j ä r k i l i i t to Touko Aalto tekee vihreistä koko maan puoluetta Mauri Pekkarisen opein tätä naiset haluavat more is more loputon vuoro 24 näyttelijän unelmaroolit Uudet urbanistit haluavat rakentaa Helsingin täyteen Hyvä työntekijä on aina töissä 4/2018 TOUKOKUU 10?€ M A U R I P EK K A R IN EN TO U K O A A LL O LL E: ”S Ä O O T M U N TO IV O .” IM A G E 25 4 TO U KO K U U 20 18
Koe uudistuneen salin tunnelma jo toukokuun ennakoissa 19.-20.5. Varaa lippusi elokuvaelämyksiin osoitteesta www.korjaamokino.fi Kuningas tekee paluun Lasipalatsin Bio Rex aukeaa elokuussa 2018 K u va : H el si n g in ka u p u n g in m u se o / P ie ti n en A a rn e O y. ja 26.-27.5. Korjaamo Kino laajenee Töölöstä Bio Rexiin
TOUKOKUU 2018 IMAGE 3 ”Koittakaa miettiä, voiko juonenkäänteitä motivoida muulla kuin naisten rääkkäämisellä.” (s. Ohuet maisemat 44 Naisen rooli elokuvissa on tukea miessankaria, vaikka suurin osa katsojista on naisia. 44) Kaksi miestä Jyväskylästä 30 Mauri Pekkarinen on Keski-Suomen tunnetuin poliitikko. Terapian tarpeessa 64 Stand up -koomikko, käsikirjoittaja ja yhteiskunnallinen keskustelija Iikka Kivi teki elämäntaito-oppaan. TO U KO A A LL O N K EN G ÄT , LO A K E (P IN KO M O ). Touko Aallon mielestä Pekkarinen on kuin ukki tai vanha vinyyli. K A N N EN TY YL I: JU H O PI H LA JA O JA . Silti Aalto tekee politiikkaa ihan kuin Pekkarinen. Anu Silfverberg ja Kaarina Hazard kertovat, mitä tämä tarkoittaa. K A N N EN KU VA : JU U S O W ES TE R LU N D . sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 25 4 | To u ko ku u 20 18. M O LE M PI EN K R AV AT IT , B O SS . TO U KO A A LL O N JA M A U R I PE K K A R IS EN TA K IT JA PA ID AT , D R ES S M A N N . Ratkaisijat 56 Facebook-ryhmä Lisää kaupunkia Helsinkiin on suunnittelupeli ja aktivismia betonisten unelmien puolesta. KU VA : V IL M A PI M EN O FF
76 Musiikki Samuli Knuuti lumoutui Vestan debyyttialbumista. 4 IMAGE TOUKOKUU 2018 24 KU VA T: U LL A D O N N ER , ER N ES T PR O TA S IE W IC Z, SA R A LE H TO M A A . sisältö 19 25 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Työ levittäytyy yhä enemmän vapaaaikaan, sanoo Charlotta Niemistö. nyt loppu. 77 Kirja Kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa yksin kirjailijan yksinpuhelusta. 70 Tapa pallo Vähäeleinen voitto pöytätenniksessä on Juhani Karilan elämän koko kuva. 28 Mäntyniemen herra Helmikuun päiväkirja. 24 Ruusut Elektronisen popin superryhmä haluaa yllättää sekä itsensä että kuulijan. 27 Niko Luoma Valokuvataiteilijan vaatemallisto. 74 Elokuva Katja Kallio näki sydänleffan. 81 Veera Luoma-aho Lapsilla ja nuorilla on omat salaisuutensa nyt ja ikuisesti. 13 Data Keskustan kannatus laskee, vihreiden nousee, mutta valtasuhteet pysyvät. 14 Tärpit Marokkolaiset matot, arviot kuukauden valituista kirjoista, elokuvista ja levyistä sekä teatterin ja kuva taiteen merkkitapaukset. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 78 Reetta Räty Helsingin pitäisi julistautua monikieliseksi kaupungiksi
Sen ajan menettää ensimmäisenä, jota vähiten puolustaa. Siksi kestävässä muutoksessa ei voikaan olla kyse vain sähköposteista ja pikaviesteistä, vaan arvoista ja rakenteista. R eilun kymmenen vuoden takaisessa työpaikassani toimituksen työpisteiden vieressä oli sohvaryhmä. EdEllinEn Ei tietenkään ole koko totuus työelämän muutoksesta viimeisten reilun kymmenen vuoden ajalta. Esimerkkejä kuulee usein: yksi on päättänyt lähteä töistä aina niin ajoissa, että voi viettää illan perheensä kanssa, toinen on poistanut sosiaalisen median sovellukset puhelimestaan ja kolmas tehnyt päätöksen katsoa sähköpostit vain kerran päivässä. . Työstä, mutta vielä useammin kaikesta muusta. Samaan aikaan mahtuu erilaisia työkulttuureja, toiset vapaamuotoisempia kuin toiset ja toiset palaverivetoisempia kuin toiset. Mitä enemmän esimerkiksi tutkija jaksaa polttaa yölamppua, lukea ja julkaista, sitä todennäköisempää on pärjätä kilpailussa työpaikoista ja rahoituksesta. Se oli myös aikaa ennen kuin kellään meistä oli perhettä. Pari kolme vuotta myöhemmin toimituksessa oli niin ikään sohvaryhmä, mutta sille kokoonnuttiin enää viikkopalavereihin. Charlotta Niemistö sanoo, että vaikka nuoret vanhemmat puhuvat paljon hoitovastuun jakautumisesta, vastuu ei vieläkään jakaudu tasaisesti. On tärkeää, että juuri työkseen nuoria pelaajia kehittävä valmentaja puhui perheestä näin. Mutta Niemistö puhuu yleisemmällä tasolla. Kummassakaan ei ole kyse vain uurastamisesta toisten eteen. Kun niEmistön esiin nostamiin syihin lisätään digitalisaation aikaansaama työn rakennemuutos ja pitkä tuore taloustaantuma, asiantuntijoiden uupumusta on entistä helpompi ymmärtää. Asiantuntijatyöstä, jonka on vallannut yrittäjyyden henki ilman sen suoria hyötyjä. Yksi esimerkki on tietenkin perheellisen iltavuoro kotikoneella sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta Niemistön mukaan paineinen työelämä vaikuttaa harrastuksiinkin. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Lenkkeilyn ja kuntosalin kaltaiset harrastukset ovat suosittuja, koska niille ei tarvitse erikseen varata tiettyä viikkotuntia kalenterista, vaan hikoilemaan voi mennä kun ehtii, jos ehtii. Teot ovat puolustustaktiikkaa. Siksi jälleen siirtyneellä perhe vapaauudistuksella olisi useampikin tärkeä tehtävä: sen ei vain pidä tasata työnjakoa ja työllistymistä, vaan myös lisätä miesten ymmärrystä. Kaikista maailman ihmisistä jääkiekko valmentaja ja entinen pelaaja Tero Lehterä sanoi talvella Hesarin haastattelussa, että lopettaa valmentamisen Lappeenrannassa, jos perhe alkaa kärsiä siitä. Niemistö näkee taustalla esimerkiksi uusliberalistisen kehityksen voimistumisen ja 1990luvun laman seuraukset. Niin kuin heitäkin, jotka ovat havahtuneet muutokseen ja joilla on ollut voimia käydä vartiomaan vapaa-aikaansa hanakammin. Sohvilla pidettiin palavereja ja iltapäivisin niille kokoonnuttiin kahville tai syömään välipalaa. pääkirjoitus. Siinä kauppatieteiden professori Charlotta Niemistö kertoo, miten työelämä ujuttautuu jatkuvasti enemmän vapaa-ajan puolelle, viemään aikaa palautumiselta. Lopulta tarpeettomaksi jäänyt sohva kannettiin pois. Tämä oli ennen vuoden 2008 taloussukellusta ja nykymuotoista sosiaalista mediaa. Muutokseen voi silti uskoa. Mitä enemmän lasten kanssa alusta pitäen viettää aikaa, sitä hankalampaa on antaa työn viedä aikaa heiltä. Muisto tuli silti mieleen haastattelusta tämän numeron Avaaja-palstalla. Sen ajan menettää ensimmäisenä, jota vähiten puolustaa. Sohva jäi toimitukseen, mutta mitä pidemmälle 2010-luku pääsi, sitä harvemmin kukaan sille ehti. Kyse on uurastamisesta itselle tärkeiden asioiden eteen. Samalla lueskeltiin, suunniteltiin omaa lehteä ja puhuttiin. Lehdistä ei kovin montaa työelämäjuttua tarvitse lukea, kun hengen aistii: kymmenen askelta huippuosaajaksi on tämän ajan otsikko ja ideaali. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund TOUKOKUU 2018 IMAGE 5 Vapaa-ajan huippuosaajat Kyse on puolustustaktiikasta. Samalla myös pärjääminen on jäänyt yksilön vastuulle. Toiset alat muistuttavat logiikaltaan enemmän yrittäjyyttä tai kilpailua kuin toiset
32. toukokuuta 2018. Saara Turunen SIVUHENKILÖ Häkellyttävän suorasukainen romaani odotuksista ja todellisuudesta, jotka kulkevat eri teitään. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Aikakauslehtien liiton jäsen. vuosikerta, 254. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2018 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 23. ”Sivuhenkilö on tärkeä aikalaiskuvaus.” – HELSINGIN SANOMAT 29 95 Suomalainen.com. numero. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri jukka väänänen ulkoasu anna-Mari tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Janne Arola, Mari Areva, Ulla Donner, Laura Friman, Kaarina Hazard, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Liisa Jokinen, Katja Kallio, Juhani Karila, Ida Karimaa, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Sara Lehtomaa, Susanna Luikku, Veera Luoma-aho, Jaani Länsiö, Oskari Onninen, Juho Pihlajaoja, Vilma Pimenoff, Timo Pyykkö, Venla Rossi, Reetta Räty, Anu Silfverberg, Tuija Siltamäki, Miina Supinen, Jussi Särkilahti, Julia Thurén, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta ja Juuso Westerlund
@VilleKoivuniemi Pulkkisen gonzoileva twerkkausjuttu @imagelehti’ssa oli syväl l i sempi ja parempi kuin uskalsin toivoa. Elitisimi kirosana, tasapäisyydestä tehtiin hyve ja poikkeamat pantiin yhteiskunnan syyksi. Vaihdoin alaa. JUHANI KARILA (s. Erinomaista viihdettä. Tähän Imagen numeroon hän kirjoitti pöytätenniksestä, joka on ollut Karilan pelastusren gas yläkouluikäisestä. Tähän numeroon hän otti kuvat artikkeliin Ohuet maisemat. Suomalainen sosiologia oli samanlaista jo 1990-luvulla. 1980) on valokuva taiteilija ja kuvittaja. ImageIlmot.indd 4 4.4.2018 12:43:13. @HKainulaine En tiedä, mistä kohtaa edes aloittaisin tän @imagelehti:n Andrei Koivumäki -jutun kommentoimisen. Hän on julkaissut novelli kokoelmat Gorilla (2013) ja Omenakrokotiilin kuolema (2016). Ja siis toivoin paljon! #lukusuositus @SallamaariM Kiitos uudesta @imagelehti numerosta, @niklasthesslund ja tiimi. Pime noff on kiinnostunut galak seja räjäyttelevän mer kityksellisistä asioista ja ilmiöistä ja tutkii niitä keskitty neesti banaanit otsalla. K U VA T: N O O R A VA A R A LA , V IL M A PI M EN O FF . 1985) on lappilaisläh töinen kirjailijatoimit taja, joka pitää peleistä. Olen hämmentynyt. Parasta luettavaa pitkään aikaan! Tekijöitä VILMA PIMENOFF (s. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @Munamankeli Mjaah! ’Näin eliitti kuoli’ Helppoon maaliin hienosti osuva kirjoitus #jyrkilehtola at @imagelehti
Avaaja
Se ei ole inhimillisesti kestävää, sanoo kauppatieteiden apulaisprofessori Charlotta Niemistö. Eivätkö y-sukupolven edustajat olekaan vapaa-aikaa arvostavia reppureissaajia. TOUKOKUU 2018 IMAGE 9 Työ levittäytyy koko ajan enemmän vapaa-ajan puolelle. Päinvastoin, he ovat työelämän suhteen hyvin samantyyppisessä oravanpyörässä kuin aikaisemmatkin sukupolvet. TeksTi venla rossi kuva antti vettenranta ”Muu elämä suunnitellaan nykyään työelämän ehdoilla.” Charlotta Niemistö Olet puhunut julkisuudessa kolmekymppisten loppuunpalamisesta. Nuoret asiantuntijat pyrkivät usein piilottamaan suuren työmääränsä ja uupumuksensa esi. Riippuu, keneltä kysytään. Lisäksi työ valloittaa yhä suuremman osan heidän vapaa-ajastaan. Tutkimuksessamme haastatellut nuoret, asiantuntijatyötä tekevät ihmiset eivät näe itseään niin
Nykyään, kun ihmiset eivät enää ole samassa työpaikassa koko uransa ajan, yritysten vastuu työntekijöidensä hyvinvoinnista on murentunut. Se on sekä inhimillisesti että sosiaalisesti kestämätöntä. Muu elämä suunnitellaan työelämän ehdoilla. Tämä on myös johtamisen kannalta hankalaa, kun ihmiset salailevat työmääräänsä. Johtaja voi toimia myös pienillä eleillä: olla lähettämättä sähköposteja yöllä tai viestittelemättä viikonloppuna. Ainakin uusliberalistisen kehityksen voimistuminen, joka Suomessa yhdistyi 1990-luvun lamaan. Siksi monet peittävät todelliset tunteensa ja väsymyksensä. Äskettäin tiukennettiin vuorotteluvapaan ehtoja ja lyhennettiin sen kestoa. Yksilön todellinen tilanne ja neuvotteluasema joustoihin liittyen on kuitenkin monen tekijän summa ja viime kädessä kiinni siitä, kuinka korvaamaton työntekijä työnantajalle on. Sen sijaan suosittiin kuntosalia ja juoksemista. Sähköposteja luetaan kännykästä silloinkin, kun ollaan perheen kanssa, mutta sitä ei edes mielletä työnteoksi. Ajattelen kuitenkin, että myös organisaatioiden pitäisi ottaa vastuuta. Se sai aikaan sen, että monissa organisaatioissa yritetään jatkuvasti toimia mahdollisimman vähillä ihmisresursseilla. Jotta he eivät vaikuttaisi heikoilta ja tehottomilta, siltä, etteivät selviä töistään. Ja kun ei tehdä, täytyy olla tavoitettavissa ja valmiina vastaamaan viesteihin. Iltavuoro alkaa, kun lapset on saatu nukkumaan. Monet kokevat, että pienikin heikkouden merkki vaarantaa heidän uransa, vie heidät pois niin sanotusta a-ryhmästä, johon on aina uusia tulijoita. Ylipäätään tehdään paljon ylitöitä, joita ei raportoida johtajille. Monissa organisaatioissa tarvitaan ne ensimmäiset rohkeat, jotka uskaltavat puhua työ uupumuksesta. Mikä tähän on johtanut. Monet olivat lopettaneet aikoihin sidotut harrastukset. Mitä se tarkoittaa. Y-sukupolven kuvaus on ollut melko epätieteellistä ja saanut alkunsa management-tyyppisestä kir jallisuudesta. Olemme siirtyneet kulttuuriin, jossa tällainen työmäärä ja vapaa-ajan häviäminen ovat normalisoituneet. Meillä on hyvin pitkään ollut malli ihannetyöntekijästä, joka on valmis panostamaan uraansa kaiken. Kuinka työ levittäytyy vapaaaikaan. Asiantuntijatyössä tärkein positiinen kehitys lienee joustavuuden lisääntyminen. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että jotkut pienten lasten vanhemmat tekivät peri aatteessa 80-prosenttista työaikaa, vaikka käytännössä tuntimäärä oli kokopäiväinen. Tarvitaan monentasoista liikehdintää. Miksi he tekevät niin. Nuoret vanhemmat myös puhuvat paljon hoivavastuun jakautumisesta. Meidän tutkimustulostemme perusteella se vastuu ei käytännössä jakaudu tasaisesti. Mielestäsi työelämä perustuu yhä edelleen maskuliiniselle ihanteelle. Erityisesti perheelliset tekevät asiantuntijatyötä kahdessa vuorossa. Iso osa haastatelluista teki melko säännöllisesti töitä sunnuntaisin. Charlotta Niemistö johtaa Hankenin osuutta Suomen Akatemian strategisen tutklmuksen neuvoston rahoittamassa WeAll-työelämähankkeessa. Paljon suoraa työ uupumusta, ja lisäksi paljon sitä, että ollaan riskirajoilla ilman diagnoosia. Tällä tavalla työurien pidentäminen ei todellakaan onnistu. Perhevapaauudistuskin kaatui. Mitä työn levittäytymisestä seuraa. Tämä ihannetyöntekijän malli kummittelee yhä taustalla, vaikka pitkää päivää tekevätkin nykyään sekä naiset että miehet. Mitä ylempänä hierarkiassa he ovat, sen parempi. Eivät esimerkiksi perheen ja kunnianhimoisen uran yhdistämisen ongelmat ole hävinneet kolmekymppisten elämästä, vaikka heidän elämänsä olisikin nuorempana ollut liikkuvaa. avaaja On myös johtamisen kannalta hankalaa, kun ihmiset salailevat työmääräänsä.” –?charlotta niemistö ” miehiltään ja jopa läheisiltään. Työn irrottautuminen ajasta ja paikasta voi antaa paljonkin liikkumavaraa yksilölle. . Ovatko työntekijät saaneet mitään vastineeksi. Siihen ei ole mitään yksiselittäistä vastausta. Ne on helpompi sopeuttaa vaihteleviin työaikatauluihin. Miten tilannetta pitäisi lähteä korjaamaan. Julkista keskustelua ja poliittisia päätöksiä. Vähintäänkin niin, että kun ihminen tulee johonkin paikkaan töihin, hän ei jättäisi paikkaa vähemmän työkykyisenä. Se on perinteisesti vaatinut vaimon, joka hoitaa kodin ja lapset. 10 IMAGE TOUKOKUU 2018. Ei olekaan ihme, että monet näkevät esimerkiksi perhevapaat tervetulleena taukona työelämästä
Tästä kertoo sivulta 30 alkava artikkeli Mauri Pekkarisesta ja Touko Aallosta. Ei niin helppoa: ensin hänen pitää voittaa puolelleen maakuntien Suomi, se, jossa on perinteisesti äänestetty Mauri Pekkarisen kaltaisia poliitikkoja. Se on enemmän kuin kukaan poliitikko KeskiSuomessa on koskaan saanut. Eduskuntavaaleissa vuonna 2003 keskustalainen Mauri Pekkarinen sai 12 164 ääntä. TI LA ST O K ES KU KS EN VA A LI TI LA ST O T. TOUKOKUU 2018 IMAGE 13 2003 2015 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 5 % KIVIJÄRVI KINNULA KYYJÄRVI MULTIA KANNONKOSKI KARSTULA SAARIJÄRVI PIHTIPUDAS VIITASAARI KONNEVESI HANKASALMI LUHANKA KEURUU JOUTSA UURAINEN TOIVAKKA PETÄJÄVESI KUHMOINEN LAUKAA KESKI-SUOMEN VAALIPIIRI MUURAME JÄMSÄ ÄÄNEKOSKI KOKO MAA JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ KESKI-SUOMEN VAALIPIIRI KOKO MAA LAUKAA MUURAME PETÄJÄVESI (Vihreiden kannatus muissa Keski-Suomen kunnissa oli vuoden 2015 vaaleissa alle 5 %.) Keskusta Vihreät Data Vallanvaihto. Linjapuheessaan hän uhosi, että seuraavaksi vihreistä tehdään pääministeripuolue. Puoluekenttäkin on sirpaloitunut. Kannatuksen laskusta huolimatta keskusta oli myös viime eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurin puolue Keski-Suomessa. LÄ H D E: TI LA ST O K ES KU S 20 18 . Yksi niiden vaalien voittaja oli vihreät, joka sai ensimmäisen kansanedustajansa Keski-Suomesta, Touko Aallon. Kaksi kuukautta myöhemmin Aalto valittiin vihreiden puheenjohtajaksi. Viime kuntavaaleissa vihreistä tuli Aallon johdolla Jyväskylän suurin puolue. DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI SONJA SAARIKOSKI Vihreiden kannatus kasvaa, mutta keskusta on yhä Keski-Suomen valtapuolue Keskustan ja vihreiden kannatus KeskiSuomessa eduskuntavaaleissa 2003 ja 2015. Ihmiset muuttavat kaupunkikeskuksiin. Vuoden 2003 jälkeen keskustan kannatus on laskenut kaikkialla Keski-Suomessa
Oikeus ministeriö on viime syksynä arvioinut aloitekäytäntöä ja todennut sen pääosin toimivaksi. Yksityiskohtaisemmalla tasolla menettelyä voidaan ministeriönkin arvion mukaan sujuvoittaa ja selkeyttää. Kuntalaisten keski-ikä on 37 vuotta, ja asukkaista lähes joka neljäs on alle 15-vuotias. Joitain valuvikoja toki on, kuten se, että aloitteet ja vasta-aloitteet voivat aiheuttaa päätöksentekoa tukkivan myllyn. Se näyttää aktivoivan sellaisia ryhmiä, jotka ovat muuten poliittisesti passiivisia. ”Selviytyäkseen pikkukuntien pitää olla lähellä isompaa keskusta, mutta asenteellakin voi vaikuttaa. Yksi kehityskohde voisi mielestäni olla, ettei kansalaisaloite raukeaisi vaalikauden lopussa.” tommi parkkonen, politiikantoimittaja, Iltalehti: ”Eivät todellakaan tuhoa. Kuukauden väite. 50 000 kannattajan kynnys on huomattavasti korkeampi kuin puolueen perustamiseen riittävät 5?000 kannattajaa. Se kyllä tuhoaa demokratiaa, että meillä on tällä hetkellä eduskunnassa nippa nappa kynnyksen ylittänyt ja alle kahden prosentin kannatusmandaatilla hallituspolitiikkaa tekevä puolue.” asia Vajaan 15 000 asukkaan Kontiolahden kunnassa Pohjois-Karjalassa on valtakunnallisesti vähän eläkeikäisiä eli yli 64-vuotiaita. Osa aloitteista on kehnosti ja tunnetilassa muotoiltuja, mutta ne tuppaavat kaatumaan alkuunsa. Kontiolahti on lähellä lentokenttää ja työssäkäyntitai opiskelumatkan päässä yliopistokaupunki Joensuusta. Hyvä maine kiirii kauas.” Kunnanjohtaja myöntää, että sijainti on iso osa elinvoimaa. Itse en näe tarvetta ainakaan allekirjoittajarajan nostolle. Mielestäni aloiteoikeus pikemminkin vahvistaa demokratiaa: se on nostanut uusia asioita agendalle, muuttanut poliittista keskustelua ja saanut ihmiset liikkeelle. Parin vuoden takaisessa laskennassa yli 64-vuotiaiden osuus kontiolahtelaisista oli 14,6 prosenttia, mikä on reippaasti vähemmän kuin Helsingissä esimerkiksi Kulosaaressa (20,4) tai Munkkiniemessä (21,7) – puhumattakaan muista Itä-Suomen kunnista. Toisaalta jo 50 000 kannattajan vaatimus ja perustuslain vastaisten aloitteiden kielto pitävät huolen siitä, että mikä tahansa ei mene läpi.” paula risikko, eduskunnan puhemies: ”No eivät varmasti tuhoa: kansalaisaloite on merkittävä demo kratiainnovaatio. Jos jokin ongelma on, niin se on kansalaisaloitteiden ja vasta-aloitteiden jojoliike, joka voi pahimmillaan jumiuttaa prosessit, siihen voisi pohtia jotain rajoitusta. Sosiaalija terveyspalvelut toimivat ruuhkatta, ja Kontiolahdella on kattava kymmenen alakoulun ja päivähoidon verkko. ”Meillä on tarjota aktiiviikäisille ja lapsiperheille kohtuuhintaisia tontteja ja asuntoja hyvällä sijainnilla luonnon keskellä. Etelän tai Helsingin syyttely ei auta, vaan kannattaa olla ylpeä omista ihmisistä ja yrityksistä ja korostaa mahdollisuuksia sekä yhteishenkeä.” Nuorten ihmisten kylä HUOMIO Kansalaisaloitteet tuhoavat demokratian. Mistä moinen, Kontiolahden kunnanjohtaja Jere Penttilä. 14 IMAGE TOUKOKUU 2018 anu kantola, Helsingin yliopiston viestinnän professori: ”Kansalaisaloite on hankala asia päättäjille, koska se vaikeuttaa politiikan ohjailtavuutta ja lisää työmäärää
Keräämme kamerasen soreilla aiempaa syväl lisempää dataa tilojen käyttöasteista. Tai myytäviksi. University of New South Walesin tutkijat ehdottavat lohkoketjuratkaisujen hyödyntämistä äly kodeissa tavalla, joka ei olisi liian raskas toteuttaa. Käyt töliittymien vaikeus on useissa tutkimuk sissa todettu haaste. Teknologiaa voi käyt tää huolettomammin, kun digitaalisen tiedon alkuperä, omistajuus ja käyttö ovat helpom min jäljitettävissä.” KRITIIKKI ”Myös kritiikki älykoteja kohtaan on kasvanut. SIJOITTAMINEN TIEDE Älykäs koti TIETOSUOJA ”Tietosuojan ratkaisut ovat älykodeissa avain asemassa. Sadan dollarin hupparista voi saada tonnin ja 48 dollarin t-paidasta 200 dollaria. Dataa voidaan hyödyntää esi merkiksi tarpeenmukai seen lämmitykseen tai jäähdytykseen, mikä säästää sekä rahaa että ympäristöä.” Harry Edelman, Tampereen teknillisen yliopiston kestävän raken tamisen professori ja tutkimuspäällikkö janne arola ’. Remedyllä työskentelevä Thomas Puha ihailee niitä kotonaan. Myymälöitä on myös Osakassa, Tokiossa, Pariisissa ja Los Angelesissa, ja torstaisin tuotteita tulee verkkomyyntiin. Supreme syntyi vuonna 1994 New Yorkissa, kun James Jebbia aloitti kaupan Lafayette Streetin myymälässä. Kun Supreme alkoi tehdä yhteistyötä isompien merkkien, kuten Niken ja Louis Vuittonin kanssa, yön yli ja kauemminkin jonottaneet ihmiset tappelivat esimerkiksi lenkkareista niin, että piti kutsua poliisi. Nyt olen 40 ja teen aika hyvää kansainvälistä uraa pelialalla. University of East Anglian tutkimukses sa älykodit nähdään sekä teknisesti että sosiaalisesti häiritse vinä, eikä energian säästöistä ole selvää tutkimusnäyttöä todel lisista kohteista. 2000-luvun alussa innostuivat japanilaiset, sitten Los Angelesin skeittija räppitähdet, eikä hype ole laantunut. Eikä muiden sanomisista kannata välittää. Tällä voisi olla yksilönsuojan kan nalta suuria kulttuurisia ja käyttäytymistä muuttavia vaikutuksia. Periaate oli ja on, että tuotteita on vain tietty määrä eikä niitä juuri mainosteta. Minulle sanottiin jo 16-vuotiaana, että eikö pitäisi pikkuhiljaa lopettaa nuo videopelit. Koska Supremen tuotteita saa ostaa vain yhden kappaleen ja tarjontaa on vähän, myynnistä 80 prosenttia on jälleenmyyntiä. TOUKOKUU 2018 IMAGE 15 asia TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVA TIMO PYYKKÖ T örmäsin Supremeen kuusi seitsemän vuotta sitten Lontoossa, kun merkkiin jo hurahtanut ystäväni Sacha Remling pyysi minua käymään ostoksilla Lontoon-myymälässä. Eräässä aiemmassa tutkimuksessa havait tiin, että 44 prosenttia älytermostaattien omis tajista ei käyttä nyt laitteita oikein.” SÄÄSTÖ ”Tutkimusryhmämme Tampereen teknilli sessä yliopistossa tutkii itseoppivia koteja. Olen myynyt heräte ostoksia eteenpäin, eikä nettikaupasta aina tule sopivan kokoista vaatetta – mutta kalleimpia ostoksia lähinnä ihailen kotona.” Kaatosadetta ja yöjonotusta Supremen vaatteet on tehty pidettäviksi. Olen jonottanut useaan myymälään kaatosateessa miettien, mitä järkeä tässä on, mutta enemmän huvittuneena
Koska varastoa tai muita välikäsiä ei ole, mattojen hinta pysyy matalana, ja kutoja saa kuitenkin kaksintai kolminkertaisen palkkion verrattuna paikalliseen hintatasoon. Nyt niitä on kolmisenkymmentä. Siivilöi lasiin ja koristele appelsiininpalalla tai -kuorella. Maton voi ostaa netistä mittatilaustyönä. Matot nimetään tekijöidensä mukaan, ja niiden sisälle sujautetaan viesti, jossa on kutojan sähköpostiosoite. 16 IMAGE TOUKOKUU 2018 T uotteiden tarinallistaminen voi olla sekä yrityksen että sen työntekijöiden voitto, espanjalainen Nasia Burnet huomasi viitisen vuotta sitten. Kun Issukka saapui kym me n en vuotta sitten Helsinkiin, drinkkibaareja oli kolme. Espanjassa ja Italiassa ei olla niin kiinnostuttu sisustuksesta, sillä täällä vietetään aikaa ulkona. Tilauksen jälkeen Sukhin paikallinen työntekijä käy kertomassa matonkutojalle ohjeistuksen. Ne löytyvät esimerkiksi Hotellija ravintolaalan museosta, baarimestari Jarkko Issukka kertoo.” Issukan ja Mikko Koskisen kattava kirja Suomalainen drinkki (Tammi 2017) kertoo tämän ja lukuisia muita kiinnostavia tarinoita suomalaisten drinkkien historiasta. ”Mitä kylmempi maa, sitä enemmän mattoja tilataan. Lupa sekoittaa RUOKA DESIGN hip. Italiassa 1930-luvulla keksitty drinkki saapui Suomeen vuonna 1956. Useimmat matonkutojat ovat lukutaidottomia naisia, mutta heitä ilahduttaa nähdä kuva matosta hyvin toisenlaisessa ympäristössä kuin missä se on tehty. Tarjoile jäiden kanssa. Valmistuttuaan tekstiilisuunnittelijaksi hän matkusti Nepaliin ja näki, miten taitavalla sidontatekniikalla paikalliset kutoivat mattoja. ” Drinkki-innostus kertoo premiumisaatiosta. Suomessa ihmiset ovat niin paljon sisätiloissa, että kodista halutaan kaunis”, Burnet sanoo. Räätälöity Beni Ouarain -matto, sukhimatot.com, alkaen 270 e Ilman välikäsiä Matto tuntuu jalkaa vasten mukavammalta, kun tietää, että marokkolainen Lalla on saanut siitä hyvän hinnan. Sukhi kannustaa maton tilaajia lähettämään valokuvan matosta sen loppusijoituspaikassa. Laatu kiinnostaa ihmisiä koko ajan enemmän.” Negroni 2 cl giniä 2 cl Campari-katkeroa 2 cl vermuttia jääpaloja Mittaa ainekset sekoituslasiin ja hämmennä jäiden kanssa. Nyt paksuja paimentolaismattoja näkyy monien suomalaisten sisustusbloggaajien kodeissa. Se välittää nepalilaisten, turkkilaisten, intialaisten ja marokkolaisten kutomia mattoja ympäri maailmaa. Tarkka vuosi tiedetään, sillä tuolloin suomalainen alkoholilainsäädäntö toimi niin, että jokaisen uuden drinkin myymistä varten piti hakea lupa valtiolta. ” 1950-luvulla tämä hankaloitti ravintoloitsijoiden elämää, nykypäivänä se on hauska juttu, koska drinkkien historiasta on niin tarkkaa tietoa. Burnet halusi hyödyntää vuosisatoja vanhaa perinnettä myös länsimaisissa kodeissa ja perusti Sukhi-nimisen verkkokaupan
Verkatehtaankatu 2 LILLAN CAFÉ & BUTIK Viinikassa sijaitsee upea boutiquehotelli Lillan. 3 MATKA TEKNO DESIGN TYYLI KU VA T: V EE R A KU JA LA , S U K H IM AT O T. Lähellä sijaitsee myös klassikkodrinkeistä tunnettu salakapakka Tiima, jonka osoite on tietysti salaisuus. Eva Solon My Flavour -makuvesikarahvi, 49 e Torppaa häiriköt Sonyn vastamelukuulokkeet blokkaavat tehokkaas ti lentokoneen huminan tai etelänmatkaajan laskuhumalaitkun. Kannattaa maistaa esimerkiksi not dogia eli soijahodaria tai vuohenjuustokroketteja lehtikaalipestolla. TEKSTI JULIA THURÉN hip. Ruoat matchaavat pani mon omien oluiden kanssa ja baarissa pääsee maistelemaan testivaiheessa olevia uutuuksia. Satakunnankatu 10 PYYNIKIN BREWHOUSE Pyynikin käsityöläispanimon ravintolan Tammerkosken rannalla sijaitsevasta terassista odotetaan hittiä, sillä sinne paistaa aurinko koko päivän. TOUKOKUU 2018 IMAGE 17 Ooh, Lissabon! Graafikko ja bloggaaja Saara Helkala teki visuaalisesti upean pdf-oppaan, jossa hän kertoo, mistä saa puolentoista euron viiniä, missä sijaitsee paras näköalavessa ja miten portugalilainen krapula parannetaan. Lillanista saa sekä lounasta että raakakakkuja, mutta erityisen tunnettu se on brunssistaan, joka tarjoillaan pöytiin. Finnair aloittaa kesäkuussa suorat lennot Lissaboniin. Oppaan tilaus: saara.helkala@gmail.com Vesi seivästettynä Eva Solon uusissa lasikarahveissa on jippo, jolla veden saa näyttämään siltä kuin tässä oltaisiin vähän hienompaakin väkeä: Korkkiin kiinnitettyyn varrastikkuun voi seivästää vaikkapa hedelmälohkoja tai syötäviä kukkia tuomaan juomaveteen makua ja näköä. C O M , S O N Y, SA A R A H EL K A LA , EV A S O LO . Täppäämällä sormella kuuloketta musiikki taukoaa hetkeksi, jolloin voi vaikka kuunnella lentokapteenin sepustuksia. Kurjentaival 35 Vinkit antoi tamperelainen ruokavaikuttaja Emmi Nuorgam. Sonyn WH-1000XM2kuulokkeet, 400 e Syö tänä kesänä Tampereella MUUSA Ravintola Muusan terassilta saa tuttuja kasvispainotteisia annoksia kiinnostavalla twistillä
NYT ON MISTÄ VALITA.. Prismoissa on nyt todella laaja kattaus raikkaita, tuhdisti humaloituja, sitruksisia, täyteläisiä tai kevyesti nautittavia pienpanimo-oluita. Siis valikoimaa joka makuun sekä kotimaisista panimoista että tuottajilta ympäri maailmaa
