RIIKKA PULKKINEN ALKOI TWERKATA AKATEEMINEN JARGON JARRUTTAA KATJU AROA JA MUITA FEMINISTEJÄ BAAREISTA KLUBEILLE – JUHLIMISEN UUSI AIKA 3/2018 HUHTIKUU 10?€ A N D R EI K O IV U M Ä K I: ”JA S IIT Ä H EL PO T R A H A T, H Ä H Ä H Ä .” IM A G E 25 3 H U H TIK U U 20 18 ANDREI KOIV UMÄKI TOI PULLIS TELUN KIINTEISTÖN VÄLITYKSEEN: MUUTIN KOKO ALAN.” ” Sisältää Taide yliopiston Issue X -lehden
114 €: HJK.fi/tiketti + 3 MATSIN SARJALIPPU ennen 31.3. KAUSIKORTIT ALK. ostaneille ON VAIN YKSI KLUBI. JA 17 KOTIMATSIA.
Se on monille liikaa. Hauska on kivaa 40 Riikka Pulkkinen meni twerkkaustunnille, koska hän halusi etsiä seksiä itsessään. 40) Kuka myy muka 28 Andrei Koivumäki on kiinteistövälityksen sometähti, joka ei pelkää kehua itseään. KU VA : M A R KO R A N TA N EN . Toisaalta toisaalta 58 Feministinen puolue haluaa puheen johtajansa Katju Aron johdolla poistaa sorron yhteiskunnasta. K A N N EN KU VA : V IIV I H U U S K A . Nopsa ja tuomiopäivä 68 Pauliina Rauhala palasi lestadiolaispiireihin. Illasta aamuun 50 Samalla kun helsinkiläinen yöelämä on siirtynyt yökerhoista klubeille se on siirtynyt pois keskustasta. HUHTIKUU 2018 IMAGE 3 Riikka Pulkkinen: ”Haluan tietää, miltä tuntuu tuo tuollainen mutkaton fyysinen hauskuus.” (s. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 25 3 | h u h Tik u u 20 18
sisältö 14 24 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Ilmastonmuutos liittyy aivan kaikkeen, sanoo ilmastokasvattaja Pinja Sipari. 72 Näin eliitti kuoli Ajatukset ”Mjaah” ja ”Wau!” innoittivat Jyrki Lehtolaa. 76 Elokuva Kalle Kinnunen kävi leffassa: ”Epäuskottava, järjetön ja juhlallisen keinotekoinen.” nyt loppu. 78 Musiikki Iida Sofia Hirvonen ja mennyt mies. 4 IMAGE HUHTIKUU 2018 76 KU VA T: V IO LA M IN ER VA V R TA M O , PI A R IN N E, FI N N K IN O . 13 Data Suomalaiset ostavat aiempaa vähemmän kirjoja. 14 Tärpit Taistelu pakkausmuovia vastaan, arviot kuukauden valituista kirjoista, elokuvista ja levyistä sekä teatterin ja kuvataiteen merkkitapaukset. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 80 Ruben Stiller Ennen valkoisella liberaalilla oli kaikki paremmin. 81 Helmi Kekkonen Jos äidillä ei ole omaa aikaa ja tilaa,ei ole myöskään mitään annettavaa. 26 Mäntyniemen herra Helmikuun päiväkirja. 79 Kirja Neiti U sai Marjo Niemen haluamaan kadun toiselle puolelle suhtautumaan toisin. 25 Vesta Debyyttialbuminsa juuri julkaissut artisti ei pidä julkisuudesta
ToimiTTaja arTTu Seppänen otti alkutalvesta yhteyttä toimitukseen ja sanoi haluavansa tehdä jutun kiinteistönvälittäjä Andrei Koivu mäestä. Koivumäki sanoo, että someaktiivisuuden lisäksi hän on halunnut muuttaa konservatiiviseen alaan liitettyjä käsityksiä laajemminkin. Kahden välittäjän ensiesittelyä olisi helppo pitää merkkinä poikkeuksellisen kiinnostavasta asunnosta, mutta käynnissä olevalle asuntokiimalle ja -paniikille oireellisesti tupla miehitys tuleekin tulkittua toisin päin. Yksin Instagramissa Koivumäellä on lähes 5?000 seuraajaa ja se on vain yksi hänen kanavistaan. Suuren yleiSön haaliminen on vasta myymisen ensimmäinen vaihe. V iime aikoina asuntonäytöillä on voinut törmätä ilmiöön, jota en muista ennen nähneeni. Miksi asuntoa ei ole myyty hetkessä kaupunginosan tai taloyhtiön Facebook-ryhmässä. Blok on reagoinut markkinatilanteeseen ja iskenyt väliin. Taustalla on ajatus siitä, että ostaja on halukkaampi tekemään kaupat kaltaisensa kanssa. Väkeä on ollut näytöillä kuin tupaantuliaisissa. . K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Totuttua reilusti pienempää välityspalkkiota vastaan välitysfirma ottaa kuvat, tarjoaa näkyvyyttä ja hoitaa paperityöt, mutta omistajat hoitavat itse asunnon näyttämiset. Helsingissäkin Oikotietä on monien kaupunginosien kohdalta turha selata, kun asunnot vaihtavat nopeasti omistajaa ilman välikäsiä. Toinen vaihtoehto on yrittää tehdä itsestään kiinteistönvälittäjäbrändi ja antaa muiden reagoida itseensä. Ensin on haalittava mahdollisimman suuri yleisö ja sen jälkeen luotava mielikuva siitä, että on olemassa kunkin yksilöllisiä tarpeita varten. Koivumäen taukoamaton rummunlyönti ympä ri sosiaalista mediaa on tehnyt tehtävänsä. Tilastokeskuksen luvut kertovat samasta: vaikka asuntojen hinnat laskivat tammikuussa joulukuun hinnoista jopa Helsingissä, asuntokauppa kasvoi tammikuussa yli kymmenen prosenttia viime vuoden alusta. Suosittuja kohteita on esitellyt yhden sijasta kaksi välittäjää. Asuntokauppa käy jo niin kiivaana, että kahden välittäjän ensi-esittely vaikuttaa siltä, että jokin on pielessä. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund HUHTIKUU 2018 IMAGE 5 Usein tarjolla Kun kiinteistönvälitysalalla ei ole enää asuntokaupan monopolia, sen pitää perustella merkityksensä uudelleen. Koivumäki tuli alalle tyhjästä ja alkoi pitää ääntä. Siitä huolimatta, että Seppänen ei edes etsi asuntoa. Uusi välitysyritys Blok on esimerkiksi tarttunut asunnonomistajien haluun myydä asuntonsa itse. Miksi kukaan ei ole ostanut sitä yksityisnäytöltä ennen ensiesittelyä. Koivumäki ei myöskään ollut tunnettu henkilö toisin kuin esimerkiksi entinen huippu-urheilija Mira Kasslin tai entinen Miss Suomi Lola Odusoga. Yksi esimerkki tästä on välittäjien pukeutuminen ja se, millaisia mielikuvia se synnyttää. Koivumäki sanoo pukeutuvansa sen mukaan, millaisia ostajia hän ajattelee näyttöihin tulevan, koska haluaa muistuttaa heitä mahdollisimman paljon. Miksi asunto ei ole mennyt kaupaksi välittäjien suorien kontaktien kautta. Kuluvana talvena tällaisia näyttöjä on tullut vastaan useam pia, ja monella niistä tuplamiehitystä on todella tarvittu. Nimi oli etäisesti tuttu, mutta kuvaavampaa on, että Koivumäki oli kiinnittänyt myös Jyväskylässä asuvan Seppäsen huomion. Se ei tietenkään ole aivan totta, mutta alansa sometähti Koivumäki kyllä on. Tilanne on uusi myös kiinteistönvälitysalalle. pääkirjoitus. Koivumäen pullistelu on alalle uutta ja hänen työkalunsa uuden sukupolven, mutta lopulta Koivumäki on myös osoitus siitä, kuinka myymisessä on aina lopulta kyse samasta asiasta. Koivumäki on Kotijoukkue-ketjun välittäjä, mutta häärää verkossa kuin olisi yhtä aikaa nuorison instasuosikki, elämäntaitovalmentaja, TedTalkkinsa kuunnellut motivaatiopuhuja, Cheek ja Elastinen. Seppäsen artikkelissa Koivumäki sanoo muuttaneensa koko kiinteistönvälitysalan kuuden vuoden aikana. Kun sillä ei enää ole entisenkaltaista monopolia asuntokauppaan, se joutuu perustelemaan merkityksensä uudelleen tai keksimään kokonaan uuden. Koivumäki on tehnyt itsestään brändin eri välinein kuin esimerkiksi televisiosta tutut Jethro Rostedt ja Kaisa Liski
Imagen vuosikerta on 12 numeroa. numero. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri jukka väänänen ulkoasu anna-Mari tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Mari Areva, Ulla Donner, Laura Friman, Elina Hirvonen, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Antti Hurskainen, Viivi Huuska, Helmi Kekkonen, Kalle Kinnunen, Julius Koivistoinen, Juuso Koponen, Sami Kuusela, Jyrki Lehtola, Janic Leino, Jaani Länsiö, Marjo Niemi, Rami Niemi, Oskari Onninen, Juho Pihlajaoja, Riikka Pulkkinen, Marko Rantanen, Arttu Seppänen, Tuija Siltamäki, Ruben Stiller, Jussi Särkilahti, Julia Thurén, Anton VanhaMajamaa, Elina Venesmäki ja Antti Vettenranta.. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. 32. vuosikerta, 253. huhtikuuta 2018. Aikakauslehtien liiton jäsen. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2018 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 26. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan
TUIJA ”MUIJA” SILTAMÄKI (s. ImageIlmot.indd 3 1.3.2018 11:47:15. Sai kuulostamaan isot kysymykset helpoilta @imagelehti #itsetuntemus Tekijöitä MARKO RANTANEN (s. @lauraahonen @ReettaRaty hieno kolumni uusimmassa Imagessa. Mikkelissä avautui juuri hänen näyttelynsä, jossa hän tutkii ihmisen luonnetta eri kulmilta. Itkeä vollotin valtoimenaan Iida Sofia Hirvosen tekstille. siitä miten sivuhenkilöstä tekijäksi! @SaaraTurunen @korkalahenna Noniin se oli semmoinen @imagelehti se. Siltamäki unelmoi robottien valtaannoususta, lemmikkiporsaasta ja kattavasta Hercule Poirot -elokuvien kokoelmasta. 1973) Marko Rantanen on helsinkiläinen valokuvaaja ja ohjaaja. Kanssamatkustajat voivat kiusaantua. Tähän lehteen hän kuvasi tanssia. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @Fenja_ @imagelehti sai pohtimaan: ”Kuka minä olen ja mitä rakastan?” ja myös: ”Loppuuko tämä sukupolveni eksistentiaa linen kriisi koskaan?” @Kati_Lassi Kiinnostava haastattelu kirjailija ja ohjaaja Saara Turusesta by @sonjasaarikoski @imagelehti Inspiroivaa lukea mm. Note to self: älä jatkossa lue imagea täydessä ravintolavau nussa. K U VA T: EI N O A N S IO , M A R KO R A N TA N EN / KO S K I SY VÄ R I. 1992) on Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja ja pirkanmaalainen vaikuttaja, jolle kaikki inhimillinen on vierasta. Avoin kaikelle ja kiinnostunut tutkimaan kaikkea linssin läpi
Avaaja
TeksTi Elina VEnEsmäki kuva antti VEttEnranta ”Opettajat eivät tiedä perusasioita ilmastonmuutoksesta, koska he eivät tahdo ajatella asiaa” Pinja Sipari Olet kirjoittanut Open ilmastooppaan. Maantiedon ja biologian opettajat tuntevat aiheen ja opettavat sitä kunnolla, mutta se ei riitä.. HUHTIKUU 2018 IMAGE 9 Ilmastonmuutos liittyy kaikkeen ja myös kaikkiin kouluaineisiin, sanoo ilmasto kasvattaja Pinja Sipari. Open ilmasto-opas on nettisivusto, jossa kerrotaan, mitä ilmastonmuutos on ja miten kaikkien oppiaineiden opet tajat voivat käsitellä aihetta. Mikä se on ja miksi se piti tehdä. Kuluneen vuoden olen kiertänyt kouluja ja koulut tanut opettajia ilmastoasiasta, koska suurin osa heistä ei ymmärrä, että tämä liittyy heihinkin
Opettajat ovat tottuneet kuulemaan sanaparin kestävä kehitys, ja he ajat televat, että tarvitaan kierrättämistä. Kuluttajavaikuttamisestakin voi puhua, mutta vielä parempi olisi järjestää yhdessä pyöränkorjauspajoja, kokata kasvisherk kuja koulun kioskissa myytäväksi ja kutsua paikallispoliitikkoja paneelikeskusteluun koulun juhlasaliin. Heti alkuun pitää siksi sanoa, että tämä ei ole mikään kierrätysluento. Kotitaloustunneilla voi opetella valmistamaan ilmastollekin hyviä kasvisruokia. Koska nuoret eivät ole vielä aivan yhtä jämähtäneitä omiin käsityksiinsä. Yllätyitkö jostakin. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tulisi työntää lasten ja nuorten harteille, vaan ilmastokasvatuksen tehtävä on kasvattaa heistä aktiivisia ilmastokansalaisia, jotka kokevat, että heillä on mahdollisuus vai kuttaa heitä ympäröivään maailmaan. Aloitan kertomalla, miksi tästä pitää puhua. Siellä voi silti puhua vaikka tekstiiliteolli suuden ilmastopäästöistä. Usein ajatellaan, että ilmastonmuutos on luonnontieteellinen asia. Jos ihmiset eivät hidasta ilmastonmuutosta riittävästi, ei paljon enää ole elämää. Koulussa opetetaan paljon kaikkea abstraktia ja hankalaa. Sitten selitän, mitä on kestävä kehitys ja miten se liittyy ilmastonmuutokseen. Opettajilla on paljon vääriä käsityksiä. Kun nämä ymmärtää, voi alkaa pohtia, vastaako oma toiminta omia arvoja. Uskon kuitenkin, että he tietävät jopa enemmän kuin ihmiset keskimäärin. He uskalsivat sanoa kantansa avoimesti työyhteisönsä ja rehtorinsa edessä. Olet kouluttanut lähinnä yläkoulujen opettajia. Aihetta pitäisi opettaa niin, että se koskee koko maailmaa, kaikkea. Koulussa esitetään ratkaisuna, että sammutellaan valoja ja kierrätetään. Jos ilmastonmuutos halutaan ratkaista, jokaisen pitäisi olla sekä kuluttaja ja kansalaisvaikuttaja että erityisesti ilmas tovaikuttaja omassa työelämässään. Näytän kuvaa, jossa kerrotaan, että luonnon moni muo toisuuden tilanne on jo mahdottoman huono, mutta ilmastonmuutos ei ole vielä ihan riistäytynyt käsistä, ja siksi kannattaa toimia nyt. avaaja Emme osaa tai uskalla ajatella ilmastonmuutosta osana kaikkea elämäämme.” –?Pinja SiPari ” Miten niin ilmastonmuutos liittyy kaikkiin oppiaineisiin. Karrikoiden voidaan sanoa, että ilmaston muutoksesta puhutaan edelleen omana siilonaan, asiana, jonka voi melkein jättää käsittelemättä, jos tuli kiire muiden asioi den vuoksi. Se kuitenkin syntyy kaikesta, mitä ihmiset tekevät, ja vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme. Miksi. Sain hirveän ympäristöahdistuksen. Oikeastaan koulun todellisuus heijaste leekin koko yhteiskuntamme todellisuutta ihan hyvin: emme osaa tai uskalla ajatella ilmastonmuutosta osana kaikkea elä määmme. Pitäisi opetella aktii vista ilmastokansalaisuutta. Mitä siis pitäisi tehdä. Sanot, että oppilaat ovat opettajia helpompi kohderyhmä. Käsityöstä oli vaikea kirjoittaa, ja siinä muut ympäristöongel mat ovat ehkä suuremmassa roolissa. Esimerkiksi, että lajittelu olisi keskeinen ilmastoteko. Olen tavannut opettajia, jotka eivät usko, että ihminen aiheuttaa ilmastonmuutoksen. Kotitalou teen. Emme osaa perusjuttuja ilmastonmuutoksesta, koska se on niin iso asia, ettemme halua ajatella sitä. Eikö kysymys ole myös politiikasta. Käsitöihin. . Usein ei vielä vastaa. 10 IMAGE HUHTIKUU 2018. Aikuis ten on vaikeampi muuttaa kantojaan. Iso osa luennosta puhutaan ilmaston muutoksen syistä, seurauksista ja ratkaisumalleista. Musiikissa voi miettiä, miten popmusiikissa käsitellään ilmastonmuutosta. Ei ole mitään syytä, miksei ilmastonmuutosta voisi opettaa sellaisena ilmiönä. Miten koulutat. Tärkeintä on, että jokainen ymmärtäisi realistisesti, mitä itse tietää ja ajattelee – ja mitä ei. On tärkeää opetella vaikuttamisen taitoja ryhmänä. Opettajat ovat korkeakoulutettuja ihmisiä, mutta he tietävät yllättävän vähän ilmastonmuu toksesta. Kiire kyllä on. Ongelmana on, että lasten ja nuorten edellä on vaikuttajapaikoilla monta sukupolvea ihmisiä, jotka ovat kaukana aktiivisista ilmastokansalaisista – ihmisiä, jotka eivät vielä aikuisinakaan ymmärrä, että ilmastovaikuttaminen on kuluttaja vaikuttamisen lisäksi poliittista vaikut tamista, tutkimusta ja tuotekehitystä, kasvattamista ja kansalaisvaikuttamista. Samoin on tärkeää ymmärtää, mitkä valinnat omassa elä mäntavassa aiheuttavat paljon päästöjä. Mitä toivot jokaisen oppivan koulutuksissasi. Se ei riitä
Neule huovutettua villaa, 169 e, Tiger of Sweden. Tilavaan viikonloppulaukkuun mahtuu kaikki tarpeellinen, 119 e, Makia. Nouda omasi 14.3. Raglanhihainen svetari pehmeää puuvillaa, 94,95 e, Knowledge Cotton Apparel. Lindeberg. Huolettoman tyylikkäät nyörihousut, 199 e, Tiger of Sweden. Vaatekaapin kulmakivinä ovat raitaja kukkakuosit sekä ikiklassikko valkoinen T-paita. David Beckhamin inspiroima kosteusvoide, 30 e, House 99. Valkoinen T-paita on viileä klassikko, 59,90 e, Fred Perry. Tenniksestä tuttu klassinen pikeepaita, 24,99 e, Selected. Kevätmuodin uutuuksia www.stockwomann.com Paita keväisen kukikkaana, 59,90 e, Anerkjendt. MAINOS Vapaalla. Tyylikäs mies pukeutuu keväällä rennosti ja luottaa vapaalla klassikoihin. alkaen Stockwomann-tavarataloista. sp in e s t o c k W o m a n n S T O C K W O M A N N M A G A Z IN E K E v Ä T 2 18 S T O C K M A N N .C O M K E v Ä T 1 8 R O H K E A T v A L IN N A T & U U D E T ID E A T Seela Sella E L Ä m Ä s I t Y Y L I I n K A U N E U S T R E N D I T Niche-tuoksut tulevat I t s e v a r m a n t y y l i n s a l a i s u u s O L E R O H K E A Kevätmuodin kukkaräjähdys S I S U S T U K S E N U U D E T H I T I T Parhaat hankinnat kotiin P O K K A N A I N E N Stockmann_CMYK_COVER.indd 1 31/01/2018 14:25 Lisää tyylivinkkejä uudesta Stockwomann Magazinestä. Pellavasekoitteinen neule klassikkoraitaa, 140 e, J
Tervetuloa viisaiden naisten seuraan! Onnellisuus on menestymisen korkein muoto. K I R J A I L I J A Y R I T T Ä J Ä S A T U R Ä M Ö
A LK O H O LI JU O M IE N KU LU TU S 20 16 DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI NIKLAS THESSLUND Ravintoloissa kulutetun alkoholin määrä on laskenut voimakkaasti Alkoholinkulutus, ravintola-annosta/hlö/v. Alku oli yhtä nousua: 1990-luivun lopun pienet baarit vaihtuivat 2000-luvun alkuvuosina Sedu Koskisen suuriksi yökerhoiksi, joiden verkostosta tuli jatkuvasti kattavampi. Ravintoloissa kulutetun alkoholin määrä on laskenut voimakkaasti Alkoholinkulutus, ravintola-annosta/hlö/v. Yöelämän muutoksesta kertova artikkeli Illasta aamuun alkaa sivulta 50. HUHTIKUU 2018 IMAGE 13 Data Kuivempia aikoja Kuva suomalaisesta juhlimisesta ja yöelämästä 20 viime vuoden ajalta on jakautunut voimakkaasti kahtia. Suomalaisten juominen onkin vähentynyt jo pidemmän aikaa. (18 vuotta täyttäneet) 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2000 2008 2016 500 250 100 50 Anniskelu Anniskelu Tilastoimaton kulutus* Vähittäismyynti *) Tilastoimattomaan alkoholijuomien kulutukseen luetaan matkustajatuonti, salakuljetus, kotivalmistus, korvikekäyttö ja ulkomailla kulutettu alkoholi. OLUT VIINIT VÄKEVÄT JUOMAT SIIDERI LONKERO LÄ H TE ET : VA LV IR A N A LK O H O LI TI LA ST O T 20 –2 16 ; TH L: N TI LA ST O R A PO R TT I 11 /2 17 . (18 vuotta täyttäneet). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi syksyllä, että vuoden 2007 jälkeen suomalaisten alkoholinkulutus on laskenut 15 prosenttia. Talouden vuonna 2008 alkanut syöksy lopetti tämän suuren mittakaavan juhlimisen kuin seinään ja loi osaltaan tilaa ja tarvetta uudenlaiselle yökulttuurille, joka ei ole niin alkoholikeskeinen kuin ennen
Lohikeiton voi tehdä kookosmaitoon ja maksalaatikon pystyy valmistamaan itse. Reseptit on testattu Rantasen kahdella kouluikäisellä pojalla. Leikkaa pötköstä varovasti neljä kiekkoa, valele kevyesti öljyllä ja kasta kauttaaltaan pankojauhoihin. ”Tai no ei ihan vielä, olemme hakemassa sertifikaattia asiaan”, sanoo Sulapac-startupin toimitusjohtaja Suvi Haimi. Siksi tuotesuunnittelu kannatti aloittaa kosmetiikasta, koska ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Tärkeintä Sulapacissa on se, että se on täysin biohajoava ja ettei siitä irtoa ympäristöön mikromuovia, jota irtoaa kaikesta muovista. Purkkihernekeittopihvit (2–4 hengelle) 1 tlk luomuhernekeittoa oliiviöljyä 2 dl pankojauhoja 2 rkl voita suolaa, mustapippuria Avaa tölkin kansi, tee pohjaan pieni reikä. Uuden teknologian tuominen markkinoille maksaa. Kun vaikka kasvorasva loppuu, purnukan voi heittää biojätteeseen. Sulata voi paistinpannulla ja paista pihvejä 2–3 minuuttia per puoli, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Molemmat ovat aiemmin työskennelleet lääketieteellisten biomateriaalien parissa, ja siellä samankaltaista materiaalia on käytetty esimerkiksi ihmisen sisään sulavissa ruuveissa ja nauloissa. Aseta leikkuulaudalle avattu puoli alaspäin ja puhalla reikään, jotta keitto irtoaa kokonaisena pötkönä tölkistä. Sulapac on Haimin ja hänen kollegansa Laura Kyllösen henkilökohtainen taistelu pakkausmuovia vastaan. Kuumenna pihvejä 160-asteisessa uunissa 8–10 minuuttia, kunnes ne ovat lämpimiä myös sisältä eli val miita tarjoiltaviksi. 14 IMAGE HUHTIKUU 2018 S ulapac on on puusta ja luonnonperäisistä sidosaineista tehtyä biomassaa, josta muotoillaan kauniita säilytysrasioita luksuskosmetiikalle ja koruille. Piirun verran parempaa (Cozy Publishing) Kovaa rokkaa RUOKA DESIGN nyt. Tarkoitus on lanseerata biohajoavaa pakkausmateriaalia myös elintarvikepuolelle. Juuri kauppoihin saapuneita Naviterin Ekopharmaja Atopik-rasvojen purkkeja testattiin vuosi: pakkauksesta ei saa siirtyä haitallisia aineita tuotteeseen ja pakkauksen pitää suojata tuotetta käyttötarkoitukseen sopiva aika. Keittiömestari, muun muassa Farangia ja Brondaa johtava Serko Rantanen teki keittokirjan, jossa hän paranteli arjen klassikkoreseptejä. Vasta nyt aletaan ymmärtää, kuinka vakavia seurauksia muovin käytöllä on.” Atopik Hoitobalmi myynnissä apteekeissa, 28 e Purnukka kerrallaan Ei ole mitään järkeä pakata kertakäyttötuotteita satoja vuosia säilyviin purkkeihin. ”On huomattu, että mikromuovi läpäisee jopa kalojen veri-aivoesteen ja näin muuttaa kalan aivojen rakennetta. Kirjan purkkihernekeittopihveistä povataan seuraavaa somehittiä. ”Kukaan ei ole niin kriittinen asiakas kuin oma perhe”, Rantanen sanoo
Ravintola Nolla, Liisankatu 2 Käsitöiden hitit KRIITTISTÄ KIRJONTAA Perinteinen kirjontatekniikka on tuotu tähän päivään siten, että töihin kirjotaan kantaa ottavia tekstejä ja kuvia. nyt TEKSTI JULIA THURÉN. Takahuoneen kompostikone tuottaa lannoitetta viljelijöille. Fine dining -ravintola jujuna on se, että se minimoi jätteen. TAIVAAN MERKIT Luonnonmukaisuus ja luonto näkyvät neuleissa. Helsinki Is My Home, Cozy Publishing, 29 e Ruoka sata – jäte nolla Popup-ravintolana toiminut Nolla avasi ovensa vakituisesti. PUF + TOMI, pufdesignmarket.com, 29 e Design-väen neliöt Sisustuskirja näyttää helsinkiläisten luovan alan ihmisten koteja ja työtiloja sekä esittelee heidän liiketoimintaansa. Esimerkiksi taideopiskelija Säde Rinne tekee seksiaiheisia kirjontatöitä. HUHTIKUU 2018 IMAGE 15 Ratkaise tämä Turkulainen tietää, mistä Fibonacci-lukujonossa on kyse: Turku Energian voimalaitoksen savupiipun kyljessä on ollut italialaistaiteilija Mario Merzin 35metrinen valotaideteos vuodesta 1994. Luomuruoka tilataan suoraan tuottajilta, jolloin sitä ei tarvitse pakata muoviin. Muita ihania -käsityökirjan (Gummerus) kirjoittanut ja Muita ihania -blogia pitävä Tiina Arponen 3 MATKA RUOKA TYYLI DESIGN KU VA T: V IO LA M IN ER VA V IR TA M O , AT O PI K , N O LL A , U N TO R A U TI O , C O ZY PU B LI S H IN G . Sisustusinspiraation lisäksi Heli Thoré nin ja Ulla-Maija Lähteenmäen teos opastaa, missä design-väki syö, käy rannalla tai ostaa vaatteensa. Väreissä ei kuitenkaan käytetä maanläheisyyteen perinteisesti yhdistettyjä harmaata ja vihreää vaan ennemminkin kaikkea muuta mitä luonnosta löytyy. Hedelmät toimivat esimerkiksi aplikointitöissä eli kun kangaskuvioita ommellaan toiseen kankaaseen. Enää ei haluta nähdä liian siloteltuja ja kiiltokuvamaisia maisemia vaan kuvia arjesta ja iskulauseita. BANAANI NOUSUUN Hedelmäteemaiset käsityöt ovat trendikkäitä, ja banaani on korvannut pitkään muodissa olleen ananaksen. Käsitöissä pinnalla ovat esimerkiksi kreisin vaaleanpunaisen auringonlaskun sävyt ja muut taivaan värit. Graafikko Tomi Leppänen suunnitteli kierrätystekstiileistä valmistetun paidan
Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä. Jos olet kohdannut tällaisen ihmisen tai ryhmän, kerrothan heistä meille osoitteessa apu.fi/apulaiset. Kiitos.. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista ihmisille tai ryhmille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä toisen hyväksi
TEKSTI LAURA FRIMAN KUVITUS ULLA DONNER Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä. Lisää avo Dippijaijei Richard McCormickin Sandro-ravintolan suosikkidippi käy moneen. 2. Etni sistä ruokakaupoista saatava sumakki sopii tahnan lisämausteeksi. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista ihmisille tai ryhmille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä toisen hyväksi. Valuta pähkinät ja hienonna ne monitoimi koneessa tasaiseksi tahnaksi. Liota cashewpähkinöitä kulhossa lämpi mässä vedessä pari tuntia. Jos olet kohdannut tällaisen ihmisen tai ryhmän, kerrothan heistä meille osoitteessa apu.fi/apulaiset. 1. RUOKA nyt Avokado-cashew-dippi (neljälle) 1 kypsä avokado 1 dl cashewpähkinöitä 1 dl turkkilaista jogurttia 3 rkl sitruunamehua 2 valkosipulinkynttä 1 rkl hunajaa 1 tl chilijauhetta 1 tl suolaa kado, sitruunamehu, hunaja, chili ja suola cashewtahnaan. VINKKI Avokadocashewdippi mehevöittää kotitekoiset kasvisburgerit. Kääntele lopuksi jogurtti mukaan seok seen. Mausta pihvitaikina paprikalla, kuminalla, kurkumalla ja cayennepippurilla. ?. Sandron Richard McCormick valmistaa vegepurilaiseen täy delliset pihvit paahdetusta myskikurpitsasta ja bataatista. ?. HUHTIKUU 2018 IMAGE 17 Käytä dippiä levitteenä paahtoleivällä, bur gereiden välissä tai pastakastikkeena. Kiitos.. Halkaise avokado, poista kivi, kaavi malto kuoresta ja soseuta haarukalla
Viimeksi mainittua ruotiva essee väittää melkein kaiken maailman viisauden löytyvän internetistä. Pohdinta on sympaattista ja vilpitöntä mutta naiiviudessaan osin tahattoman koomista: riehuttuaan yön kännissä putkassa ja päästyään kotiinsa Kruununhakaan esseisti oivaltaa, että ihan normaalitkin ihmiset voivat tulla hulluksi. Palkitun japanilaiskirjailijan katkeransuloisessa romaanissa 38-vuotias, alakuloinen Tsukiko ihastuu häntä huomattavasti vanhempaan entiseen opettajaansa, kun he juopottelevat sakea ja nauttivat japanilaisen keittiön herkkuja yhteisessä kantapaikassa. 18 IMAGE HUHTIKUU 2018 Tuija Välipakka: Uutisia! Siltala, 110 s. Näin Uutisia! kommentoi kulttuurin kuvallistumista muodonkin tasolla. Runot etenevät rönsyilevien assosiaatioiden varassa ja kielellä leikkien, välillä turhankin pikkunokkelasti. Suom. Runojen minähahmo elää maailmassa, jossa sotia seurataan ”livenä”, mutta vielä keskittyneemmin hän seuraa ”virtaavaan sähköikonostaasiin” syöttämiensä hedelmäkuvien tykkäyksiä. Esseiden retoriikkaa latistavat ”virheemme tekevät meistä inhimillisiä” -tyyppiset truismit, anglismit ja kulunut kuvakieli: ”Silmät ovat sielun ikkunat, ja noita ikkunoita pitkin valuvat kyynelet.” Hiromi Kawakami: Sensein salkku. Raisa Porrasmaa. Teos, 207 s. Esineenä upea kirja hyödyntää monia visuaalisia keinoja, kuten valokuvia ja eri fontteja. Enimmäkseen ne tavoittavat uutisia seuraavan nykyihmisen ajatuksenjuoksun osuvasti: ”– – rakkaus aukeaa ruumiissa kuin pieni kukka”, runossa kuvaillaan – tai niin kuin Breivikin Utøyassa käyttämät dumdum-luodit. Osa teksteistä on kuvarunoja, joiden sanoista muodostuu rapuja, häpyjä ja pitsiverhoja. Söpöydestään huolimatta teos ei ole ärsyttävä eikä imelä: siinä on lempeää ironiaa ja raikkaan absurdeja sävyjä. Esikoisteoksessa tarkastellaan epätasa-arvon, nationalismin ja tietoyhteiskunnan kaltaisia ilmiöitä. Tuija Välipakan neljännessä runoteoksessa arjen banaaliutta peilataan kaoottista mediamaisemaa vasten. Tilanteet luodaan kevein, harkituin siveltimenvedoin, ja paljon jätetään sanomatta. Laura Jänisniemi. Kirjat nyt TEKSTI SILVIA HOSSEINI Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin. S&S, 245 s. Sensein mustasta salkusta tulee lopussa tarinan haikean viestin tiivistävä metafora, joka olisi sanallistettuna lattea. Iäkäs sensei on tavoiltaan muodollinen mutta luonteeltaan omintakeinen, ja kaksikko päätyy milloin sieniretkelle, milloin runoilemaan haikuja yöaikaan. Luulo lienee syy siihen, että kirjallisuutta on luettu vähänlaisesti ja argumentit perustuvat lähinnä yleistyksiin sekä teoksen alaotsikon mukaisesti omiin kokemuksiin – koulusta, matkoilta ja isä Donnerin sairasvuoteen ääreltä. Omaelämäkerrallinen essee. Suom. Viimeisten sivujen taitava kerronnallinen ratkaisu vähäeleisine kuvituksineen saa sanoman kuitenkin kantamaan hienosti.
