V KO 20 19 -1 2 29 3 6 119 2 PA U LA V ES LA : ”O LE N TE H O K A S LU O M A A N , M U TT EN H YV Ä H O IT A M A A N H EM M ET IN K IR JA N PIT O JA .” IM A G E 26 3 M A A LIS K U U 20 19 + TA ID E YL I O P I S T O N L E H T I I S S U E X RIIKKA PULKKINEN: Miksi kaipaamme tunnustamista. KAIUS NIEMI Hesarin ristiriitainen johtaja 2/2019 MAALISKUU 11,90?€ I D O L I D U U N A R I P A U L A V E S A L A T A I T E I L I J A I H M I N E N P O P T Ä H T I. PA L
Tunnustamisesta 58 Miksi ikävystymme fiktion äärellä ja janoamme tarinoita oikeasta elämästä, kysyy Riikka Pulkkinen. K A N N EN KU VA :J IR IN A A LA N KO . Vesala 26 Viisi näkökulmaa ihmiseen, taiteilijaan, työntekijään, pop-tähteen ja idoliin nimeltä Paula Vesala. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 26 3 | m aa lis ku u 20 19. 48). MAALISKUU 2019 IMAGE 3 Valokuvaaja Hannes Paananen kuvasi Kaius Niemen (s. KU VA : H A N N ES PA A N A N EN . Euroopan omistaja 40 Halparuokakauppa Lidl tuli Suomeen 2000-luvun alussa. Tehtävä Sanomatalossa 48 Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on bilehai, vaativa johtaja ja entinen sotakirjeenvaihtaja, jonka pitäisi pelastaa Suomen suurin sanomalehti. Unelmat ja valta 66 Katja Gauriloff ohjasi elokuvan, joka kertoo mielenterveysongelmista ja kahden naisen romahtavasta rakkaudesta. Sen jälkeen arrogantista outolinnusta on brändätty halpa, hauska ja trendikäs haastaja
12 Data Päivittäistavarakaupat taistelevat pää kaupunkiseudun liikepaikoista. 18 Kulttuuri Kuukauden tärkeimmät levyt, kirjat, elokuvat, näyttelyt ja muut kulttuuri vinkit. 79 Kirja Harry Salmenniemen novellit tuovat toisen näkökulman vaali kevääseen. 16 Ruoka Vehnä, väärinymmärretty raakaaine. 24 Mäntyniemen herra Tammikuun päiväkirja. 14 Asia Voitontavoittelu hoivaalalla. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Professori Sakari Melanderin mielestä huu mausainerikosten sääntely tulisi miettiä uudelleen. 72 Sopeutumisesta Juha Kauppisen essee Suomen luon non monimuotoisuuden katoamisesta. nyt loppu. 81 Helmi Kekkonen Vauvavuoden tilinpäätös sai ajattelemaan työelämän arvoja. 78 Musiikki Darude Euroviisuissa on nostalgia narkkarin unelma. 4 IMAGE MAALISKUU 2019 8 sisältö 15 16 KU VA T: JU SS I K A N TO N EN , TI M O PY YK KÖ , A N TT I V ET TE N R A N TA . 80 Ruben Stiller Kolumnisti vietti viikon omien harha luulojensa vallassa. 77 Elokuva Lars von Trierin uusi elokuva on tärkeä teos, jonka puolustaminen on vaikeaa, kirjoittaa Kalle Kinnunen
• Miettikää, voisiko hiivojen esillepanoa parantaa. Haastamisessa sillä on kaksi pääasiallista asetta, halpa hinta sekä valikoima, jossa on jo vuosia ollut kotimaisia klassikkotuotteita oman alkuperäisen valikoiman mukana. Vilkaisu omaan jääkaappiin todistaa tämän. • Sopikaa yhdessä, missä suklaakastiketta säilytetään. tässä Numerossa on toimittaja Janne Arolan artikkeli Lidlin 17 vuodesta Suomessa. Tällaisessa katsannossa, jossa lähiruokakauppa on keittiön jatke, on tietenkin asuttava paikassa, jossa keittiöön ei tarvitse lähteä autolla tai julkisilla. Mitä sitä nyt taas keksisi ruoaksi -tyyppi on niistä yleisempi. . Hänen mukaansa jääkaapista tulee nopeasti pelkkä säilykepurkkien hautausmaa, ruokia on parempi säilyttää tuoreina kaupassa. Ketjun rantautuessa Suomeen näin ei ollut, mikä saattoi hidastaa ketjun nousemista Suomen ikiaikaisen päivittäistavarakaupan duopolin haastajaksi. Ylipäänsä enemmän reseptiikkaa kauppoihin. Tätä helpottamaan kaupoissa tulisi olla heti ostoskärryjen vieressä laite, joka laatii eritasoisille kokkaajille reseptejä sille syötetyistä raaka-aineista. NäideN tottumusteN muuttaminen on joko hidasta tai avointa mieltä vaativaa. • Miettikää myös, etenkin siellä yhdessä Helsingin Arabianrannan kaupassa, millaisen viestin se antaa myymienne kondomien laadusta, jos myytte niiden vieressä raskaustestejä. Ketjun tavoitteena on avata Suomeen 60 uutta myymälää seuraavan viiden vuoden aikana ja puolet näistä pääkaupunkiseudulle. Siksi lopuksi muutamia ehdotuksia ruokakauppiaille, ketjusta riippumatta: • Ruokakauppa-ahdistuksia on kahta lajia. Miettikää, onko sen paikka aina kylmäkaapissa vai tavallisessa hyllyssä. Eikä se tapahdu ilman, että uusia vaihtoehtoja tehdään ahkerasti tiettäväksi. Tai itse ainakin olen ostanut samaa ruisleipää aamupalaksi koko aikuisikäni. Vaikka ruokatrendien mukana keittiöön ilmestyy aina jotain uutta, valtaosa elintarvikkeiden päivittäiskäytöstä on tulosta vuosien tottumuksesta juuri tiettyyn leipään tai levitteeseen. Suunnan on tuntenut jo jonkin aikaa: viime vuosien aikana omankin naapuruston vanhoja lähikauppoja on ilmestynyt haastamaan neljä Lidlin liikettä. Ehdottomasti yleisempi ahdistumisen muoto on mitä tänään nyt taas keksisi ruoaksi -muoto. Arkisessa kaupassa käynnissä siihen ei enää edes kiinnitä huomiota, mutta mitä useammassa eri ruokakaupassa nykyään käy, sitä yhteisemmiltä tuntuvat niiden ongelmat juuri todelliseksi keittiön jatkeeksi kasvamisen mielessä. Ja ollakseen kodin ulkopuolinen keittiö kaupan valikoiman on oltava myös tuttu. Toisessa kaupassa kävijä ahdistuu kokkaustaitoihinsa nähden liian monipuolisesta valikoimasta ja päätyy ostamaan aina samaa jauhelihaa, josta osaa kuitenkin tehdä makaronilaatikon. Maustekurkkuja, paprikasalaattia, kapriksia, maustetahnoja ja hilloja, joista on vain maistettu. pääkirjoitus. Miettikää samalla tavalla vakioitu paikka myös seesaminsiemenille, jotka saattavat nyt olla kaupasta riippuen pähkinöiden, mausteiden tai leivontatarpeiden hyllyssä. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Niiden vuosien aikana ketju on paitsi laajentanut valikoimaansa myös lisännyt avoimuuttaan ja ryhtynyt vitsikkäisiin mainoskampanjoihin. Pieniä harmaita leivontahiivapaloja ei löydä koskaan vaivatta. Naapuruston Lidleistä ei vieläkään saa esimerkiksi tuoretta kalaa tiskistä mutta jo niin paljon muuta, että kauppareissua suunnitellessa on mietittävä useamman kaupan tarjontaa. Tätä jos mitä on viime vuosien aikana tehnyt saksalaisketju Lidl, joka on strategiansa mukaisesti avannut koko ajan uusia liikkeitä myös suurten kaupunkien kasvualueille ja keskustoihin. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund MAALISKUU 2019 IMAGE 5 Kotonaan ruokakaupassa Ruokakauppa-ahdistuksia on kahta lajia. Samalla se on pitänyt kiinni tavaramerkkitehokkuudestaan: Lidl on koreilematon laatikkokauppa, jossa tuotteet ovat esillä valmistajien pahvilaatikoissa. L uin joitain vuosia sitten lehtijutun suomalaisesta huippukokista, joka kertoi, että hänellä ei ole kotonaan lainkaan jääkaappia
numero. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2019 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 21. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. VIR TA N EN. maaliskuuta 2019. Marko Pulkkinen SYNTAX ERROR ”Satiiri sosiaalisen median tyrannisoimasta Suomesta osuu ja riemastuttaa.” ANTTI MAJANDER, HELSINGIN SANOMAT 24 95 KU VA O . Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). vuosikerta, 263. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri valtteri väkevä ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Anna Alanko, Jirina Alanko, Mari Areva, Janne Arola, Keiku Borgström, Laura Friman, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Ines Kalliala, Jussi Kantonen, Tero Kartastenpää, Juha Kauppinen, Helmi Kekkonen, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Meron Laine, Susanna Luikku, Veera Luoma-aho, Jaani Länsiö, Marjo Niemi, Tuomas Nortema, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Riikka Pulkkinen, Timo Pyykkö, Mikko Rikala, Venla Rossi, Perttu Saksa, Ruben Stiller, Anton Vanha-Majamaa ja Antti Vettenranta. 33. Aikakauslehtien liiton jäsen. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
saakka NYKYTAITEEN MUSEO . Muista jutuista sieluani kirpaisivat etenkin sitruunaja Jyrki Lehtolan Oodijuttu. K U VA T: O S K A R I O N N IN EN JA M IT R O H Ä R KÖ N EN Pekka & Teija Isorättyä: Nature Morte, 2017 (yksityiskohta ) KUVA: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen Etsää mittää taidet kattomaan tulis?* * Tule Kiasmaan, niin näet Ars Fennica -palkintoehdokkaat. MANNERHEIMINAUKIO 2, HELSINKI . Rautavaara-juttu, työelämätutkija @jari_hakanen haastattelu ja Niken mainio pääkirjoitus lukemisesta. @AnittaAhonen Kehu nainen päivässä. Tähän lehteen hän kirjoitti pätkän Paula Vesalasta idolina. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @vlappete Paljon kiinnostavaa luettavaa jälleen @imagelehti, kiitos! Mm. @perala33 @TiinaAiraksinen @imagelehti Se on kyllä erinomainen lehti. Tähän lehteen hän on kirjoitta nut rikosoikeudellisista prosesseista sekä Paula Vesalan poptähteydestä. KIASMA.FI ImageIlmot.indd 1 31.1.2019 14:45:36. Aloin heti digata muijaa! Odotan Aikuiset -sarjaa ihan simonena. Katriina Huttunen kirjoittaa surusta ja hautausmaakohtaamisista. @imagelehti #annabrotkin @TiinaAiraksinen Aina värähtää selkäpiissä ja ailahtaa sydämessä, kun on uusi @imagelehti ja pääsee sen kimppuun. 1980) on toimittaja, kirjailija ja radiojuontaja. Sellainen, josta voi reilusti sanoa, että se on ollut sitä aina. LAURA FRIMAN (s. 18.2. Tekijöitä OSKARI ONNINEN (s. Friman rakastaa keitto kirjoja, podcasteja ja ruotsinlaivoja ja viettää sosiaalisessa mediassa noin kahdeksan tuntia vuorokaudesta. Itselleni uppo-outo käsikirjoittaja Anna Brotkin Imagessa. Jälkimmäisen haastat telemisesta johtuen hän on kuunnellut viime ai koina Björkiä enemmän kuin koskaan. ”Brotkinille Frasier se kaikkein rakkain sarja”. 1991) on toimittaja ja popkriitikko
Avaaja
En ole laskenut, mutta näppituntumani mukaan kyllä. MAALISKUU 2019 IMAGE 9 Rikosoikeuden professori Sakari Melander sanoo, että huumaus aineiden käytöstä rangaitsemisen voisi lopettaa. Rangaistavaa käytöstä koskevan sääntelyn. TeksTi Oskari Onninen kuva antti vettenranta ”Rangaistukset eivät ole niin lieviä kuin keskustelupalstoilta saa lukea.” Sakari Melander Onko rikokseksi määriteltyjen asioiden määrä kasvanut Suomessa tällä vuosituhannella. Melkein aina rikoslakia uudistettaessa joko lisätään rangaistavien asioiden määrää tai tehdään jostakin voimassa olevasta säädöksestä ankarampi. Samalla rikollisuus on laskussa. Mitä tästä ristiriidasta pitäisi ajatella
Silti jotkut varmaan ajattelevat aidosti niin, että järjestelmä ei rankaise tarpeeksi ankarasti. Toivoisin vastuuta ja sitoutumista vallitse viin, hyviksi todettuihin näkemyksiin. Eivätkä rangaistukset ole yleisesti ottaen niin lieviä kuin keskustelupalstoilta saa lukea. Toinen on seksuaalirikoslainsäädäntö, joka olisi pitänyt miettiä kokonaisuutena uudelleen aikoja sitten – kuten lakivaliokuntakin on useasti korostanut. Moni muukin poliitikko on heitellyt rajuja ehdotuksia viime aikoina. Miksi. En haluaisi ajatella, että vaalien lähestymi sen vuoksi keskusteluun nostetaan ehdo tuksia, jotka tiedetään etukäteen toteut tamiskelvottomiksi. Ehdottajat sanovat usein, että asiaa selvitettiin, mutta perus ja ihmisoikeudet estävät. MAALISKUU 2019 IMAGE 10 avaaja Pitäisi ymmärtää, että rikos oikeutta käytetään ennalta ehkäisevän vaikutuksen vuoksi.” –?Sakari Melander ” pitääkin muuttua niin, että se vastaa yhteis kuntatodellisuutta. ?. Mikä perustelee nykyään sen, että ihmisiä pitää rangaista huumeiden käytöstä. Mutta ei ole ihan ongel matonta, että lainsäädännön kehittämistä mietitään vain etsimällä järjestelmästä aukkoja, joita tilkitä. Lietsotaanko sillä epäluottamusta oikeuslaitosta kohtaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi jo vuonna 2003 ratkaisun, jossa suostumus määritellään eurooppalaisella tasolla. Tuomiot ovat älyttömiä verrattuna vaikka henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Niiden pitääkin estää tiettyjen asioiden läpi ajaminen! Polii tikkojen ei pitäisi luoda mielikuvaa, että oikeuslaitoksessa on jotain isommin vialla. Julkista keskustelua seuratessa tuntuu, että moni haluaisi oikeusjärjestelmän toimivan retributiivisesti eli niin, että rangaistuksella sovitetaan rikos. Se sotii rationaalisesti toimivan rikos oikeusjärjestelmän vaikutusmekanismeja vastaan. Mutta jos vähäisimmät teot siirrettäisiin hallinnollisen järjestelmän alaisuuteen, tingittäisiin toisaalta oikeusturvatakeista. Kolmas asia on terrorismilainsäädäntö, joka on tällä hetkellä hyvin leveä ja lavea. Järjestelmä toimii, kun rangaistuk set ovat oikeudenmukaisia ja sopusuhtai sia, ja kiinnijäämisriski on mahdollisimman korkea. Viittaako raiskauksen määrittely niin kutsuttuun suostumukseen. Täällä on tosi pitkään ajateltu, että se kääntäisi keskustelun uhrin toimintaan ja lisäisi näyttövaikeuksia, mutta kukaan ei ole pystynyt sanomaan, millä tavalla se näin tekisi. Mitä ajattelet väitteestä. Oikeusministeri Antti Häkkänen on sanonut, että ”rangaistusten pitää tuntua”. Ne olisi syytä varata moitittavimmille teoille, tai järjestelmän uskottavuus kärsii. Mitä voisi dekriminalisoida. Rikosoikeudellinen rangaistus vaikkapa näpistyksestä on aika rankka toimenpide. Rangaistuksilla tavoitel laan sitä, että rikoksia tehdään mahdolli simman vähän. Välimuoto on se, että pitäisi perata rikos lakia ja katsoa, ovatko kaikki siellä mainitut teot sellaisia, että niistä tarvitsee rangaista. Sitä kannattaisi järkevöittää kansainvälis ten velvoitteiden sallimissa rajoissa. Järjes telmä mahdollistaa ankarat seuraamukset tilanteissa, joissa rangaistus on oikeassa suhteessa tehtyyn tekoon nähden. Sen pykälän voisi poistaa ja sisällyttää kiihottamiseen kansan ryhmää vastaan, sikäli kun tekoon sisältyy viharikos elementti. Huumausaineiden käyttörikos on hyvä esimerkki. Monissa Euroopan maissa pikkurikkeistä seuraa tarkastusmaksua muistuttava hallinnollinen maksuseuraamus. Tai sukupuolisiveyden julkinen loukkaaminen. Pitäisikö Suomen ottaa mallia. Pitäisi myös pyrkiä dekriminalisoimaan jotain. Pitäisi ymmärtää, että rikosoikeutta käy tetään ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Ensinnäkin huumausainerikokset täytyisi määritellä uudelleen. En ole lainkaan vakuuttu nut siitä, että ”tuntumisella” on vaikutusta asiaan. Monessa mielessä meillä on hyvä rikos laki, mutta sanon kolme asiaa. He tuskin tietävät tarkalleen, miten järjestelmä toimii. Ongelmia on esimer kiksi raiskauksen määrittelyn ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla. Pitäisi miettiä rangaistustasoa ja sitä, mikä on rangaistavaa. Tuntuu hölmöltä, että se on rikosoikeudellinen asia. Toinen esimerkki on uskonrau han rikkominen. Mikä on rikoslain suurin ongelma. Kyllä rangaistukset ”tuntuvat” jo nyt, erityisesti kun puhutaan vankeus rangaistuksesta. Lainsäädäntö ei siis kiristy, vaan meillä kriminalisoidaan yhä enemmän asioita. Yhteisymmärrys siitä, mitä sukupuolisessa kanssakäymisessä tapahtuu, on keskeisin elementti, ja sen pitäisi näkyä lakipykä lässä
Kuumenna kattilassa öljy, lisää sipuli ja riisi, kuullota hetken koko ajan sekoittaen. Käyttö on helppoa. Kanaliemi on risotossa varma valinta, johon sopii mikä tahansa kauden raaka-aine.” WTD Natalia Salmela Bloggaaja ja ruokakirjailija www.wtd.fi Instagram: @natawhitetrash Knorr Liemikuutiot takaavat herkullisen maun kaikkiin ruokiisi. Annostele lautasille ja rouhaise päälle mustapippuria myllystä. Pilko sipuli hienoksi. Lisää lientä tämän jälkeen pikkuhiljaa 5-7 minuutin ajan, hämmennä usein. Näin valmistuu täydellinen risotto katso ruokabloggaajan vinkit! “Knorr liemikuutioita pitää aina olla kuivakaapissa, niillä syntyy käden käänteessä maukas keitto tai kastikepohja. Raasta risoton sekaan veriappelsiinin kuori ja purista mehu. KOKEILE TRENDIHERKKUA – hetkessä valmista! MAINOS VERIAPPELSIINIRISOTTO Kahdelle • 2 kpl Knorr Kanaliemikuutiota • 1 l vettä • oliiviöljyä • salottisipuli • 4 dl risottoriisiä • 1 veriappelsiini • 1 dl parmesaania raastettuna • 2 rkl voita • mustapippuria Ota kaksi kattilaa ja nuolija risoton sekoittamista varten. Lisää puolet liemestä ja anna porista keskilämmöllä noin 10 minuuttia. Kun riisi on al dente, sammuta levy. Jos risotto tuntuu liian paksul ta, niin lisää joukkoon lientä. Lisää liemikuutio kastikkeeseen, keittoon tai pataruokaan – onnistut aina!. Tarkkaile risoton koostumusta. Lisää risoton joukkoon parmesaaniraaste ja voi, sekoita. Laske levyn lämpötilaa ja anna liemen poreilla miedosti. VINKKI! Voit tehdä risoton myös tavallisesta appelsiinista. Valmista toiseen kattilaan liemi sekoittamalla liemikuutiot kiehuvaan veteen. Hämmennä välillä
Ongelma on, että Lidl haluaisi olla kaupunkien keskustoissa, niin kuin ihmisetkin. Nyt Lidl kasvaa vauhdilla. Pakan sekoittaja Vihti Vihti Nurmijärvi Nurmijärvi Tuusula Tuusula Kerava Kerava Sipoo (Nikkilä) Sipoo (Nikkilä) Söderkulla Söderkulla Kirkkonummi Kirkkonummi Espoonlahti Espoonlahti Tikkurila Tikkurila Myyrmäki Myyrmäki Helsinki (Keskusta) Helsinki (Keskusta) Itäkeskus Itäkeskus Vuosaari Vuosaari Kauniainen Kauniainen Leppävaara Leppävaara Matinkylä Matinkylä Kallio Kallio KE HÄ III KEH Ä I Päivittäistavarakaupat Lidl S-ryhmä K-ryhmä muut rakennetut alueet junaradat päätiet Kellertynyt kartta Päivittäistavarakauppojen sijainti ja tiehys pääkaupunkiseudulla.. Vielä vuonna 2013 Lidl kuului Suomen huonomaineisimpien yritysten joukkoon. Miten Lidl sai kulutustottumuksissaan konservatiivisten suomalaisten sydämet sulamaan. Lähitulevaisuudessa kauppoja on tarkoitus avata 30 pääkaupunkiseudulle ja 30 muualle Suomeen. Juttu Lidlistä alkaa sivulta 40. Epäilevä Tuomas -mainoskampanjassa vuonna 2014 keski-ikäinen mies epäili kaikkea Lidliin liittyvää. Samana vuonna Lidlin hedelmäja vihannesosaston myynti nousi melkein 50 prosentilla. Esimerkiksi nauramalla itselleen. Lidlillä oli. ”Mitä isompi kaupunki, sitä isompi byrokratia ja tehottomampi organisaatio”, toimitusjohtaja Lauri Sipponen sanoo. 12 IMAGE MAALISKUU 2019 Data Epäilevä Tuomas ja opetuslapset Sanotaan, että pyörää ei voi keksiä uudelleen, mutta sanonta on jossain määrin harhainen – ainakin, jos on hyvä mainostoimisto käytössään. Mutta tiloja Lidlille ei löydy tarpeeksi. LÄ H D E: TI LA ST O K ES KU S, YR IT YS R EK IS TE R I 5/ 20 18 ; S U O M EN YM PÄ R IS TÖ K ES KU S DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI SONJA SAARIKOSKI data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. Kaksi vuotta myöhemmin: Suomen hyvämaineisin päivittäistavarakauppa
SUUNNITELTU VÄHENTÄMÄÄN ÄRSYTYSTÄ Untitled-1 1 01/02/19 11:31
Tilanne on vakava ja edellyttää julkisen sektorin ja yksityisten yritysten tiivistä yhteistoimintaa. Keskeistä on yleisen tietouden lisääminen tarpeetonta pelkoa luomatta. Harvard Kennedy Schoolin Belfer Centerin tutkimukseen perustuva kyberturvallisuusopas Cybersecurity Campaign Playbook on suositeltavaa luettavaa myös Suomessa.” STRATEGINEN JOHTAMINEN ”Kyberturvallisuus näyttäytyy yhä vahvemmin johtamisasiana niin normaalipäivänä kuin häiriötilanteissa. ”Tämä on kieltämättä vaikeasti selitettävä ilmiö, koska Ahvenanmaalla myös yleinen ja varsinkin pääomatulotaso on selvästi keskiarvon yläpuolella”, myöntää Tilastokeskuksen yliaktuaari Timo Matala. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen pari vuotta sitten julkistamassa artikkelikokoelmassa Game changer – Structural transformation of cyber space nostetaan esiin arvioita Venäjän tavoitteesta luoda kansallinen, riippumaton internet eli niin sanottu RuNet. Kuntoutusja hoivatyössä pääpaino ei saa olla kasvussa ja kannattavuuden lisäämisessä vaan asiakkaiden kohtelussa ja kohtaamisessa, ammattilaisten asenteessa, yksiköiden arjen toiminnassa ja johtamisessa. Kunnissa taas ei ole ollut riittävästi asiantuntemusta tai aikaa perehtyä siihen, millaisia nämä yritykset todella ovat ja onko toimintojen toteutukseen edes teoreettisia mahdollisuuksia. 14 IMAGE MAALISKUU 2019 marja vaarama, Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön professori: ”Kun hoivamarkkinat vapautettiin ja samalla leikattiin kuntien määrärahoja, alalle tuli epäeettisiä ja kokemattomia yrittäjiä, jotka kilpailevat käytännössä vain mahdollisimman alas painetuilla kustannuksilla. Vähiten suuria asuntovelkoja oli Pohjoisja Itä-Suomessa. Sote-uudistuskin lähtee siitä, että kilpailu ja vapaat markkinat tuottavat automaattisesti hyviä tuloksia. Sosiaalitai terveyspalvelutyötä on mahdotonta tehdä laadukkaasti, jos ensisijainen tavoite on voiton tavoittelu. Nuorten osuus asuntovelallisista laskussa HUOMIO TIEDE KYBERTURVALLISUUS VAALIHÄIRINTÄ ”Erityisesti kyberkeinoin tapahtuvasta vaalihäirinnästä puhutaan nyt paljon niin länsimaissa yleisesti kuin Suomessa kevään eduskuntavaalien lähestyessä. Suomalaisten keskimääräinen asuntovelka oli 98 740 euroa. Järjestelmä tarvitsee uudistuksia, mutta ei tällä maakuntaja valinnanvapausmallilla.” joni aaltonen, toimitusjohtaja, Pihlajalinna Oyj: ”Voitto ei saa olla ensisijainen tavoite. ”Myös ensiasunnon ostajien määrä on ollut laskussa ja vuokralla asujien määrä kasvussa. Eivät tuota, koska silloin katsotaan lopulta aina vain hintaa. Eniten sitä on suhteessa tuloihin Ahvenanmaalla. Sama johtajuuden korostumisen vaatimus koskee myös yrityselämää. Toiminnan kehittämisen edellytyksenä on, että yritys saa tuottoa toiminnastaan, mutta palvelut tulee tuottaa eettisesti ja laadukkaasti.” Suomen sosiaalipsykiatristen yhteisöjen soste ry (13 toiminnanjohtajaa): ”Meitä järjestöpohjaisia palvelutuottajia on noin tuhat ja tuotamme noin 25 prosenttia alan palveluista, mutta toimimme eri pohjalta kuin voittoa tavoittelevat yksityiset yritykset. Olin mukana Aalto-yliopiston ja Jyväskylän yliopiston valtioneuvoston kanslialle tekemässä tutkimushankkeessa Kyberturvallisuuden strateginen johtaminen. Suuret velat suhteessa tuloihin olivat sitä yleisempiä, mitä nuoremmista oli kyse. Kysymys ei ole siitä, millä hinnalla hoitovuorokausi pystytään tuottamaan, vaan haaste on laajempi. Samalla on ymmärrettävä digitaalisten demokratioiden haavoittuvuudet ja pystyttävä turvaamaan vaalit häirinnältä. Tilastokeskuksen vuoden 2017 lukujen mukaan asuntokunnista 41 prosentilla asuntovelat olivat Ahvenanmaalla vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Väestö vanhenee, Suomi on iso maa ja osa alueista kärsii muuttotappioista. RuNet kuvaa Venäjän tavoitetta ’digitaaliseen suvereniteettiin’ ja pyrkimystä haastaa USA-vetoista maailmanjärjestystä myös internetissä.” Jarno Limnéll, Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori JANNE AROLA Voiton tavoittelu ei sovi hoiva aloille Kuukauden väite. Strategisen johtajuuden selkeyttäminen ja vahvistaminen ovat hyvin oleellisia asioita Suomen kyberturvallisuuden vision saavuttamisen varmistamisessa.” INTERNETIN TULEVAISUUS ”Internet muuttuu lähivuosina, ja siihen liittyvää pohdintaa pitäisi Suomessakin käydä nykyistä laajemmin. Taustalta löytyy sekä yleistä epävarmuutta toimeentulosta että arvojen muutosta”, Matala kommentoi. Palveluketjua pitää tarkastella kokonaisuutena ja huolehtia siitä, että jokainen ihminen on kuntonsa tai tilansa edellyttämällä hoitopaikalla. Tutkin aihetta itsekin. Pääkaupunkiseudulla luku oli 37 ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 33 prosenttia. Alan markkinat eivät voi toimia samoilla ehdoilla kuin muut markkinaehtoiset palvelut – eivät ainakaan yhteiskunnassa, joka haluaa kohdella jäseniään hyvin ja oikeudenmukaisesti.” asia Enin osa suomalaisten varallisuudesta on asunnoissa, mutta niistä on myös eniten velkaa. Huomattavaa on kuitenkin, että vaikka viime vuosikymmenen aikana vähintään kolme kertaa vuositulojensa verran velkaisten asuntokuntien kokonaismäärä lisääntyi, vuodesta 2010 on nuorimpien eli alle 35-vuotiaiden asuntovelkaisten määrä pienentynyt
Koetko ristiriitaa sen välillä, että meidän kaikkien pitäisi kuluttaa vähemmän esimerkiksi ilmastosyistä, mutta muotiala perustuu siihen, että ihmiset saadaan haluamaan uusia asioita koko ajan. Hän on kuvannut 90-luvulla teinejä heidän makuuhuoneissaan. Vaatesuunnittelija Maria Korkeila suunnittelee miehille, koska suhde omaan itseen on kompleksi. Pohditaan, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävä minä. Salinger puhuu siitä, miten makuuhuone toimii heidän identiteettinsä laboratoriona tai näyttelynä. MAALISKUU 2019 IMAGE 15 asia TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVA XX XX Mallistosi In My Room on saanut inspiraationsa makuuhuoneesta. Miksi suunnittelet mieluummin miehille. Nyt tuntuu, että keskustelu omissa tuttavapiireissä on kääntynyt siihen, että the system is broken. Kamppailen myös itse tämän ajatuksen kanssa. Mun on helpompi katsoa miesten kautta. Siihen liittyy paitsi mukavuusja suojautumisasioita, myös hirveä statusarvo. Varmasti kuluttajilla on aika iso vaikutus siihen, mitä vaatii ja kuinka paljon kuluttaa. Tuntuu, että ihmisillä on aika vahvat muurit ja panssarit. Suuri osa haluaa kuitenkin töihin ulkomaille. Miksi, ja olisiko tälle tehtävissä jotain. Paljon tekstejä liittyen siihen, että uskaltaa olla oma itsensä. He projisoivat fyysiseen ympäristöönsä kaiken, mitä he käsittelevät itsensä kanssa, mikä oli minusta aika mielenkiintoinen ajatus. Kuinka usein sinun pitää saada uusia vaatteita. Ajatus jostain pyjamastakin – se, että paljastat haavoittuvaisen minäsi, on vähän niin kuin menisi kalsareissa ulos. Unikuvia TEKSTI SONJA SAARIKOSKI KUVA JUSSI KANTONEN. Kenkiä välillä. En osta uutena vaatteita lähes koskaan. Olen lukenut paljon tänä vuonna, esimerkiksi Audre Lordea ja Brené Brownia ja kuuntelin Blood Orangea, Spotifyn mukaan 82 tuntia viime vuonna. Voi varmaan kysyä, että minkä takia kukaan sitten ostaisi sun vaatteita! Mitä muoti sinulle tarkoittaa. Ei ole kaupallisen alan ihmisiä, joilla olisi ymmärrys nimenomaan muotialasta. Uskon, että suhde vaatteisiin on kenelle tahansa kompleksi. Sinut luokitellaan yleensä miestenvaatesuunnittelijaksi, vaikka vaatteesi ovatkin ainakin jossain määrin androgyyneja. Silloin, kun aloitin koulun, puhuttiin, mikä voisi olla jokin vähän kestävämpi kuitu. Sieltä tuli ajatus tehdä pehmeitä ja herkkiä asioita. Miksi halusit tehdä tällaisen malliston. Maria Korkeilan IN MY ROOM Garden Roomissa 27.2. asti. Ihmisten omanarvontunto perustuu siihen, onko niillä jotain hypekenkiä. Sinut on palkittu Hyéresin muotikilpailussa, ja muutenkin suomalaiset muotisuunnittelijat ovat menestyneet hyvin viime vuosina. Kun on kompleksi suhde omaan pukeutumiseen, auttaa, että hakee perspektiiviä toisen sukupuolen kautta. Lisäksi mun mielestä monessa Suomi-mediassa on jumahdettu vaatesuunnittelun kanssa johonkin linnanjuhlapukuja ja Marimekkoa -ajatukseen. Mitä haluat mallistollasi ilmentää. Se on se kuva, mikä vaatesuunnittelusta on. Oma osaaminen ja koulutus on siinä suunnittelutyössä: tuotteen, mallistojen ja ideoiden kehittämisessä. Jos ajattelen itseni kautta, mietin heti, että mä näyttäisin huonolta tossa. Tuntuu, että menen jumiin, jos ajattelen liikaa naisten vaatetusta. Meillähän ei kouluteta kuin suunnittelijoita. Aika moni lähtee opiskelemaan kuvataidetta, koska on niin vahva ristiriita oman arvomaailman ja alan konkreettisten arvojen kanssa. On helppoa sanoa, että kuluta vähemmän tai käytä eettisempiä materiaaleja, mutta mitä niiden kulutuspäätösten taustalla on, siitä ei laajemmalla skaalalla puhuta. Se lähti valokuvaaja Adrian Salingerin valokuvasarjasta. Avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–16. Niin kauan kuin asiat on niin, en tiedä, tuleeko systeemi muuttumaan mitenkään
Jokapäiväinen K U UK AU DEN HÄR PÄ K E LEIVÄN PESÄ Kohotuskori antaa taikinalle tukevan nousualustan, jossa se pysyy muodossaan. Vehnällä on ruuanlaitossa lukemattomia rooleja. Vehnästä valmistetaan niin kuskusia, kastikkeen pohjia kuin vehnäoluttakin. Tuen avulla taikina kohoaa korkeaksi ja ilmavaksi, kuin leipomossa. Yksi uusimpia tuoteryhmiä marketeissa ovat niin sanotut 00-jauhot. Se on siis meidän yhteiskunnassamme köyhien ruokaa. Vehnästä tehty ruoka, vaikkapa makaroni tai paahto leipä, on nimittäin nykyään halpaa. Jos mietitään leipää ja muita leivonnaisia, maailman suosituimman viljan salaisuus on sitkossa. Unohtakaa maahanmuutto. Toisin kuin yleisesti luullaan, 00-termi ei viittaa jauhatusasteeseen. Näistä herkkujauhoista syntyvät parhaat pizzapohjat ja kuohkeimmat croissantit. Sellaisesta yläluokka on aina halunnut pitää itsensä erossa tavalla tai toisella. Erilaiset termit, kuten kokojyvä, täysjyvä ja kuitu, menevät monilta suloisesti sekaisin, eikä vaikkapa leivän väri välttämättä kerro juuri mitään sen kuitupitoisuudesta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että 00-jauhot on valmistettu vehnän ydinosasta, eikä mukana ole kasvin kuoriosia. Rottinki on materiaaleista paras, sillä se ei puukuidun tavoin kuivata taikinan pintaa. Vehnää pidetään syynä milloin yleistyviin suolistovaivoihin, milloin akneen ja jopa masennukseen. Ylipäätään vehnätuotteiden ravinto arvot riippuvat paljon siitä, mitä vehnän osaa niihin on käytetty. Suurimmat vastakkainasettelut sekä somessa että sen ulkopuolella aiheuttaa nykyään sama raaka-aine, joka aikanaan mahdollisti nykyisen yhteiskuntajärjestelmämme synnyn: vehnäjauho. On tietysti totta, että esimerkiksi korvapuustit, spagetti tai pizza eivät ole varsinaisesti mitään superfoodia. Vehnäjauhojakin on silti nykyään kaupassa monenlaisia. Sitä ei oikeastaan huomaakaan, ennen kuin joutuu tekemään vehnätöntä. 16 IMAGE MAALISKUU 2019 16 IMAGE MAALISKUU 2019 ruoka U nohtakaa feminismi. Kun ruokaharrastajien illanistujaisissa kysyttiin, eläisitkö loppuikäsi ilman leipää vai pastaa, valinta oli monille vaikea, miltei mahdoton. Monelle ne ovat silti ruokaan liittyvien tunnekokemusten kovaa ydintä. Nyt ruokakirjat, lehdet, blogit ja instakanavat haluavat opettaa meille vehnästä ainoastaan yhden asian – miten elää ilman sitä. Ruoan pitkässä kulttuurihistoriassa tämä on vain yksi erottautumiskeino muiden joukossa, ja sillä on hyvin tyypillinen tausta. Vehnän sisältämät sitkoproteiinit tekevät taikinasta niin venyvän ja kimmoisan, että muut viljat eivät siihen pysty. Kaupan päälle leipä saa kauniin kuvioinnin. Kohotuskori, pyöreä tai ovaali, Clas Ohlson, 12,99 euroa vehnämme. Kasvissyöjien suosiossa oleva seitan tehdään vehnägluteenista, ja sen proteiinipitoisuus on korkea