2. 3. VINKKI Kirjolohen voi korvata myös siialla. 4. Mausta sokerilla ja suolalla. Aja seos blenderissä pyreeksi. Listan ikisuosi kin reseptiä muokataan sesongin mukaan. Lisää voi pieninä kuu tioina ja vatkaa koko ajan rauhallisesti vispi lällä. 3. Hiero raastettu sitruunankuori lohifilee seen. Anna maustua puoli tuntia. Keitä, kunnes porkkanat ovat kypsiä. 3. Mausta suolalla ja sokerilla. Yhdistä sokeri ja suola. Kaada sokeri Rengasmatka lautasella Kaskiksen kalaympyrä lisää matkailua Turkuun. Laita lohifilee sen päälle ja lisää loput sokerisuolaseoksesta lohen päälle. Lisää kerma ja keitä vielä viisi minuuttia. NYT ON MISTÄ VALITA.. Lisää lopuksi ranskankerma joukkoon. Etikka-voikastike 1. 2. Reseptin nimi perustuu rengasmaiseen esille panoon. TEKSTI LAURA FRIMAN KUVITUS ULLA DONNER ruoka Prismoissa on nyt todella laaja kattaus raikkaita, tuhdisti humaloituja, sitruksisia, täyteläisiä tai kevyesti nautittavia pienpanimo-oluita. Sokerisuolattu kirjolohi 1. Kiehauta etikka. Pilko porkkanat ja kuorittu salottisipuli. Porkkanakreemi 1. Siis valikoimaa joka makuun sekä kotimaisista panimoista että tuottajilta ympäri maailmaa. 2. RESEPTI Sokerisuolattu kirjolohi (neljälle) 1 kokonainen kirjolohifilee 2 dl suolaa 2,5 dl sokeria yhden sitruunan kuori raastettuna Porkkanakreemi 3 porkkanaa 1 salottisipuli 2 dl kuohukermaa 3 dl vettä 100 g voita 0,5 dl ranskankermaa suolaa ja sokeria Etikka-voikastike 1 dl valkoviinietikkaa 300 g voita suolaa ja sokeria suolaa ohueksi kerrokseksi laakean astian pohjalle. TOUKOKUU 2018 IMAGE 19 Suomen suosituimpiin ravintoloihin kuulu van Kaskiksen kalaympyrän perässä matkus tetaan Turkuun kaukaakin. Freesaa porkkanat ja sipuli kattilassa voissa ja lisää vesi
Traagisen tarinan lisäksi romaanissa on metataso, jossa kirjailijapersoona – Rauhalan alter ego. Useista piirtyy kuitenkin samastuttava, melankolinen ja itseironinen minähahmo, joka käy mentaalista taistelua arjen ja ajattelun rajoja vastaan. Ratkaisu toimisi, jos sen avulla ei perusteltaisi suoraan romaanin heikkouksia. Runsauteen mahtuu kuitenkin lukuisia häkellyttävän upeita runoja, joiden ajatukset viiltävät selkäytimeen asti: Sillä mitä on rakkaus, / ellei lupaus tragediasta: / alussa piilee kipu / jonka loppu kaivertaa esiin. Juoneen kaipaa vääntöä, etenkin kun kirjailija kohtelee jokaista henkilöhahmoaan rasittavan empaattisesti, ja eteerisen kaunis tunteen kuvaus vesittyy paikoin sentimentaalisuudeksi. Yhdeksään laajaan osioon jaetut tekstit ovat korostetun moniäänisiä. Ei sellaista kauhutarinoilta kaipaakaan. 368 s. Sysimusta huumori kutkuttaa silti. Maissilapsi ja läskivuori, toteaa eräs hahmo naapureistaan, luonnehtien samalla osuvasti Sirkjärven äkkiväärää tyyliä. Pauliina Rauhala: Synninkantajat. Pauliina Rauhala jatkaa lestadiolaisliikkeen henkistä painostusta käsittelevällä romaanillaan esikoisteoksensa teemoja. Enemmän tai vähemmän idylliseen arkeen hiipii makaabereja piirteitä, jotka osoittavat henkilöhahmoille, ettei kehenkään voi luottaa – vähiten itseensä. Teos, 2018. Oman elämänsä raskolnikovit ryhtyvät toimeen, mutta toisin kuin Dostojevskilla, moraalista opetusta ei ole. Siltala, 2018. Miljööt luodaan hauskan mutkattomasti: Kaupungin keskellä aukesi tori, jolla käyskenteli muka via forssalaisia ostelemassa herneitä ja palvikinkkua. Väkevästi kuvatun 1970-luvun pohjanmaalaisyhteisön uskonelämää luotsaava Taisto paimentaa sukulaisiaan tiukasti oikealle tielle: seksin ja tv:n ohella syntiä on jopa kirkkokuorossa laulaminen. Novellikokoelmallaan Uraanilamppu ilahduttanut Harry Salmenniemi esittää runoissaan teräviä havaintoja siitä, miltä nykyelämä tuntuu: Ja kauniit nuoret juoksevat / ympäri jäätynyttä lampea / näkemättä siinä mitään traagista. Maija Sirkjärven esikois novellikokoelma tarjoilee kieroutuneita perhesuhteita ja ihmis vihaa groteskisti katettuna. 20 IMAGE TOUKOKUU 2018 Harry Salmenniemi: Yö ja lasi. kulttuuri. Yö ja lasi ei ole kokonaisteoksena onnistunut: jotkin teksteistä aukeavat moneen suuntaan, mutta osa kieltäytyy aukeamasta ja osa vaikuttaa muistiinpanomaisilta. Kirjat TEKSTI SILVIA HOSSEINI Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja. Osa novelleista jää kuitenkin temaattisesti ohuiksi, mikä tekee teoksesta epätasaisen. – pohtii kirjoitusprosessiaan. Gummerus, 2018. Eri kertojien avulla punotun tarinan ote on henkilöpsykologinen, mikä on aiheen kannalta perusteltua mutta tekee teoksesta jahkailevan. 344 s. 236 s. Sekavan oloista
Mutta toissijaista sekin, kun tarjolla on listaksi asti ”ihan hirveän hyviä popkappaleita”. Nyt hänen tek nonsa rutisee ja pätkii kuin olisi reivannut synapsinsa katki. Kantritähti Kacey Musgravesin kolmas levy on otettu vastaan palvoen, sillä sen tekstit tuulettavat konservatiivista kantrikulttuuria. Sin gu larityn äänimaisema muistuttaa Andy Stottis ta tai Oneohtrix Point Neveristä, joita kuunnellakseen Hopkins oli edellislevynsä aikaan liian kiltti. Oh, What a World, Space Cowboy, Happy & Sad ja parhaana pehmodisko High Horse. Häivähdyksin levy tuo mieleen Sufjan Stevensin tai Feistin perinteisimmillään. Siksi Grouper on yksi vuosikymmenen suurimmista. Beach House: 7 (Bella Union) Beach Housen levyihin ihastuminen on kuin ihastuminen sinänsä: pelkoa siitä, että menettää arvostelukykynsä ja hurahtaa taas johonkin, joka on kyllä tosi vetoavaa, mutta ihan sama juttu kuin se, josta viimeistään vuonna 2012 totesi saaneensa tarpeekseen. Ehkä Teen Dream -levyn täydellisyys vuonna 2010 olikin raakilemainen nuoruudenhairahdus. Vuosi on valittu siksi, että silloin Beach House julkaisi Bloom-levynsä. Ehkä 7 on se Beach Housen levy, jota odotimme. Uutuusalbumi 7 puolestaan sisältää enemmän temppuja kuin bändin koko uralla: möyryävää bassoefektiä, ranskaa, pienimmät melodiat ja suurimmat tempot. TOUKOKUU 2018 IMAGE 21 Levyt Grouper: Grid of Points (Kranky) Liz Harris on kertonut tehneensä Grouperin kymmenennen albu min Grid of Pointsin puolessatoista viikossa. Grid of Points on jälleen levy, joka pakottaa analysoimaan suhtautumistaan popmusiikkiin ja sen tavallisimpiin formaatteihin. Mittaa sille ker tyi kuusi varsinaista kappaletta ja 22 minuuttia. Sen jälkeen hänelle nousi kuume, ja levy piti todeta valmiiksi. Jon Hopkins: Singu larity (Domino) Brittituottaja Jon Hopkinsin albumi Immunity (2013) kävi monille portti huu meeksi elek troniseen mu siikkiin, olihan Hop kins tuttu lähinnä yhteis työstään Brian Enon, Coldplayn ja Imo gen Heapin kans sa. Help po pianomelankoliakin on parempaa laastareina, joilla paikkailla rupisuutta. kulttuuri. Sen piti olla mahdoton esteettinen umpisolmu, jonka bändi ratkaisi jo seuraavalla levyllään. Metodi on kuvaava. TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: TE O S, G U M M ER U S, S IL TA LA , S H A W N B R A C K B IL L, D O M IN O , K R A N K Y, U N IV ER SA L. Viidessä vuodessa popmusiikki on on neksi muuttunut niin, ettei elektroniyrittäjien tarvitse enää pehmoilla pärjätäkseen indie valtavirrassa. Harrisin kuiskauksiin katoavat sanat, vapaasti horjuva tempo ja soittovirheet ovat kuin filmille päätyneitä pölyhiukkasia ja valovirheitä, jotka tekevät Grouperin äänityksistä aikaja paikkasidonnaisia. Kuunnelkaa vaikka. Kacey Musgraves: Golden Hour (Universal) Popnörtti menee tolaltaan törmätessään laimeaan mutta täydellisen onnistuneeseen musiikkiin, jota ei osaa analysoida kuin ”hirveän hyviksi popkappaleiksi”. Toisaalta hänessä nähdään uusi Taylor Swift, joka nousee megatähdeksi höystämällä kantriaan popkimalteella
the death of stalin (Armando Iannucci) Stalinin kuolinhetkistä kertova elokuva on kuin kuiva ja älykäs brittisatiiri vuoden 1953 Neuvostoliit toon siirrettynä. mademoiselle paradis (Barbara Albert) Wien vuonna 1777. Hän tutustuu nuoreen turistioppaaseen Caseyyn (Haley Lu Richardson), jolla on narkkariäiti. Jeffrey Tamborin Georgi Malenkov on ehkä herkullisin hahmo, mutta Steve Busce min Hruštšoville varataan paras solvaus: ” You camel cock!” Ensi-ilta 4.5. Kamera seuraa kärsivällisesti lasten tasolla. Espoo Ciné 4.–13.5. columbus (Kogonada) Kolmekymppinen Jin (John Cho) palaa koti kaupunkiinsa Columbukseen päivystämään arkkitehtiisäänsä, joka lojuu koomassa. Aisteja ja maa ilman ymmärtämistä kuvaava draama on kaunis ja perustuu – uskomatonta kyllä – tositapah tumiin. 22 IMAGE TOUKOKUU 2018 TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Le ffa t & sarjat summer 1993 (Carla Simón) Omaelämäkerrallinen debyytti elokuva on kuin yhdistelmä Call Me by Your Namea ja The Florida Projectia, mutta ilman yhteiskun nallista vääntöä. Musiikki on juma laista. Elisha Christianin kamera poimii kiinnostavaa arkkitehtuuria, josta vastaavat muun muassa Eliel ja Eero Saarinen. Nuori ja sokea Maria ”Resi” Theresia (MariaVictoria Dra gus) pitää konserttia salilliselle porvaristoa. Ohjaaja Iannucci, joka opiskeli nuorena Oxfordissa, jätti amerikkalaisen tvsarja Veepin voi dakseen palata elokuvien pariin. Maria Theresia loi uran säveltäjänä, mutta historia on hänet unohtanut. kulttuuri M U O T I V I I K O T S P R I N G KEVÄÄN UUDET MALLISTOT OVAT SAAPUNEET MEILLE.. Resin silmät veivaa vat puolelta toiselle ja pää kei nuu mukana. Frida on kokenut suuren menetyksen mutta ei osaa vielä käsitellä sitä, paitsi vähän kiukuttelemalla. Kuusivuotiaan Fridan äiti kuolee aidsiin ja tyttö muuttaa asumaan tätinsä perhee seen. Siellä hän saa leikkikaverikseen ja riippakivekseen nelivuotiaan Annan. Ohjaajakäsikirjoittaja Simón jättää punakynän viisaasti penaaliin ja antaa päähenkilön kulkea kuvasta sekä kohtauksesta toiseen omaa tahtiaan. Eteläkorealaisen Kogonadan pieni ja hiljainen debyyttielokuva on näyttelijöiden ja kuvauspaikkojen juhlaa. Resi päätyy kokeellisten keinojen nimeen vannovan toh tori Mesmerin hoitoon, ja saa mystisen ”fluidumin” avulla näköään hitaasti takaisin, mutta itseilmaisu kärsii. Rooleissa nähdään brittikermaa Michael Palinista Andrea Riseboroughiin. Teattereissa. Espoo Ciné 4.–13.5. Lopputulos on kertomus siitä, miten pokkuroimalla asemiinsa päässeet pukumiehet käyttäytyvät, kun diktaattori kuolee pois ja valtatyhjiö imee jokaista sisäänsä. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KU VA T: FI N N K IN O , ES PO O C IN É
M U O T I V I I K O T S P R I N G KEVÄÄN UUDET MALLISTOT OVAT SAAPUNEET MEILLE.
Idea ja kipinäkin riittävät, kunhan vilpitön riemu näkyy . Sellaiselle alueelle, missä sekä kuulija että tekijä yllättyy. Tyypit välittävät musiikista mutta ovat niin sisällä siinä, etteivät koe sitä enää. Kokonaisuus on jotain, mitä en itsekään osannut ennakoida, kuin kaikkien aivot olisi laitettu blenderiin. Hyvä tuli. Ajatuksena oli tehdä niin kunnolla kuin vain osataan. Onko musiikki unohtunut popissa. Ruusujen debyyttialbumi julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Mihin kotimainen pop pitää viedä, yhtyeen laulaja Ringa Manner. Sekoitti kaikki värit mutta tuloksena ei olekaan ruskeanharmaa. TEKSTI IDA KARIMAA KUVA SARA LEHTOMAA kulttuuri. 24 IMAGE TOUKOKUU 2018 MUSIIKKI Haluatte tehdä musiikkia, jollaista ei ole ennen kuultu Suomessa, ja olla popmusiikin uusi suunnan näyttäjä. Popmaailman liukuhihnatekeminen turruttaa. Popin kaikki värit Elektronisen popin superryhmä, Ringa Mannerin, Alpo Nummelinin, Samuli Kukkolan ja Miikka Koiviston Ruusut, pisti aivonsa blenderiin. Se tuntui taianomaiselta itsesuggestiolta. Popin tekee vaikeaksi tilanne, jossa halutaan ottaa kaikki mukaan, mutta toisaalta omaan juttuun pitäisi uskoa niin paljon, ettei ole väliä, kuuleeko sitä kukaan. Tekovaiheessa mukana olevaa säröä pitää jättää mukaan, ei hioa pois. Miten Ruusut tekee musiikkia.
Teos esitetään osana Suomen sisällissotaa käsittelevää keskusteluja konserttitilaisuutta, jossa Kamuksen rinnalla esiintyvät harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaara ja räppäri Paleface. klo 19.30 osoitteessa Keskuskatu 3. Ainoa varma asia on, että aina se on ”meidän” ulkopuolella. TOUKOKUU 2018 IMAGE 25 KU VA T: M A A R IT K YT Ö H A R JU , ER N ES T PR O TA S IE W IC Z. Klassisen musiikin Emmalla helmikuussa palkittu Kamus-kvartetti soittaa Steve Reichin teoksen ääninauhalle ja jousikvartetille. Sanan shawarma etymologia onkin sanassa turning, kääntyminen. ”Teoriassa kenestä tahansa meistä. eventbrite.com. Kruununvuorenrannassa, Öljysäiliö 468:ssa. Cosmic latte on tähtitieteilijöiden termi maailmankaik keuden keskimääräiselle värille – sekoitus ruskeaa ja vaaleaa. Konsertti ja paneelikeskustelu Remembering 1918 Helsingissä 16.5. ”On loputtomasti me-piirejä, joita ideologiat ja arvot yhdistävät. Metapahaa on vaikea määritellä, sillä monet hyveet, joita meille opetetaan – kuten uskollisuus tai velvollisuus – mahdollistavat myös pahan”, avaa ohjaaja Tuire Tuomisto. ruskeat taitei lijat tutkivat suhdettaan mustuuteen. Noble Savagessa fokus siirtyi rakenteellisiin ongelmiin. TEATTERI Junalla Losiin / Auschwitziin Millainen olisi ollut kohtaloni, jos olisin Yhdysvaltojen sijaan asunut Euroopassa, pohti Steve Reich säveltäessään teostaan Different Trains. Cosmic latte luo ”kollektii visen tulevaisuuden utopiaa”. Esitykset touko kuussa Zodiakissa, ensi-ilta 11.5. Lattea ja lampaita Shawarma on esitys ”harmittomista lampaista”, Cosmic latte tutkielma suhteesta mustuuteen. Jaani länsiö MUSIIKKI TEKSTI LAURA AIROLA kulttuuri. Mua kiinnostaa, mistä aito, syvällinen suvaitsevaisuus koostuu.” Todellisuuden tutkimuskeskus: Shawarma – pahan koreografia. Se kuvaa Tuomiston mukaan pahan luonnetta, joka on muuttuva. Ilmaiset pääsyliput tulee noutaa ennakkoon osoitteesta: https:// remembering1918. Teos sarjan kolmas osa Cosmic latte on utopian ja unelmien äärellä. cosmic latte Koreografi Sonya Lindforsin teoksessa NOIR. Ehkä joku sellainen, jossa jäykät mies-nainen-, musta-valkoinenrajat murtuisivat”, Lindfors avaa esityksen peruskysymystä. Ensi-ilta 5.5. Esitys sai alkunsa halusta ymmärtää, mitä pahuus kenellekin tarkoittaa. Olisiko junamatka Losin sijaan suuntautunut keskitysleirille. ”Taidekontekstissa outojen asioiden kohtaaminen on turvallista, koska tiedetään, että esitys päättyy jossain vaiheessa.” Cosmic latte. ”Haluan kysyä, millainen maailma me voitaisiin kuvitella tämän olemassa olevan, hierarkisen ja epätasa-arvoisen lisäksi. Eli siis kenestä. Jousisoitinsahaus yhdistyy junakertomuksiin Yhdysvalloista, holokaustista selvinneiden haastatteluihin, rautateiden kolinaan ja ilmahälytyksiin. shawarma – pahan koreografia Shawarma – pahan koreografia on esitys ”harmittomista lampaista, velvollisuudentuntoisista ja kurin alaisista”
12.5. Aleksanterin teatteri ticketmaster.fi (18–65 €) Breath Saarinen – Pohjonen Tero Saarinen Company. Kuvat ovat vahvasti kytköksissä luksusmuotimerkkei hin ja kulutukseen, mutta Foto grafiskan näyttelyssä tarjotaan myös toista näkökulmaa: olisiko kyseessä sittenkin leikittely stereotyypeillä niiden toisinta misen sijasta. asti. Nir Hodin The Life We Left Behind -näyttely Turussa Makasiini Contemporaryssa 20.5. De Bruyckere käyttää vuotia, kan gasta, puuta ja vahaa luodessaan teoksia, joissa liha näyttää mädän tyvän, puu lahoavan ja kasviaines maatuvan. asti. KUVATAIDE kulttuuri KU VA : B ER LI N D E D E B R U YC K ER E: K 21 (M IR JA M D EV R IE N D T) . Berlinde de Bruyckeren näyttely Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella 20.5. asti. Suurten veistosten rinnalla nähdään herkkiä piir roksia kukkamaisesti avautu vista vulvista ja mereneläviä muistut tavista peniksistä. Turun Kaupunginteatteri lippu.fi (38–42 €) 29.5. Ellen von Unwerthin Devotion! 30 Years of Photographing Women -näyttely Tukholman Fotografiskassa 20.5. sara hildénin taidemuseo Itku meinaa tulla jo heti taidemu seon aulassa. Someaikaan sopiva taidekokemus voi avautua uusille tasoille vaikkapa heijastu misen merkityksiin syventymällä. Vastassa on veistos, jossa hihnoilla sidotut ja pääl lekkäin makaavat hevoset ovat kovin aidon näköisiä. 1.6. Ja kuolleita. Belgialaisen kuvanveistäjä Ber linde de Bruyckeren näyttelyssä ollaan elämän ja kuoleman rajalla, matkalla muistoista unohdukseen. Näyttelyssä kerrotaan, että veistoksissa käy tetyt puut ovat myrskyn kaatamia ja että kuolleet eläimet ovat ensin olleet tutkimuskäytössä. mari areva Vulvien kevät Kukkamaisia vulvia ja sidottuja eläimiä Tampereella, luksusmuotikuvaa Tukholmassa ja oman häilyvän kuvajaisen tuijottelua Turussa. Tampere-talo Suomen ensi-ilta! lippu.fi (25–48 €) 22.5. fotografiska, tukholma Lähes alaston naiskeho on keskeinen elementti pitkän uran tehneen Ellen von Unwerthin muotikuvissa. makasiini contemporary Nir Hodin korkeakiiltoisten, kro mipintaisten maalausten edessä katsoja näkee ensin oman häily vän kuvajaisensa. Kyse on taitavasti rakennetusta illuusiosta, jonka katsomiskokemus tuntuu melkein kivuliaalta
Kyllä, sillä omissa duuneissanikin on lähtökohtana jonkun muun työ, usein taidehistorian klassikkomaalaus. Sarjassa on noin 30 miesten, naisten ja lasten vaatetta. Turun Kaupunginteatteri lippu.fi (38–42 €) 29.5. Yrityksen lisensoinneista vastaava Yukiko Oyama löysi kirjani And Time Is No Longer an Obstacle, kun he olivat etsimässä abstraktia taiteilijaa uuteen mallistoon. Miten itse pukeudut. Tietysti tyylikkäästi! Yksi osa vintagea, yksi osa pienemmältä merkiltä kuten Nomen Nesciolta tai Hanna Sarénilta. TOUKOKUU 2018 IMAGE 27 TYYLI Miten Uniqlo löysi sinut. Tampere-talo Suomen ensi-ilta! lippu.fi (25–48 €) 22.5. Millaisissa tuotteissa printtejäsi näkyy. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Uniqlo teki printtejä teknisistä materiaaleista tehtyihin urheiluvaatteisiin. Syntyi tilallinen fiilis, josta olen omissakin töissäni kiinnostunut. Oletko tyytyväinen lopputulokseen. 1.6. Kun puin ekan mallikappaleen päälleni, huomasin kuinka kivasti printti liikkui ja taipui kehon mukana. Aiemmin sarjassa on nähty Keith Haringin ja Andy Warholin inspiroimia printtejä. Printti ei ole kuollut Valokuvataiteilija Niko Luoma on vaateketju Uniqlon sprz -sarjan uusin taiteilija. Valokuvataiteen museo, koska se on koti ajattelulleni. Oliko helppo suostua. TEKSTI JA KUVA LIISA JOKINEN kulttuuri 12.5. Aleksanterin teatteri ticketmaster.fi (18–65 €) Breath Saarinen – Pohjonen Tero Saarinen Company. Vaatekauppa vai valokuvataiteen museo. Niko Luoman SPRZ-sarjan vaatteet myynnissä Uniqlon nettikaupassa, www.uniqlo.com
16.3. Piillota sähkö pyörä osakkeet! Siis sexi edelleen ok. ”Me too!” on huomattavasti helpompi oppia kuin ”isi” tai ”rouva Jenni Haukio”. mäntyniemen herra: maaliskuu KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A . Maailman onnellisimman maan presidenttinä ihmettelen, eikö kukaan meistä halua tuoda esille sitä, että onnellisuus yhdistetään usein tyhmyyteen. Myöhemmin illalla huomasin muistilapusta, että tarkoitus oli keskustella ”arktisista” ei ”arkisista” kysymyksistä. 20.3. Ok?” Vastaan Juhalle: ”Sexi on ok.” 12.3. Kateellinen sotilaille. 25. 14.3. 28.3. Juncker oudon hiljaa. Jan Vapaavuori puhuu nyt mitä sattuu kerrottuani hänelle, että presidenttinä puhuminen sattuu. Olen hillitysti innoissani: Suomi-rap voi olla jotain haastavampaakin kuin Paperi-T huolehtimassa, tuliko kaikille varmasti selväksi, että hän luki kirjan. 22.3. 15.3. Proust on perseestä, minä en. 18.3. 21.3. Joskus lehtiä lukiessa tuntuu siltä, että vielä muuta ma vuosi sitten täysi-ikäiset toimit tajat eivät olleet aivan näin innoissaan Linnanmäen uusista laitteista, mutta mukavaa toki näinkin, tapamme käyttää sananvapautta kertoo meistä niin kovin paljon. Kun pyydän Hiilamoa sisään ”teelle”, Hiilamo tuohtuu ja huutaa, ettei ole lahjottavissa, ”koska olen Heikki Hiilamo!”. Omistin päivän syrjäytyneille ajattelemalla omaa kohtaloani. Onnittelen Skypessä maailman parasta presidentti Putinia. 28 IMAGE TOUKOKUU 2018 8.3. 3. Miten näistä näppäimistä saa esiin nauravan ”emojin”. Sexi. Kunnianhimoisena isänä opetan Paperille-D:tä puhumaan. Viesti Juha Sipilältä taisi tulla väärään osoitteeseen: ”Sexi ok. Onko sexi ok. Elokuvissakin onnellisin on aina se kylän idiootti, joka ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. 23.3. Tarinoin täällä Brysselissä juuri Junckerille pikkupyykistä ja vaipoista. 3. Hieman hymyilyttää. 19.3. Huhtikuussa ilmestyy Siltalan julkaisemat pikkutarkat muistelmani maailmasta, jossa Madeleine-leivos oli enää vain suussa roikkuva ”bluntti”. Kiva kuulla rouva Jenni Haukion nauravankin, vaikka selitettyäni hänelle, mitä ”stand up” tarkoittaa, toivoisin jo variaatiota ”Putin tarjoamassa vierailleen teetä!” ja ”Venäjälle valittu yllätyspresidentti!” -vitseihin. Heikki Hiilamo tuossa ovella tarjoamassa rahaa, jotta muuttaisin sote-kantani, jota minulla ei ole, koska olen vain presidentti. Erinomainen flow tällä rapartisti Hazardilla. 11.3. Lausunnossani hermomyrkkyiskuista olen varovaisesti kaikkien asianosaisten puolella. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop. Ehdokkaani suomen kielen pelottavimmaksi lauseeksi: ”Anne Berner odottaa ovella.” 17. Putinin taustalla olevat sotilaat nauravat, ampuvat ilmaan ja tekevät sormilainausmerkit joka kerta, kun Putin sanoo ”Finland”. Vauvoissa se mainio puoli, että ne eivät osaa kysyä: ”Isi, miksi vitussa sä blaadaat niin paljon?” 24.3. Puhelinkeskustelu Putinin kanssa kuin elämä, täynnä hetkiä, jotka haluaisi unohtaa
30 IMAGE TOUKOKUU 2018 30 IMAGE TOUKOKUU 2018
TOUKOKUU 2018 IMAGE 31 Kaksi miestä Jyväs kylästä Mauri Pekkarinen on Keski-Suomen tunnetuin poliitikko. TeksTi sonja saarikoski kuvaT juuso westerlund. Nyt kun Touko Aalto haluaa tehdä vihreistä Suomen suurimman puolueen, opit kannattaa hakea Pekkariselta
Oittilaan on tulossa lapsia ja lapsenlapsia kylään. Siellä tuli vitsailtua. Nyt pöytään on katettu kahvikupit neljälle. Hän istui jämäkkänä tuolilla, kädet polvien päällä ja heilui vähän vasemmalta oikealle. Vaalea nainen vaalean sinisessä paidassa tulee tervehtimään. Raijalla on aina jotain tarjolla, kun hän käy. Seuraavana päivänä mennään taas. ”Tällä tulevalla vaalikaudella minä en lupaa mutta tehdään perus teet, kuten Mauri Pekkarinenkin aikoinaan teki. Jo kaksissa edellisissä vaaleissa vihreät oli ollut melko lähellä saada kansanedustajan KeskiSuomesta. Sängen tilalla oli lyhyt tukka. Se oli hyvä sutkautus. ”Se on yksi järkevä investointi, kun mietitään tasapuolisesti niin pääkaupunkiseudun kuin maakuntien yhteisiä infrahankkeita. Se on koko Suomen etu, että kaikki paikat on hyvien yhteyksien päässä.” Lupaatko sinä sen tällä vaalikaudella. ”Mikä vaihe sulla on Raija siellä?” ”No tässä on sellanen vaihe, että on ihan vääränlaista riisiä.” ”Me päästään huomenna lähtemään vasta kahdeltatoista.” Ennen Oittilaan lähtöä Pekkarinen on luvannut tulla käymään Touko Aallon kotona Puistotiellä Jyväskylän keskustassa. Mauri Pekkariselle on oma pieni lehmänmaitopurkki ja Ballerina keksejä vadelmatäytteellä. Neljän minuutin haastattelu. Eikä hänen puhelimessaan ollut Aallon numero toiminut; Aalto poisti vähän aikaa sitten eduskunnan numeron käytöstä. Kuntavaaleissa kaksi vuotta myöhemmin Touko Aalto oli Jyväs kylän äänikuningas. Täällä on ruuan tuoksu, mutta se ei ole valmista.” On perjantai yhdeksäs helmikuuta. Paita on punainen ja siinä on Hurriganesbasisti Cisse Häkkisen kuva. ”Iris”, hän sanoo, ja katoaa huoneeseen vasemmalla. Varsinkin Raija viihtyy Oittilan yli neljä metriä korkeiden huoneiden avaruudessa paremmin kuin täällä, lapsiperheen asunnossa. Aallosta on hauskaa nähdä nyt samat paikat uudessa valossa: lapsena asiat näyttivät toisenlaisilta kuin 34vuotiaana poliitikkona. Tuota kan nattaa pitää silmällä, kansanedustaja Arto Satonen sanoi tutulleen. Aalto on kattanut pöydän valmiiksi. Pekkarinen on tunnettu siitä, että hän pitää eduskunnassa KeskiSuomen puolta. Ehkä häntä jännitti. Niitä mä yritin etsiä kaupasta. Raija toivoo, että Mauri ei myöhästyisi kahdestatoista. En löytänyt, mutta tällasia pieniä keksejä. Sitä ennen heillä oli talo aivan Päijänteen rannalla muutaman kymmenen metrin päässä. Voisiko se olla mahdollista nyt. Aalto tunsi Pekkarista jonkin verran. ”Tervetuloa nyt kumminkin. Päällä oli puku mutta ei kravattia. T ouko Aalto asuu kommuunissa mutta kämppisparis kunta, Aallon pitkäaikaisia ystäviä, ei ole kotona. Mauri Pekkarinen kertoo, että maisemat Oittilassa ovat upeat, mutta eivät tienoon upeimmat. 32 IMAGE TOUKOKUU 2018 E teisen seinällä on Raija Pekkarisen kuva, vieressä on Raija Pekkarinen. Pekkariset ovat asuneet viisi vuotta tässä 113neliöisessä rivi taloasunnossa Samulinniemessä. Läpi meni, eikä edes huonoimmalla äänisaaliilla. Pekkarisen autonkul jettaja Seppo on tähän jo tottunut. Ylen ykkösellä soi kuubalainen musiikki. ”Mä en ole hirveän katkera, koska hienompi, jonka tiedän siinä selkeästi olevan, on Sebastian Vettelillä.” ”Ei olla käyty, mutta arvellaan et on hienompi”, Raija sanoo. Eteisessä on hämärää. Eduskunnassa Aalto kiinnitti huomiota. Hän puhisee puhelimen toisessa päässä: mä jouduin etsimään sun numeron… Pekkarinen ei ole päässyt sisään, vaikka on painanut melkein kaikkia summereita. Aalto epäilee, että kauramaito voi olla Pekkarisesta vähän oudon makuista. Mauri Pekkarinen istuu ikkunan viereen ja heittää vaalean punaisen kravattinsa seinän vieressä olevaan syöttötuoliin. ”Suomen kiertämisen alotti kun pelasi jääkiekkoa Joensuun Jokipojissa…” Silloin maakunnat tulivat tutuksi. Vielä Heinolan kohdalla näytti siltä, että matkassa menisi pidempään. Kun aikaa oli jäljellä minuutti seitsemäntoista sekuntia, Aalto sanoi: ”Nyt on aika investoida raiteisiin, muun muassa oikorata yhteys Jyväskylä–Tamperevälillä.” Sekö on Suomen tärkein liikenneinvestointi. ”Kertokaa työ vähän mikä teidän tarina on!” Sitten Mauri Pekkarinen soittaa. Heillä oli siellä kaksio vähän aikaa. ”Ekaa kertaa kun pääsi eduskuntaan menemään junalla ton Maurin kanssa, niin Maurilla oli sellasia pieniä donitseja. Hänen äänimääränsä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, 12 164, on suurempi kuin kellään toisella keskisuomalaisella ehdokkaalla koskaan. Pekkarinen oli toinen. Rapussa on kaksi Aaltoa, sekin on sekoitta nut Pekkarista. Voisiko KeskiSuomen ensimmäinen vihreä kansanedustaja olla Touko Aalto. toimittaja kysyi. Mutta Pekkarista ei näy, vaikka kello on jo monta minuuttia yli yksitoista. Raija vääntää uunia kovemmalle. Järvenrantatalon tilalle Pekkariset ostivat vuonna 2015 vanhan koulun Oittilan kylästä, jossa he nykyään viettävät suuren osan siitä ajasta, jonka Pekkarinen on Jyväskylässä. Kun Aalto valittiin vihreiden puheenjohtajaksi pari kuukautta myö hemmin, hän ilmoitti, että aikoo tehdä seuraavaksi saman koko Suomessa. Siksi ruoka ei ole valmis. Mauri Pek karinen on tullut puhemiesbemarinsa kyydissä Helsingistä kotiinsa Jyväskylään. Se oli Jussi Hallaahon vanha numero ja sinne tuli kaiken laista kummallista. Jos ei saada siltaa, tehdään sillan perusteet ja sit myöhemmin, kun on sillan perusteet tehty niin tehdään sit silta”, Aalto sanoi ja hymyili. Puheenvuoro käsitteli talouspolitiikan suhdetta työhön, koulutukseen, ympäristöön ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Aallon vetämänä vihreistä tuli Jyväskylän suurin puolue. Se on sattumalta sama talo, jossa Raija ja Mauri ovat asuneet 1970luvulla. Hän oli istunut tämän vieressä kaupunginvaltuustossa vuodesta 2012. Nyt yhdessä entisen kodin vieressä sijaitsevassa järvenrantatalossa asuu Mauri Pekkarisen mukaan lottovoittaja. E duskuntavaalien alla vuonna 2015 Touko Aaltoa haastateltiin Ylen vaaligalleriaan. Pekkarinen oli oikeassa. Läpi menee, Mauri Pekkarinen ajatteli. Hän on tyylikäs ja huoliteltu, lyhyet hiukset on kauniisti föönattu. Aalto alkaa kertoa nuoruudestaan. ”Syökää nää nyt ensin, sitten saatte oikeeta ruokaa”, hän sanoo ja kantaa pöytään mikrossa lämmitetyt annokset: Fazerin marja piirakkaa ja nougatjäätelöä. Kauraleipää ja kauramaitoa. Eduskuntavaalien alla hän kävi jopa Pekkarisen ja Lauri Ihalaisen vaalitilaisuudessa Viitasaarella, josta hänen silloinen vaimonsa Johanna Pietiläinen on kotoisin. Kun Pekkarinen ja Ihalainen huomasivat Aallon yleisössä, he antoivat tämänkin puhua. Uusi palju on tarkoitus testata vävyn kanssa
TOUKOKUU 2018 IMAGE 33. TOUKOKUU 2018 IMAGE 33 TOUKOKUU 2018 IMAGE 33 Mauri Pekkarinen kertoo Touko Aallon kotona Puistokadulla, että cityvihreät ovat hyökänneet häntä vastaan
34 IMAGE TOUKOKUU 2018 Iris Flinkkilä ja Touko Aalto ovat olleet pari puolisen vuotta. 34 IMAGE TOUKOKUU 2018. Flinkkilän mielestä Aalto partoineen menisi terapiakoirasta. ”Sä nypit mun partaa ja mä vähän höpisen sote uudistuksesta”, Aalto sanoo