Vastaat mihin tahansa kohtaan ’kyllä’ tai ’ehkä’, et ehkä selviä ilman tähtituottajana tunnetun Jonathan Wilsonin kahdeksatta soololevyä. Onko bändin musiikki mielestäsi häiritsevän intensiivistä. Muuta ei voi aja tella, kun miettii ensin PMMP:tä, sitten Paula Vesalan uutta Radio Suomipop -uraa ja kuun telee lopuksi Ves tan debyyttialbumin. HUHTIKUU 2018 IMAGE 19 Levyt Car Seat Headrest: Twin Fantasy (Face to Face) (Matador) Nirvanan viimeisellä levyllä Kurt Cobain pyytää Leonard Cohenin tuonpuoleista. Jonathan Wilson: Rare Birds (Bella Union) Tekikö The War on Drugs viime vuoden suosikkilevysi. Rare Birds sisältää täyden cd-mitan verran upottavan pehmeää ja supersovitettua aikuisrockia ja 80-lukulaista noloprogea, jota kuunnellessa hiukset ja parta kasvaa ja nuorikin vanhentuu – mutta ei voisi olla tyytyväisempi kohtaloonsa. Siksi sen kannattaa käyttää neljännes levystään instrumentaalisiin Alkuun ja Loppuun, jotka muistuttavat Grouperia jos jotakin. nyt TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: TE O S, S & S, S IL TA LA , R EE TT A SA A R IK O S K I PL AY G R O U N D , W A R N ER , S H EL BY D U N C A N .. Karinakin eksyy heti, kun Mestarit-kappaleeseen tungetaan americanan jäntevyyttä. Teksti mu siik kia levy silti on, ja Ves tan yltiöhenki lö kohtaiset ja hä nen omaa artistiuttaan kom mentoivat tekstit levyn paras anti. Eikä oikeastaan tarvitsisi, sillä 25-vuotias Toledo on parasta, mitä kitaraindielle on tapahtunut aikoihin! Hänen Car Seat Headrest -yhtyeensä ottaa perinteestä hyvät puolet ja parantaa huonoja. Vesta: Lohtulauseita (Etenee) Jori Sjöroosin levyhyllyssä on suo malaisen popin men neisyys ja tulevai suus. Ihanaa! Hirveää! Karina: Karina (Playground) Karina olisi helppo niputtaa mielikuvatasolla Terhit, Joelit ja muut -tyyppiseksi ”söpöksi” ihastumisfolkiksi. Vielä parempia ovat innoton Over the Midnight -single ja Hard to Get Over, joka on kuin Toto soittaisi Elbow’ta, joka soittaisi Totoa. Sen sijaan yhtye on ensimmäinen, joka onnistuu tekemään Suomessa PMMP:n jälkeistä musiikkia. Twin Fantasy on uudelleenluotu versio vuoden 2011 albumista, tunti ja kymmenen minuuttia keskimäärin seitsenminuuttisia kappaleita, jotka ovat kuin nykyaikaistetut Jarvis Cocker ja Pavement tekisivät oman versionsa Se-yhtyeen klassikosta ...ja me tehtiin rakkautta. Car Seat Headrestin kappaleessa Cute Thing Will Toledo pyytää Frank Oceanin ääntä. Kaipaatko rockilta noloutta. Ainoan suoran viivan voi vetää PMMP:n Matkalaulu-loppurahastusalbumin hidasteluversioihin. Sen ovat tuottaneet artisti itse sekä Jori Sjö roos, eikä viit tei tä esi merkiksi Sjöroosin heh kuttamaan Sele na Gomeziin ja erin omaisen nimikappaleen taus talla hehkuvaan Beach Houseen voi olla kuu lematta. Sunset Blvd -kappale kuulostaa The Wall -ajan Pink Floydilta, onhan Wilson keikkaillut juuri Roger Watersin yhtyeessä. Hiljainen ja introvertti yhtye Karina on. Se tarkoittaa sitä, että PMMP:n vaikutus kuultaa läpi melodioissa ja sanoittaja Karin Mäkiranta on Paula Vesalansa opiskellut, vaikka musiikki on aivan erilaista
Pieni sarja käsitteli pienten ihmisten ongelmia, hahmokavalkadi oli poikkeuksellisen ei-valkoinen, ei-miehinen ja ei-heteronormatiivinen, teemat tavallista rankempia ja todempia. marvel’s jessica jones – 2. Noir-estetiikka tuntuu välillä halvalta ja 13 jaksoa on yhä liikaa. Muille se avautunee samastuttavana kuvauksena nuoren identiteetistä, joka on ehdoton mutta kaukana valmiista. 20 IMAGE HUHTIKUU 2018 TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Le ffa t & sarjat nyt rakkautta vailla (Andrei Zvjagintsev) Kylmää yhteiskuntakritiikkiä parin vuoden takaisella Leviathanilla harjoittaneen venäläisohjaajan uusi elokuva on vielä edeltäjäänsä kalseampi näkemys itänaapuristamme. Verrokkeja elokuvalle voi hakea Junosta tv-sarja Better Thingsiin, mutta samalla se seisoo täysin omilla jaloillaan. Tämän lämpimän sisäauringon alla elää runsaslukuinen putkiaivoinen kääpiökansa. lady bird (Greta Gerwig) Simpukkapuhelimet! WTC-terrorismipelottelu! Justin Timberlake! Näyttelijänä ilahduttaneen Greta Gerwigin esikoisohjaus on täydellistä nostalgiaa kaikille 2000-luvun alussa nuoruuttaan eläneille. kausi Jessica Jonesin ensimmäinen kausi (2015) oli raikas vaihtoehto kostajille ja lepakkomiehille. yrittäjä (Virpi Suutari) Suomiankeudelle person dokumentaristin uutuus tarttuu kansalliseetoksem me ydinrankaan, yrittäjyyteen, vastaparien kautta: Honkajoella on tivolia pyörittävä, liha-autoa ympäri Satakuntaa ajava Laineen perhe, Helsingissä toimintaansa käynnistelee nyhtökauraihme Gold&Green Foods. Saoirse Ronanin katolisessa koulussa viruva vanha sielu ja Laurie Metcalfin happamalla realismilla tyttäreensä suhtautuva äiti pelaavat täydellisesti yhteen. LIPUT ALKAEN 20 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani Traaginen tragedia tieteen ja koulutuksen kaupallistamisesta ja elitisoimisesta VAIN 10 NÄYTÄNTÖÄ HUHTIKUUSSA! KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 12.4.2018 OHJAUS Juha Mustanoja / ROOLEISSA Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L. KU VA T: FI N N K IN O , N ET FL IX . Toisaalta se kertoo sukupolvelta toiselle periytyvästä katkeruudesta ja yhteiskunnasta, jossa miehen ja naisen roolit ovat selkeät ja ahtaat. Krysten Ritterin äkäpusseilu ilahduttaa, mutta jotain huomaa kaipaavansa. J. Arkiset havainnot kertovat, mitä kertovat. Teattereissa. Pääkkönen, Vilma Putro ja Nora Raikamo Thalia-palkitun Aurinkoteatterin loisteliaan visuaalinen ja anarkistinen näyttämötaide ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa! Maapallomme on todellisuudessa ontto. Kontrasteilla näytetään, miten yrittäjyys on vuosien saatossa muuttunut ja millainen juopa paikallisen duunarin ja globaalin start-upin välillä on. Erityistä: jokaisen jakson on ohjannut nainen. Netflixissä. Mieleen jää isä Laineen vaimolleen pitämä vuosipäiväpuhe: ”Muistan, kun toin luoksesi jauhelihaa ja makaroonia, koska teit minulle lempiruokaani spagettia.” Ensi-ilta 23.3. Atlantis on fantastinen kertomus siitä, miten kääpiöt löytävät tieteen ja miten tämä johtaa holtittomaan kullanvalmistukseen ja sitä myötä täydelliseen katastrofiin.. Rakkautta vailla on suurenmoinen pahan mielen elokuva, jollainen voi ehkä syntyä vain Venäjällä ja vain juuri nyt. Maapallon ydin on suunnaton möntti sulaa kultaa. Teattereissa. Yhtäältä se on trilleri poikansa kadottavasta perheestä, jossa kukaan ei rakasta ketään – isä ja äiti huomaavat lapsen hävinneen vasta seuraavana aamuna, koska kumpikaan ei vietä iltaansa kotona
Tämän lämpimän sisäauringon alla elää runsaslukuinen putkiaivoinen kääpiökansa. Atlantis on fantastinen kertomus siitä, miten kääpiöt löytävät tieteen ja miten tämä johtaa holtittomaan kullanvalmistukseen ja sitä myötä täydelliseen katastrofiin.. LIPUT ALKAEN 20 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani Traaginen tragedia tieteen ja koulutuksen kaupallistamisesta ja elitisoimisesta VAIN 10 NÄYTÄNTÖÄ HUHTIKUUSSA! KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 12.4.2018 OHJAUS Juha Mustanoja / ROOLEISSA Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L. J. Pääkkönen, Vilma Putro ja Nora Raikamo Thalia-palkitun Aurinkoteatterin loisteliaan visuaalinen ja anarkistinen näyttämötaide ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa! Maapallomme on todellisuudessa ontto. Maapallon ydin on suunnaton möntti sulaa kultaa
viro 100, suomi 101 Ulkomaisten festivaalien aliarvostettu hyvä puoli on se, että niillä on ”helppo” nähdä niitä suomalaisia, joita ei ole vaivautunut katsomaan parin kilometrin päähän. TMW:llä painotus on kansanmusiikkisävyissä kuten Etno-Emman voittaneessa Maija Kauhasessa tai Ismo Alangon ja Kimmo Pohjosen uudehkossa duossa, mutta esimerkiksi Timo Kaukolammen perässä kannattaa koska vain lähteä Tallinnaan. Ehkä tänä vuonna on levyvinkkien aika. holy motors Tämän hetken maineikkain virolaismuusikko, räppäri Tommy Cash on jo vaihtanut Tallinnadekadenssin Lontoon trendituottajiin. Hänen seuraajansa Kersti Kaljulaidin viime vuoden puhe oli startup-jargonia ketteryydestä ja dynaamisuudesta. oskari onninen Tallinnan yhteydessä mainitaan yleensä ravintolat. nyt presidentin avajaispuhe Viron entisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen maine rockmiehenä syntyi Tallinn Music Weekin avajaispuheista ja dj-keikoista, joilla hän esitteli postpunk-suosikkejaan kuin mikäkin pekkahaavisto. MUSIIKKI. huhtikuuta syyn puhua jostain muusta. Siksi TMW:n paikallinen päätähti on indiebändi Holy Sinne kaipaan perkeleesti Motors, jonka Mazzy Starilta ja Chris Isaakilta kuulostava punaverhoinen himmailupop kiinnostaa arvostetuimpia yhdysvaltalaisia musiikkimedioita, vaikka Suomessa bändi ei ole vielä selvinnyt kuin harvojen tutkalle. Tallinn Music Week tarjoaa 2.– 8
syyskuuta asti. Marcos Ávila Foreron näyttely Porin taide museossa 23.3.–2.9. Valokuvaja videoteoksissa elämästään kertovat työttömät ihmiset. Toistuukohan sama Suomessakin. Biennaalin jatkoilla ollaan myös Porin taidemuseossa, jossa on esillä kolumbialaisen Marcos Ávila Foreron videoteos Atrato. The Aalto Natives Kiasmassa 9. mari areva Biennaalin jatkoilla Videota ja robotiikkaa Kiasmassa, installaatioita ja koneita Virossa sekä huutolaisia Jätkäsaaressa. Hypnoottisessa videossa ryhmä ihmisiä etsii yhteistyön ja musii kin muotoja rummuttamalla vettä virtaavassa joessa. Viikon aikana noin 30 tapahtumasta, 15 kantaesityksestä ja 19 ääni-installaatiosta esiin nousee saksalaisen Ensemble Garagen ensiesiintyminen Suomessa. jätkäsaari Helsinki häätää Jätkäsaaren L3-makasiinin galleriat Huudon, Rankan ja Sicin, mutta taiteilijavetoisten näyttelytilojen toi minta jatkuu näillä näkymin huhtitoukokuulle. KUVATAIDE MUSIIKKI KU VA T: M A D IS LU IK , FR A M E / U G O C A R M EN I 20 17 , TA M PE R E B IE N N A LE .. Aimo Hyvärisen Nykyajan huuto laiset näyttely galleria Huudossa 1.4. jaani länsiö kiasma Marraskuussa päättyneen Venetsian kuvataidebiennaalin teokset kiertävät nyt muun maailman taidemuseoita. Katja Novitskovan näyttely Kumussa Virossa 10.6. Performanssin ja ääniteatterin välikaistaleelle asettuvassa konsertissa aistijärjestelmä kiihtyy kierroksille kollektiivin esittäes sä muun muassa Tytti Arolan teoksen lyömäsoittimille ja kahvinkeittimille. HUHTIKUU 2018 IMAGE 23 nyt Mä haluun kiihdyttää, sua viihdyttää Vuoden festivaaliksi valittu Tampere Bien nale kulkee tänä vuonna kehollissekoilullisilla rajapinnoilla otsikolla Vapaat radikaalit. Suomen paviljongissa esitelty rallienglannilla kruunattu vaihtoehtohistoria ja luomiskertomus The Aalto Natives viihtyy puoli vuotta Kiasmassa. Nathaniel Mellorsin ja Erkka Nissisen videota ja robotiikkaa yhdistävä teos naulitsi Venetsiassa hihittelevän yleisön Aalto-jakkaroilleen. Katja Novitskovan If Only You Could See What I’ve Seen with Your Eyes on yhdis telmä installaatioita ja koneita, jotka yhdessä luovat omalaki sen dystooppisen maailman. tallinna Biennaalitaidetta on esillä myös Kumun taidemuseossa Tallinnassa. Taiteellinen suunnittelija, säveltäjä Sami Klemola on kerännyt samalle kalenteriaukemalle kaikki nykymuusikin tyylilajit, alakulttuu rit, taidesuuntaukset sekä Suomi-räpin surrealistiset sivuvaikutukset Dxxxa D:n ja Draama-Helmin. asti. Huudossa Aimo Hyvärinen kysyy, onko luokkayhteiskunta tehnyt paluun. asti. Tampere Biennale 11.–15.4
”Kaks ukkoa taistelee työpaikkansa puolesta. Lavalla on Helsingin barokkiorkesterin lisäksi kuusi laulajaa ja kolme tanssijaa. laura airola Vanhaa rautaa Vuoden vanhemmat ”suorittavat yhdynnän” ja Mika Myllyaho kirjoittaa johtajakautensa ensimmäisen näytelmän. TEATTERI KU VA : PI A R IN N E.. Ensi-ilta 19.4 Pannuhallissa. 24 IMAGE HUHTIKUU 2018 vuoden perhe Vuoden perhe paistaa yhdessä lättyjä. klo 19. Perhe on hyvä allegoria yhteiskunnasta.” Näytelmä käsittelee mikrotason vallankäyttömekanismeja, jotka toistuvat kaikkialla yhteiskunnassa. Vuoden vanhemmat ”suorittavat yhdynnän” ja koulivat lapsistaan menestyjiä. Vuoden perhe paheksuu naapureiden avioeroa. ”Ola tulee akateemisesta perheestä, Jallu työväenluokkaisesta. ”Se on jotain ääneen lausumatonta, josta kaikilla kuitenkin on mielikuva. Zodiak: Maria-vesper. Tällä kertaa musiikkina on renesanssin ja barokin välimaas toon sijoitetun Monteverdin suurin lahja länsimaiselle taidemusiikille: Maria-vesper (kuvassa), kirkollisen musiikin kokoelma 1600-luvun alusta. ”Maria-vesperin laulut kuuluvat 1600-luvun aistillisimpiin kappaleisiin”, kertoo Henriksson. maria-vesper Vanhan musiikkia ja uutta tanssia yhdistävä työ pari, koreografi Anna Mustonen ja cembalisti Marianna Henriks son, tuo Zodiakin lavalle jäl leen varhaisbarokkimusiikin ja ruumiillisuuden liiton. Autokorjaamolla Jallu ja Ola yrittävät pelastaa kuolevan liiketoiminnan opettelemalla uusia ansaintakeinoja. Ensiilta Omapohjassa 21.3. Tuskin mikään muu muokkaa ihmisen identi teettiä niin paljon kuin perhe.” Teatteri Takomo: Vuoden perhe. Kumman totuus on oikea: Olan, joka ei ole kokenut eriarvoisuutta, vai Jallun, jolle kokemus on todellinen?” Kansallisteatteri: Korjaamo. korjaamo Mika Myllyaho on kirjoittanut pääjohtajakautensa ensimmäisen näytelmän Kansallisteatteriin. Millainen on hyvä perhe. Ajatus siitä, että olisi olemassa Vuoden perhe -palkinto tuntui herkulliselta lähtökohdalta tutkimukselle. He ovat sen ikäisiä, että luopuminen on jo pakko hyväksyä, mutta itsekunnioitus kuitenkin säilyttää.” Taistelua säestää keskustelu siitä, onko luokaton Suomi harhaa. Käsikirjoittaja Aino Pennanen ja ohjaaja Riikka Oksanen tutkivat satiirissaan yhteiskunnan perusyksikköä. ”Me ollaan nyt itse kolmekymppisinä siinä pisteessä, että pohdimme omaa identiteettiämme ja sitä, mihin käsityksemme todellisuudesta pohjautuu. Ensi-ilta 25.4
En mä koe, että tämä olisi mitenkään TEKSTI ARTTU SEPPÄNEN KUVA JUSSI SÄRKILAHTI. Entäs kun kasa ääntä pitää viedä huhtikuussa keikkalavoille. Sitä en malta odottaa. Ei, me sovittiin [managerin kanssa], että me tehdään vaan tämä. järjettömän uskomatonta, olen mä sen verran itseäni aina rakastanut. No en mä halua koskaan odottaa mitään. Ja levyn tiimoilta joudut olemaan vielä lisää julkisuudessa ja antamaan haas tatteluita. Ihan vitun ihanaa. Jos ryhtyy johonkin niin pitää uskoa itseensä sen verran, että mä voin olla hyvä tässä. Laitetaan sellainen biisi ulos, mistä itse tykkää. Kyllä sitä voi verrata sellaiseen honeymoon-meininkiin. Mä en enää jaksa kuunnella sitä, kun ei se enää kuulosta musiikilta. olemaan sitten ihan eri sotku. Se on sitten ihan eri asia, kun sitä rupeaa esittää livenä. Se on sitten aina ihan arpapeliä, miten käy. Mutta ei saa olla ylimielinen, se on likaista ja epäreilua. Totta kai se kuuluu asiaan ja jokainen biisi on tosi arvokas, mutta nyt se on vain kasa ääntä. Eikä se nyt ole silleen suoraan ikävää ja hirveetä, mutta kyllä mä tykkään mun omasta yksi tyisyydestä ja siitä, että saan rauhassa tehdä omia asioita ilman sellaista ylimääräistä häiriötä. Nyt on sellainen synnytyksen jälkeinen masennus. ”Ei se enää kuulosta musiikilta”, artisti sanoo. Kyse on kemiasta ja meillä se loksahti kohdalleen. Se on pakollinen paha, mikä kuuluu siihen, että mä haluan tehdä niille ihmisille musaa, ja ne sitten tulee juttelee mulle. Se on tosi tervettä ja jokaiselle suositeltavaa. Se tulee Arpapeliä Vestan debyyttialbumi Lohtusanoja julkaistiin juuri. Miltä on tuntunut, kun ihmiset tun nistavat ja tulevat juttelemaan. En pidä julkisuudesta. Saa valaa itseensä itsevarmuutta ja uskotella itselleen asioita ajatuksen voimalla, niin lopulta se on ainakin jossain määrin totta. Miltä tuntuu. HUHTIKUU 2018 IMAGE 25 MUSIIKKI Levy on nyt valmis. Olisitko osannut vuosi sitten aavistaa, että näin suurta suosiota tulisi näin nopeasti. En halua esittää yllättynyttä, että vau, vittu miten ihmeellistä. Millaista oli työskennellä Jori Sjöroosin kanssa. Tehtiin yhdeksän kuukautta tätä levyä tosi intensiivisesti, ja nyt lapsi on syntynyt. Single Ota varovasti on keikkunut Suomen Spoti fyn Top 50 listalla ja kerännyt yli 1,5 miljoonaa striimiä
23.2. Sampo Terhosta voi herä tä varmasti jonkun – ei minun – mieleen kysymys, synnyimmekö me maailmaan laiskoina ja tyh minä vai muuttiko vasta maailma meidät sellaiseksi. 1.3. Sehän on ainoa tapa elää täysillä, elää elämisen arvoisesti. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop 3.2. Molempien mielestä arkisuus olisi kannat tanut voimakkaammin ylittää kohtuuttomuudella. Miksi kuivua kuolleen suhteen haudassa, kun kevät orastaa ja elämä kuhisee ympärillä?” 13.2. 10.2. Kansa sanoo: ”Kyllästyin vanhaan ja aattelin vaihtaa nuorempaan, kun semmonen ittensä tarjolle tyrkkäs.” Jari Ehrnrooth kirjoittaa: ”Rakkauselämän tulevaisuus ei ole niinkään promiskuiteetissa kuin sarjamonogamiassa, koska intohimoinen ihminen on uskollinen innoitukselleen. 26 IMAGE HUHTIKUU 2018 kismi. Tänään luin Paperi D:lle iltasaduksi Samuel Beckettin Leikin loppua ja tilasin jo nyt Brother Christmasin meille jou lu pukiksi, sillä koskaan ei ole liian aikaista oppia, että maailma koostuu valheiden päälle rakennetuista valheista, joista saa yhteiskunnan parhaimmistolta rahaa, ja lopulta kuolet. Tänään pyrin positiivisuuteen ja ajattelen, että jos Juha Sipilällä olisi enemmän ymmärrystä ja hän olisi syntynyt eri ihmiseksi… ken tietää, mitä hänestä olisi voinut tulla! 9.2. 16.2. Saisikohan tuosta humoristisen aloituksen puheeseen nuorisoliikunnan tärkeydestä. 22.2. Rouva Jenni Haukio niin väsynyt, että vain hymyilee kutsues sani vauvaa ”pikku Paperi D:ksi”. 5.2. Kansan ja intellektuellin eroista. Sama kysy mys tosin ehkä heräsi jonkun – ei minun – mieleen aikoinaan myös Paavo Arhinmäestä. 7.2. Kahden veteen piirretyn viivan väliin piirretty viiva on myös veteen piirretty viiva paitsi silloin kun myrskyää, jolloin kaikki on yhtä saatanan sotkua ja kynätkin lensivät yli laidan. Tuohtunut soitto Terhi Kokkoselta siitä, miksi en kutsu poikaani ”Terhi Kokkoseksi”. 26.2. 17.2. Valtioiden väliset salai suudet ovat valtioiden välisiä salaisuuksia, mutta todetta koon tässä arvoituksellisesti, että kiristäjänä Putinista ei löydy minkään tason slaavi laista melankoliaa. Kustannusyhtiö Siltala edelleen hiljaa aforismikokoelmani julkaisupäätöksestä. Kuuntelemme Paperi D:n kanssa DJ Ibusalia. Katri Vala, tuo nuoria miehiä ahdistellut kyltymätön, häikäilemätön, rikollisuuden rajamailla liikkunut seksimaanikko! (Kunhan tässä testailen aikoja ja tapoja.) 15.2. 28.2. Paperi D itkee, liikutuksesta varmasti, kuultuaan Merja YläAnttilan Twitter-onnitteluista. Täytyy päästä eroon siitä, että rintaa imevästä Paperi D:stä syntyy muistikuva Timo Soinista virkamatkalla. 19.2. Itse keksimäni iltasatu ”Suvi Lindén Ugandassa YK:n erikoislähettiläänä” sai koko perheen voimaan pahoin. Hyvä hallitsija on sellainen, jota ei erota espoolaismarke tissa muiden masentuneiden vaipanostajien seasta. Kun kalenteria selatessani törmäsin sanaan ”SM-hiihdot”, ensimmäisenä tuli mieleeni sadomasomäntyniemen herra: helmikuu KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A .
Bloggaaja Xenia Andersson-Sutton kirjoittaa suosittua muotija lifestyleblogia Xenia’s Day.. Bio Luvil Sport -pesuaine raikastaa treenivaatteet ja auttaa säilyttämään värit pidempään. > > Rosanpunainen t-paita, Lexington Marmorikuvioinen urheilutoppi ja -trikoot, Bubbleroom Huulivoide, Coconut Milk Vaaleanpunaiset ja valkoiset tennarit, New Balance Musta lippalakki, Ellos Lyhyt bomber-mallinen tikkitakki, Lexington ENERGIAA RAIKKAISTA VÄREISTÄ Bloggaaja Xenia rakentaa sporttilookinsa värikkään topin ympärille ja yhdistelee siihen kauden hempeitä trendisävyjä. Osallistu kilpailuun Xenia’s Day -blogissa ja voita vuoden pesuaineet! Bio Luvil Sport huolehtii urheiluvaatteistasi
H A LT I. 28 IMAGE HUHTIKUU 2018 Kuka myy muka Andrei Koivumäki on kiinteistö välityksen sometähti, joka ei pelkää kehua itseään. K U LT A K ET JU T, K U LT A JO U S I. 28 IMAGE HUHTIKUU 2018. TeksTi arttu seppänen kuvaT viivi huuska valaisija julius koivistoinen Tyyli janic leino ja juho pihlajaoja TY YL I: TA K K I, R O LF EK R O TH . 18 -L U V U N S O R M U KS ET , D ES S EI N O Y. Se on monille liikaa. C H IN O T, B ER W IC H , SA U M A
HUHTIKUU 2018 IMAGE 29 HUHTIKUU 2018 IMAGE 29
Tämä maksaa mulle varmaan tonnin enemmän kuussa kuin joku muu auto. ”Muutin koko vitun alan. Eivätkä he olleet ainoita, jotka katsoivat länteen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vaikka se ei olisikaan täysin totta, varmaa on, että kukaan ei käyttänyt sitä näin: Neljään päivään on mahtunut jo 52h töitä ja yli 2 milj. Negatiivinen ajattelutapa on esteenä menestykselle. 30 IMAGE HUHTIKUU 2018 a siitä helpot rahat, hähähä”, Andrei Koivumäki vitsailee tutulle asuntosijoittajalle pakkasessa pankin edessä. Koivumäen yksi opetus on, että jos rahaa tulee, sitä on myös mentävä. ”En mä tiedä tarkemmin mikä tää on, mut tää on Maserati”, Koivumäki sanoo, kun istumme vaaleanruskealla nahalla päällystetyille penkeille. T ervetuloa länteen Andrej, lauloi Vilperin perikunta vuonna 1992. Paperit pöytään ja nimet alle. TA K K I M O N C LE R , D EL LA M A R G A . Sattumoisin se oli sama vuosi, kun Koivumäen perhe muutti Suomeen. Pietarista muuttaneen perheen sukujuuret olivat lisäksi isän puolelta Suomessa. LE N K K A R IT R A F S IM O N S, B EA M . Lyhyt keskustelu vara-avaimista, keittiökaapin kahvoista ja kodinkoneiden takuukuiteista ennen kuin ostaja ja myyjä löivät seremoniallisesti kättä kauppojen merkiksi. ”Ei nämä ole edes aitoja, hähähä”, Koivumäki sanoo, iskee silmää ja jättää tarkoituksella avoimeksi, onko hän tosissaan vai ei. Esimerkiksi sen, miten alalla suhtaudutaan nuoriin välittäjiin ja pukeutumistyyliin, jossa miesvälittäjällä ei olekaan kauluspaitaa ja pikkutakkia. Tämmöinen aika räppimäinen meininki. ”Isä. Sitten hän käy kasaamaan pieniä inkiväärishottipulloja kainaloonsa. Muakaan ei meinattu aluksi palkata alalle, koska olin liian nuori. Se ei ole vienyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta Koivumäki haluaakin olla juuri ripeä. Molemmat asioita, joista Koivumäki haluaa irtisanoutua. Hmm. Yksi tarinalinja on lapsuuden suosikkiharrastus tennis, jolle Koivumäki omistautui 17-vuotiaaksi. ”Otetaanko inkiväärishotit. Jos Koivumäki ei kirjoita kuvan oheen tehdystä työn määrästä ja tuloksista, hän jakaa jonkin motivaatiolauseistaan. Teininä Koivumäki ylpeili kavereidensa kanssa sillä, että Sammonlahtea oli joskus tituleerattu Suomen vaarallisimmaksi lähiöksi. Autosta hän sanoo maksaneensa ”kasiviis” tai ”kasiysi” [tuhatta], mikä on tietenkin strategisesti järkevämpää kuin kertoa tarkka hinta. Ja menesty! Koivumäki sanoo muuttaneensa muutakin. Sieltä he muuttivat Lappeenrantaan kaupungin vuokra-asuntoon Sammonlahden kaupunginosaan. Hetkeä aikaisemmin pankin neuvotteluhuoneessa on tehty kaupat kaksiosta Helsingin Maunulassa. Aina puku tai jakku päällä, tiedätsä. Taitaa olla kirjoilla työttömänä tällä hetkellä.” Koivumäki puhuu lapsuudestaan ja perheestään silti mielellään. K U LT A K ET JU T, K U LT A JO U S I.. Ryysyistä rikkauksiin -tarina on aina käynyt kaupaksi paremmin kuin tarina pelkistä rikkauksista. ”Ennen mua alalla ei juuri ollut nuoria välittäjiä. Kaverit tulivat harjoituksiin vanhempiensa hienoilla autoilla, jotka Koivumäen mielestä vaihtuivat vuosittain vielä entistä hienompiin. Koivumäen äiti on työskennellyt jo pitkään päiväkodissa kokkina, mutta isällä on ollut hankalampaa. A ndrei Koivumäki kutsuu itseään yhdeksi Suomen menestyneimmistä kiinteistönvälittäjistä. Aluksi perhe asettui pariksi kuukaudeksi asumaan sukulaisten luokse Imatralle. Hän on lähettänyt paperit etukäteen, eikä kellään ole halua alkaa käydä niitä enää kohta kohdalta läpi. ”JP Morgan, se pankkiiriliike tiedätsä, päätti luopua pukukoodista. Muutama tonni sinne tänne, mitäs noista. ”Se oli sellaista ghettomeininkiä.” Koivumäellä on jatkuvasti kova show päällä. Kipakka tuuli nostaa Koivumäen olkapäät korviin. Auto on niin matala, että sitä tuskin on suunniteltu mukulakiville. Edellinen Mersu oli puolet halvempi ja paljon parempi, mutta siinä ei ollut sitä vau-efektiä.” Eikä ”kukaan välittäjä ajanut Maseratilla ennen”. Hetken päästä Instagramissa on video siitä, kuinka maanantai alkoi asuntokaupoilla ja terveellisellä inkiväärijuomalla. Yleensä Koivumäki poseeraa kuvissa katsomalla pohdiskelevasti alas tai sivulle, kuin Cheek promokuvissaan. Niitä riittää: Älä myy tuotetta, myy fiilistä. Koivumäen mielikuvissa pukua käyttävä kiinteistönvälittäjä edustaa alan kankeutta ja vanhanaikaisuutta. Samaan aikaan hänen isänsä ajoi Koivumäen harjoituksiin Honda Civicillä. ”Vittu että mua hävetti.” J TY YL I: TU R TL EN EC K A LT EA , SA U M A . Tilanne on Koivumäelle tavallistakin tutumpi, sillä hän on myynyt saman asuntosijoittajan kämppiä ennenkin. Nää on tosi hyviä. Ainoastaan viina puuttuu, hähähä”, Koivumäki sanoo ja nauraa jälleen lauseensa loppuun. Tee mitä haluat. ”En mä varsinaisesti tarvinnut uutta autoa, mutta kun näin tän... Vittu, kultainen kello ja rahaa.” Maseratin keula osoittaa kohti Lauttasaarta. Valkoinen luksusauto hyrähtää lähes huomaamattoman hiljaisesti käyntiin Espan puiston vierestä, ja venäjänkielinen rapmusiikki alkaa soida. Lähinnä jotain pientä nappikauppaa tuonne Venäjän suuntaan. 29-vuotias Koivumäki sanoo muuttaneensa koko alan aloittaessaan kuusi vuotta sitten. Sen on voinut nähdä hänen vajaa 5 000-päinen yleisönsä. edestä myytyjä koteja! lukee yhdessä Koivumäen Instagram-videossa. Se sopi yhteen rapissa viljellyn lähiöromantiikan kanssa. LI IT U R A IT A PU K U FE R E. Haastattelunauhalle tarttuvia onelinereita seuraa joko äänekäs ”boom” pyssysormen kera, tai räkätys, joka varmistaa, ettei hiljaisia hetkiä tule. Olin että ei vittu, tää on just sellainen mitä oon nähnyt kaikissa jenkkiläisissä räppivideoissa.” Elä niin kuin opetat. Puhe lapsuudesta ja vanhemmista saa Koivumäen kuitenkin ensimmäisen kerran silminnähden vakavoitumaan. Läppärilaukkukin on Louis Vuittonia, tai ”Luiskaa”, kuten Koivumäki itse sanoo. Mutta ei enää.” Nytkin Koivumäellä on päällään tiukka musta poolopaita. Koivumäki väittää, että kukaan alalla ei osannut käyttää somea kunnolla ennen häntä. Se on tyystin toisenlainen kaupunginosa kuin Sammonlahti Lappeenrannassa. Hän kiristää Louis Vuittonin kaulahuivia tiukemmalle ja napittaa beigen villakangastakkinsa. On vaikea sanoa, milloin hän on oma itsensä ja milloin hän ”luo mielikuvia” tai ”tuottaa lisäarvoa”. Älä kuuntele muita. Otetaanko take away -kahvit, Koivumäki kysyy, mutta hänen jalkansa käyvät jo espressokuppilaa kohti ennen kuin lause on edes päättynyt. ”Tiedän, ettei tässä Maseratissa ole mitään järkeä. Pukua hän kertoo käyttäneensä viimeksi kesällä. 18 -L U V U N S O R M U S, D ES S EI N O Y. Ajat muuttuu.” Koivumäellä on ranteessaan kultainen kello. Välittäjien ajateltiin olevan sellaisia yli kolmevitosia. Ole rennompi, ole yksinkertaisempi, ole aidompi. Ennen kaikkea Koivumäki sanoo tuoneensa alalle ”jenkkimeininkiä”, ja mitä kaikkea se ikinä tarkoittaakaan, varmasti ainakin hänen autoaan. No isä koittaa tehdä vähän kaikenlaista
HUHTIKUU 2018 IMAGE 31 HUHTIKUU 2018 IMAGE 31
32 IMAGE HUHTIKUU 2018 32 IMAGE HUHTIKUU 2018
Se on nimenomaan markkinoiden tuntemisessa: millä alueilla mitkäkin materiaalivalinnat ovat enemmän kysyttyjä, ja mitä asioita arvostetaan enemmän. Hän ylsi parhaimmillaan Bulevardin-toimiston kehitysjohtajaksi ja ketjun toiseksi parhaimmaksi myyjäksi Helsingissä. Koivumäellä on tosin alueen vetovoimalle toinenkin, aivan oma, teoria. Että sullekin riittää vaan Opel.” I ltapäiväinen Lauttasaari on niin unessa, että vaikuttaa kuin Koivumäki olisi imenyt kaiken alueella liikkuvan energian itseensä. Tenniksen jälkeen tuli lumilautailu, nykyinen urheiluaddiktio on kuntosali, jossa hän kävisi monta kertaa päivässä jos aika riittäisi. Se on mielikuvien luomista.” Monia Koivumäen brändäys ärsytti, mutta venäläisten lompakot aukesivat. ”Jos mä teen jotain, teen sitä täysillä. Mielikuvat alasta olivat amerikkalaisia ja populaarikulttuurin värittämiä: välittäjät ajavat Ferrareilla, pitävät kolmen tonnin pukuja ja asuvat miljoonakämpissä. Koivumäki sanoo vihaavansa myyntiä. Sen mä olen halunnut tuoda kiinteistönvälitykseen.” Viiden työvuoden jälkeen Koivumäki jätti Kiinteistömaailman. Onhan tennis kaksintaistelua, jossa ei ole kyse kauniista harhautuksista vaan vastustajan nitistämisestä. Olin käynyt pari kertaa Lintsillä.” Koivumäki pakkasi autonsa ja ajoi Helsinkiin siskonsa luokse, 400 euroa tilillään. En tiennyt Helsingistä mitään. Asuntoalalle hän päätyi vuonna 2012, sanojensa mukaan vahingossa. Hän arvelee, ”Jos koitin antaa itsestäni parempaa vaikutelmaa kuin mitä olen, musta se ei ole kusettamista. Join ekat kännit vasta 18-vuotiaana. Ensimmäinen Koivumäen välittämä asunto oli yksiö Helsinginkadulta Kalliosta. Ei lkv-pätevyyttä – jota hänellä ei ole vieläkään, koska hän ei pidä lukemisesta – eikä vanhempien kollegoiden uskottavuutta. ”Silloin oli tämä venäläisten ostobuumi meneillään ja aloin mainostaa itseäni, että mulla on vahvat Venäjä-taustat, vaikka en silloin edes tuntenut ketään venäläisiä miljonäärejä.” Brändäys oli alkanut, ja myös kauppa alkoi käydä. Hän sanoo ihailevansa monia yrityksiä, joiden hyväksi katsomiaan käytäntöjä hän pyrkii soveltamaan omassa työssään. HUHTIKUU 2018 IMAGE 33 Kilpailullisen Koivumäen lajivalintaa ei tarvitse ihmetellä. Urheiluhommien ohella Koivumäki luki Saimaan ammattiopistossa taloushallintoa ja sen jälkeen Lahden ammattikorkeakoulussa johtamista ja viestintää. Koivumäki on ostanut kaverinsa kanssa Lauttasaaresta uuden sijoituskämpän, ja sen avaimet ovat vanhalla kollegalla. ”Uskon, että mieli on ihmisen tärkein voimavara, tiedätsä. Näytön osaisi pitää viisivuotias lapsikin”. ”Jos mä koitin antaa itsestäni parempaa vaikutelmaa kuin mitä oikeasti olen, mun mielestä se ei ole mitään kusettamista. Lähdin sitten tekee vähän eri tavalla, jenkkimäistä meininkiä tiedätsä.” Koivumäki sanoo päättäneensä ensimmäisenä työpäivänään, että kolmen vuoden kuluttua hänen on pakko olla yksi Helsingin tunnetuimmista välittäjistä, viidessä vuodessa yksi Suomen tunnetuimmista. Asunto myytiin parissa kuukaudessa. ”Vedin sellaisella fake it till you make it -meiningillä”, Koivumäki sanoo. ”Ja mä en myöskään myy. Ajattelin, että vittu, tätäkö tämä on. ”Mul on massii, mul on naisii, mul on Mase”, Koivumäki kailottaa keksimäänsä laulunpätkää kaverilleen Kiinteistömaailman Lauttasaaren konttorissa. Mä haluan tuottaa lisäarvoa. Varsinaisen työnsä kyljessä Koivumäki pyörittää asuntosijoitusbisnestä. Se on mielikuvien luomista.” TY YL I: 18 -L U V U N S O R M U KS ET , D ES S EI N O Y. Siinä on Cheekilläkin vielä tekemistä, hähähä.” Toinen esimerkki on tietenkin Apple. Kuka ylsi hänen edelleen, sitä hän ei halua sanoa. Yllätys ei ole sekään, että Koivumäki sanoo olleensa tenniksessä porukkansa paras, suorastaan voittamaton. Hän saa mainostaa itse itseään, Koivumäki sanoo. Koivumäki ajatteli, että alalla liikkuvat isot rahat. Jos hengaat viis vuotta putkeen ihmisten kanssa, jotka ei motivoidu mistään ja joille riittää minimitaso, niin sä alat itse ajattelee samalla tavalla tiedätsä. Hän ihailee esimerkiksi venäläisen räppäri Timatin levy-yhtiötä Black Staria, joka on laajentanut toimintaansa musiikin lisäksi vaatteisiin, parturi-kampaamoihin ja tatuointiliikkeisiin. Esimerkiksi viime syksynä uutisiin asti nousi hänen välittämänsä 435-neliöinen ja 2,6 miljoonaa euroa maksava asunto Katajanokalla, jonka omistajaksi paljastui Moskovan entinen varapormestari Vladimir Malyškov. ”Kalliossa parhaalla välittäjällä oli Dressmanin puku ja se ajoi 500 euron Fiatilla. Ja jengi jonottaa. Koivumäki korostaakin, että vaikka monet saattavat saada sellaisen kuvan, että hän välittää vain venäläisten luksuskoteja, tosiasiassa hän myy suurimmaksi osaksi aivan tavallisia kämppiä. Se on hyvin tyypillinen toimeksianto alalla Helsingissä: Kallio on täynnä pieniä asuntoja, joiden väki vaihtuu taajaan, kun gentrifikaatio etenee ja nuoriso perheellistyy. ”Ne ei myy puhelimia, vaan ne lanseeraa tuotteen ja aiheuttaa hypen sen ympärille. ”Ihan jäätävän hyvä tiedätsä. Alku ei kuitenkaan sujunut ollenkaan. ”Inttiä oli jäljellä pari viikkoa ja siinä punkalla maatessa keksin, että voisin lähteä kiinteistönvälitysalalle. Sitten hän keksi hyödyntää venäläisyyttään. Koivumäki luuli, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia pärjätä alalla. Kiinteistönvälitysketju Habita ei ottanut Koivumäkeä töihin hänen mukaansa nuoren iän vuoksi, mutta Kiinteistömaailman Kallion toimisto antoi mahdollisuuden. Lauttasaari on hyvä sijainti harrastukselle, kun länsimetro nostaa ennestäänkin halutun alueen hintoja. Kaverit soitteli aina viikonloppuna, että lähenkö messiin dokaa, mutta mä menin aina lauantaiaamuisin treenaamaan.” Nykyäänkin Koivumäki on silminnähden hyvässä kunnossa. K U LT A K ET JU T, K U LT A JO U S I.
