IM A G E 25 1 H EL M IK U U 20 18 ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ. JA N V A PA A V U O R I: ”P O LIT IIK A S SA PIT Ä Ä O LL A PR A G M A A TT IN EN , TU LO S O R IE N TO IT U N U T JA R A TK A IS U H A K U IN EN .” TOIVOTON TEHTÄVÄ 6000 EUROA NELIÖ UUSI FEMINISMI UNOHTI NAISET j a n va pa a v u o r e s ta v o i t u l l a p r e s i d e n t t i va s ta k u u d e n v u o d e n pä ä s tä 1/2018 HELMIKUU 8,20?€ 40 pä i vä ä p e k k a h a av i s t o n va a l i k i e r t u e e l l a p r o f e s s o r i e b b a w i t t b r at t s t r ö m k e rt o o s y y t m i k s i r a k a s ta m m e 50 l u v u n ta l o j a
Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 25 1 | h el m ik u u 20 18 sisältö. KU VA : SA K A R I PI IP PO . K A N N EN KU VA : M IIK K A PI R IN EN . HELMIKUU 2018 IMAGE 3 Pekka Haavisto ja kampanjaryhmä, jota toimittaja Oskari Onninen seurasi 40 päivän ajan (s. Janne ensimmäinen 28 Pormestari Jan Vapaavuori haluaa Helsingistä maailman toimivimman kaupungin. Feministivetaraani 64 Ebba Witt-Brattström sanoo, että uusi feminismi on unohtanut naiset. Sota apatiaa vastaan 48 Mahdoton tehtävä: kuinka toistaa Pekka Haaviston ilmiöksi noussut vaalikampanja kuuden vuoden takaa. 48). Kriittinen tilanne 58 Image kutsui kaksi kriitikkoa ja kaksi taiteilijaa keskustelemaan kulttuurikritiikin surkeasta tilasta. 47 ja puoli 38 Kun Sonja Saarikoski osti asunnon ja perehtyi sen vaiheisiin, kasvavan kaupungin vaiheet paljastuivat
14 Helmikuun tärpit Sitruskasvit kotiin ja drinkki terma riin, arviot kuukauden valituista kirjoista, elokuvista ja levyistä sekä talven teatteri ja kuvataidetapaukset. nyt loppu. 70 Mieluiten en, koska Antti Hurskainen, työ ja taide. 22 Normal Life Artturi Tairan ja Miikka Koiviston yhteinen bändi. 13 Data Asuntojen nopea hinnannousu. 82 Veera Luoma-aho Pienten itsekkyyksien mate matiikkaa laskemassa. 26 Mäntyniemen herra Joulukuun päiväkirja. sisältö 23 19 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Koulujen eriytyminen on Helsingissä Prahan tasolla, sanoo kaupunki maantieteilijä Venla Bernelius. 25 Eetu Räisänen Muusikoiden uusi hovipukija. 74 Elokuva Kalle Kinnunen katsoi Pixarin uuden Cocon ja itki liian vähän. 4 IMAGE HELMIKUU 2018 20 KU VA T: PE K K A H A N N IL A (E G S : S IL EN C E IS G O LD EN 1) , S O N Y, D IS N EY . 82 Viimeinen sivu 20 kysymystä, jotka meidän piti vielä kysyä. 76 Musiikki Iida Sofia Hirvosen murentuneet kuvitelmat indiestä. 77 Kirja Miina Supinen piti romaanista Surulla on sulkapeite. 80 Ruben Stiller Nuoren sukupolven vanhemmat, harmillisen rikkaita
Tämän numeron Avaaja-palstan haastateltava on kaupunkimaantieteilijä Venla Bernelius, joka on tutkinut koulujen eriytymistä. Se, että jokainen aikuinen ja vanhempi on entinen koululainen. Ei haittaa, vaikka kaikki kaverit ei tule samaan kouluun, kun mun tyttöystävä kuitenkin tulee. Asuinalueet ja koulut eriytyvät, kun suuri joukko yksilöllisiä valintoja tekeviä jakaakin samat arvot ja päätyy haluamaan sitä samaa kivana pidettyä asuinaluetta ja sen koulua. Toiseen päästäkseen on ylitettävä vilkasliikenteinen tie. Siitä, että valitsee lapselleen huonomaineisen koulun, voi tuntea ylemmyyttä, mutta on turha odottaa, että muut seuraisivat perässä. Millaista siellä koulussa on. Pojalleni en viitsi tätä kertoa, mutta jälkimmäisille jatkaisin, että voimakkaimmin kokemukseeni on luultavasti vaikuttanut muisto kouluaikojen viimeisimmistä vuosista. Ehkä muistelenkin lukioaikoja samaan tapaan kuin uransa päättäneet urheilijat, jotka eivät haastatteluissa niinkään kaipaa tunnetta voitoista vaan pukukopista. Karrikoidusti: en herännyt aamuisin lähteäkseni kouluun tai varsinkaan oppimaan vaan lähteäkseni sinne, missä kaverinikin olivat. Siinä missä opetuksen taso on verrattain vakaa, koululaiset eriytyvät erilaisen huono-osaisuuden kasaantuessa samoille alueille. Se tarkoittaa elämäntyylien yksilöllistymistä ja keskiluokan painetta suhtautua elämään projektina. Kysymyksiä on ollut paljon, ja moniin olen voinut vastata eksaktisti, mutta ennen muuta vastaukset ovat nousseet samasta suunnasta. Se on onneksi mahdoton tehtävä. En viElä tiedä, kummassa asuinalueemme alakoulussa poikamme koulunsa aloittaa. Mikä sinusta siellä oli kivointa, minusta siellä on varmasti kivointa matematiikka. Eriytymiskehityksen suunnan kääntäminen kuitenkaan ole perheiden tehtävä ja vastuulla. Omat vanhat kokemukset koulusta ovat sen verran lujassa, että en usko asialla olevan merkitystä. . Tulevista kouluvuosista on tietenkin juteltu monta kertaa pitkin esikouluvuotta. Molemmat ovat maailman mittakaavassa huippukouluja, joilla on lopulta vain yksi ero. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Ja vaikka yhtenäiskulttuuri on yksilöllisten valintojen vastapooli, voi olla niin, että kouluvalintojen taustalla on usein juuri yhtenäiskulttuurin aikaisia käsityksiä. Ja onneksi oli. Lukio, jota kävin, oli Kuopion surkein. Paikoin tämä yltää myös koulu valintoihin, toisin kuin Berneliuksen mukaan vielä yhtenäiskulttuurin aikoina. Esimerkiksi halu saada oma lapsi suuressakin kaupungissa samantapaiseen kouluun kuin mitä itse kävi 30 vuotta sitten pikkukaupungissa. Tässä hankkeessa hyvä vanhemmuus on jatkuvia valintoja lapsen parhaaksi. Elämäntyylinsä voi varmuudella valita vapaammin ja laajemmasta tarjonnasta kuin 70-luvun maaseudulla, mutta ennen muuta yksilöllinen elämäntyyli on välttämätön harha, joka pitää keskiluokan liikkeessä. Yhteistä tai koulun maineesta nousevaa huippuarvosanojen tavoittelun perinnettä ei varsinkaan pojille ollut, vaan kaikki koulun opetussuunnitelmien ulkopuolinen hyvä sai sen paikan. Joo, siellä koulussa oppii monenlaista, mutta ennen kaikkea siellä on hirmu mukavaa. Erilaisista lähtökohdista ja taustoista tulevien oppilaiden sekoittaminen on kunnallispolitiikan tehtävä. Kehitys on seurausta monista toisiinsa vaikuttavista päätöksistä, valinnoista ja arvoista, joista yhdeksi Bernelius nostaa niin kutsutun valitsemisen eetoksen. Ne ovat ihan parhaita vuosia, kun on paljon kavereita joiden kanssa saa olla joka päivä. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund HELMIKUU 2018 IMAGE 5 Unohda kouluvuotesi Yksilöllinen elämäntyyli on välttämätön harha, joka pitää keskiluokan liikkeessä. P oikamme aloittaa syksyllä koulun . tämä Juuri on ongelma. pääkirjoitus. Kierre syvenee, kun kouluksi ei ole pakko valita lähintä koulua ja ne, joilla on tämän kaltaisiin valintoihin eniten mahdollisuuksia, eivät koskaan ole huonoosaisimpia. Jos omista kouluvuosista pitäisi esittää jonkinlainen pähkinänkuoriversio, se olisi edellisen kaltainen, kuunteli sitä sitten poikani tai vaikka aikuinen kollega
Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vTj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). helmikuuta 2018. 32. vuosikerta, 251. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. numero. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2017 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 22. ISSN 0782-3614 pääToiMiTTaja niklas thesslund ToiMiTuspäällikkö sonja saarikoski ulkoasu anna-Mari tenhunen POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi Tekijöinä Tässä nuMerossa Laura Airola, Mari Areva, Keiku Borgström, Ulla Donner, Laura Friman, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Antti Hurskainen, Katriina Huttunen, Ida Karimaa, Tero Kartastenpää, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Essi Kylmänen, Janic Leino, Jyrki Lehtola, Veera Luoma-aho, Jaani Länsiö, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Sakari Piippo, Miikka Pirinen, Anja Reponen, Venla Rossi, Reetta Räty, Ruben Stiller, Riikka Sormunen, Miina Supinen, Jussi Särkilahti, Philip Teir, Julia Thurén, Anton Vanha-Majamaa ja Antti Vettenranta.. Aikakauslehtien liiton jäsen. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. T e r ävä a i k a k a u s l e h T i MainosTajaT MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehTiTilaukseT INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan
Tarinankertoja jemmassa lehden takana #image #irtimaasta @guitarkonkari Maija Vilkkumaan tilitys osallistumisestaan Posse-ohjelmaan. @simo_kr Mansplainaajan itsevarmuudella rohkenen olla eri mieltä kuin professori @LassiLinnanen @imagelehti:ssä. Mursu ottaa valokuvia, usein doku mentaarisia, usein myös kaupallisia. Miikka Pirinen taas on kuvajournalistien 11kollektiivin jäsen ja Suomen Kuvajournalistit ry:n puheenjohtaja. Tai jne. Tai mikrohelmiä hammastahnaan. Päivän paras tarina @imagelehti @ramiaaltonen Hei @imagelehti. HISTORIAN JA NYKYTAITEEN MUSEO Itäinen Rantakatu 4–6, Turku KATSO OHEISOHJELMA: GALLERIA Å Kaskenkatu 1, Turku WWW.TURKUBIENNAALI.FI ANNA ESTARRIOLA • TEEMU KORPELA RIIKKA KUOPPALA • REIJA MERILÄINEN JUHA MÄKI-JUSSILA • PEKKA NISKANEN TUULA NÄRHINEN • ANSSI PULKKINEN MINNA RAINIO & MARK ROBERTS SIMO RIPATTI • MINNA SUONIEMI PÄIVI TAKALA • NORA TAPPER NITA VERA • HANNA VIHRIÄLÄ. Bravo. lukijoilta Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @Marjo_Hu Lähde sinäkin Irti maasta @imagelehti mukana. Mursun lempimaku on alennus glögit ja kaikki 30%. Jyrki Lehtolan Suomen suvun tarina viimeisimmissä läpyskässä on ehkä tarkin ja kaikin puolin tykein tarina ikinä. SONJA SAARIKOSKI (s. K U VA T: A R TT U M U U K KO N EN , EI N O A N S IO . 1989) on Imagen lauttasaarelainen toimituspäällikkö, joka ilahtuu länsimetrosta ja remonttitaitoisis ta ihmisistä. Hän on kiinnostunut Ruotsista ja ruotsista, käsipalloa mieltyneempi jääkiek koon. #ympäristö Tekijöitä MIIKKA PIRINEN (s. Menneisyys sel listinä, tulevaisuus ei. 1985) on mursu. Kuka toivoisi lyhytikäistä pesukonetta jos sitä ei olisi kaupassa
Avaaja
TeksTi venla rossi kuva antti vettenranta ”Keskiluokkaisten ihmisten valinnat aiheuttavat koulujen ja alueiden eriytymisen” Venla Bernelius Mitä koulujen eriytyminen tarkoittaa. Se on 1990-luvun alusta alkaen aiheuttanut Helsingissä ja monissa muissa Suomen kaupungeissa yhä kiihtyvää alueellista eriytymistä, eli erilaisen huono-osaisuuden keskittymistä tietyille alueille. Suomen koulujen laatu on kuitenkin vakaa ja tasainen. HELMIKUU 2018 IMAGE 9 Koulushoppailua voitaisiin hillitä kuuntelemalla vanhempien huolia tarkemmin, sanoo tutkija Venla Bernelius. Usein ajatellaan, että eriytymisessä olisi kyse opetuksen laadusta. Kouluihin heijastuu yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys. Helsingin suhteen kehitystä on. Lapset sen sijaan eriytyvät
