Sodankyläläinen Riikka Karppinen pettyi vihreisiin LUONNON LAPSI MINÄ MINÄ MINÄ! Jokainen sukupolvi rakastaa vain itseään TARINAA RASKAUDESTA Päivitimme kuvastoa vauvan odottamisesta 5 JUHO KUOSMASEN HULLU VUOSI Koronapandemia, Hytti nro 6 -elokuvan palkinto Cannesissa, Golden Globe -ehdokkuus, mahdollinen Oscar-ehdokkuus.... V KO 7/ 20 22 29 3 6 122 1 KESTÄVIÄ JUTTUJA 1/2022 TAMMIKUU 11,90?€ POHJOINEN TASTING Tekeekö ilmastonmuutos Suomesta viinimaan. JU H O K U O S M A N EN : ”T Ä M Ä EI O LE O M A A JA TU KS EN I, M U TT A TA V O IT E O N , ET TÄ SA IS I S U R U LL IS ET IH M IS ET N A U R A M A A N .” IM A G E 29 2 TA M M IK U U 20 22 PA L
ALCAI NE A.E.C. ROSSY DE PALM A JULIE TA SERRA NO PENÉL OPE CRUZ MILEN A SMIT ISRAE L ELEJA LDE AITAN A SÁNCH EZ-GIJ ÓN PEDR O ALMO DÓVAR -ELOK UVA EL DESEO ESITT ÄÄ ÄIDIT RINNA KKAIS ET MUSII KKI ALBER TO IGLES IAS VASTA AVA TUOTT AJA ESTHE R GARCÍ A LEIKK AUS TERES A FONT KUVAU S J.L. TUOTT AJA AGUST ÍN ALMO DÓVAR KÄSIK IRJOI TUS JA OHJAU S PEDR O ALMO DÓVAR ELOKUVATEATTEREISSA 4.2.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riit takerttu Kaltiala piti Hesarin jutussa yhtenä pahoinvoinnin syynä sitä, että vanhempia on eri tavoin työnnetty kauemmaksi lasten elämästä. Minne vanhemmat sitten on lastensa elämästä työnnetty. Ja varmasti kuormittavat, niin kuin mitkä vain standardit Olo on kuin juoksukilpailussa, jossa kärki karkaa joka askeleella, vaikka tekisi mitä. t a m m i k u u 2 2 2 3 S ukupolvikiistelyt ovat kaikista kinasteluista parhaita, sillä aikaa ei tarvitse käyttää sen miettimiseen, millä puolella olisi. Tai kuten Jyrki Leh tola tämän numeron esseessä kirjoittaa: ”Vanhusten tehtävä on väheksyä nuoria, koska ne ovat nuoria. Pelkkä ajatus tällaisesta koulunkäynnistä saa surulliseksi. Syy on tietenkin sukupolvityypillinen: toista se oli meidän aikaan! Niin oli, mutta ei siksi, että koulut olisivat olleet parem pia. Mielenterveyden häiriöitä on eri tutkimusten mukaan jopa joka neljännellä 12–22vuotiaalla. Vuosi 1991 oli varmasti poikkeuksellisen hyvien rocklevyjen vuosi, mutta vielä vähän paremman siitä on aina tehnyt sen sattuminen meidän nelikymppisten teinivuosiin. Tai pikemminkin riit tämättömyydestä: omat taidot, sinnikkyys tai halut eivät riitä siihen, mitä halutaan tai mitä pitäisi olla. Huolehtimaan siitä, että jälkeläinen pääsee mahdollisimman hyvään kouluun, tai siitä, että nuoria saadaan ripeästi työelä mään. Huonot seuraukset tiedetään viimeistään nyt. Voi toimia niin kuin oman sukupolven ajatellaan aina toimivan, sillä lopulta kaikkea pää dytään pitämään sukupolvityypillisenä. Olo on kuin juoksu kilpailussa, jossa kärki karkaa, vaikka mitä tekisi. Ulkopuolelta asetetut toiveet ja odotukset ovat liikkuva maali, joka vain hengästyttää, on kyse sitten koulusta, töistä tai ihmissuhteesta. Koulupuheesta tekee suosittua mutta samaan aikaan han kalaa se, että koulu on kuin rakkain popmusiikki. Mikään muu koulusta saatu ei ole kannatellut samalla tavalla. Helsingin Sanomissa oli joulukuun puolivälissä laaja koko naisuus nuorten mielenterveyshäiriöistä ja lukiolaisten koke mista paineista. Syy on juuri riittäminen. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Myös kokemukset kou lusta ovat nuoruuden formatiivisilta vuosilta ja kriittinen reflektoiminen siksi vaikeaa ja tuskallista. Kaltiala mainitsi Omakanta palvelun, jossa vanhempi ei päässyt näkemään yli 10vuoti aan lapsensa terveystietoja, sekä vanhempien kyvyttömyyden saada aikaiseksi yhteistä aikaa tai keskustelua lapsen kanssa. Sukupolvet ovat niin vakiintuneita luokkia, että omilla näkemyksillä ei juuri ole merkitystä, sukupolvea ei voi vaihtaa niiden mukaan. Tämä kaikki on huojentavaa. Sel lainen on esimerkiksi keskustelu koulusta ja siitä, mitä sille pitäisi tehdä. Lukion korkeakoulukurssi, joka ei ole pakollinen mutta suositeltava, tai pitkä matikka, joka on otettu yliopistovalinnan eikä omien intressien tai kykyjen tähden, ovat tutuiksi käyneitä esimerkkejä lukiolaisia kuormittavista tekijöistä. Lehtiä lukemalla vastaus on helppo: aikuiset on työnnetty tai he ovat menneet lapsen luota koulun luokse, hyvin aikein toki. Nuorten tehtävä on rakastaa itseään, koska ne ovat nuoria.” Kaikki aiheet eivät tietenkään taivu sukupolvien väliseen jankkaamiseen, mutta osa on kuin siihen tehtyjä. Millenniaaleihin kuuluvat tiettyjen vuosien välillä syntyneet ja vain he. Liikkuvia maaleja NIKLAS THESSLUND P Ä Ä K I R J O I T U S ja tavoitteet, jotka ovat jonkun toisen. Ei ole niin, että millenniaaleja ovat kaikki 1980luvun alun ja 1990luvun puolivälin välissä syntyneet sekä Marko ja Hanna, joilla on ikäistään nuorekkaammat ajatukset ja meno. Rintamalinjat on painettu henkilö todistuksiin eikä niistä pääse irti. Yksi iso nuorille paineita aiheuttava tekijä taas on lukioaikaista menestystä ja valintoja tähdentävä yliopistojen taannoinen pääsykoeuudis tus. Lasten ja nuorten harteille on jäänyt liikaa vastuuta omasta pärjäämisestä. Kun mieltä jäytää ajatus siitä, että tämä valinta ei ehkä ole omani tai että onkohan täällä pinnisteltävä vähän lii kaa pärjätäkseen, on kyse riittämisestä. Maa on täynnä eri sukupolvien asiantuntijoita, mutta oma kokemus aiheesta ei yksin selitä hanakkuutta hei tellä mielipiteitä. Eihän niitä juuri esitellä juomavedestä tai vaatekaapeistakaan, joista monilla on kokemusta. 25 vuotta sitten paikkakunnan huonoimmassa lukiossa kokeista saadut kasipuolet nimittäin riittivät siihen, että oli luokan parhaimmistoa
13 TOISINKIN VOISI OLLA 14 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 16 Hetkittäin kevyttä ja hauskaakin Elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen kertoo hullusta vuodestaan ja siitä, kuinka hän alkoi arvostaa aikaa. T Ä S S Ä N U M E R O S S A Valokuvaaja Miikka pirinen Lavastus Tuomas Nortema Meikki ja hiukset Fatma Bendris Tyyli Matisa Nassir Puku ja asusteet Vaatturiliike Sauma K A N N E N K U VA. Riikka Karppinen päätti keskittyä Sodankylän kunnanvaltuuston puheenjohtajuuteen. Kävimme reportaasimatkalla Ahvenanmaalla, jossa viljellään nykyään myös viiniä. 58 KESKUSTELIJA – NIKI MATHESON 61 ESSEE – M-M-MUN S-S-S-SUKUPOLVI 66 RUOKA – LUCKIE BAO 68 ELOKUVA – PEDRO ALMODÓVAR: RINNAKKAISET ÄIDIT 70 MUSIIKKI – CIRCLE & RICHARD DAWSON: HENKI 72 KIRJA – QUYNH TRAN: VARJO JA VIILEYS 74 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 38–49. 28 Viinimaa Suomi Rypäleraja karkaa pohjoiseen. 4 S I S Ä L LY S L U E T T E L O 3 PÄÄKIRJOITUS 6 AVAAJA – TAPIO LAPPI-SEPPÄLÄ 9 KUUKAUDEN DATA 10 POLIITTINEN KOTI – LAHJA HAVANSI 12 DEBATTI – PÖNKITTÄVÄTKÖ ALUEVAALIT KAUPUNKIEN ASEMAA. 38 Toisesta suunnasta Riikka Karppisen piti olla vihreitten uusi poliittinen komeetta, mutta toisin kävi. 50 Odottajat Outi Törmälä kuvasi sellaisia raskaana olevia kehoja, jotka yleensä jäävät piiloon. Jutussa hän kertoo, miksi hän pettyi omiinsa, vihreisiin
Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). vuosikerta, 292. 1974) on Helsingissä asuva freelance-stylisti ja vaatturi, joka on tehnyt stailauksia ja puvustuksia lehtien lisäksi esimerkiksi tv-ohjelmiin, mainoskuvauksiin ja gaaloihin. t a m m i k u u 2 2 2 5 Postiosoite Image, 00081 A-lehdet Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki Puhelin (09) 759 61 Twitter @imagelehti Sähköposti image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Facebook www.facebook.com/imagelehti Internet www.image.fi TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Timo Aro, Tiina Elovaara, Pauliina Holma, Silvia Hosseini, Janne Itkonen, Tara Junker, Katja Kallio, Kati Kelola, Esa Kerttula, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Matti Koskinen, Jyrki Lehtola, Essi Lyytikäinen, Matisa Nassir, Annaliina Niitamo, Tuomas Nortema, Satu Nyström, Oskari Onninen, Karoliina Paatos, Maria Paldanius, Miikka Pirinen, Timo Pyykkö, Shadia Rask, Venla Rossi, Mirva Sjöroos, Riikka Suominen, Outi Törmälä, Anton Vanha-Majamaa, Elina Vitikka, Valtteri Väkevä. Aikakausmedia ry:n jäsen. Kustantaja A-lehdet Oy Myyntipäälliköt Mediaopas.a-lehdet.fi Repro ja sivunvalmistus Aste Helsinki Oy Painatus Deviz, Pietari 2022 Seuraava numero ilmestyy 16. Tähän lehteen hän stailasi kansihenkilö Juho Kuosmasen.. numero. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. helmikuuta 2022. 37. Imagen 10/2021 jutussa Nuorgamin sisaruksista kerrottiin virheellisesti, että Wolt-tilaus olisi maksettu suoraan lähetille kotiovella. ISSN 0782-3614 K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja Niklas Thesslund Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Tuottaja Laura myllymäki Ulkoasu Ilari Musta Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja MATTI KOSKINEN Matti Koskinen (s. MAINOSTAJAT Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Trafiikki Katja Bruun ASIAKASPALVELU JA LEHTITILAUKSET Internet www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Puhelin 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Hän innostuu perunasta, videopeleistä ja liian isoista juttuaiheista. Todellisuudessa ruokatilaus maksettiin sovelluksen kautta tilausvaiheessa. 1981) on Helsingissä asuva vapaa toimittaja, joka toimittaa Imagen palstaa ruokavaikuttajista. T E K I J Ä T O I K A I S U T MATISA NASSIR Matisa Nassir (s. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Vapaa-ajallaan hän vetää Dungeons & Dragons -kampanjaa keski-ikäisille millenniaaleille. Imagen vuosikerta on 12 numeroa
Tämä ryhmä suljettiin vaiheittain alentuneen syyntakeisuuden ulkopuolelle. Murhasta voi tuomita vain elinkautisen, jollei ole alle 18-vuotias tai alentuneesti syyntakeinen. Psykoosisairauksista kärsivien eli syyntakeettomien määrä on pysynyt jokseenkin samana, viime aikoina jopa hieman kasvanut. 1990-luvulla psykiatrinen käytäntö muuttui. 6 AVA A J A Teksti Sonja Saarikoski Kuvat Essi Lyytikäinen O lit mukana kirjoittamassa valtioneuvoston tilaamaa raporttia, jossa käsiteltiin elinkautisvankien määrän kasvamista noin 7-kertaiseksi 1990-luvulta alkaen. Kanta hyväksyttiin myös tuomioistuimissa. Välikategorian soveltamisehtoja lähdettiin tiukentamaan jo 1980-luvun loppupuolella. Onko tälle näkemyksesi mukaan perusteita. Tarkoittaako tämä siis, että murhista tuomitut ovat psyykkisesti aiempaa terveempiä. Siitä ei juurikaan käyty keskustelua. Miksi määrä on kasvanut muutamasta kymmenestä noin kahteensataan. Linjauksen tekivät alun alkaen psykiatrit. Aiemmin ajateltiin, että näillä häiriöillä on vaikutusta ihmisen kykyyn kontrolloida tekojaan, sitten ei enää ajateltu – tai ainakaan tälle vaikutukselle ei myönnetty arviossa merkiKriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin entinen johtaja, emeritus professori Tapio LappiSeppälä sanoo, että psykiatrit olivat merkittävässä roolissa kiristyneissä rangaistuskäytännöissä. Tämä ryhmä onkin vähemmän harkinnanvarainen. Keskeisin syy on mielentilatutkimusten arvioinnin kiristyminen alentuneen syyntakeisuuden ryhmässä. T A P I O L A P P I S E P P Ä L Ä : Ei ole nähty sitä, kuinka massiivisesti vakavimman väkivallan rangaistukset ovat koventuneet” ”. Aikaisemmin persoonallisuushäiriöistä kärsivät tuomittiin usein alentuuneesti syyntakeisina. Aikaisemmin murhista tuomituista alentuneesti syyntakeisia oli 60 prosenttia, mikä johti siihen, että 1980ja 1990-lukujen taitteessa tavallisin murhasta tuomittu vankeusrangaistus oli määräaikainen. Ei ole perusteita ajatella niin
Laskennallisesti henkirikosten keskimääräiset rangaistukset ovat kaksinkertaistuneet 1980-luvun lopusta, eivätkä rikosprofiilit selitä tätä muutosta, sanoo Tapio Lappi-Seppälä.. t a m m i k u u 2 2 2 7 Muutos
tystä. Näitäkin tilaisuuksia on ollut, mutta tässä olisi paljon parannettavaa. Sikäli kun riskiarviointeja käytetään, niiden järkevä paikka olisi tuomion alussa täytäntöönpanoa suuntaamassa eikä lopussa. Ei ole nähty sitä, kuinka massiivisesti vakavimman väkivallan rangaistukset ovat koventuneet. Sakkovankeus ei ole järkevää kriminaalipolitiikkaa. Yhdysvallat taas viisinkertaisti vankilukunsa samassa ajassa. Kumpaakaan muutosta ei voi selittää rikollisuudella, vaan ne ovat kytköksissä poliittis-taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Hyvinvointivaltiom me antaa siihen mahdollisuudet, olkoonkin, että edellytykset tässä heikkenivät 1990-luvulla. Läpi 1990ja 2000-lukujen on käyty keskustelua, että väkivaltaan suhtaudutaan liian lievästi. Tuolloin myös rikospelot kasvoivat, kriminaalipolitiikka politisoitui ja media alkoi vaatia kovempia rangaistuksia. Mutta kaikki on suhteellista. Sama ryhmä kirjoitti lausunnot, antoi koulutuksen psykiatreille ja kirjoitti oppikirjat. Laskennallisesti henkirikosten keskimääräiset rangaistukset ovat kaksinkertaistuneet 1980luvun lopusta. Millaisena näet Suomen tilanteen nyt. Väkivallantapaukset ovat niin tilannesidonnaisia, että ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa. Suomi alensi vankien määrän kolmannekseen 1960-luvun tilanteesta. Elinkautisia on enemmän, määräaikaiset rangaistukset ovat koventuneet, henkirikoksia on alettu katsoa murhaksi aiempaa herkemmin ja yhä useammin törkeän pahoinpitelyn sijaan tuomitaan tapon yrityksestä. Yhdysvallat taas viisinkertaisti vankilukunsa samassa ajassa. Uusimisriski on pienempi kuin yleisesti vankilasta lähtevillä. 8 AVA A J A AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä. 2000-luvulla rikoslain muutokset ovat olleet rangaistuskäytäntöä tiukentavia, vaikka yhteiskunta on objektiivisesti mitattuna turvallisempi kuin aikaisemmin. Meilläkin oltiin hyvää vauhtia menossa samaan suuntaan, mutta muutama vuosi sitten otettiin takapakkia lisäämällä sakkovankeuden käyttöalaa vastoin kaikkia asiantuntijakäsityksiä. Onko ongelmallista rikoksesta tuomitun oikeusturvan kannalta, että lääkärit ovat olleet niin suuressa roolissa muuttuneessa rangaistuskäytännössä. Meidän on syytäkin pärjätä näitä maita paremmin. Miten rangaistukset väkivaltarikoksista ovat yleisesti kehittyneet. Muutosta ajanut koulukunta oli huolissaan rangaistusten lievyydestä. 1960–1980-luvuilla Suomessa vallitsi liberalisoituvan kriminaalipolitiikan aika. Millaisia ongelmia näet rikoslaissa. Epävarmat riskiarviot johtavat väärin perustein tehtyihin eristämispäätöksiin. – T A P I O L A P P I S E P P Ä L Ä. Raportin mukaan merkittävä osa arvioissa saaduista tuloksista on vääriä. Muista Pohjoismaista sekä Tanska että Ruotsi tulevat toimeen käytännössä ilman muuntovankeutta. Se edellyttää vankkaa psykiatrista asiantuntemusta, jonka pitäisi kuitenkin käydä avointa dialogia oikeuslaitoksen ja tutkijoiden kanssa. Yleisenä lähtökohtana rikosoikeudessa kuitenkin on, että tuomioon ja rangaistukseen vaaditaan ”täysi näyttö” ja rangaistuksen ankaruuden tulee perustua tekoon ja sen törkeyteen. Samalla on kuitenkin huomattava, että 2000-luvulla korkein oikeus tiukensi linjaa edelleen, ja myös vastoin psykiatrien lausuntoja. 1990-luvulla suunta on kääntynyt. Se, mitä tapahtui psykiatrisissa arvioinneissa 90-luvun alkupuolella, olisi tuskin voinut tapahtua puhtaasti oikeudellisessa argumentaatiossa ilman kriittistä keskustelua. Yhdysvallat ja Iso-Britannia kiristivät rikosoikeudellista kontrollia samalla, kun ryhtyivät purkamaan hyvinvointivaltiollisia rakenteitaan. Kumpaakaan muutosta ei voi selittää rikollisuudella, vaan ne ovat kytköksissä poliittis-taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Oikeuspsykiatrien joukko oli pieni ja valta keskittynyttä. Riskiarvion käyttö tuossa ryhmässä, kun siihen ynnätään virhemahdollisuus, on käytäntö, joka todellakin tulisi arvioida uudelleen. Onko tällainen epätarkkuus oikeudellisesti hyväksyttävissä. Pulma on se, että ei mielentilaan liittyviä kysymyksiä voida ratkaista puhtaalla juristiosaamisella. Toisena epäkohtana on päihdeongelmaisille soveltuvien hoidollisten seuraamusten puute. Elinkautisvangit ovat erityinen ryhmä. Hiljattain ilmestyi myös raportti muun muassa elinkautisvangeille tehtävistä väkivaltariskiarvioista. Tätä muutosta eivät selitä rikosprofiilit. Suomi alensi vankien määrän kolmannekseen 1960-luvun tilanteesta. Tällaiset vaihtoehdot löytyvät kaikista muista Pohjoismaista
Kasvi ei enää menesty entiseen tapaansa sen perinteisillä kasvuseuduilla Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. t a m m i k u u 2 2 2 9 D A T A E uroopan rypäleillä on kuuma. Kelolan juttu alkaa sivulta 28.. Vuoristoalueet ovat voittaneet siinä, missä etelän perinteiset viinialueet ovat hävinneet. Syynä on tietenkin ilmaston kuumeneminen, jonka ihminen on aiheuttanut. Kipuaminen Ilmaston kuumeneminen muuttaa Euroopan viinin tuottajakarttaa. Yhä useammin myös sään ääri-ilmiöt kurittavat kasvia. Sanotaan, että maailman arvostetuimmat viinit tulevat lämpimän ja kylmän rajalta. Vaarana on myös, että jotkut rypälelajikkeet, kuten Bordeaux’n seudulla perinteisesti viljelty pinot noir, häviää tyystin Euroopan viinikartalta. Valtaosa suurimpien tuotantoalojen viinirypälealueista on joutunut vähentämään viljely alaansa. Siksi niin sanottu viiniraja hivuttautuu koko ajan pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi. Toimittaja Kati Kelola matkusti JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatiomuotoilija, jonka laatima datavisualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. Teksti Laura Myllymäki Infografiikka Juuso Koponen Viinirypäleen tuotantoalan muutos Euroopassa Rypäleen tuotanto alkanut 1990 jälkeen Tuotantoala lisääntynyt 1990–2020* Tuotantoala pysynyt ennallaan (±15 %) Tuotantoala vähentynyt 15–30 % Tuotantoala vähentynyt 30–50 % Tuotantoala vähentynyt yli 50 % Vain vähän tai ei lainkaan rypäleen tuotantoa (tuotantoala 0–500 ha) Ei tietoja *) Vertailuvuodet vaihtelevat alueittain viime syksynä Ahvenanmaalle ja selvitti, miltä näyttää vakavamman asteen suomalainen viinitarha – ja mitä tulevaisuudelta on määrä odottaa. Suomessakin on yhä enemmän viininviljelijöitä
Olimme seurustelleet kolme viikkoa, kun löysin tämän koloniaalisen kaluston huutokaupasta. Kerava-päivän tapahtumateltalla näimme suunnitelman tästä talosta paperilla ja tartuimme siihen heti. 3 . Kysyin Erkiltä lainaa kuusi tuhatta markkaa, ja luottoa tuli. Myös talon piha on ainutlaatuinen, sinne on tuotu puolukoita ja mustikoita kasvavaa metsämaata. Jos kesällä aamiaista laittaessa alkaa tehdä mieli mustikoita, ne voi kipaista torilta. Lähellä Keudassa on kaikki konsertit ja elokuvat, se on minulle myös vapaaehtoistyön kohde. Olen elämässäni kiertänyt paljon, kaksi edellistä aviomiestäni olivat työn ja uran perässä menevää sorttia. Kesäpaikan ja omakotitalon pihatyöt alkoivat käydä raskaaksi yhdistelmäksi, joten olimme valmiita muuttamaan kerrostaloon. Iski mahdoton vimma saada se. Asunnossa on myös kaksi parveketta eri puolilla, kesähelteillä löytyy hyvä paikka läpi päivän. Kunnallispolitiikkaan läksin hänen perässään, valtuustossa istumme nyt kolmatta kautta kumpikin. Onneksi tämä viimeinen numero kolme on vähän paikoillaan olevampi. Asuntopäätöksissä olemme olleet nopeita. Antiikkikalusto. Pääsimme itse vaikuttamaan lopputulokseen, parvekkeiden puulattiat ja keittiökalusteet ja vitriinit on itse suunniteltu. Meillä on Ruokolahdella kesäpaikkana vanha lapsuudenkotini, jonka perin ottovanhemmiltani. 5 H + K + S , 1 2 9 , 5 M , K E R AVA. Viikon aviossa olon jälkeen ostimme omakoti talon Keravan Kalevasta, jossa asuimme vuoteen 2013 saakka. Parasta tässä on sijainti. Teksti Janne Itkonen Kuva Timo Pyykkö POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Takapihalla metsämaa Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Lahja Havansi asuu Keravan ytimessä kodissa, jonka jokainen esine kertoo jonkin tarinan. Kuljin mukana ja tein sairaanhoitajana töitä ympäri Suomea. 10 P O L I I T T I N E N K O T I T apasimme mieheni Erkin kanssa vuonna 1996, hän oli leski ja minä eronnut. Se velka ”sitoi meidät yhteen”, kolme vuotta myöhemmin velka oli maksettu ja menimme naimisiin. Kirjasto, rautatieasema ja valtuuston kokoukset ovat parin sadan metrin säteellä, samoin lenkkimaastot ja ostospaikat. Menimme naimisiin vuonna 1999
Melkein kaikki taide on ystävien tai itseni tekemää, ja kaikilla on joku tarina. 1 1 t a m m i k u u 2 2 2 Omaa taidetta. Olen lastenkotilapsi ja tein lasten huutokauppatilaisuudesta naivistisen kuvan.
