat suhteet rahaan ja teknologiaan. Koneen kirjoittaja. Rakas kapitalismi pilkku ei kuulosta erityisen äänikirja ystävälliseltä. Santanen on sitä mieltä, että äänikirja teollisuuden pitäisi ymmärtää oma muotonsa eikä jäädä vain ääneksi muunnetuksi kirjallisuudeksi. Ensin Harry Salmenniemi laajensi skaalaa runoistaan novelleihin. Se on samoilla tavoilla rikki ja täynnä häiriöitä kuin ympäröivä maailmamme. Välissä on mainoskatkoja, jotka kaupustelevat eri sorttisia tuotteita eli ihmisiä. Onko tässä puhkeamassa trendi. Mikä näissä teemoissa kiehtoo. Runoilijat ovat siirtyneet pääasiassa romaaneihin. Toinen on mittatilaustyö
Keskustelija
Taide vaikeuttaa muotoa, pitkittää havaitsemisprosessia ja saattaa automaatioina koetun elämän takaisin elämänkaltaiseksi. Itse koen hirveän tärkeäksi tämän ylitsevuotavaisen puolen: ei oltaisi niukkojen tai niukkuuden estetiikkojen varassa, vaan tekstissä olisi monta tasoa päällekkäin. Onko novellistiikassa havaittavissa siis samanlaista tyhjiötä kuin runoudessa joskus vuosituhannen alkupuolella. Uskon myös jonkin verran siihen, että ihmisten keskittymiskyky on vain laskenut niin voimakkaasti, että lukemisestakin on tullut vaikeampaa. Lopetan heti. Uudessa olen pyrkinyt hyödyntämään kaksiulotteisen pinnan mahdollisuuksia. Sen suhteen ei ole odotuksia tai ennalta lukittuja ajatuksia siitä, mitä sen pitäisi olla – toisin kuin runouden ja romaanitaiteen puolella. Äänikirjat mahdollistavat aiempaa paremman kirjallisuuteen tutustumisen näkövammaisille ja niille, joille lukeminen on hankalaa. Siitä varmasti osa menee ohi, mutta niin menee maailmastakin. Kuulun ehkä sellaiseen koulukuntaan, joka yrittää kuvata, millainen maailma on.” –?eino santanen ”. Voi ajatella, että myös hengittäminen jossain perunakellarissa hiljaa on sekin kapinaa. Jos kirjaa ei osteta itselle, se sisältää analogisen ajatuksen sille, että kirjan voi suorittaa sivussa, siis joku muu lukee kirjan. En ole – kuten varmaan kukaan muukaan – sitä mieltä, että kyseinen formaatti pitäisi lopettaa. Samaa kehitystä on tapahtunut nyt novellipuolella ja romaanipuolella, jos ajattelee vaikka Jaakko Yli-Juonikasta ja Laura Lindstedtin Oneironia. Tämä on erittäin tärkeää. Tyhjä tila tuntuu kiinnostavalta. Tommi Melender on todennut usein, kuinka kaunokirjallisuuden lukeminen on kapinallista siksi, että se ei tuota mitattavaa hyötyä. Kirjoittaminen ja teksti löytää uusia alueita, mikä tuottaa minulle itselleni iloa. Silloin pohdittiin, onko runo arvoitustehtävä, joka pitää ratkaista. Se on äänessä ja kestossa tapahtuvaa taidetta eikä sellaisenaan ääneksi siirrettyä kirjallisuutta. Se on suurin syy, miksi kirjoitan. Lahjoiksi ostamisen ajatus on paljastava. Ääneen luettuna kirjallisuus muuttuu keston taiteeksi. Edes kriitikkokunnalla ei ollut välineitä – hetkeen – käsitellä niitä teoksia. Totta kai joo. Oletko samaa mieltä. Tuli avantgarden traditioon kuuluvia keinoja, joita laajennettiin hirveästi joka suuntaan. Tähän on törmännyt runouden piirissä usein, varsinkin kun muodon murros tapahtui. Mitä tästä automatisoitumisesta pitäisi ajatella. 60 IMAGE TOUKOKUU 2020 keskustelija josta hyvänä esimerkkinä vaikka Harryn ko koelmat, Eeva Turusen novellikokoelma ja muutama muu. Sillä tavalla mä olen samaa mieltä, että onhan se tärkeää, että lukemiskulttuuria pidetään yllä. Novelleissasi nimenomaan muoto kohtaa sisällön. Runouden puolella on viljelty loputtomiin argumenttia, että jo runon kirjoittaminen on kapinaa. . Se on musta hirveän tärkeää, jos ajatellaan kirjallisuutta taiteena ja tekstitaiteena. Se, mitä hahmottelet tässä, on ehkä siirtymä suomalaisen modernismin perinnöstä uudentyyppiseen vaiheeseen. Näkyykö tämä kehitys muuallakin. Suomessa on tavattu hokea, että kirjateollisuus pysyy pystyssä, koska kirjoja ostetaan lahjaksi ja oppikirjoja pitää ostaa. Se, mikä runoudessa tapahtui, oli juuri modernismin keinojen uudelleenarvioimista ja muodon räjäyttämistä. Kirjani läpäisee maisema, jossa ollaan uuden teollisen vallankumouksen eli digitalisaation keskellä. Siksi äänikirjan pitäisi alkaa käyttää sen median mahdollistamia keinoja. Mutta kun itse luen kirjaa metrossa, en ajattele olevani etujoukoissa missään yhteiskunnallisessa liikkeessä. Emme näe ja koe asioita samalla tavalla kuin ensimmäisinä kertoina. Painettuun muotoon voi pistää enemmän informaatiota ja vaikeampia ajatuksia monipuolisemmin esitettynä kuin ääneen luettuun. Nyt tää alkaa kuulostaa Lukukeskukselta. Tämä johtuu mun mielestä siitä, että laji on pitkään ollut vähän olemattomissa. Ne eivät ole vain häiriköintiä. Lukija ottaa näistä sitten, mitä ottaa. Se lienee tarkoituksellista. Rakas kapitalismi pilkkua olisi vaikea kuvitella muussa muodossa kuin kirjoitettuna. Hyvä esimerkki on sosiaalinen media, joka on käytännössä sosiaalista teollisuutta. En näe sitä eleenä, vaan luen siksi, että kirja kiinnostaa. Sen vastaanottaminen automatisoituu, ja tämä automatisoituminen on sen kaupallisen menestyksen tae tai vaade. Onko stereotyyppinen moderniin taiteeseen liittyvä pelottavuus juuri tuossa, että menee jokin ohitse. Lindstedt jyrähti Helsingin Sanomissa loppuvuodesta, kuinka äänikirjatrendi kaventaa kirjallisuutta. Mitä ajattelet äänikirjoista ylipäänsä. Taistelukenttänovellissa viittaan venäläisen Viktor Šklovskin sata vuotta vanhaan ajatukseen, että havainnointimme automatisoituu ja nämä automaatiot alkavat sitten syövyttää elämäntunnetta. Kirjallisuus tulee muiden striimattavien muotojen joukkoon. Tätä kehitystä tuo kirja kuvaa, ja sitä tematiikkaa mä pyrin kuvaamaan katkovilla, muuntavilla ja toistavilla rakenteilla. Muille se muuttaa aktiivista lukutoimintaa sellaiseksi, että sen voi suorittaa muiden asioiden lomassa ja olla itse enemmän tai vähemmän mukana. Äskeistä ajatusta jatkaakseni näyttää kuitenkin siltä, että on haistettu uusi teollisuuden ala, jolla voidaan tehdä tässä taantuvassa kirjabisneksessä fyrkkaa. Onko ratkaisu tähän kirjoittaa keskittymishäiriöistä tekstiä, kuten tunnut tekevän. Tuotantovälineet ja -tavat muuttuivat ja uusia elämänalueita otettiin kapitalistisen tuotannon ja hyödyn piiriin. Kahden viimeisimmän runokirjani kohdalla yritin kirjoittaa tekstiä, joka käyttäisi mahdollisimman hyvin paperin keinoja ja olisi silti auditiivisessa muodossa toimiva. Kirjassa sun pitää itse kääntää sivua ja todennäköisesti huomaat, jos et ole lukenut niitä sivuja. Kuulun ehkä sellaiseen koulukuntaan, joka yrittää kuvata, millainen maailma on
Essee Elokuva Musiikki Kirja Korkman Luoma-aho The Hunt Dua Lipa Normaaleja ihmisiä Synkkä yksinpuhelu
Vain kertomaan mielipiteensä. Yleensä kovan luokan pätijä tuntuu saavan äänensä ja mielipiteensä vahvimmin esiin oli aihe mikä tahansa. Useimmiten näissä tilanteissa luovutan, sillä en jaksa lähteä mukaan pätemisen areenalle. Huoneessa nyökytellään. Tila on täynnä aikuisia ihmisiä, joilla on mielipiteitä, vahvojakin. Ajattelen – mikä erottaa hänet minusta. Lasken miekkani, kaivan taskustani valkoisen liinan ja nojaudun taaemmas. Tämän vuoksi itsevarma ja julistava retoriikka. Kenties äänenkäyttö (lue: julistavuus), anteeksipyytelemättömyys (hänelle 6, minulle 0), sukupuoli. Vastareaktioina lähinnä kurttuisia kulmia, tyhjiä katseita, ehkä muutama nyökkäys. TeksTi arda yildirim I stun korkeakoulun luokkahuoneessa. Silti Kielitoimiston määritelmä tuntuu tutulta. Olennaisin ero taitaa kuitenkin olla se, että hän ei ollut halukas keskusteluun. Vastaus. Olen saamassa tuta besserwisseriltä. Kerron mielipiteeni. Heti perään tilan ottaa haltuun toinen, kertoo hieman eri sanoin täsmälleen saman, jonka olin aiemmin sanonut. Niinpä niinpä, hoetaan. ”Mä en tainnu kuunnella sua.” Yhtäkkiä keskustelu ei olekaan enää dialogista. Uskaltaudun kertomaan, että sanoin juuri täsmälleen samoin. Mikäli pätemisen taidot. K ielitoimiston sanakirjan mukainen pätijän eli besserwisserin määritelmä kuuluu seuraavasti: ”Besserwisser [-visser] ihmisestä joka luulee tietävänsä kaikesta enemmän kuin muut.” On mahtipontista ja oletettavasti myös teorian tasolla mahdotonta väittää, että joku tietäisi kaikesta enemmän kuin muut. Analysoimme näkemäämme esitystä. En jaksa todistella ja vakuutella, koska asetelma tuntuu epäoikeudenmukaiselta: toinen ei halua edes yrittää ymmärtää. 62 IMAGE TOUKOKUU 2020 Synkkä yksinpuhelu Korona-virus sen taas osoitti: besserwisseriyden perusta on luulosairaudessa, kirjoittaa Arda Yildirim esseessään