34 IMAGE HUHTIKUU 2018 34 IMAGE HUHTIKUU 2018
HUHTIKUU 2018 IMAGE 35
Koivumäki sanoo, että hänen läheisimmät ystävänsä ovat samantapaisia ”hustlaajia” kuin hänkin: mukana monenlaisessa bisneksessä, jos vain on mahdollisuus lyödä rahoiksi. Asunto on todellinen remontoijan unelma, ja Koivumäelle se sopii. Illalla kun pääset kotiin, teet varmaan itsarin.” ”Jos saisi edes pienen osan tuosta kaikesta energiasta ja ideoiden määrästä”, yksi ex-kollega ihailee. Koivumäki marssii hiljaisen avokonttorin halki, hakee kahvia, hyppää sohvalle ja nostaa jalat pöydälle. ”Suurin osa perusvälittäjistä tekee kaiken itse. Tuttu remonttiryhmä, joka hoitaa muutostyöt. ”Monet espoolaiset kun ne muuttaa kotoa, vanhemmat on sillai, että älä nyt sieltä Kalliosta osta, että ostetaan sulle Lauttasaaresta, siistimpi alue, me maksetaan vähän sulle.” Myös Mannerheimintien varrella remontoidaan parhaillaan Koivumäen sijoitusasuntoa. Entisen työpaikan Kiinteistömaailma Bulevardin välittäjä ”Osa rakastaa ja osa vihaa. ”Me tehdään kavereiden kanssa makeita kämppiä. Stailataan ne ja tuotetaan asiakkaalle lisäarvoa. Nyt niitä on kerääntynyt sen verran, että voisi majoittaa koko suvun, kuuluu postauksen alku. Urheilukadulla, Töölön jalkapallostadionin kivijalassa majaansa pitävä yritys on Seinäjoen Jalkapalloseura SJK:n pääomistajana tunnetun Raimo Sarajärven perustama franchising-ketju. Hän esiintyy asunto esittelyvideoilla, näytöillä ja ilmestyy pankkiin. Olohuoneen vaaleanruskeasta tapetista erottaa kirjahyllyjen jättämät jäljet. Sehän on kaikista parasta, että sä herätät tunteita.” Joidenkin välittäjien mielestä Koivumäki pilaa koko alan maineen. ”Ai se oli neljäs kerros”, Koivumäki yllättyy, kun pääsemme portaikkoon. Sanoisin silti, että tiedän paljon enemmän kuin monet välittäjät, joilla se tutkinto on.” Viimeksi kun Koivumäki kävi lKv-kokeessa, tutkinto jäi neljän pisteen päähän. Sisustuslehtien tekijät tuskin asettuisivat jonoksi tämän asunnon ovelle. Koivumäki sanoo, että hänestä haluttiin ketjulle keulakuva. ”Samalla tavalla kuin joku Jokerit. Instagram-kuvassa Koivumäki seisoo asunnon keittiössä leveässä haara-asennossa, kaapin ja ikkunalaudan päällä. 36 IMAGE HUHTIKUU 2018 että nuoret espoolaiset muuttavat vanhempiensa kannustamina alueelle, koska sillä on hyvä maine. Kun Koivumäestä kysyy mielipidettä hänen lähipiiriltään, he vastaavat lempeästi vitsaillen: ”Välillä tuntuu, että pitäisi olla joku talutushihna, josta pystyisi vetämään. ”No mitäs sä haluaisit tietää?” Koivumäki on ollut vuoden Kotijoukkueen välittäjänä. Nyt hänelle jää aikaa ajella Maseratilla ympäri kaupunkia arviokäynneillä ja näytöillä. Koivumäki aikoo tehdä asunnosta ”maalaisromanttisen mutta modernin” ja myydä eteenpäin. ”Osa on silleen, että mä oon vitun pelle, etenkin kun mulla ei ole sitä lKv-tutkintoa. Koivumäki on kasvattanut verkoston, jonka avulla hän voi hoitaa kaiken asuntosijoittamiseen liittyvän: Lauttasaaren-asunnosta puolet omistava sisustusarkkitehtiystävä, joka piirtää uuden asunnon pohjaratkaisun ja miettii yksityiskohdat huonekaluja ja -kasveja myöten. Koivumäki sanoo omistavansa myös muita asuntoja, mutta montako ja minkälaisin osuuksin, sitä hän ei halua sanoa. Sen takia tätä tehdään”, Koivumäki sanoo ja antaa ymmärtää, että se itselle tuotettu lisäarvo eli raha ei olisi sijoitusbisneksessä lainkaan tärkeää. Saati miten hänet saisi pysymään paikoillaan sen aikaa. Sitten on niitä entisiä työkavereita, jotka eivät halua olla aiheen kanssa missään tekemisissä. Keittiöremontti, olohuoneen ja keittiön välistä seinä alas, pronssin väriset hanat kylpyhuoneeseen. Neliötehokas keittiö on kapea kaistale, jonka värikäs ja kuvioitu muovimatto on kuin suoraan Marimekon tai Arabian vuosikymmenten takaisista katalogeista. Lauttasaari on päivityksen jälkeen nähty ja Koivumäki ohjaa autonsa kohti kantakaupunkia. K oivumäki parkkeeraa autonsa poikittain Kotijoukkueen toimiston oven eteen. ”Enhän mä ehtis tehdä kaikkea jos mulla ei olis assareita.” Koivumäen työpäiviä seuratessa on vaikea nähdäkään sopivaa rakoa, jolloin hän istuisi koneen ääressä lisäämässä kohteitaan Oikotielle. Siihen hän aikoo muuttaa ainakin kahdeksi vuodeksi. Vanha kollega hyppää Maseratin kyytiin ja lähtee esittelemään Koivumäen tuoretta sijoitusta. ”No comments”, ilmoittavat monet välittäjät, eivätkä suostu puhumaan Koivumäestä edes nimettömänä. Vielä 3 vuotta sitten unelmoin ensimmäisestä omasta asunnosta. Sehän on kaikkein parasta, että sä herätät tunteita.” TY YL I: N EU LE A R M A N I, D EL LA M A R G A . Seinällä roikkuu edelliseltä omistajalta jäänyt mattopiiska. ”Helsingissä on ehkä kymmenen tyyppiä, joille antaisin itse asuntoni myyntiin.” Koivumäki sanoo olevansa nyt tilanteessa, että 50 prosenttia hänen seuraajistaan vihaa häntä ja 50 prosenttia rakastaa. Ei Andrei sinne, kohta sattuu!” ”Ai sä seuraat Andreita koko päivän. 70-lukulaisen asunnon kylpyhuone on vastikään uusittu, mutta kaikki muu näyttää seisseen entisellään vuosikymmeniä. Eikä monella olisi edes varaa assariin, se maksaa kuussa 4 500 euroa sivukuluineen ja suurin osa välittäjistä tienaa vaan 2 500 kuussa.” Koivumäki tekee mielellään eroa itsensä ja ”perusvälittäjän” välillä. Osa rakastaa ja osa vihaa. SA U M A . LO A FE R IT ST YL IS TI N O M A T.. C H IN O T B ER W IC H , SA U M A . Me tehdään rohkeita valintoja sisustuksessa, tiedätsä pastellisävyjä ja semmoista. Koivumäen rooli on olla kaupankäynnin kasvot. Sata tyyppiä ehkä vihaa jotain vaaleanpunaista keittiötä, mutta sit löytyy se yks, joka rakastuu siihen. Siihen jää myös aikaa, sillä kaksi assistenttia hoitaa paperityöt. Se sopii yhteen hänen filosofiansa kanssa: hate it or love it. Tuttu pankkiiri, jolle voi laittaa viestiä vaikka jatkoilta keskellä yötä. Sitten on taas aika tehdä somepostaus
HUHTIKUU 2018 IMAGE 37 HUHTIKUU 2018 IMAGE 37
38 IMAGE HUHTIKUU 2018 ohjaa kysymään toimitusjohtajalta asiasta. Taisin tuoda yli 30 prosenttia liikevaihdosta yksin. ”Jos mä oon herännyt vaikka yhdeksältä ja lähtenyt toimistolle vasta yhdeltätoista, niin voithan sä sen yhdeksän herätyksen laittaa siihen työpäivään kuuluvaksi. Ps. Facebookilla, LinkedInillä ja Instagramilla on jokaisella oma roolinsa Koivumäen itsebrändäyksessä. Hän on teettänyt tekstillä varustetun lippiksenkin. Mä ainakin kuulun”, hän lisää perään. Siinä samassa puhelun taustalta kuuluu jonkun puhetta ja välittäjä korjaa: ”Eikun ei me kommentoida tätä mitenkään.” Yksi välittäjä tyytyy toteamaan, että Koivumäen pitäisi pystyä seisomaan sanojensa takana eikä antaa valheellista kuvaa somessa. ”Kuulutsä jälkimmäiseen. ”Instagram on mun buustikanava. ”Totta kai provoan tietoisesti ja välillä on värikynää messissä”, Koivumäki sanoo. Paljon on tullut miljoonakämppiä myyntiin silleen, että jonkun kummilapsi on suositellut mua. Siellä mua seuraa paljon nuoria, jotka levittää vanhemmilleen sanaa. Ihan uskomatonta tiedätsä.” Facebook on Koivumäelle ”käyntikortti”, koska sitä asiakkaat käyvät katsomassa ensimmäisenä, kun ovat kuulleet hänestä. Jo aamupäivällä Koivumäki on käynyt stadionin kentällä ottamassa kuvan Instagramiin. Sen takia mulla on tietty rytmi postauksissa koko ajan.”. Vuonna 2016 Koivumäen verotettavat ansiotulot olivat hieman yli 80 000 euroa, kun samana vuonna pk-seudun välittäjän keskiansiot olivat 53 860 euroa. Saramäen mukaan Koivumäki ei tuonut toimiston liikevaihdosta aivan kolmasosaa, mutta kauaksi se ei jää. Laskelmien mukaan olen myynyt viimeiset kolme vuotta lähes kaksi kertaa enemmän koteja määrällisesti kuin noin 80 prosenttia pk-seudun välittäjistä.” Kotijoukkueen toimitusjohtaja Raimo Sarajärvi vahvistaa Koivumäen kovat luvut. Siinä Koivumäki seisoo kädet taskussa keskellä kenttää ja katsoo oikealle sivuun kamerasta: Aah miten mahtavasti viikko on käynnistynyt. ”Facebookissa yhdessä postauksessa viidestä täytyy olla jotain tuloksista, koska ihmiset ei välttämättä pysty selaa kovin pitkälle. Teen paljon niitä postauksia sen takia, että jengille tulisi se mielikuva, että toi jätkä painaa duunii oikeesti.” Mutta myyntimäärät ovat totta, Koivumäki painottaa. Jos mietit kymmenen tunnin työpäivää versus kolmetoista tuntia, kuulostaahan se ihan erilaiselta. Kalenteri täytyy arviopyynneistä… mikä tarkoittaa, että mun ammattimaista apua kotien välityksessä tarvitsee p*run moni talous ja mähän tuun ja autan, kun mulle soitetaan. Kohta käännetään sivua #neliötliikkuu, lukee kuvatekstissä. F läppitauluun on kirjoitettu TGIF ja sen alle toinen vaihtoehto: Damn, is it already Friday?! ”Kumpaan leiriin sä kuulut?” Koivumäki kysyy Kotijoukkueen neuvotteluhuoneessa. Koivumäen tavaramerkki somessa on hashtag #neliötliikkuu. ”Tosiaan Kiinteistömaailmassa vuosina 2014–2016 toiseksi eniten nostettuja välitystuottoja kaikista Helsingin välittäjistä, ja vuonna 2017 rikoin kaikki Kotijoukkueen ennätykset. Vaikka mukana olisi myös ”mielikuvien luomista”, on Koivumäen puheissa myös perää
”Me käytetään pelkkää nettimainontaa, koska se on ihan tutkittua, että 90 prossaa ihmisistä käyttää nettiä. Varsinkin jos et halua tehdä sitä läpinäkyvästi.” Myynnin luovuus on asiakkaan huomioon ottamista ja oman toiminnan mukauttamista asiakkaiden mukaan. ?. Siksi Koivumäki sanoo pukeutuvansa eri tavalla näytölle Espooseen ja Helsingin Kallioon: Espooseen puku ja Kallioon farkut. Osa on luonnonlahjakkuuksia. Sama kirjailijoissa ja taiteilijoissa. Tampereenväylän kyljessä oleva Vaskipelto ei ole kaikista halutuinta aluetta, mutta mahdollinen, noin 8 000 euron välityspalkkio, kiinnostaa. Yhdessä kerrottais tää mun tarina, toisessa miten kannattaa tehdä myyntiä, kolmannessa miten brändätä itseään.” Arviokäynti on 90-luvulla rakennetussa pienkerrostalossa. Tuttava on tulossa tapaamaan Koivumäkeä. Samalla luvattiin näkyvyyttä Rostedtin televisioohjelmassa. Hän on unohtanut arviokäynnin Vantaalla. ”Ne kutsui sinne kahville, mutta en mä tiedä. ”No kyllä ne aika hyvin tietää. Mä haluan olla tiedätsä se vakavasti otettava ammattilainen.” (Aninkaisten Kiinteistönvälityksessä tällaista soittoa ei muisteta. Neuvottelu on tavallista jäisempi. Mun mielestä myynti on luova ala omalla tavallaan. ”Olen kyllä nähnyt, että teillä on ilmoituksia lehdessäkin”, myyjä jatkaa. ”No sanotaan, että mä oon varmaan yksi alan seuratuimpia Suomessa.” ”Mutta asiakkaat ei tiedä”, myyjä jatkaa sinnikkäästi. Sitten käydään keittiönpöydän ääreen neuvottelemaan. ”Ei siitä saisi varmaan mitään rahaa, mutta ei sillä ole väliä. Yhdessä visiossa Koivumäellä on oma firma, jossa välittämisen hoitavat hänen kouluttamansa seuraajat, sadat monistetut Andreit. Usein Koivumäki tuntuukin puhuvan TedTalk-videoiden suulla. ”Mieti, miten se muuttais tätä alaa.” Mahtipontisesta visiosta tulee jälleen mieleen räppärin uransa lopettanut Cheek, joka etsii nyt itselleen seuraajaa kuin hiphop olisi tosielämän Star Warsia. Hän sanoo opiskelevansa psykologiaa blogeista ja YouTuben seminaarivideoista. Vanhemman pariskunnan kaksio henkii vaaleanruskeaa 90-lukua, mutta Koivumäki ei anna sen häiritä. ”Miks Pablo Escobar ei lopettanut. Hän haluaisi Koivumäen mukaan sijoittamaan uudenlaiseen sykemittariin. Nyt hän on itse. Ainakin osaa visiostaan Koivumäki oli jo toteuttamassa. Toisessa Koivumäelle asetettaisiin myyntitavoitteita täytettäväksi. ”Onko nämä sun kohteet pelkästään netissä vai myös lehdessä?” myyjä kysyy. Jethro Rostedtin lisäksi televisiosta tunnetaan esimerkiksi ”kiinteistökuningatar” Kaisa Liski. Koivumäki sanoo, että kaksikin tuotantoyhtiötä on tarjonnut hänelle omaa sarjaa. Koivumäki ei ole käynnistä innoissaan, mutta lähtee silti ”aina, kun hänelle soitetaan”. Se on se peli. Hän tohtii epäillä, mahtaako Koivumäki olla niin tunnettu. Oishan se kiva sanoo, että mulla on oma kirja.” Siitäkin huolimatta, että yksi Koivumäen lempianekdooteista on se, ettei hän ole koskaan lukenut yhtään kirjaa kokonaan. LinkedInin kautta Koivumäki on saanut sanojensa mukaan jonkin verran luentoja puhujakeikkoja. Mä vain haluan luoda ja kehittää kaikkea”, Koivumäki sanoo ja kurvaa Maseratin taas poikittain Kotijoukkueen toimiston eteen. Jos se lähtee vessaan ja jättää laukun siihen, niin sitten sä tiedät, että voit viedä sen himaan. ”Mulla asiakastyytyväisyys on ollut viime vuodet 4,8–4,9”, Koivumäki aloittaa kuin Uber-kuski. Enemmän kiinnostaa ohjelmaidea, jossa Koivumäki motivoisi ihmisiä myymään paremmin. ”Jotkut kollegat käyttää, mutta mä en käytä. ”Paskapuhetta”, Rostedt sanoo puhelimitse. Matkalla Koivumäki kertoo, kuinka Jethro Rostedtin firmasta Aninkaisten kiinteistönvälityksestä soitettiin aiemmin päivällä ja pyydettiin töihin. Näin he tuntevat lattian sekä matot jaloillaan. Esimerkiksi kun hän vertaa myyntiä koripalloon. Koivumäki myös haluaa, että mahdolliset ostajat eivät käytä näytöillä vaaleansinisiä asuntonäyttötöppösiä, vaan ottavat kengät jaloistaan. Hän ehti jo irtisanoutua Kotijoukkueesta, mutta lopulta he tarjosivat Koivumäelle osakkuutta. Mä en halua yhtään samastua Jethron kaltaiseen hahmoon. Joulukuussa hän puhui Social Selling Summit -tapahtumassa Helsingissä, ja Koivu mäki on myös yksi henkilöbrändeistä ”digitalisti” Ville Tolvasen kirjassa Henkilö brändi – Asiantuntijasta vaikuttajaksi. Esimerkiksi kryptovaluutat, fitness ja meripihkabisnes. ”Uskon, että näin tuntee olevansa kotona. ”Mutta jos äijä kovasti töihin haluaa, niin miksei.”) Siinä missä Jethro Rostedt on kansanmies samalla tavoin kuin Timo Soini oli entisiä perussuomalaisia johtaessaan, Koivumäki lyö rumpua niin lujaa ja kauan ja niin häpeilemättömästi, että ennen pitkää yleisökin kiinnostuu. Mielessä ovat myös täysin uudet bisnekset. Joku haluaa valtaa, joku haluaa luoda imperiumin, joku haluaa arvostusta. Koivumäki pohtii, että jonain päivänä hän voisi koostaa blogimerkintänsä kirjaksi. Ainakaan vielä ei tullut aika vetäytyä taustalle seuraajia kouluttamaan. Mä käytän ammattivalokuvaajia, että ne kuvat on realistiset, hyvät, valoisat.” Sitten myyjä kysyy, että löytävätkö asiakkaat netistä juuri Koivumäen kohteet. ”Ton verran mä uskon, että me voitais siitä saada.” Pariskunta lupaa miettiä asiaa. Asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla ennätyskorkealla ja kykykilpailutähtien sekä huippukokkien jälkeen tositelevisio on nostanut myös kiinteistönvälittäjiä. HUHTIKUU 2018 IMAGE 39 LinkedIniin Koivumäki kirjoittaa blogipostauksia. Mulla on aika vahva nimi alalla, että ne ketkä tietää niin on töitä tehty paljon”, Koivumäki sanoo. Koivumäki sanoo saaneensa häneltä vinkkejä siitä, mitä pienet eleet paljastavat, ja kertoo heti esimerkin. Mä näen Jethron sellaisena perussuomalaisena, paska huumori lentää -tyyppinä. Koivumäki kirjoittaa pariskunnalle muistilapun, jossa lukee hänen arvioimansa hinta ja mikä on hänen välityspalkkionsa myyntihinnasta. Oon miettinyt tätä ja uskon sen vaikutuksen olevan psykologisesti hyvä.” Koivumäki kertoo, että hänellä on ystävä, joka antaa vinkkejä kehonkielen tulkitsemiseen. Ensimmäinen small talk -aihe löytyy jääkaappimagneeteista. Mulla on hyvät kuvat, niin se menee netin kautta kaupaksi. Sä jäät koukkuun siihen peliin, niin kuin huumeeseen. Liiketila oli vuokrattu, logo suunniteltu ja toimintamallit tarkkaan mietitty. Lehtimainonta on jo vanhentunutta”, Koivumäki sanoo. K oivumäellä on kova vauhti, mutta mihin hän on menossa. ”Jos oot vaikka baarissa tutustunut tyttöön ja jos se laittaa laukkunsa teidän väliin, niin se tarkoittaa, että se luottaa suhun. Toki myös ajoitus on hyvä. Mä oon testannut ja se toimii.” K oivumäki vihaa sitä, että joku on myöhässä. ”Mulla on ollut noita samoja”, Koivumäki sanoo ja osoittaa Eiffeltornia esittävää jääkaappimagneettia. ”Joka jaksossa olis tiedätsä eri idea. ”Jos sä oot lyhyt, niin vaikka kuinka treenaisit, susta ei tule hyvä. Koska laukku on naiselle se kaikkein tärkein, eiks niin
40 IMAGE HUHTIKUU 2018 40 IMAGE HUHTIKUU 2018
HUHTIKUU 2018 IMAGE 41 Haus ka on kivaa Olen klisee, 37-vuotias kirjailija Riikka Pulkkinen pohti ensimmäisellä twerkkaustunnillaan. Sitten hän tajusi, että twerkkaus liittyy myös keskusteluun seksuaalisesta vallasta. TeksTi riikka pulkkinen kuvaT marko rantanen
Ennen muuta he nauravat. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että aktivoidessamme pakaroitamme keskittyneesti loisteputkivalojen alla osallistumme johonkin outoon feministiseen keholliseen retriittiin. Koreografiamme musiikki on jamaikalaisen dancehall-tähden Vybz Kartelin kappale. Lopulta, tadaa, takapuoli alkaa väristä. Erityisesti naisille on kehitelty queenstyle-suuntaus, jossa keskeistä on akrobatia ja erilaiset takapuolen ja lantion pyörittämisen tavat. Kun he tanssivat tätä tanssia, he näyttävät omistavan seksin, vartalonsa ja maailman. Harjoittelun saa aloittaa peiliä vasten, mutta melko pian on siirryttävä keskilattialle. Olen klisee. Istumatyö on jumittanut selkärankani keskimmäiset nikamat. Olen harrastanut vuosikausia balettia ja modernia afroa ja satunnaisesti street-tansseja, mutta dancehall kiehtoo minua erityisesti. Se tarkoittaa lantion pyörittämistä musiikin tahdissa. Opettaja näyttää meille mallia: kertosäkeen aikana meidän on liikuskeltava vapaamuotoisesti ympäri salia kissojen lailla. 42 IMAGE HUHTIKUU 2018 E lokuun puolivälissä loisteputkivalojen alla seisoo hiukan epäröivä joukko: kolmekymmentä naista ja tyttöä. Sitten lavalle asteli soulja r&b -tähti Robin Thicke, ja Miley repi korsetin yltään, otti joltakulta yleisöstä käteensä suuren hupailuhansikkaan ja alkoi twerkata. Tanssisalit täyttyvät ääriään myöten, workshop-liput myydään loppuun. Kun tekniikka on löydetty, voi lisätä tempoa. Alan pioneeri Suomessa on Tia-Maria Sokka, jolla on ollut puolisen vuotta oma tanssikoulu, Tinze Twerk Studio. ”Menee aikaa, että opitte aktivoimaan oikeat lihakset.” Tämä ei tunnu hänen mielestään olevan kovin vakavaa. Olen usein katsonut salaa ovenraosta edistyneitten tuntia: suvereeneja, keskittyneitä olentoja punnerrusasennoissa, spagaateissa, sivuspagaateissa. Vilkaisen itseäni peilistä. Liikkeiden nimet ovat sellaisia kuin Hot Up ja Puppy Tail, Turbo Wine, Hanky Panky ja Sexy Chocolate. Ja yhä edelleen: miksi pitäytyä hetero-olettamassa. Niin, kyllähän tällaisella liikehdinnällä on jotain tekemistä seksin kanssa. Hän katsoo meitä hyväntahtoisesti ja kertoo nauraen, että tämän tanssilajin teemat ovat pitkälti väkivalta, aseet ja seksi. Aksentit ovat tärkeitä, pelkkä pumppaus ei riitä. Lokakuussa värisytän pakaroitani jo häpeilemättä spagaatissa. Ne eivät muuta toivo kuin että leikin iltaisin himokasta kissaa. Yleisökysymys on olennainen myös lajin kannalta: jos halutaan nähdä dancehall queenstyle ja etenkin twerkkaus stereotyyppisesti, voidaan ajatella, että nämä tanssilajit ovat miehisen katseen läpitunkemia. He nauravat kaiken aikaa. Sillä on lukuisia tyylisuuntia. Instagramissa Tinzellä oli helmikuun lopussa 158 000 seuraajaa, melkein 40 000 enemmän kuin Jenni Vartiaisella. Kun avaan haarani joogatunnilla, en ajattele seksiä, mutta kun aktivoin pakaroitani tai winaan kyykyssä, seksi käy mielessä. A lan aktivoida pakaroitani myös kotona iltauutisten aikaan. Hän hämmensi mtv Video Music Awards -show’ssa vuonna 2013 yleisöä esityksellään. Miksi me muka olisimme seksuaalisia olentoja vain ja vasta miehisen katseen alla; emmehän me kysele toistemme seksuaalista suuntautumista, kun astumme tanssisaliin valmiina Sexy Chocolateen tai Hanky Pankyyn. Hän on myös twerkkauksen tuorein Suomen mestari. Saman voi tehdä sammakkoasennossa. Olisiko tekosissamme tällöin enemmän kysymys seksistä ja seksuaalisuuden ilmentämisestä kuin silloin, kun tanssimme omille peilikuvillemme ja toisillemme. Toisin kuin joogassa, dancehallissa päälläseisonnassa on tarkoitus opetella liikehtimään. H eti ensimmäisellä tanssitunnilla kokeilemme päälläseisontaa. He seisovat päällään, tekevät siltakaatoja. Mutta tanssitunnilla paikalla olemme vain me, tytöt ja naiset. Kaikki liikkeet on kuin tehty seksualisoivaa katsetta silmälläpitäen. Haluan tietää, miltä tuntuu tuo tuollainen mutkaton fyysinen hauskuus. Pääasia on, että pakarat värisevät. Koska olen opiskellut kirjallisuustiedettä, en voi ohittaa kysymystä yleisöstä. Aloitamme heti: kyykkyyn vain! Sen jälkeen herätellään takapuoli sammakkoasennossa, eli supistellaan pakaralihaksia vuorotellen musiikin tahdissa. Kysymys yleisöstä muuttuu, kun opettaja kuvaa valmiit koreografiamme ja jakaa ne Instagramissa. Twerkkaus on sekä maailmalla että Suomessa valtavan suosittua. Laajaan tietoisuuteen sen toi amerikkalainen pop-tähti Miley Cyrus, joka on määritellyt itsensä muunsukupuoliseksi. Naurattaa. Haluan oppia olemaan niin kuin nuo naiset. Ensimmäisissä yrityksissäni mikään pakaroissani ei kuitenkaan värise. Saman voi tehdä etunojapunnerrusasennossa. Dancehall queenstyle ja twerkkaus ovat keskenään kaksi eri lajia, mutta molemmissa on sama piirre: peppu pistetään estoitta heilumaan. Olen 37-vuotias nainen, ja nyt olen saanut päähäni, että minun on opeteltava twerkkaamaan. Lajina twerkkaus on verraten uusi. Winata voi sekä seisaallaan että syväkyykyssä haarat auki. Hot Up on oitis suosikkini: siinä kosketaan haaroväliä ja ravistellaan sitten kättä samalla kun pyöritään ympäri. Entäpä jos tanssisalille tulisi mies joko katsomaan tai vain tanssimaan yhtenä meistä. Se on tanssituntien maailmassa virkistävää, sillä moni tanssinopettaja suhtautuu aikuisoppilaidenkin tenduihin ja aukikiertoihin kuin valmentaisi oppilaita kohti oopperan balettikoulun pääsykokeita. Päätän kuitenkin pystyä. Opettaja sanoo, että akrobatia on dancehall queenstylessa olennaisinta. Opettajamme nimi on Miittu Lehvävirta, ja hän on tanssinut dance hallia kymmenen vuotta. Tanssilaji on nimeltään dancehall, ja sen juuret ovat Jamaikalla sekä afrokaribialaisissa tansseissa. Mitä menetettävää minulla on. Opettaja on nuori ja hymyilevä nainen. Me yhdistelemme tunneilla molempia. Mutta myös sellaisia kuin Nuff Respekt. Ei siis sivulle, ei eteen, vaan taakse ja ylös. Toisen tunnin vietämme pitkälti kyykyssä. Kun tasapaino on löytynyt, aletaan tässäkin asennossa pyörittää lantiota. ”Keväällä te jo helisytätte lantiotanne sujuvasti ylösalaisin”, opettaja sanoo. He ovat notkeita ja määrittävät itse oikeutensa. Dancehall queenstylen harrastajille Mileyn esityksessä ei tosin ollut mitään erikoista: hän tanssi seksikäästi samalla kun heilutti pakaroitaan ja lauloi ”it’s our party we can do what we want, it’s our party we can screw who we want”. ”Ei se mitään”, opettaja sanoo. Saman voi tehdä sivuspagaatissa. Viimeksi olenkin kokeillut tätä asentoa synnytyksessä. Liikkeen viesti on selvä: liian kuumaa koskettavaksi. Muuttuuko tanssimme luonne, kun esiinnymme opettajan kuvaamilla videoilla. Kun tallennetta katsoo nyt, Miley näyttää yksinkertaisesti omistavan koko show’n. Olemme kokoontuneet tänne heiluttamaan takapuoliamme. Ajattelen riemun ja kauhun punastuttamana, etten ole varma, kykenenkö tähän. On haettava kyykkyasennossa eteenpäin nojaava suorakulma ja ryhdyttävä määrätietoisesti työntämään lantiota taakse ja ylös. Jos on joskus pyörittänyt lantiota sambatunnilla, ei tiedä vielä mitään. ”No niin, ja sitten winataan!” opettaja huudahtaa. Kun laulussa kajahtaa lause miss kitty kitty, meidän on pumpattava keskivartaloamme rytmikkäästi musiikin tahdissa. Twerkkauksessa pääsääntö numero yksi on anatomisesti yllättävä
HUHTIKUU 2018 IMAGE 43
44 IMAGE HUHTIKUU 2018
Olemmeko me kaikki tytöt ja naiset tanssi saleilla opettelemassa twerkkausta seksin vuoksi. Jos on viettänyt nuoruutensa kellarissa lukien Kierkegaardia, oivallus viihtymisen mukavuudesta on mitä syvällisimmän itsetutkiskelun tulos. Seksi, missä olet?”. En siksi, että haluaisin paljastaa ja tunnustaa, vaan siksi, että aihe on minusta tärkeä. Jokin kampanjan saamassa suunnassa sai minut mietteliääksi. Ennen muuta opettelen omaehtoisuutta. Mutta mitä. Niin, aivan. Sanon tämän ääneen, ja opettaja nauraa: ”Dance hallissa on olemassa myös Cow Foot niminen liike, opitte sen myöhemmin, se symboloi kundien letkua.” Kotona teen nettihakuja. Kun katselin vakavia naisia mustissaan ja kuulin punamekkoisen naisen joutumisesta paheksunnan kohteeksi, olin ymmälläni. Mieleeni palaa erään ystäväni lapsen hih kaisu: Hauska on kivaa! Älkää kuvitelko, että tämä lause on tautologia. Tarkkaan ottaen haluan omistaa oman seksini ja seksuaalisuuteni, niin kuin kirjoitukseni alussa sanoin. En kovin helposti näyttäisi näitä temppuja yhdellekään miehelle makuuhuoneessa. Macka valittelee videon alussa kumppaninsa miehisiä mittoja, ja siitäpä vasta ralli syntyy: kaikki jamaikalaiset pojat ja miehet muuttuvat videolla Mackan laulun tahdissa liikekieleltään ihmisen kokoisiksi ”letkuiksi”. No niin, ajattelen: minulla on hauskaa, mutta ei pelkästään hauskaa. En halua olla mitään sellaista kuin julkinen seksikeskustelija. En tiedä onko näkemäni materiaali kumouksellisinta vai seksis tisintä aikoihin. Onko dancehallkulttuurin valtavirtaistumisessa ja suosiossa kyse taas yhdestä tavasta, jolla valkoiset maustavat omaa kertomustaan rodullistettujen ihmisten kulttuureihin kuuluvilla ominaispiirteillä. M arraskuussa saan pakarani lopulta värise mään. Olen notkeampi kuin aikoihin! Tässähän voisi seuraavaksi vaikkapa syödä proteiinirahkaa tai – niin, mitä. Jatkan tans simista. Näinä aikoina se tuntuu jopa kumouk selliselta. Seksi, missä olet. Ensimmäistä kertaa onnistun nyt, kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen, hiukan twerkkaamaan spagaatissa. Tällaista on olla ihminen. Olenko minä. Tanssilaji on lähtöisin Jamaikalta ja sen juuret ovat afrikkalaisissa tansseissa. Mutta koska olen ammatiltani ja identiteetiltäni ajatustyöläinen, koen velvollisuudekseni pohtia myös tätä inhimillisen olemassaolon aluetta. Mikään ei voisi olla minulle kiusallisempaa kuin vierailla A-studiossa seksin etsinnän kokemusasiantuntijana. Peili ei vastaa, mutta kysymys on heitetty ilmoille. Millainen sokea valloittaja minä oikein olen. Se on mukavaa. Hiukan myöhemmin luin lehdistä ranskalaisten naisnäyttelijöi den kirjelmöinnistä #metookampanjaa vastaan, kirjeestä, jonka pääargumenttina oli, että #metoo tekee feminismille hallaa, koska se sivuuttaa naisen seksuaalisuuden, joka on iloinen asia. Mutta silti. Kun sekoi tan surutta twerkkausta ja dancehall queenstylea, olenko kuitenkin juuri se hiukan nolo keskiikäistyvä nainen, joka vähän flirttailee vieraan ja ”eksoottisen” ilmön kanssa, oppii hiukan pyörittämään lantiotaan ja huutelee sen jälkeen julkisesti, että nyt on muuten vapauduttu, ne muijat kulkaa osaavat ja opettavat, ja entäpä ne gangsterit sitten, siinäpä vasta mainioita kavereita, laulavat minulle miss kitty kitty ja minä rohkeana teen mitä käsketään! En voi esittää tälle ajatukselle vastalauseita: toimintani on kult tuurista omimista. Jaksan myös winata kyykkyasentoon ja takaisin ylös, ja taas alas. Sitten teen kuperkeikan, sitten spagaatin. Ilmenee, että Cow Foot on Macka Dia mond nimisen naisartistin kappale. Muistutan lehmää, joka on saanut eriskummallisen spasti sen kohtauksen. Pussy on dancehallkulttuurissa – ainakin lauluissa – tiuhaan toistuva sana. Lantiomme sanovat sen meidän puolestamme. Huhuilen seksiä itsessäni. Mutta samalla olen myös itseni sokea valloittaja. Siksi on otettava huomioon, että yksi ulottuvuus twerkkausilmiössä liittyy kulttuuriseen omimiseen. Harrastaa seksiä, niinkö. Vain yksi asia on varma: kaikilla, jotka dancehallia harrastavat, näyttää olevan hauskaa. Tunnin jälkeen kävelen lumisateessa kotiin ja tunnen oloni vapautuneeksi. Jos halutaan puhua feminismistä #metookampanjan jälkeisenä aikana, jonkun on syytä puhua myös tästä näkökulmasta. Kyllähän minä olen täällä osittain juuri aiheen itsensä vuoksi. Ä lkää ymmärtäkö minua väärin. Kukaan ei tartu näihin pilluihin täällä, presidentti Trump, tekisi mieli sanoa, mutta tanssisaleilla meidän ei oikeastaan tarvitse tehdä niin. Sovitan vartalooni vieraita liikkeitä, jotta löytäisin itsessäni jotain, mikä aika ajoin kätkeytyy. Minua naurattaa, kun katson itseäni peilistä. Toteutan vaivatta opettajan pyynnöstä Hot Upin, eli lei kin ”liian kuumaa koskettavaksi”. Ok muuten, ajattelen: tämä ei näytä yhtään hyvältä. Lantion pyö rittäminen nimittäin tuntuu, hämmästyttävää kyllä, ennen muuta omaehtoiselta toiminnalta. Syrjiikö tämä alakulttuuri kaikkia, vai päinvastoin kohottaa kunkin vuorollaan jalustalle, sukupuoleen katsomatta. En kuitenkaan ole varma, tajuanko, mitä näen katsoessani dance hallvideoita. On myös mielenkiin toista pomppia istualtaan – ihminen voi todella pomppia pakaroi densa varassa, se on jopa helppoa – ja on äärimmäisen vaikeaa yrit tää ravistaa takapuoltaan kuin koiranpentu. Olen pohtinut tätä lokakuussa, kun #metookampanja roihusi kuumim millaan, ja olen ajatellut tätä joulun jälkeen, kun elokuvaalan naiset pukeutuivat gaaloissa protestin vuoksi hautajaisväreihin ja se yksi sai moitteita laitettuaan ylleen ylväästi punaista silkkiä. Seksi, kysyn, katson peilikuvaani ja teen ujon Puppy Tailin. Taas ”Seksi, kysyn, katson peilikuvaani ja teen ujon Puppy Tailin. Olen ajatellut tätä moniaalle haaroittuvaa tematiikkaa koko vuoden, aina ensimmäisestä twerkkausyrityksestäni saakka. HUHTIKUU 2018 IMAGE 45 kuperkeikan jälkeen. On pakko myöntää, että tällä kaikella jotain tekemistä seksin kanssa. Tuntuu toki hyvältä tehdä kuperkeikkoja
