2/2018 MAALISKUU 10?€ Setien jälkeen Saara Turunen ja taiteen uusi järjestys Sopivin palkataan Suru on kaunis sana Psykologisten testien villi ja iso bisnes Kun isä kuoli, suru ei ollut sitä, mitä piti S A A R A TU R U N EN : ”IN H O A N TU R K K A LA IS U U TT A , S EL LA IS TA R Ä Ä N PA LV O M IS TA JA R U M U U TT A .” IM A G E 25 2 M A A LIS K U U 20 18
Hae apua: kotiväkivalta.fi. TOIMI ENNEN KUIN VÄKIVALTA KARKAA KÄSISTÄSI
K A N N EN KU VA : M A IJ A A ST IK A IN EN . Hyvät, pahat ja Veikka 48 Veikka Lahtinen on somen päivystävä moraali päällikkö, internetin uusi šeriffi. Yksinkertaisen ystävä 68 Ex-punkkari Rike Jokela ohjaa nyt rikosdraamaa. Koehenkilömme kävi kahdessa soveltuvuusarviossa. KU VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . 46) Auteur 30 Kirjailija-ohjaaja Saara Turunen on setien jälkeisen Suomen nimi. Yhdessä/Tillsammans 62 Perttu Saksan kuvasarja vuoden 1918 tapahtumapaikoista. Soveliain saa paikan 40 Psykologisesta testaamisesta on tullut villi bisnes. Isän kuolema 54 Isänsä menettänyt Iida Sofia Hirvonen huomasi kuvittelevansa erilaisia rinnakkaistodellisuuksia. MAALISKUU 2018 IMAGE 3 Veikka Lahtinen: ”Toimintaterapeuttisesta näkökulmasta tarvitsen paikan, jonne mennä.” (s. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 25 2 | m aa lis ku u 20 18
sisältö 16 22 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 10 Avaaja Pikkukaupungit häviävät eniten kaupungistumisessa, sanoo Timo Aro. 72 Vihan poikkileikkaus Todellinen suvaitsevaisuus on vaikea taistelu, kirjoittaa Janne Saarikivi. 76 Elokuva Phantom Thread herätti Katja Kalliossa vahvan UKK-muistuman. nyt loppu. 82 Viimeinen sivu 20 kysymystä, jotka meidän piti vielä kysyä. 25 Turo Kuningas Tutunoloisen miehen esikoisromaani. 80 Reetta Räty Totta se on jos lehdessä niin luki: elämän tarkoituksen voi ratkaista. 27 Juho Laitinen Säveltäjä suosii nykymusiikkia. 15 Data Suomalaiset ostavat aiempaa vähemmän kirjoja. 16 Tärpit Instagram ruokkii mittatilaustöitä, arviot kuukauden valituista kirjoista, elokuvista ja levyistä sekä teatterin ja kuvataiteen merkkitapaukset. 78 Musiikki Samuli Knuuti seuraa flanellipaitaisen Justin Timberlaken matkaa metsään. 79 Kirja Juha Itkonen löytää Pienen pienestä maasta kytkyn Hämeenlinnaan. 28 Mäntyniemen herra Tammikuun päiväkirja. 4 IMAGE MAALISKUU 2018 26 KU VA T: K A IS U JO U PP I, H EN A B LO M B ER G , JA R I N IE M IN EN (T EE M U KO R PE LA : D EP O S IT IO N 20 17 ). 81 Veera Luoma-aho Alt-right varasti silmiemme edestä postmodernin pelikirjamme
Maakuntien yliopistokaupungeista kaikkea tätä löytyy, mutta ne ovatkin muuton voittajia. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund MAALISKUU 2018 IMAGE 5 Meillä on täällä nyt uusi oppilas Kun edessä oli aina uusi potentiaalisten kavereiden ryhmä, siihen päästäkseen oli ensin ymmärrettävä, miten se toimii. Espoosta, Oulusta, Jyväskylän kupeesta, Turustakin. Heiskasen haastattelu on Jukka Annalan tietokirjasta Toopelivisio kymmenen vuoden takaa, mutta muistan sen hyvin. Suomalaisen muuttoliikkeen tekijät ovat valtaosin alle 35-vuotiaita, ja tarjolla on oltava kulttuuria ruoka rekoista kuvataiteeseen ja lapsille muitakin harrastuksia kuin paini tai marjastus. Ne asiat, joihin samastuu, jäävät mieleen. Yliopistoja ei ole koskaan ollut, ja ammattikorkeakoulupaikkojen karsimisen jälkeen on seuraavaksi leikattu ammatillisesta koulutuksesta. Muutimme isäni työn perässä, ja niin teki myös moni muu. Läheisimmistä Kuopion aikaisista ystävistäni vain yksi oli sieltä kotoisin, muut olivat muuttaneet muualta, muutamat niin ikään äskettäin. Elämä vaatii useimmiten työtä, mutta työn ulkopuolisten pehmeiden vetovoimatai pitotekijöiden merkitys on jatkuvasti suurempi. pääkirjoitus. Moni niistä on kasvanut yhden teollisuudenalan ympärille, ja rakennemuutos on ravistellut kaupunkeja pitkään. Vaikka eri puolilla Suomea puhutaan vähän eri tavoin ja Savossa merkittävästi enemmän kuin Pohjanmaalla, koulujen ja kotien pihoilla puhutaan varmuudella aina jalkapalloa tai jääkiekkoa. Muuttoliiketutkija Timo Aro sanoo tämän numeron Avaaja-palstan haastattelussa, että sanassa työelämä paino oli ennen sanalla työ, nykyisin yhä enemmän sanalla elämä. Mitä enemmän vanhemmuus on muuttunut lasten parhaaksi tehtäväksi valinnoiksi ja mitä enemmän isät ovat siihen alkaneet osallistua, sitä hankalampaa muuttolaatikoiden pakkaamisesta saattaa tulla. En osaa sanoa. Tällaisella tarjonnalla on aina tuplamerkitys. Työntekijöitä ei tahdo saada muuttamaan. Pientaloalueiden keskiluokkaa, joka ei lähtenyt Savoon etsimään työtä vaan tekemään uraa. Tarkkailu, havainnointi ja ulkopuolella oleminen yhdistää molempia ammatteja. Moni heistä sitä vastoin oli käynyt muutaman vuoden työkeikalla ulkomailla uraa tekemässä. En tiedä, mitä siitä olisi elämääni jäänyt, jos olisin viettänyt koko kouluikäni samassa porukassa. Kun kysyin mahdollisesta paluumuutosta vanhoilta kavereiltani, kukaan ei uskonut löytävänsä nykyisen kaltaisia töitä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Keskittäminen ja kaupungistuminen ovat saaneet aikaan sen, että työt menevät ihmisten luo. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Oli katsottava ulkopuolelta. Kulttuurin harrastaminen parantaa elämänlaatua, mutta samaan aikaan sitä tekee jo tieto siitä, että se on mahdollista, jos aikaa sattuisi joskus olemaan. Haluaisinko sitten, että lapseni joutuisivat vaihtamaan koulua useampaan kertaan. Jos toisin päin koitetaan, käy kuten Lääkelaitokselle. Kyse ei ole vain aikuisten elämästä vaan sen ymmärtämisestä, että on lastenkin elämä. AjAtus siitä, että sanan työelämä paino on siirtynyt sen loppuosalle, on luultavasti pelkkää kaupunkipöhinää laajempi. EnnEn kuin muutimme Kuopioon 1980-luvun lopussa, olin ehtinyt käydä ala-astetta jo Tampereella ja Vaasassa. Kun niin ei ole ollut, siitä on jäänyt ainakin yksi oppi. N äyttelijä ja ohjaaja Kari Heiskanen sanoi vanhassa haastattelussa, että toistuvasta muuttamisesta lapsuudessa oli hyötyä television sketsiviihdesarjojen teossa myöhemmin. Se oli sen ajan malli: monella yrityksellä oli vielä hallinnollisia toimihenkilötöitä maakuntien tehtaissa ja tuotantolaitoksissa, ja kilpailevilla pankeilla jokaisella omat konttorit pienemmissäkin kunnissa. Muuttopäätöksiä tehdessään vanhempamme olivat nelikymppisiä kuten minä nyt. . Toistuva muuttaminen alakouluikäisenä ei tehnyt minusta näyttelijää, mutta toimittajan teki. Tämän vuosikymmenen suurimpia häviäjiä ovat Aron mukaan olleet maakuntien kakkoskaupungit. En tiedäkään ketään, jolla olisi nyt muuttoaikeita maakuntiin. Kaikki tämä ohjasi muuttoa silloin, mutta nyt vetovuoro on yrityksillä. Kun edessä oli aina uusi luokka, naapurusto tai potentiaalisten kavereiden ryhmä, siihen päästääkseen oli ensin ymmärrettävä, kuinka se toimii ja mitkä ovat sen roolit
ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ToiMiTussihTeeri jukka väänänen ulkoasu anna-Mari tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Mari Areva, Maija Astikainen, Keiku Borgström, Ulla Donner, Tina Eronen, Laura Friman, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Milena Huhta, Juha Itkonen, Kaisu Jouppi, Katja Kallio, Juhani Karila, Tero Kartastenpää, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Meron Laine, Jyrki Lehtola, Janic Leino, Veera Luoma-aho, Jaani Länsiö, Erkka Mykkänen, Tino Nyman, Oskari Onninen, Reetta Räty, Perttu Saksa, Janne Saari kivi, Jukka Salminen, Jussi Särkilahti, Julia Thurén, Anton Vanha-Majamaa ja Antti Vettenranta.. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. 32. vuosikerta, 252. Aikakauslehtien liiton jäsen. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2018 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 22. maaliskuuta 2018. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. numero. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt)
Hän on viime vuosina tehnyt printtilehtiä taiteesta ja festareista. Fiilistelee suolakurkkuja, vogue-tanssia ja kompostointia. Kiitos paljon ja terveisiä keittiön puolelle! @JukkaKajan @ReettaRaty:n @Vapaa vuorijuttu @imagelehti:ssä menee heittäen alltime-suosikkeihin. Nää dialogit on tarkkanäköisyydessään aivan tolkuttoman vallat tomia. 1978) on helsinkiläinen kirjoittaja ja feministisen Tulvalehden päätoimittaja. Also, @Werkligin suunnittelema masthead! @sarasalomaa Imagessa oli taas kovasti luettavaa. Kartastenpää ei har rasta mitään, mutta hänen ystävänsä käyvät usein joogassa. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @selimsaukkomaa Onpas todella, todella hyvä @imagelehti. @GoodThingsIntl Uusi @imagelehti Lauttasaarelaisena diggaan etenkin @sonjasaarikoski:n juttua Else Aropaltion suunnitteleman asunnon vaiheista. Hän kuvasi tähän lehteen Saara Turusen. Tekijöitä TERO KARTASTENPÄÄ (s. Hekottelun määrä yltyy loppua kohden hallitsemattomaksi. K U VA T: M A IJ A A ST IK A IN EN , SA N N A PI ET IL Ä . Came for the @oskarionninen ja Haavisto, stayed for the @ReettaRäty ja Vapaavuori & @sonjasaarikoski ja asunto-ostokset. ImageIlmot.indd 2 31.1.2018 12:35:13. MAIJA ASTIKAINEN (s. Ihan mainiota. 1985) on on helsinkiläinen valokuvaaja, joka on kuvannut muun muassa kaupungistuneen ihmisen suhdetta luontoon
Avaaja
Helsingissä näkyvä kehitys näkyy Sulkavalla. TeksTi oskari onninen kuva antti vettenranta ”Suomessa ei olla kiinnostuneita kasvavien alueiden haasteista” Timo Aro Puhut kaupungistumisista monikossa. Sinne valmistuu ensimmäinen kerrostalo vuonna 2018. MAALISKUU 2018 IMAGE 11 Kaupungistumisen suurimmat häviäjät ovat Suomessa pikkukaupungit, sanoo muuttoliike tutkija Timo Aro. Mitä asutuskeskus tarvitsee pärjätäkseen kaupungistuvassa Suomessa?. Miksi. 2000-luvulla kaikissa kunnissa on tapahtunut samanlaista kehitystä. Se tulee kunnan parhaalle paikalle, terveysaseman viereen. Haja-asutusalueilta ja reunamilta siirtyy ihmisiä ja palveluita keskusta-alueelle
Mitä on tapahtumassa pikkukaupungeille, heinoloille ja iisalmille. Liittyykö työllisyyden lisäämiseen väistämättä kaupungistumisen kiihdyttäminen. Todellisuutena se on valheellinen. Kun ikäluokat piene ne vät, nuorten preferensseillä on aiem paa suuremmat heijastevaikutukset. Mikä näiden kaupunkien ratkaisu voisi olla. Suuri kompromissi soteja maakuntapohjista avasi tämän. avaaja Oletko nähnyt yhdenkään puolueen olevan huolissaan Uudenmaan työttömyydestä?” –?timo aro ” Alle 35-vuotiaiden asenteissa on tapahtunut valtava muutos. Se loi maakuntalähtöisyyden aluerakenteen pohjaksi, ja kaupungit tajusivat, ettei se pohjaa tulevaisuuteen eikä toiminnallisuuteen. Mitä silloin tapahtuu pienempienkin kaupunkien vähän syrjässä oleville omakotitai rivitaloille. Murrostilassa muttei kroonisesti kurjistunut. Hamina on profiililtaan tällainen etsijä. Kovien vetovoimatekijöiden, työpaikkojen ja koulutuspaikkojen lisäksi on oltava pehmeää vetovoimaa, viihtyisyyttä, pöhinää. Siksi kaupungit ovat koonneet nyt rivinsä. Vaik ka pa Ylivieska, joka on sinänsä keskellä ei mitään. Suomessa liikkuvuus on vähäistä. Koulutusreformit on vieneet ammattikorkeapaikat ensimmäisenä. Työelämä oli ennen yhdessä, paino sanalla työ. Ne, jotka pystyvät yhdistämään nämä ja hyvät liikenneyhteydet, ovat vahvoilla. Eikö tämä vaikeuta isompien kaupunkien työttömien asemaa. Seutukaupungit on kohdanneet kaiken tämän. Seuraavaksi ne kohtaavat todennäköisesti soten rakennemuutoksen. On kaunis asia ja lupaus, että koko maata voisi kehittää tasapainoisesti. Miten asuntojen hintojen muutokset vaikuttavat tähän. Milloin sen osakeyhtiöt ovat siirtyneet kasvukeskuksiin, milloin työpaikkoja on kadonnut rationalisoinnin tai digitalisoinnin nimissä. Vuosikymmeniä käytössä olleet muuttoja liikkuvuusavustukset ovat aika marginaalisia. Ne ovat usein olleet valmistavan tuotannon keskuksia ja eläneet siksi rakennemuutoksessa pitkään. Samaan aikaan isommissa kaupungeissa on nouseva asuntojen hintakehitys ja jopa asuntopula. On paradoksaalista, että se pulpahti pintaan nykyisen hallituskauden aikana, kun johdossa on kaksi maalaistaustaista puoluetta. Suomessa ei olla kiinnostuneita kasvavien alueiden haasteista. Nyt se siirtyy sanan jälkiosalle. Vaikka työttömyysaste voi olla niissä korkeampi, siellä uskotaan silti uusien paikkojen avautumiseen. Nyt ollaan viemässä ammatillisen koulutuksen paikkoja. Se on ainut oikea ratkaisu: yritys ottaa aloite omiin käsiinsä ja panostaa houkuttelevuuteen ja palvelurakenteeseen. Työttömien muuttovirrat 2010-luvun aikana ovat pieniä mutta vievät isompiin keskittymiin, joissa voi periaatteessa kuvitella, että syntyy uusia työpaikka-avauksia. 12 IMAGE MAALISKUU 2018. Haminan valtuustossa on juuri päätetty sijoittaa parikymmentä miljoonaa euroa keskustan elävöittämiseen. Uudellamaalla on 75–80 tuhatta työtöntä, Kainuussa 5 000. Oletko nähnyt yhdenkään puolueen olevan huolissaan Uudenmaan työttömyydestä. Uudellamaalla on kolmasosa Suomen työttömistä ja sinne saapuva hyvä muuttaja-aines lisää kilpailua työpaikoista. Mitä tapahtuu, jos on miljoona asuntoa väärässä paikassa. Kynnys muuttaa on kannustimista riippumatta korkea, jos ei ole halua. Jos muuttaisi vaikka Rautavaaraan, perittyyn omakotitaloon tai maatilalle ja haluaisi tehdä remontin, saisiko siihen edes lainaa. Mitä tästä seuraa: pudotuspeli vai valtion väliintulo. Kaikkein suurin häviäjä 2010-luvulla eivät ole olleet pienet maalaiskunnat, vaan nämä maakuntien kakkosja kolmoskaupungit. Nykyään pankit ja luototuslaitok set tekevät todelliset ratkaisut. Tästäkään ei ole puhuttu, vaikka pankit puhuvat, että käynnissä on asunto-omaisuuden uusjako. Tähän mennessä valtio on halunnut ohjata tätä kokonaisuutta. Väestön ikärakenne vinoutuu ja iäkkäämmät hakeutuvat palveluiden perässä kuntien keskuksiin. Puhutaan paljon syrjäseuduista ja suurista kaupungeista. Mitä käy niille, jotka ovat menettäneet työnsä kurjistuvassa pikkukaupungissa mutta eivät halua muuttaa pois. Kuka niitä haluaa jatkossakaan käyttää tai ostaa. Sen vuoksi heiltä ollaan viemässä resurssia kerralla ja kunnolla. Kehitys on kulkenut vuosikymmeniä eri suuntaan hallituspohjista riippumatta. Ja jos joku on harrastanut tiukkaa alueellista työvoimapolitiikkaa, niin valtio.
KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ KALEVALAN PÄIVÄNÄ 28.2.2018 OHJAUS Juha Hurme / ROOLEISSA Tomi Alatalo, Kristiina Halttu, Saara Kotkaniemi, Cécile Orblin, Terhi Panula, Antti Pääkkönen ja Marja Salo / MUUSIKOT Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi Juha Hurmeen uutuusteos Lemminkäinen on ovela ja hillittömästi remeltävä komedia huijarikoplan noususta ja tuhosta Suomenniemellä viikinkiaikana, noin tuhat vuotta sitten. Komedia Suomenniemeltä LIPUT ALKAEN 20 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani. Komedia tuulettaa kalevalaista kuvastoa Hurmeen jäljittelemättömään tyyliin ja paiskaa katsojan aikamatkalle ennennäkemättömään menneisyyteen
A warm and contemporary atmosphere perfectly combining technology with elegant and sophisticated luxury allowing you to relax and unwind.” Giorgio Armani KYLPYHUONEET www.armaniroca.com www.aitokylpyhuoneet.fi. A beautiful and harmonious space which would elegantly and subtly combine all the functional aspects of a bathroom, whilst at the same time providing an area of comfort and well-being. “When it came to creating this exclusive space with Roca, I imagined a completely innovative concept which would combine practicality and pleasure in a completely effortless and natural way
Kustannusyhdistys ei tilastoi kirjojen suoramyyntiä kappalemääräisesti, joten tässä esitetty luku on euromääräiseen myyntiin perustuva arvio. 10 kp l 50 kp l Ko tim ai ne n ka un ok ir ja lli su us K au no ki rj al lis uu s yh te en sä 19 97 19 98 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 m yy dy ist ä kir joi st a LÄ H D E: S U O M EN KU ST A N N U SY H D IS TY S 20 18 . Tähän liittyy tämän numeron artikkeli Saara Turusesta, joka näytelmiensä jälkeen huomattiin toden teolla vasta, kun hänet palkittiin esikoisromaanistaan. Kustannusyhdistys ei tilastoi kirjojen suoramyyntiä kappalemääräisesti, vaan esitetty luku on euromääräiseen myyntiin perustuva arvio.. Suomalaisessa julkisuudessa kirjallisuudella on silti erityisasema: lehtien kulttuurisivut ovat herkästi kirjallisuuteen kallellaan. kirjastoille, kouluille tai yrityksille, tai suoraan kuluttajille. Luvut sisältävät myynnin jälleenmyyjille ja arvion suoramyynnistä, joka on kustantajan myyntiä muualle kuin jälleenmyyjille – esim. Sonja Saarikosken artikkeli Auteur alkaa sivulta 28. (7 vuotta täyttäneet)* *) Luvut sisältävät myynnin jälleenmyyjille ja arvion suoramyynnistä, joka on kustantajan myyntiä muualle kuin jälleenmyyjille – esim. (7 vu ot ta tä yt tä ne et )* *) Lu vu t sis ält äv ät m yy nn in jäl lee nm yy jill e ja ar vio n su or am yy nn ist ä, jok a on ku st an ta jan m yy nt iä m uu all e ku in jäl lee nm yy jill e – es im . Suosittu tapa reagoida laskeneisiin myyntilukuihin on ollut myös kirjakauppojen valikoimien laajentaminen kattamaan jatkuvasti enemmän muuta kuin kirjoja, uistimista ja leluista alkaen. 100 kpl 50 kpl Kotimainen kaunokirjallisuus Kaunokirjallisuus yhteensä 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 myydyistä kirjoista Su om al ai se t os ta va t ai em pa a vä he m m än ki rj oj a Pa in et un ka un ok irj al lis uu de n m yy nt i, ki rja a/ 10 as . kir jas to ille , ko ulu ille ta i yr ity ks ille , ta i su or aa n ku lut ta jill e. DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI NIKLAS THESSLUND Luvut kattavat yli 7-vuotiaat ostajat. K IR JO JE N TU O TA N TO JA M YY N TI TI LA ST O T. Ku st an nu sy hd ist ys ei til as to i kir joj en su or am yy nt iä ka pp ale m ää rä ise st i, jot en tä ss ä es ite tty luk u on eu ro m ää rä ise en m yy nt iin pe ru st uv a ar vio . MAALISKUU 2018 IMAGE 15 Data Huomattavia kirjailijoita Tämä tiedetään: kirjojen myynti on laskenut jo useamman vuoden ajan. Suomalaiset ostavat aiempaa vähemmän kirjoja Painetun kaunokirjallisuuden myynti, kirjaa/100 as. kirjastoille, kouluille tai suoraan kuluttajille. Kun Akateeminen kirjakauppa ilmoitti yt-neuvotteluista tammikuun lopussa, se oli jo kauan sitten lakannut olemasta se kirjakauppa, jollaisena ahkerat lukijat sen tunsivat
Niissä lukee yleensä hääparin tai vauvan nimi. Toisaalta, jos ihminen on ostolakossa, hänen kannattaa lopettaa lempibrändiensä seuraaminen. ”Minun ei ole tarvinnut markkinoida vaneritöitä muutoin kuin ottamalla niistä kuvia Puinen instatilille”, Kolehmainen sanoo. 16 IMAGE MAALISKUU 2018 P itäisikö tilata tähtikarttajuliste yöstä, jolloin oma lapsi syntyi. Makeisiin herkkuihin. Suurin osa verkkokaupan liikenteestä tulee Instagramista. Se valmistaa Koskisen ympäristöystävällisestä ohutviiluvanereista laserilla leikattuja pienesineitä, koristeita ja koruja. Huuhtele kikherneet ja kuivaa huolellisesti talouspaperilla. Vai käsin valmistettu valokyltti omasta nimestä tai akustiikkataulu omalla valokuvalla. Paista toiset 15 minuuttia. Selailemalla Instagramia voi päätyä ostamaan kekseliäiden pikkufirmojen kiinnostavia tuotteita. Kolehmaiselta tilataan viikoittain esimerkiksi 20–50 kakkukoristekylttiä. Kolehmaisen mukaan ihmiset uskaltautuvat tilaamaan personoituja tuotteita, kun niitä esittelee päivittäin Instagramissa. Kikstarter RUOKA DESIGN nyt. Viena Jurvelin jakaa reseptin vegaanisessa kakkukirjassaan Eat Cake (Cozy Publishing 2016). Anna jäähtyä ja tarjoile. Vegaaneilla on ongelma. Paahdetut kanelikikherneet 2 tlk (à 290 g) kikherneitä 1 rkl oliiviöljyä 2 rkl ruokosokeria 1 tl ceylon-kanelia Lämmitä uuni 200 asteeseen. Entuudestaan tuntematon yritys alkaa vaikuttaa luotettavalta, kun sen tuotteita voi selailla helposti hahmotettavassa ympäristössä, eli Instan feedissä. Muotoilija Jasmiina Kolehmainen on huomannut tämän. Nosta pois, kaada oliiviöljyyn sekoitetut mausteet ja pyöräytä maut sekaisin. Hän perusti reilu vuosi sitten Puine-yrityksensä Lahteen. Sitä vaahdottamalla syntyy erinomaisia marenkeja, täyte kakkuja ja muita munanvalkuaista kaipaavia herkkuja. Hänen Viena K -blogistaan löytyy myös muita herkullisia vegaanireseptejä – kuten niitä kikhernesalaatteja. puine.fi, kolmerivinen kakkukoriste 42 e, @puine Mittatilaustöiden nousu Instagram on tehnyt pienten käsityöläisfirmojen tuotteista houkuttelevia. Paah da leivinpaperin päällä uunissa 15 minuuttia. Siellä sanoma ja kuvat leviävät nopeasti, kun käyttäjät alkavat seurata tilejä, joita heidän ystävänsä jo seuraavat ja likettävät. Herneet säilyvät muutaman päivän säilöttynä ilma tiiviissä purkissa. Muuten ostohalut heräävät. Esimerkiksi paahdetut kanelikikherneet ovat erinomaisia naposteluherkkuja. Aquafaba eli säilykekikher neiden liemi on erinomainen kanan munankorvike leivon nassa. Mutta mihin tumpata yli jäävät kikherneet, kun kikherne salaa tit on jo nähty ja maistettu
Barcelona on ruokamatkailijan kannalta kiinnostavampi kuin esimerkiksi Berliini, koska se on säilyttänyt oman espanjalaisen ruokakulttuurinsa niin voimakkaana. marimekko.com Foodien seuraava suunta KAUAS: KALIFORNIA Kalifornian Highway One on upea road trip -kohde paitsi maisemiensa myös ravintoloidensa puolesta. KLASSIKKO: BARCE LONA Barcelonan aamu aloitetaan brunssilla, tarjolla on paljon trooppisia makuja. Sata taiteilijaa järjestää näyttelyn, jonka teoksia voi ostaa ja viedä heti kotiin. Puoli vuosisataa on kulunut, ja edelleen on freesiä sanoa, ettei kaikkien vaatteiden tarvitse olla suunnattu juuri miehille tai naisille. Alli Tommiska, @Hel sinkiRes taurants-instatilin ja -sivun ylläpitäjä 3 MATKA TYYLI DESIGN TYYLI KU VA T: K A IS U JO U PP I, PU IN E, M A R IM EK KO , N IK LA S KU LL ST R Ö M , PU F+ TO M . Illan tullen mennään tapaspaikkaan nauttimaan grillatuista mustekaloista ja paprikoista. UUSI TULOKAS: RIIKA Riika on edullinen kaupunkikohde täynnä trendikkäitä vegeja raakaruokaravintoloita. Kiinnikkeen kuvan voi suunnitella itse ja tilata netistä. MAALISKUU 2018 IMAGE 17 Take away -taidetta Jos haluat tietää, mitä suomalaisessa taideteollisuudessa tapahtuu nyt, suuntaa Kaapelitehtaalle. Pidike auttaa selfieiden ottamisessa ja ruokapöydässä videoiden katsomisessa. Orna mon Teosmyynti Kaapelitehtaalla 10.–18.3., vapaa pääsy Puhelin paikallaan Popsocketsit ovat rantautumassa jenkkinuorisolaisilta Suomeen. Paso Roblen viinitilat tarjoavat fine diningia, rannikon pikkukaupungeissa kuten Big Surissa ja Montereyssä taas on paljon suloisia kahviloita. Esimerkiksi Mr. Fox -ravintolasta saa upeita buddhaja smoothiebowleja, avokadoleipiä, gluteenittomia ja vegaanisia vohveleita sekä pannukakkuja. Pieni imukupilla puhelimeen kiinnitettävä pyörylä menee tarvittaessa kasaan. nyt TEKSTI JULIA THURÉN. popsockets.com, 10 e Tasaraidan tasavuodet Tasan 50 vuotta sitten Annika Rimala loi Marimekolle 1960-luvun unisex-aikakauden hengessä Tasaraidan. Tarjolla on pienveistoksia, koruja, metalli-, lasija tekstiilitaidetta
K I R J A I L I J A Y R I T T Ä J Ä S A T U R Ä M Ö. Tervetuloa viisaiden naisten seuraan! Onnellisuus on menestymisen korkein muoto
VINKKI Tofu ja sienet sopivat pho-keiton vege versioon. 5. Paahda ensin ydinluita uunissa ja siirrä ne sitten kattilaan. Huuhtele kana ja laske kattilaan sen verran vettä, että kana peittyy juuri ja juuri. 3. Kuori vaahto ja rasva liemen pinnalta. RUOKA nyt Lie Men pho-keitto (10 litran annos) 6 litraa vettä 3 kg naudan ydinluuta 1 kokonainen kana 2 isoa sipulia 2 palaa inkivääriä (noin peukalon kokoisia) 3 tähtianista 2 kanelitankoa 3 kokonaista kardemumman kotaa 1 tl sokeria 1 tl suolaa 2,5 rkl kalakastiketta Päälle tuoretta korian teria, tuoretta thai-basilikaa, limelohkoja, chiliä, mungpavun ituja ja raakaa sipulihakkelusta 2. K I R J A I L I J A Y R I T T Ä J Ä S A T U R Ä M Ö. Täydellisen pho-keiton valmistus on koko päivän projekti, johon ei ole oikotietä. Täytteeksi voit lisätä tuoretta naudanlihaa ja esivalmistettua kanaa. MAALISKUU 2018 IMAGE 19 Helsinkiläisen LieMi-ravintolan pho-keiton salaisuus on kärsivällinen keittäminen. Siksi lientä kannattaa keittää kerralla jättikattilallinen. 1. Kun liemi on hautunut kuusi tuntia, laita yrtit kangaspussiin ja lisää pussi liemen joukkoon. Älä laita kantta kattilan päälle, jotta liemi ei sakeudu. Kuori ja pilko sipuli ja inkivääri. Paahda sipuli, inkiväärit, tähtianis, kardemumma ja kaneli pannulla. Tarjoile pho-liemi riisinuudelien, tuoreiden yrttien, limen, chilin ja itujen kanssa. Säästä keitinliemi. Pitkän kaavan keitto LieMi-ravintolan pho-keiton tekeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Lisää sipulit luuydiynliemeen. Hauduta vielä neljä tuntia. Kasvisliemikuutiot ankarasti kielletty! TEKSTI LAURA FRIMAN KUVITUS ULLA DONNER Tervetuloa viisaiden naisten seuraan! Onnellisuus on menestymisen korkein muoto. 4. Lisää lopuksi kanaliemi kattilaan ja mausta sokerilla, suolalla ja kalakastikkeella. Keitä kanaa noin tunti ja revi liha talteen phota varten. Hauduta luita kuudessa litrassa vettä keskilämmöllä
Esimerkiksi Irene Larsenin runoissa myyttiset hahmot seikkailevat veikeällä ja väliin karmivallakin tavalla pyöräilytakkien, sykemittareiden ja tviittien täyttämässä nyky-Norjassa.. 121 s. Suom. Parhaimmillaan ehdottomuus kuitenkin pysäyttää: tällaisia ihmisen tekoja ”kukaan ei saa anteeksi”. Kaisa Ahvenjärven suomennosvalikoimasta saa hyvän kuvan norjansaamelaisen nykyrunouden monimuotoisuudesta. Pienten vihjeiden kautta lukija kieputetaan kohti loppuratkaisua, jonka teho tuntuu rintalastassa asti – etenkin kun viimeisellä sivulla ymmärtää, että yksittäisen perheen painajaisen lisäksi kyseessä on vielä valtavamman katastrofin alku. (Englanninnoksesta Human Acts suomentanut Sari Karhulahti.) Gummerus, 2018. Tuulisolmut. Pahaenteinen keskustelu kerii vähitellen auki Argentiinan maaseudulle, soijapeltojen keskelle sijoittuvaa arvoituksellista tarinaa. Trauman käsittelyn kannalta ratkaisun ymmärtää, mutta kaunokirjallisesti se ei ole ongelmaton. Argentiinalaiskirjailijan kuumehoureinen teos on punottu huimaavan taitavasti. Suomentanut Einari Aaltonen) Like, 2018. Kirjat nyt TEKSTI SILVIA HOSSEINI Han Kang: Ihmisen teot. Pelkän dialogin varaan rakentuvan pienoisromaanin päähenkilö Amanda makaa sairaalavuoteella kuolemaisillaan ja puhuu David-nimisen pojan kanssa viime päivien tapahtumista. Houreuni on psykologinen kauhukertomus äidin ja lapsen suhteesta. Tyyli on ilmavaa, mutta kidutusta ja teurastusta kuvataan niin tarkkaan, että tv-väkivaltaan tottuneenkin on vedettävä henkeä. 20 IMAGE MAALISKUU 2018 Samanta Schweblin: Houreuni (Distancia de rescate, 2014. 113 s. Yksi monista kertojista on hänen äitinsä, toinen hänen ystävänsä ruumiista irronnut sielu. Poesia, 2018. Traumafiktiolle tyypillinen kerronnan fragmentaarisuus ja toisto luovat upean jännitteen. Vegetaristi-romaanillaan tunnetuksi tulleen eteläkorealaiskirjailijan teos kertoo Gwangjun kansan nousua seuranneesta vuoden 1980 verilöylystä. Valikoima saame laista nykyrunoutta. 231 s. Kaisa Ahvenjärvi. Episodimainen tarina kietoutuu sotilaiden murhaaman 15-vuotiaan pojan ympärille. ”– – lumesta ei kuulu ääntä kun se putoaa / mutta sanat putoavat raskaina ruumista vasten / niiden välillä jotka ovat jääneet jäljelle”, todetaan Hege Sirin säkeissä läheisen kuolemasta. Kukin tekijä lähestyy tavallaan pohjoista luontoa ja saamelaisuutta. Romaanin armoton analyyttisyys on vaikuttavaa, mutta loppupuolella se alleviivaa sanomaansa liikaakin. Antolo gias sa on neljän runoilijan erilaisia tekstejä aina Rawdna Carita Eiran porosuhdetta pohtivasta luontolyriikasta Sigbjørn Skådenin kylmäävään kuvaukseen web-kamerapornon ruokottomuudesta. Runojen joikuperinteeseen nojaava ilmaisu on konkreettista ja selkeää. Juonenkäänteet liittyvät EU:ssakin kiisteltyyn glyfosaatti-kasvimyrkkyyn, jonka epäillään aiheuttavan syöpää ja epämuodostumia