Häntä ei omien sanojensa mukaan koskaan ole haastateltu mihinkään juttuun yli kolmea tuntia. Mauri Pekkarinen nimittääkin Aaltoa ”toivokseen”. Vaimon hyvä puoli on, että jos ei muuta niin se ainakin sanoo mitä pitää…” Tässä he istuvat. Sellaisen haaveen toteutumiseen hän tarvitsee ääniä muualtakin kuin suurista kaupungeista. Ammatillisesta koulutuksesta ei hänenkään mielestään kuitenkaan olisi pitänyt leikata. Maaseutu ja kaupungit tukee toinen toisiansa. TOUKOKUU 2018 IMAGE 35 ”Jos joku ihminen vaikka Helsingin vihreistä sanoo ikäviä asioita, se ei tietenkään tarkoita, että vihreät olisi sitä mieltä. ”Kyllä sitten Touko, kun mä kuuntelen monia teikäläisiä, niin kyllä ne nyt aika kaukana on siitä mitä me keskustassa ajatellaan.” City-vihreät ovat kuulemma tulleet näyttöjä pitkin. ”Hyvä niin hyvä niin”, Pekkarinen sanoo. Hän etsii veistä, jolla voisi puolittaa laskiaispullan. Se pystyy kyykyttämään Mauria ihan mennen tullen.” löysin. Muistan, että tykkäsit”, Aalto sanoo keittiössä. Onko Aalto siis ”keskustalainen vihreä”. Aallosta olisi tärkeää parantaa tietoliikenneyhteyksiä esimerkiksi Mauri Pekkarisen synnyinseuduilla Kinnulassa ja tarjota ”isännille ja emännille” kannustimia, jotta he voisivat tuottaa energiaa itse tiloillaan sekä tukea ammatillista koulutusta, jotta ihminen löytää opiskelupaikan läheltä kotiseutuaan. Kun Aalto sanoo, että ”koko Suomea pitäisi pystyä kehittämään. Hän haluaa parantaa yrittäjyyden edellytyksiä niin, että ihmisten ei tarvitsisi muuttaa pois kotiseudultaan, ja uudistaa maataloustukijärjestelmän mutta siten, että maanviljelijöitä kuunnellaan. Etunaan Aallolla on maailman muuttuminen, haasteenaan – niitä hänellä riittää. Hän on yksi tunnetuimmista keskisuomalaisista ja symboli sille Suomelle, jonka suuntaa keskustalainen politiikka on vuosikausia ollut ohjaamassa. ”Joo nää oli yhden ajan suosikki. ”Haluatko, että haen puhelimen tuolta ja näytän sulle sitä hyökkäystä, mikä viimeksi on tullut vastaan kun puhuin koko Suomen asiasta?” Pekkarinen viittaa Helsingin Sanomiin kirjoittamaansa mielipidekirjoitukseen, jossa hän sanoi, että liikenteen, koulutuksen ja tutkimuksen resursseja ei tulisi keskittää enempää pääkaupunkiseudulle, koska muuttoliike Helsinkiin on muutenkin voimakasta. Pekkarinen on 70-vuotias valtiomies; varapuhemies ja viiden hallituksen ministeri, joka on ollut mukana luomassa arvonlisäverojärjestelmää, uudistamassa kuntalakia ja valtionosuusjärjestelmää, viemässä Suomea eu:hun... Sellaiset kepulaiset, joiden ajattelussa alkiolaisuus yhdistyy kaupunkilaisuuteen, ovat hyvinkin lähellä ajatteluani, Aalto sanoo. Mulla aina vaihtuu nämä. Kello on puoli yksi. Nykyään tämän sijasta siinä täytyy olla suklaata”, Pekkarinen sanoo. Helsingin vihreät haluaa kaataa soteja maakuntauudistuksen, mutta Aalto ehdotti vitsikkäästi Pekkariselle, että heivataan kokoomus sotesta pois mutta toteutetaan maakuntamalli. Vahva aluepoliittinen eetos Aallolla ainakin on. Hän sanoo, että ”löperyyttään”, mutta vaalilupauksia nyt tulee tehtyä, sellaista se on. ”Missähän sitä on.” ”Itse asiassa mä en kyllä juurikaan käytä sokeria, vakavasti puhuttuna.” Sokeria ei löydy. Moni on arvioinut, että osin maakuntatietämyksensä takia Aalto voitti puheenjohtajaäänestyksen. Esimerkiksi sotesta ja perustulosta he sanovat olevansa yleisellä tasolla pitkälti samaa mieltä. Touko Aalto sanoo, että hän voisi kertoa vaikka kuinka pitkään ”vihervihasta”, jota hän joutuu maakunnissa kohtaamaan. Pekkarinen ei malttaisi lähteä, sillä Touko Aalto on juuri ottanut esiin koulutusleikkaukset. Raijalla sellaisia keksejä on. Hänen mukaansa kierroksilla pitää olla ”lenkkarit jalassa”, koska ikinä ei voi tietää, milloin joutuu juoksemaan karkuun.. ”Mä oon sen verran vähemmän kiinnostava.” ”Raija on maakunnan first lady, se tietää arvonsa ja tunnistaa sen. ”Mä otan ihan pienen palan siitä, et en mä paljon ota.” ”Mä olin huonosti varautunut”, Aalto sanoo. Niin. Hän puhuu kyllä kaupunkien merkityksestä ja markkinaliberalismista, mutta myös vihreiden uudesta maaseutupoliittisesta ohjelmasta. Ei ole yhtä ilman toista”, hän kuulostaa Mauri Pekkariselta. ”Ei Raija muuten olisikaan mun vaimo.” ”Hei muuten mä tiedän, et sitä mielellään tekeytyy köyhäksi, mutta että niin köyhä ettei lusikkaa olis”, Pekkarinen sanoo ja katsoo vihjaavasti kahvikuppiinsa. ”Touko kyllä sun kannattaisi kuule vaimo vaan ottaa. Esimerkiksi Tuomo Puumala, jota Pekkarinen kannatti puolueensa johtoon vuonna 2012. ”Tervetuloa huomenna Oittilaan.” Alun perin oli sovittu, että Pekkarisella olisi myös tänään aikaa neljä tuntia, mutta hänestä se on kohtuutonta. Mut seuraavan kerran mä tuon itse sokerit mukana.” Aalto availee kaappeja. Jos Mauri pitää mun ajattelutapaa jotenkin järjellisyyden haarukassa olevana, niin kuitenkin sitten puoluekokouksen iso enemmistö äänesti sen minun linjani puolueen johtoon. Pekkarinenkin allekirjoitti koulutuslupauksen. Pekkarinen keinuu tuolillaan ja kaivelee laatikoita vieressään. Touko Aalto taas haluaa napata ”Suomen suurin” -tittelin keskustalta, tehdä kaupunkilaispuolueesta pääministeripuolueen. Sitten hän kuiskaa: ”Sokeria…” ”Tää on eka kerta, kun mä teillä nyt käyn. Hän jopa sanoo, että voisi auttaa Aaltoa – siinä tapauksessa, että Keski-Suomeen olisi pyrkimässä joku ”antikeskustalainen vihreä”. Se kertoo sen puolueen enemmistöstä”, Aalto sanoo. Puolueistaan huolimatta Mauri Pekkarinen ja Touko Aalto löytävät monista asioista yhteisymmärryksen
Tai ”vanha vinyyli”. maist. Hän kertoo olevansa Sipilän kanssa ihan hyvissä väleissä, vaikka ei olekaan tämän kanssa kaikesta samaa mieltä. Sitä käytti esimerkiksi kokoomuslainen valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Pekkarinen sanoo, ettei muista juurikaan perheasioita sisäministerivuosiltaan. Silloin Pekkarisesta oli lähellä tulla pääministerikin, mutta hän hävisi puheenjohtajavaalin Mari Kiviniemelle. 1980-luvun lopulla hän oli Esko Ahon kämppis. 1990-luvun alussa Jyväskylä oli ankaran rakennemuutoksen kourissa, joten Pekkarisesta oli oikein ja kohtuullista, että Jyväskylää tuettiin. Edelleen Pekkarinen käy kerran syksyssä ja kerran keväässä kaikissa Keski-Suomen kunnissa. Pekkarinen tietää paljon. Asia-argumenteilla Pekkarista on vaikea lyödä. Häneltä leikattiin keväällä eturauhassyöpä. Eduskuntaan Pekkarinen valittiin vuonna 1979 ensimmäisellä yrittämällä, Jyväskylän valtuustoon kolme vuotta aiemmin. Ahon kanssa he pystyivät haastamaan tätä erilaisissa asioissa. Hän puhuu pienen ihmisen puolesta ja hankki Ayn Randin Kun maailma järkkyi pian suomennoksen ilmestyttyä, jotta voisi ymmärtää poliittisia vastustajiaan. Hän on puhunut keittiönpöydän ääressä tunteja. Ympäri Keski-Suomen ulottuneessa tukiryhmässä oli parhaimmillaan noin tuhat jäsentä. Hän ei halua näyttää herralta ja kertoo mielellään, että oppi käyttämään kravattia vasta eduskunnassa. Hän ei olisi halunnut puhua asiasta julkisuudessa lainkaan, mutta oli pakko. Sisäministerivuosina syntyi termi pekkarointi, jolla viitataan siltarumpupolitiikkaan, siis kotiinpäinvetämiseen. Hänen kanssaan työskennelleet sanovat, että hän osaa asiat poikkeuksellisen hyvin. Pekkarisille soiteltiin yöllä, ja kerran Raijalle töihin: ”Teidän miehenne on uhattu murhata.” Raija muistaa, että jopa pappi haukkui hallitusta aamuhartaudessaan. Hän antaa ymmärtää, että eduskuntaryhmässä on jonkinlaista jakautuneisuutta, mutta minkälaista, sitä hän ei halua avata. Touko Aalto ottaa uuden nuuskan rasiasta. Silloin teollisuuskaupunki Jyväskylä oli demarivaltainen, mutta nykyään keskustalla ja demareilla on saman verran valtuutettuja. Mutta Jyväskylän äänet eivät ole riittäneet Pekkariselle. Sä oot voinut sairastaa joskus jotain, kokea jonkun ongelman. Niistä vuosista hän on saanut hyvää palautetta. Nuo reksi mieheksi mittava tausta: Keskustapuolueen keskushallituksen ja puolueen valtuuskunnan jäsen, JOK:n puheenjohtaja, Kepun K-S piirin toiminnanjohtaja ja ministeri Väyrysen poliittinen sihteeri, yht. Heikkojen puolta pitää pitää ja tietysti omienkin, Keski-Suomestahan hänet on valittu. Pekkarisen mielestä termi on vain positiivinen. Muuten eduskunnassa olisi ihmetelty, miksi hän on niin pitkään poissa. Asiaosaamisesta huolimatta Pekkarista on pilkattu, esimerkiksi pituudesta ja tupeesta. ”Sä voit olla yhtä mieltä sun ulkonäöstä ja toinen voi olla toista. Viime kesänä hän ei pystynyt juoksemaan. ”Kun mä olin saanut muutama kuukausi aikasemmin tällasen arvion ja se et Juha Sipilä otti ministerikseen niitä, jotka jäivät tässä arviossa en viitsi sanoa minkälaiselle sijalle, ja sit mä jäin ulkopuolelle niin voi tietysti ajatella… Mutta mä oon lojaali. Juha Sipilä ei silti ottanut häntä hallitukseensa. Aiemmin hän kävi paljon useammin, muttei viime vaaleissa enää nähnyt aihetta, koska uskoi pääsevänsä läpi muutenkin. P ekkarinen on lähtenyt. Aalto sanoo, että Pekkarinen on vähän niin kuin ”ukki”. Hän on kahden yliopiston kunniatohtori. Pekkarinen on kiertänyt maakuntaa ja lähettänyt joulukortteja. Sisäministeripestin jälkeiset ministeriydet olivat helpompia. Dosentti Eero Murron tutkimuksessa kolme vuotta sitten hänet nimettiin yli 400 haastattelun perusteella Suomen viime vuosikymmenten vahvimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi ministeriksi. Kun hän haluaa hahmottaa kokonaisuuksia tai osoittaa hallitsevansa ne, hän piirtää kaavion. Oli lama. Kun Pekkarinen aloitti, keskustalaisia valtuutettuja oli neljä, nyt 13. Neljä vuotta meni. Yhteensä Pekkarinen on ollut ministerinä yli 12 vuotta, viidenneksi pisimpään Suomen historiassa. Kun puhutaan me too, niin voin sanoa, että me too.” Jos Suomessa ei järjestetä eduskuntavaaleja ennenaikaisesti, Mauri Pekkarinen on ensi vaalien aikaan ollut 40 vuotta kansanedustajana. Vuonna 1991 Pekkarisesta tuli Esko Ahon hallituksen sisäministeri. Vanhasen ensimmäisen hallituksen kauppaja teollisuusministerin salkku oli mieluisin, vaikka kyllä toisessakin hallituksessa kelpasi olla lukuun ottamatta ehkä ihan loppua, joka ei ollut ”ihan niin hyvä”. Jalkatyötä on tehty ympäri Keski-Suomea. Keski-Suomen äänillä Pekkarinen on päässyt pitkälle. Nyt hän sanoo, ettei olisi edes halunnut ministeriksi. 36 IMAGE TOUKOKUU 2018 K un Mauri Pekkarinen huomaa tietävänsä paremmin kuin muut, hänen silmänsä menevät sirrilleen ja suupielessä alkaa nykiä. Heillä oli vaikutusta siihen, että eduskunnan keskustelukulttuuri muuttui pitkistä, pöntöstä pidetyistä puheenvuoroista nopeammaksi debatiksi. Toisin kuin ilman papereita asiansa esittävä valtiovarainministeri Erkki Liikanen, pääministeri Harri Holkeri ei heidän mielestään ollut aina kovin kartalla asioista. Sairaslomaa lääkäri kirjoitti neljä viikkoa, Pekkarinen piti alle kolme. Mauri Pekkarinen nyt kaupunginvaltuustoon, vaalimainoksessa luki. Saattavat ne olla eurovaalitkin, jopa todennäköisesti. Mä oon niin monta vuosikymmentä ollut ja saanut keskustalta paljon, niin mä haluan olla lojaali kumminkin.” Kun hallituksessa toissasyksynä vaihtui elinkeinoministeri, Pekkarinen sanoi haastavansa Juha Sipilän tehtävään ehdottaman Mika Lintilän. Ensi vuoden ehdokkuudestaan hän päättää ”ei mieskuntotestillä”, vaan ”Cooperin testillä”. Vaaleja hän ei kuitenkaan ole vielä päättänyt. Jopa omat äänimääränsä hän sanoo ennustavansa aika tarkkaan etukäteen. Pahimpina aikoina perheen lapset eivät halunneet viedä Keski suomalaista isälleen, koska isä tuli aina pahalle tuulelle. Jos hän juoksee ”enemmän kuin palveluksensa päättävä varusmies”, hän asettuu ehdolle. Heilauttaa vielä päätään puolelta toiselle kuin korvaan olisi mennyt vettä. Lopulta Vanhanen joutui eroamaan vaalirahakohun takia. Omassa puolueessaan Pekkarinen on ollut kaupunkilainen maisteri Jyväskylästä, mutta hän on kasvanut Kinnulassa maatilalla, ja on pystynyt vetoamaan erilaisiin äänestäjiin. He asuivat keskustan nykyisen puoluetoimiston vieressä Apollonkadulla samassa huoneessa, välissään yksi lamppu, ja ”juonivat”. Hän hävisi äänestyksen täpärästi. Sitten hän sanoo jotain sellaista kuin ”varmaan sinäkin tähän olet perehtynyt mutta kyllä minäkin tästä jotain tiedän” ja kertoo, miten asiat ovat. Vaalimainoksissa on esitelty perhettä. Joku sillä ilakoi ja toinen ei. Hän on ollut Paavo Väyrysen valtiosihteerinä, Urho Kekkosen valitsijamiehenä, Suomen sisäministerinä, kauppaja teollisuusministerinä, elinkeinoministerinä ja nyt varapuhemiehenä. Raija on leiponut korvapuusteja ja nuollut postimerkkejä. ”Maailma muuttuu mutta Mauri ei.” Aalto alkaa kertoa siitä, kuinka hänen ja Pekkarisen käsitykset maailmasta ovat hyvin erilaisia.. Pekkarisen viimeisin Cooper-tulos, 2?700 metriä, on toissakesältä
TOUKOKUU 2018 IMAGE 37 Mauri Pekkarista alkoi paleltaa Oittilassa, joten hän pani pipon päähän. TOUKOKUU 2018 IMAGE 37
Hän kertoo, että Esko Aho hermostui hänelle aikoinaan, koska siirrot olivat niin typeriä. 38 IMAGE TOUKOKUU 2018. 38 IMAGE TOUKOKUU 2018 Mauri Pekkarinen ei omien sanojensa mukaan osaa pelata korttia
Hän sanoo, että asteikolla 1–10 Diarran kommentti harmittaa häntä ”12” ja että hän itse hoiti asian ”umpisurkeasti”. Aalto kertoo, ettei lähde kahvi tai baaripöydästä ennen kuin jonkinlainen yhteisym märrys ”isäntien kanssa” on saavutettu. Keskusteluja turpeen polton vähentämisestä ja energiatehokkaam mista ratkaisuista on käyty, mutta muutos on hidas. Ennen kesäkuun puoluekokousta Touko Aalto tuli tunnetuksi räyhääjänä, mutta nyt häntä on kriti soitu näkymättömyydestä verrattuna edeltäjäänsä Ville Niinistöön. Nyt se näyttää vakiinnuttaneen gallupkan natuksensa noin 14 prosenttiin. Jutussa kirjoitet tiin, että Touko Aalto sanoo olevansa vegaani mutta kaataa silti lehmänmaitoa kahviinsa. What’s in it for me”, Aalto sanoo. Hänen ajatuksensa on eräänlainen porttiteoria: kierrätyksestä pyöräilyyn, hiilineutraaliuden kannattajaksi ja vihreiden äänestäjäksi. Aalto sanoo, että se oli väärinkäsitys. Aallon ”vegaanius” herätti yleistä hilpeyttä, kun Kuukausiliite julkaisi hänen haastattelunsa lokakuussa. Joten on mentävä Pihtiputaalle. Puoluetoveri sanoo, että linja on hyvä. Jyväskylään vihreät on Aallon mukaan tuonut ”resurssiviisasta ajattelua”. Vain Arhinmäen kanssa on ollut vaikeampaa tulla toimeen. Kun Helsingin Sanomat julkaisi Mika Lintilän kaivoskannoista artikkelin, joka Aallon mielestä oli propagandistinen, hän kirjoitti Facebookiin ”mietittyään yön yli”. Se, että puolueessa aina jollain tavalla läsnä ollut keskustelu aluepoliittisten avausten tärkeydestä vaikuttaa nyt realisoituneen. Aallon mielestä vaaleissa on kivointa, että saa hyvän tekosyyn varjolla pysäytellä ihmisiä kadulla. Ja saadaan vihreä puolue näyttämään vähemmän vaaralliselta vaihtoehdolta. Aalto selitti aluksi, että kyseessä oli ”musta huumori”. Tyttöystävä Iris Flinkkilä nimittää Aaltoa tämän takia kiusallaan murhaajaksi. Gallupeissa on mennyt mukavasti: elokuussa Ylen mittauksessa vihreät nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi 17 prosentin kannatuksella. Hyvään tulokseen on vaikuttanut oppositioasema, koulutusmyönteisyys ja sotesotku, mutta olisiko siihen vaikuttanut myös Aallon maakuntatausta. Koko ajan ”maalitetaan”. Tällaisen toiminnan tavoitteena on valaa uskoa paikallisiin vihreisiin toimijoihin, joita on kuntavaalien jälkeen enemmän kuin koskaan. Vaikka mokahan se Diarralta oli, sen Aalto myöntää. Tuskin Aalto oli ehtinyt antaa kaikki puheenjohtajahaastattelunsa, joissa hän kävi läpi koulukiusaamiskokemuksensa ja kertoi perheekseen vaimon ja kaksi kissaa, kun Ilta-Sanomat paljasti, että Johanna Pietiläinen on jättänyt avioerohakemuksen. Itse Aalto kertoo pyrkivänsä yhteistyöhön. Marraskuussa Aallon liudentamispolitiikka sai kolauksen. Hän sanoo käyvänsä jatkuvasti maakuntakierroksilla, puoluetoverin mukaan ”itseään säästele mättä”. Vasta seuraavana päivänä hän pyysi Diarran lausuntoa anteeksi ”suomalaisilta ihmisiltä”. Läheisin ministeri on ”Mykkäsen Kaitsu”. Hänen mukaansa vihreiden gallupmenestys on saanut muut puolueet takajaloilleen. Hän on kutsunut itseään ”TeboilToukoksi”. Hän tilaa majoneesin tilalle vegaanisen inkivääridipin. Sitä kautta muutetaan asenteita keskustalaisessa KeskiSuomessa ja muuallakin, kitketään ”vihervihaa” pienem mistä kunnista, Aalto kertoo. Jalkatyö ei näy mediassa. Vastuuta hän jakaa erään vihreän kansanedustajan mukaan edel täjäänsä enemmän. Kes kustan kansanedustaja Mikko Kärnä toi julkisuuteen, että Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra oli Facebookissa haukkunut maalla asuvia sanoen, että ainoat syyt muuttaa ”metsään” ovat insesti ja se, että jos vaimo huutaa apua, kukaan ei kuule. Samana päivänä Aalto ilmoitti, että hänellä on suhde toiseen naiseen. TOUKOKUU 2018 IMAGE 39 Mutta politiikkaa Aalto tekee samalla lailla kuin Pekkarinen. Pekkarinen kuvaa kirjassa Politiikan pikkujättiläinen, että hänelle erityisen tärkeää oli pitää koko ajan yhteyttä kenttäväkeen, tavoit taa se, mikä ihmisen elämässä on sillä hetkellä oleellista ja varata riittävästi aikaa keskusteluille. O nko chilimajoneesi vegaanista, Touko Aalto kysyy ravintola Green Eggin tarjoilijalta ja tilaa sen bataattiranskalaisten kylkeen, vaikka ei olekaan. Aallon mielestä Kärnän ulostulo oli kuitenkin tyypillinen. Tuhannen tukijan koneistoa ei ole. Aaltoa pidetään laajaalai sena poliitikkona, joka osaa hyvin esimerkiksi sote ja talousasiat. Aalto ottaa kantaa, mutta harvemmin kuin Niinistö. Kuten Mauri Pekkarinen sanoi, Pihtiputaan mummon asioista tietää parhaiten Pihtiputaan mummo itse. Valmetin haalari on jo Helsinginkodissa odottamassa. Aalto ja Iris Flinkkilä ovat olleet pari nyt noin puoli vuotta. ”Ihmisen on helpompi ymmärtää konkreettisten asioiden kautta. Hän kertoo olevansa ”92,5prosenttinen vegaani”. ”Hyvä esimerkki on, että vihreiden aloitteesta tehdään eka maa kunnallinen pyöräilyn edistämisohjelma.” Aallon mukaan sillä, että ihmiset alkavat suhtautua positiivi semmin vaikkapa pyöräilyyn, voi olla suuria vaikutuksia. Eduskunnan istuntotauolla hän on sopinut menevänsä eräälle maatilalle Seinäjoen kupeeseen kesärengiksi, jotta pääsisi tutustumaan tilallisten arkeen. Touko Aalto osallistui viime kesänä Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräilyyn.. Vihreiden kädenjälki näkyy kaavoituksessa, ”pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä” ja kampanjoissa muovittomuuden puolesta. Rinteelle Aalto kertoo lähettäneensä syksyllä tsemppiviestejä. Pitää puhua siitä, miten politiikka näkyy ihmisen arjessa tämän ”syö dessä aamupuuroa”. Hän ei Aallon mukaan katso edes silmiin
”Maurille kun mennään niin se on heti erilainen tilanne. On mennyt myöhään. Asunnossa on paksu ilma. Mä tapasin sen vessassa. Aallon mielestä tällainen ”slutsheimaaminen” ja Madonna-huoraasetelman luominen on pöyristyttävää. Tossa on sellanen todella hyvä oikea olutravintola Vihreä haltiatar.” Aalto on kiinnostunut pienpanimotuotteista ja on eduskunnan olutseuran puheenjohtaja. Niistä keskusteluista hän ei oikein halua kertoa, mutta he ovat kuulemma vitsailleet ”heidän välisiään juttuja”. Aalto ei ole kovin huolissaan yksityiselämänsä vaikutuksesta vihreiden kannatukseen. Se on melko pieni huone: sänky, jossa on vohvelikankainen päiväpeite, keltainen sohva, vihreä työpöytä, seinään nojaava maastopyörä. Se oli ihan hauska hetki, mua nauratti aika paljon sen jutut.” Tarjoilija hakee astiat pois. Mulle on tärkeetä et ollaan siellä missä ihmiset on”, Aalto sanoo. Tosin seuran toinen jäsen Mikko Kärnä kertoi puhelimessa, ettei Aalto voi jatkaa tehtävässään, koska äänesti Mauri Pekkarisen tapaan alkoholilain uudistusta vastaan. Ketään ei ole kuitenkaan kutsuttu yökylään. Häntä itseään ”saa lyödä”, mutta läheiset pitäisi hänestä jättää rauhaan. Alkuvuodesta Helsingin Sanomat julkaisi puoluejohtajien imagotutkimuksen. Siinä mielessä hän kokee ”pienenpientä” sielujen sympatiaa Sauli Niinistön kanssa. Hänen kanssaan on hengattu pitkään. Keltaisella sohvalla lojuu Flinkkilän harmaanmusta tekoturkki. Muutenkin hän väittää, että ei mieti omaa imagoaan. Loppuillasta he olivat Freetimessa keskustassa eli ”alakaupungilla”, koska Aallon ystävällä, valtuutettu Bella Forsgrénilla oli syntymäpäivä. Päällä on keltainen t-paita, bokserit ja villasukat. Vihreässä haltiattaressa heidän pöytäänsä istui uusi tuttavuus Petri, joka paljastui kendon harrastajaksi. Edellispäivän kahvikupit ovat tiskipöydän reunalla. Puheenjohtaja on hänen mielestään toimija muiden joukossa. Se oli jotenkin niin valloittava ja ihana et meidän oli pakko hengaa niiden kaa loppu”, Flinkkilä sanoo. ”Kirsi oli päässy pitkästä aikaa ulos ja hän oli tosi onnessaan siitä. Hän yltyy ylistämään Raija Pekkarista. Hänelle ”jakamistalous on tärkeä juttu”. Aalto ja Flinkkilä astuvat baariin. Hän sanoo, että nyt haastattelu on kestänyt niin pitkään, että syntyneen mielikuvan täytyy olla oikea. Hänen mielestään Niinistökään ei laskelmoi pipolätkätempauksiaan ja Sauli Naantalista -esittelyjään, vaan pitää kiinni omasta persoonastaan ja jutustaan. Yksi keskustelu liittyi Aallon mukaan hänen 2?000 euron kotimaisiin käsityöläiskenkiinsä, jotka nousivat otsikoihin vuonna 2015. Hänestä Aallon ero ja Flinkkilän puheet hämmentävät ihmisiä. Aalto kehuu ruokaa vuolaasti. Kun muutama ”isäntä” kävi maakunnallisten yrittäjäjuhlien jälkeen kylässä, he Aallon mukaan ihmettelivät opiskelijakämppätyyppistä asumisratkaisua: miksi hänellä ei ole omakotitaloa ja kunnon autoa. 40 IMAGE TOUKOKUU 2018 Iltapäivälehdet kaivelivat tietoja Flinkkilästä. Hän sanoo olevansa joukkuepelaaja. Tuli hyvä biisi ja mä tein kendomiehelle näin”, Aalto heilauttaa lantiotaan, ”ja kendomies teki takaisin näin.” He törmäsivät myös ”Kirsiin ja Pasiin”. ”Raija on ihana, Raija mun mielestä eduskuntaan! Käsittämättömän upee ihminen.” ”Touko on niin eri mieltä näitten Helsingin vihreitten kanssa, että ihan voisi olla kepun joukoissa.”. ”Kummeli ja Studio Julmahuvi vaikuttaa mun ajatteluun aika paljon.” K ello on kymmenen sunnuntaiaamuna. Touko Aalto avaa oven. ”Se vaan kiitti siitä kotimaisuudesta ja sit siihen liittyen hän kerto vähän omia vastaavia kokemuksia. Siellä on Raija, joka tarjoaa ja hoitaa ja pitää huolta näin”, Aalto sanoo. ”Hyviä uutisia hyviä uutisia, täältä saa sahtia tänään!” Aalto riemastuu tiskillä ja alkaa jostain syystä muistella studio Julmahuvin sketsiä saksalaisetsivistä. ”Vähän voisin ehkä ylpeillä Jyväskylällä teille. Seiska on käsitellyt muun muassa Flinkkilän hameen pituutta. Vaikka enhän minä nyt tiedä, Touko Aalto sanoo ja alkaa hymyillä. Pentin tai Pasin kanssa hän jutteli Etelä-, Keskija Pohjois-Pohjanmaan eroista. Siellä oli karaokeakin. ”Tässä taas näkyy se maailmankuva.” Aalto sanoo, että hän ei voisi kuvitellakaan omistavansa omaa autoa tai kesämökkiä paitsi ehkä ystävien kanssa. Valtava määrä ihmisiä kävi juttelemassa eri politiikan tilanteista. ”Mä en ikinä mene karaokeen, mä pyörin siinä aulassa ihmisten kanssa. Vai oliko se Pentti. Hän on jutellut Niinistön kanssa omien sanojensa mukaan muutaman kerran kahden kesken. Aalto ja Flinkkilä käyvät makaamaan sängylle Aallon huoneessa. Parveke, josta Touko Aalto ”katselee päiväkodin lapsia” ja miettii ”tulevia sukupolvia”. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola kirjoitti tekstin, jossa sanoi Touko Aallon ”tyttöystävän” seksipuheita levottomiksi. Varsinkin hänen yksityiselämäänsä pidettiin liian värikkäänä. Touko Aalto sai toiseksi huonoimmat arviot. Aallon mielestä Flinkkilä näyttää se päällään viirupöllöltä. Hän poimii Keskisuomalaisen lattialta ja kertoo toivoneensa, että sovittu haastattelu olisi unohtunut. Edellispäivänä Flinkkilä kertoi, että joskus on käynyt niinkin. Jyväskylässä kaikki sijaitsee lähellä. ”Mä siinä juttelin ihmisten kanssa ja näin et kendomies oli yksin nurkassa. Iltalehti julkaisi hänestä yläosattoman kuvan, jonka Flinkkilä oli jakanut instagramtilillään osana Free the Nipple -kampanjaa. Nyt hän on ostamassa Jyväskylästä asuntoa, mutta yhdessä kämppiksiensä kanssa
Pekkariset ovat järjestäneet täällä juhlia parhaimmillaan 200 ihmiselle. Oliko sovinistinen!” Oittilan koulussa oli oppilaita vielä vuonna 2013. Kunnostus ja saunan rakennus maksoivat satoja tuhansia euroja. Se on hyvin hiljasta poikaa, kun Raija puhuu. Mun mielestä on monella tapaa tosi ihanaa seurata heidän kemiaa, kun on seurannut sitä pitkän pitkän aikaa.” Touko Aalto sanoo, että silloin, kun maailmassa alkaa olla liian paljon epäjärjestystä, väyrysiä ja huhtasaaria, ”naftaliinista haetaan Mauri ja Raija”. Ohi kulkee Jyväskylän kuuluisa rallireitti. Raija sanoo niin Mauri kuuntelee. Hän kertoo, että Touhulan takana on beach volley -kenttä. Mä oon kuitenkin huomannut, että politiikassa sä osaat lähes yhtä hyvin tehdä kiepin kuin minä.” ”Vielä on harjottelemista. Se on sama silta, josta Touko Aalto puhui vaali galleriassa kolme vuotta sitten. Learn from the masters.” Mauri Pekkarinen esittelee paikkoja. Se pystyy kyykyttämään sitä Mauria ihan mennen tullen. Seinällä on Mauri Pekkarisen kuva Itse valtiaista. ”Sun mutsi”, Flinkkilä sanoo. Mauri Pekkarinen tulee kuistille vastaan. Vieressä on punainen piharakennus, jonka nimi on Touhula. Tyhjästä olemme lähteneet, kiva jättää tämä lapsille perinnöksi, Pekkarinen sanoo. TOUKOKUU 2018 IMAGE 41 ”Miettikää, mitä hän on käynyt läpi, kun on yksin kasvattanut kaikki lapset, hoitanut kodin yksin, mies hoitaa valtion asioita ja Raija hoitaa kotia, on se vaan niinku…” ”Raija on maakunnan first lady, se tietää arvonsa ja tunnistaa sen. Piti ottaa laina. ”Mä kihlasin vaimon uudelleen tällä tavalla.” Petri tuli juttelemaan Touko Aallolle Vihreässä haltiattaressa.. Talo on keltainen. ”Vaikka on kuinka eri mieltä jonkun Maurin kanssa, niin on kuitenkin tietty luotto siihen, et jonkun verran tietoon pohjaavaa päätöksentekoa on tässä maailmassa vielä.” Touko Aallon puhelin soi. ”Paikallisille rouville mä oon jo laittanut tiedoksi, että ensi kesää varten he voisivat hankkia niitä beach volley -asuja. M auri Pekkarisen koululle mennään Kärkisten sillan yli, joka tunnetaan paikallisten keskuudessa ”Maurin siltana”. Valtavassa jumppasalissa on katosta roikkuvat renkaat ja köysiä lapsia varten. Paikka, jossa voi olla ja viettää aikaa yhdessä. ”Touko tuossa on sitten systeemit mihin laitetaan rekkitanko, jos haluat tehdä kieppiä. On monta korkeaa huonetta. Tästä sillasta taisi saada alkunsa myös termi pekkarointi. Makuuhuoneessa on lamppu, joka näyttää kahdelta yhteenliitetyltä sormukselta. Olohuoneessa on kaksi pönttöuunia, vitriini täynnä matkamuistoja ja ylimmällä hyllyllä Pekkarisen kaksi kunniatohtorihattua. Pekkariset ostivat koulun vuonna 2015
42 IMAGE TOUKOKUU 2018. 42 IMAGE TOUKOKUU 2018 Mauri Pekkarisen ja Touko Aallon stiga-ajelu tuotti hankaluuksia Oittilassa
