A N T TI H O LM A : ”JO S SA K IN M ER K IL LIS ES SÄ PR O S ES S IS SA TO M O F FIN LA N D IN PII R TÄ M Ä U N EL M A M IE S K A K E O LI M U U TT U N U T M U U M IP EIK O KS I.” IM A G E 24 2 H U H TIK U U 20 17 3/2017 HUHTIKUU 8,20?€. Moomin of Finland Miksi Tom of Finlandista tuli koko kansan maskotti, kysyy Antti Holma
Tämä erikoissekoitus eteläamerikkalaisia ja korkealla Sumatran vuoristossa kypsyneitä papuja luo kahvielämyksen, jossa tunnistat metsämarjojen ja kypsän viikunan vivahteita. KESYTÄ SUMATRAN VILLI MAKU.
Kaikkihan minua rakastavat 46 Litku Klemetti pyyhkii pölyt suomirockista. Nämä kengät muuttivat maailmaa 62 ”Isä, mulla on kengät täynnä merkityksiä!” KU VA : A A PO H U H TA . HUHTIKUU 2017 IMAGE 3 Valokuvaaja Aapo Huhta kuvasi dekkarikirjailija Tuomas Nyholmin. 32). Kauniimpi sukupuoli 52 Valokuvaaja Outi Törmälä ja kirjoittaja Anu Silfverberg ja kaikkea muuta kuin yksityisasia nimeltä ulkonäkö. Munavangin laulu 24 Tom of Finland ja hänen piirroksensa ovat vallanneet elokuvasalit ja kodintekstiilit. Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 24 2 | h u h Tik u u 20 17 sisältö. Antti Holmaa tämä ihmetyttää. Onnenne on olla 38 Antti Hurskainen voisi kuunnella ikänsä lauluja Jumalasta, mutta suomalaista gospelia ei enää koskaan. Kirjaleijona 32 Jääkiekkotoimittaja ja dekkaristi Tuomas Nyholmin alat ovat miehisiä, mutta itseään hän pitää herkkänä. (s. K A N N EN KU V IT U S : SA M I SA R A M Ä K I
18 Anna Möttölä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin uusi kapteeni 22 Tiia-Maria Koivusaari Suuryrityksen muskelit pienelle yritykselle. 76 Musiikki Depeche Mode on toivoton, kirjoittaa Samuli Knuuti. 80 Riku Korhonen Kuolemanläheisyys koke mukset vetävät puoleensa. 78 Reetta Räty En osta on ostopäätös. 13 – 21 Hyvä elämä Mäntyniemen herra, Facebookin ärsyttävimmät tyypit, Harri Koskisen uusi valaisin, Season Film Festival, Pirkko Saisio ja lapsenlapset, Ghost in the Shell. 4 IMAGE HUHTIKUU 2017 74 KU VA T: SV EN S K T TE N N , PA R A M O U N T PI C TU R ES , C IN EM A M O N D O . 74 Elokuva François Ozonin elokuva on vastaus Katja Kallion rukouksiin. 77 Kirja Juha Itkonen ja kohtauksia eräästä norjalaisesta avioliitosta. nyt loppu. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. sisältö 14 21 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Translasten oikeuksista ei vastaa kukaan, sanoo Maarit Huuska 11 Kalenteri Huhtikuun tärpit. 17 Kozeen Shiwan Ravintola Askin keittiömestari on myös ruokataiteilija
(Ironista kyllä, keskustelimme asiasta Facebookin Messengerissä.) Piilaakson tämän hetken perusajatuksen takana siis on, että sen sijaan, että ihminen ohjaisi dataa, data ohjaa ihmistä. Siis todella etsit uutta, etkä roikkunut Facebookissa tai jollain uutissivustolla. AlbrightHann kirjoittaa, kuinka uuden median, joka kertoi ihmisten toiveista, alhaalta ylöspäin, korvasi digitaalinen kampanja. Sinänsä verkossa tapahtuvassa manipuloinnissa ei ole mitään laitonta. Esimerkiksi Kiinassa verkkoa paitsi ohjaillaan myös valvotaan. Vaarana on, että kysymykset unohdetaan kokonaan kysyä. muutos obaman vaalikampanjassa kertoo samaan aikaan tapahtuneesta suuresta muutoksesta. Valvonta ja ohjailu on käynnissä lännessäkin. kyse on koko digitalisaation ja demokratian suhteesta. Sosiaalinen media oli aluksi vallankumouksellinen ja vapauttava, se aktivoi ihmisiä ja mahdollisti organisoitumisen, asioiden nopean leviämisen. Toiminta lähti ruohonjuuritasolta. Vaalikampanjakoneiston osaksi oli perustettu uusi media -osasto. Esimerkiksi kansanliikkeet verkossa ovat edelleen mahdollisia. ”Nettiä kehitetään käsitteillä, kuten dataohjautuvuus ja tekoäly. Meillä tehdään jatkuvasti ihmiskokeita, mutta koska kyseessä ei ole tiede, tieteen etiikka ei näitä kokeita säätele, artikkelin kirjoittajat toteavat. Verkon piti poistaa nämä portinvartijat ja antaa julkaisu valta kenen tahansa käsiin. M illoin viimeksi etsit netistä uutta tietoa. Hetken aikaa olikin näin. Mutta kuinka kauan. Se, mitä kuvittelemme vapaudeksi, on näkymätön datan avulla rakennettu häkki, josta ulos pyristeleminen ei ole helppoa. Alkuperäinen otsikko kuului: Datadiktatuuri digitaalisen demokratian sijaan. Emmekä me edes huomaa ohjailua: se tapahtuu niin taitavasti, että luulemme tekevämme päätökset itse. Artikkeli julkaistiin helmikuussa Scientific American -lehdessä englanniksi. pääkirjoitus. Entä jos puhuttaisiin dataohjautuvuuden sijaan vaikkapa ihmislähtöisestä oppivasta tietojenkäsittelystä?” Demos Helsingin Roope Mokka kysyi osuvasti. Selviääkö demokratia big datasta ja tekoälystä, kysyi joukko tutkijoita vuonna 2015 saksalaisessa Spectrum-julkaisussa. Se tuotti internet-sisältöä: haastatteluja, kuvia, videoita, somea. Ei ole yhdentekevää, mitä ajatuksia, uskomuksia ja tunteita esimerkiksi sosiaalinen media vahvistaa. Saman voi sanoa myös toisin: teknologia kulkee aina askeleen eettisen pohdinnan edellä. Dataohjautuva ja tekoälyn ohjaama verkko tarkoittaa pahimmillaan sitä, että meille tarjotaan aina vain samaa eri muodoissa. Nyt se on muuttumassa passivoivaksi ja manipuloivaksi. yes we can! Barack Obaman ensimmäises sä vaalikampanjassa vuonna 2008 mukana ollut Kate Albright-Hann kirjoittaa Civillhall.org -julkaisussa, kuinka innoissaan hän lähti monen muun kanssa mukaan kampanjaan. . Eikä mikään laki kiellä Googlea valitsemasta haluamaansa (tai maksettua) sisältöä hakukoneosumiksi. Ennen Obaman toista vaalikampanjaa kaikki muuttui. Siinä missä aiempi verkkokampanja jalkautui ihmisten pariin, haastatteli ja perehtyi heidän ongelmiinsa, uudenlainen digikampanja perustui dataan ja sosiaalisen median algoritmeihin – ja pyrki ohjaamaan ihmisiä heidän mieltymystensä mukaan. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Algoritmi lukee mieltymyksiämme ja pitää meidät mukavassa häkissä. ”Dataohjautuvuus” mahdollistaa myös häikäilemättömän manipuloinnin. Mikä on oikein ja mikä hyväksi, kysytään yleensä vasta sen jälkeen, kun teknologia on astunut uusille alueille. Mutta internet on muuttunut suureksi häkiksi. Heikki Valkama, päätoimittaja | Twitter @heikkivalkama HUHTIKUU 2017 IMAGE 5 Suuri häkki Mikä on oikein ja mikä hyväksi, kysytään yleensä vasta sen jälkeen, kun teknologia on astunut uusille alueille. Albright-Hann vastasi osaston videotuotannosta. Kukin on somessa vapaaehtoisesti, kenenkään ei ole pakko googlata. Ennen tieto pysähtyi median ja kustantajien kaltaisiin portinvartijoihin. Siis yhdistävästä ja avoimesta verkonkäytöstä tuli käyttäytymistä ohjailevaa. On merkittävää ymmärtää, että käsitteet ohjaavat teknologista kehitystä
KUUNTELE IMAGE! Tarjoamme nyt Imagen lukijoille 30 päivän ilmaisen kokeilujakson digitaalisessa Storytel-kirjapalvelussa. yhden aksoisnumeron). vuosikerta, 242. numero Aikakauslehtien liiton jäsen. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. TEKEE LASTEN KIRJOJA, TAI TARKEMMIN SANOEN URHO JA ONNA -TAAPEROKIRJOJA. Vuonna 2017 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. ISSN 0782-3614 päätoiMittaja Heikki Valkama toiMituspäälliköt Niklas THessluNd, TiiNa TuPPuRaiNeN ulkoasu aNNa-maRi TeNHuNeN POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avustajina tässä nuMerossa Antti Ahtiluoto, Anna Autio, Reetta Haarajoki, Iida Sofia Hirvonen, Antti Holma, Aapo Huhta, Touko Hujanen, Antti Hurskainen, Janne Iivonen, Juha Itkonen, Kalle Kinnunen, Samuli Knuuti, Hanna Konola, Riku Korhonen, Hanna Lehto, Sanna Lehto, Sac Magique, Noora Makkonen, Reetta Niemensivu, Rami Niemi, Antti Nikunen, Satu Nyström, Oskari Onninen, Hanna Räty, Reetta Räty, Sami Saramäki, Jussi Särkilahti, Outi Törmälä, Anton Vanha-Majamaa ja Valtteri Väkevä. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Tarjous on voimassa 30.4.2017 saakka. 32. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2017 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 27. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). huhtikuuta 2017. Kirjaudu osoitteessa: storytel.fi/image TOIMITTI JORMA SAIRASEN MUISTELMA TEOKSEN DADDY COOL. terävä aikakauslehti. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta
lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @joonasleh Uusi @imagelehti on kyllä täyttä timanttia kannesta kanteen. @anttiholma oli tietty paras. Oli lähes anteeksiantamatonta sivuuttaa kapteeni Kathryn Janeway, joka sarjassa Star Trek: Voyager luotsasi aluksensa miehistöineen takaisin maahan Delta-kvandrantista. Kauniin Sabrinan miespääosissa taas olivat Humphrey Bogart ja William Holden. Charge. Hidden Figu res – varjoon jääneet -elokuvaa kuvitti kuva elokuvasta Manchester by The Sea. Totesimme, että keväällä on luvassa ensimmäi nen Star Trek -sarja, jossa päähenkilö on nainen. Kiitos! @remuli Voisiko jatkossa @anttiholma @KaarinaHazard ja @JariTervo1 vastata #nmpvk kysymyksiin. Relax.. Väite on tietenkin väärin. Kuvat olivat sekoit tuneet. Lisäksi mokasimme pahasti Star Trekin kanssa. @JonnaNyyssonen Miksi oi miksi Image kolahtaa postilaatikkoon aina siivouspäivänä?! #imagelehti #kannustinvaitekosyy @topimanu Minä luen ansiokasta @image lehti-juttua tv-tuotannoista allegoriana Suomen ja muiden EU-maiden eroista. @SPaloheimo Ihan tajuttoman hyvä tää Suuri televisionumero. Esim. Toimii erinomaisesti. Lukisin. Oikaisuja Imagen maaliskuun numeron tyylijutussa (”Kisukoroissa”) mainitaan Fred Astairen näytelleen Audrey Hepburnin kanssa elokuvassa Kaunis Sabrina. Monta tosi hyvää juttua. Canvio for Smartphone 2-in-1-varmuuskopiointija latausratkaisu canvio-for-smartphone.eu Save your best moments Backup. Hän kyllä oli Audreyn vastanäyttelijä elokuvassa Rakastunut Pariisissa. Tässä on oikea kuva. Ei, Astaire ei näytellyt siinä elokuvassa ollenkaan. @anttiholma’n kolumni sai sekä nauramaan ääneen (!) että ajattelemaan
8 IMAGE HUHTIKUU 2017 8 IMAGE HUHTIKUU 2017
Tarkoitus ei ole estää tyttöä olemasta tyttö tai poikaa olemasta poika. Setakin julkaisi oppaan opettajille. Kaikki eivät koe itseään pojaksi tai tytöksi. Vietnamin sodassa monet transnaiset menivät pahimpiin paikkoihin todistaakseen maskuliinisuuttaan. Vastaan otto on ollut myös kielteistä. Jos poika tykkää pukeutua mekkoon, voi kehua, että onpa nätti. Uusi opetussuunnitelma korostaa sukupuolten tasa-arvoa. Tärkeintä on, että jokainen lapsi tulee arvostetuksi sellaisena kuin hän on. SuoLapsen on saatava päättää sukupuo lestaan.” ”. Mistä se kertoo. HUHTIKUU 2017 IMAGE 9 avaaja Sukupuoleltaan epätyypillisten lasten oikeuksista ei vastaa Suomessa kukaan, sanoo Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska. Jos lapsi joutuu sensuroimaan itseään, hän voi ahdistua tai masentua. Se oli defenssikeino. Aikuiset saattavat nauraa, kun lapsi sanoo, että tilataanko tänne taikuri, joka vaihtaa vartaloni. Mitä se tarkoittaa. Yhdysvalloissa psykoterapeutiksi ei voi valmistua, jos ei opiskele sukupuolen ja seksuaalisuuksien moninaisuutta. Samoin pitäisi kehua prinsessatyttöä. TeksTi tiina tuppurainen kuva satu nyström Sukupuolisensitiivinen kasvatus on päivän sana. Kunhan lapsi saa vapaasti liikkua sukupuolen ilmaisun janalla. Tasa-arvon edistäminen on koulussa ja terveydenhuollossa liian paljon yksilön vastuulla. Kouluissa voisi vaikka sanoa, että tytöt, pojat ja muut kivat tyypit
16-vuotiaana aloitetaan naisellistava tai miehistävä hormoniterapia siihen suuntaan, joka tuntuu nuoresta oikealta. Tämä on herättänyt huolta vanhemmissa. Valtakunnallinen sosiaalija terveysalan eettinen neuvottelukunta EtENE julkaisi vuonna 2016 suosituksen luopua niistä. Suomi on saanut EU:n ihmisoikeus komissaarilta huomautuksia trans laista. Ei se ole kestävää. Varhain hoidetut eivät eroa mielenterveydeltään ikäluokastaan. 10 IMAGE HUHTIKUU 2017 avaaja ”Tutkimusten mukaan varhainen hoito vähentää itsemurhan riskiä.” –?Maarit huuska messa tällaista opetussisältöä ei ole edes lääketieteellisessä. Mistä sitten kiikastaa. Seta haluaa. Hollannissa alle 12-vuotias voi saada puberteettia jarruttavia lääkkeitä. Joskus varhainen diagnoosi ja kasvun seuraaminen on tärkeää, koska se mahdollistaa puberteetin jarrutushoidon. Taustalla on sukupuolinormatiivinen ajatus: me teemme lapsestanne normaalin. Tämä on lapselle vakava tilanne ja täyttä totta. Tapaamme Transtukipisteellä yhä enemmän vanhempia, jotka tätä haluavat. Suomessa on keskitytty yli 13-vuotiaiden transsukupuolisten diagnosoimiseen ja arviointiin. Sosiaalija terveysministeriön työryhmä esitti, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatimus pitää poistaa translaista. Kyllä. . Joskus se on ristiriidassa lapselle syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa. Hän kertoi, että koska Meksiko on köyhä maa, siellä intersukupuolisia lapsia ei ole leikattu. Suomesta puuttuu vastuuyksikkö, joka hoitaisi alle 12-vuotiaiden sukupuoliristiriitaa. Esimerkiksi Tampereella diagnosointi tehdään erityisja vankeinhoitolaitoksen EVa-yksikössä, jossa on kalterit. Saksassa leikatuille on alettu maksaa korvauksia. Perheitä voisi tukea perheneuvoloissa, mutta työntekijät eivät saa koulutusta sukupuolen moninaisuudesta. Entä intersukupuolisten lasten kosmeettiset leikkaukset. Siitä on paljon hyötyä transsukupuolisille. Setalle lakimuutos ei riitä. myös lapsille juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeuden. Ikärajasta pitää luopua. Se on joillekin lääkäreille kova pala. Tutkimusten mukaan varhainen hoito vähentää itsemurhan ja masennuksen riskiä, joille transnuoret ovat muita alttiimpia. Lapset ja vanhemmat tarvitsevat ennen kaikkea psykososiaalista tukea. Suomessa tehdään edelleen vanhempien suostumuksella esimerkiksi klitoriksen typistysleikkauksia, jotka eivät teknisesti eroa ympärileikkauksista. Ei varmaankaan lähiaikoina. Norjassa lapsella on itsemääräämis oikeus sukupuoleensa kolmevuo tiaasta alkaen. Monista on kasvanut terveitä aikuisia, jotka ovat tyytyväisiä itseensä ja kehoonsa. Tapasin kansainvälisessä seminaarissa meksikolaisen psykologin. Monelta opettajalta puuttuu välineitä asian ymmärtämiseen. Esimerkiksi tietoa siitä, miten lapsi pärjää koulussa, kun hän on erilainen. Jotkut kokevat, että heiltä riistetään jotain, jos vaaditaan huomioimaan oppilaiden moninaisuus. Pitäisikö näin olla Suomessakin. Suositusta noudatetaan vain Oulussa. Täällä ei edes myönnetä, että on toimittu väärin. Lapsi tietää usein jo 3–4-vuotiaana sukupuolensa. Lapsuuden kokemus saattaa nousta tietoisuuteen jopa vasta keski-iässä. Hollannissa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on lasten ja nuorten klinikka, jossa lasten kehitystä seurataan. Tätä kannattaa myös peruspalveluministeri Juha Rehula, mutta hallitus ei ole vienyt asiaa eteenpäin. Eihän se ole heiltä pois. Lapsensa erityisyydestä järkyttyneet vanhemmat saattavat kuunnella leikkausta suosittelevaa kirurgia. Osa lapsista kehittyy spontaanisti siten, että sukupuolisamastuminen muuttuu myöhemmin, mutta pitkäaikaistutkimus aiheesta puuttuu. Kaikilla täysin terveillä intersukupuolisilla lapsilla ei ole oikeutta keholliseen koskemattomuuteen. Onko tiedossa muutoksia
Nyt se tekee uutta tulemista. Saatavilla on kaksi kokoa: isompi lattiamalli ja pienempi pöytämalli. Mimosaa tarjotaan etenkin alkumaljana brunsseilla. 14 IMAGE HUHTIKUU 2017 R uotsalainen sisustusja huonekaluyritys Svenskt Tenn julkaisi helmikuussa Harri Koskisen suunnitteleman Skuggspel-valaisimen. Valaisimet valmistetaan käsityö nä Ruotsissa. Varjoleikki Harri Koskinen suunnitteli legendaariselle ruotsalais merkille peikonlehteä muistuttavan valaisimen. Svenskt Tenn ei ole Suomessa erityisen tunnettu, mutta lahden toisella puolella se on arvostettu instituutio. New Yorkin ravintoloissa voi jopa tilata tee-se-itse-mimosasetin, johon kuuluu pullo kuohuvaa, erilaisia mehuja sekä hedelmiä koristeeksi. Koskisen suunnittelema valaisin heijastaa kattoon tai seinään peikonlehteä muis tuttavan kuvion. Valaisimia koskevassa tiedotteessa muistetaan toki mainita, että Suomi oli aikoinaan osa Ruotsia. Monet vuonna 1924 perustetun yrityksen tuotteista ovat klassikkoja ja yhä tuotannossa. Ja mieluummin hyvää tuoremehua kuin kaupan halvinta merkkiä. Kukat ja kasvit ovat yrityksen tuotteissa kestoaihe. Parhaiten toimivat happamahkot mehut puolikuivan kuohuviinin kanssa. Mimosan paluu Hän sai idean Svenskt Tennin myymälää koristavista huonekasveista. Klassikkojuoma keksittiin tiettävästi Pariisin Ritzhotellin baarissa vuonna 1925. Skuggspel tarkoittaa suomeksi varjoleikkiä. Hintavia ne toki ovat mutta design tuotteiksi eivät ökykalliita. Kokeile vaikka veriappelsiinimehua ja espanjalaista cavaa. Firmaa on kutsuttu muun muassa ”Ruotsin Artekiksi”. Matalaalkoholiset cocktailit ovat muodissa, ja mehupohjainen juoma osuu terveystrendiin. Mimosa on maailman helpoin cocktail: lasiin kaadetaan puolet kuohuviiniä ja puolet appelsiinimehua. Pöytävalaisin 600 e ja lattiavalaisin 1 260 e, svenskttenn.se. Harri Koskinen on tiettävästi ensimmäinen suomalainen muotoilija, joka on päässyt suunnittelemaan tuotteita arvostetulle ruotsalaisfirmalle. JUOMA DESIGN. Idea on helppo kopioida kotibrunssille
Pyörässä on ketjun sijaan vetohihna, joka ei katkea eikä tarvitse voitelua. Listalla on jenkkityylistä bbqruokaa ja tiskin takana 24 oluthanaa. nyt TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ. 3 TYYLI RAVINTOLA DESIGN DESIGN KU VA T: SV EN S K T TE N N , S O R IB R EW IN G , C O ZY PU B LI S H IN G , IK EA . Happy Homes – Hideaways aloittaa toimittaja Jonna Kivilahden ja valokuvaaja Krista Keltasen englannin kie lisen kirjasarjan suomalaisista kesämökeistä ja huviloista. ”Ajaton klassikko, joka sopii kesällä tilanteeseen kuin tilanteeseen, golfkentältä illanviettoon. Se pysyy hyvännäköisenä vuodesta toiseen.” Joni Malmi on vaate merkki Makian perustaja ja entinen ammatti lumilautailija. HUHTIKUU 2017 IMAGE 15 Mökkikateus iskee. Miesten klassikko vaatteet, jotka on syytä hankkia LACOSTEN PIKEEPAITA. dreamcozy.com Designpyörä Ikeasta. Kuluminenkaan ei haittaa, sillä paita näyttää jopa paremmalta vähän kulahtaneena.” CALVIN KLEININ KOKOVALKOISET TRUNKSIT. ”Nimenomaan se klassinen pitkä lahkeinen malli. Ensimmäinen Taproom avautui Helsinkiin helmikuussa. ikea.fi Uuden ajan kaljabaari. Luvassa on näkökulmasta riippuen joko ihania mökki unelmia tai sivukau palla sietämätöntä kateuden tunnetta. ”Yli sata vuotta toimineen ruotsalaisyrityksen paidassa on todella hyvä istuvuus ja laatu. Sama, joka Marky Markilla oli päällään Calvin Kleinin mai noksessa 1990luvun alussa.” STENSTRÖMSIN SININEN KAULUSPAITA. Tasokkaiden olutpaikko jen ruokatarjonta on usein surkeaa. Siksi Sori Tap room on tervetullut konsepti. Vuorikatu 16, soribrewing.com. Se sai viime vuonna muotoilustaan arvostetun Red Dot Design Award -palkinnon. Sama malli sopii sekä miehille että naisille. Kevään yllättävin hitti pyörä on huone kalujätti Ikean valmistama Sladda (699 e)
16 IMAGE HUHTIKUU 2017 J A A S I N I N E N H E T K I . KF_Sininen_Rakastan_230x300.indd 1 27.2.2017 8.27
Haluan viedä konseptini ulkomaille. Mitä pop up -illallisillasi tapahtuu. Olen aina ollut taiteilija. HUHTIKUU 2017 IMAGE 17 Miten sinusta tuli ruokataiteilija. Mistä haaveilet. Kun pääsin kokki kouluun, tajusin, että se on minun juttuni. Siellä ei voi toteuttaa hulluja installaatioita, joissa puu kasvaa seinästä ja jonka sisällä kypsytellään ruokaa suolakuorissa. Tein töitä opintojen ohessa, kehitin itseäni ja tuhlasin varmaan tuhansia euroja pelkkiin ruokakokeiluihin kotona. . Vireillä on illallisia keväälle, kesälle ja Designmuseon näyttelyn loppupuolelle. Aiemmin halusin perustaa ravintolan, mutta en enää. Haluan tarjota ihmisille uusia kokemuksia hemmetin siisteissä Selleriä kuoressa tiloissa. RUOKA nyt J A A S I N I N E N H E T K I . Keittiössä häärääminen oli tuttua. Kuvan kuorien sisällä on perunoita, seitsemän kuukautta sitten hapatettua porkkanaa, selleriä sekä kyyhkyä, jota on roikutettu kaksi viikkoa tuoksumataran ja heinän kera. Aion tehdä käsin punaisista jättiläisketunleivistä 200–300 ”perhosta”, joilla peitän puuinstallaation. Ravintola Askin keittiömestari Kozeen Shiwanin ruokainstallaatio Designmuseossa 24.3.–24.9. Tein jo nuorena töitä isäni pikaruokapaikassa ja enojeni pizzerioissa. KF_Sininen_Rakastan_230x300.indd 1 27.2.2017 8.27 TEKSTI REETTA HAARAJOKI KUVA ANNA AUTIO. Ne ovat täynnä visuaalisia elementtejä. Haluan ulos raameista, jotka ravintola asettaa. Ruokataiteilija Kozeen Shiwan tarjoilee pop up -illallisia ravintolan sijaan vaikka taidemuseossa
Miten R&A tulee muuttumaan komennuksessasi. Mitä uudistat, mitä hylkäät. Festivaali juhlii 30-vuotispäiviään. . Risteyskohdissa syntyvät usein makeimmat jutut. Festivaaliyleisölle näkyy vähemmän elokuva-alan ammattilaisten kansainvälinen myynti-, markkinointija verkostoitumistapahtuma Finnish Film Affair, josta on viidessä vuodessa tullut keskeinen tapahtuma suomalaisessa elokuvateollisuudessa. R&A on kunnianhimoinen, seikkailunhaluinen ja taiten tehty festivaali, joka tarjoaa joka vuosi ainutlaatuisia kokemuksia. On huikeaa lukea listaa leffoista ja tekijöistä, joita R&A on tuonut Suomeen: Hanif Kureishi, John Woo, Tilda Swinton, Catherine Breillat, Baz Luhrmann, Lukas Moodysson ja lukuisat muut. Uskallamme ottaa kantaa tärkeinä pitämiemme asioiden puolesta ja haluamme parantaa maailmaa. Minulle on myös tärkeää, että R&A on festivaali, jolla on sosiaalinen omatunto. ELOKUVA nyt TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KUVA SANNA LEHTO. Taiteellinen johtajamme Pekka Lanerva luotsaa ohjelmistoa, minä taas tuotantoa. Koska elokuva kurkottaa niin moneen muuhun taidemuotoon, minua kiinnostaa yhteistyö muiden taidelajien tekijöiden ja tapahtumien kanssa. 18 IMAGE HUHTIKUU 2017 Kohti parempaa maailmaa Anna Möttölästä tuli Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin toiminnanjohtaja. Mitä sellaista R&A tarjoaa, mitä kukaan muu ei. Miksi R&A on Suomen paras festivaali
Barrikadeille! The Birth of a Nation Orjakapinaa johtaneesta Nat Turnerista kertovan indie draaman piti olla Oscarsen saatio. Elokuva paljastaa alalla elävän sek sismin: Aisholpania pidetään liian heikkona, koska hän on tyttö. ELOKUVA nyt TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA. Elokuva on silti saavutus: Parker keräsi 10 miljoonan dollarin budjetin itse. Louise by the Shore Louise myöhästyy viimei sestä junasta ja jää Bretonin rantalomakohteeseen seura naan vain koira Pepper. Ohjaaja Nate Parkerin raiskauskohu vesitti haaveet. Season Film Festivalilla käsitellään myös mongolialaisen kotkametsästyksen patriarkaalisia rakenteita ja suomalaisia keppihevosia. Keppihevosten vallankumous Selma Vilhusen dokumentti seuraa keppi hevosharrastajia kotipihoilta SMradoille. Christine Vuonna 1974 floridalaisen paikalliskanavan uutisank kuri Christine Chubbuck ampui itsensä suorassa tvlähetyksessä. Upeasti animoitu ranskalaiselokuva kuvaa ajan kulua viisaasti. I Am Not Your Negro James Baldwin jäi yksi näiseksi profeetaksi, kun Malcolm X:n kaltaiset ihmis oikeustaistelijat kuolivat hänen ympäriltään. Kinopalatsissa Helsingissä. Kun turistit ovat poissa, rannan eläimet ja Louisen muis tot ottavat vallan. Monia keppari harrastajia kiusataan. Antonio Camposin draama seuraa Chubbuckin viimeisiä viikkoja vailla mässäilyä ja sensaationhakuisuutta. Raoul Peckin dokumentti on väkevä saarna Yhdysvalloille, joka ei osaa käsitellä historiaansa. The Eagle Huntress 13vuotias mongolialaisnuori Aisholpan tähtää kotkamet sästäjäksi Otto Bellin kome assa dokumentissa. Helsin gin keskustan flashmobissa raikuikin keväällä 2016 huuto: ”Kepparit kunniaan!” Season Film Festival 30.3.–2.4. HUHTIKUU 2017 IMAGE 19 Yhdysvaltalainen elokuva käsittelee ihmisoikeuksia väkevämmin kuin pitkään aikaan, kiitos Barack Obaman