Pullea napolilainen pizza kellii sen syvyyksissä vain pari minuuttia, sillä uuni lämpenee jopa 480 asteeseen. Lihaisaa, savuista ja helpompaa kuin uskotkaan: seitanpihvit valmistuvat uunissa ilman keittelyä tai erikoistaitoja. Tee kuivien aineiden keskelle kolo ja kaada märät aineet sinne. Venytä ja muotoile pihvit haluamaasi kokoon ja laita ne uunivuokaan leivinpaperin päälle. Ongelmana oli työpaikka. Kolme vuorokautta nostatettu taikina on samaan aikaan sekä kepeä että rapea, purutuntumaltaan kerrassaan viettelevän sitkas. Viimeinen silaus herkkupihveille annetaan viskiglaseerauksella. Pääkaupunkiseudun kolmen kärkeen mahtuvat sekä kohuttu Via Tribunali että Oulunkylässä sijaitseva Capperi. Hän on kouluttanut kansalaisia pizzan saloihin myös Saku Tuomisen kanssa julkaisemassaan Pizze-kirjassa. Runsaampia täytteitä kaipaavien kannattaa kokeilla Diavola-pizzaa, jossa tulinen calabrialainen makkara muodostaa chiliöljyn kanssa koukuttavan kokonaisuuden. Pizzeria Lucan Margheritassa kaikki on enemmän kuin kohdallaan. 1. Pian Platanian Pizzarium-ravintola laajeni ketjuksi. MAALISKUU 2019 IMAGE 17 ruoka Luca Platania uudisti suomalaisen pizzakulttuurin. Mittaa sillä aikaa kattilaan kaikki glaseerauksen ainek set. Muotoile taikina pötköksi ja leikkaa se viiteen–seit semään osaan. Hän päätti sen sijaan perustaa pizzerian kotikaupunkiinsa Turkuun vuonna 2012. Kotimaassaan Italiassa Platania oli tehnyt dj:n hommia ja radiomainoksia, mutta täällä hänelle tarjottiin siivoojan paikkaa. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen ilman kantta noin 5 minuuttia, kunnes seos on hieman paksuuntunut. Se valittiin äskettäin Pohjoismaiden parhaaksi pizzeriaksi kansainvälisessä 50 Top Pizza 2018 -kilpailussa. 7. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Levitä kastiketta reilusti pihvien molemmille puolille ja kypsennä vielä 10 minuuttia. Samalla konseptilla toimiva Pizzeria Luca löytyy myös Tampereelta, mutta palkinnon sai nimenomaan lauttasaarelainen ostarin helmi. Viimeistele halutessasi tuoreella chilillä ja sormi suolalla. Eleetön ravintola ei koreile sisustuksella. Jos olisin elämäni viimeisellä aterialla krapulassa, söisin tämän pizzan, enkä pelkäisi enää kuolemaa. Koska konsepti on simppeli, täytyy eri osa-alueiden olla täydellisiä. Siitä huolimatta Lucaan pääsee perjantai-iltanakin syömään ilman varausta, kunhan jaksaa jonottaa muutaman minuutin. Suomalaisten kannalta on onni, että siivoaminen ei kiinnostanut Plataniaa. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Siitä alkoi artesaanipizzan voittokulku Suomessa. Vahdi, että glaseeraus ei kärähdä. Sijainti ei ole estänyt asianharrastajia löytämästä ravintolaa. Ota vuoka pois uunista ja kytke grillivastus päälle. Platanian pizzauran kruununjalokivi, Pizzeria Luca, sijaitsee apteekkia vastapäätä ja smoothie baarin vieressä. Sekoita kulhossa yhteen kaikki taikinan kuivat aineet. Kypsennä pihvejä uunissa noin 15 minuuttia. Taikina 3 dl gluteenijauhoa 1 dl kikhernejauhoa 2 rkl ravintohiivahiutaleita 2 dl kasvislientä ½ dl soijakastiketta 1 rkl tomaattipyrettä 1 rkl tahinia 1 rkl Srirachaa 1 tl savupaprikajauhetta 1 tl sumakkia 1 tl valkosipulijauhetta Glaseeraus 1 dl ketsuppia 1 dl vettä ½ dl viskiä 2 rkl rypsiöljyä 4 rkl vaahterasiirappia 1 rkl soijakastiketta 1 tl dijoninsinappia 1 tl Srirachaa Viimeistelyyn tuoretta chiliä ja sormisuolaa Seitanpihvit viskillä KUVAT TIMO PYYKKÖ. Sekoita tasaiseksi ja vaivaa taikinaa noin kolme minuuttia. 2. 5. Miljöötä hallitsee keskellä salia sijaitseva iso kuparinvärinen uuni. Pizzeria Luca Lauttasaarentie 28, Helsinki Pizzat 13,90–16,90 € Ostarin helmi Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka liikuttui vihkipäi vänään eniten illallisravintolan hapanjuuri leivästä. Lauttasaaressa sijaitsee hänen työnsä kruununjalokivi. Nykyään entistä parempaa pizzaa saa Pizzariumin lisäksi monesta muustakin paikasta. ARVIO MAALISKUUN RESEPTI K ymmenisen vuotta sitten Luca Platania oli nuori maahanmuuttaja, joka oli saapunut Suomeen klassisesti rakkauden perässä. 6. 3. Pizzassa on kysymys yksinkertaisista asioista: taikinasta, tomaattikastikeesta ja muutamasta täytteestä. 4. Tomaattikastikeen hienostunut hapokkuus erottuu, ja vesipuhvelinmaidosta tehty DOP-mozzarella on mannaa juustojen taivaasta. Voit viimeistellä pihvit myös grillissä. Ilahduttavin makuelämys on silti Luca Platanian käsialaa, ja se löytyy niinkin epätodennäköisestä paikasta kuin lauttasaarelaisesta ostoskeskuksesta. Yhdistä kasvisliemi, soijakastike, tomaattipyre, tahini ja Sriracha
Onni löytyy, kun hyväksyy keskinkertaisuutensa, kuuntelee kritiikkiä, sivistää itseään – ja huolehtii muista ja ympäristöstä. Silti Salmen niemi on kirkkaasti Suomen parhaita kirjailijoita. Esi koisteos kuvaa hienosti niin lesta diolaislasten kokemaa kiusaamista kuin yhteisön omaa, absurdia kaksinaismoralismia. Nuori nainen potee identiteettikriisiä lestadio laisuudesta irrottauduttuaan. Tuoh tunut äiti valistaa ruman sanan oppinutta tytärtään, että uskovaiset ”eivät nussi”; Disneyvideoita saa katsoa – mutta ilman ääntä. Takaumissa palataan lapsuuteen ja tehdään mainiota ajankuvaa peitepuikkoineen ja Studio Line hiusgeeleineen. ”Kulttuuria on sekin, että on pyöröovia joista perheet kulkevat markettiin”, toteaa Salmenniemen novellin kertoja armollisesti. Tarinan käynnistävä katoamismysteeri jää lähinnä juonen koukuksi. Hän salailee taustaansa ja opettelee maailman tavoille tankkaamalla viiniä ja Trivial Pursuitin viihde kysymyksiä. Osa hätäisesti käsitel lyistä aiheista kaipaisi kuitenkin perusteellisempaa pohdintaa. Teos tarkastelee myös hyvinvointivaltion raunioita, ja ääneen pääsevät niin vallanpitäjät kuin kulutuskapitalismin syrjäyttä mät. Pyöröovi toimisi hyvin metaforana, sillä monessa kokoelman novellissa ollaan välitilassa: nukahtamista edeltävässä hetkessä, päätöksen jälkeisessä epävarmudessa, sek suaalisuuksien tai mielisairauden rajalla. Kirjat TEKSTI OSKARI ONNINEN TEKSTI SILVIA HOSSEINI Iikka Kivi: Menisit ennemmin terapiaan. Niinistöhypeä satirisoiva ”Presidenttejä” on helmi, samoin kokoelman samanaikaisesti koominen ja liikuttava niminovelli. Kiven huumori naurattaa, mutta ”pyllykiisselin” ja ”kikulikö nyämisen” tapaiset ilmaukset ovat väkinäisiä. Otava, 346 s. Täys laidallisen saavat paulocoelhot, Suomen Keskusta, suomalais ten luontosuhde ja liiallinen menestysjano. Kosmos, 176 s. Suvi Ratinen: Matkaystävä. Siltala, 224 s. 18 IMAGE MAALISKUU 2019 Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja. Mitäköhän psykiatrit siihen sanoisivat. Muutamissa teksteissä on yliyrittämisen makua, joten aivan tasalaatuinen kokoelma ei ole. Melko perusjutuista siis on kyse, mutta kertauksesta tuskin on haittaa. Yhdessä hänen novellissaan on enemmän pureskeltavaa kuin kymmenessä keskimääräisessä romaanissa. Koomikon ”rehelliseksi self help kirjaksi” tituleerattu teos sisäl tää vitsikästä aikalais kritiikkiä ja rentoja elämänohjeita. Minäkertojan vieraudentunne nykykulttuurista välittyy uskottavasti, mutta asetelmallisuus häiritsee: maal linen elämä on pelkkää irtoseksiä ja brändituotteita. Edes yliopistoopinnot eivät tuo ajatteluun muita tasoja. Kirjan maailmankuva on yhtäaikaisesti maan läheinen ja medikalisoitunut: kaikki ihmiset ovat jotenkin rikkinäisiä, ja siksi ihan kaikkien pitäisi mennä terapiaan. kulttuuri Älä kuuntele Pauloa Välitiloissa Uskovaiset eivät nussi KU VA T: KO S M O S, O TA VA , S IL TA LA
Ville Valon ääni on kuin lampaanvillaa iholla ja kaura puuroa sormien välissä. Lopputulos on jäljittämä töntä musiikkia, jolle voi iskeä koordinaatteja (Julia Holte rista Ismo Alankoon) korkeintaan sekuntien tai sävelparien ajaksi. Levyltä on siivottu pois kaikki turha, ja Putro on mukamas mukavuusalueillaan, laulaen aiheista, joista hänen kanssaan ikääntyneet haluavat Samuli Putron laulavan. Näytä missä asun on kehittänyt Kosken melodia kielen omanlaisekseen. Minja Kosken Myhtyeen parin vuoden takaista Tehtaantyttödebyyttiä kehuttiin, vaikka rakennusosat jäivät näky ville ja kulmat paikoin irvistivät. M: Näytä missä asun (Solina) Jos tekee musiikkia poikkeuksellisista tapahtumista ja voimista, on hyvä toimia poikkeuksellisin metodein, jälkiä jättämättä. Se on musiikkia ihmisille, joille musiikki on jo tullut valmiiksi. MAALISKUU 2019 IMAGE 19 Levyt Samuli Putro: Pienet rukoukset (Universal) Levyn olennaisimmat sekunnit ovat ensimmäi nen ja viimeinen. Kridlokkin darkwebin punoutuminen Paperi T:n tai Migosin manee rien ja meemeiksi tul leiden riimien ympä rille on yhä Suomen hauskinta ja voimalli simpaan ylitulkintaan lietsovaa räppiä. Parempaa voi tuskin toivoa näennäiskepeiltä elektropop lauluilta. TEKSTI OSKARI ONNINEN kulttuuri KU VA : S O LI N A , K AT A KO M B I, U N IV ER SA L.. Ville Valo & Agents: Ville Valo & Agents (Universal) Vuosia valmistellun talven suuren kotimaisen musiikkitapauksen on mahdoton epäonnistua. Viimei sellä sekunnilla laulu lop puu. Epäilyksiä herää, mutta täsmälleen oikeilla tavoilla. Se on musiikillinen perussuo malaisuus, väljähtänyttä Pirkkaolutta Matti Nykäsen hautajaisissa ja kuumeinen fantasia, joka tekee maailman suomalaisimmasta rocktähdestä Ville Valosta vieläkin hieman suomalaisemman. Se on musiikkia ihmisille, joille poikkeuskokoonpanon tulee levyttää Paratiisi, Tähdet ja Ikkunaprinsessa vielä kerran. Saati sitä, että epälaulaja on oppinut ahavoituneen yläre kisterin, joka lepattaa kuin liekki pimeydessä. Dj Kridlokk on luonut soolo levyillään oman pimeän universuminsa ja limittänyt sitä pääl lekkäin ja ristiin Eevil Stöön luomien maa ilmojen kanssa, kun nes lopulta kasassa on alati laajeneva, keski näisten viittaussuh teidensa alle luhistuva verkosto. Varmisteluna Pienet rukoukset on turvallinen veto tahallisen etäisen edellislevyn jäl keen. Siksi Siliukseen on suhtauduttava kuin supersankarielo kuvien jatkoosana. Enää näin ei ole. Ja onko joku jo maininnut Esa Pulliaisen sinivalkean stratocasterin. Se on musiikkia ihmisille, joille poikkeuskokoonpanon tulee esittää arkistomateriaa lia, joka saattaa olla kadonnut syystä. Lisäksi albumi edustaa kaikkea, mikä on rumaa ja väärin. Dj Kridlokk: Silius (Katakombi) Tie tenkin Silius alkaa toteamuksella maa ilman luomisesta. Yllätysten näkökulmasta se on onnistuneempi: kuka olisi odottanut minimalistisen tyyliteltyä, jopa Lambchopin mieleen tuovaa kamaripoplevyä. Putro alkaa laulaa heti
Suosittelen: näe tämä isolta valkokankaalta. Ehkä silloin antaa anteeksi kliseiset kuvaukset ”lesbojen elämäntyylistä” ja toisaalta tylsän kliinisestä heteroelämästä. Jenkinsin itsevarmuudesta kertoo tapa, jolla elokuva malttaa polveilla, astua sivukujille, rynnistää ja sitten pysähtyä. Tapahtumat ovat niin absurdeja, ettei niitä tarvitse alleviivata. Wikipediassa hänen tittelinsä on ”fraudster”, huijari. Netflixissä. Netflixin tuore dokumentti käy koko festivaaliprosessin läpi suoraviivaisesti. Kuvaaja James Laxtonin intensiiviset lähikuvat ja Nicholas Britellin sydäntäsärkevä musiikki muistuttavat Moonlightista. Lopussa surullisinta ei ole se, että rahakkaat influencerit jäivät vaille instagrammattavaa, vaan se, kuinka McFarland käytti paikallista matalapalkkatyövoimaa häikäilemättä hyväkseen. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA kulttuuri KU VA T: N ET FL IX , PL A N B EN TE R TA IN M EN T, O Y FU TU R E FI LM A B. Kirja sai kiitosta tavasta, jolla se kuvasi 90-luvun pääkaupunkia ja kahta vähemmistöä: mielenterveysongelmista kärsiviä ja lesboja. 20 IMAGE MAALISKUU 2019 Le ffa t & sarjat If Beale Street Could Talk Barry Jenkinsin (Moonlight) uutuus on jäänyt rikollisen vähäiselle huomiolle, vaikka kolme Oscar-ehdokkuutta tulikin. Baby Jane Sofi Oksasen romaani Baby Jane kertoi nuoresta naisesta, joka muuttaa Helsinkiin ja rakastuu ahdistuneisuushäiriöstä kärsivään Pikiin. James Baldwinin romaaniin perustuva If Beale Street Could Talk on kevään kauneimpia ensi-iltoja: tunteikas, vaivatta soljuva kertomus rakkaudesta, ihonväristä ja sukupuolirooleista 1970-luvun Harlemissa. Nyt satiirin tähtäimessä on taidemaailma rahanahneine galleristeineen ja pseudosyvällisine myyntipuheineen. Fyre Vuonna 2016 Billy McFarland oli parikymppinen bisnes-wannabe ja yleinen säätäjä, joka keksi räppäri Ja Rulen kanssa järjestää luksusfestivaalin Bahamalla. Katja Gauriloffin kirjasta ohjaama elokuva voi kiehtoa, jos ei ole ikinä nähnyt ahdistunutta ihmistä, homoa tai sidontaa tai/eli jos on 18 ja muuttanut ensi kertaa kaupunkiin. Elokuvateattereissa. Kaikki meni pieleen ja McFarland istuu nyt vankilassa. Lopun veriset juonenkäänteet piristävät sentään vähän. Parin vuoden takaisen The Squaren kitkeryydestä jäädään kuitenkin kauas, eikä skenen arkkityypeistä – palvottu kriitikko (Jake Gyllenhaal), tiukka konkarigalleristi (Rene Russo), nulikkahipsteriagentti (Tom Sturridge) ja luovuutensa hukannut supertähti (John Malkovich) – tehdä kummoisiakaan huomioita. Ensi-ilta 8.3. Velvet Buzzsaw Dan Gilroyn ohjaama Velvet Buzzsaw on hengeltään samaa sorttia kuin muutaman vuoden takainen sensaatiojournalismia ivannut Nightcrawler. Netflixissä
Yhteiskuntien kahtiajako syvenee, autoritäärisiä hahmoja nousee ja ihmisoikeuksia ohitetaan lainsäädännössä. Lisäksi Espoossa vierailee näytelmäkirjailija Diana Leesalun ohjaus portugalilaisen Tiago Rodriguesin poeettisesta näytelmästä Ilot ja surut kirahvien elämässä Tallinnan Linnateatterin esittämänä, sekä näyttelijä Juhan Ulfsakin ja työryhmän Workshop-niminen esitys, joka etenee ”vinksahtaneesta niksipirkasta kohti elämän suuria kysymyksiä”. Se kiinnostaa dramaturgian professori Katariina Nummista, jonka ohjaama esitys Rakkaus ja toisto on osa hänen väitöskirjaansa. KU VA : V EI K KO TU B IN , S IIM VA H U R . Yhdestoista hetki on yhteenveto tästä kaikesta.”, ohjaaja kertoo. Rooleissa nähdään klovniduo Piip & Tuut eli näyttelijät Haide Männamäe ja Toomas Tross. Rakkaus ja toisto, ensi-ilta Teatteri Takomossa 15.3. ”Liberaaleille demokratioille on tapahtumassa jotakin kummallista. ”Teatteri ei saa eristäytyä omaan maailmaansa, vaan sen on katsottava asioita suoraan silmiin pelottomasti ja avattava uusia mahdollisia maailmoja.” Yhdestoista hetki, ensi-ilta Kansallisteatterissa 6.3. juhlavuoden ohjelmistoa ja kertoo Siperiaan lähetetystä virolaisesta taiteilijapariskunnasta. MAALISKUU 2019 IMAGE 21 TEKSTI LAURA AIROLA Tuhat sivua demokratian tilasta Terävänä yhteiskuntakriitikkona tunnettu Esa Leskinen siirtyi viime keväänä Ryhmäteatterilta Kansallisteatterin pääohjaajaksi ja toi dystooppiset näkymät mukanaan. Viro-viikot Espoon kaupunginteatterissa 25.2-9.3. ”Taukojen luomisen taide on keskeistä myös brechtiläisessä dramaturgiassa ja filosofi Friedrich Hölderlinin tragedian teoriassa.” Rakkaus ja toisto -esityksessä Nummista kiinnostaa tutkia muun muassa miten pitkä voi jonkin asian puhkeamisen tai tajuamisen viive olla elämässä – esimerkiksi trauman. Rakkaus ja toisto – dramaturginen tutkimus Tauko, keskeytys, pysäytys, viive, hiljaisuus. Viro-viikot Espoossa Espoon kaupunginteatterin Viro-viikoilla 25.2.–9.3. Toisto on keskeinen elementti nykydramaturgiassa. Käsikirjoitusta varten on palkattu tutkivia journalisteja ja harjoitettu ”laajaa tiedonhankintaa”. kulttuuri TEATTERI. Cabaret Siberia on valmistunut osana Viron ja Latvian 100. ”Lähdeaineistomme kattaa tuhansia sivuja tekstiä ja valtavan määrän haastatteluja.” Leskinen haluaa korostaa taiteellisen tason ohella arvoja. ”Toisto ja variaatio mahdollistavat myös muutoksen.” Esitykseen Numminen hakee mainion työryhmänsä kanssa ”intiimiä ja leikkisää viritystä”. nähdään kiinnostavaa teatteria etelänaapurista
huhtikuuta asti. Teoksesta esitettävä ensemble-versio vuodelta 2013 kuullaan Suomessa ensimmäistä kertaa. Tilastot tuskin kaunistuvat Tampere-talon Kylässä Kaija Saariaho -tapahtuman kahdella hänelle omistetulla konsertilla, mutta 12 pirkanmaalaissäveltäjän pianokappaleiden kantaesitykset, monitaide-esitykset ja keskustelutilaisuudet vankistavat mielikuvaa Suomesta nykymusiikkiskenen mallimaana, jossa kansainvälisen tason elämyksiä saa pikkurahalla tai ilmaiseksi. Siib yhdistää teoksissaan kuvaa, videota ja ääntä. Liina Siibin Politics of Paradise Tallinnan taidehallissa 14. Liina Siib kysyi ja kuunteli. Miten heidän yksilöllinen elämänsä nivoutuu esimerkiksi laajempaan työperäiseen muuttoliikkeeseen. Ranskalainen elokuva tekee naiselle ihmeitä. Kattava kirjoituskokoelma viime vuosien eurooppalai sista art house elokuvista. JAANI LÄNSIÖ Yksilöt ja suuri muuttoliike Suomessa käy töissä tuhansia virolaisia naisia. Rakastetun Elokuvamuistin odotettu sisarteos heittäy tyy intohimoisesti elävän kuvan maailmaan. Päätösteoksena nähdään vuonna 2006 sävelletty La Passion de Simone, jonka veistoksellinen sointimaailma ja tarttumattomat melodiat saivat Hesarin Kuukausiliitteen toimittajan Ilkka Malmbergin tekemään kaikkensa ymmärtääkseen nykymusiikin vetovoimaa. KUVATAIDE MUSIIKKI 27 95 Valkokangastuksia Katja Kallio Omaperäisiä ja valloit tavia huomioita leffoista, ohjaajista ja näyttelijöistä. Näyttämölle dramatisoidussa oratoriossa nykyaikainen naishahmo pohtii, mitä voimme oppia toisen maailmansodan aikana nälkälakkoon kuolleen aktivistifilosofi Simone Weilin traagisesta elämäntarinasta. La Passion de Kaija Kaija Saariaho on elävistä säveltäjistä maailman ehkä esitetyin nainen ja silti kokonaisrankingissa vasta sijalla 190, kun elävät ja kuolleet miessäveltäjät lasketaan mukaan. Kylässä Kaija Saariaho Tampere-talossa 1.–10.3
Koululaiset kuraattoreina -kokoelmanäyttely Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa 17. maaliskuuta asti. Ars Nova kertoo antaneensa vallan 8.-luokkalaisille nuorille itselleen valikoida teoksia näyttelyyn. Teos on Hannu Karjalaisen Tummahiuksinen nainen, ja sen läheisyyteen liimatuista lapuista voin lukea, että yläkoululaisten mielestä teos on esimerkiksi synkkä, masentava ja tylsä. Ehkä tässä on esimerkki siitä, miten ryhmässä yhdestä näkemisen tavasta tai mielipiteestä voi tulla niin helposti vallitseva. Sanat toistuvat monissa lapuissa. Valta-asetelma näyttäytyy hyvästä ideasta huolimatta hyvin perinteisenä. Noin 650 teoksen kokoelmasta nuorille näytettiin kuvina noin 40 työtä. Nuoria eniten kiinnostaneet ovat toki päässeet esille, mutta niin on myös ainakin yksi teos, jota nuoret eivät ole ”tajunneet” valita. Tulevaisuuden kuraattorit Videolta silmiin katsoo nainen, jonka pitkiä hiuksia puhaltimet liikuttavat valtoimenaan. maaliskuuta asti. Britta Marakatt-Labba kirjoo kuvia saamelaisten historiasta ja nykyisyydestä. Silloin unohtuu, että ne ovat myös tapa välittää identiteettiä ja kulttuuria, jopa säilyttää tietoa, jota ei kirjoiteta muistiin. MARI AREVA. kulttuuri Käsitöiden kätketty tieto Naisten tekemiä käsitöitä on helppo väheksyä. Britta Marakatt-Labban Historian kirjonta -näyttely Kohta-galleriassa Helsingissä 17. Näyttely on tehty osana säätiörahoitteista Taidetestaajat-hanketta, jossa 8.-luokkalaisille järjestetään mahdollisuus kokea taidetta ja arvioida kokemaansa. Minusta naisella on Mona Lisan hymy
Tyypillistä! 8.1. Tyypillinen gaalan jälkeinen olo. 25.1. Tapaamiset pääministerin kanssa saavat toistuvasti harmis tumaan siitä, etten ole lukenut tarpeeksi kliinistä psykiatriaa. 22.1. 24 IMAGE MAALISKUU 2019 voille ja Terho on piimän alta hoke nut, ettei haittaa ollenkaan. 18.1. Tätä on arvovalta parhaimmil laan. 27.1. Kuin olisi hauras, verellä täytetty ilmapallo, joka on juuri hajoamassa, koska ilmapallot – ”duh!” – eivät itke. En tiedä, mitä juuri tapahtui. 26.1. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop 2.1. Tämä henkivartijani hankkima DJ Kridlokkin tuleva albumi on suo raan sanottuna sen verran väkevästi metatasoilla liikkuva, että yksinäisyy teni lieventyi hetkeksi. Valtiovierailulla Wienissä kukaan ei lähde mukaan, kun aamiais pöydässä yritän saada meidät lau lamaan Ultravoxklassikkoa “This means nothing to me/Oh Vienna!”. Eilisen jälkeen olen haaveillut siitä, että jokin jätteenlajittelu yrityksistä laajentaisi toimialaansa ja perustaisi Mooloknimisiä hoiva koteja pitkin Suomea. 19.1. Täällä Emmagaalassa poh diskelen, millainen oli se perussuo malaisten sisäinen gallup, jonka seurauksena Laura Huhtasaari istuu Emmagaalassa kuuntelemassa rapmusiikkia. Kunnianhimoinen rouva Jenni Haukio kuuntelee kolmatta päivää itkien Jonttia & Shakaa yrittäessään perustella itselleen sitä, miksi haluaa laajentaa Turun kirjamessuilla kirjal lisuuden käsitteen koskemaan aloja, jotka rouva Jenni Haukion mielestä eivät ole kirjallisuutta. 16.1. Tänään lahjoitin vanhukselle hyvän mielen viemällä omat roskani roskasäiliöön. Avasin jotain sellaista kuin ”Kiinan ja Suomen yhteisen talviurheilu vuoden”. 14.1. Joskus kannattaa uskaltaa. Liputin juuri pimeässä sängyn alla rohkeasti Natojäsenyydelle. 31.1. Nauru maittaa. 7.1. Tänä vuonna olen sanonut vii dellä eri kielellä yhteensä 511 kertaa ”ilmastonmuutos”, ja siksi ulkona onkin nyt niin kauniit nietokset. Olenko todellakin ainoa, joka on loukkaantunut siitä, että vie tämme parhaillaan ”Kiinan ja Suo men yhteistä talviurheiluvuotta”. Täällä Kiinassa edelleen kovin paljon kiinalaisia, jotka kaikki näyttä vät omilta, erilaisilta, ainutlaatuisilta yksilöiltään. 20.1. Keskustelles sani Norjan pääministerin kanssa niistä asioista, joista tavataan kes kustella, havahdumme molemmat samaan aikaan siihen, että emme lainkaan kuuntele toisiamme. Petteri Orpoa kuunnellessa taas vahva tunne siitä, että kukaan ei ole äänessä. Bravo, kiinalaiset, bravo! 15.1. 2.2. 3.2. Vihreistä tulee yhä useammin mieleen John Lennon sängyssä: se hetki elämässä, jolloin suurin halu on käpertyä torkkupeiton alle eksoottisen olennon kanssa, tilata huonepalvelusta ruokaa ja neuvoa peiton alta muita, miten heidän tulee elää. Mitä sinä olet tehnyt tänään vanhuksen hyväksi. 9.1. Olen tänä vuonna kaatanut jo kolme kertaa vanhentuneen piimän ”vahingossa” Sampo Terhon kas mäntyniemen herra: tammikuu KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A .
LIKE 27 95 Eurooppa raiteilla Pekka Haavisto Nojatuolimatka maanosamme tulevaisuuteen. LIKE 24 95 Ilmalinna Markku Rönkkö Pääkaupunkiseudun radanvarsilähiöihin sijoittuva moniääninen blues. LIKE 29 95 Toivotaan parasta Carolina Setterwall Omakohtainen esikoisteos menetyksestä, surusta ja uuden elämän rakentamisesta on kevään koskettavin lukukokemus. Lukuelämys joka vavahduttaa ajatuksia Rannalla poika Tuuli Salminen Ajankohtainen romaani vieraudesta ja ennakkoluuloista. OTAVA 27 95 Miksei elämä taviksena ota luonnistuakseen. NEMO 27 95 Matkaystävä Suvi Ratinen Purevat havainnot ja lämmin huumori yhdistyvät esikoisromaanissa, joka kuvaa lestadiolaisyhteisöstä irrottautumista. Valikoima voi vaihdella myymälöittäin. Image2_kaunovalikoima_230x297.indd 1 1.2.2019 9:50:04. OTAVA 27 95 Yllämme kaartuva taivas Juha Siro Taidokas tarina yhteiskunnista, joissa yksilö on alistettu suuremman hyödyn periaatteelle. LIKE 29 95 Kultainen legenda Nadeem Aslam Inhimillisyyden ylistys mestarilliselta kertojalta. OTAVA 27 95 Hyvä tyttö Ulla-Maija Paavilainen 1980-luvun nousukauden henkeä uhkuva tarina lehtitalon vahvoista naisista
26 IMAGE MAALISKUU 2019 51
TeksTi laura friman, tero kartastenpää, veera luoma-aho, oskari onninen ja sonja saarikoski kuvaT jirina alanko Tyyli ines kalliala lavasTus tuomas nortema meikki ja hiukseT keiku borgström ja meron laine. 51 . Siksi Vesalaa haastatteli hänen eri puolistaan viisi eri toimittajaa. MAALISKUU 2019 IMAGE 27 Paula Vesala ei ole enää vuosiin ollut vain poptähti
”Kerroin, että mulla on poika, olen musiikin tekijä ja maalta.” Millaisia adjektiiveja käytät itsestäsi. Ala-asteikäisenä Vesala meni jehovantodistajien valtakunnansaliin ja tenttasi siellä aikuiselta mieheltä: jos heidän mukaansa Jeesuksen ruumis ei ylösnoussut, mutta Raamatussa taas sanotaan, että sekä sielu ja ruumis ylösnousivat, minne Jeesuksen ruumis oikein meni. Aikaa: 75 minuuttia, joista piinallisen moni kuluu salaattipöytään. ”En usko lahjakkuuteen. ”Kaliforniassa sanoin, että olen suomalaiselta maaseudulta, alun perin muusikko ja biisin tekijä, joka on alkanut opiskella dramaturgiaa. ”Rakkauskin on tekoja, ei niinkään puheita.” Vesalasta ihmisillä on erilaisia taipumuksia, ja niiden lisäksi on oltava vielä visio, päämäärä, motivaatiota ja raakaa työtä. ”Se mies katsoi mua ja sanoi, että Jumala piilotti Jeesuksen ruumiin.” Tuo puhuu nyt paskaa, Vesala ajatteli. Mä en oikeasti meditoi, mutta ihan vaan sanontana: pitää melkoista meditaatiota tehdä, että ei tule liian tietoiseksi tästä kaikesta ympärillään.” Osa 6: Kuka Paula Vesala on Tuntemattomasta sotilaasta Paula Vesala miettii tätä vastausta pidempään kuin muita. Muut pitävät häntä kuitenkin poikkeusyksilönä. Ehkä tätä pitäisi kysyä niiltä, jos ne ajattelevatkin, että olen sairaan ärsyttävä.” Osa 2: Vahvuudet ja heikkoudet Tätä Paula Vesala ei kerro itse, mutta hän on älykäs. Onko hänellä superfiksun identiteetti. Joskus sanotaan, että jollain on hukkaan heitettyä lahjakkuutta. Jonkinlainen ateisti.” Osa 4: Onnellisuus Hän on onnellisempi nyt kuin ennen, se on varmaa. Ihmiset kun yleensä sanovat itsestään asioita, joita haluaisivat olla. ”Silti hän kokee itse puberteettista vihaa niin sanotusti parempia,. Ei, hän ei tunne olevansa erityisen älykäs. ”Ne onnen hetket ovat kuitenkin ohikiitäviä.” Muutama vuosi sitten Vesala muutti mielensä. ”Jutun tarkoitus oli kai osoittaa, että vaikka nämä ovat näin tyhmiä, he silti menestyvät”, Vesala sanoo. Ensivaikutelma on, että hän on pieni: hän kertoo treenaavansa yhdessä JVG:n kavereiden kanssa pari kertaa viikossa. ”Vietän tavallista elämää. Hän sai testistä niin korkean lukeman, että voisi hakea Mensan jäsenyyttä. Korkeintaan yksi iltameno viikossa. ”Tuliko tosta joku läppä sen Vain elämään jälkeen. Sen sijaan hän kokee olevansa utelias. Olenhan mä tehnyt kappaleita lastenmurhistakin.” Miten Vesalan sanoituksia pitäisi kuunnella, jotta ymmärtäisi, millainen ihminen hän on. ”Kyllähän mä siitä Koskelasta tykkään.” Opiskellessaan Paula Vesala tutki kerran Tuntemattoman hahmojen esittämisen kautta maskuliinisia eleitä ja tilan ottamista. Rusketusraitojen aikaan Imagessa oli juttu, jossa testattiin hänen ja muutaman muun julkisuuden henkilön älykkyysosamäärä. ”Miksi pitäisi ajatella millainen mä olen ihmisenä!” No ei ehkä pidäkään, mutta minun tarvitsisi nyt vaan saada tietää. Hän halusi olla onnellinen. ”En ole koskaan itse taistellut tilastani enkä kyseenalaistanut paikkaani vaan rauhallisin mielin ottanut sen.” Koskelassa Paula Vesalaa kiehtoo, että tämä on kansan syvistä riveistä mutta nousee luutnantiksi. ”Nyt on taas tämmöistä. Yhtäkkiä termi, jota musta käytetään, on että hän on lahjakas.” Vesala sanoo ”hän on lahjakas” ironisen ylväällä äänellä ja naurahtaa. ”Mutta viihdyn tavallaan missä vaan.” Millaista arkea hän elää. Mutta Paula Vesala on kuitenkin päässyt sisään hienoihin kouluihin, opiskelemaan musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiaan, dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun ja UCLAan. Olin ennen fundamentalisti, mutta enää en tiedä, mitä termiä käyttäisin. Osa 5: Sanoitukset Mul ei lapsuuden sankarii on kuin Paula Vesala lätkäisisi elämällään kuuntelijaa päin pläsiä. 28 IMAGE MAALISKUU 2019 Pa ula Ve sa la , ihm ine n Veera Luoma-aho 6 8 minuuttia ja yksi palohälytys Paula Vesalan kanssa. Teen lumitöitä.” Jos häneltä kysyttäisiin, kuka hän on, mitä hän sanoisi. ”En tiedä, mistä se johtuu.” Osa 3: Henkisyys Lapsena Paula Vesala oli kiinnostunut eri uskonnoista. Onnen tavoittelussa ei ollut hänestä enää mitään halveksittavaa. Eikö se vaadi älykkyyttä, lahjakkuuden lisäksi. ”Miksi pitää kuunnella musiikkia noin?” Paula Vesala kertoo, että Kaliforniassa asuminen oli helpottavaa: hän sai olla poissa, ja musiikki vain soi radioissa, pelkkänä musiikkina. Hyvin lapsirakas, hoidan aina kavereidenkin lapsia.” Vesala jää epäröimään, voiko kukaan väittää itse olevansa lämmin. Olen viimeistään viideltä himassa. Silloin on ehkä hiukan rajoittunut mielikuvitus. On kirjoitettava, millainen Paula Vesala on ”ihmisenä”. Paikka: Geneerinen lounasravintola. Tehtävänanto: Naurettava. Sellaista ei ole olemassakaan.” Vesala uskoo tekoihin. Ehkä olen tieteen naisia. On helppo ajatella tylsämielisesti, että nimenomaan Vesala on ”vaihtanut sukunimensä takaisin isän nimeen”, ”uskonut jumalaan” ja ”pannut serkkuaan”. Seurana: Paula Vesala. Kun opiskelin näytelmäkirjallisuuden maisteria, sanoin, että olen nyt keskittynyt teatteriin...” Mutta nyt sinä vain luettelet cv:täsi. Uskooko hän enää jumalaan. Uskonto väritti perheen elämää. ”Se on monimutkaista. ”Jotkut sanoitukset on sellaisia, että niistä välittömästi luullaan, että ne kertoo musta. Miltä meistä muista pitäisi sitten tuntua, jos Paula Vesala kokee olevansa keskinkertainen. Hän asuu omakotitalossa 40 minuutin päässä Helsingistä poikansa kanssa. Osa 1: Perusasiat Paula Vesala on 37-vuotias. Itseään hän pitää oikeastaan ”täysin keskinkertaisena”. Hänen äitinsä tausta oli ollut vanhoillislestadiolainen. Hän muutti viime vuonna takaisin Suomeen Los Angelesista eikä kummemmin kaipaa takaisin. Kalifornia ei koskaan ollut hänen oma haaveensa. Aiemmin Paula Vesala ajatteli, että onnellisuuden tavoittelu johtaa pettymykseen ja masennukseen. ”No, ainakin mulla on laaja ystäväpiiri, ja kollegat tykkäävät tehdä mun kanssa töitä. ”Amerikkalaiset kaverit sanoivat, että olen suorapuheinen, lämmin ja lojaali
Ammattilaiset pitävät testiä heppoisena, mutta eipä tässä kukaan mitään tiedettä ole muutenkaan tekemässä. ”Mut niputettiin joksikin porvariperheestä tulleeksi lauleskelijaksi. ”Tajusin, että taustastani oli jo tullut itselleni voimavara.” Osa 7: Persoonallisuustyyppi Tämän jälkeen onkin luontevaa suorittaa Paula Vesalalle Myers-Briggsin persoonallisuustesti. MAALISKUU 2019 IMAGE 29 ylemmyydentuntoisia ja porvarillisempia hahmoja kohtaan.” Samastuuko Paula Vesala siihen tunteeseen. Aloitetaan: Sinun on vaikea esitellä itseäsi muille. ”Kyllä.” Se on ainakin totta. Hän halusi olla onnellinen.. Joku angoraneule päällä oleva kympin tyttö tulee versioimaan sieltä jotain pyhää!” Vesala loukkaantui, mutta tunnereaktio oli myös tärkeä havainto. ”Ei pidä paikkaansa yhtään.” Sinun on helppo pysyä rentoutuneena ja keskittyneenä vaikka olisit paineen alaisena. Vesala jää kaatamaan kaikessa rauhassa pahvimukiin kahvia. Onnen tavoittelussa ei ollut hänestä enää mitään halveksittavaa. Jostain tulee savua, ja meidät ajetaan pakkaseen. ”Se on joku liedelle kärähtänyt kala.” Lopulta Paula Vesalan persoonallisuustyypiksi tulee sovittelija. Se yleistää eri persoonat karkeasti 16:ksi eri tyypiksi. Hänestä se kuulostaa Pekka Haavistolta. ”Tosi samaa mieltä! Mua jännittää hirveästi tervehtiä muita ja esitellä itseäni.” Tunnet olevasi parempi kuin muut ihmiset. Ravintolassa rämähtää päälle palohälytys. Muutama vuosi sitten Vesala muutti mielensä. ”En mä tiedä!” Hän kertoo, että kun hän versioi Olavi Uusivirran kanssa Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa, joku kriitikko kirjoitti, että mitä nämäkin mistään köyhyydestä tietävät. ”Täysin eri meiltä.” Olet mielelläsi huomion keskipisteenä