U.S. Vuoden 2011 albu mi Ceremony teki 25-vuo tiaasta kirkko urku rista sopivamman päätähden hautajaisiin kuin indieklubeille. Pyhimys: Tapa poika (Johanna) Tapa poika on todennäköisesti parhaiten Suomessa koskaan myyvä levy, jolla mainitaan Hegel. Syy on se, että kaikki U.S. Lakonia tuo usein mieleen levyllä vierailevan DJ Kridlokkin, mutta on hänen larppaustaan vilpittömämpää. MAALISKUU 2018 IMAGE 21 Levyt Anna Von Hausswolff: Dead Magic (City Slang) Joskus olivat ajat, jolloin Anna von Hausswolff mainittiin samassa lauseessa Prince of Assyrian kanssa. Kertosäkeistä voisi sämplätä Aerosmith-slovareita. Girls: A Poem Un li mited (4AD) En tiedä, oliko vika minussa vai popmusiikissa, kun odo tin Meghan Remyn kahdeksatta albumia alkuvuodelta eniten. Girls on kulkenut kuuntelukelvottomasta sohjopopis ta pisteeseen, jossa hän on taidepop merkki 4AD:n kiinnostavin te ki jä. Siltä, että jos Twin Peaks olisi Breaking Bad, U.S Girls olisi Bang Bang Barin tähti. nyt TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: PO ES IA , LI K E, G U M M ER U S, TE R O A H O , PL AY G R O U N D M U S IC , A N D ER S N YD A M , JU LI U S KO N TT IN EN .. Merkkiteos, kiistatta. Silti Mäntyniemen Herra varmaan kuuntelee DJ Ibusalia tälläkin hetkellä, ja Pyhimys pohtii hieman kateellisena, että hänenhän tämä levy piti tehdä. Artisti nimenkin kannalta on so pi vaa, että A Poem Un limitedin musiikki kuu lostaa tekoamerikalta, feikkilatinolta, fauxfunkilta ja keinodiskol ta. Se on Pyhimyksen Alpha Omega, mieskuvaus, jossa pää ja elämä ovat sekaisin ja zeitgeist lipeää käsistä ilman, että tietäisi, miten siihen suhtautua. Hausswolff on mennyt levy levyltä pidemmälle – kuin testannut, millaisia äärimmäisyyksiä uskonnottoman kirkon seinät kestävät. Viisikappaleisen neloslevyn keskellä kuultava 16-minuuttinen Ugly and Vengeful ei tarvitse kitaroita vaan jalkion yltyäkseen jylinäksi, joka riittää pelottamaan Tuska-festivaalin heviukot tiehensä. Kannatti. Girlsin mu siikin piirteet ovat keinotekoisia ja väärennettyjä. Sitä ne toki ovat, esimerkiksi Facebook, medialukutaito ja huumori, kuulemma, mutta innottomuus on yhtä poseeraavaa kuin tottakin. Pahimmillaan paatos on kuin Mikael Gabrielilta, analyysi nelikymppiseltä ”somen kuplia” ihmettelevältä sedältä, mutta Mobutu Sese Sekon ihmishirviökuvaus diktaattoriksi nimetyn kissan kautta on parasta Pyhimystä koskaan. U.S. Luvassa seuraavaksi: täpötäysi Flow-teltta, älykköräppärileima ja kolumnipaikka Nytiin. DJ Ibusal: Yksin kotona 2017 (Skorpioni) Vaikka parasta DJ Ibusalin levyssä on sen nimi, Gaselleiden Thube Hefnerinä paremmin tunnetun räppärin Yksin kotona 2017 on talven ilostuttavin yllätys: välivuosiräppiä, jonka polttoainetta ei ole dokailu kuten Tuomiolla ja Koneella aikanaan, vaan 2010-luvun popkulttuurin kyllästämä post-ironinen levoton tylsyys, joka saa tuntumaan, että kaikki siistit jutut ovat pilalla
Laittoman maahanmuuttajan, dopingia myyvän kuntosaliyrittäjän ja leskeksi jäävän yh-äidin välille viritelty melodraama on vähän liian asetelmallinen, eikä synnin ja sovituksen teemoista jää katsojalle hirveästi pureskeltavaa. Valaistus on keinotekoista, kohtaukset kuvattu selvästi parilla otolla, eikä ääni aina mene synkkaan kuvan kanssa. Elokuva on tiivis, siinä on monta hauskaa vitsiä ja se menee lopussa juuri sopivan överiksi. Simppeli premissi purkautuu piinaavaksi kauhutarinaksi, joka käsittelee nuoruuden vieraantuneisuutta ja nopeasti myllertävää identiteettiä kuuden jakson ajan. Lue kirja ja leiki, ettei elokuvia ole. Ensi-ilta 9.3. (norm. f i Suomen rakastetuin sisustuslehti vuodesta 1967 neilikka on ikinuori trendikukka Lämminhenkinen JA MODERNI SISUSTUSLEHTI Ihanimmat SISUSTUSIDEAT! Tilaa Avotakka: www.avotakka.. 34 €) € 3105AT_tarjous_230x300_P.indd 1 11.12.2017 13.30. 22 IMAGE MAALISKUU 2018 TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA Le ffa t & sarjat nyt hevi reissu ( Juuso Laatio ja Jukka Vidgren) No onhan se nyt hauskaa, kun nuoret moppitukat soittavat hevimetallia. siis Hevi reissu ei yritä olla kokoaan isompi tai ÄO:taan fiksumpi. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KU VA T: H EN A B LO M B ER G , PA TE PE S O N IU S, JO H A N N ES H O LO PA IN EN , C M O R E. Siitä tehty elokuva (2011) oli suoraviivainen, nyanssit hylännyt halpisfilmatisointi, josta tuli yllätyshitti. • valitse laatumateriaalit • luota hyvään muotoiluun • löydä valkoisen oikea sävy tammikuu 1/2018 8,90?€ 23 vinkkiä kotoisaan oleskelutilaan koti, jossa taide sanelee kaapin paikan nyt iskee siivousvimma yksiön hauskat ratkaisut inspiroidu! Ajaton tyyli ”Muutin yhteiseen kotiin siskoni kanssa.” muotoilija tanja sipilä m e i l l ä ko t o na . /tilaus Tarjouskoodi on: pu8at411 Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 30.6.2018 asti. 4 numeroa vain € LAHJAKSI Marimekon Unikko-pussukka! Arvo 18,90 €. varasto 2 (Taru Mäkelä) Edesmenneen Arto Salmisen hieno romaani Varasto nauroi idealle suomalaisesta miehestä ja yhteiskunnasta. Tai siis ”sinfonista post-apokalyptista reindeer-grinding christ-abusing extreme-sotapakana-fennoskandimetallia”. Nyt ensi-iltaan tulee jatko-osa, jota kiinnostavat lähinnä huorittelu, viinankatkuiset puujalat ja insideläpiksi luokiteltavat cameoroolit. kääntöpiste (Simo Halinen) Koska Simo Halisen Kerron sinulle kaiken (2013) oli niin erinomainen, odotukset Kääntöpistettä kohtaan ovat korkealla. Vaikka sitten Ouluun. Toinen kausi C Moressa. Teattereissa. no-end house ( Channel Zero) Kauhuantologian jokainen tuotantokausi tarttuu nettifoorumeilta tuttuun creepypasta-legendaan (googlaa!), ja lopputulos kylmää. Ensi-ilta 2.3. 34 €) € (norm. On aina huono merkki, jos elokuvaa katsoessa miettii lähinnä sitä, miten halvalla mikäkin kohtaus on tehty. Niitä elokuva ei ihan lunasta, vaikka alku lupaa paljon: piinaava kohtaus vanhan pikajunan ahtaissa yövaunuissa on silkkaa Hitchcockia. Otaksun, että valtaosa Varasto 2:n budjetista on käytetty siinä Virosta kärrättäviin viinoihin, sillä valkokankaalla eurot eivät muussa näy. Ensikertalaisten ohjaama Lappiin sijoittuva jätkä komedia Napapii.. Kakkoskaudella joukko nuoria astuu keskelle kotikatua ilmestyvään kauhutaloon, jonka jokainen huone on edellistä karmivampi. Näyttelijät ovat silti erinomaisia ja on aina kivaa nähdä elokuva, joka sijoittuu muualle kuin Helsinkiin
f i Suomen rakastetuin sisustuslehti vuodesta 1967 neilikka on ikinuori trendikukka Lämminhenkinen JA MODERNI SISUSTUSLEHTI Ihanimmat SISUSTUSIDEAT! Tilaa Avotakka: www.avotakka.. /tilaus Tarjouskoodi on: pu8at411 Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 30.6.2018 asti. 34 €) € 3105AT_tarjous_230x300_P.indd 1 11.12.2017 13.30. • valitse laatumateriaalit • luota hyvään muotoiluun • löydä valkoisen oikea sävy tammikuu 1/2018 8,90?€ 23 vinkkiä kotoisaan oleskelutilaan koti, jossa taide sanelee kaapin paikan nyt iskee siivousvimma yksiön hauskat ratkaisut inspiroidu! Ajaton tyyli ”Muutin yhteiseen kotiin siskoni kanssa.” muotoilija tanja sipilä m e i l l ä ko t o na . 4 numeroa vain € LAHJAKSI Marimekon Unikko-pussukka! Arvo 18,90 €. 34 €) € (norm. (norm
Klockrike-teatern: Ice. Ohjaaja Anni Kleinin mukaan esitys on vahvasti yhteiskunnallinen mutta ei halua moralisoida. laura airola KU VA : H ER K KO LA B I. Työpari Iida Hämeen-Anttila & Essi Räisänen on ottanut Ice-esityksensä lähtökohdaksi Sorokinin samannimisen romaanin, jossa puhkeavat puhumaan paitsi jää, myös ihmisten sydämet. Tärkein teema on ihmisen rinnakkainelo muiden elollisten kanssa.” Esitys on esteettisesti sukua vuoden 2016 teatteritapaukselle Wunderkinderille, jossa käytettiin Kleinin ja äänisuunnittelija Heidi Soidinsalon luomaa metodia: repliikit kuullaan nauhalta. ”Esityksessämme ääriajattelun tematiikka on vahva: miten tuhoava ajattelu pulpahtaa historiassa aina uudestaan ideologisia ja uskonnollisia kehyksiä vaihdellen”, kertoo dramaturgi Hämeen-Anttila. Suomen ensi-ilta 21.3.2018. Se on muun muassa drag show -maailmasta tuttu keino, jossa näyttelijä ainoastaan kehollistaa sanoja. Käsikirjoituksen voi lukea ennakkoon Teatteri Viiruksen sivuilta viirus.fi! Teater Viirus: Den Andra Naturen – Toinen luonto. ice Dystopioita maalaileva Vladimir Sorokin on kotimaassaan Venäjällä moraalista pahennusta herättävä satiirikko, joka sai 2000luvun alkupuolella syytteen ”pornografian levittämisestä” romaanillaan Goluboje Salo. den andra naturen Pipsa Longan kirjoittama Den Andra Naturen käsittelee ihmisen passiivista turtumista brutaaleihin ilmiöihin, kuten väkivaltaan ja omistamiseen, sekä eläinten kanssa jakamaamme kuolevaisuutta. P.S. ”Sävy on pikemminkin tragikoominen ja eksistentiaalinen. TEATTERI Ilmiöitä. Kantaesitys 3.3.2018. Tekstitys suomeksi ja englanniksi
Mikä niissä vetoaa. Oon yrittänyt välttää sitä ja tehdä keski-ikäisten humppakirjallisuutta. MAALISKUU 2018 IMAGE 25 nyt KIRJA Miksi romaanisi tulee nyt. Tutunoloisen miehen romaani Esikoisromaaninsa Välityön julkaiseva Turo Kuningas antoi Imagelle harvinaisen haastattelun. Ehkä ne nousee sieltä jonkinlaisina sukupolvikokemuksina. Aika ohkainen. Kirjoitit Imageen Tähtipölyä-sarjaa takavuosina. Mä käyttäisin sanaa progeilu. Nyt kirjassa vilahtelevat kiefersutherlandit ja elizabethtaylorit. . David Foster Wallace on kirjoittanut paljon tenniksestä. Laji kuin laji kiinnostaa, jos lähtee upottautumaan. Jos sä sitä hait, että pelaanko itse, niin on mulla pieni henkitoreissaan olevan diletantti tennisharrastus. Millainen on tennissuhteesi. David Foster Wallacella ei tietääkseni ole yksinoikeutta kirjoittaa tenniksestä, goddammit! Mun päässä DFW yhdistyy 80–90-luvun taitteen amerikkalaiseen postmodernismiin. Oletko sinäkin osa Suomen DFW-pommia. Mä oon katsonut liikaa televisiota. Välityössä on pitkiä osuuksia tenniksenpeluusta. Tossa ei ole mitään alle 30-vuotiaille. Se jääköön sanomatta, koska silloin tulee sellainen reaktio, että ai siitä ei sen parempi tullut. Mä oon 80-luvun lapsi. TEKSTI OSKARI ONNINEN KUVA JUKKA SALMINEN
Rajateema tuntuu olevan nyt näyttelyiden valtavirtaa, mutta aiheen yleisyydestä huolimatta on biennaaliin valikoitu vahvoja teoksia. Eri puulajien lisäksi materiaalina on käytetty lasia ja keramiikkaa. Oman lisänsä biennaalinäyttelyyn tuo osio, jossa kerrotaan teosten työläistä valmistusvaiheista. Yksi niistä on valtiollisten ja kulttuuristen rajojen vetäminen, niiden historia ja mahdollinen ylittäminen. Esimerkiksi Minna Rainion ja Mark Robertsin Tornion alueen pakolaisliikehdintää kuvaava lyhytelokuva They Came in Crowded Boats and Trains (2017) sisältää ajallisen ja ajatuksellisen yllätyksen. louisiana Bourgeois, Hockney, Kusama, Warhol... klo 13 jaani länsiö KU VA T: JA R I N IE M IN EN (T EE M U KO R PE LA : D EP O S IT IO N 20 17 ), JA R M O K AT IL A . Oulun musiikkijuhlat 11.–24.3. turku biennaali K ahdeksatta kertaa järjestettävä nykytaidekatselmus Turku Biennaali julistaa olevansa tällä kertaa teematon, mutta joitakin kokoavia teemoja kuudentoista taiteilijan töistä hahmottuu. 26 IMAGE MAALISKUU 2018 Hybridi-hypeä Stratovariuksen basisti ja Sibeliuksen lapsenlapsenlapsi Lauri Porra on itse melkein yhtä hybridi kuin Entropia-konserttonsa sähköbassolle ja orkesterille. Mari areva Rajat, puut ja legendat Biennaalinäyttely Turussa, puuveistoksia Helsingissä, Warholia Tanskassa. 60 vuotta täyttävän museon teemoite tus sa ripustuksessa on tarkoitus tuoda esiin vähemmän ilmeisiä yhtymäkohtia teosten ja tekniikoiden välillä. Galleria Sculptorissa Helsin gissä. Tätä taiteilijan työn arkea olisi voinut avata laajemminkin. 7 × Space × Time -kokoelma näyttely Louisiana-taide museossa Tanskassa 2.4. Turku Biennaali Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa 8.4. Namedroppailulta ei voi välttyä, kun tanskalainen modernin taiteen museo Louisiana esittelee kokoelmaansa juhlanäyttelyssä. Entropia, Madetojan sali 15.3. asti. Maija Helasvuon Jättömaan uni 2.–25.3. klo 19 ja 16.3. Lauri Porran konserton voi kuulla myös vastikään julkaistulla Entropiaalbumilla, jolla vierailee myös räppäri Paperi-T. KUVATAIDE MUSIIKKI nyt TEKSTI LAURA AIROLA. Oulun musiikkijuh lien konsertissa Jaakko Kuusiston johtama Oulun kaupunginorkesteri esittää Entropian lisäksi ruotsalaisen Hans Ekin Dance Music Symphonyn, jossa sinfoninen orkesterimassa sykkii EDM:n tahtiin. asti. galleria sculptor Suurikokoisista puuveistoksis taan tunnettu Maija Helasvuo käsittelee näyttelyssään Jättö maan uni välinpitämättömyyttä, sivistyksen tuhoa ja vastarintaa. Sävel lystä ja säveltäjää voisi molempia kuvata samoin sanankääntein: genrekäsityksiä kyseenalaistava yhdistelmä elokuvallista mahlaa ja testosteronin katkua viihdyttää saarnaamatta sanomaansa
Titanik-galleria, Turku, 11.3. TEKSTI JAANI LÄNSIÖ KUVA ANTTI VETTENRANTA. En tehnyt tietoista valintaa täyttääkseni markkinarakoa tai rakentaakseni brändiä. Galleria Rajatila, Tampere, 14.3. Kaikki eivät halua pois mukavuusalueeltaan. Miten. Ulos konserttisaleista Sellisti-säveltäjä Juho Laitinen perusti Kallion nykymusiikkipäivät ja konserttisarjan, jotta ihmiset kuulisivat sellaistakin klassista, josta eivät välttämättä tykkää. Uudessa musiikissa on riski kohdata jotain sellaista, josta ei tykkää. Kun nuorempana soitin vanhoja klassikoita, en tuntenut olevani täysin rehellinen. Galleria Midori, Helsinki . Vähä vähältä löysin musiikin, joka tuntui uskottavalta ja alkuvoimaiselta. Täyteen myyty konserttitalo vai taidegalleria. Tuon esille erityisesti historiallista avantgardea, josta kiinnostuneet osaavat hakeutua konsertteihimme. MAALISKUU 2018 IMAGE 27 nyt MUSIIKKI Miksi nykymusiikki. Miksi nykymusiikkia soitetaan vähemmän kuin vanhaa. Konserttisi ovat saavuttaneet kulttimainetta sellaistenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät omista RSO:n kausikorttia. Galleria! En pystyisi vain saapumaan takahuoneesta tekemään show’ni ja pakenemaan sinne keikan jälkeen kehuttavaksi. Yhteisöllisillä ja hierarkioista vapailla taidekokemuksilla erilaisissa tiloissa ja akustiikoissa. Tulkinnanvaraista: Wolfgang Rihm: Jousitrio 7.3
1.2. Voi kertoa joko eturauhaseni tai vasemmiston nykytilasta, mene ja tiedä. Isänmaan kunniaksi ”luu ku tan” ”paukuissa” vanhaa ”Wu-Tangia” (Ikävä, Ol’ Dirty Bastard, mieletön ikävä!) ja ihmettelen, miksei mikään muuttunut, vaikka maahan valittiin juuri presidentti. 12.1. 20.1. perään. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop 7.1. Väyrynen haluaa niin kovasti presidentinlinnaan, että aloitin neuvottelut siitä, palkkaisinko Paavon sinne sommelieriksi. Harmittaa tämä vaaliehdokkaaksi lupautuminen. Katselen vaalikeskustelussa ympärilleni ja ajattelen, että olemme kaikki sellaisia ihmisiä, joiden kotiintuloa kukaan kotona oleva ei voi odottaa. Olen vanha normaali, ja te kaikki muut vitun sekaisin. 27.1. 13.1. Harmillista. 10.1. Nyt on sieluuni pol tettu kuva Laura Huhtasaa resta kohentamassa rintojaan, osoittamassa peiliä ja kannustushuutamassa peilikuvalleen: ”No, YOU are sexy!” 9.1. Molem mat valuttavat päälleni eritteitä ja molemmissa samanlaista syyn takeetonta viattomuutta. Siltala-kustantamossa on oltu viime viikkoina kovin vai keasti saavutettavia, kun olen kysellyt välitilinpäätökseni, aforismikokoelman Lintu, kala vai joku kolmas eläin, kenties mursu. Liian usein unohdan, että jokaisen tien päässä on se kohta, jossa ei ole tietä ja jota voi myös kutsua esimerkiksi sanalla ”metsä” tai sanoilla ”ei tietä” tai ”muuttui poluksi”. Väy rysen isännän tilaviineillä saisi raitistettua koko Euroopan johdon ja puolet suomalaispapeista. Yleisradion johtajana olisin saanut edes vähän valtaa siihen, mitä suustani tulee. No niin. Olen taas pian sekä suomalaisten että aidon vauvan isä. Rouva Jenni Haukio huudahtaa ”Jännittää niin, että suorastaan värisen!”, ja teen taas sen virheen, että nauran, koska hyväntahtoisuudessani luulen huumoriksi kaikkea, mitä en ymmärrä. Pää täynnä runollisia aja tuksia täällä pannuhuoneen nurkassa. Kolmas kerta tässä kuussa, kun kysyn kuvausassistentiksi luulemaltani Merja Kyllöseltä, missä vessa on. 28 IMAGE MAALISKUU 2018 tuohon saa sen ”hatun” päälle?) rakastava osa minussa kaipaa Venä jälle, jossa saisi lukea haikeampia ja tiivistetympiä poliittisia analyyseja: ”Pekka Haavisto on homo.” 25.1. 18.1. 22.1. 28.1. Tavallaan ihailtavaa, kuinka kansallissodan opetus siitä, mihin kaikkeen kykenemme, on saanut meidät vain ihastelemaan kykyämme hyvään. 26.1. Nyt kun Lauri ”Kuka?” Kivinen jättää Yleisradion, saanen ihmetellä sitä, kuinka vähän julkisuudessa on keskusteltu Lauri Kivisen kampauksesta, joka kuitenkin on valinta, ei esimerkiksi seuraus sairaudesta. Voiko olla sekä tasavallan presidentti että Yleisradion johtaja. Suomalaislehtien vaalianalyyseja luettuani Tsehovia (miten mäntyniemen herra: tammikuu KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A .. Jotain varmasti kertoo vihreidenkin tilasta, että Pekka Haavisto tukijoukkoineen suhtautuu Haaviston kauniisti sanottuna ennalta-arvattavaan musiikkimakuun niin kuin se olisi yksi suurimpia suomalaisia kulttuuriponnistuksia. 16.1
30 IMAGE MAALISKUU 2018 30 IMAGE MAALISKUU 2018
Siitä kertoo Turusen romaani Sivuhenkilö. TeksTi sonja saarikoski kuvaT maija astikainen Tyyli janic leino meikki keiku borgström hiukseT meron laine. Sitten Turusesta tuli hetkeksi kirjapiirien pää henkilö. MAALISKUU 2018 IMAGE 31 Auteur Saara Turusen esikois romaani Rakkaudenhirviö ei ensin kiinnostanut juuri ketään
Sitten tapahtui käänne. Puputyttö esitetään siellä helmikuussa.” ”Voisi mennä Berliiniin katsomaan Susanne Kennedyä!” Miten olisi Itä-Suomessa. Sivuhenkilö tapahtuu Helsingissä.” ”Me oltaisiin voitu mennä Barcelonaan, se on mun toinen kotikaupunki, olisin voinut esitellä paikkoja.” ”Kazakstan. Hän jättää reppunsa hotelliin säilöön, koska on päättänyt lähteä Helsinkiin aiottua aiemmin. Tiesin, että olisi kuulunut olla kiitollinen, mutta jostain syystä katselin kaikkea ulkopuolelta. Harmaa collegepaita, musta pitkä toppi, mustat sukkahousut. Jonkin ajan kuluttua Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harju pyysi Turusen kahville. Melkein kaikki paitsi Rakkaudenhirviö. ”Mä haluun takas kaupunkiin.” Turunen ei olisi halunnut tavata täällä. 32 IMAGE MAALISKUU 2018 päästää ääneen kokonaisen sukupolven ihmisiä, jotka syystä tai toisesta kokevat itsensä kodittomiksi” sekä ”päivittää, paikantaa ja sukupuolittaa Odysseian ajankohtaiseksi”. Hirveän kylmä. Ja oikeastaan tunsin helpotusta, kun kukat olivat kuihtuneet sen verran, että ne saattoi viedä biojäteastiaan, Turunen kirjoitti. Hän ehdotti montaa mielestään parempaa tapaamispaikkaa. Ensimmäisestä, Rakkaudenhirviöstä, kriitikko kirjoitti Helsingin Sanomiin huhtikuussa 2015: ”Kirjan rakenne on tylsä ja sisältö äkkiseltään kuvattuna vielä tylsempi. Olen yrittänyt kirjoittaa jotain, mutta pöydällä on vain kasa epä määräistä silppua, enkä tiedä mitä se käsittelee. Jos kirjassa ei olisi Kriitikkoa, siinä ei olisi näitä lauseitakaan: Kaunis kevät on pilalla, edessä on synkkä kesä. Just siks mä oon tästä palkinnosta niin sairaan onnellinen, koska se saa mut ajattelemaan, että joku muu on ollut myös mun kanssa samaa mieltä.” Gaalassa Turuselta haluttiin mielipiteitä ja hänen kirjastaan oltiin kiinnostuneita. Vihdoinkin voin siirtyä kiinnostavien aiheiden äärelle. Kaikki vaikuttivat paremmilta. Turunen on ajatellut, että toimittaa kirjan kriitikolle heti kun se on ilmestynyt. Helsingin Sanomien verkkosivuilta saattoi seurata kuinka 34-vuotiaan dramaturgian linjalta valmistuneen teatteritaiteen maisterin esikoisteos Rakkauden hirviö julistettiin Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon voittajaksi. Julkaisemme sen. M arraskuussa 2015 Sanomatalon aula oli sumuinen kulttuuriväestä ja kuohuviinintuoksusta. Turunen olisi toivonut keskustelua, vaikka sitten omaelämäkerrallista materiaalia hyödyntävästä kirjallisuudesta. Aina kun ajattelen arviota, näen edessäni mustaksi palaneen kattilan, jonka sisällä porisee paha keitos. Nyt kirja on melkein valmis. Se on kaukana Helsingistä ja siellä on kylmä. Ilman häntä sitä ei olisi olemassakaan, tai ainakin se olisi tyystin toisenlainen. Hän lähetti sähköpostia: Mulle itelleni se maaseutu on vieras eikä mulla ole mitään muuta suhdetta siihen kuin se, että se kuuluu mun menneisyyteen. Saara Turunen katsoo ravintolan pöydän yli. ”Tuossa oli ennen kirjasto.” M enisimmekö tapaamaan kriitikkoa. Artikkelista tullut positiivinen palaute oli runsasta. Siihen se jää. S aara Turunen astuu taksista 27. päivänä joulukuuta Sokos Hotel Kimmelin edessä Joensuun rautatieaseman vieressä. Kaikki oli muuttunut yhdessä yössä. Hän oli Rakkaudenhirviön ilmestymisestä saakka tehnyt tietokoneelleen muistiinpanoja vuoden 2015 tapahtumista. Joensuussa voi lähinnä käydä Rossossa ja kauppakeskuksessa. Blogeihin kirjoitettiin joitain tekstejä Rakkaudenhirviöstä, mutta Turusen mielestä ne kaikki oli luettu tämän ensimmäisen arvion läpi. Siellä oli Johannes Ekholmia, Aura Nurmea, Hanna Weseliusta. Arvion ilmestymisen jälkeen Turunen kirjoitti Facebookiin: ”Ehkäpä jonain päivänä minustakin tulee vielä keski-ikäinen mies. Milloin saa lukea. Se oli määritelty nuoren naisen kasvutarinaksi. Edeltävät vuodet maailmalla oli kohkattu autofiktiosta, mutta Rakkaudenhirviötä ei otettu mukaan keskusteluun. Kyllä tästä kirja tulee, Harju sanoi. Sininen mekko, kiharretut hiukset. Tuntui, että monet muut kirjat oli ymmärretty, tuotu laajempaan kontekstiin ja osaksi perinnettä, liitetty kaanoniin. Seuraavana vuonna Saara Turunen teki kolmatta suurta teatteriesitystään, istui esikoiskirjaraadissa ja luki esikoiskirjoja. Kirjasto on Sivuhenkilössä sellanen juttu. Lopullinen versio on yhdeksäs. Miksi ette kysyneet puoli vuotta sitten, silloin olisin puhunut kirjasta mielelläni, Turunen mietti. Raadin mukaan ”osin teatterimaailmaan sijoittuva romaani. ”Kirjasto. Identiteettini vakiintuu eikä sitä tarvitse enää käsitellä. Sitten kirja lähetetään painoon. Oletko ehtinyt kirjoittaa proosaa. Kaikkein tavanomaisimpien debyyttien tapaan Rakkaudenhirviö kuvaa, miten minusta tuli minä.” Tämän lisäksi kerrotaan, että kirja sisältää oman navan kaivelua, jotain sellaista, jonka fiktiivisyydestä arvostelija ei voi olla aivan varma. Turunen ei ollut nähnyt sellaisia määritelmiä miesten kirjoittamien omaelämäkerrallisten teosten kohdalla. Turunen seisoi parrasvaloissa. Piti pitää puhe. Hän on ollut viettämässä perheensä luona joulua. Turunen empi. Turusta pyydettiin joihinkin tapahtumiin, joissa haluttiin ennen kaikkea tietää, kuinka paljon kirjasta on suoraan hänen oikeasta elämästään. Punaisissa ruusuissa oli pitkät varret. Turunen johdattaa sillan yli. Hyväksytty kirjallisuudeksi. Mut sit taas mun omasta mielestä ne on aivan yhtä yhteiskunnallisia kuin vanhuus ja miehuuskin. Muuten: hiljaisuus. Taiteessani luotaan eritoten sotahistoriallisiin teemoihin ja hiustenlähdön mukanaan tuomiin ongelmiin.” Oikeasti Turunen oli lamaantunut. ”Joskus saattaa kohdata sellasia asenteita, että nuoruus tai tyttöys kirjallisuudessa ois sellasia pinnallisia asioita. ”Apua miten pelottavaa.” Turunen on miettinyt Kriitikkoa viime ajat, kun hän on kirjoittanut kirjaa. Oli kummallista, että olin voittanut jotakin, vaikka en ollut edes kilpaillut mistään. Sivuhenkilö, Turusen toinen romaani. Hän sanoi, että Joensuussa tapaaminen olisi ”työläs ja vähän kiusallinen” vaihtoehto. Turunen koosti irrallisista muistiinpanoistaan kokonaisuuden, josta oli ollut pätkiä Helsingin Sanomien jutussa. Materiaalia oli paljon. Pidin kirjasta vaikka oikeastihan se oli huono, ne tuntuivat sanovan. Ja niin Turusen piti kirjoittaa Helsingin Sanomiin teksti voittajan vuodestaan. Sinä keväänä Turunen meni Hel singin Sanomien sivuille melkein joka päivä lukemaan muiden saamia arvioita. Siellä ne kirjat asuu.” ”Q-teatterilla olisi ollut kiva nähdä.” ”Voisiko kävellä vain Helsingissä. Oli aivan kuin olisin joutunut osaksi kummallisia turhuu den markkinoita, joilla saattoi tapahtua mitä tahansa. Hänestä tuntui, että arviossa oli annettu ymmärtää, ettei hänen kirjansa ole kirjallisuutta. Enää suunnitellaan takakansitekstejä, viimeiset korjaukset tehdään heti joulun jälkeen. Nyt silppu on saanut muodon ja nimen. Romaanin kannalta kriitikko on merkittävä
MAALISKUU 2018 IMAGE 33 MAALISKUU 2018 IMAGE 33
