SEKSI VIE JA TAKSI TUO Naisen ja homomiesten ystävyys HEIDÄN SEURASSAAN SÄKENÖIN Tuija Siltamäki, Mika Kukkonen, Maaret Launis UUDET KOLUMNISTIT Käynti lapsuuskodeissa ei vienyt juurille LIIAN MONTA MUUTTOA. IM A G E 3 12 TA M M IK U U 20 24 KESTÄVIÄ JUTTUJA 1/2024 TAMMIKUU 12,90?€ RAKAS KOIRA Myös vuonna 2024 koira on rakkauden ilmentymä. PA L. EH K Ä R A K K A U S O N SA M A LL A TA VA LL A JÄ R K EV Ä Ä K U IN LÄ H EK K Ä IN N U K K U M IN EN : S E A N TA A LÄ M PÖ Ä JA TU R VA A . Eikä ihme, sillä koirat tekevät juuri sitä, mitä olemme tottuneet kutsumaan rakkaudeksi. V KO 7/ 20 24 29 3 6 124 1 Voiko rahatta saada rakkautta
Minnekään ei tarvitse lähteä eikä juuri mitään tarvitse maksaa. Kumpikaan ei ole edes ehdottanut tapaamista pariin vuoteen. Missään toisessa suhteessa tällainen ei riittäisi. Se on tavoitteellisuuden tehtävä, mutta Puution mukaan maali on väärä. Paatuneinkin liikkeenjohdon jyrämies osaa jo mainita lehtihaastattelussa perheensä ja sen merkityksen, mutta työhön ja perheeseen puhe usein yhä jää, vaikka ystävyyssuhteita olisikin. Moinen ärsyttäisi, ellei Puutio olisi kuin konsultit niin usein: samaan aikaan kun heitä kuunnellessaan tai lukiessaan aivot laittavat aina hanttiin ja väittävät vastaan, osa mielestä ajattelee, että totta, noinhan se just on. Valtioiden väliset rajat, Helsingin pörssin suurimmat yritykset sekä omat tavoitteemme ovat kaikki ihmisten välistä fiktiota. Ystävyyssuhteissa näin on varmuudella. Näkymättömyyttä voi tuottaa sekin, että usein ystävien merkitykseen havahtuu yksityisesti, omassa mielessään vasta seuraavana päivänä jälkikäteen, kun illanistujaisten pulputus on tauonnut. Juttelemme puoli tuntia ja teemme saman taas parin kolmen viikon päästä. Kumpikaan ei ole edes ehdottanut tapaamista pariin vuoteen. Se on osuva muotoilu, jossa näkymättömyys voi olla seurausta useammista tekijöistä. Toisella – ehkä molemmilla! – on luonteenpiirre, taipumus tai vanha kotikasvatuksen vinouma, jonka tähden koko suhde tuntuu olevan pelkkä nykyhetki, sen akuutti kriisi, jonka jommankumman jokin haitallinen ominaisuus on taas laukaissut. Runoilija Henriikka Tavi kuvaa ystävyyssuhteita tähän numeroon kirjoittamassaan esseessä näkymättömäksi tukirakenteeksi. Huono konsultti yrittää myydä uusia kenkiä, hyvä laittaa vanhoihin kenkiin pienen sileän kiven, joka hankaa niin, että sitä ei tee mieli ottaa ainakaan heti pois. Kukaan ei jaksaisi sellaista puolisoa tai vanhempaa, joka soittaa parin viikon välein eikä edes ehdota tapaamista, mutta ystävyyssuhteissa vaatimuksia toista kohtaan on terveellä tavalla vähemmän. Toimintaohjeita jaetaan ja keskustelua suositellaan. Kriisi ja tikapuut NIKLAS THESSLUND P Ä Ä K I R J O I T U S Kolmas tekijä, joka tuottaa näkymättömyyttä ystävyyssuhteisiin, on niihin usein kuuluva pitkä historia ja sen aikaan saama maltillisuus. Voisimme aivan hyvin tavata kasvokkainkin, mutta silloinkin tekisimme vain aivan samaa, juttelisimme toisillemme. konsulttikolumnistin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Puutio on liikkeenjohdon konsultti, ja tapansa kirjoittaa sen mukainen. Yhdellä parhaista ystävistäni on tapana soittaa usein, kun hän on ajamassa yksin pidempää automatkaa. 3 t a m m i k u u 2 2 4 M oni asia tässä maailmassa on täysin keksittyä. Maalin tulisi olla keksimällä keksityn tarpeenluonnin ja fiktion sijaan syvissä ihmissuhteissa. Ne tekevät elämästä parempaa. kun lukee lehtien parisuhdejuttuja, parisuhteista tulee kuva, että koko ajan on tilanne päällä. Ei tikapuitakaan tarvitse käydä jatkuvasti nykimässä eikä niiden tiheä käyttö tee niistä sen parempia. Ne ovat satuja, joihin meidän kannattaa uskoa vain niin kauan kuin me kaikki niistä hyödymme”, kirjoitti Alexander Puutio joulun alla julkaistussa Ylen kolumnissaan. Nostetaan ensin isoja asioita esiin ja vedetään sitten matto niiden alta. Näkymättömyys on osin seurausta juuri mediapaitsiosta verrattuna esimerkiksi juttuihin lasten ja vanhempien väleistä tai parisuhteista. Pelkkää fiktiota kaikki, mitä oikein luulitte. Se ei tarkoita, että kuka hyvänsä kelpaisi ystäväksi, vaan sitä, että parhaimmillaan ystävyys voi elää ja voida hyvin aivan minimaalisilla teoilla, sillä ystävyys on tikapuut menneestä tähän hetkeen. Puutio nosti mainitsemansa fiktiot esiin esimerkkeinä asioista, joihin usein kohdistamme tavoitteellisuuttamme, jotta elämästä tulisi parempaa ja onnellisempaa. Samaan aikaan on helppo havaita, että ystävyyssuhteet ovat yhä lapsipuolen asemassa, kun puhutaan hyvästä elämästä. Luulen, että arki on usein rauhallisempaa eikä niin ongelmakeskeistä kuin lehtiä lukiessa saattaa luulla. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi ”
Teksti Niklas Thesslund Kuvat Juuso Westerlund 3 1 Lähtöjä valokuvaaja satu nyström malli pulma K A N N E N K UVA. S I S Ä L LY S L U E T T E L O 4 3 PÄÄKIRJOITUS 6 AVAAJA – ILKKA RUOSTETSAARI 10 POLIITTINEN KOTI 12 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 14 LUONTOKATO, OSA 4: TERVEYS 18 KOLUMNI – MAARET LAUNIS 20 Tupsunen tassunen Koirista on tullut meille mahdottoman rakkaita. 42 Omieni joukossa Mikä tekee naisten ja homomiesten välisestä ystävyydestä niin erityistä. 30 Lähtöjä Niklas Thesslund palasi lapsuudenkoteihinsa eri puolille Suomea. T Ä S S Ä N U M E R O S S A 3 t a m m i k u u 2 2 4 VOISIKO ITSESTÄÄN JA VANHEMMISTAAN YMMÄRTÄÄ JOTAIN UUTTA, JOS PALAISI VANHOIHIN LAPSUUSKOTEIHINSA ERI PUOLILLE SUOMEA. 60 KOLUMNI – TUIJA SILTAMÄKI 62 ESSEE – KALLISTA RAKKAUTTA 66 KOLUMNI – MIKA KUKKONEN 68 ELOKUVA – KATJA KALLIO / PALJASTUMINEN ITSELLE 70 MUSIIKKI – SAMULI KNUUTI / HYVÄ SETÄ 72 KIRJA – VENLA ROSSI / SUKKASILLAAN TAIVAASEEN 74 KULTTUURI – RAHAA JA SEKSIÄ 42–49 Mirja Hämäläisellä on paljon homomiehiä lähipiirissään. Onko se sattumaa. 50 Rakkaita pettymyksiä Pasi Kostiainen on tottunut epäonnistumisiin – Jokereiden takia. Siihen on hyvä syy
T E K I J Ä T AULI VIITALA Auli Viitala (s. 5 t a m m i k u u 2 2 4 K E S TÄV I Ä J U T T U J A SATU NYSTRÖM Satu Nyström (s. TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Hans Eiskonen, Pauliina Holma, Silvia Hosseini, Mirja Hämäläinen, Janne Itkonen, Katja Kallio, Kim Kauppinen, Samuli Knuuti, Pasi Kostiainen, Mika Kukkonen, Kristiina Kurronen, Maaret Launis, Sanna Lehto, Satu Nyström, Oskari Onninen, Mikko Pelttari, Riina Peuhu, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Iida Rauma, Venla Rossi, Tuija Siltamäki, Riikka Suominen, Henriikka Tavi, Kaisu Tervonen, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta, Auli Viitala, Elina Vitikka, Juuso Westerlund. numero. helmikuuta 2024. Aikakausmedia ry:n jäsen. Liukkonen oli alakouluikäinen, kun hänen äitinsä sairastui syöpään.. Kustantaja A-lehdet Oy Myyntipäälliköt Mediaopas.a-lehdet.fi Repro ja sivunvalmistus Aste Helsinki Oy Painatus PunaMusta, Joensuu 2024 Seuraava numero ilmestyy 14. 39. MAINOSTAJAT Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Trafiikki PunaMusta ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Internet www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Kyseessä oli yksi hauskimmista työtehtävistä ikinä. Kuvaus oli tosin melko vaativa, sillä hänen oli ohjattava samaan aikaan malleina toimineita koiria – hänen omia hulvattomia mussukoitaan. Postiosoite Image, 00081 A-lehdet Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki Puhelin (09) 759 61 Sähköposti image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi www.image.fi Facebook www.facebook.com/imagelehti Instagram @imagelehti X @imagelehti Lataa Apu360-sovellus App Storesta tai Play Kaupasta. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Tähän numeroon Viitala kirjoitti siitä, miten raha vaikuttaa seksielämään. vuosikerta, 312. 1983) on ihmisiä ja eläimiä rakastava valokuvaaja Vantaalta. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Tähän numeroon hän kuvasi kansijutun. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). Hän kirjoittaa aiheista, jotka uhkaavat jäädä keskiluokkaiselta ja toimintakykyiseltä toimittajakunnalta käsittelemättä. 1975) on sairauden vuoksi työelämän ulkopuolella oleva helsinkiläinen toimittaja. ISSN 0782-3614 päätoimittaja niklas thesslund vastaava tuottaja hanna parhaniemi ulkoasu hanna kahranaho & pauliina vuorinen digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen johtava ad (ajankohtaismediat) timo tervoja Oikaisut: Toisin kuin edellisen numeron esseessä luki, Miki Liukkosen äiti ei menehtynyt Liukkosen ollessa ala-asteella
Metsästysharrastus vaikuttaa poikkeukselta. Metsästys on perinteinen suomalaiskansallinen miesten harrastus. Uusimmassa aineistossani tulee esille, että epävirallinen vuorovaikutus ja kasvokkain tapaaminen huippujohtajien välillä on vähentynyt. Yllätyin, että haastateltavien enemmistö katsoi kuuluvansa eliittiin, vaikka eliitti-termiin liittyy usein julkisuudessa negatiivisia konnotaa tioita. Laajoilla verkostoilla on edelleen merkitystä vallankäytön kannalta. Jatkuvat yhteiskunnalliset kriisit ovat vaikuttaneet eliittien asemaan yllättävän vähän, hän sanoo. Mitä tarkoitat tällä. Siinä kirjoitat, ettei Suomi ole enää klubi, mutta se on silti maa, jossa päättäjät tuntevat toisensa. I L K K A R U O S T E T S A A R I : Suomalaisten poliittinen passiivisuus suojaa eliittejä” ”. Yksi haastateltava kuvasi sitä hyvin, että syksy on ’aika kiireistä aikaa’. Meillä on ollut perinteisesti erilaisia eliittiklubeja, joihin monet huippujohtajistakin kuuluvat, mutta he kokevat niissä tapahtuvan epävirallisen verkostoitumisen merkityksen aika vähäiseksi. Onko eliittien vallasta siis tullut aiempaa läpinäkyvämpää. Vuorovaikutus on siirtynyt enemmän virallisille foorumeille. Näinkin sen voi tulkita, mutta silti eliitit uskovat verkostoitumisen voimaan hyvin vahvasti. Ja kyllähän varsinkin elinkeinoelämän eliitti harrastaa yhä metsästystä. Muutoin kirjasta saa kuvan, etteivät suomalaiset eliitit halua elää yläluokkaista elämää. Nalle Wahlroosin uudesta kirjasta sain kuvan, että taajaan ollaan jahdissa Suomessa tai ulkomailla ja niiden välissä tehdään yritysjärjestelyjä. He kuitenkin korostivat hyvinkin tavalliValtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari on tutkinut 1990-luvun alusta lähtien eri suomalaisiin eliitteihin kuuluvia ”huippujohtajia”. Varmasti koronakin on vaikuttanut tähän. Siihen ehkä liittyy myös huippujohtajien elämäntavan muuttuminen yksityisemmäksi. 6 AVA A J A Teksti Oskari Onninen Kuvat Riina Peuhu J ulkaisit marraskuussa 30 vuoden tutkimukseesi pohjautuvan kirjan Huippujohtajat kriisien Suomessa – eliitit ja vallan verkostot 1990-luvulta 2020-luvulle (Gaudeamus). Jotta pysyy työkykyisenä, täytyy panostaa esimerkiksi kuntoiluun eikä loputtomiin illanistujaisiin
7 t a m m i k u u 2 2 4
Perustus lain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Aineistossasi presidentin valta-asema on eliittien silmissä liikkunut kolmanneksi ja viidenneksitoista vaikutusvaltaisimman instituution välillä tutkimuksiesi ajanjaksolla. Naisten osuus on noussut koko valtaeliitissä 12 prosentista 35 prosenttiin. Presidentinvaalit ovat tammikuussa. Uusrikkailla ei minusta ole sen enempää halua näyttää tulotasoaan kuin omaisuutensa perijöillä. Kirjoitat, että perussuomalaisten nousu suureksi puolueeksi on heikentänyt suomalaisten eliittien taipumusta konsensukseen. Tarkoittaako keskusteleminen pyrkimystä perustella ja sitä kautta legitimoida oikeusvaltion periaatteita kansalaisten silmissä nykyistä paremmin. Sisällytät kirjassasi myös poliittiset erityisavustajat valtaa käyttävään poliittiseen eliittiin. Miksi Suomessa ollaan viehdytty tällaiseen malliin. Minun mielestäni ei oikein voi, koska kansalaisyhteiskunta ei ole tässä suhteessa yhtenäinen. Eri eliitit arvioivat näitä muutoksia kuitenkin tavalla, mikä tukee keskeistä johtopäätöstä suomalaisten eliittien erilaistumisesta ja fragmentoitumisesta. Mielenkiintoista on, miten tasavallan presidentiltä on Kekkosen ajoista lähtien odotettu vahvaa johtajuutta. Kaikki eliittiryhmät yhteenlaskien eliittiaseman säilyttäminen oli helpointa ajanjaksolla 1991–2000, vaikeutui vuosina 2001–2011 ja taas helpottui vuosina 2011–2021. Mielenkiintoinen havainto on, että vaikka varsinkin työmarkkinapolitiikassa konsensus on rapautunut, näiden huippujohtajien mielestä eliittien välinen luottamus on edelleen varsin vahvaa. Se taas tuntuu sotivan monien kansalaisten oikeustajua vastaan. Miksi. Ulkopolitiikan katsotaan sisältävän myös turvallisuuspolitiikan, jonka alaa on laajennettu uusilla käsitteillä, kuten kokonaisturvallisuudella, laaja-alaisella turvallisuudella ja kansallisella turvallisuudella. Kun melkein mistä tahansa asiasta voidaan tehdä turvallisuuskysymys, se voi johtaa siihen, että presidentin valtaoikeuksia aletaan tulkita yhä laajemmin. Aseman säilyttäminen on helpottunut myös elinkeinoelämän ja kulttuurin eliiteissä mutta vaikeutunut hallinnon, tieteen ja median eliiteissä. Minusta poliittisen liikkumatilan kaventuminen on ollut liian vähän esillä. Sen sijaan, että kiivettäisiin omalla yhteiskuntasektorilla ikään kuin tikapuita askel askeleelta ylös eliittiin saakka, monipuolisemmat uramallit ovat nykyään mahdollisia. Eduskunta, Euroopan unioni ja oikeuslaitos ovat kasvattaneet vaikutusvaltaansa, kun taas journalistinen media, työmarkkinajärjestöt, pankit, suuryritykset, vakuutusyhtiöt ja kirkko ovat sitä menettäneet. Miten instituutioiden väliset valtasuhteet ovat eliittien mielestä muuttuneet Suomessa 30 vuoden aikana. Me emme koe, että voisimme vaikuttaa hirveästi itseämme koskevaan päätöksentekoon. Miten Suomen kriisit 1990-luvun lamasta aina Ukrainan sotaan ovat vaikuttaneet eliittien asemaan. Tämä ”suomalainen paradoksi” on suojannut eliittejä kriiseiltä ja turbulenssilta.. Mutta myös politiikan ja kansanvallan puoli on tärkeä. Ei tarvitse osallistua päätöksentekoon tai valvoa sitä, vaan asiantuntijoiden toivotaan hoitavan politiikka tehokkaasti, objektiivisesti ja riitelyä välttäen. Kirjoitat kirjassa laajemmasta oikeudellistumisen ilmiöstä, jossa lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset rajoittavat poliitikkojen liikkumavaraa. Jotta näiden sopimusten legitimiteetti säilyy, muidenkin kuin juristien olisi syytä avata asiaa. Marraskuussa apulaisoikeuskansleri esti itärajan sulkemisen, mistä perussuomalaiset poliitikot haukkuivat häntä hyvin kovasanaisesti. Hän on päivänpolitiikan ulkopuolella, mutta puheella arvojohtajuudesta siirretään hänen valtaansa myös sisäpolitiikkaan. Myös eliitti kannattaa kuitenkin niin kutsuttua häivedemokratiaa. Kääntöpuoli on se, että me luotamme vahvasti instituutioihin, oikeuslaitokseen ja puolustusvoimiin mutta myös poliitikkoihin ja puolueisiin. Tuorein sija oli kahdeksas. – I L K K A R U O S T E T S A A R I sia elämäntapojaan. OECD:n mukaan suomalaisten kansalaispätevyys on heikko. Mitä se kertoo mielestäsi presidentin valta-asemasta. Ministeritasolle mennään vasta, jos sopua ei synny. Vallankäyttö voi ulottua niinkin pitkälle, että hallituspuolueiden erityisavustajat neuvottelevat asioista ja sopivat ne keskenään. Tarkoitan siis sitä, ettei luottamuksellisia keskusteluita vuodeta ulos. Perussuomalaisten suuri vaalivoitto vuonna 2011 ja samoihin aikoihin alkanut sosiaalisen median nousu olivat käännekohta suomalaisessa konsensuksessa. Mitä kehityksestä pitäisi ajatella. Voi kysyä, onko demokratiassa sopivaa, että yksi henkilö määrittelee kansakunnan arvoja tai yhteiskuntakehityksen suuntaa. Jo ennen rajakriisiä edelliset hallitukset törmäsivät sotea vääntäessään jatkuvasti perustuslaillisiin näkökohtiin. Laillisuusvalvojilla on tärkeä rooli, mutta tästä pitäisi keskustella enemmän. 8 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. Rajakriisin yhteydessä tuli esille, miten jotkut keskustelijat korostavat eduskunnan suvereenia valtaa, jotkut taas ihmisoikeusja pakolaissopimuksia. Ymmärrän hyvin, että EU-oikeus ja kansainväliset sopimukset sitovat Suomea. Miksi. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi on ehdottanut perustuslakiin lukkoja, joita ei saisi eduskunnan suurellakaan enemmistöllä avatuksi. Hallinnossa ongelmaksi taas koetaan, että valtiosihteerit ja erityisavustajat sotkevat poliittisen valmistelun ja virkavalmistelun välistä suhdetta. Polarisaatio alkoi lisääntyä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Poliittiset valtiosihteerit luin eliittiin kuuluviksi aikaisemmin, mutta nyt huippujohtajat kokivat myös erityisavustajien vallan varsin suureksi. Vaatimattomuuden normi on Suomessa edelleen aika vahva. Uusrikkailla ei minusta ole sen enempää halua näyttää tulotasoaan kuin omaisuutensa perijöillä. Vaikka kansanedustajien vaihtuvuus on lisääntynyt, johtavissa asemissa olevat poliitikot, eli poliittiseen eliittiin kuuluvat, ovat olleet varsin turvallisessa asemassa. Tällaista eliittien välistä liimaa on vielä olemassa. Samoin uran malli on aiempaa vähemmän sektoroitunut. Olisi voinut odottaa, että merkittävästikin, mutta johtopäätös oli, ettei vaikutus ollut kovin suuri
Varaa oma matkasi Turusta Tukholmaan jo nyt! Tutustu laajaan tarjontaamme ja varaa risteilysi vikingline.fi/erikoisristeilyt tai soita 0600 41577 (2,00 €/vastattu puhelu + pvm./mpm.). Hintansa arvoisin Itämerellä Viking Grace Tyylikäs Jazzristeily tulee jälleen Punaisten laivojen erikoisja teemaristeilyjen valikoimasta löytyvä, suosittu Flame Jazz Cruise 23 järjestetään Viking Gracella 3.2.2024
Töihin, käräjäoikeuteen, Säveltäjän jälkeen Kokoomusvaltuutettu Otto Meri uskoo pysyvänsä perheineen Helsingin kantakaupungissa. Aika paljon pintaremonttia tähän sai tehdä. 1 POL I I T T I N E N KO T I Mannerheim: ”En oikein muista, koska tai miksi aloin keräillä Mannerheim-aiheista tavaraa. valtuustoon ja yliopistolle on lyhyt matka. Johanneksen kentän tekojääradasta tein kyllä valtuustoaloitteen, joka nyt toteutuu. Siellä asuimme 30 neliön yksiössä, joka kävi vähän ahtaaksi. Itsessäni en tunnista kotiinpäin vetämistä, enkä ole valtuustossa minkään kaupunginosan edunvalvojana. Ainakin välillä se on ollut toimitilana, mutta se on saneerattu asumiskäyttöön 2009. Paikallisiin asioihinkin voi siis joskus vaikuttaa. Nyt minulta löytyy ainakin 15 artefaktia. Hienoimman näistä, Mannerheimin rintakuvan, sain yllätyksenä Elisalta 30-vuotislahjaksi.” M uutimme tähän kotiin kaksi ja puoli vuotta sitten Oulunkylästä. Teksti Janne Itkonen Kuva Kristiina Kurronen 4 H + K , 1 3 5 M ² , K R U U N U N H A K A , H E L S I N K I POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Opiskelujen alusta lähtien olen asunut pääasiassa eri puolilla kantakaupunkia. Kuntavaalien alla 2021 löysimme tämän. Kantakaupungissa asuu paljon valtuutettuja, mikä herättää välillä myös keskustelua. Talo itsessään on vuodelta 1885. Kruununhaassa on sopivan rauhallista ja läheltä löytyy silti paljon palveluita, kuten kahviloita, ravintoloita ja suutari. Asunto oli viimeksi ollut säveltäjän koti ja näytti todella erilaiselta. Muistan, että lähdin näytöltä suoraan vaalitoreille ja -turuille. Minä ja puolisoni Elisa emme kumpikaan ole mitään omakotiasujia. Meille syntyi syyskuussa ensimmäinen lapsi. Pandemia vähän jarrutti asuntomarkkinoita, joten etsimisessä kesti lähes puolitoista vuotta. Elämä vauvan ja koiran kanssa sujuu kantakaupungissa hyvin, enkä usko että lapsen takia alkaisimme suunnitella muuttamista. On useampaa laatua pastilleja, pelikortit, tulitikkurasia. Aloimme etsiä isompaa kotia juuri ennen koronaa. Kantakaupungissa kaikki tarvittava on lähellä. Ja jos hyvä tuuri käy, se myös onnistuu.” ”. Lapsuusja nuoruusvuoteni asuin Patolassa Oulunkylässä. Seinillä oli akustiikkalevyjä ja katosta roikkui iso riippukeinu
Nimensä se sai muumeista, sillä Elisan lapsuudenkodissa oli Ti-ti-uuniminen koira. t a m m i k u u 2 2 4 1 1 Mörkö-koira: ”Kohta kuusivuotias Mörkö on usein seurana työhuoneessa ja viihtyy myös toimistolla lemmikkinä. Elisan siskolla nykyään asustava Mörkön siskonpoika taas on nimeltään Viuhti.”