Aalto on kiinnostunut Pekkarisen kampanjametodeista. Monimuotoisuus on tärkeää. Ooppera-aariat soivat cd-soittimessa. Puiset kalusteet ovat Ikeasta. Sä osasit puhua niin hyvin oikeita asioita.” ”Ei se ole vielä myöhäistä. Mutta silti Pekkarinen uskoo, että ensi kesänä Cooperin testissä hän juoksee enemmän kuin asepalveluksensa päättävä varusmies keskimäärin. Vakaus ja jatkuvuus ovat tärkeitä, mutta piikki ei voi olla auki, hän korostaa. Aalto käy salilla Jyväskylän juna-asemalla tai Helsingissä toisen asuntonsa lähellä. Nuorena Mauri Pekkarinen hiihti kilpaa. ”Kaksi vuotta sitten en ollut koskaan Ikean liikkeessä edes käynyt ihan periaatteellisista syistä”, Pekkarinen sanoo. Terassi on sata neliötä ja siihen on upotettu palju. ”Haluatteko ottaa kyydit alas?” Pekkarinen kysyy ja nappaa vihreän pulkan. Suomen energiatarve pitää hänestä kattaa biopohjaisella energialla, käytännössä puulla. Kyllä susta olisi tullut hyvä kepulainen. ”Muistatsä Touko kun me ollaan ensimmäisen kerran istuttu oikein lähekkäin näin?” Raija kysyy. Hän kertoo tekevänsä kavereilleen saliohjelmia ja ravintosuosituksia. Lautasella on Ballerinakeksejä suklaatäytteellä. ”Touko sitten aina soittaa kun tulee pehtooriksi…” ”Ne pelaa Raijan kanssa yhteen, eksä huomannut, koko ajan ne tuollakin pelas…” Taksi tulee. ”Vähän kiinnostaa toi sun urheilutausta et miten sä oot pysynyt vuosikaudet niin kovassa kunnossa?” Aalto sanoo Pekkariselle. Suomen kaivoslaki on Aallosta huono. Hänestä luonto on myös resurssi, talouskasvun moottori. Pekkarisen mielestä Suomessa luonnonsuojelu on hyvällä tolalla. TOUKOKUU 2018 IMAGE 43 Hyllyllä on Pekkarisen viirejä, 98 kappaletta. Hänestä täällä vallitsee vahvimman periaate: kuka tahansa saa tulla perustamaan kaivoksen ja kun tulee valmista jättää ympäristövahingot valtion vastuulle. Me puhuttiin niin. Mutta: Kummatkin ovat kansanedustajia maakunnassa, jossa on sekä merkittävä yliopisto että 2?800 maatilaa. Aallon kuntosalikortilla saa ottaa mukaan kaverinkin. Eivät ministerivuodet vaikuttaneet hänen kuntoonsa, vasta syöpä on vaikuttanut. Ja jos se sali kiinnostaa, meen tunnin päästä treenaa Arkadiankatu 23. Pekkarinen ja Aalto keskustelevat tulevista vaaleista. ”Upea upea, onpa hieno!” Aalto ihastelee. Pekkarinen sanoo, että kaivosten ympäristökysymykset ratkotaan ympäristölainsäädännön avulla, siellä on tullut virheitä. Hän ei halua, että niiden alkuperää kysellään, koska tunnistaa vain keskisuomalaiset. P äärakennuksessa Raijan kasvissosekeitto on valmis. Ohjelmia hän etsii netistä. ”Ai ruokaa, mistä se haettiin, keskuskeittiöstä. Holtittomuutta ei pidä olla, pitää edetä rauhallisesti ja maltilla. Raija Pekkarinen näyttää peukkua. Haluatsä äkkiä kävellä tosta keittiöstä läpi?” T ouko Aalto treenaa paljon. Kuljettaja kertoo, että on tuonut tänne aikoinaan ruokaa, silloin kun tässä vielä oli koulu. Seinäjoella, yhdessä Suomen vetovoimaisimmista kaupungeista, on keskustaenemmistö. Munkkivuoressa, jossa Helsingin-asunto sijaitsee, on hyvät juoksumaastot. ”Mitä tämä on?” Mauri Pekkarinen kysyy. Ja luonnonvarat ovat ympäri maata, eivät Helsingissä ja Tampereella. Aalto saa stigan. Pekkarinen kertoo, että hänellä on lista, jonka perusteella joulukortit lähetetään. Hänen työnsä vie paljon aikaa, joten hän pyrkii yhdistämään sosiaaliset suhteet urheiluun. 12. Vakausmekanismeja voisi lisätä, koska EU:n vakaus tarkoittaa myös Suomen vakautta. Esimerkiksi: Pekkarisesta Suomessa on maailman paras kaivoslaki, Pekkarisen johdolla tehty, ”yhdessä vihreiden kanssa”. ”Ja mitä mä sanoin sulle. Hakkuita voi lisätä, metsien hiilinielu on silti suurempi kuin syntyvät päästöt. Miehille sellainen kysymys voi hänen mielestään olla aika kahlitseva juttu. Et sä siitä tykkää”, Raija sanoo. Kunnollinen politiikka ei eu:lta onnistu, koska käytössä on vain rahapolitiikan keinot, Aalto sanoo. Ministerivuosinakin hän kävi lenkillä, yöllä, jos muuten ei ollut aikaa. Aallosta puun polttoa ei pidä lisätä, koska lyhyellä aikavälillä se kasvattaa päästöjä ja ilmastonmuutos pitäisi pysäyttää nyt. ”Juuanpas sitten alotuskahvit”, Raija sanoo. Tosin, Aalto sanoo ja kuulostaa taas Pekkariselta, koko euroon liittyminen oli virhe. Pekkarinen soittaa vellikelloa. Samalla saliketjulla on toimipisteet molemmissa paikoissa. Pekkarinen haluaa kysyä lehtihaastattelusta, jonka on ottanut talteen. ”Mä olin vähän huolissaan Touko kun yksi niitä harvoja tai harvahkoja asioita, joista me ollaan vähän eri mieltä, niin mä huomasin, kun sä otit kantaa tähän eu:n integraation syventämiseen.” Touko Aalto selittää. Keski-Suomesta sanotaan, että se on Suomi pienoiskoossa. Mutta mitä nämä ”harvahkot asiat” ovat. Ja tietysti Iris Flinkkilälle. Hän on niin eri mieltä näitten Helsingin vihreitten kanssa, että ihan voisi olla näissä kepun joukoissa”, Mauri sanoo. Tästä oli puhetta, siksi mainitsen ?. Väestö on keskittynyt Jyväskylän seudulle, mutta yhä noin 30 prosenttia keskisuomalaisista haluaa asua muualla kuin siellä. Talouden ytimessä ovat metsäja teknologiateollisuus. Hän pärjäsi nuorisosarjoissa, mutta tajusi nopeasti, ettei hänestä koskaan tule maailman huippua vaikka yrittäisi. Aallon pitää lähteä. Rannassa sijaitsevassa saunarakennuksessa on nukkumatiloja kuudelle. Saunaosaston seinällä tikittää Teuvo Hakkaraisen Raijalle tekemä kello. ”Raejuustoa. Aalto lähtee siitä, että luontoa ei voi ainoastaan hyödyntää, sitä pitää myös suojella. Yhden nimi on: The Best Science-Based Back Workout (TARGeT eVeRY MuSCLe!). Suomi on harvaanasuttu maa, ja kuten vihreät sivuillaan julistaa, Suomessa useimpien kaupunkilaisten juuret ovat maaseudulla. Kaikessa on kysymys siitä, mistä näkökulmasta katsotaan. ”Voitko Mauri kun lähdet europarlamenttiin antaa sen eduskunnan listan minulle?” ”Se voidaan kyllä antaa pientä korvausta vastaan!” Mennään katsomaan saunaosastoa. Mauri Pekkarinen tulee juttelemaan. Mutta vieläkin hän urheilee ”vähintään kolmesti viikossa” ja hiihtää edelleen monta sataa kilometriä talvessa. Ulkona hän vitsailee Pekkarisen kanssa, kuinka helppo Touhulan nimi olisi muuttaa Toukolaksi. Voin vetää selkä ja vatsatreenin, jos kiinnostaa. ”Pitää olla niitä malmeja ja niitä metalleja, mitä me tarvitaan, sinä pyörään ja minä autonpyörään ja sit kun sinä oot vähän aikaa kansanedustaja niin sinun autoon”, Pekkarinen kommentoi Aallolle. Aiemmin saattoi mennä tuhatkin. Kaupungistuminen on megatrendi, mutta Suomessa se on alkanut vastikään. maaliskuuta kello 18.28 Aalto lähettää viestin Facebookissa. Hän on tehnyt mustikkapiirakkaa. Päivällä ennen valtuustoa, illalla eduskuntapäivien jälkeen. Finanssipolitiikkaa ei ole mahdollista tehdä. Nykyään hän nostaa penkistä 105 kiloa mutta ei pidä siitä, että asiaa kysytään. Keskustapuolueen 50 vuotta povattu auringonlasku ei vieläkään ole alkanut
Kokonaisiin, ristiriitaisiin mieshahmoihin on myös paljon helpompi kiinnittyä kuin naishahmoihin, jotka ovat tavallisesti yksiulotteisia ja tarjolla katsottavaksi. Anu Silfverberg ja Kaarina Hazard kertovat, mitä tämä tarkoittaa näyttelijöille ja kaikille, jotka katsovat elokuvia. Nokkela miesvastaus kuuluu, että koskettelisin itseäni alasti peilin edessä. Otetaan vaikkapa Luca Guadagninon Call Me By Your Name. Tämä on elokuva miesten välisestä rakkaudesta, mutta silti tarvitaan nuori tyttö, jonka vartaloa kamera nuolee, kunnes hahmo hylätään käytön jälkeen. Samastun elokuvan nuoreen poikaan. Siitä on lyhyt tie ideaaliin, jonka mukaan taiteessa pitää esittää kaltaisiani hahmoja, joita saavat luoda ja kuvata vain toiset kaltaiseni ihmiset. Nimittäin jos edes teoreettisesti haluaisin elää elämäni valkoisen heteromiehen kokemusten kuvauksia ja hänen luomaansa taidetta vältellen, saisin juosta ainoan elämäni poikki laput silmillä. Ei se ole, se on ikkuna maailmaan. Mutta niissä on vaaransa, ja siksi tämä tekstikin on minulle vaarallinen. Olen silti alkanut miettiä, että ärtymykseeni on toinenkin syy, joka on vähemmän ylevä. Nuorin tyttöystävistä saa tehtäväkseen ymmärtää päähenkilöä yliempaattisesti ja olla seksikohtauksessa alasti. Se on raastava ensirakkauden kuvaus: on ikuinen kesä, tuhoon tuomittu ihastus leimuaa hetken, kunnes ikuinen kesä onkin äkkiä ohi niin kuin niillä tapana on. Katson tuon naisjutun ohi, niin kuin olen katsonut tuhansien tuollaisten naisjuttujen ohi. Joutuisin luopumaan koko taiteen kaanonista ja kaikesta oppimastani, rakastamastani. Sellainen tapa katsoa ja lukea on raivostuttava: silloin ihminen ajattelee, että taide on hänen itsensä peili. Katsoisin elokuvia ja lukisin tarinoita, joissa päähenkilö on niin kuin minä ja kaikki muunlaiset mukana vain tukemassa omaa henkilökehitystäni. Oma nokkeluuteni: kuluttaisin kulttuuria miehenä. Katsoisin trillerin, jossa alastomana löytyneen tytön murhan ratkaiseminen vaatii vierailua strippiluolassa. Sen suoma mielihyvä on aina liikettä omien rajojen ylitse ja ulkopuolelle. Teoksen arvo ei voi määrittyä tekijän tai vastaanottajan ominaisuuksien kautta. S uurin osa lempikirjoistani ja -elokuvistani on miesten tekemiä ja tarkastelee lähinnä miesten kokemuksia. TeksTi anu silfverberg kuvaT vilma pimenoff M itä tekisit, jos saisit olla päivän ajan toista sukupuolta. Minusta on. Yritän parhaani mukaan olla huomaamatta elokuvan naisia, jotka ovat pelkkiä välineitä miesten tarinan kerronnalle. On kaksi tyttöystävää ja yksi äiti. Rakastan tätä elokuvaa. Kuuluminen, samastuminen ja kaltaisensa tunnistaminen ovat ihanaa huumetta. TOUKOKUU 2018 IMAGE 45 Ohuet maisemat Naisen rooli elokuvissa on tukea miessankaria, vaikka suurin osa katsojista on naisia. Itse asiassa usein olen toivonut, että naishahmot olisi vain jätetty elokuvasta pois kokonaan. Muita ominaisuuksia hänellä ei ole. Nokkela naisvastaus kuuluu, että ottaisin palkankorotuksen. Kokeilisin, miltä se tuntuu
Silti oli mieletöntä katsoa historiallista elokuvaa, jossa naiset ovat tapahtumien keskiössä. Minua alkaa naurattaa tämä ilmiö, että naiset itkevät elokuvissa kiitollisuudesta. 46 IMAGE TOUKOKUU 2018 N äitsä kun ne oli ihmisiä siinä. Suurin osa päähenkilöistä on miehiä, ja kun naisia on, he ovat puolipukeissa tai alasti moninkertaisesti miehiin verrattuna. En ole nähnyt The Last Jedi -elokuvaa, mutta se on selvästi merkkitapaus, koska kaikki alkavat puhua siitä. Voidaan tietysti sanoa, että fiktion ei tarvitsekaan vastata todellisuutta, eihän se ole totta. Naishahmojen puheajan muutenkin vähäinen määrä laskee iän myötä: luisu alkaa kolmikymppisenä, neljänkympin kohdalla puheaika romahtaa. Petäjä Lahden hiihtoskandaalin tiedotustilaisuudessa vuonna 2001. M ikä tarkoitus on esimerkiksi elokuvien raiskauksilla. Mattinykästyyppinen Teneriffat käynyt peräkammarin jannu. Ja sitten sitä miettii vieressään istuneita miespuolisia katsojia. Tunnistan tuon: siinä on jotain järkyttävää. Se on ”rankkaa”. Mikä tarkoitus sillä on. Tulee aivan villi ja hämmentynyt olo, Selma kirjoittaa. Ne naiset olivat siinä tarinassa jo aivan ihmisinä, erilaisina luonteina, hän selittää. Se paljastaa, mitä voisi olla. Joku sairaan hyvin kirjoitettu kyyninen, elämää ja kuolemaa nähnyt, lakonisia totuuksia laukova dekkari jossakin laadukkaassa trillerissä (tämä ehdottomasti). Sen huomaa vasta kun kohtaa poikkeuksen. Ja Monrepos’n puistoa. The great unclenching saa usein kiitolliseksi vähästä. Tiesin että siinä on strippaavia naisia, enkä ole koskaan elämässäni nähnyt elokuvaa, jossa strippaavia naisia kuvattaisiin muuten kuin esineellistäen. Outi Ikonen, Helsinki Perussuomalainen tai joku muu äärioikeistolainen poliitikko. Itse asiassa olin jo olettanut, että strippauksen kuvaaminen millään muulla tavalla on mahdotonta. Lestadiolaisperheen isä (ehkä äitikin) Larsmosta Pohjanmaalta. Tekee mieli kysyä: näitsä. Hän oli hieno keramiikkataiteilija, joka synnytti neljä poikaa ja nykersi autotallissa sillä välin, kun mies niitti mainetta. Toki elokuvan naiskuvaa ei meillä ole tutkittu paljoakaan. Näitsä kun ne oli ihmisiä siinä?. Olen levitellyt ystäväni Emman termiä innolla, ja aina kun puhun siitä, naiset alkavat kertoa unclenching-kokemuksistaan. Jonna Järnefelt, Helsinki Klonkku, Taru sormusten herrassa, teatterissa tai elokuvassa. Noin viidennes elokuvista läpäisi Bechdelin testin, eli sen, että elokuvassa vähintään kaksi naista puhuu keskenään jostain muusta kuin miehestä. Joku sanoo nyt, että elokuvien ihmiskuva ei ole ollenkaan näin rajattu ja niissä on paljon naisia ja kaikenlaisia vähemmistöjä, ja tämä joku on väärässä. Elokuvissa on lähinnä valkoisia miehiä. Ystäväni Emma Voutilainen (@sketchesemmakuvitustiliä Instagramissa pitävä kääntäjä), on kehittänyt tähän tilanteeseen termin The great unclenching. Vähitellen naiset katoavat ja vaikenevat. Termi kuvaa sitä, miten yleensä on huomaamattaan varautunut siihen, että kauneinkin elokuva kuvaa naiset tai vähemmistöt yksiulotteisesti tai muistuttaa muilla tavoin, ettei katsoja ole tämän teoksen ihmiskäsityksen piirissä. Hauska havainto: valtaosa naishahmoista, päähenkilöistäkin, taisteli juonen alussa tavalla tai toisella yhteiskunnan tai ympäristön oletuksia vastaan, mutta mukautui lopulta normeihin. Ja tuntuu kuin olisi ehkä ollut hetken mies. Lotta Lindroos, Helsinki tullut tosi taitava ohikatsoja. Ne eivät olleet naisia vaan ihmisiä. Esimerkiksi äänioikeustaistelusta kertova The Suffragette oli ihan tavallinen kolmen tähden epookki. Se oli uutta, ja sen tajuaminen oli järkyttävää. Käsikirjoituksen maisteriopiskelija Aino Havun vielä julkaisematon opinnäytetyö Aaltoyliopistoon kuitenkin avaa asiaa vuosien 2013–2017 myydyimpien suomalaisten elokuvien osalta. Juonen tasolla raiskaus on joko taustatarina, joka selittää naishenkilön luonteenpiirteitä (kuten vaikkapa haluttomuutta miellyttää), tai sitten se motivoi miessankareiden toimintaa. Valkoiset miehet puhuvat elokuvissa koko ajan, eri tutkimusten mukaan vähintään yli 70 prosenttia ajasta. Jopa elokuvaohjaajat! Laitan viestin Selma Vilhuselle. Suomeksi ehkä suuri höllentyminen. Niiden hahmoista 70 prosenttia oli miehiä, Havu laski. Tätä kysymystä teatterija elokuva-alan naiset ovat kysyneet jo vuosia sekä meillä että maailmalla, eikä siihen oikein tunnu löytyvän vastausta. Irma, eräpäivänsä ohittanut pubiruusu, mielellään naisen kirjoittama. Kälviäläisen hirviporukan koira. Ikääntyvien miesten puheajan käyrä on täsmälleen päinvastainen, nouseva. Itselleni viimeisin unclenching-tapaus oli Zaida Bergrothin Miami. Viidentoista elokuvan 200:sta naishahmosta 18:lla oli edes jonkinlainen dramaturginen kaari, näistä neljällä sitä motivoi jokin muu kuin suhde mieshahmoon. Haluaisin näytellä Albert Einsteinin vaimoa. Lauri Törhönen elokuvataiteen laitoksen pikkujouluissa. Klassinen esimerkki Unelma, haave, toive Kysyimme naisnäytteli jöiltä heidän toiverooleistaan. Dallasin J.R. Melkein itkin. Omalla Facebook-sivuillani käydyssä keskustelussa ohjaaja Selma Vilhunen sanoi kyynelehtineensä pimeässä kohtausta, jossa naishahmot käyvät dialogia. Miami: jo varhain ymmärrän olevani turvassa. Ennen kaikkea se mahdollistaa hekumoinnin pahoinpidellyllä naisruumiilla. Ehkä Suomessa on toisin, voidaan sanoa, mutta siihen vastaisin, että oletteko nähneet suomalaisia elokuvia. Ellen Thesleff ja Clara Schumann. Tämän elokuvan katse on naisen katse, jopa hyvin konkreettisesti niin, että kamera kohdistuu naisten silmiin, kun he näkevät toisensa miesten katseiden kohteina. Kaarina Hazard, Helsinki Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär, Medeia, Missä kuljimme kerran -näytelmän Lucie Lilliehjelm, Lisbeth Salander Larssonin Millennium-trilogiassa ja Kaikkien menetysten äiti -romaanin Mona. He riisuvat taustalla kun miehet ratkaisevat rikoksia, tai sitten he ovat pääosassa ja saavat stripata katsojalle. Olin siis valmistautunut. Arkkitehti Aulis Blomstedtin vaimo Heidi Blomstedt. Jälkeen päin höpersin elokuvateatterin ulkopuolella, että Zaida Bergroth on onnistunut mahdottomassa. Mutta silloin herää kysymys, miksi katsojien enemmistölle (naiset) tarjotaan juuri sellaista fiktiota, jossa he ovat vähälukuisempia, heikompia ja epäitsenäisempiä kuin todellisuudessa. Sanna Hietala, Sipoo Paavo M. Se ilmenee etenkin yhdysvaltalaisista tutkimuksista, joissa ruutuaikaa ja puheaikaa on tilastoitu tuhansien elokuvien tietokannoista. On helpompaa olla vain vankina kellarissa kuin päästä harvoin ulos auringonpaisteeseen ja tajuta, että täällä pihalla on koko ajan ollut tällaista: auringon valo, tuulessa tuoksuja, kaikki nämä värit ja vuodenajat, monenlaista
TOUKOKUU 2018 IMAGE 47 TOUKOKUU 2018 IMAGE 47
48 IMAGE TOUKOKUU 2018 48 IMAGE TOUKOKUU 2018
Mikä häntä oli estänyt. Kuka muka on pakottanut katsomaan tanskalaista taide-elokuvaa. En halua olla moukka. Tarja Halonen. Anna Korolainen, Helsinki Tahtoisin näytellä sen roolin, joka minulta kiellettiin ja jota en saanut esittää: mies Peter Asmussenin näytelmässä Ei kukaan kohtaa ketään. Helka-Maria Kinnunen, Kajaani Commedia dell’arte Arlecchino eli Harlekiini missä tahansa näytelmässä. Koittakaa miettiä, voiko juonenkäänteitä motivoida muulla kuin naisten rääkkäämisellä. Heidän kouluissaan ja työpaikoissaan yhdistyvät pahimmillaan patriarkaatin irvokkaimmat puolet: miesvaltaiJeanne d’Arc, Orleansin neitsyt. En halua jäädä joukosta. Tunnistan tuon hyvin – ajatuksen, että pitäisi pystyä katsomaan ohi eikä jumittua näihin, näihin… seikkoihin. Mutta nyt jokin oli muuttunut: se että naiset kameran toisella puolella olivat avanneet suunsa tarkoitti, että myös katsojat saattoivat tehdä niin. Louhimiehen elokuvissa naisia todellakin pannaan. Ei tässä sinänsä ole mitään erikoista. Rynkytetään ja rynkytetään. Ei Vuosaari eroa useista elokuvista. Mona Kortelampi, Helsinki Stanleyn rooli Viette lyksen vaunu -elokuvassa, nimenomaan Brandon ulkomuodossa. Tavallinen vasta-argumentti raiskausten kritiikkiin on, että raiskauksia kuitenkin tapahtuu ja että on tärkeää näyttää katsojalle, miten hirveää se on. Syyni on halu olla osana maailmaa, kulttuuria. Raiskaukset on kuvattu kahdella tavalla. Olisi kiva näytellä valtakunnan ykköskoiraa Lennua. Suomessa kirjailija Saara Henriksson päätti maaliskuussa katsoa kuukauden ajan vain naisten ohjaamia elokuvia. Anneli Karppinen, Jyväskylä Joku filosofi, Mary Wollstonecraft, Simone Weil tai joku pohjoismaalainen. ”Seksistisen miesneron paradoksi, jonka mukaan kyvyttömyys arvostaa seksistisen miestaitelijan neroutta johtuu omasta kyvyttömyydestä nousta seksismin yläpuolelle”, hän vastasi. Ennen kaikkea olen ajatellut, että joka ei kestä naisvihaa, on luopuva taiteesta. Olin juuri nähnyt festivaalinäytöksessä Aku Louhimiehen elokuvan Vuosaari. Naiset ovat alkaneet sanoa kaikenlaista noloa, aivan holtittomia Sodankylän S-market -ajatuksia. Hyvä seksi on sitä, että rynkytetään edestä ja takaa (sitä kuvataan lehdissä sanalla ”rohkea”), huono seksi on sitä että rynkytetään takaapäin pakolla (lehtikielellä ”rankkaa” tai ”rajua”). Olen yrittänyt kiinnostua siitä, niin kuin se olisi temppurata, jonka lopussa koittaa selkeys ja rauha. Kuvan alareunassa elokuvan miehistä katsetta korostavat Jasper Pääkkösen katse sekä hänen pitelemänsä kamera, kuin kolmas silmä. Yhdessä Vuosaaren rynkytyskohtauksista Aman da Pilken esittämä nuori tyttö päätyy pornoelokuvaan, koska haluaa julkkikseksi. Kuolleesta naisesta tehtiinkin kolmikymppinen pettäjänainen, joka tapettiin väkivaltaisesti, ja ullakkovanhuksesta tuli blondi teini, jota karismaattinen psykopaatti raiskasi kellarissa. Hänen esimerkkinsä ovat surkuhupaisia. Ennen kaikkea olin saanut tarpeekseni kaikesta siitä naisten panemisesta. Vihdoinkin. M e Too -aallon aloittivat sekä maailmalla että meillä näyttelijät, mikä tuskin on sattumaa. Ensimmäisellä kerralla katsoja näkee vain kylpyhuoneen oven, toisella kerralla kuvataan raiskaavien miesten kasvoja. Olette luovalla alalla, keksikää jotain. Käsikirjoittaja Ellen Vanstone kirjoitti kanadalaislehti The Globe and the Mailissa viime kesäkuussa siitä, miten menetti viattomuutensa ja hermonsa kirjoittamalla televisiodraamaa. Rakastan elokuvaa. Haluaisin näytellä ei-naiseksi määriteltyä roolihenkilöä. Haluaisin näytellä Lauri Törhöstä Arto Nybergin tv-haastattelussa 18.2.2018. En pitänyt elokuvasta; se oli minusta rankisteleva ja epäuskottava. Haluaisin näytellä Suvi Lindéniä, uskoisin olevani hyvä. Krista Kosonen, Helsinki Star Warsin Rey. Ja on tietysti täysin irrationaalista ja sattumanvaraista päättää Sodankylän S-marketissa, että jostain syystä juuri Vuosaari on viimeinen pisara. Kerran Vanstone kirjoitti erääseen poliisisarjaan tarinan, jonka premissi oli tämä: vanha nainen kuolee kartanossaan, ja äkkiä lukaalista löytyykin toinen vanhus, hullu nainen ullakolla. En puhunut ajatuksesta silloin elokuvafestivaalin iltabileissä. Ja Helinä Rautavaaraa. Lars von Trier on hyvä ohjaaja. Shakespearen Kuningas Juhana -näytelmän Constance. Siitä saatiin myös otsikoita, joissa saatettiin yhdistää sanat lapsitähti, teininäyttelijä, seksi, raju. K esäkuussa 2012 seisoin Sodankylän S-marketin kassajonossa ja ajattelin: nyt tämä saa riittää minun osaltani. Esimerkiksi Lukas Moodyssonin elokuvassa Lilja 4-ever Lilja raiskataan. Suuria teoksia teke vä kuvanveistäjä – hävytön Louise Bourgeois! Ihmisoikeusjuristi – henkilö, joka ratkai see, toimii, ajattelee, kantaa vastuuta ja joutuu sietämään ristiriitoja toimintansa vuoksi. Tai edes tehdä kohtauksia, joka ei kelpaa sellaisenaan Pornhubiin. Stella Laine, Helsinki. Jotenkin se tuntui nololta: että kieltäydyn jostain taiteesta, koska naiset. Kohtaus kelpasi sellaisenaan sekä suomalaisille että ulkomaisille pornosivustoille, ja se pyörii niillä yhä. Se sattui olemaan hetki, jolloin ajatus ”minun ei tarvitse osallistua tähän enää” nousi tietoiseen mieleeni. Eläimistä hirveä, heinäsirkkaa ja isoa kissaa. Kiinteistönvälittäjä, kaappijuoppo opettaja. Naisen raiskaamista käytetään draaman välineenä älyttömyyksiin asti, Vanstone kuvaa. Tulevaisuudessa pidän mahdollisena, että näyttelisin Marthan tai Georgen roolin Albeen näytelmässä Kuka pelkää Virginia Woolfia. Olen kyllästynyt raiskauksiin. Haluan olla ihminen, mukana tässä jutussa. Näin se nyt kuitenkin meni. Ei se niin vaikeaa ole. Ja monesti olen kuullut, että on kiinnostavaa, miten hän ”käsittelee naisvihaansa”. Se ei vain ole kovin kiihottavaa. Ei kukaan, tietenkään. Sitten käsikirjoitustiimi alkoi kehitellä. Haluaisin olla ”hän” jota odotetaan Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmässä – se, joka yhtäkkiä tulisi. Hänen pitkästä blogitekstistään moni takertui yhteen virkkeeseen: ”Unelmoin maailmasta, jossa minun ei tarvitse katsoa yhtään Lars von Trierin elokuvaa eikä selitellä, miksi en pidä niistä.” Kyllä sitä sitten naurettiinkin. TOUKOKUU 2018 IMAGE 49 on suosittu televisiosarja Game of Thrones, jossa esitetään viisikymmentä raiskausta. Me Too -aallon jälkeen jokin on muuttunut. Ja höpönlöpö. Mutta kyllä minä esimerkiksi olen pakottanut itseni siihen, vaikka Trierin elokuvien naisviha on väsyttänyt ja raivostuttanut myös minua. Se on ihan perusteltua tarinan kannalta: hän on naiskaupan uhri. Naiset ovat sekoamassa! The New Statesmanissa toimittaja Victoria Smith kirjoitti laajalti levinneessä jutussa, ettei ole koskaan pitänyt Quentin Tarantinon ja Woody Allenin elokuvista niiden naiskuvan vuoksi ja voi ”vihdoinkin sanoa sen ääneen”. Niitä on harjoiteltu Kallion lukiossa ja niitä on harjoiteltu Teatterikorkeakoulussa, ja luoja tietää että harjoitusta tarvitaan, koska näyttämöllä ja elokuvassa sitä lajia kyllä piisaa
Kevättalvella haastattelin elokuva-alan naisia lehtijuttua varten. On eri asia tulla nähdyksi alasti itsenään kuin olla näytillä oleva ruumis, Berger sanoo ja näyttää kuvan toisensa jälkeen. Tuo ei ole tapa, jolla vedessä pääsee nopeasti eteenpäin. Alastomien naisten esittelyssä on taidehistoriassa pitkät perinteet. Nykypäivän elokuvan katse ei ole siitä irrotettu. Outi Vuoriranta, Helsinki Rauhanturvaajana työskentelyn seurauksena saadun traumaperäisen stressihäiriön oireita peittelevä, Suomeen palannut henkilö, joka työsken telee korkeassa armeijan virassa. Sari Lilliestierna, Tampere Sherlock Holmes tai Hercule Poirot. 50 IMAGE TOUKOKUU 2018 Viidakkokirjan bengalintiikeri, vanha Shere Khan salametsästäjän häkissä odotta massa kuolemaa. Voimakasta ja hullua sekopäätä. Berger tuntee taidehistoriansa, ja hän näkee alastomat naiset jatkumolla, jonka toisessa päässä siintää nykymedian naiskuvasto. Naista, jolla on nuori mies tai nainen rakastettuna eli suuren rakkaustarinan sankaritarta. Manchesterilaisessa museossa Nymfit (alastomia naisia vedessä, mies vaatteissa rannalla) oli siirretty pois paikaltaan määräajaksi osana nykytaiteilija Sonia Boycen laajempaa näyttelyä. Miksi, kysyin. Selviytyjää. Katsoin Ainoa: miten hän yrittääkin paeta niin, että hänen kehonsa kaikki muodot tarjoutuvat kaarella katsojan tarkasteltaviksi. Teatteriohjaaja Liisa Mustonen kertoi silloin, kuinka oli nuorempana voinut fyysisesti pahoin esittäessään rooleja, joita oli tarjolla: yksiulotteisia naisia, joita erotisoidaan ja sitten moralisoidaan. Hän vastasi kysymyksellä: Miksi miehellä on vaatteet ja naisella ei. Sanoin, että minustakin se tuntuu joskus ”vähän ikävältä”. Helmikuussa Helsingin Sanomat esimerkiksi väitti, että Gallen-Kallelan Aino-triptyykkiä vaaditaan sensuroitavaksi Me Toon vuoksi, ja että Manchester Art Gallery olisi samasta syystä poistanut John William Waterhousen maalauksen Nymfit. Elokuvassa Anita hän esitti huijarinaista, joka käyttää seksiä saadakseen rahaa. Rakastunutta ja naista, jota rakastetaan. Lumikin erittäin pahaa äitipuolta. ”Nude” (alaston) on objekti, ”naked” (alasti) on subjekti, paljas ihminen. Mustonen sanoi, että elokuva-alan naisten asemassa ei ole kyse vain seksuaalisesta häirinnästä ja painostuksesta, vaan jostain isommasta, siitä, mitä ylipäänsä tarkoittaa olla naisnäyttelijä, katseiden kohde. Kunnon maalaisämmää. Kidnapattua uhria, joka selviää, mutta ei ulvo joka kohtauksessa. Se ei ole ollenkaan turha kysymys, eikä oikea vastaus siihen ole, että koska nainen on uimassa. Ongelma on se, ettei tuota aikaa nähdä yhteydessä nykypäivään. ”Vedin aikamoiset hermoromahdukset sen roolin aikana, enkä silloin tajunnut mistä oli kyse”, Mustonen sanoi. Hän sanoo: ”Oman ihon pinta, oman ruumiin karvoitus muuntuvat valeasuksi, jota ei voi heittää yltään. Tai uhria, josta tulee sankari. T ähän asti taidealan Me Toosta on puhuttu ennen kaikkea työsuojeluasiana. Erja Manto, Helsinki. ”Kuka valitsee nämä tärkeät narratiivit ja päättää, mikä on legitiimi osa kansallista tarinaa ja mikä ei.” Valitsemista tapahtuu koko ajan, niin taideaarteiden kuin liikkuvan kuvan kohdalla. Puhuin myös taiteen historiasta, jossa on ollut tapana esitellä nakuja naisia. Tarkoitus oli herättää keskustelua kaanonista: siitä, mitä kuvia pannaan esille, mitkä jäävät kellariin. Yritin puhua lapselle Kalevalan tarinasta ja GallenKallelan töiden taustoista. ”Mitä on hyväksyä se, että olla nainen ja sankari on yhtä kuin olla haluttu, pantava, objekti?” Hän sanoi, ettei halua sitä enää. ”Nämä valitukset hämärtävät tarkoituksellisesti sitä roolia, joka taiteen instituutioilla on meidän kulttuuristen identiteettiemme muodostamisessa”, Boyce kirjoitti The Guardianissa. Psykologisen trillerin sankaritarta tai uhria. Taide voi lopulta olla kuolematonta ja määrittää todellisuutta senkin jälkeen, kun taiteilija on poissa. Hän oli silloin 23-vuotias. Isompi ja vaikeampi kysymys on, mitä elokuva tarkoittaa kaikille meille. Hän vertailee maalaustaiteen suurteosten naisten ilmeitä ja asentoja brittiläisten roskalehtien pinup-tyttöjen ilmeisiin ja asentoihin. Lisäksi haluaisin näytellä yksin asuvaa seksu aaliterapeuttia, joka kulkee joka aamu ja ilta saman matkan bussilla, syö samanlaisen aamupalan ja mikrolounaan joka päivä. Naista, joka on vahva ja heikko ja joka uskaltaa olla avoimesti seksuaalinen. Naisen riisumiselle kulttuurimme kuvissa löytyy kyllä aina joku syy: nainen menee järveen, nainen tykkää nukkua alasti, nainen juuri raiskattiin. Sama katse, samat tarjolla olevat poseeraukset katsojaa varten. Mustonen lisäsi: ”Tästä on vaikea puhua ilman että se tuntuu naiivilta.” Niin, niin. Elokuvatai tv-rooli. Suomessa mikään keskustelu aiheesta ei lopulta edes alkanut – se näivettyi sen toisteluksi, että taideaarteet ovat aikansa tuotteita ja feministit tulleet hulluksi. Teos kiinnosti häntä, mutta hän sanoi, että tuntui ”vähän ikävältä”. Neuvokasta ratkaisijapoliisia nahkatakissa kunnon dekkarissa. Yleisö sai kirjoittaa taulun paikalle omia kommenttejaan. Haluaisin näytellä pääosan kunnon jutussa. Tästä on vaikeampi puhua: siinä on jotain pyhää, ja kritiikistä on yleensä lyhyt matka siihen, että joku alkaa huutaa ”sensuuri”. Olen itse seissyt Aino-triptyykin edessä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Berger tekee eron alastonkuvan ja alasti olevan ihmisen kuvan välillä. Haluaisin näytellä sankaria naisten epookkisankaritarinassa. Valituksia toki kuultiin Britanniassakin. Satu Mikkelinen, Helsinki suus, neromyytit, hierarkkiset työyhteisöt, nuorten naisten ruumiiden ja kasvojen käyttö välineinä ja valuuttana, ja niin edelleen. Tahtoisin myös näytellä edinburghilaista sosiaalityöntekijää, joka valokuvaa kaduilla tapaamiaan ihmisiä. ”En halua enää olla illuusio, jonka läpi tapahtuu asioita ja joka on olemassa vain toisen henkilön tueksi.” Se on oikein ymmärrettävä toive näyttelijän kannalta. Haluaisin näytellä epookissa, jossa kaikki on kaunista ja upeaa, rooli voisi olla mikä vain, kuningatar tai palvelija. – – Heidät on tuomittu siihen, etteivät he ole koskaan alasti.”. ”Vasta myöhemmin tajusin, miten kyseenalainen sen elokuvan naiskuva oli.” Hän kuvasi pettymystä, jota silloin tunsi: elämän suurin haave näyttelijän työstä oli toteutunut, ja tässä sitä sitten ollaan. Myös Shakespearen Rikhard III. bbc:n poskettoman hienon dokumenttisarjan Ways of Seeingin (1972) kakkososassa taidekriitikko John Berger käy läpi alastomien naisten perinnettä maalaustaiteessa. Se kertoo meille, mikä on normaalia, millaisia tarinoita kerrotaan, kuka on ihminen. Molemmat väitteet ovat yksiselitteisesti epätosia, mutta Hesarin juttua ei ole oikaistu. Kaikki tietävät, että maalaustaiteen helmet ovat oman aikansa tuotteita – ei sitä tarvitse feministeille opettaa. Millaista ihmiskuvaa se tarjoaa. Mutta sen toteutuminen on myös katsojan hauras haave – nähdä kaltaistensa kuvia, jotka ovat ristiriitaisia, itsenäisiä