Mitä tästä seuraa. Hyvä vanhempi pyrkii aktiivisesti koko ajan tekemään valintoja lapsensa parhaaksi. Osaltaan se saattaa selittää, miksi Helsinki ei ole Tukholma. Miksi kouluvalinnat ovat yleistyneet. Lapset voivat olla paikallisesti vuoden tai jopa pari jäljessä erilaisissa opetettavissa taidoissa, kuten lukemises sa. 10 IMAGE HELMIKUU 2018 avaaja vauhdittanut se, että täällä vapautettiin kouluvalinnat 1990-luvun alussa. Siksi nämä erot ovat koko kaupungin kokoisia, vaikka ne paikantuvat tiettyihin naapurustoihin. Päättäjät eivät ajatelleet, että valinnoista seuraisi koulujen alueel lista eriytymistä. Elämäntyylit ovat yksilöllistyneet. Silloin voitaisiin yrittää poistaa niitä todellisia syitä valintojen takana. Helsinki ja moni muu suomalainen kaupunki alkaa eriytymisen suhteen olla keskieurooppalaista tasoa. . Eri alueiden kouluissa eletään myös erilaisissa arkitodellisuuksissa. Aikaisemmin mentiin enemmän yhtenäiskulttuurissa ja putkimallissa. Meillä on hyviä kokemuksia siitä, että näitä huolia voidaan vähentää esimerkiksi erilaisilla kiusaamiseen, oppilaiden tukeen tai koulun yhteishenkeen liittyvillä projekteilla. Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomessa on kaikki on kuitenkin hyvin. Erilaiset huono-osaisuuden tasot eivät välttämättä kertautuneet. Näiden perheiden lapsille tietty alue ja koulu voi olla loppuelämän kannalta ratkaiseva asia. Jokaisen valinnat vaikuttavat siihen, millaiseksi kaupunki muuttuu ja kehittyy. He eivät ole saaneet viikonloppuna kotona ruokaa. Nykyään siellä, missä menee huonosti, menee usein huonosti monella tavalla: on ylisukupolvista köyhyyttä ja lastensuojelutapauksia. Onko jokin tietty ryhmä, joka erityisesti kärsii eriytymisestä. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, mutta 1990-luvun laman aikaan alueiden väliset erot olivat vielä pieniä. Keskiluokalla on paine oman elämän projektiin, ja tämä näkyy myös vanhemmuudessa. Näin on esimerkiksi niissä maahanmuuttajaperheissä, joiden kiinnittyminen ympäröivään yhteiskuntaan on heikkoa. Missä mennään kansainvälisesti vertailtuna. Onko kehitystä pyritty estämään. Asia muuttuu ratkaisevaksi, jos perheessä on jonkinlaista haavoittuvuutta. Eriytyminen ei tapahdu siellä, missä se näkyy. Millä lailla kouluvalinnat vapautettiin. Alueel lisen eriytymisen ytimessä on juuri se, että ääritapauksista tulee paikallisesti normi. Tuolloin tehty lakimuutos mahdollisti sen, että vapaiden oppilaspaikkojen puitteissa saattoi hakea muuallekin kuin omaan lähikouluun. Perheen kouluvalinnan ensisijainen syy ei yleensä ole se, että lapsi halutaan erityisen hienoon kouluun. Se tapahtuu, kun me alamme väistää ja paeta erilaisia asioita. Opettajat kertovat, että ääritapauksissa maanantaisin ei kannata opettaa mitään kovin vaikeaa, koska oppilailla on hirveä nälkä. Liitän niin sanotun koulushoppailun kuitenkin myös valitsemisen eetokseen, joka on yleistynyt yhteiskunnassamme viime vuosina. Esimerkiksi Praha on samalla tavalla segregoitunut kuin nyky-Helsinki. Helsingissä on tehty töitä sen eteen, että alueet ja koulut eivät eriytyisi. omalle lapselle halutaan vähän etumatkaa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että näin tapahtuu globaalisti lähes aina, kun kouluvalintoja tehdään. Tukholma on kaupunkina edelleen paljon eriytyneempi, mutta toisaalta Tukholma on sitä koko Euroopan mittakaavassa. Jos perhe on vakaa ja sillä on hyvät resurssit, ei alueella ole hirveästi väliä. En kannata sitä, että vanhempia kiellettäisiin tekemästä valintoja, mutta ehkä ihmisiä pitäisi kuunnella herkemmällä korvalla. Mitä muuta voitaisiin tehdä. Helsingissä kouluissa on myös käytössä alueellinen lisärahoitus niille kouluille, joiden toiminta-alue on haastava. Osaltaan kysymys on ehkä kilpailuyhteiskunnan tuottamasta paineesta pärjätä: Keski luo kalla on paine oman elämän projektiin, myös vanhem muudessa.” –?venla bernelius ”. Helsingissä on käytössä sosiaalisen sekoittamisen politiikka, joka määrittää prosenttitasolla sen, millaisia asuntoja omistustyypeiltään alueille rakennetaan. Uusimpien segregaatiovertailujen mukaan Suomi ei kuitenkaan enää ole erityisen tasainen paikka. Minkälaisista eroista oppimistuloksissa puhutaan. Enemmän pelätään kiusaamista tai muita sosiaalisia ongelmia. Osaltamme juuri me keskiluokkaiset ihmiset saamme aikaan alueellisen eriytymisen
2017. apu.fi/apulaiset 8 .1 . Jos olet kohdannut sellaisia, kerrothan heistä meille. Joltain löytyi juuri oikean kokoiset keltaiset kumpparit, toiselta sohva, lähi pizzeriasta ruokaa ja koko naapurustosta ennen kokematon yhteisöllisyys. Suomi on täynnä hyviä ihmisiä. Paula, Reea, Jenni ja Minna tarttuivat tuumasta toimeen ja perustivat Facebook-ryhmän, jonka avulla perheille kerättiin tavaroita tuhoutuneiden tilalle. A P U J O K A L E V I S I T U L E N L A I L L A Kun tuli vei kahdelta lapsiperheeltä kodin aamuyöllä, ei naapurustossa jääty kauhistelemaan
VA N H O JE N O SA K EA S U N TO JE N K ES K IH IN N AT JA K A U PP O JE N LU KU M Ä Ä R ÄT PO ST IN U M ER O A LU EI TT A IN . Lauttasaaren myöhempi kehitys osoittaa, miten vaikeaa on nähdä pitkälle tulevaisuuteen. DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI NIKLAS THESSLUND. Viereisistä kuvioista huomaa, että yllätyksiä voi aiheuttaa vain hintojen nousuvauhti. Kun maita oli puolen saaren verran, Tallberg yritti myydä niitä kaupungille, mutta kaupunkia ei kiinnostanut. HELMIKUU 2018 IMAGE 13 Data Kallistuva saari Reilu sata vuotta sitten kävi näin: Julius Tallberg -niminen mies oli ostanut kartanon maineen Helsingin Lauttasaaresta, vain viitisen kilometriä keskustan länsipuolelta. Artikkeli alkaa sivulta 39. S U O M EN V IR A LL IN EN TI LA ST O . Lähelle taas näkee hyvin: tuskin mikään on niin varmaa kuin asuntojen hinnannousu suurten kaupunkien hyvillä alueilla. N äi n m on ta ne liö m et ri ä 10 eu ro lla sa i 20 5 ja 20 16 Va nh at os ak ea su nn ot , ka ik ki as un to ty yp it Lauttasaari Kantakaupunki Helsinki Pääkaupunkiseutu 2016 19 m² 5 332 €/m² 2005 33 m² 3 035 €/m² 2016 17 m² 5 804 €/m² 2005 30 m² 3 292 €/m² 2016 22 m² 4 523 €/m² 2005 37 m² 2 730 €/m² 2016 25 m² 3 937 €/m² 2005 41 m² 2 459 €/m² N äi n m on ta ne liö m et ri ä 10 eu ro lla sa i 20 5 ja 20 16 Va nh at os ak ea su nn ot , ka ik ki as un to ty yp it Lauttasaari Kantakaupunki Helsinki Pääkaupunkiseutu 2016 19 m² 5 332 €/m² 2005 33 m² 3 035 €/m² 2016 17 m² 5 804 €/m² 2005 30 m² 3 292 €/m² 2016 22 m² 4 523 €/m² 2005 37 m² 2 730 €/m² 2016 25 m² 3 937 €/m² 2005 41 m² 2 459 €/m² LÄ H D E: TI LA ST O K ES KU S 20 18 . Sonja Saarikosken artikkeli 47 ja puoli kertoo tästä kaikesta yhden lauttasaarelaishuoneiston kautta
Sisustussuunnittelija ja Green Home Bookin (2016) kirjoittanut Susanna Vento sanoo, että kasvitrendi liittyy vahvasti lapsuusmuistoihin. Termospulloon tehtynä joukkoon voi upottaa pari kanelitankoa antamaan makua. Epäsymmetrinen, valon suuntaan rönsyilevä pehko on Venton mielestä tyylikkäämpi kuin Plantagenista ostettu täydellinen kasvi, joka näyttää hyvältä joka suunnasta. Punaviinikaakao (8 annosta) 150 g tummaa suklaata 2 tl makeuttamatonta kaakao jauhetta 2 tl fariinisokeria 1/4 tl kanelia 4 dl maitoa (mantelitai kookosmaito käy myös) hyppysellinen suolaa 1,5 dl täyteläistä punaviiniä (esimerkiksi Merlot tai Shiraz) Paloittele suklaa kattilaan, lisää kaakaojauhe ja sokeri, sekoittele miedolla lämmöllä. 14 IMAGE HELMIKUU 2018 H uonekasvit pamahtivat trendikkääksi kolmisen vuotta sitten, kun mustavalkoisesta graafisesta tyylistä haluttiin kohti kodinomaisempaa sisustusta. Tähän mennessä kukkimattomat viherkasvit ovat olleet trendin harjalla. Viime talvena alettiin juoda lämmitettyjä valkoja punaviinejä, tänä talvena lämmitettävät siiderit ovat saapuneet kauppoihin. Drinkki termarissa JUOMA DESIGN nyt. Laseihin tehtynä drinkin voi koristaa kanelitangolla tai rosmariinin oksalla. Kilpipiilea on todellinen Instagram-kasvi ja peikonlehtiä näkee kaikkialla. ”Kun ei keretä käydä metsässä, halutaan tuoda kasvit sisälle.” Vasta-alkajalle Vento suosittelee helppohoitoista ilmakasvia, joka ei tarvitse multaa tai ruukkua. Esimerkiksi Happy Joe -siiderin voi nauttia kylmänä, huoneenlämpöisenä tai kuumennettuna. Kun suklaa on sulanut, lisää maito, kaneli ja suola. ”Kun aiemmin haluttiin prikulleen kolme samanlaista anopinkieltä tököttämään ikkunalaudalle, nyt kasvit ovat parhaimmillaan elähtäneen näköisiä”, Vento sanoo. Ota kattila pois levyltä ja lisää lopuksi viini. ”Sen sijaan aniliininpunaisena kukkiva kiinanruusu ei ole niin cool.” Vento kuitenkin uumoilee, että jossain vaiheessa siirrytään arvostamaan taas kukkivia kasveja. Lämmitä maito kuumaksi, varo kuitenkin kiehauttamasta. Trukulainen baarimestari Vivi Grönlund neuvoo ohjeen. Toinen uusi hittidrinkki on punaviinikaakao, joka sopii esimerkiksi aikuisen evääksi laskiaisriehaan. Jos kaipaa haastetta, voi valita medinillan, joka täytyy pitää koko ajan hieman kosteana. Green Home Book (Cozy Publishing 2016), 21,90 e Seuraavana sitrus Mitä elähtäneempi kasvi, sen kotoisampi tunnelma. Sitä ennen hän kuitenkin uskoo, että keittiön oliivipuiden rinnalle nousevat sitruskasvit, kuten sitruunatai appelsiinipuut. Tämän talven trendijuoma nautitaan lämpimänä
Sisustus on tyylikäs oliivipuita myöten. Liha saa miedon tulisuutensa harissaöljystä. Tilaaja voi valita, haluaako liittyä lasten vai aikuisten tarraklubiin. Myös maailman vanhin tatuointityyli, eli ilman konetta tehtävä stick and poke on suosittua. Suosituin annos on Roslundin ylikypsästä lampaasta valmistettu rulla. Sari Palm, tatuointitaiteilija 3 TYYLI RUOKA MATKA DESIGN KU VA T: A -L EH TI EN A R K IS TO , R IIK K A K A N TI N KO S K I, TO M M I R IP AT TI , M V R D V, PI PS TI C K . Sitä ennen voi matkustaa ihailemaan kiinalaisen Binhain kirjaston arkkitehtuuria. Nyt on alettu myös hassutella niin, että Instassa kuvat animoidaan liikkumaan. HELMIKUU 2018 IMAGE 15 Unelmien kirjasto. Hashtagilla #animatedtattoo löytyy ihoon piirrettyjä kasvoja, joiden silmä vinkkaa, ja kuvia, jotka liikkuvat. Tarrafanin taivas. nyt TEKSTI JULIA THURÉN. Se sopii erityisesti kroonisista kipusairauksista kärsiville, sillä se on konetta kivuttomampi vaihtoehto ottaa tatuointi. Läntinen Brahenkatu 12 Tatuointi elää LUONTO IHOLLA Nyt tykätään ottaa kasvija eläinaiheisia tatuointeja – luonnonvoimat eivät koskaan vanhene. Tämä on kätevä tapa näyttää omaa portfoliota asiak kaille. Keskustakirjasto avaa ovensa joulukuussa. Somessa levinneet kuvat hämäävät: hyllyt näyttävät olevan täynnä kirjoja, mutta niihin on laitettu vain kuvia kirjoista. VEGAANISET MUSTEET JA JÄLKIHOITOTUOTTEET Aikaisemmin musteissa on käytetty väripigmenttien sidosaineissa eläinperäisiä tuotteita, kuten liivatetta, eläinten luista poltettua hiiltä tai sellakkaa. Valoisa eteishalli on oleskeluun, oikeat kirjat ovat muissa huoneissa. KUVA ALKAA LIIKKUA Tatuointitaiteilijat ympäri maailmaa keräävät Instagramtileilleen valokuvia tekemistään tatuoinneista. Nettikauppa Pipstick on iskenyt tarranostalgian ytimeen ja postittaa kerran kuussa vaihtuvan tarrasetin jäsenilleen. Nykyään kuitenkin melkein kaikki musteet ovat vegaanisia. Harvoin näkee läppärin kansia, joihin ei olisi liimattu tarroja. pipstick.com, jäsenyys 9,95 dollaria (8,40 e) kuussa Gyroseja kansalle Helsingn Kallion katuruokakeskittymä on saanut erinomaisen lisäyksen: Going Greek tarjoaa kreikkalaisia gyros-rullia ja kulhoja
MAKTHAVERSKAN (SE) TWELVE STEPS Perjantai 2.2. SEKSIHULLUT ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO Lauantai 24.3. TUOMARI NURMIO & SPUGET LIPUT KEIKOILLE: www.tiketti.fi @korjaamohki MUSIIKKIOHJELMA KOKONAISUUDESSAAN www.korjaamo.fi/musiikki/ LIIMA Photo: Rasmus Weng Karlsen. LIIMA (DK/FI) Perjantai 16.3. EVA & MANU LEO Perjantai 13.4. KASMIR Perjantai 23.2. 16 IMAGE HELMIKUU 2018 kevään konseRTTEJA korjaamolla WWW.KORJAAMO.FI | TÖÖLÖNKATU 51 A-B, HELSINKI Perjantai 26.1. KARINA THE HEARING LAU NAU Lauantai 10.3. KANERVA VALHE Lauantai 17.3. NICOLE WILLIS & UMO Lauantai 10.2. MIKKO SARVANNE & HIP COMPANY OUTOMURU feat. GASELLIT PESSO Perjantai 9.3. RISTO MUUAN MIES Lauantai 3.3. GRACIAS BIZI F Lauantai 24.2. MALADY SOFT POWER Lauantai 2.2. ELIA Perjantai 23.2. SWALLOW THE SUN SLEEP OF MONSTERS Lauantai 27.1. SAMULI PUTRO Lauantai 28.4. RUUDOLF PRINSSI JUSUF Lauantai 31.3. RADIOPUHELIMET RÄJÄYTTÄJÄT Perjantai 2.3. TUUTTIMÖRKÖ DJ KRIDLOKK Lauantai 17.2