1 2 K O L U M N I N ykyaika tarjoaa kahvin kofeiinittomana ja suklaavanukkaan sokeritta. Median seksipuhe yrittää demystifioida seksin riskittömäksi pörröviltiksi siivousvuorojen välissä. Kirjoissa on pervoiltu niin, että tukka nousee välillä pystyyn. Se on puppua. Ainakin oma haluni on saattanut hairahtaa myös ihmisiin, joiden moppauskyvyt ovat olleet täysin pimennossa. Tämä käy selväksi, kun lukee Silvia Hosseinin tuoreen teoksen Kirjallisuuden kiihottava historia. kautta aikain ihmistä on vetänyt puoleensa rajojen rikkominen ja tabujen kanssa flirttailu. Oikeasti näin ei tapahdu, koska seksin ytimessä ei ole keskustelu. Tuuria tarvitaan, koska hekuma ei noudata kaavoja. Ei niin, että pannaan yksi osa avointa kommunikaatiota, yksi osa jaettuja kotitöitä ja nostetaan yhtälö toiseen potenssiin sidontakurssilla. Seksin ytimessä on vetovoima, mielihyvä ja sopimattomuuksilla leikkiminen, joskus myös rakkaus. Jos näin olisi, silloinhan voisi purkaa sydäntään kenelle tahansa puheliaalle naapurille, kuvailla mieltymyksiään, ja seuraavaksi kierisimme jumalaisen hekuman pauloissa kohti taivaallisia orgasmeja. Epäilen silti. Nimellisesti molemmissa oli kyse seksistä, mutta oli vaikea tajuta, että se, mikä sai omat posket punehtumaan ja otti valtoihinsa, oli edes etäisesti sukua opettajan kalvoheittimellä näyttämille kuville munanjohtimista. Oikeassa seurassa tulos on taivaallinen, toisella kertaa tai väärässä seurassa lähinnä piinallinen. Ihmiskunta rimpuilkoon nautinnon ja pidättyväisyyden ristivedossa. Seksitöntä seksiä RIIKKA SUOMINEN K O L U M N I Kaikkein hoetuin neuvo on, että tärkeintä seksissä on avoin kommunikointi. Kirjat kirjoina, mutta himo ei lähde lentoon hallitusti. Sillä maineella meille myydään kaikkea jäätelöpuikosta kattomaaleihin. Samalta tuntuu nyt, 30 vuotta myöhemmin. Myös seksi yritetään vapauttaa riskistä, vaikka seksuaalisen kiihotuksen perusraaka-aine on jännitys. Eikä Tulva ole suinkaan yksin. Samanlainen yritys nautintoon ilman vaikeaa tasapainoilua esiteltiin kesällä Tulva-lehden artikkelissa, jossa vinkattiin riskittömään seksuaaliseen kokeiluun läimimällä pörröisen viltin läpi. Tämä historia ei ole kuvausta avoimesta kommunikaatiosta. Nämä asiat ovat paljon epämääräisempiä kuin ”avoin kommunikaatio”. Olisi menetys kadottaa seksistä seksi. Onneksi se ei onnistu. Yksi asiantuntijoiden kestovinkki seksiin on, että siivousvuorot pitää tasata. ”Niin fantasia on turvallinen.” Mutta jos riski tai kipu kerran houkuttaa, niin eikö tilanteen vuoraaminen pehmoisella viltillä kuohitse koko homman. Tämä magia on se, mistä seksi on saanut maineensa. Seksin ydin on hähmäinen. Ei vaikka median jutuissa seksija pariterapeutit luovat illuusiota taidoista, jotka opettelemalla sänkyhommat otetaan haltuun. Riskittömät tuotteet mahdollistavat näennäisesti rajattoman nautinnon: kahvia voi juoda kuppitolkulla ja olutta kiskoa vaikka aamiaiseksi. Miksi näin on, on mystiikkaa. Kun vähän myöhemmin itse pääsi ensimmäisiä kertoja pujottamaan kätensä vieraisiin alushousuihin, niin kaikki toiminnassa tuntui olevan aivan eri planeetalta kuin terveystiedon tunnilla kerrottu. yläasteella valistettiin, että jäykistynyt siitin menee emättimeen, siemensyöksy ja munasolu, jonka hedelmöittyminen piti kaikin keinoin estää. Lehdistön jakelemat neuvot ovat kummallisen kaukana siitä, mistä seksissä on pohjimmiltaan kyse. Hosseini muotoilee, että kirjallisuudessa kiihottava liikkuu joskus turvattomassa maastossa eikä sopimattomuutta aina vältetä. Ja kyllä, feministinä voinkin toivoa, että universumi palkitsisi eniten siivoavia miehiä fantastisella seksillä. ja kyllä, minä mystifioin seksiä. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.. Vaikea kai heidän olisi houkutella asiakkaita sanomalla, että loppuviimein seksissä pelataan lähinnä taikuudella, onnea matkaan. Filosofi Slavoj Zižek on hämmästellyt tuotteita, joista on poistettu niiden ydinaines: alkoholitonta olutta ja vähärasvaista kermaa. Seksin ytimessä on jotain maagista, taikapölyä joka erottaa sen fysioterapiasta, hieronnasta, normaalista vuorovaikutuksesta ja arjesta. (Hänen listalleen voisi lisätä huumeettoman kannabiksen ja politiikan, jossa ideologiseksi kutsuminen on solvaus.) Zižekin mukaan näin yritetään kiertää sitä, että ihmisen pitäisi tasapainoilla nautinnollisuuden ja pidättyväisyyden välillä. Ylipäätään median seksikeskustelu holhoaa aikuisia ihmisiä elämään pehmoisen viltin läpi
Tukuwool DK -villalanka 100 g 19,90 €. COVER STORY Sävyjä, joilla on tarina Pieteetillä kuratoidusta sävyvalikoimasta on helppo poimia oman kodin värit. Osta tuotteet Meillä kotona -kaupoista meko.fi/kaupat Löydä jotain odottamattoman ihanaa. LAHTI-teline 41 €. Nanguhamppupussilakana 219 €. 6 4 5 3. 008 SYLVIA -sisämaali alk. SOPIVA M+ -työpöytä 564,94 €. 29,99 €. 2 1 SELKA Rinta rottingilla Korkeussäädettävän työpöydän kanssa työt ja opiskelut sujuvat uudella puhdilla. 89 €. KUNSKAPSTAVLAN Näppärästi näkösällä Kansainvälisiä reseptejä käyttävä kotikokki hyötyy kauniista ohjejulisteesta. HEMPEA Levollisiin öihin Näin pehmoista lakanaa ei suositella heille, jotka pitävät lampaiden laskemisesta. Seuraa meitä somessa meillakotona_kaupat Meillä kotona -kaupat M A I N O S K U VA T: VA LM IS TA JA T EVERYDAY DESIGN Pientä järjestelyä Kompaktin kokoinen teline sopii vaikka keittiön tasolle tai neulojan nojatuolin viereen. TUKUWOOL Harrastajien suosikki Laadukas ja paksu villalanka ihastuttaa 28 tyylikkäässä värissä. Kitchen Guide -juliste alk
1 4 l u o n t o k a t o S EI T S EM Ä N P U H E E N V U O R O A L U ON T OKA DO N P Y S Ä Y T TÄ M IS E S T Ä OSA 4 TERVEYS
Olen työskennellyt lääkärinä kaksikymmentä vuotta ja neurologina kymmenen. Virka on laatuaan ensimmäinen maailmassa, ja se on hyvin erilaista kuin työni neurologina. Työni on tuoda tutkittua tietoa ympäristön ja terveyden yhteydestä eri keskusteluihin. Kaupunkiluonto on nyt korvaamattoman tärkeätä. 1 5 t a m m i k u u 2 2 4 L uonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta ihmisen terveydelle on puhuttu vuosisatoja. Me ihmiskuntana hävitämme kaiken aikaa niin paljon luontoa, että kärsimme siitä itse. Eniten olen huolissani siitä, ettemme vieläkään tiedä, kuinka paljon ympäristön kurjistumista terveytemme kestää. Nyt olemme kuitenkin ihan toisenlaisessa tilanteessa, sellaisessa, jossa luonnon puuttuminen tekee pahaa. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut puolet työajastani Lahden keskussairaalassa planetaarisen terveyden lääkärinä. On käyty virkistymässä luonnon helmassa, ja kaupunkeihin on rakennettu puistoja. Kun lajien populaatiot hupenevat, ne taudinaiheuttajat, jotka voivat tarttua useisiin eri lajeihin, vahvistuvat. Luonto tekee hyvää. Vaikka luontokadosta puhutaan yhä enemmän, vielä on otettu huomioon suhteellisen vähän sitä, miten biodiversiteetin väheneminen vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti ihmisen terveyteen. Luonto kadon lisäksi ilmastokriisi ja kansanterveyden kriisi ovat tästä näkökulmasta erottamattomia. Että missä kohdin tulee vastaan piste, jossa ihmiskunnan terveys alkaa romahtaa. Käytännössä planetaarisen terveyden lääkärin työ on asiantuntijatyötä, suunnitteluryhmissä istumista, neuvottelua, esiintymistä ja tutkimusta. Siksi on niin tärkeätä toimia nopeasti ja ennakoiden, koska emme voi tietää, olemmeko heränneet tähän aivan liian myöhään. H A N N A H AV E R I : Eniten olen huolissani siitä, ettemme vieläkään tiedä, kuinka paljon ympäristön kurjistumista terveytemme kestää” ” Teksti Mikko Pelttari Kuva Antti Vettenranta ”. Siitä tiedämme jo paljon. Yksi tärkeimpiä huomioon otettavia asioita on se, että luontokato kasvattaa vaarallisten pandemioiden riskiä. Luonnon ja kansanterveyden edistämiseen löytyy onneksi yhteisiä keinoja. Kun luonnon ekoLuontokato heikentää ihmisten terveyttä meillä ja kaikkialla maailmassa, sanoo planetaarisen terveyden lääkäri Hanna Haveri. Tarvitsemme myös ymmärrystä siitä, millä kaikilla tavoilla luontokato ja terveys liittyvät yhteen
Tätä yhteyttä on vaikea tutkia yksiselitteisesti, koska ihmisten ruokavalio, elintavat ja liikkuminen ovat muuttuneet merkittävästi samaan aikaan, kun luontokato on kiihtynyt. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla tai Varsinais-Suomessa asuminen lisää MS-tautiin sairastumisen todennäköisyyttä. Vaikka ihmisten terveydentila on maailmanlaajuisesti parantunut, kiitos paremman hygienian, lääketieteen edistymisen ja rokotusten saatavuuden, eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien eli zoonoosien riski on kasvanut. Luonto kadon lisäksi ihminen lisää zoonoosipandemioiden riskiä muun muassa villieläinkaupan ja teollisen eläintuotannon kautta. Taustalla epäillään ympäristötekijöitä. Seitsemänkymmentä prosenttia uusista taudinaiheuttajista on juuri zoonooseja. systeemejä pirstotaan ja pienennetään, eri eläinlajien väliset kontaktit lisääntyvät ja samalla lisääntyvät myös ihmisten kohtaamiset villien eläinten kanssa. Suorin vaikutus on paljon puhutulla pölyttäjäkadolla: maailman ruoantuotanto joutuu selittämättömiin vaikeuksiin, jos pölyttäjiä ei olisi. Siltikään kaikki ei selity vain elintapojen muutoksilla. Tärkein asia, mitä esimerkiksi kaupungit voisivat tehdä, on säilyttää luonnontilaiset lähimetsät siellä, missä niitä vielä on jäljellä. T oisen maailmanlaajuisen kriisin luontokato voi aiheuttaa ruoantuotannon kautta. Työssäni planetaarisen terveyden lääkärinä etsin yhteisiä ratkaisuja terveyden ja luontokadon ongelmiin. Nämä ongelmat ovat luontokadon aiheuttamia globaaleja terveysuhkia. Esimerkiksi viimeisimmän ebolaepidemian puhkeamiseen vaikutti todennäköisesti alueella tuhotut lepakoiden elinalueet. Näillä kyseisillä alueilla luontoympäristöt ovat mullistuneet jo useamman ihmissukupolven aikana köyhdyttäen luonnon monimuotoisuutta. Yksinkertaistettuna voi ajatella niin, että kun ihmisen elimistö altistuu hyville bakteereille lapsuudessa, se ei ala niin herkästi hyökätä itseään vastaan myöhemmin elämässä. L isäksi tiedetään, että luonto vaikuttaa suotuisasti mielenterveyteen. Suoria johtopäätöksiä ei tietenkään voi tästä vetää, mutta on kiinnostava ajatella, mitä tämä tarkoittaisi ihmisen kohdalla. Pölyttäjien lisäksi monimuotoisuuden hupeneminen voi vaikuttaa myös välttämättömiin sienirihmastoihin, maan vedenpidätyskykyyn, eroosioon, maaperän köyhtymiseen ja moneen muuhun seikkaan. On havaittu, että alueilla, joissa ihmisten välittömän elinympäristön monimuotoisuus on huvennut, monet suolistolliset, neurologiset ja muut autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet. On mielenkiintoista, että tutkimuksissa on havaittu kovakuoriaisten ja muiden hyönteisten muuttuvan pienemmiksi ja vastustuskyvyltään heikommiksi sitä mukaa kun elintila ympärillä kutistuu ja yksipuolistuu. Luontoyhteyttä lapsuudessa on Suomessa tutkittu muun muassa päiväkotien pihoilla. Viheralueiden perustaminen on tärkeätä, mutta nykyisiä metsiä ei olisi kaupungeissa varaa hävittää. Suomessakin on alueita, joilla asuminen lisää riskiä tiettyjen autoimmuunisairauksien puhkeamiseen. Liian vähäinen tai huono ravitsemus on valtava terveys ongelma maailmassa jo nyt. Biodiversiteetti vaikuttaa kuitenkin myös jokaisen ihmisen omaan terveyteen ja vastustuskykyyn. Päiväkodeissa, joiden leikkipihoille tuotiin metsänpohjaa eli kunttaa, lasten ihon ja suoliston mikrobikannat muuttuivat paremmiksi viikoissa. Monimuotoisempi ja luonnontilaisempi luonto elvyttää enemmän. Samoin lapset liikkuivat enemmän. Metsät ja viheralueet poistavat ilmasta saasteita, tarjoavat virkistystä ja viilentävät ilmaston lämpenemisen tuomien helleaaltojen aikaan. Suomalaiset tutkijat ovat vahvistaneet niin kutsutun biodiversiteettihypoteesin, jonka mukaan lapsuuden yhteys monimuotoisiin luonnon mikrobeihin vaikuttaa ihmisen vastustuskykyyn ja vähentää esimerkiksi allergioita ja autoimmuunisairauksien riskiä. Tätä tutkitaan nykyisin paljon, ja sillä näyttää olevan väliä, kuinka paljon biodiversiteettiä luonnossa on. 1 6 l u o n t o k a t o Biodiversiteetti vaikuttaa myös jokaisen ihmisen terveyteen ja vastustuskykyyn
Terveyden huomioiminen auttaa myös näkemään, kuinka välttämätöntä luontokatoon on puuttua. Sopimuksessa on määritelty 23 tavoitetta toimille vuoteen 2030 mennessä. 1 7 t a m m i k u u 2 2 4 Miten luontokato pysäytetään seitsemässä vuodessa. Se tekee minut toiveikkaaksi. Sarjassa seitsemän asiantuntijaa kertoo, miten luontokadon pysäyttäminen seitsemässä vuodessa onnistuu ja mitä siihen vaaditaan. Niitä ovat esimerkiksi suojelualueiden määrän kasvattaminen maailmanlaajuisesti 30 prosenttiin, heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamisen nostaminen 30 prosenttiin sekä kehittyville maille suunnatun, luonnon monimuotoisuutta tukevan rahoituksen kasvattaminen vähintään 30 miljardiin dollariin vuosittain vuoteen 2030 mennessä. Mielestäni terveyden näkökulma on tärkeä tuoda esiin luontokadon ratkaisuista puhuttaessa, koska moniin terveysja ympäristöhaasteisiin voidaan kehittää yhteisiä ratkaisuja. Sekin on tärkeä muistaa, että terveysmenoihin kuluu kymmenisen prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, mutta neljä viidesosaa hoidettavista terveysongelmista johtuu elämäntavoista. Montrealissa joulukuussa 2022 solmitun YK:n Kunmingin–Montrealin biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on pysäyttää luontokato seitsemässä vuodessa, vuoteen 2030 mennessä. Globaalisti noin miljoona lajia on vaarassa hävitä sukupuuttoon. Meneillään on kuudes sukupuuttoaalto, jonka keskeinen aiheuttaja on tutkijoiden mukaan ihminen. Vaikka olen hieman kuplassa, olen huomannut myös laajemman heräämisen luontokadon ja luonnon terveysmerkitysten ympärillä. Olen nykyisin asemassa, jossa kuulen paljon puhetta terveyden ja luontokadon suhteesta. Sopimuksen päämääränä on luonnon monimuotoisuuden suojelu sekä lajien ja elinympäristöjen tilan parantaminen maalla ja vesistöissä, luonnon kestävän käytön edistäminen sekä geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. T erveyden kannalta on tärkeätä muistaa, että vaikka luontokato ja ilmastonmuutos kytkeytyvät yhteen, ne ovat myös erilaisia ongelmia. Erityisesti yrityksissä on tunnuttu heräävän tähän kriisiin. Kevyen liikenteen ja kasvisruoan suosiminen ovat tärkeitä asioita kummaltakin kannalta, mutta siihen meillä lääkäreillä tai muilla terveydenhuollon ammattilaisilla on vähän vaikutusvaltaa. Ihmisen terveyttä ohjaavat kaupunkisuunnittelu, mainonta, kauppojen tarjonta – ihmisen rakentama ympäristö yleensä. Usein ajatellaan liian yksinkertaisesti, että luontokato ratkaistaan luonnonsuojelualueilla. Tätä tietoa voisi hyödyntää leikkipuistojen suunnittelussa enemmän. Siksi on tärkeätä lisätä tietoa, ymmärrystä ja vaihtoehtoja elämän tavoista, jotka edistävät terveyttä eivätkä aiheuta luontokatoa. ja leikkivät omatoimisemmin, kun leikkipihassa oli enemmän luonnonelementtejä. Luontokato on aina paikallista, ja viime aikoina käydyt kiistat esimerkiksi kaupunkien lähimetsien kaavoittamisesta ovat hyvin tärkeitä myös terveyden kannalta. Suojelu on tietenkin tärkeätä, mutta luonnon hupeneminen pitää seisauttaa ihan kaikkialla, ja terveyden kannalta se on tärkeätä erityisesti niillä alueilla, joilla ihmiset elävät. Politiikka tulee aina vähän perässä.”
Se oli kiva kuulla, koska rento minä totta vie halusin ollakin – siksi juotin ihmisiä työkseni humalaan. Rentoushan on ehkä lopulta esteiden poissaoloa, ja jos deittailussa on esteitä, kuten hedelmällisyyden parasta ennen -päivämäärä, kannattaa esteiden olemassaolo joko niellä osana keski-ikäistä deittailua (siis osoittaa pragmaattisuutta, seksikästä sekin). Me kaikki haluamme rennon ihmissuhteen. Toive siitä, että asiat etenisivät omalla painollaan. Ja nyt kun deittailen niin sanotusti toisella kierroksella, ei voi välttyä siltä havainnolta, että aika moni yli 35-vuotias mies kokee, että heidän ex-vaimonsa eivät ole rentoja. kaikille rentouden peräänkuuluttajille haluan silti sanoa seuraavaa. Kiire on rentouden vastakohta. Yksi mahdollinen tapa ilmaista se, että ei halua tulla painostetuksi lasten hankkimiseen, on sanoa, että en halua tulla painostetuksi lasten hankkimiseen. Tai jatkaa swaippaamista. Ylipäätään rentous tarkoittaa häkellyttävän usein hyvää toleranssia päihteiden liikakäytölle. Nimittäin mikäli mies deittailee suurin piirtein omanikäisiään naisia, deittailussa alkaa ilmeisesti olla paineen tuntua. Osa heistä haluaa, että heidän ei tarvitsisi sitoutua mihinkään, ettei tarvitsisi puhua mistään hankalasta ja että kukaan ei antaisi niin sanottua korjaavaa palautetta. jos sinä etsit rentoa naista, olet oletettavasti itsekin rento. Mutta en minäkään laita profiiliini, että en halua tuntemattomilta ihmisiltä dickpicejä, koska se on itsestäänselvyys. En usko, että rentous on niinkään ihmisen ominaisuus vaan pikemminkin vapautuneisuutta kahden ihmisen välillä. Asia kiinnostaa minua, koska kun henkilö kirjoittaa profiiliinsa hakevansa rentoa seuraa, hän saattaa ajatella, että rentous on ihmisen ominaisuus. Ja jos naisen viestintäkärki deittiapeissa on, että etsin lapsen siittäjää ja huoltajaa, mies voi tuntea itsensä välineeksi. Se voi olla vähän loukkaavaakin. Kysytään miespuoliselta ystävältäni, joka on hiljattain eronnut pidemmästä suhteesta ja selannut deittiaplikaatioita, kuten minäkin. Kun keski-ikäinen mies haluaa rennon suhteen, mitä hän itse asiassa tarkoittaa. ”No drama”, ”olen kiva ja chilli, olethan sinäkin” sekä ”tarjolla urheilullista seuraa rennolla vivahteella” ovat tavanomaisia tapoja ilmaista tätä toivetta deittiappien esittelyteksteissä. Sä oot niin ihanan rento, kun mä saan olla sun seurassa niin sekaisin kuin haluan niin usein kuin haluan, eikä siitä ole mulle ikinä mitään seurauksia. Tämä vaade ärsyttää minua, ja nyt kerron miksi. Jos yli 35-vuotias nainen haluaa lapsia, hänellä on kiire. Ehkäpä vaivattomuutta, virtaavuutta, irti päästämistä. Omaa biotekstiä muotoillessa voi miettiä sitä, miten sitä rentoutta voisi omalla toiminnallaan edesauttaa. Kun olin 20-vuotias baarimikko, kuulin usein olevani ”ihanan rento”. Romanttisen tai seksiseuran etsimisessä se voi tarkoittaa aika montaa asiaa. Kerrassaan fantastinen asia, jonka ainakin omassa ihmissuhteessani toivottaisin tervetulleeksi. Kun Tinderiä swaippailee naisena, tulee niin tietoiseksi rentouden vaateesta, että selkäranka alkaa surkastua. Heidän vaimonsa ovat itse asiassa harmillisesti muuttuneet perheen perustamisen ja lasten saamisen myötä. MAARET LAUNIS on helsinkiläinen toimittaja, joka kirjoittaa. Ironista kyllä, nämä ihmiset päätyvät usein yhteen kiltin ja loputtoman ymmärtäväisen ihmisen kanssa, jolla on vaikeuksia ilmaista omia tarpeitaan. 1 8 K O L U M N I J os saisin Koneen osakkeen joka kerta, kun kolme-nelikymppinen mies Tinderissä kertoo etsivänsä ”rentoa” naisseuraa, olisin rikas. Selkärankani oli vasta kehitysasteella, ja kaikki kävi. Kuvitella! kaikki rentouden etsijät eivät luultavasti kuitenkaan ole päihderiippuvaisia. Vähän kuten pituus, lapsiluku tai kinkyt seksimieltymykset. Onko reilua väittää, että kaikki rentoutta kaipaavat ovat miesvauvoja. Jokin sellainen tila, jossa voi ehdottaa, että mennäänkö bisselle vai seilataanko rahtilaivalla Reykjavikiin. Luultavasti rentous johtui kuitenkin siitä, että minun oli vaikea vetää rajoja. Ja sitten leikitään yllättynyttä, kun kiltistä ja ymmärtäväisestä naisesta tuleekin ajan kanssa Rentoa seuraa miesvauvoille MAARET LAUNIS K O L U M N I passiivis-aggressiivinen ämmä. Mutta hetkinen. Mutta tuskin sellainen ominaisuus, jonka voi toiselta tilata. Kyllä mieskin haluaisi tutustua ja tulla nähdyksi itsenään ja rakastua ja vasta sitten miettiä perheen perustamista, sanoo ystäväni. Hänen mukaansa rentous on koodi. Suhde päättyy, miehet menevät Tinderiin, ja taas on rentoa seuraa tarjolla ja hakusessa. Deittiaplikaatioita selatessani olen hämmentynyt siitä, kuinka moni haluaa tavalla tai toisella ilmaista, että rentoa pitäisi olla
2 TUPSUNEN 2
2 1 t a m m i k u u 2 2 4 2 1 t a m m i k u u 2 2 4 TASSUNEN
”Mutta rakkaus on ihmisen keksintö”, runon puhuja korjaa omaa ajatteluaan yrittäessään saada koiraa tiputtamaan puolikuolleen aarteen. RUNOILIJA HENRIIKKA TAVI LÖYSI MONTAKIN SYYTÄ, KUN TUTUSTUI REMUUN. Kuten ihmisellä, koirankin sosiaalisista taidoista suuri osa on opittuja, MIKSI RAKASTAMME KOIRIAMME NIIN VIETÄVÄSTI. Verinen mytty saa jäädä kitumaan, ja rakkaus jatkuu jossain todellisuuden tuolla puolen. Koiran ihmiseensä kohdistama rakkaus on monesti juuri sellaista, jota rakkauslauluissa ylistetään. Teksti Henriikka Tavi Kuvat Satu Nyström Mallit Pulma ja Whiskey. Stormin kirjan kohtaus päättyy hiukan vinolla tavalla rakkauden riemuvoittoon. 2 2 H anna Stormin runoteoksessa Silittäisinkö häntä vähän kuvataan tilannetta, jossa puhujan rakastama koira (”tuo koira jota rakastan”) saalistaa räpiköivän, verisen mytyn ja samalla villiintyy ikään kuin rakkauden ulottumattomiin. Kyseenalaistava kärki tuntuu kohdistuvan paitsi villiksi muuttuneen koiran kykyyn tuntea rakkautta myös koko rakkauden olemassaoloon. Ennen kaikkea kirjoitan kuitenkin koirasta, ”jota rakastan”. Remun elämään on mahtunut paljon menetyksiä ja muutoksia. – olisi viimeistellä se, minkä koira aloitti. Häneen on jättänyt jälkensä myös jokin, mistä emme tiedä. Menetykset ovat jättäneet jälkensä Remuun. ”Mutta rakkaus on ihmisen keksintö” kaikuu runossa kursivoituna, kuin jonkun toisen puheena, jota runon puhuja toistaa ajatuksissaan. Kuuluminen yhteisöön on kuin huomaamaton tukirakenne, joka antaa mielen yksityisemmillekin rakkauden muodoille. Silloin kun meitä (ystäviä) on koolla enemmän. Hänen nimensä on Remu. todellisuus, pako rakastamme koiria ja he rakastavat meitä. Sosiaalinen kanssakäyminen antaa asioille merkityksen ja mittasuhteet: ilman yhdessäoloa koen etten ole oikein elossa. Emme enää lähde hänen kanssaan uusiin paikkoihin, uusille mökeille. Teoksessaan If dogs could talk Vilmos Csányi toteaa, että koirilla on kyky erottaa toisistaan läheisimmät ja etäisimmät suhteet: koiralla on ystävyyksiä, tuttavuuksia ja läheisiä. Rakkaudella on välillä sellainen tapa. Jos koiran uskollinen odotus, hänen ilonsa kun hän kohtaa rakastettunsa, hänen halunsa oleskella rakkaan lähellä ei ole rakkautta, millä perusteella kutsumme rakkaudeksi samoja asioita, kun ne tapahtuvat ihmisten välillä. Hän on 13-vuotias sekarotuinen paksuturkkinen persoonallinen hassu mahdoton isokokoinen huonojalkainen koira. ”Minun pitäisi tappaa”, puhuja toteaa, mutta ei tapa. Vaikka puhuja ensin kertookin rakastavansa koiraa, rakastaako hän sittenkään, vai onko rakkaus ylipäätään vain jokin ”ihmisen keksintö”, jota ei oikeasti ole olemassa. odotus, ilo, romanttinen rakkaus kirjoitan koirista ja rakkaudesta. Lopulta koira tiputtaa saaliinsa, ja puhuja tiedostaa että hänen velvollisuutensa ihmisenä – vai sittenkin eläimenä. Sen sijaan hän ja koira juoksevat pois paikalta keveästi kuin koko välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan. Remun rauhattomuus tarttui ihmisiin ja ihmisten rauhattomuus tarttui takaisin häneen: lopputuloksena Remu haukkui tauotta kolme vuorokautta. Se saa hänet helposti pois tolaltaan, paniikkiin tai niin innostuneeksi, ettei hän meinaa osata enää rauhoittua. menneen jäljet, kiihtymys, puutteet rakkaudessa itselleni ehkä tärkein rakkauden muoto toteutuu ydinperhettä tai parisuhdetta suuremmissa ryhmissä. Kuten silloin, kun yritimme viettää juhannusta isommalla porukalla vieraalla mökillä
