V KO 20 19 -2 1 29 3 6 119 4 Astrid Swanin ja Stina Koistisen lauluja elämästä ja sairaudesta Talouskasvun veturi nimeltä ilmastonmuutos Näin toivoo johtaja Mari Pantsar Unelmieni Bryssel Oskari Onnisen rakkauskirje EU:lle A S TR ID S W A N : ”T A IT EIL IJU U TT A O LI TÄ R K EÄ KO R O ST A A S IL LO IN , K U N TU N TU I, ET TÄ O LI A IK A H U K A S SA .” IM A G E 26 5 TO U KO K U U 20 19 4/2019 TOUKOKUU 11,90?€. Den glider in igen Sateentekijä Jukka Jalosen paluu Leijoniin PA L
KEVÄÄN TYYLIT OIKEAAN ELÄMÄÄN M U O T I V I I K O T 8.–28.4.
Onko vanhaan enää paluuta. (s. Se ei kerro kuolemasta vaan elämästä. Muotokuvamaalari 66 Dome Karukoski Renny Harlinin jalanjäljillä. 34). K A N N EN KU VA : JI R IN A A LA N KO . TOUKOKUU 2019 IMAGE 3 Valokuvaaja Antti Vettenranta kuvasi Jukka Jalosen. Ei mikään syöpäosasto 24 Muusikot Stina Koistinen ja Astrid Swan sairastavat syöpää, josta ei parane. Ain laulain työtäs tee 48 Lehdet ovat täynnä työelämää koskevia myyttejä, mutta onko mikään niistä tilastojen valossa totta. Jäähyväisten aika 34 Oskari Onninen on huomannut alkaneensa nostalgisoida Euroopan Unionin kulta-aikoja. Paluu rikospaikalle 56 Jukka Jalosen pitäisi tehdä sama kuin vuonna 2011 – johtaa Leijonat maailmanmestaruuteen Bratislavan MMkisoissa. He tekivät kokemuksistaan levyn. KU VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . Matkassa on muutama mutka. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 26 5 | To u ko ku u 20 19
78 Kirja Marjo Niemi ja Emma Puikkosen Lupaus. 74 Elokuva Kalle Kinnunen ja Greta. 14 Ruoka Hauki on sekä mummojen että huippukokkien suosikki. 18 Nyt Valtteri Raekallion uusin teos, Andy Warhol -ooppera, pääkaupunkiseudun kamarimusiikkibuumi Villa Gyllenbergissä, Hannaleena Heiska Turun taidemuseossa, harvinaisia teoksia Kööpenhaminassa ja Kuvataideakatemian kevät. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 4 IMAGE TOUKOKUU 2019 sisältö 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Sitrassa johtajana työskentelevä Mari Pantsar ymmärtää nuoria ilmastolakkoilijoita, sillä heille annettu lupaus on petetty. nyt loppu. 80 Julia Korkman Oikeuspsykologin mukaan Aarnio-tv-sarja ei ole täysin ongelmaton. Oskari Onnisen arviot kuukauden elokuvista. 13 Data EU:n historia. 76 Musiikki Iida Sofia Hirvonen ja Holly Herndonin kolmas albumi. Silvia Hosseinin arviot kuukauden kirjoista. 81 Veera Luoma-aho Uhriutumisessa ja pahuudessa on Veera Luoma-ahon mukaan jotain samaa. 22 Mäntyniemen herra Maaliskuun päiväkirja. Anton VanhaMajamaan arviot kuukauden elokuvista
Tämä on näkökulma, joka työelämäartikkeleissa usein unohtuu. O lin vuosia sitten kaksi kesää töissä paperitehtaassa. Mietin tehdaskesiä oikeastaan aina, kun luen juttuja työelämästä. Tehtaan vakituisilla työntekijöillä oli neljä miehitystä. Työvälineet pidettiin järjestyksessä ja piste siistinä. 56). Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund TOUKOKUU 2019 IMAGE 5 Meidän työ Liian kiltti kuormittuu, liian tunnollinen uupuu. Virheistä ja onnistumisista ei voi syyttää kuin itseään, kuuluu yksilöurheilijoiden perustelu lajivalinnalleen. Tehtaan isot arkkileikkurit leikkasivat kartonkia pinoiksi lastauslavojen päälle. Me olimme työpisteillämme käytännössä koko ajan vain varalla: töitä oli vain, jos koneella oli sattunut jotain ja arkkeja oli pinoissa sekaisin tai taittuneina tai liian vähän. Jalonen valmensi miesten maajoukkueen maailmanmestariksi kahdeksan vuotta sitten ja alle kaksikymppisten maajoukkueen vuonna 2016. Työ oli eräänlaista viimeistelyä tai laadunvalvontaa eikä siksi vaatinut prosessitekniikan opintoja, vaan soveltui yksinkertaisuudessaan myös ylioppilaalle. työeläMäpuheen yksilökeskeisyys on tietenkin ajan kuva, samaan aikaan seuraus ja syy. Kilpailuetu kuulostaa sanana kovalta, mutta sen pohja on yksilöiden sijaan heidän välissään. Se, että työtä oli vähän, ei automaattisesti tarkoittanut mitään. Ennen muuta sen tarkkailuun, miten eri tavoin eri porukat voivat saman homman yhdessä hoitaa ja siihen suhtautua. Silloin pinot piti viimeistellä tilausten mukaisiksi. Leikkurit pyörivät tietenkin lähtökohtaisen tarkasti ja ennustettavasti, joten etupäässä odottelimme, josko jotain sattuisi ja tulisi hommia. Näkökulma on yksilössä, vaikka harva työ on yksilösuoritus. Siksi Jalonen puhuu kilpailuedusta: X-faktorista, jonka joukkue yhdessä muodostaa ja jolla se voi voittaa nimekkäämmät joukkueet. Isommissa firmoissa, joissa ei ole startuppien ketteryyttä ja kulttuuria, on alettu tähdentää yrittäjämäistä suhdetta työntekoon. Näkökulma on yksilössä, vaikka harva työ on pelkkä yksilösuoritus. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Kuin varkain työelämä alkaa näyttäytyä enemmän ja enemmän yksilölajina. Olennaista on Jalosen tausta: hän ei tullut maajoukkueeseen kalliista huippujoukkueesta, jossa olisi aina voinut toimia parhaiden pelaajien kanssa, vaan pienemmästä hämeenlinnalaisseurasta HPK:sta, jonka niin ikään valmensi aikoinaan mestariksi. Toisille porukoille arkkipaalien nakuttelu mahdollisimman siisteiksi oli kunnia-asia, jokaisen paalin kimppuun käytiin kuin se olisi ollut työvuosien ensimmäinen ja viimeinen. Toisille jokainen paali taas oli kuin työpäivän sadas, vaikka saattoikin olla ainoa. Sitten kartongit muovitettiin ja lastattiin rekkoihin. En tiedä tehtaan nykytilasta, mutta vaikea uskoa, että tätä etupäässä odottelua sisältävää työtehtävää on enää erikseen olemassa. Perfektionisti uupuu, millenniaali palaa loppuun, liian kiltti kuormittuu, liian tunnollinen väsyy. Ne käsittelevät tietenkin etupäässä tietoja asiantuntijatyötä tehdastyön sijaan, mutta näiden töiden pohtimisen pohjaksi tehdas oli kiinnostava laboratorio. Yksi oli aina aamuvuorossa, toinen iltavuorossa, kolmas yövuorossa ja neljäs vapaalla. Puhetapa kiinnittää kuitenkin aina huomion yksilön hyviin tai haitallisiin piirteisiin sen sijaan, että näkökulma olisi erilaisten piirteiden tai työntekijätyyppien mahdollisimman toimivassa yhteen sovittamisessa. pääkirjoitus. Kunkin porukan oma työkulttuuri ja itse kunkin oma tapa suhtautua töihin määritti työntekoa enemmän kuin se, paljonko töitä oli. Siksi halusin tähän numeroon haastattelun jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaksi palanneesta Jukka Jalosesta (s. Oireita on muitakin. . Virheitä ja onnistumisia voi sattua töissäkin, mutta yli yhden hengen yrityksissä niiden ei pitäisi jäädä yksille harteille. Kesätyöläisten työvuorot ja vapaat pyörivät eri rytmissä, ja siksi kesien aikana pääsi tutustumaan neljään erilaiseen työkulttuuriin tai tapaan suhtautua samaan työtehtävään. Ymmärrän puhetavan pyrkimyksen, mutta en sitä, miten määritelmällisesti se tuntuu kieltävän joukkovoiman ja osiaan suuremmaksi kasvamisen mahdollisuudet onnistumisessa. Samassa kohdassa kuin työtyytyväisyys
Aikakauslehtien liiton jäsen. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. numero. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Imagen vuosikerta on 12 numeroa. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Pasi Immonen, Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2019 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 22. toukokuuta 2019. vuosikerta, 265. 33. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri Valtteri VäkeVä ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Jirina Alanko, Janne Arola, Mari Areva, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Sakke Hytönen, Kati Kelola, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Julia Korkman, Essi Kylmänen, Janic Leino, Sini Lemmetty, Susanna Luikku, Veera Luoma-aho, Jaani Länsiö, Sanna Mander, Johanna Myllymäki, Marjo Niemi, Tuomas Nortema, Oskari Onninen, Timo Pyykkö, Venla Rossi, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta, Juuso Westerlund ja Mika Wickström. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Mia Heino asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. 27 95
K U VA T: A -L EH TI EN A R K IS TO , JU U S O W ES TE R LU N D . Tähän numeroon hän haastatteli Stina Koistista ja Astrid Swania. Kuuntele ja ymmärrä, ettei kaikessa ole aina kyse sinusta.” Tekijöitä JUUSO WESTERLUND (s. Sebaldia ja suosittelee nykyään kaikille Sally Rooneyn kirjoja aina kun siihen on tilaisuus. 1973) on helsinkiläinen toimittaja ja antropologi, joka rakastaa W. #vaalit2019 #motivaatio @seanricks Hienosti ja viisaasti sanottu @MaiSoreau @imagelehti’ssä: ”Kuuntele, kuuntele paremmin ja opettele kuuntelemaan. KATI KELOLA (s. @aavama ei vakuutu siitä, että hän tarvitsisi oman lapsen pitämään hautajaispuhettaan. Argumentti on mustakin tosi outo, kuulostaa lähinnä manan taa yltävältä egoismiltä. G. @pekesen Aivan mahtava haastattelu!! @LiikanenErkki @sonjasaarikoski @imagelehti #Lahtikin mainittu @lkpaivi Muistutusta tarvittiin – Kiitos @ReettaRaty kolumnista @imagelehti’ssä. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @Riikka_Suominen Hieno juttu @imagelehti ssä kolmekymppisten lastenhankkimattomuudesta. Äänestämme kertoaksemme minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää – mikä meistä on oikein. 1975) on helsinkiläinen valokuvaaja, joka kävi Brysselissä kuvaamassa EU:ta tähän numeroon. Siellä satoi neljä päivää, mutta kun aurinko pilkahti, hän otti tämän selfien. ImageIlmot.indd 16 2.4.2019 9:53:37
Avaaja
TOUKOKUU 2019 IMAGE 9 Sitran hiilineutraalista kierto taloudesta vastaavan johtajan Mari Pantsarin mielestä polii tikot ovat suurin jarru ilmasto tavoitteiden saavuttamisessa. TeksTi sonja saarikoski kuva timo pyykkö ”Voi olla mahdollista, että vähentäisimme päästöjä niin paljon kuin pitäisi ja talous kasvaisi.” Mari Pantsar ipCC:n loppuvuodesta 2018 julkistetussa raportissa sanotaan, että yli 1,5 asteen ilmaston lämpenemisellä on katastro faaliset seuraukset. Se on tavallaan porttiteoria: että saadaan. Jos tähän halutaan päästä, yhteiskunnallisten muutosten on oltava radikaaleja. Sitran sivuilla kerrotte kuitenkin, että muutosten ei tarvitse välttämättä olla niin isoja – miksi
Laura Kolehmainen, joka on perustanut Ilmastoveivin, ja Siiri Mäkelä, joka on puheenjohtaja Nuorten agenda 2030 -liikkeessä, sanoivat toimivansa, koska se lupaus, joka heille on annettu kun he olivat pieniä, on petetty. Voi olla mahdollista, että vähentäisimme päästöjä niin paljon kuin pitäisi ja talous kasvaisi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ilmastolakkoja on pidetty myös hurmoksellisina. Tekeekö Suomi tarpeeksi. Sen mukaan luonnonvarojen käyttöönotto ja prosessointi aiheuttavat puolet maailman päästöistä ja 90 prosenttia biodiversiteettikadosta ja veden käytöstä. Kaikkien tukien pitäisi kannustaa uusiutumiseen ja vähähiiliseen toimintaan. avaaja Meidän pitäisi saada sellainen talousmalli, että pystytään tekemään bisnestä hyödyntämällä jo yhteiskunnassa olevia materiaaleja” –?mari pantsar ” ihmiset edes miettimään näitä asioita. Korhosen Pertti, Outotecin entinen toimitusjohtaja ja Business Finlandin johtokunnan puheenjohtaja, aina sanoo, että hänen mielestään on moraalisesti väärin käyttää veronmaksajien rahoja maapallon tuhoamiseen. 10 IMAGE TOUKOKUU 2019. Näen tämän yhteiskunnallisena ja poliittisena kysymyksenä. Pitäisi ottaa aktiivisempi rooli pohjoismaisissa huippukokouk sissa. 90 prosenttia päätyy jätteenä kaatopaikalle, polttoon tai pahimmassa tapauksessa ympäristöön. Yrityksien pitää muuttaa bisnesmallia. Yrityksiltä ennen kaikkea sitä, että ne käyvät myymään palveluita enemmän kuin tuotteita. Tuollasta ajattelua tarvittaisiin. Mitä muutos edellyttää. Se olisi oikeastaan ihan uusi talousmalli. He kuvittelivat silloin, että he käyvät koulut ja saavat hyvän ammatin, ja voivat kuluttaa ja matkustella. Me ollaan allekirjoitettu Pariisin sopimus, mutta eihän meidän toimenpiteet tai edes tavoitteet ole linjassa sen kanssa. Hiljattain julkaistiin YK:n uusi luonnonvararaportti. Miten Suomen tulisi toimia ilmastoasioiden suhteen. Näkyvimmin ilmastonmuutosta vastaan ovat viime aikoina taistelleet nuoret. Tavoite oli, että viimeistään 2030 Unilever tuottaa vain positiivisia vaikutuksia ympäristölle. Jos voisimme näyttää, että saamme päästöt nopeasti alas ilman että ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus vähenee, se on malli muille maille. Suomessahan EK on mukana puolentoista asteen tavoitteessa, mutta muiden Pohjoismaiden EK:t eivät, eikä brysseliläinen kattojärjestö ole kauhean kunnianhimoinen. Vain 9 prosenttia käyttöönotetuista luonnonvaroista säilyy kierrossa. Lobbaus on niin voimakasta. Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä irtikytkennästä. Pitäisi olla mahdollisimman pian hiilineutraali ja osoittaa, että se ei välttämättä tarkoita, että talous menee kuralle. Hänhän kieltäytyi tekemästä kvartaalitulosta ja teki sen sijaan suunnitelman kymmenen vuoden aikajänteellä. Onko ongelmana kvartaaliajattelu. Missään ei ole pystytty irrottamaan talouskasvua resurssien käytöstä. Ihmettelemmekö liikehdintää muutaman kymmenen vuoden päästä samalla tavalla kuin taistolaisia nyt. Unileverin entinen toimitusjohtaja Paul Polman on varmasti maailman tunnetuin yritysjohtaja, joka puhuu ilmastonmuutoksesta. Onko Suomen toimilla mitään väliä, kun vaikkapa Saksa on jarrutellut EU:n pyrkimystä hiilineutrauliuteen vuoteen 2050 mennessä. Nyt ei olekaan enää niin. . Tämä taas saattaa johtaa esimerkiksi erilaisiin äänestyspäätöksiin. Suomesta tulee EU-puheenjohtajamaa tänä vuonna. Eikö yhtälö ole silloin mahdoton. Verotus on yksi. Suomi on sitoutunut siihen, että 2030 me olisimme vähentäneet päästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Leasing-mallit voivat tuntua yrityksille hankalilta, koska nyt kun ne myyvät koneen, ne saavat sen rahan kerralla. Se vaatii ihmisiltä mindsetin muutosta. Yritystukia ei ole vieläkään saatu uudistettua. Nythän me elämme lineaaritaloudessa: otetaan luonnonvaroja käyttöön, käytetään ne ja käytön jälkeen heitetään pois. Pohjoismaiden pitäisi ottaa aktiivinen rooli. Mä en usko, koska nuoret Suomessa on itse analysoineet tilanteen. Yksi mahdollisuus on kiertotalous: käyttäisimme niitä resursseja, joita jo on yhteiskunnassa. Mitkä uudistukset näet oleellisimmiksi seuraavalle hallitukselle. Pitäisi verottaa enemmän toimintaa, josta syntyy päästöjä sekä laskea ansiotuloja yhteisöverotusta. Sen pitäisi olla vähintään 60 tai 65 prosenttia, jotta olisimme linjassa sopimuksen kanssa. Miksi
YKSI 6 974 073 SYYSTÄ LENTÄÄ KERÄÄ KOKEMUKSIA
Va lik oi m a vo i va ih de lla m yy m äl öi tt äi n. Vahvatunnelmaiset teokset Palkittu irlantilaisromaani tavoittaa kivuliaan osuvasti lahjakkaiden nuorten aikuisten elämänpiirin. 21 95 Image4_kaunovalikoima_230x297.indd 1 4.4.2019 14:32:53. 32 95 Keskusteluja ystävien kesken Sally Rooney Nokkela, kepeä ja kuoleman vakava romaani nuorten nais ten mutkikkaasta suhteesta maailmaan ja toisiinsa on noussut kansainväliseksi kulttiteokseksi. 27 95 Kellontekijän tytär Kate Morton Rakastetun tarinankertojan ahmittava romaani varkaista ja taiteilijoista yhdistää lumoavasti historiaa, salaisuuksia ja mysteeriä. Viimeinen kirjani Astrid Swan Astrid Swan käsittelee kirjassa turvatonta lapsuuttaan, taiteilijaksi ja muusikoksi kasvamista sekä sitä, miltä tuntuu kertoa lapselleen teke vänsä kuolemaa. Syöpään sairastunut äiti suunnitteli jo hautajaisiaan mutta päätti sitten keskittyä elämään. Iki-ihana lumoavien tarinoiden kirjoittaja 24 95 Tarjous voimassa 30.4.2019 asti
TOUKOKUU IMAGE 13 Data Byrokratiakone kiitoradalla. LÄ H D E: O EC D 20 17 . Euroopan Unionin historia alkaa 1940–50-lukujen taitteesta, mutta virallisesti se perustetiin vuonna 1993. Euroopan hiilija teräsyhteisö ECSC 1952 Euroopan neuvosto 1949 1973 Rooman sopimus Euroopan talousyhteisö EEC 1958 Belgia Alankomaat Ensimmäiset jäsenvaltiot Luxemburg Italia Länsi-Saksa Tanska (+ Grönlanti) Iso-Britannia Irlanti 1995 Suomi Ruotsi Itävalta 1986 Portugali Espanja Brysselin sopimus Euroopan yhteisöt EY 1967 Yhteisvaluutta 1979 Euroopan valuuttayksikkö ECU 1999 Euro käyttöön tilivaluuttana 2002 Käteiseurot käyttöön Kreikka 1981 Brexit. Sitten tuli brexit. Tapahtunutta voisi verrata Pariisin vuoden 2000 Concorde-onnettomuuteen, joka päätti ilmailussa yhden aikakauden. Siinä missä kyseisen lentokoneen pudotti moottoriin joutunut renkaankappale, EU:ta repivät sisältä käsin palasiksi populistit. Harva ymmärsi EU:n merkitystä. PR O G R A M FO R IN TE R N AT IO N A L ST U D EN T A SS ES S M EN T (P IS A ). Unionin loppu. data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. Naureskeltiin Brysselin herroille ja heidän direktiiveilleen. Kiinnittäkää siis turvavyönne ja nostakaa istuimenne selkänoja pystyasentoon. Voi olla, että 2000-luvun tylsää mutta vakaata EU:ta saattaa tulla vielä ikävä, sillä Onnisen jutussa asiantuntijat esittävät synkkiä näkemyksiä murenevan EU:n ja koko maanosan tulevaisuudesta. 2019 1970 1980 1990 1960 2000 2010 1989 Saksojen yhdistyminen Kypros Slovakia Latvia Slovenia Liettua Tšekki Malta Puola Viro Unkari 2004 2007 Romania Bulgaria Schengenin sopimus Vapaa liikkuvuus 1996 Lissabonin sopimus EU:n perustuslaki 1996 2013 Kroatia Maastrichtin sopimus Euroopan unioni EU 1993 Uusia jäsenvaltioita 1985 Grönlanti eroaa EY:stä Ranska. Seuraavat vuosikymmenet olivat kasvun aikaa: merkittäviä perussopimuksia allekirjoitettiin, EU sai oman rahayksikön ja jäsenmaiden määrä kaksinkertaistui. 20 15 R EA D IN G , M AT H EM AT IC S A N D S C IE N C E A SS ES S M EN T DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ EU:n historian aikajana Kehitys Euroopan hiilija teräsyhteisöstä brexitiin vuosina 1952–2019. Sitä pidettiin harmaana byrokratiakoneena. Sivulta 36 alkaa Oskari Onnisen EU:ta käsittelevä juttu, jossa kysytään, tajusimmeko liian myöhään elävämme unelmaamme
Silti tämä on juuri se hetki, jolloin haukea haluaisi ruokapöytään: sen maku on parhaimmillaan kun vedet ovat vielä viileitä. Muuten kalan tekstuuri muuttuu kumimaiseksi. Kalakauppiaalta kannattaa muuten kysyä, milloin hauki on nostettu vedestä. Syy siihen, että monet vieroksuvat haukea, löytyy kalan sisältä. Sen pitäisi levätä kylmässä vähintään pari päivää ennen valmistamista. Hauen liha on vähärasvaista. Haukea voi tietysti myös höyryttää, friteerata tai kääriä vaikka parmankinkkuun. Siinä on energiaa puolet vähemmän kuin lohessa. Klassinen seuralainen on simppeli munakastike, joka maustetaan valkopippurilla. Siitä syntyy mahtava mureke, kalapulla tai vaikkapa wallenberg-pihvi. Se on myös eettinen vaihtoehto monille tuontikaloille. Kuusi vuotta sitten haukiburgerista muodostui pienimuotoinen hittiruoka, kun kirkkonummelaisen Bistro o Matin haukihampurilainen hurmasi ruokaharrastajat Taste of Helsinki -tapahtumassa. Pikkuiset kalanluut jauhautuvat hetkessä sileäksi, kunhan suurimmat ruodot poistaa käsin. Sen voi huoletta pakastaa jopa puolen vuoden ajaksi. Internetistä löytyy paljon videoita, joista hommaa voi opiskella. Mutta jos ei huvita, kauppahallissa tai kalatiskillä voi pyytää kauppiasta poistamaan hankalat ruodot. Sen jälkeen haukiburgereita alettiin tarjota jopa ABC-asemilla. Haukipullat tai -murekkeen voi maustaa lisäämällä massan joukkoon esimerkiksi kylmä savulohta, kapriksia tai wasabia. Heston Blumenthalin suunnittelemaa laitetta voi käyttää myös sisätiloissa. Ranskassa hauen annetaan odottaa jopa viisi päivää, ennen kuin se pääsee murekkeeseen. Vaikka hauki on kalamiesten ja -naisten suosiossa, kotikeittiöissä innostus on usein laimeata. Muitakin oikoteitä on. Rasvattomuutensa takia hauki säilyy kylmässä monia muita kaloja paremmin. Savustuspyssy tuottaa kylmää savua: sen avulla ei siis kypsennetä vaan viimeistellään ja maustetaan. Ruotojen poistaminen voi olla konstikasta. Heikkojen jäiden aika syksyisin ja keväisin voi aiheuttaa vajausta kalatiskien valikoimiin, kun verkoille ei pääse eikä veneelläkään vielä vesille. Haukipullat, mureke tai tällä aukeamalla esiintyvät haukinakit syntyvät helposti massasta, joka valmistuu käden käänteessä lihamyllyssä, monitoimi koneessa, teho sekoittimessa tai testatusti jopa Prisman halvimmalla sauvasekoittimella. Sage the Smoking Gun Makujakauppa.fi, 123,30 euroa. Hei hoi hauki K U UK AU DEN HÄR PÄ K E SAVUA ILMAN TULTA Helppokäyttöisellä savustuspyssyllä saat upean savuisen aromin niin kalaan, lihaan kuin kastikkeeseenkin. Tällöin massan sekaan kannattaa vispata hieman kermaa. Mutta kun jokin ruoka-aine on sekä mummojen että huippukokkien suosikki, on meidän muidenkin syytä muuttaa asennettamme: hauki on mainiota lähiruokaa, jota myydään kaupan kalatiskissä ilahduttavan edulliseen hintaan. 14 IMAGE TOUKOKUU 2019 14 IMAGE TOUKOKUU 2019 ruoka T ärkeintä on lähteminen – nimittäin jäiden lähteminen. Siksi paistetun hauen kanssa on syytä tarjota jonkin sortin kastiketta. Hauki on edukseen etenkin jauhettuna
Muotoilua auttaa, jos kostutat käsiäsi kyl mällä vedellä. Välillä Nokka on pestannut jopa oman nimikkokalastajan, mutta tunkua tehtävään ei ole ollut. Annos on herkullinen, mutta ennen kaikkea jännittävä. Silti niin Nokan lounaalta kuin à la carte -listalta löytyy usein haukea ja muita aliarvostettuja kotimaisia villikaloja, esimerkiksi särkeä ja lahnaa. Hauella on vaikeasti valmistettavan kalan maine, mutta nämä pienet prinssinnakit syntyvät helposti. Siksi ruokaa valmistetaan täällä maamme laadukkaimmista antimista. Anna koneen käydä, kunnes massa on tasaista. Kypsennä makkarat kolmen kappaleen erissä mikroaaltouunissa, täydellä teholla kaksi minuuttia. Ravintola Nokassa tämä onneksi ymmärretään. Savustus on soosissa vain pieni vivahde, sillä pääosassa on raikas hauen aromi. Leivitä puolivalmiit makkarat vehnäjauholla ja paista niihin nopeasti pannulla öljyssä rapea pinta. 5. Lisää kaikki ainekset kermaa lukuunottamatta moni toimikoneen kulhoon. Lisää kerma ohuena nauhana mas san sekaan koneen käydessä. ARVIO TOUKOKUUN RESEPTI V anhassa tiilimakasiinissa toimiva Ravintola Nokka on tehnyt kotimaisten pientuottajien kanssa tiivistä yhteistyötä jo vuosikausien ajan. Ruohon johtaman keittiön teknisissä taidoissa ei ole moittimista. Pieneksi pilkottu poron sydän ei ole perinteisen tartar lihan tavoin raakaa vaan meheväksi grillattua. Tulee hieman ylevä, jopa kevyesti isänmaallinen olo: näin paljon upeita makuja meidän maastamme löytyy. Ravintola Nokka Kanavanranta 7 F, Helsinki Pääruoat 28–36 euroa Suomen parhaat maut Venla Rossi on laiska helsinkiläi nen toimittaja, joka ostaa hau kensa valmiiksi jauhettuna. 3. Silti joskus kokin tärkein taito on olla tekemättä liikaa. Keitä peruna ja muussaa se hienoksi. Leikkaa hauki fileet isoiksi paloiksi ja raasta sitruunan kuori. 2. Muotoile siitä pieniä makkaroita, hieman prinssi nakkeja suurempia. Sitä saattelevat muun muassa pikkelöidyt suppilovahverot ja kuusenkerkkämajoneesi. Voit valmistaa massan myös sauvasekoittimella. Tarjoa esimerkiksi kimchin tai hapankaalin kanssa. Ei ole ihme, että suuri osa Nokan asiakkaista on ulkomaisia turisteja: tällaista ruokaa ei pääse maistamaan missään muualla maailmassa. Menussa näkyvät Ruohon metsästysja kalastusharrastukset. Helsingin Katajanokalla tälle puheelle on astetta enemmän katetta. Kun raaka-aineet ovat ykkösluokkaa, ne eivät kaipaa seurakseen vaahtoja, kastikeviiruja tai muutakaan kikkailua. Ruoho on julistanut monessa haastattelussa hauen Suomen parhaaksi kalaksi. Mitä kalaan tulee, tilanne on vaikeampi. Ruodoista ei tarvitse välittää, kun massa surautetaan sileäksi, ja mehevä koostumus syntyy mikrossa. Ruokalistalla on muun muassa Sallan villiporoa ja Gobbas Gårdin harvinaisia perunalajikkeita – molemmat raaka-aineita, joista on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Ongelma on saatavuus. Pääruoka vaikuttaa ensisilmäyksellä astetta tavallisemmalta. Annoksen juju onkin tällä kertaa kastikkeessa, jonka maustaa kylmäsavustettu hauen mäti. 4. TOUKOKUU 2019 IMAGE 15 TOUKOKUU 2019 IMAGE 15 ruoka Yhä useampi ravintola sanoo keskittyvänsä lähija luomuruokaan. Keittiöpäällikkö Ari Ruohon ja ravintolapäällikkö Terhi Vitikan luotsaama ravintola elää vahvasti sesonkien mukaan. 500 g haukifilettä 1 keitetty peruna ½ dl valkoviiniä yhden sitruunan raastettu kuori 1 keltuainen 7 anjovisfilettä 1 rkl kapriksia 2 rkl hienonnettua tuoretta ruohosipulia 1 tl suolaa mustapippuria myllystä 1,5 dl kuohukermaa Lisäksi Vehnäjauhoa makkaroiden leivitykseen Rypsiöljyä paistamiseen Prinssin haukinakit KUVAT TIMO PYYKKÖ. Alkuruoaksi tilaan kuitenkin jotain, mitä en koskaan ole syönyt: poronsydäntartarin. Paistettua kuhaa, tilli-perunapyreetä ja rapeaa kukkaja lehtikaalia. Asiakkaat ovat päässet maistamaan muun muassa Ruohon itsensä kaatamaa hirveä, peuraa ja kaurista. 1. Siirrä massa jääkaappiin vähintään 20 minuutiksi. Suussa rapsahtelevat mätirakkulat viimeistelevät makuelämyksen