James kertoo suurimman osan kusipäistä olevan miehiä. Näennäisellä itsevarmuudella. Tämä kävi ilmi Walkerin dokumentistakin: nuoret valitsivat sosiaalisen median kontaktinsa sen perusteella, kuinka paljon hyötyä siitä vaikutti olevan heille itselleen. Keitä pätijät ovat ja miksi he ovat koko ajan äänessä. Olemme alkaneet keskustella toistemme ohi. Lopputulema: ”keskustelun voi aina keskeyttää sanomalla menevänsä vessaan”. Toisaalta #metoo-liike ja haavojen julkinen käsittely on tuonut pintaan myös käsitteet, kuten valkoisen keskiluokkaisen heteromiehen taakka ja maalittaminen. Raimi esittää, että tässä saattaa piillä syy siihen, miksi yhä suhtaudumme mielipiteensä hanakasti esittäviin naisiin epäillen. ”Kun hengittää sosiaalisen median virtoja uusien informaatiofiksien perässä, oppii hetkessä poimimaan läpirullatuista artikkeleista pari terävää yksityiskohtaa ja keräämään keskusteluissa esiin tulleet fiksujen ihmisten fiksut mielipiteet”, kirjoittaa Onninen. Raja pätemisen ja keskustelun välillä on hämärtynyt. Emmi-Liia Sjöholm (HS, 2019) selvittää psykoterapeutti Mikael Saarista haastattelemalla, kuinka keskustella pätijän kanssa. Mansplaining on käsite, joka antoi hähmäiselle ärtymykselle tunnustuksen. Yksi merkittävimmistä ja paikallistettavimmista syistä kusipäisyyden taustalla on machokulttuuri, jossa uskottavuus hankitaan karskiudella ja narsismilla. Kun kirjoista ei enää puhuta kasuaalisti, on niiden esiin nostaminen monelle osoitus itsensä ylevöittämisestä – niin kuin Tukholman kehyskuntaa kuvaavassa naapurustosarja Solsidanissa, kun Anna tapaa vanhan ystävänsä ja kutsuu hänet puolisonsa kanssa kylään. A jatellaan, että reilusti ja nöyrästi toimiminen eivät palkitse kantajaansa heti. Loppu on kiusallista katsottavaa, kun ”faktat” ovat vain tyhjiä lauseita artikkelin seasta noukittuna ja Alex ei ole yhtään Pamukin kirjaa todellisuudessa lukenut. Emme vieläkään ole tottuneet siihen.) Solnit kirjoittaa teoksessaan, kuinka kerrottuaan uudelle tuttavuudelleen kirjoittavansa ammatikseen, alkaa tämä mies selittää hänelle ”erittäin tärkeästä kirjasta”. Empatiaa. Emme osaa enää keskustella missään: Twitterissä, sanomalehdissä, Facebookissa, koululuokissa, baarissa tai julkisessa saunassa. Vastapuolen voi laulaa suohon ja loitsia uponneen päälle vielä häpeän ja nolouden tunteet. Oskari Onninen kirjoittaa (HS, 2014) tekstissään Minä, sivistyshakkeri, kuinka alati harvenevat lounaskeskustelun aiheet muuttuvat luonteeltaan snobbaileviksi. Miksi ihminen päättää lähteä pätemisen tielle. En usko olevani ainoa, joka toivoisi pätemisen, voittamisen ja häviämisen sijaan hedelmällisiä ja toista osapuolta kunnioittaen käytyjä keskusteluja. Miehet julistautuvat kilpaa feministeiksi. Kaikilla edellä mainituilla kirjoittajilla tuntuu olevan sama pointti: kaikkitietävä pätijä on nykyään entistä helpompi olla. MIT Sloan School of Economicsin johtamisen ja yrityskulttuurin emeritusprofessorin Edgar Scheinin mukaan erityisesti Yhdysvalloissa arvostetaan enemmän nopeita tehtävien suorituksia kuin pitkäkestoisten suhteiden rakentamista. Miksi. Nyt kun joku vielä osaisi keksiä, kuinka kaupallistaa nöyryyden ja kuuntelemisen taidon. Tärkeää. Rebecca Solnitin esseestä Men explain things to me (2014) on syntynyt 2010-lukua vahvasti määrittelevän #metoo:n raamattu. Pikaisella googlauksella saa eteensä yksipuolisen mutta eksaktin, vakuuttavasti artikuloidun ja perustellun määritelmän esimerkiksi vapauden käsitteestä romantiikan ajan Ranskassa. TOUKOKUU 2020 IMAGE 63 Synkkä yksinpuhelu nimeämisessä on juuri se, että tunnistettavaa tilannetta pystyy nyt paremmin ymmärtämään sosiokulttuurisessa kontekstissa, ja täten sitä voi olla ottamatta sitä niin henkilökohtaisesti. Nykyisessä fast wins -kulttuurissa kymmenen vuoden päässä siintävä palkinto hedelmällisten ystävyyssuhteiden muodossa ei houkuttele rakentamaan syviä ihmissuhteita. Machokulttuurin sikiämispesä juontuu tietysti kulttuurituotteisiin ja kasvatukseen, mutta ennen kaikkea sosiaalisia hierarkioita lapselle ensi kertaa näyttävään kouluun ja sen klikkeihin. (Esimerkiksi Michael Hallin ja Kaitlin Raimin vuonna 2018 Michiganin yliopistossa tekemän tutkimuksen mukaan miehet ovat taipuvaisempia arvioimaan itsensä muita fiksummaksi. Silläkin saisi. Ikään kuin jokainen keskustelu olisi sota, josta selviää vain yksi voittaja. Vai onko pätijyys meissä kaikissa kytevä piirre, joka kömpii ulos pölyttyneestä pesästään, kun sille otollinen aihe nostetaan pöydälle. Solnit paalutti keskustelun sukupuoleen, läväytti pöydälle rumat menneisyyden haamut, sanoitti rivien välit. Solnit maalaa sanoineen hienosti sen lamauttavan piirteen tilanteissa, joissa huomaa olevansa katseen alla ja ”läksytettävänä”: ”Hänen halveksuntansa oli niin murskaavaa ja itsevarmuutensa niin päällekäyvää, että kiistely hänen kanssaan tuntui kaikessa turhuudessaan lähinnä pelottavalta ja kutsulta lisäloukkauksiin.” Tuleekin mieleen: mikä itse asissa erottaa pätijän puhtaasta kusipäästä. Ida Kronholmin Ylelle kirjoittama ja ohjaama radiokuunnelma Lyssnar på killar pohjautuu samaiseen Solnitin esseeteokseen. ”Termihän on varsin hauska ja kieltämättä kuvaava – ymmärrän naisten vuosituhansia jatkuneen ja patoutuneen vitutuksen siitä, että heidän tehtävänsä on kuunnella hiljaa, kun idiootit rakastavat omaa ääntään”, komppaa jutussa kulttuuritoimittaja Tuomas Karemo. Hannamari Hoikkala kirjoittaa tekstissään (Yle, 2019) Solnitin esseestä ja miesselittämisen nimeämisen voimasta. Yhtäältä naiset saavat vihdoin sanotetuksi sen möykyn, pahanolon sisällään, jolle ei ole ollut ennen tarpeeksi kuvaavia määritelmiä. Huolestuttavinta Walkerin dokumentissa onkin, kuinka nuoret miehenalut kertovat päättäneensä ryhtyä kusipäiksi, koska sillä saa – rahaa, naisia ja valtaa. John Walkerin dokumentti Assholes: A theory pohjautuu kirjailija ja filosofian professori Aaron Jamesin samannimiseen bestselleriin. Kuunnelma avaa eteemme lukuisia tilanteita, jotka asettuvat samaan kaanoniin alun luokkahuone-episodin kanssa. Miten tämä on edelleen näin hankalaa, vaikka olemme pyöritelleet samoja asioita keskusteluissamme jo vuosikausia. Naisen kehitysideoita ei kuunnella, saati oteta tosissaan. Miehen on vaikea uskoa tätä. M ennyttä 2010-lukua määrittelevät harvinaisen selkeästi keskustelu patriarkaatista ja sen alta kumpuavat käsitteet, kuten manspreading ja mansplaining. On pomo, joka kehityskeskustelussa itse keskustelun sijaan vain fiilistelee radiosta kuuluvaa ”mestariteosta” ja pätee klassisen musiikin tietämyksellään. Hän antoi oikeutuksen kokea surua ja mielipahaa siitä, että on tuntenut tiettyjen ihmisten seurassa itsensä tarpeettoman pieneksi, tyhmäksi ja mitättömäksi. eivät ulotukaan nippelitietoon, saattaa pätijä heittää aihetta yleisesti alentavan kommentin. Seuraavana vuonna Raimi oli mukana tutkimuksessa, jossa puolestaan kävi ilmi, että naiset ovat miehiä epävarmempia kyvyistään silloinkin, kun heidän taitonsa ovat ihan yhtä hyvät. Erottaako mikään. Pätijöistä olemme saaneet toki lukea jo vuosia. On treffitilanne, jossa mies pätee klassisesti viineistä ja omaa koko keskustelun ajan kaikkitietävän sävyn; sivistää ja opettaa treffikumppania keskustelemisen sijaan. Ystävän puoliso on kirjallisuuskriitikko Dagens Nyheterissä, joten itsensä epävarmaksi kulttuurin saralla tunteva Annan puoliso Alex alkaa tankata faktoja turkkilaisesta kirjailijasta Orhan Pamukista. Kirja, jota mies suosittelee Solnitille, onkin Solnitin itsensä kirjoittama
64 IMAGE TOUKOKUU 2020 Onko ajassamme sitten jotain erityistä, joka urauttaa ihmiset pätemisen tielle juuri nyt. Torkin mielestä nykytekniikan mahdollistava luonne ”antaa jokaiselle käteen megafonin”, jonka seurauksesta kakofonia kovenee.
