R O N JA S A LM I: ”E N O LE VA LM IS U H R A A M A A N O M A A N I TA I M U ID EN M IE LE N TE R V EY TT Ä YH TÄ Ä N M IN K Ä Ä N A S IA N TA K IA .” IM A G E 3 3 H EL M IK U U 20 23 KESTÄVIÄ JUTTUJA 2/2023 HELMIKUU 12,90?€ Vaikuttajat porskuttavat, kun perinteinen media on somessa vaikeuksissa. Ronja Salmi on aina tiennyt, mikä kiinnostaa. ETÄTÖISSÄ Millenniaalit vaihtoivat kellokortin ja pimeyden hiekkarantaan ja aurinkoon (Lapsensa hän aikoo silti pitää somesta poissa.) HALOO MEDIA! PA L. V KO 12 /2 23 29 3 6 123 2. KOVA PONNISTUS ME EI OLLA ENÄÄ ME – MIKSI EMME ENÄÄ NAURA YHDESSÄ. Voiko synnytys Suomessa olla väkivaltaa
2 Linda Sällström Huippujalkapalloilija kritisoi lajinsa epätasa-arvoa. MENNESSÄ lue.eeva.fi/ vuodeneeva2023 Susanna Helke Dokumentaristi puhuu vanhustyön puolesta. Kaikkien äänestäneiden kesken arvomme 500 euron lahjakortin vastuullisen urheilumuodin verkkokauppaan Weekendbeehin. 5. Lue lisää: lue.eeva.fi/vuodeneeva2023 V U O D E N 2 2 3 Valitse suosikkisi ja äänestä – voit voittaa! ÄÄNESTÄ 1.3. Äänestä ja auta auttamaan! Eeva lahjoittaa 2 000 euroa äänestyksen voittajan valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. maaliskuuta. 4 Auri Kanenen Somesta tuttu siivooja tekee mielenterveystyötä. 1 Iida Rauma Finlandia-palkittu kirjailija puolustaa lasten oikeuksia. Äänestys päättyy 1. 3 Dalia Stasevska Kapellimestari auttaa ukrainalaisia teoin ja sanoin
vanhassa kohderyhmäharjoituksessa aikakauslehteä verrataan hyvään ystävään tai kaveriin. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Ei besserwisseröintiä, spleinaamista tai halpoja vitsejä vaan omaa oivallusta. Yhteiskunnallisina vaikuttajina ja mielipidevaikuttajina, alojensa parhaina ja paneutuneimpina asiantuntijoina, joita ollaan valmiita kuuntelemaan julkaisualustasta tai formaatista riippumatta. Media-alan yrittäjä Ronja Salmi puhuu aiheesta tämän numeron kansijutussa. Jättimäisiä kysymyksiä, joita meidän mediassa työskentelevien olisi osattava ratkaista. Niin kauan kuin tuhannet ja tuhannet nuoret hakeutuvat vuosittain korkeakouluihin, on olemassa todiste siitä, että heitä kiinnostavat itsensä ulkopuoliset asiat. Tänä talvena aiheesta on keskusteltu ennen muuta siitä näkökulmasta, voiko vaikuttaja olla toimittaja tai toimittaja vaikuttaja. Määritelmä on Ernest Hemingwaylta pian sadan vuoden takaa mutta pätee yhä. Vaikuttajia ymmärrettynä oikeastaan kaikilla muilla tavoilla kuin kaupallisten yhteistöiden kasvoina. Ei siksi, että lehtien tavat puhutella lukijoitaan olisivat radikaalisti muuttuneet, vaan siksi, että jo pitkään baaripöydässä on voinut istua pelkän vertauskuvan sijaan ilmielävä media lihoineen, luineen ja ajatuksineen. Alalle pitäisi tulla jo valmiiksi valmiina, kun lupaavien tekijöiden kehittämiselle on yhä harvemmassa paikassa aikaa ja moni esimerkiksi musiikkilehti Rumban kaltainen kasvattajaseuramainen lehti on käytännössä lakannut ilmestymästä. Siksi kiinnostavin toimittaja-vaikuttaja on se, joka kertoo aiheestaan syvimmin. Tämän seuraukset heijastuvat Salmen mukaan koko alan arkeen. Tai täsmällisemin: onko perinteisellä medialla keinoja tehdä toimittajistaan vaikuttajia. Taustalla on huoli journalismista: vaarantuuko uskottavuus ja pitääkö palomuuri, jos samat ihmiset tekevät journalismia ja kaupallista viestintää. Hitailta tuntuneet kehityskulut rysähtävät yhtäkkiä päälle. keinot ja raha kulkevat usein käsi kädessä, ja tässä mielessä mahdollisuudet ovat kiistatta erilaiset kuin mediamurroksen alkuhämärissä. Logiikka on usein sama esimerkiksi eroissa tai työuupumuksessa. Ja on ennen muuta sovellettavissa laajasti. Ja juuri aiheestaan, sillä journalismin ongelma ei ole liiallinen keskittyminen aiheisiin, ilmiöihin ja yhteiskuntaan yksilökokemuksen sijaan. Monin osin malli kuvaa myös median murrosta, vaikkei vararikosta olisikaan kyse. Hyvän featurejournalismin tavoin myös vaikuttaminen toimii syvyyssuunnassa: kiinnostavin ei-journalistinen vaikuttaja on se, joka kertoo itsestään kaiken. Tämä on ollut median murroksen viime vuosien voimakkaimpia ilmiöitä: perinteiset mediat tulivat haastetuiksi sosiaalisessa mediassa eivätkä oikein ehtineet takamatkalta siihen huomiotalouden peliin, jossa kiinnostavimmat ihmiset keräävät suurempia yleisöjä kuin kiinnostavimmat aiheet, jotka ovat olleet perinteisen median kivijalka. Tämä on yksi teema myös Maaret Launiksen haastattelussa Ronja Salmesta. Nyt sama harjoitus tuntuu leikiltä käpylehmillä. h e l m i k u u 2 2 3 3 V ararikko tapahtuu vähitellen, kunnes lopulta yllättäen. Tekoäly vie nopeammin työt toimittajalta kuin vaikuttajalta. Muistan hyvin, keitä ystäviäni olen eri lehtien kohdalla baaripöytiin miettinyt. Hänen mukaansa perinteinen media ei onnistu puhuttelemaan nuoria aikuisia, sillä se ei enää synnytä niitä heimoja, joihin nuoret haluavat kuulua. Toinen tekijä on aika: toimittajasta voi tulla vaikuttaja vain perinpohjaisella keskittymisellä aiheisiinsa. Vaikuttava toimittaja NIKLAS THESSLUND P Ä Ä K I R J O I T U S Silti vähintään yhtä mielenkiintoinen on kysymys siitä, voiko toimittaja olla vaikuttaja. Taustalla oli tietenkin ajatus, että hyvä lehti olisi pöydästä se, joka kertoisi parhaat jutut, olivat ne sitten yhteiskunnallisista tai oman elämän aiheista. Hitailta tuntuneet kehityskulut rysähtävät yhtäkkiä päälle. Henkilöbrändi, joka yhä useammin ja yhä useammalle tarkoittaa ennemmin sosiaalisen median vaikuttajaa. Hieman nuorempia yleisöjä tavoittelevien lehtien kohdalla samassa harjoituksessa mietittiin, millainen tyyppi lehti olisi baaripöydässä. Pakko kuitenkin olisi, sillä muuten vain yksi on varmaa
Samalla tavalla on tehnyt moni muukin millenniaali diginomadi. 50 Keskustelija – Tuuli Lindeberg Musica Nova -festivaalin taiteellinen johtaja haluaa päivittää nykymusiikkiin liitettyä käsitystä vaikeudesta. 36 Kova ponnistus Voiko synnytys Suomessa olla väkivaltaa. Vaula Helin selvitti, mitä synnytysväkivalta tarkoittaa. S I S Ä L LY S L U E T T E L O 4 3 PÄÄKIRJOITUS 6 AVAAJA – ILKKA KÄRRYLÄ 9 KUUKAUDEN DATA 10 POLIITTINEN KOTI – SATU HASSI 12 DEBATTI – KANGASHARJU, NAATUS & SAARI 13 TOISINKIN VOISI OLLA 14 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 16 Tärkeintä on olla kiinnostava Ronja Salmen mielestä perinteinen media on vaikeuksissa, kun se ei onnistu tavoittamaan nuoria heitä kiinnostavien ihmisten avulla. 54 ESSEE – YHTEINEN NAURU KATOSI TV-KOMIIKAN MUUTOKSEEN 58 RUOKA – SARDIINEJA JA PIZZAA 60 ELOKUVA – KALLE KINNUNEN JA COCAINE BEAR 62 MUSIIKKI – IIDA SOFIA HIRVONEN JA VILLE VALO 64 KIRJA – JUHA ITKONEN JA ALEXIS 66 KULTTUURISIVU 26–35 Diginomadit eri maista ovat jättäneet ainakin väliaikaiset jäähyväiset kotimailleen ja suunnanneet etätöihin auringonpaisteeseen. Aurora Airaskorpi on yksi heistä. 26 Kaukana kavala maailma Aurora Airaskorpi vaihtoi pimeän Suomen etätöihin Portugalissa. T Ä S S Ä N U M E R O S S A valokuvaaja timo pyykkö meikki ja hiukset essi kylmänen tyyli suvi poutiainen K A N N E N K UVA
numero. Postiosoite Image, 00081 A-lehdet Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki Puhelin (09) 759 61 Twitter @imagelehti Sähköposti image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Facebook www.facebook.com/imagelehti Internet www.image.fi TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Aurora Airaskorpi, Vaula Helin, Iida Sofia Hirvonen, Pauliina Holma, Janne Itkonen, Juha Itkonen, Aki Kangasharju, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Matti Koskinen, Essi Kylmänen, Suvi Laine, Maaret Launis, Essi Lyytikäinen, Rebekka Naatus, Annaliina Niitamo, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Riina Peuhu, Suvi Poutiainen, Jukka Pylväs, Timo Pyykkö, Juho Saari, Riikka Suominen, Antti Vettenranta, Elina Vitikka, Valtteri Väkevä. h e l m i k u u 2 2 3 5 K E S TÄV I Ä J U T T U J A MAARET LAUNIS Maaret Launis (s. Kustantaja A-lehdet Oy Myyntipäälliköt Mediaopas.a-lehdet.fi Repro ja sivunvalmistus Aste Helsinki Oy Painatus Kroonpress AS, Tartto 2023 Seuraava numero ilmestyy 22. T E K I J Ä T AURORA AIRASKORPI Aurora Airaskorpi (s. maaliskuuta 2023. 1986) on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja ja kirjailija, joka innostuu pinnan alla kuplivista ilmiöistä. Hän työskentelee etätyöläisenä Euroopassa ja kirjoitti tähän lehteen jutun diginomadikulttuurista. Aikakausmedia ry:n jäsen. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. 38. 1988) on vapaa toimittaja ja viestintäalan yrittäjä. vuosikerta, 303. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. MAINOSTAJAT Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Trafiikki PunaMusta ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Internet www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Aurora opettaa myös joogaa ja tekee työelämävalmentajan hommia. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Tähän numeroon hän kirjoitti kansijutun yhden naisen mediatalosta Ronja Salmesta. ISSN 0782-3614 päätoimittaja niklas thesslund toimituspäällikkö sonja saarikoski ulkoasu hanna kahranaho & pauliina vuorinen digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen johtava ad (ajankohtaismediat) timo tervoja
Se on ekonomistien mielestä hyvä tuki mutta onnistuttu populistisesti demonisoimaan niin, että korotukset menisivät vuokranantajille. Maahanmuutosta haluaisi leikata vajaa puolet, mutta monihan haluaisi työperäistä maahanmuuttoa. J. I L K K A K Ä R R Y L Ä : Poliitikoilla on hyvin heikko käsitys, miten sopeutukset saataisiin raavittua kasaan” ”. Penttilällä oli sivistysporvarieetos, että kulttuuri on tärkeää ja tutkimusja kehitysrahoitus erittäin tärkeää. Korkeintaan sosiaaliturvan leikkaamisesta voidaan puhua. Siksi poliitikoilla ei ole visiota, mistä voisi sopeuttaa, sanoo Helsingin yliopiston pohjoismaisen taloushistorian tutkijatohtori Ilkka Kärrylä. ”Pohjoismaissa hyvinvointivaltiolla on niin kova suosio, ettei kukaan saa vaaleissa kannatusta vaatimalla sen leikkaamista. Liberaalipuolueesta se ei välity.” Näkyykö aate kuitenkin Suomessa. Yritystuet on kanssa yksi toiveiden tynnyri. ”Hallintokulut ovat kasvaneet vain vähän sitten 1990-luvun. 1990-luvulta löytyy yksi porukka, Nuorsuomalainen puolue, jota voi pitää ideologisesti uusliberaalina. Niistä yli puolet on erilaisia verotukia tai huojennuksia. Tosin nuorsuomalaisilla ja sen johtajalla Risto E. Uusliberaalit ideat, tällainen markkinaehtoistuminen, ovat hiipineet vaivihkaa Suomeen ilman, että niitä olisi edistetty ideologisesti. Se oli suomalaisten toimijoiden näkökulmasta varsin epäideologinen muutos, mutta siihen vaikutti paljon, mitä valtavirran taloustiede ja oecd silloin sanoivat. Ulkoistamisen vaikutuksia ei näe: kuinka moni tehtävä on oikeasti säilynyt mutta siirtynyt julkisen sektorin henkilöstötilastoista hankintakuluksi?” Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaisi velkaantumisen kuriin. Tilastoista näkee, että Suomi on pudonnut täysin Länsi-Euroopan kelkasta, mitä tulee viranhaltijoiden määrään suhteessa väestöön. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoveron huojennus maksaa vuodessa 800 miljoonaa, mutta sen kaikki oikeistoja porvaripuolueet haluavat kyllä säilyttää.” Suomessa ei saa kannatusta vaatimalla leikkauksia hyvinvointivaltioon. Lisäksi on uuden julkisjohtamisen uudistuksia, julkisen valinnan teorian inspiroimaa julkisen sektorin markkinaehtoistamista ja kaiken ulkoistamista ja kilpailutusta.” Johtuuko juuri tästä, että julkinen hallinto on yhä monille toiveiden tynnyri, jonka ”pöhöttyneisyyttä” pitäisi karsia. 6 AVA A J A Teksti Oskari Onninen Kuvat Essi Lyytikäinen T utkit parhaillaan Nyliberalism i Norden -hankkeessa pohjoismaista uusliberalismia. Niihin pitäisi päästä syvemmälle, että näkisi miten, mutta ulkoistamiset vaikeuttavat tilastointia tosi paljon. ”Oikeastaan meidän on pitänyt selittää, miksi Suomessa ei ole juuri ollut uusliberalismia. Mitä ajattelet siitä. Nusuissa on kiinnostavia yhtäläisyyksiä nykyiseen liberaalipuolueeseen. Siitäkin suosikki on asumistuki. ”Selkein muutos oli rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla. Kansan suosikit leikkauskohteiksi ovat kuitenkin kokonaisuuden kannalta olemattoman pieniä eriä: puoluetukia, ministereitä ja heidän avustajiaan ja virkamiehistöä. Millaista suomalainen uusliberalismi on
Ilkka Kärrylän mielestä työvoiman riittävyys on suurempi huolenaihe kuin rahojen.. 7 h e l m i k u u 2 2 3 Hyvinvointivaltio
Leikkaukset heikentävät talouskasvua enti sestään. Jos hallituskauden alussa tehdään äkkinäisiä suuria sopeutuksia mutta tarjon talähtöinen inflaatio jää meille pidemmäksi aikaa, niin siinähän sitä ollaan sitten.” Miten taantumaan pitäisi suhtautua. Velanhoitomenot nousevat nyt, mutta Jen keistä rupeaa olemaan viitteitä siitä, että inflaatio kääntyy laskuun, jolloin myös korot laskevat. Velka kasvoi niin kovaa vauhtia, että pystyttiin näyttämään, että näin ja näin paljon pitää leikata ja sopeut taa. 8 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. Aion itse toi vottavasti tutkia asiaa. Jos ollaan taantumassa, ei kan nata sopeuttaa hirveästi, kuten 1990luvun lamassa tai eurokriisissä tehtiin. Kirjoitit tammikuussa Kalevi Sorsa -säätiön sivuille, että Suomessa on yhä vääristynyt käsitys siitä, kuinka 1990-luvun lamasta selvittiin. ”Toivottavasti muustakin kuin siitä, mistä sopeutetaan. Samoin Euroopassa me ollaan menossa taantumaan koronnostojen takia, mistä seuraa yleensä korkojen lasku. Miten saadaan kasvua, mistä saadaan työvoimaa, mitä EU:ssa pitäisi tehdä vihreän siirtymän ja rahapoliitikan suhteen. Valtionvarainministeriö on ollut huolissaan, kuinka Suomen lainojen korko menot kasvavat. Ne pitäisi perata tarkkaan. Julkisen sektorin työvoimapula jää sen varjoon, vaikka nytkin on julkaistu listoja pahimman työvoimapulan aloista, joiden kärjessä on sotealoja ja varhaiskasvatusta. Kun on poliittinen tavoite, että kokonaisveroaste ei saa nousta, työeläkemaksujen mukanaolo luo pakon lei kata muualta.” Millaisia tulevaisuudenkuvia sinulla on hyvinvointivaltiosta. Tilastoja katsoessa pitäisi muistaa, että eläkkeet las ketaan julkisiin menoihin ja työeläkemaksut kokonaisveroasteeseen. Taantuma vain syveni, joten sinänsä ei ole ihme, ettei velkasuhde lähtenyt Kataisen ja Stubbin aikana paranemaan.” Missä määrin poliitikot voivat vaikuttaa talouskasvuun. Käydä läpi arkis toja, valtiokonttorin papereita ja pöytäkir joja ja selvittää, mistä on lainattu rahaa ja millä korolla.” Jälleen maalaillaan velkavaaleja. Siinä näkyy ikääntyvän väestön ongelma, koska mak sussa olevia eläkkeitä on poliittisesti erit täin hankala leikata. Millä tavalla. ”Se on yksinkertainen laskutoimitus. ”Yksi vääristynyt käsitys on väite, että val tion rahat olivat loppumassa eikä valtio olisi saanut lainaa. ”Kuvio on aika sama kuin ennen vuoden 2015 vaaleja. ”En ole vielä hirveän pessimistinen, mutta ehkä työvoiman riittävyydestä pitäisi olla enemmän huolissaan kuin rahojen riittä vyydestä. Ilman eläkkeitä siis oltaisiin suunnilleen samassa luokassa kuin oltiin silloin. Mistä olisi mielestäsi tärkeä puhua vaalikeskusteluissa. Mitä ajattelet tästä. ”Ainakin 2010luvun hallitukset leikkasivat juuri niistä asioista, joilla voisi vaikuttaa talouskasvuun, vähintään pitkällä aika välillä. Ei ole ainakaan toistaiseksi esitetty todisteita, että rahojen loppuminen olisi ollut todellinen uhka. Se oli erittäin huono hetki tehdä niin. Jotkut muutkin menoerät ovat varmasti kasvaneet, mutta toiset pienentyneet suhteessa. Kokoomus teki välikysymyksen korko menoista, mutta ei niilläkään ole selkeätä visiota, miten ensi hallituskaudella sopeu tettaisiin neljä miljardia. Lisäksi olen vähän skeptinen sen suhteen, kuinka suuria sopeutuksia kannattaa tehdä ainakaan kauhean nopealla aikataululla. Mitä ajattelet tästä. Siihen nähden suhteettoman huomion saa vat savonlinnalaiset pkyritykset ja se, että tänne meille Savonlinnaan ei löydy työn tekijöitä tekemään sähkökaappeja. Onneksi työeläkejär jestelmä on nyt hyvässä kunnossa. Realistisesti siitä summasta saataisiin kasaan ehkä puolet. ”Kyllä varmaan. ”Poliitikkojen pitää katsoa suhdanne tilannetta. Iiro Viinasen piti käydä henkilökohtaisesti neuvottelemassa jenilainoja Japanista, yritysjohtajat heitte livät, että Suomi joutuu imf:n holhoukseen. Esimerkiksi kokoomuksen väli kysymyksessä huoli asetetaan selkeästi eri kohtaan.” Onko vain niin paljon helpompaa ja vetävämpää huolehtia rahasta kuin työvoimasta. Työvoimapulankin suhteen puhutaan usein siitä, ettei yksityiselle sek torille riitä työvoimaa eikä sen takia saada talouskasvua ja maksajia julkisille menoille. Samoin kokonaisveroaste on yhä 1970-luvun lopun tasolla, jos siitä poistetaan eläkemaksut. Toki myös muut maat tekivät samaa, ja koko euroalue oli taantumassa pari vuotta. Hirveästi ei ollut järkeä leikata kou lutuksesta, tutkimuksesta ja kehityksestä tilanteessa, jossa Suomen vientiveturit ovat vaikeuksissa ja pitäisi kehittää nopeasti uusia kasvualoja ja korkeaa tuottavuutta.” Huomautit Twitterissä, että ilman eläkkeitä Suomen sosiaalimenot olisivat edelleen 1980-luvun tasolla. Ylipäätään poliitikoilla on hyvin heikko käsitys, mistä sopeutukset voidaan raapia. Ehkä tuommoisista asioista kan nattaisi.”. Valtionvarainministeriöstä tulee madonluvut, ja poliitikot alkavat rum muttaa, että tämä pitää saada nyt kuriin. Eurokrii sin aikaan Kataisen ja Stubbin hallitukset sopeuttivat vuosina 2011–2015 enemmän kuin Sipilän hallitus niiden jälkeen
Kun Duodecim-lehti käsitteli aihetta vuonna 2019 synnytysrepeämien riskitekijöiksi listattiin esimerkiksi ensisynnytys, lapsen suuri syntymäpaino, ponnistusvaiheen pitkä kesto ja toimen pideavusteinen alatiesynnytys. Vaula Helin otti siitä selvää artikkelissaan Kova ponnistus. Kuten oheinen kuvaaja näyttää, pihtisynnytyksistä on luovuttu, mutta imukuppisynnytysten määrä on lisääntynyt selvästi synnyttäjien ollessa aiempaa vanhempia. Teksti Niklas Thesslund Infografiikka Juuso Koponen sen määrän kasvamista pidettiin mahdollisina syinä kasvaneille luvuille. Mutta mikä sitten on synnytysväkivaltaa ja mitä se tarkoittaa. Ensisynnyttäjillä on kuitenkin suurempi riski tarvita toimenpideavusteista synnytystä, joka saattaa osaltaan selittää kehitystä Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan ensisynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on kuitenkin pysynyt melko tasaisena koko 2000-luvun. h e l m i k u u 2 2 3 9 D A T A P ohjoismainen tilasto näyttää kehityskulun suoraan: vakavimmat synnytysrepeämät ovat muissa pohjoismaissa vähentyneet 2000luvun aikana, mutta Suomessa ne ovat vastaavasti yleistyneet. Myös synnyttäjien vanhenemista ja ensisynnyttäjien suhteelliJUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatiomuotoilija, jonka laatima datavisualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. T I L A S T O R A P O R T T I 9 / 2 2 2 . Repeämien yleistymisen yhtenä mahdollisena syynä nähtiin parantunut diagnostiikka ja dokumentaatio. T H E E U R O P E A N P E R I N A T A L H E A L T H R E P O R T 2 1 5 – 2 1 9. P O H J O I S M A I S E T P E R I N A T A A L I T I L A S T O T 2 2 ; E U R O P E R I S T A T 2 2 2 . Repeämä tilastoissa Vakavimmat synnytysrepeämät ovat yleistyneet Suomessa samaan aikaan kun ne ovat vähentyneet muissa Pohjoismaissa. Kansainvälisesti vertaillen repeämiä tapahtuu Suomessa yhä vähän, mutta jokin on silti muuttunut. Synnytyksessä tapahtuneiden sulkijalihasten repeämien ja synnytysten välineellisen avustamisen yleisyys Vakavimpien synnytysrepeämien yleisyys Pohjoismaissa (% alatiesynnytyksistä) Toimenpiteelliset synnytykset (% alatiesynnytyksistä) Synnytystapa Euroopan maissa (2019) Suomi Islanti Ruotsi Tanska Norja Imukuppisynnytykset Pihtisynnytykset Toimeenpiteellinen Muu alatiesynnyttys Keisarinleikkaus Kroatia Liettua Unkari Slovakia Tšekki Slovenia Latvia Italia Malta Ruotsi Tanska Viro Kypros Saksa Itävalta Alankomaat Islanti Belgia Ranska Suomi Norja Luxemburg Irlanti Espanja G R A F I I K K O J E N D A T A L Ä H T E E T : T H L 2 2 2
Kolme vuotta asuimme remontin ja sahanpurun keskellä. Ensimmäisen kerran talon ostami sesta oli puhetta 1991, kun minut valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan. Asiaan palattiin 15 vuotta myöhemmin. Vuokrasin häneltä vapautuneen asunnon itsel leni työhuoneeksi, kun aloitin vuonna 1985 uuden elämän vapaana kirjai lijana. Jukan kuoltua jäin leskeksi kaksi vuotta sitten. 1 5 M ² , 6 H + K + P I H A S A U N A , P I S P A L A , T A M P E R E POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan tuttujen poliitikkojen koteihin. Vuosia tyhjillään ollut talo oli ankea, kaik kialla oli pimeää ja hirveästi pölyä. Ajoitus oli talon pelastamisen kannalta täpärä. Kaikki listat ovat joko alkuperäisiä tai saman mallin mukaan teetettyjä. Niitä on melkoi nen määrä, joten kolmisen vuotta menin Täpärästi pelastunut Satu Hassi asuu nyt yksin vanhassa puutalossa, jonka hän ja edesmennyt miehensä Jukka Valjakka pelastivat tuholta. Talo on yhdelle hengelle iso, eikä minua sido Tampereelle enää muu kuin Pispala ja kaverit. Halu puolustaa vanhaa Pispalaa purka miselta oli aikanaan iso syy siihen, että läh din Tampereen kunnallispolitiikkaan. Silloin taloa ei myytykään. Mieheni Jukka kuitenkin tajusi, että tästä saa korjaamalla hyvän. 1 POL I I T T I N E N KO T I V eljeni Ville asui tässä talossa vuokrayksiössä opiskelu aikanaan. Ovesta sisään astuessa jalka meni lattiasta läpi. Myös sisätiloissa olemme pyrki neet kunnioittamaan kulttuurihistoriaa. Teksti Janne Itkonen Kuva Riina Peuhu N . Jos tämä olisi ollut vielä vuoden tyhjillään, alaker ran lattiasieni olisi luultavasti ehtinyt levitä kantaviin rakenteisiin. Osa lattialankuista on alkuperäisiä, uusi tut ovat samaa leveyttä. joka maanantaiaamu Brysseliin tai Stras bourgiin kynsinauhat maalissa. Tämä talo, pihasauna ja puutarha on kaikki luo kiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi, eli nykyisen kaavan mukaan tätä ei saa enää purkaa. Mutta ei tällaista paik kaa mihin tahansa vaihda, ja onhan tässä talossa myös hitosti meidän omaa duu niamme.” ”. Teimme paljon myös itse, minä maalasin ja kunnostin kaikki ikkunat
Mentyäni naimisiin Kotkassa syntyneen Jukan kanssa tajusin, että taulussahan on Kotkan poika ja vihreä nainen. Keskuslämmitys toimii maalämmöllä, eli ne ovat enemmän viihdekäytössä. Kun Jukka kuoli, lempeästi halaava Kotkan poika tuotti myös tuskaa.. Olli Viirin taulu Ostin tämän kun minut oli valittu eduskuntaan. Sähkökatkojen varalle hankin kaksi mottia koivuklapeja jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kotkan kynsi naisen reidessä kuvasti silloista suhdettani. h e l m i k u u 2 2 3 1 1 Kakluunit Talossa on kaikki kakluunit jäljellä, vaikka arkkitehti olisikin ensisuunnitelmassaan purkanut monta tulisijaa
JUHO SAARI Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaalija terveyspolitiikan professori, Tampereen yliopisto REBEKKA NAATUS Viestintäpäällikkö, Vantaan seurakuntayhtymä. Suomi ei myöskään tähän tavoitteeseen pääse. Siten on luontevaa ajatella, että myös tulevaisuudessa koulutustason nostaminen on luonteva tapa taata Suomen menestys. Näillä alueilla työmarkkinat kapenevat. Hyviä töitä ja komean uran saa ilmankin. Suomen kaltaisessa pienessä ja tietotyöstä riippuvaisessa maassa olisi vaarallista jättää etsimättä vastauksia sille, miksi koulutusinto laskee ja suoritettujen korkeakoulututkintojen määrä vähenee. 1 2 D E B A T T I D E B A T T I Suomalaisnuorten koulutustaso on laskenut alle OECD-maiden keskitason, mutta antaako se syytä huoleen. Muodollinen koulutus ei siis ole sama asia kuin ammattitaito. Sen merkityksen ymmärtävät jopa talibanit, ja siksi he haluavat riistää sen naisilta. Koska demokraattisesti valituilla poliitikoilla on tässä(kin) suuri valta, yhteiskunnallisessa keskustelussa vastauksia etsitään helposti muutaman vaalikauden aikajänteellä. Vain laajasti koulutettu väestö pysyy kyydissä globalisoituneessa maailmassa. Jäljelle jäävät monimutkaiset, tunnetyöhön liittyvät tai korkean tuottavuuden tehtävät. Suomi on jämähtänyt pelkoon, jonka mukaan ylikoulutus on haaskausta. Koulutustason kohentamisen puolesta viestii se, että tulevaisuuden työmarkkinoilla vähän koulutusta ja luovuutta ”Suomi pärjää, vaikka puolet 25–34-vuotiasta ei suorittaisi korkeakoulututkintoa.” T avoitteesta kiinni pitäminen on enemmän kuin konkreettinen määrätavoite. Kaikkien näitä tehtäviä tekemien työntekijöiden ei kuitenkaan tarvitse olla korkeasti koulutettuja, mutta useimmat näistä ammateista vaativat hyvää ammattitaitoa. Annoimme väitteen debatisteille. V iimeisten viidenkymmenen vuoden aikana koulutustason nousulla on ollut myönteinen vaikutus suomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin, työurien pidentymiseen ja elinkeinoelämän tuottavuuteen. V Ä I T E : vaativat rutiinitehtävät korvautuvat usein tekoälyllä varustetuilla koneilla ja roboteilla, joiden kanssa ihmiset eivät pysty kilpailemaan tuottavuudessa. Selitystä voi kuitenkin hakea ainakin arvostuksen puutteesta. Opiskelu on nähty sisäsiistinä puuhasteluna, jonka arvo ei lopulta ole käytännössä kovin suuri. Se on viesti, joka kertoo, että koulutuksen arvo ymmärretään ja asia otetaan tosissaan. Äskeiset koulutuspolitiikan lin jaukset saavat silloin suhteettoman suuren merkityksen. Naisten koulutustason noususta huolimatta sukupuolten välinen palkkaero ei ole kaventunut samaa tahtia. On mahdotonta palata aikaan, jolloin teoreettisella koulutuksella ei ollut nykyisenkaltaista roolia. Tästä on voinut rakentua piiloviesti, että koulutuksella ei ole niin väliä. Siksi opetusja kulttuuriministeriö on asettanut strategisen tavoitteen kouluttaa korkeakouluissa puolet ikäluokasta. Pienellä maalla tällaisen asenteeseen ei ole varaa. Ja kuitenkin asiantuntijat tuntuvat olevan yhtä mieltä vain siitä, että syyt ovat monimutkaisia ja osin tuntemattomia. Siten ratkaisevaan rooliin nousee koulutuksen, kokemuksen ja työelämän nykyistä parempi yhteensovittaminen kaikilla koulutustasoilla. Tieto ja osaaminen lisäävät halua vaikuttaa ja muuttaa asioita. Kaikkineen Suomi siis kyllä pärjää, vaikka puolet ikäluokasta ei tekisi korkeakoulututkintoa. Suomi ei kuitenkaan pärjää, jos merkittävä osa väestöstä jää ilman hyvää ammattitaitoa