L a hti vie ja me vikistään”, avautui heinolalainen lukija aluevaaleista Etelä-Suomen Sanomissa. Riippumatta kyseisten vaalien kiinnostavuudesta. Kaupungeilla on aluevaaleissa historiallinen momentum temmata valta itselleen kaupunkeihin keskittyneen väestön ansiosta. Itse asiassa voi käydä jopa niin, että eräiden suurten kaupunkien valta ja vastuu vähenee, jos keskustavaltaiset maaseutualueet ja seutukeskukset liittoutuvat vastapainoksi alueen suurimmalle kaupungille. Kaupunkien puolella on kuitenkin yksi lyömätön ässäkortti. Laadimme jälleen väitteen, jota debatistimme ruotivat. Minä (disclaimer: kaupunkilainen) olen kuitenkin huolissani siitä, että aluevaalit pönkittävät hyväosaisten valta-asemaa. Ennakkotapausta voi hakea nykyisistä maakuntahimmeleistä, kuten maakuntaliitoista ja sairaanhoitopiireistä. 12 D E B A T T I Suomessa on pian vaalit. Kuntavaaleissa lähiöissä on äänestetty oman alueen ehdokkaan sijaan tunnettuja valtakunnan poliitikkoja – jotka asuvat tyypillisesti muualla kuin lähiössä. Kovimmat kyläpoliitikot tulevat yleensä pienistä ja vähäväkisistä kunnista. Mitä niistä pitäisi ajatella. Pelkään, että äänestysaktiivisuus jää erityisen matalaksi muita kieliä kuin suomea tai ruotsia puhuvilla. Maakuntalehtien pääkirjoitusten ja mielipidesivujen selailu osoittaa, että pienissä kunnissa on jaettu huoli. Avoin kysymysmerkki on, mikä painaa vaakakupissa eniten: oman puolueen, kotipaikan vai alueen etu. Aluevaaleissa päätetään arjen palveluista, tai viranomaisjargonia käyttäen sote-hallinnosta. En kuitenkaan usko, että näin toteutuu. Kaikenkokoisissa kunnissa äänestysaktiivisuus laski. Aika tekee taustalla työtä kaupunkien eduksi. Kaupunkien puolella on kuitenkin yksi lyömätön ässäkortti. Kun vaalipiirinä on koko hyvinvointialue, läpimeno edellyttää menestystä myös oman pitäjän ulkopuolella. Tammikuun neljännen sunnuntain jälkeen näemme, onko edustuksellinen demokratia maantieteellisesti edustavaa. Useimmilla alueilla valittujen enemmistö tullee kaupungeista. Ja siellä missä on ihmisiä eli asiakkaita tai potilaita, sinne keskittyy työvoimaa, osaajia, palveluita ja tarvittavaa infraa. Ja aluevaalithan eivät ole erityisesti kiinnostaneet tai myyneet! SHADIA RASK Aluevaalit pönkittävät kaupunkien valta-asemaa H yvinvointialueet toimivat yhtenä vaalipiirinä. He saavat vapaasti paasata oman kotipaikkansa puolesta. Meidän, jotka äänestämme joka tapauksessa. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että edustajat ajaisivat vain kaupunkien ja kaupunkilaisten etua. D’Hondtin suhteellinen vaalitapa ja kaupunkialueille keskittynyt väestö suosivat suuria väestökeskittymiä. Eri kunnista tulevat jäsenet häivyttävät useimmin kotipaikkansa taustalle alueen yhteisen edun sijaan. Väestö keskittyy kaupunkeihin ja niiden lähialueelle. Oman alueen valtuutettuja kaivattaisiin kuitenkin alueen edun vartijoiksi. V Ä I T E : TIMO ARO MDI:n johtava asiantuntija, sitoutumaton vihreiden valtuustoryhmässä Porissa Tutkimuspäällikkö, THL Viime kevään kuntavaaleissa äänestysprosentti oli alhaisin 70 vuoteen. Äänioikeutettuja ovat muutkin kuin Suomen kansalaiset, jos heillä on kotikunta hyvinvointialueella. Aika tekee taustalla työtä kaupunkien eduksi. Aluevaaleissa äänioikeus on samanlainen kuin kuntavaaleissa. Suurten kaupunkien edustajilta taas odotetaan tai vaaditaan herkeämättä tasapuolisuutta koko aluetta kohtaan. ”. Tulevan aluevaltuuston kokoonpanossa ei ole kuntakohtaisia kiintiöitä tai äänileikkureita
Pieni kunta saattaa jäädä täysin vaille edustajaa aluevaltuustoon, jossa on 59–89 valtuutettua koko alueen asukasluvusta riippuen. Kaivohuoneella harrastettiin kaivojuontia, eli kylpylälääkärin määräyksellä juotiin terveysvesiä: natriumkloridia sisältävää vettä mahan ja suoliston tauteihin, rikkipitoista vettä hermokipuihin ja rautapitoista vettä yleiseen heikotukseen. Tässäkin tapauksessa he ovat pitkälti ehdolle asettuneita kansanedustajia ja ministereitä sekä isojen kuntien tunnetuimpia valtuutettuja. Kun Venäjän keisari Nikolai I vuonna 1830 kielsi poliittisten syiden takia venäläisten aatelisten matkustamisen ulkomaille, kiinnitti elämyksennälkäinen venäläisylhäisö huomionsa valtakunnan läntisimpään osaan: eksoottiseen Helsinkiin. Kiertävät esiintyjät järjestivät puistossa akrobatiaja voimisteluesityksiä ja Kaivohuoneella järjestettiin viikoittain tanssiaisia. Kaivopuisto ja Ullanlinna ovat kauniita, mutta jos siellä ei asu tai työskentele, on sinne harvoin asiaa muulloin kuin kesällä. Puolueiden paineet menestyä sanelevat kuvion. Onko tämä hyvä vai huono asia, jää jokaisen pohdittavaksi. Aluevaaleissa ei ole mitenkään turvattu pienempien kuntien asemaa eikä edustusta. Erityisen arvostettua oli kylpeä markiisin alla suoraan meressä. Tämä keskustelu ei yleensä johda mihinkään. Lähteenä on käytetty Päiviö Tommilan teosta ”Helsinki kylpyläkaupunkina 1830–1850-luvuilla” (Helsinki-seura). Yksi oletus on, että vaaleissa parhaiten menestyvät puolueiden julkisuudesta tutuimmat kasvot. Tunnetuimmat henkilöt halutaan puolueissa ehdolle, eikä moni uskalla tätä painetta vastustaa. Ullanlinnan kylpylän ympärille perustettiin näyttävä puutarha – Kaivopuisto. Helsinki oli 1800-luvun alussa muusta Euroopasta eristyksissä oleva maaseutumainen pääkaupunki, osa Venäjän keisarikuntaa. A luevaalien vaalitapa on suhteellinen listavaali samalla tavalla kuin kuntavaaleissa. Ja toki kokeneimpien osaamisellekin on tarvetta. Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa kylpylärakennuksessa sai tilata pitsimyssyisiltä naiskylvettäjiltä lämpimiä ja kylmiä rikki-, merivesija kaivovesikylpyjä. TOISINKIN VOISI OLLA -palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. Kylpyjen Kaivopuisto T O I S I N K I N V O I S I O L L A Teksti Annaliina Niitamo TIINA ELOVAARA TIMO ARO Yhteiskuntasuhteiden neuvon antaja (Kreab), entinen kansan edustaja ja kaupungin valtuutettu (siniset) K U V I T U K S E T P A U L I I N A H O L M A. Jalopuut lehmuksineen tuotiin Saksasta, ja puistosta löytyi ruusuistutuksia, joutsenlampi ja keilarata. Mitä tämä kaikki tarkoittaa edustuksellisen demokratian kannalta. Helsinki oli nimittäin hetken ajan eurooppalaisittain varteenotettava kylpyläkaupunki. Kylpylän kävijämäärät alkoivat laskea jo 1850-luvulla. Eniten ääniä saanut puolue saa johtoaseman ja eniten ääniä saaneet henkilöt puolueiden sisällä ovat ratkaisevassa asemassa. Helsingissä ei ole sen koommin ollut omaa kylpylää. Tehtävät keskittyvät samoille ihmisille, isoimmille ja varakkaimmille puo lueille sekä alueellisesti sinne, missä nämä henkilöt vaikuttavat. Kaivopuisto voisi olla kaikkien helsinkiläisten kylpyläpuisto. Kylpylärakennus sinnitteli lopulta kaupungin omistuksessa toiseen maailmansotaan asti, kunnes vuonna 1944 se tuhoutui Neuvostoliiton pommituksissa. Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, miten järkevää päättäjän on istua usealla eri tuolilla, ajankäytön, jääviyskysymysten ja demokratian kannalta. Ei kovin hyvää. Aluevaalit lupaavat sanana aluepolitiikkaa, mutta lopputulos taitaa olla isojen ja vaikutusvaltaisimpien tahojen kaupunkivetoista yleispolitiikkaa. Vuoden 1852 koleraepidemia, Krimin sodan syttyminen vuonna 1853 ja vihdoin venäläisten matkustuskiellon kumoaminen vuonna 1856 tyrehdyttivät kävijävirrat. Suurin osa kansanedustajista ei haluaisi yhtään tehtävää lisää, mutta puolueen etu ja mahdollinen näkyminen tulevia eduskuntavaaleja ajatellen kallistavat ehdolla oloon. Usko veden parantavaan voimaan oli saapunut Keski-Euroopasta, jossa yläluokkaiset viettivät pitkiä aikoja terveyslähteiden ympärille perustetuissa muodikkaissa kylpylöissä. T oisinkin voisi olla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valtaa ja asemia tulevat alueilla käyttämään tunnetut ja hyvin rahoitetut tahot. Liikemies Henrik Borgström vainusi liiketilaisuuden ja perusti vuonna 1836 meren äärelle, nykyisen Café Ursulan parkkipaikan kohdalle, luksuriöösin Ullanlinnan kylpylän. 13 t a m m i k u u 2 2 2 DEBATTIPALSTALLA Imagen vakituiset debatistit ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen
Mutta hävikkikampanjoihin riittää julkista rahaa. Eteiset täyttyvät kierrätysnyssyköistä ja talous pyörii ylikulutuksen ympärillä. Se on sääli, koska aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että vähemmän työtunteja tarkoittaa vähemmän päästöjä. Niinpä olisi huomattavasti tehokkaampaa kannustaa vaihtamaan yksi viikon lihaaterioista kasviksiin. Mutta silti kansalaisten valistamiseksi rakennettu kansallinen hävikkiviikko on lähinnä harhaanjohtava. Ruuan roskiin heittäminen on minustakin vastenmielistä ja tekee pahaa, kun noutopöydästä hamstrattu jää syömättä lautasille. Onnettominta on, jos valistus vahvistaa vääriä käsityksiä. Se ilmenee kah della tavalla. Ei vähi ten eueuroja, koska unionin yhteinen tavoite on ruokahävikin puolittaminen. Erityisen uskaliasta on sanoa, että työtunteja pitäisi vähen tää. Tällaiset harhakäsitykset ovat harmillisia, koska niin moni ajattelee, että yksilön ekoteoilla on väliä. Jos päästöt oikeasti haluttaisiin alas, puututtaisiin eläintuotteiden syöntiin. Kierrätysasteemme on alle eu:n keskiarvon. Sen sijaan päästöjä yritetään vähentää romutuspalkkioiden ja sähköautotukien avulla. Toinen harha on, että jätteet kierrättämällä muuttuu ilmasto jeesukseksi. Valitettavasti näin ei ole. Sen seu rauksena ihmisillä on mittakaavaharha, ja he pitävät hävikin vähentämistä ympäristön kannalta tärkeimpänä ruokavalin tana. Energiansäästöstäkään ei tohdita puhua, ei edes tänä syksynä, vaikka sähkö on ennätyskallista. Oikeasti hävikin osuus suomalaisten ruokavalion ilmasto vaikutuksista on marginaalinen neljä prosenttia. Kuten tietokirjailija Mari Koistinen on laskenut, ovat Suo men lihan ja maidontuotannon päästöt monikymmenker taiset verrattuna kotitalouksien ruokahävikkiin. Oikeasti hävikin osuus suomalaisten ruokavalion ilmasto vaikutuksista on marginaalinen neljä prosenttia. Niin tabu on vähentäminen. Ensinnäkin kuvitellaan, että suomalaiset olisivat muita tunnollisempia kierrättäjiä. Mutta mikä etujärjestö nyt vähentää haluaisi. Minusta on ilmiselvää, että ekokriisin syy on ihmisten lopu ton touhukkuus: tarve raivata, kasvaa ja valloittaa. Lukujen valossa tämä ei ole totta. Laiska pääsee tässäkin vähemmällä. (Klikinsäästäjä: poliittiseen vaikuttamiseen, sertifioituun Ekoenergiaan, kasvisruokaan, lihasvoimalla ja raiteilla liikku miseen ja shoppailun rajoittamiseen vain välttämättömään.) Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa kansalaisten päästöt kasvavat, vaikka ihmiset luulevat tsempanneensa ilmaston vuoksi. Kansa laiset puuhastelevat ruuantähteiden kanssa ja eläintuotannon miljardituet jatkuvat. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti. Sitä pidetään merki tyksettömänä, vaikka se on vaikuttavimpia asioita, joita koti talous voi ilmaston hyväksi tehdä. Esimerkki siitä on kampanja ruokahävikkiä vastaan. Tällöin olisi tärkeää, että ihmisiä valistettaisiin siitä, mihin paukut kannattaa pis tää. Mutta autoilumäärien laskua ei edes ehdoteta. Bonuksena kasvisruuasta seuraisi, että jos sitä joutuukin roskiin, on ympäristöhaitta lihaa pienempi. 1 4 K O L U M N I S uomessa vallitsee kierrätysharha. Missään näkemissäni lehtijutuissa ei ole neuvottu säästämään sähköä. Rakenteita ei tar vitse muuttaa ja kaikki voi muutenkin jatkua ennallaan. Jos se lop puisi, saisimme lisäaikaa tuhon torjunnalle. Oikeasti raportissa selvisi, että vai kuttavin ilmastotoimi olisi vaateostojen puolittaminen. Jos päästöt oikeasti haluttaisiin alas, puututtaisiin eläintuotteiden syöntiin.. Liikenteen päästöt laskisivat, jos liikkumisen tarve vähe nisi esimerkiksi lähipalveluilla ja luopumalla pitkien työmat kojen tuista. Vähentäminen on tabu RIIKKA SUOMINEN K O L U M N I Se, samoin kuin kierrätys, ovat siitä kiitollisia ilmasto toimia, etteivät ne uhkaa taloudellisia valtasuhteita. Jos britit siirtyisivät neljän päivän työviikkoon, leikkaisi se viiden neksen maan ilmastokuormasta. Kun Suo men tekstiili ja muotialan etujärjestö vastikään selvitti alansa ilmastopäästöjä, onnistui sen kääntää mediahuomio uusiin vähäpäästöisiin kankaisiin. Kierrätyksen merkitys hiilijalanjäljelle on marginaalinen. Todellisuudessa planeetan rajoissa eläminen vaatisi vähentämistä, mutta sitä ei kukaan uskalla sanoa. Päinvastainen väärinkäsitys koskee energiansäästöä. Jos ei jaksa ostella, säästyy myös kier rättämisen vaivalta
Tällainen oli Juho Kuosmasen hullu vuosi. 1 6 Suomen puhutuin ohjaaja haaveilee voivansa keskittyä enemmän elokuvien tekemiseen ja vähemmän verkostoitumiseen. Teksti Anton Vanha-Majamaa Kuvat Miikka Pirinen Tyyli Matisa Nassir Meikki Fatma Bendris Lavastus Tuomas Nortema
t a m m i k u u 2 2 2 1 7
Hänen toinen pitkä elokuvansa, Hytti nro 6, saatiin valmiiksi tammikuussa 2021. ”Mieluummin rupeaisi melkein tekemään uutta elokuvaa ja ajattelisi, että tämä oli tämmöinen yliastuttu hyppy.” A iemmat hypyt Kuosmanen oli astunut täydellisesti. ”Taulukauppiaista piti tulla paljon hauskempi, mutta siitä tuli… parempi”, Kuosmanen sanoo ja virnistää. Aiempien voittojen vuoksi Kuosmasella oli jonkinlainen ohituskaista, mutta itsestäänselvää ohjelmistoon pääsy ei ollut. Manageri (Eero Milonoff) suitsuttaa ottelua Mäen elämän tärkeimpänä päivänä. Eikä toki ollut varmaa, että festivaalia edes järjestettäisiin. sija opiskelijasarjassa), Taulukauppiaat (opiskelijasarjan voitto), Hymyilevä mies (Un certain regard -sarjan voitto), Hytti nro 6 (kilpasarjan 2. Kauniisti kuvattu mustavalkofilmi kertoo tositarinan kokkolalaisnyrkkeilijä Olli Mäestä (Jarkko Lahti), joka valmistautuu maailmanmestaruusotteluun Helsingissä vuonna 1962. Kuosmanen ohjasi Taulukauppiaita tiukoilla säännöillä: amatöörinäyttelijöitä, luonnonvaloa, ei päälle liimattua musiikkia. Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjan Un certain regardin pääpalkinnon. ”Lopussa ei vaan tule enää mitään havaintoja. Elokuvantekijä-Kuosmasen ja siviilissä hassuttelulle person Kuosmasen välissä meni juopa. Kuosmanenkin on siihen tyytyväinen. Elokuva voitti pääpalkinnon Cannesin Cinéfondationin nuorten elokuvantekijöiden sarjassa. Romaanissa tunnelma on painostava, Kuosmasen versiossa ahdistaa vain aluksi. Odotettavissa oli, että Hytti nro 6 nähtäisiin jollain maailman merkittävimmistä elokuvafestivaaleista. 1 8 T unne ei ollut Juho Kuosmasesta kummoinen. Hytti nro 6:ta on kuvailtu lempeäksi ja humaaniksi. Ja silloinkaan, kun Kuosmanen yritti tehdä hauskasti, huumori ei välittynyt. Valtaosa Suomen elokuvateattereista oli suljettu koronarajoitusten vuoksi, ja ensi-iltoja lykättiin aina vain tuonnemmas. Lyhytelokuva Kestomerkitsijät (2007), tunnin mittainen Taulukauppiaat (2010) ja täyspitkä Hymyilevä mies (2016) oli palkittu Cannesin elokuvajuhlilla. Muutama vuosi sitten hän osti kaverinsa kanssa kimppaveneen Helsingistä ja Hytti nro 6:n kuvausten jälkeen purjeveneen Kokkolasta.. Mitä jos Hytti nro 6 ei vain mahtuisi millekään isoista festareista, Kuosmanen pelkäsi. Rosa Liksomin romaanin inspiroimassa elokuvassa kolmekymppinen opiskelijanainen (Seidi Haarla) tutustuu samassa Murmanskin-junassa matkustavaan, häntä vähän nuorempaan mieheen (Juri Borisov). Cannes Kestomerkitsijät (3. Taulukauppiaat oli päättötyö Taideteolliseen korkeakouluun, ja oppilastyöltä se Kuosmasen mukaan näyttääkin. Mulla olis leffa kohta valmiina ja pitäis saada lanseerattua maailmalle.” Kevään ajan Hytti nro 6:n dcp-kopio, eli elokuvateattereille toimitettava versio elokuvasta, pölyyntyi kiintolevyllä tuotantoyhtiö Aamun nurkassa. Kokkola Harrasti Kokkolassa nuorempana teatteria. palkinto Grand Prix). Tekijöillä ei ollut aavistustakaan siitä, milloin Hytti nro 6:n voisi näyttää yleisölle. Dokumentaariseen tyyliin kuvattu elokuva on rankka mutta ei ylenkatso tai sääli päähenkilöitään, jotka riippuvat pikkurillistään yhteiskunnan reunalla ja kohtaavat valintojensa seurauksia. Hymyilevää miestä (2015) tehdessään Kuosmanen ymmärsi, että prosessin täytyy olla hauska ja että hauskuus saa näkyä lopputuloksessa. Monet odottivat elokuvasta ohjaajan lopullista kansainvälistä läpimurtoa. Adjektiivit pätevät myös Kuosmasen aiempiin elokuviin. Stereotyyppisen venäläismiehen suojakuoren alta paljastuu arka ja tunteva poika, johon päähenkilö tuntee vetoa. Neljäs tammikuuta Kuosmanen twiittasi: ”Oisko jollain myytävänä polttava dvd-asema. Pitäisikö julkaisua lykätä vuodella. ”Tämä ei ole oma ajatukseni, mutta tavoite on, että saisi Juho Kuosmanen Kokkolassa varttunut, Helsingissä asuva ohjaaja ja käsikirjoittaja (s. Ne harvat kohdat, joissa yleisö oli nauranut Taulukauppiaille, olivat tuntuneet merkityksellisiltä. Hän kävi vielä koulua ja yritti sovittaa harteilleen ”vakavan eurooppalaisen ohjaajan” viittaa. Ulkoa opittu vakava taiteilijaminä sabotoi. Erityisesti tulostimella varustetut mallit kiinnostelee. Ja sitten täytyy luottaa siihen, että tuossa se nyt on”, Kuosmanen muistelee elokuvan levittäjän B-Plan Distributionin sohvalla Helsingin Teurastamolla lokakuussa. Valmistumisen hetki oli ”todellinen antikliimaksi”. Silloin se maistuisi jo kolme kertaa lämmitetyltä kahvilta. 1979). Vuoden takainen Cannes oli peruttu, ja laatuelokuvia oli siksi ”jonossa”. Isoja esikuvia olivat sosiaaliseen realismiin erikoistuneet Dardennen veljekset. Lisännyt ja poistanut, lyhentänyt ja pidentänyt, järjestänyt uudelleen. Toimii Kokkolan Kinojuhlien taiteellisena johtajana. Veneily Isä harrasti sukellusta Merisaukoissa ja Kuosmanen vietti aikaa merillä. Hän on aina pitänyt hauskoista elokuvista ja ihmettelee ajatusta, että vakavasti otettavan elokuvaohjaajan pitäisi tehdä vakavia, synkkiä elokuvia. Suomalaiskriitikot valitsivat sen 2010luvun parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Näytteli Leea Klemolan Kokkola-näytelmässä. Taustalla oli vuosien työ ja raskaat kuvaukset Moskovan, Pietarin ja Murmanskin välisellä akselilla. Hytti nro 6 oli lähetetty tarjolle Cannesin elokuvajuhlille. Viimeiset kuukaudet Kuosmanen oli veivannut elokuvaa pitkään leikkaaja Jussi Rautaniemen ja äänisuunnittelija Pietu Korhosen kanssa. Vuoden 2010 Taulukauppiaissa seurataan taidemaalaria (Auli Mantila) ja tämän kahta ”yhtiökumppania” (Teppo Manner ja Tuomas Airola), jotka kiertävät Suomea kakkosluokan tauluja kaupaten
t a m m i k u u 2 2 2 1 9
K uosmasen voimat olivat loppu. 2 surulliset ihmiset nauramaan.” Tätä Kuosmanen tekee puhuessaan: tiputtelee muiden lau sumia viisauksia, joita hän on säilönyt mieleensä kuin huo neentauluiksi. ”Tuntui, että teatterit oli vain unohdettu avata. Olin tehnyt hirvittävästi töitä Hytin eteen, rampannut Venä jällä. Niin ei käynyt, ja kuva alkoi kirkastua: poikkeusaika ei tule päätty mään yhtenä, selkeänä hetkenä. Siitä tuli sellainen ajatus, että eikö tällä koko touhulla ole mitään väliä. Pitkään mielessä olleen mykkäelokuvan kuvaukset jäivät kesken. Että ne näkevät sen, ja ne näkevät kulttuurin ja elokuvan merkityksen ja…” Kuosmanen lepuuttaa kättään sohvan käsinojalla ja onnis tuu kymmenen neliön työhuoneessa katsomaan kumman kauas, kuin hän yrittäisi kurottaa menneeseen. Vaimo kävi Kuosma sen kanssa jo samaa alaastetta Kokkolassa ja työskentelee nyt opettajana. Tämän enempää hän ei halua perheestään puhua. Päätin, että tehdään sitten joskus kun jaksaa.” Hopeareunus kevään harmaissa pilvissä oli se, että Kuosma nen saattoi viettää enemmän aikaa kotona. Ajattelin, että se on sen kai ken arvoinen. ”Tuli sellainen olo, että on elänyt vaan vittu jossain har hassa. ”Tuntui hirveän työläältä kammeta ittensä semmoiseen, että nyt ’painetaan tää loppuun’. Haastattelutilan teessa ohjaaja puhuu paljon ja rauhallisesti, pureskelee asioita ja pyrkii ilmaisemaan itseään tarkasti. Totta kai olisi ollut hienoa kokoon tua sitä katsomaan.” Odotus turhautti, ja turhautuminen turhautti. Kuosmanen olisi halunnut tehdä töitä: ohjata, kuvata, tehdä sitä, mihin oli itsensä kouluttanut. Yhdysvalloissa viikinkiasuiset höyrypäät käynnistelivät sisällis sotaa, Suomessa kulttuuriala havahtui siihen, ettei Marinin hallitus osannutkaan kohdella kaikkia tasapuolisesti. Vielä viime vuoden lopulla oli näyttänyt siltä, että korona rokotukset tulisivat pian jakoon ja kaikki muuttuisi. Papereita, filmikeloja, dvd:itä, kaukosäätimiä, piuhoja, erilaisia rumpuja, matkalaukkuja ja laatikoita. Elokuva tulee kuitenkin valmiiksi vasta kun se näytetään yleisölle. Miksi painettaisiin, kun ei tätä voi näyttää missään. Khadar Ahmedin ja Siiri Halkon kanssa valmistellun tvsarjan Zone B:n kuvaustreenit lykkääntyivät pandemian vuoksi. ”Aika synkkä mindset”, Kuosmanen kuvailee kevättä 2021. Se oli fyysisesti raskas leffa. Kuin ympärillä olisi ohut kelmu, joka juuri ja juuri estää koskemasta. ”Aina voi luottaa siihen mitä Juho sanoo”, äänisuunnittelija Pietu Korhonen kuvailee. Kun töitä ei keväällä juuri ollut, Kuosmanen meni läyhää mään Twitteriin. Tälle on tietenkin hyvä syy, koska vuodesta 2021 tuli lopulta hänen uransa kiireisin ja työntäyteisin. Kuosmasen arki rytmittyi perheenjäsenten lukujärjestys ten mukaan. Silti Kuosmanen vaikuttaa myös vähän poissaolevalta tai väsyneeltä. ”[Elokuvan valmistumisen] jälkeen horisontti meni ihan sumusta tukkoon. Että onko se vain mulle tärkeää.” Kevään 2021 mittaan kulttuurialalla lyötiin päätä seinään,. Koulupäivien ajan hän istui työhuoneessaan, joka oli yleensä niin kaaoksessa, että sisään mahtui nippa nappa kävelemään. Hän asuu vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa kulttuuriväen gentrifikoimassa Maunulan kaupunginosassa Helsingissä. Hän katsoo silmiin, mutta myös paljon ohi. Olimme saaneet vuosia kestäneen työn valmiiksi, ja olin itse tyytyväinen siihen. Kun vaimo ja lapset tulivat koulusta, Kuosmanen vietti aikaa hei dän kanssaan. Lapset ovat 12 ja 16 vuotta. Siellä hän väitteli magalippispäiden ja roko teskeptikkojen ja kulttuuriministerien kanssa Rluvuista ja hengityssuojaimien tehokkuudesta ja elokuvateatterisuluista. Kuosmasen läheiset ovat puhuneet paljon siitä, miten sydä mellinen ja ihmisistä kiinnostunut hän on. Keväällä ei siltä vielä näyttänyt. Jokin portti on hyvä pitää kiinni, ja töiden kautta tulee joka tapauk sessa ”niin paljon henkilökohtaista tavaraa”. Epävarmuus ja toivottomuus värittivät kevättä
Hytti nro 6:ta on kuvailtu joissain kritiikeissä kepeäksi, mutta kepeys on hyvin tarkoituksenmukaista. Hytti nro 6:n vastaanotto on huima, ja kriitikotkin tykkäävät. Taulukauppiaat oli palkittu Cannesin opiskelijasarjassa, minkä myötä seuraavalle elokuvalle oli taattu paikka festivaalilla. Hymyilevän miehen koominen vire löytyi käsikirjoittajakaveriksi tulleen Mikko Myllylahden kanssa. Ja tää optimismi on mahdollista nimenomaan koska se on fiktiota. Yksin en kyennyt nauramaan omalle naurettavalle ongelmalleni, Mikon kanssa kykenin.” Kuosmanen katsoi vanhoja haastatteluja, joissa Euroopanmestaruusotteluun valmistautuneelta Mäeltä kysyttiin jo, vallataanko seuraavaksi Amerikka. ”Kulttuurin merkitys on tosi vaikea asia. Lomilla mentiin isän työnantajan Outokummun. Silloin tuli soitto Kuosmasen lapsuudenystävältä, kaikki hänen elokuvansa tuottaneelta Jussi Rantamäeltä. Se tuo paineita, vaikka tekijänä olisi mieluummin miettimättä asiaa. ”Olen verrannut sitä semmoiseen, että on juonut liikaa ja aamulla kaduttaa kaikki eilisillan hölmöilyt. Siihen pystyi suhtautumaan osana sitä show’ta. Juho Kuosmanen seisoo keskellä Cannesin elokuvajuhlien päänäyttämöä, Grand Théâtre Lumière -salia, ja kuuntelee häkeltyneenä yleisön taputusta. (”Silti en oo oppinu mitään”, Kuosmanen vitsailee.) Perheessä arvostettiin taiteita – isä kirjoitti runoja ja näytelmiä, näyttelikin – mutta kulttuuri ei ollut sillä tavalla ytimessä, etteikö Kuosmanen olisi omaa uravalintaa myöhemmin myös kyseenalaistanut. Siellä se esitettäisiin Mia Hansen-Løven, Wes Andersonin, Paul Verhoevenin ja parinkymmenen muun merkkitekijän uutuuksien rinnalla. Kuosmanen on Dome Karukosken rinnalla suomalaisen elokuvan suuria vientitoivoja. Myöhemmin samana iltana Kuosmanen hyppää uimaaltaaseen vaatteet päällä. Kuosmasesta alettiin puhua seuraavana Kaurismäkenä. ”Jos sulla on paha olo, niin onko se nimenomaan sun paha olo, jonka sä haluat fiktiona jakaa. Kun sitä aletaan perustelemaan järkiperusteilla, kansantalouden tai työhyvinvoinnin kautta, niin se keskustelu on väkisinkin jo pois raiteiltaan.” Kesäkuun alussa sumu Kuosmasen horisontissa alkoi väistyä. Kuosmaselle fiktiossa on kyse mahdollisuudesta valita toisin, löytää vaihtoehtoinen katse elämään. Niin äiti opetti Juho Kuosmaselle kotona Kokkolassa. Leikkinä, epätotena”, Kuosmanen muistelee myöhemmin. Se oli sama kysymys, jota eurooppalaisohjaajille esitetään. Duunariperheessä ei ollut kesämökkiä, ei vuosittaisia ulkomaanmatkoja. ”Olen sanaton”, hän sanoo mikrofoniin, ja aplodit jatkuvat. Auli Mantilan ohjaaman Täysin työkykyinen -sarjan (2003) alkubileissä nuori Kuosmanen hyppäsi tyhjään uima-altaaseen ja sai päähänsä ison vekin. Suomalaismedia on vahdannut Hytti nro 6:n vaiheita kuin mitäkin urheilutapahtumaa. Jos tekisin dokumenttielokuvaa Venäjällä ja olisi vaade kuvata elämää sellaisena kuin se on, niin ei se ehkä tollasena näyttäytyisi.” Kuosmasta ärsyttää arthouse-elokuvantekijöiden tendenssi tehdä raskaita elokuvia näyttäytyäkseen älykkäinä. Hytti nro 6:een hän on kirjoittanut Buster Keaton -henkistä fyysistä komediaa ja pieruhuumoriakin. Se tuntui hyvältä. Ensi-illan jälkeen festivaaleja seuraavat laatulehdet julkaisevat kiittäviä arvioita. ”Porukka seurasi palkinnonjakoa kuin Euroviisuja tai mäkihyppyä. ”Mites Hollywood?” Hymyilevässä miehessä Olli Mäki häviää mm-ottelun selkeästi ja antiklimaattisesti, eikä se haittaa yhtään. Niin kuin hän nuorempana yritti. Jos herää yksin, se on painajaismaista. Hymyilevässä miehessä näkyy, miten Kuosmanen käsitteli paineita. Äiti oli kätilö, isä hitsaaja. ”Ja onhan elämä myös hetkittäin kevyttä ja hauskaakin.” R aha on paha asia. ”Jos me ajatellaan kaikkea vain hyötynäkökulmasta, me kadotetaan ilo. ”Kiinnostuin Olli Mäen hahmosta, koska se kävi läpi sitä asetelmaa, jossa muut luovat sulle erilaisia odotuksia. Kattoon nousseet odotukset kanavoituivat tarinaan nyrkkeilijästä, joka valmistautuu uransa tärkeimpään otteluun. Jouduin miettimään sitä, onko tehtäväni vastata noihin odotuksiin vai määritellä itse, mikä on mulle tärkeää ja mistä mulle pitäisi tulla elämässä ne onnelliset hetket.” Vapauttava tekijä oli nauru. Se on henkistä ja näkymätöntä, selittämätöntä. Ja kun kakkospalkinto Grand Prix tulee, toimittajat kysyvät: miltä nyt tuntuu. Ympyrä sulkeutuu, tavallaan. Se on laskettavissa oleva asia ja siten vastaansanomatonta”, Kuosmanen sanoo. Musta se paha olo on itsestäänselvyys, miksi sitä enää fiktiossa alleviivaamaan ja toistamaan. Se on vittumaista, koska hyötyajattelu on niin helppoa. Kuosmanen syntyi vuonna 1979 duunariperheeseen. Onni löytyy muualta kuin Olympiastadionin parrasvaloista. Kaikki päätyivät myöhemmin kasvatusalalle. Hytti nro 6 oli valittu Cannesin kilpasarjaan. Että vaikka kokisi olevansa yksinäinen, niin ei me kuitenkaan olla yksin. t a m m i k u u 2 2 2 2 1 ”Tämä ei ole oma ajatukseni, mutta tavoite on, että saisi surulliset ihmiset nauramaan.” kun päättäjät tuntuivat ymmärtävän taiteen tärkeyden vain silloin, kun sen pystyi liittämään johonkin selkeästi mitattavaan asiaan. ”Pohjavireenä on yksinäisyys, ulkopuolisuus ja vaikeus kohdata ihmisiä, mutta samalla tarjoan mahdollisuuksia. Jos herää porukassa, teoille pystyy nauramaan. H einäkuu. Asioiden merkittävyyttä aletaan perustelemaan väärää kautta. Hymyilevä mies ja Hytti nro 6 ovat jonkinlaisia vaihtoehtotodellisuuksia”, hän sanoo, pitää pienen tauon ja hymyilee. Oli myös kaksi siskoa ja veli, kaikki Kuosmasta vanhempia. Usvan keskeltä hahmottui taas kiintopiste, jota kohti luovia