Yksi jos toinen lähipiiristäni tuntuu pätevän sillä, mitä nyt saisi tai ei missään nimessä pitäisi tehdä. Jossa kukaan ei pelkää myöntää vajavaisuuttaan, siis ihmisyyttään. En osaa selittää, miksi en pysty nousemaan pätemisen yläpuolelle, vaikka tiedän, että pätemisen taustalla piilee uskomus eikä totuus. Tämä ryhmä koostuu heistä, joiden älyllinen nöyryys (se sama humiliaatio, josta Torkki puhuu) on matala. Jos jäämme mielipiteinemme omiin poteroihimme, yksinkertaistamme monimutkaisen maailman. Jopa 67 prosenttia meistä uskoo olevansa aina oikeassa. Sanomisista ei loukkaannuta, sillä perimmäinen tarkoitus on vaihtaa mielipiteitä ja katsomuksia. Usein Aalto-Setälä toteaa: Mukavaa kun olitte eri mieltä. Myös sosiaalitieteiden tohtori ja tutkija Karolina Petterson näkee yhtenä pätijöitä parhaiten kuvaavana piirtenä poissulkevan retoriikan. Oppia toiselta. maaliskuuta: ”ihmistä arvostetaan hänen kykyjensä takia mutta rakastetaan virheidensä takia”. ”Juuri saamani tiedon mukaan besserwisseriys on levinnyt niin kovalla vauhdilla, että Maailman terveysjärjestö WHO on päättänyt julistaa sen pandemiaksi”, mukailee Heikki Aittokosken twiitti (12.03.2020) ajatuksiani. Pieniä kuppikuntia syntyy, ja koska koolla ei algoritmien aikana ole merkitystä, voi muutaman hengen näkökulma levitä nopeammin kuin virus. Syntyy identiteettipolitiikkaa. Suurin osa meistä ajattelee mielipiteidemme ja uskomuksiemme olevan parempia kuin muiden. Areena on kuitenkin reilu. K atseeni on kaukana kymmenen vuoden päässä, kenties omissa lapsissani. Pyöreässä pöydässä kiihdytään, kiivastutaan ja haastetaan. Pysähtyä toisen todellisuuden äärelle. Luokkahuonetilanne oli vain yksi monista kokemistani vaiennuksista. Eikö minun ärsyynnyksen sijaan pitäisi osoittaa empatiaa, jos haluan olla linjassa oman argumentointini kanssa. Kakofonian suurin häviäjä on totuudenmukaisuus, sillä kuten psykologian peruskäsitteisiin kuuluva vahvistusharha on meille opettanut, ihmisellä on taipumus kakofonian seasta valita lähde, joka tukee hänen omia uskomuksiaan. Ehkä sanomiseni tosiaan on kaikkia muita järkevämpää.” Kaikkihan haluavat olla yhteisöissään hyväksyttyjä, vaati se sitten pahimman kusipään komppailua tai ei. ”Pätemisen takana voi olla pelko siitä, ettei nauti riittävää arvostusta sosiaalisessa hierarkiassa. Liittyykö vahva reagoimiseni kaikkitietäviin vain huonosta itsetunnostani. Torkin mukaan päteminen ominaisuutena on ”valitettava”, sillä se on ”virhekäyttäytymistä”. ?. Oletettavasti me kaikki olemme joskus olleet siinä tilanteessa, jossa meidät on hiljennetty tai sanomisemme muotoiltu uudelleen ydinviestiä kuitenkaan muuttamatta. Kuulunko minä tuohon 67 prosenttiin. TOUKOKUU 2020 IMAGE 65 Kovaäänisen johtajan seuraaminen ja komppaaminen on helppo ja monesti ainoa mahdollinen tapa selviytyä hierarkkisessa maailmassa. ”Esimerkiksi puheen alussa puhuja ei röyhistä rintaansa ja julista erinomaisuuttaan, vaan päinvastoin näyttäytyy inhimillisessä valossa. Kuten sanottua, nöyryydelle olisi nyt tilausta. Torkin mielestä nykytekniikan mahdollistava luonne ”antaa jokaiselle käteen megafonin”, jonka seurauksesta kakofonia kovenee. En kuitenkaan usko, että kukaan halusi olla alistava tahallaan. Siis saada ihmisiä omalle puolelle ja samalla hiljentää vastapuoli. Ja mikä tärkeintä: ohjelmalla on selkeä muoto ja puheenjohtaja jakamassa puheenvuoroja. Olisi sitten argumentteja, joilla puolustautua. Jo tätä esseetä kirjoittaessani huomaan kyseenalaistavani kirjoitukseni mielekkyyden. Keskustelutilanteita, joissa voi mokailla turvallisesti. Se on hyväksihavaittu keino rakentaa yhteyttä toisiin ihmisiin”, Torkki kirjoittaa. Omia virheitä on paljon vaikeampi rakastaa kuin muiden. Kaipaan tilaa virheille. Etsin kuumeisesti perusteita kokemukselleni tutkimuksista, asiantuntijoilta, kirjoista ja lehtijutuista. Ongelma kuitenkin on, että kun emme puutu äänekkäimpien ja röyhkeimpien ihmisten toimintaan, valamme heihin vääränlaista uskoa: ”Tämä toimii. Ojennamme hiljaisuudellamme ja hyväksynnällämme kovaäänisille narsistin vapaapassin. Onko ajassamme sitten jotain erityistä, joka urauttaa ihmiset pätemisen tielle juuri nyt. Aina ei kuitenkaan jaksaisi olla oikeassa tai väärässä. Kaikkitietävyyden avulla voidaan vahvistaa omaa aatetta tukevia kannanottoja. Kuten Saska Saarikoski kirjoitti kolumnissaan 8. Saattaahan olla, että pätemisen kaltaiset epämieluisat asiat olisi hyvä vain vaieta kuoliaaksi. Riitelemme, kun emme osaa olla yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä. Onkin pakko kysyä: onko ärsyynnyksen kaltainen välitön reaktio nimenomaan se, joka paljastaa todellisen itsemme. Päteminen on tuon arvostusvajeen epäonninen paikkausyritys”, hän kirjoittaa sähköpostissa. O len saanut selville, että päteminen on älyllisen nöyryyden puutteen ja omaan itseen kohdistuvien harhaluulojen summa. Besserwisseriyshän on silkkaa luulosairautta! Oman ajattelun kehitys on riippuvaista sen haastamisesta. Mieleeni tulee vähän kiusallisia kysymyksiä. Hän nostaa kuitenkin esiin ryhmän ihmisiä, jotka yliarvioivat oikeellisuuttaan meitä muita useammin. En kai tällä ärtymykselläni vain vahvista pätemisen kulttuuria. Utopiassa, jossa täyden luokkahuoneen jokainen oppilas kokee tulleensa kuulluksi. Haluaisi vain olla. Pöydän ääreen kokoontuu viikottain vaihtuva kolmikko, joka on vahva mielipiteissään eikä pelkää näyttää sitä. ”Totuuden jälkeisenä aikana” etsimme kuumeisesti juuri meidän totuuttamme jo valmiiksi algoritmien meille räätälöimästä uutisvirrasta, pseudotieteistä ja omista kokemuksistamme. Mutta onko kyse kusipäisyydestä. Siksi parasta arjessa on nykyään seurata muiden keskustelua. Retoriikan tutkija Juhana Torkin mukaan asia ei ole näin yksinkertainen. Jotain tekemistä sillä on myös huonon itsetunnon kanssa. Tämä käy ilmi psykologian ja neurotieteiden professori Mark Learyn kirjoituksesta Psychology today -julkaisussa. Pätemisen vastakohta humiliaatio eli vapaaehtoinen oman statuksen madaltaminen taas sattuu olemaan retoriikan perussääntö. Totta tosiaan: kun Sanna Marin ei muistanut 7.3.2020 Columbian yliopistolla pitämänsä puheen aikana englanninkielistä sanaa ruuhkamaksuille, juuri se pieni inhimillinen hetki jäi haastateltujen kuulijoiden mieleen. Keskustelijat tietävät, missä ovat mukana ja keskustelevat keskenään kasvotusten. Olkoonkin sitten oman vallan hetkittäisen madaltumisen kustannuksella. Vai olenko itse asiassa itse pahimman luokan pätijä, kun koen kaikki vastakkaiset mielipiteet hyökkäyksenä omiani – itseäni – kohtaan. Olisiko minun kuvaamassani luokkahuonetilanteessa pitänyt olla hiljaa ja antaa pätijän nautiskella arvostuksessaan. Pauli Aalto-Setälän toimittama Ylen radio-ohjelma Pyöreä pöytä käsittelee ajankohtaisia uutisia. Erimielisyys ja tunteet luovat draaman kaarta. Nöyryyden ja reiluuden asteikkomme. Sen mukana tulee peili, joka ei näytä empatiaa. Miksi päteminen silti ärsyttää minua niin paljon. Koronaviruspandemian aikana kaikilla onkin siinnyt oma ja vankka näkemyksensä asioista, joista varmaa tietoa ei vielä ole saatavilla