Faktantarkistus on osa journalistista perustyötä. Väitteiden totuudellisuuden tarkistamista pidetään oman pesän likaamisena. Näin ei pitäisi olla. Kirjailijana Saision huomio kiinnittyy usein lapsenlapsen tapaan käyttää kieltä. Nelivuotias taputti minua rauhoittavasti polvelle ja sanoi: – Sun pitäis kyllä olla enempi kärsivä. 2016 Kuusivuotiaan taitaa alkaa olla aika siirtyä tarhaan ja vähän nuorempaan seuraan. 20 IMAGE HUHTIKUU 2017 Faktat ovat kaikki kaikessa VUODEN 2015 VAALEISSA Faktabaari-palvelu tarkisti yli 30 vaaliteemoihin liittyvää väitettä. 2014 Vein Nelivuotiasta tarhaan meidän Peugot Boxerilla, ja pakko on myöntää, että tuli sanottua siinä aamutuimaan kaikenlaista kaikenlaisten autoilevien törttöjen ajotavoista. Siis alle kolmannes tarkistetuista poliitikkojen väitteistä piti paikkansa. 13.8. Silti, kuten Faktat tiskiin! Suomalaisen faktantarkistuksen käsikirja kertoo, osa toimittajista suhtautuu siihen jopa vihamielisesti. 24.7. Valitsee lauseisiinsa sanoja ja muotoiluja aikuisten puheesta tai esittää näkemyksiään siitä, miten asiat todella ovat ja miksi. – Jestas sun kanssas! – Herranjestas tätä sotkua! NiklaS TheSSlUND Pirkko Saisio: Spuuki Spaiderman ja raju Nonna (Siltala) K U VA T: LA U R A M A LM IV A A R A , PA R A M O U N T PI C TU R ES , PE N G U IN R A N D O M H O U S E, C IN EM A M O N D O , N ET FL IX , R O ZE TT E R A G O . Päinvastoin. KIRJA TIETOKIRJA nyt. Kuusivuotias on ruvennut käyttämään tällaisia sanontoja. heikki valkama P äiväkoti-ikäisten vanhemmat sen tietävät: on aina hauskaa ja lähes aina Facebook-päivityksen arvoista, kun lapsi tekee jotain ikäkausityypillisestä koohotuksesta poikkeavaa. Se näyttää kolmivuotiaan lapsenlapsen kasvun kuusivuotiaaksi ja on siitä taattua Saisiota, että hullunkurisia eivät ole ainoastaan lapset. Varsinkin aikana, jona esimerkiksi politiikassa heitetään entistäkin ronskimmin paikkansapitämättömiä väitteitä, faktojen tarkistuksen perustyökalut sopivat kenen tahansa käteen. Vielä hauskempaa on lukea tällaisia päivityksiä ja niistä laajennettuja lyhyitä tarinoita Pirkko Saisiolta, jonka tuore kirja Spuuki Spaidermän ja raju Nonna on sellaisista rakennettu. Faktojen tarkistus ei ole journalistien yksinoikeus. Niistä kahdeksan piti paikkansa. Esimerkiksi tähän tapaan: Lapsia ja aikuisia Pikko Saisio tarttui uudessa kirjassaan pieneen aiheeseen: lapsenlapsen letkautuksiin
Kun tarina sijoittuu japani laiseen yhteiskuntaan, on vähin tään kin kyseenalaista, että kaikkien keskeisten roolien näyttelijät ovat valkoisia ja aasialaiset pelkkiä statisteja. Ei kannata: Valkopesu Elokuvaa on jo etukäteen kritisoitu valkopesusta. Siksi onkin virkistä vää nähdä vanhan kunnon Puff Daddyn musiikki videolla androgyyni queer-räppäri Gizzle. Onneksi. Lattea filosofisuus Hollywood-toimintaeloku vassa syvälliset ideat tietosuudesta, kehollisuudesta ja ihmisen sekä koneen eroista lantraantuvat helposti kevytfilosofiseksi sanahelinäksi, jossa on yhtä paljon mystisyyttä kuin Profeettojen lyriikoissa. Moonlight kertoo homopoika Chironista, joka elää Miamin köy hällä asuinalueella väkivallan ja homofobian keskellä. TÄLLÄ PALSTALLA IMAGEN TOIMITUS PÄIHTYY HYVÄSTÄ KULTTUURISTA. Kannattaako mangatarinan Hollywood-versiota odottaa. R äppärin väsy nein stereotypia on macho jäbä, joka uhoaa grillsit säihkyen hutsuista ja rahasta. Voiko huumekartelleja vastaan taistella. Kieli on hienovaraista ja monitasoista. Mahershala Ali sai viisaan huumediilerin Juanin roolista parhaan miessivuosan Oscarin. iida-sofia hirvonen Scifi-unelma vai valkopesua. Masamune Shirow teki mangatarinan vuonna 1991, mutta nyt sen esittämät kysymykset teknologiasta, kehosta ja tietoisuudesta tuntuvat ajankohtaisemmilta kuin koskaan. Eikä hän ole vain taustalla hoveroiva feattaaja vaan parrasvaloissa miesten rinnalla. Oscar-gaalan kiusallisin hetki oli tietenkin se, kun parhaaksi elokuvaksi julistettiin vahingossa väärä leffa. Tarinan edetessä selviää, ettei ole yksiselitteistä vastausta siihen, kuka on hyvä ja kuka paha tyyppi. Scarlett Johanssonin esittämä Majuri on naiskehoon asutettu superkyborgi, joka taistelee kyberhyökkäyksiä vastaan. Roolitöiden lisäksi elokuvassa on ainutkertaista Nicholas Britellin chopped and screwed -musiikki. Drelle, Timbalandille, Nicki Minajille ja Pharrell Williamsille. Se tarjoaa älyllistä haastetta myös ihmiselle, joka on tottunut lukemaan kirjoja englanniksi. Valinta on historiallinen jo siksi, ettei elo kuvassa ole valkoisia näyttelijöitä. Kannattaa: Kyberpunkin ajankohtaisuus Ghost in the Shell sijoittuu vuoden 2029 maailmaan, jossa tekoäly on kehittynyt ja kaikki on kytkeytynyt tietoverkkoon. HUHTIKUU 2017 IMAGE 21 Claire-Louise Bennettin kehuttu esikoisromaani Pond on omalaatuinen pieni tarinakokoelma naisesta, joka ei varsinaisesti pidä ihmisistä. Hän on tehnyt sanoituksia muun muassa Snoop Doggille, Dr. Nautintoaiheita ELOKUVA. Scarlett Johansson tähdittää uutta filmati sointia kyberpunk-klassikko Ghost in the Shellistä. Elokuvassa on huhuttu käytettävän myös anime-versiosta tuttua Kenji Kawain säveltämää soundtrackia. Voittaja ei ollutkaan La La Land vaan Moonlight. Uskollisuus Ainakin trailerin perusteella ohjaaja Rupert Sanders on kuvaruudun tarkasti uskollinen mangan ja sen anime-version kohtauksille. Ghost in the Shell ensi-ilta 29.3. Netflixin Cartel Land on dokumentti miehestä, joka julistaa sodan huumeita vastaan Meksikossa. Ainakin voi yrittää. Lahjakas Gizzle ei ole alalla mikään aloittelija. Hän julkaisi hiljattain EP:n ja työstää jo seuraavaa
Miten työviihtyvyyttään voi parantaa. MINI COOPER COUNTRYMAN 136 hv. Virikkeellinen ympäristö taas ruokkii työn imua. Pitää muistaa sopivissa määrin kyseenalalistaa myös itseään – mutta ei kuitenkaan liikaa. ENEMMÄN TILAA UUSILLE PAIKOILLE. Urheilu, ihmissuhteet ja terveelliset elämäntavat kantavat läpi arjen. On tärkeää, että freelancerkin voi vaihtaa tilaa tarpeen mukaan. Toisinaan tarvitsee hiljaisuutta, toisinaan ideointiapua. Käyttöetu 505 €/kk. Mitä työtilalta voi saada. 22 IMAGE HUHTIKUU 2017 Suuryrityksen muskelit pienille Spondan Tiia-Maria Koivusaari kehittelee työtiloja, jossa freelancer voi saada ison firman palvelut. 5,5 l/100 km. Tilojen yhteydessä voidaan tarjota palveluita, jotka ovat tavallisesti mahdollisia vain suurille yrityksille, kuten aulavastaanottoa, ICT-tukea ja neuvotteluhuoneita. UUSI TILAVAMPI MINI COUNTRYMAN. Autoveroton hinta 26 150 € sis. CO2 päästö 126 g/km. 24%. alv. Millainen on hyvä työtila. MINI Countryman_230x300_Image.indd 1 2017-01-17 16:22. PIAN SAATAVANA MYÖS PLUG-IN-HYBRIDINÄ. Erityisen tärkeitä ovat hyvä ergonomia sekä sopiva valaistus, toimiva ilmanvaihto ja miellyttävä lämpötila. Kiinteistöala ei ole tulevaisuudessa ainoastaan seinien ja neliöiden vuokraamista, vaan kokonaisvaltaisella asiakaskokemuksella on suuri merkitys. HINTA ALKAEN 32 265,25 €. Pitää ottaa hallittuja riskejä ja kuunnella avoimin mielin ideoita, jotka intuitiivisesti saattavat vaikuttaa vierailta. Toimituskulut 600 €. Kulutus EU-yhd. Pahimmillaan vääränlainen työtila voi latistaa luovaa ajattelua ja häiriötekijät tehdä työstä pirstaleista. Elämästä pitää osata nauttia, mikä tarkoittaa omalla kohdallani säännöllisyydestä ja säntillisyydestä poikkeamista – rutiinien rikkomista. Arvioitu autovero 6 115,25 €. . Vapaa autoetu 655 €/kk. Kokonaishinta 32 265,25 €. TYÖ nyt TEKSTI HANNA RÄTY KUVA ANTTI AHTILUOTO ADD STORIES. Miten uudet ideat syntyvät
24%. Vapaa autoetu 655 €/kk. Kulutus EU-yhd. MINI COOPER COUNTRYMAN 136 hv. Autoveroton hinta 26 150 € sis. CO2 päästö 126 g/km. Käyttöetu 505 €/kk. HINTA ALKAEN 32 265,25 €. 5,5 l/100 km. Arvioitu autovero 6 115,25 €. ADD STORIES. ENEMMÄN TILAA UUSILLE PAIKOILLE. UUSI TILAVAMPI MINI COUNTRYMAN. Kokonaishinta 32 265,25 €. Toimituskulut 600 €. MINI Countryman_230x300_Image.indd 1 2017-01-17 16:22. alv. PIAN SAATAVANA MYÖS PLUG-IN-HYBRIDINÄ
24 IMAGE HUHTIKUU 2017 24 IMAGE HUHTIKUU 2017
HUHTIKUU 2017 IMAGE 25 MUNA VANGIN LAULU Miten ihmeessä Tom of Finlandin nahkaiset homosonnit löysivät patalappuihin ja lakanoihin painettuina tiensä ihan tavallisten anoppien joululahja paketteihin, kysyy Antti Holma. TeksTi antti holma kuviTus sami saramäki
26 IMAGE HUHTIKUU 2017 Dome Karukoski Helsingin Sanomissa 14.2.2016: [Tom of Finlandin] kuvia katsoessaan monet näkevät vain isoja munia, Karukoski sanoo. Kun muutin Helsinkiin, minulta alettiin kysyä, tykkäänkö pojista. Homo-sana oli merkityskimppu, johon sidottiin kaikenlaisia poikkeavuuden muotoja. Homo. S orron, väkivallan ja salailun alta nouseminen kansainväliseen suosioon ja vapauteen on keskeistä Tom of Finlandin henkilökultissa. Haastatteluissa Karukoski painotti, että hän oli kieltäytynyt ulkomaisista töistä vain voidakseen ohjata tämän elokuvan. Kyse on vapaudesta. Silloin voi ymmärtää kuvien todellisen luonteen, sen mistä kuvien ihmisten elämässä on kysymys. Se on kateellinen, voittamattomia ja voimakkaita miehiä ihailevan, mieheydestä osattoman katse. Kunnan vuokrataloissa asui setä, joka liikkui paljain jaloin kylällä ja huuteli, että ”Tulukee pojat puurolle”. Vähemmistöistä kertoviin teoksiin liittyy nimittäin myös kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta: kuka saa kertoa ja mistä. Minä en tiedä syrjinnästä mitään. Joudun muistuttamaan itselleni, ettei kysymys ole kohteliaisuudesta vaan kommentoijan rajoittuneista käsityksistä. Lisäksi Karukoskella on takuulla vielä omat poikaporukkansa, joille täytyy vakuuttaa, ettei kakkoseen ottaminen ole alkanut kiinnostaa temaattisista valinnoista huolimatta. Minun on vaikea muistaa sitä, ettei aina ole ollut näin helppoa. Siksi menin aivan tolaltani, kun lapsiperheet alkoivat kääriytyä Facebookissa suvaitsevaisuusmielessä Finlaysonin Tom-lakanoihin. Heiltä tuli ulos pieni teaseri, joka oli sympaattinen ja hauska. Minä puolestani olin enemmän. Uraliikkeenä valinta tuntuikin oikealta: Tom of Finlandin taide on kansainvälisesti tunnettua, ja Karukoski tiesi, että valintaa pidettäisiin rohkeana. Suomi100-jengi vaanii maakuntaviirit ojossa. Ja se on iso asia.” Mutta niin on munakin. Samaan aikaan Tom of Finlandista alettiin järjestää myös isompaa, kansainvälistä tuotantoa, ja hetkessä oli selvää, kumpi toteutuisi. Ennen kuin pötkö ehti edes latautua kokonaan, minä ammuin jo itseäni mällillä silmään hädin tuskin koskematta kalusteisiini. Enemmän häpeäni liittyy siihen, etten voi itse kontrolloida sitä, mitä viestin. Kallion lukiossa oli lauma homoja, mutta he näyttivät ihan homoilta. Seksuaalisuuteni hävetti minua silloin ja se hävettää minua nyt. Jossakin merkillisessä prosessissa Tom of Finlandin piirtämä unelmamies Kake oli muuttunut Muumipeikoksi. Minä olin niin äänekäs ja tilaa vievä, ettei minua koskaan kiusattu. Kaverilla oli kissa, jonka päälle muut kissat kusivat. Että oikeuksieni puolesta on taisteltu. Homo. Minua ei ole D. Karukoskea ei silti voi syyttää laskelmoinnista. Toinen oli pienen indie-porukan joukkorahoitusprojekti. Järjestin toki drag-esityksen ja esiinnyin tuon tuostakin Kyllitätinä, mutta en saattanut käsittää, mitä muuta siitä on pääteltävissä kuin että olen ihan helvetin hauska. Teinivuosina modeemi yski rivi kerrallaan ruudulle piirustusta nahkamiehestä, jolla oli gotlerin paksuinen kulli. Minua Tom of Finland muistuttaa siitä, mikä minä olen ja mitä en koskaan voi olla. Vaatii aitoa rohkeutta tuoda reippaan anaali-ilottelun mestari valkokankaalle sellaisessa maassa, jossa kolme katsotuinta elokuvaa vuonna 2016 olivat lastenelokuvia. M yös Tom of Finland eli Touko Laaksonen on aikanaan tehnyt tämänsuuntaisen havainnon homomiehen häpeällisestä osasta. Homoista pystyi sanomaan tarkasti vain sen, että he ovat jotenkin vähemmän. Olen joutunut opettelemaan olemaan kiittämättä, jos joku vielä harvoin sanoo, ettei olisi heti uskonut minun olevan homo. Vetelän ranteeni ja paikallisnuottini perusteella olen ikuisesti maalta muuttanut homo, ja sen lisäksi tulevat kaikki merkitys kimpun lukuisat määreet, päällimmäisinä heikko ja huono. Homoudessa ei nimittäin silloisten tietojeni valossa ollut juurikaan kysymys seksuaalisuudesta. Päähän potkitut, hoikat, tyttömäiset pojat eivät kuulu Tom of Finlandin maailmaan, mutta juuri sellaisen pojan silmin Laaksonen miehiään katsoo. Aluksi niitä puuhattiin jopa kaksin kappalein. Olen fantastisen menestynyt valkoihoinen, cis-sukupuolinen homomies. Laaksosen maailma on saavuttamattomuudessaan lopulta jopa lohduton utopia, joka perustuu inhoon heikkoutta kohtaan. Minä puolestani kuvittelin, että en tietenkään näytä. Vastassa ovat ainakin Päivi ja Niilo Räsäsen heimon oikeaoppinen seksielämä ja rotkon toisella laidalla kynsiään teroittelevat kaltaiseni kyyt, joilla on paljon sanottavaa queer-aiheiden käsittelystä fiktiossa. T om-elokuvakin oli tulossa. ”Mutta entä jos laitatkin käden sen kohdan päälle ja tarkastelet kuvaa uudestaan. Hänet painettiin patalappuun, sävellettiin musikaaliksi ja hänen munansa lupsautettiin piiloon kuin Muumipapan piippu takavuosina. Samalla Karukosken pitäisi edetä urallaan ja mielellään suoraan Los Angelesiin. Koulussa oli pyylevä poika, joka ei saanut äänenmurrosta. En voi mitenkään olla. Kuvat eivät enää vuosiin ole vapauttaneet tai kiihottaneet. Laaksosen miehet ovat täydellisiä, he hymyilevät ja panevat ilman häpeän häivääkään, mutta kuvat eivät sittenkään ole yksiselitteisen onnellisia. Ne korostavat isokullisen alfamiehen kuningasasemaa, jota näivettynyt ypsilonmies saa vain etäältä katsella. Sillä paljon rohkeampaa kuin olla esimerkiksi homo on olla hetero, joka alentaa itsensä homoksi. En ollut koskaan nähnyt mitään yhtä ihanaa. Vastasin aina, etten tykkää kenestäkään. Myöhemmin tulin järkiini. Tarvittiin kuitenkin vielä satoja piirrettyjä ja valokuvattuja jpg-kikkeleitä, jotta päädyin tekemään rajun päätelmän: saatan olla homoseksuaali. Dome Karukoski kiinnitettiin monumenttielokuvan ohjaajaksi, ja mukaan lähti myös Tom of Finland Foundation, joka vaalii Laaksosen perintöä. Homo
HUHTIKUU 2017 IMAGE 27 HUHTIKUU 2017 IMAGE 27
28 IMAGE HUHTIKUU 2017 28 IMAGE HUHTIKUU 2017
Mutta kun aplodit päättyivät, yksi pojista sanoi: ”Vittu mä tulin iloseks kun mä tajusin, että tää loppu. Niistä homo perheistä, joissa vanhemmat eivät saa samoja oikeuksia kuin muut. Kysy mys on alistamisen historiasta ja sen tuntemisesta. HOMO! oli sotaisa kostofantasia, jossa heteronormatiiviseen yhteiskuntaan kyllästyneet homot perustavat oman valtion. Ei heidän tarvitse sitä tietääkään, mutta se näkyy heidän katsees saan. Onko Tommi Kinnusen Neljäntienristeys homoromaani siksi, että siinä on yksi kaappitapaus. Häpeän tunnen, sortoa en. Siihen sisältyy usein epämääräinen kokoelma miehiä korkokengissä, diskomusiikkia ja muita tuhnuisia kliseitä. Väkivallan uhreista. Finlaysonin lakanoista lähtien Tom of Finlandin hilpeä tuotteistaminen on tuntunut yhtä kiusalliselta kuin ajatus siitä, että Walt Disney olisi nielaissut AIDS:in ja paskantanut sen ulos Technicolorväreissä. Ei ainakaan niille, jotka hakkaavat. Kysymys on kai kista niistä, jotka eivät ole näin etuoikeutetussa asemassa. Kulttuuriin lyötävä homoetuliite on ainakin minulle jo valmiiksi vastenmielinen. Vieressäni olevien rouvien teatteri kerho käsitteli kokoontumisiin liittyviä leipomis paineita. Yksi heistä sanoi, että penkit täyttyvät keskiiän ylittäneistä naisista, jotka toki täyttävät teatterit muutenkin mutta ovat nyt aivan erityisen innoissaan. Saisiota ja Karukoskea ei välttämättä yhdistä kovin moni asia, mutta varmasti ainakin tämä: kumpikaan ei ymmärrä kullin päälle. Toinen sietämätön piirre on se, että tulee liitetyksi vain seksuaalisuutensa takia ihmisiin ja asioihin, joihin ei liity mitenkään. HUHTIKUU 2017 IMAGE 29 koskaan hakattu. Takanani katsomossa istui tapahtumaan nähden merkillinen lauma sählynpelaajan oloisia kölvejä, jotka olivat kannustamassa näyttelijäystäväänsä. Ikään kuin munan mukana elämäänsä olisi pakko hyväksyä myös Madonna ja hihattomat paidat. Tuntuiko miesten väli nen anaaliseksi heistä nyt helpommin hyväksyttävältä ilmiöltä, kun suoleen laskemisesta oli riimitelty kepeästi muovilavasteissa. Se asettuu homouden normalisoinnin kulttuuriseen kaanoniin, johon kuuluvat Tahdonkampanjat ja Marimekkoon pukeutuneet sateenkaariperheet. Väliaikajonossa joku totesi: ”Nyt on gyl se tode hetki. Hän arveli, että naisiin vetoaa miesvartalon railakas esineellistäminen ja humaani sanoma. Riittääkö pusu vai tarvi taanko kunnon jyystöä. Tapasin musikaalin näyttelijöitä ja kysyin heiltä, kenelle esitystä myytiin. Kuinka paljon homoutta teoksessa täytyy olla, että se alkaa edustaa vähemmistöä. Sama tapahtui, kun grand old lesbian Pirkko Saisio teki takavuosina HOMO!nimisen teatteriteoksen. M utta mitä homofiktio edes on. Samoin Elsa Saision vakuuttelut siitä, että hän on äitinsä Pirkko Saision seksuaalisuudesta huolimatta aivan nor maali hetero sekä Jani Toivolan lannistumaton hymy metsäläisten pilkanteon edessä. En ole koskaan seurustellut, vain lumpustellut, ja vieläpä iloisesti ympäri maailmaa. Aivan kuin saisin seksuaalisuuteni ansiosta jonkin rannekkeen, jolla pääsen kaikkiin homohommiin tuosta vain. Kollegat joko oletti vat, että olen tietenkin mukana tai ainakin hirvittävän innoissani ja kiitollinen siitä, että vihdoin suomalaisen teatterin kentällä on jotain tarjottavaa juuri minulle. Jos asian kääntää toisinpäin, se tarkoittaisi sitä, että juoksisin posket punaisena kysymään Kari Ketoselta, että oletko käynyt katsomassa sen Kuka pelkää Virginia Woolfia, kun siinä on niitä heteroita ja sinähän pidät pillusta. T urun kaupunginteatterin Tom of Finland musikaalin yleisössä oli viehättävä kokoelma kulttuuriväkeä ja queerihmisiä. Minua nauratti ja hirvitti oma konservatiivisuuteni. Voisi kuitenkin ajatella, että juuri homo kysymyksistä kiusaantuvat heteromiehet ovat se ryhmä, joihin homofiktio koettaa suvaitsevaisuussanomallaan vedota. Homofiktiosta innostuvat usein ihmiset, joilla on jo valmiiksi hyvin avoin suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Kumpikaan ei tiedä, miten kaunis nuolaisuetäisyydeltä tarkastel tuna on se miehen kohta, jossa reisi muuttuu vatsaksi. Mutta kenelle niitä oikein tehdään. Mutta eihän kysymys ole tietenkään minusta. Miten musikaali vaikutti poikiin. Siitä oli siivottu kaikki Tom of Finlandin piirtämä unelmamies Kake on muuttunut Muumipeikoksi.. J o kauan ennen kuin Karukoski oli aloittanut edes koe kuvauksia, minulta oli kysytty sata kertaa, olenko mukana elokuvassa. Mikä leivos me oteta?” Mustat, kiiltävät Tom of Finland leivokset maksoivat seitsemän euroa kappale. Perheittensä hylkäämistä lapsista. Teoksen ansio ja heikkous oli se, että siinä homous oli ensi sijaisesti yhteiskunnallinen ominaisuus. Heidän raivokkaat, urheilulliset suosion osoituksensa liikuttivat. Vähensikö se esimerkiksi homottelua sählytreenien tiimellyksessä. Siksi kai on tärkeää tehdä elokuvia ja musikaaleja heikoista ja päähänpotkituista yksilöistä, joita hakataan ja rangaistaan sen täh den, keitä he ovat. Kaikki kävivät iloisen suvaitsevaisuuden hengessä ottamassa kuvia itsestään ja nahkahomopahvikuvasta. Siksi en ole koskaan pystynyt samastumaan niihin sentimen taalisiin tarinoihin, joissa kaksi miestä kyllä muuten rakastaisivat toisiaan mutta eivät saa, koska yhteiskunta ei ole valmis ja sota pauhaa ja uskontokin on. Mä oon odottanu tätä hetkee koko päivän.” En osaa kuvitella montaa niin tukalaa paikkaa heteromiehelle kuin homomusikaalin katsomo, jossa transvestiitit rouvineen iloitsevat vapaudestaan
Se on arkkityyppinen sankarin matka synkkien luolien kautta valoon. Dome Karukoski ei puolestaan tehnytkään homoelokuvaa. Samaa toivon homoille. Se on ajatuksena reilu, mutta käytännön toteutuksesta jää tunne, että heteroväestö tunnustaa virheensä ja antaa itselleen anteeksi huonon käytöksensä.” Miska Rantanen puolestaan penää Helsingin Sanomien arviossaan lisää todellisen uhan tuntua. 30 IMAGE HUHTIKUU 2017 rakkaus, herkkyys ja intohimo, yhtä ainoaa naishomoa ei esitelty. T om of Finland on näyttävä, taideteollinen elokuva, joka ei loukkaa ketään ja vastaa varmuudella kohtuuttoman moniin odotuksiin. Monille homoille se tarjoaa ylpeyden aiheen ja mahdollisuuden sovitukseen. En halua siivota väkivallan historiaa pois tai kieltää sitä, mutta kaipaan vaihtelua. Ratkaisun taustalla lienee tarve pyytää symbolisesti historiaa anteeksi tuomalla omat virheet esiin. Homojen keskuudessa vastaanotto on Elokuvaan voi kääriytä tuntemaan hyväksyntää vähemmistöjä kohtaan kuin Finlaysonin lakanoihin ikään.. Leijonasydämessä (2013) uusnatsi rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen lapsi. Tom-elokuvassa homot laahustavatkin aneemisina piiloihinsa virkavallan väkivaltaa pakoon ja hymyilevät siellä haikeina toisilleen. Tom of Finland on henkilökuva, jonka päähenkilölle homous on vaikea olosuhde. ”Tuskinpa homoelo on ollut Suomessa ihan noin huoletonta.” Hakattiinpa Tom of Finlandissa homoja sitten tarpeeksi tai ei, Dome Karukoski on onnistunut tekemään kauniin suurmieselokuvan, joka on tarpeeksi tuhma nostattaakseen pari kulmakarvaa mutta riittävän kiltti ollakseen nostattamatta yhtään erektiota. Elokuvan kutsuvierasensi-illassa kyynelehdittiin traagiselle tarinalle mutta myös silkasta ilosta – vihdoin kansainvälisen tason elokuva vaikeasta aiheesta. Pekka Strang on täydellinen Touko Laaksonen. Rodullistamiskeskustelussa nousee usein esiin toive siitä, että rodullistettu ihminen voitaisiin pikku hiljaa nähdä muunakin kuin eksoottisena merkkinä, olosuhteensa uhrina ja vähemmistön edustajana. Mietin, että esitys on niin syvällä suomalaisen teatterin patriarkaalisen miesmaskuliinisuuden kultissa, että se pikemminkin vain tukee toiseuttamista kuin purkaa sitä. Karukoski on aiemminkin keskittynyt elokuvissaan vaikeisiin olosuhteisiin. Kun kuulin Karukosken tarttuneen Tom of Finlandiin, pelkäsin, että homoista tulee seuraava teemapuisto. Elokuvan ulkomaista menestystä voi hillitä hollywoodlaisittain vanhentunut aihe: esimerkiksi Brokeback Mountain (2005) ja Milk (2008) ovat jo kertoneet salatusta rakkaudesta ja hlbtq-liikkeen poliittisesta historiasta. Nyt tuottajia tuntuvat kiinnostavan sukupuolivähemmistöt. V aikka elokuva ei varsinaisesti ole homoelokuva, sitä täytyy voida tarkastella homofiktion perinteestä käsin. Hän näyttelee jumalaisesti jopa silloin, kun hänen naamaansa on kiinnitetty vanhennusefektin nimissä puoli kiloa piimiinyttä silikonia. Kielletty hedelmä -elokuvassa (2009) vaikea olosuhde on lestadiolaisyhteisö. Tässäkin elokuvassa homoseksuaalisuus merkitsee uhrin asemaa, josta kasvetaan ulos. Yleisö ulvoi naurusta, kun Kansallisteatterin heteromiehet kompastelivat pienten joutsenten tanssissa. Muotoilen muistikirjaani, että elokuva on kenties suunnattu sellaiselle katsojalle, joka tykkää silloin tällöin vähän potkia kevyesti homoja mutta on valmis luopumaan harrastuksestaan, mikäli saa tarpeeksi hyvät perustelut. Tämän kylän homopoika -nimellä hlbtq-aiheista bloggaava Eino Nurmisto kaipaa arviossaan elokuvaan väkivallan tilalle samaa iloa, jota on Tom of Finlandin piirustuksissa: ”Elokuva tuntuu jopa mässäilevän heteroiden homoihin kohdistamalla syrjinnällä ja väkivallalla. En enää tarvitse heitä itse mutta tarvitsin silloin, kun rukoilin, että heräisin aamulla heterona. H OMO! väitti kaikin tavoin olevansa homo. Kotimaassa aika tuntuu olevan Tomille otollinen: Tom-elokuvan vastaanotto on ollut erinomaisen hyvä. Munat pysyvät piilossa ja flirtti on kevyttä kuin kahvimainoksessa. Katsoja kyyditään ammattimaisesti mietittyjen käänteiden kautta halki kokonaisuuden kuin vuoristoradassa ikään. Homostelu, kiima ja feminiininen miesvartalo olivat koomisia elementtejä. Ne ovat eräänlaisia teemapuistoelokuvia, joissa olosuhde läpäisee koko elokuvan estetiikan: skinien maailma näyttää juuri siltä kuin sen voisi kuvitella näyttävän. Elokuvaan ja sen somekampanjoihin voi kääriytyä tuntemaan hyväksyntää vähemmistöjä kohtaan turvallisesti kuin Finlaysonin lakanoihin ikään. Kaipaan brittiläisen Queer as Folkin eli Älä kerro äidille -sarjan (1999) Stuartin kaltaisia jumalaisia homoja, jotka eivät ole ylimaskuliinisia supersankareita tai vailla ongelmia mutta jotka rakastavat itseään häikäilemättä ja kaikesta huolimatta. Väärälle miehelle flirttailevaa Touko Laaksosta vedetään vessassa turpaan. Seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevat nuoret ansaitsevat nähdä fiktiossa muutakin kuin väkivallan narratiivin, joka täytyy kokea ennen kuin voi olla vahva. Samoin kuin palkitussa Moonlight-elokuvassa hakattu, kyvytön homopoika kasvaa lihaksikkaaksi pahikseksi kuin jonkinlaisena pornoistettuna vapahduksena tyttömäisyyden ikeestä