JA HYVÄ NIIN.”. 2 2 ”JOS SAISIN PALJON RAHAA, EN TIEDÄ, MIHIN SEN LAITTAISIN. KULUTTAMISESTA ON TULLUT NIIN VASTENMIELISTÄ, ETTEI SIITÄ SAA MITÄÄN MIELIHYVÄÄ
”Me ihmisethän ollaan täysin rahan alla, alistetaan oma elämämme sille. Vuosituhannen alussa Kuosmanen muutti Helsinkiin. Kätilön palkalla kituutettiin lamavuodet. Myös jätkien suhde väkivaltaan ja huumoriin oli erityinen. ”Heidän suhde kulttuuriseen miehen rooliin oli aikaansa edellä”, Klemola selittää puhelimessa. ”Jätkät kehittivät roolihenkilöitä, joille oli esimerkiksi kunnia-asia, ettei yhenkään pää käänny, jos hyvännäköinen nainen kävelee ohi. Ryypiskelyksihän se meni. Heillä ei ollut ollenkaan sellaista. He eivät antaneet sille yliotetta vaan pitivät rahaa pilkkanaan.” (”Raha on myös pitänyt meitä pilkkanaan”, Klemola huomauttaa myöhemmin.) Kuosmanen kertoo lainanneensa ensimmäisen apurahansa, kolme tuhatta euroa, Leea Klemolalle, joka oli tuolloin rahapulassa. Kaukana ovat päivät, joina Kuosmanen haaveili siitä, että voisi mennä keskellä päivää. Jos jossain oli rahaa, se käytettiin saman tien. Ajatus oli, että miehet ”tekevät mitä lystäävät”, Klemola seuraa ja haastattelee. ”Juho on hyvä luottamaan ihmisiin ja lainaa aina rahaa, jos sillä on.” Nyt on. Vuokran kuitatakseen hän työskenteli myös pimeästi kuormaja pakettiautokuskina. Mökkikylää Kuosmanen kuvailee ”pieneksi taivaaksi”. Kuosmanen elättää itsensä nykyään apurahoilla, ohjauspalkkioilla ja rojalteilla. Leea halusi tehdä näytelmän miehistä ja pyysi ”maskuliinisuutta uusiksi kirjoittaneet” Klausin, Jussin ja Juhon mukaansa Grönlantiin kirjoitusreissulle. Klemolan kautta Kuosmanen tutustui paremmin tämän siskoon Leeaan, Jussi-palkittuun näyttelijään ja teatterin tekijään. ”Leea ja Klaus ovat olleet teinistä asti täysin katastrofaalisia rahan suhteen”, Kuosmanen sanoo. ”Leea tarjosi kiitokseksi saman tien taksin baariin ja tarjosi siellä koko illan.” Klemola myöntää lainanneensa Kuosmaselta usein rahaa. Kuosmanen ymmärsi, että maailmassa on rahaa ”ihan vitusti” ja sen puute rajoittaa ihmisten vapautta. ”Se otettiin seikkailuna. Hän asui pimeästi vuokratussa asunnossa ja teki lyhyen työharjoittelun media-assistenttina Auli Mantilan ja Kaarina Hazardin tv-sarjassa Täysin työkykyinen. t a m m i k u u 2 2 2 2 3 K eltainen asu : puku, asusteet ja kengät Vaatturiliike Sauma, keltainen hattu Costo s ininen asu : farkkupaita Esprit, housut Tommy Jeans, poolopaita Vaatturiliike Sauma, hattu Costo, kengät Converse/Beyondstore R usKea puKu : puku, poolopaita ja kengät Vaatturiliike Sauma päällystakki Vaatturiliike Sauma, lierihattu Kimmo Halme, silmälasit Optiikkahuone mökkikylään Helluskarin kaupunginosaan. Tuotannossa olivat mukana myös Kokkolasta tutut Klaus Klemola (järjestäjä) ja Jussi Rantamäki (järjestäjän assistentti). Ne palvoi vanhoja naisia, Arja Havakkaa ja muita. Hirveän halveksittua oli, jos oli isot munat. Pienet munat oli fantastinen asia.” Grönlannissa ensimmäinen viikko oli Kuosmasen kanssa hakemista, sitten löytyi yhteys. Kuosmanen suhtautui tilanteeseen Klemolan mukaan huumorilla, uteliaisuudella ja pelottomuudella. Se oli fantastista.” Jos Kuosmanen opetti Klemolalle miehisyydestä ja uteliaisuudesta, opetti Klemola puolestaan Kuosmaselle rahasta. Kaksikko lähti yöllä kuvaamaan Nuukin betonilähiön lumikinoksia, kun kuvaan eksynyt humalainen inuiittimies hermostui turisteille ja paiskasi Kuosmasen kameran hankeen. Ne läiski nahkavöillä toisiaan hirveässä humalassa, alasti. Isä kuoli vuonna 1988, ja äiti jäi yksin lasten kanssa
Mutta jos on tällaisia erikoisia paikkoja, minne voi mennä ja missä pystyy olemaan useamman päi vän, niin sitten se on ihan mukavaa.” Kuosmasen on vaikeaa rauhoittua edes niinä päivinä, joille ei ole sovittu mitään. Elämänsä parhaan sijoi tuksen hän teki vahingossa, käytännön pakosta: Kun toinen lapsi syntyi vuonna 2009, piti ostaa asunto. Ääni tuttu, lempeä ja levollinen. Kysytään kollegoilta, millainen Kuosmanen sitten on siellä kotonaan. Toisin on valmisteluvaiheessa. Kuvaukset hän sanoo tekevänsä aina mieluiten Helsingin ulko puolella. Hän on ohjannut elokuvaa, televisiota ja oopperaa, tehnyt työryhmän osana näyttelyn Kansallismuseoon, opettanut. Eilen netti on vielä toiminut hyvin, mutta tänään paikalla on enemmän porukkaa ja telemastot ovat saavuttaneet ehkä romahduspisteensä. ”Kiertämisestä ei kauheasti saa muuta kuin huomion tuo man mielihyvän. ”Jos saisin paljon rahaa, en tiedä, mihin sen laittaisin. Hytti nro 6:lla on vientiä, ja on ihan mahdollista, että siitä saadaan ensimmäinen suomalainen Oscarehdokas sitten Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä elokuvan (2002). Kuosmanen sanoo, ettei edes tarkalleen tiedä, paljonko hänelle on Hytti nro 6:n tekemisestä maksettu. Ja hyvä niin.” No, joitain käyttökohteita Kuosmanen sentään keksii het ken mietittyään. Jos lähden tekemään jotain vain rahasta, täytyy miettiä tarkkaan, miten pitkä työjaksosta tulee.” ravintolaan, syödä – ja maksaa laskun. Ehdokkuudesta ei puhuttaisi, ellei ohjaaja olisi kiertänyt vuosia festivaaleja ja tehnyt sitä jalkatyötä, jota menestyksekkäiltä ohjaajilta vaaditaan. Kuosmanen etsii paikkaa, jossa kuuluvuus olisi parempi. Nyt Saarla kutsuu Kuosmasta ystäväkseen. Usein Kuosmanen innostuu jostain paikan päällä kuulemas taan äänestä. Se myytiin muutama vuosi sitten isolla voitolla. Kavereiden kanssa Kokkolaan suunnitellut taiteilijaresidenssi ja matkustajakoti, esimerkiksi. Aina on vähintään sata sähköpostia, joi hin pitäisi reagoida. Hän on käynyt Cannesissa, Moskovassa, Pietarissa, Lontoossa ja Pariisissa. Olen ylittänyt sen tulotason.” Viimeisen reilun vuosikymmenen Kuosmanen on saanut keskittyä siihen, mikä kiinnostaa. Hetken Kuosmasella oli toiminimi, mutta siitä hyötyi lähinnä kirjanpitäjä. Ilma piiri on rento ja kiireetön, vaikka samaan aikaan ohjaaja tietää tismalleen, mitä haluaa, ja on itseään kohtaan armoton. Haastatteluaikojen sopiminen tätä juttua varten on siksi venynyt. Viime aikoina Kuosmanen on kuitenkin miettinyt sitä, miten paljon rahaa arvokkaampaa on aika. Keskustelut jatkuivat koko prosessin läpi. ”Sitä on joka tapauksessa poissaoleva, joten on helpompi olla fyysisestikin poissa.” Kuluttajana Kuosmanen on huono. Juttelemme lopulta WhatsAppissa kym menen minuutin katkelmissa. Muutaman mainoksenkin Kuos manen on ohjannut, lähinnä pysyäkseen vireessä. Mutta oikeasti Juho Kuosmanen haluaisi lähinnä tehdä elokuvia. 2 4 ”Aika on ainut, mitä meillä on. Tai kolmas vene – Kuosmasella on entuudestaan Helsingissä vanha yhteis omistettu keskimoottorivene ja Kokkolassa oma purjevene. Se on kauhean auki myös sen kanssa, kun se ei tiedä jotain.” Ympäristö on Kuosmaselle tärkeä, sanoo äänisuunnittelija Pietu Korhonen. Kulut tamisesta on tullut niin vastenmielistä, ettei siitä saa mitään mielihyvää. Tausta on kirkkaansininen. ”Juhossa on ihanaa, että se ei salaile. Hän kävelee hiekkapolkua alas ja kääntää tietokonet taan niin, että kuvassa näkyvät keskelle aavikkoa pystytetyt katsomo ja valkokangas. Kuvassa näkyy pikselihirviö, josta tunnistaa juuri ja juuri silmälasien sangat ja risu parran. Laman keskellä asuntolaina oli halpaa, ja kämppä löytyi Käpylän Kisakylästä. (Noin 80 tuhatta euroa palkkaa ja myyntirojalteina myöhemmin 70–90 tuhatta, tuottaja Jussi Rantamäki kertoo.) ”Tutkimuskin sanoo, että tietyn tulotason jälkeen rahan merkitys vähenee. ”Juho on hämmentävä yhdistelmä perfektionismia ja ren toa ilmapiiriä. Hytti nro 6 esitetään illalla Aravan kansainvälisillä elokuvajuhlilla Ashoshin luonnonpuistossa, kolmen tunnin ajomatkan päässä Tel Avivista, ihan Israelin ja Jordanian rajan tuntumassa. Varsinkin isom massa porukassa Kuosmanen saattaa vaikuttaa kuormittu neelta ja etäiseltä. Hytti nro 6:ssa kuullaan kaksi Kuosmasen itse puhelimellaan äänittämää ääntä. Se on hyvin rajallinen ja lyhyt. Toinen on ravintolavaunun pöydällä terävästi tärisevä kuppi, joka löytyi käsikirjoituk sestakin.. Syksyn mittaan hän on ehtinyt jo väsyä kiertämiseen, minglaamiseen, verkostoitumi seen, myymiseen. Festivaali on pieni, vähän kuin Israelin versio Sodankylän elokuvajuhlista. Rauhallinen, sanoo tuottaja Rantamäki. Auli Mantila vertasi heidän tyylejään niin, että Juho ottaa yhden askeleen oikealle ja alkaa kuvata kohtausta, siinä missä Auli kiertää koko maapallon ympäri päätyäkseen siihen samaan pisteeseen.” Kuvauksissa Kuosmasen kanssa on välillä vaikeaa muodos taa yhteyttä, näyttelijä Seidi Haarla sanoo. Kuosmanen on tullut perheensä kanssa yhdistetylle työ ja lomamatkalle. Kiire on periaatteessa hyvä. Saarla ja Kuosmanen jutte livat Hytistä – ja ihan kaikesta muusta – ensimmäisen kerran puolitoista vuotta ennen kuvauksia. Kuosmanen ei ”esitä ohjaajaa” vaan on samanlainen kuin työhuoneen sohvalla. Kuosmanen haluaa viettää aikaa kuvaus ympäristöissä fiilistellen ja kohtausten muotoa hakien ja lipua siitä hiljalleen kohti kuvauksia. On marraskuun neljäs. Hän on ollut pitkiä aikoja kotona ja pitkiä aikoja poissa. Y hteys pätkii. Se sopii Kuosmaselle. Kuvauksissa hän on eniten kotonaan. Vähennettävää oli vähän, koska Kuos manen tekee valtaosan hankinnoistaan käytettynä, eikä hän toisaalta myöskään jaksanut kikkailla kuittien kanssa
t a m m i k u u 2 2 2 2 5
Kuosmasella on yllään meemiksi noussut Kokkola-paita, jonka teksti näyttää siltä kuin siinä lukisi KukKula. Sen jälkeen Kuosmanen on päässyt ohjaamaan kahdeksan päivää tv-sarjaa ja kaksi päivää mykkäelokuvaa. ”Se on raskaampaa kuin mitä saan siitä yhtälöksi. Hän on kieltäytynyt isoistakin hankkeista, kuten Jane Austen -filmatisointi Emmasta, joka nousi Autumn de Wilden ohjaamana Oscar-ehdokkaaksi keväällä 2021. Tai käydään katsomassa omaa elokuvaa ja vastaillaan yleisön kysymyksiin. Tutum, tutum. Hytin kuvaukset päättyivät lopputalvesta 2020. ”Mä olen niin vanha, että mun käsitys työstä on Seittemästä veljeksestä. Kaikki tapaamani ohjaajat ymmärtää tämän työvaiheen tärkeyden, mutta en ole tavannut ketään, kuka olisi tästä erityisen innoissaan.» Ryusuke Hamaguchi esitteli tänä vuonna kaksi pitkää elokuvaa, samoin Ridley Scott. Istumme hiljalleen täyttyvässä olutravintolassa Pasilan Triplassa. Olisiko tulevaisuudessa mahdollista edistää useampaa samanaikaisesti. Silti se tuntuu ihmeellisen kuluttavalta.” Kai syy on se, ettemme ajattele työksi sitä, että käyskennellään skumppalasi kädessä cocktailtilaisuudessa ja jutellaan rahoittajille. 2 6 ”Toinen oli sellainen sydämensykkeen oloinen ääni junasta. Työntäyteisimmillään se on kahdeksan tuntia puhumista ja näytös päälle. Syksy 2021 on ollut lähinnä puhumista ja matkailua. ”Pääasiassahan mä teen erilaisia to do -listoja. Kun pitää puhua vieraalla kielellä ja muodostaa ajatuksia.” Kuosmanen arvioi tekevänsä 90 prosenttia työajastaan ihan muuta kuin ohjaamista. Missä välissä he tekevät kaiken muun, Kuosmanen ihmettelee. Tähän asti hän on työstänyt yhtä hanketta kerrallaan. 42-vuotias ohjaaja tietää, ettei aikaa kannata tuhlata sellaiseen, mikä ei motivoi sataprosenttisesti. Sitä ei hahmota, kuinka raskasta aivoilla tehtävä työ on. Toisaalta projektien suhteen täytyy olla valikoiva. Leea Klemola sanoo, että Juho Kuosmanen on ollut aina luonnostaan väsynyt ihminen ja tarvinnut intohimoa pysyäkseen hereillä. Kuvauksista ollaan nyt kaukana. Siitä Juho puhui usein, ja sitä käytettiin jonkin verran elokuvassa”, Korhonen sanoo puhelimessa. ”Juho ei pysty tekemään sellaista, mikä ei kiinnosta. Siis kullikuula. Ei se työmäärällisesti ole hirveää, jos vertaan kuvauksiin, missä tehdään kymmenen tunnin sessio ja suunnitellaan seuraavaa päivää. Väsymys suojelee Kuosmasta ”korruptiolta”. ”En tahdo saada kiinni, että mikä festarimatkoissa on muka niin hankalaa”, Kuosmanen sanoo myöhemmin, Israelista palattuaan. Sehän nukahtaisi.” K un Kuosmanen keväällä pelkäsi, ettei Hytti nro 6 pääsisi Cannesiin ja hän putoaisi ”pelistä”, ohjaaja yritti pitää mielessä tämän: elokuvan onnistumista tulee arvioida vain sen mukaan, tuliko siitä sellainen kuin tekijä tarkoitti.
”Se on myös ohjaajan velvollisuus. Käsikirjoitus ei ole Kuosmasen oma. Ensimmäiset 20 minuuttia etenevät kuulemma liian hitaasti. Loppuvuodesta ohjaaja löytää siitä jo asioita, jotka olisi pitänyt tehdä toisin. Pari viikkoa aiemmin on jo kerrottu, että Hytti kilpailee parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globesta. Se kuuluu niin hiljaa, ettei sitä kukaan kuule. päivä. ”Aika on ainut, mitä meillä on. Suomenensiillan jälkeen hän päätti pitää elokuvasta tauon, kun joka katselulla siitä löysi uusia asioita, jotka haluaisi muuttaa. Välillä tyytymättömyys menee kuitenkin yli. Tekijäryhmä on sovittu alustavasti, mutta vielä siitä ei kannata puhua enempää. Hullun vuoden viimeinen merkintä on joka tapauksessa joulukuun 21. ”Juho otetaan aina vittuillen takaisin. Se ei ehkä olisi kauhean iso pettymys, Kuosmanen sanoo, koska tekemistä olisi muutenkin. Ohjaaja johtaa projektia, ja vaikka ilmapiiri on rento, osaa Kuosmanen tarvittaessa vaatia ja komentaa. Kuosmanen lähettää myöhemmin viestin vielä eräästä kohtauksesta, jonka hän tekisi toisin: ”Pistäisin pierua isommalle. Viidestätoista kansainvälisestä elokuvasta viisi valitaan helmikuussa Oscar-ehdokkaiksi. Ja se on ihan mun syy, kun pyysin miksaamaan sen noin.”. Silloin tulee tieto, että Hytti nro 6 on mukana Oscar-ehdokkaiden shortlistillä. Tilaisuuksia, joita harvoille suodaan: tuotantotukia, palkintoja, kutsuja fiineihin tapahtumiin. On ihan mahdollista, että Golden Globet perutaan kokonaan. Mutta entä jos miettisi ajan kautta: olenko valmis myymään elämästäni tämän verran aikaa jollekin hankkeelle?” Seuraava pitkä elokuvaprojekti on suomalainen. Ja samaan aikaan säilyttää tietty etäisyys, koska elokuvatuotannot ovat aina hierarkkisia. ”Vaikka olisi kuinka hyvä käsis, niin jos sulla on huonot ihmiset ympärillä, siitä ei tule hyvä. ”Tässähän odottaa jo, että pääsisi eroon tästä elokuvasta ja kohti tulevaa.” Pyörityksen keskellä Kuosmanen toivoo voivansa pitää kiinni siitä ilosta, joka elokuvan tekemiseen liittyy. Se on hyvin rajallinen ja lyhyt. Kuosmanen kertoo puhelimessa olevansa uutisista iloinen. Onnistumisen kokemusta ei kannata ulkoistaa muiden armoille.” Menestystä on kuitenkin tullut, ja huomiota. Ulkomailla on muutama, joiden kanssa hän haluaisi työskennellä, mutta oikeita projekteja ei ole vielä löytynyt. Mutta myös jatkuvia häiriötekijöitä. Kuka onkin onnistunut metsästämään elikon, se vittuillaan tainnoksiin”, Klemola selittää. Leea Klemolan mielestä Kuosmasen pitää maan pinnalla se, että tämä on Kokkolasta. Jos lähden tekemään jotain vain rahasta, täytyy miettiä tarkkaan, miten pitkä työjaksosta tulee”, Kuosmanen sanoo. Hän tietää, että luova prosessi muuttuu helposti ”yritykseksi välttää epäonnistuminen”. T ätä juttua lähdettiin tekemään otsikolla ”Juho Kuosmasen hullu vuosi”, vaikka oikeastaan tämä oli jo toinen hullu vuosi. Jos siis on mahdollisuus muuttaa asioita.” Pääosanäyttelijöiden kanssa Kuosmasen täytyy löytää yhteinen sävel, tutustua. Ensimmäisestä, 2016:sta, tehtiin Ylelle puolituntinen dokumenttikin nimellä Kuosmasen vuosi. Muistutetaan, että häntä rakastetaan siitä huolimatta, että hän on menestynyt Cannesissa. Voittaja on tiedossa, kun tämä lehti ilmestyy. Hytti nro 6:n valmistuttua hän ajatteli, että se on edellistä parempi, painavamman tuntuinen. Jos jokin Kuosmasta kiinnostaa, niin ihmiset. Ja vielähän tässä on Hytti nro 6:n lopullinen maailmanvalloitus edessä. Tämä on myös syy siihen, miksi Kuosmasta tuskin nähdään heti Hollywoodissa. Mikään ei uhkaa yhteisöä niin kuin se, että se epätasa-arvoistuu. ”Se on niin kuin jossain jäljellä olevissa heimoissa. Heti perään hän alkaa analysoida voittomahdollisuuksiaan ja listata Oscar-shortlistiltä elokuvia, joilla on Hyttiä paremmat saumat lopulliseen ehdokkuuteen. ”Kyllikki Villa sanoi, että ’myyn ammattitaitoani, mutta en myy aikaani’. ”Huomaan, että yritän aktiivisesti suojella itseäni tulevalta pettymykseltä.” Ilmassa on nopeasti leviävän omikronmuunnoksen vuoksi muutenkin epävarmuutta. Rahakeikoista on vaikea kieltäytyä, koska helposti ajattelee vain sitä kautta, että menetän siinä rahaa. Että ei se mitään Juho, me annetaan sulle anteeksi!” Kuosmasen itsekriittisyydestä voi päätellä, että kusi ei ole vielä noussut päähän. t a m m i k u u 2 2 2 2 7 Saksalaiselta käsikirjoituskonsultilta Franz Rodenkircheniltä aikanaan saatu ohje oli: Keep your shit together and just continue making films. Kokkolassa kytätään herkästi, nouseeko menestyjillä kusi päähän. Jos alan myötäilemään jotain muuta ja se osoittautuu vaikka leikatessa huonoksi ratkaisuksi, niin sitähän alkaa kantaa vihaa ja katkeruutta kaveria kohtaan.” Yksi iso syy siihen, miksi Kuosmasen kuvauksissa viihdytään ja elokuvia kehutaan, on se, että niiden tekemiseen on saatu käyttää aikaa. ”Kimmo Kinnunen sanoi Arto Nybergissä, että tyytymättömyys pitää kehitystä yllä”, Kuosmanen sanoo. ”Jos lähtökohta olisi tehdä menestyksekäs elokuva, niin kaiken onnistumisen mittarina olisi vain menestys. Kun taas voi olla huonokin käsis, mutta jos sulla on hyvät ihmiset, niin kyllä se saadaan maaliin. Kuosmanen vertaa tilannetta siihen, että haluaisi jutella baarissa kaverille, mutta viisi ihmistä tökkii sormella olkapäähän, että anteeks, anteeks, anteeks
2 8 V I I N I M A A S U O M I Ilmastonmuutos nostaa Euroopan viinirajaa kohti pohjoista. Suomi ja Latvia ovat pian eu:n ainoat jäsenmaat, jotka eivät vielä ole viinintuottajamaita. Voisiko Suomestakin tulla sellainen. Teksti Kati Kelola Kuvat Esa Kerttula
t a m m i k u u 2 2 2 2 9 Viininviljelijät. Fredrik Slotte ja Katri Tammelin-Slotte ovat muuttaneet Mattasin tilan saunarakennuksen viinituvaksi.
Sitten järjestetään isot illalliset. Lämpenevä ilmasto työntää pohjoisen pallonpuoliskon viinirajaa yhä pohjoisemmaksi ja eteläisen etelämmäksi. Ikkunasta näkyy niistä toiselle, vuonna 2002 perustetulle Trädgårdslindanille. Viinistä sanotaan, että se on yksi herkimmistä ympäristön muutoksiin reagoivista maataloustuotteista. Slotte, 42, kertoo tarinaa tupakeittiön pöydän ääressä Mattasin tilalla Ahvenanmaan Önningebyssä. Nyt monet Euroopan perinteiset viiniseudut Italiassa, Maat. Noin seitsemän kilometriä Maarianhaminasta koilliseen sijaitseva Mattasin tila on Suomen suurimpia viinitiloja. Ensimmäiset pullot huippulaatuista englantilaista Domaine Evremond -kuohuviiniä tulisivat kauppojen hyllyille 2023. Sen kahdella tarhalla kasvaa yhteensä noin 900 köynnöstä. Kanarialintu hiilikaivoksessa – jos haluaa käyttää fossiiliaikakauden vertausta. Vielä noin kuukausi, niin ne poimitaan ja lajitellaan käsin ystävien ja sukulaisten avustuksella. Näin syyskuun alussa köynnösten alaosasta roikkuvat tummat rypäleet ovat ehtineet kutakuinkin oliivin kokoisiksi. Maailman viinikartta on nyt muutoksessa. B ritish wine goes from sad to sparkling”, otsikoi The Guardian toukokuussa 2017. 3 R anskan Champagnessa ajatus suomalaisesta viinitilasta herätti hilpeyttä. ”Vastasin, ei suinkaan, ratsastan jääkarhullani”, Slotte sanoo ja alkaa nauraa isoon ääneen. Vieressä istuu hänen puolisonsa ja tilan toinen omistaja Katri Tammelin-Slotte, 37, ja hänen sylissään Arlan raejuustosta nimensä saanut Kesokissa. Se tulee sitten olemaan ensimmäinen sadonkorjuu suksilla, ranskalainen viininviljelijä murjaisi ahvenanmaalaiselle Fredrik Slottelle tilavierailun aikana. Mattasin tila sijaitsee Önningebyssä, lyhyen matkan päässä Maarianhaminasta.. Hän on Alkon tuoteviestintäpäällikkö, jolla on myös arvostettu Master of Wine -tutkinto. Maailman arvostetuimmat viinit tulevat usein lämpimän ja kylmän rajalta. ”Ilmastonmuutos on ensimmäinen asia, josta tulee puhetta, meni sitten juttelemaan uusiseelantilaisten, kalifornialaisten tai italialaisten viininviljelijöiden kanssa”, Taina Vilkuna sanoo. Tavallaan niin kylmästä kuin mahdollista, Vilkuna sanoo, kuten Ranskan pohjoisimmalta viinialueelta Champagnesta. Arvostettu ranskalainen samppanjatalo Taittinger oli aiemmin ilmoittanut istuttaneensa ensimmäiset köynnöksensä Englannin Kentiin