Siinäkään lajissa Vesala ei tavoittele säröttömyyttä tai olympiakultaa. ”Mulle riittäisi, että se ajattelisi, että olin paikalla ja yritin par haani.” Pa ula Ve sa la , ido li Laura Friman. Vesala ihmettelee yhä Naisasialiiton myöntämää Vuoden Lyyti palkintoaan. Se on ainoa fanikirje, jonka mä olen koskaan lähettänyt”, Vesala miettii kolmekymmentä vuotta myöhemmin levyyhtiön sohvalla. ”Se tuntuu hirveeltä!” hän huudahtaa mutta miettii sitten hetken. Ja toisin kuin Janssonilla, Vesalalla ei ole aikaa tai voimavaroja vastata jokaiseen viestiin. 30 IMAGE MAALISKUU 2019 T ove Jansson, Helsinki. ”Ja se Suomen ainoa paparazzi jahtaa myös mua!” Vesala puuskah taa viitaten Seiskan Panu Hörkköön – ja nauraa taas kuulostamatta ollenkaan rennolta. Joku sanoisi myös: pelottava. ”Mitä se edes tarkoittaa. Se mielikuva on rakennetty muiden toimesta mutta sinetöity monella virallisella tunnustuksella ja kunniakirjalla. ”Mä olen hyvin suojautuva, ja mulla on sosiaalisia pelkoja, vaikka osaankin elää niiden kanssa. Vesala ei määrittelisi itseään mielellään esikuvaksi ollenkaan, mutta sellainen hän kuitenkin on – monelle. Välillä tykätään myös mun koiran kuvista, mutta nekään eivät saa olla liian artsuja. Onko se se kuori, jonka tein jo nuorena itselleni, jotta selviäisin enkä satuttaisi itseäni. Mitä, jos räjähdän. Vesala kertoo kelanneensa läpi jokaisen kauhuske naarion: olenko näin paska. Mikä ihmeellisintä, postilaatikosta löytyy muutamaa viikkoa myöhemmin vastaus Tove Janssonilta Helsin gistä. Uudet joukkotilanteet hermostuttavat ja esiintyminen jännittää joka kerta. Silloin saa aina 10 000 tykkäystä. ”Mä olen myöhemmin lukenut, että Tove Jansson vastasi jokaiseen saamaansa kirjeeseen ja se oli hänelle todella raskasta. Pian hän silti kertoo yksityiskeikasta, jolla kakkulusikoiden kilinä taukosi Nyt on lähtö kappaleen aikana. Ehkä varautuneisuus näyttäytyy jollekin ylimielisyytenä – tai sinä pelottavuutena.” Juuri nyt Vesalan on vedettävä viileän vaikutelman uhallakin rajoja. Kuoressa on postimerkkejä, kiiltokuvia – ja käsin kirjoitettu kirje. PMMPajoilta asti seuranneille naisporukoille, jotka tuovat idolilleen keikalla lahjaksi pullon artesaaniginiä, tuoreita karpaloita ja rosma riininoksia hopeatarjottimella. ”Se on hirveän surullista, enkä ole sitä koskaan ymmärtänyt. Paperikirjeet vain ovat korvautuneet someviesteillä. Nyt Paula Vesala purskahtaa kirjeenvaihtoa muistel lessaan omituisen kovaan nauruun mutta ei kuulosta erityisen iloiselta. Ehkä seuraajajoukon heterogeenisuuden vuoksi Paula Vesala ei osaa määritellä, millaisena ihailijat hänet näkevät. Yhdeksän vuotias tyttö nuolee postimerkin, taputtelee sen paikal leen ja vie kuoren postilaatikkoon. Keskisuomalaisille, keskiikäisille Iskelmä festarien kävijöille. Hän istuu usein apu keittiössä ja kuuntelee radiosta Muumikuunnelmaa, kun on yksin kotona – eli liiankin usein. Mä olin yksi niistä rasittavista lapsista!” N ykyään Vesala on itse se, jolle tuntemattomat tahtovat kertoa, miten ihanasti tai surkeasti heillä menee ja miten Vesalan musiikki on linkittynyt heidän elämänsä käännekohtiin. Hän ei ole imagoltaan hyperherttainen naapurintyttö vaan arvonsa tunteva taiteilija. Ja kun Vesala siivoaa, katse osuu joka kerta kirjahyllyssä nojaavaan punaiseen sametti kansioon. Lavalla mietin pahimmillani, että pysynkö kasassa. ”Olen sellaisessa elämänvaiheessa, jossa en halua paasata kenel lekään mistään. Kotitaloon on asennettu kattava turvajärjestelmä, eikä kaupassakäynti ole enää läpihuutojuttu: kun Vesala valitsee Itäkeskuk sen Prismassa moppia tai ostaa parkkipaikan kojulta rasian vadelmia, joku seisoo ihan vieressä ja osoittaa älypuhelimen kameralla häpeile mättä kohti. Kitkerälle indieväelle ja korkeakulttuuritädeille. Pihtiputaalainen Paula Vesala ei osaa kirjoit taa kirjekuoreen tarkempaa osoitetta. Ja jos laittaa ihan vaan jotain informaatiota, että huomenna olen aamutelkkarissa, niin kolme tykkää ja loput on, että missä se koira on.” Paula Vesala tiedostaa myös tietyn jumalatarstatuksensa: sen, että häntä pidetään peruspopparia korkeammalla jalustalla – myyttisenä ”oikeana” taiteilijana, joka pystyy mihin vain. Hänhän vain tahtoi tutustua isoäitiinsä paremmin ja kirjata tämän sotatarinat ylös. ”Toisaalta joissain niistä lukee vain, että voitko lähettää Jasper Pääk kösen nimmarin, jos satut tuntemaan sen.” Taas se kova, äkillinen nauru. Vesala valitsee jälkimmäisen, soittaa ystävälleen ja pyytää tätä höpöttämään mitä tahansa oudon tilanteen ajan. Muutettuaan takaisin Suomeen hän on muuttunut taas taviksesta julkkikseksi. ”Vasta myöhemmin mä sain kuulla, että ne vaan pysähtyivät, kun olivat niin vaikuttuneita siitä, miten upealta biisi kuulosti.” K opea, etäinen, epäsamaistuttava. Paula tahtoo kertoa Tovelle, mitä hänelle kuuluu: aika kurjaa. Laulanko ihan väärin. En edes halua tietää.” Mutta tavallaan hän tietää. Kaiken kaikkiaan Vesala vierastaa rooliaan suomipopin virallisena oikeamielisyyden soturina. Toisin kuin Mul ei oo lapsuuden sankarii kappaleen kertojalla, Paula Vesalalla on nimittäin lapsuuden san kari: kirjailija Tove Jansson, jonka lempeän optimistinen elämänasenne ja turvalliset tarinat ovat lohduttaneet alakouluikäistä Paulaa vuosikausia. Eikö se vieläkään ole rapissut?” Sitten hän on pitkään hiljaa. V esalalta on totuttu kuulemaan myös kipakoita kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin, mutta nyt hän sanoo olevansa kylläs tynyt. Kiertääkö tilassa. Vaikka se on kirjoitettu ruotsiksi, Paula ymmärtää sen: ”Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus”. Kaikkialle on pyydetty – vähintään tusinasti – mutta Vesala kieltäytyy tarjouksista lähes systemaattisesti. Nipin napin kouluikäi sille, jotka eivät tajua tuon taivaallista tequilan kaatamisesta napaan mutta lähettävät Vesalalle kännykkävideoita itsestään laulamassa Älä droppaa mun tunnelmaa. Vesala ei ole voinut olla huomaamatta, mistä hänen 100 000 Instagramseuraajaansa tykkäävät. ”Kirjoitin, että olen surullinen ja minulla on onneton lapsuus menossa. Silloin on vaikea tietää, miten päin olisi: kysyisikö, mitä kuvaaja oikein ajattelee, vai leikkiäkö, että ei huomaa. Kyllä mä pohdin keskenäni paljon vaikkapa äitiyden ja uran yhdistämistä ja haluaisin välillä huutaa ääneen, että kylläpä onkin vitun vaikeaa, mutta se on mulle melkein liian kivulias aihe.” Sillä jos esikuvana olosta nyt on pakko puhua, Vesala haluaa olla sitä oikeastaan vain 10vuotiaalle pojalleen. ”En ole sellainen artisti, joka tekee Excelanalyyseja someprofiilis taan tai keskustelee brändivastaavansa kanssa. Se on saatu vuonna 2016 Tapaseuralta, joka valitsi hänet hyvien tapojen lähettilääksi. Yhtä häkeltynyt Paula Vesala on niistä ikävämmistä määreistä, joita häneen toisinaan lii tetään. Mikä mussa pelottaa. Kuulostaa siltä, että osaisin syödä jollakin tietyllä haarukalla. ”No, nehän haluaisivat sellaisia lähikuvia, joissa näytän söpöltä. Ja mieti, mikä kaari! Ensin media piti mua kiroile vana pissiksenä ja nyt mulla on hyllyssä sellainen punainen kansio.” V esalaa on turha houkutella eduskuntavaaliehdokkaaksi, kam panjan tukijaksi tai yhteenkään paneeliohjelmaan
MAALISKUU 2019 IMAGE 31
Me kävimme asioita hänen kanssaan läpi henkilökohtaisesti.” Ristiriita 3: Ajankohtaisuus Kun Vesala meni Teatterikorkeakouluun, hän ihaili Juha Jokelaa ja halusi tehdä mahdollisimman ajankohtaisia näytelmiä. Ja kun he myöhemmin kuvasivat elokuvaa Tyttö nimeltä Varpu, jossa tehdystä roolista Vesala saisi myöhemmin Jussiehdokkuu den, Vilhunen koki, että usein näyttelijänä kokematon Vesala potki häntä eteenpäin eikä toisinpäin. On osannut ottaa perspektiiviä ja olla täysin irti tämän hetken vaatimuksista, nähdä asian toisin.” Mieluiten hän olisi vain hiljaa: tutkisi asioita teoksissaan, jättäisi haastattelut antamatta. Hän kirjoitti runoja ja sävelsi lauluja, aloitti 9vuotiaana viulunsoiton, jota jatkoi Kuopion konservatoriolla (”vähintään neljä tuntia päivässä harjoittelua paitsi jouluaattona”). Selma Vilhunenkaan ei osaa selittää. Hänhän olisi voinut lähteä aivan toiseen suuntaan, alkaa tehdä pienemmän volyymin asioita, vetäytyä julkisuudesta. Hän oli valmistunut kandiksi TeaKista, jossa oli ”taiteenfilosofisesti räjäy tetty pää” ja heitetty ihminen ”kriisissä” maailmaan.. Silti Vesala harkitsee näyttelijäntöiden kohdalla tarkkaan, mihin suostua, sillä näytteleminen ”ei ole instrumentti, jota hän koko ajan käyttää”. Ristiriita 1: Poptähteys Paula Vesala saapuu Hotel Lilla Robertsiin mustiin pukeutuneena puoli tuntia myöhässä, vähän pahan tuulisen oloisena, kunnes hän aamupalaa otettuaan muuttuu hyväntuuliseksi. Hän ei lukioaikana tai sen jälkeen halunnut hakea popjazzkonservatoriolle. Eikä opettaminen kiinnosta: hän sanoo, ettei vieläkään opeta säveltä mistä tai sanoittamista, koska ei ”vieläkään tiedä miten se tehdään”. Sellainen elämä ei aina ole ihan yksinkertaista. Kansanopiston pianopiiri, soittoaikaa 15 minuuttia henkilöä kohden (”tää kuulostaa ihan 50lukulaisen lapsuudelta”). ”En halua puhua Akusta yhtään, koska silloin kehitellään taas jauhamista yhden ihmisen ympärille sen sijaan, että siirryttäisiin jo keskustelemaan rakenteista ja tarpeellisista muutoksista alalla. Jotain alempiarvoista, se on musta tosi outoa. Pianoopintoja (”Akatemiaan päästäkseen piti soittaa jotain harmoniasoitinta”), klassisen laulun opintoja, dramaturgian opintoja, näyttelemisen opintoja, kansan musiikkia. ”Mä silloin jo ajattelin, et se biisintekotaito menee pilalle. Tutustuttuaan Vesalaan paremmin Vilhunen on tullut ajatelleeksi, että Vesala on tainnut olla sellainen aina. Et mä en voi mennä kevyen musiikin oppikouluun kuulemaan, et Macy Grayta pitää vaan kaikkien laulaa. Niin Vesala sanoo myös itse. PMMP oli päätetty lopettaa, Vesala ei ollut vielä alkanut tehdä soololevyään. Sibe liusAkatemiassa PMMP:stä puhuttiin Vesalan kuullen kiljujina ja haarat levällään olijoina. ”Ollaan koko ajan niin yllättyneitä, et on olemassa oikeesti jotain taitoja vaikka on poptähti. On ollut Vain elämää ohjelmaa ja Tuntematonta sotilasta. Hän pyysi, voisiko koekuvata siihen myös Paula Vesalan. Mä muistan, kun PMMP alotti, et siitä sai jotain pisteitä, et olen kui tenkin opiskellut Akatemiassa.” Myöhemmin asuessaan Yhdysvalloissa Vesala huomasi, että tutkintojen perään kyseleminen on jossain määrin suomalainen ilmiö. Odotukset on, et on ihan tyhmä ja tekee jotain huonoa. Sitäkin enemmän kohua herätti kuitenkin, kun Yle viime keväänä julkaisi jutun Aku Louhimiehen kyseenalaisista ohjausmetodeista. Lahjat ja koulutus olisivat varmasti riittäneet, kontakteja eri suuntiin löytyy. Vesala otti näyttelijäntyöntunteja, harjoitteli ja panosti. Toisaalta: ”Pitäs tarkistaa oliko virolainen vai venäläinen se mun viulumaikka, mä voin vaikka sen googlettaa, mut se sano mulle, et jos oppii soittamaan viulua niin sit voi oppia mitä vaan.” (Virolainen venäläisen koulukunnan kasvatti.) Vesalaa harmittaa popmusiikkiin kohdistuva halveksunta. Vain poppiin Vesalalla ei ole koulutusta. Niin suuri ilmaisuvoima, niin suuri tahto, ettei yksi instrumentti riitä. Vain elämää oli taitekohta, Vesala selittää. Eikö hän kuitenkaan uskaltanut. Kymmenen vuotta myöhemmin Vilhunen suunnit teli ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa. Vesala sanoo, että jos hän olisi halunnut turvallisen uran, hän olisi jatkanut PMMP:tä, mutta turvallisilta hänen valintansa ovat vaikuttaneet senkin jälkeen. Vesala oli valmistautunut huolellisesti. Vilhusesta tuntui, että tämä antoi jo silloin kaikkensa. Että joku on osannut olla ulkopuolella tästä hetkestä. ”Sen jälkeen mä oon jäänyt pohtimaan paljon, et mikä on lyhyen jänteen räyhäämistä… Juha ei tee sellaista, mut mikä on sellasta… no, mikä on viisasta”, Vesala sanoo. Pata: Metsä Pihtiputaan Saaninkoskella, jossa Vesala näytteli ”ilman kanssa” ja lauloi ”kuvitteelli sille yleisöille”. ”Mä en pysty sellaseen kuin vaikka Jare, et se rakentaa jonkun narratiivin itsestään ja sit toteuttaa sen ja se on sit viel häntä.” Ristiriita 2: Halveksunta Lukioaikoina Paula Vesala pohti viulistin uraa, mutta Kuopion konservatoriolla hän tajusi, etteivät taidot riittäisi solistiksi asti. Hänen viimeisin suuri roolinsa on Aku Louhimiehen elokuvassa Tuntematon sotilas, jossa olevasta alastonkohtauksesta jaksettiin kohkata etukäteen. Vesala ei ole sanonut muuta kuin osoittavansa tukensa Louhimiehen toiminnasta kertoneille naisille. ”Vaikka pitäisi olla niin kiinni tässä ajassa, niin kyl mä ehkä eniten riemuitsen tai olen onnellinen kaikesta sellaisesta, mikä ei ole niin kiinni tässä. Siksi voikin kysyä, miksei hän sitten ole. Vesala sanoo, että Jenkeissä pidettiin itsestäänselvyytenä, että jos osaa esiintyä muusikkona, osaa myös näytellä. ”En mä varmaan oo mitenkään ryhtyny taiteilijaks, mä olin sisarusparvesta se joka putosi johonkin sella seen pataan”, Vesala sanoo. Mutta kun hän näki Paula Vesalan esiintyvän PMMP:n kanssa 2000 luvun ensimmäisinä vuosina, hän muistaa ajatelleensa: mikä pieni nainen, mikä valtava voima, olisipa hienoa tehdä töitä hänen kanssaan. 32 IMAGE MAALISKUU 2019 Pa ula Ve sa la , tait eili ja Sonja Saarikoski E i ehkä ole sanoja sille, miksi jotkut ihmiset vetoa vat erityisellä tavalla. Koekuvaukset järjestettiin New Yorkissa. Siihen pitää keskittyä eri tavalla. Et en mä voi menettää sitä, opiskelen muuta genreä.” Poptähteys on hänelle edelleen ”saavuttamaton konsepti”, josta hän ei omien sanojensa mukaan koskaan haaveillut. Teatteriproduktioita Suomessa ja Yhdysvalloissa, eloku varooleja, oman suvun historiasta ammentava yhteislevy Kiestinki Pekka Kuusiston kanssa (josta seurasi se Lyytipalkinto), kappale EsaPekka Salosen syntymäpäiville: Teostoraadissa istumista, jossa hän on paasannut, että ”he voisivat uskaltaa antaa palkinnon pelkästään klassisen musiikin teokselle, ettei se aina olisi Tuomari Nurmio JA Magnus Lindberg”. Mikä heissä on sellaista, että heitä pysähtyy kuuntelemaan ilman mitään järjellistä syytä, ihan vain siksi, että haluaa
Et onko toivo myös tuhoava voima. Ennen keikkaa Vesala ajatteli: nyt teen toisin. ”Odotukset on, et on ihan tyhmä ja tekee jotain huonoa.”. Et onko se oikein.” (Nyt hän on sitä mieltä, että on.) Ristiriita 4: Esiintyminen PMMP:n loppuaikoina esiintyminen alkoi käydä Vesalalle hankalaksi. Vain elämää -ohjelmassa yleisöä riittäisi. Kappaleissa, joita ei enää allekirjoittanut mutta jotka oli pakko esittää, koska yleisö rakasti niitä. Hän olisi halunnut tehdä lavalla jotain muuta kuin mihin oli tottunut; seurata sitä, miltä hänestä tuntuu. Yhdysvaltoihin Vesala myös jäi. MAALISKUU 2019 IMAGE 33 Vain elämää -ohjelmassa hän halusi ”fiilata asioita, jotka häntä alun alkaen musiikissa olivat viehättäneet”: treenikämppägrungenuorisotaloaikaa, hiljaisia akustisia soundeja, ruotsalaisia naisartisteja, vihaista rap-musaa. Oli pakko lähteä pois. Hän ei olisi Suomessa, kun ohjelma näytettäisiin televisiossa. Hän halusi tehdä jotain, mitä ”naapurit Herttoniemessä voisivat fiilistellä telkkarin edessä”. Sellaisia hän oli tehnyt aiemminkin, jo PMMP-aikoina, mutta ne keikat olivat kiinnostaneet vain harvaa. Nyt rikon tämän kuvan. Lopputyö käsitteli toivon problematiikkaa; miksi me unohdamme niin nopeasti, miksi hirmuteot unohtuvat. Mutta aina ne tulivat sieltä: selän kaarros, haara-asento, kärrynpyörä, sitten räjähtää pommi. Koskaan hän ei pystynyt. Sitä paitsi hän oli aloittamassa dramaturgian opinnot Yhdysvalloissa. Hän muutti takaisin Suomeen vasta loppuvuodesta, vaikka valmistui UCLAsta pari vuotta sitten. ”Onko teoksessa vihaa vai onks siinä empatiaa ja toivoa, se on aika iso kysymys myös taiteilijalle
34 IMAGE MAALISKUU 2019 Pa ula Ve sa la , työ nte kijä
”Olen ollut alle parikymppisenä sossun luukulla pyytämässä rahaa lääkkeisiin. Samaan aikaan hän tarjoili ravintola Atlaksen terassilla. Hän opetteli olemaan hyödyllinen työntekijä. Onneksi lisää rahaa sai keräämällä pulloja ja käpyjä. PMMP:ssä hänestä kehittyi projektinjohtaja, piti lopulta kaikkia lankoja käsissään. Yläasteella hän meni palkkatöihin. ”Sieltä vaihdoin Mäkkäriin, kun en jaksanut yöllistä kotiinseuraamista.” Unelmat alkoivat toteutua, kun hän sai pieniä palkkioita Kuopion kaupunginteatterista. ”Sitä kävi ihan helvetin nopean ajatuksenvaihdon, että pitääkö sanoa, että ’ei juo’, että on luotettava, vai ’juo’, että osaa tehdä drinkkejä.” Vesala sanoi kyllä, ja se oli hyvä vastaus. Että on oppinut delegoimaan, riemulla.” Ammattimaiset yhteistyökumppanit saattavat sanoa pomolleen, että hoidat nämä tähän mennessä tai valitset näistä vaihtoehdoista. Rahapuskurin kasvattaminen on mahdollistanut, että välillä voi tehdä pienen budjetin kunnianhimoisen projektin ja välillä ”käshätä” työllään. Hän tekee taustatöitä visuaalisuudesta, mutta päästää ihmiset luomaan, kun löytää sopivan graafikon tai stylistin. Rahan takia.” Hän arvosti työpaikkoja, koska niitä oli alaikäisenä vaikea saada. Tai tekevät parhaat päätökset itse. ”Mä olen rauhallisempi ja luotan ihmisiin, että he ovat pätevämpiä kuin minä. ”Pakko on ollut tehdä. Parasta on tehdä ryhmässä, kuten rakentaa keikkakokonaisuutta bändin kanssa. Se ei tuntunut hyvältä. Kansanmusiikkiryhmässä hän oli tottunut kiertue-elämään. Vaikka kiire olisi kova, hän ei halua jättää sooloprojekteissaan mitään yksityiskohtaa tarkistamatta. Mitä teen?” Mahdottomiin kysymyksiin ei ole tarvinnut vastata pitkään aikaan. Se tarkoittaa Vesalalle sellaista roolia työryhmässä, että ei tarvitse ottaa kaikesta koko ajan täyttä vastuuta. Piti ratkaista, että jätänkö oppilaat vai syönkö ne lääkkeet. ”Olen huomattavasti järjestäytyneempi taloudellisesti ja tulevaisuudellisesti kuin huomattavan moni muu poppari. Nimen piilotteluun oli monia syitä. Vesala hoiti lapsia ja pussitti työharjoittelussa muttereita rautakauppatavarafirma Pislalla. R ahaneuvottelut ovat Vesalasta epämiellyttäviä. Pääsiäisen virpojaiset olivat aamusta yöhön kestävä työvuoro, kun he kiersivät mummojen kodit. Hän meni kaverin kanssa laulamaan uimarannoille ja keräsi kolehtia. Työhaastattelussa kysyttiin, ”juotko itse”. Toimitusjohtaja on aina suunnitellut huolella tulevaisuuden töitä ja ansioita. Vesalan omat keikkaprojektit ovat nykyään niin isoja, ettei hän voi liikkua pikkusummilla. Hänellä oli pesti ruotsinlaivalla, kun PMMP:n Rusketusraidat nousi listaykköseksi kesällä 2003. MAALISKUU 2019 IMAGE 35 K otimaatilan työt olivat pakollisia rutiineja, mutta lapsi kehitteli tapoja ansaita. Baarissa hän aloitti 18-vuotiaana. ”Kun lauloi muutamia virsiä, tipahti kolikoita.” Yhtenä pääsiäisenä naapurin mies antoi kananmunan, joka hajosi pikkunoidan kahvipannuun ja setelit tahriintuivat. Soolouraansa aloittavalla ystävälleen Jenni Vartiaiselle hän kirjoitti sanat singlenä julkaistuun kappaleeseen Toinen. Se on hullunkurista, miten jengi voikaan olla niin huolettomia.” Hän ei halua olla kauhuissaan huomisesta tai elää kädestä suuhun. ”Kaikki yhdessä ratkoo, miten tämä toteutetaan.” Hän haluaisi kehittyä valvonnassa. Välillä hän tarvitsee vain selkeän vision toteuttajan. Kiinteät kulut helpottavat neuvotteluja. Ennen pestiään savolaisessa vihannestukussa hän kiersi monta päivää ympäri Kuopiota kysymässä töitä. Itseään hän kurittaa myös organisointikykyjen kehittämisessä. Katusoitosta sai aina jotain markkoja. Tämä vuosi on jo täyteen varattu, vuonna 2020 hänellä olisi tilaa muutamalle kivalle projektille. Kun Vesala aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa Helsingissä, töitä löytyi tutusta firmasta, McDonald’sista. Häntä ei alihinnoitella, päinvastoin. ”Olen tehokas luomaan mutten hyvä hoitamaan hemmetin kirjanpitoja.” Tämä ei varmasti olisi totta, jos tehtäisiin poptähtien kulukuittivertailu. Hänellä on töissä ihmisiä, jotka hoitavat osan palkkioasioista hänen puolestaan. Hän aloitti kirjoittamalla tekstejä Tiktakille, Janelle, Katri Ylanderille ja Antti Tuiskulle. Nyt hän on ”hipimpi” joukkueen johtohahmo. H eittäytyä hipiksi. Sen jälkeen hän on hankkinut vähintään yhtä monta ammattia luovalta alalta. Paula Vesala sai palkaksi ruisleipää ensimmäisistä keikoista. Lomalle on omat slottinsa. Joissain tapauksissa pseudonyymi mahdollisti kirjoittamisen vähän noloina pidetyille artisteille. Tarve on syntynyt lapsuuden lama-ajasta, kun raha on pitänyt raapia väkisin. Hän jäi laivalta pois, kun PMMP:n ensimmäinen kiertue alkoi. Hän lauloi hirvipeijaisissa ja muissa kylätilaisuuksissa Pihtiputaalla. Hän työskenteli S-marketissa Tienaa tonni -kampanjassa ja avitti paikallislehdessä Viitasaaren Sanomissa. Työt baarimikkona alkoivat kuopiolaisissa Maxim’sissa ja Emigrantsissa. He sanoivat, että saat, jos lopetat pianonsoiton opettajan työt. Sehän on parasta, ettei tarvitse itse huolestua. Välillä hän lintsasi omasta koulustaan, että pääsi opettajan hommiin. Hän kirjoitti Jori Sjöroosin kanssa Antti Tuiskulle kappaleen TunPa ula Ve sa la , työ nte kijä Tero Kartastenpää. Muuten taiteilijan käy huonosti. Aina pitää varata kausia luomiselle. Hän suunnitteli opiskelevansa musiikinopettajaksi ja muuttavansa Lappiin. PMMP oli vuosituhannen alussa niin iso, ettei Vesala halunnut viedä muilta huomiota. Vesala perusti yrityksensä Maailmanloppu Oy:n vuonna 2007, kun oli 26-vuotias. Kun Vesala muutti pois kotoa 15-vuotiaana, hänellä oli parhaimmillaan kolme kesätyötä. Salanimi oli silloin Aura S. Nouseva poptähti työskenteli Viking Mariellalla leikkitätinä, karaokejuontajana, bingoemäntänä ja olutvisavetäjänä. Pian hän teki sijaisuuskeikkoja eri kouluissa Helsingissä. Hätääntynyt lapsi heitti likaisen setelin lumihankeen. Musiikki alkoi elättää. Hän hakeutui töihin jatkuvasti elättääkseen itsensä. K un Vesalaa pyydettiin ensimmäistä kertaa tekemään biisejä muille, se tuntui hienolta. Hippeillä. Hän miettii seuraavia vuosia kokonaisuuksina, myös budjetillisesti. Kun aika on kortilla, kannattaa pyytää kunnolla. Eläkkeellä voisi kirjoittaa ammattidramaturgina näytelmiä kotona. Keikkaviulistina hän soitti häissä ja synttäreillä. Vesalan veli sanoi, että rahanpesu on laitonta. Tekijätiedoissa luki silloin vielä Seela Y, Stella X tai Morgan Wuornos. Toisaalta hän pääsi harjoittelemaan biisintekoa
Kirjainkarsinta on rytmillinen ratkaisu. Hän purki äänirooleihin pitkään kytenyttä haluaan näytellä, ennen leffauransa alkua. Välillä Vesalasta tuntui, ettei osaa enää kirjoittaa muille. N opeasti oppiva Vesala on mieltynyt koulunkäyntiin. Edellisen kerran hän piti taukoa raskausaikana vuonna 2008. Hän on Suomen Miley Cyrus eli dubannut kaikki Hannah Montanat ja muut amerikkalaistähden roolit. Että on oppinut delegoimaan, riemulla.”. Tämä on tyypillinen reaktio. Silloin kaikki, mitä PMMP teki, oli timanttia ja pyhää. Poptähteyden ei tarvitse olla loppu-ura. Silloinkin hän lähti noin neljä kuukautta synnytyksen jälkeen PMMP:n kiertueelle. ”Se oli aikaa, kun oli muodikasta haukkua Antti Tuiskua. Näin on syntynyt esimerkiksi Mul ei oo lapsuuden sankarii. Kun aloittaa nopeasti uuden projektin, ei ehdi jäädä miettimään, oliko viimeisin tuotos huono. ”Mä oon penkkareissa joulupukki, lakkiaispäivänä duunis muiden juhlis.” Vesala on aina työskennellyt ääni edellä. Radios sa juontaja sanoi, että tämäkin kappale kuulostaa siltä, että joku yläasteikäinen on kirjoittanut päiväkirjaa. Hän tilasi kotiinsakin softakouluttajan. Ihmiset varmaan luulevat, että olen hirveä työnarkomaani, mutta sapatilla olin, että ’äh mä en jaksa mennä töihin enää’. Laulaja haluaa varmuuden, että pääsee varmasti aina alas ja ylös. Dubbaus kehitti myös mikrofonitekniikkaa, koska siinä kuulee omat ”sössötykset”. Tee raastava hitti, tee lapsekas hitti. Hän on välillä herkkänä palautteelle mutta myös nauraa hauraalle taiteilijuudelleen. Olin että vittu, saatana, jos siellä olisi minun nimeni, niin salettiin ei haukkuisi. Siksi häntä harmitti saada palautetta, ettei ole ammattimainen musikaalien kääntäjänä. ”Se näyttää monen mielestä luettuna tosi tyhmältä, että ’miksei voi olla Muitakin ihmisiä’. Sanoin Antille, että en laita salanimeä enää. Mutta sitä ei sanota tässä biisissä! Se ei voi olla sen niminen!” Vesala huutaa teatraalisesti ja nauraa. Sehän on parasta, ettei tarvitse itse huolestua. Mutta ei. Sitten maattiin lapsen kanssa surffilaudalla meressä, ja elämä tuntui ihan kivalta.” Kiertäminen ei ole ikuista. Teostoissa tekijöinä ovat Giorgio Futura ja Morgan Wuornos. Viimeisistä sanoista puuttuu ännät. Hän on tehnyt niin paljon tilauskappaleita, että mitta on tullut ainakin hetkeksi täyteen. Hän on ollut koko elämänsä valmiudessa tekemään ”jotain ihan muuta”. Hän on palannut laulutunneille, Aija B. 36 IMAGE MAALISKUU 2019 turibiisi vuonna 2006. Hän pakenee riimien symmetriaa sijoittamalla sanoja runsaasti peräkkäin. Kääntäminen on miellyttävää rytmien ja foneettisuuden ratkaisua. ”Sapattivuonna mietin, että hitto, minähän voisin jäädä eläkkeelle. Hän vietti aikaa poikansa kanssa, matkusti paljon. Vapaaaika ei ollut luontevaa, kun aina on ollut joku projekti työn alla. V iime vuosi oli erikoinen. Se voisi loppua jo vaikka viiden vuoden päästä. Kiva sivutyö vaihtui suurten odotusten täyttämiseen. Hän ei halua toistaa samaa esitystä satoja kertoja. Tilaustöiden tekeminen saattaisi vahingoittaa hänen omaa tekemistä, ”saastuttaa intuitiivisuutta”. Se oli Vesalan mittakaavassa sapattia, kun hän teki töitä kotona muttei kiertänyt tai käynyt kuvauksissa. ”Minun pitää lopettaa koulunkäynti ja mennä töihin.” Töissä pitää kuitenkin jatkuvasti oppia. Vesala opiskeli äänenkäyttöä Akatemia-aikoinaan klassisen ja jazzlaulun tunneilla. Puurtiselle, että ääni kestäisi. V esala on kääntänyt musikaaleja ja yksittäisiä kappaleita ruotsista suomeksi. ”Olen kirjoittanut satoja lauluja, opiskellut näytelmäkirjailijaksi ja dramaturgiksi ja työskennellyt esittävän taiteen parissa, niin näkisin, että minulla on ammattitaitoa laulujen kääntämiseen musikaaleihin. Jos nyt olisi kaksi miljoonaa tilillä, niin jäisin. Hänellä on ollut ääniongelmia PMMP:n ajoista lähtien, koska laulupari huusi paljon pitkillä kiertueilla. Hän katselee musiikkiohjelmistojen tutorial-videoita, vaikka ei enää jaksaisi yhtään hidasta nörttiopastusta. Biisin levytti Samuli Edelmann vuonna 2006. Se riemastuttaa. Hän on saanut kuulla ”nillitystä” kappaleesta Muitaki ihmisii. Ennen hänestä ei tuntunut mielekkäältä lepäillä rannalla. Tein niin myös siksi, että uskoin Anttiin ja hän on ystäväni.” Vesalan ensimmäinen toiselle artistille säveltämä kappale oli Aamun matkalainen, jonka hän teki PMMP-basisti Juho Vehmasen kanssa. Olin vähän siihen, että pitääkö kaikkeen olla väitöskirja tehtynä?” Hänen suhde työvälineeseensä kieleen on muuttunut. Häntä houkuttelisi opiskella vaikka esitystaidetta. Uusi työtapa on kirjoittaa ensin teksti ja alkaa laulamalla säveltää. Hän kirjoittaa suomea puhekielisemmin kuin nuorempana, koska säveltää melodiat itse ja miettii sanojen soimista
MAALISKUU 2019 IMAGE 37 Sehän on parasta, ettei tarvitse itse huolestua. Että on oppinut delegoimaan, riemulla.”
Monet lauluista kertoivat tyttöydestä, mutta aluksi PMMP ei ollut tietoinen feministinen projekti, Vesala sanoo. Ilman varmuutta, miten tehdä sellaisia biisejä, joista hän itse tykkäisi.” Nyt jos mä tilaisin muilta biisejä itselleni, joutuisin kohtaamaan sen, mitä ne muut ajattelee, millainen mä oon”, hän sanoo. Silloin on olemassa valmis maailma, jossa operoida ja jonka tunnelmaa tavoitella. Hänen esityksensä eivät ole enää vuosiin olleet vain popkonsertteja. Mä soitan siis niillä kontrollereilla sämplejä ja säätelen livenä ties mitä efektin envelopea, että olis siistiä livenä toteutettua elektronista musaa, ja päädyn ekana juhannusfestareille kokeilemaan mites tää uppoo jengiin. 38 IMAGE MAALISKUU 2019 I hmiseen suurimman vaikutuksen tekee musiikki, jota hän on kuunnellut 17-vuotiaana, sanotaan. V iime vuoden heinäkuussa Finlandia-talo oli hetken koko maailman hermokeskus, kun Helsingissä järjestettiin Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huippukokous. Nytkin lava oli taikamaailma täynnä kasveja. Hänen päähineensä oli kuin ikiroudasta kaivettu koiraeläimen kallo. Björk oli pukeutunut valkoiseen. ”Mulla oli kontrollereita kiinni keytarissa, edessä sämplereitä ja efektejä niille molemmille. Mä tulin kotiin ja ajattelin, etten enää ikinä esiinny. Mieluummin kuin veteraanimuusikko, Vesala sanoo toivovansa, että joskus kuoleman jälkeen hänet muistettaisiin lauluntekijänä, jonka kappaleita kuullaan yhä häissä, hautajaisissa, laulukilpailuissa, karaokessa, kaupassa, kaikkialla. Nyt on vasta ’vaikea toinen levy’”, hän sanoo. Mä vaan kuolen.” Kun Vesala uskaltautui esiintymään, häneltä meni kolme kiertuetta saada lavaolemisensa loksahtamaan kohdalleen. Olisi niitä voinut vähän enemmänkin saada aikaan, klassikkoja.” Joka tapauksessa biisejä on jäänyt elämään sen verran, että Vesalalla on valtaa olla se tyyppi, joka voi sanoa mielipiteitään ajankohtaisasioista ja jolta toimittajien on turha tulla kyselemään typeriä. Estetiikasta ja siitä, miten kaikki kivet käännetään, että se tuntuu oikealta”, Vesala sanoo. Alelaareja, joista ostella ”mitä sattuu”. Kädet tekisivät samoja kaaria. 17-vuotiaana Vesala ei tiennyt mistään mitään, mielestään. Liikemuisti olisi lukossa, maneerit jääneet päälle. ”Lopulta oli kivaa ajatella, millainen on mun melodia.” Ensimmäinen kiertue oli myyty ennen kuin kukaan oli kuullut yhtään kappaletta. On vapautta soittaa vaikka sitä kannelta. Toisena päivänä haluaa kirjoittaa poppibiisejä, toisena monisanaisia ja suoraviivaisia tekstejä, kuten joulukuussa julkaistu Mul ei oo lapsuudensankarii. Etten oo syössyt niitä itsemurhan partaalle niillä, vaan niissä on ollut jotain puhdistavaa ehkä.” P MMP oli suomalaisen pop-musiikin suuri poikkeus ja sukupolvikokemus, joka yhdisti massat ja eliitin. Hänen pop-musiikkikoulunsa on ollut Jori Sjöroosiin tutustuminen ja heidän Mira Luodin kanssa perustama yhtyeensä. Päivää myöhemmin kokouspaikka oli hyvin erilaisessa käytössä. Vähintään yhtä keskeinen teema oli lähteminen, menneisyys ja sen taaksejättäminen. ”Enkä mä vihaa mitään Padasjokea tai muikkujuhlia, mutta oon nyt tekemässä produktiota, joka ei vain ehkä mahdu jonnekin Pihkuriin.” P aula Vesala kieltää kutsumasta häntä jutussa ”veteraanimuusikoksi”, vaikka Rusketusraidat-hitistä on 16 vuotta ja Veden varaan -levystä kirjoitettaisiin tänä keväänä 10-vuotisesseitä, jos Suomessa vain olisi medioita sellaiselle. ”PMMP eli tosi paljon koko ajan sen mukaan, mistä milloin tykkäiltiin.” Sen kuuli. Paula Vesala ei voi allekirjoittaa väitettä ”vittu yhtään”. Mut sit kuitenkin on kiva, kun niitä biisejä jää elämään. ”Tai no, kävin mä Björkiä kuuntelemassa yläasteella.” Yli 20 vuotta myöhemmin Paula Vesala on itse ihminen, joka voi sanoa, mitä mistäkin pitäisi tietää. Kiertuelavalla oli keytar, valtavasti pedaaleja ja ohjelmoitavaa. Suomi on maa, jossa menestyneempien poptähtien peräkkäisiin viikonloppuihin voi mahtua teknisten realiteettien kaksi maailmaa: Flow-festivaalin erikoiskeikka jättiteltassa ja torishow Padasjoella, johon tulee ihan eri yleisö viihtymään ihan eri tavalla. ”Mä näen ton soolouran tosi nuorena. Viitasaaren kirjaston laareja, joista löytää Noitalinna huraa! ”Mä en käynyt festareilla, kun mulla ei ollut vittu varaa”, Vesala sanoo. Mitä hän lavalla tekisi. PMMP:n kappaleet olivat Sjöroosin sävellyksiä. Björk konsertoi. ”Muistan kun Veden varaan tuli. ”Sen mä tiedän, että täällä levy-yhtiössä odotetaan, että tulee hyvää musaa tai musaa, jota voi levitellä radiossakin. Eikä hän ehkä osaisi säveltääkään. Myöhemmin se oli sitäkin. Jotkut toiset rakastivat yhtyettä sen tekstien vuoksi. Kiertueen nimi: Utopia. Mun sielu räjähti. Hän ei enää asunut nelostien varren ohiajokunnissa, vaan Kuopiossa, mutta sielläkään ei ollut ketään, kuka olisi edes sanonut, mitä pitäisi mistäkin tietää. Mä muistan, kun kuuntelin sen vessassa ja mietin, voiko tän julkaista”, Vesala sanoo. Kappaleet olivat suoraviivaista elektropoppia. Mä olin todella vitun masentunut silloin. Vesala oli kyllä tehnyt biisejä muille, hyvinkin menestyksekkäästi, mutta bändin jälkeen hän oli omillaan. Toisissa kuului Leevi and the Leavings, vähintään yhtä monissa Björk. ”Mä uskon, että moni ihminen on lopulta löytänyt siitä lohtua. Hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa mutta varonut visusti antamasta sen pilata mitään. Hänellä olivat edesmenneen isänsä vinyylit (”hippimusa, woodstock ja folk ja Joan Baez ja mamas and papas”) ja isäpuolensa levykokoelmat (”iskelmä, Mikko Alatalo ja Disco Hits”). Popnörtit rakastivat yhtyettä jo siksi, että sen kappaleista saattoi bongailla hyvinkin suoria viittauksia indiekaanoniin Arcade Fireen, The Cureen, Vampire Weekendiin, Joy Divisioniin, The Knifeen, milloin mihinkin. Ja jos voisi, miten. Se on tosi tärkeetä. Usein Vesala sai palautetta: miksi tämä on näin synkkää. Kun yhtye loppui vuonna 2013, Paula Vesala ei ollut varma, voisiko hän enää esiintyä. Siksi kappaleita kannattaa julkaista säännöllisesti. Jotkut niistä saattavat päätyä levylle, joka saattaa ilmestyä kesällä tai sitten myöhemmin. Sitten jossain lehdessä luki, että hän vain viritteli soittimiaan. ”Jori oli sellainen työpari, että sen kanssa opin tosi paljon kaikesta. Pa ula Ve sa la , po ptä hti Oskari Onninen. Niitä Vesala kirjoitti joskus omasta elämästään, joskus vastaväitteeksi lukemansa runon tai romaanin hahmoille. Uutta materiaalia olisi Vesalan mukaan olemassa jo kahteenkin levyyn, mutta kappaleet ovat hyvin erilaisia keskenään. Taustayhtyeenä oli pari lyömäsoittajaa, harpisti ja huiluseptetti. ”En pyri maksimoimaan artistikaartani. Kirjoittaminen on helppoa, mutta Vesala sanoo pelaavansa ”hirveesti pingistä” sen kanssa, mitä haluaa tehdä. Se olisi varmaan kivaa noiden mielestä, joiden toimenkuva on myydä keikkoja ja kaikkea”, Vesala sanoo
”Katsoin sen näyttelyn, enkä ollut tietenkään silloin nuorempana tajunnut, miten sensuelli ja seksuaalinen se on ollut artistina. Utopia-levy kertoi uuden rakkauden etsimisestä. Vesalalle se käy. Hän sanoo suhtautuneensa nostalgiaan penseästi, sillä se ”jouduttaa maailmanloppua”. MAALISKUU 2019 IMAGE 39 ”It’s an emergency”, luki taustanäytöllä. Paula Vesala oli paikalla, taas. Hänellä ei ole tapana katsella taakseen. ”Siellä keikalla oli paljon kollegoita. Sitä edelsi eroa käsitellyt Vulnicura vuonna 2015. Välillä osa porukasta putoo kyydistä aika paljonkin ja mä ymmärrän helvetin hyvin, että ollaan vitun pettyneitä. Finlandia-talolla hän kuitenkin huomasi, että monista toisista muutos on ollut peruuttamaton. Kappaleista oli tullut pidempiä, teemoista kokonaisvaltaisempia. Alkupään tuotanto on se, mitä monet entiset 17-vuotiaat Björkiltä odottavat. Mä olin ihan, että heheheh minä en”, Vesala sanoo. Se on niin luontainen kaari kaikille, jotka etsii jotain kiinnostavaa.” . Katsoin sitä alkupään tuotantoa, millaista naiskuvaa se tarjosi ja tajusin, miten vapauttavaa se oli silloin aikanaan”, hän sanoo. ”Tinder-levy”, Björk kuvasi sitä. Moni heistä oli, että ’en enää ymmärrä mitään hänen musiikistaan, olen luopunut hänestä’. ”Mut sit kuitenkin on kiva, kun niitä biisejä jää elämään.”. ”Björkin pitää mennä kohti sitä aina, mikä kiinnostaa. Björkin myöhäistuotanto on jo puheenaiheena syvästä päästä. Hän oli viime vuosina kuunnellut, kuinka Björkin musiikki oli muuttunut viimeisen 15 vuoden ajan yhä suurempien visioiden toteuttamiseksi. Edellisen päivän 2010-lukulaista reaalipolitiikkaa tuskin pääsi pakenemaan kauemmas. Enää hän ei kuitenkaan ole sama kuin 1990-luvulla. Kun New Yorkin Museum of Modern Artissa oli silloin Björkin uraa käsitellyt näyttely ja konsertti, Vesala oli paikalla
40 IMAGE MAALISKUU 2019 Eu ro op an om is ta ja
MAALISKUU 2019 IMAGE 41 Eu ro op an om is ta ja 2000-luvun alussa Suomeen tulivat euro, halpalennot – ja saksalainen ruokakauppa. TeksTi Janne arola kuvaT perttu saksa