Eliittiä pilkataan enemmän. Ongelma ei ole siinä, että tosielämän konkreettisista kiinnekohdista vain vihjataan: Clintonia tai Trumpia ei mainita, ja Sandy Hookin joukkomurhaa seuranneisiin sairaisiin salaliittoteorioihin viitataan mutkan kautta. Tulevaisuudentutkijaystäväni totesi taannoin, että Yhdysvallat voi luhistua vaikkapa pitkittyvän pandemian seurauksena. Itse presidentti Donald Trump oli kuitenkin jo aiemmin ehtinyt hyökkäämään The Huntia vastaan. Yhtenä inspiraationa on Hillary Clintonin syyskuussa 2016 käyttämä sana. Syntyisi ainakin kaksi erillistä hallintoaluetta tai valtiota. 66 IMAGE TOUKOKUU 2020 66 IMAGE TOUKOKUU 2020 elokuva Kalle Kinnunen on elokuvatoimittaja ja -kriitikko, joka pelkää huumorintajunsa puolesta. Maassa, jossa aseenkanto-oikeus on pyhä ja oman käden oikeutta ihaillaan politiikassakin, hajoamisesta tuskin selvittäisiin ilman laajaa väkivaltaa. Amerikkalaisella elokuvalla on suuria vaikeuksia purkaa luokkakysymyksiä älykkäästi, eikä se onnistu nytkään. Ongelma voi olla siinä, että koko juttu jää leijumaan sopivan turvallisen groteskiuden ja orwellilaisemman vertauskuvallisuuden väliin. Kunhan kierroksia riittää, on aivan hauskaa, jos kylmäveriset murhaajat ryhtyvät toimiensa keskellä riitelemään, saako sanoa musta vai pitääkö sanoa afroamerikkalainen. Siinäpä mainospuhetta, jonka jälkeen en malttanut odottaa, milloin näen elokuvan. Eliitin tyypit taas ovat kaksinaismoralistisia muillakin tavoilla kuin siksi, että tappavat ihmisiä. Toinen olisi ehkä trumpilainen maa, jossa valtaa pitäisivät uskonnolliset äärikonservatiivit. Toinen olisi arvoliberaali valtio, jossa on enemmän superrikkaita kuin missään muualla ja jossa aseiden saatavuutta vähän rajoitettaisiinkin. Ehkä Amerikan polarisaatio ja siitä seuraava yhteiskunnallinen rappiotila on mahdoton satiirin aihe. Nyt rasismin sijaan aiheena on luokka – tai yrittää olla –, ja elokuvan ilkikurisesti käsittelemä ongelma on vihan järjetön lietsonta. He eivät ole liskoihmisiä, ainoastaan narsistisia ja naurettavan ylemmyyskompleksisia. Craig Zobelin elokuvan idea on yksinkertainen: upporikkaat, kirjasivistyneet ja poliittisesti korrektit eliitin edustajat kokoontuvat pikeepaidoissaan harrastamaan juuri sitä, minkä piti olla vain pähkähullu, junttien somessa levittämä salaliittoteoria. Kun elokuva lopulta tuotiin Yhdysvalloissa teattereihin keväällä 2020, enää ei tullutkaan kohua. He sieppauttavat ällötyksiä ja jahtaavat näitä maastossa kuin eläimiä. Rohkeus vain jää perusasetelman lupauksiin, eikä fokuksen siirtyminen loppupuolella itsepuolustuslajikoreografioihin ole alussa viritetyn ajatusleikin arvoista. Kun Paavo Haavikko sanoi parodian olevan mahdotonta, koska ne tekevät sen itse, se oli vasta kärjistys. Sen piti tulla Yhdysvalloissa valkokankaille syyskuussa 2019. Suvakit rajakkimetsällä. Ei valmiiksi mieletöntä voi esittää mielettömämpänä. Hän ei maininnut sitä nimeltä twiitissään, jossa kuvaili ”tulevan elokuvan” lietsovan kaaosta ja edustavan liberaalin eliitin rasismia pahimmillaan. Nyt kaikki rajat on jo ylitetty. Ei toki tarvita yhtä elokuvaa todistamaan, että amerikkalainen yhteiskunta on mäsä. Juntit on kuvattu syyntakeettomina hölmöinä, ja heikäläisistä inhottavin vihanlietsoja onkin kaksoisagentti. Antoisinta pohdittavaa The Hunt tarjoaa, jos alkaa miettiä, miksi se on juuri tällä tavalla löysä. Saalistettavat ovat metsästäjien mukaan ase-intoilijoita, ilmastonmuutoksen kieltäjiä ja ”mahdollisesti n-sanan käyttäjiä”. I dentiteettipolitiikan ilmiöiden satirisointi on The Huntissa yhdistetty 1980-luvun hengessä huolettoman yliampuvaan splatter-revittelyyn. Pelkään sen olevan satiirin ulkopuolella. Ilmeinen vertauskohta on Get Out. K U VA : N ET FL IX , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA THE HUNT ohjaus Craig Zobel Netflixissä Maailman hulluus tappaa satiirin, kirjoittaa Kalle Kinnunen elokuvasta The Hunt. Taloudellinen epätasa-arvo, ideologinen polarisaatio sekä alemman keskiluokan ja alaluokan ahdinko ovat mäski, jonka käymisellä on arvaamattomia seurauksia. Jos tyylilaji ei hierrä, alkupuolta katsoo kiinnostuneena ajatuksella ”mitäs hullua tähän on keksitty”. Clinton kuvaili, että puolet Trumpin kannattajista ovat rasistisia, seksistisiä, homofobisia, muukalaispelkoisia ja islamofobisia ”ällötyksiä” (deplorables). R ikkinäisen yhteiskunnan merkkeihin kuuluu, että yksittäinen teos herättää sensuurihaluja ja sen tuominen yleisön eteen saatetaan estää. Uskonnosta ei kehdata sanoa mitään. T he Hunt käsittelee polarisaatiota splatter-satiirin keinoin. . Alun jälkeen näkökulma on ”ällötysten”, ja kohta vain yhden heistä. Daytonin ja El Pason joukkoampumisten vuoksi jakelija perui ensi-illan. Niin kävi The Huntille
1. Netflixissä. TOUKOKUU 2020 IMAGE 67 K U VA T: H B O , N ET FL IX Devs Alex Garland on noussut yhdeksi modernin tieteisfiktion tärkeimmistä nimistä. Cate Blanchett on Phyllis Schlaffly, kotirouva, joka pelkää tasa-arvon vievän naiset tykinruoaksi Vietnamiin. Ex Machina oli hyytävä trilleri keinoälystä ja ihmisyydestä, Hävitys käsitteli olemassaoloa kauhistuttavin kuvin. Sunderland ’Til I Die, 2. kausi Netflixissä. Jobsiaaniseksi kulttijohtajaksi kohonnut Forest (Nick Offerman) on kehittänyt universaalin deterministisen koodin eikä ole todellakaan kiinnostunut ilmastonmuutoksesta tai maailmanrauhasta. Se sijoittuu Kalifornian Piilaaksoon ja kuvaa kuilua it-yritysten maalaamien utopioiden ja suuryritysten kontrolloiman digitodellisuuden välillä. kausi HBO Nordicissa. Seurajohto on möhlinyt talouden, ja pelaajat pakenevat rahan perässä muualle. Tarina, jonka käsittely on valitettavan kliseistä ja ohjaus jähmeää, pohjaa osin ohjaaja Alan Yangin (Master of Nonen toinen luoja) isän kokemuksiin. Sivuosissa vilisee tuttuja kasvoja James Marsdenista Sarah Paulsoniin ja Elizabeth Banksista John Slatteryyn. Mandariiniksi, taiwaniksi ja englanniksi puhuttu Tigertail kertoo Groverista, joka asuu yh-äitinsä kanssa Taiwanissa, matkaa tuoreen vaimonsa kanssa 1970-luvulla Yhdysvaltoihin ja ponnistaa köyhyydestä keskiluokkaan. 2. Konventionaalista mutta viihdyttävää. Stanley Kubrickilta ja David Fincheriltä lainaava tv-sarja Devs on ensimmäisen puoliskonsa perusteella loogista jatkumoa. Rose Byrnen näyttelemä feministi-ikoni Gloria Steinem pyörittää Ms.-lehteä ja taistelee aborttioikeuden puolesta. 1. Kahden liikkeen väliin pingottuva sarja on klassista tv-draamaa kunnon tuotantoarvoilla. America, jossa feministit ja konservatiivit vääntävät uusista tasa-arvolaeista 1970-luvun Yhdysvalloissa. kausi ”Jalkapallo on vähiten tärkeistä asioista tärkein”, kuuluu suosittu sitaatti, jonka ymmärtää epidemia-aikoina ihan eri tavalla, kun jalkapalloa ei ole. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA. kausi toistaa ensimmäisen keinoja vähän liiaksi, mutta Konttori-henkisen tilannekomiikan ystäville tarjotaan taas irvisteltävää. Onpahan mukana myös tv-historian piinaavin pelaajasiirtotrilleri. Kerronnallisesti 2. Les Misérables Onko parempaa tv-sarjagenreä kuin ”pukuihmiset kävelevät, palaveeraavat ja äänestävät”. Suosikkisarja seuraa suurseuran rämpimistä, jolle ei näy loppua. kausi HBO Nordicissa. Sunderland ’Til I Die muistuttaa, kuinka tärkeä laji on pienille työväenluokkaisille kaupunkiyhteisöille. Sitä edustaa Dahvi Wallerin luoma minisarja Mrs. Tigertail Netflixin uhkaava dominanssi maailman sisältömarkkinoilla on tietenkin kurja juttu, mutta nopealla laajentumisella on hento hopeareunus: koskaan aiemmin ei sadoille miljoonille katsojille ole tarjottu samanaikaisesti ja ”ilmaiseksi” ei-englanninkielisiä uutuuselokuvia