Koen, että me tytöt ja naiset, ainakin minä, kutsumme itsessämme esiin seksuaalisubjektia. Se ei kulu käytettessä eikä jalostu pysyessään käyttämättömänä. Sukupuolentutkijat kenties vastaisivat samoin kuin puhuvat sukupuolesta: seksuaalisuus on jotain, joka tulee tuotetuksi näiden kaikkien ilmiöiden yhteisvaikutuksesta. Tua viittasi Slavoj Žižekiin, joka oli kommentoinut #metoota The Atlanticin kirjoituksessaan. Ja kas, alan saada liikettä gluteus maximuksiini! Huomaan takapuoleni myös kasvaneen. Ovathan seksi ja seksuaalisuus tyystin eri asioita kuin vallankäyttö ahdistelun muodossa. ”Jännitteistä vapaa seksi on ei-seksiä.” Tämän ajatuksen esitti minulle kollegani Tua Harno, kirjailija ja juristi, kun keskustelimme #metoosta juhlissa marraskuussa. Rajoista, laeista ja kulttuurisista normeista pitää voida keskustella, Paalanen korosti, sellaista on pyörittää tätä show’ta nimeltä yhteiskunta. Sijaitseeko se kulttuurissa, yhteiskunnassa. Uskon, että niin kutsutut intersektionaaliset feministit ovat kanssani samaa mieltä, olen siis myös heidän asiallaan. Kas, tässä paljastus numero yksi, joka samalla on tämän kirjoituksen yksi pääteeseistä: en ole naisena tai ihmisenä varma, missä seksuaalisuus tai seksi ylipäätään sijaitsee. Tammikuussa tanssisalilla virtaa hiki. Tai meidän, kuinka vain. Se voi sisältää objektiksi asettumisen hetkiä – tämä on hyvin olennainen tarkennus – eikä näitä hetkiä ole syytä tuomita tai pitää minua näiden hetkien vuoksi epäfeministisenä, sillä seksiä ja seksuaalisuutta, joka on tyystin riisuttu valta-asetelmista, ei ole olemassakaan. Tommi Paalanen, joka on peruskoulutukseltaan filosofi, vastasi myöhemmin blogissaan tähän kritiikkiin ja korosti, että perusteellinen keskustelu ilmiön ympärillä on nimenomaan tervetullutta: asia on monimutkainen sekä juridisesti, poliittisesti että akateemisesti, puhumattakaan tosielämän tilanteista. Sijaitseeko seksuaalisuus minussa vai minun ja niiden ihmisten, miesten ja naisten, välillä, joita olen elämäni aikana halunnut. Sijaitseeko se takapuolessani. No niin. Mutta koska ”sukupuolen ja seksuaalisuuden tuottaminen” sopii käsitteenä mielestäni luennoille ja praktikumeihin mutta ei tähän kirjoitukseen, en halua puhua nyt tällaisilla sanoilla. Silti koin jollain tasolla ymmärtäväni Catherine De neuvea ja kumppaneita. Väitän lisäksi – Tommi Paalasen argumentointia myötäillen – ettei seksuaalisubjektiuden tutkiminen ole mitenkään yksiselitteinen asia. Olen nyt siis paljastanut, etten tiedä missä seksi sijaitsee. Se on jotain, joka muuntuu elämäntilanteitteni muuttuessa. oulukuussa vaihdan tanssitrikooni löysempiin, sillä opettajamme mukaan ”pyllyn hyllyminen” on sitä helpompaa mitä rennommaksi ja vapaammaksi itsensä tuntee. Seksi ja seksuaalisuus ei ole viini tai aarre. Haluan siis tehdä selväksi, että pakaroiden ravistelu yksityisesti tai julkisesti voi olla osa #metoon kaltaista murrosta. Tua sanoi minulle, että monissa tanssilajeissa leikitellään halulla ja valtapositiolla eli sillä, kenen halu toteutuu. Kun jälleen kerran kokeilen pyörittää yhtä aikaa sekä lantiotani että rintakehääni sammakkoasennossa, lihakseni muistuttavat, etten ehkä koskaan ole kokeillut liikkua juuri näin. Haluan löytää sellaisen tavan puhua, jossa nämä kaksi näennäisesti etäistä ilmiötä, twerkkauksen ja dancehall queenstylen kaltainen häpeämätön seksuaalissävytteinen hauskanpito ja #metoon aikaansaama keskustelu sukupuolivaltarakenteiden rikkomisesta, nähdään osana samaa murrosta: naisten tilanottona, astumisena esille. Siksi keskustelu määritelmistä on aiheen ympärillä äärimmäisen tärkeää. 46 IMAGE HUHTIKUU 2018 minusta tuntui, että jotakin oli käsitetty väärin. Nyt perustelu seksipohdinnalleni on lausuttu ääneen. Tämän tehdäkseni joudun seuraavaksi paljastamaan jotain itsestäni ja seksistä. Mitä se siis on ja missä se on. Haluan kysyä, miten jokin niin monimutkainen asia kuin sukupuolivaltarakenteita huojuttava seksuaalinen ilmaisunvapaus voi parhaiten toteutua #metoon jälkeisessä maailmassa. Se ei ole jotain jonka voin ”tarjota” valitsemalleni henkilölle, eikä se ole jotain, joka voidaan ottaa minusta pois. Sijaitseeko se vaginassani. Sijaitseeko se kohdussani. Koska Žižek on vanha mies – joidenkin mielestä jopa ”likainen vanha mies” – en halua viitata tässä kirjoituksessa häneen. Leikki ei ole ristiriidaton, koska naiset on opetettu pelkäämään sitä, että miehet voivat halutessaan ”ottaa” naisen. Rinnoissani. En siis tiedä miten tanssiminen liittyy tähän kaikkeen, mutta jotenkin se mielestäni liittyy. Illan jälkeen kolumneissa paheksuttiin sitä, että keskustelijat juuttuivat pohtimaan liian pitkäksi aikaa seksuaalisen häirinnän ja flirtin rajaa. Viittaan mieluummin Tua Harnoon, koska meillä on yhdessä hienoja keskusteluita juridiikasta, politiikasta, taiteesta ja naiseuden kokemuksesta. Tanssisaleilla, kun ensimmäistä kertaa elämässään kokeilee kuinka laaja oman lantion liikerata on, ajatus saa kutkuttavia lisäsävyjä. Se on jotain, jota tutkin. Ennen kuin jatkan twerkkausinnostukseni analysointia, haluan korostaa, että osaan kyllä erottaa seksuaalisuuden ilmentämisen ja seksuaalisen ahdistelun, joka on vallan väärinkäyttöä. Haluan vain asettaa kysymyksen seksuaalisuudesta ja vihjata, että kysymys liittyy siihen, miksi käyn twerkkaamassa. Mahtavaa! Seuraava koreografiamme onkin taas queenstylea, kappaleen nimi on Boom Shaka Laka. Puhuakseni lisää pakaroiden heiluttelun merkittävyydestä joudun keksimään käsitteen sille, mitä mielestäni koen – objektiksi asettumisen sijaan – tanssitunneilla tapahtuvan. Eikö asia ole selvä, kysyttiin. Nyt, kun jo osaamme, meidän on kiihdytettävä tempoa. Toimintamme liittyy seksuaalisuuteen ja omanarvontuntoon. Uusi koreografiamme on tuhdin suorasukainen. Sijaitseeko se vaatteissa, joita käytän, vai tansseissa, joita tanssin, puheissani. Mikä huimaava ajatus. En halua tässä kirjoituksessa tehdä mitään niin yksinkertaista kuin puhua #metoo-kampanjaa vastaan korostamalla naisen oikeutta nauttia seksuaalisuudestaan. Suomessa #metoo poiki muun muassa A-Teema-keskusteluillan Ylelle. Se on jotain hahmotonta minun ja elämäni todellisuuden välillä. Twerkkaus ja dancehall queenstyle ovat härnäystansseina kiinnostavia nimenomaan siksi, että valta J. A jatus ruumiiseen kirjoittautuvista muistijäljistä, siitä, että kokeilee fyysisiä rajojaan, liittyy seksuaa liseen omanarvontuntoon. Ryhdyn siis valottamaan seksuaalisubjektiuden monimutkaista käsitettä. Se on ennen muuta aina toimijuutta, subjektiutta. Olin Paalasen kanssa samaa mieltä. He ovat eläneet niin kauan, että muistavat pukeutumissääntöjen ja niitä vastaan rikkomisen historiallisen painolastin. Tällä kaikella on jotakin tekemistä feminismin kanssa, ja aihe sivuaa kutkuttavasti myös #metoo-kampanjaa. Haluan pikemminkin tehdä kunniaa #metoolle. Hyvä on. Ruumiissani, tässä elävässä, ei yksinkertaisesti ole muistijälkeä tällaisesta. Paikalla oli kunnioitusta herättävä joukko keskustelijoita: esimerkiksi oikeusministeri Antti Häkkänen ja Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen, joka on seksuaalietiikan tutkija, sekä monia muita, joita aihe kosketti joko henkilökohtaisesti tai ammatin kautta. Paljastukseni numero kaksi on tämä: olen elämäni varrella oppinut, että seksi ei sijaitse minussa yhtenä ja samana asiana, jonka voin ottaa käyttöön tai pitää omanani miten se minulle milloinkin sattuu sopimaan. Minulla on siis tunne, että on piilevän kumouksellista, että me tytöt ja naiset kokoonnumme viileisiin saleihin viikko toisensa jälkeen tutustumaan siihen, mihin kaikkeen kehoistamme on
HUHTIKUU 2018 IMAGE 47
Nostan esiin naisruumiin medikalisoituna objektina. Ehkä se on suunnattu tytöille pikkukaupunkien yläasteilla, tytöille, jotka eivät voi pitää ääntä oikeuksistaan. Olin valehdellut ystävilleni, että minullakin oli ne, tietenkin. Ei nyt eikä koskaan. En voi kuvailla tuota uutuuden tunnetta muilla sanoin kuin puhumalla suvereeniudesta ja itse valtiudesta. Hän varoitti minua ana lysoimasta asiaa julkisesti. Minuun jäi kuitenkin tuosta varhaisesta nöyryyttävästä lääkärikäynnistä pieni epäilys. Ehkäpä #metookam panjaa ei avattu sinun kaltaisillesi, jotka voivat vapaasti assosioiden verrata sen suhdetta muihin aikamme ilmiöihin, vaan sellaisille tytöille, jotka elävät ahdistelukulttuurin keskellä eivätkä muuten tietäisi muusta, hän sanoi. Seuraavat lauseet ovat esimerkkejä siitä, millaisista tokaisuista naisten kokemus fyysisistä ulottuvuuksistaan lääkärikäyntien perus teella saattaa muodostua: Tyttö hyvä, yritä nyt edes. Olinhan viisitoista, eli melkein aikuinen. Elänkö ahdiste levan ja naiseutta objektivoivan mieskatseen alla. Nainen, sinulla on taaksepäin kallistunut kohtu. Kun olin 15, kävin elämäni ensimmäistä kertaa gynekologilla. 48 IMAGE HUHTIKUU 2018 tuntuu suvereenisti olevan niissä naisilla: naiset ovat näissä tanssi lajeissa ilmiömäisiä, omalakisia, suorastaan sui generis. Kampanja ikään kuin tarjosi meille kaikille alleviivatun ein, ja nyt haluaisin kysyä, voiko tuota eitä käyttää myös seksuaali subjektiuden ja tilanottavan feminismin rakennusaineena. Olin juoksija, ja juoksin ehkä liikaa, sillä minulla oli häiritsevä vaiva nimeltä amenorrea, eli minulla ei ollut kuukautisia. Se ei tuntunut erityiseltä. Olen samaa mieltä ystäväni kanssa. Jatkan siis miinoitetulla ja tulenaralla ajatuspolullani ystäväni varoitteluista huolimatta. Menin lukioon ja menin yliopistoon. Ilmaantui, katosi, ilmaantui taas. Häpeällistä. Jotta tekisin itseni ymmärrettävämmäksi – ja kenties myös naurettavammaksi – joudun paljastamaan taas jotakin. Sen on kyllä hyvä tässä iässä jo alkaakin. Entäpä jos nekin tytöt käyvät twerkkaamassa. Mutta entäpä ne tytöt pikkukaupungeissa. Gynekologi tutkaili anatomiaani – se oli hirveää – ja sanoi, että olen normaa lissa kehitysvaiheessa. Sinun kiertosi on liian pitkä. Nainen, nainen, sinähän vapiset. Entäpä jos ne tytöt ovat olleet iloisia #metookampanjasta, mutta nyt he pohtivat ymmällään twerkkausharrastuksensa luonnetta, kysyvät itseltään: olenko siis feministien mielestä nyt vapaaehtoinen objekti. Suoraan sanottuna kauhea virheen tekemisen tuntemus on varjostanut elämäni gynekologikäyntejä. Ok. Ja vielä uudestaan. Seuraavalla viikolla käsitykseni muuttui. En kerro tässä kirjoituksessa elämäni miehistä ja naisista – he ovat olleet ihania, terveisiä heille – mutta haluan sanoa sanan elämäni lukuisista gynekologeista: he eivät ole autta neet minua hahmottamaan seksuaalisubjektia itsessäni. ”Ehkä nauravat twerkkaajanaiset ovat kumouksellisia siksi, että heistä sädehtii seksuaalinen energia ilman pelkoa siitä, että heitä satute taan”, Tua sanoi minulle. Seksi ilmaantui ja seksi katosi näkyvistä. Näin tuumailin. Olen samaa mieltä myös niiden kanssa, jotka sanovat, että seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä, eikä sillä ole mitään tekemistä seksin kanssa. Kuten twerkkaussessioita loisteputkien alla. Yritä nyt hyvä nainen ”En ole kovinkaan usein elämässäni tiedostava seksuaalisubjekti. Voi kuule, kyllä ne paikat viimeistään synnytyksessä asettuvat lopulliseen muotoonsa. Olimme tuon keskustelun jälkeen Tuan kanssa yksimielisiä siitä, että vallan ja seksin yhteenkietoutumaa ei #metookampanjan puitteissa voitu käsitellä, olihan kampanjan tarkoitus tuoda keskusteluun nimenomaan naisnäyttelijöiden kokemia vallan väärinkäytöksiä, naisnäyttelijöiden, joiden keho on heidän työkalunsa. En ole ollut alan ammattilaisille naiseuden mallitapaus. Kuukautiseni alkoivat ennen pitkää ja sain jonkinlaiset rinnat. Tua Harnon sanoin: Se onnistui alleviivaamaan, että pitää olla olemassa sellaisia vallankäytön tapoja, joissa seksi ei ole mukana. Tykkäsin käydä homoystävieni kanssa tanssimassa baareissa Ricky Martinin She Bangs kappaleen tahtiin. Tapasin miehiä, tapasin naisia. Hhm, ajattelin: ehkäpä varsinainen seksi tulee minuun myöhemmin, kenties lukiossa, ehkä aikuisena. Halusin kysyä sekä ystävältäni että niiltä pikkukaupunkien tytöiltä, kuten myös nyt tässä kirjoituksessa itseltäni, voisiko #metookampanjan nähdä niin, että se avaa kaikille paitsi tilan puhua ahdistelukokemuksistaan myös tilan toimia naisina, jotka voivat elää ruumiillisina haluavina olentoina. Elämäni taitekohdissa teiniikäni seksiepäilys on nostanut pää tään. Joka kerta kun olen twerkannut, minulla on olo, että tästä alkaa oman itseni omistajuus. Sain hauraan käsityksen siitä, missä seksi saattaisi sijaita. En voi tehdä sinulle sisätutkimusta mikäli suhtaudut tähän kuin väkivallantekoon. Sitten se muuttui taas, ja vielä. Tässä #metoo onnistui. Ajattelen nuoria tyttöjä, tanssikavereitani. Tarvitaan myös kumouksellisia tekoja, toimintaa. Koska valtaa ei silti voida sulkea pois seksuaalisesti virittyneistä tilanteista, niistäkään, joissa molemmat osapuolet ovat vapaaeh toisesti osallisina, aiheesta tarvittaisiin lisää älykästä keskustelua, mutta ei pelkästään keskustelua. Nainen, sinä et voi hedelmöittyä ellet nosta painoasi yli viidenkymmenen kilon. Nyt kiertosi on liian lyhyt. Tämä on totta. Kävin siellä siksi, että kuukautiseni eivät olleet alkaneet. Sinun rintasi ovat kyllä kummallisen masteopaattiset. Lapsellista. Olen huomannut, että asia nyt saattaa vain olla niin, että seksuaalisuutta on tutkittava aina, eikä sille voi antaa lopullista muotoa koskaan. Määrään terolutia. No, nyt se on sopiva, ei, nyt se on taas epäoptimaalinen. Noloa. Saattaa hyvinkin olla, ajattelin, ettei seksi sijaitse minussa. He oppivat tämän suvereniteetin jo viisitoistavuotiaina! Mitä vapautta! P uhuin hiljattain twerkkausinnostuksestani erääl le toiselle ystävälleni ja sanoin epäröiden, että minun mielestäni aihe tangeeraa kummallisesti #metookampanjan kanssa. Tanssituntien jälkeen monet tämän elävän ruumiini lihakset kuten lähentäjälihakseni, adductor longukset, muistuttavat minua siitä, että olen tehnyt jotakin uutta. Paljon useammin olen yksi suuri ympäriinsä kävelevä naistentauti.”. Määrään sinulle e-pillerit
Tässä se on. Ja jos hauska ei muuten ala, se pistetään alkamaan. Onko feminismin aina oltava ankaraa ja vihaista. Uskon silti, että monet naiset jakavat kanssani tämän kokemuksen, kuten myös kokemuksen naiseudesta ja seksuaali subjektiudesta jonkinlaisena tabuna. Tämä on samalla tämän kirjoituksen pääväite: Tällainen haluaminen ja halun ilmen täminen on erittäin okei. Miley muun muassa keinuu alasti moukarin päällä ja nuolee vasaraa. Jos kohdalle ei ole sattunut poikkeuksellisen avomielisiä ja puheliaita sänkykumppaneita, naistentautien erikoislääkärit ovat naisen elämässä ihmisiä, jotka lausuvat tälle eniten asioita tämän fyysisistä ulottuvuuksista. Eikö tämä jos mikä ole myytti. En halua lopun elämääni etsiä seksuaalisubjektiutta taaksepäin kallistuneesta kohdustani. Mutta onko Miley taaskaan objekti. Katson häntä ihaillen. He ovat naistentautien ammat tilaisia. Palaan nyt tarkastelemaan arastelevaa väitettäni, jonka mukaan twerkkauksen suosio kulkee rinnakkain #metooliikkeen kanssa. Videoilla miehet ovat gangstereita ja murhaajia ja huumediilereitä, naiset miesten palkintoja tehdyistä urotöistä. Yhteinen missio on helppo nimetä: naiset ovat heränneet ottamaan paikkansa alalla kuin alalla nimenomaan toimijoina. Ja tässä, jos olen itselleni rehellinen, on yksi syy, miksi käyn twerkkaamassa. He eivät varsinaisesti ole seksuaalisuuden ammattilaisia. Hän pikemminkin vain on. Liittyyhän seksi vaginaan, ainakin joskus. Miksi he eivät voisi olla subjekteja, tekijöitä. Ja aina se tuntuu pakenevan niitä määritelmiä, joita sille keskusteluissa annetaan. Täällä ei ole miehiä, ja mitä siitä jos olisikin. Ei kai joillekin synny sellaista käsitystä, että niiden pitäisi ikiajoiksi jäädä seisoskelemaan sinne ja – tämä on tärkeintä – muistavathan kaikki yhä edelleen, että seksuaalisuuden tutkiskelu, esimerkiksi twerkkaus, ei ole objektiksi asettumista vaan omaehtoista toimin taa. Tanssiliikkeet viittaavat nimiään myöten seksuaaliseen kanssakäymiseen ja voitokkaaseen suo riutumiseen makuuhuoneen puolella. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kun nainen liikkuu viehkeästi, hänen tehtävänään on miellyttää miehistä silmää. Kyllä, minä myöntelen: kehoni ja mahdollisesti myös seksuaalisuuteni on lääketieteellisen katseen läpivalaisema. Vastaukseni on tieten kin selvä: tilan voi ottaa haltuun vaikkapa hiukan twerkkaamalla. Nämä asiat eivät välittömästi liity seksiin ja seksuaalisubjektiuteen, mutta koska muitakaan lausumia ei ole tarjolla, nainen ottaa nämä lauseet totuuksina fyysisestä hahmostaan. Päässäni kaikuu useinkin määre taaksepäin kallistunut kohtu. Uskallan väittää, että se mikä tapahtuu, on jonkinlainen eman sipaatio, outo versio kehollisesta feminismistä. Tuo tuollainen toimijuus tuntuu varmasti – vitun hyvältä. Nyt täällä kuitenkin olemme vain me naiset. Kun hän julkaisi videon kappaleeseensa Wrecking Ball, kärkkäimmät kriitikot syyttivät häntä feminismin unohtamisesta ja objektiksi asettumisesta. #Metookampanja teki näille kehoille ja kehoissa eläville naisille yhtäältä oikeutta, mutta samalla se asetti ne surupukuun punaiselle matolle. Haluan kääntää katseen takaisin tähän elävään ruumiiseen joka yhä edelleen himoitsee ja kärsii. Miksi tanssivat naiset eivät voisi olla vain naisia, jotka nauttivat omasta ruumiillisuudestaan ja rytmitajustaan JA haluamisestaan. Miksi puhua naisellisesta halusta kuin se olisi mysteeri, miksei puhua naisellisesta hauskuudesta, johon liittyy ilmiselvä halu. Se, niin kuin kaikki länsimaisen maailman naiskehot, on sekä medikalisoitu että estetisoitu. . Kukaan tuskin voi väittää, että dancehallkult tuuri ei olisi seksistinen ja naisia objektivoiva. Puhe ei yksin riitä, sillä lopulta puheeseen turtuu, eikä kukaan enää kuuntele. Artikkelin kuvissa esiintyy Riikka Pulkkisen twerkkausopettaja Miittu Lehvävirta.. Ja koska muusta harvoin puhutaan, nainen ajattelee, kenties tietoisesti, ehkä puolihuolimat tomasti, että myyttinen seksi sijaitsee siellä jossakin naistentautien tietämillä. Mitä tehdä tällä vapaalla tilalla, joka naisille on avautunut. Kyllä alkaa, sanovat opettajamme tanssitunneilla, ja näin uskoak seni julistavat myös intersektionaaliset feministit. Samalla, hups, saattaa alkaa uusi feminismi. Lisäksi siitä voidaan väittää, että se haluaa ja tarvitsee ja kykenee moneen. Hyvä rouva, tungen nyt sormeni peräaukkoosi. Ymmärrätte jo ehkä, mitä haluan sanoa. Niin sanottu soppa on valmis: Ainakaan minä en ole kovinkaan usein elämässäni tiedostava seksuaalisubjekti. Miksi ajattelemme niin. Minun mielestäni hän on seksuaalisuutensa ja vartalonsa omistaja. Ei on vain ei. Naistentaudit on käsitteenä suurelle osalle naisista tuttu. Se, mikä minua #metookampanjassa häiritsi, liittyi kenties juuri vallan haltuun ottamisen tapaan. Video kieltämättä tihkuu seksiä. Mutta viha sementoi ihmisen. Paljon useammin olen yksi suuri ympäriinsä kävelevä naistentauti. Miksi minun täytyy aina eritellä käsitteitä yhä pienemmiksi ja pienemmiksi, ja miksi silti eksyn yhä syvemmälle puhumisen hetteikköön. Vai onko. Siitä voidaan sanoa vain, että se on – mahdollisesti ja todennäköisesti – naisruumis. Meitä kiinnostavat enemmän nämä pakarahommat. Tai miksi puhua ismeistä, ne eivät meitä juuri nyt kiinnosta. Takapuoltaan rytmikkäästi heiluttava nainen on seksiobjekti. Haluan nähtävästi mieluummin huhuilla seksiä itsessäni jamai kalaisen rikollisen laulaessa taustalla boom shaka laka. Olen opiskellut yliopistossa sukupuolentutkimusta, joten olen kuluttanut hyvän osan elämästäni juuri teoreettiseen sukupuolitiedostavuuteen. Väitän, että useimmille sana naisten taudit tuo mieleen vaginan ja sen sellaisen. Lopulta hän makaa raunioiden keskellä. Olen miettinyt, miksi haluan niin kipeästi analysoida ja leikata yhteiskuntaruumiin palasiksi ja samalla leikellä myös oman kehoni, ainakin teoriassa. K un me tanssitunneilla syöksymme epäröimättä ja häpeää tuntematta kuperkeikkaan ja sen jälkeen spagaattiin, jotakin tapahtuu. HUHTIKUU 2018 IMAGE 49 rentoutua edes hiukan, että voin tarkastella kohdunnapukkaasi. Se ikääntyy, voi voi. Ainakin se on hauskempaa. Se pistetään alkamaan käymällä kontalleen ja työntä mällä takapuolta sisään ja ulos. Tätä minä olen miettinyt värisyttäessäni takapuoltani pitkin syksyä ja talvea. Suuttumus on tervetullut ensireaktio, koska vallan väärinkäytökset ovat paljastuttuaan olleet mittavia ja jatkuneet pitkään. Naiset ottavat haltuun sellaisiakin alueita, joiden piirissä vallankäyttö ylipäänsä – ja katsomisen, asioiden nimeämisen ja määrittelyn valta erityisesti – on perinteisesti kuulunut miehille. Sekä oman ruumiillisuuteni että yleisen ruumiillisuuden – naisten, miesten, intersukupuolisten, muunsukupuolisten – sitkeän tosiasian vuoksi kysyn: Mitä tehdä nyt, kun #metoo on paljastanut vallan väärinkäytöksiä. Ajattele vaikka kesää. Se on myös mieskatseen kuviin lukitsema. Miksi toisaalta syyttää gynekologeja. Siellä ne seisovat edelleen, vakavina ja vakavasti otettavina. Ein toisella puolen on oltava jotakin – ehkä uudenlaista vapautta. Mielestäni näillä ilmiöillä on samankaltainen tausta, ja ehkäpä jopa yhteinen missio, mutta niiden vaikutusmekanismit ja toimintatavat ovat tyystin erilaiset. Eikö hauska ikinä ala, tässä surkeassa naisruu miissa, näissä kaikissa. Siksikö, että naisellinen halu on vaikeasti käsitettävää ja määritelmiä pakenevaa. Kaikesta käsitteiden haltuunotosta huolimatta ruumiini on yhä olemassa, kappas vain. Ehkä me vain olemme tottuneet ajattelemaan niin. Esimerkiksi aiheen problemaattisuudesta käy taas twerkkaava poptähti Miley Cyrus
50 IMAGE HUHTIKUU 2018 Ill as ta aa m uu n
Yöelämän säännöt luodaan nyt kaukana Helsingin keskustasta. TeksTi kalle kinnunen ja sami kuusela kuviTus rami niemi. HUHTIKUU 2018 IMAGE 51 Ill as ta aa m uu n Baareista suuriin ketjuyökerhoihin ja klubeille
Se, että tällainen klubi, jossa soittavat maailman arvostetuimmat houseja tekno-DJ:t sijaitsee Helsingissä, olisi ollut kymmenisen vuotta sitten mahdoton ajatus. Uuden alkoholilainsäädännön myötä Kaiku on auki aamukuuteen. J os vuosituhannen vaihde oli pienten kulttibaarien, hyppäsi juhliminen uuden vuosituhannen ensimmäisinä vuosina kuin toiseen sarjaan. Vakioasiakkaat puuttuivat junttien toilailuihin, jos sellaista huomattiin, mutta tärkeintä oli ahkera pariutuminen, joko yhdeksi illaksi tai suhteeseen. 52 IMAGE HUHTIKUU 2018 Kokonaisuuden lempinimi on Kompleksi, ja se on oikein osuva. DJ-kulttuuri ei ollut enää vain suomennos Pet Shop Boysin biisin nimestä. Tukholmaan ei kannata vertauksia enää tehdä: vaikka länsinaapuri oli 1990-luvulla meitä valovuosia edellä, nopeat ja halvat lentoyhteydet ovat saaneet mannermaiset tuulet puhaltamaan suoraan Helsinkiin. Jos ravintolassa ei natsannut, oli viimeisenä toivona ”isojako”, Lost & Found -yökerhon pihajatkot, jotka varsinkin kesäöinä tukkivat koko Annankadun. Omien paikkojen menestystä jatkoi 1 100 asiakaspaikan Prima. Vuosituhannen viimeisenä vuotena alkanut uusmediahurmos oli steroideja Punavuoren baarielämälle. H elsingin keskustassa alkoi 1990-luvun puolivälissä remontti, joka oli enemmän vertauskuva kuin työmaa. Tai Don’t Tell Mamassa, joka oli puhdas gayklubi. Vuosituhannen vaihteessa ei Punavuoressa tunnettu code of conductia, eikä yksikään ravintola ilmoittanut olevansa harassment free zone. Juhlat alkavat puolen yön jälkeen, ja jonossa on usein enemmän väkeä kuin sisälle mahtuu. 90-luvun lopussa Punavuoren yöelämä oli aktiivisimmillaan, eikä sen kaltaista pienten baarien keskittymää ole Helsinkiin sen jälkeen syntynyt. Lähes nykyisen Kampin kauppakeskuksen naapurissa Fredrikinkadulla muutettiin vanha kirkko yökerhoksi. Koskinen on kiistaton yöelämän uudistaja, jonka ketju sk Ravintolat toi Suomeen vip-kulttuurin ja aivan uudenlaisen massamarkkinoinnin. Koskinen osasi hurmata massoja: oli kultamaalia, kuohuviiniä ja näennäistä glamouria, mutta ei rahtuakaan ulossulkevaa elitismiä. Vuosikymmenen alun lama oli takana, ja juhlat saattoivat alkaa. Jos ennen oli juhlittu piilossa ja pimeän aikaan, nyt uusissa trendipaikoissa oli suuret ikkunat. Teknoskene on Kallion nuoren, globaalin, vihreän, vasemmistolaisen ja luoville aloille suuntautuneen demografisen vyöhykkeen ääri-ilmentymä, kuin pala Berliiniä tai Barcelonaa. Tiskeillä kilpailtiin, kuka nuori paperimiljonääri sai laittaa Eurocardinsa kuppiin ja kantaa tarjottimellisen juomia pöytään. Koskinen aloitti ravintolatoiminnan vuonna 1992 Turussa. Yhdessä yössä kansainvälistynyt trendijengi halusi näkyä ja näyttää itseään. ”Ravintolamoguli” sai suunniteltavakseen Turun Elysee-hallin kaikkien kymmenen ravintolan sisustuksen. Juhlimisen entisestä päänäyttämöstä on tullut sivulava. Aamuviideltä ovensa avaa Kompleksiin niin ikään kuuluva aamujuhlien paikka Stidilä, joka on auki puoleenpäivään. K. Turun ulkopuolella Koskisen paikoista parhaiten tunnettiin ehkä yökerho Puuteri, jossa olivat Koskisen lisäksi mukana Ressu Redford ja Nina Björkfelt. Indiestä stadionkokoluokkaan. Uuden sukupolven klubbaajia yhdistää se, että Helsingin keskustalla on heille hyvin vähän annettavaa. Teknoalakulttuuri on yöelämää, joka kestää yötä pidempään. Tanssitaitoisempi ja teknosta kiinnostuneempi väki vietti aikaansa Kermassa. Sitten uusmediakupla puhkesi, ja ennen ahkerat bailaajat alkoivat rakentaa uraa, perhettä tai alkoholiongelmaa. Nyt Berliinin pohjoispuolella ei ole Helsingin kanssa kilpailevaa vastaavaa keskittymää, vaan Helsingistä on tullut yksi Euroopan teknopääkaupungeista ja Kompleksiin kuuluvasta Kaiku-klubista yksi sen päänäyttämöistä Hämeentiellä, Kallion ja Vallilan kaupunginosien rajalla. Väki, joka suuntaa jatkoille, jatkojen jatkoille ja niiden jatkoille on valinnut ultraliberaalin ja hedonistisen elämäntavan. Punavuoren hehku himmeni. Turun ulkopuolelle Koskinen suuntasi vuosituhannen vaihduttua. Vuonna 1996 Helsingistä tuli kansainvälinen, kun Uudenmaankadun ja Annankadun kulmaan avattiin esihipstereiden olohuone Soda. Pääarkkitehti oli juuri Sedu Koskinen, ylimielisellä julkisuuskuvallaan edelläkävijöiden epäsuosioon välittömästi päätynyt lounaissuomalainen perijä, josta myöhemmin tuli myös elokuvatuottaja ja televisiotähti. Tylsille ysärivaatteille ei ollut enää tilausta, kun Erottajan Union Five -myymälän pukemat, skeittityylisistä tamineista innostuneet baariperhoset kiersivät illasta toiseen parin korttelin aluetta juopuen ja seksiä etsien. Lopullinen niitti tarinaan iskettiin, kun Sedu Koskinen osti Ratakadun funk-henkisen Mocambo-yökerhon vuonna 2004 ja antoi sille nimeksi Punavuoren Soho. Uudenmaankadun baarit Soda, Ysibaari, Åbo, Bar Bar, Liekki, Annankadun Maki, Erottaja Erottajankadulla ja Fredrikinkadun Jump Inn ja loppuvaiheessa Ison Roobertinkadun We Got Beef muodostivat hiprakkaisen huvipuiston, jossa yhdessä laitteessa viihdyttiin vain tunti kerrallaan ja yön viimeiset tunnit Ratakadun Mocambossa tai heteroystävällisessä homoravintola Lost & Foundissa. Yökerho Bar 57 oli alusta saakka menestys, ja parissa vuodessa Koskinen hankki sen rinnalle kolme muuta ravintolaa. Yhdenkään jonottajan ei tarvinnut miettiä, onko oma tyyli kyllin cool