2 3 t a m m i k u u 2 2 4
2 4 2 4
Se, miksi haluan sinun läiskivän tassullasi ilmaan, lienee sinulle käsittämätöntä, mutta pyynnöstä sinä läiskit. Voiko hän tuntea jonkinlaista ihastusta. valinta, omistautuminen, pelottomuus, kaikkeus rakkaus on ymmärrystä; me ymmärrämme toisiamme. Kun ensimmäisiä kertoja jäin Remun kanssa kaksin, sain käyttää kaikki voimani estääkseni häntä syöksymästä Jaakon perään. Juuri näissä kömpelöissä ja jotenkin vääränlaisissa eleissä tai teoissa toisen toiseus, hän itse tulee esiin. Halaamalla annamme tunnustusta ja tukea toisillemme ja otamme vastaan tunteita, jotka kaipaavat tulla halatuiksi. Sinä olet minulle tärkeä. Jos jotain haluaisin Remulle antaa, niin sosiaalisia taitoja. Silti on melkein vaikea olla välillä halaamatta häntä. Jaakko kertoo, ettei hän silti ole koskaan pelännyt Remua. Toisin kuin syleily, joka yrittää jo mennä jonnekin, lähemmäs sinua, niin kiinni että liukenemme toisiimme, ja sitten taas erilleen, takaisin todellisuuteen, töihin, kiireeseen, kolotuksiin, vanhuuteen, kuolemaan. Olen usein ihmetellyt, miten puolisoni Jaakko aikoinaan uskalsi adoptoida Remun. Ehkä tassun antaminen on merkki, jota meistä kumpikaan ei ymmärrä mutta jonka avulla varmistetaan, että yhteys on olemassa. Voisiko ajatella, että hänen kärsivällisyytensä minun kömpelöiden eleitteni kanssa avaa ja synnyttää rakkaudelle tilaa?. Juuri nyt ei tarvitse pelätä. Minulta kesti myös kauan (ehkä useampia vuosia) ennen kuin aloin tuntea hänet niin hyvin, että kokonaan lakkasin pelkäämästä häntä. Kiitos että olet siinä. Vilmos Csányi kertoo teoksessaan myös anekdootteja koirista, jotka ovat oma-aloitteisesti joko vaihtaneet emän/isän/ tms-täänsä tai päättäneet alkaa olemaan jonkun kanssa. Kiskoessani remmiä tunsin kehossani, miten valtavan voimakkaaksi pelko tekee. En oikein tarkkaan itsekään tiedä, miksi pyydän tassua. Et osaisi seistä merkitsevästi ovella tai uikuttaa, kun sinun pitää päästä ulos. Kun pyydän sinua luokseni, ymmärrät että kommunikoin sinulle ja pyydän sinulta jotain. Olet myös oppinut että tassun antaminen toimii toiseenkin suuntaan: että tassua voi antaa myös oma-aloitteisesti, esimerkiksi silloin kun haluaa herkkuja. ystävyys, merkityksellisyys, tunne elossa olosta onneksi vanhoilla päivillään Remu on hankkinut joukon tuttavia, joita tervehtiä lenkkipoluilla. Aivan kuin heillä olisi ollut alusta saakka yhteys. Kesti kauan ennen kuin Remu oppi rauhoittumaan kanssani. Hän tunnistaa vanhan rouvan, joka ei jaksa enää pitää omaa koiraa, tai hänet, joka vasta haaveilee koiran hankkimisesta. Sen sijaan hän koki, että Remu valitsi hänet. Halaaminen on ihmisruumiin muotoinen tapa aktiivisesti lisätä ystävyyttä ja ystävällisyyttä maailmaan. yhteys, ymmärrys koirat eivät pidä halaamisesta. Hänellä on myös erityinen kyky tunnistaa jo kaukaa, pelkästä kehon asennosta sellaiset ihmiset, jotka osaavat kommunikoida koirien kanssa ja välittömästi pitävät hänestä. Remu pelkäsi menettävänsä kaiken. Hän tervehtii aina lämpimästi asunnon kuusi rouvaa. Meille opetetaan, että rakkauden taitoihin kuuluu omien toiveiden ja mieltymysten selkeä kommunikointi sekä toisen toiveiden ja rajojen kunnioittaminen. Hän tuntee Jasmin, Indran ja Emmin. Aika ei samalla tavalla uhkaa loppua kuin siinä kiireen ja kolotuksen maailmassa, jossa elämämme kuluu. Toivoa. Koira on vaan alkanut seurata ihmistä kuin päättäen olla hänen. Koirat eivät erityisemmin pidä halaamisesta, mutta he ovat oppineet sietämään sitä. Kaipausta. Halaaminen on pysähdys, lataava ja pyyteetön. Samalla hän saisi elämäänsä iloa, vaihtelua ja turvallisuutta, ja vähemmän yksin jäämisen kokemuksia. Yhtä tärkeää on silti oppia ottamaan vastaan myös sellaisia rakkaudenosoituksia, jotka eivät aluksi kuuluneet itselle luontaiseen ilmaisuvalikoimaan. Mitä mahtaa tällainen päättäväinen koira tuntea. Halaaminen synnyttää toisenlaisen ajan. Remu oli 5-vuotiaana 40-kiloinen välillä uhkaavastikin käyttäytyvä pentumainen koira, joka – kuten arvata saattaa – haukkui tauotta ja kovalla äänellä. ja tämä oppiminen tapahtuu suurelta osin aivan elämän alkuvaiheessa. Teemme asioita yhdessä, käymme ulkona, leikimme ja lepäämme, eikä tämä olisi mahdollista, jos ymmärrystä ei olisi. Haluaisin halaamalla kertoa hänelle: Tässä ollaan yhdessä. 2 5 t a m m i k u u 2 2 4 KYKENENEMME PUOLIN JA TOISIN JOUSTAMAAN RAKKAUDEN KIELESSÄ. Heidän ruumiinkielensä on sopeutunut siinä määrin meidän ruumiinkieleemme, että kykenenemme puolin ja toisin joustamaan rakkauden kielessä
Hän pitää siitä, että häntä koskettaa leuan alta, rinnuksista ja poskista. Seisot parkkipaikan kulmalla ja odotat. Me (koirat ja ihmiset) olemme aikuisinakin lyhytkuonoisia ja lapsenpulleita, kykenemme kiintymään uusiin kohteisiin koko elämämme ajan, olemme kiinnyksissä pennunkaltaisesti, tarvitsemme apua ja pyydämme sitä, olemme riippuvaisia kuin lapset toisistamme, emme koskaan lakkaa leikkimästä, opimme uusia asioita ja kykenemme sopeutumaan uuteen koko elämämme ajan. Monesti sanotaan, että aikuinen koira on tunne-elämältään ja kognitiivisilta kyvyiltään noin kaksivuotiaan lapsen ”tasolla”. Tapa, jolla koiran kanssa eläminen rytmittyy pissaamisen, kakkaamisen, ruokkimisen, ulkoilun, leikittämisen ja hygieniasta huolehtimisen mukaan, muistuttaa paljon elämistä taaperon kanssa. Koiraa ja ihmistä yhdistää sekin, että domestikaatio on tarkoittanut molemmilla lajeilla pentumaisten piirteiden vahvistumista. Tästä kertoo esimerkiksi se, miten koira osallistuu ihmisen kieleen, kurottautuu kohti kieltä ja kuuntelee sitä korvat höröllään, poimii puheen keskeltä tuttuja sanoja ja tekee kaikkensa ymmärtääkseen, mitä ihminen nyt meinaa. Fyysisesti aikuinen koira vertautuu kuitenkin supersankariin. Paitsi että hänellä ei ole käsiä ja maailma, jossa hän elää, on suunniteltu kädellisille kehoille. nykyään on paljon päiviä, jolloin suostut kävelemään vain jos koko lauma on mukana. Se, jolla on neljä tassua ja kuono, ei pääse pissalle eikä kakalle, saa ruokaa tai liikuntaa ellei kädellinen paina kahvasta ja avaa hänelle ovea. Yritän kertoa, että Jaakko ei tule kotiin vielä moneen tuntiin ja että minun pitää lähteä ja sinun pitää nyt kävellä ja. Koska meillä on Remu, hahmotan myös jotain siitä, miten itse reagoin siihen, kun toinen on samaan aikaan täysin riippuvainen minusta ja järkähtämättömän, idioottimaisen omapäinen. Opettelen sellaisia tapoja koskettaa, joista hän pitää enemmän. Kuulun niihin, jotka ajattelevat, että koiran ja ihmisen kumppanuudessa on jotain erityistä verrattuna muihin ihmisen muodostamiin lajien välisiin kumppanuuksiin. minuun ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen kertomukset eläimille tehdyistä kokeista, joissa on huomattu, että monet eläimet hälyyttyvät kuullessaan heitteille jääneen toisenlajisen pennun ääntelyä. Ihmisen ja koiran suhteessa herää samankaltaisia tunteita kuin ihmisaikuisen ja ihmislapsen välillä. lajirajat ylittävä hoiva, lapset, rakkaudettomuus on paljon hetkiä, jolloin en rakasta heitä, joita rakastan. Ajattelen myös tarinoita muiden eläinten kasvattamista ihmislapsista ja sitä, miten suojelevasti monet koirat suhtautuvat perheeseen syntyneeseen ihmisen pentuun. 2 6 En silti halaa häntä kuin harvoin ja varovaisesti. Kun tulen kotiin ja monesti muulloinkin, hän työntää kuononsa jalkojeni väliin ja pitää sitä siellä kauan. halaaminen, kärsivällisyys, rakkauden kieli, opettelu rakkauteen kuuluu jonkinlainen lapseksi tuleminen, hoiva ja hoivattavana olo. Koska meillä on Remu, aavistan jotain siitä, millainen isä puolisoni olisi, jos olisimme saaneet lapsia. Aika seisahtuu hetkeksi. Aivan toinen asia on ihmiseläimen halu ja pyrkimys saada jälkeläisiä, lapsiin kohdistuva rakkaus tai sen puute, rakkaudettomuus, kohteettomaksi jäävä rakkaus. On kuin meidät (puhun nyt laajasta imeväisten ja nisäkkäiden joukosta) olisi rakennettu niin, että silloin kun elämä on aivan aluillaan ja suojaa vailla, kykenemme lajirajat ylittävään hellyyteen ja jopa vanhemmuuteen. Ihmisen ja koiran pitkä yhteinen historia ja kumppanuus on oma asiansa. Samalla rapsutan häntä poskista. KOSKA MEILLÄ ON REMU, AAVISTAN JOTAIN SIITÄ, MILLAINEN ISÄ PUOLISONI OLISI, JOS OLISIMME SAANEET LAPSIA. Välillä en tunne mitään. Silti kysymykset lapsesta ja koirasta risteävät monin tavoin. Haluan kuitenkin korostaa, että en halua asettaa koiraa perheessä lapsen asemaan enkä väitä, että koira olisi lohdutuspalkinto tai edes lohduksi meille, jotka tahtomattamme olemme jääneet lapsettomiksi. Tämä tieto ei ole kovin mairittelevaa. Tunnen tuttuutta ja tottumusta. Sinä et suostu liikkumaan. Silti juuri minun on käytettävä sinut ulkona, ennen kuin jäät taas yksin kotiin. Ajattelen sitä, miten ihania koiranpennut, kissanpennut, peuranvasat, kuutit ja pienet possut meistä (ihmisistä) ovat. Tunnen turhautumista, kyllästymistä ja uupumusta
2 7 t a m m i k u u 2 2 4
2 8 2 8
Katse lepää minussa, on ihan hiljaa. Samalla hän on kanssani. Tai sitten mennään kotiin. oleminen, kauneus KIRJALLISUUTTA Vilmos Csányi: If Dogs Could Talk – Exploring the Canine Mind Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta Hanna Storm: Silittäisinkö häntä vähän Henriikka Tavi: Remu Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin. En aio seistä tässä koko päivää. Olet liian iso kannettavaksi kotiin. Helena Telkänranta: Eläin ja ihminen Elli Valtonen: Tainnutuskehto Henriikka Tavi: ”Yritin runokokoelmassa Remu (2023) lähestyä koiran (Remun) näkökulmaa mm. Me (koirat ja ihmiset) huokaamme samalla tavalla. Kautta aikojen ihmiset ja koirat ovat nukkuneet yhdessä. Illalla, kun tulen kotiin, työnnät kuonosi jalkojeni väliin ja pidät sitä siellä kauan. Elli Valtonen kirjoittaa teoksessaan Tainnutuskehto koiran huokauksesta: samalla tavalla kuin Tainnutuskehdon kertoja, minäkin olen aseeton koiran huokauksen edessä. Hän haluaa nukkua yöt kanssamme. Kiskon sinut sisään. Eläimenä, nisäkkäänä ymmärrän hänen katseensa. Miksi haluamme olla yhdessä nukkuessamme. Mitä vaaditaan, jotta uskaltaa nukahtaa toisen seurassa. Ehkä rakkaus on samalla tavalla järkevää kuin lähekkäin nukkuminen: se antaa lämpöä ja turvaa. Katseessa minä olen, ja sinä olet. Minä seison parkkipaikan laidassa. Tämä ’remunkielinen’ Rakkausruno jäi lopulta kokoelmasta pois.”. Sitten taas jähmetyt. Minä olen vahvempi, ja sinä olet valjaissa. Hänen katseensa ei nyt seuraa eikä tarkkaile, ei kysy eikä arvuuttele. Katseeseen kätkeytyy yhdessäolo, että on toisen kanssa. luomalla Remun viestinnälle merkkejä, joiden avulla voisin ’kirjoittaa koiraa’. Mutta jossain kohtaa sinun tarpeittesi ja minun tarpeitteni välinen ristiriita käy liian suureksi. Voi vain laskea koko painonsa maahan ja huokaista huolet pois. Jolloin hyväksyn tönöttämisesi, vaikka en sitä ymmärräkään. Kun luottaa, ei tarvitse olla valmiina odottamattomaan. Osa taas on inspiroitunut kiinalaisen kirjoituksen logogrammeista; ne ovat käsitemerkkejä, jotka pyrkivät tallentamaan Remun nonverbaalista viestintään eli eleitä, joilla Remu ilmaisee esimerkiksi tarpeitaan tai halujaan. huokaus, nojaaminen usein iltaisin remu lepuuttaa kuonoaan sohvan reunalle ja katsoo minua. Miten kaunis Remu onkaan, kun hän katsoo noin. Hän nojaa jalkaani nukkuessaan. Tuhisemme samaa tahtia. Tiedän hyvin, ettei koiria saa kiskoa. Mutta sinä olet eri mieltä. lämpö, turva, yhdessäolo unen läpi rakkaus kysyy, joskus taistelee luottamuksesta. Osa merkeistä on äänteitä eli eri rytmisiä ja korkuisia haukkuja, uikutuksia, huokauksia jne. 2 9 t a m m i k u u 2 2 4 RAKKAUSRUNO V Qll 1 llll R h h lll 1 R DQ V lllll llll Q llll lll lllllll h kQ llll Q01YOOOb bkDRQ RAKKAUSRUNO pissailla ja kakata. Sinä odotat ja odotat ja odotat. On myös päiviä, jolloin olen laajempi ja kärsivällisempi. Valpastut jokaisesta autosta ja yrität rynnätä sen perään. Rakkautta ilmaistaan olemalla toisen kanssa, ihan vaan niin. Mietin mitä tapahtuu unen aikana. Ei tarvitse jännittää jalkojaan ja selkälihaksiaan, pitää korviaan höröllään ja käännellä päätään kulmikkaasti. Ei pyydä tai kerjää mitään. Ajattelen, että jokin menee meissä rikki. Millä tavoin toisen läsnäolon tuntu läpäisee unen. uupuminen, rikkoutuminen, hyväksyntä remu nukkuu suurimman osan päivästä. Tunnemme kyljissämme toistemme lämmön ja painon. Ajattelen luottamusta nojaamisena, kannateltavaksi asettautumisena. En voi antaa koiran määrätä elämästäni. Ei varsinkaan sinua, jonka lonkat ovat niin löysät, että jalat pettävät muutenkin altasi
3
t a m m i k u u 2 2 4 VOISIKO ITSESTÄÄN JA VANHEMMISTAAN YMMÄRTÄÄ JOTAIN UUTTA, JOS PALAISI VANHOIHIN LAPSUUSKOTEIHINSA ERI PUOLILLE SUOMEA. Teksti Niklas Thesslund Kuvat Juuso Westerlund 3 1 Lähtöjä
Tuolla tavalla juuret kai toimivat. Maamme kaupungit ovat pullollaan tällaisia haukiluomia. Toisessa niistä on ensimmäinen kotini. Urakka ei ollut aivan kevyt: isäni oli paljon työmatkoilla ja siskoni syntyi samana talvena kuin talo valmistui. Ei kiinnostanut. Perhe sai tulla perässä, ja oma tarinani on seurausta juuri siitä. Näkymä toiseen suuntaan oli usein kivempi: puita ja kalliota entisille maalaisille. Oma talomme valmistui vuoden 1981 alkupuolella. Näkymä korkealta rappukäytävän ikkunasta muistutti rakennusajasta: 1970-luvulla Tampereen eteläosaan noussut Hervanta oli tiivis lähiö, mutta vain autoaikakauden mittareilla. Lasteni tähänastinen tarina taas on kertomus tuon oman tarinani seurauksista. Parkinsonin tauti on runnellut myös isäni muistin, häneltä en ole vastausta enää voinut saada. Haukiluoman omakotitalot nousivat läntisen Tampereen metsäja suomaalle piirretyille kaupungin vuokratonteille 1970ja 1980-lukujen taitteessa. Ainakin muutimme hänen työnsä tähden monta kertaa lapsuudessani. Olen nähnyt vanhoja valokuvia täältä, hiihtoretkistä Kemijoen jäällä ja kuullut tarinoita kesyistä kuukkeleista evästauoilla, mutta ennen tätä en ole käynyt täällä sen jälkeen, kun muutimme pois aivan 70-luvun lopulla. 3 2 L uulen että isäni tarina on ehkä ollut aika tavanomainen. Aina oli myös puhe leimikoista, hakkuista, harvestereista ja työuran myöhempinä vuosina puun talvivarastoinnista, mittaamisesta ja Teollisuuden metsänhoitajien tapaamisista. Talo ei ollut ensimmäinen Tampereen-kotimme, vaan muiden muualta tulleiden tavoin muutimme ensin Hervannan nuoreen betonilähiöön pariksi vuodeksi. Sen mitä myöhemmiltä vuosilta muistan ja mitä perheessämme on puhuttu, isäni oli aina töissä. Vanha metsäkoulu on nykyisin hotelli ja työntekijöiden vanhat rivitalot vuokralla hotellin omistajalta. Asunto hotellin kupeessa on väliaikainen, omalle omakotitalolle on jo tontti katsottuna vähän Rovaniemeä lähempää. Ikkunan edessä metsäkoulun vanha rakennus, toisella puolella, olohuoneen ja muiden makuuhuoneiden maisemassa pohjoista sekametsää. Muistan yksittäisiä taajaan toistuneita sanoja, en sen enempää, sillä ensin olin lapsi, sitten teini ja sen jälkeen yhteiskuntatieteilijä. 1980luvun alussa asfaltti oli uusi tai sitä ei vielä ollut, en muista, sillä olin vasta muutaman vuoden ikäinen ja alue vielä nuorempi. O saltani kaikki alkoi entisen Rovaniemen maalaiskunnan Hirvaalta, Nelostien ja Kemijoen välistä. En ole ehkä koskaan ennen noussut omin voimin näitä kolmea porrasaskelmaa ulko-ovelle tai soittanut tätä ovikelloa. Ja kun oltiin tulossa 1980-luvulle, mahdollisuuksia riitti ehkä useammalle kuin koskaan ennen. Ja miksi olisinkaan: vaikka äitini olisi ulkoa palatessamme vienyt käteni painamaan kelloa, sisällä tuskin olisi ollut ketään. Hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa pikkukaupungissa, muutti sitten pääkaupunkiin opiskelemaan ja lähti sen jälkeen töihin eri puolille Suomea. Uskoa siihen, että hyvän elämän edellytykset tehdään itse. E hkä isäni ajatteli omalla tavallaan samoin. Näkymät elementtitaloista toiseen olivat laajoja, kun väliin oli saatava asukkaiden autot. Nyt sisältä kuitenkin kuuluu lähestyvien askelten ääni, vaikka emme ole ilmoittaneet tulostamme etukäteen. Vuosikymmenten aikana tuuhentuneet pensasaidat ja aikakauden mukaiset matalat sokkelit ovat yhdistelmä, joka painaa taloja kasaan, saa ne vaikuttamaan kokoaan pienemmiltä. Metsää myivät hänen puheissaan tosiaan aina isännät, mutta ehkä maailma todella oli sellainen 30 vuotta sitten. Kielenkäyttö ainakin oli. Uusiin omakotitaloihin nähden maltillisen kokoisia ja yksikerroksisia taloja ilman olohuoneiden suuria ikkunapintoja. He ovat toisia ihmisiä, mutta en voi välttyä ajatukselta: aivan kuin olisin astumassa tosipohjaiseen elokuvaan. Löysin kerrostalohuoneistomme tarkan osoitteen väestötietojärjestelmästä, mutta koska en tavoittanut nykyistä asukasta, tyydyimme valokuvaajan kanssa käyntiin pihalla ja rappukäytävässä. Oven avaa kolmekymppinen nainen sylissään seitsenkuinen poikavauva. A sfaltti asuinalueen pääkadulla on kulunut harmaaksi ja murtunut sieltä täältä halkeamille. Harjakattoinen ja punertavatiilinen talo on Haukiluoman pääkadulta lähtevän poikkikadun ensimmäinen rakennus.. Ja kun ovi aukeaa, en edes halua ajatella, että olisin syntynyt viereiseen huoneistoon. Perhe on pohjoisesta kotoisin ja paluumuuttajia Helsingissä käymisen jälkeen. Heille, joista osaa alkoi vanhempieni tavoin houkuttaa ajatus omasta talosta heti, kun siihen oli mahdollisuus. Voisinko ymmärtää jotain maamme eri alueista ja itsestäni, jos kävisin vanhoissa lapsuuskodeissani eri puolella Suomea. 1970-luvun lopussa siellä toimi Metsähallituksen kehittämisjaosto, melko vasta valmistuneen metsänhoitajaisäni työpaikka. Ainakin yhdeltä osin. Väestötietojärjestelmästä ei ole löytynyt omilla tai isäni tiedoilla tarkkaa ensimmäistä osoitettani, ja tiedot tai arvelut siitä, mikä huoneisto se tarkalleen oli, ovat eläneet viime hetkille asti. Työ oli metsäteollisuuden keskiportaassa, hankintapäällikön ja vastaavan hommia eli tukkija kuitupuun ostoa isänniltä. Lopulta useampi aikalaistodistus, muun muassa äitini, on kallistunut juuri tämän asunnon kannalle. Jos ne ovat vahvat, moni haluaa palata niille. Lapselle on vieläpä tehty huone samaan huoneeseen kuin minulle kuulemma aikoinaan. Se on hiljaista liikettä eri kaupunkien vetovoimaa mittaavien tilastojen katveessa. Mutta vaikutuksista kiinnostuin viime kesänä, kun mediat alkoivat täyttyä uutisilla Itä-Suomen ahdingosta ja läntisen Suomen porskutuksesta
t a m m i k u u 2 2 4 3 3
3 4