Tilaisiko pullaa, Turunen pohtii mutta valitsee mustikkajääteen, jonka nimi on Suomi100. Sinun olisi pakko ottaa vain toinen ja toista et saisi. Joulua hän vietti perheensä kanssa viimeksi muutama vuosi sitten. Se oli hänestä kiinnostavaa. Hän sanoi, että se oli ihan hyvä mutta muistutti kuivaa puroa. Ei, vaikka Saara Turunen sanoi harjoituksissa. Turunen oli ollut ”Kontiolahden ensimmäinen vegaani”, ja joutui syömään koulussa ”raastetta ja näkkäriä”, mutta Kalliossa oli oma kasvisruokalinja. Turunen ei tiennyt, mitä halusi, mutta tiesi, että ”pidemmälle kuin nakkikioski”. Sinne isä rakensi uuden talon valkoisista tiilistä. Myöhemmin he kaikki opiskelisivat samaan aikaan Teatterikorkeakoulussa, Laura esiintyisi Turusen näytelmässä Broken Heart Story, jonka erään poisleikatun kohtauksen kuvaus päätyisi Antin romaaniin Järjestäjä, joka vuonna 2014 saisi erikoismaininnan Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa, jonka seuraavana vuonna voittaisi romaani, jossa on henkilöhahmot nimeltä Antti ja Laura, joiden yhteyksiä tosielämään kriitikko arviossaan spekuloisi. ”Täältä mulla on vaan hyviä muistoja.” Seitsemänvuotiaana Turunen muutti ravitsemusterapeuttiäitinsä, rakennusmestari-isänsä, veljensä ja kolmen pikkusiskonsa kanssa viereiseen kuntaan Kontiolahdelle. Turusen lapsuudessa siellä kasvoi orapihlajia ja hopeapajuja. ”Jotain Kontiolahdesta kertoo ehkä, että tunnetuin henkilö siellä on sarjahukuttaja.” E nnen kuin Saara Turunen oli kirjoittanut riviäkään proosaa, hänen näytelmänsä olivat jo valloittaneet maailmaa. Ennustaja luki korteista: Sinun pitää hankkia itsellesi neuvonantaja. Näin romaanissa lukee: Tie kulkee talon edessä ja vie kylälle. Se on Meksikossa yleistä – liikemiehet ja poliitikotkin käyvät kyselemässä, miltäs tänään näyttää. Sieltä katselemme aaltoihin ja vastapäiselle rannalle, nukahdamme hiekkaan ja lähdemme kotiin vasta pimeän tullen. Vuonna 2010 Puputyttö esitettiin Meksikossa. Liput maksavat vain kolme euroa kappale. Olisi onnistuttava, sillä tavalla voisi kokea itsensä onnelliseksi, mutta Turunen ei tiennyt, miten. Turunen matkusti sinne katsomaan näytelmäänsä, mutta olo oli neuvoton. Tuntui, että Puputytössä löytynyt kirjoittamisen helppous oli kadonnut. Junkkaala luki Turusen näytelmän. Ihmisiä ei näy. Matka kestää puoli tuntia. Näytelmä, jossa nainen halusi pukeutua lyhyeen tennishameeseen kelvatakseen miehen fantasioiden kohteeksi, oli Turusen itse ohjaama päättötyö Teatterikorkeakouluun vuonna 2008. Itse asiassa tosi hyvä ilma.” Kotikatu löytyy metsäpolun takaa. Sen jälkeen Turunen muistaa ajatelleensa: ”Vittu mitä mä nyt teen?” Hän yritti kirjoittaa toista näytelmäänsä, mutta siitä ei tullut mitään. Tämä joulu on mennyt lukiessa Amy Tanin Keittiöjumalan vaimoa. Aluksi Turunen ajatteli, että Rakkaudenhirviön aihe on kansallisidentiteetti ja rakkaudeton suhde omaan kotimaahan. Lukiokaveri Laura Birn muistaa ajatelleensa, että tuollaisia en ole kellään nähnyt. Puputyttö otettiin heti Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon ja on käännetty kahdelletoista kielelle. Kävelyretkeä varten Turunen on käynyt edellispäivänä ostamassa Prismasta Kuoma-kengät. Muut ovat hiihtäneet. Kirjoita 40 sivua mitä vaan, Junkkaala sanoi. Mä otan piponkin hetkeksi pois päästä, kun tuli niin kuuma. ”Ehkä se onkin pakeneminen tai häpeäminen.” Pakokauhu iski yläasteella. Ensi joulun Turunen aikoo taas olla yksin. Sitaatti päätyi suoraan näytelmään, jonka nimeksi Turunen antoi Broken Heart Story. Kirjoittaisiko hän enää koskaan mitään. Näinkin hän sinne kirjoitti: Tänään ajamme rannalle ja uimme pienelle ulapalle. Tunne oli löytynyt. Tunne puuttui. Enää lapsuudenkotia ei ole. Tiedoston nimeksi tuli 40 sivua Heinille.doc. Miksi naiselle ei tehty käsiä vai katkaistiinko ne myöhemmin. Hän sai oudon idean: menisikö tarot-ennustajan pakeille. Ympärillä oli metsää ja lähistöllä Lilliputti-niminen kioski, josta saattoi ostaa merkkareita ja lätkäliigoja. Se on niin monelle semmonen pelastus.” Bussi Kontiolahdelle lähtee. Sinne! Turunen lähetti hakupaperien mukana kanaverkosta ja liisteristä tehdyn figuurin, koska hakuohjeissa oli sanottu, että olisi tärkeää olla persoonallinen. Nyt tilalla on suljetun näköinen thaihieromo ja vieressä hautaustoimisto. Oli ollut asioita, vaikeita suhteita, ajatuksia muuttaa muualle, kunnes Turunen tajusi, että hänen on oltava Suomessa voidakseen tehdä työtään. ”Kallion lukio on ihan älyttömän hyvä koulu. Turusen sisarukset ovat suositelleet Turuselle kahvilaa nimeltä Houkutus. ”Nämä on niin hyvät, miks kukaan ei oo kertonu mulle aiemmin näistä?” Turunen kaivaa kännykän esiin. Elo on ihmisen ilo ja suru, seinässä lukee. Nämä asiat, Turunen tajusi, olivat niitä, jotka tuntuivat. Leveää tietä pitkin pääsee kaupunkiin, mutta kaupunki on kaukana. Sellaiset pyöreäkärkiset ja korkeavartiset, joita tarhaikäiset käyttävät talvihaalarien kanssa. Reitti Kanervalaan on unohtunut. Hän värjäsi hiukset mustaksi ja tahtoi pois. Niihin aikoihin kysymys, joka Turusta mietitytti, oli tämä: Jos saisit valita, omistautuisitko taiteelle vai rakkaudelle. Lauran kanssa Turunen halusi olla, ja Holman Antin. Kalliossa oli mukavaa. Kukaan ei sanonut, että voisitko nyt olla tavallinen, ihan vain normaali, vaikka Turusen mustissa värjätyissä hiuksissa oli pitkä punertava juurikasvu. 34 IMAGE MAALISKUU 2018 Kanervalaan, jossa Turusen lapsuudenkoti sijaitsi, on Joensuun keskustasta parin kilometrin matka. Se on kaupunkimainen bussi, ei mikään pitkänmatkanvuoro, niin kuin joskus. Hän ei käy Itä-Suomessa usein. Sitä repliikkiään Elina Knihtilä ei koskaan pystynyt näyttelemään itkemättä. Kylän ulkopuolella ei ole mitään, vain loputtomasti kuivaa kangasmetsää, puolukanvarpuja, hirvivaroituksia ja kivikoita, joiden kätköissä käärmeet piileskelevät. Kun Turunen palasi takaisin Suomeen, hän soitti vanhalle dramaturgian opettajalleen Heini Junkkaalalle. Siellä on Citymarket, jossa My Little Ponyt nukkuvat rauhallista untaan muovilaatikoittensa sisällä ja pankin edustalla seisoo kädettömän naisen patsas. Jossain, ehkä rippileirillä Päiväkummussa, jossa ”kaikki isoset soittivat tai lauloivat”, Turunen kuuli Kallion ilmaisu taidon lukiosta. Kunnan nimeä ei mainita Rakkaudenhirviössä, mutta kriitikko oli tulkinnut, että Kontiolahteen kirjassa viitataan. ”Tässähän tulee hiki. Mietin sitä joskus. Talo on purettu. ”Vanhan vihreä” lapsuudenkoti sijaitsi Matarakadulla. Tuntui, että kaikki oli mennyt liian hyvin. Muuten et pääse eteenpäin. B ussi Kontiolahdelle lähtee vasta 13.20. Ensimmäinen, pornokuvastolla leikittelevä Puputyttö, menestyi yli kaikkien odotusten. Nyt puun laatua ei voi tunnistaa, kaikki on lumen peitossa
Pitkään materiaaleja oli kaksi: yksi käsitteli päähenkilön lapsuutta kotimaassa, toisessa päähenkilö ryhtyy taiteilijaksi, joka matkustaa ympäri maailmaa mutta ei oikein löydä paikkaansa. ”Ampumahiihto varmaan perustuu just johonki talvisotaan tiiätsä.” Mummot viistävät potkukelkoilla Turusen yläasteen ohi. Turusen isä yllytti menemään sinne, Turunen ei halua. Tosi usein rakkaus ja kaikki tunteetkin on kehollisia.” Joulukuussa Turunen näki Janina Rajakankaan Teinin. Hän eli työttömyystuilla ja isänsä avustuksella ja kirjoitti romaania. Mä uskon et se on vapauttanut mut tekemään parempaa teatteria, koska mun ei enää tartte todistella siellä et vittu katsokaa, miten hyvin mä kirjotan. Kun tulin Kallioon niin en mä osannut englantia, just ne mun kaverit, jotka tuli Krunasta niin vitsi se taso oli toinen vaikka mä olin opiskellut hiki hatussa koko ajan.” ”Proosa on vapauttanut mut tekemään parempaa teatteria. Keväällä näytelmä tehdään Argentiinassa. Yhteensä sen näki pelkästään Helsingissä noin 20 000 ihmistä. Mulle tulee aina sellainen olo, että Twin Peaks kalpenee tän rinnalla.” Vieressä on ala-aste. Olipa kivaa olla mies, Lekki sanoi. Turunen sai uusia työtarjouksia, mutta sanoi kaikelle ei. Lopulta esikoisromaani Rakkaudenhirviön päähenkilö kulki lineaarisesti ja linjakkaasti kuin Waltarin päähenkilö pikkukylästä pääkaupunkiin, Lontoosta Teatterikorkeakouluun ja Espanjasta puutaloalueelle Helsinkiin, pettymyksestä pettymykseen. Mutta Sielua ei kiinnostanut ollenkaan. Minulla oli suunnitteilla tärkeä poliittinen mestariteos. Elina Knihtilä näytteli naiskirjailijaa, joka haluaa kirjoittaa suurista ja vakavista aiheista mutta jonka sielu haikailee vain rakkautta. MAALISKUU 2018 IMAGE 35 Q-teatterissa: mie en jaksa mitään näyttelijöiden tunteita. ”Se on kyllä aika paljon täällä. Niiden perusteella hän ei pitänyt teatterista. Voimakkaan visuaalisia ja kehollisia, pornokuvastolla, fetisseillä ja väkivallalla leikitteleviä jopa 12-tuntisia esityksiä, joissa ei puhuta kovin paljon. Näytelmä perustuu näyttelijöiden kehonkieleen, hiljaisuuteen, musiikkiin ja näyttämölle muodostuviin visuaalisiin kuviin. Teini-esitys puhui mulle just tästä. Hän yritti erilaisia aikatasoja ja takaumia, ne eivät toimineet. Se oli b-luokka. Veljeni, Leijonamielen Joensuussa ja jonkin ilmaisnäytöksen ollessaan Kallion lukiossa. Voi vaan miettiä sitä esitystä ja sen lainalaisuuksia.” Rakkaudenhirviön jälkeen valmistuneen Tavallisuuden aaveen käsikirjoituksessa sivuja on vain kahdeksan. ”Mä oon niin ilonen, että mä olen saanut tehdä proosaa. Sielu ja kirjailija riitaantuvat, sielu lähtee, eikä kirjailija pysty enää kirjoittamaan. Se oli niin suosittu, että se otettiin Q-teatterin ohjelmistoon uudelleen. Siinäkin näytelmässä thainaiset pukeutuivat miesten vaatteisiin ja tanssivat reteästi. Oranssia tiiltä, paneeliverhoja ja vaakuna, jossa on karhu uittohaka olallaan. Kirjastosta Turusen käteen sattui Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna. Vähän etäämpänä olisi ampumahiihtostadion. Turunen luki Odysseiaa, Robinson Crusoeta ja Maailman ympäri 80 päivässä ja pohti: miltä näyttävät matkustavan sankarin kotona odottava prinsessa ja puoli valtakuntaa, jos sattuu olemaan nainen. Hän otti Turuseen yhteyttä: hyvä näytelmä, oletko harkinnut kirjoittavasi proosaa. Esityksen näki myös Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harju. K ontiolahden raja on jo ylitetty. Ei tarvitse todistella et vittu katsokaa, miten hyvin kirjotan.”. Voidaan mennä S-markettiin.” On musiikkiopistokin, jossa Turunen soitti lapsena kanteletta. Se oli ihan uskomattoman siisti kohta, kun ne vetäs äijänaamiot päähän. Kunnantalo on sitä vastapäätä. Minä olen nähkääs poliittinen kirjailija. Inhoan turkkalaisuutta, sellaista rään palvomista ja rumuutta, mutta elämä on kehollista. Et miten se ihminen on sama kuitenkin siellä alla.” Rajakangas teki koreografiat myös Tavallisuuden aaveeseen ja Turusen uusimpaan esitykseen, thainaisista kertovaan dokumentaariseen Kim Lekki Namwaaniin, joka pyöri Teatteri Jurkassa alkuvuodesta. Turunen nousee pyörätelineelle ja kurkkii vanhaa luokkaansa. Ujo valo puskee lumisten puiden läpi. ”Mun on tosi helppo ihailla tanssia, koska mä en osaa liikkua, hallita kehoa. ”Ajattelen, että teinejä ei käsitellä usein ihmisinä vaan nimenomaan teineinä. ”Kyllähän se ero näkyy. Turunen esittelee kännykästä videoita Vegard Vingen ja Ida Müllerin esityksistä, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Ala-aste, yläaste ja konditoria. Hän vain kiharsi hiuksiaan. Siinä Waltaria itseään muistuttava, sovinistisia maailmankäsityksiään esittelevä parikymppinen nuorimies matkustaa Euroopan halki junalla ja pettyy kohteisiin, joihin hän saapuu. Täällä on ollut tykkylumi ongelmaa, ihmiset pelkäävät, että sähköt menevät. Bussi lähtee tunnin päästä. Broken Heart Story sai ensi-iltansa syyskuussa 2011. Yksinäisen naisen juna, Turunen nimesi kirjansa työversion. Turusen mukaan Harju puhui myös Laura Birnin hyvistä sääristä. Mä tykkään tosi paljon teatterissa, että keho laitetaan työhön. Osalla on mennytkin. Kun Turunen haki Teatterikorkeakouluun, hän oli nähnyt kaksi näytelmää, niin hän muistaa. Tämä ei vielä ole romaani, Harju sanoi. Käsittelen vain tärkeitä aiheita, kuten kapitalismi ja kuolema. Syntyminen ja kuoleminen on kehollista. ”Lauran sääret toi mulle romaanitilauksen.” Seuraavat vuodet Broken Heart Story valloitti maailmaa – Almadan teatterifestivaali, New York, Liettua. T ämä on Kontiolahti: Supermarket, S-market, kunnantalo, kirkko, tsasouna, sporttibaari ja hieromo, joka tarjoaa kalevalaista jäsenkorjausta. ”Sarjahukuttaja, metsäteollisuus ja tukkirekat ja sit toi kunnantalo seisoo tossa
36 IMAGE MAALISKUU 2018 36 IMAGE MAALISKUU 2018
MAALISKUU 2018 IMAGE 37 Kun Rakkaudenhirviö oli palkittu, rasistinen mv-lehti kirjoitti, että Helsingin Sanomat on myöntänyt esikoiskirjapalkintonsa annapuu maiselle kympin tytölle, joka vihaa Suomea. Siinä missä Turunen ohjasi esikoisnäytelmäänsä Helsingin Kaupunginteatterissa ja jakeli Puputytön käännösoikeuksia, Rakkaudenhirviön päähenkilö oli töissä sairaalassa saamatta taiteili jauraansa alkuun. Harmaa college paita, musta pitkä toppi, mustat sukkahousut. Ja mitä kriitikolle edes sanoisi. Sitten Turusen opettaja JuhaPekka Hotinen sanoi hänelle, että ei auta, sinun on ohjattava itse. Meni kauan ennen kuin hän uskalsi aja tella, että hänen olisi tehtävä taidetta niin kuin itse halusi. ”Ei apua me myöhästytään siitä bussista!” R antakadulla Joensuussa on pimeää, pimeys tulee tänne hetkessä, kuin joku kääräisisi auringon mustaan jätesäkkiin ja solmisi pussinsuun kiinni. Moni tärkeä opettaja. Silloin Turunen pyysi, että jos naisreferenssejä ei löydy, ei verrattaisi ollenkaan. Sitten hänen ystävänsä E. Puputyttö oli herätys. Hän ei lähde kotiin ennen kuin on selvää, onko esiintymisasujen kangas puuvillaa vai pellavaa. Että thank you thank you!” Turunen sanoo, ettei ollut mikään kympin tyttö. Karhu luki käsikirjoituksen. Vaan näki, että mä oon joku tällanen sivu henkilö täällä, luikertelen pitkin lattiaa.” Puputytöstä sanottiin, että Turunen on tehnyt feministisen näy telmän. Vaikka osaa Turunen myös kuunnella. Turunen ajatteli, että jos näin on, tähänhän voisi perehtyä enemmänkin. On lähdettävä junaan. ”Mä oon elänyt valheessa, satujen kautta tulleessa, että jonain päivänä joku pelastaa sut, joku mies… Että pidä vaan ittes kauniina ja odota niin kyllä se vielä tulee.” Kädettömän naisen nimi on Kanavatyttö mutta sitä sanotaan myös Torsoksi. Sivuhenkilössä on Turusen romaanin arvioi nutta kriitikkoa muistuttava Kriitikko. Vaikka, Turunen huomauttaa: ”Se, että naisilla on huono itsetunto, on tosi poliittinen asia.” Se, ettei naisten ole helppo avata suutaan julkisessa tilassa, tai vaikkapa ohjata näytelmää. Turunen haluaa näyttää vielä kirkon. Sillä tavalla, hän ajatteli, ei tarvitsisi olla niin yksin. Hän ei halua ”tulla aateloiduksi hankalana pidetyn miesmaestron maineella”. Ei kuitenkaan. Henkilöhahmoja ei voi tavata. Kuvanveistäjä Taisto Martiskainen hakkasi siltä kädet irti, kun huomasi, että vaikutelma olisi niiden kanssa turhan. Enää Turunen ei ole katkera saamas taan arviosta. Sivuhenkilö on omistettu ”niille, joiden kirjoitukset ovat muut tuneet tomuksi”. Turusta harmittaa, että jo nyt, ja miettii jopa jäämistä. Turuselle niin sanottiin, vaihtovuonna Barcelonassa, teatteri koulussa. L. Häntä pyydetään radioohjelmiin ja keskustelutilaisuuksiin lausumaan mielipiteitään. Sitten hän osoittaa patsasta vasemmalla. Karhu piti kiinnostavimpana sitä, miten romaanin kohta 40vuotias yksin elävä päähenkilö havainnoi paikkaansa maailmassa. Voiko onnea olla oma huone, jossa kirjoittaa, vaikka kaikki ympärillä huutaa: Ei tietenkään, onneen vaaditaan jotain ihan muuta! Perhe, lapsia, iso talo, parempi peti! Patriarkaatti, Turunen sanoo. ”Varmaan se haluaisi ajatella niin, mutta oikeasti se on vaan varmaan ajautunut siihen tilanteeseen.” Turunen katsoo kelloa. Äidinkielen aineistakin hän sai lukiossa huonoja pisteitä, kunnes Antti Holma opetti hänelle hyödyllisen sapluunan: aloita ”Jo antiikin Kreikassa...” Mutta kirjoittiko Turunen historiasta laudaturin, niin kuin Rakkaudenhirviön päähenkilö. Rakkaudenhirviön päähenkilö koki, ettei hän pysty eikä osaa, tunsi olemassaolonsa häpeälliseksi virheeksi, näki peilissä lehmän ja söi litroittain kaupan halvinta jäätelöä. Hän huomasi, että ohjaamisessa hänen ennen hankaliksi sanotuista ominaisuuksistaan on hyötyä. ”Oli niin vaikea uskoa itseensä. ”Se on valmistunut vuonna 1881. Turunen on Suomen menestyneimpiä teatterintekijöitä. Muistan sen siitä, että se oli sata vuotta ennen kuin synnyin.” M enisimmekö tapaamaan kriitikkoa. Saara Turunen katsoo konditorian pöydän yli. Eikä Sivuhenkilöä olisi olemassa ilman sitä. Hän pitää huolta, että työ päivät eivät veny pikkutunneille. Zholdak kuuluu sellaisiin miesohjaajiin, joita tavataan kutsua auteureiksi. ”Hei tuossa on se kädetön nainen joka on Rakkiksessakin!” Pitkään Turunen ajatteli, että haluaisi löytää taiteilijamiehen, jonka kanssa voisi tehdä taidetta yhdessä. Miksi. Siksikö Sivuhenkilönkin päähenkilö on päättänyt olla yksin – koska ymmärtää patriarkaatin rakenteet ja haluaa taistella vastaan. Vaikka se olisi lähellä todellisuutta, se on silti henkilöhahmo. Hän haluaa vaikuttaa musiikkiin, valoihin, koreografioihin, lavas teina käytettävien sohvien verhoiluihin, näyttelijöiden hiustyyleihin, esityksestä otettaviin valokuviin. Kyllä, reaalikokeesta historian kysymyksiin vastaamalla, Turu nen sanoo, vaikka ei mielellään puhuisikaan tällaisista ”banaaleista yksityiskohdista”, jotka ovat kirjan lisäksi totta myös oikeasti. Eikä hän lähetä näyttelijöille kitkeriä avoimia kirjeitä, kuten Andriy Zholdak, johon häntä yhdessä kirjassa haluttiin verrata. ”Mä olin vaan et hallelujaa, siinä oli sellainen ihaileva sävy, että se oli nähnyt mussa jotain sellaista niin hyvää, jota mä en itsekään näe itsessäni. Hän ei ole itse paras esimerkki patriarkaatin sortavista raken teista. Harjoituksissa otetaan joskus yhteen mutta myös nauretaan. Hän on saanut kaiken ja monen mielestä enemmän: palkintoja ja kymme nien tuhansien eurojen apurahoja. Rakkaudenhirviö ei ole kirja siitä, miten minusta tuli minä, Turu nen sanoo. Sellainen ei ollut juolahtanut Turusen mieleen. Puun tuoksun tuntee kauas. Se on henkilöhahmo. Kertoja katsoo sivusta ystäviensä perheitä, ikätoveriensa sisustustouhuja, ergonomisten patjojen ostopuuhia ja lastenhoitoa, ymmärtäen: Tämä ei kuulu minulle. Pikkutarkkuudesta ja siitä, että hän haluaa päättää kaiken itse. Aluksi hän ajatteli, että Sivuhenkilö kertoo ennen kaikkea taitei lijuudesta. Kun hän luki sen jonkin aikaa sitten, se ei ollutkaan ihan niin kamala kuin hän muisti. Jos Turunen saisi itse valita, takakannessa lukisi: tämä kirja kertoo yksinäisen naisen pyristelystä patriarkaalisen yhteiskunnan rattaissa. Hän etsi näytelmälleen kuumeisesti ohjaa jaa, mutta kukaan ei ehtinyt. Näyttelijät kutsuvat häntä Sasiksi, mutta myös Stasiksi tai Natsi Sasiksi. Ei nähnyt itseänsä sillä paikalla, että mä voisin olla se tekijä. Kukaan ei sanonut pää henkilölle, että tyttö sä oot hyvä, sä pääset vielä pitkälle. ”Sen jälkeen mun on ollut paljon helpompi katsoa asioita.” Turunen on ohjannut kaikki ammattilaisnäytelmänsä itse. Turusen tapa ohjata on visuaalinen: henkilöhahmojen psykologiaa enemmän häntä kiinnostaa se, miltä esityksen kokonaisuus näyttää
Eipä siitä mitään sen enempää voi sanoa.” P uolitoista vuotta sitten Tavallisuuden aave esitettiin Tampereen teatterikesässä. Ei nähnyt itseään sillä paikalla, että mä voisin olla se tekijä. Turunen sai ne pari päivää sitten, kun Tavallisuuden aave oli ehdolla Lea-palkinnon saajaksi. Hän nostaa kahvikupit pöytään. Pöytä on katettu valmiiksi. Paljon viherkasveja. Tämä kysyi: tuleeko taas paljastuksia. Nyt, katsoessani taaksepäin, tunnen tarpeen omakuvan tekemiseen liittyneen ennen kaikkea haluun tutkia todellisuuden ja taiteen välistä rajaa. Hän nyt vain mieluummin tekee muita asioita. Hänellä oli kova metsästysvietti päällä. Mutta tota. Neliraajahalvaantunut, joka kertoo teatterinlavalla ihmisille rakastavansa elämää. On 15. Pirkko Saisio on ollut uranuurtaja, ja Jouko Turkka – suomalaisen teatterin auteur isolla A:lla. ”Tuli sellainen olo, että onko suomenruotsalaiset vaan sivistyneempiä. Hän ei halua upottaa asioita ”Kaarina Maununtyttären tarinaan”, jos ne voisi kertoa suoraankin. He lähtivät kävelemään koskenrantaa kohti puistoa. Knihtilä tuijotti Pokémon-sovellusta puhelimestaan. Ennen Turunen söi nuudeleita, mutta sitten hän kuuli, että niissä on palmuöljyä. tammikuuta. 1960luvun laatikkotalo. Se alkaa kodista, joka on vähän samanlainen kuin tämä. Aamupalalla Cumulus-hotellissa Knihtilä sopi Turusen kanssa, että he kävelisivät teatterille yhdessä. Kerran Turunen oli Tammella tilaisuudessa, jossa autobiografista materiaalia vuosikymmeniä kirjallisuudessaan hyödyntänyt Mazzarella kertoi, kuinka käyttää omaa elämää fiktion materiaalina. Sitten puhelin soi. Knihtilä pyysi, että he voisivat kävellä puiston kautta, se oli käytännössä matkan varrella muutenkin. Kukkiakin on. Turunen kirjoittaa ensimmäisessä persoonassa, läheltä, koska häntä kiinnostaa suora puhe. Turunen purskahti nauruun. Hän pelasi Pokémon-peliä ja oli kuullut, että Pikku Kakkosen puistossa oli useita pokémonhoukuttimia. Päivänäytös alkaisi kello 14. Harmaa collegepaita, musta pitkä toppi, mustat sukkahousut. Puhelimessa oli toimittaja. Onko ne jollain toisella tasolla?” Teatterintekijöiden parissa omaelämäkerrallisella kirjallisuudella on Suomessa pitkät perinteet. Knihtilä manasi rankasti. ”Sivuhenkilö-kirjassa on se kohta missä taiteilija piirtää hiiren. Siinä se seisoo pimeässä Joensuussa punagraniittisella jalustallaan pronssisena, puolitoistametrisenä, alastomana ja nutturapäisenä. E teläisessä Helsingissä soi Schubertin Tyttö ja kuolema. Se hiiri on tosi paljon rumempi kuin Mikki Hiiri, jota taiteilijalta oltiin toivottu. Knihtilä liikutti sormeaan näytöllä kiivaasti; yritti heittää pokémonia pallolla, jotta saisi sen pyydystettyä. Mitä uutista, Knihtilä kysyi. Ja siellä se oli! Harvinainen, violetti pokémon, jollaista hän ei aikaisemmin ollut onnistunut löytämään. Päähenkilö nukkuu vihreällä patjalla jossa on kusitahra, täällä on sänky, sohva ja niiden päällä samanlaiset vaaleanruskeat peitteet. Mutta samaan aikaan se hiiri on tosi paljon enemmän totta kuin se Mikki. Tiimi oli saapunut kaupunkiin: Turunen ja näyttelijät Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Antti Heikkinen ja Pyry Nikkilä. Mitä sie Epi nyt, Turunen tuhahteli, hänelle peli ei ollut tuttu. Sivuhenkilö on nyt valmis. Hän kysyi, voisiko Elina Knihtilä kommentoida juuri tullutta uutista. Pääseekö ne helpommin sellaisen keskustelun yli, että mikä tässä oli totta ja mikä ei. Hänestä rehellisyys on valehtelua kiehtovampaa. Nyt Turunen syö linssejä suolalla, työn lomassa, tässä asunnossa joka päivä, hän kertoo – ja vähän häpeillen: ei pitäisi ylpeillä sillä, ettei osaa pitää huolta itsestään. Sellainenkin Rimini Protokol -ryhmän esitys Berliinissä oli. Mä oon tehnyt ihan vitunmoisen työn… Jos mä käytän omaa elämää materiaalina, mun päämäärä ei ole paljastaa mitään, vaan tehdä emotionaalisesti uskottavaa taidetta. Knihtilä oli hiljattain aloittanut uuden harrastuksen. ”Mun omat ajatukset kulminoituu siihen Francis Baconin ajatukseen, että it’s not that I like my face, I hate it. Silti vastaanotto saattaa olla, että aa jotain paljastuksia.” Pöydällä on pino kirjoja. 38 IMAGE MAALISKUU 2018 raskas. Halu oli tunteisiin liittyvä, vaistonvarainen ja selittämätön. ”Tälleenkö nää ymmärretään. Kaksi huonetta. Käsittelen sitä materiaalia yhtä vaativasti kuin mitä tahansa muuta, ja työmäärä on sama. Taas pitää olla yksin hotellihuoneessa, mutta Susanne Kennedyn ja Jérôme Belin esitykset on nähtävä. Molempien mielestä oli mukava olla ajoissa paikalla. Pari päivää sitten Turunen kertoi Sivuhenkilöstä eräälle tuttavalleen. Ruokana on linssejä ja vihanneksia. Turunen on pukeutunut samanlaisiin vaatteisiin melkein joka päivä sen jälkeen, kun täytti kolmekymmentä. Oli elokuun kolmas päivä, aurinko paistoi. Elena Ferrantea, Kaari Utriota, Mercè Rodoredaa, Nathalie Sarrautea, Merete Mazzarellaa. Teatterissa ja kirjoissa. Oranssit, Miina Äkkijyrkän suunnittelemat, kyljessä lehmän kuva. Oli niin vaikea uskoa itseensä. Valkoiset kangasservietit ja lautasella sitruunalohkoja. Näki itsensä sivuhenkilönä.” ”. Näkökulmarakenteet, ”perheen historia kolmella suulla kerrottuna”, väsyttävät häntä. Turunen paistaa vihannesta, jonka nimeä hänen on vaikea muistaa, ja manailee, ettei oikein jaksaisi lähteä parin päivän päästä Berliiniin. ”Jouko Turkka on kuollut.” . Jos aion kirjoittaa jotakin, tämä oli tällä kertaa se aihe, joka aikoi tulla esille, ja niinpä siihen oli tartuttava. Mun kirjat ei ole tarkoitettu niille, jotka haluaa nähdä Mikki Hiiren, vaan niille, jotka haluaa nähdä sen ruman oikean hiiren.” Vuonna 2012 Turunen kirjoitti Broken Heart Storysta: Halusin maalata omakuvani. Saara Turunen kävelee junaan
Kyllä kiitos, tilaan matkailulehti Mondon huippuedulliseen tutustumishintaan: . Tilauksesi jatkuessa kerrytät K-Plussa-pisteitä. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2018 asti. Tilausja arvontakortti A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. OSALLISTUN SUURARVONTAAN JA VOIN VOITTAA . Lisätietoa ja arvonnan säännöt: www.a-lehdet. /tilaus Tarjouskoodisi on PU MO MONDOSTA SAAT VINKKEJÄ UNELMAMATKASI TOTEUTUKSEEN! Matkailulehti Mondo kertoo sinulle innostavia tarinoita maailmalta, antaa uusia matkaideoita ja tekee löytöjä jo tutuista paikoista. . . Mondon testatuilla vinkeillä löydät parhaat matkakohteet, ravintolat ja majoituspaikat. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. /asiakaspalvelu. 1 000,00 € rahaa joka kuukausi vuoden 2018 ajan. Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero ja -toimipakka Puhelin *Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen ja digilehden lukuoikeuden sähköpostiisi) . 30 000,00 € puhtaana käteen, arvontapäivä 17.12.2018. Mondo maksaa postimaksun NOPEIMMIN TILAAT MONDON OSOITTEESSA: mondo. Saan Mondon myös digilehtenä.* Lisäksi saan lehden digiarkiston käyttööni. A-lehdet saa lähettää minulle ajankohtaista tietoa ja tarjouksia sähköpostiin. Tilaus on edullisen jatkuvan tilauksen 1. PARASTA MATKASEURAA! TUNNUS: INFO: MO VASTAUSLÄHETYS pu8mo421 . Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. 4 numeroa -50 % vain 16,95 € (norm. Irrota tästä ja postita heti! . Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. 33,90 €). 4 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % 3105MO_tarjous_230x300_P.indd 1 12.12.2017 9.36. Irrota tästä ja postita heti! . Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. jakso ja alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Voin poistua listalta missä vaiheessa tahansa. Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin. Osallistujan nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti
40 IMAGE MAALISKUU 2018 40 IMAGE MAALISKUU 2018
Koeihminen kävi kahdessa laajassa soveltuvuus arviossa selvittämässä, miten psykologisesta testaamisesta on tullut villi bisnes. MAALISKUU 2018 IMAGE 41 Soveliain saa paikan Taitava työntekijä osaa olla testattavana. TeksTi tero kartastenpää kuvaT tiina eronen kuvasuunniTTelu tino nyman B ET O N IP U R K K I: G R A N IT .