Lontoossa homomiesten seuranhakusovellus Grin drissa on erityisen vilkasta sunnuntaiaamuisin.Metam fetamiinilla vauhditetuille seksijatkoille lähteneet pojat eivät enää tuntien panemisen jälkeen saa muniaan pystyyn, ja niinpä he etsivät jotakuta, joka vielä saa ja voisi tulla panemaan heitä kaikkia. Kaikki tietävät, että heidän esimerkkinsä jatkaa piilotte lun perinnettä. En halua myöntää, että olen heikko. Tulevaisuudessa niiden takaa pilkottaa toivottavasti jotain muutakin kuin valtavat kassit. D ome Karukoski on väärässä. Todel lisuus muistuttaa itsestään muualla. Moni homo joutuu kasvamaan valtaväestön inhon keskellä ja siirtymään sieltä homojen inhon keskelle. Tasaarvoinen avioliitto lakikin toteutuu vihdoin. Se maailma on aika kaukana Turun kaupunginteatterin leivos tarjottimista ja niistä kirkon sisällä toimivista homopareista, jotka pyrkivät peräänantamattomalla vimmalla nousemaan heteroparien tasolle kaikessa. Niin kauan, ettei kukaan enää edes ymmärrä, miksi joskus suurin osa miehistä inhosi eniten ajatusta siitä, että joku luulee heitä homoksi. Silloin voi kyllä elää esimerkiksi homosuhteessa, mutta siitä ei saa puhua. Hän on Tom of Finlandin Kake ja Jouko Turkan Aiheissa esiintyvä Iso Homo. Porvarillinen homoseksuaalinen häpeä on usein kaksisuuntaista: Hävettää, ettei ole hetero, sillä haluaisi olla yhteiskunnan täysi valtainen jäsen. Siellä Tom of Finlandin estetiikka ei ole utopiaa vaan tavoitelta vaa todellisuutta. Viime vuosien aikana homoyhteisöön on tullut yhä enemmän miehiä, jotka määriteltiin syntymässä naisiksi, ja yhteisön patriar kaalinen arvojärjestelmä on räjähtänyt silmille. Siksi minun on helpompi kävellä yksin ja odottaa, että Tom of Finlandin kullit ovat pullottaneet niin kauan, että merkitykset ovat tyhjentyneet. Nuoremmat homomiehet puolestaan ovat olleet hyvin yksimielisesti valmiita istumaan Lauri Tilkasen naamalle. HUHTIKUU 2017 IMAGE 31 vaihdellut sukupolvittain: varsinkin rikoslain ja tautiluokituksen piireistä itsensä vapaustaistelleet vanhemmat homot näkevät valta virran kädenojennukset saavutuksina. Suvaitsevaisuuskampanjat – kuten Tom of Finland elokuvakin – pyrkivät prmielessä desinfioimaan homoudesta huikentelevai sen seksikäyttäytymisen, jotta ”vaikea aihe” voitaisiin paketoida helpommin metsäläisille ja uskovaisille. Niissä on homomiesten historia ja nykypäivä. Transystäväni kertoo: ”Tiedän transmiehiä, jotka haluaisivat kuulua homoyhteisöön mutta eivät ole uskaltaneet tehdä aloitetta, koska pelkäävät lii kaa peniskeskeisten cismiesten torjuntaa. Ehkä homot voisivat keskittyä itsensä sijaan esimerkiksi suku puolivähemmistöihin, joiden asema on monin verroin heikompi. Siihen voin vaikuttaa, sitä voin muokata. Jos kaikki on nykyisin niin vapaata, miksi homot vieläkin mene vät niihin puskiin, joihin Touko Laaksonen sodan aikana ajettiin. Totta on yhä jatkuva häpeä. Ehkä kullit täytyy peit tää, jotta heterot uskaltavat katsoa Touko Laaksosen kuvia. Kaiken keskellä hänen tarkkaan mitattu ja valokuvattu kullinsa seisoo kuin juhannussalko, jonka ympärillä koko maailma karkeloi. Naisviha ei missään tapauksessa ole vain valtaväestön synti. Näyttelen henkilöä, jolla on nimeni. Se on fiktiota. Näitä miehiä on tänä päivänäkin niin monia, etten itse osaa iloita tästä ihanasta avoimuuden ajasta. Seuran hakuapeissa munakuvat ja mittojen utelu tuntuvat olevan osa arkipäiväistä kanssakäymistä. Jos Tom of Finlandilta peittää kullin, ei näe kuvien todellista luonnetta vaan kadottaa sen. Dark roomeihin eristäytyvä hyperseksualisoitunut homo alakulttuuri nähdään joskus nimenomaan vastaliikkeenä hetero normatiiviselle todellisuudelle. Ehkä homojen on yksissä tuumin hillittävä nussimistaan ja maltettava olla oikeamielisten heteroiden maskotteja niin pitkään, että homous liudentuu sosiaalisesta kastista seksuaalisuudeksi, joka se on. Hävettää, että on homo, koska homoalakulttuurista löytyy kaikkea niin selittämätöntä. J ulkisissa ammateissa toimivat homomiehet, jotka eivät avoimesti halua puhua seksuaalisuudestaan, haluavat kuitenkin usein selittää minulle syynsä ikään kuin voisin antaa heille jonkin synninpäästön. Kaikki on ihan älyttömän hyvin. Haussa on masc4masc, tosimies tosimiehelle. Tennispalatsin oviin liimattu Tom on kunniaasia, heteroiden rinnalle nousu on koko ajan ollutkin pyrkimyksenä. ?. Tom of Finlandin kulleja tulee tuijottaa, ihailla ja surra. Kaikki ovat olleet iloisia, että Suomen satavuotisjuhlallisuuksiin on saatu myös vähemmistön edustajia. Seuranhakuilmoituksissa sanotaan usein suoraan: no fats, no femmes. Psykiatriystäväni mukaan puskaseksissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta monien kohdalla se on itsetuhoista: ”Surullista siitä tulee silloin, kun ihminen ajautuu puskiin tois tamaan traumakokemusta siitä, että yhteisö on aina hylkinyt ja työntänyt marginaaliin. Suomessa homot näh dään usein huvittavina laihoina setinä, joilla on sateenkaarilipusta tehdyt kalsarit, mutta maailmalla homoyhteisön pinnallisuus on melkein koomista. Olen törmännyt miehiin, jotka eivät suostu tapaamaan ketään näkemättä lähikuvaa kyseisen tyypin genitaaleista.” Tai ehkä Dome Karukoski on oikeassa. Cissukupuolisten homomiesten parissa inho feminiinisiä miehiä ja transmiehiä kohtaan voi olla jopa voimakkaampaa kuin valta väestön keskuudessa. Vieläkin, kun rakastaja New Yorkissa ottaa minua kädestä kiinni, minun koko ytimeni liukuu pois paikaltaan. Joko kohta koittaa elokuvan julisteen lupaama vapaus, rakkaus ja rohkeus. Nuoret oppivat idoleiltaan, että kannattaa olla oma itsensä, paitsi jos on homo. Mutta kun rakastaja ottaa minua kädestä kiinni, olen varmasti homo ja sen myötä minussa on kaikki ne merkitykset, jotka sana sisältää, päällimmäisenä heikko. Minulla ei ole muuta statusta kuin se, jota kannan. Siis ei läskejä eikä naisellisia miehiä. Ikäisistäni moni on pitänyt elokuvaa liian kilttinä, mutta varsinkin Strangin sydämel lisestä työstä on liikututtu joka puolella. Kun kävelen yksin ruuhkassa, olen vain ehkä: ehkä mies, ehkä latvialainen, ehkä matkalla. I tse tiedän vain tämän: Suomessa olen puhunut avoimesti seksuaalisuudestani ja elämäni on ollut hyvää, mutta siitä on tullut fiktiota. Seksiä ei silloin harrasteta edes siksi, että panettaa, vaan sillä haetaan vain kelpaamisen kokemusta”, hän selittää. Hän tulee ja ottaa koko kadettikoulun saunan ennen kuin kukaan ehtii edes tajuta, mitä tapahtui. Mutta suljettujen ovien takana homot vetävät yhä kullinsa esiin ja kehittävät sellaisia heimoja, että jos niistä kertoisi Mika Niikolle, häneltä vääntyisi vihkisormus soiroksi. Yksi pel kää väkivaltaa, toinen uskovaisten tuomiota, kolmas metsäläisten inhoa, mutta minä pelkään heikkoutta. Tosimies on lihaksikas, maskuliininen ja niin lähellä heteroa kuin mahdollista. En ihmettele yhtään
32 IMAGE HUHTIKUU 2017
HUHTIKUU 2017 IMAGE 33 Kirjaleijona Tuomas Nyholm on dekkareita kirjoittava jääkiekko toimittaja. TeksTi samuli knuuti kuvaT aapo huhta Tyyli noora makkonen HUHTIKUU 2017 IMAGE 33. Siitä huolimatta hän sanoo keskittyneensä elämässään herkkiin asioihin
Joona Linna. Ja James Ellroy varmasti viidentenä, vaikka sen tyyli välillä rasittaakin, mutta siitä historiallisesta perspektiivistä voi ammentaa paljon. Hänen poskipäänsä näyttävät siltä kuin niillä voisi avata säilyketölkkejä. Stieg Larssonin Millennium-sarja käynnisti ilmastonmuutoksen. 40-vuotias Nyholm muistuttaa jänteikkyydessään Terminator 2 -elokuvassa Robert Patrickin esittämää, muotoon kuin muotoon sulavaa tappajarobottia. Jos suomalaisista dekkaristeista pitää joku mainita, sanotaan sitten Ilkka Remes, sillä olihan ihan uutta aikanaan se skenaario, että maapallon kohtalo on vaakalaudalla – mutta Markku Halonen voi pelastaa kaiken.” Kaikista parhaana dekkarina Nyholm kuitenkin pitää kirjaa, joka ei yksioikoisesti sellainen edes ole. ”Itseäni en ole Leijonaan sijoittanut”, Nyholm kertoo. Jopa henkeen ja vereen. Näinhän se menee: mitä joukkuelajeihin tulee, älymystön valinta on aina ollut jalkapallo. Sekä Jarkko Ruudun elämäkerta Jumalainen näytelmä (2015). ” Pikemminkin mulla oli koko ajan mielessä The Killersin Brandon Flowers: valkoinen paita, mustat liivit, tukka mallillaan. Lukijat ympäri maailman käänsivät innokkaasti sivuja, kun pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta oksensi Nordic Noirissa verovaroilla kiillotetuista kulisseistaan ulos sarjamurhaajia, ihmiskauppaa, kaksinaismoraalia ja historian kipukohtia. Ei mikään perinteinen machopoliisi vaan herkempi kaveri, joka kuitenkin pystyy kovempiinkin otteisiin.” Leijonassa da Costa ja hänen poliisiparinsa, brasilialaissyntyinen Rorion Sinha, lassotaan mukaan salaiseen tutkimukseen, jossa tähtäimessä on vuosikaudet Lissabonia terrorisoinut Caetano de Leon, Leijonaksi kutsuttu rikollinen, joka sieppaa lapsia eikä koskaan palauta heitä elävänä takaisin. P uhutaan jääkiekosta. Kirjallisuuden ystäville hän on tuntemattomampi siitäkin huolimatta, että hänen tilillään ovat jo romaanit Sinun edestäsi vuodatettu (2010) ja Omiensa luo (2016). ”Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies. Lisbeth Salander. Viisi tunnistamattomaksi panssaroitua miestä vangittuna mainosten vuoraamaan laatikkoon ei tule koskaan vangitsemaan ajattelijoiden ja taiteilijoiden mielikuvitusta – eikä suoranaista kateutta atleettien ilmaisun ruumiillisuudesta, sen vaivattomuudesta ja vastaansanomattomuudesta – samalla tavalla kuin jalkapallo. Hetkinen. Kun olin lukenut 70 sivua Haruki Murakamin Suurta lammasseikkailua, ajattelin, että tämä on parasta pitkiin aikoihin. Sitä Tuomas Nyholmkin työkseen tekee. Nyholm kokeili sitä avoimesti edellisessä romaanissaan Omiensa luo, jossa demoninen kaivosyhtiö uhkaa ajan ulkopuolella elelevää vuoristokylää. S. Keskiverron MM-jalkapallokisastudion väkisin älyllistä ilmapiiriä katsellessa voisi erehtyä luulemaan, että Monty Pythonin vuonna 1972 tekemä sketsi filosofien jalkapallo-ottelusta olisikin ollut totta. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan tietenkin, muutenkin on nyt venäläisten klassikkojen vaihe meneillään. Katujen alta löytyvät rauniot ovat kuin symboli koko kaupungista, mennyt kaikkine synteineen ja saavutuksineen on yhä täällä, julkisivun alle piilotettuna vain. Nämä kentälle heitetyt yksitoista miestä ja liki ääretön määrä mahdollisia tapoja, joilla he voivat toisilleen pallon syöttää, antavat muuten urheilua vieroksuvalle väelle syyn hakeutua katsomoon, televisioiden äärelle, urheilupubien olutläikkeiseen ilmapiiriin. Kiekkokansalle Nyholmin ulkonäköä ei tarvitse kuvailla, heille se on ollut tuttu nettivideoista ja televisiosta jo vuosikymmenen ajan. Edellä mainitut teokset eivät ole aivan tavallinen lista dekkarikirjailijalle. ”Suomi tapahtumapaikkana ei koskaan käynyt mielessäkään, sillä en ole löytänyt sielustani keinoa sijoittaa tarinaa tänne. Uuden ajan uusi dekkari vaati uudet, entistäkin epätäydellisemmät vammautuneet sankarit. Se salpaa mielikuvituksen, kun ajaa Mannerheimintietä ja Juha Tapio soi radiossa, katsoo, että tuossa talossa olen joskus asunut… – kaikki on niin tuttua, että minun on vaikea kuvitella tänne mitään. Lukija kunta, joka oli jo louhinut tyhjäksi illuusiottomaksi piestyt jenkki dekkarit ja kotoiset brittipoliisikirjat, käänsivät katseensa kohti ennen puhtoisina pidettyjä pohjoismaita. ”Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys on ihan tärkeimpiä kirjoja”, Nyholm luettelee kirjallista kärkiviisikkoaan. Hän nimeää kirjoittamisensa esikuvaksi Donna Tarttin esikoisromaanin Jumalat juhlivat öisin, jossa tyyli ja sisältö pelaavat samassa ketjussa, yhteisen päämäärän hyväksi. Jos saisi euron joka kerta kun joku tuo esille Albert Camus’n lausunnon siitä, että kaiken minkä hän on oppinut moraalista, hän on oppinut jalkapallokentältä, voisi itsekin perustaa urheilupubin. Jääkiekko sen sijaan nähdään usein junttien brutaalina viihteenä, vain tekosyynä laittaa viikinkikypärä päähän ja kaataa olutta päälleen. Saati sitten urheilutoimittajalle, joka Tuomas Nyholm vielä ennen kaikkea on. Ja nyt Daniel da Costa. Hän kuvaa sitä sekavaksi, utuiseksi, ihanaksi kaupungiksi; historialliseksi runsaudensarveksi. Vika ei ole siis Suomen vaan minun mielikuvitukseni.” Mutta sitten Nyholmin mieleen tuli Lissabon, johon hän oli tutustunut asuessaan Malagassa 11 kuukautta vuoden 2010 paikkeilla. Mutta ei tarvitse kuin hiukan raaputtaa, niin kaiken turistipatinan alta löytää vaikka mitä, vuosisatoja vanhaa korruptiota, kaduilla avoimesti käytävää huumekauppaa, heikkoosaisten systemaattista sortamista. ”En näe Suomi-elementin puuttumista minkäänlaisena ongelmana, sillä lukevathan ihmiset käännöskirjallisuuttakin.” T uomas Nyholmin juuri ilmestynyt Leijona ei siis ole tyypillinen skandidekkari, mutta eipä sen tekijäkään ole tyypillinen jännityskirjailija. José Saramagon Kertomus sokeudesta. Tuomas Nyholm on luonnollisesti eri mieltä. Vaikka Leijonan maailma on raadollinen ja kova, klassisten dekkarinimien sijaan sen tyyli ja tavoitteet viittaavat ihan toiseen perinteeseen: latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden melodramaattiseen tiheyteen, myös maagiseen realismiin. Harry Hole. Toisin kuin useimmista dekkareista, siitä ei tule kirjan sulkemisen jälkeen ähkyisä ja syyllinen olo, kuin olisi syönyt liikaa karkkia. Nuo uljaat yksitoista miestä – ja aina ne ovat miehiä – vasten limetinvihreää ruohoa ja argentiinansinistä taivasta, ympärillään yleisön riemunkirjava pauhu. 34 IMAGE HUHTIKUU 2017 Siitä on kohta jo kymmenen vuotta, kun maailma oppi sanomaan ”kovaksi keitetty” ruotsiksi. ”Aluksi sijoitin tarinan Seattleen”, dekkarikirjailija ja kiekkotoimittaja Tuomas Nyholm, 40, kertoo ja haukkaa munavoilla kukkuroitua karjalanpiirakkaansa
HUHTIKUU 2017 IMAGE 35 HUHTIKUU 2017 IMAGE 35
Hänestä Suomessa ei aina osata ajatella kiekkoilijoita sellaisina taiteilijoina kuin he oikeasti ovat. Pelin ydin on usein siinä, että pelaajan täytyy tunkea itsensä sekä henkisesti että fyysisesti vittumaisiin paikkoihin, uhrata lihansa vain, jotta joukkuetoveri saisi peliä viedyksi viisi senttiä eteenpäin. Katsoo nyt vaikka ihan SM-liigassakin Juhamatti Aaltosta, millaista herkkyyttä ja finessiä sen liikkeissä on kiekon kanssa. Minä olin, että aha, mikäs siinä.” ”Lätkä tarjoaa ja opettaa erityisen hienoa elämän symboliikkaa, sillä lajiin liittyy uhrautumista toisen eteen. Patrik Laine taas on maailmanluokan maalarisuuruus, niin isolla kankaalla kuin tässä lajissa on mahdollista. Jotta toimittaja olisi muutakin kuin silmäpari tuhansien seassa – jotta hänen olemassaololleen ja palkkakuitilleen olisi vielä oikeutus –, hänen on kyettävä tarjoamaan enemmän: tarinallisuutta, taustoitusta, oikeaa sisäpiirin tietoa ja pukusuojan henkeä. Sen antajan nimen Nyholm sylkee ulos kuin calamata-oliivin kiven. Kun puhutaan vaihtoehtoisista faktoista, urheilun maailmahan on sitä täynnä.” Nyholm puhuu MM-kisojen mixed zonesta, jossa toimittajat ja pelaajat minglaavat. Kenestäkään ei saa irti mitään käyttökelpoista. Mene tuohon väliin ja ota isku vastaan, kiitosta tai merkintää tilastoon on siitä turha odottaa”, Nyholm pohtii. ”Valmentajan rooli on sikäli kiekossa poikkeuksellisen tärkeä, että se joutuu vaatimaan pelaajiltaan todella kovia asioita. Haastattelua tehdessäkin Nyholm kiroaa niskaansa, joka on yhä kipeä vuosi sitten saadusta poikkeuksellisen halpamaisesta poikittaisesta mailasta. Nyholm sanoo vierastavansa dekkareissa refleksinomaisia onnellisia loppuja, joissa poliisi palaa rikossarjan ratkettua tyytyväisenä perheidylliin hyvännäköisen vaimonsa luo. Teoksen Silja Hiidenheimo minusta aikanaan dekkaristin teki: elämässäni oli vuonna 2007 iso kriisi, kauteni NHLkirjeenvaihtajana Kanadassa jäi kesken loppuun palamisen takia, joten tulin takaisin Suomeen häntä koipien välissä. Mutta koiranomistajana hän tietää itsekin, etteivät asiat mene niin. 36 IMAGE HUHTIKUU 2017 ”Jääkiekolta olen saanut liki kaiken, mitä voi ammatillisesti ja elämältä saada”, hän toteaa. ”Lätkä tarjoaa ja opettaa erityisen hienoa elämän symboliikkaa, sillä lajiin liittyy sellainen asia kuin tilan tekeminen muille ja uhrautuminen toisen eteen. Enää se ei riitä, kun fanit pystyvät katsomaan suosikki joukkueensa ottelut reaaliajassa muuallakin kuin jäähallissa ja ruotimaan niitä saman tien internetissä. ”Ne nähdään usein hampaattomina barbaareina, vaikka se hampaattomuus johtuu ihan pelkästään siitä, että kiekko on niin kova. Niissä kaikissa puhutaan jääkiekosta sellaisena kuin sen fanit sitä rakastavat, rujona ja romuluisena lajina, jossa taklausten jakaminen ja niiden vastaanottaminen voi olla ihan yhtä tärkeää kuin maalitaulun lukujen kaunisteleminen. Okei, jalkapallo voi olla vihreän veran shakkia, mutta se ei automaattisesti merkitse sitä, että jääkiekko olisi sen rinnalla vain jotain valkoisen kaukalon koronaa.” Nyholm myöntää, että viisi kenttäpelaajaa on vähemmän kuin kymmenen, ja ennen kaikkea: kun lajia harrastetaan tosissaan suunnilleen kahdeksassa maassa, sen sisällä ei pystytä koskaan peilaamaan samanlaista kulttuurien kohtaamista, mikroja makrotodellisuuksien kohtaamista kuin jalkapallossa. Valmentaja nähdään koirankouluttajana, jonka opettamia ja käskyttämiä temppuja pelaajat vain kuuliaisesti toteuttavat laatikossaan. Hänellä on myös esittää yksi hyvä syy jääkiekon älylliseen aliarvostukseen Suomessa: tässä maassa lajia tarkastellaan kovin valmentajalähtöisesti. Kivusta ja ruhjeista, vääntyneistä polvista ja kyynärpäistä Total Hockey Foreverissa puhutaan kuin vanhoista ystävistä. Kun valmentaja tulee 1–7-tappion jälkeen selittämään, että kyllä me ihan hyvin pelattiin, ja sen täytyy tehdä niin, toimittajan täytyy kyetä parahtamaan siihen, että ettekä pelanneet!” Kaunokirjallisuutta tehdessä totuuden etsintä on toisenlaista: kaiken voi keksiä, mutta kokonaisuuden akustiikassa täytyy soida syvemmän totuuden harmonia, jännitysromaanissakin. Sitäkään ei aina nähdä, petyin esimerkiksi taannoin Laineesta tehtyyn Kuukausi liitteen juttuun, jossa ei mielestäni saatu oleellista esille.” T uomas Nyholm puhuu kuin mies, jolla on missio. ”Tarkoitus on mennä urheilun epätotuuden taakse. Mutta nykyaikaa on tiedon lisääminen, pedagogisen ulottuvuuden tuominen. Hän on uuden aikakauden kiekkotoimittaja, matsiraportoijan päivitetty versio useammalla kuin yhdellä tavalla. Tai Mika Pyörälää. ”Kun ryhdyin dekkareita tekemään, päätin, etten ala mehustella enkä maalailla. ”Se jotenkin sotii minun kyynis-lohdutonta maailmankuvaani vastaan”, Nyholm sanoo ja hymähtää. ”Täytyy tutustua pelaajiin, saavuttaa niiden luottamus, pyytää vaikka puhumaan toisistaan, kun omaa peliä on ongelmallisempaa analysoida saati kehua.” Nyholm on yrittänyt nostaa jääkiekkoilun arvoa vuosituhannen alusta lähtien Ilta-Sanomien ja Urheilusanomien sivuilla, vuosikymmenen verran Vesa Rantasen kanssa yhdessä vetämässään Videotuomarit-nettisarjassa ja nykyisin myös Radio Rockissa viikottaisessa Total Hockey Forever -ohjelmassa. ”. Hän protestoi myös True Detectiven ensimmäisen kauden loppua, jossa Matthew McConaugheyn esittämä Rustin Cohle tiirailee pyörätuolissa tähtiä ja pohtii, että hyvä saattaa sittenkin voittaa. Melkein kuin jännitysromaania sekin. Mutta silti hän pitää kiinni väitteestään jääkiekon ainutlaatuisuudesta: jokaisen liikkeen tekemiseen on mahdollisimman vähän aikaa, jäällä jokainen sekunti on ylellisyys, suvantovaiheita ei yksittäisen pelaajan näkökulmasta ole muualla kuin vaihtoaitiossa. ”Periaate on sama kuin journalismissa aina ennenkin ja kaikilla muilla elämänalueilla: totuudella mennään. Niklas Herlinin patistuksesta Silja luki tavaraa pöytälaatikostani ja sanoi, että seuraavaksi kirjoitat sitten dekkarin. Hänen isänsä Timo Nyholm oli arvostettu vanhan polven urheilutoimittaja: mies, joka kävi jääkiekkootteluissa ja kirjoitti näkemästään seuraavan päivän lehteen
Amerikkalaisen kiekkojournalismin pakkomielle on pohtia, onko pelaaja A parempi kuin pelaaja B. ”Ehkä se on sitä, että päättää yhtäkkiä ottaa päikkärit. Tähän Tuomas tarttui – se oli päätös, jota hän tarkasteli myöhemmin Berliinissä asuessaan hieman toisesta näkökulmasta. Nyholm roikkui mukana B-junioreihin asti loistamatta missään vaiheessa erityisemmin. Pahemmatkin luuhimmelit on ehkä uraa tehneet, mutta minulla eivät taidot riittäneet.” Vuosina 2005–2007 hän haki oppia jääkiekosta kirjoittamiseen Torontosta, jossa hän toimi puolitoista kautta silloisen Veikkaajan (nykyisten Urheilusanomien) NHL-kirjeenvaihtajana. Jos se kuulostaa vähäiseltä, sitä se onkin. ”Tyyliin: pelaaja onnistui tänään, koska hänellä oli mukanaan suvun kantaisän sisällissodasta saaliiksi saama lantti”, Nyholm sanoo ja tuhahtaa. Meillä oli esikuvana Andre Agassin elämäkerta, joka rikkoi ammattiurheilun ympärille pystytettyä pr-puheen muuria.” Mutta oliko Jarkko Ruudun sielunmaisemaan sukeltaminen Nyholmille eduksi, kun hän loi Leijonan poliisikaksikkoa. Siellä hän tutustui maailman suurimman kiekkoliigan päihdyttäviin puitteisiin, kaikkialla vaalittuun tähtikulttiin ja tarinallisuuden pakkoon. Sillä niiden kaikkien erikoistehosteiden ja tanssi tyttöjen takana siellä kopissa on kuitenkin kauhean arpista jätkää. Lajin katveiden ja pimeiden kolkkien hyväksyminen osaksi suurempaa kokonaisuutta – ja usein vielä sellaiseksi, joka kertoo jääkiekosta enemmän kuin paraatipuolen tapahtumat – sai Nyholmin innostumaan myös Jarkko Ruudun tarinasta. Ruutu kun oli koko uransa puhtoisen jääkiekkosankarin antiteesi: hän ei ollut likaisen työn tekijä vaan sillä hekumoiva, rooliinsa antaumuksella suhtautuva rotta, joka pyrki suoraviivaisesti satuttamaan vastustajaa, sekä fyysisesti että henkisesti. Laitahyökkääjän koulutuksen sain, luistelin hyvin, mutta saatuihin maalipaikkoihin nähden teen hirveän vähän maaleja. ”En oikein tiedä, mitä itsensä hemmottelu merkitsee”, Nyholm sanoo. Kaikkia kannatti kuunnella, alempien ketjujen puurtajia, suomalaispelaajia, huoltajaa joka vinkkasi että jollakin pelaajalla on luistimessaan ihan erityislaatuinen terä, mikä saa hänen luistelunsa näyttämään erilaiselta kuin muiden. Ehkä sitä samaa asennetta näkyy Leijonan pää henkilöiden poliisityössä. Mutta ehkä sitä ei ole täysin ymmärretty: että kun ollaan sillä linjalla, jolla tavoitellaan voittoa, harmaata aluetta ei ole. Ruutua eivät Suomessa kehuskelleet muut kuin sen joukkueen fanit, jossa hän kulloinkin pelasi, eivätkä aina hekään. Tai lukea seuraavat kolme tuntia kirjaa.” Lätkä, dekkarit, salilla käyminen, niistä kaikista hölöttäminen muiden samoja asioita harrastavien miesten kanssa… Jos tuo kaikki kuulostaa ulkopuolisesta kovin miehiseltä, Nyholm kavahtaa vaikutelmaa. Se on yhtä mielekästä kuin vertailla Batmania ja Supermania. Kaikki tämä joukkueen hyvän vuoksi, nämä kivet piti valaa tielle, joka vei kohti suurta voittoa. Mikään jääkiekossa ei lajina viittaa siihen, että aiheet sen ympärillä loppuisivat. ”En sanoisi, että Ruutu on väärin ymmärretty. Olen niin laiha, että kun alettiin oikeasti taklata, olihan se ihan hirveätä. Sen jälkeen hän vaihtoi harrastekiekkoon kolmannessa divisioonassa, jossa hän pelaa edelleen ”Tunnen siis lajin, mutta ei minua voi verrata kehenkään, joka on pelannut ammatillisesti ja tavoitteellisesti. Hän saattaa ottaa tavoitteekseen vaikka käsillä kävelemisen, tai tietenkin hän sen jo osaa, mutta entistä hallitummin. ”Itseäni kiehtoi enemmän se kolhuinen todellisuus kaiken alla. Mutta Ruutu pohtii suoritustasoaan ja siihen asetettuja vaatimuksia todella kylmästi, määrätietoisesti ja raadollisesti. Seuraavaksi suunnitteilla on lastenkirja, sitten kakkososan puitteiden tunnustelu, kymmenien ja pian satojen kiekko-otteluiden katselua sekä niistä puhumista ja kirjoittamista. Tai sitten sadan kilon nostamisen penkiltä kesään mennessä. Edeltänyt EVU-75 kilpaili maan huippujen tasolla, sen riveissä pelasi Jarkko Ruutukin. Kukaan ei halua vastustajan vammautuvan, mutta kaukalossa on pyrkimys tuottaa kipua – ja siinä Ruutu oli erityisen hyvä. ”Mä näen elämäni pikemminkin sarjana hyvin herkkiä asioita. Ne eivät ole hänen mielestään lainkaan yltiömaskuliinisia asioita, pikemminkin herkkiä ja taiteellisia. Tähdistä ei osattu, haluttu tai pystytty kirjoittamaan kriittisesti. Hän saisi vitosen, jos hänen varjonsa ei enää koskaan lankeaisi saksanluokan oven yli. Hän kuitenkin myöntää, ettei pahan pojan kiekkoelämäkerran liki psykoanalyyttinen tekoprosessi voinut olla jättämättä jälkiään. Nyholm vieroksuu kysymystä ensin, sillä hän oli keksinyt kirjan hahmot ennen Jumalaisen näytelmän kirjoittamista. Kyllä se on ansainnut kaiken, mitä on saanut. Harrastusten rinnalla ovat aina kulkeneet kirjallisuus ja rockmusiikin kuuntelu. Nyholm ei noudata muualta saatua kunto-ohjelmaa. Pieni, laiha ja sitkeä – niin Nyholm kuvailee itseään jonkinlaisella ylpeydellä. Mutta ilman Ruudun kaltaisia pelaajia paremmin ihannevävyn muottiin mahtuvia pelaajia ei maitomainoksiin pyydeltäisi. Harjoituksissakin hän tökki ja ärsytti surutta joukkuetovereitaan, peleissä hän heitti vastustajan silmille pukukoppihuhut tämän yksityiselämästä. os lukeva yleisö ja kustantaja sitä haluavat, Leijonalle on tulossa jatkoa. Liikunta pitää Nyholmin koossa: jääkiekko, salilla käyminen, nuorempana aikidokin, mutta sen hän jätti turhauduttuaan kilpailullisen elementin puutteeseen. Kaikki on sallittua. HUHTIKUU 2017 IMAGE 37 A mmattitaitoaan Nyholm ei ole koulunpenkiltä hankkinut. Jokaisen maalin ympärille punottiin Hollywood-käsikirjoituksen kaltaisia myyttisiä tarinoita. Puku suojat on täynnä repaleisia hikipukuja, jotka haisevat yhtä kamalalta kuin Suomessa.” Nyholm onnistui kulkemaan sen ekstramailin, jota amerikan kielessä ja työmaailmassa aina vaaditaan, pureutumalla suurten draamojen sijaan yksityiskohtiin. Ja silloin vasta tajusin, että vaikka olen yli vuoden viettänyt tämän projektin kanssa, koko assosiaatio ei ole tullut kertaakaan mieleeni.” . Ei voi jäljittää superrikollista, joka on pakoillut lakia vuosikymmenen, ellei ole valmis ylittämään rajoja sekä päänsä sisällä että oikeassa maailmassa.” Nyholm suhtautuu itsekin kylmästi ja päättäväisesti työhönsä ja elämäänsä, jossa ei ole sijaa alkoholille. Usein ei: häirittyään tarpeeksi usein saksan tuntia, opettaja tarjosi pikaistuksissaan nuorelle Tuomakselle sopimusta. Ja toisaalta olen hirveän taitava sijoittamaan osa-alueita lokeroihin. Tosin ei hän vie suklaatakaan. Joku kysyi, että kun tulevan kirjani nimi on Leijona, kertooko se Suomen maajoukkueesta. ”Kylmä on vaarallinen sana, kun Rudy on monella tavalla lämmin ja sydämellinen jätkä. Hän sanoo olleensa hyvin laiska ja keskin kertainen oppilas, joka pärjäsi vain silloin kun huvitti lukea. Hän vain päätti kolmikymppisenä luopua alkoholista migreenitaipumuksen takia. J. Jotain kuitenkin kertoo se, ettei hän koskaan vie alkoholia lahjaksi tai tuliaisiksi kenellekään. Jääkiekkoa hän on pelannut pienestä saakka, ei kovin hääppöisessä EVU-76-ikäluokassa. Tätä kaikkea Nyholm suunnittelee tekevänsä niin pitkälle kuin elämää riittää. Syynä ei ole terveysintoilu, straight edge -kulttuuri eikä puhjenneen ongelman tyrehdyttäminen. Mutta tuskin vuonna 2018