Korkeakoulutuksen lisääntyminen estetään liian pienillä aloituspaikkamäärillä. Pohjoinen pää pysyisi metsäisenä, etelään tultaessa palvelut ja tapahtumallisuus lisääntyisivät asteittain. toisinkin voisi olla. Haaveissani yksi kansipuisto ulottuisi Rautatieasemalta Linnanmäelle asti yhdistäen Kaisaniemen puiston Tokoinrantaan ja Töölönlahteen. Uusin arvio on, että kaupunkipuisto tulisi valtuuston ratkaistavaksi vasta vuonna 2026. Pölyttäjät ja pörriäiset saisivat ravintoa ja pieneläimet tärkeitä kulkureittejä. Kaupunkilaisille puistot toisivat keskustaan lisää väljää, vihKeskustapuisto nyt ensin T O I S I N K I N V O I S I O L L A Teksti Annaliina Niitamo K U V IT U K S E T P A U L II N A H O L M A reää oleskelutilaa. Suomi on jäänyt jälkeen korkeasti koulutettujen osuudessa. Ne helpottaisivat ilmastonmuutoksen tuomaa lämpösaarekeilmiötä peittämällä kaupungin asfalttipintoja vihreällä. h e l m i k u u 2 2 3 1 3 DEBATTIPALSTALLA Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen. Lisäkoulutuksen myötä kiihtyvällä tuottavuuskasvulla voitaisiin hillitä ikääntymisen vaikutusta elintasoomme. Kaisaniemen puisto, Tokoinranta ja Töölönlahti voisivat muodostaa Helsinkiin jättimäisen keskustapuiston. Vanhusvaltaisuus siirtää työvoimatarvetta korkean jalostusarvon vientisektorilta tuiki tarpeelliselle mutta matalan tuottavuuden hoivasektorille. Kansipuistot toisivat keskustaan lisää tärkeitä viheralueita poistamatta mitään vanhaa. Hengeltään kansipuistot olisivat New Yorkin High Linen tyyppistä puistomaista kaupunkitilaa. Sen tuoma status suojelisi helsinkiläistä kaupunkiluontoa ja kulttuuriympäristöä yhtenäisinä kokonaisuuksina järeämmin kuin niiden huomioiminen pelkän kaavoituksen keinoin. Puistoja erottavien kohtien päälle voisi perustaa pilarein seisovia kansipuistoja, jotka yhdistäisivät arvokkaat viheralueet toisiinsa ja tekisivät niistä kaupunkilaisten ympärivuotisen olohuoneen. Mitä vähemmän meillä on koulutettuja, sitä vähemmän meillä on mahdollisuuksia pysyä mukana teknologisessa kehityksessä. Maahanmuuttajien opastus suomalaiseen yhteiskuntaan ontuu pahasti. Megakeskustapuisto urbaaneine kansipuistoineen voisi sivutuotteena elävöittää keskustaakin. Suomi on jämähtänyt 20 vuotta vanhaan pelkoon, jonka mukaan ylikoulutus on haaskausta, vaikka koulutus nostaa selvästi koulutetun palkkaa, työmahdollisuuksia ja parantaa terveyttäkin. Tuottavuus on erityisen tärkeää Suomelle, jossa väestö ikääntyy. Toinen kansipuisto yhdistäisi Töölönlahden Helsinginkadun puoleisen sivun pohjoiseen Eläintarhan alueeseen. Kun katsoo Helsingin ydinkeskustaa kartalta, muodostaisivat Kaisaniemen puisto, Tokoinranta ja Töölönlahti yhdessä jättimäisen keskustapuiston, jos ne olisivat paremmin yhteydessä toisiinsa. Kaikkia ei tarvitse kouluttaa korkealle, mutta kaiken koulutuksen pitäisi olla laadukasta ja oikein kohdennettua. Peruskoulun pisa-tulokset laskevat. Mitä heikommin pysymme mukana, sitä hitaampaa on tuottavuuden nousu ja sitä vähemmän on mahdollisuuksia palkankorotuksiin. AKI KANGASHARJU Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja. Siihen asti voi pienilläkin toimilla saada hyvää aikaan. O nhan sitä pärjätty ennenkin, mutta jos haluamme lisää liksaa ja parempaa elämää, silloin meidän on panostettava parempaan koulutukseen. Sitä ympäröisivät leveät pyörätiet, kävelytiet ja juoksupolut. Talvella siellä voisi hiihtää, kesällä oleilla. Koulutuksemme jälkeenjääneisyys on syntynyt omasta syystä. Uusissa kansipuistoissa olisi kevyitä ja kausiluontoisia palveluita: lippakioskeja, kahviloita, terasseja, tynnyrisaunoja, pieniä aukioita, koirapuistoja, leikkipuistoja ja ulkokuntosaleja. Kolmas kansipuisto yhdistäisi Eläintarhan alueen Talvipuutarhoineen ja Uimaja Olympiastadioineen metsäiseen Keskuspuistoon, jolloin keskustasta pääsisi katkeamatonta viheryhteyttä pitkin aina Pirkkolaan Kehä I:lle asti. Jo valmiiksi hyvin koulutetut osallistuvat liikaa aikuiskoulutukseen. Se vähentää verotulojen muodostusta samalla, kun hoiva ja lisääntyvät eläkkeet lisäävät verotulojen tarvetta. Nyt niitä katkovat junaraiteet, autotiet ja epämääräinen tyhjä tila. TOISINKIN VOISI OLLA -palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. K ansallista kaupunkipuistoa odotellaan yhä Helsinkiin. Uuden megakeskustapuiston ympärikulku olisi yli 30 kilometriä. Eikä vain korkeakoulutukseen. Koska autoliikenteen sekaan ei tarvitsisi mennä, keskustapuisto tarjoaisi erityisesti iäkkäille ja lapsille turvallisia kävelyja pyöräilyreittejä esikaupunkialueilta keskustaan
Kyselyiden maailmankuva muokkaa asenteita. Työvoimapula vaivaa monia muitakin Euroopan maita. eu kehitti nopeasti oleskelulupajärjestelmän, jolla ihmiset pääsevät töihin ja opiskelemaan. Suomessa kuvitellaan, että kaikki tunkevat tänne, ellemme ole rajoilla tiukkoina esittämässä ehtoja. Se on vain pieni osa maansa jättäneistä 7 miljoonasta ukrainalaisesta, mutta Suomen aiempaan maahanmuuttoon verrattuna paljon. Mitään uutta ei Suomen jakomielitautinen suhde maahanmuuttoon ole. Sen vuoksi muutkin oikeistopuolueet haluavat olla vähän muukalaiskammoisia. onneksi asenteista on myös rohkaisevia esimerkkejä. Suomalainen byrokratia on joustanut, ja ukrainalaisille lapsille on löytynyt nopeasti koulupaikat. Petteri Orpo (kok.), kannatusmittausten perusteella seuraava pääministeri, sanoo (hs 21.1.2023), että Suomen on pakko saada joka vuosi kymmeniätuhansia maahanmuuttajia. Suvaitsetko vasenkätisiä. Tänne muuttaminen on tehty vaikeaksi. Mutta samaan aikaan, kun tilastot kaipaavat tänne satojatuhansia uusia asukkaita, niin itse ulkomaalaiset ihmiset esitetään uhkana. Tuolloin poliittinen reaktio oli aggressiivinen ja hätääntynyt, nyt tulijoihin on suhtauduttu myötämielisesti. 1 4 K O L U M N I K äsitys siitä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, vahvistuu jatkuvasti. Tällä kertaa lehdistö ei puhu pakolaistulvasta, vaikka ukrainalaisia on tullut puolitoista kertaa niin paljon kuin turvapaikanhakijoita vuonna 2015. Toinen oli perinteistä maakuvatyötä, jolla houkuteltiin ihmisiä Suomeen, mutta toinen oli uutta: karkoituskampanja, joka varoitti muun muassa irakilaisia ja afganistanilaisia, ettei Suomeen kannattanut pyrkiä. Sitä nähtiin myös vuoden 2015 turvapaikkakriisissä. myös politiikassa maahanmuuttoon suhtaudutaan ristiriitaisesti. On vaikeaa houkutella ihmisiä juuri tänne. Kyselyn lähtökohta on, että maahantulijaa pelätään. ”Tervetuloa” RIIKKA SUOMINEN K O L U M N I. Maahanmuuttotutkija Pasi Saukkonen on huomauttanut, että oikeasti Suomen vetovoimatekijät ovat heikot. Kaksinaamaisuuteen vaikuttaa tietenkin perussuomalaisten kannatus. Ja niinpä ulkomailla syntyneiden osuus on Suomessa Euroopan pienimpiä. 1930-luvulla olisi varmaan kysytty, kuinka iso uhka juutalalaiset ovat. Tulijoiden toivotaan ratkaisevan hoitajavaje, työvoimapula ja jopa maaseudun asuttaminen. Haave ehkä oli, että Suomen ihanuudesta pystyisi kertomaan taajuudella, jonka vain valkoiset korvat kuulevat. Populistien perusväite on, että muukalaiset vievät työt. Niissä selvitetään asenteita maahanmuuttoa kohtaan. Esimerkiksi Euroopan unionin tekemä Eurobarometri kysyy, huolettaako maahanmuutto. Vastaanottokeskuksia kohtaan ei ole hyökätty mielipidekirjoituksilla eikä polttopulloilla. Tästä huolimatta Orpo ja puolueensa kokoomus tukivat välikysymystä, jossa katujengi-ilmiöstä syytettiin ”Suomessa vuosikymmenet harjoitettua löyhää maahanmuuttopolitiikkaa”. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti. Tekstiä varten on haastateltu tutkija Lena Närettä. Onneksi muiden ihmisryhmien kohdalla ei kysellä asenteita heihin. Vielä räikeämpää pelottelu oli vuoden 2015 aikaan, kun satojatuhansia ihmisiä pakeni Lähi-idästä. Mutta miten kääntää asenteita työperäiseen maahanmuuttoon sen jälkeen, kun vuosikymmeniä on demonisoitu ”vain taloudellisista syistä” maahan pyrkiviä. Silloin ulkoministeriön viestintäosastolla tehtiin kahta kampanjaa. Minä esimerkiksi vastailisin mielellään kyselyihin, pidänkö liharuuan tarjoamista kouluissa epäterveellisenä, onko mainonta mielestäni haitallista tai ovatko yksityisautoilijat itsekkäitä. Tämä näkyy esimerkiksi mielipidekyselyissä. Todellisuudessa Suomi ei ole koskaan harjoittanut väitettyä löyhää maahanmuuttopolitiikkaa. Keskustelu maahanmuutosta on kietoutunut sen ympärille, kuka on ”oikeasti hädänalainen”. Hommaa tuskin auttaa, jos tieto Suomesta Euroopan rasistisimpana maana kiirii potentiaalisten tulijoiden korviin. Nyt töiden perässä tulijoita tarvittaisiin. Eduskuntakeskustelussa kokoomus vaati tiukentamaan ehtoja tulijoille. Aiemmin on muotoiltu, kuinka iso uhka tai ongelma maahanmuutto on. Silloin Taloustutkimus selvitti Iltalehden piikkiin, uskoivatko vastaajat turvapaikanhakijoiden tuovan mukanaan rikollisuutta. Suomesta on vajaan vuoden aikana hakenut turvaa yli 45 000 ukrainalaista
OSCA R ® -EHDOKAS P A R A S D O K U M E N T T I
1 6 TÄRKEINTÄ ON OLLA KIINNOSTAVA Ronja Salmi on aina tiennyt, millaista mediaa nuoret haluavat. Teksti Maaret Launis Kuvat Timo Pyykkö Tyyli Suvi Poutiainen Meikki ja hiukset Essi Kylmänen. Nyt hän yrittää rämpiä ulos sosiaalisen median kaninkolosta, keksiä median uudelleen ja saada lapsen tulematta äidiksi
h e l m i k u u 2 2 3 1 7 Puku, Hanna Hanhela.
Nykyinen keskimäärin kolmen tunnin ruutuaika on jotenkin hyväksyttävissä. Hänellä oli puhelin toisessa kädessä, tiskiharja toisessa. Se käyttäytyy niin kuin epätoivoiset aina: kokeilee kaikkea. Jos Salmen äiti erehtyy nykyään laittamaan hänelle viestiä Facebookin Messenger-sovelluksen kautta, Salmi soittaa äidilleen. En pystynyt vastustamaan Kiinan valtaapitävien algoritmiä.” Miten lapset ja nuoret pystyisivät somen kohtuukäyttöön, jos aikuisetkaan eivät pysty. Tiktok oli Salmea vahvempi. Se keräsi hänelle vastustamattoman lajitelman kuumia miehiä, laatujournalismia, lesboseksillä vihjailua, hevosvideoita ja komiikkaa. Hän myöntää auliisti, että on uransa velkaa sosiaaliselle medialle. Facebook-huuman hiivuttua Salmi siirtyi Instagramiin. Oikealle tielle hänet johdatti taannoin, ja joitakin kertoja sen jälkeenkin, puoliso. Ajattelin, että se olisi tehokas keino tuoda esiin osaamistani.” Rasittava toiminta tuotti tulosta. Puoliso tuli paikalle. Kun Salmi oli lukion ensimmäisellä luokalla, tuli Facebook. Erityisesti isoissa mediataloissa kesti pitkään ymmärtää, että pystykamera on ihan relevantti kuvaamisen formaatti. ”Meistä tuntuu uskomattomalta, että ennen lentokoneessa sai tupakoida, mutta meidän somekäyttäytymistämme katsotaan vielä jonain päivänä samoin.” S almi onkin varsinainen nykyajan röökimuija. Siinä missä Twitter on Salmen mielestä rasistinen ja poliittisesti vastenmielinen ympäristö, Facebook on enää vain kuolettavan tylsä. Hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut J. Irc-galleria ja Instagram ovat olleet hänelle samanlaisia tosielämän tapahtumapaikkoja kuin hevostalli ja Kallion lukio. Vanhemmat kollegat lähestyivät häntä pitkään saatesanoilla ”näin Facebookista että olet tehnyt tällaista, tekisitkö meillekin?”. Salmen yritystoiminnassa oli vaihe, jossa hän koulutti itseään vanhempia siitä, miten Instagram toimii. Päivittäinen ruutuaika oli kuusi tuntia puhelimella, ja siihen tietokoneella vietetty aika päälle. Minä en käytä Facebookia, älä laita minulle sinne mitään, hän sanoo. Kiitos näistä vuosista galtsu, vitsi mikä matka. Salmi ajatteli, että nyt kalkkiksetkin – yli 40-vuotiaat – ovat löytäneet tänne. Nykyään melkein kaikki ymmärtävät, että sisällöt pitää tehdä puhelimen ehdoilla.”. R. Se on myös yksi tekijä hänen taloudellisesti vakaan asemansa taustalla. Siis älyllistä ja seksuaalista virikettä, huumoria ja liikutusta. Sinua saattaisi kiinnostaa tämä julkaisu, joka tehtiin kierrätysryhmään kaksi päivää sitten! Vai haluaisitko kenties liittyä Taru Sormusten herrasta -ryhmään. Tolkienista tai etäisten tuttujen avantouintiharrastuksesta. Facebook oli hetken aikaa Salmen Linkedin. Salmi päästi tiskiharjan kädestään. Mutta ei Salmi halua. Salmi ei kiellä olevansa myös influensseri. Haluaisitko katsoa, mitä pikkuserkkusi puolisolle kuuluu. Instasplainaamisesta tuli hänen erikoisosaamistaan. Salmi seisoi väsyneenä keittiössä aikeissaan tiskata paistinpannu, illallinen oli juuri syöty. Sen imussa hän kirjoitti ja julkaisi jäähyväiskirjeen Irc-galleriaan. Tykkäsin Tiktokista liikaa, viihdyin liian hyvin. Salmi muistaa ajan ennen sosiaalista mediaa. Myös sovellus itse on huomannut Salmen vaikean Facebook-suhteen. Salmi nousi seisomaan ja tuli pois sieltä. Eihän somen mekanismeissa ole mitään, mikä kannustaisi maltillisuuteen. Jotain sellaista. Hän pysyttelee kartalla mutta ei ota osaa keskusteluihin. Lukion loppuun mennessä entistä suurempi osa Salmen Facebook-kavereista oli hänen opettajiaan ja sukulaisiaan. Ronja, tuu pois sieltä. Salmi oli jäänyt Tiktok-koukkuun. R. Ja sitten eräänä aamuna hän heräsi hyvin levänneenä ja mieli kirkkaana ja poisti puhelimestaan Tiktokin. ”Mutta se työ on onneksi aika lailla tehty. Istui vessassa ja katsoi Tiktokvideoita. Nykyään Salmi käyttää Facebookia vain, koska ei voi käyttämättä. Teki ruokaa ja katsoi Tiktokvideoita. ”Tapasin itseäni vahvemman. Jos vielä tämä yksi lesbian thirst trap. ”Somet ovat nykyajan tupakkayhtiöitä”, Salmi sanoo. Hän valui tiskipöydän laitaa pitkin hitaasti istuma-asentoon. 1 8 R onja Salmi on niin harvoin väärässä, että kun se tapahtuu, se on suorastaan virkistävää. Kymmenen vuotta sitten Salmi sen sijaan teki tietoisen päätöksen, jonka osana hän jätti jäähyväiset galtsulle. Kohtuukäyttö Salmelle olisi kaksi tuntia ruutuaikaa päivässä. Salmi on juuri täyttänyt 30, eikä ole koskaan joutunut etsimään töitä. Vaikka Salmi haluaa julkaista sisältöjä tulevaisuudessa jossain somen tuolla puolen, totuus on, että somen ansaintalogiikalla on rooli Salmen henkiökohtaisessa ansaintalogiikassa. Hän, kuten moni muukin toimittaja, avaa sovelluksen ammatillisista syistä kerran päivässä, selaa sitä minuutin, ärsyyntyy ja sulkee sovelluksen. Salmi muistelee iltaa keväällä 2022. Hän teki Facebookista ammatillisen pääkanavansa. Tuli kesä, ilman Tiktokia. Hän alistui interventioon ja vei puhelimen keittiön nurkassa olevaan laatikkoon. ”Päätin, että kerron kaikista duuneistani Facebookissa tiedostaen, että se voi olla kavereiden mielestä rasittavaa. Kuitenkin sama kohtaus tapahtui vielä uudelleenkin. Hän istui ratikassa ja katsoi Tiktokvideoita
Loaferit, Vamsko.. h e l m i k u u 2 2 3 1 9 Puku, Gant. T-paita, Nosh
Kaulakoru, Karo Koru / Beam.. 2 Farkut, Levi’s / Beam Hill
Lind-vertaus ei selvästi puhuttele Salmea. Ne edustavat sivuvirtaa Salmen yrityksen toiminnassa, mutta somekampanjoista maksetaan paljon suhteessa muihin töihin. ”Perusasia on, että voidakseen kirjoittaa vapaasti ja tarvittaessa kriittisesti aiheesta X toimittaja ei voi saada X:ltä rahaa. Ennen nimikko-ohjelmiaan hän on juontanut nuorten tv-sarja Galaksia ja vetänyt Ystäväni Hevonen -sarjaa ja someyhteisöä. Ja sitähän ihmiset nimenomaan haluavat – kuulua heimoon.” Salmi ottaa esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen, joka nousi 1990-luvun lopulla poikkeukselliseksi mediailmiöksi. Helsingin Sanomat on tarttunut asiaan linjaamalla, että kesätoimittajat ja freelancerit eivät saa tehdä kaupallisia yhteistöitä samoista aiheista, joista kirjoittavat juttuja. Onko Salmi siis toimittaja vai influensseri. ”Osalla media-alan ihmisistä on sellainen käsitys, että toimittaja ei voi tehdä muuta kuin toimittajan töitä ja että kaikki kaupallisuus on saatanasta. On syntynyt mediatyhjiö, joka on täytetty ei-journalistisilla sisällöillä. Jos joku niistä, mikä vain, tarjoaisi nyt hänelle palkkatyötä toimittajana, hän kieltäytyisi. Myös Salmen mielestä on kriittisen tärkeää, että lukija ymmärtää, onko artikkelissa kyse mainoksesta vai journalismista. Tai kirjoittaja, koska kirjoitan myös fiktiota, kuten proosaa ja laululyriikkaa.” Vaikka Salmi tekee kaupallisia projekteja, ne ovat pieni osa hänen ammatillista arkeaan. Salmen mielestä ”dokkarireality”, kuten hän sarjaa kutsuu, on inhimillisempi ja vivahteikkaampi tapa kertoa ihmisen elämästä. Silti hän miettii, millä aikajänteellä toimittaja voidaan määrätä ikään kuin karenssiin ja onko sillä vaikutuksia työstä saatavaan korvaukseen. Hän on tehnyt töitä käytännössä kaikille Suomen isoimmille mediataloille. Päätoimittaja Laura Saarikoski sanoo, että linjauksen taustalla on yksinkertaisesti halu selkiyttää, mikä on markkinointia ja mikä vapaata tiedonvälitystä. Y le julkaisee tänä vuonna tv-dokumenttisarjan Luottamuksella, Ronja Salmi. Salmen mukaan ensin perustettiin seurapiiri ja vasta sitten lehti. Minusta se on todellisuudesta vieraantunutta.” Kaupallisia yhteistöitä tai ei, monelle tämän hetken kaksikymppiselle Reportteri Salmi on sama kuin Arvi Lind keski-ikäisille. Se on kolmas Salmen nimeä kantava ajankohtaisohjelma. ”Paitsi jos kyseessä olisi muutosjohtajan työ.” Ongelma ei ole niinkään se, että Salmi ei halua rivitoimittajaksi, hänellähän on hyvää tulosta tekevä sisällöntuotantoyritys Ryöväri Oy. Salmi on tehnyt tv-sarjoja valtion mediayhtiölle lukioikäisestä asti. Hänen mielestään ongelma on se, että mediatalot eivät pysty puhuttelemaan nuoria aikuisia, ja sosiaalisen median influensserit – joihin hän itsekin kuuluu – korjaavat potin. ”Tai Maria Veitola”, Salmi ehdottaa. h e l m i k u u 2 2 3 2 1 Ronja Salmen mielestä ongelma on se, että mediatalot eivät pysty puhuttelemaan nuoria aikuisia, ja sosiaalisen median influensserit korjaavat potin. Aikaisemmin Salmi on juontanut nuorille aikuisille suunnattua Mitä mietit, Ronja Salmi -tv-sarjaa sekä Mitä vielä, Ronja Salmi -radio-podcastia. Dokumenttisarjassa Salmi seuraa kuuden tavallisen ihmisen elämää puolen vuoden ajan. Freelancer-toimittajien palkkiotaso on matala, ja moni Salmen kollega tekee konsultointia ja copywriterin töitä journalististen töiden ohessa, koska ei ole varaa olla tekemättä. Mediayhtiöissä on kuitenkin havahduttu siihen, että kaupallisten ja journalististen sisältöjen välimaastoon on syntynyt harmaa alue. Pikkulinnut ovat laulaneet, että Nytin toimitukseen on pal. ”Siellä ei ole onnistuttu luomaan sellaisia houkuttelevia brändejä, seurapiirejä tai heimoja, joiden osaksi halutaan tulla. Salmi laskee, että hänellä on ollut uransa aikana seitsemän influensseriyhteistyötä. Sama tapahtuu nyt sosiaalisessa mediassa: ihmiset haluavat kuulua porukkaan, jossa jaetaan samanlaisia käsityksiä hyvästä mausta, kuluttamisesta, kulttuurista ja arvoista. Seurantadokumentti on vastaveto sille, että istutetaan tv-kameroihin tottumaton ihminen alas, pyydetään kertomaan jostakin henkilökohtaisesta ja vaikeasta asiasta, suljetaan kamerat ja poistutaan ihmisen elämästä lopullisesti. ”Helppoa, ensisijaisesti toimittaja. Toivottavasti Julkisen sanan neuvosto tekee ohjeet toimittajien kaupallisista yhteistöistä – ne tulevat tarpeeseen”, Saarikoski sanoo. Siinä missä Arvi Lind oli Ylen virallinen puhuva pää, Salmi ei profiloidu sen paremmin Ylen kuin minkään muunkaan mediatalon edustajaksi. M ediatalot yrittävät Salmen mukaan peitota sosiaa lista mediaa sen omilla säännöillä, ja epäonnistuvat
Hän tiesi, että mieskollega oli laskuttanut vastaavasta työstä tuplat. Että hyvän lopputuloksen eteen kuuluukin vähän kärsiä. Uutiskirjeellä ei ole nimeä, tarkasti rajattua aihepiiriä tai ansaintalogiikkaa. Hän seuraa vierestä, onko se someajassa mahdollista. ”On aikamoinen humble brag sanoa julkisessa postauksessa, että haluan vaalia yksityisyyttäni.” Julkista työtä tekevän naisen ei kuitenkaan ole mahdollista peitellä perheuutista kovin pitkään. En ilmaissut asiaa juuri näin, mutta että vittuako minä sillä sinun näkyvyydelläsi teen.” Salmelle Me too -kampanja on merkinnyt ennen kaikkea oivallusta siitä, että prosessilla on väliä. Asenne on, että työntekijöiden pitäisi olla kiitollisia, että saavat ylipäätään olla maineikkaassa mediatalossa töissä. ”Hän sanoi, että kyllä nuorena toimittajana tämä on sinulle näkyvyyspaikka. Sellaiset ajatusmallit muutosjohtaja Salmi karsisi ensimmäisenä. Sen lisäksi siellä voidaan huonosti. Yksityisviestit ovat hänen mielestään somenkin parasta antia. Minä voisin ottaa saman minkä kollega, Salmi sanoi. Määräaikaisia työsuhteita, kovaa kiirettä, kehnoa esimiestyötä ja keskinkertaiset palkat. Prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos.”. Salmi uskoo, että Nyt-liitettä yritetään taas herättää henkiin. Oli parempi kertoa asiasta omaehtoisesti kuin jäädä odottamaan, millaisia muotoja julkinen spekulaatio hänen muuttuvasta kehostaan ottaisi. ”Ihmiset tilaavat New Yorkerin, koska ajatus tyylikkäästä laatujulkaisusta oman kodin sohvapöydällä kutkuttaa. Se käy järkeen, vaikka Salmi ei itse fanita mitään tiettyä uutiskirjettä tai kuulu niiden tilaajiin. Hän ilmoitti aloittavansa oman uutiskirjeen julkaisun. Ihmiselle pitää luoda toistuva tarve tulla median äärelle, on se missä muodossa hyvänsä.” Salmi yrittäisi tehdä mediasta sellaisen, että se tulisi osaksi ihmisten arkirutiineja. Hän on kiinnostunut siitä, miten lopputulokseen päästään, millä hinnalla. Kokeilu on alkutekijöissään, mutta sillä on jo oma pieni fanikuntansa. Mediatalon edustaja peitti ärtymyksensä vaivoin. Hähmäisyydestä huolimatta uutiskirjeen tilasi ensimmäisten päivien aikana 700 ihmistä. Tekstissä hän sanoo haluavansa suojella yksityistä minäänsä ja lapsensa oikeutta päättää aikanaan itse, onko tämä julkisuudessa vai ei. Salmi ei ole postaukseensa täysin tyyytyväinen, mutta parempi tehty kuin täydellinen. Mutta 2020-luvulla ihmisen ei tarvitse mennä lehteen töihin julkaistakseen ajatuksiaan ja saadakseen niille isonkin yleisön. Jos Salmen pitäisi rakentaa kokonaan uusi media – ja asiasta on neuvoteltu eri osapuolten kanssa – miten hän sen tekisi. 2 2 kattu paljon lisää väkeä. Olin siinä vaiheessa Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja, ja minulla oli oma tv-sarja. Taidepiireissä ja luovilla aloilla on ajateltu pitkään, että kipu on hetkellistä mutta taide ikuista. ”Voi tosin olla, että kohta minulla on lapsi, ja sitten mietin, että olisipa kiva olla vaan jossain töissä.” R onja Salmen lapsi syntyy maaliskuussa. Salmella oli postauksessa toinenkin kärki. Niissä toimittajat viittaavat usein itsenäisiin uutiskirjeisiin, joita tehdään leipätyön ohessa. Sen sisällöt tulevat käsittelemään ”vanhemmuuden kuvastoja, kirjallisuutta, aikaa ja tilaa”. Prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos.” Sitten Salmi katsoo itseään, vartaloaan. Niissä pääsee nopeasti tuntemattomien kanssa olennaiseen kiinni ilman turhaa poseeraamista. Juuri uutiskirjeen henkilökohtaisuus kiinnostaa Salmea. Pelkkä laadukas sisältö ei itsessään riitä sitouttamaan. Näin podcastista on tullut osa Salmen ja monen muunkin työmatkarutiinia. Kerran Salmi neuvotteli erään mediatalon kanssa palkkion suuruudesta. Hän antaa esimerkiksi Ylen Uutispodcastin, joka lähetetään jokaisena arkipäivänä kello 16. Hän ilmoitti asiasta joulukuussa Instagram-tilillään. Salmi sai idean kuunnellessaan The New York Timesin podcasteja. Täydellisessä maailmassa ”En ole valmis uhraamaan omaani tai muiden mielenterveyttä yhtään minkään asian tähden. Salmi ottaa esimerkiksi New Yorker -ilmiön. Kuvassa Salmi poseeraa nahkatakki päällä, valkoinen t-paita nostettuna kasvaneen mahan tieltä, farkkujen napit auki. ”En ole valmis uhraamaan omaani tai muiden mielenterveyttä yhtään minkään asian takia. S uomalaisesta mediasta ei puutu Salmen mielestä pelkästään näkemystä siitä, miten ihmiselle luodaan tarpeita. Sitten lehti lepää pöydällä ja ihminen katsoo Netflixiä neljä tuntia. Uutiskirje mahdollistaa työnantajasta erillisen henkilöbrändin rakentamisen, tiettyihin aihepiireihin erikoistumisen ja henkilökohtaisemman kontaktin vastaanottajaan
h e l m i k u u 2 2 3 2 3 Farkut, Levi’s / Beam Hill. Paita, Hanna Hanhela.
2 4 Mekko, Pleats Please Issey Miyake / My o My. Loaferit, Vamsko.