t a m m i k u u 2 2 2 3 1 Espanjassa ja Ranskassa ovat käymässä rypäleille liian kuumiksi. ”Tänä syksynä Burgundissa jopa 80 prosenttia Chardonnaysta on menetetty keväthallojen, raekuurojen, kasvitautien ja homeen yhteisvaikutuksesta.” Yhdysvaltojen arvokkaimpiin kuuluvaa viinialueella, Kalifornian Napassa, viljelijät ovat yrittäneet suojata rypäleitä auringonpoltteelta ruiskuttamalla niihin aurinkorasvaa. ”Ne on aavistuksen verran herkähköjä tänne meille tänne Suomeen.” Suomen viiniraja kulkee Tervon mukaan tällä hetkellä Kokkolan korkeudella, yksittäisiä tarhoja on pohjoisempanakin. Samat lajikkeet eivät kenties tulevaisuudessa enää menesty. Ilmassa leijuva savun haju imeytyy rypäleisiin ja pilaa niiden maun. ”Mutta ei ole rypäleinä niitä kaikkein parhaimpia.” Mutta on köynnöslistalla ammattilaislajikkeitakin. Tanskassa on jo noin 90 kaupallista viinintuottajaa, Ruotsissa viitisenkymmentä. Esimerkiksi saksalaiset hybridit vaalea Solaris ja tumma Rondo. Kanaalin toisella puolella Englannissa on tarjolla saman kaltainen maaperä ja ilmasto. Muutaman köynnöksen ”takapihakasvattajia” on Tervon mukaan jo tuhansia. ”Takapihojen legendaarinen klassikko”, 1960-luvulla Latviassa jalostettu Zilga selviää 30–40 asteen pakkasista. Ilmassa leijuva savun haju imeytyy rypäleisiin ja pilaa niiden maun.. Suomen yleisimmät lajikkeet tulevat toistaiseksi puutarhaosastolta. Esimerkiksi Ranskan Bordeaux’ssa on tähän asti ollut sallittua käyttää vain viiden lajikkeen rypäleitä, esimerkiksi Cabernet Sauvignonia ja Merlot’ta. Se saatetaan pahimmassa tapauksessa joutua Vilkunan mukaan korvaamaan kuumuutta kestävämmällä Syrahilla. Kumpikin eu:ssa virallisesti viininvalmistukseen hyväksyttyjä rypäleitä ja Tanskan ja Ruotsinkin kaupallisen viinintuotannon ydinlajikkeet. ”Jopa klassikot joutuvat pohtimaan, miten asema säilyy laatuviinin tuottajana.” Kun rypäleet, olosuhteet ja viljelytavat vaihtuvat, myös viinien makuprofiilit muuttuvat. Baltiassa ja Venäjällä jalostetut köynnökset, kuten Moskovassa kehitetty Skujins 675, eivät pienestä palele. ”Bordeaux salli viime vuonna koeviljelyyn seitsemän uutta lajiketta vain sen takia, että pystyttäisiin vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin”, Vilkuna sanoo. Sekä Ruotsissa että Tanskassa viinintuotanto on kasvussa. Viiniköynnöksiä vai esimerkiksi ruokakasveja. Joukossa ei ole tuttuja rieslingejä, gewürztraminereita tai chardonnay’ta. Vakavampia harrastajia eli noin tuhannen köynnöksen tarhureita on arviolta joitain kymmeniä. Satoja pilaavat myös heittelehtivä sää ja sen ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, myöhäiset hallat ja raekuurot. Sellaisia kuin Mattasin tila Ahvenanmaalla. Eri puolilla maailmaa viljelijät pyrkivät nyt kohti kylmempää. Kuivuudesta kärsivillä alueilla tullaan myös kysymykseen siitä, mitä jäljellä olevalla vedellä kastellaan, Vilkuna sanoo. ”Mutta kuluttajille asialla ei välttämättä ole niin suurta väliä.” Vielä muutama vuosikymmen sitten englantilainen kuohuviini oli tuntematon käsite. Kymmenien tai jopa yli sadan köynnöksen tarhoja ja jonkinlaisia viininvalmistuskokeiluita tekeviä muutama sata. Kasvattajien määrä on ollut Suomessakin kasvussa viimeiset kymmenen vuotta. Muutkin merkittävät samppanjatalot investoivat nyt Englantiin. Tarhoja istutetaan yhä ylemmäs vuorille ja paahteisten etelärinteiden sijaan viileämmille pohjoisrinteille. ”Se tuottaa joka vuosi satoa Vaasan korkeudelle asti”, Tervo sanoo. Satoa ovat tuhonneet kuivuuden lisäksi maastopalot. Norjassa on istutettu Rieslingiä. Euroopassa eu ja alueet säätelevät tarkkaan, mistä rypäleistä viiniä saa ylipäätään valmistaa. B ianca, Guna, Hasanski Sladki, Jubilei Novgoroda, Summer Sweet, Swenson White… Suomen viininkasvattajat ry:n sivuilla on listattu Suomessa menestyviä lajikkeita. ”Ne ovat näitä takapihapuutarhan kasveja, tyypillisesti Latvia–Venäjä-lajikkeita”, viininkasvattajat ry:n erikoisasiantuntija Esa Tervo sanoo. Yhdysvaltojen arvokkaimpiin kuuluvaa viinialueella, Kalifornian Napassa, viljelijät ovat yrittäneet suojata rypäleitä auringonpoltteelta ruiskuttamalla niihin aurinkorasvaa. Champagnessakin lämpeneminen on jo muuttanut viinien makua, Vilkuna sanoo. Viime vuosina media on alkanut tehdä juttuja myös pohjoismaisista viinitiloista. Onko Suomestakin tulossa viinimaa. Ranskan Burgundissa on esimerkiksi viljelty 700 vuoden ajan Pinot Noiria, joka viihtyy viileähkössä. Taittinger ei ole ainoa, joka on loikannut kanaalin yli. Systembolagetista voi ostaa ruotsalaista kuohuja valkoviiniä, ja ensimmäiset ravintolatkin ovat ottaneet niitä listoilleen. ”Voi olla, että se, mitä nyt ajattelemme samppanjaksi, tuleekin tulevaisuudessa Englannista.” Tosin samppanjaksi näitä kuohuviinejä tuskin tullaan kutsumaan, Vilkuna sanoo, ainakaan hänen elinaikanaan. Osa nykyisistä viineistä voi hävitä hyllyistä kokonaan. Satoa ovat tuhonneet kuivuuden lisäksi maastopalot. Etujärjestöt pitävät siitä huolen
”Selvitin, mitkä viinilajikkeet kasvavat Tanskan huonoimmilla paikoilla”, Slotte sanoo ja nauraa perään. Jopa viikuna tekee hedelmiä, joskin muovilla päällystetyssä minikasvihuoneessa. Kaupassa hän huomasi viiniköynnökset. Hän luki artikkeleita ja otti yhteyttä ruotsalaisiin ja tanskalaisiin kasvattajiin. Suvussa 1600-luvulta olleella Mattasin tilalla oli perinteisesti viljelty viljaa ja sipulia, mutta Slotten isoisä ryhtyi kasvattamaan omenoita, ja hedelmät kiinnostivat myös Slottea. ”Solariksesta oli helppo nähdä nopeasti, että se on todella hyvä rypäle, tähti, jolla kannattaa jatkaa. 3 2 F redrik Slotte hankki ensimmäiset kaksi köynnöstään sattumalta vuonna 1998. Manner-Suomen sijaan sen ilmasto vertautuu pikemminkin Gotlantiin, yhteen Ruotsin viinialueista. Me emme tarvitse sellaista ultra-kylmänkestävää lajiketta täällä.” Leudon meri-ilmaston ympäröimä Ahvenanmaa on Suomen eteläisintä kasvuvyöhykettä, suotuisan suven aluetta 1 a. Ne sopivat hilloksi. ”Ajattelin, että niiden kokeileminen voisi olla kiinnostavaa ja niistä voisi tulla maatilalle jotain uutta.” Ja tulihan niistä. ”Rypäleet maistuivat pahoilta. Toisaalla pihapiirissä kypsyvät päärynät, kirsikat, saksanpähkinät, mantelit sekä makeat, tummanpunaiset ja monelle myös Aku Ankoista tutut mulperinmarjat. Pinot Noirien vieressä kasvaa persikkapuu, joka näin alkusyksystä kantaa samettikuorista, punaposkista hedelmää. 0,1 hehtaarin ja noin 450 köynnöksen Oscars Swelland on toinen Mattasin tilan tarhoista.. Rondo on hyvin vakaa, hyvä perusviini.” Slotte kokeili kyllä myös esimerkiksi viininkasvattajayhdistyksenkin listalta löytyvää moskovalaista Skujins 675:tä, mutta se ei täyttänyt hänen laatuvaatimuksiaan. Mattasin tilan puutarhaa kierrellessä Savon tai Kainuun sijaan mieleen nouseekin eteläisempi Eurooppa. Pihatietä reunustaa omenatarha. Suurimmat haasteet viininkasvatukselle Ahvenanmaalla aiheuttavatkin Slottejen mukaan keväthallat sekä syksyjen Köynnökset. Yrityksen ja erehdyksen kautta niistä siivilöityivät lopulta nykyiset päärypäleet, Solaris ja Rondo. Lopulta kokeiluun valikoitui noin 25 lajiketta. Nykyisin sauna toimii tilan viinitupana, jossa on seitsemän terästankkia ja kaksi tammitynnyriä. Kun puutarhaliikkeestä hankitut köynnökset näyttivät selviytyvän ongelmitta, Slotte alkoi ottaa selvää viininkasvatuksesta. Tuolloin hän oli 18-vuotias ja puutarhaliikkeessä ostamassa kirsikantaimia. Samat kaksi Pinot Noir -kloonia kasvavat edelleen Mattasin tilan pihapiirin punaisen saunarakennuksen edustalla
Rannikolla ja pohjoisimmassa Lapissa enem mänkin. ”Voidaan ajatella, että koko ajan siirrytään pikkuhiljaa kohti KeskiEuroopan ilmastoa”, tutkimuksen tekijöihin kuu luva Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja kertoo. t a m m i k u u 2 2 2 3 3 kosteus. Helsingin yliopiston Maataloustieteiden maisteriohjelman johtajan, dosentti Pauliina Palosen mukaan ilmastonmuutos näkyy jo kauppojen omenalaareilla. Lämpeneminen ei myöskään ole suoraviivaista. Kevät aikaistuisi, syksy pitenisi. Vuoden 2000 jälkeen lämpösum mat ovat Suomessa olleet melkein joka vuosi jakson 1971–2000 keskiarvojen yläpuolella. Se on hyvä muutos”, Palonen sanoo. Suomen eteläosien lämpösummat saattaisivat olla samaa tasoa kuin nykyisessä Puolassa tai itäisessä Saksassa, jos päästöt pysyvät suurin piirtein nykytasolla. Nytkin tarhaa kierrellessä monista rypäleistä puuttuu silmin nähtäviä lohkaisuja. Nyt kaupoissa on myynnissä esimerkiksi July Rediä, Discoverya ja Santanaa. Tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttää vaihtoehto, jossa kas vukausi Suomessa pitenee noin kymmenellä päivällä lähivuo sikymmeninä. Nämä olivat aiemmin keskieurooppalaisia lajikkeita.” Kotimaisia omenoita sai kaupoista ennen vain syksyisin, nyt niitä saa maaliskuulle saakka. Asteiden sahaaminen talvisin on kasveille hankalaa, talvivaurioita tulee Tarkkuutta. Lämpenemisen myötä Suomessakin aletaan viljellä uusia lajikkeita vanhoista lajeista sekä kokonaan meillä uusia lajeja. Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopiston fysiikan laitos ovat laskeneet ilmastomallien pohjalta erilaisia skenaarioita sille, miten ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyyn Suomessa. ”Jokainen vuosi on niin erilainen”, hän sanoo. Edellytyksenä on, että päästöjen maailmanlaajuinen kasvu taittuu ennen vuosisadan puoliväliä. Voi tulla lisää sadetta tai kuivuutta tai tuulta. ”Mutta sitten on tämä kolikon toinen puoli”, Palonen jat kaa. ”On pystytty ottamaan viljelyyn lajikkeita, joilla on parempi säilyvyys ja varastonkestävyys. Viljelijän kannalta pahinta ei lopulta välttämättä ole itse muutos – jos se on tiedossa, siihen voi yrittää sopeutua – vaan ennakoimattomuus. Hän viljelee edelleen samoja lajikkeita kuin aloit taessaan noin 20 vuotta sitten. Hedel mien, kuten viinirypäleiden, kasvatuksen kannalta siitä seuraa kaksi merkittävää muutosta: kasvukausi pitenee ja lämpösumma – eli kasvukauden aikana kertynyt yhteenlaskettu lämpömäärä – kasvaa. Ilmastonmuutos tuo uusia kasvitauteja ja tuholaisia, kun leudontuneiden talvien pakkaset eivät enää pidä niitä kurissa. ”Ennen oli vain joku puna ja keltakaneli. Ampiaiset voivat lisääntyä enti sestään. Tai kasvitauteja. Siitä, näkyykö ilmastonmuutos jotenkin jo tarhoilla, Slotte ei osaa sanoa. ”Viljelijänä sitä haluaa niin paljon varmuutta kuin mahdol lista, koska joka tapauksessa tämä on alusta alkaen epävar muuksien bisnestä.” S uomen ilmaston arvioidaan lämpenevän 1,5–2 kertaa niin nopeasti kuin maapallolla keskimäärin. Ampiaisen puremiin iskee home. Ettei tiedä, miten sää minäkin vuonna käyttäytyy. Fredrik Slotte tarkistaa refraktometrillä rypäleiden sokeripitoisuuden, josta voi arvioida viinin alkoholipitoisuuden ja siten oikean sadonkorjuuajan.. Kiu sana ovat myös ampiaiset. Tyypillisenä keväänä kasvukausi käynnistyisi EteläSuo messa siis jo ennen huhtikuun puoliväliä, kun se 1900luvun lopulla alkoi huhtikuun lopussa. Lämpömäärän kasvu näkyy jo tilastoissa. Tämän vuosisadan lopulla kasvukausi saattaa olla jo runsaan kuukauden pidempi, jos päästöjä ei saada kunnolla taittumaan. Puhtaalla ruualla ylpeilevässä Suomessa saatetaan joutua käyttämään enemmän torjuntaaineita. ”Joinakin vuosina pakkaset tulevat vasta joulukuussa, mutta köynnökset pudottavat joka tapauksessa lehtensä mar raskuussa, koska valoa on niin vähän.” Tulevasta ei tiedä, Slotte sanoo. Asiat voivat mennä parem paan – tai huonompaan. Tulevaisuudessa hedelmäosastoilta saa todennäköisesti yhä useammin myös kotimaisia päärynöitä, ehkä kotimaisia pensasmustikoita ja aprikoosejakin. Sateet ja sumut tuovat silloin mukanaan hometta
Mattasin tila tuottaa parisataa pulloa viiniä vuodessa. Fredrik Slotte on opiskellut viininvalmistusta kirjoista sekä vierailemalla tiloilla Keski-Euroopassa. Ja vaikka syksyt leutonevat ja pitenevät, loka–marraskuun pimeys saapuu kuten aina ennenkin. ”Kyllä se varmaan ennusteiden mukaan on toteutumassa jollain aikavälillä.” K esä 2017 oli Ahvenanmaalla kylmä. Sen valmistaminen näin pohjoisessa on tavallisesti hankalaa, sillä täällä menestyvissä lajikkeissa punaviinin hapot jäävät helposti liian korkeiksi ja tanniinisuus kevyeksi. ”Suomessa ei kannata ruveta tuottamaan tonkkaviinejä. Päivätyönään hän on kardiologi Maarianhaminan sairaalassa. ”Sanotaan, että vie noin kymmenen vuotta, että oppii valmistamaan tietynlaista viiniä tietystä rypäleestä,” Fredrik Slotte sanoo. Missään maailmassa ei tällä hetkellä ole vielä ilmastoa, jossa yhdistyisivät pitkät valoisat päivät ja korkeat lämpötilat kasvukaudella. Mutta ilman muuta se tuo paljon mahdollisuuksia hedelmänja marjanviljelylle.” Voisiko Suomesta Palosen näkemyksen mukaan joskus tulla samanlainen viininviljelyseutu kuin vaikka Pohjois-Saksasta. Kovia pakkasia ja myöhäisiä keväthalloja voi edelleen tulla joinain vuosina. Sadot voivat kasvaa ja niiden mukana Suomen merkitys ruuantuottajana. Seuraava kesä 2018 puolestaan oli hyvin kuuma ja kuiva. ”Tyypillinen kuohuviinivuosi”, Fredrik Slotte sanoo. Helsingin yliopiston Pauliina Palosen mukaan voidaan silti varovaisesti sanoa, että suomalainen hedelmänja marjanviljely kuuluu ilmastonmuutoksen voittajiin. ”Aika vaan näyttää, mitä tulee tapahtumaan. Katri Tammelin-Slotte on ensihoitaja ja lentää useita kertoja viikossa potilas kuljetusten mukana helikopterilla sairaaloihin Uppsalaan ja Turkuun. Viiniä tulee silloin vähemmän, mutta se on parempilaatuista. Hybridit ovat taudinkestäviksi jalostettuja moderneja viinilajikkeita, joita kutsutaan myös nimellä piwi. Pitää olla jotain erityistä.” Viinintekijänä Fredrik Slotte on itse oppinut. Vaikka yritetään ennustaa ja laskea kaikkia malleja, todellisuus voi olla myös muuta. Niiden massatuotantomääriin ei täällä päästä. Euroopan ruuantuotannon painopiste on ilmastonmuutoksen myötä siirtymässä nykyisiltä alueilta kohti koillista, lähemmäs Suomen rajaa. Myös kokonaan uusia lajikkeita pitää jalostaa, eivätkä vanhat välttämättä enää menesty. Tautien lisäksi hybridit kestävät myös kylmää paremmin kuin perinteiset köynnökset, ja niille riittää lyhyempi kasvukausi ja pienempi lämpösumma. ”Haluan luoda uuden tuotteen, jotain odottamatonta.” Joka vuosi köynnöksistä karsitaan osa rypäleistä pois. Suomessa ei tulla myöskään viljelemään etelän rypäleitä. Ne on risteytetty kahdesta tai useammasta Vitis-suvun lajista, eurooppalaisesta aitoviiniköynnöksestä, Vitis viniferasta, sekä joko esimerkiksi amerikkalaisesta Vitis ripariasta tai aasialaisesta Vitis amurensista. Vertailukohtaa löytyy Ruotsista, jonka on kaupallisessa tuotannossa kenties pisimmällä Pohjoismaista. V iininkasvattajien Esa Tervo ei näe mitään estettä sille, etteikö Suomesta voisi tulla viinimaa. ”Pohjois-Amerikassahan ne ovat jo miljardibisnes.” Tervonkin oma mielenkiinto kohdistuu testaamiseen ja Hybridit ovat taudinkestäviksi jalostettuja moderneja viinilajikkeita, joita kutsutaan myös nimellä piwi.. Niinpä koko Mattasin tilan sadosta tehtiin kuplivaa. Hän on Tanskan viininkasvattajayhdistyksen jäsen ja saanut apua ja tukea myös ruotsalaisilta kollegoiltaan, muun muassa tunnetulta kasvattajalta Murat Sofrakisilta. 3 4 herkästi. Korona-aikana hän on käynyt pandemia-apuna myös tukholmalaisessa sairaalassa. Kun Fredrik Slotte aloitti viljelyn, hänen tavoitteenaan oli näyttää, että viiniä voi kasvattaa Ahvenanmaallakin. Euroopan – ja koko maailman – kolme suurinta viinintuottajaa, Italia, Espanja ja Ranska, tuottavat kukin vuodessa miljardeja litroja viiniä. Sinä vuonna ei tehty kuohuviiniä lainkaan, vain valkoviiniä ja jopa punaviiniä. Laadun mittauttamisessa tärkeässä rooli on kansainvälisillä kilpailuilla. ”Näiden lajikkeiden osalta tulevaisuus on suorastaan äärettömän potentiaalinen”, Tervo sanoo. Lisäksi pitää pystyä onnistumaan vuosi toisensa jälkeen, ei vain yhtenä vuonna, Katri Tammelin-Slotte lisää. Jos kasvien kukinta aikaistuu kevään aikaistumisen myötä, riski hallatuhoille voi kasvaa. Tavallisena vuonna siitä on noin kolmasosa valkoista ja kaksi kolmasosaa kuohuvaa. Sään ääri-ilmiöt näkyvät Suomessakin esimerkiksi kuivina jaksoina. Suomen viinitoivo on uusissa hybridilajikkeisissa, joiden jalostusta ilmastonmuutos on Tervon mukaan kiihdyttänyt. Mutta Espanjaa tai Italiaa Suomesta ei saa millään. Se tuotti viime vuonna viiniä noin 350 000 litraa. Italia yli viisi, Espanja yli neljä ja Ranska yli kolme miljardia litraa. Mattasin kuohuviinit ovat voittaneet palkintoja Indy International -viinikilpailussa Yhdysvalloissa. Nyt maali on siirtynyt siihen, että ahvenanmaalaisistakin rypäleistä voidaan valmistaa huippuviinejä. Tuotteitaan Slottet ovat lähettäneet analysoitaviksi tanskalaisen kollegansa viinilaboratorioon
Jos vihreät varret eivät ennätä muuttua puuvartisiksi, ne eivät selviä talven yli. Mattasin tila tuottaa parisataa pulloa viiniä vuodessa. Talvi tulee Suomessa syksyisin niin nopeasti, että vaikka köynnös olisi pakkasenkestävä, se ei välttämättä ehdi talveentua. Viinimaaksi on puolestaan vaikea kehittyä ilman kaupallista Puitteet. Syynä on, ettei Suomi ole viinintuottajamaa. Kyse on myös politiikasta. Ongelmana on, että isolle osalle lajikkeista kasvukausi on nykyisellään liian lyhyt ja sen lämpösumma liian matala. Vuonna 2007 Kanadan Saskatchewanissa jalostettu köynnös tunnetaan nyt nimellä St. Hänellä on 700 köynnöksen ja yli 100 eri lajikkeen tarhat Lounais-Suomessa ja uusia rakenteilla. Tällä hetkellä Suomessa rypäleistä valmistettua viiniä ei saa kutsua viiniksi. ”Olisi suotavaa, että ensimmäiset pakkasyöt tulisivat vasta lokakuun puolivälin jälkeen. Marie Precoce Tervon vaimon mukaan. t a m m i k u u 2 2 2 3 5 jalostukseen. Slottet ovat remontoimassa vanhasta ladosta uutta, entistä isompaa viinitupaa.. eu:ssa vain viinintuottajiksi rekisteröityneet jäsenvaltiot saavat tuottaa viiniä kaupallisiin tarkoituksiin. ”Meitä on Suomessa muutamia, jotka teemme pitkäjänteistä lajiketestausta, koska niitä mahdollisia lajikkeita, jotka saattavat meille Suomeen soveltua, on kuitenkin satoja.” Tällä hetkellä suurin este viininkasvatukselle Suomessa eivät Tervon mukaan ole pakkaset. Jos tuote on Alkon valikoimissa, osastona on ”muut viinit”. Eli puhutaan muutaman viikon kasvukauden pitenemisestä nykyisestä Etelä-Suomessa.” Kaupallisesti kannattavana jotain lajiketta voi Tervon mukaan pitää, jos se tuottaa satoa hyvin kolmena tai neljänä vuotena viidestä. Lisäksi Tervo kuuluu Minnesota Grape Growers Associationiin ja on Grapebreeders-jalostajafoorumin jäsen. Sitä tulee kutsua nimellä rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma. Se lisäisi potentiaalisia lajikevaihtoehtoja olennaisesti. Haetaan lajikkeita, jotka parhaiten soveltuvat tällaiseen haarukkaan, ja jotka silloin ovat ne potentiaalisimmat laajamittaiseen kasvatukseen Suomessa.” S uomen tie viinimaaksi ei ole kiinni vain ilmastosta. ”Eli tällaista on se balanssin hakeminen, ja se on tällä hetkellä meidän tutkimuksen tärkein osa-alue. Jokin aika sitten hän sai nimetä ensimmäisen hybridinsä. Kylmänkestäviä cold hardy -lajikkeita kyllä löytyy
Asiaan ei Sepän mukaan enää liity samanlaisia poliittisia paineita, mutta näköpiirissä ei myöskään ole, että Suomi olisi hakemassa viinimaaksi. Halutessaan Suomikin voisi hakea eu:n viinintuottajamaaksi. Asiasta on viimeksi käyty keskusteluja eu:n viinijärjestelmän uudistuksen yhteydessä vuonna 2007. Fredrik Slotte on hakenut oppia tanskalaisilta ja ruotsalaisilta viljelijöiltä.. Esa Tervon mukaan suurin este ei kuitenkaan ole eu, vaan Suomen vuonna 2018 uudistettu alkoholilaki. Marjoja tai vaikkapa kerkkiä kielto ei koske. Sille ei ole estettä. Siinä kielletään rypäleistä valmistetun viinin myynti tiloilta suoraan asiakkaille. ”Ja niille pitäisi olla markkinat ja se laatu kunnossa, ja sitten pitäisi tarkistaa, että kaikki eu:n säädökset pystytään täyttämään.” Arviota siitä, mitä viinimaaksi ryhtyminen maksaisi Suomen valtiolle, ei Sepän mukaan ole tehty. Muun muassa Teiskon viini teki Zilgasta roseekuoharia ja muutamia muitakin virityksiä oli.” Tilojen liikevaihdosta merkittävä osa tulee Tervon mukaan juuri tilaviineistä. ”Eiväthän viinitilat nyt rupea investoimaan viininkasvatukseen, kun koulutusta ja ammattitaitoakin on Suomessa hyvin vähän saatavilla, jos laki kieltää viinin myymisen.” Tervo uskoo, että jos kielto kumottaisiin, moni lähtisi Suomessakin tekemään rypäleistä jalostettuja juomia. Viimeisimpänä viinimaan statusta ovat hakeneet Viro ja Liettua. Hänen mukaansa Ruotsissakin, Taito. Tuolloin pohdittiin muun muassa sitä, miltä mahtaisi näyttää ulospäin, jos epäsuotuisten maanviljelysalueiden tukea saava valtio hakisi viinintuottajaksi. Maaja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Leena Seppä kertoo, ettei Suomella ole tähän mennessä ollut tarvetta hakea viinintuottajaksi. Meillähän viinitilat saivat aiemmin myydä ulos tilaviiniä. Niiden jälkeen eu:ssa olisi enää kaksi jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole viinintuottajia: Suomi ja Latvia. ”Se oli meille viininkasvattajille ja -jalostajille aikamoinen sokki, kun uusi laki tuli voimaan, ja siinä oli tällainen kielto. Seppä epäilee, että Suomessa tuotettu viini saattaisi jäädä paikallisten markkinoiden erikoistuotteeksi, jota myyvät lähinnä matkailuyritykset. 3 6 viinintuotantoa. Jos myynti on kielletty, viljely jää harrastamiseksi. Mutta lisää byrokratiaa se toisi sekä valtiolle että viljelijöille, esimerkiksi erilaisia tarkastusja raportointivelvoitteita. Sepän mukaan siihen vaadittaisiin, että Suomessa olisi merkittävä määrä kaupallista viinintuotantoa
K un Fredrik Slotte ja Katri Tammelin-Slotte menivät naimisiin 2019, häiden menu rakentui oman tilan viinien ympärille Tavallisena vuonna tilan koko tuotanto menee omaan sekä ystävien ja sukulaisten käyttöön. Viiniseuduille on tyypillistä, että niiden viineillä on tunnistettava tyyli. Jos köynnökset istuttaa tänä vuonna, vuonna 2024 saa tietää, osuiko köynnösvalinta oikeaan. Paljon pientä kiveä. Tervo on alkanut käyttää sosiaalisen median kanavissaan termiä ”arctic vineyard”. Sekin kuuluu viinikulttuuriin, Slotte sanoo. ”Jos Ahvenanmaalla olisi 20 viinitilaa ja niiden viinejä maisteltaisiin rinnakkain, voitaisiin alkaa erottaa yhtäläisyyksiä, joista tyyli muodostuu.” Jotta Suomesta voisi tulla viinimaa, Slotten mukaan tärkeintä saattavat olla juuri verokostot. Viiniviljelyyn liittyy suuri määrä kokeilun kautta saatua tietoa, jonka jakaminen on tärkeää.” Mattasin tarhoilla maaperässä on kalkkikiveä, graniittia ja hiekkaa. Sen sijaan hänestä kannattaisi hyödyntää Suomen imagoa pohjoisen puhtaan luonnon, veden ja ilman maana. ”Realistisesti ajatellen on vaikeaa yrittää mahduttaa [päiviin] vielä lisää”, Fredrik Slotte sanoo. Nytkin tilausvalikoimissa on jo Keski-Euroopasta ostetuista rypäleistä Suomessa valmistettuja fiskarslaisen Noita Wineryn viinejä. Se on se päämäärä.”. Viinin synnyinseudulla Saksassa sen valmistukseen tarvittavia pakkasia ei välttämättä enää saada joka vuosi. Yrittämällä kopioida Saksan Moselin tai Rheingaun viinejä suomalainen viini jää niille aina kakkoseksi. Pelkästään pellolla on lukematon määrä valintoja, jotka vaikuttavat viinin makuun: maaperä, tarhan sijainti, viljelymetodi, sadonkorjuun ajankohta… Kun sato on korjattu, pitää vielä tietää, minkä tyylistä viiniä sen vuoden sadosta kannattaa valmistaa. Ensimmäiseen satoon menee yleensä kolme vuotta. Toki itseoppineitakin viinintekijöitä on ollut maailman sivu, Vilkuna sanoo. Suomen viinikulttuuri on nelisenkymmentä vuotta vanha. Suomi voisi olla arktisten viinien maa. ”Ja ehkä kannattaa vähän aikaa katsoa, että miten Virossa edetään, että saa vähän vertailukohtaa.” R anskan Burgundissa on säilytetty tiedot joka ainoasta viinivuodesta 1300-luvulta lähtien. ”Sama tyyli olisi varmasti täälläkin, jos ilmasto menisi samaan suuntaan kuin näissä maissa on mennyt”, Vilkuna sanoo. ”Otetaan [hyllystä] se, mikä on hyvän näköisessä pakkauksessa ja jonka hinta ja maku ovat sopivat.” Tai missä oltiin juuri lomalla. Viime kädessä oikean maun ja hinnan määrittävät kuitenkin asiakkaat. Siihen ryhtyminen vaatisi vähintään lisää aikaa, ja kumpikin käy kokopäivätöissä. ”Mutta joskus mietin, että voisi olla hauska myydä vähän, koska nyt moni kysyy meiltä, voisivatko he ostaa, ja me vastaamme aina kieltävästi. Niiden lisäksi Suomi voisi olla jääviinin maa. Vilkuna ei usko, että se olisi suomalaisille viinintekijöille minkäänlainen ongelma. Tarhan olosuhteista muodostuu viinin terroir, sille tyypillinen luonne, joka sisältää kasvupaikan ainutlaatuiset ominaisuudet. Että saa tämän terroirin vangittua pulloon. Sen synnyn voi Vilkunan mukaan ajoittaa 1980ja -90-luvuille, jolloin viini tuli ruokapöytiin ja alettiin käydä lasillisella. Viinin laatu syntyy hänen mukaansa ”tuhansista yksityiskohdista”. Jotta joku voisi maistellessaan sanoa, että tämä viini on tyypillinen ahvenanmaalainen tai suomalainen viini, viiniä on pitänyt viljellä pitkään ja tiloja on oltava tarpeeksi monta. Ja on pikkuisen surullista sanoa aina ei.” Joka tapauksessa kyse olisi silloinkin Slotten mukaan vain joidenkin satojen pullojen pientuotannosta, ei tuhansien. t a m m i k u u 2 2 2 3 7 missä suurin osa tarhoista sijaitsee Suomea etelämpänä Skoonessa, viinintuotannon kannattavuus on heikkoa. Muutenkin Tervon mielestä suomalaisten kannattaa tehdä viinejä omista lähtökohdistaan ja vahvuuksistaan. Kanada on tällä hetkellä maailman suurin jääviinintuottaja.” Jääviiniä varten rypäleet kerätään jäätyneinä. ”Tällainen spesialiteetti olisi mahdollinen. Kaupallisesti merkittävien viinien pohjoisraja kulkee Vilkunan mukaan tällä hetkellä Pohjois-Saksassa ja Englannissa, molemmat kuohuja valkoviiniseutuja. Alkon valikoimiin riittää, että viini on teknisesti virheetöntä. Kaikki viinityypit lukien Chile on Suomen suosituin viinimaa. Tuulet puhaltavat pääasiassa lounaasta. ”Päämääränämme on tietenkin olla niin hyviä kuin mahdollista. Sitä voi kutsua selkänojaksi. ”Jos ensimmäinen vuosikerta on 2021, eikä ole siitä mitään taaksepäin, on siinä tietysti pieni ero kokemuksessa”, Alkon Taina Vilkuna sanoo. ”Ai jaa, tämä tulee Chilestä! Otetaan se!” Vilkuna sanoo. Kaupallista viinituotantoa Slottet eivät ole harkinneet vakavasti. ”Viinikulttuuria ei synny ilman, että on paljon viljelyä. Vuosisataisten viiniperinteiden kahlitsemiin mannereurooppalaisiin verrattuna suomalaiset ovatkin hänen mukaansa ”mahtavan” joustavia ja avoimia uusille tuotteille. Viininkasvattajien Esa Tervonkin mielestä Suomessa voitaisiin valmistaa erinomaisia kuohuviinejä ja pirskahtelevia valkoviinejä. Ruotsissa on jo palkattu avuksi viinintekijöitä muun muassa Saksasta. Ne tuovat mukanaan hivenen suolaisuutta
3 8 T O I S E S TA S U U N N A S TA Sodankyläläisen Riikka Karppisen piti olla vihreiden uusi poliittinen komeetta. Teksti Maria Paldanius Kuvat Karoliina Paatos. Sitten hän pettyi puolueeseen, kun puhe koko Suomen vihreistä ei johtanutkaan käytännön toimiin
t a m m i k u u 2 2 2 3 9
