PA L. V KO 20 20 -0 8 29 3 6 120 1 1/2020 HELMIKUU 11,90?€ H EL M I TI K K A N EN : ”JO S M E EI TÄ M Ä N H A A ST A TT EL U N JÄ LK EE N H A LU TA EN Ä Ä TE H D Ä TÄ TÄ B Ä N D IÄ , N IIN S IT TE N S E O N S IIN Ä .” IM A G E 27 2 H EL M IK U U 20 20 Helsinki on kauppakeskuksien luvattu kaupunki Pakko saada: hyvä perse Monika Fagerholm: 30 vuotta tyttöjen asialla
Niin metaforista! 56 Image tapasi ensi-iltansa saavan Parasiten ohjaajan Bong Joon-hon Cannesissa. Hyvä perse 48 Viime vuosikymmenellä muodokkaasta takapuolesta tuli naiseuden mitta. sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 27 2 | h el m ik u u 20 20. KU VA : EV A -L IIS A O R U PÕ LD . Monikan maailma 38 90-luvulta alkaen Monika Fagerholm on antanut romaaneissaan äänen tytöille. OK Consumer 32 Arttu Seppäsen tutkimusmatka kauppakeskusten Helsinkiin. K A N N EN KU VA : JI R IN A A LA N KO . Empatia edellä 64 Tunne on tosi, sanoo kulttuurijohtaja Mari Männistö. 48). TAMMIKUU 2020 IMAGE 3 Valokuvaaja Eva-Liisa Orupõld kuvasi takapuolia (s. Pariterapiaa 22 Karin Mäkirannan ja Helmi Tikkasen Karina-yhtye pitää sen jäsenet ja kuuntelijat järjissään
FOREVERCLUB.FI. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. nyt loppu SINULLE, JOKA HALUAT ENEMMÄN Foreverilta löydät alueen parhaimman palvelutarjonnan • Alueen laajin ryhmäliikuntatarjonta • Monipuolinen kuntosali • Uinti • Lastenhoito • Ammattilaiset palveluksessasi: Fustra, yksilövalmennus, fysioterapia, ravintovalmennus ja hieronta • Sulkapallo ja toiminnallinen ForeCross ALOITA NYT JA TREENAA 1 € / PÄIVÄ* *Uusille ja meille palaaville asiakkaille. 14 Ruoka Chilien esiinmarssi. Osa palveluista lisämaksullisia, palvelutarjonta vaihtelee toimipisteiden mukaan. 76 Kirja Uusi kirjakolumnisti Koko Hubara vaikuttui Petina Gappahin romaanista Pimeydestä loistaa valo. 80 Ruben Stiller Epäkorrektit vitsit henkireikänä. 4 IMAGE TAMMIKUU 2020 sisältö 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Ina Juva sanoo, että kiusaamista ei voi katsoa vain yksilöiden välisenä ongelmana. 12 Data Ravintoloiden invaasio kauppakeskuksiin. 74 Musiikki Ilmastonmuutos, Grimes ja Iida Sofia Hirvonen. 72 Elokuva Xavier Dolan on jälleen mestarillinen, kirjoittaa Katja Kallio. Sopimus jatkuu tämän jälkeen toistaiseksi voimassa olevana. Etuhinta ensimmäisen 30 päivää. 21 Aforismeja ja ajatuksia Hesasta Otteita Vapaavuoren tulevasta kirjasta. 19 Muistitko kauramaidon Töölöläispariskunta kommunikoi heippalapuin. 16 Asia Huvila jokaiselle ja suojelupoliisin viestinnän ohjaavat tekijät. 68 Essee Kun Tua Harno aikoi leikata hiuksensa, hän ymmärsi niiden kaikki merkitykset. 78 Reetta Räty Luottamuksen olemuksesta. 18 Kulttuuritärpit Helmikuun kiinnostavin teatteri, kuvataide ja klassinen
Arttu Seppäsen artikkeli pääkaupunkiseudun kauppakeskuksista alkaa tämän numeron sivulta 32. pasIlan lIsäKsI myös esimerkiksi Hakaniemessä tehdään suuria muutostöitä alkaneen vuosikymmenen mittaan. Miellyttävien olosuhteiden lisäksi kauppakeskuksesta myös saa helposti kaiken tarvitsemansa, mutta laajemmassa kuvassa kauppakeskuksilla on imago-ongelma. Ulos pelkässä paidassa, miten ihanaa! Meni pitkään, ennen kuin ymmärsin, että pohjoinen versio samasta on mahdollinen: suorinta tietä kauppakeskukseen ja takki reppuun tai auton takapenkille. Mutta ei niitä tällaisiksi ole aiottu. Ainakin nyt, kun kaikki on vielä uutta ja kiiltävää. Kun ItIs on jo 35-vuotias, Jumbo 20 ja Kampin keskuskin jo 16-vuotias, kauppakeskus tuntuu vanhentuneelta konseptilta. Kivijalkakauppojen tapaan myös kauppakeskukset ovat keskenään erilaisia. pääkirjoitus. Niin on myös iso joukko työpaikkoja. Nyt se on usein väittely siitä, kuka elää oikein. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Nämä hankkeet muuttavat kaupunkikuvaa enemmän kuin uusien asuinalueiden rakentaminen entisille satamaja teollisuusalueille, jotka ovat olleet sivussa kaupunkilaisten jokapäiväisestä huomiosta. Lentokenttäjunan ansiosta Tripla on hotelleineen lähellä Helsinki-Vantaata ja nopea Suomi-rata lähentää toteutuessaan jopa Pasilaa ja Tamperetta. Yhtä lailla on hankalaa arvioida Triplaa tästä päivästä käsin, niin vahvasti se nojaa jättimäisiin muutoksiin sen lähialueella ja kauempanakin. Hartwall Areena on Triplan vieressä jo nyt. Vierekkäin ovat iso K-kauppa, apteekki, Alko, pari optikkoliikettä, Clas Ohlson, Lidl ja Suomalainen Kirjakauppa. Törröttäessään keskeneräisellä alueel la niitä on ollut helppo pitää ajastaan jäljessä olevina kivikautisina kolosseina keskellä ei-vielä-mitään. Tornitalojen noustessa sekä Kalasatamaan että Pasilaan kauppakeskukset asettuvat mittakaavaansa kaupunginosan keskelle. Redi on esimerkiksi pohjakerroksen palveluiltaan kuin pienen kaupungin keskusta. Tripla taas on niin erilainen, että olisi vähättelyä pitää sitä vain kauppakeskuksena. Kaiken tämän huomaa Triplan tarjonnasta: siistejä, juuri nyt ajankohtaisessa sisustuksessa juuri nyt ajankohtaisia makuja tarjoilevia ravintoloita ja kahviloita on valtavasti. Tuplaongelman toinen puoli on, ironista kyllä, uusien kauppakeskusten ennenaikaisuus. Tai mikä harmillisempaa, oikeastaan kaksoisongelma. H elsingin syysja talvisäissä on sellainen ominaisuus, että ne saavat ajattelemaan entistä jääkiekkoilijaa Teemu Selännettä. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund TAMMIKUU 2020 IMAGE 5 Kauppakeskustelua Kivijalkakauppojen tapaan myös kauppakeskukset ovat keskenään erilaisia. Kun Kuukausiliite vuosia sitten haastatteli Kaliforniaan asettunutta Selännettä, tämä kehui paikallista ilmastoa kertomalla, että ei ole Anaheimin vuosinaan tarvinnut kertaakaan takkia. . Tai ehkä mieluummin kuin pienen kaupungin keskusta ennen kuin valtatien varteen noussut kauppakeskus autioitti sen. Varsinkin, kun vähintään mielikuvissa pakettiin kuuluu usein myös yksityisautoilu. Kaupungin tiivistyminen sisäänpäin, lähes keskustaan asti, pakottaa toivottavasti myös nykyistä hedelmällisempään keskusteluun kauppakeskuksista ja kivijalkaliikkeistä. Niiden hotellityyli – ei patinaa vaan kauden värit, fontit ja valaisimet uudistetun rautatieaseman yhteydessä – saa Triplan muistuttamaan enemmän lentokenttää kuin vaikkapa Rediä, Kampin keskusta tai Itistä. Tulevat torni talot on yksi tällainen muutos, mutta Triplan sijainti Pasilan asemalla laajentaa sen vaikutusalueen tyystin toisenlaiseksi kuin pääkaupunkiseudun muiden kauppakeskusten. Kauppakeskuksessa ei tosin ole ulkona, minkä huomaa siitä, että kauppakeskuksessa on valoisaa. Edes Pasilan Tripla ei ole niin suuri, että se loistaisi yksinäisenä majakkana vielä silloin, kun Keski-Pasila on täynnä tornitaloja. Kun esimerkiksi Kalasataman Redi ja Pasilan Tripla ovat valmistuneet ja auenneet ennen kuin niitä ympäröivä uusi kaupunginosa on likikään valmis, kauppakeskukset ovat saaneet reippaasti arvostelua osakseen. KauppaKesKuKset vastaan kivijalkakaupat -keskustelussa unohtuu helposti toinenkin asia
Imagen vuosikerta on 11 numeroa. Kiinnostaako myyntineuvottelijan työ A-lehdissä. numero. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski DigiToiMiTuspäällikkö miikka järvinen ToiMiTussihTeeri susanna luikku ulkoasu antti grundstén POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Jirina Alanko, Keiku Borgström, Ulla Donner, Silvia Hosseini, Koko Hubara, Sanna Ihalainen, Tua Harno, Iida Sofia Hirvonen, Teemu Hursti, Katja Kallio, Kati Kelola, Juuso Koponen, Meron Laine, Sanna Lipponen, Susanna Luikku, Jaani Länsiö, Annaliina Niitamo, Heidi Marika, Oskari Onninen, Eva-Liisa Orupõld, Hannes Paananen, Timo Pyykkö, Venla Rossi, Reetta Räty, Arttu Seppänen, Ruben Stiller, Anton VanhaMajamaa ja Antti Vettenranta. Aikakauslehtien liiton jäsen. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Mia Heino asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). 050 414 4330. vuosikerta, 273. 35. helmikuuta 2020. Puhumalla paras palkka. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2020 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 20. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. Ota yhteyttä: www.a-lehdet.fi/ tyonhakijalle/tulemyyntineuvottelijaksi tai soita rekry puhelimeemme puh
1995) on lappeenrantalaislähtöinen toimittaja, jonka syntymä oli vuoden 1995 sykähdyttävin urheilutapahtuma. 1983) on Helsingissä asuva esiintyvä artisti sekä valokuvaja videotaiteilija, joka ei usko enää kehittyvänsä epämukavuusalueella. Se summaa vuoden 2019 nerokkaasti. Erinomaista luettavaa kummatkin! @imagelehti @hsfi Teema #2020 #2020SoFar @ilkkapernu Toivottavasti Jyrki Lehtolan vuosikatsaus essee @imagelehti-lehdestä tulee internetiin vuodenvaihteessa. Aloitin uuden vuosikymmenen ostamalla pari aikakauslehteä ihan paperiversioi na. Tähän lehteen hän kirjoitti, miksi ja milloin isosta pyllystä tuli naiseuden mitta.. Mukavat jutut on mukavia, niistä on helppo inspiroitua. Tekijöitä EVA-LIISA ORUPÕLD (s. Luettavaa monelle päivälle, taiten tehdyt artikkelit, hieno ulkoasu. Tilaaja on tyytyväinen. SANNA IHALAINEN (s. Oikaisu: Julia Korkmanin kolumnin (11/2019) yhdessä lauseessa oli virhe. Oikea muotoilu on: Vain näin voidaan varmistaa, ettei merkityksellinen tieto ole tullut esiin poliisin kysymysten kautta, vaan epäillyn kertomana. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @biret Back to basics. @Miila1 @imagelehti (pakko todeta, että) yllätti ja teki huippunumeron
Avaaja
Että saa normaaleja arvosanoja ja käyttäytyy normaalisti. Mitä normaalius tarkoittaa. TAMMIKUU 2020 IMAGE 9 Koulukiusaamisesta väitellyt Ina Juva sanoo, että kiusaamiseen osallistuvat sellaisetkin oppilaat, jotka väittävät olevansa kiusaamista vastaan. Opettajahaastatteluissa käytös nousi esiin aika paljon, samoin arvosanat. Suomalaisuus nähtiin neutraalina, ja muiden etnisten identiteettien nähtiin häiritsevän. Myös suomalaisuus ja oikeanlaiset sosiaaliset taidot nousivat esiin. TeksTi sonja saarikoski kuva Mikko rikala ”Jos oppilas on nimetty epänormaaliksi, kiusaamista ei tunnisteta.” Ina Juva Teit osallistuvaa havainnointia kahdessa koulussa vuoden ajan ja loppuvuonna tarkastetussa väitöskirjassasi totesit, että normit ja kiusaaminen linkittyvät vahvasti yhteen
Miten itse tutkijana määrittelet kiusaa misen. Miten näet kiusaamisen vastaisten ohjelmien, kuten sovitteluun perustu van Kiva koulu ohjelman potentiaa lin. Väitän, että hajonta siinä, minkälainen oppilas kiusaa, on todella suuri. Kiusaamisen voidaan joissain tapauksissa katsoa heijastavan yhteiskunnan vallitsevia valtahierarkioita. Tutkimuksessasi purit kiusaamis tilanteita yhdessä opettajien kanssa. Kiusaaminen palautettiin yksilön käytökseen. Nähtiin selkeästi, että täytyy osata käyttäytyä normaalisti, jotta ei kiusattaisi. Melkein kaikki oppilaat, myös ne, jotka eivät osallistuneet kiusaamiseen, puhuivat normaaliuden ja käytöksen suhteesta ja niiden suhteesta kiusaamiseen. Tämä ei poista ajatusta kiusaamisesta yksilön psykologian ongelmana tai käytöshäiriönä, vaan näen, että ne ovat liitoksissa toisiinsa. Oltiinko palautetta kykeneväisiä vas taanottamaan. Periaatteessa aluksi, mutta myöhemmissä ryhmäkeskusteluissa se myös aika nopeasti selvitettiin pois. Heidi Huila ja Sara Juvonen ovat kirjoittaneet, että Kiva koulu -ohjelman puitteissa ei tunnisteta kaikkea kiusaamista. Tutkimuksessa vaikeudet alkoivat silloin, kun oppilas tai opettaja, joka oli syvästi kiusaamista vastaan, osallistuvan havainnoinnin mukaan itse asiassa kiusasi oikein kunnolla. Jonkin verran on tutkittu myös kiusatun ominaisuuksia. Miten koulua pitäisi muuttaa, jotta erilaiset ihmiset tulisivat paremmin otetuiksi huomioon. Väitän, että jos se ei ole suoraan taustalla, se joka tapauksessa vaikuttaa. Se on yksilöön tai ryhmään kohdistuvaa toistuvaa aggressiota eri muodoissa, ja sitä voivat harjoittaa yksittäiset oppilaat, oppilasryhmät, koulun henkilökunta tai koko kouluyhteisö. Esimerkiksi siitä, että oppilas ei koskaan häirinnyt opetusta ja poikkesi normista hyvin harmittomalla tavalla. He eivät asetu siihen yleensä patologisoidun kiusaajan muottiin. Kiusaaminen on yksi ulossulkemisen muodoista koulussa. Olen sillä tavalla pessimisti, että jos emme yhteiskunnassa laajemmin haasta olemassa olevaa odotusta siitä, minkälaisia yksilöiden tai työntekijöiden pitäisi olla, on vaikea muuttaa koulua, koska koulu uudelleentuottaa yhteiskunnan vaatimaa kansalaisuutta tai toimijuutta. Kiusaaminen oli eristetty yksilöiden ongelmaksi ja ihmisten välisten dynamiikkojen ongelmaksi. Mistä pystyit tutkijana päättelemään, että kyse oli kiusaamisesta. Kyseessä olevat oppilaat olivat päätekijöinä kiusatun oppilaan ulossulkemisessa oppilas yhteisöstä. Sen lisäksi, että kiusaamiseen ei puututtu, siihen saatettiin osallistua esimerkiksi sulkemalla ulos – vaikka torumalla oppilasta, kun hän oli keskellä kiusaamistilannetta. Miten kiusaaminen tuli määritellyksi haastatteluissa. Voiko määritellä ominaisuuksia, jotka ovat kiusaajalle tyypillisiä. Me vaadimme oppilaita sopeutumaan, mutta me emme vaadi koulua sopeutumaan kaikkien oppilaiden tarpeisiin. Hyvin menestyneet, ikään kuin ideaalioppilaana nähdyt oppilaat, osallistuivat tosi aktiivisesti kiusaamiseen. Kiusaamista ei tunnistettu silloin, kun kyseessä oli oppilas, joka oli jostain syystä nimetty epänormaaliksi. Syy saattoi esimerkiksi olla se, että koska yksilö käyttäytyy näin, ei ole oikein mitään muuta vaihtoehtoa. Näiden asioiden nähtiin myös lisäävän inkluusiota koulussa. TAMMIKUU 2020 IMAGE 10 avaaja Täytyy osata käyttäytyä normaalisti, jotta ei kiusata.” –?ina juva ” tasa-arvoista, neutraalia koulua. Oman tutkimukseni perusteella ei. ?. Näen sen ongelmallisena, koska se on kiusatun patologisointia. Miten koulukiusaamista on tutkittu aikaisemmin. Ei ollut mitään aggressiota toisia oppilaita kohtaan. Normaalina koettiin, että on hyvät arvosanat ja on koulumyönteinen. Kiva koulu on ollut menestyksekäs, ja sitä on tutkittu paljon, mutta määrällisin menetelmin ja yksilöpsykologian lähtökohdista. Ilmenikö sama myös oppilashaastatte luissa. Opettajat löysivät syitä, miksi he tekevät näin, ja miksi he eivät voi tehdä toisin. Ajatus kiusaamisesta yksilöiden tai pienryhmien välisenä ongelmana on tyypillinen myös koulukiusaamisen tutkimuksessa. Onko kaiken kiusaamisen taustalla rakenne
1. F I – U N O H D E T U T S U O M A L A I S E T K A N S A L L I S M U S E O S S A 2 4 . K A N S A L L I S M U S E O N AT I O N A L M U S E U M K A N S A L L I S M U S E O. – 19 . Vapaa pääsy. 2 2 Näyttely identiteetistä ja kollektiivisen muistamisen merkityksestä. Käsikirjoitus Lea Pakkanen ja Santeri Pakkanen, valokuvat Meeri Koutaniemi. Inkeriläiset. 4 . Näyttelyn esineistö Kansallismuseo, Kansallisarkisto, SKS ja yksityiset kokoelmat
Helsinkiin avataan pian yli 70 uutta ravintolaa, uutisoi Ilta-Sanomat viime syyskuussa. DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI SONJA SAARIKOSKI Kauppakeskukset vetävät ravintoloita Alueiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka suuri osa ravintoloiden asiakaspaikoista sijaitsee kauppakeskuksissa. EL IN TA RV IK EV A LV O N N A N PI IR IIN KU U LU VA T EL IN TA RV IK EH U O N EI ST O T H EL S IN G IS SÄ ; H EL S IN G IN SA N O M AT 20 .1 1. Ravintoloiden keskittyminen kauppakeskuksiin (ravintoloiden, kahviloiden, grillien ja ruokaa tarjoilevien baarien asiakaspaikat) Alue, jonka sisäpuolella olevista ravintoloiden asiakaspaikoista 50 % sijaitsee tässä kauppakeskuksessa Kamppi perustettu 2006 asiakaspaikkoja 4 045 Redi perustettu 2018 asiakaspaikkoja 1 636 Mall of Tripla perustettu 2019 asiakaspaikkoja n. Toki yhteistäkin löytyy: esimerkiksi Fafa’s ja Kotipizza löytyvät niin Kampista, Triplasta, Kaaresta kuin Itiksestäkin. Ravintoloiden suuri määrä selittyy ihmisten muuttuvilla kulutustottumuksilla: kauppakeskusten pitää tavaroiden sijaan tarjota yhä enemmän elämyksiä ja palveluita. Reilut 60 niistä avattiin hiljattain valmistuneeseen Triplan kauppakeskukseen, kymmenisen taas Kannelmäessä sijaitsevan kauppakeskus Kaaren uuteen ravintolamaailmaan. 20 19 . Ruoka-aika. Itiksessä asiakaspaikkoja on suunnilleen saman verran, mutta ne kattavat yli 50 prosenttia tarjonnasta kilometrien säteellä. M A SS IIV IS ES TA TR IP LA ST A JO PA KO LM A N N ES O N VA R AT TU R AV IN TO LO IL LE , JO IT A O N 6 . Eroja kauppakeskusten välillä kuitenkin on: vaikka Kampin kauppakeskuksessa on yli 4 000 asiakaspaikkaa, parin korttelin säteeltä löytyy tuhansia lisää. LÄ H TE ET : H EL S IN G IN K A U PU N K I, K A U PU N K IY M PÄ R IS TÖ N TO IM IA LA 20 19 . Data Mitä syötäisiin. Myös Kaaren alle tuhat asiakaspaikkaa muodostavat enemmistön ravintoloiden kapasiteetista hyvin isolla alueella. 8 000 Itis perustettu 1984 asiakaspaikkoja 4 253 Kaari perustettu 2013 asiakaspaikkoja 936 1 km 1 km 1 km 1 km 1 km data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia
49 4 ANNOSTA / 25 min Vegaaninen brunssiburgeri 4 paistopisteenrustiikkista maalaissämpylää 2pkt NextLevel-burgerpihviä (á227g) 4 kananmunaa salaatinlehtiä AVOKADOMAJONEESI 1 kypsäavokado 1 limetti 1 ruukkubasilikaa 1dl majoneesia ripaussuolaa MARINOIDUT PUNASIPULIT 2 punasipulia ¾dl valkoviinietikkaa 1rkl sokeria ½tl suolaa VALMISTUSOHJEET 1.Halkaiseavokado,kaavihedelmäliha kulhoonjamuussaahaarukalla.Raastalimetinkuorijapurista1tlmehua. Burgerit toimivat aina, mutta tällä aivan uudenlaisella, vastuullisella vegeburgerilla valloitat vannoutuneenkin lihansyöjän sydämen.. Sekoitakaikkiavokadomajoneesinaineksetkeskenään. 2.Kuorijaviipaloipunasipuli.Sekoita viipaleisiinetikka,sokerijasuola.Sekoitajaannamarinoitua15minuuttia. 4.Paistamunatpaistinpannullahäränsilmiksielikääntämättäjakeltuaisen pehmeäksijättäen. 3.Paistataigrillaapihvitpakkauksen ohjeenmukaan.Paahdahalkaistut sämpylät. Valutaliemisipuleistajahuuhdonopeastikylmällävedellä. 5.Kokoahampurilaisettäyttämälläsämpylätavokadomajoneesilla,pihvillä, paistetullakananmunalla,sipulillaja salaatinlehdillä. ”5/5” –Sonja ”Todella lihaisan oloinen” –Pauliina NEXT LEVEL Vegeburgerpihvi 3 . VINKKI: Voit valmistaa burgerit myös hampurilaissämpylöistä. NYT PYSYVÄSTI VALIKOIMASSA Vege valloittaa brunssipöydät Haluatko viedä brunssin seuraavalle tasolle
Monet tietysti pitävät chilistä myös maun takia. Ruokakulttuuritutkija Johanna Mäkelä on ennustanut, että se saattaa muutaman vuoden päästä olla Suomessa jopa suositumpaa kuin ketsuppi. Tämä taas laukaisee kuumuutta ja jopa kipua viestivän hermo impulssin. Yksi viime vuosien suurimmista maailmanlaajuisista chilihiteistä on ollut sriracha, etikalla maustettu tulisenmakea chilikastike. Keittiössä kannattaa myös muistaa, että kuumentaminen lisää monien chililajikkeiden tulisuutta. Ja toisin kuin monet luulevat, chilin tulisuus ei sijaitse sen siemenissä, vaan vaaleissa siemenkiinnikkeissä. Mutta samalla, kun kapsaisiini aiheuttaa kipua ja poltetta, vapautuu kehoomme mielihyvää tuottavaa endorfiinia. Yliannostustapauksessa onkin parasta juomisen sijaan haukata leipää tai napata ruokalusikallinen jogurttia. Mutta sitä se on. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana chilistä on kuitenkin tullut kotikeittiöiden perusmauste, melkein yhtä arkinen kuin pippurista. Jäätävä polte K U UK AU DEN HÄR PÄ K E Chiliin pätee sama kuin mustaanpippuriin: itse jauhettu on parempaa. 14 IMAGE TAMMIKUU 2020 14 IMAGE TAMMIKUU 2020 ruoka J okainen ruuanlaittaja oppii vuorollaan, miten paljon chili voi kirvellä, kun unohtaa kerran pestä kätensä. Aluksi suomalaiset tutustuivat säilöttyihin jalapeñoihin ja muihin chileihin sekä erilaisiin paprika-, chilija cayennepitoisiin mausteseoksiin ja -kastikkeisiin texmexruokien myötä. Siinä toki noudattelisimme vain kansainvälisiä trendejä. Chilimaustemyllyn avulla homma käy helposti ja vailla riskejä. Sellaisella hetkellä voi olla vaikeaa uskoa, että tuo polte on vain hermostomme taitavaa hämäystä. Tuli sammuu vedellä, mutta rasvaliukoinen kapsaisiini ei. Ne on helppo poistaa puolittamalla chilit ja raaputtamalla kiinnikkeet irti veitsenkärjellä tai teelusikalla. Chilin sisältämä kapsaisiini on hajuton ja mauton yhdiste, joka kemiallisen rakenteensa takia avaa herkästi solukalvojemme ionikanavat. Se maustaa kasviscurryn ja kanan marinadin, tömäköittää suklaakakun ja piristää hedelmäsalaattia. Siksi chileihin voi syntyä riippuvuus. ILMAN KÄSIÄ. Silti chili ei oikeasti vahingoita ihmisen limakalvoja tai ihoa – se vain tuntuu siltä. Yhdysvalloissa erilaiset tuliset hot sauce -kastikkeet ovat olleet ketsuppia suositumpia jo vuodesta 1992. Jotkut psykologit ovat esittäneet, että tulinen ruoka viehättää samasta syystä kuin esimerkiksi vuoristorata: se tarjoaa riskin tunnetta ilman todellista vaaraa. Tulinen takapotku parantaa makuprofiilia niin suolaisissa kuin makeissa herkuissa. Kuivatut chilit voi murentaa myös käsin, mutta silloin on vaara sohia chiliä myös paikkoihin, joihin se ei kuulu. Zassenhaus Aachen –chilimylly 18 cm Chez Marius, 28 e
Tuossa seoksessa chili kohtaa muun muassa kuivatun appelsiininkuoren, inkiväärin ja seesamin. Onkohan se kaunein lause, minkä tarjoilijalle voi sanoa. Turussa on kuitenkin paitsi parempaa ruokaa myös huomattavasti kohtuullisempi hintataso. ARVIO TAMMIKUUN RESEPTI Jäätävä polte A nteeksi, me otettaisiin näitä vielä toinen annos. Sittemmin sen falafelbaarista on tullut yksi kaupungin suurimmista lounashiteistä. Niiden tyyli on vaihdellut fuusioaasilaisesta kotimaisiin satokausiherkkuihin. Pese kädet! 2. 3. Ensisilmäyksellä ei välttämättä tajua, että Kuori on kasvisravintola – ja se on ehdottomasti hyvä asia. Se on pannullinen miltei mustaksi paahdettuja erilaisia kaaleja, jotka on pyöritelty japanilaisessa seitsenmausteessa eli shichimi togarashissa. Bao bunit ovat pysyneet listalla alusta saakka, vain täytteitä on vaihdeltu. Kahdeksan jaetun annoksen jälkeen olemme seuralaiseni kanssa aivan täynnä, mutta tarjoilija tarkistaa vielä: lähtihän nälkä varmasti. Halkaise chilit ja poista siemenet ja niiden kiinnikkeet raaputtamalla veitsen kärjellä. Jos Kuorelle etsisi vastinetta pääkaupunkiseudulta, lähimmäksi pääsisi kenties supertrendikäs Yes yes yes. Kun chilikaalit vielä tarjoillaan upean umamisessa dashi-liemessä, ei vaativakaan asiakas voi pyytää enempää. Olen syönyt Kuoressa vuosien mittaan neljä kertaa ja nauttinut aina erityisesti aasialaistyyppisistä ruuista. Sisustus ei siis tuo mieleen joogasalia eikä ruokalista kikkaile turhilla terveysvaikutteilla. Iltalista taas on alusta saakka koostunut pienistä annoksista. Tällä kertaa silkinpehmeän höyrysämpylän sisältä löytyy Kuoressa itse tehtyä, rapeaa seitania, raikasta marinoitua kurkkua, vegaanista aiolia, mausteista tare-kastiketta sekä shisolehteä. Silppua chilit pieniksi. Koristele ohuella limesiivulla. Laita pieneen kasariin siirapin ainekset. Ne ovat aasialaistyylisiä höyrytettyjä sämpylöitä, ja ne ovat ravintola Kuoren bravuuri. Jäähdytä. Siirappi säilyy puhtaassa ja sulje tussa astiassa jääkaapissa useita päiviä. Kuori Food & Wine Hämeenkatu 8, Turku Annokset 5–15 euroa Tuplatilauksen arvoinen Venla Rossi Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka tänäkin vuonna lupaa pestä kädet entistä paremmin. Kuori inkivääri ja raasta se. TAMMIKUU 2020 IMAGE 15 ruoka Suomen paras kasvisravintola löytyy Turusta. Täytä shaker jääpaloilla ja mittaa sekaan juoman ainekset. Niin, ja tilata heti toinen samanmoinen. 1. Lähes yhtä nautittavan makukokonaisuuden tarjoaa hivenen ankeasti nimetty “syyssalaatti”. Siivilöi siirappi tiheän siivilän läpi. Annoksista valtaosa on vegaanisia ja gluteenittomia (loput lakto-ovovegetaarisia), ja myös ravintolan kaikki juomat sopivat vegaaneille. Ravintola Kuori avattiin Turun Hämeenkadulle jo neljä vuotta sitten. Sekoita noin 10 sekuntia ja kaada viilennettyyn lasiin. Chilisiirappi 0,5 dl raastettua tuoretta inkivääriä 0,5 dl silputtua chiliä (keskivahva lajike) 2 dl vettä 1 dl sokeria Ripaus sormisuolaa Juoma 5 cl giniä 2 cl chilisiirappilientä 2 cl tuoreesta limestä puristettua mehua Jäitä Superfood Gimlet KUVAT TIMO PYYKKÖ. Chilillä ja inkiväärillä maustettu cocktail parantaa sekä flunssan että mielialan. Erityisesti, kun kyse ei ole kolmostuopeista vaan bao buneista. Vaikka kasvisruokabuumi kasvoi koko viime vuosikymmenen ajan, pelkästään vegesapuskaa tarjoava ravintola on Suomessa edelleen harvinaisuus – erityisesti sellainen, joka on auki ilta-aikaan. Täytä lasi jääpaloilla, ja laita se hetkeksi pakastimeen jäähtymään. Kokokonaisuutena kolmen haukkauksen kokoinen sämpylä on niin maukas, että tekee mieli hyristä. Keitä noin 10 minuuttia, sekoittele samalla
Nuoret miehet alkoivat käyttää niitä – ensin vähitellen, mutta ajan kanssa isän tasavertaisesta vastuusta tuli nykypolville normi. Sotien jälkeen syntyneet ikäluokat, joita itsekin edustan, olivat 1970-luvulla valtaan noustessaan vielä nuorempia kuin nykypäättäjät. Minusta se on hienoa, ja hyväksi niin naisille, miehille kuin politiikalle. Yksi iso projekti oli hyvinvointivaltion rakennus ja ylläpito. 16 IMAGE TAMMIKUU 2020 nyt Politiikassa nuoruus on uusi kokemus TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUUKAUDEN VÄITE Erkki Liikanen, veteraani demari ja Suomen Pankin ex-pääjohtaja: En sanoisi, että nuoruus on uusi juttu. Vuonna 1988 vanhempainvapaaseen tuli ensimmäistä kertaa muutos, että osa kuului vain isälle. Muutokseen tarvitaan aina sekä instituutioiden että asenteiden kehitystä.” Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Nuoruus ei ole politiikassa sinänsä uutta, mutta väite pitää paikkaansa sikäli, että vasta nyt politiikassa on todella käynnissä suuri sukupolvenvaihdos. Suuret ikäluokat ja heistä seuraavat eli 1950-luvulla syntyneet ovat määritelleet sen, mitä on hyvä elämä, millainen kehitys on toivottavaa ja mihin tulee pyrkiä niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Siihen on monia syitä, mutta nostaisin tärkeimmäksi perhevastuiden jakamisen. Uutta on nuorten naisten esiinmarssi. Toisaalta keskustelussa on huvittaviakin piirteitä; politiikassa nuoruus mitataan omalla asteikollaan. On aika eri asia olla 35-vuotias kuin 18-vuotias.”. Mielestäni on myös positiivista, ettei politiikassa tarvitse tehdä koko elämänuraa ollakseen uskottava. Ei ikä ole itseisarvo eikä saa olla, mutta se tarjoaa roolimalleja ja uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin muillekin nuoremmille sukupolville. Tärkeintä siinä on, että saadaan uusien sukupolvien kokemus esiin ja politiikan huipulle asti ymmärrystä siitä, miten maailma on muuttunut ja muuttuu. Pahemmin kärjistämättä voi sanoa, että Suomea on hallittu 50 vuotta 1960–70-luvun arvoilla ja ideaaleilla. Nyt valtaan on noussut uusi kansainvälinen, lukenut ja erilaisessa maailmassa kasvanut sukupolvi, joka ei toimikaan perityillä eikä vanhaa toistavilla malleilla.” Anna Munsterhjelm, nuorisoalan kattojärjestö Allianssin toiminnanjohtaja Alle nelikymppisiä puoluejohtajia ja muita päättäjiä on ollut ennenkin, mutta ei näin montaa yhtä aikaa
Nopeat raideyhteydet tekisivät liikkumisesta helppoa, ja keskustassa asuminen loppuisi vähitellen kokonaan. Valtio säästäisi paljon rahaa, jos supo voisi suoraan päättää, ketkä ovat lain mukaan terroristeja, ilman oikeuden käsittelyä. Supon viestintäasiantuntija Minna Passi kertoi muun muassa Ilta-Sanomissa julkaistussa kommentissaan (10. ”Tyydytään siihen, että unelmat toteutetaan kesällä, ja talvella asutaan siellä täällä hyyryllä huoneistoissa”, Jung kirjoitti vuonna 1901 Ateneum-lehdessä. laillisuus. Keskustan niin kutsutuilla vuokrakasarmeilla oli huono maine. Ilta-Sanomien jutussa Passi sanoo, että ”naisilla on ollut keskeinen rooli jesidivähemmistöön kuuluvien naisten ja lasten orjuuttamisessa”. Laadukkaana supon viestintää pitävät varmaan ainakin ne livestriimiä tehneet ihmiset, jotka olivat lentokentällä vastassa Suomeen al-Holin leiriltä 21. 12. Kerrostaloissa asuvien perheiden määrä kasvaa, samoin yksineläjien. Työväestön nähtiin sittenkin pärjäävän urbaanissa kerrostaloympäristössä tai kaupungin rajojen ulkopuolella tiiviissä työläiskortteleissa Vallilassa, Kumpulassa, Käpylässä, Toukolassa ja Hermannissa. Supon kolme ällää Huvila jokaiselle! Suojelupoliisin verkkosivuilla allitteraatiot soivat kalevalaisesti. Vaikuttaakin siltä, että supo haluaa auttaa Suomea budjettivajeessa. Enää on epäselvää, kuka supon kommenttien asiakas on. Kukaan ei edelleenkään tiedä, onko yksikään leirillä olevista naisista syyllistynyt Suomen laissa terroristiseksi määriteltyyn toimintaan. TAMMIKUU 2020 IMAGE 17 TEKSTI SUSANNA LUIKKU TEKSTI ANNALIINA NIITAMO KUVITUS MARTIN MARTONEN TEKSTI SONJA SAARIKOSKI TOISINKIN VOISI OLLA Lähes 90 prosenttia helsinkiläiskodeista sijaitsee kerrostalossa. Loppujen lopuksi se toteutui vain osittain, Eirassa ja Kulosaaressa. 12. Asuntojen hinnat jatkavat nousuaan ja tornitalojen määrä lisääntyy. FIKTIOLAATIKKO. Se paheni, kun alkoi levitä huhuja Berliinin vuokratalokompleksien ahtaudesta, sairauksista ja ”yleisestä moraalittomuudesta”. Suurimmat suunnitelmat tehtiin Meilahden huvilakaupungin perustamiseksi, mutta kaupunki eväsi ehdotuksen. Keskustan ympärille levittäytyisi vihreä esikaupunkialue, jossa ihmiset asuisivat omistamillaan edullisilla tonteilla omakotitaloissa – väljästi, puutarhojen ympäröiminä. Helsingin Sanomien mukaan (22. kuljetettua kahta pientä orpolasta. Supo ilmoittaa työtään ohjaaviksi arvoiksi ”laillisuuden, luotettavuuden ja laadun”. Helsingin kaupungin arkkitehti Bertel Jungkaan ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. Wikipedian mukaan laatu viittaa niihin hyödykkeen ominaisuuksiin, joilla on merkitystä asiakkaan tarpeen tyydyttämisessä. ”Naiset” on laaja määre – leirillä on kymmeniä tuhansia naisia. 2019) ei ole näyttöä siitä, että suomalaisnaiset olisivat osallistuneet jesidien orjuuttamiseen. Oli suuri tarve hyvälaatuisille ja kohtuuhintaisille kodeille, joissa ihmiset viihtyvät, ja joihin työväellä olisi varaa. 12. Hänestä vuokrahuoneisto, varsinkaan kerrostalossa, ei voinut koskaan olla koti sen syvimmässä merkityksessä. 2019). Toisinkin voisi olla. 1900-luvun alussa teollistuvan kaupungin väestö kasvoi nopeasti. 12. 2019), että alueelta palaavat naiset todennäköisesti jatkavat terroristista toimintaa Suomessa. Supoon pitää vain luottaa: kuten Alexander Stubb aikoinaan lausui, luottamus ”tarkoittaa sitä, että kaksi ihmistä istuu huoneessa, katsoo toisiaan silmiin ja miettii, millä tavalla me saamme tämän maan uudestaan nousuun”. laaTu. Asuntopula yltyi, ja huvilakaupunkihaave joutui vaikeuksiin. Päättäjät eivät halunneet uutta kaupunginosaa senaikaisten kaupunkirajojen ulkopuolelle. Lähteinä on käytetty Asunnot ja asuinolot -julkaisua (2018, Tilastokeskus) ja teosta ”Bertel Jung. Ratkaisuksi Jung ehdotti huvilakaupunkien perustamista. luoTeTTavuus. Suurkaupungin hahmottaja” (1988, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto). Supon mukaan on mahdollista, että myös lapset aiheuttavat Suomessa turvallisuusuhan, jos ”integraatio ei onnistu” (is 10. Mallia otettiin englantilaisesta puutarhakaupunkiajattelusta. Supon arvoja voi tarkastella joulukuisen al-Holin leiriä käsitelleen uutisoinnin valossa