Jos on mitään missä voin sua auttaa, sanottiin monessa viestissä. Se piti paikkansa. ”Löhösin Sri Lankalla yksin palmun alla litran olutpullo seuranani ja vedin röökiä ketjussa. Jos äiti imettää, ei rinnoille voi sanoa, että lapsen isä ruokkii lapsen pullolla tänä yönä, hillitkää maidontuotantoa. Ja että lapsella on aina itsenäinen oikeus yksityisyyteen. Esimerkiksi biologia voi sanella arjen rutiineja enemmän kuin tasa-arvo-orientoituneessa parisuhteessa haluttaisiin hyväksyä. Salmi huomauttaa, että YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa kielletään asettamasta lasta missään muodossa kaupankäynnin kohteeksi. Parikymppisenä Salmi suri sitä, että kaikki muut seurustelivat. Uutiskirje tulee sähköpostiin, joka on Salmen mielestä rehellisyyden nimissä ”aika ankea ympäristö”. Salmi on elänyt enimmäkseen hyvin aikataulutettua elämää, omasta tahdostaan. Ei odota – siellä odottaa tyhjyys. Tuttu influensserikollega on hiljattain blokannut Salmen Instagramissa, ja hän epäilee lausuntojen lapsuuden monetisoimisesta liittyvän asiaan. Mutta kun haluaa julkaista minulta sinulle eikä minulta hahmottomalle massalle, uutiskirje on potentiaalinen vaihtoehto. Pelottaako, että romaani ei tulekaan valmiiksi. Ei pidä ymmärtää väärin, Salmi oli otettu lämpimästä vastaanotosta. ”Se fiilis, joka Cheekillä ehkä on, kun hän saapuu Olympiastadionin keikan jälkeen yksin hotellihuoneeseen.” Myös Salmi on kokenut rankkoja työrupeamia ja hulppeita julkistamistilaisuuksia seuraavan tyhjyyden, oman Cheek-hetkensä. Salmi päättää, mitä uutiskirjeeseen kirjoittaa, ja lukija päättää klikata tai jättää klikkaamatta. Ystävä lohdutti: Ronja, eihän sulla olisi ikinä aikaa maata sängyssä rakastuneena. Ongelma on, että hän ei ole kovinkaan halukas kuulumaan universaaliin äitijengiin. ”Mutta minun kanssani pitääkin olla jämäkkä. h e l m i k u u 2 2 3 2 5 Salmi lähettäisi ihmisille ääniviestimuotoisia julkaisuja kahdenväliseen WhatsApp-kanavaan, mutta alusta ei toistaiseksi oikein taivu sellaiseen. Salmi ei koe olevansa äiti eikä ole koskaan haaveillut äitiydestä. Se on tyypillistä Salmea: hän on ryhtynyt jo kauan sitten kertomaan julkisesti keskeneräisistä projekteistaan. Tietty rakastava voi sun kanssas on niissä läsnä. Toisaalta hetkellisestä humahduksesta ei ole haittaa. En ajatellut, että kylläpä tämä on kaiken sen sykkimisen arvoista.” K un Salmi kertoi saavansa lapsen, hänet toivotettiin nopeasti tervetulleeksi universaaliin äitijengiin. Salmi uskoo, että tie burnoutiin on kivetty kuvitelmilla siitä, että kun vääntää niska limassa, lopussa odottaa kiitos. Lapsi saakin viedä jalat alta. 8-vuotiaana hän leikki ”tekevänsä paperitöitä” ja aloitti ratsastusharrastukseen liittyvän motivaatiopäiväkirjan pitämisen. ”Ainakin puolisoa pelottaa. Mutta ei pellavakankaita, kukkaseppeleitä ja muuta näennäisen kevyttä äitikuvastoa. Niitä ei sanota käskevästi. Salmi on kutsunut omaa äitiään lapsuudessa enimmäkseen etunimellä, eikä hän halua että puoliso alkaa puhutella häntä Ronjan sijasta äitinä. Sitä samaa, jonka valmistumisen tielle raskaus ja muu elämä on hetkellisesti asettunut. Toki Salmi tietää senkin, että vanhemmuuteen liittyvillä ajatuksilla on tapana muuttua lapsen saannin myötä. Motivaatiopäiväkirjassa luki sellaisia lauseita kuin: Leuka ylös, kantapäät alas – pystyt siihen! 14-vuotiaana hän osti tv-töistä säästämillään rahoilla ponin ja vietti siitä eteenpäin kaiken vapaa-aikansa tallitöissä. Lisäksi Salmella on periaatteellinen ongelma sen kanssa, että julkista työtä tekevät influensserit altistavat lapsensa julkisuudelle ja tekevät heistä oman liiketoimintansa mannekiineja. Koska olen niin harvoin väärässä.” Salmi uskoo, että tie burnoutiin on kivetty kuvitelmilla siitä, että kun vääntää niska limassa, lopussa odottaa kiitos.. Salmi tiedostaa, että nykyisessä asenneilmapiirissä ajatus ärsyttää monia huolettomasti lapsistaan kuvia julkaisevia ja kaupallisilla yhteistöillä rahansa ansaitsevia. Jäljellä on enää itse materiaalin kirjoittaminen. ”Ei minulla ollut edes lapsena hengailuaikaa. Hän sanoo, että nyt menet jonnekkin mökkiin ja kirjoitat romaanisi valmiiksi.” Salmi vaikuttaa olevan ylpeä puolison imperatiivi-muotoisista kehotuksista. Lopuksi Salmi naurahtaa. Erään erityisen pitkän ja intensiivisen työputken jälkeen Salmi palkitsi itsensä lennoilla paratiisisaarelle. Olen aina pitänyt itselleni kovaa jöötä.” Jos perhevapaalla oleminen alkaa mennä ”läpikuultavaksi ja muodottomaksi”, kuten Salmi ahdistuneisuutta luonnehtii, on hänellä aina vaihtoehto kirjoittaa romaaniaan. Jos prosessi kerran on yhtä tärkeä kuin lopputulos, miksi kertoa vain lopputuloksesta. Tuli läjäpäin viestejä, joissa kutsutaan valitsemaan vauvanvaatteita, päästämään höyryjä vaunulenkeillä ja vaihtamaan kokemuksia lounaalla. Biologian ja kulttuurin muovaama äitikuoppa on todellinen, ja Salmi on hetkittäin pelännyt sinne putoamista. Sen sijaan Salmi on halunnut pitkään, hartaasti ja satuttavan paljon saada lapsen
2 6 2 6
Teksti Aurora Airaskorpi Kuvitus Jukka Pylväs 2 7. Diginomadiyhteisöön Portugaliin muuttanut Aurora Airaskorpi on yksi heistä. Eskapismia. Kannanotto normeja vastaan. h e l m i k u u 2 2 3 2 7 Kaukana Kaukana kavala kavala maailma maailma Hedonismia. Paikkariippumatonta työtä tekevät millenniaalit työskentelevät yhä useammin muualla kuin kotimaassaan
Räntäsateen vaihtaminen aurinkoon ei myöskään kuulostanut epämiellyttävältä. Ruoka laitetaan yhteiskeittiössä. Jokaisella on oma huone, oma wc ja suihku, jääkaappi ja vedenkeitin sekä pieni ulkotila. Yhteisiin tiloihin kuuluu kaksi uima-allasta, kaksi jaettua työtilaa sekä pyykkitupa. Nyt keitän kuitenkin kaurapuuroa yhteiskeittiössä, jossa aamiaista syö tyypillisesti kanssani muutama muukin yhteensä 15 kämppiksestäni, esimerkiksi 32-vuotias latvialainen taloushallinnon ammattilainen, 38-vuotias espanjalainen astrologi ja 32-vuotias iranilainen it-alan insinööri. Syötin Googleen sanat: coworking coliving Lagos. Vietin sunnuntai-illan ekstaattisen tanssin tapahtumassa keskellä metsää kahdeksan kämppikseni kanssa. Joudun miettimään, mitä kaikkea jaan, jottei työntekoni ala kuulostaa epäuskottavalta. Ymmärrän eläväni jossain todellisen elämän ja lomamatkan välimaastossa. Minulla on aikainen palaveri suomalaisen asiakkaani kanssa. Ja yhä useampi tarttuu tähän mahdollisuuteen. Hiljalleen minulle valkeni, että yhteisöllinen asuminen yhdistettynä yhteisölliseen työntekoon on kasvava trendi kaltaisteni paikkariippumatonta työtä tekevien keskuudessa. Asiakas kysyy, mitä tein viikonloppuna. Ensimmäisten osumien joukossa oli paikka nimeltä Noma Village. Luin suositukset, täytin yhteydenottolomakkeen ja sain kutsun 15 minuutin tutustumispuheluun paikan yhteisömanagerin kanssa. En jaksa kiertää verkostoitumistapahtumia tai pyöriä baareissa toivomassa, että tapaisin uusia ihmisiä. L ähdin Portugaliin, koska olin kyllästynyt päiväkävelyihin Helsingin Töölönlahdella ja yksinäiseen freelancerin arkeeni. Englanniksi tällaista asumusta kutsutaan nimellä coliving. Koronapandemian myötä yhä useampi yritys tarjoaa työntekijöilleen etätyömahdollisuuksia tai jopa täysin etänä suoritettavia työnkuvia. Sain suosituksen Algarven alueella sijaitsevasta Lagosista englantilaiselta kirjoittajalta, joka oikolukee englanninkielisiä tekstejäni. Airbnb raportoi keväällä 2021, että pitkäaikaisten asuntovuokrausten määrä on kasvanut ja yli puolet pidempään vuokralla olevista tekee töitä tai opiskelee majoituksensa aikana. Pyysin häneltä suosituksia viehättävistä surffikylistä, joissa olisi muita etätyöläisiä. S aavuin Lagosin kylän juna-asemalle marraskuun ensimmäisenä päivänä puoli kymmeneltä illalla. Kymmenen minuutin Uber-matkan jälkeen astuin ensimmäistä kertaa uuteen pihapiiriini, joka koostui kolmesta kivisestä espanjalaishuvilasta. Kello on puoli seitsemän ja kehoni on väsynyt. En kuitenkaan halunnut hankkia työpaikkaa pelkän kahvihuoneen vuoksi, sillä tein jo puolitoista vuotta sitten valinnan siirtyä palkkatyöstä itseni työllistäjäksi. Kerron tanssineeni itseni väsyksiin metsässä. Sain vastausviestinä ehdotuksen Lounais-Portugalista, jossa yhdistyvät surffikylien rentous, kohtuulliset asumiskulut ja tiivis etätyöläisten yhteisö. Työskentelen vapaana kirjoittajana, ja tarkoitus on puhua eräälle verkkosivustolle kirjoittamistani sisällöistä. Tiesin, että hän elää ja työskentelee diginomadina eli elättää itsensä etätyöllä ja elää vailla vakituista kotia. Kaipasin elämääni sosiaalisuutta ilman kalenteriorjuutta, jossa tapaamiset ystävien kanssa sovitaan kolmen viikon päähän. Etätyön tulevaisuutta selvittäneen konsulttitalo McKinseyn raportti osoittaa, että 25 prosenttia kehittyneiden maiden työvoimasta voi tehdä työnsä täysin tai osittain etänä. Sen kerrottiin sijaitsevan rauhallisella asuinalueella vartin kävelymatkan päässä Lagosin kylästä. Puhelun jälkeen tein varauksen marras-joulukuulle. Asun etätyöläisille suunnatussa yhteisössä, joka koostuu kolmesta suuresta espanjalaishuvilasta. Nykyistä elämääni on vaikea sanallistaa asuinyhteisöni ulkopuolisille ihmisille. Joinain aamuina keskustelemme edessä olevasta työpäivästä, toisinaan aamu alkaa syvällisillä henkisen kasvun pohdinnoilla. Kun kerron vapaa-ajastani, kuulostaa helposti siltä, että olen lomalla. Myös lähin ranta jylhine kallioineen sijaitsee kävelyetäisyydellä. Olin jo kokeillut co-working-tiloja, mutta niissä kukaan ei puhunut toisilleen. Koska olen 36-vuotias, sinkku ja lapseton, minulla on keskimäärin enemmän vapaa-aikaa kuin monella ystävälläni. Tänään aamiaiseni on rivakka. Nimestään huolimatta tapahtuman tavoitteena on päästä kreisibailauksen ytimeen ilman päihteitä. Yhteisömanageri oli jättänyt minulle videoviestin, jossa hän kertoi, miten pääsen sisään huoneeseeni.. Asiakkaalla ei ole juurikaan kommentoitavaa. Halusin ympärilleni uusia ihmisiä ja kohtaamisia, jotka muistuttavat työpaikan kahvihuonetta. 2 8 O n marraskuinen maanantaiaamu, kun herään huoneeni ikkunasta paistavaan aurinkoon portugalilaisessa Lagosin kylässä. Kahlasin läpi diginomadien ylläpitämiä blogeja ja Facebook-ryhmiä ja etsin suosituksia asunnoista. Googlen julkaisema data osoittaa, että haut sanoilla ”digital nomad” ovat olleet kasvussa vuodesta 2014. On itsessään päihdyttävää tanssia paljain jaloin pöllyävän hiekan keskellä tähtitaivaan alla
Asukasvalinnat tekee hänen palkkaamansa saksalainen yhteisömanageri Kevin Hofmann. Aiemmin it-alalla työskennellyt Hofmann vastaa myös paikan verkkosivuista, markkinoinnista, hakukoneoptimoinnista ja sosiaalisen median kanavista. Verkkosivujen huone-esittelyissä oli näkynyt vain terassillisia huoneita. Ensin hän alkoi kutsua tyhjiin huoneisiin kaupungeissa asuvia ystäviään, jotka halusivat paeta korona-ajan kaupunkielämää. Hän myös asuu alueella yhdessä kahden tyttärensä ja kolmen kissansa kanssa. Vastineeksi hän saa ilmaisen asunnon syyskuusta huhtikuulle sekä provision jokaisesta asukkaasta. Huoneiden vaihtaminen on talon asukkaiden keskuudessa melko tyypillistä, koska niiden välillä on eroja, vaikka kaikista huoneista maksetaan sama hinta, 890 euroa kuukaudelta. Noma Villagen omistaa portugalilainen perhe. Seuraavan aamun auringonpaisteessa yhteisömanageri esitteli minulle tilukset: värikkäät espanjalaishuvilat, sisäpihan turkoosit uima-altaat, yhteiset työtilat ja keittiöt. Välissä hän ehti asua Lontoossa 12 vuotta brittiläisen ex-miehensä kanssa, opiskella maisema-arkkitehtuuria ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja. ”En silloin ymmärtänyt, että tapahtuma olisi alku täysin uudelle elämälle.” Sairausloman jälkeen Hofmann irtisanoutui start-upista,. Hän lupasi, että voin vaihtaa huoneeni parempaan heti, kun joku muista asukkaista lähtee. h e l m i k u u 2 2 3 2 9 Olin pettynyt, ettei minulla ollut omaa parveketta tai terassia. Se on toiminut kesäisin Vila Graciosa -nimisenä majatalona jo ainakin 12 vuotta, kertoo omistaja Susana Matos, jota jututan noin kuukauden päästä saapumisestani. Paikka on siis Matosin lapsuudenkoti. Sittemmin Matos astui sivuun diginomadikylän arjesta. Se tarkoittaa hänen mukaansa vastapainoa tylsyydelle ja kaavamaiselle arjelle. Hän kuvaa elämäänsä Lagosissa elossa olemisena. Tuona iltana hänen tavaransa ryöstettiin ja ryöstäjät löivät häntä leukaan niin, että hänet kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Tarkkaa summaa hän ei kerro, mutta se on kuitenkin kuulemma vähemmän kuin Booking.comin haukkaama jopa 25 prosentin siivu majoitusvarauksen hinnasta. Hän valikoi ihmiset, joilla oli ”oikeanlainen energia”. Hofmann asuu yhdessä talon huoneista, vastaanottaa kaikki vieraat ja on läsnä asukkaille tarvittaessa vuorokauden ympäri. Hän järjestää asukkaille yhteistä tekemistä ja viettää iltaisin aikaa asukkaiden kanssa. Matos kertoo, että hänen isänsä rakensi ensimmäisen huvilan perheelleen 1980-luvulla. Matosille Noma Village oli korona-ajan projekti yksinäisyyden torjumiseen. Muita asiantuntijatöitä hän tekee vain satunnaisesti. I stumme uima-altaan laidalla bambuista tehdyn katoksen alla sateisena keskiviikkopäivänä marraskuussa, kun Hofmann kertoo minulle tarinansa. Hän aloittaa tarinansa Wienistä talvella 2020. Nyt hän pyörittää majataloa ja tarjoaa energiahoitoja
Siellä hän loukkasi selkänsä pihatöissä ja pää tyi sängynpohjalle katsomaan Youtubesta suosikkiartistiensa keikkavideoita. Noma Villagessa asuvia ”tiedostavia” ihmisiä yhdistää myös liikunta ja terveellinen ruokavalio. Hän eli ensimmäiset kuukaudet Portugalissa säästöillään ja asui yksin Airbnbasunnossa Portimaossa, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Lagosista. Noma Villagen verkkosivuilla paikkaa markkinoidaan sanalla conscious eli tiedostava. Helsinki ei ole mikään metropoli, mutta tällaisesta hiljaisuudesta voi kotonani Kal liossa vain unelmoida. Idea Noma Villagesta kypsyi pidemmälle Matosin ja Hofmannin keskusteluissa kevään 2021 aikana. Live a life you will remember. Susana Matos näki viestin ja kutsui Hofmannin majoittumaan huvilaansa. Jokaista huonetta ei tarvitse täyttää”, hän sanoo. Iltaisin seison keskellä pihaa tähtitaivaan alla ja ihmettelen läpitunkevaa hiljaisuutta. Hofmann tutustuu jokaiseen potentiaaliseen asukkaaseen viidentoista minuutin puhelussa. Hän oli kuitenkin tottunut elämään kämppisten kanssa ja alkoi pian kaivata yhteisöllisyyttä. Useampi asukkaista on rai tis ja noudattaa erikoisruokavaliota tai kasvisruokavaliota. B ailuturismia talossa ei tosiaan ole. Hofmann kertoo varanneensa lennon Portugaliin siltä istu malta ja päättäneensä luottaa siihen, että asiat järjestyvät, kun hän pääsee perille. ”Nautin siitä, että tätä paikkaa ei aja tuoton maksimointi vaan yhteisöllisyys. Hofmann muistelee, että edesmenneen ruotsa laisdj Aviciin laulun sanat upposivat tuossa hetkessä syvälle alitajuntaan. Noma Village ei ole bailuturistien paikka. Sellaisessa, joka minullekin järjestettiin yhteydenottoni jälkeen. Monen ensimmäinen ostos on kuntosalikortti, ja lenkkiseuraa on helppo löytää. Hofmann kirjoitti paikalliseen Facebookryh mään viestin, jossa hän kertoi etsivänsä yhteisöllistä asumista. Matos oli huomannut turismin olevan koronaaikana nimen omaan etätyöläisten varassa. Oikeanlaisen energian tunnistaminen perustuu kuitenkin mututuntumaan. Matosille on tärkeää, että paikka vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat tiedostavia itses tään ja ympäristöstään. Muutaman kerran Hofmann on kieltäytynyt uudesta asuk kaasta. Ihmiset vetäy tyvät huoneisiinsa tyypillisesti ennen kello kym mentä ja heräävät auringonnousun aikaan. Tämä vaikuttaa tarkoittavan sitä, että ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin ja elävät rauhallista elämää. Kun kysyn perusteita kieltäytymisille, Hofmann kertoo aistivansa, jos joku ei istu talon henkeen. Seuraavana syksynä käynnistyi ”etätyöläis kylän” ensimmäinen kausi. 3 jossa hän oli työskennellyt kaksi kuukautta, ja lähti vapaa ehtoistöihin Itävallassa sijaitsevaan buddhalaiseen meditaa tiokeskukseen. Auringonlaskua käydään usein katsomassa yhdessä.. Ilman puhelua ei pääse asukkaaksi
Yhteisöllinen asuminen ja työnteko on tiivein kokemani muoto työelämän yhteisöllisyydestä. Jätän kevyemmälle huomiolle uudet tulijat ja menijät. Huomaan, että täällä vietettyjen kuukausien aikana omakin suhteeni työhön muuttuu. Alussa sosiaalisten taitojen harjoittaminen tuntuu häkellyttävältä, olenhan elänyt koronan sävyttämät vuodet melko eristäytynyttä elämää. Surffia, latinalaisia tansseja, kundaliinijoogaa, improvisaatiotanssia, rantalentopalloa, golfia, viininmaistajaisia, yön läpi kestäviä reivejä ja hiit-treeniä. Väliaikaisista asukkaista tutustun ainoastaan niihin, jotka ovat keittiössä aamiaisella kanssani samaan aikaan tai jotka osallistuvat samoihin vapaa-ajanvietteisiin. Opetan joogaa muille asukkaille ja järjestän yhteisöllisiä illallisia. Alan arvostaa vapaa-aikaani uudella tavalla, sillä aurinko paistaa ja nähtävää on paljon. Jokaiselle harrastusmuodolle on oma Whatsapptai TeleOpetan joogaa muille asukkaille ja järjestän yhteisöllisiä illallisia.. Kutsun kämppiksiäni aamiaiselle ja otan omistajuutta yhteisasumuksesta. Ihmisten sosiaalinen status määrittyy pitkälti samoin perustein kuin kouluaikoina. Ajatus tiedostavuudesta kiteytyy parhaiten siihen, miten diginomadit näkevät työn ja vapaa-ajan tasapainon. h e l m i k u u 2 2 3 3 1 Koska Portugali on kärsinyt viime vuodet äärimmäisestä kuivuudesta, talon sääntöihin kuuluu huomioida oma vedenkäyttö ja välttää hanojen avaamista. Koska asukkaiden vaihtuvuus on jatkuvaa, potentiaalisia uusia ystäviä on kuitenkin tarjolla paljon. Tässä ympäristössä työstä tulee helposti elämän mahdollistaja, ei itseisarvo. Itse oikeutin lentoni Portugaliin sillä, että oleskelen täällä useamman kuukauden, mutta asuintoverini saattaa lentää kotiinsa neljäksi päiväksi tarpeen vaatiessa. Muovit, pahvit, lasit ja metallit kierrätetään. Työn ja asumisen yhdistävässä kämppiselämässä todistaa asuintovereidensa hyvät ja huonot päivät, stressaantuneet palaveri-ilmeet ja suru-uutiset kotoa. Jaettua arkea ei enää ole. Tätä elämää elääkseen täytyy muuttaa perspektiiviä. Moni palaa kotiin jouluksi, ja jäljelle jää tiivis porukka. Alan nauttia yhteisöllisestä elämästä enemmän, kun alkuhuuma muuttuu kotoiluksi. Yhteisöllisyys syntyy elämäntyylin – ei työnkuvan, projektien tai edes ammatillisen identiteetin – ympärille. Välillä tuntuu, etten muista kuinka ystäviä hankitaan. Kun ihmiset vaihtuvat, minä jään. Kun eräs asuintoverini valittaa sunnuntai-iltana, ettei jaksaisi herätä maanantaihin, koska pitää tehdä töitä, toinen tokaisee vastaukseksi: miten niin pitää, minä ainakin valitsen tehdä töitä. Matkalaukkuelämään ei sovi shoppailu tai muukaan kulutushysteria. Yhteydenpito toki jatkuu, mutta siitä tulee samanlaista kuin suomalaistenkin ystävien kanssa: puheluita ja tekstiviestejä. Yhteisessä keittiössä kodinkoneet jaetaan muiden kanssa, ja jos illallista jää yli, siitä ilmoitetaan talon Whatsapp-ryhmässä. Saan itsevarmuutta tuttuudesta. Ilmastonmuutoksesta ei kuitenkaan juuri puhuta, kuten ei muistakaan sellaisista aiheista, jotka muistuttavat maailmantilanteen synkkyydestä. Muiden suosiossa ovat etenkin ne, jotka järjestävät yhteisiä aktiviteetteja, joilla on auto tai jotka jaksavat sosialisoida joka ilta. Toisaalta elämä pienessä kylässä ja yhteisöllisessä kodissa on lähtökohtaisesti melko minimalistista. Jollain tapaa tuntuu, että diginomadius on kannanotto maailmanlaajuiselle työuupumustrendille. Kun hyvä ystävä yhtäkkiä katoaa, elämään muodostuu aukko. Yhteisön kontrollointi on kuitenkin työnantajan ulottumattomissa. Samoin sen, kun suhteen toinen osapuoli lähtee. Hiilidioksidipäästöistä stressaaminen ei istu diginomadiuteen, joka perustuu matkustamiseen. Harrastuksia on 15 000 vakituisen asukkaan Lagosissa häkellyttävä määrä. Kun asukkaiden välille syttyy romanssi, koko talo aistii sen. Y hteisöllinen asuminen ja työnteko tarkoittaa, että ystävyyssuhteet syntyvät nopeasti ja ne ovat tiiviitä. Se kumoaa viime vuosina valloilla olleen argumentin, että etätyö tekee työntekijöistä yksinäisempiä. Suomessa oman kuplani sisällä on valloillaan lentämiseen liittyvä syyllistyminen ja syyllistäminen. Elämä täällä muistuttaa Erasmus-opiskelijavaihtoa, paitsi että kaikilla on työ, jota voi tehdä digitaalisesti ja jonka äärelle asetutaan pääosin maanantaista perjantaihin kello yhdeksän ja viiden välillä. Kaupassa myytävät kalat, kasvikset ja hedelmät tulevat läheltä, ja niitä ostetaan ilman, että kukaan pitää palopuheita valinnoistaan. Kaksi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta. Tähän elämäntyyliin ei sovi olla stressaantunut töistä tai tehdä 12-tuntista työpäivää. Lähimmät ystäväni ovat jäämässä taloon tai lähialueelle pidemmäksi aikaa. Se on keino tehdä vapaa-ajasta arvokasta. Silloin, kun porukassa on paljon ekstroverttejä, joka päivälle riittää tapahtumia ja sosiaalisia kohtaamisia. Samalla vaihdan huoneeni ja saan vihdoin oman terassin
Jos asui. Pienessä portugalilaisessa kylässä on helppo olla välittämättä siitä, mikä on oikea reitti ulos energiakriisistä. Jos en sosialisoisi kotonani 15 ihmisen kanssa, osallistuisin harrastuksiin varmasti vielä aktiivisemmin. Jos taas vertaan elämääni suomalaiseen sairaanhoitajaan, jota ilman yhteiskunta ei pyöri, jolla ei ole mahdollisuutta neuvotella palkastaan ja joka voidaan tarpeen vaatiessa pakottaa työvuoroon vasten tahtoaan, elämäni on hyvin itsekästä ja etuoikeutettua. Täällä kukaan ei kysy minulta, miksei minulla ole 36-vuotiaana lapsia tai aviomiestä, eikä kukaan tunnu suunnittelevan elämäänsä kahta kuukautta pidemmälle. Toisaalta: riittääkö, että maksan veroni Suomeen. Se herättää minussa epämääräisen syyllisyyden tunteen. Me muodostamme kylän kylän sisälle ja koordinoimme vapaa-aikamme digitaalisesti. En lähtenyt Portugaliin varsinaisesti pakoon arkeani, tehnyt päätöstä ruveta diginomadiksi tai elätellyt toiveita Eat, Pray, Love -tyyppisestä irtiotosta. Näin ollen minun pitäisi olla ylpeä itsestäni ja nauttia saavutuksistani. Olenko täällä siis siksi, että sisäpuolella oleminen on muuttunut liian raskaaksi. Samalla alan kyseenalaistaa, onko mielipiteelläni ollut väliä missään vaiheessa, jos ulkopuolella eläminen on näin helppoa. Onko kestävää rakentaa sosiaalinen elämä vaihtuvien kontaktien varaan. On tyypillistä, että joku, jonka piti lähteä talosta tällä viikolla, päättääkin jäädä vielä muutamaksi viikoksi. Kun mietin asiaa pidemmälle, ymmärrän, että nimenomaan ikä ja työkokemus mahdollistavat diginomadiuden. Elääkseen näin ihmisellä täytyy olla hyvä palkkataso sekä neuvotteluasema suhteessa työnantajaansa tai asiakkaisiinsa. Tuntuu kuin olisin palannut ajassa taaksepäin teini-ikään, jolloin kukaan ei ollut stressaantunut ja koulun jälkeen oli aina aikaa hengailla. Jos katson elämääni individualistisen itsensä kehittämisen kuplasta, olen niin sanotusti self-made eli rakentanut itse itselleni tilanteen, jossa minulla on varaa valita, mitä teen ja missä elän. Samalla käsitys omasta yksinolon tarpeestani muuttuu. Ukrainan sota teki ihmisistä erimielisiä oikeista sotastrategioista. Itse olen osallistunut täällä ollessani hippifestivaaleille, ekstaattisen tanssin tapahtumiin, joogaan, diginomadien drinkeille, metsäreiveihin, vagus-hermon aktivoinnista kertovaan työpajaan, kaakaoseremonioihin sekä käynyt energiahoidossa ja hieronnassa. Kaikki tekeminen perustuu spontaaniuteen, koska kellään ei ole suunnitelmia eikä kalenteri ole koskaan täynnä. Täytyykö tällä elämäntyylillä olla loppu, jotta sen voi oikeuttaa itselleen. S osiaaliantropologi Mari Korpela on kuvannut diginomadiutta Journal of Ethnic and Migration Studies -tiedejulkaisussa seuraavasti: ”Paikalliseen kulttuuriin uppoutumisen sijaan he [diginomadit] liikkuvat länsimaisessa, boheemissa vaihtoehtokulttuurin tilassa. Monelle kämppikselleni diginomadius on evakkoa kotimaasta, sen säännöistä ja normeista. Korona jakoi ihmiset rokotettuihin ja rokottamattomiin. Voin olla lukematta paikallisia uutisia, välittämättä kahvilatyöntekijän minimipalkasta tai kiinnostumatta maan tasa-arvotilanteesta. Tällainen elämä on tarkoitushakuista ulkopuolisuutta. 3 2 gram-ryhmänsä, jossa voi kohdata pääosin muita ulkomaalaisia diginomadeja. Välinpitämättömyys tekee elämästäni kevyempää. En kaipaa yksinoloa enää yhtä paljon kuin Suomessa. Onko oikein shoppailla itselleen elinympäristö vailla sitoumuksia. Vastaus on, että elämänlaatuni on parantunut. Täällä minun mielipiteelläni ei ole väliä. Halusin lähinnä nähdä, olisiko elämäni jollain tapaa laadukkaampaa, jos ympärilläni olisi kaltaisiani ihmisiä, joilla on keskimääräistä enemmän valtaa omaan ajankäyttöönsä, ja jos eläisin ympäristössä, jossa ei tarvitse linnoittautua sisätiloihin kuudeksi kuukaudeksi. Toki mukaan mahtuu myös somevaikuttajia, kuten manifestointivalmentaja tai autenttisuusbloggaaja. Omasta kulttuurista irtautuminen vapauttaa minut myös yhteiskuntani normeista. Yllätyin myös positiivisesti, kun tajusin, että suurin osa kämppiksistäni on yli kolmekymppisiä enkä olekaan talon vanhin asukas. Mutu-tuntumani on, että noin 70 prosenttia talon asukkaista tekee hyväpalkkaisia asiantuntijatöitä työsuhteessa tai yrittäjinä ja loput 30 prosenttia elättää itsensä esimerkiksi vaikuttajina tai muilla tuloilla. Ulkopuolisuus paljastaa osallisuuteni pienuuden. Moni työskentelee vakituisesti suurille yrityksille, jotka ovat omaksuneet koronan myötä joustavia etätyökäytäntöjä. Yhteisöllisessä asumismuodossa yksinolosta tulee harrastus itsessään, sillä yksin vietetty aika on valinta eikä arjen perusasetus. Yhteiskuntaan kiinnittyminen ja siihen identifioituminen tarkoittaa osallisuutta, ja osallisuus tarkoittaa johonkin ryhmään, näkökulmaan tai poliittiseen ideologiaan kiinnittymistä. Vastaus riippunee näkökulmasta. Diginomadiudessa ei ole kyse vain muutosta tiettyyn paikkaan vaan muutosta tiettyyn vaihtoehtoiseen sosiaaliseen ympäristöön, jonka voi löytää useista eri paikoista.” Olin odottanut, että kohtaamani diginomadit olisivat itsensä työllistäviä freelancereita, Instagram-vaikuttajia ja hyvinvointivalmentajia, mutta yllättävän monella kämppiksistäni on vakituinen työ. Täällä sosiaalisuus ei varsinaisesti kuormita minua, sillä sen eteen ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa. Diginomadius mahdollistaa etäisyyden kannanottoihin ja poliittisiin keskusteluihin. Tuntuu kuin olisin pitkällä lennolla, liminaalitilassa, jossa jalkani eivät ole tukevasti minkään valtion maan kamaralla. Itsekin pidennän huonevuokraani tammikuun lopulle asti. Kun eräs saksalainen asukas valmistautuu kotiinpaluuseen, hän toteaa, että täytyy alkaa lukea uutisia, jotta tietää, mitkä mielipiteet ovat sallittuja tämän hetken poliittisessa ilmapiirissä. Etenkin saksalaiset diginomadiystäväni perustelevat elämäntyyliään sillä, että kokevat yhteiskuntansa jakautuneen kahtia, ryhmiin, jotka vastustavat tai puolustavat jotain näkemystä