Loppukevääseen mennessä tietojaan ja verkostojaan kartuttaneesta Karppi sesta oli tullut keskeinen hahmo Viiankiaavan suojelussa. Karppisesta oli käsittämätöntä, että kaivosyhtiö sai luvan aloittaa kaivostoimintaan tähtäävät malmitutkimukset suojelun nojalla lunastetulla alueella noin vain. Sen lisäksi, että Karppisen isä on töissä kaivoksella, hänen isoveljensä työskentelee metsä teollisuudessa. Karppinen kirjoitti tälle pitkän sähköpostin Viiankiaavasta ja kaivoshankkeesta sekä lisätietojen tarpeesta. Entiset astinlaudat ehtivät palvella luonnonsuo jelualue Viiankiaavan kulkijoita lähes kahden vuosi kymmenen ajan. 4 P itkospuut on kunnostettu viime kesänä. Myös Karppista haastateltiin – ja miksikäs ei. Kesällä kunta tiedotti myyneensä maata uudelle yritykselle. ”Ei liity. Ristiriita mal minetsinnän, mahdollisen kaivoksen ja suojelualueen välillä tuntui räikeältä. Ilmastoliike ei siihen aikaan vielä ollut samalla tavalla nuorten hallussa kuin nyt, Greta Thunbergin vaikutuksen jäl keen. Kersilö on maaseutukylä noin 20 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen, nelostien ja Kitisenjoen varrella. Se on osa tai jopa pääsyy siihen, että Riikka Karppisesta tuli kan salaisvaikuttaja ja yksi vihreiden suosituimmista poliitikoista. Helsingin Sanomat uutisoi: Sodankylään tarttui malmikuume. Karppisten suvun maat oli aikanaan jouduttu käytännössä pakkomyymään valtiolle suojelun nojalla, ja suo jelun oli määrä taata alueelle ikuinen, lainvoimainen suoja. Lapsuuden kasvu ympäristöstä on ollut valtavasti hyötyä sekä politiikassa että elämässä ylipäätään. Kolmikko oli Karppisen kanssa pitkälti samoilla linjoilla kaivoshankkeesta. Olihan hän. Vuonna 2009 suojelualueelta löydettiin merkittävä malmi esiintymä. E mme ole sattumalta Viiankiaavalla. Olikin jo korkea aika. Tiedän, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta.” Luontopolkua ympäröi 66 neliökilometrin laajuinen suoalue, joka tarjoaa kodin noin 90 lintulajille. Seuraavan vuo den tammikuussa järjestyi tapaaminen, jossa kävi ilmi, että ministeriössä oli kaivoshankkeesta niukasti tietoja – mutta se ei Karppista lannistanut. Lisäksi hän halusi kertoa oman näkemyksensä: tällainen hanke ei ollut oikein. Unelma radiotoimittajan urasta sai väistyä Viiankiaa van suojelun tieltä. Tarkemmin katsottuna tapahtumaketju alkoi vuonna 2004, jolloin Karppinen kävi neljättä luokkaa Kersi lön alakoulussa. Saman vuoden toukokuussa posti toi kaivosyhtiöltä kirjeen, jonka sisältö heijasteli Karppisen pahimpia pelkoja: Viianki aavan malmiesiintymä oli jo kaksi vuotta aiemmin todettu huomattavan suureksi, ja kaivosjätti perustaisi Suomeen tytär yhtiön. Kolmannes linnustosta on uhanalaista tai silmälläpidettävää sorttia. Asukkaita on kuutisenkymmentä, poroja reippaasti enemmän. Suojelu oli ainoa syy siihen, että maista suostuttiin ylipää tään luopumaan, ja se oli myös valtion ainoa peruste alueen lunastamiselle. Isänsä rohkaisemana 14vuotias Karppinen alkoi vastustaa kaivosta julkisesti. Syksyllä 2010 hän otti yhteyttä silloiseen ympäristöministeriön kansliapäällikköön, Hannele Pokkaan. Maassa pölähtää. Vuonna 2011, edustakuntavaalien jälkeen, kaivoskeskustelu alkoi saada uusia sävyjä. ”Varmaan riekko,” Karppinen sanoo. Tiedossa oli, että kaivosyhtiö tie dottaisi hankkeen edistymisestä vuoden loppuun mennessä. Viiankiaavan suo levittäytyy edessämme märkänä ja mät täisenä. Hän ihmetteli, miten maailmassa saattoi tapahtua asioita, joille kukaan ei mahtanut mitään. Meillä kotona on aina keskusteltu hyvässä hen gessä. Pian tämän jälkeen Karppinen halusi tietää, olisiko Lapin kansanedustajilla enemmän tietoja kaivoshankkeesta ja mikä oli heidän mielipiteensä asiasta. Hän palasi kotiin ensimmäiseltä Helsinginreissultaan tyytyväisenä, olihan hän pannut alulle jotakin. Matkaa Karppisten kotiovelta Viiankiaavan laidalle oli vain kilometrin verran. Elettiin aikaa, jolloin Karppinen oli suunnitellut hakevansa Kallion lukioon puheviestintälinjalle Helsinkiin ja suuntaavansa sitä kautta kohti unelmaansa, radiotoimittajan uraa. Se on viidennes kaikista Suomen lintulajeista. Samaan aikaan Sodankylään rakennettiin Kevit san kaivosta. Aukealla alueella tuuli on pureva. Karppisen isä luki uutisen kotona illallispöydässä ääneen. Hän järjesti tapaamisen eduskunnassa vasemmisto liiton Martti Korhosen ja Paavo Arhinmäen sekä kokoomuk sen Pertti Salolaisen kanssa. Karppinen otti tehtäväkseen saattaa asian ihmisten tietoi suuteen. Lapin Kansa uutisoi tuolloin, että maailman neljänneksi suurin kaivosyhtiö, brittiläiseteläafrikkalainen Anglo Ame rican alkaisi etsiä malmia Viiankiaavalla. Lap set ymmärsivät, ettei kyse ollut pikkujutusta. Nyt valtion toiminta kuitenkin vaikutti epäoikeudenmu kaiselta. Niitä oli aikoinaan rakentamassa sodankyläläinen Juha Karppinen, vuonna 1996 toimintansa aloittaneen Pahtavaaran kultakaivoksen pääluottamusmies – ja vihreiden poliitikon ja ympäristövaikuttajan Riikka Karp pisen isä. ”Tämä on mielenkiintoinen ristiriita”, Karppinen sanoo. Se, että olen nähnyt kaivosteollisuutta lapsesta asti, on herätellyt minua kaivoskysymyksiin. Eikö tähän tosiaan liity perheen sisällä mitään skismaa. Hän huomasi, kuinka hänen taustastaan, iästään ja sukupuolestaan oli hyötyä kaivoskysymyksessä: ne kiinnittivät huomiota, jota Karppinen alkoi käyttää hyväkseen. Luontopolku on muutaman kilometrin mittainen, ja matkaa parkkipaikalta laavulle, jossa olemme sopineet pitävämme ruokatauon, reilu kilometri. Mitä pitäisi tehdä, jos löytää epäkohdan, johon haluaisi puuttua. Edelläni kulkee luonnonsuojelija, mutta nopeasti ajateltuna hieman erilainen sellainen
t a m m i k u u 2 2 2 4 1
Nyt selvitetään, voidaanko kaivos rakentaa suojellun suon alle kestävällä tavalla”, Karppinen sanoo. Ympäristövaikutusten arviointi on yhä kesken. Kysymys ei ollut koskaan ryhtymisestä. Karppisesta tuntui kuin Viiankiaavan tulevaisuus olisi ollut hänen vastuullaan. Suojellun suon alle ei ole koskaan rakennettu kaivosta. ”Valtio osti pakolla yli sata hehtaaria suojeluun. Karppisen elämä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen kaivossuunnitelman. Ja syvällä kallioperässä, täkäläisittäin ”jängän alla”, piilee louhittava malmiesiintymä. Jälkeenpäin ajateltuna vastuu oli teini-ikäiselle lähes kohtuuton. Kaivoshanke on suunnitteilla edelleen. Vastaavasta toiminnasta ei nimittäin ole esimerkkejä muualta maailmasta. 4 2 ”kuntaa vauhtisokeudesta kritisoinut Sodankylän lukiolainen ja Sodankylän nuorisovaltuuston puheenjohtaja”. Siellä jossain, Viiankiaavan läntisessä helmassa, häämöttää malminetsintäalue. ”Minulta kysytään usein, miten ja miksi ryhdyin lukioikäisenä ympäristövaikuttajaksi. R etkemme jatkuu, ja Karppinen viittoo yli jäisen rimpinevan. Vuonna 2021 julkaistun teoksen Karppinen teki yhdessä Joonas Lehtosen kanssa. Suurin piirtein tällä tavalla Viiankiaavan suojelusta tuli Riikka Karppisen elämän tärkein tehtävä. Eikö tämä ole petos?” Karppinen sanoo jutussa. Moni asia – sattuma, kokemukset, perhetausta, mielenkiinnonkohteet ja luonteenpiirteet – on johtanut siihen, että olen päätynyt tai ajautunut yhteiskunnallisten asioiden pariin”, Karppinen on kirjoittanut kirjassaan Sodankylän Jeanne d’Arc: Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi. Karppisen mielestä kaivosyhtiö on esittänyt hankkeen mediassa läpihuutojuttuna. Eikä asiasta voi puhua imperfektissä. Nyt valtio myy kovalla hinnalla saman alueen kaivosyhtiölle. ”He eivät ole kuitenkaan pystyneet osoittamaan, etteivät maanalaiset pohjavedet lähde virtaamaan vääriin paikkoihin kuivattaen suota. Kaivosjätin edustajat yrittivät myös rajata kaivosalueen Natura-suojelualueen ulkopuolelle vakuuttaen, että kaivoksesta tunneleineen tulee vesitiivis, eikä se vaaranna suoje. Täällä – kansallisen soidensuojeluohjelman ja Natura 2000-ohjelman sekä eu:n luontoja lintudirektiivin nojalla suojellulla suolla – ollaan uuden äärellä
Kun kasvaa Lapin syrjäkylällä, kasvaa ajattelemaan, että kaikkeen täytyy varautua ja mitä tahansa voi tapahtua. Ei ainakaan luonnonsuojelulta. Hänen vanhempansa vastasivat, että kyllä tyttö kotona syö, mutta se ei vaan tykkää teollisen lihan mausta. ”Jep. Tällaisessa ympäristössä Karppinen on kuin kotonaan. Hänen reppunsa on lastattu täyteen evästä: rieskaa, juustoa, tomaattia, kuusenkerkkäpestoa, kuivattua poronsydäntä, pillimehuja, suklaata, hunajaa ja pakurikääpäteetä. ”Ei ole pystytty näyttämään toteen, ettei suon alla tapahtuva louhinta kuivattaisi suojelualuetta. Alakoulussa Karppisen opettajat kirjoittivat reissuvihkoon, että tyttö ei syö. ”Helsingissä en osannut tehdä vapaa-ajalla oikein mitään. ”Täytyy tietää, mitä syö. Eikö tämä ole petos?”. Nyt valtio myy kovalla hinnalla saman alueen kaivosyhtiölle. Puolijäiset halot pilkkoutuvat neljään osaan kirveen iskujen voimasta. Karppinen kulkee edellä, keltainen tuulitakki vilkkuu vasten maisemaa. Kaivoksista tulisi jäädä huomattavasti nykyistä enemmän taloudellista hyötyä sekä paikallisesti että koko Suomeen. Lapissa metsästys edustaa elämäntapaa ja ravinnonhankintaa. Toisaalta hän ajattelee, että lihaa ei pitäisi syödä, jos sitä ei pysty metsästämään. Eläin on autuaan tietämätön sen elinpiiriä uhkaavista hankkeista. Pääkaupungin metsiä hän ei koskaan oppinut tuntemaan – ei vaikka ehti asua niin Pikku-Huopalahdessa, Kalliossa kuin Ullanlinnassakin. t a m m i k u u 2 2 2 4 3 lualuetta. Niin on ollut aina. Puut ovat aavistuksen kosteita, mutta nuotio syttyy mukisematta. Hanke ei siis ole vain kaivosyhtiön teoreettisen ilmoituksen varassa, vaan yhtiöltä vaaditaan lisäselvityksiä. Rikastamoalueen ja maanalaisen louhoksen välille tehtäisiin viisi kilometriä pitkä tunneli. Enkä käynyt paljon luonnossakaan; se luonto oli minulle vieras. Tappaminen taas on kaksipiippuinen juttu. Karppinen laskee reppunsa ja lähtee puuvajaa kohti. Tai ehkä sittenkin vain lappilaiselta. Se kuulostaa yläluokkaiselta. Maanalainen kaivos etenisi yli kilometrin syvyyteen – ja nousisi sieltä maanpintaa kohti louhinnan edetessä. Karppisella on myös karhunja hirven metsästyslupa. Kunnat joutuvat investoimaan raskaasti kaivosteollisuuden vuoksi, ja moni kaivospaikkakunta, kuten Sodankylä, on velkaantunut pahoin.” Karppista huojentaa tieto siitä, että kynnys kaivoshankkeen toteuttamiseen on korkea. ”Pakkaan aina evästä kokonaiselle komppanialle”, Karppinen, reservin kersantti, sanoo. Rieskat asettuvat ritilälle. Kumarrumme ja astumme sisään. Tai ehkä juuri siksi. Opinnot alkoivat Helsingin yliopistossa vuonna 2015, viestintätyö vuonna 2019. ”Mutta se oli ensimmäinen ja ainoa hirvi.” Karppiselle liikuntaa on lähteä metsälle jalan tai talvella hiihtäen ja ajattaa hirviä passissa olevien metsästäjien ammuttavaksi yhdessä muiden jalkamiesten kanssa. Olen tottunut liian hyvään.” K odan silhuetti piirtyy puiden lomasta kutsuvana. Hän kaatoi hirven jo 13-vuotiaana. Karppisesta se ei koskaan ole mukavaa, eikä hän itse mielellään kuulemma ole ampujana. Kaivoksen tehdasalue rikastamoineen ja jätealueineen rakennettaisiin suojelualueen ulkopuolelle. Nykytiedon valossa malmia riittäisi louhittavaksi ainakin 20 vuodeksi. ”Totta kai, mutta hyödyn täytyy olla pelkkiä työpaikkoja suurempi. Mutta eikö se toisi alueelle myös työpaikkoja. Sen kynnenjäljet erottuvat vastasataneessa lumessa teräväkärkisinä painaumina. Hän on hoitanut Milttonin viestintäkonsultin tehtäväänsä sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opintojaan Sodankylästä käsin. Viranomaisten epävarmuus liittyy etenkin suunnitellun maanalaisen kaivoksen riskeihin Viiankiaavan alueen pohjaveden alenemiselle. Koronan myötä lappilaisen nuoren oli yhtäkkiä mahdollista tehdä korkeakoulutusta vastaavaa työtä etänä kotonaan pohjoisessa. En ymmärrä metsästämistä pelkkänä harrastuksena.” Ainoa liha, jota Karppinen pystyy syömään, on riista ja kala. Ei kaikilla ole pakastimet täynnä hirveä, karhua ja poroa. Tämän osoittaa esimerkiksi se, että alkuvuodesta 2021 Lapin Ely-keskus katsoi hankkeessa olevan ”olennaisia puutteita”. Ennen pandemiaa keväällä 2019 Miltton joutui lobbari kohun keskelle, kun selvisi, että yhtiön johtava asiantuntija ja osa”Valtio osti pakolla yli sata hehtaaria suojeluun. Miltä. Alkaa kuulostaa Talvivaaralta, kun puhutaan uusista mekanismeista ja teknologioista, joita pitäisi kokeilla suojelualueilla. O rava on käyttänyt pitkospuita ponnahduslautanaan. Vaikka onhan kaupunkiluonnollakin todettu olevan monia hyvinvointivaikutuksia!” Pääkaupungissa Karppinen ei ole käynyt montaakaan kertaa sen jälkeen, kun korona passitti ihmiset etätöihin keväällä 2020. Karppisen korvaan lupaus haiskahtaa. Suojelualueet eivät ole kokeilemista varten; siellä pitäisi harjoittaa vain suojelua. Jos jotain kokeillaan, siitä pitäisi olla vedenpitävää näyttöä”, Karppinen sanoo
”On parempi keskittyä yhteen hommaan kuin haalia itselleen kaikkea. Tätä tehtävää olisi ollut hankala hoitaa etelästä käsin. Mutta perustelu jää ontoksi. Liityin vihreisiin, kun täytin kahdeksantoista ja tuli kuntavaalit.” Pakurikääpätee lorisee termospullon korkkiin. Siksi en ole ehdolla tulevissa aluevaaleissakaan”, Karppinen sanoo. Nyt Karppinen sen sijaan sanoo, että kysymys on vanhentunut; hän ei enää toimi vihreiden varapuheenjohtajana. 4 4 kas Elina Moisio edusti vihreitä hallitusneuvotteluissa. ”Olen töissä Milttonilla, koska työni copywriterina vastaa suomen kielen opintojani ja osaamistani. Karppinen myös valittiin Sodankylän kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi. K arppinen palaa tarinassaan vuoteen 2015. Eduskuntavaaleja hän ei kuitenkaan kokenut vielä ajankohtaisiksi. Neljä vuotta myöhemmin vuonna 2019 Karppinen asettui ehdolle eduskuntavaaleissa ja sai 7 818 ääntä. Hän totesi tuolloin, että työ konsulttitoimistossa ei vaikuta hänen luottamustoimiinsa tai yhteiskunnalliseen aktiivisuuteensa. Rieskan reunat rouskuvat hampaissa. Moni kannusti; olihan Karppinen jo tunnettu kansalaisvaikuttaja ja valittu Sodankylän kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kuntavaaleissa kunnan historian nuorimpana ja lisäksi ensimmäisenä vihreänä. Ikää oli 21 vuotta, mikä olisi riittänyt asettumaan ehdolle eduskuntavaaleissa. Se oli lähes. ”Halusin vaikuttaa asioihin ja ymmärsin, että politiikan kautta voin vaikuttaa. Tarvitaan enemmän. Vihreiden varapuheenjohtajana vastikään aloittaneen Karppisen asema nähtiin yhtä lailla ristiriitaisena. ”Olen ajautunut siihen mukaan Viiankiaavan ja sattuman myötä.” Se kuulostaa poliitikon vastaukselta. Mahdollisesta varapuheenjohtajuudesta luopuminen ja valtuuston puheenjohtajuus sekä liittyvät että eivät liity toisiinsa. En tee vaikuttajaviestintää enkä vastaanota työtehtäviä, jotka olisivat yhteydessä vapaa-ajan toimintaani politiikassa. En myöskään vastaanota asiakkuuksia, jotka ovat ristiriidassa arvojeni kanssa.” Side pääkaupunkiin löystyi entisestään viime syksynä, kun Karppinen päätti olla hakematta toiselle kaudelle vihreiden varapuheenjohtajaksi. Karppinen sanoo, ettei ole koskaan tavoitellut poliitikon uraa
t a m m i k u u 2 2 2 4 5
Karppinen jäi kuitenkin täpärästi eduskunnan ulkopuolelle. Ihmisiä pitäisi kuunnella ja selvittää, mistä näkemykset johtuvat. Puolueen tavoitteet esimerkiksi avoimen päätöksenteon ja maakuntien julkisten palvelujen kehittämisen osalta eivät johtaneet käytännön toimiin. Kun vihreitä soimataan ylimielisyydestä tai elitistisyydestä, se saa monet puolueen jäsenet siilipuolustukseen. ”Koko Suomen vihreät” tarkoitti sitä, että puolueen ja sen esillä pitämien teemojen haluttiin saavan aiempaa laajempaa kannatusta kaikkialla Suomessa. Siksi haluan kääntyä puoluejohdon puoleen kuullakseni, mitä siellä ajatellaan Karppisen väitteistä. 4 6 kahdeksan prosenttia koko vaalipiirin äänistä, toiseksi eniten kaikista ehdokkaista Lapissa ja kolmanneksi eniten vihreissä koko maassa Pekka Haaviston ja Maria Ohisalon jälkeen. Että puhutaan koko Suomen vihreistä mutta käytännön toimia ei tehdä.” ”Kun sain kunnanvaltuuston puheenjohtajan paikan, päätin antaa aikani ja intohimoni asioille, joihin oikeasti haluan ja voin vaikuttaa. Karppinen koki, että tähän teemaan hänellä olisi annettavaa. ”En allekirjoita kaikkea, mutta otan kritiikin vastaan avoimin mielin. Koko perussuomalaisten valtuustoryhmä kannatti minun valintaani kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.”. Sen lisäksi viimeisin kuntavaalitulos laski lähes kaksi prosenttiyksikköä edellisiin vaaleihin verrattuna. Karppinen ei lämmennyt ajatukselle jatkokaudesta. Siinä ”Sodankylässä on tehty hyvää yhteistyötä esimerkiksi nuoriin, vähävaraisiin ja mielenterveyspalveluihin liittyvissä teemoissa perussuomalaisten kanssa. Hän kohentaa puita. Päätöksiä tehtäessä maaseutujen ja syrjäkylien erityispiirteet jäivät lupauksista huolimatta huomiotta, Kehä kolmosen ulkopuolella asuvien ihmisten näkemyksiä ei aidosti kuunneltu ja tavoitteena oli tavoitella vain niitä, jotka jo lähtökohtaisesti saattaisivat äänestää vihreitä. Puoluesihteeri Veli Liikanen kirjoittaa sähköpostissaan vihreiden tavoittelevan koko Suomen etua. ”Se oli sitä, mitä halusin ja mihin olin tähdännyt omassa toiminnassani 18-vuotiaasta lähtien. Jos ihmisiä ei kuunnella, meidät koetaan elitistisiksi ja tulee sellainen vaikutelma, että puolue on ihmisten huolten yläpuolella.” Kun Karppinen luopui varapuheenjohtajan valtikasta ja avasi näkemyksiään vihreiden vinoutuneista linjoista, hän sai puolueen sisältä kritiikkiä mielipiteidensä huutelemisesta. Ei se synti ole. Ylipäänsä Lapin asiat eivät välttämättä kosketa Kehä kolmosen sisällä, ja sama toisinpäin. Kesäkuussa 2019 pidettiin puoluekokous, jossa Karppinen valittiin Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi vuosiksi 2019– 2021. ”Vihreissä pitäisi olla enemmän joukkovoimaa. Tällaisena kersilöläisenä olin puolueessa muutenkin aika yksin.” V altaosa vihreistä on pääkaupunkiseudulta. Se on itseään ruokkiva noidankehä. Puolueista erityisesti vihreiden imago on viime vuosina romahtanut. Yksilölle jää iso vastuu, ja vaikuttavuus jää pieneksi.” Karppisen näkemykset ovat verrattain kovia. Siitä voi oppia paljon. On harmillisen yleistä, että joku edustaa yksin yhtä siipeä ja hänen harteillaan on kokonainen teema tai maakunta. ”Kenenkään mielipide ei ole väärä. Poliittista työtä näiden tavoitteiden eteen tehdään ympäri Suomea, omilla painotuksilla”, hän kirjoittaa. Lämmittelemme sormia nuotiotulen päällä. Joukkovoimaa ja moniäänisyyttä minäkin kaipaisin lisää”, Liikanen kirjoittaa. ”Vihreitä äänestäneet kokevat, että esimerkiksi luonnonvarapolitiikkaan tarvitaan vahvempaa linjaa, jotta luonnonvaroista jäisi alueille suurempia taloudellisia hyötyjä – ja jotta haitat luonnolle ja alueen ihmisille olisivat pienemmät. Karppinen kuitenkin ajattelee, että vihreiden korvien pitäisi olla enemmän auki kansalaispalautteelle. ”Mitä puolueen omaan kannanmuodostukseen tulee, vihreiden ohjelmat on tehty demokraattisesti yhdessä, ja mukana on myös syrjäisempien seutujen näkökulma. Avoin keskustelu on portti polarisaation vähentämiseen. Kahdessa vuodessa Karppisesta alkoi tuntua, että puhe koko Suomen vihreistä oli sanahelinää. ”Kyse ei ole mielipiteestä vaan vaalituloksista, gallupeista, imagotutkimuksista ja saadusta palautteesta”, hän sanoo. ”En pidä tyhjänpuhumisesta. Vihreät on viimeisen puolen vuosikymmenen aikana vahvistanut asemaansa koko maan puolueena, mutta kesän kuntavaaleissa kannatus heikkeni koko maassa. Eduskuntavaalitulosten jälkeen päätös tuntui loogiselta: Karppisen suosion lisäksi vihreät oli saanut hyvän tuloksen aiempiin vaaleihin verrattuna, ja puhetta koko Suomen vihreistä viljeltiin sekä valtakunnallisesti että puolueessa. Pohjoisessa ollessaan Karppinen saa paljon palautetta siitä, että puolueen toiminnassa ei huomioida riittävän hyvin erilaisia arjen realiteetteja pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien ulkopuolella. Tämän kauden konkreettisina tekoina Liikanen listaa raideliikenteeseen investoinnin koko maassa, perusväylänpidon resurssien vahvistamisen, poliisien määrän kasvattamisen harvaan asutuilla alueilla sekä luonnonsuojelun ja koulutuksen panostukset koko maassa. Toivoin, että vihreät voisivat puhutella ihmisiä myös syrjäkylissä ja maaseudulla.” Varapuheenjohtajan paikalta näki sekä kauas että lähelle
t a m m i k u u 2 2 2 4 7 pitäisi jokaisen puolueen terästäytyä.” Mistä kannatuksen lasku sitten oikein johtuu. Valtakunnan tasolla Karppinen osoittaa omilleen kritiikkiä siitä, että vihreät kieltäytyy kategorisesti tekemästä yhteistyötä jonkun toisen puolueen kanssa. Kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta yhdistäviä tekijöitä pitäisi löytää. ”Metsien ja malmien hyödyntämisessä laadun täytyy korvata määrä. ”Isoimmat asiat hukkuvat pienempien alle. Karppinen kehottaa pohtimaan moniakin syitä. Ei ole mitään katastrofia. Maalla politiikan arki on toisenlaista. Rakenteiden tasolla olisi siirryttävä käytännön ratkaisujen tarjoamiseen esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käytön osalta.” Mihin esimerkiksi. ”Niin ei voida toimia. Tämä nostaisi työllisyyttä pohjoisessa ja veisi painopistettä raaka-ainevarastosta osaamisen suuntaan. Kun kävi ilmi, ettei Karppinen aio jatkaa varapuheenjohtajana, monet mediat lähestyivät häntä udellen, onko taustalla katastrofi ja vaihtaako Karppinen puoluetta. Ei ole sukset ristissä kollegoiden kanssa. ”Olen sanonut jo kaiken. Puolueen linjoista käydään keskustelua kaikissa puolueissa, ja niin sen kuuluu olla”, Karppinen sanoo.. Jatkojalostusta tulisi kehittää paikallisella tasolla ja matkailua ohjata massoista laatuun. Sitä tuntuivat kysyvän kaikki. Sodankylässä on tehty hyvää yhteistyötä esimerkiksi nuoriin, vähävaraisiin ja mielenterveyspalveluihin liittyvissä teemoissa perussuomalaisten kanssa. Koko perussuomalaisten valtuustoryhmä kannatti minun valintaani kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.” N ytkö olet loikkaamassa toiseen puolueeseen. Vihreiden pitäisi tarjota enemmän ratkaisuja ihmisten arkea koskettaviin perusasioihin, kuten työhön ja toimeentuloon, terveydenhoitoon, kouluihin ja koulutukseen, ympäristöön, talouteen, turvallisuuteen, kulttuuriin. Tämä palvelisi Lappia ja koko Suomea.” Karppinen sanoo tietävänsä, että moni kaivostai metsäteollisuuden toimija on hänen kanssaan eri mieltä esimerkiksi luonnonsuojelun painoarvosta mutta äänestää häntä silti, koska jakaa näkemyksen paikallistalouteen jäävien hyötyjen kasvattamisen tärkeydestä. Esimerkiksi vihreät ja perussuomalaiset on helppo mieltää toisensa poissulkeviksi puolueiksi. Jälkiaalloissa haettiin konfliktia, kuten tällaisissa ulostuloissa aina
Jos vihreät mielii kasvattaa vaikuttavuuttaan ja kannatustaan sekä edistää yhteiskunnallista muutosta, keskusteluun pitäisi saada erilaisia ihmisiä. Se, että meillä olisi tasapuolisemmin miehiä ja naisia, olisi suuri rikkaus.” Karppisen roolia vihreissä voi miettiä myös toisesta suunnasta. Hän työstää parhaillaan kirjaa, joka käsittelee vihreitten 1990-lukua ja puolueen sopeutumista Suomen poliittiseen järjestelmään. Sekään ei toteutunut. ”On iso ongelma, jos äänestäjiä ei tavoiteta. ”Vihreillä on Suomen puolueista vahvin ympäristökulma. Tätä mieltä on Karppinen. Lähestyn puhelimitse Helsingin yliopiston yliopistotutkijaa, Jenni Karimäkeä. Hän soisi, että puolueen sukupuolijakauma olisi tasapuolisempi. Puolueen perustamisesta asti on pohdittu myös sitä, mikä on muiden teemojen ja ympäristökysymysten suhde, ja mikä sen. ”Ei vaalitulosta pitäisi jälkeenpäin puhua muuksi.” Karppinen jatkaa vielä pohdintaa vihreiden puheenjohtajistosta. Päättävillä paikoilla pitäisi olla enemmän miehiä sekä maakuntaettä kuntatasolla. Eniten ääniä saaneesta piti tulla Maria Ohisalon vanhempainvapaan sijainen, mutta niin ei tapahtunut. Harjanteen toinen toive oli ministerin paikka. Yleinen keskustelun suunta tuntuu olevan se, että naisia pitää olla enemmän. Suomen kansallisesta vaalitutkimuskonsortiosta käy ilmi, että vuonna 2019 kaikista naisäänestäjistä 18 prosenttia ja miesäänestäjistä viisi prosenttia on antanut äänensä vihreille. ”En tiedä, saako tällaista edes sanoa. Äänestäjillä herää kysymys, miksi tuloksella ei ollutkaan merkitystä ja kuka päätöksiä tekee.” Harjanteen valitsematta jättämistä perusteltiin sillä, että Helsinki ei ole mukana aluevaaleissa ja Harjanne on kotoisin Helsingistä. ”Vaalitulos on vaalitulos, ja sitä olisi pitänyt kunnioittaa. On totta, että naisen euro on pienempi kuin miehen ja naisia pitäisi olla enemmän esimerkiksi pörssiyhtiöiden päättävillä paikolla, mutta asiaa pitäisi katsoa toisestakin suunnasta, jos siihen on aihetta.” Toisesta suunnasta näyttää tältä: paitsi puolueen edustajista, myös äänestäjistä valtaosa on naisia. 4 8 Vihreiden nykyiseen, demokraattisesti valittuun puheenjohtajistoon Karppinen sanoo olevansa tyytyväinen. Mikä oikein on Lapin syrjäkylällä asuvan luonnonsuojelijan merkitys lähinnä kaupunkilaisia puhuttelevalle puolueelle. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin kertoo pettyneensä Atte Harjanteen kohtaloon puoluekokouksessa