18 IMAGE TOUKOKUU 2019 TEATTERI nyt Autofiktiota näyttämöllä – sitä on Valtteri Reakallion uusin teos. Iskee likaan (ei kirjaimellisesti tietenkään) samalla kun näyttää hyvältä vaikka jäisi esille. Jotkut ihastuvat niihin heti, toisten mielestä ne tuntuvat hyvin kummalliselta.” Vuosien varrella Warhol-oopperan toteutus on kaatunut monta kertaa: alkuperäisen tilaajan kanssa taiteellisiin erimielisyyksiin ja myöhemmin rahavaikeuksiin. Illuminium, kantaesitys Turun Tehdas-teatterissa 4.5. ”Jotkut kuulevat erikoisessa virityksessä huumehoureisia sävyjä, jotka sopivat 1960-luvun Factory-maailmaan. #LookGoodDoBetter biohajoava, kasvipohjainen koostumus 100 % kierrätetyt muovipullot ihmiset testanneet, eivät eläimet. Tieteen ja totuuden rajapinnoilla liikkuvassa esityksessä Marie Curie ja Harry Houdini ”johdattavat katsojat 1980-luvun Tšernobyliin”. Oopperamme kertoo siitä, mitä tuona viimeisenä hetkenä tapahtuu. Ensi-ilta Zodiakissa 7.5. ”Esitysprosessi on lähtenyt kiinnostuksesta silmänkääntötemppuihin. Mihin haluamme uskoa, vaikka ei pitäisi. ”Minua kiinnostavat varsinkin ylisukupolviset, identiteettiä rakentavat narratiivit, jotka ovat vain yksi tulkinta todellisuudesta, esimerkiksi perityt sukupuoliroolit tai miehen malli.” Yhtenä materiaalina teoksen luomisessa Raekallio käyttää omia lapsuusmuistojaan. for the planet. Max uskoo, että pink grapefruit yleispuhdistussuihkeemme on yin + yang pullotettuna. Sitä paitsi Warhol oli rikas ja hauska, toisin kuin me”, käsikirjoittaja Siltanen kertoo alkumotiiveista. Kyse on kuitenkin eniten innostuksestani uusiin kiehtoviin soundeihin ja sointukulkuihin. Warhol on täydellinen päähenkilö, koska hän torjui kummankin. Kansainvälinen teatteriryhmä Krepsko ja Nordic Puppet Ambassadors yhdistävät visuaalisen teatterin ja nykynukketeatterin esityksessään Illuminium. ohmmmmm.. Puhdasvireinen Warhol-ooppera Raekallio identiteettikonstruktion ytimessä Säteilevää nykynukketeatteria TEKSTI LAURA AIROLA KU VA T: VA LT TE R I R A EK A LL IO , JU U S O W ES TE R LU N D , K R EP S KO phwoarrmula. Warhol yhdisti miehet jo 20 vuotta sitten, molempien vielä opiskellessa. Esitys pureutuu identiteettiin ja sen vahvistamiseen muistojen avulla. Flash Flash – Andy Warholin kaksi kuolemaa, ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa 7.5. Se saa Nuorvalan mukaan aikaan kirkkaita ja epätavallisia värejä, kuten Warholin taide. ”Todellisuus on liian laaja ja kaoottinen ymmärrettäväksi. Mihin pitäisi uskoa, vaikka ei haluaisi?” Illuminium sai alkunsa tekijöidensä yhteisestä kiinnostuksesta radioaktiivisuuden tutkimuksen uranuurtajaan, Marie Curieen. Powergreen® puhdistusta myrkyttömillä, kasvipohjaisilla ainesosilla. Juha Siltasen ja Juhani Nuorvalan Andy Warhol -oopperalla on harvinaisen pitkä syntytarina. Työryhmässä on mukana myös muusikkoja ja fyysikko. Tekijät Linnea Happonen ja Outi Sippola kertovat, että kyseessä on sanaton esitys, jossa on kaukaisen katastrofin makua. ”On sanottu, että ooppera pitää tehdä rakkaudesta ja kuolemasta. Ensi-iltansa se sai Musica Nova -festivaalilla helmikuussa. Tarkoitus on autofiktiivisyydestä huolimatta pohtia laajemmin identiteetin rakentumisen mekaniikkaa. Muistot tai identiteetti-narratiivit ovat tapa jäsentää maailmaa helpommin käsiteltäväksi. Teoksen luominen on samanlainen prosessi kuin identiteetinkin: valitsemista ja rajaamista, olennaisten asioiden vahvistamista ja epäolennaisten häivyttämistä.” Muistikuvia – Recollections. Teoksen musiikki on puhdasvireistä, toisin kuin suurin osa kuulemastamme musiikista
for the planet. Am rehendipitin pratis exeria conempo reptassim est, eaquodigni di ut quiaspero gdsgdsagdgdsags gdsmin et remporupta quas as secatqu atiatem audis perspis dit, xxxxxxxx. ohmmmmm.. Powergreen® puhdistusta myrkyttömillä, kasvipohjaisilla ainesosilla. TEKSTI JAANI LÄNSIÖ phwoarrmula. Musiikki talon mammutit, Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri, järjes tävät kuukausittaisia kamarikonsertteja kotitalonsa harjoitussalissa ja kahvilassa, Kansallis oopperan muusikot ja laula jat esiintyvät ilmaiskeikoilla lauantaisin Ooppera talon läm piössä. #LookGoodDoBetter biohajoava, kasvipohjainen koostumus 100 % kierrätetyt muovipullot ihmiset testanneet, eivät eläimet. Tapiola Sinfoniet tan joka keväinen neljän konsertin kamari viikonloppu Villa Gyllenbergin museossa keikkuu perus klasarin ja nykymusiikin välillä – brahmsien ja mozartien lomaan on ripoteltu siedätyshoidollisina annoksina uudehkoja teoksia Toru Takemitsulta, George Crum bilta, Nico Muhlylta ja Andrea Tarrodilta. Iskee likaan (ei kirjaimellisesti tietenkään) samalla kun näyttää hyvältä vaikka jäisi esille. Tapiola Sinfonietta: Kamarimusiikkia Villa Gyllenbergissä 18.–19.5. com MUSIIKKI TYYLI KU VA : H EI K K I TU U LI TEKSTI JULIA THURÉN nyt V aikka vapaan kentän kamarimusiikki buumia on hehkutettu pääkaupunki seudun klasariskeneä tuulettavana ilmiönä, ovat tukirahoilla pyörivät laitos orkesterit tehneet samaa jo vuosia ja aivan yhtä monipuolisilla ohjelmilla. Max uskoo, että pink grapefruit yleispuhdistussuihkeemme on yin + yang pullotettuna. TOUKOKUU 2019 IMAGE 19 XXXXXXXX doluptatur, sus expere volorep erorehe nisqui doloreperia quid qui ipsum aciisit el idioriam simendestia con natur
Turun taidemuseo KUVATAIDE Exhibition Laboratory etc. Exhibition Laboratoryssa ja muualla Helsingissä. Videoteoksille löytyy tilaa esimerkiksi Orionista ja Kansallismuseon tornista. KU VA T: JU SS I TI A IN EN , PH IL IP LE R N H A M M A R , C A R LS B ER G G LY PT O TE K TEKSTI MARI AREVA. Hannaleena Heiska Turun taidemuseossa 19.5. Kuvastoon, johon samoilla vuosikymmenillä eläneen katsojan on varsin vaivatonta sujahtaa mukaan. Taiteilijan visuaalista ja esteettistä aarrearkkua avaa pieni referenssikuvista ja esineistä koottu installaatio. Se on tietysti tarkoituskin, sillä Hannaleena Heiskan Camouflage-sarjassa on kyse kasvojentunnistusohjelmilta suojautumisesta. Turussa Heiskan näyttelyssä on esillä töitä noin vuosikymmenen ajalta. Taideähkyä kohti ja nimiä muistiin! Massiivisiin mittoihin paisuneessa Kuvan kevät -näyttelyssä on nyt mukana 51 valmistuvaa kuvataiteilijaa. Maalausten teemat kietoutuvat 1980–2010-lukujen populaarikulttuuriin: esimerkiksi elokuviin, metallimusiikkiin ja tatuointeihin. 20 IMAGE TOUKOKUU 2019 nyt Hiilellä piirretyissä kasvoissa huomion vievät hahmojen silmät, mutta kasvoihin piirretyt suuret mustat ympyrät vaikeuttavat katseen suuntaamista. asti. Sarja on kiinni nykyhetkessä mutta viittaa materiaalivalinnan ja esteettisen näkemyksen myötä kauas taidehistoriaan. Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely Kuvan kevät 4.5.-2.6
5 . i n t e r n at i o n a l f i l m f e s t i va l 6 . Hendae veribus andici dionsequam aut et adi dolor alitat alitatur as serum reruptati auta volupta tquidunt, nosse ium labor solenit minturehent lantum nosantusant hiliquibusa ruoka Ny Carlsberg Glyptotek, Kööpenhamina Taidemuseoiden kokoelmiin on hautautunut teoksia, jotka ovat materiaaleiltaan liian hauraita altistettavaksi näyttelyihin. asti. Delicate and Rarely Shown -näyttely Kööpenhaminassa Ny Carlsberg Glyptotekissa 28.4. Kööpenhaminalaismuseo esittelee varastossa vaalittuja töitä muun muassa Louise Bourgeoisilta ja Auguste Rodinilta. TOUKOKUU 2019 IMAGE 21 xx xx pho-xxx (xx xx xxx) cto ernatasinvel es uta nulliqu iderspere, sim nonse pratur si oditem im andus arcilla cum veres molente numquid minveni tatecabor am, sinctorrum quasper sperati rendit ese sanitio nectet, te doluptatur, sus expere volorep erorehe nisqui doloreperia quid qui ipsum aciisit el idioriam sime at. 2 1 9 espoocine.fi Liput nyt myynnissä! Kino tapiola • Espoon kulttuurikeskus Finnkino Omena & sello. Aditemp ereptas dia necto voluptatem ad quam volupta nonseque consequ iditatem aliquia dem aspellab is voluptist eumentiae comniet et eossimpor acepelis maxim arum ne dignates quam coratur, ut voluptat. 1 2
4.4. Julistin maahan vaalirauhan eikä kukaan nauranut. Ylen toimittaja eteisessä syyttämässä terrorismin rahoittamisesta, koska tilasin toissa vuonna Special Opera pizzan. 28.3. Kunnioitettava temppu mieheltä, jolla on Supon mukaan salainen myllypurolaisyksiö täynnä Elnetthiuslakkaa ja homeisia piiraita. Sipilän eroilmoituksen jälkeen löin häntä leikilli sesti kainalosauvalla polvilumpioon salista poistut tuamme, ja jo tänään DHL toimitti Juhan vajassaan väsäämät kainalosauvat, joilla ”lyöminen sattuu enemmän, testattu on itsellä, yst.terv. 27.3. Niin hyvä ”pössis” eli hedonistinen kokemus, että ajelutin itseni Iso Roobertinkadulle, jossa irro tin Jussi Hallaahon polkupyörästä takarenkaan ja laitoin tilalle runtelemani rouva Jenni Haukion pol kupyörän takarenkaan. Jaahas. 14.3. 27 95. 17.3. 25.3. Harvoin näkee niin paljon samaan aikaan sekä kiimaisia että epäeroottisia aikuisia kuin tuossa portin takana Sipilän kyläillessä eropapereidensa kanssa. mäntyniemen herra: maaliskuu Jonas Hassen Khemiri ISÄN SÄÄNNÖT Mestarillinen tulkinta modernin isyyden haasteista Isän säännöt kertoo nuoren miehen elämästä pienten lasten isänä. 9.3. 22.3. Jussi Niinistö niin huolissaan vaalimenestyk sestään, että painattanut vaalimainoksiinsa minun nimeni ja kuvani. Nyt Maria on kansanedustaja Guzenina ja minä en ole mitään. Siitä on kauan, liian kauan, kun Maria Richardson Richardsonin kanssa kuuntelimme David Sylviania sylikkäin, iho ihoa vasten ja itkimme. Myös äitien kannattaa lukea tämä kirja. 22 IMAGE TOUKOKUU 2019 8.3. On syntynyt mukava traditio, jossa kävely retkilläni Meilahdessa nostamme turvamiehen kanssa pystyyn Antti Rinteen, joka on juossut puuta päin jalkojensa lukumäärää laskiessaan. Annan toimittajalle keksin, ja toimittaja jää keksi suussaan tekemään somepäivityksiä siitä, kuinka häntä ei lahjota. Melko varma siitä, että tänään ilmastopanee lissa joku keskustelijoista pissasi vienosti lahjettaan pitkin lattialle Roihuvuoritulkintani toisen säkeistön kohdalla. Juhasi”
Myös äitien kannattaa lukea tämä kirja. Jonas Hassen Khemiri ISÄN SÄÄNNÖT Mestarillinen tulkinta modernin isyyden haasteista Isän säännöt kertoo nuoren miehen elämästä pienten lasten isänä. 27 95 SUOMEN ILOISIN SISUSTUSLEHTI UUDISTUI! Joka numerossa Rakkaudella sisustetut kodit Yli sata edullista sisustuslöytöä Vanhan tuunausta & uutta ihanaa tekemistä TUTUSTU JA TILAA! meko.fi/tilaa_unelmientalojakoti
24 IMAGE TOUKOKUU 2019
TOUKOKUU 2019 IMAGE 25 Ei mikään syöpäosasto Astrid Swan ja Stina Koistinen sairastavat parantumatonta syöpää. Heidän uudella levyllään lauletaan neuloista ja hiusten lähtemisestä. Taustalla jyskyttää magneettikone. TeksTi kati kelola kuvaT jirina alanko TYYLi janiC leino LavasTus tuomas nortema
M eilahden kuudennen kerroksen hoitohuoneen ikkunan takana taivas on tänään sininen. Siellä otteet olivat erilaiset, vakavammat: ultraäänitutkimuksen ja mammografian lisäksi Swanin rinnasta otettiin näyte, biopsia. Viikon päästä Swan sai lähetteen leikkaukseen. Se oli levinnyt maksaan, luustoon ja imusolmukkeisiin. Tammikuussa hän soitti patista terveyskeskukseen ja sai ajan parin viikon päähän. Elektrohenkinen äänimaailma on riisuttu ja eteerinen mutta myös karu ja häiritsevä. Toinen leikkaus oli viikon päästä. Swan tunsi jääneensä tyhjän päälle. Lopulta hänen kasvonsa alkoivat puutua toiselta puolelta, kitalakikin puutui. Lääkäri tajusi oireista heti, mistä oli kyse, ja teki lähetteen magneettikuvaan. Levyllä voi kuulla magneettikoneen kaikenhakkaavaa jylinää sekä sen tippakoneen ääntä, johon Swan on parhaillaan kytkettynä. Swan ja Koistinen saivat molemmat diagnoosinsa nuorina. Se, mitä nyt tapahtui, tuntui väärältä. Tarkoitus on puhua musiikista. Lääkärissä Swan sai kuulla, että syöpä oli uusiutunut. ”Saan tässä nyt kahta eri täsmälääkettä. Siitä ei voi lueskella netistä tai jakaa vertaiskokemuksia. Se on niin harvinainen, ettei sitä tutkita. Siellä olevat kasvaimet ovat yleensä hyvälaatuisia. Jätä pyörä siihen, ota taksi. Kun tulokset tulivat, lääkäri soitti Swanille: Olen pahoillani, sinulla on syöpä. Leikkaus ja sytostaatit tehosivat, syöpä katosi. Syöpää voitaisiin hoitaa mutta ei parantaa kokonaan. Pineosytooma on syöpä, jota katsotaan hetki kerrallaan, ja kun tulee muutoksia, mietitään mitä tehdään. Tippakoneen heiveröistä ääntä lukuun ottamatta sairaalassa on hiljaista. 37-vuotiaan Swanin syöpä on tätä tyyppiä. Soitto sairaalasta tuli maanantaina. Sängyt ovat tyhjät ja niiden siniset lakanat siististi pedatut. Tässä menee sellaiset puolitoista tuntia.” ”Verrattuna sellaiseen vanhanaikaiseen sytoon, tämä on paljon, paljon helpompi. Väsytti. Seinällä on kaksi valokuvateosta. Se on muuttanut aivolisäkkeeseen ja mennyt selkärankaan nestekiertokanavien kautta. Hän on Swanin tuttu syöpähoidoista. Kävi ilmi, että Koistisella on hyvin harvinainen pineosytooma. Tällä kertaa huoneessa istuu Swanin kanssa myös 33-vuotias muusikko Stina Koistinen. Kaksi vuotta myöhemmin Swan alkoi saada pahoja oireita. Syöpätyyppi on aggressiivinen ja sen uusiutumisriski on korkea. Kasvain on edelleen aivolisäkkeessä, mutta kuvissa sitä ei enää muualla näy. Oksetti. Lopulta Koistinen meni perheen tutulle neurologille. Koepalojen tuloksissa kuitenkin kesti. Vuosi 2017, sama, jona Swanin ja Koistisen levyn kappaleet saivat alkunsa. Hänellä oli kaksivuotias lapsi. Jos kuuntelee tarkkaan, voi kuulla koneen hennon pulputuksen. Koistisen aivoihin on tehty nyt neljä leikkausta, mutta niistä vain yhdessä on yritetty poistaa itse kasvainta. 26 IMAGE TOUKOKUU 2019 A strid Swanin kämmenselässä on kanyyli, johon kulkee tippaletku. Syöpis, Syöpätautien klinikka. Terveyskeskuksessa hän oli käynyt pari kertaa, saanut venyttelyohjeita ja Buranaa. Koistinen istuu Swanin vieressä, samanlaisessa korkeanojaisessa tuolissa. Swan ja Koistinen ovat ottaneet EP:lleen ääniä Syöpätautien klinikalta. Toinen on Herceptin, toinen Perjeta. Hänen omista hoidoistaan klinikalla on jo aikaa. Että elämän sijaan alkoikin ajatella kuolemaa. Hän on käynyt viimeiset kaksi vuotta kolmen viikon välein täällä Meilahden Syöpätautien klinikalla saamassa hoitoa krooniseen syöpään. Huoneessa on kolmaskin henkilö, nuori nainen, lueskelemassa. Muut ovat järjestyksessä Hospital, Symptoms ja Singing. Swan ja Koistinen laulavat neuloista, jotka työntyvät ihon läpi, hiuksista, jotka putoavat lattialle ja leikkausten jättämistä arvista päässä. Niin lääkärit olettivat tässäkin tapauksessa. Hän ei Swanin mukaan pitänyt todennäköisenä, että se olisi syöpää mutta teki lähetteen jatkotutkimuksiin Naistenklinikalle. Helmikuun lopussa häneltä poistettiin oikea rinta. Swan sanoo aistineensa hoitajien käytöksestä, ettei kaikki ollut kunnossa. ”Mä kävin… hetkinen… mun on vaikea muistaa… kaksi vuotta sitten”, hän sanoo. Jokaisen hoitokerran jälkeen lääkärit ovat sanoneet, että enää ei voida hoitaa. Juuri muuta tämä ei osannut tai halunnut sanoa. Ei niitä syöpiä, joiden hoidot ”kehittyvät kovaa vauhtia” tai joissa ollaan ”läpimurron kynnyksellä”. Närästi. Lääkäri tunnusteli rintaa. Myös Koistinen on ollut hoidettavana täällä Meilahdessa. Swan oli 32, Koistinen 24. Nämä huoneet Meilahdessa ovat Swanin ja muusikko Stina Koistisen toukokuussa julkaistavan yhteislevyn tapahtumapaikkoja. Se tulee viereiseen telineeseen ripustetusta läpinäkyvästä nestepussista. Hän oli pyöräilemässä ystävänsä syntymäpäiville, kun sairaalasta soitettiin. Yllä on mustat farkut, beige villapaita ja käärmekuvioitu kauluspaita. Ensimmäinen kappale, Diagnosis, julkaistiin maaliskuun alussa. Pieni, noin 0,2 gramman painoinen, aivoissa sijaitseva rauhanen erittää vereen muun muassa melatoniinia ja osallistuu siten ihmisen vuorokausirytmin säätelyyn. Siitä ei tiedetä juuri mitään. Rinnassa oli ahdistava tunne, henki ei meinannut kulkea. S yöpis on karu paikka, mutta voihan se tietty olla haastattelijan kannalta ihan oleellista nähdä, millaista arki siellä on”, Swan on kirjoittanut meilissä, kun olemme sopineet jutun teosta. Koistiselle tuli kutsu sairaalaan toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010. EP:n kappaleet kertovat Swania ja Koistista yhdistävästä kokemuksesta; siitä, millaista on elää parantumattoman syövän kanssa. Kasvain oli käpyrauhasessa. Swanin syöpä löydettiin ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2014. Swanilla on ollut rintasyöpä viisi vuotta, Koistisella käpyrauhasen syöpä eli pineosytooma yhdeksän. Kun naisen tippakone piippaa, Koistinen tarjoutuu auttamaan. Hänenkin kämmenselkäänsä kulkee tippaletku. ”. Toisessa on voikukka, toisessa Helsingin päärautatieasema ilmakuvassa. Edellisenä syksynä hän oli tuntenut oikeassa rinnassaan patin. Koistinen leikattiin vielä samana yönä, jotta aivopaine saatiin alas. Päivä, jona Koistinen kävi kuvattavana, oli lauantai. Välillä se oli unohtunut, sitten taas palannut mieleen. Koistisen aivopaine oli koholla, sillä kuvissa näkyvä kasvain tukki aivonestekierron. Hänellä oli ollut vuoden verran pahoja päänsärkyjä. Antopäivänä on väsymystä, mutta huomenna oloni on jo ihan normaali.” Herceptin ja Perjeta ovat lääkkeitä, joita käytetään HER2-positiivisen rintasyövän hoitoon. Swan istuu korkeaselkäisessä nojatuolissa. Lyriikat ovat suoria
TOUKOKUU 2019 IMAGE 27
28 IMAGE TOUKOKUU 2019 ”Joo, ja ei saatana, kaikkein pahin oli, kun kävin erilaisilla energia hoitajilla (ahhahhaa). Yksi niistä oli, että sulle on tapahtunut kolmevuotiaana trauma, joka on sun isän syytä. Ja sitten kun mä käsittelen sen, voin parantua.”
Koistinen nauraa isoa, kumpuilevaa naurua, kuten useasti haastattelun aikana. Tällasia juttuja!” ”Silloin tajusin, että nyt on menty rajan yli.”. Ne olivat tärkeitä. Esimerkiksi sädehoitokoneen: bzzz… bzzz… Ääni, jonka Koistinen tekee, tuo mieleen hammasporan kirskaisun. Oli kiire. Koistisen ja Swanin levy vie sisään tähän maailmaan. Paljastui, että he tunsivat toisensa. Perkele, että muutkin saa kuulla sen hirveän äänen!” Ahhahhaa. Hän aloitti netistä löytämänsä vähähiilihydraattisen dieetin, ”laihtui ihan sikana”, käytti kivoja huiveja leikkauskaljujen peittämiseen ja tunsi itsensä ”tosi kivan näköiseksi”. Muuksi ajaksi hänen oli eristäydyttävä takahuoneeseen, sillä mikä tahansa tulehdus olisi voinut olla vaarallinen. Koistisen pitkät ja raskaat sädehoidot olivat juuri päättyneet. Oli paljon yhteistä mutta myös erilaista, olihan heillä eri syövätkin. Biisejä käytiin läpi myös ravintola KuuKuussa, johon Swan ja Koistinen järjestivät yhteisiä taitelijatapaamisia. Tavattu oli muistin mukaan Sidewaysin vessajonossa. Kirjoituksia elämästä on esseemäinen omaelämäkerta, jossa Swan käsittelee sairastumistaan, elämäänsä, sukuaan sekä muistojaan ja muistamista.) Tai että on muusikko, joka esiintyy useissa kokoonpanoissa, kuten Color Dolor, Sagolik ja Frank Frank, ja jolle on tulossa keikka indiebändeistä tunnetulle The Lexington -klubille Lontooseen, ja jolla on alkamassa kolmen levyn teko, joista yksi on soololevy, kuten Koistisella nyt. Sinfonia kahdelle äänelle. Sairauden vuoksi Swan saattoi käydä vain lavalla esiintymässä. ”En osannut käsitellä sitä ollenkaan. Hoitojen rinnalla hän teki festarikeikkoja. ”Pitää olla hyvä potilas, kiltti, joka suostuu kaikkiin hoitoihin ja kuuntelee lääkäriä”, Swan sanoo. Ei, vaikka keskimäärin joka kolmas meistä sairastuu syöpään elämänsä aikana. Kummankin vuosi oli ollut vaikea. S yöpätautien klinikan hissien kerrosopasteissa lukee: sädehoito-osasto, simulaattorit, isotooppiyksikkö, syklotroniyksikkö. Swan kertoo, että kun hän sai ensimmäisen rintasyöpädiagnoosinsa 2014, ulkonäön merkitys korostui. Ei tuolla Meilahden sairaalarakennuksen takana nelosen raitiovaunun pysäkillä, ei sen takana Tukholmankadun toisella puolella seisovissa kerrostaloissa, ei Tullinpuomin huoltoasemalla. Kuusistokin tarjosi apuaan. ”Oli hirveän tyydyttävää laittaa se magneettikone jylläämään, koska se on hirveä. ”Se oli valtava ikäisteni ihmisten seurassa. Hän oli aloittanut testamentin teon ja kirjoittanut ylös toiveensa hautajaisjärjestelyistä ja muisto tilaisuudesta. ”Joo, ja ei saatana, kaikkein pahin oli, kun kävin erilaisilla energiahoitajilla (ahhahhaa). Otetaan koepaloja, saadaan tuloksia, työnnetään neuloja, nukutetaan ja leikataan, annetaan lääkkeitä, jotka oksettavat. Swan oli juuri saanut diagnoosin levinneestä rintasyövästä. ”Niin, ei voi olla, että enpä ota mitään lääkettä, koska tukka lähtee. ”Taiteilijuutta oli tärkeä korostaa silloin, kun tuntui, että oli aika hukassa”, Swan sanoo. Sitten tuli yksinäisyyden tunne. Että miksi mä oon sairastunut. ”Se on myös oman edun mukaista”, Koistinen täydentää. ”Mä en tajua, miten se oli edes mahdollista. Sen valmistuessa Swan ja Koistinen eivät vielä ajatelleet julkaisevansa kappaleita, eivät he ajatelleet ylipäätään niin pitkälle. He laulavat siitä, miten vaikeaa on pitää itsestään kiinni silloin, kun menettää määräysvallan omiin aikatauluihin ja kehon rajoihin. Voida olla muutakin kuin sairas. Teoksen työnimeksi tuli Suurteos. Siellä yksilöstä tulee ensimmäisenä koneiston osa, ihmisestä toimenpiteiden kohde. ”Mä menin hoitoihinkin nahkahousuissa. Kaikki asioita, joita harva terve haluaa ajatella. Dokumentti oli tallennettuna tietokoneen työpöydälle. Kuusisto oli kutsunut Swanin ja Koistisen syöpäaiheeseen iltaan. Edessä avautuva aika oli lyhyt – tai kuten Swan sanoo, elämänhorisonttia ei ollut. Tästä maailmasta Koistinen ja Swan kertovat Hospital-kappaleessaan. Yksi niistä oli, että sulle on tapahtunut kolmevuotiaana trauma, joka on sun isän syytä. Keikkapaikkojen raideriin oli listattuna syöpähoitoihin liittyvät erityisvaatimukset, kuten oma vessa. Mitä mä oon tehnyt?” Parantamisyritysten pohjakosketus oli, kun Koistinen meni vaihtoehtohoitoihin. Sytostaattihoidot olivat alkaneet, Swan ajatteli kuolevansa. Kevään ja kesän 2017 aikana sekä Swan että Koistinen kirjoittivat syöpäkokemuksiaan ylös kappaleiden lyriikoita varten. Swan ja Koistinen toivoivat levylleen ”pallettmaisia” jousia. Tuntui, ettei kukaan muu tajua mitään. Ja samalla tuntui, että katosin ihan totaalisesti.” Koistinen ryhtyi oman diagnoosin saatuaan parantamaan vimmaisesti itse itseään – eiväthän lääkärit osanneet. Koistinen ehdotti Swanille, että he tekisivät festivaaleille yhdessä uutta musiikkia. ”Oli lohdullista, että lyriikoita tehdessä pääsimme puhumaan aiheesta syvällä tasolla. Ja sitten kun mä käsittelen sen, voin parantua. Tai ehkä juuri sen takia. Se on tiukempi ja korkeampi kuin levyllä käytetty magneettikoneen jyskinä. Musiikin teosta muodostui molemmille myös tärkeä vertaisuuden ja jakamisen kokemus. Olin tosi, tosi yksinäinen.” Vihaisuus ja katkeruus kasvoivat. TOUKOKUU 2019 IMAGE 29 E nsimmäisen kerran Swanin ja Koistisen levyn kappaleet kuultiin Pekka Kuusiston johtamalla Meidän Festivaalilla heinäkuussa 2017. Sitä varten hänellä oli uusia hienoja keikkavaatteita, kaikki mustia. Swanin ja Koistisen keikan aikana Meidän Festivaalilla yleisössä jotkut itkivät. Äänetkin tulevat tutuiksi. Jälkeenpäin moni muusikkokollega kehotti Swania ja Koistista jatkamaan projektia. Molemmat tunsivat toisensa parin vuoden takaa. (Viimeinen kirjani. Kuusisto ehdotti Pallettia itseään. Sitä Koistinen kuunteli hoitojensa aikaan päivittäin. Nyt se tuntuu hassulta, mutta mulle oli tärkeää pitää itsestäni kiinni. Olin ihan poikki”, Koistinen muistelee biisien tekovaihetta. Swan, Koistinen ja Pallett kävivät keskusteluja sähköpostitse, ja yhteistyö toteutui. Vaan pitää olla, että kyllä, minäpä teen tästä hauskan performanssin, että taas tukka lähtee.” Koneistoon joutuneena potilaana on välillä vaikea muistaa olevansa se kuusi levyä julkaissut, Teosto-palkinnon saanut muusikko ja pienen lapsen äiti, joka tekee päivätyönään väitöskirjaa blogiäideistä Helsingin yliopiston sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelmassa ja jolta on juuri ilmestynyt esikoiskirja, kuten Swanilta. He kysyivät Kuusistolta neuvoa, ketä kannattaisi kysyä. Kirjoitimme tosi paljon ja otimme sieltä vahvimmat kokemukset”, Koistinen sanoo. Owen Pallett on kanadalainen säveltäjä ja muusikko, joka on työskennellyt muun muassa Arcade Firen, Lady Gagan ja Charlotte Gainsbourgin kanssa. Uusi Astrid 4 -levy oli juuri ilmestynyt, ja kiertue oli alkamassa
30 IMAGE TOUKOKUU 2019
TOUKOKUU 2019 IMAGE 31