Raasta appelsiininkuori Risotto uusiksi Kirpakka veriappelsiini raikastaa ravintola Baskeri & Basson reseptillä tehtävän risoton. NICOLE WILLIS & UMO Lauantai 10.2. SEKSIHULLUT ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO Lauantai 24.3. 1. GASELLIT PESSO Perjantai 9.3. Hienonna sillä välin sipulit ja valkosipulinkynsi. GRACIAS BIZI F Lauantai 24.2. RUUDOLF PRINSSI JUSUF Lauantai 31.3. SWALLOW THE SUN SLEEP OF MONSTERS Lauantai 27.1. MIKKO SARVANNE & HIP COMPANY OUTOMURU feat. TEKSTI LAURA FRIMAN KUVITUS ULLA DONNER kevään konseRTTEJA korjaamolla WWW.KORJAAMO.FI | TÖÖLÖNKATU 51 A-B, HELSINKI Perjantai 26.1. MAKTHAVERSKAN (SE) TWELVE STEPS Perjantai 2.2. 3. Lisää risottoon kuutioitu voi, sitruunamehu, veriappelsiinin kuoriraaste ja raastettu parmesaani. Kaada kanaliemi ja valkoviini kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. KARINA THE HEARING LAU NAU Lauantai 10.3. 4. TUUTTIMÖRKÖ DJ KRIDLOKK Lauantai 17.2. Tärkeintä on uskaltaa jättää risotto rakenteeltaan löysäksi. 5. TUOMARI NURMIO & SPUGET LIPUT KEIKOILLE: www.tiketti.fi @korjaamohki MUSIIKKIOHJELMA KOKONAISUUDESSAAN www.korjaamo.fi/musiikki/ LIIMA Photo: Rasmus Weng Karlsen. Sekoita välillä ja lisää uusi kauhallinen lientä aina kun edellinen on imeytynyt riisiin. Lisää tarvittaessa veriappelsiininkuorta ja suolaa. Baskeri & Basso -bistron kokki ja ravintoloitsija Kalle Kiukainen piristää niillä klassisen italialaisrisoton. 2. Lisää riisi ja jatka kuullottamista miedolla lämmöllä noin 7 minuuttia, kunnes riisi on läpikuultavaa. Kypsennä keskilämmöllä siten, että seos poreilee kevyesti. LIIMA (DK/FI) Perjantai 16.3. MALADY SOFT POWER Lauantai 2.2. Kypsennä risottoa lientä lisäten ja sekoitellen 15–20 minuuttia. ELIA Perjantai 23.2. EVA & MANU LEO Perjantai 13.4. Lisää kuumaa lientä sen verran, että riisi peittyy. Kun riisin kypsyys on al dente, siirrä pannu kylmälle levylle. Kuullota sipuleita öljyssä isossa paistinpannussa. RADIOPUHELIMET RÄJÄYTTÄJÄT Perjantai 2.3. SAMULI PUTRO Lauantai 28.4. KANERVA VALHE Lauantai 17.3. KASMIR Perjantai 23.2. Pese ja kuivaa veriappelsiinit. RUOKA nyt Veriappelsiinirisotto (4 annosta) 1 l kasvistai kanalientä 1 plo (3/4 l) kuivaa valkoviiniä 2 salottisipulia 1 valkosipulinkynsi 2–3 veriappelsiinin kuoriraaste 2 rkl oliiviöljyä 5 dl risottoriisiä 50 g voita 1–2 sitruunan mehu 1½ dl parmesaania raastettuna niin, ettei valkoista osaa päädy mukaan raasteeseen. RISTO MUUAN MIES Lauantai 3.3. Sekoita hyvin ja maista. VINKKI Voit tehdä samalla ohjeella sitruuna risoton, kun korvaat veriappelsiinin 2–3 sitruu nan kuoriraasteella. HELMIKUU 2018 IMAGE 17 Täydellisen mehukkaat veriappelsiinit saapuvat kauppoihin vuodenvaihteessa
Suom. Avoimeksi jäävät novellit voivat tuntua luonnosmaisilta, mutta tärkein tapahtuu rivien väleissä. Teos yhdistelee monille nykyromaaneille ominaisesti näkökulmatekniikkaa ja eri tekstilajeja, kuten päiväkirjamuotoa. Vuonna 2005 kuolleen chileläiskirjailija Roberto Bolañon novelleissa espanjankielisten metropolien ajelehtivat asukkaat potevat viistoa rakkautta. Talossa asuu myös nelikymppinen, aistillinen Atalja, johon Shmuel ihastuu. Jos pitää Cortázarin, Lispectorin ja Caicedon tapaisista kynäniekoista, pitää myös Bolañosta. Haikeita pettymyksiä kohtaavat henkilöhahmotkin jäävät turhan huokoisiksi ja etäisiksi, niin toisilleen kuin lukijalle. Einari Aaltonen. Amos Ozin monikerroksinen teos on sekä tunteikas että älyllinen: Juudas peilaa Lähi-idän kriisiä ja Israelin nationalistista politiikkaa evankeliumien tarinaan sykähdyttävällä tavalla. Sanat lohduttavat: Puhelinkeskusteluissa gangsteritkin rakastavat kirjallisuutta. Tammi, 358 s. Hän muuttaa salaperäiseen taloon, jossa hänen työnään on pitää seuraa raajarikolle vanhukselle. Shmuel-niminen nuorukainen joutuu rahapulassa keskeyttämään yliopistoopintonsa 1950-luvun Jerusalemissa. Ahokummun teokseen kaipaisi vähän vimmaa ja nyrjäytyksiä. Kokoelman herkullisin tarina Kirjallinen seikkailu kertoo kulttuuripiirien nokittelusta – ja laajenee pohtimaan kunnianhimoa, vainoharhaisuutta ja hyväksynnän kaipuuta. Kertomuksen vaiheiden lisäksi romaani koostuu pitkistä keskusteluista, joissa henkilöhahmot puivat uskontoa ja politiikkaa etenkin petturuuden näkökulmasta. Shmuel uskoo, ettei Juudas kavaltanutkaan Jeesusta, sillä ilman Juudasta ei olisi ristinkuolemaa, jota ilman ei olisi koko kristinuskoa. Kokonaisuus on taiten rakennettu, mutta hiottu asetel mallisuus kääntyy paikoin itseään vastaan. Asukkaiden surullista menneisyyttä raotetaan ihmissuhteiden syvetessä. Sammakko, 232 s. (Ha-besova al-pi Jehuda, 2014.) Hepreankielisestä alkuperäisteoksesta suomentanut Minna Tuovinen. Kaunis ja herkkä se kyllä on – kuin perhosen siivenisku. Anna-Liisa Ahokummun vähäeleisessä esikoisteoksessa per hos tutkija Max Halma sel vittää Lapin sodassa kadon neen saksalais isänsä koh ta loa. Eri lähteet anta vat ristiriitaista tietoa, eikä Maxin äskettäin kuollut äiti juuri miehestä puhunut. Gum merus, 175 s. 18 IMAGE HELMIKUU 2018 Amos Oz: Juudas. Kirjat nyt TEKSTI SILVIA HOSSEINI. Niitä, joille nämä nimet eivät ole tuttuja, voi vain kadehtia: millainen maailma teitä odottaakaan! Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Sta nis lauksen kol me toista sinfoniaa. Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja (Llamadas telefónicas, 1997). Salaisuudet paljastuvat lopulta Hampurissa, jossa päähenkilö tapaa Viktor Stanislauksen, sairauden haurastuttaman pianistin. Niissä kohisee Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen sytyttämä epävarmuus
Riffien päällä kiitävät syntetisaattorit. Yhtyeen kolmas levy on kuin edeltäjänsä: parhaimmillaan loistava mutta usein tyhjänpäiväinen. Tekstit ovat sitä parempia mitä vähemmän niissä romantisoidaan korpikuusen kannon alusilla. Sen kiillotetut houserytmit tuovat mieleen viime vuosikymmenen, jolloin The Embassyn ja The Tough Alliancen kaltaiset göteborgilaisbändit leikkivät olevansa baleaareilla, Mainen laulaessa kuin Perfume Genius. Porches: The House (Domino) Newyorkilaiselle Aaron Mainelle riittää pieni. Neljäs levy Ruins on päälavaja stadionkokoista musiikkia, joka jatkanee bändin voittokulkua. Alkuteos kä sittelee väitetysti länsimaisen kulttuurin alkukuvastoa. nyt TEKSTI OSKARI ONNINEN KU VA T: SA M M A K KO , G U M M ER U S, TA M M I, S O N Y, K A I SA A R IN EN , A J SA V O LA IN EN , JE SS IC A LE H R M A N .. Juuri siksi se on perinteinen CMX-albumi: Kiintiörakkauslaulussa Aatami laulaa Eevalle. Hänen kahden vuoden takainen läpimurtolevynsä Pool oli makuuhuoneunelma uima-altaasta. Samalla bändi kelpaa hattufaijoille, koska se on soitettu Oikeilla Soittimilla. CMX:n kuudestoista levy tuntee historiansa. Tahtilajeja pääsee laskemaan. Kuulijan tehtäväksi jää tirkistellä henkilökohtaiseen tilaan sälekaihtimien välistä ja haltioitua näkemästään. Tove Janssonista kertovan Tove-kappaleen lause ”En halua tehdä lapsia, jotka kuolevat tulevissa sodissa” on paras, jonka Anni Sinnemäki jätti Ultra Bran comebackin yhteydessä kirjoittamatta. Nyt Maine on hieman rohkaistunut: The House -levyn ensimmäinen kappale on nimeltään Leave the House. First Aid Kit: Ruins (Sony) Joitain vuosia sitten ruotsalaisduo First Aid Kitin keikoista kirjoitettiin tapahtumina, joissa kuiskauskin on huuto. Neljän vuoden takaisella Stay Gold -levyllä bändi vähensi hissuttelufolkia ja kasvoi indiebänditaustaansa nähden hillittömän suosituksi. Yrjänä resitoi latinaksi Saturnuksen palavasta vi has ta ja karjuu levyn viime minuutilla ettei ”verkkotieto korvaa aitoo sivistystä”. Yrjänä ei vaihda kahta: Rushia ja Raamattua. Myöhemmin kappaleiden nimissä uskaltaudutaan veteen ja maalle asti, vaikka selvää on, ettei kodin suojasta poistuta missään vaiheessa. HELMIKUU 2018 IMAGE 19 Levyt Lasten hautausmaa: III (Svart) Lasten hautausmaa on uuden sukupolven suomirock-bändeistä se, joka on valinnut strategiakseen kantaa niin paljon vanhaa, että luhistuu sen alle ja toivoo mullasta nousevan jotain uutta. CMX: Alkuteos (Ratas) A.W. Tuskin kukaan toivoi mitään muuta. Söderbergin sisarukset ovat huomanneet melankolisen kantriperinteen sopivan omia tunteitaan rakastaville milleniaaleille. Poplevy Mesmeriaa seuraa progelevy, jolla seikkailevat tutut hahmot Mooseksesta Jeesukseen
André Acimanin romaaniin perustuva Call Me By Your Name ei ole kiinnostunut sellaisesta. Se kertoo rotista ja Yhdysvalloista, tuholaistorjunnasta ja rotusorrosta, sekä siitä, miten Baltimoressa kaavoitettiin mustille amerikkalaisille omat naapurustot 1910-luvulla. DocPoint 29.1.–4.2. rodeo – viron villit vuodet (Raimo Jõerand & Kiur Aarma) Viro itsenäistyi toista kertaa elokuussa 1991, ja sitä nousi johtamaan Euroopan nuorin pääministeri, 32-vuotias Mart Laar. 20 IMAGE HELMIKUU 2018 Le ffa t & sarjat nyt rat film ( Theo Anthony) The Wiren nähneelle ei tule yllätyksenä, että Baltimoressa on ongelmia. /tilaus Tarjouskoodi on: pu8at411 Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 30.6.2018 asti. Homo elokuvissa rakastavaiset kohtaavat usein vastoinkäymisiä. Sitä se ehkä olikin, mutta puhuvien setäpäiden kertomana meininki ei aina ihan välity. DocPointin avajaiselokuvana esitettävässä dokumentissa pää ministeri Laar kuvailee ysärin alkua rock’n’rolliksi. He ovat ”näkymättömiä kodittomia”, jollaisia on Yhdysvalloissa satoja tuhansia. The Florida Project on alkuvuoden ilahduttavin ensi-ilta. 34 €) € (norm. Kamera yrittää kaikin voimin pysytellä polvenkorkuisten viikarien vauhdissa. Ensi-ilta 2.2. DocPoint 29.1.–4.2. call me by your name (Luka Guadagnino) 17-kesäinen Elio (Timothée Chalamet) tutustuu arkeologi-isänsä avustajaan Oliveriin (Armie Hammer) Italian-lomalla. On vuosi 1983 ja diskos sa soi The Psychedelic Furs. Ensi-ilta 26.1. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KU VA T: D IS N EY , FI N N K IN O , D O C PO IN T. f i Suomen rakastetuin sisustuslehti vuodesta 1967 neilikka on ikinuori trendikukka Lämminhenkinen JA MODERNI SISUSTUSLEHTI Ihanimmat SISUSTUSIDEAT! Tilaa Avotakka: www.avotakka.. • valitse laatumateriaalit • luota hyvään muotoiluun • löydä valkoisen oikea sävy tammikuu 1/2018 8,90?€ 23 vinkkiä kotoisaan oleskelutilaan koti, jossa taide sanelee kaapin paikan nyt iskee siivousvimma yksiön hauskat ratkaisut inspiroidu! Ajaton tyyli ”Muutin yhteiseen kotiin siskoni kanssa.” muotoilija tanja sipilä m e i l l ä ko t o na . Fyysisesti ihan Disney Worldin ku peessa, oikeasti valovuosien päässä. 4 numeroa vain € LAHJAKSI Marimekon Unikko-pussukka! Arvo 18,90 €. Theo Anthonyn outo ja kuumottava dokuessee Rat Film sukeltaa vielä syvemmälle. Tv-sarja esitteli yhteiskuntakoneen, jonka alim man piirin muodostivat ko dit tomat ja narkkarit. Se kuvaa kurjuutta lapsen pidäkkeettömän ilon lävitse rehellisyydellä, joka itkettää ja naurattaa. Miehet tunnustelevat toisiaan, nuorempi rakastuu, vanhempi va roo. 34 €) € 3105AT_tarjous_230x300_P.indd 1 11.12.2017 13.30. On kesä, ja Moonee kavereineen tutkailee hylättyjä taloja, terrorisoi motellin asukkaita (ja Willem Dafoen näyttelemää omistajaa) ja syö hirveät määrät jäätelöä. Sen vaivihkainen paino juontuu siitä, että ensirakkaus on aina kova paikka. Kuvaaja Sayombhu Mukdeeprom käyttää luonnonvaloa maagisesti. the florida pro ject ( Sean Baker) Kuusivuotias Moonee asuu äitinsä Halleyn kanssa taikalinnan mukaan nime tyssä motellissa Floridassa. (norm
/tilaus Tarjouskoodi on: pu8at411 Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 30.6.2018 asti. f i Suomen rakastetuin sisustuslehti vuodesta 1967 neilikka on ikinuori trendikukka Lämminhenkinen JA MODERNI SISUSTUSLEHTI Ihanimmat SISUSTUSIDEAT! Tilaa Avotakka: www.avotakka.. 34 €) € 3105AT_tarjous_230x300_P.indd 1 11.12.2017 13.30. nyt RUOKA TEKSTI ETUNIMI SUKUNIMI KUVA ETUNIMI SUKUNIMI • valitse laatumateriaalit • luota hyvään muotoiluun • löydä valkoisen oikea sävy tammikuu 1/2018 8,90?€ 23 vinkkiä kotoisaan oleskelutilaan koti, jossa taide sanelee kaapin paikan nyt iskee siivousvimma yksiön hauskat ratkaisut inspiroidu! Ajaton tyyli ”Muutin yhteiseen kotiin siskoni kanssa.” muotoilija tanja sipilä m e i l l ä ko t o na . 34 €) € (norm. 4 numeroa vain € LAHJAKSI Marimekon Unikko-pussukka! Arvo 18,90 €. (norm