Vanhempani ovat saaneet puhelinsoiton, että sukulaismies on kuollut yllättäen sairauskohtaukseen parhaassa iässään. Seuraavana aamuna pyydän valokuvaajan jättämään minut entiselle ala-asteelleni. Olin kuitenkin vähän odottanut sellaista. 3 5 t a m m i k u u 2 2 4 Muistan omakotitalon pohjaratkaisun: L-kirjaimen muodon, jonka yhdellä sivulla olivat makuuhuoneet ja toisella olohuone ja sauna peräkkäin. Seinäjoki on poikkeus sääntöön, mutta kaiken Tampere–Vaasa-tietä täplittäneen apeuden jälkeen Vaasa on kuin toisesta todellisuudesta. Elintaso nousi, mutta perheissä siitä saatettiin myös maksaa hintaa, sillä mitä enemmän toinen kävi idänkauppaa ja istui saunailtoja, sitä enemmän kasautui vastuu perheestä. Taloa on remontoitu, maalattu seiniä ja peitetty vanhat parketit. Sulkeudun vaatehuoneeseen ja itken kauan. Siistissä pizzaravintolassa torin kupeessa on silti eläkeläismiesten seurue istumassa iltaa. Jalkaterä taipuu ja nivel isovarpaan juuressa naksuu. Omat varpaani tekevät samoin, ehkä kaikkien. Monin osin silloinkin, kun on pakattava muuttoauto. Tapahtumista tuossa kodissa en taas muista kuin yksittäisiä välähdyksiä. Sitä, että olisi syntynyt jonkinlainen sokkeli, jonka päälle myöhemmät muistot voisivat asettua. Haluan kävellä vanhan koulumatkani.. Ehkä kieli oli silloin lähempänä: sukulaiset isän puolelta puhuivat sitä, ja käytimme sitä myös kotona. Se tuntuu erikoiselta, enhän ollut enää vauva tai aivan pikkulapsi. Pääruoat on syöty, laseissa on pienet jälkiruokajuomat ja keskustelukielenä ruotsi. Emme olleet läheisiä tai nähneetkään usein, mutta ehkä olin iässä, jossa tullaan tietoisiksi kuolemasta. Kaikki isovanhempani ovat yhä elossa, ja kuolema tulee ensimmäistä kertaa lähelle. Paljon alkuperäistäkin on jäljellä, käy ilmi, kun ruokapöytään nostetaan talon vanhoja papereita. Aluekehityksen konsulttiyhtiö MDI:n tutkimus Tampereen vetovoimasta eri vuosikymmenillä ei tosin tue tätä teoriaa. Takkahuoneen puisella ikkunalaudalla on kaksi saunaolutpulloa. Näkökulmani voi olla vinoutunut, mutta muuton nostaminen yhteiseen pöytään puhuttavaksi ja lasten näkökantojen kuuleminen ja varsinkin niiden huomioiminen itse päätöksessä kuulostaa kyllä kovin 2000-lukuiselta. Osaltaan vaikutelmaa korostaa juuri ajomatka, joka on kulkenut eteläisen tai keskisen Suomen laajimman katvealueen läpi. Matka Tampereelta on vienyt kolmisen tuntia, mutta se tuntuu vieneen paljon kauemmaksi. Luultavasti olin kuitenkin liian nuori ja talossa viettämämme aika liian lyhyt tällaiseen. Poikani ainakin lopetti aikoinaan päiväkodissa syömisen tykkänään, jottei kasvaisi isoksi, sillä kun ihmiset kasvavat isoiksi, he ovat lähempänä kuolemaa. K un saavumme Vaasaan, on syyskuisen tiistain pimeä ja sateinen ilta. Mikä pieni Turku! En muista, että olisin havahtunut joka puolella kuuluvaan ruotsiin samalla tavalla, kun muutimme Vaasaan kesken ala-asteen toisen luokan talvella 1986. Rannikon Kasitien ja Jyväskylän kautta pohjoiseen vievän Nelostien väliin mahtuu puolen Suomen levyinen kaistale unohdusta, jolla on sellaisia nimiä kuten Virrat, Parkano tai Ähtäri. Se, mihin tamperelaiset ovat halunneet sittemmin ripustautua, ei ollut vielä naurunaihe vaan uutta ja elinvoimaisinta, mitä koko maasta pääkaupungin ulkopuolelta tuli. 90-luvulla lehti oli jo kääntynyt, Kummelikin teki tamperelaisista hyväntahtoista pilkkaa. Oli päivänselvää, että siitä tulisi ensimmäinen vieras kieleni, kun kolmas luokka reilun puolen vuoden päästä alkaisi. Ainakin Tappara voitti mestaruuksia tämän tästä. On aikainen aamu ja ennen minua herännyt isäni kulkee vanhempieni makuuhuoneesta keittiöön. Jos 80-luku ei ollutkaan Tampereen kultakautta, se kiistatta oli sitä vanhempieni sukupolvelle, suurille ikäluokille. Siitä lähtien se onkin ollut lähes katkeamatonta, ainoastaan vuosituhannen alun Nurmijärvi-ilmiö veti tamperelaisiakin naapurikuntiin. Näin hän järkeili, arviolta samanikäisenä kuin minä Tampereella 30 vuotta aikaisemmin. Heidän tekemänsä tarkastelu osoittaa, että 80-luvun alussa ja uudelleen aivan vuosikymmenen lopussa Tampere on ollut aivan maan kärkeä muuttotappion määrässä. Muistoja on vain kolme, joista ensimmäinen toistui niin usein, että se on jäänyt päällimmäiseksi. Nyt noita puurimoista tehtyjä ikkunalautoja ei enää ole. Kolmas muisto voisi olla monen muunkin. Sen kyllä olen aina halunnut mainita, että asuimme Tampereella juuri 80-luvulla, joka mielessäni on kaupungin nykyistä kukoistusta edeltänyt kultakausi. Kun talo on täynnä vieraan perheen arkitouhun ääniä, en jää tunnevyöryn alle. En muista sitäkään, miten reagoin tietoon siitä, että muuttaisimme Tampereelta Vaasaan. He tulivat vuosikymmenelle vanhempiaan koulutetumpina kolmekymppisinä ja jättivät vuosikymmenen nelikymppisinä, välissä juuri ne vuodet, joiden aikana hankitaan asemat työelämässä. Tontinvuokrasopimuksessa on vanhempieni nimet ja se on vielä melkein seitsemän vuotta voimassa. Samalla talon nykyisten omistajien lapset vielä tekevät lähtöä harrastuksiinsa. Vetovoima on MDI:n tarkastelun mukaan alkanut vasta 90-luvulla. Toisessa muistossa itken. Ehkä me nykyiset yli nelikymppiset olemme aiempia polvia osallistuvampia isiä tästäkin syystä: olemme monet äitiemme kasvattamia ja samaan aikaan nähneet vastuun perheestä olevan usein vain yksillä harteilla. Lasten osa oli sopeutua ja tulla perässä, ainakin meillä, luultavasti yleisemminkin. Ainakaan perheessämme ei ole kerrottu tarinaa, että olisin asettunut poikkiteloin, mikä voi johtua siitäkin, että päätös muuttamisesta oli aikuisten maailmaan kuulunut asia. Talossa nykyisin asuva perhe muutti siihen pian kymmenen vuotta sitten samalta asuinalueelta ja on tietenkin siinä ajassa tehnyt talosta oman kotinsa. On saunan jälkeinen ilta ja televisiosta tulee joko Hukkaputki tai Velipuolikuu. Muistoissani aurinko paistaa huoneeseeni, kun herään, mutta se ei voi pitää paikkaansa, sillä ikkuna antaa lounaaseen. Herään ääneen, joka hänen kävelystään kuuluu
Alan ounastella, että juurissa täytyy olla kyse arkisen mittakaavan pysyvyydestä, ei vain paikallisylpeydestä, hämäläisyydestä, savolaisuudesta tai stadilaisuudesta. Tällaisia me juttelemme ja paljon muutakin, sillä voi olla niin, että enemmän kuin muuttaminen tai paikoillaan pysyminen meihin vaikuttavat luonteemme ja persoonallisuutemme piirteet ja sukupolvi. Saman väristä kuin lumelle pulpunnut veri. Potkin kengät jaloistani, ja heti sen jälkeen käy se, mitä Tampereella ei. Töitä tehdään usein vanhalle työnantajalle etänä. On tehty kattoremonttia ja uusittu tai maalattu mustia ovia ja ikkunankarmeja ja tehty uusia terassilaudoituksia. Työt hoituvat Helsingistäkin, käynti kerran kuussa Joensuussa riittää. Ja miksei muistaisi, sillä lähes kaikki on kuin 80-luvulla: makuuhuoneiden tummat väliovet, vaateja keittiönkaappien puu ovet, jopa liesituuletin on alkuperäinen. Ei ollut vain pääkonttoria Helsingissä vaan konttoreiden, virastojen ja tuotantolaitosten maanlaajuinen verkosto. Alueen ei ole annettu kuihtua, jotkut ovat halunneet asettaa elämänsä tänne, uskoa kaupunkiin, vaikka Seinäjoki on jo pidempään ollut Pohjanmaan veturi. 3 6 Huvilatie yhdistää Isolahden koulun ja vanhojen puutalojen kaupunginosan uudempaan Gerbyn asuinalueeseen ja on sellainen kuin Huvilatiet ja -kadut kai aina: kaunis. En muista, oliko tapahtumalla todistajia, näkikö joku ikkunasta, mutta asian voisi saada selville. Autoa ohjaileva Juuso on asunut käytännössä ikänsä Helsingissä, nyt jo pitkään jopa samassa kaupunginosassa kuin lapsuudessaan. Kun vaimo sai keväällä viisivuotisen tutkijanpaikan Itä-Suomen yliopistosta, ei muutto käynyt mielessäkään. Vähän aiemmin minulle on kerrottu, että muuttaisimme jälleen ja seuraavassa koulussa ei voi enää lukea ruotsia ensimmäisenä vieraana kielenä. Siinäkin, joka aikoinaan oli meidän, on pysynyt sama nimi jo 34 vuotta. Tunnen ja tiedän olevani tutussa paikassa, rauha ja ilo alkavat valua sisääni. Toisella puolella meri ja merenrantatalot, toisella ensin rivija kerrostaloja ja myöhemmin omakotitaloja. Lapuan, Alajärven ja Viitasaaren ohittava tie kulkee myös nimellä Sininen tie, sillä tie seurailee vanhaa vaellusväylää Norjasta Venäjälle. Suomen osuuden kutsuminen matkailutieksi tai edes erisnimellä lienee ironiaa, niin loputtoman tylsä se on. Pidän heti näkemästäni. Mietin poikaani, joka on samoihin aikoihin lähdössä kouluun Helsingissä. Ja vaikka työnantaja vaihtuisikin, ei työn perässä tarvitse enää muuttaa. Koulumatkan loppupäähän on noussut uusia taloja, jollaisia voisi olla esimerkiksi vaurailla espoolaisalueilla. Soitan ovikelloa, ja oven avaa mies, joka kävi asunnossa ensimmäistä kertaa jo silloin, kun yksi makuuhuoneista oli 11-vuotiaan pojanhuone. Naapurin nuorempi poika oli niin ärsyttävän taitava, että löin häntä jääkiekkohanskalla nenään. Aamu on kirpeä ja aurinkoinen, yöllä satanut vesi kimmeltää maahan pudonneiden lehtien pinnalla. Katsoin kyllä Etuovelta, olisiko viisaampaa ostaa Joensuusta asunto hotelliyöpymisten sijaan. Tekisi mieli juosta. Voi olla, että Vaasan mereen rajautuva ruutukaava ja yleinen porvarillisuus – Hovioikeudenpuistikko! Korsholmanpuistikko! Kirkkopuistikko! – ja syksyinen aurinko ovat kohottaneet mieltäni, mutta ilahdun talojen hyvästä kunnosta. Talojen takana on pieni lampi, jonka jäällä talvisin pelasimme, mutta ennen jäiden tuloa pelasimme tässä pihalla talojen välissä. Kantakaupungin suurimpien teiden kupeessa hän kasvaa kokonaan toisenlaiseen maisemaan, mutta lopulta voi olla, että maisemalla ei niinkään ole merkitystä. Ensin vähän peltolakeuksia ja sitten parisataa kilometriä metsää. Rivitalon päädyssä asuu sama pariskunta, joka osti vanhan kotimme. Jos muuttoauto pakataan, se tehdään usein paremman asumisen eikä uuden työn tähden, halusta vaihtaa ahdas kaupunkiasunto väljempään pientaloon lähellä luontoa. Ei olisi meitä varten tarvinnut. Hänellä on elämässään yhä tuttuja päiväkodista ja ala-asteelta. Kaikki on kuitenkin pelkkää mutuilua, en lopulta päässyt kokeilemaan asiaa käytännössä täälläkään, vaan viimeinen muistoni Vaasasta on tämä: Makaan vanhempieni sängyllä englanninkirjan kanssa. V aasassa voisi olla helppo viihtyä, mutta ongelmiin joutuu, kun sieltä on lähdettävä idän suuntaan. Omat pitkäaikaisimmat ystävyyssuhteeni ovat partioharrastuksesta ja Kuopiosta, jonne muutimme kesällä 1989. Olimme tehneet joukkueet ja muistini mukaan pelasimme näillä samoilla joukkueilla jääkiekkoa liikuntatunti toisensa perään. On otettava kiinni se määrä englantia, jonka muut ovat opiskelleet samaan aikaan kuin itse luin ruotsia. Siksi viihdytämme valokuvaajan kanssa toisiamme samalla puuhalla kuin usein ennenkin: kumpi muistaa kaikki Leijonien pelaajat vuoden 1995 kultamitalijoukkueesta. Tämän päivän kuva on toisenlainen. Kaikki tapahtuu tarkkojen muistojen ja järjen ulkopuolella, aivan kuin kehoni olisi se, joka nämä asiat muistaa. Muistan sen hyvin, sillä eräs muisto ei mairittele. Ensin Hämeentien yli, loppumatka Mäkelän kadun vartta. Postilaatikoissa on nimittäin yhä samoja nimiä kuin 80-luvun loppupuoliskolla. Yksi partiokavereistani oli muuttanut kaupunkiin samana vuonna Keuruulta, toinen edellisenä Espoosta. Alueita, aluejohtajuuksia ja aluepäällikköyksiä, porkkanoita keskiluokalle, joka oli valmis pakkaamaan tavaransa muuttoautoon. Palkkiokin luvataan: jos urakka onnistuu, voimme mennä elokuviin katsomaan Riemukuplan. Monilla koulumatkoilla mietin näitä otteluita. Tiedän, miltä tuntuu tavata vanha ystävä vuosien jälkeen, mutta nyt tunne ei ole samalla tavalla pakahtunut. Myös autot talojen edessä sopisivat sinne ja Länsiväylälle. Vielä pieni mäki ylös, ja olen kahden valkotiilisen rivitalon välisellä pihalla. Sininen Kohon hanska, mukana valkoista ja punaista. Kun muistelen koulumatkojani, muistan vain liikuntatunnit neljännen luokan talvelta. Vanhan koulun olisi saanut kahdeksalla tonnilla.. Loppujenkaan juuret eivät olleet Kuopiossa, vaan Savoon oli tultu Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta, sillä sellainen Suomi silloin oli
t a m m i k u u 2 2 4 3 7
3 8
Täällä asuvat nyt toiset ihmiset, mutta heidän kodissaan piipahtaminen saa nyt ajaa lapsuuskotiin paluun asiaa. Hänen päällimmäinen kokemuksensa noista vuosista on ahdasmielisyys ja oma poikkeaminen joukosta. ”Onhan se isäkin ollut aina vähän erilainen, et ehkä se ei ole sit löytänyt mistään sitä omaa, joka tuntuisi hyvältä. Tampereella syntynyt siskoni oli viisi, kun muutimme Vaasaan, ja kahdeksan, kun muutimme Savoon. Tontilta on kaadettu muutama puu ja etupihaa on myllätty, mutta itse talo näyttää tismalleen samalta kuin vuonna 1997, kun lähdin täältä ensin armeijaan ja sitten opiskelemaan. Edessä on aina ollut uusi porukka, jota on pitänyt aluksi tarkkailla ulkopuolelta, katsoa miten se toimii, millaisia ovat roolit ja kuinka siihen sitten uidaan sisään. Olemme aina olleet harvakseltaan tekemisissä mutta silti nähneet perheemme ja vanhempamme aika samoin. 3 9 t a m m i k u u 2 2 4 Äitini puheista olen ymmärtänyt, että etätöitä tehtiin kyllä jo 80-luvulla. Sitäkään en tiennyt, miten hän jo silloin tiesi, ettei koskaan haluaisi lapsia ja että miten sekin hänen mukaansa oli omiaan erottamaan häntä lähipiirinsä valtavirrasta. Kirjan tehnyt toimittaja Jukka Annala kirjoittaa haastattelussa Heiskasen uskovan, että lapsuuden kokemukset ulkopuolisena olosta ovat terävöittäneet hänen kykyään tarkastella muita ihmisiä ja maailmaa. Sitä en vaan muistanut tai tiennyt, miten eri tavalla siskoni nuo vuodet koki. Muistan, et se oli sellainen normi, et lapset täytyy saada ennen kuin täyttää 30. Vanha talomme on nurkkatontilla kadun päässä. Ajattelen, että tää hyvin vahva kokemus siitä, että ei kannata kiinnittyä mihinkään, liittyy myös siihen missä ikävaiheessa muutot ovat olleet. Ripustauduin ajatukseen: toimittajan työssähän on kyse samanlaisesta tarkkailijan roolista! Mutta pakko myöntää: Vasta nyt tällä ovella, 16 vuotta keskiikäisempänä ymmärrän lopullisesti, miten kiva olisi paikka, johon aina palata. Kaksi omakotitaloa rakennuttaneet ihmiset muuttivat kerrostaloon, isäni sairastui, ja joitakin vuosia myöhemmin he erosivat. Tampereella ja Vaasassa tein niin toimittajana, mutta nyt tuntuu kuin soittaisin kelloa päästäkseni jonnekin, jota ei enää ole. Itse ajattelin, että en ehkä ihan tuollaista elämää toivo itselleni.” Sellaista elämää ei tullut, tuli valitusti lapseton elämä pääkaupunkiseudulla ja ihmiskauppaan keskittyvä asiantuntijatyö järjestöstä Helsingissä. ”Toki nykyajassa se alkaa olla normaalia, mutta silloin siellä nainen, joka ei halua lapsia, tyttö, joka ei halua äidiksi, oli erikoisuus. Ei oo ymmärtäny, että miks, vaan se on ollut vaan että nyt lähdetään.” Juttelemme pitkään, sillä aihe on sellainen, joka on luultavasti muovannut meitä molempia enemmän kuin mikään muu. Lapsena ja nuorena en vaivannut päätäni asialla ja vuonna 2006 satuin lukemaan näyttelijä Kari Heiskasen haastattelun kotimaista tv-komiikkaa käsittelevästä kirjasta Toopelivisio. Syystä, joka on ollut samaan aikaan selvä mutta mysteeri. Enempää ei ole saatavissa. Siskoni ja vanhempieni Suomen-kiertue jatkui täältä aikoinaan Tampereelle, ja talo myytiin. Taustalla on yhteiskunnallinen herääminen, joka siskollani – tytöt kehittyvät nopeammin! – alkoi kolmisenkymmentä vuotta ennen omaani. Siskoni kertoo, että kun he etsivät miehensä kanssa omakotitaloa Helsingin kehyskunnista, tärkein kriteeri oli oma tontti. Jonkinlainen esivalinta on suodattanut ne; muistot esimerkiksi siitä, miten suomenruotsalainen nimi tietenkin riitti jonkinlaiseen koulukiusaamiseen, eivät nouse nyt mieleen. Silti purimme oman muuttoautomme ensin kerrostalohuoneistoon Kuopion keskustaan ja vajaa vuosi myöhemmin uuteen omakotitaloon Siilinjärven puolelle, Vuorelan asuinalueen perukoille, jonne Sininen tie on meidät nyt tuonut. Yllätyn silti, miten voimakas hänen kokemuksensa juurettomuudesta on ja kuinka se yhä tuntuu. Silti kokemuksemme ovat perustavalla tavalla erilaiset, vaikka olemme istuneet samoissa muuttoautoissa samasta syystä. ”Että voisi jonnekin käydä tekemään niitä juuria, kun sellaisia ei ole missään.” Kun myöhemmin tapasimme baarissa, puhuimme tietenkin etupäässä ajasta Savossa, sillä siellä asuimme pisimpään ja molemmat vietimme teinivuosiamme siellä. Hyvin etäällä kodista ja perheestä. Työnantaja ja puoliso ovat pysyneet samoina kohta 20 vuotta, mutta samalla tavalla on pysynyt myös lapsuudesta mukana kulkenut kokemus irrallisuudesta. Heiskasen mukaan tästä on ollut apua sketsiviihteen tekemisessä. Nousen ulko-ovelle vievät kolme askelmaa, 90-luvun taitteessa sokkelit ja elintaso olivat korkeampia kuin vuosikymmen aikaisemmin, ja painan ovikelloa. Paikka, jossa kaikki olisi aina samanlaista, vaikkei oikeasti olekaan. Valkoinen tiilitalo, nurmikon takana metsänraja. Ne ovat erilaisia kuin omani, me oltiin ihan siirtolaisperhe, hän sanoi jo heti puhelun alussa. Haastattelussa Heiskanen kertoo, että heidänkin perheensä muutti hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan taajaan armeijassa työskennelleen isän työn vuoksi, eikä hän koskaan ehtinyt kiinnittyä mihinkään jengiin. K un kerroin siskolleni tästä juttuhankkeesta, hän halusi heti puhua omista kokemuksistaan. ”Se tekee myös sen, että ei anna itselleen lupaa kiintyä ihmisiin, koska kohta lähtee kuitenkin. Ymmärsin, mitä Heiskanen tarkoitti. Tähän asti olen muistanut vain silmänräpäyksiä, mutta nyt tuntuu kuin en muuta olisikaan kuin muistoni täältä, 90-luvun alusta sen loppupuolelle. Saati mikään muu tällainen vähän poliittisempi, mä en löytänyt silloin sieltä sellaisia ihmisiä, jotka olisivat jakaneet sitä.” Kuuntelen siskoani melkein korvat punaisina, ei minulla ollut hajuakaan, että hän luki Hesaria ja mietti feminismiä huoneessaan samaan aikaan kun reipastelin partiossa. Että onko se sitten aina tuntenut olonsa puolikieliseksi tai muuten erilaiseksi.” P oikkikatu Vuorelan perukoilla on lyhyt, vain kolme valkoista taloa puolellaan ja tien päässä yksi, mutta lyhyelläkin kävelymatkalla muistot alkavat kaatua päälle. ”Kun aloin kehittyä feministiksi, kukaan ei tiennyt, mitä se on. Tähän asti olen ajatellut, että kokemus juurettomuudesta ei koske minua. Muistan tietenkin hyvin, olinhan jo teini-ikäi
Se on traagista, mutta ehkä se on myös vastaus.. Huolehtimassa siitä, että lasten kokemus elämästä säilyy turvallisena ja johdonmukaisena, tsemppaamassa heitä yhä uudestaan uusiin porukoihin. Tätä en kerro nykyiselle omistajalle, mutta sen kerron, miten äitini imuroidessa imurin suulake kerran tarttui työpöydän lipaston alimpaan vetolaatikkoon, veti sen auki ja paljasti viinakätköni. Sitäkään en tiedä, paljonko tai kuinka usein oli kyse omasta halusta. Pullojen on täytynyt olla melko pieniä, luultavasti Triple Sec -likööriä. Luen lehdistä aina Savoa käsittelevät jutut ja autioitumista käsittelevät jutut erityisesti, mutta en osaa surra niiden äärellä. Näen Victoriassa tietenkin heti äitini. Mikä oli hänelle tärkeintä. Itse en voi sitä enää tehdä, ja siksi kävelemme vielä hetken naapurustossa kuvaajan kanssa. Kuopiossahan niitä on, varsinkin lääketieteen ja terveysteknologian aloilla, ja siksi kaupungin ikäpyramidi on pullein opiskeluikäisten kohdalta. Kunnes sitten: perheen jalkapalloilija ilmoittaa, että aikoo siirtyä takaisin Eurooppaan pelaamaan. Heille tämä on myös lapsuuskoti, johon palata. Luulen, että se, mitä tässä haluan katsoa ja seurata, on juurien kasvaminen. Hän on käynyt samaa koulua koko ala-asteen ja asunut ikänsä tässä samassa asunnossa, jota hän myöhemmin pitää lapsuuskotinaan. Juuret kasvavat sisään eivätkä ulkopuolelle. E n koskaan kysynyt isältäni, miksi muutimme niin usein. Monessa savolaiskunnassa pyramidit seisovat kuitenkin kärjellään. Mitä hän tavoitteli tai miksi hän halusi vaihtaa työtä tai toimipaikkaa niin usein. Se on akateemista mielenkiintoa ja toive tarinan toisenlaisuudesta, samastua en voi. 4 nen täällä. Selvittelemässä puhelinnumeroita vieraan paikkakunnan kiinteistönvälittäjille, kouluihin ja harrastuksiin. Keittiö on remontoitu, sisäkatto maalattu ja avotakan tilalla on varaava vuolukivitakka. Beckhamien perhe on asettunut kaoottisten Espanjan-vuosien ja häikälemättömän mediamyllytyksen jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa jalkapallo on pienempi laji kuin Euroopassa ja jopa Beckhamien kaltainen perhe voi elää tavallisempaa ja rauhallisempaa arkea kuin vanhalla mantereella. On erikoinen ajatus, että tämä ei ole vain oma lapsuudenkotini, vaan on muitakin täältä jo pois muuttaneita entisiä lapsia, joiden lapsuuskoti tämä on. Käännän saunan päälle, juon oluen ja lähden sitten poikani mukaan saunaan. Olen nähnyt ne jäljet, jotka se on jättänyt, ja luultavasti juuri siksi olen halunnut tavoitella pysyvyyttä. Kun Victoria Beckham kertaa tapahtunutta kameralle nyt vuosia jälkeenpäin, hän on yhä täynnä suuttumusta ja pettymystä. Vanhat lasikuitutapetit ovat paikoillaan, kuljetan sormiani niiden kuvioinnissa niin kuin tein 30 vuotta sittenkin. Hänet on petetty, kaikki uusiksi taas juuri kun he olivat päässeet asettumaan. Norjalaisen lähtöä suurkaupungin savusumuun oli ihmetelty, kotimaassa olisivat kuitenkin olleet luonto, meri, vuonot ja vuoret, fresh air and everything. Muistan Huovisia, sarjan venäläisiä klassikoita, Steinbeckin Vihan hedelmät ja isäni kiinnostuksen kohteita, kirjoja muun muassa tukinuiton historiasta. S amana iltana, kun palaan kotiin, poikani ilmoittaa että hän haluaa käydä saunassa koripallotreenien jälkeen. Mietin samoja asioita myöhemmin syksyllä, kun katsoin viimeisen jakson Netflixin erinomaisesta Beckham-dokumentista. Enää en voi vastauksia saada, vaikka isäni elää hoitokodissa ja kotonaan työvuosiensa tapahtumia yhä uudestaan. Antti, fresh air is not enough, tämä oli vastannut. Ja jos olisi, olisiko se yhtään hullumpaa. Vaikka tiedän, että hän pärjäisi missä vaan, haluan seurata tätä heidän porukkaansa ja nähdä, millaisia valintoja itse kukin heistä myöhemmin tekee. Kehitys tuntuu vääjäämättömältä, suuri muutto niin kiistattomalta, että en jaksa uskoa suunnan kääntymiseen. Tuotako se olisi, jos muuttaisi pois Helsingistä. Tilaa on vähemmän kuin niissä kodeissa, joista olen juuri palannut, mutta lähikoulu on niin hyvä, että emme ole halunneet muuttaa. Kiuruvedet ja pielavedet ovat syntyneet aikoinaan toisenlaiseen Suomeen. Ikkunan edessä Muuramen kaksi lipastoa ja niiden päällä valkoinen pöytälevy. Tuulikaapin jälkeen eteinen, jossa kahdella sivulla puiset vaatekaapit ja suoraan edessä iso peili ympärillään kirjahyllyjä. Toisessa päässä tietokone, toisessa pieni televisio, jonka äänet piti myöhään illalla painaa pois, kun ”rohkea” Silkkiä ja luoteja alkoi. Juttelemme lisää ruokapöydän ääressä. En haluaisi riuhtaista häntä irti siitä kaveriporukasta, jossa osa heistä on tuntenut toisensa päiväkodista ja joka on pian siirtymässä samalle yläasteelle. Vastaan tulee ensin kävelijä ja pian arviolta ikäiseni pariskunta sauvakävellen. Hän on nyt 12, saman ikäinen kuin minä muuttaessamme Kuopioon. Luultavasti en koskaan kokenut tarvetta vetää häntä tilille toistuvista muutoista, sillä onnistuin aina sopeutumaan. Talo on ollut samoissa käsissä jo parikymmentä vuotta. Moni niistä on myönteinen, ymmärrykseni Suomesta olisi varmuudella toisenlainen ilman asumista maan eri puolilla, mutta ehkä se hyvä, joka aiemmin oli helppo liittää kokemukseen jonkinlaisesta valppaan ulkopuolisen roolista, menettää painoaan vanhemmiten. Muistelen silti, mitä kaverini kertoi norjalaisesta kollegastaan aasialaisessa miljoonakaupungissa. Nopeastikin ja niin, että kaikki muuttamisen mahdolliset ja nyt ilmeisiltä tuntuvat vaikutukset ovat käyneet kiertymään auki vasta tämän hankkeen kestäessä. Ja vaikka se osalle aikuisia voisikin olla tarpeeksi, lapsille se ei useinkaan riitä. Ilman internettiä ja sosiaalista mediaa. Oma huoneeni oli eteisestä oikealle. Kokemassa saman yhä uudelleen, tietenkin ilman Beckhamien perheen mahdollisuuksia hankkia itselleen apua ja asioidenhoitajia, mutta myös 80-lukuisilla reunaehdoilla. Tai ehkä mieluummin näin: moni vanhempi haluaa tarjota lapsilleen hyviä tulevaisuudennäkymiä, ja mitä puhtaampi ilma ja luonto, sitä vähemmän kouluja ja työpaikkoja alueella on. Tämä on järkiperustelu, perimmäiset syyt juontavat omista kokemuksistani
4 1 t a m m i k u u 2 2 4
4 2 Teksti Mirja Hämäläinen Kuvitus Pauliina Holma OMIENI JOUKOSSA Mirja Hämäläisen lähipiiriin kuuluu paljon homomiehiä. Onko kyse vain sattumasta vai onko naisten ja homomiesten veto toisiinsa poikkeuksellisen vahva?