68 IMAGE 68 IMAGE HELMIKUU 2020 musiikki Samuli Knuuti on espoolainen kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jonka mielestä Suomen euroviisuhistorian itsetuhoisin, mielenvikaisin ja surrealistisin esittäjävalinta oli Kari Kuivalainen vuonna 1986. Jokainen löytänee niiden joukosta oman suosikkinsa, ja minun on kesäisen järvenpinnan lailla kimalteleva Cool, jonka hengästynyt kertosäe jopa onnistuu viestimään, että omaa ohjaksissa oloaan korostava Dua Lipa todella on menettämässä cooliuttaan ihastuksensa edessä. F uture Nostalgia haluaa olla ”vanhan hyvän ajan popalbumi”, mutta koska myös menneisyys päivittyy koko ajan, Dua Lipalle sitä vanhaa hyvää aikaa ovat Madonnan 80–90-lukujen klassikkolevyt ja Gwen Stefanin Love. Physical ja Don’t Start Now kuulostavat maailmanlaajuisilta superhiteiltä aikana, jolloin brittiartisteilla ei ole enää ollut tapana sellaisia saada. Ja kyllä, sen tahdissa voi tanssia, yksin tai toisen ihmiseläimen kanssa. Naisalfaksi kautta levyn itseään mainostava Dua Lipa tietenkin näyttää miljoonalta punnalta ja laulaa matalalla äänellä, joka pysyy ihailtavan kurinalaisena halki albumin: meidät säästetään nykyään liki pakollisilta voimaballadeilta, joiden tarkoituksena on antaa artistin esitellä äänialaansa ja ”tulkintakykyään” kuin sirkuseläimen, jonka kokemusmaailma rajoittuu häkkinsä kaltereihin. Tämä vetreä, kekseliäs ja energinen 37-minuuttinen poplevy saattaa olla juuri sitä mitä moni meistä juuri nyt tarvitsee: metronomintarkkoja melodioita, koukkuja, jotka eivät ihan heti nahasta irtoa, ja häikäilemätöntä eskapismia. Angel. Kokonaisuus pysyy tiiviinä ja yhtenäisenä, vaikka mukana on ollut jääkiekkojoukkueen verran tuottajia, peräti 18 nopeasti laskettuna. Tätä ilmentää myös Dua Lipan tapa nostaa hattuaan sinne sun tänne: Break My Heart samplaa INXS:n kasarihittiä Need You Tonight, Love Again lainaa 90-luvun yhden hitin ihmettä White Townia, Physical viittaa Olivia Newton-Johniin ja niin edelleen. Niiden sijasta saamme virtaviivaista ja tuotantolinjalta tuoksuvaa tanssipoppia 11 kappaletta, joista noin puolet ovat fantastisen hyviä ja se toinen puoli tarpeeksi hyviä. . (2004). Aivan niin hyvä albumi Future Nostalgia ei kuitenkaan ole kuin sitä on maailmalla ylistetty. Dua Lipa haluaa toisella albumillaan Lady Gagaksi Lady Gagan paikalle, kirjoittaa Samuli Knuuti. Jälkimmäisessä auttaa striimausaikana viihdeteollisuus, joka ei lakkaa toimimasta, vaikka massatapahtumat ovatkin toistaiseksi jäissä. Tiedättehän, sellaiset vahvojen naishahmojen ohjastamat ilmeikkäät ja monipuoliset albumikokonaisuudet, joissa oli romantiikan ja seksin lisäksi älyä ja omaehtoisuutta, pari ihan oikeata oivallustakin, ja joita ei ollut pilattu pitkällä jonolla vierailijoita ja ylipitkillä 18 kappaleen ”jokaiselle jotakin” -biisilistoilla. Baby. K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . Silti se saattaa olla levy, jota juuri nyt kipeimmin tarvitsemme. Tällaiset alluusiot eivät kuitenkaan vaikuta päälle laastaroiduilta, vaan ne ovat osa albumin DNA:ta. Lupaus on kuitenkin myös katteeton, sillä aivan kuten futuristinen nostalgia on jo moneen kertaan eri tavalla määritelty käsite, ohjelmanjulistuksensa jälkeen Dua Lipa keskittyy laulamaan tarinoita intohimosta, syttyvästä rakkaudesta, nuoren rakkauden kuolonkuopista ja öistä, jolloin kaikki on vielä mahdollista. Tätä kirjoittaessani ja aivan varmasti vielä tätä lukiessanne elämme läpi aivan toisenlaista kriisiä, josta selviytymiseen tarvitaan aivan toisenlaisia asioita kuin sodasta. Mutta niinhän pop aina tekee. Music. Levyn avaava nimiraita lupaa paljon: ”You want a timeless song, I wanna change the game / Like modern architecture, John Lautner coming your way”, mikä lienee varmasti ensimmäinen ja vielä todennäköisemmin viimeinen kerta, kun atomiajan rakennuksistaan tunnettu amerikkalaisarkkitehti mainitaan poplaulussa. Terveinä pysyvien huolena ovat riskiryhmiin kuuluvien läheisten hyvinvointi, taloudelliset ongelmat, yksinäisyys, epävarmuus – ja ikävystyminen. Kun rintamalla taisteltiin isänmaan puolesta ja omasta hengestä, ajatus siitä, että kotirintamalla pidettäisiin hauskaa, oli viranomaisille kevytmielinen, syntinen ja moraaliton, kuten useimmat ajatukset tuohon aikaan. Ainoalta harha-askeleelta tuntuu Good In Bed, jolla Lipa kuulostaa enemmän varhaiselta Lily Allenilta kuin itseltään. Tanssitaan maailman loppuun. DUA LIPA Future Nostalgia (Warner) K U VA : EU R O V IS IO N S O N G C O N TE ST . Se on vain erittäin hyvä levy aikana, jolloin uudet ideat ovat popmusiikissa pahasti kortilla; aivan vielä Dua Lipa ei ole varttunut kunnianhimonsa kokoiseksi naiseksi. Lady Gaga päätti lykätä valmiin albuminsa julkaisemista koronan takia – päätös, joka tuntuu melkeinpä itsekkäältä –, mutta 24-vuotias englantilais-kosovolainen Dua Lipa toimi toisin ja aikaisti toisen albuminsa Future Nostalgia ilmestymistä. musiikki T ämän kirjoittamisen aattona Ylen televisiouutisissa oli katkelma siitä, kuinka toisen maailmansodan aikana Suomessa tanssiminen oli kiellettyä
Kuvio on niin tuttu muistakin genreistä, että se käy ajankuvaksi. Lorenzo Senni: Scacco Matto (WArP) Onneksi on milanolainen Lorenzo Senni, sillä kaikkihan ovat aina halunneet kuulla, mitä tulee kun yhdistää eurolegenda Gigi d’Agostinon ja Bachin. TEKSTI OSKARI ONNINEN. Muodoltaan Mestarin kynsi on lähempänä Philip Glassia ja teknoa kuin mitään metalliin viittaavaa, sillä muuttumattomat metallikonventiot muuttavat retroiluksi kaiken, mihin koskevat. Mielikuvituksellisen ihmisen valinta, kuten Sennin tyylitaju ylipäätään: on minimalismireivejä ilman bassoa, yhden ihmisen synteettisiä kamariyhtyeitä ja itkettävää soittoäänimelankoliaa. Graciaksen paras kappale on edelleen Toleka. Ehkä pahat kitarasoundit ovat tulossa pop-valtavirtaan jäädäkseen ainakin hetkeksi. Sekin tulee välillä mieleen. Sen me todella ansaitsemme. Graciaksen suomenkielinen flow on järkyttävän hyvä ja säkeet perfektionistisia, mutta uhoaminen on vaikeahkoa, jos on itse jo vähän vanha, välitilassa ja saanut sulkeutuvista aikaikkunoista kivuliaasti sormilleen. Jatko on Graciasi LP:n jälkeen yhtä hankalaa kuin ennen sitä. Gracias teki JVG:n PME-levy-yhtiön kanssa sopimuksen vuonna 2014. Levyllä on samanniminen muunnelma sairaalateoksen sävellyksestä. TOUKOKUU 2020 IMAGE 69 K U VA T: PM E, W A R P, D IR TY H IT , N U C LE A R B LA ST musiikki Gracias: Graciasi LP (PME) Hidasta on ollut. Scacco Matton säveltäminen on kuin pelaisi shakkia itseään vastaan, Senni on sanonut. Bändin kansainvälinen huomio oli jo edellislevy Värähtelijän osalta poikkeuksellista, mutta Mestarin kynsi on albumina vielä enemmän ja valmiimpi. Entä onko kukaan koskaan ikävöinyt 2000-luvun alun Suomi-bändiä LAB. Albumin ilmestyessä sairaalasta on tullut koronavirusepidemian mustin piste. Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi (nucLEAr BLAst) Oranssi Pazuzu on erikoismusiikkiyhtye, mutta vain näennäisesti. Apua. Rina Sawayama: Sawayama (Dirty Hit) Japanilais-brittiläinen Rina Sawayama olisi saattanut olla kahden singlen pohjalta kevään vasemman laidan hittipopläpimurto – siis sellainen, joka aiheuttaisi Flow’n pienemmän teltan kokoisessa paikassa juuri oikeanlaista pöhinää. Comme Des Garçons oli klubibängerimuotovalio ja XS kuulosti särökitaran seivästämältä Jennifer Lopezilta. Sen luomistuskista kertoo riittävästi, että Tolekan lisäksi levyllä on kahdeksan kappaletta ja 25 minuuttia musiikkia. Siitä on jo kaksi ja puoli vuotta, sata hittisoundia ja joka puolelta ohi kiitänyt nuoriso. Musertavin on yksityiskohta: Bergamon Papa Giovanni XXiii -sairaalan teho-osaston käytävillä on soinut liki kaksi vuotta Sennin Canone infinito -niminen tilataideteos. Ilmitasoltaan se on metalliyhtye mutta sisältä kaikkea muuta. Ensimmäinen suomenkielinen single Toleka ilmestyi syksyllä 2017, albumi nyt. Oranssi Pazuzu on se yksinäinen zombie, joka hevi-Suomesta ylösnousi, kun Matti Vanhanen oli tappanut koko maan yhdellä pirunsarviloitsulla. Mutta jos ne poimii soittolistoilleen, juuri muuta ei tarvitse. Kevään valo lyömässä ikkunaan. Hiljaisuuden aikana ovat virranneet suomiräpin alati kultaisemmat vuodet. Se on karanteenin ääni: suru, lohtu, zen. Who’s Gonna Save You Now -kappale kelpaa trenditutkaksi: Max Martinin stadionpopmuoto, Foreignerin stadionpop-riffittely, modulaatio, mutta miljardisti säröä