Lähteenä on käytetty myös Riikka Karppisen ja Joonas Lehtosen kirjaa Sodankylän Jeanne d’Arc: Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi (Tammi, 2021). Ehdin käydä läpi kaikki ajatukset. Vain tiedon kautta voi muuttaa maailmaa.”. Karppisen kaltaiset luonnonsuojelijat ovat kautta aikain kokeneet, että puolueen ympäristökärki on jäänyt politiikan tekemisessä lapsipuolen asemaan”, Karimäki sanoo. Lisäksi täytyy tarjota vähäpäästöisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi kehittämällä toimintaa biokaasuautoilun edistämiseksi.” Karppinen pitää monia arjen valintoja osin pakollisena pahana. ”Sain aikanaan kritiikkiä siitä, kun suoritin asepalveluksen. Jos bensan hinta esimerkiksi nousee entisestään, kustannuksia tulisi kompensoida ihmisille, joilla ei ole muita vaihtoehtoja liikkumiseen. Ajatus omasta yrityksestä on vielä auki, ja sen liiketoimintaidea hahmottunee joskus tulevaisuudessa. Menin armeijaan, koska minusta on tärkeää ymmärtää eri rakenteiden toimintaa. Töihin, kouluihin, kauppaan ja palveluihin on jokaisen päästävä. Sammutamme nuotion ja lähdemme paluumatkalle pimentyneen Viiankiaavan halki. Karppinen uskoo, että ihmiset haluavat saada otteen. Karppisen kanta tiedetään. ”Jos ympäristön kannalta parempi vaihtoehto olisi edullisempi, varmasti jokainen valitsisi sen. Vaikka 2010-luvulla vihreät ovat saaneet selvästi suurempaa roolia pienemmissäkin kaupungeissa, on epäselvää, mikä on isojen kaupunkien ulkopuolista todellisuutta edustavien toimijoiden valta puolueen sisällä”, Karimäki sanoo. Vain tiedon kautta voi muuttaa maailmaa.” Karppinen listaa henkilökohtaisia tulevaisuudennäkymiään: luonnonsuojelu, yrittäjyys ja kirjan kirjoittaminen kiinnostavat – ja pohjoiseen hän haluaa jäädä. ”Ajattelen, että aina on hyvä olla suurempia visioita”, Karppinen sanoo. Ei ihme, että tämä on yksi Karppisen rakkaimmista luontoympäristöistä. Vihreä ikuisuuskysymys kuuluu, pitäisikö päätöksenteko ja linjaukset luoda sen mukaan, mistä tulee eniten kannatusta, vai pitäisikö puolueen tehdä aktiivisesti politiikkaa, joka puhuttelee muuallakin kuin Kehä kolmosen sisäpuolella. t a m m i k u u 2 2 2 4 9 pitäisi olla. Karppinen ei ole ensimmäinen, joka kritisoi puolueen aluepolitiikkaa. Vihreiden kannatus on maakunnissa pienempää ja pohjoisessa puolue ei puhuttele. Lähitulevaisuudessa huoli kohdistuu aluevaaleihin. Kun vihreät perustettiin, puolue rakentui leimallisesti pääkaupunkiseudulle ja Etelä-Suomen isoihin kaupunkeihin. Karimäen mielestä hänen kaltaisiaan, pikkukylän aktiivisia äänitorvia tarvitaan. ”Tämä ei ole minun mielipide vaan tutkittu asia.” Isossa kuvassa Karppista kuitenkin huolestuttaa ilmastonmuutos ja sen ratkaisumallit. Yksityiselämästään Karppinen ei ole paljoakaan kertonut. Sain aikanaan kritiikkiä siitä, kun suoritin asepalveluksen. Päivä kumartuu jo illan puoleen. Sen verran hän avautuu, että hänen poikaystävänsä on tulevaisuudentutkija, joka asuu Helsingissä. Suomela vetosi siihen, ettei ole toiminut puoluejohtajana aikana, jonka tapahtumiin jutussa viitataan. Menin armeijaan, koska minusta on tärkeää ymmärtää eri rakenteiden toimintaa. Minäkin olen osa toimintaa, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta ja monimuotoisuuden katoamista. Karppinen nakkaa repun selkäänsä. Poronsydämen suutuntuma on sitkeä, maku sisäelimen. Vihreiden visiot kestävyydestä ja vihreästä siirtymästä jäävät hänestä kevyeksi yläpilveksi, josta ihmiset eivät saa otetta. Kaksivuotinen valtuuston puheenjohtajuus on nyt tärkeimpänä agendalla. ”Jokainen tekee jotain kestämätöntä. Muualta Suomesta tulevat aktiivit ovat ennenkin kokeneet jääneensä ulkopuolelle.” Puolue on kipuillut läpi olemassaolonsa sen kanssa, paljonko sen päätöksenteossa pitäisi näkyä se, että Suomea on myös Etelä-Suomen ulkopuolella. Tuskin kukaan haluaa saastuttaa ympäristöä. Suo levittäytyy ympärillämme hämäränä ja höttöisenä. Opin tuntemaan omat rajani ja sen, mikä tekee onnelliseksi.” Juttua varten tavoiteltiin myös vihreitten puheenjohtajana toimivaa Iiris Suomelaa, joka ei halunnut antaa haastattelua. Yksilön valintojen sijaan pitää keskittyä isoon kuvaan, lakeihin, valtioihin ja yrityksiin. ”Kun olin lapsi, minä ja veljeni olimme tämän kylän ainoat lapset. ”Tämä piirre ei ole koskaan poistunut, sillä vihreiden vahvin kannatusalue on edelleen etelän isoissa kaupungeissa. ”Etelän vahvojen kannatusalueiden ulkopuolella koetaan, ettei vihreissä täysin ymmärretä, mitkä politiikan kysymykset ovat tärkeitä esimerkiksi Keski-, Itäja Pohjois-Suomessa. ”Näkemyserot ja ristiriidat kuuluvat asiaan, ne ovat osa vihreiden ja kaikkien puolueiden linjaa.” S avu kiemurtelee ylöspäin mustuneista puista. Toinen keskeinen asia on aluepoliittinen kysymys. Suhde on jatkunut parin vuoden ajan. Karimäki muistuttaa, kuinka vihreissä on myös voimakas sosiaalija yhteiskuntavihreyden traditio. Vietin paljon aikaa itsekseni ja perheen kanssa. Ja lopulta kiistat kuuluvat politiikkaan, eivätkä eriävät näkemykset ja ristiriidat ole pelkästään vihreitten etuoikeus, Karimäki huomauttaa. Karppinen myöntää olevansa huolissaan vihreitten tulevaisuudesta. Se ei asetu vastakkain ympäristökysymysten kanssa mutta kääntää keskustelun painopisteen helposti poispäin niistä. Lappi on kuulemma tehnyt mieheen vaikutuksen muutamien vierailujen aikana
Valokuvaaja Outi Törmälä halusi tuoda näkyviin erilaisia odottajia. 5 O D O T T A J A T Julkisuudessa nähdään yleensä vain tietynlaisia raskauskuvia: eteerisen onnellisia ilmeitä ja perinteiset kauneuskriteerit täyttäviä kehoja. Kuvat Outi Törmälä Teksti Venla Rossi
t a m m i k u u 2 2 2 5 1
Tykkään kauheasti raskaus mahastani. Jännitin kauheasti, että minkä muotoinen maha minulle tulee ja tajuavatko ihmiset edes, että olen raskaana. Hän on aina hyväksynyt minut juuri sellaisena kuin olen. Mutta en sitten pystynytkään odottamaan, vaan paketoin testin ja annoin sen hänelle lahjaksi jo samana päivänä.” J A N I K A , 3 3 ”Olen koko ikäni ollut se isokokoisempi tyyppi ja harmitellut sitä. Olin ajatellut, että toinen raskaus sujuisi helpommin, mutta ei se oikeastaan mennyt niin. Varmaan tähän kaikkeen vaikuttaa paljon myös puolisoni suhtautuminen. Ajattelin ensin, että olisin kertonut puolisolleni vasta jouluaattona. Se laukaisi minulla syömishäiriöön liittyviä ajatuksia. Katseeni omaan kehoon on siis ollut vääristynyt ja hyvin vaativa. Terveyden kannalta ensimmäiset kuukaudet menivät kivasti, mutta sitten minulla diagnosoitiin raskausdiabetes. Ei ole oikein mitään paikkaa, jossa tuore äiti voisi käsitellä omaan kehoonsa liittyviä asioita.” M E R I A M , 3 ”Olen koko ikäni ollut se isokokoisempi tyyppi ja harmitellut sitä. Nyt raskauden ja iän myötä se katse on muuttunut. 5 2 ”Sain esikoiseni parikymppisenä. Representaation puute vaikuttaa tosi paljon. Nyt raskauden ja iän myötä se katse on muuttunut. Sain tietää raskaudesta joulukuun puolivälissä. Olemme tulevasta lapsesta tosi onnellisia. Esillä olevat raskauskehot ovat niin tietynlaisia: laihoja ja valkoisia. Olen joutunut työstämään niitä nyt vielä synnytyksen jälkeenkin. Tykkään kauheasti raskausmahastani.”. Piti alkaa tarkkailla painoa ja ruokavaliota, pitää ruokapäiväkirjaa ja näin. Katseeni omaan kehoon on siis ollut vääristynyt ja hyvin vaativa. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta. Tähän vaiheeseen kaipaisi kyllä enemmän yhteiskunnan tukea
t a m m i k u u 2 2 2 5 3
5 4
Monelle voi olla hirveän iso juttu, kun keho muuttuu, eikä sille voi mitään. On kaikenlaisia vaivoja ja asioita, mitä ei saa tehdä. Sain diagnoosin 12-vuotiaana, kun murrosikä oli aluillaan. Se on tapa ilmaista itseään. Raskausmaha on kyllä minusta sinänsä kivannäköinen, ja tykkään korostaa sitä pukeutumisessa. Olin vielä viikkoa ennen synnytystä teknobileissä tanssimassa. Tämä estää esimerkiksi urheilua ja valvomista. Jälkikäteen olen ajatellut, että siinä vaiheessa olisi joka tapauksessa joutunut käymään läpi omaa identiteettiään. Minulle se ei ole sellainen kokemus, en nauti raskaana olemisesta, vaikka molemmat raskauteni ovat olleet helppoja. Sen lapsen menetin. ” T A R U , 3 7. ” J A N N I C A , 4 ”Sairastan alopecian harvinaista muotoa, eli minulla ei ole juurikaan ihokarvoja. Tietysti tuollaiset asiat pitää tehdä kropan ehdoilla, mutta minä tiedän, millaista vauvan kanssa on. Ehkä se johtuu juuri alopeciasta. Tiedän, että monet kokevat raskaana olemisen eheyttävänä juttuna tai naisellisuuden vahvistumisena. Juuri siksi halusin mennä bileisiin, koska synnytyksen jälkeen ne ovat vähäksi aikaa ohi. Siksi en ole halunnut siitä luopua myöskään raskaana ollessa. Mutta minä olen kokenut sen jo aiemmin. Se määrittää nykyään minuuttani mutta ei elämää. Se, miten pukeuden ja laitan itseäni, on vähän sama asia kuin vaikka taulun maalaaminen. Tuntuu, että raskauden ajaksi osittain menettää kehonsa. Olen tämän takia tullut tosi sinuiksi itseni kanssa. Tällä hetkellä on vain omat ripset ja muutamia yksittäisiä karvoja varpaiden päällä. Oli raskasta olla erilainen pienellä paikkakunnalla, vähän friikki muiden silmissä. Sain hirveästi palautetta siellä, että ihanaa nähdä, etten ole lopettanut elämistä, vaikka olen raskaana. Maha alkoi näkyä heti raskauden alkuvaiheessa, koska olin ollut raskaana viimeksi alle vuosi sitten. t a m m i k u u 2 2 2 5 5 ”Olen visuaalinen ihminen. En tykkää olla raskaana
ANDREA LONGACRE-WHITE , p.g.a. ????. 5 6 J OAQ U I N P H O E N I X W O O DY N O R M A N A24 PRESENTS A BE FUNNY WHEN YOU CAN PRODUCTION “C’MON C’MON” JOAQUIN PHOENIX GABY HOFFMANN SCOOT MCNAIRY MOLLY WEBSTER JABOUKIE YOUNG-WHITE AND WOODY NORMAN CASTING BY MARK BENNETT JENNIFER VENDITTI ORIGINAL SCORE BY BRYCE DESSNER AARON DESSNER COSTUME DESIGNER KATINA DANABASSIS EDITED BY JENNIFER VECCHIARELLO PRODUCTION DESIGNER KATIE BYRON DIRECTOR OF PHOTOGRAPHY ROBBIE RYAN CO PRODUCERS JOEL HENRY RACHEL JENSEN GEOFF LINVILLE PRODUCED BY CHELSEA BARNARD , p.g.a. LILA YACOUB , p.g.a. “J OAQ U I N P H O E N I X O N L O I S TAVA J A S Y M PA AT T I N E N ” T H E D A I LY T E L E G R A P H “R U N O L L I N E N J A K AT K E R A N S U L O I N E N . H Y VÄ N TA H T O I N E N J A S Y DÄ M E L L I N E N E L O K U VA” T H E P L AY L I S T. WRITTEN AND DIRECTED BY MIKE MILLS K Ä SIKIR JOITUS JA OHJAUS M IK E M ILL S ELOKUVATE AT TEREISSA 21.1
Varsinkin raskausaikana, kun kehon painopiste muuttui. ????. Mutta totta kai nykyään se ulkonäkökeskeisyys tahtoo helposti vyöryä takaisin. Iho tosin vaatii paljon ras vausta, ja jalkapohjien alueet ovat välillä arat. Palohaavoista tulleet arvet ovat parantuneet hyvin. t a m m i k u u 2 2 2 5 7 ”Olin vuonna 2017 yhden kaverin luona yötä. Onnettomuus opetti, että ulkonäkö on katoavaista ja että ihmisyydessä on enimmäkseen kysymys jostain ihan muusta. Minä olin ainut, joka loukkaantui. Asunto syttyi palamaan aamuyöllä. Meitä oli siellä siinä vaiheessa minä ja neljä muuta tyyppiä. Olen päässyt myös tunnepuolessa paljon eteenpäin. Että kun muutenkin on koko kroppa haavoilla, niin sitten vielä viedään hiukset. WRITTEN AND DIRECTED BY MIKE MILLS K Ä SIKIR JOITUS JA OHJAUS M IK E M ILL S ELOKUVATE AT TEREISSA 21.1. “J OAQ U I N P H O E N I X O N L O I S TAVA J A S Y M PA AT T I N E N ” T H E D A I LY T E L E G R A P H “R U N O L L I N E N J A K AT K E R A N S U L O I N E N . H Y VÄ N TA H T O I N E N J A S Y DÄ M E L L I N E N E L O K U VA” T H E P L AY L I S T. ANDREA LONGACRE-WHITE , p.g.a. Monen ihmisen kanssa tuli entistä läheisemmät välit. Sain toisen ja kolmannen asteen palovammoja. LILA YACOUB , p.g.a. Sitä pitää aina palata vähän taaksepäin omissa kokemuksissa, että osaa paremmin suhtautua. Siellä minulta kysyttiin, että mitä mieltä olisin siitä, jos ihosiirteitä otettaisiin päänahasta. Lopulta vietin puolitoista kuukautta sairaalassa. Mutta kun näkee vaikka kuvia naisista, joilla ei raskaus aikana muutu mikään muu kuin maha tai jotka näyttävät olevan täysin entisensä pari viikkoa synnytyksen jälkeen, niin on siinä aika vaikea olla armollinen itseään kohtaan.” H E N N A , 2 4 ”Kun näkee vaikka kuvia naisista, joilla ei raskausaikana muutu mikään muu kuin maha tai jotka näyttävät olevan täysin entisensä pari viikkoa synnytyksen jälkeen, niin on siinä aika vaikea olla armollinen itseään kohtaan.” J OAQ U I N P H O E N I X W O O DY N O R M A N A24 PRESENTS A BE FUNNY WHEN YOU CAN PRODUCTION “C’MON C’MON” JOAQUIN PHOENIX GABY HOFFMANN SCOOT MCNAIRY MOLLY WEBSTER JABOUKIE YOUNG-WHITE AND WOODY NORMAN CASTING BY MARK BENNETT JENNIFER VENDITTI ORIGINAL SCORE BY BRYCE DESSNER AARON DESSNER COSTUME DESIGNER KATINA DANABASSIS EDITED BY JENNIFER VECCHIARELLO PRODUCTION DESIGNER KATIE BYRON DIRECTOR OF PHOTOGRAPHY ROBBIE RYAN CO PRODUCERS JOEL HENRY RACHEL JENSEN GEOFF LINVILLE PRODUCED BY CHELSEA BARNARD , p.g.a. Se tuntui siinä hetkessä pisteeltä iin päälle. Ne peittivät 34 prosenttia kehostani. Sitä varten piti ajaa sitten hiukset pois
Tanssi tarvitsee erilaisia tiloja. Ihan kaikille. Toivomme, että Tanssin talosta tulisi uusi spotti tähän rakennustaiteen Helsinki-kuNiki Matheson johtaa Helsinkiin helmikuussa avattavaa uutta Tanssin taloa. Sen lisäksi ohjelmistossa on monia muita Suomessa työskentelevien tekijöiden tuotantoja sekä kansainvälisiä festivaaleja ja vierailuteoksia. Koreografin ja kulttuurituotannon koulutuksen saanut Matheson kertoo, mikä nykytanssissa puhuttaa juuri nyt. Me lähdemme siitä, että kaikki mahdollinen tanssi on kiinnostavaa. Toivomme, että saamme mukaan myös kiinnostavia tapahtumia ja klubeja, joihin voi tulla itsekin joraamaan. Heidän tuotantonsa on ohjelmakalenterimme pohjana. Helsingissä on jo Kansallisbaletti, Aleksanterin teatteri, Stoa ja Savoy. Meillä on neljä ohjelmakumppania, jotka ovat Tero Saarinen Company, Tanssiteatteri Hurjaruuth, Zodiak – Uuden tanssin keskus ja Cirko – Uuden sirkuksen keskus. Tuleeko sinne vain nykytanssia vai myös balettia. N I K I M A T H E S O N : Jokainen keho on tanssiva keho” ”. Millaista ohjelmistoa on luvassa. Sanotaan näin, että en toivo, että kaikki tanssi olisi vain Tanssin talossa. 5 8 K E S K U S T E L I J A Teksti Mirva Sjöroos Kuvat Timo Pyykkö U uden kulttuurirakennuksen saaminen pääkaupunkiin on aina tapaus. Tavoitteenamme on luoda kaikille avoin tila, jossa tanssi ja koko sen monimuotoisuus ja eri lajit pääsevät esille mahdollisimman monella tavalla. Miksi uutta Tanssin taloa tarvitaan. Toivon että tanssia on yltympäriinsä monissa tiloissa meidän lisäksi. Kenelle Tanssin talo on tarkoitettu. Miten kuvailisit Tanssin talon arkkitehtuuria
t a m m i k u u 2 2 2 5 9 Taiteen välittäjä. Tanssin talon uusi johtaja Niki Matheson uskoo, että tanssin vaikuttavuus elämyksenä on nousussa.
Nykyään puhutaan paljon kehopositiivisuudesta. Pidän kiinnostavana sitä, mitä kanavia pitkin jokin uusi ilmiö leviää. Se on jokaiselle totta ja mahdollista. Miten se ilmenee tanssin piirissä, perinteisesti klassisen baletin kaanon on ollut kapea. Siinä toistetaan musavideoiden tanssikohtauksia ja yritetään pysyä kohtausten tahdissa. Se on vähän sama kuin muodissa, että välillä miettii, että mistä noi tulee. Teemojen osalta tanssissa näkyy ajankohtaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten globalisaatio, #MeToo, Black Lives Matter, ilmastokriisi. 6 K E S K U S T E L I J A vastoon. Myös monitaiteiset ja uutta teknologiaa hyödyntävät esitykset ja tapahtumat ovat olleet jo jonkin aikaa tekijöiden kiinnostuksen kohteina. Se jako tuntuu keinotekoiselta. Mikä on mieleenpainuvin tanssikokemuksesi: paikka, jossa olet tanssinut tai esitys. Olen viime aikoina nähnyt myös kaksi demoa, jotka ovat Tanssin talon tulevaa sparks-projektin ohjelmistoa ja aivan mahtavia. On kiinnostavaa nähdä, miten ne toimii eri vuorokauden aikoina. Uskon todella, että vielä tulee jotakin. Osa tiloista on sovitettu Kaapelitehtaan vanhoihin tehdastiloihin ja osa on uudisrakennuksessa. Toivon, että somevaikuttajien ja esimerkkien kautta sitä tulee lisää. Tanssi on huikea kanava luovalle ilmaisulle – ja hauskanpidolle, kuten musavideot, mainosklipit ja somen tanssihaasteet osoittavat. Miten live-esitys pärjää niiden rinnalla. Suunnittelusta vastaavat Pia Ilonen ILO arkkitehdeista ja Teemu Kurkela JKMM Arkkitehdeista. Tämä vallitseva kehopuhe tai hyväksyvä suhtautuminen omaan kehoon ja sitä kautta ympäröiviin kehoihin on todella hieno asia. Street dance uudisti tanssin kielen 50 vuotta sitten. Ihan varmasti. Mikä on tanssin asema kulttuurin kentällä. Itselle vieraampi taiteenlaji koetaan helposti etäiseksi ja vain harvoille asiaan perehtyneille tarkoitetuksi, jopa elitistiseksi, mutta kynnys päästä kokemaan taidetta ja kulttuuria omista lähtökohdista käsin ilman ymmärtämisen painetta on matalampi kuin koskaan. Arkkitehtien ajatuksena on ollut, että meren äärelle Kaapelitehtaan yhteyteen rakennettu talo on tarinoilla täytetty kontti, jonka ympärille tulee vaikuttavat leijuvat, tanssin tavoin painovoimaa uhmaavat seinäelementit. Nähdyistä esityksistä vaikutuksen ovat tehneet suurten tähtien, kuten Pina Bauschin ja William Forsythen, näkeminen. Tanssi on huikea kanava luovalle ilmaisulle – ja hauskanpidolle, kuten musavideot, mainosklipit ja somen tanssihaasteet osoittavat. Tanssin talon osalta jokainen keho on tanssiva keho. Scifi, pelit ja some tarjoavat paljon materiaalia, jossa on utopistisia voltteja ja efektejä. Muihin esittäviin taiteisiin nähden sen rahoitus on selvästi vähäisempää, joten jos ajatellaan arvostusta julkisen rahoituksen kautta, sen asema ei vielä ole se, mikä sen pitäisi olla. Millaiset asiat tanssissa puhuttavat juuri nyt. Kuten taiteilijat yleensä, niin tanssitaiteilijat ovat hyvin valveutuneita. Jotakin löydetään historiasta, mikä informoi taas tämän päivän taiteilijoita. Mutta huomioiden sen vaikuttavuuden elämyksenä ja kokemuksena ja taiteen välittäjänä sanoisin että tanssi on nousussa, ehdottomasti. Mitä tanssitaiteessa on nyt meneillään, sekä highbrowettä lowbrow-genreissä vai onko niillä enää eroa. Vieläkö tanssissa keksitään jotakin uutta vai onko kaikki jo nähty. Maailmassa on niin paljon asioita, joista emme tiedä. Hauskin oma kokemus on ollut tanssikaraoke, jota veti eräs kollektiivi Tukholmassa. – N I K I M A T H E S O N. Live-esityksen kokeminen yhdessä muun yleisön ja elävien esiintyjien kanssa on aina ainutkertainen ja sykähdyttävä kokemus
40 vuodessa änkytys on muuttunut tiivistykseksi sukupolvien välisestä dialogista. Sukupolvisotien kannalta My Generationin merkittävin ansio on laulaja Roger Daltrey änkyttäminen pitkin kappaletta: ”Why don’t you all f-f-f-fade away/ Don’t try to dig what we all s-s-s-say.” Alun perin änkytyksellä oli tarkoitus imitoida amfetamiiniteinien puhetta. Siksi pilvessä makoilevat hipit taistelivat rauhan puolesta sen sijaan, että olisivat vain vältelleet armeijaa. Nuo kaksi sukupolvea, aikuiset ja nuoret, riittävät hedelmällisen sukupolvidialogin syntyyn. (On ymmärrettävää, jos boomerista tuntuu Greta Thunbergin idealisointia seuratessaan, ettei mikään koskaan muutu.) Nuoruuteen alettiin liittää moraalisen suoraselkäisyyden vaade, minkä seurauksena uudelle sukupolvelle asetellaan aina edellisistä sukupolvista erottuvaa kärsimyksen ja siitä seuraavan altruismin kruunua. Tätimiehille nuoret ovat suora jatko heidän omalle taistelulleen ja kuvitteellisille uhrauksilleen. Pete Townsendin My Generation -julistus ei liittynyt yhteiskunnallisiin vääryyk. E S S E E JYRKI LEHTOLA kittää sitä hetkeä, jolloin joku vielä teeskentelee kuuntelevansa. Muut ovat kaupallisia rakennelmia, joilla myydään nuorille imartelevia identiteettejä. Kappaleessa sukupolvijulistusten sisältö tiivistyy tautonomiaksi suunnistamassa kohti umpikujaa: ”This is my generation/ This is my generation, baby/My my my generation”, ja kun on jo nuorena itseensä noin jumiutunut, kappaleen tunnetuin lause on syystäkin ”Hope I die before I get old”. Punkkareista kiinnostavin oli Pelle Miljoona, entinen opettaja, jonka jankkaamisen pystyi näkemään suorana jatkona taistolaisten idealismille. Sitä on harjoiteltu vuosisatoja: jo vuoden 1771 setämies kuvasi yleisönosastokirjeessään Town and Country -lehdelle nuoria miehiä ”naisellisten, itseään ihailevien, sairaalloisen laihojen hölmöjen roduksi”. Nuori änkyttää, koska on niin tohkeissaan luullessaan omikseen ajatuksia ja housuja, jotka jo nuoren vanhemmilla oli. Nuorten tehtävä on rakastaa itseään, koska ne ovat nuoria, kirjoittaa Jyrki Lehtola. Nuorten tehtävä on rakastaa itseään, koska ne ovat nuoria. (On ymmärrettävää, jos Elokapinan jäsenistä tuntuu joskus siltä, ettei mikään koskaan muutu.) Vanhusten tehtävä on väheksyä nuoria, koska ne ovat nuoria. Usein kruunua asettelevat tätimiehet, jotka luulevat tunnistavansa nuorissa version itsestään, ja siksi nuorten toiminta tulkitaan usein energian ja edistysuskon läpi itsekkyyden ja mukavuudenhalun sijasta. Runoilijoita voi syyttää siitäkin, että 1800luvun alkupuoliskolla keksittiin elettyjen vuosien vähyyden korreloivan viisauden kanssa: nuorten sisällä asui puhdas, viaton tietäjä, jota maailma ei ollut ehtinyt saastuttaa, ja siksi nuorta kannatti kuunnella. The Who lauloi juuri tätimiehille ”Why don’t you all f-f-f-fade away/ Don’t try to dig what we all s-s-s-say”, mutta eivät ne kuunnelleet tunkiessaan itseään mentoreiksi nuorten tarinaan. S ukupolvia on kaksi: aikuiset ja laiskat persepäät. Vanhus änkyttää vastaan, koska haluaa pitM-M-Mun S-S-S-S-Sukupolvi Vanhusten tehtävä on väheksyä nuoria, koska ne ovat nuoria. t a m m i k u u 2 2 2 6 1 E nnen kuin nykyvanhukset tappoivat horinallaan pop-musiikin, nuoret lauloivat nuorille, kuinka vaikeaa on olla nuori, minkä omaan ääneensä tottuneet aikuiset kokivat uhkaavana sukupolvikapinointina. Z-polvi koostuu niistä, jotka tapaavat toisensa mielenosoituksissa, ei niistä, jotka jäävät ruutujensa eteen tavoittelemaan mykkyyden uusia tasoja. Sukupolviralleista tunnetuimpia on Who-yhtyeen My Generation vuodelta 1965
Juuri yleistyksissä sukupolvet ja suuret kehityslinjat näkyvät. B oomerit, X-, Yja Z-sukupolvet ovat median ja hyvinvoivien kaupunkilaisten laiskoja tapoja jaotella wannabe-yksilöt omiksi ryhmikseen, jotta kaupallisten toimijoiden tuotesuunnittelu ja -markkinointi helpottuisivat. Kantakaupungin Z-sukupolven eliitti vaatii keskustan kaduilla parempaa tulevaisuutta ihmiskunnalle, jota toinen Z-sukupolven edustaja parin kilometrin päässä raiskaa tunkiessaan sisäänsä muovikassillista luontoa, kehoa ja mieltä tuhoavia herkkuja. Sukupolvien väliset taistelut ovat versio Kuningataräidistä vittuuntumassa nuorison muista piittaamattomaan itsekorostukseen ja Townsendista kynäilemässä murjottavaa sukupolvijulistusta siitä, että välillä joutuu tekemään jotain, mitä ei halua, tai ei saa tehdä, mitä haluaa. Townsend omisti vuoden 1935 Packard-ruumisauton, joka yhtenä aamuna oli hinattu pois Townsendin talon edestä, koska se muistutti naapurissa asuvaa Kuningataräitiä edesmenneen puolison viimeisestä matkasta samanlaisella autolla. Tuorein sukupolviviihde Suomessa alkoi, kun 36-vuotias millenniaalipääministeri kehotti Instagramissa boomerikielellä boomereita ottamaan ”coolimmin”. Siinä Torvinen uutisoi kohdeyleisölle eli itselleen, että sukupolvet ovat väkinäisiä konstruktioita ilmeisen ylpeänä siitä, että pystyi tuottamaan puhetta, vaikka oli tunkenut suuhunsa New Yorker -lehden tuoreimman numeron. Yksilöllisyys on usein saavuttamatonta, ja jos sen saavuttaa, tylsää ja yksinäistä. Kun syksyn sukupolvi kinastelu päättyi kilpailuksi siitä, ketä sattuu eniten, oli millenniaalien suurin saavutus, kipukynnyksen madaltaminen, tavoittanut kaikki ikäluokat. K u v a G e t t y I m a G e s. Nuoret ovat itsekkäitä sisäavaruutensa ja olosuhteidensa romantisoijia, joiden sietokyky oli matala jo ennen kuin ne löysivät mikroaggression sisältämät mahdollisuudet haavojen keruuseen. 6 2 E S S E E siin, vaan nuorten erottautumisja mukavuudenhaluun. Ensin oli vain nuoria ja vanhoja, kunnes vapaa-ajan ja kuluttamisen lisään tyessä media, markkinointitutkimuslaitokset, kaksi sosiologia ja yksi kirjailija alkoivat tuottaa tihenevään tahtiin uusia sukupolvia, joita mairitella niiden omalla erikoislaatuisuudella. Kun sekä aikuiset että nuoret varastavat luonteekseen latteimman itseään koskevan stereotypian ja loukkaantuvat stereotypian puolesta, ollaan ihmisyyden ja kehitysoptimismin ytimessä. Boomereiden ylpeys kyvyttömyydestään ymmärtää Greta Thunbergia ei aina johdu Thunbergin ajatuksista vaan boomerin itsetuntemuksesta nousevasta epäilystä: jotain se lettipää esittää, jotain sairasta mielihyvää se tyttönen tuosta saa, tiedän, koska olin joskus nuori. Monen setämiehen ikään tulikin coolisti parikymmentä vuotta lisää, kun he Twitterissä tulkitsivat masturbointinsa Anttilan alusvaatekuville olleen osa jälleenrakentamisprojektia. Sukupolvijaot ovat viihdettä, jota pilaamaan ei kaivata taloudellis-maantieteellisten tekijöiden reunaehtoja. Sukupolvikinastelun ollessa herkimmillään ryömi Alice & Fox -lammasmobilensa alta esiin Hesarin toimittaja Pekka Torvinen pidellen tärisevissä sormissaan aikuise sseetä. Vanhan tai Lepakon valtaus ei paljoa liikuttanut maaseudulla, jossa naapurin lahon navetan valtaus johti vain vahvempaan tyhjyyden tunteeseen. Sukupolvien väliseen kahnaukseen tarvitaan molempien osapuolten halu osallistua leikkiin, jota kutsutaan rakentavaksi dialogiksi, vaikka juuri loukkaantuneet monologit ja ymmärtämishaluttomuus kertovat enemmän sukupolvista, niiden arvoista ja evoluutiosta ylipäätään. Townsend joutui hakemaan autonsa junalla, jossa tuohtuneena kököttäessään kirjoitti My Generationin. Kun Marin hieman jälkeenjääneenä oli suorittanut osuutensa, boomerit tekivät sitä, minkä parhaiten osaavat, loukkaantuivat. Torvinen ei nähnyt keinotekoisten sukupolvien suurinta ansiota: Sukupolvet ovat merkittäviä juuri siksi, että ne ovat väkinäisiä konstruktioita, niin löysää sisältöä, että ne eivät ole sosiologin vaan stand up -koomikon materiaalia, ja siksi niillä voi tehdä mitä vain. Sukupolvet olivat jälkikapitalistinen koe siitä, meneekö tämäkin läpi, kun munankeittimetkin menivät