Se on iso potti eri kokoisten firmojen rahaa testejä järjestäville yrityksille, mutta mistä työnhakijoitaan testaavat yritykset maksavat. Arviointifirmoja tuli markkinoille nopeasti vuosituhannen alussa ja nousu jatkui vuoden 2008 finanssikriisiin. Kykytestit ovat soveltuvuusarviointien yksi osa. K uten sadattuhannet suomalaiset, olen allekirjoittanut suostumuksen soveltuvuusarviointiin. Tehtävään annettu 20 minuuttia hupenee samaan tahtiin kuin toivoni vastata oikein pariinkymmeneen lukusarjaan. Ruotsissa perustettu Mercuri Urval on toiminut Suomessa vuodesta 1976 ja tekee täällä kahdeksan miljoonan euron liikevaihtoa. Vastaan rehellisesti, koska se osoittaa toivottua itsearviointikykyä. Tehdä asioita, joita en ole ennen kokenut. Testin viiteryhmänä on asiantuntijaja päällikkötason kandidaatteja. Kuka on ollut paras pomosi. Jos kirvesmies on surkea, ei auta, vaikka hän hakkaa terävällä kirveellä. Osaajista on pulaa, eikä firmoilla ole aikaa etsiä, sanotaan. Se voi olla haastattelu tai työnäyte. Lautakunta antaa suosituksia ja kannanottoja testauksiin ja laatii ohjeistusta niiden käyttämiseen. Lääkäri käytti Montreal Cognitive Assessmentia, jolla yleensä etsitään Alzheimerin taudin tai dementian oireita. Tilanne Mercuri Urvalilla Helsingin Mannerheimintiellä on järjestetty tätä artikkelia varten mukailemaan tilannetta, jossa olisin hakenut toimittajan työhön ja päässyt parin viimeisen kandidaatin joukkoon. Harva tuntee testien ja arviointien periaatteita, mutta silti hakijan pitää olla valmis avaamaan päänsä työnantajille ja arvioita tekeville konsulttiyrityksille. 54, 3, 18, 9, 6, 27. ”Suomessa mikään instanssi ei valvo, mitkä menetelmät on hyviä ja toimivia.” Lipsanen toimii Suomen psykologiliiton testilautakunnan puheenjohtajana. Loogisissa tehtävissä kokemus ei yleensä auta: nuoret päihittävät useimmiten keski-ikäiset. Lopuksi Tervo antaa konsultaation näiden antamasta samansuuntaisesta tiedosta. Arviointi taas on ainutkertaisessa tilanteessa tehtävä suoritus, jota ei voi muuttaa numeroiksi ja suoraan verrata muun väestön tuloksiin. Tammikuussa uutisoitiin, että presidentti Donald Trump on läpäissyt kognitiivisen testin. Puhun ja puhun itsestäni lasisessa neuvotteluhuoneessa Mannerheimintiellä. Vilkaisen hätääntyneenä viimeisiä lukusarjoja, mutta ne näyttävät vielä epäselvemmiltä. Niissä arvioidaan matemaattisten kykyjen lisäksi kokonaisuuden hahmottamista, nopeutta, tarkkuutta, sorminäppäryyttä ja päättelykykyä. Rekrytoinneissa käytettäviin soveltuvuusarviointeihin kuuluu sekä testejä että arviointeja, kun kandidaattia skannataan erilaisilla menetelmillä. En tiedä. Olen antanut väitteille numeroita yhden (ei niin tärkeä) ja kuuden (tärkeä) väliltä ja käynyt itseni kanssa neuvottelua piirteistäni. 96, 48, 12, 2, 4, 16. 4 Kilpailla muiden kanssa ja olla ensimmäinen. Testi on jotain, jota voi mitata. Työpsykologisia soveltuvuustestejä voikin teettää hyvin vapaasti verrattuna terveydenhuollon ja oikeuden psykologisiin arviointeihin. PL EK S IT (K U VA K EH YK S IÄ ): G R A N IT , PI EN I KU U TI O K IV I: PR O LO Q U E.. Vartin kestävässä testissä pitää tunnistaa eläimiä, muistaa lyhyt lista sanoja ja piirtää kellotaulu. Valitsen jalan ja kengän. Nyt hän kyselee, miten aikaan sidottujen tehtävien tekeminen sujui. Lehdissä uutisoitiin, että kognitiivisessa testissä oli tullut hyvät tulokset. Siksi sanatestissä on asetettu kellertäville palkeille päällekkäin viisi sanaa: jalka, käsi, polvi, housut ja kenkä. Notkahduksen jälkeen eletään taas rekrytointiarvioinnin kuumaa aikaa. Testattavia ovat työkandidaattien lisäksi esimerkiksi lapset, mielenterveyspotilaat ja syytetyt. Työssä tunnollinen voi olla kotona sotkuinen. Osittain huonosti. Suomen suurimmat henkilöstökonsultointifirmat kuten Mercuri Urval, Psycon, MPS ja Personnel tekevät muutamien miljoonien liikevaihtoja. Käynnissä on psykometrinen testi, jossa mitataan numeraalis-loogisia kykyjäni työntekijänä. Suosituimmat työntekijätestit Suomessa ovat kirjainyhdistelmät prf, pk5 ja avo9. Kykytestien, persoonallisuuskyselyjen ja haastattelun yhdistelmällä yritetään löytää totuus kandidaatista. Mercuri Urvalin pääpsykologi Annukka Tervo suorittaa monimenetelmällistä soveltuvuusarviointia. Se on otos käyttäytymisestä, joka on hankittu standardisoiduissa olosuhteissa ja jonka muuttamiseksi numeroiksi on ennalta määrätyt säännöt. Näin Psykologiliitto kuvailee psykometrisiä menetelmiä. Helsingin yliopiston psykologian yliopisto-opettaja, psykologi Jari Lipsanen pitää sitä ongelmallisena. Oikeanpuoleisessa palkissa on sanat pää ja hattu. Tervo on menetelmävastaava, jonka vastuulla ovat asiakastyön lisäksi testit ja kollegoiden perehdyttäminen niihin. Siksi Lipsasella on esimerkki testien väärästä tai tarkoitushakuisesta käyttämisestä, ei tosin Suomesta. Numerotehtävän lisäksi olen tehnyt kotona arviointiin liittyviä ennakkotehtäviä tuntikausia. Joinakin vuosina tuloksia tarkastetaan ylöspäin. Niiden kuvioilla ja musteläiskillä mitataan älykkyyttä ja persoonan piirteitä. Termit testi ja arviointi menevät usein arkipuheessa sekaisin. En tiedä. Menetelmä ei kerro mitään presidentin kyvystä hoitaa työtään.” Mutta: testi on järjestetty ja siitä on päästy läpi. M iten summaat urasi. Mikä on roolisi tiimissä. Persoonallisuutta on vaikea määritellä, koska ihminen toimii eri tilanteissa eri tavoin. Ja vielä: miten nämä kokeet voi läpäistä unelmien palkollisena. 3 Seuraavaksi pitää ratkoa kuvallisia ja sanallisia aivopähkinöitä. Kuvatestissä pitää päätellä, mihin ryhmiin kolmiot, viivat ja kirjaimet kuuluvat. ”Tehtävä on aivan hävyttömän helppo! Aletaan puhua hyvin vakavista kognitiivisista ongelmista, jos testissä alkaa tulos heilua. Aika on päättynyt, näyttö sanoo. T esti on kuin kirves. Työntekijöitä tarvitaan nopeasti. On painettava ruskeaksi ne kaksi sanaa, joilla on samankaltainen suhde. Koko Suomessa tehdään neljännesmiljoona työntekijöiden soveltuvuusarviota vuodessa ja bisnes vain kasvaa. Tai kieltä. Työmarkkinoilla uskotaan, että testien ja arvioiden avulla voidaan yhdistää oikea työntekijä ja työpaikka niin, että seurauksena on hyvä työelämä. Turha silti pullikoida vastaan. Viiteryhmän tuloksia päivitetään jatkuvasti, eikä niissä ole tapahtunut laskua, kuten on uutisoitu pohjoismaisten ihmisten keskimääräisestä älykkyydestä. Mitä ne katsovat saavansa. Soveltuvuusarviot kertovat, kuka sinä olet, arvon kollega. En ole lähellekään valmis. Tässäkin firmassa samankaltainen testirypäs tehdään 2?000 kertaa vuodessa. 6 Tehdä vaikutuksen muihin sillä mitä teen. 42 IMAGE MAALISKUU 2018 O len paniikissa. Siirryn seuraavaan, jos en heti keksi, mikä on sarjan viimeinen numero. Psykologisella testillä pitää olla kolme ominaisuutta. Lisäksi on monialaisia yrityksiä ja henkilöstövuokrausfirmoja, jotka tekevät soveltuvuusarviointia
Toimitusjohtajatasolla kaksi konsulttia voi antaa erilliset arviot. Kaikki haluavat osata ennustaa johtajuuden. Superlatiivien aikakaudella loukkaukselta kuulostaa myös Tervon yleisluonnehdinta testeistä suoriutumisesta: ”Meni ihan ok.” Tähän ei voi tyytyä. Sundvikin arvion mukaan Suomessa puolet pienistä ja keskisuurista yrityksistä käyttää arviointeja, Euroopassa vain kymmenesosa. Jokaisen pitäisi oppia ”syväkiitos” eli perusteellinen ja vilpitön työkiittäminen. Testeissä pitää laatia bisneskeissejä ja strategioita. En myöskään ole toivotun kilpailullinen. Yhä useampi haluaa tehdä useaa asiaa yhtä aikaa. Lukutaitoiset sotilaat suorittivat Army Alphan, lukutaidottomat Army Betan, joka muistutti monia nykyisiä kognitiivisia testejä. Kiinalaiset laittoivat siviilihallinnon virkojen hakijoita henkistä puolta mittaaviin kokeisiin jo 3. Ennen sitä on hyvä ymmärtää, miten persoonallisuustestit ovat kehittyneet työpaikkojen portsareiksi. Seurantatutkimuksissa on nähty erään Psyconin persoonallisuustestin pystyvän ennustamaan esimerkiksi yksittäisen K-kauppiaan kykyä tuottaa euroja. Kun projekti on saatu päätökseen, hyvä nykytyöntekijä kirjoittaa sosiaaliseen mediaan, kuinka etuoikeutettu hän on, kun saa tehdä töitä tägäämiensä ihmisten kanssa. ”Sinulla on järjestelmällisyyttä vähän niin ja näin”, Annukka Tervo sanoo. Johtajien testaus ja valitseminen onkin rekrytointien kuninkaantekemistä, josta veloitetaan isoimmat summat. Ranskalaisen psykologin Alfred Binet’n johtamat tutkijat kehittivät 1900-luvun alussa testejä, joissa mitattiin lasten, kehitysvammaisten ja sotilaiden kielellistä älyä. Luulen, että tulokseen on vaikuttanut herkistynyt mieleni. Yhteistyöhön pystyvä, myönteisesti ajatteleva, ratkaisuja etsivä ja muita auttava kollega. ”Alaistaidot” oppinut työntekijä, joka tekee toivotun automaattisesti. Sieltä tulee se ylhäältä katsomisen perinne, että ollaan Manalan portinvartijoita”, Sundvik sanoo. Niistä jalostettiin Yhdysvalloissa vaikutusvaltainen testi StandfordBinet, jonka viides päivitys on edelleen monissa maissa yleinen älykkyyden mittaustapa. Mercuri Urvalin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että johtajilla on vähän paremmat kognitiiviset kyvyt sekä vähän enemmän itsetuntoa ja vaikuttamisen halua kuin päälliköillä ja asiantuntijoilla. P sykometria otettiin käyttöön laajamittaisesti sata vuotta sitten, kun Yhdysvaltain armeija karsi kykyjä kahdella psykologisella testillä ensimmäisen maailmansodan aikaan. Työn muutos näkyy soveltuvuusarviointien datassa. Esimerkiksi työpsykologi Jarkko Rantanen sanoi Helsingin Sanomissa tammikuussa, että kateuden tunnetta pitää käyttää hyödyksi ja kiitollisuuden tunnetta kannattaa näyttää mahdollisimman usein. Organisaatiopsykologi Lilli Sundvikin mukaan näissä testeissä tärkeintä on ollut karsia poikkeamat ja turvallisuusriskit. Psyconin asiakkaita ovat esimerkiksi Kesko ja Metsä Group. ”Se on ultimaattinen, vastaansanomaton löytö. Minäkään en ole keskittyjä vaan moniajaja. Pidin ystävyyssuhteiden merkitystä suurena. Toinen nyt korostuva ominaisuus on tunnehallinta. Noin neljä miljoonaa asevelvollista testattiin. Esimerkiksi rekryfirma Crescon ajattelutyylikyselyssä on tapahtunut vuosikymmenessä selvä muutos siinä, kuinka tärkeänä ihmiset kokevat yksityiskohtiin keskittyvän, keskeyttämättömän työn. Työntekijöiden mittaamisessa toinen maailmansota oli käännekohta, kun monille tärkeille aloille kuten lennostoon piti etsiä nopeasti massasta parhaat ehdokkaat. MAALISKUU 2018 IMAGE 45 Ujo voi tehdä sosiaalisia tehtäviä taitavasti. Multitaskingista on tullut osa persoonaa, osittain varmasti pakosta. Itsetuntemusta arvostetaan jopa enemmän kuin persoonallisuuden piirteitä. Johtaja on johtaja. 000 vuotta sitten. Johtajan menestysprofiiliin kuuluu strategista ajattelua, operatiivista tekemisen tapaa, asiakasnäkökulman huomiointia ja itsensä johtamista. Ihmiset palaavat helposti ”oikeaan luonteeseensa”, ja heikot rekrytestit käyttävät tätä halua hyödyksi. KO LM IO N M A LL IS ET K IR JA TU ET : LO K A L, B ET O N IS ET PA LI K K A PU R K IT : G R A N IT .. Johtajia on alettu kouluttaa, koska enää ei riitä papereiden allekirjoittaminen lukitussa huoneessa, tuotantolaitoksen pyörittäminen niin kuin aina ennenkin tai työläisten pelottelu huutamalla. Pomon pitää osata nähdä itsensä kuten alaiset ja asiakkaat hänet näkevät. vr on testannut kuljettajiaan, Finnair pilottejaan ja puolustusvoimat kaikkia, joille annetaan ase ja valtaa. Kasvuun on muutamia syitä. Se antoi kouluttamattomien näyttää lahjakkuutensa kuvioissa ja labyrinteissä. Hyvään johtamiseen kuuluu usko itseen, huonoon oman edun ajaminen. Sanaparit selvitin selvästi akateemisen keskitason yläpuolelle. Haluan testata, kuinka saada motivoituneen persoonallisuus. Pitäisi ”paukutella enemmän henkseleitä” onnistumisista. Psykologitoimisto Crescon johtaja on käsitellyt väitöskirjassaan suoritusarviointien objektiivisuutta. Kaikesta tästä tulee silti toisarvoista, kun Tervo pudottaa taikasanan. Tervo sanoo, ettei näe tuloksissani ”red flagia”, joka estäisi etenemiseni haussa. Huono johtaja syyttää kaikesta muita. Tämän ymmärtäminen on yllättävän vaikeaa. Niissä ihmiset esitetään yksinkertaistettuina hahmoina. Sen mittaamisesta puhuvat myös rekryasiantuntijat. Kolmisensataa Mercuri Urvalin nettimenetelmiin antamaani persoonallisuusvastausta todistaa, että erotun keskimääräisestä vastaajasta empaattisena ja ongelmien ratkaisijana. Johtajan pitää osata motivoida alaisiaan. Dataa vertaillaan: ansioluetteloita, testituloksia, työnäytteitä. Aion suorittaa soveltuvuusarvioinnin uudestaan. Persoonallisuudesta testataan esimerkiksi kandidaatin narsistiset piirteet. Jo tätä ennen ihmiskunnalla oli takanaan pitkä testiputki. Huippusuorituksen tekijöitä suositeltiin korkeisiin virkoihin. Tämä on sisäistetty. Suomessa on kuljettu testieturintamassa lähinnä turvallisuusalalla. Kykytestien numerosarjoissa pärjäsin keskivertoa huonommin, kuvioissa tavanomaisesti. Suomessa soveltuvuusarviointi on yleistynyt Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan verrattuna hitaasti, mutta kiri on ollut nopea. ”Olemme huomanneet, että fiksu narsisti pystyy joskus vedättämään konsulttia tai testiä mutta harvoin molempia. Nederström työskentelee tutkimusjohtajana Psyconilla ja käsitteli viime vuoden väitöskirjassaan persoonallisuuden arviointia. Sitten keksittiin älykkyysosamäärä. ”Motivaation merkitys on iso.” Työpaikat haluavat työhön ja oppimiseen ”motivoituneita” työntekijöitä. ”Jos on pienikin riski, että pilotti vie itsensä ja 300 ihmistä kuolemaan, mieluummin tehdään väärä johtopäätös ja karsitaan hakija liian helposti. Kun mittari näyttää, miten henkilö vaikuttaa liikevaihtoon, muu on akateemista saivartelua”, Nederström sanoo. Jossain vaiheessa henkilöarviointia negatiivinen piirre tulee esiin”, sanoo psykologi Mikael Nederström. Liian rehellinen vastaaminen on silti selvästi korostanut työn kannalta myös huonoja piirteitä. Euroopassa testaamisen idea tunnettiin antiikissa, mutta menetelmiä ei ymmärretty systemaattisesti soveltaa koko väestöön. Tärkein tavoite on ennustaa henkilön todellista työmenestymistä. Tämän vuosituhannen ihanteellinen työntekijä ei silti ole karikatyyri, vaan organisaatiokansalainen
Tämä on toinen soveltuvuusarviointini. Pään kirkastumisen huomaa tehokkuudessa. Tällä kertaa testit suorittaa Psykologitoimisto Cresco, jonka pari vuotta sitten osti kilpailija Opteam, jonka Suomen suurin henkilöstövälitysfirma Barona Group puolestaan osti viime vuonna. Työsimulaatioissa voi joutua laatimaan suunnitelman projek tista, vastaamaan vihaisiin reklamaatioihin tai keskustelemaan esimiehen kanssa. ”Virherekrytoinnin kustannukset ovat kallista hommaa”, Toivola sanoo. Hymy on väkinäistä. Testi kustantajat ja henkilöarviointipalveluiden tarjoajat ovat lähteneet sellaisella asialla soittelemaan, että olisi uutta, parempaa ja halvempaa menetelmää nyt tarjolla. Työnantajan on halvempaa teettää testejä kuin palkata sopimaton työntekijä. Pahoittelen myöhäistä vastausta. ”Se näkyy viivan alla.” Useimmiten firmat ostavat kokonaispaketin, ja konsulttifirma valitsee sopivat menetelmät kulloiseenkin tarpeeseen. Joko isosta joukosta pitää valita juuri oikea hakija tai sitten saada haluttu lahjakkuus houkuteltua työhön. Esimerkiksi yksittäisen motivaatiorakennetta mittaavan testin hinta vaihtelee viiden ja muutaman sadan euron välillä, selviää verkkosivustolta Psykometriikka.fi. 46 IMAGE MAALISKUU 2018 Rekrytoinnissa on kaksi vastakkaista perusongelmaa: valit se minen ja houkuttelu. Suurilla firmoilla oli 1990luvulla omia arviointikeskuksia, ja yritykset tekevät yhä sisäisiä testejään, mutta suureksi osaksi henkilöarviointi on ulkoistettu. Kilpailu on kiihtynyt, kun alalle on tullut kymmeniä yrityksiä. Rekryarvioihin käytetään ”merkittävä summa” vuodessa, mutta Toivolasta rahankäyttö on perusteltua. Tehtävässä testataan kykyä organisoida, suunnitella ja delegoida. Minulla ei ole varaa kuin alistua leikkiin. Testaus auttaa myös rekrytoinnin jälkeen, kun henkilöitä osataan johtaa paremmin ja työpanosta tehostaa. Toivolan aiemmassa työssä Finnairilla ”turval lisuuskriittisyys” oli tärkeää. Kotikoneella tehtävään arviointiin on aikaa 45 minuuttia. Yhä useammalla firmalla ongelma on houkuttelussa. Toivotan asiakkaille mukavaa alkukuuta. ”Voisimme keskustella lounaalla tilanteesta”, ehdotan fiktiivi selle, vihaiselle myyntineuvottelijalle Karri Kokolle. Kirjoitan viimeiset ystävälliset terveiset 15 sekuntia ennen ajan loppumista. Psykologi Toivola on ostanut testejä rekrytointipäällikkönä Elisalla ja Finnairilla. Neuvottelu on erilainen, jos ihminen tietää, että hän on haluttua kamaa.” Aiemmin tasaarvoa lisänneet testit jakavat ihmiset kahteen luokkaan: niihin, joiden on suostuttava tutkittavaksi ja niihin, jotka voivat kieltäytyä. Mercuri Urvalin arviointi osoitti motivaation puutteeni, ja haluan nyt kokeilla, voinko virittää persoonallisuustulostani innostuneemmaksi. Olen valmistautunut testiin kirkasvalolla, liikunnalla ja syömällä terveellisesti. Avustusjärjestön tai voimalaitoksen pomoksi hakeva voi joutua tunteja kestävään simulaatioon, jossa kuvitellaan myrskyn iske neen Suomeen. Toivolan perustamalla sivustolla voi vertailla menetelmien hinnoittelua 23:lta eri maahantuojalta. Kun soveltuvuusarvioinnin ostaa palveluna, kokonaisuus maksaa yhdeltä kandidaatilta noin 700–3 000 euroa. I son firman henkilöstöhallinnossa puhelin soi usein. Myyjäksi hakeva laitetaan tietenkin myymään. Toivola sanoo, että Elisalla heitä kiinnos tavat esimerkiksi esimieskandidaatin vuorovaikutustaidot ja kyvyt muutosjohtamiseen. ”Kun me viikkojen etsinnän jälkeen on löydetty yksi tyyppi, joka voisi olla kiinnostunut, riskeerataanko me rekryprosessi sillä, että ’hei, tässä olisi vielä psykologiset testit’. Arvioin tien Cresco Methodsit on kehitetty vuosikymmen sitten yhdessä Helsingin yliopiston ja Työ ja elinkeinoministeriön kanssa. ”Näin saadaan nyhdettyä johtajaarvioinneista enemmän hintaa.” Rekrytoinnissa on kaksi vastakkaista perusongelmaa: valitse minen ja houkuttelu. Esitän lähettipalvelun uutta pikkupomoa, jonka pitää vastata useisiin sähköposteihin juuri ennen lomalentonsa lähtöä. Toivola sanoo, että Elisalla kilpailu tetaan testikokonaisuuden sisältäviä arviointipalveluita vakiintu neilta toimijoilta, joilla hinnat ovat sopivat ja testaajat koulutettuja. Työnantaja noudattaa yhdenvertaisuutta, kun välissä on arviointiin erikoistunut yritys. Aiemmin hän työskenteli konsulttifirmoissa tekemässä henkilöarviointeja. Esimiesten ja johdon arviointi on laajempaa ja kalliimpaa kuin asiantuntijoiden, vaikka Toivola sanookin jaottelun voivan olla myös keinotekoinen. Valittelen henkilökuntani käytöstä. ”Kuka jaksaa markkinoida, sen testejä käytetään”, Elisan rekry toinnista ja resurssoinnista vastaava johtaja Juho Toivola sanoo ja viittaa monien ostajien kokemattomuuteen menetelmien käytöstä. Saapuneet sähköpostit kannattaisi selata ensin läpi, eikä vastata niihin ensimmäisestä viimeiseen kuten teen. Myöhemmin saan palautetta, että olen osannut delegoida illallistapaamisen ja kieltäytynyt antamasta alaiselle lupaa tämän pyytämään 15 000 euron koulutukseen. O len Kirjekyyhky Oy:n myyntipäällikkö Mikko Petäjistö ja näpyttelen sähköpostia täydellä nopeudella. Elisalla saattaisi esimerkiksi olla haussa koodari rajattuun tehtävään. Arviot auttavat olemaan palkkaamatta henkilöä, jonka ei uskota saavuttavan liiketoiminnan tavoitteita. Harjoitus on kehitetty armeijalle, kun on selvitetty upseerien hallinnollisia kykyjä. Kannattaa kutsua puolet kuvitteellisista työkavereista lounaalle.. Monialainen Barona tekee yli 300 miljoonan euron liikevaihtoa ja välittää vuodessa 30 000 työpaikkaa, pääosin Suomessa. Rekrytoinnille halutaan tueksi riittävästi tietoa, kuten muillekin liiketoimintapäätöksille. Toinen vaihtoehto on ostaa yksittäisiä testejä sellaisenaan. Puolet samaa testiä kanssani tekevistä onnistuu vas taamaan kaikkiin edes jotain. Kapiaisen voimia tarvitaan nykyään monessa työssä, kun pitää tehdä nopeita päätöksiä ja ohjata vähäpätöisiä tehtäviä alaisille
Yksityisellä valitusmahdollisuudet testien epäreiluudesta ovat heikommat. Yksi tarkoittaa erimielisyyttä, neljä samanmielisyyttä. On vain vähän tieteellistä tietoa siitä, millainen on hyvä toimitusjohtaja – tai tieto vaihtelee toimenkuvan mukaisesti. 4. Kokelas voi vastata kuten kuvittelee toivottavaksi. Olette konsultteja samassa firmassa”, Crescon psykologi ja seniorikonsultti Mikko Puonti sanoo. Toinen kalliilla ja hitaasti tuloksia harkinnan pohjaksi. ”Psykologit ajattelevat, ettei kukaan voi pätevöityä muutamassa päivässä tekemään arviointeja. Lopuksi pitää laatia toimenpide-ehdotus. Kysymykset aitoja, ja osoitti sen pitämällä taukoa omassa puheessa. Muutaman päivän päästä saan kirjallisen raportin. Persoonallisuustesteissä on myös ”sosiaalisen suotavuuden riski”. Omaa erinomaisuutta ei kannata liiaksi korostaa. Kun haluan jotain, teen yleensä kaiken mahdollisen, että saisin sen. MSQ-motivaatiokyselyssä on vastattava väitteisiin asteikolla yhdestä neljään. Liiton sertifiointilautakunta antaa arvitsijoille sertifikaatteja, jos heillä on sopiva koulutus, kokemusta ja sitoutumus eettisiin periaatteisiin. MAALISKUU 2018 IMAGE 47 F irmat eivät ymmärrä kahta asiaa, psykologi Jari Lipsanen sanoo. Kykytestien täydelliset tulokset voivat herättää arvioijat miettimään, onko kaveri auttanut etätehtävässä. Mietin käymiäni asiakaspalavereita, väännän hymyn ja sanon: ”Terve. Kirjekyyhky Oy:lla on ongelmia Jyväskylän yksikössä, jonka tilanteesta ojennetaan muutaman sivun raportti. Kokemuksesta ja levänneistä aivoista on ollut etua. Vaikea sanoa, onko lauseet kirjoitettu minua miellyttämään, koska tämä arviointi saa julkisuutta. Elisan Juho Toivola arvioi, että suurimmalla osalla arvioijista ei ole laajaa käyttäytymistieteellistä koulutusta vaan yleistä elämänkokemusta, rekrykokemusta ja jonkun testikustantajan sertifiointi. Arvostelu ja haukkuminen loukkaa minua aika lailla. Hakijalla on myös oikeus saada maksuton lausunto tuloksista. A rvioinnin toinen tehtävä on parisimulaatio. Hänen mukaansa firmat luottavat liikaa rekrykonsultteihin. 4. Tehdään syväanalyysi kymmenellä kysymyksellä. Tieteellinen evidenssi on heikko, joten ostajan pitää tarkkaan määritellä, mitä haluaa. Yritys voi joutua onnettomaan tilanteeseen, kun se kilpailuttaa rekryfirmaa. Oikeus ei myöntynyt, koska tulosten antaminen olisi ollut ”vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua”. ”Tero tuntee itsensä varsin hyvin. Arvioijat esittävät Kirjekyyhkyn toimitusjohtajaa ja Jyväskylän yksikön johtajaa. Psykologiliiton näkemys on, että asiantuntijuus tarkoittaa koulutusta. Sen jälkeen aiheesta keskustellaan 20 minuuttia työparin kanssa. Toisekseen yrityksissä ei osata arvioida, mitkä menetelmistä ovat luotettavia ja mitä painoarvoa testeille voi antaa, Lipsanen sanoo. Silti, mitä enemmän teen testejä, sitä vaikeampaa minun on vastata, millainen persoona ”oikeasti” olen. Käymme läpi tulokset. Tämä vaikuttaa siihen, että toiset todennäköisesti kokevat hänet rehdiksi.” ?. Alkaa esitelmöintiosuus. Minut ohjataan neuvotteluhuoneeseen, jossa pöydän toisella puolella istuu tuntematon työnhakija. Se kertoo, että selviän stressistä ratkaisemalla sen syyn ja kysymällä ystäviltä neuvoa. ”Pyydän teitä ottamaan pienen roolin vähäksi aikaa. Tarkemmin tätä ei määritellä. Arvioinneissa yksityisyydensuoja ja avoin valintaprosessi ottavat joskus yhteen, mutta Suomessa on harvoin ratkottu kiistoja oikeudessa. Kehittäjät väittävät omien tilien datan antamisen säästävän hakijan aikaa, arvostelijat pitävät sosiaalisen median tietoa epäluotettavana mittarina persoonalle. Vastaan, että pari vuotta kannattaa tarkkailla. Psykologi nollaa kellon. Johtajat kysyvät aikatauluista. Yleensä sieltä silti erottuu yhtenäinen hahmo, jos arvioitava on vastannut tosissaan”, Sundvik sanoo. Psykologi Lilli Sundvikin mukaan olen ollut rehellinen. ”Jos haluatte käyttää fläppiä, olkaa hyvä.” Kaksi psykologia istuu huoneen reunalla ja tekee muistiinpanoja. Testikustantajan näkökulma on päinvastainen. Psykologit ovat kirjoittaneet papereihin minusta luonnehdintoja. Lain kiistellyin kohta on maininta, että arvioinnin suorittajan pitää olla asiantunteva. Tehtävien painetta voidaan lisätä tuomalla useita rekrytointia tekeviä tarkkailemaan tai muuttamalla tilaisuus simulaatioksi lehdistötilaisuudesta. Vastauksissa ei ole suuresti ristiriitaa. Naurattaa tämä leikkikonsultointi. ”Aina ihmisissä on rösöä, jota on vaikea mitata. Kun ostaa nopean, voi saada puhdasta stereotypiaa. Lakiin yksityisyyden suojasta työelämässä lisättiin vuonna 2001 mainintoja soveltuvuusarvioinneista. Konsultoinut ja tunnustanut, jos ei ole tiennyt jotain asiaa. Se saa kannatusta. Osaan toimia eri rooleissa ryhmässä. ”Jotain menetelmiä myydään härskisti. Onko se edes analyysi?” Lipsanen kysyy. Olisi jännittävää voittaa joku kilpailu. Tilastoihin, laskelmiin ja toimitusjohtajan arvioon on kymmenen minuuttia aikaa perehtyä. Hakija, jota ei valittu virkaan, vetosi viranomaisen toiminnan julkisuutta koskeviin pykäliin ja halusi nähdä valituksi tulleen soveltuvuusarviointitulokset. Ryhmätehtävän jälkeen on viimein aika testata, voiko omaa työpersoonaa parantaa. Vastaan myös stressinkäsittelykyselyyn, ajattelutyylikyselyyn, ryhmätyötyylikyselyyn samalla taktiikalla: ajattelen, millainen työihminen olen aivan parhaimmillani. Myös liian selkeän persoonan antavat tulokset ovat epäilyttäviä. Esiintymissimulaatiot ovat yleisiä, koska ne ovat yksinkertaisia ja edullisia. Tärkeintä olisi selvitä epämääräisestä tilanteesta niin, että ryhmässä toimitaan sujuvasti ja aikataulussa. Ehdotan, että laadimme kolmen kohdan listan hyvistä ja huonoista puolista. 1. Eiköhän se Jyväskylä saada toimimaan, mutta aloitetaan ensiksi ongelmista.” Esitän nykypäivän klassikon: yrityksessä pitäisi alkaa panostaa nettiin. Kurssin voi ostaa jokainen, joka on valmis maksamaan parituhatta euroa. Tieteelliset todisteet väittävät päinvastoin. Ensimmäinen lupaa halvalla ja nopeasti täydellistä mielenpaljastusta. Esimerkiksi seurakuntaan hakevia pappeja on pyydetty pitämään viimeisin saarnansa. Jos testiä mainostetaan Brittien psykologiliiton sertifioinnilla, se tarkoittaa vain, että materiaali on käyty läpi ja siitä annettu lausunto. Vuonna 2010 Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen johtajavalinnasta kiisteltiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Heidän mielestään kuka vaan pystyy oppimaan, kun on hyvät työkalut eli heidän tuotteensa.” Arvioijat sertifioidaan menetelmiin eli he käyvät testikustantajan parin päivän kurssin ja saavat luvan käyttää tiettyä testejä. Uuden löytäminen ja jatkuva oppiminen motivoi minua. Hakua ei voi ulkoistaa kokonaan rekryfirmalle. Avannut käsiään avoimesti työparille ja antanut hänelle mahdollisuuden kertoa näkemyksiään. Ristiriitaisuus ei välttämättä tarkoita valehtelua. Osallistujien pitää olla vapaaehtoisia, menetelmien huolellisesti valittu ja tiedon virheetöntä. Pareille ja ryhmille ei yleensä nimetä johtajaa, jotta testattavat voivat halutessaan päättää vetäjän. Voi olla, että ihminen ei ole osannut arvioida itseään. Jos hakija kokee testin kohdelleen epätasa-arvoisesti, julkiseen virkaan hakenut voi valittaa oikeudessa. Rekrytoinneissa otetaan käyttöön menetelmiä, jotka antavat raportin hakijan sosiaalisesta mediasta. Algoritmi korvaa yhä useammin konsultin töitä