Nyt Hamletin tarinan näkökulmahenkilönä nähdään Fortinbras, Norjan prinssi. HEAR in NOW G Livelab Tampereessa 22.?2.?2020 Rajattomat HEAR IN NOW KU VA : ES PO O N TE AT TE R I, Q -T EA TT ER I, V IIR U S -T EA TT ER I. HAMLET TENERIFFALLA Teatteriryhmä Nya Rampen on profiloitunut postdramaattisen teatterin tutkimuslaboratoriona, ja sen perustajiin kuuluva Jakob Öhrman on tutkinut Hamletia jo pitkään. Kevätkauden kiinnostavimpiin esiintyjiin kuuluva kolmen naisen jousiyhtye tiivistää musiikkityylien rajattomuuden omaleimaiseen konseptiinsa, jonka lokeroiminen kuluneisiin käsitteisiin kertoo enemmän kuulijasta kuin bändistä. Kantaesitys Q-teatterissa 13.?2.?2020. TEATTERI TEKSTI LAURA AIROLA TEKSTI JAANI LÄNSIÖ Muusikkojen liiton G Livelab jatkaa musiikkikentän raikastamista monipuolisella ohjelmistosuunnittelullaan. Ehkä jossain jazzin, avantgardistisen klasarin, taidehiivinnän ja indiepopin välimaastossa pyörivän trion viehätys löytyy pyrkimyksestä olla niin rehellinen itselleen, ettei sen kaupallisuutta pakenevia kappaleita voi pitää laskelmoituina tai tiedostavaa kansanosaa kosiskelevina. Viime kesänä Helsingistä Tampereelle laajentuneen konserttiklubin ohjelmisto tekee selväksi, että ikuiseksi luultu genrerajoista kiistely soveltuu enää vain kalkkeutuneimpien kuppikuntien ajankuluksi. 18 IMAGE TAMMIKUU 2020 nyt MUSIIKKI JUMALA TERAPIAN TARPEESSA Jumala on ahdistunut, terapian tarpeessa oleva keski-ikäinen mies (Martti Suosalo). Suomenruotsalaisessa kulttuuriperheessä varttunut Milja Sarkola on viehtynyt laskemiseen ja lukuihin. ”Mielestäni uskonto on yksityisasia, ja ihmisen suhde Jumalaan on samalla tavalla intiimi kuin suhde seksiin: siitä on epämiellyttävää puhua, ja juuri siksi siitä on tehtävä taidetta.” Voi Luoja! Suomen kantaesitys Espoon teatterin Revontulihallissa 8.?2.?2020. Israelilaisen Anat Govin näytelmä Voi Luoja! liikkuu länsimaisen ihmisen alitajunnan tasolla. ”Suhteemme rahaan tuntuu olevan yhtä monimutkainen ja tunteita herättävä kuin suhteemme muihin ihmisiin”, pohtii Sarkola. Draaman ytimessä ovat epätasa-arvoa kohtaan koettu viha ja häpeä omista etuoikeuksista. Fortinbras on 30-vuotias naispuolinen armeijan kenraali, ja tapahtumapaikkana on hotelli Teneriffalla, sillä Öhrmanin mukaan sen kaltaisessa ”nautinnon ja epämukavuuden ympäristössä kaikki on mahdollista”. Aiemmissa omakohtaisissa näytelmissään Sarkola on käsitellyt muun muassa perhesuhteita ja seksuaalisuutta, mutta Pääomani käsittelee nimensä mukaan kapitaalia – taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista, yksilön ja yksityisomaisuuden näkökulmasta. Ohjaaja Taru Mäkelää näytelmässä kiehtoo vakavista aiheista vitsailu, se kun on herkullisinta komediaa. Milja Sarkola: Pääomani. Hamlet All Inclusive, ensi-ilta Viirus-teatterissa 14.?2.?2020. Psykoterapeutti (Sanna-Kaisa Palo) taas ei usko Jumalaan, mutta on Jumalankin usko ihmiseen koetuksella. MILTÄ ETUOIKEUS TUNTUU
Onks tietoo et kauan sun exä aikoo vielä asuu meillä. Älä sit pelästy, mut Frettinainen on ladannut kaikki dildonsa tiski koneeseen 7 tunnin ekoohjelmalla pyöriin. Muista hakee ne shamppikset mut HUOM. Haluaisin muuttaa siitä huoneesta suolahuoneen. TEKSTI LAURA AIROLA TEKSTI JAANI LÄNSIÖ. Sori et lukittauduin eilisissä bileissä vessaan vale paskalle pelaa Minecraftia mut en jaksanu enää sekuntiakaan sitä bitcoinjankuttajaa. Ja mahtuiskohan sinne alkoviin kelluntatankki. Tuon sulle jotain kivaa Mujin ruoka osastolta. Näin Vesaa kadulla ja se kysy et mitä kuuluu ni ahdistuin ja lähin lopp uviikoks Timon mökille puhuu. KAIKKI TIETÄÄ et Frendit ei oo kosher 2020. Mä sanoin et mä oon tammikuun paleo sitrusdieetillä. TAMMIKUU 2020 IMAGE 19 Kulta ilmotin meidät attending Fridan ja Ylermin ystävänpäivä bileisiin. Voiks Eero tulla illalla käymään. Töölöläisnainen joutuu kriisiin, koska ei ole varma, menikö hänen paleo-sitrusdieettinsä pieleen avopuolison huolimattomuuden takia. Sil on joku kriisi kun Li haluais siirtää sen Jukka palmua ja nyt se ei tiedä voiks ne lähtee yhdessä Marrakechiin. Kokeile sappi saippuaa, se on yläkaapissa fermentointi ruukun yläpuo lella. Kysy myyjältä, jos et ymmärrä. Voitko kulta selittää et miks meidän perhe tunnuksilla oli katottu Frendejä. Vittu nyt tiski koneen sihti on täynnä pesu pähkin öitä, voitko puhuu Frettina i selle. Sillä lähti sillon se yks Nebbiolotahra Toscanan reissulla. Sori kulta siitä aamuisesta kiu kuttelusta. Etsä lukenu sitä artikkelii jonka mä lähetin. EI MITÄÄN BASIC-PROS ECCOO vaan jotain yli kolmekympp ii pullo. Dildot pesussa MUISTITKO KAURAMAIDON. Joo huomasin. Olihan siinä eilisessä safkassa pomeloa. En jaksais taas spleina a. Ostin just EteläEira kierrättäästä Antero Vartian vanhan Canada Goosen, mut tää haisee ihan kalalta
Hyvinkään taidemuseossa esillä oleva Luonnos on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä taidemuseossa Suomessa. Näyttelyssä nähdään kokispullon ja käsiaseen muotoisia fantasiaruumisarkkuja, selfie-ruumisarkku, arkisia esineitä ja video raskaana olevasta naisesta jalkapallomaalivahtina. Pia Sirénin näyttely Luonnos Hyvinkään taidemuseossa 8.?3.?2020 asti. TEKSTI SANNA LIPPONEN KU VA : H YV IN K Ä Ä N TA ID EM U S EO , M O D ER N A M U S EE T. Ne herättävät monitasoisia kysymyksiä rakennetusta ympäristöstä, luonnosta ja luonnollisuudesta. Siinä missä muovi edustaa keinotekoista, luontoon kuulumatonta ja sitä monin tavoin sotkevaa materiaalia, metsissä kulminoituu luonnon kauneus, koskemattomuus ja rauha. Siinä Sirén muuttaa taidemuseon suuren salin metsäksi eri sävyisine ja ikivihreine muovipressupuineen sekä pienempine kasveineen. Christine Ödlundin installaatiossa mikrofoni poimii äänille altistettujen kasvien mahdollisia vastauksia. Osa pressupuista on selvästi kartioksi laskostuvia valtavia tai pulleita pieniä kuusia, toisten latvat kohoavat pyöreinä palloina paljaista ja pitkistä raakalautarungoista. Viimeisenä viikonloppuna näyttely laajenee malmöläiseen asuntoon, kun Ingela Ihrman asettuu jättiläissimpukaksi pukeutuneena vaahtokylpyyn esittämään lukuperformanssin. Daniel ”Hello” Mensah, Noora Geagea, Vilma Metteri ja Aurora Reinhard tarkastelevat kukin omalla tavallaan ihmisyyttä ja kuoleman positiivisia – jopa fantastisia – vaikutuksia siihen. 20 IMAGE TAMMIKUU 2020 nyt KUVATAIDE Valo siivilöityy korkeina kohoavien puiden lomasta. Muovinauhat ja puurimat muodostavat joenuomaan kaislikon heinineen. Tilan päätyseinällä läpinäkyvä, paksu muovi valuu pitkin rakennustelineitä vesiputouksena, joka taittaa valoa epätodellisen kauniisti. Ryhmänäyttely Sensing Nature from Within on nimensä mukaisesti aisti(me)llinen. Vaikutelma on hätkähdyttävä, sillä puut ovat muovia ja kaikki muukin maisemassa rakennusja remonttimateriaaleista koottua. Anne Duk Hee Jordan kuvaa merellisten organismien parittelupuuhia, joita säestävät musiikin sekaan upotetut nautinnosta huokailevat ihmisäänet. Kuoleman juhlaa Vietteleviä kaloja, kuuntelevia kasveja Muovimetsäretki Kuolema on hyväksi, julistaa neljän taiteilijan näyttely Fantastic Death. Ryhmänäyttely Sensing Nature from Within Malmön Moderna Museetissa 8?.3.?2020 asti. Sirénin installaatioissa näkyvät hänen materiaalinja muodontajunsa. Pia Sirén tunnetaan paikkasidonnaisista luontoinstallaatioistaan. Ryhmänäyttely Fantastic Death Helsingissä Forum Boxissa 9.?2.?2020 asti. Kulkuväylä mutkittelee vehreän metsän lävitse ja joen yli kohti näköalapaikkaa vesiputouksen äärellä. Puiden muodot ovat viitteellisiä mutta tunnistettavia. Retki muovimetsään onkin samanaikaisesti sekä dystooppinen että levollinen
Koko Helsingin tulisi olla kuten neliluokkalaiset: luottavaisia ja peloissaan. Ennen Helsingistä oli todella vaikeaa saada huumeita, nyt meillä on ”huumehelvetti”. Stadi, pakko rakastaa, kun ei voi pormestarina vihatakaan! – Annoin New York Timesille haastattelun, jossa vertasin uudistuvaa Helsinkiä Marian sairaalaan. Erotilanteissa lapset valitettavasti asettautuvat usein äidin puolelle, niin kuin usein asettaudutaan niiden puolelle, jotka pelkäävät tunneleita, ja lopuksi voi käydä niinkin, että liikaa ilolientä nauttinut pormestari liimaa kellarin Janne-tilan nyrkkeilypalloon äidin kuvan väärinpäin. Toisaalta on päiväkotien henkilökuntapula, Stadin kallistuvat asunnot, homeiset päiväkodit. – Vielä hetki sitten olin Helsingin isä. Rakennetaan stadionille maailman suurin päiväkoti, halpoja asuntoja hoitajille, Alepa ja karaokebaari, niin luontokin säästyy, kun hoitajilla ei ole syytä liikkua minnekään. Ratkaisu: fuck you Urheiluliitto. KU VA : JE TR O ST R AV ÉN AFORISMEJ A HESASTA AND AJATUKSIA. Haastattelussa leikittelin hauskasti sanoilla ja sillä, kuinka ennen käynnistettiin (start up!) niiden sydämiä, joilla ei ollut tulevaisuutta; nykyään yrityksiä, joilla ei ole tulevaisuutta. TAMMIKUU 2020 IMAGE 21 TEKSTI SANNA LIPPONEN Kustannustoimittajani Elina huusi hetki ennen oksentamistaan Eliten seinille, että vain vahvistan näissä teksteissäni maalaisten käsitystä hesalaisista ylimielisinä aggroina, joten: Koin vuoden 2018 hauraalla tavalla kovin yksinäiseksi. Stadilainen sen sijaan yrittää varata aikaa lääkärille, joita ei ole, kuvagooglaa katajanmarjan, etsii turhaan katajanmarjaa Stockmannilta ja Katri Valan puistosta ja ulvoo jo kolmatta päivää virtsatessaan. Ennen siellä hoidettiin ihmisiä, nyt vanhaan sairaalaan rakennetaan jättimäistä start up -kampusta. – Jotkut ratkaisut ovat helppoja, jos eläisimme demokratiassa, jossa olisi stadilainen yksinvaltias. Usein päädyin vessaan itkemään ja lukemaan Paula Vesalan sanoituksia, jotta jotain tuntisin. – Lapsissa on, melko varmasti, tulevaisuus. Hesarin 130-vuotisjuhlissa minua ei luultu edes tarjoilijaksi. Kaupungintalolla moni alaiseni huutaa nyt puhelimeen He didn’t mean it!, vaikka tarkoitin. Missä oli se hetki, kun huumeita sai helposti, mutta kaupunki ei vielä ollut huumehelvetti, ja miten siihen hetkeen pääsee takaisin. Pormestarin itsenäisyysjuhlissa neliluokkalaisetkin huomasivat minut, koska heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Toisaalta on Olympiastadionin ylikallis remontti ja diivaileva Urheiluliitto, joka ei yhtäkkiä ole kiinnostunut stadionista. Sisäänpääsyportin yläpuolelle joku maineikas suunnittelija – elääkö Paola Suhonen vielä. Sitten erosin Helsingin äidistä, Annista, niistä ymmärrettävistä, äidin luonteeseen liittyvistä syistä, joita saksan kielessä kuvataan keskitysleirin ja vakavan vatsataudin yhdistelmää tarkoittavalla sanalla. – muotoilee ison kyltin Spiel macht frei, ja maailman media ryntää taas Helsinkiin tekemään aviorikoksia moraaliltaan löyhien maalaisten kanssa. – Missä on virkeän huumekaupungin cut-off-point. – ”Virtsatietulehdukseen auttaa, kun pureskelet kaksi katajanmarjaa” on tyypillinen maalaisaforismi. Monissa juhlissa kului liki tunti, joskus enemmänkin, ennen kuin kukaan tuli sanomaan minulle sanaakaan
22 IMAGE TAMMIKUU 2020 Pari ter apiaa H elm i: pa ita M ert O tsa m o, m ek ko Pa rtT w o Ka rin : pa ita Re se rv ed , ve lo urh aa lar i Bik Bo k
TAMMIKUU 2020 IMAGE 23 Pari ter apiaa Karina-yhtye en Karin Mäkiranta ja Helmi Tikkanen pitävät toisensa järjissään ja tekevät hiljaista musiikkia, joka pitää kuulijansa järjissään. TeksTi oskari onninen kuvaT jirina alanko Tyyli Heidi Marika assisTenT Ti TeeMu HursTi Meikki keiku BorgsTrö M hiukseT Meron laine
Jazzkaanonin hän oppi kotona vahingossa, bossa novat nukkumaanmenomusiikkina. Kun ei ole oma vuoro, voi katsoa muualle ja olla vaiti. Mäkiranta ja Tikkanen sanovat molemmat, etteivät tiedä mitään pahempaa kuin sen, että pitäisi esiintyä kavereille. Kuusivuotiaana Mäkiranta teki isänsä kanssa kiertueen: Laulava ilves. Oli noloa välittää liikaa, ja yhteisö sokaisi. Ennen haastattelua samassa pöydässä on pidetty bändipalaveria. Alkunsa yhtye sai heti Mäkirannan ja Tikkasen lukion päätyttyä vuonna 2013. Kumpikaan heistä ei tosin viihtynyt hirveän hyvin Sibelius lukiossa. Ajatus jännitti Mäkirantaa niin, että hänen kasvonsa muuttuivat lakanamaisen valkeiksi. Mä en jotenkin pääse esille. Illalla on yksityiskeikka radiokanavan järjestämässä juustoja viini-illassa. Mäkiranta taas oli ajatellut, ettei heistä tulisi ystäviä. Logic-musiikinteko-ohjelmasta tuli jo yläasteiässä paras ystävä, kun vanhemmat ohjasivat tekemään itse. Mäkirannan Flow-ilmeen voi nähdä yhä silloin, kun tapahtuu isoja juttuja tai paljon samaan aikaan. Tai pelleillä soitinten kanssa. Mäkiranta ja Tikkanen olivat olleet vuoden samalla luokalla Sibelius-lukiossa ja olivat nyt huonetovereita leiriläisille vuokratussa kerrostalossa. Se ehkä aukesi siitä, kun alettiin tehdä sovituksia yhdessä”, Tikkanen sanoo. Hän oli ajatellut, että Mäkiranta on niin paljon parempi. Siksi nurkassa istuu myös manageri Pietari Pyykönen läppäreineen. Oetkerin mozzarellapizzaa, ja yöt menivät valvoessa lattialle levitetyillä patjoilla. Ravinnoksi oli lähinnä Dr. Nakkilan leirin jälkeen Tikkanen sai ”merkittävän musiikkikaverin”. Hänelle ja Mäkirannalle kävi päinvastoin. Tikkanen puhuu taidelukioefektistä. ”Silloin mä vihasin jazzia, mutta päädyin opiskelemaan sitä.” Helmi Tikkasen vanhemmat laittoivat lapset ”vain tekemään jotakin”. Mutta yläasteen musiikkiluokilla esiintyminen alkoi hävettää. Jossakin vaiheessa Tikkanen ja Mäkiranta alkoivat soittaa yhdessä. Mäkirannalla on vaaleat hiukset, Tikkasella tummat. Eivät sopineet stereotyyppiin. ”Sain yhtäkkiä soittaa ihan mitä halusin.” K arin Mäkirannan molemmat vanhemmat ovat pianisteja: äiti soittaa ja opettaa jazzia, isä säveltää musiikkia teattereihin. Ne, jotka oli eniten äänessä, oli kaikkein pahimpia.” Kallion lukion sukupolvista, annisinnemäistä, olaviuusivirroista ja roopesalmisista on kirjoitettu lehtijuttu jos toinenkin. Aamuteoriatunneilta tuli lintsattua säännönmukaisesti – kunnes joku tuli varta vasten hakemaan. Nyt sekä Tikkanen että Mäkiranta ovat paitsi suomalaisen sosiaalidemokraattisen musiikkikoulutuksen jokaisen tason tuotteita, myös korkeakoulutettuja muusikoita. ”Että joku on siellä taiteellisesti lahjakas, se on jotenkin saatanan iso juttu. Ala-asteella hän katosi jo omaan huoneeseensa omien nappikuulokkeidensa ja oman musiikkimakunsa kanssa. Kesällä 2011 niin joka tapauksessa kävi, jotenkin, Nakkilassa järjestetyllä popjazzleirillä, jonne tuli ympäri Suomea niitä teinejä, jotka ottivat musiikin erityisen vakavasti. Me mentiin pikkupaikkakuntia läpi ja mä, no, olin laulava ilves”, Mäkiranta sanoo. Bändi on siinä jännittävässä vaiheessa, jossa takana on Helsingin Sanomien viiden tähden arvostelu debyyttialbumista, ja Flow’n ja Sidewaysin kaltaisilla festivaaleilla lavat kasvavat ja soittoajat paranevat. Nuoruustangolla omaa erinomaisuuttaan, tai ainakin erityisyyttään, julistavaa tunnelmanpilaajaa ei pääse karkuun puistoissa, teatterikouluissa tai elokuvajuhlilla. Tietäjät tietävät, ja he odottavat niin suuria kuin kehtaavat ja uskaltavat. Nyt hän on palannut pikavisiitille Helsinkiin. Molemmat puhuvat hiljaa ja antavat toiselle aikaa ja tilaa. Mäkiranta käveli kaikkialle ilman kenkiä. Ellinoora on musiikkilukiolainen Oulusta. Pianonsoitosta hän kieltäytyi kapinasyistä ja valitsi kitaran. ”Kuin tuomiopäivä olisi koittanut”, Tikkanen kuvailee. Ja Kanye Westiä tietenkin. Ensimmäisillä keikoillaan Karinan esiaste soitti kitaralla ja kontrabassolla, mitäpä muutakaan, kuin Laila Kinnusen Carinaa. Yhtyeen nimi on Karina, mutta ei Mäkirannan vaan Laila Kinnusen Carina-kappaleen mukaan. Ei kiinnostanut enää yhtään. Edellisen sukupolven lippua liehutteli kuopiolainen musiikkilukiolainen Jenni Vartiainen. 24 IMAGE TAMMIKUU 2020 K arin Mäkiranta ei oikein muista, miten hänestä ja Helmi Tikkasesta tuli ystäviä. ”Parasta, mitä mä sain lukiosta, oli Helmi”, Mäkiranta sanoo. Jännitti. Seitsemänvuotiaana Tikkanen päätti, että haluaa soittaa kontrabassoa, aloitti, tykkäsi valtavasti, mutta tajusi vasta lukiossa, että sitä voi soittaa muutenkin kuin nuoteista. Mäkiranta muutti keväällä Berliiniin. ”Lukioissa oli jatkuva jokin vitutus, että mä en erotu. Jalkapallo, poikien kanssa hengailu ja energiajuomat alkoivat kiinnostaa musiikkia enemmän. ”Kasvettiin vähän eri suuntiin, kuten ihmissuhteissa voi käydä”, Tikkanen sanoo. Vielä viime vuoteen asti mukana oli kolmaskin jäsen, Niko Koivuhovi, joka kuitenkin jätti yhtyeen. Tai soitella. Eikä Helmi Tikkanenkaan. Se on kaikkein piinallisin ihmistyyppi, joka kokee olevansa niin lahjakas. Joka ikinen siellä on.” ”Siellä häviää sellainen, mitä olisi musta hyvä opettaa 16–19-vuotiaille ihmisille eli käytöstavat. Mäkiranta on tehnyt Pop & Jazz Konservatoriolla musiikkiteknologian ammattikoulututkinnon ja viime keväänä jazzlaulun kandin Sibelius-Akatemiasta. Ja mihin ikinä taidelukiolainen tai entinen taidelukiolainen menee, hän ottaa kitaransa, esiintyy ja tekee läsnäolijoiden elämästä leirikoulun, tahtoivat he sitä tai eivät. Räppiä, punkia, mitä vain. Oli todella lämmin. Oon yrittänyt oppia olemaan vähemmän ammattimainen tässä bändissä.” Tikkanen on valmistunut Pop & Jazz Konservatoriosta ja opiskelee toista vuotta Sibelius-Akatemiassa.. Jamie Woonin Spirits-kappaleesta he tekivät keskenään oman loopperiversionsa. Nykyään se nousee Tikkasenkin kasvoille. Ja kun he puhuvat, he tekevät sen kuin vuorotellen. Tikkanen opetteli laululäksyjä Mäkirannan säestyksellä. ”Mä olin päätähti. M arraskuussa dynamic duo on jälleen kasassa ja lusikoi Café Esplanadin samanlaisia kalakeittoannoksia kuin synkronoidusti. Selitys on, ettei Mäkiranta koskaan ajatellut saattavansa alkaa kaveerata ”upeiden tyyppien” kanssa. Keskeinen osa Sannin menestysnarratiivia on, kuinka hän tuli Lohjalta Sibelius-lukioon – kuin harkitumpanakin uravalintana. Helmikuussa Karina julkaisee toisen albuminsa. ”Sen jälkeen irtisanouduin sieltä. Oli päätetty, että elokuussa luikittaisiin Flow-festivaalille ohi 18 vuoden ikärajan katsomaan Westin keikkaa. Tyypillisten mielikuvien mukaan lahjakkuudet ovat urastaan niin varmoja, että he ovat suunnilleen perustaneet yrityksen jo lukioon tullessaan varautuakseen tähteyteen. Lauluyhtyeessä muutaman muun kanssa he lauloivat Jimi Hendrixin Voodoo Childia. Ipodeissa oli brittiläisiä Jai Paulia ja Jamie Woonia. Hänen puhelimessaan on yhä Mäkirannan kanssa tehtyjä äänityksiä lukion jälkeisiltä ajoilta. Leirin lopussa he olivat ”dynamic duo”, kuten ystävä oli heidät ristinyt
Hän oli vastikään kuullut Pop & Jazz Konservatorion jamipajassa Bambi-nimisen kappaleen. Levyyn oli paneuduttu, oikeat vertailukohdat, kuten Cocteau Twins ja Sufjan Stevens, oli löydetty. Sen sijaan Karin Mäkirannan mielestä Karina voisi olla joskus ”Suomen suurin bändi”, vaikka ”luultavasti ei tapahdu mitään”. Eikä yrittäminen maksa mitään. Karina on saavuttanut lyhyessä ajassa paljon, mutta siitä huolimatta bändi sanoo harvalle vieläkään mitään, ja striimiluvutkin ovat sellaisia, että rahoilla saa ehkä käytetyn pedaalin muttei soittimia. Yleisöt olivat ehkä pieniä, mutta silti voi pyrkiä eksklusiivisuuteen eikä kaluta samoja rokkikellareita parin kuukauden välein. -tv-sarjan soundtrackilta. ”Sä olit aina kuulokkeet päässä”, Mäkiranta sanoo pöydän toiselle puolelle. Ja vaikka jotain tapahtuisi, iltapäivälehdet tuskin vaivautuisivat tuhlaamaan painomustettaan. (Nyt sama toistuu: Stevensin striimatuimmat kappaleet ovat Call Me by Your Name -elokuvan soundtrackilta.) Mäkiranta kertoo tehneensä kappaleesta ”ainakin sata miksausta”. Pyykönen laittoi linkin Hesarin viisitähtisestä arviosta bändin Facebook-chättiin. Yksi näistä yllätysesiintyjistä oli 2000-luvun Islanti-huumassa maailmanmaineeseen noussut Múm. Ennen kaikkea: heidät oli otettu vakavasti. ”Valikoida pelkkiä siistejä juttuja”, kuten Pyykönen sanoo. Pyykönen on kaksi vuotta 25-vuotiaita Tikkasta ja Mäkirantaa nuorempi. Siksi Pyykönen on koettanut saada Suomeen keikalle esimerkiksi Coldplayn Chris Martinin. Stevensin hän löysi varhaisteininä O.C. Hirveän korkealla se ei ole. TAMMIKUU 2020 IMAGE 25 ”Akatemialla mulla on asenneongelma, että mä en halua soittaa tolleen. Jos te haluutte apua, olen tässä. Kitara-arpeggioista, stemmalauluista ja kaiuista tulee mieleen Sufjan Stevensin Carrie and Lowell -levy. ”Monet vertauskohdat otetaan lähimmästä kohtaa sitä, missä aita on matalin. Se on lohduton, eroaiheinen folklaulu. Niinkin hyvä, että Pietari Pyykönen sanoo nyt, että sitä olisi ehkä kannattanut säästellä. Tikkanen luki tekstin metrossa ja itki hieman. ”Ihan alussa bändi vähän junnasi paikallaan, joten vein sitä jotenkin järjestelmällisemmin paikkoihin ja eteenpäin. Siitä mä oon tosi kiitollinen tälle proggikselle.” V uoden 2017 alussa Pietari Pyykönen ehdotti, että voisi auttaa Karinaa. Gloriassa järjestetyn tapahtuman konsepti oli, että pääesiintyjää ei paljasteta etukäteen. Mäkiranta tunsi Pyykösen ensin Sibelius-lukiosta ja sitten Pop& Jazz Konservatoriolta. Jos ette, niin ei sit”, Pyykönen sanoo. Pakko tuoda kaikkeen jokin oma twisti. ”Mä vähän tungin mukaan. Oli keksitty, että kahden nuoren naisen yhtye ei välttämättä tarkoita suomalaista versiota ruotsalaisduo First Aid Kitistä tai uutta PMMP:tä. Silloin kolmihenkinen yhtye teki ensimmäistä levyään Tikkasen isovanhempien mökillä, täysin itse, jotta pienimmätkin bassokaikujen erot oppisi tuntemaan. Bambi julkaistiin talvella 2017. Hädin tuskin täysi-ikäisenä hän myi Helsingissä loppuun Olohuoneklubin toisensa jälkeen. Hän tuli Helsingin musiikkiskeneen tyhjästä, mutta on innokkaan ja suuriin pyrkivän tekijän maineessa. Samalla bändi pystyi keskittymään olemaan bändi”, Pyykönen sanoo. Realismia sekin, toiveikasta vain. Suuruuden mittarit ovat indiebändille Mitä ne mun mielestä kertoo: ei mitään.” ”. (Vastausta ei tullut, ja bändi buukkasi harmillisesti samalle päivälle stadionkeikan Australiaan.) Karinan kohdalla Pyykösen metodi on ollut alusta saakka, että jokaista keikkaa ei tarvitse tehdä. ”Mitä ne mun mielestä kertoo: ei mitään.” K yynisensorttinen realisti sanoisi, että tekemällä Karinan tavoin hiljaista, hidasta ja suomenkielistä musiikkia suosion katto on ennustettavissa jo etukäteen, niin Suomessa kuin ulkomailla. Mäkiranta sanoo albumin olevan yksi hänen kaikkien aikojen suosikkejaan. Monet jutut ennen sitä ja sen jälkeenkin on olleet, että folkpopduo, naiivit sanoitukset ja tyttömäisiä harmonioita”, Tikkanen sanoo. ”Toisaalta se avasi paljon ovia.” Debyyttilevy ilmestyi seuraavana talvena. Niitä olivat Vestan lämmittelykeikka Korjaamolla ja Sideways-festivaali, jossa Olohuoneklubi kuratoi yhden lavan. Se on Karinan ylivoimaisesti kuunnelluin ja tunnetuin kappale
Globaalin musiikkimedian mielestä viime vuoden noin toiseksi kehutuimman levyn julkaissut FKA twigs on tehnyt jo vuosia Mäkirannan mainitsemilla festivaaleilla pääesiintyjäkokoluokan keikkoja, mutta striimaa silti vähemmän kuin JVG. Pakuun istumaan meneminen ei oo aina sitä, mitä kaipaa, jos on maailman surkein fiilis. Ja toisinpäin. Jos Mäkiranta tuo harjoituksiin tekstin, Tikkanen usein tietää, mistä ajatus on tullut. ”Tää on parisuhde”, Mäkiranta sanoo. (Suomenkielisiä levyjä sivusto arvioi hyvin harvoin. Se on mahdollistanut tosi paljon bändille.” Keikkoja on ollut vuosi vuodelta suuremmilla lavoilla ja parempiin aikoihin. Ihan paskaa. Ennen viimeisen sanan sai sanoa se, kumpi oli biisin tehnyt. Viestintä muuttuu sanattomaksi. On taika, jota ei voi mitata tai oikeastaan sanallistaa. Sitä me ollaan Helmin kanssa mietitty tosi paljon. Vaikka molemmat kirjoittavat kappaleita tahoillaan, uudella levyllä ne kaikki on kreditoitu molemmille. Sen jälkeen en enää edes välitä siitä. Enää kompromissitkaan eivät tunnu kompromisseilta. Ymmärtää heti, mistä ajatus on tullut. Sitä haluaa tehdä. Mäkirannan mielestä suurta olisi vaikka yhdysvaltalaisen Pitchforkin kaltaiselta ”kivalta medialta” saatu näkyvyys. Ja kun indiebändi lyö läpi, pian tämä yksi on sitten niin joka paikassa, että välitön reaktio on ”tee itse oma Paperi T -lyriikka” -meemihupailu tai malttamattomien edelläkävijöiden tympäännys ennen kuin levyäkään saadaan julki. ”Mekin ollaan sisäistetty molemmat se asia, ja sen takia me tehdään tätä bändiä, vaikka tämä ei ole missään kultastriimeissä ainakaan vielä.” Jos jokin ei onnistu, projekti meinaa kaatua – ”mitä tapahtuu aika usein” – tai muuten vain haluaisi luovuttaa tai huutaa, on päätettävä yhdessä jatkamisesta. Sitä yhteistä tilaa siinä. Markkinalogiikka ei katso enää bändin kokoa ja vain änkyrän sanavarastoon mahtuu retrosana sell-out. Mä aina ajattelen, miten musa voisi olla parasta mahdollista. ”Me ollaan nykyään niin rehellisiä, että jokainen mua ärsyttävä asia, vaikka joku Helmin ilme, liittyy siihen, että mulla on joku lapsuudentrauma. Ja ammattimaisuuteen tarvitaan Pietari Pyyköstä. ”Tämä on välillä tosi raadollista. Jos me ei tämän haastattelun jälkeen haluta enää tehdä tätä bändiä, niin sitten se on siinä. Silloin ei ole väliä sovituksilla tai sillä, onko biisi hyvä, Mäkiranta sanoo. Kukaan ei tule sanomaan, että mä fiksaan tämän”, Tikkanen sanoo. Jos se menee täyteen, paikalla on joka kahdeksas Karinaa joulukuussa Spotifysta kuunnellut. Ja hyvin menee, elossa ollaan”, Tikkanen jatkaa. ”Se, että me tehdään tällaista Suomen johonkin ’poppiskeneen’ verrattuna poikkeavaa musiikkia, on myös tietoinen valinta ja aate, minkä takia me tehdään, mitä me tehdään. Tämä ei tavallaan perustu yhtään mihinkään. K arinan musiikissa on paljon samalla tavalla tavoittamatonta kuin monissa viime vuosina pinnalle nousseissa indieartisteissa. On kuin Tikkasen, Mäkirannan ja kuulijan välisessä kolmiossa kaikki terapoisivat toisiaan. ”Se oli ensimmäinen yhteistyökumppani, joka on tosi tosissaan hyvällä tavalla mukana tässä suuruudenhulluudessa.” Tikkanen jatkaa: ”Siitä hetkestä lähtien se Pietari-mylly on pyörinyt lakkaamatta. Pitää keskustella asiat halki, riidellä, leppyä ja ymmärtää toista. ”On niin paljon nähty vaivaa kaiken eteen / että pahaa oikein tekee”. Me puhutaan se läpi. Vasta sitten asiat on mahdollista kokea yhteisiksi. Viime vuosikymmenellä noteeratuiksi ovat tulleet Regina, Paavoharju ja Oranssi Pazuzu.) ”Mutta varmaan keikka [barcelonalaisella indiejättifestivaalilla] Primaverassa tuntuisi samalta kuin Flow’ssakin”, Mäkiranta sanoo. Silloin ei paljon mietitä sitä suosiota”, Pyykönen sanoo. Nyt tulee levy, ja uutuudenviehätys tulee siitä, että se on uusi aika meidän suhteessa. ”Mutta miten tämän sanoisi. ”Se, että me ollaan lähdetty mihinkään, on ihan Pietarin ansiota”, Mäkiranta sanoo. ”Big Thiefistä välittyy mulle, että ne jokainen arvostaa musiikkia ja itseään ja toisiaan siinä bändissä. Sen kiertueella Tikkanen soitti bassoa. Pyykönen sanoo Karinan olevan ainoa asia, jonka kanssa hän ei laske tunteja. Parisuhteessa ei välttämättä tuu”, Mäkiranta sanoo. Mutta voi se ollakin, jos siellä on joku, jonka kanssa ne asiat voi käydä läpi.” Mutta mitä tehdä sitten, kun uutuudenviehätys loppuu ja uuden ihmissuhteen energia laantuu ja toisen ilme ärsyttää lopulta kuitenkin. Nyt Karina odottaa tätä uutta vaihetta, levyä ja kiertueita ja. Ne on syyt, miksi ne haluaa olla siinä”, Tikkanen sanoo. Tärkeintä on, että esiintyjät ovat tosissaan ja se välittyy. ”Jos musa on tollaista, meidän toive on tarjota sille sen mukaiset puitteet. ”Kaikki, mitä elämässä tapahtuu, vaikuttaa siihen, miten voi tai miten suoriutuu tästä hommasta. ”Me ratkaistaan itse se ongelma. Se on tosi hauras ja samalla tavalla hyväksyvä ja toisia nostava ilmapiiri. Vaikka ennusteet Exceliin mitattavana kustannus–hyöty-suhteena ovat optimitapauksessakin mitä ovat – keikkaliksa parhaimmillaan keskikokoinen nelinumeroinen – pitää silti yrittää olla mahdollisimman ammattimainen. Maaliskuussa Karinan levynjulkaisukonsertti järjestetään symbolista Tavastiaa tuplasti suuremmalla Kulttuuritalolla. Ja sama mun puolelta hänelle”, Tikkanen sanoo. Se halu on niin kova, että kiinnostaa työstää sitä juttua sellaiseksi, että meillä kaikilla on hyvä olla. PMMP:n kaltaisia poikkeuksia ei mahdu sukupolveen monta. 26 IMAGE TAMMIKUU 2020 niin erilaiset kuin tyypilliset rituaalit platinalevyistä areenan kautta stadionille. Karina vieraili muutamalla Pykärin viime kesänä ilmestyneen tuottajalevyn biisillä. Hän muistelee Berliinissä näkemäänsä folklaulaja Aldous Hardingin keikkaa: naista, kitaraa ja lauluja, joiden teksteistä on vaikea saada selvää ja vaikka saisi, törmäisi silti sumeisiin metaforiin. Se ei ole enää kompromissin tekemistä”, Mäkiranta selittää. Ehkä se menee jotenkin niin päin, että kun Karin tekee jonkin tekstin, niin mä tunnen sen niin hyvin, että huomaan, että me ollaan puhuttu tästä jo. Ehkä se on myös se juttu, mikä välittyy ulos.” Kuulostaa parisuhteelta. (Myöhemmin Mäkiranta tarkentaa, etteivät kaikki ärsyttävät ilmeet välttämättä liity lapsuudentraumoihin, vaan että hän ja Tikkanen ovat yleisesti oppineet näkemään käyttäytymisensä reaktiona vanhoihin asioihin.) Kyse on bändiin osoitetusta keskinäisestä arvostuksesta. ”Ei pidä ajatella, mikä on katto, vaan mihin voidaan pyrkiä”, Mäkiranta sanoo. Suuruutta voi toki mitata monella tavalla. Tosi epämukavaa. Kukaan ei pakota meitä tekemään tätä. Miten saadaan duosta sellainen, että on hyvä olla tässä.” Kun kuuntelee vaikka newyorkilaisbändi Big Thiefiä – päättyneen vuoden suurin indieläpimurto – on vaikeaa saada kiinni bändin musiikin poikkeuksellisuudesta. (Bambia.) ”Ollaan opittu, että tässä on tää kaava. Mäkiranta on perustamassa Mikko Pykärin kanssa uutta bändiä. Ja niistä Karina laulaakin. ”Tärkeintä on se, että tyyppi on läsnä ja se keskittyy siihen ja välittää sitä tunnetta eteenpäin. Elokuussa Vesala pyysi Karinan Huvila-telttaan lämmittelijäkseen. Ja se jakso tulee aina uudestaan
TAMMIKUU 2020 IMAGE 27 Ka rin : to pp i C ra ft, trik oo t Ka ri Tra a, ty llib od y, -h ou su t ja -ta kk i I.K am ari , le nk ka rit A rtis tia su H elm i: ha m e, pa ita ja ta kk i I.K am ari , trik oo t H um m el, m aih ari t Re ca ro
28 IMAGE TAMMIKUU 2020 H elm i: ka ulu sp ait a G an t, pu sa kk a C ra ft Ka rin : ta kk im ek ko Re se rv ed H an sik ka at ja ko ru t A rtis tia su
”Tämä kaupunki hengittää kivalla tavalla, tuntuu, että täällä voi tapahtua jotakin kivaa koska tahansa. Esimerkiksi Mäkirannan ja Tikkasen suosikkiyhtyettä Cocteau Twinsiä julkaisseella ja Zach Condonin Beirutin nykyisellä yhtiöllä 4AD:llä on kyllä Verwijnenin mukaan ”diggailtu”, mutta sekään ei riitä. Niin ajattelin, että teen sen. Siinain kaikki jäsenet eivät saaneet jätettyä päivätöitään Suomessa kiertääkseen. En muista, milloin mulla olisi ollut viikon loma ikinä”, Mäkiranta sanoo. Tämä kuulostaa hirveän dramaattiselta. Kyse on politiikasta, Verwijnen sanoo. Helsingin keikat on buukattu samaan kevääseen. Vitun kovia bändejä on tuolla tosi monta”, Verwijnen sanoo. Että ne tyypit näkee, jotka ajattelee, että tää on vitun hyvä.” Niitä tyyppejä voisivat olla vaikkapa suurten ja arvostettujen indie-levy-yhtiöiden, ”indiemajorien”, tärkeät tyypit. Suunnitelmia on joka tapauksessa kesään 2021 asti. Viimeiset viisi vuotta toisessa rapussa on ollut vuokrattavia työhuoneita, joihin on vuosi vuodelta päätynyt nimekkäämpiä indiemuusikoita. Musiikkia on tehty järkyttäviä määriä. Keikat alkavat vasta keväällä. Mäkiranta on Berliinissä. Karinan indie-Linkedin menee Verwijnenin mukaan näin: Kun Karina voitti vuonna 2015 Radio Helsingin demokilpailun, LCMDF:n Emma Kemppainen kehui bändiä Verwijnenille. Omalle vastuulle jää huolehtia siitä, että sijoitus kannattaa eli että oikeat ihmiset näkevät esityksen. ”Tän kaupungin läpi menee kaikki ihmiset ja muusikot”, Jonas Verwijnen sanoo. On vain sähköpostirumbaa. Ja nyt myös Karina. Sen pitäisi silloin kasvaa, ellet sä oo ihan paska. Olisi hölmöä odottaa ulkomailta juuri mitään, koska ei lotossa voi päättää voittavansa etukäteen. K-X-P on vakiinnuttanut suosionsa. ”Ne ei oo kovin hyviä, mutta tein silti.” ”Mulla on nyt uusi sääntö, että sanon aina joo, jos mua jännittää. Tiedätkö, kun tulee bändistä olo, että magic happening.” Hän buukkasi bändille keikan berliiniläiseen hotelliin Michelbergeriin, jossa ”kaikkien indiepappojen ja mammojen” eli muun muassa Bon Iverin ja The Nationalissa soittavien Dessnerin veljesten People-kollektiivi järjestää festivaalia. Se tuntuu ekat pari vuotta pahalta, mutta viidessä vuodessa se makes sense. Sitten mä oon siihen valmis, tai jos en ole, niin huomennakin voi tapahtua jotakin.” Mäkiranta pahoittelee jatkuvasti, miten kliseiseltä ja ärsyttävältä hän kuulostaa. Hesarin ylistävän arvion jälkeen yhtye palasi Verwijnenin mieleen. ”Se alkaa siitä, että sä teet sadan euron keikkoja pitkin Eurooppaa ja käyt saman kaupungin joka vuosi läpi. ”Mutta se on helppo ottaa takaisin.” K un kääntyy tavallisenoloisen kerrostalon shakkiruutulaattaisesta porttikongissa oikealle Berliinin Friedrichshainin kaupunginosassa, päätyy Kaiku-studioille. Ei se siitä isommaksi mene.” Kaiku-studio on ollut olemassa 12 vuotta. Hän on sopinut kahden päivän päähän keikan. Nähtyään kesällä 2018 Sidewaysin mustiin verhotussa jääkiekkokaukalossa bändin keikan, Verwijnen ehdotti yhteistyötä, lähetteli levyä ”indietutuille”, toimittajille ja levy-yhtiöille. Kaikki on lottoa: jos suomalainen indiebändi haluaa maailmalle, lopputulos on yleensä rahanmenoa ja pahaa mieltä pakettiautoittain. Tuntui paremmalta olla vain. Parisuhde on vähän kuin breikillä, Tikkanen sanoo. ”Oon ollut tosi kova suorittaja koko elämäni. Karina menee nyt Suomen aikataulu ja julkistuskeikat edellä, kuten Pyykönenkin sanoo. Pian hän kuitenkin siirsi harjoittelun ensi vuoteen. Silloin se on hypeä.” V iereisessä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa Karin Mäkirannan huone on niin pieni, ettei yksikään hotelli kehtaisi tarjota sellaista. Se on parempi kuin se, että sä hyppäät viikossa Hartwall-areenalle. Kun se ei kohtaa niiden kanssa, ne sanoo, että ei pysty eikä kontrahtia tule, vaikka kuinka diggailisivat. Koko aikuiselämä on ollut pelkkää työntekoa. ”Ainakin niistä genreistä, joista mä tykkään.” Läpimurrot ovat olleet vaihtelevia: LCMDF:llä oli hetkensä parrasvaloissa, erityisesti Ranskassa, mutta albumia odotettiin vuosia ja kiuas jäähtyi. Niin on tehnyt moni suomalainen indiemuusikko. Yhteistyö toimi, ja bändi päätyi tekemään koko toisen levynsä Berliinissä. Edes Karinan laulukieli ei jarruttanut palautteen positiivisuutta, Verwijnen kertoo. ”Meillä on vaikka Karinalle oma julkaisuaikataulu. TAMMIKUU 2020 IMAGE 29 yhdessäoloa. Mäkiranta tulee vastaan pimeälle sisäpihalle ja kertoo tehneensä samana päivänä viisi kappaletta. Kiirettä Suomeen ei ole. ”Mä sanoin joskus [K-X-P:n Timo] Kaukolammelle, että nyt pitää vain tehdä keikkoja. Yhtä suurta huonetta on asuttanut kaksi vuotta modulaarisyntetisaattoreineen Beirut eli Zach Condon, jonka kiertueet pysähtyvät kapasiteetiltaan tuhansien ihmisten klubeille ja lavoille. Jonas Verwijnen sanoo, että perusasiat on nyt tehty: päätetty mitä halutaan olla ja mitä sen saavuttamiseksi kannattaa tehdä. Ollaan välitilassa, jossa ei tapahdu mitään. Miten generoidaan niitä mahdollisuuksia: tiedottaminen, showcase, esiintyminen. Suomesta Berliiniin muuttaneiden Jonas Verwijnenin ja Janne Lounatvuoren omistamalta studiolta ovat Eurooppaan yrittäneet takavuosien virallinen berliiniläisyhtye Le Corps Mince de Françoise eli sittemmin LCMDF, Joensuu 1685:stä irtaantunut Siinai ja Timo Kaukolammen K-X-P. Ensin he tekivät Tikkasen kanssa levyä, mutta sitten hän ajatteli jäävänsä tekemään harjoittelua Kaiku-studioille ja päätti jäädä Berliiniin. Sen jälkeen pitää vain tehdä, tehdä ja tehdä, ja ehkä joku Beirutin kaltainen indietähti haluaa bändin jälleen lämmittelijäkseen johonkin päin Eurooppaa. Pitää ehkä vielä käydä ostamassa peruukki, että on joku alter ego.” Mäkiranta on asunut Berliinissä toukokuusta. ”Se ei oo tarpeeksi, että sä oot muusikko ja teet vitun hyvää musaa. ”Tuli efekti, että tässä on jotakin. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja saada discovery. Sen lisäksi, että Verwijnen on Karinan tuottaja, hän toimii bändin kansainvälisten asioiden managerina ja yhteyshenkilönä. Sinne mahtuu sänky, vaaterekki, pieni lipasto, Korgin Minilogue-syntetisaattori, läppäri, joulukalenteri ja banaaneja. Michelbergerin keikalla Beirutin Condon kuuli Karinaa, ihastui ja halusi bändin lämmittelijäkseen Luxemburgiin ja Ranskaan. Se kiertää Eurooppaa jatkuvasti ja myy useita satoja lippuja per keikka. Studiosta on tullut työpaikka monille. (Kolmesta keikasta kaksi jäi tosin soittamatta, kun kiertue peruuntui Condonin kurkkuvaivojen vuoksi.) Michelbergerin keikan yhteyteen Verwijnen järjesti myös testisession studioille. Verwijnenin avulla voi yrittää valjastaa sattumaa: hän tuntee ihmiset ja voi tehdä parhaansa, jotta oikeat ihmiset näkisivät ja kuulisivat. Bändi ei näy missään. Pitkin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja järjestetään harva se kuukausi ammattilaisille suunnattuja showcase-festivaaleja, mutta esiintymisestä bändit maksavat itse. Noilla yhdeksän kymmenestä levystä tekee tappiota, ja yksi Nationalin levy maksaa kaiken”, Verwijnen sanoo. Sinä aikana ”kaikki ja ei mikään” on muuttunut. ”Ei kysymys oo enää lahjakkuudesta. Toisen levyn julkaisee sama pohjoismainen Playground kuin debyytinkin. Hän on toki matkustellut aiemmin itsekseen, mutta. Nyt ne tekee kaikki psykedeliafestarit
30 IMAGE TAMMIKUU 2020
Ja se on rikkaus, että ne tekee.” Syksyn aikana Mäkiranta on käynyt kuuntelemassa Puce Maryn teollisuusmelua Berghainissa, Weyes Bloodin ja Mac Demarcon kaltaisia indietähtiä klubeilla ja lähibaareissa folklaulajia, joista ei jää jälkeen nimeä vaan se, että niitä on verrattu Karen Daltoniin. ”Yritin päästä irti siitä, että se mitä mä tuon ihmisille, olisi niin tärkeää. Oli matinea, tuli kauhu. Onnellista loppua ei tule. Pystyn menemään sillä, mikä tässä on saatavilla.” Erilaisuudesta on seurannut yhteenottoja. ”Ehkä jotenkin osaan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen”, Tikkanen sanoo. ”Jotenkin kaikilla tavoilla. Asioilla on tapana muuttua todeksi jonkun sanoittaessa ne. . Elämä Helsingissä ilman Mäkirantaa on ollut täysin erilaista, Tikkanen kertoo lounaalla töölöläisessä ravintolassa. ”Toinen tulee ennen keikkaa sanomaan, että voitko sä tulla sanomaan näitä hyviä lauseita, mitä sä aina sanot. ”Se, että näkee koko ajan keikkoja, on mulle muistutus siitä, että tosi moni ihminen tekee tätä. ”Kaiken ei tarvitse olla nyt heti tässä just tällä tavalla. ”Silloin tuntui, että on saanut semmoisen rauhan, mitä ehkä tarvitsee päästäkseen yli tosta seuraavasta vaiheesta bändin kanssa. Kuulijalle rehellisyyden arvo on siinä, että se saattaa avata lukkoja ja muita estyneisyyksiä. Se on tehnyt myös ystävyydestä syvempää. Nykyään on helpompaa. Hän ei hankkinut uutta viikkoihin, vaan oli totaalisen yksin. Miettii Mäkiranta toki musiikkiakin koko ajan, koska hän haluaa saada selville, kuinka olla muusikko ja tehdä musiikkia. En anna oman pelon tai egon estää. En olisi kyllä ikinä mitään esiintymistä feidannut, mutta on paljon asioita mitä mä oon lykännyt, koska oon ajatellut, etten ole valmis.” Mitä olet havainnut. On oltava klubilla aamuun ymmärtääkseen, ettei se ole elämän hukkaan heittämistä. Tikkanen ja Mäkiranta korostavat yksin ja yhdessä, että Karinan suurin arvo ja musiikin lähtökohta on joskus jopa raa’alta kuulostava rehellisyys. Rehellisyys kun ei ole vain sitä, että tuntee itsensä, vaan myös sitä, että havaitsee ja tunnistaa asioita, joita muut eivät näe. Mäkirannan mielestä Tikkanen miettii asiat loppuun, mutta hän ei, mistä saattaa seurata hankaluuksia. Sitten huomaa, että sitä ei ole. Tikkasen mielestä Mäkiranta on impulsiivinen, kun taas hän ajattelee ennen kuin toimii. Sanat menivät sekaisin. Vähän viimeistelemässä bassolinjojen miksauksia mutta lähinnä hengailemassa. Se taas tekee rehellisyydestä suorastaan profeetallista. Tuntuu siltä, että täältä puuttuu jotakin”, Tikkanen sanoo. On pyöräiltävä joka perjantai niin kauas, että kaupunki loppuu. Jos mä saan tehdä musaa, mä esitän sitä niin paljon kuin pystyn. Haastattelun jälkeen hän vie läheiseen museoon katsomaan islantilaista lauluesitysperformanssia. Sitten me pidetään selästä kiinni ja kuiskutellaan siellä.” B erliinissä tehdystä Mäkirannan haastattelusta on muutama päivä, mutta Tikkanen ei ole kuullut siitä lainkaan. Debyyttilevyn Kenkäkaverukset-kappaleessa lauletaan siitä, kuinka hiljaa puhuvat, Adidaksen kengissä kulkevat ystävykset hylkäävät toisensa. Silloin saattaa kuulostaa näin henkistyneeltä. Edellisen kerran Tikkanen on käynyt Mäkirannan luona Berliinissä syyslomalla. Keskenään Mäkiranta ja Tikkanen eivät puhu työasioista. Välillä tulee olo, että tekisi mieli lähteä sinne Berliiniin moikkaamaan Karinia tai tehdä sen kanssa jotakin täällä.” Tikkanen ja Mäkiranta eivät koskaan ole olleet esimerkiksi kämppiksiä, mutta jonkinlaisesta symbioosista on silti ollut kyse. Että ei tee jotakin, kun pelkää että epäonnistuu. ”Jollain tasolla. On muutettava Berliiniin nähdäkseen peiliin. ”Ehkä mä en oo miettinyt vielä tarpeeksi, mutta koska mä tykkään sikapaljon luoda kokonaisuuksia ja esiintyä livenä.” Ei ole montakaan vuotta, kun Mäkiranta esiintyi Pop & Jazz Konservatoriolla. Mä en haluaisi olla sellainen tyyppi.” Oletko ollut. On kirjoitettava kappale viikossa ja soitettava open miceissä heti sen valmistuttua. Mutta Karinalle näin ei ole käymässä. Se on vaan niinku. Siitä tulee tosi paineistettu tilanne, koska oon kateellinen. ”Vaikka on koko ajan yhteyksissä, kyllä se fyysinen läsnäolo on kaikista vaikuttavin läsnäolon muoto. TAMMIKUU 2020 IMAGE 31 vieraassa kaupungissa omillaan ja rauhassa oleminen on silti eri asia. Viimein ehtii miettiä ”normiasioitakin, jotka ei liity musaan”. Kun koko ajan tiedostaa, että kaikki tekee sitä, myös mä pystyn vähän hengittämään.” Syksyllä Mäkirannan puhelin katosi. Jonkinlaisesta toisen täydentämisestä, ehkä. Mäkirannan mukaan se johtuu siitä, että ”Helmi on mun kaa”. On saanut mietittyä, minkä takia teen tätä.” Miksi. Pystyn vaan antamaan olla. Tänne yksin jään. ”Jos näen vähän keikkoja, en suhtaudu niihin enää musiikkina. Vaikka on koko ajan yhteyksissä, kyllä se fyysinen läsnäolo on kaikista vaikuttavin läsnäolon muoto.” ”. Suomen ”kuplasta” on hyvä päästä pois ja oppia muilta indiemusiikin tekijöiltä. Mäkirannan, Tikkasen ja Pyykösen bändichätissä oli unohtunut mainita aiheesta. On mentävä tanssimaan sunnuntai-iltapäiväksi ymmärtääkseen, että sekin on mahdollista. Hän juoksi vessaan, häpesi ja itki. Kuin pitkäkestoisen terapiasuhteen jälkimainingeissa. Kuulumiset ovat kuulematta
32 IMAGE TAMMIKUU 2020
TeksTi arttu seppänen kuvaT ulla donner. TAMMIKUU 2020 IMAGE 33 Pääkaupunkiseu dun kauppakeskukset ovat tämän päivän kaupunkisuunni ttelun lapsia, mutta miten niille käy, kun ne kasvavat aikuisiksi
Nykyään eläkkeellä oleva arkkitehti oli keskeisessä roolissa tekemässä päätöksiä nykyisin tuntemistamme kauppakeskuksista. Vastaavaa ei Suomessa oltu nähty aiemmin. ”Ensimmäisiä Kehä III:lle tulleita kauppakeskuksia haettiin alun perin Helsingin puolelle, mutta Helsinki ei suostunut. ITIS Jos tuolla jossain on Isoveli, se voi valvoa meitä Itäkeskuksen eli Itiksen (1984, Morgan Stanley, CC Real Finland Oy) lasikaton läpi. Vuonna 1966 toimittaja Pekka Holopainen tuijotti televisiossa Helsingin Puotinharjun ostaria, haukkui sen epätarkoituksenmukaiseksi ja sanoi: ”tämä on tuhlausta, johon meillä ei ole varaa”. Kiertelyä taustoittaa scifi-henkinen ambient, jonka päälle välillä tulee kaikuvia kuulutuksia erilaisista tarjouksista: ”Paketoimme kaiken sinulle kauniiksi” tai ”Tuulahdus pohjoisen kauneutta”. Holopainen jatkoi: ”Suomalaisen ostoskeskuksen järjettömyys on verhottu demokraattisen valinnanvapauden salapukuun”. Ostarit ovat saaneet lähteä esimerkiksi Maunulasta, Herttoniemestä, Pukinmäestä, Pitäjänmäestä, Lauttasaaresta, Laajasalosta, Konalasta, Kannelmäestä, ja lista jatkuu. Kauppakeskuksiin liittyy aina uutuudenviehätystä ja sen tuomaa ostovimmaa. Dystooppisen suuri kokonaisuus, jota on liki mahdoton saada näkökenttään kerralla, on perustettu orwellimaisesti vuonna 1984 ja edustaa nykykauppakeskuskulttuurissa retroa. Keskukseen löytää helposti sisään ja sieltä ulos. Raiteiden varrella Pasilassa on uusin tulokas, valtava Mall of Tripla. ”Itäkeskus on hyvä esimerkki, että se ei muodosta ulospäin tilaa”, Rajajärvi sanoo. Eipä mene Stockmannillakaan enää kovin hyvin.” Samaan aikaan kauppakeskukset ja kivijalkakaupat myös täydentävät Rajajärven mielestä toisiaan. Rajajärven aikana Helsingin keskusta laajeni kauppa keskittymien avulla Esplanadilta ja Stockmannilta kohti Forumia ja Kamppia, ja sieltä se laajenee edelleen. Tunnelma muistuttaa Blade Runner -elokuvaa, jossa kadulla kaikuu houkuttelevia mainoksia Vangeliksen äänimaiseman päälle. Kauppakeskus on oma suljettu kokonaisuutensa. Nykyiset amerikkalaistyyliset kauppakeskuskompleksit ovat jatkumoa 60-luvun suunnitteluihanteiden mukaisille yksikerroksisille ostoskeskuksille. Sinne on kaavoitettu hotelleja ja tehty tilaa ravintoloille ja erikoisliikkeille. ”Tähän liittyy harhaa, että kyseessä olisi uusi linjaus. Sen myötä kauppakeskusten koot ampaisivat uusiin mittasuhteisiin, jossa enemmän oli enemmän. Helsingissä ja Vantaalla oli Rajajärven mukaan erilaiset suunnitteluihanteet hänen aloittaessaan. Täytyy olla tietyt palvelut, kun alueelle laitetaan ihmisiä. Pääkaupunkiseudun kauppakeskukset ovat nousseet liikenteen solmukohtiin. Rajajärvi meni Helsingin kaupungille töihin vuonna 1982 ja jäi eläkkeelle 2012. ”Yksikerroksiset keskukset liittyivät näiden asuinlähiöiden ensimmäiseen vaiheeseen. Trendi on sama muualla Suomessa. Niinä hetkinä, kun Suomessa on luonnonvaloa, se lankeaa lasikatosta kauppakeskukseen ja luo tunnelman keskuksen pääkäytävälle. Joko ihmiset tekevät nykyään jouluostoksensa ajoissa, tai sitten Itis on hieman menettänyt hohtoaan uudempien keskusten rinnalla. Hiljattain 20 vuotta täyttänyt Jumbo katselee autoja Kehä III:n varrella. No kiitos vain, toteaa asiakas, pyyhkii jalkansa mattoon ja astuu hyvin valaistuun lupaukseen helppoudesta. ”Se on kuin satelliitti. Sitten ne meni Vantaalle, jolla oli erilainen linja.” ”Kaikki investoinnit olivat tervetulleita, kun haluttiiin tehdä Helsingistä eurooppalainen kaupunki.” Rajajärvi ei ota kantaa siihen, onko kauppakeskuksia Helsingissä jo liikaa, mutta hän sanoo niiden kilpailevan kaupungin keskustan kanssa. Se lähentelee keski-ikää, mutta joutuu käyttämään yhä samoja vanhoja verkkareita. V uonna 1984 Itäkeskuksen avajaisissa soitti puhallinorkesteri. Rajajärven mukaan Helsinki oli vielä 20 vuotta sitten ”aika kuollut kaupunki”. Haluan yrittää ymmärtää, miksi kauppakeskuksia on niin paljon ja miten on mahdollista, että moni niistä vieläpä aivan uusia, lähes yhtä aikaa valmistuneita. Helsingin kaupunginmuseon tarkoituksena on ainakin säilyttää toimittaja Holopaisen haukkuman Puotinharjun Puhoksen vanhimmat osat. Sisäpihalla oleva maailman pienin ja surullisin leikkipuisto suorastaan odottaa Notkeaa Rottaa paluukeikalle.. Kaikki tarvittava saman katon alta! Helsinki on myös Suomen kauppakeskusten pääkaupunki. Itäkeskus, tai nykyisin Itis, on siis hyvä paikka aloittaa. Etenkin Esplanadin alue on Rajajärven mukaan elävöitynyt. Siispä rajoitimme toimistojen tuloa, koska ei voi olla elävää keskustaa, jos siellä ei ole asumista”, Rajajärvi sanoo. Tämän kääntöpuoli on jyrkkä raja kauppakeskuksen ja sitä ympäröivän tilan välillä. ”Kantakaupunki oli myös konttoristumassa. Juhlaan oli aihetta, sillä 200 000 neliömetrin kompleksi aloitti uuden aikakauden suomalaisen kuluttamisen historiassa. Helsingissä oli linja, että kaupungin rajojen sisälle ei rakenneta kaupunkirakenteen ulkopuolisia keskuksia esimerkiksi kehäteiden varteen. 34 IMAGE TAMMIKUU 2020 T ervetuloa Itikseen, toivottaa tummanharmaa eteismatto. Noin kolmannes kaikista Suomen kauppakeskuksista sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Itseironiselta vaikuttava Blade Runner -tunnelma on ainutlaatuinen kommentaari Helsingin kauppakeskusskenessä. Katettuina kauppakeskukset ovat myös luontevaa tilaa suomalaisiin kaupunkeihin, joissa talvet voivat olla kylmiä tai vaihtoehtoisesti niin tuulisia ja sateisia, että eivät ole talvia ensinkään. Eivätkö kauppakeskukset olekaan aikansa elänyt konsepti, menneiden aikojen keksintö. ”Kaupungin tavoite on pitää keskusta elävänä, ja keskusta muodostuu pikkuliikkeistä. Kaiken tämän vuoksi matkustan nyt metrolla Itiksestä Espoon Matinkylään, kauppakeskuksesta toiseen. 2000-luvulle tultaessa ostareita on purettu runsaasti. Ehdotimme ainakin joskus paikaksi Malmia, joka ei kelvannut rakennuttajille. ”Mitä sillä välin tehtiin, niin ei sitä hirveästi tarvitse hävetä”, hän sanoo. Itäkeskus asetti uuden standardin. Se oli sen ajan juttu, nyt on toinen aika”, sanoo Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston entinen päällikkö Tuomas Rajajärvi puhelimessa. Rajajärvi kertoo, että hänen työvuosiaan leimasi pyrkimys tehdä Helsingistä eurooppalainen, vetovoimainen kaupunki. Metroreitin varrella on Itäkeskus, tänä vuonna avautuva Herttoniemen Hertsi, Kalasataman Redi, Kamppi, Tapiolan Ainoa, Matinkylän Iso Omena. Kauppakeskuksille tuli löytää paikka joukkoliikenneyhteyksien varrelta tai kantakaupungista. Rajajärvi on nähnyt kauppakeskusten nousun. Kuin rypäs kauppoja kuvun alla. Jäljelle jäävät kertovat tarinaa kauppakeskusten ja kaupungistumisen historiasta. Itäkeskuksen leimallisin piirre on sen tuubimainen, puolikaaren muotoinen lasikatto. Viime vuosikymmenen alkupuolella Itiksen ilmettä tosin hieman ”raikastettiin”. Niin kauan kuin minä muistan, Helsingissä on ollut tämä linja”, Rajajärvi sanoo. Kun Google Mapsissa zoomaa pääkaupunkiseudun kohdalle ja tekee haun sanalla ”kauppakeskus”, kartalle pulpahtaa mukava röykkiö punaisia palleroita. On viimeinen lauantai ennen jouluaattoa, ja Itiksessä on väljää. Kauppakeskuksen pohjaa ja ulkomuotoa on hankala muuttaa jälkikäteen. Jotain miellyttävää julkista tilaa sen ulkopuolella saa hakea.” Itäkeskus on nyt 36-vuotias lapsi
Jos alkupisteenä pitää Itäkeskusta ja vuotta 1984, tahti on tällä vuosituhannella kiristynyt kovasti. Hänen mukaansa tällä hetkellä vireillä olevat hankkeet ovat lähinnä Gigantin kaltaisia isoja myymälöitä sekä hypermarketteja. Viime vuosina omistajaa on siitä huolimatta tai juuri siksi vaihtanut esimerkiksi Itis, jonka osti vuonna 2018 yhdysvaltalainen liikepankki Morgan Stanley. Hiippavuori sanoo, että verkkokaupan kasvu on ymmärretty jo siinä vaiheessa, kun uusimpia kauppakeskushankkeita on käynnistetty, mutta ihmiset tarvitsevat aina myös lähipalveluita. Redi on tuottanut sille valtavat kymmenien miljoonien tappiot, ja Redin valmistusvuosi oli yhtiön historian heikoin. Ruotsin kanssa Suomi on nyt miltei tasoissa, kun vielä viisi vuotta sitten Ruotsi oli selvästi edellä. Moni liikkeistä on vailla asiakkaita. Matkapäivänä Redissä on väljää. Kauppahinta oli 516 miljoonaa euroa. ”Kauppakeskusneliöt per capita on Suomessa tällä hetkellä todella korkea”, hän sanoo. Katto tulee nopeasti vastaan ja pitkiä suoria näkymiä käytävillä ei ole. Suomalaisten kauppakeskusten täyttöaste on hieman eurooppalaista keskiarvoa matalampi. Parhaimmat tuotot alalla tulevat nimenomaan keskusten myymisestä. Eniten kauppakeskuksia Suomessa omistavat Citycon Oyj ja työeläkevakuutusyhtiö Varma. Kauppakeskuksia syntyy käytännössä kahdella tapaa. TAMMIKUU 2020 IMAGE 35 K alasataman Redi avattiin vuonna 2018. Toisin kuin Kalasatamassa, pääkaupungin toisella uudella asuinalueella Jätkäsaaressa palveluita tarjoavat kauppakeskuksen sijaan kivijalkaliikkeet. ”Jopa alle 4 prosenttiin.” Se on kiinteistösijoittamisessa umpisurkea luku. Entinen omistaja Wereldhave oli yrittänyt myydä Itistä pari kertaa aiemminkin. Ja suurimmat menestyjät osaavat hyödyntää verkkokauppaa myös itse.” Itiksen tavoin myös Redi kääntyy sisäänpäin. Käytävällä pääsisi näin joulun alla istumaan joulupukin polvelle, mutta Korvatunturin herra tonttuineen saa päivystää lähinnä ei-kenellekään. Joissakin on muutamia. Hänen edustamansa yritys on ”maailman suurin kiinteistöjen asiantuntijapalveluita tuottava yritys” ja heillä on Suomessa yhteensä 11 kauppakeskusta johdettavana. Ja sitten on esimerkiksi Vantaan Kivistö, jonne ei tulekaan dinosauruspuisto Jurase Parkia, vaan kauppakeskus. Miksi kauppakeskuksia on Suomessa niin paljon kuin nyt on, ja miksi niitä on tullut edelleen kiihtyvällä tahdilla verkkokaupasta huolimatta, on Hiippavuoren mielestä ”hyvä kysymys”. ”Triplan ja Redin tuotto mitataan vasta siinä vaiheessa, kun kiinteistöt myydään. Siksi keskustelu siitä, onko Helsingissä jo liikaa kauppakeskuksia, alkoi monin osin Redistä. Joko rakennuttaja on itse aloitteellinen kaupungin suuntaan, tai rakennuttaja osallistuu kaupungin järjestämään tarjouskilpailuun rakennettavasta alueesta, jolle on kaavoitettu kauppakeskus. Redi on saanut paljon arvostelua osakseen, kenties turhan armotontakin, koska koko keskus tuli tavallaan liian aikaisin. ”Kaikki kiinteistönomistajat ajattelevat kauppakeskuksia sijoituksina, joilla on jokin tuotto.” Redin alueen kilpailun tornitaloineen voitti rakennusyhtiö SRV vuonna 2011. Keskusta vastaan osoitetussa kritiikissä on eksymisen lisäksi nostettu esiin sitä, tekeekö kauppakeskus tyhjäksi toiveet kivijalkakaupoista sen lähialueilla. Tuotot ovat tosin viime vuosina jääneet kovin matalalle tasolle. Kuulemma huoli keskusten suuresta määrästä on alalla yhtenäinen niin kiinteistösijoittajien kuin vuokralaisten näkökulmasta. Isoille kolosseille löytyisi enemmän ymmärrystä, jos ne edes pullistelisivat asiakkaita. Hiippavuori uskoo, että kauppakeskusten määrän kasvu pääkaupunkiseudulla hiljenee. Sattuneesta syystä 90-luvulla ei kauppakeskusten avajaisia hirveästi vietetty. Yhdysvalloissa neliöitä on asukasta kohden vielä kaksi kertaa Norjaa enemmän. Ympäröivät asuinalueet ovat vielä kaukana valmiista ja Keskon lähes 2?000 työntekijän pääkonttorikin pääsi muuttamaan naapuriin vasta viime syksynä. Suunnittelun lähtökohtana lienee olleet Olkiluoto 3:n maanalaiset ydinjätteen loppusijoitustunnelit, Redin maansiirtokoneella veistetystä logostakin tulee mieleen louhintafirma. Kun jonnekin kaavoitetaan paljon asuntoja, siellä on oltava palveluita. Ehkä aito helsinkiläinen osaisi suunnata mieluummin ylös kuin alaspäin, kulkeehan metro käytännössä Sörnäisten asemalta itään maan päällä. Sitä ennen ne ovat rakennusyhtiöiden taseissa”, Hiippavuori sanoo. Hänen mielestään kaupan ala syyttää verkkokauppaa omista ongelmistaan myös aiheetta. ”Subway”, ”underground”, kieli johtaa harhaan. Markkinoilla on Hiippavuoren mukaan hyvin vähän sijoittajia, jotka elävät eri liikkeiltä saatavilla vuokratuloilla. Mitä muuta tähän valtavaan ja sokkeloiseen kiinteistöön olisi edes mahdollista tehdä. Ajattelen sen olevan pohjakerroksessa, mutta se onkin oppaan mukaan kolmannessa kerroksessa, jonne ei pääse kaikilla hisseillä. Noin puolet Suomen kauppakeskuksista on perustettu viimeisen 15 vuoden aikana. Hiippavuoren asiakkaita ovat kauppakeskusten omistajat eli eri sijoitusfirmat, ja hän vastaa Suomessa kauppakeskusjohtamisen liiketoiminnasta. Onko tämä kaivos. Epätyypillinen ratkaisu loi kauppakeskukselle sokkeloisen maineen, jota ei parantanut sekään, että asiakasmäärät jäivät tavoitteista. Eikä ihme: keskus on kovin sekava ja sokkeloinen, ja yleistunnelma ltaan tunkkainen. Eksymispalautteesta on ainakin otettu opiksi, sillä keskuksessa palloilee useampia oppaita, joista yksi tulee kysymään minne olen matkalla. Viime vuosina ulkomaiset sijoittajat ovat haalineet Suomesta kiinteistöjä, mutta Hiippavuoren mukaan kauppakeskukset ovat tällä hetkellä vähiten halutuimpien kohteiden joukossa kiinteistöbisneksessä. Redissä ei ole monien muiden keskusten tavoin avaraa tilaa, vaan liikkeet ovat kaartuvien käytävien varsilla kahdessa rakennuksessa. Ehkä Redi voisi hajauttaa toimintojaan ja fokusoitua asiakassegmenttii n, joka toistaiseksi jää kauppakeskuk silta kosiskelematta, eli kaivostyöläise t.. ”Verkkokauppa vain muuttaa kilpailua. Näytän varmaan eksyneeltä ja sitä tosiaan olen, sillä en löydä tietä metrolle. Siksi onkin kiinnostavaa, mitä kauppakeskuksille käy lähivuosikymmeninä. Mietin, mitä kävisi, jos Redi ei vuosikymmentenkään aikana saisi ilmaa siipiensä alle. REDI Kalasataman Redillä (2018, SRV) on maine kauppakeskuk sena, johon eksyy. Avara tila puuttuu. Se on pääkaupunkiseudun viidenneksi suurin kauppakeskus, joka noudattaa osaltaan Tuomas Rajajärven kuvailemaa 60-luvun ostareihin liittyvää rakennusfilosofiaa. Kauppakeskuksista saatava tuotto ei ole viime vuosina ollut kovin hyvä vähittäiskaupan ahdingosta johtuen. Kauppakeskusten määrän kasvu etenkin Helsingissä on ollut todella kovaa, myöntää Juhani Hiippavuori CBRE Finland Oy:stä. Suomi on yli Euroopan keskiarvon, mutta jää selvästi jälkeen Norjasta, joka pitää Euroopassa kärkisijaa kauppakeskusneliöissä. Kauppakeskukset käyvät Hiippavuoren mukaan edelleen kuitenkin kaupaksi, koska sijoittajien pääomat on sijoitettava johonkin, ja kauppakeskuksiin saa sidottua suuren määrän pääomaa kerralla. Kilpailua on paljon, suuria voittoja ei ole näkyvissä, ja verkkokauppa tulee kurittamaan alaa entisestään
Ne on hurjan isoja kiinteistömassoja, mitä ihmettä me niille muka tehdään.” ”Aivan karmeita paikkoja, jos henkilökohtaisesti multa kysytään”, hän lisää. Tarkoitus on myydä tuotteita ihmisille ja ostaa heidän aikaansa. Siellä saa maleksia ja lorvailla jos haluaa – ja vielä ilman, että vartijat ajavat pois. Ylipäänsä Aho ei tällä hetkellä usko uusiin kauppakeskuksiin. 36 IMAGE TAMMIKUU 2020 H elsingin nykyisessä kaupunkistrategiassa linjataan, että Helsingistä tehdään maailman toimivin kaupunki. ”Luulen, että historian eri vaiheissa ja erilaisista paineista on syntynyt tilanne, jossa niitä on kaavoitettu huolimatta siitä, että aika on ajanut suurten kauppakeskusten ohi. Tietenkin myös yritykset sopeuttavat toimintaansa aikaan, johon yksityisautoilun ei pitäisi enää entisellä tavalla kuulua. ”Liikennettä suunnitellaan palvelemaan maankäyttöä eikä toisinpäin”, Aho sanoo. Tällä hetkellä kanta vaihtelee paljon, mutta iso osa suhtautuu siihen kielteisesti, etenkin vaalien alla. Ahon visiossa tulevaisuudessa ydinkeskustan sijaan on useita keskustoja eikä palveluiden perässä tarvitse mennä nykyiseen ydinkeskustaan asti. Sitä mukaa, kun alueet rakentuvat, kaupunki luovuttaa tiloja yrittäjille. Jos sinne menee penkille ja alkaa juomaan olutta niin sitten se muuttuu yksityiseksi tilaksi. Ne eivät ole kuitenkaan julkista tilaa vaan yksityisessä omistuksessa. ”Vaikka kaupunkisuunittelussa nyt ajatellaan toisin ja trendit muuttuu, niihin ei voida reagoida”, Aho sanoo. Käytävillä palloilee runsaasti lapsiperheitä. Jos jokin taho haluaa investoida Helsinkiin, se on kaupungin kannalta tietysti positiivinen asia. Ne eivät ole rakennuttajien kannalta tuottoisaa bisnestä, joten niistä ei olla kovin kiinnostuneita. Tripla on myös toiseen uutukaiseen eli Rediin verrattuna selvästi avarampi. ”Kaupungit ovat ratkaisukeskeisiä, pragmaattisia ja ketteriä etsiessään vastauksia niin sosiaalisen segregaation, ilmastonmuutoksen, energiatehokkuuden tai osallisuuden ja digitalisaation haasteisiin”, sanotaan pormestari Jan Vapaavuoren esipuheessa. On Aho kuulemma itsekin kantanut Ikean huonekaluja metrossa ja kotiinkuljetus toimii, joten hän uskoo, ettei Ikeaan mennä välttämättä omalla autolla. Kun nykyään kaupungilla mietitään esimerkiksi pysäköintiä ja toteutetaan pysäköintihalleja, niin ne toteutetaan Ahon mukaan niin, että ne on tarvittaessa muutettavissa muuhun käyttöön, kun ja jos yksityisautoilu vähenee. Ja toisaalta Triplan tulisi jatkossa palvella myös paikallisia asukkaita mahdollisimman helposti. ”Se sitoo julkisen tilan eläväksi.” K un palaan Pasilasta Rautatientorin kautta Kamppiin, piipahdan ensin Rautatientorin metron asematunnelissa. Englanniksi nimetyt kerrokset kertovat palaverista, jossa happi loppui kesken. Nähdään Nordic Avenuella! Tripla on Suomen vilkkain rautatieasema, hankkeeseen kohdistuu valtavia odotuksia eli se on YIT:lle näytön paikka, ja sen halutaan toistaiseksi näyttävän brändien keskukselta. Uuden Pasilan nettisivuilla Triplan aluetta kuvataan ”kolmena urbaanina korttelina”, jotka ”sykkivät metropolin tahtiin”, ja joka ”viettelee ja inspiroi”, ja jossa ”onnekkaimmat asuvat”. Tuomas Rajajärvi muistaa tämän tehtävän hyvin. Tässä kohtaa on pakko poiketa reitiltä, vaihtaa Rautatientorilla lähijunaan ja poiketa Pasilan kautta. Välillä ne ovat yhtyneet, välillä ne ovat taas ajautuneet erilleen. Juhani Hiippavuori korostaakin, että kauppakeskusten ensisijainen tarkoitus on palvella vuokralaista eikä olla julkista tilaa. Ihmiset saavat kerjätä, gideonit voivat jakaa kirjojaan, hatturockarit ilmaista itseään miten sattuu. ”Ensin se meinattiin laittaa täyteen liiketiloja, mutta me virastossa TRIPLA Pasilan Mall of Tripla (2019, YIT) on uusi ja avarine tiloineen viihtyisä kauppakeskus, mutta se tekee parhaansa saadakseen näyttämään itsensä typerältä. Esimerkiksi Ikea haluaa lähemmäksi keskustoja ja siksi Koivusaareen Lauttasaaren länsipuolelle on tulossa uusi Ikea, ”johon ei tule paljon autopaikkoja”. Tuomas Rajajärven seuraajalla, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aholla on kysymykseen siitä, miksi juuri nyt on noussut niin monia kauppakeskuksia jo tuttu vastaus: ”hyvä kysymys”. ”Jos omalla mielipiteelläni sanon, niin olen aika skeptinen.” Mutta Tuomas Rajajärven tavoin Aho on sitä mieltä, että molempia – kivijalkakauppoja ja kauppakeskuksia – tarvitaan, ja ne täydentävät toisiaan. Onko sitten mielekästä, että näin isoja tiloja kaavoitetaan yksityiseen ja kaupalliseen käyttöön. Kyse on liike-elämän ja kaupungin intressien ristivedosta. Pasilankadusta on tarkoitus tehdä bulevardimainen, elävä kaupunkitila. Siellä on liiketiloja mutta myös julkista tilaa. Optimistista. Muotiliikkeitä on paljon ja kahviloita ja ravintoloita valtavasti. Kauppakeskukset, jotka pahimmillaan on autoriippuvaisia, eivät tunnu kovin houkuttelevilta.” Helsinkiin ei varmasti nykysuunnittelutrendien mukaan nousisi autoiluun perustuvia keskuksia, mutta olemassa olevat keskukset eivät noin vain lakkaa olemasta. Pitkäkestoinen keskustelu on esimerkiksi se, voiko kauppakeskuksessa tehdä poliittista toimintaa. Ja ainakin tänään uutuudenviehätys puree. Kauppakeskukset sijaitsevat keskeisillä paikoilla ja niiden on tarkoitus olla myös ajanviettopaikkoja. Yrjönkadulta Kamppiin menevä tila on julkista tilaa, se on määritelty kaavassa. Triplan viereen rakennetaan ratapihakorttelit, joihin tulee asutusta ja päiväkoteja. ”Kampissa on kokeiltu vähän eri tavalla. ”Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta haluttaisiin suosia elävää kaupunkia, jossa kulkijan tasolla tapahtuu asioita ja on kivijalkakauppoja. Juridisesti se on katutilaa, mutta eihän se silleen lopulta toimi”, Aho sanoo. Hän ei vaikuta olevan kauppakeskuksista erityisen innoissaan. Tripla on etenkin tällä hetkellä korostetun lifestyleja tavarakeskeinen. Siellä ei ole bulkkiliikkeitä mutterien etsijöille. Ahon mukaan ajatus Pasilasta osana Helsingin keskustaa ei ole uusi ja hänen mukaansa kantakaupungin laajeneminen Pasilan suuntaan ja muuallekin tulee jatkumaan. Heitä on nyt vain ensin odoteltava.. Tarkoittaako toimiva kaupunki suuria katettuja sisätiloja, joihin paeta viimaa ja sateita vai mitä kaikkea on Pasilan Triplan taustalla. Lopulta Triplan on tarkoitus yhdistyä keskuspuistoon, jolloin siitä tulee osa kaupunkikeskustaa. Pasilaan nousee vielä yhdeksän tornitaloa ja vuoteen 2040 mennessä Pasilan asukasluvun on määrä olla kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Kaavoittajan tehtävä on palvella sijoittajaa ja selvittää, mitä on mahdollista tehdä kaupungin linjausten puitteissa. ”Mutta kauppakeskuksilla me ei tehdä yhtään mitään. Ahon mukaan viimeiset vuosikymmenet neuvotteluissa on rakennuttajien kanssa kiistelty juuri kivijalkaliiketiloista. Näin on kaavoitettu. On runsaasti tilaa, jota on huomattavasti helpompi hahmottaa. Ahon mukaan asiakaspotentiaali Triplassa on kovempi kuin missään muualla Helsingissä, onhan se vilkkain rautatieasema. Mutta sitten ne on ollut jo putkessa ja toteutettava”, Aho sanoo. Helsinki saattaa Ahon mukaan ottaa mallia Kööpenhaminasta, jossa on kokeiltu sitä, että kaupunki sitoutuu ostamaan tietyn alueen kaikki taloihin tulevat kivijalkatilat
TAMMIKUU 2020 IMAGE 37
38 IMAGE TAMMIKUU 2020
Kestävyyden ohittaessa lyhytjänteisen kuluttamisen voisimme nähdä kauppakeskuksissakin tavaroiden sijaan nykyistä enemmän palveluita: erilaisia korjauspalveluita, vuokraamoita, palvelupisteitä ja käytetyn tavaran kauppoja. Kamppi muistuttaa paljon Triplaa siinä, että se on myös vilkas liikenneasema. Ja paikasta taidetaan olla ylpeitä, sillä kesällä 2019 Japanin kruununprinssipari tuotiin Isoon Omenaan ihmettelemään neuvolaa. Niin kuin kaupunkisuunnittelu myös kauppakeskukset ovat aikansa lapsia niin palveluiltaan kuin arkkitehtuuriltaan. Kampin keskeisen sijainnin vuoksi liike-elämä ja julkinen tila käyvät siellä käsirysyä. Tämän päivän lapset pukeutuvat mieluiten uuteen. Ison Omenan palvelutori sen ylimmässä kerroksessa on yllättävän viihtyisän ja kätevän oloinen. Ok Consumer, he sanovat. Yksittäiset liikkeet voivat lyöttäytyä yhteen ja markkinoida itseään yhtenäisenä alueena, aivan kuten Design District Helsinki. TAMMIKUU 2020 IMAGE 39 taisteltiin, että sinne jäi paljon julkista tilaa. On neuvolaa, lääkäriä, hammaslää käriä, kelaa, postia, ja viihtyisä kirjasto. Iso osa ihmisistä kulkee metrosta tultuaan vain keskuksen läpi saman tien ulos ostamatta mitään. Olen YIT:n ja Triplan kanssa samaa mieltä siitä, että kauppakeskukset tulevat olemaan kaupunkikeskuksia.” Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva sanoo, että kauppakeskusten tulevaisuuteen vaikuttavat erityisesti kuluttamisen muutos ja paikkakäyttäytymisen muutos. Tulevaisuustutkija Ilkka Halava uskoo Dufvan tavoin kauppakeskusten potentiaaliin siinä, että niistä voi tulla kauppakeskusten sijaan kyläkeskuksia, jossa kohdataan ihmisiä ja nautitaan elämyksiä. Kun tullaan kauempaa omalla autolla, tavataan ostaa enemmän. Tänne ei maleksivia nuoria kaivata, paitsi jos kulutatte täällä enemmän kuin nykyiset 7,4 euroa keskimäärin. ”Oodin suosio osoittaa mielestäni hyvin, että kirjastoilla on edelleen oleellinen rooli ihmisten elämässä ja se saattaa tulevaisuudessa kasvaa, kun kirjastot uudistavat palvelutarjoamaansa.” Kauppakeskukset ovat uudistaneet palveluvalikoimaansa lisäämällä elämyksellisyyttä. Tulevaisuudessa kauppakeskuksella voisi olla myös rooli keskustelupaikkana, Dufva uskoo. Kaupungistuminen kiihtyy, ja toisaalta ikääntyvä väestö tarvitsee palveluita läheltä. Dufvan mukaan nykyisen väestöennusteen perusteella ei olisi lainkaan yllättävää, jos Yhdysvaltojen tavoin tulevina vuosikymmeninä löydämme maakunnista hylättyjä kauppakeskuksia. Kokeiluja on jo: esimerkiksi Ruotsissa Eskilstunassa on kauppakeskus, joka perustuu täysin kiertotalouteen. Se tosin edellyttäisi, että kauppakeskukset sallisivat yksiselitteisesti myös politiikan tiloissaan. No täällähän se onnistuu! Ison Omenan palvelutori houkuttelee jokaisen sisäistä sosiaalidem okraattia heräämään ja ylistämään Pekka Kuusta ja Arvo Ylppöä. Hieroo sitä vasten kasvoja, kunnes alat suunnitella Espooseen muuttamist a. Viime vuosikymmeninä on keskitytty tekemään suuria yksiköitä, mutta Dufva uskoo, että tulevaisuudessa korostuu pienemmistä palasista muodostuva verkostomainen kokonaisuus. Laman kauppakes kushiljaisu us päättyi viimeistään Kamppiin, josta tuli Helsingin ydinkeskus tan the kauppakes kus. Onneksi se saatiin läpi.” Samaan tapaan myös Kaisaniemenpuistoa suunniteltaessa pohdittiin, tehdäänkö siitä Lontoon Hyde Parkin tavoin tila, jonka portit suljetaan illan tullen. He ovat tottuneet saamaan kaiken kotiovelle. ”Uusimman tuulahduksen kauppakeskuksissa on kirjastoja, museoita, päiväkoteja. Meitä katsoessaan he näkevät säälittävän joukon, joka on käyttänyt hirveästi aikaa vaatteiden, kenkien ja asusteiden sovittamiseen ja ostamiseen. Keskuksen valotaulut mainostava t, kuinka parhaita lahjoja ovat aineettoma t lahjat. ”Mutta 2030-luvulla meillä tulee varmasti olemaan kohtuullisesti päänvaivaa tyhjiksi jäävien toimitilojen kanssa”, Halava sanoo. Narinkkato rin vieressä Kampilla on tilaa kohota uhmakkaas ti ja haastaa kuka tahansa ympärillään: käy sisään jos uskallat, tai uskallatko olla tulematta. Kauppakeskusten on muututtava. Pysyäkseen pystyssä niiden on oltava peilejä meidän kulloinkin voimassa olevista arvoistamme ja kulutustottumuksistamme. Samasta kerroksesta löytyy Husin laboratorio ja röntgen, Kela, Posti, kirjasto ja tietokoneita asiointia varten. Ja paikalliset näyttävät ottaneen paikan itselleen, sillä miltei jokaisella koneella on joku. Sekä se, mitä kauppakeskuksista haetaan. Isosta Omenasta löydän kiertelyn jälkeen yhden second hand -liikkeen. . Sinne mennään pitkälti omalla autolla, ja kävijäkohtainen myynti on 40 euron tuntumassa. Mutta nyt kuljetaan auton sijaan metrolla, jolla pääsee Kamppia pidemmällekin länteen. ”Erityisesti tavaroiden kulutus on kasvanut ja ylittää tällä hetkellä maapallon kantokyvyn rajat. Aina Tapiolan Ainoa-kauppakeskuksen kautta Espoon Matinkylään asti, jossa ei ole mahdollista astua metrosta ulos kulkematta Ison Omenan kautta. Puisto päätettiin pitää täysin avoimena julkisena tilana. Toisaalta kiertotalous yleistyy ja muuttaa kuluttamista kohti palveluita, yhteiskäyttöä ja pitkäikäisten ja korjattavien tuotteiden suosimista.” Iso kysymys on, kuinka suureksi arvoksi kiertotalous ja kestävyys tulevaisuudessa todella nousevat. Esimerkiksi Triplan kyljessä on hotellin lisäksi asuntoja. Jos 60-luvun ostoskeskuksia voidaan ajatella kauppakeskus 1.0:na, ja nykyiset kauppakeskuskompleksit ovat 2.0, mitä voisi olla 3.0. Mutta Suomessa kiertotalous ei kauppakeskuksissa näy. Janan toisessa päässä on Raisiossa oleva kauppakeskus Mylly. Sen vuoksi Kampissa myynti per kävijä on kaikkein pienimpien joukossa, vajaat 8 euroa. ISO OMENA Iso Omena (Citycon Oyj 2001) suorastaan pröystäilee espoolaisel la hyvinvoinni lla. Iso Omena näyttää toteuttavan onnistuneesti aluekeskuksen ja ostoskeskuksen tehtävää, sillä samassa paikassa voi hoitaa monia asioita. Itse keskuksen nimi on todella typerä, ja kiinteistöfir mat voisivat näitä nimetessää n miettiä jotain muutakin kuin Frank Sinatraa laulamassa New Yorkista.. Juhani Hiippavuoren mukaan ainakin asuntoja myös kauppakeskusten yhteydessä. Kuluttaminen on tällä hetkellä jännitteisessä tilassa, kuten koko talousjärjestelmä, sanoo Dufva. KAMPPI Kamppi (2006, TH Real Estate, Allianz), ajaton klassikko! Onko se oikeasti ollut olemassa näin vähän aikaa. Hänen asiakkaansa ja Suomen suurin kauppakeskusomistaja Citycon Oyj on linjannut strategiassaan, että yhtiö pyrkii lisäämään välillisesti asunnontuotantoa. Sen avaaminen oli Itäkeskuksen kaltainen merkkipaa lu. Kun ja jos arvot sekä kulutustottumukset muuttuvat, niin nykyiset kauppakeskukset tulevat todennäköisesti näyttämään erikoisilta tulevien sukupolvien silmissä
40 IMAGE TAMMIKUU 2020 Monikan MAAILMA
TAMMIKUU 2020 IMAGE 41 Monikan MAAILMA Monika Fagerholm on Suomen arvostetuimpia kirjailijoita, ja hänet on palkittu myös Ruotsin suurimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Augustilla. TeksTi kati kelola kuvaT hannes paananen. Miten hän sen tekee. Hänen teostensa tiheää maailmaa ja intensiivistä kieltä voi pitää kotimaisessa kirjallisuudessa ainutlaatuisena
Amerikkalainen tyttö (2004) voitti August-palkinnon. Leroskin täyttyi ylittäjistä. Ja sitten on kaikki kuolleet, joiden sukulaiset ja läheiset on elossa myös.” Palkinnon yhteydessä moni sitä puolustanut vetosi, että kirjallisuus ja politiikka ovat eri asioita. Tekijöinä on joukko samanikäisiä poikia. nousi ilmestyttyään sekä Dagens Nyheterin että Svenska Dagbladetin kriitikkolistojen kärkeen ja oli mukana August-ehdokasveikkailuissa. Reaalimaailman tapaan fagerholmilaisessakaan maailmassa tapahtumat eivät etene lineaarisesti tai loogisesti vaan vyyhtinä, josta näemme vain palasia kerrallaan. Hänellä on Kirjallisuuden valtionpalkinto, Pro Finlandia -mitali ja Ruotsin akatemian pohjoismainen palkinto. Usein tapahtumien taustalla on rikos. Tekijä oli entinen poikaystävä, paikkakuntalainen nuori, joka päätti tekonsa itsemurhaan. Fagerholmin teosten maailma on tunnistettava. Tuo oli isäsi, tuo äitisi, joten sinä olet tällainen. Kirjallisuuden Nobelit on jaettu edellisenä päivänä, yksi Olga Tokarczukille, toinen Peter Handkelle. ”Täällä kyse on joskus elämästä ja kuolemasta”, Fagerholm sanoo työhuoneensa kahvipöydässä. Fagerholm oli nähnyt tavallisten kreikkalaisten ahdingon Leroksen saarella, missä hän käy vetämässä kirjoitustyöpajoja ja viettää lisäksi yleensä pari viikkoa itsekseen lokakuussa. Palkittua Amerikkalaista tyttöä myytiin August-palkinnon jälkeen siellä pelkästään pokkarina lähes 200 000 kappaletta. Fagerholmia pidetään kirjailijoiden kirjailijana. 42 IMAGE TAMMIKUU 2020 F läppitaulussa lukee mustalla tussilla ”Stalkern”. Handke on ollut Fagerholmille ”yksi suurista” siitä lähtien, kun hän luki Handkea ensimmäisen kerran työskennellessään iltaisin Kulosaaren kirjastossa 80-luvun alussa. Mitä on totuus. Niin ne ovat Fagerholmistakin, johonkin pisteeseen (hänestä kirjailijoiden velvollisuuksiin kuuluu osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja esimerkiksi tehdä työtä vangittujen ja vainottujen kirjailijoiden puolesta), mutta se on myös etuoikeutettu argumentti. Niissä on vahva, liki maaginen tunnelma. Bambissa, kuten Fagerholmin kirjoissa yleensäkin, kerronta kiertyy auki kuin kaleidoskooppi. Oli Kreikan velkakriisiin liittyvä kansanäänestys, jonka tulos ei miellyttänyt EU:ta. (läpsäys) Samana vuonna, kesällä 2017 Tammisaaressa murhattiin nuori nainen raa’asti. (Hän ei mene niihin tässäkään.). ”Siis Tokarczukhan on aivan upea! Mutta Handken suhteen mulla on vähän ongelmia”, Fagerholm sanoo valinnoista. Hänellä on mustat housut, taivaansininen villatakki ja kaulassa helminauha. Vuonna 2015, kun kirjoitusprosessi alkoi, Fagerholm oli vähän päälle viisikymppinen. ”Jos ajatellaan vaikka balkanilaisia ja bosnialaisia lukijoita, niin ei heillä ole sitä ylellisyyttä, että he voivat tässä asiassa sanoa, että kirjallisuus ja politiikka eivät kuulu yhteen.” ”Kyllä Handkea voi lukea ilman tätä palkintoakin.” M onika Fagerholm on Suomen arvostetuimpia kirjailijoita. Juuri sen kaltaisessa paikassa, johon hän sijoittaa romaaninsa. Kirkas– valolamppu palaa. Ei suoraviivaisesti tai siististi vaan sirpaleittain ja eri aikatasoissa sahaten. F a gerholm on asunut viimeiset parikymmentä vuotta Tammisaaressa. Hänestä tuntui, että oli sopiva hetki tarkastella, mitä ajassa oli tapahtumassa. Häntä lukevat niin Karl Ove Knausgård kuin Sara Stridsberg. Kuka tappoi bambin. Ne on piirtänyt kirjailija Monika Fagerholm, joka asettuu työhuoneensa pöydän ääreen. ”EU mitätöi demokraattisia vaaleja, ja mä ajattelin, että täähän on iso juttu!” ”Okei, tää oli yks!” (läpsäys pöytään) Pakolaisia alkoi tulla Eurooppaan. Fagerholm seurasi tiiviisti Weinstein-uutisointia (ja myöhemmin Epsteiniä). Alun perin sen tosin piti olla aikalaisromaani. Tarinoiden sirpaleet limittyvät aukkoiseksi kudelmaksi siitä, mitä kenties tapahtui – tai oli tapahtumatta – siinä suuressa narratiivissa, jota kerromme yhteisöstämme ja itsestämme. Eli tällainen klaanimainen ajattelu.” Ja määritteleminen on tietenkin vallankäyttöä, kuten myös vaikeneminen. Alla viivat ja nuolet syhertävät ristiin rastiin. Hänen läpimurtoromaaninsa Ihanat naiset rannalla (1994) sai Runeberg-palkinnon ja oli sekä Finlandiaettä Ruotsin August-ehdokas. Kenellä on valta kertoa siitä. Pöydälle on katettu viinerit, kupit ja kahvi termarissa. (Suunnitteli hän tosin hetken myös suhderomaania, siitä huolimatta, että vihaa avioliittoromaaneja – mutta se olisi voinut hänestä olla romaanille hedelmällistä. (läpsäys) Vuonna 2017 tuli #metoo. Fagerholm alkaa listata, mitä kaikkea. Fagerholm johti kotona Tammisaaressa keräystä, jossa koottiin rahaa saaren pakolaiskeskusta varten. ”Näitä ihmisiä on vielä elossa. Hän on miettinyt niitä. Naisia, jotka on joukkoraiskattu, ihmisiä, joita on kidutettu. Niiden mekanismit kiehtovat Fagerholmia. Vaikealle tapahtumalle ei ole sanoja. ”Pienessä yhteisössä määritellään koko ajan, mikä sinä olet ja millainen. -romaanissa se on nuoren naisen joukkoraiskaus. Huhut ja tarinat alkavat liikkua. esittämiä kysymyksiä. Mitä todella tapahtui. Ne tapahtuvat kuvitteellisilla rannikon pikkupaikkakunnilla, joiden nimi on Seutu, Lattaniemi ja Harmaala. Fagerholmin romaanien suuria teemoja ovat valta ja niiden ympärille syntyvät hiljaisuudet. Ulkona tuoksuvat takapihojen jo käyneet omenat ja viilenevien öiden kosteuttama multainen maa. Pienet paikkakunnat kiehtovat häntä, koska niissä vallankäytön ja hiljaisuuden rakenteet ovat paljaina näkyvillä. Aikalaisromaanissaan esittämänsä kysymykset olivat jo aika pian aloittamisen jälkeen alkaneet tuntua Fagerholmista naiiveilta, halveksittaviltakin. Kuka tappoi bambin. Tarinan seassa soi musiikki, ja tekstiin punotaan kirjallisia viitteitä. Ruskeaksi rapatun omakotitalon yläkerrasta näkyy nurmikon yli vastapäiselle talolle. Kolmesti hän on ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnossa. Olihan hän kirjoittanut Ihanat naiset rannallakin vähän samoista lähtökohdista, tehdäkseen suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa kliseisen kesäparatiisiromaanin omalla tavallaan.) Mutta sitten ajassa alkoi tapahtua. oli Finlandia-ehdokkaana. Suomen lisäksi Fagerholm on suosittu Ruotsissa, suurempi kuin esimerkiksi toinen iso suomenruotsalainen, Kjell Westö. Mutta Handken kommentteja Balkanin sodasta (hän on muun muassa kieltänyt Srebrenican kansanmurhan olemassaolon) sekä sotarikollisena tuomitun Slobodan Miloševi?in hautajaisissa pitämää puhetta ei Fagerholmista voi ohittaa. ”Miten me käsitellään hiljaisuutta, ja perimmäisenä kysymyksenä, onko hiljaisuus hyväksi?” Ne ovat Kuka tappoi bambin. Väkivallanteon ympärille syntyy mieliä hajottava hiljaisuus, niin uhrin, tekijöiden kuin heidän omaistensakin. Fagerholmin uusin romaani, tänä syksynä ilmestynyt Kuka tappoi bambin
Hän alkoi pitää päiväkirjaa ja kirjasi päivä päivältä ylös, miten vaikeneminen syntyi ja eteni. Suvussa oli myös yksi kirjailija, kouluja käymätön äidin äiti Elin Herrgård. Ei siitä oikein tuu mitään!” Murhan jälkeen Tammisaari oli sokissa ja Fagerholm sen mukana. He liikkuivat Monet aikalaisromaanit, jotka käsittelevät akuutteja asioita, ovat huonoa kirjallisuutta.” ”. Opinnot tyssäsivät, kun vuorossa oli harjoittelujakso mielisairaalassa. Juuri hiljaisuus hajottaa kaiken.” M onika Fagerholm syntyi ja kasvoi Puotilassa, Itä-Helsingissä. ”Hän jää hirveän yksin, eikä toivu tästä”, Fagerholm sanoo. Hän oli julkaissut esikoisteoksensa 1960-luvun alussa kuusikymppisenä, luonut nahkansa ja noussut miehensä varjosta. ”Ajatus tuntui aivan hurjalta, että tätä mä en vaan pysty tekemään.” Fagerholm vaihtoi psykologian kirjallisuustieteeseen. Perhe asui aravatalossa. Fagerholmille on jäänyt mieleen eräs kerta, kun muuten etäiseksi jäänyt jo seitsemänkymppinen isoäiti palasi 70-luvun alussa naiskirjailijoiden seminaarista Ruotsista kaftaaniin pukeutuneena. Lukiossa hän oli kerran puhumatta omien sanojensa mukaan kokonaisen vuoden. ”Olin tavallaan lukossa.” Mutta hän oli hyvä oppilas, suorittaja. Nuori nainen oli ulkopaikkakuntalainen. ”Todella hyvä career choice.” Fagerholmin opiskelukaverista,”runoiljakomeetta” Merja-Riitta Stenroosista, tuli hänen bestiksensä ja tärkeä hahmo. Nuori mies oli paikkakunnan urheilulupaus, perhe arvostettu. Lukion jälkeen hän haki opiskelemaan psykologiaa, ”koska sinne oli vaikea päästä”. ”Hiljaisuus laskeutui hyvin nopeasti.” Alkoi juoruilu, kun sanoja ei ollut. Kodissa asui myös nuori lastenhoitaja Maija, josta tuli Fagerholmille varaäiti. Ja miten vaikea on puhua silloin, kun kaikki tuntevat uhrin, tekijän ja tämän läheiset. ”Noin vuoden päästä oli mun mielestä paikoin jo sellainen vire päällä, että tämä oli tytön oma vika.” Murhaa seuraavana naistenpäivänä Fagerholm järjesti yhdessä uhrin parhaiden ystävien kanssa muistokonsertin, jossa esiintyi muun muassa Krista Siegfrids. Hän huomasi joutuneensa juuri sellaisen hiljaisuuden keskelle, jollaiset kiinnostivat häntä. ”Kaikille kirjassa käy huonosti hiljaisuuden takia. Konsertin alla hän kävi Ylen Efter Nio -ohjelmassa keskustelemassa siitä, että emme saa unohtaa tätä nuorta naista vain koska tapahtuneesta on vaikea puhua. Kun hän lopetti työnsä perheessä, Fagerholmin äiti järjesti hänetkin töihin Rikhardinkadun lastenosastolle. ”Monet aikalaisromaanit, jotka käsittelevät akuutteja asioita, ovat huonoa kirjallisuutta.” ”Siellä on se hirveä Migri ja tässä on pakolaiset…. Kuka tappoi bambin. Fagerholm kirjoitti aiheesta kolumnin Arbetarbladetiin, missä hän kysyi, miten voimme puhua asioista, joista sanomme, ettemme voi puhua. ”Olen ajatellut, että varhaisnuoruudessa mulla oli kaksi äitiä, jotka molemmat olivat töissä lastenosastolla kirjastossa.” Äiti oli avoin, dominoiva ja suuri persoona, isä sen täydellinen vastakohta, sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen. Sitä, miten aluksi kaikki tieto, faktat, tapahtumista saatiin muualta kuin Tammisaaresta: Vaasasta, Helsingistä, Ilta-Sanomista. Mutta teini-iässä Fagerholm ei halunnut olla missään tekemisissä kirjojen kanssa. -romaani on kerrottu joukkoraiskaukseen osallistuneen tekijän näkökulmasta. TAMMIKUU 2020 IMAGE 43 ”Jos tekee aikalaisromaanin, siitä pitäisi löytää ote.” Olisi ehdittävä prosessoida tapahtunutta, ottaa etäisyyttä, keksiä vielä löytämätön tapa käsitellä aihetta, jotta se olisi muutakin kuin pamfletti. Äiti työskenteli Rikhardinkadun kirjaston lastenosastolla, isästä tuli 80-luvulla Teknillisen korkeakoulun professori. Fagerholm oli lapsena ujo ja hiljainen. Uhrille käy huonosti, syyllisille käy huonosti, eli ei ole voittajaa. ”Mä ajattelin, että mä kirjoitan esiin tällaisen ihmisen, joka oli osallinen ja joka haluaa kantaa syyllisyyttä, mutta jonka ei anneta kantaa sitä.” Vaikenemisesta syntyy hiljaisuuden trauma. Hänen elämäänsä pitää muistella, kuka hän oli ja mitä hän teki – ei hän ollut vain uhri vaan nuori ihminen. Kotona oli tietenkin äidin työstäkin johtuen paljon kirjoja, ja Fagerholm kyllä luki ja kirjoittikin jotain lapsena
Kun työn alla olevan kirjan raakaversio on kasassa, Fagerholmilla on materiaali ja jonkinlainen tarina. Omaelämäkerrasta Fagerholm oli lukenut, että Waltari kirjoitti päivässä aina tietyn määrän sivuja, seuraavana saman verran lisää ja niin edelleen. Yhdessä Kjell Westön ja Henrika Ringbomin kanssa he julkaisivat ensin Blåja myöhemmin Klo-kirjallisuuslehteä. Fagerholm pahoittelee tulleensa nyt vanhemmiten äitinsä tapaan puheliaaksi, yrittää hillitä itseään. -romaania Fagerholm teki viitisen vuotta. Fagerholm oli alkanut miettiä, että haluaisi kirjoittaa itsekin. Nämä ”polttopisteet” voivat Fagerholmin mukaan olla kuvia, esineitä, päässä toistuvia lauseita… Kaikenlaisia ”tyhmiä asioita, jotka saavat meidän sydämemme tykyttämään”. 44 IMAGE TAMMIKUU 2020 yhdessä kirjallisuuspiireissä ja perustivat lehtiprojekteja. Dieter ja Thomas on ne, jotka on sanoittaneet mun polttopisteen!” Voi olla, että vielä jonain päivänä, oikeana hetkenä se päätyy johonkin Fagerholmin romaaneista, asettuu osaksi sen maailmaa. Ne avaavat tien häpeällisiin kokemuksiin, tekoihin ja ajatuksiin – ja juuri niissä on hirveästi energiaa, Fagerholm sanoo. Ja kun kirjoitat, kirjoitat, kirjoitat ja kirjoitat… tietenkin se menee helposti maaniseksi.” Kuka tappoi bambin. Tässä vaiheessa syntyy Fagerholmin romaanien kieli. ”Nykyään tehdään aika paljon hyvin tehtyjä kirjoja, joissa kaikki on oikein. Ritamäelle tuli mieleen Sex Pistolsin kappale Who Killed Bambi.. Sitä tunnetta. 25-vuotiaana vuonna 1986 hän lähti kirjoituskouluun Biskops Arnöhön Ruotsiin. Vem dödade bambi. Just sen takia, että ne on niin ajateltuja, että niiltä puuttuu tekijä X. Suunnitelmana oli tehdä kirja valmiiksi kuukaudessa. Tästä alkoi Fagerholmin mukaan hänen kirjoittamisensa. Hänen kirjojensa maailmat syntyvät kirjoittamalla. Fagerholm myös kirjoittaa, paljon, joka päivä, uudestaan, uudestaan, uudestaan. ”Ja tää on mun mielestä kiehtovaa, eli että kirjoitetaan samalla tavalla kuin luetaan!” Ensimmäiseksi Fagerholm kirjoittaa raakaversion, nopeasti, noin kuukaudessa, noin viisi sivua päivässä. Se kuuluu: ”You’re my heart, you’re my soul…” ”Maailman hirvein lause!” Fagerholm puuskahtaa ja alkaa nauraa. Ja tämä vaihe vie pitkään, usein vuosia. Oikeasti hän ei puhu lainkaan niin. ”Gå till det som bränner”, mene sitä kohti mikä polttaa. ”Mun kirjoittaminen oli vain kuvittamista.” Vasta Outi Nyytäjän Ylellä pitämä dramaturgian kurssi 1990luvun alussa vapautti Fagerholmin mukaan hänen kirjoittamisensa. Itseään katselemassa näitä cooleja, kauniita, tyylikkäitä naisia. Kirjoittaja on kirjoittanut sen pois tai ei ole uskaltanut kohdata perimmäistä omaa tietämättömyyttään.” Fagerholm antaa esimerkin eräästä omasta polttopisteestään, ”hirveästä kappaleesta”, jonka kertosäe pyörii hänen mielessään. ”Kaikki mun kirjoittaminen meni uusiksi, löysin sen mun jutun.” ”Aloin kirjoittaa 60-luvusta, simppeleitä asioita. ”Idea on siinä, että sä pistät jonkun mekanismin käyntiin. Hän puhuu kuten kirjoittaa: polveilevasti, p-i-t-k-i-n lausein, edes takaisin, painottaen, PISTE, paluu taaksepäin, uudelleen eteenpäin, okei, LÄPSÄYS pöytään, stop, nyt mä aloin taas esitelmöidä. ”Teksti on horisontaalinen pelkästään paperilla. Sen verran hänellä oli vapaata päivätöistään Tilastokeskuksen kääntäjänä (suomi–ruotsi). ”Meille tämä oli tärkeää, koska me haluttiin tuoda esille uusia kirjailijoita. Syntyivät Bella ja Rosa, syntyi Ihanat naiset rannalla. Ja tästä energiasta syntyy kirjan tekijä X. Siellä hän kirjoitti ensimmäisen novellikokoelmansa Sham (1987) melkein valmiiksi. keksittiin, kun löytyi kansikuvavaihtoehto puun juurella pimeyteen hyppäävästä bambista. Fagerholmin intensiivinen, heittäytymistä vaativa tekniikka on ajanut hänet myös loppuun. Toisen teoksensa, Patrician, jälkeen kirjoittaminen alkoi tuntu pinnistelyltä. Se jokin, mitä ei pysty pukemaan sanoiksi, mutta jonka voi tuntea, joka polttaa ja josta syntyy hyvää kirjallisuutta. Me käännettiin myös aika paljon tekstejä, jotka oli meidän sukupolvelle tärkeitä.” Fagerholm kirjoitti esseen Martin Amisin kirjasta Money, Westö kirjoitti Bret Easton Ellisistä. Vielä viime huhti–toukokuussa, neljä viisi kuukautta ennen ilmestymistään, teos oli nimeltään Efter Rymdimperiet, Avaruusimperiumin jälkeen, ja se oli yli kaksisataa sivua pidempi. Mutta Fagerholm huomasi, että tekeminen sopi hänelle, se piti kirjoittamisen energiaa yllä. Tärkein juttu on, että et tee liikaa, etkä liian vähän, ja päivästä päivään liikut koko ajan eteenpäin.” Kohtauksia, outoja hahmoja, ihmeellisiä kuvia, kaiken pitää antaa tulla ulos sensuroimatta. Fagerholmin kustannustoimittaja Tapani Ritamäki halusi yksinkertaistaa tarinaa ja poistaa osan kirjan rönsyilevistä jaksoista, joukossa kirjan nimitarina. Fagerholm laski: viisi sivua päivässä – ja kolmenkymmenen päivän päästä romaani olisi valmis. L ehtien sitaateissa, kuten tässäkin, Monika Fagerholm ”puhuu” lyhyesti ja siististi. Eli pystytään todella tekemään tarinaa, kaikki dramaturgia istuu.” ”Mä oon miettinyt, että miksi mun mielestä nää on kuolleita kirjoja. On kirjoitettava auki kokonainen maailma, jossa on dimensiota ja oma logiikka. Säihkenäyttämöä kirjoittaessaan hän sai kaksi ”hermoromahdusta”. Fagerholm puhuu intuitiivisesta metodista, leikistä ajattelun sijaan. Koska jos mä miellän tän suorituksena, mulle tulee blackout, kaikki pysähtyy siihen, eli mä yritän tehdä liian valmista liian aikaisin.” Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa Fagerholm viimeistelee tekniikan: perspektiivin, tekstiä lause lauseelta ja niin edelleen. Mitä tapahtui 60-luvun alussa just ennen sitä poliittista liikehdintää, kun telkkari tuli kaikkiin olohuoneisiin.” Hän kävi läpi muistikuviaan lapsuudesta: Äitiään ja naapuriystävätär Gudrunia istumassa kalliolla polttelemassa savukkeita, kun Fagerholm oli neljän vanha. Metodi oli peräisin Mika Waltarilta. Hän kertoo kirjoittaneensa seinään, niin että kaikki hajaantui. Heti kun sä rupeat lukemaan, se muuttuu moniulotteiseksi”, Fagerholm sanoo. Eräs vastaus alkaa haastattelunauhalla kohdasta 6.47 ja päättyy sivupolkujen kautta 57.23. Fagerholm oli hurahtanut Julia Kristevaan ja halusi kirjoittaa älykkäästi. ”Mulla on sellainen kirjoittamistapa, että mä ajattelen kirjoittamalla. Nyytäjä kielsi Fagerholmilta ylianalysoinnin ja pakotti katsomaan, siis näkemään. Kakkosvaiheessa hän ryhtyy työstämään sitä, tutkimaan ajatuksia pidemmälle, tekemään tekstiä. Modern Talkingin 80-luvun hittikappaleessa on jokin energia, mitä Fagerholm ei vielä tajua. Enemmän konkretiaa, lisää fyysisyyttä, toimintaa ja yksityiskohtia. ”Ja sen takia mä en pysty seuraamaan deadlineja. Tietenkään se ei ollut. Hän otti metodin käyttöön Ihanat naiset rannalla -romaanissaan. Kun jokin ajatus pitää sanoa täsmällisesti, hän vaihtaa äidinkieleensä ruotsiin. ”Se on mulle hyvin häpeällinen kohta, koska mä oon mielestäni hyvin intellektuaalinen henkilö. Ja se on typerä!” ”Mutta nää on just niitä polttopisteitä
TAMMIKUU 2020 IMAGE 45
46 IMAGE TAMMIKUU 2020
Että mistään ei nyt tule apua. Mutta tavallaanhan siinä hajotti itseään koko ajan.” Vuosi Diivan ilmestymisen jälkeen Fagerholm haki ensimmäistä kertaa apua. Käynnistyi syöksykierre. Lääkkeet hän heitti roskiin, AA:sta hän putosi pois useita kertoja. ”Olin varmaan ainoa ihminen maailmassa.” Fagerholm tilaili itselleen myös intialaisia vaatteita. ”Eli hirveitä puseroita ja hirveitä kolttuja, joihin mä myös pukeuduin. Aina humalaan. 90-luvulla juominen paheni. Kolme pulloa päivässä. Kaikki joivat. Öisin heräillessä hän ajatteli kuolevansa. Ympärillä laukuista kaivetaan pöytään tarjolle vaahtokarkkeja, muumikeksejä, jelly beaneja, suklaata ja suolakeksejä. Ja sai: antabuskuureja, AA-käyntejä. ”Sit mä jotenkin oivalsin just tän puhelun jälkeen, että hei, en mä pärjää”, Fagerholm sanoo. ”Hilding käveli kaks metriä mun perässä.” Fagerholm oli miettinyt, mitä hänen kirjoittamiselleen kävisi raitistumisen jälkeen. Mä aloitin joka päivän pullolla valkoviiniä. Se halu pitää saada pois. Joskus vuosikymmenen puolivälissä hän ymmärsi ensimmäistä kertaa, että hänellä oli alkoholiongelma. ”Kyllä mä olen jälkeenpäin miettinyt, että se oli hullua aikaa. Sen jälkeen vasta menin tekemään, mitä piti. Hänestä kirjoittamisen piti olla villiä ja vapaata. ”Mutta kun lopettaa ajattelemisen ja alkaa tehdä, huomaa, ettei siinä olekaan niin suurta eroa.” Diivan ja Amerikkalaisen tytön ilmestymisen välissä meni kuusi vuotta. Ja se onnistui. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä on vaikea selittää, koska se ei ole niitä asioita, joita voi lähestyä järjellä. Paljon viiniä. ”Mutta mä lähdin sinne juomaan!” Fagerholm joi kymmenisen vuorokautta yötä päivää. Jos vappu oli lauantaina, hän oli juonut kaiken jo perjantaina. Hänen äitinsä kuoli marraskuussa. Mä olin tietenkin, että pärjään, mitä sä luulet.” ”Mulla on nyt sellainen tunne, että et pärjää”, Forsström sanoi takaisin. Mä menin on my knees lattialle”, Fagerholm sanoo ja liittää kämmenensä yhteen. Huomenna. Fagerholm suuttui ja löi luurin korvaan. TAMMIKUU 2020 IMAGE 47 Fagerholm piti nimi-ideasta. Kahvia haetaan koneesta käytävältä. Äidin kuoleman jälkeen jouluaattona 2002 hän piti Michel Houellebecqistä esitelmän siskonsa uskovaiselle puolisolle joulupukiksi pukeutuneena. ”Että nyt ei ole apua siitä, mitä sä puhut ystävien tai kenenkään kanssa. ”Hän kysyi, pärjäätkö sä. ”Se oli täyttä helvettiä!” Hän joi, torkahteli, joi uudestaan. Fagerholm joi yksinkin ja tajusi nauttivansa juomisesta. Huomenna lopetan, hän lupasi. Raitistumista seurasi regressio. ”Kun analysoin jälkeenpäin, mitä tapahtui, tajusin, että mä en voin olla näin yksin eli mun pitää etsiä jotain muuta elämääni.” V uosi 2002 oli Monika Fagerholmille hirveä. Mun mielestä ne oli tyylikkäitä”, Fagerholm sanoo. Sit mä jotenkin oivalsin just tän puhelun jälkeen, että hei, en mä pärjää” ”. Säihkenäyttämön aikaisten romahdusten jälkeen Fagerholm on laittanut itselleen työajat, noin kahdeksasta viiteen, ja hankkinut tekemistä, joka pakottaa hänet ihmisten ilmoille. Pystyin kirjoittamaan, olemaan haastatteluissa. ”Koska mitä enemmän sä haluat raitistua, sitä enemmän tulet epäonnistuman. Aloittaessaan Fagerholm oli alkoholisti, lopettaessaan silkkikangasmaanikko. Fagerholm on useaan otteeseen puhunut alkoholismistaan. ”Sinä syksynä, kun Diiva ilmestyi, olin aika sekaisin. Jo teini-iässä hän tajusi juovansa eri tavalla kuin muut. Se, että minä pystyn tähän! Koska et sä pysty.” ”Voi olla, että on olemassa jumala, myöskin, mä en tiedä.” R aitistuminen tapahtui kesken Amerikkalaisen tytön kirjoittamisen. Fagerholm ilmoitti puolisolleen Hilding Nylundille vetäytyvänsä heidän Kirkkonummella sijaitsevaan kesäpaikkaansa kirjoittamaan. 1980-luvun opiskeluaikoina juominen vielä meni. Hän uskoo, että kyse oli jonkinlaisesta antautumisesta, kaiken halun pois antamisesta, kontrollin luovuttamisesta. ”En ollut tätä ennen uskovainen. Istuttiin Kosmoksessa. Sun pitää oppia tuntemaan itsesi uudelleen, miten sä reagoit ja olet maailmassa.” ”Musta tuntuu, että Amerikkalaisen tytön energia tulee kyllä siitä, että se oli henkilökohtaisesti näin myllertävää aikaa.” S e on niin, että ei pitäis laittaa päärynää laukkuun”, Monika Fagerholm sanoo ja nostaa sinisestä repustaan pöydälle hedelmän, joka näyttää jo valmiiksi pureskellulta. ”Sitten se vaan hurjasti ja nopeasti meni sellaiseen, että join yötä päivää”, hän sanoo. Hän sanoo ymmärtävänsä, mitä sinä aamuna tapahtui, mutta hänestä kokemuksen järkeistäminen ei ole sen pointti. Ja nyt tullaan siihen, mikä ei taivu rationaaliseen ajatteluun. Pyysin jumalalta, että ota tää pois.” Juominen loppui Fagerholmin mukaan siihen kokemukseen. Viiniä. Loppunäytös koettiin vuoden 2003 tammikuussa, viitisen vuotta sen jälkeen, kun Fagerholm oli yrittänyt raitistua ensimmäisen kerran. Neromyytti lepäsi kännissä viisauksia lausuvan mieskirjailijan harteilla. Fagerholm ryhtyi tilaamaan värikkäitä ja kiiltäviä silkkikankaita ”maanisesti” (niitä on hänellä jäljellä edelleen) ja ompelemaan niistä itselleen vaatteita. Kun tuli aamu, ajatus keskioluesta ehti mieleen jo ennen kuin hän pääsi sängystä jääkaapille. Kun on ollut addikti niin kauan, ja addiktio muuttaa persoonallisuutta, ei tunne itseään ollenkaan. ”Mentiin Prismaan Hildingin kanssa, ja mun mielestä mä olin erittäin kaunis.” Fagerholmia alkaa naurattaa. Yhtenä aamuna seitsemän aikoihin Fagerholmin läheinen ystävä, runoilija Tua Forsström soitti kesäpaikkaan. Sen takia se alku on rankkaa monelle, ja oli myöskin mulle
48 IMAGE TAMMIKUU 2020
Hän pitää Fagerholmia maailmanluokan kirjailijana ja ainutlaatuisena Suomessa. Fagerholmin vaaleanpunaiset JBL:n kuulokkeet kulkevat mukana kaikkialla: autoillessa, kirjoituskurssilla, haastattelussa. Fagerholmin kustantajan Tapani Ritamäen mielestä Fagerholmin ääni on kuitenkin niin omaperäinen, että sen kopioiminen on vaikeaa. Avonaisten sälekaihtimien väleistä kaupungin valopisteet rikkovat marraskuista sysipimeyttä. ”Mennään tehtävään. Ritamäki on kustannustoimittanut kaikki Fagerholmin kirjat Diivasta lähtien. Se on Fagerholmista typerä lähtökohta. Monologimuodossa. TAMMIKUU 2020 IMAGE 49 Matkakuulumisia ja vitsejä vaihdetaan. Jokainen lukee ennakkoon tekemästään ja lähettämästään tekstistä vuorollaan katkelman ääneen. Fagerholm myötäilee, kehuu ja osallistuu ryhmän keskusteluun vertaisena ja antaa neuvoja: ”Mikä on se idea tässä. Se on nautinnollista. Ootteks te lukeneet. Musta se on mukavaa, että hän on westendiläinen rouva, joka viljelee kannabista. Tänä syksynä tapaamisia on kolme. Lähes maaginen kerronta, joka pystyy kuljettamaan lukijaa. Oman aikamme suuriin kirjailijoihin hän laskee Karl Ove Knausgårdin, jonka kanssa he pitivät jossain vaiheessa tiivistäkin yhteyttä. Sehän on herkullista, eikö?” ”Mä luen just nyt Elizabeth Stroutin uutta, Olive, Again. Fagerholmille tällaisia ”laajan maailman” suuria kirjailijoita ovat klassikoista esimerkiksi William Faulkner ja Marcel Proust. F agerholm lukee paljon. Miltä tyttöjen välinen ystävyys tuntuu. Sanokaa ensin, miltä tuntui.” ”Musta tää oli ihana tää otsikko!” sanoo yksi kurssilaisista. On maanantai-ilta Helsingin Töölönlahdella sijaitsevan toimiston neukkarissa. Mitään kovin räjäyttävää ei tosin ole tullut vastaan vähään aikaan, taso on ollut hänestä vähän heikko. Fagerholm opettaa myös esimerkiksi ruotsinkielisessä kansan– opistossa sekä kirjoittajatyöpajoissa Leroksella ja Toscanassa. Sekä paperilta että varsinkin äänikirjoina. Salingerin Sieppari ruispellossa. Harva on pystynyt tavoittamaan yhtä tarkasti teini-ikäisten tyttöjen maailman intensiteetin. Ainoastaan vietnamilaisamerikkalaisen Ocean Vuongin On Earth We’re Briefly Gorgeous oli ”upea” ja teki vaikutuksen omalaatuisuudellaan. Merkittäviä kirjoja Doris Lessingin Kultainen muistikirja sekä J. ”Mä huomaan, että hän kirjoittaa niin intensiivisesti, että kun mä luen häntä, niin se hänen tapansa olla ja ajatella tulee minuun. ”Kuvataiteessa pitää aina olla jokin twisti, jokin outous, ja wau, se räjäyttää meidät! Se voi olla vain jokin pieni detalji, tai se voi olla ihan abstrakti juttu. Hän ärsyyntyy siitä, että jotkut pitävät hänenkin kirjojaan vaikeina. Taidetta, jossa me vaan tunnistetaan sitä samaa”, hän sanoo. ”Fagerholm on näyttänyt ansiokkaasti, että tyttöjen maailma on aihe siinä missä mikä tahansa, yhtä tärkeä kuin toinen maailmansota, ja että siitä saa hyvää kirjallisuutta”, Ritamäki sanoo. Viiden hengen ryhmä on työskennellyt Fagerholmin kanssa jo nelisen vuotta. Ei se aina onnistu siinä, mutta se on se pyrkimys. Me ei odoteta kuvataiteesta, että siinä olisi selkeä tarina, että ahaa, mies menee ulkohuussiin, ja sit… Tällainen on huonoa taidetta, mielenkiinnotonta taidetta. Jotkut ovat yrittäneet kopioida sitä, toiset ottaneet vaikutteita. ”Niin, Stalker oli tän otsikko”, Fagerholm sanoo. Oman kirjoittajakoulunsa kautta hän järjestää Manus-nimisiä, vuoden mittaisia koulutuksia. Fagerholm tunnetaan myös yhtenä parhaista tyttöjen maailman kuvaajista. Lukekaa ihmeessä.” Fagerholmin omalla tyylillä on ihailijansa myös kirjallisuuspiireissä. ”En ole itse lukenut ketään, jolla olisi samanlainen tyyli kirjoittaa.” ”Hänellä on mieletön huumorintaju ja terävä katse. Mä voin sitten tehdä ehdotuksia.” ”Tää oli musta hieno naisten ihmissuhteen kuvaus”, yksi aloittaa. ”Kun mä luen, mä haluan laajaa maailmaa”, hän sanoo. Suomessa. Viime vuosina naiskirjailijat ja naisten kokemukset ovat saaneet enemmän tilaa suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta Fagerholm on antanut tytöille ja naisille tilaa romaaneissaan jo 90-luvulta lähtien. Hän on halunnut rakentaa heistä kokonaisia päähenkilöitä, joihin myös miehet voivat samaistua (vaikka Fagerholmin mukaan miehet eivät edelleenkään lue naisten kirjoittamia romaaneja samassa mittakaavassa kuin naiset miesten). ”Hei, mitä mieltä, kommentteja. Ja se todella voi räjäyttää oman maailman ja on tehnyt niin.” Mutta on Elena Ferrantekin hyvä, ja David Foster Wallace, Olga Tokarczuk…. Seuraa lisää huomioita. Juoni tulee vasta seuraavaksi. Tekee mieli itse alkaa tehdä sellaista. ”Sitten ollaan koko päivä ja luetaan, pistetään pesukone käyntiin, vähän siinä noustaan ylös… Näin vois elää.” Fagerholm on lukenut viime aikoina paljon uutta amerikkalaista ja englanninkielistä kirjallisuutta. Ja jos jokin avautuu, se on hauskaa.” ?. Alkamassa on yksi Monika Fagerholmin kirjoittajakoulutuksista. Elämänvaiheen, jossa ihminen tietää kaiken, mutta ei vielä ole oivaltanut mitään, kuten Fagerholm itse sanoo. ”Taidehan on sitä, että se yrittää avata maailman meille kaikille. D. Miks mä katson tätä?” Miksi kaunokirjallisuuden lukemiselle keksitään perusteluiksi jotain rationaalista, kuten kielen kehittäminen tai informatiivisuus. ”Tässä suhteessa on mielenkiintoista verrata kuvataiteeseen. Ne voi nähdä hänen kaulallaan kirjailijakuvissakin. Lukemiseen liittyvässä keskustelussa Fagerholmia häiritsee, että kirjallisuus typistetään usein ymmärrettävyyden tasolle. (”Karvaturri”, Fagerholmin ääni pehmenee, kun hän etsii kissasta kuvia puhelimestaan.) Sitten juoksulenkki eli pakolliset reippailut alta pois, pientä puuhastelua ja kymmeneltä takaisin sänkyyn lueskelemaan. Fagerholm selaa tekstiä keskisormella pyyhkäisemällä keltakuoriselta padiltaan. ”Miksei puhuta siitä, että se lähentää meitä maailmaan ja antaa meille koko ajan uusia pääsyjä maailman sisälle ja itseemme”, Fagerholm sanoo kiihtyneellä äänellä. Kaikenlaista. Hänen kustantajansa mukaan Fagerholm on varmasti Suomen lukeneimpia kirjailijoita. Mitä tämä novelli käsittelee?” ”Mä oon samaa mieltä!” ”Sä oot oikeassa!” ”Laita se nykyhetkeen, koska takaumat eivät toimi lukijalle yhtä hyvin, me tiedämme sen.” ”Ethän sä ottanut pois sitä kohtaa, missä hän polttaa pilveä, kun hänellä on syöpä?” ”Mä pidän siitä. Edeltävä viikonloppu on ollut tässä suhteessa täydellinen: Fagerholm on herännyt molempina päivinä seitsemältä ja lojunut lueskelemassa sängyssä, vieressään hänen ja Hildingin ”suuri rakkaus”, puolivilli Jerker-kissa, joka ilmaantui heidän Tenholan-kotinsa alle kolme vuotta sitten. Melkein koko ajan. Diivassa Fagerholm antaa 13-vuotiaalle tytölle tilaa 476 sivun verran. Hän on keskustellut Knausgårdista radiossakin yhdessä Juha Itkosen ja Tapani Ritamäen kanssa. Seuraavan kurssin kaikki osallistujat yhtä lukuun ottamatta ovat Ruotsista. Hän näkee ihmisen ja tilanteen koomisuuden mutta myös traagisuuden.” Tärkeintä Fagerholmin kirjoissa on hänestä juuri niiden kieli
50 IMAGE TAMMIKUU 2020
TeksTi sanna ihalainen kuvaT eva-liisa Orupõld. Joskus se voi myös mennä pahasti pieleen. TAMMIKUU 2020 IMAGE 51 Hyvä perse Suomalaisiin on iskenyt pylly mania, jossa tavoitellaan muodokasta takapuolta
Unelmien pyllystä ollaan valmiita maksamaan nelitai jopa viisinumeroisia summia. Aluksi asiakkaat halusivat mahdollisimman ison pepun, kertoo Helsingin Cityklinikan plastiikkakirurgian erikoislääkäri Riikka Veltheim. Pakaraimplanttien ottajat ovat Veltheimin mukaan iältään 25–55-vuotiaita, mutta eniten niitä laitetaan 30–40-vuotiaille naisille, usein raskauden ja imetyksen jälkeen. Kolme sulotarta. Teosten nimetkin olivat ylistäviä: Venuksen syntymä. Peppu on nyt bisnestä, ja kauppa käy. Otsikot kertovat muunneltua totuutta: kardashianmaisia kurveja on mahdotonta saavuttaa luonnollisin keinoin, vaikka kyykkäisi kuntosalilla kuin kaistapäinen. Turvallisuussyistä suomalaisilla klinikoilla siirretään rasvaa yleensä korkeintaan puoli litraa kerralla. Sanonta kiss my tail (nykyisin kiss my ass) oli käytössä jo uuden ajan alussa. Pöydillä palaa tuikkuja ja kynttilöitä, kaikkialla on pörröistä ja vaaleanpunaista. Muhkean pepun saavuttaminen on Veltheimin mukaan pohjoismaalaisille anatomisesti hankalaa, sillä skandinaavinen vartalo on muodoltaan suora. Pyöreäksi treenattu pylly on kova, pelkkää lihasta. Hän ja monet muut filmitähdet muodostivat 1950-luvulla kurvikkaan naisruumiin ihanteen: reidet olivat tuhdit, povi muodokas. Pakaroihin voidaan asentaa silikoni-implantit, kuten rintoihinkin. Hoikkuus on pysynyt vallitsevana kauneusihanteena tähän päivään saakka. Jotkut flirttailivat avoimesti syömishäiriön kanssa. Toimenpide on nimeltään Brazilian butt lift eli bbl, suomalaisittain brasilialainen pyllynkohotus. Jaatinen leikattiin Liettuassa maaliskuussa 2017. Se oli Crista Jaatisen kauneusihanne teiniikäisestä asti. Omakin peppu näytti ihan hyvältä, ei siinä ollut mitään vikaa. Yhä useampi teki kuitenkin niin kuin Crista Jaatinen: hankkiutui plastiikkakirurgin vastaanotolle. Ulkomailla tilanne on toinen ja kirurgit saattavat ottaa suurempia riskejä. Nykyään kaikki koot ovat muodissa, mutta eniten naiset tavoittelevat sileää, tasaista ja treenatun näköistä peppua, jossa ei ole kuhmuja tai epätasaisuuksia. Seuraavaksi muotiin tuli keijukaismaisen siro naisihanne, jota edustivat muun muassa huippumalli Twiggy sekä näyttelijä Audrey Hepburn. Sellainen takapuoli näyttää Jaatisen mielestä luonnottomalta. 20-vuotias Jaatinen istuu sohvalla kotonaan Vantaan Tikkurilassa ja hörppii kahvia vaaleanpunaisesta mukista. 52 IMAGE TAMMIKUU 2020 K apea uuma, leveä lantio. Huippumalli Kate Moss totesi: “Nothing tastes as good as skinny feels”. Keskiajalla keholliset muoti-ilmiöt koskettivat vain eliittiä. Yltäkylläisyyden maailmassa pieni peppu symboloi kontrollia ja itsekuria. Vuonna 2016 Kansainvälinen plastiikkakirurgialiitto ISAPS (The International Society of Plastic Surgery) listasi bbl:n maailman kymmenen suosituimman kauneusleikkauksen joukkoon. Kim Kardashianin treeniohjelma: Näin teet pepustasi isomman, kirjoitti sivusto PopWorkouts 2012. Siksi hän halusi kirurgin veitsen alle. Eräänä talvisena päivänä lähes kolme vuotta sitten hän meni äitinsä luokse ja kertoi, että oli päättänyt ottaa pakaroihinsa implantit. Mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin laihuus tuntuu. Mutta kun täysi-ikäisyys alkoi lähestyä, Jaatinen teki päätöksen. Heistä tuli kansainvälisiä muoti-ikoneita. P akaramania on villinnyt suomalaiset naiset: peppuja rääkätään kuntosaleilla ja muovataan kauneusleikkauksilla. Ristiriitaista, sillä tutkimusten mukaan kyseessä on myös kaikkein vaarallisin kauneusleikkaus. Tämä nosti ihailun kohteeksi kiinteät ja erottuvat lihakset. Rehevä vartalo symboloi hyvinvoinnin kulttuuria, joka oli ollut kadoksissa toisen maailmansodan aikana. C rista Jaatisen implanttien asennuksesta on kulunut nyt lähes kolme vuotta. Esimerkiksi Marilyn Monroe oli sodanjälkeisen pin up -kulttuurin kruununjalokivi. Kun ihminen treenaa, lihas kasvaa mutta rasva palaa. Sittemmin erilaisia muoti-ilmiöitä on riittänyt, ja kauneusihanteet ovat aina heijastaneet aikaansa. Iso pyöreä pehmeä peppu. M uodokas takapuoli ei ole ensimmäinen kauneusihanne ihmiskunnan historiassa. Krinoliinien eli vannehameiden muoto muuttui, ja takapuolen päälle alettiin kasata erilaisia vannerakennelmia, kangaskerroksia sekä ruusukkeita. Esimerkiksi Cityklinikalla pakaraimplantit maksavat melkein 7 000 euroa. Uutisissa annettiin treenivinkkejä: ”Nämä liikkeet antavat sinulle Kim Kardashianin kurvit”, kirjoitti naistenlehti Eve elokuussa 2012. Joka kolmastuhannes potilas kuolee, ja suuri osa bbl-potilaista kärsii vakavista komplikaatioista, kuten tulehduksista, verenmyrkytyksistä ja veritai rasvatulpista, jotka voivat kulkeutua verenkierron mukana esimerkiksi keuhkoihin tai sydämeen. Jane Fondan treenivideot pyörivät VHS-soittimista 80-luvun kodeissa. Ensimmäisen kerran peput pääsivät huomion kohteeksi 1870-luvulla, kun viktoriaanisen ajan turnyyrihameet tulivat muotiin. Myöhemmin muotimaailman valtasi niin kutsuttu heroin chic -ilmiö. Päinvastoin, se oli viedä häneltä hengen. Sillä naiset saattoivat hämmentää tai nolata väittelyissä miespuolisia vastustajiaan, kertoo 1500ja 1600-lukujen englantilaista historiaa tutkinut Anu Korhonen, joka työskentelee Helsingin yliopiston alueja kulttuurintutkimuksen professorina. Takapuoleen voidaan siirtää leikkauksessa myös oman kehon rasvaa. Jo renessanssin ja barokin aikaiset maalaukset kuvastivat reheviä naisia, jotka olivat oman aikansa kaunottaria. Muoti-ilmiö alkoi näkyä plastiikkakirurgien vastaanotoilla seitsemän vuotta sitten, kun seurapiirikaunotar Kim Kardashian perheineen tuli julkisuuteen ja alkoi postata Instagramiin kuvia hurjista, kauneuskirurgian avulla hankituista kurveistaan. Vaikka pylly pysyi visusti piilossa kangaskerrosten alla, muodin luoma siluetti loi liioitellun uhkeita pyllynmuotoja. Vielä tuolloin pepuista ei puhuttu avoimesti, mutta sekä miehet että naiset vitsailivat seksuaaliseen sävyyn hännistä eli takapuolista. Iso peppu ei kuitenkaan tuonut onnea. Piti olla hoikka ja treenattu, timmi mutta naisellinen. Sellaisia Veltheim muotoilee nykyisin muutaman kuukaudessa. Sylissä hyrisee Prada-chihuahua. Takapuoli paljastui vaatekerrosten alta vasta 1900-luvun loppupuolen muodissa, kun naisten seksuaalinen ja yhteiskunnallinen asema vapautui. 1980-luvulla kuntosalit kehittyivät ja treenaamisesta tuli muotia muidenkin kuin urheilijoiden keskuudessa. Leikkaus oli varattu kuukauden päähän liettualaiselle klinikalle. Naisten vyötäröt ovat myös leveämpiä kuin ennen, koska olemme huomattavasti terveempiä ja lihaksikkaampia kuin esiäitimme. Riutuneella lookilla leikiteltiin, äärimmäisen laihuuden rajoja koeteltiin. Implanttien. Jotkut haluavat implantit muotoillakseen pepun uudenlaiseksi ja toiset kaipaavat kohotusta, koska pylly on litistynyt esimerkiksi vanhenemisen tai painonpudotuksen takia. Jaatinen uskoi, että hänen unelmapeppuaan olisi mahdotonta saavuttaa kuntosalilla. Syntyi uusi liikuntamuoto, aerobic, joka sai naiset hikoilemaan ja pani surkastuneet lihassolut jälleen töihin
TAMMIKUU 2020 IMAGE 53
54 IMAGE TAMMIKUU 2020
“Valkoisetkin naiset ovat aina olleet eri kokoisia. Kipuun annettiin kaikkea mahdollista: ibuprofeenia, parasetamolia, kodeiinia, tramadolia, oksikodonia, morfiinia. Mulla vain oli kauneusihanne, ja ajattelin sen saavuttamisen tekevän mut onnelliseksi”, Jaatinen sanoo. I like big butts and I cannot lie / you other brothers can’t deny / when a girl walks in with an itty bitty waist and a round thing in your face, riimitteli räppäri Sir MixA-Lot vuonna 1992. Ennen oli mahdollista kilpailla vain kehonrakennuksessa, mutta 2010luvulla alkoi syntyä erilaisia alalajeja: bikini fitness, body fitness, figure, physique, body building. Valkoiset miehet mak soivat siitä, että saivat nähdä eteläafrikkalaisen naisen suuret pakarat. Jossain vaiheessa hän vain huomasi, että sama ilmiö oli rantautunut Suomeenkin. Raadol lisin esimerkki on 1800luvulla elänyt Sarah ”Saartjie” Baartman, pilkkanimeltään Hottentotti Venus, jonka alastonta vartaloa esiteltiin häkkiin teljettynä teattereissa ja sirkuksissa. M itä ajastamme kertoo se, että pyöreä peppu on niukempien vuosien jälkeen taas muotia. Kyse ei ole appropriaatiosta, sanoo Helsingin yliopiston sukupuo lentutkimuksen ja taidehistorian dosentti LeenaMaija Rossi. Mustassa amerikkalaisessa kulttuurissa naisilla on jo pitkään saanut olla iso takapuoli. Crista Jaatinen on aktiivinen somepersoona, ja hän on kertonut pieleen menneestä leikkauksesta sosiaalisen median kanavissaan. Alkoi monta vuotta kestänyt infektioiden, kompli kaatioiden ja korjausleikkausten kierre, jonka aikana paikalliset ambulanssikuskit tulivat tutuiksi. Kun Jaatinen heräsi nukutuksesta, hän alkoi huutaa kivusta. Pyllyn kasvattaminen onnistuu myös salilla, ja peppupakkomielteestä voikin syyttää osittain fit nesslajien suosiota. Afroamerikkalaiset ovat kääntäneet orjuuden aikaisen häpeän päälaelleen, ikään kuin kulttuurisena vastaiskuna sorrolle. P yllymuodista huolimatta suhtautuminen kauneus kirurgiaan on monilla varautunutta. ”Julkaisin Lihastohtoriblogissani vuosina 2012–2014 pakaralihas ten harjoitteluun liittyviä postauksia, ja niitä on käyty lukemassa nyt noin miljoona kertaa. Muijalla on persettä. Hän on toiminut Suomen New Yorkin kulttuuriinstituutin johtajana vuosina 2011–2016 ja asunut Yhdysvalloissa jo 1990luvun alussa. Kertomukset ovat herättäneet polemiikkia. TAMMIKUU 2020 IMAGE 55 asentamisen jälkeinen vuosi oli sumuista aikaa. Valkoiset ovat alkaneet arvos taa isoja takapuolia vasta hiljattain, vaikka mustat ovat tehneet samaa vuosikymmeniä. Sekin on osa mustaa historiaa”, Rossi huomauttaa. ”Siellä oli aina vastassa se sama ensihoitaja, joka sanoi, että sinäkö taas! Hän ei olisi halunnut nähdä mua enää.” Implanttien laitto meni kirjaimellisesti päin persettä. Ehkä kyse on siis mustan kulttuurin appropriaatiosta – siitä, että valkoiset tavoittele vat nyt mustille tyypillisempää ruumiinmuotoa. Tällaisia tulkintoja esitettiin, kun Voguelehti vuonna 2014 julisti “suuren takapuolen aikakauden” alkaneeksi. Implanttien laitto meni kirjaimellisesti päin persettä.. Ratsastin trendin aallonharjalla”, Hulmi kertoo. Mikään ei tuntunut helpottavan särkyä, mutta lääkepöhnä toi hetkeksi unen. Mustilla takapuolilla on myös synkkä, rasistinen historiansa. Orjuuden aikana valkoiset kohtelivat mustia ruumiita pilkaten ja häpäisten. En ajatellut olevani ruma tai oksettava. ”Kun ajatellaan tätä modernia mustaa Amerikkaa, niin naisten ruumiinmuotoihin on suhtauduttu todella sallivasti, jopa ihannoi vasti. Isot takapuolet ovat voimaantumisen välineitä, ja ne saavat näkyä ja kuulua amerikkalaisessa populaarikulttuurissa. Jos ajattelee tätä ilmiötä emansipaation tai kehopositiivisuuden näkökulmasta, niin on täysin turha miettiä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta.“ Rossi myöntää, ettei ole kiinnittänyt Suomessa peppumuodin ajoitukseen millään lailla huomiota. Vessaan tarvitsi kaksi taluttajaa, pissaaminen onnistui vain seisten. Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian apulaisprofessori Juha Hulmi syyttää hieman myös itseään. “Mutta kun ei ole! Mä en ole vihannut itseäni. Iso takapuoli rodullistettiin mustaksi ilmiöksi. Kukaan ei ollut varoittanut, ettei implanttien asentamisen jälkeen pysty edes liikuttamaan var paitaan. Jaatinen kertoo soittaneensa heti äidilleen ja itkeneensä, että implantit pitää ottaa pois. Joidenkin mielestä se on merkki keho positiivisuusliikkeen noususta, toiset pitävät trendiä vain uutena itsekurin muotona kunto salirääkkeineen ja tarkkoine ruokavalioineen. Jaatinen oksenteli ja pyörtyili. Nettikiusaajat ovat epäilleet erityisesti Jaatisen blogissa ja viestisovellus Jodelissa, että hänellä on mielenterveysongelmia tai vääristynyt kehonkuva. Naisten fitnesskilpailut yleistyivät, ja naiset suunta sivat punttisaleille myös puhtaasti harrastusmielessä. Baby got back. Kun Jaatinen alkoi toipua ja palasi Liettuasta Suomeen, implantit tulehtuivat. Vai onko se kulttuurista omimista
56 IMAGE TAMMIKUU 2020
Vatanen uskoo, että elämme parhaillaan trendin aallonharjalla. Hän katuu leikkaustaan. Ylettömällä treenaamisella voi aiheuttaa itselleen kuitenkin myös hallaa. Jokainen voi saavuttaa hyvät muodot terveellisesti treenaamalla.” Mutta onko trendi ikuinen. Naisen saavuttaessa tavoitteensa muoti on saattanut jo muuttua. Ei pakaroiden treenaaminen jaksa kiinnostaa loputtomasti, Vatanen arvelee. ”Mutta nykyään lihasryhmä on melkeinpä ylikorostettu. Mutta implantin saa poistettua vain kirurgin veitsellä. Meillä on aina ollut selkeä käsitys siitä, miltä sosiaalisesti hyväksytty naisen keho näyttää. Kun naiset ovat epävarmoja kehostaan, he kuluttavat: ostavat kuntosalikortteja, maksavat personal trainereille, investoivat kauneuskirurgiaan. Siinä on läsnä muokkauksen elementti, ihan kuin silikonirinnoissakin.” Hän uskoo, ettei nykyinen kauneusihanne ole muuttumassa ainakaan kovin radikaalisti. ”Ulkonäkö taas on subjektiivinen juttu. ”En minä ole tullut maailmaan tämän näköisenä tai tällä pepulla. ”Siksi ruumiin muokkaamiseen liittyvää vapaata valintaa on vaikea arvioida. “Naisilla on monenlaisia motiiveja tehdä asioita: meikata, laittaa kynsiä tai käydä kuntosalilla. Mutta entä sitten, kun pyllymuoti muuttuu. ”Jos leikkeleminen tekee ihmisen onnelliseksi, niin sanon, että hanaa vaan! Mutta jos multa kysytään, kannattaa kokeilla ensin luonnollista tietä. Luukku huuhdellaan, implantti poistetaan ja joissain tapauksissa sinne laitetaan dreeni. Tähän asti implanttien poistoleikkaukset ovat olleet hyvin harvinaisia, kertoo plastiikkakirurgi Riikka Veltheim. Käsitys on vaihdellut ajassa ja paikassa, mutta yhteiskunnalla on aina pyrkimys määritellä, millainen on ihanteellinen nainen. Tämä kroppa ei ole syntynyt sormia napsauttamalla. ”Kai mä vastaisin, että jos on oikeasti miettinyt asiaa pitkään, ottanut selvää siitä, tuntee riskit ja tietää hyvän kirurgin… Jos se auttaa oikeasti itsetuntoa, niin se on sen arvoista.” L ihas lähtee kuihtumalla, täyteaineet ja rasvansiirron tulokset sulavat pois. ?. Kärsin seurauksista koko loppuelämäni.” Somessa näkyy enemmän pyöreitä peppuja kuin Vantaan kaduilla. Takapuoli ei saa olla löysä tai läski, ja vyötärön ja takapuolen suhde on tärkeä. Sitä paitsi perinteisiä leveitä periä ei vieläkään arvosteta. Hän on koko 15-vuotisen uransa aikana poistanut vain yhdet pakaraimplantit. Tavallisesti haava parantuu kahden viikon sisällä. ”Siitä mä olen itseäni soimannut. Ison pyllyn tavoitteluun liittyykin paljon kontrollin vaatimuksia. ”Mielestäni kaikki saavat näyttää miltä haluavat, kunhan vain ymmärtävät kauneuskirurgian riskit. Monipuolinen kroppa on toimintakyvyn kannalta paras.” Ptvgymin kuntosaliyrittäjä ja personal trainer Jooel Vatanen ymmärtää, miksi pyöreä peppu kiinnostaa. Mutta jos kivan pepun tavoittelu muuttuu pakkomielteiseksi siten, että joku alkaa kytätä onko kaverilla kivempi, ei treenaaminen ole enää tervettä.” Pakaraimplanteista tai rasvansiirroista Vatasella ei ole erityistä mielipidettä. Sitten implantti heitetään roskikseen, ellei potilas halua säilyttää sitä muistona muhkeista muodoistaan. Leikkaus on helppo: kirurgi menee vanhan arven kautta implanttiluukkuun eli pakaralihaksen alle, missä implantti sijaitsee. Siksi hän on seurannut ilolla sitä, kuinka niiden merkitys on jälleen ymmärretty. Vastapainoksi glamourille hän pyrkii olemaan avoin kokemistaan vastoinkäymisistä. ”Urheilu on tullut ihmisten elämään harrastuksena ja ajan piirteenä. Siinä missä miehet tavoittelevat paksuja käsivarsia ja isoja hauiksia, naiset haluavat pyöreät pakarat. I sot tissit, ampiaisvyötärö, thigh gap. Samaan aikaan kulttuuri on individualisoitunut, eli ihminen kokee vartalonsa henkilökohtaiseksi projektiksi, jolle voi tehdä mitä tahansa.” Tutkijoiden mukaan lihava naisvartalo on stigmatisoitu. Olen menettänyt terveyteni ja hirveästi rahaa. Tämä peppuilmiö on erityisen mielenkiintoinen, koska nyt tavoiteltava takapuoli ei ole geneettisesti luotu. Se on silikoninen laskuputki, joka poistaa leikkausalueelle kertyvää kudosnestettä. Ihmisiä kuolee rasvansiirtoihin, ja monet saavat implanteista samanlaisen infektion kuin minä.” Entä jos nuori, tuntematon tyttö kertoisi Jaatiselle, että pakaraimplantit parantaisivat hänen itsetuntonsa – suosittelisiko Jaatinen leikkausta. ”Emäntämäinen vartalo on täysin erityyppinen kuin tämä nykyihanne”, Harjunen sanoo. TAMMIKUU 2020 IMAGE 57 Ennen 2010-lukua pakaralihakset olivat Hulmin mukaan unohdettu lihasryhmä. En väitä, että naiset tekisivät näitä asioita pelkkinä sätkynukkeina, vaikka usein käykin niin, että osallistumme tiedostamatta sortoa ylläpitävään järjestelmään”, Harjunen sanoo. Näin sanoo Jyväskylän yliopiston sukupuolentutkija Hannele Harjunen. Toimenpiteen jälkeen pitäisi päästä kotiin samana päivänä. Miksi piti ottaa implantit, vaikka ei ollut mitään tarvetta. Muoti-ilmiöt uppoavat tuulipukukansaan, mutta trendi on jo kääntymässä hiljalleen laskuun. Hän empii. Myös Jaatinen jakaa Instagramissa itsestään meikattuja, äärimmäisen laitettuja ja kurvikkaita kuvia. Mielipiteitämme ja päätöksiämme ohjailee kasvatus, kulttuuri ja ympäröivä yhteiskunta. Pyöreys on naisellinen muoto, jota kaikki ihailevat – vähintäänkin salaa, Vatanen väittää. Olen saanut kärsiä sen takia ja jopa käynyt lähellä kuolemaa.” Nykyisin Jaatinen suhtautuu kauneusleikkauksiin harkiten mutta edelleen myönteisesti. Joillakin treenaaminen on mennyt överiksi.” Hulmin mukaan urheilijoilla on eri kokoisia takamuksia osittain sen mukaan, kuinka paljon mikäkin laji vaatii voimantuottoa pakaralihaksista – lukuun ottamatta fitness-lajeja, joissa merkitys on myös esteettinen. Jos joku haluaa suhteettoman suuret pakaralihakset, ei minulla ole oikeutta arvostella sitä. Naisen keho on loputon savotta, jota ohjailee kapitalismi. Pakaralihaksilla on suuri rooli esimerkiksi palloilulajeissa ja pikajuoksussa. Sitä paitsi kurvikkuus tarkoittaa usein tiimalasivartaloa, jollainen hyvin harvalla on luonnostaan. C rista Jaatinen on vähitellen toipumassa pakaraimplanttien aiheuttamista traumoista. Lisäksi ne auttavat arkisissa asioissa, kuten sängystä tai sohvalta nousemisessa. Kurvikkuuden trendi ei kuitenkaan tarjoa vapautusta tästä stigmasta, vaan päinvastoin: kyseessä on taas uusi normi, johon naisen pitäisi ahtautua. Toki syitä tehdä ja jättää tekemättä on monia muitakin kuin ulkopuolelta tuleva paine. Harjusen mukaan olemme kaikki hyvin seksistisen kulttuurin tuotteita. Yksipuolinen treenaaminen saattaa aiheuttaa lihasepätasapainoa, josta voi seurata erilaisia lonkan ongelmia tai ylirasitustiloja. ”Mä en pistäisi pahitteeksi, vaikka katukuvassa näkyisi enemmänkin kivoja peppuja
58 IMAGE TAMMIKUU 2020
TAMMIKUU 2020 IMAGE 59 Niin metaforista! Ulosteen alttareita ja mutanttiliskoja. TeksTi anton vanha-majamaa kuvaT getty images. Parasiten ohjaaja Bong Joon-ho on aikamme tärkeimpiä elokuvantekijöitä. Hänen uransa peilaa Etelä-Korean lähihistoriaa
”Taide on vale, joka auttaa meitä ymmärtämään totuuden”, dokumentaristi Michael Moore lausuu palkintoa jakaessaan. Parasite on otettu festivaalilla hyvin vastaan, mutta odotukset ovat aisoissa. Hän on istunut elämänsä monitorin takana. Eteläkorealainen elokuva ei ole aiemmin ollut Oscareissa edes ehdolla. Yhtäkkiä 51 miljoonan asukkaan maassa ilmestyi vuosittain kunnon budjeteilla tehtyjä elokuvia, jotka eivät tuntuneet kompromisseilta. He ottivat siitä kaiken irti. Chaebolit himmasivat tuotantoaan vuoden 1997 talouskriisin myötä, mutta ala jatkoi kasvamistaan. Analogia toimii, sillä Bong Joon-ho saattaa olla aikamme paras elokuvantekijä. Pep Guardiolaa on pidetty maailman parhaana jalkapallovalmentajana. Uusi Hollywood oli ollut historiallinen anomalia, unelmatehtaan taloudellista ja taiteellista umpikujaa seurannut ajanjakso, jolloin isot studioelokuvat eivät aliarvioineet katsojiaan – toisin kuin nyt, kun Marvelin ”elokuvauniversumi” toimii kuin algoritmien tuottama äärikaupallinen tv-sarja. ”Tunsimme hullua intohimoa elokuvaan”, Bong muistelee tulkin välityksellä Cannesissa. Antaa heille raamit ja kehottaa sitten jokaista tekemään, mikä tilanteessa tuntuu oikealta. Ala oli ammattimaistunut ja samalla tuontikiintiöitä oltiin alettu höllentää. Käänteet ovat villejä.. 1990-luvun alussa Samsungin kaltaiset jättikonglomeraatit eli chaebolit olivat ryhtyneet tuottamaan ja levittämään elokuvia. Rikosepookki Memories of Murder (2003) oli kotimaassaan ilmestymisvuotensa katsotuin, pieni ja surumielinen draama Mother (2009) nousi kriitikoiden suosikiksi. Bongille povataan myös ohjausehdokkuutta. Samalla läsnä on pelko siitä, että jos asiat vielä huononevat, asukkaat joutuvat kokonaan maan alle.” Parkin perhe asuu puolestaan kukkulalla isossa ja modernissa omakotitalossa. Minä vain asettelen heidät oikeisiin paikkoihin.” Bong puhuu siitä, miten hän ohjaa näyttelijöitään. Istumme rantaravintolan terassilla aivan Cannesin elokuva juhlien festivaalipalatsin kupeessa. 60 IMAGE TAMMIKUU 2020 O hjaaja Bong Joon-ho vie kaksi kättään pöydälle, piirtää niillä kolmioita ja selittää: ”Sterling on täällä. Kun katua kuurataan, ikkunat on paras pitää suljettuina. Sellaisia kuin Oldboy (2003), A Tale of Two Sisters (2003), Viisi vuodenaikaa (2003) ja Secret Sunshine (2007). 1990-luku oli Etelä-Korean historian cinefiilein vuosikymmen. Bongilla on mahaa ja huono ryhti. Hän luottaa näyttelijöihinsä, kuten jalkapallovalmentaja Pep Guardiola luottaa tähtisikermäänsä Raheem Sterling – Kevin De Bruyne – Sergio Agüero. Vuoden loppuun mennessä Parasite on noussut kotimaansa kaikkien aikojen tuottoisimpien elokuvien kärkikolmikkoon ja rikkonut Yhdysvalloissa vieraskielisten elokuvien katsojaennätyksiä. Ohjaajalla on yllään t-paita, tumma pikkutakki ja farkut. Jokainen pelaaja tekee omaa juttuaan. Hotkimme elokuvia mielipuolina.” Nyt nuorille auteureille tarjottiin tilaisuus kokeilla, haastaa ja kyseenalaistaa. Kimit taittelevat työkseen pizzalaatikoita. ”Näissä asunnoissa asuville ihmisille on tärkeää voida sanoa, että he asuvat maan päällä, vaikka he saisivat auringonvaloa vain tunnin päivässä. Bongin edelliselle elokuvalle Okja (2017) buuattiin, koska se oli Netflixin tuottama. De Bruyne syöttää täältä, Agüero tekee maalin. Juoni onnistuu, ja muut seuraavat perässä palvelusväen yksi kerrallaan syrjäyttäen. He olivat loihtineet 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla valkokankaille yhteiskunnallisia, älykkäitä ja perin juurin viihdyttäviä elokuvia. Pitkin 1980-lukua maa oli alkanut demokratisoitua ja elokuva-ala elpyä. Tähän loveen iskivät uuden aallon korealaiset auteurit, kuten Bong Joon-ho, Lee Chang-dong, Kim Jee-woon, Park Chan-wook ja Kim Ki-duk. Ulkomaisten elokuvien tuontia oltiin rajoitettu tiukoilla kiintiöillä. Alkaa soluttautumisleikki, joka muistuttaa kiihkeydessään David Fincherin ja David Soderberghin parhaita moderneja Hollywood-trillereitä. Bong Joon-ho syntyi akateemiseen perheeseen Daegussa, Etelä-Korean neljänneksi isoimmassa kaupungissa, 14. ”Olimme valmiit luopumaan kaikesta elokuvan vuoksi. Tällä reseptillä on syntynyt menestys toisensa perään. Hän ihaili yhdysvaltalaisia ”uuden Hollywoodin” mestareita: Alan J. Juonesta ei kannata lukea enempää. Samalla käsitellään isoja ja vaikeita kysymyksiä luokasta, rahasta ja ihmisarvosta. Kimit alkavat sulautua Parkien elämään, kun perheen vesa Kim Ki-woo (Choi Woo-shik) keksii väärentää itselleen yliopistotodistuksen saadakseen töitä Parkin perheen kotiopettajana. Isot ikkunat tarjoavat auringonvaloa aamusta iltaan, pihan pensaat ovat aina vasta trimmattuja. Wc-istuin on asetettu korokkeelle, jotta vedenpaine riittäisi tyhjentämään säiliön. Silmillä on aurinkolasit. Ylipitkät hiukset harottavat kuin teini-ikäisellä skeittarilla, mutta ruumiinrakenne torppaa mielikuvan. Internet on täynnä kuvia pöntöistä, joita kutsutaan ”ulosteen alttareiksi”. Souliin hyökänneestä mutanttiliskosta kertonut The Host (2006) sekä Chris Evansin tähdittämä Snowpiercer (2013), jossa rymisteltiin maailmanlopun junassa, ovat Etelä-Korean kaikkien aikojen tuottoisimpien kotimaisten elokuvien listan sijoilla 20 ja 19. On toukokuun puoliväli, ja Bongin seitsemäs pitkä elokuva Parasite on juuri esitetty Cannesin kilpasarjassa. Monesti yksi ja sama elokuva myös palveli kumpaakin yleisöä. He asuvat kerrostaloasunnossa, joka on puoliksi maanpinnan alapuolella. Heillä on piha, kodinhoitaja ja isällä (Lee Sun-kyun) oma autokuski. Bongin esikoispitkä Barking Dogs Don’t Bite (2000) esitteli heti ohjaajan keskeiset vahvuudet: huolella kirjoitetut hahmot, absurdit juonenkäänteet, viiston komiikan, kiihkeät toimintakohtaukset ja täsmälliset havainnot korealaisesta yhteiskunnasta. Koreassa oltiin 1990-luvulla puolestaan vapauduttu tiukan elokuvasensuurin ikeestä. Pakulaa, John Schlesingeriä, Francis Ford Coppolaa, Steven Spielbergiä, Martin Scorsesea. P arasiteen ja sen ohjaaja-käsikirjoittajaan kiteytyy eteläkorealaisen elokuvan lyhyt, vaikea historia. S ouliin sijoittuva Parasite kertoo kahdesta perheestä. Se tarkoitti kissanpäiviä sekä komean toimintaviihteen että älykkäiden genre-elokuvien ystäville. Bong vakuuttaa, että tällaisia vessoja todella on olemassa. Parasite taas on outo korealainen genre-elokuva, joka kilpailee Pedro Almodóvarin, Quentin Tarantinon ja Terrence Malickin kaltaisia mestareita vastaan. Isoin huoli on, että köyhä palvelusväki lemuaa. Presidentti Park Chung-heen autoritäärinen hallitus oli vuonna 1973 pannut lopun elokuvateollisuuden ensimmäiselle kultakaudelle, jonka klassikoita olivat muun muassa Kim Ki-youngin The Housemaid (1960) ja Yu Hyun-mokin Obaltan (1961). syyskuuta 1969. Hän opiskeli ensin sosiologiaa Yonsein yliopistossa, mutta löysi pian intohimonsa ja aloitti 1990-luvun alussa opinnot Korean elokuva-akatemiassa Busanissa. Viikko haastattelun jälkeen Parasite kuitenkin voittaa festivaalin pääpalkinnon Kultaisen palmun. Elokuvaa pidetään varmana ehdokkaana ja todennäköisenä voittajana parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-kategoriassa. Kolmosena on Parasite
TAMMIKUU 2020 IMAGE 61
62 IMAGE TAMMIKUU 2020 Voiko yksi ihminen kyseenalaistaa paikkansa maailmassa ja rämpiä kepuli konstein ylös omasta luokastaan?
Niitä on tehty muutamia. Bong sanoo, ettei halunnut tehdä elokuvaa, jossa varakkaat ovat ahneita ja pahantahtoisia. Todellinen syypää pakenee otetta. ”Haluaisin tehdä aution saaren elokuvan. Ohjaaja ei pidä itseään pessimistinä, mutta myöntää, että toivoa on joskus vaikea löytää. K omedia on Bongille tärkeä työkalu. Eritoten Marvel-universumi hakee alati uusia omaleimaisia tekijöitä paisuvan tuoteperheensä kaitsijoiksi. Parasite kääntää aluksi asetelman päälaelleen: rikkaat ovat hyviä, koska heillä on siihen varaa, köyhät pahoja selvitäkseen. Rikkain 10 prosenttia pitää hallussaan kahta kolmannesta maan varallisuudesta. Väärennetyt todistukset ja ”likaisten köyhien” välttely istuvat valtaapitävien pirtaan. Pidän siitä, että teatterikävijät alkavat vasta kotona ymmärtää elokuvan poliittista viestiä ja satiiria”, Bong selittää. Se tuo mieleen Jordan Peelen keväällä ilmestyneen kauhuelokuvan Us, jossa hyväosainen yhdysvaltalaisperhe kohtasi maan alla varttuneet peilikuvansa. Parasite muistuttaa eniten Snowpierceriä, joka rakensi luokkayhteiskunnan postapokalyptista pakkasmaisemaa halkovan pikajunan kyytiin. Katsojille päättäväisyys näyttäytyy surullisena, koska haaveeseen on vaikea uskoa. Siinä hän kiinnitti huomiota Rorschachin testistä muistuttaviin sattumanvaraisiin, peilikuvana toistuviin kuvioihin. Parkien talon kellarissa on salainen bunkkeri, joka näyttelee tärkeää roolia. Nimi vaihtui Parasiteksi [suom. Mutta pelottavampaa on se, etteivät asiat tule paranemaan. Huomaat päivän päätteeksi tahran, etkä muista, mistä se on ilmestynyt”, Bong sanoo. loinen].” Peeleä ja Bongia yhdistää persous metaforille ja symboleille. Luokkakysymyksiä kevyen parodisesti käsitellyt elokuva on Etelä-Korean historian tuottoisin. Kysymys luokasta näkyy Parasiten arkkitehtuurissa. Vuonna 2016 Etelä-Korean presidentti Park Geun-hye sai syytteen virkarikoksesta ja joutui eroamaan. Köyhät kuvataan kertomuksissa perinteisesti hyväsydämisinä ja jaloina, rikkaat pahoina. Tuon surun halusin jäävän katsojiin.” Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät kaikkialla, mutta Etelä-Koreassa jako on poikkeuksellisen raju. ”Se toimii kuin tahra, joka hiljalleen tulee näkyväksi.” Viihdevetoinen ajattelu on nostanut Bongin yhdeksi tämän hetken kuumimmista ohjaajanimistä ja vakiinnuttanut hänen paikkansa ylemmässä keskiluokassa. Repliikki kertoo kouluttamattoman pojan pyrinnöistä poseerata itseään sivistyneempänä, mutta kyse on myös metatason vitsistä. Syksyllä 2019 oikeusministeri Cho Kuk erosi lahjusskandaalin seurauksena. ”Ajan myötä fokus siirtyi köyhään perheeseen ja he alkoivat viedä juonta eteenpäin. ”Jos joku tarjoaisi minulle supersankaria, jolla on laatikkomaiset vermeet, voisin harkita.” ?. Moraalijako ei ole kuitenkaan niin selvä. ”Syntyhetkeä voisi verrata tahraan housuissa. Jos Snowpiercer jäsentää luokan horisontaalisesti, Parasite tekee saman vertikaalisesti.” H an on korealaiseen kulttuuriin liittyvä termi. Soulia terrorisoivasta liskomutantista kertova The Host oli historiallinen allegoria, Netflixille tehty Okja kritisoi lihateollisuutta. Tunteen ajatellaan juontavan juurensa Etelä-Korean vaikeaan lähihistoriaan: Japanin siirtomaa-aikaan, Korean jakautumiseen ja sitä seuranneeseen sotaan. Idea Parasiteen tuli Snowpiercerin jälkituotantovaiheessa. Keulassa matkasivat ne, joilla oli varaa, peräpäässä ne, joilla ei ollut. Bongin elokuvissa ollaan usein itseä isompien voimien äärellä, tuomittuina häviämään. TAMMIKUU 2020 IMAGE 63 Cannes-auran ja yhteiskunnallisten teemojen ei pidä antaa hämätä: Parasite on läpikotaisin viihdyttävä, hauska ja jännittävä elokuva. Maassa puhutaan nyt kultalusikoista ja kuralusikoista. Korruptio ja nepotismi rehottavat varakkaiden keskuudessa. Supersankarielokuva taas ei luonnistu ”henkilökohtaisen psykologisen ongelman” vuoksi. Park istuu parhaillaan vankilassa 25 vuoden tuomiota. Kimit asuvat maan alla, Parkit kukkulalla. Avuttomuutta jonkin itseä satakertaisesti isomman äärellä. Hän sanoo arvostavansa totisia elokuvia, mutta ei pysty sellaiseen itse. ”Kun aloin kehitellä Parasitea vuonna 2013, sen työotsikko oli Decalcomania. (”Talossani ei ole bunkkeria”, Bong huomauttaa.) Nyt kysymys kuuluu: minkä oven hän avaa seuraavaksi. Usko muutokseen on vähissä. Vastauksen voi arvata. ”Hermostun, kun näen jonkun hyvin tiukoissa vaatteissa. Monet kriitikot nostivat sen yhdeksi vuoden 2018 parhaista elokuvista. Parasiten keskeinen kysymys koskee yksilönvapautta. Niiden bongaaminen käy melkein pelistä. Väestön köyhemmän puoliskon osuus varallisuudesta on vain kaksi prosenttia. Bong kertoo, ettei ole nähnyt yhtäkään Bond-elokuvaa. Parasiten poikkeuksellisen suosion sanotaan liittyvän siihen, kuinka tarkasti se viittaa tosielämän tapahtumiin. ”Ki-woo sanoo elokuvassa aikovansa ostaa Parkien omistaman talon. Kimit ja Parkit tekevät molemmat hyviä ja pahoja asioita. Bongin näytöillä uuden James Bondin tai Avengersin ohjaaminen olisi täysin mahdollista. Lee Chang-dongin Burning käsitteli kysymyksiä varallisuudesta ja sen epätasaisesta jakautumisesta. Cast Away, Haaksirikkoutuneet… John Boormanin Kahden miehen helvetti, jossa Lee Marvin ja Toshirô Mifune ovat yksin autiolla saarella, on vaikuttanut minuun paljon.” Hollywoodista tulee tietenkin työtarjouksia. The Hostin pelastusoperaatio, jonka ympärille koko elokuva rakentuu, epäonnistuu. ”Se on niin metaforista!” Ki-woo parahtaa moneen otteeseen Parasitessa. Lee Byeong-heonin toimintakomediassa Extreme Job (2019) rahattomat jeparit perustavat kanaravintolan ja rikastuvat. Miehen tai naisen, en kestä sitä”, Bong selittää. ”Toki rikon ja vääntelen konventioita, mutta olen sydämeltäni genreohjaaja. Tuloerojen hillitsemistä luvanneen presidentti Moon Jae-inin suunnitelmat ovat epäonnistuneet ja kannatuslukemat romahtaneet 84 prosentistä 40:een. Yhteiskunnallinen ahdinko heijastuu myös elokuviin. Politiikka on Bongin elokuvissa aina läsnä. Saan genreajattelusta elinvoimaa. Luku naurattaa, mutta se on hyvin surullista. Memories of Murderin syyllistä ei saada kiinni. Siirtokuvatekniikasta käytetään myös termiä dekalkomania. Se on siis ihan oikea juttu”, Bong selittää. Mother kertoi yhteiskunnallisten turvaverkkojen puutteesta. Se on henkilöhahmoja isompi ja lyömätön: han. Bong kertoo nähneensä Usista vasta trailerin. Ajatus oli, että rikkaan ja köyhän perheen jäsenet peilaisivat toisiaan tietyissä tilanteissa täydellisesti”, Bong sanoo. Laskimme, kuinka kauan Ki-woon pitäisi keskituloilla säästää voidakseen ostaa talon: noin 547 vuotta. Voiko yksi ihminen kyseenalaistaa paikkansa maailmassa ja rämpiä kepulikonstein ylös omasta luokastaan. ”Rikkaiden ja köyhien välillä on valtava kuilu, joka pelottaa. ”Näin uutisissa, että rikkailla todella on sellaisia bunkkereita. Poikieni sukupolvi ei tule näkemään muutosta”, Bong sanoo. Se tarkoittaa koetuista vääryyksistä poikivaa halveksuntaa, katkeruutta ja surua. ”Mutta tietenkin se on myös metafora
Monipuolinen kulttuurin kuluttaminen on syvällä kaupunkilaisidentiteetissäni. Sellaisessa kaupungissa me kaikki tietenkin haluamme asua. Ajattelen laajasti, että osa kulttuurin kokonaisuutta ovat myös ruokaja kaupunkikulttuuri, vaikka ne eivät suoraan tässä työssä ole minun tonttiani. Esimerkiksi itselläni MARI MÄNNISTÖ aloitti Helsingin kulttuurijohtajana lokakuun alussa. Puhutaan sitten yhdenvertaisuudesta, saavutettavuudesta, kansainvälisestä vetovoimasta tai Helsingistä hauskana ja toimivana kaupunkina. 64 IMAGE TAMMIKUU 2020 Teksti sanna lipponen Kuva antti vettenranta Millaisia ovat ne suuret ja tärkeät asiat, joihin haluat työssäsi paneutua. Miten kaupunkilaisidentiteettisi on muuttunut elämäsi varrella. Empatia edellä. Aiemmin nykytaidegalleria Helsinki Contemporaryn johtajana ja kustannusalalla kehitystehtävissä työskennellyt Männistö haluaa olla ymmärtävä johtaja ja peräänkuuluttaa empatiaa. Männistöä taas ohjaa Helsingin kaupungin strategia, jossa korostuvat muun muassa kulttuurin saavutettavuuden lisääminen ja kansainvälisen profiilin vahvistaminen. Sen ikäisenä se tarkoitti minulle niin eri asioita; kulttuurin kuluttamisen sijaan se perustui paljolti yhdessäoloon ja harrastuksiin. Hän muistuttaa, että jokaisen päätöksen takana on ihminen. Myös ilmastonäkökulma pitää jatkossa ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Taustani 1990-luvun Kajaanissa ja se, mitä kaupunkikulttuuri merkitsi siinä ajassa ja kontekstissa, on hyvä kysymys. Ne liittyvät paljon siihen arvopohjaan, jolla Helsinkiä nyt johdetaan, ja miten kulttuuri osaltaan vie niitä tavoitteita eteenpäin. Hän johtaa Helsingin kulttuuripalvelukokonaisuutta eli kaupungin kulttuuripolitiikkaa, avustusjakoa sekä kulttuurikeskus-, orkesteri-, museoja taidemuseotoimintaa
Keskustelija
Sen tiimoilta on todella tärkeää myös kehittää vaikutus ten ja vaikuttavuuden mittareita. Olen sitä mieltä, että empatia ei syö tehokkuutta vaan pikemminkin päinvastoin.” –?MAri Männistö ”. Kyllä. Ja varmasti myös se, että ne ovat ihmisiä, joihin nämä päätökset vaikuttavat. Bien naalista on tullut erilaisia näkökulmia ja osaamista yhteen tuova yhteistyön alusta. Vuoro vaikutus puolestaan mahdollistaa ymmär tämisen, ja kun ymmärtää, tekee parempia päätöksiä. Kaupungin teh tävänä on tukea ja mahdollistaa tällaista toimintaa. Kaupunki tuottaa kuitenkin vain 20 prosenttia kulttuuri sisällöistä tai tapahtumista itse, ja kunnian himoisten instituutioiden lisäksi arvostan korkealle vapaan kentän ja kaupunkilaisten itse synnyttämää, upeaa, inklusiivista ja omaehtoista toimintaa, kuten Ravintola, Siivous ja Saunapäivät. Siinä on ehdot tomasti kyse tietyn balanssin hakemisesta. Se on myös tärkeää monimuotoistuvassa yhteisössä ja vähem mistöjen näkökulmasta. Kaupungit ovat ottaneet maailmalla suurta roolia ympäristön ja ilmaston puolesta toimimiseksi. Lähialueilla on oltava kaikki palvelut saata villa. Olen ottanut entiseltä esihenkilöltä kustannusalalta mukaani sellaisen mant ran, että ”tunne on tosi”. Yhtenä tämän työn airueena näyttäytyy Helsinki Biennaali, jota tehdään Vallisaa reen hyvin poikkeuksellisiin olosuhteisiin luonnonsuojelualueelle. Kun me teemme asioita ympäristönäkökulmasta kestävästi, miten me mittaamme ja miten tiedämme, mitä ne vaikutukset ovat. Maailma on yhä kompleksisempi, ja ihmi sillä on suuri tarve ymmärtää ja olla vuoro vaikutuksessa, jotta ymmärrys lisääntyisi. Aina sitä ei ole helppo hyväksyä, että itselle käsittämätön tunne on toiselle totta. Palvelut eivät saa keskittyä keskusta alueelle liikaa, mutta toisaalta elävä kes kusta on kaupungille ja kaupunkilaisille todella tärkeä. Tämä aihe puhuttaa nyt paljon, kun kaupunkiin kehittyy voimakkaasti uusia asuinalueita ja keskittymiä. Kulttuurin ja taiteen rooli on merkityksellinen siinä, miten me yksilöinä kehitymme tulevaisuus taidoissa, kuten empatiassa, kriittisessä ajattelussa tai vuorovaikutustaidoissa. Lisäksi aina täytyy muistaa, että ihmiset niitä päätöksiä tekevät. Mitä empatia merkitsee sinulle konkreettisesti ja oletko joutunut opettelemaan sitä. Mutta kun sen tun nistaa, asioista on mahdollista keskustella ja ratkaista ongelmat. Yhteistyön lisäksi olet puhunut eri yhteyksissä paljon empatian merkityksestä sekä hyvän johtamisen että tulevaisuustaitojen näkökulmasta. Näkyviä ja kenttää muuttaneita satsauksia ovat olleet suuret museohankkeet ja toi saalta esimerkiksi Oodi. Siihen tarvitaan empatiaa. Tämä on tietenkin asian pelkis tämistä, mutta olen sitä mieltä, että empa tia ei syö tehokkuutta vaan pikemminkin päinvastoin. Miten tämä näkyy työssäsi. Mitkä ovat mielestäsi olleet viime vuosina merkittävimmät satsaukset kulttuuriin Helsingissä. Tai teilijat toimivatkin usein ikään kuin yhteis kunnan tuntosarvina asioille, joiden pitäisi tulla valtavirtaan. Nämä ovat tietenkin kompleksisia ongel mia, joihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Millaisena näet ympäristöja ilmastonäkökulman suhteessa Helsingin tulevaisuuteen. Kaikki lapset kutsutaan yhdenvertaisina, taustoista riippumatta toistensa ja kulttuurin äärelle. Työskentelit alkuvuodesta 2019 Antero Vartian Compensate-projektissa. Tästä vuodesta alkaen jokaisella helsinkiläisellä lapsella on kumminaan kulttuuritoimija, joka kaupungin kanssa kutsuu mukaan toimin taansa lapsen ja tämän perheen neuvolasta kouluikään saakka. Helsingissä on tiettyä spon taaniutta ja yllätyksellisyyttä. Empatia on asia, jota olen itse tietoisesti ajatellut. Yksi esimerkki tästä pitkän aikavälin työskente lystä on edeltäjäni hieno perintö eli Kult tuurin kummilapset hanke. Se on yksi konk reettinen esimerkki, jossa tuotantoa lävis tävät ympäristönäkökulmat. Hel sinki puolestaan on yhtenä ensimmäisistä kaupungeista maailmassa sitoutunut YK:n vapaaehtoiseen kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoiteohjelmaan, ja se vel voittaa meitä miettimään myös kulttuuria siitä näkökulmasta. Millainen sukupolvi näistä ihmisistä kasvaakaan! Uskon, että se on käänteentekevää kaikille. . Millaisena näet Helsingin keskustan merkityksen – onko se muuttumassa ja Helsinki muovautumassa eri aluekeskittymien verkostoksi. 66 IMAGE TAMMIKUU 2020 keskustelija ne olivat harrastelija teatteri ja kuvataide koulu. Se vaatii empatiaa ja herkisty mistä. Täällä voi löytää itsensä erilaisista tapahtumista tai tempauk sista. Kulttuu rin saralla tuo työ on kansainvälisestikin vielä alussa, mutta Suomessa opetus ja kulttuuri ministeriö on nyt kiinnittämässä voimallisemmin huomiota tähän. Avaatko mitä tarkoitat näillä. Nämä ovat myös todella voimakkaita viestejä arvopohjasta ja tulevaisuuden suunnasta. Se on eräänlainen työväline ja vuorovaikutuksen mahdollistaja. On saatava myös ne äänet kuulluksi, jotka eivät ole voimak kaimpia. Taiteellisesti korkeatasoisen biennaalin maksuttomuus yleisölle ja keskittyminen julkiseen taiteeseen ovat myös valintoja, joilla on kestävän kehityksen viesti. Varsinkin taiteen sisällöissä nämä asiat ovat vahvasti läsnä, ja HAMin johtaja Maija TanninenMattila sanoi mielestäni osuvasti, että taiteen on sopivaa aiheuttaa tietty määrä myös epämiellyttäviä tunteita
Essee Elokuva Musiikki Kirja Räty Stiller Mathias & Maxime Grimes Pimeydestä loistaa valo Polkka
Hustvedt letitti vuosien ajan tyttärensä pitkiä hiuksia yötä vasten ja kokee, että samoin kuin kehoon jäänyt tieto tuhansia kertoja toistuneesta kosketuksesta, hänen tyttäreensä on jäänyt pysyväksi muisto tarinoista, joita Hustvedt hänelle luki. Kuka oli se pitkähiuksinen minä, uneksivampi, vielä nuori, ja sitten tämä toimelias ihminen, reipas ja raikas, jolla on veitsellä leikatut hiukset?. Hirokazu Kore-edan elokuvan perimmäinen kysymys on valinta lempeän valheen ja satuttavan totuuden välillä. Joko kostosta tai siitä, että jos Lumir koskisi äitiään hellästi, ja sukisi hänen upeita hiuksiaan, Fabienne joutuisi kohtaamaan sen, mitä menetti, kun ei hellinyt tytärtään lapsena. Nyt kun äiti on vanha, Fabienne kieltää tytärtä koskemasta hiuksiinsa. Tuntuu, että leikatessani hiuksia, leikkaan elävän säikeen, joka kiinnittää minut siihen tyttöön, joka olin. Puolisoni ei ole innoissaan ajatuksesta, että leikkaan hiukseni. ”Minkä se jättää ollakseen tämä?” kysyy Pauliina Haasjoen kertoja Hiukset-kokoelmassa. TeksTi tua harno N äyttelijätärdiiva Fabienne Dangeville (Catherine Deneuve) ja hänen tyttärensä Lumir (Juliette Binoche) käyvät valtataistelun hiustenharjaamisesta elokuvassa Fabiennen muistelmat. Elokuvan lopussa Fabienne luo yhteyden kertomalla tarinan, kuinka oli kateellinen Sarahille siitä, että Lumir valitsi hänet ”uudeksi äidikseen”. He voisivat olla puhumatta, koskematta toisiaan, mutta luotu yhteys olisi olemassa, ja jos se katkeaisi, se kasvaisi takaisin, kuten hiukset. Äidin, tyttären ja hiuksien välistä yhteyttä pohti myös Siri Hustvedt esseessään Much Ado About Hairdos. ”Et osaa, olet kovakourainen”, Fabienne väittää, mutta katsoja arvaa, että kyse on jostain muusta. Heidän väliltään puuttuu luonteva, hyvää tahtova yhteys. Ei mitään mihin palata. Hiukset, jotka ovat sekä osa itseä, että siitä irtonaisia, ovat siten kuin sanat, ja niistä voi muodostaa sillan toiseen ihmiseen, tässä tapauksessa ainaisen napanuoran äidin ja tyttären välille. Lapsuuteen, jonka ulkoisista merkeistä olen suurimmaksi osaksi luopunut: ei ole jäljellä mitään omaa huonetta kokonaisesta lapsuudenkodista puhumattakaan, ei barbeja säilössä, ei käyttämiäni lastenvaatteita. Päänahka oli kireä ja arka, mutta minulla oli pöyheät kiharat. Nykyisellään hiukseni ulottuvat puoleen selkään, eivätkä ole erityisen kauniit. Nukutin usein minua seitsemän vuotta nuorempaa veljeäni, ja hän halusi nukahtaa siihen, että kieputteli hiuksiani sormiensa lomaan. Kun leikkaan hiukseni, vanhenenko myös mieheni silmissä. Katsoja osaa epäillä, että Fabienne valehtelee, mutta Lumir haluaa uskoa äitiään, sillä siten hän viimein pääsee tämän lähelle ja saa kuulla olleensa äidilleen tärkeä. Hän ehkä elättelee toivoa, että nykyinen alennustila johtuu ruuhkavuosista ja lapsista. Kyse on paljolti siitä, mihin hiuksiin minulla on varaa, mutta myös siitä, mitä hiukset tarkoittavat identiteetilleni. Siitä vain leikkaamaan, aina ne kasvavat takaisin, joku sanoisi, mutta minulla on ollut pitkät hiukset hyvin kauan, eikä kampaamossa käyminen ole minulle itsestäänselvyys. Pitkiin hiuksiini liittyy yksi hellimmistä lapsuusmuistoistani. Hän on nähnyt minut toisenlaisena, sillä parikymppisenä nukuin papiljotit päässä. Lumir ei antanut äitinsä harjata hiuksiaan ollessaan lapsi, vaan hakeutui äitinsä ikäisen toisen, kiltimmän näyttelijätär Sarahin paijattavaksi. 68 IMAGE TAMMIKUU 2020 Polkka Kun Tua Harno alkoi miettiä pitkien hiustensa leikkaamista, hän ymmärsi, mitä kaikkea hiukset voivat merkitä. ”Anna hiuksia”, sanoi tuo uninen taapero, jota rakastin niin, että sydän rusentui rusinaksi. M ietin tätä, koska olen aikeissa leikata hiukseni. Minkä hiustyylin valitsenkin, sen pitää kestää se, ettei sitä käydä kohentamassa kuin muutama kerta vuodessa
Ja minä mietin, että sielläkö ihmisen persoona koko ajan oli, hänen hiuksissaan. Eivät he kyselleet. Tapa, jolla ulkonäölliset merkit ovat irronneet merkityksistään on jo toisen esseen aihe, mutta mietin sitä usein katsoessani irokeeseja, tatuointeja ja lävistyksiä. Tulee elämänvaihe, jossa minulla on aikaa ja mahdollisuus huolehtia hiuksistani, ja voin pitää niitä pitkänä. Joka tapauksessa, he ovat asemassa, jossa heillä on varaa ylläpitää pitkiä, hyväkuntoisia hiuksia, jotka ehditään asetella kuvia varten kauniisti. Siri Hustvedt on pitänyt kiinni vaaleista puolipitkistä hiuksistaan, vaikka on ajoittain halunnut ajaa ne pois. Klani-impulssi on syntynyt siitä turhautumisesta, mikä blondiuden kulttuurisiin merkityksiin törmäämisestä seuraa. Mutta eläkkeelle jäätyään äiti antoi hiustensa kasvaa ja tajusin, että lyhyet, ankaran tummiksi värjätyt hiukset olivat olleet osa työroolia. Kun leikkaan hiukseni, ehkä kyseessä on Lenin-sopimus, jossa erotaan yhdistymistä varten. Siitä nuo kuvasekvenssit kertovat. Hiusten värjääminen ja muotoonleikkaaminen kampaajalla on ehdottomasti rahakysymys, hiustenpidennyksistä puhumattakaan. En koskaan enää tunne omien hiusteni painoa selässä, märkänä levämattona uinnin jäljiltä. Ne olivat niin normaaleja vanhemmilla, jotka ovat aamuyhdeksältä uimassa joka sunnuntai. Syyt hiustyyliin olivat samat käytännölliset kuin itselläni nykyisin, ne sai kiinni ja ne olivat halvat ylläpitää. Seksuaalinen valtani ei ole enää nuoruuden hedelmällisyyteen liittyvää valtaa, ja minun on täytynyt hankkia muita valttikortteja kuin nuoruuden suoma tuoreus. Pitkä ylikasvanut reuhka, H ustvedt viittaa esseessään antropologi Edmund Leachin jaotteluun vuodelta 1957, minkä mukaan pitkät hiukset symboloivat vapaata seksuaalisuutta, lyhyet tai kiinni olevat hiukset kontrolloitua seksuaalisuutta ja ajeltu pää selibaattia. Kuitenkin Hustvedtille on ollut mahdotonta kokonaan luopua siitä feminiinisyydestä, jota vaaleat, eivät liian lyhyet, hiukset edustavat – siitä huolimatta, että hän saa toistuvasti kuulla epäilyjä siitä, että hänen miehensä kirjoittaa hänen teoksensa. ”Lapsilla on joku merkillinen hiuksia liimoittava vaikutus”, kertoja huomauttaa. J. Joskus, kun katson edessäni kulkevaa pitkähiuksista naista, hämmennyn keretessäni hänen edelleen ja huomatessani hänen kasvoistaan, että nainen onkin paljon vanhempi kuin liehuvista hiuksista oletin. Autolla kulkevan hiukset eivät ole sään armoilla siten kuin sen, joka käyttää julkisia tai kulkee pyörällä. Mikä rangaistus: joutua olemaan läpi elämänsä lyhyttukkainen nainen. Nyt hän on vapaaherratar ja isoäiti, ja hän pitää hiuksiaan ponnarilla kuin nuori tyttö. Hän näytti ryhdikkäämmältä ja asiallisemmalta, kuin olin koskaan nähnyt häntä. Hänen ei tarvitse vakuuttaa ketään. En ajatellut näiden naisten kärsivän proosallisesta ulkomuodostaan, sillä se sopi heidän rooliinsa äiteinä ja täteinä. Se pienoinen ulkonäöllinen valta, josta yritän pitää kiinni näyttämällä naiselliselta naiselta, on mitätöntä tuon voimaantumisen rinnalla. Akateemiselta, korkeakoulutetulta naiselta, sellaiselta, joksi itse halusin. Rehellisesti en kuitenkaan usko tähän. Ennen kaikkea päivässä pitää olla aikaa sille, että hiuksia laitetaan. Eräällä seitsemänkymppisellä kuorossamme on pinkit hiukset. Ne eivät valahda alas, kun suukotan lapsiani yöksi, eikä niistä tehdä taidokasta kampausta häihin, jos menisimme naimisiin. Se on jotain, millä sisäistä muutosta voi konkretisoida ulospäin. Politiikan huipullakin ollaan nykyään naisellisia ja pitkähiuksisia. Niin on. Kaikki tunnistavat kotiäitilookin. Mistä katkos johtuu. Sillä: oma äitini ei käynyt kampaajalla juuri koskaan. Jos he tulisivat yläluokasta, olisiko heillä enemmän Christina Lagarden tai Ursula von der Leyenin tyyli. Ja siksi tämä ensimmäinen leikkuu on niin raskauttava. Lupaukset siveydestä ja köyhyydestä olivat epäkonkreettisia ja vaikeasti hahmotettavia, mutta luopuminen hiuksista näyttäytyi suurena uhrauksena. Voiko niistä päätellä mitään niiden kantajasta. P eruskoulu, jota kävin, oli katolisten nunnien perustama yksityiskoulu. Ajelemalla päänsä hän sanoutui irti niistä vaatimuksista, joita naisoletetulle on. Kysyin päänsä ajelleelta 26-vuotiaalta käsikirjoittaja Oona Haapaniemeltä, miltä hiusten pois leikkaaminen tuntui, ja hän vastasi: voimaannuttavalta. Jos nainen vangitaan tai häntä halutaan muuten alistaa, häneltä myös leikataan hiukset (jos niitä ei leikata, häntä riuhdotaan niistä, joten siinä mielessä nöyryyttämiseksi tarkoitettu hiustenleikkuu on parempi vaihtoehto). Ehkä he manifestoivat sitä, että nykyään saa olla naisellinen ja on silti uskottava, mikä on ihanaa, ja tekee politiikasta kutsuvamman paikan erilaisille ihmisille. Pohdintani leikkuun edessä on epävarmuutta siitä, olenko kasvattanut itselleni toiset kannukset: aikuisen naisen seksuaalisuuden ja kokemuksesta tulevan vallan ja tiedon. Vai onko kyse vain iästä, ja he leikkaavat lyhyet hiukset aikanaan. Tämä tieto järkytti maailmaani. Paitsi, että ilmavirta pään iholla tuntui uudelta ja virkistävältä, Oona huomasi, että nyt ihmiset väistivät häntä kadulla, eivätkä kävelleet päin kuten ennen. Ei ihme, että hiustenleikkuusta on tullut vahvasti symbolinen siirtymäriitti naisen elämässä. Tajusin kyllä, että äitini hiukset olivat poikkeavat muihin koululla näkemieni naisten hiuksiin verraten. Hänellä oli läpi lapsuuteni pitkät, puoleen selkään yltäneet hiukset. Enkä myöskään näe Patti Smithin luopuvan kuontalostaan, tai Katja Kallion tai Sofi Oksasen. Se, että juurikasvu on piilotettu, ja hiukset eivät sojota sähköisinä tai hapsota latvoista edellyttää resursseja. Seuraan Instagramissa Sophie Fontanelia, jonka pitkät harmaat hiukset riemastuttavat minua. Sitten oli eräs rikas äiti, joka ei koskaan itse pessyt pitkiä hiuksiaan, vaan kävi kerran viikossa kampaajalla. Eräs leiskuva kääntäjä, jolla oli aina huulipunaa ja hurjat hiuksensa auki, ja joka puhui meille tytöille kuin aikuisille. Kun äiti sitten ylioppilasjuhliani varten leikkautti aivan lyhyet hiukset, olin hänestä ylpeä. Saksia, lavuaareja, vessanlattioita, hiuksia. Kun leikkaan hiukseni pois, minun on määriteltävä itseni uudelleen suhteessa nuoruuden ja seksuaalisuuden kategorioihin. Aivan kuin hiukset eivät vain voisi olla hänen. Hiukset ovat poissa, ihminen on poissa. Ja sitten: harja, joka kasaa hiukset kuin haravoisi kuolleita lehtiä. Katson Marinia, Ohisaloa ja Anderssonia ja mietin rahan, yhteiskuntaluokan ja hiusten suhdetta. Hän oli äiti, mutta vaikutti ennen kaikkea naiselta. Oppilaiden perheet olivat usein ylemmästä keskiluokasta, ja se tuotti tietyn porvarillisen ulkomuodon vanhemmille. Kunhan se ei käänny niin, että (naisen) on oltava viehättävä ollakseen menestyvä, koska nyt on näytetty, että se on mahdollista. Tuoreena äitinä luin haavoittuvaisena Saara Turusen Sivuhenkilö romaanin kertojan kommentin äitiyden ja rasvaisten hiusten vahvasta korrelaatiosta. Kun aloimme käydä uimassa lastemme kanssa, oletin heidän kyselevän varsinkin hyvin suurista, koko selän kokoisista tatuoinneista, joita osalla vanhemmista näkyi lastenaltaassa. Aavistan, että kasvojeni kerätessä juonteita, kehystän rypyt yhä särmemmillä hiustenleikkauksilla. Sovinnaisuus tuntuu halventavalta määreeltä liittää itseen, mutta mikä sitten olisi radikaalia hiusrintamalla. Heidän peitetyt päänsä ja leikatut hiuksensa kiehtoivat minua. Ja silti en näe itseäni olemassa aktivisti hiuksillani. Kun nainen elokuvissa eroaa, lähtee pakoon tai muuten aloittaa uuden elämän, hän leikkaa hiuksensa. Toisaalta lapsuuteni aikuisilla naisilla oli useimmiten lyhyet hiukset. TAMMIKUU 2020 IMAGE 69 Oli kuitenkin muutama pitkähiuksinen poikkeus
Kahvia saa sentään nykyään kaikkialta. Tulevaisuutta hahmotellessaan historioitsija Yuval Noah Harari huomauttaa, että perinteisesti hyvin ihmisläheiseksi mielletty lääkäriammatti on huomattavasti helpommin korvattavissa robotilla kuin paljon lyhyempää opiskelua vaativat lähihoitajan tai sairaanhoitajan ammatit. Mielikuvissani he näyttäisivät taitamattomasti kynityiltä tai siltä Gallen-Kallelan Poika ja varis -maalauksen kaljuksi ajetulta lapselta, ja tuntisin kajonneeni heidän oikeuteensa olla omia, hauskannäköisiä itsejään. Lasten hiukset näyttävät niin paksuilta verrattuna muistikuviin 90-luvun alun haivenista. Kun jää kaikkiin noihin koukkuun, kyse on toistuvista kuukausimaksuista siitä, että ”näyttää itseltään”. Kauneudenhoitoala on palvelutyötä, jonka korvaaminen keinoälyllä ja roboteilla on hyvin vaikeaa. Ennen hiustyylejä oli naisilla kaksi: lapsena letit ja aikuisena nuttura. joka on seurausta siitä, että naisella ei äitinä ole aikaa tai rahaa käydä kampaajalla. Tämä ei tunnu ilmeiseltä, kun katsoo nuoria ihmisiä, joiden voisi kuvitella olevan vasta palkkakehityksensä alkupäässä. Sairaanhoitajina olleet naiset olivat kokeneet sen käteväksi, ja myös kotona miestentöihin tarttuneet naiset olivat huomanneet, että pitkistä hiuksista oli haittaa. Tietämättä kovinkaan paljon roboteista, veikkaan, että niitä on helpompi saada yhdistämään sähköjohtoja tai putkia oikein, kuin tekemään monivärivärjärjäyksiä erilaisiin hiuksiin. Kampaamotilojen tyylit vaihtelevat Punavuoren kliinisisistä loft-paikoista kitschin ryvettämiin uusromanttisiin salonkeihin, mutta jotkin asiat toistuvat: kuten mustaksi maalatut vessat ja Seiska-lehti. Tunnen itseni epäkohteliaaksi, jos alan lukea kirjaa kampaajalla, vaikka en osaa täsmentää, miksi se on etikettivirhe. Ulkonäköyhteiskunta jatkaa voimistumistaan, ja vaikka se ei tunnu hyvältä kehityssuunnalta, osallistumme siihen jo lapsiemmekin kanssa. Kauneudenhoitoala on näissä kaavailuissa vaarallisen suhdanneherkkä: kun raha on tiukalla, säästetään siitä, mikä ei ole välttämätöntä. Vaikka ulkonäön ylläpito on kallista, se on tuntunut heille mielekkäältä sijoituskohteelta. Paitsi että isät eivät olleet juurikaan ensisijaisia tyttäriensä hovikampaajia, ei niistä ohuista liruista olisi mitään dutchbraideja solmittukaan.. Eihän tytöillekään ajeta kesätukkasiiliä sen takia, että se olisi kätevää ja edullista. Mutta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä, ja varsinkin sen jälkeen, muotiin tuli polkka. Hiustenleikkuuta kun ei voi tehdä netin kautta. Lysti on osoittautunut kalliiksi, mutta nyt siitä on vaikea luopua. Lapset myös ikuistuvat kuviin lähes joka päivä. Katseltuamme mieheni kanssa omien lapsuuskuviemme kampauksia, emme halunneet siirtää perinnettä viivoitinotsahiuksista, pottakampauksista tai tahattomista takatukista eteenpäin. Heitä ei voi sukia kuntoon vain kerran vuodessa tapahtuvaa koulukuvausta varten. Kun kaupankäynti siirtyy verkkoon, ovat kampaamot palveluina turvassa. Lyhyillä hiuksilla oli helpompi tanssia 20-luvun nopeatempoisia tansseja tai vaikka lentää lentokoneita. He ovat laittaneet paljon rahaa siihen, miltä he näyttävät: ripsiin, kynsiin, hiuksiin ja tatuointeihin. Ihmiset ja asiat tulevat aina tarvitsemaan huoltoa ja korjausta, jotka on pakko suorittaa, olipa rahaa tai ei. Sitä ei Sirin tai Alexan kanssa voi tehdä kunnolla vielä pitkään aikaan. Kampaaja voi siten olla tulevaisuuden pomminvarma ammatti. Ja jotkuthan todella nauttivat jutustelusta kampaamotuolissa. Katselen lastenkutsuille saapuvia tähkäpäitä ja Elsa-kampauksia, tai nappulaliigassa pelaavien poikien letityksiä, ja olen häkeltynyt. En tiedä, mitä tapahtui, mutta viinitarjoilut loppuivat kuin seinään. Lyhythiuksisuus on kapitalistinen unelma, rahantekokone, ei siis ihme, että hipeillä oli pitkät, vallattomat kutrit. ”Isien ja tyttöjen lettikirjalla” ei olisi ollut mitään markkinaa omassa lapsuudessani. Leikkautamme kahden alle kouluikäisen poikamme hiukset parturissa. Minulla on tapana kadulla kulkiessa laskea kampaamoita. Lyhyet hiukset yhdistyivät naisen toimintaan kodin piirin ulkopuolella, ja polkasta tuli itsenäisen ja vapaan naisen symboli, jonka lumovoimaa filmitähdet levittivät. Eräässä kampaamossa tarjoiltiin viiniä, ja pidin vapautuneesta tunnelmasta ja ajattelin, että tällaista on suurkaupunkien kampaamoissa, jossa ei ole niin tarkkoja kaikista luvista. On ammatteja, joihin nuoria kehotetaan hakeutumaan sen takia, että työllisyys niissä on varmaa maan taloudellisesta tilanteesta huolimatta: putkimiehet, sähkömiehet tai vaikkapa lääkärit. Siten myös perinteisesti kotona tehdystä huoltotoimesta eli hiustenleikkuusta tuli suurta liiketoimintaa ja kampaamojen määrä räjähti kasvuun. Ihmisillä on rahaa ja aikaa ostaa palveluja hiuksilleen, säännöllisesti, ja he haluavat tehdä niin. En osaisi leikata poikien hiuksia itse, ja ajatus siitä, että ajaisin heidän hiuksensa koneella, on yhtä lailla vieras. Sisälle katsoessa skannaan kampaajien omat hiukset, jotka ovat yllättävän harvoin mieleenpainuvia, mikä mietityttää minua. Niitä on kortteleissa usein vieri vieressä. 70 IMAGE TAMMIKUU 2020 Kauneudenhoitoala on palvelutyötä, jonka korvaaminen keinoälyllä ja roboteilla on hyvin vaikeaa. Kampaamoilla on käsissään valttikortit: jos hiukset leikkaa johonkin muotoon tai ne värjää, asiakkaan on palattava ehostamaan valittua kampausta parin kuukauden välein. Eikä myöskään ripsien, kulmien ja kynsien laittoa. Naisen hiukset olivat pitkät ja ne hoidettiin kotona
Hiuksista esseekokoelman kirjoittanut Maria Antas sanoo: ”Minulla ei ole koskaan ollut kampaajaa, jonka luona kävisin useita vuosia. Kirjailijoillakin on ulkonäköpaineita, mutta ammattini vaatimukset kauneudelle ovat hyvin laveat. Minäkin haluan näyttää tuolta. M enen kampaajalle, ja hän kertoo, että en ole ainut, joka ihailee Paula Vesalan supervaaleaa polkkaa. Hän ei kuitenkaan suosittele sitä minulle. Minun ei tarvitse olla. Siitä, että joku koskee minua hiuksiin, päähän ja niskaan pitkällisesti, vaikka en tunne tätä ihmistä. En ole runollinen, eteerinen tai nuori. Ideamaailmassa kampaamo on keskinäisen sisarellisuuden saareke, jossa juorutaan hyväntahtoisesti ja iloisesti, ja jossa on lupa keskittyä kaunistautumiseen häpeilemättä. Miksi kulmikkuus olisi huono asia. Kun hän leikkautti kiharat pois ja hankki polkan ollessaan 35-vuotias, fanit raivostuivat. Ja puhuisiko kampaaja myös omista asioistaan minulle. Tuoreessa muistissa on Ohisalon kutsuminen jääprinsessaksi. Onko tämä toive siltä sektorilta, jossa naisten on toivottavaa ”hymyillä enemmän”, jotta he eivät vaikuta ikäviltä. Sitten arvioin kasvojani ja leukalinjaani, ja pohdin, näyttäisinkö liian kulmikkaalta polkassa. Lopulta nainen aina saa kaipaamansa täysblondin. En enää koskaan. Tuntuu kuin kukaan muu kuin mieheni tai äitini ei huomaa muutosta. Tietysti voisin olla sielläkin vaiti, lukea sitä kirjaa esimerkiksi. TVja elokuvamaailmassa hiusteni tehtäväksi jää olla horjuttamatta tuottajien mielikuvaa siitä, että selviän aikataulupaineista. Tässä ajassa on vain loputtoman vaikeaa hyväksyä rajoituksia, kun nuo visuaalisesti upeat naiset ovat kuvineen niin lähellä meitä, Instagramin myötä kämmenissämme, aivan siinä, eivätkä tunteeni liikahda mihinkään siitä tiedosta, että kuvia on käsitelty. Mutta kuka toteuttaa minulle ”oman tyylini”. Elän vain kerran, miksi minulla pitää olla väsyneet kasvot ja lättänät hiukset. Mietin Mary Pickfordia(1893–1979), mykkäfilmien ajan suosituinta näyttelijätärtä, johon kultaisine paksuine kiharoineen viitattiin nimellä America’s Sweetheart. Mutta istuessani peilin edessä, en ole avoin hersyvä itseni, vaan arka ja itsetietoinen. Ja se on hyvä niin. Mutta ei hierojalla ole näin kiusallista. Näen, kuinka kampaaja katsoo juurikasvua ja kuivuneita latvoja. Mietin, että idolien hiukset eivät siis ole sen enempää totta kuin Hollywoodin kulta-ajan hiusjumalattarien tukat, jotka olivat useimmiten peruukkeja. Ne siis toimivat. Viikot kuluvat. Aina vain.” Halu rentoon hiljaisuuteen, jossa ei muhi väärinymmärryksen pommeja, halu tulla ymmärretyksi, vaikka puhuisi sekapäisiä ja halu muuttua kauniiksi. Hän palaa aiheeseen kolmesti, ja ilman yhteistä kieltäkin tulee selväksi, että nämä uudet hiukset ovat huomattava parannus entiseen. Yli kolmannes hiuksistani jää kampaamon lattialle. Mutta tunnen kampaamoissa samaa kuin selvin päin polttareissa, joissa en tunne juuri ketään. Etsin kampaajaa, joka johdattaisi minut päämäärääni. Tällaiset toiveet eivät kuulosta siltä, että etsisi kampaajaa, vaan romanttisen komedian versiolta rakkaudesta. Siitä, että ostan palveluja. Kampaajalla koen ylläpitäväni kevyttä smalltalkia ventovieraan ihmisen kanssa, ja kahden ja puolen tunnin sessiona se on työlästä, eikä lainkaan rentouttavaa. Hän olisi mieluummin pitänyt ne pitkät liiskat. Miten puhua avoimesti tilassa, jossa on paljon vieraita ihmisiä. Ruma totuus on, että en olisi sitä millään hiuksilla. Promokuvien kirkkaus, sileys ja kiilto on luotu studio-olosuhteissa, eivätkä hiukseni näyttäisi ja tuntuisi aivan yhtä silkkisiltä vetyperoksidihyökkäyksen jäljiltä. Hymyilen hämilläni hänelle. Pääministeri ja Finlandia-voittaja ovat minua nuorempia. Olisi täydellistä, jos olisimme kampaajan kanssa ystäviä jostain muusta yhteydestä kuin siitä, että hän laittaa hiuksiani maksua vastaan. En minäkään ole saanut hänelle pulisonkeja takaisin, vaikka ihastuin niihin tavatessamme. Mistä olen kiusaantunut. Mutta tämä päätös ei ole hänen. Pehmentävätkö pitkät hiukset minua. Ja jos näyttää valovoimaiselta missiltä, niin sekin on sopivaa ja mielenkiintoista, sillä kirjailijat ovat erikoisia tyyppejä. Se tarkoittaa, että olen itseni. Se ei tarkoita, että olisin vanha. Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan sitä, kun hiuksiani näprätään, ja hiustenpesu ja päänhieronta ovat hyvin nautinnollisia. Olen kokeillut sitä, mutta tunnelma ei ollut yhtään vapautuneempi. Se ei ole niin yksinkertainen toteuttaa kuin miltä se näyttää, ja sen pitäminen raikkaan näköisenä vaatisi hyvin tiheitä värjäyksiä, joten sen ylläpito olisi kallista. Kertojan kampaaja tietää, mitä hän haluaa, vaikka hän sanoisi ihan päinvastaista. Ja myöhemmin, kun nyhdän kehuja, hän jatkaa: ”Tärkeintä, että olet itse tyytyväinen”. Minusta on itse asiassa hieman piinallista käydä kampaamoissa. Jostain syystä tunnen usein porvarillista kiusaantuneisuutta, josta Antti Holma on maininnut siinä yhteydessä, että on samaan aikaan kotona siivoojan kanssa – vaikka olooni ei ole mitään järjellistä syytä. Sitten tuttaviemme thaimaalainen aupair suorastaan innostuu nähdessään hiukseni. ?. TAMMIKUU 2020 IMAGE 71 O lemme uudella 20-luvulla, ja polkka on muodissa jälleen. Minun silmäni näkee mitä se näkee, ja minun sydämeni haluaa, mitä se haluaa. Niinhän sinä teit, ajattelen. Minulla ei ole luottokampaajaa, vaikka se olisi varmasti olennaisin askel siinä, että hiukset voisivat ilmentää persoonaani. Näytän huomattavasti vähemmän väsyneeltä, ja ehkä minuun tule jopa ripaus tyttömäisyyttä, kun latvat näkyvät hauskasti pipon alta. Kun puen seuraavan kerran päälle jakkuni ja korkokenkäni, ja menen tapaamaan tuottajia, olen itsevarmempi näillä hiuksilla. Kaunis valhe. Hyppelen kotiin, ja odotan suitsutusta. Pyysinpä mitä tahansa, on selvää, että hiuksiini soveltuu sama maksiimi kuin Vanhan Ylioppilastalon äänentoistolaitteistoissa aikanaan luki: Paskasta ei saa konvehtia. Mutta ei kai hän voi kertoa joka ikiselle asiakkaalle henkilökohtaisia asioitaan. Lankean jatkuvasti toivomaan, että muuttuisin kauniimmaksi ihmiseksi, naiseksi, jolla on hulmuavat vaaleat hiukset. Miten vain minä voisin avautua, jos en tunne häntä ollenkaan. Jos näyttää tylsältä hiirulaiselta, niin se hyväksytään, koska kirjailijan ei ole tarkoituskaan olla kiinnostunut itsensä puleeraamisesta. ”Se kasvaa takaisin”, sanoo mies. Ne joutivat mennä. En puhu mielelläni edes puhelimeen ratikassa. Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjan kuvaus kampaajasta on kadehdittava. Siten kuin viime vuosisadan naiset katsoivat mykkäfilmien lyhythiuksisia, vallankumouksellisia sankarittaria, minä katson Paula Vesalan upeita hohtavia hiuksia. Saan siis vapaasti valita tyylini, enkä voi piiloutua ulkopuolisten virkavaatimusten taakse. Vaikka en tiedä, kumpi on parempi: se, että näytän siltä, että käytän joka aamu puoli tuntia hiusten laittamiseen (mitkä prioriteettini oikein ovat?) vai se, että hiukseni ovat sotkuiset, koska keskityn niin perinpohjaisesti töihini. Toisaalta siellä ei tarvitse puhua. ”Aivan kuin olisin murhannut jonkun”, Pickford huomautti
Kun Maxime ryhtyy puuhaamaan uutta elämää ja muuttoa Australiaan, elämänmittaisen ystävyyssuhteen vaietut puolet havahtuvat hereille ja alkavat pitää itsestään meteliä. Minun ensikosketukseni Dolanin maailmaan oli vuonna 2016 Cannesissa palkittu mutta ristiriitaisen vastaanoton saanut Vain maailmanloppu, jossa kuolemaa tekevä elokuvaohjaaja palaa lapsuudenkotiinsa tekemään tilejä selviksi. K U VA : S IX TE EN FI LM S, K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA MATHIAS & MAXIME ohjaus Xavier Dolan Teattereissa. Vasta kun nämä tasot laskevat, tulee tilaa ja rauhaa keskittyä kysymyksiin, jotka Dolania riivaavat: siihen miten selittämätöntä rakastaminen on, miten pelottavaa ja raskasta ja vastenmielistäkin, ja miten syövyttävää eläminen sen puutteessa on. Niitä hän tutkaili upeasti jo vuoden 2010 esteettisessä ja tyylitellyssä Kangastuksissa, joka vaikuttaa tyyneytensä ja huumorintajunsa vuoksi hänen harmittomimmalta elokuvaltaan, mutta on sitä vain päällisin puolin. Että minulla on niin suuri vajaus hänestä, että olen lähestulkoon syöpynyt olemattomiin, ja että jos hän nyt kääntää selkänsä ja häipyy, se on minun loppuni. Mutta eritoten ruumiillisen kaipuun, itsensä tarjoamisen ja torjutuksi tulemisen tuskan kuvaajana Dolan on mestari vailla vertaa. Kaipuusta ja sen loppumisesta. Silloin Dolanin teemat saavat unohtumattomat tulkintansa. Että jos tuo ihminen tuossa ei juuri nyt, tällä sekunnilla, suutele minua tai kosketa kaulaani tai työnnä kättään minun hiuksiini, minä lakkaan olemasta. Kyllä sellaistakin sattuu, mutta ei se kokonaisuutta haittaa. Dolan käsittelee kaikissa töissään rakkautta ja ystävyyttä niiden eri muodoissa ja sijaitsee samassa elokuvagalaksissa esimerkiksi Catherine Corsinin, Whit Stillmanin, Pedro Almodóvarin sekä Kidsin Harmony Korinen kanssa, jokusen valovuoden päässä kustakin. Se, mikä hänessä on mestarillista, on paljon merkittävämpää kuin se, mikä ei ole. Nuoren, ylistetyn Dolanin uutuuselokuva Matthias & Maxime kertoo kolmekymppisistä montrealilaisista, jotka ovat olleet parhaita ystäviä pikkupojista saakka. Puoli tuntia tätä keinotekoista hirviöperheen karikatyyriä riitti. 72 IMAGE TAMMIKUU 2020 elokuva Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, jonka energiatasot ovat erittäin harvoin tapissa. Maximella (Dolan itse) on riippakivenään alkoholistiäiti (Anne Dorval) ja lohtunaan yhden yön juttuja miesten kanssa. Dolan on taitava kertoja, joka nyansoi jatkuvasti tarinaansa nopein oivaltavin kuvin, ja tuo siihen lisäulottuvuuksia, olivat ne sitten sosiaalisia rakenteita tai intiimejä aavistuksia. Mommyssa ylikierroksilla käynyt Anne Dorval on nyt äidin roolissa niin hyytävä, että teki mieli mennä istuimen alle piiloon. . Miten kestämätöntä on, kun kaksin käsin tyrkytettyä rakkautta ei huolita, ja ennen kaikkea miten tuhoisaa on rakastetun menettäminen. Jo paljon enemmän pidin kulttielokuvan maineessa olevasta Mommysta, varattoman yksinhuoltajaäidin ja tämän mahdottomam ADHD-teinipojan tarinasta. Tuskin olen koskaan nähnyt näin järkyttävää kuvausta äidin ja lapsen viha-rakkaussuhteesta. Tällaisten tunteiden herättämiseen pystyvät vain harvat ja valitut elokuvantekijät, ja kanadalainen Xavier Dolan on yksi heistä. Mestarillista on kyetä näyttämään suudelma, joka on antanut odottaa itseään kolmekymmentä vuotta. Xavier Dolan on mestari kuvaamaan ruumiillista kaipuuta ja torjutuksi tulemisen tuskaa, kirjoittaa Katja Kallio. Myös tässä väkivahvassa, jopa päällekäyvässä elokuvassa kaikki ihmiset olivat kummallisia, inhottavia tai pysyvästi poissa raiteiltaan, ja siinä piili sen pulma. T uskin mitään aihetta kuvataan elokuvissa niin usein kuin rakkautta ja sen puutetta, ja tuskin koskaan niiden kuvaaminen onnistuu niin, että minä kokisin nämä tunteet sisimmässäni kuin ominani. On rasittavaa, jos valkokankaalla rähistään ja tapellaan koko ajan, kun sekä hahmojen että elokuvan energiaja aggressiolukemat ovat tauotta tapissa. Tai miltä tuntuu, kun antaa vihdoin itselleen luvan kahmia kourat täyteen toisen tukkaa ja upottaa siihen kasvonsa. Harvoin hän pitkittää tai vääntää rautalangasta tai pumppaa katsojasta tunteita. Matthias (Gabriel d’Almeida Freitas) on komea nuori lakimies, jolla on edessään ylennys ja näkymä pääkadulle ja rinnallaan juuri passeli tyttöystävä (Marilyn Castonguay). Matthias & Maximekin on aluksi kiihtynyt ja räyhäävä elokuva, mutta rauhoittuu sitten vähitellen. Matthias & MaxiMe jatkaa samojen kysymysten parissa, ja näyttää kuinka kummallisia ja toisaalta itsestään selviä ovat rakkaudelle määrätyt rajat. Jopa taannoisen Rachel Getting Married -elokuvan Debra Winger jää tässä kisassa auttamatta kakkoseksi
Toisaalta rosoinen tyyli tuo välittömyyden ja aitouden tuntua. helmikuuta. helmikuuta. Nimi viittaa dokumentin päähenkilöön, maan entisen hallitsijan puolisoon Imelda Marcosiin, joka on aikanaan hurmannut valtaapitäviä Nixonista Gaddafiin. Konkariohjaaja Lauren Greenfield puhkoo vaihtoehtoisten kertojien ja cinéma véritén keinoin reikiä Marcosin tarinaan ja näyttää, kuinka vähän tätä kiinnostaa muu kuin raha ja valta. Stalin kuoli, ja gulagin portit avattiin, mutta ihmiset jäivät. Kymmenen vuotta vankilassa istunut, rauhallisella äänellä puhuva ja salamyhkäisesti virnuileva Hodorkovski on karismaattinen keulahahmo Venäjän nykyhallintoa vastustavalle liikkeelle, mutta Gibney muistuttaa moneen otteeseen, ettei murhasta syytetty miljonääri ole mikään pyhimys. Jatkuvaa taistelua lieventävät pienet ilonpilkahdukset, kuten kotibileet ja leikkihetket lapsen kanssa. He kamppailevat addiktion, varattomuuden, luuserikumppanien ja liian varhain tulleen vanhemmuuden kanssa. tammikuuta – 2. I Love You I Miss You I Hope I See You Before I Die 2010-luku tuotti liudan vaikuttavia yhdysvaltalaisia köyhyyskuvauksia American Honeysta The Florida Projectiin. tammikuuta – 2. Docpoint Helsingissä 27. Alex Gibney (Taxi to the Dark Side, Going Clear) tietää. Ksenia Okhapkinan dokumentti on komea ja kylmä. Citizen K:n runkona toimii Putinin vuonna 2010 vankilaan pistämän oligarkin Mihail Hodorkovskin haastattelu. Ysikymppinen Marcos pitää itseään Filippiinien äitinä ja pelastajana, ja tuntuu uskovan lujasti omaan kertomukseensa, jonka viimeisessä luvussa kansalaiset ovat taas vauraita ja onnellisia. Tanskalaisen Eva Marie Rødbron esikoisdokumentti on niiden henkinen jatkaja, vaikka elokuvallisesti se ei olekaan aivan yhtä vaikuttava. tammikuuta – 2. Citizen K Miten saada kaksituntinen, raskaita ja ankeita aiheita käsittelevä elokuva kulkemaan kuin tehokkain trilleri. Ympärillä ikiroudassa jylläävät massiiviset helvetinkoneet, joiden funktio tuntuu arbitraariselta. Docpoint Helsingissä 27. Pojista koulitaan taistelijoita, tytöistä tanssijoita. Sen kautta kerrataan Venäjän lähihistoriaa: siirtymää kommunismista kapitalismiin, Jeltsinistä Putiniin ja (melkein-)demokratiasta yksinvaltiuteen. tammikuuta – 2. Nyt he työskentelevät kaivoksilla ja viettävät iltansa vodkapullo kädessä. helmikuuta. Päähenkilöt ovat kolmen sukupolven naisia ja tyttöjä, jotka asuvat samassa omakotitalossa Colorado Springsissä. Huumorikin kukkii: tiukan tanssiopettajan paitaa koristaa teksti ”optimism as a lifestyle”. Vuonna 1930 perustettu Apapity toimi työleirinä Stalinin vastustajille. helmikuuta. Docpoint Helsingissä 27. Docpoint Helsingissä 27. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA. The Kingmaker Jos haluat ymmärtää historiaa, joka nosti Rodrigo Duterten Filippiinien presidentiksi, katso The Kingmaker. TAMMIKUU 2020 IMAGE 73 K U VA T: M O PE , LL C , S EV ER IN FI LM S, H B O N O R D IC , TE N EA ST PI C TU R ES Immortal Karlovy Varyn elokuvajuhlilla palkittu dokumentti seuraa tunnin ajan Apapityn kylää Murmanskissa Luoteis-Venäjällä