t a m m i k u u 2 2 4 4 3
HOMOT OVAT PELASTANEET MINUTKIN – EIVÄT NYT HENGENVAARASTA MUTTA NÄIVETTYMISELTÄ HETEROTYLSYYTEEN JA -PESSIMISMIIN.. Homot tietävät, ettei turvallisuus ole itsestäänselvyys. Silti monilla heistä on kipeitä tarinoita siitä, miten toiset miehet ja pojat ovat kohdelleet heitä, kun he eivät ole sopineet muottiin. Tässä tekstissä olen kuitenkin nainen ja vielä pääosin miehiä tapaileva sellainen. Tietenkin homot näkivät tämän ennen muita. Kokisivatko he syrjintää tai jopa väkivaltaa. Mutta haluan ajatella, että tässä olemme samanlaisia. Nykyään koen, että he ovat jopa olleet onnekkaita ollessaan homoja. Ehkä nykyään on paremmin, jos harvempaa vanhempaa pelottaa lapsen homous. Minun homoystäväni eivät varsinaisesti ole yhteiskunnallisesti huonossa asemassa. Homot ovat pelastaneet minutkin – eivät nyt hengenvaarasta mutta näivettymiseltä heterotylsyyteen ja -pessimismiin. Juttelen aiheesta vaikuttaja-kirjoittaja Eino Nurmiston kanssa, joka tunnistaa hankaluuden, vaikka hän on homomies ja hänen ystävistään suurin osa on naisia. Millä on enemmän valtaa kuin valkoisella miehellä. Suhteet homomiesystäviini kuuluvat elämäni tärkeimpiin, sekä yksilöinä että joukkona. Ehkä ihmisten leimaaminen sellaisin määritelmin, kuten homo, tuntuu vanhanaikaiselta. Se on lokeroa enemmän tapa olla suhteessa ihmisiin ja maailmaan ja antaa tilaa moninaisille yhteyksille ja muutokselle, itsessä ja kumppaneissa. Monet ystävistäni käyttävätkin nykyään itsestään mieluummin termiä queer, ja teen niin itsekin. Nauroimme Cara Cunninghamin (tunnettiin aiemmin salanimellä Chris Crocker) Leave Britney Alone -videolle, vaikka rauhaanhan Britney Spears olisi tosiaan pitänyt jättää. Tutkimuksessa on arvioitu, että molemmille osapuolille näissä ystävyyksissä arvokasta on sukupuoleen liittyvien oletusten rentoutuminen. Britney Spearsille fanit ovat olleet jopa elintärkeitä, sillä Free Britney -liike oli osatekijä laulajatähden vapauttamisessa käsittämättömästä oman isänsä holhousjärjestelystä. 4 4 Y ksi asia käy selväksi, kun tehdään tiliä julkisuudessa olleiden naisten kohtelusta 2000luvun alkupuolella. Larry Mitchell kirjoittaa vuonna 1977 julkaistussa fantasiakirjassaan The Faggots & Their Friends Between Revolutions: ”When ever the faggots settle, they wish it to be near the women. Joskus nuorempana saatoin olla huolissani homoystävieni tulevaisuudesta. Kyse on enemmän kulttuurisista kategorioista kuin määritelmistä, jotka selittäisivät tosielämän ihmiset tyhjiksi. Hän ei ole valinnut heitä sukupuolen mukaan, mutta ei se sattumaakaan hänen mukaansa ole. Kahdella valkoisella miehellä. Olen keksinyt aiheesta vitsinkin. Kaikki muut olivat sekaisin, nämä naiset järjissään, vaikka silloin annettiin ymmärtää muuta. Naiset ja tytöt ovat tarjonneet turvaa sekä kokemuksen nähdyksi tulemisesta omana itsenä. It is from the women they learn wisdom and magic.” Itse ajattelen, että taikuutta olen oppinut minä. M ikä naisia ja homomiehiä sitten vetää yhteen. Heidän ei ole täytynyt sopeutua kapeaan heteromiehen normiin tai ydinperheeseen, mutta he ovat löytäneet rakkautta ja paikkansa maailmassa. Minulla ei juurikaan ole texasilaisen maailmantähden kanssa paljoa yhteistä. Tutkitusti ainakin Yhdysvalloissa homomiehet kouluttautuvat keskimäärin heteromiehiä korkeammalle, ja iso osa heistä tekeekin kiinnostavaa ja hyväpalkkaista työtä. Monet homomiehet ovat tukeutuneet tyttöihin jo pieninä poikina, vaikka siihen ei aina suhtauduttu suopeasti. Ei siis ole ihme, että Spears käsittelee suhdettaan homoyleisöön kirjassaan Nainen minussa. Miksi tästä sitten tuntuu hassulta kirjoittaa. Jotkut ovat edelleen varuillaan erityisesti heteromiesten porukoissa. Ystäväni kertoo, että lapsena monia tyttöjen seurassa viihtyviä poikia yritettiin kannustaa kaveeraamaan muiden poikien kanssa ja ystävyyksiä tyttöjen kanssa väheksyttiin. Puhun homomiehistä ja heidän merkityksestään minulle naisena
Kujeilu heidän kanssaan on ehkä joskus piikikkäämpää kuin vain naisseurassa, jossa varotaan loukkaamasta toista osapuolta. ”Mutta parempi kuin että heteromies haluaa keskustella ajatuksistaan homoihin liittyen”, Nurmisto sanoo. Englanniksi on sana sellaiselle heteronaiselle, joka esittää homomiehen puolisoa: a beard. Jos olisin tuntenut ystäväni muutamia vuosikymmeniä aiemmin, olisin ehkä joskus joutunut tilanteeseen, jossa he olisivat tarvinneet kulissinaisen sosiaalisen tilanteen helpottamiseksi. Niin kuin ystävyyden historiasta muutenkaan, naisten ja homomiesten ystävyydestä ei tiedetä varmaksi kovinkaan paljoa. Ennen kaikkea puheenaiheet ovat usein kiinnostavia, eivätkä ne suinkaan liity parisuhdeneuvoihin.. Harmautta ja ahdistusta on kyllä maailmassa riittävästi. 4 5 t a m m i k u u 2 2 4 Yksi ystäväni sanoo, että hänen mielestään heteromiesten porukoissa on myös tylsää, sillä hän on aina ollut kiinnostunut feminiinisinä ja pehmeämpinä pidetyistä asioista. Me olemme ystävieni kanssa valinneet toisemme yhä uudelleen ja uudelleen. Tarkastelen silti sisintäni ja mietin, olenko asettanut ystäväni johonkin kapeaan Cosmopolitanin-punaiseen muottiin. Vaikuttaja Eino Nurmisto tunnistaa tämän 2000-lukulaisen ajatuksen. Tutkimuksessa on myös esitetty, että naisten on helppo olla avoimia homomiehiä kohtaan, koska heidän ei tarvitse pelätä häirintää eikä kilpailla kumppaneista. Kohtaamiset ovat vähän kiusallisia. Huumoriakin on yleensäkin enemmän. Homoystävissä on erityistä se, että heillä on enemmän pilkettä silmäkulmissaan kuin ihmisillä keskimäärin. En usko, että naimisiinmenon syyn täytyisi aina olla tietyn tyyppinen rakkaus tai oikeastaan rakkaus ensinkään, mutta me olemme onnekkaita, kun saamme rakentaa suhteemme rehelliseltä pohjalta sellaisina kuin olemme. A ikana, jolloin Sinkkuelämää muokkasi vielä joustavien aivojeni ihmissuhdekäsityksiä, Standford ei ollut vain Carrien ystävä vaan myös elämäntyylin osa. Näin ollen naisten nähtiin luottavan enemmän homon kuin toisen naisen parisuhdeneuvoihin. On totta, että mekin olemme tehneet asioita, joilla alitajuisesti toistetaan myös tällaisia kuvauksia ystävyydestä: juoneet kalliita drinkkejä, puhuneet räävittömyyksiä ja katsoneet RuPaul’s Drag Racea. Oli pakko saada oma homobestis, jos halusi olla fabulous. En kiistä tutkimustuloksia, mutta ne toki kertovat – jos jostain – vain suhteen alusta. Se on osa meidän yhteistä kulttuuriamme, jossa valitaan panostaa kauneuteen, nautintoon ja vähän turhuuteen. Aina silloin tällöin se kuulemma nousee edelleen esiin skumpanhuuruisissa illanistujaisissa, kun uusi naistuttavuus toivoo Nurmistosta uutta shoppailuja biletyskaveria. Tai vaikka vaimon
4 6
Tarinassa on sekä jotain kiehtovaa että kamalaa. Eikö hän tajunnut, että kaikki ei voi kuulua kaikille. Ehkä siksi tuntuu niin hyvältä hoilata yhdessä ”I’m in the corner, watching you kiss her”. Koska niin monet ystävistäni ovat homomiehiä, ennakkokäsitykseni heistä ovat myönteisempiä kuin miehistä keskimäärin. Kun muu maailma näkee keski-ikäistyvän kouluikäisen lapsen äidin, jonka pitäisi ehkä suhtautua uraansa vähän kunnianhimoisemmin, näissä suhteissa ystäväni näkevät myös ihmisen, jonka kanssa juonia ja kaakattaa. En ehkä miesten ahdistelussa, mutta siinä mihin voin heitä seurata. Homomiesten seurassa minun ei koskaan tarvitse esittää tyhmempää kuin olen mutta ei myöskään leikkiä fiksumpaa. Huolellisen naamioitumisen jälkeen hän pääsi sisään, mutta jäi lopulta kiinni. Ward kuvaa, kuinka ne ovat bakkanaalinen sekoitus sekoitus vaaraa ja nautintoa mutta samalla suhteellisen turvallisia naisille. Homomiesten tilat ovat heteronaisille selkeämpiä kuin pelkkien naisten tilat. Sinne mennään hakemaan sanattomasti seuraa ja panemaan. Olin seurueen ainoana naisena jännittynyt ja tietoinen tilanteesta. Se kuitenkin parantaa mahdollisuuksia. Se oli alun perin homomiesten oma slurri eli loukkaus, jota käytettiin feministeistä, jotka halusivat yhdistää kamppailun sukupuolten välisestä ja seksuaalisesta tasa-arvosta. 4 7 t a m m i k u u 2 2 4 Periaatteessa nämä piirteet eivät liity seksuaalisuuteen mitenkään, mutta esimerkiksi huumori voi olla homomiesten kulttuuriin liittyvä selviytymiskeino. Sittemmin se on muuttunut pikemminkin lempinimeksi, jota kyllä ihan mielelläni käytän. Ennen kaikkea homoystävien kanssa tulen nähdyksi heteroparadigman ulkopuolella. Koodiston loukkaaminen ahdisti. Fag hag on terminä taikatemppu, joka muutamalla äänEN VOI VÄITTÄÄ, ETTÄ SUHTAUTUISIN HOMOMIEHIIN TÄYSIN NEUTRAALISTI.. K uulin kerran naisesta, jonka unelma oli päästä vain miehille tarkoitetulle Lab.oratory-klubille, joka on osa maailman tunnetuinta teknoklubia Berghainia. Pride on kaikille, ja vaikka se on minulle vuoden tärkein juhla, en ole koskaan aivan varma, olenko siellä liittolaisena vai vähemmistön jäsenenä. Juhlinta jatkui. Hieman surullista kyllä, huonot kokemukset patriarkaalisesta kulttuurista tuovat meitä yhteen. Vaikka en pidä itseäni cis-sukupuolisena tai heterona, vaikutan siltä. Ward nostaa kuitenkin esiin ongelman – naiset saattavat päätyä ahdistelemaan ja esineellistämään homomiehiä heterokatseen kautta. Olin muutama vuosi sitten Berliinissä perinteisen Ficken 3000 -homobaarin alakerran dark roomissa, jossa naisten oleminen oli silloin yksiselitteisesti kielletty. Pian yksi baarin muista asiakkaista tulikin läksyttämään meitä. Fag hag ei ole terminä tarpeeksi queer minun kohdallani, vaikka pidänkin siitä. Ja tietenkin, yhden asian me miehiä tapailevat naiset tietenkin jaamme homojen kanssa: pettymykset miehiin, jotka valitsevatkin (toisen) naisen. Saan ymmärrystä ja hyväksyntää, vaikka en haluaisi tai osaisikaan aina toimia niin kuin yhteiskunta odottaa. Rakastan homoklubeja ja -baareja, mutta minun ei ole aina helppoa asemoida itseäni queer-kulttuuriin. Ja kaikkihan tietävät, että homobileet ovat maailman parhaita bileitä. Ystäväni eivät juurikaan välittäneet, mutta muutama heistä lähti kuitenkin etsimään seksiseuraa. Tunnen piston sydämessäni, sillä koen, että olen ylittänyt tässä rajoja. Ystäväni halusivat kuitenkin vallata sieltä yhden huoneen meille, koska ylhäällä ei ollut tilaa. Uudestaan ja uudestaan homomies jaksaa kuunnella minua hieman pidempään kuin hetero ja vahvistaa pointtejani ohittamisen ja omimisen sijaan. Järjellä tietenkin ymmärrän saman, mitä Eino Nurmisto sanoo: se, että joku on homo, ei tee hänestä automaattisesti hyvää ihmistä. En tietenkään kuvaile nyt kaikkia homomiehiä, vain niitä ystäviäni, jotka ovat homomiehiä. Mutta toisaalta, miksi ei. Suomalainen homoemo on ehkä lempeämpi, mutta siinä on äidillisyyttä, jota en koe omakseni. Olimme kovaäänisiä ja nauroimme, mikä on darkkareiden käytöskoodeja vastaan. Mitä muuta sukupuoli on kuin performanssi. En voi väittää, että suhtautuisin homomiehiin täysin neutraalisti. Kirjassa The Tragedy of Heterosexuality sukupuolentutkimuksen professori Jane Ward kirjoittaa, että ei varsinaisesti ole ihme, että naiset kokevat vetoa queer-tiloihin
Mutta me olemme näissä bileissä yleensä yhdessä. Olen oppinut himoitsemaan ja esineellistämään miehiä tavalla, joka tuntuu naiselle kielletyltä, ja se on tosi kivaa. Homojen ja naisten suhteissa voidaan toimia toisin, ja tämä on kiistatta arvokasta. Tunnen vetoa miehiin, mutten ole koskaan toivottamasti rakastunut homoystävääni. Joskus kuulen väitteen, että homomiehiä ällöttää naistyypillinen ruumis. 4 8 teellä alentaa naiset ja homot samaan epäkelpoon kastiin. Ne näyttävät, mihin suhteet naisten ja miesten välillä voivat kehittyä, jos hetero-oletus ei johdata näkemään kaikkia hyviä suhteita potentiaalisina romanttisina suhteina. Ehkä tilanne olisi toinen, jos minulla olisi ollut yksi selkeä homobestis, niin kuin Gracella oli Will. Vaikka siinä pelattaisiin rajujakin valtapelejä, se näyttäytyy minulle pohjimmiltaan kahden tasavertaisena kohtaamisena tavalla, joka on minulle miesten kanssa mahdoton. Naisista alimpana ovat ne naiset, jotka ovat löytäneet läheisensä homoista – ja siitä johtuen tarvitsevat heteromiehiä vähemmän. Ihan kaikkea en kuitenkaan tässäkään voi saada. Tiedetään kuitenkin, että ystävystymisen yksi selkeimpiä periaatteita on homofilia eli samankaltaisuuden rakastaminen. Ehkä naisten ja homomiesten suhteet ovat enemmänkin esimerkki. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Miehet ja naiset kasvatetaan olemaan toistensa kanssa tekemisissä tietyllä hetero-oletetulla tavalla. Homoystäväni ovat olleet keskimäärin kiinnostuneempia kohdullisen ihmisen ruumiin erityisyyksistä kuin heteromiehet ympärilläni. Joissain näitä suhteita tarkastelevissa tutkimuksissa on pidetty lähtökohtana kysymystä, millaiseksi naisen ja miehen suhde voi kehittyä ilman seksuaalihaastetta. Vaikka suhteeni moniin homoystäviini on platoninen, se ei ole sitä aina eikä kaikkien heidän kanssaan. Tällaista halua olen itsekin homomiehiltä oppinut – aktiivista ja hyvällä tavalla likaista. Y stävyys on kaiken kaikkiaan vähemmän tutkittua kuin muut läheissuhteet. Sitä paitsi en ole varma, rakastavatko heteromiehetkään todellisia naisia aina niin lempeästi. ”Kaikkihan nykyään flexaavat joka suuntaan”, Nurmisto sanoo. Miesten välinen seksi voi olla vailla vaikeutta, joka naisten ja miesten kohtaamisiin lähes aina kuuluu. Vaikka ihmisen identiteetti olisi mikä, se ei ole koko totuus hänen seksuaalisuudestaan. Homojen palvovaa suhtautumista nais ikoneihin moititaan esineellistäväksi ja lihallisista naisista kaukaiseksi. En myöskään ole ollut sinkku vuosiin, joten ystävyyssuhteeni eivät korvaa kumppanin paikkaa elämässäni. Vaikka asemamme on nykyään verrattain hyvä, olemme hylkiöitä, jotka ovat takertuneet toisiinsa. Varmasti myös sen takia ystävyys on suhteellisen sukupuolittunutta. Hän katseli myynnissä olleita käytettyjä jock strappejä ja pohti, kuinka heteronaiset on sosiaalistettu haluamaan miehiä heidän seksuaalisen toiminnallisuutensa kautta, ei objekteina. Miehet taas voivat haluta toisia miehiä niin paljon, että he himoitsevat jopa niitä osia, joiden kanssa naiset eivät halua olla missään tekemisissä. Koodaukset antamisesta ja saamisesta, jotka eivät ole neuvoteltuja vaan olemuksellisia, ovat naisten ja heteromiesten suhteissa niin vahvasti läsnä, että en tiedä, voinko koskaan paeta niitä täysin. Kuka tahansa tunnistaa ne ennakkoluulot, joita liittyy sukupuolirajat ylittävään ystävyyteen. Ehkä vanhemman polven homomiehille selkeä erottuminen heteroista oli tärkeää, mutta minä en ole tällaiseen pilluvihaan juurikaan törmännyt. Joidenkin kanssa tanssin ja pussailen estottomasti, jos siltä tuntuu. Eino Nurmisto on esimerkiksi ollut mukana kaverinsa synnytyksessä. Suhteessamme on kuitenkin tärkeää tunnistaa myös sen rajat. Tunnistan ajatuksen. J ane Ward kirjoittaa ensimmäisestä käynnistään homoille suunnatussa seksikaupassa 1990-luvun lopulla. Tutkitusti kuitenkin varsinkin nuoret homoja biseksuaalit miehet ylittävät näitä OLEN OPPINUT HIMOITSEMAAN JA ESINEELLISTÄMÄÄN MIEHIÄ TAVALLA, JOKA TUNTUU NAISELLE KIELLETYLTÄ, JA SE ON TOSI KIVAA.. Seksuaalinen leikkiminen on vapauttavaa, kun sillä on olemassa raamit
Ta, William Ickes 2017: Why attractive women want gay male friends: A previously undiscovered strategy to prevent mating deception and sexual exploitation.. Babcock, David M.G. Itsellenikin ystävyys on tärkeää, ja haluan viettää vapaa-aikaani oman lapseni lisäksi paljon aikuisseurassa. 4 9 t a m m i k u u 2 2 4 rajoja, niin kuin minun lähipiirissäni selkeästi näkyy. Se syntyy kemian, ei poliittisen tavoitteen mukaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että heidän elämänsä on viimeistään kolmekymppisyyden loppupuolella erilaista kuin monien heteroiden. Näillä ystävyyksillä on tutkimuksessa nähty joskus olevan myös poliittinen luonne – homot ja naiset vastustavat hetero-patriarkaattia ja luovat uusia yhteyksiä erilaisina pidettyjen ryhmien välille. Russell, Meghan J. Ystävyytemme haastaa ajatusta siitä, että miehet olisivat Marsista, naiset Venuksesta ja tärkeät suhteet välillämme voisivat muodostua vain romantiikan kautta. Lähteinä on käytetty kirjoja Anna Muraco 2012: The Odd Couples ja Maria F. Homomiehille ystävyys tuntuu olevan elämässä keskeinen voima. Russell William Ickes, and Vivian P. Kaikkein tärkeintä itselleni on kuitenkin se, että heidän seurassaan säkenöin. Minä haluan puhua nimenomaan ystävyydestä, koska se on arvokasta itsessään. Lewis, Vivian P. Se on erilaista kuin arjen kurittama kumppanuus pariskunnan välillä, mutta ei vähempiarvoista. Itse ajattelen kuitenkin, että ystävyys on vahvasti henkilökohtainen suhde. Ennen nimenomaan seksuaalija sukupuolivähemmistöjen edustajat puhuivat valituista perheistä, nykyään niistä puhuvat myös monet muut. Vaikka se olisi aiempaa mahdollisempaa, homot eivät edelleenkään hanki lapsia kovinkaan usein. Koen, että sukupuolierosta huolimatta me olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Fackler ja Nick Salvato 2012: Fag Hag: A Theory of Effeminate Enthusiasms sekä artikkeleja Eric M. Jos se oli ennen selviytymiskeino, nykyään ystäväkeskeisyyteen vaikuttaa ehkä enemmänkin elämän tyypillinen kulku. Yhdessä asiassa erityisesti. Eikä mikään suhde ole täysin normeja ravistelevan vallankumouksellinen tai niitä uusintava. Homomiehillä on siihen usein mahdollisuus. Ta 2018: Women Interact More Comfortably and Intimately With Gay Men—But Not Straight Men—After Learning Their Sexual Orientation ja Eric M
Teksti Pasi Kostiainen Kuvat Antti Raatikainen. 5 Rakkaita pettymyksiä Pasi Kostiainen on kannattanut Jokereita pian 50 vuotta. Se on opettanut häntä tottumaan epäonnistumisiin
5 1 t a m m i k u u 2 2 4 5 1
Olin halunnut tulla Tapparan-peliin, sillä joukkueessa pelasi MM-kisoista ja joulukuisista Izvestija-turnauksista eli maajoukkueesta ja siksi televisiosta tuttu Pekka Marjamäki, minun ja monen muun mielestä maan kovin puolustaja. K unnon kannattajan tavoin olen etsinyt asioita, joiden mukaan olen ikään kuin kohtalonyhteydessä nimenomaan Jokereihin. Tuon jälkeen joukkue ei ole vaihtunut, ja kannattamisen lisäksi Jokerit on ollut myös osa töitäni. Kenen pitää hävetä. Jos nyt aikuisena analysoin, lapsen päättelyketjuni kulki jotenkin näin: Jokerit on paikallinen, kotiseutuni Helsingin ja pääkaupunkiseudun joukkue – miksi en kannattaisi sitä, kuten nämä ympärillä olevat ihmiset. Se oli joululahja, jonka vaikutukset ovat kantaneet vuosikymmeniä. Voinhan silti ajatella, että Marjamäki on Suomen paras pelaaja. Ennen kaikkea ikävöin sitä, kun areena oli Helsingin Jokerien kotihalli. Kun ajan autolla tai junalla Hartwall-areenan ohi, juomayhtiön ja hallin nimilogon jäljet näkyvät, vaikka kyltit on poistettu kauan sitten. Jäähallissa oli viileää, toppatakki pysyi päällä koko matsin ajan. 5 2 V itun sota. helmikuuta, ja venäläisomisteisen hallin jättivät kaikki sen yhteistyökumppanit ja asiakkaat. Oli ymmärrettävää, että Hartwall luopui hallin sponsoroinnista maaliskuussa 2022. Esimerkiksi jääkiekkotoimittaja Sasha Huttunen kirjoitti Ilta-Sanomissa 16.3.2022 näin: ”Vuosista 2014–2022 jäi sille [Jokereille] vain häpeä.” Kuohahti, kun luin jutun tuoreeltaan. Ja tämän Venäjä teki nykyiseen kiusaa tekevään tyyliinsä niin, että syytöksistä huolehtivat suomalaiset itse. Jokerit hävisi ottelun 2–3, mutta olin iloinen. Sitä, kun Jokerit pelasi areenassa jääkiekkoa Suomen suurimpana seurana. Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan Ukrainaan 24. Olihan Suosikissakin ollut juttu hänestä, jossa oli kerrottu hänen lämärinsä nopeudeksi jotain aivan hurjaa, 140 kilometriä tunnissa tai jotain. Kaipaan aikaa, jolloin Hartwall-areena oli virallisesti Hartwall-areena. Mutta Venäjä joka tapauksessa vei areenan ja suosikkijääkiekkojoukkueeni ja antoi tilalle syytökset. Ja jos Jokerien ja kannattajien, niin pitääkö myös kaikkien Venäjällä toimineiden suomalaisten yritysten hävetä – ja jokaisen niiden tuotteita vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeisenä aikana käyttäneiden ihmisten. Istuimme alakatsomossa, puisilla penkeillä lähellä päätyä. K ukaan ei kutsunut Helsingin jäähallia HIFK:n mainostoimistokielellä ”Nordikseksi” tammikuun toisena sunnuntaina vuonna 1977. Jos Jokerien, pitääkö myös kannattajien?. Silloin kummisetäni vei minut, 9-vuotiaan vantaalaispojan, elämäni ensimmäiseen jääkiekko-otteluun. Sota on hirveä. Sitä, jolloin Helsingin suurimmassa areenassa oli jatkuvasti tapahtumia. Jos Jokerien, niin pitääkö myös kannattajien. Minulla oli oma joukkue, jonka olin itse valinnut. Ei siis ihme, että tyhjän Hartwall-areenan edessä tuntui pitkään samalta kuin uskovaisista Neuvostoliitossa, kun kirkot oli muutettu urheiluhalleiksi. Henkireikä oli tukossa, ja pitkään näytti siltä, että lopullisesti. Jokerit keskeytti pelaamisen venäläisvetoisessa KHL:ssä. Ensimmäinen yhteys: Jokereiden esiversio Töölön Vesa kilpaili noususta Mestaruussarjaan ja pelasi ratKenen pitää hävetä. Kannatin siis aluksi Tapparaa, mutta kun Hannu Kapanen vei Jokerit 1–0-johtoon, tuntui, että kaikki muut jäähallissa pomppasivat penkeiltään huutamaan ja tuulettamaan. En tietenkään rinnasta omaa harmitustani hallin ja jääkiekkojoukkueen menettämisestä niihin kärsimyksiin, mitä sota on aiheuttanut ja aiheuttaa. Olen tehnyt joukkueesta lehtijuttuja, tietokirjan ja podcastia. Kaukalon äänet, luistinten kirskuna ja pelaajien puhe toisilleen kuuluivat katsomoon. Häpeän lisäksi oli mietittävä, mihin oman elämän kannalta yhdentekevään asiaan kanavoisi tunteitaan jatkossa
5 3 t a m m i k u u 2 2 4
5 4 5 4