Englantilainen 35-vuotias finanssiteknologia-alalla työskentelevä myynnin ammattilainen jätti kotinsa Lontoossa, koska koki, että sikäläinen elämäntyyli on kallis ja epäterveellinen ja sää huono. Sitten hän loi itselleen digitaalisiin kanaviin nojaavan ammatin teknologiavalmentajana, jotta pystyi jatkamaan matkustamistaan. Täällä voin syödä tuoretta kalaa ravintolassa kymmenellä eurolla, tutustua uusiin ihmisiin kotonani ja katsoa auringonlaskua ilmaiseksi. Nämä yritykset ovat diginomadikulttuurin korporaatioita – niihin verrattuna Noma Village on mikroyritys. Tällainen meditaatioretriitin ja yhteisöllisen työja asumiskokemuksen yhdistelmä kustantaa osallistujille 2 400 euroa kuussa. Talviaikaan lähes kaikki tekeminen keskittyy Suomessa sisätiloihin, ja kaupungissa suurin osa aktiviteeteista perustuu kuluttamiseen. K oska tienaan Suomen palkkatason mukaan mutta kulutan Portugalin hintatason mukaan, elintasoni on parempi kuin kotona. Yhteisöön kuuluminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on valmis pitämään pyöreän pöydän keskustelun aiheesta, josta tietää enemmän kuin muut. Kuulen myös Algarvessa järjestetystä meditaatioon keskittyvästä coliving-konseptista, jossa työnteko yhdistetään joka-aamuisiin meditaatiohetkiin ja viikonloppuisin järjestettäviin meditaatiotyöpajoihin. Luksus on toki suhteellista. Itse omistan asuntoni Kalliossa ja vuokraan sitä matkani aikana. Täällä maksan asumisesta kuluineen 890 euroa ja saan vastineeksi alle 15 neliön huoneen, heikosti eristetyt ikkunat, vuotavan suihkun ja käsin pestävät tiskit. Kuukauden pätkää talossa kutsutaan journeyksi, jonka meditaatio-ohjaajat suunnittelevat ja fasilitoivat. Siksi moni yhteisöllinen asumismuoto pyrkii markkinoimaan itseään nimenomaan yhteisöllisyydellä. Kysyn kämppiksiltäni, miksi he ovat valinneet elää etäelämää. h e l m i k u u 2 2 3 3 3 sin Suomessa ja kärsisin pimeydestä ja inflaatioankeudesta, millä tavalla se tekisi minusta epäitsekkäämmän kansalaisen. Newyorkilainen 29-vuotias nainen kertoo tarttuneensa diginomadiuteen tehdäkseen elämästään jännittävämpää. Hänellä on työnantajansa kanssa sopimus, että hän voi viettää 90 päivää vuodesta etätöissä. Ainoastaan tyhjän päällä eläjiä pidetään ”oikeina” diginomadeina. Harva kämppiksistäni kutsuu itse itseään diginomadiksi. Yksinäisyyden kasvu etenkin suurissa kaupungeissa on siis johtanut tilanteeseen, jossa olemme valmiita maksamaan jopa tuhansia euroja kuussa siitä, että saamme jakaa elämämme muiden kanssa. Täällä asuvat ihmiset puhuvat myös oman mukavuusalueen venyttämisestä, kulutuskeskeisestä elämästä luopumisesta, luontosuhteen vahvistamisesta ja kaltaistensa löytämisestä. On tyypillistä, että moni luopuu kodistaan sen jälkeen, kun on päässyt maistamaan diginomadielämää. Yhteisöllisen asumisen markkina on kuuma, ja sijoittajien perustamia yhteisöllisen asumisen ja työnteon brändejä syntyy ympäri maailmaa. Ensin hän matkusti ja teki satunnaisia hanttihommia eri kohteissa. Portugalissa ollessani korot nousevat ja lainani kulut kasvavat kahdellasadalla eurolla kuukaudessa, mikä tarkoittaa, etten pääse vuokrauksesta edes omilleni. Kämppisten kanssa asuminen ei ole merkki taloudellisesta ahdingosta vaan uudenlainen luksusostos. Joku kuitenkin tienaa sillä, että valitsen elää näin. Se on aika paljon jaetusta keittiöstä ja työtiloista. Suomessa maksan 1 300 euroa lainanlyhennyksistä ja Kämppisten kanssa asuminen ei ole merkki taloudellisesta ahdingosta vaan uudenlainen luksusostos.. Alan kyseenalaistaa, onko minulla inflaation myötä enää varaa asua Helsingissä. Moni on sinkku tai vastikään eronnut. Muutama kämppikseni käy kotonaan järjestämässä asioita tai myymässä omaisuuttaan ja palaa sitten Portugaliin. Isojen toimijoiden coliving-asumisesta pyydetään maasta riippuen helposti 2 000 euroa kuussa. Kun huonevuokra Noma Villagessa päättyy, hän muuttaa lähistöllä sijaitsevaan asuntoon, jonka on vuokrannut parhaan ystävänsä kanssa. Espanjalainen kämppäkaverini kertoo minulle Espanjan Alicantessa sijaitsevasta yhteisasumuksesta, jossa asukkaat kokoontuvat viikkopalavereihin esittäytymään muille asukkaille ja jokaisen pitää tullessaan kertoa, millaisia taitoja he voivat tuoda taloon ja mitä haluaisivat oppia muilta. En siis ole diginomadi sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta täällä ollessani se on lähin nimike, johon voin identifioitua. Se motivoi jatkamaan elämää täällä. Monella on koti jossain tai ainakin paikka, jonne palata. Alan isompia toimijoita ovat esimerkiksi Selina ja Outsite, joilla on useita kiinteistöjä paitsi Etelä-Euroopassa myös Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Hänellekin diginomadius on pakoa tylsyydestä ja normien mukaisesta elämästä. Saksalainen 39-vuotias agile coach eli yrityksille ketteriä työtapoja opettava yrittäjä vietti edellisen talven Teneriffalla tehden töitä matkailuautosta
Myös Susana Matos sanoo asumisen hinnan olevan todellinen ongelma – etenkin paikallisille. Kun hän päätti asettua Lagosiin ja perusti kahvilan sinne, lause palasi mieleen. Algarven osalta Portugalin voi sanoa onnistuneen ulkomaalaisten turistien houkuttelussa. On vaikea löytää ravintolaa, jonka ruokalistat eivät olisi englanniksi, eikä haaveilemani porEn ole enää todellisuuden ja lomamatkan välissä. Alakerrassa sijaitsee Gorevan miehen surffilautaverstas. Goreva lähti kotoaan Pietarista viisitoista vuotta sitten, asui Italiassa seitsemän vuotta, tapasi brittiläisen surffarimiehensä matkustaessaan Dominikaanisessa tasavallassa ja muutti tämän matkassa Portugaliin. Kahvilan omistaja, venäläinen Anastasia Goreva, ei enää muista, missä törmäsi kyseiseen lauseeseen ensimmäisen kerran, mutta se jätti muistijäljen. Silloin kävelen Lagosin kylään ja istahdan yhteen sen neljästä erikoiskahveja myyvästä kahvilasta. Juurileipä lisukkeineen maksaa seitsemän euroa ja appelsiinimehu kolme ja puoli euroa. Diginomadeja kahvilassa on paljon, eikä heidän kestitsemisensä ole täysin ongelmatonta. Vielä seitsemän vuotta sitten Goreva onnistui ostamaan miehensä kanssa sekä oman asunnon että vuokralle laittamansa Airbnb-asunnon edullisesti, mutta nyt hinnat ovat kaksintai kolminkertaistuneet. Yhdellä seinällä neljä surffilautaa seisoo telineessä. Vuonna 2022 käyttöön otettu diginomadiviisumi mahdollistaa vuoden oleskelun, jos ihminen pystyy osoittamaan olevansa työsuhteessa tai itsenäinen yrittäjä ja tienaavansa neljä kertaa Portugalin minimipalkan verran eli 3 000 euroa kuukaudessa. Jos käyn sen jälkeen toisessa eu-maassa, voin jatkaa kolmen kuukauden pätkiä vaihtamatta kotimaatani. Kahvilan hinnat ovatkin miltei helsinkiläistä tasoa. Pandemiavuosien aikana maa omaksui avoimen viisumipolitiikan diginomadien houkutteluun. ”Kyläläiset taistelevat elääkseen. Paikan nimi on Coffee & Waves. Harvalla on varaa asua Lagosissa ympäri vuoden. Diginomadeilla on siihen toki varaa, ja siksi kahvila on joulukuisena aamunakin täynnä. Kahvikone on vaaleanpunainen. O n aamuja, jolloin kaipaan kaupunkielämää ja omaa tilaa. Sama sääntö on voimassa muissakin erikoiskahveja myyvissä kahviloissa. Olen irtisanonut kaikki striimauspalveluni, käytän vähemmän sosiaalista mediaa ja luen uutisia lähinnä työni vuoksi. ”Pandemian myötä etätyöläisten määrä kasvoi ja joinain päivinä meillä oli 20-paikkaisen kahvilan pöydissä 13 tietokonetta ja kassassa 50 euroa.” Nykyisin kahvilassa saa työskennellä ainoastaan baaritiskillä. Yhteisöllisyys tilkitsee elämäni tyhjät hetket tavalla, jota en uskonut olevan tarjolla aikuisille. Tämä on ainoa todellisuuteni.. Alun perin graafisena suunnittelijana työskennellyt Goreva teki Portugalissa ensin graafista suunnittelua etätöinä. Lempikahvilani sisustuksessa yhdistyvät vaalea puu ja pastellisävyt. Talvella oman asunnon voi löytää jopa 600 eurolla, kesällä samasta kodista joutuu maksamaan 1 200 euroa. Täällä vietän aikani yhteisissä työtiloissa, uima-altaalla ja keittiössä muihin ihmisiin tutustuen – en yksin kotona nauttien funktionaalisista neliöistäni. Ulkomaalaisten vaikutus alueeseen näkyy nimenomaan hintatasossa ja etenkin asumisen hinnassa. 3 4 yhtiövastikkeesta ja saan vastineeksi energiatehokkaan, hyväkuntoisen kaksion lähellä keskustaa. Jos yhden makuuhuoneen asunnon sai aiemmin alle 100 000 eurolla, nyt hintapyyntö on 200 000–250 000 euroa, kertoo Goreva. Schengen-viisumilaisena saan oleilla kolme kuukautta maassa ilman, että minun täytyy rekisteröityä asukkaaksi. Käsitykseni on, että niin kauan kuin minulla on eu-passi, työtuloja ja sairausvakuutus jossain maassa, tarkka olinpaikkani eu:ssa ei vaikuta kiinnostavan ketään. ”Katso, mitä tapahtui Barcelonalle, se on kuin Disneyland.” Juuri ulkomaisen rahan nälkä Portugalilla tuntuu kuitenkin olevan. Silti yhteisölliseen asumiseen verrattuna Suomessa viettämäni arki alkaa tuntua yksinäiseltä ja harmaalta. Portugali ei ole asettanut mitään rajoja ulkomaisille investoinneille eikä aktiivisesti rakenna matalan vuokratason asuntoja.” Matos on pettynyt kotimaansa kyvyttömyyteen huolehtia omista kansalaisistaan, maaperästään ja luonnostaan ja toivoo, ettei Portugali toistaisi muiden maiden epäonnistumisia turisminälässään. Alueella ei enää ole tarpeeksi sairaanhoitajia, palomiehiä tai siivoojia, koska heillä ei ole varaa elää täällä. Yksin kotona kykkiminen ei kuitenkaan sopinut hänelle, ja sosiaalisuuden kaipuussa hän perusti kahvilan. Seinähyllyissä on portugalilaista keramiikkaa, viherkasveja sekä kahvilan myymiä brändituotteita, kuten t-paitoja, joiden rinnassa lukee I live where you vacation, asun siellä missä sinä lomailet. Nyt t-paitoja voi ostaa kahvilasta 30 euron hintaan
Olisinko parempi kansalainen, jos valitsisin kotimaani pysyvästi. Edes itsenäisyyspäivä ei heilauttanut isänmaallisuuskäyrääni nousuun. Ehkä pidempäänkin.. Tämä on ainoa todellisuuteni. Helsingin Sanomien uutiset inflaatiosta, Ukrainan sodasta ja lumikaaoksesta eivät saa minua tuntemaan vetoa kotimaahani. Vai eikö juuri tällainen elämä ole paras tapa hyödyntää eu-maan kansalaisuutta. Osan vanhemmat eivät ymmärrä, mitä tällainen elämä edes on. Aikomukseni oli tulla Portugaliin kolmeksi kuukaudeksi ja palata sen jälkeen kotiin. h e l m i k u u 2 2 3 3 5 tugalin kielen opettelu tuota tulosta, koska en joudu puhumaan sitä missään. Silti tiedän, että olen onnellisempi täällä. Siinä missä minulla on mahdollisuus tulla tänne elämään rennompaa arkea ja käydä ekstaattisissa tansseissa kokemassa tietoisuutta vapauttavia elämyksiä, pitkää päivää painavien portugalilaisten tilanne on toinen. Diginomadit ovat tähän vain osasyyllisiä. Olen kasvanut mahdollisuuksien yhteiskunnassa, jossa olen saanut valita ammattini, erikoistua asiantuntijatyöhön, opetella digitaalisen yhteiskunnan pelisäännöt, nauttia Schengen-viisumin hyödyistä ja matkustaa halvoilla lennoilla ympäri maailmaa. Puhun kotimaastani arvostavasti kämppiksilleni ja kerron kauniista luonnostamme. Diginomadius on kuitenkin kaikkea sitä, mitä kaltaiselleni millenniaalille luvattiin. Pääasiassa siksi, että ympärilläni on muitakin, jotka ovat valinneet elää näin. En ole enää todellisuuden ja lomamatkan välissä. Ikuinen etätyö auringon alla on liian hyvää ollakseen totta. Tammikuun lähestyessä loppuaan minun on vaikea keksiä syitä palata kotiin pysyvästi. Vapautta liikkua, tehdä töitä ja käyttää kännykän internetiä ilman roaming-maksuja. ”Ei selviytymismoodissa ole tilaa keskittyä henkiseen kehitykseen”, Matos sanoo. Moni asuintovereistani jakaa saman epämääräisen tunteen siitä, että heidän valitsemaansa elämäntyyliä ei oteta vakavasti. Kun kysyn Matosilta, mitä mieltä hän on siitä, että ulkomaalaiset ovat luoneet Lagosiin oman yhteisönsä, hän vastaa, ettei näe sitä ongelmana. J ossain vaiheessa lopetan auringonnousukuvien julkaisemisen Instagram-tililläni, koska koen, että jatkuva elämysten hehkutus antaa väärän kuvan elämästäni. Turismilla tienaava Matos on toki ymmärrettävästi suopeampi ulkomaalaista rahaa kohtaan kuin keskiverto portugalilainen. Ilmiö muistuttaa modernia invaasiota, jossa paikallinen väestö hiljalleen korvautuu rikkaampien valtioiden asukkailla. Se, mikä jollekin näyttää loputtomalta matkapäiväkirjalta, on minulle nyt arkea. Meitä ennen alueen ovat valloittaneet eläkeläiset, kunnes Suomi irtisanoi verosopimuksensa Portugalin kanssa. Töölönlahden kiertäminen ei vieläkään houkuta. Päätän olla reissun päällä vielä tämän kevään. Minun on kuitenkin vaikea uskotella itselleni, että elämäni olisi parempaa Suomessa. Enemmän häntä häiritsee, ettei portugalilaisilla ole enää omaa yhteisöä. Ystäviini pystyn pitämään yhteyttä puhelimellakin
Teksti Vaula Helin Kuvat Hannes Paananen. Jotkut muut sanovat kokeneensa. Voiko suomalainen synnytys olla väkivaltainen. 3 6 KOVA PONNISTUS Vuonna 2019 suomen kieleen ilmestyi uusi sana: synnytysväkivalta. Toimittaja Vaula Helinin oma synnytys oli hirveä, mutta väkivaltaa hän ei kokenut
Sängyn vasemmalla puolella näkyy kardiotokografiakone, joka antaa henkilökunnalle tietoa vauvan sydän äänistä. Synnytyssänkyä käytetään lähes aina synnytyksessä. h e l m i k u u 2 2 3 3 7 Synnytyssänky. Jos synnyttäjä ei synnytä ammeeseen tai jakkaralla, hän synnyttää sängyssä. Sänkyyn saa tarvittaessa irtojalkatuen sekä kaaren, josta synnyttäjä voi ottaa tukea. Synnytyssängyn korkeutta voi säädellä, ja selkänojan saa ylös. 3 7. Sängyn oikealla puolella on infuusiopumppu, kansanomaisesti tipanlaskija
”Siitä on pitkä harppaus rikoslain puolelle, jossa kysytään, onko tilanteessa tahallisesti tuotettu toiselle kipua väkivaltaa käyttäen tai onko tahallisesti tehty seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava teko, joka voidaan tulkita seksuaalirikokseksi”, Miikka Vuorela sanoo.. Mutta jos synnytyssaleissa tapahtuisi väkivaltaa, jonka rikosoikeudellinen järjestelmä tunnistaa väkivallaksi, on siihen jo olemassa hyvin laaja-alaiset ja kattavat säädökset, Vuorela kertoo minulle puhelimessa. Sivusto löytyy nykyisin vain internetin arkistosta, koska vapaaehtoisvoimin tehdyn kampanjan jatkamiseen ei ollut resursseja. Pohjoismaiseen lainsäädäntöperinteeseen istuu Vuorelan mukaan huonosti sellainen, että erilaisia väkivallan muotoja kriminalisoitaisiin erikseen. Minun on välillä vaikea luottaa siihen, että todellakin onnistun työntämään yli neljäkiloisen ihmislapsen ulos kohdustani. Mistä sellainen oikein tulee. Minä myös synnyttäjänä -kampanjan verkkosivuilla synnytys määritellään osaksi synnyttäjän seksuaalisuutta ja synnytysväkivallan seuraukset ”hyvin samankaltaisiksi kuin muun seksuaalisen väkivallan”. Kriminologi Miikka Vuorelan mukaan vaatimus on ymmärrettävä mutta tarpeeton. Ylipäänsä ajatellaan, että rikosoikeus on viimesijainen keino puuttua johonkin ongelmaan. Erona muuhun seksuaaliseen väkivaltaan on, että äitiyshuollossa ammattilaisen valta on institutionaalista ja lääketieteellistä. Mutta kuten puolisoni sanoi, kun kauhistelin ilmeistä asiaa raskauden loppuvaiheessa järjettömän kokoisen raskausvatsani kanssa: siihen ei nyt taida olla muita vaihtoehtoja. Olen luopunut yksi asia kerrallaan fantasiasta, joka minulla oli saapuessani Naistenklinikalle vuoden 2020 tammikuisena maanantaina. Se pitäisi ottaa käyttöön vasta kun on havaittu, että muut keinot eivät ole riittäviä. Supistusten alkaessa ja synnytyksen edetessä lähes kaikki niistä alkoivat tuntua toissijaisilta – kahta lukuun ottamatta: Toivon, että minua hoitava kätilö on suorapuheinen ja riuskaotteinen. Lainsäätäjiin ja kontrollijärjestelmään kohdistuu avoimessa yhteiskunnassa monenlaisia vaatimuksia. Tietysti olen samaa mieltä siitä, että synnyttäjällä, kuten muillakin sairaalassa hoitoa saavilla, on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja perusteltuihin toimenpiteisiin. Lehden tuoreimmassa numerossa Mitchell esittää, että synnytysväkivallalla pitäisi olla oikeudellisia seurauksia. Silloin kätilön, lääkärin, kaikkien osallisten pitäisi saada rangaistus”, hän sanoo lisääntymisoikeuksia käsittelevässä haastattelussa. Silloin kaivoin laukustani rypistyneen lappusen, johon olin kirjannut toiveitani: lääkkeettömyys, kivunlievitystä luomukeinoin esimerkiksi tens-laitteella, synnytysjakkaran käyttö, ponnistusvaihe ammeessa. 3 8 O len ponnistanut kohta tunnin. Mitä tästä oikein pitäisi ajatella. Synnytyksen käynnistymisestä on aikaa noin 18 tuntia. ”Silloin, kun synnyttäjän fyysistä koskemattomuutta loukataan vakavasti, esimerkiksi jatketaan ilman suostumusta aloitettua kivuliasta sisätutkimusta, vaikka synnyttäjä pyytää, huutaa ja anelee lopettamaan. Luen kampanjan tekstejä. Tekijä saattaa myös perustella toimintaansa synnyttäjän ja syntyvän lapsen parhaalla. Terveydenhuollon mahdollisia puutteita voidaan Suomessa arvioida muistutusten ja kanteluiden kautta hallinnollisina asioina. Ei ole olemassa yhtäkään vertaisarvioitua tai muuta tutkimusta, joka todistaisi, että synnytysväkivaltaa esiintyy ilmiönä Suomessa. Jokin saa minut hieman epäilemään kaikkea, mitä hän sanoo. Kun sikiö kohdussani oli noin kahdeksan viikon ikäinen, suomen kieleen ilmestyi uusi sana: synnytysväkivalta. Kätilöni on ystävällinen ja asiallinen, mutta minusta tuntuu kuin hän olisi lasiseinän takana. Syntyisi päällekkäisiä tunnusmerkistöjä, mikä voisi johtaa tulkintaongelmiin. Käsite on tutkimuksen näkökulmasta haastava, koska se voidaan ymmärtää niin monella tavalla. Immonen) Sydänääniä-lehden päätoimittajana. Sillä näin tämä järjestelmä on rakennettu, ja minä haluan luottaa siihen, että se toimii, kuten tarkoitettu on. Järjestö kertoo edistävänsä synnyttäjäja perhelähtöistä synnytyskulttuuria. Vuonna 2019 siellä luki: Samoin kuin seksuaalisessa häirinnässä ja väkivallassa, on synnytyksen ja raskauden seurannan aikaisissa loukkauksissa kyse sukupuolittuneesta vallankäytöstä. Minä myös synnyttäjänä -kampanjan aktivistit toimivat nykyisin Aktiivinen synnytys ry:ssä: Anna-Maria Mitchell järjestön puheenjohtajana, Katri Kiukas (ent. Silti ajattelen: armoitettu hoitohenkilökunta, kätilöt, lääkärit! Tehkää mitä vain, luotan elämäni ja vauvani elämän teidän käsiinne. En kaipaa asioiden pehmentämistä tai lässytystä. K aikki eivät luota terveydenhuoltojärjestelmään kuten minä. Sen mukaan jokaisella tulee olla vapaus valita, missä, miten ja kenen kanssa synnyttää. Epiduraalin vaikutus on alkanut laantua, eikä sitä voi enää antaa lisää. Tuon ihmisen kanssa en ehkä löytäisi cocktailkutsuilla jutun juurta. Minun täytyy synnyttää. Mutta ajatus siitä, että synnytyssairaala voisi olla väkivallan paikka, tuntuu perin vieraalta. Selkäytimeen annosteltava puudute voi tässä vaiheessa viedä ponnistusvoimaa ja vaikeuttaa alatiesynnytystä. Mutta kuten #metoo-liike meille on opettanut: väkivalta ei ikinä määrity tekijästä vaan kokijasta käsin. Kampanjalle jaetuissa kertomuksissa synnytysväkivaltana kuvattiin esimerkiksi väkivaltaisia tai kivuliaita toimenpiteitä, tuen puuttumista, solvaamista, ilman suostumusta tai synnyttäjän kieltäytymisestä huolimatta tehtyjä toimenpiteitä ja kivunlievityksen epäämistä. Ja niin edelleen
h e l m i k u u 2 2 3 3 9 Epiduraalisetti. Epiduraalipuudutus annetaan synnyttäjän toiveesta.. Ruiskulla lääkäri annostelee neulaan puudutteen määrän. Lisäksi tarvitaan katetri, johon kuuluu kaksi erilaista suodatinta. Anestesialääkäri laittaa synnyttäjälle epiduraalipuudutuksen neularuiskulla. Naistenklinikalla epiduraalipuudutus annetaan jopa 80 prosentille synnyttäjistä
”On myös hirveän pitkälle kyse suostumuksellisuudesta ja siitä, miten asiat tapahtuvat, ei siitä, mitä tapahtuu. Noin 30 tarinan jakamiseen kampanjan verkkosivuilla saatiin tarinoiden kirjoittajilta lupa. Olen kadottanut ajantajuni. Koska synnytys on seksuaalinen tapahtuma, ymmärretään sitä tai ei.” Okei. 4 Synnytysaktivistit olivat keskustelleet synnyttäjien kohtelusta sairaaloissa jo vuosia, mutta varsinaisen sytykkeen kampanjalle antoi #metoo-liike. Minä en kuitenkaan pääse todentamaan yksittäisten, tarinansa lähettäneiden henkilöiden todellista määrää tai tarinoiden sisältöä. Synnytysaktivistit olivat keskustelleet synnyttäjien kohtelusta sairaaloissa jo vuosia, mutta varsinaisen sytykkeen kampanjalle antoi #metoo-liike. Tällainen ajatus löytyy myös aihetta käsittelevästä sosiologi Keiju Vihreäsalon tuoreesta tutkimuksesta, jossa on hyödynnetty Minä myös synnyttäjänä -kampanjalle jaettuja kertomuksia: kun synnytyssairaalan henkilökuntaa rajoittavat sairaalalaitoksen medikalisoitu ja tehdasmainen toimintaympäristö, se ohjaa toimintaa ja vuorovaikutusta salakavalasti väkivallan kokemuksia tuottavaksi. Ei tietyistä toimenpiteistä, vaan miten tulee kohdatuksi niiden asioiden keskellä”, hän jatkaa hieman myöhemmin. ”Kokemuksellisesti se voi tuntua väkivallalta, mutta on ihan eri asia, onko se rikollista”, Miikka Vuorela sanoo. Mitchellin mukaan kampanjan tarkoitus ei ollut lietsoa vastakkainasetteluita tai pelotella synnyttäjiä vaan nostaa synnyttäjien kokemuksia esille. Historiaan, mikä liittyy synnytysten hoitoon ja naisten asemaan siinä”, Mitchell sanoo. Mutta ennen kuin mennään siihen, kerrotaanpa, miten kampanja sai alkunsa. Minun täytyy työntää, vastoin vaarallista halkeamisen tunnetta, vastoin pelkoa kivun voimistumisesta. (Tosin tutkimukseen perustuva näyttö Mitchellin viimeisen väitteen tueksi puuttuu.) Mitchelliä kuunnellessani en ihmettele, että väärinymmärryksiä on syntynyt, niin monta näkökulmaa vyyhdissä tuntuu olevan. Ne ovat hirveän herkkiä ulkoisille tekijöille. K ätilö kannustaa minua pehmeällä äänellä. Mietin kuvausta ja omia kokemuksiani. ”Se on käytäntöä tai kulttuuria mikä johtuu ihan siitä, että sairaalaja synnytyskulttuuri on kehittynyt semmoiseksi, missä synnyttäjällä ei ole ollut hirveän isoa roolia tai merkitystä.” Entä se seksi sitten. Luulen, että on ilta, vaikka eletään vasta aamupäivää. Tämänkaltainen luottamus on ylipäänsä tärkeää yhteiskunnassa. Toisaalta Mitchell kuitenkin korostaa, että kyse voi myös olla siitä, mitä on tehty. Hän tarkentaa, että lakia kenties tarvittaisiin ”äärimmäisiä tapauksia” varten, mutta lainsäädännön muuttaminen ei ole ensisijainen prioriteetti. Tunnen lantioni sisällä kammottavan paineen. Mitchell sanoo, että moni tarinansa jakaneista kertoi traumatisoivasta synnytyskokemuksesta, jonka vuoksi lapsiluku oli jäänyt yhteen. ”Synnytyksessä on samat hormonit liikkeellä kuin seksuaalisuuden alueella muutenkin, endorfiini ja oksitosiini. Hän pitää hyvänä sitä, että synnyttäjien hyvinvoinnista, sairaaloiden resurssipulasta ja työoloista on saatu aikaan keskustelua. ”Ikään kuin olisi kyse valinnoista tai tietyistä tapahtumista. Sadat synnyttäjät, vanhimmat Mitchellin mukaan 70-vuotiaita, lähettivät tarinoitaan aktivisteille verkkosivuston kautta, sähköpostitse ja Facebookissa. ”Väkivalta kuuluu enemmänkin niihin rakenteisiin, jonka osana ihmiset on. Minä myös synnyttäjänä -kampanjaa seuranneissa keskusteluissa on hänestä ollut väärinymmärryksiä. Jossain vaiheessa välilihani leikataan.. Minulle on tärkeää, että voin luottaa ihmisten hyviin aikomuksiin ja siihen, että ihmisillä on toimintaympäristöstä huolimatta valtaa vaikuttaa omiin tekemisiinsä. Sitä on hirveen vaikea –”, hän sanoo ja miettii hetken. ”Toimenpiteet ei todellakaan ole aina lääketieteellisesti selitettävissä, kaikki käytännöt mitä sairaalassa on, ei todellakaan perustu tutkittuun tietoon”, hän väittää. ”Olisi hullua tehdä lakia asiasta, mitä ihmiset eivät edes ymmärrä.” Mitchell sanoo Zoom-haastattelussa, että ollaan ”tuhansien vuosien päässä” siitä, että suostumuksellisuuden ymmärrettäisiin kuuluvan myös synnytyksiin. Pelkästään se, että tietää satuttavansa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että teko on väkivaltarikos. Synnytysväkivallassa on Mitchellin mukaan Suomessa tosi harvoin kyse siitä, että joku haluaisi satuttaa toista ihmistä. A nna-Maria Mitchell on Minä myös synnyttäjänä -kampanjan aktivisteista se, joka antaa haastattelun. Kampanjan leviäminen yllätti sen alullepanijat. Toisilla pelkkä siirtyminen sairaalaan voi pysäyttää synnytyksen kulun”, Mitchell sanoo. #metoon jälkeen aktivistipiireissä oltiin yhtä mieltä siitä, että synnyttäjät ovat kärsineet riittävästi yksin: tästä täytyisi puhua. ”Ponnista-ponnista! Ponnista-ponnista!” Hän kehottaa hieman löysäämään otetta ilokaasumaskista, sillä ihan kaikki voima pitäisi keskittää siihen, mitä tapahtuu synnytyselimieni tienoilla. Esimerkiksi: jos lääkäri tekee synnytyksen yhteydessä sisätutkimuksen tietäen, että se on välttämätöntä vaikkakin kivuliasta, rikosoikeuden näkökulmasta kyse ei ole tahallisesta pahoinpitelystä. Ymmärrän, että synnytysväkivallaksi määriteltyjen tekojen voidaan todella ajatella tapahtuvan toimijoiden hyvistä aikeista huolimatta. Sitten hän jatkaa: ”Itse olen verrannut tätä koko ajan seksiin