Sanonko siis, että elokuvien naiskuva johtuu tekijöiden sukupuolesta. Haluan antaa tämän pois. Ehkä vain se, että on kova muija. Miesten maailma, konkreettisesti miehiä täynnä. Ei ole kyse vain yksittäisten miesten toimintatavoista tai naisten kokemasta ahdistelusta. Ainakin lähdin sanomaan juuri päinvastaista: taideteoksen hyvyys tai edes sen samastuttavuus ei riipu tekijän ominaisuuksista. En usko, että taidetta tehdään sukupuolella tai että nainen automaattisesti tekee naiselle kunnon elokuvan tai että oikeanlaiset naishahmot luovat oikeanlaista todellisuutta. Valkoisen miehen etuoikeus on lopulta tragedia. Haastattelemani elokuva-alan naiset ovat kuvanneet alaa toisin, tähän tapaan karrikoiden: Miehet tukevat miehiä, jotka kuvaavat miehiä. Mutta Suomessa: ”Sukupuoli on yksi kriteeri, mutta Suomi on pieni maa ja lahjakkuuksien määrä on rajallinen”, elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen luonnehti maamme erityistä tilannetta Ylen haastattelussa elokuussa. Suurin haave on näytellä Dame Ednan seuralainen, joka istuu sivussa ilmeenkään värähtä mättä riippumatta siitä mitä tapahtuu. Samuel Beckett ei halunnut, että naiset näytteli sivät näitä miehille kirjoitettuja rooleja. Eli haluanko siis olla mies ja katsoa maailmaa miehenä. Kyse on siitä, että kolme kysymystä on esitetty kaikille. Yksi kommentti särkee sydämeni. Millainen olisin, jos olisin elänyt toisenlaisten tarinoiden ja kuvien kanssa. Luulet katsovasi ikkunasta, mutta se ei olekaan ikkuna vaan peili. En halua osallistua siihen. En tiedä. Hänen ohjelmansa lopussa on kohtaus, jossa eri-ikäiset naiset puhuvat dokumentin esittelemistä tauluista. Haluan ulos. Haluan laittaa Johnille sähköpostia ja keskustella Me Toosta ja suomalaisesta elokuvasta. Miksi elokuvaan on niin vaikea luoda naisia, jotka ovat kokonaisia ja ristiriitaisia. Pääroolin, jonka toimin taa ajaa muu kuin rak kaus tai mies. Kenen silmillä me katsomme maailmaa. H ävettää myöntää, että kun tulen elokuvista, tunnen itseni usein kömpelöksi ja rumaksi, koska en edelleenkään osaa suodattaa kaikkia niitä keski-ikäisten miesten rinnalla esiteltyjä laihoja naisvartaloita. Miehet myös pääsevät ohjaamaan esikoisteoksiaan helpommin ja nuorempina. Naiset eivät voineet vaikuttaa itse siihen, miten heidät taiteessa kuvattiin. Hävettää, kun katson elokuvia, joissa naisruumiita hakataan ja raiskataan ja tirkistellään ja esitellään, sillä minullakin on sellainen ruumis. Voisiko kaikki olla toisin. Mutta sellainen maailma on pieni. Siis joku nainen ampui jousella jossain kuvassa, ja äkkiä jousella ampuminen on tytöille mahdollista! Sillä on väliä, pannaanko naisia vai ampuvatko he jousella. Bergerin esittelemiä naiskuvia tekivät miehet. Esimerkiksi Ruotsissa julkiselle elokuvarahoitukselle on juuri tästä syystä asetettu kiintiötavoitteet. Vittu mai sen, vaikean, epä seksik kään, epä onnistuneen, epä karismaattisen ja epämiellyttävän päähenkilön. Ei silti ehkä ole sattumaa, että elokuvan ihmiskuva on niin miehinen niin kauan kuin kaikki hierarkian huipulla ovat miehiä ja ajatus miehisestä taiteilijanerosta kukoistaa. Se tarkoittaisi, että seuraavan sadan vuoden ajan miehet eivät tekisi mitään, mitään. Elokuvarooleista mikä tahansa action rooli, jossa naisen actionin syynä ei ole väkival tainen menneisyys tai orpous. näytelmän Martha. Haluaisin näytellä sukupuolet toman roolihenkilön, seksuaalisen vähem mistöön kuuluvan roolin, poliitikon, Jeesuksen. Suvi-Sini Peltola, Tampere Marinan rooli Eeva Liisa Mannerin näytelmässä Poltettu oranssi. Nora Raikamo, Helsinki Tahtoisin näytellä Hamletin tai vastaa van eisympaattisen, angstaavan, väkival taisen pääroolin. Mutta tämä ei ole minun häpeäni. Mitä se tarkoittaa tytöille, jotka noita elokuvia katsovat. Meren neidon ja yksisarvisen ja paskanhajuisen prinsessan. Mutta John kuoli vuosi sitten. Ulla Virtanen, Helsinki John, John. Tätä sata vuotta, ja sitten katsottaisiin, miten siitä eteenpäin. ?. Etenkin kuvat, joissa naiset ovat alasti ja miehet vaatteissa, tuntuvat jotenkin nöyryyttäviltä, hän sanoo. Hävettää sekin, että haluaisin niin itsekkäästi nähdä rakastamassani taiteessa naisia, jotka olisivat vähän kuin minä – tai vähempikin riittäisi, ihan vain ihmisyys, ristiriitaisuus, monitasoisuus. ”Se on kuin sellaisesta painajaisesta, jossa äkkiä huomaa juoksevansa kadulla alasti katseiden alla ja kaikki muut ihmiset ovat vaatetettuja.” Me kaikki tunnemme sen unen: se kertoo häpeästä, paljastumisesta, kontrollin katoamisesta. Maali kuivuu. On mentävä näillä. Hahhah. En kai minä niin voi sanoa. Hävettää, että samastun aina niihin miehiin. En halua enää olla vahvistamassa sitä. Mitä tarkoittaisi, jos elokuva, kirjallisuus, taide katsoisi minun silmilläni, minua miellyttääkseen, kaltaiseni kaiken keskiössä. John Berger -vainaa sanoisi varmaankin, että sata vuotta ei riitä, sillä koko taiteen historia ohjaa sitä, kenen silmillä katsomme maailmaa. Elokuva-ala on hyvin miehinen, eikä se näytä olevan altis nopeille muutoksille. TOUKOKUU 2018 IMAGE 51 Television komedia sarjoista Absolutely Fabulous ja Edina Monsoonin rooli, ja Broad Cityn Abby. Suomessa tutkimuskeskus Cuporen selvityksen mukaan julkisesta elokuvarahoituksesta vain neljännes menee naisille, vaikka alalle koulutetuista puolet on naisia. Me Too oli kuin olikin järistys. Jos taide on tehty omaksi kuvaksi, se kyllä imartelee ja vahvistaa. Tiesittekö, että Geena Davis -instituutin tutkimuksen mukaan tyttöjen jousiammuntaharrastus lisääntyi 105 prosenttia vuodessa sen jälkeen, kun Disneyn Urhea-animaatiossa ja Nälkäpeli-elokuvassa oli nainen, joka ampui jousella. Helmi-Leena Nummela, Helsinki Haluaisin näytellä Tšehovin naisroolit ja Shakespearen miesroolit. Kuka pelkää Virginia Woolfia. Tiesittekö muuten, että jopa Disneyn prinsessaelokuvissa murskaenemmistö kaikista hahmoista on miehiä. Leena Rousti, Tampere Mikä tahansa rooli näytelmästä Godota odottaessa. Olen täällä nurkassa ja odotan, että maali kuivuu. Nainen yrittää selittää, kuinka tuntuu vähän ikävältä katsoa kuva kuvalta esille laitettuja naisia. Naiset vain muina naisina ohjaisivat ja kirjoittaisivat elokuvia naisista ja naisille – elokuvia, joissa yksikään kohtaus ei läpäise testiä, jossa kaksi mieshahmoa puhuu toisilleen muusta kuin naisista. Mutta nyt huomaan, että olen maalannut itseni nurkkaan. Maria Pere, Seinäjoki Kaikki musikaaliroolit, koska rakastan musi kaaleja. Ovatko naiset ihmisiä. Mutta tämä on meidän historiamme, ei meillä ole toista. Transparent-sarjan luoja Jill Soloway on sanonut, varsin osuvasti, että jos nyt haluttaisiin oikeasti kokeilla, mitä ”naisen katse” elokuvassa tarkoittaisi, ei riittäisi että puolet rahoista, töistä ja rooleista jaetaan naisille. Että naiset tekisivät elokuvia toisin. Toscaoop peran Floria Tosca
52 IMAGE TOUKOKUU 2018 52 IMAGE TOUKOKUU 2018
Hän on naimisissa näyttelijä Tommi Korpelan kanssa. En tiedä, olisinko koskaan uskaltanut haaveilla miesrooleista, jos ranskalainen opettaja Philip Boulay ei olisi aikanaan Q-teatterin Loppuun asti lystikkäitä -esityksen yhteydessä sanonut, että minun pitäisi seuraavaksi näytellä Shakespearen kuningasrooli, että minä tarvitsen sellaisen. Televisiossa saan Ex-onnelliset-sarjan kakkoskaudessa ensi kertaa näytellä ristiriitaista, monisyistä naishahmoa. Elokuvassa sama stoori kirjoitettiin niin, että naispääosassa oli heidän tyttärensä, jonka kanssa Tommi näytteli. Onhan se paljastavaa, että haluan esittää ylivoimaisia miehiä. ”Kuusi vuotta sitten koin, että teen naisnäyttelijänä aina vajaalla kapasiteetilla suhteessa siihen, mitä minusta irtoaisi. Tämä on ensimmäinen, jossa pääsen tekemään sataprosenttisesti naista, joka on subjekti eikä alisteinen poikaystävälle, miehelle, isälle, lapselle tai jollekin. Kekkonen on myyttinen hahmo, sankari, johon kaikkien tulevaisuus liittyy. Marika Vapaavuori vastasi minulle, että tarjoa. Tuntemattomassa sotilaassa olisin halunnut näytellä vihollista, koska osaan todella hyvin venäjää. Joskus ajattelen, enkö osaa hymyillä oikein vai eikö hampaat ole kyllin suorat. Hän on naimisissa näyttelijä Juho Milonoffin kanssa. Koekuvauksissa roolia pitäisi tosissaan haluta, mutta useinhan se naisen rooli siinä käsikirjoituksessa on vähän epäselvä. Se, että nainen on miestään parikymmentä vuotta nuorempi, toistuu aina vaan. Miksi Kekkonen oli niin ylivoimainen. Kekkonen on lapsuuden sankari, arvoitus, joka ei ole koskaan ratkennut minulle. Kekkonen ja Arpinaama-elokuvan Tony Montana. Olen naimisissa ikäiseni näyttelijän kanssa, emmekä me ikinä ole saaneet näytellä avioparia. He ratkaisevat kimurantteja tilanteita, jotka eivät liity ihmissuhteisiin ja kääntävät takkia tarpeen tullen. Shakespeare on kirjoittanut Macbethiin vallan kaavan – sotasankari, jonka valta mädättää. Ei siinä sinänsä mitään. Naiset eivät myöskään kelpaa ikäistensä miesten vaimoiksi. Monien naisnäyttelijöiden puolisothan työllistyivät Tuntemattomassa. Lapsena Kekkonen oli äärimmäinen turva ja pysyvyys. Voin nojata vain ammattitaitooni. Sellaisia, joissa käsitellä valtaa, sankaruutta ja suuruutta.. Olisi ollut hauskaa Kekkonen, Mieto ja Jäätteenmäki TeksTi kaarina hazard Karoliina Blackburn, Elina Knihtilä ja Vilma Melasniemi ovat keski-ikäisiä suomalaisia naisnäyttelijöitä. He tahtoisivat tehdä vaikeita rooleja, joita ei ole tarjolla. Sama opportunisti ja pyrkyri alusta loppuun. Monta kertaa olen näytellyt miestäni, hän on minulle komiikan tekemisessä loputtoman inspiraation lähde. Se on itsenäinen, ammattinäyttelijöistä koostuva ryhmä, jossa ohjaaja ja näyttelijät ovat tasa-arvoisessa asemassa keskenään, ja esitykset kirjoitetaan yhdessä tutulla porukalla. Kolmikymppisenä kiinnostuin Kekkosesta uudelleen. Monologi alkaisi ihan rauhallisesti, mutta yltyisi silmittömäksi, kun hän kuvailisi, miten Lake Placidissa hävisi sadasosasekunnilla kullan Ruotsin Thomas Wassbergille.” Elina Knihtilä Elina Knihtilä on aloittanut uransa Q-teatterissa ja työskentelee nyt Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professorina. ”Olen näytellyt kameralle jo lapsena. Tämä lause muutti minut. Aloin tarjota ja kirjoittaa itse hahmoja, joita haluan esittää. Ehkä olen liian tavallinen, en ole lähtenyt kumitissien tielle, mutta en ole kummallinenkaan. Tee hullu hahmo, joka naurattaa, ja voit olla varma, että ohjaajana ostan sen. Tony olisi haasteellinen näyteltävä: Millä saisi katsojan sympatian puolelleen. Hän pysyi ikonina, mutta häneen mahtui myös muuta. Laskin, että mulla on ollut 47 kameraroolia. Minä olin sivuosassa Aila. Sain tökkiä lady Macbethiä loitommalle, sanoa että menepäs helvettiin siitä kun minä täällä tuskailen. Tony Montanassa taas on hienoa se, ettei roolihenkilö muutu eikä kehity. TOUKOKUU 2018 IMAGE 53 Karoliina Blackburn Karoliina Blackburn on näytellyt sekä laitosteattereissa että freelancerina ja on Teatteri Siperian vakituinen vierailijajäsen. ”Haaveroolejani on kaksi. Mieto suivaantuisi etuilusta ja alkaisi puhua. Vasta tämän jälkeen uskalsin alkaa siitä haaveilla. Niin, ja minähän olen näytellyt myös Tommin äitiä.” Vilma Melasniemi Vilma Melasniemi on toiminut ammatissaan parikymmentä vuotta, ensin freelancerina, sitten kom-teatterin näyttelijänä. Välillä olen ajatellut, että hän oli sietämätön takinkääntäjä, nyt ymmärrän, miten hän on toiminut pakon edessä. Q-teatterin esityksessä Putoavat enkelit näyttelin Aila Meriluotoa ja Tommi näytteli Lauri Viitaa. Olen ollut monissa koekuvauksissa ja saanut joitain tosi hienoja töitä, mutta useimmiten jotenkin en saa. Muutaman vuoden päästä näyttelinkin Macbethin. Koin olevani potentiaalinen koomikko enkä ollut ihan päässyt täräyttämään niitä asioita näyttämölle jo ihan näytelmäkirjallisuuden rakenteen takia. Teatterissa haluaisin tehdä vaikka Juha Miedon monologin. Olisi fantastista tehdä komediaa televisioon, mutta toivelistan kärjessä on joku äärimmäisen kova fyysinen rooli poliisisarjassa, toimintasankari. Jotakuta, jolla on selkeä moraali ja sen ytimessä äärimmäinen moraalittomuus. Ihmissuhteet ovat siinä kuriositeetti. Seksuaalista häirintää käsittelevässä esityksessä taas näyttelin hirvittävän roisia naishenkilöä, todella karmeaa naispomoa, joka ahdisteli nuorta miestyöntekijää. Rooleja on tarjolla yhdenkäden sormille, se että vahvuuteni on se, että minua voi ohjata, ei aina riitä. Sain olla näyttämöllä hirveän paljon itsekkäämpi kuin aiemmin. Siinä Mieto hiihtelisi ladulla ja ohi menevä nuoriso ei tunnistaisi häntä. Olen aina halunnut näytellä mafiapäällikköä ja diktaattoria, henkilöä, jonka valta on rajaton. Vuonna 2012 liityin Teatteri Siperiaan ja kaikki toiveet toteutuivat. Molempien haaveroolieni taustalla on se kokemus, jota on vaikea kestää ja hyväksyä: että oma sukupuoli rajoittaa roolimaailmaa, josta on oikeus haaveilla. Olen näytellyt esimerkiksi Zlatan Ibrahimovi?ia, jota Barcelonan valmentaja Pep Guardiola työpaikkakiusaa. Naisrooleissa on hyvin vähän ristiriitaisia henkilöitä. Elokuvissa miesroolit on yleensä jo valittu, kun naisia aletaan roolittaa. Kun harjoittelin ensimmäistä esitystä Siperiassa, marisin ohjaajalle, että naiset eivät koskaan pääse näyttelemään komiikkaa. Hänen puolisonsa on näyttelijä Tommi Raitolehto
Kansallisteatterin Toinen koti oli esitys, jossa turvapaikanhakijat esittivät omia tarinoitaan. Olisi mahtavaa tehdä draama Anneli Jäätteenmäestä. Myöhemmin elokuvataiteen laitoksella juuri tästä syystä Törhöstä kehotettiin sietämään: hän toi rahaa taloon. Hän on näytellyt kulttuurin suurmiehiä läpi ja sillä tavoin saanut toiset miehet katsomaan itseensä, ja miten mainio tapa se onkaan: ei toisia miehiä uhkaava, pikemminkin viihdyttävä, mutta tarpeellinen kuitenkin, koska viihdettäkin sikari-illoissa tarvitaan. Ja mikä naisten osa tässä kaikessa on. Elokuvarooleista haluaisin näytellä Harvey Keitelin roolin Pianoelokuvassa. T ämän maailman lauritörhösiä ja panurajaloita on helppoa ymmärtää. Lars von Trierin naisroolit ovat myös mielenkiintoisia. Siellä saattoivat hekin loistaa, juttelevat pojat. Että näin tämä on, tämä on tärkeää. Toisessa ruudussa porhalsi Rajala, kynti omaa sarkaansa tehden elämänuransa siitä, että esittää miimisesti muita miehiä. Oikeiden miesten seura oli liian rajua, liian kulmikasta, liian voimaa vaativaa. He olivat esteetikkoja, taiteellisia poikia, pehmeäkätisiä, liiankin taipuvaisia omasta mielestään. Katsojana hienoja esityksiä viime aikoina on ollut esimerkiksi kom-teatterin aulassa esitetty kolmen mimmin tekemä Koko Suomi vihaa, joka oli pistävä ja ankara. E lokuva-alahan alkoi, kun tiedotuskomppanian miehet menivät töihin kuvaamaan ja meillä on vuosikymmeniä, kun vain yksi nainen on ohjannut. Mitä tapahtui, kun hänestä tuli pääministeri ja kun hän erosi. Kun Törhönen vuosikymmeniä myöhemmin promeneerasi valPehmeäkätisten saunaseura TeksTi kaarina hazard Miesten kerhossa nainen on maisema, synnyinkoti, kotiliesi ja aittapolku. Esikuvat, jotka kertoivat, että kulttuuri ja kaunotaiteet, ne voivat olla miehen ammatti. Se on ainutlaatuista. Semmoisia, missä oikeille miehille kävi kamalia asioita. Elokuvakerhot, vallankumoukset, hipit. Sodan vaatima äkäinen toimintakyky ja kuri menivät muodista, arvoon tuli aistillisuus, ihmissuhteet ja kulinarismi, juro ojankaivuu sai väistyä seurusteluupseerin hyveiden tieltä. Mafiaelokuvia enemmän pitäisikin tehdä elokuvia äitiydestä. Oli koskettavaa nähdä täysin uusi suomalainen identiteetti näyttelemässä omaa tarinaansa – nimenomaan näyttelemässä. Sen hän osasi. On selvää, ettei Rajala voi ymmärtää käyttäneensä valtaa kehenkään, koska eihän hänellä arvatenkaan ole omasta mielestään ollut valtaa ollenkaan – toisten miesten armon varassa hän tässä kekkaloi ihan muina Sillanpäinä, ne ovat ne toiset niitä merkkimiehiä, ne joita hän esittää, ei hän itse. Tässä miesten keskinäisen arvonannon leikissä naisilla ei toden totta ole muuta kuin semmoinen arvo, mikä nyt jollakin korealla tavaralla on. 54 IMAGE TOUKOKUU 2018 tehdä samaan aikaan Tuntemattoman vaimo -realitya, jossa olisi seurattu meitä sillä aikaa, kun kundit oli metsässä. Maripaitaisten miesten maailmassa ei tarvinnut syödä rautaa ja paskantaa kettinkiä, arvoa ja uskottavuutta löytyi muutenkin. Vakuuttamalla toiset miehet pyörryksiin. Niin syntyy miesporukka. Muiden miesten katseet kiinnittävä nainen on syytä saada katsomaan juuri minua, jotta muut miehet huomaisivat, kuinka valmis tuo hemaisevin pimu on juuri minulle antautumaan,. tavaa matkapuhelinmötikkää kanniskellen pitkin Helsingin Espaa, oli hänellä kädessään kova kalu, johon ei monella pojalla ollut rahaa eikä rohkeutta. Tässä maailmassa nainen auteurina on luonnoton ilmestys, kirjoittaa Kaarina Hazard. Rio Bravossa eläydyn John Wayneen. Äidiksi tulevat epäkypsät ihmiset, ja se on samalla koomista ja traagista. Miesten tarinat on katsottu kertomisen arvoisiksi. Herkkinä poikina varmaankin jo he nuorina ymmärsivät, ettei heillä niihin mittelöihin olisi asiaa, ei vaikka sota olisi kohdalle osunut. Sillä sitä miesten maailma on: toisten miesten vakuuttamista. Oli osuvaa, että esikännykkää raahasi mukanaan juuri Törhönen, sillä juuri se oli hänen arvonsa: kommunikaatio. Kun katson elokuvaa, eläydyn tietenkin päähenkilöön, oli se sitten mies tai nainen. Marina Tsvetajeva on huono äiti ja kyvytön äiti, ja äitimyytissä riittää rikottavaa. Tai Melania Trump, todella mielenkiintoinen henkilö. Ja miten raha tuli. Ä ijien keskinäisessä hierarkiassa joka miehen on löydettävä jokin paikka, eivätkä kaikki voi olla sankareita, tarvitaan peesaajia myös, kakkosmiehiä, hupiveikkoja, hiljaisia ja äänekkäitä. Valta on aina kiinnostavaa. Hyvillä suhteilla. Pehmeäkätisille miehille oli kysyntää ja vientiä, sitä paitsi seksi – ei tarvinnut kuin puhua, kirjoittaa, sommitella kuvia ja jo kelpasi. Niissä kaikissa on moraalinen maasto, jossa henkilöhahmo painii. Minulla on tekeillä käsikirjoitus, joka käsittelee juuri tätä. Se juuri on esittävässä taiteessa mahtavaa: Jos teet jonkun roolin, sinä olet tehnyt sen, eikä kukaan toinen voisi tehdä sitä niin kuin sinä teet, olla sinä. Hehän arvatenkin alun perin olivat niitä herkkiä poikia, taiteellisia, joita esteettinen kiinnosti. Siellä on ollut semmoinen, että jos miehet eivät tässä poterossa seiso, niin Viipuri menetetään.” – Suomen elokuvasäätiön entinen toimitusjohtaja Irina Krohn Huomenta Suomi -ohjelmassa 21.3.2018. Heidän onnekseen aika riensi, tuli modernismi ja uudet tuulet. Ja sitä hän teki, kabineteissa ja kokouksissa. Lepopaikka miesjoukon hierarkiasta. Ja senhän nämä uudet miehet osasivat, nimittäin suhdeverkot ja seurustelun! Siellä ne suhasivat, täynnä uutta, käyttökelpoista taituruutta. Mike Leighin naishahmot ovat myös hienoja, Career Girlsissa niin neuroottisia, että saavat atooppista ihottumaa. Supliikilla. Kerran toisensa jälkeen hän on mennyt toisten miesten nahkoihin, eläytynyt heihin, luonut oman näyttämönsä, jonka keskellä hän on keikaroinut milloin Waltarina milloin Ahona. Kirjallisuuden puolelta haluaisin näytellä Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme -teoksen taiteilijaäidin tai tyttären roolin. Oikeiden miesten matkaan nuo sodan päätteeksi syntyneet miehet eivät koskaan ehtineet, eivät joutuneet rintamalle, mutta sitäkin enemmän saivat sotajuttuja kuunnella. Kun tekee omia havaintoja siitä mikä kiinnostaa, tarvitsee tukea toisilta naisilta. Ei mikään
Sellainen nainen olisi erityinen, partikulaari, henkilö, eikä sellainen asia toimi miesten keskinäisen pelin kappaleena, ei voi olla valuuttaa siinä liikkuvassa hierarkiassa, jossa miehen arvo riippuu toisten miesten nyökyttelystä ja hyväksynnästä. Miesten tunteet kertovat maailman tilan, naisten tunnelmointi on geneeristä huminaa. Mutta koska tilanteissa, joista heitä soimataan, he ovat olleet naisten kanssa kahden, on tilanne ollut heidän kannaltaan katsottuna vallasta vapaa – arvatenkin suorastaan rento. Naiset ovat se laaja maa, jossa miesten tarina tapahtuu. Ei ihme, ettei Aku Louhimies kuullut, vaikka naisnäyttelijät kuinka hänelle puhuivat. Koska naiset ovat maisema, humina ja taustavalo, mitä ihmettä täällä vänistään, jos vähän tissistä puristaa, sehän on vain taustafondin uloke. Ei kai se perse pahaksi mene, jos sitä vähän kommentoi. Ajatus naisesta vertaisena, kaltaisena, samanlaisena sammuttaa miestenkeskisen dynamiikan, eikä sille elämänsä rakentanut voi tietenkään siitä luopua. Että minäkö olisin käyttänyt valtaa väärin – minähän vain olen yrittänyt selviytyä! Ettäkö minä olisin ollut paha – minähän olen itse uhri! Eivätkä nämä miehet tässä hädässään yksin jää, monet rientävät tueksi. TOUKOKUU 2018 IMAGE 55 minulle, ei muille. Luonnoton olento. Emme näe etuoikeuksiamme muuta kuin pakon edessä, emmekä herää omaan asemaamme ennen kuin se meille sormella osoitetaan. Hehän ovat se kulissi, jota vasten miesten toiminta hahmottuu. Mikä se semmoinen on. Naiset voivat voidella sämpylän, tarjota kuumaa mehua, parsia hihansuun; he voivat taputtaa kentän laidalla, tuoda, viedä ja toimittaa; he voivat olla kaukana häämöttävä palkinto tai he voivat olla lämmin syli, johon aina palata. Minähän palvon naisia! Niin nuoria ne ovat, niin kimmoisia, ja jos niihin jokin vähän sattuukin, ne palautuvat heti koska ovat niin joustavia! Po-joing, nehän ovat kuin kumipallot ja saavat kenet tahtovat. Juuri siinä nimenomaisessa tilanteessahan valtaa ei lainkaan ollut läsnä, ei toisia miehiä ollenkaan, ei heidän katseitaan arvioimassa toimintaa. Ei ihme, jos eivät miehet tajua, mitä naiset oikein valittavat liian kapeista rooleistaan. Ei ihme, että Törhönen arvelee jonkun muun suorittaneen hänen seksuaalisen häirintänsä. Naisen seurassa sielu virkistyy! Miksi ihmeessä he tahtoisivat, että se ainoa seura, jossa heidän ei tarvitse kilpailla ja päteä, muuttuisi sekin siksi samaksi, jossa heidän pitää päivät pääksytyksen kilvoitella. Naiset voivat ymmärtää, he voivat olla salaperäisiä, he voivat olla lähtökohta ja päämäärä, mutta pelikentille he eivät kuulu. Jotta miestenkeskisen elämän eläneet miehet tajuaisivat käyttäneensä valtaansa väärin, heidän pitäisi ensin tajuta, että tilanteessa, josta puhutaan, ylipäänsä oli valtaa läsnä. Se olisi luopumista siitä, mikä minänä tunnetaan. Eivät miehet vain siksi tahdo naisilta valtaa pidättää, etteivät tahtoisi runsaudestaan jakaa, vaan siksi, että naisten seura on heille lepoa miesjoukon hierarkiasta. Ei ihme, että Panu Rajala sanoi opiskelijoiden kirjelmöinnin olleen jotakin mitätöntä, joka ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin. Meillä kaikilla on sellainen olo, että olemme saaneet liian vähän. . Se olisi enemmän kuin uskonnosta, isänmaasta tai kielestä luopumista. Kun nainen tässä asetelmassa liikahtelee, on hän sääret ja hän on tissit, hän on hymy ja aulius, koska ne ovat merkkejä jotka kaikki muutkin miehet tunnistavat. Koska monista tuntuu, että jos mies murtuu, kaikki murtuu, Kollaa ei kestä ja Karjala menetetään aina uudelleen. K un nainen ottaa käteensä kynän tai kameran ja alkaa katsoa maailmaa, hänestä tulee auteur, tekijä, ja hän asettuu väärälle puolelle: alkaa gobeliinin aplikoinnin sijasta katsoa gobeliinia. Itse tarina, itse matka, tapahtuu miesten silmille ja miesten kesken – toiset miehet ovat ne, jotka lopulta arvioivat, oliko juttu hyvä, oliko se mitään siinä keskinäisessä arvostuksessa, jossa miehet toinen toisiaan asemiin asettelevat. Naiselle on myös muita rooleja, hän voi olla äiti ja hän voi olla kotiliesi, joka huoltaa haavat ja hämmentää puuron, myös tämä geneerinen nainen porukassa tunnistetaan, mutta koskaan nainen ei voi olla hän. Niin onkin, he vastaisivat, ja vielä enemmän, ja siinä sitä taas ollaan. Valta oli kokonaan poissa! Siinä oli vain hän itse ja sitten se nainen. Miesten tunteet kertovat maailman tilan, naisten tunnelmointi on geneeristä huminaa.. Jos nainen kuvailee, miltä jokin näyttää, on se vastenmielistä ja luonnotonta, koska silloin maisema alkaa puhua. Hehän ovat tarinoissa juuri semmoisina kuin kuuluukin olla! Utuisina unikuvina, palkintoina, äidinhelmoina, miehen matkaa ryydittävinä yllättävinä tissipareina. Ja tämmöisenä heitä voi ylistää: Ilman maisemaa ei olisi mitään! Ilman kotiliettä ei olisi taistelua, ilman palkintoa ei olisi kilpailua! Mutta itse areenalla heillä ei ole mitään tekoa, koska – mitä ihmettä he keskellä näyttämöä tekisivät. Nainen on lähtöpiste, päätepiste ja jokin kuoppa siinä välissä, sillä tiellä jota mies matkustaa. Nainen on unikuva, haave, päämäärä, pokaali, synnyinkoti ja aittapolku – listaa voisi jatkaa loputtomiin, jos ei itse olisi nainen ja nukahtaisi. Tässä systeemissä naiset eivät pysty miehiä nostamaan eivätkä laskemaan, vaan ne ovat toiset miehet niitä, jotka päättävät, onko veljistä yksi saunaseurakelpoinen vai eikö ole. Monelle – niin miehelle kuin naiselle – miesten koossa pysyminen, heidän eheytensä, on koko kansakunnan olemassaolon ehto ja siksi kaikki, mikä miestä voi järkyttää, on rumaa ja ehkä maanpetos. Mies on tarina, nainen on maisema. Ei ihme, että tekijäja sanojanaiset saavat kuulla olevansa eikäypäisiä naisia: rumat lutkat. Minähän vain anon, olen naisten armon varassa! Niille miehille, joiden elämänpiirin syvä ydin on toisissa miehissä, joiden elämä rakentuu miesten keskinäisen arvonannon hauraaseen haarukkaan, on aivan turha kentän laidalta huudella että nainenkin on ihminen. Se, että kovin pilkka aina uudelleen kohdistuu naisen kroppaan, ei tietenkään ole mikään vahinko. Koska miehiä on paljon ja heidän makunsa vaihtelee, selvää on, että hemaisevuuden täytyy olla geneeristä, jotakin sellaista, jonka kaikki miehet tunnistavat, jotakin kyllin helppoa: kaula-aukko, hameenhelman lyhyys, korkeat korot, punatut huulet. Ja miehen eheyttä kun pitää suojella, ei sanamuodoissa säästellä: päänsä puskasta nostaneet naiset haukutaan niillä pahimmilla nimillä, jotka yhteisestä vasusta löytyvät, ja useinhan nämä nimitykset, verbit ja kuvailut ovat tuttuja sieltä, missä järjestystä uhkaavat naiset on aina osattu nimetä ja sormella osoittaa – susinartut ja saksalaisten huorat, se musta nainen bussissa, joka kehtasi istua. Eihän se nyt siitä kulu. Se käy muistutukseksi siitä, että nainen on koska tahansa vaihdettavissa toiseen naiseen – ei hänellä ole persoonaa, tekijyyttä, nimeä, ei saa olla, koska hänen kuuluu olla maisema. Ja sen he ymmärtäisivät, jos näissä tilanteissa olisi ollut paikalla muita miehiä, koska valta jakautuu miesten kesken
56 IMAGE TOUKOKUU 2018
TOUKOKUU 2018 IMAGE 57 Ratkaisijat Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä on suunnittelupeli ja aktivismia betonisten unelmien puolesta. TeksTi oskari onninen kuvaT antti vettenranta ja timo pyykkö. Tältä näyttää korkeakoulutettujen nelikymppisten kapina