Eikä myöskään sietää eikä kaikessa nähdä mitään vitun positiivista. Mitä haluatte sillä sanoa. MK: Negatiivisten asioiden on tultava ulos jollain tavalla. Kaikkea ei tarvitse selittää. MK: Suoraviivaisuus, rujous, tylyys ja nyanssittomuus kiinnosti. MUSIIKKI TEKSTI IDA KARIMAA KUVA ANTTI VETTENRANTA ImageIlmot.indd 1 21.12.2017 12:44:46. AT: On siinä manifestimaisuutta. 22 IMAGE HELMIKUU 2018 Miikka Koivisto ja Artturi Taira, ensimmäinen yhteisbändinne Normal Life ei kuulosta yhtään siltä, mitäolette tehneet aiemmin, Koivisto Disco Ensemblessa ja Taira Rubikissa. Jengi sanallistaa ja miettii tunteitaan ihan liikaa. Se on fyysisempi kokemus kuin aamukahvi. Normal Lifen debyyttialbumi julkaistiin 12.1. Ajatus oli yrittää tehdä jotain yhdessä ja varmaan pitää hauskaa. Esikoislevynne huokuu turhautumista asioiden tilaan ja ihmisten toimintatapoihin. Meillä oli molemmilla kuppi nurin. AT: Ne hetket, kun musa droppaa ja tulee räjähdys. Mistä uusi soundi ja ysäritrancevaikutteet kumpusivat. MK: Alun perin meidän piti tehdä joulubiisi. Fyysisempää kuin aamukahvi Normal Life on Miikka Koiviston ja Artturi Tairan ensimmäinen yhteisprojekti. Mistä ajatus lähti. Haluamme keikkailla ainoastaan keskiyön ja -päivän välillä
Lasiveistosten herkkä materiaali tuo työt kauas kaduilta ja graffiteista, mutta yhteinen nimit täjä löytyy muodosta: kirjaimista E, G ja S, jotka toistuvat teok sissa. SibaFest Helsingin Musiikkitalossa 27.1. Jaani Länsiö MUSIIKKI KUVATAIDE KUVAT: PEKKA HANNILA DANIEL NYBLIN, JAN ROSSTRÖM. Lallien, häjyjen ja muiden murhamiesten lisäksi äänen saavat teloitusrivien sotavangit. EGS: Writing My Diary Helsingin Taide hallissa 13.1.–25.2.2018 mari areva Kun yhdestä sotahenkisestä tasaluku vuodesta päästiin, on aika polkaista käyntiin toinen. Graffititai teilija EGSin (s. 3.2.2018 Koko ohjelma sibafest.fi. Viikon kiin nostavin teos on harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen ja laulaja Heikki Laiti sen Murhaballadit 2018. Esimer kiksi Vantaan taide museo Artsi päätti pari vuotta sitten erikoistua graffiteihin ja katutai teeseen. ImageIlmot.indd 1 21.12.2017 12:44:46. SibeliusAkatemia ottaa osaa historiaansa läpikäyvän kan san ryhmä terapiavuoteen SibaFestin #Kansalaisr auhateemalla. 1974) näyttelyssä Helsingin Taide hallissa on esillä maalausten lisäksi ins tallaatioita ja veistoksia. Lasigraffiteja Varoituslauluja Graffititaide on salonki kelpoistunut
Ensi-ilta 16.2. Ensi-ilta 27.1. ”Ajatukseni ovat tätä tehdessä kiteytyneet Samuli Parosen aforismiin: Ihminen kasvaa hitaammin kuin tappaja. Haluan herättää katsojassa ajatuksen anteeksiannosta ja kysymyksen siitä, voisiko hän itse tarttua aseeseen. KU VA T: TA M PE R EE N TE AT TE R I, Q -T EA TT ER I. Oopperan hahmoilla ei ole todellisia esikuvia toisin kuin Anna-Elina Lyytikäisen Teatteri taistelussa -näytelmässä, jonka näyttämönä toimii vuonna 1913 rakennettu Tampereen Teatteri – yksi sisällissodan verisimpiä näyttämöitä. Halusin kuvata sitä, miten ihmismieli tottuu kahdessa viikossa väkivaltaan, eikä se enää sen jälkeen ole poikkeustila”, ohjaaja-käsikirjoittaja Peltola kertoo. Tampereen Ooppera, Tampere-talo. Vuosi 1918 näyttämöllä Tampereella nähdään tammi-helmikuussa kolme kantaesitystä alkuvuoden 1918 tapahtumista. Esityksen jälkeen vastaus on toivottavasti ehdoton ”ei”, ohjaaja-käsikirjoittaja Parkkinen sanoo. Tuomas Parkkinen: Veljeni vartija. Ensi-ilta Q-teatterissa 21.2. Arki on turvallista, kauhu taas tuttuuden katoamista.”Arki ja kauhu. Ensi-ilta 25.1. Tampereen Teatteri. Tuomas Parkkisen käsikirjoitus on aikuisten julma satu, jossa on enemmän totta kuin toivoisi. Mitä on arki, ohjaaja Pettersson. Tampereen oopperan suurteos Veljeni vartija ottaa laajat fiktion vapaudet väkivaltaisten kuukausien kuvaamisessa. Näyttämösovitus Veriruusuista nähdään myös Helsingin Kom-teatterissa Lauri Maijalan versiona (ensi-ilta 16.2.). I tsenäisyyden juhlavuoden jälkeen aukeaa maamme kirjan synkin luku. Anneli Kannon Veriruusut-romaania mukaileva teos on vahvan punainen puheenvuoro – ja miksipä ei, kun Työväen Teatterista on kyse. ”Meidän kaikkien elämän kokemus koostuu rutiineista ja toistuvista kokemuksista, vaikka elämmekin illuusiossa siitä, ettei muiden elämä ole niin harmaata kuin omamme. Anna-Elina Lyytikäinen: Teatteri taistelussa. ”Vaikka suhde arkeen olisi kuinka vaikea, niin sillä hetkellä kun se katoaa, mitään muuta ei kaipaa niin paljon takaisin kuin sitä. ”Kliseistä tai ei, mutta aikamme muistuttaa tavattomasti suuria sotia edeltäneitä aikoja: vastakkainasettelu, vihapuhe ja valeuutiset ovat edeltäneet historiassa aina väkivaltaa. Musiikkiteatterin keinoin vuotta 1918 ja erityisesti naiskaarteja valottaa Sirkku Peltolan Tytöt 1918. Meidät ympäröivä jatkuva kauhu siitä, että asiat ovat menossa huonoon suuntaan globaalilla tasolla, ei kohtaa arjen kanssa.” Tässä esityksessä läsnä on kuitenkin myös kauhu, arjen kääntöpuoli. 24 IMAGE HELMIKUU 2018 Valitse arki, valitse kauhu Q-teatterissa saa helmikuussa ensiiltansa Akse Petterssonin Arki ja kauhu, jonka lavastuksena nähdään muun muassa suihku ja 30 ruumista. TEATTERI TEATTERI nyt TEKSTI LAURA AIROLA. Sirkku Peltola: Tytöt 1918. Tampereen Työväen Teatteri
Olet tehnyt muun muassa Vesalan ja Sannin Emma Gaala -asut viime vuonna. Miten päädyit pukemaan suomalaisartisteja. Joidenkin vaatteideni printeistä ei saa selvää, ja välillä puran henkilökohtaisia fiiliksiäni niihin. . fiiliksiä Vesalalle Vaatesuunnittelija Eetu Räisänen haluaisi suunnitella Linnan juhliin. Pukujen tekeminen Linnan juhliin olisi makeeta. En tee mitään, mitä en itse haluaisi pukea päälleni. Helsingin alakulttuurit ovat vaikuttaneet paljon lähiaikoina. Onhan se vähän itsekästä, mutta vaatteeni ovat omia ihannekuviani siisteistä kledjuista. TEKSTI IDA KARIMAA KUVA HANNES PAANANEN. Mistä unelmoit. Mikä on brändisi valtti kilpaillulla alalla. Mikä inspiroi sinua suunnittelijana. koht. Kontaktit ovat kaikki kaikessa, ja minulta ihmisiin tutustuminen käy luonnostaan. Tai päästä pukemaan jenkkiräppäreitä, kuten ASAP Mobin äijiä. Silloin päätin perustaa oman brändini. Opiskellessani vaatturikoulussa tapasin muotisuunnittelija Mert Otsamon ja menin hänelle työharjoitteluun. Henk. HELMIKUU 2018 IMAGE 25 nyt TYYLI Vaatesuunnittelija Eetu Räisänen, 24, vuonna 2015 perustamasi AITO Studios -merkin edellinen mallisto noteerattiin kolmen eri maan Vogue-lehdissä
28.12. Vuosi vaihtuu niin kuin aina ennenkin, yksin, lukiessani korjattua uudenvuodenpuhettani, josta on poistettu kaikki viittaukset siihen, että katu on toinen kotini. Valmistaudun isyyteen ihastelemalla pieniä, suloisia toimittajia, jotka vuosia vaiettuaan heräävät aplodeeraamaan omalle sananvapaudelleen. Huomaan, että olen yöllä soittanut monta kertaa Davolle kysyäkseni, kauanko vielä joutuu odottamaan Davon esikoisalbumia. Liikaa puhetta Laura Huhtasaaren rikotuista ikkunoista siihen nähden, että joulukuun alussa talon seinään oli spreijattu sana ”HOMOHUORA”, mistä haluaisin lukea vakavamielisiä kolumneja. Salakuljetin juuri pajareissa uuden vuoden puheeseeni viisi Nietzsche-sitaattia, jotka kaikki voi tulkita väärin. Suomen ensimmäisenä metapresidenttinä olin tänään julkisesti tuohtunut itselleni siitä, että olen salaa lähetellyt Wikipediaartikkeleita Helsingin Sanomien toimittajalle. Olen loukannut kahta toimittajaa sillä, että kampanjani on saanut rikkailta rahaa, ja itseänikin toki harmittaa, kuinka vaikea mäntyniemen herra: joulukuu KU VA : TA SA VA LL A N PR ES ID EN TI N K A N S LI A .. Psykologiselta tasoltaan kiinnostava tämä Jari Tervon Kekkonenniminen muotokuva Tervosta. Silloin tällöin tulee hallitusta tavatessa mieleen, että tiettyjä ihmisiä on hakattu liian vähän. 16.12. 8.12. 18.12. 19.12. Katselen ikkunoista pimeyt tä, synkkyyttä, harmautta ja pohdiskelen, onko suomalaisuuden suurin vika sittenkin se, että suhtaudumme liian myönteisesti maahamme. 27.12. Puhelut kestäneet alle 10 sekuntia. Huomaan pettymyksekseni, että satavuotiaan Suomen kunniaksi on normaalia vähemmän sokeiksi huoriksi pukeutuneita vieraita. 24.12. 26 IMAGE HELMIKUU 2018 köyhiltä on saada rahaa, jota heillä ei ole. 13.12. 29.12. 3.1. Niitä päiviä, kun haluaisin, että vain pitkät, saksankieliset sanat kuvaisivat niitä tunteita, joita toivoisin itselläni olevan. Mänty nie men herra Twitterissä: @niinistop 5.12. 31.12. Suuri halu nimittää erikoisneuvonantajakseni Jethro Rostedt ja nautiskellen seurata, mitä sitten tapahtuu. 6.12. En viitsi sanoa mitään siihen, että Jenni on alkanut aamuisin pyytää tuore mehua ilmaisulla ”tarttis lisää swägää”. 9.12. Keksin juuri epäisänmaal lisen ajatuksen: en ole koskaan tuntenut oloani saunassa rennoksi. 2.1. 1.1.2018 En muista uudenvuodenpuheestani enää mitään. 10.12. Nyt kun Väyrynenkin on tullut mukaan presidentinvaalikeskusteluihin, tuntuu kuin nielisin sanojani samanaikaisesti neljällä eri vuosikymmenellä. Varmasti jakaantui asioihin, joita en halunnut sanoa, ja asioihin, jotka eivät sanoneet mitään. 26.12. Huomenna eräs presidenttiyteni merkittävimmistä hetkistä: vuosittaiset juhlat, joihin kukaan ei halua tulla
Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan. Myös mainoksia. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella. Sinä olet siellä. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein
28 IMAGE HELMIKUU 2018
Siksi hän mieluummin toimii kuin pohtii tekemisiään. TeksTi reetta räty kuvaT miikka pirinen. HELMIKUU 2018 IMAGE 29 Janne ensimmäinen Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on kärsimätön johtaja, jonka mielestä paljon jää tekemättä vain siksi, että kukaan ei tartu toimeen
P ormestarin kalenteri on ”ihan kreisi”. Siihen ei ole aikaa. Tämä on kaupunkipolitiikan merkitystä korostavien slogan.. Vapaavuori vetää takin päälleen ja laskeutuu hissillä alas kaupungintalon autotalliin. Ehdotamme, että kävisimme jonakin päivänä Merihaan korkeimmassa talossa katselemassa Helsinkiä. Kukapa ei haluaisi osaansa uudesta pormestarista, kun sellainen kerran on saatu! Vapaavuori on tilanteesta innoissaan. Lopulta sovimme, että valokuvaaja pystyttää studion pormestarin työhuoneen viereen ja haastatteluja jatketaan autossa matkalla tapaamisesta toiseen. Mitä sä teet vapaa-ajalla, urheilet. ”Kenen milloinkin.” Vapaavuoren kiireille on syynsä: Helsinki kasvaa, kaupunkien merkitys kasvaa ja pääkaupungin johtaminenkin on remontissa. Hankenin jälkeen on vuorossa illallinen Kiinan lähetystössä. ”Mikä laji milloinkin, tennistä, golfia…” Kenen kanssa pelaat. Tapaamisten lisäksi pitäisi lukea, päättää, perehtyä, somettaa, blogata, kuunnella, johtaa ja ajatella. 30 IMAGE HELMIKUU 2018 K ello soi Jan Vapaavuoren työhuoneessa. Vapaavuoren toinen erityisavustaja Lotta Backlund on sanonut näin monta kertaa, ja todellisuus on osoittautumassa juuri sellaiseksi. Ehtiikö tällä tahdilla operoiva pormestari ikinä levätä. Täsmällistä vastausta on vaikea saada. ”Kaupungit ovat uusia kansallisvaltioita”, hän julistaa. Tallissa odottaa Audi, jonka takapenkille pormestari istuu. Kymmeniä kaupungin virastoja on yhdistetty neljäksi toimialaksi, ja virkamiehinä toimineiden kaupunginjohtajien sijaan kaupunkia johtavat nyt pormestari ja neljä apulaispormestaria. Pormestari ei ehdi. Pormestarin on jälleen mentävä: ruotsinkielisellä kauppakorkeakoululla Hankenilla on alkamassa Tuomas Enbusken vetämä keskustelu, jonka tähtivieraaksi Vapaavuori on lupautunut. Vapaavuori vilauttaa kalenteriaan auton takapenkillä. Kalenterimerkintä on päivän viides, eikä edes viimeinen. ”Kavereiden.” Kenen kavereiden. Kieltämättä aika kreisiä: ennen kuin pormestari seuraavalla viikolla lähtee Kiinaan, kalenteriin on merkitty esimerkiksi Accelerate Helsinki -avauspuhe, kolmen koululaisryhmän vierailut, apulaispormestarien tapaaminen, länsimetron avajaiset, kokoomuksen kahvit, ekosertifikaattien jakaminen, aluerakentamisasiaa, kiinteistöliiton miiting, talousarvion käsittely valtuustossa, A-Studion sote-keskustelu, neuvonpito Hjallis Harkimon kanssa... Hän on tilannut uudeksi virka-autokseen Teslan, mutta se ei ole vielä tullut. Vapaavuori vastaa kyllä kysymyksiin, mutta se ei tarkoita, että hän kertoisi jotain. Haluaisimme kuvata Vapaavuorta studiossa. Aamulla Vapaavuori avasi sote-sektorin pomojen koulutuspäivän Finlandia-talossa, lounasseurana oli nobelisti Bengt Holmström, sitä seurasi piispa Teemu Laajasalon tapaaminen, sitten oli Imagen haastattelu