Tämä tarina on romuttunut.” Swan on kritisoinut suhtautumista rintasyöpään ja sitä sairasta viin ihmisiin myös julkisesti. My hair fell off, scars on my head, I’m so weak, so not ready, Koistinen laulaa kappaleessa kirkkaalla äänellä. Tutkimusrahoituksen ja tasaarvoisen hoitoonpääsyn takaa minen pitäisi Swanin mielestä olla yhteiskunnan velvollisuus eikä hyväntekeväisyyttä. ”Joka syksy, kun se kampanja alkaa, mulle tulee voimakas ärsytys. ”Roosa nauha kampanja ei anna kasvoja sairaudelle, lokakuussa laitan rintaani mustan surunauhan”, otsikossa luki. (PIIP – – KRIIIK) ”Hirvee ääni!” Swan kommentoi ja naurahtaa. ”Että pinkit bileet, jee! Mutta kun ei tee mieli bailata, jos tää on se, mihin ollaan tyytyväisiä.” Toki rintasyövän hoidot ovat kehittyneet. Lorde sairasti rintasyöpää ja julkaisi siitä kirjan The Cancer Journals vuonna 1980. On vaikea tunnistaa itseään, kuten Symptomskappaleessa lauletaan. Luvussa on mukana kolme eri käpyrauhasen kasvaintyyppiä, joista yksi on Kois tisen sairastama pineosytooma. Kaikki ne ovat kuitenkin Swanin ja Koistisen mukaan laihoja lohtuja. Uudet täsmälääkkeet, joihin Swanin saamat Herceptin ja Perjetakin kuuluvat, pidentävät monen elämää, vaikka niistä voikin saada vakavia sivuvaikutuksia, kuten sydänongelmia. Se ärsyttää Swania. Hän on lukenut aiheesta post feminististä kritiikkiä ja mainitsee lisäksi yhdysvaltalaisen runoilijan ja feministin Audre Lorden. Lapsi kuuluu niihin vuonna 2012 syntyneisiin, jotka ovat Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsia ja pääsevät ilmaiseksi konserttiin kahdesti vuodessa. Eivät ne ole niissä tisseissä, vaikka ne ovat kaikkien huolenaihe.”. Käpyrauhasen kasvaimia löydetään Syöpärekisterin tietojen mukaan Suomessa keskimäärin alle viisi vuodessa. Tuntuu, että siinä vääristellään tahallaan tietoa siitä, millainen sairaus rintasyöpä on”, Swan sanoo. Peruukit myös kutittavat ja hikoiluttavat, Koistinen sanoo. ”Joo, mutta kyllähän siitä näki, ettei toi ole ton oma tukka. Yhteiskunnassa vallalla oleva innokas pyrkimys rakentaa naisesta rintojen poiston jälkeen jälleen kokonaisia, fyysisesti harmonisia sukupuolensa edus tajia, lakaisee rintasyöpää sairastavat naiset ja heidän kokemuksensa näkymättömiin. Koistisen syöpään ei ole parantavaa hoitoa, ei omia vertais tukiryhmiä, ei tempauksia. Swan ei ole Lorden kanssa samaa mieltä, että jokaisen pitäisi näkyvästi ja manifestoivasti ”rinta rottingilla” edustaa sairauttaan. Osoittautui, että se hengitti vielä huonommin kuin halvat keinoperuukit. Vähän kuin lastensairaalahankkeessakin. Myös hiusten solut ovat nopeita jakautujia. Erilaisia syöpiä tunnetaan yli kaksi sataa. ”Kun sairastin rintasyöpää ensimmäistä kertaa, se vaaleanpunai nen tarina oli, että kaikkihan siitä paranee, ja sitten elämä jatkuu ja laadidaa. ”Tosi vähän puhutaan siitä, että rintasyövän hormonilääkitykset aiheuttavat menopaussia, limakalvokuivuutta, haluttomuutta… tosi isoja seksuaalisia ongelmia. Swan kertoo käyvänsä kahvilassa välillä lap sensa kanssa. Voi leikitellä (Swanilla on muun muassa ollut peruukki, jonka nimi oli Beyoncé). Hän itse on käynyt korjausleikkauksissa mutta pitää kritiikkiä silti tärkeänä. Tukan menettämisestä voi yrittää selvitä eri keinoin. Kun sen motivaation pitäisi olla yhteiskunnassa.” M usiikkitalon kahvilassa on maanantaiiltapäivänä hiljaista. ”Se kampanjan koko poliittinen taso jää siihen, että nyt jokai nen pistää kolme euroa kasaan, että saadaan hyvällä tahdolla tuo kuuluisa ihminen tai naapurin Eeva pelastettua. On vuosia, jolloin Syöpärekisteriin ei ilmoiteta yhtään käpyrauhasen kasvaindiagnoosia. Siksi ne kuolevat samalla, ja hoitojen seu rauksena tukka lähtee. Lääkkeet turvottavat kasvoja, sytostaatit tappavat kehon nopeasti jakautuvia soluja, joihin syöpäsolutkin kuuluvat. ”Se oli tosi hieno”, Swan innostuu. Syövän keskeisiin kokemuksiin kuuluu, että ulkonäkö muuttuu. Swanilta on poistettu rinta. Naisen seksuaalisuus typistetään hänenkin mielestään rintasyövän hoidossa usein nimenomaan rintoihin. Niiden hoidot ja ennusteet vaihtelevat. ”Vaikka on feministi ja lukenut Butleria miljoona kertaa ja tietää, että kaikki on performanssia ja sukupuolikin on performanssia, niin sitten, kun se osuu omaan nilkkaan, niin ei se yhtään lämmitä, vaikka ihmiset lohduttavat, että sulla on kaunis kallo. Erään kerran hän esimerkiksi osti omien sanojensa mukaan ”aivan saata nan kalliin” pitkän punaisen luonnonperuukin. Voi yrittää näyttää hyvältä ja käyttää kivaa peruukkia. Teoksessaan hän kritisoi sitä, että naisen kokemus rin tasyövästä halutaan kutistaa ulkonäköön, rintoihin. Tai voi yrittää ajatella, että vapautuu hetkeksi sukupuoleen liittyvistä ulkonäkö paineista. Se oli hirveetä”, Swan sanoo. Paitsi kerran yksi mummeli sanoi mulle ratikassa, että onpa sulla ihanat hiukset!” Swan on pohtinut myös sitä, millä tapaa yhteiskunta suhtautuu rintasyöpää sairastavaan naiseen. M eillä on tapana puhua syövästä yhtenä sairau tena, mutta oikeasti se ei ole yksi vaan monta sairautta. (PIIP) (PIIP) (KRÄÄK) Swanille annettava lääke on lopussa. Rintasyövällä taas on nykyisin maine jopa kevytsyöpänä, jonka tunnusväri on vaaleanpunainen. Hänen sairastamassaan syövässä kehon osan näkyvä amputoiminen on edelleen keskeinen hoitokeino. Helsingin Sanomissa viime syksynä julkaistussa mielipidekirjoi tuksessaan hän arvosteli rintasyöpähoitoihin rahaa keräävää Roosa nauha kampanjaa. Siihen myös kuolee Suomessa eniten naisia kaikista eri syöpätyypeistä, noin 800 vuodessa. Vaikean sairauden arvet kurotaan piiloon. Swanin ja Koistisen tarinat eroavat toisis taan esimerkiksi näin: Rintasyöpä on suomalaisten naisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain yli 5?000 naista. ”Jos olisin sairastunut 90luvulla, olisin varmasti kuollut jo silloin ekana vuonna, koska sytostaatit yksinään eivät olisi auttaneet tähän.” Swan kritisoi mielipidekirjoituksessaan lisäksi potilaiden eri arvoista tilannetta eri puolilla Suomea sekä syöpätutkimuksen rahoitusta. Saa ehkä hienommat silikonit. Swan on menettänyt hiuksensa kahdesti, Koistinen kerran koko naan, ja lisäksi hänelle on tullut hoidoista kaljuja laikkuja. EP:n kolmas kappale Symptoms käsittelee Swanin ja Koistisen kokemuksia siitä, millaista on elää syöpähoitojen kanssa. Koistinen muistelee myös käyttäneensä pitkää, hohtavanvalkoista polkkaa, joka oli hänen mukaansa aika ”space”. Syöpätautien klinikan hoidon päätyt tyä jatkamme keskusteluja täällä seuraavalla viikolla. 32 IMAGE TOUKOKUU 2019 (PIIP) (PIIP) Tippakone kutsuu hoitajaa huoneessa, jossa Swania hoidetaan
TOUKOKUU 2019 IMAGE 33
Mitä on tulossa. Swanin mielestä niistä puhumista kartetaan, jopa sairaalassa. Seurauksena voi olla, että kuollaan sairaalassa, mahdollisesti kaoottisessa tilanteessa. ”Mä yritän olla ajattelematta sitä, miten tulen kuolemaan, koska jos mä kuolen aivokasvaimeen, se tulee todennäköisesti olemaan aika hirveetä. ”Se on sellainen pieni vapautus siitä, että elämä ei olekaan pelkästään sitä sairautta, vaan että se avautuukin taas uudestaan. ”Mua pelottaa sellainen paljon enemmän kuin… Itse asiassa äkkikuolema onkin musta yhtäkkiä pelottavampi kuin tällainen, mitä kaikki pelkää. ”Mullakin on olo, että sairaus on vain vahvistanut omaa tekemistä”, Swan sanoo. Sitten Koistisen ääni, joka laulaa ”Here, here, here. Enemmän se, että jos elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Mutta ei mitään konkreettista. Koskettimia. ”Aivan. ”Sairastumisen jälkeen päätin, etten tee enää muita töitä. Singing. Olen todennut, ettei kuoleman ajattelu tee mulle hyvää. ”Mua ei niin kauhistuta se kuolema. Ja toinen on talouskeskustelu: tulee uusia syöpälääkkeitä ja keksintöjä, mutta maksaako yhteiskunta”, Swan sanoo. Silloin kun sain sen kakkosdiagnoosin, mä hoidin noi heti alta pois mielestä”, Swan sanoo. ”Siihen liittyy samalla se, että sairastuneelle yritetään eri tavoin sanoa, että syöpä on jotenkin henkilökohtainen, itse voitettavissa oleva juttu. Että niitä on vähän liikaakin, koska on vähän elämässä aikaa. Niitä hän syö, koska viimeisimmässä leikkauksessa hänen aivolisäkkeensä vaurioitui. ”Sä et halua kummitukseksi”, Koistinen sanoo. Tajusin, että mulla ei ole intressiä eikä aikaa tehdä muita asioita kuin mitä haluan tehdä”, Koistinen sanoo. @sidewa yshel sidewa yshelsinki.fi MEDIA PARTNE R SUEDE UK • NAS US • HOT CHIP UK CHISU • DANNY BROWN US • D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. Mä en halua jatkaa missään. Se tarkoittaa, että vaikka syöpä ei ole parannettavissa, sitä ei tällä hetkellä näy. 34 IMAGE TOUKOKUU 2019 K un julkisuuden henkilö kuolee syöpään, hänestä kertovien lehtijuttujen otsikoihin ja muistokirjoituksiin ilmestyvät usein tutut sananparret: ”taisteli urheasti”, ”hävisi taistelun”, ”kuoli vaikean sairauden uuvuttamana”. Sellainen klikkiotsikkomeininki. ”…soodaa”, Koistinen jatkaa. Lisäksi hän ottaa hormonikorvauslääkkeitä kolmesti päivässä. Voimakkaammin, rohkeammin, kovemmin. Tiettyjä meditaatioita…” ”…rahkaa… ” ”Ne ovat osa sitä taistelua. ”Joo, kyllä. Joten mä en ajattele sitä. Hän käy kuvissa nyt puolen vuoden välein. Että ei menekään kohti hautaa vaan kohti elämää”, Koistinen sanoo. Joten kaikki pitäisi tehdä nyt heti.” ”Ja monet asiat on niin mielenkiintoisia”, Koistinen lisää. Jos vain ne avaimet löytyisi.” Avaimia voivat olla vaikkapa: ”Smoothiet, jadejauheet ja pakurit ja…” Swan aloittaa. Hän ei ole Swanin tapaan kokenut tarpeelliseksi käydä läpi esimerkiksi sitä, millaiset hautajaiset hän haluaisi. ”Niin, ne hävis”, Koistinen lisää. Tällä hetkellä sekä Swanin että Koistisen tilanne on itse asiassa sairaudesta huolimatta aika hyvä. ”Niin, ja kun on itse rohkeampi, se luo niitä mahdollisuuksia. Swanin tila on lääketieteen termein NED, no evidence of disease. Sitä mä en halua. EMPRESS OF US • IDLES UK • ISMO ALANKO KURT VILE & THE VIOLATORS US • LOW US • MAGMA FR OLAVI UUSIVIRTA • PYKÄRI FEAT. ”…ja sitruunaa ja ihan kaikkea. ”Hän esitti sen jotenkin niin, että nyt pitää äkkiä tehdä se väitöskirja, että älä yritä siitä mitään Sagrada Famíliaa, vaan nyt vaan äkkiä valmiiksi, että sulla ei ole paljon aikaa. AHJO ENSEMBLE PÄÄ KII • RUUSUT • SNAIL MAIL US • STEPHEN MALKMUS & THE JICKS US • UNCLE ACID & THE DEADBEATS UK VESTA • WASTE OF SPACE ORCHESTRA AAVIKKO • AMYL AND THE SNIFFERS AU • ANTTI TOLVI • ASA & BAND BIZI • BLACK MIDI UK • CASS MCCOMBS US • CAUTIOUS CLAY US • CIRCLE CLEDOS • COLOR DOLOR • D A M-F UN K SOLO LIVE US • DJ IBUSAL ELEANOORA ROSENHOLM • ERNIE HAWKS & THE SOUL INVESTIGATORS FOREST SWORDS UK • GAZELLE TWIN UK • GEORGIA UK • GHOST WORLD HEBOSAGIL • HENRIK! • THE HOLY • HOT SNAKES US • HUUN-HUUR-TU RU IBE • JAAKKO EINO KALEVI • JESSE MARKIN • JESSICA PRATT US JUKKA NOUSIAINEN & KUMPP. Ei jää aikaa valmistautua siihen ja siirtyä saattohoitoon. Sen sijaan puhe mahdollisesta kuolemasta ja sen läheisyydestä on Swanin mukaan tabu. ”Sen huomaa syöpähoidoissa, kohtaamisissa näiden sairaalassa töissä käyvien ihmisten kanssa, muissa potilaissa ja sukulaisissa, että kuolema on tosi vaikea aihe.” ”Ei ole oikeastaan mitään paikkaa, jossa ei joutuisi miettimään, miten siitä voi puhua.” Kun Swan keväällä 2017 istui lääkärin vastaanotolla äitinsä ja puolisonsa kanssa kuulemassa diagnoosiaan levinneestä rintasyövästä, hänen mukaansa jopa lääkärin oli hankalaa puhua asiasta hänelle suoraan. Kolmas on ne taistelija-otsikot”, Koistinen lisää. Yksi on voivottelu, kauhistelu, sääli ja hätä. Sitten on ne, jotka eivät taistelleet hyvin. Kertomus elämästä kroonikkona ei pääty suruun tai kipuun, vaan lauluun. ”Ongelma on, että on niin paljon kaikkea, mitä haluaa tehdä ja paljon mahdollisuuksia, mitä on tullut ja tarjottu. ”I hear the singing.” Swanin ja Koistisen EP:n kappalejärjestys on tarkkaan harkittu. Keskityn vain musiikkiin. Taitelijana sairaus on varmaan ollut mulle sellainen rohkeusseerumi.” . Ne kuolivat”, Swan sanoo. ”Se keskustelu syövästä on aika sellaista… siinä on kaksi suuntaa. Lisää jousia. Koistisen magneettikuvausten väliä on juuri pidennetty. Siihen limboon jää aika helposti, että kenet mä haluaisin hautajaisiini laulamaan ja minkälaisen arkun mä haluan.” ”Mulla on eri kokemus tosta. Vaaleanpunainen taistelija, joo”, Swan sanoo. I’m still here now.” Jousia, toinen ääni. Haluan vihdoin nukkua vaan, eikä mitään herätyskelloja.” Ajatus alkaa naurattaa. Mitä seuraavaksi?” Se on Swanista surullista. E nsin tulee piano. • KANERVA • KATE TEMPEST UK KIKAGAKU MOYO JP • KRIDLOKK X TUUTTIMÖRKÖ X AIVOVUOTO LAC BELOT • LET’S EAT GRANDMA UK • LINKOPII • MAUSTETYTÖT MUUAN MIES • ONNI BOI • PAN DAIJING PRESENTS FIST PIECE CN PUCE MARY DK • RADIOPUHELIMET • RIVAL CONSOLES UK ROGER ENO UK • ROSITA LUU • SITOI • SPENCER KRUG CA • 3TM TIM HECKER & THE KONOYO ENSEMBLE CA/JP • TOMBERLIN US VUORET • YDINPERHE • YEBOYAH Liput: 1pv 79 € • 2pv 119 € • 3pv 139 €. Jos lähestyvästä kuolemasta ei uskalleta puhua. Siis että sairastaa ja tietää, että se johtaa kuolemaan.” Koistinen ei ole halunnut saada yhtä paljon tietoa sairauden etenemisestä
TOUKOKUU 2019 IMAGE 35 @sidewa yshel sidewa yshelsinki.fi MEDIA PARTNE R SUEDE UK • NAS US • HOT CHIP UK CHISU • DANNY BROWN US • D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. AHJO ENSEMBLE PÄÄ KII • RUUSUT • SNAIL MAIL US • STEPHEN MALKMUS & THE JICKS US • UNCLE ACID & THE DEADBEATS UK VESTA • WASTE OF SPACE ORCHESTRA AAVIKKO • AMYL AND THE SNIFFERS AU • ANTTI TOLVI • ASA & BAND BIZI • BLACK MIDI UK • CASS MCCOMBS US • CAUTIOUS CLAY US • CIRCLE CLEDOS • COLOR DOLOR • D A M-F UN K SOLO LIVE US • DJ IBUSAL ELEANOORA ROSENHOLM • ERNIE HAWKS & THE SOUL INVESTIGATORS FOREST SWORDS UK • GAZELLE TWIN UK • GEORGIA UK • GHOST WORLD HEBOSAGIL • HENRIK! • THE HOLY • HOT SNAKES US • HUUN-HUUR-TU RU IBE • JAAKKO EINO KALEVI • JESSE MARKIN • JESSICA PRATT US JUKKA NOUSIAINEN & KUMPP. EMPRESS OF US • IDLES UK • ISMO ALANKO KURT VILE & THE VIOLATORS US • LOW US • MAGMA FR OLAVI UUSIVIRTA • PYKÄRI FEAT. • KANERVA • KATE TEMPEST UK KIKAGAKU MOYO JP • KRIDLOKK X TUUTTIMÖRKÖ X AIVOVUOTO LAC BELOT • LET’S EAT GRANDMA UK • LINKOPII • MAUSTETYTÖT MUUAN MIES • ONNI BOI • PAN DAIJING PRESENTS FIST PIECE CN PUCE MARY DK • RADIOPUHELIMET • RIVAL CONSOLES UK ROGER ENO UK • ROSITA LUU • SITOI • SPENCER KRUG CA • 3TM TIM HECKER & THE KONOYO ENSEMBLE CA/JP • TOMBERLIN US VUORET • YDINPERHE • YEBOYAH Liput: 1pv 79 € • 2pv 119 € • 3pv 139 €
36 IMAGE TOUKOKUU 2019 Huomenna D E L o R S tulee
TOUKOKUU 2019 IMAGE 37 TeksTi oskari onninen kuvaT juuso westerlund Huomenna D E L o R S tulee Euroopan unioni oli neljännesvuosisadan suurin suomalainen kulttuuri projekti, mutta emme välittäneet siitä. Menetämmekö sen nyt?
Älä kysy Maastrichtin kaupungin symboliikasta – Hollannissa, Saksan ja Belgian puristuksissa, puolueettomana keskellä Eurooppaa. Täydellisimmillään byrokratia on sääntöjen utopia, naurettavuuteen asti legalistinen. Fukuyama kirjoitti vuonna 1992, että kenties liberalismin seuraava uhka on sen sisältä kumpuavat ajatukset, koska kommunismin jälkeen muutakaan vihollista ei ole näkyvissä. Vaikka EU-komission puheenjohtajana vuosina 1985–1995 toimineen Delorsin unelma maailman suurinta tax-free-myymälää suuremmasta EU:sta olisi myös minun unelmani. Yhdysvalloissa iskuista käynnistyi terrorismin vastainen sota. Syy on siinä, että EU ei ole ollut politiikkaa tai ihailtavan pelottava järjestelmä. Jos Delors, Brysselin tsaari, tulisi kadulla vastaan, en tunnistaisi häntä. Älä kysy, missä maassa on Schengenin kylä, pitihän siitä tulla symboli sille, ettei maita enää ole. Macron jäi vieraskynineen varsin yksin. Katugallupissa on turha kysyä mielipidettä Macronin Eurooppa-politiikasta. …Euroopan unioni ei ole seurannut maailman realiteetteja… …Eurooppa kokonaisuudessaan on edelläkävijä, joka on aina ollut määräämässä kehityksen suuntaa… Macronilaisen vallankumousromantiikan huipennus oli ”eurooppalainen virasto demokratian suojelemiseksi”. Saati että kuka vaaliaikana haluaisi puhua jostain virastosta. Älä kysy mistään, vaikka näiden kahden pienen asutuskeskuksen mukaan nimettyjen sopimuspaperien varaan rakentuu kokonainen maailmankuva. Itsemurhaa epäillään. YK:n pakolaissopimus oli suunniteltu aikanaan Euroopan imperiumin sisäisiä muuttoliikkeitä varten, ei tilanteisiin, joissa valtavat kansanjoukot pyrkivät muualta maailmasta länteen ja pakolaisuuden ja siirtolaisuuden rajat hämärtyvät. Pieni silmälasipäinen mies tummansinisessä puvussaan muistuttaa enemmän eläkkeelle jäänyttä panttilainakonttorin omistajaa. Yksi heistä on Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka kirjoitti maaliskuun alussa vieraskynän, joka julkaistiin jokaisella EU-kielellä paikallisissa pääsanomalehdissä. Siitäkin oli varoitettu, jo kauan ennen kuin kansallispopulistit löysivät järjestelmän kipupisteen hokemalla, että maahanmuutosta on voitava puhua. Saarna, jota hän toisti viime vuoden kirjassaan Identity. Tai kuka eduskuntavaalisesongin jälkeen jaksaisi välittää EU-vaaleista. Mutta samalla myös liberalismia ilman demokratiaa. Jos Saddam Husseinia ei olisi ollut, olisimme keksineet sen. Tyypillinen kysymys: missä olit, kun kuulit WTC-iskuista. The Atlantic -lehti dramatisoi: liberalismin hautajaiset ovat suurin massatapahtuma sitten jumalan kuoleman. Globalisaatio oli vuosikymmenien ajan mielletty ajatusten ja pääomien vapaaksi siirtymiseksi – ihmisiä se ei koskenut. Siinä todettiin EU:n sisämarkkinoiden ja euron syntyneen siksi, että EU oli onnistunut irtautumaan hallitustenvälisestä päätöksen teosta.. S ukupolvikokemuksiksi mielletään yleensä asioita, jotka ovat pikemminkin yhteisiä muistoja kuin oikeasti sukupolvea mullistaneita tai yhdistäneitä tapahtumia tai ilmiöitä. Eurooppalainen itsestäänselvyys, jota puolustavat idealistit ovat harvassa. Berlaymontin neljätoista kerrosta ovat olemassa juuri demokratian suojelemiseksi, jos vain markkinatalous ja yhteisvaluutta olisivat toimineet niin kuin toivottiin. Ja meillä oli valmiina vain kertomus Euroopan integraatiosta, ei disintegraatiosta. Se on ollut byrokratiakone jossain kaukana, direktiiviä suoltava moolok Brysselin kaukaisessa kaupungissa, joka – toisin kuin edelliselle sukupolvelle – ei enää meille ole hajuton, tylsä ja kurja, koska se on aina ollut EU:n kaupunki, Uuden Euroopan Rooma. Historian lopun loppu, kuten politologi Francis Fukuyaman kylmän sodan päättymisen aikaista, lännen voitoksi tulkittua tilannekuvaa on nyt päivitetty. Se on ”yksi räikeimmistä esimerkeistä” kylmän sodan ajan sääntöjen ja instituutioiden toimimattomuudesta nykymaailmassa, Krastev kirjoittaa. En ole ainut, joka on – kiitos Delorsin – kasvanut hengittämään Euroopan unionin ilmaa ja elänyt lukutaitoisen tai ainakin luettua ymmärtävän elämänsä siniristilipusta laulaen mutta tosiasiassa 12 tähden alla. Jowittin mukaan kylmän sodan kaksinapaisen maailmanjärjestyksen loppu oli kylvö uudelle maailmanepäjärjestykselle. Niinpä sen suojelemiseksi joka puolelta viuhuvilta iskuilta tarvitaan jokin instanssi. Sivilisaatiot – läntinen ja itäinen – törmäsivät vähintään mielikuvissa, eikä vastakkainasettelu ole loppunut. Eurooppa-projekti on vain ilmaa, jota hengitämme. Tyypillinen valemuisto: näin jälkimmäisen koneen törmäämisen suorana. 38 IMAGE TOUKOKUU 2019 Ä lä kysy minulta, mikä on Delorsin etunimi. Vuonna 2002 Helsingin Sanomissa julkaistiin kirjoitus, osa juttusarjasta. Oikeastaan eurooppalainen virasto demokratian suojelemiseksi on koko EU:n kuva. Ei kukaan. Suomalaiset poliitikot ja politiikan sivuvaikuttajat ovat läpeensä EU-myönteisiä, mutta he lähinnä naureskelivat Twitterissä tai vaikenivat. Eikä kukaan muukaan, vaikka juuri hän teki Suomesta markkinatalousmaan. Etniset ja uskonnolliset heimoidentiteetit palaisivat. Kansallisvaltioiden tuhkista nousisi ennen pitkää raivokas kansanliike universaaliuden ajatusta puolustavaa, kosmopoliittia eliittiä vastaan. Vallankumousromantiikka jätetään Facebook-esseisteille ja pienpuoluetentteihin. Krastevin mukaan pakolaiskriisi teki saman EU:lle. Paitsi että tajusinko tai tajusiko kokonainen sukupolvi unelmansa liian myöhään. Siksi visio läntisestä demokratiasta ja tasa-arvoisesta oikeusvaltiosta vahvoine instituutioineen on nyt vapaapudotuksessa. Macron ikään kuin korostaa, että läntinen liberaali demokratia on hauras. (Yle ei sitä näyttänyt.) Mutta missä olit, kun Eurooppa kohtasi oman WTC:nsä. Kenties vähemmistöryhmien sorron estämisessä mennään niin pitkälle, että yksilönvapautta, moniarvoisuutta tai oikeusvaltioperiaatteita ollaan valmiita rajoittamaan. Euroopan kansalaiset, haluan osoittaa sanani suoraan teille, yhteisen historiamme ja meitä yhdistävien arvojen nimissä, mutta myös siksi, että asiallani on kiire. Krasteville Euroopan unioni oli ”historian lopun projekti” ja ”uhkayritys, joka perustuu ajatukseen siitä, että ihmiskunta kehittyy demokraattisempaan ja suvaitsevaisempaan suuntaan”. EU-logiikkaa parhaimmillaan: paras tapa suojella järjestelmää on järjestelmän itsensä byrokratia. Virasto, koska niissä me eurooppalaiset olemme hyviä. Silti tunnen Euroopan unionin todennäköisesti huonommin kuin yhteiskuntaopin kirjoituksiinsa valmistautuvat abiturientit. Tai oikeastaan: kuka eduskuntavaalisesonkina haluaisi puhua edes koko Euroopan unionista. Täyttä Orwellia, täyttä EU:ta, täyttä kauneutta. Nyt se on menettämässä mahtiaan. Sillä hetkellä, kun se alkoi romuttua. Lyhennelmä Krastevin kirjoituksesta on juuri julkaistu suomeksi kirjassa Vapiseva Eurooppa. Krastev puolestaan muistuttaa toisesta amerikkalaisesta politiikan tutkijasta Kenneth Jowittista, joka jäi aikoinaan Fukuyaman tähden varjoon. Täällä kuunnellaan Antti Rinnettä lukulasit päässä, yrittämässä lausua kokonaista lausetta takeltelematta alusta loppuun. Kun niin ei tapahtunutkaan, unioni potee eksistentiaalista kriisiä. Läsnä kaikessa ja siksi näkymätön. Bulgarialainen Eurooppa-tutkija Ivan Krastev kirjoittaa toissa vuoden teoksessaan After Europe, että Euroopan oma WTC oli vuoden 2015 pakolaiskriisi
TOUKOKUU 2019 IMAGE 39
Enää kiinnostavat ne pöydät, joihin kotimaan kannattajakunta tahtoo. Suomessa erityisesti keskustalaiset maatalouskunnat ja MTK vastustivat EU:ta kansanäänestyksessä vuonna 1994, koska ne eivät halunneet kilpailua elintarvikemarkkinoille. Ranskan Marine Le Pen ja Italian Matteo Salvini suunnittelevat jo kansallispopulistista superblokkia parlamenttiin. A inakin Liisa Jaakonsaari vastaa puhelimeen: ”Alotanko?” Jaakonsaari on sosiaalidemokraattien väistyvä europarlamentaarikko. Siitä tulee silta islamilaisen maailman ja EU:n välille”, Jaakonsaari sanoo. ”Kymmenessä vuodessa ne keskustelut on käytännössä lopetettu. Koko Eurooppaprojekti on ollut narulla työntämistä. Vielä ei ole aika julistaa liberaalia demokratiaa kuolleeksi. Maahanmuuttokin on ratkaistu: tehty diilejä Turkin kanssa ja ohjattu veneitä takaisin Libyaan. ”Koin Macronin kirjoituksen tervetulleena. Silti juuri EU-vastaiset maaseudut saivat EU:sta maataloustukea lypsävän lehmän. Vuonna 2017 näin ei enää ollut. Jos kaikki muuttavat pois, kuka lukisi bulgarialaista runoutta 100 vuoden päästä, Krastev kysyy. Nyt lähentymistä on tapahtunut. ”Mutta mä vähän pelkään, että se halvaantuu.” Sipilän vaalikauden aikana Suomessa on oltu yllättävän valmiita pysähtymään. ”Rakastan EU:ta” on pompöösi ja siksi ironinen lause, kuin julistaisi Yleisradion vihollisekseen. Maahanmuutosta on voitava puhua. Toiveet unionin yhteisestä ja pitävästä turvapaikkapolitiikasta ovat kaukaisia. Paavo Lipposen vuosista on pakitettu. EU-komissio oli aina halunnut pitää huolen Euroopan peräkammarinpojista. Liberaalista näkökulmasta sen ja YK:n pakolaissopimuksen säilyttäminen tuntuisi sopivalta 10-vuotistavoitteelta. On kiire. Siellä maastamuutto on kyselytutkimuksissa jo suurempi uhkakuva kuin maahanmuutto. G. Lännessä ollaan huolissaan vanhan järjestyksen romahtamisesta. Ranskalaiset äärieurooppalaisina esittävät toivon, vapauden ja oikeudenmukaisuuden symbolin nostalgiakierteen läpi. Pian. Odotan Emmanuel Macronia, Alex Stubbia tai paljon mieluummin jotakuta ikäistäni, joka julistaisi take back control ja vapauttaisi Euroopan unionin vankeudesta, johon eurooppalaiset valtiot ovat sen ajaneet. Vuonna 1999 Itävaltaa vastaan julistettiin seitsemän kuukautta jatkunut boikotti EU:n perusarvojen rikkomisesta maan kelpuutettua populistipuolue FPÖ:n hallitukseen. Nationalistisilta ja rasistisilta liikkeiltä on katkaistava siivet osoittamalla, että yhteisillä päätöksillä päästään parempiin tuloksiin kuin jäsenmaiden yksittäisillä toimilla. Schengenin sopimus on poikkeuksista reikäinen. Samaan aikaan Itä-Euroopasta ja Venäjältä länteen muuttaneet muotisuunnittelijat muistelivat Neuvostoliitosta vapautumisen jälkeen kokemaansa markkinataloushuumaa tekemällä katumuotia Mustamäen torin piraattiestetiikalla. Vuonna 2009 toinen suuri harppaus, itälaajentuminen, oli jo takana. Esimerkiksi laittoman maahanmuuton kasvu on lisännyt muukalaisvastaisuutta ja nostanut esiin kansallismielisen populismin. Koko ranskalaismerkin EU-mallisto oli signaali epävarmoista ajoista, reaktio Euroopan WTC:hen. Itälaajentuneisiin valtioihin nousi rakennustyömaita huomiota herättävine EU-kyltteineen. Tulisiko hän. Stubb. Hän on muistellut aikaa kaksi vaalikautta sitten, vuotta 2009, jolloin hän aloitti meppinä. Brexit osoitti, ettei EU:sta eroaminen kannata. Silloin unionin tasollakin alkaa tapahtua. Projekti saisi uuden uskottavuuden, jos voitaisiin viedä enemmistöllä asioita eteenpäin.”, Jaakonsaari sanoo. Odotan, että joku sanoo minulle naiivisti äänestä EU takaisin. Juncker vain juopottelee. Odotan Delorsia. Tähän asti parlamentissa ei ole ollut erillistä hallitusta tai oppositiota. Itävaltalaistyyppisestä, kovan linjan keskustaoikeistopuolueen ja kansallispopulistien liitosta on tullut moderni yleiseurooppalainen rakkaustarina. Schengen-EU täyttää kykenevän nuorison unelmat, ei isänmaa. Ensin se oli suuri silta, jolla keskenään sotineet Saksa ja Ranska oli saatu yhteen. Niin hienoissa ja vakavissa seminaareissa Jaakonsaarelle sanottiin. En tiedä, milloin minusta tuli Eurooppa-pessimisti, mutta olen huomannut, kuinka alan suhteellisuudenja nykyisyydentajunsa menettäneen vanhuksen tai muuten vain elämästään hätääntyneen ihmisen tavoin nostalgisoida asioita. Turkki oli se symboli.” Hieman yli kaksi vuotta sitten oli jotakuinkin skandaali, kun ulkoministeri Timo Soini erehtyi hieman yli kaksi vuotta sitten sanomaan Suomen ja Turkin jakavan ”samat demokraattiset arvot”. Ennen EU oli suuria puheita ja pieniä tekoja, nyt päinvastoin. Nyt pitäisi tehdä juuri päinvastoin. ”Mulla oli visio, että kolmas iso juttu on Turkin EU-jäsenyys. Unkariin pystytettiin LED-liikennevaloja, jotta EU:ta vastaan ei tarvitsisi kampanjoida pimeässä. Ei ole ollut vahvoja persoonia puolustamassa tätä.” Silti Jaakonsaari on optimisti. Emmanuel Macronilta odotetaan tekoja vieraskynänsä jatkoksi, mutta hänelläkin tuntuu olevan Euroopan pelastamista tärkeämpää tekemistä keltaliivisen sisäpolitiikkansa kanssa. Se kaatuu, jos se pysähtyy. Rajat ovat kiinni, ja EU:lle se on ilmeisen halpa inhimillinen hinta sisäisen rappeutumisen pysäyttämisestä. Vallankumous on paljon houkuttelevampi ratkaisu. Brysseliä ei. Tämän kevään europarlamenttivaaleissa poliittisen keskustan oikeistolaiset ja vasemmistolaiset liberaalipuolueet romahtavat. Pian ostin ranskalaisesta muotiliikkeestä paidan, jossa paistoivat EU:n tähdet. Kirjoittaja: EU-asiantuntija Alexander C. J oitain vuosia sitten sain syntymäpäivälahjaksi europarlamentista varastetun kahvikupin. ”En sanoisi heitä EU-kriitikoiksi vaan -vihaajiksi”, Jaakonsaari sanoo. Sisärajojakin vahditaan. Tukia on saanut koko muukin Eurooppa: ranskalaiset juustot, irlantilaiset siat, kreikkalainen tupakkateollisuus, italialainen spagettivehnä. Jaakonsaaren idealismi on tosin ”muuttanut muotoaan täysin”. (– –) Ääriliikkeet haluaisivat sulkea rajat ja eristää maansa muista EU-maista. EU:n arvot eivät mene Turkkiin, vaan Turkin arvot tulevat Eurooppaan. Ehkä kaikkien kansojen liberaalit vielä liittyvät yhteen tajuttuaan globaalin maailman realiteetit. ”Vanha metafora kuuluu, että EU on polkupyörä. On todennäköistä, että koko unionin sosiaalidemokraattisin maa on Portugali, ei Ruotsi, Ranska, Saksa tai Italia, joissa populistipuolueet ovat sekoittaneet pelin. Jos sosiaalidemokraattien, keskustaoikeistolaisen EPP:n, liberaalin Alden ja vihreiden johdolla muodostuu enemmistö kansallismielisiä ja laitavasemmistoa vastaan, näiden yhteistyö on Jaakonsaaren mukaan tuhannen taalan kysymys. EU:n piti olla arvoja eikä maantiedettä. Kaikki oikeusja sisäasiat pitäisi tuoda yhteisen päätöksenteon piiriin. 40 IMAGE TOUKOKUU 2019 Oikeusja sisäasioissa pitäisi voida tehdä sama. Kuvaavaa on, että Suomessa poliittisesti realistista, yhteiseurooppalaista pakolaisratkaisua eivät hahmottele niin kutsutut ihmisoikeuspuolueet vaan lähinnä kokoomuslainen sisäministeri Kai Mykkänen Uuden Suomen blogissaan. Idässä palataan sitä kohti, mutta nyt nuoret, fiksut ja kosmopoliitit pääsevät pakoon. ”Että Ollakan Liisa Oulusta voi tehdä historiaa.” Euroopan unioni on pohjimmiltaan rauhan projekti. Tunnustan väriä, vastasin kysyjille. Laitaoikeisto voittaa ja todennäköisesti onnistuu myös järjestäytymään
TOUKOKUU 2019 IMAGE 41 E u r o o p a s t a o n t u l o s s a d i g i t a a l i n e n a l u s m a a . M e r k i t o v a t j o o l e m a s s a .