Koko vuosi 2022 meni huonojen Jokerit-uutisten parissa. Mesenaatit ovat väsähtäneet. Olin kuunnellut muiden seurojen kannattajien vinoilua vuosia: nyt kannattamani Jokerit johti kahden ottelun jälkeen finaalisarjaa HIFK:ta vastaan otteluvoitoin 2–0. helmikuuta 2022 Jokereiden Marko ”Mörkö” Anttila ja Hannes Björninen olivat kansanjuhlan keskipisteenä Helsingin. Kouluaika sujui altavastaajana. Synnyin samana päivänä. Täynnä toivoa menin katsomaan neljättä finaalia Helsingin jäähalliin. Se oli jääkiekon sarjaotteluiden yleisöennätys tuohon aikaan. Ihailu ja ihastus, saman tunnepuolen asioita. Keväällä 1987 luin Santahaminan sotilaskodissa päivän vanhasta Hesarista, että Jokerit on pudonnut SM-liigasta. Harry ”Hjallis” Harkimo puolestaan pelasti Jokerit 1990 ja otti seuran miljoonavelat kontolleen. Suurin sankarini oli silti maalivahti Hannu Kamppuri. Opin taas, että urheilu voi todellakin herättää suuria tunteita. Töölön Vesa hävisi, mutta ottelua seurasi 10 814 katsojaa. Hannu ja Jari Kapanen, jotka tosin vaihtoivat HIFK:n paitaan. Häntä ihailin niin paljon, että käytin jopa hänen ”Hannu”-nimeään, kun viidesluokkalaisena kirjoitin salakielisen päiväkirjanmerkinnän siitä, että olin päässyt koulun hiihtomatkalla bussissa naapuriluokan ihanan tytön lähelle istumaan. Tulinko riippuvaiseksi pettymysten tunteista, kun häviöitä oli useammin kuin voittoja. Kahdeksan kuukautta myöhemmin on Jokerien virallinen syntymäpäivä. Silloin Jokerien mesenaateista ensimmäinen, rakennusmestari Aimo Mäkinen kopautti nuijaa perustamiskokouksessa. Keväällä 1983 olin yhdeksännellä luokalla, kun näytti siltä, että vuosikausien tappiot kuitataan kerralla. Aimo Mäkinen kulkee Jokerien tarinassa seuran perustajana ja pääkaupunkiseudun lähiöt Jokerien pelaajaja kannattajahautomoksi aktivoineen Kanada-sarjan luojana, mutta hän oli myös impulsiivinen ihminen, jonka kiinnostus Jokerien rahoittamiseen lopahti jossain vaiheessa. Olin silloin kiinnostuneempi pikkuautoista ja piirtämisestä ja jouduin odottamaan Jokerien mestaruutta pitkälle 1990-luvulle. 120 markkaa oli valtava satsaus, mutta olihan se nähtävä, kun Jokerit ottaa ratkaisevan voiton ja juhlii Suomen mestaruutta. Harkimo on nyt presidentinvaalikampanjaa käydessään myöntänyt tehneensä virheen myydessään Jokerit ja areenan venäläisille oligarkeille 2013 – ja toki muistuttanut, ettei voinut arvata Venäjän hyökkäävän seuraavana keväänä Krimille ja koko läntisen maailman asenteiden Venäjää ja sen kanssa käytävää bisnestä kohtaan hyytyvän kylmän sodan lukemiin. 5 5 t a m m i k u u 2 2 4 Elämä on toisaalla ja tulevaisuus näyttää synkältä! kaisevan ottelun Helsingin IFK:ta vastaan 27. SM-liigan finaalien aikana kävelin jo koulun käytävillä kädet pystyssä. Samaa kuin Jokerien myöhempien aikojen menestyspelaajista esimerkiksi seuran omat kasvatit Waltteri Immonen ja Markus Ketterer. He ovat olleet myymässä Jokerien junioreina käsiohjelmia Helsingin jäähallissa, kun 1970ja 1980-lukujen taitteessa kävin katsomassa pelejä. Seuraavina vuosina HIFK kuppasi Jokereista kausi toisensa jälkeen parhaat pelaajat. Jokaista suuren suosion mahdollistamaa taloudellisesti vahvaa jaksoa on seurannut uhka, että koko Jokerit lakkaa olemasta. Ostin lipun trokarilta jäähallin pihalla. Istuin päätykatsomossa. Olin gineksessä, Jokerit divarissa. Lopulta HIFK voitti myös mestaruuden. Tai jos tarkkoja ollaan, ei koko vuosi. Lisää munkkia huuleen! Elämä on toisaalla ja tulevaisuus näyttää synkältä! K eväällä 2022 olisi siis pitänyt tietää, että Jokereiden perusolemukseen kuuluu tämä: seura tarjoaa myös pettymyksiä. helmikuuta 1967. Näin suojaverkon ja pleksin takaa aitiopaikalta, kun HIFK voitti 5–2. Hän osui kirjaimellisesti kultasuoneen 1990-luvun mestaruuksia voittaneella tähtijoukkueella ja rakennutti Hartwall-areenan, mutta viime vuosina juuri Harkimo on ruumiillistunut syylliseksi koko Jokerien ”KHL-seikkailulle”. Onneksi vuorotellen niin, että yhdessä paikallispelissä kaudella 1977–1978 nähtiin veljesten välinen nyrkkitappelu. Olen siis samaa vuosikertaa kuin Jokerit. Keväällä 1973 Jokerit voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Oli Jokerien kannattajallakin aina toki omat suosikkipelaajansa. Jokerit sijoittui vuosi toisensa perään kehnosti, ja ehkä terapiassa voisi selvitä, mitä luuserijengiin samaistuminen herkkinä kehityksen vuosina merkitsi kunnianhimoni kehitykselle. Aikuiseksi asti siis. Vantaalaisessa koulussa oli paljon HIFK:n kannattajia mutta myös tuon ajan menestysjoukkueen Tapparan faneja. Seuran historia on täynnä urheilullista vuoristorataa ja selviytymistaistelua. Maanantaina 21
Etenkin 1990-luvulla, kun menestyminen SM-liigassa oli sukupolvelleni ja Jokerien joukkueelle uusi kokemus, matseihin laski tunteja – ja paikallispelejä HIFK:ta vastaan odotti pitkään. Ystäväni Jali Wahlsten pelasi Jokereissa 1990luvun alussa. Kun keski-ikäisenä hakee samoja fiiliksiä, joita tunsi nuoruudessaan, voi ainakin muistella sitä kihelmöintiä, jonka tunsi jo Jokerien ottelupäivien aamuina. Meillä oli tapana, että hän tervehtii meitä, minua ja viereisellä kausikorttipaikalla istunutta Katja-vaimoani, aina kolmannen erän alussa luistellessaan jäälle. J a kyllä. Etkä aavistakaan millä kaikilla tavoilla. Jos tapatumat kertaa synopsiksen muodossa, ne muistuttavat saippuasarjaa: Ensin ”KHL:ssä ryvettyneen” Jari Kurrin vetämä hanke ei kelvannut Liigalle, sitten Teemu Selänteen yritys ei kelvannut Jokerien edustusjoukkueen oikeuksia hallinoivalle ja Jokerien junioritoimintaa pyörittävälle Helsingin Jokerit ry:lle. Huojentavaa. Seuraavana päivänä soitin Jalille onnitellakseni häntä Suomen mestaruudesta – hän onnitteli minua vuolaammin, HIFK-fanien mikroissa paukkui. Tamperelaiseen Mikko Saarniin Harkimo nuorempi oli tutustunut Yhdysvalloissa. Jos nyt sitten kuitenkin. Maailma järkkyi. Mutta synkimpiinkin Jokerien kannattamisen hetkiin mahtuu toivoa. Olin kaivannut elämääni kaikkea sitä, mitä suosikkijoukkueen kannattaminen tuo. Jali huomasi tämän. En mieti näistä mitään – enkä isompia asioita kuten sitä vitun sotaa. Oli epäilemättä kiva seurata, kun Jokerit uppoaa kuin ankkuri Itämereen. Oli epäilemättä kiva seurata, kun Jokerit uppoaa kuin ankkuri Itämereen.. Tammikuussa 2023 kuulin luotettavasta lähteestä huhun, että Joel Harkimo on astunut sivuun, mutta sitä ennen hän on löytänyt Jokereille uuden omistajan. Kun katson Jokerien peliä, en mieti muuta. Kuinka ollakaan, 14. Ehkä samoihin tunteisiin yltää jälleen, kun Jokerit taas joskus kohtaa HIFK:n. Jokereissa viilettäisi edessä häämöttävissä KHL:n pudotuspeleissä vahvan itsetuntobuustin saaneita pelaajia. Jääkiekko oli muuttunut yhdentekeväksi. Jokerit oli varsinkin 2000-luvun alkuvuosina, 1990-luvun menestysreseptin hukattuaan, aina ”kesän mestari”, kun joukkueeseen hankittiin joka kausi uusia tähtipelaajia – joista monet osoittautuivat pettymyksiksi. L isää kohtalonyhteyksiä: tyttäreni syntyi kesken Jokerien ikimuistoisen mestaruusottelun. Lunta satoi paljon, ja myräkkä tuntui iloisista pelaajista ja kiekkofaneista suurimmalta vastoinkäymiseltä. Tätä ei voi kylliksi korostaa. huhtikuuta 1994 emme olleet katsomossa, vaikka Jokerit pelasi neljättä finaaliottelua Turun Palloseuraa vastaan. Kolme päivää myöhemmin Kiovassa herättiin hälytyksiin, jotka ajoivat ihmiset väestönsuojiin. Leikkiä asiantuntijaa ja vääntää arvauksia voimasuhteista jokerikavereiden ja muiden joukkueiden fanien kanssa. Uuden ryhmän johdolla Jokerit palaisi Suomen sarjoihin, ensin Mestikseen, mutta tavoittelisi myöhemmin paikkaa Liigassa. Keväällä ja kesällä saa spekuloida seuraavaa kautta. Ja vastaavasti jotain rutiininomaista työtä tehdessäni voin paeta ajatuksiin vaikkapa edellisen pelin huippusuorituksia muistellen – siis aivan kuten kirjailija ja Arsenal-fani Nick Hornby Fever Pitch -kirjansa alussa. Joel Harkimon, Hjalliksen pojan, yritys ei taas käynyt Liigalle – tosin Liiga oli jo ilmoittanut, ettei Jokereilla ole sarjaan mitään asiaa pariin vuoteen muutenkaan. Omistajien ydinjoukon muodostavat Saarnin lisäksi Jokereissa pelanneet Ossi Väänänen sekä edelleen NHL:ssä kiekkoilevat Esa Lindell ja Teuvo Teräväinen, elokuvatuottaja Markus Selin ja kirjailija Max Seeck. Silti muutamaa viikkoa myöhemmin kiinnosti, kun alettiin puhua Jokerien palaamisesta kotimaisiin sarjoihin. Olivathan he olleet juuri kukistamassa venäläisiä KHL-pelaajia olympiafinaalissa. Syksyllä ja talvella saa jännittää otteluita. 5 6 olympiastadionilla, kun miesten maajoukkue oli voittanut ensimmäisen olympiakultansa. Omia tai läheisten haasteita ja huolia, työjuttuja, taideprojekteja, aikatauluissa pysymisen mahdottomuutta, aina vaan siivoamatonta kellaria. Sen alkukohtaus on unohtumaton, kun naisystävä kysyy romanttisesti aamulla, mikä on miehen mielessä… ja edellisen päivän futismatsihan se siellä. HIFK-fanien mikroissa paukkui. Kannata Jokereita, opit nöyryyttä
5 7 t a m m i k u u 2 2 4
5 8 5 8
Kesken ottelun vieläpä, jos tarkkoja ollaan. Kun vastasyntynyt tyttäremme oli pesty ja puettu ja Tammisaaren sairaalan synnytysosaston henkilökunta oli tuonut meille juhlatarjottimen kuohuviineineen, päätimme kuunnella radiota. Turhaa, mutta tärkeää. Lähdin niin kuin tuore isä vain voi, kepein askelin. Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Hän on Verna-tyttäreni kummi. Otakar Janeckyn legendaarinen jatkoaikamaali, ilmasta isketty mestaruusosuma, on elämäni maali. Huomaan yhtyväni huutoon: ”Jo-ke-rit!” Tämä on päivä, jonka nimeän saman tien, jos joku kysyy minulta vuoden 2023 sykähdyttävintä urheiluhetkeä, sellainenhan on tapana valita vuosittain Urheilugaalassa. Sykähdyttävää. Palasin hetken päästä takaisin ja sain kuulla sen, mitä halusinkin. syyskuuta 2023. ”Jo-ke-rit!” Kierrän Jokerien fanikatsomon vastapuolelle. Ottelun alkuun on puoli tuntia, mutta ei ole epäilystäkään, etteivätkö Jokerien fanit huutaisi siitä riemusta, etteivät he ole päässeet kannattamaan omiaan puoleentoista vuoteen. Jokerit pelaa ensimmäisen ottelunsa suomalaisessa jääkiekkosarjassa sitten kevään 2014. Fanit hymyilivät. Kuuntelimme synnytyssalissa aluksi selostustakin, mutta kun TPS meni aluksi 2–0-johtoon, laitoimme radion kiinni. Seurasi kolme mestaruutta, joista viimeisin vuodelta 2002. En ole koskaan määritellyt itseäni Jokerien ”faniksi”. Pasi Kostiainen on vapaa toimittaja, joka on tehnyt Jokereista tietokirjan Jokerit – Suomalaisen jääkiekkoilun tuhkimotarina (WSOY 1997) ja toimittaa Jokerit-podcastia. 5 9 t a m m i k u u 2 2 4 olinhan tullut isäksi. Mutta jo Espoo Metro Arenan käytävälle kuuluu voimakas huuto. Pari päivää myöhemmin Jali tuli käymään sairaalassa. Astun ensimmäiseen Helsingin Jokerien edustusjoukkueen sarjaotteluun sitten Venäjän hyökkäyssodan alkamisen. Mutta kun katsoin valokuvaaja Antti Raatikaisen tätä juttua varten ottamia kuvia, niin pelipaitainen keski-ikäinen mies saattaa tuoda ihmisten mieleen jääkiekkojoukkueen fanin. En nähnyt sitä livenä niin kuin näin suurimman osan Jokerien 1990-luvun menestyksistä, neljästä Suomen mestaruudesta ja kahdesta Euroopan mestaruudesta, mutta maaliin kiteytyi iloa jääkiekkoa isommista asioista. Sitten kun Jokerit ennemmin tai myöhemmin pelaa taas Liigassa, ehkä jopa Hartwall-areenassa, aktivoituu muutama kaverisuhde. Ystävyys, joka elää nimenomaan jääkiekosta puhumisesta – vaikka keskenään eri joukkueita kannatettaisiinkin. Jos näyttää fanilta ja kuulostaa fanilta, saattaa olla fani, vaikka kutsuisi itseään ”kannattajaksi”.. Jokerit oli voittanut. Ehkä sotakin on sitten ohi. Lopulta Jokerit voitti ottelun. Koen pystyneeni haastattelemaan asiallisen neutraalisti minkä tahansa joukkueen pelaajia, mutta jos olisin fanaattinen fani, olisikohan se aiheuttanut esimerkiksi jossain HIFK:n pelaajassa tai valmentajassa vuosien kuluessa torjuntaa. Olen sanonut olevani ”Jokerien kannattaja”, värin tunnustaminen on ollut reilua myös toimittajatyön kannalta. T orstai 21. Kuinka ollakaan, Jokerit oli tasoittanut pelin, ja odoteltiin jatkoerän alkua. Viime kauden Mestis-mestarin kukistaminen kauden ensimmäisessä pelissä, vieraskaukalossa, jatkoaikamaalilla. Löydän ystäväni Kimmon kanssa hyvän paikan katsomon keskeltä, omiemme keskeltä. Olen Espoossa, viime kauden Mestis-mestari Kiekko-Espoon kotihallissa. ”Jo-ke-rit!” Kiipeän fanikatsomoon. Näiden ystävien kanssa pelien spekuloiminen etuja jälkikäteen on melkein yhtä hauskaa ja tärkeää kuin itse pelit ja niiden seuraaminen. ”Kukaan ei lähde, kukaan ei lähde”, komensi faniryhmän vetäjä, ja huuto ja laulu jatkui pitkään ottelun jälkeen, kunnes joukkue palasi jäälle luistellen mutta varusteet jo kopissa osittain riisuneena. Sana viittaa mielestäni fanaattisuuteen tavalla, jota en tahdo itsessäni tunnustaa. Jos näyttää fanilta ja kuulostaa fanilta, saattaa olla fani, vaikka kutsuisi itseään ”kannattajaksi”. Hymyilimme. Ystävällinen järjestyshenkilö huutaa fanien mylvinnän yli, että paikkaliput eivät ole voimassa, koska ”Jokerifanit ovat niin toivoneet”. Se alkoi, mutta autosta piti hakea jotain. Laitoimme Helsingin Sanomiin ilmoituksen, jossa tytärtä kutsuttiin Mestarivauvaksi – olihan ottelu saanut uuden käänteen vasta, kun hän oli syntynyt
Nälkäisimpien seksuaali opportunistien kannalta myönteisiä ovat tietysti kaikki kehi tyskulut, jotka johtavat potentiaalisten pantavien määrän lisääntymiseen markkinoilla. Kaupunkilaisten melko nuorten liberaalien viiteryhmässä avoimet suhteet ja erilaiset järjestelyt ovat olleet jo pitkään niin tavallisia, että hämmästystä herättää pikemminkin se, jos joku tavoittelee traditionaalista kahden ihmisen välistä lapsiin ja naimisiin tähtäävää ihmissuhdetta. Ja ”mikäs siinä”! On lähtökohtaisesti myönteistä, jos ihmiset keksivät keinoja tehdä elämästään hauskempaa ja olla vähemmän ahdistu neita asioista, joista ei tarvitsisi olla ahdistunut. Kehtaaminen on tullut tiensä päähän. Me too liike pakotti pervot ulos koloistaan. Hänen monogaaminen suh teensa oli herättänyt tilaisuudessa ”paljon hyviä keskusteluja”. (Sikäli kuin sellaisia edes on.) Harvemmin he myöskään kertovat todellisia syitään suhdemuodon valitsemiselle. 6 K O L U M N I E räänä ankeana alkuviikon iltana törmäsin yleisessä saunassa tuttavaani, joka oli osallistunut viikon loppuna polyamorikkojen juhliin ja koki, krooni sesti juorunnälkäisen tuttavansa onneksi, tarvetta kokemuksen purkamiseen. Minusta aivan validi vaikutin avoimeen suhteeseen ryhty miseen on esimerkiksi se, että eroaminen pitkästä suhteesta olisi omaisuuden ja lasten takia hankalaa, mutta joskus olisi kiva leikkiä muidenkin ihmisten kanssa, etenkin ilman yksin jäämisen riskiä. Yhtäkkiä televi sios sa etsittiin rakkautta pallit paljaana, podcasteissa vertailtiin vibraattoreita ja jaksoja nauhoitettiin sängyssä sek sin jälkeen. Pikkujouluissa, kokoelmahuoneessa tai risteilyillä saattoi ”sattua jotain”, ja sen sijaan, että tapauksesta olisi tehty henkistä ja emotionaa lista kasvua esittelevä mediatuote, kaikki resurssit käytettiin sen salailemiseen. Seksuaali ja sukupuolivähemmistöt hyväksyttiin ihmisten joukkoon. Seurasi tavanomainen helsinkiläisten kolmekymppisten keskustelu, jossa sanotaan sellaisia asioita kuin ”ai onko NIIL LÄKIN avoin suhde”, ”mikäs homma niillä muuten on”, ”mikä vittu on metamuru” ja tietenkin ”no mutta mikäs siinä, jos ovat onnellisia”. TUIJA SILTAMÄKI on vapaa toimittaja ja ihminen, joka inspiroituu arjen kauniista hetkistä.. Uteliaan kuulijan kannalta harmillista on myös se, että avointen suhteiden harrastajat keskittyvät luennoissaan yleensä reflektoimaan suhteiden herättämiä ristiriitaisia tun teita sen sijaan, että raportoisivat vaikkapa seksihurjasteluis taan. Ei kukaan pakota siitä kertomaan. Poikia pystyi tilaamaan kotiin kuin halpaa pikaruokaa, ja pian kallista pikaruokaa pystyi tilaamaan kotiin kuin poikia. Mukavampi han näitä lopunaikoja on viettää sängyssä rakastajan kanssa kuin yksin puhelinta doomscrollaten. Muualla yhteiskunnassa trendit osoittavat sel västi kohti taantumusta ja menneisyyttä, mikseivät siis ihmis suhteissakin. On häpeän aika. ennen vanhaan keski-iän kriisiä ilmaistiin polyamorian sijaan polttomoottoreilla ja salasuhteilla. Kenellekään ei kerrottu, kukaan ei saanut tietää ja mikä parasta, kukaan ei joutunut kuuntelemaan. Samoin se, että on hieman itsekeskeinen ihminen, joka priorisoi oman halunsa hauskanpitoon ja uusien ihmisten ”tapaamiseen” puolison omistushaluisuuden edelle. Pian radikaaleinta ihmissuhdeanarkismia voi olla yksityis asioista vaikeneminen. Ehkä aika on pian kypsä seuraavalle suhdevallan kumoukselle. Jos jo vanhanaikaisten kahden hengen suhteiden puiminen käy helposti viimeistään toisen viinipullon kohdalla tahmeaksi, kuvitelkaa vaivalloisuuden määrää, kun osapuolten lukumäärä Suhdeluentojen loppu TUIJA SILTAMÄKI K O L U M N I moninkertaistuu. Puoli pulloa menee jo mukana olevien hen kilöiden motiivien, keskinäisten suhteiden ja etenkin suhteen sääntöjen esittelemiseen, vähän kuin olisi eksynyt punaviini päissään Anna Kareninan henkilöhakemistoon ja törmännyt siellä kodinkoneen käyttöoppaaseen. Jos homma menee ”reisille”, voi tulla kotiin hyväksyttäväksi. Vuosikymmenen lopussa ihmiset löysivät itsestään uuden laista halua ja kykyä avoimuuteen eivätkä enää hävenneet suhteistaan ja sukupuolielämästään puhumista. Eihän se tietenkään itseymmärryksen kannalta yhtä imar televaa ole kuin vaikkapa suhdeanarkistiksi julistautuminen, mutta mitä sitten. Sen sai polyamorikkojen juhlissa huomata myös tuttavani. Tinder tuli Suomeen, ja nettideittailusta tuli säälittä vän sijaan hauskaa. Kulunut vuosikymmen on ollut ihmissuhdevallankumousten aikaa
Viisas & aito Ja sen lehti*
Katson, millä hinnalla saisin panon seksityöntekijältä, jota ystävä joskus suositteli. Sitä ei ole mainittu ihmisoikeussopimuksissa (paitsi tietenkin, että seksuaalinen väkivalta on kiellettyä, mutta ei seksuaalinen väkivalta ole seksiä vaan väkivaltaa). Mutta saako rahalla kuitenkaan seksiä. Siksi tuntuu elämälle vieraalta, kun maksullista seksiä ehdotetaan ratkaisuksi niille, joiden on erityisen vaikeaa löytää kumppania tai muutoin päästä seksin äärelle. Siihen nähden seksipalvelut ovat huikean kalliita. Kansaneläke on 734 euroa kuukaudessa. Tunkeutuuko se ihmisen syvimpiin sopukoihin. Rahan yhteys seksiin kiinnostaa minua, sillä toisinaan kuulee sanottavan, että tärkeimpiä asioita ei saa rahalla. Ekstraa ei ole tarjolla. Yritin laskea, millaisia suoria kustannuksia seksistä tulee, mutta jo pelkästään ehkäisyn hinnan laskeminen osoittautui mahdottomaksi, koska valintaan vaikuttavat sekä yksilölliset terveystekijät että se, millaista seksiä ja kenen kanssa harrastaa. Ihmisoikeuksiin luetaan oikeus solmia avioliitto ja perheen suoja, mutta seksi palveluna olisi selvä laajennus ihmisoikeuksien saralla. Vielä paljon useammin raha vaikuttaa seksiin epäsuorasti. Oikeasti ensin pitäisi varmaan hoitaa Teksti Auli Viitala Kuvitus Hans Eiskonen Kallista rakkautta Millä kaikilla tavoilla rahan valta ulottuu seksiin, kysyy Auli Viitala esseessään.. Minusta taas tuntuu, että ainakin rahan puute vaikuttaa joka asiaan, rakkauteenkin. Googletan ”mirena hinta” ja saan hakutuloksen: 151,14 euroa! Kallista seksiä. Millainen yhdyntä kuuluu peruspakettiin, ja mitä saa lisämaksusta. Minulle ihan liikaa asiakkaana, mutta liian vähän, jos itse myisin. Kierukka on sitä paitsi edullinen ehkäisymenetelmä, jos sen asentaa omalääkäri terveysasemalla niin kuin minulle. Ja jos raha vaikuttaa seksiin, missä se näkyy ja tuntuu. Jos asuu hoivakodissa, omaan käyttöön (lääkkeisiin, matkalippuihin, eväisiin, lahjoihin…) jää siitä 167 euroa. alv 24 %). Asiakkaan maksuhalukkuus riippuu kaikissa tuotteissa siitä, miten paljon rahaa on käytettävissä. Onko seksi ihmisoikeus. Vammaisten ihmisten palvelut perustuvat käytännössä kokonaan ihmisoikeuksiin. Miten hyvinvointialue määrittelisi kilpailutukseen kriteerit. 6 2 E S S E E L ääkärin mukaan ehkäisykierukkani on vaihdettava. Ensimmäinen kysymykseni on kilpailutus. Miettisivätkö virkamiehet vai poliitikot, riittääkö vammaiselle käsillä tyydyttäminen vai käytetäänkö rahaa myös suuseksiin tai yhdyntään. Onko se paljon vai vähän. Tekstaan miehelle: ”Paras sitten pitää huolta, että sitä tulee käytettyä!” Hän lupaa maksaa lystin, mutta sovimme, että pannaan puoliksi. Ulottuuko rahan valta myös iholle. Seksityöntekijät joskus ehdottavat, että julkinen valta voisi tukea heidän palveluaan, kun kyse on esimerkiksi vaikeasti vammaisista. Kahden tunnin hinta olisi 400 euroa (sis. A loitan etsintäni ilmeisimmästä: seksityöstä