38 IMAGE HUHTIKUU 2017 ONNENI TURVATA YKSIN ONNENNE HERRAA LÄHELLÄ 38 IMAGE HUHTIKUU 2017
TeksTi antti hurskainen kuviTus antti nikunen HUHTIKUU 2017 IMAGE 39. HUHTIKUU 2017 IMAGE 39 ON OLLA VOIN JUMALAAN ON OLLA ONNENI Antti Hurskainen oli seurakuntanuori, joka laulatti rippi koululaisilla kappaleita punaisesta laulukirjasta. Nyt tuo aika ja suomalaisen gospelin käsitys uskosta kavahduttaa häntä
Suomen kaltaisessa nuoressa kulttuurissa arvostetaan moista selkeyttä. Paitsi nieltävää kipua, gospelini on myös ristiistunnassa puutuneita jalkoja ja huumoriversioita laulujen sanoista. Leirillä olikin ennenkuulumattoman hauskaa. Verta ei vuotanut, sillä Jackson oli kevyt soittaa. Kynsien alta tihkui verta akustisen kitaran ote laudalle, mutta säestämään pääseminen oli kunniaasia rippileiri läiselle. Jos suosikkejaan halusi kuulla muualla kuin keikkatilanteissa, tuli ainakin yhden perheenjäsenen opetella soit tamaan. Varo, autuas! T ermillä gospel viitataan Suomessa laajempaan hengel lisen musiikin palettiin kuin anglosaksisessa maail massa. Tunnetuin vastavoima lienee Jaakko Löytty (s. Mekanismi on tuttu Raamatusta. En ollut vielä löytänyt alkoholia tai tupakkaa, joten leirillä ei tarvinnut luopua paljosta. Kyydissä oli tilaa ja käsittämät tömän hyvät bileet, paljon paremmat kuin vuotuisissa serkkujen rippijuhlissa. Synnyin vuonna 1986 eli syvällä tallenteiden ajassa. Emme käyneet kirkossa edes joka joulu. Tunsin sitä, mitä Bart Simpson tuntee kuullessaan koulun menevän lakkoon: Overload! Pleasure overload! Emme varmasti veisanneet vanhaa negrospirituaalia The Gospel Train. 1943) oli laulanut ja levyttänyt Mikko Heikan kantaaottavia tekstejä jo ennen Löyttyä. ”Ripari” on onnistunut säilyttämään asemansa paremmin kuin itse evankelis luterialinen kirkko, jonka jäsenmäärä on pudonnut vähän yli 70 pro senttiin väestöstä. Usko ei silti liittynyt rippileiriltä alkaneeseen seurakuntanuoruuteeni, tuohon kahden vuoden mittaiseen ryhmä haliin. Koska rinkiin kerääntyi muitakin, oletan, että en ole kokemuksineni yksin. Harmi. Unisonossa intoutuneet koulu kaverit vaikuttivat kesäolosuhteissa viehättävämmiltä. Ja mitä kaikkea sai: laulua, soittoa, naurua, saunaa, uimista ja hyvää ruokaa. Voidaan edelleen puhua keskeisestä initiaatio riitistä suomalaisnuorten elämässä. Suomen Raamattuopisto aloitti vuonna 1970 Pro Fiden taloudel lisen tukemisen. 40 IMAGE HUHTIKUU 2017 Monet etsivät vastaavia kiksejä huumausaineista – tai oopiu mista kansalle. Gospelmusiikin täytyy olla siihen suurin yksittäinen syyllinen. Hengellinen nuorisomusiikki pesiytyi sormenpäihini, kun täytin viisitoista vuotta. Lukiossa ollaan jo, että ”Jeesus, hyi saatana”, luetaan Daw kinsia ja osataan tuomita Päivi Räsäsen kannanotot. 1955), joka debytoi vuonna 1974 yhteiskunnallisesti sävyttyneellä albumillaan Asioita joista vaietaan. Muutama eniten veisattu laulu on käynyt niin syvällä, että kannan niitä hautaan saakka. Heikka nousi sittemmin Espoon piispaksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa gospel liitetään kiinteästi negro spirituaaliperinteeseen, muistuttavat Janne Könönen ja Tero Huvi suomalaisen gospelin historiaa käsittelevässä teoksessaan Kahden maan kansalaiset. Itse koen kapselini niele misen mahdottomaksi. Hengelliseksi väitetyn fyysisyyttä. Kaksi vuotta sitten 83,5 prosenttia 15vuotiaista kävi rippikoulun. New Yorkin Tin Pan Alleyn järjestelmällinen laulu tuotantokin alkoi vuonna 1885. Sekulaari puoli osaa eristää gospelin Jeesusmusiikiksi ja gospel taas kaiken opista poikkeavan synniksi. Kaikki suomalaiset gospelartistit eivät asetu lajin valtavirtaan eli Pro Fiden, The Roadin, Jukka Leppilammen, bass’n Helenin ja kumppanien uuvuttavaan jatkumoon. Se on epävirettä leiri nuotiolla kylmenevässä illassa ja hikeä alban alla. Majassa on ihana yhteislaulaa, mutta pian syksy saa ja seinät kaatuvat. Kappale soveltuu silti kuvaamaan rippileirihuumaa. Lahjashekit, voileipäkakut ja konfirmaatiopäivän helteessä paistuvat sukulaissedät ovat riitissä sivuseikkoja. Leiri selätti heikon epäilyni laajalla rintamalla, jossa kaikki raot oli tilkitty onnella. Val mistauduin kärvistelemään kymmenen päivää ja vääntämään palattuani lisää säröä vahvistimeen. Vaikka isoveljelleni oli kolme vuotta aiemmin tapahtunut jotain, pidin itseäni immuunina. On kuitenkin olemassa populaarimusiikin laji, johon olen tutustunut vanhan kunnon ”sheet music” kulttuurin menetelmin: laulamalla, soittamalla ja ringissä istumalla. Lajityypin kotimainen historia on hämmentävän lyhyt. Koska irtipääsyä ei ole luvassa, voin saman tien tarkastella suomalaista gospelia. Vasta reaktiokin rakentuu hiekalle, mutta siihen ei ole tarvinnut investoida. Pro Fiden laulu opettaa ja on ylipäätään fiksoitunut henkilökohtai seen uskonratkaisuun. Vastentahtoisesti, kuten ristiä kannetaan. Kuuntelen Eleanor Rigbyn Beatlesin esittämänä, en jonkun soittotaitoisen perheenjä seneni. Vasta nuorisotoiminnasta vieraantuessani aloin maistella gospellauluissa ja iltahartauksissa käytettyjä sanoja ja tuntea ilje tystä. Pitkälle 1900luvun puolelle hittikappaleita myytiin nuotteina. Minulle tuo jokin ei vielä ollut tapahtunut kesäkuun 2001 alussa. Suomigospelissa on fundamentaalisia ongelmia. Seu rakuntanuoruus taas on vienyt suurimman osan viikonlopuista, muutaman arkiillan viikossa sekä kesäleiriaikaan yöt ja päivät. Opisto kuuluu Kansan Raamattuseuran tavoin niin sanottuihin viidesläisiin herätysliikkeisiin ja painottaa toiminnassaan evankeliumin levittämistä. Ostan syytösoikeutta. Kansan Raamattuseuran tilaisuuksissa oli kyllä pistäytynyt kansainvälisiä gospelvieraita 1960luvun alussa, ja Käpylän seurakunnassa vietettiin jazzsäestettyä nuorteniltaa jo 1950luvulla, mutta kokeilu jäi yksittäiseksi. Se, että minä ja gospel emme tule toimeen, ei johdu pelkästään minusta. Olen tottu nut painamaan ”play” ja ”stop” koska haluan. Ärsytti, kun vapaus riistettiin. Käsitteet, kuten Christian rock ja Contemporary Chris tian music, johtavat monisyisiin hierarkioihin, joilta on meillä pelas tuttu. Jeesus sinänsä ei ärsyttänyt, sillä hän ei paljon merkinnyt tapakristillisen perheen lapselle. Kun arjen ja juhlan tasolla uskonnottoman teinin elämään tuutataan hirveä määrä taivasta ja hallelujaa, hiekalle rakentamisen kriteerit täyttyvät. P opulaarimusiikkia oli jo ennen äänilevyteollisuutta. Kaikki laulutekstiensä puolesta hengellinen kevyt musiikki luokitellaan Pohjantähden alla gospeliksi. Isoset taas olivat täydellisiä ihmisiä, silkkoja rocktähtiä. Pianosta tuli statussymboli edellisen vuosisadan alun keski luokkaisille amerikkalaisperheille – ja hyvin käytän nöllinen sellainen. Vain yksin Jeesukseen (1969) on gospelia yksiulotteisimmillaan. Ennen leirikyydin lähtemistä vietin aamupäivän Black Sabbathin Children of the Gravea harjoitellen. Leirivarusteiden pakkaamisen lomassa kävin lunastamassa rippi lahjani ennakkoon: sähkökitaran ja vahvistimen. Kadehdin niitä, jotka osaavat kapseloida isosaikansa nuoruuden jutuksi ja naureskella leirimuistoilleen. Heikki Laitinen (s. Vaikka raiteet olivat aiemminkin olleet olemassa, kohdalle pysähtynyt juna vaikutti tuntemattomalta. Maalliset pophitit leviävät voimasoiton avulla. Gospelilla ei ole asiaa festivaalilavoille tai valtavirtaradioon, mutta rippikoulu tarjoaa sille tarkasti varjellun reitin nuoriin sydämiin. Sitten keräännyttiin pianon äärelle tulkitsemaan. Ennen rippijuhla sunnuntaita on saattanut tapahtua jotain kummallisempaa. Miksi olisin jäänyt asemalle?. Pro Fide (”uskon puolesta”) ryhtyi toteut tamaan lähetys käskyä nuorison kielellä, sähkökitaroin ja rummuin: Vain yksin Jeesus voi / meidät pelastaa / Hänen kauttaan ainoastaan / kulkee tie taivahan. Todellisuus, etenkin uskon, on moniselitteisempi asia. Leikkaus yhteislaulupiirissä gospelveisuja säestävään ja seuraa van kesän isospestejä janoavaan itseeni on nopea. Ensim mäisenä gospelyhtyeenämme pidetään Pro Fideä, joka perustettiin Turussa vuonna 1966
HUHTIKUU 2017 IMAGE 41 ILLAN RAU HA HIIPII MAAHAN MELUISA AN VÄSYN EET SE HIL
42 IMAGE HUHTIKUU 2017 TULI KIRK KOON MIES JA LAPSI HE ETEENI ISTUIVAT
Voisin loppuikäni kuunnella lauluja Jumalasta, mutta gospelia kestän vain pieninä annoksina. Pian käytävältä juoksi kolme kyynelehtivää leiriläis tyttöä yöpaidoissaan. Vuoden 2015 Punaisesta laulukirjastakin löytyy peräti 36 Simojoen kappaletta, joten sukupolvenvaihdosta odotellaan vielä. Seuraavina kesinä säestin ja laulatin muita eli toimin kourinnan välikappaleena. Exit-yhtye, Liekit-musikaali, Jakaranda-kuoro ja Afrikkalainen gospel messu ovat kiintopisteitä, joista Simojoki tunnetaan gospelpiireissä. Oman leirini konfirmaatiolaulu Tänään Häneen uskon kuvaa uskonnollisen heräämisen onnea. Piti osata. Suomalaisen gospelin keskeiset teokset eivät tavoita kokemusta. TULI KIRK KOON MIES JA LAPSI HE ETEENI ISTUIVAT. Kun syytän suomigospelia, syytän suurelta osin Pekka Simojokea sekä monet hänen hittinsä sanoittanutta Anna-Mari Kaskista. S uomalaisen gospelin ongelma on uskossa oleminen. Käsitän uskon kaikkena muuna kuin staattisena hengailuna Jumalan kämmenellä. Hetki haihtuva on, mutta muuttumaton / Jeesus Kristus aina vierellemme jää. Yhden puristus tuntui kestävän muutaman sekunnin liian kauan. Uskovaisetkaan eivät osaa laulaa uskosta. Millainen Jumala vaikuttaa esimerkiksi suomigospelin tunnetuimmassa laulussa Herra, kädelläsi, joka päätyi 1980-luvulla jopa virsikirjaan. Viimeisenä iltana annoimme kaikkemme tekemiimme sketseihin, leikimme, lauloimme ja hiljennyimme hartauteen. Isoseksi siirryttyäni agitoin numeron 42 puolesta, sillä Ylitse merten tuntui vastustamattomalta, aavistuksen Bon Jovi -henkiseltä iskusävelmältä. Peitto on valahtanut viekoittelevasti lantiolle. Niin osaisi moni lukijakin. Hän on kertonut haastattelussa harmistuneensa kuullessaan, että joku oli tullut uskoon hänen laulunsa voimasta. Paksuuden ja kontekstin vuoksi veikkaan Raamattua. Siksi Löytyn naiivisti poliittinen yhteislaulusuosikki Tilkkutäkki kuulostaa edelleen radikaalilta gospeliksi: Jos tilkku täkki jostain repee / suuri neula viuhaa / Taas kuroen tuon reiän umpeen / joustavaa ja tiuhaa. Katson rippikuvaani ja tunnen olleeni aivopesty, sisältä kourittu. Poika voi jäädä lakanoihinsa vaikka koko päiväksi, sillä Hän pitää huolta onnentilan jatkumisesta. HUHTIKUU 2017 IMAGE 43 Suomigospelista on silti jäänyt puuttumaan merkittävä sisäinen oppositioliike. Kirjan alkuperäiskuvitus on yksi seikoista, joihin en seurakuntanuorena kiinnittänyt huomiota. Suomalaisen hengellisen nuorisomusiikin tärkein fyysinen ilmentymä on Nuoren seurakunnan veisukirja, tutummin Punainen laulukirja. Sama tökerön paljaana olemisen eetos soi laulukirjan kappaleissa. Tartu käteen Jumalan, Evankeliumi, Olet valveilla – listaa voisi jatkaa kauan. Kiihotus kasvaa, kun normipopin säädyttömyydet peitotaan kolmiyhteydellä ja isketään silmää. Lipevät laulut jäivät pesimään alitajuntaan. Kollegani eivät ehkä kuulleet. Sitten ovat Herra, kädelläsi -virren kaltaiset sävelmät, joita lähestulkoon kaikki suomalaiset ovat laulaneet. Seurakuntanuoruuteni sijoittuu vuosituhannen alkuun, jolloin veisattiin vuoden 2000 Punaista laulukirjaa. Ensimmäinen versio lanseerattiin vuonna 1970 ja viimeisin 2015. ”Taivaan Isän hipiksi” kutsuttu Jaakko Löytty kykenee laulamaan maailman rauhan ohella esimerkiksi epävarmasta suhteestaan pyhään. Siinä meillä evankeliumin levittäjä. Tilkkutäkki on hilpeä poikkeus. Se on myös metalaulu rippileirin yhteisöllisyydestä. Ikävuosina 15–17 veisasin Herra, kädelläsi kymmeniä ellen satoja kertoja kirkkain silmin. Haaveilen taivaallisesta datasta, josta selviäisi, kuinka monta kertaa Simojoen suurimpia klassikoita on yhteislaulettu leirikeskuksissa. Jaakko Löytyn vastaava lukema on 16, muut tekijät jäävät kauas taakse. Uusintakin on mennyt vajaassa kahdessa vuodessa 30 000. Suomessa hän on todennäköisimmin Pekka Simojoki. He halusivat kiittää elämänsä parhaasta viikosta ja halata meitä. Ahkeran käytön vuoksi Punaiset laulukirjat pysyivät auki kaikista kohdistaan, eikä rivoja piirustuksia ollut tapana tehdä. Mutta kadehdin joskus tuota kitaraa soittavan poikaisosen absoluuttista valta-asemaa. 17-vuotiaana olin isosten vanhaa kaartia, rippileireillä jo kolmatta kesää. Yksikään vastuullinen aikuinen ei pyytänyt pohtimaan, mistä tässä äkillisessä autuudessa oli kyse. Kymmenet ja sadat veisaustilanteet vahvensivat hierarkiaa. Haluan epäillä, taistella, hylätä uskon, palata katuvana takaisin ja kokea häivähdyksen autuutta. Hänen kappaleensa eivät oikein viihdy leirinuotiolla. Rippileirin suljetussa systeemissä olin haihtuvan hetken voittamaton, koska sain näppäillä ensimmäisen soinnun. Jäimme isosten kesken leirikeskuksen aulaan istuskelemaan, kun muut nukkuivat. P unaisen laulukirjan kappaleet ja kaltaisensa ovat niin leimallisesti yhdessä laulettavia, että on vaikea edes ajatella jonkun alun perin säveltäneen ne. Punaista laulukirjaa julkaisevan Lasten keskuksen kustannuspäällikkö Eeva Johansson arvioi, että teoksen eri versioita on myyty yhteensä noin 400 000 kappaletta. Hänen gospelvaltansa todellinen mittakaava hahmottuisi, mutta ihmistä ei ole tehty käsittelemään tuollaisia lukemia. Virsiperinteestä ja maailmanmusiikista ammentava Löytty on liian omaääninen laulaakseen Jumalan äänellä. Löytyn raastavia klassikoita, kuten Kahden maan kansalainen ja Pidä minusta kiinni, on kyllä painettu laulukirjoihin, mutta kokemukseni mukaan niiden laulamista välteltiin viimeiseen saakka. Gospellaulut ovat tämän rakennelman liimaa ja liimalla on tapana toimia, jos sitä pursotetaan kahden riittävän lähellä toisiaan olevan pinnan väliin. Taantuvalla kirja-alalla nämä lukemat kuulostavat tähtitieteellisiltä. Herra voisi pitää kätensä loitolla niistä, jotka ovat liian nuoria harkitsemaan. Tosin kuin uusissa versioissa, takasivuilta ei löytynyt kitaran otetaulukkoa. Säestin Ylitse merten -suosikin koko jälkipuberteettisella herkkyydelläni. Kolmenkymmen laulukirjan Tetrishenkinen mahduttaminen suurkeittiölaatikkoon piti osata, jotta leirinuotioiltojen logistiikka toimi. 1958) käsialaa. On kolkkoa ajatella, kuinka vähän ajattelin tätä seurakuntanuoruudessani. Demarit ovat kadottaneet sosiaalidemokratian, eikä valmiiksi naurettu komedia naurata. Mitään ei tapahtunut, mitä en myönnä surevani. Aamuin illoin -jakson avauskuvassa poika makaa sängyssään puoli-istuvassa asennossa ja selaa kirjaa. Taivaan Isä kuvataan kappaleessa niin lempeäksi ja pyhäksi, että hän tuntuu ankaralta ja epäpyhältä. Irrottautuessaan hän kuiskasi: ”Sä oot ihana”. Tärkeimmät numerot eivät unohdu: 42, 90, 110 – Ylitse merten, Herra, kädelläsi, Tänään Häneen uskon. Sivujen väliin liiskaantui hyttysiä. Teos on jaettu löyhiin osioihin (Elämä on nyt, Edessämme avautuu tie), joiden avaussivuilla on kuvittaja Pekka Rahkosen tulkintoja laulukirjan kohdeyleisöstä. Hyvät hetket syntyivät laulamalla hyvistä hetkistä. Osaisin veisata sen vaikka – tai etenkin – unissani. Yhteislauluillat ja gospelkonsertit toimivat kätevinä pariutumisalustoina, mitä entiset seurakuntanuoret muistelevat joko kaiholla tai kauhulla. Ehdollistuin toistamaan laulumuotoisia uskontunnustuksia, koska niin kuului tehdä. Hänen takanaan on risti-ikkuna, tietenkin, mutta miksi pojan pitää olla alasti. Olisin, kuten sanotaan, ”saanut hänet”. Tosi rakkaudelta edellytetään liikaa malttia. Herra on vastaus, kun Hänen tulisi olla kysymys. Ylitse merten, Tänään Häneen uskon ja Herra, kädelläsi ovat kaikki Simojoen (s. Seksuaalinen jännite kuuluu kaikkeen nuorisomusiikkiin, ja gospel on erityisen tehokasta panomusiikkia. Luotettiin siihen, että keskenkasvuiset eivät kuitenkaan ymmärrä
Simojoki nimeää Löytyn tärkeäksi gospelesikuvakseen, vaikka musiikillisesti heillä onkin vähän yhteistä. Amen 1 -levyn kappaleissa mennään ristin juurelle tietämättä aina miksi. Syöpäosastoltakin oltiin soiteltu, kuinka kappale Varjoista maan oli antanut voimia taistella. Hän on 1980-luvulta lähtien kulkenut suomigospelin evankeloivassa etulinjassa ja kertonut, miltä näyttää ja tuntuu olla uskossa. Kerron, mitä hänen laulunsa ovat minulle tehneet. Tulee halu auttaa yhteisessä asiassa. Mutta ymmärtääkö Simojoki, mistä puhun. Ollaan Mikko Joensuun Amen 1 -albumin julkaisukonsertissa Helsingin Johanneksenkirkossa. Ihmiset tuijottavat alttarille hämmentävän intensiivisesti. Ville Leinosen vakaumus tihkuu esimerkiksi levyn Suudelmitar balladeihin. Ajoi syrjään, itki hetken. ”Sanopa laulu, jolla ei olisi tehtävää. Heidän musiikkinsa menee ohi, Simojoen tuotantoon osallistutaan. Ihmettelen Simojoen ja kaltaisensa markkinoimaa käsitystä uskosta turvallisena tilana. Sitten viidellä prosentilla on tuo trauma”, hän arvelee. Nokitan anekdootilla Jaakko Löytystä ja tämän varautuneesta tavasta reagoida uskoon tulleeseen kuulijaan. En arvellutkaan, että saisin epävarmuuteni siirrettyä yhden miehen gospelinstituutioon. Oli alkanut tuntua, että kyllä hän tästäkin selviää.” Saan kuulla naisesta, jonka jalka oli parantunut, kun tapahtumassa, jossa Simojoki esiintyi, oli rukoiltu hänen puolestaan. Lavasaarnaajan on oltava, mutta pyydän häntä kuuntelemaan hetken. Jotain, mikä voi antaa voimia vielä vuosien päästä. Kuullaan jousia, kitaroita, urkuja ja taustakuoroa. ”Siellä lauletaan pelloilla, kaikkialla. Molemmat viettivät leijonanosan lapsuudestaan 1960-luvun Namibiassa, missä vanhemmat tekivät lähetystyötä. Joose Keskitalon on vaikea laulaa mistään vetoamatta Herraan, joka ”opettaa kuolemaan”. Kannatan körttien nöyrää uskonkäsitystä. Kysellään, voidaan pahoin ja otetaan elämä paljon vakavammin kuin on tapana. Joensuu on oma lukunsa mutta toisaalta osa trendiä. He kävivät samaa suomenkielistä koulua. Olen kontakti-ihminen, ja kyllä mussa on myös evankelistaa.” Jokainen käy läpi synkät aikansa, Simojoki myöntää, mutta tällaista sanomaa hän ei halua painottaa nuorille. Tilaan juoman pelkästä tottumuksesta. Jos jumalanpalveluksissa olisi tällaista, istuisin kirkossa joka sunnuntai. Jos on saanut laulun lahjan, sitä tulee levittää.” Kysyn, onko hänen musiikillaan jokin tehtävä. Olemme herännäisyyden johtohahmo Paavo Ruotsalaisen (1777–1852) kanssa saman kylän poikia, PohjoisSavon Lapinlahdelta. Saan kyydin linja-autoasemalle, mistä Simojoki jatkaa Ylöjärvelle äänittämään. 1986) laulaa Jumalasta ja Jumalan hiljaisuudesta. Siirryn maallisten joukkoon etsimään lauluja Jumalasta, jota en tunne. Ei ”mato, matkamies maan -meininkiä” vaan ”vuorikokemuksia”, kuten Simojoki asian ilmaisee. Hän kertoo esimerkkitarinan: ”Ihminen, joka on kauan sitten jättänyt nää hommat, kertoi, kuinka hän suri erään ihmisen kuolemaa, ajoi autolla, ja yhtäkkiä vanha riparibiisi alkoi soida päässä. ”95 prosenttia rippileirin käyneistä muistelee näitä lauluja ilolla. Yhdet vielä – ja kirkkoon! Kiviportaille kerääntyy heitä, jotka myöhemmin kesällä osallistuvat Sideways-festivaaleille. Oltiin lähempänä taivastakin. Sukupolvikokemuksesta puhuminen olisi liioittelua, mutta Mikko Joensuun Johanneksenkirkon konsertti onnistui kiteyttämään ajastamme jotain puhtaasti hyvää. Hänen melodiansa takertuvat aivokuoreen eivätkä poistu. Annetaan Joensuun (s. Muiden projektien ohella Exit-yhtyeen kolmekymmenvuotisjuhlat pitävät popevankelistan kiireisenä. Merkillepantavan monet 2000-luvun tärkeimmistä suomalaisista lauluntekijöistä käsittelevät tuotannossaan avoimesti kristillisiä teemoja. Seurakuntanuorina teimme tunturivaelluksia. Horjumme kaupungille ravittuina. Pekka Simojoki nojaa taakse ja huudahtaa: ”Sä olet körtti!” En kiistä koko tulkintaa. Simojoki on valinnut ilon tien ja kokee saaneensa herätyksen nimenomaan afrikkalaisesta musiikista ja elämänkatsomuksesta. On sitä huonompienkin asioiden puolesta vaahdottu. Jos joukko ateisteja, agnostikkoja tai mitä hyvänsä henkeä kumartavia individualisteja voi tulla Herran huoneeseen ja olla laulun voimassa yhtä, on toivoa. Kohtelias ja asiassaan vankkumaton Simojoki antaa läksiäisiksi uuden levynsä. Simojoki on pääsemässä vauhtiin. Sen aikana Johanneksenkirkkoon paistaa ilta-aurinko ja aistin kylmien väreiden aallon. Ja afrikkalainen köyhä jakaa vähänkin saamansa. Ruohonjuuritason riemuvoitoista kuuleminen antaa Pekka Simojoelle pontta jatkaa kutsumuksensa parissa. Hän ei kiemurtele. Kappale Closer My God on vuorikokemus matokokemuksesta. T amperelaiskahvilan pöytään istuu puuhakas, ruskeasilmäinen mies, joka on kova puhumaan. Siksi haluan tavata hänet. Kerron leirien harkitsemattomasta huumasta ja siitä, kuinka vihainen olen, kun sisälläni on käyty luvatta. Simojoki on kiistatta lahjakas popsäveltäjä. Monelle on antanutkin, mutta tämä körtti sympatiseeraa enemmän matoa kuin vuorta. Uskovaisten piti päästä kiipeämään muiden yläpuolelle. Mitä sanottavaa suomigospelilla on meille, jotka emme katso järkeväksi hypätä pää edellä. Simojoki pyörittelee päätään ja naurahtaa: ”Mä olen aivan onnessani, kun tuollaista tapahtuu! Täytyy sanoa, että en oikein ymmärrä Jaakkoa tässä.” Pekka puhuu Jaakosta etunimellä, sillä yhteinen historia on pitkä. Paavoharjun ja Lauri Ainalan Saan kuulla naisesta, joka oli parantunut, kun tapahtumassa, jossa Simojoki oli esiintynyt, oli rukoiltu.. I lay down my burden / When I lay, I feel uncertain / ‘cos I don’t feel the burden’s gone at all. Eikä Simojoki pystynyt siihen, mihin aikakaan ei ole pystynyt, eli parantamaan gospelhaavojani. Penkkeihin on jaettu tuolloin julkaisemattoman Sunshine-kappaleen sanat, ja hermostunut Joensuu pyytää laulamaan mukana. Vuori on järkkymätön, isosti oikeassa. Illan artisti esiintyisi Flow’ssa, mutta vannoutuneimmat ovat täällä tänään, lunastavat läpinäkyvät vinyylinsä aulasta ja hiljentyvät kahdeksi ja puoleksi tunniksi. 44 IMAGE HUHTIKUU 2017 Almalta ja Sannilta säästyy helpommin. P perjantai-ilta, 13.5.2016. Designmuseon viereisellä terassilla nautitaan oluesta ja kevätauringosta