Frederikinkadulla yökerho remontoitiin taas kirkoksi. Pelkästään Fredrikinkadulle tuli 3?200 asiakaspaikkaa. Sekin oli suunnattu varakkaalle, usein suomenruotsalaiselle bileväelle, jolla oli rahaa samppanjaan. Nyt alalla menee taas hyvin, mutta juhlijoiden lisäksi tarvitaan uutta yleisöä ja jopa liiketoimintaa iltaja yötuntien ulkopuolelle. Uusien yökerhojen mukana tuli kokonainen uusi näyttäytymisen kulttuuri. Iso Roobertinkadun Robert’sista tuli Don’t Tell Mama, ja sitten tila oli vuosia tyhjillään. Ajalleen tyypillisesti myös Stockholm Diskotekilla oli yläkerrassa tila, jonne pääsi vain joko tunnetulla naamalla tai vip-kortilla. Toisaalta niitä on ollut aina. Tapaninpäivänä 2000 avattu Tiger oli Koskisen kymmenes ravintola ja ensimmäinen Helsingissä. Koskisen vauhti vuosituhannen alussa oli hurja: vuoteen 2006 mennessä Koskinen omisti eri kaupungeissa jo 42 ravintolaa, Onnela-ketju mukaan lukien. sk Ravintoloilla oli 130 000 kanta-asiakasta sk Member Cardeineen. Kokonainen ravintola pelkälle eliitille! Ajatteliko kukaan, mistä asiakkaita voisi riittää. Onnela-konseptin sk Ravintoloille kehittivät Mehdi Younes ja Niko Hallamäki, jotka myöhemmin avasivat oman Stockholm Diskotek -yökerhonsa vuonna 2005. Alkoi vip-kulttuurin aika, jossa Tigerin vip-tila edusti ennennäkemättömän törkeää kastijakoa rahvaaseen ja juhlivaan eliittiin. HUHTIKUU 2018 IMAGE 55 Saloon avattiin lokakuussa 2000 yökerho Bar Ipanema, Rauma sai vuonna 2002 Nick Havannan ja Pori kuubalaisvaikutteisen yökerho Havannan. Pohjoismaiden suurimman yökerhon paikkaa tavoitelleesta Arcadia Nightsista tuli ensin Onnela-ketjun lippulaiva, mutta nykyään tilassa on kuntosali. K oskisen sk Ravintoloiden huippuvuosi oli 2007, jolloin Koskisen omistamien 60 ravintolan liikevaihto oli 96 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 Koskisella oli 14 ravintolaa seitsemässä kaupungissa. ”New Yorkissa yökerhoissa on liikuntatapahtumia päivisin, mutta siihen me ei olla haluttu lähteä.” Suomen suurimmalla yökerhotoimijalla, yli sata ravintolaa omistavalla Restamaxilla on Helsingissä ainoastaan yksi yökerho. Lontoon pörssiin listautumisesta haaveillut Koskinen joutui hautaamaan hankkeensa, ja lopulta ketju hajosi. Koskinen sijoitti Tigeriin kahdeksan miljoonaa markkaa, ja kristallikruunujen ja peilipallojen ympäröimänä saattoi tilata tuhansien markkojen arvoista samppanjaa. Ei sitä oikeaa eliittiä hirveästi riittänytkään, vaikka kaikki lehtikullatut klubit heitä vip-tiloihinsa houkuttelivatkin. Antti Raunio on nykyisin 14:ää ravintolaa eri puolilla Suomea pyörittävän Night People Group -nimisen yhtiön toimitusjohtaja. VIP-tiloissa harva haki juomia tiskiltä keppana kerrallaan, vaan tapana oli varata pöytä ja luetella juomat, jotka kustansi.. vip-tiloissa harva haki juomia tiskiltä keppana kerrallaan, vaan tapana oli varata pöytä ja luetella juomat, jotka kustansi. Koskinen esitteli City-lehdessä 5 500 euroa maksanutta konjakkipulloa, jonka vipit olivat hörppineet tyhjäksi, ja julisti, ettei kannata tasapäisyyttä. Se, miksi yökerhoissa käynnistä tuli koko kansan huvia, johtuu aika pitkälti siitä, mitä me tehtiin 2000-luvun alussa, etenkin vuosina 2003–2004. Asiakaskunta koostui kansanjulkkiksista, eli näyttelijöistä, muusikoista, misseistä ja malleista, yöelämän tunnetuista hahmoista ja kourallisesta kärkiurheilijoita, kuten lomailevista nhl-pelaajista sekä Mika Häkkisestä ja Kimi Räikkösestä. Viikkokauppaa ei alalla enää oikein ole. Edes euron tuopit eivät enää riittäneet sisäänheittotuotteeksi. sk Ravintoloiden liikevaihto kasvoi vuoden 2001 5,3 miljoonasta eurosta vuoden 2005 37 miljoonaan euroon. Asiakkaaksi joutui tekemään anomuksen ja jos sai hyväksynnän, sai maksaa avaimesta yli kuusisataa euroa. Terveys ja wellness on kovemmassa kurssissa. Enemmän kuin sitä ennen Helsingissä oli yhteensä asiakaspaikkoja aamuneljään auki olevissa paikoissa.” Taloustaantuman aikoihin alkoi myös sk Ravintoloiden hurja alamäki. ”Arki on kiireisempää. Viime vuonna Koskinen osti La Leona -nimisen ravintola Los Bloichesista Espanjasta. sk Entertainment Group Oy:n toimitusjohtajan tehtävät vuonna 2008 jättänyt, omistustaan hiljalleen myynyt Koskinen ilmoitti vuonna 2011 vetäytyvänsä yökerhobisneksestä sivummalle. sk-ravintoloiden varatoimitusjohtajana ja myöhemmin toimitusjohtana työskennellyt Antti Raunio sanoo, että sk Ravintoloiden huippuajat jättivät pitkäkestoisen jäljen koko yöelämään. Nyt alalla menee paremmin, mutta juhlijoiden lisäksi tarvitaan uutta yleisöä ja liiketoimintaa yötuntien ulkopuolelle. Ja tunsi hetken olevansa vippien vippi, kun pöydässä hovia odotti kylmä samppanja ja meininki oli kuin Marbellassa. Taantuma vei mennessään lukuisia yökerhoja. ”Yökerhot tulivat oikeastaan vasta 1990-luvulla massojen tietoisuuteen. npg osti Koskisen firmoilta joukon ravintoloita, joihin kuului myös Suomen Onnelat -ketju. Kaivohuoneella on ollut iso rooli Helsingin yöelämässä 1800-luvulta asti. Työelämä on koventunut ja opiskeluelämä on tiivistynyt. Klubiin mahtui 600 ihmistä ja vippikortteja jaettiin 300. Kilpailu Helsingin harvalukuisesta julkkisja bilekermasta kävi kiivaana. ”Nykyään erottaudutaan esimerkiksi niin, että halutaan kalliimpia ja laadukkaampia juomia. Vippien aika saavutti huippunsa, kun Koskinen avasi Fredrikinkadulle vuonna 2005 Prive-klubin, jonne tavis ei päässyt kuin maksamalla – jos silloinkaan. Keskiostos alkaa olla lähellä sitä, mitä se oli vuonna 2008, mutta kun mietitään inflaatiota, ollaanhan tässä vielä jäljessä”, Raunio sanoo. Koskinen ymmärsi, että menestyvän suuren mittakaavan yökerhobisneksen on nojattava paitsi suureen yleisöön, kansaan, myös suuren yleisön haluun nähdä edes vilaukselta jotain muuta kuin toisensa. Rokulipäiviin ei ole enää varaa.” Raunion mukaan yritystilaisuudet ovat pitäneet Night People Groupin pinnalla
”Jengi puhuu teknokulttuurista aika paljon uushengellisin termein, jos yritetään verbalisoida, mikä siihen vetää”, Lari Hokkanen sanoo. Olen ollut aina musanörtti, mutta en ollut käynyt missään reiveissä tai muussa lukiolaisena. Metsälän asuinalueella Käpylän ja Oulunkylän kupeessa sijaitsee niistä arvostetuin, ja sinne pääsee vain kutsulla. Yöelämän pelisäännöt ovat muuttuneet ideologisiksi ja asiakas lähtöisiksi tavoilla, joita ei 1990luvulla osattu ehkä toivoakaan.. Sijainti on Ääniwallin puolella muutenkin: teollisuusalueen lähikortteleissa ei asu ketään, mutta Kallioon on kävelymatka. Kasvua on jo pitkään ollut yli 10 prosenttia vuodessa. Vuosien ajan he eivät käytännössä antaneet edes haastatteluja. Ehkä Tinderin kautta sovitaan kuitenkin nyt tapaaminen ravintolaan, ja halutaan valita paikka, jossa käy omannäköistä porukkaa.” H ämeentien Kompleksi tuntuu elävän monin tavoin omilla ehdoillaan: siellä käydään myös viikolla ja kaikenlainen kaupallistaminen on pidetty vähintäänkin hyvin piilossa, jos sitä onkaan. Sitten on tämä toinen maailma, jossa keskitytään enemmän musaan. Luvattomien juhlapaikkojen suosio kasvaa koko ajan. Vaikka Smile kesti vain kesät 1992 ja 1993, siitä puhutaan kuin instituutiosta. Keskustan yökerhoista esimerkiksi Skohanissa on yksin tuhat paikkaa. Porukkaan kuului myös stylisti Minttu Vesala. Restamaxin toimitusjohtaja Helminen sanoo alan suurten haasteiden tulevan yllättäen. ”Tai ainakin on erilainen fiilis. Rantanen soitti DJ-keikkoja Smilessäkin. Parivaljakon muita paikkoja ovat olleet Rose Garden, Redrum ja yk, jonka nimi tulee siitä, että se valtasi entiset ky:n tilat Rautatienkadulta. Suuret yökerhot eivät ole kadonneet kokonaan, niitä vain on vähemmän kuin vielä kymmnen vuotta sitten. Missään tapauksessa se ei olisi voinut kasvaa nykyiseen mittaansa ilman Ääniwallia. Hyvin lähelle sitä avattiin seuraavina vuosina kaksi luvatonta bilepaikkaa, jotka tunnettiin Muumilaaksona ja Mäkelänkadun ug:nä. Kerma kesti seitsemän vuotta. ”Mä löysin tähän pikkuhiljaa”, sanoo Lari Hokkanen. Helsingin klubihistoriaa muisteleville kaiken alku oli Berlin-klubi Bottalla, mutta rakkaimmat muistot tuntuvat liityvän Smile-nimiseen klubiin, jota järjestettiin silloisen hotelli Strandin, nykyisen Hiltonin autotallissa Hakaniemessä. Itäisen kantakaupungin menestystarina on Uskalin ja Rantasen yhteinen menestystarina, joka oikeastaan alkoikin juuri Pitkänsillan pohjoispuolelta. Konemusiikki-bilekulttuuri sellaisena kuin se tunnetaan alkoi sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa 1980-luvun lopulla aitona undergroundina. Ei edes Rantanen, joka on ollut 20 vuotta kansainvälisesti tunnustettu ja ympäri maailmaa keikkaileva dj. ”Kyllästyin opiskelijabileisiin ja keskustayökerhoihin nopeasti. Hokkanen on osa-aikatöissä käyvä 24-vuotias opiskelija ja aktiiviklubbaaja. Alueen vetovoima alkoi hiipua viime vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tapahtumat järjestettiin usein tyhjissä varastohalleissa tai vallatuissa taloissa. ”Porukkaa voi olla liikkeellä nyt viikonloppuna enemmän kuin 15 vuotta sitten, mutta kukin koettaa löytää jotain itselleen sopivaa.” Eikä se löydy enää ainakaan Punavuoresta, jonne kansainvälisen sukupolven ensimmäinen yökulttuuri kasvoi. Helsingin nykyisen vaihtoehtoyöelämän ovat ravintoloitsijoina luoneet Tim Uskali ja Toni Rantanen, joiden paikkoja sekä Kompleksi että Ääniwalli ovat. 56 IMAGE HUHTIKUU 2018 Restamaxin toimitusjohtaja Juha Helminen sanoo syyksi Helsingin korkeat vuokrat. Kompleksin ja Ääniwallin menestyksen salaisuus on valtavirran ulkopuolisuus. Uskali oli yksi Smilen järjestäjistä. Kaksikko ei ole koskaan pyrkinyt valtavirtajulkisuuteen. Hän ja Uskali ryhtyivät järjestämään tapahtumia yhdessä pari vuotta myöhemmin, ja kesällä 1997 Erottajalle avatusta ravintola Kermasta tuli heidän ensimmäinen yhteinen ravintolaprojektinsa. Erilainen meininki.” Niille, joille Kaiku on jo liian mainstreamia, on Ääniwalli ja ne todelliset underground-paikat, joiden suosio kasvaa. Ääniwalli Vallilan vanhalla teollisuusalueella on pääkaupungin teknokulttuurin pyhin, jo sijainniltaan kuin muistutus lajityppinsä historiasta. Tämä kulttuuri on aika samasta muotista, jengi on kulttuurija media-aloilta, eikä meikäläisen kaltaisia akateemisia tyyppejä ole kuin vähän.” Turha silti mennä asioiden edelle: Kompleksissa on vain noin tuhat asiakaspaikkaa, Ääniwallissa 600, kun sen molemmat puolet ovat auki. ”Tinderit ja nämä ovat vaikuttaneet tapaamisja seurustelukulttuuriin. Siksi yhtiö on hakenut yökerhobisneksen kasvua lähes ainoastaan muualta Suomesta. Ollaan monella tapaa yöelämän spektrin toisessa ääripäässä kuin mitä keskustassa edustaa vaikka Cheekin osaomistama Restamaxin paikka Skohan. Rantasen ja Uskalin osaomistaman Kuudes Linja Oy:n liikevaihto vuonna 2016 oli kuitenkin jo 8,5 miljoonaa euroa. Undergroud-kulttuuri on vip-meiningin ja sedulaisen yhtenäiskulttuurin täydellinen antiteesi. ”Onhan tässä aika iso ero niihin, jotka eivät näissä bileissä käy. On eräänlainen muna vai kana -kysymys, alkoiko Helsingin nykyinen teknobuumi ennen Ääniwallin avaamista vuonna 2012. Kun muutin Stadiin, aloin tutustua tarjontaan ja löysin itseni usein Kaikusta ja Ääniwallista.” Opiskelijabileissä ja massapaikoissa on ”paskaa musaa ja kaikki vitun kännissä”, Hokkanen summaa. Koskisen edustama, muutaman vuoden iässä lopetettavien konseptija massaravintoloiden strategia toimii edelleen Helsingin keskustassa, mutta enää se, mitä Helsingissä tapahtuu, ei myöskään skaalaudu entiseen tapaan muualle Suomeen
Rantanen ja Uskali ovat nimittäin Flow’n perustajia yhdessä Tuomas Kallion kanssa. ”En tiedä onko se tietoinen vastareaktio, enkä tiedä onko se idealismiin perustuva valinta, mutta nimenomaan tämä ei ole sitä, mitä yhteiskunta haluaa ihmisten tekevän.” Yhteiskunta ei halua hedonismia vaan tiukkaa opiskelua, työntekoa, veronmaksua ja terveyden ylläpitämistä. Ääniwallissa kuvaaminen on kielletty kokonaan. Ei kuitenkaan näytä siltä, että kilpailu sektorilla kovenisi. Puoli vuotta aiemmin jäseniä oli 2 000. ”Täällä Suomessa on sosiaalidemokraattista turvallisuutta ja rajoja. Saat whisky sourin kristallilasista ja valkovenäläinen tehdään Kahluasta ja aidosta vodkasta.” Wallis onkin näkynyt Seiska-lehden sivuilla, kun siellä ovat juhlineet esimerkiksi Cheek ja Kimi Räikkönen, joka oli mukana myös kehittelemässä ravintolan konseptia. Keskeistä on pariutumisfunktio. M ullistunut alkoholilaki mahdollistaisi uusien yrittäjien tulon jakamaan underground-kakkua: paikkoja voi pitää auki kellon ympäri. Siellä voisi olla kuratoituja näyttelyitä ja poikkitaiteellista ohjelmaa. Kompleksiin kuuluvan ravintola Siltasen alapuolella sijaitsevasta varasto tilastakin Rantanen kaavailee klubia. ”Mietittiin että miksi karaokepaikan pitää olla aina räkäinen. Toinen muutos on Hannan mukaan vaihtoehtojen määrän kasvaminen. Se myös pitää yökerhojen asiakaspoolin rajallisena: ydinryhmä on alle kolmekymppisiä. Että eiks näillä tyypeillä ole parempaa tekemistä?” K un Kompleksilla ja Ääniwallilla ei ole kilpailijoita Suomessa, niiden maailmassa parempaa haluavan ja erilaisia kohtaamisia haluavan pitää matkustaa Berliiniin. Uuden alkoholilain myötä ultraliberaalien leikkikentillä voi leikkiä entistä pidempään. Ennen klubille menoa pukeuduttiin ja väännettiin tekoripsiä. Kyse on sukupolvesta, joka ei muista 2000-luvun alkua, jolloin viranomaiset edellyttivät yökerholta ”korkeatasoista ohjelmaa”, joka tarkoitti esimerkiksi rulettipöytää. Kun ei ollut vaihtoehtoja, kaikki frendit löytyivät sieltä. Houseja teknoklubeilla Smilestä asti käynyt Hanna kuvailee kahta keskeistä muutosta kulttuuripiirissä neljännesvuosisadan aikana. ”Jengiä tulisi niin paljon kuin kapasiteetti vetää. Kompleksi laajeneekin pian. Klubikulttuurissa seksuaalisuus on toki myös läsnä, mutta ei hallitsevasti. Yhteistä ideologiaa on ainakin yksilönvapauteen, yksilön koskemattomuuteen, tasa-arvojuttuihin ja huumausainepolitiikkaan liittyen”, Hokkanen sanoo. Joskus puhuttiin hipsterpaikoista. Yöelämän pelisäännöt ovat muuttuneet asiakaslähtöisillä ja ideologisilla tavoilla, joita ei 1990-luvulla osattu ehkä toivoakaan. Nykyään on positiivinen ongelma, kun on liikaa tarjontaa.” Lari Hokkasen mukaan niin sanottua skeneä yhdessä pitävä liima on kuitenkin tunnistettavissa. Hänen mukaansa klubeilla käymisen jälkeen pelkkä ajatus massayökerhoista on absurdi. Meni vain Sodaan alkuillasta tai sitten Kermaan. Bileet loppuvat aina jossain vaiheessa. ”En voi spekuloida muiden motivaatioilla, mutta pieni vaaran tuntu tässä kulttuurissa on, ja se varmaankin vetää puoleensa”, Hokkanen sanoo. Rantanen ei ole huolissaan, riittääkö asiakkaita – päinvastoin. ”Bailaaminen on antiteesi monella tapaa, ehkä vastaisku. Seuraavasta klubitilastakin, joka olisi jo korttelin neljäs, liikkuu huhuja. Anonyymin keskustelun mahdollistavan Jodel-sovelluksen Stadin teknojuorut -ryhmässä, joka on melko vaikeaselkoisen ja sisäpiirinomaisen sisältönsä perusteella tarkoitettu vain skeneen omistautuneille, on helmikussa 2018 jo 3 000 jäsentä. Silti jopa Raunio korostaa, että pintaliitäminen ei ole enää muotia. Jo nyt sitä kääntyy pois, kun ne näkevät viikonloppuillan jonot”, Rantanen toteaa. Perään hän kertoo ketjunsa tuoreimmasta menestyksestä Helsingissä, karaokepaikka Wallisista hyvällä paikalla Katajanokan Kanavarannassa. Huhtikuussa Rantanen ja Uskali avaavat uuden baarin ja levykaupan. Massayökerhoissa käyminen on harvalle elämäntapavalinta tai ideologinen kysymys. Tanssilattian kuvaaminen on kielletty. ”Jostainhan sekin on pois, jos bailaa paljon eikä nuku ollenkaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.” Ikäskaala klubeilla venyy, kun ensimmäisten polvien veteraaneistakin osa jatkaa tanssilattialla. Meillä paikat ovat jakaantuneet sen mukaan, mikä on ikäluokka.” Raunion mukaan npg:n paikoissa käy viikonloppuisin pääkaupunkiseudulla parikymmentä tuhatta pääasiassa 20–26-vuotiasta juhlijaa. ”Kun haetaan transsia tanssimalla monta tuntia, logiikka on eri kuin se että mennään ulos pariutumaan. ”Kaipaan 90-luvun helppoutta: Ei tarvinnut edes soittaa kenellekään. ”Ei ole minkäänlaista syytä mennä keskustan yökerhoihin. Esimerkiksi Kaiku on korostetusti turvallinen tila, safe space, jossa minkäänlaista häiritsevää käytöstä ei sallita. Kompleksin ja Ääniwallin kaltaiset paikat taas ovat monille sosiaalinen tila, kuin – niin, klubi. Tehdään tyylikäs mutta rento. Kerho, jossa ollaan yhdessä, irrallaan arjen stressistä ja suorittamisesta. Night People Groupin Antti Raunio ei edes näe eroa oman ketjunsa paikkojen ja vaihtoehtoisemman menon välillä. ”Musta se raja on hämärtynyt. Berliinissä ne eivät lopu koskaan.” Ääniwallissa on jo järjestetty 23 tuntia kestäviä juhlia. Ei minkäänlaista yhteisöllisyyttä”, Hokkanen sanoo. Yöelämän muuten laimentuessa on kasvanut oma bailaamisen avantgarde. Joku hipsteri ei suostunut tulemaan seduloihin, ainakaan julkisesti, mutta illalla ne saattoivat hyvinkin olla siellä”, Raunio sanoo ja nauraa. ”Mitä jos me tuodaankin keskustan loppukin jengi tänne.” ?. Eikä todellakaan ollut illalla samat vaatteet kuin duunissa.” Teknokulttuurissa tunnistettavaksi tyyliksi riittää pukeutua mustaan. Alakulttuuri on levinnyt. ”Kun reflektoin, miksi itse olen tästä kiinnostunut, se tulee siitä etten kai halua elää niin kuin yhteiskunta keskimääräisesti haluaa”, Hokkanen sanoo. ”Me tehdään paikkoja, joissa koko ikäluokka viihtyisi. ”Oma empiirinen havainto jostain Namusta on se, että ei siellä musiikista nautita, eikä yhteishengestä ole puhettakaan.” Toisaalta laittomien päihteiden käyttö on tosiasia koko yökulttuurissa, eikä Hokkanenkaan sitä kiellä. Teknoilmiö on totta kai pienempi, mutta se kasvaa. Siellä on ahdistelua, jopa väkivallan uhkaa. ”Aikoinaan oli enemmän porukkaa, jotka todella laittautuivat. Se on sovinnaiseksi kulunut tapa ”rentoutua” tai ”nollata” työtai opiskelukiireiden jälkeen. HUHTIKUU 2018 IMAGE 57 Osasyynä korkeaan liikevaihtoon on se, että yrityksellä on lähes koko Flow-festivaalin anniskelu. ”Monet tutut käyvät tyyliin 2–3 kertaa vuodessa lomalla Berliinissä”, Hokkanen sanoo
HUHTIKUU 2018 IMAGE 59 Toisaalta Toi saa lta Heteronormi, kolonialistinen perintö, rodullistaminen, assimilaatio. Voiko Katju Aron johtama feministinen puolue kasvaa koskaan isoksi, kun se puhuu näin. TeksTi tuija siltamäki kuvaT antti vettenranta
Poliittinen toiminta vie Aron työajasta lähes puolet. Seksuaalinen ahdistelu kasvatti minusta feministin. Suomeen perustettiin kesäkuussa 2016 feministinen puolue, ja Aro on alusta saakka ollut yksi sen keulakuvista. Voi olla, että jokin muu määrä kuukausia kuin kuusi kannustaisi paremmin isiä jäämään kotiin, hän pohtii. Feministinen puolue haluaa ohjelmansa mukaan haastaa ”sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin ja etnisyyteen perustuvat valtarakenteet”. 60 IMAGE HUHTIKUU 2018 E nnen haastattelua Katju Aro lähettää viestin Facebookissa. Poliitikko 43-vuotias Aro on ollut pari vuotta. Feministiset teemat puhuttavat yhteiskunnassa enemmän kuin vuosikausiin, ja Katju Aro näyttää olevan se, joka Suomessa keskustelee. Paljon tapetilla olleisiin perhevapaisiin se valmistelee omaa kantaansa. Hänen henkilökohtainen äänisaaliinsa, 1 557 kappaletta, oli satoja ääniä suurempi kuin Paavo Väyrysellä ja Jussi Niinistöllä ja lähes tuplasti isompi kuin Jörn Donnerilla. Hän työskenteli sairaanhoitajana kolmivuorotyössä pienellä palkalla, jonka Aro tiesi ”markalleen”. Feminismi ja islam. Hän keittää pressopannullisen kahvia ja varoittaa, että se saattaa olla aika vahvaa. Aro puhuu puhelimessa ja kuulostaa siltä, että yrittää kuulostaa siltä, ettei kuulostaisi kiihtyneeltä. Silloin se olisi Aron mielestä näkökulmaltaan monta kertaa ”tuoreempi” kuin muut aiheesta viime aikoina tehdyt jutut. Sehän ei tarkoita sitä, että toisen sananvapautta rajoitetaan.” (Elinkeinoelämän valtuuskunnan podcast 12.5.2017) Kysyntä näyttää kertovan yhtä asiaa: tässä ajassa on tilausta feministiselle analyysille. Feminismin riitelevät naiset. Aro muutti äidin ja isäpuolen kanssa Helsinkiin. Vanhemmat erosivat, kun Aro oli neljävuotias. Tämän tosin ovat tajunneet muutkin puolueet, esimerkiksi kokoomus. Myöhemmin Aron äiti ja tämän uusi mies saivat vielä pojan ja Aron isä uusine puolisoineen kaksi. Kissoja on kaksi. Yksi iso huone, parveke, pöydällä maljakko ja maljakossa oransseja neilikoita. Puolue tahtoo siis yhteiskunnan, jossa ketään ei syrjitä. Feministinen puolue ei edusta ”kaikkea feminismiä” vaan itse määrittelemäänsä ”poliittista feminismiä”, Aro sanoo. (Aron isä on yrittäjäsuvusta ja ajatteli oikeistolaisemmin.) Kirjahyllyssä oli Kansankulttuurin neuvostoliittolaisia lastenkirjoja ja valistuskirjoja, joissa kerrottiin miten ihanaa on Vietnamin demokraattisessa tasavallassa. V iime aikoina Katju Aro on tosiaan ollut äänessä. Odotan innolla, mitä ideoitte, Aro kirjoittaa chattiin. Hän haluaa puhua politiikkaa eikä feminismiä. Jälkimmäinen oli hänen mukaansa ”puoliksi eliittikoulu”, jossa paidan piti olla Lacostea ja kaulusten oikeaoppisesti pystyssä.. Siitä on nyt hieman alle vuosi, kun Arosta tuli kaupunginvaltuutettu ja feministisen puolueen tärkein ja ainoa valtakunnan julkisuudessa tunnettu poliittinen edustaja. Lapsuutensa Aro vietti Vantaan Havukoskella. Koko maassa puolue sai 6 856 ääntä. Tämän valtuustokauden aikana puolue on valtuustossa tehnyt bloginsa mukaan ”sitkeää työtä” paperittomien aseman parantamiseksi, laatinut valtuustoaloitteen seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja vaatinut uutta translakia tämän hallituskauden aikana. Puhelun päätyttyä Aro pahoittelee tilannetta ja sitä, että saattaa olla ”sen toisen jutun” takia varautunut. Päivätöinään hän tekee graafista suunnittelua ja visuaalista journalismia freelancerina. Perhe oli tyypillinen tiedostava 70-luvun vasemmistolaisperhe. Hän kokee olevansa ennen kaikkea feministisen puolueen puheenjohtaja ja poliitikko eikä siksi halua eikä omasta mielestään voikaan ottaa kantaa kaikkeen. ”Intersektionaalisuudessa on kyse siitä, että ihmisiä on erilaisia niin sukupuolisen suuntautumisen kuin etnisen taustankin suhteen.” (Suomen Kuvalehti 07/2018) ”Painostusta on esimerkiksi oman valta-aseman hyväksikäyttäminen sellaisessa tilanteessa, joka voi tehdä sen tilanteesta poistumisen sosiaalisesti vaikeaksi.” (Nyt.fi:n Nyt.pod erikoispodi 26.1.2018) ”Nyky-feminismissä on kyse ihan kaikkien sekä tasa-arvosta että toisaalta yhdenvertaisuudesta.” (Yle Perjantai 8.12.2017) ”Isänpäivä on edelleen sunnuntaina, ja ne perheet viettää sitä, jotka haluavat sitä viettää.” (MTV Uutisextra 11.11.2017) ”Antirasismi, feminismi ja vähemmistöjen oikeudet eivät voi toteutua, jos ei niitä kaikkia ajeta yhtä aikaa.” (Yle Uutiset 9.10.2017) ”Kriittinen keskustelu on sananvapauden peruskysymyksiä. K atju Aro ei Katju Aron mukaan syntynyt feministiksi. Vaaleihin puolue meni sloganilla ”Kaupunki ilman rasismia”. Etenkin hän on saanut selittää niin sanottua intersektionaalista feminismiä, johon Aron johtama feministinen puolue politiikkansa nojaa. Hän ei myöskään koe, että hänen elämässään olisi tapahtunut jokin dramaattinen käänne, joka olisi yhtäkkiä tehnyt hänestä feministin. Käykö kasvimaito. Isäpuoli oli mukana politiikassa demareiden taustahenkilönä. Sitä ei sen mielestä saavuteta kapitalismin tai liberalismin avulla, vaan kamppailun tueksi tarvitaan ”feminististä politiikkaa ja analyysia”. Vuoden 2017 kuntavaaleissa puolue sai Helsingissä 4 910 ääntä ja yhden valtuutetun Helsingin kaupunginvaltuustoon – Aron. Burkat. #Metoo-liike ravistelee läntistä maailmaa, uusia avauksia pulpahtelee kuin sieniä sateella. Hän toivoo, ettei juttu käsittelisi seuraavia aiheita: Feminismi miesvihana ja feminismin huono maine. ”Koko hoivan kysymys on valtavan suuri feministinen kysymys”, Aro sanoo. Viime aikoina Aro kollegoineen on kuitenkin katsonut thl:n mallia ”intersektionaalisin silmin” ja tullut siihen tulokseen, että siinä pitäisi huomioida paremmin perheiden erilaiset tilanteet. Äidistä tuli kahden lapsen yksinhuoltaja. Ala-asteen Aro kävi Kaisaniemen musiikkiluokalla, yläasteen Kruununhaassa. Toistaiseksi se on asettunut thl:n 6+6+6-mallin taakse, koska ”se on monella tapaa hyvä, ja sen laatimisessa on ollut mukana sukupuolentutkimuksessa pätevöityneitä ihmisiä”. Tavoitteet puolueella ovat suuret: ensi vuonna eduskuntaan, kymmenessä tai viidessätoista vuodessa hallitukseen. Toinen nukkuu pahvilaatikossa, toinen kehrää sohvalla ja puraisee kädestä muttei sillä tavalla ärsyttävästi sähähtäen kuin kissat yleensä. Mutta nyt Aro on ilmoittanut kyllästyneensä selittämään feminismiä mediassa (SK 7/2018). Feminismi ja biologia. Toinen media haluaa julkaista Aron henkilökohtaisia asioita, eikä Aro halua, että asiaa käsitellään julkisesti ilman hänen lupaansa. K atju Arolla on mukava asunto Helsingin Sörnäisissä sijaitsevan talon ylimmässä kerroksessa. Kotona keskusteltiin oikeudenmukaisuudesta