Vaula, nyt me ponnistetaan yhdessä, hän sanoo – tai jotain sinne päin, sillä tätä en voi tarkalleen muistaa. Olisi helppoa ajatella, että synnytysväkivaltakeskustelussa on kyse vain myrskystä vesilasissa. Kuulun viimein ihmisiin, jotka ovat selviytyneet synnytykseksi kutsutusta lihamyllystä. Hyvä niin, sillä minulla ei olisi mitään kompetenssia arvioida toimenpiteen tarpeellisuutta. Toisena listalla on Rahkonen. Imukuppiavuisteisessa synnytyksessä arvion tekee lääkäri. Puudutusneula on pidempi kuin tavallinen neula, ja puudute pannaan synnyttäjän välilihaan. Puolitoista vuotta myöhemmin elokuussa 2022 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat ilmaisevat Helsingin Sanomien mielipideosastolla huolensa synnytyspelkoon liittyvien sektioiden lisääntymisestä. Alatiesynnytyksessä kätilö arvioi, tarvitaanko episiotomia. Synnytysväkivalta ei kuulu niihin, huolimatta siitä, että synnytyksessäni tapahtui asioita, joihin minulta ei kysytty erikseen lupaa. Hän on sitä mieltä, että synnytyspelko ja keskustelu synnytysväkivallasta liittyvät yhteen. Sektiot olisivat synnytyssairaaloille nopeampi tapa hoitaa synnytyksiä, mutta leikkausta seuraavissa raskauksissa riskit ovat tutkitusti suuremmat. Ensimmäisenä listalla oleva päivystäjä ei vastaa. h e l m i k u u 2 2 3 4 1 En tunne mitään, mutta tajuan, että minulle tehdään episiotomia. Nyt minulla on myös oikeus määritellä kokemustani kuvaavat sanat. Nyt terveydenhoitaja kertoo etätapaamisessa perusasiat synnytyksestä, vauvan hoidosta ja imetyksestä. Tunnen voimistuvan supistuksen ja alan huutaa. Vauva alkaa itkeä, ja kummallista kyllä, hänen äänensä kuulostaa tutulta, vaikka kuulen sen nyt ensimmäistä kertaa. Loputkin vauvasta syntyy. Rahkonen ohjaa ja kannustaa minua intensiiviseen tyyliinsä. Anna-Maria Mitchell on kertonut minulle, että Minä myös synnyttäjänä -kampanjan aktivistit vastaanottivat satoja synnytysväkivaltakertomuksia. Kuluu hetki, olen jossain tajunnan rajamailla. Naistenklinikan episiotomiaprosentti on noin 20.. Sen sijaan, että hän alkaisi asentamaan imukuppia, hän tarttuu käsiini ja poraa katseensa suoraan silmiini. Puolisoni pystyy hädin tuskin katsomaan, mutta onneksi minulla on lääkäri Rahkonen, joka ei tunnu pelkäävän mitään. Vielä kymmenisen vuotta sitten Helsingissä järjestettiin ryhmämuotoisia synnytysvalmennuksia, joissa tehtiin hengitysharjoituksia, tutustuttiin synnytyksen kulkuun ja päästiin käymään synnytyssairaalassa. Kätilö kyllä kertoo toimenpiteestä mutta ei kysy erikseen lupaa: lähinnä se on ilmoitus. Viimein tunnen, kuinka vauva alkaa hitaasti liukua pois sisältäni. ”Synnytysväkivaltakokemuksissa kyse on ennen kaikkea vuorovaikutuksen ongelmista, joiden taustalta löytyy esimerkiksi hoitamatonta synnytyspelkoa”, Klemetti arvelee. Mun kokemus oli sellainen. Soitan thl:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetille, jonka nimen olen nähnyt synnytysväkivaltaan liittyvissä sanomalehtikeskusteluissa jo aiemmin. Synnyttäjiä on Suomessa kuitenkin vuosittain lähes 50 000. Rahkonen saapuu huoneeseen, ja tilanne selostetaan hänelle, hän katsoo minua ja sänkyä kehystäviä monitoreja, tekee sisätutkimuksen. He arvelevat, että synnytysväkivallasta puhuminen on lisännyt synnyttäjien pelkoja sekä vastakkainasettelua hoitohenkilökunnan ja synnyttäjien välillä. Vauvan pää syntyy. Kirjoitan: Synnytys voi olla repivä ja väkivaltainen kokemus ilman että tapahtumassa on väkivallan uhria tai tekijä. Episiotomiaan eli välilihan leikkaamiseen tarvitaan kirurgiset sakset, puudutusneula sekä ruisku. Mutta ehkä kysymys on jostain laajemmasta, mitä synnytysväkivallan käsite ei tavoita. Seuraavan supistuksen tullessa tiedän, että vielä täytyy ponnistaa. Aina ensin annetaan puudutus. Episiotomioita ei tehdä enää rutiininomaisesti vaan tarpeen mukaan. Sen lisäksi Episiotomiasetti. V auvani ensiparkaisusta on kulunut vuosi, kun muistelen synnytystä Instagram-tililläni. ”Sydänäänet hidastuvat”, sanoo joku, ja kohta huoneeseen alkaa kertyä hoitohenkilökuntaa. Päivystävä lääkäri soitetaan paikalle, on aika avustaa vauvaa imukupilla. Kätilö tekee episiotomian. Huomaan, että tilanne otetaan vakavasti. Esimerkiksi sikiöllekin joskus kohtalokkaita kohdunrepeämiä ja istukan kiinnittymishäiriöitä on enemmän. Huudan kuin raivohullu eläin ja työnnän vauvaa ulos kohdunkanavastani, puristan Rahkosen käsiä, hän katsoo minua, on kanssani ja kannustaa minua voimallisesti. Klemetti kertoo, että perheiden synnytysvalmennukset ovat vuosien saatossa menneet huonommalle tolalle
Synnytyshuoneessakin tarvitaan tietokonetta. Tietokoneen yllä on näyttö, jossa näkyy kaikkien sairaalassa tapahtuvien synnytysten tietoja, esimerkiksi vauvojen sydänten sykkeet. Tietokoneen vasemmalla puolella on infuusiopumppu. 4 2 Tietokone. Henkilötietoja niissä ei näy. Kätilöt kirjaavat synnytyksen edetessä potilastietoja Apotti-järjestelmään. 4 2
Etuoikeus sekin. Siinä vaiheessa, kun lähdimme sairaalaan, olin melko varma siitä, että kaikki menee hyvin.. Pelot liit tyvät varsinkin siihen, voiko vauvalle tapahtua jotain loppu raskaudessa tai synnytyksen aikana. Tuollaisen naisen minäkin haluaisin syn nytystäni hoitamaan, muistan ajatelleeni. Huhtala kertoo Zoomhaastattelussa, että synnyttäjän aiemmat kokemukset ja odotukset vaikuttavat siihen, mitä havaintokentästä pääsee läpi. Lapsettomuushoidoissa ollessani jouduin usein turvautumaan synnytyksiin ja naistentauteihin erikoistuneiden asiantuntijoiden apuun. M inua pelotti paljon raskauden alusta lähtien, vaikka oikeastaan mitään syytä pelkoon ei tässä raskaudessa ollut. Kun näin synnytysosaston rauhalliset käytävät ja synnytys huoneen varustuksen, löysin luottamusta siihen, että täällä olen turvassa. Huhtala on kohdan nut tilanteita, joissa synnyttäjä vakaasti uskoo, ettei hänelle kerrottu tehdystä toimenpiteestä mitään, vaikka tilanteessa on menetelty juuri toisin. Valmentautumisen merkittävimmän höydyn ymmärrän vasta synnytyksen jälkeen. Tuollaisia ne ovat, ihmiset, jotka auttavat toisia synnyttämään ja syntymään. ”Jos lähtöoletus on, että tämä on hirveä tilanne, joka tulee menemään pieleen, on todennäköisempää, että se on myös kokemus jälkikäteen”, Huhtala sanoo. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaslain mukaan sitä, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kans saan. Muistan suurella kiitollisuudella ja lämmöllä monia noista kohtaamisista. Synnytyshuoneeseen pääsin tutustumaan jopa kahdesti ennen hhetkeä. Vauvan kohdalla on kyse eloonjäämisestä ja alkavan elämän laadusta. Synnytyksen aikaiset muistikuvat eivät välttämättä aina vastaa sitä, mitä on oikeasti tapahtunut. Neuvolassa otin synnytys pelon puheeksi ensimmäisellä käynnillä. Valmentautumisen tarve on huomattu myös thl:n laajassa tutkimuksessa, jossa 3–6 kuukauden ikäisten vauvo jen vanhemmat raportoivat eniten raskausajan tuen puutteita nimenomaan synnytykseen valmistautumisessa. Voimakkaassa tunnetilassa tie donkäsittelykin on poikkeavaa, ja kognitiivisia vinoumia syntyy herkästi. Terveydenhoitaja kirjasi järjestelmään: ”Keskenmenot, ja varsinkin […] keskeytys […] olleet trau maattisia kokemuksia. Onnistuin puhumaan itseni ja puolisoni mukaan myös Sylivalmennukseen, joka on kätilön ja terveydenhoitajan ohjaama ryhmämuotoinen tutustumiskäynti Naistenklinikan synnytyshuoneessa. h e l m i k u u 2 2 3 4 3 suositellaan lähteitä ja luotetaan siihen, että ihmiset hankki vat tietoa itse. Äidin kohdalla tarpeet voivat olla sekä fysiologisia että psykologisia. Esimerkiksi sitä, kuinka kivuliasta kes kenmenoani hoitaneet ammattilaiset pysyivät toimintakykyi sinä, valppaina ja keskittyneinä huolimatta minun kamppai lustani ja kauhustani. Synnytyspeloksi vasasteikolla arvioi 7/10. Ne vahvistivat luottamustani ala tiesynnytyksestä selviämiseen. Synnyttäjän käsitys tilanteiden tai kivun kestosta ei välttämättä vastaa sitä, mitä kello sanoo. S e, mikä on jollekin medikalisoitua ja tehdasmaista, on edustanut minulle usein kannattelevaa turvaa elämän haurauden äärellä. Myös puolisolla samanlaista epäuskoisuutta ja huolta. Voisiko synnytysväkivaltapuhe olla eräänlainen vastaus tähän puutteeseen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin akuutti ja konsultaatiopsykiatrian johtava psykologi Ea Huhtala auttaa minua ymmärtämään synnytysten yksilöpsykologista puolta. Se tarkoittaa, että jokaisella Suomessa pysyvästi asu valla henkilöllä on hänen yksilölliset tarpeensa, ihmisarvonsa, yksityisyytensä ja vakaumuksensa huomioiden oikeus sellai seen terveydenhoitoon, jota hänen terveydentilansa edellyttää – niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat tervey denhuollon käytettävissä. Helsingin Sanomissa on kerrottu synnytyssairaaloiden ruuhkista ja henkilöstöpulasta. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimen piteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteis ymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla, sanoo laki. On kummallista, että synnyttäjien psykologiset tarpeet huomioivaa valmentautumista saavat julkisessa terveyden huollossa vain pelkopotilaiksi diagnosoidut. Synnytys on väistämättä ristiriitainen tapahtuma, koska siinä on kyse kahden elollisen olennon, äidin ja vauvan, tar peista. Ajatus rauhoitti raskausaikana, mutta unohdin sen, kun synnytys käynnistyi. Kätilön asiantuntevat vastaukset ja reipas ole mus vakuuttivat. Näiden palvelui den vaatiminen vaatii voimavaroja: on yhdenlainen etuoikeus lopulta saada niitä. Myös aikakäsitys saattaa nyrjähtää sijoiltaan, niinhän minullekin tapahtui. Synnyttäjä havaitsee seikkoja, jotka tukevat omaa tilannekuvaa – hyvässä ja pahassa. Suomen potilaslakiin on kirjattu potilaan oikeus hyvään hoitoon. Ongelmat näyttävät ulottuvan laajemmin esimerkiksi ras kauksia ja synnytyksiä koskevaan terveydenhuoltoon. Hyvin vaikea luottaa kaiken menevän hyvin.” Diagnoosikoodi O99.80, synnytyspelko, oli pääsylippuni parempiin synnytystä edeltäviin palveluihin. Raskausviikolta 28 alkaen olin mukana psy kologin ohjaamassa, vaikean synnytyspelon hoitoon tarkoi tetussa Nyyttivalmennuksessa, johon kuului vierailu Nais tenklinikalle. Synnytystapaarviossa tietoihini kirjattiin lupaus siitä, että saisin pyytää siirtoa sektioon myös synnytyksen aikana, jos minusta siltä tuntuisi. Marraskuussa 2022 vauva kuoli kohtuun, kun äiti oli lähetetty Jorvin sairaalasta takaisin kotiin. Siihenkin pääsevät vain ne, joiden synny tyspelko on tunnistettu neuvolassa. On vaikea uskoa terveen ja elävän vau van syntymiseen. Minä tankkasin kohtaamista ja turvaa ennakkoon myös omalla rahalla ostetuista synnytysvalmennuksista. Riippumatta synnyttäjän taustasta tai odotuksista, on syn nytys ennakoimattomuudessaan haaste synnyttäjän ruumille ja mielelle
Keskustelusta löytyy myös luonnonmukaisuuden ja teknologian välinen jännite. Synnytys on arvoitus ja suuri nautinto – lääketieteen tehtävä on poistaa tuo kokemus. Kohtu työntää lapsen ulos synnyttäjän puolesta. Jos synnyttäjä esimerkiksi liittää itsemääräämisoikeutensa vahvasti juuri luonnonmukaisuuteen, voi lääketieteellinen interventio synnytyksessä johtaa syvään pettymykseen. ”Naisen omavaltaisuutta ajava ihminen voi haluta enemmän teknologiaa, esimerkiksi keisarinleikkauksen, vaikka usein lääketieteelliset interventiot nähdään väkivaltakoneiston tuotteina”, Jallinoja selventää. Vuonna 2021 suunniteltuja kotisynnytyksiä oli thl:n mukaan 119 ja vuonna 2020 74 kappaletta, kun 2010-luvun alussa niitä oli vain kymmenkunta vuodessa. Puutteiden syyksi nähdään resurssipula. Hän on huomannut, että synnytysväkivaltaan liittyvässä keskustelussa toistuvat samat näkökulmat. ”Ratkeamaton kiista”, Jallinoja toteaa syyskuussa 2022, kun kohtaamme merenrantakahvilassa Helsingissä. Riittää, että menet sairaalaan. Rüterin podcastissa oman synnytystarinansa kertoo Maria Nordin, jonka kasvot löytyivät vuonna 2019 myös synnytysväkivaltakampanjan verkkosivulta. Itsemääräämisoikeus, joka on esillä sekä synnyttämisestä että hyvästä kuolemasta käydyissä keskusteluissa, liittyy kontrolliin. 4 4 M inä myös synnyttäjänä -kampanjassa ei juuri puhuttu yksilöpsykologisten tekijöiden vaikutuksesta synnytyskokemukseen. Jallinoja esitti, että synnytysväkivaltakokemusten taustalla saattaa olla synnytyksiin ladattujen odotusten ja synnytyksen biologisen prosessin arvaamattomuuden välinen ristiriita. Lääketieteen asiantuntijat korostavat, että terveydenhuollossa toimitaan synnyttäjän ja lapsen parhaaksi. Eutanasiaa tutkineen antropologi Mara Buchbinderin mukaan kontrolli on usein ainakin jossain määrin kuvitteellista – niin monitahoisia ja sotkuisia hetkiä syntymän ja kuoleman tapahtumat usein ovat. Lääkärit huomauttavat, että lääkärin etiikalta putoaa pohja, jos hoidon perusteena on puhtaasti potilaan toive. Hän on lukenut ennen tapaamistamme Helsingin Sanomien mielipidepalstalla aiheesta käytyä tuoretta keskustelua, josta hän tunnistaa synnytysaktivistien ja terveydenhuollon ammattilaisten olevan samaa mieltä joistain asioista: naisten kokemuksia pitää huomioida ja synnytyspelkoa pitää hoitaa. Kun lääkäri tekee hoitoon liittyviä päätöksiä, niiden täytyy perustua lääketieteelliseen näyttöön sekä kliinisessä työssä syntyneeseen asiantuntemukseen. Mieleeni nousee myös havainto, jonka tutkijat ovat tehneet euroamerikkalaisista yhteiskunnista: ihmiset pyrkivät entistä herkemmin kontrolloimaan elämän ja kuoleman hetkiin liittyviä kulttuurisia ja henkilökohtaisia merkityksiä. Pienetkin asiat aiheuttavat synnytystraumaa. Ei tiedetä, kuinka moni synnytyksistä on tapahtunut ilman ammattilaisen apua. Synnytysaktivistit vastaavat, että lääketieteen etiikalla perustellaan synnyttäjän tahdon ohittamista, mitä he pitävät jo itsessään todisteena synnytysväkivallasta. Suomalaislääkäreiden tekemän tutkimuksen mukaan sektio, johon on päädytty alatiesynnytysyrityksen jälkeen, onkin yleisin syy huonolle synnytyskokemukselle. hän kysyi kirjoituksessaan. Hakusanoilla ”vapaa synnytys” ja ”villi raskaus” löytyy jotain, mistä en ole aiemmin kuullut. Niin tapahtui myös silloin, kun Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kirjoitti aiheesta Kertomuksen vaarat -tutkimushankkeen blogiin otsikolla ”Synnytysväkivalta on voimakas sana”. Tallenteesta käy ilmi, että Nordinin ensimmäinen kotisynnytys oli Rüterille vahva inspiraationlähde.. J allinojan ajatukset palaavat mieleeni, kun päädyn lukemaan kotisynnytyksistä internetistä. Provokatiiviset sloganit löytyvät Vapaasynnytys Suomi -yhteisön perustaja Eveliina Rüterin Instagram-tililtä, joka on eräänlainen kotisynnytysten syvä pääty. Se vaati Rüterin podcastiin dokumentoitujen synnytystarinoiden perusteella voimakasta itsesuggestiota ja samoin ajattelevien seuraa. Kun vapaa synnytys onnistuu, naisen ei tarvitse lainkaan ponnistaa. Olisiko synnytyksiin liittyvien konfliktien purkaminen tehokkaampaa, jos kielteisistä kokemuksista kerrottaisiin ja niitä analysoitaisiin mahdollisimman monisävyisesti. Jallinoja ymmärtää molempia osapuolia. Asetelma vie ajatukset terveysasioihin liittyvään auktoriteettiepäilyyn, jota on viime aikoina ollut ilmoilla esimerkiksi koronarokotusten yhteydessä. Hän kritisoi kokemusten nimeämistä väkivallaksi, mutta kuten itse tekstissään ennakoi, sitä luettiin kokemusten kritisointina. Silloin synnytysväkivallaksi saattaa tulla nimetyksi sektio, johon synnyttäjä on joutunut vastentahtoisesti. Se on herättänyt tarpeen etsiä tietoa ja havahduttanut uudenlaiseen tietoisuuteen. Kotisynnytysten määrä on Suomessa viime vuosina lisääntynyt. Kuuntelen Spotifyn podcasteista vapaasynnyttäjien tarinoita. Vapaa synnytys tapahtuu kotona tai muussa synnyttäjän valitsemassa paikassa, lääkkeettömästi ja ilman kätilön, lääkärin tai muun koulutetun ammattilaisen apua. Aktivistien näkökulmasta terveydenhuolto näyttäytyy osana väkivaltakoneistoa, jossa lääketieteen auktoriteetit käyttävät potilaisiin pakottavaa ja itsemääräämisoikeutta rajoittavaa valtaa. Ajatusmaailmassa turvallisen synnytyksen edellytyksenä on omaan ”voimaan pääseminen” ja siinä pysyminen. Erimielisyyttä on puolestaan siitä, millaiseksi terveydenhuolto ajatellaan. Kehon viisauden kuulemista tukee ”villi raskaus”, toisin sanoen kieltäytyminen kaikesta raskausajan seurannasta, kuten neuvolakäynneistä ja ultraäänitutkimuksista. Monen taustalla on huono kokemus sairaalasynnytyksestä. Toisaalta synnyttäjä saattaa uskoa vahvasti lääketieteen ja teknologian apuun ja kokea myös niihin liittyvät valinnat itsemääräämisoikeutensa alueena. Ylipäänsä kysyvät tai kriittiset kommentit leimattiin somessa herkästi synnytysväkivaltaa kokeneiden vähättelyksi
Ilokaasulla on yli 80 prosentin käyttöaste Naistenklinikalla. Maski pannaan synnyttäjän nenän ja suun eteen. Se on lääkkeellisistä kivunlievitysvaihtoehdoista kevyin.. h e l m i k u u 2 2 3 4 5 Ilokaasumaski. Synnytyksen alkuvaiheen kivunlievityksessä käytetään ilokaasua
Minut kärrätään leikkausosastolle, jossa vuodan lisää. Jossain vaiheessa sänkyni ympärillä on niin monta ihmistä, että enempää siihen ei mahtuisikaan. Suomessa on tultu pitkä matka 1800-luvulta, jolloin meilläkin noin yksi sadasta synnyttäjästä kuoli synnytykseen. Niin tehtiin myös Helsingin Sanomissa syksyllä 2022 käydyssä keskustelussa, jossa synnytysvalmentaja Hanna-Mari Kuikka, sosiologian dosentti Kaisa Kuurne ja kätilö Outi Kaasinen kirjoittivat: ”Synnytysväkivalta on valitettavan todellinen ja tutkittu ilmiö, jonka Maailman terveysjärjestö who ja yk ovat julkilausumissaan legitimoineet vuosina 2014 ja 2019, jolloin Suomikin on mainittu.” Kirjoittajat viittaavat yk:n naisiin kohdistuvan väkivallan Imukuppi. Lapseni syntymän jälkeen menetän nopeassa tahdissa paljon verta. Hänellä on päässään valkoinen pipo. Vuonna 2017 noin 295 000 naista kuoli raskauden tai synnytyksen aikaiseen komplikaatioon. Vauva on viettänyt koko päivän kenguruhoidossa puolisoni rintaa vasten ja saanut ravinnokseen toisten äitien maitoa. 4 6 ”Systemaattisesti tää homma on viety siihen, että naiset on viety sairaalaan synnyttämään, ja sitä kautta meidän koko kulttuuri ja yhteisö on saanut sen uskomuksen muutaman sukupolven aikana, että synnyttäminen on vaarallista ja vaatii aina automaattisesti sen naisen pelastamista”, Rüter sanoo podcastissa. Naistenklinikalla imukuppia käytetään 15 prosentissa synnytyksissä.. Massiivinen verenvuoto johtaa shokkitilaan. E n vieläkään osaa olla ajattelematta, millaisia ovat ne toiset olosuhteet, joissa lapseni olisi syntynyt mutta minä olisin kuollut. Komplikaation sattuessa kohdalle pelkät lääkkeet eivät aina pelasta, joskus tarvitaan myös nopeaa kirurgista apua. Määrä kuulostaa kauhean suurelta, mutta oloni on oudon turta. Puolisoni on asetellut vauvan rintaani vasten. Yleisimmät kuolinsyyt ovat vuodot ja verisuonitukokset. Antureita ja kanyyleita asennetaan, letkuja siellä, johtoja täällä, pistos olkavarteen, plasmaa, verihiutaleita, adrenaliinia, lämpöpeitto. Kun päivystävä lääkäri saapuu taas huoneeseen, tilanne kerrotaan hänelle, ja silloin kuulen, miten paljon olen vuotanut. Nykyään sairaalaolosuhteissa kuolee yhdestä viiteen äitiä vuosittain, mutta on myös vuosia, jolloin luku on nolla. Puolisoni työntää hänet pienissä kärryissä tehovalvontaosastolle sänkyni viereen. Kahva on synnytyslääkärin kädessä, ja hän pumppaa imukuppiin tarvittavan paineen. Suomessa synnytysväkivaltaan liittyvissä keskusteluissa haetaan usein vipuvartta yk-järjestöjen julkilausumista. En heti ymmärrä, että verta aletaan saman tien punnita. Tuskin tunnistan itseäni puolisoni ottamasta valokuvasta. Pääni on turvonnut palloksi. Yksi heistä näyttää pahantuuliselta Korvatunturin tontulta – selviää, että hän on eksentrinen anestesialääkäri, joka on vastuussa hoidostani. Muistan, miten kaikesta huolimatta yritän imettää vauvaa. Minulla on happiviikset ja molempien kämmenteni selkäpuolella ja toisessa ranteessani on kanyyli. T oisenlaisissa olosuhteissa olisin kuollut synnytykseen. Synnytyksenjälkeinen verenvuoto on yksi tyypillisimmistä synnyttäjien kuolinsyistä. Saan vauvan ensimmäistä kertaa kunnolla lähelleni saman päivän iltana. En pysty istumaan, kaikkialle sattuu, olemme puolisoni kanssa työllistettyjä vuorokauden ympäri. Otsaani, rintakehääni ja toiseen peukalooni on kiinnitetty antureita. Maailmanlaajuisesti luvut ovat edelleen karuja. Käsin pumpattavan imukupin pyöreä superlonosa pannaan kiinni vauvan päähän. Kotiudun synnytyslaitokselta ensiluokkaisen hoidon, verenluovuttajien ja toimivan keskussairaalajärjestelmän ansiosta neljän päivän kuluttua. Tärisen kauttaaltaan mutta olen hereillä. Kun tilani tasapainottuu hieman, minut viedään leikkaussaliin ja nukutetaan. Tunnen itseni pitkään raadelluksi ja rammaksi. Hän on pieni ja suloinen. Kohdun sisäinen vuoto saadaan loppumaan, ja ponnistusvaiheessa syntynyt toisen asteen repeämä ja episiotomiahaava ommellaan kiinni. Synnytys altistaa vuodoille ja raskaushormonit puolestaan verisuonitukoksille. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi silloin, jos vauvalla on jokin hätä tai jos synnyttäjän voimat ovat loppuneet. Ainoastaan synnytyslääkäri voi käyttää imukuppia, ja hän päättää sen käytöstä
Aktivistien dokumentti perustui kampanjan yhteydessä kerättyihin synnytysväkivaltakokemuksiin, ulkoministeriö puolestaan listasi paperinmakuisesti lisääntymisterveyden mittareita. Ensikohtaamisestamme on jo kohta kolme vuotta aikaa. E räänä päivänä, kun edelleen toivun synnytyksestä ja vauva tuhisee sohvalla kylkeäni vasten, tartun Sophie Lewisin kirjaan Full Surrogacy Now – Feminism Against Family. Kun hän katsoo minua silmiin ja kertoo, miten tärkeä katsekontaktin luominen synnyttäjään on, pillahdan itkuun. Hänen mukaansa lisääntyminen pitäisi ymmärtää työnä, joka on usein tappavaa tai vammauttavaa. h e l m i k u u 2 2 3 4 7 vastaisen raportoijan synnytysväkivallasta vuonna 2019 tekemään tiedonkeruuseen, johon Suomen osalta vastasivat ulkoministeriö sekä Minä myös synnyttäjänä -kampanjan aktivistit. Korhonen kertoo, että ruohonjuuritason lisääntymisterveystyössä, jota esimerkiksi yk:n alainen unfpa tekee, ei juurikaan puhuta synnytyksen laadusta tai synnyttäjien kohtelusta. ”Mutta siellä on myös erittäin aktiivista ja hyvin järjestäytynyttä kansalaisjärjestötoimintaa, jossa pyritään suojelemaan juuri naisia”, Korhonen kertoo. ”Synnytyskokemus on tosi paljon kiinni varallisuudesta”, Korhonen sanoo. Raskauden ja synnyttämisen luonnollisuuden korostaminen estää Lewisin mukaan havaitsemasta lisääntymistyön ruumiillista ja emotionaalista kuormaa. ”Harva asia voi olla niin lämpöinen, pitkäjänteinen, sotkuinen, tylsä, outo, raastava, hämmästyttävä, fyysisesti vahingoittava, kuolettavan vaarallinen, kammottava, jännittävä ja armoton kuin ihmisen lisääntyminen. On vaikea uskoa, että tällaista tapahtuisi suomalaisessa sairaalassa. Synnytysväkivallan käsite on lähtöisin Latinalaisesta Amerikasta. Siihen nähden, miten tuhoisaa raskaus ja synnyttäminen kuolleisuuslukujen valossa on, riskeistä puhutaan ihmeellisen vähän. Selviäisimme ihmiskuntana tästä hommasta hieman paremmin, jos onnistuisimme luomaan ydinperhettä ja terveydenhuoltojärjestelmää perustavanlaatuisempia tuen ja solidaarisuuden verkostoja. Voidaanko synnytysväkivallan käsitteellä todella kuvata maailmanlaajuisesti yhteismitallista ilmiötä. Pula ehkäisyvälineistä on johtanut esimerkiksi siihen, että sterilointia saatetaan tuputtaa synnytysten yhteydessä ratkaisuksi lasten lukumäärän rajoittamiseen. Lewis on lisääntymistä ja perhettä kriittisesti teoretisoinut tutkija ja kirjailija, jonka ajattelusta kiinnostuin kirjoittaessani tietokirjaa lapsettomuushoidoista. Ja tällaista on Minä myös synnyttäjänä -kampanjan yhteydessä Suomessakin raportoitu. Synnytyslääkäreitä on Naistenklinikalla paikalla aina yhteensä vähintään viisi. Lewis ajattelee, ettei ihmisen lisääntyminen voi koskaan olla väkivallatonta. Mutta siinä missä toinen synnyttää slummissa ilman minkäänlaista terveydenhuoltoa tai kävelee kilometrikaupalla ehtiäkseen edes jonkinlaisen avun äärelle, toinen voi ostaa käyttöönsä kokonaisen kerroksen synnytyssairaalasta kaikilla palveluilla. Hän ihmettelee, kuinka ihmiskunta ei ole kyennyt tekemään mitään sille, että kohdullisia ihmisiä käyskentelee ympäriinsä alttiina raskauden tuottamalle potentiaaliselle kuolemanvaaralle. Rahkonen kertoo, että Naistenklinikalla päivystävä erikoislääkäri vastaa yhdessä erikoistuvan kollegan kanssa osastolla tapahtuvista synnytyksistä. Venezuelan terveydenhuollon nykytilaa Korhonen kuvaa karmeaksi. WHO on määrittelyt, että synnytysväkivaltaa (obstetric violence) ovat esimerkiksi seuraavat teot: välitön fyysinen pahoinpitely, solvaaminen, pakkosterilointi. Raportit olivat sisällöltään hyvin erilaisia. ”Malawissa on aivan normaalia lyödä synnytyskivuissa huutavaa naista, jotta tämä vaikenisi. Synnytyksiä saattaa olla samaan aikaan meneillään esimer. Tuttu katse vie minut ohikiitävän hetken ajaksi takaisin synnytyshuoneeseen. On suoranainen ihme, että sallimme sikiöiden kasvaa kehojemme sisällä, väittää kirjan avauslause. T apaan naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri Leena Rahkosen lokakuisena iltana Töölönlahdella. Soitan Väestöliiton Elina Korhoselle, joka johtaa järjestön kansainvälistä työtä ja tuntee globaalin etelän lisääntymisterveystilanteen. Lewis on hektisellä Eurooppa-turneella uuden kirjansa kanssa, emmekä onnistu löytämään aikaa Zoom-tapaamiselle. Tällä on todennäköisesti vaikutusta siihen, että obstetrinen väkivalta on kriminalisoitu joissain Latinalaisen Amerikan maissa. Niiden vertaaminen siihen, mistä Suomessa puhutaan synnytysväkivaltana, tuntuu mielestäni kaukaa haetulta. Ehkäisyä tai lääkkeitä on vaikeaa saada, jos niistä ei ole varaa maksaa. Siellä tilanne on naisiin kohdistuvan väkivallan, terveyden huollon ja ylipäänsä seksuaalioikeuksien näkökulmasta surkea. Satojatuhansia ihmisiä kuolee raskauden takia vuosittain, mikä on muihin eläimiin verrattuna poikkeuksellisen paljon, Lewis jatkaa. Siellä ollaan vasta heräämässä ajatukseen, että tällaista ei pitäisi tapahtua.” Korhosen kertomat asiat kuulostavat kamalilta. Korhonen ei kuitenkaan näe asiaa ristiriitaisena kuten minä. Ja monet muut asiat, joissa korostuu tekijän intentionaalisuus. Lewis kuvailee istukkasoluja koskevia tieteellisiä havaintoja rinnastaen niiden ”raivoisan”, invasiivisen kasvun syöpään. Ensimmäisenä siitä säädettiin vuonna 2007 Venezuelassa. Saan voimaa Lewisin radikaalista ajattelusta. ”Kun Suomessa puhutaan näistä asioista, se lisää painetta ottaa synnytyksiin liittyvä laadullinen näkökulma esille vaikkapa naisten aseman parantamiseen liittyvässä kehitysyhteistyössä.” Korhosen mielestä väkivaltakokemuksen ytimessä on tunne itsemääräämisoikeuden loukkauksesta. Voit siteerata, jos siltä tuntuu, ha!” Näin Lewis vastaa sähköpostiini, kun pyydän häneltä kommenttia tätä tekstiä varten. Rahkosessa on juuri se voima, läsnäolo ja lämpö, jonka muistan synnytykseni viime hetkistä. Kenties on helpompaa nähdä lapsi luonnon lahjana kuin myöntää, että lisääntymisen prosessi voi olla sattumanvarainen ja raaka