Kiinni jää misen pelko voi olla fetissi, mutta ei kos kaan silloin kun kyse on lapsista tai omista vanhemmista. Himoissani en huokaile ”aah ja ooh” vaan ”oispa seinät” – tyydytystä saamatta. Minulle on jäänyt mieleen kolme joutsa laismiestä, jotka Helsingin Sanomissa valit telivat, että omalta kylältä ovat naiset muut taneet ja he ovat sen vuoksi jääneet yksin. Naiset eivät tienneet toisistaan. Se voi inspiroida myös palvelun myy jää. Erisäätyisten eroottinen koh taaminen on fantasioiden peruskauraa. Pikkulasten vanhemmat valitta vat toisinaan, että lapset pilasivat seksielä män, mutta pikkutunneille valvovat teinit ovat paljon pahempi juttu aikuisten yksi tyisille leikeille, etenkin ahtaassa kodissa. Eräs vanha työkaveri oli koditon siihen aikaan, kun olimme samassa firmassa. Katriina Järvinen ja Laura Kolbe ovat haastatelleet erisäätyisiä pareja kirjaansa Sopivia ja sopimattomia: Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde (Kirjapaja 2019). Silloin toinen saa palkkaa siitä, että mahdollistaa seksuaalisen toiminnan toi selle olematta missään määrin seksityön tekijä. Vaki tuisessa työsuhteessa oleva, arvostettu toi mittaja ja mies deittaili yhtä aikaa riittävän monia naisia, jotta sai aina joltakulta yöpai kan. Ei minulla olisi sellaiseen varaa, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Emme lentäneet, menimme paikallis junalla. Voihan sitä ihannoida menneitä sukupol via ja ajatella, että me emme tiedä ahtau desta yhtään mitään. Mutta luonnonlaki se ei ole, koska on täysin mahdollista valita toisin. Sillä saa lentokentän hotellista huo neen muutamaksi tunniksi. Eikä se kyllä ole kovin kiihottavaakaan, että joutuu miettimään lapsia. Kyse ei siis oikeasti ole välimat kasta – etenkin kun sekä joutsalaiset että kalliolaiset sopivat treffeistä somessa. Väite siis on, että rakennemuutos aiheut taa vaikeuksia löytää seuraa, koska on kun tia, joissa ”sukupuolijakauma on vähintään yhtä epätasapainossa kuin Kiinassa” (HS 15.5.2016). Sängyn jakamiseen kuuluu usein vähintään sanaton sopimus lemmiskelystä, vaikka toinen sitten tulisikin yökylään vain – sananmukaisesti – päästäkseen lakanoi den väliin. Asunnottomuuteen liittyy seksuaalisen hyväksikäytön riski, puhumattakaan nuorista, jotka eivät halua tai voi mennä kotiinsa. Hyväksikäyttö ei ole seksiä vaan väkivaltaa, mutta rajatapauksia on paljon. Mutta vaikea on pitää huonona kehityksenä sitä, että nykyään lap sia pyritään suojelemaan vanhempien sek sielämältä. T uon tyyppisissä lehtijutuissa puhu taan perheellistymisestä, mutta lukija lisää mielessään, että kyse on myös seksuaalisesta turhautu misesta: siellä ne maaseudun poi kamiehet runkkailevat ja kaupungin sink kunaiset täyttävät puutteessaan pilatestun nit (coregasm: tahaton orgasmi, joka tulee syvien vatsalihasten treenaamisesta). Minä kin tahtoisin sen olevan yksityistä. Kysyin häneltä nyt jälkikäteen, tuntuiko se huo raamiselta vai oliko se vain nuoren miehen iloinen elämäntapa. Kaikki kun eivät voi edes masturboida omin neu voin. Siksi pidetään yhteiskunnallisena ongelmana, että miehiä on alkutuotannossa enemmän kuin naisia ja yliopistossa toisinpäin. Noin tunnin ajomatkan päässä ovat Mikkeli ja Lahti, ja Joutsassa miehillä todellakin on omat autot. Hän ei uskonut part neriensa kokeneen ostavansa mitään, vaan kyse oli hänen motiiveistaan. Onko kyseessä luonnonlaki vai ihmisten säätämä sosiaalinen järjestys, että pari suhteeseen etsitään tuttua. Raha itsessään voi olla fetissi. Näkökulma on maaseudun poikamiesten tai kau pungin koulutettujen sinkkunais ten, jotka toivovat löytävänsä sen oikean. Juuri siksi siihen vaikuttaa asuntorakentaminen (raha), kaupunkisuunnittelu (raha), suhdan teet (raha), rakennemuutos (raha), sosiaa liturva (raha) ja muut politiikan isot asiat. Miettiköhän hallitus ollenkaan nussimista, kun päätti pienentää asumistukea. Asialla voi olla evolutiivinenkin tausta, koska asema yhtei sössä on laumaeläimille merkityksellinen ominaisuus. Vaikka ei edes lähtisi hotelliin muhi noimaan, yksityisyys maksaa. ”Avusteisessa seksissä” hoitaja tai avustaja mahdollistaa omaehtoisen seksin esimerkiksi auttamalla mieluisiin asentoi hin tai käyttämään pornoa tai leluja. ”Porvarillinen ihminen pitää itsensä kurissa tai ainakin hoitaa himonsa salassa.”. K un tutkii rahan ja seksin yhteyttä, yhteys voi olla myös esineellinen. A suminen ja seksi ovat itse asiassa usein mediassa esillä, mutta ihan toisella tavalla. Sieltä on vain kolmen vartin matka Jyväsky lään, joka on pullollaan naisia. Toisille maksun hetki on parasta esileikkiä: taiteltujen setelien sujauttaminen huoran rintaliiveihin. Satun nimittäin tietämään (vaikka olenkin kaupunkilainen nainen), missä Joutsa on. Yleensä kyse ei ole työstä vaan muista elä män peruspalikoista. ”Kännykkäkamerassani on useampiakin kuvia kauniisti sängylle asetelluista seteli viuhkoista. Kasvukes kuksissa se maksaa niin paljon, että meitä äitejä ja isiä, jotka nukumme olohuoneen nurkassa, on paljon. Olihan se tyyris pano, mutta kotona oli liikaa porukkaa. Kyse on siitä, että meillä on parisuhdenormi, jonka mukaan ihmisellä on halu ja oikeus pariutua vain kaltaistensa kanssa, siis oman yhteiskuntaluokan sisällä. ”Olihan siinä paljon kivaakin, mutta pitemmän päälle se kävi vähän raskaaksi.” K erran maksoin seksistä 79 euroa. 6 3 t a m m i k u u 2 2 4 sellainen asia kuntoon kuin seksissä avus taminen. Sitä en myönnä, että olisin kos kaan kieriskellyt niissä hyvän työpäivän päätteeksi, mutta en taida kieltääkään.” Raha voi olla fetissi myös setelinippua symbolisemmalla tasolla, koska se kytkey tyy valtaan. Kir jasta käy ilmi, että luokkarajan yli naimi nen on sekä virkistävää että ristiriitaista. Sek sityöntekijä Tiia Forsström ker too kirjassaan Ammattirakastaja (Like 2019), että valtaosa asiakkaista haluaa maksaa käteisellä. ”I’m buysexual”, Forsström kirjoittaa. Mutta seksiä Järvinen ja Kolbe eivät käsit tele lainkaan. Seksityö on kuitenkin poikkeusesimerkki siitä, että seksiä harrastetaan rahan takia. Työväenluokkaista ihmistä ehkä seksualisoidaan vähän samalla tavalla kuin afrikkalaista, Katriina Järvi nen vastasi. Ei var maan, koska seksi on ”yksityisasia”. Jos itse menen heilastelemaan omassa kotikaupungissani vaikkapa Kallion kau punginosaan, minullakin menee matkaan vajaa tunti. Kysyin heiltä, onko luokkaerolla vai kutusta myös seksiin. Jos ihan rehellinen olen, en minä laskua maksanut vaan rakastajani
Ja ymmärrän, että eivät kerro, koska miehen rahattomuus tuskin ainakaan lisää kiinnostusta – toisin kuin miehen vauraus ja anteliaisuus, jotka voivat olla jopa fetissi. Jos olisin, ne olisivat heti paljastaneet hänen kuuluvan Suomen oloissa poikkeuksellisen vauraisiin. M enin kerran treffeille miehen kanssa, jonka ammattia tai asumismuotoa en tiennyt. Kirjan alaotsikko nimittäin on And Other Arguments for Economic Independence (ja muita perusteluja taloudelliseen riippumattomuuteen). Selailen eri tutkimuksia. Loppuratkaisukin on kerrottu jo kannessa. Prinssi etsii Tuhkimoa lasikenkä kourassa, professori rakastuu kadulta poimimaansa My Fair Ladyyn ja miljonääri Pretty Womaniin. Naiset voivat erota ja saada halutessaan abortin. Se tiedetään, että taloudellinen riippuvuus huonontaa seksiä. Maailmalta kuitenkin tiedetään, että sosioekonominen asema (eli tulot ja asema työmarkkinoilla) vaikuttaa siihen, onko ihminen tyytyväinen seksielämäänsä. 6 4 E S S E E Mietin, ollaanko kaukana rahasta vai aivan rahan ytimessä, kun puhutaan luokista. Eikä tämä koske vain yksittäisiä parisuhteita, joissa riippuvuutta esiintyy, vaan kokonaisia valtioita ja kulttuureja. Helsingissä saa ensimmäisen kierukan ilmaiseksi, joten koska olen suurimman osan elämästäni lesboillut, jouduin vasta nyt, 48-vuotiaana, maksamaan raskaudenehkäisystä. Hän päätti, että tapaamme ravintola Teatterissa. Teatterin treffit eivät johtaneet seksiin, mutta niistä tulee mieleeni toiset nettitreffit, joilla en myöskään tiennyt etukäteen miehen varallisuudesta, tässä tapauksessa Jos olisimme yhdessä valinneet juoman, olisin ollut pulassa miettiessäni miten ihmeessä maksan puolet laskusta.. Minulle on käynyt satumainen onni, sillä omalääkärini ymmärtää seksiä ja seksuaalisuutta, vaikka ei ole erikoistunut naistentauteihin. Mies ei oikein voi odottaa naisen maksavan, paitsi vakiintuneessa suhteessa, jossa voi sopia miten tykkää. Tai no onni ja onni… Lupasin, etten mainosta tätä, mutta pakko myöntää, että panin kaiken peliin ja kiukuttelin oikein kunnolla, että saisin ensinnäkin nimetyn omalääkärin ja toisekseen juuri hänet siihen hommaan, koska toisenlaisiakin kokemuksia on ollut. Suomalaisten näkökulmasta meistä ei voi puhua samana päivänäkään kuin Neuvostoliitosta, mutta naisten nautinnon kannalta yhteiskunnissa on jotain samaa. Nainen voi – etenkin jos ei ole feministi – olettaa treffeillä miehen maksavan juoman. Ja ehkäisy on kuitenkin vain yksi osa seksuaaliterveyttä. Mutta sitten kuitenkin himokkuus ja itsehillintä ovat nimenomaan luokkajärjestelmän kulttuurisia puolia, joilla ei ole suoraa yhteyttä rahaan. On yleislääkäreitä, jotka tuntuvat melkein pelkäävän seksiä ja hyvinvointialueita, joilla vain pieni osa seksuaaliterveydestä kuuluu julkisiin palveluihin. Suurin ongelma rahapula onkin deittailussa niille miehille, joilla ei ole rahaa ja jotka eivät mielellään kertoisi sitä ihan aluksi. Ghodsee käsittelee erikseen Itä-Eurooppaa, jossa markkinatalous syrjäytti valtiososialismin noin vuonna 1990, ja ”demokraattisia sosialistisia yhteiskuntia” eli Pohjoismaita. Ghodsee on otsikoinut kirjansa houkuttelevasti: Why Woman Have Better Sex Under Socialism (miksi sosialismissa naiset nauttivat enemmän seksistä). Luojan kiitos hän oli tilannut pullon samppanjaa ennen kuin saavuin. (Tosin kukaan, joka on kuullut minua vanhempien naisten kertovan Neuvostoliitossa tehdystä kaavinnasta ilman puudutusta, ei unohda sitä koskaan. Siellä missä vaimot ovat riippuvaisia miehen elatuksesta, naiset harrastavat huonompaa seksiä – siksi myös ne miehet, jotka rakastelevat naisten kanssa. Sanoin etukäteen, niin kuin aina sanon, että hän saa valita tapaamispaikan, ”kunhan se ei ole kauhean fiini”. Jos olisimme yhdessä valinneet juoman, olisin ollut pulassa miettiessäni miten ihmeessä maksan puolet laskusta. Kunpa unohtaisin.) Ehkäisyn saatavuus ja hinta vaikuttavat etenkin naisten nautintoon, koska naiset kantavat ei-toivotun raskauden seuraukset. S uomalaisessa seksitutkimuksessa ei ole juurikaan oltu kiinnostuneita rahasta. Gynekologille tai urologille on vaikea päästä terveysaseman kautta, joten ne, joilla on rahaa, menevät yleensä suoraan yksityiselle. Hankaluudeksi osoittautuu, että seksuaalinen hyvinvointi määritellään hieman eri näkökulmista. On julkinen päivähoitojärjestelmä, joka mahdollistaa äitien työssäkäynnin eli omaa rahaa. Seksin yhteydessä satisfaction voi tarkoittaa aivan muuta kuin tyytyväisyyttä. Esimerkiksi abortit tai muuten ei-toivotut raskaudet mittaavat seksuaaliterveyttä. En tiedä fiinimpää paikkaa. Suomessa on pitkään pidetty sen mittarina yhdyntöjen ja orgasmien määrää. Toisaalta ollaan tietenkin ytimessä, koska omaisuus ja palkka ovat keskeisiä luokan määrittäjiä. Tulee erilaisia tuloksia, jos näkökulma on tyytyväisyys, hyvinvointi tai seksuaaliterveys. Etnografi Kristen R
Minulle sopi hyvin, että treffeillä päädyttäisiin dyykkaamaan ja viemään saalis hänen kotiinsa. Huh, onneksi en pidä sitä tarpeellisena. Sillalta näimme jätelavan, jolle oli viskattu kaksi paria laskettelusuksia 80-luvulta. On sekä kulttuurista että yksilöllistä, millaista ulkonäköä pidetään asianmukaisena seksissä. Tsekkaan, että sokerointi tai vahaus maksaa 40–60 euroa kerta (15–20 kertaa vuodessa). Repesin käkätykseen. Deittini teki mieli ottaa ne talteen, sillä hänen haaveenaan oli saada jonain päivänä valmiiksi asuntolaiva, ja laskettelusukset olisivat omiaan kattorakenteeseen. Eräs ”Albert” päätyi Feissarimokiin, kun kirjoitti suoraan tuovansa etsimäänsä suhteeseen ”omakotitalon ja kaksi autoa”. Puhua saa, mutta panemaan ei välttämättä silti pääse. Deittailuun saattaa liittyä myös epäsuoria kustannuksia. Keskiluokkaisella miehellä saa kyllä mielellään olla auto, mutta jos auto on kuvassa, mies on luultavasti työväenluokkaa. Kuuluu sanoa, että on ”omillaan toimeen tuleva”. Terapiakulttuuri on kai johdonmukainen seuraus siitä, että moderni aikakausi alkaa olla ohi, ja yhä useampi saa elantonsa ajatusten pyörittämisestä tai palveluista, joten syntyy yhä enemmän myös kuluttajille suunnattuja ajattelupalveluita. Harkitseva kuluttaja tietenkin punnitsee seksiterapeuttia etsiessään, mitä rahalla saa ja mitä palvelulta voi vaatia. Että vielä seksinkin pitää olla parempaa! Auli Viitala on helsinkiläinen kirjoittaja, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä.. Iloinen, joskaan ei suuri uutinen, että työväenluokan mies kelpaa kuitenkin rakastajaksi, vaikka ei elämänkumppaniksi. Sänkyyn päästiin ennätysnopeasti, koska tarjottavaakaan ei ollut kuin kämppikseltä ”lainattu” virolainen vodka. D eittipalveluissa rahasta ei puhuta suoraan, mutta siitä annetaan vihjeitä. En siksi, että aikoisin ehdottaa kumppanilleni seksiterapiaa, vaan siksi, että vastaavia neuvoja kuulee yhä useammin. Ne ovat jopa paremmin verhottuja kuin seksuaaliset mieltymykset, mikä kertonee siitä, että seksiin suhtaudutaan avoimemmin kuin rahaan. Vai oikein terapiaan! En minä sitä niin kovasti halua, että maksaisin puhumisesta 180 euroa per kerta. Milloin mitäkin tunnetta olisi hyvä käsitellä ”ammattilaisen” kanssa. 6 5 t a m m i k u u 2 2 4 Deittipalveluissa rahasta ei puhuta suoraan mutta siitä annetaan vihjeitä. Toisten mielestä naisilla ei kuulu olla karvoja kaikkialla, mihin niitä kasvaa. Olen miettinyt tapausta paljon. On iso muutos yksityisen rajoihin, jos ihmissuhteista huolehtiminen ulkoistetaan. Onhan meillä iät ajat ollut kasvatusneuvola, eikä pariterapiakaan ihan uusi keksintö ole. K uuntelin kerran seksiaiheista podcastia, johon pyydettiin kuulijoilta kysymyksiä anaaliseksistä. Vai onko. Päätimme käytännön syistä mennä kävelylle, ja tapaaminen sovittiin eräälle ylikulkusillalle. Eräs ystäväni kertoi tavanneensa ihanan rakastajan, josta ei kuitenkaan olisi ikävä kyllä miesystäväksi, koska hän asuu kaupungin vuokra-asunnossa, ”vaikka on jo 50”. Totta kai toivon, että seksiterapiasta on hyötyä niille, jotka siitä maksavat. Myös siis seksiä. Mikä neuvoksi?” Toivoin tietenkin, että jaksossa keskusteltaisiin siitä, mitä kaikkia psyykkisiä esteitä peppuseksiin liittyy – tiedostamattomia tai tiedostettuja. Mutta ilmeisesti se vaatii paljon enemmän. Kun heillähän on jo parempi terveys, paremmat elinolot ja parempi pääsy kulttuurin ja tiedon pariin. Kun hetkenkin harkitsee sanojaan, keskiluokkainen sanankäyttäjä löytää sellaisia sanoja kuin ”puutteita elämänhallinnassa”, ettei tarvitsisi sanoa ”vuokra-asuja”. Viinilasi oikeanlaisessa valaistuksessa (keskiluokka) ei jostain syystä kerro alkoholiongelmasta samalla tavalla kuin oluttuoppi (työväenluokka). Tämä oli ääriesimerkki, ja uskon, että ystäväni katui vahingossa sanoneensa, mitä ajatteli. Valokuvista luetaan myös sellaista, jota sinne ei ole tarkoituksella koodattu, sillä ihmismieli on kehittynyt tunnistamaan statuksen. siitä, että hän oli köyhä. Enkä anna nirsoilijoille. Albertin virhe oli, että hän ei osannut kiertoilmauksia. Suosittelenkin tällaista strategiaa niille, jotka eivät tahdo treffeillä kuluttaa aikaa kainosteluun. Lähetin vähän leikkimielellä kysymyksen: ”Mieheni antaa minulle anaaliseksiä vain, kun on humalassa. Kun itse pyörin OKCupidissa, luulin, että ”omillaan toimeen tuleva” tarkoittaa, että ei saa suoria sosiaalietuuksia tai ole pikavippiveloissa. Heidän neuvonsa oli, että hakeudumme seksuaaliterapeutin vastaanotolle pohtimaan anaaliasiaa. Huomaan, että epäröin puhua kauneusbisneksestä. Vielä säädyllisempi tapa tuoda esiin rahatilannettaan on kertoa pitävänsä matkustelusta. Mutta samaan aikaan tuntuu vähän epäreilulta ajatukselta, että varakkaammilla on kaiken muun lisäksi vielä parempaa seksiäkin. Podin pitäjät ottivat kysymykseni hyvin vakavasti
Ajatus on pelottava mutta selvästi tutkimisen arvoinen. Erno Paasilinna tokaisi kuuluisasti, että kirjailijaksi tullakseen on elettävä elämä, josta syntyy kirjailija. Hui hai! kirjoissa eläminen muuttuu erityisen tärkeäksi ulkomailla asuessa, kun elävistä ihmisistä ei saa irti sitäkään vähää mitä kotimaan kamaralla. -kirjan kuva, jossa on monivärisiä pyyhkeitä. Lukeminen vie mielekkään elämän kynnykselle, se voi johdattaa meidät sinne mutta ei pitää sitä sisällään, Proust kirjoittaa. Alun perin John Ruskin -käännöksen esipuheeksi laaditussa tekstissä Proust kirjoittaa, juuri kuten kuuluukin, että lapsuuden kokonaisvaltaisimmin eletyt päivät ovat ne, jotka on omistettu lukemiselle. Tekisi mieli sanoa, ettei mikään Madeleine-leivos vedä vertoja sille muiston valtavalle ja pohjimmiltaan ei-sanalliselle rakennelmalle, jonka pyyhekuva edelleen minussa manaa esiin. Löysin James Clavellin kirjan hyllystämme, menin sohvan taakse, ja sarjan käsittämätön dialogi taustanani tuijotin kirjaimia, kunnes, yllättävän nopeasti, niistä alkoi muodostua sanoja. Mutta olisiko lukijankin siis sitkeästi jatkettava elämistä, tässä – Michel Houellebecqin esikoisromaanin Halujen taistelukenttä (suom. Kirjojen sivuilta löysin paitsi ideoiden vapautta myös ranskalaisia Totuus ei löydykään hunajasta MIKA KUKKONEN K O L U M N I sydän ystäviä; fyysisessä elämässä keskusteluyritykseni paikallisten kanssa tahmoivat tietenkin sietämättömästi. Hieman voimattomasti mutta uteliaanhumoristisesti ihmisten touhuja tutkailevan maailmankuvani taisi sinetöidä lukion äidinkielen opettajani Aulikki Naaranlahti, joka tarjoili tuntien jälkeen halukkaille vaarallisen kovaa tavaraa: Vonnegutia, Camus’ta ja Sartrea. Hänkin, tietenkin! vasta nyt vuonna 2023, isänmaan turvallisessa syleilyssä, luin kunnolla Proustin Lukija-tekstin vuodelta 1905, Sampsa Laurisen hienosti suomentamana. Kun asuin 2003 tyttöystäväni kanssa Pariisissa harjoittelemassa virkaelämää, hain usein lounastunneilla kahvilasta täytetyn patongin ja pakenin syyllisyyttä tuntien puistonpenkille lukemaan, karkuun oudon jäykkiä ja huumorintajuttomia yhteiskunnallisia valtarakennelmia, joita vasten työpaikalla hieroin idealistista päätäni. Kun sitten ala-asteella upotin itseni aikuisten maailman lainalaisuudet minulle paljastaneen Arto Paasilinnan tuotantoon ja koin esiseksuaalisen aistimyrskyn isäni minulle sairasvuoteeseen kiikuttaman ”aikuisten westernin” parissa, aloin esiaavistaa syvällisen perustotuuden: kun on kirjoja, miksi hukata aikaa ihmisiin, joita on vängättävä auki kuin saksanpähkinöitä, jotta he paljastaisivat todelliset aivoituksensa, ja silloinkin useimmiten epätyydyttävästi. Hänen mukaansa totuus elämästä ei sittenkään löydy toisten valmistamasta hunajasta, jota ihminen vain passiivisesti napostelee viisastumistarkoituksessa. MIKA KUKKONEN on ulkoministeriön yksikönpäällikkö, joka vapaaajallaan lukee ja kirjoittaa sekä valokuvaa lintuja.. 6 6 K O L U M N I O pin lukemaan viisivuotiaana, kun vanhempani kielsivät minua katsomasta Shõgunia televisiosta. Sitten putoaa pommi. Ja että vain yksinäisyydessä on mahdollista pitää yllä älyllistä valppautta, joka ihmisten kanssa ollessa hajaantuu väistämättä. Niin Proustkin teki: eli ensin, kirjoitti sitten. Aladdinin taikalampun aarreluola on edelleen yksi pyhimmistä lukumuistoistani, sille vertoja vetää oikeastaan eräs selvästi aikaisempi: Pirkko Koskimiehen ja Maija Lindgrenin Mihin menet, Pupu Tupuna. On ihanaa ajatella, että tälläkin hetkellä moni teini menee suloisesti pilalle asialleen omistautuneiden opettajiensa ansiosta. Ville Keynäs) antisankarikertojaa mukaillen – luontokadon, sotien, loputtomien ihmisten keksimien moraalipoliisijumalien ja silakkapihvien kirjailemassa tuskallisessa ja riittämättömässä kudoksessa, johon ei tunnu olevan mahdollista vaikuttaa. Myöhemmin, Brysselin-vuosinani, kun en enää harjoitellut virkaelämää vaan elin sitä, tärkeimmäksi terapeutikseni nousi sisäisen elämän suurmestari Marcel Proust, jonka Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjasta löytyi tuttu ajatus: …todellinen elämä, vihdoinkin löytynyt ja selvitetty elämä, eli siksi se ainoa jonka me todella elämme, on kirjallisuus. Aivan ensimmäiseksi siitä on luettava lisää. Noihin aikoihin vanhempani joutuivat lukemaan kohtuuttoman pitkiä iltasatuja. Ja että lukeminen on nimenomaan keskustelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat paljon älykkäämpiä ja kiinnostavampia kuin ne, joihin voimme tutustua lähipiirissämme
Kuuntele: 2 kausi suuri huijaus rakkausPOD SRH PRINT KAUSI2 74 POD SRH PRINT KAUSI2 74 25.10.2023 12.40 25.10.2023 12.40 Untitled-3 1 Untitled-3 1 19.12.2023 13.44 19.12.2023 13.44. Supersuositun podcastin uudella kaudella Riikka Suominen kertoo, miten elokuvat ovat saaneet meidät juoksemaan romantiikan perässä
Tämä tapahtuu ilman sen kummempaa kannattelun tunnetta, ja siksi kokemus herättää myös ahdistusta. Minä olen Lanthimoksen fani, ja silti Poor Thing sin ensimmäinen puolituntinen oli vaikea. Tällaisia kysymyksiä herättää kreikkalaisen Yorgos Lanthimoksen häkellyttävä uutuus elokuva Poor Things. Pariskunnan sukset lähtevät luisumaan pahasti ristiin, kun Bella toteuttaakin perinteisen nuoren naisen kasvutarinan sijaan ikiomaansa. Ennen olisin ehkä tarkoittanut sillä jotakin absurdia hallusinatorista teosta vailla päätä ja häntää tai minkäänlaista yhteyttä ihmisen tosielämään. Henki kulki paremmin kuin kuukausiin. Minun, sinun, keskustelun, elämän, elokuvan. Dokumentit kun kertovat, että psilosybiinit murtavat ihmisen egon ja paljastavat, mitä sovinnaisuuden, mielistelyn ynnä muun suhrun alla on. 6 8 e l o k u va t KATJA KALLIO on helsinkiläinen kirjailija, joka itsekin vastustaa sokerin ja väkivallan yliotetta maailmasta. Skottilaisen Alasdair Grayn romaaniin perustuvassa elokuvassa nuori ja kaunis Bella Baxter (Emma Stone) on lääketieteellinen ihmiskoe: lapsi aikuisen naisen kehossa. Totuutta ei kerta kaikkiaan kestetä, eikä sitä suvaita. Seuraukset ovat aina välittömät ja katastrofaaliset. Tai että ihmisen ei tarvitse niellä pahanmakuista ruokaa, tai että kukaan ei tietenkään estä toista kokemasta elämää niin täydesti kuin mahdollista. Vaan olisiko psykedeelinen elokuva nykytiedon perusteella sellainen, joka tuo näytille sen, mitä niin sanotun sivistyksen alla piilee, ja paljastaa näin ihmisen todellisen minän. Lanthimoksen aiempien elokuvien, eritoten Dogtoothin ja The Lobsterin, tapaan Poor Things riisuukin ilkosilleen sen miellyttävyyden diktatuurin, jossa elämme. On hyvin vaikea sietää sellaista, mikä on epämiellyttävää, vaikka se olisi totta, ja miellyttävä taas valheellista. Kaiken tulisi vain olla miellyttävää. P O O R T H I N G S O H J A U S : Y O R G O S L A N T H I M O S N yt kun psykedeeliavusteinen terapia on kuuma lehtijuttujen sekä dokumenttien aihe ja lääketiede tutkii psilosybiinisienten vaikutusta ihmismieleen täällä Pohjolassakin, täytyy miettiä uusiksi, millaista elokuvaa menee kutsumaan psykedeeliseksi. Seurasi kaksi tuntia tajuntaa laajentavaa seikkailua, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Muistin taas, että totuus ihmisestä ja maailmasta voi olla epämiellyttävää ja samalla valtavan kaunista, kekseliästä ja riemukasta. Sovinnaisuuden diktatuuri perustuu pitkälti sille, että kukaan ei koskaan sano, mitä oikeasti ajattelee tai tuntee. Mieleen juolahti kyllä myös, että Lanthimoksen ajatuksille olen toki valmiiksi altis, mutta ehkä lähtisinkin yhtä helpolla mukaan ties minkälaisiin ideologioihin; diktatuureja kun on kaikenlaisia. Ihmisen kehitysaskeleita hurjalla vauhdilla harppova Bella tahtoo kokea elämän ja vapauden ja lähtee isähahmonsa (Willem Dafoe) ja sulhasensa (Ramy Youssef) luota maailmalle, oppaanaan elosteleva rakastaja (Mark Ruffalo). Kaikki olemassaolevat sen rintaan kyllä on ripustettu kuin kunniamerkit: seksiä, väkivaltaa, rumia sanoja ynnä muuta piisaa. Näin käy Poor Thingsin aikana paitsi katsojalle myös Bellalle (”Lähdin seikkailulle ja löysin vain sokeria ja väkivaltaa.”) Mutta ”kaikesta huolimatta elossa olemi nen on kiehtovaa puuhaa”, ja Onnetar saattaa suoda vierelle samanmielisiä, totuuden kestäviä ja sitä jopa tavoittelevia ihmisiä. Kenties Poor Thingsissä on mukana myös murunen ekstaasia, onhan lopussa kipeiden vaiheiden jälkeen rakkauskelluntaakin. tämän vuoksi, sekä siksi että kokemus oli eittämättä terapeuttinen, luonnehtisin Poor Thingsiä psykedeeliseksi elokuvaksi. Voitaisiin vaikka sopia maailmanlaajuisesti, että naisen seksuaalisuus saa olla yhtä hurjaa ja aktiivista kuin miehen. Kolmenkymmenen minuutin kohdalla yhtäkkiä antauduin. poor things on paitsi visuaalinen ilotulitus myös niin radikaali elokuva, että sisältösymbolit ovat tainneet loppua kesken. ”Polite society will destroy us”, Willem Dafoe lausui, ja minä nyökyttelin kyynelsilmin. Apua, milloin tämä loppuu, ajattelin, en tahdo katsoa tätä vääristynyttä kuvakulmaa, tuota ruokaa sylkevää tai omenalla masturboivaa tyttöä, tai näitä kirurgi-isän possuista ja kanoista yhteen kursimia sekasikiöitä. Samalla Poor Things näyttää, että hyväksymme Jumalan sanana täysin sopimuksenvaraiset asiat, jotka voitaisiin milloin tahansa sopia toisinkin. Ei kukaan, paitsi Bella Baxter. Varmaa onkin vain se, että kukaan toinen elokuvantekijä ei tällä tavoin paljasta minua minulle itselleni. Paljastuminen itselle K A T J A K A L L I O Psykedeelinen Poor Things näyttää, mitä on egon ja muun suhrun alla, kirjoittaa Katja Kallio.