HUHTIKUU 2018 IMAGE 61 HUHTIKUU 2018 IMAGE 61
Siellä sai olla ”sellainen kuin halusi”. Siellä on ollut puolue nimeltä Feministinen aloite (Feministik initiativ, FI) jo vuodesta 2005. He sanoivat, että unionissa saisi tehdä mitä tahansa. Saman vuoden alussa Aro palasi unioniin. 62 IMAGE HUHTIKUU 2018 ”Oli järisyttävää tajuta, että huono kohtelu ei ole normaalia eikä ok.” Lukion hän kävi Kalliossa. Sen jälkeen asiat eivät näyttäneet enää samalta. Abdulkarim haastoi myös Aron ajattelua. Jäsenyyden rajaaminen vain naisille sulki ulos esimerkiksi transnaiset ja muut sukupuolivähemmistöihin kuuluvat naiset. Ut med rasisterna, in med feministerna! puolue julisti, sai 5,3 prosentin ääniosuuden ja yhden edustajan europarlamenttiin. Gallupit povasivat puolueelle noin neljän prosentin kannatusta. Hän on Suomen tunnetuimpia mustia feministejä. Aro oli meikannut ensimmäisen kerran 11-vuotiaana ja laihduttanut ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Kun naisasianainen. Vanhemmat unionilaiset houkuttelivat Aroa ja hänen kavereitaan mukaan unioniin. Aro oli parin vuoden ajan seurannut feminististä keskustelua varsin vähän, ja sinä aikana feministipiireissä oli alettu puhua intersektionaalisesta feminismistä, johon myös Ruotsin feministinen puolue nojaa politiikkansa. Se tarkoitti seksuaalista häirintää ja jatkuvaa katseen kohteena olemista. Ilta oli hauska. Aro valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta graafiseksi suunnittelijaksi ja meni töihin. Aiemmin hän oli ajatellut, että naiserityisyydelle on vahvat perusteet, eivätkä sortavat rakenteet katoa mihinkään sillä, että ovet avataan kaikille. Varapuheenjohtajaksi valittiin Maryan Abdulkarim. Aro oli silloin 21-vuotias. Vuoden 2014 äänestyksessä Aron kanta hävisi. Naistutkimuksen luennoilla Aro alkoi saada kokemuksilleen käsitteitä. Abdulkarim kuuluu AntirasismiX-verkoston perustajiin ja on toiminut Väestöliiton monikulttuurisuusasiantuntijana. Tammikuussa jäseniä oli 3 000, loppukeväästä jo lähes 15 000. Hän jäi vielä viideksi vuodeksi feministisen aikakauslehden Tulvan ad:ksi. Kauas hän ei tosin päässyt. Vasta yliopistolla hän ymmärsi, ettei ole kokemustensa kanssa yksin, eikä huono kohtelu ole normaalia eikä ”ok”. Aro vietti aikansa koulun pienessä kirjastossa ja kävi vaihto-oppilaana Ranskassa. Tarjolla oli kaljaa, Laulavat kahvinkeittäjät -yhtye esiintyi. ”Hetken mielijohteesta” hän päätti hakea myös unionin hallitukseen. ”Mä olin nuori ja yhtäkkiä istuin jossain A-talkissa puhumassa asioista, jotka oli mulle tärkeitä.” Siihen aikaan tärkeät aiheet tarkoittivat esimerkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Aro äänestettiin saman tien puheenjohtajaksi. Opettaja kehotti häntä hakemaan opiskelemaan kirjallisuustieteitä, eikä Aro kyseenalaistanut ohjetta. He puhuivat siitä, miten keskiluokkainen unioni on ja millä äänellä unioni puhuu maahanmuuttajien ja ei-valkoisten suomalaisten kohtaamista ongelmista. Unionista tuli hänelle noina vuosina koti, jonka sohvan nurkkaan oli ”ihana käpertyä jauhamaan asioista”. Jauhamista riitti. Hänet kutsutaan paikalle, kun pitää selittää, ettei huntu ole aina alistamista eikä musliminaisia tarvitse pelastaa. Jos Aro olisi ollut äänestämässä vuonna 2013, ensimmäisessä äänestyksessä jäsenyyskriteereistä, hän ei olisi vielä tiennyt, kuinka äänestää. Ja kuten niin moni muukin, myös Katju Aro vapautui Kallion lukiossa. Aro haki ja pääsi Unionin hallitukseen. Samaan aikaan miesasialiike nousi, ja otti ”asiakseen vastustaa Unionin yrityksiä puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta”. Niin paljon, että kun puheenjohtajakausi vuonna 2004 päättyi, Arosta alkoi tuntua siltä, että elämään on löydettävä muutakin sisältöä. Lapsena häntä oli suututtanut se, ettei hän saanut tehdä ”poikien juttuja”, koska oli tyttö, tai etteivät hänen veljensä saaneet itkeä, koska he olivat poikia. Unionin puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2003, 29-vuotiaana. Aro kuitenkin ymmärsi, että sukupuoli on vielä vaikeampi asia kuin hän oli siihen asti ajatellut. Vuonna 2014 Ruotsi valmistautui eurovaalikevääseen, ja Feministisen aloitteen kannatusja jäsenmäärä kasvoi räjähdysmäisesti. Hän tajusi, että hän oli kasvanut tyttönä ja häntä oli kohdeltu tyttönä eli huonosti. Ulkonäön, kehon, painon ja olemuksen jatkuvaa kommentointia. Ajattelemiseen, kirjoittamiseen ja sivistymiseen kannustettiin. ”Sen tajuaminen oli järisyttävää”, Aro sanoo. Pääaineeksi tuli kirjallisuustiede ja sivuaineeksi naistutkimus. Sen käsitteleminen oli raskasta. Kun unioni järjesti tilaisuuksia, Aro ja Abdulkarim alkoivat tarkkailla, keitä niihin kutsutaan puhumaan. N aistenpäivänä vuonna 1996 Naisasialiitto Unionilla oli avoimet ovet. Vaalit järjestettiin toukokuussa. Sisään hän pääsi kuitenkin ranskalaisen filologian puolelta. Unionin jäsenyys päätettiin pitää avoinna vain naisille, joskin ”itsemäärittelyä kunnioittaen”. Voisiko keskusteluun osallistua muitakin kuin valkoisia, kantasuomalaisen näköisiä ihmisiä. Se kuulosti Arosta ja hänen kavereistaan niin hyvältä, että he päättivät perustaa unioniin oman ryhmän: ”Femmarit” eli Nuoret Feministit. He olivat ”juuri tajunneet olevansa feministejä”. T ietenkin Ruotsissa kaikki on jo pitkään ollut paremmin. Myös Aron mielipide Unionin jäsenyyskriteereistä muuttui. Lyhyesti selitettynä se tarkoittaa erilaisten etuoikeuksien ja vähemmistöasemien huomioimista. Aro suuntasi sinne naistutkimusta opiskelevien kavereidensa kanssa. T arve ajatusten päivittämiseen johtui feministisellä kentällä tapahtuneista muutoksista
Puolueen sähköposti meni välittömästi tukkoon. Hetken mietittyään Aro kuitenkin tarkentaa, ettei hän nyt oikeas taan ihan pihalla feministisestä keskustelusta ollut, mutta unionin puheenjohtajana toimiminen vaatii yhtä kaikki ”tosi kartalla ole mista”. Valkoinen keskiluokkainen nainen ei voi tietää, mitä Somaliasta Suomeen muuttanut muslimityttö ajattelee ja tuntee. ”Koin, että äänestäjät eivät saaneet sitä minkä puolesta äänestivät.” Aro pettyi myös poliitikkoihin. Hän sanoo, että ”päivystävän feministin” rooli jäi vähän päälle – median lisäksi hänelle itselleenkin. Ja siihen, ettei leikkausta vastustanut vasemmistoliitto (jota Aro oli äänestänyt) lähtenyt hallituksesta, ja siihen, että vihreät luon nehti leikkausta vain hinnaksi, joka nyt pitää maksaa hallituksessa pysymisestä. Ei niistä stereotypioista, kuten ”miehiä vihaavat feministit” ja Facebookin ”Rennon Feministiryhmän mielipidevainot”. Pitäisi puhua siitä feministisen puolueen määrittelemästä ”femi nistisestä politiikasta”. Julkisuudessa paljon painoarvoa saavat usein antifeministiset trollit ja muut nettiöyhöttäjät. Aiemmin hän oli ajatellut, että poliitikot ovat jonkinlaisia suvereeneja moniosaajia, joilla on aina vastaus kaikkeen. ”Laitoin Maryanille yöllä viestin, että mä en kestä tätä maailmaa, meidän on pakko perustaa se puolue.” ”Se vastasi, että olen mukana.” Feministinen puolue perustettiin 15. Vaaditut 5 000 kannattaja korttia saatiin kasaan joulukuun puolivälissä samana vuonna. Ensin juttuja oli Aron mukaan ”ehkä yksi” joka toinen viikko, sitten kaksi, sitten enemmän. Arosta näytti siltä, että Suomen tasaarvokehitys oli pysähtynyt. Siksi ei koskaan pidä olettaa, vaan kysyä. ”Ennätysajassa”, julisti feministinen puolue nettisivuillaan. Ne näyttivät monimutkaisilta ja riitaisilta organisaatioilta, joissa eteneminen vaatisi kahdenkym menen vuoden työtä. kesäkuuta 2016. Aro myöntelee. ”Kuinka moni kokoomuspoliitikko joutuu ensisijaisesti selit tämään, että pitääkö paikkansa, että kaikki kokoomuslaiset on sydämettömiä verenimijöitä?” Selvä: Aro ei halua olla valtakunnan päivystävä feministi, hän haluaa olla poliitikko. Eikä paluu unioniin ihan puhdas hetken mielijohde ollut, vaan taustalla oli paljon muitakin syitä. Arosta alkoi tuntua, että jokin oli muuttumassa. F eministisen puolueen ryhmähuone sijaitsee Helsin gin kaupungintalon vanhalla puolella. Se on naisten oikeuksien kan nalta huono.” Ruotsin Feministisen aloitteen vaalivoitto käynnisti ketjureak tion. Katju Aro syö patonkia ja pahoittelee, että hänen syömisäänensä tallentuvat nauhalle. HUHTIKUU 2018 IMAGE 63 on huolissaan naisiin kohdistuvasta sorrosta, intersektionaalinen feministi huomauttaa, että heihin verrattuna maahanmuuttaja taustaiset paperittomat transnaiset kohtaavat paljon enemmän sortoa. Lisäksi Aro oli huolissaan. ”Henkilöpalvonnan kariseminen on varmaan ihan tervettäkin.” Kolmas pettymys olivat puolueet. Silloin puolueen perustaminen ei tuntunut vielä Arosta järkevältä, mutta Unionissa päätettiin joka tapauksessa vaatia, että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ”feministinen politiikka” on otettava isosti esiin. Aro vastaa olevansa tylsä ja sanoo, ettei nyt juo olutta. Jutuissa pohdittiin, voisiko sama tapahtua Suomessa. Intersektionaalisen feminismin oppien mukaan feministien ei pidä puhua muiden ryhmien puolesta, vaan heidän asioidensa puolesta. Aro sanoo, ettei hän varsinaisesti ollut ”vääräoppinen”, mutta Abdulkarimin kanssa puhuessaan hän tajusi ajatelleensa monista asioista hyvin kapeasti. Eikö sitten kannattaisi istua enemmän val tuustosalissa ja vähemmän Yleisradion studioissa. Niinpä feministinen puolue menee nyt kuulemaan eri vammais järjestöjä ja pyytää niitä kertomaan, miten Helsingin vammaispal velut olisi parasta järjestää, Aro kertoo. Niinhän Aro itse toivoi. Aro oli pettynyt politiikkaan. Hän oli pettynyt Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitukseen, joka teki hänen mielestään huo noja päätöksiä, kuten leikkasi subjektiivista päivähoitooikeutta. On rkp:n Gustaf Laurent, liberaalien Teuvo Aura ja kokoomuksen Jussi Sauk konen. Aron mielestä ne ovat kuitenkin vain seuraus ja oire pitkään jatkuneesta politiikan suunnasta, joka on rapauttanut tasaarvokehityksen. Siis miten. Tuolin selkänojalla lepää pinkki liivi. Feministisessä puolueessa se on ongelma. Unioni antoi edelleen lausuntoja ja yritti vaikuttaa asioihin, mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan. Lautalattiat natisevat, seiniltä tuijottavat viiksekkäät ukkelit ovat entisiä kaupunginjohtajia ja kaupunginval tuuston puheenjohtajia. Valtakunnallisesti pöydällä pyörivät samat feministiset kysymykset kuin kymmenen vuotta aiemmin. Mentäisiinkö oluelle. Kun perussuomalaiset toisti ”jytkynsä” eduskuntavaaleissa ja Aro tajusi, että siitä tulee hallituspuolue, mitta täyttyi. ”1990luvulla rakennettiin hyvinvointivaltiota, ja 2000luvulla on rakennettu kilpailukykyvaltiota. ”Nyt tulee vähän pitkä vastaus!” A ro alkaa luennoida siitä, miten Euroopan talous kuripolitiikka ja talouskriisin takia tehdyt leik kaukset osuivat kipeimmin naisiin ja vähemmis töihin. Hän oli huolissaan rasismin ja oikeisto populismin noususta ja siitä, että Suomi vaikutti olevan kehityksessä etunenässä. Feministiset vaalit kampanjassaan he vaativat esimerkiksi, että naisiin kohdistuva väkivalta otetaan vakavasti, talouspolitiikka tuodaan tasaarvotyön välineeksi ja että Suomi alkaa tehdä femi nististä maahanmuuttopolitiikkaa. Suomessa sama mantra kelpasi peruste luksi niin kilpailukykysopimuksen laatimiseen kuin subjektiivisen päivähoitooikeuden leikkaamiseen. Tosin hän haluaa tarkentaa: Kyllä hän periaatteessa voi kom mentoida yleisfeministisiä kysymyksiä (esimerkiksi joulukuussa Annalehden haastattelussa hän suostui pohtimaan sitä, keiden asiaa feministit ovat milloinkin ajaneet), mutta hänen mielestään on oireellista ylläpitää käsitystä, että feminismissä on kyse ainoastaan näistä asioista. ”Tämähän on tosi yksinkertaista, näinhän edustuksellisen poli tiikan pitäisi toimia.” Niin: vaikuttaa siltä, että intersektionalismi on politiikassa. Tasaarvopolitiikkaa ei tehty, koska ”ei ollut rahaa”. Huonetta käyttävät muutkin, mutta muutama puolueen aktiivi on merkinnyt tilan F!julisteilla. Suomalaisfeministit alkoivat kysellä unionilta, milloin sama tapahtuu Suomessa, eikö Suomessa ole mitään vastaavaa ja miksei Suomessa ole mitään vastaavaa. Unioni alkoi jakaa feministisiä juttuja sosiaalisen median kana vissaan. ”Mulla oli monella tapaa tunne, että oltiin takaiskun keskellä.” Takaisku johtui Aron mukaan monista syistä. Naapurimaan ”pinkki kevät” sai huomiota suomalais medioissa
64 IMAGE HUHTIKUU 2018 64 IMAGE HUHTIKUU 2018
Feminismiin liittyy hänen mielestään aina epämukavuusalueella oleminen, oman ajattelun haastaminen ja kritiikin kohteena oleminen. Sen sijaan hän on keksinyt uuden somestrategian, jota hän hyödyntää esimerkiksi Facebookissa. Aro kertoo tekevänsä aktiivisesti töitä sen eteen, ettei hän olisi ainoa esillä oleva. Nationalistinen vaatimus etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäisistä val tioista on usein tarkoittanut sortoa ja assimilaatiota eli yritystä sulaut taa kansalliset vähemmistöt ja alkuperäiskansat osaksi valtaväestöä. Tasa-arvo on kirjattu myös vihreiden, vasemmisto liiton, sdp:n, keskustan, kokoomuksen, kristillisdemokraattien, rkp:n ja perussuomalaisten periaateohjelmiin. Kadulla tavatulle asunnottomalle ei luennoida teorioista eikä feministisestä utopiasta, hän kertoo. Ja toisaalta sekin on feministinen ajatus, että kun paikka aukeaa, siihen kannattaa tarttua. ”Henkselit ylle! Tämä voi pitää paikkansa, mutta me emme puhu näin!” Aro on herkistynyt tarkkailemaan etenkin omaa kielenkäyttöään. Perinteisin politiikan teon tapa on kuitenkin kuulla kansan tuntoja turuilla ja toreilla. Jos mä olen ollut ”Se, että ylipäätään määrittelet itsesi feministiksi, tekee susta etuoikeutetun.”. Sen populistisuuden rinnalla Feministinen puolue näyttää esimerkiksi yleisohjelmansa perusteella akateemiselta ja teoreettiselta: Feministisestä näkökulmasta esteellisyys on ennen kaikkea raken teellinen ongelma. Perinteiset puolueet ovat päässeet jyvälle feminismin valtavirtaistumisesta, ja feministisen #metoo-liikehdinnän myötä maksimoitavaa potentiaalia on entistä enemmän. ”Ei kyse ole niinkään siitä, että minut aktiivisesti valitaan pois, vaan että feministisen ruohonjuuritason toimijat ja aktiivit haluavat mieluummin kutsua puhujiksi ihmisiä, joiden ääntä ja kokemuksia harvemmin kuullaan, ja se on nimenomaan oikein.” Mutta joillekin areenoille Aro on uskottavampi valinta puhujaksi. Aron mukaan feminismijargonia ”yritetään välttää”. Jotta todellinen hyvinvointi olisi saavutettavissa, on valtaa ja etu oikeuksia jaettava uudelleen niin, että sukupuolten valtasuhteet, rasismi, heteronormi, rodullistaminen ja kolonialistinen perintö murtuvat. Intersektionaalisesti ajatellen ongelma on sekin, että Aro ylipäätään on puheenjohtaja. Feministinen ja antirasistinen politiikka haastaa olemassa olevat ja syrjivät rakenteet, jotka ylläpitävät ihonväriin ja alkuperään perustuvia etuoikeuksia yhteiskunnassa. Aluksi puheenjohtajia olikin kolme: Aro, Katriina Rosavaara ja Warda Ahmed. Jo se, että on mukana feministisessä keskustelussa, on Aron mukaan tietynlainen etuoikeus. Hänhän on lähes sovinnaisin mahdollinen keulakuva: keski-ikäinen, keskiluokkainen, valkoinen hetero cis-nainen. Joidenkin on ollut hankala hyväksyä sitä, että muuttaakseen yhteiskunnan valtarakenteita feministisen puolueen on toimittava niissä. Aron mielestä poliittinen puolue ei kuitenkaan voi yhtä helposti valita, kenen kanssa se keskustelee. Käytännössä se ei kuitenkaan onnistunut, koska Patenttija rekisterihallitus ei suhtautunut norminpurkuun suopeasti. Se saa hänen olonsa epämukavaksi, mutta niin sen hänen mielestään kuuluukin saada. ”En ole voinut blokata ihan kaikkia ihmisiä mun Twitter-tililtä.” Aro ei ole suostunut myöskään sisältövaroituksiin. #metoo vetoaa tunteisiin, paljastaa seksismin rötösherrat ja saa ihmiset ajattelemaan – ja se tekee sen sellaisella kielellä, jota kaikki ymmärtävät. Kun puolueessa luonnosteltiin kannanottoa aktiivimallista, joku oli kirjoittanut sinne lauseen tähän tyyliin: aktiivimalli kiinnittyy normatiiviseen käsitykseen perheestä. ”Olen miettinyt, onko tämä enää sopivaa puolueen puheenjohtajalta.” N aiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, sanotaan Juha Sipilän hallitusohjelmassa. Haastatteluihin ja puhetilaisuuksiin ohjataan muita puolueen aktiiveja, eikä Aroa edes ”haluta” kaikkiin feministisiin tapahtumiin. Tai ehkä haluta on väärä sana, Aro täsmentää sitten. ”Kansalaispalautteessa” Aroa on toivottu lisäämään twiitteihinsä sisältövaroituksia ja häntä on pyydetty kieltäytymään ”feminismistä pihalla olevien” medioiden ja toimittajien haastatteluista. ”Se, että sä ylipäätään määrittelet itsesi feministiksi, tekee susta etuoikeutetun.” Kritiikkiä feministisen puolueen johto on saanut – tai siis kuten Aro asian ilmaisee, feministisessä puolueessa on ”keskusteltu” esimerkiksi siitä, miten puolue toimii. Presidentinvaaleissa Tuula Haatainen otti teemakseen feministisen ulkopolitiikan. Omien etuoikeuksien tunnistaminen ja tunnustaminen voi olla vaikeaa ja kiusallista. Osa kaipaisi aktivistisempaa otetta. Toisaalta, Aro huomauttaa, hänen paikalleen ei varsinaisesti ollut tunkua. Tai voi tietenkin valita, mutta sitten se saattaa päätyä keskustelemaan oman piirinsä sisällä johonkin teoreettiseen nurkkaan. ”Jos näen jotain pöyristyttäviä keskusteluja, mä menen sinne vain pöyristymään! Että mä en jaksa osallistua tähän keskusteluun, koska nämä argumentit ovat niin tyhmiä, mutta mä tuun tänne vain pöyristelemään, että huh huh kylläpäs on taas ihmeellisiä kommentteja!” Aro nauraa. ”My Fair Ladyssä sitä naista opetettiin niin, että sitä heitettiin aina jollain karkilla, jos se sanoi jotain väärin. Siten Feministinen puolue yritti murentaa yksiäänisyyttä. Sehän vain alleviivaa sitä, että vain tietyt ominaisuudet täyttävä ihminen kelpaa poliitikoksi! Aro sanoo tiedostavansa ongelman ”tosi voimakkaasti”, että ”ette tota sitten pystyneet haastamaan”. HUHTIKUU 2018 IMAGE 65 yleisempää kuin arvata saattaa
”Nyt mulla on sellainen olo, että meillä on niin hyvät suunnitelmat, että se tavoite varmasti toteutuu.” Ja vaikka niin ei tapahtuisikaan, Aro sanoo tietävänsä, että on jo nyt tehnyt elämässään ainakin yhden asian, joka jää historiaan. Naisasialiitto Unioni antaa lausuntoja, istuu neuvottelukunnissa ja yrittää vaikuttaa asioihin. Ei tarvitse ratsastaa, kun se on jo osa agendaa. ”Kaksi vuotta sitten olisi ollut ihan ennenkuulumatonta, jos joku olisi lähtenyt ratsastamaan feminismillä vaaleissa.” Mihin sitten tarvitaan erikseen feminististä puoluetta. Loput kerätään vaalityöllä. ”Aiheella ratsastaminen tuntuisi vähän vieraalta strategialta, kun koko kysymys on toimintamme ytimessä. ”Se dilutoituu täydellisesti.” Henkselit. Aro haluaa nähdä puolueen kasvavan ja asioiden muuttuvan. Niissä mitataan puolueen todellinen kannatus ja nähdään, onko pinkki aalto lipunut jo Suomenlahden yli. Aron mielestä näin ei ole. Tämän hetken päätavoite ovat kuitenkin vuoden 2019 eduskuntavaalit. Hän tosin kertoo miettineensä pitkään, miten pitäisi suhtautua siihen, että Tuula Haatainen otti presidentin vaalikampanjan teemakseen feministisen ulkopolitiikan. Helsingissä läpimeno vaatii parikymmentä tuhatta ääntä. Monissa linjoissaan se kuulostaa pinkiltä vasemmistoliitolta, josta on potkittu pois änkyröimmät korpikommunistit. Mutta tuntuu kyllä siltä, että mediahuomio on kiinnittynyt muiden puolueiden ulostuloihin enemmän”, Aro sanoo ja lisää, että feministinen puolue on ottanut kantaa kampanjan puolesta ja vaatinut muutoksia seksuaalista häirintää koskevaan lakiin. Katju Aron mielestä se voisi olla Katju Aro. Todellakin toivon, että ihmiset äänestää mut sisään!” Aro sanoo. Miksei feministinen puolue ratsasta enemmän vaikkapa #metoo-liikkeellä. Eikö se päinvastoin ole aika epätasa-arvoista. Ehkä #metoo-liikehdinnän hyödyntäminen olisi kuitenkin kannattanut, sillä FI:n jäsenmäärä on kuihtunut yli 20 000:sta reiluun viiteentuhanteen. Onko se sittenkin liian monimutkaista ”kansalle”. Lopulta hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että se oli joka tapauksessa Haataiselta hieno ja rohkea teko. Ruotsissa pohditaan, miksi #metoo ei näy Feministisen aloitteen suosiossa. ”Me luvataan joka ikisessä kysymyksessä kaivaa esiin se, miten tämä liittyy yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen.” Niin tekee myös Naisasialiitto Unioni, mutta Aro on mieluummin politiikassa kuin lobbarin tuolilla, sillä lobbaaja joutuu aina pyytämään. Aron mielestä feminististä puoluetta tarvitaan, koska sille yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ei ole vain yksi lause puolueohjelmassa vaan koko ohjelma. Puolueen kannatusluvut eivät massiivisena jylläävästä häirintäkeskustelusta huolimatta ole nousseet. Koko ajan on toivottava, että joku tarttuisi heidän asiaansa. P uolueen rakentaminen on hidasta. Ensin Unioni pyytää poliittisen naisjärjestön edustajaa lobbaamaan puolueen miespoliitikkoja, ja jos hyvin käy, saattaa puolue lopulta ruveta lobbaamaan asiaa hallitusneuvotteluissa. ”Poliittinen viesti taustalla on yksinkertainen: yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kuuluu kaikille. Siinä ketjussa voi Aron mukaan mennä kymmenen vuotta, ja prosessin aikana alkuperäinen asia laimentuu väistämättä. Nykyään kaikki liberaalit poliitikot ovat ainakin vähän feministejä. Jotta feministinen puolue ei putoaisi puoluerekisteristä, sen pitää päästä läpi viimeistään vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. 66 IMAGE HUHTIKUU 2018 vaikka jossain televisiohaastattelussa ja kuulen sanovani jonkun tavallaan vaikean tai akateemisen sanan, tulee sellainen olo, että joku lyö mua jollain kellolla päähän!” Mutta riittääkö se, että asunnottomille ei puhuta hankalaa kieltä. Tai ainakin Wikipediaan. Suunnitelmakin on jo valmiina. Valtuustossakin Aro vaikuttaa viettävän aikaa ”punavihreässä kuplassa”. Eli ei”, Aro vastaa. Siihen on kuntavaalien alle 5 000 äänestä melkoinen matka, mutta Aro uskoo, että jo pelkästään politiikassa toimiminen ja parin vuoden ikääntyminen riittää tuplaamaan puolueen äänimäärän. FI:n puheenjohtaja Gudrun Schyman sanoi Dagens Nyheterissä helmikuun lopussa, että #metoon jättäminen puolueen virallisen agendan ulkopuolelle on tietoinen valinta. Kymmenen vuoden kuluttua puolueen pitäisi Aron mielestä hätyytellä kannatuksessa ja jäsenmäärässä rkp:tä ja kristillisdemokraatteja. . Feministinen puolue ei pääse taustastaan: se tarkastelee ”intersektionaalisin silmin” koko yhteiskuntaa, vaikka suurin osa suomalaisista ei tiedä, mitä intersektionaalinen tarkoittaa. Muutokseksi riittää jo se, että puolue saa edes yhden kansanedustajan. On mahdollista, että niin selkeästi yhteen sukupuoleen keskittyvä kampanja, jonka tämä aalto alkoi valkoisten etuoikeutettujen naisten kokemasta häirinnästä, on vaikea useista sukupuolista ja sorron rakenteista puhuvalle puolueelle. ”Kyllähän mä haluaisin olla se puolueen ensimmäinen kansanedustaja. On pakko kysyä: voiko ongelma olla intersektionalismissa. Voisi ajatella, että feministinen puolue on epäonnistunut, kun se on antanut muiden puolueiden omia agendansa. Se on hänestä realistinen tavoite, sillä sekä vihreillä, perussuomalaisilla että Ruotsin Feministisellä aloitteella kesti kymmenen vuotta saada puolueorganisaationsa kunnolla pystyyn. Aro pitää läpimenoa mahdollisena. ”Me luvataan joka ikisessä kysymyksessä kaivaa esiin se, miten tämä liittyy yhdenvertaisuuteen.”. Ele kertoo hänen mukaansa siitä, että jokin on muuttunut, ja se on Aron mielestä – ainakin osittain – feministisen puolueen ansiota
– AUTOISSA ON EROJA – Eniten uusia autoja Testattua tietoa Käytettyjä ja klassikoita Turhaa hifistelyä Suomalainen autolehti
68 IMAGE HUHTIKUU 2018 TeksTi antti hurskainen kuva jussi särkilahti Hyödynnät Synninkantajissa aitoa pöytäkirjamateriaalia. Kyllähän lukeminen tuntui jo silloin oudolta. Miten päädyit dokumenttiromaanimaiseen ratkaisuun. Kirjoitat teoksen loppuvaiheilla: ”Luen hyvin kirjaimellisesti Raamatun sanan isien synneistä.” Eikö edellisten sukupolvien pahoja tekoja todella pääse karkuun. Hänen toinen romaaninsa Synninkantajat sijoittuu 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaalle. Mitä tapahtuu, miksi omat sukulaiset ovat olleet paikalla, millaista kieltä puhutaan ja miksi kaikki on kirjoitettu muistiin. Kolmantena ja neljäntenä vuonna Rauhala huomasi, että lestadiolaisteemaa ei niin vain jätetä. Kokouspöytäkirjoihin perehtyminen käynnisti Rauhalan luovan prosessin. Toinen meni toipuessa. Synninkantajien keskeinen henkilöhahmo on pikkupoika Aaron, johon Taisto-papalla, maallikkosaarnaajalla, on valtava vaikutus. Vanhoillislestadiolaisparin arjen pimeyttä ja valoa kuvanneen teoksen suosio tempaisi ujon äidinkielenopettajan vuodeksi tien päälle. Varhaisia 1960-luvun pöytäkirjoja luin salaa jo lapsena, niitä oli aika monessa kodissa. Sitä on myyty yli 65 000 kappaletta, palkittu ja sovitettu teatteriin. Nopsa ja tuomiopäivä. Vääräuskoisia ojennetaan ”hoitokokouksissa”, rikkeeksi riittää koulutelevision katsominen tai smp :n kannattaminen. Harkitsin pitkään. PAULIINA RAUHALAN esikoisromaani Taivaslaulu ilmestyi syksyllä 2013. Nimet, paikkakunnat ja muut tunnistettavat tiedot on poistettu. ”Näitä tapahtumia on yhteisön sisällä pyritty selittämään parhain päin”, Rauhala sanoo. Pöytäkirjoja ei ole siirretty teokseen sellaisenaan vaan koottu useasta lähteestä. Aaronin arjessa Nopsat ja Tex Willerit limittyvät piruntorjuntaan ja arkin rakentamiseen
Keskustelija Nopsa ja tuomiopäivä