Liikkeelle lähdetään lukioiästä: sellaisesta tyystin arkisesta koulun jälkei sestä iltapäivästä, joka näin melkein 30 vuoden etäi syyden päästäkin tuntuu välittömästi tunnistettavalta. Ainakin se keskittyy pelkästään nuoruuteen. Kirja oli kuitenkin erittäin hyvä. Juuri parikymppisenähän valtavaa oli kaikki. Aivan kuin olisin tirkistellyt, väittänyt ymmärtäväni kokemuksia ja tunteita, joita enää en voi ymmärtää. Asetelma on allevii vaava ja varsinkin sivuhenkilöt karkealla kädellä piirrettyjä. Sosiaalinen epäsuhta on niin suuri, että Connell haluaa pitää suhteen kokonaan salassa. Jos elämä etenee suotuisasti, viimeistään minun ikäiselläni ihmisellä tosiaan on tietty asema yhteis kunnassa, kohtuulliset materiaaliset edellytykset ja joskus jopa tiettyä elä mänkokemuksen tuomaa tyyneyttä. Molemmat etsivät itseään ja paikkaansa maailmassa, eroavat, päätyvät yhteen ja eroavat taas, ja niin kuin nuoruuteen kuuluu, harvoin on helppoa, joko mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu aivan liialta. Jalkapallosankari Connell on suosittu, kotona yksin viihtyvä Marianne ei. Tunnelmani ikävä kyllä laski, kun eräs demografiaan kuuluva kertoi kuulleensa siitä kehuja nimenomaan minun ikäisiltäni, ei niinkään omalta ikäryhmältään. Ja miksi. Rikas on sielultaan tur meltunut, köyhä puhdas ja niin edelleen, kaikki niin kuin tarinaan kuuluu. O nkohan Normaaleja ihmisiä sitten kirja mil lenniaaleille itselleen. Palaamaan huoneisiin, joissa olen tämän yhden kanssa rakastanut ja kärsinyt; tilanteisiin, jotka luulin unoh taneeni mutta jotka silti näköjään ikuisesti ovat arkis toituneet nykyään enimmäkseen aivan toisenlaisten asioiden ruuhkauttamiin aivoihini. Hetkittäin, kaik kein pienimpinä ja intiimimpinä hetkinään, Normaaleja ihmisiä on sekin todella hyvä. Se tarkasteli vaihtuvia valtaasetelmia kahden nuoren opiskelijanaisen ja elämäänsä vaih telua hakevan, jo porvarillisiin puitteisiin asettuneen pariskunnan välillä. Rakastaa, ei rakasta Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä sai Juha Itkosen muistamaan oman parikymppisyytensä.. Yliopistomaailmaan siirryttäessä asetelma kääntyy päälaelleen. 70 IMAGE 70 IMAGE TOUKOKUU 2020 kirja Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka yliopistomaailmaan astuessaan tunsi itsensä hämeenlinnalaisjuntiksi. Keskellä tämänhetkistä elämääni en yksinkertaisesti osaa oikein käsitellä sitä. K U VA : S & S, K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA SALLY ROONEY NORMAALEJA IHMISIÄ OTAVA M itä on valta ja kenellä se lopulta on. S illä kuitenkin minä ymmärrän. Toisaalta yhteiskunnallisessa hierarkiassa vahvoilla on Marianne – Connellin yksinhuoltajaäiti siivoaa Mariannen perheen valtavaa taloa. Mikään ei ollut ihmeellisempää ja sietämättö mämpää kuin ensimmäinen rakkaus, jonka tietenkin piti päättyä mutta jota oli melkein mahdotonta lopet taa. Kerta toisensa jälkeen minäkin palasin ihmisen luo, joka oli minulle väärä ja silti oikea – eihän kukaan muu tuntenut minua samalla tavalla, eikä kukaan muu kuin minä tuntenut häntä. Rooneyn toiseenkin romaaniin kohdistuneesta angloamerik kalaisesta hypestä. Normaaleja ihmisiä saa minut muistamaan tämän. Tar tuin vuonna 1991 syntyneen irlantilaiskirjailijan romaaniin lievästi epäluuloisena. Kuulostan kyyniseltä, myönnän. Rooney osaa kuvata jotain näennäisesti pientä ja mitätöntä niin että se tuntuu lukijastakin valtavan suurelta ja merkitykselliseltä. Mistä se tunne tuli. Epäilemättä, mutta myös siitä häpeää muistuttavasta tunteesta, jonka demografiaan kuuluvan kommentti Rooneyn esikoi sesta minussa herätti. Nuoren ihmisen seurassa peruuttamattomasti aikuinen saattaa tuntea itsensä päinvas toin vallasta riisutuksi, sillä nuorella on jotain, mitä hänellä ei enää ikinä: mah dollisuuksien rajattomuus. Elämä oli yhtä jatkuvaa ihmettä ja juuri siksi joskus sietämä töntä. Välillä kirja ärsyttää minua. Välillä Marianne ja Connell ovat yhdessä onnellisiakin, keittävät spagettia kahdestaan Dublinissa, ja minä uskon heihin ja luovun kyynisyy destäni. Edellisen lukukokemuksen jälkeisistä suurista odotuksista. Tällaisia mietin viime kesänä luki essani Sally Rooneyn kehuttua esikois teosta Keskusteluja ystävien kanssa. Dublinissa Marianne onkin elemen tissään ja Connell vuorostaan köyhä maalaisjuntti. Jos kirja pystyy tähän, se saa olla ärsyttävä. Sen takia se varmaan ärsyttävä onkin. Kuitenkin myös Connell on herkkä ja älykäs, jopa vielä fiksumpi kuin huomattavan terävä Marianne. Silti asiat eivät ole mustavalkoisia. Ymmärsin näköjään sittenkin millenniaaleja. Rooneyni luettuani onnittelin itseäni avarasta sie lustani. . Muis tan sen kyllä, sellaista se oli jo aikoinaan 90luvulla, vaikka olimmekin optimistisempia ja tule vaisuus näytti valoisammalta emmekä kaikki romahdelleet aivan koko ajan niin kuin Rooneyn henkilöt vuorotellen tekevät. Mietin, mistä ärtymykseni nousee
Siksi biseksuaalit törmäävät arjessaan niin valtaväestön kuin seksuaalivähemmistöjen ennakkoluuloihin. Teos kuvaa arkielämää seksuaalisen hyväksikäytön kokeneen lapsen näkökulmasta uskottavasti ja kasvaa vähitellen aihettaan suuremmaksi, suvun myyttien ja kuvitelmien kudelmaksi. TEKSTI SILVIA HOSSEINI Rakastaa, ei rakasta. S&S, 124 s. [Mai betyder vatten.] Suom. Liukuvia ja muuttuvia identiteettejä siedetään huonosti – jopa moniarvoisuutta juhlivassa nykyajassa. Kurissa ja nuhteessa Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua. Perheen kongolainen suku on kokenut Belgian siirtomaavallan ja presidentti Mobutun diktatuurin, ja köyhyys ai heuttaa yhteiskunnallista levottomuutta myös uudessa kotimaassa. Oman menneisyytensä traumatisoima isä pitää perhettään kurissa ja nuhteessa – eikä tajua, että todellinen uhka asuu alakerran asunnossa ja saa voimansa vaikenemisen kulttuurista. Siitä huolimatta Kayo Mpoyin esikoisromaani tuntuu tuoreelta ja omaääniseltä. Moniäänisyys sopii hyvin normeja ja luokitteluja vastustavaan eetokseen, mutta teoksen rakenne jää kunnollisten sidoksien puuttuessa harmillisen repaleiseksi. Kirjoittajien yleistajuista keskustelua on rikastettu teoriaja populaarikulttuuriviittauksilla ja kirjaa varten haastateltujen suomalaisten kokemuksilla. Adi-niminen tyttö varttuu 1980–90-lukujen Tansaniassa, jossa alastomuus ja seksi ovat tabuja ja ”löyhämoraaliset” naiset vaarallisia. Alkupuolella huomaa kaipaavansa enemmän