”. 42 IMAGE TOUKOKUU 2019 ” E u r o o p a s s a o n h y v i n v ä h ä n s e l l a i s t a , j o k a a n t a a m i n u l l e t o i v o a
”. TOUKOKUU 2019 IMAGE 43 ” E u r o o p a s s a o n h y v i n v ä h ä n s e l l a i s t a , j o k a a n t a a m i n u l l e t o i v o a
Ei ole edes mitään lakisettiä, mitä vaadittaisiin.” Sen sijaan tehdään, mitä Yhdysvallat tai Kiina haluavat, sillä jo nyt vaikkapa Saksan autoteollisuus on riippuvainen Yhdysvalloista – riippuvuussuhde, joka taas estää digiveron luomisen alustapalveluille tai teknologiafirmojen verovälttelyyn puuttumisen. Allekirjoitettiin sopimus, joka teki Italiasta ensimmäisen G7-maan, joka on liittynyt Kiinan uuden Silkkitien megaprojektiin. Jälkimodernin ihmisen koomisen pienistä tragedioista EU:hun liittyvät ovat niitä kaikkein pienimpiä, koska olemme ottaneet kaiken annettuna. Morozovin skenaario menee niin, että yhteiskuntamme infrastruktuuri jää hyvää vauhtia riippuvaiseksi kätevistä startupeista. EU-vaaleissa äänestämättä jättäminen ei tunnu miltään. EU on samalla menettänyt pelin ja itsensä viimeinen toivo. Liisa Jaakonsaarikin sanoo, että kuilun partaalla ollaan. Euroopalla ei ole juuri mitään – paitsi Norjalla, jonka öljyrahasto on yksi maailman suurimpia teknologiainvestoijia. Ilman tätä integraation ajatusta Saksa ja Ranskakin on pieniä. Eikä kyse ole siis ilmastonmuutoksesta, vaan siitä että digitaaliteknologian startupien tärkeimmät rahoittajat ovat nykyään valtioita, eivät enää pääomasijoittajia, kuten Slush-huumassa totuttiin ajattelemaan. ”Sä joudut ihan mustaan aukkoon, jos olet kiinnostunut Eurooppa-politiikasta. Nuorilla on se pelko, että ne häipyisi politiikasta johonkin”, Jaakonsaari sanoo. ”Tarvittaisiin strategia tai jopa radikaali poliittinen projekti, jolla katkaista Euroopan riippuvuus näistä yhtiöistä. Hupparipolitiikasta on tullut suurvaltapolitiikkaa, ja eivätkä Kiina ja Trump halua leikkiä vapaakauppaa tavalla, jolla on totuttu. Paikkasidonnainen arvontuotanto lakkaa. Ne on kuin Suomi ja Viro, jos katsoo maapalloa. Vaikka yleiseurooppalainen rahasto, johon houkuteltaisiin pääomia. Jossain vaiheessa vaihtoehtoja on kaksi: hintojen palauttaminen markkinatasoon tai se automatisointi”, Morozov sanoo. Kesällä alkaa Suomen EU:n puheenjohtajakausikin, mutta koska isot asiat hoidetaan nykyään lähinnä Eurooppa-neuvostossa, enää pääministeri ei voi keulia olevansa EU:n presidentti kuten Matti Vanhanen aikanaan. Kevään europarlamenttivaalit todistavat jälleen sitä, että Brysselistä on tullut lähinnä loppuunpalvelleiden kotimaanpoliitikkojen jäähdyttelypaikka, poliittisten elefanttien hautausmaa. Jos EU:sta kirjoitetaan lehdissä, lukijoille se myydään parhaiten jättämällä kirjaimet E ja U otsikosta pois. Ja on meillä Euroopassakin rahaa esimerkiksi eläkerahastoissa.” Paitsi sillekin voi olla jo liian myöhä. Miten hyvinvointivaltiot järjestetään tulevaisuudessa. Silti eduskuntavaalitenteissä aihe on ollut lähes täysin piilossa. Robottiautot vievät työpaikat mukanaan. 44 IMAGE TOUKOKUU 2019 tarvitse syyttää, hienovarainen pyllistys riittää. Puhumattakaan datamääristä, joita esimerkiksi Googlella ja Facebookilla on. Euroopasta on tulossa digitaalinen alusmaa. ”Vaikka se on juuri päinvastoin. Lisäksi on uusia, todella kyynisiä. Miten talous järjestetään tulevaisuudessa. ”EU:n johtava luokka on hämmentynyt. Eurooppa on ”aivan selvästi” pudonnut digivallankumouksen keikasta. Eduskunnasta uutisoidaan tyhjänpäiväisiä pikkukähinöitä, mutta EU:n isoja uutisia ei näy Suomessa. Miten datan omistajuus järjestetään?” Morozov sanoo. Unionissa ei temppua arvostettu. Merkit ovat jo olemassa. Mauri Pekkarinen, Eero Heinäluoma, Ville Niinistö. Tai ehkä lobbaamisongelma on niin paha, ettei Brysselissä saada tehtyä mitään. Tervemenoa hillotolpille, simpukkapatojen ja suklaiden ääreen. Eurooppaan ei jää taloudellista hyötyä, vaan voitot valuvat Kiinaan tai Saudi-Arabiaan tai jonnekin. ”Pääosalla eurooppalaisista poliittisista voimista ei ole vastausta tähän. Jos tämä hajoaa, Euroopasta tulee joukko pieniä kansallisvaltioita markkinoiden armoilla. Kunnes naps vain, vaikkapa Uber automatisoi palvelunsa. Morozov nousi maailmanmaineeseen kirjoittamalla internetiin liittyvistä yleistyksistä ja arabikevääseen huipentuneesta katteettomasta optimismista. Hänen mukaansa EU on oikeastaan jo hävinnyt, jos ja kun tulevaisuudessa on kyse tekoälystä ja massadatasta. ”Ollaan liian heikkoja, jotta voitaisiin luoda painetta Yhdysvalloille ja Kiinalle. Yhdysvalloissa Piilaakson jätit ovat vahvoja kuin valtiot. Kaikki hävitään yhdessä sitten.” S yksyllä Suomessa ajatushautomo Demos Helsingin vieraana kävi valkovenäläinen historioitsija Jevgeni Morozov. Voi vaikka äänestää itäeurooppalaiseen tyyliin tyhjää pakolaisten sijoittamista koskevasta sopimuksesta tai sooloilla Kreikka-vakuuksien kanssa. Silloin voi tehdä toisella kädellä sitä politiikkaa, mistä kansa ei tiedä tai ole kiinnostunut. Data on uusi öljy, hoetaan, eikä kumpaakaan ole Euroopassa. Suomessa Peter Vesterbacka haluaa rakentaa tunnelia, jota kiinalaiset rahoittavat ihan hyvää hyvyyttään. ”Uhkakuva on, että olemme vain avoimia disruptiolle ja annamme yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten firmojen hoitaa homman kuntoon”, Morozov sanoo. ”Toinen ongelmallinen seikka on, että oletuksissa digitaalisen talouden hyödyistä ei ole sisäistetty faktaa, että tällä hetkellä 70–80 prosenttia kaikesta tästä toiminnasta on jollain tapaa subventoitua. Maaliskuun lopussa Kiinan Xi vieraili Italiassa. Suomessa kyllä tunnetaan pienen maan realiteetit ja suhtaudutaan komission vapaakauppa-agendaan ja puolustusyhteistyöhön sen mukaisesti. Kukapa sen takia menettäisi yöuniaan. (Tiedän kokemuksesta.) Morozovin tulevaisuuskuva säikäyttää, kun tajuaa maidon olevan maassa, josta se nyt pitäisi väkisin siivota takaisin purkkiin. Yhdysvaltojen ja Kiinan datassa mitattava etumatka Eurooppaan nähden on valtava. Kiinassa on omat valtiollisessa valvonnassa olevat sovelluksensa – Uber but for Xi Jinping –, ja se ostaa sadoilla miljoonilla kasvojentunnistamisdataa Zimbabwesta. Softbankia taas rahoittaa Saudi-Arabia. Jättimäinen japanilainen teknologiayhtiö Softbank on alkanut järjestelmällisesti rahoittaa Uberin tai Alibaban kaltaisia digitalouden miljardifirmoja
”Ei ole ajateltu kriittisesti rauhanprojektin perustavaa ajatusta siitä, että taloudellinen yhteistyö johtaa poliittisten intressien yhdentymiseen.” Ehkä EU-nostalgiassa on kyse kaipuusta eurooppalaiseen yhtenäiskulttuuriin, universalismiin ja ideologioiden jälkeiseen aikaan. Eikä virheistä opittu. Aina ollut. Tuskin asiat olivat oikeasti vuonna 2007 paremmin, eivät ne olleet 1980-luvullakaan tai koskaan aiemmin, mutta silloin lupaukset tulevaisuudesta olivat suorastaan ylimitoitettuja ja kaikkea sitä symboloi EU. Janat, jotka kuvaavat luottamusta järjestelmiin, seurailevat toisiaan, oli kyseessä kansallisvaltiot tai unioni. Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Timo Miettinen sanoo, että unioni on reagoinut omaan heikkouteensa siirtämällä valtaa entistä enemmän pois Brysselistä. Yliopisto-opiskelijat kyllä vastustivat intohimoisesti globalisaatiota. Antoi EU:n hävitä äänestyksessä ja onnistui vaatimaan rahaliittoa ja puolustusta koskevia poikkeuksia itselleen. Eurooppa voitti: 51,0 prosenttia vastaan 49,0 prosenttia. ”En olisi silloin ikinä sanonut, että olisin liberaali tai sosialisti. Median läpi vedettynä se näyttää käyriltä kurkuilta ja myrkylliseltä saunapalvilta, jotka tietenkin kielletään, koska kieltäminen on parasta, mitä vainoharhoihinsa rakastunut kansalainen voi EU:lta saada. Vallan kysymykset eivät politisoidu. Kansallisvaltiot on niin huonoja jakamaan omia intressejään”, Miettinen sanoo. EU-komissio on vuosikausia lietsotuissa mielikuvissa suljettu systeemi, johon politiikka ei – eikä poliittinen vastuu – juuri ulotu, vaikka sitä johtavat juuri jäsenmaiden nimittämät komissaarit. Huonoa on taipumus nousta epäpoliittisesti näiden jakolinjojen yläpuolelle. TOUKOKUU 2019 IMAGE 45 ja todella uusliberaaleja jäsenmaita, jotka vastaavat mieluummin Yhdysvaltojen kuin EU:n intresseihin”, Morozov sanoo. Jo vuonna 1992 Ranskan presidentti François Mitterrand teki sen, mistä Britannian entistä pääministeriä David Cameronia nyt niin paheksutaan. Jälkikäteen ongelmista on helppo viisastella. Historian loppu rakennettiin taloususkosta, pykälistä ja direktiiveistä, jotka aiheuttivat kansalaisille kaavakekauhua ja kuulumattomuuden tunnetta, vaikka niiden piti taata vakaus ja yhtenäisyys. ”Euroopan ongelma on tämä kansallisvaltiohistoria. Tosiasiassa EU vain noudattaa valtioiden keskenään tekemiä sopimuksia, mutta tällainen rationaalinen edistys ja tuotekehitelty byrokratia eivät kelpaa sen kansoille. Naisten saunaa ei tarvitse lämmittää.. Vieläkin tuntuu vieraalta, että sanoisi olevansa johonkin poliittiseen ideologiaan sitoutunut niin, että se määrittää premissejä ja ajatusmaailmaa”, Miettinen sanoo. Niitä kriisejä, jotka näpsähtivät Euroopan ja läntisen maailman sormille, ei nähty. Epäpoliittisuuteen pyrkiville on olemassa uusi nimityskin: setä. Kreikan ja Portugalin tehtäväksi jäi vikistä. Toisaalta EU:lla ei ole mitään erilliskriisiä. EU:lta puuttui idealismi, ja se edusti markkinavaltaa. ”Hyvää tässä on pyrkimys kriittisen etäisyyden säilyttämiseen. Esimerkiksi eurokriisiä ratkottiin euroryhmässä, joka oli EU:n sopimuksista irrallinen toimija, valtionvarainministerien välinen kokous. Siitä taas on seurannut esimerkiksi se, että EU:n rahapolitiikkaa on aina tehty Saksan ehdoilla, ordoliberalistisesti. ”Euroopassa on hyvin vähän sellaista, joka antaa minulle toivoa.” I ntegraatio – Delorsin suuri fantasia Euroopasta – jäi kesken. Koska kriisiin ei ollut osattu lainkaan varautua, sen koittaessa ei saatu rajoitettua suhdanteita tai Saksan suurta vientiylijäämää, joka oli aiheuttanut etelän maiden velkaantumisen. Nyt se kuulostaa menneisyydeltä, josta ei ole edes provosoimaan. EU takaa kilpailulle raamit, yhteisvastuuta vältellään. Sitten Tanska meni vielä pidemmälle saman sopimuksen kanssa. Federalismi ehti olla hetken F-sana. Yhteisvaluutastakaan ei tullut kaikkien yhteistä, eikä tule. Komissio lähettää mieluummin Brysseliin tubettajia tekemään brändityötä, makoilemaan kylpyammeissa ja haastattelemaan Henna Virkkusta. ”Kritiikki tai kriittinen suhtautuminen EU:hun voisi viedä sitä projektia eteenpäin, mutta se puuttuu”, Miettinen sanoo. Valtioliittoa ei tullut, turvallisuusliitto jäi Natolle. ”Ei ihmisillä ole EU:sta huono vaan väärä kuva.” Miettisen mukaan toisen maailmansodan jälkeiseen liberaaliin hallintoon ja ajattelutapaan sisältyi ajatus, että kysymystä demokraattisesta oikeutuksesta voidaan lykätä. Olihan näin yhdessä päätetty. EU on setien projekti. Ehkä historian lopun aikakausi ei olekaan liberaalin demokratian vaan epäpoliittisuuden voittokulkua.” Polarisaation ja heimoidentiteettien ajassa liberalismi on uusi kirosana ja turn-off ja politiikassa keskelle asettuminen aina yläpuolelle nousemista. Nyt: brexit. Miettinenkin muistaa 2000-luvun alun epäpoliittisuuden. Siihen ainoaan vaihtoehtoon, johon 1990ja 2000-luvun Suomessa on voinut kasvaa, johon Eurooppa ja Suomi päätyivät vähän yllättäen ja joka on oikeastaan täyttä näköharhaa. Vei kansanäänestykseen Delorsin suurtyön, Maastrichtin sopimuksen, siis sopimuksen Euroopan unionista, jolla syvennettiin integraatiota, kuten kaunein EU-uuskielen sanapari kuuluu, ja mahdollistettiin EU-kansalaisille vapaa liikkuvuus ja oleskelu pitkin unionia. Nyt EU-luottamus on peräti ennätysluvuissa. Liberaalien oma vika. ”Viimeisen kymmenen vuoden aikana nähdyt tilanteet osoittavat, että nämä EU:n kaltaiset järjestelyt eivät voitakaan automaattisesti, kuten kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa ajateltiin”, Miettinen sanoo. Muoto löytyy yhdessä päätetyistä perussopimuksista, joita EU sitten noudattaa
46 IMAGE TOUKOKUU 2019
Luoda sitä tunnetta, että olisimme sittenkin EU-kansalaisia. 1930-lukulainen vähävaraisten lasten hammashoitola entisöitiin ulkoa EU:maisen hengettömäksi. Ja brexit through gift shop. EU on kuumeista fantasiaa meille, jotka uskomme järjestykseen, rakastamme sääntöjä ja halveksumme sydämemme pohjasta niiden rikkomista. toukokuuta!), Oodi ilolle ja setelit täynnä kuvia siitä betonista ja lasista. Hän on 93-vuotias. Sillä on kulttuuriperintöpolitiikka. Minä puristan pinnasänkyni kaltereita, avaan ikkunat Eurooppaan enkä näe yhtään mitään. Museotavaraa. Euro-Frankenstein. Avokonttorin kotoisuutta. Kohteita on jo lähes 40. Kansallisvaltioiden vuosisataista kulttuuria on paljon helpompi mytologisoida kuin systeemillistä hengetöntä betonia ja lasia Brysselissä, jonka ainut henki on EU:n hengettömyys. Sisällä on lasikaiteita ja tiiliseinää. Artikkelia varten on haastateltu myös Pertti Salolaista, joka toimi Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana ja neuvottelevana ministerinä vuosina 1993–1995. EU:ta me emme ole vuosiin muistaneet tarvitsevamme. Punainen passi. ”Rauha, vapaus, ihmisoikeudet, demokratia, solidaarisuus, diversiteettien vaaliminen, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate. Silti on turvallinen ajatus, että oikeudelliseen kehikkoon nimeltä EU voisi nukahtaa kuin vauva pinnasänkyyn. Siellä on esillä eurooppalaisuus. Nuorisointernationaali. EU on liian tärkeä asia nuorisopoliitikkojen, poliitikkojen, nationalistien, populistien, brittien, unkarilaisten, suomalaisten, oikeistolaisten, vasemmistolaisten ja median infantilisoitavaksi. Jacques Delors elää yhä. EU:n – tai valtion – suhde ihmiseen on sama kuin ajatuksen suhde vaistoihin. Uskon ymmärtäväni, miten nationalistit ajattelevat, mutta en kykene itse kuin feikkaamaan tunnetta EU-kansalaisuudesta. Byrokraattinen EU siivoaa yhteisillä säännöillään kansallista säätelyä. On lippu, Eurooppa-päivä (9. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on sanonut, että vuonna 2019 sanomme hyvästit liberaalille demokratialle kaikkialla Euroopassa. Turun EU-kulttuuripääkaupunkivuoden joku suomalainen ehkä muistaakin. Direktiivit ovat vain Euroopan laajuiset norminpurkutalkoot. En ole kiinnostunut eurooppalaisesta munkkilatinasta, en prosesseista, ei kukaan ole. Eurooppalaiset eivät tunne sitä Eurooppaa, joka heille on luotu ja markkinoitu. Mutta sekään ei kelpaa. Tämä on se rimpsu, joka aina unionin asiakirjoissa toistuu.” Lisäksi unionin on tasapainoteltava sen kanssa, etteivät kulttuuriperintötunnuksen saavat kohteet ole kansallisesti liian tärkeitä. Ennen sitä on ollut nykyarkkitehtuuripalkinto, kirjallisuuspalkinto, nykymusiikin palkinto, kulttuuriperintöpalkinto. Propagandapalatsi. (Älkää kysykö minulta, missä sijaitsevat tämän vuoden kulttuuripääkaupungit Matera ja Plovdiv.) EU:n kulttuuripolitiikan tavoite on ilmeinen. Välittyy väärä kuva. EU on sukupolveni tärkein kulttuurinen projekti, alitajuinen osa suomalaista arvopohjaa ja maailmankuvaa. Kauhujen talo. Kannattaako Euroopan edestä kuolla. Suunnittelu vei kymmenen vuotta. Tuuli Lähdesmäki tutkii sitä Cambridgen yliopistossa ja kertoo, että se on EU:n ”pehmeä työkalu yhtenäisyyden ajatuksen työstämiseen”. Järki on luonut EU:n omaksi kuvakseen. Museokaupasta saa ostettua kaikki ne EU-tuotteet, joita ei ole tiennyt tarvitsevansa. EU:ssa ei ole lähtökohtaisestikaan mitään coolia, mutta nämä nykyiset ammattipyrkyrit ja tulevat euronarkkarit tekevät parhaansa pilatakseen sen epäcoolinkin. Vuonna 2015 hänet nimitettiin Euroopan kolmanneksi kunniakansalaiseksi. Oikeasti se on titteli, jonka voi ruksata lomakkeelle ja joka helpottaa lentokenttien ihmisflippereissä etenemistä. Churchill, jonka cv:ssä EU:n perustajaisyys on vähäpätöinen yksityiskohta. Näköiskopio EU:lle myönnetystä Nobelin rauhanpalkintomitalista vuodelta 2012. Parlamentin aloitteesta ja unionin rahoittamana. ”Monet toimijat unionissa painottavat mielellään identiteetin rakentamisessa tiettyjä unionin usein toistamia arvoja”, Lähdesmäki sanoo. Eurooppa on muuta maata – toinen. Osa artikkelin kursivoiduista osuuksista on Timo Harakan kirjasta Spagettivatikaani ja muita euronovelleja (1995). Ja huono. Schengenin kylä, Suuri kiltatalo Tallinnan vanhassa kaupungissa, Gda?skin telakka, Franz Lisztin musiikkiakatemia Budapestissä, Maastrichtin sopimus… Koskaan eivät juopuneet hoilaa liikuttuneina An die Freudea kapakoissa, koskaan eivät tuhannet keräänny toreille tähtilippuja heilutellen. Viime vuonna täällä vietettiin EU:n kulttuuriperinnön teemavuottakin! Helsinkiläisten ravintoloiden vessoista voi yhä löytää sitä juhlistavia tarroja. Onko Eurooppa vastaus mihinkään kysymykseen. Tänä vuonna Suomi on liittynyt mukaan yhteen uusimmista unionin kulttuuriperintötoimista, Euroopan kulttuuriperintötunnukseen. Patsaita, joilla luoda Brysselin eurooppalaiselle korttelille ”sielu”. Onko Eurooppa tehty vai tehtävä. Näyttely alkaa Eurooppa-myytistä ja jatkuu aina historian loppuun asti. Yhdessä nurkassa ovat esillä EU:n perustajaisät, tietenkin. Lähes tasan kaksi vuotta sitten Brysseliin, ihan Euroopan parlamentin kupeeseen aukesi museo. Historian saranakohdassa toiset vetäytyvät kansallisvaltioon, toiset kaatavat kapitalismia. TOUKOKUU 2019 IMAGE 47 O tan henkilökohtaisena loukkauksena Eurooppa-nuoret broilerit, jotka nimeävät koiransa Ecuksi. Monnet, Schuman, Adenauer, Spaak... Koko EU-identiteetti on yritys tarrautua pessimismipäissään johonkin arvokkaalta tuntuvaan. Eurooppa on luotava, yksi EU:n perustajista, liittovaltiomies Jean Monnet sanoi, ja voi vain toivoa, että niin olisi tapahtunut. Nationalismia ne eivät saa lietsoa. Ja mikä oli kysymys. Tasa-arvo, selkeys, tunteiden mielivallan puuttuminen – tavoiteltavia niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Pian se on vitriinissä. . Imupaperia Italian pääministerin Aldo Moron nimikirjoituksesta Helsingin sopimukseen. Lapsena sain itsekin kerätä kaikkien maiden eurokolikot kansioon. Rauha, vapaus, ihmisoikeudet, demokratia, solidaarisuus, diversiteettien vaaliminen, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate. Euroopan unioni panee hanttiin niin kuin Euroopan unioni vain voi. Tukea ”Eurooppaa” ”eurooppalaista kulttuuria” ja ”eurooppalaista identiteettiä”
48 IMAGE TOUKOKUU 2019 A I N T Y Ö T Ä S
TOUKOKUU 2019 IMAGE 49 A I N Kukaan ei saa enää vakituisia töitä, töissä on yhä stressaavampaa ja kohta me olemme yrittäjiä kaikki. TeksTi sini lemmetty kuvaT sanna mander T E E L A U L A I N. Työelämäpuhe on täynnä kovia väitteitä, joista osa pitää paikkansa toisia paremmin
Vuonna 1989 se oli 12 prosenttia ja vuonna 2017 noin 16 prosenttia. Tai mietitään, ostetaanko verkkosivu-uudistus freelancerilta, koska tekijää tarvitaan vain lyhyeksi aikaa. Minun on vaikeaa nähdä, että tällainen työvoiman optimointi hidastuisi.”. Kuka muka rohkenisi lähteä synnytystalkoisiin. Tilastokeskuksen tiedot paljastavat, että vuodesta 1977 eteenpäin alle vuoden mittaisten työsuhteiden osuus on pysynyt 14–17 prosentissa. Esimerkiksi vuosina 2008–2017 osa-aikaisten palkansaajien määrä kasvoi 62 000:lla. Samaan aikaan pitkien, yli 20 vuotta kestäneiden työsuhteiden määrä on kasvanut 11 prosentista 20 prosenttiin. ”1990-luvun laman jälkeen siirryttiin täystyöllisyydestä korkeampaan työttömyysasteeseen, joka on pysytellyt 7–8 prosentissa ja lama-aikoina mennyt yli 10 prosenttiin. Ihmisten takaraivoissa jyskyttää ajatus siitä, että jos työttömyyteen tippuu, sieltä on vaikea päästä pois.” P ärnänen muistuttaa myös, että muuta kuin vakituista kokoaikaista palkkatyötä tekee edelleen kolmasosa kaikista työllisistä Suomessa. Tilastot kertovat silti vakaammasta työelämästä. Vuonna 2017 lähes 64 prosenttia kaikista palkansaajista työskenteli kokoaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa. Nyt heitä on hieman yli 400 000. Miksi sitten yhä useampi on pelännyt työmarkkina-asemansa puolesta 2010-luvulla, vaikka tilastot osoittavat vakituisten, kokoaikaisten työsuhteiden pysyneen valta-asemassa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan luku ei ole radikaalisti muuttunut kolmen vuosikymmenen aikana. ”Isoissa ja pienemmissäkin organisaatioissa usein mietitään, kannattaako projektiin palkata vai vuokrata työntekijä. Se on noin 16 prosenttia kaikista palkansaajista. 1990-luvun alun laman jälkiaalloissa määrä aikaisten työsuhteiden osuus hyppäsi 18 prosenttiin. Kuinka mitenkään voisi uskaltaa ostaa oman asunnon. Tuon ryhmän tekemä työ taas on jatkuvasti pirstaleisempaa: on vakituisia ja määräaikaisia osa-aikatyöntekijöitä, freelancereita, apurahansaajia, nollatunti-, provisioja vuokrasopimuslaisia. Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnänen antaa ristiriidalle yhden syyn. Heistä melkein kolmasosa tekeee osa-aikatöitä vastentahtoisesti. Työnteon organisointi vaikuttaisikin Pärnäsen mielestä muuttuneen 2000-luvulla. 50 IMAGE TOUKOKUU 2019 M Y Y T T I 1 Vakituisia töitä ei enää saa P uheenaihe on tuttu mistä vain, missä vähintään kaksi nuorta aikuista tapaa: pääseekö enää kukaan kokoaikaisiin, vakituisiin töihin. Suomalaiset eivät myöskään päädy vaihtamaan työpaikkaa kovin usein
Milloin heidän kerrotaan motivoituvan tyystin eri asioista kuin vanhemmat sukupolvet, milloin heidän kerrotaan motivoituvan perinteisestä työelämästä tuskin lainkaan. Ainakin yksi syy tähän on yrittäjyyden lisääntyminen tässä ikäryhmässä.. Mihinkään automaattisesti turvattuun työelämään millenniaalit eivät kuitenkaan ole astuneet. Tilastokeskuksen luvut osoittavat, että nuorten työintoon on voinut luottaa. Vuonna 2008 osa-aikatöitä teki 56 000 25–34-vuotiasta suomalaista. Toinen suurempi muutos on osa-aikatöiden yleistyminen nuorilla aikuisilla. Vuonna 2017 määrä nousi 76 000:een. Silti 25–34-vuotiai työllisyys on pysynyt koko 2000-luvun huomattavasti korkeammalla kuin 55–64-vuotiailla – eläkeiän nostamisista huolimatta. TOUKOKUU 2019 IMAGE 51 M Y Y T T I 2 Millenniaalit vieroksuvat työelämää S amalla kun millenniaalit ovat tulleet työikään, heidän suhteensa töihin on noussut yhdeksi kestoaiheeksi työelämää käsittelevissä artikkeleissa. Muihin ikäryhmiin verrattuna nousu oli toiseksi suurinta. Yli kolmekymppiset ovat arvostaneet ansiotyötä hieman enemmän, ja ero nuorempiin on vaihdellut kahdesta prosenttiyksiköstä noin kymmeneen. Pahin notkahdus alle kolmekymppisten työn arvostuksessa tapahtui vuonna 1990, jolloin vain noin 47 prosenttia 15–29-vuotiaista palkansaajista koki ansiotyön erittäin arvokkaana. Esimerkiksi vuonna 2008 5,8 prosenttia 25–34-vuotiaista oli työttömänä. Tilastokeskuksen mukaan sekä 15–24että 25–34-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2017 korkeampi kuin vajaat kymmenen vuotta sitten finanssikriisin alkuvuosina. Vuonna 2017 osuus oli 8,7 prosenttia. Vuodesta 1984 lähtien noin puolet 15–29-vuotiaista palkansaajista on pitänyt ansiotyötä erittäin tärkeänä. Vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan 56–63 prosenttia 15–29-vuotiaista on ollut vuodesta 1994 asti täysin sitä mieltä, että he ottaisivat mieluummin vastaan tilapäistäkin työtä kuin eläisivät työttömyystuella – vaikka käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri. Eniten osa-aikatyö kuitenkin yleistyi 65–74-vuotiaiden keskuudessa. Vuonna 2013 osuus nousi lähelle 60 prosenttia
Nykyään naisjohtajia on yhdeksän. Se ei ole vieläkään paljon, sillä pörssiyhtiöitä on yli 120. P örssiyhtiöiden hallituksista naisia sentään löytyy vähän enemmän. Sen vuoksi suomalaista työelämää on voinut pitää melko tasa-arvoisena. Se voi estää naisten etenemistä toimitusjohtajiksi ja hallitusten puheenjohtajiksi. 52 IMAGE TOUKOKUU 2019 M Y Y T T I 3 Lasikatto on yhä paksu S uomalaisnaiset ovat tehneet jo pitkään töitä melkein yhtä paljon kuin suomalaismiehet. Tilasto keskuksen viimeisimpien tietojen mukaan vuonna 2013 esimiestehtäviä teki 43 prosenttia miehistä ja 33 prosenttia naisista. Esimerkiksi vuonna 2017 melkein 57 prosenttia kaikista ylemmistä korkeakoulututkinnoista ja 53 prosenttia tohtorintutkinnoista oli naisten suorittamia. Ja nykyään korkemmin koulutettuja kuin miehet. Muissa EU-maissa naisten työllisyysasteen keskiarvo on pyörinyt 60 prosentissa. Tilastokeskuksen tutkimuksessa yhtiöiden hallitusvastuun naisistumista luonnehditaan hitaaksi. Pörssiyhtiöiden hallitusten puheenjohtajina naisia on edelleen hyvin vähän, viitisen prosenttia. Sosiaalija terveysalan sekä humanististen ja kasvatuksellisten alojen opiskelijoista peräti 80–90 prosenttia on naisia. 2000-luvun alussa Suomessa ei ollut yhtäkään naispuolista toimitusjohtajaa pörssiyhtiöissä. Näin onkin, mutta lasikattoa on silti vielä rikottavana. Vuonna 2003 heitä oli seitsemän prosenttia, ja viime vuonna 29 prosenttia. Lisäksi suomalaisnaiset ovat aiempia naissukupolvia huomattavasti koulutetumpia. L uulisi, että korkeasti kouluttautuneet naiset ovat myös raivanneet tietä korkeampiin asemiin työja talouselämässä. Suurimmissa listaamattomissa yhtiöissä naisilla oli noin viidennes hallitus paikoista. Vuonna 1984 naisista vain 21 prosenttia teki esimiestehtäviä. Esimerkiksi vuonna 2017 naisten työllisyysaste oli 68 ja miesten 70 prosenttia. Sosiaalija terveysministeriön tilastoselvityksessä vuodelta 2015 kävi esimerkiksi ilmi, että johtajien alavalinnat vastaavat miehille tyypillisempiä koulutusaloja, kuten tekniikan alaa ja luonnontieteitä. Vuoden 2012 jälkeen kasvuvauhti on paikoin jopa taantunut. Naiset toimivat miehiä harvemmin yhtiöiden liiketoiminnan johdossa. Suomen työmarkkinat ovatkin edelleen jakautuneet erittäin vahvasti sukupuolen mukaan – enemmän kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa.