2000luvun alku oli rakentamisen aikaa. L idlin juuret ovat Saksan maaseudulla. Hän on lapsena Helsingin Saksalaista koulua käynyt ystävällisen oloinen yrityspomo, joka ei mielellään puhu itsestään. ”Ei ollut aikaa seurustella median kanssa tai miettiä yhteis kunnallisia asioita. Se ei kertonut toiminnastaan juuri mitään, ei edes henkilöstömääriä. Kun Sipponen aloitti toimitusjohtajana helmikuussa 2010, hän ryhtyi ensim mäiseksi pohtimaan, miksi Lidl oli jäänyt suomalaisille etäiseksi. Se on noussut maailman kolmanneksi suurimmaksi päivittäistavarakaupan ketjuksi amerik kalaisen Walmartin ja ranskalaisen Carrefourin jälkeen. ”Laatikkomyy mälä on kuollut”, julisti Helsingin Sanomien otsikko huhtikuussa 2001 uutisessa, jossa kerrottiin Alepan valikoiman paisumisesta. Työnantajastaan hän kuitenkin nykyään puhuu, toisin kuin 2000luvun alussa. Kaiuttimista kajahti Lidlin mainos renkutus Kesä on kreisi. Julkisuutta kartteleva Dieter Schwarz on Saksan rikkaimpia ihmisiä, ja hänen omaisuutensa arvoksi on arvioitu yli 20 miljardia euroa. Rasvan käry ja auringonpaiste hyväili vät aukion keskelle aidattua aluetta, jossa kahdeksan hyökkäys vaunun kokoista grilliä odotteli kilpailijoita. Euroopassa Lidl toimii 28 maassa. Samoihin aikoihin ensimmäiset halpalentoyhtiöt alkoivat len nättää väkeä kiihtyvällä syötöllä Eurooppaan. Alepan esikuvana oli ollut Lidlin saksalainen kilpailija Aldi. Kilpailijat siksi, että se tuli sotkemaan totuttuja kuvioita. Sodankylän lisäksi muutkin huoneet on nimetty Lidlille tärkeiden paikkojen mukaan: löytyy Arlington (Yhdysvaltain pääkonttori), Neckarsulm (Saksankotipaikka) ja Hanko, Suomen eteläisimmän Lidlin tyyssija, johon Sipponen johdattaa. Lidlin ensimmäinen myymälä avattiin vuonna 1973 Ludwigshafeniin Saksan lounais osassa. Sen hän kuitenkin sanoo, että saksalainen perheyrittäjyys on perinteisesti varovaisen konservatiivista ja pitkä jänteistä. ”Se laajaalaistaa ajattelua, mikä on meille elinehto. Konservatiivisuus näkyy Lidlissä esimerkiksi siinä, että yritys ei ole erityisen kiinnostunut digitaalisuuden tuomista mah dollisuuksista kaupankäynnissä. Jos mediasta soitettiin tai meitä pyydettiin jon nekin puhumaan, sanoimme, että c’mon, nyt on muutakin tekemistä, kiitos vaan ja hei!” Vaikeneminen kiihdytti huhuja ja loi arrogantin vaikutelman. Samalla Lidl tuli tunnetuksi harvinaisen umpimielisenä yrityk senä, jonka henkilöstöä ei kiinnostanut esiintyä julkisuudessa – ei hyvässä eikä pahassa. Ainoastaan Norjasta se on joutunut vetäytymään. 42 IMAGE MAALISKUU 2019 I hmispaljoudesta olisi voinut päätellä, että Jyväskylän Messu aukiolla jaettiin viime vuoden kesäkuussa ämpäreitä. S odankylä. Laatikkomyymälät ovat osoittautuneet huikeaksi menestykseksi. Tapahtuman juontajan, Radio Novan Iltapäivistä tutun Anssi Hon kasen, vierellä seisoivat tähtikokki Hans Välimäki ja Master Chef voittaja Marjut Koiranen. Ja kyllä asiakkaatkin epäilivät. Vuosien varrella hän on viettänyt pitkät ajat myös Hollannissa ja Saksassa. Eihän myymälöistä saanut edes Juhla Mokkaa tai suomalaisia tomaatteja. Lidl on brändännyt markkinointi kiertueensa suomenmestaruuskilpailuksi, koska miksi ei. Halpa kauppa Lidlin ensimmäiset myymälät Suomessa avattiin elokuussa 2002 Forssassa, Iisalmessa, Jyväskylässä, Kaari nassa, Kemissä, Kempeleessä, Kouvolassa, Lappeenrannassa, Pirkkalassa ja Äänekoskella. Moni suomalainen oli tutustunut Lidliin ulkomailla, ja kilpailun avautumisen myötä kotimaahankin oli odotettu ruokakaupan hinta kilpailua. Lidl oli tuulahdus Euroopasta ja heilutti tullessaan vapaan markkinatalouden lippua. Suurempiin kaupunkeihin sillä ei ollut asiaa, sillä niissä liikepaikat oli varattu Keskolle, Sryhmälle ja Trade kalle, suomalaisen ruokakaupan silloiselle pyhälle kolminaisuudelle. Sipponen on tavannut mystisen miljardöörin mutta ei halua mennä yksityiskohtiin. Lidlin rantautumista helpotti, että Pajusen veljesten aikanaan lanseeraaman ja sittemmin Sryhmän omistukseen siirtyneen Alepan liikeidea oli muuttunut ja tuotteiden hinnat nousseet. P ian 17 vuotta sitten meno ei ollut ihan näin kreisiä. Saksalainen Josef Schwarz perusti 1930luvulla vihannestukun, jonka hänen poikansa Dieter jalosti ruokakaupaksi. Konsepti on alusta alkaen ollut samankaltainen: kulut on karsittu minimiin, prosessit ovat tehokkaita ja tuotteet halpoja. Suomessa taas oli ehditty harjoitella Eurooppaan kuulumista vuo desta 1995, ja vuoden 2002 alussa oli otettu käyttöön yhteis valuutta euro. Joka vuosi kymmeniä Lidlin työntekijöitä lähtee Suomesta johonkin muuhun Euroopan maahan tutustumaan yrityksen toimintaan. Ayliike siksi, että Lidliä pidettiin huonona työn antajana. Saksalainen kauppaketju onnistui vetämään paikalle pari tuhatta ihmistä. Meillä on kaksi helkkarin isoa ja vahvaa kilpailijaa, eikä me voida ajatella asioista, että näin täällä Suomessa on aina tehty”, Sipponen sanoo. Mutta ei, tarjolla oli jotain vielä parempaa: ilmaista makkaraa. Alussa kaikki epäilivät Lidliä. Yritys avasi uusia kauppoja jopa kymmenien myymälöiden vuosi tahdilla, palkkasi tuhatmäärin henkilöstöä ja kyttäsi koko ajan uusia ja sopivia liikepaikkoja ympäri Suomen. Rakennus sijaitsee uneliaan pientaloalueen kupeessa ja on aiemmin ollut muun muassa Jari Sarasvuon Trainer’s Housen käytössä. He tuomaroivat hetken kuluttua käynnis tyvän grillauk sen SMosakilpailun. Sillä ei ole kantaasiakasjärjestel mää, eikä se ole ollut eturintamassa kehittämässä elintarvikkeiden myyntiä verkossa. Lidl muutti Niittykumpuun alkuvuonna 2017, kun entinen pääkonttori Vantaalla kävi pieneksi. Viime marraskuussa se tosin avasi verkkokaupan, jossa myydään muun muassa lisäravinteita. Lidlillä on nyt maailmanlaajuisesti 10 500 kauppaa ja yrityksen liikevaihto on noin 75 miljardia euroa. Sipponen kävelee kohti neuvotteluhuonetta Lidlin pääkonttorissa Espoon Niittykummussa. Eikä taida olla mitään syytä, miksi se ei onnistuisi myös tulevana kesänä. 2 010luvulla kaikki on muuttunut. Schwarzin yritysryppääseen kuuluu Lidlin lisäksi kaksi hyper marketketjua. S ipponen jakaa Lidlin taipaleen Suomessa kahteen aika kauteen. Lidl ja Grillimaisterilogot pistivät silmään kaikista ilmansuunnista. Yritys toki tunnettiin, mutta sen maine oli surkea. Ja pitäähän tiloissa olla myös kasvunvaraa. Siellä on maailman pohjoisin Liidel”, sanoo Lidlin toimitusjohtaja Lauri Sipponen. Oli pelejä, arvontoja, esiintyjiä ja palkintoja. Liki 300 hengelle sopivien tilojen löytäminen ei ollut helppoa. Jonossa oli kymmeniä ihmisiä, vaikka Lidlin Grillimaisteri tapahtuma ei ollut vielä alkanut. Lisäksi piti olla riittävästi parkkipaikkoja ja urheilumahdollisuuksia henkilöstölle. Myymälöissä valokuvaaminenkin oli kielletty. Tapahtuma oli spektaakkeli. Yhtiö halusi pääkonttorin hyvien raideliikenneyhteyksien varrelta, olemassaolevan Lidlin myymälän vierestä. Sipponen on työskennellyt yrityksessä vuodesta 2001 ja ollut perustamassa ensimmäisiä Suomenmyymälöitä. Esimerkiksi T-Median yritysten luottamusta ja mainetta mittaavassa tutkimuksessa Lidl oli vielä vuonna 2013 Suomen huonomainei ”. Joidenkin mediatietojen mukaan kauppojen pyörit täminen on niin kannattavaa, että Schwarzkonsernin ainoan omis tajan omaisuus karttuu vuosittain miljardilla eurolla
Vieläkin Lidl herättää tunteita, ja muinaiset mielikuvat istuvat syvällä. Kaikki on tarkkaan harkittua. Ja kaiken huipuksi se tekee itsestään pilaa. Kaikki on tarkkaan harkittua. Sipposen johdolla Lidl on kuitenkin avautunut. Silti se on samaan aikaan onnistunut houkuttelemaan yhä enemmän massoja. Sen yhtiömuoto on kommandiittiyhtiö, mikä on täysin poikkeuksellista 1,5 miljardin euron liikevaihdolla operoivalle yritykselle. Kauppa on onnistunut varsinkin nuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa asemoitumaan halvasti trendikkääksi, samaan tapaan kuin vaikkapa Pirkka-olut joitakin vuosia sitten. Se sponsoroi urheilijoita ja lasten harrastetoimintaa ja kierrättää kuin viimeistä päivää. Kampanja vitsaili Lidlin maineella ja rikkoi mielikuvia, joita suomalaisilla on saksalaisketjusta. S-ryhmästä ja Keskosta tulevat helposti mieleen etukortit, duopoli, tuulipukujen kahina ja ostoskärryillä törmäilevät lapset, mutta Lidl on ainakin tähän asti ollut mahdollisuus erottautua massasta. V uonna 2014 Lidl lanseerasi Epäilevä Tuomas -mainoskampanjan, jossa keski-ikäinen suomalaismies epäilee kaikkea Lidliin liittyvää. (Todellisuudessa Lidl maksaa veronsa Suomeen ja on saanut ay-liikkeeltä erityistä tunnustusta hyvänä työnantajana.) Vaikka Lidlin julkisuuskuva Suomessa on kääntynyt päälaelleen, ei firma silti ole mikään avoimuuden perikuva. Esimerkiksi viime vuonna järjestetyssä Kortti kuin kortti -kampanjassa Lidl lupasi yli 25 euron ostoksista kymmenen prosentin alennuksen millä tahansa kortilla, siis vaikka ajo-, kirjastotai pelikortilla. Samana vuonna Lidlin hedelmäja vihannesosaston myynti nousi lähes 50 prosentilla. Sen huomaa yritystä koskevien uutisten kommenttiketjuissa. Kommandiittiyhtiön raportointija tiedonantovelvollisuudet ovat huomattavasti osakeyhtiötä pienemmät. Se oli vajaan kymmenen prosentin markkinaosuudella porskuttavan saksalaisnousukkaan kuitti kalliita kanta-asiakasjärjestelmiä ylläpitäville kilpailijoilleen. Jo kaksi vuotta myöhemmin se nousi vuodeksi S-ryhmän ohi Suomen hyvämaineisimmaksi päivittäistavarakaupaksi. Yritys on käyttänyt paljon rahaa imagonsa hiomiseen ja hyödyntänyt markkinoinnissaan Suomen huippu toimistoja.. Yrityksen henkilöstö antaa haastatteluja ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Uutisen aiheesta riippumatta Lidlin puolustajat ryntäävät paikalle kehumaan kauppaketjua esimerkiksi halvoista hinnoista, ruokakaupan hintakilpailun edistämisestä, paistopisteistä ja tuotteiden tuoreudesta. Eikä Lidl esimerkiksi kerro verkossa minkäänlaisia tietoja johtoryhmästään. Lidl on trendikkäästi mukana myös yhteiskuntavastuussa. Lidl on myös välttänyt kilpailijoidensa suoraa arvostelemista julkisuudessa ja keskittynyt omaan toimintaansa. Kampanja palkittiin useilla mainosalan palkinnoilla. Kritisoijat puolestaan kirjoittavat, että Lidlin valikoimat ovat liian suppeat, tuotteet ovat usein lopussa, yritys maksaa veronsa ulkomaille ja kohtelee työntekijöitään huonosti. Siksi Lidlin ei tarvitse kertoa kaikkia taloudellisia lukuja avoimesti julkisuudessa. Yritys on käyttänyt paljon rahaa imagonsa hiomiseen ja hyödyntänyt markkinoinnissaan Suomen huipputoimistoja. Lidlin imagossa yhdistyvät saksalainen järjestelmällisyys ja itseironinen läpänheitto. MAALISKUU 2019 IMAGE 43 simpien yritysten joukossa
44 IMAGE MAALISKUU 2019
Mitronen on työskennellyt koko uransa päivittäistavarakaupan parissa, ensin neljännesvuosisadan Keskolla, sitten johtajana Tampereen yliopiston johtamisja kauppakorkeakouluissa ja nyt Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin työelämäprofessorina. Ne kertovat oleellisesti Lidlin muutoksesta. Vapaavuori torppasi Sukarin aikeet uuden Ideaparkin rakentamisesta Vihtiin, koska se olisi hajauttanut yhdyskuntarakennetta liikaa. Hän selvästi kiihtyy ainoan kerran haastattelun aikana puhuessaan kaavoituksesta ja päättäjien suhtautumisesta Lidliin. Niistä 30 tulee pääkaupunkiseudulle ja 30 muualle Suomeen. Kaavat ovat vanhentuneita valmistuessaan, ja kun rakennuslupa vuosien taistelun jälkeen tulee, suunnitelmia pitää jo muuttaa. ”Se on suorastaan innostavaa.” Välimäellä on ollut merkittävä rooli siinä, että Lidl on onnistunut tekemään kasvojenkohotuksen mielikuvissa köyhille suunnatusta halpakaupasta tasavertaiseksi kilpailijaksi suuremmilleen. Esimerkiksi saksalaistyylinen lyhyt kassapöytä piti vaihtaa, koska se ahdisti suomalaisia. Juuri tähän ristiriitaan tiivistyy se, miksi Välimäen ja saksalaiskaupan symbioosi toimii. Hän säntäilee ympäriinsä Lidlin suurimmassa myymälässä Helsingin Kampin Graniitti talossa, hypistelee tuotteita, tekee havaintoja ja puhuu taukoamatta. Välimäki on jo pitkään kritisoinut suomalaisen päivittäistavarakaupan tilannetta, jossa kaksi isoa ketjua hallitsee eikä kunnon kilpailua ole. Mitronen selittää, että kun kaupat ovat lähellä, ostoksilla voi pistäytyä vaikka joka päivä. Graniittitalo on Lidlin lippulaivamyymälä, jossa on leveät käytävät ja seesteinen tunnelma. Kaikki eivät ole katsoneet hyvällä Lidlin menestystä. Hyvää joulua teillekin vaan!” Televisiomainosten lisäksi Välimäki on ollut näkyvästi mukana Grillimaisteri-kiertueilla ja tekee myös reseptiikkaa ja tuotekehitystä Lidlille. Toimitusjohtaja Sipposen mukaan Lidl on alusta saakka etsinyt sopivia liiketiloja Helsingin keskustasta, mutta prosessit ovat hitaita. Nyt iso osa esimerkiksi tuoretuotteista on kotimaisia. ”Tässä meillä on fundamentaalinen ongelma”, Sipponen sauhuaa. ”Rouva alkoi sättiä meikäläistä, sylki mun päälle ja huusi, että mä oon maanpetturi, kun olen lähtenyt saksalaisten kelkkaan tekemään mainoksia. On hänen mukaansa sattumaa, että viime aikoina on toteutunut useampikin keskustamyymälä. Nyt ollaan hänen ydinalueellaan. L idl on vaivihkaa alkanut vallata Helsingin keskeisiä asuinalueita. ”Alkaa olla vaikeuksia saada pidettyä kauppa asiallisessa kunnossa. Baariin ilmestyi turkki päällään iäkäs nainen, joka tunnisti keittiömestarin. Hän sanoi, että ’ennen vanhaan tollaset ammuttiin’.” ”Mä suorastaan jäädyin ja vastasin, että onneks ennen oli ennen ja nyt on nyt. Joulukuussa 2013 Välimäki istui kavereidensa kanssa Kämphotellin baarissa valmiina joululomalle. ”Lidl oli ehkä vähän umpimielinen saksalainen, outolintu, jota pidettiin siihen aikaan lähinnä ainoastaan halpana kauppana”, Välimäki muisteli viime kesänä ennen Jyväskylän Grillimaisteriosakilpailun alkamista. Nyt kaupunkikehitys on kääntymässä: sekä ihmiset että kaupat ovat palaamassa keskustoihin. ”Kaikessa, missä voidaan säästää pilaamatta tuotetta, se tehdään.” Lidl pyrkii siihen, että sen hinnat ovat aina alhaiset eivätkä pompi normaalihinnasta tarjouksiin ja taas takaisin, kuten kilpailijoilla. Käytännössä kaikkien Lidlin alihankkijoiden on pystyttävä toimittamaan tuotteet laatikoissa, jotka sopivat kauppojen myymälöihin sellaisenaan ja tuovat tuotteet asiakkaille samalla hyvin esille. Päätös Lidlin kelkkaan hyppäämisestä ei ollut Välimäelle helppo. ”Tuossakin on Närpiö, ja tuolla on Närpiö. Chez Dominique oli hiljattain suljettu, ja televisiossa oli alkanut pyöriä Lidlin joulumainoskampanja, jossa Välimäki esiintyi. ”Mitä isompi kaupunki, sitä isompi byrokratia ja tehottomampi organisaatio”, Sipponen sanoo. Sillä on kolme myymälää Kampissa, yksi Punavuoressa, yksi Kalliossa, yksi Sörnäisissä ja kaksi Kalasataman alueella. Mitä helvettiä, pitääkö meidän odottaa kymmenen vuotta, ja sitten ehkä voi löytyä meille paikka?” Lidlin tavoitteena on avata tulevien viiden vuoden aikana 60 uutta myymälää. Kurkku on Suomesta”, Mitronen havainnoi myymälän vihannesja leipävalikoimia. S-ryhmä on vastannut Lidlin heittämään hintahaasteeseen ”halpuuttamisella” eli laskemalla tiettyjen tuotteiden hintoja pysyvästi.. Kaupan aloittaessa Suomessa asiakkaat eivät tunteneet sen tuotteita, koska suurin osa oli saksalaista tai muualta ulkomailta. Vaasania. MAALISKUU 2019 IMAGE 45 M oni hieraisi silmiään, kun huippukokki, kahden Michelintähden Chez Dominiqueta pyörittänyt Hans Välimäki vuonna 2012 ilmestyi Lidlin mainoksiin hehkuttamaan kaupan Deluxe-sesonkiruokia. Hän ei tietenkään ole mukana vain hyvää hyvyyttään tai pikkurahalla, mutta rahaa merkittävämpi syy Lidl-pestille on Välimäen mukaan mahdollisuus kehitellä uusia tuotteita, jotka päätyvät kauppojen hyllylle. Tyylillä ei ole kerätty ystäviä. Täällä on totuttu pakkaamaan kauppakassit rauhassa ilman, että seuraavan asiakkaan ostokset vyöryvät käsille. Nyt hän on ottanut käsittelyyn Lidlin tavan panna elintarvikkeet esille pakkauslaatikoissaan. Sipposen mukaan erityisesti pääkaupunkiseudulla monessa myymälässä on tilanpuutetta, kun asiakasmäärät ovat kasvaneet. Henkilökunnalla ja asiakkailla on ahtaat oltavat.” L asse Mitrosenkaan vauhti Graniittitalossa ei hyydy. Mutta mun käsittääkseni Lidlissä ajatellaan, että kilpailu on hyväksi, eikä ketään lähdetä nuijimaan.” Lasse Mitrosen perässä on hieman vaikea pysyä. Ikonisin taisto käytiin huonekalukeisari Toivo Sukarin ja silloisen asuntoministerin Jan Vapaavuoren (kok.) välillä vuonna 2008. Lidl tuli Suomeen eurooppalaisuuden lipunheiluttajana mutta on joutunut paikoin sopeutumaan paikallisiin tapoihin ja tottumuksiin. Ranteessa kello ja silmillä aurinkolasit, joita ei myydä Lidlissä. ”Kaikki tietää sen olevan niin iso putka, että se pystyisi halutessaan painamaan K:n ja S:n matalaksi. ”Kaupat ovat vähän niin kuin jääkaappeja. Jos tekee yhtäkkiä mieli jotain, kauppa on aina auki.” Aluksi Lidlin keskustamyymälät tulivat kaupungeissa valmiisiin kauppapaikkakonsepteihin, esimerkiksi ostoskeskuksiin. Näin henkilökunnan aikaa ei kulu tuotteiden esillepanoon. Nyt brändi on Mitrosen mukaan niin tunnettu, että se vetää jo itsessään asiakkaita. Kysymys kuului, aiheuttaisiko Lidlin maine haittaa Välimäen omalle imagolle tai hänen pyörittämälleen ravintolalle, joka oli joissakin alan listauksissa rankattu maailman 50 parhaan ravintolan joukkoon. Deluxe-mainoksissakin on naurettu Välimäen itseriittoiselle tähtikokkihahmolle, joka ammentaa runsaasti aineksia tosielämästä. ”Saamme paljon asiakaspalautetta, että miksi emme ole siellä tai täällä, ja me sanomme, että haluaisimme tulla, mutta ei ole paikkaa. Kymmenisen vuotta sitten virisi kiistoja kaupunkien keskustojen laitamille nousevista automarketeista, jotka imevät sisäänsä ruokakaupat ja erikoisliikkeet ja samalla tyhjentävät ydinkeskustat. Sitten kysytään viranomaiselta, joka sanoo, että nyt ei ole paikkaa. Hänen mielestään kaupungeilta puuttuu mentaliteetti palvella yrityksiä ja investointeja ja sitä kautta kansalaisia
46 IMAGE MAALISKUU 2019
Sillä lopulta vain yksi voi olla halvin. Keräily toimii ääniohjauksella. Lidlillä on Suomessa toinen jakelupiste Janakkalassa ja kolmas aukesi Järvenpäähän viime syksynä. ”Kummalla riittää rahkeet. Tomaattien ajeluttaminen edestakaisin Suomen teillä kuulostaa hullulta, mutta konseptin noudattaminen on lidliläisillä verissä. Silti kymmenet ihmiset notkuivat vielä grillialuetta ympäröivän aidan luona. Koska varastoja ei ole, paikkauksia on mahdotonta tehdä nopeasti. Keräilijät saavat korvanappeihinsa tiedon, mikä tuote otetaan kyytiin seuraavaksi. Kaikki Grillimaisteri-tapahtumasta yli jääneet tavarat jaettiin yleisölle. Lidlin organisaatio on suoraviivainen ja selkeä. Käytännössä myymälät tilaavat kerralla yhden päivän myynnin ja vähän ekstraa. K liseiset mielikuvat saksalaisesta tehokkuudesta ja järjestelmällisyydestä vahvistuvat, kun Puhakka johdattaa jakeluhalliin. On arvovalinta, asioiko mieluiten Alepassa, K-Marketissa vai Lidlissä. ”Meillä on kapea valikoima mutta kaikenlaista tavaraa hammastuubilaatikosta lavalliseen kaljaa. Puhakkakin joutui selittelemään tilannetta mediassa. ”Jos ihminen haluaa todella laajan valikoiman vain yhdestä kaupasta, hän menee Prismaan tai muuhun hypermarkettiin”, Puhakka selittää. Puhakan appiukko kuulemma tietää, että Lidlistä saa hyviä tuotteita hyvään hintaan. ?. E uroopan yhdentymistä pidetään vuosikymmenien mittaisena rauhanprojektina. Lidlin konsepti on erilainen. Ja ainakin Lidl on pakottanut suomalaisetkin miettimään identiteettiään. Lidlin näkeminen Euroopassa reissatessa on vähän kuin R-kioskin bongaaminen Suomessa, siinä on jotain tuttua ja turvallista. Suomalaisessa kesätapahtumassa sydämet voi valloittaa yhdellä keinolla. Se on viiden hehtaarin eli yli kuuden täysimittaisen jalkapallokentän kokoinen pytinki, jonka läpi kulkevat vajaan 90:n pohjoisessa Suomessa sijaitsevan Lidlin elintarvikkeet. Hän kehotti ihmisiä postaamaan saamistaan ruokakasseistaan kuvia Instagramiin. Tietysti työsuhdekaarat ovat Audeja, onhan autofirmalla tehdas samassa saksalaiskaupungissa, jossa sijaitsee Lidlin pääkonttori. Jakelukeskuksen on oltava tehokas, sillä Lidl antaa tuotteilleen tuoreustakuun. Pikkuhiljaa Messuaukio tyhjeni ihmisistä ja Lidl-kassit heiluivat ympäri Jyväskylän keskustaa. Kone kertoo seuraavan keräiltävän tuotteen. Kun he ovat ottaneet tuotteen hyllystä, he kuittaavat OK. Joka arkipäivä täältä lähtee myymälöihin 50 täyteen pakattua rekkakuormallista tavaraa. Puhakka sanoo, että Lidlin asiakkaat ovat tottuneet eurooppalaiseen tyyliin siihen, että yhdet tuotteet haetaan tuosta kaupasta, toiset muualta, eikä se ole mikään ongelma. Konseptin täsmällisyydestä kertoo se, että kaikki elintarvikkeet kulkevat ensin alkutuottajilta jakelukeskuksiin, josta ne ajetaan myymälöihin. Esimerkiksi viime kesän kovimmilla helteillä myynti yllätti jotkut tavarantoimittajat ja Lidlin hyllyt ammottivat paikoin tyhjyyttään. J yväskylän lentoaseman kupeessa Laukaan kunnan puolella sijaitsevan Lidlin jakelukeskuksen ulko-oven vieressä on parkissa kahdeksan Audia. Närpiöläiset tomaatitkin rahdataan yli 250 kilometrin päähän Laukaaseen ja sieltä takaisin Närpiön Lidliin. Laukaan jakelukeskuksen johtaja on nelikymppinen Arttu Puhakka, jolla on iloinen naama, sporttinen olemus ja pienen yksiön kokoinen työhuone jakelukeskuksen toisen kerroksen toimistosiiven perällä. Lidl on kuitenkin mittaluokaltaan ja hankintavolyymiltaan isompi.” Lidlin strategian ja menestyksen kulmakivi kaikkialla maailmassa on siinä, että tuotteiden jakeluketju alkutuottajalta kaupan hyllyyn ja asiakkaalle on riittävän tehokas. L idlin konsepti on ympäri maailmaa sama, mutta todellinen hyväksyntä tulee vasta, kun oppii iskemään paikallisen kulttuurin ytimeen. Radio Novan Honkanen yritti pitää tunnelmaa yllä. Ehkä Lidl onkin se todellinen eurooppalainen projekti, joka konkretisoi yhdentymisen paremmin kuin halpalennot tai eurovaluutta – jonka on sitä paitsi ottanut käyttöön vain 19 Euroopan maata. Osakilpailuvoittaja oli julistettu, grillit viilenneet ja rakenteiden purkaminen alkanut. MAALISKUU 2019 IMAGE 47 Mitrosesta on mielenkiintoisesta nähdä, miten kilpailu kehittyy. Silti aika harva EU-kansalainen yhdistää Euroopan virallisiksi symboleiksi Beethovenin Oodi ilolle -sävellystä tai ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” -tunnuslausetta. Millainen robotiikka pitäisi olla taustalla, että se ottaisi kaiken huomioon. Jokaiselle keräilijälle on tehty ääniprofiili ja määritetty tietyt äänikomennot, jotka kone tunnistaa. Saksalaisen kauppaketjun keltasinipunainen logo taas on kaikille tuttu. Yleisö kurotteli innoissaan saadakseen Lidlin logolla varustetun muovikassin ennen muita. Jyväskylän Messuaukion viimekesäinen Grillimaisteri-tapahtuma oli päättymäisillään. Puhakka tuli Lidlin palvelukseen vuonna 2003 hankintakoordinaattoriksi ja yleni jo seuraavan vuoden alussa hankintapäälliköksi. Hän muistaa alkuajoilta erityisesti tavarantoimittajien nuivan suhtautumisen saksalaistulokkaaseen. Seuraavana päivänä karavaani oli jo Joensuussa. Hyvä kun saimme edes tarjouksia joka paikasta.” Kymmenen vuoden uran jälkeen hän halusi kokeilla kannuksiaan myynnissä, ja ura urkeni järjestelmällisesti, kuten yrityksen kulttuuriin kuuluu: ensin muutama kuukausi myyjänä, sitten vuoropäällikkönä, sitten myymäläpäällikkönä, sitten alueja myyntipäällikkönä Suomessa ja Saksassa ja lopulta aluejohtajaksi vastuualueenaan koko pohjoinen Suomi. Tehokkuuden nimiin vannovassa Lidlissä ei suunnitella siirtymistä robottien käyttöön. Eikä EU:n tähtilippujakaan näe lippusaloissa liehumassa. ”Globalisaatio ja euron tulo pelottivat kaikkia. Meiltä vaadittiin hirveitä ennakkomaksuja. Mallin ansiosta asiakkaat saavat tuoretta sapuskaa, eikä välivarastointiin tarvita ylimääräisiä tiloja. Jakelukeskuksen käytävillä on vielä alkuiltapäivästä hiljaista, mutta joitain työntekijöitä on jo liikkeellä keräämässä hyllyiltä myymä löihin lähteviä kuormia. Tuoretuotteiden kierto on vain yksi vuorokausi eli aamulla tullut kurkku tai tomaatti pitäisi saada myytyä saman päivän aikana. Äärimmilleen viedyllä tehokkuudella on tietysti myös kääntöpuolensa. He odottivat ilmaisia elintarvikkeita. Kyllä ihminen kuitenkin ehdottomasti voittaa koneen”, Puhakka selittää. Sillä ei kai juuri mikään ole niin lähellä kaikkien kansalaisten arkea kuin ruokakauppa. Tarjolla oli makkaraa, kevätsipulia, ketsuppia, vihanneksia, mausteita, yrttejä – jopa foliota. Se helpottaa johtamista ja auttaa isoa ketjua toimimaan tarvittaessa nopeasti. Oikoteitä ei ole. Lidl on levinnyt paljon laajemmalle. Silti hän asioi sijainnin vuoksi mieluummin Prismassa. Aurinko helotti täydeltä terältä. Lidl yhdistää roomalaiset ja rovaniemeläiset, vilnalaiset ja vaasalaiset, tomaszówmazowieckiläiset ja turkulaiset
48 IMAGE MAALISKUU 2019
MAALISKUU 2019 IMAGE 49 Kaius Niemi on sotatantereilla karaistunut journalisti, jonka pitäisi kääntää Suomen suurimman sanomalehden liike toiminta uuteen nousuun. TeksTi janne arola kuvaT hannes paananen TEHTÄVÄ SANOMA TALOSSA. Hän tekee sen tyylillä, joka ei miellytä kaikkia
Hän seisoo toimituksen palaveriaukiolla eli Molskilla ja silmäilee pyöreiden silmälasiensa takaa ympärillään olevia kollegoita. We didn’t start the fire / No, we didn’t light it / but we tried to fight it ”Porukka, joka ei tuntenut Kakea, siellä baarissa varmaan ajatteli, että toi tyyppi on suuri Billy Joel -fani. Niemi itse sanoo, että tällaisten juttujen tuottaminen vaatii jopa enemmän työtä kuin vain paperilehteä varten tehdyt toteutukset. Työ ei kuitenkaan lopu tähän. Juhlat jatkuivat puolilleöin, mutta aamulla Niemi oli jo kahdeksalta reippaana tapaamassa perussuomalaisten eduskuntaryhmän johtoa. Kun Helsingin Sanomien päätoimittajan persoonasta ja tyylistä kysyy hänet tuntevilta, moni kertoo ensimmäisenä Niemen sosiaalisesta ja rennosta puolesta. Pikkutunneilla paikalla oli toimittajakaksikon lisäksi vain muutama asiakas.Niemi lauloi antaumuksella bravuurinsa, Billy Joelin We didn’t start the firen. Viime vuonna lehden kokonaistilaajamäärä kasvoi toista vuotta peräkkäin neljännesvuosisadan pudotuksen jälkeen. Nykyään joka puolella Hesarin toimitusta on ruutuja, joilla vilisee tietoja HS.fi:ssä julkaistujen juttujen lukijamääristä ja lukuajoista aina artikkeleissa esiintyvien naisten prosenttiosuuteen (kyseisenä perjantaiaamuna 36 prosenttia). Nykyään lehteä syytetään herkästi esimerkiksi punavihreään blokkiin kuuluvaksi kaupunkilehdeksi, joka kirjoittaa lähinnä pyöräilystä ja feminismistä ja peittelee maahanmuuttajien rikoksia. Eräs hesarilainen kuvailee, kuinka Niemi on luonut toimitukseen kunnianhimoisen ja aktiivisen kulttuurin, jossa paperilehdestä puhuminen on lopetettu ja vertailua tehdään lähinnä kansainvälisiin, digitaalisesti menestyviin medioihin. Ja mikä parasta, erityisesti nuoret lukijat ovat sitoutuneet lehteen, Niemi iloitsee. Mutta näkemyksiä on muitakin. Niemi ja muut hesarilaiset lauloivat perinteiseen tapaan suomalaisia ikivihreitä – Aikuista naista, Sataa salamaa ja Las Palmasia. Laulettiinkin sen verran paljon”, Niemi jatkaa. Timanttijutut ovat Hesarin journalistisia keihäänkärkiä, joiden tarkoituksena on herättää lukijoiden mielenkiinto ja saada heidät kokeilemaan lehden tilausta. Verkossa konteksti kuitenkin helposti häviää.) Toinen yleinen kritiikki koskee lehden pienoisnovellin pituisia verkko-otsikoita, jotka ovat monen makuun välillä turhankin arvoituksellisia. Hän viihtyy firman juhlissa myöhään, soittaa haitaria ja sanoittaa lauluja lennosta. Neljä vuotta myöhemmin lukema oli romahtanut 234 000:een. Tyypillistä Kakea, todistavat kollegat. Sillä on semmoinen ränttätänttäasenne”, Mykkänen sanoo. Paperilehden alamäki on yksi lyömäase niille populistisille Hesari-kriitikoille, joiden mielestä lehdellä ei ole enää painoarvoa suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkiksi puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) lopetti Hesarin tilauksen sen jälkeen, kun lehti kertoi salaisiksi leimattujen asiakirjojen pohjalta Jyväskylän Tikkakoskella sijaitsevasta Puolustus voimien Viestikoekeskuksesta. (Juttu oli alun perin julkaistu kuusi kertaa vuodessa ilmestyvässä HS Teema -lehden numerossa, jonka teemana oli hyvä vatsa. Moni esimerkiksi sanoo lehdessä olevan nykyään liikaa viihdettä ja self help -juttuja. Artikkeli herätti hilpeyttä ainakin tiedostavan väestönosan Twitter-kuplassa. Sitten siirryttiin töölöläiseen ravintolaan syömään ja juomaan. On tammikuinen perjantai Helsingin Sanomien toimituksessa. Valtaosa paikallaolijoista on edellisenä päivänä osallistunut toimituksen vuotuiseen esimieskokoukseen. S amanlaista asennetta Niemi tarvitsee myös työssään. Niemen mukaan lehteä tilaavia asiakkaita oli vuodenvaihteessa yli 360 000. Kriitikot valittavat, että Hesari on lähtenyt mukaan iltapäivälehtien klikkiotsikointiin. Timanttijutuissa näkyvät myös Hesarin ylivertaiset resurssit suomalaisessa kaupallisessa mediassa. We didn’t start the fire / It was always burning / since the world’s been turning. Sen lyriikoissa listataan maailmaa muuttaneita ihmisiä ja uutisotsikoita 1940-luvun lopusta vuoteen 1989, jolloin kappale on levytetty. Esimerkiksi maailman merkittävimpiin talousjulkaisuihin lukeutuvan Financial Timesin delegaatio on käynyt Sanomatalossa tutustumassa Helsingin Sanomien tapaan tehdä ja myydä digitaalisia sisältöjä. Jossain vaiheessa iltaa alkoivat yhteislaulut. Lehti on viime aikoina kiihtyvään tahtiin julkaissut näyttäviä erikoisartikkeleita, joissa on kiinnitetty erityistä huomiota digitaaliseen kerrontaan. Näytöltä selviää esimerkiksi se, että edellisenä sunnuntaina julkaistu ”timanttijuttu” Polar-yhtiön omistajan vaiheista on tuottanut lehdelle yli 1 000 uutta koetilausta. Draamaa riittää, sillä sanomalehtien perinteinen painetun lehden mainosmyyntiin ja tilaamiseen perustuva ansaintalogiikka on hiipunut ja digitaalisesta maailmasta tulojen saaminen vaatii monin verroin työtä. Kun Niemi syksyllä 2013 valittiin nykyiseen tehtäväänsä, Helsingin Sanomien printtilehden levikki oli 313 000 kappaletta. Numerot nimittäin osoittavat, että on tapahtunut historiallinen käänne: Helsingin Sanomat on löytänyt digitaalisen ansaintamallin. Hänelle tärkeintä on kokonaisuus. Sen virallisessa osuudessa keskustakirjasto Oodin neuvottelutiloissa setvittiin viime ja tämän vuoden tärkeimpiä ammatillisia asioita. Pari vuotta sitten järjestettyjen Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajapäivien jatkoilla Niemi päätyi yhdessä palkitun ulkomaantoimittajan, nykyään lehden verkkotoimittajana työskentelevän Pekka Mykkäsen kanssa Erottaja-baariin laulamaan karaokea. Esimerkiksi käy tammikuussa näyttävästi verkossa julkaistu juttu, jossa fitnessmalli Janni Hussi kertoi vatsansa toiminnasta. Aikanaan kaikki lukivat Helsingin Sanomia, mutta nyt jopa yhteiskunnan eliitti voi luopua lehdestä. T oimituksen sisällä monet sanovat Hesarin uuden menestyksen olevan nimenomaan vastaavan päätoimittajan ansiota. Niemelle tämä kaikki on tuttua. Hänen pitäisi luotsata Suomen suurin ja merkittävin sanomalehti voittajana läpi ”elämän ja kuoleman vuosien”, kuten Niemi itse on aikoja kuvaillut toimitukselleen. Mutta Kaiukselle se on leikittelyä. ”Saatan välillä saada samasta jutusta palautteen, jonka mukaan olemme äärivasemmistolaisia viherkommunisteja ja stalinisteja tai äärioikeistolaisia elinkeinoelämän syöttiläitä. Niitä pääsevät lukemaan vain tilaajat. Alkamassa on aamukokous, jossa käydään läpi lehden päivän pääaiheita. ”Kiitos kaikille eilisestä, oli tosi hauskaa. Kulttuurinmuutos on huomattu muuallakin. 50 IMAGE MAALISKUU 2019 O nks väsynyttä porukkaa”, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kysyy hieman huvittuneen näköisenä. ”Kake on superkiva bilehai, jonka kanssa on vietetty ikimuistoisia ja riemukkaita hetkiä varsinkin nuorempana, kun jaksoimme vielä”, kertoo Niemen pitkäaikainen ystävä ja entinen kollega, nykyään media-alan yrittäjänä työskentelevä Uutisvuodon kapteeni Reetta Räty. Juttujen luenta liittyy nykypäivänä paljon siihen, millaisella juonnolla juttu syötetään sosiaa liseen mediaan ja miten jakaja sen haluaa esittää”, Niemi selittää työhuoneessaan, jonka ikkunoista avautuu näkymä nykytaiteen museo Kiasman ja Eduskuntatalon suuntaan. Tämän päälle tulevat ikiaikaiset salaliittoteoriat Hesarin ”poliittisesta linjasta”. Yksittäisiä esimerkkejä Hesari-kritiikistä voisi kaivaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei Kaius Niemeä hetkauta. Koetilaajat pitäisi saada sitoutettua pysyvämminkin lehteen.