Kasvoin kuitenkin ajatukseen, että on hyvää ja huonoa musiikkia. August Strindbergin mukaan ”sielun kehityshistorian voisi toisinaan kirjoittaa yksinkertaisen bibliografian muotoon”. Teos sai loistovastaanoton myös lehtikritiikin puolella. Toisaalta olen tyytyväinen hiljaisuuteen. Se ei ole mikään siirtymätai välityö. Meillä ei vedetty yhtä jyrkkää linjaa kuin Synninkantajissa. Onko sinua kohdeltu huonosti. Sielunhoidollisten arvioiden ja julkiripityksen pelko elää. 70 IMAGE HUHTIKUU 2018 keskustelija Taakkojen kantaminen ja siirtäminen on Synninkantajien tärkein teema. Olen syntynyt vuonna 1977. Aikuisten proosan puolella tarvitsen hengähdystaukoa. Haluaisin ehtiä kirjoittaa lapsilleni jotain, kun he vielä ovat lapsia. Tiedän myös proosateoksen luomisesta enemmän. Jos vaikeita asioita uskalletaan käsitellä, muutos on mahdollinen. Taivaslaulu sai kirjabloggaajien VarjoFinlandia-palkinnon, jonka pokkaaminen hiukan nolotti. Onko lestadiolaistrilogialle odotettavissa päätösosaa. Taivaslaulun suosio lähti liikkeelle kirjallisuusblogeista. Musiikilla on myös tiivis yhteys syntiin. Esimerkiksi somessa olen aloittelija. Kieli soi, henkilöhahmot ja linnut laulavat kilvan. Sanoit vuonna 2014 Helsingin Sanomissa, että et pidä julkisuudesta. Uudenlaiseen elämäntilanteeseen totuttautuminen vei aikansa. Ei, päinvastoin. Luen arviot – tai siis yritän kestää niiden lukemisen. Taivaslaulun jälkeen minut tunnistettiin tuolla pohjoisessa, mikä alkoi häiritä yksityisyyttä. Kirjojen kirjoittamisen ikävin puoli on niistä puhuminen. Eikä tämä päde pelkästään suljettuihin uskonnollisiin yhteisöihin. Haluaisin esittää lukenutta, mutta valitettavasti minulla ei ole juuri aikaa. Tällä kertaa pidän huolen ainakin siitä, että en ole yhtä kauan julkisuuden käytettävissä kuin viimeksi. Jokainen kirjailija on myös lukija. Se ei tietenkään ratkaise, tuleeko tekstistä hyvää. Oletko siis pessimisti. Kauan meni, ja olen miettinyt sitäkin, että minut on ehditty unohtaa. Uskonto, maailmankatsomukset ja identiteetit ovat teemoja, jotka kiinnostavat edelleen. Nostalgikkoa minussa on, mutta ennen kaikkea 70-luvun kuvasto on Synninkantajissa läsnä kontrastin vuoksi. Toisin kävi. Nelson Mandelan elämäkerta, Riitta Jalosen Kirkkaus ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme nousevat muiden yli viime vuosien lukukokemuksina. Opetettiinko sinulle lapsena, että sävelissä piilee paholainen. Julkaisuaikataulu ilmeisesti venähti. Mitkä teokset ovat tehneet sinuun vaikutuksen, joka näkyy omissa teoksissasi. Oletko musertunut jatko-odotusten paineiden alle. Nykyään etenkin romaanit ovat mahdottomia, koska alan tarkkailla, miten ne on rakennettu. 1980-luvun alussa loppuneen hoitokokoustoiminnan jäljet näkyvät silti edelleen lestadiolaisessa kulttuurissa. Aiotko tällä kertaa seurata vastaanottoa. Tulen monta vuosikymmentä jäljessä. Suhtaudutko öljykriisin ja Virénin ajan Suomeen nostalgisesti. Taivaslaulu oli jättimenestys. Jos vaikeita asioita uskalletaan käsitellä, muutos on mahdollinen. Kekkosestakin muistan lähinnä sen, kuinka totesin äidilleni, että Suomen uudeksi Kekkoseksi on valittu Koivisto. Haluan päästä nopeammin kiinni uuteen työhön. Populaarimusiikki oli tietenkin huonoa ja maailmallista. Verkossa olen laiskempi. Kirjoitat monessa mielessä musiikillista proosaa. Raskaat teemat huutavat vierel leen jotain hellää. Kerroit Taivaslaulun jälkeen, että seuraava romaanisi ei jatka lestadiolaisteeman käsittelyä. Taivaslaulu johti valtavaan määrään esiintymisiä, enkä saanut kirjoitettua. Onneksi kustannustoimittajani oli kannustava ja painotti, että keskeneräistä ei julkaista, otti sitten vaikka kymmenen vuotta. Nuorempana luin ahmien. Naistenja iltapäivälehtien pyynnöistä kieltäydyn. Mutta se, että sijoittaisin tarinan tiettyyn rajattuun yhteisöön, varsinkaan vanhoillislestadiolaiseen, tuntuu mahdottomalta. Synninkantajat sisältää myäs iloista 1970lukuretroa. Myöhemmin olen yrittänyt opetella, hitaasti. Olen saanut apurahan lastenromaanin kirjoittamiseen. . Tässä mielessä olen pikemminkin optimisti. Tässä mielessä olen optimisti.” – pauliina rauhala ”. Julkisuudesta en pidä siksi, että olen arka ja rauhalliseen elämään tottunut ihminen. Runoutta ja tietokirjoja luen rennommin. Asiaa on auttanut se, että olen linjannut tarkasti, mistä suostun puhumaan. Eräs toimittaja sanoikin Taivaslaulun aikaan, että ”muuten menee loistavasti, mutta sun pitäis brändätä ittes vähän paremmin”. Ihailen taitavasti itseään esille tuovia kirjailijoita, mutta minusta ei ole sellaiseen. Lapsuuskodissani harrastettiin klassista musiikkia, käytiin pianoja huilutunneilla. Päässä on kuulunut monenlaisia ääniä. Muistojen bulevardi on paras radio-ohjelma minulle. Työhuoneella olen pystynyt sulkemaan ne ulos. Ainakin tällä hetkellä. Traumat jatkavat olemassaoloaan, kunnes ne voidaan kohdata. Synninkantajien kirjoittaminen on ollut erilaista kuin Taivaslaulun, sillä nyt olen voinut luottaa julkaisuun enkä ole käynyt päivätöissä. En ollut perehtynyt läheskään kaikkeen teoksesta kirjoitettuun. Viisi vuotta on huomiotaloudessa ikuisuus
Pamfletti Elokuva Musiikki Kirja Stiller Kekkonen The Guardian Angel The Fall Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa Näin eliitti kuoli
Mää oon vaan tämmönen tavallinen kansan palvelija, tykkään kuolleen äitini tekemästä saatanan pahasta makkarakeitosta niinku kaikki suomalaiset tietty. että oli katsellut myös kappaleen videon. Miksi teille ei riittänyt maailman kuvailuun vain tunteistanne kertova äännähdys. TeksTi jyrki lehtola M JAAH”, aloitti Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Mari Koppinen kolumninsa tunteista, joita Saara Aallon UMk-kilpailukappale hänessä herätti. Näin eliitti kuoli Elitismi on pyrkimystä kohti parempaa, mutta enää kukaan ei halua tavoitella sellaisia asioita, kirjoittaa Jyrki Lehtola pamfletissaan. Suomen suurimman ja vaikutusvaltaisimman päivälehden kulttuuritoimittajana Koppinen on kevyintä eliittiä, juuri kuolleen pikkulinnun leijuva höyhen Björn Wahlroosin autonkuljettajan näkökentän äärilaidalla. Se sai toimittajan päätymään aivan päinvastaiseen analyysiin: ”Wau!” Erik Tawaststjerna ja Seppo Heikinheimo, keitä te luulitte olevanne. S iihen nähden, kuinka suuri ja selkeä eliitti Suomessa on, kukaan ei halua Matti Klingeä (joka taas haluaa sitä hieman epäelitistisen liikaa) ja Juhana Vartiaista (filsdeproust nyt Jussi kuulostaa vain rasvaiselta pihviltä) lukuun ottamatta myöntää haluaan kuulua siihen. Siltä pääsi ”Wau!” sen havahtuessa siihen, että Darwin ei viitannut vahvimpien selviytymisellä älylliseen kehittymiseen, vaan kykyyn sopeutua ympäröivään tyhmyyteen. Kulttuuri-ihmisillä on kuitenkin vielä välinearvoa, tässä tapauksessa yksinkertaisimpana kertomuksena siitä, mitä tapahtui eliitille. Hetken päästä samassa tekstissä toimittaja kuitenkin jo iloitsi… tätä draamaa!... Siihen nähden, että Suomessa ei eliitin mukaan ole eliittiä, Suomessa on kiitettävästi eliittejä: euroeliitti, ulkopoliittinen eliitti, talouseliitti, sotilaseliitti, alueellinen eliitti, kulttuurieliitti, virkamieseliitti, maahanmuuttajaeliitti, hallinnon eliitti, valtaeliitti, 72 IMAGE HUHTIKUU 2018
Se on ärtynyt mies – Vapaavuoren Janne, terve, mitä HUHTIKUU 2018 IMAGE 73. Lapset, mielisairaat, köyhät, eläkeläiset, sairaat, työttömät, koululaiset, opiskelijat, tutkijat, opettajat – niistä tuli hoi polloi eliitille se luokka, jonka tulevaisuusskenaarioita ylipyyhittiin, kun oli huolehdittava siitä, että niillä, joilla meni mukavasti, menisi jatkossakin mukavasti. Kunnes enää niin ei tehty, koska… loppujen lopuksi… jos ihan rehellisiä ollaan… mitä vitun väliä, miljonäärikansanedustaja Eero Lehti nukahti juuri kesken koulutussäästökeskustelun pohdiske luunsa, kumpi vituttaa enemmän, kansa vai sen kouluttaminen. Historia myös todistaa, että eliittiä tarvitaan, koska massoissa vain tahto kohti omaa pienuutta voittaa niiden tahdottomuuden. Eliitti huolehti kansalle kielen, itsenäisyyden, luku ja kirjoitustaidon, perusturvan, Jumalan pelon, tasaarvokäsityksen ja koulutti sen kiittämään tästä kaikesta sanalla mjaah. Suomalai nen eliitti oli pysynyt piilossa, nyt se hyppäsi auton tummennettujen lasien takaa suoraan Twitteriin, Facebookiin, blogeihinsa, kaikkialle latelemaan latteuksia yhteisestä hyvästä, koska sen se oli hylännyt. Uuden eliitin kehityskaaresta löytyy monta merkkihetkeä. Suomalainen eliitti alkoi näyttäytyä yhä itsekkäämpänä ja ahneempana, ja toki se oli sitäkin aina ollut, mutta enää itsek kyyttä ei peitelty, se oli muuttunut julkeudeksi, jossa Suvi Lindén nuoleskelee nautinnosta sekaisin suurinta herkkuaan, sukunimensä aksenttimerkkiä ja tuntee olonsa aateliseksi. Ensin eliitti oli enimmäkseen muunmaalaista ja kielistä, ja kun se oli suomalaista, se tajusi, että ainoa mahdollisuus säilyttää oma olemassaolo Suomen valtion olemassaolon jatkuvuuden avulla on pyrkiä jonkin tason yhteiseen hyvään. sä täällä teet?! – kiiruhtamassa harkitun rennossa kesäasussaan Seinäjoen Tangomarkkinoille, koska eliitin huipulle pääsee vain menemälle ensin näkyvästi pohjalle. Helsingin Sanomat kyseli viime vuonna lukijoiltaan, mitkä piirteet ja valinnat määrittävät ihmisen joko kansaan tai eliittiin kuuluvaksi: osaako vaihtaa autoon talvirenkaat, ostaako kaupasta eineksiä, syökö ABCasemilla, osaako perata ahvenen. Eliitti on meidät kouluttanut, osittain vastentahtoi sestikin isompien valtioiden esimerkkiä seuraamalla rakentanut Suomesta demokraattisen sivistysvaltion, pyrkinyt pitämään huolta köyhimmistä, no hei, aina ei voi onnistua, ja sairaimmista, ditto!, ja yrittänyt selvitä toisiaan seuraavista kansallisista ja kansainvälisistä kriiseistä unohtamatta vastuitaan. Suomalainen eliitti on ollut aina hieman surkeaa, ulkopuolista ja häveliästä, missä on ollut myös sen vahvuus. Eliittiin kuulumista ei haluta myöntää, koska tasaarvoisessa maassa voittajaksi julistautuminen tarkoittaisi, että joku hävisi. Mitä julkeammaksi itsekkyys kasvoi ja mitä hölmömmäksi tuloeliitti, maakuntaeliitti, kulutuseliitti, homoeliitti. Ahvenet! Kaukana on Hesarin eliittikäsitys baumanilaisesta notkeasta modernista, jossa eliitin yleissivistys on korvaantunut kulttuurisella hajakulutta misella, ja Kanye Westin ääni vaimenee hybridin kaiuttimista, kun perhe poikkeaa mökkimatkalla ABCasemalle ostamaan keskiolutta ja lukulasit, jotta illan hämärtyessä voi laskuhumalassa selailla Juha Siltalan kirjaa keskiluokan peloista. Suomalaisen eliitin terve itseymmärrys oli osittain seurausta oman haurauden hahmottamisesta suurten naapureiden ja sotien välissä. Niiden lisäksi voi löytää kasautuvan määrän pieniä häiriintyneitä eliittejä, kun jokainen toimittaja laskee itsensä vielä vuonna 2018 eliittiin, ja yhä erikoistuneempia eliittejä, kun se Herttoniemen elämäntapape rillinen kuuluu omasta mielestään alkoholistieliittiin lähibaarissa, jossa jokainen pöytä on sen kantapöytä. Yksi niistä oli Seinäjoen Duudsonit Activity Parkissa, kun filosofian toh tori Alexander Stubb, euroeliitin, poliittisen eliitin, ulkopoliit tisen eliitin haut personnage par excellence ryhtyi Duudsonien, härmäläis isäntien, maalitauluksi. Se oli se likainen automekaanikko, jonka lapsipornon selaamisen keskeytti vain laskuttaminen uudesta vaihdelaatikosta, jota se ei vaihtanut. Kymmenissä haudoissa pitkin Hietanie meä pyörittiin ympyrää hoi polloin yrittäessä osua maali taulussa pyörivään Sorbonnen ja LSE:n kasvattiin, jota pehmeät tikat eivät tulisi satuttamaan. Eliitissä asui marxilainen ymmärrys siitä, että kansa koostui idiooteista, mutta toisin kuin Lenin tai Stalin, suomalaiseliitti ei pyrkinyt hiljentämään kan san ääntä joukkomurhilla, vaan vaimentamaan sen kasvatuksen, koulutuksen, uskonnon ja sivistyksen alle. Niin hävisikin. Eliitin yleinen merkitys on perustunut historial listen esimerkkien synnyttämään toivoon siitä, että eliitin intresseissä on huolehtia heikoimmista. Samalla tapahtui nopea siirtyminen varjoista valoon. Suomalaisen eliitin notkeus on onneksi ollut helpommin toteu tettavissa. Ei se ole sen kummempaa kuin mitä odotetaan sairaanhoitajilta tai automekaanikoilta: että pyrkii kuulumaan oman osaamisalansa huippuihin ja samalla kasvavan osaamisensa valossa toimii nyt niin kuin on yleisesti parasta ilman, että omat itsekkäät agendat tulevat liian julkeasti ilmi. Sosiaalisen median kasvattavin puoli on sen jat kuvassa muistuttamisessa, että jos kansa saisi päättää ilman eliitin luomia kontrollimekanismeja, sinut teloitettiin juuri Narinkkatorin yleisenä lahtaus ja pizzaperjantaina, koska hymyilit monitulkin taisella tavalla dieselautossasi. Kun toisen maailmansodan jälkeen pohdittiin sotakorvausten määriä, Churchill totesi suomalaisten maksukyvystä empaattisesti, ettei ”niillä köyhillä metsäläisillä olisi muuta antaa kuin piisamin ja kärpännahkoja”. Se käytti sellaisia käsitteitä kuin ”taloustilanne”, ”yleismaailmallinen kehitys”, ”kiky”, ”jakovara”, ”kestävyysvaje” ja ”yksi hiili” oikeuttaakseen sen, että niin heikoimpien kuin par haimpien annettiin omia käsiä pestessä valua viemäriin. Einekset!... Piisamin ja kärpännahkoja! Nimenomaan! Suomessa ei ole eliit tiä – ei ole! – ja siksi kaupasta… eikä se ollut Stockmann!... kotiinsa vaappuva, hyväntahtoiseksi mummoksi naamioitunut presidentti Tarja Halonen kampesi itsensä vaihtolavalle etsiäkseen sieltä lisää piisamin ja kärpännahkoja Kallion kotiinsa ja antoi samanaikaisesti uudet kasvot sekä eliitin että white trashin käsitteille. Bensaasemat!... Voittajat tekevät ja kirjoittavat historiaa, ja hyvä niin, koska historiallisessa perspektiivissä voittajilla on ollut pyrkimys yleisen hyvän lisäämiseen. Kun suomalaisvaltuuskunta matkusti Pietariin anomaan itsenäisyyttä tsaarin kukistaneelta Leniniltä, miehet unohdettiin käytävään odottamaan, koska Leninillä oli tärkeämpääkin teke mistä. E liitin tehtävä on ollut huolehtia, etteivät idiootit satuta itseään liikaa idioottimaisuudellaan. Viimeistään 2000luvun alkuvuosina eliitti menetti uskonsa omaan kompetenssiinsa, muiden kompetenssiin, asiantuntijoihin, kan saan, perustuslakiin, se muuttui ahneeksi, nihilistiseksi, rumaksi, kömpelöksi, kasvolliseksi. Ja juuri siksi on olemassa eliitti ja sen vaappuva historiallinen taakka huolehtia siitä, että häviäjälle turvataan edes minimaalisen siedettävät olosuhteet, joissa elää häviönsä kanssa. Eliitiltä on odotettu näkymättömyyttä, hillittyä käytöstä ja kom petenssia, tietoa, taitoa, osaamista. Talvirenkaat!... Suomalaisesta haute mondesta tuli hoi polloi, eikä uusi hoi polloi eliitti kadonnut vain uuteen populistiseen imagoonsa ja rakkauden janoonsa, vaan tekoihin ja sanoihin: siihen, että se unohti histori allisen vastuunsa
Mediassa keskityttiin luomaan sisältöjä, joita klikattaisiin, mikä oli elitismistä suurinta, sillä se perustui ajatuksen siitä, että ihmiset nyt vain ovat niin vitun tyhmiä, ettei niitä kannata edes yrittää sivistää, ja siksi meillä on tässä Helsingin Sanomien toimittaja, jolta pääsi ”Wau!”. Saksan kielestä löytyy sanakin, Backpfeifengesicht, kasvoille, jotka kaipaisivat nyrkiniskua. Median kohdeyleisö muuttui hiljalleen joukoksi tunteitaan hautovia kanoja, kykenemättömiä ajatteluun, analyysiin, argumentointiin tai monimutkaisempiin kulttuurillisiin käsitteisiin, niillä oli enää vain tunteet, ihan niin kuin kanoilla, ja siksi toimittajat kotkottavat teille kulttuurisivuilla. He vaikuttivat kuin oli sivat jatkuvasti sekaisin siitä, että mitä ihmettä ihanaa, katuvalo, kävely katu, kaupunkipyörä, mä rakastan mun Baanaa. Kansanedustajien lomien pituutta on kritisoitu, mutta eivät ne lomia ole, vaan rankkaa työtä, sen todistamista, että ei meillä mitään eliittiä ole, kato vaikka, mun kesäparta on ihan jätskissä. Suomeen oli syntynyt uudenlainen eliitti: vallanpitäjät, jotka leikkivät rahvaalle rahvastakin rahvaanomaisempaa. Sosiaalinen media on elitismin vastakohta, vaikka nimesi olisi Proustin haima. a siellä ne ovat, kaikkialla, todellakin rentoina, kesäparroissaan, kesäsortseissaan, kesämekoissaan, kesäpillereissään, mökillä, makkara maistuu, veneessä, rockfestivaaleilla, terassilla, yks huurteinen muuten rentouttaa ihmeesti, Tangomarkkinoilla, uimarannalla, jätski on hyvää, kalassa, ihan niin kuin säkin. U udelle hoi polloi -eliitille olisi tarvittu elitistinen vastavoima, mutta eliitin populismi synnytti vasta voimakseen vain lisää populismia niin, että maata sekä johti että kommentoi antielitistinen eliitti. Kanojen kohteluun oli alettu kiinnittää enemmän huomiota kuin ihmisten kohteluun, koska kanat ovat ihmisiä söpömpiä. Ja koska uusi eliitti oli rakastunut sekä itseensä että ajatuksiinsa digitalisaatiosta ongelmaratkaisuna, varjoista ei siirrytty vain valoon, vaan suoraan oman puhelimen salamavaloon, tässä kuva saunani lattiasta, ite tein, tässä kuva allekirjoittaneesta järvellä, ”Hyvää jussia, suomalaiset!”, tässä Suomen lippu ja ”Tsemppiä!” kaikille olympiakisailijoille, minulla on kotisivutkin, niiden osoite on ”juhasi.fi”, ja tässä kuvat paskaisista Crocseistani, koska minä olen sinä ja sinä olet minä. mimofantin valheet ja vakuuttelu siitä, että kaikki käsittivät taas meidän hyvyytemme väärin, sitä suuremmaksi kasvoi kansanomaisuuden tavoittelu. Päätöksiä ei kyseenalaistettu. Politiikan sisällöstä ei enää puhuttu. Osaaminen, yksilöllisyys, ilmaisu ja näkemys unohdettiin, ja merkitystä oli enää vain taiteella, joka banalisoi poliittisen asenteen melodraamaksi tyhmintäkin – kot-kot! – kanaa varten. Ja kun populismi, tiedon nihilointi, sosiaalinen media ja rakJ 74 IMAGE HUHTIKUU 2018. Ihaninta kanoissa on se, että myös niiltä löydettiin tunteet, ja koska myös ihmisellä on tunteet, samanlaisia tuotantotalouseläimiä tässä lopulta ollaan, kaikki muu on itsekorostusta ja elitismiä. Populismi ei ollut vain perussuomalaisten hetkellinen vahvuus, siitä oli tullut kaikkien yhteisesti tavoittelema hyve, niin että jopa Helsingin Sanomissa tehtiin professori Matti Klingestä friikki vain siksi, että Klingellä on seinällään iso kirjahylly eikä Jari Kurria tai hyväntahtoista pakolaista. Tolkun ihminen ymmärsi, missä mennään, se oli ihminen, joka ei turhia marissut, käsitti, että kun lyödään, varmaan syystä lyödään, täytyy kato ottaa huomioon kokonaistilanne, ja mitä kahviin tulee, Kulta Mokasta oon aina tykännyt, mitä mieltä ite oot. Sosiaalisessa mediassa tunne oli enää vain tunteen simulaatio, ja koska se oli vain simulaatio, oli korostettava, kuinka suuri ja aito tunne se oli. Sosiaalisen median mallikäyttäytyminen oli kuin Shalom Auslanderin romaanista Hope: A Tragedy, jossa äiti ulvoi aamuisin tuskasta, koska oli lukenut sen olevan tyypillistä käytöstä holokaustista selviytyneille. Kun journalismi oli antautunut populismille, taide seurasi perässä. Kaiken tämän keskellä olisi todellakin toivottavaa, jos rahvas ymmärtäisi seurata hiljaa ja tyytyväisenä, kun hoi polloi -eliitti rakastelee itseään puhelin kädessään. Taidemaailmakin halusi kanalaan vaappumaan, ja siksi meillä on tässä Riiko Sakkisen maalaus, joka ei edusta minkäänlaista teknistä kompetenssia tai älyllistä oivallusta, vaan – kot-kot! – on kömpelösti kuvitettu lause siitä, että Sakkinen luki sanomalehden ulkomaansivut, joissa kerrottiin, että Syyriassa on kuollut – kot-kot! – lapsia. Elitismi perustuu varmuudelle omasta itsestä ja osaamisesta sekä ymmärrykseen siitä, että jos osaamisesi jättää sinut yksin, sellaista se on, täältä korkealta näkee onneksi kauas. Sosiaalinen media perustuu siihen, että sinua ei ole, jos sinua ei seurata ja toistuvasti hyväksytä, ja alhaalta näkee vain ne, jotka myös ovat alhaalla. Eliitti löysikin uuden, nöyrän ja vaatimattoman suomalaisen ideaalin, kun kansaa lämmittänyt rasismi sai eliitin ylistämään ”tolkun ihmisen” luonteenlaatua. Arvoarvostelmia ei uskallettu tehdä. Kun ei ollut tietoa eikä näkemystä, kriittinen puhe muuttui paria poikkeusta lukuun ottamatta puheeksi kuvasta, imagosta, maineesta ja roolista. Kriittistä katsetta alkoi uudessa maailmassa edustaa supermukava (siis todellakin kiva!), sanavalmis ja hyvin kasvatettu tyhjiö, jonka velvollisuudeksi tuli juosta aamutelevisiosta podcastnauhoituksen ja kymmenen Twitter-päivityksen kautta radion iltamakasiiniin, joissa kaikissa relevanttiuden tunnusmerkki oli se, että pystyi toistamaan toimittajalle ne itsestäänselvyydet, jotka toimittaja ensin sanoi. Kun kansalle ei voitu antaa mitä se halusi, se sai sentään karikatyyrin itsestään. Raha ja tulevaisuus olivat siirtyneet journalismista viestintäyrityksiin, jonne oli päästävä turvaan ja siksi uuden ajan kriittinen journalisti totesi, että ”jännää nähdä, miten Niinistö ottaa haltuun uuden roolinsa sekä maan että tulevan vauvan isänä”. Tässä vaiheessa tapahtui myös kategorinen sekaannus kanojen, munien ja ihmisten välillä. Samalla kriittinen journalismi muutti muotoaan, koska puhelimestaan viihdettä hamuavat saivat päättää paperi-ihmisten lehtien sisällöstä. Sosiaalinen media tappoi lopullisesti kaiken muun paitsi kanojen tunnesyvyyksien tavoittelun
Ei ole mitään syytä, että tulevaisuudessa odottaisi hetki, jolloin palaamme siihen aikaan, jossa eliitillä, tiedolla, taidolla, sivistyksellä tai osaamisella olisi merkitystä tai jossa hyvin muotoiltu ajatus olisi merkityksellisempi kuin kuva hyvin muotoillusta takapuolesta. Jos arvoarvostelmia voi tehdä erimerkkisistä vaipoista, maksalaatikoista ja muista kulutustuotteista, niitä on voitava tehdä myös kulttuurista, ajatuksista ja mielipiteistä. Nyt kaupungin valtasivat kanaloista karanneet maalaistyrkyt, joiden annettiin nauttia vapaudestaan vähän liikaa. Elitismiä on oikeus sanoa, että Pillxpää ja Kxrpä ovat väärässä ja hetken päästä voitaisiin mielellään puhua suvunjatkamisoikeuden juridisista porsaanrei’istä. Ja jos tuo pohjimmiltaan elitistinen ajatus hyväksytään ongelmitta suhteessa perunaan, kalaan, koteihin ja autoihin, sitä tulisi voida soveltaa edes heuristisesti ajatuksiin, mielipiteisiin, kulttuurituotteisiin ja – anteeksi vain, hipit – ihmisiin. ja sen isä, käyttäjänimi Kxrpä… Tapa ittes, jos et tiedä, mitä jäähdytys nestettä Ooppeliis laitat… saivat äänen, tuhoutui harha kansasta kauniina, hyvänä ja viisautta tavoittelevana. E liitti on aina ollut kaupunkilaista, koska kaupungeissa asuu merkittävin valta. Joten mjaah. Jotain voi tehdä sille, ettei ei olisi jatkuvasti väärässä ja jatkuvasti yhä ylpeämpi siitä, että on väärässä. Kansa sai äänen… jos ite olisin koulukiusattu, vetäsisin saatanan lujaa takas enkä vaan valittas... Viisaus on pyrkimystä hyvään, tyhmyys ei. Toisaalta: Mjaah. Kaikki se viime vuosikymmenten teknologinen, tiedollinen ja humanistinen kehitys – ja silti, silti, siellä se on, pieni ihminen edelleen keskiössä, maalaistyrkkynä tarkistamassa kymmenen minuutin välein puhelimestaan, kuinka monta sydäntä hänen viimeisin itseään koskeva twiitti on saanut. HUHTIKUU 2018 IMAGE 75. Samalla hiljennettiin eliitti, koska oli mahdollista, että tyhmintä ja osaamattominta voisi loukata se, että joku ei ole yhtä tyhmä ja osaamaton. Paitsi että emme ole. He olivat oman itsensä asiantuntijaeliittiä, ja koska he olivat maalaisia, he jaksoivat onneksi rehkiä. Maalaistyrkyt täyttivät tehtävänsä ja vastasivat kysyntään. Elitismi on sitä, että tietää vähän enemmän kuin muut ja on valmis jakamaan tietoaan. Eliitti sai olla olemassa vain, jos se tv-ruudussa valui limaa kypärä päässä ja sopersi sekavasti 110 prosentista, muuten me olemme kaikki samanlaisia, aitoja tolkun ihmisiä. Toisin kuin dosenteilla, maalaistyrkyillä ei useimmiten ollut koulutusta, erikoisosaamista, tietoa, taitoa, ainoastaan halu tulla kuulluksi ja nähdyksi. Valitettavasti ei missään ole määrätty, että elämän tarkoitus olisi luoda älykästä elämää, ja selviytyminen tarkoittaa sitä, että selviytyy olemassa olevissa olosuhteissa, ei omissa ideaaliolosuhteissaan. Tunne ei ole ajatus. Puuseppä, jonka kädet vapisevat, on huonompi kuin puuseppä, jonka kädet eivät vapise. Relativismi on monessa mielessä lämmittävä ajatuskoe, mutta se kannattaa työntää syrjään, kun vastassa ovat Pillxpää ja Kxrpä. Wau! Ehkä evoluutio tarkoittikin tätä. Julkisuus ja internet olivat heidän peltonsa, ja maalaistyrkyt ahersivat Instagramissa, televisiossa, radiossa, Twitterissä, lehdissä, Facebookissa, melkein tuli hiki minä-sanaa taivutellessa. Kun Pillxpää… Missä kohtaa suuta on klitorus?... kauden sekä julkisuuden jano yhdistyivät, valtaa pitävän hoi polloi -eliitin alle avautui rako, johon änkesi uusi suomalainen wannabeeliitti, maalaistyrkyt. E litismiä on se, että oman kyvykkyyden ja osaamisen tavoitteena tai jopa kilpailijana ei ole se Pillxpää-käyttäjänimen valinnut twiittaaja, joka saa maailmaa koskevan tietonsa kaltaistensa Twitterfiideistä, vaan paras mahdollinen suoritus suhteessa kaikkeen siihen, mitä voi osata. eliitti hiljeni, ja hengissä pysyäkseen viisainta on imitoida kansan ääntä: Mjaah. Viisailta ihmisiltä oppii enemmän kuin tyhmiltä. Taksikuskin on hyvä tuntea se alue, jossa ajaa taksia. Chuck Klostermann on määritellyt tulevaisuuden ”crack-teiniksi, joka keksii paskaa lonkalta”. Jokin asia on ensiluokkainen, jokin toinen hädin tuskin sekundaa. Mikael Jungnerista Maaret Kallioon, Tuomas Enbuskesta Maria Veitolaan, Susanne Päivärinnasta Juhana Vartiaiseen, Jukka Relanderista Jani Leinoseen, paikallisradion toimittajasta (haluan kaupalliseen radioon!) kaupallisen radion toimittajaan (televisioon, haluan televisioon!) ja tv-juontajaan (haluan politiikkaan!) maalaistyrkyt olivat täällä, ja se ääni, joka kaikkialta kuului, joka enää annettiin, se oli maalaistyrkyn rakkautta ja huomiota janoava kotkotus. Wau! . Biologisessa mielessä on liian ihmiskeskeistä ajatella, että kyllä sieltä taas ne osaaminen, ajattelu, sivistys… rakastan sivistystä… ja muut kivat asiat pompahtavat esiin, pakkohan niiden on. Tanssiesitys on surkea, jos se jää itseensä rakastuneena polkemaan paikoilleen. Mutta sen sijaan, että tuolle äänelle olisi tehty jotain, esimerkiksi kysytty, mitä tapahtui peruskouluille, ääni omaksuttiin läpi kansankerrosten. Asioiden osaamisesta tulisi ylpeillä, ei hävetä sitä. Kouluttautumiseen, tiedon hankkimiseen ja älyn kehittämiseen kannattaa panostaa jo siksi, että kouluttamalla itsensä pystyy helpommin ymmärtämään koulutetun ihmisen valehtelevan sanoessaan, ettei koulutuksella ole merkitystä. Se, että enemmistöllä on ajatus, joka on tunne, ei tarkoita välttämättä muuta kuin että enemmistö on taas väärässä niin kuin sillä on tapana ollut olla. Elitismi ei ole eliitin etuoikeus. Maailma kehittyy korjausliikkeiden kautta, kunnes maailma ei enää kehity korjausliikkeiden kautta. On asiantuntemusta, on tietoa, taitoa, on huonoa ja hyvää, keskenjäänyttä ja loppuun tehtyä, tyhmyyttä ja älykkyyttä. Meidän jokaisen sisällä asuu yhä korkeammalle kurottava elitisti, koska kuka nyt haluaisi ehdoin tahdoin kohti huonointa, jos on mahdollista saada parempaa. Eri alojen sisällä on eriarvoista osaamista. Elitismiä on ymmärtää, että jotkut asiat ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Markkinat vaativat ahkeruutta, toistoa, ymmärrettävyyttä, toistoa, avautumista, toistoa, subjektivismia, toistoa, itsensä markkinointia, toistoa, tunteen priorisointia, toistoa, tunteen liioittelua, toistoa, tunteen toistoa, ja kaikkea sitä maalaistyrkyiltä löytyi. Sivistysvaltioon kuuluu velvollisuus sanoa, että en kunnioita häiriintyneitä uskomuksiasi ja harhojasi vain siksi, että ne ovat sinun häiriintyneitä uskomuksiasi ja harhojasi. Maalaistyrkyt eivät olleet välttämättä maalta, mutta koska sopeutuminen moderniin, urbanisoituneeseen ja digitalisoituneeseen maailmaan oli muuttunut älykkyyden tunnusmerkiksi, he vaikuttivat kuin olisivat maalta ja jatkuvasti sekaisin siitä, että mitä ihmettä ihanaa, katuvalo, ravintola, kahvila, Tesla, kävelykatu, kaupunkipyörä, mä rakastan mun Baanaa, meri, Anni Sinnemäen runo, Wolt, mikä teistä on paras thaikkupaikka stadissa, Whim, sydän, W-kirjain, sydän. On eri tason osaamista. vähän ankean äänen… Lähteekö hiivatulehdus pillusta, jos siihen kaataa piimää?... Turha oli ollut aikoinaan pelätä, että uusi teknologia syrjäyttäisi ihmisen ja ihmisyyden. Koska eliitti oli saanut päätöksillään ja päivystävien dosenttien pilkallaan itsensä lisäksi myös median uskomaan koulutuksen turhuuteen, maalaistyrkyt ottivat päivystävien dosenttien paikan julkisessa puheessa. Se on pyrkimys, joka yhdistää meitä. Joitakin asioita on tarkoituksenmukaisempaa tutkia, juhlistaa ja tavoitella kuin toisia