#Helsinki <3 #myhelsinki #ilovehelsinki Kansallisvaltion ylistäminen on saanut viime vuosina nationalistisia sävyjä, mutta kaupunkirakkauden julistaminen on viatonta. ”Viemärien korjaukseen ei ole erikseen republikaanista ja demokraattista ratkaisua”, kuten New Yorkin pormestarina toimineen Fiorello La Guardian kuuluisa sitaatti kuuluu. Vapaavuoren puoluetoverit jähnäävät hallituksessa kepun kanssa, kun taas Helsingissä tehdään nopeita muutoksia tutulla yhteistyöllä vihreiden kanssa. Hän kuitenkin pitää kaupunkia Insta-fiilistelyjen sijaan ”elävänä ja dynaamisena”. Barberin oppien mukaisesti myös Vapaavuori uskoo, että konkreettiset ratkaisut ihmiskunnan isoissa kysymyksissä, kuten ilmastoasioissa, digitalisoitumisessa tai köyhyyden torjunnassa, tehdään kaupungeissa, ei valtionhallinnossa. Lisäksi kaupungeissa pesii luova luokka, eli niissä tehdään keksintöjä ja rahaa, niin sanottua ”lisäarvoa”. Ei mitään haikeita luontokuvia tai historiakavalkadeja vaan urbaania säpinää. Päätöksenteko nopeutuisi, sillä kaupungeissa ongelmia lähestytään pragmaattisesti. On sellainen kirkas talvipäivä, jollaisina helsinkiläiset julkaisevat vastavaloon otettuja Instagramkuvia. P ohjoisesplanadilla on ruuhkaa. Barberin viiden vuoden takaisen kirjan nimiin: If Mayors ruled the World. Kaupunkipoliitikkoihin myös luotetaan, sillä kaupunkipolitiikalla ei ole niin ryvettynyt maine kuin kansallisella politiikalla. Barberin mukaan: Jos pormestarit hallitsisivat maailmaa, kansain välinen yhteistyö olisi sujuvaa, sillä toisin kuin kansallisvaltioiden, kaupunkien ei tarvitse vartioida rajojaan ja suvereniteettiaan. Urbaaniin elämäntapaan kuuluvat sosiaalisuus, spontaanit kohtaamiset ja valinnat – se että arvostetaan erilaisten mahdollisuuksien kirjoa enemmän kuin käytettävissä olevia asuinneliöitä.” Joka kuulee tässä piikin maaseudulle tyypillisiä arvoja kohtaan, kuulee oikein.. Sellainen kaupunki oli myös pormestarin työhuoneen seinille nostetuissa valokuvissa: helsinkiläisiä bilettämässä Suvilahdessa, uimassa Altaalla ja luistelemassa merenjäällä. Kaupungeissa on isot budjetit (Helsingissä noin 5 miljardia) ja päätöksenteko on nopeampaa kuin valtakunnan tasolla. ”Työ on paljon operatiivisempi. Moni kaupunkipoliitikko vannoo Benjamin R. Kaupungissa ollaan tekemisissä konkreettisten asioiden kanssa: lainataan kirjoja, opetetaan matematiikkaa, tehdään tietöitä, eikä puuhata lainsäädäntökehyksiä… Itse asiassa valtava ero suhteessa ministerin elämään!” Ero korostuu Helsingissä. HELMIKUU 2018 IMAGE 31 Ajatus on, että kaupungistumisen myötä kaupunkien vaikutusvalta kasvaa. Se kertoo valtakunnan tason päätöksenteon toimimattomudesta ja nousevista kaupungeista. ”Kun mietin pormestariksi lähtöä, hyvä ystävä sanoi, että kaupunkipolitiikka on mielekkäintä politiikkaa: kaupunki on tarpeeksi iso, että voi tehdä systeemisiä muutoksia, ja tarpeeksi pieni, että muutokset myös saa aikaiseksi.” Pormestari kertoo huomanneensa, että työkin on nyt mielekkäämpää kuin ministerinä ollessa. Vapaavuorikin sanoo rakastavansa Helsinkiä. Pormestari-Audin ikkunoista näkyy Vapaavuorelle mieluinen kaupunki: kaupunkilaiset myyvät toisilleen kahvia, somistavat näyteikkunoita ja selaavat puhelimiaan. ”Ihmiset tekevät kaupungin
Kun Vapaavuori visioi tulevaisuuden Helsinkiä virka-autonsa takapenkillä, puheessa korostuu kaupunkilaisten sijaan elinkeinopolitiikka: aasialaisten turistipotentiaali, yritysten toimintaedellytykset ja kasvuyrityskampus, jolla on määrä houkutella globaalia nörttieliittiä Helsinkiin. päivä kaupungintalolla, hän sanoi, että se on ”tärkein yksittäinen paperi, joka seuraavan neljän vuoden aikana hyväksytään”. Häntä ei sanota Helsingin herraksi vaan Stadin kundiksi. Lisäysten jälkeenkin strategia on ytimekkäämpi kuin edeltäjänsä, jonkinlainen uuden ajanlaskun alku. Sitä paitsi hän epäilee, että kaupunkilaiset arvostavat toimivuutta enemmän kuin alituisesti Berliinissä reissaavat aikuishipsterit ymmärtävät. Eikö se ole tosi tylsä vetonaula: toimiva. 32 IMAGE HELMIKUU 2018 Vapaavuoren mielestä on hienoa, että ”urbaanit arvot” ovat nousussa: ihmiset käyttävät rahaa palveluihin, järjestävät kaupunginosatapahtumia ilman viranomaisten aloitetta ja pitävät itsestään selvänä, etteivät kaikki elä samalla tavoin. Strategia oli aluksi jopa niin ytimekäs, että osa valtuutetuista kauhistui: ei kaupungissa voi valita muutamaa kärkihanketta, joita ajetaan! Paperi vaikuttaa siltä, että siihen on lisäilty toiveita niin, että nyt lähes kaikkea edistetään, hyödynnetään, parannetaan ja huomioidaan. Koko paikka ei muistuta enää Neu-vos-to-liit-to-a. Vapaavuori on suorapuheisen miehen maineessa, mutta…. ”Eivät kaikki halua boheemiutta, vaan pitävät tärkeänä sitä, että bussit kulkevat ja päiväkodeissa on turvallista.” Autonkuljettajan mielestä tietyöt voisivat totisesti ”toimia paremmin” eli valmistua edes joskus. Pääkaupunki lähtee tavoittelemaan kärkisijoja hyvistä asemista: uudistusmieliset virkamiehet somettavat kaupunkilaisten kanssa, ja asukkaat ovat sisäistäneet ajatuksen siitä, että kaupunki kuuluu kaupunkilaisille. Toki kaupunkiin kuuluu pormestarin puheissa myös ”roso” ja ”kontrastit”: Suvilahden ja Teurastamon alueiden kulttuuri, taide ja viihde – ja toisaalta se kaupunkiin kuuluva elämä, jossa ei puntaroida, pitäisikö asettua Piilaaksoon vai Lontooseen. Vapaavuoren haave – ja Helsingin uuden strategian päätavoite – on tehdä Helsingistä maailman toimivin kaupunki. Monessa mielessä Helsinkiä johdetaan yhtä kokoomuslaisesti kuin 70-luvullakin: ensin talous, sitten muu. Raimo ”Stop töhryille” Ilaskiven kaupunginjohtajakaudesta 1979–91 on kuljettu pitkälle kohti suuntaa, jossa kaupungin idea ei ole määräillä, vaan mahdollistaa. Se on myös joukko superlatiiveja: Helsingin tulisi olla parhaiten digitalisaatiota hyödyntävä kaupunki maailmassa, Euroopan kiehtovimpia sijaintipaikkoja startupeille, johtava kaupunki julkisen tiedon hyödyntämisessä, osallisuuden kansainvälinen edelläkävijä, vuoteen 2035 mennessä täysin hiilineutraali… Bisnesmaailmasta tutun strategiapaperin näyttävä lanseeraus oli vapaavuorelainen manööveri. Strategia on julkishallinnon tuottamaksi tekstiksi helppolukuinen. Vapaavuoressa itsessäänkin on jotain rosoista, ainakin jos vertaa Esplanadeilla lounastaviin pukumiehiin. Ehkä, mutta on se parempi kuin olla sadaskahdeskymmenes maailman ekologisin kaupunki, Vapaavuori sanoo. Takapenkillä ollaan tyytyväisiä: tämä on juuri strategian mukainen toive. Hän teki ensitöikseen selväksi sekä toimittajille että kollegoille, että nyt puhaltavat uudet tuulet. Helsinki, maailman nopeimmin tehtävät tietyöt! Kun Vapaavuori esitteli Helsingin uuden strategian elokuun 24
Hän on johtanut kaupunginhallitusta ja toiminut useiden ministerien erityisavustajana. Vapaavuori aloitti Helsingin valtuustossa yli 20 vuotta sitten. ”Melkoinen konglomeraatti”, kuten Vapaavuori asian itse ilmaisee. Jos puhelin tai tietokone ei toimi, ehkä sitten.” Mistä substanssiasiasta… ”En mä muista.” Oikeesti, et muista yhtään asiaa, josta olisi suuttunut. Kokoomuksessa pelättiin tosissaan ennen. ”Tottakai oli.” Nyt Alex on… ”Se taas johtuu siitä, että mä lähdin.” Vapaavuori jätti Luxemburgin ja 24 000 euron kuukausipalkan, kun oma puolue oli pulassa. Kokoomuslaiset tietävät, etteivät Stubbin ja Vapaavuoren välit ole kummoiset. Miksi te kaikki päädytte sinne Luxemburgin pankkiin. Työntekijöitä on 38 000. Myöhemmin hänestä tuli pohjoismainen yhteistyöministeri ulkoministeriöön, ja vuodet 2012–2015 hän oli elinkeinoministeri. Kymmenen vuotta sitten Vapaavuori valittiin asuntoministeriksi. ”Niin.” Vapaavuorta ennen Luxemburgin investointipankissa työskenteli Sauli Niinistö, ja nyt investointipankin varapääjohtajana on Alexander Stubb. Millä mielellä seurasit Alexin pääministerikautta. Vapaavuori tyytyy toteamaan, että he ”eivät ole ystävystyneet politiikassa”. ”Taistelu jatkuu!” hän huudahtaa hyvästiksi. ”En mä jää märehtimään niitä. Pormestariksi Vapaavuori lähti Euroopan investointipankin varapääjohtajan paikalta Luxemburgista. ”Se nyt on sattumaa.” No eikä ole. H elsinkiläiset valitsivat ensimmäiseksi pormestarikseen kokoomuksen Jan Vapaavuoren kaikkien aikojen äänisaaliilla. Sinne hän oli paennut syksyllä 2015 hävittyään kokoomuksen puheenjohtajakisan Alexander Stubbille. Mä meen eteenpäin, en ajattele tommosia.” Auto kurvaa Hankenin pihaan. ”Onhan se sattumaa, että ensin oli Sauli, sitten olin minä.” Oliko. ”Ainahan se herättää monentyyppisiä fiiliksiä.” Monentyyppisiä fiiliksiä. Kaupungilla on nyt pormestari, jolla on täyden kalenterin lisäksi vahva mandaatti, pitkä kokemus ja poikkeuksellisen kova pokka. Hän sai enemmän ääniä kuin kukaan koskaan kuntavaaleissa, lähes 30 000. HELMIKUU 2018 IMAGE 33 Mistä asiasta viimeksi hermostuit. Vapaavuori nousee ylös autosta ja harppoo ovelle. Jykevin poliittinen kokemus on peräisin ministerivuosilta. Helsinkiläisiä on noin 643 000, ja väkiluku kasvaa. Se on täsmälleen sama lause, jota Ilkka Kanerva käyttää siirtyessään tapaamisesta seuraavaan. Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. ”Mä en valtavasti hermostu mistään
Kirjoitti laudaturin paperit. ”Kaikenlaisia, niinku kaikilla.” Mitä se tarkoittaa. On lauantai, ja pormestarin kalenterista on löytynyt yllättävä aukko haastattelulle. V apaavuorella on tenniskirjasta luettu neuvo, jota voi kuulemma käyttää myös kaupungin johtamisessa. Ei omia lapsia. Ollut kerran aiemmin naimisissa. Poliittisen matematiikan tuntijat tiesivät, että jos vihreiden pormestariehdokkaaksi valitaan Anni Sinnemäki, ja häntä vastaan saadaan Jan Vapaavuori, kokoomuksen huoli väistyy. Istumme Kampin kauppakeskuksessa kahvilla. 34 IMAGE HELMIKUU 2018 viime kevään kuntavaaleja, että puolue voi menettää pitkäaikaisen Helsingin herruuden vihreille. Vanhemmat kuolleet. Parhailla puolilla voitetaan, ja heikoimmilla hävitään.” Tenniskirjan oppien mukaisesti Helsingissä satsataan nyt kaupungin parhaimpiin puoliin, kuten toimivuuteen. Kaupunki on Helsingin merkittävin maanomistaja, joten se voi esimerkiksi auttaa yrityksiä löytämään paikkoja tuotantolaitoksille. Uskon, että aika moni asia pitää tehdä fiilispohjalta, ihmiset pyrkii tekemään juttuja, jotka heitä kiinnostaa. Vapaavuori uskoo, että toimivuus on paitsi kaupunkilaisten etu, myös kova valtti, kun houkutellaan pohjolan perukoille uusia asukkaita. Pormestari on lähdössä haastattelun jälkeen bussilla Hämeeseen, jossa on hänen kakkosasuntonsa. Guggenheim on Vapaavuoren harmiksi torpattu, mutta hän hakee kaupunkiin toista kansainvälistä huomiota herättävää ”majakkainvestointia”. Käytännössä siitä tehdään paikka, jossa voi viettää aikaa, jopa tehdä töitä. ”Mulla ei ole tapana hirveesti analysoida tän tyyppisiä juttuja. Konalassa, Puistolassa, Kalliossa, Lauttasaaressa ja nykyisessä kodissaan Etu-Töölössä. Millaista sun opiskeluaika oli. Nykyinen vaimo Outi, eläinlääketieteen tohtori. Kiinan kielen opetusta halutaan lisää, ja yritysten asettumista Helsinkiin helpotetaan. Kerro siitä. Veli, velipuoli, sisarpuoli. Siinä missä Vapaavuoren ura on julkista poliittista lähihistoriaa, yksityiselämästään hän on vaitonainen. Muitakin vapaavuorimaisia projekteja on käynnissä: Kaupungintalon aula modernisoidaan ”viestittämään kaupungin strategiaa, brändiä ja modernia edelläkävijyyttä”. ”En mä tykkää analysoida tämmösiä.” Kannattaa HIFK:ta. Käytännön toimia on jo tehty: Helsinki lupaa kaksinkertaistaa englanninkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen paikat. Asunut mm. Mun ongelma on se, että olen aina ollut innostunut kaikesta…” Mitä muita ongelmia sulla on. Valmistui Helsingin oikeustieteellisestä alle neljässä vuodessa. Perusasiat tiedetään: Syntyi Kätilöopistolla huhtikuussa 1965. Heti ensimmäisessä budjettiesityksessään Vapaavuori ehdotti kunnallisveron alentamista puolella prosenttiyksiköllä 18,0:aan.. Vapaavuoren kannalta tilanne oli ihanteellinen: voi ilmoittautua kisaan, olla lähes varma voitosta ja tietää kaupan päälle, että voiton mukana tulee vahva ja itsenäinen asema puolueessa. Kukapa kritisoisi häntä, joka saapuu pelastamaan koko joukon. Temppeliaukion kirkko ja Sibelius-monumentti eivät riitä. ”Pitää keskittyä sekä omiin parhaisiin puoliin että suurimpiin heikkouksiin