”Mä en koe tätä harrastukseksi, mulla on suuria betonisia unelmia ja missio, johon oon sitoutunut.” M ikko Särelä oli kaupunkivaatimuksensa kanssa etujoukoissa. Se helpotti asioita, kun pudotin käytännössä yhden harrastuksen pois”, Särelä sanoo. Kun Helsingin Sanomat teki vuosi sitten jutun Särelän, Ojan ja Tapanisen suunnitelmasta Helsinginkadun asemaksi, pian keskustelussa laskettiin jo junan pysähtymisaikoja, pohdittiin alueen kivilajin helsinkiitin soveltumista rakentamiseen, esiteltiin asukastiheyksiä ja ”quick and dirty” -karttaluonnoksia. Keskustelu oli jatkunut jo kymmeniä viestejä, kun mainituksi tulivat myös valkovuokot, kaupunkiluonto ja kulttuurihistorialliset arvot – feministisen puolueen kaupunginvaltuutetun Katju Aron kahdessa perättäisessä viestissä. Oikeastaan se pyrkii siihen. On keittiöitä halki maailman, kivijalkakauppoja ja terasseja. Sen lisäksi Lisää kaupunkia Helsinkiin on päätynyt muovaamaan oikeaa maailmaa. Kaksi vuotta myöhemmin Valkeakoskella kasvanut Mikko Särelä valittiin vuoden helsinkiläiseksi. Lähikortteleista on täytetty löysät pois. Ryhmän nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Lisää asuntoja Helsinkiin. 58 IMAGE TOUKOKUU 2018 K un Helsingin keskustaa lähestyy Lahdenväylän suunnasta, Linnanmäen kohdalla alamäki kaartaa oikealle. Kerran kuussa järjestetään kaupunkisuunnittelupubi, joka on erinomainen tekosyy muutamaan olueen ja sosialisointiin kaavamuutosfinessien varjolla. Nopean kasvun ei enää edes uskottu taittuvan. K auan ennen Helsinginkadun aseman rakentamista Mikko Särelä istuu Hakaniemessä Rytmibaarin pöydässä ja antaa tyylinäytteen. Facebook-ryhmä alkoi silti kasvaa. ”Kaikki internet-ryhmät päätyvät ennen pitkää järjestämään miittejä oikeassa maailmassa”, moderaattori Jiri Salin sanoo. ”Vuonna 2010 mä päätin, että tää on asia, jonka haluan muuttaa, ja liityin puolueeseen. Paitsi nyt, kun etelästä ja pohjoisesta saapuu lähijunia, jotka pysähtyvät sillalle. En tarkoita maa-alan ryöväämistä 20-kilometrin päästä keskustasta, vaan keskusta-alueen laajentamista. Arkkitehti Matti Tapanisen toimiston seinällä on suuri Helsingin kartta. Keskusta-alueeksi itse parhaiten miellän keskustan tiiviit umpikorttelikerrostalot; tiheää rakentamista, jossa on asuminen, toimistot ja liikehuoneistot vieri vieressä. Ihmiset tungeksivat alas Helsinginkadulle, Linnanmäelle, Kallioon, ketkä mihinkin. Moduli ottaa heidät vastaan. Pienempiä alueita on Kulosaaressa, radanlaidalla Helsinginkadun ja Nordenskiöldin. Särelä jäi rannalle. Kantakaupungin tiiviit alueet ovat kolmea neljää. Särelän ryhmään kasautui kymmenien ihmisten joukko kaupunkinörttejä. ”Jos 2009 oli visio siitä, että me halutaan Helsinki, jossa on enemmän kaupunkia, 2012 oli näkemys, miten se tehdään.” Silloin Särelä kirjoitti kanssavihreiden Osmo Soininvaaran, Mari Holopaisen ja Otso Kivekkään kanssa pamfletin Seuraavat 400 000 helsinkiläistä ja lähti kuntavaaleihin. 1980–90-luvuilla se ei ollut edes ajatuksena mahdollinen.” Luvut tulevat ulkomuistista, sillä Särelä on pyöritellyt niitä päivittäin jo liki kymmenen vuotta. Vaaleissa Helsingin valtuustoon nousi useita ”betonivihreitä”, Otso Kivekäs ja Hannu Oskala etummaisina. Nyt Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä on yli 16 000 jäsentä. Excelin naksahdus vain, ja vuoden 2050 ennustettu asukasmäärä kasvoi 120 000 ihmisellä. Tyypillinen ketju. Särelän ympärillä Hakaniemen Rytmi-baarin pöydässä istuu kuusi muuta ylläpitäjää, viisi miestä ja yksi nainen. Viimesyksyisen ennusteen mukaan ”perusvaihto ehto” lupaa Helsinkiin 774 000 asukasta vuonna 2050, nopea yli 850 000. He suhtautuvat kaupunkisuunnitteluun postimerkkeilijän hartaudella. Särelä ja ryhmää niin ikään moderoiva Teemu Pyyluoma kertovat chättäilevänsä lähinnä tyhjistä tonteista – samalla tavalla kuin toiset juttelevat indielevyistä tai nhl-tilastoista. Näin varovaisena arviona uskon, että keskusta-alueella hyvin mielellään asuisi ainakin 200 000 ihmistä enemmän kuin sinne nykyisellään mahtuu. Näin ovat tekniikan tohtorit Mikko Särelä ja Riku Oja ja arkkitehti Matti Tapaninen suunnitelleet. Särelän päivätyö oli tutkia internetin verkostoja Aalto-yliopistossa, mutta kerran bussissa istuessaan hän tajusi lukevansa koko ajan kaupungeista. Kaikille se ei riittänyt. Kaavassa oli kilometreittäin kaupunkibulevardeja ja tilaa asunnoille Malmin lentokentällä, keskuspuiston reunamilla ja Laajasalossa. He ovat viestintäkonsultteja, tutkijoita, muusikoita, arkkitehtiylioppilaita ja koodareita, kuten Helsinginkadun asemaa suunnitellut Riku Oja. Helsinginkadun toiselle puolelle, siihen, missä oli ennen harhaanjohtavasti Diakoniapuistoksi kutsuttu rytö ja luiska pommisuojaan, on noussut kuusikerroksinen talo, jonka alakerrassa on taas yksi läppärikahvila Kallion uustyöläisille. Ryhmä oli heidän julkinen keskustelukerhonsa. Vuonna 2013 jäsenmäärä saattoi kaksinkertaistua yhden kuukauden aikana. Kain Tapper teki vuonna 1973 Helsingille kaupunginrakentajia esittävän työn teräsbetonista, samasta materiaalista, jolla kaupunkia tuolloin rakennettiin. Sen huomaa myös ryhmän keskusteluja lukiessa. Avausviesti alkoi näin: Tervetuloa Perustin tämän ryhmän siksi, että uskon Helsingin olevan parempi paikka, jos kaupunkia laajennetaan. Tekijöidensä näköinen. Joillekin ryhmä oli suoranainen harrastus, hurjimmille sellainen, joka alkoi viedä liikaa aikaa. Keväällä 2015 hän vaihtoi alaa Aallon elinympäristöihin keskittyvän Living+:n projektipäälliköksi. Helsingin virallista tulevaisuutta siitä tuli vuonna 2012. Siinä se on seissyt, ei suinkaan törröttänyt, puolihuomaamattomissa graffitia juuressaan. Helsingin asukasmäärä oli jo vuosia kasvanut nopeammin kuin asuntoja saatiin rakennettua. Asuntojen hinnat nousivat varsinkin keskusta-alueella. Omakotitaloalue 0,1, suurin luku tiivis kerrostaloalue 0,8 eli 800 asuinneliötä tuhannen neliön tontilla. Peli Helsingistä, jota voi karttakuvilla gryndata mielensä mukaiseksi. Valtavia länttejä Ilmalassa, Herttoniemessä, Santahaminassa, Haagassa. Perustettiin moderaatio, ja tehtiin säännöt yhdistämällä tieteellisen keskustelun periaatteita erään 200 ihmisen lastenhoitopostituslistan sääntöihin. Jälkimmäisten lukujen pohjalta Helsingille suunniteltiin Yleiskaava 2050, jonka valtuusto hyväksyi lokakuussa 2016. Rinteeseen jäävät maailmanpyörä, suojellut vesitornit ja ennen kuin tie sukeltaa rautatien ali, veistos nimeltä Moduli. Vuonna 2009 hän perusti Facebookiin ryhmän Lisää kaupunkia Helsinkiin. Markkinamekanismi toimi. Se on täynnä oranssia kuviota. Sturenkadun ja Helsinginkadun väliin jäävään kolmioon Linnanmäen raitiovaunupysäkin viereen on rakennettu kerrostalo, joka voisi olla kärjekkään muotonsa puolesta Helsingin Flatironrakennus. ”Kymmenen vuotta sitten arkkitehtiosaston kaupunkisuunnittelun materiaaleissa oli eri tontinrakentamistyyppejä. Nykyään kaikki kaavoittajat tuottavat tiiviille paikoille vähintään kolmea
TOUKOKUU 2018 IMAGE 59
Kulttuuriseen hedelmällisyyteen ei useinkaan vaikuta koko. ”Kaavassa mitoitus oli melko kohdallaan. ”Kaikkien mielestä jotkut asiat on kivoja, mutta niitä ei välttämättä saada luotua tekemällä niille tiloja. Samoin kehä Munkkiniemestä Pasilan kautta Hermanniin olisi ollut täynnä umpikorttelia jo vuosikymmeniä – kuten Mikko Särelä ryhmää perustaessaan toivoi. Paikalla oli lukuisia korkeita virkamiehiä ja kuntapoliitikkoja, heidän joukossaan esimerkiksi vihreiden tuleva kaupunkiympäristön apulaispormestari Anni Sinnemäki. Nykyisen ratapihan halki kulki Kuningasaveny. Se muuttaisi ”kiihkeän elämänrytmin kyllästämän” yhteiskunnan ihmiset ”roboteiksi” ennen pitkää. Suomalaisittain hyvät asiat ovatkin alusta loppuun bisnestä. Utopiat rakennetaan aikojensa ihanteiden mukaan ja uskotaan ja toivotaan, että ne olisivat sadan vuoden päästä enemmän kuin surkea kadunpätkä. Tapaninen on sen Helsingin kaupunkiarkkitehtuuriyksikön päällikkö. 1960-luvulla asunnot eivät meinanneet käydä kaupaksi, sillä niistä puuttuivat vessat. Helsinki kasvoi vuosirenkaittain kuin puu: kantakaupunki 1940-luvun alkuun asti, Lauttasaari, Haaga, Maunula, Herttoniemi 1950ja 1960-luvuilla, kauinta kehää Pakilaa ja Mellunmäkeä 1970-luvuilla. He ovat porukka, jolla on verkostot ja ammattitaito viedä ideoita pidemmälle. Kartassa on utopia Helsingistä, jossa on tilaa kaikille, jotka kasvuennusteiden pohjalta kaupunkiin tulevat. Se otettiin vastaan ihan kreisinä ajatuksena, mutta se toteutui jo 1960-luvulle mennessä”, Tapaninen sanoo. Kaupunkeja voi hahmottaa niin pitkälle avantgarden ja kulttuurin ja marginaalien kautta. Me arvosteltiin luontoalueiden kaavoitusta, koska tiiviin rakentamisen ajatus on säästää niitä. Laitamien lähiöistä piti tulla pienkaupunkeja, joissa teollisuustyöpaikat ja luonto olivat lähellä. Meurman sen sijaan kaavoitti Espooseen Tapiolan, suomalaisen puutarhakaupungin, josta Asuntosäätiö kuitenkin rakensi Meurmanin visiota tiiviimmän. Ellei sitten kiinnosta notkua Verkkokaupassa. Nyt ahtaat yksiöt on yhdistetty jugend-linnoiksi, joissa kuitenkin asuu niin vähän ihmisiä, ettei kaupunginosassa kannata pitää kummoisia palveluita. Varjokaavaa hierottiin kuukausia, ja lopulta se esiteltiin Kaisaniemessä hotelli Arthurissa täydelle salille. Se on yksinäinen, eurooppalainen bulevardinpätkä ratikkalinjan päätepysäkillä, Turunväylän sisääntuloportin nurkalla. Tähän vaadittaisiin jotakin enempää kuin Esplanaatikatu, jota ainoastaan voi katsoa kauniiksi yritykseksi, taikka Senaatintori. Seuraavana vuonna Suomen ensimmäinen asemakaavaopin professori Otto Iivari Meurman julkaisi oppikirjan Asemakaavaoppi, jossa esiteltiin pariisilaista ”luonnottomuuteen asti tiivistynyttä” ja newyorkilaista ”huippuunsa tornistunutta” kaupunkia. ”Se oli desentralisaatiosuunnitelma, mutta nykysilmin se näyttää todella kompaktilta urbaanilta kaupungilta.” Saarisen kaavassa Töölönlahti oli täytetty ja rautatieasema Fredriksbergissä eli Pasilassa. Tapaniselle kartta ei ole töitä sinänsä, vaan sparrausta. ”lkh:ssa on musta joskus vähän poikamaisen lapsellinen suhtautuminen kaupunkiin. N e ihanteet, jotka Helsingissä lopulta voittivat, kirjoitti Väestöliiton toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen pamflettiinsa Koti vaiko kasarmi lapsillemme vuonna 1946. Nyt Vartiosaari ja Melkki joutui sivuraiteelle. Ajatus kaupunkibulevardeista, joiden varteen saadaan kolmannes asutuksesta, oli erittäin hyvä. Toimiston omistaa monikansallinen suunnitteluja konsulttiyhtiö wsp, jonka projekteja ovat olleet muun muassa New Yorkin One World Trade Centerin, Trump Towerin ja Kuala Lumpurin Petronas-tornit. Tai Jätkäsaari! Siellä vasta onkin Lisää Kaupunkia. Kaupunkisuunnittelupubissa hänet esitellään varjokaava-arkkitehdiksi. Vain hyviä asuntoja, vain kauniita avaria asuntoalueita, sen esipuhe vaati. Se rakennettiin 1910-luvulla kauppiaiden tiheäksi ja halvaksi asuinkeskittymäksi. Kuvio tarkoittaa taloja. Hertzenin mukaan ”nykyaikainen kasarmikaupunki” ei tarjonnut mahdollisuuksia ”irroittautumiselle elämän kiireestä, lepäämiselle ja virkistymiselle luonnon läheisyydessä”. Katajanokan kohtalo on päinvastainen. ”Vuonna 1913 Helsingissä asui 160 000 asukasta. Se on vastine sille, kun elämässä hienoa olisivat Applen tuotteet ja Tesla.” Savela kertoo Hongkongista, joka on niin ultraurbaani, ettei siellä ole enää mahdollista tehdä mitään luovaa. Kuningasaveny oli ratkaisu myös tilaongelmalle, koska Suur-Helsingin keskusta olisi siirtynyt pohjoiseen. Vertaus Helsingin ja maailman tiheimmän kaupungin välillä on tietenkin järjetön, mutta:. Mutta ei kukaan sinne palveluiden ja kuhisevan baarielämän perässä muuta. ”Ilmeisesti Saarinen kykeni ymmärtämään, että nää kaupungit vaan kasvaa.” Suunnittelee kaupunkia maan johtava arkkitehti tai joukko nörttejä Facebookissa, se vaatii samaa kärsivällisyyttä. Vastareaktio Tapiolan modernismiin oli tiiviys, mutta sekin oli tiiviyttä toisistaan erillisissä lähiöissä, ei tiheää kaupunkimattoa. 60 IMAGE TOUKOKUU 2018 kadun välissä ja Sörnäisten rantatien varressa. Seitsenhenkistä joukkoa Tapaninen luonnehtii suunnitteluaktivistien työrukkaseksi. Saarisen toisesta kaavasta, Munkkiniemen–Haagan alueesta, valmistui vain pieni pätkä Munkkiniemen puistotielle. Arkkitehti Bertel Jungin suureellisin sanoin: Meidän kaupungillamme ei ole mitään sellaisia suurempia mittoja, jotka maailman pääkaupungeille antavat suuruuden leiman; leveä virta, korkea akropoli, valtava aveny. Tai sitä voi parantaa halpuus, harvuus tai taloudellinen syöksykierre. ”Me haluttiin julkaista tää ennen yleiskaavaa, että syntyisi pieni kilpailutilanne ja yleiskaavan pitäisi olla meitä nokkelampi ja parempi”, Tapaninen selittää wsp:n lounasruokalassa. Me tahtoisimme „Suur-Helsingissä“, josta me haaveilemme, nähdä mahtavan keskuskadun, joka suuruussuhteillaan ja kauneudellaan antaisi Suomen metropolille rakennustaiteellisen selkärangan sekä ulospäin julkisesti ilmaisisi sen henkistä merkitystä valtakunnan pääkaupunkina. Se edusti Hertzeninkin ihanteita. Hänen pamfletissaan on valokuvia Taka-Töölöstä ja kuvateksti: ”Kuin kuolleiden kaupunkia. On laskettu, että Pro Helsingfors -suunnitelmassa olisi tilaa 500 000 asukkaalle. Lopulta maailma ja lähiöt kasvoivat erilleen, ja ostarit typistyivät kaupoiksi ja keskikaljabaareiksi. Savela on Hongkongissa Kiinan urbanisaatiosta väitellyt arkkitehti ja Arkkitehti-lehden tuore päätoimittaja, joka korostaa kommentoivansa yksityishenkilönä. Ei ihme, että lapset täältä kaikkoavat.” Lähiöiden aika oli Suomen suuri muutto. Kartan tuhannet ja tuhannet uudet talot ovat osa Urban Helsinki -ryhmän ehdotusta Helsingin yleiskaavaksi. Ne asiat on arvaamattomia”, Mika Savela sanoo. Alue kantakaupungin laidalla, tiheä kuin Töölö. Eli mä en keksi meidän kaavasta vielä mitään, mikä ei olisi toteutumassa.” Kaava oli nimeltään Pro Helsinki 2.0, Eliel Saarisen vuonna 1918 suunnitteleman Pro Helsingfors -kaavan mukaan. Kuningasaveny pysyi vuosikaudet suunnitelmissa, mutta mitään ei ehditty rakentaa
Yleiskaavassa on nyt Särelän ajatus, että Vallilan Teollisuuskadusta tulee Pasilan ja Kalasataman muodostaman ”uuden keskustan” poikittaisakseli. ”Uudet kaupunkialueet rakennetaan projekteina. Keskustaan asti katu on sisääntuloväylä ja tuulitunneli. Siinä on huonomaineinen lähiökortteli yhteiskunnan riesana ainakin 50 vuotta.” Vaattovaara epäilee, että Helsingin yksiökuplalle on taloustieteellinen selitys, nimeltään Giffenin paradoksi. ”Me parhaamme mukaan hommataan pokaa rakennusliikkeille”, Jiri Salin sanoo. Kolme kerrosta, 37,5 neliötä. Syy oli se, että ihmisillä ei ollut varaa syödä muuta kuin perunaa. Pitäisi miettiä, mitä asuntomarkkinoille tapahtuisi, jos meillä olisikin ylitarjontaa kolmioista”, Vaattovaara sanoo. 1830-luvun Irlannissa oli nälänhätä, mutta perunan kysyntä kasvoi, ja siksi sen markkinahinta nousi koko ajan. ”Entä sitten, kun sijoittajat häviää ja se alue vanhenee. Jan Vapaavuoren kaupunkisymposiumin ohessa julkaistussa pamfletissa Aalto-yliopiston kehittyvien suunnittelumenetelmien professori Anssi Joutsiniemi selitti sanan ”kaupunkilänkytyksen huipentumaksi”: – – jo puhe kaupungeista ilman kasautumisen etuja on mieletöntä. Kaupunki on Helsinkiä tiiviimpi, koska se on vanhempi. Helsinki on rakennettu niin väljästi, että jokainen talo Kehä III:n tai Kehä I:n sisään tiivistää kaupunkia jo itsessään, sanoo Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara. Hedelmällinen keskustelu olisi, hyväksytäänkö lkh:ssa tämä rakentamisen status quo asuntojen tuottamisen varjolla.” Savela osoittaa lehdessä olevaa kuvaa Keskuskadulla esitellystä Tikku-talosta. N ykyisille kaupunkisuunnitteluihanteille on peruste: kasautumisetu. Joukkoliikennettä. 1950luvulla siellä olivat vallalla ihan yhtä hajautetut ihanteet. ”Tiivistämisestä on tullut rakennusliikkeille itsetarkoitus rakentaa pienempiä asuntoja kuin tutkitusti halutaan.” Hän päivittelee Helsingin yksiövimmaa, vaikka niitä on enemmän suhteessa asuntokantaan länsimaisista kaupungeista vain Riiassa, Vilnassa ja Bratislavassa. ”Se on just sitä bulevardia sinne bussivarikoille asti. Ja jos on, mihin niitä voisi syntyä ja kuka niitä tekisi.” K aupunkiryhmäläinen huumori on sitä, ettei ruskeita kirjekuoria kuulemma ole näkynyt. Kävelyetäisyyksiä. Mitä tällä hiljattain taloustieteen kautta suomalaiseen kaupunkidebattiin tuodulla käsitteellä milloinkin tarkoitetaan, on erittäin epäselvää. On yksi ratkaisumalli ja projektikoko. Myös Koskelan sairaala-alueen kaavamuutos, pieni tiheä kerrostaloalue Käpylän kaupunginosan ja Lahdenväylän alkupään välissä, meni hyvin linjaan ryhmässä suunnitellun toiveen kanssa. Silloin meidän idea oli, että pitää kävelyetäisyydellä ei-ketjuliikkeen kahvila, josta saa erikoiskahvia”, Mikko Särelä sanoo. Ja jos ei ole, niin miksi. Kööpenhaminassa alle 65-neliöisten asuntojen rakentaminen on kielletty. ”Tässä ajatus on ollut kysyä, mikä tämä on. Halvempia asuntoja. Pohjoiseen päin edetessä henki tien liepeiltä vähenee entisestään, kohtuullisista liikennemääristä ja kauttakulkijoista huolimatta. Heikki von Hertzenin mukaan Mannerheimintie tarjosi asukkailleen vain ”kiviseiniä, ilmeettömiä ikkunarivejä ja runsain mitoin rumuutta”. ”Ei yhteiskunnan tehtävä oo tukea sen perunansyönnin lisääntymistä. Lisäksi: Umpikortteleita. srv tekee tämän korttelin, yit tämän. Näitä ryhmässä piirrellään kaavaehdotuksiin ja lobataan virkamiehille asti. Kaupunkipolitiikkaa, jollaisesta suomalaisessa keskustelussa on vaiettu vuosikymmenten ajan, kiitos Hertzenin, Meurmanin ja keskustapuolueen. Pari lasia valkoviiniä. Toki kaupunki ei ole vain kaavoja, vaan kulttuuria, kerrostumia ja kuhinaa, jotka saavat kaupungin tuntumaan kaupungilta. ”Pekka Kuusi uumoili 1960-luvun sosiaalipolitiikassaan, että kaksiokauden ajasta olemme päässeet ohi 1980-luvulla. Onko oireellista, että tällekin on mittari. Urban Helsingin varjoyleiskaavasta puhumattakaan. Martinlaaksoon valmistuu juuri 15 neliön miniyksiöitä. ”Ryhmän alkuaikoina me puhuttiin Otso Kivekkään kanssa, mitä mittareita kaupungille voisi olla paitsi se, että sen tunnistaa kun näkee. Yhteiskunnan pitäisi tukea ihmisiä, jotta he yltäisivät siihen, mitä huomenna pidämme välttämättömänä.” Suomessa näin ei ole. Tiivistämisvimma on voitto suurfirmoille. Aikamoinen väylä, vaikka sinne yritettäisiin rakentaa puita väleihin”, Vaattovaara sanoo. Siinä se. Vanhoissa eurooppalaisissa kaupungeissa voi olla lääkäri Tötterströmin huvila talojen välissä. Suomessa ei ole korruptiota. Kaupunkibulevardit ovat kuohuttavin asia, mitä ”lisää kaupunkia” lopulta tarkoittaa. Halpoja – paitsi neliöhinnaltaan. Siinä on totuuden hiven. ”Joo on.” Mittaria voi pitää lkh:n tavoitteena mikrotasolla. TOUKOKUU 2018 IMAGE 61 ”Suomessa on aina kärsitty siitä, ettei meillä ole tarpeeksi tiiviyden hyviä puolia, mutta ei tajuta niitäkään hyviä asioita, joihin ollaan totuttu. Tuloksia on saatu. Satunnaisia erikoiskauppoja ja hengettömiä baareja, ei mitään kaupunkikulttuuria saati edes terasseja. Laajemmassa mittakaavassa linja mukailee megatrendipuhetta: Helsinkiin pitää voida olla helppo muuttaa, ja kaupunkia pitää tukea maan kasvun veturina. Asunto-ongelma ratkeaa – ainakin ideaalimaailmassa – Laajemmassa mittakaavassa ryhmän linja mukailee megatrendipuhetta: Helsinkiin pitää voida olla helppo muuttaa.. Ei sellaisia voi syntyä enää. Eli lähes samaa kuin Mannerheimintiellä nyt 70 vuotta myöhemmin. Miten me katsotaan kaupungista luontoa ja toisinpäin”, Savela sanoo
”Jos joku sanoo, että otetaan bulevardit pois, se on 80?000 ihmistä!” Juhana Rantavuori puuskahtaa. Mittakaava katoaa hirveän helposti. Mihin voidaan raken taa nyt ja huomenna, sinne rakennetaan. Ne jättävät hyvin vähän tilaa millekään epämääräiselle, vaikka on kulttuurihistoriallista tutkimusta siitä, kuinka paljon se epämääräinen on vaikuttanut länsimaisen kult tuurin muotoutumiseen.” Vaattovaaraa risoo sama näköalattomuus. ”Jos asiat oliskin noin helppoja, ne olisi keksitty jo ennen lkh ryhmää.” Jos toiveissa on nimenomaan kaupungintuntu ihmisineen, Jout siniemi ihmettelee, miksi luupin alla on asutuksen tiiviys, eikä esi merkiksi ravintolaruuan verotus tai alkoholipolitiikka. Hänestä ja professorikollegoistaan Anssi Joutsiniemestä ja Matti Kortteisesta on tullut kaupunkikeskustelun ankeuttajia. ”On sitä kyynistä, joka ymmärtää asiat ja muistaa kertoa kaikille, että mistään ei tuu mitään. Siis: järkevä lisärakentaminen on myös järkevää sosiaali politiikkaa. Ei tarvitse katsoa kuin Berliiniin, Detroitiin tai 2000luvun alun Brooklyniin huomatakseen, kuinka luovat alueet ovat kasvaneet sinne, mihin ihmisillä on riittävän huokea muuttaa. Se myös sekoittaa asujaimistoja, jolloin segregaatio korjaa itse itseään. Jos niistä tulee turhan kalliita, markkinamekanismi auttaa. ”Tätä mekaanista sekoittamista on nyt 30 vuotta yritetty siinä onnistumatta. ”Saadaanko nykyään samaa lopputulosta. Kaikkea sellaista, joka. ”Missä on ne ihanteet, Tuusulan saksalaistyyppinen dekkarimai sema, jota ei oo missään, tai kaupunkielämä, jota sitäkään ei nyt oo. Vuonna 1961 kanadalainen journalisti, kirjailija ja aktivisti Jane Jacobs julkaisi kirjan Life and Death of American Cities. ”Ne 29 Jätkäsaarta määrittää Helsingin puuttuvan kehityslinjan.” Tiivistäjien tavoittelema kaupunki taas on Mika Savelan mukaan sidottu lainalaisuuksiin, jossa pääkadun varrelta löytyvät kaikkialla ne tietyt jutut, joista saa sitä erikoiskahvia. Helsingin sekoittuneimmat alueet on TakaTöölö ja Haaga, eikä sillä ole mitään korrelaatiota esimerkiksi kaupungin vuokraasuntojen määrään”, Mari Vaattovaara sanoo. ”Aika usein on sellainen fiilis, että pilaan leikit ja otan ihmisiltä lapiot pois. Kun Kehä I:n tuntumassa asuva perhe huomaa, että heillä on varaa siirtyä paremmalle paikalle kantakaupunkiin, tilalle voi muut taa jostain kauempaa joku, joka on etsinyt paikkaa keskemmältä. Hänestä on kahdenlaisia nörttejä. Vaattovaara taas pyörittelee asumiskokeilua, jossa kaupunki vuokraisi jostain tietystä lähiöstä nuorille asuntoja selvästi alle markkinahinnan. Jos on ongelma, selvitetään miten se toimii ja häckätään se toimimaan. Sitten on tätä DIYnörttikulttuuria, jota näkyy varsinkin softamaailmassa. Kortteinen on kerta toisensa jälkeen muistuttanut, että hänestä todennäköisin syy ihmisten pakkautumiseen Helsinkiin viime vuosina johtuu lamasta. Yhdistelmä on silti hauska, kun samaan aikaan internetin toisilla laidoilla velloo moraalipaniikki asiantuntijuuden kriisistä. Jätkäsaareen on tehty uutta kantakaupunkimaista aluetta 30 vuotta ja toivottu, että sinne nousee kaupunki. Ihan varmasti kummallekin riittää kysyntää.” T oisille turhaa idealismia ei ole. rakentamalla. ”Nykyajan mekanismit luovat hirveän siistiä kaupunkia ja striim lainattua kaupunkielämää. Jacobs loi ”uutta urbanismia”: Tiheyttä, käveltävyyttä, julkista liikennettä. ”Me ollaan vähän sellaista realoporukkaa. Kaupunkibulevardi ei oo täydellinen, mutta jos sinne voi laittaa kymmenen vuoden päästä taloja, se on mahtavaa”, Juhana Rantavuori sanoo. Ilmiselvästi näyttää, että ei saada. Luvut ja yksityiskohdat he tietty osaavat ja antavat ryhmässä tutkijoiden kriittisille mielipiteille tilaa jo siksi, että sen prestiisi kasvaisi. Jo nyt Helsingin työikäinen väestö kasvaa vain ulkomailta muuttavien ansiosta. Tai ainakin ne ovat ”helposti diskreditoitavissa”. Varsinaisia urbanismin vastaisia näkemyksiä ei juuri ryhmässä kuulu. ’Hyvä’ kaupunki ei muodostu parhaiden mahdol listen yksiköiden summana”, Joutsiniemi sanoo. ”Ne on semmoisia tutkijan etuoikeuksia, että voi kertoa, että tässä on vika, eikä tarvitse miettiä, miten sitä ratkaista”, Teemu Pyyluoma jatkaa. Silti mä väittäisin, että mä olen hyvän kaupungin ideaa lissani jopa radikaalimpi. Joutsiniemen mukaan tiiviin kaupunkiideaalin esimerkit ovat syntyneet ajalta ennen nykyisenlaista kaupunkirakennetta, vaik kapa kaupunkibulevardit 1800luvulta. Mulla ei vain ole reseptejä niin paljon tarjolla”, Vaattovaara sanoo. Jos se on tapa, millä asioita korjataan, meillä pitäisi olla 30 Jätkäsaarta tekeillä eri vaiheissaan”, Joutsiniemi sanoo. Mä olin itse kyynisellä puolella, mutta Otso Kivekäs muistutti, että me ei voida lakata uskomasta muutokseen, joka me halutaan saada aikaan.” Tässä he nyt ovat, joukko itseoppineita kaupunkisuunnittelijoita, uskomassa muutokseen ja argumentoimassa professorieliittiä vas taan. Rakennetaan hirveästi, mutta suunnit teludokumenttien ainut laadullinen ominaisuus on 5Gverkko. Arkkitehtimiehet pilkkasivat Jacobsia kotirouvaksi samalla, kun tämä pyyhki heidän autokaupunkikäsityksillään lattiaa. 62 IMAGE TOUKOKUU 2018 Nyt ryhmässä on menty parem paan suuntaan. ”Täydennysrakentamisella saadaan asuntoja sadoille, maksi missaan tuhansille asukkaille. On tiiviitä alueita, joilla ei oo mitään ominaisuuksia, joita kuvitellaan. Kaupunki on mah dollisuus, jota ei käytetä. Katuja, jotka eivät ole väyliä vaan tiloja. Mikko Särelä on sel västi yksi heistä. Koko jäsenistön sukupuolijakauma on 50–50. Mikko Särelä osaa esitellä professoreiden kriittisiä näkemyksiä kaupunkibulevardeista, katuverkkohierarkiasta ja lähiöiden väljyy destä, joissa kyllä ”on järkeä”, mutta hän ”ei tiedä, pitäisikö niiden olla kaupunkisuunnittelun normeja”. Kuten ryhmän henkinen isä Osmo Soininvaara on usein kirjoittanut, kohtuuhintaisia asuntoja luodaan rakentamalla hyviä asuntoja. lkh:n vaaliman kaupun kiideaalin esikuvat ovat kärjistettynä niissä eurooppalaisissa kau pungeissa, joissa on keskellä kaunis vanha keskusta
Naiset puhuivat sotesta. Kymmenen vuoden kuluessa voinee kävellä Helsinginkatua länteen ja katsoa unelmaansa virtuaalilasien läpi. Paheksumisen aiheeksi riittää sekin, että Jiri Salin moderoi myös Hommaforumia. Ihannekaupunginosa oli vehreä ja taiteilijoiden kansoittama Greenwich Village New Yorkissa. Se, mikä on toisille kaupunkisimulaatioharrastus, on toisille poliittinen teräsnyrkki, jossa on jäseniä yli viisi kertaa enemmän kuin Suomessa arkkitehtejä. Tärkeintä oli tunne, että pääsi suunnittelemaan ja rakentelemaan itse. Nämä ovat aiheita, joissa ihminen pystyy olemaan ihan puhtaasti väärässä”, Jiri Salin jatkaa. Eikä niin sanotuista pehmeistä aiheista, kuten päivähoidosta, ryhmässä juuri puhuttu. Voi olla tilanteita, että kadulle pitäisi saada kiskot, mutta ne ei vaan mahdu”, Teemu Pyyluoma sanoo. Se taas käy huonosti yhteen meritokratiaperiaatteen kanssa. Pelaajia he huijasivat. Ryhmää tutkinut kaupunkisosiologian dosentti Pasi Mäenpää sanoo, että ryhmää kannattaisi ajatella vähän kuin puolueena. Pelistä tuli menestys. Kun toistaa sata kertaa, mitkä on tiheydet ja tehokkuusluvut, aina ne joku oppii”, Juhana Rantavuori jatkaa. Jos luvut eivät ole kunnossa, joutuu hakkaamaan päätään numeerisiin reaaliteetteihin. Todellisessa maailmassa oli todella paljon parkkipaikkoja. ”Jossain vaiheessa tuntui, että kaikesta vaadittiin tosi tarkkaa faktaa. Sinänsä. Länsimetron laiturit ovat 90-metrisiä. Ne ovat silti paljon yksinkertaisempia kuin vaikkapa valtiontalouden kaltaisessa monoliitissa. Jotta pelistä ei tullut SimParkkipaikkaa, tekijöiden ratkaisu oli kuvitella, että parkkipaikat ovat maan alla. ”Mutta elävätkö ihmiset enää samalla tavalla kuin ihmiset 60-luvun Greenwich Villagessa. Rakentaminen on sopivan helppoa, kunhan selaa karttoja ja kuvittelee. Se ei voi tarjota kaikkea kaikille. Honkasalon aloittamassa keskustelussa esitetyn kritiikin moderaattorit ottivat vastaan todella diplomaattisesti. M200-sarjan metrovaunu 44-metrinen. Toinen on pöydän nurkassa istuva arkkitehtiylioppilas Emilia Pohjanpalo. Tosiasiassa se on niin lähellä vihreitä, ettei sitä ihan perusteetta nimitetty Helsingin Sanomissa ”soininvaaralaisten Hommaforumiksi”. ”On hirveän mielenkiintoista seurata julkista debattia, jossa määrällisistä asioista puhutaan adjektiiveilla. Heitä pelotti osallistua keskusteluihin, joissa jyräävät numerot. Ja tutkimukset. Pyysimme artikkelin kuvitusta varten lkh-ryhmän jäseniä listaamaan paikkoja, joihin heidän mielestään pitäisi saada talo. Nyt ryhmässä on menty parempaan suuntaan. Ja kun siihen argumentoi vastaan, että silloin kapasiteetti ei riitä tai silta romahtaa, syytetään teknokratiasta”, Tuomas Saloniemi sanoo. Sen aloitti vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo. (Malmin lentokentästä puhumista on rajoitettu siksi, että sen puolustajat kaappasivat kaikki ketjut.) ”Ideologinen kysymys on, millaista kaupunkia kukin haluaa. Kiinnostus patologiseen numeroiden pyörittelyyn johtui ”rakenteista”. Miehet, jotka tutkitusti yliarvioivat omaa osaamistaan. Ongelma, jonka tunnistamisesta on hyvä aloittaa. Mutta jos käytännön kysymyksiin vastaa ideologisilla argumenteilla, metri on yhtäkkiä 1,2 metriä. V uoden 2017 tammikuussa ryhmässä käytiin pitkä keskustelu, yksi monista samasta aiheesta. Säännöissä lukee, että ryhmä on poliittisesti sitoutumaton ja sen aktiiveissa useiden puolueiden jäseniä. ”Mittasin ensin pienehkön lähikauppani pihaa ja järkytyin, kuinka paljon parkkipaikka oli kauppaa suurempi. Hän huomautti, että Helsingin kaupungin yleiskaavakeskustelussa kaksi kolmasosaa puheenvuoroista oli miesten käyttämiä. ”Mutta kyllä se on niin, että sanomisille pitää olla jotain pohjaa. Moderaattorit korostavat ryhmän vaalivan meritokratiaa. Alun perin pelissä piti tehdä oikeita kaupunkeja, mutta tajusimme pian, että oikeassa maailmassa oli ihan liikaa parkkipaikkoja”, pelin pääsuunnittelija Stone Librande kertoi The Atlanticin haastattelussa 2013. Honkasalo tuntui sanallistavan monien naisten huolen. Siinä ei ole oikeaa tai väärää. Jokainen päivä, jonka Helsingistä viettää lomaillen Pariisissa, on Helsingin katuelämältä pois”, Joutsiniemi sanoo. Feminististä kaupunkisuunnittelua ennen kuin etuliitettä tarvittiin. Mutta valta on katsojan silmässä. Lisäksi kaupunkisuunnittelu on monilta osin teknistä ajattelua, ja siitä puhuminen on vaikeaa ilman numeroita. Ryhmän keskustelukulttuuri oli vääränlainen ja sille pitäisi tehdä jotain. Tunnekylmiä insinööriajattelijoita siis, erityisesti niiden mielestä, jotka pitävät muuta sukupuolistereotypisointia erityisen problemaattisena. lkh-aktiivien enemmistö koostuu 30–40-vuotiaista miehistä, jotka eivät pelkää manifestoida nippelitietouttaan. Ylläpitäjiensä mukaan Lisää kaupunkia Helsinkiin on Suomen parhaiten moderoitu Facebook-ryhmä. Illuusio riitti. ”Me ollaan menty siihen, että shoppaillaan katunäkymiä, fiiliksiä, tunnelmia ja paikkoja pikemmin kuin rakennettaisiin omista ympäristöistä sellaisia.” Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä on kaupunkisuunnittelun Football Manager. Sanoi mitä tahansa, piti olla hyvä jos ei laskukaava valmiina”, Pohjanpalo sanoo. Siihen ei mahdu kahta autokaistaa, pyöräkaistaa, ratikoita, lehmuksia ja levennettyjä jalkakäytäviä, ellei siirrä taloja. Paras argumentti voittakoon. Eikä se mitään. Ellei oikea asema ole jo valmistunut Modulin kupeeseen. ”Metrin mitta ei ole neuvottelukysymys. On kritiikissä perääkin. . Koko jäsenistössä sukupuolijakauma on nykyään noin 50–50. Mutta se on internetissä ja internet on sellainen kuin on. Mechelininkatu on 31 metriä leveä. Kaupan yhteydessä oli kuusi tai seitsemän ruutua, stadioneilla kunnolliset parkkipaikat, mutta mitään tekemistä todellisuuden kanssa määrillä ei ollut. ”Mä näen tämän ihan pedagogisena projektina. Ajatukset ovat yhä erittäin kurantteja, sanoo Anssi Joutsiniemi. Kodin ympäristön sijaan menee koko ajan enemmän aikaa töissä, toisissa kaupunginosissa tai kesämökeillä. TOUKOKUU 2018 IMAGE 63 tekisi kaupungista tiiviimmän ja viihtyisämmän, kaduista turvallisempia ja siinä sivussa helpottaisivat naisten vapautumista kotoa. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä vaikutti Honkasalon mukaan olevan samanlainen meno. Ja jäisenloogiset nörtit. Sellainen vaatii tasa-arvoseikkojen huomioimista ja tilan antamista jokaisen ihan ikiomille ajatuksille. Kuvatut kohteet on poimittu näistä vastauksista.. Ei ole hyvä, että ollaan ’mutku ja ’mun mielestä’ ja keksitään fiiliksille esimerkkejä, jotka ei ole rinnastettavissa.” K un kaupunkisimulaattoripeli SimCityä suunniteltiin 1990-luvulla, sen tekijät törmäsivät ongelmaan. Pian moderaattoritiimiin ilmoittautuivat myös sen ensimmäiset naiset