Vuonna 2010 heitä oli 328?000. Laskutuspalvelu Ukko. Ukko.fi:n mukaan osa heistä käyttää laskutuspalvelua vain kerran tai pari. Näin toivoo ainakin Suomen valtio. Melkein viidennes tuosta ikäryhmästä arvioi perustavansa yrityksen kolmen vuoden aikana. Se vastaa noin seitsemää prosenttia kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä. Sen sijaan yrittäjyyden sisällä on tapahtunut rakenteellista muutosta. Y rittäjyyshypetys ei kuitenkaan toistaiseksi näy juuri tilastoissa. Viimeisimmässä Global Entrepreneurship Monitor -tutkimuksessa 18–24-vuotiaiden suomalaisten yrittäjyysinto oli huipussaan vuonna 2015. ”Vaikka itsensä työllistäjien määrä on kasvanut, heidän osuutensa ei ole kauhean iso”, Pärnänen sanoo. ”Määrällä on väliä silloin, kun mietitään vaikkapa sosiaaliturvan uudistamista. J. Vastaava luku 18–64-vuotiailla oli noin 11 prosenttia, sekin ennätys viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Kenties yrittäjyyshehkutus on tuottanut tulosta. Esimerkiksi Turun yliopisto on nimennyt itsensä ”yrittäjyysyliopistoksi”. Viime vuoden lokakuussa Suomessa oli 332?000 yrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä. Samaan aikaan kun maatalousyrittäjien määrä on laskenut, itsensä työllistäjien – siis yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien ja freelancereiden – määrä on kasvanut koko 2000-luvun. Yrittäjyyshehkutukselta ei ole voinut säästyä ainakaan kukaan suomalaisnuori. fi:ssä arvioidaan, että Suomessa on noin 100 000 kevytyrittäjää. Vuodesta 2000 asti yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä on vaihdellut maltillisesti niin, että yrittäjiä on ollut noin 11–13 prosenttia työvoimasta. Viime vuosina ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin on tullut yhä enemmän erilaisia yrittäjyyskursseja ja opiskelijoita on rohkaistu perustamaan omia yrityksiään. Kevytyrittäjien määrää on vaikea arvioida, koska yksi ihminen voi kuulua useampaan laskutuspalveluun. Nykyään määrä pyörii 160?000:n tienoilla. Tuollaista suurta muutosta Suomen työmarkkinoilla ei vielä näy.” E ntä niin kutsutut kevytyrittäjät. Vuonna 2000 heitä oli 120?000. Esimerkiksi työja elinkeinoministeriön viime lokakuussa julkaisemassa työpaperissa ehdotetaan, että vuoteen 2028 mennessä Suomen työllisyysaste tulisi nostaa 78 prosenttiin nimenomaan yrittäjyyttä lisäämällä. Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnänen muistuttaa, että työ elämän muutosta tutkittaessa on tärkeää miettiä, puhutaanko määristä vai osuuksista. Ne, jotka tekevät pienimuotoista yrittäjyyttä esimerkiksi palkkatöiden ohessa ja usein ulkoistavat papereiden pyörittelyn laskutuspalveluyrityksille. Osuus puolestaan on tärkeää silloin, kun tarkastellaan rakenteellista muutosta. TOUKOKUU 2019 IMAGE 53 M Y Y T T I 4 Yrittäjiä on yhä enemmän os on uskomista poliitikkojen ja talousvaikuttajien lupauksiin, uudenlaiset yrittäjyyden muodot ja alustat tekevät työttömistä ja työhönsä tyytymättömistä oman taloutensa seppiä
Naisilla luvut olivat kolme ja 24 prosenttia. Eurooppalainen työolotutkimus taas paljastaa, että keskimäärin 73 prosenttia suomalaisista palkansaajista on joutunut työskentelemään hyvin nopeassa tahdissa vähintään neljäsosan työajastaan vuosina 1990–2010. Vuonna 2017 osuus oli jo 81 prosenttia. Luku huiteli noin 33 prosentissa vuonna 1997 ja 31 prosentissa vuonna 2008. Muualla Euroopassa luku on pyörinyt 59 prosentissa. Euroopan työterveysja työturvallisuusvirasto taas selvitti viiden vuoden takaisessa raportissaan epäsopivaa käytöstä eurooppalaisilla työpaikoilla. Keskimäärin siitä oli raportoinut 14 prosenttia työntekijösitä, mutta missään tämä ei ollut yhtä jakautunutta kuin Suomessa. Silloin kaksi prosenttia miehistä kärsi vakavasta työuupumuksesta ja 23 prosenttia lievästä. Siitä eteenpäin stressitaso työpaikoilla alkoi vähitellen laskea. Vuonna 2013 olimme tyytyväisempiä esimerkiksi työtehtäviemme sisältöihin ja työpaikkamme sosiaalisiin suhteisiin kuin vuonna 2008. Toisaalta työelämästä löytyy myös huolestuttavia suuntauksia, kuten jaksamisen ongelmia”, Tilastokeskuksen Anna Pärnänen sanoo. Työolobarometrit kertovat, että vuonna 2005 noin 69 prosenttia vastaajista koki palkkansa melko tai erittäin kannustavana. ”Yhtäältä Suomen työelämään on tullut paljon hyvää. ”Kun tämä sukupolvi on vetäytynyt, vertailukohta on muuttunut ja 1990-luvulla korostunut kiireen kokemus normalisoitunut.” Samaan aikaan suomalaisten tyytyväisyys omaan työhön on Tilastokeskuksen viimeisimmän työolotutkimuksen mukaan kasvamaan päin. Työja elinkeinoministeriön työolobarometrit osoittavat silti, että vuonna 2017 harvemmalla palkansaajalla oli vaikutusmahdollisuuksia työtahtiinsa ja etenkin työtehtäviinsä verrattuna vuoteen 2001. Meillä siitä oli raportoinut 16 prosenttia miehistä ja 27 naisista. Tilastokeskuksen työolotutkimusten mukaan vuonna 1977 vajaat 20 prosenttia palkansaajista koki, että työpaikan kiire haittaa heitä erittäin tai melko paljon. J. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuorein tutkimus aiheesta on niinkin kaukaa kuin kahdeksan vuoden takaa. ”2000-luvun alun kirjoitukset ja uutiset työelämän huonontumisesta saattoivat kuvastaa kokemuksia siltä sukupolvelta, joka on elänyt hyvinvointivaltion laajentumisen ja työajan lyhentämisen aikaa”, sanoo historioitsija Juha Siltala. Missä määrin ne ovat kuva työelämästämme. 54 IMAGE TOUKOKUU 2019 M Y Y T T I 5 Työelämän laatu vain huononee okainen minkä hyvänsä lehden työelämäsivut aukaissut on tärmännyt artikkeleihin loppuunpalamisista ja työuupumisista
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekemämme työtunnit eivät tuota taloudellista lisäarvoa enää yhtä paljon kuin ennen. Työn tuottavuuden hidastuminen piinaa muitakin teollisuusmaita. Jotta siis paljon toivottu digiloikka saadaan aikaiseksi, se voi vaatia huomattavasti suurempia taloudellisia panostuksia kuin aiemmin. Suomalaiset saivat siis lisää vapaa-aikaa mutta myös lisää rahaa. J. Suomen Pankin katsauksessa arvellaan, että hiipuneet investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen voivat olla yksi syy tuottavuusongelmaan. Tilastokeskuksen tuottavuustutkimukset osoittavat, että suomalaisen työn tuottavuuden kasvuvauhti pyöri kahdessa prosentissa 1970-luvulta vuoteen 2008 asti. Sen sijaan kansainvälisestä finanssikriisistä lähtien suomalaisen työn tuottavuus on ollut melkein miinuksella. Nähtäväksi jää, ovatko valtiot, yritykset ja sijoittajat valmiita mittaviin investointeihin. Työn tuottavuuden laskulle OECD-maissa on vaikea sanoa selkeää syytä. Vaikka työn tuottavuus saataisiinkin digiloikan turvin nousukiitoon, miten kävisi työpaikoille. Myös Suomessa on leikattu tutkimusja kehitysrahoituksesta. Valoa tunneliin tuovat vuodet 2016 ja 2017, jolloin kasvua oli 1–2 prosenttia. Suomalaisten tekemä työ on antanut valtiolle vähemmän 2010-luvulla kuin viime vuosituhannella. Historioitsija Juha Siltala on huolissaan palkansaajien asemasta. Tehtyjen työtuntien määrä väheni tuona aikana, mutta työn tuottavuus kasvoi. Edes 1990-luvun lama ei laskenut työn tuottavuutta. Miten eläkkeet, terveydenhuolto ja koulutus rahoitetaan, jos palkkatulot ja niistä saatavat verotulot putoavat ja taantumat iskevät heikentyneeseen talouteen tiheämmin. ”Työvoimaosuuden säilyttäminen tai kasvattaminen vaatisi sitä, että tuottavuuskasvun voittoja esimerkiksi finanssipuolella saataisiin kierrätettyä palkoiksi ja palveluiksi”, Siltala sanoo ”Se on helpommin sanottu kuin tehty, koska valtioiden välinen verokilpailu rajoittaa politiikan teon mahdollisuuksia.” . Miten automatisaation vähentämän työn tilalle onnistutaan luomaan ihmisiä elättäviä ja mielekkäitä töitä. TOUKOKUU 2019 IMAGE 55 M Y Y T T I 6 Sentään tuottavuus kasvaa… os työelämä tarjoaa suomalaisille sekä hyvää että huonoa, mitä työelämä on antanut Suomen valtiolle. Esimerkiksi vuonna 2015 investoinnit romahtivat vuosituhannen vaihteen tasolle. Esimerkiksi tekoälyn kehittämiseen saatetaan tarvita enemmän resursseja kuin aikoinaan höyrykoneiden ja polttomoottoreiden ideoimiseen. Suomen Pankin katsauksen mukaan työn tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut yhteen prosenttiin Yhdysvalloissa, Japanissa ja euroalueella aiemman 2–3 prosentin sijaan. Toinen ongelma voi Suomen Pankin mukaan olla se, että tuottavuutta parantavia keksintöjä saattaa olla yhä työläämpi ja kalliimpi kehittää
56 IMAGE TOUKOKUU 2019
TOUKOKUU 2019 IMAGE 57 Viimeksi kun Jukka Jalonen valmensi Leijonia MM-turnauksessa Bratislavassa, tuomisina oli MM-kultaa. Siksi Leijoniin palanneesta Jalosesta odotetaan nyt sateentekijää. TeksTi mika wickström kuvaT antti vettenranta Tyyli sakke hytönen PALUU RIKOS PAIKALLE
Myös Olli Jokisen kutistunut rooli kummastutti. Jalonen ei halunnut joutua enää vastaaviin tilanteisiin. Kallasvuolla on vyöllään 30-vuotinen ura Nokian johtotehtävissä. Laskin Kärppien pelaajat. ”Mun piti saada kymmenessä päivässä roolit kullekin selviksi. Esiintyjistä juuri tänä keväänä kiinnostavin astelee lavalle ensimmäisenä, tasan kello 9:30. ”Muutosta halutaan, sitä pidetään hyvänä. Miehiä on hieman enemmän kuin naisia, nuorekkaasti ja rennosti pukeutuneita enemmän kuin pukumiehiä. Niitä on enää seitsemän jäljellä vuoden 2016 joukkueesta.” Jalonen sen sijaan ei hehkuta maalintekijöiden tärkeyttä eikä iloitse joukkueensa saneeraamisen helppoudesta. ”Kyllä mä tiedän monen spekuloivan, että nehän vaihtelee vaan äijiä keskenään. Hyvän kauden NHL:ssä pelannut Jussi Jokinen puuttui joukosta, koska Jalonen ei ollut valinnut häntä. Tapahtuman nimestä huolimatta Areenassa puhutaan suomea yleisölle, joka ei näytä aivan perinteisimmältä yritysjohtajayleisöltä. Sama resepti toimi myös Bratislavan MM-kisoissa 2011 sekä nuorten kotikisoissa 2016. Aravirta, Westerlund ja Jalonen ovat kiistatta nykyajan menestyneimmät jääkiekkovalmentajamme, ja parhaat saavat valita päältä. Nykyisin hän vaikuttaa erilaisten isojen yritysten hallituksissa, kuten Veikkauksen hallituksen puheenjohtajana. Jalosen ura pelaajana menee luokkaan lyhyt: kaksi liigapeliä ja uran loppuminen polvivammaan 1980-luvun lopulla vain 26-vuotiaana. Vancouverin olympiakisojen pronssipeliin kiteytyi kuitenkin Jalosen tulevien vuosien menestysresepti: kohtaa vaikeudet ja selätä ne. Otin kuukauden time outin ja päädyin valitsemaan Leijonat. Marjamäestäkin voi vielä tulla heidän veroisensa – kunhan ajoitukset osuvat kohdilleen. Jalosen jälkeen lavalle asteleva Olli-Pekka Kallasvuo sanoo, että ”on hienoa tulla Jalosen jälkeen puhumaan, koska voin peesata häntä helposti monessa asiassa”. Vaikka Kallasvuo teki varsinaisen työuransa yhdessä ja samassa firmassa, häntä selvästi kaihertaa, että työntekijöiden asema on niin sementoitu. Hän on Jukka Jalonen, joka on esitelty seminaarin kotisivuilla jääkiekkovalmentajaksi, joka ”muistetaan parhaiten maailmanmestaruuksistaan aikuisten ja nuorten MMkisoissa sekä Vancouverin miesten jääkiekon olympiapronssista”. Mutta ei se niin mene”, Jalonen sanoo kahvikupin ääressä palattuaan juuri Pohjois-Amerikasta katsastamasta potentiaalisia maajoukkuepelaajia. Ilman sitä tätäkään artikkelia ei välttämättä olisi olemassa, sillä vielä Vancouverin talviolympialaiset vuonna 2010 olivat Jaloselle uran yksi kovimmista oppitunneista. Sitten soitteli Kurrin Jari Jokereista, että mitäs tehdään, jatketaanko. ”Voittavassa bisnesjoukkueessakin pitää olla selvät roolit. Hyväksyykö jokainen muutokset vai alkaako yhteishenki rakoilla?” Suomen joukkuetta pidettiin tuolloin yhtenä kaikkien kovimmista. Varsinainen työ alkoi, kun Lauri Marjamäen urakka päättyi melankolisissa tunnelmissa viime kevään MMkisoihin. J alosta ja muita tämän vuosituhannen menestyneimpiä Leijona-valmentajia yhdistää se, että he ovat kaikki leimallisesti ammattivalmentajia. Maalintekovastuu jää myyjille. Mulla oli silloin ekalla kerralla jo aika pitkä pesti. Mutta koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Omaa pelaajauraa ei ole, se on lyhyt tai pelattu kirkkaimpien tähtien varjossa. J ukka Jalosen paluusta Leijoniin uutisoitiin jo lokakuussa 2017. Ja kymmenennen. Suomi lähti viimeiseen erään kahden maalin tappioasemasta ja lopulta pelin ratkaisi pieneen rooliin turnauksen aikana ajautunut Olli Jokinen. Oli tiedettävä, millaisia ihmisiä pelaajat ovat. Paikalla olivat maailman parhaat pelaajat, ja Leijonienkin runko muodostui NHL-pelaajista. Se vain tuntui sillä hetkellä hyvältä ratkaisulta.” Vaikka tuolileikkiväite pitäisikin paikkansa, sitä on hankala ruveta kritisoimaan. Kun Aravirta ja Westerlund olivat oman työnsä Leijonissa tehneet, Jalonen juhli juuri sopivasti mestaruutta HPK:n kanssa. Se on kylmä fakta”. Ja entäs sitten, kun rooleja pitääkin muuttaa peliesitysten perusteella. ”Ei se auta, vaikka koutsi seisoisi päällään kaukalon laidalla. Alkamassa on Sport & Business Seminar, joka on suunnattu ”oppeja ja inspiraatiota omaan bisnekseensä urheilumaailmasta ammentaville johtajille”. Se aiheutti närää kiekkofaneissa ja ilmeisesti pelaajissakin. Hänelle jatkuva muuntautuminen tarkoittaa kilpailussa mukana pysymistä – kilpailuetua, jota joukkue yhdessä hakee suhteessa vastustajiin. ”Jos olisin pystynyt jatkamaan, musta ei olisi ehkä tullut valmentajaa. Seuraavaksi Jalonen joukkueineen hakee sitä jääkiekon MMkilpailuissa toukokuussa. Marjamäki siirtyi valmentamaan KHL-seura Jokereita, ja kun Jalonen palasi juuri samasta seurasta, syntyi vaikutelma Suomen jääkiekkomogulien tuolileikistä, jossa on sama määrä tuoleja kuin leikkijöitä. Tuli MM-pronssia ja olympiapronssia, ja kaiken kruunasi maailmanmestaruus keväällä 2011. Tarvitaan keskustelua, viestejä, tapaamisia ja yhteisistä tavoitteista puhumista. 2000-luvun Leijona-valmentajista myös Erkka Westerlund ja Hannu Aravirta ovat valmentaneet Jokereita – Westerlund jopa kolmeen otteeseen Jokereita ja kahteen Leijonia. He eivät tunteneet Jalosta. Sitä tarvitaan vielä toisenkin kerran. Pelaajat sen matsin aina ratkaisevat.” Kuulostaa itsestään selvältä, mutta on vaikeaa. Slovakian kisoissa Jalonen on tarkemman luupin alla kuin pitkään aikaan, onhan hän takaisin maajoukkueeseen kutsuttu edellisen maailmanmestarijoukkueen valmentaja. Se pitää paikkansa; harvempi jaksaa muistaa, että Jalonen hankki kannuksensa uralleen jo 2000-luvun alkupuolella luotsattuaan Hämeenlinnan Pallokerhon Suomen mestariksi ja kerättyään kaulaansa viiden vuoden pestinsä aikana myös nipun himmeämpiä mitaleita. Mutta jos se kohdistuu itseen, alkaa muutosvastarinta. ”Mä olin itse ajatellut, että se oli siinä. ”Pitää pystyä luomaan sellainen ilmapiiri, että pelaajat luottavat itseensä ja toisiinsa vaikeinakin hetkinä”, Jalonen sanoo. Onnistumiset lasketaan rahassa, ja rahaa tulee vain myymällä tuotteita.” Kallasvuo innostuu puhumaan myös muutosprosesseista, jotka kuuluvat Jalosenkin aihepiiriin. Jalonen jos kuka tietää ajoitusten merkityksen. Nurmisen Matti soitteli liitosta ja kyseli halukkuutta. 58 IMAGE TOUKOKUU 2019 T ampereen Hakametsän Areenassa on niin sanotusti tupa täynnä. Nyt ei olla kuitenkaan jäähallissa vaan monitoimihallissa sen vieressä. Tai ei ainakaan niin nuorena kuin nyt tuli.”. Jalonen pääsi Leijoniin kanadalaisen Doug Sheddenin kakkosvalmentajaksi, ja vuoden päästä siitä hänet nimitettiin päävalmentajaksi. Oli Teemu Selännettä, Mikko ja Saku Koivua, Olli Jokista, Kimmo Timosta ja Miikka Kiprusoffia. Viimeistään silloin Jalonen ymmärsi, miten tärkeää oli luottamus pelaajien ja valmentajien välillä – tai miten karmeaa sen puute. Harvemmin pelataan tasapelejä. Ja niin Kallasvuo peesaakin: ”liiketoiminta on kilpailua, on voittajia ja häviäjiä. Pelaajiin oli voitava tutustua paremmin. Vaikka Suomi saavutti olympiapronssia kaadettuaan viimeisessä pelissään Slovakian 5–3, piirit pitivät sitä keskinkertaisena suorituksena
Jos tuli jotain asiaa, mä menin Pietilän Saken luokse.” Westerlundista tuli myöhemmin yksilön merkitystä korostavan valmennusfilosofian edelläkävijä. Seura luotti kuitenkin Jaloseen häntä itseään enemmän ja valitsi ”Liiketoiminta on kilpailua, on voittajia ja häviäjiä. Mutta Shedden oli selvästi lähempänä pelaajia. Kysyin, että mitäs nyt tehdään. He saavat kiitosta erityisesti pelaajien arvos tamisesta ja rohkeuteen kannustamisesta. ”Erkka oli jo silloin tosi analyyttinen ja systemaattinen. Toisessa päässä oli Kalpan toimitusjohtaja, joka kertoi että seura on mennyt konkurssiin. Ensin Ilveksessä, myöhemmin Raumalla, Vaasassa, Italiassa ja melkein Kuopiossakin. Sain kuulla, että mulle maksetaan parin viikon palkka kahden vuoden sijaan.” Uran varsinainen ponnahduslauta oli kuitenkin hämeenlinnalais seura HPK. Niitä vanhan liiton käskyttäjiä.” Tampereen Ilvestä 90luvun alussa valmentanut Anatoli Bogdanov oli luja ja vaativa valmentaja, mutta hänen prässäystään Jalonen ei kuunnellut enää pelaajana vaan Bogdanovin apuvalmen tajana. Ja me voitettiin se matsikin.” Opettajaksi opiskelemisen aikoina Jyväskylässä Jalosta valmensi vat puolestaan Erkka Westerlund ja Sakari Pietilä. Se on kylmä fakta.”. Oli se kyllä myös autoritaarisin koutsi, jonka olen itse urallani nähnyt.” ”Doug Sheddenin desibelit nousivat vielä paljon korkeammalle, kun olin sen kakkosena Leijonissa. TOUKOKUU 2019 IMAGE 59 Lyhyenkin uran aikana voi päästä hyvään valmennukseen. Olin perheen kanssa käymässä mun äidin luona Riihi mäellä, kun puhelin soi. Harjoiteltiin paljon ja varsinkin kestävyyttä. Kun hän esimerkiksi vuonna 2009 luennoi Suomen Jääkiekkoliiton Tulevaisuusseminaarissa parille sadalle lajiaktiiville yksilön pelirohkeudesta, taidosta ja fyysisistä ominaisuuksista – paino sanalla yksilö – hän oli piirtämässä suunta viivoja sille, minkä hedelmiä Jalonen pääsi mehustamaan nuorten Leijonien kanssa kotikisoissa 2016. ”Yleensä ei turhia puhuttu vaan mentiin suoraan pukukopista kaukaloon. Westerlundin sijaan Jalonen kehuu Hannu Lemmetyistä ja Kari Savolaista, jotka valmensivat häntä Jyväskylän aikoina Ajunioreissa ja farmiseura Lohissa. ”Se pitää kyllä sanoa, ettei mun kohdalleni osunut yhtään huonoa koutsia. Heitti herjaa pohjoisamerikkalaiseen tyyliin ja kommunikoi paljon.” Työt päävalmentajana alkoivat Bogdanovin saatua potkut vuonna 1993. Se ei kommunikoinut paljon pelaajien kanssa. Öystilä oli ääntään korottamaton isähahmo, Lehtinen jämäkämpi johtajavalmentaja. Joukkue haki uutta päävalmentajaa, mutta Jalonen ei uskonut kelpaavansa kuin apuvalmentajaksi. Kaksikosta Pietilää on kutsuttu jääkiekkoprofessoriksi varmuudella, Westerlundia mitä luultavimmin. Se kirjoitti tauluun halu ja tahto ja kysyi meiltä, mitä eroa niillä on. ”Kalpa oli pudonnut liigasta, ja tarkoituksena oli lähteä nostamaan sitä takaisin. Harvemmin pelataan tasapelejä. Sitten se sanoi, että kuka vaan voi haluta kaikenlaista, mutta ilman tahtoa ei saavuta mitään. Päävalmentajavuodet olivat olleet repaleisia ja tuorein pesti Newcastlesta Englannista. ”Oltiin kerran pelireissulla Mikkelissä, kun Lehtinen yllätti meidät pitämällä palaverin”, Jalonen kertoo. ”Tolja oli viimeisen päälle ammattilainen. Junio rina Hyvinkäällä Jalonen sai valmentajakseen entisen maajoukkue puolustajan Jouko Öystilän ja vanhan liigapelaajan Kari Lehtisen. Harvoista palavereista muistaa mitään jälkeenpäin, mutta toi on jäänyt mieleen. Taannoinen kesätyö Vierumäen Finnhockey Schoolissa oli poikinut ensin pestin Tampereen Ilveksen junioripäällikkönä ja sittemmin työn liigajoukkueen toisena valmentajana
60 IMAGE TOUKOKUU 2019
TOUKOKUU 2019 IMAGE 61
Jos mä ymmärsin oikein, se oli ammentanut omat oppinsa Suhosen Apelta.” K esken haastattelun Jukka Jalonen kaivaa puhelimen taskustaan. Sellaista työtä ei kukaan voi tehdä yksin. Syyllistin sen siitä tappiosta. Niin Jalonen on itsekin ollut: ensimmäiset ”Sutisella oli tapana sanoa, ettei se ollut päävalmentaja vaan pään valmentaja.”. Elämäsi kohokohta: nykyinen parisuhde. Johdettiin ihan lopussa, kun meidän pelaaja otti jäähyn. ”Peli on heille helppoa, he ovat nopeita ja taitavia ja pystyvät kovassakin vauhdissa tekemään oikeita ratkaisuja.” Jokaisen pelaajan pitää olla myös sitkeä ja kärsivällinen, jos haluaa saavuttaa jotakin. Kun Jalonen aloitti nykyisen pestinsä Leijonissa viime syksynä, hän laati kymmenen kysymyksen listan, johon hän pyysi jokaista pelaajaa vastaamaan mahdollisimman avoimesti. Se on myös aivan liian itsenäinen käskytettäväksi; asiat pitää saada perille keskustelemalla. Ne tekee sen kyllä pyydettäessä, mutta muuten eivät kommentoi. Sitten tämä: Olen ymmärtänyt, että vaikka pääsisin tavoitteisiini tai epäonnistuisin, se ei määritä minua millään lailla... HPK:n ajoista puhuttaessa hän mainitsee heti sanan kilpailuetu. Jalosen joukkueella ei ollut lähellekään Liigan suurin budjetti eikä kuumin nimilista. Jokaisen pitää saada olla oma itsensä niin ihmisenä kuin pelaajana… Tuntee olevansa arvostettu muiden pelaajien ja valmentajien keskuudessa…” Vastauksista hahmottaa nopeasti kiekkoilijoiden uuden sukupolven prototyypin. Kaiken kruunasi Suomen mestaruus keväällä 2006, ja nyt Jalosen nimi olikin sitten kaikkien kiekkoentusiastien huulilla. Jalonen mainitsee esimerkkeinä voitokkaista nuorista leijonistaan Sebastian Ahon, Kasperi Kapasen, Roope Hintzin, Patrik Laineen ja Mikko Rantasen, jotka ovat ottaneet jo seuraavan askeleen maailman huippua kohti. Valintaa ihmeteltiin aluksi, sillä kokeneempia ja meritoituneempiakin olisi löytynyt. Mä muistan sen vieläkin. Tavoitteesi kiekkoilijana: oman identiteetin kautta urheilijaminän löytäminen, kehittää psyykettä, nauttia matkasta. Ne keskittyy omaan tekemiseensä, ja se on ihan okei. Tämän ymmärtämisessä Jalosta on auttanut myös oma vanha moka. Se on hyvä esimerkki huonosta palautteen antamisesta.” Valmentajalta vaaditaan edelleenkin jämäkkyyttä ja tietynlaista kovuutta, mutta myös avoimuutta ja rehellisyyttä. Jalonen oli siihen saakka perustanut kaiken tekemisensä harjoitteluun, fysiikkapuoleen ja taktiikkaan, kun taas Sutinen panosti oikean ilmapiirin luomiseen ja psykologisiin seikkoihin. ”Pelaajat ei ole kovin aktiivisia antamaan palautetta, vieläkään. Ryhmä, jota oli valmennettava juuri joukkueena osiaan suuremmaksi. Entä, jos pelaaja ei suostukaan siihen, mitä valmentaja sanoo tai miten peluuttaa joukkuettaan – miten Jalonen ottaa itse kritiikkiä vastaan. Mutta jos joku tulee, niin valmentajan pitäisi tietenkin pystyä ottamaan palaute aina avoimin mielin vastaan.” Uransa alussa Jalonen halusi tehdä asioita omin päin ja osoittaa muille. ”Jos meinaa voittaa, pitää olla vastustajaa parempi. Se osasi vetää aina oikeista naruista ja oli myös tosi luova persoona. Nykypelaajan pitää olla nopea – ennen kaikkea päästään. Reagointikyky, laadukkaat ratkaisut pienessä tilassa, joukkueen pelitavan pikainen sisäistäminen, nopeustaitavuus, suunnanmuutospeli ja yhteistyökyky korostuvat evoluution myötä. Nyt Jalonen rullaa kysymyspatteristoaan puhelimen ruudulta: millainen on perhetilanteesi, mitä harrastat vapaa-ajalla, elämäsi kolme tärkeintä asiaa, elämäsi kohokohta, kiekkoilijan urasi kohokohta, tavoitteesi kiekkoilijana, mistä syntyy hyvä joukkuehenki, mikä on hienointa jääkiekon pelaamisessa, mitä odotat itseltäsi turnauksessa ja millaista peliä haluat meidän pelaavan. ”Kuuntelepa”, Jalonen sanoo ja alkaa lukea pelaajiensa vastauksia. Se lähtee seurajohdon ylimmältä portaalta ja läpileikkaa koko organisaation.” Tavallaan Jalosen HPK oli kuin Suomi arvokisoissa: ei koskaan nimekkäin tai taitavin. Myös itse peli on muuttunut paljon siitä, kun hän sai ensimmäiset valmentajanpestinsä 1990-luvun alussa. Saman, joka on vilahtanut pari kertaa Tampere Areenan lavallakin. Jokerit tuli tasoihin ja voitti matsin. Sutinen on entinen pelaaja, joka sai Jalosen katsomaan valmentamista aivan uudesta näkökulmasta. ”Joka kerta on keksittävä, missä asioissa oma joukkue on vastustajaa edellä, tai voisi olla. Nyt Jalonen saa kertoa, mistä on kyse. ”Me pelattiin mun ensimmäisellä HPK-kaudella Jokereita vastaan välierissä. ”Kolme tärkeintä asiaa: Terveys ja hyvinvointi, tyttöystävä ja kaverit, urheilu ja jääkiekko. Mestaruuden kylkiäisinä Jalonen sai Kalevi Nummisen nimeä kantavan vuoden parhaan valmentajan palkinnon. HPK:ssa meillä oli nuori, rohkea ja nälkäinen joukkue, joka hyökkäsi koko viisikkona, ja nopeustaitavuuskin huipussaan. Kuuden vuoden rupeaman aikana HPK selviytyi joka vuosi neljän parhaan joukkoon; vain yhtenä keväänä seura jäi ilman mitaleita. Sittemmin hänestäkin on tullut tiiminvetäjä, jolle asiat tehdään yhdessä. Ja oon ihan varma, että se pelaajakin muistaa, vaikka siitä on kohta parikymmentä vuotta. Muuten ei synny luottamuksen ilmapiiriä, joka taas on kaiken menestyksen perusta. Me pyrittiin kehittämään koko ajan myös arjen laatua muita paremmaksi. Eikä ole varmaan ihan helppoa tulla avautumaan, ainakaan suoraan valkulle. 62 IMAGE TOUKOKUU 2019 Jalosen päävalmentajakseen. Henki voittaa materian ja niin edelleen. Aika pian mä tajusin, miten tyhmästi olin toiminut. Tätä ajattelua Jalonen oli oppinut esimerkiksi Timo Sutiselta, jonka apuvalmentajana Jalonen oli keväällä 1995 voittamassa alle 18-vuotiaiden poikien EM-kultaa. Vai mitä?” Jalonen aloittaa tavalla, joka on tuttu haastatteluista ja roolista arvokisojen studiokommentaattorina. Se ei purista mailaa eikä lestiä niin kuin aikaisemmat. ”Sutisella oli tapana sanoa, ettei se ollut päävalmentaja vaan pään valmentaja. Mä ripitin jälkimmäisen jäähyn ottajaa koko joukkueen edessä. Ja sitten otti toinenkin. Pelkät nopeat jalat eivät enää riitä