Samaan aikaan hän on visioinut tekoälyn valtakauden koittavan. Popkoneisto maailmankiertueineen ja megafestareineen kuluttaa planeetan resursseja, mutta järjestelmän kestämättömyydestä ei ole keskusteltu vastaavalla vakavuudella kuin taidemaailmassa. Tällä oudolla logiikalla lähes kaikki pop on “huomion varastamista” planeetan realiteeteilta. Kanadalaiset postrock-bändit kuten Godspeed You! Black Emperor ja A Silver Mt. Viime keväänä hän twiittasi, että tulee käsittelemään Miss Anthropocene -levyllään ilmasto tuhoa Jokerin tyyppisenä fantasiapahiksena : “so my goal is to make climate change fun (lol..??)”. Eskatologisten myyttien tutkiminen ei ole ironista fiilistelyä. Poliittisuus ei ole viime vuosina ollut popmusiikissa suosittua paitsi seksismiä vastustavan ja moninaisempia tähtiä nostavan feminismin muodossa. On sääli, jos Grimes jätetään kaiken tämän jälkeen huomiotta, sillä hän tuntuu Miss Anthropocenellä löytäneen ekologisen lokeron, jossa hänen on luontevaa operoida. Mitä nyt Coldplay vetosi ilmastoahdistukseen keskeyttäessään kiertueensa (jotain hyvää sentään, totesivat monet!). Levyllä hän keskittyy pikemminkin rakentamaan barokkisia high tech -äänimaailmoja kuin tekemään hittiä, niin kuin hän edellisellä albumillaan yritti. Ellipsin kertojaminä taas tuskaili Keuhkoahtauma-kappaleessa sitä, että ekologinen hammasharja ei taida riittää, kun maailma on niin kurjassa jamassa. Tähän mennessä aihe on vaikuttanut vaikealta. Kaikki pitää politisoida.” Miss Anthropocene on ehkä epäpoliittinen, mutta innovatiivinen “pelinavaus” 2020-luvun apokalyptiselle popille. Ehkä sEuraavaksi syntyy uusi genre, joka on vastine millenniumin postrockille. musiikki V oiko ilmastonmuutosta käsitellä popmusiikissa. Kanadalainen Grimes ajattelee ilmastonmuutosta “boksin ulkopuolelta”, mutta kaikkia se ei miellytä, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Litku Klemetti summasi osuvasti Juna Kainuuseen -biisissään: “minä suhtaudun ilmastonmuutokseen paremmin kuin sun rakkauden puutokseen”. Mielikuvituksellisimmin teemaan tarttuu elektropopartisti Grimes, eli henkilö, joka aiemmin tunnettiin nimellä Claire Boucher, mutta joka nykyään toivoo häntä kutsuttavan “c”:ksi (Elon Muskin antaman, valonnopeutta symboloivan uuden nimen mukaan). Kaiken voi politisoida. Ihmisiltä puuttuu kieli, jolla käsitellä abstraktia tuhoa. Fantastinen ilmastonmuutos. Zion kun tekivät tuolloin surulauluja kapitalismista, ilmastonmuutoksesta ja väkivallasta: “When the world is sick, can’t no one be well”. Brittiläinen 1975 jeesusteli miksaamalla Greta Thunbergin puhetta kappaleeseensa. Seurauksena oli ainakin Grimesia aiemmin fanittaneiden tiedostavien taideihmisten nyrpistely: miten kehtaa. GRIMES Miss Anthropocene K U VA : 4 A D K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . 74 IMAGE TAMMIKUU 2020 musiikki Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, jolla on weltschmerz, ei millenniaali ahdistusta. Ja nyt elämme ajassa, jossa Jaakko Yli-Juonikkaan sanoin: “Kaikki on poliittista. Artisti pohdiskeli Interview Magazinen haastattelussa uskovansa, että olemme siirtyneet symbolien aikakaudelle, jossa tarvitsemme jälleen myyttejä ja jumalhahmoja. . Vaikutteet tulevat scifija fantasiamaailmasta sekä 90-luvun eteeristä indietä tekeviltä artisteilta, kuten Cocteau Twinsiltä ja Enyalta. On kiinnostavaa, että ilmastonmuutosta voi käsitellä yksilöllisen ahdistuksen sijaan voimien taisteluna, johon yksilöllä on lopulta hyvin vähän vaikutusvaltaa. On vaikea tehdä ilmastonmuutosbiisiä kuulostamatta banaalilta tai keskiluokkaisen itsekorosteiselta. Useat Twitter-aktivistit totesivat, että Grimes on “teknofasisti”, koska seurustelee pahan kapitalisti Elon Muskin kanssa ja on poistanut Twitter-biostaan “antiimperialist”-tekstin. Grimes kuulostaa cyberpunk-pelissä visioidulta tulevaisuuden rockbändiltä enemmän kuin poptähdeltä. Nyt-liite väitti viime kesänä, että Maustetyttöjen “suomalainen dekadenssi” vie huomion ilmaston lämpenemiseltä. Chisu lauloi Tipping Point -kappaleessa esimerkiksi siitä, kuinka ”Jäätiköt sulaa mun kolaan”. Miss Anthropocenen tapa käsitellä ilmastonmuutosta kuulostaa toki tökerön megalomaaniselta, mutta logiikka on ymmärrettävä. Vaikka maailma olisi tulessa, omat ihmissuhdeongelmat tuntuvat akuuteimmilta. Suomalaiset popmuusikot ovat käsitelleet ilmastoahdistusta yllättävän paljon, sillä aihe sopii evankelisluterilaisen moraalin ja luontovertausten läpi asioita tarkkailevien arkisten ihmissuhdekuvausten keskelle. Ehkä syynä on se, että teema on niin monimutkainen ja politisoitunut, kun taas pop musiikki on eskapistista ja egoistista
Borderline Blue hiljentyy kuin Mikko Joensuu, pohjattoman lohdullinen Let Go -single on liki klassikkoainesta ja Lost Together -syntikkaslovari lienee prameinta Keräsen koskaan tekemää – riippumatta siitä, kuinka paljon hän kappaleen pintaa kitarallaan raapii. Pehmoimmillaan Styles taas saa Coldplayn esteettisen haasteellisuuden tuntumaan Chris Martinin aidoista tunteista inspiroituneelta. Syyt ovat selvät. Pyhimys: MIKKO (johanna) Suomiräpin Tuukka Temoseksi heittäytynyt Pyhimys lupasi Mikosta räppilevyä. Sen sijaan Keränen vaikuttaa etsineen kauneutta paikoista, joista hän ei ole sitä aiemmin hapuillut. Muuten Stylesin hetki aikuistuneiden teinitähtien framilla jää viikkojen mittaiseksi: Justin Bieber on jo palannut pyyhkimään kaikki alhaisemmat mennessään. Fine Linellä sitä on harmillisesti turhan vähän. – mutta muutama puolikarkea rockbiisi on tylsintä albumilla. Harry Styles: Fine Line (ersKine) Aseta poikabänditähti Venn-diagrammiin ja katso, mitä jää keskelle. Koivusipilöidyt iskelmäkertsijöötit ovat opportunistisia käyntikortteja turisteille, ja Gettomasa oikeassa uhotessaan olevansa maan ainut menestyvä räp-räppäri. Siltä se tuntuukin, kun shuffle arpoo peräkkäin avauskappaleen Paskooko paavi metsään ja V!@%#mikko-singlen, joiden itsepiiskaus paiskoo Vain elämää -”dinnerit” pitkin lattioita. Kuka silloin huijaa. Myös muu linja pitää. Destroyer: Have We Met (merge) Kanadalaisen Dan Bejarin 25 vuotta toiminut Destroyer-yhtye imee syvän päädyn fanittajia puoleensa kuin sipsipussi: kappaleiden tekstit ovat usein toisiinsa viittaavia arvoituksia, genret vaihtelevat levy toisensa jälkeen ja Bejar palkitsee kiinnostuneimmat kuriositeetein. TEKSTI OSKARI ONNINEN. Stylesin tekee mukasvengaavassa aikuispopissaan koko joukon virheitä, jotka Justin Timberlake onnistui välttämään. Ja ehkä on niinkin, ettei Simple Minds voi koskaan kadota muodista. Ja ketä. One Directionin cooleimman jäbän Harry Stylesin kohdalla parhaassa tapauksessa kauheinta ja laimeinta musiikkia, josta ei voi olla nauttimatta. Toinen ääripää on Alexi Laihon kitarasoolo ja Bitch Alert -sämple eli neropattimainen visioilu, joka on ehkä Mikon rangaistus itselleen. TAMMIKUU 2020 IMAGE 75 K U VA T: PL A YG R O U N D , M ER G E, ER S K IN E, JO H A N N A musiikki PK Keränen: Serobi Songs (playground) 22-pistepirkosta tunnetun pK Keräsen ensimmäisen soololevyn kansi näyttää ensi katsomalta kuin harmaapäinen artisti istuisi oloasussa tai kylpytakissa jakkaralla, kunnes asuste paljastuu ruskeaksi puvuksi. Estetiikka tuo mieleen Pistepirkot – mikä Keräsen laulama ei toisi. Sentään päätösslovari Fine Line on samanlainen mestariteos kuin Stylesin soolodebyyttisingle Sign Of The Times. Mutta oloasumieheltä jazzhahmo Valtteri Pöyhösen kanssa tehty levy kuulostaa: unohtuneelta välitilalta. Jo ennakkosinglet Crimson Tide ja It Just Doesn’t Happen ovat samalla sofistikoituneella tavalla synteettisiä kuin edellisen kerran suosiojään murskanneella vuoden 2011 Kaputt-levyllä. Ei voi tietää. Levyn todellinen biisijärjestys on toki toinen ja sisältö myös. Kun Mikon Eminem Show’n esirippu nousee, lavalla on tyhjyys. Nyt ilmestyvä kolmastoista albumi Have We Met voisi sen sijaan palauttaa bändin hetkeksi takaisin suurempien fonttien indieotsikoihin
Hänen kuusikymmentäyhdeksän matkaseurueensa jäsentä – muun muassa afrikkalaisia ja arabipalvelijoita, -sotureita sekä heidän jälkikasvuaan – pitävät kokouksen ja päättävät kuljettaa Livingstonen ruumiin eteläisestä Afrikasta, nykyisen Sambian alueelta, Sansibarin rannikolle, jotta se voidaan palauttaa laivalla ja haudata kristillisin menoin Iso-Britanniassa. Ntaoéka, otaksun. Ymmärrän kyllä ironian ja mahdollisen hämmennyksen. Mustat naiskirjailijat ovat taitavimpia kirjoittajia, joita maailma on koskaan nähnyt. Meidän muiden kirjoittama kirjallisuus on naiskirjallisuutta, maahanmuuttajakirjallisuutta, joskus äitiys kirjallisuutta ja parhaimmassakin tapauksessa feminististä kirjallisuutta. Petina Gappah kysyy: ”Chirango, otaksun. Mustista naiskirjailijoista Petina Gappahin Pimeydestä loistaa valo herättää ennennäkemättömästi henkiin tohtori Livingstonen koko seurueen, kirjoittaa Imagen uusi kirjakolumnisti Koko Hubara.. Aleksi Milonoff taas onnistuu kääntämään sen todella onnistuneesti suomeksi – 150 vuotta tapahtumien jälkeen. Valkoisuus taas on monin tavoin äänetön, stereotyyppinen toinen, josta on vaikea saada kiinni, vaikka se on kirjoitettu mitä yksinkertaisimpaan muotoon. On ollut vaikea löytää sanoja ja ääntä heille, koska tällaisia henkilöitä ei ole tosielämässä. . 76 IMAGE TAMMIKUU 2020 kirja Koko Hubara on kirjailija, toimittaja ja Imagen uusi kirjakolumnisti. On tärkeää puhua erikseen ja painottaen ja tiukasti rajaten tästä hybridisestä, diasporisesta, moninaisesta, ilmiömaisestä joukosta, johon kuuluu joukko aivan liian vähälle kollektiiviselle kirjalliselle ja yhteiskunnalliselle analyysille jääneitä tekijöitä: esimerkiksi vastikään kuollut Nobel-kirjailija Toni Morrison, hyperrealisti Zadie Smith, esseisti Roxane Gay, prosaisti Yaa Gyasi, nuortenkirjallisuuteen black lives matter -keskustelun tuonut Angie Thomas sekä syksyllä Booker-kirjapalkinnon voittanut lyyrisen huumorin taituri Bernardine Evaristo. Tällaisen väitelauseen yhteydessä etuliitteiden käyttäminen on paikallaan. Livingstonesta puhuttaessa toistellaan usein lentävää lausetta ”Tohtori Livingstone, otaksun?”, jonka toimittaja Henry Morton Stanley lausui törmättyään Livingstoneen Tanganjikajärven rannalla, aivan kuin paikalla ei olisi ollut ketään muuta. Gappah luo täydellisen kielen, joka herättää henkiin Livingstonen matkaseurueen kulttuurien ja luonteiden moninaisuuden ja kolonialismin absurdiuden. Olenhan kirjoittanut lukuisia juttuja ja käynyt monia julkisia keskusteluja siitä, miten ongelmallista ja vaarallista ja vanhanaikaista ja rasistista on, että vain valkoiset mieskirjailijat saavat olla pelkkiä kirjailijoita. Kaikki he kirjoittavat eri genreissä, eri lähtökohdista ja erilaisia tarinoita, mutta jokaisen edellä mainitun kirjailijan jokainen teos on vaihtoehtoinen historiallinen tai nykyinen maailma, Lontoo, Ohio, Lagos, New York, Port-au-Prince, Los Angeles tai Accra, joissa musta ja ruskea ovat monimutkaisia, sotkuisia, inhimillisiä, realistisia ja normaaleja. tulevana syksynä ilmestyvässä esikoisromaanissani yritän kuvitella Suomen, jossa ruskeat naiset olisivat kirjoittaneet kirjoja ja olleet osa kulttuurikenttää jo 90-luvun alussa: mitä he olisivat sanoneet, mikä olisi ollut heille merkityksellisiä, millaisia tyyppejä he olivat. Silti, nyt mennään. Yksi tämän joukon ryhdikkäimmistä tekijöistä on zimbabwelainen Gappah, 48, jonka neljäs kirja Pimeydestä loistaa valo on. Losi, otaksun?” ja niin edelleen, ja tapaamme monia epäluotettavia, ivallisia, hölmöjä, ihania, viisaita ja rakastettavia hahmoja, joista jokaisella on oma motiivinsa olla mukana matkalla, omat vajavaisuutensa ja omat elämäntarinansa, joita hyvin harva kirjoittaja on aiemmin pysähtynyt kuvittelemaan. Tutkimusmatkailija David Livingstone, bwana Daudi, on kuollut. Olen kirjoittanut omaan kirjaani, että mustia naiskirjailijoita pitäisi kutsua kirjailijoiksi. Alkaa noin yhdeksän kuukauden mittainen matka, jonka vaiheista kertovat suulas ja rempseä kokki Halima sekä entinen orja, nykyinen oikeamielinen ja itseriittoinen saarnamies Jacob Wainwright, joka haaveilee koko Afrikan mantereen käännyttämisestä kristinuskoon. K U VA : TA M M I, K U VA : N IK LA S SA N D ST R Ö M PETINA GAPPAH PIMEYDESTÄ LOISTAA VALO TAMMI O len hyvin tietoinen siitä, että olen viimeinen ihminen Suomessa, jonka kuuluisi aloittaa kirjakolumni määrittelemällä valitsemansa teos – tässä tapauksessa Petina Gappahin seikkailukertomus Pimeydestä loistaa valo – kuuluvaksi mustien naisten kirjallisuuteen. Ei kirjallisuutta, joka käsittelee ihmisyyttä, elämän tarkoitusta ja muita suuria kysymyksiä hyvästä ja pahasta. Piste. Tarina perustuu tositapahtumiin ja menee näin: On alkukesä 1873
Delia palaa kotikaupunkiinsa Napoliin selvittämään äitinsä hukkumiskuoleman taustoja. [L’amore molesto, 1992.] Suom. Uusi suomennos iskee silmää romaanin ilmestymisajan tyylille. Into, 255 s. Dystopiaklassikon uusi suomennos Ray Bradbury: Fahrenheit 451. Yhdysvaltalaiskirjailijan tulevaisuuskuvitelmassa teknologiasta on tullut uhka mielikuvitukselle ja ajattelulle: Ihmiset näivettävät sielunsa kuluttamalla merkityksetöntä viihdettä, jota tuuttaavat koko asunnon täyttävät videoruudut, korvanapit ja julkisten kulkuneuvojen taukoamattomat mainosrimpsut. Keskustelunavaukset toimisivat paremmin artikkelikokoelman tai esseiden muodossa. Teos kuvaa alaluokkaisten ihmisten pikkusieluisuutta ja Italian machokulttuuria tavalla, jossa säälimättömyys kohtaa ymmärryksen. Häpeä on köyhien tyttöjen ainoa perintö. Mustasukkaisen, väkivaltaisen isän varjossa kasvanut perhe on hajonnut, mutta keski-ikäinen tytär on yhä sidottu menneisyyteen. Salanimellä kirjoittavan bestselleristin esikoisromaanissa on unenomaista, melkein pelottavaa imua. Kerronta on samanaikaisesti rikasta ja tiivistä – ja iholle tulevan ruumiillista. Takapiruna on ranskalaissosiologi Pierre Bourdieu, jonka pääomateoriaan analyysissa nojataan: turkulaistutkijoiden mukaan hyvännäköisyys ja tyylitaju ovat sosiaalisissa tilanteissa hyödynnettävää kulttuurista valuuttaa. Näin uskovat Ulkonäköyhteiskunta-teoksen kirjoittajat. Perintönä häpeä Elena Ferrante: Amalian rakkaus. Jokin oivallus saa päähenkilö Guy Montagin kuitenkin sammuttamaan liekinheittimen ja uhmaamaan yhteiskunnan kontrollia. TAMMIKUU 2020 IMAGE 77 K U VA T: IN TO , SA M M A K KO , W S O Y kirjat Pää pois peilikaapista Ida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila ja Erica Åberg: Ulkonäköyhteiskunta. Klassikkoaseman saavuttaneessa dystopiassa on silti vahva jännite ja yhä ajankohtaista tarkkanäköisyyttä. Naiset ovat eläviä olentoja vuotoineen, hajuineen ja karvoineen, mutta miehille he ovat vain seksiobjekteja. Onko ulkonäöstä huolehtimisesta tullut kansalaisvelvollisuus. Pari päivää kestävien tapahtumien kuvaukseen sekoittuu minäkertojan lapsuusmuistoja ja kuvitelmia, joiden myötä avataan hänen pakkomielteistä suhdetta äitiinsä Amaliaan. Joissain luvuissa on yksilöity minä, osassa kasvoton kirjoittajanääni; välillä pyritään objektiivisuuteen, välillä otetaan kriittisesti kantaa. TEKSTI SILVIA HOSSEINI Mustista naiskirjailijoista. Teos avaa aiheeseen kiinnostavia näkökulmia, mutta tutkielmarakennetta noudattavana sitä vaivaa epäyhtenäisyys ja lievä epäjohdonmukaisuus. WSOY, 192 s. Taru Nyström. Einari Aaltonen. Sana ’älykkö’ on kirosana, ja palomiesten tehtävänä on tulipalojen tukahduttamisen sijaan kirjojen polttaminen. Suom. Tutkimushankkeen pohjalta laaditussa tietokirjassa ruoditaan suomalaisten käsityksiä ulkomuodon ja pukeutumisen merkityksestä 2000-luvun työelämässä. Alun perin vuonna 1953 julkaistu teos alleviivaa sanomaansa juonen notkeuden ja henkilöhahmojen kehittelyn kustannuksella. Sammakko, 223 s
Täällä on pankkineuvoja, kahviautomaatti, oikeusvaltio, luottamusta. Kyynikko voi pitää luottamuksen Suomea sanahelinänä. Osin epäröintiin vaikuttaa tämä uusi digitaalinen aika, jossa kaikki voi olla muuta kuin miltä näyttää. Aina on ollut korruptiota ja tekopyhyyttä. Minne valitan. Siitä sairastuu. A jattelin aiemmin, että haluan opettaa lapsilleni, että maailmaan ja sen ihmisiin pitää luottaa. ”Ei sitä pysty selittämään, se oli tunne”, sanoo Tellervo Koivisto. Jää energiaa muuhun, kun ei tarvitse koko ajan varmistella, varautua, epäillä, pelätä, rukoilla. Vierail ta voi pyytää apua, kadonnut lompakko löytyy, tyypit ovat lähtökohtaisesti kivoja, systeemi on meidän puolella. Mutta sekin tuntuu väärältä. Räty. Tilanne palautui mieleeni, kun istuin helsinkiläisessä pankissa asuntokaupoilla. Sitä varten piti maksaa vuokranantajalle iso osa koko vuodelle varaamistani rahoista (eli se mitä jäi jäljelle, kun lasten koulumaksut oli maksettu). Tellervo Koivisto kuvaa dokkarissa ensikohtaamista miehensä kanssa. M auno Koivisto -dokumenttisarja Ylellä on kiehtova kuva ajasta, jolloin rakennettiin luottamukseen perustuva Suomi. En ole yhtä huoleton kuin ennen (ja lisäksi olen realistisempi omien ”opetusteni” merkityksen suhteen). Sanaa pitäisi kuitenkin varjella tärkeämpää käyttöä varten. Tajusin, että en luota ihmisiin enkä systeemiin, jonka puitteissa kauppaa tehdään. Suomen kuluttajaasiamiestä tuskin kiinnostaa, Karpolla on asiaa ei palaa ruutuihin tätä varten. Masentavaa, jos media lukutaito tarkoittaa käytän nössä kaiken epäilemistä. Saa ruokaa, unta, lämpöä ja läheisyyttä. Turvaverkko ei passivoi vaan aktivoi. Mitä jos tyypit vievät rahat ja katoavat. Mutta kyynikkokin on saanut nauttia ajasta, jolloin meidänkin kerrostaloasunnon avainta säilytettiin iskän saappaassa oven ulkopuolella. Millainen maailmankuva syntyy, jos joutuu koko ajan kysymään: onko kuva käsitelty, onko väite totta, onko video leikelty, mitä tässä myydään, onko tuo palmu olemassa, kuka tästä saa rahaa, oliko tämäkin huijausta. On hirveän raskasta olla koko ajan varuillaan, hälytystilassa. Luotettavuutta pidetään usein ihmisen ominaisuutena. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että riittää. Kun lapset kasvavat, kysymys kuuluu: onko maailma luottamuksen arvoinen. Vihollinen on lähellä, ja tuttu. Shanghain… asunto-oikeusistuimeen. Piti vuokrata asunto Kiinassa. Vauvan hoitaminen on oikeastaan vain luottamuksen rakentamista. Matkalla työväentalon tansseista kotiin Mauno Koivisto puhuu totuuden olemuksesta. Ei muureja talojen ympärille, kaikille kouluruoka ja oikeusavustaja yhteisistä varoista. Hirvitti allekirjoittaa papereita, joita ei ihan ymmärtänyt, mutta pelko tuli muustakin. Miehestä jää luotettava vaikutelma. Suomessa elämisessä on kyse paljon juuri luottamuksesta, ainakin on ollut. Tässä sitä tosiaan ollaan: myimme elämämme digijäteille, jotka eivät maksa veroja juuri mihinkään, ja lapset pitää opettaa kysymään, onko kaikki pelkkää valhetta. Kun olin lapsi, kotiovet eivät olleet lukossa Luottamus on tärkeämpi yhteiskunnan kuin yksilön ominaisuutena, kirjoittaa Reetta Räty. Mutta se on vielä tärkeämpi yhteiskunnan ominaisuutena. Reetta Räty on helsinkiläinen toimittaja, joka on ryöstetty kolmella mantereella. K un he sanoivat A-studiossa kuudettatoista kertaa luottamus, ulvoin kotisohvalla. Masentavaa, jos medialukutaito tarkoittaa käytännössä kaiken epäilemistä. Hävettää, että epäilin kiinalaista vuokranantajaa. Älkää pilatko tärkeintä sanaa! Luottamus on mennyt, luottamus pitää palauttaa, luottamus… Lopettakaa heti!! Politiikassa luottamus on rutiinikäytössä, koska hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta, pääministerin on nautittava ainakin keskustan luottamusta, ja niin edelleen. En luota kykyymme kääntää ilmastonmuutoksen suuntaa, demokratia ei olekaan itsestään etenevä voima, on ikävä kylmän sodan selkeitä asetelmia. Mitä jos lapset pitäisikin opettaa olemaan varuillaan. Yllättävät surut ovat horjuttaneet perusluottamustani, mutta on muutakin. . 78 IMAGE TAMMIKUU 2020 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Vauvan pitää oppia luottamaan siihen, että hädissään ei tarvitse olla. Kun voi luottaa elämään, voi luottaa itseensä eikä kohtaloon. Saatoin ajatella, että mitä tahansa teen, kukaan ei juokse säästöjeni kanssa pakoon
Lue lisää a-yhteiso.fi/liity Haluatko vaikuttaa medioiden sisältöön ja mainontaan?
TILAA HELPOSTI NETISTÄ: maku.. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2020 asti. Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.. V K O 2 01 9 4 8 517755 -1907 SUOMEN SUURIN RUOKALEHTI meilläkotona.fi 7/2019 9,90 € RESEPTIÄ SYKSYYN 45 Pizzakääretorttu Harissa-linssikeitto Suppilovahveropiirakka Hämähäkkikakku Kurpitsaa, lehtikaalia ja fetaa NAM! Hauduta curryksi, raasta keitoksi, paahda salaattiin ja leivo kakku + pieni kurpitsaopas SUKLAAN uudet makuparit Viinirypäle, lakritsi, tahini, suolakinuski ja espresso Rakastu KURPITSAAN 10 × nopea keitto SUOMEN SUURIN RUOKALEHTI meilläkotona.fi 1/2019 9,90 € Näin teet juuren ja pidät sen hengissä • Täydellinen leipä • Blinit • Pullat • Focaccia Lämpimien leipien aateliset Munaleivät, BLT-toastit & Monte Criston leipävuoka Hernekeitto uusiksi Ystäväsi MUMMOLAN HERKKUA 27 80-luvun jäätelökakku, iki-ihana makaronivelli, päärynäkeikauskakku & luottopannari 10 × JAUHELIHAA PIKANA Ystäväsi Ystäväsi Ystäväsi Ystäväsi HAPANJUURI 10 × JAUHELIHAA PIKANA 3112MK_tarjous_230x297.indd 1 3.12.2019 12.04. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Osamaksuihin laskuissa lisätään maksutapalisä (paperilasku 2 €). Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. /tietoa-meista/tietosuojaseloste. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. /tilaus Tarjouskoodisi: pu0mk411 HITTI NYT! Kuplavohvelit PA L. 4 numeroa vain 20 € Tilaa nyt! Norm.33 € Jatkuva tilaus maku.. /tilaus Tarjouskoodisi: pu0mk411 A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi
Kerron itselleni, että minulla on oikeus kertoa epäkorrekteja vitsejä, koska olen joka tapauksessa liberaali korrektisti käyttäytyvä ihminen. Jos vitsin kertoja on juutalainen, hyväksyn vitsin. En olisi koskaan kyennyt näyttelemään omaa julkista minääni, ellei minulla olisi tätä pakopaikkaa hyveelliseltä suvaitsevaisuudelta. Ihmisellä on oikeus rentoutua virallisen moraalin luomasta stressistä. Jos pyydätte perusteluita, totean seuraavaa: teillä ja minulla on yhtäläinen oikeus epäjohdonmukaiseen moraaliin, mutta meidän täytyy toimia toistemme selän takana. Syyllisyyden imitoiminen on vaikeaa, ja jokainen meistä näyttelee joskus huonosti. Joillain meistä on valitettavan rationaalinen ja johdonmukainen moraali. Tytär uhattiin lähettää Ukrainaan, jossa hänen olisi käytettävä muslimihuivia, ja hänet eristettiin ihmissuhteista. Ruben Stillerin mielestä tekopyhyys on elämän suola. Vitsailen jatkuvasti stereotypisoivasti ja nautin viikottain huumorista, josta en koskaan jää kiinni, koska en kerro vitsejä julkisesti. Huumorintajuni kerta kaikkiaan loppuu, ja muutun vihaiseksi tosikoksi. Minun oli helppo samastua isään, koska olemme moraalisesti toistemme sukulaisia, mutta tyttären pakottaminen sokean esittämiseen pilasi hyvän tarinan. Haluan korostaa, etteivät kaikki juutalaiset ajattele ja toimi näin. Veijaritarina muuttui tarinaksi henkisestä väkivallasta, nauru muuttui väkinäiseksi. Toisinaan perustelen käytöstäni sillä, että kerron vitsejä myös juutalaisista. Mielessäni pyöri kuva isästä, joka liikkuu julkisilla paikoilla keppi kädessä ja kiiruhtaa kotiin katsomaan televisiota. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kutsun asennetta postliberaaliksi: postliberaali ihminen on julkisesti niin suvaitsevainen, ettei hänen yksityisiä rasistisia vitsejään voida katsoa synniksi. Pyydän vitsiä anteeksi vasta sitten, kun jään kiinni. Naurua selän takana Epäkorrektit vitsit ovat henkireikäni. Varmuuden vuoksi haluan kuitenkin esittää meta-anteeksipyynnön tulevien vitsieni johdosta: pyydän anteeksi kaikkia tulevia vitsejäni ja niitä päivittäisiä likaisia ajatuksiani, jotka loukkaavat omaa julkista moraaliani. Stiller. . A luksi tunnustus: olen nauranut Peteliuksen saamelaisja romaanisketseille ja lukemattomille seksistisille ja poliittisesti epäkorrekteille vitseille. Pilailen toisten vähemmistöjen kustannuksella ja nauran ihmisille, joille ei pitäisi nauraa. Kun yliminä julistaa suvaitsevaisuuden jylhää sanomaa, tarvitsen hetken hengähdystauon lukemattomille ennakkoluuloilleni. Minulla on oma postliberaali moraalinen tilikirjani, jossa viikon nuhteeton julkinen käytös antaa oikeuden vähintään yhteen epäkorrektiin tokaisuun päivässä. Tekopyhyyttäni en suostu pyytämään anteeksi, koska minusta on varsin inhimillistä loukkaantua juutalaisiin kohdistuvasta antisemiittisestä vitsistä – ja kertoa kaksi tuntia myöhemmin vitsi jostain toisesta vähemmistöstä. Selitys tyynnyttää kuitenkin omatuntoani, ja jatkan viikosta toiseen epäkorrektia stereotypioiden täyttämää elämääni. Vetoan selän takana naurajan koskemattomuuteen. Pyydän myös anteeksi sitä, että anteeksipyyntöni saattaa olla täysin falski ja puhtaasti taktinen veto. Olen pahoillani, jos performanssini ei ole vakuuttava. H eti vuoden alussa nauroin ukrainalaisperheelle, jonka isä ja tytär teeskentelivät sokeaa ja saivat Kelalta, Helsingiltä ja Vantaalta yli 100 000 euron avustukset. Epäkorrektit vitsit ovat henkireikäni. Teillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta kertoa ei-juutalaisena tätä vitsiä, vaikka olen itse kertonut vitsejä muista vähemmistöistä. Jos kerrotte vitsin, jossa viitataan Jeremy Epsteinin ja Harvey Weinsteinin juutalaisuuteen, en naura ja tuomitsen teidät. Erityisen traumaattinen tilanne syntyy kun juutalainen vaimo kysyy juutalaiselta mieheltään: ”Mitä sinä ajattelisit, jos tuo vitsi kerrottaisiin juutalaisista?” Loukkaannun moisesta syyllistämisestä. Tietyssä pisteessä ette kuule minulta väkinäistäkään naurua. O len myös tehnyt välttämättömyydestä hyveen. Sitä kutsutaan sivistykseksi. TAMMIKUU 2020 IMAGE 81 Ruben Stiller on helsinkiläinen toimittaja, joka suvaitsee itseään. Tämä on tietysti tekopyhää, koska vähemmistön jäsenen omasta vähemmistöstään kertoma vitsi ei ole millään tavalla verrattavissa vähemmistön jäsenen toisista vähemmistöistä kertomiin vitseihin
“Miksi poliitikkojen ja paavin lisäksi kukaan käyttää Twitteriä?” (Umberto Eco: Chronicles of a Liquid Society) — 2. Pitäisikö olla jokin rangaistuslai tos niille ammattikirjoittajille, jotka haluavat kuvailla, kuinka joku asia saa heidät huokaisemaan, ja he kirjoittavat: ”Huokaus”. Jos työpaikkasi rikkoikin minuu tesi vain siksi, että hölmöydessäsi raahasit minuutesi mukaan työpai kallesi (olit siitä jopa ylpeä!), kun muut älysivät jättää sen säilöön auton hansikaslokeroon. — 4. — 18. 1. — 17. — 15. Miksi ”setämiehiä” ei suoraan kutsuta ”omilta eritteiltään haiseviksi, läheis tensäkin hylkimiksi raadoiksi”. — 20. Hei lahjakas runoilija, eikö aika monta kertaa yritetty varoittaa, että VÄÄRÄ AMMATINVALINTA. Mistä on syntynyt tämä harha, että taiteilijoilla olisi tarjottavanaan ajatuksia, ja että nuo ajatukset ovat arvokkainta, mitä heillä on tarjot tavanaan. nämä meidän piti vielä kysyä. — 19. — 7. Kumpi on pahempi kohtalo: olla vihapuheen vai täydellisen välin pitämättömyyden uhri. Mitähän ajattelee sekin lahjakas runoilija, jonka uutta kirjaa ei kukaan huomioinut, ja kun se avaa Hesarin, edessä on taas sivun arvostelu uudesta ravintolasta, jota ei parin vuoden päästä enää ole. Onko Kruununhaassa asuvan pipoparrakkaan vinyylisedän elämä lähempänä pariisilaisen taiteilijan vai paltamolaisen pitkäaikaistyöttö män elämää – ja mitä, jos se pariisi laistaiteilija on niin lähellä paltamo laisen pitkäaikaistyöttömän elämää, ettei niillä ole merkittävää eroa. 8. Onko Esa Saarisen ajattelu juut tunut paikoilleen, kun kevään Aalto yliopiston luentojen ensimmäinen luento on nimeltään Naisleijonat. Jos itse makaa riman alla, eikö silloin ole parhaassa paikassa näke mään muiden riman alitukset. Vastaanottajista, jotka eivät enää kykene muuhun kuin taiteilijoiden yksinkertaisimpien ajatusten vastaanottamiseen. — 6. Onko Maustetyttöjen suosion ydin vain kuuntelijaan itseensä liit tyvässä autenttisuuden toiveessa. — 5. — 3. Naisleijonat. Nyt kun lääketiede on edisty nyt pitämään meidät pidempään elossa, eikö se tarkoita vain sitä, että lääketiede on edistynyt pitä mään meidät pidempään tuskai sina, kivuissa ja kuolemaa pelkää vinä toisten riippakivinä. Miksi kulttuurisen appropriaa tion käsitettä ei yhdistetä ruokaan ja siihen MEKSIKOLAISTA KATU RUOKAA popsivaan hippiin. — 16. Kummalta odotat enemmän, ystävältä vai teknologialta. Miksi perhepotretit näyttävät niin usein siltä kuin ainakin kah della perheenjäsenellä olisi vakavia mielenterveysongelmia, ja johtuuko se vain oman perheen läheisyy destä. — 13. Miksi millenniaalit ovat niin koh teliaita, saamattomuuttaanko. — 10. MITÄ VIKAA ON NAISHUUHKAJISSA SENKIN SEN KIN… SENKIN… SETÄMIES?! — 9. — 12. — 11. 82 IMAGE TAMMIKUU 2020 14. Minkä ikäisenä ihmisestä tulee itsensä parodinen retrospektiivi. Mitä olisi pääteltävä siitä, ettei yksikään luotettavuuden illuusiota tavoitteleva mainos tai puhelin myyjä koskaan puhu stadin mur retta. Mitä jos yhteiskunnallinen kes kustelu selittyy nykyään sillä, että sitä käyvät lähinnä ne, jotka saisivat Aspergertestistä tuloksen: ”Sulla todellakin on se”. Miksi lihaa, toisin kuin lihan kor vikkeita, on niin vaikea pohdiskella päivästä toiseen tuntematta itseään monomaaniksi
Kauneus on katsojan mielessä Sosiaalinen media on vääristänyt kauneusihanteemme. Nyt tarvitaan tekoja terveemmän minäkuvan puolesta. Tee #kaunislupaus osoitteessa demi.fi/lupaus Untitled-4 1 11/12/2019 13.50. Yhä nuoremmat kärsivät ulkonäköön liittyvistä itsetuntoongelmista