vääntöä novellien psykologiseen realismiin, mutta Mihin täällä voi mennä paranee edetessään. Siltala, 206 s. Arjen murtumia Marko Järvikallas: Mihin täällä voi mennä. Näytelmäkirjailijan esikoisteos on novellikokoelma tavallisista ihmisistä muutoksen kynnyksellä. Toimittaja Janne Ahjopalo ja teatterintekijä Olga Palo pohtivat dialogisessa teoksessaan seksuaalista halua, joka kohdistuu useampaan kuin yhteen sukupuoleen. Marko Järvikallaksella on taito tehdä banaalistakin kiinnostavaa, ja hän kuvaa tarkkanäköisesti jokapäiväisyyden murtumia. Atena, 252 s. Raikkaan ja avarakatseisen sisältönsä ansiosta Rakastan ihmistä toimii kuitenkin kelpo johdatuksena seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen. TOUKOKUU 2020 IMAGE 71 K U VA T: IN TO , SA M M A K KO , W S O Y kirjat Halu horjuttaa normeja Janne Ahjopalo & Olga Palo: Rakastan ihmistä. Esimerkiksi novellista ”Kun minä istun, sinä seisot” välittyvät hienosti murrosikäisen pojan hämmennys ja arjen valtasuhteiden hauraus. Ulla Lempinen. Keskusteluja biseksuaalisuudesta. Parhaimmillaan teos on kuitenkin irtautuessaan hieman realistisesta tyylistä: isältä pojalle periytyvää puhumattomuutta kuvaava metaforinen ”Monttu” on täysosuma. Lyhyet, ilmaisultaan tiiviit tarinat kertovat ihmisten välisistä ja sisäisistä hiertymistä: rakoilevista parisuhteista, rikkinäisistä perheistä, päihdeja mielenterveysongelmista. Välillä sisäkkäiset tarinat rikkovat kehityskertomuksen jännitettä liikaakin
Naurakaamme siis etäisesti yhdessä, kunnes voimme taas nauraa fyysisesti lähellä toisiamme. Ei voi silittää lapsenlapsen nukkaista poskea eikä tuntea rakkaan ihmisen ihon tuoksua. Kosketuksen kaltaista stressiä lieventävää ja mielenterveyttä edistävää vaikutusta on myös naurussa. S oitin koronaeristyksen alkutaipaleella 92-vuotiaalle Kokkolassa asuvalle isotädilleni Gretalle ja kysyin, miten hän jakselee eristyksessä. . Ei voi kävellä ystävän vieressä hiljaa, kun tätä ahdistaa eikä ole tarjota mitään järjellisiä lohdutuksen sanoja. S uurin osa meistä onkin saanut tottua etäkanssakäymiseen nyt eristyksen aikana. Koululaiset tapaavat opettajia ja koulukavereita virtuaaliluokissa, ja lastenlasten tekemiä lauluja, piirustuksia ja tansseja lähetetään videoiden ja kuvien muodossa taikka suorana lähetyksenä isovanhemmille, joita ei saa tavata nyt pitkään aikaan. Vanhempien ja pienten lasten vuorovaikutuksessa kosketus on tietysti ihan omaa tärkeysluokkaa (onneksi korona ei näitä sentään erota toisistaan!). Sitä paitsi, sanoi hän, jos on sellainen olo, että kaipaan muiden ihmisten seuraa, pelaan netissä pidroa. Vaikkapa lukuisille hulvattomille videoille opettajista, jotka mokaavat etäopetuksen ensiyrityksissään ja antoisasti jakavat nämä meidän muiden kanssa, tai ystävien kuvauksille kaoottisista kotiopetustuokioista. Küssen kann man nicht online Rakkaimman ihon tuoksu ja lapsen poskinukka jäävät etäyhteyden kautta kokematta.. Voidaan edelleen nauraa yhdessä – myös etäyhteyden kautta. Ihmiselle kosketuksen tarve on yksi suurimmista. Sakalaislaulaja Max Raaben hauska kappale Küssen kann man nicht alleine kääntyykin nyt paremmin, kuten poikani totesi: Küssen kann man nicht online. Tämän lisäksi isotätini kertoi, että yrittäessään kutoa tyttärelleen tämän toivomaa myssyä hän ei saanut ohjeista selvää. Jopa kuorolaulua harrastetaan (kaiketi vaihtelevalla menestyksellä) ja kuorokaljoja juodaan (lähteitteni mukaan ihan hyvällä menestyksellä). Eräässä tutkimuksessa todettiin, että ihmisillä, joita halattiin useammin, oli parempi vastustuskyky virustartuntaa vastaan. Kosketuksella tiedetään olevan stressiä lieventävä vaikutus, ja joidenkin tutkimusten mukaan läheisen pitäminen kädestä vähentää kivun tunnetta. Kaikkea ei kuitenkaan etäyhteyden kautta voi tehdä. Kuitenkin kokemukset nettiterapiasta ovat olleet rohkaisevia. Huomaan, että ilahduit, nauroi hän. Yhteyttä voikin rakentaa etäyhteyden kautta. Hänellä on jo pelaajien joukossa paljon uusia tuttavuuksia. Itse asiassa ehkä enemmän kuin aiemmin kuviteltiinkaan. Gretaa ilmeisesti hieman yllätti innostukseni hänen netinkäytöstään. Sen lisäksi, että netissä kommunikointi tietysti palvelee sosiaalisia tarpeita, pitää tämä asenne hänet vireänä – aikana, jolloin moni yksin asuva iäkkäämpi ihminen on riskissä eristäytyä. Hän harmitteli hiukan, että jumppasessiot ovat tauolla ja että ompelukerhoon ei nyt voi mennä, mutta sanoi muuten jaksavansa hyvin. Pidro, online! Kyseessä on vanha, Wikipedian mukaan bridgeä muistuttava korttipeli, jota pelataan lähinnä Etelä-Amerikassa, Italiassa ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Siihen saakka olen etäisesti, läheisesti yhteydessä. Etäyhteyden kautta tapahtuva yhdessäolo on edelleen yhdessä olemista: samaan ryhmään kuulumista. K aikkea ei voi siirtää etäyhteyksiin, mutta jotain sentään. Työpalaverit, työnohjaukset, luennot, seminaarit ja suunnittelutapaamiset pidetään etänä. Googlaamalla kuitenkin löytyi nopeasti mainio video, jossa opastettiin, miten myssy saadaan aikaiseksi. Minusta onkin mahtavaa, että yksin asuva 92-vuotias Greta pystyy uutta teknologiaa hyödyntäen jatkamaan sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa ja oppimaan uusia asioita. Kun kaikki tämä on ohi, matkustan junalla Kokkolaan halaamaan ihanaa Gretaa. Jo vuosikymmenten ajan on ymmärretty etenkin varhaislapsuuden kosketuksen valtava merkitys, vaikka kosketus on tietenkin tärkeä kaikenikäisille. Muutamissakin tutkimuksissa hieronnan ja muun kosketamisen on osoitettu vähentävän lasten ylivilkkautta ja ahdistusta. Ja voisipa jokaiselle meistä näinä eristyksen aikoina järjestää yhden ihmisen, jonka vieressä voisi istua kaikessa hiljaisuudessa, pitää kädestä, kun ahdistaa ja halutessaan halata. Ruokaostokset onnistuvat niin ikään helposti nettikaupan kautta, kassi toimitetaan oven ulkopuolelle. 72 IMAGE TOUKOKUU 2020 Korkman Julia Korkman on oikeuspsyko logi, joka ihailee isotädin netti pelaamista. (Liian myöhäistä koronan suhteen, mutta hyvä ehkä muistetaa ennen seuraavaa pandemiaa). Vielä joitakin vuosia sitten suhtauduttiin varsin epäilevästi nettiterapian toimivuuteen – siitähän jäisi fyysinen läsnäolo pois. Isotätini mukaan netissä sitä pelaavat pohjanmaalaisten lisäksi ennen kaikkea meksikolaiset