Haastattelemani asiantun tijat tuntuvat olevan yhtä mieltä myös siitä, että itsemäärää misoikeudesta ja hyvistä käytöstavoistahan tässä puhutaan. Nuo tärkeät asiat tuntuvat olevan juuri niitä, jotka Piia Jal linoja kuvasi yhteisymmärryksen alueiksi: Naisten kokemuksia pitää huomioida ja synnytyspelkoa pitää hoitaa. Sellainen tilanne voisi olla vaikka seuraavanlainen: Äiti on etukäteen toivonut, että hän ei missään nimessä halua hätäsektiota, imukuppia eikä repeämää. Minun tietoihini on kirjattu: atoninen verenvuoto 4,8 litraa. Samassa vuorossa työskentelee 16–18 kätilöä. Jospa puhuttaisiin sitten mieluummin niistä. Yhden kätilön vastuulla on vähintään yksi ja enin tään kaksi synnyttäjää samaan aikaan. Rikollisuuden yleinen kehittyminen siis vaikuttaisi siihen, millaisia tekoja tulkitaan rikoksina. Kriminologi Miikka Vuorelan mukaan keskustelu siitä, millainen yhteiskunnan kontrollijärjestelmän pitäisi olla, tekee hyvää. Minä myös syn nyttäjänä kampanjan aikana jaetuissa kerto muksissa moni iloitsi, että on vihdoinkin löytä nyt oikean sanan kokemukselleen. Sen mukaan perinteisen rikollisuuden väheneminen – joka on suomalaisessa yhteiskunnassa tutkittu fakta – johtaa tilanteeseen, jossa ilmiöt tulevat aiempaa her kemmin nimetyksi rikosten tai uhkien kautta. Kun valitaan synnytystapaa ja hoidetaan synnytystä, sekä synnyttäjän ja että syntyvän lapsen turvallisuus ovat lääkärin valaan sitoutuneelle ensisijaisia. ”Joskus on pakko ajatella, että ihan sama, otan kaikki vali tukset mitä tulee, koska haluan pelastaa tämän synnytyksen, sekä äidin että lapsen”, Rahkonen kuvailee. Rahkosen mukaan vuorojen riittävä henkilöstömitoitus on pystytty silti aina turvaamaan. Tutkimusnäyttöä löytyy sille, että naiset ja korkeasti koulutetut ovat herkempiä määrittelemään konflik teja väkivallaksi. Voidaankin pohtia, madaltaako jokin seikka kulttuuris samme juuri nyt kynnystä sille, että uusia tulkintoja tuot tavat luokat ovat synnytysväkivallan kaltaisia kärjekkäitä yksinkertaistuksia. Päätös imukupin käytöstä tai hätäsektiosta täytyy tehdä, vaikka äiti vastustaa sitä. K un synnytysväkivallan kaltainen uusi käsite syn tyy, ihmisille avautuu uudenlainen näkökulma omaan kokemushistoriaansa. Tosin synnyttäjillä litran tai vähän sitä suurempi vuoto ei ole mitenkään epätyypillistä, ja keho korjaa sellaisen nopeasti, sillä raskausaikana veren määrä on lisääntynyt elimistössä. Ensin käydään kätilön kanssa läpi äidin ja vauvan tilanne. Saan kuulla, että atonia eli kohdun supistus heikkous on yksi pelätyistä raskauskomplikaa tioista. Kun lääkäri kutsutaan synnytyshuoneeseen, tilanne vaatii yleensä ripeyttä. Nykyisin sen ja muiden komplikaatioiden hoitamiseen on Nais tenklinikalla tarkka ja tehokas protokolla. Yksi selitys tähän löytyy kriminologian piirissä sovelletusta herkistymisteoriasta, joka perustuu Émil Durkheimin ajatteluun. Juttua varten on haastateltu myös psykologi ja psykoterapeutti Maiju Tokolaa sekä terveydenhoitaja Karla Loppia. Viime aikoina henki löstöpula on kuormittanut työntekijöitä. Ei tarvinnut harkita jatkotoi menpiteitä, esimerkiksi kohdun poistamista. Se on tavallisin syy synnytyksenjälkeiseen verenvuo toon, ja siihen on kuollut synnyttäjiä joskus Suomessakin. Minun on helppo uskoa, kun Rahkonen sanoo, että raskaus on hedelmällisessä iässä olevan naisen vaarallisin tila. Moni haastateltavistani puhui myös synnyttäjien kohtaa miseen panostamisesta ja kuuntelemisen merkityksestä. Ajattelen, kuten sosiologi Piia Jallinoja asian muotoili: mitään kokemusta sinänsä ei voi kiistää. Jokainen on sitoutunut kohteliaisiin käytös tapoihin sekä kunnioittavaan ja empaattiseen asenteeseen. 4 8 kiksi kaksikymmentä. Esimerkiksi jos lääkäri sattuu kolaripaikalle, jossa tapa turman uhri on raskaana oleva nainen, täytyy tämän toimia ensisijaisesti äidin hengen pelastamiseksi. Lempimusiikin kuuntelu, tuoksuöljyn haistelu ja synnytysjakkaralla ponnis taminen toteutuvat todennäköisemmin kuin synnytyskomp likaatioiden välttäminen. Hän puristi kohtuani ”kuin rukkasta”, sillä niin täytyy atonian vuoksi tehdä. On suoranainen ihme, että sallimme sikiöiden kasvaa kehojemme sisällä, väittää kirjan avauslause.. Jos joku käyttäytyy potilaita kohtaan epäasiallisesti, siihen puut tumisen kynnys on hyvin matala. ”Mutta ihmisyyteen kuuluu se, että kokemus aina jäsennetään tai sanoitetaan kulttuurisilla käsitteillä ja malli tarinoilla, ja kokemuksen tulkintaan vaikuttavat yksilöllinen elämänhistoria, toiveet ja pelot”, Jallinoja sanoi. Yllä mainittu toivelista on kuvitteellinen, mutta se on yksi esimerkki synnyttäjien toiveiden kirjosta. Sitä varten tarvitaan resursseja tai vähintään niiden uudelleen jakamista. Ponnistusvaiheessa vauvan sydänkäyrä muut tuu huonoksi ja on iso riski, että hän syntyy hyvin heikossa kunnossa. Väkivallalle herkistymiseen vaikuttavat teorian mukaan elintason kohoaminen ja taloudellisen hyvin voinnin kasvu. Kohtuni reagoi viimein ja alkoi supistua. K ahvilan ikkunoiden takana taivas on jo tummunut, kun pyydän Rahkosta selittämään, mitä tämänkal tainen verenvuoto tarkoittaa. ”Ainakin on saatu aikaan keskustelua tärkeistä asioista”, on moni kanssani aiheesta keskustellut todennut. Synnytyssairaalassa päätöksiä joudutaan joskus tekemään ilman yhteisymmärrystä äidin kanssa. Niin. Nais tenklinikalla ollaan tarkkoja siitä, että aina muistetaan kysyä, voinko tutkia. Niillä on kuitenkin keskinäi nen järjestys: lääkärillä on kyllä erityinen velvollisuus edistää syntymättömän lapsen oikeuksia ja mahdollisuuksia tasapai noiseen kehittymiseen, mutta niin kauan kuin lapsi ei ole syn tynyt, äidin henki menee lapsen hengen edelle. Kun olin synnytyksen jälkeen parsittavana leikkaussalissa, Rahkonen tuli paikalle katsomaan minua. Samalla lääkäri yrittää aistia, millaista koh taamista synnyttäjä tilanteessa tarvitsee. Lähteenä käytetty kirjallisuus löytyy jutun verkkoversiosta osoitteesta apu.fi/image
niDRAssa KSM66ja Affron-uutteet tukevat rentoutta ja tunne-elämän tasapainoa optimaalisesti. Jos tahdot yhdistää niiden käytön, ota KSM66:ta aamulla ja niDRAa illalla. niDRAssa KSM66:n tehoon on vielä yhdistetty Affron, joka on maailman parhaiten dokumentoitu sahramiuute. JAKSAMINEN JA ENERGISYYS KSM66:n tapaan myös niDRA lisää energisyyttä ja auttaa jaksamaan. 100 % PUHDAS ILMAN LISÄAINEITA TODISTETTU TEHO UUTESPESIFIT TUTKIMUKSET H A R M O N I A HYVÄN KIERRE ALKAA KSM66 auttaa ylläpitämään henkistä ja fyysistä kapasiteettia sekä optimaalista kestävyyttä ja energisyyden tunnetta. Rennolla ja positiivisella mielellä on helppo nukahtaa. Tutkimus tehtiin apteekeissa elokuussa 2021 (n=305) TODISTETTU VAIKUTUS Millään muulla ashwagandhalla maailmassa ei ole tehty niin paljon kliinisiä tutkimuksia kuin KSM66:lla. 14 VUODEN TUOTEKEHITYKSEN TULOS Ainutlaatuista KSM66:ssa on myös sen kokonaisvaltaisesti vastuullinen tuotantomenetelmä, jonka kehittämiseksi vaadittiin 66 erilaisen uuttamistavan testaamista. KÄYTTÖ: KSM66ja niDRA-ravintolisiä voidaan käyttää joko erikseen tai samanaikaisesti. tai pinna kireällä. Havaitset positiiviset muutokset myös emotionaalisen tasapainon kohenemisena ja yleisen hyvinvoinnin lisääntymisen ä. KSM66 auttaa myös rentoutumaan ja ylläpitämään emotionaalista vakautta. PARAS RAAKA-AINE 2022 Ainutlaatuisten ominaisuuksiensa ansiosta niDRAn sisältämänä Affron-sahramiuute valittiin vuoden parhaaksi raaka-aineeksi USA:ssa vuonna 2022. suosittelee Suo malaisista käyt täjistä. Poikkeuksellinen uuttomenetelmänsä takaa sen, että KSM66:ssa ovat mukana kaikki luomuviljellyn ashwagandhanjuuren vaikuttavat tehoaineet. Tutkimukset todistavat, että KSM66 parantaa kehon vastustuskykyä stressiin, auttaa kehoa käsittelemään stressiä ja toipumaan stressaavista tapahtumista. ...VAI OVATKO HUOLENASI UNIVAIKEUDET. “För ork, kraft, lugn, lust och stress” Sekä KSM66:n että niDRAn löydät näistä kaupoista: Vain KSM66:n löydät täältä: Stressiä, väsymystä KSM66 ® AUTTAA – SEN TODISTAA 25 TUTKIMUSTA. VAHVISTETTU VAIKUTUS KSM66:llä on jo itsessäänkin kehoa ja mieltä rentouttava vaikutus
Se ei ole tarpeen, ellei halua. Näen, että 2000-luvun kuluessa nykymusiikkikenttä on valtavasti laajentunut. Diversiteetti on paljon suurempaa, myös hyväksyntä ja ymmärtämys monenlaisia estetiikkoja kohtaan. 5 K E S K U S T E L I J A Teksti Sonja Saarikoski Kuvat Antti Vettenranta M aaliskuussa järjestetään ensimmäinen suunnittelemasi Musica Nova. Se tekee musiikista taidetta ja kommunikaatiota. Taide-elämään ja ajan henkeen liittyviä ilmiöitä ovat myös keskustelu inkluusiosta ja kaikenlaiset saavutettavuusnäkökohdat sekä sosiaaliseen kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät teemat. Ahdas modernismi, jota vielä 80–90-luvuilla ihannoitiin, on saanut ilmaa sisäänsä. Vastapooli – intuitio ja tunnesisältö – oli akateemisessa kontekstissa jäänyt lähes täysin. Miten kuvailisit suunnittelutyösi suuntaviivoja. Opiskelukulttuurissa, josta olen 90-luvulla eniten ammentanut nykymusiikin puolella, korostettiin teoreettisuutta, analyyttisyyttä ja rationaalisuutta. 2000-lukua on jossain kontekstissa nimitetty länsimaiden osalta tunneretoriikan vuosisadaksi. Miksi valitsit tällaisen teeman. Millaisia ajankohtaisia virtauksia löysit. Meillä on vastuu tehdä elävä esitys, ja säveltäjätkin voivat antaa luvan tai hyväksyä sen, että esittäjät lisäävät partituuriin jotain yleensä tunne ja aisti -osastoon liittyvää asiaa, jota ei pysty kontrolloimaan tai kirjoittamaan. Festivaalin teema on tunteet ja aistit. Kuunteleminen oli analyyttistä, haettiin rakenteita, hahmotettiin struktuureita, koitettiin ymmärtää musiikkia analyysin kautta. Eivät kulttuurielämä tai niin sanottu korkeakulttuuri ja taidemusiikki voi suhtautua niin, että nämä asiat eivät liikuttaisi meitä. Minulle annettiin festivaalin suunnittelu taustoituksella, että fokuksessa olisivat kansainväliset huippuvierailut sekä kotimainen ajankohtaiskatsaus. Ajattelen, että tunteet ja aistit voisi olla kutsu kuulijalle kokea musiikki intuitiivisesti ja omista lähtökohdista ilman, että tarvitsee tietää, onko tämä säveltäjä opiskellut sen ja sen johdolla ja käyttänyt näitä ja näitä tekniikoita. Festivaalilla etsitään kehollisia kokemuksia ja subjektiivisia tulkintoja. Musica Novan taiteellinen johtaja sopraano Tuuli Lindeberg haluaa päivittää nykymusiikkiin liitettyä käsitystä vaikeudesta. Se voisi olla myös pieni muistutus meille musiikin ammattilaisille siitä, että nykymusiikin partituuri sisältää muutakin kuin nuottimerkinnät. On pitänyt miettiä, mikä on ajankohtaista kansainvälisellä kentällä, mitä nykymusiikkimaailmassa tapahtuu, minkälaisia suuntauksia tai painotuksia tai melkein poliittisia ilmiöitä on liikkeellä, miten musiikki omassa abstraktiudessaan ja ajattomuudessaan on koko ajan kontaktissa ympäröivään maailmaan ja maailman ilmiöihin. Olen kiinnostunut siitä, miten erilaisia kokemuksia meillä musiikin äärellä on. T U U L I L I N D E B E R G : Toivon, että joku säveltäjä tulee ja sanoo, että tämä on ihan turhaa mössöä” ”
Retorisesti taitavaa Sopraano Tuuli Lindeberg tuo Musica Novaan esittävän taiteilijan näkökulman. h e l m i k u u 2 2 3 5 1
Festivaalin teemasäveltäjä tänä vuonna on Berliinissä asuva italialainen Clara Iannotta. Nykymusiikkia on tuntunut vaivanneen taidemusiikin lajeista eniten tietty eksklusiivisuus ja rationaalisuuden odotus. Jollain tavalla tulkinnallisuuden tematiikka on mielestäni ajan henkeä vastaan. Eläköön yhä uudet umpikujat, nokkelat väistöt, rohkeat syöksyt ja suloinen kitka luovan taiteilijan ja ympäristön välillä, murhaavat lehtiarvostelut ja aplodien pauhu!” Ohjelma saa ja sen pitää herättää tunnereaktioita puoleen tai toiseen. Myös taidemusiikillisesta lukutaidosta vaikuttaa tulleen luokkasidonnainen asia. Jotakuta voi kiinnostaa, kuinka paljon on naisoletettuja säveltäjiä joukossa, ja jotakuta kiinnostaa se, mitä palkintoja säveltäjät ovat voittaneet kansainvälisesti. Miksi juuri hän. Festivaalin teemaan on liittynyt myös se, että ollaan subjektiivisen taidekokemuksen äärellä. Nämä ovat kaikuja, jotka tuovat perspektiiviä. Musiikki on ollut niin paljon enemmän ihmisen kehossa, kehollisuudessa, iholla. Musiikin esittäminen on kuin tehokasta puheen pitämistä ja sitä, miten vakuutetaan kuulija omasta asiasta. Viime aikoina on puhuttu kirjallisen lukutaidon polarisaatiosta. Miten tämä vaikuttaa käsitykseesi nykymusiikista. Että jos joku muu on antanut palkintoja jollekin, niin sitten se on varmaan tosi hyvä. Sieltä nousi seuraava taikasana eli retoriikka. Olet erikoistunut myös vanhaan musiikkiin. Mutta tavallaanhan tämän festivaalin teema kutsuu ihmisiä mukaan vailla vaatimusta järeistä ennakkotiedoista. Ja tätä tavoittelet nyt myös Musica Novassa. Barokkimusiikkiin on satavarmasti vaikuttanut, että se on sävelletty ennen valistusta ja rationalismin nousua. Statementini on: saa tulla avoimin mielin ihan kuka vaan. Kuriositeettiarvo ei kuitenkaan jatkunut loputtomiin, vaan todettiin, että mitä järkeä autenttisuutta on tavoitella, kun pitäisi luoda elävää esitystä elävälle yleisölle. Elävän esityksen tarkoitus on luoda kommunikaatio esiintyjien ja yleisön välillä. Esa-Pekka Salonen kirjoitti Helsinki Biennalen ohjelmakirjassa vuonna 1991: ”Olen täynnä uskoa tulevaisuuteen, sillä puheet nykymusiikin kriisistä ovat täysin paikkansapitäviä. Historiallisesti tiedostava vanhan musiikin esittäminen, oli se sitten barokkia, renessanssia, keskiaikaa, on 1900-luvun kuluessa syntynyt vastaliike romantiikan ajan yltiöpäiselle yksilöä korostavalle ilmaisulle ja taiteilijaneromyytille. Teema on tärkeämpi. Kukin katsoo oman preferenssilistansa kautta. Nykymusiikissa se on arkipäiväistynyt asia ja sen takia seikka, jolla mielestäni on ihan turha lähteä ratsastamaan. Ei tarvitse hakea konsensusta, vaan yksilön kokemus on arvokas. Uuden musiikin pitää olla kriisissä aina. Jossain vaiheessa mentiin ehkä vähän rationaaliseen ääripäähän historiallisten esittämiskäytäntöjen tutkimuksen kautta. Ne ovat antiikin ihanteita. Siinä kohtaa minä astun kuvaan ja sen kautta voin perustella itselleni toimintaa tosi monen eri aikakauden musiikin parissa. Musica Novan teema on typistetty sanoihin tunteet ja aistit, mutta aistit sisältävät ehdottomasti kehoaistin. Nykymusiikissa on hienoa, että kun olemme koko ajan elävien säveltäjien musiikin kanssa tekemisissä, yhteiskunnassa jo tapahtuvat edistysaskeleet liittyen vaikkapa diversiteettiin ovat läsnä itsestään. Saattaa olla, mutta se ei ole oleellisin asia. Mutta se vaatii sen, että täytyy antautua itse alttiiksi. Clara on puhunut siitä, että hän on käyttänyt henkilökohtaisia assosiaatioitaan tai jopa henkilökohtaisia elämänkokemuksia katalysaattorina taiteelle. Tiedostan tämän. Toivon, että joku säveltäjä tulee ja sanoo, että tämä on ihan turhaa mössöä, turhaa höpötystä, että tämähän ei liity taiteeseen ollenkaan. KESKUSTELIJA-PALSTALLA puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa.. Vanha ohjelmisto ei kuitenkaan sinänsä kuulu Musica Novassa. Ja tuota kautta voi hakea vahvistusta asioille, joissa on epävarma. Että täytyy olla sivistynyt ja tietäväinen, että voi edes mennä nykymusiikkikonserttiin. Että miten soivalla äänellä on melkein joku fyysinen olemus. Miten nykymusiikkia voisi lähestyä vaikka kehoaistin kautta kuin barokkimusiikkia siellä jossain. Kokemus voi olla jotain yllättävää, kehollisella tasolla uutta ja erilaista. Clara on tarkastellut taidetta laajemminkin kuin vain nuottikirjoituksen näkökulmasta. Jos menee vain järjellä, kokemus jää pintaan. Moni saattaa haluta pitää etäisyyttä yllättäviin tunnetai kehokokemuksiin, mutta mielestäni nykymusiikki voi olla niille juuri erinomainen laji. Se vie fokuksen väärään suuntaan. Haettiin järkiperäistä lähestymistapaa historialliseen ohjelmistoon. Vaikuttaa siltä, että taiteessa ja monella muullakin alueella halutaan selkeyttä ja oikeita vastauksia, turvaakin. Se nostettiin uudeksi ihanteeksi. Musiikissa ei olla ainoastaan kuuloaistin varassa, vaan sitä voidaan prosessoida muiden aistien kautta. Kehomuisti jättää aika pitkät jäljet. Oma näkökulmani tässä on nimenomaan esittäjän. 5 2 K E S K U S T E L I J A Festivaaliohjelma onkin melko naispainotteinen. Musica Nova kertoo siitä, mikä on eniten novaa, uusinta uutta. Hän on tutkinut omassa tuotannossaan paljon äänen fyysisyyttä. Ehdottomasti
16.5.2023 CLARION HOTEL HELSINKI PAULA SCHER PECHAKUCHA STUDIO NARI + PALJON MUUTA OSTA LIPPUSI NYT! HUIPUTFESTIVAL.FI
The Guardian kirjoitti vuonna 2021 siitä, kuinka suoratoistopalvelut eivät enää tee paljoakaan uusia sitcom-sarjoja, vaikka ihmiset ilmeisesti katsoisivat formaattia mielellään – maksavathan samat firmat Seinfeldin ja Frendien kaltaisten klassikoiden oikeuksista huimia summia. Koko hahmo oli oikeastaan hänen oman äitinsä kanavointia. Muun muassa HBO:n ja Netflixin lukuisat suursatsaukset The Sopranosista (1999) alkaen ovat auranneet tietä laadukkaiden sarjojen renessanssille, jonka hedelmistä nautimme edelleen. Tällaisellehan kuuluisi nauraa porukalla, koko yhteisön voimin. Televisiokomedia on osittain samankaltaisessa myllerryksessä. 5 4 E S S E E T ammikuussa 2022 menehtynyt amerikkalainen koomikko Louie Anderson ehti ennen kuolemaansa tehdä roolin, joka jäi harmillisen monelta näkemättä. Katsoin sarjaa lopulta vain Christine Basketsin takia. KertoesApu-va! 2000-luku on ollut televisiosarjojen uutta kultakautta. Aivan erityisesti huumori kumpusi äidin aavemaisesta, suorastaan universaalista tunnistettavuudesta, jonka Anderson vaikutti sukeltaneen alitajunnan syvimmistä pohjamudista. Jossain vaiheessa sarjat nousivat kiinnostavuudessaan elokuvien tasolle tai jopa ohi. Christine Basketsin hahmo ylitti kirkkaasti pelkälle ”mies mekossa” -karikatyyrille hihittelyn ja varasti jopa huomion tuplapääroolin vetäneeltä Zach Galifianakikselta. Englanninkielisessä maailmassa kirjoitetaan tällä hetkellä kiivaasti siitä, mitä komedialle on tapahtunut. Koko 2000-luvusta näihin päiviin asti on totuttu puhumaan ”television uutena kultaisena aikakautena”. Jo käytännössä kuolleeksi julistettu televisio syntyi vuosituhannen alussa uudelleen lukemattomien laatutuotantojen myötä, mutta viimeistään viime vuosikymmenen lopulle tultaessa kohderyhmäoptimointi ja suoratoistoalustat pirstaloivat yleisöt ja siinä sivussa viihteen yhtenäiskulttuurin. Jatkuvasti riitelevien, umpikummallisten kaksosveljesten äiti Christine komediasarjassa Baskets (2016– 2019) oli niin hauska, kouraiseva ja rakkaudella vedetty roolisuoritus, että sellaiseen törmää televisiossa harvoin. Samalla tunsin oloni yksinäiseksi loistavan kulttuurituotteen äärellä. V astaus oli tyhjentävä. Kun houkuttelin kavereita sarjan pariin, monet innostuivat. Tv-haastattelussa näyttelijä paljasti roolin salaisuuden. Samalla yksi suuri lajityyppi alkoi kuitenkin pudota kelkasta. Basketsin olisi pitänyt lävistää koko populaari tietoisuus, nousta genrensä merkkipaaluksi. E S S E E JANTSO JOKELIN saan äitinsä sisäisestä voimasta Anderson liikuttui kyyneliin. Kyse ei ole pelkästä mututuntumasta: esimerkiksi puhtaiden komediaelokuvien ensi-illat ovat vähentyneet elokuvateattereissa dramaattisesti. Tuotantojen taloudelliset riskit ovat kasvaneet liian suuriksi. Yliampuvien karrikointien sijaan roolihahmon kauneus rakentui pienistä eleistä, ongelmaperheen yksinhuoltajan lempeän valloittavasta elämänasenteesta ja kyvystä pysyä tyynenä kaaoksenkin keskellä. Mutta onko yltäkylläisyys tehnyt hyvää komedialle. Kyseiset sarjat menestyvät jopa. ”Ai se on Viaplayssa. Yhtä monen kohdalla myös pettymys tuli nopeasti. Okei, en varmaan koskaan tule katsomaan sitä”, eräs sanoi pettyneenä. Nauroin jatkuvasti – puhdasta, harvinaista, rakkauden täyttämää naurua. Miksi Christine Basketsin hahmosta ei puhuttu julkisuudessa koko ajan. Entä mitä tapahtuu kansalle, joka ei naura yhdessä
Juuri näin se on. ”Tämä on taas hirveän hauskaa komediaa, ja tää on sitten oikein tosi hauskaa komediaa tämä tämmönen. Kun samaa konseptia jatkettiin vielä koko viime vuosikymmen, huumori, joka ei juurikaan hyödyntänyt liikkuvan kuvan mahdollisuuksia, alkoi salakavalasti kuivua käsiin. Muuten siirryn lopullisesti lähibaariin horisemaan siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Esimerkiksi viime joulun alla ilmestyneessä televisiodokumentissa Vesku – naurun ja surun kulkuri kerrataan Vesa-Matti Loirin elämä varmuudeksi vielä kerran, pitkälti tutun arkistomateriaalin avulla. Komediallista on näyttää, kuinka pienestä hipaisusta ihanteemme romahtavat. Tietenkin komediaa tehdään yhä, se on vain muuttanut muotoaan. Sitten hän kääntää hatun lipan vinoon ja sanoo: ”Tämä on komediaa.” Tämän jälkeen Pasanen taittaa lipan mutkalle, asettelee silmälasit vinoon ja työntää lopulta vielä kielenkin pitkälle ulos suusta. Taneli Mustonen on oikeassa siinä, että tyhmyyttä on luotu Suomessa nimenomaan tarkoituksella. Elokuva itsessään ei tuonut kokemukseen mitään lisää. Naururaidan tappajaksi mainitaan usein The Officen, Parks and Recreationin ja Modern Familyn edustama mokumenttityyli, joka nousi suosioon 2000-luvun alussa. Tässä sen huomaa. Kertoohan se ihmisestä, joka pyrkii kaikin keinoin pitämään itsensä hallinnassa ja yhteiskunnan hierarkiat voimassa. Vielä vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä tyyli tuntui virkistävältä. En enää muista mitä Apatow-tuotantoa katsoin, kun tunne lopulta sanallistui: voisin yhtä hyvin lukea tämän elokuvan käsikirjoitusta ja nauraisin yhtä paljon. Yhä useammin komediat ovat joko indie-tuotantoja tai muihin genreihin sekoittuneita ”tavallaan-komedioita”, satunnaisella läpänheitolla kuorrutettuja toimintaja supersankarielokuvia tai satunnaisesti hymähdyttäviä kauhukonsepteja. Suomalaisen komedian historia pähkinänkuoressa. Asetelmaa ei varsinaisesti voi kutsua säröksi yhtenäiskulttuurissa vaan ennemminkin sen kiinteäksi osaksi. Jotain uutta olisi keksittävä. Komedian kultasormi Judd Apatow on tuottanut koko kuluneen vuosituhannen ajan Superbadin, 40 v. Jopa kaikkien elokuvahifistelijöiden ylipappi Peter von Bagh kirjoitti monien kollegoidensa halveksimasta rillumareista sydämellisesti. Jännitteeksi, joka pitää yhteisöä vireänä kuin ikuinen dynamo. Suuren yleisön komedia unohti Hei, me lennetään! ja Mies ja alaston ase -tyyppisen, mahdottomuuksiin asti paisutellun visuaalisen irrottelun. Komediatyylien muutosten taustalla saattaa olla osin masentava maailmanaika taantumineen, populismeineen, someriitoineen ja ilmastokriiseineen. Siinä missä Fleabag kääntää depressiivisyyden tuskansekaiseksi huviksi, BoJack Horseman ja After Life tekevät komediaa raskaiden surun kyynelten läpi. Yhtenäiskulttuurin komedianikkareiden aikaa jaksetaan toki muistella nostalgisesti. ja neitsyen, Paksuna-yllätysraskauskomedian ja Girlsin kaltaisia hittielokuvia ja -sarjoja. Ero on näin hiuksenhieno.” Uuno Turhapuroksi maskeerattu Loiri hekottelee ja nyökyttelee vieressä. ”Tämä ei ole komediaa”, hän sanoo ja näyttää päässään olevaa armeijan lakkia. h e l m i k u u 2 2 3 5 5 alustoidensa katsotuimpina tuotteina, ja niitä katsovat myös alkuperäisiä 1990-luvun katsojia nuoremmat sukupolvet. Apatow on vain laajemman ilmiön henkilöitymä. Vesa-Matti Loiri,. Kuitenkin viimeistään vuonna 2023 Seth Rogenin – kaikkien edellä mainittujen Apatow-elokuvien nallekarhumaisen vakiokasvon – leppoisan röhötyksen sietokykyni on ylittänyt lopullisen rajan. Britit voisivat todeta kuivakasti väliin, että juuri suorassa oleva armeijalakki vasta komediaa onkin. Valmiiksi naurettujen sitcomien katoamisesta olisi liian helppo vetää puujalkamaisia johtopäätöksiä ”naurun katoamisesta”. Edellisten lisäksi on vielä sadcom, avoimesti masentuneiden tai muuten matalaenergiaisten henkilöiden ajama komedia. Siksikin aion ehdottaa osasyylliseksi komediallisen kerronnan kuihduttamiseen suoraan yhtä henkilöä. Tietyt epäkomedialliset mekanismit saattavat kuitenkin periytyä hiljattaisia kriisejä pidemmältä. M/S Romantic ja Pirjo Heikkilän Pirjo ovat suoran lipan komediaa par excellence. Onneksi ajatus ymmärretään nykyään Suomessakin. Jakolinja on perinteisesti piirretty juuri eliitin ja kansan välille. Naurun spektri on laajentunut. Aivan erityisesti mieleen jää kuitenkin pätkä, jossa harmaaseen kersantin univormuun sonnustautunut Spede Pasanen havainnollistaa Turhapuro-elokuvan kuvaustauolla kameraryhmälle, mikä on ja ei ole komediaa. Tyylilajin suosiohuippu tuntuu kuitenkin sekin olevan jo takanapäin. Teitä kriitikoita ja muita snobeja. ”Jos teet tietoisesti tyhmää, niin meitä suomalaisia ärsyttää”, elokuvaohjaaja Taneli Mustonen totesi, kun haastattelin häntä Luokkakokous 2 -elokuvan tiimoilta vuonna 2016. Vaikka suuri osa suomalaisista rakastaa Uuno Turhapurotai Kummeli-tuotantoja, osa on aina myös kammoksunut niitä. Niiden komiikka perustuu arkirealistiseen dialogiin, usein melko samana pysyvän kaveriporukan läpänheittoon ja lämminhenkisellä tavalla eksyneisiin ihmisiin, jotka kipuilevat aikuistumisen ja vakiintumisen haasteiden kanssa. K otimainen komediateollisuus on onneksi voinut viime vuodet melko hyvin. Niin kävi myös Luokkakokouksen (2000-luvun katsojaennätyksiä rikkonut yli puoli miljoonaa myytyä lippua) ja vielä mainitun jatko-osankin (yli 300 000 katsojaa) tapauksissa. Avoimen hekottelun sijaan ne pelasivat tietoisesti kiusallisella hiljaisuudella, neljännen seinän rikkomisella ja metakerronnalla. Se onkin osoittautunut suosituksi lajiksi ja venyttänyt komediallista ilmaisua uusiin suuntiin. Sisäilmaa, Kohtuuttomuuksia, Siskonpeti ja M/S Romantic -sarjat sekä Häiriötekijäja Peruna-elokuva ovat vain joitakin esimerkkejä viime vuosien ammattitaidolla rakennetuista, parhaimmillaan hysteerisistä naurukokemuksista. Mustalla huumorillaan, vahvoilla naisrooleillaan ja uudenlaisella nokkeluudellaan ne tuntuvat myös rikkovan sitä ahdasta traditiota, joka suomalaista viihdettä dominoi vuosikymmenien ajan. V aikka makumieltymykset eriytyvät juuri nyt näkyvällä tavalla, yleisöjen jakautuminen ei sinänsä ole uusi asia. Sadcomien voi nähdä kapinoivan myös painajaismaisesti lisääntynyttä self help -kulttuuria ja positiivisuuspaineita vastaan. Snobin ja juntin rajat ovat Suomessa aina myös vuotaneet. Jokaisessa välivaiheessa hän kertoo, kuinka paljon komedia lisääntyy. Hän olisi voinut sanoa toimittajalle suoraankin, että teitä suomalaisia ärsyttää. Jos mediatilaa hallitseva älymystö onkin päässyt ilmaisemaan halveksuntansa arvosteluissa, kansa on nokittanut junttituotantojen katsojaluvuissa