TOUKOKUU 2019 IMAGE 63
64 IMAGE TOUKOKUU 2019
”Tavallisessa työelämässä voi olla ehkä vaikeampi sitouttaa ja motivoida kuin urheilussa, mutta samat lainalaisuudet pätee siel läkin.” Tunteakseen omat alaisensa Jalonen soittaa kaikille pelaajilleen jokaisen turnauksen jälkeen ja kysyy mielipiteen omasta ja joukkueen pelistä sekä antaa henkilökohtaisen palautteensa. Ja muiden pitää häiritä vastustajaa ja tehdä maskia. Mutta vuoden päästä meillä on kyllä kasassa tosi kova nippu.” . Tullaan siihen, miten ihmisiä käsitellään ja miten heistä saa parhaan suorituksen irti pelipäivinä. Kevään MMkisoissa Jalonen pääsee jatkamaan omat pojat pro jektiaan, joka on alkanut nuorten MMkisoissa 2016. Kerran oli meinattu, mutta pelikaverin vaimo oli sairastunut, ja sekin oli jäänyt sitten siihen.” Seuraavaksi Jalonen luettelee menestyvän tiimin tunnusmerkkejä: tehdään yhdessä, autetaan, kannustetaan, rohkaistaan, uskalletaan, jaetaan vastuuta ja laitetaan itseä likoon muidenkin puolesta. Lopullisesta joukkueesta ei tiedä vielä kukaan – siihen vaikuttaa moni Jalosesta riippumaton tekijä. ”En mä muuttanut Venäjälläkään omaa filosofiaani kovin paljon. Jos et ollut, ne käyttivät sitä heti hyväkseen. Yksin on pirun vaikea tehdä niitä kenenkään. Tekemisen pitää olla myös mielekästä; se taas vaatii hyvän ilmapiirin ja joukkuehengen. ”Kyllä me voidaan pärjätä näissäkin kisoissa. Totta kai nopeudella ja laukaisutaidolla on merkitystä. ”Koskaan et voi puhua liikaa tiimisi kanssa. Sitten Jalonen kertoo, kuinka hän nuorena Rauman Lukon val mentajana törmäsi vieraan työympäristön haasteisiin: ”Mulla on sukua Karjalassa molempien vanhempien puolelta, ja vieraan varaisuus on meille aika tärkeää. Maailmanmestaruudesta pelataan toukokuussa Bratislavassa, joka on Jaloselle erityisen mieluisa paikka: Suomi voitti siellä hänen johdollaan MMkultaa 2011. Piti olla koko ajan pirun tiukka. Oman haasteensa Jalosen työhön ovat tuoneet eri kulttuureissa kasvaneet pelaajat. Se toistuu Jalosen retoriikassa usein Hakametsässäkin: kommunikointi. ”Ajatellaan vaikka maalintekoa. Jalonen on luonteva puhuja. Niin se vain menee.” Kun edellä mainitut palaset loksahtavat kohdalleen, seuraa työn tekijöiden viihtyvyyden kannalta kaksi keskeisintä asiaa: jokainen saa olla oma itsensä ja jokaista arvostetaan. Hän kertoo teeseistään muutaman sadan ihmisen edessä yhtä rauhallisella äänellä kuin kahvikupin ääressä. Kauden aikana näyttöjä on käynyt antamassa jo 55 pelaajaa. Toinen Jalosen pojista pelaa nykyisin Lii gassa ja toinen valmentaa Suomisarjassa yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista. Ja tuntemaan voi oppia vain keskustelemalla ja yhdessä tekemällä. Pietarilaisen huippuseura SKA:n valmentaminen on ollut tehtävistä kaikkein haasteellisin. Niin se vain menee.”. Leijonien ”general manager” Jere Lehtinen hoitaa enimmäkseen PohjoisAmerikan päätä. Ne ovat tottuneet siellä autoritaariseen johtamistyyliin. Kovissa peleissä maalit tehdään alle sekunti haltuunoton jälkeen. Kesti kyllä aikansa ymmärtää, että noinko se tosiaan menee.” Jalosen valmennusfilosofia on hioutunut parissakymmenessä vuodessa seuraavaan muotoon: tarkoituksena on voittaa pelejä, mutta voittaminen ei ole prioriteetti numero yksi. On oltava ihan hirmu kuti, jos meinaa onnistua omin päin.” T ampere Areenan lavalla seisoo mies, jolla on tasan tunti aikaa kertoa, miten rakennetaan menestyvä tiimi. ”Koskaan et voi puhua liikaa tiimisi kanssa. Isoin kysymysmerkki on Pohjois Amerikan taalajäillä pelaavat huippunimet. Tiimiä ei saa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, jollei tunne alaisiaan. Onhan hän itsekin ehtinyt valmentaa neljässä maassa. Niissä menes tynyt ikäluokka alkaa olla valmis voittamaan myös Leijonien kanssa. Yleensä maalit tehdään ihan läheltä. Vastaus siihen, miksi Jalonen lähti valmentamaan aikoinaan nuoria leijonia, löytyy hänen kotoaan: omassa perheessä oli kaksi nuortamiestä, jotka auttoivat ymmärtämään superlahjakkaan ikä luokan ajatusmaailmaa. TOUKOKUU 2019 IMAGE 65 kymmenen vuotta hän sai elää jatkuvassa epävarmuudessa, mutta sen jälkeen työ alkoi kantaa hedelmää. Mutta sun pitää saada se kiekko. Hyvässä johtamisessa yksi seikka menee kaiken muun edelle. Roolin koosta riippumatta. On siis selvitettävä ensimmäiseksi, millaisia ihmisiä tiimissä on – mitä he tahtovat, mihin he soveltuvat parhaiten ja miten heillä pyyhkii. Mulla oli tosi kovia pelimiehiä Kovaltshukista ja Tihonovista lähtien. ”Kukin suhtautuu soittoihin omalla tavallaan, mutta kyllä ne ilahtuvat, kun tulevat noteeratuiksi.” Alaisten tunteminen ei ole Leijonissa kaikkein yksinkertaisin tehtävä. Ei niillä pojilla kannattanut teettää ryhmätöitä. Mitä meiltä kyselet, sähän se val mentaja olet, ne sanoivat. Sopimusneuvottelujen takia Leijonista puuttunevat ainakin Sebas tian Aho, Kasperi Kapanen, Patrik Laine, Esa Lindell ja Mikko Ran tanen – melkein koko uuden sukupolven tähtikaarti. Ihmettelin asiaa yhdelle entiselle pelaajalle, joka totesi että me ollaan täällä päin vähän erilaisia. Olisi ehkä pitänyt muuttaa enemmän. Se on seurausta laadukkaasta tekemisestä. Olin valmentanut Raumalla jo toista vuotta, mutta kukaan paikallinen ei ollut pyytänyt meitä kertaakaan kylään. Vain tutustumalla ajan kanssa omiin pelaajiinsa pystyy tietämään, mitä kukin ajattelee ja mihin pystyy. Ollaan rehellisiä ja avoimia, välitetään. Jonkin verran kyllä. Hän kertoi pelanneensa saman kadun varrella asuneen joukkuekaverin kanssa kymmenen vuotta samassa ketjussa, muttei ollut viettänyt yhtään yhteistä perheiltaa. Jokapäiväinen arki ratkaisee, ja se pitää kunkin itse tiedostaa. Se lienee tärkein syy, miksi Jalonen halusi palata päävalmentajaksi
Tolkienin kasvutarinan. Elokuva sijoittuu yliopistomiljööseen sekä rintamalle Sommeen, jossa 700 000 nuorta miestä kuoli kesällä ja syksyllä 1916. 66 IMAGE TOUKOKUU 2019 Teksti kalle Kinnunen Kuva johanna myllymäki Miten Hollywood kiinnostui sinusta. Dome Karukosken Fox Searchlight -studiolle ohjaama Tolkien kertoo fantasiakirjailija J. Muoto kuva maalari. Karukoski tekee historiaa: edellisestä suomalaisohjaajan Hollywood-debyytistä (kyllä, se oli Renny Harlin) on yli 30 vuotta. Samat studioiden tyypit saattoivat katsoa sitten Mielensäpahoittajan ja Tom of Finlandin. En tiennyt sitä itsekään silloin. Esikoiselokuvani Tyttö sinä olet tähti jälkeen tuli ensimmäisiä tunnusteluja. Sitten he ehkä tiesivät, kuka minä olen. Agentuurien tyypit saavat eteensä tuhat elokuvaa vuodessa, kaikki maailman elokuvat, joissa on joku talentti, jolle voisi olla käyttöä. R. R. Siksi Tolkien on näytön paikka Karukoskelle: onko se alku ohjaajan uralle Hollywoodissa vai ensimmäinen ja viimeinen Karukosken Hollywood-elokuva. Loppuun asti he katsovat niistä ehkä parikymmentä. Jälkikäteen tiedän, että heillä ei voinut olla aavistusta, millainen elokuvantekijä olen. Leijonasydän oli ilmiö Toronton festivaaleilla 2013. Kilpailua tuolla on vaikea ymmärtää
Keskustelija
Meillä oli Sommen taistelukohtauksia varten paikalla 12 ratsastajaa ja hevosta. Se neljän viikon hiljentyminen on yhteiskunnassa valtavan arvokasta. Joillekin se tuottaa hulluutta ja maanisuutta, josta jalostuu jotain hyvää. Agenttini käski lentämään Los Angelesiin: maanantaina pitää tavata Tolkienin tuottajat. Niin isoa nosturia ei Suomessa käytetä koskaan – se näkyi Manchesterin lentokentälle saapuvista koneista ja sen vuokra maksoi jotain 20 000 euroa päivässä. Elämäkertaelokuvassa kyse on juuri rajauk sesta. Klassinen Hollywood-hetki! Pian lennettiin tapaamaan näyttelijäehdokkaita ja käsikirjoittajaa. Lähestymme asiaa niin, että nämä kokemukset luovat ne visiot, jotka vuosia myöhemmin siirtyvät paperille. Joo, halusin välillä kuvata jotain uusiksi, mutta energia Leijonasydämessä syntyi näyttelijöistä, puvustajasta, valaisijasta, yhteisestä fiiliksestä. . Energia tulee ihmisistä, ja resursseilla sitä voidaan ylläpitää. Olin saanut Tolkienin kässärin alkuvuodesta (2017). Elokuva kertoo, miten Tolkienin mielikuvitus rakentuu. Miten päädyit tekemään Tolkienin. Miten elämäkertaelokuvan rajaus pitää tehdä. En koskaan Leijonasydäntä tehdessä tuntenut, että tarvittaisiin enempää rahaa. Se on armotonta. Se oli siinä pari viikkoa ja sitä tarvittiin vasta toisella viikolla. Agentti lähettää jotain: lue tämä. Sitä, että on heinäkuu ja ketään ei saa kiinni. Ehkä se on joillekin pettymys.” –?dome karukoski ”. Tässä systeemissä kaikki on jo odottamassa. Kuvauspaikan vieressä odotti valoille nosturi, josta valaistaisiin koko pelto, mikäli illalla pitäisi kuvata päiväsaikaan sijoittuvaa jaksoa. Hollywoodin resursseilla on varmasti ihanaa tehdä elokuvaa. Sähköpostia tulee joulupäivänä. Tässä ei nähdä piippua polttavaa vanhaa kirjailijaa. Jokainen, joka ymmärtää vähänkin elokuvan päälle, voi ohjata Hollywoodstudion huomassa elokuvan. Huhtikuussa Tom of Finland sai Yhdysvaltojen-ensiesityksensä Tribecan festivaaleilla New Yorkissa, josta olin matkalla lentokentälle ja Suomeen, kun agenttini soitti. Asut yhä Suomessa. Ne eivät takaa parasta mahdollista elokuvaa – muutenhan kaikki hyvä tulisi Holly woodista. Auttavatko nämä ”lelut” elokuvanteossa. Siksi arvostan ja rakastan Suomea. Oli perjantai. Oma ääni pitää löytää ensin itse, jotta muut voivat löytää sen. Mutta sekin tulee halvemmaksi kun lisäpäivän budjetoiminen sadan hengen työryhmälle, sadalle avustajalle ja näyttelijöille. Ei lasketa, ovatko he muutamia ylimääräisiä päiviä odottamassa. Mutta mitä riskejä siihen hellimisen kulttuuriin liittyy. Tolkien maksoi yhdeksän kertaa niin paljon kuin Leijonasydän ja ainakin neljä kertaa niin paljon kuin Tom of Finland. Miksi. 68 IMAGE TOUKOKUU 2019 keskustelija Elämäkertaan kohdistuu aina odotuksia. Ympärillä on loistava koneisto. Ei ole taetta, että tekisin sadalla miljoonalla dollarilla paremman elokuvan kuin Leijonasydän. Olisi vaikeampaa, jos he eivät olisi käytettävissä. Päähenkilö on nuori mies elämänsä alussa. Me emme koskaan löytäneet Tom of Finlandin elämästä viittä vuotta, joihin olennainen olisi tiivistettävissä. Kun storyboard on valmis, se toteutetaan. Jos alat tehdä sitä, mitä ajattelet että sinulta halutaan, se on luovuudelle kuin Sauronin isku. En lentänyt Suomeen. Heinäkuussa voi tuijottaa tyhjyyteen. Ehkä se on joillekin pettymys. Vastaan etten ehdi, teen jo 18 tunnin päivää! Se vastaa, että lue. Tompasta tiedettiin jo ennen kuvauksia, että monien mielestä siinä pitäisi olla enemmän seksiä. Suurin paine on se, että joku tulee sanomaan, että tuo ei ole se mies jonka tiedän. Onkivapa, saunan laude. Somme-kohtauksia kuvattiin marraskuussa. Miten ne eroavat Tom of Finlandissa ja Tol kienissa, jotka ovat kumpikin taiteilijamuo tokuvia. Siinä oli hyvä ja koskettava tarina, mutta käsikirjoituksena se oli levällään. Annanko mahdollisuuden mennä ohi. Hevosille rakennettiin tallit kuvauspaikan viereen. Tolkienin aikaskaala on parikymmentä vuotta eli rajatumpi kuin Tom passa. Mutta jos et osaa kertoa tarinaa omalla tavalla, päällesi kävellään. Aina joku sanoo, mikä toimii yleisölle, ja jos kuuntelet, rohkeutesi on mennyttä. Siinä oli paras käsikirjoitus, mitä me osattiin tehdä. Mitä se käytän nössä tarkoittaa. Jos ohjaajalla ja työryhmällä ei ole näkemystä, raha ei auta. En ollut pitänyt lomaa vuosiin ennen kuin saimme Harri Ylösen kanssa Tolkienin leikkauksen valmiiksi. Suomessa siihen menee aikansa, jos ylipäänsä on varaa: ainakin pitää hakea se lelu, kuten kameran puomi tai valaistuskalustoa. Maanantaina tuottajat sanoivat, että mahtavaa kun olet mukana, syyskuussa kuvataan. Tapasin Searchlightin väkeä ja kerroin, millaisia muutoksia haluaisin tehdä. Ensin pitää ymmärtää, mitä itse rakastaa. Tässä ei nähdä piippua polttavaa vanhaa kirjailijaa. Se aiheuttaa myös sairasta kilpailua. Hevoset saadaan kaatumaan kuvassa juuri oikeaan paikkaan. Rohkeus ei ole sitä, että tekee itsetarkoituksellisesti vain taiteellista. Kun epäilin, miten tämä saadaan kasaan, agenttini sanoi, että tämä on Fox Searchlight – jos he haluavat tehdä jotain, se tapahtuu. Päätimme kuitenkin keskittyä taiteilijuuteen. Hollywoodin maailmassa on ainoastaan 18-tuntisia päiviä. Taru Sormusten herrasta faneille Tolkien on puolijumala. Jos tulee idea, se voidaan toteuttaa. Pitää olla persoonallinen. Häviämisen pelkäämisen mentaliteetti hallitsee kaikkia
Essee Elokuvat Levyt Kirjat Korkman Luoma-aho Ancora Imparo
70 IMAGE TOUKOKUU 2019 Ancora imparo Euroopan olisi jo aika tunnustaa velkansa arabialaiselle tutkimukselle ja viisaudelle, kirjoittaa Silvia Hosseini esseessään. Sesongin ulkopuolella Ortigia on melkein autio. Jotain tuttua paikassa on; selittämätöntä, kodin tuntuista. ”Historiaa on joka puolella!” totesi innokas matka opas kerran, ja Syrakusassa historiaa on myös kaiken sisällä: katedraalin barokkijulkisivun takana, kirkon hämärässä, seisovat Athenen pyhäkön doorilaiset pylväät. Joten jatkan vaelteluani, haistelen merta, rapsutan katukissoja, katselen näyteikkunoita. Appelsiinit eivät ole matkustaneet kaukaa: ne kypsyvät alle sadan kilometrin päässä ärhentelevän Etnan juuressa. Ostokset teen vihannestorin värikkäässä sekamelskassa, jossa pulut yrittävät napata rypäleitä, kissanpennut väijyvät kalatiskien alla ja myyjät huutavat kilpaa. Onneksi Sisilian tammikuu on kuin Suomen toukokuu, joten oleskelen enimmäkseen ulkona: kävelen ja istun kuppiloissa, syön pistaasimuruilla maustettuja lei voksia tai perunalastuja, humallun ja hemmottelen silmiäni barokki arkkitehtuurin kermanvaalealla yltäkylläisyydellä. Attlee kertoo myös, että sitruunan ja pomeranssin toivat Italiaan arabit, ja että Sisilia, samalla tavalla kuin Portugali ja osa Espanjaa, kuului keskiajalla islamilaiseen kalifaattiin. Rappiosta huoli matta se on kaunis – parhaimmillaan niin kaunis, että sydän tuntuu nyrjähtävän ja roikkuvan tyhjyydessä yhden langan varassa. En tiedä, minkä voimalla, jääräpäisyyden vai Pyhän Lucian armon. Siellä on myös pimeä, tunkkainen asuntoni, jota kutsun tuttavallisesti roskakuiluksi. Ja jumalai sia taroccoappelsiineja, joiden verenpunainen hedelmäliha sulaa suuhun kuin marenki. Mutta en ole tullut kotiin vaan matkalle. Monet rakennuksista ovat lähes rauniona, mutta ne näyttävät rapistumaan suunnitelluilta, kuten Harry Salmenniemi kirjoittaa novellissaan Yöllä taivas (2019), ja pysyvät pystyssä enemmän tai vähemmän arvokkaasti. Ostan hienoja kesäkurpitsoja ja pieniä, makeita paprikoita, persiljaa, joskus palan pecorinoa. Katedraali sijaitsee kaupungin vanhimmassa osassa, pienellä Ortigian saarella. TeksTi silvia hosseini V uoden alussa vietin kuukauden Sisilian itärannikolla sijaitsevassa Syrakusassa. Kie toudun pilvisen päivän auringonlaskun laventelinsineen, ja meren laajuus työntyy rintaan kuin keihäs… Kävelyilläni eksyn usein samaan, saaren koillisnurkassa sijaitse vaan kortteliin. Näin luulen, kun nes kirjakaupasta mukaan tarttuu Italian sitrushedelmähistoriasta kertova The Land Where the Lemons Grow (2014). Jostain syystä alue vetää puoleensa, vaikka siellä ei ole mitään tekemistä eikä oikein katsottavaakaan: asuinrakennuksia, iso palmu ja nurkassa kyhjöttävä rähjäinen vespa Graziellanimisellä pikkuaukiolla. Kaupunki perustettiin vuonna 734 ennen ajanlaskun alkua, ja siellä on yhä antiikin Kreikan aikaisia rakennuksia – komeimpina amfiteatteri ja Apollon temppelin jäänteet. Sitrushedelmät toivat Italiaan aikoinaan suurta vaurautta, ja niillä oli satojen vuosien ajan valtava sosiaalinen ja poliittinen merkitys. Helena Attleen viehättävä kirja pursuaa tietoa sitrusten tak sonomiasta ja mutaatioista, Medicien vahahedelmäkokoelmasta ja Italian ja Yhdysvaltojen välisestä sitruskaupasta 1800luvulla. essee
Nykyaikaisen lääketieteen isänä pidetään toista Aristoteleen kommentaattoria, maanmiestäni Avicennaa eli Ibn S?n?a, joka kokosi vuonna 1025 valmistuneeseen ensyklopediseen teokseensa antiikin tiedot ja teoriat, Persian ja Intian perinteet sekä parhaat lääketieteen aikalaiskäsitykset. Palaan tiedon kanssa aukiolle ja huomaan tuon portin kaaressa, tuon ikkunan muodossa, tuossa koristelistassa arabiarkkitehtuurin piirteitä. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa vallankumous, jonka arabit aloittivat. Mukavaa oli sekin, että uudet tulokkaat kuljettivat saarelle kaikenlaista hyvää: sitrushedelmien lisäksi aprikoosin ja artisokan, melonin ja munakoison, pinaatin, pistaasin ja persikan, granaattiomenan, taatelin ja sokerin sekä durumvehnän, pastan tärkeimmän raaka-aineen. Mukana tuli jotain vieläkin merkittävämpää: Persiasta peräisin oleva sairaalalaitoksen idea. Aikakauden oppineet eivät kuitenkaan ymmärtäneet siitä mitään, sillä matematiikan tutkimus ja opetus oli parhaimmissakin katedraalikouluissa alkeellista. Graziellan kortteli, johon aina eksyn. Varhaisimmat eurooppalaissairaalat kopioivat Lähi-idän mallia, ja potilaita hoidettiin arabialaisten tai persialaisten oppien mukaan. Ja mikä tärkeintä, arabit toivat mukanaan tiedon ja taidot, joilla herkut saatiin kasvamaan. A ntiikin traditio oli eurooppalaisilta kadoksissa sydänkeskiajalle asti, jolloin arabit välittivät sen takaisin länteen. Idän vaikutus lääketieteeseen oli niin ikään merkittävä: arabit käänsivät Dioskorideen De Materia Medican, ja kun teos teki comebackin 1500-luvulla, se yli kaksinkertaisti Euroopassa saatavilla olevan lääketieteellisten ja farmakologisten tekstien korpuksen. Takapajuisuus ei estänyt eurooppalaisia hakkaamasta kristin oppia vääräuskoisten päähän. Abbadisien aika oli saaren alkuperäisväestön kannalta onnekasta, sillä vaikka heillä ei ollut samoja oikeuksia kuin valloittajilla, heitä kohdeltiin ainakin aiempaa mukavammin. ”Ancora imparo”, kuuluu italialainen sanonta, jonka Michelangelon uskotaan lausuneen kuolinvuoteellaan. S isilia kaapattiin osaksi Abbadisien valtakuntaa varhaiskeskiajalla, vuonna 827, ja arabit hallitsivat saarta kaksi ja puolisataa vuotta. Sisilian pääkaupungissa Palermossa – tai arabinimistön mukaisesti Bal’harmissa – oli parhaimmillaan yli 300 moskeijaa. Kun katson tarkemmin, alan erottaa myös barokkirakennusten koukeroissa islamilaisen ornamentiikan muotoja. Arabeilla oli jo varhaiskeskiajalla edistynyt planisfäärinen astrolabi, jolla aikaa mitattiin tarkasti. Eivätkä yhtäläisyydet rajoitu vain itään. Huomiotta on kuitenkin useimmiten jäänyt se, että kreikkalainen sivistys siivilöityi väistämättä arabien silmien läpi. Opettelen yhä. Samalla ymmärrän, miksi paikka tuntuu niin kotoisalta: se näyttää tutulta iranilaiseen silmääni. Paavi yritti parhaansa mukaan rajoittaa vuorovaikutusta, mutta Eurooppaan virtasi öljyä, parfyymejä, tekstiilejä, arvometalleja, uutta tekniikkaa – ja uusia ajatuksia. Kalifi al-Mansur perusti sinne kirjaston, jonka nimeksi tuli Bayt Ul-Hikma, Viisauden talo. ”Kommentaattorin”, kuten Ibn Rušdia kutsuttiin, näkemykset Aristoteleen ajattelusta hallitsivat 1200–1300-lukujen eurooppalaista ajattelua. Muslimit uskoivat, että tieto ja tutkimus ovat tapoja päästä lähemmäksi jumalaa, mutta kristityt erottivat pyhän ja maallisen tiedon tiukasti toisistaan, jälkimmäisen kustannuksella. Arabeilla oli ymmärrystä myös kirurgiasta, farmakologiasta ja epidemiologiasta – ja henkilökohtaisesta hygieniasta. Joissain luostareissa munkit yrittivät ylläpitää klassista tietämystä, mutta tulokset olivat vaatimattomia. Onkin syytä huomata, että keskiajan kulttuurin ja tieteen Tämän luettuani Syrakusan yksityiskohdat kierähtävät oikeaan asentoon: pistaasit, seinien keraamiset koristelaatat, rihkamakauppojen mauria esittävät veistokset. Se osoittautuu kaupungin ainoaksi paikaksi, jossa on vielä arabirakennusten rippeitä. Noita mielikuvia olen itsekin vaalinut, opettajana ja esseistinä, ja vaalin yhä. Muslimit alkoivat sivistää eurooppalaisia, ja idän ja lännen välinen kauppa kasvoi. Ennen muslimien saapumista sisilialaiset kärvistelivät ensin Rooman, sitten Bysantin alamaisina. Yhteenotoista huolimatta ristiretkiliike sotkeutui vähitellen idän elämään. Sen on helppo nähdä kiteyttävän yleviä mielikuvia renessanssin ja eurooppalaisen sivistysaatteen hengestä. Se käynnisti saarella maanviljelyksellisen vallankumouksen, joka kesti vuosisatojen ajan, ja Sisiliasta tuli yksi Välimeren tärkeimmistä kauppapaikoista. Sillä vaikka Iran ei ole arabimaa, on noiden kulttuurien kauneuden tajussa paljon samaa. Tämä on historiantunneilta tuttua. Edistystä ei helpottanut se, ettei eurooppalaisilla ollut kelloa eikä kalenteria. Pimeydestä puhuminen ei kuitenkaan ole kaukaa haettua – ainakaan jos Eurooppaa vertaa keskiajan arabimaihin. Tietoa kyllä oli, esimerkiksi Ptolemaioksen kirjoittama yksinkertainen opas auringon ja kuun aseman määrittelemiseen. Lausahdus on samaan aikaan nöyrä ja juhlava. Abbadisien valtakunta kukoisti vuodesta 750 aina vuoden 1258 mongolivalloitukseen. Samanaikaisesti eurooppalaiset tekivät kaikkensa antiikin viisauden hävittämiseksi: kirjoituksia hukattiin, tuhottiin tai käännettiin tunnistamattomiksi. Vielä vuonna 1600 filosofi Giordano Bruno poltettiin roviolla, ja vuonna 1633 Galileo Galilei tuomittiin harhaoppisuudesta vapaan tieteellisen ajattelun puolustajana. Kiinalaisten keksimä paperi oli käytössä jo 700-luvulla. Arabien näkökulmasta ristiretkeläisten on täytynyt olla tyrmistyttävä näky: mölisevä joukko kakanhajuisia öykkäreitä, jotka turvautuivat tiedon sijaan jumalantuomioihin ja manaamiseen. Laskelman teki 900-luvulla elänyt maantieteilijä Ibn Hawqal. Heillä oli kehittynyt järjestelmä lainopillisten kysymysten käsittelyyn sekä filosofian, tieteen ja tekniikan tuntemusta. Mutta mitä enemmän syvennyn Sisilian historiasta versoviin arabeskeihin, sitä paremmin tajuan, että renessanssin sivistys ei ollut eurooppalainen keksintö lainkaan. Historiaa joka puolella. Kun arabimaanviljelijät saapuivat Sisiliaan, he löysivät vain roomalaisten akveduktien ja patojen raunioita. Pääsiäinen oli tärkeä, mutta kirkonmiehetkään eivät tienneet, milloin sitä kuului viettää. Muslimikulttuuri näkyi ja kuului. Uusi kastelumenetelmä oli nokkela sekoitus eri puolilla kalifaattia kehitettyjä järjestelmiä. Esimerkiksi Aristoteleen tuotannon kylkiäisinä kulkivat usein filosofi Averroësin eli Ibn Rušdin kommentaarit. Kalifaatin loistava keskus oli Bagdad, tuolloin nimeltään Madinat as-Salam, rauhan kaupunki. Se oli julkinen akatemia, historioitsija David Levering Lewisin sanoin ”suuri ajatushautomo”, jossa tutkittiin ja käännettiin persian-, sanskritinja kreikankielisiä käsikirjoituksia.. Nimitystä ”pimeä keskiaika” on kritisoitu historiantutkimuksessa retoriikkana, jolla renessanssiajattelijat pyrkivät erottautumaan heitä edeltäneestä ajanjaksosta. Suunnitelmallisuus oli vaikeaa, kun ei ollut muuta kuin yö ja päivä. TOUKOKUU 2019 IMAGE 71 150 vuoden aikana arabit käänsivät kaikki saatavilla olleet kreikkalaiset tieteelliset ja filosofiset teokset