Vapaavuori tunnetaan suoraviivaisena sooloilijana, mutta paperittomien asiassa hän olisi kuulemma halunnut odottaa valtakunnallisia päätöksiä. Sörnäisiin kaavailtua suurmoskeijaa Vapaavuori vastusti ”tarpeettomana hankkeena”. Kaupungin suurin heikkous ei liity säähän tai sijaintiin, vaan syrjäytymiseen, erityisesti nuorten osalta, Vapaavuori sanoo. Mitä se tarkoittaa Helsingissä. Siksi hän etsii vastausta syrjäytymisen ehkäisemiseen varhaiskasvatuksen aikaistamisen lisäksi juuri yritysmaailmasta, kolmannelta sektorilta ja liikunnasta. HELMIKUU 2018 IMAGE 35 Se oli näkyvä ja poikkeuksellinen veto. Vaikka Vapaavuori on liikkunut jo vuosikausia ministerija pormestarikyydillä, nuorempana hän on viettänyt aikaa muidenkin kuin kokoomusnuorten kanssa. Harkitsitko, että olisit kuunnellut heitä. Selvää vastausta minulla ei vielä ole. Vuonna 1995 Vapaavuori oli Sauli Niinistön erityisavustaja, kun julkisuuteen tulivat hänen aiemmin saamansa pahoinpitelytuomio ja tuomio varkaudesta. ”Muslimiväestön määrän kasvaessa tarvitsemme varmaan myös uusi moskeijoita”, hän kuitenkin sanoo. ”Kaikissa asioissa ei ole itseisarvo olla edelläkävijä”, hän perustelee mielipidettään paperittomien tilanteesta ja tulee kertoneeksi samalla prioriteeteistaan politiikassa. ”Ei pitäisi miettiä vain sitä, millä syrjäytymistä torjutaan, vaan mistä se johtuu. Kun valtuustossa äänestettiin marraskuun lopussa paperittomien terveydenhuollon palveluiden laajentamisesta, Vapaavuori osallistui samaan aikaan presidentti Niinistön isännöimille prinssi Williamin illallisille. Viimeksi kunnallisveroa on laskettu Helsingissä vuonna 1996. Seuraavaksi aion puhua syrjäytymisestä Supercellin Ilkka Paanasen kanssa.” Systeemi on aina huono reagoimaan, pormestari sanoo. Kaupunginhallituksessa hän äänesti paperittomien terveydenhoitoon liittyvien oikeuksien laajentamista vastaan – ja hävisi muun kokoomuksen mukana. ”Ai jaa.” Kolme apulaispormestareista vastusti veronalennusta. Pormestarin tenniskirjassa opastetaan keskittymään myös heikkouksiin. Vapaavuori sanoo, ettei osaa eritellä ”syvällisesti” sitä, miten oma historia vaikuttaa ajatuksiin vaikkapa pääkaupunkiseudun nuorten tilanteista, mutta sanoo sillä olevan vaikutuksensa, ettei oma tie ole ollut sileä.. ”Kuuntelin mä. Vapaavuoren puheissa maahanmuutto liittyy bussikuskeihin ja siivoajiin, kansainvälisyys innovaatioihin ja rahaan. Vapaavuori mainitsee usein puheissaan, että puolet Helsingin bussikuskeista on maahanmuuttajataustaisia, ja lisää maahanmuuttajia tarvitaan, että saadaan kaupungin infra pyörimään ja paikat siisteiksi. Tiesin heidän kannat.” Ja silti… ”Veroja laskettiin.” Helsingin kaupunkipoliitikot pohtivat pormestarin suvaitsevaisuuden, liberaaliuden ja kansainvälisyyden rajoja. Yritän hahmottaa kokonaiskuvaa. Vuonna 2001 hänet tuomittiin rattijuoppoudesta. Muuten tulee häviö. Vapaavuori haluaa toimivan kaupungin, mutta ei niin toimivaa, että se mahdollistaisi esimerkiksi rokotukset heikoimmassa asemassa oleville. Sä ajoit ensitöiksesi veroprosenttia alas… ”Ei se ollut mulle niin tärkeä asia.” Se näytti tärkeältä
Miehet poseeraavat kameroille ja antavat lausuntoja. Hänestä kaikki toimivat metropolit ovat ”kaupunkien verkostoja”, ja on suorastaan vanhanaikaista puhua kaupunkien yhdistämisestä. Hieman oudon lisän pormestarimalliin tuo se, että kaupungissa on edelleen myös virkamiesjohto: toimialajohtajat ja kansliapäällikkö. O len ollut tosi vaikuttunut Jannesta”, sanoo korkea virkamies. Elän itse toivossa, että kaupungit yhdistyvät, mutta takkuiselta näyttää. Vaadin itseltäni paljon, mutta niin vaadin myös muilta ympärilläni.” Ootko ollut niissä johtajaominaisuuksia testaavissa psykologisissa testeissä. Ei sitä kannata edes miettiä.”. ”Muutosajan kitkaa on”, sanoo Vapaavuori työnjaosta, mutta vakuuttaa tietenkin kaiken sujuvan hyvin. ”Politiikassa pitää olla pragmaattinen, tulosorientoitunut ja Vapaavuori sanoo, että julkis hallinnossa jää tekemättä monia uudistuksia, joita kukaan ei edes vastusta. ”En voi kun ihmetellä Jannen kapasiteettia”, sanoo kokoomuslainen kollega. ”Mulla on kavereita, jotka tekee niitä. Politiikassa sellaista saatetaan pitää röyhkeänä. Metro on Espoossa! Viimein! On länsimetron ensimmäinen aamu, ja pormestari on näytösluontoisella matkalla kohti Espoota. Espoon, Vantaan ja Helsingin kaupunginjohtajilla on yhteinen WhatsApp-ryhmä, jossa he jakavat vertaistukea toisilleen. Vasemmistopuolueiden edustajat valittavat, että valtaa hajauttamaan pyrkinyt pormestarimalli onkin keskittänyt valtaa entisestään. Hän on koviksen maineessa, eikä siitä ole haittaa, kun tehdään uuden ajan kaupunkipolitiikkaa. Pormestarimallin sanottiin tekevän päätöksenteosta demokraattisempaa kuin aiemmin: pormestarit ja apulaispormestarit – tällä hetkellä Anni Sinnemäki (vihr), Nasima Razmyar (sd), Sanna Vesikansa (vihr) ja Pia Pakarinen (kok) – valitaan vaalituloksen perusteella. Pormestarin ideoihin tai talousarvioon pitää reagoida parissa päivässä, mikä voi olla hankalaa, jos on elämässä muitakin velvoitteita kuin kaupunkipolitiikka. Olen sitä mieltä, että ne on pääosin huuhaata. Varsinkin eri mieltä olevat ovat saaneet maistaa kipakkaa palautetta, jopa jyräämistä. Kysytään häneltä olennaisin länsimetroon liittyvä kysymys: milloin loppuu se hulluus, että Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat eri kaupunkeja. Vapaavuori on sanonut haluavansa ”rytminmuutoksen kaupungin päätöksentekoon”, ja se näyttää toteutuvan. (Kaikki, jotka ovat tavanneet Jan Vapaavuoren yli kaksi kertaa, kutsuvat häntä nimellä Janne.) ”Ovela kettu”, sanoo vihreä poliitikko. Kuten isoja pomoja aina, Vapaavuorta myös haukutaan. Asetelma on tuttu sekä bisneksestä että politiikasta: ylimmässä johdossa on mies, ja seuraavassa kerroksessa neljä naista. En ole koskaan itse ollut.” Mitä kävisi ilmi, jos menisit testeihin. Ainoa asia, joka muuttaa maailmaa, on se, että tartutaan toimeen.” Kun pormestarille kertoo kritiikistä hänen toimintatapojaan kohtaan, hän ei hätkähdä lainkaan. Vapaavuoren vallanhalu tunnetaan, ja hänen liikkeitään seurataan nyt tarkoin. Jukka Mäkelä eroaa Vapaavuoresta myös siinä, että hän vastustaa ajatusta kaupunkien yhdistymisestä pontevasti. ”En usko, että sitä saadaan loppumaan. Tapiolassa metroa odottaa tv-kameroiden lisäksi Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Helsingissä on totuttu konsensushakuiseen päätöksentekoon, ja organisaatiouudistus tarkoittaa aina myös vallan uusjakoa. Liike-elämässä on tavallista, että hierarkian ylimpänä olevat päättävät. Mitä on sun vahvuudet ja heikkoudet… ”En mä osaa sanoa.” Onhan sun nyt täytyny miettiä sun johtamista! ”En mä mieti tollasia.” L auttasaari, Koivusaari, Keilaniemi…. 36 IMAGE HELMIKUU 2018 ”Toisaalta pitää olla ymmärrystä jeesustelun sijaan, toisaalta pitää olla välineitä kannustaa kaikkia eteenpäin riippumatta heidän historiasta.” Omat typeryydet Vapaavuori on onnistunut kääntämään voitokseen. Siinä ympäristöministerin tehtävässä tuolloin ollut Sinnemäki kommentoi, ettei ”rupea spekuloimaan, miten viini jakautui juojien välillä”. He ovat tunteneet jo 80-luvulta, jolloin Vapaavuori oli oikeustieteen opiskelijajärjestö Pykälän hallituksen puheenjohtaja ja Mäkelä johti teekkareiden opiskelijajärjestöä. ”Politiikan isoin ongelma on, että suunnitellaan ja puhutaan. Legendaarisehko on etenkin jutun loppu. Helsingin uutta johtamisjärjestelmää valmisteltiin Vapaavuoren entisen erityisavustajan, valtuutettu Lasse Männistön johdolla. Osa kokee, että päätöksenteossa edetään liian nopeasti ja yhden pillin mukaan. Nyt miehet johtavat naapurikaupunkeja, saman metroradan varrella. Varsinkin Sinnemäen ja Vapaavuoren hyvät välit tunnetaan. Täällä Espoossa vastustus on niin tiukkaa. ”Kokoomuksen rokkistara”, sanoo erityisavustaja. ”Muistaakohan Janne johtavansa 25 prosentin kannatuksella 70-prosenttisesti punavihreää kaupunkia”, eräs valtuutettu miettii. Sellaista viestiä, jossa ehdotetaan kaupunkien yhdistämispalaveria, Vapaavuori ei aio ryhmään lähettää. Kukaan ei vain tartu toimeen.. ”Olen kärsimätön. Hän on kuin espoolainen versio Vapaavuoresta: vähän ruskettuneempi ja vähän suoremmat housut, muuten sama tyyppi. Iltalehti otsikoi jo vuonna 2011, kuinka he ministerikaveruksina joivat valtion piikkiin lähes 3 pulloa Chianti Classicoa Elitessä
Vapaavuori sanoo, että julkishallinnossa jää tekemättä monia uudistuksia, joita kukaan ei edes vastusta. HELMIKUU 2018 IMAGE 37 ratkaisuhakuinen. Toivotan hänet tervetulleeksi kotiin kokoomukseen.” Vapaavuoren valtiomiesmäisyys on tietenkin pantu merkille muual lakin kuin Jungnerin somessa. I tsenäisyyspäivänä Hietaniemen hautausmaalta alkoi opiskelijoiden juhlakulkue, joka pysähtyi Senaatintorille kuulemaan juhlapuheita. Nyt ne lausui pormestari Jan Vapaavuori – ja sai somen hyrisemään. Oltuaan pormestarina muutamia kuukausia Vapaavuori kutsui koolle C21kokouksen eli Suomen 21 suurimman kaupun gin johtajat. Hänen kritiikkinsä kärki kohdistuu jatkuvasti maa kuntamalliin, eli Sipilän keskustaan, ei kokoomuksen hellimään valinnanvapauteen. Valittu linja pitää. ”Se on ihan huuhaata, että ministeri näyttää suunnan ja virka miehet tekee. Haluan kehittää asioita siihen suun taan, mihin uskon.” Mihin sä uskot. Hän sanoo, että maailmalla on hyviä esimerkkejä suurkaupunkien pormestareista, jotka ovat pystyneet haastamaan valtakunnan politiikkaa kaupunkipolitiikan kautta. Äiti oli muuttanut Ruotsista Suomeen rakkauden perässä, ja sairaalassa hän puhui vain ruotsia. ”Riippuu siitä, missä tehtävässä…” No Helsingin pormestarina. Vapaavuori asetti 2007 ”neljän viisaan” ryhmän, joka loi pohjan onnistuneille, asunnottomuutta vähentäneille toi mille. Tässä asiassa hallitus on täysin metsässä.” Kannattaa huomata, että Vapaavuori ei suinkaan vastusta koko soteuudistusta. Mikset sä vastaa mihinkään kysymykseen. ”Kaikilla leveleillä.” Joku esimerkki… ”Ei mulla ole nyt mielessä mitään esimerkkiä.” Kun Vapaavuoresta puhuu äänestäjien kanssa, hämmästyttävän moni muistaa kaksi hänen poliittisista liikkeistään. Hän vakuuttelee, ettei suunnitellut C21kokousta puolueensa kanssa. Niinkö se menee, että susta tulee pressa. ”Pormestarin tehtävässä on samantapaista symbolista valtaa ja seremoniallisia ominaisuuksia kuin presidentillä. Jos haluat johtaa, pitää johtaa edestä, olla kädet savessa ja tehdä.” Vapaavuori tunkee kätensä sellaisiinkin saviin, joihin niitä ei kaivata. Ensin on edessä 6 vuotta Saulia, sitten 12 vuotta Vapaavuorta. Toinen railakas toimi oli se, kun hän vastusti Ideaparkien rakentamista Vihdin pelloille ja sanoi, ettei Uudellemaalle ole mieltä rakentaa kauppakeskuksia, joihin pääsee vain yksityisautolla. ”Ei mulla ole mitään esimerkkiä. Vapaavuori on taitava profiloitumaan itsenäisenä ajattelijana ja toiminnan miehenä. Se oli oikein tyypillistä Vapaavuorta. ”Se oli hienovaraista veetuilua Jungnerilta. Älkää koskaan uskoko, jos joku sanoo, että