48 IMAGE MAALISKUU 2018 Hyvät pahat ja Veikka Mitä pitää tehdä, kun kohtaa rasistin. Tämän ja monta muuta asiaa meille kertoo somen päivystävä moraali päällikkö Veikka Lahtinen. TeksTi juhani karila kuvaT antti vettenranta ,. Saako McVegan-hampurilaisia syödä
MAALISKUU 2018 IMAGE 49 MAALISKUU 2018 IMAGE 49
50 IMAGE MAALISKUU 2018 50 IMAGE MAALISKUU 2018
Hyväntuulisuudestaan huolimatta hänet on helppo kuvitella nuoreksi hikariksi, joka ei ylimielisyyttään jaksa seurustella luokkatovereidensa kanssa. Nyt alkaa elämä, hän ajatteli. Elämä oli niukkaa. Hän vaihtoi pääaineensa kirjallisuustieteeseen ja lopulta käytännölliseen filosofiaan.. Se ei silti tehnyt Lahtisesta vielä poliittista. Piikkejä tuntuvat saavan kaikki poliittiseen ryhmittymään katsomatta. Tykkään selkeydestä. Sitä ei pääse pakoon Lahtinenkaan. Häntä ahdistivat globalisaatio, Bush ja suuryhtiöt. Mikä hänellä on niin kauheasti hätänä. Hän oli koulukiusattu, yksinäinen, kestoahdistunut lapsi, joka sai onnistumisen elämyksiä hyvistä arvosanoista ja keskittyi lähinnä niiden hankkimiseen. ”Harkitsin pitkään tähän haastatteluun ryhtymistä. Kaverit kävivät mielenosoituksissa, söivät kasvisruokaa ja ostivat ekosaippuaa. Ja Pentti Saarikoski, koska se teki coolia siitä, että on kirjallisesti orientoitunut hahmo. Syyskuussa 2016 hän sanoi ”huutavansa tuuleen” ja luetteli rasistisia henkilöitä, jotka olivat saaneet tilaa mediassa: Timo Hännikäinen Yle Perjantaissa, Rajat kiinni! -johtajat Ylen aamu-tv:ssä, Sebastian Tynkkynen juttelemassa Enbuske Veitola Salminen -show’ssa... Äiti ja isä korostivat perinteisiä sivistyshyveitä. Vanhemmat erosivat, kun Lahtinen oli viisivuotias, ja hän vietti ison osan lapsuudestaan äitinsä ja kahden veljensä kanssa. Äiti työskenteli sairaanhoitajana ja uskontotieteilijä-isä Åbo Akademilla. ”Kiemungin toiminta pitää tuomita ja sen pitää johtaa seurauksiin. Lahtinen pantiin jo pienenä pianotunneille, minkä lisäksi häntä kannustettiin lukemaan. Provokaattori, jonka Facebook-seinää tietokirjailija Pontus Purokuru kutsuu ”Suomen poliittisen keskustelun merkittävimmäksi areenaksi”. Lahtinen on jatkanut aktiivista kirjoittelua tähän päivään asti. L ahtinen tulee haastatteluun suoraan töistä eläinoikeusjärjestö Animalian toimistolta, jonka kampanjavastaava hän on ollut puolentoista vuoden ajan.Oletko sinä kommunisti -kysymykseen ja muihin määrittelyvaatimuksiin Lahtinen vastailee vasta hakoisesti. Identiteeteissä pyöriminen ei ole kiinnostavaa. Tiedän, että henkilöjutut rakennetaan niin, että on nimi ja naama ja naamaan kiinnitetään asioita. Eihän keskustelu pyöri siinä, kuka Tuomas Enbuske on, vaan ihmiset lukee sen kolumneja, koska pitävät hänen ideoitaan kiinnostavina.” Ja vielä: ”Toivon, että tämä ei ole juttu, jossa lähinnä listataan mun sidonnaisuuksiani ja pari sitaattia päälle.” No ei, mutta kyllähän näkemyksiä luetaan sen mukaan, kuka niitä laukoo. Lahtinen on tullut Turusta. En tykkää siitä, että pyöritään ihmisten identiteeteissä. Myös sosiaalisessa mediassa hän esiintyy kuin priimus, joka on tottunut saamaan kympin oikeamielisyyden ja moraalin pistokokeissa. Kerrostalolukaalissa Lahtinen tajusi ensi kertaa kunnolla, mitä tarkoittaa vauraus sekä sen, että se jakautuu epätasaisesti. Mua kiinnosti ajattelu ja älyllisyys. Että se on hampurilainen, jonka saa kolmella eurolla. Lukiossa hän alkoi hahmottaa identiteettiään. McDonald’sin vegehampurilaisesta Lahtinen kirjoitti blogiinsa 5. Kaveri asui isossa kerrostaloasunnossa, jossa oli niin paljon huoneita että ”sinne saattoi eksyä”, ja seinillä oli arvokasta taidetta, jopa yksi Picasson työ. Isän puolen suvussa oli merkittäviä tiedemiehiä. Mua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. ”Ei tietenkään”, hän myöntää. MAALISKUU 2018 IMAGE 51 K aksi vuotta sitten internet sai uuden šeriffin.Järjestyksenvalvoja kaahasi sireenit ulvoen somekohulta toiselle ja jakoi tuomioita. huhtikuuta 2016), Miksi puoluepolitiikka on niin luotaantyöntävää. [– –] Että niitä voi syödä eikä siitä kannata mennä moraalisesti rikki, koska voimia kannattaa ohjata sellaisen politiikan tekemiseen, josta saa iloa, ja jossa katse käännetään yksilöstä kollektiiviseen, ja yhdestä yrityksestä koko kapitalistiseen imperiumiin.” Lahtinen tempaisi ylioppilaskirjoituksista kuusi laudaturia ja pääsi opiskelemaan sosiologiaa Turun yliopistoon. Viime syksynä Twitterissä hän osallistui Suomi100-juhlintaan listaamalla sata asiaa, jotka vituttavat 100-vuotiaassa Suomessa. Hän halveksi opiskelutovereitaan, jotka tuntuivat olevan enemmän huolissaan omasta urapolustaan kuin maailman tilasta. Muistan, miten kamalaa oli ajatella 15-vuotiaana, että entä jos geometrisiä muotoja ei löydykään luonnosta puhtaina.” L ahtisen kanssa jutellessa tulee hiki. Lopulta hän saa niistä tarpeekseen. Vähän Arto Melleriä, mutta en lyriikkaa erityisesti, koska se on läpinäkymätöntä. ”Löysin intellektuaalisen maailman. Häntä ahdisti eläinoikeusasia, johon tyttöystävä oli tutustuttanut hänet lukiossa. toukokuuta 2016). Mun oma kokemus on se, että mä oon tosi riippuvainen siitä, ketkä ihmiset on ympäröineet mua, missä liikkeissä olen ollut ja millaiset materiaaliset suhteet ympäröivät mua. Hän puhuu nopeasti ja punnitusti, virkkeet ovat täynnä sisältöä, välisanat puuttuvat. Keväällä 2016 Yle järjesti turvapaikanhakijoita ruotivan A2 Turvattomuus-illan. Mutta voisiko rasismin tuomita niin, että ei vie kamalilla puheilla pohjaa omalta viestiltään?” Ojentajana hääri Veikka Lahtinen, armoitettu tasa-arvon soturi ja Demos Helsingin ex-tutkija, joka oli alkanut irtisanoutumisensa jälkeen tykitellä blogiinsa ajatuksia rasismin normalisoitumisesta ja vähätuloisiin kohdistuvasta politiikasta. Siksi olen halunnut pitää julkisen kuvani sellaisena, että siinä ei ole selviä kiinnepisteitä. Hänen huomionsa ovat teräviä ja muotoilunsa raflaavia. Hän syntyi Vähäheikkilän puutalovaltaiseen kaupunginosaan vuonna 1985. ”En ollut tajunnut, että 1950-luvun ja vuoden 2004 välissä oli ehtinyt tapahtua massayliopistokehitys.” Lahtinen ahdistui. Luin Nietzscheä ja Kafkaa, romaaneja. Kun Lahtinen oli teininä kaverinsa luona kylässä, hän sai ensimmäisen kokemuksensa epäoikeudenmukaisuudesta, joka tulisi kiusaamaan häntä koko aikuisiän. ja Kela sai minut raivoamaan ja lähettelemään verkkopalveluunsa Facebook-kuvakaappauksia (20. Ei niiden, joita heitellään polttopulloilla.” Kun tamperelainen perussuomalainen Terhi Kiemunki vitsaili muslimivirpojista myöhemmin pääsiäisenä ja sai niskaansa seksistisen solvausryöpyn, sama tyyppi toppuutteli lynkkaajia. Lahtinen pauhasi myös Facebookissa. Lahtisen isänäidin isoisä oli pitkäaikainen valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausen, ja tämän poika Hans Hausen toimi Argentiinan valtiongeologina ja teki eläkkeellä uraauurtavaa tutkimusta Kanariansaarten maaperästä. Puhutaan siitä, mistä Lahtinen on tullut. Hän kirjoitti suosittuja postauksia muun muassa aiheista Vaikeinta valkoiselle on pitää turpansa kiinni (11. Kun järjestämme televisioväittelyn turvattomuudesta, kyse on meidän turvattomuudestamme. Kuka on tämä ”Turun kommunisti”, joksi häntä Demos Helsingissä nimiteltiin, tämä internetin vihainen nuori mies ja yhden hengen vasemmistolainen ajatushautomo, joka tosin sanoo vihaavansa vasemmistoa. Älyllistä yksinäisyyttä potenut nuori fantisoi yliopistosta paikkana, jossa intellektuellit kiistelevät Wittgensteinista. tammikuuta 2018: ”Mitä McVeganista siis pitäisi ajatella. Šeriffi ilmoitti: ”Me valkoiset suomalaiset olemme huomionkipeitä. Pannaan leimasin syrjään
Hän liittyi työntekijöiden jalka pallojoukkueeseen ja tutustui humanistisen tiedekunnan opiskelijaradikaaleihin. Ihmeteltiin, miksi Vasemmisto nuoret haluavat pitää yllä vastakkainasettelua. Hän on pohtinut viime aikoina reaktiivisuuden ongelmaa ja kirjoittanut blogiinsa esimerkiksi näin: ”Tuntuu, että Suomessa vasemmisto keskittyy oikeiston tekemisten ympärivuorokautiseen kauhisteluun. ”Siellä oppi tietynlaisen röyhkeyden. Lahtinen järkyttyi ja syöksyi vessaan oksentamaan. Vasemmistoliittoon hän liittyi vuonna 2015, jotta pääsi äänestämään Anderssonia puolueen puheenjohtajaksi, mutta sen jälkeen hän ei ole maksanut jäsenmaksuaan. Lahtinen ei kestänyt olla yksin kotona, kaverisuhteet takkuilivat ja opinnot eivät edenneet. Toisessa järjestössä se voisi tarkoittaa poistamista rekisteristä, mutta ainakin tammi kuussa Lahtinen sai puolueelta vielä kirjeen saatesanoin hyvä jäsen. 52 IMAGE MAALISKUU 2018 Seuralainen huomautti, että Lahtinen otti treffeillä ylästatuksen, jossa arvioi naisen älykkyyttä. Vasemmisto näyttäytyy katkerana valittajana, luuserijenginä, jolla ei ole omia aloitteita. ”Ihmiset puhuvat suorasta demokratiasta, mutta mä en usko siihenkään, vaan ehkä jonkinlaiseen poliittiseen liikkeeseen, jossa muotoillaan yhteisesti päämääriä. Maailman ongelmat eivät johdu siitä, etteikö meillä olisi toimivia energialähteitä tai tarpeeksi varallisuutta. Instituutioiden hyvyyshän taotaan aika hyvin päähän koulussa, ja mulla oli tapana äänestää vihreitä, mutta en itse tehnyt asioiden hyväksi mitään. Yliopistossa Lahtinen alkoi käydä myös psykoterapiassa. Blogissaan hän on höykyttänyt hallituksen politiikkaa surutta, vaihtoehtoja tarjoamatta.. ”Silloin mulla tapahtui totaalipolitisoituminen.” Lahtinen alkoi korostaa teksteissään konfliktia – Demoksella korostettiin aina yhteistyötä – , ja hän liittyi äärioikeistoa tutkivaan journalistikollektiivi Kaivuriin, tuuttasi somekanavansa täyteen, kävi mielenosoituksissa ja järkkäili tapahtumia. ”Veikka oli meidän skarpeimpia harjoittelijoita. Hän irtisanoutui vuonna 2015, täynnä patoutunutta poliittista energiaa. ”Puolueiden huoli eri äänestäjäryhmien suosiosta vesittää niiden tavoitteet.” Lahtinen oli Vasemmistonuorten jäsen 30vuotiaaksi asti ja koordinoi muun muassa Li Anderssonin kuntavaalikampanjaa vuonna 2012. Ja luottamuksen siihen, että uskaltaa tuutata niitä pihalle.” Demos Helsingin Roope Mokka muistaa Lahtisen hyvin. Se purkautui nopeasti ”hyper aktiivisena verkkotoimintana”, muun muassa blogin aloittamisena. Huomata, mistä ihmiset puhuvat ja mikä liikuttaa niitä, ja osasi sitten antaa tälle keskustelulle uuden tulkintakehyksen. Hän pääsi harjoittelijaksi ajatushautomo Demos Helsinkiin. Ryhtyy vasemmistolaiseksi, oikeistolaiseksi tai joksikin muuksi.” K äytännössä aktivismi alkoi Åbo Akademin kirjastosta, jossa Lahtinen digitoi opiskelun ohessa kirjoja. Ongelmat johtuvat siitä, miten sosiaalisesti pystyttäisiin levittämään niitä asioita. Ihminen valitsee puolensa. Bussilastillinen kiinnostuneita vietiin ajelulle pääkaupunkiseudun vauraimmille asuinalueille Helsingin Kuusisaareen ja Espoon Westendiin. Se oli käänteentekevä hetki. Viime marraskuussa hän toimi ”safarioppaana” Etelä Suomen Vasemmistonuorten järjestämällä Yläluokkasafarilla. Sen, että omat jutut on sanomisen arvoisia. Ajatushautomossa Lahtinen pääsi harjoittelemaan ennakkoluulotonta näkökulmilla pelailua, jota hän on soveltanut menestyksekkäästi nettikirjoittelussaan. ”En osaa sanoa, miksi rupesin toimimaan. Liikkeiden etu on siinä, että ne eivät ole sidottuja vaalisykleihin”, Lahtinen sanoo. Aloin käydä valtauksissa ja tajusin, että nämä eivät välttämättä ole laillisia juttuja, mutta silti siistejä ja tärkeitä.” Siitä lähtien Lahtista ovat kiinnostaneet käytännön toiminta ja liikkeet. Mutta noina aikoina radikalisoituminen usein tapahtuu. Siinä se on ihan nerokas.” Kahdessa vuodessa Lahtinen ehti turhautua ”henkilöbrändäyk seen ja start up pöhinään”. joulukuuta 2017) Eikö tämä ole vähän ristiriidassa Lahtisen oman verkkotoimin nan kanssa. Paljon useampi samastuu Cheek–Kokoomus akselin voittajakertomukseen.” (15. Se johtui lähinnä elämänhallinnallisista ongelmista. ”Järkyttävän mukava tyyppi”, Mokka sanoo. Osasi seurata aikaansa ja omia tunteitaan. Se on yksi asia, jonka tajusi siinä start up kuplassa, johon Demoksessa tutustui, että ideoilla itsessään ei tee yhtään mitään. ”Tuohon on joku maailmanselitys piilotettuna”, Lahtinen tuumii. ”Westendissä teinit, jotka olivat lukeneet tulostamme, vilkuttivat ikkunasta. Safarista nousi mökä mediassa. Siitä tulikin lopulta täysipäiväinen työn tekijä. Ei se nyt niin ennenkuulumaton retki ollut.” Retki oli Vasemmistonuorten, mutta puoluepolitiikkaan Lah tisella ei ole mitään hinkua. Mutta eikö huolien hahmottomuus helposti myös passivoi. Ajattelen politiikasta samalla tavalla. Kun Andersson vuonna 2012 pääsi kunnanvaltuustoon, Lahtinen tuli Helsinkiin suorittamaan loppuun filosofian maisterintutkin tonsa. He olivat mukana talonvaltausliikkeessä. Lopulta elämäntuska aktivoi Lahtisen yhteiskunnalliseen toimin taan. Pelkät poliittiset innovaatiot ovat yhtä tyhjän kanssa.” Toisaalta Lahtista sieppaa pelkkä räksyttäminenkin. Idea oli kopioitu Ruotsista. Tällaista vasten puhe vastakkainasettelusta joutuu aika hassuun valoon. ”On ihan tarpeeksi sellaisia setiä, jotka kertovat, miten asioiden pitäisi mennä. Varallisuutta tai ihan vain mahdollisuuksia asentaa aurinko paneeleja. Se oli söpöä. Matkustajat tiirailivat auton ikkunoista hulppeita koteja samalla, kun Lahtinen ja muut oppaat analysoivat rikkaimmiston pakkomiellettä eristää itsensä muista. Ei kuitenkaan Vasemmistoliitossa, joka on sekin Lahtisen mielestä sitoutunut kansallisvaltioon ja kapitalismiin tavalla, jota hän ei hyväksy. Systeemi on hänen mielestään rikki. ”Mulla oli siihen asti ollut tyypillinen aktiivisen lukiolaisen suhtau tuminen yhteiskuntaan
MAALISKUU 2018 IMAGE 53 ”Julkisuus on aina reaktiivista. Haluan sitoutua antikapitalistiseen, antirasistiseen ja feministiseen liikkeeseen.” L iikkeistä etenkin antirasistinen ja feministinen liike ovat osoittaneet Lahtiselle kiusallisia asioita hänen omista teoistaan ja ajatuksistaan. Etukäteen lupailtiin, että laki tehdään eläinten itseisarvon periaatteen ja lajityypillisen käyttäytymisen pohjalta. Yleensä en ole tyytyväinen missään. Mun mielestä on tosi perseestä se rakenne, joka nostaa vaan tietyntyyppisiä ihmisiä näkyville ja antaa niille valtaa. Soteakaan ei ole onnistuttu kaatamaan, vaikka siinä on miljoonien ihmisten intressit, että se ei menisi läpi. ”Jos joku käyttää netissä sortavaa ilmaisua, ei pidä heti tuomita. Ehkä se ei ole vielä jyvällä siitä, miten pitää kommunikoida”, Lahtinen sanoo. Kuten Lahtinen sanoo: ”Turpaan tulee koko ajan.” Mutta Lahtinen kuulunee niihin, joiden on pakko toimia, jotta ahdistus helpottaisi. Eikö sinustakin tule lopulta sellainen. Se ei ole reitti, jota kautta asioita voi oikeasti viedä eteenpäin. Lahtinen haluaa olla armollisempi itseään ja muita kohtaan. ”Harvoin mäkään oikeasti nauran, kun liitän viestiin nauruhymiön”, Lahtinen sanoo. Siitä, miten helposti kuvittelee, että keskustelukumppani nuijii näppäimistöä suu vaahdossa. Lahtinen järkyttyi ja syöksyi vessaan oksentamaan. Joo, nykyään tunnen ihmisiä ja mulla on someprofiili, mutta eihän se ole mitään. Näin: Anne Berner: ”Kiinnostava tyyppi, jolla on yritysmaailmasta omaksuttu muutosjohtaja-asenne politiikkaan. Että kyllä mä pidän niitä eri tyyppeinä vielä toistaiseksi. Ruskeat tytöt -median Koko Hubara puuttui tekstiin ja huomautti, että ihmisten vertaaminen eläimiin ei ole sopivaa. Auttavat turvapaikanhakijoita vapaaehtoistyönä.” Epäkohtien osoittamiseen julkisuus Lahtisen mukaan sopii. Yksilöitä on turha moralisoida. Siitäkin syystä hän arpoi tähän juttuun lähtemistä. Kyllä mä haluaisin purkaa sitä. Oletko kommunisti. Omassa käytöksessä ja kielenkäytössä saattaa kantaa patriarkaalisia juttuja.” Toukokuussa 2016 Lahtinen vertasi blogissaan tehotuotantoa holokaustiin. Erittäin kiinnostava metapoliittinen iskujoukko, joka on onnistunut ottamaan haltuun keskustelua. Hän pyysi kirjoitustaan anteeksi. joulukuuta. ”Riippuu, mitä sillä tarkoitetaan. Hän pitää haastatteluntekoa pääosin mukavana, ikään kuin pseudoterapiana. Näyttää jotain olennaista keskustapuolueesta: maaseutupuolue on yhtäkkiä ykkösleikkaajapuolue.” Libera: ”Siellä on tosi taitavia tyyppejä. Haluan ennemmin nostaa niitä juttuja, joita pidän tärkeinä. ”Koska olen valtahierarkioiden yläpäässä, just sellainen kolmikymppinen valkoinen mies, en ajattele, että sen identiteetin takia mun pitäisi näkyä paljon itsenäni. Tyypit on siellä kivoja. ”Toimintaterapauttisesta näkökulmasta mä tarvitsen paikan, jonne mennä. Siellä tajutaan, että pitää muokata tapoja, joilla ihmiset puhuu ja ajattelee. Ne, jotka tekevät, vievät asioita eteenpäin. ”Se, että määrittelen itseni feministiseksi, ei välttämättä tarkoita vielä yhtään mitään. ?. ”Se, että minun ihmisiäni lahdattiin miljoonittain, ei ollut mitään tehotuotantoa, vaan kansanmurha”, isänsä puolelta Jemenin juutalainen Hubara kirjoitti. Siitä iso kiitos.” Syntymässä saadut etuoikeudet ovat tietyllä tapaa rasite, Lahtinen kokee. Hän lopetti vuodeksi jopa bloginsa kirjoittamisen (tosin nyt hän on palannut sen pariin) ja haaveilee, että Facebookin selaamisen sijasta lukisi enemmän kirjoja. ”Pidän erityisesti siitä, että kun hän kirjoittaa samasta kuin minä, viesti menee perille ja valkoisuus katsoo peiliin sen sijaan, että alkaa inttää vastaan ja vähättelee minua. ”Kritiikin rakenne ei voi olla sellainen, että mukana pitää olla automaattisesti ratkaisu. Naisten kirjoittamia, hän lisää. Lahtinen kiihtyy vähän. Hubara ojensi Lahtista, mutta myös kehaisi häntä. Olen perusahdistunut ihminen.” Lahtisen viimeisimmät ponnistukset Animaliassa ovat liittyneet uuteen eläinsuojelulakiin. Ei tarvitse politiikalta mitään, eikä siksi koe olevansa myöskään vastuussa kenellekään. Tehtävässä Lahtisen on luonnehdittava muutamia ihmisiä ja instansseja. Puhumme sosiaalisen median näköharhasta. Varmaan, jos olisin musta feministinainen, olisi eri tavalla oleellista, että näkyisin omana itsenäni.” Twiitatessaan sata asiaa, jotka vituttavat 100-vuotiaassa Suomessa, Lahtinen listasi useita instituutioita. Hän on minun valkoinen mies -käyttöliittymäni, kuten on tapana sanoa. Ja olisihan se hassua, jos vain ne voisivat kritisoida valtaa, joiden päätä painaa saapas.” Lahtinen ei kuitenkaan suutu. Ihmisellä voi olla hyvä tarkoitus. Lahtinen vastasi, että koki ”ärsyyntymisen ja nurkkaan ajetuksi tulemisen tunteita”, ja että tältä se siis tuntuu, valkoinen hauraus. Siinä mielessä mun positiossa ei ole ristiriitaa, että eihän mulla ole rahaa. Tytön puheista vaikuttunut Lahtinen sanoi ”Sä oot tosi fiksu”, minkä jälkeen seuralainen huomautti, että Lahtinen otti treffikulttuurin kontekstissa ylästatuksen, jossa arvioi naisen älykkyyttä. Mä asun vuokralla ja mun kaikki rahat menee puolessa kuussa. Haluaisin tehdä jotain samaa, mutta omista lähtökohdista.” Björn Wahlroos: ”Wahlroosin haukkumiseen keskittyminen on juuri vääränlaista kapitalismin kritiikkiä, jossa katsotaan asioiden olevan yksittäisten ihmisten käsissä, vaikka oikeasti kyse on tuotannon järjestämisestä. ”Mutta jos tyyppi tulee sortavasta positiosta mun seinälle väittelemään, niin silloin olen armoton.” Lahtisen elämänlaatua parantaa se, että hän käy Animaliassa päivätöissä. ”Mulla on mennyt luottamus siihen, että äänestäjät kostaisi keskustalle ja kokoomukselle, vaikka ne on menneet viime aikoina ihan laput silmillä. ”Se [esitysluonnos] oli juuri niin paska kuin sopi odottaa. Kun laitan Lahtisen myöhemmin tekemään Imagen antaman kotitehtävän, hän vastaa kaikkea muuta kuin suu vaahdossa. En esimerkiksi tiedä, miten tuotantotapa pitäisi muuttaa, mutta haluan osoittaa, että nykyisellään se ei toimi.” Kysytään nyt se alun kysymys. Jokaisen perään hän totesi, että sitä johtaa ”mulkku keski-ikäinen mies”. Sopivasti pyhien alla, Lahtinen arvelee, jotta siihen kriittisesti suhtautuvilla tahoilla olisi huono mahdollisuus reagoida. Ne eivät kuitenkaan käytännössä toteudu laissa.” Esitysluonnos sallii turkiseläinten pitämisen ahtaissa häkeissä, lypsylehmien kytkemisen parteen ja emakoiden porsitushäkit. Jossa on ihmisiä, joiden kanssa voin puhua, ja jossa mulle annetaan työnkuva, jota voin seurata. Wahlrooseja tulee lisää.” V iime aikoina Lahtinen on nostanut jalkaa kaasulta. On päivänselvää, että eläinten kohtelua ei saada tasa-arvoiseksi ihmisten kanssa minun elinaikanani.” Palkinnot maailmanparantamisen saralla ovat vähäiset. ”Toivottavasti ei. Hallituksen esitysluonnos julkaistiin 21. Lahtinen oli ensitreffeillä pitkäaikaisimman tyttöystävänsä kanssa Three Beers -ravintolassa Turussa syksyllä 2010. Jos puhutaan autoritaarisesta mallista, jossa tehdään vallankumous näennäisesti työläisten nimissä ja ajetaan demokraattiset elimet alas, en
54 IMAGE MAALISKUU 2018 54 IMAGE MAALISKUU 2018
MAALISKUU 2018 IMAGE 55 Isän kuolema Isän yhtäkkinen menetys sai Iida Sofia Hirvosen ymmär tämään, ettei kuolemaan voi suhtautua ”oikealla tavalla”. TeksTi iida sofia hirvonen kuviTus milena huhta