Z-sukupolvilainen halusi kertoa pahasta olostaan yrittämällä tumpata tupakan kämmeneensä, mutta sai savusta yskänkohtauksen, koska ei ollut halunnut pilata tupakoinnilla terveyttään. Marraskuussa 2021 boomerit näkivät ensimmäisen kerran millenniaaleissa jotain toivoa eli itsensä, kun köyhiksi idealisteiksi oletetut millenniaalit ohittivat usa:ssa boomerit ja X-sukupolven massiivisten avolava-autojen ostajina. Minästä on tullut uusi Lenin, Mao ja Gordon Geggo, mutta herkkänä versiona, jonka keskeneräisyydessä ja rikkinäisyydessä on sen moraalinen voima. Ennen sosiaalista mediaa nuori oli vielä epävarma, oliko päässä ajatuksia vai harhoja, joten itsenäistymisen ensiaskeleilla oli löydettävä joku, jonka perässä taapertaa. Mannerheimintien Elokapina on meemi käväisemässä happihyppelyllä. Nuorten sijasta maailmaa ovat tosin uudistaneet lähinnä keski-ikäiset. Veli kuoli sodassa, ja tollolla on huoneensa seinällä Leninin kuva. Koska on sielua hivelevää olla kauniisti rikki rikkinäisessä maailmassa, minän korostamisesta ja oman autenttisen eli paremman minän etsinnästä on seurannut sukupolvien tasapuolinen degeneraatio. Christopher Lasch kiteytti kirjassaan The Culture of Narcissism narsismin kasvun 70-luvulla, jolle Tom Wolfe antoi nimeksi The Me Decade. Kankaanpääläismillenniaalit valitsivat pesäpallon sijasta rotusodan, olisi voinut mennä toisinkin päin. Autofiktiotaan väsäävä X-sukupolvilainen joukkoisti ”parviälylle” vaginaansa koskevan tiedustelun. Eksistentialistit tekivät ihmisestä maailmaa suuremman numeron. Yhteiskunnallisen aktiviteetin jälkeen edessä on kyynistyminen ja sisäänpäin kääntyminen, joka saa joko itsetuhon tai itsensä kehittämisen muodon. Pahan alkua kiihdyttää se ensimmäinen aikuinen, joka kysyy lapselta, mitä tämä miettii. Kun sukupolvet kääntyvät toistensa perässä sisäänsä palvomaan itseään, loppuvat sanatkin kesken. Gandhi aloitti yli 60-vuotiaana dieettinsä, keski-ikäiset rakensivat pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja aloittivat sen hiljaisen alasajon. Maailmakin auttoi sisäänpäin kääntymisessä ja sinne jäämisessä. Kun aatteet kohtaavat realismin tai muuttuvat muidenkin jakamiksi, ihmisen oma kasvu löytää homesienen lailla tilan, jossa tehdä tuhojaan. Boomerin viimeinen WhatsApp-viesti oli ”Ikvä sua” ex-puolisolle hetkeä ennen kuin aivoverenvuoto kaatoi baaritiskille. Sukupolvikokemuksen lähtölaukaus on, kun ensimmäisen kerran katsoo huulet mutrussa maailmaa ylhäältä päin eikä hyväksy näkemäänsä. Idealismiin väsyy. Freud aloitti mielen ja menneisyyden märehdinnän syvemmällä tasolla. Maailma muuttuu idealistin kaipaamaan suuntaan hitaasti, arvaamattomaan suuntaan nopeasti. t a m m i k u u 2 2 2 6 3 M illenniaali kommunikoi lähettämällä mykkänä metrin päähän toiselle millenniaalille meemin, jonka tämä on jo nähnyt. Nuoruus tarkoittaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta, koska usko edistyksen voittoon on ihmisessä vahva. Siksi nuorten ylle on sälytetty maailmanparannuksen velvoite, jonka jokainen sukupolvi on ottanut imarreltuna vastaan. David Bowie lauloi ”Because you’re young/ You’ll meet a stranger some night”, ja pimeässä porttikongissa nuori kohtasikin joukon sekavia miehiä, Stalinin, Leninin, Che Guevaran ja Maon, joiden käteen tarttui. Millenniaalit ovat niin köyhiä, että jos ne saavat lapsia, niillä ei ole muita leikkikaluja kuin sukuelimensä, joka sekin paljastuu vääräksi. Jokainen sukupolvi menettää idealisminsa yhä nopeammin. Kun edellisten. Sattuihan se edellistä sukupolvea. Oma minä korvasi työläisen ja sorretun, kun paljastui, että sorretuin ja vaiennetuin asuukin hyvinvoivan aikuisen sisällä. Yhteiskunnallinen taistelu muuttui itsetehostukseksi viimeistään 2009, kun boomerit, X-sukupolvi ja millenniaalit kohtasivat Tehtaankadun mielenosoituksessa muistelemassa Anna Politkovskajan avulla itseään. Se tekee omakuvasta paljastavan yksiulotteisen, kun voisi olla kaunis ja sekaisin niin kuin Hesarin Eleonoora Riihisen luenta Sally Rooneyn romaanihenkilöistä, ”kaunis, älykäs ja herkkä, rikkinäinen millenniaali rikkinäisessä maailmassa”, näin orgasmit nykyään syntyvät. Stalin, Hitler, Mao ja Martin Luther King olivat setämiehiä. Suomessa sisäänpäin kääntyminenkin on muun maailman perässä kulkemista. Vauvana ei voi vielä uskottavasti kirjoittaa muistelmiaan, joten autofiktio tarjosi mahdollisuuden Saara Turuselle höpistä parisuhteestaan keinoin, joita pystyi kuvaamaan ”kaunokirjallisiksi”, jos oli pokkaa, ja usein oli. Ja vaikka jokaisella nuorella on oma versionsa ”en mitään” -vastauksesta, sisällä tuli jo palaa: mahdollisuus, että joku on kiinnostunut nuoren ajatuksista; mahdollisuus, että ne ajatukset itsessään ovat kiinnostavia. Yhteiskunnallisen osallistumisen päätyessä turhautumiseen alkaa oman itsen kehittäminen koulutuksilla, valmennuksilla, kursseilla, uudelleenkoulutuksella, jatkokursseilla, terapialla ja lääkkeillä. Jokainen uusi sukupolvi on ahtaammalle ajettu ja herkempi versio edellisistä ja samalla kertomus ihmisen kasvusta yhteisön joukosta itsensä sisään. Y hteiskunta on lähtökohtaisesti aina rikki, eikä sille voi mitään. Boomereista ei saa kunnon vastusta, kun liian moni niistä on sillä lailla itsetyytyväinen vapaamielisyydessään, että kerran 80-luvulla harrasti kännipettinkiä saman sukupuolen edustajan kanssa, jaksaa jouluisin muistella ylpeänä pilvikokemuk siaan ja periaatteessa haluaa nuoren tavoin rakastella luontoa, ilmastoa, transihmisiä tai jotain. Koska toimiva yhteiskunta ei voi koostua pelkistä mielenvikaisista, poistettiin narsismi usa:n mielenterveyshäiriöluokituksesta vuonna 2011, ja eteen tupsahtaneen journalistisen ongelman Time-lehti ratkaisi vuonna 2013 nimetessään millenniaalit ”The Me Me Me Generationiksi”. Boomerit metsästivät ja kalastivat ruokansa, X-sukupolvi kutsui ruokaa taiteeksi, musta mies kuljetti millenniaalille valmiiksi leikatun avokadon, Z-sukupolvi ei tiedä, mitä on ruoka. Terapia on muuttunut häpeästä saavutukseksi, koska siinä asiakas imartelee itseään sillä, että sisällä on muutakin kuin paskaa tai tyhjyyttä. Sukupolviin liittyvistä yleistyksistä useimmat pitävät paikkansa, koska jokainen nuori ainutkertaisuutta janotessaan hakeutuu kaltaistensa joukkoon, jossa rakastaa itseään ja vihaa muita. Jokainen sukupolvi on ensin idealistinen, sitten menettää idealisminsa, ja matkalla liian moni kuolee romantisoidessaan itsensä osaksi historian urpoimpien hahmojen trans gressiota ja itsetuhoa. Oma keskeneräisyys, ”rikkinäinen millenniaali rikkinäisessä maailmassa”, muuttui tavoiteltavaksi, liki esteettiseksi arvoksi, ja siksi itseä oli kehitettävä satojen kurssien ja kirjojen avulla. Boomerit aloittivat tradition loppumattomasta tarinoinnista, joka alkaa kertojan epävarmuudella, päättyy itsensä hyväksymiseen, alkaa uudestaan epävarmuudella, päättyy, alkaa, päättyy, alkaa uudestaan. Voimattomuus maailman edessä saa sukupolvesta riippuen erilaisia muotoja, joissa taistelun turhuus korostuu. Sitä on helpottanut myös se, että sodankäynyt sukupolvi aloitti viimeisen vaikenemisensa, ja aatteelliset erot tasaantuivat vihollisen alkaessa muistuttaa peilikuvaa
Planeetan tulevaisuuden sijasta setämiehet olivat huolestuneita omasta menneisyydestään ja muokkasivat historiaa jatkumoksi, jonka päämääränä seisoi setämies, historian huippuhetki, minkä jälkeen alkoi nopea valuminen alaspäin. Minuushuollossakin sukupolvet toisintavat edellisiä mutta syvemmällä sisäisyyden mudassa. Ehkä syvällä boomerissa itseymmärrys muistuttaa olemassaolostaan salaisena toivona, että nuoret eivät olisi aivan niin ennustettavia kuin boomeri itse oli; etteivät ne olisi hankkineet ihan vielä avolavaautoa, vaan uskoneet hetken kauemmin siihen, mitä hölisivät; ettei boomerin täytyisi enää muuttua, vaan nuoret hoitaisivat maailman kuntoon. Aikuinen ei enää kysy lapselta, mitä se miettii, kun se itse vastaa somessa kysymykseen, mitä se miettii. Ne boomerit, jotka eivät uponneet muistoihinsa tai öykkäröineet muilta varastetulla hauraudella, jäivät antamaan todistusta yliherkkyydestään jatkamalla sukupolvisotaa, jossa vihollisen kasvot olivat aina nuoren naisen, vaikka kukaan ei tietenkään ole sovinisti. Maailma oli muuttunut liian nopeasti, ja monen boomerin oli vaikea hyväksyä mitään, jota ei ollut olemassa silloin, kun boomeri itse oli nuori (tämän takia kirjallisuus ei ole vielä täysin kuollut). 1960-luvulta alkanut minän fetisointi on kasvattanut tuottoisan lääkeja terapiateollisuuden, joka antaa terveille oikeuden liioitella normaalit tunteensa tautiluokituksen kokoisiksi. Itsetuntoja merkityksettömyysongelmista haetaan ulospääsyä internetin itsemurhaja viiltelysivustoilta. Yhä uusien sukupolvien kulkiessa yhä pidemmälle uhriutumisen polulla alkoi setämies tuntea olonsa syrjäytyneeksi, kun nuoren naisen takapuoleen tarrautuminenkaan ei ollut enää sitä, mitä nainen odotti, vaikka hapuilevat kädet olivatkin humanistin.. Kun ennen perheellä oli oma lääkäri, nyt jokaisella perheenjäsenellä on oma terapeutti. E i ole setämiehilläkään helppoa. Psyykelääkkeiden siirtyessä sukupolvelta toiselle niitä on paranneltu ja hienoviritetty. Jokainen sukupolvi on kokenut ahdistusta, kiihottunut älyllisesti Angst-sanan kohdattuaan, varastanut synkkiä hölmöläisiä kuunnellessaan toisten tunteet omikseen ja tumpannut tupakan kämmeneensä, jotta tuntisi jotain muuta kuin mitä tuntee tai tuntisi edes jotain laulun kokoista. Mikään ei kuitenkaan tyydytä, jotain puuttuu aina, ja lääkärit yrittävät pysyä asiakkaan haurauden pullistumisen perässä. Z-sukupolvesta tuli internetin ja tulevan metaversumin koekaniinit, ja koekaniineilla on harvoin hyvä olla. Ennen Ketipinorilla hoidettiin skitsofreniaa ja psykooseja, sitten siitä tuli yleinen psyykelääke, jota nykyään tarjotaan nukahduslääkkeeksi. Onneksi setämiehillä on kyky unohtaa itsensä neuvoessaan nuorta, miten ahdistukseen kuuluu suhtautua. Näistä vaihtoehdoista tuorein esimerkki on Hakkaraisen Petskun eli Pete Europan kirja Helsinki 1984 – Yön olennot & uusi aalto, jonka 346 sivulla liioitellaan kulttuurivallankumouksen kokoiseksi se, että 72 meikkaustaidotonta helsinkiläistä veti vuonna 1984 muutaman kuukauden ajan mömmöjä ja keskiolutta. usa:ssa 12 prosenttia millenniaaleista ja 25 prosenttia Z-sukupolven tytöistä on viillellyt tai poltellut itseään, vaikka toki boomereilla on vaikeampaa, kun tekaistulla nimellä tilattu Cialis-lähetys juuttui taas tulliin. Väärinhän ne suhtautuvat, sillä vaikeudet kasvattavat, eivät hajota, ja siksi Solzhenitsynkin alkoi lopulta muistella vankileiriä elämänsä parhaimpana aikana, mitä te pennut valitatte. Hädän hetkellä setämiehet samaistuivat itseensä ja kykenivät ottamaan kömpelöimmänkin setämiespilkan raastavan henkilökohtaisesti. Ja siellä omien ruutujensa edessä sukupolvet taas sulautuvat toisiinsa: sormet ruoas ta tahmaisina, silmät väsyneinä, hermot kireällä, ranne kipeänä, libido täynnä turhia haaveita. 6 4 E S S E E sukupolvien jaettuja kokemuksia olivat Berliinin muurin murtuminen, Dianan kuolema ja ruudullinen flanellipaita, tuorein sukupolvikokemus on koronavirus, kokemuksista suurin, koska se liittyy vain minään ja sen vaikeuksiin, kasvuun, vaikeuksiin, kasvuun. Setämiehet opettavat paperikirja-aforismiensa avulla, etteivät nuoria satuta vaikeudet vaan se, miten ne suhtautuvat niihin. Ja jos on lähihistorian jokaisen nuoren tavoin epävarma siitä, kuka on, voi onneksi nykyään ilmoittaa olevansa mitä vain muuta kuin on, jos siltä tuntuu. Vaikea kertoa isälle ongelmistaan, kun sillä on omasta mielestään suuremmat Tinder-swaippailun ajettua sekä itsehalveksuntaan että jännetuppitulehdukseen. Boomereiden pettymyksen ja nuorisovihan voi ottaa positiiviseltakin kannalta. Jokainen sukupolvi on ahtaalle ajetumpi versio edellisestä, ja Z-sukupolvi putosi suoraan kohdusta sinne, mitä Googlen entinen ”design-eetikko” Tristan Harris on kuvannut ”suurimmaksi ihmiskunnalla testatuksi psykologiseksi kokeeksi”. Jos haluaa seurata boomerin nuorekasta rakastumista omaan herkkyytensä yhä uudestaan ja uudestaan, Jari Tervo on kirjoittanut teemasta usean vuoden ajan sairaskertomuksia Hesariin. Ulkopuoliset asiantuntijat eivät enää tee mielentiladiagnooseja, sillä oma ilmoitus riittää. Normaalit ahdistuksen tunteet patologisoidaan reseptin, iter ter, kokoiseksi. Koulupäivän jälkeen suunnataan harrastusten sijasta psykiatrille, sosiaalihoitajalle tai terapeutille. Eräs Z-sukupolven ongelma onkin aikuisuuden kuoleminen. Siksi vanhuksilla on kaksi vaihtoehtoa: muistella omaa nuoruuttaan tai yrittää muuttua uudelleen nuoreksi, mikä usein tapahtuu omaa nuoruutta muistelemalla. Vaikka maailman onnellisimman maan nuorten itsemurhat ovat olleet laskussa, ovat ne edelleen eu-kärjessä. Yhä uusien sukupolvien kulkiessa yhä pidemmälle uhriutumisen polulla alkoi setämies tuntea olonsa syrjäytyneeksi, kun nuoren naisen takapuoleen tarrautuminenkaan ei ollut enää sitä, mitä nainen odotti, vaikka hapuilevat kädet olivatkin humanistin. Omaa nuoruutta ei saa takaisin edes käyttämällä lippalakkia sisätiloissa. Oleskeltuaan hetken Twitterissä setämies oppi lopulta lukemaan muitakin kuin itseään ja vaappui nuorten perässä paisuttelemaan tunteitaan itserakkautensa kokoisiksi. Helen Andrews huomauttaa kirjassaan Boomers, kuinka boomereiden innostuminen sorrosta, identiteetistä ja yhteiskunnallisista epäkohdista teki monista öykkäreitä, koska sorrettuihin samaistumisen katsottiin oikeuttavan öykkäröinnin
55,90 €) Suomen luetuin matkailulehti! TILAA HELPOSTI NETISTÄ: lue.apu.. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.. Tämän jälkeen tilaus jatkuu valitsemallasi tilauspituudella voimassaolevalla tarjoushinnalla. Tarjousjakson tilauksen voi irtisanoa ilman lisäkuluja ja irtisanominen astuu voimaan viimeistään 30 päivän kuluttua. /tietoa-meista/tietosuojaseloste. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Paperilaskuista veloitamme 3,90 €/lasku. Lisätiedot: Tietosuojaseloste tai A-lehdet Oy, Risto Rytin tie 33, 00081 A-lehdet. /mondo-50pros A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Jos peruutat tilauksen kesken määräaikasen tarjousjakson, veloitetaan jo toimitetuista lehdistä normaalihinta. 3112MO_tarjous_230x297.indd 1 3112MO_tarjous_230x297.indd 1 1.11.2021 12.14 1.11.2021 12.14. Lähettämällä tilauksen hyväksyt tilausehdot. Tilauksen ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n raha-arvonnoissa. Tutustumistarjous on voimassa uusille tilaajille kotimaassa 31.12.2022 asti. 6 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % (norm. Sinulla on 14 päivää aikaa muuttaa mielesi
Kuinka kovaa on kilpailu sushiravintoloiden kesken. Jos sushi on jo uusi pizza, mikä voisi olla seuraava suomalaisten suosikkiruoka. Me olemme pärjänneet avaamalla ravintoloita kauppakeskuksiin, joissa ihmiset liikkuvat. Vanhempani pyörittivät 19 vuotta Sörnäisissä kiinalaista ravintolaa, jossa oli alkuun pari pientä tarjotinta sushia noutopöydässä. Perheravintolasta maanlaajuiseksi 25 ravintolan franchise-ketjuksi kasvanut Luckiefun’s on lähestulkoon synonyymi sushibuffetille. Suomalaiset eivät helposti lämpene asialle, jossa ei ole edes jotain tuttua. Olemme kokeilleet vähän eri juttuja, kuplateetä ja seuraavaksi aasialaista hampurilaispaikkaa. Täällä syödään paljon graavattua lohta ja kypsää lohta. Sushissa se on lohi. Katsoin listahintoja ja ihmettelin, että äitini ravintolassa sillä rahalla söisi kolme ateriaa. Lounassushin kummisetä R U O K AVA I K U T T A J A. Nyt sushia on joka puolella, se on uusi pizza. Siitä se on levinnyt ja vallannut tilaa muilta ruoilta. Avain suomalaisten sydämeen on lohi, sanoo ketjun 31-vuotias perustaja Luckie Bao. Serkkuni maksoi. Söin sitä kerran 12–13-vuotiaana ravintolassa. 6 6 R U O K A Teksti Matti Koskinen Kuva Satu Nyström M iten sushista on tullut arkista suosikkiruokaa. Kauppakeskus katsoo kokonaisuutta ja sitä, että kaikki yrittäjät pärjäävät. Veikkaan, että korealainen grilliruoka voisi olla seuraava iso hitti. Grillataan vähän lihaa pöydässä, juodaan vähän viskiä. Muistan, että nuorempana sushi oli todella premium-tuote. Kilpailu ravintola-alalla on aina kovaa. Kivijalassa tulee helposti viereiseen kortteliin kilpailija, eikä kukaan hyödy
Onko seitsemän vuotta sitten perustettu Luckiefun’s jo yhtä vakiintunut osa suomalaista ruokakulttuuria. En juo enää kahvia. Voitto! Nyt tilataan lasit kuohuviiniä. Sievässä jugendtalossa toimivaa paikkaa pyörittää keittiömestari Nick Victorzon, joka on työskennellyt huippuravintoloissa Suomessa ja maailmalla. Pahimmassa tapauksessa olen joutunut parisuhdekonsultiksi. Seinällä roikkuvassa ruokalistassa kerrotaan, että 98,7 prosenttia tuotteista tulee lähialueilta. Tein korona-aikaan periaatepäätöksen, etten nauti mitään, mihin voi jäädä riippuvaiseksi. Vielä herkullisempi makuelämys on makealla sipulilla ja mehukkaalla nyhtöpeuralla päällystetty pizza, jonka päälle on uunin jälkeen ripoteltu puolukoita ja persiljaa. Nyt nimi alkaa olla tutumpi ihmisille. Entäpä täytteet. Itse tunnen kaikki meidän ketjun yrittäjät. Putket pitää putsata ruokasoodalla ja etikalla, niin kahvista ei tule kitkerää. He ovat päässeet jonon kärkeen, mutta sisällä on vapaana enää vain kahden hengen pöytä. V oitteko päättää jo!” Kärsimätön jonottaja tiuskaisee neljän hengen seurueelle, joka pohtii ravintola ylp:n ovella, mitä tekisi. ylp Iso Kirkkokatu 23, Tammisaari Pizzat 15–23 euroa Kulttipizzerian jonossa R AV I N T O L A Teksti Valtteri Väkevä K u v i t u s P a u l i i n a H o l m a. Vaimoni nimi on Fun, ja siitä tulee nimi, jota käytin jo seurusteluaikoina tietokonepeleissä. Joka päivä syötiin kiinankaalia ja tofua isossa kulhossa, ja porsaan ribseistä jääneitä luita. Kiinankaalia, se tulee lapsuudesta mieleen. Se voi olla hyvä uutinen seurueellemme, sillä meitä on kaksi ja olemme seuraavina jonossa. Mutta olemme alusta asti auttaneet oleskelulupien kanssa, järjestäneet lasten päivähoitoa ja niin edelleen. Ainoat asiat, joista en ole vielä pystynyt luopumaan, ovat suklaa ja jäätelö. ylp:n hinnat ovat keskivertopizzeriaa kalliimmat, ja parin viinilasillisen sekä jäätelön kera kahden ihmisen lasku on melkein 90 euroa. Ei ollut kaupoissa mitään paksoita tai aasialaisia hedelmiä. Tammisaaren ylp -ravintolaan on usein jonoa, mutta tällä kertaa odottelu palkittiin. Mutta meillä on ammattitaidossa vielä paljon opittavaa. Pikkelöity puna sipuli antaa raikkautta kullankeltaisilla kurpitsaviipaleilla päällystettyyn pizzaan, jossa on tomaattikastikkeen sijaan ranskankermaa. Hetkessä täyteen pamahtanut ravin tola pitää henkilökunnan kiireisinä, ja odotamme pitkän tovin, ennen kuin pääsemme tilaamaan. Pizzan päälle saisi tänään esimerkiksi silakkaa, kurpitsaa tai nyhtöpeuraa. t a m m i k u u 2 2 2 6 7 Vanhempasi ovat Kiinasta ja pyörittivät kiinalaista ravintolaa. Niihin kun sortuu, niin illalla väsyttää eikä jaksa olla perheen kanssa. Samoja raaka-aineita voitaisiin hyvin tarjota jossakin bistrotyylisessä paikassa, mitä nyt hieman toisessa muodossa. Kun poistumme ovesta tyytyväisinä ja kylläisinä, ravintolaan on edelleen jonoa. Miksi lounastarjousten kylkiäiskahvi on yleensä niin pahaa. Mutta halukkaita syöjiä riittää. ylp:n pizzat kuitenkin toimivat. Sitten joku huutaa takaamme: ”Meitä olisi kaksi!” Heilautan kättäni ja älähdän pöytiä jakavalle ravintoloitsijalle: ”Meitä on myös kaksi!” Edellämme oleva nelikko päätyy tilaamaan take away -pizzat, ja meidät ohjataan tunnelmalliseen ikkunapöytään. Taikina on myös sen verran maukasta, että kannat tulee syötyä. Elokuussa 2019 perustetun ylp:n nimi on lyhenne sanoista your local pizza. Suomessa on kourallinen isoja ravintola ketjuja kuten Kotipizza ja Hesburger. Hienojen italialaisisten 00-vehnäjauhojen sijaan täällä käytetään Mörby Gårdin puolikarkeaa jauhoa. Jos olisimme arvanneet, miten iso juttu tästä tulee, olisimme ehkä valinneet jonkun toisen nimen, jotain japanilaisempaa. Miehen cv:hen mahtuu jopa kaksi kolmen Michelin-tähden ravintolaa. Muistan kun aloitin alalla ja ihmettelin samaa. Vanhemmat opettivat pienestä pitäen, että pitää olla säästeliäs. Moni sanoo, etteivät yrittäjien henkilökohtaiset asiat kuulu minulle, olen vain franchisen antaja. Pohjassa on hyvä sitko ja slaissi on sopivan tukeva: täytteitä ei tipu syödessä pöydälle. Siinä ilmainen tärppi kaikille Suomen lounaspaikoille! Miten juot kahvisi. Päälle sirotellut kurpitsansiemenet taas tuovat kivasti raksuvaa pureskeltavaa. Kolme vuotta sitten meistä ei tiedetty vielä mitään. Rentojen klassikkoruokien kokeellisissa versioissa on riskinsä. Mitä kotonasi syötiin. Monesti niissä pilataan alkuperäisen idean yksinkertainen kauneus ja tehdään heikompi variaatio toimivasta konseptista. Isoissa ketjuissa on ihmisiä, jotka tekevät töitä henkilöstön ja yrittäjien kanssa. Otamme kurpitsan ja peuran, ja tasan tunti ravintolan avautumisen jälkeen saamme syötävää. Se johtuu siitä, että kahvikonetta ei pestä
He vilahtavat tarinoissa ohikiitävästi, ovat häipyneet sen siliän tien tai korjanneet sukupuolensa ja muuttuneet naisiksi tai käpälöivät tyttäriään ja päätyvät pakastimeen muovikelmussa. Rinnakkaisissa äideissä kaksi naista, kypsempiä kymmeniä lähestyvä Janis (Penélope Cruz) ja häthätää parikymppinen Ana (Milena Smit), synnyttävät tyttäret yhtaikaa samassa sairaalassa, kumpikin ilman miestä. Muutaman vuoden takainen Julieta perustui Alice Munron Juliet-novellitrilogiaan, jossa aikuinen tytär katkaisee välit äitiinsä ja katoaa tämän elämästä sanaakaan sanomatta. Sen vuoksi Almodóvar ei ole koskaan aikaisemmin näyttänyt niin keskiluokkaiselta ja tavanomaiselta kuin nyt. Erilaisista taustoista ja elämäntilanteista huolimatta yhteinen epiduraalikokemus kietoo Janisin ja Anan vaiheet tiukasti yhteen. Samalla elokuva katsoo kohti ylisukupolvista kohtaloa, sitä, miten yksinhuoltajuus periytyy naissukupolvesta toiseen miesten häipyessä, kuollessa tai muutoin kadotessa. Edelläkävijän asema ei ole helppo. O n aivan epälooginen ajatus että kukaan näkisi kauas paremmin kuin lähelle, sanoi teini-ikäinen tyttäreni tässä taannoin. Yhtaikaa surutta ja kipeästi hän pisti peliin sukupuolen ansat ja autuudet. Parhaiten hän on aina nähnyt lähelle, suoraan ihmissydämeen, ja näkee nytkin, Janisin ja Anan väliseen suhteeseen sekä äidinrakkauteen. Ikänäkö ei vaivaa häntä vielä seitsemänkymppisenäkään. Eihän siinä ole mitään järkeä, totta kai lähelle näkee paremmin kuin kauas, lähellähän on lähellä ja kaukana kaukana! Tavallaan, minä vastasin, ja kuitenkin hyvin monet ihmiset, usein keski-ikäiset ja sitä vanhemmat, näkevät huonosti nimenomaan lähelle, kun taas kauas he voivat nähdä hyvinkin tarkasti. 6 8 E L O K U VA Intohimo, läheltä ja kaukaa KATJA KALLIO on helsinkiläinen kirjailija, jonka takakansiteksteissä ei mainita äitiyttä eikä alkoholismia. Pohjimmiltaan se, mikä häntä on aina riivannut, on intohimo, kohdistuu se sitten kehen hyvänsä. Silloin paluu on liittynyt murtuneeseen sydämeen, ja liittyy nytkin, mutta ei yksittäisen ihmisen vaan kansakunnan sydänsuruun: Espanjan sisällissodan perintöön sekä haavoihin, jotka eivät ole vielä edes alkaneet parantua. Ei ole sellaista tarinaa, jota Pedro Almodóvar ei osaisi kertoa, jos se häntä tarpeeksi riivaa.. Ja koska Almodóvar ei ole normien ystävä, kohtalon käänteet eivät tässäkään tarinassa ole tavallisimmasta päästä. Berlinin meriitit kirjojen takakansiteksteissä ovat ”kirjailija, äiti ja alkoholisti”. Aikaisemminkin niissä ollaan palattu el puebloon, kotikylään, jossa suvun naiset edelleen leipovat ja säilövät mustissaan. Eikä hänen maailmassaan ole montaa sen intohimoisempaa suhdetta kuin äidin ja tyttären suhde. Kuuleman mukaan seuraava novellisti, jonka kokoelmien pohjalta Almodóvar suunnittelee elokuvaa, on Lucia Berlin. Äitiys on hurjaa hommaa, ja kun naiset päätyvät asumaan saman katon alle, kummankaan elämä ei palaa enää ennalleen. Äitien joukosta Almodóvar poimii yleensä ne traagisimmat: itsekkäät diivat, raskaaksi tulleet nunnat, tavalliset, lapsiaan pohjattomasti rakastavat ja silti heidät menettävät äidit. Mutta ei sukupuoli hänen ainoa aiheensa ole, tai edes se perimmäinen. Vuosikymmenien ajan Almodóvar oli maailman ainoa suuren yleisön elokuvaohjaaja, joka käsitteli tarinoissaan homoseksuaalisuutta ja transmaailmaa, rakkautta ja sukupuolta kaikkina mahdollisina muunnelmina. Sillä tavoin Rinnakkaiset äidit sihtaa paljon pidemmälle kuin Almodóvarin aiemmat elokuvat, ja se on kiinnostava ja tervetullut perspektiivi, vaikka elokuvasta näkee, ettei hän ole tottunut katsomaan pitkälle taaksepäin. Isät ovat Almodóvarin elokuvissa sulkeissa. Mutta Rinnakkaiset äidit on ensimmäinen Almodóvarin elokuva, joka kääntää katseensa kauas menneisyyteen. Kun hän suuntaa katseensa kauas, seuraa pientä sumeutta ja haparointia. Tämä likija kaukonäköisyyttä koskeva keskustelu palasi yllättäen mieleeni nähdessäni Pedro Almodóvarin uusimman elokuvan Rinnakkaiset äidit. Uran tässä vaiheessa lihan värinää on vähemmän ja puhetta enemmän. Mutta ei se tarkoita etteikö sinne pitäisi ryhtyä katsomaan, päin vastoin. K A T J A K A L L I O R I N N A K K A I S E T Ä I D I T O H J A U S : P E D R O A L M O D Ó VA R Pedro Almodóvar ei ole koskaan näyttänyt niin tavanomaiselta kuin Rinnakkaisissa äideissä. Jos Almodóvarin elokuvataiteen sisältö pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi sydänsuru. Kyyneliä piisaa yhä, sillä ne eivät ihmiseltä lopu, kuten eivät lopu hylkääminen, petos taikka torjunta. Tänä päivänä hänen vakioteemansa ovat kulttuurikeskustelun polttopisteessä, myös elokuvataiteessa
Suomen-ensi-iltaa lykättiin koronan vuoksi vuodella, eikä isompaa kansainvälistä levitystä ole toistaiseksi tiedossa. Tai olisi, jos Supercoolin näkisi riittävän moni. Yksi heistä on naimassa Edelmannin lappilaismiehen, joka viihtyy munasillaan. Huonoimmillaan se laahaa ja tympii. RATSASTUSTA PELKÄLLÄ TYYLILLÄ PATEETTINEN JA ALLEVIIVAAVA NÄYTTÄÄ JA TUNTUU TEINIKOMEDIALTA NELJÄ NAISTA JA PERSE A N N E T T E B E I N G T H E R I C A R D O S S U P E R C O O L S K I M B A G I R L S Arviot Anton Vanha-Majamaa Kuvat Elokuvien maahantuojat ja levittäjät E L O K U VA T E A T T E R E I S S A . E L O K U VA T E A T T E R E I S S A . Ehkä siksi, etteivät kaikki biisit ole kovin hyviä. Elokuvallisesti Annettessa on paljon mitä arvostaa, mutta tunnetasolla se jättää kylmäksi, kuten monet Carax’n töistä. Skimbagirlsin viides päähenkilö ei ole Lappi vaan Samuli Edelmannin paljas perse. High schoolinsa alakastiin lukeutuva sarjisnörtti Neil (Jake Short) esittää universumille toiveen olla muiden silmissä supersiisti, ja kas, toive toteutuu. Perseen ympärillä tapahtuu: Neljän naisen ystäväporukka on tullut Lappiin. New Yorkiin sijoittuvissa romanttisissa komedioissa on klisee, jonka mukaan kaupunki on kuin yksi elokuvan päähenkilöistä. Aaron Sorkin (West Wing, The Social Network ) on elokuvan ja television tärkeimpiä nykykäsikirjoittajia, mutta ohjaajana hän ei ole kovin hyvä. Lopun kliimaksi on rakennettu hassusti sen ympärille, uskooko yleisö, ettei Ball ollut kommunisti. t a m m i k u u 2 2 2 6 9 Itsestäänselvyys alta pois: Adam Driver on tämän hetken ehkä kiinnostavin Hollywood-näyttelijä. Tai ehkä siksi, ettei fokuksen kohdistaminen kompleksiseen taidetta luovaan miesneroon tunnu hedelmällisimmältä ratkaisulta. Dialogi on sorkinmaisen näppärää, joskin naisten asemaa viihdealalla käsittelevissä kohdissa myös osoittelevaa ja anakronistista. Bestiksensä Gilbertin (Miles J. P R I M E V I D E O S S A . Being the Ricardos kuvaa myrskyisää viikkoa 1950-luvun hittikomediasarjan I Love Lucyn kuvauksissa. The Last Duelin ja House of Guccin jälkeen valkokankaille tulee Annette. E L O K U VA T E A T T E R E I S S A 2 1 . Siihen tunnutaan keskittyvän enemmän kuin esimerkiksi Saariselän ja Ivalon hulppeisiin maisemiin, joissa komediaa on kuvattu. Cotillardin lahjoja olisi voinut käyttää niin paljon paremmin. Elokuvassa Driver näyttelee väsynyttä stand-up-koomikkoa, joka sanoo lavalla ongelmallisia asioita ja flirttailee kuolemallaan. Lucille Ballia (Nicole Kidman) epäillään mediassa kommunistiksi samaan aikaan kun avioliitto sarjassa Rickya näyttelevän Desi Arnazin (Javier Bardem) kanssa rakoilee. T A M M I K U U T A .. Yhdysvalloissa kuvattu Supercool näyttää ja tuntuu ihan pätevältä teinikomedialta. Ai niin, ja elokuvahan on musikaali, jonka kappaleet on säveltänyt kulttibändi Sparks. Verbaalisen ja fyysisen komiikan lomassa käsitellään vakavia teemoja, kuten ystävyys, sisaruus ja rakkaus. Teppo Airaksisen ohjaama Supercool on nimeään myöten mukaelma 2000-luvun roiseista teinikomedioista, joiden yksi merkkipylväs oli vuoden 2007 Superbad . Mutkia tulee kuitenkin matkaan ja morsian Emma (Anna-Maija Tuokko) sekä tämän ystävät Riikka (Ria Kataja), Kata (Matleena Kuusniemi) ja Mallu (Armi Toivanen) päätyvät tunturiin koheltamaan. Eritoten Kidmanin suuhun on kirjoitettu herkullisia monologeja sekä one-linereita, mutta koska Kidmanin kasvot eivät nykyään juuri liiku – maskeerauksesta tai plastiikkakirurgiasta johtuen – on hänen tulkintansa ilmaisuvoimaisesta komediennesta parhaimmillaan erikoinen, pahimmillaan vähän pelottava. Being the Ricardos astuu samoihin miinoihin kuin kuuden Oscarin ehdokas The Trial of the Chicago 7: patetiaan, alleviivaavuuteen ja moraaliseen sinisilmäisyyteen. Marion Cotillard näyttelee tämän oopperalaulajavaimoa, pariskunnan lasta näyttelee marionetti. Mitään järin omaperäistä käsikirjoitus ei tarjoa, mutta tärkein on kunnossa: Shortin ja Harveyn välillä on aitoa kemiaa, ja eritoten Harvey vetää suulaan kaverin roolissa niin hyvin, että Jonah Hill -ilmiö on ihan mahdollinen. Harvey) kanssa Neil lähtee valloittamaan unelmiensa hottiksen Summerin sydäntä. Leos Carax’n ensimmäinen pitkä ohjaustyö sitten Holy Motorsin (2012) on parhaimmillaan komea, mukaansatempaava ja vallattomuudessaan hurmaava. Väliin on istutettu kaikesta irrallinen keskustelu pilluista – kuin zeitgeist-generaattori olisi ohjeistanut käsikirjoittaja Misa Palanderia, että tällaista dialogia feministisessä komediassa täytyy olla. Ehkä siksi, että se tuntuu usein ratsastavan pelkällä tyylillä. Lopputulos on epävarma ja opportunistinen huti. Airaksinen (Napapiirin sankarit 2, Juice ) rutistaa vajaan yhdeksän miljoonan euron budjetista kaiken irti: on komeahkoa toimintaa ja Damon Wayans Jr.:n sekä Iliza Schlesingerin kaltaisia puolituttuja nimiä
Samalla tavalla Henki liittää toisiinsa yhteenkuulumattomilta tuntuvia asioita, kuten kasvitiede ja populaarimusiikki, ja tästä syntyvä oivallus on yhtä aikaa syvämietteinen ja ratkihauska, tunteisiin vetoava ja älyllinen. Kuten yllä, olet saattanut kuulla Dawsonia paljon tai todennäköisemmin et ollenkaan. Kappaleessa mainitaan myös kuuluisa botanisti Ethel McLennan ja loppu on tragikoominen: ”Unfortunately the fungal cultures we brought with us / Have started to degrade”, löydetyt tutkimusnäytteet siis ovat alkaneet tuhoutua. Näin pahis saattoi kuolla yhdessä tarinassa, mutta saattoi toisen piirtäjän tarinassa olla taas tekemässä tuhojaan. He ovat kuolemanvakavissaan. Henki kuvastaa samalla myös aikaa, jolloin populaarimusiikki on sirpaloitunut yhtenäisestä kertomuksesta omaksi multiversumin kaleidoskoopikseen. Tarkalla numerolla ei ole merkitystä. Katsokaas, Circle on Porissa 30 vuotta sitten perustettu yhtye, joka on julkaissut nelisenkymmentä albumia. Tällaisia yhä useammin ovat suuret rockalbumit: eivät levyjä, joiden kuuntelemiselta ei voi välttyä, vaan levyjä, joiden luokse täytyy mennä. R I C H A R D D AW S O N & C I R C L E : H E N K I L E V Y-Y H T I Ö : D O M I N O. Ja sitten ovat tietenkin Dawsonin kertomat tarinat itsessään. Dawson ja Circle ovat tehneet yhdessä Henki-nimisen albumin ”botanistista rockia”, jonka seitsemän pitkää kappaletta kertovat kukin yhdestä historiallisesti merkittävästä kasvista. Tarinan nimetön botanisti on sairaan äitinsä hoitamisen lomassa Melbournen yliopistossa kuunnellut ”itiöiden mielipuolista valssia”, jonka ”tuuli pöllyttää mielen hiuksia”. Circlen ja Richard Dawsonin yhteisalbumi Henki on levy, jonka luokse on mentävä. Sen kuunteleminen on kuin astelisi tiheään, vehreään metsään; kitarat pistelevät kuin havunneulaset, krautrockista tuttu junnaava, jumiin jäämisestä opinkappaleen pyhittänyt rytmi melkein tuntuu nenässä kuin sammalinen tuoksu, Dawsonin kansanlaulajan tapaan alituisen käytön yhtä aikaa kireäksi ja rikkaaksi tekemäksi ääni taas tunkeutuu kehoon kuin ihon lävitse, kertoen tarinoita kuin meillä olisi koko ilta aikaa – ja tässä maailmassa meillä onkin, koska mitäpä muutakaan voisi pimeän langetessa tehdä. Ovatko Dawson ja Circle vakavissaan. S A M U L I K N U U T I Mutta kuulen heidän myös nauravan partaansa koko ajan. Ja mitähän tekemistä tällä on tässä kolumnissa esiteltävän Richard Dawsonin ja Circlen kanssa. Marvelin tekijät keksivät multiversumin, sillä sarjakuva-albumeita alkoi olla niin tuhottomasti, ettei ollut enää mitenkään mahdollista pitää Marvel-maailmaa yhtenäisenä. (Tällaista musiikkia tekevät nimenomaan ihmiset, joilla on parrat, silloinkin kun heillä ei ole.) Henki tuo albumina mieleen sen vanhan Monty Python -sketsin, jossa kreikkalaiset ja saksalaiset filosofit harhailevat jalkapallokentällä pohtimassa omiaan – kunnes Arkhimedeellä lopulta välähtää, ja partasedät alkavat kirmata pallon perässä. 7 M U S I I K K I U usin Spider-Man -elokuva No Way Home teki myös leffakatsojille tutuksi sarjakuvissa jo kauan esillä olleen multiversumin idean. Näin heidän Wikipedia-sivunsa listaa bändin tyylilajin: ”krautrock, metalli, space rock, post-rock, kokeellinen musiikki, minimalismi”, mikä riittäköön meille toistaiseksi. Dawson taas on nelikymppinen englantilaismuusikko, joka eriKasvio ja multiversumi SAMULI KNUUTI on olarilainen kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jolla viime laskemalla oli hyllyssään kolme Circlen levyä. Siksi se on albumi, joka oli monissa kansainvälisissä julkaisuissa vuoden 2021 parhaiden albumeiden listoilla mutta jota Suomessa kovin harvat ovat kuulleet. Totta kai. Avauskappale Cooksonia kertoo haarusanikkaisia muistuttavasta maakasvista siluurikauden puolivälissä 425 miljoonaa vuotta sitten (kiitos taas, Wikipedia) – ja etenkin elämästä, joka on omistettu sen tutkimiselle. Jos olet Circle-fani, olet varmasti kuullut ainakin suurimman osan näistä levyistä. Nyt Circlen universumi on rysähtänyt yhteen englantilaisen Richard Dawsonin universumin kanssa. Jos seuraat rock-musiikkia, olet varmasti kuullut jotakin Circlen musiikkia tai ainakin bändistä. Aääretömässä määrässä rinnakkaismaailmoja Hämis voi taistella vaikka Green Goblinia vastaan, toisessa hengailla Iron Manin kanssa, kolmannessa singahtaa ulkoavaruuteen ja neljännessä perustaa Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä –sarjan teoksia kermakakuiksi todellistavan leipomon. Muille ihmisille taas voisin yhtä hyvin puhua hepreata. Kuin vaellukselle, kuin metsään; rinkaksi riittävät avoin mieli ja korvat. laisissa projekteissaan on tehnyt milloin friikkifolkia, milloin elektronista pörinää
Time Skiffsillä soittaa sympaattinen indievanhus, jonka harmoniat ovat tuttuja, mutta psykedeelinen hurjastelunuoruus takana. Animal Collectiven musiikki on aina ollut ällistyttävää ja sofistikoitunutta, muttei koskaan yhtä kaunista kuin Prester John -singlellä tai varsinkaan päätösslovari Royal and Desirella . t a m m i k u u 2 2 2 7 1 Baltimorelainen Animal Collective oli 2000luvun suuruus, jonka kultaus on vuosien kuluessa vain kiillottunut, mutta 2010-luvulla yhtyeestä ei ollut mihinkään: kaksi pettymyslevyä, siinä se. Kun pantattuja kertosäkeitä tulee levyn puolivälissä, ne räjäyttävät: ensin koko ajan korkeammalle nouseva hittisingle The Only Heartbreaker ja perään vielä enemmän ylikierroksille sävelletty Love Me More ja huhhuh. Tärkeintä on, miten Mitskin kappaleet pikemminkin etenevät toisteisesti pisteestä A pisteeseen B kuin koostuvat kiertävistä rakenteista kuten pop-muoto yleensä. Uutta on kasarisoundi. Lapsettaa -biisin säkeistö kuulostaa blink182:lta, jonka jättihitti on tietenkin What’s My Age Again . Yhtyeen basisti Väinö Karjalainen on tehnyt viime vuonna muun muasssa Ursus Factoryn ja Pekka Nisun albumeita. Tiisun suoraviivainen miesangstija kasvukipulevy III on vain pikkuisen progea. Kerrankin nostalgiabändi on löytänyt paikkansa. L E V Y-Y H T I Ö : K A I K U T I I S U : I I I. Heidät voisi laittaa Tiisun kanssa samalla suomalaisten entisten poikien rockfestivaalille, jonka esiintyjiä yhdistäisi ”suomirockin” sijaan intensiivisehkö suhde 2000luvun taitteen vaihtoehtoisehkoon kitararockiin. Brooklyniläinen on aivan indien ykkösketjua The xx:n ja Beach Housen rinnalla – vielä kaukana Tame Impalasta. Paras biisi Ote lipsuu on lohtulaulu kaikille, jotka yrittävät tosissaan olla vähän parempia. Takuuhyvä kuudes levy Laurel Hell on kuin edeltäjänsä: puolituntinen lauluja, jotka kertovat siitä, miltä tuntuu. Mutta hänen musiikkinsa pohjautuu hyvin erilaiseen tunnelmointiin kuin mainittujen. Silloin teksteistä saa viivoja Litku Klemetin debyytin ja jopa Maustetyttöjen epävarmoihin mielenmaisemiin. Räkärodeokin mainitaan. Helsinkiläisbändi Teini-pään konsepti löytää nössöilystä oleellisen: kun nuoruus venyy kolme kymppisyyteen, ihmissuhteet pysyvät teinimäisinä ja naiivitkin laulut ovat tarpeeksi totta. Mitskistä on tullut käsittämättömän suosittu. 18v -biisin kertosäe kuulostaa todella hyvältä, kunnes hoksaa biisin hassuttelevan Tapani Kansan Äidin pikkupojalla . ”Ote lipsuu luottokortista ja susta”, solisti Luca Sirviö laulaa. Oma ääni on kirkkain puolivälissä – ja yllättävän suomalainen. Vaan mitä jää jäljelle. Tylsimmillään bändin debyytti on, kun biisit renkuttavat kuin lukuisat muut The Pains of Being Pure at Heartin, Beat Happeningin tai Särkyneiden kaltaiset bändit, joiden estetiikka on ensin punk ja sitten vasta indie. Tosi ärsyttävää! Hyvä. Uran huipentaneesta Merriweather Post Pavilion -albumista tulee kuluneeksi 12 vuotta, ja bändi palaa muotoon. Oleellisen äärellä Hitaus pukee heitä Miesangstia ja kasvukipua Lauluja siitä, miltä tuntuu T E I N I P Ä Ä : M A A I L M A K Y L L Ä O D O T T A A A N I M A L C O L L E C T I V E : T I M E S K I F F S M I T S K I : L A U R E L H E L L Arviot Oskari Onninen Kuvat Levy-yhtiöt L E V Y-Y H T I Ö : D O M I N O L E V Y-Y H T I Ö : S O I T S E S I L T I L E V Y-Y H T I Ö : D E A D O C E A N S Tiisu oli vuonna 2015 debytoidessaan Suomen ärsyttävin yhtye, enää ei
Nämä ovat kuitenkin vain yksityiskohKansan edustaja tia tarinassa, niin riemastuttavia kuin ne ovatkin. O U T I M E N N A ) , T E O S VENL A ROSSI on helsinkiläinen toimittaja, joka ei ole koskaan käynyt niin Pietarsaaressa kuin Vietnamissakaan.. Tälle on hyvä syy: Varjo ja viileys ei lopulta ole kirja ihmisistä. Todellako. Varjo ja viileys kertoo pintatasollaan vietnamilaistaustaisesta perheestä, jonka muodostavat äiti Má, teini-ikäinen rettelöitsijä-isoveli Hieu ja alakouluikäinen pikkuveli, tarinan kertoja. Tran kirjoitti esikoisromaaninsa Varjo ja viileys (alk. Tran leikittelee tuon suomeksikin käännetyn kulttikirjan fetisoidulla, jopa rasistisella estetiikkaV E N L A R O S S I käsityksellä. Romaani on mahdollista lukea kirjailijan henkilöhistoriaa vasten. Varjo ja viileys ei ole ensijaisesti maahanmuuttajaromaani, ei edes erityisen yhteiskunnallinen romaani. Että ihan vietnamilaisyhteisön ääni. Ehkä ei. Skugga och svalka) ruotsiksi. Osa heistä esiintyy kirjassa vain kerran tai pari. 7 2 K I R J A T T yypillinen esikoisromaani: tarina nuoren pojan kasvamisesta, perhesuhteista ja pikkupaikkakunnasta. Eikö sillä ole väliä, että Tran on itse korostanut, että ei halua edustaa mitään ryhmää. Ja siksi on kerrassaan typerää, että juuri tämä kulttuurieroja korostava näkökulma on hallinnut Tranin teoksen vastaanottoa – mutta niinhän maahanmuuttajataustaisille kirjailijoille usein käy. Mutta sillä pitäisi kuitenkin olla väliä, mitä kansien välistä löytyy. Hän kasvoi Pohjanmaan suomenruotsalaisessa kulttuurissa, asuu nykyään Malmössä ja toimii psykologina. No ei sinne päinkään. Se, joka on Varjojen ylistyksensä lukenut, tunnistaa myös, mistä Tranin romaanin nimi on peräisin. Eikö tämä homma ole jo vähän nähty. Jos palkitaan, niin silloin on tapana kiitellä erityisesti tarinan ja sen kertojan rohkeutta, vilpittömyyttä ja tunnekylläisyyttä. Enää ei sentään kehdata sanoa, että niillä nyt vaan on niin hyvä rytmitaju. Sen henkilöhahmot ovat luonnosmaisia hahmotelmia, miltei karikatyyrejä, joiden historiasta tai taustoista ei juuri kerrota. Förlagetja Teos-kustantamoiden yhteistyön tuloksena se julkaistiin samana vuonna myös Outi Mennan oivallisena suomennoksena. On kiinnostavaa ja hauskaa, millaisena romaanin perhe hahmottaa suomalaisen ja suomenruotsalaisen kulttuurin. Sen sijaan ne joko vaietaan tai palkitaan. Yleensä niitä ei kyllä juuri arvioidakaan, jos arviointi tarkoittaa teoksen esteettisen maailman ja viittaussuhteiden purkamista ja kontekstointia. Vai onko kyseessä esimerkki siitä, miten hyviä valmiuksia Suomessa ylipäätään on arvioida maahanmuuttajataustaisten ihmisten kirjoja. Kenties. Esimerkiksi Helsingin Sanomien tai Suomen Kuvalehden arvioissa tätä viittausta ei kuitenkaan käsitellä. Teos on punnittu ja mietitty puheenvuoro, joka jatkuvasti viittaa toisiin teoksiin, niin aasialaisen elokuvataiteen klassikoihin kuin muihin kirjoihin. Miten paljon he paheksuvatkaan sitä, että suomalaiset menevät kahvilaan syömään kakkua verkkareihin pukeutuneina. Hän siis keskustelee, pilkkaa ja parodioi vanhaa perinnettä. Onko tämä yksityiskohdista nillittämistä. Quynh Tran saapui perheensä kanssa Suomeen (tarkemmin sanoen Pietarsaareen) pakolaisena Vietnamista vuonna 1989. Tapahtumat sijoittuvat muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan ja pohjalaiseen pikkukaupunkiin, joka on tunnistettavissa Pietarsaareksi. Että hän näkee länsirannikon vietnamilaisyhteisön joukkona hyvin erilaisia, toisistaan poikkeavia ihmisiä. Tekijä ei voi määrittää vastaanottoa. Kirjan yksi luku (nimeltään ”Herra Téon paasausta”) perustuu japanilaisen kirjailijan Junichiro Tanizakin (1886–1965) Varjojen ylistys -teokseen. Q U Y N H T R A N : VA R J O J A V I I L E Y S ( S K U G G A O C H S VA L K A , S U O M . Miten naiiveina Má pitää valkoisia, keski-ikäisiä naisia, jotka käyttävät huiveja ja ajattelevat, että ”kaikesta voi puhua”. Se on kirja taiteesta. Tran itse on syntynyt Malesiassa pakolaisleirillä ja oli vielä vauva, kun hänet kannettiin Suomen maaperälle. Maahanmuuttajataustainen kirjailija typistyy Suomessa helposti oman kulttuurinsa tulkiksi, kirjoittaa Venla Rossi. Kriitikko Vesa Rantama kirjoitti Varjosta ja viileydestä Helsingin Sanomiin arvion, jonka otsikko oli ”Vietnamilaisyhteisön ääni saapuu suomalaiseen kirjallisuuteen: varjoista näkee tarkemmin”. Tai että hän on kertonut kirjan olevan fiktiota
2 . S U O M . Toisteisuuden vuoksi tekstit eivät tahdo erottua toisistaan – muutamaa helmeä lukuun ottamatta. Sielun lisäksi virikkeitä janoaa naisen rakkauselämä. Pian minäkertoja huomaa, että ”kohtalon työhön tarttuminen tarkoittaa myös vastuun ottamista sen seurauksista”. Brittikirjailija kuvaa havaintojaan runsaalla, vivahteikkaalla kielellä. G U M M E R U S , 3 2 7 S . Taidemesenaatti Mable Dodge Luhan kutsuu ihailemansa kuvataiteilijan kotitilalleen työskentelemään. Toinen paikka on nautinnollista romaanitaidetta. Muilta osin ajattelullinen anti jää pintapuoliseksi, vaikkei luontokadon vakavuutta voikaan alleviivata liikaa. Männynkävyt rapsahtelevat, ja rautiainen on ”pelkkää juovaa, täplää ja helskettä”. Kirjailija menee pöpelikköön Perheen mikrokosmos Nautinnollista romaanitaidetta H E L E N M A C D O N A L D : I L T A L E N T O J A J O N A T H A N F R A N Z E N : C R O S S R O A D S Arviot Silvia Hosseini Kuvat Kustantamot S U O M . Jonathan Franzen luo taidokkaita henkilökuvia, mutta miljöö on luonnosmainen. Nimi viittaa kirkon nuorisoryhmään, johon pastorin teini-ikäiset lapset muodostavat kukin oman suhteensa. S & S , 2 2 3 S . Yhdeksi teemaksi nousevat mielen sairaudet, joita käsitellään vaikuttavasti. t a m m i k u u 2 2 2 7 3 Illinoislainen apulaispastori himoitsee seurakuntalaistaan – siinä valtaosa Crossroadsin juonta. Iltalentoja ei kannata lukea takakannen lupailemina ”herättelevinä esseinä” vaan tunnelmapaloina, jotka houkuttelevat tutkailemaan lähiluontoa tarkemmin. Loppupuolen psykoosikuvaus on tyrmäävä. Ellei sanoma sitten ole, että valkoinen amerikkalaisuus on itsekästä hurskastelua, missä tapauksessa kertoja luotsaa hahmojaan turhan kiltisti. R A I M O S A L M I N E N . Ihmissuhteiden rakenteet ovat hauraita ja kaatuvat helposti kumoon, varsinkin kun joukossa on puhurimainen hahmo, joka ”tuulen tavoin asettui yhteen paikkaan ja alkoi puhaltaa”. Kielen vanhahtavuus, ilmaisun rehevyys ja Rachel Cuskin tyylille ominainen pidättyväisyys ovat täydellisessä tasapainossa. S U O M . Yhden perheen mikrokosmos jää silti yhteiskunnasta irralleen: romaani kertoo amerikkalaisista, ei amerikkalaisuudesta. Hahmojen ratkaisut tulevat perustelluiksi ajan normeilla, rasismia sivutaan, vakosamettia ja kuivakakkua tarjoillaan sen verran, että tapahtumien muistaa sijoittuvan 1970-luvulle. I R M E L I R U U S K A . Kiinnostavimpia ovat kohdat, joissa valotetaan yhteiskuntaluokan vaikutusta englantilaisten luontosuhteeseen. Tekstien rakenne sen sijaan on kaavamainen: kirjoittaja näkee pöpelikössä jotain hienoa, tirauttaa pari kyyneltä ja on oivaltavinaan jotain. R A C H E L C U S K : T O I N E N P A I K K A S E U R A AVA I M A G E I L M E S T Y Y 1 6 . Tosielämästä fiktioon tempaistut hahmot on luotu terävällä psykologisella vaistolla, ja kamarinäytelmää muistuttava juoni keriytyy kiehtovasti auki. K A I S A K A T T E L U S . 2 2 2. S I L T A L A , 6 2 6 S . Teos perkaa taidokkaasti varsinkin äidin suhdetta tyttäreensä. Lyhykäisissä esseissä kohdataan luonnon ihmeitä niin rämeikössä kuin pilvenpiirtäjässä
Korona taas räjähtämässä kaduilla ja ihmisten päissä. Lapset kavereillaan, Jani Kalliossa, minä maistelen punaviinin kanssa juustoja ja kuuntelen, kun naapuritalon yksinasuva suomenruotsalainen laulaa pihallaan uuden vuoden kunniaksi rapulauluja. Linnut ja citymaalaiset luodessaan Jumala ehkä hieman yliarvioi osaamisensa. Kuinka kiihkeästi ja loputtomasti valkoiset voivat keskustella Teamsissa ”n-sanasta” ilman, että jossain vaiheessa alkaa olo tuntua hölmöltä. Linnut ja citymaalaiset luodessaan Jumala ehkä hieman yliarvioi osaamisensa. Matelevan Teslan sisällä kököttää vertauskuva pihtisynnytetystä tulevaisuudesta. 30.12. Ne, jotka eivät ota Instagram-kuvia joulupöydästään, viettävät kärsimysvapaan joulun. Tänään ne vihdoin ymmärsivät, mitä puissa roikkuu, ja maaseudun virikerikkaudesta kertoo sekin, että olen nyt kaksi tuntia tuijottanut lintujen syömistä. Linnunaivot ja journalismin etiikka Citymaalaisten perheessä kohdataan sisäisiä ristiriitoja. Muu perhe nauttii rauhasta melunvaimennuskuulokkeidensa sisällä. 31.12. Vaikka aivotutkija olenkin, en ole ennen ajatellut, kuinka paikkaansa pitävä sana on ”linnunaivot”. Linnut lentelivät päiväkaupalla nälkäisinä ruokien ohi mitään tajuamatta. Illalla kuuntelen, kun naureskelevat lapset suunnittelevat saunassa hankkivansa koronan, jotta pääsisivät Helsinkiin edes teho-osastolle. Janin Journalismin etiikka -piirissä nyt neljäs tunti ja toinen viinipullo menossa. Hangontie on pakkaspäivinä hidastellut tavallistakin enemmän, kun tiellä ajavat sähköautoilijat ajavat alinopeutta pelätessään akkuvarauksen loppuvan. Kaupan edessä rollaattorilla liikkuvan eläkeläismiehen silmälasit tippuvat asfaltille tämän riisuessa maskiaan, minkä jälkeen mies rikkoo lasinsa rollaattorillaan. Instagram-kuvaajien kinkkujen sisällä sen sijaan tikittää pommi. 24.12. 1.1.2022 Uusi vuosi alkaa iloisesti, kun kotiin kömpinyt Jani ilmoittaa lonkero vapisevassa kädessään uudenvuodenlupauksekseen, että ”kasvaa kirjoittajana”. Citymaalaisryhmässä paljon kuvia huolella katetuista joulupöydistä vailla ihmisiä. Vaikka maalla voi elää yhtä rikasta elämää kuin kaupungissa, on ajettava yli tunti kaupunkiin, josta voi hankkia niitä ruokia ja juomia, jotka saavat meidät kaupungista muuttaneet valehtelemaan itsellemme, että maalla voi elää yhtä rikasta elämää kuin kaupungissa. Toinen päivä lintujen ruokailun seuraamista. 12.12. Perheessä sisäisiä ristiriitoja. Laitoin viikko sitten pikkulinnuille oksiin roikkumaan talipötköjä ja ruokinta-automaatteihin pähkinöitä sekä auringonkukan siemeniä. Sysimustista pihoista tunnistaa ne, jotka aikoinaan hankkivat pörssisähkösopimuksen. 17.12. 9.12. 28.12. 8.12. 21.12. 74 C I T YM A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 22.11. Lapset vastustavat, ovat kuulemma jo ”liian isoja lohduttamaan niitä itkeviä läskejä”. Hetken tilannetta pohdittuaan mies istahtaa jalkakäytävälle ja alkaa juoda joulu glögiään kylmänä pullon suusta. Toinen päivä lintujen ruokailun seuraamista. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen. Jani haluaisi kaikkien viettävän uutta vuotta journalistikavereidensa juhlissa Kalliossa niin kuin edellisvuosinakin. Helsingissä. K U V I T U S P A U L I I N A H O L M A. Maalla valaistaan jouluna pihat, puut ja talot niin estottomasti, että tuntuisi kuin autoilisi satuhahmojen mielisairaalan läpi
Kaunis. Sydämensivistynyt. Rohkea. › Tilaa uudistunut Eeva: lue.eeva.fi/uusi Roolien takana
Kuuntele Sohvaryhmää täällä – nyt uusi kausi: Tervetuloa Avotakan sohvalle! Avotakan tekijät puhuvat podcastissa siitä, mistä sisustuslehdet eivät kirjoita. Sisustaminen on kaikkea muuta kuin pinnallista Miia Kauhasen ja Kari-Otso Nevaluoman käsittelyssä. Joka jaksossa Sohvaryhmän seuraan saapuu uusi, kiinnostava vieras ja aiheet vaihtuvat kierrätyksestä suruun ja asuntokauppoihin.