Tämä ei tunnu olevan vallassani. Enimmäkseen toukokuun illasta on silti vaikututtu. Eikä suuren taiteen tarvitse kumartaa mitään oppia. 16-vuotias on Jumalan ja monen muunkin edessä pikkulapsi, vaikka kuinka olisi isonen. Ajatus sunnuntaiaamun jumalanpalveluksesta on tässä kontekstissa vitsi. HUHTIKUU 2017 IMAGE 45 työt ammentavat virsien tunnelmista. Tulee uhreja. ”Kävin luterilaisten nuorten illoissa, mutta ne laulut tuntuivat vierailta. Minut on määrätty toimimaan toisin. Tilalle tulee suomirockin kliseitä, sillä ei heillä ollut gospelaikoinakaan sanottavaa. Pohdittiin, missä ja mitä sai laulaa. Heillä on sylissään Punaiset laulukirjat, eikä kukaan veisaa mukana. Se on Suomen kirkoista lähimpänä katedraalia.” Huolelliset detaljit ja jylhyys – kuulostaa Mikko Joensuun musiikilta. Joensuun henki salpaantui jo pelkästä miljööstä: ”Johanneksenkirkon pienimmätkin yksityiskohdat on tehty valtavalla pieteetillä. Laulut ovat osa hänen vielä kasvavaa kehoaan, eikä hän koskaan pysty karistamaan gospelin klangia pois. Erosin kirkosta heti, kun se oli mahdollista. Uskonnolle allergisetkin kuuntelevat, mikä tekee Joensuusta ja Keskitalosta varteenotettavia evankelistoja verrattuna gospellaulajiin, jotka iloitsevat seurakunnallisissa puitteissaan. Jos olisin suomalainen gospelmuusikko, vapisisin kateudesta. Jumala oli hoitanut puhumisen. Ainakin luulen helpottuvani palauttaessani laulukirjan. Monesti se, että laulat jostain ihan muusta, vie asian, mikä ikinä se onkaan, paremmin perille.” Mikko Joensuu ei tunne katkeruutta tai vihaa nuoruutensa seurakuntaa kohtaan. Mikko Kuustonen lauloi ja soitti Pro Fidessä liki koko 1980-luvun, mutta vasta 90-luvun julistuksettomat sooloalbumit tekivät hänestä suositun. Bussipysäkillä on tyhjää, pyhempää. Y hdysvaltalaiskirjailija John Jeremiah Sullivan matkustaa esseessään Upon This Rock kristilliseen rocktapahtumaan. Lapsen ei kuuluu sisäistää Jumala-käsitettä.” Kokeeko Mikko Joensuu olevansa uskonnon uhri. R uskeiden silmien lisäksi Mikko Joensuulla ja Simojoella ei ole hirveästi yhteistä. Mutta lauantai-iltana saatetaan ihastella kuppilassa, kun viidesläinen Keskitalo anelee: Täytyy päästä suojaan, täytyy päästä suojaan / Käy edelläni, Luoja. Kuten Mikko Joensuu laulaa kappaleessaan I’d Give You All: ”Don’t waste your time by making things right / When it’s clear that their meant to be wrong.” Evankelisluterilainen indoktrinaatio saattaa olla lempeää ja duurisointuista. Oltiin hirveän tarkkoja maallisen ja hengellisen musiikin välisestä rajasta.” Amen-levyjä työstäessään Joensuu on pitänyt ohjenuoranaan täydellistä rajoitteiden puutetta. Maalliselta laulajalta ei odoteta ristin vastuksia. Ei, vaikka mieli päättäisi toisin. ”Amen 3:lla käydään kyllä vuoropuhelua Jumalan kanssa. Matkustan Espooseen nuorten messuun. Kuinka moni havahtuu parin vuoden kuluttua. Olin eronnut kirkosta, en uskosta, sillä uskoa ei ollut. Liki vuosikymmenen mittainen projekti hahmottuu antiteesiksi gospelmaailman ahtaudelle. Kun syntyy uskovaiseen ympäristöön, kenenkään ei tarvitse käännyttää. Toki jäljet johtavat kauemmas. Amerikassa kaikki on suurempaa. Amentrilogia on tunnustuksellinen kuvaus yhden ihmisen uskonelämästä ja sellaisena yleisinhimillinen, dostojevskilainen. Se on silti opin siirtämistä keskenkasvuisiin. Pekka Ruuska ja Juha Tapio ovat tehneet omat siirtymänsä. Seuraan esiintyviä seurakuntanuoria, jotka osaavat simojokensa ulkoa. Letkeät sovitukset Pekka Simojoen standardeista eivät vielä murtaudu huppujen sisäpuolelle. Itse päätin toisin hiukan ennen täysi-ikäistymistäni. Edeltäjänsä tavoin ylistetty Amen 2 ilmestyi loppuvuodesta 2016. Paitsi silloin, kun silmälasipäinen tyttö saa suukon poikaystävältään. Haastattelun jälkeen Joensuu kävelee työhuoneelleen viimeistelemään albumia Amen 3, joka julkaistaan keväällä. Helluntailainen gospel on lähempänä kantria ja iskelmää.” 14-vuotiaana hän lauloi Canister-nimisessä gospelyhtyeessä. Joensuun kirkkokonsertti taas oli poikkeus, josta kaikki talon edustajat eivät ilahtuneet. ”Vaatii taitoa, jotta voi välittää laululla haluamansa viestin. Poika luikkii tiehensä, ja tyttö siirtyy alttarin oikealle puolelle osaksi kuusihenkistä bändiä. Oli vain uskon melodian hokeminen. Gospel ui elimistöön äidinmaidossa. Mikko Joensuu ei enää usko Jumalaankaan. Hän löytää festareilta suurenmoista lämpöä. Simojoen nuoriso virret soivat Johanneksenkirkossakin rutiinin omaisesti. Sunshine kirkkolauluosioineen on mukana. Anssi Kela olisi tuskin päätynyt Vain elämää -ohjelmaan jatkamalla Yhdeksäs hetki -yhtyeen basistina. Ex-julistajat vaikenevat Jeesuksesta uusissa suurissa kuvioissaan. Kolmekymppinen Mikko Joensuu on silti eri ihminen kuin varhaisteininä. Mikko Joensuun ja Joose Keskitalon kaltaiset artistit puolestaan voivat viljellä taivasta ja helvettiä, sillä massojen miellyttäminen ja käännyttäminen ovat heille yhtä vieraita mekanismeja. Vuonna 2008 hän nousi etujoukon tietoisuuteen Joensuu 1685 -yhtyeen solistina, eikä silloinkaan vaiettu vereslihaisesta uskosta. Hiivin pois. Joensuu muistelee ensimmäistä kirjoittamaansa laulua, jonka hän teki 11-vuotiaana. Viitasen Piia esitti viime kesänä Herättäjäjuhlien tunnuskappaleen. ”Tiedän minne matkani tehdä saan”, lapset veisaavat eivätkä todennäköisesti tiedä. Tapiolan kirkon julma betoni arkkitehtuuri ei tunnu lämpimältä. Vähäsarjan Herra on mun kanssa on lähivuosien suurimpia singer-songwriter-saavutuksia. ”Kaikki lapset, jotka otetaan uskovaiseen elämään vailla aitoa vaihtoehtoa, ovat jollain lailla uskonnon uhreja.” Aamen sille. Seuraavan kesän rippikoululaisia istuu edessäni juroina hupparipäisinä riveinä. 1990-luvun lopulla hänen arkensa ja juhlansa pyörivät helluntailaisten messujen ja kokousten ympärillä. Menestystä janoavat suomigospelartistitkin ovat joutuneet loikkaamaan maalliseen valtavirtaan. Mutta lopulta se on vuoropuhelua oman pääni kanssa.” Samaa dialogia Joensuu käy kahdella ensimmäisellä Amenlevyllään. Uskonnolliseen perheeseen syntynyt Joensuu ei kuunnellut maallista musiikkia ja sai lauluntekokipinänsäkin seurakunnallisista tilaisuuksista. Vuosia myöhemmin kiinnostuin hengellisistä teemoista Simone Weilin ja Terho Pursiaisen kaltaisten ajattelijoiden avustuksella ja ymmärsin heti, että tämä oli ensimmäinen kerta. Vaikka pidän Sullivanin esseestä, hänen halunsa nähdä kaikessa hyvää on, niin, ei-körttiläinen. ”Lapset otettiin mukaan, koska vanhemmat kokivat asian hyväksi.” Joensuu huokaa, katsoo alaviistoon ja lausuu raskaan sanan ”mutta”: ”Jumala-jutut pitäisi kyllä jättää myöhäisteini-iälle, mieluiten aikuisuuteen. Maassa, jossa Jeesus-musiikki on päättänyt olla Jeesusmusiikkia, ei myydä platinaa pohtimalla uskoa. Vaikka Joensuu on tehnyt kymmeniä kappaleita Jumalasta, häntä ei kiinnosta laulaa, että ”onpa Jumala hieno”. Basistipoika soittaa ja laulaa silmät ummessa. Palatakseni kirkkoon minun tulisi erota seurakuntanuoruudestani. Heidän yleisönsä koostuu Suomen maallistuneimmasta väestöstä eli korkeasti koulutetuista yliopistokaupunkilaisista. Hyvistä mikrotason muistoista huolimatta Joensuu ei kaipaa aikaansa uskovaisena muusikkona: ”Se oli varsin naiivia. ?. Ne kuuluvat talon tapoihin. Se kertoi Jumalasta ja masennuksesta
Sitten syntyi Litku Klemetti . 46 IMAGE HUHTIKUU 2017 Kaikkihan minua rakastaa Koulussa Sanna Klemetti oli kiusattu musiikkinörtti, jolle bändissä soittaminen oli unelma. TeksTi IIda sofIa hIrvonen kuvaT Touko hujanen
Hän valitsee kappaleen ja kirjoittaa paperiin nimen: LITKU. Kiusaaminen pikemminkin yllytti olemaan vielä oudompi. Sanna Klemetti, 29, on ajanut yhtyeensä kanssa myöhään illalla Jyväskylästä Helsinkiin ja herännyt aamukuudelta. Kun tein Juna Kainuuseen -levyä, kävin laulamassa paljon finnhitsejä. Villapaitaan pukeutunut mies kailottaa HIMiä. ”Karaokenimeksi mä sen alun perin keksin. Takana on Litku Klemetin ensimmäinen televisioesiintyminen Ylen aamu-tv:ssä. Hän halusi ärsyttää kiusaajia. Klemetti alkoi harrastaa larppausta, kun tuntui, että johonkin porukkaan pitää kuulua, mutta ei nauttinut ollenkaan. Sitä kautta pääsin tavoittelemaani estetiikkaan sisään”, Klemetti sanoo, kun istumme yläkerran nurkkapöytään. Minua koulukiusattiin, se oli semmosta paskaa.” Siitä huolimatta Klemetti ei suostunut olemaan tavallinen. ”Sain päähäni sellaisen ajatuksen, että kaikki muut ovat pinnallisia. Hän innostui etenkin progressiivisesta rockista, King Crimsonista, Wigwamista ja Yesistä ja piti sitä hienoimpana musiikkina maailmassa. Hän unelmoi siitä, että hänellä olisi joskus oma bändi, jonka kanssa soittaa kunnianhimoisia biisejä. Sanna Klemetti kasvoi Kuhmossa, 8?800 asukkaan kaupungissa Kainuussa, Venäjän rajalla. Ikään kuin muuntauduin iskelmäkuningattareksi. Jollain on aurinkolasit päässä, suurin osa näyttää olevan liikenteessä ”samoilla silmillä” kuin eilen. ”Tein musasta identiteettijutun,” Klemetti sanoo. Jos Suomen indiepiireihin ei mahdu kuin yksi hypetettävä artisti kerrallaan, viimeistään vuodenvaihteesta lähtien se on ollut Litku Klemetti. Klemetti keksi jo lapsena olevansa taiteilija ja alkoi säveltää biisejä. Hän löysi syvällisyyttä kirjastosta, josta hän lainasi kaikki kiinnostavat levyt. Haaveilin hipeistä maailman / ja kaltaisistani pojista … näin unta että minut kruunattiin / progen kuningattareksi / sormieni liikkeitä seurattiin / kun tahtilajeissa seikkailin. Kaipasin syvällisyyttä.” Klemetti luki Nietzscheä ja Ralph Waldo Emersonia ja viehättyi elämänfilosofiasta, jossa ihminen voisi tehdä elämästään taideteoksen. ”Halusin olla erilainen kuin tavalliset ihmiset mutta en tiennyt, mikä se vaihtoehto olisi. On lauantai-iltapäivä, ja paikalla on sen mukaisia tyyppejä. Kelmeä helmikuun aurinko esittelee leijailevia pölyhiukkasia. Kotona kuunneltiin 1970-luvun iskelmää, Kikkaa, Virve Rostia ja Taiskaa. Hänen ensimmäinen soololevynsä, tammikuussa ilmestynyt Juna Kainuuseen on kerännyt ylistäviä arvioita. Näin laulaa Klemetti Progetyttökappaleessaan. ”Ehkä sittenkin Taiskaa”, Klemetti sanoo. Vielä vuosi sitten bändistä ei tiennyt sen jäsenten kavereiden lisäksi juuri kukaan. Nuorena Klemetti ei tuntenut muita progesta kiinnostuneita, vaikka ”olihan sitä silloin ilmassa, kun ihmisillä alkoi nähdä Love Recordsin kasseja ja tämmösiä laukkuja”, hän sanoo ja osoittaa pöydällä olevaa nahkaista kirppislaukkuaan. Sanoitukset kertovat yksinäisestä musiikkinörtti”. Kuuntelin iskelmää ja progea, ja pukeuduin ihan ihme vaatteisiin. HUHTIKUU 2017 IMAGE 47 Kaikkihan minua rakastaa L öytyisköhän Mona Caritaa,” Sanna Klemetti miettii ääneen ja selaa karaokebaarin hiirenkorvaista biisikatalogia
Finnhitsejä ja käännösbiisejä tehtailtiin 70ja 80-luvuilla liukuhihnamaisesti. Jos haluaa elää aidosti omaehtoisen filosofiansa mukaan, pitää hyväksyä, ettei oma puuhastelu kiinnosta välttämättä juuri ketään. ”En halua tehdä retromusiikkia. Ne myös kommentoivat progeharrastajia, jotka ovat tyypillisesti tosikkomaisimpia musiikkinörttejä, jotka arvostavat taiturimaisia kappalerakenteita ja virtuoosimaista soittoa naurettavuuteen asti. Nyt niitä löytyy lähinnä karaoken biisilistoilta, huoltoasemien poptori-laatikoista ja levyhyllyistä pölyttymästä. Kappaleiden kertoja Litku on rokkibändissä soittava kovis, joka on pohjimmiltaan onneton romantikko Kainuusta. Gustavson on tällä hetkellä Jehovan todistaja, joka on erakoitunut Porvooseen ja tekee hengellisiä levyjä. ”Tahdoin olla nuorena ’hyvä ihminen’. Klemetti laulaa vielä Mona Caritan käännösiskelmän Kaupungin lapset. Karaokesovituksessa soivat halvan kuuloiset midisyntikat ja videolla näkyy staattinen kuva ”New Yorkista”, jonka pilvenpiirtäjien valot loistavat. Se, että otetaan vaikutteita musiikista, joka on joskus ollut valtavirtaa mutta jossa ei ole enää mitään, mitä voisi myydä, sopii hyvin undergroundin ideologiaan. Moi, moi vain, nähdä sain, kiinnostuitkin seurastain. Ja tavallaan pidän yhä, sillä hänelle musiikki on kaikkein tärkein asia.”. Vähän niin kuin David Bowien avaruusrokkihahmo Ziggy Stardust tai Tuomari Nurmio, Klemetti on luonut taiteilijanimensä. Kannattiko minuun rakastua / Kaikkihan minua rakastaa / En edes tiedä mitä rakkaus on mutta osaan painaa nappulaa / Ei mun kanssa kannata olla, Klemetti laulaa Lauantaitanssit-kappaleessaan. Klemetin Juna Kainuuseen -levy on ottanut punkin ja uuden aallon lisäksi vaikutteita iskelmästä, josta miltei kaikilla Suomessa kasvaneilla on voimakkaita muistikuvia, mutta joka ei enää kelpaa edes iskelmäkanaville, eikä oikein musiikkinörteillekään. Pikemminkin ajattelen, että kaikki vuosikymmenet ovat läsnä tässä ajassa, ja siksi ne ovat käytettävää materiaalia.” K lemetin tekemät kappaleet ovat kuin sarjakuvia, joiden päähenkilö muistuttaa hänen lapsuuden idoliaan Taiskaa. K araokessa tulee Klemetin vuoro laulaa. En tarkoita yhteiskunnallista hyvää vaan sitä, että ihminen tulee kaikeksi siksi, mitä hän voi olla. Retro kalskahtaa sanana siltä, että ainoastaan jäljitellään menneisyyttä eikä luoda mitään uutta. Valheellisesti kuvitellaan, että ennen oli kaikki aidompaa ja paremmin. Kaikki miehet ovat ihastuneet häneen, mutta hän ei piittaa kenestäkään. Tuskin mua ennen huomasitkaan. Ääni soi puhtaasti ja reippaan värisevästi kuin autenttisella 70-luvun iskelmätähdellä. Oleellista ei ole vain omaehtoisuus ja yleisön kosiskelun välttäminen vaan tietoinen muodikkuuden vastustaminen. Moi, moi vain, huusit ain’, muille kättäs heilauttain. 48 IMAGE HUHTIKUU 2017 nuoruudesta, jossa omantyyliset ihmiset ovat vain haavekuvia ja siksi ihanteellisia. Pidin Wigwamin Jukka Gustavsonia ihanneihmisenä. Levyt kiinnostavat niin pientä yleisöä, että hän on sanonut olevansa marginaalin marginaalissa. Nyt sä muihin et vilkaisekaan” Klemetti laulaa
”Olen halunnut jättää soundeihin köpösyyden.” Klemetti soittaa balalaikkaa. Kyse on pikemminkin siitä, että käytetään laitteita, jotka sattuvat olemaan käsillä. Sovituksiltaan biisit kuulostavat vähän siltä kuin Frank Zappa tekisi 1970-luvun Suomiiskelmää. Kertoo esimerkiksi yksipuoliselle ihastukselleen, että haluaa ottaa tämän mukaansa ja muille, ettei kannata vilkaistakaan tähän suuntaan. ”En rakenna hahmoa mitenkään tietoisesti, se kehittyy lähinnä niin, että kanavoin siihen yli-itsevarmoja piirteitä itsessäni. Olen aina ollut hyvä eläytymään, joten roolin luominen tuntuu johdonmukaiselta.” Litkun sanoituksissa rokkitähtifantasiat sekoittuvat tilanteisiin, joissa kaikki ei aina mene putkeen. HUHTIKUU 2017 IMAGE 49 Tunne siitä, että kaikki on pielessä, ihmissuhteet sekaisin, eikä pysty aikuistumaan, on tyypillinen monelle. On vapauttavaa, kun joku sanallistaa väärät tunteet rypemättä epätoivoissa. Se on yhdistelmä, josta tulee paikoin vähän pakahduttava olo. Soittimet ja soundit ovat paitsi esteettisiä valintoja myös vapauttavia rajoitteita, joiden sisällä voi kokeilla uutta.. Indiebändi Sonic Youthin laulaja-kitaristi Thurston Moore selitti 1980-luvun lopulla, että noise-metelin tekeminen kitaroilla ja rummuilla ei ole varsinaisesti mikään vastaveto ajan soundeille. Tunne siitä, että kaikki on pielessä, ihmissuhteet sekaisin eikä pysty aikuistumaan, on tyypillistä monelle Klemetin ikäiselle ihmiselle. Hän sanoo suoraan asioita, joita moni ei uskaltaisi. Se on niin yksinkertainen soitin, ettei sillä voi tehdä monimutkaisia sävellyksiä. Elämä on päämäärätöntä räpeltämistä. Sanoitukset sijoittuivat omaan universumiinsa, minkä vuoksi niissä ei ole sellaista tiskivedentuoksuista arkirealismia, mitä kuulee kaikenikäisten suomalaisten hittipoppareiden sanoituksissa. Kappaleissa on voimakkaan artistipersoonan lisäksi helpon kuuloisia melodioita ja harvinaista kiihkeyttä. ympärille mytologian. Naiset eivät kuitenkaan yleensä tuo esiin tätä elämän kaoottisuutta, koska he ovat oppineet, että jos haluaa päästä eteenpäin, kannattaa esittää nättiä, tykättävää ja mukavaa. Klemetti laulaa euron hamppareista ja MDMA:sta mutta ei veroilmoituksen täyttämisestä tai Tinder-kuvista
Seuraava bändilevy julkaistaan keväällä. Levynkannessa hän poseeraa kajaanilaisella huoltoasemalla samantyyppisissä kirppisvaatteissa, joihin hän on pukeutunut nytkin: murretun värisiin housuihin ja paitoihin sekä lätsään. ”Opistoissa väitetään, että siellä keskitytään musiikkiin, eikä tajuta, että samalla opetetaan estetiikkaa, joka ohjaa musiikkia tiettyyn muottiin”, Klemetti sanoo. Hän ehti siis analysoida jo ennen nykyisen bändinsä perustamista, millainen toiminta vetoaa yhteisöön, johon hänen musiikkiprojektinsa ankkuroituu. Lopputulosta ei jäädä hiomaan, vaan se julkaistaan heti, kun saadaan riittävän valmista. Tuntematon numero -bändi ja soolobändi ovat eri projekteja, vaikka molemmissa soittaa samoja ihmisiä. Vuosi sitten ilmestyi Litku Klemetin ja Tuntemattoman numeron esikoislevy Horror’15. Olen alkanut taas kallistua siihen suuntaan, että proge-eepoksen tekeminen houkuttaa.” Undergroundja indiepiireissä uutta yleisöä löytyy keikkojen kautta, jos löytyy. Zappa on sanonut, ettei haittaa, vaikka työpäivät venyisivät 16-tuntisiksi, koska muuten hän joutuisi tekemään kaiken uudestaan. ”Litku Klemetti sai alkunsa, kun pyrin karsimaan kaiken turhan pois. Klemetti on keikkaillut bändien kanssa, joiden nimet ovat hämäryydessään kuin suoraan Aku Ankasta: Hulda Huima & Hitaat sekunnit, Pöllöt, Lokit, Jukka & Jytämimmit. Gradussaan Klemetti tutki suomalaisen indieja undergroundmusiikin ja sen yhteisöjen estetiikkaa ja kokeellisuutta. Jos Klemetti haaveili nuorena siitä, että pääsisi pois maakunnasta kaltaistensa pariin, musiikissaan hän haaveilee siitä, että maakuntamaisemissa tapahtuisi jännittäviä asioita. Klemetti tekee kulttuurituotteensa kaikki tuotantovaiheet itse, kuten idolinsa Frank Zappa. Keväällä hän valmistelee apurahatutkijana väitöskirjaa kansikuvien vaikutuksesta musiikkiin ja sen estetiikkaan. ”Sen nimi on Taika toteutuu ja siinä on enemmän kimallusta, Zappaa ja progevaikutteita. 50 IMAGE HUHTIKUU 2017 L ukion jälkeen Klemetti opiskeli laulua Oriveden opistossa ja sen jälkeen Jyväskylässä konservatoriossa. En koskaan pakota itseäni tekemään biisejä, en ota siitä stressiä. Musiikin opiskelu oli kuitenkin turhauttavaa. Se johtaa filtteröimättömyyteen ja tuotteliaisuuteen. Kaipaamansa soittokaverit hän löysi vasta, kun aloitti musiikkitieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Hän on äänittänyt levyn pääasiassa kotonaan Jyväskylässä, raita kerrallaan. Siellä hän tapasi Jukka Nousiaisen kaltaisia musiikkinörttejä, jotka olivat kiinnostuneita tekemään musiikkia tyyli edellä. Tee se itse -filosofiassa tekeminen ei saa olla ammattimaista, mutta musiikki otetaan niin tosissaan, ettei työtunteja lasketa. Kun valtavirtapopparit julkaisevat levyjä harkitusti kerran kahdessa vuodessa, yksi indietekijä voi tehdä eri projekteissa vaikka viisi levyä vuodessa. Bändit keikkailevat tiheään pikkubaareissa, punkklubeilla ja tee. Myös ensi talvena ilmestyvän soololevyn hän on jo kirjoittanut valmiiksi. Hittibiisien teko on minulle pohjimmiltaan luontevaa. Levynkansien tyylivaikutelmia Klemetti on tutkinut perin pohjin samaan aikaan, kun hän on niitä itse suunnitellut. Yhden levyn tekemiseen menee noin kaksi kuukautta.” Nyt Litku Klemetti on ollut olemassa kaksi vuotta
”En ole koskaan joutunut olemaan esillä tällä tavalla. Klemettiä ei kiinnosta katsoa omaa tv-esiintymistään. ”Ai, no kiitos,” Klemetti sanoo hiljaa eikä meinaa vilkaistakaan mieheen. Onko yhtäkkinen huomio tuntunut vaikealta. Studion valot ovat kliiniset. Se on kaukainen piste, jossa oma juttu saa kehittyä rauhassa. ”Nuo tyypit kuitenkin hyväksyy minut”, hän osoittaa viereisessä pöydässä istuvia bändikavereita. Yhtye keikkailee keväällä myös bändiä innoittaneen Yarin taustabändinä. K lemetin uran käännekohtia ovat olleet ennen kaikkea festarikeikat. Klemetti on tyytyväinen Jyväskylässä asumiseen. Nyt levyjen painoksia ja kevään keikkalippuja myydään nopeasti loppuun. Bändikaverit katsovat esiintymistään puhelimella Yle Areenasta. Klemetti vastaa hymyillen, että balalaikka nyt vaan löytyi tuolta lapsuudenkodista ja sillä on helppo tehdä yksinkertaisia biisejä. Kysyvät, oletko nostalgikko, mikä siinä 70-luvussa oikein viehättää ja miten sinä olet päätynyt soittamaan tuota balalaikkaa. Koin viime vuoden lopulla jonkinlaisen burnoutin ja jopa mietin, haluanko jatkaa tätä”, Klemetti sanoo. He juovat kaljaa, käyvät välillä laulamassa ja odottavat kiltisti, että haastattelu loppuisi ja päästäisiin ajamaan takaisin Jyväskylään. Tekijöillä on monta ristiin menevää projektia. Monet ohikulkijat kuulivat bändin musiikkia ensi kertaa ja pysähtyivät kuuntelemaan. ”Sori mutta on ihan pakko sanoo, että sä teet tosi mageeta soundii,” sanoo parikymppinen mies esityksen jälkeen Klemetille varovaisen ihailevasti ja lähtee nopeasti pois. Omistushaluisten indiepiirien on usein vaikea suhtautua siihen, kun yksi bändi nousee puuhastelijoiden keskeltä niin suureksi, että levyä kehutaan Hesarissa ja keikoille ilmestyy kaikenlaisia trendien perässä hiihtäjiä. ”Kun keikkailimme vuosi sitten jatkuvasti Jyväskylässä, jotkut meidän kaverit alkoivat jo suhtautua niin, että taasko teillä on keikka, no hitto, pakko tulla taas katsomaan”, Klemetin kitaristi Aleksi Muhonen nauraa. ”Joo, kyllä me sut hyväksytään!” sanoo kitaristi Muhonen ja käärii tupakkaa eli ”rösseliä”, kuten bändikaverit tupakkaa kutsuvat. Esityksen jälkeen juontajat kallistavat päätään ja hymyilevät Sanna Klemetille ystävällisen määrätietoisesti kuin näkisivät pitkästä aikaa jossain sukujuhlissa. Yari & SE Tuntematon numero -kokoonpano soittaa 1980-luvun uuden aallon underground-yhtye SE:n-kappaleita. Jyväskylässä ei ole sellaisia spesifejä alakultturipiirejä, kuten helsinkiläisiä taidetyyppejä tai punkkareita, joihin sisään päästäkseen pitäisi tuntea tietyt tyypit ja olla oikealla tavalla cool. Viime heinäkuussa Litku Klemetti & Tuntematon numero esiintyi Turussa H2Ö-indiefestivaalin lavalla, joka oli keskellä festivaalialuetta. Vai että lapsuudenkodista, soitin menneisyydestä, juontajat myhäilevät. ?. Hän kaipaa Jyväskylään, jossa hän viettää päivät pitkälti omissa oloissaan. Hän on miettinyt sitä, miten musiikkipiirit voivat pahimmillaan olla niin sisäänpäin kääntyneitä, että niihin on vaikea päästä sisään. HUHTIKUU 2017 IMAGE 51 se itse-festivaaleilla ympäri Suomea. H2Ö:n jälkeen yhtye kiinnitettiin viime hetkellä Flow-festivaalille
Esseisti Anu Silfverberg pohtii, miksi itse toteuttaa kauneusihanteita, joita samalla inhoaa. 52 IMAGE HUHTIKUU 2017 Ka un iim pi su ku pu ol i Valokuvaaja Outi Törmälä kuvasi naisia, jotka eivät pidä peilikuvastaan. TeksTi Anu Silfverberg kuvaT outi törmälä
HUHTIKUU 2017 IMAGE 53 HUHTIKUU 2017 IMAGE 53
54 IMAGE HUHTIKUU 2017 54 IMAGE HUHTIKUU 2017
Se oli myös seksibisneksen kulta-aikaa. Nainen saattaa esimerkiksi olla juuri hengittämässä sisään. Ja kuinka ison osan elämästä voi haukata tämän tyyppinen kipu.” T oisen ihmisen näkeminen on tunnustamista, mutta katsominen on myös määrittelyä, ja määrittely on valtaa. Ihanne tuli arkeen: Helsingin Vallilassa ja Kalliossa tämä tarkoitti parikymppiselle naiselle jatkuvaa kommentointia, huutelua ja häirintää. Hän oli kyllästynyt siihen, ettei lähde ulos ilman ihon peittävää meikkivoidetta. Viesti perustelee, miksi nainen on valmis tulemaan kameran eteen. Nyt hän on kuvannut 17 ihmistä, jotka täyttävät edellytyksen. Tarkoitan, että sitä tapahtui joka päivä. Tuntui lohdulliselta, että joku tunnisti ja sanallisti sen, mitä ympärillä tapahtui. Mutta sitten herää jatkokysymys: entä jos tässä olisi nainen, jolla olisi vino nenä, epäsymmetriset silmät ja muodottomat kasvot – olisiko hän silloin ruma. Olin myös suuren toimeliaisuuden vallassa: nyt ostan vaatteita, laihdutan! Tarmokkuuteni kanavoitui kuluttamisena ja nälkälakkoina. Sitten soitettiin esimerkiksi Jörn Donnerille. En tarkoita, että joskus huudettiin perään. Puhuimme siitä usein. Porno tunki kosmetiikkaja vaatemainoksiin, joissa oli sidottuja, lamautettuja ja suu ammollaan retkottavia naisia. Asiat liittyvät toisiinsa. Nainen oli jännittänyt kuvattavana oloa mutta koki, että hanke oli tärkeä. Hän kertoi tiedostaneensa ulkonäköpaineiden ongelmallisuuden koko aikuisikänsä ja tuntevansa voimattomuutta, kun ei osaa kokea toisin, vaikka kuinka kannattaisi body positive -liikkeen ajatuksia. Hän on lähettänyt sen valokuvaaja Outi Törmälälle. Se oli vuosikymmen, jolloin Hennes & Mauritzin mainokset tulivat katukuvaan ja Helsingistä tuli näin eurooppalainen kaupunki. Törmälä kertoo, että hän halusi ottaa pelkistettyjä muotokuvia, joissa naiset vain ovat läsnä. Se oli pelottavaa. Valitettavasti se ei ollut mitenkään mahdollista. Olisiko se ongelma, jolle pitää tehdä jotain. K ärsin hormonaalisesta aknesta, nenäni on vino, silmäni epäsymmetriset, kasvoni koen muodottomiksi ja vartaloni on kömpelö”, kuvailee nainen itseään sähköpostissa. ”Se tuntui ikävältä, että se ulkonäkö on niin iso haava niin monelle. Ensin joku feministi sanoi, että kuvat ovat seksistisiä ja mallit nälkiintyneitä. Törmälän mielestä he olivat fiksuja ja kiinnostavia. Hänellä oli huono olo itsestään. Hämmentävää oli, että omassa kehossani ideaalit voittivat silti faktat 6–0. Vinonenäinen nainen on yksi heistä. Törmälä on erikoistunut muotokuviin, ja viime vuonna hän etsi ilmoituksella naisia, jotka ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. ”Mutta siinä on samalla koko ajan markkinoiden ja pärjäämisen kapitalismin katse, joka katsoo, että oletko kyllin hyvä.” M. Nainen kertoi menneensä kuvaan, koska huomasi ajatelleensa ulkonäköä viime aikoina yhä enemmän. Maskuliininen lesbokaverini sai kävellä katuja rauhassa. ”Se on mun oma katseeni, joka on kriittisin”, hän sanoi. ”Tuntuu yllättävän radikaalilta tehdä kuva, jossa nainen katsoo vain kameraan eikä anna viitettä siitä, että hän on siinä toista varten ja hakee hyväksyntää”, Törmälä kertoo puhelimessa. Kuvista puhuttiin paljon ja niiden tulo katukuvaan myös uutisoitiin lehdistössä toistuvasti. ”Jos naiset laittavat sen tyyppisiä kuvia someen, heille sanotaan, että voi hymyile nyt, oletpas sinä surkeena.” Kuvatut olivat erilaisia ja eri-ikäisiä. Kun sain itseni kiinni tästä oveluudesta, se tuntui hiukan ikävältä. En kerro hänen nimeään enkä sitä, onko hänen kuvansa tässä jutussa, koska se vain kutsuisi arvioimaan, onko hän ”oikeasti” sellainen kuin kokee olevansa. Ajattelin, että ratkaisu ongelmaan olisi muuttua sellaiseksi kaljuksi ja sporttiseksi naiseksi, joita ihailin ja joiden ajattelin olevan kommentoinnin yläpuolella. Haaskasin parikymppisenä käsittämättömän osan kallisarvoisesta ajastani ja rahoistani siihen, että yritin näyttää joltain, mitä ei ollut oikeasti olemassa. Kun kuulin Törmälän kuvaprojektista, ensireaktioni oli paljastava. Ajattelinko siis, että naisilla oli jokin muu syy. Mutta vaikeinta oli, että häirintä liittyi selvästi ulkonäköön: mitä paremmin onnistuin muistuttamaan tarjottua ideaalia, sitä vähemmän kehoni kuului minulle. Ajattelin salaa: jos he olisivat oikeasti tyytymättömiä ulkonäköönsä, he eivät ikinä hakeutuisi kuvattaviksi. Jokin minussa selvästi viesti, että rajani saa ylittää. Toive nähdyksi tulemisesta sisältää aina riskin tulla häpäistyksi. Katson naisen valokuvaa Törmälän Instagram-tilillä enkä näe mitään merkkiä siitä, mitä hän kuvailee. Muistan H&M:n kuvien vaikutuksen, koska olin ehdottomasti kohderyhmää: epävarma nuori nainen, jolle ulkopuolinen arvio oli tärkeä. Niihin aikoihin feministit kirjoittivat aamusta iltaan median naiskuvasta ja pornon vaikutuksesta ja sairaalloisen laihoista malleista. Soitin kaksikymppiselle naiselle, joka esiintyy Törmälän valokuvissa. Halusin sekä repiä mainokset alas ratikkapysäkeiltä että muuttua viipymättä kuvien naisiksi. Heissä näkyi kerrostumia, kun he olivat pitkään kameran edessä ja joskus puhuivat itsestään. Muistan, kuinka luin parikymppisenä Vogueta: photoshopatut naiset toimivat ruumiissani kemiallisen stimulantin tavoin. HUHTIKUU 2017 IMAGE 55 Minulle tapahtui 1990-luvulla kolme asiaa: aikuistuin, löysin feminismin ja tutustuin seksuaaliseen häirintään. Ristiriita on koko ajan läsnä: tämä on kipeää ja vaikuttaa kaikkeen, mutta tämä ei saisi olla kipeää eikä vaikuttaa mihinkään, koska olen fiksu aikuinen ihminen ja tiedän, mitä tämä on. Suurin osa kuvista onkin sellaisia. Kaikkialla oli kuvia langanlaihoista naisista, joilla oli yllään hämmentävän vähän, jos ottaa huomioon, että tarkoitus oli myydä vaatteita. Hän oli väsynyt siihen, että hän valitsee vaatteensa sillä perusteella, sopivatko ne vartalon muodolle, ei sillä perusteella, pitääkö niistä. Entä jos menee luulemaan itsestään liikoja. Samaan aikaan menin yliopistolle ja koin feministisen herätyksen tyypillisimmällä mahdollisella tavalla eli naistutkimuksen luennolla. Pian joku kommentoi, että mitä pahaa naiskauneudessa. Sivujen selaamisessa oli jotain houkuttavaa, mutta lehden loppuun päästyäni minulla oli aina lihava ja kömpelö olo. Silloin en olisi voinut piiloutua hiusteni taakse, ja lisäksi arvelin, että kalju sopii vain laihoille tytöille