Uskalsin pari kolme vuotta sitten vetää jarrua ja ruveta tekemään niin kuin itse haluan. Se on massiivisinta paskapuhetta mitä on. Olen mennyt viisi tai kuusi vuotta modernissa uraputkessa. Mitä ne keinot ovat. Kyseenalaistan sitä, tarvitseeko kaikkien päästä huipulle. Vitsien lisäksi entinen maahanmuuttokriitikko kirjoittaa Facebookiin pitkiä ja suosittuja yhteiskunnallista keskustelua ja päätöskentekoa kommentoivia päivityksiä, joiden alla käydään taisteluita esimerkiksi maahanmuutosta ja intersektionaalisesta feminismistä. Se lähti irvimisenä, mutta päädyin kirjoittamaan siihen myös oikeita asioita. Mikä vika on keskinkertaisuudessa. Self help -asioissa häntä ei kuitenkaan kannata kuunnella, Kivi sanoo. Kivi on myös julkaissut parodisen elämäntaito-oppaan Menisit ennemmin terapiaan, josta tuli kuitenkin aiottua vakavampi, kun Kivi ymmärsi uupuneensa tiukkatahtiseen työ elämään. Ja uskallan sanoa toimittajalle, että en tule aamusta haastatteluun, koska IIKKA KIVI tunnetaan käsikirjoittajana ja yhtenä maamme tuoreemman polven suosituimmista stand up -koomikoista. 64 IMAGE TOUKOKUU 2018 TeksTi miina supinen kuva jussi särkilahti Mistä Menisit ennemmin terapiaan kertoo. Halusin olla tosi rehellinen, ja sanon jo esipuheessa, että olen mielenterveysongelmista kärsivä stand up -koomikko, minua ei kannattaisi kuunnella self help -asioissa. Terapian tarpeessa. Hyvä kun saan itseni toimintakuntoon. Lisäksi kerron niitä keinoja, joilla olen itse jaksanut. Lähtöajatus oli Paulo Coelhon sanonta siitä, että jos uskoo unelmiinsa tarpeeksi, koko maailmankaikkeus auttaa saamaan ne. Oululainen voitti Naurun tasapaino -kilpailun vuonna 2014 ja on työskennellyt YleLeaksin ja Noin viikon uutisten käsikirjoittajana. Kosmosta ei kiinnosta pätkääkään
Keskustelija
Olen kertonut aiheesta siksi, että toiset nuoret miehet eivät tekisi sitä. Stand up -komiikka on Suomessakin pääasiassa 30–40-vuotiaiden valkoisten heteromiesten hallitsema laji. Onnistuimme myös muutamaan otteeseen tuomaan aidosti uuden näkökulman yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhdessä tutkimuksessa varakkaammalle väestönosalle näytettiin kuvia narkomaaneista ja kodittomista, ja se alue aivoista, joka aktivoituu nähdessä lajitoverin, ei aktivoitunut heillä. Terapian kautta olen oppinut suhtautumaan ahdistukseeni. Klubikulttuuri koki Suomessa vakavan kuihtumisen 2010-luvun edetessä, kun tuottajat alkoivat tehdä kiertueita. Haluan kertoa omalla esimerkillä, että se ei tee elämästä parempaa, vaikka aluksi näyttää siltä. Liksat ovat paranemassa ja etenkin stand up -koomikoita palkataan tuotantoihin vitsinkirjoittajiksi yhä useammin, mikä tietysti tekee viihteestä hauskempaa. Olen miettinyt, onko se sama somessa. Ala kaipaisi vakituisia stand up -klubeja yhä useampiin kaupunkeihin. Stand upin lisäksi olet myös käsikirjoittanut. Huvittavan kauan telkkarijengillä kesti tajuta, että hei, nää tyypit jotka kirjoittaa vitsejä työkseen, vois tulla meille töihin. Miten onnistuitte Noin viikon uutisissa. Yleisesti ottaen tosi hyvin. Siinä onnistuttiin hienosti, mistä tosin minulle ei kuulu kiitosta, koska tulin mukaan, kun ohjelma oli jo löytänyt muotonsa. 66 IMAGE TOUKOKUU 2018 keskustelija menen linturetkelle. Käsikirjoittaminen on kallista ja hidasta käsityötä, joten siitä säästäminen on tietysti taloudellisesti ajatellen järkevää, etenkin kun massasuosioon nousseilta ohjelmilta ei nykyään edes odoteta kovin laadukasta sisältöä. Postaat Facebookiin yhteiskunnallisia mielipiteitä, joita kommentoidaan ja jaetaan innokkaasti. Me ei tunnisteta lajitovereita ja siksi me ollaan siellä niin mulkkuja. He eivät kirjaimellisesti nähneet heitä ihmisinä. . Elinvoimainen ja kasvava, mutta edelleen vähän kapea-alainen. Nähdäkseni trendi on kuitenkin tällä hetkellä parempaan päin. Millainen on kotimaisen stand upin brändi. Pelkkä diversiteetin lisääminen ei silti tee suomalaisesta stand upista parempaa, vaan sen tekevät edelleenkin hyvät vitsit. Nykyisin pitää kirjoittaa mitä tarkoittaa, mutta myös mitä ei tarkoita. Hyvin harva pahastuu mun livekeikoista, vaikka siellä olen paljon ilkeämpi, koska hymyilen ja koko mun olemus sanoo, että tulen hyvissä aikeissa. Sama se, stressaako siitä, onko levy päällä vai onko deadline. Isoimmat nimet, kuten Sami Hedberg, Ismo Leikola ja Heli Sutela, ovat lyöneet itsensä ison yleisön tietoisuuteen hyvin, mutta suurimpien suosikkien jälkeen koomikoita tunnetaan aika huonosti. Paras palaute on kuitenkin ollut se, että monet vanhemmat ovat kertoneet teini-ikäisten lastensa innostuneen seuraamaan yhteiskunnallisia asioita katsottuaan Noin viikon uutisia. Saavatko satiirin ja tv-huumorin käsikirjoittajat Suomessa ansaitsemaansa arvostusta. Tekijöiksi kaivataan yhä monipuolisempaa jengiä. Mutta en halua olla niidenkään joukossa, jotka vittuilee jatkuvasti natseille. Lisäksi olen ylpeä siitä, kuinka paljon hyviä vitsejä kirjoitimme joka viikko, vaikka aiheet olivat välillä hyvinkin haastavia ja monimutkaisia. Miten hallitset stressiä. Tv-alan sisällä käsikirjoittajien arvostus on kokemukseni mukaan yhä hyvin heikkoa, etenkin kaupallisella puolella. Missä oikeasti mennään. Ne ovat lähinnä taustakohinaa, jolla jaksaa sinnitellä vielä muutaman tunnin selvin päin ennen kuin lapset saa nukkumaan. Kai se on koomikolle se paras paikka, että jotkut pitää rasistina ja sovinistina ja jotkut suvakkina ja maanpetturina. Jouduin blokkaamaan Antifan, kun se jakoi mun twiittejä. Olen iloinen, että en ole enää äärioikealla. Nopearytmisen, stand upia muistuttavan komiikan tuominen tällaisen ohjelman kontekstiin oli iso ja vaikea juttu. Toiset taas ovat raivona. Tosi monet kleimaa mun jutut omiin nimiinsä. Kai se on koomikolle paras paikka, että jotkut pitää rasistina ja sovinistina ja jotkut suvakkina ja maanpetturina.” –?iikka kivi ”. Henri Laasanen on jakanut mun feministikriittisiä juttuja, mikä on tosi perseestä, koska olen itsekin feministi enkä vittu todellakaan halua olla miesasialiikkeen puolella. Yleisö tulee kuitenkin joka kerta paikalle pääasiallisena tarpeenaan nauraa mahdollisimman paljon. Eihän tiukka työelämä niin hirveästi eroa normaalista arjesta, kun kuitenkin koko ajan ahdistaa. Käsikirjoittajia ei ole tarpeeksi tuotantojen kokoon nähden, heille ei makseta tarpeeksi ja deadlinet ovat kirjoittamisen määrään nähden välillä täysin järjettömiä. Miksi ihmiset ovat somessa niin vihaisia. Olen tietenkin antifasisti, mutta en pidä heidän menetelmistään. Jos kirjoitan intersektionaalisesta feminismistä ja heitän jonkun kriittisen tai piikikkään huomion, sinne täytyy melkein loppuun laittaa, että tämä ei sitten tarkoita, että olen miesasiamies. Millä tavalla menneisyytesi maahanmuuttokriitikkona vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Se on aika iso juttu, en olisi ennen uskaltanut. Olen kärsinyt lapsesta asti ahdistunei suus häiriöstä. Tuntuu, että ihmiset lähtevät edelleen katsomaan stand up -komiikkaa, eivät välttämättä tiettyä koomikkoa. Sinua haukutaan sekä suvakiksi että rasistiksi. Mitä ja millaisia tekijöitä ala sitten kaipaisi
LIPUT ALKAEN 15 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani Jennifer Tremblay LISTA Tarina pyykinpesusta ja kuolemasta OHJAUS Irene Aho Omapohja 14.9.2018 Outo ooppera Euroopasta KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 12.9.2018 OHJAUS Laura Jäntti / ROOLEISSA Kristiina Halttu, Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Mikko Kauppila, Janne Marja-aho, Juha Muje, Harri Nousiainen, Annika Poijärvi, Erkki Saarela, Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen, Timo Tuominen ja Tiina Weckström Musta Saara on karnevalistinen musiikkinäytelmä Euroopan uudesta, haastavasta tilanteesta, monenlaisista yrityksistä koota ja hajottaa hauras vanhus. Leena Krohn TAINARON Terveisiä hyönteisten valtakunnasta! OHJAUS Essi Rossi Pieni näyttämö 29.8.2018
Markkinoija haluaa vaikutusta. Siksi voimme tuottaa heille puhuttelevaa korkealaatuista sisältöä niin digitaalisesti kuin perinteisemminkin. Hyvä, koska sitä me myymme. A-lehdet on tehnyt suomalaisten suosikkijulkaisuja jo 85 vuotta ja me tunnemme asiakkaidemme kohderyhmät. Lähtökohtaisesti markkinoija ei halua ostaa mainontaa. Sellaisen, joka käy järkeen ja tunteeseen. Vaikuttamisen jalo taito a-lehdet.fi Katso miten tehdään vaikutus nuoreen naiseen: a-lehdet.fi/yrityksille Miksi tekisit vain markkinointia, kun voit saada vaikutusvaltaa?. Vaikuttamista. Korkealaatuisen sisällön myötä voimme tarjota käyttöösi poikkeuksellisen vahvan vaikutuskanavan
Essee Elokuva Musiikki Kirja Räty Luoma-aho Arytmia Vesta Pauliina Vanhatalo Tapa pallo
Kunhan alan taas lyödä kovaa, kyllä se siitä suttaantuu, hoin itselleni. Silloin iskin joko rystyllä tai kämmenellä ja tapoin pallon. Palloralleista tuli pitkiä. Minä tykkään huoneen klaustrofobisesta, pelitilanteen hikiseksi mytyksi pakkaavasta kammiomaisuudesta. Tapa pallo Yläasteella pöytätennis pelasti Juhani Karilan. Hän pelasi lähellä pöytää ja otti vauhdit pois palloista mailansa hitaalla näppyläkumilla. Jotkut eivät pidä ”häkistä” sen ahtauden takia: toisinaan pallorallit vaativat paljon tilaa. Lisäksi, ja tämä on noloa myöntää, arvelin olevani niin ylivoimainen, että minulla on siihen varaa. Tarvitsin enää yhden erävoiton viedäkseni koko ottelun. Minäkin kehuin häntä, sillä hän keskittyi peliin tosissaan. Paikalla oli naisen kannattajia (kannattajat ovat harvinaisia), ja he hurrasivat hänelle. Vastustajani oli keski-ikäinen nainen, joka pelkästään puolusti. Hän oppi rystyalakierteen, joka on vähäeleinen kuin elämä. Jotenkin se sopii lajin luonteeseen. Alkoi viides, ratkaiseva erä. Tuumin, että kyllä se sieltä tulee. Lakkasin iskemästä ja rupesin itsekin vain palauttamaan palloja. Pelasimme pöytätennistä ”häkissä”, Töölön kisahallin kakkoskerroksen kapeassa, osin verkolla vuoratussa huoneessa. Siksi Karila ei ole vieläkään vaihtanut lyöntiä. TeksTi Juhani Karila E nsimmäiset kaksi erää voitin helposti. En silti ollut huolissani, kun vastustajani voitti kolmannen erän. Enkä silloin, kun hän voitti neljännen. Hän odotti, että lyön verkkoon tai yli. Alakierteiden heittelyssä vastustajani oli hurjan varma, ja yleensä minä tein virheen ensimmäisenä eli löin verkkoon tai pöydän yli. Leikkasin mailalla alaviistoon niin, että pallo otti kevyen alakierteen ja liiti takaisin vastustajan puolelle. Minä odotin, että hänen palautuksensa jää korkeaksi. Kiirehdin iskemään, mutta tein sen 70 IMAGE TOUKOKUU 2018
Mieskirjallisuuden kaanon on täynnä raportteja tekijöidensä liikunnallisista pyrinnöistä. Minulla ei ollut itseluottamusta iskeä, joten päätin olla tekemättä niin. Haruki Murakami paketoi maratonhar rastuksensa teokseen Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Nainen oli vienyt kaksi edellistä erää ja näki epävar muuteni. Okei, ensin jaarittelen pöytätenniksestä. toi kumi teknologian lajiin 1950luvulla. 30vuotiaina he ovat joko pelinsä huipulla tai sitten lopettaneet kilpailemisen kokonaan. Nopeutta, kierrettä ja kontrollia saa hämmentävän monenlaisina yhdistelminä. Se vetosi minuun heti, kun kokeilin sitä välitunnilla yläasteella. Kyllä, olin sillä tavoin ottanut pataan jo kahdessa erässä, mutta kunhan keskittyisin, onnistuisin, järkeilin. On hämmästyttävää – ja samalla ei ole –, miten monet amma tikseen kirjoittavat, aikoinaan tai yhä urheilevat miehet haluavat repostella lajiaan. Rennosti pelaa hyvin. Hänellä oli kaksi ottelu palloa. Vastustajani piti kahden pisteen johtonsa, ja lopulta tilanne oli hänen edukseen 8–10. Ja sitten on tietysti genren grand old man; nyrkkeilyä harrastanut, härkätaistelua sympannut ja mopoauton kokoisia sinimarliineja valtameristä saalistanut Ernest Hemingway, joka kirjoitti harras teistaan pakahduttavaa maailmankirjallisuutta. Minä: ”En osaa lyödä spinniä [kova yläkierre kaarevalla lento radalla], mutta tahtoisin hyökätä. Mitä minä sitten teen siellä. Voitot ja tappiot ovat jälkimmäisessä harvoin yksiselitteisiä, mutta juuri sen takia kuvassa kentän pinnalla istuvasta, tyhjyyteen tuijottavasta, Kadanalle jääkiekon MMfinaalissa hävinneestä Patrik Laineesta on suurta todistusvoimaa. Erä eteni tasaisena. Tämä johtuu siitä, että monet seuroi hin kuuluvat ovat treenanneet tavoitteellisesti aina. Työtä hankaloitti se, että kumit vastustajan mailan pinnassa vai kuttivat olevan verkkaisten alakierteiden pukkailuun optimaaliset. Sen jälkeen erilaisia pinta materiaaleja on ilmestynyt markkinoille järkyttävä määrä. A i mitäkö pelissä oli panoksena. Hänen kannattajansa metelöivät entistä äänekkäämmin. Tykkään pelata pingistä. Toisin sanoen olin kipsissä: pelkäsin, että häviän, vaikka kaiken järjen mukaan minun piti voittaa. Pallo lähtee silti kovaa.” Minä: ”Kuulostaa hyvältä.” Kumit olivat erinomaiset; Airoc S:llä pallo todella sai kyytiä, mutta alakierteitä lyödessä piti olla kieli keskellä suuta, ettei peli välinettä humauttanut pöydästä yli. Olisiko jotain suoraviivaista rystylle ja kämmenelle?” Myyjä: ”Nokituskumia. Siitä, miksi se on erityinen laji (no en kyllä tiedä, onko), ja suhteestani siihen, mutta lupaan, että kaikki se höpötys on olennaista asiani kannalta. P elasimme viidettä, ratkaisevaa erää. TOUKOKUU 2018 IMAGE 71. Siinä liikutaan pienellä alueella ja käytellään pientä, vaatimatonta mailaa, jonka erityisvoimat avautuvat vain asiaan perehtyneille. David Foster Wallace oli lupaava tenniksenpelaaja ja touhotti aiheesta niin esseissään kuin tärkeimmässä romaanissaan Infinite Jest. Olin ujo poika, ja kouluelämän minusta esiin veistämät ominaisuudet, kuten kyky sietää nöyryytyksiä, keskittynyt sisäänpäinkääntyneisyys ja täydellinen eleettömyys, osoittautuivat pelissä hyveiksi. Pöytätenniksessä ollaan kyyryssä. ”Aina pitää säästää loppuun yksi syöttö, jota ei ole käyttänyt ker taakaan pelin aikana”, eräs lääkäri sanoi minulle kerran pukuhuo neessa äänellä, jolla varoitetaan verenpainepotilasta käyttämästä liikaa suolaa. Vastustaja pelasi rennosti. Se tarkoitti hitaita, ohuita kumeja jotka tappoivat palloista kierteet. Ymmärsin, että olin kadottanut harkintakykyni. Minun oli pakko onnistua. En ottanut pienintäkään riskiä. Ei riitä, että osaa haarukoida itsensä joko hyökkäys tai puolus tuspelaajaksi. Syötin keskelle pöytää mahdolli simman turvallisen, puolipitkän, vaimean alakierteen, jonka nainen palautti ilman ongelmia, ja niin käynnistyi ensimmäinen kahdesta minulle mahdollisesti kohtalokkaasta pallorallista. Ei yhtään mitään. Jatkaisin ala kierteiden tönimistä ja päihittäisin vastustajan hänen leipälajissaan. Jossain määrin kyse on ehkä siitä, että kun oma urheiluura jää vaatimattomaksi tai peräti tyssää alkuunsa, ei sitä muistele kukaan, ellei kirjoittaja itse. Karkeasti kuvattuna tasolla pelaa kahdenlaisia tyyppejä: lajin vastikään aloittaneita lapsia ja nuoria sekä uransa ehtoopuolella olevia veteraaneja, jotka pelasivat parhaat ottelunsa 1980luvulla. Vastaan: kyllä on. Onkohan John Irving kirjoittanut yhtäkään romaania, jossa ei mainita painia. Brittiläinen urheiluvälinevalmistaja S. Niiden yhdistelmässä vavahtelee järeää merkityspotentiaalia. Tuli minun syöttövuoroni. Tämänkin lehden sivuilla on kirjoitettu ainakin juoksemisesta (Juha Itkonen), suunnistuksesta (Itkonen), hiihdosta (Samuli Knuuti) ja lentopallosta (Antti Hurskainen). Urheilussa tappio on totaalinen. Urheilu jäljittelee elämää itsestään selvällä tavalla. Urheilu on turvallinen paikka harjoitella kuolemista. Tähän divariin pääsee pelaamaan, kunhan liit tyy seuraan, maksaa kilpailulisenssin ja löytää seurasta itselleen sopivan joukkueen. E hkä kysyt, onko tämä taas yksi sellainen teksti, jossa mieskirjoittaja keksii tehdä elämää suurempia johtopäätöksiä omasta urheiluharrastuksestaan. Tärkeämpi syy lienee se, että urheilu ja kir jallisuus ovat mielikuvatasolla jännittävästi vastakkaisia. Ehdin katua Pingiskeskuksen myyjän kanssa edellisenä syksynä käymääni keskustelua. Itse olen vielä kokeiluvaiheessa: hankin joka kerta erilaiset kumit, ja kun lyön niillä ensimmäisen kerran, toivon, että pallo lentää suurin piirtein oikeaan suuntaan. Mutta ennen kuin siirryt seuraavaan juttuun, haluan vielä sanoa, että minulla on sinulle tärkeää asiaa. Ennen omaa syöttövuoroani laadin strategian. No, minä olin käyttänyt kaikki syöttöni. Itseni ikäiset, noin kolmikymppiset, pelaavat lähes järjestään korkeammilla sarjatasoilla. Elämässä totaalista on vain kuolema. Vasta, kun olin tappiolla 0–2, ymmärsin, että olin häviämässä ottelun. Pelaan pöytätennistä viidennessä divisioonassa, joka on lajin toiseksi alin sarjataso Suomessa. Sen haistaa kuka tahansa molempia aiheita tunteva. 1,7 milliä molemmille puolille, niin saat myös kontrollia. Tapa pallo Minun mailani oli rakennettu toisenlaiseen peliin. Löin mataliin palloihin ja jäykällä ranteella enkä saanut aikaiseksi kierrettä. Suosittelen Stigan Airoc S:ää. (Jopa vitosdivarissa ottelu alkaa usein sillä, että pelaajat tutkivat toistensa mailat.) Välitunnilla pöytätennis tarjosi vaihtoehdon seisoskelulle, ja väärissä paikoissa. W. Hancock Ltd
Hän huutaa koko ajan.) Jos vastapelurit ovat toisilleen tuntemattomia, he silmäile72 IMAGE TOUKOKUU 2018. Olen pelannut lähes liikuntakyvytöntä, pelin aikana kevyitä huimauskohtauksia saanutta vanhusta vastaan. Joukkueen jokainen jäsen pelaa henkilökohtaisen pelin kaikkia vastajoukkueen jäseniä vastaan, minkä lisäksi pelataan yksi nelinpeli. Vertailin huvikseni tennisja pöytätennistähdistä otettuja pelitilannekuvia. Saavutin vaatimatonta sosiaalista arvostusta, mutta en mitään sellaista kuin parhaat sählyn, koripallon ja jalkapallon pelaajat. Muilla tarkoitan kirjaimellisesti kaikkia muita, sillä yläasteella pingiksestä tuli vähäksi aikaa hitti samalla tavalla kuin jojosta, sormiskeitistä ja fidget spinneristä. Mikään pingiksessä ei ole kovin huomiota herättävää tai ”siistiä”. Fysiikka ei ole silti yhdentekevää. Kauhukseni tajusin, miten hankalaa ulkopuolista on vakuuttaa siitä, että lajissa on jonkinlaisia atleettisia vaatimuksia. Hän syötti niin mielipuolisia sivukierteitä, että hävisin ottelun. Maailman paras pingismies Fan Zhendong näyttää kärsivän kivuliaista kouristuksista. Ehkä siksi, että en enää tarvinnut sitä pönkittämään sosiaalista elämääni. Kolhot urheiluhallit ja pölyiset koulujen liikuntasalit ovat pelipaikoista tavallisimpia, mutta erityisesti mieleeni on jäänyt se kerta, kun eräässä ränsistyneessä, sokkelomaisessa virikekeskuksessa hiippailin sukkasillani paritanssitunnin läpi päästäkseni takahuoneeseen, jonne pöydät oli viritetty. Hän syötti niin mielipuolisia sivukier teitä, että hävisin ottelun. Seuraavana syksynä olin mukana joukkueessa. Tunnetta eivät hälvennä häikäisevän valkoiset shortsit, silitetyt pikeepaidat ja tyylikkäät hikinauhat, joihin viereisten kenttien pelaajat ovat sonnustautuneet. Pöytätennis piilottaa enemmän kuin paljastaa. Otin yhteyttä lähimpään seuraan, kävin harjoituksissa, osuin palloon, ja treenien vetäjä sanoi, että saa tulla toistekin. Parin lukuvuoden ajan pienen koulun välitunnit alkoivat kaaoksella, kun oppilaat seiskoista yseihin rynnivät käytävälle ehtiäkseen aulassa odottavan pöydän luo ensimmäisinä. Systeemi kannustaa jännittämään kollegoiden edesottamuksia. Pelaajat ovat areenoiden peilikuvia: hiljaisia hahmoja, jotka kättelevät toisensa pidättyväisesti hymyillen. Pöytätenniksessä vastustajan ulkoisesta olemuksesta on mahdotonta päätellä hänen tasoaan. Brittiläinen, Booker-palkittu kirjailija Howard Jacobson kirjoittaa teoksessa Everything You Know Is Pong, että tenniksessä mikään pelaajasta ei jää yksityiseksi. ”Pingis on shakkia.” Ja minä tykkään shakista. (En ole siinäkään kovin hyvä.) P elasin pöytätennistä säännöllisesti vielä lukiossa, mutta yliopistossa harrastus unohtui. Alemmilla tasoilla fyysisiä puutteita voi kompensoida pallonlukutaidolla, juonikkailla lyönneillä ja pakottamalla pelin sellaisiin uomiin, että säntäily ei ole välttämätöntä. Peliasento on kumara, ja kaikki liikkeet tapahtuvat lähellä kehoa. vaikka en ollut poikkeuksellisen hyvä, hakeuduin pöydän ääreen itsepintaisesti ja jauhoin peruslyöntiäni – rystyalakierrettä – väsymättä, kunnes opin pitämään pallon pelissä hieman kauemmin kuin muut. Tenniksenpelaaja juoksee edestakaisin suurella kentällä ja kurotellessaan, iskiessään ja ähkiessään saattaa kehonsa esille niin kokonaisvaltaisesti, että hänen suorituskykynsä tulee kyllä selväksi. Pöytätenniksen hienouksia: sitä voi pelata kaikkialla, missä on muutama neliö vapaata tilaa. Tenniksessä kaikki on suunniteltu hivelemään silmää. Olen kokeillut tennistä pari kertaa. Vitosdivaria pelataan kolmen hengen joukkueina. ”Eihän pingis ole urheilua.” Ähkäisin häkeltyneenä, että onhan se. (Poikkeuksiakin on. Vitosdivaria pelataan vaatimattomissa, toisinaan merkillisissä oloissa. Se luo hetkellistä yhteenkuuluvuutta lajissa, jonka ydintunteita on yhtäkkinen järkytys siitä, että kukaan ei auta minua, kun pöydän toisella puolella ihminen virittää kätensä mahtavaan kierteiseen tappolyöntiin. Se oli yllättävän hyvä päätös. Kieltämättä: lyönnit koomisen isolla mailalla vääntävät vartalon näyttäviin asentoihin, jolloin liikkumisen ilon sivutuotteena ainakin minä tunnen itseni naurettavaksi koketeeraajaksi. Kolme vuotta sitten sain päähänpiston, että voisin yrittää pelata tavoitteellisesti. Olen pelannut lähes liikuntakyvytöntä, pelin aikana kevyitä huimauskohtauksia saanutta vanhusta vastaan. Enemmän matseja vienyt joukkue voittaa kokonaisottelun. Arkeeni tuli lisää värejä. Kun katsoo YouTubesta, miten huippupelaajat liikkuvat ja lyövät palloa, ei ole kahta sanaa, etteikö siinä uurasta viimeisen päälle kovia urheilijoita. ”Mutta eihän siinä liikuta kovin paljon.” ”Kyllä minulle tulee hiki.” ”Eikö se johdu enemmän keskittymisestä?” Rupesin selittämään jotain kehon elastisuudesta. Se ei haitannut, koska en kaivannut huomiota. ”Pingis perustuu hämäykseen”, sanoi lääkäri pukuhuoneessa vetäessään kenkiä jalkaansa. Roger Federer on joka ruudussa veistos. Kaikilla sarjatasoilla pelaa isomahaisia äijiä, jotka muuttuvat pöydän ääressä ballerinoiksi. Kun sanoin, että ainoa ongelmani on sama kuin kaikilla omasta urheiluharrastuksestaan kirjoittavilla eli itsetehostuksen välttäminen, kaverini vastasi, ettei ongelmaa ole. Toisin kuin moni muu laji – vaikka tavallinen tennis – pöytätennis ei tee harjoittajastaan numeroa. Tiedän yhden pelaajan, joka kommunikoi huutamalla. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Tällä kertaa hän kuulosti ilahtuneelta, kuin olisi kertonut potilaan hemoglobiinin nousseen. Kuukausi sitten kerroin kaverilleni, että aion kirjoittaa esseen pingiksestä
Kyseisessä lyönnissä on aivan omanlaisensa tunnerekisteri. Pingismailaan. Lukuisat ovat kerrat, kun valmentaja on asettunut pöydän toiselle puolelle ja alkanut lähettää luokseni hiljaisia alakierteitä, jotka yritän muuttaa murhaavalla vauhdilla pöytään paiskautuviksi spinneiksi. Samaan aikaan olen kateellinen heille, yläkierrepelaajille. Kun huippupelaajat alkavat iskeä spinniä, he murtautuvat pöydän asettamien tilallisten rajoitteiden – vajaan kolmen metrin pituuden ja puolentoista metrin leveyden – ulkopuolelle. Yleensä huidon pallot mihin sattuu, mutta toisinaan onnistun. TOUKOKUU 2018 IMAGE 73. Kun minä kättelen tappioni jälkeen, hymyilen ja yritän keventää tunnelmaa juttelemalla joutavia. Kerran alakynnessä ollut vastustajani huomasi, että minun oli vaikea lukea kierrettä hänen kämmenpuolen pitkästä syötöstään. Satoi lunta. Hymyilin, kättelin vastustajani ja sanoin: ”Onneksi olkoon.” Sitten menin kertomaan tuloksen joukkuekaverille. vät toisensa päästä varpaisiin vaivihkaa. Ja nyt haluaisin tehdä sillä jotain muutakin kuin vain pysytellä pinnalla. Hiljainen, sisäänpäinkääntynyt voitonriemu on koko elämäni kuva. Hän alkoi viljellä sitä solkenaan. Rento, elegantti leikkaus ylhäältä alas. Hän kertoi aikoinaan paiskanneensa rannekellonsa mäsäksi siihen, koska tappio otti niin paljon kupoliin. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. (Hävisin viisieräisessä trillerissä. Minä kannoin murhetta, joka oli pieni. Alakierre pähkinänkuoressa: se hidastaa peliä. Olin erän alusta saakka tiennyt häviäväni. Usein ottelussa on kyse siitä, kumpi ehtii ensin ratkaista pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisen yhtälön: kuinka maksimoin omat vahvuuteni ja hyödynnän vastustajan heikkoudet. Se on jokotai-lyönti, jossa onnistuminen vaatii koko kropan valjastamista liikkeen palvelukseen. Pisteen voittaminen alakierteellä muistuttaa oikeassa olemista tavalla, joka on niin ilmeinen, että sitä ei tarvitse sanoa ääneen: vastapuoli kompastuu omaan argumenttiinsa. ”Se oli hyvä!” valmentaja sanoo. Siinä on jotain uljasta. Vaikka ei se niin ole. Huomaamaton ja tehokas. Jokunen vuosi sitten turnauksessa Turussa pettynyt aktiiviharrastaja kokosi kaikki pingiskamansa – mailan, mailapussin, varamailat ja pallot –, heitti ne lähimpään roskakoriin ja ilmoitti, ettei pelaa enää koskaan. Pingis on älyjen mittely. Kävelin kotiin ja ajattelin, että seuraavalla kerralla en pelkää hävitä. Spinni on lyönti, joka tekee pingiksestä pöytätennistä. Toinen opponentti tuohtui pelin edetessä tasaisesti niin, ettei lopussa malttanut keskittyä syöttöihinsä enää lainkaan. Kirjoittamisessa on kyse yksityisistä juhlista; onnesta oman pään sisällä, kun lauseet löytävät oikean, lujan järjestyksensä. Eräs virolainen, ehkä yksitoistavuotias tyttö iski palloa niin kiukkuisesti, että vähän aikaa luulin hänen vihaavan lajia. Hänen kannattajansa nostivat kätensä ilmaan. . Temperamentti ja yksilölliset erikoisuudet paljastuvat vasta ottelussa. ”Enemmän kierrettä”, hän sanoo. Nainen nosti kätensä ilmaan. Minä haluan päästä osalliseksi siitä, koska ajattelen, että olen tehnyt jotain samanlaista omassa elämässäni. Huolimatta siitä, että vastustaja on siinä parempi. Spinnirallin asenne on se, että puitteet eivät määritä pelin mittasuhteita. Kyse on rohkeudesta. Olen onnistunut laajentamaan keinovalikoimaani – en paljon, mutta vähän – ja edelleen, kun psyyke ja sitä kautta peli uhkaa hajota, ryhdyn lyömään pelkkää alakierrettä. Vaatii suurta taitoa lyödä alakierteiseen palloon kovavauhtinen vastaus, ja niinpä hihittelen mielessäni vastustajille, jotka hakkaavat pallon verkkoon alakierteeni jäljiltä kerta toisensa jälkeen. Spinnissä palloon lyödään niin vihainen yläkierre, että peliväline tekee jyrkän kaaren verkon yli ja kimpoaa pöydän pinnasta eteenpäin kuin luoti. Heikkouksia voi kompensoida niin monella tavalla. Autot huristelivat pitkin Helsinginkatua, ja maailma oli suuri ja välinpitämätön. Se suorastaan lamauttaa sen. Yläkierre lyödään alhaalta ylös, jolloin liikerata on suurieleinen, jopa yritteliäs. He huusivat. Jotenkin se liittyy yläasteeseen ja rystyalakierteeseen. Alakierteinen pallo, mailaan osuessaan, pyrkii alaspäin. Spinniä lyödään kaukana pöydästä ja alakierteisiin verrattuna suorastaan ballistisilla lentoradoilla. Sillä vaikka he lankeaisivat kerta toisensa jälkeen alakierteeni ansaan, ihailen sitä, miten he yrittäessään panevat itsensä likoon kokonaan. Se on häntäluu, joka muistuttaa minua siitä, kuka joskus olin: epävarma, maailmaa ja ihmisiä pelkäävä tyyppi, joka tarrasi molemmin käsin ainoaan eteen sattuneeseen pelastusrenkaaseen. Ja kun onnistun, se johtuu aina siitä, että päätän luottaa kierteeseen ja itseeni, jolloin käteni rentoutuu. P ukkailin alakierteitä ”häkissä” Töölön kisahallilla ja mietin, että tämä oli ehkä sittenkin tyhmä ratkaisu. Hän huitoi ne verkkoon, pöydän yli tai kokonaan siitä ohi kirousten saattelemina. Siinä epäonnistumiselle on helppo nauraa. Syytän liukasta lattiaa, tietenkin.) Kerran vastustajani alkoi toisessa erässä yllättäen itkeä. Ja kuka nyt tahtoisi olla tyhmempi kuin muut. Tai: ”Nosta enemmän.” Ja minä yritän. Onnistunut iskulyönti on sama kuin voittaisi väittelyn ääntä korottamalla. Siinä on jotain tarpeetonta. Se on vaikeaa. Kunnollista yläkierrettä ja sen kuninkaallisinta muotoa, spinniä, on nimittäin hankala saada aikaan huomaamattomasti. Hävisin ottelun. Pöytätenniksessä häviö tuntuu erityisen epäreilulta. Ei ole mitään väliä, onko teini tai eläkeläinen: kunnianhimoinen pelaaja kättelee häviönsä jälkeen puhumattomana. Uhittelu on harvinaista. Voitimme kokonaisottelun. Minulle sopiva. Rystyalakierre on jäänne minussa. Se oli ensimmäinen lyönti, jonka opin. Tapahtui vääjäämätön: panin viidennen alakierteen pöydästä yli. Muuan yli 80-vuotias mies ei jaksanut pidellä tavallista pingismailaa yhtä kokonaista ottelua – niinpä hän oli askarrellut mailansa bambusta, mikä teki siitä uskomattoman kevyen. Haluan antaa kuvan, etten piittaa tuloksesta. Paljaimmillaan pelaaja on tappion hetkellä. Minä en ollut edes tyrmistynyt. Vielä lämmittelyssä, jossa on tapana pallotella muutaman kerran napakasti kämmenellä ja rystyllä, omat parhaat lyönnit pyritään piilottamaan. Kävellessäni kotiin mietin henkilökohtaista tappiotani ja ihmettelin, miksi menetin kykyni lyödä kovaa. Voitin pienen kylän henkisen näköalattomuuden, muutin pois ja elätän itseni kirjoittamalla, mistä haaveilin aina. Treeniemme vetäjä, rauhallinen entinen maajoukkuepelaaja, osoitti vastapäistä seinää Ruskeasuon liikuntahallilla. Alakierre on sopiva lyönti kirjalliselle puurtajalle