Ancora imparo olisi voinut olla hänen mottonsa, sillä hän oli ahkera opiskelija ja suuri tieteiden ja kirjallisuuden rakastaja. Siellä oli katuvalot – 700 vuotta ennen Lontoota –, ja kirurgit suorittivat onnistuneita kaihileikkauksia teroitetuista kalanruodoista valmistetuilla instrumenteilla jo 1000luvun tienoilla. Arabien aikaansaannoksista kuitenkin puhutaan, sillä tutkimus tehtiin useimmiten arabihallitsijoiden suojeluksessa ja työkielenä oli lähes aina arabia. Hän kutsui hoviinsa arabitieteilijöitä tutkimaan sekä hellenististä että arabialaista traditiota ja toimi mesenaattina myös arabi-insinööreille, -taiteilijoille ja -käsityöläisille. Palermolaisten tutkijoiden tietoa hyödynnettiin essee. Palermossa käännettiin Aristotelesta, Platonia ja Ptolemaiosta. Se avasi mahdollisuudet kokeellisen tieteen kehittymiselle ja järjestäytyneiden yhteiskuntien luomiselle. Matematiikka on ylipäänsä paljon velkaa arabialaiselle tutkimukselle. Kreikkalaisilla, juutalaisilla, Syyrian kristityillä, turkkilaisilla, kurdeilla ja persialaisilla, joihin kuului muslimien lisäksi niin zarathustralaisia kuin kristittyjä, oli merkittävä rooli tieteen ja filosofian eri osa-alueiden kehittäjinä. Kiinnostavin elementti on muslimikirvesmiesten veistämä sisäkatto, joka esittää persialaisesta ja hindumytologiasta peräisin olevia maallisia aiheita – juomareita, tanssijoita ja muusikoita. Se muutti käsityksen siitä, mikä maailmankaikkeus oli – ei enää ”käsityskyvyn ulkopuolella oleva jumalainen taidonnäyte” vaan tutkimuskohde, jota saattoi tarkastella ja analysoida. Varsinkin Ibn Rušdin kommentaarit muuttivat länsimaista ajattelua, sillä ne toivat eurooppalaiseen filosofiaan matemaattisen ja rationalistisen lähestymistavan. Filosofian, matematiikan ja rakennustekniikan lisäksi arabitieteilijät rokkasivat optiikkaa, maantiedettä, kemiaa – ja tähtitiedettä. Vuodesta 1130 alkaen Sisiliaa johti suosikkikuninkaani Roger II – kreikkalaisilta ja arabialaisilta opettajilta koulutuksensa saanut kosmopoliitti, josta tuli yksi Europan vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista. kukoistus kausi ei ollut vain etnisesti arabeiksi luokiteltavien kansojen aikaansaannosta. Se on outo näky katolisessa kirkossa, etenkin kun suoraan alapuolella on Raamatun tapahtumia esittävä kuvasarja. Keksinnön myötä aika ja etäisyys muuttuivat käsittämättömistä abstraktioista luvuin ilmaistaviksi suureiksi. Astronomiaa ja astrologiaa tutkittiin iloisesti sekaisin. Länsimaissa yhä käytössä olevat arabialaiset numerot – ja nollan käsitteen! – toi Eurooppaan Gerbert Aurillacilainen, joka tunnettiin myöhemmin paavi Sylvester II:na. Kristityt naiset ihailivat arabien muotia ja koristelivat sormensa hennalla. Matemaattiset innovaatiot mahdollistivat arkkitehtuurin kehittymisen, täsmällisen suunnittelun ja rakentamisen. Roger teki Sisiliasta johtavan merimahdin, ja hänen aikanaan koettiin huikea talouskasvu. Sydänkeskiajan Espanjassa vallitsi 800 vuoden ajan convivencia, kristittyjen, muslimien ja juutalaisten rauhanomainen rinnakkaiselo ja yhteistyö. Näin kirjoittaa Jonathan Lyons teoksessaan Viisauden talo – Länsimaiden arabialainen perintö (2009). Roger II oli renessanssimies ennen renessanssia. R istiretkien kohtaamisten lisäksi keskiajan arabien sivistys ui Eurooppaan Välimeren yli. 72 IMAGE TOUKOKUU 2019 Muslimit uskoivat, että tieto ja tutkimus ovat tapoja päästä lähemmäksi jumalaa, mutta kristityt erottivat pyhän ja maallisen tiedon tiukasti toisistaan. Palermo oli monikulttuurinen kaupunki, jossa puhuttiin arabiaa, latinaa, kreikkaa ja normannien ranskaa. Lyonsin mukaan esimerkiksi astrolabi ei ollut vain kätevä mittausvehje. Arabialainen tiede raikasti Euroopan älyllistä ilmapiiriä sydänkeski ajan lopusta 1500-luvun yli ja vaikutti ratkaisevasti tutkimuksen ja korkeakoulutuksen kehittymiseen. Normannihallitsijoiden suvaitsevaisuus näkyi kaikilla elämänalueilla, niin hallinnossa, tieteessä kuin kulttuurissa. Yksittäisiä tieteenaloja ja oivalluksiakin suuremman merkityksen eurooppalaisen sivistyksen nousulle toi arabien tieteellinen maailmankuva. Arabien hallitsema Córdoba oli tuolloin maailman kehittyneimpiä kaupunkeja. Sen keskuksia olivat Palermon lisäksi Messina ja Syrakusa, joka periksiantamattomalle luonteelleen ominaisesti kukistui normanneille viimeisenä. Lyons sanoo Ibn Rušdin olleen lähes viisisataa vuotta edellä modernin filosofian perustajana pidettyä René Descartesia. Toinen sivistyksen kannalta tärkeä paikka oli Palermo. Erään kronikoitsijan mukaan kuningas arvosti yli kaiken ”rehellisiä ja viisaita miehiä, olivat he sitten hänen maanmiehiään tai syntyneet muualla, maallikoita tai hengenmiehiä”. Arabien aika Sisiliassa päättyi 1000-luvulla, kun saaren valtasivat normannit, mutta heidän vaikutuksensa kesti vielä satoja vuosia. Hänen arabioppineiden opetusten pohjalta tekemänsä tutkimukset olivat niin käänteentekeviä, että David Levering Lewis vertaa niitä Einsteinin saavutuksiin. Arabiaksi luotiin suuri määrä tieteellistä sanastoa, joka on nykyäänkin käytössä, kuten alkoholi (al-kuhl), kemia (al-kimiya), sodium (sudiyum) ja algoritmi – 800-luvulla eläneen persialaismatemaatikko al-Khwarizmin mukaan. Roger II:n rakennuttama Cappella Palatina kiteyttää ajan ja paikan hengen täydellisesti: Palermossa sijaitsevan kirkon muoto on normanneille ominaisesti romaaninen, mutta kupoli ja mosaiikit ovat bysanttilaiset ja holvikaaret arabialaiset. Esimerkiksi goottilaisten kirkkojen suippokaarten rakennustekniikka omaksuttiin arabeilta. Al-Khwarizmin perintöä on lisäksi algebra, jonka tutkimuksen hän aloitti yhdistelemällä hinduilta ja varhaisesta Babyloniasta saatua matemaattista osaamista. On vihjeitä siitä, että Kopernikuksen mullistavat teoriat olisivat pohjautuneet persialaistutkija Nasir al-din Tusin malliin ja syyrialaisen astronomi Ibn al-Shatirin 1300-luvulla kehittämään planeettajärjestelmään. Rakastamieni barokkipuutarhojen symmetrisiä muotoja tuskin olisi ilman arabien tutkimuksia geometriasta. Myös Fibonaccina tunnettu Leonardo Pisano, yksi kaikkien aikojen suurimmista matemaatikoista, sai oppinsa aritmetiikasta ja kirjanpidosta muslimikauppiailta ja arabiankielisestä kirjallisuudesta. Espanjaan verrattuna Sisilian rooli arabien älyllisen perinnön välittäjänä on pieni mutta hieno
Seikkailen Ortigian kapeilla kujilla ja väistelen kakka-ansoja. Tämä näkyy siinä, miten historiaa luetaan. S ivistystä pitää vaalia. Oma merkityksensä oli varmasti silläkin, että toisin kuin moni nykyinen valtaapitävä, normannit ymmärsivät arvostaa kaiken maailman dosenttejaan. Melkein jokaista rakennusta on paikkailtu kummallisilla purkkaviritelmillä, koska mitään ei ole varaa korjata. Naisten vähättelyn näkee myös siitä, että heitä ei historiankirjoissa näy: tutkimus oppineista persialaisja arabinaisista on melkein kokonaan tekemättä. Jatkan rantabulevardia etelään, katselen aalloissa poukkoilevia veneitä, ja meri muuttuu silmissäni sillaksi: se ei erota mantereita, uskontoja, kulttuureja eikä ajatuksia vaan yhdistää ne. Vuoden 1138 tienoilla Roger II kutsui Sisiliaan maineikkaan maantieteilijä al-Idrisin laatimaan uutta maailmankarttaa. Kirkko myös lietsoi huhukampanjaa, jonka mukaan Fredrik II oli antikristus. Renessanssia, valistusta sekä tieteen ja talouden vallankumouksia pidetään seurauksina hellenistisen perinteen löytämisestä. Muslimien mukana menetettiin etenkin tärkeää maatalousosaamista. Kun aamulla puristan tarocco-appelsiinin mehuksi, valutan juomalasiini suvaitsevaisuuden, yhteistyön, luovuuden, kehityksen ja suurten ideoiden tuhatvuotista historiaa. ”Varmaan mikä tahansa maailmankolkka, joka vuosien ajan altistuu järkyttäville väkivalta-aalloille, sairastuu ja hajoaa. Myöhemmin esimerkiksi Kristoffer Kolumbus hyötyi hänen saavutuksistaan. Tutkija Aziz Ahmadin mukaan on historian ironiaa, että islamilaisen kulttuurin ja ajattelun hävitti Sisiliasta hallitsija, joka oli niiden suuri ihailija. Poteroituminen vaivaa valitettavasti myös länsimaita. Euroopan olisi jo aika tunnustaa velkansa arabialaiselle tutkimukselle ja viisaudelle. Yksi Ortigian taloista on kokonaan katukissojen valtaama. Joskin tutkimusmatkailijoita saattoivat rohkaista heidän väärät tulkintansa arabiankielisistä teksteistä. Varsinkin älymystöä muutti pois 1100-luvulla arabimaihin tai Espanjaan. Islam koetaan yhä vieraaksi uskonnoksi, vaikka se on aina kuulunut eurooppalaiseen kulttuuripiiriin – ja vaikka arabiankielisillä ja eurooppalaisilla kulttuureilla on kautta aikojen ollut paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä. Ohitan Piazza Duomon ja yritän kuvitella, miltä kaupunki on näyttänyt keskiajalla. Moni tutkija uskoo, että keskiajan Sisilian vauraus oli nimenomaan kulttuurien rinnakkaiselon ansiota. Jos ei muuten, niin edes oman etunsa vuoksi. Se on hankalaa. Osittain taloudellista ja kulttuurista taantumusta selittää naisten heikko asema, etenkin lukutaidottomien naisten suuri osuus. Seuraavien hallitsijoiden aikana muslimien asema Sisiliassa heikkeni vähitellen. Suurin ongelma on kuitenkin väkivalta, jonka taustalla on etnisiin, uskonnollisiin ja uskonopillisiin ryhmiin poteroituminen. Parvekkeiden alareunat on peitetty vihreällä verkolla, jotta barokkikimpaleet eivät putoaisi ohikulkijoiden niskaan. Arabimaiden nykyisen kriisin syyt ovat niin monimutkaisia, ettei niitä pysty tässä tyydyttävästi käsittelemään, mutta numerot kertovat jotain: YK:n vuosina 2002–2004 laatiman Arab Human Development -raportin mukaan arabivaltiot käyttävät bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen hädin tuskin 0,2 prosenttia, kun Suomen vastaava luku on 2,7 prosenttia. Jos viisautta ei ruoki, se kuihtuu. ?. Historioitsija Michael Hamilton Morganin mukaan lännen suuruuden juuret nähdään antiikin saavutuksissa, joiden äärelle Eurooppa ”taianomaisesti” heräsi keskiajan jälkeen. Viimeiset normannien aikaiset rakennukset sortuivat vuoden 1693 maanjäristyksessä, ja Syrakusa rakennettiin kokonaan uudestaan. Mutta Välimeri ei näytä enää niin isolta. ”Maailmanhistoria ei tunne yhtään menestystarinaa, jonka pääosissa olisi rodulliseen, kulttuuriseen tai uskonnolliseen omahyväisyyteensä käpertynyt yhteiskunta”, Islamin ja kristikunnan rajoilla -teoksen (1998) historioitsijat toteavat. Arabikulttuurin alasajosta seurasi rikkaan Sisilian rappio. Joskus kaupunkia rikastaneen arabikulttuurin kuulee vain vaimeina kuiskauksina. Arabien ja muiden sivistyskansojen älyllinen panos on työnnetty alaviitteisiin, vaikka on perusteltua sanoa, että he kylvivät Eurooppaan paitsi appelsiinin myös renessanssin siemenen. Sittemmin länsimaiden ja arabivaltioiden osat ovat dramaattisesti vaihtuneet. Kuinka sellainen maa voi menestyä, joka jättää puolet poten tiaalistaan käyttämättä. Keisarin avarakatseisuus ”järkytti Rooman paikalleen pysähtyneitä kirkonmiehiä”, kuten Jonathan Lyons kirjoittaa, ja hänet julistettiin kahdesti kirkonkiroukseen. Mitä tapahtui islamin kulta-ajan älyllisesti uteliaalle ilmapiirille. Nekin loiston päivät ovat ohi, ja ajan hammas rouskuttelee menemään. Keskiajan Eurooppa on tästä kiusallinen esimerkki. Fredrik nimittäin rakasti muslimien opetuksia, noudatti arabilääkärien peseytymisohjeita ja piti mukanaan henkilökohtaista, väittelytaidossa kunnostautunutta muslimioppinutta, jotta pystyi opiskelemaan filosofiaa matkoillaan. Jos tietoa ei säilytä, se katoaa. Kun Sisilian muslimit alkoivat kapinoida Paavi Innocentius III:n ristiretkiä vastaan, hallitsija painostettiin karkottamaan heidät pois. Itseluottamuksen lisäksi sieltä katoaa myös sielu ja vastustuskyky”, Blasim kirjoittaa. Arabimaissa julkaistujen kirjojen osuus on 0,8 prosenttia koko maailman tuotannosta, vaikka arabia on maailman viidenneksi puhutuin kieli. Normannien jälkeen saari lankesi Aragonian kuningaskunnalle, jonka taisteluissa ranskalaiset sotilaat aiheuttivat nälänhädän tuhoamalla satoja, metsiä ja hedelmätarhoja – ja arabien rakentamat kastelujärjestelmät. TOUKOKUU 2019 IMAGE 73 etenkin lääketieteen saralla, Salernon koulussa, jossa skolastisen lääketieteen katsotaan syntyneen. Lopullisen kuoliniskun saaren arabikulttuuri sai Rogerin tyttärenpojan, keisari Fredrik II:n hallituskaudella 1200-luvulla – tosin ei hänen tahdostaan. Sekin on seurausta sivistymättömyydestä. Ja opettelen yhä. ”Keskiaikaista Eurooppaa satoja vuosia tiedoillaan hallinneet arabialaisten oppien suurmiehet, kuten al-Khwarizmi, Avicenna, al-Idrisi ja Averroës ovat tämän päivän koulutetuillekin maallikkolukijoille vain nimiä muiden joukossa”, kirjoittaa Jonathan Lyons. Ibn Rušd selitti yhtälön aikoinaan näin: ”Tietämättömyys johtaa pelkoon, pelko johtaa vihaan, viha johtaa väkivaltaan.” Ja noidankehä jatkuu, sillä epävarmuudessa elävät ihmiset eivät ehdi ajatella muuta kuin ”hengissä pysymistä, syömistä ja naimista”, kuten Hassan Blasimin romaanissa Allah99 (2019) sanotaan
elokuva Kalle Kinnunen on kolumnisti, joka rakastaa hienostunutta poskettomuutta. Hänellä on 16 Cesar-ehdokkuutta ja kaksi voittoa; Streepillä on 21 Oscarehdokkuutta ja kolme voittoa. Huppertin taito on tasapainottaa kulissin luovaa auktoriteettia ja sen kätkemää rikkinäisyyttä – ja luulenpa että tunnistamme itsemme jälkimmäisestä. Huppert on tarpeen tullen helvetin pelottava. Jordanin revittely ei nosta minkäänlaista peiliä katsojan eteen. Huppertin roolivalinnoissa on syvähumanistinen tendenssi, ja tällä tarkoitan sitä, että hän menee rajoille ja niiden yli tavoilla, jota ei voi väittää turvalliseksi. Greta on vilpittömästi pelkistävä genre-elokuva, vino trash-trilleri. Hänen suurimpia menestyksiään on Clint Eastwoodin romanttisin ja turvallisin elokuva Hiljaiset sillat. Ellen rinnalla toinen Huppertin viime vuosien upea suoritus on elokuvassa Tämän jälkeen. Kyllä, Huppert on kotimaansa arvostetuin elossa oleva näyttelijä. Amerikkalaisrahoitteisessa elokuvassa ranskalaisen osaajan rooli on tämä: olla pahis tai ainakin outo, nyt kumpaakin. Nuo maailmat eivät koskaan kohtaa. Gretan on ohjannut irlantilainen Neil Jordan (mm. Virnuiluineen Greta vihjaa, että ehkä Huppert onkin – kaiken muun lisäksi – Ranskan Jack Nicholson. Ei sen tarvitse olla extremeä, ei vereslihaa, totuus löytyy myös banaaleimmasta arjesta. 74 IMAGE TOUKOKUU 2019 P idän heistä kummastakin juuri niin paljon kuin näyttelijöistä pidetään: he ovat karismaattsia ja laadun takeita itsessään. Juopa on silti leveä. Kenelläkään ei ole enempää Cesar-ehdokkuuksia, eikä kenelläkään enempää Oscar-ehdokkuuksia. Toisaalta Greta on poikkeuksellinen Huppert-rooli, jonka Meryl Streep voisi yhtä hyvin tehdä: kieli poskessa näytelty aivan kamala tappaja. Vuonna 2004 Huppert näytteli Georges Bataillen romaaniin perustuvassa insestielokuvassa Ma mere, ja samana vuonna Streep oli Jim Carreyn rinnalla koko perheen Hollywood-sadussa Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja. Kun näen Huppertin sinänsä hauskana, burleskina ja perinnetietoisena ”kidnappailenpa nuoria naisia” -kauhuGretana, en näe samaa tyyppiä kuin euroelokuvissa. Nyt Huppert on pitkästä aikaa tehnyt roolin amerikkalaisessa elokuvassa. Kun sävykäs ja aikuinen ranskalainen huippunäyttelijä kutsutaan amerikkalaiselokuvaan, roolihahmo on kummajainen. Streep on vakuuttava, jämpti, mutta kiva. Ero on heidän uriensa aikana kasvanut. The Crying Game). Paul Verhoevenin Ellessä hän oli raiskaajansa kanssa väkivaltaiseen ja psykologiseen leikkiin ryhtyvä tyrmäävä bisnespomo. Mutta olisiko niin, että nämä sanat valitsi amerikkalainen. Michael Haneken Pianonopettajassa hän esitti itseään viiltelevää ja irtoseksiä etsivää naista, jonka läheisriippuvaisuus johtaa tragediaan, ja Haneken Rakkaudessa roolihahmo seurasi vanhempiensa vääjäämätöntä matkaa kuolemaan. Heitä katsoisi vaikka lukemassa puhelinluetteloa. GRETA ohjaus Neil Jordan ensi-ilta 10.5. He ovat samaa sukupolvea, Streep neljä vuotta vanhempi. Silti Isabelle Huppert ei ole Ranskan Meryl Streep. Friikkejä ja ihmisiä. Tällaisilla mennään. Gretan huumorissa on samaa kieli poskessa -hävyttömyyttä kuin Jordanin 2000-luvun menestyneimmässä luomuksessa, Borgiat -sarjassa. K U VA : S ID N EY K IM M EL EN TE R TA IN M EN T, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Viimeiset Streep-leffat ovat Maija Poppanen kakkonen ja Mamma Mia kakkonen. On totuuden tavoittelu ja on viihde. Tunteellisesti etäinen. Mikäpä siinä! Jos se oikea Huppert tulisi amerikkalaiskerrontaan, kaikki ympäriltä luhistuisi keinotekoisuuteensa. Huppert saattaa olla etäinen, mutta omasta mielestäni hän on niin lähellä, että pahaa tekee. Silloin elokuva tuskin tavoittelisikaan näin poskettomia kauhutehoja, vaan varmaankin taipuisi leppoisaksi camp-farssiksi. Hahmot ovat outoja, liioittelevia ja samastuttavia tavalla, joka ei ole sidoksissa binäärisiin sukupuoliin tai niihin lajityyppeihin, joilla elokuvat on tapana lokeroida. Hän esittää hullua ranskalaista pianonopettajaa (!), joka alkaa piinata amerikkalaisnaista (Chloe Grace Moretz). Kumpikin täyttää läsnäolollaan koko valkokankaan. Streep löi läpi moderneissa klassikoissa: Kauriin metsästäjässä, Minun Afrikassani. Tässä roolissa homman nimi ei ole sävykkyys vaan ylilyöminen. . Wikipedia kuvailee Huppertia sanoilla, jotka summaavat paljon. Siinä hän esittää opettajaa, vähän hupsua keski-ikäistä kirjatoukkaa, jolla on vaikeuksia sopeutua digitaaliseen maailmaan. Huppertin ja Streepin ero on ranskalaisen ja amerikkalaisen elokuvan ero
Ei ihme, sillä peruskoulu on kokemus, johon jokainen voi samastua. Odellin uusi ohjaustyö tuskin herättää samanlaista intohimoa. Darya Zhukin esikoisohjaus kuvaa idän ja lännen, sekä toisaalta kaupungin ja maaseudun, välisiä kuiluja maassa, joka on vasta rakentamassa identiteettiään. Luokkajuhlasta (2014) tuli kotimaassaan valtava hitti, ja Suomessakin poristiin. Elokuva on tunnelmaltaan kalsea mutta kuviltaan tyrmäävän kaunis. Herttuatar (Alba Rohrwacher) on menettänyt lapsensa ja istuttaa tulokkaan tämän paikalle. Jos jälkimmäisistä ei tiedä mitään, iso osa navankaivelusta voi mennä ohi. toukoku uta TOUKOKUU 2019 IMAGE 75 elokuvat. X & Y on kokeellinen, metatasoilla viihtyvä elokuva taiteilija Anna Odellista ja näyttelijä Mikael Persbrandtista, jotka valmistelevat taidehanketta Dogvillesta muistuttavassa teatteri lavasteessa. Harry Martinsonin samannimiseen tieteiskertomukseen (1956) perustuva Aniara vastaa tähän kysymykseen. Kun aika kuluu eikä pelastusta näy, osa ihmisistä löytää merkityksen seksistä, uskonnoista tai seksiuskonnoista, osa tappaa itsensä. X & Y Muutama vuosi sitten ruotsalainen Anna Odell teki elokuvan luokkajuhlista ja peruskouluun liittyneistä traumoista. Markus Schleinzerin viileän ironinen epookki seuraa ei-valkoisen päähenkilön elämää valkoisen yläluokan eksoottisena kapistuksena. Risteilyalus tosin kulkee Tallinnan sijasta Marsiin, mutta olosuhteet ovat samanlaiset. Aniara Mitä jos Tallinnan-risteily eksyisi kurssiltaan ja päätyisi ajelehtimaan valtamerelle miljooniksi vuosiksi. Puvustus ja lavastus ovat parasta a-luokkaa, ja Gerald Kerkletzin kamera lepää niissä niin, että jokaiseen detaljiin ehtii paneutua. Crystal Swan Vuosi on 1996, paikka Valko-Venäjän pääkaupunki Minsk. Ehkä niin on hyväkin. Skenaario on kutkuttava, mutta katsojana kaipaan ohjaksiin Ruben Östlundin tai Jani Volasen kaltaista tekijää, joka osaisi vääntää sosiaalisten suhteiden ruuvit tarpeeksi kierteille. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Espoo Ciné 6.–12. Hän haaveilee pääsystä Chicagoon, house-musiikin mekkaan, mutta päätyykin viisumisäädön vuoksi pikkukaupunkiin bussimatkan päähän. Uusi poika saa nimekseen Angelo. Sysimusta huumori huipentuu viimeisiin kuviin, joissa Angelon todellinen funktio käy viimeistään ilmi. Tyylilaji vaihtuu, mutta karismaattinen Nasibullina pitää kokonaisuuden kasassa. Elokuva käsittelee seksiä, sukupuolta, #metoota ja tekijöidensä julkikuvia. Se on värikästä komediaa, sosiaalista realismia ja tutkielma sukupuolirooleista. Parikymppinen Velya (Alina Nasibullina) hengailee taideskenessä, soittaa levyjä ja klubbailee isoissa halleissa, joita dominoivat neuvostojohtajien pölyiset patsaat. Pari tusinaa ravintolaa, kuntosali ja pitkät rivit ahtaita hyttejä. K U VA T: N O V O TN Y & N O V O TN Y FI LM PR O D U K TI O N , N EW EU R O PE FI LM , M ET A FI LM ST O C K H O LM , D EM A R S H -F IL M Angelo Nuori poika tuodaan orjana Afrikasta Eurooppaan ja wieniläiseen aristokraattiperheeseen
Lisäksi PROTO:llaon käytetty laulajien ryhmää, mikä saa aikaan äänten tiheän kerroksen. Hän käyttää kyborgia vertauskuvana luonnollisen ja keinotekoisen välillä liikkuvalle subjektille. Se kuulostaa rituaalilta, joka suoritetaan tarkkaan valvotuissa laboratorio-olosuhteissa. Vastaavantyyppisiä ideoita ovat musiikissa aiemmin esitelleet Björk ja Laurie Anderson, mutta PROTO:lla lopputulos tuntuu teknologisesti kehittyneimmältä. Kyseessä on jonkinlainen tiedostavan tietotyöläisen takaisin luontoon -projekti. . Ideat muistuttavat kyberja xenofeministejä inspiroineen feministifilosofi Donna Harawayn ajattelusta. 76 IMAGE TOUKOKUU 2019 musiikki P iti sekin päivä nähdä, kun liikutun kyyneleisiin kuunnellessani bussissa kappaletta, joka kertoo suoliston mikrobeista. Holly Herndonin kolmas albumi on kauneinta musiikkia, mitä tekoälyn kanssa on tehty, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Kuulostaa huvittavalta mindfulness-näpertelyltä samaan tapaan kuin naurujooga tai kivien keräily. Siitä tulee mieleen scifikirjallisuuden genre nimeltä solarpunk, jossa kuvataan yhteisöllistä ja valoisampaa tulevaisuutta. Ei ole syytä kuitenkaan pelätä, että Holly Herndonin musiikki olisi mitään hippimusaa. Haraway julisti 80-luvulla kyborgimanifestissaan, ettei teknologia ole luonnollisuuden vastakohta, koska mitään alkuperäistä ”luonnollisuutta” ei ole olemassa. Iida Sofia Hirvonen on internetaddikti, joka uskoo, että elämme parhaassa mahdollisessa dystopiassa. Teknologia ei edusta Harawayn ajattelussa maskuliinisuutta tai hallintaa vaan se on osa toiseuksien ja erojen liittoumaa. Herndon on kertonut vastustavansa narratiivia, jossa teknologia nähdään epäinhimillisenä ja luonnottomana. Herndon yhdistää sisäänpäinkääntyneisyyden kehittyneeseen teknologiaan. Herndon käyttää levyllä itsekehittämäänsä Spawnnimistä tekoälyohjelmaa. Taustalta löytyy kuitenkin syvempi merkityksen kaipuu: Jos mahamme sisällä möyrii pieniä eliöitä, joilla on omanlainen tietoisuutensa, joka kommunikoi suoraan aivojemme kanssa, eikö se ole yksi ilmeisimpiä merkkejä siitä, että emme ole maailmasta irrallisia yksilöitä, vaan osa kosmosta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kiinnostus liittyy ilmastoahdistuksen aikana nousseeseen posthumanistiseen ja antroposeeniseen käänteeseen, joka kyseenalaistaa ajattelun ihmiskeskeisyyden. Se tuntuu tulevaisuuden aamunkoitolta, jota haluaa olla todistamassa, vaikka vähän pelottaa. Siinä alienmainen ääni kertoo, kuinka suolistomikrobit voisivat lentää avaruuteen ja synnyttää uuden elämänmuodon. Sen sijaan hän haluaa kouluttaa tekoälyn toimimaan niin, että se osaa arvostaa ihmisen tekemää kauneutta ja kommunikoida sen kanssa. Nykyaika on naurettavaa. Tekoäly ei ole levyllä ”renki”, eikä ”isäntä”, ei ”työväline”, vaan vieras elementti, joka tuo musiikkiin loogisen tuntuista outoutta. ”We’re not a collection of individuals but a macro-organism living as an ecosystem/ We’re completely outside ourselves and the world is completely inside us.” Bakteerien vaikutus elämään kiehtoo paitsi klikkiotsikoita lukevaa kansaa, myös taiteilijoita ja akateemista maailmaa. HOLLY HERNDON PROTO 4AD K U VA : 4 A D , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . PROTOa kuunnellessa on pakko pysäyttää kaikki mitä on tekemässä, pistää silmät kiinni ja antautua äänelle. Oivallus on lähellä sitä, mitä kutsutaan ”psykedeeliseksi kokemukseksi.” Psykedeeliseltä kokemukselta Holly Herndonin PROTO-albumi kuulostaakin, immersiiviseltä ja henkistyneeltä. Logiikan koekappale. Oh god. Tekoäly ei ole ”uhka ihmiskunnalle”, jos ihmiset osaavat nähdä sen ihmisyyttä laajentavan potentiaalin. Levy on kuin enkelimäisten avaruusolentojen tekemä hoivaava kaappausoperaatio tai musiikkitoimittaja Laura Snapesin sanoin, ”kuin kävelisi keskellä fraktaalimaista kristallikatedraalia.” PROTO on levy, joka herättää uskonnollisia tunteita. Kompostointi, fermentoiminen, ekoseksuaalisuus, homeet ja sienirihmastot kiinnostavat taiteilijoita, jotka haluavat upota luonnon prosesseihin jatkuvaa tietotyötä ja itsen tuotantoa vaativana jälkikapitalistisena aikana. Siitä kuitenkin puhuu Berliinissä asuva Holly Herndon Jenna Sutelan ja Lily Anna Hayesin kanssa tehdyllä Extreme Love -kappaleella. Hän syöttää ohjelmaan sämplejä omasta laulustaan ja saa takaisin tekoälyn luomia synteesejä. Levy saa ajattelemaan singulariteettia, ”ihmisen ja koneen symbioosia”