Hänet palautetaan takaisin studiolle juuri sopivasti, kun komediaohjelman kuvaukset jatkuvat. ”S yntyperäiset länsimaalaiset ei voi enää huudella tollasia, koska ne on saanu jo ne oikeudet. Suomalaisen koomikon osa pähkinänkuoressa. Mutta toimiiko komedia, jos punchlinen tilalle laitetaan läskifobian vastaisen bussipysäkkikampanjan slogan sellaisenaan, ilman varsinaista satiirista tasoa tai allegoriaa. 5 6 E S S E E Pirkka-Pekka Petelius ja Kummelin Heikki Silvennoinen ovat älykkäitä ihmisiä, jotka ovat esittäneet törkyisiä idiootteja tuotantoarvoiltaan vaatimattomissa produktioissa vuosikymmenestä toiseen. Yleisö osoittaa riemuiten suosiotaan. Pienen tuumaustauon jälkeen hahmo jatkaa vähäjärkistä vasarointisketsiä ja ”häpäti-häpätin” hokemista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paitsi naiset. Sellainen aika ei näillä näkymin ole tulossa takaisin. Sarja edustaa tämänhetkistä zeitgeistia, joka purkaa menneiden vuosikymmenten virheitä ja laiskoihin stereotypioihin turvaavaa huumoria. Ja saamelaiset.” ”Me pannaan, mut ei me lisäännytä! Meil on urat, eikä haluta jättää skideille tälläst tikittävää ilmastoaikapommia.” ”Seksuaalinen ahdistelu ei ole ikinä uhrin vika!” Edelliset ovat repliikkejä Ylen satiirisesta aikuisten animaatiosarjasta Kallion eläimet. Minisarja toistaa samaa kaavaa jaksosta toiseen. Kari Hietalahden esittämä karikatyyrimäinen hahmo pakotetaan lopulta ampumaan tuntematon ihminen jätesäkeillä vuoratussa asunnossa. ”Osassa sketseistä Jopen itsenkin näkee miettivän, että onkohan tää hahmo ihan perseestä, mutta tehdään nyt silti”, kuten viihdetaiteilija Timo Koivusalo (ulkomuistista siteeraten) dokumentissa tiivistää. Älykkyyden tuhlaaminen tuntuu olevan jopa osa komediallista efektiä. Kallion baareissa notkuvat nuoret aikuiset tietävät jo nämä jutut. Herra on hyvä ja nauraa kiltisti. Ja muunsukupuoliset. Vaarana on tavallaan uuden junttihuumorin aikakausi: komedian, joka turvaa yhtä fanaattisesti yksioikoisuuteen ja kirjaimellisuuteen kuin menneiden vuosikymmenten vähemmistöjä pilkkaavat irvistelyt. Väitetty hienotunteisuus ja väitetty julmuus vääntävät kättä nyt korostuneesti julkisessa keskustelussa. Suomalaisessa menestysreseptissä Spedestä Kummeliin on ollut tapana laittaa paitsi lippa vinoon ja silmät kieroon, myös esimerkiksi tyyny paidan alle, sillä tyhmä ihminen on vielä hauskempi, jos se on lihava. Kysytään, saako jollekin nauraa, aivan kuin jokin lupia myöntävä taho olisi olemassa – aivan kuin itse Kun nauru jakautuu, jokin on muutoksessa.. Ajatus viedään äärimmäiseen meta tason päätepisteeseen kulttisarja Ihmebantun (2009) sketsissä, jossa Peteliuksen esittämiä ääliöitä hyvinkin paljon muistuttava kansannaurattaja päätyy viihdeohjelman kuvaustauolla lähtemään hämärämiesten mukana lähiöön. Sen olisi tarkoitus olla satiiri, mutta huumorin punaista lankaa on hankala paikallistaa. Mitään yhteistä ei voi olla ilman kompromisseja. Yhtenäiskulttuurin voima piili viime kädessä tyytymisessä. Vaikka Ruonansuusta (tai Loirista) ei niin välittäisikään, hänestä kertovaa henkilökuvaa voi jo katsoa paljonpuhuvana dokumenttina kadonneesta ajasta, ryypätään keppanaa likaisessa verkkopaidassa -osaston kansanhuumorista ja lauantaisaunan jälkeen perheen kesken töllötetyistä viihdeohjelmista, joissa koko kansan rakastama narri matkii ralliautoa ja se riittää kaikille. En tiedä, kenelle sarja on oikeastaan tarkoitettu. Tämän jälkeen kohtaus loppuu. Se tuo huumoriin anarkistisen, pimeän nihilistisen lisän: koko elämä on lopulta käsittämätöntä humpuukia, joten sama kai tässä on huutaa apuva tai runkata jänispuvussa. Kun nauru jakautuu, jokin on muutoksessa. Se havainnollistui kirkkaasti, kun kävin katsomassa tuoreen Jope Ruonansuusta kertovan Jope ite -dokumentin elokuvateatterissa. Villapaidan alle tungettu tyyny ikään kuin nostetaan paidan päälle ja kirjoitetaan siihen vielä varmuuden vuoksi ”tyyny”. ”Ihan perseestä, mutta tehdään nyt silti” voisikin hyvin olla 1990-luvun Suomen motto. Nolojen ja ällöttävien juttujen jälkeen ruutuun lätkäistään kissankokoisilla kirjaimilla aihetunniste #noshame, joka ilmaisee toisaalta komediallista itseironiaa, toisaalta uhoa: nyt on naisten vuoro olla juntteja. K omedian tila kertoo yllättävän paljon yhtenäiskulttuurin tilasta. Oikeat seksistit ja rasistit siellä jossain eivät varmasti moista saarnausta jaksa huvikseen katsoa. Nuorten naisten sketsisarja Hillo puolestaan hakee komediallisen perusoivalluksensa siitä, että nainen sanoo pieru. Yhteiselle hykertelylle on tapahtunut jotain Suomessakin. Mieshahmo heittää konservatiivisen mielipiteen tai 1950-lukulaisella mittarilla roisin läpän, jonka jälkeen edistyksellinen naishahmo selittää katsojalle mahdollisimman suorasanaisesti, ettei noin ole ok ajatella
”Ei siinä naura niinkään sille, että olisi iloinen, että jollekin tapahtuu niin, vaan juuri siksi, että se on niin helvetin ilkeää.” Joskus nauru jää ainoaksi reaktioksi, johon shokkiin ajettu ihminen pystyy. ”Luulen, että näyttelijät ja koomikot prosessoivat kipua eri tavalla. com/tv-and-radio/2021/oct/26/the-last-laugh-is-thetelevision-sitcom-really-dead, https://yle.fi/a/3-10182390. Burr kertoo revenneensä kontrolloimattomaan nauruun, mikä sai näyttelijäkaverit tuijottamaan häntä kauhun vallassa. Y ksi poikkeusilmiö on tietenkin vielä mainitsematta. Vaatimaton kosketukseni suomalaiseen tv-komediaan sattui osumaan ohjelman katsojahuippuun, jolloin ohjelmaa seurasi viikoittain yli 1,8 miljoonaa suomalaista. Oikeasti ”mille tahansa saa nauraa, kunhan sen esittää älykkäästi ja siinä on empatiaa mukana”. Putoukseen itseensä mahdollisuus oli rakennettu sisään. Sellaisen vaatiminen samalta sarjalta yli vuosikymmenen ajan olisi kohtuutonta. Maailman julmuus voi Bill Burrin mukaan mennä joskus niin pitkälle, että se työntyy tradegiasta komediallisuuden puolelle. Siitä hänen mielestään Sling Bladen kohtauksessakin oli kyse. Eräässä elokuvan kohtauksessa yksi hahmoista työntää pyörätuolissa olevan henkilön väkivaltaisesti ulko-ovea päin ja käskee tätä painumaan helvettiin. Heti perään Vekki kuitenkin tulee peruneeksi kaiken edellisen. Useampikin komedian ammattilainen on alkanut viime vuosina puhua ”ylöspäin saa lyödä, mutta ei alaspäin” -komennosta ”komedian perussääntönä”, kuten stand up -koomikko ja Noin viikon studion toinen juontaja Eeva Vekki muistutti Ylen artikkelissa vuonna 2018. Voiko se olla vaikuttamatta siihen, miten ihminen kokee hahmon asettamisen naurunalaiseksi. Teatterintekijöiden ymmärrystä ihmisestä on tiettyyn pisteeseen asti syytäkin kuunnella. h e l m i k u u 2 2 3 5 7 asiassa haluaisimme sellaisen olevan olemassa. ”Komedian perussäännöstä” puhuessa muodostuu helposti kuva, kuin lainalaisuuden takana olisi suurin piirtein Isaac Newton. Ehkä se vaatisi jotain myös meiltä katsojilta. Esseessä mainitut artikkelit: https://www.theguardian. Sarja jatkuu yhä kunnioitettavilla katsojaluvuilla, mutta ilman huippuaikojensa kulttuurista voimaa. Jäykkiä artikloja on toisaalta myös yritetty muodostaa. M uuttuisiko jokin, jos jokin komedia-asiain neuvosto oikeasti valvoisi sitä, mille nauramme. Se oli ihanaa. Ihminen pyrkii kaikin keinoin kivun ohi tai yli. Lineaarinen televisio onnistui lävistämään koko kansan, vielä kerran, vaikka sen ei pitänyt enää olla mahdollista. Sen mukana tuli myös muistutus: mitään yhteistä ei synny ilman kompromisseja. Komedian sääntöjen kanssa astutaan herkästi jälleen Speden lippalakkiosastolle: tämä on hauskaa, tämä taas ei ole hauskaa. Parhaimmillaan se voi toimia myös ihmisen esineellistämistä tai eksotisointia vastaan, nauru olla vain yksi empatian muoto. Ihminen joko alkaa nauraa tai sitten ei. Käsikirjoitin Putoukseen sketsejä avustajapohjalta vuosina 2013–2014, erityisesti uutislähetystä parodioivaan Viikkokatsaukseen. Esittävien taiteiden opiskelijat keskittyvät siihen, millainen on kulloinenkin roolihahmo ja tämän sisäinen kokemus, mahdollisuushorisontti, asema suhteessa muihin – lyhyesti, miltä hahmosta tuntuu. Jos huono-osaiselle sattuva kamala asia sattuu naurattamaan, on yhdentekevää, mikä meidän mielestämme on hyvä ja oikeudenmukainen maailma. Sillä ei kuitenkaan voi mitätöidä esimerkiksi koomikoiden ammattitaitoa omasta alastaan (vaikka jokainen ihminen onkin tunnetusti huumorin erikoisasiantuntija). Joskus se vain pistää lempeää myötätuntoa enemmän. Saada kaikki vielä kerran saman ruudun ääreen, mielellään samaan aikaan ja nauramaan kaiken kukkuraksi vielä samoille asioille. Koomikko ei pystynyt selittämään käytöstään. Komediaohjelma Putous oli suomalaisen televisioviihteen viime vuosikymmenen todellinen kummajainen. Lupa nauraa onkin siis myönnetty, tietyin varauksin. Jaetaan ihmiset selkeisiin arvohierarkioihin ja oletetaan, että jokainen ilman muuta tietää, kuka on kenenkin yläja alapuolella. Näyttelijät enemmän tutkivat sitä, koomikot sivuuttavat sen.” Löytyisikö eroavaisuudesta yksi syy sille, miksi viime vuosina Suomessakin kohinaa herättäneet mediakeskustelut esimerkiksi representaation, woke-ihanteiden ja cancelöinnin ympärillä ovat leimahtaneet erityisen korostuneesti juuri Teatterikorkeakoulussa. Rajojen unohtamista, naurulle heittäytymistä. Koomikoiden tapa ”sivuuttaa kipu” voi tuntua epäinhimilliseltä, vaikka oikeastaan juuri se on inhimillistä. Yhdysvaltalainen stand up -koomikko Bill Burr kertoi hiljattain Conan O’Brienin haastattelussa tilanteesta, jossa hän oli katsonut näyttelijäseurueen kanssa raadollisen vakavaa Sling Blade -elokuvaa. Tapaus sai hänet pohtimaan kahden ammattikunnan eroa. Toisaalta uuden Putous-ilmiön luominen nykyisessä mediaympäristössä tulee olemaan entistäkin haastavampaa. Esimerkiksi valtaapitävien kustannuksella saa nauraa, mutta huono-osaisilla vitsailu on tyhmää ja laiskaa, toimittaja summaa Vekin ajattelua. Eliitin ja rillumarein väliset aidat vähintäänkin heiluivat, koko Suomi kylpi komediallisessa communitaksessa. Moraali tulee perässä. Ihmisen asettaminen naurunalaiseksi on ihmisen asettamista samalle viivalle kuin kaikki muutkin. Parhaimpina hetkinään Putous oli kaiken mahdollisen yhteensulautuma: samassa lähetyksessä viihdytettiin lapsia hassuilla asuilla ja viljeltiin aikuisille kaksimielisyyksiä, päästeltiin höyryjä kritiikittömällä sekoilulla ja sivallettiin nokkelasti uutisformaatissa (kiitos minulle)
Tehtaita oli paljon vieri vieressä, kaupun geissa kiinteistöt olivat kalliita ja kalaa oli vähemmän saatavilla. Se ei ole suomalaisille helppo tuote. Ala syn nytti muitakin tärkeitä ammattikuntia, kuten tölkkejä tekevät metallityöläiset ja etikettejä suunnittelevat taiteilijat ja painajat. Ala kasvoi kovaa vauhtia molempien maailmansotien aikana, kun ruokaa oli vähän ja kalasäilyk keillä ruokittiin sotilaita ja siviiliväestöä. Sardiini voi olla luul lista tai luutonta filettä, mikä vaikuttaa hintaan. Setubal ja Matosinhos olivat Portugalissa kaksi tärkeää tuotan tokeskusta. Vanhoja sar diinimerkkien mainoskylttejä myydään vin tageliikkeissä ja niin edelleen. Tonni kalaa viedään Portugalista enemmän kuin sardiineja, ja niiden lisäksi löytyy makrillia, simpukoita, mustekalaa, mätiä ja niin edel leen. Portugalin ylpeys sardiini on noussut pula-ajan säilykkeestä instagrammattavaksi muotiherkuksi. Mutta supermar ketin oman merkin sardiinitkin voivat olla laadukkaita, jos ne tulevat Espanjasta tai Portugalista. Voiko hinnasta päätellä jotain. Koko ala ajautui kriisiin 70 ja 80luvuilla. Tonnikalaa pitää aina olla varastossa kroketteja, salaatteja ja pii rakoita varten. Tomaattikastike ja eri mausteet, chilipippurit, sitruunat ja muut saattavat olla vähän kalliimpia. Miksi sardiineista on tullut trendikkäitä viime vuosina. Ne ovat Portugalissa ruokakomeron perustarvike, jokaisella on hyllyssä muu tama purkki kalaa. Monet pitävät yhä sardiineja halpana ja heikko laatuisena pulaajan ruokana, jota syötet tiin sotilaille. Tänä päivänä Portosta ja Lissabonista löytyy kauppoja, jotka erikoistuvat pelkästään kala ja äyriäissäilykkeisiin. Miehet työskente livät merillä ja naiset tehtaissa. Luulen, että tämä on nostanut sen trendikkääksi. Jälkimmäinen on yleensä halvempaa. Arkiruokaa Euroopan laidalta R U O K AVA I K U T T A J A. Kun nykyaikainen säilöntä menetelmä keksittiin 1800luvun alkupuo lella, ranskalaiset, italialaiset ja espanja laiset sijoittajat perustivat säilyketehtaita Portugaliin raakaaineiden, etenkin run saiden sardiinikantojen perässä. Erikoisliikkeistä voi löytää tölkkejä, joissa on kauniit etiketit ja kaikenlaisia mausteita ja jotka saatta vat olla hyvinkin kalliita. Yllättyisin, jos jostain löytyisi huonolaatuisia portugalilaisia sardiineja. Taustalla on ahkera brändääminen, sanoo Helsingissä ravintola Petiscariaa pyörittävä Maria João Riobom. 2000luvulla yritykset ovat panostaneet alan maineen palauttamiseen, etenkin markkinointiin ja designiin. Kriisivuosien jäl keen säilyketeollisuus investoi ja uudistui, ja vuonna 2020 kalasäilykkeitä vietiin Por tugalista 38 000 tonnia, noin 195 miljoonan euron edestä. Kalaa on säilötty suolaan jo antiikin Roo man ajoista alkaen. Sardiinit ovat nyt muodissa, mutta tölk keihin säilötään kaikenlaista kalaa. Säilyketeollisuus tarjosi portugalilaisille naisille työpaikkoja ja sitä kautta talou dellista itsenäisyyttä. 5 8 R U O K A Teksti Matti Koskinen Kuva Tero Tuoriniemi M istä tunnistaa hyvän sardiinipurkin. Mikä merkitys kalasäilykkeillä on portugalilaisessa ruoassa. Miksi kalasäilykkeet ovat niin merkittävä tuote Portugalissa. Onko kalat säilötty oliivi öljyyn vai kasviöljyyn. Miten lohikaloja rakastavat suomalaiset suhtautuvat sardiiniin. Hinta riippuu sisällöstä. Useimmat kyllä pitävät sar diineista, kun maistavat niitä, mutta usein se vaatii vähän suostuttelua. Teknolo gia tuli sinne, missä kalat olivat
Jännä muoto ei kuitenkaan tuo syömiskokemukseen mitään erityistä uutta. Suomalaisten näkemys sardiineista halpana ja huonona ruokana on muuttumassa. K uutisen vuotta sitten Helsingissä alkoi pizzabuumi, kun Via Tribunali hommasi napolilaisen pizzauunin ja sai lätyilleen italialaisen aitoussertifikaatin. Tähtipizzan reuna on nipistetty ennen paistamista sakaroille. x x x k u u 2 2 3 5 9 Näkyykö sardiinin suosio ravintolassanne Helsingissä. Juon sitä vain maidon kanssa, en koskaan sellaisenaan. Tykkään latoa niitä suoraan purkista leivän päälle. nimi särdough viittaa hapanjuuritaikinaan (englanniksi sourdough). Aikaisemmin tarjolla oli myös salaatti sardiineilla, mutta annos ei ole enää listalla. Rapeaa pekonia muistuttava kinkku, vahva gorgonzolajuusto ja fermentoitu ananashilloke ovat hyvä yhdistelmä. Tilaamme tähden muotoisen The Star -pizzan sekä Pancettan eli version mielipitei tä jakavasta kinkku-ananas-aurajuustosta. Miten juot kahvisi. Paikan paras anti onkin leikkisä ja rento ote, niin täytteiden kuin muodonkin suhteen. Pizzan syöminen on taas hauskaa. Mikä on hyvä juomapari sardiinille. Vaikka Särdoughin pizzat näyttävät paperilla ja osin lautasellakin erikoisilta, mauiltaan ne ovat lopulta varsin maltillisia. Toinen tapa, joka voi kuulostaa vähän oudolta, on tarjoilla sardiineja leikkeleiden ja juustojen kanssa. Opiskelen parhaillaan Le Cordon Bleu -kokkikoulussa Madridissa, ja espanjassa suosikkini on cafe bombon, johon lisätään makeaa kondensoitua maitoa. Samettisen pehmeä ricotta ja sopivasti poltteleva nduja ovat mainio makupari, mutta ainesosia on jo niin paljon, että herkemmät vivahteet talloutuvat vahvojen makujen jalkoihin. Helsingissä on taas käynnissä pizzabuumi. Täytteinä on muun muassa savustettua ricottajuustoa, tulista nduja-makkaratahnaa, valkosipulimarinoitua munakoisoa, fermentoitua sitruunaa ja punasipulimarmeladia. Pancetta on perinteinen pyöreä pizza, jonka täplikäs reuna kuplii kauniisti. Listalla huomion kiinnittävät erikoistäytteet, kuten oliivipuuteri, säilötty aprikoosi ja kurpitsapyree. Särdough, Lönnrotinkatu 34, Helsinki Pizzat 10–18 euroa Ananas kuuluu pizzaan R AV I N T O L A Teksti Valtteri Väkevä k u v it u s p a u l i i n a h o l m a. Nyt kysyt väärältä henkilöltä, en nimittäin pidä kahvista. Tarjoilemme sardiineja alkuruokana muiden säilykkeiden ohessa. Usein asiakkaat kysyvät suosituksia, ja suosittelen aina sardiineja tomaatikastikkeessa. Miten itse mieluiten syöt sardiineja. Makuhermot eivät ylläty ainakaan liikaa. Kiinnostavimpia tulokkaita on Hietalahden kauppahalliin avattu Särdough. Hinnoiltaan paikka ei ole kaupungin kärkeä, mutta yritystä ja erikoisuuksia löytyy. Sardiinit olivat kuulemma iso hitti, jota kaikki kehuivat. Kehittelemme sitä vielä. Sainkin kuulla, että ne menivät ison suomalaisen peliyhtiön pikkujoulutarjoiluihin. Rakastan myös tonnikalaa, etenkin murekkeena. Ehkä myös vinho verde tinto -punaviini, jota ei tosin Suomesta juuri löydy. Paikan pohjat edustavat napolilaista tyylisuuntaa: koostumus on roikkuvan löysä, mutta sitkoa löytyy. Sen vanavedessä autenttisuuden nimiin vannovia pizzerioita ilmestyi sinne tänne. Nyt sallitaan myös erikoiset kokeilut ja leikkisyys, kuten Hietalahden kauppahallin Särdoughissa. Maku on voimakas mutta lempeä, ja monien kammoama ananas tuo kokonaisuuteen vain hauskan makean vivahteen. Sen takana ovat Döner Harjusta tutut ravintoloitsijat Jari Lönnberg ja Reima Mäenpää sekä Vuoden pizzamestari -kilpailun vuonna 2021 voittanut Ryan Rodrigo. Rodrigo on kotoisin Filippiineiltä, jonka ruokakulttuuriin fermentointi kuuluu olennaisesti. Joulun alla tuttavani tilasi meiltä niin ison määrän sardiineja, että ajattelin niiden menevän ravintolamyyntiin. Nyt villitys on ottanut taas uusia kierroksia, ja kaupunkiin on avattu useita premium-tason pizzoihin panostavia ravintoloita, joissa margheritasta saa maksaa jo lähes 20 euroa. Se on perheruokaklassikko. Perinteikkäästä kauppahallista tehtiin 2015 ravintolahalli, ja pizzeria toimii sen toisessa päädyssä. Kala sopii siihenkin seuraan oikein hyvin. Vinho verde, ei ole muuta vaihtoehtoa. Lähes joka pizzassa on myös jokin fermentoitu eli maitohappobakteerien avulla säilötty raaka-aine. Muistan, kuinka lapsena tulin koulusta kotiin, avasin purkin ja söin sardiineja leivällä melkein joka päivä. vierailemme särdoughissa seuralaiseni kanssa eräänä perjantai-iltana
Todellista high conceptia tavoittelevien elokuvien ongelma on se, että katsojan vaisto sanoo idean olevan parhaimmillaan juuri ideana, jolle saa hörähdellä – miten toteutus voisi nousta sen tasolle. Elokuva kokaiinikarhusta ei sulje ympyrää vaan loksahtaa osaksi pitkää jatkumoa. Globaalilla mainoskam panjalla oli osuutensa asiaan. Ja juttu perustuu tositapahtumiin, taval laan. cocaine bearissa on monta seikkaa, jotka eivät ole ihan ilmeisiä. Vuonna 2006, kun elettiin enemmän keskustelufoorumien kuin somen ja meemien aikaa, nousi kan sainväliseksi nettiilmiöksi elokuvahanke Snakes on a Plane. Entä se oikea Georgian kokaiinikarhu. C O C A I N E B E A R O H J A U S : E L I Z A B E T H B A N K S A atteleppa ite, mietippä omalle kohalles, filosofoivat muiden muassa Jeesus ja Jope Ruo nansuu. Tositarina salakuljetuksesta ja stimulanteille person karhun käsiin päätyneestä kamakassista on vasta alku. Eräs julkeimmista on myös tappajaelikkojuttu. Ei Cocaine Beariakaan. Steven Spielbergin ohjaama Tappajahai aloitti nykyaikaisen blockbusterkulttuurin. Karhu, jalo eläin, on hyvässä fantasiafiktiossa tietysti luon non edustajana aina oikean järjestyksen puolella. Sen on ohjannut Eli sabeth Banks. älyttömyyksien markkinoilla on varoittavia esimerkkejä. Karhukauhu sinänsä olisi postmoder nissa ajassa yksiulotteista. 6 e l o k u va t KALLE KINNUNEN on elokuvatoimittaja, joka näki vuoden 1988 rakastetun Karhun perhepiirissä Kino Tapiolassa. Ja usein parempi kuin sen pohjalta tehty elokuva.. Mukana on palkittuja näyt telijöitä, kuten Keri Russell ja Ray Liotta. Ja niin edelleen. Tämän tyyppisiä elokuvia ei yleensä näy tetä kriitikoille ennen kuin viime hetkellä. Olet metsässä. Loppu ei ollut jalo, mutta harva eläin saa nimikkoelokuvaa. Samuel L. Älä riko luontoa vastaan K A L L E K I N N U N E N High concept on yhden lauseen kirkas idea. Georgialaisella luonnon suojelualueella harmaakarhu löysi koneesta tippuneen putkikassin täynnä kokaiinia ja söi pulveria, kunnes kuoli yliannostukseen. Kokaiini on ihmisten uuttama aine, kaaoksen agentti: karhuparka on syyn takeeton, vaikka päätyisi narkkaamaan. Aikoinaan tällaiset jutut oli vat selkeästi Btuotantokarsinaan kuulu nutta eksploitaatiota. Luonnon vastaisku johtuu ihmisten rikkomuksista. Toisin kuin Snakes on a Planen kaltaisissa virityksissä, nyt ollaan Tappajahain viitoit tamalla tiellä. Mutta elokuva karhusta, joka tappaa kolapäissään – no, ainakin se on puheenaihe. ”Oikeiden” elokuvien aiheet olivat ylevämpiä, ainakin näennäi sesti. Snakes on a Planen tuotannon aikana tehtiin mitä hirvittävin virhe: kuunneltiin ”faneja”, siis tosiasiassa lopputeoksesta viis veisaavia nettikirjoittajia, jotka pulauttavat ulos ensimmäisen ajatuksensa trailerista. Vuonna 1985 huumesalakuljettajien lentokone putosi matkalla Kolumbiasta Yhdysvaltoihin. Näin pääteltiin kassin vieressä viruneen karhun kohtalosta ihan viranomaistasolla. Näyttelijänä tunnettu Banks on ohjannut ennenkin, esimerkiksi Pitch Perfect musiikkikomedioita, joissa hän myös näyttelee. High conceptilla on tarkoitettu Hollywoo dissa elokuvaideaa, jonka voi kirjoittaa tuli tikkuaskin kanteen. Tappajanakin karhu vaikut taa olevan elokuvan sympaattisin hahmo. Tilanne saa vähän erilaiset assosiaatiot metsämiljöössä kolmanneksen elämästään viettäneen suomalaisen tai vaikkapa urbaa nin pariisilaisen ihmisen mielessä, mutta on selvää, että kokaiinia vetänyt suurpeto on ongelma, jota ei halua kohdata. Siinä rikolliset yrittävät tappaa todis tajan livauttamalla matkustajalentokonee seen valtavan läjän tappajakäärmeitä. Matkalla elokuvaksi karhusta on tullut tappaja ja tyylilajista horrorfarssi. Trailerin perusteella sitä ei onneksi ole tehty väitetyille faneille, ja trailerista paljastuu eräs hyvin puoleensa vetävä seikka. Oikeastaan high concept on termi, jolla harhautetaan. Karhu tulee repimään pääsi irti. Niille on vieläpä annettu verenhimoa lisäävä lää kitys. Järjestettiin lisäkuvauksia, jotta Jackso nin roolihahmon suuhun saatiin ääliömäi siä repliikkejä, jotka olisivat hauskoja kor keintaan kuvitteellisen elokuvan trailerissa. Tom Cruise lentäjäkoulussa, romantiikkaa, könsikäslentopalloa, sound trackilla paljon poppia. Niinpä. Jackson pitää todistajan hengissä ja koneen ilmassa. Eikä mikä tahansa karhu vaan helve tisti kokaiinia vetänyt karhu. Dinosaurukset herä tetään henkiin eläinpuistoa varten, kaikki menee pieleen. Ehkä kaikista merkittävin teos high conceptin läpimurrossa Hollywoodin viihde standardiksi oli vuonna 1975 valmistunut elokuva, jossa hai syö ihmisiä ja jonka kaikki halusivat nähdä. Syntiemme tähden riutunut nalle on nykyään paikallisessa ostoskeskuksessa täytettynä. Luet kolumnia elokuvasta, jonka nimi on yksiselitteisesti Cocaine Bear
Kasvonsa peittäneet mielenosoittajat pakkaavat reppuihinsa vesipulloja ja soihtuja. On helppoa luoda tarinoita omasta menneisyydestään, mutta todelliset muistot sisältävät likaa ja hajua. Park palkittiin syystäkin Cannesin elokuvajuhlilla parhaasta ohjauksesta. Oscar-palkittu dokumentaristi Laura Poitras ei pyrikään sisäsiistiin mainoskuvaan taiteilijanerosta vaan antaa kivun purskahdella pintaan: Goldin kertoo sisarensa itsemurhasta, miesystävänsä väkivallasta ja riippuvuudestaan kipulääkkeisiin. Näin toteaa valokuvaaja Nan Goldin heti henkilökuvansa aluksi. Vainoharhat saavat väkivaltaisia mittasuhteita, rasismi koskettaa niin johtoporrasta (Kumail Nanjiani) kuin tanssijoita, eikä kasa dollarin seteleitä riitä korvaamaan ahdistelua. Chippendales-show osui täydellisesti ajan henkeen. Viihdyttävä ja suoraviivainen sarja ottaa ilon irti murhasta, seksistä ja kasarista. D I S N E Y + : L L A. Mies (Park Hae-il) kyttää nuorta kiinalaisleskeä (Tang Wei) kiikareilla – mutta hän on poliisi, joka salaa rakastaa kohdettaan. Yhdessä hetkessä tuijotetaan ruumista uima-altaassa ja toisessa liimataan yhteen kaksi kohtaloa yhdellä laastarilla. Robert Siegelin luoma sarja pohjaa tositapahtumiin, jotka eivät kuitenkaan olleet yhtä juhlaa. Kipupisteitä ja kipulääkkeitä Kapinan monet muodot Lihaksikasta pintaa D E C I S I O N T O L E AV E A L L T H E B E A U T Y A N D T H E B L O O D S H E D S I P U D I E R A D E S E A R A L G O ( I F I C O U L D W I S H F O R S O M E T H I N G ) W E L C O M E T O C H I P P E N D A L E S Arviot Kaisu Tervonen Kuvat Elokuvien ja sarjojen levittäjät E L O K U VA T E A T T E R E I S S A T A M P E R E E N E L O K U VA J U H L I L L A 8 . Niin valokuvaajan kuin dokumentaristin kädenjälki ansaitsee viisi tähteä. 3 . Mielenosoitusten vastapainoksi kamera seuraa, kuinka muusikko La Bruja de Texcoco säveltää ja esittää elokuvan teemabiisiä. Murray Bartlettin roolisuoritus show’n koreografina lisää kokonaisuuteen hitusen yllättävää koskettavuutta. Mexico Cityssä kuvattu riehakas dokumenttielokuva on espanjalaisen taiteilijan Dora Garcían käsialaa. Decision to Leave on taidonnäyte niin veijarimaisen rikosdraaman, elegantin taidefilmin kuin kohtalokkaan rakkaustarinan saralla. Vanhan repimisen rinnalla luodaan uutta. Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon saanutta dokumenttia rytmittävät Goldinin omat valokuvat. h e l m i k u u 2 2 3 6 1 Eteläkorealainen elokuvantekijä Park Chan-wook saa sydämen läpättämään kieroudenkin edessä. ”Rakentaaksemme meidän täytyy tuhota”, lukee heidän päämajansa seinällä. Leskeä epäillään miehensä murhasta – mutta hän hoitaa päivätyökseen vanhuksia ja välittää naapuruston eläimistä. E L O K U VA T E A T T E R E I S S A Vangita vai rakastaa. E-pilleri, kokaiinibuumi ja naisten emansipaatio löysivät 1980-luvun Los Angelesissa kodin lihaksikkaiden miesesiintyjien stripteaseklubilta. Hänen töitään on nähty niin nykytaidefestivaali Documentassa kuin Pompidou-keskuksessa, mutta Si Pudiera Desear Algo viihtyy gallerioiden sijaan kaduilla, joilla marssitaan naisten kokemaa sortoa vastaan. Riippuvuus on tosin sittemmin kääntynyt taisteluksi opioidiepidemian taustalla olevaa lääkefirmaa vastaan. – 1 2