Ei tämän näin pitänyt mennä. Olimme satamassa Venetsiassa, kävelleet tuntikausia ja nestehukassa. Äiti sanoi veljelle ääni väpättäen, että sinä olet nyt suvun vanhin mies, johon veljeni vastasi raskaasti ”niin”, ikään kuin tuntisi nyt raskaan patriarkaalisen roolin ja vastuun putoavan harteilleen. Paria viikkoa ennen kuolemaansa isä kysyi, haluaisinko mennä hänen ja äidin kanssa sienimetsälle, kun en ole ikinä käynyt sienimetsällä. Kalmainen kosteus tarttui vaatteisiin ja kuvittelin, että koko kaupunki on läpeensä homeessa. Tiesin heti, että isä kuolee, enkä uskonut sitä. Teki mieli huutaa, että miksei kukaan huomaa miten julmaa, suorastaan ironisen paskaa tämä kaikki on. Veli ja äiti kävivät läpi laskuja ja hoidettavia asioita ja suurin osa niistä liittyi jotenkin rahaan. En tietenkään pystynyt. Sitä voi kuolla yhtäkkiä, ja te olette huolissanne siitä, syöttekö ruokaympyrän mukaisesti. Valmiiksi pakattua caesarsalaattia. Ajattelin, etten kestä äitiä katkerana ja surullisena. Mietin, miten äiti selviää. Hautasin pääni käsiini ja koitin olla hytkymättä. Aurinko painui alas ja romanttinen Venetsia muuttui nopeasti ällöttäväksi pimeäksi kauhukulissiksi. Isä oli hakenut valtiotieteelliseen, mutta kouluttautui merimieheksi, kun ei päässyt sisään. Sairaalassa tuoksui muovimuoteilta, joita lapsena tungettiin suuhun hammaslääkärissä. Äiti ja isä olivat päälle viisikymppisiä, heillä oli vakituiset työpaikat ja aikuisia lapsia. Näin vilauksen isästä etäältä. Minulla oli jo nestehukka kaikesta itkemisestä, tuntui että pää räjähtää. Oksetti katsoa jääkaappiin. ”Tule jättämään hyvästit, iho on vielä lämmin ja hän näyttää hyvin rauhalliselta”, äiti sanoi ja vaikutti kummalliselta. En halunnut nähdä äitiä, en tahtonut jutella veljen kanssa, halusin nähdä isän, mutta en halunnut katsoa, kun hän makaa kasvina hengityskoneessa. Pelkäsin, että äiti muuttuu mahdottomaksi, alkaa jotenkin ”tarvita” minua ja tuhoaa minut henkisesti. Se oli käynyt yhtäkkiä, kun isä oli pitkästä aikaa mennyt pelaamaan kavereidensa kanssa koripalloa, äiti kertoi puhelimessa. Silti tuntui, kuin joku repisi minusta jotain, mikä ei kuitenkaan ikinä irtoa. Kaikki kuolevat joskus eikä varmaan kukaan ”oikealla hetkellä”. I sä oli saanut aivoverenvuodon. Viikonloppuna oli ollut Hullut päivät, isä oli ostanut mangoja, vihanneksia, rahkaa, mehuja ja juustoja. Ilme oli veltto ja naamasta roikkui letkuja. Heillä piti olla ”elämän nautiskeluvuodet” juuri käynnissä vai miten se nyt sanotaankaan. L ennolla kotiin lentoemäntä tuli kysymään, voisiko hän auttaa jotenkin. Itkemällä pääsin pois mutta en niin pitkäksi aikaa kuin olisin toivonut. Puhelimeni näyttö välkkyi, kun selfieni sai uusia tykkäyksiä. Hän oli väkisin laittanut jalkaan epämukavat ylipolvensaappaat, koska halusi, että ottaisin hänestä kuvia Instagramiin ne jalassa. Olin itkenyt koko illan ja yön. Äiti kehotti syömään jotain. Tajuan kyllä, että käytännönläheisille ihmisille on helpointa selvitä tilanteista hoitamalla asioita. Kuvasin häntä ja hän minua. Vastasin, etten nyt ehdi. Siskoni heittäytyi heti järkeväksi ja alkoi ”hoitaa asioita”. Hän oli ehtinyt ottaa vain pari juoksuaskelta kentällä ennen kuin kaatui maahan. Isä olisi siellä yhä hengityskoneessa siltä varalta, että löytyisi matcheja, jotka isältä tehtävä elinsiirto voisi pelastaa. Kuin kone, joka on rakennettu hajoamaan lopullisesti. Isä on nyt sairaalassa, mutta vuodon aiheuttamat vauriot ovat niin vakavia, ettei ”mitään ole tehtävissä”, äiti kertoi. Kuolema on kuitenkin lopulta ainoa varma asia, ja on pikemminkin käsittämätöntä, että ylipäätänsä elämme täällä. Veljemme tuli autolla hakemaan meitä lentokentältä suoraan sairaalaan. Koitin olla tuhahtelematta nurkassa ja tunsin itseni Barbapapa-animaation valuvaksi mustaksi mömmöksi. K uoleman ajatus on optimistin kauhistus. 56 IMAGE MAALISKUU 2018 S iskoni valitti jalkakipua. Kun minä synnyin, isä teki pitkää päivää varastolla.. Äidillä oli tapana kertoa perheestämme kuin jonkinlaisesta menestystarinasta. Jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä, painokoneet menisivät heti seis, junat pysähtyisivät ja yhteiskunta romahtaisi. Kaikkein vähiten olisin kaivannut kenenkään kosketusta, mutta pakotin itseni mekaanisesti halaamaan kaikkia, koska käsitin, että niin pitää tehdä. En muista, että olisin koskaan nähnyt häntä suuttuneena. Ajattelin isää kantamassa painavia keltaisia muovikasseja. Kaverit yrittivät elvyttää ja soittivat heti ambulanssin. Pääsisimme aamulla lentämään kotiin ja lentokentältä suoraan sairaalaan. Äiti pelkäsi aina pahinta ja kylvi sillä tavalla ympärilleen ahdistusta. Menin sairaalahuoneen nurkkaan itkemään, osittain ihan vain siksi, että kun itkin, itkin niin holtittomasti, ettei kukaan voinut ottaa minuun kontaktia. Olimme suunnitelleet, että ostaisimme pullon valkoviiniä ja joisimme sen sillalla, söisimme pizzaa ja valvoisimme myöhään. Voin kuvitella hänen reaktioitaan asioihin enkä kuitenkaan, koska ne perustuvat omiin käsityksiini hänestä ja ihmisten käsitykset toisistaan menevät aina jollain värittyneellä tavalla pieleen, vaikka he olisivat läheisiä. Ajattelin, ettei isä ollut siinä huoneessa, hän ei enää yksinkertaisesti ollut. Yllättävä kuolema paljastaa ”yhteisyyden” tunteen ohuuden. Kävelin edestakaisin satamassa ja huusin, että mitää vittua. Tuntui, että minulla ei ollut mitään yhteyttä kehenkään eikä minusta ollut hyötyä missään. Se oli ”yllättävän täynnä” ruokaa, niin kuin ”vanhempien jääkaapit” usein ovat. Isän piti olla äidin kanssa. Ei isä ollut koskaan mikään meidän ”perheen pää”, miksi yhtäkkiä piti esittää, että niin olisi ollut. En enää voi mitenkään kommunikoida sen kanssa. Hetken olet, ja sitten ziu, enää et. En muista, että olisin koskaan käynyt pitkää keskustelua isän kanssa. He olivat ”perheihmisiä”, heillä oli aina haaveita ja tulevaisuudensuunnitelmia. Tietoisuus tuntuu ainoalta todelliselta asialta ja isällä oli omansa. Ihastelimme ihanaa persikanja vaaleanpunaista taivasta, kun äiti soitti. Oli matkamme viimeinen päivä. Illalla lapsuuskodissa Vantaalla en voinut katsoa ketään silmiin. Todellisuus jatkuu nyt ilman yhden ihmisen tajuntaa, elämä ei tarvitse yksittäisiä olioita. En koskaan halunnut viettää vanhempieni kanssa niin paljon aikaa kuin he olisivat halunneet viettää minun kanssani. Niin kuin joku 100-vuotias biohakkeri, joka on optimoinut itselleen miellyttävän kuoleman ja makaa silkkipatjalla kukkasten ja suitsukkeiden ympäröimänä muistelemassa vivahteikasta elämäänsä ja sanomassa viisaita jäähyväisiä kaikille läheisille ja syö taikasieniä kunnes yhtyy koko universumiin. ”Kuulkaas isämme kuoli eilen, joten voisitko edes tuoda siskolleni lasin vettä, kiitos”, siskoni sanoi ärtyisällä äänellä, joka sai hänet kuulostamaan kireältä uranaiselta, joka valittaa smoothiebaarissa, ettei hänen annoksessaan olisi saanut olla sokeria. On tärkeää muistaa syödä monipuolisesti tällaisessakin tilanteessa. Vanhempani söivät terveellisesti, liikkuivat, eivät juoneet eivätkä polttaneet
MAALISKUU 2018 IMAGE 57 MAALISKUU 2018 IMAGE 57
58 IMAGE MAALISKUU 2018 58 IMAGE MAALISKUU 2018
Tämän tästä vanhemmat kehuivat minua ja sisaruksiani epämukavalla, porvarillisella tyytyväisyydellä, johon sisältyi jokin vaativa elementti. Tuntui, että hän tajusi tai ainakin yritti tajuta minua, kun hän nauroi jollekin vitsille, jolle muut eivät, tai kun istuimme autossa, puhuimme ja juttelimme. Isä oli hyvä kuuntelemaan ja kiinnostunut asioista, eikä hän koskaan puhunut niin kuin uskoisi tietävänsä paremmin tai olevansa oikeassa. Sinulla on ”suruaika”, ystävät muistuttavat, on aivan ok sanoa, ettei pysty tekemään töitä nyt. Se olisi ollut jotenkin kamalan kornia. Sitten isä pääsi töihin isoon yritykseen ja äidistä tuli terveydenhoitaja, että sillä lailla alkoi mennä hyvin. I sän kuoleman jälkeisellä viikolla #metoo-kampanja alkaa levitä netissä. Ei tehty ulkomaanmatkoja. Tuttavat jakavat ahdistelutarinoita ja ystäväni väittelevät ryhmächatissa, onko #metoo kumouksellista feminismiä vai vaikuttaako se lopulta lainkaan rakenteisiin. ”Sitten se muuttui sellaiseksi, että se sai jotenkin hoidettua asioita.” Kun olin saanut lehdet siistiksi kasoiksi ja kasat mustiin jätesäkkeihin, ilta-aurinko alkoi paistaa pilvien välistä ja tuntui melkein voitokkaalta. Ärähtelin, että haluan tehdä tätä yksin. Menin takaisin sisälle. Viimeisessä viestissä luki, että ”Mites Italiassa. Ihan sama tosin mistä musiikista puhuttiin, aina jossain vaiheessa isä löysi verukkeen, jolla saattoi kertoa jonkin Bruce Springsteen -anekdootin. Silti kun lauloin ystäväni syntymäpäivillä humalassa Dancing in the Darkia muutama viikko isän kuoleman jälkeen, toivoin vain, että kaverini karaokebaarissa eivät kuvittelisi minun valinneen kappaletta siksi, että miettisin isää. ”Kun mä tapasin isäs se oli samanlainen kuin sinä nyt. Kuuntelin Wirea ja haravoin koko pihan. Äiti mietti, haravoiko kukaan pihaa. Se tuntui rauhoittavalta. ”Mä haravoin”, sanoin ja säntäsin ulos kuulokkeiden kanssa. Kuolleiden vaahteranlehtien seasta löytyi sieniä, pieniä toukkia ja etanoita, jotka siirsin suojaan. Kuvittelen, että surun pitäisi olla puhdas, pakahduttava tunne, joka vapauttaa samoja välittäjäaineita kuin ilo. En kuitenkaan tunne puhdasta surua, vaan kaoottisesti vaihtelevan kasan passivoivia tai energisoivia tunteita, kaikki negatiivisia. Jesus and Mary Chainin keikka sai hyvät arvostelut Hesarissa. Perunkirjoitusta varten tarvitaan tarvitaan virkatodistus ja äiti on Ihan sama tosin mistä musasta puhuttiin, aina jossain vaiheessa isä löysi verukkeen, jolla saattoi kertoa jonkin Bruce Springsteen -anekdootin.. Haravoinnista on jopa haittaa! Nurmikko syö kuolleet lehdet, ne ravitsevat maata ja keväällä kasvaa tilalle uutta nurmikkoa. Viestittelin isän kanssa ehkä kerran kuussa ja yleensä silloin vain jos oli jotain ”asiaa”. Nyt pitäisi ”antaa itselleni aikaa surra”. S uru on kaunis sana. MAALISKUU 2018 IMAGE 59 Äiti oli sairaanhoitaja ja jäi kotiäidiksi. Täällä on yhä pimeää ja sataa rankasti.” Tavallaan viestit olivat samalla tavalla liikuttavan huvittavia kuin ne hetket, joissa olen tuntenut olevani läheinen isän kanssa. Lopun aikaa tunnen syyllisyyttä siitä, että stressaan siitä, etten jaksa nousta sängystä. Kaverit symppaavat, että isäni lähetti minulle ”aina hauskoja viestejä”, mutta kuoleman jälkeisessä sekavuustilassa poistin vahingossa WhatsAppin puhelimesta ja sen mukana kaikki viestit hävisivät. Voi mikä merkitys tällä on, miksi tämä tapahtui juuri nyt, miksei edes kymmenen vuoden päästä, äiti voivotteli keittiössä. Kulki pitkässä mustassa takissa”, äiti sanoi. Lauloin kappaleen siksi, että se on jo pitkän aikaa ollut ”karaokebravuurieni” joukossa, enkä oikein keksinyt muuta laulettavaa. Olin sentään päässyt valtsikkaan, siihen ei isä pystynyt. Koko kuvio vaikuttaa monimutkaiselta ja isolta eikä se kosketa millään tavalla. Nyt heillä oli aikaa ja varaa olla kahdestaan, katsoa Netflix-sarjoja ja matkustella! Miten hyvin asiat olivatkaan! Sen saattoi huomata lapsista, jotka olivat pitkiä, kohteliaita ja päässeet korkeakouluihin. Ihmiset haravoivat vain siksi, että heillä olisi koko ajan työtä ja hommaa. N yt kaikki vain sähelsivät ympäri asuntoa ja tekivät listoja paikoista, joihin pitää soittaa. Tunne, jonka kokeminen on esteettistä ja hengellistä, kuin aurinko, joka paistaa tammikuiseen hankeen. Kun googlasin haravointia, löysin Hesarista vanhan jutun Haravointi on usein turhaa ja ajattelin, että tiesin aina, ettei tässä kyllä mitään järkeä ollutkaan. Ja aina kun hän puhui Springsteenistä, hän näytti niin vaikuttuneelta että alkaisi melkein itkeä, ja sitten sanoin, että vai niin ja yritin näyttää kiinnostuneelta, vaikka ilmeestäni huomasi varmasti, että vähän nauroin hänelle sisäisesti. Syksyllä mietin, että antaisin isälle joululahjaksi Ossi Nymanin romaanin Röyhkeys, koska olin lukenut, että siinä puhutaan Bruce Springsteenistä. Autossa sai katsella ikkunasta ulos eikä tarvinnut sanoa mitään, jos ei halunnut. Kuvittelin, että isä lukisi sen kiinnostuneena ja sitten sanoisi, että on kyllä ihan mielenkiintoinen kirja, mutta kyllä siitä Brucen keikasta piti vielä sanoa sellaista, että sitä ja tätä. Olin vihdoin tehnyt jotain konkreettista. Googlaan usein asioita, joita teen tai olen tehnyt. Surukin alkaa tuntua yhdeltä velvollisuudelta, työltä, joka pitäisi suorittaa oikeaoppisesti. Äiti tuli jossain vaiheessa pihalle ja sanoi, että voisi auttaa. Mitäpä siitä, että olin drop-outannut yliopistosta ja kirjoitin kummallisia juttuja kummallisiin lehtiin, eivätkä vanhempani enää tienneet, pitäisikö heidän olla minusta ylpeitä vai huolissaan. He olivat tehneet duunia ja uhranneet elämänsä lasten eteen, joten meidän pitäisi osoittaa kiitollisuutta. Menen kuitenkin puhumaan, kirjoitan sovitut jutut, joogaan ja juon liikaa viiniä ystävieni kanssa. Viikonloppuna minun pitäisi olla feministitapahtumassa puhumassa feministisen median tekemisestä. Se oli sitä porukkaa, jota sanottiin ‘hämyiksi’
Miksi ihmeessä hän heräsi sellaisten öiden jälkeen aamukuudelta leipomaan sämpylöitä ennen töihin lähtöä. 60 IMAGE MAALISKUU 2018 Ymmärrän, että äidille joulu merkitsee ”rauhoittavaa puuhastelua”, joka vie ajatukset pois menetyksestä. Kuolemasta ei saa inspiroivaa selviytymistarinaa, josta palataan arkeen vaikeuksista viisastuneena. Hjmm hjmm... Ei isä ollut ”täysin terve”, niin kuin äiti hoki, hänellä oli ollut jo vuosikymmeniä verenpainetauti, joka altisti aivoverenvuodolle. Virkailija puhuu niin asiallisesti, että kuulostaa melkein sarkastiselta. Elämä halutaan nähdä sarjana pieniä ja suuria onnistumisia, vaikka elämässä ei voi mitenkään ”onnistua”. Kun perheenjäsen kuolee, siitä ei huudella turuilla ja toreilla. Äiti soittelee ja kysyy, mihin sinä oikein sitten uskot, kun et kuulu kirkkoon. Ei kohokuvioita tai krumeluureja, äitini osaa sillä tavalla tehdä tyylikkäitä valintoja. Kymmenvuotiaana heräsin usein aamuyöstä ja hiippailin hakemaan kraanasta vettä. Isä oli katsonut Sopranosin ja nukahtanut olohuoneen sohvalle. Hautaustoimistossa on valmiina vaatteita, joihin vainaja voitaisiin pukea. Vai haluaisitteko valita itse vaatteet. K ävelen hautaustoimistoon ohut trenssitakki päällä ja palelen. Piilotan päivitykset sukulaisilta. ”Ruumis vaan on liian pitkä standardihauta-arkkuun. Yksinkertainen, ei mitään värillistä maalia. Silloin sopii odottaa hyytävän kylmää, lunta tai räntää. Sarja oli vaihtunut teksti-tv:ksi. Tuoksuu desinfiointiaineelta. Kukkalaitteet olisi syytä tilata kirkkoon valmiiksi, etteivät ne paleltuisi. Valkoiset ja punaiset ruusut sojottavat staattisesti toistensa seasta.. Toimiston takana on huone täynnä arkkuja. Totta kai toimistossa on sälekaihtimet ja pysähtynyt tunnelma. ”Surutyö”, miten hirveä sana se onkaan, valtava taakka ja loputon urakka, jonka alle yksilön kuuluukin romahtaa. Moni tuo sellaiset vaatteet, joissa vainaja viihtyi. Se on yllättävän raskasta hommaa. Mikä tarkoitus tällä kaikella on, miten sinä pysyt noin rauhallisena, äiti tenttaa minulta, ja pettyy, kun en halua vastata. Ei ole vaikea hyväksyä isän kuolemaa, se nyt vain tapahtui. Selaamme isosta kirjasta erilaisia kukkatervehdyksiä. Arkiset asiat kalpenevat. Tiedän, että se olisi äidin mielestä ”epäkristillinen ajatus”. Saan kamalasti sydäntykkäyksiä, osanottoja ja empaattisia viestejä. ”Me alennamme itsemme, kun ylitämme viidenkymmenen rajapyykin ja jatkamme elämää, jatkamme olemassaoloa”, Bernhard kirjoittaa. Täytän ensi vuonna 30. Kantoliina nostetaan olkapään yli, helpoimman käsityksen siitä saa kun kuvittelee naisten käsilaukkua, ei niin, että se on toisella olalla vaan niin että se pistetään olkapään yli”, hautaustoimiston virkailija selittää. Pitää valmistaa vähän isompi arkku, joka tulee sataviisikymppiä kalliimmaksi, mutta se menee ihan henkivakuutuksesta, kun pituus on semmoinen asia, ettei siihen voi ihminen vaikuttaa sen paremmin elämänsä aikana kuin kuollessaan”, virkailija tuumii. Löytyisiköhän joku ”merihenkinen”. Hautajaiset ja siunaustilaisuus olisivat marraskuussa. Isähän oli koulutukseltaan merimies… Ei sentään! Se olisi liian ymca. Mutta kun ihminen kuolee, kukaan ei kysy hänen CV:tään. Tyylikkäät ihmiset järjestävät tyylikkäitä hautajaisia. Arkku painaa aika paljon plus ruumis siihen päälle. Juu tuo puun värinen puuarkku, se on ”se oikea”, siihen isä haudataan ja sitä sitten kelpaa katsella hautajaisissa. Osanottokorttien värssyissä lukee Kauniit muistot voimaa antaa surun raskaan hiljaa kantaa. Kuoleman ajatteleminen kirkastaa kaiken. En kai ole ”saavuttanut tarpeeksi”. A jattelen kuolemaa jatkuvasti, se kuiskii puiden lehdettömissä oksissa, märässä asvaltissa. ”Sinun pitää pyytää virkatodistus itse, mistä nyt niitä sitten saakaan, kun et kuulu kirkkoon.” Tekee mieli vastata äidille, että odota kun mä soitan tonne Los Angelesiin ja pyydän ne Church of Satanista. Tunnen aggressiivista melankoliaa elämän tyhjyyden edessä ja liikutusta kaiken hetkellisyydestä. Isä söi verenpainelääkkeitä. Silloin otetaan sairaslomaa töistä ja vetäydytään perhepiiriin tekemään ”surutyötä”. Itävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard kuvaili romaanissaan Haaskio, että ihmiset kuolevat yllättäen vähän päälle viisikymppisenä, koska he eivät todellisuudessa kestä enää elämää, sillä ihmisestä tulee viidenkymmenen vuoden jälkeen ”rahvaanomainen tylsimys”. Puolitutut rohkaisevat jatkamaan kirjoittamista, mutta tuntuu, että olen jotenkin sopimattomalla tavalla kerännyt huomiota itseeni ja tehnyt performanssin asiasta, joka ei edes kuulu minulle, niin kuin se ei kuulu kenellekään. Ehkä siksi sairaus ja kuolema on vedetty sivuun arkitodellisuudesta. Kun ajattelen ajan kulkua, tuntuu että olen jumissa mustassa vedessä. Jos elän yhtä vanhaksi kuin isäni, olen jo elänyt suurimman osan. Millaiseen arkkuun isä haudattaisiin... Koskaan kantaneet ruumista. Ruumiin kantamisen oikeaa tekniikkaa voi treenata kotona vaikka lakanan kanssa. sellaisia pyytäessään saanut selville, etten kuulu kirkkoon. Kului varmaan monta vuotta, joiden aikana isä tuskin ehti nukkua. Viimeiset kymmenen vuotta ovat kuluneet johonkin ihme haahuiluun. ”Olettehan te, miespuoliset lapset hyvässä kunnossa. Mietin, että ruumis pitäisi polttaa ja tuhkat sirotella mereen, koska sinne isä olisi vielä halunnut mennä, mutta en sano sitä ääneen. Huomaan, että hänen järjestelmällisyytensä ja matala äänensä tuottaa äidille turvallisuudentunnetta. Kirjoitan isäni kuolemasta pitkiä tekstejä Facebookiin
Että sun ishää on kuolllut... ”Noo kyllä mä näin näkisin että miehille se on erityisen vaikea paikka huomata, että joutuu ikäänkuin olemaan toisten armoilla, tai kun itse huomaa, että oma muisti pätkii ja sen semmosta, että ehkä se on joku mies-asia.” ”Just joo niin vissiin”, vaimo sanoo ja katselee turhautuneen näköisenä seinille. Black Lodgeen Twin Peaksissä”, sanon. Just hyvä hetki”, isän ystävä sanoo. H autajaispäivänä paistaa kalvas aurinko, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Springsteen on kuitenkin looginen ”faija-artisti”. En vieläkään muista, paljonko hän olisi täyttänyt, jotain 52 ja 55 vuoden väliltä. Mutta tänä jouluna ei ole pakkasta eikä kukaan tule ovesta. Vaan on se hyvä kuitenkin, että isä fanitti jotain Bruce Springsteeniä eikä vaikka Jim Morrisonia. Silitän hänen selkäänsä ja irvistän. miehekkyyttä”, veljeni sanoo. Kun näen kirkossa äidin hätääntyneen katseen, tajuan, etten pysty itkemään. ”Sehän on kaunis... Tuijotan lasimaalauksia, joogahengittelen ja kuvittelen, että ”tunteet” ovat kuin ötököitä vitriinissä tai mikroskoopin alla. Olen kuitenkin ostanut jokaiselle lahjat ja paketoinut ne punaisella glitterpaperilla, joka kimaltaa kuin se olisi suoraan CocaCola-mainoksesta, koska tiedän, että he ostavat minulle jotain joka tapauksessa, ja jos en anna heille lahjoja, rikon jotain sääntöä ja tuotan ison pettymyksen. Nauran aina Maaret Kallion kolumneille, mutta nyt minun tekee mieli linkata sellainen äidille. Kollektiivinen epäusko nostattaa lievästi vieraiden tunnelmaa. Kahvi hikoiluttaa. Tuossa on kuitenkin toivoa” äitini sanoo. Miksei jokainen nainenkin?” hänen vaimonsa sanoo. Eikä hän koskaan tule takaisin... Hän on ollut kolaamassa lunta tai kävelyllä, kopistelee lumet kengistään ja sisään päästyään hänen kasvonsa ovat oudosti jähmeessä ja punaiset, kuin ne olisivat puoliksi jäätyneet. Olen sanonut erikseen, etten halua lahjoja, olen suorastaan kieltänyt perheenjäseniäni ostamasta mitään. Illalla käyn näyttelyn avajaisissa, jonka jälkeen menen tuttujen kanssa baariin. Muistotilaisuudessa joku isän työkaveri itkee niin, että tuskin saa partaansa sanottua, että isä oli ”Super OK” ja ”pelasti minut kyynisyydeltä”. Hän tarttuu kiinni käsiini, katsoo silmiini ja voikertaa: ”Mä oon niin pahoillani... Sitten on kremppaa ja alamäkeä.” ”Miten niin jokainen mies toivoisi tuommoista kuolemaa. Spotifysta soi jouluinen rauhoittava pianosoittolista, jota ei oikeastaan kuule, mutta jos siihen kiinnittää huomiota, se kuulostaa siltä kuin joku tuputtelisi tyhjyyden päälle jatkuvasti lisää puuteria. Pyörittelen silmiäni. Hän nojaa pöytään, purskahtaa itkuun ja sanoo, että ”shinä et nyt yhtään ymmärrä mitä tarkoitan”. ”Voin kertoa näin vähän vanhempana, että vielä tuossa vaiheessa kun on viiskymppinen, kaikki on kivaa, mutta sen jälkeen aika nopeasti kaikki menee vaan huonompaan suuntaan. Miksi muistotilaisuudessa edes syödään. Sinulla on kuitenkin hyvä maku näissä asioissa, minä tiedän”, äiti sanoo. Kun arkkua lasketaan hautaan, kuvittelen erilaisia rinnakkaistodellisuuksia, joissa asiat menevät toisin. Ymmärrän, että hänelle joulun valmistelu merkitsee ”rauhoittavaa puuhastelua”, joka vie ajatukset pois menetyksestä. Vaikuttaa siltä, että kaikki tykkäsivät isästä kauheasti! Kuuntelemme Bruce Springsteenin The River -kappaleen. Minua joulun lähestyminen ahdistaa. Kuvitelkaa hautajaiset, joissa joutuisi kuuntelemaan jotain The Doorsia! Ä iti haluaa tehdä ”samanlaisen joulun kuin aina”, mikä tarkoittaa, että pitää ostaa kuusi ja siivota, tehdä erilaisia perinteisiä ruokia, saunoa, katsoa joulurauhan julistus telkkarista, kattaa kauniisti, pukeutua pyhävaatteisiin ja istua yhteisen pöydän ääreen syömään. Yksi kaverini hilautuu istumaan aivan viereeni. Ruokapöydässä tuntuu koko ajan siltä, että kohta isä saapuu ovesta sisään. Se on varmaan ollut, että auh, nyt sattuu päähän ja sitten kaikki on pimentynyt ja sen jälkeen se on siirtynyt johonkin niinkuin... Asiat muodostavat jonkinlaisia kehiä ja jatkumoita, vähän kuin jossain ”yhdistä pisteet” -värityskirjassa, eikä lopulta mistään kuitenkaan hahmota minkäänlaista nättiä kokonaisuutta. Vieraat vähän naureskelevat Springsteen-fanitukselle. Minä voin kuule kokemuksesta kertoa, että sinä tulet kaipaamaan häntä tavoilla joita et vielä osaa edes kuvitella!” Sanon, ettei ole mitään hätää, eihän sille mitään voi, ja pälyilen seinille. Bussimatka Vantaalle kestää viisitoista minuuttia, mutta tuntuu siltä kuin ylittäisin aikavyöhykkeitä. ”Niin, ei isä varmaan edes tajunnut mitä tapahtuu... Mietinkin, että alkaa vähän nuo sinivalkoiset kukat näyttää ikävystyttäviltä, kun ne on kaikki samanlaisia. Isä kaatuu pelikentälle ja pyörtyy hetkeksi, ohhoh, ei sen kummempaa, isä saa aivoverenvuodon, mutta ei kuole, vaan joutuu keskelle tuskallista toipumisprosessia, isä saa aivoverenvuodon autossa, äiti on kyydissä ja he molemmat kuolevat. Kotona päätämme, että isä haudataan Bruce Springsteen -paidassa ja Leviksen viisnollaykkösissä. Koitan syödä parsakaalipiirakkaa ja tekee mieli oksentaa kyyneleitä. Maaret Kallio kirjoittaa Helsingin Sanomissa raskaasta ensimmäisestä joulusta, jolloin ajetaankin hautausmaalle. ?. Isä käytti aina Leviksen viisnollaykkösiä, kunnes polviin oli kulunut hillittömät reiät ja äiti pakotti ostamaan uudet. Kuusi on ryhdikäs ja kauniisti koristeltu, veljeni valmistama silli maistuu valtavan hyvältä ja suklaakonvehteja on ostettu niin paljon, että niitä löytyy varmaan vielä pääsiäisenäkin kaapista. En minä tiedä, mitä siinä lauletaan, äiti sanoi hautajaisia suunnitellessaan, mutta eikö se kuitenkin sopisi, surumielinen ja kaunis kappale. He luulevat, että haluttomuuteni johtuu siitä, että olen ”vaatimaton”, mutta en vain halua lahjoja, koska lahjojen saaminen tuntuu siltä, että muut ihmiset haluavat minulta jotain, mitä en voi antaa heille ikinä. ”Ja siinä on kumminkin vähän sitä... ”Jokainen mies toivoisi semmoista kuolemaa kuin sinun isäsi. ”Onhan tää nyt yhä käsittämätöntä, että keskellä kirkasta päivää sitä vaan yhtäkkiä...”, yksi isän merimiesystävä sanoo muistotilaisuudessa. Isä kuoli syntymäpäivänään. MAALISKUU 2018 IMAGE 61 ”Osaisitko valita, mistä kukista sinä pidät. Osoitan kukka-asetelmaa, jossa on sinisiä ja violetteja kukkia. Mummot tulevat kylään, nyt heillä ja äidillä on jotain yhteistä, kuolleet aviomiehet. Tarkastelen niiden mönkimistä etäältä ja oon, että ”vaii, semmosta siellä!”. Kappaleen kuunteleminen on karmaisevaa ja liikuttavaa, sen soidessa minun pitää mennä yksin ulos hengittelemään. Khyllä sä voit itkeä, jos sä haluat! Isä kuoli! Ja sinä tulet kaipaamaan häntä aina… Joka joulu, joka isänpäivä. On miltei juhlavaa
Kolme päivää myöhemmin heidän viereensä laskettiin kuusitoista suomalaista valkokaartilaista. Useimmille helsinkiläisille Vanha kirkkopuisto on läpikulkupaikka, tuttu puisto, jonka historia hautapaikkana kaikuu nuorison sille antamassa lempinimessä, Ruttopuisto. 130 vuoden aikana sinne on haudattu arviolta 10 000 vainajaa. 62 IMAGE MAALISKUU 2018 YHDESSÄ / TILLSAMMANS Vanha kirkkopuisto, Helsinki. Helsingin valtauksessa kaatuneet 54 saksalaista sotilasta haudattiin tänne huhtikuun kuudestoista 1918. Myöhemmin Viron sisällissodassa kaatuneita suomalaisia valkokaartilaisia on saanut leposijansa Ruttopuistossa. Puisto on ollut ruuhkaisa kalmisto. Ruumiita on myöhemmin siirretty Hietaniemen hautausmaalle.