te olette vääränlaisia siksi, miltä näytätte, millaisia olette, mistä olette tulleet, mistä pidätte tai ketä rakastatte. Yksi puheista alkoi tarinalla siitä, kuinka puhujan äiti unohti suomen kielen, kun kuolema lähestyi. Jos tietää, että jokin asia on mahdoton, siihen ei kannata uhrata aikaa”, hän sanoo. Kun Maria Veitola kysyi EVSkeskustelu ohjelmassa keväällä, olisiko Vapaavuorella kiinnostusta presidentin tehtävään, Vapaavuoren vastaus kuului näin: ”Kaikki tässä maail massa kiinnostaa”. Ylen analyysissä arvioitiin ennen vaaleja, että Vapaavuoren ”kelpaisi odotella tasavallan presidentin tehtävän avautumista pormestarin paikalta”. Kun Helsingin Sanomat analysoi syksyllä pormestarin alkutaivalta, Vapaavuorta käsiteltiin jo politiikan yläpuolelle kohonneena, sauli niinistömäisenä ”Helsingin isänä” – eli juuri sellaisena hahmona, joita suomalaiset tapaavat äänestää presidenteikseen. Jo aikaisemmin viime syksynä Mikael Jungner twiittasi, että suomalaisten pitää miettiä presidentinvaaleja seuraavan kerran 18 vuoden päästä. Mitkä asiat on sulle ideologisia. Hän kerää pisteet kotiin myös silloin, kun toimii puolueensa valtavirtaa vastaan. Ellei hän sitten onnistu kääntämään sitä voitokseen olemalla uuden, kaupunkien verkostoista koostuvan maailmanjärjestyksen airut, vaihtoehto perinteisille puolueen puheenjohtajille tai pitkälle uralle ulkoministeriössä. Onko kaupunkipolitiikka jo niin merkittävää, että siinä voisi pätevöityä presidentiksi. ”Miten niin?” ?. Jokainen teistä kuuluu tänne.” Näitä itsestään selviä sanoja moni suomalainen on odottanut valtiojohdolta jo vuosia. ”Se oli täysin sooloprojekti. Jokai nen teistä on arvokas. Politiikan tutkija Emilia Palonen sanoo, että pormestarin ja presidentin asemissa on yhtäläisyyksiä, muitakin kuin molempien kaulassa juhlapäivinä roikkuvat käädyt. Presidentillistä periaatteellisuutta Vapaavuorelta ei ainakaan puutu. Ympäripyöreitä puhuvasta pormestarista on välillä vaikea saada otetta, mutta ihan varmaa on yksi asia. Puhe päättyi näin: ”Älkää koskaan ajatelko, että te olette vääränlaisia siksi, millainen teidän taustanne tai perheenne on. Tällainen näen näisesti valtakunnan politikan ulkopuolelta tuleva ehdokas voidaan nähdä vaaleissa pelastajan roolissa. Niin syvässä ovat ihmisen juuret. Keskisuomalainen taas arvioi kesällä, että Vapaavuori olisi kuu den vuoden päästä sopiva vastus maakuntien miehelle eli Matti Vanhaselle. Hänen poliittinen viholli sensa valtakunnan tasolla on Suomen Keskusta. Dynaamisemman, kansain välisemmän, ketterämmän.” Miten kaupunkilaisen pitäisi nähdä tämä muutos. ”Hallitus on ryhtynyt tekemään historiallisen tyhmää maakunta uudistusta”, Vapaavuori perustelee kapinaliikettä. Pormestariin liittyy myös samaa ’politikan ulkopuolella olemista’, joka Suomessa liitetään presidenttiyteen.” Palonen on tutkinut muun muassa Lontoon ja Budapestin por mestareita. Kukaan ei vain tartu toimeen. Jokainen teistä on helsinkiläinen. En pyydä Petteri Orpolta tai muil takaan lupaa siihen, mitä teen. Tämän ”neuvotteluelimen” idea on morkata yhdessä hallituksen maakuntauudistusta. Toinen on asuntoministerikauden operaatio pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. ”Mä haluan toimivamman kaupungin. Markkinointi&Mainontalehden toimittaja kirjoitti vaalien jäl keen, että Vapaavuori sai pormestarikisassa kokemusta suorasta kansanvaalista ”seuraavaa loikkaansa eli presidenttiyttä varten”. Vapaavuoren ongelma on sama kuin hänen vahvuutensa: Hel sinkikeskeisyys. Siksi kysymys kuuluukin: voiko näin 100prosenttisesti kaupun kilainen mies johtaa joskus koko maata
38 IMAGE HELMIKUU 2018 38 IMAGE HELMIKUU 2018
HELMIKUU 2018 IMAGE 39 47 Sonja Saarikoski osti asunnon 1950-luvulla rakennetusta kerrostalosta ja kiinnostui nimistä vanhassa osakekirjassa. TeksTi sonja saarikoski kuviTus riikka sormunen ja puoli
O. Pryca Oy. Valuutta vain on vaihtunut. Illalla me tarjosimme. Ulrica Thomê. Sinireunaisella kansilehdellä kerrottiin, että osakekirjan haltija on oikeutettu taloyhtiön osakkeisiin numero 773–819. ”Täällä asut vailla remonttihuolia ja kuin herran kukkarossa, oivallisten yhteyksien ja palvelujen äärellä – metro ja uusi ostari melkein naapurikorttelissa, uimaranta, piknikpuisto ja merelliset lenkkipolut kahden kivenheiton päässä”, asuntoilmoituksessa oli lukenut. Talosta, jossa 47,5neliöinen kaksio sijaitsi, arkkitehti oli ollut tarkkana. Tämä tapetti pitäisi vaihtaa, tuohon saisi ujutettua tiskikoneen, kylpyhuoneeseen voisi panna kuusi kulmalaatat… Asunnon osti sijoittaja. Ranskalaiselle parvekkeelle oli istutettu kukkaasetelmia ja kaappien ovet olivat alkuperäisen näköiset. He jakoivat talon huoneistot keskenään ennen kuin myivät eteenpäin. Miesten omistama yhtiö Holvi Oy oli talon rakennuttaja. Mitä jos siellä on hometta. ”Portaat ja porrastasot sekä sisäänkäytävät päällystetään marmori mosaikilla, jonka värin määrää työtä valvova arkkitehti”, koneella kirjoitetussa ohjeessa lukee. Nopeasti ulos ja takaisin Töölöön, ajattelin portaita kivutessani. Silloin talo ei vielä ollut valmis. ”Tapiolalaiseen asuntoon mittatilaustyönä tehty. Katto tuntui tulevan liian lähelle. Se tuntui kaukaiselta, vähän elitis tiseltä ja sisäänpäin lämpenevältä asuina lueelta, kuin Espoolta Helsingissä. Hän lupasi myös kilpipiilean ja muratin. Jussi Jalkanen. Heitä oli kolme miestä: Ahtovirta, Rafael Arala ja Paavo Aropaltio. Parveke pyöris tetyillä kulmilla ja lisäksi ranskalainen parveke, korkeat huoneet ja keittiössä erkkeri; eleganssia meren ympäröimänä. Oven avasi punatukkainen nainen, hänen takanaan mies, jolla oli pyöreät vihreäsankaiset silmälasit ja kiharat hiukset. Porraskäytävässä oli hämärää. Erakoidummeko saarelle. Jukka Jalkanen. Asunto, jota olimme menossa katsomaan, sijaitsi neljännessä kerroksessa. Ajoimme poika ystäväni kanssa harmaalla Fiatpakettiautolla liikenne ruuhkassa Töölöstä kohti Lauttasaarta. Olin jo päättä nyt, etten jaksa mennä koko asuntonäyttöön, mutta jostain syystä viime hetkellä muutin mieltäni. Kasvit kukois tivat: viehkeillä kivisillä ikkunalaudoilla kasvoi valtava muratti ja terhakka kilpipiilea. Asunnon osti maanviljelijä Jussi Jalkanen Rautalammilta. Kuuluu kaup paan”, punatukkainen nainen sanoi. Se oli jo toinen hävitty tarjouskilpailumme. Sitä tuli kahdesta suunnasta. ”Tervetuloa.” Koti oli täynnä valoa. Arja Kantele ja Pasi Tuominiemi. Sisälehdillä luki kaikkien entisten omistajien nimet. Asunto oli huonossa kunnossa ja putkiremonttikin tulossa, mutta ainakin voisi tehdä omannäköisiään ratkaisuja. Talon oli 1940luvulla piirtänyt Ola Gripenberg, toinen Stockmanntavara talon suunnittelijoista. Se näytti arkiselta, hyvin tavalliselta 50luvun talolta. Kyselin siitä innostuneena. Sitten se vietiin Osuuspankin kassa kaappiin odottamaan päivää, jota ei todennäköisesti koskaan tulisi. Aiem min kesällä Jalkanen oli ostanut talon muutkin kolme samankokois ta kaksiota ja muutaman muunkin asunnon: 58neliöisen kaksion ja kolme 29,5neliöistä yksiötä. Ja kai asunto sijoituk senakin olisi ihan hyvä, järkeilin. Helena ja VeliJussi Jalkanen. päivänä vuonna 1954, jolloin osakekirja oli päivätty, osakkeiden arvo oli 235 000 markkaa. Silti 26. 40 IMAGE HELMIKUU 2018 M inä olin ajatellut, että ei ainakaan Lautta saareen. Pasi Tuominiemi kirjoitti osakekirjaan nimemme ja siirtopäivä määrän kuulakärkikynällä. Kahdenkym menenviiden vuoden laina oli absurdi ajatus. jou lukuuta 1954. Ohjeet olivat selkeät. Onko hinta kuitenkin liian suuri. Neljännen kerroksen kaksion hän kirjasi myös lastenlastensa Helenan ja VeliJussin nimiin. Lakka oli kulunut asuntojen ovista. Aulis Peltola. Olihan Lauttasaareen tulossa metrokin. Akseli Ahtovirta. Mandatum Pankki. ”Heloitukset valitsee arkkitehti kotimaisista laaduista.” limme myöhässä ja minulla oli krapula. Hänen blondattu seuralaisensa haukkui näytössä asuntoa hirveäksi. Niinpä päätimme laajentaa etsintöjä. Olin haaveillut juuri tuollaisesta funkistalosta. Se oli lähetetty Vaasan Aktiasta kirjepostina, lähetys oli saapunut samana aamuna. Ahtovirta myi 47,5neliöisen kaksionsa 16. Se tarjous hyväksyttiin. Vaaleankellertävä rappaus oli rapissut sieltä täältä. Jonatan Fogelholm. CarlJohan Fogelholm. Mutta asuntoa etsiessämme huomasimme, ettei kivaa, toimivaa ja sopivanhintaista ollut kaan niin helppo löytää Töölöstä tai Kalliosta. O ikeasti Akseli Ahtovirta omisti 47,5neliöisen kaksion lauttasaarelaisen talon neljännestä kerroksesta vain, koska niin oli yhtiökumppa nien kanssa sovittu. Edellisiltana, entisen työnantajani järjestämissä juh lissa olin saanut tietää, että olimme hävinneet tarjouskilpailun Lauttasaaressa Pajalahdentiellä sijaitsevasta kaksiosta. Ei sen arvo metron tulon jälkeen ainakaan voi laskea. Matias Vienonen. Heinäkuun 15. Talon oli suunnitellut arkkitehti, jonka nimeä en ollut kuullut aiemmin. Nämä myivät asuntoa itse. syyskuuta, kun menimme Mikonkadun Osuuspankkiin tekemään kauppoja, kauhistutti. Vaikuttivat ylisanoilta. Aloin nähdä tava roiden paikat ja lattian värin. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten olin neljävuotias. Pankkivirkailija haki osakekirjan säilöstä. Sama summa, jonka nyt maksaisimme asuntomme myyjille käsirahan jälkeen. Seinän levyinen, korkea kirjahylly oli 1960luvulta. Koskaan ei osakekirjassa lue niin kuin Akseli Ahtovirran koh dalla: ”Ahtovirta omistaa tämän täysin maksetun osakekirjan.” Nykyään tämänkokoisia kaksioita ei makseta loppuun, jos ei sitten ole perijä. Ikkunasta näkyi kuusi ja koulunpiha, niiden takana erotti juuri ja juuri metroaseman kyltin. Kylpyhuoneen kuusikulmaiset laatat hoh tivat uutuuttaan. Mutta niin vain kävi, että seuraavana päivänä olimme taas matkalla näyttöön. Ja olisiko kuitenkin turvallisempaa ostaa välittäjältä. Kuvissa oli näkynyt vähän turhan värikäs asunto. Tähän sitoumukseen verrattuna papin aamen olisi iso vitsi. Vieläkin on tällaisia reliikkejä! Vasta vuoden päästä osaketietoja aletaan siirtää sähköiseen muotoon. Olisi mahdollista, että sen myötä kaikki muuttuisi urbaanimmaksi. Paperi oli kellastunutta. Juhlissa ajattelin, että parempi asua vuokralla jatkossakin