56 IMAGE HUHTIKUU 2017 56 IMAGE HUHTIKUU 2017
Tavoitteissa onnistuminen voi kääntyä monin tavoin itseä vastaan. Ajatellaan Johanna Tukiaista, jota saa nyt riepotella kuinka vain. Tärkein tulee lopussa: ylimeikattu tummaverikkö suttaa heiluvassa bussissa silmiinsä mustaa kajalia. Seuraavassa näemme, kuinka sankaritar heittää laukkunsa ihan itse keltaisen taksin takakonttiin – sekös hämmentää ruskeaihoista mieskuskia. Aina välillä muistelen kaiholla sitä, kuinka olin hirveän onneton ja laiha. Se oli noloa. Hän sanoi, että ne kommentit tuntuvat vaikeilta, koska ei niihin voi vastata mitään. Lopulta me kaikki vanhenemme. Kauneus on sekä luontaista naisille (tiedämme, mikä on ”kauniimpi sukupuoli”) että asia, jota on pakko ylläpitää keinotekoisesti. Hän oli maailmalle olemassa vain katseiden kohteena. Hän sanoi näyttävänsä erityisen epämiellyttävältä hymyillessään suu kiinni. Skype-haastattelussa nainen oli meikittä. T örmälä lähetti minulle naisten yhteydenottoviestejä sähköpostilla. Nainen kertoi, että saa paljon kommentteja siitä, että on ”liian laitettu” ja turhamainen. Video on ennen kaikkea käsittämättömän rasistinen, mutta siinä myös tiivistyy ajatus, että ulkonäköä pitää ylläpitää, mutta tämä ei saa paljastua. ”Oman ulkonäkönsä häpeäminen on – no, häpeän aihe. Mutta ulkomuoto oli ainoa, mitä hänellä oli, ja hänet revittiin kappaleiksi. Kerran ahdistuin elämänkriisin myötä niin, etten syönyt kuukausiin juuri mitään. Ja lopulta hän oli esimerkki siitä, että sellainen tappaa. ”Kuvattavana olemisesta en nauti, en tiedä, mitä käsillä pitäisi tehdä, miksi näen kuvissa vain ne ’virheet’ ja toisten negatiiviset arvostelut, joita itsestäni olen kuullut.” Yksi nainen kertoi, että kirjeen kirjoittaminen oli pelottanut häntä. HUHTIKUU 2017 IMAGE 57 Ja säännöllisesti se katse saa vahvistuksen. En kysynyt ehostuksesta, mutta hän otti sen itse puheeksi, selittääkseen. Ajatellaan etenkin Anna Nicole Smithiä; hän oli koko läntisen maailman himoitsema kaunotar, hän pääsi H&M:n mainokseen. ”Tsemppaan, kannustan, rohkaisen ja tuen työssäni nuoria, ja välillä tuntuu falskilta puhua rohkeudesta ja virheiden hyväksymisestä, kun se on itselleni niin vaikeaa.” Toinen kertoi ottavansa Facebook-profiilia varten kymmeniä kuvia ja valitsevansa niistä jonkin, jonka kanssa voi elää. Laihduin yli kymmenen kiloa alle puolessa vuodessa. Ja kuinka sitten rakastettiin seurata hänen lihomistaan, hänen addiktioitaan ja hänen pohjatonta yksinäisyyttään. Hän kuvasi periaatteidensa ja tunteidensa välistä kuilua. Hän oli minusta tosi kaunis ihminen. Kun nainen taannoin laihtui, hän sai siitä hirveästi positiivista palautetta. Syke nousi, kädet tärisivät, hän oli nukkunut yöllä levottomasti. Ensimmäinen on ilmeisin: ihanteiden mukainen kauneus loppuu väistämättä joskus, itse asiassa melko pian. Siitä on lukuisia esimerkkejä, ja jos se ei tapahdu omalla painollaan, se laitetaan tapahtumaan. Yleisissä suihkutiloissa nainen kävelee alasti, kun muut takertuvat surkeina pyyhkeisiinsä – erityisesti ovensuussa kyhjöttävän tumman naisen ilme on ryppyvoiteen arvoinen. Osa kuvasi itseään aika rajusti, yksi esimerkiksi sanalla ”hevosnaama”. Viesteissä kuuluivat ulkopuolisten arviot – tai oletukset niistä. He siis ennakoivat minunkin reaktioni. Näyttäisi myös olevan selvää, että naiset, joilla ei ole muuta kuin ulkonäkönsä, tuhoutuvat jo ennen tätä. Lopulta on hyvä olla jotain muutakin. Osa koki tarpeelliseksi selittää, miksi he menisivät kameran eteen, kun kerran kameraa pelkäävät. Mainoksessa laiha vaalea malli kohtaa erilaisia tummaihoisia ulkomaalaisia, jotka katsovat häntä ihmeissään. Olin alipainoinen. Hän todisteli kovasti, ettei hän missään nimessä ajatellut olevansa hyvännäköinen. Nähdäkseni syömishäiriö on tytöiltä melko johdonmukainen reaktio siihen, että laihuutta pidetään yleisesti kauneuden osana ja kauneutta naisen ominaisuutena. Videolla vain tulee helposti paljas olo, ja meikki on eräänlainen suoja. V iime päivinä olen katsonut useaan otteeseen Lumenen mainoksen, jossa esitellään luonnollista suomalaista kauneutta. Tästä seuraa lukuisia kirjoittamattomia sääntöjä, joista yksi on se, että ulkonäön parantelua ei saa näyttää, koska ylin ideaali on niin sanottu luonnonkauneus. Elin käytännössä tupakalla ja kahvilla, lakkasin nukkumasta ja olin koko valveillaoloaikani silmittömän onneton. Se tuntui samalla ihanalta ja raivostuttavalta: ”Että näinkö se todella menee?” Kerroin tunnistavani tilanteen. Tytöt oppivat kaikkialta, että heidän pitää olla laihoja. Niillä hän esiintyy aina vahvasti meikattuna. Luonnonkaunis arjalaisemme seisoo koko ihanuudessaan tämän söhertäjän vieressä, kun Oman ulkonäkönsä häpeäminen on – no, häpeän aihe. Kuka on niin pinnallinen, että haluaisi olla kaunis?” ’ ”. Kun he sitten sairastuvat syömishäiriöihin (kymmenen prosenttia teinitytöistä yhdessä suomalaistutkimuksessa), sitä kauhistellaan ja se nähdään heidän ominaisuutenaan. Kuka on niin pinnallinen, että haluaisi olla kaunis?” Kukapa tosiaan. Sen jälkeen lähes jokainen tuttu kommentoi minut kohdatessaan: näytätpä hyvältä. ”Olen aina ollut se ’oudon näköinen tyttö’ ja ’persoonallisen näköinen’ (tuo on se muka kauniimpi tapa ilmaista asia)”, eräs kirjoitti. Hiljattain haastattelin ikäistäni naista, joka tekee suosittuja videoita Youtubeen. aiskauneuden” käsitteeseen liittyy muutamia valtavia ristiriitoja, jotka yhdessä aiheuttavat sen, että terveen järjen näkökulmasta sen tavoittelu ei missään nimessä kannata, koskaan
Se oli täysi shokki. Näkyvät viitteet siihen, että se on paineenalaista (mökkimeikkaaja, bussisuttura), tekevät siitä välittömästi noloa. Toisaalta vielä enemmän hävetti ajatus, että jos niin tekisin, jotain paljastuisi: joku näkisi, miltä näytän oikeasti. Jos mies on karvainen, nainen ajellaan karvattomaksi. Silloin päädyn etsimään jonkinlaista todistusaineistoa. Je suis bussisuttura, hän kirjoitti sosiaaliseen mediaan. Oli kuin E.T. Tv-ohjelmissa, joissa on mies ja nainen juontajina, ulkonäön kommentointi kohdistuu ylivoimaisesti naiseen. Ulkonäkö muuttui selkeästi mitattavaksi valuutaksi. Hiljattain kauhisteltiin myös tutkimusta, joka paljasti, että sosiaalinen media tekee tytöistä tyytymättömiä ulkonäköönsä. Yhdessä suomalaisessa kyselyssä suurin osa vastaajista on maininnut tyytymättömyytensä tärkeimmäksi syyksi omat ideaalinsa – jää epäselväksi, kuinka ne edes voisivat syntyä ilman ympäröivän maailman vaikutusta. Siihen ei voi vastata mitään, ja sen ainoa tarkoitus on vaientaminen. Rakas E.T., sitä on niin vaikea selittää. (Joku toinen varioi mainoksen slogania: Don’t be someone else’s idea of beautiful – be Hitler’s idea of beautiful! Se lämmitti.) Katsokaa tämä mainos, se on uskomaton; sen rasismi ja seksismi ovat jotain niin viattoman impivaaralaista, että se on melkein liikuttavaa. On hetki ennen ja jälkeen. ”Vau, sä näytät kyllä tosi erilaiselta ilman meikkiä”, sanoi miespuolinen ystävä kiinnostunut ilme kasvoillaan, kun parikymppisenä yövyin hänen luonaan. ”Sen sijaan että katson itseäni ulkopuolelta, katson maailmaa pääni sisältä näiden silmänreikien läpi”, hän selitti ja havainnollisti sormilla, kuinka katse suuntautuu pään sisältä kohti maailmaa. Se, mikä on sukupuolille mahdollista, voi muuttua nopeastikin. Naiset katsovat itseään katsottavana. ”Sisältä ulospäin!” Hän oli niin kuin kani metsässä, oman päänsä sisällä. Kaikesta ei voi syyttää internetiä – kuten ei myöskään H&M-ketjua, äitejä, pornofilmejä, kosmetiikkateollisuutta eikä itseään. Ylen Taloustutkimuksella teettämässä tutkimuksessa 74 prosenttia naisista koki tyytymättömyyttä ulkonäköönsä. Se on yhä kaikkein helpoin ase, ja tehokkain. Syyllisen etsiminen johtaa itsestäänselvyyksiin ja kehäpäätelmiin. olisi laskeutunut taivaista ja osoittanut naamaani sormellaan: Elliot, mitä tämä on. Se tuntui todella fiksulta ratkaisulta. Löydän myös amerikkalaistutkimuksen jonka mukaan neuroottisen luonteen omaavat naiset suhtautuvat ulkonäköön, no, neuroottisemmin. Pystyin kuvittelemaan sen vähän niin kuin joskus voi kuvitella, miltä tuntuisi osata lentää. 58 IMAGE HUHTIKUU 2017 ääniraita kertoo, että ”me” olemme ”aitoja itsellemme”. Ystäväni nimesi meikkaajan bussisutturaksi. Kun nainen sanoo julkisuudessa jotain maailmasta, hän saa viestejä, joissa haukutaan sisällön sijaan hänen ulkonäköään tai seksuaalisuuttaan. Vasta vuosien päästä ymmärtäisin, ettei esimerkiksi tyttöjen kiusaaminen ulkonäöstä oikeasti liittynyt ulkonäköön. Tämä tapahtui yläasteella. Onnetonta bussisutturaparkaa katsellessani ajattelin nuoruuden mökkireissuja ja sitä, miten nuoret naiset vahtivat toisiaan: ”Et kai sä nyt mökillä meikkaa?” Kaunistautuminen on tarkkaan kontrolloitua työtä. Mutta on kaksi asiaa, joiden selittäminen sukupuolirajan yli on usein tuntunut vaikealta: seksuaalinen häirintä ja ulkonäköpaineet. Googlasin tätäkin juttua varten kaikenlaisia tutkimuksia, koska tuntui, että pitäisi todistaa, että asia, josta kirjoitan, on ”totta”. Näitä asioita kuvatessa kohtaa helposti epäuskoa. Se korostaa sitä. Tiedän, mitä jokainen naistoimittaja tietää. Tietenkään sosiaalinen media ei tee sitä. Hävetti kyllä, etten osannut olla muiden edessä muuten kuin meikattuna. On tutkimuksia, joiden mukaan herkkyys ulkonäköpaineille yhdistyy huonoon itsetuntoon – yllätys – tai että tytöt, joiden äidit laihduttavat, laihduttavat itse herkemmin. Varmasti ei mitään pahaa. Pikemminkin oli niin, että tyttöjen kohdalla se tarjoutui helpoimmaksi aseeksi – vähän samaan tapaan kuin huorittelukin oli yleistä tuossa maailmassa, jossa juuri kukaan ei ollut harrastanut seksiä. Jälkeen-kuvassa joku on räväyttänyt kohdevalon päälle, ja äkkiä tytöllä onkin yleisö, joka näkee totuuden ja se ei ole imarteleva. Yleistykset ovat vaarallisia, koska ne myös luovat todellisuutta. Se oli kuitenkin kuin viesti toiselta planeetalta. Jos mies on raamikas, naisen on oltava kapea.. Silloin kun ulkonäkö tuli itselleni ajankohtaiseksi, siirryin itseni ulkopuolelle. Olen ollut mökkimeikkaaja ja bussisuttura koko varhaisaikuisuuteni. Eräs hauska ystävättäreni kertoi kerran, että on ottanut itselleen kaniinin näkökulman. B rittiläinen taidekriitikko John Berger kirjoitti jo 1970-luvulla: Miehet katsovat naisia. Ennen-kuvassa on lapsi, joka katsoo itseään peilistä ja ajattelee, että minähän olen ihan mukavan näköinen. Ja sitten on lukuisia amerikkalaisia tutkimuksia, joissa median kuvat vaikuttavat jotenkin ihmisten laihduttamiseen, tai ahmimiseen, tai itsetuntoon. Hän ei tarkoittanut sitä loukkaavaksi, enkä minä tiedä, mitä hän silloin näki minua katsoessaan. Tämä määrittää paitsi miesten ja naisten välisiä suhteita myös naisten suhdetta itseensä. Tässä suhteessa en ole päässyt koulun pihaa kauemmas. Tajusin, että meikin merkitys ei ollut hänelle olemassa oleva asia, hän ei ollut koskaan ajatellut siihen liittyviä sääntöjä ja arvotuksia. Gallupin Dovelle teettämässä kyselyssä 16–19-vuotiaiden ryhmässä prosentti on 93 (iso osa ulkonäköpaineselvityksistä on muuten jonkin kauneustuotteita markkinoivan tahon teettämiä). F eministinä en pidä puheesta, joka jakaa miehet ja naiset omiin leireihinsä
HUHTIKUU 2017 IMAGE 59 HUHTIKUU 2017 IMAGE 59
60 IMAGE HUHTIKUU 2017 60 IMAGE HUHTIKUU 2017
Tämä iskee kipeään kohtaan, koska hän on itse ollut aina pyöreä. Haluan tietää, millaista on, jos näitä kuvia ei ole koskaan elämässään nähnyt. Jonkin asian tiedostaminen ei harmi kyllä tee sille immuuniksi, erityisesti jos se on jotain, mikä läpäisee lähes kaikki elämänalueet. Meillä on yhteinen kaveri, joten kehtaan pyytää häntä ”puhumaan sokeana”, vaikka se tuntuu melko typerältä. Kutsun sitä Kate Winslet -poikkeukseksi. Kysymykseen oli ja on vaikea vastata, koska se kohdistui syvälle itseen, häpeällisimpiin pelkoihin ja toiveisiin. Hajusta hän tietää, että ympärillä on niitä naisten kuvia, joiden vieressä hän näyttää vääränlaiselta, koska on pyöreähkö. Kesäkuvassa Monosella on lainehtivat punertavat hiukset, pyöreät kasvot ja lämmin hymy. Sanon itselleni, että tämä on vain leikkiä, että tämä voi olla hauskaa, ja että hän kiinnostuisi näistä asioista ilmankin minun esimerkkiäni. Muistan, että kun feministit 1990-luvulla paasasivat mediakuvastoista, tiedostavat nuoret miehet yliopistolla kysyivät joskus, miten keskustelukumppanin minihame tai meikki sopii hänen feminismiinsä. Kirjailija Jonna Mononen asuu Australiassa. Hän haluaa ottaa huiskun ja huiskuttaa poskiinsa. Se oli kepeää haastamista, ehkä kömpelöä flirttiä, myös aitoa uteliaisuutta. Tekisi mieli lyödä turpiin sitä, joka sen keksi!” Nauramme. U sein inhottaa osallistua tähän. S oitan sokealle naiselle. HUHTIKUU 2017 IMAGE 61 Olennaista on sen sijaan tämä: naisten ulkonäköihanteet vaihtelevat jonkin verran vuosikymmenestä toiseen, mutta aina ne korostavat nuoruutta ja laihuutta. Erikokoiset paljaat naisvartalot ovat parasta vastamyrkkyä. Se ei johtunut siitä, että kuva olisi imarrellut tai näyttänyt totuuden – ei tietenkään. Mutta kun Törmälä selitti, ettei tämä välttämättä ole sellainen kuva, se olikin vapauttavaa. Jos mies on raamikas, naisen on oltava kapea, jos mies on vahva, on nainen heikko. ”Siellä ne ovat”, hän sanoo. Outi Törmälä on muotokuviin erikoistunut valokuvaaja, joka on kuvannut ulkonäköönsä tyytymättömiä naisia viime syksystä alkaen. P ieni tyttäreni katsoo minua kiinnostuneena, kun meikkaan. En näe niitä enää. Senkin pöhköt! Joskus harvoin maailma tarjoaa naiskuvia, joihin voi samastua. Joskus on ehkä parempi, ettei tarjolla ole samastumiskohteita lainkaan. Kate Winslet on ikäiseni ja kokoiseni nainen, jonka olemassaolo tuntuu radikaalilta. Miehille on manspread, naisille on vaatteita, jotka pakottavat puristumaan pieneen tilaan ja vaikeuttavat liikkumista. Yksi naisista oli aluksi toivonut, että ammattilaisen ottama kuva olisi muita, aiempia kuvia parempi ja siitä voisi iloita. Varmaankin, mutta eihän laihuuskaan ole terveellistä, ja silti sitä ihannoidaan. Ei niissä käsitellä minun kehoani. Myöhemmin opin tunnistamaan tasaveroisen rakkauden siitä, että voin olla toisen edessä meikittä ja alasti ilman, että se on rohkea teko. Ihmiset ostavat enemmän kamaa, jos heillä on huono itsetunto, ja naisten huono itsetunto on sekä tilastoitu fakta että hillitön bisnes. Saman tietää, kun kuulee televisiossa mainoksen tai tietyn sarjan tunnusmusiikin. Se liittyy naisten paikkaan, ja se liittyy rahaan. Siis hajuvesipullo.” Hän sanoo, että kuvat ovat kyllä läsnä, vaikka hän ei niitä näe. Sen täytyy olla ihmeellistä! Mutta käy ilmi, ettei se ole ollenkaan ihmeellistä, ja Mononen on nähnyt ne kuvat, vaikka on syntymäsokea. ”Kun tiedän, etten ole mikään kaunotar, tunnen kateutta ja ajattelen, että miksi on tällainen ulkonäkö”, Mononen sanoo. Lisäksi ideaalilla rakennetaan sukupuolieroa. Kun Kate Winsletin ruumis on valkokankaalla, koen katsovani jotain, mikä on oman ruumiini rajoissa. ”Miksi pitää olla laiha. Olen usein poistunut elokuvateatterista kiitollisena Kate Winsletistä. Se tuntuu mukavalta. Se tuntuu mukavalta, yhdistävältä; tunnistan tämän tällaisen naishetken. Hän on myös nähnyt mallinukkeja. Se on niin poikkeuksellinen kokemus, että sen huomaa joka kerta. Olisi kai murheellista ehdottaa, että he tekevät niin, koska toivovat hyväksyntää ja rakkautta ja kokevat, että tämä siihen tässä maailmassa vaaditaan. Konkretiaa! Soitan Outi Törmälälle uudestaan. Hankkeen muotokuvista on valokuvanäyttely ensi vuonna.. Se tuntuu nöyryyttävältä. Pitkälle aikuisuuteen käytin meikkiä lähes aina, myös parisuhteissa. Tai ehkä ei ole kyse kuvista vaan katseesta, jonka tiedostaa. ”Kun on ollut kaikkea muuta vaikeaa, enkö voisi saada edes sitä.” Katson hänen kuvaansa. ”Ja Jean-Paul Gaultierin hajuvesipullosta näkee, millainen naisvartalon tulee olla. Mutta itse kuvaukseen tuleminen oli heiltä teko. Rakastan häntä kankaalla, ja rakastan häntä lehdessä, kun hän kieltää muokkaamasta kansikuvaa laihemmaksi. Epäonnistuin täysin; se oli liian vaikeaa. Millainen on kaunis ihminen, kysyn. Hän kertoo iloisen asian: kuvien naisista moni on sanonut, että tunsi olonsa paremmaksi kuvauksen jälkeen. ”Sellainen, joka ajattelee muitakin kuin itseään.” . Se liittyi läsnäoloon ja hyväksymiseen, jopa luopumiseen. Minulla on sellainen. Ihanteellisella naisella ei ole valtaa, kokemusta eikä voimaa. Nelikymppisenä huomaan, että olen turvassa Voguelta ja H&M:n ratikkapysäkkimainoksilta. Ehkä tämän vuoksi on tapana sanoa, että naiset kaunistautuvat itseään varten. Aamulla pesin silmiin kuivuneet kokkareet kylpyhuoneessa ja meikkasin uudestaan. Nuoruuteni suuri, jos kohta epätoivoinen rakkaus ei nähnyt minua ilman ripsiväriä koskaan. Olen lukuisia kertoja päättänyt, että lopetan tämän. Muotija mainoskuvissa ei ole ketään edes etäisesti ikäistäni naista. Jos mies on karvainen, nainen ajellaan karvattomaksi. On todella outoa, että näen sen, mutta hän ei. Kun sain lapsen, päätin, etten halua opettaa hänelle, että naisen tulee rakentaa itsensä toisen näköiseksi ihan vain mennäkseen töihin. Kauneus luonnollisena ideaalina on samanlainen ruodussa pitävä fiktio kuin 1800-luvun hysteria tai 2000-luvun äitimyytti. Kompensoin viemällä häntä julkisiin saunoihin. Sanotaan, että siksi, koska lihavuus on epäterveellistä. Tarjotut naiskuvat ovat niin ilmiselvästi toisessa universumissa, että niiden valta on vähäisempi. Kun hän esimerkiksi kävelee vaatekaupan ohi, hän haistaa sen. Kirjallisuudesta Mononen sanoo oppineensa, että lihavat naiset ovat pahoja ja tyhmiä ja että laihuus yhdistyy hyveellisyyteen. Ainoa puolustukseni on, etten ollut ainoa, joka niin teki. Mutta en ole aivan varma. Nainen ei voinut yrittää saavuttaa mitään. Kun Vogue julkaisi ”moninaisuutta” julistavan numeronsa kannen, jossa oli seitsemän laihaa, täsmälleen samannäköisiksi stailattua mutta hiukan eri väristä naista, olin ennen kaikkea huvittunut
Niiden tarina kietoutuu yhteiskunnan murroksiin, rotuun ja luokkaan. Se oli hauskaa: painelin pyöreää punaista ”nappia” kengän kielessä ja tunsin, kuinka kenkä tiivistyi jalkani ympärillä. (Ainakin niin saattoi kuvitella.) Mahdollisuus olla hetken ajan joku muu kuin se, joka ei saanut istua bussin etuosassa. Yläasteella kenkien merkillä alkoi olla väliä. Hän sai niitä edullisesti tehtaanmyymälästä. Pull the trigger kill a nigga he’s a hero.” En tiennyt, minkälaista maailmaa sanat kuvasivat. Äiti työskenteli yrityksessä, joka toi Reebokeja maahan. Lempimerkilläsi saattaa kuitenkin olla rotupolitiikkaan ja luokka taisteluun liittyvä historia. Hankin sämpylämäiset DC:n skeittikengät, jotka yhdistin jakkutakkiin, koska se oli muotia. Olin tottunut muiden vanhoihin vaatteisiin ja siihen, etten voinut soittaa pianoa, koska se olisi ollut liian kallista. Maailmansotien aikana afrikkalaisamerikkalaisilla ei ollut juuri muita keinoja nousta alistetun asemansa yläpuolelle kuin urheilu. Enkä sitä, että samaan aikaan Yhdysvalloissa ihmisiä tapettiin tennareiden vuoksi. Olin hikipinko mutta rakastin räppiä. Nämä kengät muuttivat maailmaa Monet miettivät tennareissa ulko näköä ja mukavuutta. 62 IMAGE HUHTIKUU 2017 la-asteella sain Reebokin Pump-tennarit, joihin pystyi pumppaamaan ilmaa. Aloin tehdä 15-vuotiaana töitä koulun ohessa. TeksTi tiina tuppurainen kuviTus sac magique. Rahaa oli niukasti. Kuuntelin Tupac Shakuria ja eläydyin lyriikoihin: ”Cops give a damn about a negro. Kultamitaleita voittaneiden juoksijoiden tennarit – joissa tosin oli piikit toisin kuin meidän jalkineissamme – tekivät kenkämallista maailmanlaajuisesti suositun. Muille valtioille piti näyttää, että kansa oli iskussa seuraavaa sotaa varten. Elettiin 1990-lukua Itä-Helsingin lähiössä Meri-Rastilassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansalaisia rohkaistiin harrastamaan urheilua. Saksassa, Japanissa ja Italiassa järjestettiin kansallishenkisiä joukkourheilutapahtumia, joissa ihmiset treenasivat porukalla. ennarimerkillä on väliä monelle, mutta harva tietää, että tennareilla on myös poliittinen historia. Kuten kaikkien aikojen kuuluisimpiin juoksijoihin kuuluva Jesse Owens sanoi: olympialaiset olivat tauko sodasta ja politiikasta. Tossuni herättivät ihailua ja huomiota
HUHTIKUU 2017 IMAGE 63