Kuusikko kohoaa synkkänä siinä, missä ampujat ovat seisseet teloitettujen edessä. YHDESSÄ / TILLSAMMANS. Tätä seinää vasten teloitettiin Hennalan vankileirillä pidettyjä punavankeja. Miehiä, naisia, lapsiakin. Punatiiliseinää täplittävät vanhat luodinreiät, joista voi vielä lukea niihin iskeytyneiden kuulien pyöreitä muotoja. Kerrostalojen ja peltoaukean välissä on kaistale hoitamatonta metsää, jonka keskellä kohoaa ränsistynyt punatiilinen rakennus. MAALISKUU 2018 IMAGE 63 Pahan maisemia sata vuotta sisällissodan jälkeen. Kuvat ja teKsti perttu saksa Metsä-Hennala, Lahti. Vaatimattoman ulkomuodon perusteella voisi ajatella, että kyseessä on käytöstä poistettu sähkökeskus, mutta se on Lahden vanhin säilynyt kirkkorakennus, vuonna 1914 rakennettu Hennalan varuskunnan ortodoksikappeli
Sodan aikana lapsetkin oli jaettu punaisiin ja valkoisiin. Lapsia kaatui luoteihin taisteluissa ja nuorimmat teloitetut olivat alle 10vuotiaita. Lapset leimattiin herkästi vanhempiensa tai muiden perheen jäsenten tekojen perusteella. Noin 1 500 lasta joutui kansalaissodan aikana vankileireille ja valtiorikosoikeudenkäynteihin päätyi kaikkiaan yli tuhat alaikäistä. 64 IMAGE MAALISKUU 2018 Valkeakoski. Pöytäkirjoihin hänet merkittiin punakaartilaisten sotilaaksi.. Alle 15vuotiaita uhreja, kadonneita ja vangittuja oli kaikkiaan liki kaksituhatta. Tampereen vankileiriltä on tiedossa tapaus, jossa oven raosta kurkistellut yhdeksänvuotias poika teloitettiin toukokuussa 1918
Viikko kirjoittamisesta Salminen vietiin viiden muun miehen kanssa Kustaanmiekan valleille ammuttavaksi. Se masentaa.” Helsinkiin oli perustettu heti kaupungin valtauksen jälkeen vankileirejä, joista Suomenlinnan leirit olivat suurimpia. Saarilla oli pahimmillaan 8 000 punavankia. ”Oi te rakkaat pikku puluni, olkaa tervehdityt sydänvereni lämmöllä. Aivan äsken veivät 3 henkeä kuolemanselliin. (Sitaatti Olli Korjuksen kirjasta Kuusi kuolemaantuomittua.). Miten hauskaa olisi nyt kotisohvalla – mutta silti tunnen tyydytystä, että teitä on kaksi, jotka voivat ajatella samoin. Vaimolleen 29.?8.?1918 kirjeen kirjoittanut Kustaa Salminen oli yksi heistä. MAALISKUU 2018 IMAGE 65 Iso Mustasaari, Suomenlinna
66 IMAGE MAALISKUU 2018 Epilänharju, Tampere. Suurimman kiven päällä erottuu vuosiluku 1918. Polun vieressä maisemasta erottuu muutama harmaa kivenlohkare. Harjun laelta avautuu näkymä kohti Tohloppia ja takana siintävää Pyhäjärveä. Muistokiven pystyttäjä ja nimiä kirjannut tekijä on tuntematon.. Kalle Laine, Daavid Tonttila, Iisak Nurmi, Otto Lehmus, Kalle Salminen, Juho Kilpinen, Lauri Kilpinen, Mauno Niemelä, Vilho Nurmela, A-P Mäkikylä. Vesi valuu tummina noroina alas kiven rosoista pintaa tehden haparoivalla käsialalla vuosiluvun alle kirjoitetuista nimistä entistä vaikeammin luettavia. Männikön välissä kiemurtelee kapea polku pitkin hämäläisen harjun selkää
Avannon laidalla Pekkalaa ammuttiin päähän. Tilanteen ratkaisi kemijärveläinen konstaapeli Juho Hagert ampumalla Rädyn siihen paikkaan, poliisilaitoksen portaille. (SUOMEN KUVALEHTI, 30.5.2003), OLLI KORJUS: KUUSI KUOLEMAANTUOMITTUA (ATENA), TUULIKKI PEKKALAINEN: LAPSET SODASSA (TAMMI), WWW.TYOVAENLIIKE.FI/ PUNAISTEN-MUISTOMERKIT. (HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO), TYÖVÄENTALOLTA URHEILUAREENOILLE – ROVANIEMEN REIPPAAN HISTORIA VUODESTA 1907 (ROVANIEMEN REIPAS RY), LINDSTEDT, RISTO: TELOITUS JA UNOHDUS. KIRJALLISUUTTA:HAURAITA MUISTOJA HELSINGIN HAUTAUSMAILTA. Hänen ruuminsa kuljetettiin vielä omin jaloin kahleissa kulkevan Pekkalan mukana Ounasjoen jäälle. Paikalliset eivät tunnettujen kaupunkilaisten ampujiksi suostuneet. Teloittaja oli saapunut Kemijärveltä. MAALISKUU 2018 IMAGE 67 Koskipuiston talviuintipaikka, Rovaniemi. Rovaniemen poliisiasemalta lähdettäessä ravintoloitsija Antti Räty rukoili armoa ja kaatui portailla, jolloin toinen tuomittu, paikallisen työväenliikkeen keskushahmo Leo Pekkala kielsi rääkkäämästä Rätyä enempää
Karpilla on saksalainen osatuottaja, ja tavoittelette kansainvälisille markkinoille. Yksin kertaisen ystävä. Karpissa on kuitenkin aika tutut dekkarielementit: päähenkilö jolla on henkilökohtainen tragedia, työpari, jolla on huonot välit, ja visuaalinen kuvastokin on pimeitä satamia ja varastohalleja. Ne teki eka levyllään saman asian yksinkertaisemmin kuin muut, ja loivat sitä kautta jotain uutta”, Rike Jokela sanoo. RIKE JOKELA on ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka on luotsannut niin sketsisarjoja kuin dekkareita. Me haluttiin nimenomaan näyttää, että nimettömiä uhreja ei ole, vaan jokaisella on oma tarinansa. 1980-luvulla Bastards-punkbändissä soittanut Jokela sanoo, että ohjaajan itse ei tarvitse olla huoneen terävin vaan huomata muiden vahvuudet. Eli tää ei ole sitä osastoa, että löydetään murhattuja teinityttöjä rinnat paljaina, eikä niistä kuulla enää mitään. Eikö tämä ole ongelmallinen dekkariklisee. 68 IMAGE MAALISKUU 2018 TeksTi erkka mykkänen kuva jussi särkilahti Karpin ensimmäisessä kohtauksessa mies hautaa puolialastoman naisen. ”Vanhana punkkarina mua puhuttelee samanlainen yksinkertaisuus kuin vaikka The Ramonesilla. Onhan se, mutta meidän toteutus on erilainen. Karppi on hyvin perinteinen dekkari, joka hakee rakenteensa enemmän kirjaperinteestä kuin episodimaisista sarjoista. Miten sarja erottuu. Maaliskuussa yle tv 2:lla käynnistyy Jokelan ohjaama ja osin käsikirjoittama 12-osainen rikosdraama Karppi. Image tapasi Jokelan hänen käsikirjoitustiiminsä työhuoneella ja kysyi häneltä dekkarikliseistä, komediasarjojen tekemisestä ja yhteistyöstä veljensä Juha Jokelan kanssa. Siksi tästä naisesta, sosiaalityöntekijä Anna Bergdahlista, tulee yksi sarjan päähenkilöistä, jonka tarina avautuu takaumien kautta
Keskustelija
Käsikirjoitustiimiinne kuuluu lisäksesi Jari Olavi Rantala ja Kirsi Porkka. Jopet Show taas tehtiin aluksi kokonaan greenscreeniä vas ten, koska se sopi Jopen tyyliin. Kyllä rikossarjojen fani hyväksyy, että tietynlainen rähjäinen rakennus lupaa sitä, että kohta sattuu. Niissä myös tutkitaan yllättävän vähän murhia. Samalla materiaalista saa toimivasti leikattua jakson kasaan. Rikossarja toimii tietyllä logiikalla. Tv:n teke misen kannalta suomalaisissa dekkareissa on se ongelma, ettei ensimmäiseen sataan sivuun yleensä tapahdu mitään. Onko sarja kestänyt aikaa. Antti Tuomaisella on kyllä hyvä, omaperäinen tatsi. Riku Niemisen Munamies oli musta kyllä nerokas. Eli back to basics. Sitä videota on katsottu enemmän kuin mitään muuta mitä olen tehnyt. Mun työni on ongelman ratkaisemista ja yhteistyön tekemistä. Juonta ja käänteitä ei riitä ainakaan pitkän tvsarjan tarpeisiin. Eikö se ole itsevähättelyä. Eikä ole ollut kotona sen ikäistä tyyppiä, joka sitä hirveästi fanittaisi. Arvostuksen tunne tulee siitä, että kysy tään juttuihin mukaan. Mä oon vain vastuussa siitä, mitä kaikkea siinä on. Esimerkiksi Sillan neloskausi vaikuttaa aika sotkuiselta. En voi väittää, että läheisen kuolemasta voi toipua, koska ei ole kokemusta asiasta, mutta sarja ehdottaa, että toivottavasti voi. Millaisia valintoja ohjaaja tekee komedia sarjoissa. Juha työskentelee yksin. Ajan anta minen näyttelijöille on ainoa asia, josta en koskaan tingi. Meidän sarja alkaa yksin kertaisesti, minkä ansiosta monimutkais tuvaa juonta on aika kiva seurata. En mä tunnista itseäni semmoisesta. Vaikka Pulkkinen tehtiin halvalla, me panostettiin valoon, puvustukseen ja lavastukseen. Mitä olet mieltä suomalaisesta dekkari kirjallisuudesta. Ohjasit Pulkkisen. Karppikin on iso televisiosarja eikä mikään mun teokseni. Jos kaavoja yrittäisi kauheasti rikkoa, ensim mäinen ongelma tulisi siitä, että rahat loppuu. Karpissa käsi tellään läheisen kuolemasta toipumista. Tykkäsin kyllä ekasta kaudesta, kun se oli vielä sketsisarjan parodia. Siksi se näytti kalliimmalta. Mä en taida ajatella niitä kliseinä. Toki hahmoihin perustuva näyttelijän työ on nykyään vähän vanhanaikaista, kun on totuttu Siskonpetityyppiseen realistiseen ilmaisuun. Se toi eloku vaan ratkaisevan dramaturgisen väännön. Se vaihtelee projektin mukaan. Juhasta on mulle usein apua. Ohjaajan ei tarvitse olla pirun hyvä missään, mutta pitää osata nähdä muissa ihmisissä, mitä ne osaa. Sit se muuttui todeksi. Siinä ei oikein enää tiedä, mitä tapahtuu. Juha keksi käsikirjoitukseen sen, että aikuiset luulevat Tatua ja Patua lapsen kek sinnöksi eivätkä usko lastaan. Oma profiilisi ei ole ollut niin näkyvä. Mutta kun on niin helppo heittää tiskiin, että on taiteilija. Se sopi Aten tavalle tehdä. Ja se toivookin sitä. En. On vain realismia kuvata tapah tumapaikoilla, jotka ovat jo olemassa. Ei. Miksi vierastat sanaa taiteilija. Musta ei ole Juhan neuvojaksi. (YouTubessa yli kuusi miljoonaa katselukertaa.) Millaista yhteistyötä teette veljesi, teatteri tekijä Juha Jokelan kanssa. Rikossarjasta on ehkä kornia väittää, että sillä on yksi pääpointti. On se varmaan, kun YouTubessa ja Aree nassa katselukertoja riittää. Katsotko Putousta. Vähän niin, että vittuillaan vallitsevalle taidekäsitykselle. Eikö dekkarikliseiden noudattaminen ole puuduttavaa. En enää hirveästi lue sitä. 70 IMAGE MAALISKUU 2018 keskustelija Ohjaajan ei tarvitse olla pirun hyvä missään, mutta sen pitää nähdä muissa ihmisissä, mitä ne osaa.” –?rike jokela ” Meillä on yksi ainoa murha, jota tutkitaan 12 jakson ajan. Veljesi on saanut kulttuuripiireissä tunnus tusta. En osaa sanoa. Oletko saanut riittävästi arvostusta. Esimerkiksi Tatun ja Patun käsiksen suhteen Juha kutsui itseään dramaturgiseksi tunkiksi. Etenkään komediassa. ?. Dekkari on perustasollaan sitä, että kun on pimeää, katsojaa alkaa jännittää. Oli iso juttu, kun [tuottaja] Riina [Hyytiä] kysyi mua ohjaamaan Tatun ja Patun. Siinä vai heessa se on pyörittänyt päässään writer’s roomia pitkään, ja siksi näytelmät ovatkin valmiiksi briljantteja. Ohjasin Munamiehelle sen Pomppufiilismusavideon. Sarja on parhaim millaan laaja teos, jonka piiriin mahtuu paljon ihmisistä kertovaa. Pulkkisessa on kyllä ajattomia hahmoja, kuten vaikka työpaikalla huomatteleva kopiovastaava. Joka on. Sama komediassakin: jos haluat, että toiminta on hauskaa, tiettyjen asioiden pitää tapah tua. Atte Järvisen Ihmisten puolueessa mun nimeä ei laitettu krediitteihin, mutta autoin Attea kehittämään sen yksinkertai sen pöytätilanteen, jossa voidaan käydä spontaania keskustelua niin, että homma toimii halvalla. Se pitää tekstejä kauan itsellään ennen kuin näyttää. Mitä haluatte sanoa sarjalla. Eihän tässä ole mitään muuta palkintoa, kuin että saanko uuden duunin. Mutta mieluummin punkkari. Ennen Virta sarjan (2011) tekemistä luin läpi Wallan derit ja Beckit ja Jo Nesbøn kirjat, ja myös kasan suomalaisia dekkareita. Kyllä mä luovan työn tekijä olen
Essee Elokuva Musiikki Kirja Räty Luoma-aho Phantom Thread Justin Timberlake Gaël Faye Vihan poikkileikkaus
Vain yhdestä ollaan yhtä mieltä: siitä, että yhtä mieltä ei olla. Natsit inhoavat maahanmuuttajia, mutta enemmän he inhoavat suvakkeja. 72 IMAGE MAALISKUU 2018. Näennäisesti netissä keskustellaan milloin maahanmuuttajista, kasvisruoasta, naisista, seksuaalivähemmistöistä tai kaupungeista ja maalaisuudesta, mutta oikeasti kaksi leiriä puhuvat toisistaan ja sitä kautta itsestään. Hyvin ei mene suvakeillakaan, joita kutsutaan myös kukkahatuiksi tai puunhalaajiksi. He eivät ole koskaan käyneet Esson baaria kauempana. Suvakkien mielihupi taas on närkästyä jokaisesta pölhöstä sanasta, jonka natsit sanovat. TeksTi janne saarikivi S uomessa on suvaitsevaisuusongelma. Näin ryhmähenki vahvistuu, ja maa jakautuu entistä syvemmin. He ovat ihastuneita oikeamielisyyteensä, jatkavat biodynaamisten papujen höyryttämistä yhteiskeittiössä, vaikka kaduilla kiertelevät verenhimoiset jengit. Suomi-natsit, tiedättehän, nuo hädin tuskin puhekykyiset punaniskat. Maahanmuuttajiin kohdistuu rasismia ja vihapuhetta, samoin naisiin, uskonnollisiin ryhmiin, vasemmistolaisiin ja oikeistolaisiin. Suomen väestön aktiivinen osa on internetissä. He inhoavat maahanmuuttajia samalla kun syövät heidän laittamaansa pizzaa ja lukevat suomi-iskelmiä rallatellen Iltalehden kommenttiraitaa, josta ammentavat vihaa. Tämä nettikansa on ainakin näennäisesti jakautunut kahteen leiriin, natseihin ja suvakkehin. He vihaavat ”monikulttuurisuutta” mutta hankkivat vaimot Venäjältä ja Filippiineiltä, ja hakkaavat niitä sitten. 72 IMAGE MAALISKUU 2018 Vihan poikki leikkaus Todellinen suvaitsevaisuus on vaikea taistelu, jossa pitäisi nähdä ihminen siellä, missä haluaisi nähdä vihollisia, kirjoittaa Janne Saarikivi. Feministiset pamfletit valuvat pöydillä, marihuana haisee ja stereoissa ratisee Ultra Bra
Siellä, missä ennen oli parikymmentä lehteä ja pari radiokanavaa, on toista miljoonaa suomalaista Facebook-profiilia ja Twitter-tiliä. Mielipiteitä saattoi painaa paperille, perustaa nationalistisia ja kommunistisia puoluelehtiä. Pasilassa töröttää valtava studiokaupunki tornin juurella. Jos naapurisi oli homo, hän piti sen omana tietonaan, koska pelkäsi saavansa potkut töistään ja suvustaan asian tullessa ilmi. Aika oli kuitenkin kiedottu tietämättömyyden armoon. Enää tämä ei ole mahdollista, onneksi. 1800-luvun lopulla lukutaito, joka historiansa ensimmäiset 5 000 vuotta oli ollut eliittitaito, levisi länsimaissa kaikkiin sosiaaliluokkiin. Miten ilmastonmuutos hoidetaan. Silti prosessin kaukaisessa loppupäässä ovat nyky-Suomen kaltaiset hyvinvoiviksi väitetyt valtiot, jotka korostavat verojenmaksua ja työmoraalia. Nimellinen sananvapaus ei estänyt sivistyneistöä uppoamasta eufemismien suohon. Saksan maaseutu tavasi uskonpuhdistajien pamfletteja, agitoitui mestaamaan ruhtinaita ja suistui kaaokseen. Samalla kirjoja ja lehtiä alettiin painaa lumppupaperin sijasta selluloosapaperille. Mutta samalla tämä Suomi, sen hyvinvointi, oikeisto ja vasemmisto ja keskusta, rakennettiin paperirahoilla, jotka saatiin mielipiteiden myynnistä Euroopan valtamaissa. Media koostui valtiollisesta tvja radioyhtiöstä sekä lehdistä, joilla oli kytkökset puolueisiin ja valtaeliitteihin. Uusi innovaatio moninkertaisti paperin ja puun kulutuksen ja nosti elintasoa Euroopan reunamaassa. Monet halusivat sensuuria. Samassa formaatissa – ja ainoastaan siinä – oli tarjolla myös kriittistä tietoa kaljusta presidentistä ja ulkopolitiikan linjauksista. Monet olivat esimerkiksi sitä mieltä, että Neuvostoliitto oli roistovaltio. Ensin arabimaat ja Ukraina ja lopulta myös maailmanvallan ydin, USA:n presidentinvaalijärjestelmä, muuttuivat uuden tekstien jakamisteknologian myötä. Helsingissä oli yksi homobaari, ja sinne kuljettiin salaa sisäpihan kautta. Sosiaalinen media seuraa kirjoitustaidon, kirjanpainotaidon, kansanopetuksen ja selluloosapaperin innovaatioita. Mediavallan ja poliittisen vallan liitto alkoi murentua pian paperilehdistön jälkeen, viimeistään vuoden 2010 tienoilla. Tiedotusvälineissä ei haukuttu ketään raiskaajiksi tai pummeiksi, mutta niissä kerrottiin lähes valheiksi pyöriteltyjä totuuksia naapurimaa Neuvostoliitosta. Tai eläinja kasvikunta, sen muutama sirpale. Tilanne on uusi, mutta myös vanha. Ne olivat täynnä vihapuhetta porvaristosta, keisarista ja kirkosta. Aivan yleistä tietoa oli, että venäläiset haisevat pahalta ja että mustalaiset ovat varkaita. Jokainen näistä on murtanut edellisen valtajärjestelmän ja luonut uuden, vähän kerrassaan ja puoliksi näkymättömissä. Ihmisillä oli tuolloin, kuten nykyään, kaikenlaisia ajatuksia. Maassa ei käytännössä ollut maahanmuuttajia, joita olisi voinut vihata. Myös ajatusten hinta putosi jyrkästi. Ujo punasteleva slavisti, jonka väitöskirja Samalla kun yhteiskunnallinen keskustelu muuttuu entistä tukkoisemmaksi ja leiriytyneemmäksi hohotteluksi, edessämme ovat tulevaisuuden suuret kysymykset ratkaisemattomina. Mediasta niitä etsi turhaan. Yleisradio leikkasi pois filminpätkät, joissa sairas presidentti kompuroi, takelteli ja puhui sekavia. Heidän tuttavillaan ei myöskään yleensä ollut kovin erilaisia käsityksiä päihteistä, vapaasta seksistä, Jeesuksesta tai vuoden 1918 tapahtumista. Voiko ihmiskunta ylipäätään jäädä henkiin. Miten rauha voi säilyä. Oli muutakin. Se kertoo menneisyyden valtakunnista kuin pyramidit tai Kiinan muuri. Lapsuuteni Suomessa ihmiset eivät kaveeranneet eri puoluetta äänestävien kanssa sen enempää kuin nykyäänkään. Ellei naapurisi ripustanut suurta punalippua ikkunaan tai jakanut traktaatteja, joiden mukaan ”Jeesus tulee, oletko valmis?”, et tiennyt, että hän on kommunisti tai helluntalainen. Luulen, että he olivat kotonaan elleivät olleet baarissa. Opin jonkinlaisena faktana, että Elannossa on homeista ruokaa ja että kommunistit – jonkinlainen ali-ihmisten laji – käyvät siellä. Silti muistan kuulleeni lukemattomia kertoja sellaisia ilmauksia kuin vitun hurri ja saatanan hintti. K oko 1900-luvun Suomessa, kuten useimmissa länsimaissa, oli jonkinlainen sananvapaus, vaikka julkaiseminen oli samaan aikaan monopoli. Tätä aivan todenmukaista ajatusta ei voinut lukea, mutta se oli mahdollista kuulla sisäänpäinkääntyneenä nyrkkeihin suunMAALISKUU 2018 IMAGE 73. Keksittiin kaupunki ja valtio, mutta myös pankit, kuningas ja sosiaaliluokat. Ehkä he olivatkin oikeassa, sillä pian alkoi vallankumousten ja kahden maailmansodan vuosisata, joka pyyhki vanhan maailman mennessään, ja samalla kaiken sen hyvän, mikä siihen mahdollisesti liittyi. Rakennelma on puoliksi hylätty ja rapistuu. Koko maailmaa hallitsi se, joka hallitsi lehtiin painettua sanaa, mediaa. K uinka jakautunut Suomi on. Siellä, missä olisi pitänyt kysyä, miksi sairas mies hallitsee maata lain hengen vastaisesti, kirjoitettiin välttämättömyydestä, ikään kuin vain yksi ihminen osaisi hallita. Vasta paljon myöhemmin sain selville, että Elannon musta hapanleipä päinvastoin on sangen hyvää, mutta sitten Elannot lopetettiin. Metsää saattoi myydä tehtaalle ja saada rahaa. Yksi tärkeimmistä oli lukeneisto, kirjoituksen vartijat, jotka mustasukkaisesti estivät taitonsa leviämistä. Erona nykyaikaan oli, että eräitä niistä ei saanut lukea mistään. Jos hän kuului johonkin monista halveksituista vähemmistöistä, esimerkiksi romaneihin tai saamelaisiin, hän ei voinut eikä osannut pitää jokapäiväisistä rasismikokemuksistaan ääntä. Kieleen ja teksteihin liittyvät teknologiat ovat aina muuttuneet ja muuttuessaan mullistaneet yhteiskuntia. He eivät olisi saaneet ajatuksiaan julki vanhan julkaisumonopolin oloissa. Asiaa voi ymmärtää muistelemalla menneitä. Johtajiksi nousee nytkin ihmisiä, joita vanhojen tekstien lukijat vierastavat. Syvälukutaitoiset vanhat eliitit kauhistuivat sitä, mitä lehdissä luki. Lapsuuteni Suomi oli jakautunut sen mukaan, tekikö ostoksensa Kvai E-ryhmän kaupoissa. Tieto, viihde ja propaganda leviävät keskusjohtoisen studiokaupungin sijasta sadan euron studioista, joita jokainen kantaa taskussa. Sananvapauden lisäksi on myös julkaisuvapaus ilman ennakkosensuuria ja makutuomareita. Kirjoitustaidon keksimisen myötä tuli mahdolliseksi luoda velkasuhteita ja hallita Niilin laaksoa. Missä olisi pitänyt lukea ”toisinajattelijoiden vaino” luki ”yya-sopimus” ja ”rauhanomainen rinnakkaiselo”. Kirjapainon keksiminen 1500-luvulla mahdollisti ajatusten levittämisen. Missä noina vuosina olivat kaikki ne, jotka nyt valittavat maahanmutosta, sensuurista ja homorummutuksesta. Tilanteista ei jäänyt kännykkävideoita, joita olisi voinut panna nettiin, jota sitäkään ei ollut. MAALISKUU 2018 IMAGE 73 Vihan poikki leikkaus nattuna jupinana. Ennen kaikkea: miksi nämä oikeasti tärkeät kysymykset herättävät niin paljon vähemmän intohimoa kuin kaivautuminen kulttuurisodan juoksuhautoihin. He olivat töissä tehtaassa ja autokorjaamossa, naputtelivat konttorissa sähkökirjoituskoneella kirjeitä, ajoivat linja-autoja ja matkustivat junissa. Et voinut mistään tarkistaa, mistä kaikesta hän ”tykkää”
Siksi on hyvä muistaa, että useimmiten sanat eivät ole tekoja vaan ainoastaan sanoja. Jos joku vihaisten sanojen yllyttämänä ryhtyy väkivaltaan, vastuuta ei voi vierittää sen niskoille, joka nyrkkien asemesta puhui sanoin. Onneksi on internet. Tiedämme naapureistamme enemmän kuin vanhempamme tiesivät. Sensuuri on jälleen suosittua, ja sille on aina hyvät perusteet. Verotettava varallisuus liikkuu matalan verotuksen ja työ matalan palkan maihin. V anha valta on monin tavoin kypsä hajoamaan. He asuvat siellä, mistä työt lähtivät, eivätkä he osaa tai halua ketterästi brändätä itseään. Kaikesta ei ole pakko olla mielipidettä. Puolueet on luotu sadan vuoden takaisen yhteiskunnan tarpeisiin, yksi talonpojille, toinen työläisille, kolmas papeille ja sotilaille. Mutta eivät lapsuuteni lehtikioskien Se!-lehti, Nykyposti, Kansa taisteli, Korkeajännitys, Tex Willer, Jallu ja Kalle nekään varsinaisesti edustaneet suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Ihmisen mielessä kun liikkuu kaikkina aikoina muitakin ajatuksia kuin YK:n ihmisoikeuksien julistus ja rakkauden kaksoiskäsky, ja tavalla tai toisella ne pääsevät aina julkisuuteen. Vihapuhetta ei mainita laissa, eikä siitä saa tuomiota, ei ainakaan vielä. Päinvastoin, ne olivat täynnä huuhaatietoa, huhua ja panettelua, rasismia ja seksismiä laidasta laitaan. Sananvapaus toimii parhaiten siellä, missä ihmiset harkitsevat tarkkaan jokaista sanaansa. Epäilen, saavatko nämä ihmiset aikaan mitään hyvää, mutta ainakin he edustavat demokratiaa. He ovat erilaisia kuin me itse, ja niin on hyvä, jos kohta joskus huonokin. nominaalisista taivutustyypeistä enteili varsin erilaista uraa, pääsi eduskuntaan ja europarlamenttiin kirjoittamalla hapanta blogia muslimien rikoksista. Älytalouden maailmassa näitä luokkia ei enää ole. Sanat ovat silti tietysti vaarallisia. Mutta liberaalit, nuo Egyptin kirjurien perilliset, jotka vielä hetki sitten kritisoivat Kiinaa ja Turkmenistania sananvapauden ja internetin rajoituksista, puhuvat nyt valemediasta ja vihapuheesta ja etsivät keinoja suitsia niitä. Maassa on paljon niitä, joilla ei ole aikaisempien sukupolvien elämän hyviä puolia, lähiympäristön sosiaalista turvaverkkoa ja elämän ennustettavuutta, mutta jotka eivät hyödy nykyajan mahdollisuuksista. Vihapuhe on yleinen syytös uusia vallanpitäjiä kohtaan, mutta vihaisuus ei ole rikos. Muuten fasistit eivät olisi polttaneet niitä roviolla, kommunistit piilottaneet kirjastojen salaisille osastoille tai Kiina maksaisi kymmenille tuhansille nettipoliiseille, joiden ainoa tehtävä on estää sanojen leviäminen. Ajattelen lämpimästi niitä vanhan vallan puoltajia, jotka halusivat sulkea työväenlehdet vuonna 1905, mutta pelkään, että sensuuri ei auta. Milloin viimeksi kuulitte sanottavan”vastustan sitä, mitä sanot, mutta puolustan loppuun asti oikeuttasi sanoa se”. Lippulaulun sanat ”isät veljet verellään” eivät ole suomalaista jihadismia, konkreettista kutsua sotaan ja taisteluun, vaan kyseessä on vain laulu, jonka räkänokkaiset teinit vastentahtoisesti joskus lauloivat mummojen mieliksi. Kaikesta ei ole pakko provosoitua. Kun laulussa lauletaan, että ”ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat”, se ei ole käsky ampua vesikauhuista mastiffia eikä Jyrki Kataista. Entä milloin viimeksi kuulit: ”vihapuheelle ja valheille on pantava selkeä stoppi”. Mikään hallitus ei myönnä kontrolloivansa sananvapautta. Ihmiset kokevat, että politiikka on samaa vaalituloksista riippumatta, ja he ovat oikeassa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy vaatia heitä sulkemaan suunsa. Se onkin aivan luonnollista, koska sanat voivat olla tekoja, ja kaikissa maissa on rangaistuksia teoista. Joskus miljoona suomalaista kuului puolueisiin, nyt alle neljännesmiljoona. On helppo olla sitä mieltä, että netti on täynnä vastenmielistä roskaa. Siitä taitaa olla kauan. Yksityisen ja julkisen raja on siirtynyt, emmekä osaa vielä elää tämän asian kanssa. Nyt kun myös yksityiset toimijat, jotka eivät ole tiedotusvälineitä, ovat alkaneet tehdä samaa vielä räikeämmin, on alkanut pillitys: varjelkaa laatumediaa, tukkikaa valemedian suu. Toimeentulo on kaikki samaa brändiä ja visiota, ”ketterää muutosta”, eli epävarmuutta ja pelkoa. He eivät ole muuttaneet tietotyön perässä kaupunkeihin, eivät ainakaan niiden trendikkäisiin osiin. Yhdysvaltojen presidentiksi, maailman mahtavimmaksi mieheksi, valittiin hengästyttävä hoopo, joka hölpöttää pillujen kourimisesta korkeintaan 140 merkin pätkissä. Vuosikymmeniä ovat perinteiset tiedotusvälineet vainonneet Matti Nykästä, Tuksu Tukiaista ja poliitikkoja, kaivaneet verotiedot, ottaneet kuvat salarakkaista ja lyöneet leimoja. Siellä syttyvät uuden ajan leirinuotiot ja sana on todella vapaa. Kun aletaan roiskia sanoilla, joku on aina vaaravyöhykkeellä, tässä suhteessa sanat ovat kuin mikä hyvänsä astalo. Verotus ja sosiaaliturva ovat kansallisessa päätösvallassa, mutta hyvinvointi riippuu talouden verkostoista, jotka eivät ole. 74 IMAGE MAALISKUU 2018 Mutta itse vihapuhe ei lopu koskaan, tai viha, joka aivan kuten luottamus ja ystävyys, on ihmisyyden ydinmehua. Mutta uusi maailma on sanoja täynnä, eivätkä kaikki niistä todellakaan ole kovin ansiokkaasti laitettuja. 74 IMAGE MAALISKUU 2018. Jossain kaukana Caymansaarilla ja Vietnamissa ovat varat ja tulot, joilla poliitikot olisivat toteuttaneet suomalaisen yhteiskunnan kehittämishankkeet. Maailma, joka koostuu etäällä toisistaan kärsivistä yksilöistä, tapaa somessa. Kiinan ja Venäjän nettipoliisit väittävät hekin tekevänsä aivan samaa, mitä meikäläiset liberaalitkin haluavat, varjelevat yhteiskuntaa haitallisilta vaikutteilta, vihalta ja väkivallalta. Demokraattinen yhteiskunta on sanojen suhteen vastustuskykyisempi kuin diktatuuri, mutta täyttä sananvapautta ei silti tunneta missään. He edustavat niitä, joista moni oli ennen hiljaa tai mutisi vain hihoihin, mutta jotka nyt puhuvat heidän kauttaan. Sananvapauden rinnalla on nimittäin myös lukemisen ja reagoinnin vapaus. Jos yhteiskunnassa on sananvapaus, se koskee myös vihaisia ja tyhmiä sanoja. He eivät kuulu vähemmistöihin, joiden olot ovat vapautuneet
Sellaisia kuin minne merijää ja hyönteiset ovat kadonneet ja miten aiomme elää ja riidellä edelleen, kun mesipistiäiset lakkaavat pölyttämästä ja monien ravintokasvien viljely lakkaa. Jo lapsena opin, että siitä, pidetäänkö hänen nimensä edessä kunnioittava millisekunnin uloshengitystauko vai sihistäänkö se hampaiden välistä sisäänhengittäen, voit päätellä missä puhujan esivanhemmat olivat sata vuotta sitten. Kun hallitusten ja kansallisvaltioiden valta on kadonnut jonnekin pankkien ja maailmantalouden syövereihin, poliittisesti aktiiviset kansalaiset käyttävät energiansa verotuksen ja varallisuuden kysymysten, ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun kaltaisten asioiden asemesta toistensa sanomisista närkästymiseen, kiukustuttavien avainsanojen etsimiseen ja toisilleen hohottamiseen. Tämä on hyvää suomalaista yhteiskunnallista kulttuuria. Toinen mahdollisuus taas on liian kauhea ajateltavaksi. Suomi on aina ollut erilainen kuin oma kaveripiirimme ja ajatuksemme. Mikä olisi hauskempaa kuin huonosti koulutettu viiksekäs Seppo maakunnasta, joka ilmaisee maahanmuuttajiin kohdistuvan vihansa kömpelöin kirjoitusvirhein. Pidämme kaikki enemmän kavereistamme kun vieraista. Hyönteisistä ja ekologiasta tai maailman tulevaisuudesta ei keskustellut juuri kukaan. Kaikelle poliittiselle mobilisaatiolle Suomessa onkin onnistuttu tekemään se, mikä varmimmin heikentää sitä: päästämään se valtaan. Kaikki näkivät, että luvattu suuri muutos työväen oloissa ei ollut saavutettavissa vallankumouksella vaan yhteiskunnassa, joka noudatti markkinatalouden periaatteita. Kommunistit kuluttivat kannatuksensa hallituksissa 1950– 1970-luvuilla. Tässä suhteessa suomalainen yhteiskunta on ollut menestys. S uomalaisen yhteiskunnan erityispiirteenä on pidetty konsensusta, jossa kaikki eivät ole samanmielisiä mutta tekevät yhdessä päätöksiä. Silloin alpakkameemit viuhuvat ja kaikuu huuto: natsit ulos, kaupunki ilman natseja. Se on vaikea taistelu, hikeä ja kyyneliä. Jaoin kerran Facebookissa uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan Keski-Euroopassa hyönteisten määrä on alentunut kolmella neljänneksellä parissa vuosikymmenessä. Se on suuri tragedia, koska meidän olisi yhdessä ratkaistava ongelmia. Puuttuu ainoastaan vaatimus, että natsit on heitettävä kaasukammioon ja heidän kaljuistaan on tehtävä lampunvarjostimia ja saippuaa. Tässä suhteessa itseään suvaitsevaiseksi nimittävät eivät ole poikkeus. Siinä pannaan vihaisten sanojen heiluttajat kokeilemaan, osaavatko he myös tehdä jotain. Mutta itse vihapuhe ei lopu koskaan, tai viha, joka aivan kuten luottamus ja ystävyys, on ihmisyyden ydinmehua. Kaikkien on elettävä maailmassa, jossa valtaosa ympäristöä ei jaa heidän maailmankuvaansa. Jokaista kuollutta kohden oli vammautettuja ja järkkyneitä. Myöhemmin Suomi teki rauhan vielä toisen, hävityn sodan ja vuonna 1944 pienentyneen alueensa kanssa. Pikemmin kuin yhteisten asioiden hoitamisesta on politiikassa kyse kullekin sopivan leirin muodostamisesta. . Riittää, että siedämme toisiamme. On opeteltava näkemään ihminen siellä, missä haluaisi nähdä vihollisia. Heihin kuuluivat eri puolilta maata ja rintamia tulleet neljä isovanhempaani, jotka tapahtumien aikaan olivat lapsia mutta joiden elämä oli paljolti vuoden 1918 tapahtumien määrittämää. Suomessa on tätä sietämistä jouduttu harjoittelemaan jo vuosisata. N äistä tulisi puhua ja samalla katsoa liberaalien ja konservatiivien kulttuurisodan laineita tyynenä, puhua kenelle vain, joka suostuu kuuntelemaan, ymmärtäen, että ihmiset eivät tule koskaan rakastamaan toisiaan, mutta että maailma on silti aivan pakko muuttaa. Silti viha leppyy, kun ymmärtää, että vihaisuus ei ehkä olekaan vaarallisinta. MAALISKUU 2018 IMAGE 75. Vuonna 1918 hävinneen poliittisen suunnan johtaja Väinö Tanner oli vuonna 1927 pääministeri järjestelmässä, jonka olivat luoneet hänen voittajansa. Oikea käännös toleranssille olisi ”sietäminen”. On menneisyyden henkilö nimeltä Mannerheim. Se asutti menetetyiltä alueista saapuneet ihmiset, tyytyi asemaansa eurooppalaisena reunavaltiona ja hylkäsi iäksi ajatukset suuresta Suomesta. Että ymmärrämme, miten satavuotiaalla Suomella, kuten maailmalla yleensä, ei ole mitään yhtenäistä tarinaa, ei ainakaan meidän omaa tarinaamme. Sellaista pahantahtoisuuden bakkanaalia harvoin näkee kuin silloin, kun suvaitsevaiset vastustavat nettinatseja. Kaveruus voi helposti ylittää minkä hyvänsä etnisen, kielellisen tai kulttuurirajan, mutta toisaalta lähes kaikki tuntemani ihmiset ovat yleensä ennakkoluuloisia, kun tulee puhe niistä, jotka eivät muistuta heitä itseään. Käytössä ovat kaikki koulukiusauksen perinteiset keinot: taitamattomuudelle, ulkonäölle ja sukupuolelle hohottaminen. Näin se osti rauhaa, ennustettavuutta ja vaurautta tuleville polville, meille, joiden elämä on edellisiin polviin verrattuna yltäkylläistä ja rauhallista. Sama kohtalo oli Suomen maaseudun puolueella, ensimmäisellä suurella populistisella liikkeellä Suomen historiassa. Sen vierautta on siedettävä ja rakennettava sietämisestä järjestelmä, joka pysyy pystyssä ja ratkaisee erimielisyydet ihanien voittojen sijasta kitkerin kompromissein. Kirjoitin, että tällaista tapahtuu, maailmanloppu tulee, mutta me vain keskustelemme siitä, että Trump on sanonut grab pussy. Prosentti kansasta tapettiin vain kolme kuukautta kestäneessä sodassa. Että ihmisyyteen kuuluvat negatiiviset tunteet eivät käänny väkivallaksi vaan pyrkimykseksi kompromisseihin niiden kanssa, joista emme pidä mutta joiden kanssa joudumme elämään. Onneksi meidän ei tarvitsekaan suvaita toisiamme. Oleellista ei ole voittaa vihaa ja epäluuloa, vaan se, mitä teemme vihalla ja epäluulolla. Se on surkeaa katseltavaa. Siksi pitäisi ymmärtää, että oikea suvaitsevaisuus ei ole värikäs katutanssijuhla. Tämä ei ole maailman mittakaavassa kovinkaan tavallista. Annetaan ihmisten puhua, mutta vaaditaan myös osallistumista, tekoja. Feministien ja konservatiivien tai maahanmuuttoa kritisoivien ja kannattavien kulttuurisota kiinnostaa aktiivisten ihmisten enemmistöä enemmän kuin ihmiskunnan tulevaisuuden suuret kysymykset. Sen johtajat Veikko ja Pekka Vennamo uhosivat unohdetun kansan puolesta ja lupasivat poistaa Suomesta työttömyyden puolessa vuodessa, mutta onnistuivat puolittamaan vain kannatuksensa. On karkea käännösvirhe kääntää eurooppalaisten kielten toleranssin käsite suomeksi sanalla suvaitsevaisuus, joka tarkoittaa alkuaan rakastamista. Tasan sata vuotta sitten perheet, suvut ja kylät ajautuivat eri leireihin. MAALISKUU 2018 IMAGE 75 MAALISKUU 2018 IMAGE 75 I hminen on ytimeltään noin 150 hengen ryhmissä elävä metsästäjä-keräilijä. Vaikka tämän päivän nettiviha ammentaa yhä vuoden 1918 vihapuheesta, pakon edessä tuon ajan ihmiset opettelivat sietämään toisiaan ihmeen nopeasti. Menneisyys osoittaa, että tämä ei ole hauskaa, mutta mahdollista se on. Siitä ei toleranssissa ole kyse. Palattuani parin tunnin kuluttua nettiin havaitsin, että lähes kaikki päivitykseeni tulleet kommentit käsittelivät sitä, että miksi nyt oikeastaan vähättelen naisten ahdistelukokemuksia. Sellainen se tulee olemaan. Enemmistö ymmärsi, että vaihtoehto on liian kauhea