”Hän saattaa viimeiseen saakka hioa lehden avaussivua, puuttua otsikoihin ja jopa yksittäisiin sanoihin, joihin en ole tottunut vastaavan päätoimittajan sinällään puuttuvan”, sanoo Päivi Anttikoski, jonka Niemi palkkasi Helsingin Sanomien digitaalisista sisällöistä vastaavaksi päätoimittajaksi syksyllä 2014. Helsingin Sanomissa Niemi haluaa jäädä historiaan päätoimittajana, joka luotsaa tänä vuonna 130 vuotta täyttävän sanomalehden menestyksekkäästi yli kuohuvan murrosvaiheen. ”Jos emme vaadi itseltämme nyt riittävästi, saatamme huomaamattamme jättää tekemättä asioita, jotka ovat välttämättömiä Hesarin viemiseksi hyvässä kuosissa seuraaville vuosikymmenille.” Niemi on työskennellyt Helsingin Sanomissa 1990-luvun lopulta lähtien ulkomaantoimittajana, kaupunkitoimituksen esimiehenä ja toimituspäällikkönä. Hänen mielestään tarkka data mahdollistaa erilaisten kohdeyleisöjen tavoittamisen aiempaa paremmin ja johtaa myös positiiviseen kilpailuasetelmaan toimituksessa. ”LIFESTYLE-AIHEET OVAT ERITYISEN VETOVOIMAISIA, MITÄ TULEE MAKSUHALUKKUUDEN LISÄÄNTYMISEEN”. Laajassa mittakaavassa kyse ei tietenkään ole vain siitä, miltä yksittäisen lehden etusivu näyttää tai ovatko otsikot onnistuneet. Niemen vaativuus ja kunnianhimo yhdistettynä pikkutarkkuuteen pyrkivään persoonallisuuteen johtaa usein tilanteisiin, joita moni kutsuu mikromanageeraukseksi. Anttikosken mukaan Niemen kanssa pärjää, kunhan on hänen kanssaan suurista linjoista samaa mieltä. Mutta vaikutusta on luultavasti myös Niemen johtamistyylillä. Syvällistä ja isoihin aineistoihin perustuvaa tieteellistä tutkimusta Helsingin Sanomien sisältöjen muuttumisesta ei tiettävästi ole tehty, mutta ulkopuolisen silmiin näyttää, että esimerkiksi lifestyle-jutut ovat viime aikoina yleistyneet. Niemen päätoimittaja-aikana varsinkin Hesarin keskijohdossa on ollut paljon vaihtuvuutta. Niemi haluaa Hesarin olevan kaiken kansan lehti. Silloin pienetkin yksityiskohdat, kuten sanavalinnat, voivat olla ratkaisevia. Niemen ankaruus ja moitteet eivät kuitenkaan kulkeudu rivitoimittajille asti, vaan vastuun kantavat väliportaan pomot. Osin syynä on luonnollinen siirtymä, kun esimiesasemassa olleet journalistit ovat edenneet urillaan. Niemen ajatus tuntuu olevan, että koska lähes kaikkea voi mitata, lähes kaikkea myös mitataan. Ilta-Sanomissa Niemi kertoo oppineensa konkreettisesti ainakin sen, mitä tarkoittaa, kun lehti on joka päivä myytävä lukijoille uudelleen. Eduskuntavaaleihin on aikaa enää muutama kuukausi, joten esimerkiksi vierailevien kolumnistien osalta on ”käytävä aktiivinen kela”, onko heillä kirjoituksissaan poliittisia tarkoitusperiä. Näitä iltapäivälehden oppeja hän yrittää nyt soveltaa tilattavalle päivälehdelle sopivaan tyyliin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaupunkikehitystä käsiteltäessä myös autoilijoiden näkökulma on otettava huomioon. Kiinnostavuuden ja relevanssin määrittelyssä auttaa statistiikka, mutta Niemi kiistää, että juttuja tehtäisiin ”numerot edellä”. Koskee kaikkia osastoja”, Mukka linjaa. Nykyään hän työskentelee valtioneuvoston viestintäjohtajana. ”Olennaista on, miltä asiat näyttävät.” Kollegat kertovat Niemen olevan erityisen tarkka tyylistä ja mielikuvista. ”Kaius on onnistunut siinä, että pidetään kiinni myös vanhan liiton journalismista, mutta mukaudutaan siihen, että digiaikana tuotetta on myytävä intohimoisemmin, ahkerammin ja se on vaikeampaa kuin aiemmin”, näkee Pekka Mykkänen. Esimerkiksi Hesarin paljon parjattuja verkko-otsikoita tehdään juttua kohden useita, ja testaamisen jälkeen jätetään se, joka sitouttaa lukijoita kaikkein parhaiten. ”Hän on hyvin tiukka myös eleiltään ja ilmeiltään.” Eräs nykyinen hesarilainen kuvaa, että Niemen ankaruus tuntuu joskus ylimitoiteltulta: moittimisesta ei enää ole hyötyä, kun kaikki jo tietävät tehneensä virheen. ”Se, mihin tähtäämme, on yhteiskunnallisesti jotain suurempaa. Osa Niemen kanssa läheisesti tekemisissä olleista kuvaa häntä äärimmäisen vaativaksi, jopa ankaraksi, johtajaksi. Useampikin ihminen Helsingin Sanomien sisältä kertoo, että jos toimituksessa on mokattu tai ”luvut” eivät ole hyviä, Niemi ei peittele pettymystään. ”Toivoin monta kertaa, että kunpa hän pikkuisen rentoutuisi ja luottaisi muidenkin ihmisten tekemisiin.” N iemi itse tiedostaa vaativuutensa ja sanoo pohtineensa, että jossain vaiheessa se saattaa joidenkin mielestä näyttää kohtuuttomuudelta. Anttikosken mukaan Niemi ei missään tapauksessa huuda, mutta saattaa sanoa niin kovasti, että joku voi kokea sen rankaksi. A amupalaverin päätteeksi lehden toinen päätoimittaja Antero Mukka muistuttaa osastojen esimiehiä vaalikarenssista. Niistä kirjoittaminen ei ole kiellettyä, mutta tarvittaessa Niemi ja Mukka puuttuvat juttujen määrään ja tasapainoon. ”Ei ole varaa havereihin. Tietyllä tapaa pitäisi siirtää instituutio uuteen aikaan, mutta säilyttää merkityksellisyys ja autenttisuus.” Niemi sanoo, että nyt kun ”asiakasmäärät” ovat kääntyneet jälleen kasvuun, hän voi hieman hellittää pikkutarkkaa otettaan. Hän ei halua, että Hesaria päästään syyttämään puolueellisuudesta. Hän sanoo toimintansa kumpuavan toisaalta Hesarin tulevaisuuteen liittyvistä huolista mutta myös ymmärryksestä, millaisia mahdollisuuksia lehdellä on. Niemi jatkaa, että vaalien lähestyessä ”spinnaus kehittyy”. Toimituksen johto on viime aikoina kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, että juttuja ei tehdä vain toimittajien omaan elämänpiiriin kuuluvista aiheista. ”Lifestyle-aiheet ovat erityisen vetovoimaisia, mitä tulee maksuhalukkuuden lisääntymiseen”, hän sanoo. Sellaisia ovat monet ”punavihreiksi” mielletyt aihepiirit, kuten vaikkapa kasvissyönti ja polkupyöräily. Anttikoski irtisanoutui alkuvuonna 2017. Sisältöjen myyminen on myös pikkutarkkaa puuhaa. Nyt moni näkee Niemen käyneen Ilta-Sanomissa kasvamassa korkoa ja valmistautumassa Helsingin Sanomien päätoimittajuuteen, jonka pestin hän lopulta sai 39-vuotiaana sen jälkeen, kun Mikael Pentikäinen oli saanut potkut. Niemi sanoo, että jos vastaavia juttuja tehdään jatkossa, niissä on oltava muutakin sisältöä kuin asianomaisen kommentit. Pari päivää aiemmin on puhuttanut perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon Twitter-tilin sulkeminen. Vuonna 2010 hän teki monien mielestä yllättävän urasiirron, kun hänet valittiin yhdeksi Ilta-Sanomien kolmesta päätoimittajasta. MAALISKUU 2019 IMAGE 51 Niemen mukaan poppakonsteja ei ole, vaan kaikki lähtee sisällöistä. Niemi myöntää, että niiden tarjoilu on ollut ainakin näyttävämpää kuin ennen
52 IMAGE MAALISKUU 2019
MAALISKUU 2019 IMAGE 53
54 IMAGE MAALISKUU 2019
Heti ensi töikseen Hesarissa Niemi aloitti organisaatiouudistuksen ja käyn. Teksti on paljastava kertomus sodan julmuudesta, kaaoksesta ja järjettömyydestä. Anttikoskikin esittää vertauksen sinihomejuustoon, johon monella on viha-rakkaussuhde. Se on näkynyt linjauksissa. Hän seurasi taisteluiden kulkua ja raportoi niistä päivittäin lehteen, vastaili Hesarin lukijoiden kysymyksiin verkossa ja teki videoraportteja ”ekan sukupolven Canonin Powershot G1:llä”. MAALISKUU 2019 IMAGE 55 Ja toisaalta vaikka Anttikoski ja muutama muu tätä juttua varten haastateltu kollega kertovat Niemen vaativasta puolesta, kukaan heistä ei ole törmännyt epäasiallisuuksiin tai pidä Niemeä muutenkaan ikävänä tyyppinä. Hän sai mukaansa videokaluston ja teki matkalta freelance-pohjalta televisioreportaaseja. Niemeä arvostettiin – ja arvostetaan yhä – kovan luokan toimittajana, joka tietää, mitä kenttätyö tarkoittaa ja vaatii. ”Hän kirjoitti jutut, valokuvasi ja videokuvasi itse. Se julkaistiin 11. Hän syntyi 1970luvun puolivälissä keskiluokkaiseen helsinkiläisperheeseen. ”Kun yhtäkkiä sama tyyppi on puku päällä pitämässä yt-infoja, onhan se kontrasti saatananmoinen”, Mykkänen sanoo. Hän täytti 25 vuotta Naton ilmapommitusten alettua. Hän sanoo olevansa kiinnostunut uskonnoista, mutta ennen kaikkea niiden historiallisesta, ei niinkään hengellisestä, puolesta. Pekka Mykkänen muistaa Niemen partiopoikamaisena, perinteisenä sotareportterina, joka oli omimmillaan ”kabulilaisessa lähiössä, jossa istutaan auton perässä, mennään sataa ja kahtakymmentä pölyisillä ja kuoppaisilla teillä ja jossa kuskeilla ja fiksereillä on pistoolit”. Niemen Aasia-innostus on huomiota herättävää. Nykyisin SDP:n kansanedustajana työskentelevä Pilvi Torsti oli viime hetkellä perunut tulonsa kesätoimittajaksi. Eräässä päiväkirjamerkinnässä Niemi kertoo istuneensa itkemässä vanhan kommunistipatsaan takana kuultuaan liikenneonnettomuudesta, jossa kuoli teini-ikäinen poika. ”Samalle lennolle ryntäsivät Lontoosta toimittajat kaikista maailman tiedotusvälineistä, jotka kynnelle kykenivät”, Niemi sanoo. Niemen toimittajanvaistot heräsivät, kun hänen viereensä palvelu tiskille ryntäsi mies, joka kyseli, missä on televisio. Reetta Räty taas ei unohda, kuinka Niemi 1990-luvun lopulla baarissa piirteli lautasliinaan Kosovon-sodan aikaisia rintamalinjoja ja selitti niistä intoa puhkuen. Niin monipuolinen tekeminen oli siihen aikaan poikkeuksellista”, Mari Manninen – sittemmin Tieto-Finlandialla Yhden lapsen kansa -kirjastaan palkittu toimittaja – muistelee. Teini-ikäisenä hän interreilasi Itä-Euroopassa ja parikymppisenä matkusteli Silkkitietä pitkin Aasiassa: Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa. Samaan suuntaan todistaa Helsingin Sanomien pitkäaikainen pääluottamusmies Jussi Ahlroth, joka on istunut Niemen kanssa useissa yt-neuvottelukokouksissa viime vuosien aikana. ”Aasia on kiinnostava kohde, koska niin monet uskonnot ovat syntyneet siellä.” Ennen toista pitkää Aasian-reissuaan 1990-luvun puolivälissä Niemi soitti Ylen puhelinvaihteeseen ja pyysi yhdistämään ihmiselle, joka päättää ulkomaanjournalismista. Helsingin Sanomiin Niemi tuli sattuman kautta työskenneltyään pätkiä ensin Ylellä nuortenohjelma N.Y.T.:ssä ja sittemmin vasta perustetussa Nelosen uutisissa. päivänä vuonna 2001, Niemi oli Lontoon Heathrow’n lentokentän nelosterminaalissa tarkoituksenaan ottaa jatko lento Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin. Jo seuraavan vuoden keväällä Niemi oli Balkanilla seuraamassa Jugoslavian sisällissotaa. Kuulopuheiden perusteella Mykkänen suositteli Niemeä, joka palkattiin kesäksi ulkomaantoimitukseen. Afganistanissa Niemi oli elementissään. ”Vaikka mekin olemme käyneet vaikka minkälaisia otteluita, ei Kaiuksesta voi olla pitämättä. Räty sanoo, että vaikka Niemestä voi paikoin koukeroisen ulosannin perusteella saada etäisen, jopa kulmikkaan, kuvan, ”tosipaikan tullen Kakella on sydän paikallaan”. Siellä hänen uransa eteni nopeasti. Keväällä 1998 lehden ulkomaantoimitus oli kinkkisen paikan edessä. Mykkänen ei tuntenut Kaius Niemeä kovin hyvin mutta oli kuullut kaikkien puhuvan hänestä vain positiiviseen sävyyn. ”Edelleen raportoinnissa on olennaista, että pystyy hahmottamaan mittasuhteita ja pitämään itsensä ulkopuolisena havainnoijana. huhtikuuta vuonna 1999 otsikolla Sota omin silmin: Kosovon kriisialueelle lähetetty ensikertalainen piti päiväkirjaa kaikesta siitä, mikä ei näy uutisissa – ja siitä, miltä hänestä tuntui. Mutta pystyäkseen kertomaan ihmisistä, joita on juuri kohdannut sodan kaltainen onnettomuus, pitää pystyä myös tuntemaan jotain.” V ain pari vuotta myöhemmin, syyskuun 11. K un Niemi valittiin Helsingin Sanomien johtoon syksyllä 2013, toimituksessa huokaistiin helpotuksesta. Videoilla siloposkinen ja lätsäpäinen Niemi selostaa tapahtumia kapinallisjoukkojen panssarivaunujen vierellä. Helsingin yliopistossa hän opiskeli poliittista historiaa. Päinvastoin. Uutispäällikkö Tellervo Yrjämä-Rantinoja kysyi Pekka Mykkäseltä, tietäisikö hän ketään, jonka voisi saada paikkaajaksi nopealla aikataululla. Kollega Mari Manninen soitti Helsingistä ja kysyi, milloin Niemen oli tarkoitus olla perillä Afganistanissa. Niemi oli odottanut juttumatkaa pitkään, ja viimein Afganistania hallinnut Taleban oli hyväksynyt hänen viisumihakemuksensa. Hän on hyvä tyyppi, vaikkakin välillä hemmetin hankala ja rasittava.” K aius Niemi on myös monilahjakkuus, jonka päätyminen Helsingin Sanomiin ei ollut itsestäänselvää. Sitten Niemi pääsi omien sanojensa mukaan viimeiselle Islamabadiin lähteneelle lennolle ennen kuin Euroopan ilmatila suljettiin. Esimerkiksi kirjeenvaihtajien työ on Niemelle sydämen asia, josta hän ei ole halunnut karsia, vaikka on säästösyistä vetänyt kolmet yt-neuvottelut ja poistanut jopa kahvija sämpylätarjoilut toimituksen palavereista. Ensimmäisessä tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa hän innostuu eniten selittäessään Kiinan Tuhannen Buddhan luolista ja antiikin kuvanveistosta nykyisen Pakistanin alueella. Kyseistä juttumatkaa Niemi pitää yhtenä elämänsä avainkokemuksista, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, mitä hän nykyäänkin ajattelee journalismista ja vapaan lehdistön roolista. Sieltä hän aikoi jatkaa raportointimatkaansa Afganistaniin, jossa levottomuudet olivat jatkuneet jo vuosia. Niemi taas palkittiin Afganistan-juttujensa ansiosta ensimmäisenä Bonnierin vuoden journalistina Suomessa vuonna 2002. Ei tullut Matti Apusta tai muuta kirjoittamatonta korttia, vaan kaikille tuttu Kake. Niemi löysi terminaalirakennuksesta vastaanottimen ja näki suorassa lähetyksessä New Yorkin World Trade Centerin toisen tornin sortumisen. Niemi kävi Helsingin ranskalais-suomalaista koulua ja oli lapsinäyttelijänä Kansallisteatterissa. Seuraavina tunteina hän raportoi Hesariin tunnelmia vilkkaalta lentokentältä, josta lähteville lentomatkustajille maailmaa ravisuttaneet tapahtumat ja niiden seuraukset olivat vielä epäselviä. Perhe oli kulttuuriorientoitunut ja arvosti kansainvälisyyttä. Samassa Niemen taskussa ollut matkapuhelin soi. Hesarin pitkäaikaisen ja jo edesmenneen toimittajan Ilkka Malmbergin pyynnöstä Niemi kirjoitti lehden Sunnuntai-sivuille päiväkirjamaisen jutun sotareportterin arjesta. Äiti työskenteli fysioterapeuttina ja isä jäi eläkkeelle puolustusministeriön kiinteistöosaston päällikön virasta
56 IMAGE MAALISKUU 2019
Se oli monelle pitkän linjan hesarilaiselle sokki. MAALISKUU 2019 IMAGE 57 nisti suurimmat yt-neuvottelut lehden historiassa. P erjantai-iltapäivisin Hesarin toimituksessa on niin sanottu Palokunta-kokous. ?. Päätoimittaja jatkaa pohtimistaan, näyttää hieman tuskaiselta ja sanoo lopulta, kuin anteeksipyydellen: ”Oikeastaan mä mietin näitä pääjuttuja, että onks ne riittävän kiinnostavia.” Tyypillistä Kakea. Myöhemmin lehti, Kaius Niemi mukaan lukien, saattaa joutua vastaaman turvallisuussalaisuuden paljastamiseen liittyviin syytteisiin. Huonoina aikoina päätoimittajan on käytettävä enemmän aikaansa talouden mietttimiseen ja siksi Niemikin istuu päivät pitkät kokouksissa, joissa pohditaan muun muassa markkinointia, tuotekehitystä ja henkilöstöasioita. Sanomakonsernia ei johda enää sukunsa perinteitä vaaliva patruuna Aatos Erkko, vaan hollantilainen Susan Duinhoven. ”Millon tää on otettu”, Niemi kysyy kuvasta, jossa näkyy avomerta. Kun ilma on alkanut välillä loppua, vasta silloin lehdistönvapaus ja sen merkitys on tullut näkyviin”, Niemi paasasi. P uitteet Helsingin Sanomien ympärillä ovat monin tavoin muuttuneet Niemenkin työuran aikana. Niemellä on myös taipumusta ylevyyteen ja suureellisuuteen. Hän lukee historiallisia tietokirjoja ja katsoo Netflixistä yhteiskunnallisia draamoja. Niemen tiedetään pitävän esimerkiksi kansainvälisyyttä arvossa, mutta juuri kukaan ei tunnu osaavan kertoa tarkemmin hänen poliittisista tai yhteiskunnallisista näkemyksistään. Viestikoekeskus-juttua käsitellään seuraavaksi korkeimmassa oikeudessa. Vuonna 1889 perustetusta Päivälehdestä on kasvanut monikansallinen pörssiyhtiö. ”En kommentoi millään lailla prosessejamme muuten kuin että ne ovat menneet oikein”, Niemi sanoo. ”Suomessa lehdistönvapaus on ollut kuin ilmaa jota hengittää. Esimerkiksi ennen viime joulua hän piti Hesarin toimitukselle saman puheen, jonka oli hiljattain pitänyt Julkisen Sanan Neuvoston 50-vuotisjuhlissa Säätytalolla. Kun vielä perjantaina Suomea juhlittiin lehdistönvapauden mallimaana, jo lauantaina Hesarin jutun julkistamisen jälkeen puhuttiin nopeasti jopa maanpetoksellisesta toiminnasta. Se oli samalla Niemelle oiva paikka astua julkisuuteen ja selittää kansalaisille, miksi on tärkeää, että vapaa lehdistö voi tarvittaessa julkaista myös salassa pidettävää tietoa. Nyt on jo tammikuun puoliväli, ja merikin on alkanut jäätyä. Tapaus kertoo paljon myös Helsingin Sanomien poikkeuksellisesta asemasta kaupallisessa mediakentässä. Juhlaja numeromies on mitä suurimmassa määrin myös sananja lehdistönvapausmies. L auantaina 17. Mediatutkija Anu Koivunen tutkii parhaillaan Viestikoekeskus-jutun jälkeisiä reaktioita yhdessä politiikantutkija Johanna Vuorelman kanssa. Viestikoekeskus on Puolustusvoimien tiedustelulaitos, jonka toiminta on suojattua ja salamyhkäistä. Moni oli ajatellut, ettei Helsingin Sanomista voi saada potkuja. Niemi miettii, näyttääkö iso kuva avovedestä etusivulla hölmöltä. Siinä presidentti Sauli Niinistö kertoi, että salaisten asiakirjojen luovuttamisesta Helsingin Sanomille on käynnistetty rikostutkinta. Hän ei esimerkiksi kerro, lukiko hän itse jutun läpi ennen kuin se julkaistiin. ”Tää on kiva, oikein kiva, mut…” Aikaa kuluu. Ahlroth sanoo, että luottamusmiehen näkökulmasta yt-neuvotteluiden lopputulos on aina tappio, jos ihmisiä irtisanotaan. Lukijat ryhtyivät pommittamaan lehteä ja päätoimittajaa viesteillä, joissa Hesarin toiminta kyseenalaistettiin. Pääasiallinen motiivi oli kertoa sotilastiedustelun suhteesta valmisteilla olleeseen tiedustelu lakiin, ei salaisilla asiakirjoilla mässäily, jollaiselta se nyt saattoi näyttää. Niemi haluaa kuitenkin vaikuttaa mieluummin taustalla pääkirjoitusten ja muiden sisältöpainotusten kautta. Jutun julkaisun jälkeinen aamu oli Niemen mukaan rauhallinen siihen asti, kun presidentin kansliasta tuli tiedote. Hänellä on hyvällä tavalla vakava suhde Hesarin arvokkuuteen ja perinteisiin”, Ahlroth sanoo. Hän tutkii erityisesti HS Helsinki -lehden etusivua. ”Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”, Niinistö totesi lyhyessä lausunnossaan. Toinen juttua tehneistä Helsingin Sanomien toimittajista on valittanut hovioikeuden päätöksestä, jonka mukaan hänen kotiinsa tehty etsintä olisi ollut laillinen. Ne hän on onnistunut pitämään omana tietonaan. Asia sinällään oli kuulijoiden mielestä varmasti tärkeä, mutta toimituksen epämuodollisessa joulutorttutilaisuudessa mahtipontista puhetta pidettiin hieman epätyypillisenä eleenä. Myös vastaavan päätoimittajan rooli on erilainen takavuosiin verrattuna. Mutta tämäkin kertoo Kaius Niemestä. Sen jälkeen alkoi rähinä. Tutkimus on vielä julkaisematta, joten Koivunen kommentoi tilannetta yleisellä tasolla. Nyt Niemi on saanut eteensä hiljattain lanseerattujen Helsingin Sanomien kaupunkilehtien seuraavan viikon vedokset. ”En ole lähtenyt siitä, että mun työni onnistumisen kannalta vapaaajalle ulottuva tiivis verkostoituminen on välttämätöntä. Jopa maanpetossyytöksiä esitettiin. Muulta medialta ei juuri tule tulitukea. Niemen ulostuloissa Koivunen näkee halun korostaa lojaalisuutta Suomen turvallisuupolitiikalle. joulukuuta 2017 Helsingin Sanomat julkaisi printtilehdessä ja verkossa näyttävän jutun, jonka otsikoissa julistettiin lehden kertovan salaisiin asiakirjoihin perustuen, mitä Puolustusvoimien Viestikoekeskus tekee. Seuraavana päivänä Niemi kirjoitti lukijoille avoimen kirjeen, jossa hän myönsi, että juttu olisi pitänyt perustella paremmin. Tikkakoskigate oli kahden instituution, Suomen suurimman sanomalehden ja valtion turvallisuuspolitiikan kovimman ytimen, yhteentörmäys. Niemellä on vaimo ja kaksi lasta. Eri asia on, menikö viesti perille. Meneillään olevan poliisitutkinnan vuoksi Niemikin on vaitonainen jutun tekemiseen liittyvistä yksityiskohdista. Hän on riisunut takkinsa ja katselee ilmaisjakelulehtien sivuja kulmat kurtussa. ”Se liittyy varmasti hänen persoonaansa mutta myös siihen, miten äärimmäisen tietoinen hän on vastuustaan nimenomaan Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana. Ympärillä olevat kollegat tarkkailevat Niemeä ja odottavat tämän reaktiota. Jo tässä vaiheessa hän pitää sitä kuitenkin lehdistöhistoriallisena tapahtumana, jossa julkisen keskustelun äänenpainot olivat poikkeuksellisen voimakkaita ja nopeasti muuttuvia. Hänen kolumninsakin käsittelevät useimmiten laajempia kaaria, esimerkiksi sananvapauskehitystä. Kun Niemeltä kysyy työn ulkopuolisista asioista, hänestä saa irti vain sen, että vapaa-aikaa kuluu lähinnä ”maalla ja perheen parissa”. Samaa henkeä on ollut Koivusen mukaan havaittavissa, kun lehti kritisoi pääkirjoituksissaan ja sen yksittäiset toimittajat Twitterissä tiedustelulainsäädännön valmistelua. Mutta erikseen voidaan arvioida sitä, miten itse neuvottelut ovat sujuneet. Siinä käydään läpi tulevien päivien juttuja ja yritetään ennakoida viikonlopun uutistilannetta. ”On kiehtovaa, miten niin erilaiset äänet löysivät toisensa ja kuinka hiljainen muu mediakenttä tapauksesta oli”, Koivunen sanoo. Ahlrothin mukaan Niemi on toiminut vaikeissa tilanteissa poik keuksellisen hyvin: huolellisesti ja tarkasti mutta reilusti ja rehellisesti. Muutosten läpivienti on ollut niin intensiivistä, että on ollut pakko keskittyä olennaiseen”, Niemi itse sanoo. Hesarin päätoimittajana Niemellä olisi mahdollisuus käyttää valtaansa esimerkiksi kommentoimalla päivittäin politiikkaa tai muita ajankohtaisia aiheita. Hän on pitkään hiljaa
58 IMAGE MAALISKUU 2019
Esseessään hän pohtii, mikä on fiktion rooli tunnustamisen aikakaudella. TeksTi Riikka pulkkinen kuvaT anna alanko. MAALISKUU 2019 IMAGE 59 Tunnustamisesta Riikka Pulkkinen menetti uskonsa fiktiivisiin kertomuksiin ja alkoi ahmia autofiktiota sekä blogeja
Halusin lukea vain romaaneja, joissa oli jokin kerronnallinen jippo; kaikkitietävä kertoja tai puhetilanteiksi riisuttu esitys. Miksi näin oli käynyt. 60 IMAGE MAALISKUU 2019 M uutama vuosi sitten huomasin, että kykyni uppoutua lukemaani fiktioon, uskoa sen maailmaan, oli muuttunut. Luin Tom Malmqvistin teoksen Joka hetki olemme yhä elossa, joka kertoo Malmqvistin raskaana olevan puolison yhtäkkisestä sairastumisesta leukemiaan. Me haluamme tietää, miten Maria Veitola onnistuu olemaan Maria Veitola. U skotteleminen on fiktion perusolemus, toteaa Kendall Walton teoksessaan Mimesis as MakeBelieve. Lisäksi koukutuin, pakko myöntää, blogeihin. Ylipäänsä kaikki sellainen fiktio, joka onnistuu purkamaan todellisuuden kokonaisesityksen ja näyttämään meille osia todellisuuden rakentumisen – tai todellisuudesta vieraantumisen – tavoista pyrkimättä luomaan tarinallisuuden perinteisiin rakennuspuihin nojaavaa kokonaista maailmaa, onnistuu olemaan uskottavampaa fiktiota kuin kokonaisen lineaarisen kertomuksen tarjoileva fiktio. Mutta mitä sitten. Halusin fiktiolta todempaa totta tai vaihtoehtoisesti metafiktiota, joka avaisi vielä selkeämmän näkymän metatasolle kuin aiemmin muodissa ollut metafiktio. Ilmiön voi tiivistää vaikkapa näin: miksi tuhlaisimme aikaamme fiktiivisiin syntymiin ja kuolemiin, kun niin monet haluavat nykyisin kertoa blogeissa ja somepostauksissa myös todellisia synnytyskertomuksia ja sairastumistai kuolintarinoita. Tästä syystä myös Sisko Savonlahden blogitekstityyliä kopioiva ja menestymisen eetosta parodioiva Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu tuntui relevantilta. Jos emme saa tähän selkeää vastausta, me ärsyynnymme: hän tunnustaa, mutta väittää silti, ettei tunnusta! Miten epärehellistä! Miten tylsää. Haittaako se ainoastaan romaanikirjailijaa, joka yhä haluaa luoda sepitettyjä maailmoja, ja hänen kustantajaansa, joka joko saa tai ei saa kirjailijalta lupaa käyttää taikamäärettä autobiografinen tai epäselvempää käsitettä omakohtainen. Syy muutokseen on tosi-tv, blogit, sosiaalinen media sekä näiden kaikkien yhteisvaikutuksena pinnalle noussut uudenlainen itsensä manifestoimisen tapa. Tällaisen löysin Jonas Hassen Khemirin romaanista Kaikki se mitä en muista, jonka kerronta koostuu fiktiivisten eri ihmisten kirjailijan alter egolle antamista haastatteluista. Metafiktio pitää lukijan varuillaan ja puhkoo uppoutumiseen aukkoja, joista metataso tihkuu haastamaan kuvitellun maailman todentunnun. Luin omaelämäkerrallisia romaaneja, muistelmia, päiväkirjoja. Tai sitten halusin tutustua johonkin sellaiseen kerrontakeinoon, jota en ollut itse tullut ajatelleeksi. Väitän, että näin on käynyt siksi, että fiktioon perinteisesti piilotetut keinot, kuten alkutilanteen jännitteet, keskikohdan ristiriitojen purkautuminen sekä lopun katarttisuus, ja ylipäänsä henkilö hahmojen kehittyminen, ovat valuneet fiktioista median ja sosiaaliseen median identiteettikertomuksiin, siihen, miten kerromme itsemme toisillemme täällä, tässä elämässä. Luin Linn Ullmannin Rauhattomat, joka on leikittelevä romaani Ullmannin lapsuudesta kuuluisien vanhempien varjossa. Ennen rakennusosat piilotettiin, nyt ne on tapana jättää esille. Lineaariset kertomukset kuuluvat nykyisin naistenlehtien miten minusta tuli minä -artikkeleihin. Metafiktion puolestaan voi määritellä rikkovan the game of make-believe -sopimuksen. Palasin Pirkko Saision trilogiaan tutkimaan sitä, miten rohkeasti ja leikkisästi hän kertoo tytöstä nimeltä Pirkko, joka on jo lapsesta saakka kokenut aika ajoin samanaikaisesti elävänsä ja kertovansa itsestään hän-muodossa. Me haluamme tietää kaiken Antti Tuiskusta ja Jare Tiihosesta. Toisaalta huomasin, että minun oli helppo suurkuluttaa sellaista fiktiota, jolla oli olemassa selkeä viittauskohteensa todellisuudessa. Tässä toiveeni. Sosiaalisen median tunkeutumisella arkipäivien väsymättömäksi filtteriksi on tietenkin jotakin tekemistä asian kanssa. Olemmeko me siis fiksoituneet tunnustamiseen ja alkaneet ikävystyä sepitettyjen maailmojen äärellä. Tämä tarkoittaa lukijan sanatonta sopimusta teoksen kanssa siitä, että kokonaisuutta voidaan pitää koherenttina maailmana, joka voisi olla totta. Tällaisia ovat esimerkiksi Maylis De Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja Laura Lindstedtin Oneiron ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinku. Toivoin fiktiolta maailmaa, jonka rakennusosat ovat esillä niin, että lukija saattaa tarkastella ihmistä irrallaan tarinastaan, ihmistä monen juonenkuljetusmahdollisuuden alussa, ihmistä ilman katarttista loppua. Olin jo jonkin aikaa elänyt epämukavan tunteen vallassa: mikään, mitä luin, ei puhutellut minua, sillä en saanut solmittua yhdenkään teoksen kanssa sopimusta siitä, että uskoisin sen luomaan todellisuuteen. Miksi olin, niin kuin monet muutkin fiktion suurkuluttajat, menettänyt uskoni ”perinteiseen”, uppoutumaan kutsuvaan fiktioon. Muun muassa tästä syystä Johannes Ekholmin Rakkaus niinku, joka rakentui kokonaan liveja chat-puhetilanteille, tuntui raikkaalta. Kirjallisuuden ammattilaiset ja asiantuntijat ovat jo pitkään puhuneet perinteisen romaanin vanhentuneisuudesta. Metafiktio oli pitkään, kenties koko 2000-luvun alkuvuosikymmenet, kirjallisesti muodissa, ja vasta aivan viime vuosina tällaiset fiktiot ovat antaneet tilaa toisentyyppisille maailman jäsentämisen tavoille. Luin Knausgårdia, tietenkin. Etsin sekä kirjoittajana että lukijana uutta suuntaa. Väitän, että todellisuutemme on muuttunut enemmän ja nopeammin kuin tajuamme. Jos taas joku fiktiokirjailijoistamme käyttää minäkerrontaa, meitä kiinnostaa ennen muuta se, tunnustaako hänen kertojansa kirjailijan itsensä elämänvaiheita. Todellisuuspohjaisen fiktion – ja blogien – vastapainoksi janosin myös fiktiota, joka kykenee kulkemaan todellisuuden kahta puolta, keksityn ja eletyn, ja ottaa kantaa tarinankuljetuksen ongelmiin sinänsä. Ketä tai mitä se oikeastaan haittaa. Tätä sopimusta Walton kutsuu termillä the game of make-believe. Politiikan asian tuntijat puhuvat identiteettipolitiikan noususta, ja me kirjallisuuden asiantuntijat voisimme puhua vaikkapa tunnustamisen kulttuurista. Samalla itse fiktioon on jäänyt tietty keinotyhjiö: kun tarinallisuus koskee journalismia ja sometai blogitodellisuutta, fiktion on keksittävä uusia tapoja kuvata todellisuutta, jonka loputtomissa representaatioissa me elämme. Luin Lena Dunhamin muistelmat. Kaikenlaisiin blogeihin: syöpä, raskaus, lapsettomuus, ero. M itä minä siis kaiken kaikkiaan halusin. Suomessa tätä keskustelua on ylläpitänyt ennen muuta kirjailija Tommi Melen. Mihin tunnustava ja tunnustusta janoava ihminen tällöin tarvitsee perinteistä fiktiota. Enää kaikki ei lopussa osoittaudu sepitteeksi, vaan sepittämisen monet eri tekniikat ovat nykymuodinmukaisessa fiktiossa alusta asti esillä; tavat joilla luomme identiteettiämme puheissa, tavat joilla kerromme itsestämme somessa. Etsin aloituskuukauden ja uppouduin eteeni avautuvaan maailmaan niin kuin aiemmin olin uppoutunut romaaneihin. Luin mitä tahansa blogia, jonka kirjoittaja kertoi taitavasti ja rehellisesti elämästään
Shieldsin näkemyksen mukaan romaanitaidetta vaivaa siis se, ettei se kykene kertomaan kokemastamme todellisuudesta mitään, koska se kuluttaa kaiken voimansa todelta tuntuvan todellisuuden rakentamiseen eikä tunnista sitä tosiseikkaa, että sen viittauskohteena toimiva todellisuus, tämä, mitä elämme, on jo aivan toisenlainen. Maeve ei kasvavan itsetietoisuutensa vuoksi enää noudata ohjelmointiaan vaan muuttuu omaehtoiseksi toimijaksi. Koukutuin hiljattain HBO:n televisiosarja Westworldiin. Vastaavia kirjallisia aloitteita on nähty myös esimerkiksi nobelisti J. Poc-henkilönä, vapauteen karkaavana, moraalisesti ristiriitaisena robotti-prostituoituna Maeve on feministisintä ja kumouksellisinta mitä olen hetkeen missään fiktiossa todistanut. Me emme halua sitä, mitä jyhkeät ”lukuromaanit” ja epookit tarjoilevat meille realismina, koska se todellisuuskäsitys on peräisin 1800-luvulta. Shieldsin pamfletin jälkeen muun muassa Karl Ove Knausgård ja Rachel Cusk ovat puhuneet siitä, miten ovat menettäneet kykynsä uskoa sepitettyyn fiktioon, ja molemmat ovat myös omalla tavallaan uudistaneet romaanikerrontaa, Knausgård omaelämäkerrallisella, maskuliinisuutta purkavalla Taisteluni-teoksellaan ja Cusk vähäeleisemmällä, toisia tietoisuuksia suodattavaa minäkerrontaa käyttävällä proosatrilogiallaan Outline, Transit ja Kudos. M. MAALISKUU 2019 IMAGE 61 der Antiaikalainen-blogissaan ja lukuisissa esseissään. Katsoin ahmimalla koko Westworldin ensimmäisen tuotantokauden. Autobiografisen kirjallisuuden nousun suosio on siis osaltaan uskottavuusongelman kiertämisessä. Se ei vaadi lukijaa uskomaan muuhun kuin yhteen minäkertojaan, joka myöntää vajavaiset tietonsa ja näkökulmansa rajallisuuden ja vain alkaa kertoa. Lyhyesti tiivistettynä Westworldissa on kyse ihmisten rakentamasta western-teemapuistosta, jossa ihmiset voivat vierailla ja retostella isäntinä toimivien, tarkkaan ohjelmoitujen robottien kustannuksella. Tulenko siis väittäneeksi, että vain itsestä kertominen on uskottavaa, ja jos väitän näin, olenko identiteettipolitiisen ajan sokea yksilö vailla omaehtoista visiota siitä mitä fiktio voisi ja mitä sen tulisi olla. Coetzeelta, joka pyrki 2000-luvun alussa hälventämään esseen, autobiografisen proosan ja fiktion eroa teoksillaan Elizabeth Costello, Diary of a Bad Year ja Summertime. Seurasin ihaillen erityisesti ilotaloa pyörittävän Maeve-robotin tarinaa. Realistinen romaani, jos lukijaa kokonaiseen maailmaansa ja elämänkohtaloihin uppoutumaan kutsuvaa proosataidetta sellaiseksi haluaa kutsua, saa meidät haukottelemaan. M inulla on tästä pelostani esimerkki, joka liittyy yllättäen tv-sarjan luomaan fiktiiviseen maailmaan. Hän on sitä, mitä meidät on opetettu Katsoin ahmimalla koko Westworldin ensimmäisen tuotantokauden.. Samalla, kun myönnän, että autobiografinen kirjallisuus onnistuu kiertämään uskottavuusongelman, pelkään tekeväni myönnytyksen identiteettipolitiikalle. Vain elämä ja yritys tehdä siitä selkoa. Vähä vähältä robotit tulevat kuitenkin tietoiseksi koneolemuksestaan ja vapautuvat ihmisten mielivallasta toteuttamaan omaa identiteettiään. David Shields tiivisti tämän tylsistymisen kokemuksen Reality Hunger -pamfletissaan vuonna 2010 näin: I find it very nearly impossible to read a contemporary novel that presents itself unself-consciously as a novel, since it’s not clear to me how such a book could convey what it feels to be alive right now. Ja kas, näihin maailmoihin, joissa maailmaa ei suurieleisesti luoda, on lukukokemuksessa helpompi upota juuri siksi. Eihän todellisuus ole tällaista, me sanomme, kun luemme näkökulman toisensa jälkeen huolellisesti avavaa romaania. Todellisuus on rapsodista, katkeilevaa, keskeytyvää, päällekkäistä ja äänekästä ja hassua ja ironista ja vakavaa ja juttelevaa ja lörpöttelevää ja nonsensea ja meteliä, ja me haluamme taiteeltamme sitä samaa. Ei juonta, ei kohottavaa loppua. Häntä esittää Thandie Newton, joka on Cambridgen käynyt englantilaisen isän ja zimbabwelaisen äidin tytär. Kaikille näille kerronnan tavoille on yhteistä hylätä ”näytän teille nyt keksimäni maailman” -ele