E L O K U VA T E A T T E R E I S S A Banaali paha Samassa jamassa Fight Club tytöille Pelastaako teknologia. 6 9 t a m m i k u u 2 2 4 Tolkun ihmiset kasvattavat lapsiaan hyvin järjes tetyssä huushollissa. Useimpien elämä on kuin kanalan orsi: lyhyt ja paskainen. Väkivalta tuottaa lisää riemukasta väkivaltaa. Lukioleffojen kliseitä vedetään huolella pataan komediassa, jossa ”rumat, lahjattomat homot” PJ ( Rachel Sennott) ja Josie ( Ayo Edebiri) haaveilevat kuumista luokkatovereistaan. Lopputuloksena ei kuiten kaan ole hymistelyä tai edes (pelkästään) seksi onnistumisia. Huumori ja nostalgia pehmentävät vuoteen 1970 sijoittuvan elokuvan piikikkyyttä. Käsikirjoittajaohjaaja Emma Seligmanilla ja Sennottilla on tilillään aiempikin onnistuminen Shiva Baby elokuvalla (2020). Pihalla kukkivat daaliat, ja niiden vieressä ruusut reunustavat muuria, jonka toisella puolella on Auschwitzin keskitysleiri. Slipoverit tai kameran liikkeet eivät kuitenkaan peitä alleen kaikkea paskaa, josta kukin tahollaan kärsii, orren korkeudesta riippumatta. Jonathan Glazerin erinomainen draama voitti Cannesin elokuvajuhlien kakkospalkinnon Grand Prix’n. Alexander Paynen mainiossa elokuvassa opettaja, tämän oppilas ( Dominic Sessa) ja keittiön emäntä ( Da’Vine Joy Randolph) jäävät joululoman ajaksi keskenään kampukselle. Kanssakäyminen on välillä kitkaisaa ja illat juopuneita. Väkivalta mahdollistaa idyllin, josta se suljetaan ulos. The OA scifisarjastaan tunnetut Marling ja Zal Batmanglij luovat mysteerin ohessa sil mäyksiä teknologiaan, sitä ihannoimatta tai demonisoimatta. Hän ( Emma Corrin) saa kutsun islantilaiseen erämaahan hotellikeskuk seen, jossa teknologiamiljardööri ( Clive Owen) ja vaimonsa ( Brit Marling) pitävät symposiumia taiteilijoiden, aktivistien ja kaltaistensa ympäröi mänä. Se on yhtä kylmän tehokas kuin talon emäntä Hedwig Höss ( Sandra Hüller) ja sen isäntä, leirin komentaja Rudolf Höss ( Christian Friedel), joka ei mieti kuolemaa vaan numeroita. Seuraa kylkiluiden ja koulun kastijakojen rik komista sekä veren ja naisten välisen solidaari suuden roiskimista. He keksivät puolivahingossa keinon päästä näiden lähelle: kaksikko perustaa tyttöjen tappelu kerhon. P R I M E V I D E O L L A D I S N E Y + : L L A. Teknologia taipuu niin rakkau den ilmaisuihin kuin superrikkaiden ylikehitty neen itsesuojeluvaiston tarpeisiin. Viisauden lausuu maineikkaan sisäoppilaitoksen opettaja (loistava Paul Giamatti), joka saarnaa ylemmällä orrella istuville nuorukaisille inhimillisyydestä, vaikka ei itse aina onnistu siinä. Sitten yksi heistä kuolee. Teoksen kauhu elää ennen kaikkea katsojan mielessä ja ääniraidalla. T H E Z O N E O F I N T E R E S T T H E H O L D O V E R S B O T T O M S M U R D E R A T T H E E N D O F T H E W O R L D Arviot Kaisu Tervonen Kuvat Elokuvien ja sarjojen levittäjät E L O K U VA T E A T T E R E I S S A 2 6 . Vetävimmillään se on kuitenkin amatööri etsivän käsissä, kun tämä ratkoo agathachristie mäistä suljetun tilan arvoitusta. Hakkeri Darby Hartia kutsutaan Zsukupolven Sherlock Holmesiksi. Muurin takaa kuuluu käskyjen ääniä, toisinaan sieltä nousee savua. 1
Omien sanojensa mukaan Gabriel oli paetakseen yksityiselämänsä huolia päättänyt kokeilla, osaisiko hän tehdä listapoppia suurelle yleisölle. Eikä Gabriel olisi Gabriel, ellei hän venkoilisi albumin julkaisussa vanhaan malliin. Eivät ne mitään uusia sledgehammereita ole mutta selvästi kuitenkin samasta työkalupakista kotoisin. Ne myös osoittavat, ettei Gabrielin ääni ole vanhentunut päivääkään; se on yhä kirkas ja kappaleen vaatimusten mukaisesti joko lohduttava tai skalpellin lailla leikkaava. Gabriel itsekin tunnisti albumin menestyspotentiaalin, sillä tällä kertaa hän alentui levy-yhtiön vaatimuksesta nimeämään levynsä. Mukana oli juuri sopiva määrä vaikutteita afrikkalaisesta ja brasilialaisesta musiikista: ne maustoivat eksoottisesti kappaleita, jotka kuitenkin pysyivät angloamerikkalaisen popmusiikin parametreissa; So oli kuin harissalla maustettu juustohampurilainen. Nämä ovat vain yksinkertaisesti suurimmaksi osaksi hienoja popkappaleita, varsinkin balladit, joilla Gabriel onnistuu jotenkin ihmeellisellä tavalla kuluneilla sävelkuluilla ja sanoituksella ilmaisemaan jotain universaalia ja kaunista siitä töyssyisestä kokemuksesta, jota elämäksi kutsumme. Hyvä setä S A M U L I K N U U T I Taiderockin arkkiatri antaa vanhoilla päivillään nuoremmilleen oppitunnin poplaulun kirjoittamisesta. Kukaan tuskin odotti 73-vuotiaan Gabrielin enää haluavan tai edes kykenevän tekemään niin nopeatempoisia ja vaivattomasti rullaavia popfunkkappaleita kuin Olive Tree ja Road to Joy. I/O:n kaikki 12 kappaletta on myös vuoden aikana julkaistu singleinä, yksi per kuukausi. Sukupolven mittaisesta tekoprosessista ja sirpaleisesta julkaisutavasta huolimatta albumi kuulostaa kuitenkin kokonaisuudelta. ”Yritin kirjoittaa lauluja syntymästä ja kuolemasta sekä seksistä niiden välissä”, Gabriel on itse kuvaillut albumia, jolta puuttuu lähes kokonaan hänen myöhäistuotantoaan krampannut raskaus ja tärkeilyn tuntu. Nimiraita hehkuu ihailtavaa ja merkillistä optimismia (tai ainakin zenhenkistä tyytymistä) taiteilijalta, joka tietää että lasin pohja näkyy jo ja saattaa tulla vastaan jo seuraavalla kulauksella. I/o:n piti alun perin ilmestyä jo 2004, mutta perfektionistin työ ei lopu ikinä. Jättihittiä seurasi liki seitsemän miljoonaa kappaletta myynyt So, joka oli monella tapaa täydellinen 80-luvun jälkipuoliskon popalbumi: sen notkea popfunk ja horisontin täyttävät taideballadit olivat yhtä aikaa kaupallista listantäytettä mutta myös luovaa ja emotionaalista poptaidetta. terin kuu Io) kun selvästi on puoli elämää myöhemmin päivitetty So. 7 M U S I I K K I S iitä on nyt jo yli 37 vuotta, kun Peter Gabriel poti yhtä pophistorian tuottoisimmista aviokriiseistä. Näin kauan on Gabrielilta kestänyt uuttaa 150 kappaleen biisimäärästä tämä valikoima. Kunnes nyt. P E T E R G A B R I E L I / O ( R E A L W O R L D ). Tässä välissä hän on kuitenkin julkaissut covereita, muiden ja omien kappaleiden, sekä soundtrackeja useamman albumillisen, mutta niissä on ollut samanlainen prokrastinoinnin maku kuin siinä että toimittaja päättää puhdistaa uunin ennen kuin kirjoittaa artikkelinsa loppuun. Ennen keväällä 1986 musiikkivideokanavat valloittanutta Sledgehammer-hittiään Gabriel oli tunnettu muun muassa kukkaseksi ja ketun päähän (sekä punaiseen mekkoon) lavalla pukeutuneena entisenä Genesis-laulajana ja puhkitaiteellisia progelevyjä nikkaroivana sooloartistina, joka ei edes vaivautunut nimeämään albumeitaan. so -albumin menestys myös takasi, ettei Gabrielin enää koskaan tarvinnut tehdä yhtä kaupallista levyä. Koko levy on siis miksattu kahdella eri tavalla, ja siinä missä remiksauksissa usein heitetään koko soppasangollinen seinälle, tässä on kyse hienovaraisista mauste-eroista, hyppysellinen sitä tai hyppysellinen tätä. Kaikista hienoin hetki on kuitenkin Playing for Time, Prefab Sproutin mieleen tuova laajakangasballadi, joka on kuin prototyyppi laadukkaiden draamaelokuvien lopputekstien kovia kokeneelle mutta yhä typerän toiveikkaalle slovarille. Versioiden vertailu toimii myös oivana oppituntina siitä, kuinka pienillä painotuseroilla kappaleen tunnelman saa oleellisesti muuttumaan, vaikka se kuulostaa yhä periaatteessa samalta. Kun Gabriel summaa ”Stuff coming out, stuff going in / I’m just a part of everything”, siitä kuulee että sen tajuamiseen häneltä on kulunut elinikä ja kirjoittamiseenkin neljännesvuosisata. Albumi sisältää nimittäin kaksi versiota jokaisesta biisistä, ”Bright-Side” ja ”DarkSide” -version. Yhtäkkiä hän oli Music Televisionissa hassusti hymyilevä setä, jonka pään ympärillä tapahtuu nykivässä stop-motion-animaatiovideossa kaikki kuviteltavissa olevat hassunkuriset asiat. 90-luvun puolivälistä asti tekeillä ollut I/O (siis input/output, mutta myös JupiSAMULI KNUUTI on olarilainen kustannustoimittaja ja kirjoittaja, joka teininä katsellessaan Don’t Give Upin videota ajatteli, että Peter Gabrielilla on kyllä maailman paras duuni. Love Can Heal ja Live and Let Live ovat kaikkea muuta kuin lupaavia nimiä kappaleille, joiden edestä Bono olisi kuitenkin varmasti valmis myymään Irlannin hunneille. Juuri ja juuri
Kaaret ovat pitkiä. Kun kaiuttimet ovat kirjahyllyssä, Aino Morkon keskelle ja pintaan asemoitu ääni ei pääse tarpeeksi lähelle lausumaan lohtulauseitaan. Se selittää Joensuun mieltymyksen pitkään muotoon; kolmeen minuuttiin voi harvemmin kadota toisin kuin kolmeentoista. Parhaat kappaleet on julkaistu jo singleinä. Tukholmalainen Dina ögon taas on sen ruotsalaisversio. Kopioinnin lisäksi se lainaa paljon Dungenin kaltaisilta progebändeiltä, joilla vir tuoosisuus palvelee aina miellyttävyyttä. 7 1 Esikoisensa aikaan kolme vuotta sitten Thom Yorken, Jonny Greenwoodin ja rumpali Tom Skinnerin yhtye The Smile tuntui Radioheadin sivuprojektilta. Miksi outro kestää minuutin. anteeksi, nykyään kuuluu sanoa The Smile. Pehmoainon esteettinen juttu on jopa turruttava raukeus, josta seuraa myös vaisuutta. Ilman sitä Wall of Eyesissä olisi kaikki ainekset kasvaa taas yhdeksi suosikkilevyksi Radioh... Onko lähes 82 minuutin levy liian pitkä. Sen aloittavan nimikappaleen sointukierrot ja melodiat ovat tuttuja, kitaranäppäily suoraan In Rainbows -levyn ajoilta, mutta mihinkään ei ole kiire. Samoin toimii albumi: yhtye jumittaa alitajuntoihin palaneita Radiohead-tekstuureja – ja onnistuu suvereenisti. Vain Read the Room on turhan syherö, The Mars Voltaa muistuttava venkoilu. Seitsemän vuotta Amen -levytrilogian jälkeen julkaistava Long Ark on kuulokuviltaan kauneinta Joensuun koskaan tekemää musiikkia. Jo kysyminen on vulgääriä. Nelikon psykedelia on sisäsiistiä mutta vastustamatonta. Vielä enemmän levy tuo mieleen kalifornialaisen tuottajatähti Blake Millsin, jonka runsas kamarifolk niin ikään pyörteilee, hypnotisoi ja ottaa aikansa. Laulut olkaa suojani M I K K O J O E N S U U : L O N G A R K L E V Y-Y H T I Ö : I S T H I S A R T ! P E H M O A I N O : S O I T T O R A S I A t a m m i k u u 2 2 4. Kolmas levy Orion on viime vuoden Oas albumia kiiltelevämpi ja vähemmän Motown, mutta se vahvistaa mielikuvaa Dina ögonista yhden tempun bändinä, joka osaa keksiä uusia ”unohdettuja” 1970-luvun pop-helmiä, kuten Milton tai Det läcker -kappaleet. Paremman hinta–laatu-suhteen viihtymismusiikkia tuskin on tarjolla tulevan kesän aikuisfestivaalien iltapäiviin. Eikö enää saa sanoa Radiohead T H E S M I L E : W A L L O F E Y E S Ehkä on pieni vääryys kuunnella Pehmoainon esikoisalbumia Soittorasiaa stereoilla kuulokkeiden sijaan. Morko alkaa olla tähti: Suomessa on selvästi kysyntää artistille, joka on tarpeeksi valtavirtaa ja tarpeeksi cool, tarpeeksi PMMP ja tarpeeksi Billie Eilish. Biisi jatkuu, jatkuu, jatkuu. Biisi loppuu. Nostattava Maasta taivaaseen on runsastekstinen ja -konsonanttinen, ja Morko kuulostaa kerrankin intiimiltä ja intensiiviseltä. Jäänviileään grooveen erikoistunut texasilaisbändi Khruangbin on noussut maineeseen näennäisen juurettomalla ”maailmanmusiikillaan”. Olisiko tiivistäminen ollut paikallaan. Lohtulauseita kuulokkeisiin Festivaaliaikuiset hereillä! D I N A Ö G O N : O R I O N Arviot Oskari Onninen Kuvat Levy-yhtiöt L E V Y-Y H T I Ö : S O N Y L E V Y-Y H T I Ö : P L AY G R O U N D L E V Y-Y H T I Ö : X L Mikko Joensuun musiikki on aina tuntunut turvapaikalta, vähintään Joensuulle itselleen mutta usein kuulijallekin. Sä et kosketa mua kelluttelee japanilaisen ambientin tavoin. Sovituksia hallitsevat piano ja puhaltimet muistuttavat Sufjan Stevensistä tähtikirkkaimmillaan ja uskonnollisimmillaan. Kesällä Flow-festivaalille saapuvan bändin toinen albumi Wall of Eyes tuntuu Radioheadilta
lähdin espanjaan juuri ennen joulua. mahlamäki on ammatiltaan uskonto tieteilijä, ja hän hahmottelee teoksessaan myös ajatusta neulomisesta uskonnollisuu den muotona. Käsitöiden näkeminen henkisenä toimin tana on Mahlamäen mukaan osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa korostuu yhteisön sijaan yksilö. V E N L A R O S S I Suomessa on viime vuosina nähty mel koinen neulomisbuumi. On todennäköistä, että jossain vaiheessa tilanne huononee. Käsitöiden tekeminen on monille myös keino nousta arjen yläpuolelle. Mahlamäki kirjoittaa, että maailman maista Suomessa, Norjassa ja Islannissa neulotaan eniten. Lisäksi hän kertoo neulomisen historiasta, yhteiskunnallisesta merkityksestä ja ennen kaikkea siitä, mitä kaikkea käsityöt ovat niiden tekijöille vuosisatojen aikana mer kinneet. Hän keskustelee neuletöistä äitinsä kanssa tämän sairaalavuoteen ääressä ja antaa äidin kokeilla heikentyneillä sormen päillään lankojen karheutta. Taivassukkiin sitä ei tarvita, Mahlamäki muistuttaa. Olen sairastellut paljon lapsesta saakka. Kantapää on monelle neulojalle hankala. Liityin diagnoosin saamisen jälkeen Facebookin Sklerolaisetvertaistukiryh mään. Ajattelin, että kyseessä olisi ehkä samanlainen teos kuin toimittaja Laura Frimanin parin vuoden takainen Tauko, jossa hän kertoi humoristisesti vuoden mit taisesta vaatteidenostolakostaan. En saa nut kauluspaidan nappeja kiinni, ripsiväri putkiloa auki tai sukkahousuja jalkaan. Yritän suojella niitä: lämmittelen, jumppaan ja lepuutan. On valmistettu vaatteita vauvan syntymää odotellessa tai täytetty kapioarkkua. Ylipistonlehtori ja uskontotietelijä Tiina Mahlamäki kirjoittaa Neuloositietokir jassa kyllä omasta, jo puolen vuosi sadan mittaisesta suhteestaan neulomiseen. Kirjan loppupuolella sekä Mahlamäen anoppi että äiti kuolevat. Sukkasillaan taivaaseen Kävi ilmi, että ei ollut. Nyky ajan neulojilla on monenlaisia yhteisöjä: ompeluseuroja, käsityömessuja, netin ryh miä ja keskustelupalstoja. Tutkitustikin käsityö on rauhoittavaa ja laskee verenpainetta. VENLA ROSSI on helsinkiläinen toimittaja, joka on monta kertaa yrittänyt opetella neulomaan.. Kun Mahlamäki saa tiedon, että hänen äitinsä on saanut sairaskohtauksen, yksi hänen ensimmäisistä ajatuksistaan on: nyt äiti ei enää koskaan neulo. Tuntui, että neulomi sesta luopuminen oli monelle vaikeampaa kuin sairaseläkkeelle jääminen. Lääkityksen myötä oireet helpottivat, mutta en suhtaudu enää samalla tavalla käsiini. Samaan aikaan perinteisen uskonnollisuuden merkitys on vähentynyt. Mahlamäelle neulomi nen on myös tapa käsitellä surua ja luopu mista. Näkökulma tuntuu aluksi hie man kummalliselta: eivät kai käsitöiden tekijät nyt sentään mikään kultti ole. Ryh mässä puhuttiin tosi paljon neulomisesta. Ajat telin, että lukisin mielelläni lento koneessa jotain kevyttä. Yhtä asiaa en osannut odottaa. Niinpä valitsin kirjan, jolla oli vaaleanpunainen kansi ja höpsö nimi: Neuloosi. Yhteyksiä alkaa kuitenkin löytyä. Mah lamäki taas kuvaa omakohtaisesti rituaa lia, joka liittyy elämän päättymiseen. Yliopistonlehtori Tiina Mahlamäen kirjassa pohditaan, onko neulominen uskonnollisuuden muoto. Edelleen suomalai set neulovat ukrainalaisille sotilaille, turva paikanhakijoille ja keskosvauvoille. Mahlamäki referoi väitöskirjoja, tarkastelee keskiaikaisia maalauksia neu lovasta Neitsyt Mariasta ja pohtii nykyajan neulomisbuumin keskiluokkaisuutta. T I I N A M A H L A M Ä K I : N E U L O O S I . Sellaista tukea olin toivonutkin. Kirjassa on myös omakohtainen taso. Oireet olivat alkaneet jo puoli vuotta aiemmin. En tajunnut sitä ollenkaan. 7 2 K I R J A T K aksi vuotta sitten sain diagnoo sin harvinaisesta sidekudos sairaudesta, jonka nimi on systeeminen skleroosi. Suru oli sananmukaisesti käsinkosketeltavaa. Eniten ne tuntuivat käsissä. I N T O , 2 2 3 . Samalla jutel laan neulomismuistoista ja katsotaan valo kuvia valmistuneista villapaidoista. Silti neulominen on pitkään ollut myös hyväntekeväisyyden ja yhteisöllisyyden muoto. Niillä kun ei koskaan kävellä. Silti vasta skleroosin myötä tajusin, mitä tarkoittaa ”arjen toimintakyky”. Teema nousi säännöllisesti esille, kun ihmi set kertoivat, että he eivät enää pysty teke mään käsitöitä. Anopille marjapuuron punaista lankaa, äidille valkoista ja pehmeää. Yhtäk kiä käteni eivät toimineet kunnolla: voima hävisi ja kipeät sormet jäykistyivät. Hän neuloo molemmille taivas sukat, jotka puetaan perinteisesti vainajien päälle arkkuun. Lukija alkaa ymmärtää, että kyllä, tämä voi olla vaikka työelämää tärkeämpi asia. Heillä on myös oma sanastonsa sekä rituaaleja ja perin teitä, jotka on usein opittu oman perheen tai suvun jäseniltä. Ryhmässä kirjoitettiin, millaista on sairastaa sairautta, jota muut eivät oikein ymmärrä. Sain sieltä vinkkejä ja tietoa siitä, mitä sairautemme voi aiheuttaa – myös hen kisesti. Väri valikoituu persoonan mukaan. Perinteisesti käsitöitä tekemällä on val mistauduttu suuriin elämänmuutoksiin
Näkemyksen puute ja liika lähteisiin nojaaminen näkyy myös englannin rakenteiden mukaisessa kielessä: hyväntekeväisyydessä kerätään rahaa ”dialyysilaitteille” ja korkean kuolleisuuden sijaan ”kuolleiden luvut olivat korkeita”. Kirjan tyylikäs kansi on Maria Mannerin käsialaa. Teoksen nimi lupailee muotokuvia, mutta pääpaino on poliittisen historian ja naisten elämäkertain selostuksessa. P O E S I A , 1 4 S . On lukijasta kiinni, onko tällainen runsaus merkityksistä tiheää vai tyhjää, ilahduttavaa vaiko teennäistä. Kun salaisuudet uhkaavat paljastua, ongelma ratkaistaan mafiatyyliin. Kuningashuone on näppärästi kirjoitettu, mutta vaikka juonen kierrokset kasvavat, satiiri jää vähän ponnettomaksi. Hollantilaiskirjailija Herman Koch pilkkaa monarkiaa ja sen ympärillä pörräävää mediaja viihdeteollisuutta. ”Scifirunoelmaksi” määritellyssä Lennossa tutkaillaan kasvun ja tuhon teemoja sekä inhimillisellä että planetaarisella tasolla. Runoissa ollaan lentokoneen tai ehkä avaruusraketin ohjaamossa, sodassa, merenpohjassa; orgaanisen elämän ja teknologian risteymissä. Ei käy, että vain makoillaan sängyssä katsomassa Game of Thronesia . 7 3 t a m m i k u u 2 2 4 S E U R A AVA I M A G E I L M E S T Y Y 1 4 . Kun kuninkaallisilla ei ole enää muuta tehtävää kuin tuottaa sisältöä iltapäivälehdille, sopii vaatia, että viihdyttäjän rooli otetaan vakavasti. ]. M A R I J A N A T U I N E N H E R M A N K O C H : K U N I N G A S H U O N E . Id est random runoutta Viheliäiset vaimot vallan kahvassa Kruunupäät panevat ranttaliksi V I R P I A L A N E N : L E N T O V E E R A J Ä Ä S K E L Ä I N E N : R O U VA D I K TA AT T O R I . [ H E T K O N I N K L I J K H U I S . Heistä useimpien tehtävänä on ollut kiillottaa julkisivua, jonka taakse on kätketty yletöntä tuhlailua, korruptiota ja poliittista väkivaltaa. Loppua päin mennessä säkeisiin virtaa happea: ”hengitämme, hengitämme, mitä se rauha on, vimmainen pyörre, multaa se on, kimalaisia”. N A I S I A I T S E VA LT I A I D E N R I N N A L L A Arviot Silvia Hosseini Kuvat Kustantamot A T E N A , 3 4 7 S . S I L T A L A , 2 6 S . 2 2 4 Esikoistietokirjassa esitellään diktaattoreiden puolisoja. Sensaatiohakuisen yleisön onneksi elämän tyhjyys ahdistaa myös kruunupäitä, ja ”hampaatonta keskinkertaisuutta” torjutaan kleptomanialla, syrjähypyillä ja epäilyttävillä seksifantasioilla. 2 . Muinoin kuninkaat saivat sentään pelätä, että ”rahvas ryntäisi palatsin pensasaitojen yli heinähangot ja varstat käsissä”. Virpi Alanen pyrkii luomaan uutta, kuritonta kieltä sekoittamalla eri rekistereitä, tunnelmia ja viittauksia. Fokuksessa ovat Stalinin vaimo Nadežda Allilujeva, Filippiinien Imelda Marcos, Argentiinan presidentiksikin ennättänyt Isabel Martínez de Perón sekä Syyrian nykyisen presidentin puoliso Asma al-Assad. S U O M . Rouva diktaattorin idea on loistava, toteutus puiseva. Välillä teksti kuulostaa kahden radioaseman väliin juuttuneelta kakofonialta: ”inhimillisyyden nimilisko / sisisupäivä, tuhoasese / chameleo zen ja rogue herre / sicurina pitkatocu saturnalia / id est random historiiu”
jos maailma on täynnä seksuaalista häirintää, on hieman sinisilmäistä, kuinka hämmästyneitä kulttuurin puolella ollaan siitä, että sielläkin on häirintää. Koneen Säätiö myönsi Long Play -nimiselle helsinkiläiselle verkkojulkaisulle kolmen vuoden apurahan, 236 000 euroa, ”kulttuuritoimituksen perustamiseen”. Imagen kulttuurisivulla tunnettu suomalainen pitkän linjan kirjailija käsittelee kulttuurin hyviä, pahoja ja rumia – aina kulttuuria puolustaen. Long Playssä alkaa ilmestyä Koneen Säätiön tukemia kulttuurijuttuja, joita kirjoittavat ne, jotka kirjoittavat nyky-Suomessa muutenkin kaikkialle. Tiedän kokemuksesta, että seksiin voi parhaimmillaan kuulua pelkoa, uhkailua ja jopa väkivaltaa, mutta silloin molemmilla osapuolilla on oltava siihen tasavertainen sanottavansa. Nainen pelästyi, huudahti ja poistui turvaan tuttujensa luo. Vain helsinkiläiset ovat kiinnostavia, ja siksi jaoimme taas rahaa itsellemme. Ei kannata ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti. Samalla lailla sinisilmäisiä oltiin, kun paljastui, että nykyinen hallitus on leikkaamassa historiallisen paljon Taiken eli Taiteen Edistämis keskuksen avustuksia. Taike tulee kohdistamaan suurimmat leikkauksensa kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen avustuksiin sekä alueellisiin apurahoihin. Ei nykyhallitus näe arvoa muissakaan. Erästä niistä todistin muutama vuosi sitten talvisilla kulttuurijatkoilla. Vanhempi kirjailijamies tarttui nuorta naistoimittajaa takapuolesta, jota alkoi hieroa. rahalla on taipumus tulla rahan luokse. Eikö arvoamme tunnisteta. Me too-liike muutti maailman, ja välinpitämätön suhtautuminen kasvoi kuiskuttelevaksi paheksunnaksi. Hirviniemen mukana olisi ollut mahdollisuus nostaa muidenkin nimiä esiin, mutta vaikeneminen jatkui.. 74 K U L T T U U R I S I V U Rahaa ja seksiä Kulttuuriväki, kaikkea ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Taiken lisäksi kulttuuria tukevat myös yksityiset säätiöt. Tampereelta käsin on tosin tehty jo vuosia Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisua, ”Suomen suurinta kulttuuritoimitusta”. K U V I T U S P A U L I I N A H O L M A elokuvatuottaja, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, kustannusjohtaja, näyttelijöitä, muusikoita, kirjailijoita ja toimittajia. En tiedä, missä määrin se on hakenut ja saanut apurahoja, mutta olisihan senkin alustalle voinut rakentaa maanlaajuisen kulttuuritoimituksen. Vaikenemiseen on monia syitä. Kolmannen sukupolven helsinkiläisenä rakastan kotikaupunkiani. Siitä huolimatta joskus huolestuttaa, missä määrin moninaisuutta korostavassa kulttuurielämässä näkyy yhä julmempi Helsinki-keskeisyys. Silloin tällöin jokin nimi on noussut yleisempään tietoisuuteen, ja tätä kirjoittaessa tuo nimi on Aku Hirviniemi. Hirviniemen mukana olisi ollut mahdollisuus nostaa muidenkin nimiä hiljaisuudesta esiin, mutta vaikeneminen jatkui, ja koko Suomi paheksui kulttuurielämän normikäytöksen sijasta yhtä näyttelijää. Tuossa vain osa kulttuurialojen surkeista seksinkipeistä miehistä, joista minä ja monet muut olemme vuosikausia kuulleet todistuksia tai joiden käytöstä olemme todistaneet. Myöhemmin kirjailija oli sähissyt naiselle: ”Jos kerrot tästä kenellekään, haastan sut oikeuteen, eikä sulla ole siihen varaa”. Kulttuuriväen tuohtumus oli viattomuudessaan melkein hellyyttävää: Miten meille voi näin tehdä. 2000-luvun alkupuolelle saakka tuollainen toiminta oli niin häpeämätöntä ja tuttua, ettei siitä aina jaksanut edes mainita. Ette ole ainoa taho, missä kouritaan ja jolta hallitus leikkaa
Kuuntele supersuosittu Poliisin mieli ja monta muuta kiinnostavaa podcastia! Apu360-podcastit – enemmän sitä, mikä kiinnostaa Lataa Apu360-sovellus
LATAA SE Enemmän sitä, mikä kiinnostaa. Ja lukuisia muita pelottomia juttuja. Lataa Apu360-sovellus. Lahjasoluvanhemmuus. APU360_PRINT_217x280_TK.indd 3 APU360_PRINT_217x280_TK.indd 3 16.10.2023 10.42 16.10.2023 10.42