25 vuoden välein nuoret löytävät Converset uudelleen. Ansioksi riitti suosittu My Adidas kappale. Niken minidokumentissa Masters of Air Icebergiksi itseään kutsuva saksalainen kertoo lapsuudestaan ItäBerliinissä. Ilmiön juuret olivat 1960luvun poliittisessa black power liikkeessä. Niiden suosio liittyi Nuutisen mukaan väärinkäsitykseen. Tennarit ja tarinat odanjälkeinen sukupolvi halusi tehdä eroa vanhem piinsa. Vuonna 1948 yhtiö jaettiin kahtia. Kansainvä linen olympiakomitea epäili miesten suunnittelevan jonkinlaista protestia ja pyysi juoksija Jesse Owensia taivutte lemaan heidät luopumaan ajatuksesta. ItäSaksassa ei ollut tennareita. Vuonna 1968 Mexico Cityn olympia laissa miesten 200 metrin juoksun voitti yhdysvaltalainen Tommie Smith, ja John Carlos sai pronssia. Ensin tulivat hipit, sitten naisten oikeudet. Afrikkalaisamerikkalaiset superurheilijat nousivat julkkisluok kaan, koska he pystyivät hyppäämään korkeammalle kuin muut. 1950luvulla syntynyt teinikulttuuri poimi ten narit urheilu kentiltä omaan käyttöönsä. Toisin sanoen valkoiset markkinamiehet omivat kulttuurin, joka ei ollut heidän. Väri osoitti, että hänellä oli homma hanskassa. Syntyi illuusio yhtäläisistä mahdollisuuksista. 64 IMAGE HUHTIKUU 2017 Adidas Saksalaisille kenkäyrittäjäveljeksille Adolf ”Adi” ja Rudolf Dasslerille natsi puolueen jäsenyys oli liukuva käsite. Owens voitti neljä kultamitalia. Nii den myynti on kasvanut yhteiskunnan murroskausien aikana. Sitten alkoivat buuhuudot. Muodin ja vaatetuksen professori Ana Nuutinen Lapin yliopistosta muistelee punaisia diskolenkkareitaan, jotka tulivat muotiin Suomessa. Kun saatavuus parani ja hinta laski, yhä useammat saivat samanlaiset. Lopulta Owens oli rahaton. Leh dissä hehkutettiin, että urheilukengät ovat Wall Streetillä trendi. Jos käytti samoja kenkiä kuin suosittu urheilija, saattoi mel kein koskettaa unelmaa tähteydestä. Hänen mukaansa köyhässä lähiössä kasvanut huume diileri saattoi vetää jalkaansa vitivalkoiset Air Force Onet vauras tumisen merkiksi. Ne jalassa saattoi mennä töihin ja jopa naimisiin. Myöhemmin Owens muutti mieltään. Tekoa verrattiin natsi tervehdykseen, ja Jopa Jesse Owens paheksui heitä. Tennarit eivät edustaneet demokratiaa vain Yhdysvalloissa. Vaikka Adi tiesi, etteivät puolue toverit ehkä katsoisi elettä hyvällä, hän pyysi afrikkalaisamerikkalaista juoksijaa Jesse Owensia pitämään Dasslerin ken kiä Berliinin olympialaisissa vuonna 1936. Se oli vastalause rotusorrolle. Ensin oli hiljaista. Converset ovat aina edustaneet vastakulttuuria ja kapinaa. Kun jalassa olisi tuliterät tossut, ehkä rosoisella taustalla ei olisikaan väliä. Hänen ansiostaan Adidaksesta tuli yksi kaik kien aikojen suosituimmista tennari merkeistä. Toisaalta tennarit liittyivät laajempaan ilmiöön: naiset alkoivat käydä yhä enemmän töissä. Rudolfin yrityksen nimeksi tuli ensin Ruda, sitten Puma. 1960–70luvuilla unisextyyli tuli muotiin, ja vapautusliikkeet ravistelivat maailmaa. Run DMC sai vuonna 1986 tennari sponsoridiilin ensimmäisenä yhtyeenä ilman urheilullisia ansioita. Kaikki käyttivät samoja 64 IMAGE HUHTIKUU 2017. Musiikki, urheilu ja muoti liukuivat yhteen. Ajan ykköstennari oli Conversen All Star koripallotossu, tuo kumisaappaan ja kangaskengän yhdistelmä. Ne jalassa valkokauluksinenkin nuori saattoi näyttää radikaalilta. Tennareista tuli 1980luvulla himoittuja statussymboleita. Tennarit symboloivat tasaarvoa sekä pukukoodin vapautumista ja arkistumista. Se ei auttanut. Keskiluokkaiset vanhemmat eivät katsoneet hyvällä, kun teinit pitivät tennareita. Owens itse ei rikastunut. Hän perusti kuivapesulan, työskenteli bensa asemalla ja yritti tienata rahaa kil pailemalla hevosten kanssa. Heidät erotettiin määräajaksi USA:n joukkueesta. Aaltoyliopiston väri ja materiaalisuunnittelun professori Jaana Beidler työskenteli 2000luvulla kahdeksan vuotta Niken design johtajana. Puma Adi ja Rudolf Dassler ajautuivat riitoi hin. un harlemilaiset koripalloilijat ja ensimmäiset hip hop tähdet alkoivat käyttää 1970luvulla Adidaksen kolmi raitaisia Superstareja ja Niken tossuja, syntyi uusi populaari kulttuuri. Enää ei ollutkaan kotiäitilookkia vaan bisnesnaisen look, johon kuului myös liikkuminen ja harrastaminen. Tosiasiassa New Yorkissa oli vuonna 1980 metrolakko, ja jakku pukuiset naiset vetivät tennarit jalkaan, jotta työmatka sujuisi ilman rakkoja. Kotona heitä ahdisteltiin ja arvosteltiin. Urheiluura takkusi, ja miesten oli vaikea löytää töitä. Palkintojenjakotilaisuudessa miehet riisuivat Puman Suede tennarinsa ja nostivat mustiin nahkahanskoihin verhotut nyrkkinsä kohti taivasta. Ajatus siitä, että asioihin saattoi vaikuttaa, vaikka oma elämä junnaisi paikallaan. Heidän myötään katukulttuuri nousi valkoisen yleisön tietoisuu teen, vaikka räppiä ja breakdancea oli aiemmin pidetty rikollisten ja köyhien juttuna. Vuonna 1972 ilmestyneessä kirjassaan I Have Changed hän totesi, että musta mies, joka ei ollut 70luvulla militantti, oli joko sokea tai pelkuri. 1980luvun aerobic ja hölkkäkulttuuri lisäsi tennarien käyt töä. ”Kulta mitaleita ei voi syödä”, hänen kerrotaan sanoneen. Minulla on 2000 paria Air Maxeja. Tennareihin liittyi voimaantumisen tunne. ”Olen keräillyt tennareita vuodesta 1993
Vuonna 1920 yrityksen nimeksi tuli Karhu. Suomenruotsalaisella yläasteella Hautamäki oli ainoita tennariharrastajia. Kaikki oli harmaata. Kuten kunnon kuluttaja, keksin aina syyn ostaa uuden parin. New Balance 9. Tai mustaa ja valkoista. Toisen maailmansodan aikana Karhu valmisti maasto univormuja, armeijatelttojaja kenkiä, reppuja ja suksia Suomen armeijalle. Vuonna 1990 Sports Illustrated julkaisi kansijutun otsikolla Your Sneakers or Your Life. Monet luokkatoverit olivat varakkaammista perheistä. Kuva ylös nostetuista nyrkeistä jäi historiaan vastarinnan symbolina. Se vain väännettiin etikettivirheeksi. ennarihurmoksella oli myös pimeä puoli. Hän peräänkuuluttaa jälleenmyyjien ja valmistajien vastuuta. Mainoksessa luki: NBA ei voi estää sinua käyttämästä niitä. Ehkä maahanmuuttajat tuovat tennareihin vielä omia poliittisia merkityksiään”, Ana Nuutinen sanoo. ”Täällä tennareilla ei ole ollut poliittista merkitystä, mutta ne kertovat käyttäjänsä arvoista. Enää Karhun tennarit eivät tosin ole suomalaisia, vaan tuotemerkin oikeudet ovat Yhdysvalloissa. Hän muutti perheineen Kurdistanista Suomeen parin kuukauden ikäisenä. Air Maxin kupla oli uskomaton. Muille tärkeämpiä statussymboleita olivat Ralph Laurenin ja Tommy Hilfigerin vaatteet sekä Conversen tennarit. Kerrottiin, että Jordan piti Air Jordan -tennareita NBA-peleissään sääntöjen vastaisesti, ja Nike maksoi 5000 dollarin sakon jokaisesta pelistä. Suosittujen mallien myyntiintulo aiheuttaa yhä väkivaltaisia mellakoita ja jopa murhia. Oli silti harvinaista herkkua, että Sofy sai juuri ne kengät, jotka halusi. Viime syksynä hän perusti kaverinsa kanssa käytettyjä keräilytennareita myyvän Complete Picks -sivuston. Aika monet asiat ovat mahdollisia aika monelle. Vuonna 2015 ilmestyneen Sneakerheadz-dokumentin ohjaaja David T. ”Täällä politiikka on laimeaa aaltoilua maailmaan verrattuna. Vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa yritys teki kohtalokkaan siirron. HUHTIKUU 2017 IMAGE 65 kenkiä. En näe syytä, miksi minulla olisi mitään muita kenkiä.” antautuuko Amerikan tennarikulttuuri yhteiskunnallisine merkityksineen Suomeen. Yksi uuden tennarikulttuurin uranuurtajista on kenkäbloggaaja Shava Sofy. Siitä, että ihminen on vapaamielinen ja rento.” Ja olivathan Palecafen Adidakset vuoden 2010 Linnanjuhlissakin poliittinen kannanotto. Näin sai alkunsa moderni sneaker-kulttuuri. Ilmiötä pullistavat yhteistyöt julkkisten kanssa. Vuonna 1984 yritystä kohtasi onnenpotku. Kenkien julkaisua on siirretty keskiyöstä aamukahdeksaan, jolloin ihmiset ovat vähemmän aggressiivisia. Hautamäki on merkkiuskovainen. Myös kaverit skeittasivat, joten heillä oli samanlaiset tossut. Fred Perryjä, Adidaksia ja etenkin Vansseja. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.” Amerikkalainen kulutuskulttuuri korvasi kommunismin. Se joka käsitteli tennareiden vuoksi tehtyjä murhia. Tänä päivänä tennareiden keräilijät saattavat maksaa harvinaisimmista malleista kymmeniä tuhansia euroja. Karhu on ollut niin Urho Kekkosen kuin Paavo Arhinmäen lempikenkä. Minäkin aloin keräillä tennareita parikymppisenä. Se myi tavaramerkkinsä, kolme raitaa, Adi Dasslerille nykyrahassa 1 600 eurolla ja parilla viskipullolla. Abivuoden kiireiden vuoksi hanke on jäissä, vaikka asiakkaita olisi ollut. Friendly arvioi, että Yhdysvalloissa kuolee vuosittain yli 1 000 ihmistä tennareiden takia. Nike 1970-luvulla monet afrikkalaisamerikkalaiset elivät köyhyydessä. 18-vuotias turkulainen tennarikeräilijä Jon Hautamäki pitää ilmiötä brutaalina. Rahaton kohderyhmä ei ollut yrityksille viehättävä. ”Minulla on vain Niken kenkiä. Kun Kanye West veti Karhut jalkaan, myynti kasvoi heti. maaliskuuta vuonna 2016 New Balancen edustaja kommentoi lehHUHTIKUU 2017 IMAGE 65. Kaisaniemen ala-astetta käydessään Sofy sai ensimmäiset tennarinsa, DC:n mustavalkoiset skeittikengät. Tavallaan se on jo täällä. En harvinaisia malleja mutta omia suosikkejani. Karhu Vuonna 1916 Helsingissä perustettu Oy Sportsartiklar Ab valmisti suksia, keihäitä, kiekkoja ja piikkareita. Nike näki tilaisuutensa ja alkoi valmistaa kenkiä heille. Brändin kengissä juoksivat, muiden muassa, Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi. Tennarit liittyvät Suomessakin poliittisiin mielikuviin: Vihreän puolueen jäseniä ja kannattajia pidetään tennariporukkana. Ovathan suomalaiset rennosti pukeutuvaa tennarikansaa. Se solmi sponsori sopimuksen koripalloilija Michael Jordanin kanssa. Puma on myöhemmin julkaissut kenkämalliston tribuuttina miesten protestille. Sosiaalinen media on suuri syy kulttuurin kasvuun, sanoo katumuotia maahantuovan Cape Universalin toimitusjohtaja Erik Wiström. Yksi syy väkivaltaan on, että kenkiä tulee myyntiin niin pieni erä, ettei niitä riitä kaikille halukkaille. Ennennäkemätön. Niistä tuli vaatekaappini kulmakivi. Rihannalla on Pumat, Pharrell Williamsilla Stan Smithit. Toisaalta puhetta murhaepidemiasta on pidetty liioiteltuna kauhisteluna köyhien tummien nuorten raakalaismaisuudesta. Tästä ei kuitenkaan ole todisteita, mutta totuuden ei annettu pilata hyvää tarinaa. Jordanien takia saattoi myös kuolla
Oikeasti sen tarkoitus oli tuoda pohjaan pitoa. Yksi syy on se, että merkin suosituimmat klassikot ovat unisex-malleja. Kenkiä poltettiin kaduilla. Lähteitä: theatlantic.com, gq.com, washingtonpost.com, business.financialpost.com, theguardian.com, bostonglobe.com, spiegel.de, edition.cnn.com, complex.com, independent.co.uk, theboombox.com ja fortune.com. Lisäksi erikoismallistojen tennarit ovat liian kalliita useimmille ihmisille. Pian ilmeni, että New Balancen omistaja Jim Davis lahjoitti Trumpille 396 500 dollaria vaali voiton kunniaksi. Boylen mukaan tilanne on paranemassa, sillä naissuunnittelijoiden määrä kasvaa ja kulttuuri kehittyy. Kun kalifornialainen skeittari kaksikko Tony Alva ja Stacy Peralta suunnitteli merkille Era-nimisen mallin vuonna 1976, merkin jalansija rullalautakulttuurin historiassa oli sinetöity. Ja jos kyseessä on harvinaisuus, se saattaa jäädä pölyttymään varakkaan keräilijän kaappiin. Nike pahoitteli ja lahjoitti islamilaiselle koululle 50 000 dollaria. Tennaribrändin ei ikinä pitäisi ottaa kantaa politiikkaan, koska se jakaa ihmisiä vahvasti.” Häntä siis tuskin nähdään kengissä, joiden kantapäissä lukee ”Black Power”. Toisaalta, voisihan rahan lahjoittaa suoraan järjestöillekin. 2002 Umbro pyysi nimeä anteeksi ja luopui siitä. ”On parasta pysyä neutraalina.” utta ovatko tennarit vain rennot, sukupuolettomat jalkineet. Siksi tennareita harrastavat naiset käyttävät Yhdysvalloissa usein juniorikoon kenkiä. Se näytti myös arabialaisin kirjaimin kirjoitetulta Allahilta. Zyklon B oli ikävä kyllä myös tuholaismyrkky, jota natsit käyttivät juutalaisten tappamiseen. New Balance yritti paikkailla vahinkoa sanomalla, ettei se kannata Trumpin muita mieli piteitä. Vuonna 2012 Jeremy Scott suunnitteli Adidakselle Roundhouse Mid -tennarit. Trump nimittäin vastusti Tyynenmeren vapaakauppasopimusta TTP:tä toisin kuin edellinen presidentti Barack Obama, jota yrityksen edustaja parjasi. Kahleiden nähtiin viittaavan myös orjuuteen. Tennareihin on leivottu 2000-luvulla poliittista sanomaa ihmisoikeussloganeista rauhan symboleihin. distölle: ”Uskomme, että presidentti Trump vie asioita oikeaan suuntaan”. Seuraavana päivänä raivostuneet kansalaiset alkoivat postailla someen kuvia ja videoita New Balancen kengistä roskakorissa ja vessanpöntössä. Miesten kengät ovat nimittäin usein paljon hienompia, mutta koot alkavat 40:stä eli ovat liian isoja. Se tekee merkistä harvinaisuuden. Niin teen minäkin. Kenkiä valmistetaan kuitenkin yleensä huonoissa oloissa köyhissä maissa, joten sloganit ovat eräänlaista viherpesua. Naisten kenkiin erikoistuneen yhdysvaltalaisen Rime-tennarikaupan omistaja Susan Boyle kritisoi Complex-lehdessä valmistajia shrink it and pink it -taktiikasta. Adidas perui kenkien julkaisun pahoittelujen kera. Helsingin Simonkadulla sijaitsevan Vansin liikkeen asiakkaista kuitenkin yli puolet on naisia. Eivät. Tennarit ovat lopulta vain kulutushyödykkeitä, joiden ympärille on kehittynyt materialismin kyllästämä kulttuuri. Wikström muistelee, miten Vansin yhteistyökenkä eläinoikeusjärjestö ASPCA:n kanssa myytiin neljä vuotta sitten Suomessa hetkessä loppuun. Yhdessä videossa henkilö nitkuttaa kenkää leipäveitsellä kahtia laminaattilattialla. Minulle voisi minulle myydä tennarit hyvän asian puolesta, kun omatunto hyväosaisuudesta kolkuttaa. ”Jos tennarit ottavat kantaa laatikossa, kuuleeko kukaan?” kysyy Kimberly Chrisman-Campbell tennarien historiaa käsittelevässä artikkelissaan The Atlanticissa. . Kiusallisimmat tennari symbolit Skeittaajat kiinnostuivat Vansin kengistä 1970-luvulla, koska niissä oli nihkeä pohja. New Balancen kengät valmistetaan Yhdysvalloissa. Tunnettuja naispuolisia tennarisuunnittelijoita ei juuri ole, ja kulttuuri on suunnattu pääosin miehille. Suosittuun pohjaan liittyi erikoinen väite. ”Kun New Balance kommentoi presidentin valintaa, se vaikutti heihin negatiivisesti. Vuonna 1997 julkaistuissa Nike Air Bakin -malleissa oli liekehtivä fontti. 66 IMAGE HUHTIKUU 2017. Uusnatsibloggaaja Andrew Anglin nimesi kengät ”virallisiksi valkoisten ihmisten kengiksi”. Mutta minulle ne edustavat yhä vapautta – ja lapsuuden unelmaa menestyvän rap-artistin urasta. Samalla maailma säästyisi ylimääräiseltä kenkäparilta. Toinen hivenen valheellinen mielikuva on, että kenkien avulla voisi oikeasti muuttaa maailmaa. Erik Wikström allekirjoittaa väitteen siitä, että kiihkeimmät sneakerharrastajat ovat miehiä. Adidas taas on tuonut markkinoille kengän, joka on valmistettu Malediiveilta kerätystä muovijätteestä (hinta noin 200 dollaria). Miessuunnittelijat tekevät siis naisille stereotyyppisen tyttömäisiä malleja. Umbro julkisti vuonna 1999 Zyklontossun. Niissä oli muoviset kahleet, joilla kengät voisi kiinnittää nilkkaan varastamisen varalta. Daavidintähteä muistuttava kuvio oli urbaanin legendan mukaan antisemitistinen kannanotto, jossa kuluttaja saadaan ”kävelemään juutalaisten päällä. Hän tekee bloginsa kautta yhteistyötä suurien tennaribrändien kanssa: Niken, Adidaksen, Puman, Reebokin, Edwinin ja Karhun. Sofyn mielestä tennarit ja politiikka eivät kuulu yhteen. 66 IMAGE HUHTIKUU 2017 Sofy on rakentanut makuuhuoneensa seinälle kenkätelineen, johon on nostettu osa yli sadan tennariparin kokoelmasta
Kuorsaajan ja samassa tilassa nukkuvan henkilön tärkeän syvän unen määrä pienenee, jolloin tuntee harvoin itsensä levänneeksi. 7 säädettävä joustosälepohja lisää tukea tai pehmentää vuodetta tarpeen mukaan painon vaihdellessa. asti eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tarjous voimassa Unikulman myymälöissä ja verkkokaupassa 7.5. Unikmatic-moottorivuode on laadukas ja helppokäyttöinen säätövuode. asti. 6 lisävarusteena led-valo vuoteen alustassa helpottaa pimeässä liikkumista. vuode koostuu ergonomisesti selän kohdalta säädettävästä joustosälepohjasta, moottorirungosta sekä irtojoustinpatjasta. 5 vuoteeseen on saatavana myös fysiovibrastinen hieronta, joka rentouttaa sekä kehoa että mieltä. 4 sinulle yksilöllisesti räätälöity jousitus lisää noin 35% syvää ja palauttavaa unta. Alennuskoodisi näihin etuihin: A-asiakas Etu Imagen lukijoille: A-sänkyyn moottori kaupan päälle! Tarjous koskee Legenda-, Sinunja Unik-vuoteita. Lue lisää: kuorsaaja.fi moottorivuoteessa asennon voi säätää mieluisaksi jalkoja pääpäätyä nostamalla tai laskemalla. Kuorsaaminen voi olla vakavaa ja onkin tärkeää hakeutua lääkärille tarkempiin tutkimuksiin, jos kuorsaukseen liittyy esim. päädyn korottaminen tuo helpotusta kuorsauksen sekä närästyksen oireisiin. Katso tarkemmat tiedot myymälöistämme: unikulma.fi/myymalat Ratkaisu: moottorivuode hyvää syytä hankkia moottorivuode: 10 2 moottorivuoteessa asennon voi säätää mieluisaksi, lukeminen ja tv:n katselu on miellyttävää. 1 päädyn korottaminen tuo helpotusta kuorsaukseen. Kuorsaamiseen voi olla useampi syy, esimerkiksi rakenteelliset aiheuttajat, tupakka, ylipaino tai alkoholi, mutta useimmiten syy löytyy kuitenkin nukkumisasennosta. nukut rauhallisesti, etkä kääntyile. hengityskatkoja. Hengitystiet pysyvät avoimena koko yön. Kuorsaaminen vaikuttaa haitallisesti unenlaatuun. Värin voi vaihtaa lisämaksusta. A-sängyn kuosi Oxford 550 Blue. Kaikki Unikulmatuotteet -20% alennuksella. MAINOS Apua kuorsaukseen. 3 jalkojen kohottaminen ylös saa väsyneet jalat virkoamaan, kun veri kiertää paremmin. Etu on voimassa Unikulman myymälöissä 7.5. 10 närästyksen oireet vähenevät kun nostat pääpuolta muutamalla sentillä. UnikUlman fysioterapeUtit ja asiantUntijat ovat käytössäsi Tervetuloa myymäläämme UnikLab-mittaukseen. 9 vaivut syvään uneen noin 18 minuuttia nopeammin sinulle valmistetussa vuoteessa. Etu koskee vain Unikulman valmistamia omia normaalihintaisia tuotteita eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. 8 yksilöllisesti räätälöity jousitus tukee selkääsi
Miten taidekohut ovat muuttuneet. Parissakymmenessä vuodessa siitä on tullut normaali keskustelunaihe. Mikä on Kiasman valta nuorten suomalaisten taiteilijoiden esiin nostamisessa. Kun joutuu miettimään ohjelmistoa pari vuotta etukäteen, on etsittävä ajassa liikkuvia ilmiöitä. Aina voi katsoa yksittäistä tekoa, mutta jos miettii eriarvoisuuskeskustelun kokonaiskuvaa ja esimerkiksi romani kerjäläisiä, en ole koskaan nähnyt samanlaista yhteiskunnallista kirjoa kuin Janin Tottelemattomuuskoulun avajaisissa. Se on normaalia kuratointia. Kantaaottavuus on ollut meillä teemana läpi historian. Mitä vastaat kritiikkiin. Sellainen on esimerkiksi tuossa aRs17:n onlineosuudessa. Länsimainen kulttuuriperintö ja sen valtarakenteet on viime vuosina kyseenalaistettu monesta suunnasta. Nyt Kiasmassa ovat puhuttaneet Jenni Hiltusen feikkisaamenpukuteos sekä Jani Leinosen ViP-avajaisiinsa tuomat romanikerjäläiset. Ohjelmisto eri sisältöineen pyritään rakentamaan kausittain yhteisen nimittäjän ympärille. 68 IMAGE HUHTIKUU 2017 Kiasmaa johtava Leevi Haapala haluaa museoon nuorempia tekijöitä ja sanoo, että instituutio museon johtaminen tuo ihan erilaisen vastuun kuin pienemmissä gallerioissa kuratointi. Eikä me vaadita, että yleisö näkisi sen työn ja struktuurin, vaan tärkein on kokemus, jonka museokävijät saavat, että se tarjoaa yllätyksiä sekä sellaista, johon voi luottaa, vaikka sitä ei osaisi sanallistaa. Sitä puolta laajennetaan eri maista ja kulttuureista tulevilla sisällöntuottajilla. Nyt se käy jo niin, että pyydetään kollegoita ympäri maailman kirjoittamaan tekstejä tai hankitaan ulkopuolisia kuraattoreita. aRs95:n aikaan nykytaide oli uutta, eikä laajempi kävijäkunta ollut niin tottunut yksityisyyden rajan ylittäviin teoksiin. TeksTi oskari onninen kuva jussi särkilahti ars-95-näyttelyssä kansa kohahti verta ja spermaa myllyttäneistä tehosekoittimista. Nyt teemana oli moniaistisuus, uudet materiaalit ja viimeisimpänä kulttuuriset vaikutteet. Miten museo voi luottaa ajatukseensa asiantuntijuudesta ja representaatioista. Tärkeä, ja uskon, että se, mitä hankitaan ja esitetään, tulee entistä nuoremmilta Valta istuimella keskustelija. 1990-luvulla kohut olivat identiteettipolitiikkaa ja otsikkokamaa, nyt ollaan menty kentän sisällä monisyisiin keskusteluihin, joissa taiteen asiantuntijat ja toiset taiteilijat kritisoivat asioita, jotka kokevat ongelmallisiksi. Meidän asiantuntijarooleissa toimiva henkilökuntamme on tosi valkonaamaista. Taustahaastatteluissa taiteilijat kritisoivat Kiasmaa näyttelyiden rakentamisesta ”digitaalisuuden” tai ”kantaaottavuuden” kaltaisen muotisanojen ympärille, jotka toisaalta ovat merkitykseltään hähmäisiä ja toisaalta ohjaavat liikaa katsojan tulkintaa. Teemanäyttelyissäkin katsotaan kenttää sekä kaukaa että läheltä suhteessa keskusteluihin, joita käydään taiteessa ja yhteiskunnassa
HUHTIKUU 2017 IMAGE 69 HUHTIKUU 2017 IMAGE 69
Aika hyvin. Osan pystyy ennusta maan ja luomaan sopivan tilanteen, osan yleisö luo itse. Miksi Suomessa niin harvat kuraattorit osallistuvat kriittiseen julkiseen keskusteluun. Luulen, että tämä tekee hyvää kaikille. ”Osa kriittisestä keskustelusta jää taidepiirin sisäiseksi kuppikuntaisuudeksi.” –?LEEvi HAApALA keskustelija. Vuoden nuoren taiteili jan valintaan tuon vain perspektiiviä, ja Tampereen taidemuseon johtaja sanoo viimeisen sanan. HAMilla, Amoksella ja EMMAlla näkyvät myös modernismin kausi ja sitä vanhemmat ajat. Mitä ajattelet virtuaalisen ja aidon vastakkainasettelusta. On nimittäin aivan eri asia kuratoida pienessä galleriassa 50 vaihto ehtokaverille kuin olla museonjohtajana työpaikassa, jossa sata ihmistä tekee töitä yhteisen päämäärän eteen, ja jossa toivoo, että 250 000 ihmistä tulee katso maan näyttelyn. Kuraattoreilla on vähän saman laisia lojaliteetteja suhteessa tilaajaan ja aiheeseen kuin taiteilijalla. Mietin kriittisesti joka kerta, kun tulee pyyntöjä, ovatko ne lyhytaikaisia tehtäviä, paljonko ne vaativat aikaa ja sitoutumista ja ovatko ne muusta pois. Osa taiteilijoista on hyvin kriittisiä tätä kohtaan ja haluaa sanoutua irti postinternettaidemäärittelyistä. Meidän roolimme tulee korostumaan nykytaiteen esittämisen ykköspaikkana, isoina temaattisina kansainvälisinä avauksina ja omina isoina näyttely tuotantoina. Ettei tarvitsisi olla etabloitunut keskipolven tekijä. 70 IMAGE HUHTIKUU 2017 tekijöiltä. Kaikki taidemuodot, olivat ne sitten veistoksia, valokuvia tai esityksiä, menevät nykyisin jossain kohtaa digitaalisen filtterin läpi. Viime syksynä joka toisella suomalaisella Instagram-tilillä oli kuva Yayoi Kusaman näyttelystä HAMista, ja harva Kiasman-kävijä meni Mona Hatoumin maapallon ohi ottamatta kuvaa. . Aloit tehdä ARS17-näyttelyä heti, kun sinut valittiin museonjohtajaksi vuonna 2015. Niitä pelataan sitten teosten ja näyttelyarkki tehtuurin kautta. Siihen pyrimme, ei vain sisältöjen vaan myös kriittisen luennan kautta. Kuinka tärkeitä tällaiset Instagram-teokset ovat museolle ja kuinka tietoisesti niitä hankitaan. Siinä tulee esiin kysymys digitaalisen ja ana logisen vuoropuhelusta. Meillä on korkeatasoisia kuraattoreita, jos ajattelee tutkimuk sellista taustaa ja sitä, mitä on tehty. Kasautuuko valta siksi, että Suomi on pieni maa. Nämä lojaliteetitko tässä painavat. Siis luotetaan suuruuteen. Kyllä me mietimme näitä, koska markki nointivarat ovat rajalliset. Kaikki organisaatiot ovat myös keskenään erilaisia ja niissä on erilaiset painotukset. Mutta ottamalla sen aiheeksi haluan näyttää, että muutos on digitaalisuuden myötä ontologisesti kauhean iso. Millenniaalit ajattelee, ettei ole eroa tai mitään todellisempaa todellisuutta jommassa kummassa. Digitaalisuudesta on tullut lähes jokaisen elämään vaikuttava asia ja toisaalta banaa lia. Kun juttelee erilaisissa positioissa toimi vien ihmisten kanssa, huomaa, että isossa instituutioissa vastuu omaa tehtävää, instituutiota ja yleisöä kohtaan kasvaa suureksi. Ja tietenkin tulee vastamuuveja, teknologia vastaan luonto ja ihminen. Kehittyneelle keskustelulle on tila usta, mutta pienessä maassa ei ole paljon mahdollisuuksia työskennellä sellaisella otteella. Osa on henkilöön liittyviä asioita. Helsingissä on nyt syntynyt tällaisia instamomentteja hauskasti muutamassa näyttelyssä. Jos olettaa näkevänsä ARSissa pelkkää liikkuvaa kuvaa, hän tulee yllättymään. Monella muulla museolla on laajempi aikaperspektiivi. Kuinka hyvin sen pystyy ennustamaan. Millä tavalla digitaalisuuden käsittely taiteessa on muuttunut parissa vuodessa. Osa osallistuu, osa jää taidepiirin sisäi seksi keskusteluksi ja kuppikuntaisuu deksi. Olet myös Ars Fennica -raadissa, Vuoden nuori taiteilija -raadissa ja Ihme-nykytaidefestivaalin työryhmässä. Kuten taiteilijat uuden tekno logian kohdalla aina, jotkut kokeilevat ja toiset käyttävät tahallaan väärin ja luovat niin jonkin uuden ulottuvuuden. Tai paluu vanhoihin analogisiin tekniikoihin. Osa on edustuksel lisia suhteessa tähän positioon, Kiasman johtajat ovat aina olleet Ars Fennican raadin jäseniä. Ei ehkä suuruuteen sinänsä, mutta asiantuntijuuteen ja ajankohtaisuuteen. HAM teki kasvojenkohotuksen ja Amos Anderson laajenee. Mitä ajattelet vallastasi suomalaisessa taidekentässä. Henkilökohtaisesti haluan nuorille taiteilijoille mahdollisuuden saada teoksia esille. Me voimme keskittyä tähän hetkeen. Luottamustoimet ovat kasvaneet orgaa nisesti tehtävieni myötä jo ennen museon johtajakautta. Miten se muuttaa Kiasman roolia. Onko taustalla jonkinlainen ajatus siitä, että pitää varoa pyllistämästä kenellekään
Miks i tarv itsem me edel leen yhte isku nnal lista anal yysi ä tota litar ismi sta?. Tutustu IHME-nykytaidefestivaalin ohjelmaan ja tule mukaan keskustelemaan! Kulttuuriareena Gloria 7.–8.4.2017 Vapaa pääsy! ihmefestival.fi #ihme2017 Milloi n kulttu urien väline n vuoro vaiku tus muutt uu kulttu urisek si omim iseksi . Miten puhua samaan aikaan taiteen merkityksestä ja sen rahassa mitattavasta arvosta
LAD Y LES HU RR HUR ULA TIPPA-T THE RADIO DEPT. . . HELSINKI, TEURASTAMO 9.–10.6.2017. . EDITORS DJ SHADOW CH EL SE A WO LF E RÖYK SOPP IIS A HU OR AT RO N DINOSAUR JR. . . DJ SHADOW USA EDITORS UK THE THURSTON MOORE GROUP USA LADY LESHURR UK DEMDIKE STARE UK ACID RUNS THE HOLY HUORATRON IISA KALEIDOBOLT KYNNET LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO RAINBOWLICKER RUUDOLF & KARRI KOIRA RÄJÄYTTÄJÄT TIPPA-T VILLA NAH + LISÄYKSIÄ LUVASSA LAUANTAI 10.6. SWE SECTION BOYZ UK HURULA SWE THE COATHANGERS USA DEATH HAWKS DISCO ENSEMBLE HIDRIA SPACEFOLK ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO JANNE LAURILA JUKKA NOUSIAINEN KAIRON; IRSE! KANSAKUNNAN YLPEYS KAURIINMETSÄSTÄJÄT KUBE LAKE JONS MIKA VAINIO ODDARRANG PIMEYS SANNI SATELLITE STORIES TUUTTIMÖRKÖ U.F.OJALA + LISÄYKSIÄ LUVASSA . WWW. RÖYKSOPP NO DINOSAUR JR. IIS A SANNI DEMDIKE STARE KAURIINMETSÄSTÄJÄT DEATH HAWKS SEC TIO N BOY Z LITKU KLEMETT I LIPUT: 2PV 95€ 1PV 65€ . USA CHELSEA WOLFE USA THE RADIO DEPT. . SIDEW AYSHE LSINKI .FI/LIP UT PERJANTAI 9.6. . .