Koivisto toteaakin moraalifilosofi Alisdair McIntyreä mukaillen, että aina kun maailmassa vallitsee sekavuuden aika, kaunokirjallisuus reagoi siihen omaelämäkerrallisuuden trendillä. Pirkko Saision Punaiseen erokirjaan huipentuvan romaanitrilogian autofiktiivisyydestä väitöskirjan tehnyt Päivi Koivisto painottaa Doubrovskyn psykoanalyyttista lähestymistapaa kirjoittamiseen: totuutta ei voi kirjoittaa tekstiin kuin vahingossa. Ei väliä vaikka ne olisi kerrottu fiktion ehdoin. Seuraavan viikon. Autofiktio on alkuperäisen määritelmänsä mukaan autobiografisesta kirjoittamisesta kummunnut fiktion alalaji, fiktioksi naamioitu omaelämäkerta. Koivisto pitää mahdollisena, että ”todenkaltaiset minät” ovat juuri nyt fiktiossa ajankohtaisia siksi, että identiteettikertomukset ja itsen esittämisen kulttuuri on ylipäänsä pinnalla. Onko vapautumiskertomus meille enää kokonaisvaltainen vapautumiskertomus, jos emme voi yhdistää sitä tunnustamisen diskurssiin tai päästä sen kanssa kosketuksiin tunnustamisen rekisterin piirissä. Olemmeko me näin fiksoituneita tunnustamiseen ja omakohtaisiin tarinoihin. Me haluamme kuulla miten heidän raskautensa menevät kesken. Me haluamme kuulla miten he rämpivät masennuksessa eronsa jälkeen. Käytännössä autofiktioksi nimitetään sellaisiakin teoksia, joissa jokin kriteereistä ei täyty. Vastaan yksiselitteisesti: autofiktio. Minulla ei ole tähän kysymykseen vastausta. Meitä kiinnostavat vaikutusvaltaisten ihmisten tunnustukset tosielämästä. Myös minä osallistun tällaiseen tunnustamiseen. Hänen Fils-romaaninsa (1976) innoituksena oli Philippe Lejeunen omaelämäkerrallista sopimusta käsittelevän esseen väite, ettei omasta elämästä voisi kirjoittaa romaanissa siten, että päähenkilöllä olisi kirjailijan oma nimi. Todellisuus ei ole enää sellainen. Myönnän ainakin itse eläväni tunnustamisen kulttuurissa. Joskus oli vielä aika, kun Seiska-lehti lähti Matti Nykäsen ja Mervin kanssa Gran Canarialle ja sopimukseen kuului ekslusiivinen haastattelu kuvineen seuraavan viikon lehteen. Autofiktio on siis fiktiota, jonka päähenkilö usein, mutta ei aina, on tarinan minäkertoja ja kantaa samaa nimeä kuin tekijä. Koiviston mukaan autofiktiota voi tulkita laajemminkin analyytikon ja analysoitavan suhteen kautta: autofiktiossa kirjoittaja ikään kuin kutsuu lukijaa analyytikon rooliin, mutta pidättää kuitenkin viime kädessä fiktion leikin ja kaikki sen tulkinnat itsellään. Ennen muuta haluan uskoa, että fiktiolla on alue, jonka ei tarvitse määrittyä tunnustamisen kautta. Olenko siis kuitenkin identiteettipoliittisen aikani aivopesemä. Haluan häneltäkin lopulta tositarinan, vaikka hän on robotti fiktiossa. Nykyisin teen näin vaivatta. Joudun vastaamaan kyllä. Tunnustamisen kannalta olennaista on, ettemme me halua näiltä social influencereilta pelkästään ruokareseptejä tai pakarajumppaohjeita tai lomakuvia. Kuka tahansa, johon ihmiset haluavat samastua tai nojautua, saa seuraajia ja lopulta myös rahaa ja valtaa. Vaikka myönnän, etten ole mikään ulkopuolinen tarkkailija tunnustamisen aikakauden marginaalissa, sillä hyödynnän kirjoittamisessani autobiografisia elementtejä ja postaan somekanavilleni yhtä ja toista, jokin minussa kapinoi äänekkäästi tunnustamisen aikakautta vastaan. Tunnustamisen aikakausi liittyy totuuden jälkeiseen aikakauteen käsitteen tarkennetussa merkityksessä; tämä on aikakausi, joka on kadottanut faktojen merkityksen ja tasapäistänyt tiedonvälityksen. 62 IMAGE MAALISKUU 2019 viime vuosina kutsumaan rodullistetuksi. Millä keinoin kirjallisuus voisi kertoa tällaisesta todellisuuden murroksesta. Mitä varsinaiselle fiktiolle siis jää, jos meillä on pääsy dramaattisiin ja draaman keinoin esitettyihin tositarinoihin koska tahansa ottamalla puhelin käteen ja menemällä Instagramiin. Joudun vain kirjoittamaan tämän kiusallisen olettaman ylös ja toteamaan vielä häiritsevämmän seikan: Maeven vapaustaistelua seuratessani, niin uljas ja ristiriitainen kuin se onkin, huomasin myös jääväni jotakin vaille. Näin ajattelevat kaikki ne, jotka perustavat henkilöbrändinsä ympärille oman mediansa. Me haluamme kuulla ne, koska ne tuntuvat todelta. En minä itsestäni kirjoita. Koen itse asiassa tällaisen tunnustamisen vapauttavana: saan ääneni paremmin kuuluviin. Kaikki, mikä on vakuuttavaa, saa tilaa. Haluan olla fiktionalisti. Millaista tällainen fiktio sitten voisi olla. Me käytämme omaa ääntämme, mutta samalla me tuotamme tunnustamisja tarinateollisuutta, ja tulemme siirtäneeksi fiktion vanhat keinot osaksi todellisuuden rakennetta sinänsä. Mikä fiktion laji voisi parhaiten kommentoida tunnustamisen aikakauden problematiikkaa tai osallistua sen tarkasteluun sen omilla ehdoilla. Me haluamme tietää miten he sairastavat noro-viruksensa ja syöpänsä ja miten he hautaavat vanhempansa kun on sen aika. Kuuluvatko tulevaisuudessa kaikki ihmiset niihin, jotka sanovat kuin jotkut silmäätekevät sanomalehden syntymäpäivä haastatteluissa: ”minulla ei ole aikaa lukea keksittyjä tarinoita”. Hänen esittämänsä Maeve on ohjelmoitu alistetuksi ja vallan alaisuuteen, mutta Maevessa on ”ohjelmointivirhe”: vapaudenkaipuu ja kauna alistajia kohtaan. Fiktio tyhjenee tällöin omista tunnuspiirteistään ja menettää merkityksensä. En olisi koskaan vuonna 2008 uskonut, että postaan joskus itsestäni kuvan someen naistenlehden kuvausten keskeltä ja kerron haastattelutilanteesta näin ”todempaa” tarinaa kuin se, jonka lukijat löytävät lehden sivuilta. Tämä lisähuomio vaivasi minua. Jostain syystä huomasin, ettei Maeven pako olisi mielestäni niin uljas, ellei hän olisi robotti. Se liittyy ennen muuta internetin kautta saatavilla olevan tiedon määrän kasvuun. Me teemme, kuvaamme ja kirjoitamme kaiken nykyisin itse, kukin omalla kanavallamme, kukin omilla ehdoillamme. En minä halua olla henkilöbrändi. Jouduin kysymään itseltäni häntä katsellessani: olenko hänen puolellaan niin varauksetta siksi, ettei hän todellisuudessa edusta oikeaa, tunnistettavaa identiteettipoliittista ryhmää, sillä hänen olemuksellisin ”intressiryhmänsä” on robottius. Se, ettei tämä saatavilla oleva tieto täytä kaikilta osin tieteellisen tiedon kriteereitä, on kenties paras määritelmä ”totuuden jälkeiselle ajalle”. Tai yhtä hyvin: pitääkö sen kertoa juuri tästä, vai voiko se keskittyä vaikkapa historiallisiin aiheisiin. V äitän, että tunnustamisen aikakausi on ”totuuden jälkeisen ajan” yksi ulottuvuus. Toisaalta Koivisto näkee kaunokirjallisuudessa tälle kulttuurille vastaiskun mahdollisuuden: muun muassa Saara Turusen Sivuhenkilö ja Ossi Nymanin Röyhkeys. Ehkä juuri sitä mitä kiusaantuneena vastustelen, nimittäin sisäpuolen todistusta, Maeven omaa tunnustuskirjaa tai blogia, jossa hän kertoo siitä miltä hänestä tuntuu. Jokainen vuosikymmen on Päivi Koiviston mukaan tuottanut erilaisia identiteettiin liittyviä mullistuksia, ja autobiografinen kirjoittaminen on ollut reaktio kunkin aikakauden kysymyksiin. Mitä kaipasin. Mutta, ennen muuta: mitä kirjallisuus olisi, jos se unohtaisi esittävänsä kirjallisuutta ja keskittyisi kuvaamaan inhimillistä kokemusta tällaisessa todellisuudessa mahdollisimman tarkasti, säilyttäen kuitenkin kirjallisuudelle ominaiset erityispiirteensä. Kun juhlin Maeven vapautumista, juhlinko hänen emansipaatiotaan entistä suuremmin, koska hän on kone eikä minun tarvitse allekirjoittaa minkäänlaista identiteettipoliittista manifestia ollakseni hänen puolellaan, sillä olen hiukan väsynyt identiteettipolitiikkaan ja siihen ajattelutendenssiin, jonka mukaan jokainen on kykenevä kertomaan oman tarinansa itse ja samalla oikeutettu kertomaan vain oman tarinansa, koska muunlainen sepittäminen näyttää nykyisessä ajatteluilmastossa ryöväykseltä. Termin lanseerasi Serge Doubrovsky
Sanoin haastatteluissa kaikkien läheisteni olevan turvassa oman elämänsä tosiasioiden parissa, enhän ollut paljastanut vaan pikemminkin kät kenyt paljaan näköiseen. Päivi Koivisto nostaa autofiktion tärkeimmäksi ulottuvuu deksi nimenomaan metafiktiivisyyden, joka on Koiviston mukaan yleensä selkeästi paikannettavissa tekstistä. Luettinko sitä ylipäänsä. Olin eronnut kaksi vuotta aiemmin, ja romaani käsitteli yhdeltä osin eroamista. Autofiktiota voisi ajatella eräänlaisena tekijän perverssinä fetis sinä. Kuten edellä huomautin, autofiktio avaa tekijän näkökulmasta leikillisen mutta painokkaasti fiktiivisen tilan, jossa tekijä kutsuu lukijaa psykoanalyytikon rooliin tulkitsemaan kaikkea kerrottua tiedostamattoman näkökulmasta. Mutta sain myös hämmentyneitä palautteita. Koska genren määrittää aina lukija eikä koskaan kirjailija, en voi itse antaa Lasten planeetta romaanille autofiktion määritelmää, mutta voin antaa muutaman – kenties narsismini paljastavan – vih jeen. Media tarvitsee tarinan, mielellään vieläpä selviytymistarinan, ja jos sellainen on saatavilla muutamaa sanaa vaihtamalla, mahdollisuus käytetään. Ei sitä ainakaan myyntilistoilla näkynyt! Aah! Missä salamanisku!!?. Subjektiivisuus luo perspektiivin, mikä puolestaan paikantaa autofiktion”, Koivisto pohtii. ”Ehkä Cuskilla on ollut idea, että silmät, jotka tarkkailevat tekstissä maailmaa ja minäkertojan ääni joka lempeästi opponoi kertojalle uskoutujia, luovat tekstiin oman sävynsä. Mediassa elämäkerrallinen romaanien lukemistapa kertoo ennen muuta henkilöjournalismin tarinallisuuden vaatimuksesta. Olinko vain uskotellut itselleni ja muille kirjoittaneeni romaanin, jos sitä nyt luettiin kuin tunnus tuskirjaa. Metafiktion ei koiviston mielestä tarvitse olla lukijan uppoutumiskokemuksen täydellistä rikkomista, vaan se voi olla temaattinen vihjeiden viuhka teoksessa, se riitasoinnun tai epäsuh dan tuntu, joka eri tarinalinjojen välillä vallitsee. Lukija jää hämmennyksen. Eli sepitteen, eikö niin. Sain paljon ihastuneita kommentteja lukijoilta. Olinko sittenkin vain väittänyt teostani fiktii viseksi, vaikka todellisuudessa olin ottanut osaa ”tunnustamisen aikakauden” diskurssiin, sen peliin. Se sisälsi oma elämäkerrallisia elementtejä. Ja ketä romaniini edes kiinnosti. Teoksen minäkertoja on toki kirjailija, mutta eri niminen kuin Cusk. Erotuksena ”pelkästä” omaelämä kerrallisuudesta autofiktiossa tekijä leikittelee kirjallisilla keinoilla ja omalla tekijäpositiollaan tai omaelämäkerrallisilla ulot tuvuuksilla. Usein nimittäin tuntuu, että kritiikeissä ja lukukokemuksissa tämä metafik tion viuhka typistyy realistiseksi luennaksi, ja mikä vielä pahempaa, realistiseksi ja editoivaksi luennaksi. Tarkkaan ottaen media ei oikeastaan tee mitään sepitteellisellä kirjallisuudella. ”Riikka Pulkkinen erosi ja kirjoitti erostaan kirjan.” Merkillepantavaa on, että mediassa haluttiin käyttää sanaa ”kirja” sanan ”romaani” asemasta. Monet niistä auttoivat minua vakuuttumaan siitä, että romaani oli kannattanut kirjoittaa. Luikin syyspäivien puristuksessa ja toivoin deus ex machina loppua piinalleni, salamaniskua, sammakoita taivaalta. Aloin uskoa hämmentyneisiin lukijapalautteisiin. Media haluaisi elämäkertoja eikä sepitettyjä minuuksia, sillä mediassa on kyllä sijaa tarinallisuudelle, mutta vain sen omilla ehdoilla. Minäkertoja on eronnut niin kuin Cusk, joka on kirjoittanut erokokemuksestaan myös muistelma tyyliin teoksessaan Aftermath. Vai luettiinko. Mutta koska autofiktio painottaa fiktiivisyyttään ja lipeää tosielämäolettamista aina kauemmas, lukija kokee tulevansa nuhdelluksi jokaisen tosipohjaisen tulkintayrityksen jälkeen. Miten autofiktiota sitten tulisi lukea. Minäkertoja on suodatin, jonka kautta maailma ja toiset ihmiset tulevat esille. Vaikka autofiktio tarjoaa lukijalle psykoanalyytikon roolia, häneltä evätään analyytikon tulkinnat ja tarjotaan tilalle voyeristista asemaa: näet tämän kaiken, mutta sinulla ei ole tähän osaa, pidätän itselläni kaikki tulkinnat ja omistan tämän maailman niin täydelli senä kuin suinkin, ilman interferenssejä. Lukea ”todenkaltaista” on niin paljon hämmentävämpää ja häilyvämpää kuin lukea ”rehtiä fiktiota” tai ”rehtiä omaelämäkertaa”. Koivisto näkeekin tosipohjai suudella leikittelevässä autofiktiossa mahdollisuuden haastaa ja problematisoida tunnustuksellisuuden janoa, sillä pyörittäessään tekijä, fiktio ja tosikysymyksiä lingossaan autofiktio samalla haastaa lukijoita pohtimaan omia ennakkoasenteitaan tunnustamiseen ja toden todeksi paikantamiseen. Tämä on ymmärrettävää etenkin siksi, että mediassa romaani muuttuu usein kirjaksi ja fiktio eletyn elämän kertaamiseksi. Siispä: ”Erosi ja kirjoitti erostaan kirjan.” Päivi Koivisto liittää tosipohjaisuuden janon lukijoiden tarpeeseen löytää tekstin takaa persoona. Tällaisia: ”Ihana teos, mutta mitä lapsesi isä / äitisi / isäsi / sisaresi / tyt täresi siitä ajattelee?” ”Minähän jo tiedänkin, mitä sinulle kuuluu, sillä olen lukenut kirjasi.” Välillä tämä yksi yhteen tulkinta romaanista ja sen tekijän elä mänvaiheista toistui myös lehtiotsikoissa. Kerroin haastatteluissa, että romaanini on omaelämäkerrallinen hiukan samalla tavoin kuin tehtaan linjastolla valmistettu suklaa ”saattaa sisältää pähki nää.” Olin kuitenkin sepittänyt sen niin kuin muutkin romaanini. Ensin joudun avaamaan vielä hiukan autofiktion suhdetta tun nustamiseen. Itse joudun – kiusaantuneena – myöntämään, että julkaisusyksy oli minulle hankala myös muuten. Julkaisusyksynä 2018 törmäsin usein olettamuksiin, etten ollut sepittänyt romaaniini mitään. Juurihan olemme oppineet sulkeistamaan tekijän! Ja eikö tapahtumat tekijän elämänvaiheisiin palauttava lukemisen tapa ole naistelehtien työtä. Päivi Koivisto huomattaa, että autofiktion määritelmä voi syntyä kokoelmasta vihjeitä, jotka palautuvat tekijän elämään. Nämä todellisuuteen paikantuvat ulottuvuudet saattavat riittää autofiktiomääreeseen tai ainakin mahdollistaa teoksen autofiktiivisen tulkinnan. Jos fiktiolle asetettaisiin tehtäväksi kuvata ja kommentoida sitä, miten tuotamme todellisuutta kertomisen kautta, voisiko autofiktio onnistua parhaiten siksi, että se sisältää sekä fiktion vapaan leikin että vastaa parhaiten kaunokirjallisuuden kohtaamaan uskottavuus ongelmaan, josta niin monet kirjailijat ja kriitikot ovat 2010luvulla puhuneet, ja lisäksi tarjoaa tyydytystä tunnustamisen ja tositarinoi den janoon, jos sitä niin haluaa tulkita. Minä itse ajattelen, että jos emme olisi lukijoina niin hanakoita lyömään romaaneihin realismin leimaa ja palauttamaan kerronnan eri tasoja todentunnun ja uskottavuuden nimissä kokonaisuuden ”realistisimpaan” mate riaaliin, saattaisimme päästä määrittelemään uudelleen metafiktion ulottuvuuksia ja täsmentämään sitä, mitä autofiktio voi olla. Lukija vastaa tähän rooliodotukseen mahdollisuuksiensa mukaan ja yrittää muodostaa suhteen siihen joko fiktiona tai sen perusteella, mitä tietää tekijän itsensä elämästä. Ristiriita liittyy Koiviston nimeämään ”meta fiktion temaattiseen viuhkaan”, jota tulkitsemalla autofiktion voi paikantaa. R yhdyn nyt itse tunnustamaan: minulla on itselläni sekä tunnustamiseen että autofiktioon ristiriitainen suhde. Ymmärrän tällaisen tarpeen. Tarve on Koiviston mukaan sidoksissa perusinhimillisiin lukemisen tapoihin, mutta myös siihen, miten identiteettejä mediassa tuotetaan. Missä deus ex machina. Olin vain julkaissut, niin, todentuntuisen romaanin. Esimerkiksi hän nostaa Rachel Cuskin romaanitrilogian, joka ei millään totutulla tavalla täytä autofiktion määritelmää. MAALISKUU 2019 IMAGE 63 ovat Koiviston mukaan oivallisia romaaneja, koska ne haastavat itsen esittämisen tapoja ja hämmentävät kysymystä tosipohjaisuudesta. Julkaisin romaanin Lasten planeetta viime syksynä
64 IMAGE MAALISKUU 2019
Mikä materiaali olisi tällöin ollut romaanissa Päivi Koiviston mainit sema metafiktiitivisten vihjeiden viuhka, jonka kautta autofiktiivisiä piirteitä olisi voinut määritellä. En tiedä missä minä on. Joudun kysymään: haluttiinko sen siis olevan realistisempi, koska minua on totuttu pitämään kirjailijana realismin edustajana. Se oli toinen minä. Itseys on taattu vasta, kun syntinen on paljastanut salaisuutensa. M. Foucault’lle tunnustaminen on osa yhteiskuntarakenteellista valtakoneistoa. Kenen säännöillä tätä leikkiä leikitään. Nainen joka tienaa ”patetiallaan sekä opintopisteitä että rahaa”. Se oli tuntunut fiktion kirjoittamiselta niin kuin toistenkin fiktioiden. E hkä autofiktio on juuri nyt pinnalla siksi, että se kykenee kommentoimaan aikakautta, jonka keskellä elämme, ilman että se sortuu kulttuurisen appro priaation ansaan eli omii toisten ihmisten kokemuk sia ja antaa korskeasti ääniä muille tietoisuuksille. Jupisin itsek seni: ”Mitäs menit tunnustamaan, senkin ääliö!” Paitsi että enhän minä ollut tunnustanut. Tässä on Cuskin uudenlaisen autofiktion hienous. Miksi. Sillä on oma roolinsa ja oma keinovalikoimansa, vaikka juoni, tarina ja kehityskertomukset ovat siirtyneet median ja sometodellisuuden omaisuudeksi. MAALISKUU 2019 IMAGE 65 tilaan: mitä luen. Foucaultlaisittain tunnustaminen on kyllä yksityisten asioiden julkista paljastamista, mutta tunnustamisella ei ole koskaan pelkästään yksityistä merki tystä. Hulluutta pelkäävä nainen, joka on hulluuden ohella aina pelännyt oksen nuksen hyökyjä, nainen, joka omii näkökulman kokonaan itselleen, vuokraa valkean huoneen ja kertoo kertomistaan, nainen joka kutsuu itseään vauhkoksi myrkkyhevoseksi ja pitää kaiken kerto mista rakkauden korkeimpana ilmentymänä. Coetzee on sille asettanut: ”Raportoida kaikkein intiimein kokemus.” Fiktion voima on tässä: se raportoi intiimin kokemuksen täsmäl lisesti samalla kun se kykenee kommentoimaan ja ravistelemaan minäkeskeistä tunnustamisen kulttuuria. Monissa romaanini kritiikeissä toistuikin juuri editoiva luenta. Se on totuuden tuottamisen mekanismi, joka saa mallinsa uskonnollisesta vallankäytöstä: ripittäytyminen vaatii aina ulkopuolisen kuulijan ja sisältää käsityksen, jonka mukaan ihmisen on mahdollista vasta tunnustamisen kautta tulla omaksi aidoksi itsekseen. Michel Foucault’n mukaan tunnustamisen rakenne jäljittelee aina yhteiskunnan normatiivista rakennetta. Sen suosion syyt voi löytää identiteettipolitii kan noususta, mutta jotta se ei jäisi identiteettipoliittisen ilmapiirin peiliksi vaan avautuisi kohti fiktion omia ehtoja, kohti leikillisyyttä ja uneksimista ja tätä kautta kohti mahdollisten maailmojen etiikkaa, sen täytyy luoda uusia keinoja puolustaakseen paikkaansa. Milloin fiktiosta tuli tällaista. En halua, että tunnustamisen aikakausi tuottaa lukijoita, jotka osaavat lukea enää vain tunnustuksen muottiin sopivia teoksia. Myös romaanin estetiikkaa haluttiin tarkastella editoivan katseen kautta. Lähteet: David Shields: Reality Hunger (Knopf, 2010) Kendall Walton: Mimesis as Make-Believe (Harvard University Press, 1993) Marie-Laure Ryan: Narrative as Virtual Reality (Johns Hopkins University Press, 2003) Janne Kurki, Lacan ja kirjallisuus (Apeiron, 2003) Päivi Koivisto: Elämästä autofiktioksi – Lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja (Helsingin yliopisto, 2011) Päivi Koivisto: Tunnustaa ja valehdella – Tunnustamisen ongelmat Ystävän muotokuvassa (Teoksessa Tunnustus ja Todistus, Gaudeamus, 2007) Lisäksi olen artikkelia varten haastatellut Päivi Koivistoa ja puhunut Rachel Cuskista Koiviston ja kirjailija Essi Kummun kanssa lukupiirissä.. Haluanko edes tietää tätä kaikkea, jos en saa tulkita tätä suhteessa fiktioon tai toteen lainkaan. Miksi minut pakotetaan lukemaan tätä. Nainen, joka on hyvin kiinnittynyt omaan kertojuuteensa mutta jonka ammattia ei mainita. En ollut se minä, joka kirjani sivuilla puhui. Haluan, että fiktiolla on yhä sijansa maailmassa. Autofiktio toimii tunnustamisen aikakauden itsensä rakentumisen tavoilla. Näin ripittäytymisessä esiin tuleva minä on Foucault’lle aina yhteis kunnan määräämä minä. Mutta. Se saa aikaan vaikutelman siitä, että kirjallisuus täyttää tehtävän jonka esimerkiksi nobelisti J. Ei ole mitään narsistisempaa kuin tekijä tulkitsemassa omaa teostaan. Vai oliko. Toisaalta ei ole mitään naurettavampaa kuin romaaninsa tulkintoja kyttäävä kirjailija: hän on julkaisun myötä muuttunut fetissiään hellivästä perverssistä neurootikoksi, joka ei kykene karkaamaan teoksensa varjosta kohti oikeaa elämää. ”Romaani sairastuu omaan megalomaanisuuteensa,” sanottiin eikä tarkasteltu estetiikan takana piilevää tulkintavihjettä. No niin, riittää jo. Silti, fiktiosuojasta huolimatta, tunnustajaksi leimautumisen häpeä ei päästänyt minua otteestaan koko syksynä. Joudun silti kysymään: Oliko minun romaanini autofiktio. Foucault ei olisi Foucault, ellei hän lisäksi väittäisi, että ripissä tunnustetut ajatukset eivät koskaan varsinaisesti ole tunnustajan omia salaisuuksia, vaan ihminen on kasvatuksen kautta harjaantunut etsimään itsestään tietyntyylisiä paljastuksia. Sen haluttiin olevan pelkempi. En tiedä. Törmäsin oman romaanini vastaanotossa toistuvasti siihen, että Lasten planeetan ne osat, joita kriitikot tai tavalliset lukijat eivät voineet paikantaa tosipohjaisiksi, koettiin romaanissa ylimääräisinä. Syntyy vaikutelma intiimiydestä, mutta ei vaikutelmaa minä keskeisyydestä. Laajennan Foucaulti’n tunnustusanalyysin koskemaan myös kaunokirjallisuuden vastaanottoa: ehkä tunnustamisen norma tiivisuus on niin syvällä tavassamme jäsentää maailmaa, että sen luoma tulkintakehys vaikuttaa myös kirjallisuuden vastaanottoon, toisin sanoen siihen, mitä olemme tottuneet pitämään tunnustus romaanin kaltaisissa teoksissa ”relevantteina osina”. Romaanin haluttiin olevan pelkästään erokertomus tai pelkästään kertomus hulluudesta. Olin kirjoittanut romaanin. Mutta entä jos realismin tulkintakehykseen teoksen palauttava lukemis tapa kertookin siitä, että kaikki tosipohjaisuuteen sopimaton – ja teoksen metafiktiivisyyttä lisäävä ja täten uusia tulkintavaihto ehtoja avaava materiaali – koettiin teoksessa ”ylimääräisenä” siksi, että sitä haluttiin lukea tunnustusromaanina ilman metafiktiivisiä ulottuvuuksia. Tällaisia uusia keinoja voi löytää esimerkiksi Rachel Cuskin romaanitrilogiasta – Outline, Transit, Kudos – jossa kertova minä ei niinkään asetu tunnustajaksi vaan kuulijaksi ja näkijäksi ja kohtaa miensa ihmisten uskoutumisen suodattajaksi, kuten Päivi Koivisto toteaa. Meidän kirjailijoiden tehtäväksi jää kantaa häpeämme teos temme vastaanotosta ja tosipohjaisuusspekulaatioista, kohdata vieraiden lukijoiden hämmennys, pitää yllä hyvät välimme läheisiin ihmisiimme ja ryhtyä leikkiin yhä uudestaan: ”Kyllä, tuote saattaa sisältää todella tapahtunutta hiukan samoin kuin suklaa saattaa sisältää pähkinää.” . Onko minulla lupa tietää tämä. Voin tietysti olla myös editointia kaipaava kirjailija: ehkä onkin totta, että romaanini olisi ollut parempi ilman tiettyjä osia
Tilaa Apu Juniori osoitteesta apujuniori.fi/tilaa Untitled-3 1 17/12/18 10:06 Uutuuslehti Apu Juniori Untitled-4 1 24/01/19 13:42. Maailman voi lukea paremmaksi paikaksi. Jotta seuraava sukupolvi olisi suvaitsevaisempi, rakentavampi ja kaikin puolin fiksumpi kuin edelliset, me kannustamme heitä lukemaan. Apu Juniori on lasten ajankohtaislehti, jota lukemalla lapsi oppii ymmärtämään ja ajattelemaan, oivaltamaan ja ratkomaan
Kotona tehdään mitä huvittaa Siellä kun saa hurahtaa ihan mihin vaan
Eivät. Unelmat ja valta. On tasapainottelua, mihin keskittyy, kun ryhtyy elokuvantekoon kirjan pohjalta. Se visualisoi naisten valtapeliä. Baby Jane perustuu Sofi Oksasen samannimiseen romaaniin. Ovatko kaikki parisuhteet valtapeliä. Joskus, aika useinkin, rakkaus voi olla samalla vallan väärinkäytKATJA GAURILOFF ohjasi elokuvan, joka kertoo kahden naisen rakkaudesta, sen romahtamisesta ja mielenterveysongelmista. Vaikka valta ja sen väärin käyttö kuuluvat usein niin pari kuin työsuhteisiin, Gauriloff sanoo, että toisenlainen maailma on mah dollinen. Yksi päähenkilöistä on Helsingin Kallio. Pääosia, kaupun kiin saapunutta maalaistyttöä ja ronskia mutta epä stabiilia tyyliniekkaa, esittävät Roosa Söderholm ja Maria Ylipää. Valtapeli on yksi pääteema, johon tarina alkoi tukeutua. Paljastaako kohtaus elokuvan ydinteeman. Kaikki vallan väärinkäyttö on tuhoavaa. Olen kokenut sellaisia suhteita – en vain parisuhteita vaan myös työsuhteita. 68 IMAGE MAALISKUU 2019 Teksti Kalle Kinnunen Kuva Jirina Alanko Baby Janessa nainen sitoo toisen, kirjaimellisestikin. Elokuvassa naisten välistä suhdetta kuvataan raa’alla ja klaustrofobisella tavalla. Elokuva-alalla olen nähnyt häikäilemättömiä vallankäyttäjiä. Köysija sidontahomma on kuitenkin kirjan ulkopuolelta. Valitsimme elokuvan korotettuihin jaksoihin etenkin kaksi asiaa: unelmat ja vallan
Keskustelija
Se, että Kuun metsän Kaisa oli ylipäänsä mahdollinen, on elokuvan arvoinen tarina sinänsä. Saamelaiselokuvan tekeminen on vastuun vuoksi vaikeaa. Elokuva muuttuu klaustrofobiseksi, kun suhde kääntyy mahdottomaksi. Hyvin, koska voin etelään tullessa keskittyä muutaman päivän ajan täysin töihin ja palattuani olen taas irti niistä. Mitä lähemmäs menee itseä, sitä vaikeammaksi käy. Rakastuminen on kuvattu hullaannuttavasti – samoin suhteen hajoaminen on melkein kauhuelokuvamaista. Pusersimme niin, että kuvaus päivien jälkeen ei aina muistanut, mitä tänään oli tehty. Henkilökohtaisin dokumenttisi Kuun metsän Kaisa kertoo kolttasaamelaisesta isoisoäidistäsi. Valokuvat vaikuttivat minuun niin voimakkaasti, että ne piti laittaa piiloon. Reaktioiden voimakkuus yllätti. Onko kyseessä edes sama ammatti, kun teet kansainvälistä dokumenttia säilykeruoan globaalista tuotannosta (Säilöttyjä unelmia) tai yhteen asuntoon sijoittuvaa ihmissuhdedraamaa. Naisena voi samastua useisiin henkilöihin ja omassa elämässä tapahtuneiden asioiden erilaisiin puoliin heidän kauttaan. Baby Jane ei toimisi, jos näyttelijöiltä uupuisi kemiaa. toisiakin. Miten elokuvantekeminen toimii, kun ala on kuitenkin keskittynyt Helsinkiin. Kun ne olivat työhuoneellani, materiaali alkoi elää omaa elämäänsä, aivan fyysisesti. Tarinassa oli tuttuutta: minäkin poltin itseäni joka suunnasta loppuun, kun aikoinaan lähdin etsimään omaa polkua. Hän oli tuntenut isoisoäitini ja kohtasi nyt Gauriloffin suvun naisen neljännessä sukupolvessa, vieläpä tarinankertojan, kuten Kaisa. Siinä oli Juha Vuorista ja Sofilta tämä kirja, jota en ollut lukenut – otanpa mukaan. Kun vähän rohkaisin itseäni ja juttelin heidän kanssaan tästä, aloin ymmärtää, ettei vika ollut minussa. Méndez antoi useita laatikollisia filmejä ja sanoi, että tee elokuva. Tapahtumat sijoittuvat pitkälti Harjutorin ympärille. Söderholm ja Ylipää ovat loistava pari yhdessä. 70 IMAGE MAALISKUU 2019 keskustelija töä. Suomessa elokuvantekeminen on jakautunut yhä selkeämmin isoihin, kaupallisten tavoitteiden mukaan suunniteltuihin tuotantoihin ja pienempiin, tinkimättömämpiin elokuviin. Tämä on ristiriitainen elokuva ja aika epätyypillinen kertomus naisten välisistä suhteista. Se on hullua. Monen mutkan kautta pääsin tapaamaan Kaisa Gauriloffia jo 1930-luvulla filmanneen Robert Crottetin elämänkumppanin Enrique Méndezin. Selkeästi. Joonas luki. Nyt asut Lapissa. Kun tiedetään, miten suuri osa elokuvien katsojista on keskiikäisiä naisia, on ällistyttävää, miten kapea elokuvien naiskuva on. En tiedä, miten se otetaan vastaan. Ihmiskohtaamiset olivat askelia uuteen. Luojan kiitos, että tehdään näitä.. Miksi juuri Baby Jane. Yritämme katsoa asioita sisältäpäin. Tämä on sun juttu, Joonas sanoi. Tunne on hieman hälventynyt, kun Helsingistä pois muuttamisestani on jo kuusi vuotta, mutta jos jotkut huudit Helsingistä ovat omia, niin Kallio. Tavoittelimme kansainvälistä rahoitusta, mutta lopulta Baby Jane tehtiin suomalaisella rahalla. Myös raadollinen: seksibisnes oli käynnissä kaduilla ja joka toinen auto pysähtyi kohdalle, kun mieskuskit yrittivät ostaa palveluita. Baby Jane kertoo tytöstä etsimässä unelmiaan ja rakkautta. Olisi helpompaa toistaa sitä, mitä alkaa oppia. Helsinkiin en enää kaipaa, enkä kaipaa ulkomaillekaan. Olen itse nyt onnellisessa parisuhteessa. Tein ensin seurantadokkarin, sitten ympäri maailmaa liikkuvan dokkarin, sitten arkistodokkarin (Kuun metsän Kaisa) ja nyt tämän. Pitääkö paikkansa. Olin töissä makkaratehtaalla Sörnäisissä. Duunari muijat puhuivat stadin murretta. Jätin väliin. Sofi luki kaikki käsisversiot, halusi olla tietoinen siitä, mitä teemme – ja antoi vapaat kädet. Muutin Helsinkiin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana vuonna 1991, ihan tunnustelemaan, mitä tapahtuu. Tällaisen elokuvan tekeminen on tuottajalle riski. Sitä tapahtui, vaikka kävelin kirjastosta kotiin Helsinginkujalle kirjapinon kanssa. Soitin yhtiökumppanilleni, tuottaja Joonas Berghällille, että lue tämä kirja, tämä on nyt se mistä haluan fiktion tehdä. On ällistyttävää, miten kapea elo kuvien naiskuva on.” –?katja gauriloff ”. Siinä on koko kansa, esiäidit ja -isät, mutta tulevatkin sukupolvet. Säilöttyjä unelmia oli iso tuotanto, mutta ehkä vain harjoittelua Kaisaan. Uskon johdatukseen. Suuri osa elo kuvien katso jista on keski ikäisiä naisia. Kaduilla myös myytiin tuolloin avoimesti huumeita. Se oli vain niin yleistä. Mutta ei tietenkään aina. Samastuttavia naisten tarinoita ei ole paljoa. Mistä me unelmoidaan. Miten Sofi Oksanen osallistui elokuvantekoon. Toinen kotini. Jotkut katsojat ovat olleet aika järkyttyneitä. Pyysin elokuvan tekoon lupaa niin kuolleilta kuin eläviltäkin. Viime vuonna tuli toistakymmentä kutsua festivaaleille Japanista Yhdysvaltoihin ja Islannista Uuteen-Seelantiin. Mitä Kallio sinulle on. Kaikki elokuvani ovat lähteneet eri maailmoista. Aivan erilaista ainakin. Vain arthouseja dokumenttielokuvaa rahoittamalla kasvaa uusia elokuvantekijöitä, jotka tekevät rohkeita ja kansainvälisesti kiinnostavia elokuvia.Aikataulut olivat kyllä budjetin pienuuden vuoksi hurjia. Pohjoisen tytölle se oli iso sokki, jälkikäteen ajatellen nimenomaan positiivisessa mielessä. Moninainen, värikäs ja kiehtova. Kaikkea piti kokea. Olin Rovaniemellä juhannuksena lähikaupassa ja katselin pokkarihyllyä. . Sitä lukiessa mieleen oikein vyöryi voimakkaita kuvia. Millainen se 1990-luvun alun Kallio oli.
Essee Elokuva Musiikki Kirja Stiller Kekkonen The House That Jack Built Darude Delfiinimeditaatio ja muita novelleja Sopeutumisesta
Välillä viileämmät jaksot keskeyttivät jäätikön kutistumisen jopa sadoiksi vuosiksi. Päätin lähteä keväällä käymään Kiteellä. Tervokin oli tutkiskellut karttoja. H avahduin Kiteen Potoskavaaran jälkeen. Hatunvaaran päällä on kaksi tilaa, joiden nimet näkyvät kartassa. ”Ohessa uusi erittäin hyvä ehdokas Suomen ensimmäiseksi jään ja veden alta vapautuneeksi maa-alueeksi”, hän kirjoitti. Pari vihervarpusta ylitti tien korkealla kuusten latvuksissa maiskuttaen kiireisesti, niin kuin ne tekevät keväällä. Tervo oli paikallistanut Kiteeltä, Ilomantsin ja Rautjärven välistä, drumliinin, joka kohoaa 155 metrin korkeuteen. Ei tarkasti tiedetä, missä tämä tapahtui, mutta ensimmäiseksi jään alta saattoi paljastua esimerkiksi Ilomantsin 160 metriin kohoava Möhkönvaara tai Rautjärven 120-metrinen Niinimäki. Peltoja, hiukan metsää. Tervo mainitsi tämän paikan, Hatunvaaran, olevan lintuharrastajien suosiossa. Kasauman nimi on nykyään ensimmäinen Salpausselkä, ja sen hahmottaa etsimällä kartasta valtatien numero kuusi Kouvolasta Lappeenrantaan ja edelleen Imatralle. Näitä seutuja tutkailin kartasta ja suunnittelin retkeä Itä-Suomeen. Jääkauden taittuessa ilmasto alkoi lämmetä ja jäänreuna vetäytyä. Olin kipuamassa kohti Hatunvaaran lakea. TeksTi Juha Kauppinen H alusin käydä paikalla, josta Suomi sai alkunsa. Erään vaara pellon laidassa katsoin karttaa ja käänsin auton. Palattuani takaisin löysin oikean risteyksen ja käännyin soratielle, joka alkoi pian nousta. Pian ne harottaisivat auki kuin kämmenet. Drumliini on vetäytyvän jäätikön sisällä syntynyt, venyneen pisaran mallinen maamuodostelma. Sen päältä on laskettu muuttoaikoina enimmillään satoja tuhansia hanhia. Missä tarkalleen ottaen ensimmäiseksi tuli näkyville pala maata vetäytyvän mannerjäätikön alta. Vastaus ei ole helppo. Pohdintaan osallistui parikin geologia. Tämä essee on muokattu katkelma kirjan toisesta luvusta. Yhdessä vaaranliepeen viileässä kuusi metsässä pysähdyin jaloittelemaan. Kirjoitin sähköpostia Geologian tutkimuskeskukseen (GTk) alkuvuodesta 2018 ja kysyin, mistä tuo paikka löytyisi. Nousin autosta. Mutta lopulta, tuhansien vuosien kuluttua, jäänreuna oli ehtinyt tänne, Euraasian mantereen länsilaidalle, paikkaan, jota nyt sanotaan Suomeksi. Seasta erottui korkeata, falsettiin kohoavaa kuikutusta, tundrahanhien ääniä.. Näin tapahtui esimerkiksi 12 300 vuotta sitten nykyisen Kaakkois-Suomen kohdalla. Pian näkyville tuli metsähanhien aura, joka lensi kuin sinisen suklaarasian kyljessä. Tie kulkee Salpausselkä-ykköstä pitkin. Tällaisia on ollut täällä tuhansia vuosia. Hyiset virrat kuljettivat seisahtuneen jäätikön sisältä kalliosta jauhautunutta maata, ja moreeni kasautui jäänreunaan suureksi muodostumaksi. Mutta sitten GTk:n geologi Tapani Tervo lähetti vielä yhden sähköpostin. Suomi paljastui suoraan jään alta, kun jää suli kuivalle maalle. Nuoret pihlajat availivat lehtiään. Sitten kuului hanhien ääniä. Se tapahtui hyvin hitaasti, keskimäärin parinsadan metrin vuosivauhtia. Mutta Suomi alkoi syntyä jo ennen Salpausselkiä, ulompana ja idempänä, jo kauemmin kuin 12 300 vuotta sitten. Onpa suomalaisen oloinen metsä, ajattelin. Juha Kauppisen kirja Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisesta on lähikuva siitä Suomessa. Peippo ja pajulintu lauloivat, tietysti, Suomen runsaimmat lintulajit. 72 IMAGE MAALISKUU 2019 Sopeutumisesta Luonnossa on käynnissä katoamisten kierre, kun paikallisia populaatioita kuolee. Mannerjäätikkö, joka peitti laajimmillaan koko pohjoisen Euroopan, Skandinavian, Suomen, Baltian ja suuren osan Isoa-Britanniaa ja Saksaa, oli laajimmillaan parisenkymmentätuhatta vuotta sitten. Parin myöhemmän viilenemisvaiheen aikana syntyivät toinen ja kolmas Salpausselkä. Oli touko kuun päivä, ja olin ajanut ajatuksissani monta kilometriä harhaan
Lännemmäksi, Ruotsiin ja Norjaan, kuusi ehti vielä satoja vuosia myöhemmin. Jäkälän levä on alkanut yhteyttää ja tuottaa happea jäkälän kiinnityttyä Hatunvaaran kiveen. Samaan aikaan kuusten kanssa Suomessa runsastuivat suot, kun ilmasto muuttui kosteammaksi ja viileämmäksi 3?000–5?000 vuotta sitten. Hatunvaaralle lentänyt jäkälänmurunen on kiinnittynyt kiven pintaan sienirihmaston avulla, ja rihmasto on ottanut ilmasta kosteutta ja ehkä erittänyt orgaanisia happoja kiveen vapauttaen sieltä mineraaleja jäkälän käyttöön. Tästä on syntynyt järviallas tai suoallas. Sitä on syntynyt vähitellen kuolleista ja hajoavista pioneerikasveista ja ehkä etanoista, hyönteisistä ja muista pikkueliöistä, joita Hatunvaaralle on saapunut vesitse ja ilmateitse. Nouseminen jatkuu yhä Suomen rannikkoalueilla maan kohoamiseksi kutsuttuna ilmiönä. Se oli niin painava, että jäätikön väistyessä Suomen kamara oli satoja metrejä nykyistä alempana. Maisemaa näkyi kilometrien päähän. Itäisin suurista järvistä, Ilomantsin Koitere, ei kuroutunut vaan paljastui suoraan jäätikön alta. Jäkälä on yksi eliö, jossa levä ja sienirihmasto elävät symbioosissa keskenään toisiaan hyödyttäen. Pioneerikasvien on täytynyt sietää kylmyyttä. Koivun siitepölyä on maankairaustutkimuksissa löydetty kaikkialta Fennoskandiasta jääkauden jälkeisistä maakerroksista. MAALISKUU 2019 IMAGE 73 Sopeutumisesta maannosta, eloperäistä ainesta sisältävää maata. Kalliopinnalle on melko pian lentänyt jostain tuulen mukana jäkälänmurunen. Seuraavaksi vanhin järvistä on Pielinen Pohjois-Karjalassa, Lieksan, Juuan ja Nurmeksen keskellä. Lisäksi vesirajan kivissä on ollut varmasti leviä, jotka ovat myös yhteyttäneet. Pielisen kuroutuminen ja paljastuminen vetäytyvän jäätikön alta alkoi 11 300 vuotta sitten. Kukaan ei tietenkään ollut sitä katsomassa vähän yli 12 300 vuotta sitten, mutta jäättömien alueiden kasvillisuuden luonne tunnetaan. Jos olot olivat suotuisat, paikalle kasvoi 100–500 vuodessa kuusikko. Pioneerikasvien aikaa on Hatunvaaralla kestänyt kenties kauankin. Monet Suomen järvet ovat syntyneet Perämeren järven tavoin. Mannerjäätikkö oli sitä ennen pyyhkinyt lähes kaiken eloperäisen mukanaan kuin valtava jäästä tehty höylä. Tyrniä esiintyi Euroopassa laajalti jääkauden aikana. Se ilmaantuu paikalle, aloittaa vähästä, muutamista taimista metsän pohjalta ja valloittaa tilan itselleen. Päätin pitää auringon oikealla kädelläni katsellen itä kaakkoon. Kuivan hiekkamaan pioneerikasveja ovat esimerkiksi hietikkosara ja kalliosara. Elämä saapui Hatunvaaralle vähitellen. Tämä sopi hyvin kuuselle, joka levisi lähes kaikkialle Suomeen. Perämeri tulee mahdollisesti kuroutumaan Itämerestä parin tuhannen vuoden kuluessa, kun maanpinta kohoaa ja yhteys Itämereen katkeaa Merenkurkun kohdalta, joskin ilmaston lämpeneminen ja merenpinnan kohoaminen voivat vaikuttaa tähän asiaan. Kuusen varsinainen Suomen-valloitus alkoi idästä kuutisentuhatta vuotta sitten, kun jääkautta seurannut atlanttinen lämpökausi saavutti lakipisteensä ja ilmasto alkoi viilentyä ja muuttua kosteammaksi. Kylläkin hitaasti, mutta se on kuusen tapa. Siellä kasvaa heinien ja pajujen ohella kylmään sopeutuneita kasveja, kuten tunturikohokkeja ja pohjantähtimöitä. Vastaus on suo, jota oli Suomen pinta-alasta enimmillään kolmannes. Siksi paikalle on tullut nopeasti kasveja, joilla on juurissaan typpeä ilmasta sitovia bakteereja. ääkauden työ on Suomessa vielä kesken. Hatunvaaran pioneerien on täytynyt ratkaista typensaannin ongelma. Hatunvaaran kasvillisuus on ehkä muistuttanut kivikkosaaria, joita nyt on Grönlannin jäätikön edustalla. Kun metsien syntyä on tutkittu, on huomattu, että kuusta joutuivat väistämään Itä-Suomessa kaikki muut puulajit. Kuuset saavuttivat Länsi-Suomen vasta vähintään satoja vuosia myöhemmin. Kokonaan järvi oli Seisoin Hatunvaaran rinteen laen lähellä ja koetin arvioida ilmansuuntia. Maa on noussut merestä ja siepannut vettä mukaansa. Jyrkempikuvioisessa maassa vesi olisi lorissut pois, meriin, mutta Suomessa syntyi soita. Soisuuteen vaikuttaa sekin, että Suomessa keskimäärin sataa enemmän vettä kuin haihtuu. Metsän synty kestää satoja vuosia jo yksin maaperän hitaan kerrostumisen vuoksi. Peitteisen kasvillisuuden synty on voinut kestää satoja vuosia, sillä lämpötilan ajoittainen jäähtyminen on hidastanut sitä. Taivasta. Koitere syntyi 11 500 vuotta sitten. Esimerkiksi yhden tulevan järven, Perämeren, kuroutuminen on vielä käynnissä. Heinistä viileiden paikkojen pioneereja ovat pahtanurmikka ja tunturinurmikka sekä pohjanrölli. L opulta Hatunvaaralle on kasvanut ensimmäinen oikea metsä. Muualta vaaranrinteestä metsät on kaadettu peltojen tieltä, mutta kuuset on jätetty sijoilleen. Näitä ovat esimerkiksi rahkasammalet ja tietyt saralajit. Ensimmäisten kasvien joukossa ovat jäästä vapaata maata vallanneet esimerkiksi kylmien olojen lapinvuokot. Sillä on kevyet siemenet, joita tuuli kuljettaa kauas. Olot olivat arktiset. T ässä maisemassa Suomen, sellaisena kuin sen tunnemme, rakentuminen alkoi puhtaalta pöydältä. Näiden lisäksi Hatunvaaralle on voinut löytää tiensä myös jääleinikki, maailman pohjoisin kukkiva kasvi, joka elää sulavan lumen ja jään tuottaman kosteuden varassa. On hauska sattuma, että Suomen mahdollisesti vanhimman maa-alueen päällä kasvaa juuri kuusia. Moreenimaassa ei ole typpeä. Tiedetään, millaisia ovat pioneerikasvit, jotka voivat elää jopa pelkän kivestä jauhautuneen kivennäismaan päällä, ilman elollista maa-aineista. Vielä kolmas samanlainen kuusikon sameanvihreä krokotiilinselkä. Sen marjoja ja siemeniä on voinut päätyä Hatunvaaralle vaikkapa jonkin uusia elinalueita etsivän linnun ulosteiden mukana. Sitten ei mitään. Kuusimetsät ovat suomalaista sielunmaisemaa, vaikka ne tulivatkin meille varsin myöhään. Pioneerikasveja ilmaantuu nykyäänkin nopeasti hiekkaja sorakentille, joilta eloperäinen kasvualusta puuttuu, ja ne ilmaantuivat Hatunvaarallekin. Painon väistyttyä maankuori alkoi nopeasti nousta. Suot ovat ilmaston, geologian, evoluution ja ekologian vastaus kysymykseen: millainen suuri, elinvoimainen ekosysteemi voisi elää tässä maailmankolkassa niissä kohdissa, joihin metsä ei kasva. Suomen vanhimmat järvet ovat idässä, josta Suomen maan paljastuminenkin alkoi. Katselen Hatunvaaran maatilan suuntaan, mistä kuuluu katon korjaamisen ääniä. Jääleinikkejä kasvaa Grönlannin ja Huippuvuorten jäätiköiden edustan sorakentillä ja myös Suomen Lapissa. Metsänharjanne, pelto, toinen harjanne, hakkuuaukea. Huomaan, että osapuilleen vaaran korkeimmalla kohdalla kasvaa viisi kuusi korkeaa kuusta. Ensimmäiset kuuset ovat kasvaneet Suomessa kyllä jo 10 000 vuotta sitten, mutta välissä ne ovat ehkä kokonaan hävinneet. Suo tarkoittaa paikkaa, jossa lähinnä märkyyden vuoksi eivät voi kasvaa muut kuin kostean paikan kasvit. Kaikenlaisilla hiekkaja sorakentillä maahan iskeytyvät nykyäänkin pajut, koivut, hierakat ja savikat, ja jotkin näistä ovat löytäneet nopeasti Hatunvaarallekin. Ehkä vuosien kuluttua ovat saapuneet ensimmäiset levää ja jäkälää suuremmat kasvit, kuten heinät ja sarat. Ensimmäisiä koivikoita tuuli heilutti Suomessa 11 000 vuotta sitten ja männiköitä 10 000 vuotta sitten. Avoimet, laajat suot ovat siis Suomelle ominainen elinympäristö. Soita syntyi monilla tavoilla, esimerkiksi niin, että mannerjään sulavesiä jäi painanteisiin. Tällainen on esimerkiksi Suomen rannikoilla keltaoransseja marjoja tekevä tyrni. Lisäksi muiden kuin pioneerikasvien kasvaminen vaatii J