Arytmia kertoo kolmekymppisestä lääkäripariskunnasta, joka joutuu yhtaikaa avioliittokriisiin ja paikallisen sote-uudistuksen jalkoihin. Molemmissa ilkeä, sairas Venäjä huohottaa kotioven ulkopuolella odottaen, että ihminen avaa ja päästää sen vyörymään sisään ja pistämään hulinaksi. Mutta mitä siitä, kun sovinnon hetkinä maataan tuokio hiljaa kasvot toisen kaulaa vasten. Sydän hakkasi hulluna ja tuntui paisuvan paisumistaan, kunnes se oli niin iso, että olin pelkkää epätoivoisesti moukaroivaa sydäntä. Äiti, noi luulee et sä oot sekakäyttäjä, hän valitti, kun makasin bussipysäkillä. Vain tässä hulluna hakkaava sydän nytkähtää kiltisti kuoppaansa ja sykkii niin kauniisti ja rauhallisesti, että se on melkein kuin hyväily. Hiljainen autuus ja sitä ennen ikuisuuden pituinen paniikki, voimattomuus, sydämen yksinäinen mäiske. Kun sairaalan ensihoitoosastolle tulee uusi päällikkö uudistuksineen ja järjenvastaisine sääntöineen, kriisit kärjistyvät sekä työettä rakkausrintamalla. Köyhät vanhukset ja yksinhuoltajat odottelevat ahtaissa asunnoissaan pää kainalossa Olegin saapumista. 74 IMAGE TOUKOKUU 2018 K un olin viidentoista vanha, sain tanssitunnilla ensimmäisen rytmihäiriöni. Ei siinä voi kuin odottaa ja katsella vaakatasosta, kun maailma jatkaa kulkuaan kuin olisinkin jo kuollut. Edellinen oli Andrei Zvjagintsevin mainetta ja kunniaa niittänyt Leviathan, jossa uusioperhe taisteli korruptoitunutta pormestaria ja omia ongelmiaan vastaan Kuolan niemimaalla. Tätä murheellista laulua Zvjagintsev soittaisi kaikupedaali pohjassa, kun taas Khlebnikovin pianossa ei tunnu olevan kaikupedaalia lainkaan. Sitten on piru merrassa, kun kerran päämäärä on nyt se, että potilaat kuolevat aina jonkun muun hoteissa. Oleg (Aleksandr Jatsenko) on ambulanssilääkäri, omapäinen, rohkea kaveri, joka tykkää soveltaa ja improvisoida ja joka onnistuu pelastamaan monta henkeä taktiikallaan. Nykyään en juuri ajattele koko vaivaa. Mutta kyllä minä arytmian edelleen heti tunnistan kun sen edessäni näen. Pisara meressä, hän tuntuu sanovan joka ikisestä ihmiskohtalosta, ja on oikeassa. Jos ovea ei avata, se tulee sisään väkisin. Tehostamisen myötä asiat pahenevat entisestään: joka ikisessä kohteessa odottaa raivostunut tai järjiltään säikähtänyt tai kuollut potilas. ARYTMIA ohjaus Boris Hlebnikov ensi-ilta 11.5. Jonkin aikaa sitten älysin hommata vaivaani lääkkeet, kun tytärkin kasvoi isoksi ja alkoi hävetä. elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija joka on perso vodkalle muttei kestä seurauksia.. Moskovalaisen Hlebnikovin aiemmista ohjaustöistä tunnetuin on festivaaleja kiertänyt roadmovie Koktebel, joka kertoo isän ja pojan toiviomatkasta Mustanmeren rantaparatiisiin. Molemmat kuvaavat pitelemätöntä miestä ja kunnon naista ja tällaisen suhteen epätasapainoa. . Pelkkää sydäntä Arytmiassa jokainen ihmiskohtalo on pisara meressä, huomaa Katja Kallio. Rämäpäinen hengenpelastaja on kotioloissa arvaamaton hölmöilijä, johon ei voi luottaa yhtään. Sen jälkeen kun hoksasin, että rytmihäiriö loppuu vain kylkimakuulla, on tullut makailtua ties missä: lentokentillä, puiston penkeillä, bussipysäkeillä. Selvitetäänpä sitten Kansallisen yhtenäisyyden päivän kännistä joukkotappelua tai kannetaan vasta kuollutta ihmistä hissiin peiton sisässä kuin pyykkipussia, Hlebnikov kertoo tarinaansa hiljaa. On vierähtänyt muutama vuosi siitä, kun olen viimeksi nähnyt venäläisen elokuvan. Tämä kokemus olisi palannut elävästi mieleeni venäläisen Boris Hlebnikovin uusimmasta elokuvasta, vaikkei sen nimi edes olisi Arytmia. Jäyhän ja jylhän ja raskassoutuisen Leviathanin rinnalla Arytmia on moderni, urbaani ja ketterä elokuva. ei ihme, että tällaisessa maailmassa pariskunnan tekee mieli jäädä yhteen, vaikka liitosta ei paljoa onnea koituisi. Tragiikka on Arytmiassa arkista, ja huumoriakin on. K U VA : O Y K IN O S C R EE N IL LU S IO N LT D , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Katja (Irina Gorbacheva) on saman sairaalan nuori lääkäri, kaunis ja vakaa kuin pylväs. Kuten asia usein on, se mikä tekee Olegista sankarin yhtäällä, tekee hänestä konnan toisaalla. Suljetaan silmät, antaa byrokratian ja sairauden ja hullun liikenneruuhkan vyöryä eteenpäin, eivät nekään piittaa vähääkään siitä, onko joku Oleg onnellinen vai onneton tai joku Katja edes elossa. Yhteistäkin niillä on. Jos päättää pelastaa sääntöjen vastaisesti yhden, toinen kuolee sillä aikaa. Arytmiassa ei väiky minkäänlaista paratiisin kangastusta, vaan siinä hallitsee hiipivä toivottomuus. En ymmärtänyt yhtään, mistä oli kyse, yhtäkkiä vain rinnassa jysähti ja silmissä sumeni. Juuri tältä se tuntuu
Tähän albumin nimikappale itsekin metakriittisesti tarttuu ja vastaa: kuulijastaan. Samuli Knuuti on espoolainen kirjoittaja, jonka mielestä maailma olisi lohduton ilman popmusiikkia. Hip hop -biitin päälle rakennettu litania kutsuja, tokaisuja, välihuomioita ja ääniefektejä voisi olla nopeasti ärsyttäväksi muuttuva kiusankappale, ellei Vestan omaleimaisuus ja piittaamattomuus Spotify-ajan poplaulun konventioista tekisi siitä niin kekseliään valloittavaa. Laulun tarpeeksi monta kertaa kuultuaan sitä on mahdotonta olla laulamatta mukana Vestan lailla, mikä tekee siitä yhtä lailla houkuttelevan ja mahdottoman kappaleen versioida. Mistä Lohtulauseita kertoo. Tämä on asia, jota ei opita kykykilpailuissa eikä levy-yhtiöiden palaverihuoneissa, vaan se syntyy laulajan suhteesta itse kirjoittamaansa materiaaliin. Turvallista sotaa taas alkaa ylipitkällä, improvisoidun oloisella puheintrolla, kunnes ryhdistäytyy alkuvuoden tarttuvimpiin kuuluvaksi syntetisaattoripopiksi. Ja siitähän taiteessa on aina kyse: tarpeesta etsiä ääni johon luottaa, ääni joka puhuu vain sinulle, kertoo sinulle, että et ole yksin. Avauskappale Tuottelias on luonnosmainen, alle kaksi minuuttia kestävä vastalause rakkaudelle, joka häiritsee, viiltelee, menee luomisprosessin edelle ja on siksi työnnettävä sivuun. VESTA Lohtulauseita Etenee/Warner K U VA : A N D R E PO ZU S IS , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN .. Yhdistelmän ei pitäisi toimia, kuten niin monen asian Lohtulauseilla, mutta toisin käy. Varhaisten julkaisuiden, kuten Kevät ja Vielä1, jättäminen pois levyltä uusien kappaleiden tieltä tukee kokonaisuutta, josta kasvaa mielialan vaihteluistaan huolimattaan yhtenäinen teos, ei pino Polaroideja vaan valokuva-albumi. LohtuLauseiLLa On mittaa vain hieman yli puoli tuntia, mutta silti ajan hengen vastaisesti se kuulostaa kokonaiselta albumilta, ei vain kokoon kääräistyltä nipulta aikaisemmin julkaistuja singlejä. Sanni kun on jo usean albumin ajan kuvannut lauluissaan nuoren naisen elämää nokkelasti, fiksusti ja sopivan sarjakuvamaisesti, kirkkailla väreillä ja vähäisellä varjostuksella. Tässä auttaa muun muassa PMMP:n albumeilta tutun Jori Sjöroosin kekseliäs tuotanto, josta paistaa vilpitön rakkaus kaupallista popmusiikkia ja sen oikkuja kohtaan. Olisi hOukuttelevaa nähdä Vesta mittatilaustyönä, niin luontevasti hän asettuu Lohtulauseilla puuttuvaksi lenkiksi Sannin ja Litku Klemetin väliin. Lohtulauseilla on yhtä aikaa kaikuja Rihannasta ja Fever Raysta, listapopista ja elektronisesta avantgardesta. . 76 IMAGE TOUKOKUU 2018 musiikki T aitavan poplaulajan salaisia aseita on fraseeraus, koska popmusiikissa usein ei ole tärkeätä se mitä sanotaan – vaan miten se sanotaan ja kuka sen sanoo. Vesta Brumanin, 23, esikoisalbumi Lohtulauseita on täynnä säkeitä, joiden ei pitäisi toimia. Sama pätee koko albumiin, jonka tavanomaiset tarinat jätetyksi tulemisesta, pelkäämisestä, samppanjan tilaamisesta, rakkaudesta, parisuhteesta, ajopuista ja roskalautoista, joita elämä huuhtoo jokaisen rantaan, muuttuvat popmusiikin alkemian avulla joksikin, josta kuulija voi etsiä turvaa ja lohtua. Litku Klemetin laulut puolestaan ovat lumonneet iskelmistä tutulla ajattomalla kuvastollaan ja maalaisella suoruudellaan, jossa ei ole tilaa eikä tarvetta nettislangille, uudissanoille eikä räppärien vierailulle. Kuinka lohtu äännetään Vestan debyyttialbumi kuplii, kutkuttaa ja kutsuu Samuli Knuutia artikulaation aalloilla. Sen polveilevat rivit eivät pysy musiikin niille asettamissa kehyksissä, vaan Vesta kiirehtii enemmän sanoja kuin biisiin luontevasti mahtuisi samalla kun venyttää ja toistaa toisia. Lohtulauseita on täynnä musiikkia, joka ärsyttänee monia. Sun katu on tyypillisempi popkappale, kohtalokas kävelyretki pitkin särkyneiden sydämien bulevardia, jossain päin Kalliota todennäköisesti, mutta sekin herää henkiin Vestan tavasta lausua sanoja, kuten ”sattuu”, ”sekopää” tai vain ”joo-o”. Elektronisimmillaan ja leikkisimmillään, kuten biiseillä Fakin Rockstar ja Ota varovasti, Vesta osoittaa pystyvänsä kirjoittamaan ja esittämään kappaleita, jotka kykenevät tönimään yhtä lailla vain etunimellään esiintyviä kilpasiskoja pois suoratoistolistojen huipulta. Seikkailunhaluisimmilla lauluillaan, kuten Vestallica ja Paikka varattuna, Vesta yhtä lailla kutsuu kuulijan omaan maailmaansa, jälkimmäisellä kirjaimellisesti. Mutta huomattavaa, paljon tärkeämpää kuulijajoukkoa se tulee kiehtomaan. ”Jokainen kuulee sen mistä parhaiten tietää ja sen eloon herättää omalla tarinallaan”, Vesta laulaa, ja jos se paperilla näyttää kömpelöltä lainilta, Vestan laulutapa muuttaa sen musiikkia vasten kiistattomaksi totuudeksi
Tarinattomuus on itse asiassa koko kirjan lähtökohta – Vanhatalolle keski-ikä näyttäytyy elämänvaiheena, jossa ratkaisevat valinnat on tehty, eikä omaa olemassaoloaan ole enää mahdollista hahmottaa suurena ja dramaattisena kertomuksena. Olen miettinyt lausetta usein, ja mietin sitä jälleen lukiessani Vanhatalon kirjaa. Ymmärrän, että ulkopuolisin silmin minulla on jopa jotain sellaista, jota kutsutaan vallaksi tai asemaksi. Rohkenen suositella Toista elämää vilpittömästi vain 1970–1983 syntyneille – muut tarttukoot siihen varoituksen sanoistani huolimatta. Jatkan juoksua takakaarteen kuolleeseen kulmaan, josta joskus kuusikymppisenä oikaisen loppusuoralle elämänkokemukseni kirkastamana ja jälleen itsellenikin ymmärrettävämpänä kuin nyt, kun en ole selvästi oikeastaan mitään. Kolmikymppisenä menisin varmaan naimisiin, saisin lapsia, hankkisin omistusasunnon, jotain sellaista, mutta nelikymppisyys, mitä pirua se edes oli. . Raahessa on edelleen meneillään puutalovanhuksen remontti. Fragmentaarisuus ja taitava kaunokirjallinen tyyli tuovat siihen ilmaa ja kepeyttä, mutta onhan kirjassa kieltämättä paljon luopumista, uupumista ja epämääräistä tyytymättömyyttä. Muistin lapsuuden ja todellisen nuoruuden. Jos ei kuulu tähän ryhmään, kirjan tarinallisuuspohdinta saattaa tuntua kirjailijan yksinpuhelulta, mitä se tavallaan onkin. Kaikki kirjoittavat nuoruudesta, yllättävän monet vanhuudesta, jopa nuoret. Introvertti kertoja tarvitsee edelleen runsaasti omaa tilaa ja käy ulkomailla sitä etsimässäkin, mutta palaa aina lopulta huojentuneena elämänsä täyteyteen. Keskivaikea vuosi (2005) oli hieno kuvaus masennusdiagnoosin jälkeisestä elämästä, kiemuraisesta tiestä kohti valoa ja ehkä vähän entistä syvempää itsetuntemusta. Kuolleessa kulmassa Juha Itkonen luki kirjan, jossa lähtökohtana on nelikymppisen elämän tarinattomuus. Se kiristää hermoja ja ajaa aviopuolisot välillä eri vuoteisiin. Jos yrittäisin lukea Toista elämää 25-vuotiaana, se näyttäytyisi minulle luultavasti uuvuttavana valituksena, josta ymmärtäisin tuskin mitään. Itse tunnen pikemminkin katoavani: olen niin kauttaaltaan elämän ympäröimä, että hukun sen keskelle. Pääkatsomo on toisella puolella. onnella ei ole lauluja, Södergran kirjoitti. Juha Itkonen on helsinkiläi nen kirjailija, joka lopetti kilpa juoksun 14-vuotiaana. K U VA : S & S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Lähtöasetelma on haastava. Masentuneelle masennus on seisovaa vettä, mutta masennuksesta kirjoitettu kirja jo koukuttava tarina: selviääkö masentunut, ja minkälaisin vaurioin. Tällä kertaa tarinaa ei ole. Kuulen onnen sävelen sen usein melankolisen mietteliäissä lauseissa. Keski-ikä pakottaa miettimään uudelleen suhtautumisensa moniin asioihin, esimerkiksi omaan työhön. Pauliina Vanhatalo on vasta 39-vuotias, siis vähän liian nuori kirjoittamaan nelikymppisyydestä. Silti kokemusta on hankala pukea sanoiksi. TOINEN ELÄMÄ Pauliina Vanhatalo S&S kirja TOUKOKUU 2018 IMAGE 77. Matka tuntuu jo jaloissa muttei varsinaisesti paina. Nelikymppisyydestä kirjoittavat vain nelikymppiset, ja ymmärrän sen hyvin, on kiehtovampaakin kirjoitettavaa. Rohkenen luonneanalyysiin, sillä olen lukenut hänen kirjansa. Kokemus on tunnistettava, osin ehkä yhteisen ammattimme takia. Sallin kuitenkin varaslähdön hänen kaltaiselleen varhain perheellistyneelle ja muutenkin elämässään tunnollisen kunnianhimoisesti edenneelle suorittajaihmiselle. Kuitenkin se oli mielestäni pohjimmiltaan onnellinen kirja, aivan niin kuin Toinen elämäkin. Niin oli omassakin edellisessä romaanissani, jota nelikymppisyyteen törmätessäni kirjoitin. Kaikki ovat oman elämänsä päähenkilöitä, mutta tietynlaisilla ihmisillä tarve nähdä elämänsä tarinana on tavallista suurempi. 42-vuotiaana tiedän, mielikuvitusta ei enää tarvita. Tarjolla on onneksi myös ja enimmäkseen konkreettisempaa ainesta, jokapäiväistä inhimillistä toimintaa. Tavallaan Toinen elämä on siis jatko-osa, päivitys miltei läheisiltä tuntuvien ihmisten kuulumisista. Tuuli puskee lievästi vastaan. Puitteet ovat kunnossa. Ehkä onnen laulut ovatkin vaivihkaisia lauluja, sillä jos ne eivät olisi, ne olisivat sietämättömiä, yhteislauluja Skansenilta. Niitä ei edes kuule, jos ei osaa kuunnella. Sitä luettiin, siitä löydettiin lohtua, ja samalla kirjailija perheineen tuli tutuksi monille. Kun ajattelen keski-ikää, ajattelen juoksuradan takasuoran loppupäätä. Kuusikymppisten ajatukset uskoin tavoittavani vanhempiani katsellessani, ja olihan minulla silloin vielä isovanhemmatkin, miksen siis olisi käsittänyt jotain myös vanhuudesta. V iisitoista vuotta sitten minun oli mahdotonta kuvitella nelikymppisen ihmisen elämää
Tarvitaan runo, että voidaan kertoa, mistä omassa kielessä on kyse. O lin asunut Shanghaissa melkein vuoden, kun menin ensimmäistä kertaa elokuviin. Tilastoista kielitilannetta ei saa selville millään. Shanghain elokuvafestivaalien ohjelmassa oli Saara Cantellin kirjoittama ja ohjaama Tähtitaivas talon yllä. Imin sisääni jokaisen lauseen. Se iski suoraan sydämeen. Kaksikielisten suomenruotsalaistenkin pitää päättää, kumpi on heidän äidinkielensä. L uin Ylen uutisesta (21.3.), että vientiyrityksissä ollaan huolissaan koululaisten kapeutuvasta kielitaidosta. Tämän tiedon ääreen kannattaa pysähtyä hetkeksi. Kieli ei ole vain tekninen tieto, kommunikaatioväline tai oppiaine.. Kun venäjänkieliset lapset tajuavat meidän puhuvan venäjää, silmät syttyvät. Vieressäni istunut kiinalainen ojensi minulle paketillisen nenäliinoja. Ne ovat Helsingin isoimmat vähemmistökielet. Siellä on tavallista, että luokassa puhutaan kymmentä tai kuuttatoista kieltä. Teatterissa oli lisäkseni vain kiinalaisia, kuten Kiinassa aina. Venäjäntaitoisistakin on pulaa. Mun oma kieli! Väestöennusteet lähtevät siitä, että kun Suomi täyttää 110 vuotta, noin neljäsosa Helsingin koululaisista on taustaltaan muualta kuin Suomesta. Maalataan kyrilliset ja arabian aakkoset seinille, opetellaan perustervehdykset saameksi, lauletaan ja näytellään koulussa lasten kaikilla kielillä, harjoitellaan tunnistamaan hindi, kurdi, turkki, lingala ja bengali – noin 220–300 miljoonan ihmisen kieli sekin. Reetta Räty on toimittaja, jonka lempisana on meripihkahuone. Suomessa äidinkieliä voi valita vain yhden. Minusta Helsinki – muille kaupungeille suuntaa näyttäen – voisi tehdä kaupungista näkyvästi monikielisen, nostaa esiin ja arvostaa eri tapoja katsoa maailmaa. Räty 78 IMAGE TOUKOKUU 2018 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Arjen sujuminen ja yhteisymmärrys merkitsee enemmän kuin hyvä tai huono kielitaito. Elokuvakokemus tulee mieleeni usein, kun näen tilanteita, joissa Suomessa asuva lapsi kuulee pitkästä aikaa tai yllättävässä tilanteessa omaa kieltään. Eri kieliä puhuvat lapset tuntevat, että tämä on minun paikkani. Hän tuntui ymmärtävän, että itkin silkkaa liikutustani. Suomi ei ole yksitai kaksikielinen, vaan monikielinen. Koulussa he puhuvat suomea, mutta pihalla, luokassa ja ruokalassa kuulee esimerkiksi venäjää, viroa, arabiaa ja somalin kieltä. Elokuvaillasta muodostui erikoinen. Ei kielitaito rapistu, vaan laventuu, kunhan tunnistamme sen ja pidämme huolta muustakin kuin koulussa hankitusta kielitaidosta. Saarikosken iho Reetta Räty ehdottaa Helsingin julistautumista monikieliseksi kaupungiksi. Inarin peruskoulun seinässä lukee koulun nimi neljällä kielellä: suomeksi, kolttasaameksi, pohjoissaameksi ja inarinsaameksi. Elokuva sijoittuu Itä-Suomeen, tutulle murrealueelle. Se on iso osa identiteettiä, ajattelua, yhteenkuulumista, sydämen ääntä. Hyvät ihmiset, tämä on Pentti Saarikoskea: ”Suomen kieli on minulle ikkuna ja talo. Se on minun ihoni.” . Teen töitä tutkimusprojektissa Itä-Helsingin peruskouluissa. Lasten suhde koulukieleen ja omaan kieleen vaihtelee. Pienetkin asiat merkitsevät. Kiinan kielen taidollani voi tinkiä torilla ja kertoa taksille, minne mennään. 23 miljoonan ihmisen Shanghai ei ole sillä tavalla monikulttuurinen kuten suurkaupungit lännessä. Se oli nähtävä! Suomi-leffa Shanghain pöyhkeämmällä puolella, pilvenpiirtäjien katveessa. Kieli taas ei ole vain tekninen tieto, kommunikaatioväline tai oppiaine. Myöskään yo-kirjoitusten kielikokeista ei voi päätellä yhteiskunnan koko kielivarantoa. Liikutuksen syy: suomen kieli. Rakas, rakas suomen kieli, en ollut lainkaan tajunnut, miten olin sinua kaivannut. K un näin Cantellin elokuvan vuonna 2012 Shanghaissa, olin elänyt pitkään täysin vieraskielisessä ympäristössä. On tärkeää, että ymmärrämme ystävinä, kollegoina, päättäjinä, opettajina, toimittajina ja naapureina, millaista rikkautta kielet tuovat, ja kuinka tärkeää on osata luovia kielten välillä. Itkin koko ajan. Kummallista, sillä pelkästään Helsingin seudulla on yli 30 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa. Opiskelin noihin aikoihin englanniksi. Vaikka asuinalueet ja koulut eriytyvät, lähitulevaisuudessa lähes jokainen helsinkiläisnuori elää monikulttuurisessa, monikielisessä ja monietnisessä yhteisössä. Lapset eivät käytä kotikielestään sanaa äidinkieli vaan oma kieli. Minä asun tässä kielessä. Tutkimusprojektissa mukana olevista kollegoistani moni on asunut Venäjällä. Mutta eihän se ole mitään suomeen verrattuna! Se ei ole sydämeni kieli. Tilastot ovat sitä paitsi vain hallintoa ja keino väittää asioita isoiksi tai pieniksi
LIPUT OTTELUIHIN: Tiketti.fi/hjk ON VAIN YKSI KLUBI. JA 17 KOTIMATSIA.
Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista tällaisille ihmisille ja ryhmille. Käy tutustumassa heihin tai ilmoita uusia Apu-tonnin ansaitsevia hankkeita osoitteessa apu.fi/suomionhyvienihmistenmaa Suomi on hyvien ihmisten maa.. Isoja ja pieniä
Emmepä juuri. Sellaista termiä me emme käyttäneet. Lasten kyvystä jäsentää maailmaa puuttuu merkittäviä palasia, ja puuttuvien palasten paikalle lapset keksivät ahdistuneiden kysymysten ja ontuvien selitysten loputtoman vyyhdin. Tiedäthän, että jos jotain tapahtuu, voit aina puhua minulle. Mutta mitä vähemmän he puhuvat, sitä suurempi on se musta aukko, se lainsuojaton ja arvaamaton maailma, jossa aikuisten säännöt eivät päde ja kenelle tahansa saattaa tapahtua mitä tahansa. Tuskin juuri mitään. Puolustimmeko me häntä. . Säälimme häntä, mutta enimmäkseen suhtauduimme tytön kohteluun kuin tarttuvaan tautiin: empatiaan sekoittui huojennus siitä, että emme olleet itse hänen paikallaan. Olimme koululaisia, ja meidän kulmiemme tyttöä käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Varmasti osittain. Että opettaja sai tietää ja toimi. Opettaja istui ja kuunteli. Rakastin koulunkäyntiä ja palvoin opettajaani, ja opettajani piti minusta. Me emme puhuneet 1980-luvulla aikuisille kovin paljon. Opettaja, jossa oli aina jotain lapsenomaista, iloista ja leikkisää, katsoi minua silmiin ja näytti vakavalta. Luoma-aho. Minusta asia on juuri päinvastoin. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Etsin epätoivoisesti johtolankoja, jotka kertoisivat minulle, että hänellä on kaikki hyvin. Vasta aikuisena meille kirkastuu, miten asiat ovat olleet. Jälleen kerran etsin tytön sosiaalisesta mediasta. Neljännesvuosisadan ajan olen toivonut, että osasin kertoa kaiken. On kuitenkin hyvin mahdollista, että niin ei käynyt. Alustusta ei ollut. Se oli ikää, jossa olimme jo laittaneet barbinuket kellarikomeroon, mutta silti kaivoimme ne sieltä joskus esiin salaa vain pukeaksemme ja riisuaksemme niitä yhä uudelleen. Kuka minä olin. A ikuiset kuvittelevat, että lasten maailmassa kaikki on yksinkertaista. Miksi hän oli sellainen. Emme helvetissä. Sitä en ole koskaan uskaltanut selvittää. Lapsilla ja nuorilla on omat salaisuutensa nyt ja ikuisesti. Mitä ajattelimme hyväksikäyttäjistä. Lasten maailmassa nekin asiat saattavat olla mutkikkaita, jotka aikuiset ymmärtävät yksinkertaisiksi. En löytänyt niitä. Kerro minulle, mitä K:lle tapahtuu, opettaja sanoi. Taatusti. Alustusta ei ollut. Vanhemmat pojat olivat hyväksikäyttäjiä. Miksi hän antoi tehdä niitä asioita itselleen. Kerroimmeko aikuisille. Kerro minulle, mitä K:lle tapahtuu, opettaja sanoi. Tytöt mustissa aukoissa Veera Luoma-aho toivoo yhä osanneensa kertoa opettajalleen kaiken K:n tapauksesta. Istuimme luokassa kahdestaan ensimmäistä kertaa ikinä. Kävimme partiossa, baletissa tai pianotunneilla, ja uskaliaisuutta meille edusti luokkaretken pullonpyöritys. Katsoin hänen kasvojaan, nyt jo keski-ikäisen naisen, ja yritin kuvitella, että hän näyttää rauhalliselta ja onnelliselta. Mutta hoitivatko he sen. Totuus on tämä: tein vähimmän, mitä minulta odotettiin. Tyttö teki juttuja, ja hänelle tehtiin niitä. Tyttö oli uhri. Huhut olivat alkaneet kiertää. Niiden mukaan rikkaissa maissa nuoret johdonmukaisesti paitsi juovat vähemmän ja harrastavat seksiä myöhemmin myös puhuvat vanhemmilleen – etenkin isilleen – avoimemmin kuin ennen. Hänen ansiostaan ymmärsin jotenkuten, että se, mitä tapahtuu, ei ole hyväksyttävää, että se on hyvin vakavaa ja että sen hoitavat aikuiset. Pidimmekö kaikkea tytön omana syynä. Se ei ole vain omaa kuvitelmaani, vaan muistoani tukee joukko tutkimuksia. Kun nykyään sanon niin hermostustani piilotellen omille lapsilleni, mietin meidän vanhempiamme, opettajiamme, sukulaisiamme, heidän omia mustia aukkojaan ja niiden tarinoita, lauseen piilotettuja merkityksiä sukupolvesta toiseen. Olimmeko kauhuissamme. TOUKOKUU 2018 IMAGE 81 Veera Luomaaho on podcastyrittäjä, joka on mieluummin oikeassa kuin onnellinen. On hyvin mahdollista, että en osannut enkä kehdannut kertoa asiasta niin, että opettaja osasi tarttua asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Muutama viikko sitten heräsin yöllä. M e kaikki tiesimme, mitä tytölle tehtiin. Kierrellen, kakistellen ja kaarrellen kerroin sen, mitä tiesin. O pettajani ei rikkonut luottamustani vaan vahvisti sitä. Tässä samassa todellisuudessa tiesimme myös sen, että isot pojat huvittelivat riisumalla tyttöä ja työntämällä esineitä hänen vaginaansa. Miksi tytön piti yrittää miellyttää. M uistan vain väläyksittäin, mitä me muut lapset ajattelimme. Yhtenä päivänä opettaja pyysi minua jäämään välitunniksi luokkaan
Riku ja Tunna, otatteko palk kana verokortilla vai kierrätättekö firmanne kautta pääomatuloina. ”Kerouacista siivoajana tiedetään yllättävän vähän.” — 10. Onko kukaan huomannut lentokenttäloungeissa, että mitä vastuullisempi asema ja mitä aikaisempi lento, sitä enemmän ilmainen viina maistuu. Mitä jos asennevalmentajan lapsen asenne on ”mitä vitun välii”. — 20. Uskaltaako ottaa esille Feministisen puolueen kasvavia imagoongelmia suhteessa käsitteisiin yliherkkyys ja ylikierrokset. — 18. — 15. — 2. Kun ohjelman nimi on Sensuroimaton Päivärinta, ja siinä Jethro nämä meidän piti vielä kysyä. Jos nyt esittää kysymyksen Aku Louhimiehestä ja tämä lehti ilmestyy vasta kolmen viikon kuluttua kysymyksestä, kuinka epärelevantti asia naisten tasa-arvo silloin jo on. 8. 82 IMAGE TOUKOKUU 2018 Rostedt kertoo kiireistään, onko tuossa pähkinänkuoressa median taipumus valehdella itselleen. Eikö sillä herkkyydellä olisi aistinut edes jotain ympäristöstään. — 13. — 6. — 7. Miltä tuntuisi rakastua ihmiseen – ei sentään Palefaceen –, jonka taiteellista tuotantoa ei voi sietää. Eikö olisi eettisesti oikein, jos maatalouseläimet eläisivät todella surkeissa olosuhteissa, koska sil loin niille annettaisiin rehellisempi käsitys siitä, mitä kohta tapahtuu. Siinäkö syy niiden aika lailla häiriintyneeseen käsitykseen kanssaihmisistään. Voitaisiinko puhua sivusta seuranneista herkistä taiteilijamiehistä, kun Louhimies nöyryytti naisnäyttelijöitä. Kuka ehtii käyttää Me too -selityksenään, että ”kun kissa puraisee, kyseessä voi olla hellyysaggressio”. Onko kvanttifysiikan suurin merkitys taiteelle se, että sen taakse voi kätkeä teemansa onttouden. Matkustavatko puolueiden kannattajista vihreiden kannattajat maailmalla eniten ja liikkuvat Suomen sisällä vähiten. — 4. — 19. — 12. Mitähän pitäisi ajatella siitäkin kulttuuritoimittajasta, joka oli pettynyt robottielokuvaan siksi, että siinä oli ”kliseisiä hahmoja”. Kuinka paljon kusipääpissikselle kannattaa kasvatuksen nimissä liioitella vuoden 1918 tapahtumia varoittavana esimerkkinä, joka ”todennäköisesti toistuu pian”. — 14. Hei psykopaattinen ex-naisjohtaja, eikö yhtään pelota tämä keskustelun suunta. — 9. — 17. Oliko miestaiteilijamyytin kuolonkorina äänekkäimmillään, kun Jari Tervo allekirjoitti kustannussopimuksen Loirin elämäkerrasta. Olisiko korkea aika HS-esseelle, jossa Jukka Petäjä pohdiskelisi, mitä mieltä beatnikit olisivat olleet robotti-imureista. Voisiko JSN:n ”luotettavan journalismin” kampanjan hengessä teettää otsaan liimattavia ”Luotettavan journalistin” tarroja, niin sitten voisi istua johonkin muuhun pöytään. Mikseivät kertomukset Sofi Oksasesta naapurin lapsia kiusaavana sörkkalaisfriikkinä levinneet Seiskasta lehtien kulttuuriosastoille sen ainoan kerran, kun Oksasesta löytyi jotain kiinnostavaa. — 5. Ja eikö kukaan valmentajien puolisoista uskalla sanoa ”kulta rauhoitu, sä vaikutat nyt aika mielisairaalta”. — 16. 1. — 3. — 11
THE NATIONAL US • MØ DK • A PERFECT CIRCLE US • WARPAINT US • RODRIGUEZ US YOUNG FATHERS UK • SILVANA IMAM SWE • CIGARETTES AFTER SEX US • APPARAT DJ-set DE EZRA FURMAN US • DEERHUNTER US • JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK SLEAFORD MODS UK • TOKiMONSTA US • ACTRESS A/V live UK • NO FUN AT ALL SWE ALEX CAMERON AU • JANE WEAVER UK • BARDO POND US • PREOCCUPATIONS CAN BEN FROST A/V live AU • THE COMET IS COMING UK • DOPPLEREFFEKT A/V live US MAKTHAVERSKAN SWE • VISIBLE CLOAKS US • YAMANTAKA//SONIC TITAN CAN THE DEAD C NZ • VARG SWE • + monia muita S i d e w a y s Su 10 .6 . F I RODRIGUEZ US • CIGARETTES AFTER SEX US • PAPERI T • LITKU KLEMETTI • DEERHUNTER US APPARAT DJ-set DE • VESTA • PARIISIN KEVÄT • EZRA FURMAN US • ACTRESS A/V live UK • GASELLIT ORANSSI PAZUZU • JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK • MIREL WAGNER RÄTTÖ & LEHTISALO • TEKSTI-TV 666 • SLEAFORD MODS UK • ALEX CAMERON AU • BARDO POND US BEN FROST A/V live AU • THE COMET IS COMING UK • THE DEAD C NZ • JANE WEAVER UK MAKTHAVERSKAN SE • NO FUN AT ALL SE • PREOCCUPATIONS CA • TOKIMONSTA US • VARG SE VISIBLE CLOAKS US • YAMANTAKA // SONIC TITAN CA + KYMMENIÄ MUITA! KAIKKI LIPPUTYYPIT NYT MYYNNISSÄ!. – THE NATIONAL US SILVANA IMAM SE A PERFECT CIRCLE US YOUNG FATHERS UK MØ DK WARPAINT US H E L S IN K I, N O R D I S W W W. Pe 8 .6 . S I D E W A Y S H E L S I N K I
Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. p. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. 010 2327 400, www.myyntiturva.. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Käytämme mm. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. p