him hyödynsi tragedian dionyysisiä peruselementtejä, samaan aikaan tosissaan ja pilke silmäkulmassa. Yhtye yhdisteli vaikutteita menneisyydestä — Black Sabbathista Tapio Rautavaaraan, Type o Negativesta Depeche Modeen — eikä kuulostanut retrolta vaan ennalta-arvaamattoman ajankohtaiselta ja itseltään tavalla, joka herätti jäljittelyä muissa. Niin vv (tai him) kuin Ladytron ovat pitäneet vuosien varrella taukoja mutta kestäneet ajan läpi osin sen ansiosta, että ne ovat olleet genreuskollisten fanien rakastamia bändejä, joilla on melankolinen sydän. Tuolloin Ladytron teki minimalistista electroclashia, ja uudella levyllä yhtyeen tyyli on siirtynyt kohti digitaalista laajakuva-shoegazea. Tragedia alleviivaa musiikin ja myyttien avulla kärsimystä mutta tekee sen elämää juhlien. Valo kertoo löytäneensä vaikutteita myös Cocteau Twinsin ja My Bloody Valentinen kaltaisista shoegaze-yhtyeistä. Tuo estetiikka tuntuu kuitenkin pakettiratkaisulta kuin Clas Ohlsonilta ostettu värillinen tunnelmavalaisin, joka hehkuu espoolaisen omakotitalon olohuoneessa. Ytimessä säilyy ehkä tunnistettavana soivat kaihoisat laulut. Friedrich Nietzsche kirjoitti 1800-luvun lopulla Tragedian synnyssä, että kreikkalainen tragedia syntyy olemassaolon repivästä perusristiriidasta. Projektiin liittyy korona-aikainen havahtuminen oman elämäntyön merkitykseen. Sanoitukset tosin hyödyntävät goottibingon sanastoa teflonisuudella, josta ei oikein mikään tartu mieleen. Eikä tämän toivo tarkoittavan siloiteltuja radiopop-soundeja vaan omaa tyyliä kehittävää kirkastavaa pelkistämistä. Pimeydestä neonvaloihin I I D A S O F I A H I R V O N E N V V : N E O N N O I R ( H E A R T A G R A M R E C O R D S ) Ville Valon Neon Noir väläyttää mahdollisuutta jättää raskas rock taakse, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen.. 46-vuotias Ville Valo on työstänyt soololevyään kattavasti varustellussa kotistudiossaan yksin viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. Siitä on jälkiä lähinnä albumin loppupuolen romanttisisten dreampop-balladien sovituksissa, Heartful of Ghostsissa, Zener Solitairessa ja Vertigo Eyesissa. Debyytti väläyttää kuitenkin mahdollisuutta jättää raskas rock -genreuskollisuus taakse ja siirtyä kohti yhä kevyempää ilmaisua. Biisit ovat vahvoja: muun muassa Salute the Sanguine, Echolocate Your Love ja Neon Noir soivat kaikki suvereenisti kuin Venus Doomin tai Dark Lightin kohokohdat. Yhtymäkohtia kasarineon-tunnelmoinnista voi löytää niin ikään tammikuussa uuden Time’s Arrow -levyn julkaisseen brittiläisen Ladytronin elektropoppiin. himissä oli voimaa, joka teki bändistä klassikon. Soolourallaan Valo on päivittänyt heartagramin pelkistetymmäksi symboliksi, jonka alaosaan muodostuu nimikirjaimet vv. Vetovoimaa vain vahvisti Ville Valon 19-vuotiaana suunnittelema heartagram-logo — tai sigil, eli maaginen tunnusmerkki, joka okkultististen oppien mukaan auttaa toiveiden toteutumisessa. Kun biisien yltä repi sovitusten metallikerroksen, esiin kuoriutui vanhanaikaista iskelmää, itsestäänselvänä kuin juhannusyönä mökkiradiosta soiva Rauli Badding Somerjoki. Sen maailma puhutteli niin perustavanlaatuisella myyttisyydellä, ettei se vaatinut kuulijaltaan vihkiytymistä tilpehööriseen goottiestetiikkaan. seinää valaistuna magentanpunaisin neonvärein, joka muistuttaa tietokonepeleistä ja synthwavesta tutusta 2010ja 2020-luvuille päivitetystä kasarisävymaailmasta. himin tavoin Ladytronin läpimurto tapahtui 2000-luvun taitteen nousukauden humussa. Valon laulunkirjoittaminen on kuitenkin aina ollut shoegaze-yhtyeistä lähimpänä yhdysvaltalaista kynttilänvalofolk-lauluja tekevää Mazzy Staria. Neon Noir soi himiä synteettisempänä, mutta laulunkirjoituksesta ja tuotannosta löytyy yhä rockbändille ominaista suuruutta. 6 2 M U S I I K K I H imin musiikki ja Ville Valon karisma on huomattu Z-sukupolven keskuudessa. Tai: Haluun olla yhtä hot. Tavastian paluukeikalla kuvio koristi I I DA S O F I A H I RVO N E N on toimittaja ja kirjailija, joka on helpottunut siitä, että Ville Valo jatkaa kansainvälistä uraansa, eikä ole mennyt esimerkiksi Vain Elämää -ohjelmaan. Tyyliä päivittämällä Valo tekee silti ymmärrettävää pesäeroa himiin. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan vv menee tuotannollisesti seuraavaksi, jos sooloprojekti jatkuu. Tiktokissa kiertää videoita ja valokuvakoosteita Valon uran vaiheilta, jotka keräävät äimisteleviä kommentteja: Miten kukaan voi olla noin kuuma. Omistautuminen ja inspiraatio kuuluu Neon Noirilla, ja vastaanotosta päätellen moni on ilahtunut ja helpottunut. Hän on soittanut kaikki instrumentit itse, ja päivät ovat venyneet haastattelujen mukaan jopa kahdeksantoistatuntisiksi
Hänen toista levyään Freskoa on kiva kuunnella niin kauan, kunnes sitä oikeasti alkaa kuunnella. Yli tunnin levylle mahtuu groovettomaksi vanhentuneita r&b-biittejä, Bowien ja Nicon muistelua sekä mielikuvia neonvaloista, kalliista drinkeistä ja punaisista verhoista. 20 vuotta täydessä tarpeettomuudessa tarponut Blur on monille kesän ihanin kiinnitys, mutta John Calen ympäriltä ei havaitse möhökuhinaa, vaikka uutuusalbumi Mercyn vierailijalista pökerryttää: Weyes Blood, Animal Collective, Laurel Halo, Dev Hynes… Parhaiten The Velvet Undergroundista tunnettu Cale on 80-vuotias, mutta Mercyllä kuuluu sama visionäärinen taidepappaenergia kuin Scott Walkerin myöhäistuotannossa. Vesalan soolouran nyt päättyvä osuus oli kirvelevä kahdeksan vuoden alisuoritus: kelpo levy, keskinkertainen levy ja mitätön levy. x x x k u u 2 2 3 6 3 Nyt se pitää sanoa ääneen. Enää efektit ja elektronisuus eivät säikytä suomalaista iskelmäpop-yleisöä – sitä Näkemiin, melankolia lähinnä todistaa – mutta tämän esteettisen voiton jälkeen Vesala-projekti jumitti jälkimmäisen puoliskonsa paikallaan. Varmasti järkevämpää mutta tylsempää oli keskittyä influenssaamiseen, radiosingleihin ja yleisön ravistelemiseen ylikunnianhimoisilla maakuntakeikoilla. Kappale kuulostaa halvalta suvaitsevaisuuskampanjalta. Glorian hyökyvä voimaantuminen on pelkkää pseudosyvällistä soopaa, joka ei kestä siteeraamista vaan kuulostaa Tiktokin itkuvideoihin viritetyltä: ”I’m not perfect / but I’m worth it.” R&b-laulajana Smith ansaitsee korkeintaan tyhmiä appropriaatiosyytteitä. Kilpailuakaan ei selvästi ole tarpeeksi, niin pitkälle Malla on yhdellä tunnelmallaan päässyt. Väliraportti: kahdeksan vuotta Vesalaa V E S A L A : N Ä K E M I I N , M E L A N K O L I A Popnostalgiaa syntyy uutuudenpelon ja laiskuuden synergiana. Malla Malmivaaran uusi ura sooloartistina on tämän kehityksen luonnollinen lopputulos. Parhaimmillaan hän on Lose You -diskossa, jossa kuulee Sophie Ellis-Bextoria, Cherin Strong Enoughia ja juuri riittävästi lattaria mielikuviin Jari Sillanpäästä. Parasta pappaenergiaa Hirveä hyökyaalto S A M S M I T H : G L O R I A Arviot Oskari Onninen Kuvat Levy-yhtiöt L E V Y-Y H T I Ö : D O M I N O L E V Y-Y H T I Ö : U N I V E R S A L L E V Y-Y H T I Ö : E T E N E E Joskus vuonna 2015 tapahtui niin, että teknosta ja housesta tuli musiikkia keski-ikäistyville helsinkiläisille, jotka eivät pidä musiikista. Entisten nuorten househarrastus M A L L A : F R E S K O L E V Y-Y H T I Ö : S O L I N A J O H N C A L E : M E R C Y. Oli kuin hän ei olisi yrittänytkään tehdä albumeita. Poptimismin ajat alkavat olla ohitse; kesällä Poriin saapuvan Sam Smithin Gloria -albumi on talven popmonsteri ja ihan kauhea sellainen. ”We love who we love”, siinä lauletaan, ja jos jotkut siitä liikuttuvat, niin todennäköisimmin Harry ja Meghan. Silloin paljastuu, että levy on korkeintaan kuva siitä, kuinka matalalla coolisti viileän konepopin rima Suomessa on. Tältä varmaan tuntuu olla sober curious Kompleksissa. Vaikuttavin kuullaan viimeisenä: harva säveltää uralleen samanlaista loppukohtausta kuin pianoballadi Out Your Window . Tai sitten odotukset oli kalibroitu väärin. Moi -single on mahtava; siinä on särmää ja draamaa, mutta kotistereot, tuo elektronisen musiikin erehtymättömin testiympäristö, paljastaa albumin tyhjyyden. Silloin kirpaisee, kuinka Vesala siirtyi PMMP:n popnörtismistä pari pykälää sisustustauluihmisten miellyttämisen suuntaan. Päätösraidalle Smith on saanut vieraaksi ystävänsä Ed Sheeranin
Hän ja hänen aikalaisensa, suomen kielen täysvaltaiseksi kulttuurin ja sivistyksen kieleksi nostaneet. Pakosuuntia torpasta ja ahdistuksesta on kaksi: metsä ja kaupunki. Toisaalta keskuslämmityksen, monipuolisen ravinnon ja valtion taiteilija-apurahojen maailma on vielä mielikuvituksen ulottumattomissa. Haapala pistää kirjalleen pisteen kesään 1870 ja jättää kertomatta kahden viimeisen vuoden kauhut. He odottavat häneltä suurta suomenkielistä romaania, jollaisen myös Kivi tekeillä olevissa veljeksissään hyvinä hetkinään näkee. Lisäksi hän on runoilija, mikä näkyy herkeämättömänä kiinnostuksena suomen kielen sanoihin, rytmityksiin ja nyansseihin. Miten hän voisi ymmärtää onnistuneensa, kun kukaan ei sitä hänelle kerro. Kirjan alussa eletään vuotta 1866. V E S A H A A P A L A : A L E X I S . Myös kielen tasolla Haapala pyrkii ilmaisemaan Kiven kuvitteelliset ajatukset niin kuin mies itse olisi voinut ne ilmaista. Kolmikymppinen Alexis Stenvall, taloton, tilaton ja jokseenkin varaton poikamies, on löytänyt hyväntekijäkseen parikymmentä vuotta vanhemman Charlotta Lönnqvistin, joka antaa tämän asua maillaan. Mutta surullinenhan lukukokemus on, siitä ei pääse mihinkään. Ilmassa on nostetta, sillä edellisenä vuonna hän on saanut Nummisuutareistaan valKiven sisässä tionpalkinnon ja päihittänyt tässä kisassa itsensä Runebergin. Mitähän Aleksis Kivi tästä ajattelisi, minä mietin. Haapala toimii kirjailijanuransa ohella Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden lehtorina, ja jälki on sen mukaista: paneutunutta ja huolellista. En ole todellisista henkilöistä kirjoitettujen elämäkertaromaanien ylin ystävä, usein niissä on minusta joko jotain väkinäistä tai jotain vähän halpaa, mutta J U H A I T K O N E N Alexis menee heittämällä suojausteni läpi. Se kertoo Aleksis Kiven viimeisistä vuosista, ja tienraivaajan osan raskaus tulee siinä väkevästi esille. Ainakaan Twitterissä tällaiseen uhkaan ei uskota. on itse asiassa vaikeaa muistaa, että kaikki kirjassa kerrottu on tunnettujen tosiasioiden pohjalta kudottua kuvitelmaa. Tilannetta ei helpota se, että oikeastaan koko ajatusta kirjailijana olemisesta ei tässä todellisuudessa ole olemassa. Vesa Haapalan elämäkertaromaani Aleksis Kivestä on harvinaisen onnistunut, kirjoittaa Juha Itkonen. Syntisten houkutusten Helsingistä viinaan menevä kirjailija palaa aina entistäkin synkempänä, mutta kuusten siimeksestä taitava erämies löytää oman Impivaaransa. Ajat ovat harvinaisen ankarat, sillä pohjan perukoita kurittavat viimeiset suuret nälkävuodet. Niin paljon kuin Kivi asiaansa uskookin, hän epäilee itsekin kerta toisensa jälkeen olevansa pelkkä joutavia höperehtivä syöttiläs, ei hyödyksi kenellekään. 6 4 K I R J A T T ammikuun alussa tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkonen tuo julki huolensa suomen kielen taantumisesta tieteen ja ajattelun kielestä takaisin rahvaan kieleksi. JUHA ITKONEN on helsinkiläinen kirjailija, joka herkistyy Aleksis Kiven sanomalle lähes joka vuosi Jukolan Viestissä.. Ministeriö teettää tutkimuksen siitä, uhkaako muun muassa englanninkielisten maisterintutkielmien nopea yleistyminen jo kotimaista tiedettä ja tutkimusta. Päinvastoin: suomalaista koululaitosta, yliopistoa ja työelämää pitäisi kääntää enemmän englanninkieliseen suuntaan, jotta pärjäisimme kansainvälisessä kilpailussa. Vaiva oli hitonmoinen, vastus kova, ja nyt jossain Aalto-yliopistossa ollaan sitä mieltä, että suomen kieli on lähinnä este globaalin menestyksemme tiellä. Metsästä löytyy myös ihana Hilja, josta Haapala kirjoittaa Kivelle suuren mutta traagisen, kuolemaan saakka uniin tulevan rakkauden. Arkkivihollinen August Ahlqvist on kuitenkin jo murskakritiikissään lytännyt Seitsemän veljestä, ja kirjailija alkaa menettää otettaan todellisuudesta. Mistäpä hän tietäisi, että hänelle pystytetään vielä patsaita ja hänen mukaansa nimetään katuja. Tuonen lehto kutsuu tulevaa suurmiestä kauas kavalasta maailmasta. O T AVA . Toisin sanoen kirja on harvinaisen onnistunut. Käynnissä on kielipoliittinen taistelu, jossa Kivellä on myös uskolliset tukijansa. Aleksis Kivi ei puhu minulle enkä lue hänen lauseitaan, luen Vesa Haapalan lauseita, joissa hän on kuvitellut itsensä 150 vuotta sitten kuolleen miehen pään sisään. Mesenaatilla lienee romanttiset toiveensa, mutta ne kirjailija kerta toisensa jälkeen ohittaa. Fanjunkarsin torpassa Siuntiossa Kivi elää omissa kuvitteellisissa maailmoissaan. ajattelen tällaisia, koska sattumalta juuri samaan aikaan luen Vesa Haapalan romaania Alexis
3 . Elämä maapallolla on vain haikea muisto. Euroopan aatehis torian kertauksena teos on kuitenkin antoisaa luetta vaa, ja laajaa kokonaiskuvaa hahmottelevat kirjat tuot tavat aina omanlaistaan mielenrauhaa. Digi tyhmentää Tunteita ja tuoksuja ulkoavaruudessa Aatehistorian kertaustunti K I M M O J Y L H Ä M Ö : D I G I -A S K E E S I – M I T E N E L Ä Ä JA A JAT E L L A D I G I TA A L I S E L L A A I K A K AU D E L L A. Alaiset on veikeän surullinen teos, joka sortuu kuitenkin yli yrittämiseen. Itsenäistä ajattelua edusta van tietokirjan sijaan tuntee lukevansa yleissivistävää oppikirjaa, jonka kohderyhmä on epäselvä. Toimittajafilosofi suomii kriittisesti ja nostal gisoimatta digiinnostuksen seurauksia ja muita nykyongelmia. Uudelta planeetalta löydetyt esineet alkavat nimittäin herättää alaisissa omituisia aistimuksia ja tunteita. ”Miksi minulla on tällai sia ajatuksia, jos tehtäväni on ennen kaikkea parantaa tuottavuutta?” kysyy inhimillisin poh dintoihin ajautunut humanoidi. O T AVA , 3 8 3 S . Perustutkimusta, opetuksen vapautta ja ajatteluun paneutumista pitää puolustaa tilanteessa, jossa ”sivistymättömyys ei enää hävetä”. Tästä syystä printti edellä toimivat lehdet ovat parhaiten säilyttäneet jour nalistisen laatunsa. Sen sijaan argumentointi on huolellisesti punnittua. Kristinus kon, valistuksen ja kapitalismin historia haukkaa koko naisuudesta valtaosan, ja humanismiin aiheena pääs tään vasta lopussa. Romaani koostuu lyhyistä ”todistajanlausunnoista”, joita aluksen työntekijät antavat työpaikan komi tealle. K O S M O S , 1 2 8 S . h e l m i k u u 2 2 3 6 5 S E U R A AVA I M A G E I L M E S T Y Y 2 2 . Tieteisromaaniksi se on epämää räinen; nykyisen työelämän kritiikkinä toimiak seen liian etäännytetty. Niihin kuuluvat haitallinen par viajattelu sekä yliopistojen autonomian ja luku taidon heikkeneminen: ”Digiaikana ei uskota lukemistyöhön, vaan ihmeisiin.” Lapset selaavat näytöltä, vaikka tutkimusten mukaan paperilta luettu ymmärretään ja muistetaan paremmin. Kirjoittajan kieli on selkeää mutta tyyli ja maneerit kankeanpuoleisia. S A N N A M A N N I N E N . Sixten Korkman selvittää teoksessaan länsimaiden kulttuuristen juurien vaikutusta nyky yhteiskuntiin ja talouteen. Ei ole aivan tavallista, että taloustieteilijä puolustaa hyvinvointivaltiota ja vaatii humanismia osaksi elinkei noelämän ja politiikan päätöksentekoa. Siksi on harmi, ettei Talous ja humanismi vastaa otsikkonsa herättä miä mielikuvia. 2 2 3 Kotimaassaan arvostetun tanskalaiskirjailijan romaanissa Alaiset (2018) joukko ihmisiä ja ihmisenkaltaisia olentoja työskentelee avaruus aluksessa. VA S T A P A I N O , 2 5 5 S . O L G A R AV N : A L A I S E T – 2 1 L U V U N T Y Ö P A I K K A R O M A A N I [ D E A N S A T T E ] Arviot Silvia Hosseini Kuvat Kustantamot S U O M . Digi-askeesin rakenne on välillä hieman sykkyrässä ja kieli huolittelema tonta. S I X T E N K O R K M A N : T A L O U S J A H U M A N I S M I. Kirjat pyrkivät kokonaisesityksiin, mutta digi teksteissä kaikki verkottuu ihmisaivoille käsittä mättömällä tavalla. Miljöö on kylmä: lapsensa menettäneen lohduksi annetaan hologrammi, jotta tämä piris tyisi ja saisi parannettua työpanostaan
Kuva jäi vaivaamaan mieltäni. Arja Millerin avarakat seisuuden kengissä tämänkertai nen valintani onkin normaalia yllättävämpi – ja kertoo paljon siitä, mikä kaikki voi nousta kult tuurielämykseksi, jos pitää mie lensä auki. 6 6 K U L T T U U R I S I V U Kulttuurin ruokahyllyt on pidettävä täysinä Café Aallon Afternoon Tea kirjallisuusihmisten ympäröimänä – kuukauden kohottavin kulttuurielämys! Imagen uudella kulttuurisivulla tunnettu suomalainen pitkän linjan kirjailija käsittelee kulttuurin hyviä, pahoja ja rumia – aina kulttuuria puolustaen. Sivistynyt, hillitty, kir jallisuuden ja kirjallisuus ihmisten ympäröimä ilma piiri. Se on hetki, joka näinä ristiriitaisina, pelotta vinakin aikoina tyynnyttää levottoman mielen. Jostakin on ihmisten tingittävä. Kauppiaan hyllyt ammotti vat tyhjyyttään. Taiteen on oltava vastuullista, osallistavaa, osallistuvaa ja aktiivisesti mukana yhteistä tulevaisuutta koskevassa julkisessa keskus telussa, koska taiteilijoilla on sekä kykyä että asiantuntemusta tuoda kipeimpiinkin yhteiskunnallisiin ongelmiin oma tärkeä näkemyksensä. Inflaatio, kohonneet elinkustannukset, asuntolainojen koronnousu. Itsenäinen kauppias joutuu ostamaan omilla rahoil laan tuotteita myytäväksi, ja kun asiakkaita ei paljon käynyt, pysyivät hyllyt tyhjinä. Arjalle taide ei ole estetiikkaa, irrallinen saari, vaan osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista keskustelua. Kauppa sijaitsee koulujen ja toimistotalojen keskellä, ja korona oli vienyt siltä asiakkaat, jotka eivät olleet palanneet. Olipa ”nappiin osunut” valinta! Espoon modernin taiteen museo Emmasta Helsinkiin siirtyvä Arja on juuri sellainen johtaja, jollaisia nykytaide ja aika kipeästi tarvitsevat: verkos toitunut, visionäärinen, yhteiskunnallista ilmapiiriä tarkasti aistiva nainen, joka ei pelkää laajentaa ahtaita käsityksiämme siitä, mitä kaikkea taide voi olla. Pahimmassa ja lyhytnäköisimmässä tapauksessa tingitään kulttuurista, jonka tarjonta supistuu, yksipuolistuu, näivettyy. Kuukauden kulttuurielämys Olen kokenut kohottavia kulttuurielä myksiä taas niin paljon, että valinta on vaikea. Eivät ainoastaan kulttuurin tekijät vaan kult tuurin kuluttajat tarvitsevat valtion tukea, ja tulevissa vaaleissa meidän jokaisen velvol lisuus on äänestää kulttuurin puolesta! Lumoava asiakaspalvelu on jo itsessään kuin parasta taidetta.. K U V IT U S P A U L II N A H O L M A Kuukauden kulttuuriteko ”Kuka nyt ei Arjaa tuntisi!” naureskelimme ystävättäreni kanssa, kun tieto Arja Millerin valinnasta Helsingin taide museon hamin johtajaksi vihdoin julkistettiin. Arjan rohkeista taideajatuksista olen saanut jo hyvän käsi tyksen lukuisissa hervottomissa kohtaamisissamme, ja siitä Arja antoi myös esimakua koko Suomelle, kun tieto valinnasta julkistettiin. Kahvilan tarjoama Afternoon Tea paketti ihanine pik kuvoileipineen ja suussasulavine skonsseineen – ja kenties lasillinen kuohuvaa! Lumoava asiakaspalvelu, joka on jo itses sään kuin parasta taidetta. Mitä jos se oli samalla dys tooppinen kuva kulttuurin tulevaisuudesta. Helsingin Sanomissa oli surullinen artikkeli itsenäisestä tur kulaisesta Mruokakauppiaasta. Minulle viikoittain toistuva turvallinen kulttuurielämys on hetki Helsingin Akateemisen Kirjakaupan kahvilassa Café Aallossa. Kaukana kavala maailma! Kuukauden kulttuurihuoli Mitä jos ne rahat, jotka etenkin keskiluokka on kuluttanut kulttuuriin – ja saanut siltä niin paljon – hupenevatkin tulevai suudessa asumiseen, ruokaan ja jopa lämmitykseen
Toivopuuvillalanka 9,90 €. Vartalovoi 24,90 €. 2 XERALIVING Pellavaa petiin Tämän aluslakanan reunuskuminauhat takaavat, että napakan petauksen teko on ihanan helppoa. Kiinanasteri Chrisantella Lotos Flower siemenet 6,80 €. 6 4. Osta tuotteet Meillä kotona -kaupoista meko.fi/kaupat Löydä jotain odottamattoman ihanaa. PLYWOOD PRINT Anna sen kukoistaa Taiteilija ja muotoilija Laura Gröndahlin kasviaiheet heräävät eloon puupinnalla. It all starts with some vanerijuliste alk. 149,90 €. Muotoonommeltu Carlapellavalakana alk. MEILLÄ KOTONA KAUPAT Klassikkokuosit neuleissa Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan kuosit muuntautuivat suomalaisten huippusuunnittelijoiden käsissä upeiksi neuleohjeiksi. Saatavilla useita tuoksuvaihtoehtoja. Seuraa meitä somessa meillakotona_kaupat Meillä kotona -kaupat M A I N O S K U VA T: VA LM IS TA JA T VUONUE Uuden ajan ekolanka Poistotekstiileistä valmistettu kierrätys kuitu muuttuu moni käyttöiseksi langaksi, joka sopii neulontaan, virkkaukseen ja askarteluun. 3 1 KAURILAN SAUNA Pehmeästi kevättä kohti Valikoitujen kasviöljyjen yhdistelmä hellii ja hoitaa talven kuivattamaa ihoa. 35,00 €. Rakkaat kuviot neulelehti 14,90 €. 5 KUKKATARHURIT Kylvä oma kukkaniittysi Kukkatarhurien tarkkaan kuratoitu siemenvalikoima saa viherpeukalon hyrisemään onnesta
KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. Lue Apu joka viikko!. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. SUSANI MAHADURA KIRJOITTAA TAPAAMISESTA NUMEROSSA 26. Minkälaisia arkelogisia aarteita löytyi Turun torin parkkihallityömaalta. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. TUIJA SORJANEN RAPORTOI NUMEROSSA 1/23. ” ” Miten Mikkelin seutu on ottanut kaksoiskuntalaiset huomioon palveluissaan. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. Avun 12 maakuntakirjeenvaihtajaa kertovat ne tärkeät, kiinnostavat ja koskettavat tarinat, jotka tapahtuvat yllättävän lähellä. Avun 12 maakuntakirjeenvaihtajaa kertovat ne tärkeät, kiinnostavat ja koskettavat tarinat, jotka tapahtuvat yllättävän lähellä. ” ” Miten Mikkelin seutu on ottanut kaksoiskuntalaiset huomioon palveluissaan. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. ” KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU ISMO TUORMAA, NURMES ANTTI HEIKKINEN, TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Avun 12 maakuntakirjeenvaihtajaa kertovat ne tärkeät, kiinnostavat ja koskettavat tarinat, jotka tapahtuvat yllättävän lähellä. ” KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. ” ” Miten Mikkelin seutu on ottanut kaksoiskuntalaiset huomioon palveluissaan. Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. MARIKA LEHTONEN KIRJOITTAA AVUSSA 3/23. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. ” ” ” TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. JENNI ARBELIUS KERTOO AVUSSA 4/23. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. SUSANI MAHADURA KIRJOITTAA TAPAAMISESTA NUMEROSSA 26. Mistä saamelaislakikiistassa on todella kyse. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. ” ” ” JANI HALME, PARIKKALA AURORA LEMMA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI SUSANI MAHADURA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JANI HALME, PARIKKALA JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Helsinkiläinen poikajoukko, joka puhuu keskenään tunteistaan. SUSANI MAHADURA KIRJOITTAA TAPAAMISESTA NUMEROSSA 26. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. ” KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. ” ” ” JANI HALME, PARIKKALA AURORA LEMMA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI SUSANI MAHADURA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JANI HALME, PARIKKALA JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Helsinkiläinen poikajoukko, joka puhuu keskenään tunteistaan. Lue Apu joka viikko! KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI TUIJA SORJANEN, IVALO JAANA HAAPALUOMA-HÖGLUND, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA HEIDI LEHIKOINEN, VUOKATTI KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI SUSANI MAHADURA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JANI HALME, PARIKKALA JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Helsinkiläinen poikajoukko, joka puhuu keskenään tunteistaan. MARIKA LEHTONEN KIRJOITTAA AVUSSA 3/23. TUIJA SORJANEN RAPORTOI NUMEROSSA 1/23. KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI TUIJA SORJANEN, IVALO JAANA HAAPALUOMA-HÖGLUND, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA HEIDI LEHIKOINEN, VUOKATTI KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI SUSANI MAHADURA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JANI HALME, PARIKKALA JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Helsinkiläinen poikajoukko, joka Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Mistä saamelaislakikiistassa on todella kyse. MARIKA LEHTONEN KIRJOITTAA AVUSSA 3/23. ” ” ” TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. KIRSI HAAPAMATTI KERTOO NUMEROSSA 23. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. JENNI ARBELIUS KERTOO AVUSSA 4/23. SUSANI MAHADURA KIRJOITTAA TAPAAMISESTA NUMEROSSA 26. Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Mistä saamelaislakikiistassa on todella kyse. TUIJA SORJANEN RAPORTOI NUMEROSSA 1/23. Minkälaisia arkelogisia aarteita löytyi Turun torin parkkihallityömaalta. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. JENNI ARBELIUS KERTOO AVUSSA 4/23. Lue Apu joka viikko! ” KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI TUIJA SORJANEN, IVALO JAANA HAAPALUOMA-HÖGLUND, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA HEIDI LEHIKOINEN, VUOKATTI KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI SUSANI MAHADURA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JANI HALME, PARIKKALA JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Helsinkiläinen poikajoukko, joka puhuu keskenään tunteistaan. Mistä johtuu Pohjanmaan villikissaongelma. Minkälaisia arkelogisia aarteita löytyi Turun torin parkkihallityömaalta. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25. ” ” ” TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO Miten pitkät synnytys matkat vaikuttavat Koillismaalla jopa perhe suunnitteluun. ” ” ” JANI HALME, PARIKKALA AURORA LEMMA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ KIRSI HAAPAMATTI, SEINÄJOKI SUSANI MAHADURA, HELSINKI JENNI ARBELIUS, TURKU TUIJA SORJANEN, IVALO ATSO MIKKOLA, SODANKYLÄ JENNI RÄINÄ, OULU MARIKA LEHTO, MIKKELI ISMO TUORMAA, NURMES JANI HALME, PARIKKALA JUHA KAUPPINEN, HÄMEENLINNA ANTTI HEIKKINEN, NILSIÄ TUOMO PIRTTIMAA, KUUSAMO KIRSI-KLAUDIA KANGAS, KEURUU Helsinkiläinen poikajoukko, joka puhuu keskenään tunteistaan. TUOMO PIRTTIMAA RAPORTOI NUMEROSSA 25