Tutkijoiden ylivoimaisen enemmistön mukaan lämpenemistä edesauttavat ihmisen synnyttämät päästöt. Suuri osa lintuja nisäkäslajeista on sellaisia, ettei niitä elä Euroopassa. Siperian ankarimmissa pakkasissa kasvaa dahurianlehtikuusi, ja lopulta, vähittäin uusia muotoja saavien taigan muunnelmien jälkeen, valtalajeja ovat Venäjän Tyynenmeren saarilla ja Japanissa japaninpihta, sahalininpihta ja ajaninkuusi. Näistä kaikista syntyy yksi voima, luonnonvalinta, joka ratkaisee joka hetki, polvesta seuraavaan, millaisia geenejä kantavat yksilöt selviävät ja runsastuvat, millaisten kohtalona on taantua tai hävitä. Suomalaisen luonnon olemus on pääpiirteittäin ollut valmis muutamia tuhansia vuosia. Neulaset eivät haihduta vettä, mikä auttaa puita selviämään kuivasta talvesta. Keväällä ne ovat nopeasti valmiita yhteyttämään. Niin vain on. Siellä ovat kehittyneet pakkasta kestävät piirteet, ja sieltä puut ovat levinneet tänne hatarasti tunnettujen sattumusten kautta. Säkylän Pyhäjärvi kuroutui merestä 6?500 vuotta sitten. Suomen luonto on siis kertomus siitä, mitä kaikkea maailmalla, sen monimuotoisuudella, oli tarjolla, kun Suomen luontoa koottiin 10 000 vuotta sitten. Ne eliöt selviävät ja lisääntyvät, joiden geenit sopivat parhaiten juuri siihen paikkaan. Elämän historia on piirteiden historiaa. Vanajan ikä on 9?400 vuotta, Päijänteen 9?000 vuotta. Lännen järvet ovat syntyneet myöhemmin. Euraasian länsilaidalla, Pohjois-Euroopassa, täällä meillä, tuoreita ja kosteita metsiä hallitsee kuusi ja kuivempia paikkoja mänty, kaksi puulajia, joiden lehdet ovat kutistuneet neulasmaisiksi sopeutumana talveen. Asetelma on kokonaan toinen vaikkapa Uudessa-Seelannissa. Toistuvat jääkaudet ovat vankistaneet lajiston kylmään sopeutumisen piirteitä. Niitä eli kymmenkunta lajia UudenSeelannin saarilla vielä 1?200 vuotta sitten, mutta saarille saapuneet polynesialaiset metsästivät vuosimiljoonien kuluessa syntyneen yhteisön sukupuuttoon 100–200 vuodessa. Miksi. Tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, voiko ihminen vaikuttaa maapallon tapahtumiin niin paljon, että uuden jääkauden tulo lykkääntyisi. Jääjärven laineilla uivat jo kuikka ja laulujoutsen. Se, että pohjoisen ekosysteemeissä on vähemmän lajeja kuin etelässä, ei oikeastaan tarkoita mitään. Sitten tulee Beringinsalmi, Tyynen valtameren kapea vesialue Euraasian ja Pohjois-Amerikan välissä. Saimaa kuroutui vähän yli 10?000 vuotta sitten. Maapallon pohjoisosissa luonto on sellaista kuin se on meillä. Vaikka Uuteen-Seelantiin on tuon jälkeen levittäytynyt myös uutta elämää, pitkän historian vuoksi siellä elää lukuisia endeemisiä lajeja. Esimerkiksi moa-lintuja ei ole koskaan elänyt missään muualla maailmassa kuin Uudessa-Seelannissa. Suuressa mittakaavassa olemme menossa kohti uutta jääkautta. Puulajit ovat heti salmen jälkeen eri lajeja kuin tällä puolen salmea, ja jälleen lajit vaihtuvat kohti itää. Tuosta Tyynen valtameren kaukaisesta saarivaltiosta on matkaa lähimmälle mantereelle, Australiaan, 2?000 kilometriä. valmis 11 000 vuotta sitten. Salmen toisella puolella on Alaska, jossa kaikki alkaa alusta. Pohjoinen havumetsä on ollut jonkinlaisessa muodossa olemassa ehkä 10–20 miljoonaa vuotta. Suomessa ei ole tällaisia tarinoita, koska elämä on täällä nuorta ja koska sijaitsemme maailman suurimman mantereen, Euraasian, laidalla suorassa yhteydessä useisiin naapurimaihin. Naali liikkui Suomessa fossiililöydön perusteella jo 12 000 vuotta sitten, peurat ja peuranmetsästäjät 10 000 vuotta sitten. Vastaus on luonnonvalinnassa, joka ohjaa väsymättä eliöiden kehitystä vallitseviin oloihin sopivaksi. Mutta jo Uralilla kuusen korvaa yhä useammin siperiankuusi, männyn tilalle ilmaantuvat siperianpihta, pensassembra ja siperianlehtikuusi. Pohjoisessa elo on niukempaa. Esimerkiksi meidän pohjoinen havumetsävyöhykkeemme, taiga, joka näyttää lentokoneesta katsottuna yhdeltä homogeeniselta metsältä, muuttaa muotoaan koko matkan Oslosta Nova Scotiaan. Elämän monimuotoisuus, sen koostumus eri tasoilla, geneettisestä rakenteesta lajitasolle ja lajien muodostamiin monimutkaisiin yhteisöihin, ei ole koskaan identtistä kahdessa eri paikassa. Lentokoneesta se kaikki näyttää taigalta, mutta läheltä katsottuna luonto on kaikkialla erilaista. Oleellista on, että ekosysteemit toimivat. Muutos ei silti ole pysähtynyt, vaan evoluutio jatkuu, ja joistain lajeista on kehittynyt 10 000 vuodessa endeemisiä muotoja, joita. Suomalaisen metsän puulajien alkukoti on nykytiedon mukaan jossain Venäjän ja Kiinan rajaseudulla. Suomessa elää vain harvoja endeemisiä, kotoperäisiä lajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa, koska elämä on saanut sopeutua tänne vasta vähän aikaa. Erilaisten geenien runsaussuhteet muuttuvat. Meidän lajistomme historia on jossain muualla, osin kenties aivan toisenlaisissa ekosysteemeissä kuin joissa lajit nyt täällä elävät. Ja vaikka tämä valloitus ei ole tapahtunut vain viime jääkauden jälkeen vaan useita kertoja parin miljoonan viime vuoden aikana kaikissa sopivissa väleissä, niin silti elämä on syntynyt muualla, toisissa oloissa. Evoluutio on paitsi lajien myös piirteiden evoluutiota. Ei ole olemassa kahta keskenään täysin samanlaista suota tai metsää. Tässä välissä tosin eletään ensin yksi lämpenemisen aikaansaama mullistus, jonka vaikutukset voivat uusien tutkimusten mukaan olla hyvin dramaattisia maapallolla kokonaisille ekosysteemeille. 74 IMAGE MAALISKUU 2019 Monet eliöt ovat koettaneet tänne asettua, jotkin ovat siihen pystyneet. Vanhimmat metsäjänisten, hirvien, saukkojen ja majavien luulöydöt ovat 8?000–10 000 vuotta vanhoja. Monet eliöt ovat tänne koettaneet asettua, jotkin ovat pystyneet sen tekemään. Kosteus, valaistus, maaperän happamuus, ravinteisuus, pohjaveden korkeus, muiden lajien kilpailu ja niin edelleen. Taigan olemuskin on toinen. E lämä on siis saapunut Suomeen, niin kuin valtamerestä nousseelle tulivuorisaarelle. Luonnonvalinnan kautta on syntynyt uusia piirteitä, lisää luonnon monimuotoisuutta, joka on juuri sellaisena olemassa vain Suomessa. O n ehkä melko yleistä, että biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, mainitseminen saa ajatukset kääntymään tropiikkiin, missä lajeja ja niiden muotoja on eniten. Uuden-Seelannin itsenäinen historia alkoi jo 60 miljoonaa vuotta sitten sen maayhteyden katketessa Australiaan. Jokaisella puulajilla oma levinneisyysalueensa, hiukan eri lämpötilassa, hiukan eri kosteusoloissa. Elämä syventyy, harjaantuu elämään siinä, mihin se on sattunut kolonisoimaan. Ihmisiä oli nopeasti jääkauden jälkeen Suomessa jo tuhansia metsästämässä, kalastamassa ja marjoja sekä sieniä keräämässä. Se on vaeltanut tänne ja perustanut populaatioita. Tämä muutos tapahtuu geeneissä. Sademetsää ei voi tuoda tänne. Tässä näkökulmassa unohtuu, että luonto on kaikkialla olemassa eliöyhteisöinä ja ekosysteemeinä, toimivina järjestelminä, joissa aineet ja energia virtaavat tasolta toiselle. Se ei pärjäisi täällä Hatunvaarasta kasvaneella niemellämme
Ja kun tilillä olisi neljä miljardia rahaa, väki kokoontuisi yhdessä pohtimaan asiaa. Siis niin suuri summa, että sitä ei voi käsittää. Sepikät lienevät ilmaantuneet Suomeen pian jääkauden jälkeen ja erikoistuneet suuriin pajuihin, joita kasvoi tulvivien pikkuvesien äärellä. Joku puhuu ekosysteemien romahduksista. Samantapainen on Itämerelle endeemisen kampelalajin tarina. Mitä merkitystä tällä on. Todellisuudessa kaikki ajattelisivat, että no jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän neljä miljardiakin on melko paljon rahaa. Halavasepikät löy dettiin vuonna 2005 Vantaan Louhelasta Mätäojaksi kutsutun pienen Vantaanjoen sivupuron varresta. T oinen vastaukseni on pidempi. Ne elävät vanhoilla halavilla, suu rilla, puumaisilla pajuilla. Hän sanoi Helsingin Sanomien uutisen mukaan toivovansa, että ”Rio de Janeirossa kasvava kumppanuus osoittautuu historialliseksi käänne kohdaksi yrityksissä pelastaa planeettamme”. Tavoitteita ei ole saavutettu Suomessa eikä muualla. Halavasepikkä kovakuoriaisia on koko maailmassa tavattu vain Suomessa, ja ne eroavat naapurimaissa elävistä haapasepiköistä niin selvästi, että tutkijat pitävät halavasepikkää omana lajinaan. Joten miksi luonnon monimuotoisuuden hupenemisella on merki tystä. Elämä voi olla olemassa vain ekosysteemeinä, ja jokaisen lajin yhden paikallisen populaation katoaminen kuluttaa ohuen kerroksen ekosysteemiä pois. Kysymykseen on kaksi eri vastausta, joista virallinen on helppo. Populaatiot katoavat, kunnes ei ole enää yhtään populaatiota jäljellä ja laji tode taan kadonneeksi. Vähän niin kuin olisi pankkitili, jolla olisi kymmenen miljardia euroa rahaa. Tärkeämpää on hahmottaa, että lajin uhanalaistuminen merkitsee paikallisten populaatioiden katoamista. Metsä hakataan, suo kuivatetaan, tämän ja tämän lajin populaatio katoaa. Mitä väliä on lajien uhanalaistumisella, paikallisten populaatioiden katoamisella. Erään tuoreen tutkimuksen mukaan maapallolta on kadonnut ihmisen toiminnan seurauksena jopa miljardi paikallista populaatiota. Myös me elämme osana ekosysteemeitä. Yhden katoaminen ei ole merkkitapaus. Lajiutuminen on tapahtunut poikkeuksellisen nopeasti, jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuodessa. Pari vuotta myöhemmin, joulukuussa 1996, säädettiin luonnon suojelulaki, joka alkaa näin: ”Tämän lain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen.” Suomen muutamiin edellisiin hallitusohjelmiin on kirjattu tavoite siitä, että Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelu päivitettäisiin vastaamaan YK:n yleissopimusta ja EU:ssa sovittuja tavoitteita. Missä ja koska tämä tapahtuu, siihen ei ole tieteeseen perustuvia vastauksia. Näin se sääs tää energiaa. Sanat ovat suomen kieltä, mutta ne eivät varmaankaan tavoita meitä. Suomesta on kadonnut satoja lajeja niinä vuosina, jotka ihminen on elä nyt täällä. Luonnon monimuotoisuuden katoa ei ole saatu pysäytettyä, ja tällä tulee olemaan ”merkittävät haitalliset vaikutukset luonnon kykyyn vas tata tulevaisuuden yhteiskuntien tarpeisiin”, EU:n komissio kirjoitti arvioin nissaan vuonna 2015. kesäkuuta 1992, YK:n ympä ristö ja kehityskokouksessa, paperi, joka tunnetaan nimellä biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. MAALISKUU 2019 IMAGE 75 tavataan koko maailmassa vain Suomessa tai Suomessa ja lähimaissa. Tunnetuin Suomen endeemisistä eläimistä on saimaannorppa, joka on erilaistunut omaksi alalajiksi Saimaalla eristyksissä. Luonto on liian monimutkainen ja täynnä epävarmuuksia tällaisten arvioi den esittämiseksi. Sillä on jo merkitystä. Katoamisemme tapahtuu epä dramaattisesti, hieman eri aikoihin eri puolilla planeettaa riippuen siitä, millä tavalla tarkalleen ottaen meidän kohtalomme, elämämme ja toimeen tulomme, meidän omat paikalliset populaatiomme, ovat kytkeyty neet ekosysteemeihin. Joukko lajin X yksilöitä eli ennen tällä seudulla, mutta nyt ne ovat kadonneet. Ajattelen, että kyse on pois kulumisesta. Lahopuun kovakuoriaisten kemia, pakkasta kestävät ruumiinnesteet, joiden avulla ne talvehtivat eri kehitysasteina, munina, toukkina, koteloina, aikuisina kovakuoriaisina puissa, usein puun ja kuoren välissä ilman muuta suojaa. T ätä kaikkea olemme hävittämässä: kehittelytyötä, joka on jatkunut miljoonia vuosia ja joka 10 000 viime vuoden ajan on ollut täsmällistä, kustomoitua erityisesti Suomen oloihin. Mutta laji on oikeastaan kömpelö käsite ymmärtää luonnon monimuotoisuutta. ?. Viita saarelaista männikköä ei ole mainittu biodiversiteetin hotspotlistalla erityisen arvokkaana ympäristönä, mutta se on juuri tänne sopeutu nutta luontoa, jota ei ole muualla. Olen kirjoittanut aiheesta vastikään kirjan, mutta lyhyesti sanottuna kyse on trendistä. Männyn paksut kuoret, sopeuma metsäpaloja vastaan. Tällainen endemiitti on esimerkiksi Pohjanlahden perukassa, Perä meren rannoilla kasvava maannousemaniittyjen kasvi perämeren maruna. Luonnonvalinta on työkalu tai muotti, joka muokkaa lajien piirteitä tarjolla olevasta geneettisestä aineksesta. Paperin allekirjoittivat 168 valtionjohtajaa, muiden muassa Suomen presidentti Mauno Koivisto. Rio de Janeirossa allekirjoitettiin 5. Helsingin yliopiston tutkijat huomasivat tutkimuksissaan vuonna 2017, että Itämerellä elävä kampela on myös geneettisesti katsot tuna eri lajia kuin tavallinen kampela. Meillä voi olla murtoosa siitä lajimäärästä, mitä tropiikissa. Koska Suomi on sitoutunut sopimuksiin, joilla monimuotoisuu den köyhtymisen kehitys katkaistaan, eikä tavoitetta ole saavutettu pian kolme vuosikymmentä kestäneistä ponnistuksista huolimatta. Muualla elävistä muodoista geneettisesti poikkeavia ovat myös esimerkiksi meillä elävät selkälokit ja peltosirkut. Ihminen ei tule olemaan lajeista viimeinen, jonka populaatioita tämä trendi alkaa tavoittaa. Lapintiainen pystyy vai pumaan hypotermiaan mennessään yöksi nukkumaan. Joku sanoisi, että paljonhan tuota rahaa on ”huvennut”, toisen mukaan rahaa olisi ”kadonnut”. Ja silloin, kun niitä vielä eli, ne eivät eläneet irral laan muusta luonnosta, koska lajit eivät elä irrallaan, vaan ne elivät vuorovaikutuksessa ja kytkeytyneinä toisiin lajeihin, toisten lajien paikallisten populaatioiden yksilöihin. Sopeumia, piirteitä, pohjoista luontoa. Yhdellä lajilla voi olla satoja tai tuhansia paikallisia populaatioita Suomessa. Asiasta puhuttaisiin, ja harva viitsisi pysähtyä ajattelemaan, että käynnissä on katoamisen trendi, joka päättyy nollaan. Kun satojen lajien paikallisia populaatioita elää samassa paikassa rinnakkain, olosuhteisiin sopeu tuneina, ne muodostavat ekosysteemeitä. Sitä ja eräitä muita kasveja tavataan koko maailmassa vain Perämeren rannoilla. Ja tililtä katoaisi rahaa, harvakseltaan tulisi ilmoitus, että nyt on miljardi vähemmän kuin viimeksi. Jos lapintiaisen tilalle heittäisi taigametsän talveen trooppisen bulbulin, se käpertyisi kuoliaaksi kenties ensimmäisenä yönä, vii meistään vuorokaudessa tai viikossa. Joku voi sanoa sitä ”hupenemiseksi”, joku toinen ”katoamiseksi”. Mustikka varistaa lehtensä ja lehtipuut ja ruohokasvit kuihtuvat talveksi
Olen miettinyt elokuvaa enemmän kuin mitään muuta viimeisen vuoden aikana näkemääni, ja nämä ajatusketjut tuntuvat paljon hallitsevammilta kuin itse teos. 77 IMAGE MAALISKUU 2019 N äin The House That Jack Builtin viime toukokuussa ja siitä asti olen kärvistellyt. Itse koen elokuvan Trierin itseinhoa tihkuvana omakuvana, synnintunnustuksena, joka itse ironisen ryömimisen lomassa hieroo katsojan naamalle kaikkea kamalaa. Elokuvan filosofia ei ole välttämättä kovin syvällistä. Toistaiseksi olen uskotellut itselleni, ettei asia ole niin. The House That Jack Built on sarja murhaajakertomus, jossa Matt Dillonin esittämä ääliö nimeltä Jack tappaa naisia. Puolustuskanta tuntuu tarpeelliselta kahdesta syystä. Taidan joutua katsomaan The House That Jack Builtin uudelleen. Jos tätä elokuvaa ammutaan ideologisista syistä, toivon sen liittyvän sisältöön. Se antaa keskeiset täkyt kuin tarjottimella. Kannustan pitämään siitä, puolustamaan sitä ja argumentoimaan. Sävyt tuntuvat kehittyvän vuosien myötä synkemmiksi samaan tapaan kuin tämän elokuvan rekisteri siirtyy lakonisesta huumorista äärimmäiseen patetiaan. Kaikki tämä keskustelu on sellaista, jota taide enää harvoin herättää. Trierin näytelmästä tosin puuttuu paratiisi. Tämä likainen olo, jonka elokuvan jatkuva ajatteleminen on aiheuttanut, se olisi ollut turhaa! Toisaalta: mitä jos taiteilijan epäluotettavuuden todentaminen on Trierin perimmäinen pointti. Kun elokuva herättää reaktion ”tarvitseeko tällaista olla”, on osuttu hermoon. Lampaalla on lampaan luonto ja tiikerillä tiikerin, eikä kumpikaan ole syyllinen tai syytön. Miten vain. Toksinen taiteilijuus Lars von Trierin uusi elokuva pyytää katsojaa vihaamaan sen tekijää. K U VA : ZE N TR O PA / C H R IS TI A N G EI S N A ES , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Se taitaa olla tosiaan taidetta. Ensinnäkin elokuva on hyvän ja huonon tuolla puolen, hyvin kiinnostava ja tässä ajassa myös erityisen ongelmallinen teos. Jos se ei olisi näin törkeä, se olisi epärehellinen. Olen viettänyt tunteja ja tunteja pohtien, miten tätä elokuvaa pitäisi puolustaa ja miksi se on vaikeaa. Siitä ei ole tarkoitus pitää. Jos joku näkee – ja monet näkevät – elokuvan kusipäisenä antiteesinä korrektiudelle ja metoo-liikkeelle, mitä siihen voi väittää vastaan. TriErin uuTuusElokuva on herättänyt kysymyksiä siitä, mitä taide saa olla. Ei hän ole ennenkään myötätuntoa anellut. Jackin kehityskaari ei viittaa vähempään kuin Danten Jumalaiseen näytelmään: Verge on Vergilius, joka opastaa miehen läpi helvetin. Kannustan haukkumaan elokuvaa, tuomitsemaan sen ja suuttumaan siitä. Toinen puolustukseen kutsuva ominaisuus on se, että elokuva on oivallinen maali, juuri mainitusta syystä. Jack ja Bruno Ganzin näyttelemä päähenkilön ”omatunto” Verge käyvät keskusteluja, joissa pohditaan esimerkiksi William Blaken runojen maailmankuvaa. Melancholia ja Nymphomaniac ovat niitä harvoja elokuvia, jotka tuntuvat puhuttelevan minua intiimin henkilökohtaisesti. Trierin elokuvissa ei ennenkään ole etsitty kauneutta rumuudesta tai kiitetty ihmisolentoja heidän erinomaisuudestaan. Vastaväitteenä voi tietysti todeta koko elokuvan olevan vain yksi iso trollaus. Björk on syyttänyt Trieriä seksuaalisesta häirinnästä ja yleisestä kusipäisyydestä Dancer in the Darkin kuvauksissa. The House That Jack Built ei ole viihdettä. Provosoivaksi tarkoitetun elokuvan ajoitus osuu nappiin tavalla, joka alleviivaa pointit ja tekee inhottavuudessaan itsestään vielä kyseenalaisemman. Keskeisin pointti on sarjamurhaajan ja elokuvantekijän rinnastaminen: kumpikin toteuttaa itseään, eikä voi muuta. THE HOUSE THAT JACK BUILT ohjaus Lars von Trier ensi-ilta 8.3. Vaikka elokuva-alan lahjakkaimman masentuneen sadistin ohjaama sarjamurhaajajuttu voisi kuulostaa kaupallisesti otolliselta, The House That Jack Bult on mennyt bisnesmielessä maailmalla huonosti. Valtakunta oli pitkään suosikkini kaikista televisiosarjoista. . Sota sentimentaalisuutta vastaan saisi asianmukaisen loppuhuipennuksen. En voi välttyä fiilikseltä, että The House That Jack Builtin olemassaolon syy on paitsi Trierin tarve saada viimeinen nauru ja viimeinen sana itseensä liittyen, myös harkittu itsekritiikki. Näkökulmaani vaikuttaa se, että olen seurannut Trierin uraa melko tarkasti. Siinä on jotain niin hapanta, että kun elokuva sai Suomen ensiesityksensä Rakkautta & Anarkiaa -festareilla, en kehdannut henkilökohtaisesti suositella sitä muille kuin heille, jotka varmuudella tiedän Trier-innostuneiksi. Trier on tehnyt itsensä ja taiteensa ankarasta arvostelemisesta houkuttelevampaa kuin koskaan. elokuva Kalle Kinnunen on helsinkiläinen kirjailija, joka toivoo ihmisille kaikkea hyvää.
Sen musiikkivideolla vilisevät värikäs Macintosh-kone, Matrix-elokuvasta tutut lateksiasut (ovat olleet muuten jo parin vuoden ajan taas back ja kuumaa kamaa fashionistojen keskuudessa), Sims-tietokonepeli, Nokian 3310-kännykkä, American Beauty -elokuvan ruusunlehdet, Titanicin kansikohtaus... Reynolds väitti, että popkulttuuri on aina ollut riippuvainen historiastaan, mutta nyt menneisyys alkaa ehtyä. Jatkuva menneisyyden toistaminen ja epätoivoinen uusien arkistojen etsintä on sairaalloinen yritys säilyttää jo menetetty elossa tässä hetkessä. Siksi vuosi 1999 herättää meissä nyt erityisen paljon innostusta. Daruden euroviisuvoitto herättäisi surua, koska se Arkistokuumeen kourissa Nostalgiassa kylpeminen lohduttaa, mutta milloin harmiton tapa muuttuu narkkaamiseksi. Katsottuani videon tunnen oloni oudolla tavalla uupuneeksi kolmeen minuuttiin tiivistetystä popnostalgiapläjäyksestä. Todennäköisesti Daruden kannattaa kuitenkin (viisuyleisöön vetoavan biisin lisäksi) ottaa show’ssa kaikki irti post-ironisesta millennium-nostalgiasta matopeleineen ja sporttiaurinkolaseineen. Daruden euroviisuehdokkuus sai monet hihkumaan innosta. Tuntuu kuin varautuisimme suurta tuhoa varten. 78 IMAGE MAALISKUU 2019 musiikki I just wanna go back, back to nineteenninetyninee…” laulaa Charli XCX viime syksynä ilmestyneellä singlellään 1999. Vuosituhannen lopussa kännykät ja internet tuntuivat lupaavilta keksinnöiltä, Suomi vaikutti muuttuvan liberaalimmaksi ja kansain välisemmäksi, talous kasvoi, emme olleet huolissamme surveillancekapitalismista, eikä hyvinvointi valtion rapautuminen ollut vielä yhtä pitkällä kuin nyt. usEin, kun minua stressaa, vajoan nostalgia-K-holeen Youtubessa tai Instagramissa, jossa tämänhetkisiä tuntemuksia kommunikoidaan menneisyyden kuvaston avulla. Muisti on kuitenkin vääristelevä, ja tiettyjä menneisyyden piirteitä fetisoidessamme tuhoamme muut tuon ajan piirteet. Kaupassa on paljon tiukkoja T-paitoja ja lateksia.) Filosofi Jacques Derrida sanoisi, että olen sairastunut arkistokuumeeseen. Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen kirjoittaja, joka ”löysi filosofian” aikoinaan Matrixelokuvasta.. Ville Virtanen saa esitykseensä vapaat kädet, eikä euroviisumenestykseen ole yhtä reseptiä. Muumien ja saunan kaltainen suomalainen vienti tuote. Arkistokuume liittyi hänen analyysinsä mukaan freudilaiseen kuolemanviettiin. DARUDE Euroviisut Tel Avivissa, Israelissa 14.–18.5. En voi olla paikalla, kun Ville Valo astelee Agentsin kanssa keskiikäisten ja parikymppisten nostalgiaaddiktien eteen tai kun Darude tuodaan ”torille”. Nykynäkökulmasta nousukauden ja it-kuplan pinta liitomeiningin kusipäisyys tuntuu sekin kiehtovalta kaikessa seksistisessä kamaluudessaan. Simon Reynolds huomautti jo kahdeksan vuotta sitten, että kollektiivisessa arkistokuumeessamme on jotain pakonomaista. Internetin ansiosta menneet vuosikymmenet ilmentyvät nykyajassa samanaikaisesti. K U VA : A -L EH D ET , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Nimi, jolla on ehtaa nostalgiaja huumoriarvoa. Yhä harvemmin löydän täysin ennennäkemätöntä arkistomateriaalia. Vuonna 2019 tuntuu siltä kuin liian nopeasti muuttuvasta nykyajasta kulkisi aikapoimu suoraan 1990-luvun loppuun. Nostalgian kiintopiste on fiksaantunut kahdenkymmenen vuoden taakse, ja 90-luvun loppu tuntuu viimeiseltä ajalta, jonka erityispiirteet ovat vielä helposti hahmotettavissa. (Viime viikolla ilahduin, kun löysin videon, jossa Ville Valo stailaa Ruben Stillerin rokkariksi Sincity-aikuisviihdekaupassa. nostaLgia Ei ole koskaan ennen saavuttanut sellaista saturaatiopistettä kuin nyt, huomautti kriitikko Simon Reynolds Retromania-kirjassaan. YLE lähettää Daruden Euroviisuihin, Ville Valo julkaisee levyn Agentsin kanssa ja Alman Cowboy-musiikkivideolla hengaavat tyypit ovat pukeutuneet vaatteisiin, joita hevarit käyttivät 90-luvun lopussa. Instagram pakottaa meidät näkemään nykyhetken menneisyytenä, joka vain odottaa arkistointia ja sitä, että voimme tehdä siihen ”throw backin” viikon päästä
Auttaisiko päättäjille kohdennetun luostarin perusta minen. Sen sijaan novellien ne henkilöt, joilla ei välttämättä ole suoranaista valtaa mutta jotka miettivät vastuuta ja onnen mahdollisuutta vallitsevissa olosuhteissa, epäröivät senkin edestä. K U VA : S IL TA LA , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Se toimii. Hänen kokoelmansa vahvistaa viime vuosina kasvanutta aaltoa: novellin parissa tapahtuu nyt todella kiinnostavia. Kokoelma on vauhkosti kasaan niitattu ja hyvin ajateltu. Miten päätöksen seuraukset etäännytetään tai suljetaan pois mielestä. Siellä he voisivat levätä ja parantua palatakseen tekemään oikeat päätökset elämän suojelemisen puolesta. Jostakin kuuluu huutoa Harry Salmenniemen novellit ovat levottomia tarinoita vallasta, kirjoittaa Marjo Niemi. N yt ei ainakaan voi syyttää fiktiivistä teosta nyky ajan tai sanomisen pakoilusta. Yksi kokoelman kertojista antaa tälle karikatyyrille nimenkin: suodatinkahvin kiihdyttämä tappajarobotti. Tuleeko ammattiidentiteetin mukana puskuri ja sydämen silmälaput. Tässä kokoel massa ei luoda allegoriaa nykyhetkestä historian kautta tai scifin keinoin, vaan ihan ollaan tässä ajassa. Tässä maisemassa masentuneet ovat munkkeja ja nunnia: ”Ne valitut, jotka katsovat kuulokkeet korvillaan televisiota, juovat lämmintä olutta ja pelkäävät, suorit tavat ikiaikaista pyhää tehtävää. Salmenniemi valmistaa kokoelmassaan surrealistisia yhdistelmiä, jotka valpastuttavat kuin sähköisku vuosien uniongelmien jälkeen. Harry Salmenniemi käyttää hyvin taiteen vapauteen ja riskinottoon sisältyvän mahdollisuuden. DELFIINIMEDITAATIO JA MUITA NOVELLEJA Harry Salmenniemi Siltala kirja Marjo Niemi ei ole koskaan nähnyt delfiiniä, ja hänestä näkee sen.. MAALISKUU 2019 IMAGE 79 M inisteri istuu junassa kiperän sosiaali poliittisen päätöksen jäl keen. He lepyttävät jumalia, hillitsevät paholaisen kostoa, koska meistä muista ei siihen ole.” Sitaatti kuvaa hyvin Salmenniemen tarjoamia uusia näkökulmia. Kokoelman henkilöillä on usein valtaa: on poliitikkoa, terapeuttia, julkkista, taiteilijaa ja lääkäriä. ”Kukaan ei kerro, kuinka paljon päättä jämme joutuvat syömään psyykenlääkkeitä kestääkseen elämänsä ja päätöksensä. Tuhoisan päätöksen tehnyt ministeri ei koe voineensa äänestää toisin. . Salmenniemen kokoelma Delfiini meditaatio ja muita novelleja tarkastelee val taa ja varsinkin vastuuta. ”Osa kuolisi sairauksiin, jotka olisi voitu parantaa; osa kuolisi aliravitsemukseen; osa tappaisi itsensä.” Tämä ministeri löytyy Harry Salmen niemen novellista Päätöksiä. He tamppaavat ratkaisukeskeisyyden ja epätoivon väliä etsien asentoa elää. Miten vastuu hajautetaan päättäjän tai johtajan työssä. Sil loin harvoin kun he sulkevat silmänsä, tajunta vyöryttää esiin loputtoman sähköpostien ja twiittien vyyhdin.” Tietenkään se ei ole terveen ihmisen elämää, ja siksi he eivät kykene terveisiin päätöksiin. Viime vuosina olen enenevässä määrin miettinyt, millainen byrokraattinen ja psykologinen tekniikka mahdollistaa ihmiselle niiden päätösten tekemisen, joista seuraa itses täänselvästi pahaa luonnolle tai suurelle joukolle ihmisiä tai eläimiä. Millainen ammatti on poliitikko tai yritysjohtaja. T eoksen valtaa omaavat henkilöt epäröivät vain vähän. Hän kursii omatun toaan kasaan itsetyytyväisyydellä, kun on kuitenkin luke nut läpi tutkijoilta tilatut selvitykset, toisin kuin kukaan muu. Kuulostaa ryppy otsaiselta mutta onkin täysin levotonta materiaalia. Kun samaan aikaan todellisuudessa ykkösuutisena on hoivakotien tilanne ja sote, lukukokemus alkaa uudella tavalla syvetä vaalikeväässä. Todellisuu dessa on psyykkisesti vaikeaa, mutta toinen vaihtoehto on se samainen onnellinen ajatteluvapaa pöhnä, joka mahdollisti vaikkapa reippaan kansallissosialismin ja joka mahdollistaa kaiken sen, minkä vuoksi todellisuudessa on niin helvetin hankala olla. On selvää, että he eivät nuku miltei koskaan. Kiireestä on varmasti hyötyä: siinä menee helposti poikki yhteys lajitovereihin ja itseen, eikä kiire tunnetusti lisää kykyä asettua toisen asemaan. Valitako elää todellisuudessa vai harhassa. Hän tietää päättäneensä niin, että monia tulee päätöksen vuoksi kuole maan. Jos novellimielikuva on ohikiitävä kesäsade, saattaa hivenen yllättyä. Novelli on novelli, kun sen sellaiseksi ilmoittaa. Nämä novellit ovat samaan aikaan sekä anarkistisia että salonkikelpoisia. Paras taiteellinen sekoite on niin yllättävä, että se on todempaa kuin tosi
Pahimmillaan haloefekti johtaa todella pahoihin harhoihin. Sovellan tätä omaan elämääni – kuljen usein leuka rinnassa kohti uutta pettymystä. Taustalta kuuluu venäläisten oligarkkien balalaikkojen surumielinen säestys, ja vaikutelma häiriintyy. On myös epä todennäköistä, että Hjallis Harkimo nähdään koko Suomen etua ajavana hahmona. Se saa ihmiset tuntemaan, että astrologien epämääräinen puhe on kertomus heidän persoonallisuudestaan ja heidän elämästään. Puhun mielelläni myös sotesta syvällä rintaäänellä. Voisitko Jari kertoa jossain ohjelmassasi, miten looginen ja huumorintajuinen olen ja miten kaunista on rakkauteni ruotsin deklinaatioihin. Vahvistusharhasta rohkaistuneena uskaltauduin kokeilemaan muita kognitiivisia harhoja. Mitä tahoa kannattaa syyttää kognitiivisista virheistämme. Tunnen Forer-efektin löyhähdyksen sielussani, kun kuuntelen Sarasvuota: Sarasvuo puhuu nimenomaan minulle, hän lukee sieluani kuin avointa kirjaa. Voisitko myös ennustaa taloutta tähdistä. Suosittelen tätä kaikille: on mahtavaa olla samaa mieltä itsensä kanssa. Yksimielisyys oman itsensä kanssa on ihmisen laatuaikaa. V iikko on sujunut harhojen vallassa. Onnistumisen jälkeen odotan rangaistusta. Asenne parantaa elämänlaatuani, koska joskus elämä pettää minut positiivisilla yllätyksillä. Dunning-Kruger-vaikutus sopii minulle kuin nenä päähän, koska puhun mielelläni ruotsin kielen deklinaatioista huumorin ryydittämänä, ja monet naiset sanovat, että minulla on mahtava logiikka. E ntä Forer-efekti. Kun kolikon heittäjä uskoo, että hänen aikaisempi menestyksensä ennustaa tulevaa menestystä, hän on kuumien käsien harhan vallassa. Rakastan myös haloefektiä, sädekehävaikutusta. Paskaa puhuva tubettaja saatetaan nähdä jonain muuna kuin paskaa puhuvana tubettajana. Aloitin heittäytymällä vahvistus harhan valtaan. Monikansallisen firman saatanallinen algoritmi on saanut meidät vahvistusharhan valtaan, ja lillumme nyt omissa kuplissamme. Kuumien käsien harha, jota kutsutaan myös heittoputkivaikutukseksi, kuuluu mieliharhoihini. Kiitos kysymästä, hyvin menee. Haloefektillä on kuitenkin rajansa: Teemu Selänteen esitys Heideggerin filosofiasta ei toimi. Tietysti Facebookia, koska se on muodikasta. Dunning-Kruger-vaikutuksen nimellä kulkeva harha tekee todella stärää ja parantaa elämänlaatua. 80 IMAGE MAALISKUU 2019 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Olen kehittänyt tästä kognitiivisesta harhasta oman versioni, jota kutsun kylmien käsien harhaksi. . Tietysti Facebookia, koska se on muodikasta. Toisin sanoen päätöksentekijä uskoo, että aikaisempi menestys vaikuttaa myöhempään menestykseen, vaikka prosessi on täysin satunnainen. Se saa minut uskomaan jatkuvaan tappioputkeen aikaisemman tappioputken jälkeen. Se on kognitiivinen harha, joka saa meidät uskomaan, että julkkiksella, jolla on yksi myönteinen ominaisuus (usein julkisuus), on myös muita mainioita ominaisuuksia. Harhojen vallassa Olemme tyytyväisiä sammakoita kuumenevassa kattilassa, kirjoittaa Ruben Stiller. Stillerin mielestä julkisuus on ihmisen mitta. Ruben Stiller on suomalainen julkkis, joka on netonnut rutosti rahaa halo-efektillä ratsastaen. Stiller. Efekti voimistuu, jos auktoriteetti kertoo, että analyysi koskee nimenomaan koehenkilöä, ja koehenkilölle luetellaan myönteisiä ominaisuuksia. Se on ylivertaisuusvinouma, joka saa ihmisen luulemaan liikoja esimerkiksi huumorintajustaan, kielioppiosaamisestaan ja loogisesta päättelykyvystään. Oma älyllinen laiskuutemme on joutunut katalan manipulaation kouriin. Onko kukaan kuullut Forerefektistä. Etsin Facebookista kommentteja ja analyysejä Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista, mutta keskityin vain omaa tarinaani tukevaan materiaaliin. M utta entä syyllinen, mitä tahoa kannattaa syyttää kognitiivisista virheistämme. Mitä sillä on väliä. Mehän olemme harhoihimme tyytyväisiä sammakoita kattilassa, jonka lämpötila hiljaa kohoaa. Onneksi yhteiskunnassa vallitsee haloefektin vaikutusten suhteen epämääräinen tasapaino: vaikka tubettajat puhuvat loputtomasti paskaa, oma Väinämöisemme, vaka vanha Niinistö, tietäjä iänikuinen, puhuu aina asiaa. Niinistö on ihmeellinen – mitä ikinä hän sanoo, kyseessä on aina vakavasti otettava ajatus. Tämän harhan olen nimennyt masokistin maanantaiksi