Tosiasiassa Anderson on äärimmäisen tarkka kuvien ja äänten sommittelija, joka kuvaa armotta ihmisen inhottavuutta. Phantom Threadissa Anderson näyttää kotoista vallankäyttöä kahlehditussa tunne ympäristössä, ja kenties siksi erityisen taitavasti. Juuri muuta hän ei kuvaakaan, ja niinpä hänen satiirikonluontonsa on eräänlaisen humoristin maineesta huolimatta aika pilkallinen ja pessimistinen. elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, joka haaveilee omasta ompelurasiasta.. Yllätysillallinen tai paahtoleivän voitelu muuttuukin henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, ja toisen selkärankaa murretaan pienin ja suurin konstein. Alkaa häijy, vaaralliseksi äityvä kamppailu Woodcockin sielusta ja ruumiista. Holtittomassa syöksyssä ja vailla paimennusta hahmot ja heidän touhunsa muuttuvat yhtäkkiä sekopäisiksi ja tönäisevät elokuvan radaltaan. ”mitä sä oikein yrität” sisältää epäilyksen siitä, että tässä ollaan nyt tekemässä jotakin muuta kuin miltä näyttää. Pulma saattaa olla sekin, että olen vähän totinen torvensoittaja, jota ärsyttää vakaville asioille naureskelu, enkä tykkää, kun tätä tosiseikkaa hierotaan naamaani. . Tämän kuvaamisessa Anderson on sellainen virtuoosi, että ihan itkettää. 76 IMAGE MAALISKUU 2018 T arina kertoo, että kun kuningatar Elisabet vieraili Suomessa 70luvulla, presidentti Kekkonen vei hänet lounastamaan ulkosalle. Boogie Nights, Mestari, jopa Punch-Drunk Love ja Inherent Vice ovat kaikki joko arvostettuja tai muuten vain palvottuja elokuvia. Vain minä olen myrtynyt kuin känninen Kekkonen metsässä. K U VA : FI N N K IN O , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Mielikuvani Andersonin maailmasta on se, että Joaquin Phoenix ja Philip Seymour Hoffman irvistelevät menemään ja tekevät kaikenlaista överiä julmuuden ja vallankäytön saralla, ja musiikista päätellen tämä on sitten jotenkin hauskaa. Woodcockin täydellisesti orkestroitu elämä mullistuu, kun siihen kompuroi ranskalainen Alma (lumoava Vicky Krieps), joka ei suostukaan äänettömäksi ja näkymättömäksi muusaksi. Magnolia on kulttielokuva, öljydraama There Will Be Blood taas joka toisen kriitikon valinta vuoden 2007 parhaaksi elokuvaksi. Aika usein häntä silti lystää enemmän yliampuminen ja siitä syntyvä hirviömäisyys. Phantom Thread kertoo sodanjälkeisen Lontoon vaatesuunnittelijasta Reynolds Woodcockista (Daniel Day-Lewis), kaavoihinsa kangistuneesta miehestä, joka tulee toimeen vain yhtä kolean sisarensa kanssa, mutta joka loihtiakseen luomuksiaan tarvitsee hullaantumista malliinsa. Vähitellen niin sanottu rakkaus muuttuu yhteiseksi sairaskertomukseksi, ja kipu on se aavelanka, jolla pariskunta ommellaan toisiinsa tiukasti kiinni. Hän päästää hahmon irti nuolen lailla, ei kohti napakymppiä vaan yllättäen kohtisuoraan taivaaseen tai päin seinää. Metsälounaalla joku seurueesta ojensi presidentille lahjan, ja sen sijaan että olisi kiittänyt, hiukan maistissa ollut Kekkonen mulkaisi lahjan antajaa ja tokaisi: ”Mitä sä oikein yrität?” Nämä epäkohteliaat, epäluuloiset sanat muistuivat mieleeni nähdessäni Paul Thomas Andersonin uutuuselokuvan Phantom Thread, sillä tajusin, että suhtaudun Andersonin töihin tismalleen samoin. Sitten hän naureskelee päälle. Yhteinen sairaskertomus Phantom Thread toi Katja Kalliolle mieleen hieman maistaneen presidentti Kekkosen. Ongelma on tämä: viritettyään henkilöhahmonsa äärimmilleen Anderson tekee aina saman tempun. Kukaan muu ei näytä epäilevän Andersonin tekemisiä. Phantom Thread on täysin tunnistettavasti hänen teoksensa, ja sittenkin pidin siitä enemmän kuin mistään muusta hänen elokuvastaan. Minulle Anderson voisi vastata: ”Saada sinut suhtautumaan tähän koko paskaan vähän vähemmän juhlallisesti.” Eikä käy kieltäminen, että sen lahjan tarpeessa saatan vaikka ollakin. Toisen ruokahalun kommentoiminen tai tuijotuskilpailun voittaminen saattaa johtaa rakasteluun, mutta rangaistus liian lähelle tunkemisesta pannaan toimeen jo seuraavana aamuna. Koska en luota ihmiseen, joka naureskelee kädet taskussa nakattuaan toiset oman onnensa nojaan, olkoonkin, että ne kaikki olivat kusipäitä. Pikkuruiset eleet riittävät, kun mittanauhalla mitataan antamista ja ottamista, reviiriä ja sen ylitystä. Kaikkia niitä en ole inhonnut, mutta ainoastakaan en ole pitänyt. PHANTOM THREAD ohjaus Thomas Anderson ensi-ilta 23.2. Kun Anderson lystää, hän osaa ampua hahmonsa napakymppiinkin, esimerkiksi suoraan läpi rakastetun sydämestä. Miksi. AndersoniA pAlkitumpi tai ylistetympi elokuvaohjaaja ei oikein enää voi olla. Tarina ei kerro, minkä vastauksen Kekkonen metsässä sai
– Monna – monnatreenaa.fitfashion.fi TUTUSTU NYT! Monna ja 40 muuta bloggaajaa!. Monna Pursiainen treenaa Emmatyttönsä kanssa. Ota aikaa itsellesi säännöllisesti. Tee puolen tunnin kehonpainotreeni, kun lapsi leikkii. . Lähde ulos! . Monnan vinkit ruuhka vuosien treeniin: . Harrasta lajeja, joista tulet iloiseksi. Rakasta peili kuvaasi
Silti se saattaa olla albumin paras biisi, malliesimerkki siitä, kuinka kappale saattaa ensimmäisellä kuuntelulla kuulostaa tärkätyltä ja lumovoimattomalta mutta viidennellä mukaansatempaavalta. Ne vaativat esittäjältään anteliaisuutta. Siinä hän oli jopa varsin hyvä, kuten roolit elokuvissa The Social Network ja Inside Llewyn Davis osoittivat. koko projektiN upottava traaginen virhe – hamartia, kuten sitä tragedian teoriassa kutsutaan – on kuitenkin se, että lajityyppinä country ja laulaja/laulunkirjoittajaamericana nojaavat tunnustuksellisuuteen, siihen että laulaja on valmis avaamaan tunteitaan ja omaa elämäänsä kuuntelijalle. Timberlaken vanhat yhteistyökumppanit Timbaland ja The Neptunes -tuottajakaksikko tekevät parhaansa sulauttaakseen Timberlandin kiiltokuvaiseen metodinäyttelijä-americanaan aineksia funkista, elektrosta, soulista ja r’n’b:stä. albumi alkaa ihan eri tavalla kuin se päättyy. Niinpä mies, joka viisi vuotta sitten esitti kappaleen Suit & Tie, on nyt kirjoittanut laulun, jossa flanelli on metafora lämmittävälle parisuhteelle (Flannel, voi helvetti). Ja kuten niin monet saavutuksistaan kylläiset poptähdet, Timberlake ryhtyi näyttelijäksi. Mutta kuten ennen uraa uurtaneet yhteistyökumppaninsa, Timberlake näyttäytyy vuonna 2018 eilisen supertähtenä. Hän oli ollut noussut NSYNC-poikabändistä aikuiseen kuuluisuuteen albumeilla Justified (2002) ja FutureSex/Love Sounds (2006), joista ensiksi mainitulla hän oli kuin valkoinen ja mielenterveydeltään vakaa Michael Jackson ja jälkimmäinen modernin r’n’b:n uudistaja jäykillä ja avantgardistisilla robottirytmeillään. 78 IMAGE MAALISKUU 2018 musiikki J otain epäilyttävää on poptähdessä, joka kokee olevansa liian hyvä popmusiikille. Ensimmäinen kappale ja ensimmäinen single on Filthy, kulmikas siivu kiimaista kyberfunkkia, joka ei tosin enää kuulosta vuodelta 2066 vaan pelkästään vuodelta 2006. Ei ainakaan niin banaalilla ja väärin ajatellulla levyllä kuin Man of the Woods. . Viestin alleviivaamiseksi kappaleeseen on siroteltu pojan jokeltelua ja ”daddy”-sanoja, joiden perusteella piltti kuulostaa onneksi liian pieneltä vielä ymmärtääkseen isänsä sentimentaalista sopertelua. Mutta Timberlake on supertähti ja siksi kitsas: jos haluaa ymmärrettävästi varjella yksityisyyttään, silloin yritykset kertoa omasta elämästään näyttäytyvät pinnallisina kuin naistenlehden parisuhdehaastattelu. Sosiaalisen median ja striimauksen aikakautena poptähti ei voi kadota viideksi vuodeksi ja sitten vain palata voittajana. Eikä se toimi ollenkaan. Nyt Justin on taas palannut, tällä kertaa ”metsien miehenä”: uskollisena aviomiehenä, kosteasilmäisenä perheenisänä, farkkuihin ja flannelliin pukeutuneena tukkijätkänä, synnyinseutujensa Montanan matkailunedustajana. Molempia albumeita myytiin yli 10 miljoonaa kappaletta. Kukaan näissä piireissä kun ei koskaan sano: Kiitos siitä, että et jakanut. 70-luvun soulista, funkista ja diskosta ammentavat Midnight Summer Jam ja Higher Higher pelastavat mitä pelastettavissa on. Samuli Knuuti on espoolainen kustannustoimittaja, jonka mielestä metsä on ihan jees, jos siellä ei tarvitse asua. Alicia Keyes lainaa kelmeää ammattitaitoisuuttaan Morning Light -duetolle ja countryn moderni supertähti Chris Stapleton piipahtaa laulamassa Say Somethingilla ja on ollut kynäilemässä kolmea muuta kappaletta. Jo vuoteen 2006 mennessä, 25 vuoden kypsässä iässä, Justin Timberlake oli niin sanotusti saavuttanut kaiken popmusiikissa. Livin’ Off The Land puolestaan kartoittaa ulkoilmaelämän iloja yhtä vakuuttavasti kuin miesmalli, jonka farkuissa näkyy vielä kaupan viikkaukset. Poptähti menee metsään Justin Timberlakelta on kirves ja hevonen hukassa country-soulahtavalla albumillaan. Vuonna 2013 Justin piipahti takaisin popmaailmassa kahdella turvonneella, sopimusteknisistä syistä tehdyllä albumilla: The 20/20 Experience, osat 1 ja 2, jonka hyvät singlet pitivät Timberlaken pinnalla. Välisoitossa Hers Timberlaken vaimo Jessica Biel käy kertomassa, miten ihanalta tuntuu vetää ylleen Justinin paita. JUSTIN TIMBERLAKE Man of the Woods RCA K U VA : R C A , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN .. Matka tänne on ollut mutkainen ja monipolvinen, eikä täysin vailla hyviä hetkiä. Kuusitoista kappaletta ja 66 minuuttia myöhemmin olemme soul-country-hirvityksessä nimeltä Young Man, jolla Timberlake otaksuu ammentavansa viisautta nuorimmalle pojalleen mutta kuulostaa siltä kuin oksentaisi vaahterasiirapissaa liotettuja kasvatusoppaita
Vaikka Fayen, nyt 35, elämä Euroopassa vaikuttaa onnelliselta ja värikkäältä (ennen palkittua esikoisromaaniaan hän on ehtinyt muun muassa työskennellä Lontoossa investointipankkiirina ja luoda uran menestyvänä rap-muusikkona), kirjasta huokuu aito kaipuu, halu palata paratiisiin, jonka tietää ikuisesti kadotetuksi. O lin unohtanut Ruandan kansanmurhan. Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka ei koskaan uskaltanut hypätä Ahveniston maauimalan kympistä. AlussA kAikki on hyvin. Tarina on jopa surullisempi kuin ensimmäisillä sivuilla uskoisi. Kokemiensa menetysten perusteella Gabrielillakin olisi pian monta hyvää syytä liittyä heidän joukkoonsa. ”Koska heillä on erilaiset nenät”, isä vastaa. Kaikki eivät pääse, lapset kasvavat aikuisiksi vihan keskellä, ja koska viha synnyttää vihaa, mikään ei muutu, burundit ja ruandat säilyvät paikkoina, joita täällä maailman turvallisissa osissa olemme mieluummin ajattelematta ja joita jotkut meistä, esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti, kutsuvat mutkattomasti persläviksi. Niin on myös ranskalainen Faye, mutta sotaan ajautuva Burundi on hänen lapsuutensa maisema, hänen Hämeenlinnansa. Hän hyppää. Rauhallisella kotikujallaan perhe elää mukavaa, aineellisestikin vaurasta elämää, johon perinteiseen kolonialistiseen tapaan kuuluu myös runsaasti afrikkalaista palvelusväkeä. Omakohtaisuuden huomaa. Kymmenvuotias Gabriel-poika asuu isänsä, äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa Bujumburassa. K U VA : LI K E, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kotikadun kaveritkin, samat tutut pikkupojat, joiden kanssa Gabriel vasta äsken huolettomana kivitti mangoja alas puista, ovat äkkiä jengisotilaita, hutuille kuolemaa julistavia tutseja. Lukiessani sitä tunsin tuskallisen selvästi olevani vakaan ja vauraan pohjoiseurooppalaisen maan etuoikeutettu kansalainen. Loppuvuodesta 1992 idylli alkaa säröillä. Viha on kuin sakea sumu, tunkeutuu joka paikkaan ja peittää kaiken kauniin alleen. Vaikuttavan romaanin ehkä hienoimmassa kohtauksessa Gabriel seisoo uimahyppytornin ylimmällä tasanteella kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla. GAbriel ei ole Gaël Faye, mutta Faye on kertonut romaanin sisältävän omaelämäkerrallisia aineksia. Toivon, että hän on kokenut tapahtumat ja tunteet, joista kirjoittaa. Tämä pieni valtio tosiaan sijaitsee Ruandan länsipuolella päiväntasaajan Afrikassa, ja sen pääkaupungin nimi todella on Bujumbura. Oman elämäni edetessä ja aina uusien kansainvälisten konfliktien puhjetessa en ollut ajatellut heitä sen jälkeen. En tietäisi tätä, ellen olisi lukenut Gaël Fayen romaania Pienen pieni maa. Isä on ranskalainen bisnesmies, äiti Ruandan tutseja. Sekasortoinen ympäristö on myös kaunis, täynnä värejä ja tuoksuja ja makuja ja ääniä. Myös sen alueella asuu hutuja ja tutseja, ja melkein heti Ruandan kansanmurhan puhkeamisen jälkeen Burundikin ajautui viisitoista vuotta kestäneeseen sisällissotaan. Kaverit odottavat alhaalla altaassa. Hutut ja tutsit olivat koteloituneet aivopoimuissani jonnekin 90-luvun arkistoihin, samaan lokeroon Bosnian sodan, Monica Lewinskyn ja Estonian uppoamisen kanssa, ja sinne he olivat jääneet. Pojan pelastaa Ranskan passi. Myös ympärillä kuohuu: Ruandasta kuuluu huhuja suunnitteilla olevista kauheuksista. Lapsuuden loppu Pienen pieni maa kaivaa esiin Juha Itkosen aivopoimuihin 90-luvulla koteloituneita asioita. Trooppinen sade rummuttaa pikkupojan ihoa. Jokainen lapsuus loppuu, mutta harvoin yhtä rajusti ja äkillisesti. . Ja hypättyään hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin ikinä aiemmin. PIENEN PIENI MAA Gaël Faye Like kirja MAALISKUU 2018 IMAGE 79. Jouduin googlaamaan myös Burundin. Isä ja äiti riitelevät rajusti, ja äiti muuttaa pois kotoa. Sota on jo käynnissä, mutta sotaa ei ole, ei tällä hetkellä – on vain pieni poika ja hänen pieni, yksityinen tunteensa. Paluu on mahdollista vain sanoilla, ja osin siitä syystä Faye on romaaninsa ehkä kirjoittanutkin. Hän pääsee pois maasta ennen kuin viha ehtii syövyttää hänet kokonaan. ”Miksi hutut ja tutsit sotivat”, Gabriel kysyy isältään. Seuraavan parin vuoden aikana, juuri niinä 90-luvun vuosina, jolloin minäkin ehdin rekisteröidä Ruandan kansanmurhan, poika ei menetä ainoastaan äitiään ja isäänsä vaan koko siihenastisen maailmansa. Se on tietenkin sekä oletettavaa että kirjan koskettavuuden kannalta miltei välttämätöntä: niin paljon kuin haluankin uskoa kirjailijoiden rajoittamattomaan oikeuteen kirjoittaa ihan mistä tahansa, lukijana huomaan toivovani, että tämän kirjan kirjoittaja on kasvanut Burundissa. Poika katselee tuttua maisemaa ja yrittää taltuttaa pelkonsa. Muu tuntuisi huijaukselta. Kauheuksien keskelläkään kaikki ei nimittäin ole pelkästään kamalaa. Hän uskaltaa
Lakata pelkäämästä kuolemaa. Romantisoimatta niukkuutta voi miettiä, mistä syntyy suomalainen ilottomuus. Eihän vakavuudessa mitään pahaa ole, mutta epämääräinen tyytymättömyys syö energiaa eikä muuta mitään. Eksistentiaalisten kysymysten vaarana on käpertyminen syvälle omaan napaan. K un matkustaa kauas Suomesta, näkee miten niukoissa oloissa monet elävät arkeaan, juhlivat jumalia, ottavat vastuun itsestään ja läheisistään, hankkivat elantonsa tyytyväisinä, vailla syvää eksistentiaalista ahdistusta. Se kuulostaa tosi suureelliselta. ”Kysymys elämän tarkoituksesta on siis viime kädessä kysymys siitä, kuka olen ja mitä rakastan.” Olisipa aikuisillekin kysymyspalsta. Onko kyse siitä, että nämä ihmiset tietävät meitä paremmin, keitä ovat ja mitä rakastavat. Mutta että löytäisi elämän tarkoituksen. Eli silloinkin, kun tekee mieli kyseenalaistaa kaikki. . Filosofin mukaan elämän tarkoitus ratkeaa, jos selvitämme, mitkä ovat tärkeimmät kykymme ja mikä on meille rakkainta maailmassa. F ilosofi Heinämaan vastauksen perustella elämän tarkoituksen metsästys muistuttaa onnellisuuden etsintää. Filosofi Heinämaan ajatukset on vaikuttavia, koska niissä lähdetään pokkana siitä, että elämän tarkoituksen voi selvittää. Räty 80 IMAGE MAALISKUU 2018 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kaiketi tästä samasta suunnasta voisi löytyä elämän tarkoituskin. Olosuhteiden rajujen muutosten keskellä. Onnellisuus – tai pikemminkin hetkelliset onnentunteet – pitää löytää oman pään sisältä, pikemminkin asenteesta ja oivalluksista kuin asioiden tilasta. Eteen tulee vuosi vuodelta enemmän tilanteita, joista voi päättää vain sen, miten niihin suhtautuu (rypyt, kuolema, loska, tyhmä pomo, rintasyöpä, lapsettomuus, potkut, läski, jätetyksi tuleminen). Mitkä ovat tärkeimmät kykymme. On oma paikka yhteisössä, riittävästi merkitystä, vähän suorituspaineita. Monilla meistä etsintä on selvästikin kesken, sillä Heinämaa kuvaa elämänsä tarkoituksen syvällisesti käsittävää ihmistä näin: ”Pystyy hahmottamaan jokaisen hetkensä mielekkääksi jopa olosuhteiden ja toimintamahdollisuuksien rajujen muutosten keskellä.” Jokaisen hetkensä mielekkääksi. Itse tykkään kysymyksistä enemmän kuin vastauksista. Ja sitten, pitkien etsintöjen jälkeen, alkaa tajuta, että olosuhteet tulevat ja menevät. Filosofian professori Sara Heinämaan vastaus oli niin viisas, että siihen on syytä palata. Heinämaa kirjoitti, että ensinnäkään ”emme voi olettaa, että sama ratkaisu pätisi kaikkien elämään”. Tarkoittaako tämä, että olisi mahdollista saavuttaa mielenrauha. Tämäkin on suuri uutinen: tarkoituksen ratkettua elämä hahmottuu mielekkäänä – riippumatta ulkoisesta todellisuudesta ja siinä väistämättä tapahtuvista muutoksista. Ensin sitä harhailee kymmeniä vuosia kuvitellen, että onnellisuus löytyy jostain paikasta, ihmisestä, perhetilanteesta, työstä, merenrannasta, saavutuksesta, olosuhteista, Heinämaan sanaa käyttääkseni. Etsimme merkitystä itsellemme ja itsestämme, emme ihmiskunnalle, yhteisölle tai luonnolle, jonka osa olemme. Mitä järkeä on missään, jos lapsi kuolee, sydän hajoaa, tappaminen jatkuu, sairaus romauttaa unelmat. Kuka olet ja mitä rakastat. Y ksitoistavuotias Eveliina kysyi hiljattain lasten tiedekysymyksissä (HS 29.12.): Mikä on elämän tarkoitus. Vanheneminen auttaa sopeutumaan ajatukseen siitä, että epätäydellisissä olosuhteissa voi toteuttaa itseään ja rakastaa. Pitkien etsintöjen jälkeen alkaa tajuta, että olosuhteet tulevat ja menevät.. Reetta Räty luki lehden pieneltä palstalta suuren uutisen: elämän tarkoituksen voi ratkaista. Tällaisia me länsimaiset, maallistuneet individualistit olemme. Kun yrittää vastata näihin edes haparoiden, huomaa pian, ettei ole edes olemassa muuten kuin suhteessa muihin ihmisiin. Mikä otollinen asetelma vallanpitäjälle: itseään loputtomasti analysoivat, olosuhteisiinsa tyytyvät kansalaiset! Elämän tarkoitusta käsitellään Heinämaankin vastauksessa yksilön elämän tarkoituksena. Ne muuttuvat, joskus dramaattisestikin, ilman että niihin voi vaikuttaa. Kuka olen ja mitä rakastan. Nähdäkseni oma napa ei kuitenkaan ole suunta, johon Heinämaan kysymykset meitä johdattelevat. Jokaisen on etsittävä oma vastaus. En tiedä, mikä tässä kaikessa on järkenä, mutta olen sentään asettanut tavoitteen: elä oman näköinen elämä. Reetta Räty on toimittaja, joka on kuulunut toimituksen raamattupiiriin. Sitä alkaa tajuta, että elämästä nauttiminen on taito, jota voi harjoitella. Mikä on meille rakkainta maailmassa
Muut purskahtivat nauruun. Viime vuosikymmenet valtavirtaa härnättiin vasemmalta. Nelikymppisinä joudumme maistamaan omaa lääkettämme. Tältä siis tuntuu keski-ikä. Mutta se tajusi, että idealismi on naamioitava ironiaksi, sillä vain ironian voi ottaa tosissaan. Muistan istuneeni aloittelevana opiskelijana yliopiston luennolla, kun joku erehtyi sanomaan t-sanan. Ne tajuavat, jotka tajuavat. Michelle Obama sanoi puheessaan demokraattien puoluekokouksessa when they go low, we go high – kun he toimivat alhaisesti, me nousemme sen yläpuolelle. Uusvilpittömät Veera Luoma-aho huomaa, että hänen sukupolvensa kuvittelee keksineensä ironian. Se oli hieno ja koskettava puhe. . Näin kakun voi syödä ja säästää. Roolit ovat keikahtaneet nurinniskoin, ja siinä on nieleskelemistä. Nyt soveliaisuuden rajoja rikkovat populistit ja netin äärioikeistolaiset. Veera Luomaaho on keskiikäinen perheenäiti Keravalta, joka tekee Podcasteja työkseen. Amerikkalainen alt-right ymmärsi, että sen ajatusmaailman ydin, valkoisten miesten ylivallan haikailu, ei koskaan tule olemaan itsessään riittävän coolia. Niinpä se varasti silmiemme edestä postmodernin pelikirjamme, opetteli sen ulkoa ja käyttää sitä nyt tavalla, joka uhkaa koko demokraattista järjestelmää. Sen aseena ovat meemit, jotka ovat tyylipuhdasta postmodernismia, loputtomia lainauksia ja tulkintoja, pastissia ja parodiaa. Silloin on parasta pitää huolta siitä, ettei horju, sillä mikään ei herätä yhtä suurta vahingoniloa kuin hyvänä itseään pitävien ihmisten moraalinen kompastelu. Trollaus on performanssi, joka vahvistaa alt-rightin tarinaa itsestään. Siinä on jotain hyvin, hyvin tuttua. O letko joskus löytänyt itsellesi hengenheimolaisia jostain alakulttuurista. Selaile amerikkalaisen altrightin keskustelufoorumeita, ja ymmärrät, mistä on kysymys. Likaista peliä pelaavien yläpuolelle asettuminen on hutera paikka. Kaikki tuntemani arvot, roolit ja ideologiat on pantu tehosekoittimeen ja painettu nappia. Nyt puhumme huolestuneina ja täysin pokkana ”vaihtoehtoisista faktoista” ja ”totuuden jälkeisestä ajasta”. Alt-rightin nettisoturit ovat rasistisia, naisvihamielisiä ilkimyksiä, mutta parhaimmillaan heidän meeminsä ovat kuin someformaattien aapisesta. Lopuksi muiden suuttumus valjastetaan omaksi aseeksi. Omista sanoista ei tarvitse kantaa vastuuta, mutta varsinainen vihaviesti tulee silti sanotuksi ääneen ja muuttuu uudeksi normaaliksi. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Jos olisin tiennyt viisitoista vuotta sitten, ketkä tänään peräänkuuluttavat perusarvoja, käytöstapoja ja kotikasvatusta, olisin kai tukehtunut nauruun. Puhumalla totuudesta. MAALISKUU 2018 IMAGE 81 Idealismi on naamioitava ironiaksi, sillä vain ironian voi ottaa tosissaan. Ja kukapa nyt ei rakastaisi tekopyhien liberaalien kiusaamista. Absoluuttista totuutta ei ollut, vaan tulkinnat ja totuudet olivat subjektiivisia. Luoma-aho. Sillä todistetaan jälleen kerran, kuinka media ja liberaalit vihaavat altrightia ja ovat itse yliherkkiä itkupillejä. Sen viha on todellista. En silti voinut olla epäilemättä, onko se sittenkään oikea strategia. Sitten seurataan tyytyväisenä väistämätöntä reaktiota. T iedättekö, miten sai tehtyä itsestään hölmön 1990luvun lopun opiskelijapiireissä. Mikä jää perinteisten konservatiivien, liberaalin oikeiston, vasemmiston ja vihreiden rooliksi. Olla loukattuja ja hämillään. Jokainen sukupolvi luulee olevansa edellistä ironisempi, mutta oma sukupolveni, 1990-luvulla teini-ikänsä eläneet, on niin innoissaan omasta ironisuudestaan, että kuvittelee keksineensä itse koko sanan. Viesti naamioidaan leikiksi, jossa kiusataan tekopyhiä liberaaleja. Vinkki sosiaalisen median sisältökonsulteille: vihan ja ironian yhdistelmä on todellakin kuin luotu jaettavaksi. Osa haluaa hylätä kyynisyyden ja ironian kokonaan. Entä jos itsetietoinen sikailu toimiikin nettikulttuurissa paremmin kuin ylevä hyvistely. Alt-rightin tapa toimia on purettu palasiksi moneen kertaan. Huonommuuden tunteet ja menettämisen pelko on valjastettu ryhmätunteeksi, oikeassa olon varmuudeksi ja muita ylenkatsovaksi keskinäiseksi ymmärrykseksi. L iberaaleissa piireissä on viime vuodet eletty uusvilpittömyyden aikaa. Vaikka näen, millaista tuhoa postmodernit kikat käyttöönsä napannut äärioikeisto saa aikaan, ei uusi vilpittömyyskään oikein miltään kunnon vastaukselta tunnu. He voivat uhriutua ja kokea olevansa altavastaajia mutta samalla tuntea olevansa fiksumpia kuin muut, koska ovat saaneet kaikki lankeamaan ansaansa. Aluksi kerrotaan rasismista, naisvihasta, antisemitismistä, islamofobiasta tai vaikka liberaalin demokratian kritiikistä ammentava törkeä vitsi
Onko Jari Aarnion salaisuus siinä, että hän näyttää siltä kuin olisi jokaisen miehen peilikuva tai isä. — 10. — 19. — 11. Tietävätkö HS:n kulttuuritoimituksen toimittajat, kuinka häpeällisen huonoja sivuja ne tekevät vai ovatko ne tyytyväisiä itseensä, ”olipa taas mainio juttu Paul Austerista, josta koko Suomi on vaien nut jo liian kauan!”. Onko syy klassikoissa vai ihmisessä, jos on lukenut maailmankirjallisuuden kaikki klassikot eikä niistä ole seurannut muuta ajatusta kuin ”nyt olen lukenut maailmankirjallisuuden kaikki klassikot”. Rosa Meriläinen, onko kaikki hyvin, kun vaginastasi ei ole kuulunut viikkoihin pihahdustakaan. — 17. — 5. Espoolaiset, kannattaisiko vain matkia vantaalaisia ja lopettaa työnteko, kun se työmatka piteni vartin. Pitäisikö keksiä todella lyhyt ajan yksikkö sille, kuinka nopeasti lapsesi muuttuu suloisesta pellavapäästä kusipäiden liiton puheenjohtajaksi. — 20. Tuliko kenellekään muulle huono olo siitä, mitä Sauli Niinistö uumoili kotona vaalivalvojaisten jälkeen tapahtuvan: ”Sieltä tulee pusuja molemmin puolin poskia, Jenni ja Lennu ovat odotelleet jo kovasti”. Kuinka moni aktiivimallia vastustaneen adressin allekirjoittanut tiesi, mikä on aktiivimalli. nämä meidän piti vielä kysyä. — 2. 1. — 14. 82 IMAGE MAALISKUU 2018 15. Olettekos muuten kuulleet jutun siitä suomalaisesta huippupäättäjästä, joka on Helsingin salaisten S/M-luolien vakioasiakas. 7. Kohtaavatko vanha ja uusi aika siinä digimarkkinointijohtajassa, joka on jo puoli vuotta odottanut uutta Teslaansa ja vielä on toiset puoli vuotta odotusta jäljellä ennen kuin auto ehkä saapuu valmistajalta, joka ehkä on ajautumassa konkurssiin. Nousiko Teatterin VIP-tiskillä epätoivo vai toivo, kun tuli tieto, että Sami Hedberg on nyt vapaa mies. Saako kenestäkään käyttää enää luonnehdintaa ”no, sellai nen snadisti huorahtava”. Mihin baareissa yksin istuneet ihmiset katsoivat ennen kännyköitä. Kuinka pitkälti Facebookpäivitysten tykkääminen perustuu vain siihen samaan herkän sielun suojeluun, jolla lapsen rumaa piirustusta kehutaan. Miltä tuntuisi tällainen sitramainen ajatuskoe, johon ei ole käytetty euroakaan: mitä tapah tuisi huomiselle, hyvinvoinnille, kestävälle kehitykselle tai julki selle keskustelulle, jos Sitra tunnin kuluttua lopetettaisiin. Kun filosofi Frank Martela kertoi HS:ssa, että ”ympärilleen kannattaa kerätä ihmisiä, jotka tukevat tapaasi elää”, neuvoiko hän natseja vai pedofiileja. Onko sopivaa rangaistusta alle 65-vuotiaille, jotka tuhahtavat ”kaiken maailman pädejä ja pedejä!”. — 4. — 3. — 9. — 16. — 6. — 12. Onko nykyero uskottava ja lopullinen vasta sitten, kun parisuhteen molemmat osapuolet ilmoittavat Facebookissa, että eivät enää seuraa toisiaan Instagramissa. Tiivistyykö nykyinen keskustelukulttuuri narsismiinsa uponneeseen toimittajaan kyselemässä kauhua teeskennellen haastateltavaltaan narsistisesta luonnehäiriöstä. — 13. — 18. — 8. Moniko journalisti arveli Ylen johtajan paikan vapautuessa olevansa juuri oikea ihminen johtamaan Yleä
– AUTOISSA ON EROJA – Eniten uusia autoja Testattua tietoa Käytettyjä ja klassikoita Turhaa hifistelyä Suomalainen autolehti
Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella. PAL.VKO 2018-12 290361-1802 Sinä olet siellä. Myös mainoksia. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein. Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan