POPULISMIN UUSI ILME Suvi Auvisen mielestä suomalainen sauna tihkuu seksiä Kun sijoittamisesta tuli feminismiä – vai toisinpäin. Hän on ehkä myös perussuomalaisten seuraava puheenjohtaja. KESTÄVIÄ JUTTUJA R IIK K A P U R R A : ”T Ä YS IS TU N TO SA LI EI O LE TW IT TE R .”. IM A G E 28 2 H EL M IK U U 20 21 1/2021 HELMIKUU 11,90?€ IMA GE UU DIST UI!. TISSEJÄ JA TIRKISTELYÄ NAISET JA RAHA Riikka Purra juo vihersmoothieita eikä usko empatiaan kansainvälisessä politiikassa
String ® Shelving System. Tutustu ja katso jälleenmyyjät osoitteesta stringfurniture.com Syntynyt 1949. Tuhansia mahdollisuuksia.. Valmistettu Ruotsissa
Partioja retkeilyharrastus oli touhun käytännöllinen syy, amerikkalaisten reisitaskuhousujen jättimäisiin taskuihin olisi helposti mahtunut teltta ja makuupussi ja vielä toiseenkin taskuun jotain. Tai ainakin heille, jotka ovat olleet sellaisia jossain muualla kuin Helsingissä. Alueellinen polarisaatio on jo niin suuri ja yhteiskuntaa läpileikkaava teema, että se vaatii yksittäisten artikkeleiden sijaan omistautumista aiheelle. Perimmäinen syy oli silti se, että olimme teini-ikäisiä ja toimimme kuten teinit aina: erottautumalla halusimme kuulua johonkin vastustaaksemme jotakin. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Hakkaraisen lista alakulttuureista, jotka ovat ottaneet ikoniset kengät juuri heidän tavaramerkikseen, on pitkä ja yltää huippumuotiin saakka. Tämänkaltaisten erojen muistaminen on ollut toinen tärkeä lehtiuudistustamme ohjannut periaate. Naarmuisia, rispaantuneita ja usein jättimäisiä kooltaan. Edes sushi ei ole uusi pizza, jota koko Suomi syö, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom tämän numeron Avaaja-haastattelussa. En koskaan esimerkiksi ostanut toista paria Martenseja. Hakkaraisen essee on yksi esimerkki siitä, mitä olemme uudistuksessa halunneet lehteen tuoda. Se vaatii myös sen tunnustamista, että maantieteellisillä etäisyyksillä on yhä merkitystä. Uudistuksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että painotamme jatkossa entistä enemmän sen kaltaisen kulttuurin esittelyä ja kritiikkiä, joka ei ole sidoksissa sen esityspaikkaan. Kaiken tämän jälkeen kenkiin liittyy niin monia keskenään ristiriitaisiakin ideologioita, Maantieteellisillä etäisyyksillä on yhä merkitystä. Mikä on tärkeää ja minne haluamme katsoa. Monin osin se keskittyi siihen, kuinka pääkaupunki onnistuu kasvamaan ja kehittymään muutoksen tahdissa, mutta mitä pidemmälle kehitys on edennyt, sitä enemmän kaupungistumisessa häviävien alueiden merkitys on korostunut. Eteenpäin ja nykyhetkeen tietenkin, ja siksi on ensin katsottava kauas taaksepäin. Kun kolme vuotta sitten viimeksi uudistimme lehteä, puhe kaupungistumisesta oli kiivasta. Tuolloin emme tietenkään vielä tienneet, kuinka tavanomainen yrityksemme olla erilainen olikaan. Minne tulisi katsoa Niklas Thesslund Pääkirjoitus että ne suorastaan symboloivat postmodernia sirpaleidentiteettiä, Hakkarainen kirjoittaa. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 5 V almistelimme syksyn ajan toimituksessa lehtiuudistusta, ja tämä on ensimmäinen uuden mallin mukaisesti tehty numero. Siksi tilasimme postimyyntikuvastoja pieniltä kivijalkaliikkeiltä, jotka myivät vanhoja armeijavaatteita eri maista. Samaan aikaan ne ovat asioita, joiden suhteen esimerkiksi kulutustottumukset vaihtelevat merkittävästi alueittain. Sen kyllä ymmärsin jo silloin, että kapinamme oli tavattoman kesyä ja lyhytaikaista. Luultavasti kapinallisiin, jotka vastustivat sovinnaisuutta. Olemme halunneet ottaa tyylin, muodin ja ruoan kaltaisia aiheita perinpohjaisen ja yhteiskunnallisen, imagemaisen kirjoittamisen aiheiksi, sillä ne ympäröivät elämäämme päivästä toiseen. Se kun tarkoitti sitä, että valtakunnan kiinnostavimmat vaatekaupat olivat satojen kilometrien päässä. Martens, jossa Hakkarainen kertoo paitsi omista, yhä tallessa olevista maihareistaan, myös kaikista niistä sukupolvista, jotka ovat halunneet erottautua ja kapinoida vetämällä jalkaansa samat kahdeksanreikäiset maihinnousukengät. 1990-luvun alkupuolella kaveriporukallani oli tapa, jonka epäilen olevan tuttu monille heistä, jotka ovat olleet teiniikäisiä samoihin aikoihin. Ja ehkä juuri niillä onkin, aivan samalla tavalla kuin niillä oli 30 vuotta sitten, kun tuote katalogi oli lopulta vain kalpea aavistus siitä, että olisi päässyt itse hypistelemään tavaroita liikkeisiin. Harrastimme puuhaa kahdesta syystä. Ehkä juuri niillä sitä onkin. Kaikesta tästä on kyse myös kirjailija Anna-Kaari Hakkaraisen tähän numeroon kirjoittamassa esseessä Dear Dr. Uudistus on huomattava etenkin ulkoasullisesti, mutta olemme miettineet paljon myös sitä, millaisten aihepiirien ympärille lehden numerot suunnittelemme. Reisitaskuhousuja, kenttäpaitoja, takkeja ja tietenkin maihinnousukenkiä
Suvi Auvisen mielestä sauna ei ole sellainen. Kouluun mennään sillä, mikä kätevintä on. 32 HARRASTUKSET MAKSAA Blogimatto vaihtui osakesäästötiliin, kun naiset alkoivat kertoa toisilleen, mitä raha on. 40–47. Amanda Tolkkinen ja Alva Lohi kulkevat kouluun koppimönkijällä. Tässä numerossa. 48 NAISTEN VUORO Toistelemme käsitystä saunasta täysin epäseksuaalisena paikkana. MARTENSIEN IKUINEN SUOSIO 66 RUOKA – LOHI ON! 68 ELOKUVA – PERSIAN OPPITUNNIT 71 MUSIIKKI – SAULT: UNTITLED (BLACK IS) & UNTITLED (RISE) 72 KIRJA – JHUMPA LAHIRI: MISSÄ MILLOINKIN 74 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 48–57. 40 KOHTI KOULUA Pyörä, skootteri, metro tai koppimönkijä. Kuvareportaasi koulumatkoista eri puolella Suomea. 58 KESKUSTELIJA – KATI KELOLA 61 ESSEE – DR. Suvi Auvisen mielestä sauna ei ole vain sellainen, millainen sen aina väitämme olevan. 6 S I S Ä L L Y S L U E T T E L O 5 PÄÄKIRJOITUS 6 SISÄLLYSLUETTELO 8 TEKIJÄT 10 AVAAJA – TARU LINDBLOM 14 KUUKAUDEN DATA 15 TOISINKIN VOISI OLLA 16 POLIITTINEN KOTI 18 DEBATTI – FINÉR, SOININVAARA & PURSIAINEN 20 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 22 RIIKKA PURRAN IHMEELLINEN MAAILMA Riikka Purra ei vastaa kuvaa stereotyypisestä perussuomalaisesta ja siksikin hän voi olla puolueen seuraava puheeenjohtaja
Miksi sukupolvi toisensa perään päättää erottautua juuri Dr. Martens -maihareilla, pohtii Anna-Kaari Hakkarainen esseessään.. Valokuvaaja ANTTI VETTENRANTA Meikkaaja ESSI KYLMÄNEN Kannen kuva K E S TÄV I Ä J U T T U J A 62–63. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 7 58–60. Keskustelija Kati Kelola toivoisi matkailun tulevaisuuden löytyvän entistä enemmän lentoreittien ulkopuolelta
Olemme halunneet selkeyttää lehteä sekä sen rakenteen että artikkeleiden ja palstojen suhteen, korostaa aina sitä, mikä kussakin jutussa on tärkeintä. “Vaikka kävimme suunnitelman läpi yhdessä etukäteen, saunoessa kuvaus tapahtui hyvin orgaanisesti. Kuvien linja hahmottuikin samalla, kun käristyimme löylyissä. #pariterapia’aan, jota toisen jutun mukaan tarjotaan paikoin huteralla osaamisella. @puhakka_tanke: Luen juuri uusinta @ imagelehti’ä, ja tämä kirjoitus oli yksinkertaisesti erittäin hyvä. ”Matkailu on monenlaisten muutosten edessä. Suvin paljas teksti vaati niin ikään iholle tulevia kuvia. 8 T E K I J Ä T Lähetä palautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @HartusvuoriWRC: Joulukuun @ imagelehti’ssä hyvä henkilökuva @ JariMattiWRC’sta. 1974) on esseisiin erikoistunut kirjallisuudentutkija, joka kirjoittelee joskus kirja-arvostelujakin. On kiinnostavaa ja välttämätöntäkin miettiä, millä tavalla lähdemme matkaan, sitten kun se taas on mahdollista.” YKSINKERTAISTA JA KLASSISTA Ulkoasu-uudistuksessa olemme tuoneet lehteen useampia uusia elementtejä, joilla on kaikilla sama tehtävä. Kiitos @SunaVuori #lukusuositus VELI-MATTI PYNTTÄRI Veli-Matti Pynttäri (s. HEIDI STRENGELL Heidi Strengell (s. Ilmastonmuutos on jo pitkään pakottanut miettimään vastuullisia tapoja matkustaa, ja nyt koronakriisi vielä runtelee koko matkailualan perusteita. 1986) on valokuvaaja, joka kuvasi saunasuhteestaan tähän numeroon kirjoittanutta Suvi Auvista saunomassa. Keskeneräisyys ja harkitsemattomuus tekee toisinaan kuvatessa hyvää, sen muistin jälleen saunassa.” Tekijät OIKAISU LUKIJOILTA Vuodenvaihteen Imagen pariterapiaa käsittelleessä artikkelissa mainittu Mathias Hellsten on psykologi, ei psykoterapeutti. UUDISTUS. 100 ideaa maata pitkin matkailuun. Hänelle soisi joulun rauhan ja rauhan näin ylipäänsä. Tätä numeroa varten Pynttäri keskusteli Kati Kelolan kanssa tämän uudesta kirjasta Vaihtuvia maisemia. Kiihkoton, mutta lämmin teksti, mistä tunnistaa mankelin läpi käyneen ralliammattilaisen. Olemme myös lisänneet lehteen silmäiltäviä ja helposti tartuttavia elementtejä ja opasteita, joiden tehtävänä on paitsi helpottaa lukijaa myös tarjota lisätietoa. Kaiken tämän vuoksi olemme kiinnostuneita saamaan uudistuksesta palautetta. Ehkä tulevaisuudessa pienempi tarve mm. @lanttumaakari: Tuore @imagelehti oivallinen myös työnäkökulmasta! @liandersson korostaa koulun sosiaalista merkitystä ja tunneja vuorovaikutustaitojen opettelun tärkeyttä
Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun Asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Aikakauslehtien liiton jäsen. ISSN 0782-3614 OIKAISU LUKIJOILTA. numero. vuosikerta, 282. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 9 K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja niklas thesslund Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Editointi ja suunnittelu Venla Rossi Ulkoasu Ilari Musta Tuottaja (ajankohtaismediat) Laura myllymäki Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09) 759 61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA Suvi Auvinen, Sonja Finér, Anna-Kaari Hakkarainen, Silvia Hosseini, Koko Hubara, Katja Kallio, Samuli Knuuti, Juuso Koponen, Essi Kylmänen, Johanna Myllymäki, Annaliina Niitamo, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Jouni Porsanger, Heikki Pursiainen, Veli-Matti Pynttäri, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Heidi Strengell, Osmo Soininvaara, Anton Vanha-Majamaa, Antti Vettenranta, Elina Vitikka. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). helmikuuta 2021. 36. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2021 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 18
Minkä takia. Jos vakiintuneeseen tapaan lähetetään kyselytutkimuksia paperipostina kotiin, niin juuri keskiluokkaiset ihmiset vastaavat kaikkein aktiivisimmin. Ruokaja muukin kulutustutkimus kohdistuu tyypillisesti taloudellisesti hyvin toimeen tuleviin ihmisiin ja keskiluokkaan. Koulutus, yhteiskunnallinen asema ja tulotaso vaikuttavat siihen, mitä ihminen syö ja mitä hän ruokavalinnoillaan viestittää. Se on monimutkainen kysymys, mutta on selvää, että ruoka ei ole pelkästään henkilökohtainen valinta. Tiedämme vähemmän pienituloisten tai vähemmän koulutettujen ihmisten ruokavalinnoista. Keskiluokkaisia ihmisiä on helpompi tavoittaa, ja he kertovat itsestään mielellään. 1 1 A V A A J A Kuinka luokkasidonnaisia ruokailutottumukset ja -valinnat tämän päivän Suomessa ovat. En siis tarkoita, etteikö kaiTeksti Venla Rossi Kuvat Antti Raatikainen TARU LINDBLOM: KESKILUOKKA EI ENÄÄ ARVOTA RUOKAA MAUN PERUSTEELLA Tulotaso, yhteiskunnallinen asema ja koulutus vaikuttavat siihen, mitä 2000-luvun suomalainen syö ja mitä hän ruokavalinnoillaan viestittää, sanoo professori Taru Lindblom.
1 1 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 1 1 TARU LINDBLOM aloitti vuoden 2021 alussa Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professorina.
Aikanaan pizzaan liittyi saman tyyppisiä ennakkoluuloja kuin nyt sushiin. Eikö sushi olekaan uusi pizza, jota koko Suomi syö. Ruoka on tästä hyvä esimerkki. Ennen sosiaalista asemaansa saattoi osoittaa muille valmistamalla esimerkiksi jotain hyvin kallista lihaa. Meidän tutkimuksessamme on aineistoa noin kymmenen vuoden ajanjaksolta. Tällaisen pääoman myötä me älyllistämme ruokaa, eli emme pohdi sitä ainoastaan akselilla, jonka toisessa päässä on ”hyvä” ja toisessa ”huono”, vaan ateriaan liittyy monia erilaisia merkityksiä. Mitä ylempiin statusluokkiin mennään, niin sitä moraalisemmilla ja esteettisemmillä tavoilla ruokavaliota kehystetään, esimerkiksi kasvisruoan syömistä. Poliittinen mielenmaisema ja tapa osallistua on siirtynyt enemmän identeettipoliitikan puolelle. Kyllä se varmasti joitakin mietityttää. Koulutettujen ihmisten ja ruokaharrastajien piirissä taas on tutkitusti tyypillisempää olla ennakkoluuloton. Mietitään erilaisia eettisiä vaikutuksia ja myös viestitään niistä ulospäin. Onko jokin tietty ruoka, joka on erityisen latautunut. Keskustelu ruoasta on polarisoitunut enemmän kuin konkreettiset ruokaostokset. Mutta miksi ruokailutottumukset ovat nykyään niin poliittinen asia. 1 2 A V A A J A 1 2 kenlaisia ihmisiä yritettäisi tavoittaa, mutta se ei aina onnistu. Tietysti ruokaan liittyy myös fysiologisia rajoitteita, ei kaikki ole kulttuurista arvojen tai identiteetin ilmaisua. On kyllä, mutta usein jonkinlaisen mutkan kautta. Vallitsevan asenneilmapiirin mukaan kyllä. Se, että maku ei olisi ensisijainen asia, olisi täydellinen paradigman muutos ravintola-alalla. Ovatko suomalaisten ruokavaliot eriytyneet toisistaan viime vuosina. Eli esimerkiksi juuri ruoan. Tämä liittyy ajatukseen ruokakulttuurien tuntemuksesta kulttuurisena pääomana. Perinteisestä suomalaisesta ruoasta tykkäävä saattaa esimerkiksi ajatella, että onko se mitään kunnon ruokaa, kun sehän on kylmää. Onko totuttu pitämään rapujuhlia vai ei. Sushiateriastahan voi helposti syödä vaikka kokonaisen wasabipallon tai sen muovisen ruohokoristeen, jos ei tiedä, mitä on tekemässä. Meille on hiljalleen myös rantautumassa ulkomailta fine dining -trendi, jossa huippukokit eivät ensisijaisesti pyri tekemään hyvänmakuista ruokaa, vaan tuottamaan kiinnostavia kokemuksia, tekemään ruoasta taidetta. Kymmenen vuotta myöhemmin moni oli maistanut sushia, mutta mielipiteet jakautuivat: sushi on monen suosikkiruoka, mutta sitä myös inhotaan. Sushi on hyvä esimerkki ruoasta, joka edustaa voimakkaasti toista kulttuuria ja muutosta itsessään. Että kohta mistään ei enää saa karjalanpaistia kun tulee tämä uusi muotiruoka ja muuttaa kaiken, että pitäisikö laittaa rajat kiinni uusilta ruoilta ja trendeiltä. Erityisesti koulutetuissa piireissä on myös kulttuurista painetta sietää erilaisuutta ja olla avoin uusille kokemuksille. A V A A J A. – TARU LINDBLOM AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiöitä. Omat sosiaaliset ympyrät vaikuttavat siis aika paljon. Eli nirsoilu on vähän junttia. Pelottaako ruokakulttuurin muutos suomalaisia. On luonnollista, että epävarmuuden tunteet herättävät ihmisissä vastustusta. Meidän tutkimuksessamme kaikista latautuneimpia näkemyksiä liittyy lihan tai kasvisruoan sijaan kuitenkin sus hiin. Sitä pitäisi syödä puikoilla ja tuntea lisäksi erilaisia sääntöjä. Mikä on seuraava muutos. Sushiin liittyy jännitystä myös ihan konkreettisena ruokalajina. Kukaan ei ole allerginen oopperalle, mutta ravuille voi olla. Jossain vaiheessa halutaan tehdä asioita päinvastoin kuin omassa lapsuudessa on tehty, ja sitten huomataan, että tehdään kuitenkin ihan samalla tavalla. Siitä on tullut ruokalaji, johon otetaan kantaa voimakkaasti ja jonka suhteen mielipiteet jakautuvat selkeästi. Aineistomme mukaan aika harva suomalainen oli syönyt sushia vuonna 2007, ja aika harva siitä myöskään piti. Nyt tämä ei ole enää ensisijaisesti tai yksiselitteisesti arvostettua. On jännittävää nähdä, miten se Suomessa otetaan vastaan. Eturyhmäpoliitikan rooli ihmisten elämässä on hälventynyt eivätkä esimerkiksi puolueet onnistu puhuttelemaan suomalaisia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Monella on sushista mielipide, vaikka he eivät olisi koskaan maistaneet sitä. Saatetaan välttää lapsuudesta tuttuja ruoka-aineita, mutta kuitenkin koostetaan ateria samalla tavalla tai noudatetaan ruokapöydässä samantyyppisiä käytöstapoja. Mitä ylempiin statusluokkiin mennään, niin sitä moraalisemmilla ja esteettisemmillä tavoilla ruokavaliota kehystetään, esimerkiksi kasvisruoan syömistä. Ja ovathan ne lähtökohdat aina läsnä, että millaista ruokakasvatusta oman perheen asema ja taloudellinen taso on mahdollistanut. Entä lapsuudenperheen ruoat, onko niillä vaikutusta aikuisuudessa. Kyllä ja ei. Arvoja ja mielipiteitä tuodaan esiin oman persoonan, elämäntyylin ja kulutusvalintojen kautta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ihan hirveän suuria muutoksia ei ole sinä aikana tapahtunut konkreettisissa ruokavalinnoissa, mutta niiden symboliikassa kylläkin
Dadpodissa suomalaisisät puhuvat siitä, mistä he aina mieluiten puhuvat: lapsistaan ja perheistään. MIESTEN VUORO PUHUA VANHEMMUUDESTA NIKLAS THESSLUND YHTEISTYÖSSÄ Toni Nieminen, Juha Itkonen, Jari Sinkkonen, Kjell Westö… Kymmenen isää ja kymmenen erilaista perhettä. KUUNTELE UUSI PODCAST, JOSSA ISÄT PÄÄSEVÄT ÄÄNEEN
Kuten niin monet asiat nykyaikana, sijoittaminen ja taloudenhallinta liittyvät identiteettiin. Case: OP Kymenlaakso. Henkilöasiakkaiden tulovero. Onnisen mukaan heidän päätuotteensa ei kuitenkaan ole säästäminen tai osakkeet, vaan kaikki rahan ympärille kietoutuva eli lifestyle, elämäntyyli. Mutta mihin mimmit sitten ihan käytännössä sijoittavat. Miesja naispuoliset sijoittajat. Myös pääomatulojen tärkeimmät lähteet ovat kovin sukupuolisidonnaisia, kuten infografiikasta selviää. Lähteet: Verohallinto 2020. Osakkeita ostamalla saa otettua miehisen maailman haltuun ja oltua oman elämänsä herra, tai siis rouva. Ehkä se on yksi syy siihen, että naiset ovat sijoittajina edelleen profiililtaan miehiä maltillisempia (OP Kymenlaakson tutkimuksen mukaan), vaikka ero ei enää olekaan kovin suuri. Euroclear Finlandin julkaiseman materiaalin mukaan naispuoliset sijoittajat suosivat kotimaisista pörssiyhtiöistä kaikista eniten Marimekkoa. Tulot tulonsaajaryhmittäin ja sukupuolittain; Koskikuru, Alex 2019. Esimerkiksi vaatteisiin. Verohallinnon tilastotietokanta. D A T A 1 4 S ekä miesten että naisten pääomatulot ovat viime vuosina Suomessa kasvaneet, mutta miehet saavat niitä yhä huomattavasti enemmän. Tradenomi (AMK) -lopputyö. Naisilla tulonlähteenä korostuvat erityisesti vuokratulot. Oskari Onnisen artikkeli Mimmit sijoittaa -ilmiöstä ja naisten taloudenhallinnan trendikkyydestä alkaa sivulta 32. Ehkä jopa neiti. VAROVASTI PÖRSSISSÄ Teksti Venla Rossi Infografiikka Juuso Koponen Naiset ovat sijoittajina miehiä maltillisempia. Siinä kerrotaan, miten ja mistä Suomeen on viime vuosina putkahtanut merkittävä joukko naispuolisia raha-asioihin erikoistuneita vaikuttajia. Verotuksen päättymisajankohdan tiedot. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden koulutusohjelma; Euroclear Finland Oy 2020. ”Maltillisia” sijoittajia löytyy molemmista sukupuolista lähes yhtä paljon, mutta miesten joukossa ”tuottohakuisten” ryhmä on suurempi, naisten joukossa taas ”varovaisten”. Pääomatulojen mediaani (€/v) Pääomatulojen kehitys 10 000 20 000 30 000 40 000 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Pääomatuloja saavat miehet Pääomatuloja saavat naiset Miesten tärkeimpiä pääomatulojen lähteitä ovat luovutusvoitot ja osingot muista kuin pörssiyhtiöistä. Sijoittajakäyttäytymisen eroja sukupuolten ja ikäryhmien kesken sekä niiden välillä. Tilastot. Sen jälkeen tulevat Stockmann ja Elisa
Kustaa Vaasa ei ollut vakuuttunut kaupungin suuruudesta vieraillessaan Vanhassakaupungissa vuonna 1555. Karikkoinen Vanhakaupunginlahti ei sopinut suurille laivoille, joten Helsinki siirrettiin vuonna 1640 nykyiselle paikalleen Vironniemelle avomeren äärelle. T oisinkin voisi olla. Se sijaitsi nykyisen Annalan huvilan lähettyvillä Kellomäellä. Ensimmäisen Helsingin loisto oli lyhyt. Vanhakaupunki on tänä päivänä yksi Helsingin pienimmistä kaupunginosista. Helsingistä kaavailtiin idän ja lännen kaupan solmukohtaa. TOISINKIN VOISI OLLA o palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. Olisi ravintolalaivoja, vesibusseja, Helsingin linna. Hänen kiinnostuksensa kiinnittyi Turkuun. Keskiaikaiset kadut ja korttelit noudattivat luonnon muotoja, ja korttelit ulottuivat mereen asti. Sen sijaan Helsingistä oli tulossa sotakaupunki, josta lähetettiin ruotsalaisia sotilaita ja varusteita Eurooppaan. Kauppa ei käynyt kuten piti ja kaupunki oli piskuisempi kuin hän oli kuvitellut. Lähteenä on käytetty Seppo Aallon teosta “Sotakaupunki” (Otava, 2012) VANHANKAUPUNGIN VANHA HELSINKI TOISINKIN VOISI OLLA Teksti Annaliina Niitamo OP Kymenlaakson asiakkaat Sijoittajapro?ilit Miehet Naiset 23 % TU OT TO HAKUINEN 12 % 54 % MA LTILLINEN 55 % 23 % VARO VAINEN 33 % Naisten osuus henkilöomistajista Naispuolisten sijoittajien eniten suosimat pörssiyhtiöt Marimekko Stockmann Elisa Ålansbanken Orion Musti Group Oriola Nordea Kesko Kone Huhtamäki UPM-Kymmene 59 % 57 % 51 % 42 % 42 % 41 % 41 % 41 % 40 % 40 % 40 % 37 %. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle kilpailemaan Tallinnan kanssa Venäjän kaupasta. Vilkkaimman keskustan muodosti raatihuone, tori ja puinen kirkko, josta on muistona enää kivinen pohja. Ruotsi valloitti Tallinnan vuonna 1561, joten kilpailevaa kauppasatamaakaan ei enää tarvittu. Hän määräsi Rauman, Ulvilan, Porvoon ja Tammisaaren porvarit muuttamaan Helsinkiin pyörittämään kauppaa. Jos Helsinki olisi jäänyt alkuperäiselle paikalleen, olisi kauppakaupunki todennäköisesti kasvanut hiljalleen Vantaanjoen molemmille puolille. Kosken katselun lisäksi voi pyöräillä Viikin suojelluissa peltomaisemissa tai bongata lintuja Lammassaaressa. Olisi täl pual ja tois pual jokkee. Raumalaisia piti uhata teloituksella, jotta he suostuivat muuttamaan. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 1 5 JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatiomuotoilija, jonka laatima datavisualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. Vanhankaupunginlahti on monen helsinkiläisen sunnuntaikävelyn kohde. Teloituspaikka oli nykyisen Bokvillanin pihan kallioilla. Vanhakaupunki voisi olla tänä päivänä Helsingin mutkittelevien kujien keskiaikainen keskusta. Se oli nimittäin Helsingin ensimmäinen keskusta. Vanhankaupungin Helsinki oli kilometrin pitkä ja kaksisataa metriä leveä
Politiikka on vähintään osapäivätyö, vaikka korona-aikaan kokoukset ovatkin etänä. Olen tosi ihastunut Helsinkiin, mutta edelleen kaipaan sitä, että pääsisi pihasta hiihtämään. ”Me molemmat tykätään sisustuksessa tämmöisestä yksinkertaisesta. SISUSTAJA. Ehkä tämä on vähän tällaista rajaseutua. 1 6 P O L I I T T I N E N K O T I V ietin lapsuuteni keltaisessa omakotitalossa Nurmijärvellä, metsän ja urheilukentän välissä. Valmistuin lääkiksestä neljä vuotta sitten. Me saunotaan monta kertaa viikossa, se on sellaista luksusta. Aika vaaleetahan täällä on. Silloin me ostettiin puolison kanssa tämä, molempien ensimmäinen oma koti. Ja Artekista. Usein mä töiden jälkeen käyn lenkillä ja suihkussa. Sitä ennen asuin opiskelija-asunnoissa Ruskeasuolla ja Pikku-Huopalahdessa. Puoliso on meistä innokkaampi sisustaja.” veke. Koti on mulle hengähdyspaikka, kun arki on niin hektistä. Puhutaan Vallilan konepajasta, mutta mun vaalipiiri on kuitenkin virallisesti Itä-Pasila. Teksti Venla Rossi Kuvat Johanna Myllymäki 2H+K, VALLILAN KONEPAJA-ALUE, HELSINKI POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. Lisäksi on vielä lasitettu parYKSINKERTAISTA JA ARTEKIA Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Reetta Vanhaselle oma sauna on tärkeä. Ja sitten toisaalta tuossa on Alppila vieressä. En ole ihan varma, mitä aluetta tämä virallisesti on. Ja sauna on tärkeä. Se oli hyvä paikka elää. On työt ja päivystykset, ja sitten lisäksi politiikka. Noilla lampuilla on jotkut nimet, mutta en mä muista niitä. Onhan tässä kahdelle ihmiselle aika paljon neliöitä. Sitten rojahdan tähän sohvalle, luen tai katson Netflixiä.. Aina lauantaisin ja pari kertaa viikolla
”Teknologiasta me intoillaan yhdessä. Tai vaihtaa vaikka niiden väriä. Voi sanoa vaikka, että ”Alexa, turn the lights off”. 1 7 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 ALEXA. Täällä on puheohjattavat valot ja telkkari. Kännykästä niitä pystyy säätämään vielä tarkemmin, voi laittaa vaikka sellaisia teemoja valaistukseen.”
Nykyinen yhteiskuntamme perustuu luonnonvarojen haaskaamiseen. yk:n pääsihteeri sanoi joulukuussa ihmiskunnan tekevän toiminnallaan itsemurhaa. K oronapandemia ei ole juuri muuttanut luonnonvarojen kulutusta. Maapallon resurssit riittävät kaikkien tarpeisiin, jos ne jaetaan oikeudenmukaisemmin. Pyysimme kolme debattipuheenvuoroa aiheesta. Tarvitsemme keskustelua siitä, miltä planeetan rajoja kunnioittava talous näyttää. Tekniset ratkaisut ovat olemassa. Ekosysteemi ei enää kestä ihmistoiminnan volyymia. 1 8 D E B A T T I Palaammeko pandemian jälkeen vanhaan normaaliin. Koronaelvytys tulee suunnata ekologista jälleenrakennusta tukeviin kohteisiin, verotus on uudistettava selkeästi progressiiviseksi ja meidän tulee kehittää yritysvastuusääntelyä. Tavoittelemme talouskasvua, vaikka se ei kytkeydy irti (ainakaan riittävän nopeasti) luonnonvarojen kulutuksesta. Kestävään tulevaisuuteen päästään tekemällä oikeita poliittisia valintoja. Pandemia on auttanut näkemään asioita eri tavalla. Aiemmin poliittisesti epärealistinen resurssien mobilisointi tai rajoitusten asettaminen on ollut mahdollista. Sonja Finér VÄITE: KORONAN JÄLKEEN JATKAMME LUONNONVAROJEN KULUTUSTA KUTEN ENNENKIN FINNWATCHIN TOIMINNANJOHTAJA. Olemme lämmittämässä maapalloa kolmella asteella, vaikka 1,5:tä astetta pidetään kriittisenä rajana. Tilanne on kriittinen mutta ei toivoton. Jos valitsemme romahduksen tien, meidän tulisi pohtia myös sitä, miten edessä häämöttävään yhteiskunnalliseen sekasortoon varaudutaan. Myös Suomi on ylikuluttava yhteiskunta. Meillä ei ole aloitettu vakavaa keskustelua siitä, miten kulutus saadaan kestävälle tasolle. Nykyinen luonnonvarojen kulutus tulee muuttumaan – hallitusti tai romahduksen kautta
Pandemia ei ole tässä suh teessa muuttanut oikeastaan mitään. Edes varttitunnin matkaa ei tehdä tapaamisen vuoksi, puhumattakaan, että olisi valmis uhraamaan päivän matkus taakseen kahden tunnin palaveriin. TIETOKIRJAILIJA JA VIHREIDEN KAUPUNGINVALTUUTETTU EKONOMISTI JA MUSTREAD-MEDIAN STRATEGI D e b a t o i j i e n k u v a t A l e h t i e n a r k i s t o j a F i n n w a t c h. Etäseminaarit jäävät unholaan, minne ne kuuluvatkin. On lämmitettävä kaksi asuntoa ja reissattava yhtenään kahden kodin välillä. Heikki Pursiainen DEBATTIPALSTALLA Imagen seitsemän vakituista debatoijaa ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen. Pandemia on siis vaikeuttanut, ei helpot tanut ympäristöongelmien ratkaisua. Lämmityksen osuus suomalaisten hiili jalanjäljestä on neljännes. Viime kesänä kotimaan matkailu sai näyttää, mihin pystyy. Se juuri tekee kaikesta niin vaikeaa. Nämä keskiluokan hapan juurizenkokemukset sivuuttavat ne kärsi mykset, jotka pandemia on aiheuttanut ja yhä aiheuttaa erityisesti köyhimpien ihmis ten keskuudessa. Ilmastovastuullisuus toivoakseni lisääntyy pandemiasta riippumatta. Kohta tulee joillekin sektoreille todellinen buumi. Kun rokote on otettu, suomalaiset ryn nivät ulkomaille käyttämään säästyneitä lomailurahojaan. Se on huonontanut, ei parantanut tarjolla olevia vaihtoehtoja. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 1 9 A senteiden muutoksia on vaikea ennustaa. Teatteri ja konserttiliput kannattaa ostaa heti, kun ne tulevat myyntiin. Ne yllättävät aina. Helsingissä töissä käyvällä voi olla asunto Helsingissä ja isompi asunto maalla. Yritän silti. Ilmastonmuutos ja lajikato täytyy pysäyttää samaan aikaan, kun miljardeja ihmisiä on nostettava köy hyydestä. Monelle helsinkiläiselle kotimaan matkailu ei sovi, koska ei ole autoa. Kun se on toivottavasti pian ohi, koh taamme aivan samat ongelmat, jotka olivat edessämme jo ennenkin. Suomen Keskustassa haaveillaan moni paikkaisesta asumisesta. Osmo Soininvaara O lemme koko pandemian ajan jatka neet luonnonvarojen käyttöä kuten aiemmin. Pandemia ei tulekaan olemaan mikään luonnonvarojen käytön tai talouden muu toksen vedenjakaja. Toiset kiittivät, toi set eivät. Korona muuttaa käyttäytymistä ilman, että takana on mitään eettistä uudelleen arviointia. Mekin menemme, mutta nautinnollisen hitaasti Interraililla. Pandemian aiheuttama köyhtyminen on juuri sitä, minkä välttäminen on keskeinen ympäristöpolitiikan päämäärä. Kohtaamme ne tietoisina siitä, että voima varoja on käytettävä kaiken muun lisäksi entistä enemmän tulevien pandemioiden ehkäisyyn. Ne eivät kuitenkaan ratkea äkillisen puh distavan katastrofin tai maailmanlaajuisen uskoontulon avulla. Uskon ja toi von, että isot ongelmat saadaan ratkaistua. Tarkoitus on, että köyhät rikastuvat samaan aikaan, kun ympäristöä suojellaan. Samasta syystä liikematkailu maan rajo jen yli vähenee. Rahaa suomalaisten tileille on kertynyt. Siksi on ollut vähän vastenmielistä kuulla puheenvuoroja, joissa on jopa iloittu pandemian tuomasta pakollisesta elintapo jen muutoksesta. Kohtaamme nämä ongelmat vieläpä pandemian vuoksi pikkuisen köyhempinä. Liikenne vähenee, koska etäkokoustami nen on opittu. En halua olla pessimisti. Vaikka jotkut on lomautettu, suurin osa on ollut entiseen tapaan töissä mutta ei ole voinut käyttää rahojaan mihinkään. Minä matkailin viime kesänä fillarilla. Ilmasto ei siitä kiit täisi
Luonnonvarat on taloustieteilijä Adam Smithin sana sille, että kaikki luonnosta löytyvä vain odottaa ihmisen käyttämäksi tulemista. Luulemme puhuvamme ilmastosta neutraalisti, mutta käytämme termejä, jotka lämpenemisen vähättelijät ovat meille opettaneet. Virus dominoi kaikkea uutisointia, ja yhtäkkiä toimittajat eivät kaihda käskymuotoakaan: “Jokaisen tulee huolehtia turvaväleistä ja käsihygieniasta.” Helsingin Sanomat julistaa, että lomamatkojen tarpeellisuutta kannattaa miettiä. Miksei Suomessa julkaista vastaavia vaikka yrityksistä?” kysyi tuttu minulta. On mahdoton tietää, olisiko ilmastopolitiikka ollut tehokkaampaa, jos ilmiöstä olisi viime vuosikymmenet puhuttu globaalina ylikuumenemisena, ilmastokaaoksena tai ilmastoromahduksena. Ei puhuttu ilmastoystävällisten tuotteiden merkinnöistä, vaan käytettiin poikkeuksellisen selkeää kieltä. 2 L uin hyvän listauksen Jenkkien ympäristövihamielisimmistä presidenteistä. Nykyisellään luulemme puhuvamme ilmastosta neutraalisti, mutta käytämme termejä, jotka ilmiön vähättelijät ovat meille opettaneet. Termin viljely ei vähene, vaikka jatkuvasti erilaisissa selvityksissä käy ilmi, etteivät hyvitykset toimi eli hiilidioksidi ei neutraloidu. Kenen sanoilla puhut ilmastosta. Pandemiasta on päivittyvä seuranta, toisin kuin keskilämpötilan noususta, hiilen hinnasta tai maailman äärisäissä kuolleista. Muuten sillä ei ole arvoa. Tai että pitää miettiä lentomatkojen tarpeellisuutta, koska tilanne lämpenemisen suhteen on kaukana normaalista. Kyseenalaiseen kuuluisuuteen on noussut republikaanipoliitikko Frank Luntzin spinnaus vuodelta 2003. Saastuttaminen ymmärrettäisiin turvallisuusriskiksi. Joulukuun alussa ilmastoaktivisti Greta Thunberg vieraili päätoimittajana ruotsalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä. yk:n pääsihteeri vaati joulukuussa julistamaan kansainvälisen ilmastohätätilan, kunnes hiilineutraalius on saavutettu. Suomalaisjulkaisuista Apu-lehti käyttää johdonmukaisesti sanaa ilmastokriisi, muualla se on vasta yleistymässä. Ainakin nämä termit tekisivät näkyväksi, että lämpeneminen on vaarallista. Sen sijaan puhutaan ilmastonmuutoksesta, mikä onkin mukavan hillitty ilmaus. Korona puolestaan osoittaa, miten media puhuu asiasta, jota se oikeasti pitää hätätilana. Ehkä media voisi käyttää sitä useamminkin. Luntz painotti, että ympäristöväittelyt voitetaan ilmastonmuutossanalla, koska lämpeneminen kuulostaa niin paljon pelottavammalta. Joka katastrofilla on kuitenkin tekijänsä, yhtiöt jotka riskeistä piittaamatta kuljettavat öljyä, raivaavat metsää tai kaivavat malmeja. Myöhemmin aloin miettiä, että miksi ei. Sanoja hiilijalanjälki ja luonnonvarat pidetään puolueettomina, vaikka ensimmäinen on öljy-yhtiö bp:n lobbaama termi, jolla käännettiin huomio fossiiliteollisuudesta yksilön päästöihin. Ne vain ”neutraloidaan” ostamalla päästöhyvityksiä. ”On hyväksyttävä se, että tilanne ei ole normaali.” On vaikea kuvitella, että lehti sanoisi, että jokaisen tulee huolehtia omista päästövähennyksistään. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti. Thunberg on vaatinut mediaa kertomaan, mistä ilmastokriisissä oikeasti on kyse, ja niinpä lehdessä olikin otsikko: ”Ruokajätit yrittävät pysäyttää varoitukset ilmastolle vaarallisista tuotteista”. Kavahdin sanavalintaa ja riensin selittämään, ettei media oikein voi käyttää sanaa ympäristövihamielinen. Ympäristökatastrofi-sana häivyttää syyllisen ja viittaa lähinnä väistämättömään tragediaan. Jo nyt vastaavia julistuksia on tehty sekä Euroopan parlamentissa että Helsingin valtuustossa, mutta jotenkin se ei siltä tunnu. Yritysviestinnässä moni asia on hiilineutraali, vaikka tavara tai palvelu aiheuttaisi paljonkin päästöjä. Riikka Suominen Kolumni. Siksihän isot saastuttajamaat termin jo 1980-luvulla lobbasivat globaalin lämpenemisen tilalle
2 2 VALTIO. Hän vastustaa erityisesti Afganistanista, Irakista, Syyriasta ja Somaliasta Suomeen suuntautuvaa pakolaisuutta.. Riikka Purran mielestä valtion keskeisin tehtävä on huolehtia maan sisällä olevista asioista
Teksti L aura M yLLyMäki Kuvat a ntti V ettenranta. 2 3 IHMEELLINEN MAAILMA Perussuomalaisten ensimmäisen varapuheenjohtajan Riikka Purran mielestä politiikkaa ei kuulu tehdä empatia edellä. Hän saattaa olla Jussi Halla-ahon seuraaja
Siinä oli spin doctor, että en mä nyt tiedä… Spin doctor kai tarkoittaa vähän sellaista kieroilijaakin, joka politikoi siellä taustalla. Nykyäänkin hän pitää blogia ja kirjoittaa esimerkiksi maahanmuutosta ja islamista. Tällaiseen pestiin Slunga-Poutsalo headhunttasi Purran. Twitter-profiilinsa hän kirjoitti spin doctor. Rakastaa eläimiä, on kasvis. Purra oli kiinnittänyt silloisen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon huomion puoluetoimistolla, kun Purra oli käynyt luennoimassa maahanmuutosta asiantuntijana. Hänen tarinansa puolueessa oli alkanut vain hieman aiemmin. Hänestä se kuormitti Suomen taloutta. Itselleen hän on tuonut vihermehua kotoaan. Se riitti läpimenoon Uudellamaalla eikä vähiten siksi, että Jussi Halla-aho nousi samasta vaalipiiristä koko Suomen äänikuninkaaksi 30 527 äänellä. Joulun alla Purra julkaisi kirjoituksen, jossa hän jakoi kehuja valikoidulle joukolle muiden puolueiden kansanedustajia. Kampanjansa keihäänkärjeksi Purra oli nostanut ”haitallisen maahanmuuton”. Mä oon aika äärimmäisen huono sellaisessa, eli missään varsinaisissa tempuissa. Enemmän mä näin, että tein sitä puolueen konkreettista linjaa, pyrin terävöittämään sitä, mikä sitten puolueen uuden johdon aikakaudella oli helppoa ja mukavaa, koska sieltä johdosta se linja tietysti tulee.” Purra tarjoaa kahvia omaan piikkiinsä. Timo Soinin aikana se oli vähän sellaista retorista se toiminta. Purra on monessa suhteessa samanlainen kuin Halla-aho: akateeminen, yliopistolla pakertanut älykkö, bloggaajakin. Eduskunnassa Purra nousi hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi. 2 4 K esäkuun toinen tiistai vuonna 2017 jäi Riikka Purran mieleen, eikä ihme. Purra istui baarissa mukana muutamia kertoja, ensimmäisen kerran ehkä vuonna 2007. He olivat tavanneet toisiaan esimerkiksi European Migration Networkin seminaareissa ja nähneet Keskiviikkokerhossa Helsingin Punavuoressa William K -baarissa. Ensimmäisenä työtehtävänään Purra osallistui vuoden 2017 kuntavaalien ohjelmatyöhön ”ja ylipäätään kaikenlaisiin puoluetoimistohommiin”. Se on hänen juttunsa. Tarkoituksena olisi viettää aikaa yhdessä noin kuusi tuntia, ei tosin samana päivänä. RIIKKA PURRA Perussuomalaisten ensimmäinen varapuheenjohtaja ja kansanedustaja. Purran tehtävänkuva puolueessa selkiytyi, kun puheenjohtaja vaihtui. Sinä päivänä perussuomalaiset hajosi ja sinä päivänä Riikka Purra täytti 40 vuotta. Jo silloin Purralla oli myös oma blogi. Kesällä 2019 hänet valittiin perussuomalaisten ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. YLIOPISTO Opiskeli valtio-oppia Turun yliopistossa. E duskuntavaaleissa 2019 Kirkkonummella asuva Riikka Purra sai 5 960 ääntä. ”Se oli jäänyt mieleen tanskalaisesta Vallan linnake -sarjasta. Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat perustivat hieman myöhemmin Sinisen tulevaisuuden. Slunga-Poutsalolla oli visio siitä, millaisia asiantuntijoita puolue tarvitsi. Ennen kuin Purrasta tuli poliittinen suunnittelija, hän oli ollut pitkään kotona lasten kanssa. Ei ole näköpiirissä, että näin kävisi. Hänellä saattaa olla edessään politiikan loistava tulevaisuus. Asuu nyt Kirkkonummella. Purra uskoo jumalaan mutta ei kuulu kirkkoon. Puolueessa alkoi Jussi Halla-ahon aika. Alkoi tehdä väitöskirjaa, joka jäi kesken. Silloinen toiminnanjohtaja Simo Grönroos oli pyytänyt. Päätös erota seurakunnasta kypsyi muutamia vuosia sitten, kun hän ”sai tarpeekseen tietynlaisesta politiikasta”. Kansainvälinen suojelu perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut. Tarkemmin Purran ajama tavoite on ilmaistu perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa: ”humanitäärinen maahanmuutto” pitää lopettaa kokonaan ja ”painopiste siirtää paikan päällä auttamiseen”. Olisi selvitettävä, kuka Riikka Purra oikein on. R E S C U E K O I R AT Omistaa romanialaisen rescue-koiran, Kertun. Puheenjohtaja sanoo jotakin värikästä ja hassua, ja sit media otsikoi sen ja siitä tuli puolueen linja”, Purra sanoo. Siellä Halla-ahon blogin verkkokeskustelijat kokoontuivat säännöllisesti 2000-luvulla. Purra tutustui Halla-ahon ajatteluun tämän Scripta-blogin Vieraskirjassa. PIRKANMAA Syntyi Pirkkalassa, vietti lapsuutensa Tampereella. Syyskuun alussa Purra istuu eduskunnan lisärakennuksen Pikkuparlamentin ravintolan kabinetissa, jonka hän on varannut Imagen haastattelua varten. Perussuomalaisissa oli viestintäja markkinointi-ihmisiä töissä, mutta poliittisten sisältöjen ammattilaiset puuttuivat. Toisensa he tapasivat ensimmäisen kerran Keskiviikkokerhossa William K:ssa. Hänen mielenkiintonsa oli ollut myös tutkijan työssä, sillä Purra oli tehnyt kansainvälisten suhteiden alan väitöskirjaa valtio-opin oppiaineessa Turun yliopistossa. ”Se puolue, johon mä tulin, oli vähän epäselvä. Hänen mielestään erityisesti kehitysmaista länsimaihin suuntautunut maahanmuutto vaikutti useimpiin yhteiskunnan sektoreihin ja muuttaisi yksittäisenä ilmiönä länsimaisia yhteiskuntia eniten. Grönroos ja Purra olivat vanhoja tuttuja. Huone on oivallinen asioista puhumiselle; ulkopuolisia ärsykkeitä ei juuri ole. Vuonna 2016 Purra oli lupautunut kirjoittamaan turvapaikkapoliittisen raportin perussuomalaiselle ajatuspajalle Suomen Perustalle. Siihen aikaan Purra oli perussuomalaisten poliittinen suunnittelija. Hän briiffasi puoluejohtoa, suunnitteli mediasuhteita, kirjoitti taustapapereita ja muistioita, lähti kiertämään maakuntin
Hänestä kansalaisuuden pitäisi olla palkinto siitä, että henkilö on integroitunut maahan, kouluttautunut, saanut työpaikan, perustanut perheen, oppinut suomen kielen eikä aiheuta ongelmia.. 2 5 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 PALKINTO. Purran mielestä Suomen kansalaisuuden saa liian helposti
Oikeistopopulismi astuu kuvaan, kun retoriikalla luodaan vastakkainasettelua islaminuskoisiin maihin. Ambulanssia ei kuitenkaan kutsuttu paikalle, ja äiti palasi kuudesluokkalaisen Riikan luo kotiin Tampereen Armonkalliolle. Sinne hän päivittää kuvia erilaisista terveysruuista ja -mehuista. Purra kertoo äitinsä kuolemasta yksityiskohtaisesti heti haastattelun aluksi. He menivät ambulanssilla Taysiin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Purra on kiinnostunut terveysruuasta ja juo joka päivä viherjuomaa.. Ranskasta ponnistavassa identitaarisessa liikkeessä vallitsee ajatus kahdesta erillisestä sivilisaatiosta, valkoisesta Euroopasta ja islamilaisesta maailmasta. Tällä oli myös jonkinasteinen TALO. Riikka ja äiti katsoivat hetken televisiota ja menivät sitten nukkumaan. Juhlissa esiintyi Juice Leskinen. Purra on puhunut myös ”väestönvaihdosta” ja ”väestönmuutoksesta”, joita pidetään yleisesti salaliittoteorioina. Purran ja hänen toimittajamiehensä uusperheen koti on Sundsbergissa. Tää ei ehkä oo sitä, mitä odottaisin omalta kirkolta.” Purra esittää asiansa usein hillitympään tyyliin kuin esimerkiksi perussuomalaisten euroedustaja Laura Huhtasaari. Purra määrittelee sen niin, että toisin kuin Suomessa, ”joissain kulttuureissa naiset ja miehet eivät ole tasa-arvoisia”. Eräs vanha tuttava kuvaa Purran äitiä ilopilleriksi, joka oli ideoissaan miltei pitelemätön. Se on määrittänyt hänen elämäänsä. Hän kutsuu itseään ”vanhan liiton feministiksi”. Hän käyttää julkisia kulkuvälineitä eikä hänellä ole ajokorttia. Siihen aikaan Riikka Purran äiti työskenteli Yleisradiossa ja oli työnsä puolesta mukana avajaisissa. Äidille tuli tilaisuudessa huono olo. Äiti kuoli. Retoriikka on tyypillistä oikeistopopulistiselle ja oikeistoradikaalille liikkeelle Euroopassa. Elämäntavoiltaan Purra ei vaikuta kovin stereotyyppiseltä perussuomalaiselta. Ne ovat Purralle korostuneen tärkeitä asioita. päivänä vuonna 1990. Purran mielestä niissä ei ole mitään salaliittoon viittavaakaan: ”Tää on yhteiskuntatieteilijälle täysin normaali kohde, josta voi puhua, jota voi mitata, jota voi analysoida, josta voi piirtää graafeja.” Helsingin väestöennusteita tekevä kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikkö sen sijaan ei puhu ”väestönvaihdosta”. When it’s dark and cold (most of the days) when it’s hectic like hell (always), when things surprise and when there’s a mess (or five) – I can always trust my juices (– –) I am alive, I feel alive, I drink and eat L.I.F.E (– –) Recommended sincerely! S akari Aartelon ja Esa Piirosen suunnitteleman, pohjoismaiden suurimman konserttija kongressikeskuksen Tampere-talon avajaisia vietettiin helmikuun 19. Myöhemmin hän viittaa vanhempansa kuolemaan useita kertoja. Instagramissa hän on kirjoittanut: Hi, that’s me and my giant lunch! I thought I couldn’t be more obsessed with juicing, but with my new juicer – wohaa (– –) the best machine! This is something that keeps me going. Heistä 21 prosenttia olisi Länsija Itä-Euroopan kieliryhmistä, 20 prosenttia Baltian ja Venäjän kieliryhmistä, 20 prosenttia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliryhmistä, 20 prosenttia muun Aasian kieliryhmistä ja 17 prosenttia muun Afrikan kieliryhmistä. Yksikön tuottaman ennusteen mukaan Helsingissä asuisi vuonna 2034 noin 200 000 vieraskielistä ihmistä. Liikkeen edustajat nostavat esiin tasa-arvon ongelmia muissa kulttuureissa, mutta sukupuolentutkijoiden mukaan puhetavalla häivytetään tasa-arvon ongelmia kotimaassa. 2 6 ”Vaikka nyt lähtien siitä, että laittomasti maassa oleskelevien suojelu koetaan luterilaisen etiikan mukaiseksi. Sen mukaan muslimien prosentuaalinen osuus Euroopassa kasvaa, ja lopulta, muutaman sukupolven kuluttua, Euroopasta tulee islamilainen. Hän on kasvissyöjä, joka pitää Instagramissa lifestyle-henkistä tiliä. Identitaarien mielestä maahanmuutto on käynnistänyt ”väestönvaihdon”. Purra ei ole ainoa, joka näin puhuu. ”Väestönvaihto”-termi juontaa juurensa ranskalaisen identitaarisen liikkeen edustajan Renaud Camus’n luomaan käsitteeseen grand remplacement. Noin parin tunnin päästä Riikka heräsi ja huomasi, ettei äiti pystynyt hengittämään
Ja hän sanoi, että joo, ymmärrän.” Isä muutti Riikan kanssa äidin ja Riikan asuntoon. Äidin kuolinyönä isä tuli Riikan ja äidin asuntoon yöksi. Häntä kiinnosti myös ympäristöpolitiikka, ja hän teki gradunsa ilmastoja aavikoitumissopimuksista.. Purra teki valtio-opin gradunsa kansalaisjärjestötoiminnasta ilmastoja aavikoitumissopimuksissa. Huomasin, että opettajalle oli kyllä joku ilmoittanut, koska hän oli niin outo. Semmosista isoista linjoista.” Tutkijaseminaarissa Purra oli kovatasoisessa seurassa. Hänen silloinen poikaystävänsä meni armeijaan, ja pariskunta oli huolissaan, tulisiko asepalvelus suhteen tielle. Lukionsa hän kävi Tampereen yhteiskoulussa ilmaisutaidon lukiossa. Ensimmäisenä pidin esitelmän gerbiileistä siellä. ”Mut todella epäseksikäs aihe. Hän piti vähän kaikenlaisista aineista: äidinkielestä, matematiikasta ja biologiasta. Ei siitä mitään sellaista suuren yleisön mielestä kiinnostavaa saa. Se on kiinnostava sanavalinta. Purra kertoo, että jossain vaiheessa kodin seinällä oli Leninin kuva. Häntä kiinnosti, miten valtio esitetään hyväntekijänä, ja pohti, voiko valtio toimia eettisesti ja missä määrin. Kummallakaan Purran vanhemmista ei ollut korkeakoulututkintoa, isä tosin oli opiskellut yliopistossa. Mä olen kiinnostunut teorioista ja metodologioista. Koulussa Riikka oli hyvä. Liitto ei kestänyt. Purra meni miehen kanssa myös naimisiin, ja hänellä oli jonkin aikaa toinen sukunimi. Yhtenä empiirisenä kohteena tutkimus käsitteli maahanmuuttopolitiikkaa. Sanalla viitataan muka-tunnettuun vastustajaan, mutta oikeasti sellaista ei ole olemassakaan. Riikka oli ujo lapsi mutta pelasi pihalla muiden kanssa keinumattia, pokea ja rokea ja pistettä. Viimeisellä kolmella tunnilla oli käsitöitä, ja sit mä kävin sanomassa opettajalle, et nyt mun pitää kyllä lähteä. Mutta ei hänkään sanonut mitään. 2 7 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 ”Se puolue, johon mä tulin, oli vähän epäselvä. Jos äitiä jollain tavalla pitäisi jälkikäteen kuvata, Purra kuvaisi häntä ”kulttuurimarxistiksi”. Hän innostui akateemisesta maailmasta siinä määrin, että haki tutkijakouluun samalla, kun viimeisteli graduaan. Nuorempana Riikka Purra äänesti vihreitä. Purran vanhemmat olivat eronneet, kun Riikka oli vasta muutaman vuoden vanha. Puheenjohtaja sanoo jotakin värikästä ja hassua, ja sit media otsikoi sen ja siitä tuli puolueen linja.” – RIIKKA PURRA alkoholiongelma ja muita terveysongelmia. Termiä ovat käyttäneet vaihtoehtoisen oikeiston kannattajat lähinnä 2000-luvulla. Sen jälkeen tein äikänkokeen, enkunkokeen ja kävin luokkakuvassa. Väitöstutkimuksessaan – joka on jäänyt kesken – Purra tutki ulkopolitiikan moraalikysymyksiä. Kutsunnoissa oli kerrottu, että Turussa kasarmi olisi lähellä keskustaa. Timo Soinin aikana se oli vähän sellaista retorista se toiminta. Yksi asia oli aivan selvä pienestä pitäen: Riikka Purra menisi yliopistoon. Siihen aikaan Tampereen Armonkallio oli muutoksessa oleva työväen kaupunginosa. Paras kaveri asui viereisessä talossa. Ehkä se johtui siitä, että koulu oli aina ollut Purralle helppoa, tai siitä, että Tampereen yhteiskoulun tasoisessa lukiossa opiskelijalle annettiin lähes automaattisesti käteen yliopiston valintaopas. Todellisuudessa ”kulttuurimarxismi” ei ole oikea marxilaisuuden muoto vaan tekniikka, jolla kuvataan poliittista vastustajaa negatiivisesti. ”Mä menin aamulla kouluun. Poliittisesti äiti oli kallellaan vasemmalle, otti kantaa herkästi eikä peitellyt ajatuksiaan. Riikka valvoi koko yön. Joukosta kohosi myöhemmin kaksi oppialan professoria, presidentti Sauli Niinistön entinen neuvonantaja ja Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala sekä Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan profesVIHREÄ MENNEISYYS. Purra valitsi Turun yliopiston rakkauden takia
Seminaarityön tuloksena syntyi korkealentoinen tietoteoreettinen kokoomateos, Tieteenteoriat ja kansainvälisten suhteiden oppialan kehitys: kairauksia, avauksia, koeviljelmiä (2008). Se johtui äidin kuolemasta. Silloin ainoa syy äänestää puoluetta oli maahanmuuton vastustaminen. Purra ajatteli kuolevansa itsekin, jos ei alkaisi elää terveellisesti. Mä en ole tässäkään kokenut mitään herätystä.” Vaikka maahanmuutto liittyi jo Purran väitöstyöhön, hän ei pysty kertomaan, milloin herääminen perussuomalaiseen poliittiseen kotiin alkoi. ”Haluatko tulla hetkeksi osallistumaan, Imagesta Laura Myllymäki hei.” ”No en itse asiassa. M erenrantaan on vain muutama sata metriä. ”Sinusta juuri puhutaan”, Purra sanoo. ”Tulin vain kurkistamaan, kun…” Halla-aho sanoo ja melkein astuu sisään huoneeseen. Satunnaisesti hän syö kalaa, maitotuotteita ei niinkään. ”Täällä tervehditään. Siinä oli Riikka Purraltakin yksi artikkeli. Mieleen tulee Desperate Housewives, paitsi että Riikka Purra ei ole kotirouva. ”Hänen kirjoitustensa yläotsakkeet saattoivat olla yhtä runollisia kuin arvoituksellisiakin”, Hakovirta sanoo. Tää on tämmönen herrankukkaro”, Purra sanoo. Purra sanoo äänestäneensä perussuomalaisia viimeistään kuntavaaleissa vuonna 2008. Kesällä huoneessa on tehty remonttia. ”Saatan esimerkiksi lukea funktionaalisen lääketieteen journaaleita vaikkapa ruokavalion vaikutuksesta terveyteen ja sairauksien ehkäisyyn ja niiden hoitoon.” Vihermehut ovat olennainen osa Purran terveysharrastusta. Sundsbergilainen vaalea erillistalo Kirkkonummella näyttää amerikkalaiselokuvien onnelalta. Häntä kuitenkin häiritsi perussuomalaisten imago: se oli äijä-juntti-puolue, joka ei kauheasti entistä vihreiden äänestäjää ja tutkijanalkua puhutellut. ”Siinä paha, missä mainitaan”, Purra sanoo. Se on jonkinlainen bravuuri. 2 8 P erussuomalaisten kansanedustajien työhuoneita on Pikkuparlamentin kolmannessa kerroksessa, niin myös Purran. Haastatteluhetkellä hän nauttii sen isohkosta, kirkkaasta purnukasta. Nykyään sen nimi on Dust/Bones/Politics. Siihen tapaan Purra otsikoi kokoomateoksen artikkelinsakin: Hyvää ja kaunista. Purran väitöskirjaohjaajan, kansainvälisen politiikan emeritusprofessori Harto Hakovirran mukaan Purran tutkijaprofiilissa korostui eräs seikka: tämä kirjoitti tekstejään ”oppialalle pesiytyneitä keinokielisiä, jargonisia ilmaisuja kuin karikkoja vältellen” ja käytti suomen kieltä harvinaisen omintakeisesti. E nnen kuin Purrasta tuli perussuomalainen, hän oli äänestänyt vihreitä. Hän on sanonut, et ei jää tähän tehtävään asumaan.” Kuin taikaiskusta siihen melkein tarjoutuu tilaisuus, kun Purran työhuoneen oveen koputetaan: kop, kop, kop. Eduskuntaan tuotu eväs on lehtikaali-pinaatti-appelsiini-kurkuma-inkivääri-mehua. Nyt hän on ollut yli 20 vuotta kasvissyöjä. Kasvissyöjä hänestä oli tullut ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Sen kummemmin hän ei siihen aikaan politiikkaa harjoittanut, lähinnä hän luki ja kirjoitti, eritoten blogiaan. Osa perussuomalaisista on sitä mieltä, että Riikka Purra on puolueen seuraava puheenjohtaja. Purra sanoo, ettei hän oikeastaan pohdi urakehitystään siitä näkökulmasta. Puolueella menee hyvin, ainakin jos katsoo kannatusmittauksia. Toki myönnän, että minulla on kunnianhimoa politiikassa, mutta en todellakaan mieti mitään puheenjohtajuutta tai mitään muutakaan.” ”Tosiaan elämänpolulla on kaikenlaista ihmeellistä tapahtunut, yllätyksiä ja traagisia asioita, ja kun niistä on selviytynyt ja tullut sellaiseksi ihmiseksi kuin on, en osaa miettiä, että viiden vuoden päästä teen sitä ja tätä.” Voisiko Purra kuitenkin ajatella, että Jussi Halla-aholla olisi haastaja ensi kesän puoluekokouksessa. ”Politiikkaani ei muita ilmiöitä sillon kuulunut. Oikeasti elämäntyylissä oli terveellisyys kaukana, sillä hän ”ei syönyt käytännössä kuin herne-maissi-paprikaa”. Teillä on varmaan sovittuna tämä keskinäinen haastattelu.” ”Joo no, terve”, Purra sanoo. Kun Purra kannatti vihreitä, hänelle olennaista oli, että se oli ympäristöä suojeleva puolue. sori Juha Vuori. ”En kommentoi tähän mittään.” ”Niin siis täytyy Jussi Halla-aholta kysyä, mitkä ylipäätään ovat hänen omat tavoitteensa. Ylen joulukuussa julkistamassa kyselyssä perussuomalaiset ohitti sdp:n ja nousi Suomen suosituimmaksi. Normatiivinen lähestymistapa kansainvälisiin suhteisiin ja empiiriseen tutkimukseen. Toki sitten hyvin pian maahanmuuttokin nousi siihen mukaan. Hirveesti on lapsiperheitä ja koiria. Se tulee Purran nuoruuden lempiyhtyeen Guns N’ Rosesin kappaleesta Dust and Bones. ”Ylipäätänsä mun elämänfilosofiani on, et nyt ollaan tässä ja yritetään tehdä työ mahdollisimman hyvin.” – RIIKKA PURRA. ”Ylipäätänsä mun elämänfilosofiani on, et nyt ollaan tässä ja yritetään tehdä työ mahdollisimman hyvin
Purra paljastaa pitävänsä siivoamisesta, ainakin se on yhteistä pääministerin kanssa. Siellä on myös romanialainen rescue-koira Kerttu, joka on huono uusien ihmisten kanssa. Purra valmistaa joka päivä vihermehuja ja smoothieita. Seinillä on tauluja. Siistin keittiön tasoilla on blenderi ja mehukone. Hän kuvaa juomia onnellisuutensa yhdeksi salaisuudeksi.. Me käydään kierrätyskeskuksissa.” Jo eduskunnassa Purra on hieman vastahankaisesti maininnut yhden lempikirjailijansa. ”Hänen miehensä on mun äidin serkku, on semmonen sukukytkös.” Sen enempää kotia ei esitellä medialle. Ylen eduskuntavaalikonevastauksessa Purra on ilmoittanut mieluummin kannattavansa menojen karsimista kuin veronkorotuksia. Tyypillisesti niihin tulee lehtikaalia ja banaania. Edelleen mä sitä Kulkurit-järjestöä seuraan. Ehkä on parempi vain istua alas ja puhua politiikasta. Senkin hän tarkentaa, että hänellä ei ole haluja vastustaa koulutettujen ihmisten liikkumista maasta toiseen. Olohuoneessa on iso kirjahylly. Purran olohuone ja keittiö on sisustettu skandinaaviseen, vaaleaan tyyliin. ”Nämä on ihan tämmösiä halpismarkettisysteemejä”, Purra tarkentaa. Hän ei itsekään ole osannut nimetä yhtä seikkaa, vaan kyse on hänen mukaansa ”kokonaisuudesta”. Yleisesti rescue-koiran hankkiminen on monimutkaisempaa kuin kasvattajalta ostetun. Haastattelua edeltävällä viikolla Jussi Halla-aho on pitänyt eduskunnassa puheenvuoron, jossa hän on kritisoinut toimeentulotuen koronakorotusta. Suomalaisuuskin on tärkeä, mutta se ei yksin ole riittävä. Olennaista on myös se, että Purran mielestä empatia ei kuulu valtioiden välisiin suhteisiin. Toki oikealla sijaitsevalle oppositiolle rahan jakaminen on luonnollinen kritiikin kohde.” Usean haastattelutunnin jälkeen ei kuitenkaan ole selvää, miksi Purrasta tuli maahanmuuton vastustaja. Se, että ne kuljettaa koiria tänne, ei varsinaisesti ratkaise ongelmaa, vaan tärkein työ on, että ne tekee sterilisaatioita siellä paikan päällä.” Se tiedetään, että Purran mies on toimittaja, mutta jo aivan ensimmäisen haastattelun alussa Purra on ilmoittanut, ettei hän puhu miehestään ja lapsistaan mitään. ”Siinähän selvitetään, että perhe on valmis ottamaan koiran. ”Hallitus ajaa yksinomaan vasemmistolaista politiikkaa. Luulen, että siinä oli vähän kyse siitä.” Purran mielestä oppositioyhteistyö kokoomuksen kanssa toimii juuri raha-asioista puhuttaessa. Vain muslimit saavat opettaa yliopistossa, ja lakeja aletaan muuttaa. Alistuminenromaanista Purra on kuitenkin kirjoittanut Dust/Bones/Politics-blogiinsakin vuonna 2015, Ranskan marraskuun terrori-iskujen jälkeen. ”Niin, ei me kai sitä vastustettu, mutta puheenjohtaja toi tällaisen kriittisen näkökulman siihen, että tämmösiä nyt vaan tuodaan tänne ja kaikki esittää, että ollaan laupiaita. Romaanissa Ranskaan tulee islamilainen valta 2020-luvulla. Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että perussuomalaiset on talouspoliittisestikin aika lailla oikealla. 2 9 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 Toisella tapaamiskerralla ollaan Purran uusperheen kotona, mutta toimittaja saa tulla vain alakertaan. Se on aika jännittävä prosessi. Se teki jonkinlaisen vaikutuksen. Sillä kestää kauan tottua. Miksi hän alkoi ajatella maahanmuutosta näin. Grafiikka on Johanna Orasta. Purra mainitsee ensin ajatuksensa kulttuureista, joissa nainen ei saa itse päättää omista asioistaan. ”Viime vuosina tätä on kyllä täydentänyt mun mies, joka on kiinnostunut historiateoksista. On haastatteluja, ja... Naimisissa pariskunta on ollut noin 10 vuotta. Hän nostaa esiin myös Samuel Huntingtonin Clash of Civilizations -teoksen, jota hän luki yliopistossa. Michel Houellebecqin teoksia hän lukee mielellään, vaikka ei hän Houellebecqinkaan kirjoja ”halua nostaa eniten vaikuttaviksi”. ONNI. Hyvää työtä. Yläkerrassa on kuulemma mies etätöissä. Sen Purra kertoo, että äitiys on hänen ensisijainen identiteettinsä. Sitten hän pohtii lukeneensa lehdistä joistakin maahanmuuttajien tekemistä rikoksista
Hannah Arendt on yksi hänen lempifilosofeistaan.. Tätä nykyä Purralla ei ole aikaa harrastuksille. 3 VÄRIKOODATTU. Jos hän ehtisi, hän lukisi enemmän
Riikka Purra ei itse ole koskaan äänestänyt keskustaa, monia muita puolueita kyllä. ”Molemminpuolinen havainto, josta olemme keskustelleetkin, on, että meidän havaintomme kulkevat samaa rataa. Kyllä niitä saatetaan käyttää. Se ei ole realismia.” Jussi Halla-aholta on aika ajoin kysytty, irtisanoutuuko hän Scripta-blogin aikaisista teksteistään. Hän myös allekirjoittaa näkemyksen siitä, että he kaksi ovat samankaltaisia. Ehkä se johtuu siitä, että Purra on kaupunkilainen. Joulukuussa Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsen Piia Kattelus-Kilpeläinen julkaisi uuden vuoden viestin, jossa hän poseerasi Lapuan liike -paidassa kirves kädessään. Niin kuin sellaisille samantyyppisille ihmisille saattaa helposti käydä.” Halla-aho kiistää, että hän tai puoluetoimiston väki olisi työntämässä Purraa esille. Osaisi ehkä muotoilla asiansa niin, tai siis paremmin, että niistä ei voisi saada vääriä tai tehdä vääriä tulkintoja. Purra valittelee, kuinka perussuomalaisiin liittyy edelleen harhaja ennakkoluuloja. Niitä juttuja on kuitenkin kirjoittanut bloggaaja, joka ei uskonut menevänsä politiikkaan vielä sillon, mutta en mä ala Jussin puolesta puhumaan, näitä asioita pitää kysyä häneltä.” Kohuja on muutenkin piisannut puolueessa ja sen liepeillä. Tietysti se pitää olla aina mukana. Puhelun aluksi Halla-aho haluaa tietää, käytetäänkö jutussa haastattelun metatietoja kuten sitä, millainen äänensävy hänellä on, kun hän vastaa kysymyksiin. Viime talvena perussuomalaisten silloisen nuorisojärjestön varapuheenjohtaja Toni Jalonen totesi olevansa etnonationalisti ja fasisti. Vaikka he olivat tavanneet William K:ssa jo Keskiviikkokerhon aikaan, he tutustuivat toisiinsa paremmin vasta silloin, kun Purra jo työskenteli perussuomalaisissa. Halla-ahon ensivaikutelma Purrasta oli, että tämä oli älykäs ihminen. Hän kuvaa Purraa voimakastahtoiseksi ja itsepäiseksi. ”Yleensä vanhoista asioista irtisanoutuminen, kuten Jussikin on monta kertaa sanonut, siitä ei ole mitään hyötyä, se pahentaa asioita. Halla-aho kertoo lukeneensa Purran blogitekstejä ennen kuin he varsinaisesti tunsivat toisensa. Eduskuntaryhmässä on tohtoreitakin: Halla-aho, Sakari Puisto, Jari Koskela. Täysistuntosali ei ole Twitter.” J ussi Halla-ahon avustaja vastaa nopeasti Riikka Purraa koskevaan haastattelupyyntöön joulukuun puolivälin jälkeen. Nyt kun tilaisuus on, kysytään sekin, joka eduskunnassa syyskuussa jäi kysymättä. Haastattelu sopii Jussille, vieläpä seuraavana päivänä. Kun mietitään sosiaalipolitiikkaa, niin eihän sielläkään voi empatia olla se, joka varsinaisesti kokonaisuutta ohjaa. Puoluejohto on tällä hetkellä pääkaupunkikeskeinen: on kirkkonummelainen Purra, Espoossa asuva toinen varapuheenjohtaja Arja Juvonen ja niin ikään espoolainen puoluesihteeri Simo Grönroos – unohtamatta Helsingin Eirassa asuvaa Halla-ahoa. Että he muka olisivat kaikki ”öyhöttäviä makkaraa syöviä ihmisiä”. ”Noo sitä nyt voi suunnitelmia olla, mutta luonnollisesti ilmoittelen niistä sitten, kun katson sen omalta kannaltani ja puolueen kannalta tarkoituksenmukaiseksi.” Entä onko ajatus vielä voimassa sen suhteen, että Halla-aho ei aio jäädä pestiin asumaan. Eivät kaikki ole.. Häntä ei ole tarvetta auttaa näkyvyyden saamisessa.” Halla-aho on haluton arvioimaan, voisiko Purra olla puolueen seuraava puheenjohtaja. JUTTUA VARTEN on haastateltu myös kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsaloa, Helsingin yliopiston tutkijaa Emilia Palosta kulttuurimarxismin käsitteestä, perussuomalaisiin perehtynyttä Helsingin yliopiston tutkijaa Niko Pyrhöstä, Jyväskylän yliopiston tutkijaa Tuija Saresmaa, joka on tutkinut perussuomalaisia naisia, ja Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantolaa oikeistopopulistien puhetavoista sekä Tanja Vahtikaria Tampereen historiasta. Aikooko Halla-aho tavoitella jatkokautta perussuomalaisten puheenjohtajana. Usein tuntuu siltä, että meillä on jonkinlainen telepaattinen suhde keskenämme. Mut niin kuin sanoin, jos me aletaan miettimään yksilöitä, sitten me halutaan pelastaa kaikki. Lisäksi hän on sanonut, että tietenkään hän ei nykyään kirjoittaisi samalla tavalla. Piireissä on pyöritty viikonloppuisin koko syksyn ajan. 3 1 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 ”Kun empatia, jota tarvitaan ihmisten väliseen toimintaan ja välisiin suhteisiin, se ei vain politiikassa voi olla silloin, kun mietitään koko valtioo ja valtioiden välisiä toimia ja koskevia asioita, se ei voi olla se päällimmäinen tunne. Haastattelussa Purra on kutsunut perussuomalaisia ”rouheaksi kansanliikkeeksi”. ”Ja tuota koska itse olen vähän samanlainen, niin välillä on tullut sellaisia päiden yhteen lyömisiäkin. ”Ei tarvitse himmailla, vaan tää pitää ottaa huomioon yleisessä käytösnormistossa. Perussuomalaiset eivät peittele sitä, että puolue havittelee ääniä eritoten keskustan kannatusmailta. Tämä on ehkä sellainen huvituksen aihe”, Halla-aho sanoo. Oli siis kysymys mistä muustakin tahansa kuin maahanmuutosta. Lähteinä on käytetty myös Juha Ståhlen ja Sakari Muurisen kirjaa Missä Laura, siellä ongelma sekä Lauri Nurmen tietokirjoja Perussuomalaisten hajoamisen historia sekä Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta, Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarisen kirjoitusta Kansallisvaltion kaipuu: eurooppalainen oikeistopopulismi ja uskonto Politiikasta.fi-sivustolla sekä Joonas Pörstin artikkelia Identitaarien äänekäs kapina Ulkopolitiikka-lehdessä 4/2019. Pian tämän jälkeen puolue perusti uuden nuorisojärjestön. ”Kyllä minä sanoisin, että Riikan näkyvyys syntyy siitä, että Riikka yksinkertaisesti tekee niin paljon. Hän sanoo, että puoluetta ei edes aiota täysin salonkikelpoistaa. ”Sekin ajatus on voimassa, kunnes sen erikseen kumoan, mitä en ole tehnyt.” E nsimmäiset vaalimainokset pyörivät tv:ssä jo viime kesänä. Puolueesta erotettua Teemu Torssosta alettiin kesällä epäillä Keski-Suomen perussuomalaisten vaalipäällikön Pekka Katajan murhasta. Hän ei ole sitä tehnyt. Ajattelemme usein samoja asioita, ja samoista virikkeistä ja ärsykkeistä herää samanlaisia mielleyhtymiä kummallekin suurin piirtein samaan aikaan. Perussuomalaiset orientoituvat nyt täyttä häkää kevään kuntavaaleihin
3 2 HARRASTUKSET MAKSAA Blogimatto vaihtui osakesäästötiliin ja rikastumisesta tuli vastuullisuutta, kun naiset alkoivat opettaa toisilleen, mitä raha on. Teksti O skari O nninen Kuvat T imO P yykkö
Tällä hetkellä Mimmien suunnalla on melkoista pyöritystä ja paljon uusia kuvioita, heidän managerinsa kirjoitti. Tapahtumien yhteydessä muistetaan aina mainita, että niissä juodaan skumppaa. Karkkiakin taisi olla jaossa. Kotisivuilla puhutaan yhteisöstä. Niissä lukee I need money, not boys. Ensin Flow-coolia oli kangaskassi, sitten samppanjabaari, nyt sijoitusneuvonta. HARRASTUKSET MAKSAA. Pyörivät kuviot ovat ainakin sponsoroituja Instagram-postauksia – näkyvyyttä, josta maksetaan ja jonka voi pitää omissa käsissä. Hallinta on tärkeintä, todellinen sijoitus omaan itseen. Saman sisustusblogityylin, johon kuuluu ympäripyöreä ”esteettisyys” (verrattavissa käsitteeseen ”luovuus”), mahdollisuus ostaa silloin tällöin kalliimpi vaate (kotimaiset suunnittelijat!) ja antaa ymmärtää, ettei kuohuviini ole enää lainkaan ylellistä vaan arkijuoma (”Vähän kuin istuisit mimmikavereiden kanssa aftereilla puhumassa rahasta!”). 14,90 eurolla voisi ostaa muistiinpanosetin ja tarra-arkin. Blogissa Mimmit opettavat mimmeille rahastojen perusteita, potkivat lasikattoja ja vertailevat kryptovaluuttoja. Flow-festivaalin pallolavan vieressä oli tyhjä kupla, jonka edessä pyöri konsulttihymyilevä kaksikko pastellivärisissä kevytdesigner-mekoissa. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 3 3 T ältä näytti menestys vuonna 2019. Pallolavaa kiertäneessä valomainoksessa luki ”vastuullisen sijoittamisen aikakausi”, mutta ehkä kaupunkilainen festivaaliyleisö ei ollut vielä niin tympääntynyttä ja perhe-eloonsa rojahtanutta, että olisi kiinnostunut kilpailuttamaan festivaaleilla henkivakuutustaan. Pastellimekkokaksikko oli sijoittavia mimmejä, joiden brändin nimi on Mimmit sijoittaa. Sijoittavat Mimmit eivät halunneet osallistua tähän juttuun. Vaikka alue oli läpikaupallinen, Nordean lounge oli kuin vieras maailma. Suolaiset cocktail-palaset suorastaan anelevat tulla kuvatuiksi internetiin. Tilaisuuksia on järjestetty esimerkiksi boutique-hotelleissa. (Ja saamaan etuja pankin sovellukseen kellottamansa askelluvun pohjalta!) Mutta jostakin Day-kaupan puhallettavalta sisustusvälineeltä näyttänyt koppero kertoi – tyhjänäkin. Kyseessä oli kaupallinen yhteistyö, Instagram tiesi kertoa. Mimmit sijoittaa on osakeyhtiö (päätoimiala: viestintätoimisto), blogi, podcast, tapahtumia, verkkokauppa. Mimmit sijoittaa on siis tavallinen 2020-luvun influensseri-imperiumi, joka näyttää ruksivan kaikki keskiluokka-glamourin kivat mutta geneeriset kulutustuotteet. He eivät edes itse vastanneet haastattelupyyntöön. Yhdeksällä eurolla saa kangasmerkkejä. Tietenkin influensserielämäntapaan kuuluu myös julkikuvan vaaliminen
(”Varallisuusvalmentaja” on Majasalmen oma brändi.) ”Olin itse todennut, että tää varallisuus on aika olennainen osa taloudenhallintaa tai omaa taloutta. Jotkut, yleensä poliittisesti oikealle kallellaan olevat, puhuvat mielellään kansankapitalismista ja omillaan pärjäämisestä, mutta enemmän rahainfluenssereiden rooli on kertoa perusasioita, vähän opettavaiseen sävyyn. ”Siinä sulle hei hyveen esittämistä! Mä näin kuinka ehkä sadan hengen yleisössä silmät aukesivat. Koin asian tosi tärkeäksi ja mahdollisuudeksi tehdä jotain hyvää.” Mähkä on entinen toimittaja, joka on sijoittanut vuodesta 2012. 42-vuotiaalla Terhi Majasalmella on ollut Va u r a s n a i n e n -brändi vuodesta 2009. ”Sitten Arvopaperi haastatteli mua, ja Helsingin Sanomat haastatteli mua uudestaan, koska olin voittanut instaäänestyksen. Hän kirjoitti Imagea julkaisevan A-lehtien Lily-verkkomediassa blogia, jossa kertoi, miten onnistui keskituloisena säästämään vuodessa kymppitonnin. Nykyään Majasalmi tarjoaa seitsemäntuhannen euron hintaisia varallisuusvalmentajakoulutuksia, joissa opetetaan muillekin, miten auttaa toisia raha-asioissa. 3 4 N ämä Mimmit eivät ole ainoita naisia, jotka tekevät rahaa puhumalla rahasta. 41-vuotias Kaisa Kurittu asuu Pyhätunturilla Lapissa, pyörittää päivätöikseen vastuullisuuskonsultointitoimistoa ja puhuu netissä vastuullisen sijoittamisen puolesta. Kaikki jatkui ennallaan, kunhan ei ollut säikähdyksissään myynyt kaikkea pois. V iime maaliskuussa pörssi romahti. Viime vuonna osakevälitysyhtiö Nordnet valitsi hänet vuoden sijoittajaksi. Vauraan naisen kotisivuilla lukee: Vaurastuminen on matka, jonka johdossa sinä olet. Ongelmia se aiheutti lähinnä niille, jotka olivat ottaneet Nordnetin haalarimerkkien iskulauseen liian vakavasti: ”Ei vipuu, ei hyötyy.” Suomessakin jouduttiin tekemään harvinaisia pakkolikvidointeja. Lisäksi pitää muistaa hajauttaminen ja puskurisäästöt. Se oli radikaali puheenvuoro, ja sellaiseksi tarkoitettu. Ompeluseuran tilaisuus oli lähtölaukaus. Kun osakkeiden arvo putosi alle vakuusarvon eikä sijoittajilla ollut ylimääräistä rahaa lisätä salkkuun, osakkeita oli pakko myydä. Kunhan sijoituksiin ei laita niitä rahoja, joita tarvitsisi pahan päivän yllättäessä, hätää – siis henkilökohtaista likviditeettikriisiä – tuskin tulee. 33-vuotiaasta toimittajasta Julia Thurénista tuli influensseri vähän vahingossa. Yhtäkkiä häntä haastateltiin Hesariin. Nyt hän on kirjoittanut tietokirjan rahasta ja pitää rahaa käsittelevää podcastiä Ylellä. ”Se voisi hyvin olla ysiluokan oppikirja. Hän oli saanut lapsen, ja koska äitiyslomalla oli aikaa valaistua, Majasalmi keksi, mitä haluaa elämällään tehdä. Nyt kun heitä on, heidät revitään joka paikkaan. Niin ehkä muillekin naisille olisi hyötyä siitä. Talouslehdissä ehdittiin vuosien ajan harmitella kuvien yksipuolisuutta, kun puhuvat päät eivät koskaan kuuluneet naisille. Hän alkoi järjestää iltoja ja valmennuksia. Puhujana hän on toiminut vuodesta 2017. Mun sisko on yhteiskuntaopin opettaja, niin oon aina kysynyt siltä, mitä ihmisen pitää tietää”, Thurén sanoo. Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjassa annetaan koko nippu arjen taloushallinnan neuvoja ja kerrotaan taloudesta samoja asioita, jotka on kyllä käyty läpi peruskoulun ja lukion yhteiskuntaopin tunneilla mutta jotka helposti unohtuvat siinä missä adessiivi, yhteyttäminen ja logaritmi. Muutaman viime vuoden aikana Suomeen on putkahtanut koko joukko taloudenhallintainfluenssereita. Sijoittajat olivat ottaneet lainaa, jonka vakuudeksi he olivat antaneet ostamiaan osakkeita. ”Syy siihen on, että Mimmit sijoittaa -tyypit mainosti Instassaan, että äänestäkää myös Juliaa”, Thurén sanoo. Tosi vähän mulla oli rahaa osakkeissa.” 43-vuotias Merja Mähkä kertoo, kuinka meni vuonna 2017 Ompeluseuran, naiseksi identifioituvien työelämäverkoston, talousgurujaoksen tilaisuuteen ja aloitti puheenvuoronsa – tahallaan – kertomalla hoitavansa 230 000 euron sijoitussalkkua. ”Suoraan sanottuna vitutti, miten pankit ja muut tällaiset puhuvat vastuullisesta sijoittamisesta”, Kurittu sanoo. Naisia ei vielä ollut alalla, joten mietin, että jos mä olisin hyvä esikuva”, Majasalmi sanoo. Hänen sijoituskolumnejaan on voinut lukea Hesarista, Iltalehdestä ja Kauppalehdestä. (Yleinen ohje on, että hallintakulut eivät saisi ylittää puolta prosenttia.) Rahainfluenssaus tarkoittaa kaikille neljälle ensisijaisesti esiku. Jouluun mennessä romahdus oli jo kurottu kiinni ja ylikin. Siinä rahainfluenssereiden keskeiset sijoitusopit. Eipä siinä. Sijoittaminen muuttuu helpommaksi, kun ymmärtää, mikä on osake, osaa avata arvo-osuustilin ja sen jälkeen arvioida ETF-sijoitusrahastojen hallinnointikuluja. Miten korkoa saa myös aiemmin maksetusta korosta, miten inflaatio syö säästöjen arvoa koko ajan, miksi on niin tärkeä tietää luottojensa todellinen vuosikorko
Hän viettää talvea ”tiskaavana tohtorina” Saariselän Kiilopäällä, Suomen Ladun vapaaehtoisena. Mitään rahahorisonttia ei ollut, impulssit veivät. Työläisvanhemmiltakin saattaa jäädä kaupunkiasunto ja kymmeniä tuhansia euroja. Simonen irtisanoutui ja alkoi dekkarikirjailijaksi, yritysvalmentajaksi ja elämysopettajaksi. (Jutunteon hetki osui Mähkän laskettuun aikaan, minkä vuoksi häntä on haastateltu sähköpostitse.) Siksi pitää näyttää, että sijoittamisen ei tarvitse olla pukumieheilyä Pörssiklubilla, vuosituotoilla keulimista tai kiilusilmäistä Excelin tuijottamista, mitä se usein toki on. Hän uskoo, että naiset ovat tehneet sijoittamisesta miehillekin lähestyttävämpää. 2000-luvun alussa Simonen oli viisikymppinen sosiaalipolitiikan dosentti. Tulot, menot, varat ja velat. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 3 5 vaksi asettumista. Suurten ikäluokkien miehet alkavat kuolla, ja maa täyttyy rikkaista leskistä, jotka elävät vajaat kymmenen vuotta puolisoitaan pidempään. Naiset eivät olleet oppineet, koska eivät olleet edes harjoitelleet, Simonen kertoi. Sotien jälkeen kasvaneet ovat ensimmäisiä suomalaisia, joiden perinnöissä näkyy koko maan vaurastuminen. Perinteinen media on Mähkän mukaan ”pelattu ulos”. Kun hän alkoi itse järjestää valmennuksia ja mainostaa niitä sähköpostilla, hän huomasi, että monille naisille oma talous oli musta ja epämukava piste. ”Ajattelin, että nyt ei oo ay-liike mulla apuna. Mutta esimerkiksi Terhi Majasalmi sanoo, että Simonen oli edelläkävijä. Kliseet olivat totta. Simonen oli kutsuttu Nybergin vieraaksi, koska hän oli kirjoittanut kirjan Naiset ja raha – Matkalla arjen vaurauteen. Se oli nykyään EVAn johtajana toimivan Emilia Kullaksen ja Kauppalehden toimituspäällikön Ninni Myllyojan kirja Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. ”Eli meille käy kymmenen vuoden päästä huonosti, kun naiset saavat rahaa, eivätkä osaa käyttää sitä”, Nyberg kysyi. Me suositellaan tällaista tylsää”, hän sanoo. ”Me odottavat tai juuri synnyttäneet äidit esittelemme esimerkiksi vauvamahojamme aika tarkoinkin mietityin kuvin, mikä vielä kymmenen vuotta sitten oli aika hurjaakin. Se osaa enää kiinnostua asioista sen jälkeen, kun ihminen on tehnyt itsestään kiinnostavan sosiaalisessa mediassa. Ajatus ei ole niinkään rikastumisessa, ainakaan nopealla tähtäimellä, haastatellut korostavat. Vuonna 2017, kun Thurénia haastateltiin ensimmäisen kerran Hesariin, hän sai samana aamuna puhelun kustantamosta: Jos aiemmin hedonistinen suuntaus on painottanut elämysten kuluttamista, transformatiivinen kulutus on itsensä kehittämistä ja merkitysten kuluttamista.. Siitä, miten talousjohtajillakin saattoi olla henkilökohtainen talous aivan rappiolla. Seuraava pala ilmestyi vuonna 2010. Oli vain yksi mutta. Vanhat ihmiset muistavat Demi Mooren kohumahakuvat”, Mähkä sanoo. Tilaisuuksissa naiset puhuivat asioista, joita he eivät olleet uskaltaneet sanoa anopilleen, Simonen sanoo. Hän oli työskennellyt vuosia päällikkönä sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus Stakesissa, josta tuli sittemmin osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta THL:ää. ”Ei kaikkien tarvitse tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Tai sitten ihan pelkkää selfhelpiä. Jos joudun yrittäjänä työttömäksi, joudun verkoista läpi. ”Katsotaan oma tuloslaskelma ja tase. On rikottava lasikatto, joka on toisaalta ollut rikottavissa jo vaikka kuinka kauan. Ja kuka vain voi ”tehdä sen itse”. Siksi kaanon alkoi täydentyä nopeasti, eikä kysyntä ole lakannut. Se oli samanlainen kuin lukuisat seuraajansa: populaaritiedettä selfhelp-höystöillä. Kärjistettynä: nykyisin tunnutaan ajattelevan, ettei kukaan uskalla, osaa tai keksi tehdä yhtään mitään, ellei joku näytä esimerkkiä. Siihen kenelläkään tuskin on vastaansanomista. ”Silloin mua rupesi kiinnostamaan raha.” Simonen oli kyllä kuunnellut kaseteilta amerikkalaisten naisten ”voimauttavia rahavinkkejä”. Nämä varat ovat päätymässä nykyisille kolmeja neljäkymppisille, jotka itsenäisinä ja vastuuntuntoisina ihmisinä haluavat pitää niistä huolen. Kotitalouksissa raha-asiat ovat olleet keskimäärin miesten vastuulla. Siitä, miten shoppauskassit piti piilottaa takakonttiin. Sattuu nyt vain olemaan järkevää hallita omaa talouttaan. Olen itseni varassa”, Simonen kertoo puhelimessa. ”Miesten sijoittaminen on edelleen aika perinteistä: kilpailullista, tuloksia vertailevaa, haastavaa, jopa pelottavaa”, Mähkä sanoo. Ja opetteli sijoittamaan säilyttääkseen mielenrauhansa. ”Tajusin, että tunnesuhde rahaan ja numeroiden osaaminen ovat eri asioita.” Simonen sai nopeasti tarpeekseen julkisuudesta, mutta varallisuus valui vääjäämättä seuraaville sukupolville, kuten hän ennustikin. Majasalmi järjestää erityisiä Eroon rahahuolista -verkkovalmennuksia. Jonkun ongelma voi olla se, että on huonoa velkaa, ja se sit ratkaistaan.” T ammikuussa 2009 57-vuotias kouluttaja Leila Simonen istui Arto Nybergin haastatteluohjelman nojatuoliin ja totesi, että Suomessa on edessä historian suurin varainsiirto. Niihin bokseihin otetaan kantaa
Timanttipesula – sijoita elämä fiksusti. Jos nörtteilee salkku-Excelinsä kanssa kotona, ei saa samanlaista kokemusta. Saa tuettua sellaisia firmoja, joiden ajattelee tekevän jotakin hyvää. Tilit olivat viime vuoden uutuus. Niiden voitoista maksetaan vero vasta, kun raha otetaan ulos. Merja Mähkä muistuttaa, että kunhan hajauttaa eikä käytä velkavipua, kaikki rahat eivät mene koskaan. Ajoitus ei tunnu äkkiseltään rationaaliselta: jos tienestejä haluaa, osakkeet kannattaa ostaa kurssien ollessa alhossa. Saa otettua miehisen maailman haltuun. ”Oikea päivä aloittaa on tänään, varsinkin, jos pidät ne osakkeet siellä salkussa. Sijoittaminen on maailman tylsintä touhua, kuten monet Tietenkin identiteettisijoittaminen ja sijoittajaidentiteetti ovat keskiluokkaisia, koska Instagram-sukupolven keskiluokka on se, joille sijoittamisesta on statussymboliksi. Se on kannanotto, ja jos sitä ei tee, joku muu ottaa kantaa sun puolesta”, sanoo Majasalmi. Se on tällä hetkellä varsin suosittu tutkimusala, jonka mukaan kulutuksella pyritään luomaan muutosta, itsessä ja ympäristössä. Erityisesti tilejä ovat perustaneet nuoret. Sittemmin kirjoja on putkahdellut jatkuvalla syötöllä. K aupunkilainen elämä 2020-lukulaisessa myöhäiskapitalismissa on peli, jossa pitää koko ajan olla jotakin ja muistaa näyttää se muille. Osakkeiden ostaminen ja talouden hallinta on silkkaa emansipaatiota. Yhteiskunnassa on löysää rahaa, ja nousu pehmentää opetteluvaiheen onnenkantamoisten aiheuttamia kolhuja. Aktiivista ja vastuullista toimintaa. Noin 40 prosenttia avaajista on alle 30-vuotiaita. Samalla tavalla kirjoilla, huonekaluilla, merkkivaatteilla, elektroniikalla ja ”luoja tietää muotikeittiöillä” on hintalappu, joka halpenee varmuudella heti, kun tuotteet ottaa käyttöön. Sijoittajaksi 7 päivässä. Talousinfluenssereiden päätuote ei ole säästäminen tai osakkeet. Railakas rahakirja. Saa ostamiskiksejä, saa jännityskiksejä. Mutta nyt siitä on tullut kuluttamista. Ennätykset paukkuvat jatkuvasti. Rahan taju. Ja vaikka sijoittamisessa ryhmätyöstä ei ole hyötyä, sijoittamisen ympärille syntyneet, tuhansien ja tuhansien naisten Facebook-verkostot ja Mimmit sijoittaa -afterit ovat silti yhteisöjä, joista voi saada mitattavia hyötyjä tai ainakin mielekkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Se tekee lähes kaikesta ”wellnessiä”. ”Tässä olisi valistuksella vielä tekemistä.” Mähkän varsinainen pointti on rivien välissä. Eivät koskaan. ”En tiedä, mitä yksittäinen ihminen ajattelee omassa elämässään, mutta mä ajattelen tosi paljon, että kaikkien pitäisi tehdä tätä. Hän on väitellyt transformatiivisesta kuluttamisesta. Osakkeiden arvot vaihtelevat, mutta keskimäärin ne ovat nousseet läpi historian. Raha on kylmää ja kovaa, lopulta. ”Ajattelin, että se Hesarin haastattelu on bussin alle menemistä, mutta sitten mun ystävät sanoi, että jos Hesari kysyy, niin sanotaan kyllä”, Thurén sanoo. Arvopaperikeskuksen mukaan Suomessa oli marraskuuhun 2020 mennessä avattu 133 000 osakesäästötiliä. Oikeasti rikkaiden ei tarvitse välittää tai tehdä numeroa siitä. Heillä se on verissä ja automaationa.. Olla joku ja jotakin. Tietenkin on myös toinen syy: osakekurssit ovat olleet nousussa jo kymmenisen vuotta. Optimaalisen eli tasapainoisen itsensä löytämistä vallitsevissa olosuhteissa, itseensä investointia. Mutta näin käy aina. Kaisa Kurittu kuitenkin suosittelee ajattelemaan isommassa mittakaavassa, ainakin – varsinkin – kun osakesäästämisessä on yleensä kyse siitä, että sijoittaa rahat ja sitten unohtaa ne. Helposti ajattelisi, että osakkeiden ostamisella pyritään säästämiseen. Grénman esittäytyy kotisivuillaan wellnesstohtoriksi. Saa oltua oman taloutensa herra, rouva ja henkilö. 3 6 kirjoitatko meille kirjan rahasta. (Apua pyydetään paljon, mutta sijoitusneuvonta on Finanssivalvonnan alaista toimintaa.) He myyvät kuluttajille kaikkea niiden ympäriltä: lifestyleä. Et löydä sitä oikeaa ostohetkeä kuitenkaan.” Kaikki pitävät tietysti hyvänä asiana, että suomalaiset ovat hiljalleen alkaneet oppia sijoittamaan. Wellness-sanassa on halpojen kuntosalien ja kelmeiden solariumien kaiku, mutta kauppatieteiden tohtori Miia Grénman selittää, että ajatus on syvällisempi. Kansa kiinnostuu sijoittamisesta silloin, kun ollaan kuplan rajoilla. Nainen ja rikastumisen taito. ”Jos aiemmin hedonistinen suuntaus on painottanut elämysten kuluttamista, transformatiivinen kulutus on itsensä kehittämistä ja merkitysten kuluttamista”, Grénman sanoo. Se on eri hyvinvoinnin alueiden kokoamista yhteen. ”Hesari on tehnyt muutenkin hyvää duunia tässä.” Pari viikkoa myöhemmin Mähkästä oli samanlainen haastattelu – tämä nainen ei tee keittiöremonttia vaan sijoittaa ne rahat! ”Sitä pidettiin jotenkin vallankumouksellisena ideana, ja ihmiset oli järkyttyneitä siitä rumasta keittiöstä”, Thurén jatkaa. Pelottelijat pelottelevat ja pelkääjät pelkäävät
”Mulle tää on tekosyy olla ostamatta mitään turhaa paskaa. Harrastukset maksavat. (Tämä on minun korteni ilmastonmuutoskekoon!) ”Sijoittamisessa on käynyt sama juttu, vaikka kaikille se ei todellakaan ole mahdollista.” S ijoittamisessa ei pitäisi olla mitään kummallista, haastatellut sanovat, mutta silti siinä tuntuu olevan. ”Tää on voimaannuttava harrastus mun oman maailmanpelastusagendan osalta. LVMH:ta voi omistaa laukkujen lisäksi osakkeina. Lyhyesti: kertomalla ruuat, lomat, mökit ja kuntoilu Instagramissa. Hän on kehittänyt termin wellness-brändäys. ”On mullakin tää vastuullisen sijoittamisen puoli, joka on sitä identiteetin rakentamista. Statusbrändäys oli materiaa, wellness-brändäys on hyvinvointia ja elämänhallintaa. Nykyään mietitään, ettei se ole enää sun valinta vaan yhteiskunnan tasolta tuleva vaatimus ottaa vastuuta itsestään ja muista”, Grénman sanoo. Kortelainen pyhittää halveksittua shoppailua kuvaamalla, miten tavaratalot olivat ensimmäisiä julkisia naisten vapautumisen tiloja. Ne ovat niin tylsiä ja kuivia, ettei niistä kuulemma irtoa mitään identiteettiä. Aloittelijalle se ei ole lainkaan itsestään selvä saavutus. Uskon, että jos sijoitan nyt firmoihin, jotka toimii mun arvion mukaan vastuullisesti, ne on plussalla myös 30 vuoden päästä”, Kurittu sanoo. Tähän sopii mainiosti mahdollisuus poimia itselleen vastuullisen sijoittajan identiteetti. ”Se ei ole sen kummempaa kuin asuntolainan maksaminen, mutta ei asuntolainojen ympärillä oo mitään kulttia.” Sijoitusslangissa on termi ”beat the index”, jolla tarkoitetaan sitä, että saa salkkunsa tuottamaan enemmän kuin pörssin indeksi. Kyllä riittää. Se on helppoa ja hauskaa: lyhyellä tähtäimellä kokemus, pidemmällä tähtäimellä ehkä tuottoa. Stockmannin tilalla vain on Nordnetin sovellus, Thurénin ja Mähkän kotikutoiset kurssivideot tai Sijoittavien Mimmien tilaisuudet. Käytän ne rahat mieluummin osakkeisiin”, Thurén sanoo. ”Selfcare-vaihe ja itsestä huolehtiminen lähti siitä, että se on mahdollisuus. Tai sitten ostetaan validaatiota ja identiteettejä, koska sosiaalinen peli vaatii niitä. Julkistamalla sijoittajuutensa myöntää, että kyllä, välitän rahasta ja haluan sitä. Wellnesstohtori Miia Grénman sanoo, että varsinkin nuorten sukupolvien kulutustottumukset ovat muuttuneet materiaalisista immateriaalisiksi. Taidehistorioitsija Anna Kortelainen on kirjoittanut, kuinka 1800-luvulla tavaratalot ”feminisoivat” kulutuksen, tekivät naisista omaa rahaansa käyttäviä vapaita subjekteja. Yhdysvaltalainen professori Elizabeth Currid-Halkett taas on kirjoittanut siitä, miten nousevaa luokkastatusta rakennetaan kulttuurisilla merkitsijöillä, joilla todistetaan oikeiden arvojärjestelmien omaksumista. Nyt tapahtuu sama. Julia Thurén kertoo tuntevansa ikäisiään naisia, jotka ovat vaihtaneet palkkapäivän pikamuodin sattumanvaraiseen osakkeiden ostamiseen. Thurén kertoo saavansa säännöllisesti Instagramissa viestejä, joissa häneltä kysytään, riittääkö se ja se siihen, että saa kutsua itseään sijoittajaksi. K aisa Kurittu ehti ostaa vuonna 2010 Talvivaaraa, mutta nyt hän uskoo, ainakin omassa kuplassaan, että sijoituspäätöksillä voi näennäisesti vaikuttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Mutta naisille raha onkin suhde, Leila Simonen sanoo. Toisaalta, jos tulee takkiin, ei sen väliä. Ei, minulle kapitalismi ei ole ongelma.. Varsinaisen säästämisen Thurén hoitaa rahastoissa. Muille halutaan viestiä, että elämä on hyvää, tervettä ja aitoa. Mä omistan tätä Ørstediä, koska oon tällainen vihreä tyyppi”, Thurén sanoo. Pääasia on arvopohja ja identiteetti, ei niinkään se, että rahaa on tai ainakin esitetään olevan. Tämä aseman jatkuva huteruus tekee vapaa-ajastakin työtä ja polttaa loppuun. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 3 7 muutkin leimallisen miehiset harrastukset
Raha on muutosvoimaa, jota kannattaa osata käyttää. Otsikkokin sen kertoo: Kapitalismin kehopyramidi. ”Kyllä mä näen tämän sellaisena aika provokatiivisena ja naisia kontrolloivana ja syyllistävänä ajatuksena, että taas kerran naisten pitäisi mennä itseensä, kantaa kaikki maailman murheet selässään ja ajatella, että minun onneni on suoraan jonkun romanttisen työläisnaisparan selkänahasta. Valkoisen liberaalisijoitusfeminismin katse kääntyy usein pois, kun tarkastellaan siivoojien ja lähihoitajien palkkakuoppia tai kun nostetaan esille globaalin kapitalismin aiheuttamia ja rodullistettuihin kehoihin usein kohdistuvia riistotyöolosuhteita. Liberaalifeminismi on sekin eufemismi halveksittavalle oikeistolaisuudelle. Sijoittaminen on lisäksi kalliisti verotettua hommaa, kaikki hyötyvät. Aukeamalla siteerattiin Pohjoismaiden vihreän vasemmiston pääsihteerin ja Helsingin kaupunginvaltuutetun Mia Haglundin kolumnia feministilehti Tulvasta. Omasta sijoittamisesta on turha syyllistyä, ja on hassua siitä syyllistää. Rahasta pitää puhua, mutta juuri sillä tavalla kuin minä haluan. Kyse on itsenäisyydestä. Tällaiseen toimintaan ajaa, kuten Elizabeth Currid-Halkett kirjoittaa, epävarmuus omasta statuksesta. Yle antoi toimittaja Ina Mikkolalle kokonaisen ohjelman. S ijoittaminen on rahan, vallan ja nyt sukupuolenkin leikkaus piste, jonka ympärillä kaikki haluavat asettua omille, ennalta määritellyille ja tiukasti rajatuille alueilleen. Väitteiden fundamentti oli kapitalistisen järjestelmän tuhoutumisen kokoinen ”entä jos”. ”Paskojen rakenteiden” rikkominen on minäbrändäämisen muoto, jolla pääsee paistattelemaan lifestyle-sivuille nopeammin kuin ehtii sanoa Kimberlé Crenshaw. Raha on valtaa, ja on tärkeää että myös naisilla on rahaa. Ja taas netissä kiukuteltiin. Haglundin jaottelu on selvä: on valkoinen feminismi eli liberaalifeminismi ja sitten tämä oikea feminismi. Siihen kuuluu muodikkaan rakennepuheen toistelu: ”Rakenne paha, hierarkia paha, valta tärkeä, raha tabu.” ”Paitsi tuntuu, ettei nykyään muusta puhutakaan kuin rahasta”, Thurén sanoo. Haglundin kolumni fetisöi työväenluokkaisuutta ja oli sellaisenaan liikuttavan retro. Twitterissä kokoomuksen entinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ihmetteli Haglundin kirjoitusta. Hesarissa haastateltu työtön yksinhuoltaja pääsi eroon laskin kädessä tekemistään kauppareissuista ja oli onnistunut säästämään itselleen 30 000 euroa – juttu ei tosin huomioinut sitä, paljonko puolison löytäminen helpotti arkea. Hänestä sijoittamisen vastustaminen vie kauemmas feminismin päämääristä: siitä, että ihminen olisi vapaa päättämään itse omista asioistaan. Moni muukin rahainfluensseri osallistui keskusteluun. Julia Thurén: Olen @merjamahka kanssa samaa mieltä tuosta, että yksittäisten naisten syyllistäminen sijoittamisesta ei nyt oikein osu maaliin tässä keskustelussa. 3 8 Marraskuussa Mimmit sijoittaa -keskustelu päätyi Hesarin pääkirjoitusaukeamalle asti. Haglund kirjoitti: Sijoitusfeminismi on sukua valkoiselle feminismille ja liberaalifeminismille, jossa kasvatetaan bossladyja pörssiyhtiöiden hallituspaikoille ja vaaditaan kaikille toimitusjohtajille samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Emilia Kullas: Jokaisen naisen, jokaisen ihmisen, kannattaa ottaa omat rahansa haltuun. Julia Thurénin mielestä Mia Haglundin kolumni oli ”wanhan ajan änkyrävasemmistolaisuutta”, joka pohjautui mustavalkoiseen käsitykseen riistäjästä ja riistetystä. Kun puhutaan bossladystä, tarkoitetaan naista, joka toimii liike-elämän korkeilla paikoilla samalla tavoin kuin mieskin toimisi – valmiina koviin päätöksiin. Yhä useampi vanhempi saattaa myös kokea painetta siitä, että lapsille pitää saada säästöjä. Ja kuten hyvin tiedetään, tuskinpa on samanlaista loukkausta ja vyön alle lyöntiä kuin kaupunkilainen, korkeakoulutettu millenniaalinainen kiistämässä toisen samanlaisen feminismin. Merja Mähkä: Ratkaisut köyhyyteen ovat tehtävän politiikan asioita. Samana päivänä, samalla aukeamalla, Hesarin toimittaja Hanna Syrjälä pohti lapsilisien sijoittamisen ongelmia: Kun sijoittaminen yleistyy, siitä tulee luultavasti jotakin, jota kunnon vanhemman odotetaan tekevän. Ina Mikkolan tilipäivässä oltiin vallankumouksellisia pyytämällä bloggareita neuvomaan tarjoilijoita konsulttiuralle ja pohtimalla, miksi ihmeessä sairaala on hierarkkinen työpaikka
Nyt hän tekee samaa asiaa rahan kanssa. ”Se on pelkästään pragmaattista. Leila Simonen muistaa, miten jo viisitoista vuotta sitten oli naisia, joiden mielestä ainoaa oikeaa sisarellisuutta oli se, että seistään torilla ja luvataan naisille vappusatanen lisää. ”Kyllä taloustieteilijä Pikettykin on sitä mieltä, että tavallisen ihmisen tulee voida sijoittaa”, Thurén sanoo. Toinen haastateltu ei luota enää edes pörssiin vaan pitää rahansa käteisenä. Mutta onko se lopulta hilpeää. Äärimmäisen suuri osa suomalaisista pystyy kyllä laittamaan rahaa säästöön halutessaan. ”Ehkä nämä hauraat Facebook-yhteisöt on tulleet sen tilalle, että tavattiin lippujen kanssa vappuna.” Toinen ikiaikainen paheksunnan aihe on sijoittamisen keskiluokkaisuus, vaikka se on itsestäänselvyys. En mä voi tietää, koska ne rakenteet muuttuu tai palkkakuoppa katoaa. Poliittisen järjestäytymisen se on ohittanut jo aikaa sitten. Ehkä se on epätoivoa tai uskonpuutetta yhteiskuntaan. Se on hankalaa, Julia Thurén sanoo. Sä oot silti hyvä ihminen.” Juttuun on haastateltu myös Arvopaperi-lehdessä työskennelleitä Tommi Melenderiä ja Karo Hämäläistä.. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 3 9 revitty.” Sillä on merkitystä, mihin rahat laittaa, Thurén sanoo, ja se on enemmistömielipide, selviää Nuorisobarometristä. Sijoittamalla minimoi riskit siitä, etteivät rakenteet murrukaan tai kapitalismi romahda. Se ei jää kauas äänestämisestä. ”Varmaan alkaa se armollisuusläppä. Jos korostaa podcastissään keskiluokkaisuutta, alkaa tulla kiukkuisia yksityisviestejä lähihoitajilta, jotka kertovat ärsyyntyneensä siitä, miten hekin kyllä sijoittavat vähistä rahoistaan. Jos siinä menee kakskyt vuotta, niin vain katkeroituu. Kyse on siitä, mikä on kannattavaa. Köyhät korkeakouluopiskelijatkin voisivat pelata jopa matalariskisellä rahastolla itselleen käsirahan vaikka asunnon ostamiseen. Mitään uutta keskustelussa ei ole. Toisille se tarkoitti uimakoulua, toisille pelastusrengasta. Ja nykykoroilla järkevä säästämiskohde vain on säästötilin sijaan usein rahasto. Lainaa saa jopa miinuskorolla, ja valmistumalla kuudessa vuodessa potille saa 40 prosentin hyvityksen eli tuoton. Uhriuttaminen ja ulos sulkeminen tympäännyttävät. Ihan tahallaan. Julia Thurén vihaa liikuntapuhetta. Sen kummempaa sijoittaminen ei ole. Nyt on skumppaa ja glitteriä festareilla. Kun rahasta tuli terveyttä ja lifestyleä, siihen alettiin suhtautua sellaisena. Se on ostopäätös muiden joukossa. Hän ei halua, että kukaan neuvoo häntä liikkumaan enemmän ja tutkimaan ulostettaan. Julia Thurénista tuli taloudenhallintainfluensseri koska häntä turhautti, kuinka ihmiset käyttävät koko ajan rahaa ”tosi idioottimaisiin asioihin”. Nyt meneillään on rahapuheen anorektinen ja ortorektinen vaihe. Heitä houkutellaan ostamaan yksinäisyyteen, riittämättömyyteen, ties mihin. Oikeasti rikkaiden ei tarvitse välittää tai tehdä siitä numeroa. Älä välitä, että sun rahat menee mihin menee. Rahat menevät, ahdistus jää. Heillä se on verissä ja automaationa. Asuntosijoittaminen tuntuu yrittäjästä riskittömämmältä tulevaisuudensuunnitelmalta kuin eläkkeiden maksaminen. Alle kolmekymppisistä kuluttaminen on vuosi vuodelta parempi tapa vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Thurén on työskennellyt niin pitkään toimittajana, että hän tietää, mitä seuraavaksi on luvassa. Näköpiirissä ei vielä ole, että eläkerahastojen tuotoista, ay-liikkeen laskevista jäsenmääristä tai muista sukupolvia määrittävistä rakenteellisista kysymyksistä keskusteltaisiin rennonhattaraisesti skumppalasi kädessä. ”Ne puhui siellä vain häpeästä ja syyllisyydestä, luvasta tehdä toisella lailla. S ijoittamisesta pitäisi puhua samaan aikaan kaikille mutta myös jokaisen etuoikeudet ja puutteet huomioiden. Terhi Majasalmi sanoo, että sekä hän että hänen miehensä ovat yrittäjiä, mutta maksavat YEL-maksuista minimiä. Toivoo sitä tai ei. Majasalmelle yksilön ja rakenteiden kysymys on yksi matemaattinen lasku muiden joukossa. Toimittaja Minea Koskinen on haastatellut tuoreeseen, sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta käsittelevään Saamattomat-kirjaan taloudelliseen autonomiaan pyrkiviä firettäjiä, jotka ovat päättäneet omistaa varhaisaikuisuutensa rahan tavoittelulle. Auttaa ihmisiä pitämään kontrollin, jotta he voivat sitten näyttää, että kontrolli on pidetty. Jos ei muuten, niin jättämällä jotakin muuta haluamaansa ostamatta. Eivät ahneuttaan vaan siksi, etteivät he luota yhteiskunnan tarjoavan heille mielekästä tulevaisuutta tai eläkkeitä. ”Miksei naisilla saa olla myös sellaisia tunteita, joiden ei tarvitse palata siihen ay-puheeseen”, Simonen kysyy. Tietenkin identiteettisijoittaminen ja sijoittajaidentiteetti ovat keskiluokkaisia, koska Instagram-sukupolven keskiluokka on se, jolle sijoittamisesta on statussymboliksi. Silti yli puolet jättää opintolainat nostamatta. Siitä tuli hallinnantunnetta, jota ei saa edes rahalla. Samoin piinasi sekin, että koko sukupolven selusta tuntui vuotavan. Jos se käy aiemmin, mutta on säästänyt myös, eikö se ole vain positive.” K un Leila Simonen alkoi pitää rahavalmennuksiaan 2000-luvun alussa, hän huomasi, että raha on terapiaa. Terapeuttia tarvittiin. 25 vuoden takaiset Osakesäästäjien keskusliiton kurssit työväenopistolla olivat hirveän boring. Piti saada lupa olla häpeämätön.” Simonen kiittää näitä ”nuorempia daameja” siitä, että he ovat tehneet sijoittamisesta niin hilpeää
Kahdeksasluokkalainen Minni Turtiainen asuu Helsingissä. 4 Pyörä, metro, mönkijä ja skootteri ovat kaikki ratkaisuja samaan ikuisuusongelmaan, jossa pitäisi yhdistää mahdollisimman pitkät unet ja ehtiminen kouluun. KOHTI KOULUA. Hän kulkee kotoaan Vartiokylästä kouluun Vuosaareen yleensä julkisilla, bussilla ja metrolla. Kuvasimme koululaisia yhtenä maanantaiaamuna koulumatkoillaan eri puolilla Suomea. Kuvat J ohanna M yllyMäki , J ouni P orsanger , T iMo P yykkö Ja a nTTi V eTTenranTa BUSSIPYSÄKILLÄ. Kotoa on bussipysäkille kahden minuutin matka
4 1 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 Kuvat J ohanna M yllyMäki , J ouni P orsanger , T iMo P yykkö Ja a nTTi V eTTenranTa KYLMÄÄ KYYTIÄ. Talvisin hän ajaa kouluun skootterilla.. Lappeenrantalainen Leo Nurmi harrastaa moottoriurheilua
MITEN MILLOINKIN. Ulkona on vielä hämärää, kun bussi mutkittelee omakotitaloalueen läpi kohti Puotilan metroasemaa. 4 2 HEVOSVOIMAA. Juho Tehomaa Nurmijärveltä kulkee kouluun kävellen, pyörällä tai kaverin mopon kyydissä.. Rovaniemeläiset Amanda Tolkkinen ja Alva Lohi kulkevat kahden kilometrin koulumatkansa koppimönkijällä. Samaan bussiin Turtiaisen kanssa nousee myös hänen ystävänsä Lumi Salasuo. MAISEMA
2,5. Alva Lohi sai mönkijäkortin kesällä. 4 3 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 ETEENPÄIN. Yhdeksäsluokkalaisen Tehomaan koulumatka Urheilupuiston kouluun on kaksi ja puoli kilometriä.
Kevään tullen Leo Nurmi siirtyy käyttämään kevytmoottoripyörää.. 4 4 KELIEN JA SÄIDEN MUKAAN
Talvisin Tehomaan pyörään vaihdetaan talvirenkaat. 4 5 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 MAAN ALLA. Näin pyöräily onnistuu myös lumisella säällä. Tolkkinen j Lohi käyvät Napapiirin yläastetta. Metrossa on väljää ja lähes kaikki käyttävät maskeja – myös Lumi Salasuo ja Minni Turtiainen. POHJOISESSA. VAUHTI. Metromatka Puotilasta Vuosaareen kestää muutaman minuutin. Koulussa on noin 400 oppilasta.
Silloin monen koulumatka pitenee. 4 6 KATSEET. Mönkijä on periaatteessa perheen yhteinen, mutta Alva Lohi on sen ainut käyttäjä. Urheilupuiston koulu sijaitsee Nurmijärvellä Klaukkalassa. LIIKU. Se on urheilupainotteinen.. Tulevaisuudessa Napapiirin yläaste on tarkoitus yhdistää vielä suurempaan yksikköön. RATTI
Koulu on kuitenkin nyt remontissa, ja väistötilat sijaitsevat Family Center -kauppakeskuksessa. Leo Nurmi käy Kesämäen yläastetta. TUUNAUS. MINUUTIT. 4 7 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 EVAKOSSA. Nurmi harrastaa moottoriurheilua ja on myös itse rakentanut näyttelykuntoisen Suzuki PV:n. Ulko-ovella ollaan kello 10.07. Salasuolla ja Turtiaisella on vielä pieni kävelymatka metroasemalta koululle. Vuoden 2020 toiseksi viimeinen koulupäivä alkaa kahdeksan minuutin päästä.
Teksti S uvi A uvinen Kuvat H eidi S trengell. Toimittaja Suvi Auvisen mielestä se on tekopyhä valhe. 4 8 NAISTEN VUORO Suomalaiseen saunaan ei kuulu seksi, julistamme kilvan ulkomaalaisille turisteille
4 9 Teksti S uvi A uvinen Kuvat H eidi S trengell
Saunomiseen liittyy kaksi mantraa. Ja täällä istun minä. Epäseksuaalinen saunakulttuuri on ylpeilyn aihe jopa minulle, joka kaihdan kaikkea muuta nationalismia. Parisuhdeongelmat tilitetään ystävälle tuntemattomien lihamuurin keskellä, äitien syövät murehditaan yhdessä, yhteisistä ystävistä juorutaan selän takana. Mutta tiedän, miltä nuo ihot tuntuisivat sormieni alla. Periaatteessa. Miltä nänni tuntuisi huulilla. Saunassa naiset uskoutuvat toisilleen. Maitoa tihkuvat, pian puhkeavat, maan vetovoiman ja vuosien raskauttamat. Saunaan ovat tervetulleita kaikenlaiset kehot, kaiken ikäiset, kaikki sukupuolet. Minä istun saunan lauteilla, näen sen kaiken ja se vaikuttaa minuun. En mene koskemaan, en tuijota sopimattomasti. Ahdistavat miehet on aidattu kauas, kukaan ei pyri kutsumatta iholle. ”Ovi kiinni perässä”, messuamme sukupolvelle, joka ramppaa saunan ja pesutilan välillä. Kukaan ei a hdistele, tuijota tai lääpi. Haluamme erottaa kuuman kylmästä, kuivan märästä, opettaa lapselle, että tässä maailmassa on sekä konkreettisia että abstrakteja rajoja, joiden ylittämiseen on omat sääntönsä. Minä, joka tiedän, miltä tuntuvat ei-toivotut katseet ja halut. Rinnat, jotka lepäävät kuin uunituoreet reikäleivät pyöreän vatsan päällä. Ensimmäisen oppii jokainen lapsi, joka kasvaa suomalaisessa saunakulttuurissa. Saunominen mer. Biseksuaali, petturi naisten joukossa. Saunassa eletään tarkkojen rajojen maailmassa. ”Sauna ei siis ole ollenkaan seksuaalinen juttu”, vakuutamme me suomalaiset kuorossa ulkomaalaisille ystävillemme – ja toisillemme. Täällä ollaan siskojen kesken. Kaikille avoin sauna on idea, jonka takana voin seistä: se on suomalaisuuden ydin, joka asettaa meidän kehomme samalle viivalle. En mene saunoihin katsomaan, mutta katsomattakin näen. Suihkussa nainen nostaa rinnan olkapäälleen ja pesee poimut sen alta. Osa rajoista on ääneen lausuttuja, osa liittyy hähmäiseen ajatukseen saunakulttuurista. Sauna on julkinen tila, mutta silti se tuntuu turvapaikalta. Täällä minä istun, rintojen keskellä, enkä voi olla ohimennen katsomatta ja haluamatta. Täällä kukaan ei riko rajoja. Toinen mantra liittyy uskoon, ei tosiasioihin. Kuinka suolaiselta iho maistuisi, kun kuljettaisin kieltäni niskasta alas selkärankaa pitkin. 5 R innat ympäröivät minua. Siinä on järkeä
Se voi koostua pelkästä katseesta, liukkaista hyväilyistä hämärän tai höyryn turvin, painautumisesta toista vasten. Kukaan ei mainitse mahdollisuutta kietoutua pyyhkeeseen. Äänettömästi jouluvierailulla lapsuuskodin saunassa, jossa tilaisuuksia seksiin kumppanin kanssa tarjoutuu harvakseltaan. Ylen kyselyssä vuonna 2019 yli 80 prosenttia vastaajista kertoi harrastaneensa seksiä saunassa. Ja jos joku erehtyy saunaan uimapuku päällä, häntä ojennetaan ensin lempeästi, sitten tiukemmin. Uimapuku päällä saunova ihminen asettuu ulkopuolelle, kieltäytyy yhteisestä sopimuksesta, jolla me kaikki paljastamme itsemme. Yksin teininä, kun muiden katse välttää ja olo oman kehon kanssa on kerrankin pehmeä, rauhallinen ja rentoutunut. Saunoja häpeää yhtäkkiä alastomuuttaan, kokee itsensä pervoksi vilauttelijaksi. Kaveriporukan mökkireissulla, jossa punaviini on virrannut ja lopulta on jääty kahdestaan saunomaan sen kaverin kanssa, jonka kanssa on vähän ollut epäselvää, mikä suhteen laatu on. Loput 20 prosenttia valehtelevat tai eivät laske seksiksi masturbointia, suuseksiä tai muilta käteen vetämistä. Mutta kyllä se tuntuisi silti reilummalta. Miltei jokainen saunan epäseksuaalista luonnetta korostava saarnaaja on kuitenkin harrastanut seksiä saunassa. Valokuvaaja Heidi Strengell kuvasi tämän jutun kuviin artikkelin kirjoittajaa Suvi Auvista saunomassa.. Yhteinen julkinen alastomuus on mahdollista vain niin kauan, kun kaikki osallistuvat siihen. Kun jyystää 80 asteessa, tulee entistä kovempi hiki. Me tiedämme, ettei olisi mitään järkeä siinä, että siivooja olisi myös alasti. Tilaa on vähän ja alusta on kova. Saunaan tulee kokonainen ihminen. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 5 1 kitsee Suomessa oletusarvoisesti alastomuutta. Ehkä ristiriitainen suhtautuminen saunan ja seksuaalisuuden suhteeseen on ollut edellytys sille, että nykyinen saunaSAUNASSA. Lauteet nitisevät ja huojuvat, kiuas purisi mielellään liikkuvaan pakaraan jälkensä, kaakelit pakenevat jalkojen alta. Jos joku tulee uimapuvussa saunaan, tekee se kaikista muista tirkistelijöitä tai vilauttelijoita. Vaikka riisumme vaatteemme ja tittelimme pukuhuoneeseen, ei seksuaalisuutta tai haluja voi kerralla kytkeä pois päältä. Pahin loukkaus alastomalle saunojalle on pesutiloissa täysissä vaatteissa liikkuva siivooja. Himoineen ja kaipauksineen. Silmiä kirvelee, happi loppuu, märät hiukset takertuvat kasvoille ja toisen hengitys iholla polttaa. Siksi saunassa tapahtuva seksi on luonteeltaan rauhallisempaa. Sauna on kelvoton paikka kovaan panemiseen
Tiistain lenkkisaunat maksettiin saunan eteisessä olevaan metalliseen lippaaseen. Tiistait venyivät pitkiksi. Kevättalkoiden yhteydessä lippaat avattiin ja rahoilla ostettiin makkaraa, olutta ja jaffaa. Jos piti valita, saunoin mieluummin isän kanssa miesten vuorolla. Julkinen alastomuus tekee meidät avoimiksi ja haavoittuvaisiksi. Meillä oli perjantaisin kerrostalon kellarissa perheemme saunavuoro, tiistaisin taas koko talon yhteinen lenkkisauna. Sen vuoksi me olemme päättäneet kollektiivisesti teeskennellä, ettei seksi seuraa meitä saunaan. Pian viisi vuotta täytettyäni kuitenkin ilmoitin etten enää halua miesten vuorolle saunaan. Minä sain pudottaa kolikot aukosta sisään. Silloin ei saanut limsaa, mutta saunoin lenkkisaunassa toisinaan kaksikin kertaa illassa. Sen vuoksi me olemme päättäneet kollektiivisesti teeskennellä, ettei seksi seuraa meitä saunaan.. 5 2 kulttuuri on ylipäätään olemassa. K un olin lapsi, saunominen oli ylhäältä annettu poikkeama arkeen. Minä, pieni tyttö, kestin kuumempaa löylyä kuin isot miehet. Minulla oli pääsy saunaan sukupuolen ulkopuolella, elin vielä paratiisissa, jossa alastomuus oli tiedostamatonta ja siksi luonnollista. Validi argumentti, totesivat he. Saunassa samalla lauteella istuvat hetero-oletus, puritanismi ja pelko lasten seksuaalisuutta kohtaan. M inä tein valintani varhaisessa vaiheessa ja siirryin heiluvien kikkeleiden viidakosta saunomaan naisten kanssa. Miehet istuivat ylimmillä lauteilla ja heittivät löylyä kovempaa. Saunafantasiat jätetään pornosivuille ja vaivihkaa toteutettaviksi, mutta julkinen tarina saunasta nostaa sen maallisten himojen ja halujen yläpuolelle. Ensin äidin kanssa naisten vuorolla, sen jälkeen isän kanssa miesten vuorolla. Joku olisi saattanut jo tästä päätellä, että en ole hetero. Olin tyytyväinen, kun aikuiset joutuivat luovuttamaan ennen minua ja poistumaan suihkuun. Yhteiskunta kuitenkin valitsee viimeistään seitsemänvuotiaan lapsen puolesta. Istuin jalat sylissä saunan nurkassa ja yllytin heittämään kiukaalle aina vain lisää vettä. Kun lapsi menee kouluun, hän silmissämme haukkaa hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää ja muuttuu seksuaaliseksi olennoksi. ”Ei siinä muuten mitään, mutta ällöttää kun ne kikkelit heiluu silmien edessä”, ilmoitin vanhemmilleni. Seitsemänvuotiaat joutuvat julkisissa saunoissa ja uimahalleissa menemään ”oman sukupuolen mukaiseen” sauJulkinen alastomuus tekee meidät avoimiksi ja haavoittuvaisiksi. Saunan täytti kuumien kivien kiukkuinen sihinä ja miesten kovaääninen rehentely, jonka tarkoitus oli ehkä peittää alastomuus. Kollektiivisella sanattomalla sopimuksella on päätetty, että saunan seksuaalinen luonne hyväksytään, mutta siitä ei puhuta. Perjantain saunaan sai vihreän Smurffi-limsan, jonka kruunukorkki avattiin saunan pukuhuoneen pullonavaajalla
I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 5 3
Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi ikäraja menee juuri siinä, missä se menee. Saunassa kaikki katsovat toisiaan. Seitsemänvuotiaan pojan genitaalit eivät voi olla naiselle uhkaavammat kuin minun aikuisen naisen haluni. Sankaritekoja on tehty jokunen. Kymmenen vuotta vanha ihminen on liian lähellä omaa seksuaalista heräämistään, liian kaukana lapsen viattomasta suhtautumisesta omaan kehoonsa, liian tietoinen. Ei kloorin höyrystymisen pelossa, kuten julkinen narratiivi väittää, vaan siksi, että he haluavat nähdä toistensa dikit. Seksuaalisuus on lapsissa sisäänrakennettuna ja läsnä jo ennen syntymää. Kun saunojat jakaa heterolaareihin, pitäisi seksin hävitä saunoista, eikö niin. Yhteiskunta rakentuu sille, että miehet pelkäävät naisten nauravan heille ja naiset pelkäävät miesten tappavan heidät. Teidän keskellänne kävelemme me, jotka himoitsemme alastomia kehojanne. Molempien sukupuolten yhteinen höyrysauna on saanut lasimuurin, joka jakaa tilan kahtia naisten ja miesten osastoiksi. Sukupuolittaminen tehdään lapselta kyselemättä ja häntä kuulematta – genitaalit ratkaisevat minne lapsi lajitellaan. Kyllä te heterot sen varmasti tajuatte, jos yhtään asiaa mietitte. Naiset kauhistelivat, kirkuivat ja valittivat henkilökunnalle. 5 4 naan. Kaikki saunojat eivät tietenkään ole miehiä, naisia tai heteroita, mutta jaottelulla on todistettavasti ratkaistu ainakin yksi merkittävä ongelma: sillä suojellaan naisia miehiltä. Nyt kun naiset on pelastettu miehiltä, pitäisikö pojat pelastaa seuraavaksi. Se ei pysty taajaan toisteltunakaan suojelemaan naisia, joten muuri on vedettävä sukupuolten väliin. Naisten lauteille pääsee aidan ali, kun litistää itsensä lattiaa vasten. Ja jos jaottelulla on tarkoitus suojella ylipäätään heikoimpia miehiltä, miksi pikkupojat on turvallista lähettää yksin aikuisten miesten, noiden kiepsahtelevien adonisten, joukkoon. Seuraavaksi kaide vedettiin koko lattian poikki. Uimahallin esimies Kirsi-Marja Mustakari kertoo, että aita on hillinnyt viisaat miehet. H elsingissä on nimittäin kokeiltu julkisia sekasaunoja. Miehiä se taas on kismittänyt pahan kerran. Niistä on seurannut porttikielto. Siihen jouduttiin turvautumaan, kun hienostuneemmat miesten aitauskeinot eivät tehonneet.” Miehet kiepsahtelevat kotoisasti, uima-adonikset tekevät sankaritekoja. Helsingin Sanomat kirjoitti höyrysaunan ongelmista vuonna 1996 seuraavasti: ”Urheiluhallit Oy on koettanut panna miesten tungettelun tiukasti aisoihin. S auna on hetero-oletuksen viimeisiä ilmeisiä linnakkeita. Kaikkialla muualla yhteiskunnassa alkaa jo nousta äläkkä siitä, jos ihmisiä sukupuolitetaan miten sattuu tai heidät oletetaan heteroiksi mitään kyselemättä. Tirkistelymuuri rakennettiin joulun alla. Enemmistö on päättänyt leikkiä, että sauna on epäseksuaalinen paikka, jossa kuitenkin naisia täytyy suojella miehiltä. Se näyttäytyy aikuisille eri tavoin eri vaiheissa, mutta usein se tuntuu epämiellyttävältä. Jotkut huimapäät uima-adonikset hivuttautuvat silti yhä muurin väärälle puolelle. Julkiset saunat on jaettu hiljaisella päätöksellä miesten ja naisten saunoihin. Kukaan ei ajattele seitsemänvuotiaan pojan ahdistelevan seksuaalisesti naisia, koska seitsemänvuotias ei ole yhteiskunnassamme seksuaalinen olento. Jaottelussa oletetaan kaikkien olevan miehiä tai naisia, kaikkien olevan heteroita. Lasten seksuaalisuus ei kuitenkaan ala seitsemän, kymmenen tai neljäntoista vuoden iässä. Ei vaikutusta. Mutta lapsi eristetään eri sukupuolta olevasta vanhemmastaan ennen kuin aikuinen joutuisi kohtaamaan murrosikäisen alastoman kehon. Miehet mittailevat silmäkulmastaan toistensa genitaaleja, istuvat kuulemma jalat levällään, jos saunovat homon kanssa, huutavat ärtyneinä sille, joka yrittää uimahousuissa saunaan. Lasten teennäisellä ikäja sukupuolijaottelulla ei tietenkään suojella lapsia vaan aikuisia. Eivät pikkupojat ole turvassa aikuisten miesten halulta, kuten usein kipeästi on nähty. Saunan oletettu turvallisuus perustuu binääriselle sukupuolijaottelulle ja ajatukselle siitä, että naiset eivät halua naisia eivätkä miehet miehiä. Jos haluttaisiin varmistua siitä, ettei kukaan katso toisia himoiten saunassa, pitäisi kaikkien saunoa yksin. Yhteissaunomista yritettiin alkuun, mutta miehet tekivät siitä mahdotonta. Miehet kiepsahtelivat kotoisasti naisten lauteille. Katsomme häveliäisyyttämme pois, vaikka todellisuudessa mietimme, miltä kehonne tuntuisi käsiemme alla. Toisin sanottuna miehet tulivat iholle, ahdistelivat seksuaalisesti, koskivat naisiin ilman lupaa niin kauan, että naiset eivät halunneet enää mennä höyrysaunaan. Siinä missä naisten saunassa pippeliään ihmettelevä taapero on vain söpö, aiheuttaa eri sukupuolta oleva alaston 10-vuotias meissä epämiellyttäviä tunteita. Se ei riittänyt. On hyväksyttävä se, ettei kaikessa totutussa ole järkeä. Jos sauna on niin epäseksuaalinen, miksi lapset pitää lajitella pois silmistämme kauan ennen kuin murrosiän ensimmäisiäkään merkkejä on nähtävillä. Lapsi seisoo. Kun miehet lopulta saatiin aidattua omalle puolelleen, se kismitti miehiä. Lapset ovat ainoat, jotka katsovat avoimesti. Ensin tuli pätkä matalahkoa teräskaidetta kuin viitteeksi suotavan laudepuoliskon suuntaan. Mantra, jonka mukaan sauna ei ole seksuaalinen paikka, ei toimi kyllin vahvana loitsuna. Kuuluisin kohtalo lienee Töölön uimahallin vetonaulaksi 1990-luvulla rakennetulla Suomen ensimmäisellä julkisella höyrysaunalla. Naiset ovat kiitelleet Töölön urheilutalon uimahallin viimeisintä uudistusta. Ajatus on typerä ja perustuu itsepetokseen. ”Se on ihana huijaus ja toivon, että heterot eivät koskaan tajua sitä”, sanoo ystäväni, homomies. Jos saunasegregaation tarkoitus on suojella naisia miesten sijaan ylipäätään halulta ja katseilta, sukupuolten mukaan jaottelu ei riitä
Siellä uidaan alasti, ainakin yleensä. Sen vuorot on jaettu päivien mukaan: miehet saunovat joka toinen päivä, joka toinen päivä taas naiset. Koko sauna hiljeni. Vesijuoksuradalla kulkee tyttö, jonka rinnat pyrkivät veden pinnalle. Muodissa oli ruumiillinen vapautuminen, ja juuri tämän muodin airueena toimi Helsingin uusi uimahalli. Hän toi seksin iholleni ilman suostumusta, väkisin ja yllättäen. Se on tietenkin sekasauna. Sompasauna on listattu Helsingin must see -nähtävyyksien listalle vallattoman luonteensa vuoksi. E rityisen turvalliselta tuntuu Yrjönkadun uimahalli. Uimahalli on yhtä tilaa. Rakastan keittiön omaa simaa, jota juon saunomisen jälkeen, ja sitä, että infrapunasaunassa on niin kuivaa, että siellä voi lukea kirjaa. Kun korona saa minut välttelemään Itä-Helsinkiä ja lopetan joogassa ja ruokakaupassa käymisen tartunnan pelossa, jatkan silti julkisessa saunassa käymistä. Uimapukukieltoa perusteltiin aikanaan hygienialla, mutta kyseessä oli myös myös ajan henki. Pukukoppeja ei ole, vaan vaatteet riisutaan saunan ulkopuolelle ja jätetään siihen. Maan vanhin julkinen uimahalli on aikamatka menneeseen. Yrjönkadun uimahalli perustettiin 1920-luvulla. Vaikka mies ei koskenut minuun, rajojani oli rikottu. Rupattelin tuntemattomien saunojien kanssa keskikesän valoisassa yössä, istuin lauteilla jalat koukussa ja katselin ikkunasta kesän ajaksi parkkeerattuja jäänmurtajia lahden toisella puolella. Mies rikkoi saunan turvallisen ilmapiirin. Saman ihmisen samat teot ja sanat olisin ohittanut baarissa olankohautuksella, vittuillut takaisin ja jatkanut juhlintaa. Rakastan sen art deco -tyyliä, sitä miten henkilökunta toivottaa tervetulleeksi, miten pehmeäksi vanuneen kylpytakin toisen kerroksen vastaanotosta saa. Sompasauna on avoin kaikille eikä sitä omista kukaan. Rakastan tarjoilijatytön valkoisia kulmakarvoja ja sitä, että avainten kumilenkit ovat samanvärisiä. Muut saunassa istuvat miehet katselivat vaikeina käsiinsä. Kun synnytys on pahimmassa alkuvaiheessa, minä menen saunaan. Kun fasistit uhkaavat voittaa Yhdysvaltojen presidentinvaalit, minä menen saunaan. Sitä miten ne istuvat olkapäät avoimina saunan lauteilla, peittelemättä ja häpeämättä itseään. Samoihin aikoihin oli juuri päästy eroon korseteista. Uimahallin koko historian ajan vuorot on jaettu erillisiin miesten ja naisten vuoroihin. Istun toisen kerroksen lepohytin edessä ja katson alas uima-altaaseen. Sompasaunan ahdistavuudesta huolimatta sauna ylipäätään on minulle edelleen turvapaikka, jossa ei voi tapahtua mitään pahaa. Vietin siellä myös juhannusta. Kyllä me naisetkin katsomme toisiamme. Minua naurattaa. Pukuhuoneet ovat samassa tilassa altaan kanssa, samoin kuin pesutilat ja saunat. Minä rakastan kaikkea Yrjönkadun uimahallissa. Me katselemme toistemme kehoja, heterot eri silmin kuin minä. Rakastan sitä, miten pehmeiltä niiden rinnat näyttävät höyryn ja lepohytin läpikuultavan verhon Miehet mittailevat silmäkulmastaan toistensa genitaaleja, istuvat kuulemma jalat levällään, jos saunovat homon kanssa, huutavat ärtyneinä sille, joka yrittää uimahousuissa saunaan.. Tietysti lasta kiinnostaa, meitä kaikkia kiinnostaa. Himon sijaan kysymys voi olla vertailusta. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 5 5 suihkussa ja toljottaa tatuointejani ja lävistyksiäni suu auki. Muutama vuosi sitten saunoin Sompasaunalla säännöllisesti. Se on rakennettu ilman lupaa, se on olemassa ilman lupaa, siellä juhlitaan ilman lupaa. Sukupuolijaon lisäksi Yrjönkadun hallilla on toinenkin erityisominaisuus. Kaikesta paistaa hetkellisyys – sauna on tänään täällä, mutta saattaa olla ensi vuonna poissa. Kirkas ääni kysyy äidiltä, miksi tuolla on tuollaisia kuvia ja koruja, pieni sormi ojentuu minua kohti. Mutta ahdistelu saunassa raskauttaa rikosta merkittävästi. Maailma ympärillä kuohuu, mutta saunan vakaus pysyy. Ne liikkuvat eri tahdissa välittämättä muusta. Sompasauna sijaitsee alueella, jota ei pitäisi olla olemassa. Siellä tapaus olisi ollut arkipäivän seksismiä, sitä, johon turtuu. ”Eikö teistä ihan oikeasti kukaan aio puuttua tähän,” minä kysyin. Rakastan myös kaikkea alastomuutta ympärilläni. S ompasauna lämpiää Helsingin Kalasataman rakennustyömaiden puristuksessa silloin, kun joku sen lämmittää. Minä rakastan kaikkea Yrjönkadun tytöissä. Juuri silloin, kun olin paljaimmillani. Äiti puhisee häpeissään, ei saa osoitella, ei saa tuijottaa. Vuorojen jakaminen viikonpäivien mukaan käy järkeen, kun katsoo Yrjönkadun arkkitehtuuria. ”Avaas vähän niitä jalkoja niin katsotaan mitä siellä näkyy”, mies sanoi minulle. Se poltetaan ja rakennetaan uusiksi säännöllisin väliajoin, aina yhteisvoimin ja aina melko spontaanisti, kuin kaupunkilaiset olisivat vain päättäneet, että tässä kohtaa Helsinkiä on sauna. Humalainen vanhempi mies pysähtyi eteeni ja katsoi minua päästä varpaisiin hieman horjuen. Miehet mutisivat vaivautuneina humalaiselle, että älä nyt hei viitsi tuollaista. Poistuin saunasta enkä koskaan palannut sen lauteille. Selällään lipuvan tytön rinnat heiluvat altaan aaltojen mukana
A V A A J A 5 6
Mutta kyllä meille kelpaa vallan hyvin pelkkä pano, kiitos vaan. Katson allasta kirjan sivun yli. T odennäköisesti syy siihen, että naiset eivät kruisaile, on ainakin väkivallan pelko. En katso kaikkia haluten ja himoiten. K ruisailu tarkoittaa satunnaisen, kertaluonteisen ja monesti anonyymin seksiseuran hakemista tietyistä paikoista. Miehet, jotka voivat salaa käydä vetämässä tuntemattomalta käteen höyrysaunan lauteilla ja palata sitten vaimon ja lasten luo ydinperheeseen. On kuitenkin erikoista, miten kruisailu ja seksi loistavat poissaolollaan naisten saunavuorolta. Se liitetään yleensä nimenomaan miesten väliseen seksiin. Osaa kehoista katson tunnistaen, tuntien yhteyttä ja äidillistä rakkautta, aavistaen etäisesti, miltä tuollaisessa kehossa eläminen tuntuu. Naisten keskuudessa varsinaista kruisauskulttuuria ei ole ollut koskaan. En halua olla Sompasaunan limainen äijä, mutta rakastan ympärillä vellovaa näkyä. Sauna on portti maailmojen välillä. Ovi kiinni perässä.. Rakastan nähdä tytöt ilman filtteriä. Syitä tähän voi vain arvailla. Minulle ei ole ongelma etsiä seksiseuraa eri paikoista. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 5 7 läpi. Jopa 1400-luvulta asti on tiedossa julkisia saunoja, joiden funktio on ollut kruisailu. Saunassa me palaamme niihin normeihin, jotka meihin on vuosien varrella iskostettu. Mutta tytöt eivät ole täällä kruisailemassa. Ne saunovat omia aikojaan, lipuvat ohitseni vedessä autuaan piittaamattomina läsnäolostani. Yrjönkatu on ollut homojen kruisauspaikka vuosikausien ajan. Sauna on toiminut kokeilualustana, se on suljettu arkeen kuuluvien sääntöjen ulkopuolelle. Muualla saan kyllä seuraa ja katseita. Tytöt ovat ihmeellisiä. Kukaan ei kuitenkaan pane saunassa, vaikka sauna on lämmin. Näen itseni alastomissa kehoissa. Vaikka tiedostava nainen pyristelee irti häpeän kulttuurista, se rajoittaa yhä sitä, mitä nainen tekee. Naiset on opetettu kätkemään halunsa, kohdistuivat ne keneen hyvänsä. Vaikka naisten väliseen seksiin liittyy väkivallan uhkaa vähemmän kuin heteroseksiin, on kaikki naiset peloteltu peittämään halunsa. Kun poikien kesken vetäydytään höyrysaunan hämärään, on ollut helppo jakaa katseita ja kosketuksia. Sauna on siirtymä sovittuihin alastomuuden ja yhdessäolon rooleihin. Homosaunojen innokkaita asiakkaita ovat olleet niin Truman Capote, Freddie Mercury kuin Michel Foucault. Seksi jää saunan ovelle. Se purkaa jännitteisen kihelmöinnin, joka vielä hetki sitten täytti koko sviitin. Tytöt eivät kuitenkaan katso takaisin. Samaan aikaan lähes kaikki ovat harrastaneet seksiä saunoissa ja miehet suorastaan etsivät sieltä seikkailuja. Kun kello on hyvän matkaa yli puolenyön, bilekansa vetäytyy vielä saunomaan yhdessä. Suuri saunallinen sviitti on täyttynyt tutuista ihmisistä, joiden kanssa on juhlittu ruumiinkulttuurin kaikilla hedelmillä. Uudenvuoden juhlinta on tuonut minut Helsingin keskustassa sijaitsevan hotellin ylimpään kerrokseen. Kruisauskulttuuriin osallistuminen ei perinteisesti ole vaatinut identifioitumista homoksi tai biseksuaaliksi. Roikkuva vatsa, jonka paljastaminen olisi Instagramissa feminismiä, on täällä vain se keho, jossa elämme. Saunassa vaihdetaan enää muutama suudelma, mutta muuten kädet pidetään kiltisti omalla puolella. Ja sen perusteella, mitä tiedämme antiikin Kreikan homokulttuurista, voi turvallisesti olettaa kylpylöiden ja homoseksin kulkeneen käsi kädessä jopa tuhansia vuosia. Tiedän, ettei kyse ole minusta vaan ympäristöstä. Erityisen selväksi se käy minulle eräiden seksibileiden jälkeen. Kruisailu ei ole kenellekään varsinaisesti turvallista, mutta pelon kulttuuriin kasvatetut naiset ovat vielä varovaisempia avoimen seksiseuran etsimisen kanssa kuin miehet. Nykyään meno on kuulemma Yrjönkadulla hillitympää ja kruisailu on siirtynyt enemmän sille varattuihin tiloihin, esimerkiksi Suomen ainoaan julkiseen homosaunaan Vogueen. Homosaunoissa järjestetään toisinaan girls only -iltoja, mutta pääasiassa kruisailu on miesten puuhaa. Miten niiden ohitse lipuvasta pakarasta näkee poistetun laastarin jäljen ja miten ne kävelevät kerrankin hitaasti. Joskus väitetään, että naiset etsisivät enneminkin tunnesidettä ja seurustelukumppaneita eivätkä pelkkää seksiseuraa. Alastomuus paljastaa ihmisistä jotain niin herkkää, että halun sijaan herää tarve hoivata. Itseään huijaavat ”hetero”miehet ovat yleinen vitsaus kruisailijoiden parissa. En halua tuottaa kenellekään ahdistusta, en pelkistää katseen kohteeksi. Toinen syy on naisten syyllistäminen seksuaalisuudesta. Helsingissä suosituksia miesten välisiin kohtaamisiin saavat edelleen Itäkeskuksen ja Töölön hallin höyrysauna. Euroopassa ja Yhdysvalloissa monet saunat ovat toimineet maanalaisena kohtauspaikkana homomiehille aikana, jolloin homous oli rangaistavaa tai ainakin paheksuttua. Yrjönkadun tytöillä on saunan jälkeen meikit pitkin poskia kuin rajun seksin seurauksena. Sänkyyn, sohville, lattialle, ikkunalaudalle, suihkuun. Toisiinsa kietoutuneet ihmisryppäät ovat levittäytyneet kaikille huoneiston pinnoille. Saunat ja kylpylöiden höyryhuoneet ovat liittyneet kruisailuun vuosisatojen ajan. Keskustelupalstoilla kuitenkin arvioidaan muidenkin julkisten saunojen antia nimenomaan kruisausnäkökulmasta. Tuossa minä kävelen pikkutyttönä, tuossa luikin teininä alastomuutta peitellen, tuon vatsan alla kasvaa lapseni, tuossa on äitini, tuossa tulevaisuuteni
Nyt olet kirjoittanut kirjan Vaihtuvia maisemia. 100 ideaa maata pitkin matkailuun (Gummerus). Vuonna 2009 kirjoitimme Heidi Kalmarin kanssa Vastuullisen matkailijan käsikirjan, jossa käsittelimme matkailun eettisiä ja ekologisia kysymyksiä. Vuonna 2021 kaikille on jo selvää, että näille asioille pitää tehdä jotain. Kuinka tämän teoksen teemat muotoutuivat. 5 8 K E S K U S T E L I J A 5 8 Teksti Veli-Matti Pynttäri Kuvat Antti Vettenranta KATI KELOLA: MATKAILUN MUUTOS EI TIPAHDA TAIVAASTA, SE PITÄÄ TEHDÄ Toimittaja Kati Kelola on kirjoittanut paljon vastuullisesta matkailusta. Matkailu on siis ollut jo kauan mielenkiintosi kohteena. Kati Kelola, olet toiminut matkailulehti Mondon päätoimittajana. Tällä uudella kirjalla halusin konkreettisella tavalla auttaa ihmisiä tekemään muutoksia omaan matkustamiseensa ja näyttää karttaa lentoreittien ulkopuolella. Halusin kirjalla myös vahvistaa ajatusta, että maata pitkin matkustamisessa ei ole kyse vain lentomatkus. Tästä syystä, jotta ideat olisivat mahdollisimman realistisia ajankäytön ja rahan suhteen, kirja on rajattu Eurooppaan ja erityisesti Pohjois-Eurooppaan. Minkälaisena pandemian jälkeisen matkailun tulevaisuus näyttäytyy. Uudessa kirjassaan Vaihtuvia maisemia hän tarjoaa lukijoille 100 ideaa matkailuun maata pitkin. Kirja vastaa kysymyksiin, mihin sitten voisi lähteä, jos ei halua lentää
5 9 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 5 9 KATI KELOLA uskoaa, että Suomessakin on vielä monia matkailukohteita löytämättä.
Yhä suurempi merkitys on niiden ihmisten valinnoilla, jotka edelleen kaipaavat maailmalle. 6 K E S K U S T E L I J A 6 tamisen välttämisestä vaan ennen kaikkea aivan erilaisesta tavasta matkustaa ja kokea maailmaa. Jo aiemmin on kuitenkin puhuttu paljon liiallisen turismin haitoista esimerkiksi Venetsiassa, Lofooteilla tai Barcelonassa. Pakko sanoa, että ikävä matkoille on kova. Kun toivottavasti pian pääsemme jälleen matkustamaan, niin minkälaiselle matkalle suuntaat ensimmäisenä. Ensin tietenkin iski epätoivo ja epäusko, että olenko tosiaan kirjoittamassa kirjaa matkustamisesta samaan aikaan kun rajoja suljetaan kautta Euroopan. Kukin voi esimerkiksi itse valita, yöpyykö paikallisen perheen ylläpitämässä B&B-majoituksessa vai viekö rahansa ylikansalliselle hotelliketjulle. Viime kesänä näytti ainakin sosiaalisessa mediassa siltä, että puolet suomalaisista kävi Kolilla ihailemassa kansallismaisemaa ja toinen puolisko jonotti Nauvon lossiin Saariston rengastiellä. K E S K U S T E L I JA palstalla puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa.. Toisaalta kirjasi on väistämättäkin toiveikas, koska annat ideoita tuleviin matkoihin, mutta toisaalta kirjoitat maailmasta, jota ei ehkä enää ole olemassa. Sanotaan, että kriisit usein vahvistavat jo ennen kriisiä alkaneita kehityskulkuja, joten voi olla, että keskustelut esimerkiksi siitä, mihin kaikkeen meillä matkailijoina on oikeus, voimistuvat. Esimerkiksi ajan järjestäminen yhteen pitkään matkaan lukuisten lyhyiden pyrähdysten sijaan on monelle palkkatyössä käyvälle suomalaiselle mahdollista pitkien kesälomien ansiosta ainakin vielä toistaiseksi, mikä on taas ympäristön kannalta hyvä asia. Kriisin myötä tapamme ajatella matkustamista voi hyvin kokea isojakin muutoksia. Mikä matkustaminen on todella tarpeen ja miten sen voisi tehdä muuten. Inhimillisellä tasolla pandemia on tietenkin tuottanut paljon kärsimystä ihmisille, jotka työskentelevät matkailun parissa ja saavat siitä elantonsa. Vaikka valinnanvaraa varmasti olisi runsaasti, niin usein yhdet ja samat kohteet nousevat esille. Jatkossa on kuitenkin pakkokin keksiä uusia ratkaisuja liikkumistapoihin, koska nykyinen tapa ei vaan ole kestävä. Vuoden 2020 aikana matkailu koki kenties suurimman sokkinsa pitkään aikaan. Matkailusta kirjoittaminen vuonna 2020 vaatii kuitenkin asennetta. Pandemiaa voi pitää myös havahduttavana osoituksena siitä, että monin paikoin elinkeinoja tulisi monipuolistaa, ettei kaikki ole kiinni turismista. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää miettiä matkustamisen tapojen ohella syitä matkustamiselle. Jopa matkailulehdessä työskennellessäni ongelmana oli usein, että kotimaanmatkailun kohteista ja uutuuksista oli vaikeampi saada tietoa kuin ulkomaisista kohteista. Samalla kriisi kuitenkin antoi aikaa ja pakotti ajattelemaan matkailua syvällisemmin. Lukijana huomasin huojuvani nostalgian ja toiveikkuuden välillä. Jos uskotaan mielipidemittauksia, niin kotimaan matkailun suosio ei kuitenkaan ole merkittävässä kasvussa pandemian jälkeisessä Suomessa. Sen sijaan, että kävisin mahdollisimman monessa kohteessa, haluai sin tehdä syvempiä matkoja harvempiin paikkoihin. Ihmisten ajattelutavan ohella muutosten kouriin kuluneen vuoden aikana on joutunut matkailuinfra. Ihan ensimmäiseksi matkailijoiden, meidän ihmisten, pitäisi saada enemmän tietoa kotimaan matkailun mahdollisuuksista. Miten kotimaan matkailun vetovoimaa voisi lisätä. Vai pitäisikö sitä rakentaa uudelleen kestävämmällä tavalla. Edelleen mielenkiintoisten, elämyksiä tarjoavien kotimaisten kohteiden löytäminen tuntuu olevan työn takana. Onko suunnitelmia. Miksi matkustamme. Miten koronapandemia ja sen myötä tulleet rajoitukset vaikuttivat kirjaan. Olen kuitenkin aivan varma, että näkymättömiin jää hirveästi hienoja paikkoja, joihin ei laajemmassa mittakaavassa ole vielä löydetty. Kirjassasi nostat Suomesta esille luontokohteita mutta korostat myös kulttuurikohteita, kuten Alvar Aallon arkkitehtuurikierrosta, saamelaiskulttuuria Inarissa ja Suomen Unesco-kohteita. Jo jonkun aikaa on kiinnostanut ajatus matkoista, joilla viettäisin enemmän aikaa yhdessä paikassa. Suomihan on tietenkin aivan loistava luontomatkailumaa, sehän tiedetään, ja kulttuurikohteitakin on vaikka kuinka. Suomessahan meillä on vielä monia hyviä mahdollisuuksia järjestää matkustamistamme toisin. Eittämättä kallistut optimismin puoleen, mutta tunnistatko tällaiset pessimistisemmät ajatukset matkailun tulevaisuudesta. Koska kirjan ajatuksena on koko ajan ollut, että sen tarjoamat ideat kestävät mahdollisimman pitkän aikaa, niin itse sisältöön koko ajan päivittyvät tiedot pandemiasta eivät juurikaan jättäneet jälkeä. Mitkä matkat ovat tärkeitä. Jokainen matkailija voi myös omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, että matkailu rakentuu myös taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle pohjalle. Pakollinen pysähtyminen on saattanut johtaa ihmiset pohtimaan, mitä he ovat saaneet reissuistaan, ja kenties jotkut ovat huomanneet, etteivät niin kovasti ikävöikään matkustamista. Palautuuko tämä infrastruktuuri koskaan ennalleen. Lentoyhtiöt ja hotellit, ravintoloista puhumattakaan, ovat jääneet pandemian jalkoihin. Kyllähän minä tietenkin kallistun optimismiin, koska uskon että ihmiset liikkuvat myös tulevaisuudessa. Varmuudella kun voi sanoa, että esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Viro ja Puola, ja kaikki muut maat, joihin matkoja kirjassa tehdään, ovat olemassa pandemian jälkeenkin. Muutos ei tietenkään tipahda taivaasta, vaan se pitää tehdä
Ja kuten kaikissa tarinoissa, myös tässä oli käänne. Ja Sashalla oli Dr. Pukeutumisen avulla voi pyrkiä toiseen sosiaaliseen kategoriaan. Halusin kuulua siihen kategoriaan. Dr. Martensit. Bourdieulaisittain sanottuna Dr. Pojan nimi oli Sasha. Seison siinä keskirivissä. Kuvissa hänellä oli aina kulmat kurtussa, suu viivana, vaaleat hiukset sotkussa. Se oli yhdeksännen luokan ja lukion ensimmäisen luokan välinen kesä. Kaupunki tunnetaan äärioikeistolaisista hyökkäyksistä, ja minun oleskeluaikananikin siellä oli ainakin yksi turkkilaisiin kohdistunut hyökkäys. En osannut sanoa mitään. Vietin kolmisen viikkoa Saksassa, Magdeburg-nimisessä kaupungissa entisen Itä-Saksan puolella. Kengät eivät näy kuvassa, mutta muistan miltä ne tuntuivat jalassa. S iksi Dr. Sellainen don’t fuck with me -ilme; koko presenssi. En osannut sanoa sitä. Nahka oli kovaa, ja minulle tuli rakot kumpaakin kantapäähän. Muistan sen luokkakuvasta. Hän oli eläin. Hänen distinktion käsitteensä soveltuu yhden jos toisen ajatuksen keppihevoseksi. Se oli eräänlainen minivaihto. Olin ostanut ne loppukesästä ja kulkenut ne jalassani lukion ensimmäisenä päivänä kouluun, vaikka päivä oli ollut liian lämmin korkeavartisille nahkakengille. Sasha sanoi tulevansa seuraavan kesänä moottoripyörällä Suomeen katsomaan minua. Jokainen hänen kuvansa haistatti paskat aivan kaikelle – kaikelle sille, mitä minä olin kiltisti totellut ja ylisuorittanut koko siihenastisen elämäni. Jonkinlainen kesäkoulu, johon satuin c-saksan lukijana pääsemään ja johon vanhempani jostain syystä päästivät minut. Ja tuolla villieläimellä oli myös Martensit jalassaan. Siksi ne ovat täynnä merkityksiä. S osiologi Pierre Bourdieu’ta lainataan lähes aina, kun kirjoitetaan muodista vähänkään vakavasti. Hypin varmaankin vielä yhdeksännellä luokalla twistiä, keräsin postimerkkejä, kirjoitin runoja ja pidin keskusradiossa aamunavauksen tupakoinnin vaaroista (itse toki aloitin tupakoinnin lukion lopussa). Tuijotin Gordonia ja olin varma, että hän oli upein koskaan näkemäni nainen. DEAR DR. Se, että aloitin lukion Dr. Martenseissa, ei ollut loogista: Harrastin partiota, optimistijollapurjehdusta, steppausta ja pianonsoittoa. Koulun jälkeen kuuntelimme Sonic Youthia Sashan huoneessa 1970-luvun kerrostalossa. Olla osa tuota ideologiaa. 6 1 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 V uosi oli 1995. Kirjoitimme toisillemme muutaman kirjeen – ja tiesin heti ensimmäisen surkeasti kirjoitetun kirjeen saatuani, että emme tulisi näkemään. Siksi aloin pussailla. Asuin perheessä, jossa jokaisella perheenjäsenellä oli oma huone ja huoneiden ovet olivat aina kiinni. Joista voi muodostaa tarinan, identiteettinarratiivin. Ja niistä ainoastaan Kim Gordonin. En oikeastaan edes osannut puhua saksaa, tajusin sen kun yritin sanoa ainoastaan saksaa puhuneelle isäntäperheeni äidille, että haluaisin voidella voileipäni itse. Hän oli täynnä vapautta ja voimaa. MARTENS Aina uusi sukupolvi teini-ikäisiä hankkii jalkoihinsa Dr. Bourdielaisittain esteettisillä valinnoilla osoitetaan kulttuurista kompetenssia: ryhmään kuulumista, sosiaalista statusta ja myös ryhmän tai yksilön tulevaisuuden pyrkimyksiä. Essee Anna-Kaari Hakkarainen. En muista huoneesta muuta kuin epämääräisen sotkuisen fiiliksen, tekokuituisen kiiltävän päiväpeiton ja seinillä olleet lehdistä revityt rokkitähtien kuvat. Se oli minulle mullistava. Päälläni on vihreä ribbipaita, vihreäruudullinen löysä olkainmekko ja jalassa, kyllä: Ne. Ihana, kaunis, julma villieläin. Jätin kesän päätteksi itsestäni valokuvan ja osoitteeni Sashalle. Martens -maiharit viestiäkseen kuulumista tiettyyn ryhmään ja erottautuakseen toisista. Osoitin kengilläni kulttuurista kompetenssiani – tai lähinnä sitä, millaista kompetenssia tavoittelin. Keikkakuvissa hän potki, oli hikinen, nosti jalkaa korkealle ilmaan. Martensit. Sain käyttää Sashan kypärää, kun ajoimme läpi pimenevän Magdeburgin. Kenkien pohjat joustivat kävellessä ja päästivät narskuvannirskuvaa ääntä koulun linoleum-lattiaa vasten. Ja moottoripyörä. Sasha ajoi kovaa. Martensin maiharit alkoivat tuosta kesästä eteenpäin sisältää minun silmissäni distinktiivisiä merkkejä tietynlaisesta ideologiasta ja sosiaalisesta kategoriasta. Luin Herman Hesseä ja Jane Austenia. Sashalla oli siilitukka, ylähuulessa siellä täällä pitkiä tummia haivenia. Martensien ilmestymistä jalkoihini piti edeltää useampi tapahtuma, jotka voi näin jälkikäteen sitoa yhteen
Martensit jalkaani vaikka elokuu oli vielä kuuma. Kaivan ne säännöllisin väliajoin esiin. Juuri oikeanlaiset ison flanellipaidan ja pitkän hameen kanssa. Kohtaus on toistunut lukemattomia kertoja lähivuosina. E n juurikaan liioittele, kun sanon että lähes kaikilla opiskeluaikojeni kavereilla on Martensit. Martensit olivat salaisuuteni. Martensit jalassani osaksi nimetöntä ja muodotonta joukkoa, jolla ei ollut mitään tekemistä lukioni tai siellä opiskelevien kanssa. Hän julkaisi vuonna 1943 teoksen L’Être et le Néant, jossa hän väittää että esineiden omistaminen on ihmisen olemassaolon keskeinen perusmuoto tekemisen lisäksi. Pian ostin myös ruutupaitoja kaikissa mahdollisissa väriyhdistelmissä, pitkiä hameita, spagettiolkainmekkoja ja kävin ostamassa Salaisesta Agentista ”aidot” maiharit: jollain sotatantereella käytetyt, tai ainakin sellaisiksi brändätyt. K U V A G E T T Y IM A G E S. Työnsin Dr. Se oli pieni, mielikuvissani sisältä kokonaan musta kauppa Forumin lähellä. Vastuu oli jollain toisella. Olin kuin oppikirjaesimerkki sosiologilegenda Georg Simmelin teorioista siitä miten muodin avulla erottaudumme ja samalla osoitamme kuuluvamme ryhmään. Olin happy, tunsin kuuluvani few’hun. En. Minullakin on vanhat Martensini edelleen tallella. Minähän vain jäljittelin. Suurin osa heistä ei käyttänyt niitä koko tätä aikaa, yli 20:tä vuotta, ehkä he piilottivat kengät vuosiksi vinteille ja kellareihin, ehkä hankkivat uudet vanhojen tilalle, mutta ne ovat yhtä kaikki ilmestyneet vaivihkaa takaisin heidän jalkoihinsa – ehkä viiden vuoden sisällä. Filosofi Jean-Paul Sartre pohti uransa aikana esineiden suhdetta ihmisen minuuteen ja identiteettiin – koko olemassaoloon. Bileiden jälkeen Facebookissa huudellaan vaihtuneiden Martensejen perään. Minun tekisi mieli alkaa käyttää niitä taas. Katsoin itseäni kaupan peilistä: kengät näyttivät ihanilta. Ikään kuin joku toinen olisi valinnut puolestani. Ne tyydyttivät minua jollain hyvin perustavanlaatuisella ja syvällä tasolla: En ollut yksin. Ja samalla: Olin helpottunut. Olin osa jotain suurempaa. Tai tapaustutkimus rakastamani Georges Perecin teosten sivuilta siitä, miten oikeat valinnat saavat meidät tuntemaan kuuluvamme ”happy few-ismiin”. Kävelin kassalle. Martensit, jotka ovat tämän hetken ultimatum-tiedostavuuskengät. Joukosta erottuvat ainoastaan vegaaniset Dr. Tunsin ne jalassani itseni suorastaan villiksi. Kim Gordonilla. Aivan kuin päätös maihareiden ostamisesta ei olisi edes ollut minun. Erityinen. Kolhot ja klompsuvat. Maiharit ovat tällä hetkellä toki muodissa: lähes jokainen muotimerkki on tehnyt niistä omat versiointinsa ja kaikki halpatuotantomerkit kopioineet perässä. Martensien suosiolle. E S S E E 6 2 En muista tarkkaan mitä sanoimme Sashan kanssa viimeisissä kirjeissämme. Mutta muistan, että melko pian Magdeburgista kotiin päästyäni otin bussin numero 20 Helsingin keskustaan ja marssin Decadenziin. Sellaisia ei ollut kenelläkään toisella Lauttasaaren lukiossa. Miten niin. Mistä – millaisesta kollektiivisesta minuudesta ja identiteetistä – siis kertoo se, että tiettyjen sosiaalisten ympyröiden kotibileissä eteinen on samanlaisia maihareita täynnä. Mutta en usko, että se on selitys Dr. Liityin Dr. Sen vuorosanat vaihtelevat hieman, samoin näyttämö, mutta suurin piirtein näin se aina menee: Kulta, oletko nähnyt Martensejani. Ne olivat valmiiksi kuluneiksi potkitut
Vaate on harvoin ole massa vain funktionaalisella tasolla. Mietin: millaiseen aatteeseen liityn tietämättäni, jos ja kun käytän niitä. Ja sitten fanaattiset (ja usein väkivaltaiset) jalkapallofanit. Mutta tiedämme, että pian tapahtuman jälkeen Maertens sai idean kengästä, jonka pohja olisi joustava. Martensit ovat monella tapaa poikkeus identiteettipelin histo riassa. Vuonna 1960 Maertens myi oikeudet ken kiensä IsoBritannian markkinoihin Grigg sille. Maertens alkoi valmistaa kenkiä yhdessä insinööri Herbert Funckin kanssa heti sodan loputtua. Ja jotta ideologioiden sekamelska olisi mahdollisimman outo, 1970luvulla toki myös IsoBritannian poliisi otti Martensit osaksi virallista univormuaan. Sillä hän pystyisi kävelemään kipeän jalkansa kanssa. Pukeu tuminen on aina osa ideologiaa. Mihin heimoon tietämättäni kuulun. Martensilla oli vain yksi kenkämalli, ja sen loi saksalai nen natsi: Klaus Maertens oli 25vuotias Saksan armeijan lääkäri, kun hän kaatui suksilla ja mursi toisen jalkansa. Muotiin voi näppärästi piilottaa hallitsevia ideolo gia esille – kaikkien nähtäväksi mutta silti piiloon – samalla logiikalla kuin h. Ne ovat vain kengät saatana! Mutta eivät ole. Mitä kenkäni signaloivat muille. Poliittiset pohjavireet unohtuivat pian. Paikka oli Baijerin Alpit, ja tilanteen teki erityisen dramaattiseksi – ja bränditarinan kannalta loistavaksi – se, että käynnissä oli toinen maailmansota. Muoti on vallalle kätevä kasvualusta; se muuttuu koko ajan ja koskettaa jokaista. Brändeissä aina on. Me pukeudumme joka päivä. Ensimmäisellä kerralla sekoitin äitinikin mukaan näytel mään – tämä tapahtui ennen kuin hän muutti pois lapsuudenkodistani. Alkuun Dr. Eivät konkreettisesti vaan sosiaalisesti, kulttuurisesti. Griggsillä myös keksittiin AirWairtavaramerkki kenkien pohjille. Mutta emme Martensejani. Ne kaikki olivat täynnä tavaraa. 1460 ja 1461malleista tuli symboli antikapitalismille. Muoti on yksi parhaista paikoista piilottaa erilaisia ideologioita: noita pirullisia yrityksiä uusintaa ja oikeut taa vallitsevia hierarkkisia jakoja. Emme tiedä, makasiko hän tuntitolkulla kylmyydessä, huulet hitaasti sinertyen, ja odotti apua. Äitini muuton yhteydessä heitimme ros kiin valtavat määrät lapsuuteni piirustuk sia, matematiikan vihkoja, kirjeitä, valoku via. The Who brändin Pete Town shend oli ilmeisesti ensimmäinen popkult tuuriikoni, joka keksi kiristää kengät jal kaansa. Sedimenttejä siitä asti, kun muutimme taloon ollessani 5vuo tias. Tuliko hänet viime hetkellä pelastamaan toinen hiihtäjä vai kenties bernhardinkoira kaulassaan puinen rommitynnyri. Muotikriitikot sanoivat: ”Hiroshima chic.” Miksi Yohji Yamamoto ja Rei Kawakubo olivat pukeneet malliensa jalkoihin juuri Dr. Maertens ja Griggs lisäsivät yhteis työssä kenkiin keltaiset tikkaukset ja kan tapään keltaisen läpyskän. Haluan ymmärtää. Mihin kaikkiin. Syntyi tuttu kahdeksanreikäinen maihari, malli 1460, joka on pysynyt lähes samanlaisena sen lanseerausvuodesta. Mutta kengät mahtuvat minulle edel leen, 26 vuoden jälkeen. He vetivät Martensit jalkaan, kiristivät ssupseerien rykmenttimerkkien läpi kulkevia nauhoja ja astelivat pitkin katuja kuin ilmassa. He käyttivät aluksi Saksan armeijan ylijäämämateriaaleja: ostivat kengänpohjiin tarvittavan kumin Luftwaffelta, vanhojen armeijatakkien ryk menttinumeroista sai kenkiin nauhareiät, ja nahan sai näppärästi upseerien hou suista – moni heistä kun odotti oikeuden käyntivuoroaan, kuolemantuomiotaan tai oli paennut EteläAmerikkaan. Lapsuudenkotini oli vanhassa kerros talossa ja äidilläni ei ollut vain yhtä vintti ja kellarikomeroa: suuria vinttikomeroita oli kaksi, kellarikomeroita kolme. Sitten vasta alkoikin tapahtua, distink tiot kieppua joka suuntaan: Pian skinit ottivat Martensit osaksi ”virallista” univormuaan, johon kuului lyhyesti leikattu tukka, Levikset ja valkoi nen tpaita. Martensit. c. Oliko heilläkin ollut mielessään Hiroshima ja toi sen maailmansodan kauhut. Ja toisto vahvistaa jakoja – mitä ikinä ne ovatkaan. Docceja alkoivat käyttää monet nimekkäät punkkarit, kuten Sid Vicious. Aina ne lopulta löytyvät. Martensin legendaariset maiharit olivat syntyneet. Niin. Sillä aatteesta niissä on kyse. Mihin ne viittasivat niillä. The Who -brändin Pete Townshend oli ilmeisesti ensimmäinen popkulttuuri-ikoni, joka keksi kiristää kengät jalkaansa. Dr. Martensit olivat nyt ensimmäistä kertaa ”virallisesti” muodissa, eivät ainoastaan jonkin oudon alakulttuurin jalkineet. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 6 3 Taas. Tai mitä he nyt tekivätkään jaloillaan. 1990luvulla ne yrittivät palata takaisin marginaaliin, kun gootit ja grungetyypit omivat ne itselleen – minä muiden muassa. 1460ja 1461-malleista tuli symboli antikapitalismille.. D r. 1980luvulla kuvioon tuli mukaan vielä huippumuoti, kun kaksi japanilaista marssitti catwalkille harmaisiin ja mustiin oudosti leikattuihin väljiin vaatteisiin pukeutuneita malleja, joista ei voinut sanoa, mitä sukupuolta he olivat. Martens on päin vastoin aina tehnyt kenkiä ”kansalle”. Muuten tuntuu siltä kuin päälläni olisi tpaita, jossa lukee suu rilla kirjaimilla rinnuksissa iskulause, jonka sisältöä en ymmärrä. Sitten kaivetaan kaappeja, pahvilaati koita, aikoja sitten konkurssiin menneiden lähikauppojen muovipusseja, jotka ovat jää neet purkamatta muutossa. Tämä oli suoranainen vallankumous räikeiden värien ja vielä räikeämmän binäärisen sukupuolijaon korostamisen vuosikymmenellä. Totta kai mietin myös: Miksi hemmetissä minun pitää tehdä asioista näin monimutkaisia. Suurin osa brittien niin kutsutuista heritagebrändeistä on syntynyt yläluokan vaatetuksesta, mutta Dr. Niissä on kuluma oikean jalan sisäsyrjässä, kuten muissakin kengis säni. 1970luvulla lähes kaikki alakult tuurit omivat kengät itselleen: punkkarei den lisäksi myös glamrokkarit, gootit ja skatyypit. Ander senin sadussa Keisarin uudet vaatteet: Sehän on vain muotia! Tämän täytyy olla uusinta muotia! Valtasuhteet ovat foucaultlaisittain liik kuvia ja ne etsivät jatkuvasti uusia muotoja, joissa toteuttaa itseään. Sovitan niitä välillä, käytänkin. Emme tiedä tarinan yksi tyiskohtia: jylisikö taivaalla pommikoneita, niin kuin kuvitelmissani. NatsiSak san sotilaiden vaatteet pääsivät uusiokäyt töön! Brittiläisen perinteikkään työväenken kien valmistajan Griggsin edustajat näkivät sanomalehdessä pienen ilmoituksen, jossa Maertens mainosti keksimiään ihmekenkiä. Ideoista, asenteista, arvoista ja elämyksistä, kuten Naomi Klein kirjoitti 20 vuotta sitten. Mutta minuun iskee aina ne jalassani sama tunne: kengät tuntuvat jotenkin raskailta
Päätoimittajaksi. Kengät olivat liian anarkistiset, liian ristiriitaiset. Ja yhdessä rakastuimme Radioheadiin, Stereo Totaliin, Portisheadiin ja Karkkiautomaattiin ja aloimme käydä heidänkin keikoillaan. Martenseihin. Ihminen voi valmistaa esineen, hän voi ostaa sen tai hän hän voi saada esineen itselleen hallitsemalla sitä, mistä esimerkki on jonkin soittimen soittamisen hallitseminen. Muutin suoraan lukiosta kommuuniin Kallioon, ryhdyin kasvissyöjäksi. Ajattelin, että käyttäisin niitä ikuisesti. Sääty-yhteiskunnassa ei ollut sopivaa peittää varallisuutta. Martenseja. Maiharit päätyivät jossain muutossa pahvilaatikkoon ja laatikko äidin vintille. Ja tiedän noista potkituista buutsiparoista pelottavan paljon. N uoruuteni oli kuin Dr. Farkkujen lahkeet kapenivat ja jalkoihin ilmestyivät tennarit, kaulaan puuhelmet. Jossain vaiheessa rakastuin poikaan, tai mieheen, jolla oli jalassaan vihreät Dr. Miehen nimi oli Kurt. Säätyjen ajateltiin olevan jumalan luomia ja niistä tuli pitää kiinni. Jos teki virhearvion ja pukeutui liian hienosti, sai sapiskaa: sekä oman säätynsä edustajilta että ennen kaikkea ylemmiltä. Sain vakituisen työpaikan, hankin bleiserin ja ensimmäiset kunnon korkokenkäni, jatkoin opintojani, erosimme, pääsin muotoilulehden toimituspäälliköksi. Vaatteista piti pystyä nopeasti näkemään, kuuluiko niiden kantaja aateliin, papistoon, porvareihin vai talonpoikiin – vai säädyttömiin niin kuin iso osa kansasta. Ja ne kaikki erottautuivat käyttämällä samanlaisia kenkiä – jotka olivat osa poliisin virallista univormua. Liikaa kaikkea ja liian vähän jotain. Palataan vielä Sartreen: Hänen mukaansa esineiden omistaminen voi tapahtua monin eri tavoin. Lukion ensimmäisen luokan keväällä ystävystyin tytön kanssa, joka oli brittipoppari. Sen sisälle mahtui nukkumaan ainakin kuusi. Pian vihreät maiharit muuttivat kommuuniimme. Olin asemaani (liian) nuori ja kaipasin vahvistusta. Ostimme ystäväporukalla vanhan Ford Transit -pakettiauton ja maalasimme sen kylkiin hopeisia tähtiä, kirjoitimme etupeltiin: Kauko. Miten on edes mahdollista, että yhdet kengät toimivat niin monenlaisten ideologioiden alustoina. Kävimme yhdessä heilumassa Sueden keikalla. Minä valmistuin ja menin töihin, kävimme enää harvoin bileissä. Että sekä omistan-omistan että psykologisesti omistan nuo kengät. Paitojemme helmat lyhenivät, harmaat ruudut vaihtuivat kirkkaisiin väreihin. Puin päälleni bleiserin ja kasapäin arkkitehtonisia mustia vaatteita. 1500–1700-luvuilla oli vallassa useita ylellisyysasetuksia, joissa määriteltiin tarkasti, mitkä materiaalit ja koristelut olivat sopivia millekin säädylle. E S S E E 6 4 S aksasta Suomeen palattuani löysin nopeasti uuden rakkaudenkohteen. Eikä kyse ole vain Simmelin mielipiteestä: Suomessa muoti on faktisesti ollut suoraan kytköksissä luokkayhteiskuntaa edeltäneen sääty-yhteiskunnan historiaan. On todella, siis todella, erikoista että kengät, joiden historia linkittyy suoraan fasismin historiaan, ovat jonkinlaisen määrittelemättömän tiedostavuuden symboli. En silti voi olla hämmästelemättä, miten iso määrä Martenseihin kietoutuu erilaisia alakulttuureita, joille kaikille oli tärkeää erottautua muista nimenomaan pukeutumisella. Miksi sillä on merkitystä. Aloin käydä metsäbileissä, kuuntelin trancea, osallistuin kadunvaltausbileisiin ja minulla oli jääkaapin ovessa kopiokoneella tehtyjä flajeireita tulevista bileistä, joita pidettiin mitä kummallisimmissa paikoissa: Suomenlinnan linnoitusvalleilla, vanhassa huoltotunnelissa Turussa, hylätyssä kahvilapaviljongissa – kävin niissä Martensit jalassani. Martensit, muistan ne selvästi, ja epäilen että ne olivat yksi syy miksi kiinnitin mieheen huomiota. Tätä en tiennyt silloin. Pukeutumisen ei kuulunut ilmentää yksittäisen ihmisen makua tai identiteettiä vaan säädyn kollektiivista identiteettiä. Näin jälkikäteen katsottuna on helppo sanoa, että Martensit eivät sopineet uuteen identiteettiini. Martensin brändi: alakulttuurit menivät iloisesti sekaisin, epämääräinen vastustus muutti muotoaan. Sartren jaottelun mukaan omistan Martensit kahdellakin tapaa: Minulla todella on ne kaapissa. Eikä mennyt kauaa, kun kummatkin maiharit muuttivat pois kommuunista, omaan yhteiseen kotiin. Alleviivaus. Kurt Cobain. Kontrollinhalustani. Tämän kaiken olen ottanut selville jälkikäteen, ahminut kenkien merkityksiä sisääni. Muodin avulla säätyläiset sulkivat muut säädyt alemmas yhteiskunnallisessa arvoasteikossa. Lisäksi ihminen voi tietää jostain esineestä niin paljon, että saa tähän omistajuuden. (Nykyään hän pitää, taivaassa – tai niin ainakin brändin mainos väittää. Hänellä oli hiuksissaan kiinni kaksi tekokukkaa. Olinhan töissä designlehdessä. Ajattelin, että käyttäisin niitä ikuisesti.. Nauhoitin Music Televisionilta Nirvanan Unplugged-konsertin ja pysäytin välillä videon kuvan tarkkaillakseni Kurt Cobainia: sotkuiset vaalennetut polkkahiukset, pörröinen villatakki, lököttävät housut ja Converset. Symboleina niin monille ”vaihtoehtoisille” identiteeteille. Ja jalassa hänellä on puoliksi avonaiset Martensit.) 90-luvun lopussa maiharit olivat minulle täysin vilpittömästi ja kyseenalaistamatta grunge-muodin – tietynlaisen asenteen – symboli. Niin ajatteli moni muukin, ja he olivat tyylillisesti ja arvomaailmaltaan aivan muuta kuin minä. Alunperin muodin tehtävä oli nimenomaan sääty-yhteiskunnan suojeleminen. Omin ne kaikki osaksi tyyliäni, ne sopivat Dr. Historia vaikuttaa jollain lailla aina myös nykyhetkessä. Kun porvarit vaurastuivat yhä enem90-luvun lopussa maiharit olivat minulle täysin vilpittömästi ja kyseenalaistamatta grunge-muodin – tietynlaisen asenteen – symboli. G eorg Simmelin mielestä muoti on aina luokkamuotia: ”luokkiin jakautumisen tuote”. Siksi piilotin ne. Maalasimme sen seinät ja hankimme astioita, toimme kumpikin lapsuudenkodeistamme Iittalaa ja Artekia. Että ne olivat osa uutta kapinallista identiteettiäni. En ole edes varma, pitikö Kurt Cobain koskaan Dr. Ostin kalliin viinipullonavaajan, hän japanilaisen keittiöveitsen. Saatchi & Saatchi -mainostoimiston vuonna 2007 tekemässä mainoksessa kuollut Kurt istuu valkoisessa koltussa pilven päällä. Mitä se kertoo minusta. Hänen päänsä on kallellaan kuin enkeleillä lapsuuden kiiltokuvissa
En halua ripustaa identiteettiäni mihinkään ryhmäidentiteettiin, sanon, ja kuulen itsekin sanojeni vastenmielisen ylimielisyyden. Dr. Näen vilauksen viattomuuden ajasta. Ehkä ne ovat yhteytemme siihen ihmiseen, joka kerran olimme, joka haluamme edelleen olla. Ja kirjoittaessani näin kirjoitan ilman muuta itseni jonkinlaiseen vastenmieliseen yläpositioon. Martensit eivät totisesti ole enää teinivuosieni few-ismiä, ajattelin – vähän ärsyyntyneenä. Ehkä ne ovat antropologi Grant McCrackenia lainatakseni meille nelikymppisille portti nuoruutemme unelmiin. Ja: lähes jokaisella oli jalassaan kengät, joissa on keltaiset tikkaukset, paksut pohjat, jotka narskuivatnirskuivat kävellessä. Toiseuttavat. Joiden takana seison. Vuonna 2020 ne ovat jonkin asteen univormu television laulukilpailussa, johon osallistuu ihmisiä ympäri maan. Hän on julkaissut neljä romaania, ja keväällä ilmestyy hänen ensimmäinen tietokirjansa.. Kaivan kengät taas kerran kaapista ja vedän jalkaani. Ja sitten on vielä ne vegaaninahkaiset Martensit. En halua signaloida kuuluvani suljettuun ryhmään. Heistä jokainen ajatteli olevansa tähti. Kuolemattomuuden illuusion aura oli minun ja ystävieni ympärillä ja otimme sen mukaisia riskejä. Isänikin oli vielä elossa, en ollut joutunut kohtaamaan kertaakaan kuolemaa läheltä. Martenseja pitämällä ei osallistu ainakaan minkään yhden ideologian tai ryhmän vallan legitimointiin. Ikävän. Noloilta. Ehkä sittenkin juuri se tekee kengistä minulle raskaat. Laulajat olivat nuoria ja taitavia, he tavoittelivat unelmaansa. Ne legitimoivat aina joidenkin valtaa. Niihin voi liittää haluamansa merkityksen. Mehän luulimme, ettemme kuole ikinä. Hahmottomaan vastarintaan konservatiivisuutta vastaan. Martensit näyttävät taas ”vanhoilta” voiceoffinlandlaistenkin silmissä. En haluaisi myöntää tätä ääneen, mutta pakkohan se on. Kurt soittaa kitaraa, ja tanssia voi aamuun asti itsetehdyt rastat heiluen. Selitän. Dr. Vihreyden, tasa-arvon, feminismin ja ihmisoikeuksien hyve-signalointiin. Niissä ei ole jalometallikoristeita tai pitsiä, jotka oli varattu vain aatelille, eikä niiden materiaali ole silkkiä, brokadia tai muuta ylellistä kaukaa tuotua ostokangasta (nekin sallittuja vain säätyläisille). Ehkä Dr. Tai ehkä onkin juuri päinvastoin: Ehkä emme vain välitä. Huomasin pohtivani: mitä kengät nuorille laulajille edustavat. ANNA-KAARI HAKKARAINEN on kirjailija, yrittäjä ja Muoto -muotoilulehden entinen päätoimittaja. I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 6 5 män, keksi aateli hyvän maun käsitteen. Ilmassa kävely – kuka sitä ei haluaisi. Martenseihin on piilotettu erilaisia ideologioita, mutta niitä on niin monia ja ne ovat niin ristiriitaisia, että ehkä niistäkin voi olla välittämättä – ja kengäthän suorastaan symboloivat postmodernia sirpaleidentiteettiä. Yhtäkkiä ei ylhäisimpään elämäntyyliin kuulunutkaan enää valita yltäkylläisyyttä: piti osata valita vähemmän mutta juuri oikeat asiat. Jatkan, vaihdan rekisteriä vielä ärsyttävämmäksi: Todennäköisesti kengät näyttävät kilpailijoiden mielestä vain kivoilta. Katsoin heidän seuranaan nettitelevisiosta Voice of Finland -ohjelman live-lähetyksiä, jotka olivat siirtyneet koronan takia keväältä syksyyn. Annan muistojen tulla, ikävienkin: Surun ja ahdistuksen. Moottoripyörällä voi vain ajaa, jatkaa vielä silloinkin kun aurinko nousee. Tunteesta, ettei rajoja ole. Viuh vauh distinktiiviset merkit sinkoilevat ilmassa. Nauhat kiristyvät jokaisen kahdeksan reikäparin läpi. Silmieni edessä viuhahtaa filminauha. Vallasta ja sen rakentamisesta ja vahvistamisesta esteettisen kuluttamisen kautta tuli piilotetumpaa – ja siksi tavallaan vaarallisempaa. Keski-ikäisenä identiteettiä ei hahmota yhtenäisenä tyylipuhtaana narratiivina vaan jatkuvasti elävänä kaaottisena ja häilyvänä kokonaisuutena. Emme ajatelleet, että ne ovat riskejä. Tai ehkä ohjelman stylisti on pakottanut laulajat pukeutumaan niihin, ehkä Dr. Niin kuin vanhoihin vaatteisiin aina: minulle ne ovat kuin vanhoja ystäviä, täynnä muistoja yhteisistä hetkistä. Maiharit olisivat päällisin puolin menneet läpi kaikissa säädyissä. Pohja narskahtaa tutun kuuloisesti lattiaa vasten, nahka on edelleen kovaa. Itkin muutamaan otteeseen, en oikein tiedä miksi. Martens on ohjelman yksi sponsori. Martensilla on kuitenkin mallistossaan kahden kerroksen maihareita: halvempia Kiinassa tehtyjä (nekin lähes 200 euroa) ja kalliimpia, jotka ovat Made in England – näitä eksklusiivisia kenkiä on prosentti malliston kengistä. Vaatteissakin alettiin kiinnittää huomiota leikkauksiin ja ylellisiin materiaaleihin, joiden ylellisyyden erotti vain harjaantunut silmä. Miten vaivihkaa. Tunnistaa lajikäyttäytymistä. Sillä näkiessäni Martensit näen nopeana vilahduksena mielessäni myös Sashan ja moottoripyörän, Kimin huutamassa mikrofoniin ja Kurtin hakkaamassa sitä lavan lattiaan, myöhemmin menehtyneen exäni ja hänen vihreät tupakantuoksuiset Martensinsa. Vanhemmiten olen nimittäin välttänyt erilaisia ismejä niin kiivaasti, että siitä on tullut minulle ismi itsessään. Kun katson mustia naarmuisia maihareitani, näen niissä heti myös jotain kuumaa, seksikästä, vähän tuhmaa. A lkusyksystä lapseni olivat nuhassa eivätkä voineet mennä kouluun. Asioihin joihin tahdomme ja yritämme edelleen uskoa. Ryhmä sulkee aina joitain pois. Ne ovat tunteita, ne eivät ole minä, ajattelen. Minä. Ennen kaikkea niitä. Siitä nuoruudessa on kai kyse. Heistä jokainen uskoi voivansa voittaa ohjelman ja voiton mukana tulevan levytyssopimuksen (plus Genelecin kaiuttimet ja vuoden perjantaipitsat). Ja useimmiten haluan. Viestin jatkuvasti esteettisillä valinnoillani ja niihin liittyvillä erotteluilla, haluan tai en. Martensit symboloivat tässä hullussa ja uhkaavassa maailmantilanteessa juuri sitä. En usko, että ne linkittyvät – ainakaan kaikilla – niihin asioihin, joihin minä mielessäni kengät yhdistän: Jonkinlaiseen vaihtoehtoisuuteen. Tietenkin ripustaudun koko ajan erilaisiin ryhmäidentiteetteihin. Huomaatteko miten nopeasti se käy. Erityinen. Mutta ajattelen myös: nämä eivät enää ole minun kenkäni. Vastustuksestani on tullut niin ohjelmallista, että se on aikoja sitten ylittänyt itsepetoksen ja säälittävyyden rajat. Miten helppo itsensä on asemoida tarkkailijaksi, kuvitella että se on objektiivista, ideologioista vapaata. Pakkaan kengät takaisin laatikkoon. Jokaiselle kenties hieman eri asiaa. Martenseihin sekoittuu mielessäni kaikkien näiden kulttuuristen ristiriitaisuuksien lisäksi puhtaan henkilökohtaisia muistoja. Asemaan, josta kuvittelen voivani analysoida, nähdä jonkinlaisia toistuvia kuvioita. Dr. Luulin itse eläväni ikuisesti. Nuoruuteni maiharit. Mutta ehkä juuri sen takia minun on vaikea käyttää Martensejani. D r. Asioihin, jotka ovat minullekin tärkeitä. Materiaaleista löytyy mokkaa, glitteriä ja lampaankarvaa. En pelännyt. Vahvistavat erottelua ja ideologiaa. Ryhmätunnukset eivät koskaan ole kaikkien saavutettavissa. Normalisoivat sitä. Keski-ikäisyyden kirous ja siunaus on siinä, ettei enää kiinnosta. Sanon. Pian koko 1990-luku on pois muodista ja Dr. Ne ovat tämän hetken ”ysärimuodin” mukaiset – siis samaa sarjaa kuin Vitun leija -brändi, paksupohjaiset kengät ja samettiset hiuspannat
Lusikoi täyte tacojen sisään. Lämpöä lisätään vähitellen ja kala paistetaan vain yhdeltä puolelta. Vuonna 1971 kaksi norjalaista veljestä päätti kuitenkin kokeilla jotain uutta. Jos mahdollista, älä siis tyydy valmisfileisiin, vaan tartu veitseen itse tai pyydä myyjää fileeraamaan kokonainen kala vasta ostohetkellä. Pilko chili ja poista siemenet. Nyky-Suomessakin pussissa kasvanut Norjan lohi on eniten syöty kala. Jos fileissä on ruotoja, poista ne. Loheen kannattaa suhtautua samoin kuin naudanlihaan: maku on parhaimmillaan, kun sisus vielä punertaa. Nimestä huolimatta se on aivan eri kala, vähärasvaisempi. Pannulla lohi taas kannattaa paistaa niin, että kalapala asetetaan kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Irrota korianterin lehdet varsista. Se on valloittanut ruokakulttuurimme yhtä tehokkaasti kuin broileri, jota sen viljely monella tavalla muistuttaa. Lohi myydään kaupassa usein valmiiksi fileinä. Yhdistä sitten kaikki ainekset kalanpalojen kanssa. Lohen rasvapitoisuus on korkea (10–18 %), ja juuri sen takia lohi sopii monella tavalla valmistettavaksi. Lämmitä tacot tai tortillat, mikäli käytät niitä. Perkeet kannattaa tietysti pyytää mukaan ja keittää niistä kalaliemi. VENL A ROSSI on helsinkiläinen toimittaja, jonka kissa pelkää raakaa lohta. Leikkaa fileet pieniksi paloiksi. 6 6. Kuori punasipuli ja silppua hyvin pieneksi. Raasta inkivääri ja pilko kurkku paloiksi. Siksi lohi on syytä valmistaa varovasti, matalissa lämpötiloissa. Suomessa syödään paljon myös Filippiiniläinen ceviche eli kinilaw saa täyteläisyyttä ja hivenen makeutta kookoskermasta. ALKURUOAKSI NELJÄLLE 300 g nahatonta lohifileetä 0,5 dl riisiviinietikkaa 1 tl sokeria 1 tl suolaa 1 punasipuli 1 punainen chili 4 cm pätkä inkivääriä 1 lime, pesty ja kuivattu 10 cm pätkä kurkkua 1 dl tuoretta korianteria 1 dl kookoskermaa Tarjoiluun tacoja, tortilloja, nachoja tai salaatinlehtiä 1. Kalaliemi lisätään keittoon heti alussa, mutta raaka, pieneksi paloiteltu kala hulautetaan kuumaan nesteeseen vasta minuutti tai kaksi ennen tarjoilua. Jos haluat uunilohesi mehevänä ja kosteana, kypsennä kokonaista lohifileetä uunissa 180 asteessa noin 30 minuuttia. Eikä menestys rajoitu Suomeen, vaan oikeastaan lohi on muutamassa vuosikymmenessä valloittanut miltei koko maailman. Esimerkiksi lohikeitossa tai piirakassa voi silti käyttää huoletta kumpaa tahansa. Kaada riisiviinietikka, suola ja sokeri kalanpalojen päälle. 3. Lohi oli yksi arvokkaimmista saaliista, oikea herrojen herkku. Se voidaan syödä raakana sushinigirin päällä, tuoresuolata eli graavata, savustaa, keittää tai paistaa, leipoa piirakan sisään tai lätkäistä bagelin väliin. Iso kattilallinen lohikeittoa taas vaatii ajoitukseen liittyviä niksejä. R U O K A A lkujaan suomalaiset tunsivat lohen villinä vaeltajana. Monipuolisuus selittää sen, että lohi on arjen lisäksi läsnä myös suomalaisessa juhlapöydässä, olipa ajankohta joulu tai juhannus. Epäonniset jäivät jokien varsilla vaanivien kalastajien pyydyksiin. Tehokkaan viljelyn lisäksi siihen on yksi tärkeä syy: rasva. Raasta limen kuori. Maku on kuitenkin parempi, kun kala fileerataan juuri ennen valmistamista. Siirrä vielä noin 10 minuutiksi jääkaappiin. Sitten kaksi norjalaista veljestä päätti kokeilla jotain. Suomalaisten helmasynti lohen kanssa on ylikypsentäminen. Pane ne kulhoon. KINILAW-TACOT VAELTAJA PUSSISSA Ennen lohi oli herrojen herkku. Purista joukkoon myös limen mehu. Ennen niin harvinaisesta lohesta tuli bulkkia, arkiruokaa. Näin nahkasta tulee rapea, miltei sipsimäinen – samalla kun kalan sisus jää meheväksi. Samaan aikaan se on kuitenkin raikas ja juuri sopivan polttava herkku. Sekoita ja siirrä jääkaappiin muiden valmistelujen ajaksi. 4. VENLA ROSSI kasvatettua kirjolohta. Hopeakylkinen eväkäs oli kotoisin valtamerestä, mutta onnekkaasti sillä oli tapana saapua pohjoisen kesyttömiin jokiin tekemään sitä kauneinta asiaa eli kutemaan. He kyhäsivät lähivuonoon häkin tapaisen hökötyksen ja panivat sinne kasvamaan parikymmentätuhatta pikkulohta. Palasia ei tarvitse keittää, sillä kuuma liemi hauduttaa ne kypsiksi jälkilämmöllä. Kiehauta kookoskerma nopeasti pienessä kasarissa. Maailman ensimmäinen lohifarmi oli syntynyt, ja näin alkoi lohen elämä tuotantoeläimenä. 2
6 7 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 KALAT JA KULMAT KUNTOON Ruokatoimittajia on jo vuosia kuohuttanut eräs tieto: parhaat ruotopinsetit eivät löydy keittiövaan kosmetiikkaosastolta. Kulmien nyppimiseen tarkoitetut peruspinsetit ovat paitsi halvat, myös tarpeeksi pienet ja tarkat. CAILAP PINSETIT, vinopäiset Sokos.fi, 2,50 e KUUKAUDEN HÄRPÄKE K U V A T T I M O P Y Y K K Ö. Niillä nypit irti kaikkien kalojen pienimmätkin ruodot – ja pesun jälkeen samalla vaivalla omat kulmakarvasi
PERSIAN OPPITUNNIT Ohjaus Vadim Perelman Ensi-ilta 29.1.. Persian oppitunnit on toki Kaunista elämää paljon julmempi ja vakavampi, eikä se ole yhtä hauska. Siinä juutalainen isä teeskenteli pikkupojalleen, että elämä kes kitysleirillä oli pelkkää leikkiä, peli, jossa voittona oli hieno panssarivaunu. Yhteistä niissä on tuntemattomalla kielellä leikittely sekä ennen kaikkea emo tionaalinen totuus holokaustin absurdiu desta sekä ihmisten välisestä yhteydestä. Gillesin ja Kochin suhteessa sen sijaan ei ole kyse himosta vaan tulevaisuudenhaaveista. Sellainen, jossa olisi minun ja parhaan ystäväni keksimät sanat sekä jonkinlainen alkeellinen kieli oppi ja jolla voisi puhua salaisuuksia kaik kien kuullen. Mutta ei sillä lopulta niin väliä ole. Haparoidessaan kek sittyjen sanojen keskellä miehet haparoivat myös kohti seitinohutta tunnesidettä. Ukrainalais-kanadalaisen Vadim Perel manin ohjaama, ValkoVenäjän Oscareh dokkaaksi valittu Persian oppitunnit kertoo kollektiivisen holokaustitarinan sijaan yksi löstä, joka pelastuu totaalisesta tuhosta ainutlaatuisen, lähes uskomattoman toi mensa kautta. Holokaustielokuvista tuttuja aineksia on paljon mutta yllättävän raikkaassa muo dossa. Samaan alaryhmään kuulu vat esimerkiksi Auschwitzin tatuoijan ja HAPUILUA KATJA KALLIO on helsinkiläinen kirjailija, jonka lempilause on: ”I speak Finnish, what’s your superpower?” Auschwitzin kirjastonhoitajan tositarinat. Tässä pitää vain luottaa Perelmanin sanaan, sillä novellia en ole mistään löytä nyt. Minun haikailemani supervoima muistutti näkymättömyyttä. Kukaan ei mahtaisi mitään meille eikä meidän ajatuk sillemme. Salakieli olisi supervoima, melkein yhtä hyvä kuin näkymättömäksi muuttumisen taito. Perelmanin tarina on ytimeltään kom pakti, juuri sellainen joka kannattaisi ker toa jämptissä puolessatoista tunnissa, ja välillä harhautuvan kerronnan reipas leik kaaminen olisikin tehnyt sille hyvää. Näiden tapaan myös Persian oppituntien tarina on kuulemma tositapahtumien inspi roima ja perustuu saksalaiseen novelliin. Tarinan kruu nunjalokivi on metodi, jonka Gilles keksii kyetäkseen luomaan kielen. Miten intii miä, miten uskaliasta, on puhua kieltä, jota ei osaa, sellaista varsinkaan, joka on avain omiin unelmiin, ja vielä ihmiselle, jota vihaa Vadim Perelmanin elokuva Persian oppitunnit on holokaustitarina uskomattomasta pelastumisesta. Elokuva, johon Persian oppitunnit mie lestäni eniten rinnastuukin, on takavuosien Oscarvoittaja, italialaisen Roberto Benig nin Kaunis elämä, joka ei takuulla perustu nut tositapahtumiin. Persian oppitunneissa belgianjuutalainen Gilles (argentiinalainen Nahuel Pérez Bis cayart) on matkalla Ranskan maaperällä toimivalle natsien keskitysleirille vuonna 1942. 6 8 E L O K U V A Y ksi lapsuuteni suurista haaveista oli oma salakieli. Vain pari sanaa, ja oli simme yhtäkkiä kaikkien ulottumatto missa, keskellä ihmisjoukkoakin. Vaan entäpä jos kahdenkeskistä salakieltä eivät puhuisikaan parhaat ystä vät vaan pahimmat viholliset. Gillesin on siis keksittävä henkensä pitimiksi kokonai nen kieli ja opetettava sitä natsipäällikölle farsina. Aloin sen sijaan opiskella ystäväni kanssa matkaoppaista espanjaa, jota muut eivät osanneet, ja pian osasimme monia käteviä lauseita, kuten ”Donde han escon dido el consul”, minne olette piilottaneet suurlähettilään. Minäkin lai toin lapsena hanskat miltei kättelyssä nau laan. Kesken kyydityksen Gilles saa hal tuunsa farsinkielisen kirjan ja välttää teloi tuksen teeskentelemällä persialaista. Gillesin metodi sen sijaan on yksinker tainen mutta unohtumaton, ja sen purka misen hetkellä leirin tragedian ylle sataa magiikan hopeatomua. Tällaista tilannetta tutkailee kiinnostavasti ja yllät tävästi valkovenäläinen uutuuselokuva Persian oppitunnit. Gillesin keksimän kielen supervoima on vielä suunnattomasti suurempi, nimittäin näkymättömien näkyviksi tekeminen. Se on nimittäin kerrassaan mahdoton tehtävä. Sat tuu olemaan niin, että leirin Obersturm führer Koch (Babylon Berlinistä tuttu Lars Eidinger) kaipaa farsin opetusta voidak seen muuttaa veljensä luo Teheraniin ja perustaakseen siellä ravintolan. Natsipäällikön ja yhden vangin eri koissuhdetta on yleensä käsitelty siten, että kaunis juutalaisnainen herättää natsissa himon, jota hän ei rotuopista huolimatta kykene hallitsemaan. Mutta ei tarinan todenperäisyydellä tässä tapauksessa minusta mitään merki tystä ole. KATJA KALLIO tai jota pitäisi vihata. Visuaalisesti palkitsevassa, paikoin pii nallisen jännittävässä Persian oppitunneissa Obersturmführerillä on omat salaisuu tensa, ja rakkaus ja kateus aiheuttavat nat sien keskuudessa katkeria vihollisuuksia
PURPLE SEA Syyrialainen taiteilija Amel Alzakout kiinnitti ranteeseensa kameran ja lähti ylittämään Välimerta pakolaislautalla. City Hall , 90-vuotiaan Fredrick Wisemanin neljäja puolituntinen dokumentti, pysyttelee työpaikalla. Pommit tuhoavat naapuritaloja ulkona, sisällä perhe kuvaa amatöörielokuvaa kokemuksistaan sodan keskellä. Elokuvalehti Cahiers du Cinéma valitsi elokuvan vuoden parhaaksi. Mutta mikä on virhe ja mikä ei, kun teoilla ei tunnu olevan seurauksia ja kuolema redusoituu ruudulla hyppiviksi pikseleiksi. ”Mitä enemmän pilotit näkevät, sitä enemmän he tekevät virheitä”, kertoja sanoo. Kameran edessä he puhuvat sodan kasaamasta fyysisestä ja henkisestä taakasta. Ja kun kuvissa ollaan visusti nykyhetkessä, kertojaääni kurottaa menneeseen, kertoo, miten päähenkilö on jamaan päätynyt, ja tarjoaa helpotuksen: tämä ei ole loppu. Lautta upposi ja matkustajat jäivät veden varaan. A r v i o t A n t o n V A n h A M A j A M A A K u v a t D o c p o i n t. THE EARTH IS BLUE AS AN ORANGE Yh-äiti jää neljän lapsensa kanssa sodan runtelemaan Donbasiin Itä-Ukrainaan, kun niin monet muut pakenevat. Tunnin ja vartin mittainen dokumentti koostuu pelkästään konfliktialueiden mustavalkoisista kamerakuvista mutta pitää otteessaan. Khaled Abdulwahedin kanssa toteutettu reilun tunnin mittainen elokuvaessee koostuu merihädästä tallentuneesta kuvamateriaalista, joka on hurjaa, ainutlaatuista ja visuaalisesti kiehtovaa. KAIKKI SIVUN ELOKUVAT OVAT DOCPOINT-FESTIVAALIN (29.1.–7.2.2021) OHJELMISTOSSA. Onko olalla roikkuva palkki konekivääri vai kamerajalusta. Dokumentaristi Irina Tsilyk taltioi harmaan arjen vakuuttavasti, perheen oma taideprojekti kuvittaa ne hetket, joihin Tsilykilla ei ole pääsyä. Pieni hengähdystauko saadaan, kun lapsista vanhin lähtee äidin kanssa elokuvakoulun pääsykokeisiin toiseen kaupunkiin, missä sodasta ei vaikuta olevan tietoakaan. Yksi tyttäristä toteaa, että olisi luultavasti mukavampi ihminen ilman sotaa. CITY HALL City Hall herättää samoja kysymyksiä kuin The Wire: miten nämä ihmiset jaksavat ajaa itselleen tärkeitä asioita, kun jokainen pieni ratkaisu tuottaa vain sarjan uusia ongelmia. The Wiren vastaukset ovat kyynisiä – raha, valta, tyhjyyden pakoilu – koska sarja kurkistaa myös kulissien taa, baari-iltoihin ja kotoiluun. 6 9 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 HAPUILUA THERE WILL BE NO MORE NIGHT Éléonore Weberin ohjaama There Will Be No More Night on kauhuelokuva teknologiasta, joka on poistanut pimeyden, kuronut umpeen välimatkat ja tehnyt ihmisten tappamisesta peliä. Kuvissa tähtäillään ihmisiä taivaista käsin ja yritetään päätellä, ovatko nämä vastustajia vai sivullisia. Kamera taltioi sen, mihin Alzakoutin käsi sattuu osoittamaan: oranssit pelastusliivit, märät hiuspehkot, pohjattomassa meressä lilluvat jalat. Se on palavereista, powerpointeista ja puheista koostettu kuva Bostonin kaupungista, joka on tuottanut tuhansia työpaikkoja, rakentanut asuntoja ja nostanut ihmisiä keskiluokkaan mutta jonka asukkaista kuudesosa näkee silti välillä nälkää, eikä kodittomille riitä yösijoja. Silti kaikesta huokuu toiveikkuus: ainakin he yrittävät. En ole eri mieltä
7 M U S I I K K I K un musiikin kuunteleminen on siirtynyt fyysisiltä formaateilta striimauksen maailmaan, ovat kadonneet myös jäljet tekijöihin. Yhtyettä ei ole markkinoitu, ja se on sosiaalisessa mediassa läsnä vain nimellisesti, Wikipedia-sivukin ilmestyi vasta syksyllä 2020 eikä paljasta juuri mitään. Untitled-albumit kun ovat tyynnyttelevine syntikoineen, poukkoilevine bassolinjoineen ja Nile Rodgers -henkisine kitaroineen petollisen miellyttäviä kuunnella: tämä on svengaavaa tanssimusiikkia, hyvän mielen musiikkia, suorastaan ylellistä kuultavaa. Tämän me kuitenkin Saultista tiedämme. Musiikillisesti Sault ammentaa viimeisen vuosisadan mustista tyylisuunnista: albumeilla on afrikkalaisia tribaalirytmejä, 70-luvun discoa, 80-luvun pehmosoulia, hiphop-rytmejä (mutta ei räppäystä), Soul II Soul -henkistä swingbeatia, triphoppia, jazzia ja niin edelleen. Vaikka kaksi jälkimmäistä levyä noteerattiin ylistävillä arvioilla ja pääsyllä vuoden parhaiden albumien listoille, niiden tekijöistä tiedetään vain vähän. Vaikka menneisyys on läsnä, Saultin musiikki on kauttaaltaan nykypäivää. Musiikin tuottamat tulot menevät hyväntekeväisyysrahastoihin, joita ei ole tarkemmin nimetty. Vanhojen kirjojen tekijät voidaan niiden kustantajien lopetettua toimintansa jäljittää salapoliisityöllä kirjapainojen kautta, mutta internetiin voi lähettää musiikkia kuin viestejä ulkoavaruuteen. Kappaleet, kuten I Just Want to Dance ja Son Shine, näennäisesti kertovat asioista, joita tällainen leppeä discomusiikki yleensä kertoo, tanssimisesta ja auringonpaisteesta. Soundi on iso ja tasapaksuus oikeanlaista – kuin The War on Drugs soittaisi Boys of Summerin ja Florence Welsh laulaisi. Molemmat Untitled-levyt eivät ole niinkään ANONYYMIT MAAILMANPARANTAJAT biisikokoelmia tavallisen popalbumin tapaan vaan hengeltään dj-settejä, joissa kartetaan tavallisia laulurakenteita ja joissa liu’utaan tyylilajista ja tunnelmasta toiseen. Se on brittiläinen hiphop/ soul/r’n’b/disco/mikälie-kollektiivi, joka on kahden viime vuoden aikana julkaissut jo neljä albumia: vuonna 2019 ilmestyivät 5 ja 7, vuonna 2020 Untitled (Black Is) ja Untitled (Rise). Silti eniten mieleen tulee Manna-hype vuosikymmenen takaa. Tästä huolimatta Untitled (Black Is) ja Untitled (Rise) ovat kuitenkin ennen kaikkea protestilevyjä, tosin salakavalia sellaisia. Albumit on helppo liittää Black Lives Matter -liikkeen nousuun, ja Untitled (Black Is) -albumin väitetään levytetyn kokonaisuudessaan kuukauden sisällä siitä, kun George Floyd kuoli poliisin kohtuuttoman kovien otteiden seurauksena. Siksi aika on otollinen sellaisille ilmiöille kuin Sault (tai SAULT, kuten nimi toisaalla kirjoitetaan). Ohjelmallisiin kappaleisiin kuuluu myös You Know It Ain’t, jossa musta naisääni toisSaultin tekijät pysyvät varjoissa, mutta heidän musiikkinsa kannustaa lähtemään aurinkoon ja barrikadeille. Vaikka levystä haluaisi tykätä, sen suurimmat arvot taitavat olla tekijän suomalaisuus, hankala tekoprosessi ja hänen nimekäs taustabändinsä (muun muassa Vilunki, Tuomo Puranen ja Tapio Viitasaari). Todella kuulostaa siltä kuin asialla olisi tavallisen yhtyeen sijasta kollektiivi kaikkine erilaisine äänineen mikrofonin kiertäessä kädestä käteen. Saultia siis motivoi oikeutettu vihaisuus, mutta projektin nerokkuutta on se, kuinka suuttumus on sublimoitu sen musiikkiin. Tapahtuneiden vääryyksien raportoinnin sijasta ne pyrkivät lohduttamaan, kannustamaan, tukemaan – ja inspiroimaan ihmisiä nousemaan, puuttumaan epäkohtiin. SAMULI KNUUTI SUAD: Waves ( S V A R T ) Suad Khalifan debyyttialbumia on odotettu vuosikaudet vaiettuna salaisuutena. Yksittäisinä biiseinä Waves on tympeää levykauppaindietä ja yhtä jännä kuin kappaleidensa nimet: Winter, Streets, The Burn, White Lies… Kokonaisuutena albumi toimii paremmin. Niin paljon Suomeen kaivattiin ja kaivataan yhä indie rocktähteä, joka ei ole mies.. Kaikki levyt on tuottanut Inflo, ja Untitled (Black Isilla) vierailevat Michael Kawanuke ja pohjoislontoolaisen lasten hyväntekeväisyysjärjestön perustanut Laurette Josiah. Vahvasti vuoteen 2020 Saultin liittää myös musiikin rotupoliittinen temaattisuus
Kelpaa! SHAME: Drunk Tank Pink ( D E A D O C E A N S ) Brittirockista ei ole enää mihinkään, mutta yllättäen Britanniasta on tullut punk-maa, jossa Fat White Familyn ja Idlesin kiistoja käsitellään jopa lehtien sivuilla. Suureen läpimurtoon asti albumista tuskin on, mutta paremmin Sideways-festivaalille sopivaa nousukasta on hankala keksiä. taa uneliaan discosoultaustan päälle ironisesti valkoisen ystävänsä hyvää tarkoittavia sanoja – ja kuittaa ne kaikki toteamalla perään kappaleen nimen, ”tiedät ettei tuo ole totta”, aina erilaisella intonaatiolla. SAULT: Untitled (Black Is) ja Untitled (Rise) (Forever Living OriginalsI) NEW RO: Late Bloomer ( S O L I N A ) Ronja Stanley on Suadin lisäksi toinen, jonka musiikkiuran startti on ollut hidas. Late Bloomerin sävy käy toki selväksi – ”I took a hammer in my hand” – mutta New Ron ensimmäisten singlejen kitsch-feminismi on jäänyt taakse. Kappale myötäilee viimeaikaisia ajatuksia – joita muun muassa Otegha Uwaga on käsitellyt tuoreessa kirjassaan Whites –, ettei liberaalien valkoisten pelkkä liittolaisuus enää riitä. Sault asemoi siis itsensä mielihyvän ja kivun väliin, verisen eilisen ja paremman tulevaisuuden väliseen railoon. A r v i o t O s k a r i O n n i n e n K u v a t L e v y y h t i ö t. Ne sitten puetaan kauluspaitoihin. Hän ehti julkaista Ronya-nimellä kaksi albumia (2012 ja 2015) ja vaihtaa taiteilijanimensä ennen kuin osui. Saultin musiikki on siis kuin kermakakku, johon on leivottu viila sisälle – sekä lohkaisemaan varomattoman kuulijan hampaita että auttamaan pakenemisessa. Shamen toisen levyn Drunk Tank Pinkin raakuus on täsmällisen viimeisteltyä. Muuten Late Bloomer ylittää kaikki odotukset. 7 1 I M A G E t a m m i k u u 2 2 1 ANONYYMIT MAAILMANPARANTAJAT SAMULI KNUUTI on olarilainen kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jonka nimi on kaikkien niiden harvojen tiedossa, joita asia kiinnostaa. Soundi ja rakenteet ovat liian monimutkaisia retrosyytteisiin. Etelälontoolainen Shame on mainittujen lisäksi kolmas keskeinen bändi uudessa polvessa, jotka ottavat kulmat The Fallilta ja Gang of Fourilta ja kiukun ja ahdistuksen brexitin ja 10 vuoden konservatiivihallinnon sivutuotteina. Dirty Projectorsin leikkisät stemmat, FKA twigsin vellova taidedraama, mutta tarpeeksi skandinaavista turvaelektropoppia. Kapitalistinen maailma kun on pitkälti nollasummapeliä, jossa mikään ei muutu, elleivät etuoikeutetut kauniiden sanojensa lisäksi suostu myös luopumaan asioista vähemmistöjen edustajien hyväksi. Kuten alla arvioitu Shame, Goat Girl nojaa paljon kokonaisestetiikkaan: väripaletteihin, näyttäviin videoihin, yleiseen konseptintajuun. Stanleyn itse tuottama albumi olisi ehkä kaivannut ulkopuolisia korvia avukseen. GOAT GIRL: On All Fours ( R O U G H T R A D E ) Goat Girl on etelälontoolainen taiderockbändi, jonka toista levyä edeltäneet singlet Sad Cowboy ja The Crack saivat odottamaan paljon. Asenne on juuri oikea. Siinä on vähän PJ Harveytä kiitos solisti Lottie Creamin ilottoman alton, vähän Stereolabia kiitos vintage -syntetisaattoreiden ja aika paljon irtonaisinta ja perkussiivisinta 1980-luvun alun post-punkia. Tämä tulee viimeistään ilmi Untitled (Risen) päätösraidalla Little Boy – se on melkein tuutulaulun omaista soulia, jossa kujertava naisääni kuitenkin varoittaa laulun pikkulasta ”pojista sinisissä” ja näiden tavasta toimia. Solisti Charlie Steen (kyllä, oikea nimi) mylvii ja rähisee asmr -kelpoisella aksentilla, mutta voi vain kuvitella, että kampauksen on pysyttävä kunnossa. Soundeista puuttuu viime silaus, ja biisit ovat yhtä slogania ja hokemaa
Mutta se on myös muuta. Ja lisättyä: sairastan ties kuinka monetta vuotta vaikeaa masennusta. Sain vastattua, että kuule, niin olen minäkin. Pieni spanieli pyrki niin innokkaasti syliini, että minun oli rapsutettava sen korvaa ja kysyttävä kohteliaasti omistajalta sen ikää. Muutamassa vuodessa hän alkoi julkaista uudella kielellä. Ihanko totta, nainen sanoi, vaikea uskoa. Nainen vastasi tylysti: kahdeksan viikkoa. Lopulta nainen päätyi puhumaan isästään ja purskahti itkuun. Se on sarja nimettömässä MASENNUKSESTA JA VIERAAN KIELEN OPETTELUSTA KOKO HUBARA on kirjailija-toimittaja, joka ei ole koskaan niin masentunut, etteikö kykenisi lukemaan kaunokirjallisuutta. Seuraavaksi tuli kirjojen kansia käsittelevä pamfletti The Clothing of Books. Nainen pyyteli anteeksi itkua ja kertoi olevansa tällainen masentunut. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Välillä vilkaisin salaa kelloa. 7 2 K I R J A E räänä syksyisenä sunnuntai-iltapäivänä istahdin helsinkiläispuiston penkille. JHUMPA LAHIRI: Missä milloinkin (Tammi, suomentanut Helinä Kangas). Se on maannut kolmekymmentä vuotta mullissa, mutta mulla on sitä ikävä. Mietin, olikohan koko kohtaamista edes tapahtunut. Silloinkaan kun ei nuku tai syö. KOKO HUBARA Words, jonka Lahiri siis kirjoitti italiaksi ja jonka käänsi ”takaisin” englanniksi ammattikääntäjä. Nainen on keski-ikäinen, naimaton, lapseton, Hän elää melko askeettista ja neuroottista arkea. Ehkä olin nähnyt unta tai yksinkertaisesti kuvitellut kaiken. Samalla kun ajattelee, että ehkä kuitenkin olisi parempi vain kuolla. italialaiskaupungissa asuvan nimettömän naisen kertomia tarinoita elämästään. Ajattelin, että hyvä, hänkään ei halua puhua. Mutta naisen äänensävy ei merkinnytkään mitään. Tai ehkä uudella kielellä kirjoittamisen opettelu on samankaltaista lähes toivotonta mutta silti välillä kaunista kamppailua tulla ymmärretyksi kuin masennuskin. Hän istui viereeni, hymyili ja alkoi kertoa kaikenlaisia asioita elämästään. Toki masennus on monelle sitäkin, ja siitä pitää ehdottomasti puhua. En saanut sanottua mitään väliin, niin paljon hän puhui. Hän kohtaa ihmisiä ja vaihtaa heidän kanssaa niukasti mutta ystävällisesti kuulumisia. Nytkin kirjoitan tätä kolumnia totaalisen romahduksen partaalta, ja iloitsen. Kului tunti, kuuntelin. Se oli ihan mulkku, hän sanoi. Iloitsen erityisesti siitä, että Lahiri, joka aiemmin kirjoitti äidinkielellään englanniksi mahtavia, palkittuja intianamerikkalaisia sukuja käsitteleviä lukuromaaneja ja novellikokoelmia, päätti tehdä kymmenkunta vuotta sitten irtioton, opiskella italian kielen täydellisesti ja muuttaa perheineen Roomaan. Ei missään erityisessä järjestyksessä, ilot ja surut poukkoilivat sinne tänne. Nauroimme. Ei katsonut silmiin. Tarinat eivät tule missään tietyssä järjestyksessä, mutta yhdessä niistä muodostuu onnistunein lukemani masennuksen kuvaus pitkään aikaan. Ehkä masennuksesta on helpompi kirjoittaa ”oikein” jollakin muulla kuin äidinkielellä. Yleensä kun masennuksesta kirjoitetaan tai sitä näytetään, sitä kuvataan lamaannuttavana toimintakyvyn menetyksenä, sellaisena, jossa ihminen vain makaa likaisissa lakanoissa eikä jaksa nousta ollenkaan. Ja nyt tämä kolmas, esikoisromaani italiaksi. Monta viikkoa satunnaisen kohtaamisen jälkeen tartuin Jhumpa Lahirin kirjaan Missä milloinkin. Ensin tuli omaelämäkerrallinen matkakirja In Other Jhumpa Lahirin teos Missä milloinkin onnistuu masennuksen kuvaamisessa, sillä se kuvaa myös nautintoa. Vaikeastikin masentunut ihminen voi tehdä töitä, hymyillä ja rupatella, nauttia maukkaasta ruoasta, nähdä kauneutta – samalla kun joutuu keräämään kaikki voimansa mennäkseen vessaan, tuntee ääretöntä ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä ja tuskaa. Olenhan kirjailija, mietin työkseni ihmisiä, joita ei ole olemassa, ja sitä, millaisia heidän epäkoherentit elämänsä ovat. Seuraavina päivinä naisen elämä ja elämäntuska tupsahtivat välillä mieleeni. Hän nousi penkiltä ja lähti koiran vetämänä jatkamaan matkaa. Istuin ajatuksissani, kun luokseni pyrähti koiranpentu. On tavanomainen, melankolinen mutta kiva
Rakastajansa ja palvelijattarensa kuoltua Marguerite eli joitain vuosia yksin, ennen kuin hänet pelastettiin karuista oloista. Eksymisen kenttäopas on kaunis ja runsas teos. Muistelmaesseistiikkana Karhunainen toimii hetkittäin; varsinkin suhdetta teini-ikäiseen tyttäreen kuvataan vivahteikkaasti. Elämä on hauras ja siksi arvokas, Seppälä opettaa, olkoonkin synkkä ja ikävä. Syntymättömän testamentti on kirja lukijalle, joka ei tiedä, pitäisikö ihmiskuntaa inhota vai rakastaa. Paikoin ajatusten seuraaminen on työlästä äkillisten siirtymien vuoksi, ja osa kielikuvista on kuluneita. Henkilöhahmoina on sukulaisia, joiden absurdeja edesottamuksia kertoja seurailee miten lystää – poukkoillen, repaleisesti. Ruotsalaiskirjailija Karolina Ramqvist jäljittää ”karhunaisen” uskomatonta tarinaa innokkaasti, mutta teksti on miellyttävästä tyylistään huolimatta harmillisen pitkäveteistä. (Gummerus, 363 s.) 1500-luvulla elänyt aatelisnainen Marguerite de la Rocque jätettiin asumattomalle saarelle rangaistuksena aviorikoksesta. HETKEN KESTÄÄ ELÄMÄ JUHA SEPPÄLÄ: Syntymättömän testamentti (Siltala, 257 s.) ”On miellytettävä riittävän monia. Suom. Joukossa on myös esseitä sinisen värin merkityksistä, joita kirjailija pohtii sävykkäämmin kuin kollegansa Maggie Nelson. Pauliina Vanhatalo. Kieli on taiturimaista: Joel sanoo painavansa ”120 grammaa, sielun tai suuren jäätelöpallon verran”. IHANIA ESSEITÄ HARHAILIJOILLE REBECCA SOLNIT: Eksymisen kenttäopas. ”Kertomuksen tuhoisaa voimaa” välttääkseen kirjoittaja lähinnä selostaa hankalaa työprosessiaan ja keskittymisvaikeuksiaan. Siinä on raivoa ja hellyyttä, kyynisyyttä ja viisautta. Suom. Laura Kulmala. Sitä kirjallisuus on”, Joel-niminen sikiö saarnaa onnettomuudessa menehtyneen äitinsä kohdusta. (S&S, 254 s.) Esseeteos kulkemisesta, vaeltamisesta ja eksymisestä puhuttelee romanttiseen harhailuun taipuvaisia. Otsikon puitteissa Rebecca Solnit käsittelee moninaisia aiheita country-musiikin sanoituksista kristilliseen maalaustaiteeseen, lajikadosta gentrifikaation syrjäyttämiin alakulttuureihin. Solnitilla on sanomisen taito: ”Asioiden katoaminen tarkoittaa tutun menettämistä, kun taas ihmisen pyrkimys kadota tarkoittaa tuntemattoman ilmestymistä.” K E S TÄV I Ä J U T T U J A A r v i o t S i l v i a H o S S e i n i K u v a t K u S t a n t a m o t SEURAAVA IMAGE ILMESTYY 18.2.2021. Lukijat eivät halua kitkaa. Enimmäkseen teksti on kuitenkin ilmavaa, suomennos hengittää, ja lauseita tekee mieli alleviivata. 7 3 I M A G E h e l m i k u u 2 2 1 KIRJA KIRJAN TEKEMISESTÄ KAROLINA RAMQVIST: Karhunainen. Rinnastukset oman ja Margueriten elämän välillä jäävät kuitenkin huokoisiksi, eikä menneisyydestä kirjoittamisen etiikasta tai naisen roolista historiassa sanota mitään uutta. Juha Seppälän romaani ei ole kirjallisuutta sitaatin esittämässä mielessä, vaan teos, jollainen syntyy, kun tehosekoittimeen heitetään historiallinen romaani, aikalaiskritiikkiä, Samuel Beckett, Veijo Meri ja sirkusleijona
Iltaisin Jani esittelee myytäviä taloja ja minä muistan, miksi rakastuin epäkäytännölliseen mieheen, joka elää päänsä sisällä. Helsingissä käymässä. Siitä kaksi päivää Jani asui hotellissa keskittymässä luovan kirjoittamisen etäope tukseensa. 20.8. Lapsetkin ovat tähän jo tottuneet. Vaikkei Jani edes tiedä, mitä kiinnitykset ovat, se alkoi vihjailla vanhemmis tani, jotka ovat aika rikkaita, ja äidillä reistailee sydän, isältä on kadonnut muisti. Pari minuuttia se jaksoi. Nyt pysyvästi Helsingissä. Madot ja kärpäset ovat Saaralle parempaa seuraa kuin mitä töölöläispäivä kodista löytyy, eikä Ilarikaan halua enää muuttaa nimeään TaNehisiksi. Jossain sitä aivojen rappeutu mista käsittelevää väitöskirjaa kai on kirjoitettava, ja alkaa tuntua, että perheen keskellä maalla voisi olla oikea paikka. Ehkä maalle muuttamisessa on puo lensa. Puhelimessa Jani hehkutti, kuinka luonto auttaa sitä tutustumaan itseensä, kun hotellin ikkunasta näkyi Töölön lahti. Kiva, kun oma mies on piristynyt. 11.7. Viiniä kuluu. 7 4 C I T Y M A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 27.5.2020 Ollaan oltu koronaa paossa vanhempieni kak kosmökillä pari kuukautta, ja aamulla Jani alkoi opiskella YouTubesta kalastusta. Tal liin se aikoo perustaa ”podcaststudion”. En kyllä ymmärrä, miksi luonnon kohdatessaan ihminen tutustuu aina itseensä eikä luontoon, jossa kuitenkin on aika paljon ihmistä enemmän. Sitten Jani sanoi, että nyt se ymmärtää sodan kokeneita paremmin, ja päässäni vähän räjähti. Sen jälkeen se kaivoi esiin luot tokortin ja googlasi ”parhaat virvelit”. Katsoin ilmoitusta, talossa oli 160 000 euron kiinnitykset. Matka haaveeseen Uudessa viimeisen sivun sarjassa osa helsinkiläisperheestä alkaa haaveilla muuttamisesta maalle.. Kahden Helsinkivuorokauden jäl keen TaNehisi ilmoitti olevansa tyttö. Seksiäkin on, kun Jani luulee, että ongelmat ratkea vat, kun päättää juosta niitä pakoon. Ressukka pelkää, että korona rokote romuttaa sen haaveet ja se joutuu jäämään Helsinkiin kohtaamaan itsensä. Takaisin maalla. Tänään se löysi Heinolasta 300 neliön talon ja tallin. Jani etsii nyt avoimesti meille taloa maalta. 16.6. Tänään se yritti sujauttaa ruokaostoskeskusteluun sanan ”sokkeli”, jotta kertoisin sille, mikä sokkeli on, kun aivotutkijana kuulemma ymmärrän enemmän käytännön asioita. Onhan tämä kieltämättä jo nähty. 28.7. Aamulla herättyään Jani oli kuulemma havahtunut, että jokin minua vaivasi, kun nukuin työhuoneessa. On tämä projekti meitä lähentänyt. 29.9. Jossain vaiheessa leipäjonot eivät ole merkki urbaanista vaan sen kuolemasta, ja niin ovat ne loputtomat illalliskeskustelut identiteettipolitiikastakin. Poistuin viinipullon kanssa keittiöön. Verkko ei aamulla toiminut. Se on ollut aika masentunut, kun sille val keni, että luovan kirjoittamisen opettaja on aivotutkijalle sama kuin apina ihmiselle. Hiljaista oli, Töölö tyhjä kuin pommitusten pelossa. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen. 24.6. 220 neliötä, laavu, aittoja. 27.7. Ensimmäinen kunnon riita. Jani on alkanut salaa asua Oikotiellä, vaikka sen pitäisi kirjoittaa kirjaa niistä tunteista, joita korona siinä on herät tänyt. ”89 000 euroa!” se huusi innostuneena. Nyt se kulkee perässä ja hokee ”Mä ymmärrän, mä ymmärrän”. Takana viikko kaupungissa. 22.11. Kun näin uutiset, ymmärsin, miksi Jani oli repinyt rei tittimen seinästä. 10.12. Jani löysi Kolhosta erä mieskämpän
Voimavalmentaja Joni Jaakkola opastaa sinut alkuun turvallisesti ja omassa tahdissasi. 49 e Uuden Rakastu voimaharjoitteluun -verkkokurssin avulla teet harjoittelusta rutiinin, josta et halua luopua. MAINOS RAKASTU VOIMAHARJOITTELUUN -VERKKOKURSSI: 49 euroa 8 viikkoa 2 treeniohjelmaa vinkkejä motivaatioon ja harjoitteluun varmoja tuloksia, kun noudatat ohjelmaa Lue lisää: lue.terve.fi/rakastu-voimaharjoitteluun rakastu_voimaharjoitteluun_advertoriaali_KT_230x297.indd 1 07/10/2020 11.53. Onko kuntosaliharjoittelu sinulle vierasta. Kurssilla opit nauttimaan voimaharjoittelusta ja tekemään sitä turvallisesti ja tavoitteellisesti. Haluaisitko käydä salilla, mutta et oikein tiedä mitä siellä pitäisi tehdä
Valitettavasti yleisesti sänkykaupoilla eettisyys ei toteudu koska jopa 11% sängyn ostajista kertoo, että heille on myyty halpajäljitelmää aitona Tempurina. 15 Tyytyväisimmät käyttäjät Golf-mestari Mikko Korhonen kertoo, miksi TEMPURista on hyötyä jokaiselle s.66 Uutuus! TEMPUR Firm -patja s. Lopulta kaupan peruminen onnistui liikkeessä paikan päällä. Kaupat tehtyäni katsoin kuittia, niin siinä ei mainittu sanaa Tempur vaan Wellamo. 8-9 Annimari Korte kertoo, miksi TEMPUR on paras selälle ja unelle s. Pantaan yhdistetään laadukkaat Bluetooth-kuulokkeet, joiden äänenlaatu on erinomainen. Tempur Brand Store ESPOO Iso Omena ESPOO Sello HELSINKI Eerikinkatu 6 HELSINKI Kauppakeskus Kaari HELSINKI Kauppakeskus Tripla HYVINKÄÄ Willa LEMPÄÄLÄ Ideapark VANTAA Tikkuri TAMPERE Koskikeskus TURKU Eerikinkatu 9 RAISIO Mylly JOENSUU Kauppakatu 23a • sleepcenter.fi • tempur.fi Like no other TEMPUR-tyynyn ostajalle Earebel -kuulokepanta tai -pipo KAUPAN PÄÄLLE! PARAS LAATU PARAS SELÄLLE PARHAIMMAT YLEISARVOSANAT ENITEN SUOSITELTU TYYTYVÄISIMMÄT KÄYTTÄJÄT Best in Test – Tutkimuksissa TEMPUR valittiin parhaaksi EDUN ARVO JOPA 84,90 € Varaa aika nukkumisergonomian kartoitukseen osoitteesta www.sleepcenter.fi/varaa-aika/ Älä sorru halpajäljitelmään! Tempurin myynti on eettistä. 18 KU VA ST O /H IN N A ST O Eva Wahlström Maailmanmestarin käyttäjäkokemus s. Voit kuunnella musiikkia, äänikirjoja tai puhua puheluita samalla kuin liikut. Hän kertoo soittaneensa kyseiseen liikkeeseen tarkoituksenaan perua kaupat, mutta saaneensa sieltä tökeröä palvelua. Tässä yksi tavallinen asiakaskokemus: Arvo paljastaa oman kokemuksensa halpajäljitelmän myynnistä, jotta muutkin osaisivat kiinnittää huomiota varoittaviin merkkeihin sänkykaupoilla ja välttyä huijatuksi tulemiselta. 6-7 Best in Test TEMPUR on Nasan tiedemiesten keksintö s. Earebel-kuulokepanta tai -pipo on erittäin kevyt ja ohut. Se sopii hyvin kaikkeen ulkoiluun ja urheiluun, sekä kypärän alle. Muistan ihmetelleeni tätä kuitin saatuani, mutten kiinnittänyt silloin asiaan sen enempää huomiota, Arvo kertoo. Myöhemmin hän tuli maininneeksi asiasta Tempurin oman liikkeen myyjälle, jonka epäilykset heräsivät. Lue koko kokemus ja miten TEMPUR eroaa halpajäljitelmistä osoitteesta: https:// sleepcenter.fi/halpajaljitelma/ TILAA MAKSUTON KUVASTO www.sleepcenter.fi/ #tilaakuvasto Like no other Unija Selkäliitto suosittelevat Tempuria s. Asiakkaalle valitaan juuri hänelle nukkumisergonomisesti sopivin aito TEMPUR-ratkaisu. Myyjä puhui sängystä Tempurina, mutta käytti myös jotain muita nimikkeitä, kuten "Suomen Tempur" tai "suomalaiseen makuun tehty Tempur". 2 Sleep Technology miksi TEMPUR ® sopii kaikille s. Päädyin hieman googlettelemaan ja kusetustahan tuo toiminta on, Arvo toteaa. 30-31 Kokeile helppoa tyynynvalintakonetta fi.tempur.com/ tyynynvalinta TILAA TYYNY www.tempur.fi. Hän osti viime syksynä uuden sängyn liikkeestä, joka ei ole Tempurin jälleenmyyjä