Samaan aikaan totta on vastakkainen ilmiö: minusta monet ihmiset ovat sokeita sille, että heidän asemansa on vaakalaudalla. Jos joku kokee omista etuoikeuksistaan silti yhä tuskallista syyllisyyttä, voin lohduttaa. Minun näkökulmani oli toinen: naistahan uhkasi luokkaromahdus! Hän oli kyllä saanut kiitosta ja menestystä alallaan ja hänellä oli osittain isän rahoilla ostettu omistusasunto, joka sitoi hänet suomalaisittain keskiluokkaan, mutta hän eli prekaarilla, pienituloisella kulttuurialalla, jossa työt ovat heikosti ennakoitavia ja tulot usein tiukassa olevia apurahoja. Viimeistään koronan jälkeisessä kaikkien aikojen taantumassa keskiluokka voi köyhtyä aivan oikeasti. Todellisuudessa heidän elämänsä on taloudellista kitkuttelua. Piehtarointi omassa etuoikeutetussa asemassa suuntaa katseen alaviistoon, ”kaikkein heikoimpiin”. Suuret ikäluokat saavuttivat keskiluokkaisen elämäntapansa nelikymppisinä. V iime vuosien tiedostavien keskustelujen slogan on ollut check your privileges, huomaa etuoikeutesi. Mutta olinhan minä sen huomannut, että pääoma oli vetänyt välillemme myös eroja. Sen sijaan näytelmä ei juurikaan katsonut ylöspäin. Etenkin monia koulutettuja ihmisiä tuntuu vaivaavan luokkaharha. V iime vuosina on paheksuttu edunvalvontaan keskittyvää politiikkaa. Tämä tulkinta johtunee siitä, että nainen saa arvostusta työstään kulttuurialalla, on suomenruotsalainen ja hänellä on hyvätuloinen isä. Meillä oli yhteiset arvot ja maku. Ehkä harrastamasi downshiftaaminen ja konmaritus ovat olleetkin henkistä valmistautumista. Ehkä se johtuu siitä, että todella etuoikeutetut ihmiset pitävät päänsä alhaalla. Näytelmässäkin hierarkioita rakennettiin itseä alempiin: nähtiin kädet taskussa heiluvia junttisukulaisia ja kerjäläisiä. Heidän lapsensa ovat keski-ikäisinäkin epävarmoissa työsuhteissa. Eero Ritala oli toden totta häikäisevä, Sarkolan huomiot jälleen kerran tarkkoja. Sanaa etuoikeus toisteltiin myös arvioissa. . Samaan aikaan kun keskiluokka tarrautuu symboliseen pääomaan, taloudellinen pääoma kasautuu yhä harvemmalle. Luimme samoja kirjoja ja kuuntelimme samanlaista musiikkia. Vaikka yhteiskunta on vaurastunut reilusti, alle 35-vuotiaiden kotitalouksien taloudelliset resurssit eivät ole Suomen Pankin mukaan juurikaan nousseet tasosta, joka heidän vanhemmillaan oli samanikäisinä. P uhe omista etuoikeuksista saattaa olla myös itselle suunnattua turvapuhetta. Joku tulkitsi, että näytelmän päähenkilö, jota kutsuttiin vain Naiseksi, häpesi etuoikeutettua asemaansa. Heistä huolestuminen on samalla huojentava todiste siitä, että oma asema on suhteellisen turvattu. Näin näyttämöllä syyllisyyttä ja häpeää, mutta samaan aikaan neuroottista huolta omasta asemasta. Kohta syyllisyydelle ei ole tarvetta, sillä sinulla saattaa mennä myös omasta mielestäsi päin helvettiä. Jos on aina tullut kuulluksi, ei ehkä edes hahmota maailmaa niiden näkökulmasta, jotka on säännönmukaisesti ohitettu. Pidin näytelmästä suunnattomasti. Toinen kirjoitti tarinan kertovan ”etuoikeuksiensa kanssa kipuilevasta keskiluokasta”, joissain arvioissa naisen kuvailtiin kuuluvan jopa ylempään keskiluokkaan. Teimme samanlaisia juttuja. Esittelytekstin mukaan näytelmä pohti muun muassa sitä, miten varakkuus – rahallinen ja muunkinlainen – vaikutti ihmissuhteisiin, sekä sitä, miltä etuoikeus tuntuu. Sosiaalinen liikkuvuus on jähmettynyt, eikä korkea koulutus takaa tulotasoa eikä asemaa. Jos Pierre Bourdieulta kysyttäisin, meillä oli saman verran niin sanottua symbolista pääomaa. Omissa piireissäni minglailu ei koskaan ollut vaatinut massoittain rahaa: emme kuuluneet niihin, jotka tekivät kaveriporukalla skimbausreissuja Alpeille. Pääomaharhoja Samaan aikaan kun keskiluokka tarrautuu symboliseen pääomaan, taloudellinen pääoma kasautuu yhä harvemmalle.. Se kun voi muuttua toiminnaksi. Syyllisyydessä piehtaroinnin sijaan voisi olla terveellistä tuntea vaikkapa suuttumusta. Tunnen monia ihmisiä, jotka asemoivat itsensä keskiluokkaan tai jopa ylempään keskiluokkaan, koska he ovat opiskelleet yliopistossa ja heidän olohuoneessaan on kirjahylly. Vaikka omien etuoikeuksien myöntäminen keskustelussa kuulostaa joskus tekonöyrältä humblebragilta ja enemmänkin rakentaa eroja kuin purkaa niitä, kehotus on tarpeellinen. Symboliseen pääomaan keskittyminen voi aiheuttaa luokkaharhan, kirjoittaa Veera Luoma-aho. K ävin entisessä pre-korona-elämässäni katsomassa Q-teatterin Pääomani, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut suuresti ihailemani Milja Sarkola. IMAGE 73 TOUKOKUU 2020 IMAGE 73 Luoma-aho Veera Luoma-aho on kirjoittaja ja yrittäjä, joka kuuluu toistaiseksi keskiluokkaan. He ovat kyllä kaikessa hiljaisuudessa varmistaneet omat ja lastensa tulevaisuudet, koulutukset ja pääomatulot. Ehkä ihmisten pitäisi sen sijaan alkaa ajaa omaa etuaan entistä enemmän. M ietitkö ikinä sitä, miten kavereiden luokkaerot alkavat keski-ikäisenä näkyä?” Ystäväni kysymys oli suoruudessaan vaikea
Millainen on se sielullinen lähtökohta, jossa ”tavallinen suomalainen” antaa kuvata itseään harrastamassa seksiä Sex Tape Suomiohjelmaan, jotta voisi keskustella seksistään töölöläisen seksiterapeutin kanssa. Milloin tietyillä postinumeroalueilla alkaa Jari Sillanpään ironinen kuuntelu. 74 IMAGE TOUKOKUU 2020 kulttuuritoimittaja Jukka Petäjä kuvailee kaikkia niitä eri tapoja, joilla hänen nuoruutensa progealbumien kannet naksahtelivat, kun ne avasi. — 7. — 4. — 12. Aika hiljaa oltiin, kun yokokeiden reaalikokeita aikaistettiin viikolla, mutta millainen ”OIKEUSMURHA!”-huuto täällä kuuluisi, jos aikuiselle olisi käynyt noin. — 11. Muistele, mitä teit, ajattelit, tunsit 32-vuotiaana, ja vastaa uudestaan: pitäisikö täysiikäisyyden raja korottaa 35 vuoteen. — 6. — 20. — 8. Eikö äitini ymmärtänyt, että olin vegaani. — 13. Kun Mad Max -elokuvia suunniteltiin, missään palaverissa ei varmastikaan otettu esille mahdollisuutta, että joskus maailma voisi olla sellainen, että ”talitiaishyökkäykset” on relevantti pelko. Millä nimellä huumepiireissä muuten kutsutaan normaalia yksinkertaisempaa narkomaania, joka on koukussa Oxycontinja Oxynormlääkkeisiin. Ja nyt kun eläkeläisetkin ovat löytäneet Facebookin, paljastuiko myös käsite ”arvokas vanheneminen” illuusioksi. Onko sydäntä särkevämpää kuvausta omasta yksinäisyydestä kuin Mikael Jungner twiittaamassa ”olo kuin Ranskan vastarintaliikkeellä -44”. — 18. — 17. nuoruuskuvasi, niin oletitko meidän ajattelevan ”Kiva! 25. Miksi vesilinnut kävelevät jäällä. — 9. Pitäisikö olla oma Alzheimerin alaluokitus sille, että unohtaa kaiken muun paitsi viimeisimmän saamansa negatiivisen palautteen twiitin. — 16. Eikö niille yhtään tule mieleen, että hmmmm varmaan voisi kävellä muuallakin kuin veden päällä, kun vedessä kuitenkin joutuu taas kuukausia lillumaan. ”Minua rintaruokittiin elämäni kuusi ensimmäistä kuukautta. Hei, milllenniaali, miltä nyt tuntuu, kun luit Iltalehdestä, mitä päässäsi liikkuu: ”Sukupolveni miettii, puhuiko Chisu totta laulaessaan, että kyyneleet voi pullottaa ja myydä Baden-Badeniin.” (Mari Julku, Iltalehti) — 19. Kun Hjallis Harkimon poliittisen ajattelun ydin tuntuu olevan halveksiva narahdus ”mä en ymmärrä, miksi!”, mitkä ovat ne asiat, jotka Harkimo itse asiassa ymmärtää, ja milloin ylpeydenaiheeksi tuli se, että ei ymmärrä. 1. — 5. Se Facebookin nuoruuskuvahaaste, sehän oli kiva haaste, tosi kiva, mutta kun olit skannannut 25. Välittikö hän edes?” (Titania McGrath: Woke) — 2. Voisiko määrätä tuntuvan sakon niille taiteilijoille, joiden suurin ajatus on se, että ”täytyy laittaa itsensä likoon”. — 14. Oliko sosiaalisen median suurin ansio sen paljastaminen, että biologisesta iästämme huolimatta olemme jatkuvasti kauempana siitä, mitä ennen kutsuttiin ”aikuisuudeksi”. — 3. — 10. — 15. Puhuiko Chisu totta laulaessaan, että kyyneleet voi pullottaa ja myydä Baden-Badeniin. Pitäisikö antaa oma nimi sille henkisen eristäytymisen ja ylimielisyyden yhdistelmälle, joka ajaa miettimään vuoden ajan päivästä toiseen USA:n presidentinvaalien erilaisia skenaarioita. Eikö moottoritie tai metsä yhtään houkuta, kun viettää kuusi kuukautta perse vedessä. nuoruuskuva!”. Pitäisikö täysi-ikäisyyden raja korottaa 35 vuoteen. Lähdettäisiinkö kaikki yhdessä – talvisodan hengessä! – joukkorahoittamaan kirjaa, jossa Hesarin nämä meidän piti vielä kysyä. Onko ”töölöläinen seksiterapeutti” itse asiassa oksymoron
Tyylillä ja tunteella eeva_brandi_230x297.indd 5 4.12.2019 9.17