Missä menee auteurin vallan raja – kuinka pitkälle tarinankertoja on erehtymätön. Ajatus erehtymättömästä taiteilijaauteurista on satua. The Guardian anGel on pannukakku, mutta siinä on hirveän monta asiaa, jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Arto Halosen elokuvan pitäisi edustaa suomalaisen elokuvan kärkeä: se on kolmen miljoonan euron kansainvälinen yhteistuotanto, jonka pääosassa on Vallan linnakkeen ja Game of Thronesin suosittu Pilou Asbaek ja kelmiä esittää Hollywood-tähti Josh Lucas. Elokuva on linjassa Halosen tuotantoyhtiön nimen kanssa. elokuva Kalle Kinnunen on kolumnisti, joka ei periaatteessa edellytä Hitchcockiltakaan uskottavuutta. Vaikka juuret olisivat tässä maailmassa ja oikeasti eläneissä ihmisissä, se ei tarkoita, että hullusta jutusta tulisi hyvä elokuvaa. Tohinassa on unohtunut, että päähenkilöön voisi samastua. IhaIlen elokuva-alan yrittäjiä, jotka ottavat riskejä ja uskovat tuotteisiinsa. T he Guardian Angel – suojelusenkeli kertoo hypnoosista, pankkiryöstöstä ja salaliitoista vuoden 1951 Kööpenhaminassa. On joogafriikkejä, salatieteitä ja pyrkimys perustaa Uusi Pohjoinen valtakunta. Kukaan ei ole tullut sanomaan Haloselle sitäkään, että nämä sinun sivujuonesi ovat käsittämättömiä, kun niitä ei pohjusteta. Mikään laki ei kiellä olemasta korni. Varmaankin Mikki Hiiri sanoi joskus Mustapekkaa jahdatessaan Hessulle, että ”sinä taidat olla nero”. Kevään kotimaisista auteur-elokuvista myös Simo Halisen Kääntöpiste kärsii tarinankertojan kaikkivoipuuskompleksista. Silti, kun repliikit ovat umpijäisiä, kuin käännöskoneessa elämänhalunsa menettäneitä, ei auta, vaikka niitä lukevat näin kovat nimet. Elokuvat näyttävät, kuinka vaikeaa elokuvanteko on – ja kuinka tärkeää on ohjaaja-käsikirjoitttajan ja tuottajan toisiaan tukeva yhteispeli. K U VA : FI N N K IN O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . THE GUARDIAN ANGEL – SUOJELUSENKELI ohjaus Arto Halonen ensi-ilta 29.3. Mietin varhaisnuorten Kolme etsivää -tusinadekkareita. Hienot näyttelijäsuoritukset ja yhteiskunnalliset ajatukset menevät hukkaan, kun katsoja tuntee olevansa Haloselle ja Haliselle flipperipallo, jota lätkitään kökköisillä juonenkäänteillä melkein parin tunnin ajan. Halonen on tästä huippuesimerkki: hän on saanut kerättyä poikkeuksellisen suuren rahoituksen Suomesta, Tanskasta ja Kroatiasta. Siinä on Hannibal Lecterin veroinen mestarimanipulaattori ja natsiajan traumoja. Muistin Aku Ankan taskukirjoista samantyyppisiä, antaumuksellisen absurdeja tarinoita. Kaikkivoipuuskompleksi The Guardian Angel on suorastaan juhlallisen keinotekoinen, äimistelee Kalle Kinnunen. Tasapainon löytäminen on usein läpimurron avain, sekä taiteellisen että kaupallisen. Peli on menetetty viimeistään, kun suu auki tallustelevan päähenkilön pitää mysteeritarinan lomassa sanoa ääneen ”jokin tässä häiritsee”. Ongelma ei tosiaan ole yksin suomalainen, vaikka kyllä se meillä korostuu. Nyt tämän elämänmakuisen repliikin lukee puolalainen taikuri, kun vahvistaa yleisölle, että nyt sankari taisi hoksata jotain. The Guardian Angel on psykologiaa käsittelevä elokuva, joka on psykologisesti heitteillä kaikin mahdollisin tavoin – kuin tekijä ei olisi ollut ensinkään tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa vaan oppinut kaiken kioskiviihteestä. Maailmalla ja Suomessakin monet tinkimättömimmistä ja tyyliltään vankkumattomista ohjaajista tekevät työtään saman tuottajan luottamuspiirissä: Selma Vilhusta tuottaa Elli Toivoniemi, J-P Valkeapäätä Aleksi Bardy, Juho Kuosmasta Jussi Rantamäki ja Jalmari Helanderia Petri Jokiranta. Kääntöpisteen osalta ongelma tuntuu vielä suuremmalta, sillä eräänä yhteistuottajana oli jopa Lars von Trierin ja kumppanien Zentropa-yhtiö. Kömpelyyden läpi paistaa, että elokuvantekijä Halonen on rakastunut ihmeellisiin tapahtumiin korviaan myöten. Elokuva on taiteellis-teollinen ala. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että The Guardian Angelin kaltainen sotku on mahdollinen. Sen juonessa on niin monta aivan mieletöntä sattumaa, että siihen ei voi uskoa lainkaan. 76 IMAGE HUHTIKUU 2018. . Tarina on tosipohjainen ja Tanskassa kuuluisa. Mutta miten se pitäisi kanavoida. Olen pahoillani, mutta elokuva on myös läpeensä epäuskottava, järjetön ja suorastaan juhlallisen keinotekoinen. Tämä on tietysti myös positiivinen ongelma: ainakin elokuvaa on tehty intohimoisesti. Se on Art Films production. Kyllä elokuva assosiaatioita herätti. Kehittelytaitoa nimenomaan luulisi riittävän. Suomalainen elokuva on murrosvaiheessa, jossa globaali levitys ei olekaan enää vain haave
Ajattelin, etten tarvitse elämääni yhtään misantrooppista miesänkyrää, mutta väärässä olin. Julkaisitte 32 studioalbumia, 32 livelevyä ja 30 kokoelmalevyä, joten ymmärtänet, että on vaikea päättää mistä aloittaa. Jooga tai meditaatio ei auta turhautuneeseen olotilaan samalla tavalla kuin Perverted by the Language -levyn kuunteleminen. Bändisi käyttövoima oli jatkuvasti eteenpäin menevä viha, pimeä energia ja kertakäyttöisyys. Lisäksi tänä talvena kaltaisteni feministien keskuudessa ”hankalat miesnerot” ovat maailmankaikkeuden vihoviimeisintä hohhoijaa-kamaa. Eteenpäin menevä viha Vasta hankalan miesneron kuolema sai Iida Sofia Hirvosen kiinnostumaan hänestä. Pääsenkö elämässäni lopullisesti koskaan yli siitä vaiheesta, kun luin biologiantunnilla salaa Nietzscheä. Bändiin kuului yhteensä 60 eri jäsentä, joita erotit mielesi mukaan, sanoit että vaikka mummosi ja sinä soittaisitte siinä, se olisi yhä The Fall. Sitä paitsi nyt on 2010-luku, eikä Spotifyaikana tarvitse enää valita yhdentyyppistä asiaa. Et jäänyt märehtimään sitä, kuinka onnistunut edellinen albumi oli, loit vain uutta entisen päälle. . Vaan tästä on eriäviä mielipiteitä, koska yksi funktionne on siinä, että kriitikot voivat väitellä siitä, mikä äänitteistänne onkaan aliarvostetuin klassikko ja mikä onkaan nerokkain niistä kaikista lyriikanpätkistä, joissa viittaat Lovecraftiin ja möliset jotain Itä-Saksasta. NiiN ei kuitenkaan tapahtunut, ehkä siksi, että toisin kuin The Smiths ja Joy Division, The Fall oli niin hähmäisesti brändätty. Biisinne olivat spontaaneja, joskus hutiloituja, mutta parhaimmillaan kristallisoituneita, vahingossa heitettyjä täysosumia. Joka tapauksessa tutustuin The Falliin, koska feminismi ei estä musanörtteilyä. Kun kuolit, Instagram ei täyttynyt esteettisistä levynkansikuvista ja lyriikkasitaateista. Nuoret vihaiset miehet ovat ärsyttävyydestään huolimatta usein kiinnostavia, vanhat vihaiset miehet lähinnä väsyttäviä. Päässäni pyöri mielikuva keskiaikaisesta maalauk sesta, jossa vähämielisen näköiset brittiurpot palvovat sinua heittelemällä tuoleja pubissa, ja minua puistatti. Anteeksi, että innostuin musiikistasi vasta nyt, kun 60-vuotiaana kuolit. Olithan sitä paitsi juuri kuollut, ja kuolleista on ajateltava kauniisti. Smith siellä jossain. Teillä ei ollut yhtään sellaista ikonista levyä niin kuin vaikka Unknown Pleasures Joy Divisionilla tai Daydream Nation Sonic Youthilla. 78 IMAGE HUHTIKUU 2018. Olit Can-fani ja nimennyt yhtyeesi Albert Camus’n romaanin mukaan, joten olisitte varmasti tehnyt minuun suuren vaikutuksen lukioikäisenä, jolloin eksistentialismista viehättymiseni oli huipussaan. Ehkä viha on sittenkin aliarvostettu, hyödyllinen tunne ”luovalle ihmiselle”, koska se ajaa eteenpäin. oN kuiteNkiN vaikea pitää sinua ”nerona”, joka on muka mas vapaa muiden ihmisten vaikutuksesta ja sosiaalisten pelien yläpuolella. Iida Sofia Hirvonen kiinnostuu levyistä useimmiten kansikuvien perusteella. Elämästäni puuttui bändi, jonka kuuntelemisesta teen itselleni projektin. Bändisi oli mielestäni parhaimmillaan 80-luvun puolessavälissä, kun ex-vaimosi Brix Smith oli mukana. Olin kuunnellut paljonkin vuonna 1985 ilmestynyttä This Nation’s Saving Gracea, mutten yhden levyn perusteella voi sanoa tuntevani The Fallia nimeksikään. THE FALL A-Sides 1978–2016 Cherry Red K U VA : PA M EL A VA N D ER , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Luin Rumba-lehdestä, kuinka muistotilaisuutesi riistäytyi ”alkoholinhuuruiseksi rähinäksi”, ja analyysin mukaan ne olivat juuri sellaiset hautajaiset kuin olisit halunnut. Sen sijaan musanörttimiehet kirjoittivat Facebookiin muistokirjoituksia, joissa he kutsuivat sinua ”ketään kumartamattomaksi neroksi”. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt selvitä talven yli vaikka Silvana Imamin kaltaisten pohjoismaisten queer-räppäreiden, ei 80-luvun brittiläisten postpunkkareiden voimalla. Kuunnellessani minulla oli niin paljon tekemistä levyjen kanssa, että tuntui lopulta triviaalilta miettiä, miten käyttäydyit ihmisenä muita ihmisiä kohtaan 70–90luvun Englannissa. The Fall oli samassa ekologisessa lokerossa 80-luvun Manchesterindie-bändien, kuten The Smithsin ja Joy Divisionin kanssa, joten niin olisi kaiken todennäköisyyden mukaan pitänyt käydä aiemmin. musiikki H yvä Mark E. Olisin ehkä ehtinyt ostaa lipun keikallesi ja nähnyt tositilanteessa myyttisen karismasi, kuinka äksyilet bändikavereillesi
”Mitä enemmän hän sitä ajatteli, sitä enemmän hän ajatteli.” Tämä lause avaa samalla Turusen novellien suurimman liikevoiman, sen miten kieli ja ajatus kulkevat. . Henkilöt tavoittelevat yhteyttä toiseen vaikeissa olosuhteissa. Huumorin kapinallisuudesta Marjo Niemi on huumorin suhteen raskas kappale ihmistä. Novellien päähenkilöiden päät raksuttavat yötä päivää ulkopuolisuuden tilassa, ajatukset kompensoivat henkilön telttatilannetta leirintäalueen kaavassa. Siellä he ovat, sotkussa mutta rimpuilematta, aivan kuin kaikki olisi kerrassaan hallussa. Marjo Niemi on helsinkiläinen kirjailija, joka etsii vakavis s aan huumoria. Minulla on ollut tarve jollakin tapaa kai naureskella. Koska naapureitteni mukaan nauroin Eeva Turusen kirjaa lukiessani eniten, syynään sitä tarkemmin. Henkilöiden yksityiskohtahulluutta ei aiheuta ainoastaan läsnäolon vaikeus, vaan myös teltan keskuskepin poissaolo. Kaikki nämä soivat kirjan Neitien ja Neitiherrojen piiskaamassa urkupillistössä. On aivan hilkulla, että hän kieltää edes kaatuneensa. Heti helpotti. Huumorihan vaatii ensin likipitäen tragedian, josta siirrytään kadun toiselle puolelle suhtautumaan asiaan toisin. Huumori on kapinaa, ihmisen keino välttää kärsimyksen pakkoa. Ensimmäiseksi hän, vaikka jalka kainalossa, nousee ja katsoo kuka näki. Siksi, vitsikirjojen sijaan, asetuin vain lukemaan avoimemmin, ja heti alkoi ilonpito. Olen väkipakolla joutunut pitelemään avomurtumapotilasta kiinni, ettei hän jatkaisi aurinkoisen pakkaspäivän kävelyään, vaan menisi tilaamaani ambulanssiin. Huumorin suHteen olen raskas kappale ihmistä, jonka liikuttamiseksi huumorin täytyy olla myös raskaasti varusteltu. Turunen on saanut vangittua novelleihinsa täsmällisen kuvauksen ihmisen hämmennyksestä maailmassa, jota koulutettu pää kaiken aikaa kalkyloi. Traumasta tuleekin mielihyvän lähde. Huumori on Freudin mukaan sukua neuroosille, päihtymykselle, itseensä käpertymiselle ja hulluudelle. Ekholm karnevalisoi psykologisoinnin, Mykkänen soittelee paikoin samaa kepeää ukuleleä kuin Veijo Meri huumorpäissään ja Eeva Turunen kirjoittaa kuin Jane Bowles olisi teroittanut kynäänsä 45 vuotta ja palaisi nyt elämänsä kunnossa. Keskuskeppinä on totuttu ajattelemaan vaikkapa sellaisia asioita kuin itsetunto, vankka mielen terveys, hyvät sosiaa liset taidot, vakaumus, rakkaus, hyväksyntä, yhteys toiseen ihmiseen ja yhteisöön. NEITI U MUISTELEE NIIN SANOTTUA IHMISSUHDEHISTORIAANSA Eeva Turunen Siltala kirja HUHTIKUU 2018 IMAGE 79. Stand upissa tämän trauman veivauksen mielihyväksi näkee nopeimmin, mutta sama mekanismi toimii kirjallisuudessakin. Jos joku näki, hän sanoo ettei sattunut. Hänen mukaansa huumori kieltäytyy siitä, että ihminen on pakotettu kärsimään. Huumori hetkellisesti pienentää maailman ja vaarallinen maailma näyttäytyykin leikkinä. K U VA : S IL TA LA , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Vielä suurempi pakohaluprosentti on päihtyneiden ja päävammapotilaiden kanssa. Johannes Ekholmin Rakkaus niinku, Erkka Mykkäsen Something not good ja Eeva Turusen novellikokoelma Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa sisälsivät kaikki laatikon ulkopuolisia osia ja saivat siksi aikaan iloa. Ensimmäisen novellin Neiti N ajattelee ihmiselämän mitättömyyttä jäätikköön verrattuna. Hyvin kirjoitettuna henkilö, joka esittää kaiken olevan kunnossa, tuottaa suurta nautintoa, sillä jokainen on sellainen ihminen joskus. O len viime aikoina tunnistanut itsessäni kiihkeää halua piipahdella kadun toisella puolella, josta katsottuna tragedia näyttäytyy komediana. Ja kyllä ei kapina pahaa tee, varsinkaan tällaisessa maailmassa. Novellien päähenkilöt säilyttävät tyyneytensä ja keskittyvät pakonomaisesti yksityiskohtiin, vaikka heidän olosuhteitaan voisi kuvata parhaiten romahtanut teltta. Mikään ei pelasta neurootikkoa yksityiskohdilta, ennen kuin sitten saattaa pelastaa. Ajatellaan ihmistä, joka liukastuu ja kaatuu. Tällaisessa maailmassa! Koska tilanne on huolestuttava, tartuin oitis Sigmund Freudiin. Kasvojen säilyttäminen istuu ihmisessä itsetuhoisen syvällä. Kirjat tuulettavat kirjallisuudessa usein käsiteltävää tilaa: rakkausmaastoa ihmisten välillä. Kärsin ammatti lukijuudestani ja huumorini syvästä mutta kapeasta railosta
Arvoristiriitojen ulkoistaminen valtion virkamiesten kannettavaksi parantaa elämäni laatua. Stiller K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Epämääräisempään ahdistukseen kolonialismin perinnöstä sopii halvempikin litku. T ekisi mieli laittaa intiaanihattu päähän ja tanssia villisti intiaanitanssia. Kuunnellaan valtavan herkällä korvalla vähemmistön edustajia, ollaan ihan hiljaa ja mennään sitten juomaan punaviiniä. Valitettavasti punaviini ei auta tilanteessa, jossa valkoinen liberaali joutuu todelliseen arvoristiriitaan. Emilia Appetitoso (Italia) maksaa alle kympin ja lupaa pitkän ja makean oloisen jälkimaun. Vähemmistöjen edustajat muuttuivat subjekteiksi eivätkä enää anoneet suvaitsevaisuutemme armonpaloja. Olen maksanut siitä, että valtio hoitaa turvapaikanhakijat. Mutta kun ei voi. Hän harrastaa moraalista kauhistelua. Kuunteleva asenne on tärkeä. Aina löytyi jotain uutta kivaa sorrettua, aina oli moraali katossa ja mieli korkealla. 80 IMAGE HUHTIKUU 2018. Enkö minä ole maksanut veroja nimenomaan sen takia, että valtio hoitaa ikävät asiat. Kun puhe kääntyy valkoisen liberaalin etuoikeuksiin ja kulttuuriseen omimiseen, kannattaa ottaa kasvoille syyllinen ilme. O lemme kriisissä. Jokainen valkoinen liberaali osaa venyttää naamaansa syylliseen ilmeeseen, joten pärjäämme varmasti. Etniset vähemmistöt olivat koristeita, joiden tehtävänä oli osoittaa kiitollisuutta valkoista liberaalia kohtaan. Sitten näyttämölle ilmestyivät Koko Hubara, Maryan Abdulkarim, Pirita Näkkäläjärvi ja kumppanit. Valkoisen liberaalin elämä olisi yhtä helvettiä, jos pitäisi todella tehdä valintoja toisten ihmisten kohtaloista ja päättää itse siitä, pelastaako ihmisen vai jättääkö hänet heitteille. Sivistyneeseen välinpitämättömyyteen suosittelen Baron de Ley Gran Reservaa 2010, joka on tuoksultaan moniulotteinen. Meidän on myönnettävä valkoisen liberaalin itsetyytyväisyys ja tutkiskeltava oman suvaitsevaisuutemme anatomiaa. . Valkoinen liberaali saattoi puhua etnisen vähemmistön puolesta suvaitsevaisuusseminaarissa, syödä tauolla humaanin lounaan ja jatkaa iltapäivällä ratsastamalla jollain toisella vähemmistöllä. Ennen oli paremmin. Kun minulta kysytään, piilottaisinko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen irakilaisen, oloni on epämukava. Olisi sikamaista, että valtio pakottaisi minut tekemään moraalisia valintoja, jotka aiheuttavat ahdistusta ja paljastavat omat arvoristiriitani. Tämäkin ilo on minulta, valkoiselta liberaalilta, nyt kielletty. Valkoinen liberaali ei voi enää tepastella ylväänä Maailma kylässä -festivaalilla ja nauttia suvaitsevaisuutensa koko kirjosta. T unnenko tästä syyllisyyttä. On aika poseerata uudella tavalla, on vain vaihdettava moraalin asentoa. Vastaan vaistomaisesti, että tämä on valtion asia. Sivistynyt välinpitämättömyys on valkoisen liberaalin elinehto. Ruben Stiller on valkoinen liberaali, joka on ulkoistanut moraalinsa valtiolle. Kaikki oli hyvin, maailmassa järjestys ja vähemmistöjen edustajat tiesivät paikkansa. Tämä on tietysti kohtuutonta, mutta kestämme tämänkin. Meiltä vietiin kaikki: rasismin vastaisen taistelun sankaruus, jalo moraalinen identiteettimme ja suvaitsevaisuuseminaarien selkääntaputtelu. Valtio pesee puhtaaksi moraalini ja päästää minut pahasta. H yvän punaviinin valinta kruunaa moraalin. Niinhän me olemme aikaisemminkin tehneet. Rutinoitunut myötätuntomme oli työtön. Uiguurien sortoon Kiinassa sopii mainiosti italialainen Antinori Peppoli 2015, joka on hapankirsikkainen, karpaloinen, nahkainen ja kevyen tamminen lisä globaaliin keskimakeaan ahdistukseen. Haaleaa myötätuntoa Kulttuurista omimista kritisoineet piirit veivät Ruben Stilleriltä kaiken. Jossain vaiheessa vähemmistöjen eksoottinen edustaja kertoi lavalla kokemuksistaan ja sai nauttia haaleasta myötätunnostamme. Kulttuurista omimista kritisoivat piirit ovat vieneet minulta kaiken. Ennen vähemmistöt tarjosivat meille maittavaa suvaittavaa, mutta nyt tehtävänämmme on nyökkäillä analyyseille kulttuurisesta omimisesta. En. Tekisi mieli pukeutua burkaan ja puhua kaikkien sorrettujen musliminaisten puolesta. Ystäväni suosittelevat sitä Kongon tilanteen aiheuttamaan närästykseen. Saan vastikkeeksi mielenrauhaa ja oikeuden esittää Migriä kritisoivia mielipiteitä. Sivistynyt välinpitämättömyys on valkoisen etuoikeutetun liberaalin elinehto
Että minun on pakko olla. Mielentilastani riippumatta tunteeni ovat pysyneet samana. Ihan sairasta, huono äiti! O lisihan se helppoa jos olisi olemassa yksi malli, jota noudattamalla vauvoista kasvaisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia. Saattaa tuntua, että tämä on moneen kertaan käsitelty aihe mutta ei se ole. Mutta kun tässä ei ole mitään mustavalkoista. Monimutkaisia, täysiä ja itsekkäitä. H än oli kaksija puolivuotias, kun lähdin ensimmäisen kerran viikoksi pois kotoa, ainoana tarkoituksena tehdä töitä ja hengittää. Täydellinen yksinolo on minulle elinehto, oli ennen lasta ja sellaisena pysynyt hänen tultuaan. Miksi teit lapsia, kaikki eivät voi edes saada lapsia, helvetti miten itsekästä, huono äiti! Toinen kertoo lähteneensä seitsemänvuotiaan esikoisen kanssa viikon lomamatkalle, kun vuoden ikäinen kuopus on jäänyt kotiin isänsä (isänsä!) kanssa. Sittemmin vastaavia matkoja on ollut muutama vuodessa. Yksi äiti kaipaa säännöllistä rytmiä, kolmas omaa tilaa ja viides ei halua imettää ollenkaan. Liikkuvat tekijät eivät koskaan katoa eikä ikinä voi satavarmasti tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. J Kekkonen HUHTIKUU 2018 IMAGE 81. Kuulen ja näen tämän koko ajan ja kaikkialla, olen keskellä muiden ihmisten äitiydelle(ni) määrittämiä rajoja, joihin yritän myös itseni mahduttaa vaikka minusta ei ikinä tule tuollaista, ei ihmisenä eikä äitinä. Ä itiyteni on vaatinut järjestelyjä, opettelua ja hyväksymistä, oletetusta irrottautumista ja kaikkien tunteiden ääneen sanomista, mutta tiedän että silti olen riittänyt, että lapsellani on turva ja hyvä. . Ne ovat mitä ovat. Että olisi olemassa tämä ja tuo eikä mitään siinä välissä. Mieheni tietää tämän, näkee sen ja minut usein paremmin kuin minä itse, kysyy olisiko ehkä taas aika hetkeksi mennä. Samaan aikaan kun olen julistanut sen puolesta, että ei ole olemassa yhtä oikeaa äitiyttä ja että jokaisella on oltava vapaus rakentaa oma vanhemmuutensa omalle perheelleen sopivaksi, olen käyttänyt vuosia sen miettimiseen, ovatko omat tunteeni ihan soveliaita äidille, vaikka juuri äitinä olen alusta alkaen halunnut kasvattaa tyttärestäni ihmisen, joka oppii arvostamaan ja kunnioittamaan erilaisuutta ja tasa-arvoa. Olenkin vuorotellen syyllistänyt itseäni ja hyväksynyt itseni mutta mielentilastani riippumatta tunteeni ovat pysyneet samana. Hylkääjä, pitäisi ottaa lapset pois, helvetti miten itsekästä, huono äiti! Kolmas ei vie lapsia päiväkotiin ja taaperoimettää kolmevuotiasta. Tuo viikko oli elämäni onnellisimpia. Yhä edelleen vain äidit joutuvat vastaamaan kysymyksiin poissaoloista, urasta ja hoitovapaista. Paskapuhetta, mutta petollisen ja raivostuttavan helposti ostettavissa. Ja tämä on kaikki ok. Loputtoman pitkiltä ja siksi täydellisen kevyiltä tuntuvien päivien aikana ymmärsin ensimmäistä kertaa, että voin olla sekä äiti että kirjailija, sekä äiti että minä. Sen haluan lapselleni antaa. Edelleen vastuu perheiden hyvinvoinnista, vauvojen hankkimisesta ja lasten kasvatuksesta lasketaan enimmäkseen äitien ylle. Olen varma, että tämä pätee koko äitiyden käsitteeseen. Irti arjesta Jos äidillä ei ole omaa aikaa ja tilaa, ei ole myöskään annettavaa, kirjoittaa Helmi Kekkonen. Hyvä äiti taas on luonnostaan hellä ja epäitsekäs, hyvä äitiys alati läsnäolevaa ja pyyteetöntä. Se on ihan yksinkertaista: jos minulla ei välillä ole aikaa ja tilaa vain ja ainoastaan hengittää ja ajatella, tuntea ja kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani loppuun, olla puhumatta ja koskettamatta, minulla ei ole kenellekään mitään annettavaa, ei edes lapselleni. Sitä kutsutaan elämäksi. Eräs äiti kirjoittaa blogiinsa että ”vittu mitä paskaa arki vastasyntyneen kanssa välillä on”, ja hetkessä iltapäivälehdet ja keskustelupalstat täyttyvät tämän yhden äitiyden kokemuksen arvottamisesta ja tuomitsemisesta, vaikka jokainen vastasyntyneen kanssa viikonkin elänyt tietää, että juuri sitä se toisinaan on. Lapseni tuntee sen, aistii kuinka alan vetäytyä ja tulee aina vain lähemmäksi. Se mikä sopii toiselle saattaa tehdä toisen hulluksi. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Olla yksin. ärjen tasolla minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia hyväksyä tätä, mutta tunteen taso, se onkin toinen juttu. Helmi Kekkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka rakastaa pitkiä keskusteluja ja yksinoloa. Hän on tottunut siihen, että minä useimmiten hoidan ja vien ja haen, mutta hän on myös tottunut puhumaan ja kuuntelemaan, ja hän tietää että tulen aina takaisin, aina. Ne ovat mitä ovat. Ihan oikeasti on. Ne ovat mahdollistaneet sen, että kirjani ovat valmistuneet ja että olen pysynyt järjissäni. Se tulisi irrottaa rajoitteista, odotuksista ja ehdoista
— 4. Onko kukaan teettänyt itselleen käyntikorttia, jossa ammatin kohdalla lukee ”someilmiö”. Haiseeko Helsingin Kalasata man uudessa terveyskeskuskompleksissa jo nyt home vai onko se vain aavistus lähitulevaisuudesta. Onko parempaa tiivistystä nykyhetkestä kuin vammaisen lapsen äitiä huoritteleva hyväntekeväisyyshahmo Brother Christmas. — 11. — 18. — 20. — 15. nämä meidän piti vielä kysyä 82 IMAGE HUHTIKUU 2018. 14. Voisiko Anni Sinnemäki millään pitää Helsingin kaupungin sivuilla runomuotoista päiväkirjaa eri vuodenajoista. Muistaakohan edes Petteri Orpo omaa olemassaoloaan. — 5. Kuinka juurevia olivatkaan ne helsinkiläiset, jotka pakkasen laskiessa yli 20 asteen päivitti vät taksiensa takapenkeiltä paheksuntaansa siitä, mikä teitä vaivaa, talvi kuuluu hei Suomeen, iloitkaamme siitä. Minkä johtopäätöksen voi tehdä vis-à-vis sisäinen vapauden tunne siitä, että natsit ja natsivihaajat ovat yhtä fanaattisia halussaan rajoittaa sananvapautta. — 6. — 10. Silloin kuin siirryttiin kuntosaleilta vegaanimessuille. Onko etnisiin vähemmistöihin kuuluvien kirjailijoiden suurin heikkous se – miten tämän sanoisi – että he keskittyvät kirjoittamaan hieman liikaa kuulumisesta etnisiin vähemmistöihin. Miksi vain maalaisia kutsutaan ”juureviksi”. Minkä ikäisenä keskiluokan lapsi havahtuu siihen, että vanhempien ominaistuoksu olikin alkoholia. — 19. — 12. 1. (Ei tietenkään! Se oli kompa, KOMPA!) — 13. — 7. Riku ja Tunna! Onko nisäkk äiden spermoissa makueroja. Jos A sanoo kesken juoksu lenkin ja B pyörätuolistaan, että ”En jaksa tätä elämää”, kumman lauseella on enemmän todistusvoimaa. Veronika Honkasalo, lähdetäänkö vetämään sellaiset lärvit, ettei oikeaa enää erota väärästä, vaan kaikki on pelkkää kreisiä ilottelua harmaassa sumussa. Mistä tulikin mieleen: löytyykö hautakiveä tai edes kuolinilmoitusta, jossa läheiset kuvaisivat suruaan kyynel-emojilla, sillä suruahan on kuulemma vaikea pukea sanoiksi. Eikö se Helsingin keskuspuistossa lymyävä itsensä pal jastaja voi myös olla ”juureva”. Ovatko milleniaalien periaatteet ja työelämäsuhde seurausta vain siitä, että ne ovat niin nuoria. Eikö ole jonkinlainen ihme, kuin ka hyvin Tuomas Enbuske kestää sitä taistelua, jota karisma ja kirjoitustaito hänen sisällään käyvät. — 8. Milloin oman terveyden ja ulkonäön vaaliminen muuttui narsismista moraalisen vastuullisuuden merkiksi. Jos luontoa rakastava kasvissyöjädigijohtaja kuolee, valmis taako Tesla hänenlaisiaan varten ruumisautoja. — 3. — 17. — 2. — 9. — 16. Milloin tämä puolituttujen halailu oikein alkoi. Entä voiko ruumisarkkua vetää polkupyörällä. Kenties se toimittaja, joka alkoi juuri kirjoittaa kuudetta näkökulmaa Me Too -kampanjasta niin kuin olisi kaikki sukupuolisodat käynyt ja niissä vammautunut, mitalia turhaan odottava veteraani
Rakasta peili kuvaasi. Harrasta lajeja, joista tulet iloiseksi. Tee puolen tunnin kehonpainotreeni, kun lapsi leikkii. Lähde ulos! . – Monna – monnatreenaa.fitfashion.fi TUTUSTU NYT! Monna ja 40 muuta bloggaajaa!. . Monna Pursiainen treenaa Emmatyttönsä kanssa. Ota aikaa itsellesi säännöllisesti. Monnan vinkit ruuhka vuosien treeniin:
Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. p. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Haluatko myydä asuntosi kätevästi. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us. Käytämme mm. 010 2327 400, www.myyntiturva.. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. 010 2327 300, www.vuokraturva.. Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. p. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. PAL.VKO 2018-17 290361-1803 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi. 010 2327 300, www.vuokraturva.