Elokuva Musiikki Kirja Räty Korhonen François Ozon Depeche Mode Geir Gulliksen HUHTIKUU 2017 IMAGE 73
Sit ten totuus paljastuu. Mutta katso, miten vilpittömiä he ovat, miten vakavia ja tosia näissä säädyllisissä tunteissaan. Sen kun näkisi. Hänen kypsänkin kau tensa elokuvien (Rakkaus meno-paluu, Aika lähteä, Vieras talossa) tähtäimessä ovat porvarillinen julkisivu ja elämäntapa. 74 IMAGE HUHTIKUU 2017 elokuva. On kuin hän sanoisi: katso, tämän muurin yli voi kiivetä. Mutta ei Ozon piruuttaan rajoja riko, eikä siinä ole lopulta kyse pelkästään tuhosta vaan myös vapautuksesta. Monimutkaiset tunteet ja ratkaisemattomat tilanteet ovat heidän kohtalonsa, samoin kerronnan valheellisuus. K U VA : C IN EM A M O N D O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Season Film Festivalilla vieraileva Ozon aloitti uransa jonkinlaisena kauhukakarana. Vastaus rukouksiin Katja Kallio sai François Ozonilta, mitä oli toivonut. Kuten sen, miltä tuntuu, kun nainen, steriili aviomies ja siittäjäksi palkattu homoseksuaali rakastelevat kolmisin saadakseen aikaan vauvan. Tovi siinä vierähti, mutta lopulta Jumala vastasi rukoukseen. Tai sen, miten nämä kolme kehoa sulautuvat toisiinsa niin, ettei ole enää mitään väliä, mikä niistä on kenen. Toisinaan hän painelee sisälle ja pistää hulinaksi. Tai sen, miten siedettävää, jopa lohdullista, on kuolla yksin ja nimettömänä, sinä mität tömänä olentona, joka kukin meistä ypöyksin jäätyään on. Toisin kuin vaikka Michael Hanekella, Ozonilla porvaril lisen elämän vihollinen ei yleensä tule ulkoapäin. He ovat poroporvarillisempia kuin kukaan, jota olet tähän mennessä kuvannut, heistähän se koko kulttuuri on lähtöisin. Tutkimuksista on seurannut tämä syvästi pasifistinen elokuvakaunotar, jossa entinen kauhukakara jakaa viisaan mestarin tavoin kullekin sietokyvyn ja ymmärryksen mukaan. Kaikkea tätä Ozon on aiemmissa teoksissaan tutkinut. Vihollinen tapaa olla ihminen itse, tai tarkemmin sanoen hänen ruumiinsa, jolla on ikioma tahto ja tarpeet. Aikooko hän muka pysyä näissä asettamissaan tiukoissa rajoissa ja pitää kaikki epäkorrektit tunteet tiukasti surupitsien ja solmioiden takana. Se olisi mustaval koinen, se kertoisi sekä Saksasta että Ranskasta (koska en pysty päättämään, kumpi kiehtoo enemmän), siinä näytel täisiin ihanasti ja käsiteltäisiin nykyajan riivauksia, nationalismia ja kansojen ja ihmisten kärsimystä. Aivan kuten kymmenvuotiaan Jumala tiesi, ettei poika olisi vielä oikeaa naista kestänyt, ja lähetti sellaisen vasta viisi vuotta myöhemmin. Tietenkään Ozon ei kunnioita kaikkia rajoja eikä sääs tele Annaa ja Adrienia liikaa, eihän hän muuten olisi hän. Se kertoisi minulle jotakin sellaista mitä en ikinä tulisi itsekseni ajatelleeksi. Ja nyt taivaasta on sitten luvattu lähettää yhdentoista Césarpalkinnon ehdokas, ranskalaisen François Ozonin uutuuselokuva Frantz. He eivät kestä sitä. frantzin katsomossa odotin koko ajan vastaavaa räjähdystä, epäkorrektia tekoa tai seksuaalisuuden pahaa oikkua, joka muuttaa kaiken. Ei aikaakaan, kun perheen jäsenet on saatu usutettua toistensa kimppuun ja umpi rakastunut morsian pettämään sulhastaan hääyönä ventovieraan kanssa. Sen toisella puolella pystyy ymmärtämään sellaista, mikä jäisi muuten ymmärtämättä. Ne ovat muuri, jonka yli kiipeäminen tuntuu ole van Ozonin elämäntehtävä. Eräänä päivänä hau dalle ilmestyy salaperäinen Adrien (Pierre Niney), joka sanoo tunteneensa Franzin opiskeluaikoinaan Pariisissa. Hän kolkuttelee keskiluo kan ovia ja katselee ikkunoista sisään. FRANTZ ohjaus François Ozon ensi-ilta 7.4. Exvaimo on kuin vahingossa raiskattu ja kuolemaa tekevä nuorukainen pantu nukkumaan alastoman isoäitinsä viereen. Katja Kallio on kirjailija ja elokuvakolumnisti, joka aikoo nähdä Frantzin kymmeniä kertoja. 74 IMAGE HUHTIKUU 2017 R akas Jumala, ole kiltti ja lähetä minulle nainen, rukoili eräs ystäväni kymmenvuotiaana ilta rukouksessaan. Ernst Lubitschin Broken Lullaby elokuvaan (1932) vapaasti perustuvassa Frantzissa nuori saksalainen Anna (Paula Beer) suree ensimmäisessä maailman sodassa kaatunutta sulhastaan Frantzia. Ja sittenkin Frantzin katsomossa huomasin pyytäväni: ei nyt. Älä tee sitä tällä kertaa, ei näille ihmisille. Mitä iloa heidän turmeluksestaan olisi. . Vähitellen sekä Anna että Frantzin vanhemmat ihastuvat Adrieniin, ja edessä häämöttää siunattu tulevaisuus. onnenhuuman keskeltäkin täytyi silti ihmetellä: kaikista maailman ohjaajista juuri Ozon, tämä kuvain kaatajako, on ohjannut pidättyväisen mustavalkoisen perhedraaman suursodan jälkimainingeista. Itse olen jo pitkään rukoillut, että minulle lähetettäisiin aivan poikkeuk sellinen elokuva
Sen ensimmäiset 17 vuotta olivat täynnä miehistönvaihdoksia, temaattisia muodonmuutoksia – rakkauslauluista politiikkaan ja sitten sadomasokismiin, nihilismiin, uskontoon – , laulaja David Gahan sortui huumeisiin, laulunkirjoittaja Martin Gore alkoholisoitui, kosketinsoittaja Alan Wilder lähti ovet paukkuen vuonna 1995. Depeche Mode on kulkenut tätä polkua ennenkin vuonna 1983 ilmestyneellä Construction Time Again -albumilla ja ennen kaikkea sen singlellä Everything Counts. Our souls are ground / our minds are messed up, hän aloittaa ja jatkaa: Our conscience is bankrupt / our standards are sinking. Eikä sitä auta se, että taustalle James Ford on loihtinut virkeästi kuplivan rytmimaton, joka on selvästi ristiriidassa laulumelodian ja teeman kanssa. Sen verran paljon hyvää Spiritillä on, ja vaikka blues-electrogospel-sävyt alkavat jo hiljalleen tympiä, silti toivoisi että tässä kolmikossa olisi vielä albumi tai kaksi sisällään. DEPECHE MODE Spirit Sony 76 IMAGE HUHTIKUU 2017. Ja sitten: eipä juuri mitään. Lopulta kuulemme myös selityksen albumin nimille Spirit, joka ei suinkaan viittaa New Age -henkiseen ylevyyteen. Apeampaa ja toivottovampaa päätöskappaletta on vaikea kuvitella. Samuli Knuuti on espoolainen kirjoittaja ja kustannustoimittaja, joka osti Depeche Moden singlen See You jo vuonna 1982. Mutta siinä missä Everything Counts oli siunattu tarttuvalla popmelodialla ja kiehtovalla konerytmillä, Poorman tukeutuu samanlaiseen elektroblueshybiridiin, jota Depeche Mode on viljellyt jo halki 2000-luvun. Sillä näin hienolle yhtyeelle ja tarinalle toivoisi Spiritiä räväkämmän lopun. MUttA onko Depeche Mode epäonnistunut. Poorman taas ilmaisee närkästyneisyytensä kapitalismiin vuoden kömpelöimmällä kertosäkeellä: Corporations get the breaks / keeping almost everything they make / and tell jus t how long it’s going take / when will it all trickle down. Toki albumilla on paljon hyvää ja komeaa. Our spirit is broken, Martin summaa ja loppusanoiksi vielä toteaa, että olemme epäonnistuneet. Juuri tällaiseen jamaan Basildonista kotoisin oleva Depeche Mode on ajautunut. Mutta eivät ole enää Gorenkaan kappaleet sitä mitä ne ovat olleet. Murtuneet henget Tuoreen levyn ei soisi jäävän Depeche Moden viimeiseksi, kirjoittaa Samuli Knuuti. 76 IMAGE HUHTIKUU 2017 musiikki R ockmusiikissa loput ovat usein vaikeita. Se on avoimesti poliittinen ja aggressiivinen albumi, jonka ei peittele näkijöidensä närkästystä maailman tilasta. Myös teemojensa puolesta Spirit on eri maata. K U VA : A N TO N C O R B IJ N / S O N Y M U S IC , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Going Backwards on jylhää teollisuusgotiikkaa iskevimmillään, Dave Gahanin kirjoittama Worst Crime on David Lynchin mieleen tuova tunnelmapala, Cover Me kuulostaa Duran Duran –balladilta ja So Much Loven positiivisuus rikkoo tervetulleesti albumin lannistuneen perussävyn. Aluksi Gahan ja sitten Gore raitistuivat, Gahan alkoi myös kirjoittaa biisejä, jotka eivät ole Goren veroisia. Ei. Tavallaan hämmentävin kappale on kuitenkin albumin päättävä, Martin Goren esittämä Fail, joka hakee lohduttomuudessaan vertaansa. Jos protestilaulujen tehtävä on osoittaa maailman epäkohtia ja kannustaa kuulijoita nousemaan barrikadeille, Fail tekee parhaansa vain kaivatakseen tietä sohvan uumeniin. Entiset pioneerit olivat siis ryhtyneet musiikillisiksi sauvakävelijöiksi. Yhtye urautuu, hankkii perheitä, pitää yhä pidempiä levytystaukoja, kiertueilla settilista alkaa koostua yhä enemmän vanhoista hiteistä muutamalla uuden levyn biisillä maustettuna. Ford onkin selvästi tuonut ryhtiä ja puhtia Depeche Moden äänimaailmaan, sillä Hillierin tuottamilla levyillä yhtye tuontui luottavan ”kiinnostaviin” ääniin rytmien ja vahvojen melodioiden sijasta. Viimeiset kolme albumia tuottanut Ben Hillier on saanut väistyä James Fordin tieltä, joka tunnetaan muun muassa Foalsin ja Florence & The Machinen tuottajana sekä Simian Mobile Disco -elektroyhtyeen jäsenenä. Uusia albumeita tuli olympiadin välein, kaikissa niissä on Anton Corbijnin kannet, ja jokaista levyä seurasi mammuttikiertue, jolle oli niillekin Corbijn suunnitellut lavasteet. Monen bändin tarina alkaa alkuräjähdyksellä, huomiota herättävällä debyytillä, sitten stooriin tulee sivujuonteita, yllätyskäänteitä, tarinaa rikastavia sivumausteita, mutta sitten jossakin vaiheessa lakkaa tapahtumasta. yhtyeen neljästoista albumi Spirit ravistaa hämähäkinverkkoja. . Mikä toki heille sallittaneen. ”Where’s The Revolution”, Gahan mylvii albumin ensimmäisellä singlellä, kun taas avausraita Going Backwards esittää teesin, että ihmiskunta on taantumassa, jäämällä de-evoluution rattaiden alle makaamaan
Jon on kotona työskentelevä kirjailija, Timmy tutkimustöihin päätynyt lääkäri. Jo tekstiä lukiessa tuntuu selvältä, että myös Gulliksen on pannut peliin elämänsä ja läheisensä, kirjoittanut todennäköisesti ainakin tunnetasolla melko suoraan avioerostaan, vaikka esilehti vakuuttaakin kertomuksen olevan kuvitelmaa. Norjassa kirja on herättänyt samankaltaista kohua. Tämän kirjan jälkeen haluaisin todella lukea hänen kertomuksensa. Efekti on kiehtova ja kirjallisesti onnistunut mutta saa myös miettimään, miltä perheensä jättävästä naisesta on oikeasti tuntunut. Ei ole vaikea arvata, kumpaan luokkaan norjalaisen Geir Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta kuuluu – ilman avioeroa kertomusta tuskin olisi. Aftenpostenin sivuilta löytyy Gulliksenin ex-vaimon Marianne Bang Hansenin kirjoitus, jossa hän ihmettelee kirjailijoille myönnettyä avointa valtakirjaa yksityisten kokemustensa käsittelyyn. kirja O n kirjoja, joihin tarttuu tietämättä mitä odottaa. Kirjan alussa Jon pyytää entistä vaimoaan kertomaan, mitä heille oikein tapahtui. Hanseninkin sävy on pikemminkin alistunut kuin syyttävä, hän sanoo tienneensä kyllä olleensa naimisissa kirjailijan kanssa. Runojakin julkaissut Gulliksen kirjoittaa kauniisti onnen huomaamattomuudesta. Hän nukahti sohvalle, heräsi taas, minä istuin lukemassa, toinen meistä auttoi nuorinta läksyissä.” Jon ja Timmy ovat ylpeitä avioliitostaan ja pitävät itseään onnellisena, aikanaan palavasti rakastuneena ja edelleen toisensa huomioivana parina. Tajutessaan tämän Jon ajautuu paniikkiin ja vain jouduttaa tapahtumia järjettömällä, yhtä aikaa ylpeällä ja sääliä anovalla käytöksellään. Vaimo saattaisi jäädäkin, jos mies käyttäytyisi fiksummin – näin ainakin minä mieslukijana ajattelen. Minä puolestani ymmärrän häntä hyvin. Tässä suhteessa muuten ansiokas teos jää jälkeen Bergmanista, jonka Marianne piirtyy moniulotteisempana ja todellisempana kuin Gulliksenin Timmy Bergmanin kirjan perinteisemmistä sukupuolirooleista huolimatta. Jonin sitä tietämättä Timmy on kuitenkin jo loittonemassa hänestä. Odotusarvon asettaa skandinaavisen avioerokirjallisuuden klassikko, Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta, johon teos rohkeasti jo nimellään viittaa. Puolet tarinasta Norjalainen avioerodraama – no tietenkin Juha Itkonen tarttui kirjaan. Ei varsinkaan koko maailmalle, ei niin kuin ex-miehensä. Asiat, jotka hän olisi halunnut pitää ominaan, ovat kaikkien luettavissa kriitikoiden ylistämässä romaanissa. Pari kertaa Jon itsekin ajattelee niin, muistellessaan tapahtumia jälkikäteen. Ikävä kyllä, myös kirjan alku on todennäköisesti todella puhuttuja lauseita: hän ei osaa eikä halua kertoa sitä. . Niinpä Jon kertoo heidän molempien puolesta, kuvittelee rakastuneen vaimonsa ajatuksia ja tunteita eroprosessin aikana sekä perheensä parissa että uuden miesystävänsä seurassa. Onko kaikki sallittua taiteen nimissä. Timmy sanoo, ettei hän osaa, halua eikä pysty. Hän tapaa miehen ja rakastuu, koska on valmis rakastumaan, halukas jättämään taakseen koko heidän yhteisen elämänsä, jonka päättymistä Jon ei koskaan ole pystynyt kuvittelemaan. HUHTIKUU 2017 IMAGE 77 KERTOMUS ERÄÄSTÄ AVIOLIITOSTA Geir Gulliksen Siltala. Perhe-elämä on enimmäkseen arkista, usein kiireistä, toisinaan uuvuttavaa mutta myös onnellista. ”Olimme siellä, niissä huoneissa. K U VA : S IL TA LA , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Erityisesti Jonille on tärkeää ajatella heitä muista aviopareista poikkeavana erityistapauksena. He ovat olleet yhdessä melkein kaksikymmentä vuotta, ja heillä on kaksi kouluikäistä poikaa. Sitten on niitä, joita aloittaessaan tietää, mitä on luvassa. Onhan se epäreilua. Koska juoni on tiedossa, mielenkiinto kohdistuu yksinomaan kertomisen tapaan. Juha Itkonen on Helsingissä asuva kirjailija, jota modernissa perhe-elämässä ahdistaa juuri elektronisten tuntosarvien alituinen läsnäolo. Kertomus eräästä avioliitosta on korostetun yksipuolinen, jätetyn miehen kertomus. Jon suorastaan usuttaa Timmyä tapaamaan muita miehiä, ja aviovuoteessa mies ja vaimo kiihottuvat molemmat Jonin rohkeista fantasioista. Geir Gulliksen on nimittäin Taisteluni-sarjassa esiintyvä Geir, Karl Oven ystävä ja kustannustoimittaja. niin uuvuttavaa kuin se varmasti jo onkin, emme selviä tästäkään kolumnista kokonaan ilman Knausgårdia. miehen nimi on Jon, naisen lempinimi Timmy. Siis se tavallinen tarina, sekä surullinen että uskottava. Vastaus riippuu tietenkin siitä, keneltä kysyy. Äänemme kuuluivat, hahmomme istuivat tuoleilla, lojuivat sängyillä, kätemme kurottuivat koskettamaan elektronisia tuntosarvia, kanniskelivat puhelimia ja kuppeja ja asetteja
78 IMAGE HUHTIKUU 2017 Ostamme, että tulisimme onnellisiksi. Kemikaalit kirvelevät silmiä, meteli koskee korviin, päivät venyvät. Niistä ainakin Machines menee nyt elokuvateattereissa. Pidin Nurmen ajattelusta, sillä siinä eettisyys ei perustu askeesiin. 78 IMAGE HUHTIKUU 2017 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Eettisyys ei ole esteettisyydestä luopumista vaan kulutusmaniasta parantumista. Kengät taas saisivat olla kalliit, koska tekijälle on maksettu kunnon palkka. Sillä onhan mielipuolista, että Suomenkin myydyimpiä tietokirjoja on KonMari, jossa opastetaan aikuisia ihmisiä luopumaan tavarasta. Muuten maailmassa ei voisi olla näin järjetöntä määrää kahdentoista euron tunikoita ja vielä järjettömämpää määrää alipalkattuja tehdastyöläisiä. Luontoa säästyisi, kaapeissa olisi tilaa, laatu paranisi. Emme siten myöskään päätä tehtaissa töissä olevien työntekijöiden palkkoja tai maksa niitä.” Niinpä niin. H elmikuun Imagessa haastateltiin Anniina Nurmea, joka uskoo, että vaatteiden vuokraamisesta tulee jatkossa yhtä tavallista kuin ostamisesta. Tunikoita tehtäisiin vähemmän, samoin työtunteja tehtaissa. Halpatuotannossa palkat ovat kuitenkin niin pieniä, että ”kallis” ei välttämättä tarkoita kallista. Ratkaisu vaikuttaa yksinkertaiselta: jos vaatteet maksaisivat enemmän, työntekijöille voisi maksaa paremmin. En osta on ostopäätös Vaatteet ovat liian halpoja. Vastuullinen vaateteollisuus ei tarkoita, että emme saisi nauttia muodista, tyylistä tai itseilmaisusta. Reetta Räty on toimittaja, jolla oli lapsena luokkakuvien perusteella yhdet toppa housut ja pari paitaa. Se kertoo, millainen helvetti on intialainen tekstiilitehdas, jossa tehdään vaatteita myös tunnetuille läntisille vaatemerkeille. Vaatteissa ratkaisee jatkossakin haluttavuus ja ulkonäkö. Ei se ole tekopyhää vaan vähintä mitä voi. T ulen itsekin kummallisen tyytyväiseksi uudesta mekosta. J os kritisoi halpamuotia, moni sanoo, ettei ole rahaa kalliimpiin vaatteisiin. Ostamme, että tulisimme onnellisiksi. T oki on m erkkejä paremmasta: vastuullisesti tuotettuja vaatteita ja Facebookin kierrätysryhmiä. Mutta suuri osa vaatteista syntyy niin, että tekijät saavat liian vähän palkkaa ja työskentelevät surkeissa oloissa. Pikamuodin hamstraamisen sijaan voin mennä entistä useammin kaverin kotikirpparille, perehtyä netin kierrätysryhmiin, vaihtaa siskon kanssa takkia, olla ostamatta tyhjyyden tunteeseen, vaatia tietoa. Minusta pitää voida kysyä: Jos kehtaamme valittaa kiky-tunneista tai loukkaantua, kun meitä itseämme pyydetään ilmaiseksi töihin, miten voimme ostaa ja myydä vaatteita, jotka on tehty 12 tunnin vuoroissa, ilman lomapäiviä. Uudet kengät, mikä palkinto! Aivan liian hitaasti olen käsittänyt, että riittää, jos mekko on itselleni uusi. Räty. Elokuvafestivaali DocPointin ohjelmistossa oli tänä vuonna useita vaateja elektroniikkateollisuuden ongelmista kertovia dokkareita. Ei voi olla oikein, että vaadimme oikeuksia, aikaa ja rahaa itsellemme, mutta emme niille, jotka mahdollistavat elintasomme. A loitetaan lopputulemasta: vaatteet ovat liian halpoja. Sekoilun maksavat maailman köyhimmät. WWF:n kalaopas auttaa tekemään eettisempiä valintoja kalatiskillä. Luovumme, että tulisimme onnellisiksi. . K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Ja jos onkin, se ei liity mitenkään meihin. Täällä sitä istutaan leffateatterin pimeydessä todistamassa vääryyksiä, ja sitten: valot syttyvät ja kaikki jatkuu ennallaan. Vaatevalmistajien sivuilla on tällaisia tekstejä: ”Emme omista tuotteitamme valmistavia tehtaita emmekä ylläpidä niiden toimintaa. Tai: Jos maksat 4 euroa lisää, ompelija elää palkallaan. Voisiko farkuista tehdä samanlaisen. Luovumme, että tulisimme onnellisiksi. Ehkä vaatteissa pitäisi olla tupakka-askien tapaan varoituksia: Tämän t-paidan tekijän palkka ei riitä elinkustannuksiin. Mutta muutosta ei tapahdu, koska teeskentelemme, että ongelmaa ei ole. Halpaketjuillakin on ”conscious collectioneita” ikään kuin mitään muita pitäisi edes saada myydä. Onko mitään, mitä emme kehtaisi toisille ihmisille tehdä. Dokkareita katsoessa hävettää. Ei koske meitä, minua, sinua, ota kolme kahden hinnalla. Siksi tarvitaan eettistä vaateteollisuutta, kirjoittaa Reetta Räty
MAINOS Kuvittele, että voisit ohjata kaikkia kodinkoneita etänä mobiililaitteellasi. NÄIN ARKESI HELPOTTUU: Lisätietoa Home Connect-sovelluksella ohjattavista kodinkoneista voit lukea osoitteesta: www.siemens-home.bsh-group.com/fi/home-connect. Siemens. Tulevaisuudessa niin valikoima kodinkoneista, kuin sovelluksen tarjoamat ominaisuudet ja palvelut tulevat laajenemaan entisestään. Olisiko siellä jotain pientä purtavaa. Saat jopa ilmoituksen, kun pesuaine on loppu. Tämä kaikki onnistuu Home Connect -ominaisuuden avulla. 21:00 Katsot televisiota sohvalla ja tarkistat mobiililaitteella, kuinka kauan pyykinpesukoneen ohjelma vielä kestää. Monipuoliset toiminnot on suunniteltu helpottamaan ja tukemaan aktiivista arkea.Palvelun käyttäminen edellyttää, että käyttäjä luo Home Connect GmbH -käyttäjätilin ja rekisteröityy. Tällä hetkellä Suomessa Home Connectin piirissä mukana on uuneja, kylmälaitteita, pyykinpesukoneita, kuivausrumpuja ja astianpesukoneita. Käynnistät astianpesukoneen työpaikaltasi, jotta astiat ovat puhtaat kun lapset palaavat koulusta kotiin. Pyykinpesuohjelman valinta onnistuu helposti mobiilisti, kun käytät easy start -toimintoa. Kurkistat samalla jääkaappiin. Siemens tarjoaa jo nyt kattavan valikoiman Wi-Fi-verkkoon liitettäviä kodinkoneita. Ja jos jääkaapin ovi jää auki, saat siitäkin ilmoituksen. Sovellus on englanninkielinen ja se toimii IOSja Android-mobiililaitteilla. Tarkistat jääkaapin sisällön mobiililaitteellasi. Saat puhelimeesi viestin, kun astianpesukone on valmis ja voit ruokaostoksilla ollessasi tarkastaa, mitä jääkaapista löytyikään. Sovellus on älykäs valinta aktiivisesti eläville ihmisille, jotka etsivät elämää helpottavia, älykkäitä ratkaisuja. Tuo tulevaisuuden kotiisi. Vastaat sovelluksen esittämiin kysymyksiin ja pesukone valitsee ohjelman sekä annostelee pyykinpesuaineen pestävien tekstiilien mukaan. 14:00 18:00 Olet kaupassa ja ihmettelet, mitä olikaan jääkaapissa. Mitä vielä. Älykoti onkin äppi Home Connect -sovelluksen avulla voi ohjata Wi-Fi-verkkoon yhdistettyjä Siemens-kodinkoneita koska tahansa ja milloin tahansa
Pikaisella vilkaisulla Suomi näyttää kaistaleelta laakean niukkaa jälkiluterilaista pajukkoa, jossa jokunen kehätie vie hengettömien laatikko talojen taajamiin. . Olen kuullut kertomuksia sairastuneilta, onnetto muuksien ja väkivallan uhreilta ja sodassa haavoittuneilta. Riku Korhonen kiinnostui kuoleman läheisyydestä. Kuolemanläheisyyskokemuksia käsittelevään run saaseen kirjallisuuteen tutustuminen on matka sinänsä. Siksi parempi tutkimuskäsite olisi englannista tuttu kuolemanläheisyyskokemus. Tunnollisen ristiintaulukoinnin ohesta saattaa löy tää tutkijan pohdiskelun tuloksia vääristelevästä pahan tahtoisesta henkiolennosta. Rauhaa, riemua, ruumiistapoistumisia, rakastavaa valoa, kauhunäkyjäkin. Käytän materiaalina tutkimuskirjallisuutta, taiteen kuvauksia ja haastatteluita. Jotkut kristilliset kirjoittajat näkevät kokemuksissa Saa tanan juonen, jolla hän harhauttaa ihmisiä luottamaan pelastukseen ilman oikeaa oppia. Vaikka olen itse ateisti ja suh taudun nuoruuteni kuolemanläheisyyskokemukseen naturalistisesti, olen iloinnut eri tavoin ajattelevien kuun telemisesta. Teen esseeteosta kuolemanläheisyyskokemuksista. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . O len viime kuukausina saanut keskustella lempi aiheestani kuolemasta. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Lähellä kuolemaa Rakastavaa valoa ja helvetin kauhuja. Haastateltavani ovat puhuneet kokemuksistaan sekä avoimesti että hartain sanoin. Korhonen. 80 IMAGE HUHTIKUU 2017 Jotkut kirjoitta jat näkevät kokemuksissa Saatanan juonen, jolla hän harhauttaa ihmisiä. Joissain tutkimus artikkeleissa pelastususko ja profetointi sekoit tuvat tilastollisiin menetelmiin. Sana sisältää semant tisen tuonpuoleisuusoletuksen ja käsitteellistää kuoleman siirtymäksi tilasta toiseen, rajan yli. Ja rajaa tuskin kutsuu rajaksi, jos sen tuolle puolen ei oleta mitään nähtävää. Osa kirjoittajista tuotteistaa kokemuksensa ikuista elämää lupaavaksi dramaattiseksi myyntipaketiksi ja semi naareiksi. 80 IMAGE HUHTIKUU 2017 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . V aikka haastattelutyö on vielä alkuvaiheessa, olen jo huomannut katsovani kanssaihmisiä ja maisemia hiukan uusiutunein silmin. Myös metodien kirjavuus on melkoista. Inhimillinen toimeliai suus ja luovuus ottavat raakamateriaalikseen mitä vain, nälän, seksin, kuoleman. S uomessa akateemiseenkin käyttöön on vakiintunut sana kuolemanrajakokemus. Kertomukset ovat symbolisia esityksiä, joilla jäsennel lään hengellisten ja uskonnollisten kokemusten vaikea selkoisia nyansseja. Se on piristävämpi puheenaihe kuin maailmanpolitiikan nykytila. Moni on selvinnyt vakavista koettelemuksista elin voimaisena ja uteliaana. Teorioita, debattia, julistusta. Toiset ovat ottaneet tehtäväkseen levittää toiveikasta viestiä mahdollisimman monen lohduksi. En ole omassa teoksessani niinkään kiinnostunut kuole manläheisyyskokemusten syntymekanismien moninaisista selityksistä. Joillekin kokemukset ovat muodostuneet voimia anta vaksi henkilökohtaiseksi mytologiaksi. Olen kiinnostuneempi tavoista, joilla ihmiset kerto vat kokemuksistaan ja joilla taide ja mytologia ovat niitä käsitelleet. Koomasta heränneet bestselleristit pyörittävät postmodernia taivasturismia ja tanatokapitalismia. Riku Korhonen on turkulainen kirjailija, joka pitää ihmisten kyvystä nousta pystyasentoon ja jatkaa tou hujaan. Henkilökohtaisten kokemusten alueella tulkintojen moneus on kiehtovaa, kun ei lähesty muita tyrmätäkseen tai käännyttääkseen. Populaarien tapauskertomuskokoelmien ja tieteellisten selitysyritysten väliin jää kokonainen villiintyneiden tul kintojen viidakko. Ihminen on totisesti laji, joka tarinoi kuolemastaan. Mutta minkä vain ABCaseman tai aalto peltihallin takaa voi löytää raivaamattomana kohoavan kuusikon tai muun suojaisan paikan jakaa ajatuksia, jotka tuntuisivat liikekes kusten LEDvaloissa omituisilta. Jotkut ovat puhuneet kokemastaan hulluksi leimau tumisen pelossa vain perheelleen. Vuosituhansien halki, zarathustralaisten Arda Virafin kirjasta neurokirurgi Eben Alexanderiin, joka on tienannut taivaskäynnillään taaloja, kertomukset kurottavat pidäk keettöminä maan ylle. Mieltemme erot ovat osa maailman moniulotteisuutta, jossa meidän on suunnistettava
Mistä maailmat alkavat joel haahtela ”Rakkaudentunnustus taiteelle kaikissa muodoissaan.” – suomen kuvalehti. Hauskanhaikea romaani kesästä, perheestä ja maailmanlopusta. Kirjailijan henkilökohtainen matkakirja Amerikasta vaalivuonna 2016. Suomen historia petri tamminen ”Velmu Petri Tamminen avaa Suomen juhlavuoden lankeamatta kertaakaan juhlalliseksi.” – hs Matkalla kotiin yaa gyasi ”Yksikään romaani ei ole kuvannut paremmin sitä, miten rasismi juurtui Yhdysvaltoihin.” – vogue . Mikä häntä siinä erityisesti kiehtoo. Kansallistaiteilijaa vie kaipuu Pariisin kiihkoon. Elokuussa kukaan ei ole entisellään. Yön kantaja katja kallio Maailman metropoleista hullujen naisten saarelle – levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina. ku va : a rt o w iik a ri ku va : la u ra m a lm iv a a ra Kesän mittaan mökkinaapurusten ihmissuhteiden verkko tihenee. Sinun tähtesi venla hiidensalo Aate vai intohimo. Elämä ilman kirjoja on erehdys Amerikka on ihmemaa monelle – myös Juha Itkoselle
— 11. Kuinka hienojakoisiksi erot ovat kutistuneet, kun Maria Veitolaa puolustetaan vetoamalla siihen, että Anu Saagim on ”turha julkkis”. Muistatteko sen ajan, jolloin vähän häpeissään sanottiin ruokapöydässä, ettei terveyssyistä voi syödä tiettyjä ruokia. — 19. Hei sinä, joka juuri sekosit Flow 2017:n esiintyjälistasta! Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, että juuri nyt puolisosi katselee sinua ja harkitsee eroa. 82 IMAGE HUHTIKUU 2017 14. — 12. — 6. Miten se häpeä muuttui ylpeydeksi siitä, että mä en todellakaan syö vehnää ja nyt mä kerron teille tunnin ajan, miksi. — 18. 7. Olisiko taas aika Bruce Oreckin sanoa suorat sanat Suomesta. Muuttuisiko Helsingin linja yksityisautoilua kohtaan, jos koottaisiin rahaa ja ostettaisiin Anni Sinnemäelle hieno, bensaa syövä auto. Jos taiteilijaa kutsutaan hienovaraisesti uudistuneeksi, onko se vain kohtelias tapa todeta, että taiteilija toistaa edelleenkin itseään. Mitä omaa maaseudulle enää jää nyt, kun lihamukin syönnistäkin on tullut urbaani metaironian laji. — 9. — 17. Mikseivät vainoharhaisimmat meistä ole keksineet huolestua siitä, että eduskuntataloa ja presidentinlinnaa korjaamassa on ollut ulkomaalaisia työmiehiä, ei nyt mainita, mistä naapurimaasta, mutta ymmärrätte varmasti, mihin suuntaan viittaamme. — 16. — 10. nämä meidän piti vielä kysyä 82 IMAGE HUHTIKUU 2017. Entä onko siitä tehty tilastoja, kuinka moni ”Home Sweet Home”käytävämaton ostanut on juuri kokenut ikävän, katkeran eron. Alettiinko tv-sarjoja pitää uutena, elinvoimaisena taiteena vain siksi, että emme enää jaksa tehdä muuta kuin katsoa sohvalla televisiota. Kuinka hassun näköinen Tuomas Enbuske olisi vaihtaessaan Bulevardilla pelästyneenä kadun puolta huomatessaan, että vastaan on kävelemässä puolituttu feministi. Millaistahan on, kun Terhi Kiemunki on ”poeettisella tuulella”. — 5. — 13. Kuinka paljon optimistisempi kuva ihmisestä on niillä, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa. Millainen ihminen sitä olisi, jos ajattelisi, että tämä DJ Njassa on kyllä tosi taitava imitoimaan. — 4. Jos Anne Berner olisi mies, olisiko hänellä rinnat. — 20. — 3. — 15. Jos tämä olisi tietokoneen ruutu, jossa lukisi ”Kuva tv-tähdestä, jonka vasen rinta livahti ulos puserosta tv-tähden jouduttua vakavaan autoonnettomuuteen”, klikkaisitko. — 8. Minkä ihmeen takia. — 2. 1. Onkohan antikvariaateilla mitään tilastoja siitä, kuinka paljon käytetyt Suomen historiaa käsittelevät kirjat ovat myyneet nyt, kun jokainen kirjailija on kirjoittamassa teostaan satavuotiaasta Suomesta. Paljonko olisit valmis maksamaan siitä, että saisit nähdä Mikko Kuustosen vihaisena, huutamassa MTV3:n käytäväsiivoojalle ilman sen kummempaa syytä. Mikä sua vaivaa. Sovittaisiinko, ettei enää käytetä sanaa ”jengi”, kun ei tässä olla ”jengissä”, vaan väsyneessä keskiluokassa vapisemassa laina-asunnoissamme. Sulla on mielipide Aki Kaurismäen juomisesta suhteessa Suomi-brändiin
kirjan ja ruusun päivä Adlibris, Akateeminen Kirjakauppa, Booky.fi, Harjavallan kirjakauppa, Herättäjän Kirjakauppa, Honkaniemen Kirjakauppa, Huittisten Kirjakauppa, Ikaalisten Kirjakauppa, Ilomantsin Kirjakauppa, Info Haapajärvi, Info Imatra, Info Kauhajoki, Info Siilinjärvi, Info Kuusankoski, Info Uusikaupunki, Info Kurikka, Info Loimaa, Info Nummela, Info Pori, Info Sastamala, Info Seinäjoki, Info Ylivieska, Info Rauma, Jakobstads Bokhandel, Johannan kirjapuoti, Kainuun Kirjaja Paperikauppa, Karstulan Kirjaja Paperikauppa, Keiteleen Kirja ja Jakelu, Kirjaja lahjaliike Sininen Ajatus, Kirjaja toimistomaailma, Kirjakauppa Sananhelinä, KirjaKeuruu, Kirja-Kärkkäinen, Kirjava Puoti, Koivupuu, Kolarin Kirja ja Kemikalio, Kungsbokhandeln, Laitilan Kirjakauppa, Lapinlahden Kirjakauppa, Nide, Nilsiän Kirjakauppa, Pieksän Kirja, Pieni Kirjapuoti, Pukstaavi, Puolangan Kirjaja Paperikauppa, Q-Kirjakauppa Lieto, Rosebud, Sacrum, Sibbo Bokhandel, Sininen Sivellin, Somerkirja, Sotkamon Kirjakauppa, Suomalainen Kirjakauppa, Suonenjoen Kirjakauppa, Sysmän kirjakauppa, Säkylän Kirja, Teos & Tulenkantajat, Tikkurilan Kirjakauppa, Turun Kansallinen Kirjakauppa, Uusi Kirjakauppa, Vanhan Rauman Kirjakauppa, Vihdin Kirja-Aitta, Viitasaaren Kirjakauppa, Vinhan kirjakauppa, Virrat-Kirja Roope Lipastin & Karoliina Korhosen Elovena-tyttö – Suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille, kaupan päälle kampanjakirjakaupoista vain 21.–23.4. kirjanjaruusunpaiva.fi. Saat Kirjan ja ruusun päivän erikoisteoksen kaupan päälle seuraavista kirjakaupoista, kun ostat kirjoja vähintään 15 eurolla
Harkitsetko asuntosi vuokraamista. 010 2327 400, www.myyntiturva.. 010 2327 300, www.vuokraturva.?. PAL.VKO 2017-17 290361-1703 Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Oletko myymässä asuntoasi. Soita niin keskustellaan tarkemmin! p. Et maksa liikaa välityspalkkiota, ja asuntosi myynti on osaavissa käsissä. Soita ja sovi tapaaminen! p. Lue tyytyväisten asiakkaidemme palautteita kotisivuilta ja totea itse. Markkinoimme asuntoja erityisen monipuolisesti, myös lehti-ilmoituksilla. Palvelumme on tehokas. Takaamme myös välitystyömme laadun. Normaalin vuokravakuuden lisäksi saat ylimääräisen takauksen koko ensimmäisen vuoden vuokranmaksusta. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti. Myyntiturva on turvallinen valinta