Muutaman ohikiitävän hetken olen miettinyt, että mitä jos sittenkin odottaisimme vielä puoli vuotta tai vuoden. . Työnantajahan ei voi estää ketään jäämästä hoitovapaalle tai siitä jotenkin myöhemmin rangaista. Ajattelua pitäisi jopa pystyä kääntämään siihen suuntaan, että tervettä itsekkyyttä on valita perhe ennen töitä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. V auvavuosi on pian ohi, se on ihanaa ja haikeaa. Siihen ei ole lainmukaista oikeutta. Lapsia ja aikuisia Kaikilla pitäisi olla oikeus jäädä hoitovapaalle, kirjoittaa Helmi Kekkonen. Olen toki kuullut paikoista, joissa miehen hoitovapaa on periaatteessa ja epävirallisissa säännöissä kielletty tai vähintään erittäin epätoivottavaa, mutta mitä se kertoo näistä työpaikoista, niiden täysin kivikaudelle jämähtäneistä arvoista ja periaatteista. Mistä ihmeestä on syntynyt ajatus, että naisen olisi helppo jäädä työstään pois. Hän kuulee monesti toisten vanhempien huokaavan, miten upeaa on, että hän on valinnut jäädä kotiin hoitamaan tätä pienintä lasta (niin kuin on kahta edellistäkin hoitanut) mutta että heidän työpaikallaan se ei olisi mitenkään mahdollista. M inua kiinnostaakin, kuinka paljon tässä on oikeasti kyse siitä, ettei työmaailmassa yksinkertaisesti vieläkään ole tarpeeksi esimerkkejä toisenlaisista ajattelumalleista. Paikka, jossa pohja sekä nykyhetken että tulevaisuuden tasa-arvolle rakennetaan. Uskon, että mitä enemmän lapsi tutustuu uusiin ihmisiin, oivaltaa että maailmassa on muitakin turvallisia, kiinnostavia ja hyviä tyyppejä kuin äiti ja isä, sitä vankempi pohja hänelle tulevaisuutta varten rakentuu. Meille kaikille avautuu uusi arki ja hänelle kokonaan uusi maailma. Kun ystäväni on lasten kanssa päiväsaikaan liikkeellä puistossa tai kaupungilla, häntä luullaan usein yksinhuoltajaksi tai leskeksi. Perhettä ei pitäisi lähtökohtaisesti nähdä rasitteena tai uhkana työelämälle (tai elämälle ylipäätään), vaan osana elämää. T ämä ei tietenkään ole vain yksilön valinta, vaan myös yhteiskunnan tulisi tukea sekä käytännön että asenteiden tasolla jokaisen ihmisen oikeutta tehdä töitä ja saada lapsia, ja naisilla tulisi olla siihen samat mahdollisuudet kuin miehilläkin. Ja minä rakastan päiväkotia, kaikkia siellä olevia virikkeitä, leikkejä, taitoja ja ystäviä, joita minä en osaa tai jaksa hänelle tarjota. On jotenkin aivan uskomatonta, että vaikka isät ovat enemmän läsnä kodin ja perheen arjessa kuin koskaan, tilanne on yhä usein tämä. Ei sinne päin, vaan samat. Ja myös päinvastoin: työpaikkojen tulisi kannustaa miehiä jäämään kotiin, yhtä lailla ottamaan vastuuta lapsista. Olen parempi äiti silloin kun saan tehdä rauhassa töitä, keskittyä ja ajatella asioita, lukea kirjoja. Hänellä on kolme lasta, joista pienintä, puolitoistavuotiasta, hän hoitaa kotona kun lasten äiti on töissä. Kuten ystäväni sanoi, ei töissä ole aina helppoa eikä kotona ole aina helppoa, mutta molemmissa on aivan mielettömästi kivoja ja ainutlaatuisia asioita, ja niiden pitäisi olla sekä mahdollisia että suotavia ihan jokaiselle vanhemmalle. Jossain määrin kyse voi olla myös miesten harhoista oman korvaamattomuutensa suhteen. MAALISKUU 2019 IMAGE 81 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Isän osallistuminen lastenhoitoon on edelleen jotenkin erityisen hienoa, ja hänen jäämisensä hoitovapaalle poikkeus. Kekkonen. Puhun aiheesta ystäväni kanssa. Kulunut vuosi on ollut elämäni onnellisin mutta myös raskain ja täysin. Eikö juuri perheen pitäisi olla se asia ja paikka, jossa näitä asioita käsitellään mahdollisimman monipuolisesti. Ei kulu päivääkään niin, ettenkö miettisi ensi elokuuta ja sitä, kun meidän pieni topakka mummomme menee päiväkotiin, miten mahtavaa ja hurjaa se on. Nuo epävarmuuden hetket ovat kuitenkin menneet aina ohi. Mistä ihmeestä ylipäätään on syntynyt se ajatus, että naisen on jotenkin helppoa jäädä työstään pois, oli ammatti sitten mikä tahansa. Helmi Kekkonen on helsinkiläinen kirjailija ja äiti, jonka mielestä yksilölliset valinnat ovat usein kaikista yhteiskunnallisimpia. Äidin vastaava toiminta taas on perus ja normi. Samalla uskon myös, että lapsen on ensimmäisistä hetkistään lähtien ehdottoman tärkeää olla molempien vanhempien seurassa, jos se vain on mahdollista. Hän on niin pieni, ja tämä äitiysloma on varmasti viimeiseni. Töissä käydessään ystävältäni kysytään, joko hän rukoilee pääsyä takaisin työpaikalle
Nyt kun toimittajat siirtyvät ”mediavalmentajiksi”, miksi he ovat niin ylpeitä kehityksestään, jonka ensimmäisessä vaiheessa paheksutaan toisten valehtelua ja toisessa vaiheessa opetetaan niitä valehtelemaan paremmin. Ja milloin arjestamme tuli niin ankeaa, että aloimme maksaa tuollaisesta huvituksesta. — 4. — 20. Siksikö, että hän sai antaa itse äänen tragedialleen. Milloin ylpeys omista elämäntapavalinnoistamme (Kasvisruoka! Polkupyörä! Hamppuanustappi!) korvasi yhteiskunnallisen vaikuttamisen. — 19. — 15. Milloin jokin muotitalo keksii pseudokäytetyt hupparit, jotka on kulutettu siitä kohtaa rintakehää, johon elvyttäjä iskee sydäniskurilla. Milloin journalistit alkoivat muistella yleisön edessä pääsymaksua vastaan omiaan juttujaan niin kuin unohdetun sodan todella yhdentekevät sotilaat. Miksi yksilön traaginen kohtalo on yhä useammin farssi. Kumpi olet, nopeasti tehty uutisten loppukevennys vai se loppukevennys, josta katsojalle tuli selittämättömällä tavalla surullinen olo. Miksi kahvilatyöntekijät näyttävät nykyään malleilta, jotka esiintyvät keskellä kahvilalavastukseen rakennettua muotikuvausta. 8. nämä meidän piti vielä kysyä. 82 IMAGE MAALISKUU 2019 14. — 6. Vihreät, mikä on kohtaloista julmin: ilmaston tuhoutuminen, WIFI-yhteyden katkeilu vai ruuhkaan juuttunut taksi. — 7. — 5. Eivät ne kai kaikki voi olla viestintätoimistoissa. Kannattaako tulevasta huolehtia, jos se on jo takana. — 3. — 13. — 16. — 18. — 11. Auttaisiko kuihtuvia kuntia edes hetkellisesti, jos ne myisivät yrityksille nimensä: Inkoo olisi Marabou, Kuhmosta tulisi Vuokkoset ja Orimattilasta Voimariini. — 12. ”Tää Octavia on hyvä peli, vain 60 000 ajettu, luotettava on, ja jos saa vähän kontroversiaali olla, niin just nyt on rohkein ele ostaa oikein kunnon diesel alleen!” Jani Leinonen, olisiko aika hyväksyä omat vahvuudet ja alkaa kaupata taiteen sijasta autoja. Sinebrychoff, hei! Masentuneen oloiset, väsyneet kuskit ja kaksi itsemurhasta haaveilevaa hevosta kiertelemässä pitkin keskustaa – mitä te oikein ajattelette. Mitä kaikkea sinussa juuri kuoli, kun katsoit Facebookissa läpi kaikki Rosa Liksomin ja Laura Lindstedtin jakamat omakuvat. ”Mikä erottaa natsien pahuuden sankarillisesta hyvyydestä?” (Mark Fisher: K-Punk, The Collected and Unpublished Writings) — 2. — 9. — 17. Mitä tekevät työkseen kaikki ne helsinkiläisaikuiset, jotka hilluvat kaupoissa ja kaduilla arkisin työaikaan. Valmistetaanko aikuisille kestovaippoja. Mitä älykkäisiin elämäntapavalintoihin tulee, kulkivatko Helsingin keskustassa tänä talvena vaivatta muut kuin nelivetomaasturit. — 10. Mistähän sekin johtuu, että tunnettuja venäläisiä stand up -koomikoita on niin vähän. 1. Miten kävi niin hassusti, että ex-humanistit, jotka eivät olleet kovin hyviä humanisteinakaan, kiihottuvat niin kovasti saadessaan käyttää ilmaisua ”asiakkaani”
Milloin viimeksi kysyit itseltäsi: #mitäminullekuuluu MITÄ KUULUU KjaT_huolehtija-huolehtiva_230x297.indd 1 30/01/19 17:03. Älä hukkaa itseäsi muiden mielipiteisiin. Toinen sanoo hössöttäjä, toinen huolehtija
Jos olet kohdannut tällaisen ihmisen tai ryhmän, kerrothan heistä meille osoitteessa apu.fi/suomionhyvienihmistenmaa.. Tänä vuonna Apu palkitsee tahoja, jotka edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia. Tämä maa on täynnä hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi. Suomi on hyvien ihmisten maa. Apu jatkaa Apu-tonnien jakamista tällaisille ihmisille ja ryhmille. Isoja ja pieniä
Ilman sitä ei voi päästä kiinni olennaisimpiin kysymyksiin. Miksi aihe on sinulle tärkeä. Hän purkaa tunteet näyttämölle yhdessä jaetuiksi hetkiksi. Taide ja taitelijat eivät oikeastaan voi välttyä aiheen käsittelemiseltä, halusivatpa he sitä tai eivät. Taiteessa se on muovattavissa tunteiksi, ajatuksiksi, sanoiksi ja teoiksi. Jotta tässä ajassa voisi ylipäätään työstää sitä, mitä on ihmisyys, hyvyys tai vaikkapa kauneus, ympäristönmuutos on otettava huomioon. Tunteiden jakaminen ja tiedostaminen yhdessä edesauttaa ympäristökriisin edellyttämää kollektiivista muutosprosessia. Minulle taiteenteko on yksi tapa käsitellä ympäristöahdistusta. TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 1 T E K S T I T A N J A R I N K I N E N × K U V A M I K K O R I K A L A Globaali ympäristönmuutos ahdistaa dramaturgi ja näytelmäkirjailija Ilja Lehtistä. Keskellä kriisiä Miten taiteen kautta voi käsitellä ilmastokriisiä. Mitä ympäristöahdistukselle pitäisi tehdä. Kriisin vaikutukset elämäämme tulevat näkyviin lukemattoman monin eri tavoin, myös taiteessa. Elämme aikakautta, jossa globaali ympäristökriisi ja -katastrofi ovat jo läsnä kaikessa mitä teemme. × Ilja Lehtisen ihmisen luontosuhdetta ja ympäristöahdistusta käsittelevä lopputyönäytelmä e l i n v o i m a sai kantaesityksensä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa 2018.. Ahdistus on usein hahmotonta ja mykkää. Näin sen voi saattaa käsiteltäväksi yhteisenä kokemuksena – vaikkapa teatterissa
”Tottakai! Jo varhaiset kitarasäveltäjät ovat käyttäneet kaikenlaista musiikkia. Galleria on intiimimpi paikka, johon tulee ihmisiä kunnioittamaan tekemääni taidetta tai vaikka nauramaan sille.” × Mirza Cizmic, kuvataiteilija ja Kuvataideakatemian opiskelija päivystävä kriitikko Hanna Johansson Lentomatkustaminen ”Jatkuvaa taiteen vuoksi lentämistä pidetään taidemaailman toimintaan kuuluvana itsestäänselvyytenä. Sen sijaan taide ja kulttuuri tuottavat yhteiskunnalle arvoa, joka on mitattavissa moninaisemmin kuin ainoastaan rahallisesti. Minulla on viha-rakkaussuhde soittimeeni, jonka kanssa olen viettänyt päivittäin aikaa ainakin 16 vuotta. Sitä ovat soittaneet ainakin Marko Ylönen ja Sennu Laine, jotka molemmat toimivat myöhemmin myös minun opettajinani. klo 19. kysy mitä vain Ottaako klassinen kitaramusiikki vaikutteita rockista. Töitäni on ollut esillä hyvin erilaisissa paikoissa, mutta työskentely on aina samanlaista. klo 17–19.30. Näin voimme kulkea syrjäseuduilla ja nähdä paikkoja, jonne emme osaisi lentäen löytää.” × Taideyliopisto järjestää jo kolmatta kertaa Tutkimuspaviljongin Venetsian biennaalin yhteydessä. On mielenkiintoista ajatella mitä kaikkea tämä soitin on jo nähnyt ennen minua. En ole koskaan epävarma omasta työstäni, stressaan vain kieltä. Kova työ ja jatkuva odotus teoksen valmistumisesta on ohitse. Taiteen julkinen rahoitus on jäänyt jälkeen. Itse tilanne on outo, koska olen keskellä kaikkien huomiota, enkä halua tuottaa pettymystä itselleni, koululleni ja professoreille. Hanna Johansson on nykytaiteen tutkimuksen professori, joka lähtee taideopiskelijoiden kanssa Venetsiaan maata pitkin. Valitsin sellon musiikkileikkikoulussa soitinten kuvien perusteella. Laajemmalla määrittelyllä luovien alojen osuus on peräti 7,3 prosenttia. Pikamatkaamisen mielekkyyttä ei edelleenkään riittävästi kyseenalaisteta, vaikka tiedämme, että lentäminen on kova saastuttaja ja luo ympärilleen globaalisti yhdenmukaista kaupallista kulttuuria.” Taidemaailma ”Näyttelyiden pitäminen ulkomailla on taiteilijana menestymisen ehto. Se tulee esiin hashtagien kautta, kun ihmiset ottavat kuvia Hanasaaressa. Terveydenhuollossa taide tukee kansalaisten kokonaisvaltaista terveyttä, ja yritysmaailmassa taiteella on tehtävää jäykkien rakenteiden purkajana. Taide tuo iloa elämään, mutta se pistää myös miettimään. Hitaampi matkustaminen maata pitkin on yksi vaihtoehto. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ työkalu Viha-rakkaussuhde selloon ”Selloni on rakennettu 1800-luvulla, sen rakentaja on nimeltään Guinot. pyhä lehmä K u m o a m m e v ä ä r i ä t o t u u k s i a Taiteeseen ei kannata investoida ”Taiteeseen investoiminen ei ole tehokas tai nopea keino tuottaa rahallista arvoa. Taiteeseen ja kulttuuriin käytetään noin 0,8 prosenttia valtion budjetista, vaikka niiden osuus bruttokansantuotteesta on kolme prosenttia. Kannan aina mukanani hyvää tuovaa kaulakoruani, jonka sain vanhemmiltani Bosnia-Hertsegovinassa. Itselleni asettama paine on polttoaine työn tekemiseen. Taiteeseen investointi on investointi parempaan tulevaisuuteen.” × Sofia Suomalainen, Taideyliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja tanssitaiteen opiskelija. Kun teen kuvataidetta, mietin samalla valmiiksi, mitä sanon siitä ja millä tavoin selitän työtäni ihmisille. Taideyliopiston vaalitentti Sofia Future Farmissa tiistaina 26.2. Myös kansallinen kulttuuripolitiikkamme edistää lentämistä kansainvälistymisen nimissä.” Hitaus ”Jos lopetamme lentomatkustamisen, on meidän pidettävä huoli siitä, että ymmärryksemme maailman moninaisuuksista ei vähene vaan lisääntyy. Helsingin Hanasaareen tekemäni muraalin virallinen avajaistilaisuus oli hyvin klassinen ja arvokas. Olisin halunnut tuuban tai basson, mutta äidin mielestä ne eivät mahtuneet autoon, joten valitsin sellon.” × Pinja Laine, sellisti ja tohtorikoulutettava, jonka tutkintokonsertti Sodan jaloissa sävellyksiä keskitysleireiltä pidetään Helsingin Musiikkitalossa 15.5. Taide saa ihmiset ymmärtämään toisiaan paremmin. Minulla on lukihäiriö. Näyttelyssä tärkeintä on taiteeni ja yleisön välinen kommunikaatio. Ennen taidenäyttelyn avajaisia menen aina studiolleni, juon kahvia ja poltan tupakan. Se on yhteiskuntaa kehittävä ja kritisoiva voima. pääpäivä Ta i t e i l i j a v a l m i s t a u t u u e s i t y k s e e n Mirza Cizmic tupakoi ja juo kahvin ”Kun teokseni on valmis, olen suunnattoman helpottunut. Nyt on muiden vuoro työskennellä ja arvioida taiteeni. Part of something -muraali on ensimmäinen julkisen taiteen projektini ja aina olemassa siellä. On erityisen tärkeää taata riittävä rahoitus taiteelle, jotta sen itsenäinen asema yhteiskunnassa säilyy. Mitään ei tapahdu ilman niitä. Kulttuuritoimialoilla työskentelee Suomessa lähes 110 000 henkilöä, neljä prosenttia työikäisistä
Kulttuurin yleisöksi kasvetaan ja kulttuurin yleisö kasvaa, kun julkinenkin valta laittaa lisää euroja peliin. Kulttuurin ja taiteen kenttä on ekosysteemi, jossa jokainen hyötyy toisen kukoistuksesta. Jos ei ole pääsyä taiteen opetukseen, on taiteilijan polku kivikkoinen. Kulttuurin ja taiteen yleisöä kasvatettava rosa meriläinen Kun olin pieni, äitini opetti minut arvostamaan leikkokukkia. Vain harvat sen aikaiset kitarat ovat säilyneet hyväkuntoisina tähän päivään saakka. Kulttuurin yleisö myös äänestää vaaleissa. Mozartin ja Brahmsin kaltaiset säveltäjät eivät säveltäneet musiikkia kitaralle, vaikka samaan aikaan oli paljon kitarasäveltäjiä. Taiteen vaikutuksista esimerkiksi oppimiseen ja ympäristöön on tutkimustietoa. Elokuvan loppuun oli säästetty sen paras osa: Queen-yhtyeen ikoninen esiintyminen Live Aid -konsertissa, joka nosti koko leffan uudelle tasolle. Moni taiteenala tarvitsee tuekseen julkista rahaa. Miten voisi löytää omat kykynsä, jos löytämistä ei olisi tuettu ja viljelty harrastuksin. Sibelius Academy Guitar Festival 11.–15.4. Klassisessa kitaramusiikissa on vaikutteita eri musiikkikulttuureista: kiinalaisesta pipa-luutusta arabialaisen ud-luutun kautta jazziin, folk-musiikkiin ja rockiin saakka. Jos paikkakunnalla ei ole nuorille suunnattua tarjontaa, tulee sama fiilis kuin Ratsialla. Minulle on luettu, minua on viety kulttuuririentoihin ja kanssani on musisoitu. Musiikkitalossa. lähtien. Kitaran historia ulottuu 500 vuoden päähän. Omalla taiteilijapolullani kodin merkitys on ollut musertava. Niiden on tarkoitus vain olla kauniita, eikä se tarkoitus ole vähäinen. Kitara, kuten muutkin näppäilysoittimet ovat aina kulkeneet ihmisten mukana. sisäpiirivinkki Bohemian Rapsody -elokuva & Queen at Live Aid 1985 ”Queenistä kertova elokuva Bohemian Rapsody oli tavallaan elokuvana aika keskinkertainen ja kliseinen. Suomi olisi reilumpi, jos kaikilla olisi mahdollisuus kokea, harrastaa ja tehdä taidetta – vaikka syntyisi perheeseen, jossa nykytanssia ei arvosteta. Uskon totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Lapsi ei osaa vaatia sellaista, mitä ei tiedä olevan olemassa. Selkeimmät esteet taiteilijapolulla on tietysti erityistä tukea tarvitsevilla, kuten kehitysvammaisilla. Sekä kuntien että valtion on kasvatettava kulttuuribudjettiaan. Pelkästään sen takia suosittelen elokuvaa.” × Tuuli Kerätär, maalaustaiteen maisteriopiskelija, jonka Valekuun reitti -näyttely Project Room –galleriassa (Lönnrotinkatu 35) 14.2. Olen saanut taiteista kotija perusopetusta, olen päässyt ammattituotantoihin lapsinäyttelijäksi 5-vuotiaasta lähtien. 1500ja 1600-luvuilla kitara ja muut näppäilysoittimet olivat erityisen merkittäviä. Näin asian laittaa Ratsia: ”Lontoon skidit sanoo, ett’ niill’ on tylsää / Lontoon skidit sanoo, ettei oo tekemistä / Tietääks ne millasta on Pihtiputaalla?” Jotta kulttuuri ja taide voi saada lisää resursseja, joiden avulla sen saavutettavuutta parannetaan, tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka sanovat ponnekkaasti: kulttuuri on tärkeämpää. Olen yrittänyt lukea kirjaston läpi ennen kuin minulla oli edellytyksiä käsitellä lukemaani. Miten erilaista olisi päätyä alalle perheestä, jossa on vaikea ymmärtää sellaisen työn arvoa, joka ei välttämättä tuo leipää pöytää. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ rakennusaineenaan. Kulttuurin markkina kasvaa, kun eri puolilla yhteiskuntaa, myös bisnesmaailmassa, huomataan kulttuurin ja taiteen merkitys. Ruotsin esimerkki näyttää, että luovan talouden BKT-osuudessa on rutkasti kasvunvaraa. × Kirjoittaja on kirjailija sekä kulttuurin ja taiteen alan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri. Kaiken kaikkiaan onhan se ihmeellistä kuinka rikkaan sävyjen maailman saa pelkällä kynnen ja sormen kosketuksella kieliin ilman sähköä!” × Ismo Eskelinen, klassinen kitaristi ja kitaransoiton lehtori. Olen kasvanut väittelemään kulttuuripolitiikasta ja oppinut, että just makuasioista on hyvä kiistellä. Prosenttiperiaatetta laajennetaan parhaillaan sosiaalija terveyspalveluihin. 1700-luvun lopulla alkoi konserttiflyygeleiden valtakausi. Suomi on periaatteessa maa, jossa kuka tahansa voi kuulua kulttuurieliittiin. Hänet on siihen kasvatettava. Etelä-Amerikassa kitaramusiikissa on käytetty paljon perkussiivisia elementtejä jo kauan ennen nykyään suosittua slap-kitaratekniikkaa. Olen siis saanut taiteen tekemiseen sekä esikuvia että edellytyksiä. Vasta 1900-luvulla sävellysten määrä kitaralle jälleen lisääntyi, kun laajempi joukko säveltäjiä kiinnostui soittimesta. Kulttuurin markkina ei ole tässä asiassa poikkeava: tarjonta voi luoda kysyntää. Suvussa ja vanhempieni kaveripiirissä on kulttuuriammattilaisia tukuittain. Sen mahdollisuuden haluan jokaiselle suomalaiselle. Se vaatii kuitenkin uusien yleisöjen opastamista taiteen äärelle. Vaikka eri väestöryhmien erot kulttuuriosallistumisessa ovat kaventuneet, Suomessa on kuitenkin edelleen sekä alueellisia että muita katveita mahdollisuuksissa kokea ja tehdä kulttuuria ja taidetta. KOLUMNI. Kulttuurin yleisö voi kasvaa, jos lisätään kulttuuritarjontaa, joka kiehtoo yhä useampia ihmisiä. Äitini on ammatiltaan taiteilija, ja hän opetti minut myös arvostamaan taidetta, koska taide on tärkeää – ei perusteluja! Pidän taidetta parhaana tapana viisastua. Taiteen tekijäksi ja kokijaksi kasvetaan kohtaamalla taidetta. Uskon, että sinnikkäästi uuteen heittäytymällä minusta voi tulla vanhana viisas mummo, jonka silmiä koristavat naururyppyjen viuhkat. Mutta elokuvassa laulaja Freddie Mercuryä näytellyt Rami Malek oli hämmentävän hyvä
Hän on luonut tunneille rakenteen, mutta haluaa antaa lapsille tilan luoda esitykset itse.. 4 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Tytti Tuominen opettaa tanssia Pääskyvuoren koulussa
Naurettukin on. Millä tavalla?” (…) ”No en mä tiiä, se vaan oli.” Onko muita kommentteja?” ”Mä en ymmärtänyt yhtään mitään.” ”Ei se haittaa”, Tuominen vastaa tytölle. Sinisellä liikuntasalin lattialla lumipallot alkavat heittää kuperkeikkoja, pingviinit viipottaa jonossa ja lumienkelit heilutella siipiään. ”Ei kai selkään satu”, poika on varmistanut toiselta käydessään torniksi hänen päälleen. Siinä jokainen luokka sai noin 20 tuntia tanssiopetusta vuodessa neljän vuoden ajan. ”Kommentteja tästä?” opettaja Tytti Tuominen kysyy yleisönä lattialla istuvilta lapsilta. ”Nämä luovat esitykset olivat kyllä menestys viime vuonnakin”, opettaja Tuominen sanoo. T A N S S I A YHTÄLÖILLÄ 5 akkosryhmä!” Napin painallus. Entä jos eri aineitakin opittaisiin kehon kautta, ei vain lukemalla tai kirjoittamalla: matematiikan yhtälöitä, kielten sanastoa, historiaa. Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila. Ennen kuin lumipallot ja pingviinit ovat lähteneet liikkeelle, oppilaat ovat saaneet tehtäväkseen ideoida ryhmissä esityksen teemasta ”talvi”. Teksti Kati Kelola × Kuvat Antti Vettenranta ” K ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Mitä se voi olla, miten se voi ilmentyä ja kuinka sen voi esittää. Kun annetut kymmenen minuuttia on kulunut, talvi on saanut muotonsa ja harjoituksetkin ehditty vetää läpi. ”Siistii!” ”Siistiä. Vuosina 2009–2013 hän esimerkiksi veti Vantaan Kartanonkosken koulussa Koko koulu tanssii -tutkimushanketta. ”Jokainen tulkitsee omalla tavallaan.” Meneillään on kolmasluokkalaisten viikoittainen tanssitunti Turussa sijaitsevassa Pääskyvuoren koulussa. Entä jos matematiikkaa ja äidinkieltä opiskeltaisiinkin tanssimalla. Millaisia kokemuksia ja vaikutuksia tämä tuottaisi oppilaille. Se on mennyt jotensakin näin: yksi heittää kuperkeikan ja sanoo, että hän on lumipallo, toinen alkaa ohjata, että se voisi kieriä näin, kolmas alkaa koota ryhmästä lumiukkoa, joka marssii portin läpi. Jälkeä on syntynyt nopeasti. Soittimesta hyökyy talvimyrskyn kohinaa. Musiikki loppuu ja niin loppuu esityskin. M iten tanssin voisi tuoda tavallisiin peruskouluihin. Tanssikielelle käännettynä: he ovat luoneet koreografian. Ideana oli, että kaikki osallistuvat, toisin kuin valinnaisissa aineissa. ”Olen nähnyt paljon oppilaita, joille tanssi on tuonut hyvää.” Tanssin vaikutuksia lapsiin Anttila on seurannut niin koulujen vierailevana tanssinopettajana kuin nykyisin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tutkijana. Keho ja sen liike ovat osa tapaamme oppia sekä itsestämme että maailmasta, ja tutkijat haluavat sitä kouluihin lisää
Moni arastelee kehoaan. Kun tuntee oman kehonsa ja sen potentiaalin, se antaa tunteen elossa olosta. Sulkeutunut keho näkyy varovaisuutena ja arkuutena. Nyt Isto Turpeinen on ammattitanssija ja Taideyliopiston tutkija, erityisalueenaan tanssin sukupuoliroolit. Ei minulla ole tähän vastausta.” Tanssista on kyllä eri tavoin yritetty tehdä ”poikamaisempaa” muun muassa tekemällä siitä urheilullista, fyysistä, jotta se olisi pojille sopivampaa. Olin kranaatinheitinkomppanian päällikkö.” Monessa asiassa on sittemmin menty eteenpäin. Ajan henki on muuttunut. Oikeaa tai väärää tapaa liikkua ei ole. ”Mutta eiväthän kaikki pojat ole urheilullisia, vaan sekin on jo stereotyyp. ”Se siirtyy myös rohkeuteen ilmaista omia mielipiteitä.” Koulun ensimmäisillä luokilla tanssi voikin tarkoittaa yksinkertaisesti omiin liikkeisiin tutustumista: näin minun kehoni, siis se, jossa elän ja jolla liikun sekä ilmaisen, toimii ja on. Ajatus, että pojat eivät tanssi, elää yhä. Näin se hyppii, näin se loikkii, näin se pyörii. Pojille hän on opettanut tanssia 30 vuotta. Tätä hän haluaisi tehdä. ”Kun armeijan kertauksissa kerroin harjoitusten päällikölle, että olen tanssija, hän sanoi, että siinä on harrastus, joka ei sovi tähän tehtävään. Se on tärkeää. Se näkyy luvuissa. Elettiin 1970-lukua. Keho ei tunnu pystyvältä. Ystävien mielipiteillä on iso vaikutus. Näistä liikkeistä opettajat kokoavat yhdessä lasten kanssa sarjoja, joista syntyy koreografioita. K un puhutaan tanssista, useimmille mieleen tulevat ensimmäisenä lajit: valssi, hiphop, baletti… Sitten taito: tarkat askeleet, asennot, liikkeet. Hän puhuu kehosta, liikkeestä, onnistumisen tunteesta, itseensä tutustumisesta, hyväksynnästä ja itseluottamuksesta. Mutta kun Eeva Anttila puhuu tanssista kouluissa, hän ei oikeastaan puhu näistä. ”Tanssi tuo paljon sisäistä voimaa, ei vain lihasvoimaa. ”Kotona äiti puhui aina, että harrastan näyttelemistä, koska tanssija-sana oli hänelle vaikea”, Turpeinen muistelee. Anttilan tavoin hänkin on mukana ArtsEqual-hankkeessa. Harrastusryhmissä poikia voi olla edelleen vain yksi tai kaksi. Oppilaille syntyy kokemus, että he ovat erilaisia yhdessä. Onhan meillä perinteessä kansantanssit tai lavatanssitkin. Sukupuoltakin osataan jo sanallistaa. Osa hanketta on myös sukupuoliroolien tutkimus. 6 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ”Kun tanssi on kaikille, ei tule sosiaalista painetta, että mitä jos kaverit nauravat”, Anttila sanoo. Osaanko, pystynkö. Se ei ole tuttu eikä sen kanssa olla sinut. Se on ongelma, koska pojilla ei ole vertaisryhmää. Entä eivätkö pojat voi tanssia vain ilmaistakseen itseänsä luovasti, tehdäkseen taidetta. Niitä tanssitaan yhdessä. Uskallamme olla epävarmoja seksuaali-identiteetistä, puhumme oletetuista.” Silti tanssiminen ei ole pojille edelleenkään yhtä hyväksyttävää kuin tytöille. ”Suurimmalle osalle sekä pojista että tytöistä vertaisryhmä on tärkeä. ”Se, miten puhumme lapsen identiteetistä on purkautunut. On tärkeää, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus saada kokea tämä.” Keinoja kaikkien oikeuteen tanssia pohditaan myös meneillään olevassa ArtsEqual-tutkimushankkeessa, jossa Anttilakin on mukana. K un Isto Turpeinen näki 10-vuotiaana televisiosta balettia, hän innostui. Jokaisen hyppy tai pyörähdys on erilainen, jokaisen oikein ja hyvä. Tanssia on nykyisin tarjolla paljon enemmän. Anttila puhuukin mielellään juuri tanssin voimaannuttavasta vaikutuksesta – vaikka fyysistä liikuntaakin se tietenkin on. Jos se puuttuu, harrastaminen voi mennä vaikeaksi.” Miksi tanssi sitten nähdään feminiinisenä. Vanhemmat eivät syttyneet. Uransa aikana Turpeinen on ehtinyt nähdä muutoksen tanssivan pojan mielikuvassa. ”Lasten kehoissa on paljon sulkeutuneisuutta, joka lisääntyy kohti murrosikää”, Anttila sanoo. Moni vanhempi etenkin suurissa kaupungeissa haluaa, että lapsi kokeilee eri harrastuksia monipuolisesti. Anttila on kouluissa työskennellessään nähnyt, miten tanssi voi auttaa näissä kaikissa. ”Mitä on tapahtunut, että miehet eivät ikään kuin toimijoina ole fyysisiä taiteilijoita. ”Tanssitaitelijoista neljä viidestä on naisia, harrastajista noin viisi prosenttia on poikaoletettuja”, Turpeinen sanoo. Siinä Anttilan tutkimusryhmä selvittää muun muassa sitä, miten taide voisi olla kouluissa jokaisen oppilaan saatavilla taustasta riippumatta. Ensimmäinen tanssitunti koitti vasta lukiossa. Näitä kysymyksiä Turpeinenkin on miettinyt
Eeva Anttilan vetämässä Koko koulu tanssii -tutkimushankkeessa ei tanssittu sille varatuilla tunneilla, vaan tanssi liitettiin osaksi oppitunteja. ArtsEqual-hankkeessa tanssi halutaan kaikkien koululaisten saataville myös siksi, että pojatkin pääsisivät sitä vapaammin kokeilemaan, ilman stigmaa. Mutta yleisönä olemista on opeteltu syksystä saakka. Neljän vuoden aikana oppilaiden esiintymisvalmiudet ja koulun henki olivat heidän mukaansa tanssin ansioista parantuneet. Lukemalla pänttäämiseen sijaan sanat tallentuivat koko keholla. Opettajan rooli on olla taustalla, kun lapset ideoivat ja luovat liikkeitä. Esimerkiksi eräs oppilas teki hyvin lyyrisen tanssiesityksen koulun juhlaan ja sai isot aplodit. Samaan aikaan kun lapsi tai nuori opiskelee jotain kielellisesti tai käsitteellisesti, hän tekee konkreettisia kehollisia liikkeitä. 7 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ”Voi ajatella, että tanssi on kehollista sivistystä. Anttilan toive onkin, että kehollinen, toiminnallinen pedagogiikka olisi mukana jo opettajien koulutuksessa. Koulun kolmasluokkalaiset pääsevät tanssitunneille. ”On ollut ennakkoluuloja sitä kohtaan, että lapset, varsinkin pojat, tanssivat. Osa opettajista oli innostuneita, mutta kaikki eivät nähneet tanssissa mitään sovellettavaa opetukseensa. ×. Sitä, että ihminen osaa käyttää kehoaan”, Anttila sanoo. Tänä vuonna tanssia on jatkanut pari poikaakin. Ruotsinluokassa tehtiin Kropp rap, jossa opeteltiin kehon osia ruotsiksi laulun, liikkeen ja musiikin avulla. ”Saa tehdä ryhmätyötä”, sanoo Eero. ”Olenkin sanonut, että kehollinen oppiminen näkyy ja kuuluu!” Opettajilla on muutakin opeteltavaa jatkuvasti. Jos tanssi olisi peruskoulujen oppiaine, meille voisi kehittyä kulttuuri, jossa tanssi on poikienkin laji, Turpeinen uskoo. Kehollinen itsetuntemus auttaa Anttilan mukaan ymmärtämään paremmin myös toisia ihmisiä. Kaikki olivat saaneet osallistua ja tulla nähdyksi sekä kuulluiksi. Tänään se oli talvi, edellisenä torstaina eläintarha. ”Ei ole pakko olla parhaan kaverin kanssa, vaan voi tutustua samalla toisiin”, Azelia sanoo. Jos lukujärjestyksessä lukee liikunta, se on helpompi hyväksyä”, Tuominen sanoo. Sitä, että ihminen osaa käyttää kehoaan.” pinen näkökulma poikiin”, Turpeinen puuskahtaa. Liikuntasalissa esityksiä katsovat kolmasluokkalaiset ovat itse ehdottaneet tuntien luovien esitysten teemat. Sekä Anttila että Turpeinen nostavat merkittäväksi asiaksi yhteisöllisyyden voimistumisen. ”Parasta on alkuleikki. On melua ja vaikeampaa hallita oppilaita”, Anttila analysoi. ”Saa liikkua paljon”, ilmoittaa Väinö. Henkilökunta vaihtuu ja uuden tekemisen idut lähtevät helposti heidän mukanaan. Se, kun siitä äänestetään. Matikkatanssi voi mennä vaikkapa näin: 4+4+2=10 on tanssin kielelle käännettynä neljä askelta eteen, neljä taakse ja kaksi hyppyä paikallaan. ”Tanssin pitäisi olla mukana valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa, jotta jotain pysyvää saataisiin aikaiseksi. Tätä kutsutaan keholliseksi oppimiseksi. Hän on opettanut sitä nyt puolitoista vuotta. Neuvot Tuomisen mukaan vain kahlitsisivat lopputulosta. Mun lempileikki on jaffapallo”, Niklas kertoo. Yhtä hyvin voisi tanssia matematiikan kaavojakin. Haasteitakin tanssin tuomisessa osaksi koulujen arkea oli monia. Tällä tavalla oppiminen tapahtuu Anttilan mukaan syvemmin. Tulevalla viikolla vuorossa on toiveuusinta: robotit. Myöhemmillä luokilla se on valinnaisena, ja kuvaan tulee lajeja ja tekniikkaakin. Oli hienoa, että tyttö sai tuoda tällaisen herkän taiteellisen puolen itsestään esiin hyvässä vastaanotossa”, Eeva Anttila sanoo Oppimistuloksia tai motorista kehitystä hankkeessa ei mitattu. Kaikkia esityksiä tulee kunnioittaa. Äidinkielentunnilla saatettiin tanssia runoja. Vielä viime vuonna tanssi oli merkitty lukujärjestykseen nimellä ”liikunta”, mutta tänä vuonna se on omalla nimellään. ”Tanssi voi luoda moniulotteisempaa maskuliinista kehoa sekä henkisesti että fyysisesti. ”Että keho ei ole vain pään kuljettamista paikasta toiseen tai ongelma, jota pitää huoltaa kuin autoa, vaan että keho on tiedon lähde, kokemisen ja oppimisen väline.” Luomme ymmärrystä maailmasta myös kokemustemme kautta, emme lukemalla tai kuuntelemalla tietoa ja tallentamalla sitä. Tuloksena on kymmenen liikettä. ”Voi ajatella, että tanssi on kehollista sivistystä. Liikkuminen on myös haastavampi pedagoginen tilanne, kun oppilaat ovat pois pulpeteista. Tämä puolestaan voisi laajentaa käsitystämme maskuliinisuudesta. Sen nostivat esiin Koko koulu tanssii -hankkeessa mukana olleen Kartanonkosken koulun rehtoritkin. ”Koulun arki on niin hektinen ja sirpaleinen, että suunnittelu on aika vaikeaa. Että emme lukittuisi koodittuneeseen, kapeaan olemiseen poikana tai miehenä.” T anssi on liikettä, mutta se voi olla myös tapa oppia. ”Toiminta ja ajattelu kuuluvat yhteen.” Tai yksinkertaistettuna: tekemällä oppii. Opettajiakin koulutettiin tanssin ja kehollisen oppimisen mahdollisuuksista osana opetusta. ”Monelle on iso paikka esiintyä.” Mikä sitten on parasta tanssitunneissa. ”Ajattelen, että myötätunto nousee omasta kehollisesta herkkyydestä.” P ääskyvuoren koululla on tanssittu Tuomisen mukaan jo yli 20 vuotta. Kun päätoimisen tanssinopettajan pesti Kartanonkoskella loppui, päättyi tanssin liittäminen kaikkien luokkien opetukseen. ”Ruotsissa on kehitetty tanssimatikka, jota käytetään yläasteellakin luokanopetuksessa”, Anttila kertoo. Tanssin pitäisi olla osa perusopetusta samalla tavalla kuin vaikkapa musiikki ja kuvataide ovat jo. ”Oppilaat kannustivat toisiaan esityksissä. M illaisia kokemuksia tanssista on kouluissa sitten saatu
MISSÄ HYVÄ TAIDE TUNTUU. Kun taide onnistuu, se puhuttelee tunteita ja jättää ajattelemisen aihetta jälkikäteen. (–3.4.) 3.4. Luentosarja joka torstai Musiikkitalon auditoriossa klo 13.00–14.30. SÄVELSIT OOPPERAN ULLA-LENA LUNDBERGIN ROMAANISTA JÄÄ. Taiteen ei tarvitse olla monimutkaista, mutta toisaalta kaiken taiteen ei tarvitse myöskään avautua ensimmäisestä kokemuksesta. Puoli-Q, Tunturikatu 16 KLO 18-20 YLEISÖLUENTO SAASTAMOINEN KEYNOTE LECTURE: MARTHA ROSLER Poliittisen taiteen edelläkävijä luennoi Helsingissä Kuvataideakatemian ja Saastamoisen säätiön kutsumana. Niissä kohdissa oli eniten tilaa sekä suurten maisemien maalailulle että monipuoliselle orkestroinnille. Itse säveltämisessä kenties antoisinta oli meren, luonnonvoimien ja tuonpuoleisten musiikillinen kuvaaminen. MITÄ OPIT JÄÄN SÄVELLYSTYÖN AIKANA. Musiikkitalo, Mannerheimintie 13 A, Helsinki TEATTERI DONKEY HOT Suomen suurin musikaali Töölön pienimmällä näyttämöllä. 15.2. Ainahan omat taidot menevät eteenpäin, kun tekee ison ja vaativan työn. En tiedä voiko kulttuurin kuluttajana syyllistyä mihinkään paheeseen. Jaakko Kuusisto SÄVELTÄJÄ, VIULISTI JA KAPELLIMESTARI Kuva: Jaakko Kuusiston arkisto ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. MIKÄ SÄVELLYSTYÖSSÄ OLI KIEHTOVINTA. META4 Sibelius-Akatemian jousikamariorkesteri sukeltaa META4-jousikvartetin johdolla Jaakko Kuusiston ja Beethovenin musiikkiin. Mistä saisin enemmän vapaa-aikaa. (–10.3.) 8 KEVÄÄN TAPAHTUMAKALENTERI KLO 19 KONSERTTI MODULATING MUSICAL SPACE-TIME 2 Juan de Dios Magdalenon toisen jatkotutkintokonsertin keskiössä on hänen sävellyksensä jousikvartetille sekä live-elektroniikalle. Jaakko Kuusisto kertoo Jää-oopperan sävellystyöstä Aikamme musiikin luentosarjalla 7.3. Teatterikorkeakoulu, Haapaniemenkatu 6 2.3. MIKÄ ON SALAINEN PAHEESI KULTTUURIN KULUTTAJANA. Vaikea eritellä sen tarkemmin, mutta jokainen sävelletty teos jättää oman jälkensä. MITÄ OLET KYSYNYT ITSELTÄSI VIIMEKSI. Exhibition Laboratory, Merimiehenkatu 36 KLO 16 KONSERTTI SIBELIUS-AKATEMIAN KAMARIORKESTERI FEAT. ISSUE X 1/2019 Issue X on lehti taiteesta ja yliopistosta, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan. (–24.4. Julkaisija Taideyliopisto, PL 1, 00097 Taideyliopisto Vastaava päätoimittaja Rehtori Jari Perkiömäki Toimitus ja ulkoasu A-lehdet Sisältöstudio ISSN 2341-7269 Tilaukset ja osoitteenmuutokset osoitteenmuutos@uniarts.fi www.uniarts.fi facebook.com/taideyliopisto twitter.com/taideyliopisto NÄYTTELY THE LATENCY OF IMAGES Tämän “hitaan valokuvan” näyttelyn valmisteluvaiheessa kamerat ja muut tekniset laitteet olivat kieltolistalla. 28.3. Hae kilpailijaksi tai ilmoittaudu mukaan katsojaksi. Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelman ja Qteatterin yhteistyöproduktio. Vapaa pääsy. 13.5. Musiikkitalo TEATTERI KEMPIN KISAT Oletko sinä ensimmäinen Kempin kisojen voittaja. Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki 5X. Kiehtovaa oli ensiksikin lukea Jää, se oli elämys. 27.3