Ismo Alangosta ei tullut ikääntyessään samanlaista pyhimystä. Erinomainen Voi ei -single nälvii suorittajakulttuurin paineita. Viime vuonna ilmestyi abysskiss-niminen soolo. U.F.O.F. Jokaisella sukupolvella on omat taakkansa. Rockhistorian haamut Neil Youngista Elliott Smithiin tanssivat levyn läpi Lenkerin kuiskausten mukaan. Siksi Designeriltä kannattaa poimia Barrelin lisäksi talteen Pilotja Treasure-kappaleet ja jatkaa omien mieltymysten pohjalta Hand Habitsin (ahdistus), Stella Donnellyn (politiikka) tai ohessa arvioidun Big Thiefin (elämän kokoiset aiheet) levyjen suuntaan. Sattumaa ei ole, että Koenig on antanut yhdelle kappaleelle nimen Unbearably White. Edellislevystä Modern Vampires of the Citystä (2013) ehti muodostua Y-sukupolven indien kulmakivilevy, ja Father of the Bride vastaa odotuksiin. Levymitassa Harding on kuitenkin vain laulaja-lauluntekijä muiden joukossa, ja genre on tällä hetkellä täysin ylikilpailtu. (viimeinen F tulee sanasta Friend) ei kikkaile tahtilajeilla kuin Capacity vaan on esimerkki siitä, kuinka amerikkalaisessa folkperinteessä voi operoida miten tahtoo kuulostamatta tippaakaan hatuilta tai levyhyllyiltä. TOUKOKUU 2019 IMAGE 77 K U VA T: FU LL ST EA M / M II K K A PI R IN EN , S O N Y, 4 A D musiikki Ismo Alanko: Halusin olla niin kuin Beethoven (Fullsteam) Sanakirjan kohdassa ”arvokas vanheneminen” on J. Big Thief: U.F.O.F. Nuorena nukkuneet -kappale on selvä kommentti ja jatko-osa. Father of the Bride on indien suuren maailmanselittäjän ja sulatusuunin amerikkalainen tuplalevy, alkupuolelta kalliinkuuloinen ja hitikäs, jälkipuolelta jopa hölmöilevä. Indiessä vain on ehtinyt välissä vaihtua sukupolven lisäksi kaikki muukin tekijöihin liittyvä. (4AD) Flow-festivaalille saapuvasta Adrianne Lenkeristä tuli parissa vuodessa sukupolvensa suuri laulaja-lauluntekijä. Kuin vieraita voimia hallitsisi. Halusin olla niin kuin Beethoven on jopa epäseksikäs rocklevy, niin jäntevä kuin raitistunut ja vastahankaisen ironinen liki kuusikymppinen voi tehdä. Big Thiefin Capacity-levy oli Bright Eyesiä niille, jotka haluavat vereslihansa mieluummin Rilo Kileyn esittämänä. Vampire Weekend: Father of the Bride (Sony) Tuottajan ja kosketinsoittajan Rostam Batmanglijin lähdettyä Vampire Weekendista tuli keulakuvansa Ezra Koenigin sooloprojekti. Pop-globalisti tuntuu viimein kiinnostuneen kotimaansa musiikkikulttuuriperimästä ja tekee 70-lukulaista aikuispoppia, kantria ja länkkäriäkin. TEKSTI OSKARI ONNINEN. Tuskin hän sitä halusikaan. Alanko laulaa: ”Niin nerouden löyhkä noitui nuoren mieleni / enkä koskaan enää ollut entiseni.” Aldous Harding: Designer (4AD) Uusiseelantilaisen Aldous Hardingin The Barrel on alkuvuoden parhaita kappaleita: näennäisesti yksinkertainen kamarifolklaulu, josta yksityiskohdat, bassoklarinetti, muutaman sävelen pianomelodia ja taustalaulu, tekevät ylivertaisen. Karjalaisen kuva. Alanko julkaisi Taiteilijaelämää-klassikon 34-vuotiaana, ja nykyperspektiivistä se kuulostaa neljännesvuosisadan takaiselta
Olin aikeissa lukea Emma Puikkosen kirjan jo viime vuonna, mutta se unohtui. Joskus metsä oli itsestäänselvyys, nyt sitä on jo vaikea kuvitella. Ehkä purjehduksen alkeet ja itsepuolustusta. Sitten hän jää yksinhuoltajaksi, lapsi sairastuu ja isä muistisairastuu, ilmastonmuutos etenee. Eräs romaanin henkilöistä on englantilaisen kivihiilivoimalan ylpeä työntekijä. Lupaus kertoo surusta, siinä hyvästellään ihmisiä mutta myös maailmaa sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan. Päähenkilö Rinnan isä on luvannut pelastaa tyttärensä missä tilanteessa tahansa. Korventava ahdistus ei ole paremman ihmisen merkki eikä hyväntuulisuus välinpitämättömän. Omaan hyvinvointiin voi suhtautua eliönä, jolla on tärkeä osa kokonaisuudessa. Voimala on tuonut työtä ja sähköä monelle mutta onkin nyt paha ongelma, jopa oman pojan mielestä. Emma Puikkosen Lupauksessa hyvästellään maailma sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan, kirjoittaa Marjo Niemi.. Vaikka näkökulman vaihtaminen katkoo jännitettä, on valinnassa viisautta: tulevaisuus rakentuu sen mukaan, kuinka hyvin ihmiset erilaisista näkökulmistaan huolimatta pystyvät yhteistyöhön. Samanlaisen lupauk sen Rinna antaa omalle tyttärelleen. Ihailen Puikkosta ilmastoaiheeseen tarttumisesta, siitä on vaikea kirjoittaa ja kirjoittaessa aihe kulkee mukana joka hetki, pitkään. Minulla on tytär. Siihen saakka turvallista verkkoa lapselle kutovat lauseet ja tarinat ovat riittäneet, mutta nyt turvallisuudentunne vaatii tekoja. Olen luvannut pelastaa tyttäreni, mutta maailman kääntyessä kallelleen huomaan, että en osaa.” Liian yksin jäänyt Rinna reagoi tilanteeseen epätoivoisesti ja hankkii bunkkerin pihamaalleen. Niin on ehkä käynyt. Minäkin olen miettinyt tekoja, kuten mitä lapsille pitäisi opettaa näinä aikoina. Tekee, kyllä tekee! Rohkeutta ja toivoa tarvitaan aina, ja sitä lupaamalla syntyy. Aikoinaan Iso-Britannia oli sankan metsän peitossa, siitä on kauan. Edellytän, että te teette jotain. Kuinka sopivaa, sätin itseäni. Päätöksenteko ei voi nyt olla lobbarien sitoma kompromissikimppu. Luen Lupausta ja katselen ikkunasta idyllistä maaseutua, sinne siroteltua karjaa, peltoja ja voimaloita. Romaanissa Puikkonen avaa kolmen sukupolven edustajien kautta suhdetta ilmastonmuutokseen. Toivoa ei saa hyvästellä, sitä pitää suojella kuten eläimiä, metsiä ja meriä. Ahdistus itsessään ei hidasta ilmastonmuutosta. Lentokoneeni laskeutuu Lontooseen, josta jatkan matkaa junalla Englannin läpi. Ihminen järjestää elämänsä sen mukaan, että se, mitä on sanottu, tulee tapahtumaan. 78 IMAGE TOUKOKUU 2019 L uen Lupausta lentokoneessa. K U VA : W S O Y, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Jonkinlaisia erätaitojako. Toivon suojeluohjelma EMMA PUIKKONEN LUPAUS wsoy kirja Marjo Niemi on helsinkiläinen kirjailija, joka päivittäin päättää suhtautua tulevaan toiveikkaasti. Tiedän unohduksen syynkin: aihe. Minun olisi sanottava: me kaikki tiedämme sen. Teillä on eniten valtaa Suomessa.” . Yhdyn kirjan henkilön Rinnan kirjeeseen pääministerille: ”Arvoisa pääministeri. ”Mitä jos tajuaa antaneensa mahdottoman lupauksen. Merkitysten sukupuuttoaaltoa pitää vastustaa yhtä ankarasti kuin ilmastonmuutosta, koska ne molemmat uhkaavat elämää. ”Minun olisi sanottava: eläimet ovat katoamassa. Oma varaisuutta ja pienyhteisötaitoja. Silloin kun ilmastoahdistus nakertaa asioi den merkityksellisyyttä, kannattaa muistaa jokaisen mittakaavan arvo. Ja millainen olisi maailma, jossa lupaamista ei olisi olemassa?” Luvata pitää, vaikka ei voi tietää, millainen maailma on kymmenen vuoden päästä, tekeekö siellä mitään niillä opeilla ja lupauksilla, joita nyt annetaan. Joka ikinen aikuinen, joka kävelee vastaasi kadulla, tietää sen, vaikka ei puhu siitä.” Lupaus kertoo surusta ja toivosta. Toivoa lisäävää olisi, jos Suomen seuraava hallitus kantaisi itsensä kokoisen vastuun ajan yläotsikosta, ilmastonmuutoksesta. ”Kun ihminen saa lupauksen, sen muistaa. Kirjassa jäätikkö sulaa ja päähenkilö ilmastoahdistuu, kun ymmärtää, ettei välttämättä pysty pelastamaan lastaan ilmastonmuutoksen jälkeisessä maailmassa. Minäkin olen luvannut lapsilleni. ”En pelkää, en yleensä pelkää, koska lupaus, joka minulle lapsena annettiin, pitää yhä.” Onnekas on se, joka on saanut lupauksen, uskonut siihen ja säilyttänyt uskonsa
”Tämä on matkaoppaani minuun”, muusikko Astrid Swan toteaa esikoiskirjassaan. Jos on koskaan harkinnut sosiaalisen median jättämistä, Jaron Lanierin kirja saattaa auttaa päätöksenteossa. Sävyn vaihtelut osoittavat Pulkkisen monipuolisuuden kirjailijana mutta syövät tehoja satiirilta. Marko Pulkkisen esikoisteos leukailee oikeistopopulismille ja ennen kaikkea huomiotaloudelle: pariskunta riitelee siitä, mitä hashtagia huoltoasemakahvista pitäisi käyttää, ja päähenkilön lisäksi twitterintäytettä tuottavat julkimot Jungerista Veitolaan. Romaani tekee nykykulttuurista osuviakin havaintoja. Algoritmit syöttävät etenkin vihaa ja pelkoa lietsovaa sisältöä, koska kielteiset tunteet sitouttavat myönteisiä tiukemmin. Kerronta ei kulje täysin lineaarisesti vaan ikään kuin assosiatiivista siksakkia. Rokotevastaisuus ja rohingyojen kansanmurha osoittavat somen muuttuneen ”kirjaimellisesti tappavaksi aseeksi”. Lanierin poleeminen, rautalangasta vääntävä argumentointi käy aika pian puuduttavaksi, ja suomennoksen kömmähdykset tekevät paikoin kipeää. Nemo, 288. Elämän ja kuoleman kysymyksiä Astrid Swan: Viimeinen kirjani. Huomiotalouden kurimuksessa Marko Pulkkinen: Syntax error. Käyttäjän arvoilla ja maailmankuvalla ei ole väliä – idealistikin pelaa tietämättään kusipäiden pussiin. Se kertoo havainnollisesti, kuinka Facebookin ja Twitterin kaltaiset alustat eivät pelkästään tarkkaile ihmisten käyttäytymistä vaan muokkaavat sitä. Kirjoittaja havainnoi älykkäästi ja itseään säästelemättä elämänvalintojaan, perhesuhteitaan ja roolejaan erilaisissa yhteisöissä, niin musiikkibisneksessä kuin hiekkalaatikon reunalla. Turunen tekee kaikkensa menestyäkseen, mutta kännisten somesekoilujen jälkeen maine B-luokan julkkiksena on ansaittava uudelleen. Etenkin sairautta käsittelevä loppuosa kirpaisee. Muodikas oman elämän tarinallistaminen on aina pikkuisen ärsyttävää, mutta Swanin tapauksessa perusteltua. TOUKOKUU 2019 IMAGE 79 K U VA T: S & S, TA M M I, N EM O kirjat Paha some Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. Avuksi tulevat Timo Soini ja tukku venäläistä rahaa. Työelämäkouluttaja Harry S. Teoksen tyylissä on lievää epäyhtenäisyyttä, ja vertauskuvat kurottavat turhankin moneen suuntaan. TEKSTI SILVIA HOSSEINI. S&S, 189 s. Tammi, 285 s. Kerronnan lisäksi juoni etenee eri mediatekstejä parodioivissa jaksoissa; välillä vakavoidutaan kuvaamaan päähenkilön lapsuutta ja isäsuhdetta. Muistelmat etenevät turvattoman lapsuuden kuvauksesta taiteilijuuteen, äitiyteen ja siihen, millaista on parantumatonta rintasyöpää sairastavan elämä. Ilmaisu on silti omaäänistä – siinä on rohkeutta, vilpittömyyttä ja lämpöä. Siksi on harmi, että sen huumori on aivan liian alleviivattua naurattaakseen. Silti kyseessä on kirja, joka kaikkien kannattaisi lukea
Videomateriaali kyseisestä vierailusta kuitenkin osoittaa, että Hillary kävelee tyttärensä kanssa kaikessa rauhassa ulos koneesta ja tervehtii paikallisia lapsia. Hollantilaisessa tutkimuksessa kysyttiin, muistivatko tutkimukseen osallistujat nähneensä televisiosta videon tapahtuma-aikana paljon mediassa esillä olleesta lentokoneturmasta, jossa kone syöksyi maahan. Jos oikeuslaitoksemme on niin hidas, että valtavasta rikosprosessista ehditään tuottaa varsin laadukas kokonainen tv-sarja kauan ennen lopullista juridista ratkaisua, kantaa se itse syyn siihen, jos käy niin kutsuttu ”trial by media”. Yllätyin, kuinka hyvin se oli tehty, sarja oli suomalaisittain harvinaisen laadukas ja mielenkiintoinen. Ymmärrän hyvin, että sarjan tuottaja ei ole nähnyt järkevänä odottaa oikeusprosessin loppua ennen sarjan julkaisemista. Näyttelijäntyö oli vakuuttavaa. On hyvin mahdollista, että jos oikeusprosessin loppu kirjoitettaisiin fiktiivisesti nyt ja näytettäisiin televisiossa, monelle olisi muutaman vuoden päästä vaikeaa muistaa, mitä tapahtui oikeassa elämässä ja mitä televisiossa. Aarnio, tosi-tv-tähti?. Ihmismieli on niin hyvä kuvittelemaan, miltä joku tilanne näyttää ja tuntuu, että muisto kuvitelmasta voi olla yhtä aidon tuntuinen kuin muisto oikeasta tapahtumasta. Ylipäätään paljon julkisuutta osakseen saavat oikeustapaukset ovat ongelmallisia oikeuslaitokselle. Taiteen pitää voida kommentoida ajankohtaisia asioi ta. Samanlaisia tutkimuksia on tehty prinsessa Dianan kuolemaan johtaneesta kuolonkolarista ja Estonian uppoamisesta – samankaltaisin tuloksin. Jos media ja kansa tuntuvat olevan vahvasti jotain mieltä jonkun epäillyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä ja mediassa nostetaan esille painavia näkökulmia, miten oikeuslaitoksen edustajat voisivat olla ottamatta vaikutteita tästä. Tutkimuksissa on muun muassa todettu, että manipuloidut valokuvat asioista, joita ei todellisuudessa ole tapahtunut, luovat helposti muistikuvia. K atsoin syksyllä melkein putkeen Jari Aarniosta kertovan tv-sarjan Keisari Aarnio. Olen keskustellut sarjasta muutamien tuttujen juristien kanssa ja heistä moni on kertonut välttävänsä sen katsomista. T utkimustiedon perusteella juristien huoli Keisari Aarnio -sarjan katsomisesta on perusteltu. Ihmisen muisti kuvia on helppo sekoittaa. Vasta kun kaikki oikeusvaiheet on käyty läpi, on täysin riskitöntä omaksua viihteen käsitys tapahtumankuluista, sillä vaikka viihde perustuisikin kovaan faktaan, analyysi ei tapahdu samoja periaatteita hyödyntäen kuin juridinen prosessi. Vaikka tällaista videota ei ollut olemassakaan, lähes 70 prosenttia osallistujista vahvisti nähneensä videon. Huvitti, kuinka hyvin henkilöhahmot oli luotu. He myös kuvasivat, miltä video näytti. Ihmisen muistia ei ole luotu siten, että kykenisimme arvioimaan, minkä tiedon olemme mistäkin lähteestä oppineet, tai edes sitä, miksi olemme jotakin mieltä. Myöhemmin oikeasti tapahtuneita asioita on vaikeaa tai mahdotonta erottaa syntyneistä valemuistoista. Eräs kollega kertoi, että hän ei halua saada vaikutteita muualta kuin varsinaisesta oikeusaineistosta, eikä siksi katso sarjaa tai lue Aarnion tapauksesta tehtyä kirjaa. Lisämaustetta tuli töiden vuoksi oikeasta elämästä tutuista hahmoista. Vaikka tv-sarja perustuisi faktaan, sellaisen tekeminen kesken oikeusprosessin ei ole ongelmatonta, kirjoittaa Julia Korkman. Suomalaisilta mennee sekaisin, mitä television Aarnio sanoi ja mitä uutiset raportoivat. Julia Korkman on oikeuspsykologi, jonka mielestä Keisari Aarnio -sarjaa voi katsoa siitä huolimatta, ettei oikean elämän Aarnio-jutussa annettu tuomio ole vielä lainvoimainen. Harmittelen vain ystävien puolesta, että jää laadukas sarja näkemättä. Hillary Clintonin tiedetään esimerkiksi kertoneen, kuinka hän joutui luotisateen keskelle saapuessaan Bosnia-Hertsegovinaan vuonna 1996. Korkman 80 IMAGE TOUKOKUU 2019 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Prospektiivinen muisti, eli tulevien tapahtumien etukäteen kuvittelu, on todennäköisesti sekoittunut aitoihin kokemuksiin. Muisto kuvitelmasta voi olla yhtä aidon tuntuinen kuin oikea muisto. . N äkökulma on ymmärrettävä. Ennen matkaa Clintonille oli kuitenkin kerrottu, että tarkka-ampujia saattaisi olla paikalla – todennäköisesti hänellä siis oli etukäteen mielessä, miltä tämä tilanne olisi saattanut näyttää. Viihteellisen tv-sarjan tekemistä kesken olevasta oikeusprosessista on pidetty ongelmallisena. Paljon julkisuudessa olleita tapauksia saatetaan myös muistaa väärin
Etenkin, jos ihmisellä on valtaa ja voimaa mutta silti uhrin identiteetti. Mutta parisuhteessa se on vain metafora. Joskus perheillä on omat Kosovo Poljensa. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Uhriutuja on juuttunut ajatukseen siitä, että on tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Se sai serbialaiset tuntemaan itsensä uhreiksi vielä 600 vuotta myöhemmin. Politiikassa se voi olla todellisuutta. Uhriutumisessa ja pahuudessa on samoja piirteitä, kirjoittaa Veera Luoma-aho. Siksi uhriutumisen mekanismeja olisi hyvä ymmärtää paremmin. U hriutumisella käytetään valtaa etenkin, kun mukaan lietsotaan kolmas osapuoli. . Vastuu omasta elämästä on sysätty toisille: kumppanille, vanhemmille, pomolle, jollekin ihmisryhmälle. Tällaiselle uhriutujalle voi toki hymähdellä: hän on kuin rooliinsa jo liian vanha virpoja, joka kiertää palmusunnuntaina naapurustoa pyytäen suklaamunia. Etenkin, jos ihmisellä on valtaa ja voimaa mutta uhrin identiteetti. Tekeytyminen itseään pienemmäksi saa hänet vaikuttamaan herttaisen sijaan naurettavalta ja ahneelta. Aidot uhrit voivat herättää hänessä jopa vihaa – hehän kilpailevat samasta uhriuden ilmatilasta, jonka uhriutuja on kovalla työllä itselleen taistellut. Uhri-identiteetin takana on kyvyttömyyttä empatiaan ja muiden ymmärtämiseen. Uhriutuja on liian kiintynyt omaan uhriuteensa päästääkseen tunteistaan irti. TOUKOKUU 2019 IMAGE 81 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kotona Kosovo Polje Uhriutumisessa on jotain, joka muistuttaa pahuutta. Uhriutujaa nämä uhrit harmittavat. Uhriutuja voi olla pelottava. K un elää perhe-elämää, johon kuuluu pieniä lapsia, on aina hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi Kosovo Poljen taistelua. U hriutumisessa on jotain, joka muistuttaa pahuutta. Mutta uhriutumista ei voi ohittaa olankohatuksella, sillä siinä on jotain, joka sytyttää toimimaan. Vuonna 2010 Stanfordin yliopistossa tutkittiin, miten uhriutumisen tunne vaikuttaa käyttäytymiseen. U hriutuminen on kamala, itseä pienentävä tunne. Kun he ovat viimein avanneet suunsa, heitä syytetään loukkaantuviksi lumiuhiutaleiksi. Mikä tahansa voi leimahtaa Kosovo Poljeksi. Ainakin yhteiskunnalliselle keskustelulle uhriutuminen on myrkkyä. Uhri kun saa sitä, mitä uhriutuja ei pysty itse muille antamaan: huomiota, kuuntelua ja empatiaa. Monissa asioissa olemme vasta ymmärtäneet uhreiksi ne, joiden annoimme aiemmin syyttää itseään. Toinen oli viisi päivää työmatkalla, kun kotona sairastettiin rotavirus, ja se kaivelee yhä – Kosovo Polje! Kun oikein käpertyy miettimään omia kosovopoljejaan, ymmärtää hyvin, että uhriuden tunteen varaan on rakennettu kokonaisia kansallisia identiteettejä. Onko mikään nimittäin tuotteliaampi tunne kuin oikeutettu viha. Se on ehkä liioittelua. Se on keino tehdä maailmasta mustavalkoinen sanomatta sitä varsinaisesti ääneen. Ainakin uhriutumisessa on pahuuden potentiaali. Veera Luomaaho on yrittäjä ja kirjoittaja, joka on mieluummin oikeassa kuin onnellinen. Luoma-aho Toivon suojeluohjelma Emma Puikkosen Lupauksessa hyvästellään maailma sellaisena kuin olemme sen oppineet tutnemaan, kirjoittaa Marjo Niemi.. Itseään säälivä näkee syyllisen itsessään ja tekee siitä ison numeron. Uhriutuja taas tekee itsestään pienemmän kuin onkaan – mutta rakentaa samalla väsymättä viholliskuvia. Tämän jälkeen koehenkilöitä pyydettiin auttamaan tutkijoita pienessä, yksinkertaisessa tehtävässä. Ne, jotka olivat kirjoittaneet epäreiluuden hetkistään, auttoivat 26 prosenttia vähemmän todennäköisesti. Toiseen ryhmään kuuluvien oli kirjoitettava hetkestä, jona he kokivat itsensä tylsistyneiksi. J oidenkin mielestä elämme uhriutumiskulttuurissa. Pyhän Vituksen päivänä 1389 serbit hävisivät taistelun osmaneille. Maailmassa on kuitenkin ihan todellisia uhreja. Itseään alati säälivä on rasittava. Toiselta ryhmältä pyydettiin teksti tilanteesta, jossa he olivat kokeneet tulleensa loukatuksi tai kohdelluksi epäreilusti. Uhriutujan omat ongelmat ovat muita tärkeämpiä, eikä hän halua suhteuttaa niitä muuhun. Ja erikoisen kierteen kautta siitä, joka tönii heikommassa asemassa olevaa, voikin tulla jonkinlainen uhriutumiskulttuurin uhri. Me, muut, hyvät, pahat. Uhriutumiskulttuurista puhuttaessa osoitetaan usein sormella ryhmiä, jotka ovat valmiiksi alakynnessä. Sankarillinen tappio on yhä osa serbien tarinaa itsestään
Ja siinäkö niiden syvyys itse asiassa on: lohdussa, että emme olekaan yksin sekoamisemme kanssa. ”Miten tänä päivänä onkin niin vaikeaa homoseksuaalin vesivärimaalarin saada katkaistua välit perheeseensä?” (Evan James: Cheer Up, Mr. — 5. 3.). — 8. — 13. Miten muuten kävi niin, että hipit alkoivat kutsua tunteitaan ”faktoiksi” vastakohtana äärioikeiston tunteille, jotka ovat ”propagandaa”. — 15. Miksi Jussi Halla-aholla on pipo päässä aika lämpiminäkin päivinä. Miten kuuluu lyhimmillään se vitsi, jossa ovat toisaalta lentokoneen raidematkailuun vaihtaneet humanistit ja toisaalta sanonta ”Se juna meni jo”. Kun näkee pienen, keski-ikäisen aasialaisnaisen ajavan Range Roverilla pitkin Tehtaankatua, ajatteleeko edes optimistisin meistä, että JESJESJES, pitkälle on päästy – TASAARVO! – vai miettiikö vain, minkä perheen kotiapulaisesta on kyse. Kuinkahan monta kertaa VesaMatti Loiri on lyönyt Lapissa nyrkillä Jari Tervoa päähän. Paljonko Juha Hurme laskuttaa niistä puheistaan, joissa Hurme esittää versiota miehestä, joka ei laskuta puheistaan. Miksi ihmiset uskovat omia ajatuksiaan. 82 IMAGE TOUKOKUU 2019 12. — 6. — 10. — 3. 7. Olivatko ne kaikki kenties kuolevassa iässä vai nuoria. Koska kirjan tueksi on saatu myytyä tarina HYVÄSTÄ TARKOITUKSESTA, ei varmaan saa edes epäillä, että Sankaritarinoita pojille on hätäinen, kohderyhmäänsä halveksiva julkkiskirja. Milloin Helsingistä tuli omatahtoinen voima, kuin jokin yksipäinen hirviö, jolla pullon viiniä juonut Anni Sinnemäki ratsastaa. — 14. 1. Kuinka moni viestintätoimistossa työskentelevä ex-siviilipalvelusmies lobbaa parhaillaan Suomeen asiakkaansa hävittäjiä. — 11. Onko olemassa selfietä, jossa kohde ei näyttäisi ainakin jonkin verran mielisairaalta. Saisiko vähän lisää tietoa niistä ”yli 200 suomalaisesta”, jotka vuosittain kuolevat naapurin takan aiheuttamiin päästöihin. nämä meidän piti vielä kysyä. Mistä tulee se käsitys omasta merkityksestä, jonka perusteella juuri minä järkevillä valinnoillani pystyn estämään jotain niin massiivista kuin luontoon kuuluvan kuoleman, tuhon ja kaaoksen. ”Helsinki sai tarpeekseen” (HS 29. Suhtaudummeko me tiettyihin asioihin vakavasti vain siksi, että jotkut muut alkoivat suhtautua niihin vakavasti ja ilman internetiä emme suhtautuisi niihin vakavasti, koska niihin ei ole mitään syytä suhtautua vakavasti. Onko kukaan koskaan lukenut Isoa Numeroa vai vain kertonut moneen, moneen, moneeeeeeen otteeseen ostaneensa sen. — 16. Mitä ihmettä tapahtui vuonna 1971, jolloin eläimiin sekaantuminen dekriminalisoitiin – KUKA TEKI MILLEKIN MITÄ?! – ja saisiko siitä kokouk sesta pöytäkirjan luettavaksi. Ja voisiko vahvimpien selviytymistä joskus soveltaa niihin, jotka korottivat yliherkkyytensä luonteeksi. Widdicombe) — 2. — 18. — 17. Eikö ole vaara, että siitä tulee kannattajille Ei oo meidän Jussi mikään talvisodan ihme, enempiki semmonen hipsteri -olo. — 9. — 4. Voisiko Saska Saarikoski kirjoittaa pitkän jutun, jossa vertailisi eri lattian pesuaineiden makuja ja sitten muistelisi, miltä ne olisivat ehkä maistuneet 80-luvulla ja miltä ne maistuivat USA:ssa
Kuullota 5 minuuttia. KASVISRUOKAAN POTKUA. Anna curryn porista 20 minuuttia. Lisää pannulle mausteet ja sipuli. Lisää joukkoon perunat ja kukkakaalin nuput. ”Knorr ”Fond du chef” -kasvisfondi tuo ruokaan aitoa kasvisten makua. KORIANTERIRIISI • 3 dl basmatiriisiä • 8 dl vettä • 1 Knorr kasvisliemikuutio • 1 ruukku tuoretta korianteria Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää kasvisfondi, vesi ja tomaattimurska. PERUNAKUKKAKAALICURRY • 2 rkl rypsiöljyä • 3 cm tuoretta inkivääriä • 1 punainen chilipalko • 1 sipuli • 1 rkl currymaustetta • 1 rkl garam masala maustetta • 1 tl kokonaisia kuminansiemeniä • 1 tl kokonaisia korianterinsiemeniä • 1 Knorr “Fond du chef” -kasvisannosfondi • 3 dl vettä • 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa • 4-5 perunaa • 1 kukkakaali • 1 tlk (400g) kookosmaitoa • 1 lime Kuori ja raasta inkivääri. Ilahduttavasti Knorrin tuotteissa ei ole aromivahventeita eikä turhia säilöntäaineita!” LIEMESSÄ Jenni Häyrinen Ruokataiteilija www.liemessa.fi Instagram: @liemessa ”Fond du Chef” annosfondin täyteläisen herkullinen maku soveltuu hienosti moniin ruokiin. Kokeile peruna-kukkakaalicurrya! MAINOS Chilin ja kookoksen sävyttämä peruna-kukkakaalicurry hurmaa korianteririisin kanssa. Kasvisfondeja on saatavana 4 ja 8 annoksen pakkauksessa. Annosfondi on valmistettu huolella valituista raaka-aineista eikä se sisällä lisättyjä arominvahventeita, säilöntäaineita tai keinotekoisia väriaineita. Lisää kookosmaito ja anna kypsyä vielä 15 minuuttia. Lisäksi fondit ovat helppokäyttöisiä ja liukenevat helposti. Kuullota inkivääriä ja chiliä öljyssä isolla pannulla. Lisää keitinveteen liemikuutio ja lopuksi valmiin riisin sekaan silputtu korianteri. VINKKI! Kokeile joukkoon myös muita mausteita esimerkiksi kaneli, fenkoli ja laakerinlehti. VINKKI! Kokeile korianterin sijaan tuoretta minttua.. Silppua sipuli. Syynään aina liemikuutioiden ja fondien tuoteselosteet tarkkaan. Kokeile perunan ja kukkakaalin lisäksi tai tilalle myös muita kasviksia tai esimerkiksi kanaa. Tarjoile tuoreen korianterin, riisin ja naanleivän kera. Halkaise chili, poista siemenet ja pieni. Kuori ja pilko perunat. Purista lopuksi joukkoon limen mehu
FEELHELSINKI.INFO TA ID E RU OK A VI IN I. M US IIK KI TA LO SS A 8.6