Jo 9-vuotiaana Else muutti yksin Itä-Suomesta Turkuun isoisänsä, arkkipiispa Gustaf Johanssonin taloon Agricolankadun ja Piispankadun kulmaan käymään kouluja. Hänen isänsä oli pappi, äiti kotirouva. Siihen mennessä saarelle oli muuttanut paljon nuoria arkkitehteja. ”Kumppanuus tietysti mahdollisti sen, että hän suunnitteli niin paljon.” Talosta, jossa 47,5neliöinen kaksio sijaitsi, arkkitehti oli laatinut tarkat ohjeet.” ”. Harjoittelun hän teki Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston työmaalla. ”Ja onpa teidän näköinen!” Mystinen Else Aropaltio alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän. Ei niillä mun mielestä mitään varsinaista funktiota ole, kunhan sievästi kehystää”, arkkitehtuurin historian professori Aino Niskanen sanoo. Olen pyytänyt Niskasen kävelylle Lauttasaareen keskustelemaan kanssani Aropaltion arkkitehtuurista. Lauttasaareen ateljeekotinsa rakensivat Heikki ja Kaija Sirén, Kaj ja Dag Englund, Toivo Korhonen… Else Aropaltion ateljeekoti valmistui vuonna 1948 Koivukuja kuuteen Isokaaren viereen. T ässä on kivat noi reunukset. Vuosia talot seisoivat keskellä lehmien laiduntamaa peltoista saaristomaisemaa, silmiinpistävinä kuin Audrey Hepburnin kauneus. Elsen isä ei halunnut, että tytär jää Karjalaan, koska karjalaiset olivat hänen mielestään huikentelevaisia. Mutta nyt saaren aikaisemmin omistanut Julius Tallbergin perikunta myi maita halvalla ja arkkitehdit pääsivät suunnittelemaan taloja paitsi muille myös itselleen. Aiemmin asunnot olivat olleet vähemmän kiinnostavia työtehtäviä, ”naisten aluetta”. Jos linnut osaisivat arvioida arkkitehtuuria, ne olisivat varmasti Helsingin yllä lennellessään ajatelleet, että töölöläistalot ovat matkustaneet maalle. Moni ihmetteli, että asuntomme on vain 47,5 neliötä. Kannoimme punaiset lainalaatikot olohuoneeseen ja perintölipaston makuuhuoneen nurkkaan. Joissain paikoissa häntä kutsutaan jopa Lauttasaaren hoviarkkitehdiksi. Suomalaisen arkkitehtuurin sankarit olivat talomme valmistumisen aikaan miehiä, tai mies. Heistä tuli paitsi puolisoita, myös työkavereita. Parempi viettää talvi mahdollisimman kaukana. Esikoistytär Inari oli juuri syntynyt ja sota syttynyt. Lauttasaaren ensimmäisiin kuuluvat kivitalotkin ovat hänen piirtämiään: Otavantien kaksi seitsenkerroksista 30-luvun lopun funkistaloa, joita joskus kutsuttiin Amerikan-pilvenpiirtäjiksi, ehkä vähän pilkallisestikin. Saimme ensimmäiset vieraamme. ”Ottaen huomioon, mitä naiset pääsivät tekemään arkkitehteina, Elsellä oli se onnekkuus, että hänellä oli grynderi miehenä”, Niskanen sanoo. Sen, jonka kylpyhuoneeseen arkkitehti Else Aropaltio vuonna 1954 ehdottomasti halusi kuusikulmaiset permantolaatat. Niskanen sanoi, ettei tunne Aropaltiota kovin hyvin, mutta on luvannut kertoa minulle 1950-luvun tunnuspiirteistä yleisemmin. Taloja nousi kuin aurinkoja rakkauslauluissa. Oli valoisaa, viherkasvit kukoistivat. Siellä oli vietetty sunnuntaipäiviä ja oli siellä ollut kalastajamökkejä ja huviloita, mutta kaupungiksi sitä ei kukaan erehtynyt luulemaan. Raaka-ainepula oli hellittänyt, mutta asuntopula ei. Vuonna 1939 he muuttivat Otavantie 3:n C-rappuun ylimpään kerrokseen, ”pilvenpiirtäjään”. S yyskuun lopussa me muutimme. Hän oli silloin vain 24-vuotias. Lauttasaari liitettiin osaksi Helsinkiä vuonna 1946. Opin, että hän on suunnitellut Lauttasaareen enemmän kuin kukaan toinen arkkitehti, noin viisikymmentä taloa. Otavantien talot näkyvät myös sen 47,5-neliöisen kaksion ikkunasta, jonka Akseli Ahtovirta alun perin omisti. Omaa sukua Else Aropaltio oli Hannus. Ikkunalaudalle entiset omistajat olivat jättäneet kilpipiilean ja muratin, jääkaappiin pullon kuohuviiniä. Apulaisille ja lastenhoitajalle oli omat huoneensa ja kokilla hyvin tilaa laittaa ruokaa. On aika erikoista, että en ollut kuullut arkkitehdin nimeä aikaisemmin. Se oli hulppea 400-neliöinen talo katto terasseineen ja suurine ikkunoineen. Vuonna 1951 julkaistussa Eeva-lehdessä näkyy kaunis koti, jonka pohjapiirroksessa huoneet tuntuivat liittyvän toisiinsa kuin yhdeksi yhtenäiseksi tilaksi. Yhdessä kulmauksessa sijaitsi Aropaltion työhuone, jossa hänen kanssaan työskenteli yksi piirtäjä, yleensä nainen. Lauttasaaressa esimerkiksi Kauppaneuvoksentiellä, Isokaarella, Gyldénintiellä, Hakolahdentiellä ja Heikkiläntiellä sijaitsi Holvi Oy:n rakennuksia, jotka samainen arkkitehti oli suunnitellut. 1950-lukua kutsutaan asuntorakentamisen kultakaudeksi, Niskanen sanoo. Liuskekivitakan ääreen pystyi istahtamaan kahdelta puolelta. Opiskeluaikoinaan juhlissa Else tapasi juristi Paavo Aropaltion, joka oli lakia kiinnostuneempi rakentamisesta. Ikkunasta näkyi meri. Ylioppilaaksi päästyään Else opiskeli teknillisessä korkeakoulussa arkkitehdiksi. HELMIKUU 2018 IMAGE 43 ”Tulkinnanvaraiset tapaukset työselityksessä ratkaisee arkkitehti.” Työskentely tämän arkkitehdin kanssa oli Holvi Oy:n miehille tuttua. Else piirsi, Paavo rakennutti. Vuonna 1935 valmistunut silta oli tehnyt Lauttasaaresta kiinnostavan kohteen, osan kaupunkia. Naiset kyllä opiskelivat arkkitehdeiksi, mutta vielä 1950-luvulla oma arkkitehtitoimisto oli naiselle harvinaisuus, puhumattakaan 1930-luvun lopusta, jolloin Aropaltio suunnitteli Otavantien rakennukset. Vaikuttaa suuremmalta, vieraat sanoivat. Asuntoarkkitehtuuri alkoi kiinnostaa aiempaa enemmän myös miesarkkitehteja. Ladoimme kirjat hyllyyn ja päätimme järjestää ne myöhemmin. Sitä ennen saarelle oli kulkenut lautta. Hän kommentoi Else Aropaltion suunnittelemaa naapuritaloamme, joka on lähes identtinen meidän talomme kanssa
Lahjoitus on Suomen suurimpia. Jotain voi kuitenkin päätellä. Pannuhuoneessa lojuvista talonkirjoista löytyy tieto ainoastaan entisistä osakkeenomistajista. Rakentamisessa noudatettiin vielä vanhoja hyviä periaatteita. Olohuoneet olivat suuria, meidänkin asunnossamme lähes puolet koko pinta-alasta. 44 IMAGE HELMIKUU 2018 1950-luvulla suunnittelun periaatteet muuttuivat. Säännökset olivat tiukat: Huonekorkeutta madallettiin, hissejä ei enää tehty alle viisikerroksisiin rakennuksiin eikä parvekkeita saanut rakentaa pienempiin asuntoihin. Peltolaa ei löydy Fonectasta, mutta vanhoista puhelinluetteloista selviää, että Aulis Peltola -nimisellä henkilöllä oli sama osoite kuin meillä nykyään. Perustelin sen itselleni sillä, että ne ovat huonosti rakennettuja, mutta en ole aivan varma, olinko rehellinen itselleni. 1950-lukua alettiin arkkitehtipiireissä arvostaa enemmän vasta 1990-luvulla, kun sen ajan arkkitehtuuria käsittelevä kirja Sankaruus ja arki julkaistiin, sanoo Aino Niskanen. ”1950-luvulla monilla ei ollut jääkaappia.” I dea oli hyvä, mutta ihmisluonnolle se ei sopinut. Ja jonkinlainen yleinen nostalgiabuumi”, Niskanen pohtii. Mekin ajattelimme asuntoa ostaessamme, että 1950-luku on vielä hyvä. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vuokranantaja ei saanut korottaa vuokria miten halusi. Jukka Jalkanen myi asunnon Aulis Peltolalle 1980. Samankokoisessa kaksiossa kerrosta alempana asui vuosikausia viisihenkinen perhe. Lauttasaaresta tuli koko ajan enemmän osa Helsingin kantakaupunkia. Metrostakin oli keskusteltu valtuustossa ensimmäisen kerran jo samana vuonna kuin talomme valmistui, ja päätös sen rakentamisesta tehtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1969. Vuokrasääntely poistui vasta vuonna 1995. Nyt siitä tehtiin ensimmäistä kertaa kotiin sijoittuvan elämän keskipiste. Arava-järjestelmässä kävi vähän niin kuin Hitas-järjestelmässä tänä päivänä: hyvätuloiset hyötyivät. Hänellä on siellä nykyään vaimonsa kanssa oma nimikkorahasto, Alma ja Jussi Jalkasen rahasto. Sen jälkeen alettiin rakentaa elementeistä ja rakennusten yleisilme muuttui teollisemmaksi. Töölömäistä kivikaupunkia ei kuitenkaan pidetty perheille sopivana asuinympäristönä. Vuonna 1983 Peltola myi asunnon Ulrica Thomêlle, joka kertoo puhelimessa, että hänellä oli asunnossa vain vuokralaisia. Myös arjen mikrohistoria alkoi näihin aikoihin kiinnostaa, ja juuri arkea varten 1950-luvun taloja suunniteltiin. Tärkein syy oli varmaankin se, että pidin niitä rumina. Myöskään lapsenlapset Veli-Jussi ja Helena Jalkanen, tai heidän isänsä Jukka Jalkanen, jolle asunto perinnönjaossa vuonna 1970 lapsenlapsilta siirtyi, eivät ole asuneet koskaan asunnossa. Parvekkeen tilalla oli ainoastaan parvekkeen ovi, ”ranskalainen parveke”. Stalin rakennutti naapurimaan pääkaupunkiin valtavia, piikkikärkisiä ”hampaitaan”, mutta Lauttasaaressa talot harjakattoineen ja reikäikkunoineen näyttävät suurilta mökeiltä. ”Ei kasarmikaupunkia lapsillemme!” julistettiin. ”Rappaaminen oli kallista. Tuntuu hassulta, että kaksio, joka melkein heti alkoi tuntua enemmän kodilta kuin mikään aiempi asunto, jossa olen asunut, on ollut vuosikymmeniä yhtä omistajaa lukuun ottamatta pelkkä sijoitus. Suuri osa taloista tehtiin tiilestä. 1970-luvun asuntoja en halunnut edes mennä katsomaan. Avaan rappukäytävämme oven. Sitä on vaikea selvittää, sillä entisten vuokralaisten nimiä ei löydy mistään. Pian Helsingin seudun tieneuvottelukunta esittikin, että metro vedettäisiin Töölön kautta Matinkylään.) Vaikka vuokralla asuvien elämä ei ollut yltäkylläistä, sääntely oli heidän puolellaan. Kun elintaso nousi, asukasluku varmaankin pieneni. He pitivät sitä vuokralla. Todennäköisesti meidänkin asunnossamme on ainakin jossain vaiheessa asunut perheitä. Joskus asunnon omistaja saattoi myös huomata, että seiniä oli menty kaatamaan omavaltaisesti. ”Onks teillä perunakellari ja tuuletusvintti?” Niskanen kysyy. Niin ajateltiin 1950-luvun arkkitehtuuristakin vielä pari vuosikymmentä sitten. Aiemmin arki oli pidetty visusti erillään siitä, mitä vieraille näytettiin. Asuntojen keskipinta-alan piti olla alle 50 neliötä. Siksi vuonna 1955 valmistuneen talon neljännen kerroksen kaksiossa neliöitä ei voinut olla kuin 47,5. Kiinteistöyhtiön vaihduttua arkistot ovat hävinneet, huoltoyhtiöstä kerrotaan. Sen varoista tuetaan ”maataloutta, kotitaloutta ja kotiteollisuutta”. Ratkaisuja pohdittiin perheiden näkökulmasta. (Tämä suunnitelma sisälsi myös Lauttasaaren, mutta ”saarelaiset” vastustivat, koska pelkäsivät bussilinjojen rapautuvan. Yhteiskunta kaupungistui vauhdilla ja perhe oli yksikkö, joka kaupunkia pyöritti. ”Siihen vaikutti ehkä postmodernismi, joka tarkotti sitä, että ei palvottu pelkästään tasakattoista valkoista pelkistettyä. Jossain vaiheessa 50-lukua perustettiin sileävalukerho, jossa päätettiin, miten päästään betoniin ja sileään seinään”, Niskanen sanoo. Siksi rakennettiin ”metsälähiöitä”, joissa luonto on koko ajan ympärillä. Meidän asunnossamme vain yksi sen omistajista asui ennen 2000-lukua, yhteensä kolme vuotta. Liikenneyhteydet paranivat. Ihanaa, toiveikasta, sodanjälkeistä arkea. Tämä taitaa olla suomalainen versio hyggestä. Monesti niillä, joilla oli varaa vain kaksioon, ei ollut varaa omistaa. Sotien jälkeen olot olivat vaatimattomat. Vuonna 1949 perustetun ja 1953 päivitetyn Arava-järjestelmän tarkoituksena oli taata asunnot pienituloisemmillekin. Saman vuoden kesä”Avohyllyt he tekivät puusta, jotka meri oli huuhtonut Lautta saaren rannoille ja hionut sileiksi.”. Millaista vuokralaisten elämä täällä on ollut. Akseli Ahtovirralta asunnon ostanut Jussi Jalkanen oli niin varakas, että testamentattavaa riitti lastenlasten lisäksi myös Suomen Kulttuurirahastolle
onatan Fogelholm istuu ravintola Casa Maressa Gyldénintiellä ja syö lihapullia. Ruokaa maistettuani joudun toteamaan, että luultavasti klassikkoasemaa ei ole lunastettu kasvisannoksilla. 47,5-neliöinen kaksio Lauttasaaressa mainitaan esitutkinnan sivulla 25. Eli 6 000 euroa neliö.” Fogelholm alkaa nauraa. Jotain outoa siinä kävi, mutta mitä – Vienonen ei halua kertoa siitä enempää. Niinpä Kantele sanoi pihalla Tuominiemelle: ”Tajuutsä!” Niin Tuominiemi ainakin muistaa. ”Paha sanoo, haukkua ehkä sun keittiötä… Siinä oli punaset marmorikaakelit. Siksi hänen nimensä löytyi erilaisista asiakirjoista, joiden sisällöstä hän ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan ollut tietoinen, sillä todellisuudessa Pryca Oy:n asioista vastasi Petrin isä, joka lopulta tuomittiinkin. Hän oli silloin 24-vuotias. Petri ei maksanut edes vastikkeita itse. Kantele oli katsonut asunnon sijaintia ja pohjaratkaisua netistä jo ennen näyttöä. Kaupan oli 47,5-neliöinen kaksio Lauttasaaressa hyvien kulkuyhteyksien varrella. HELMIKUU 2018 IMAGE 45 kuussa Ulrica Thomê myi kaksionsa rakennusfirmalle nimeltä Pryca Oy. Ottaen huomioon, että Petri oli papereiden mukaan vuonna 1993 omistanut rakennusyritys Pryca Oy:n kokonaan, hän tiesi yrityksestä hyvin vähän. Ei niitä asioita viitsi muistella, hän sanoo puhelimessa. Tavallaan ikinä ei ollut ajatuksena, että ne olisi olleet siinä pitkään. Asuntomme myyjät, Arja Kantele ja Pasi Tuominiemi, kävivät katsomassa asuntoa kesällä 2009. Missään vaiheessa Fogelholm ei ajatellut, että tänne hän asettuisi. 47,5-neliöinen kaksio oli kuitenkin hinnaltaan edulJ. Puotilassa, Herttoniemessä, Roihuvuoressa. Ja he olivat remontoineet asuntoja aiemminkin. Keittiö vaikuttaa epäkäytännölliseltä ja olohuone on kuin kutistunut villapaita. Illalla juteltiin siitä ja aamulla mentiin ostamaan se.” Fogelholmista tuli omistaja seudulla, jonka hän tunsi. Vuonna 1999 Teknillisen korkeakoulun professori Carl-Johan Fogelholm huomasi lehdessä ilmoituksen Mandatum Pankissa järjestettävästä huutokaupasta. Millaisen tästä voisi saada. He huusivat pari kertaa vuorotellen, Fogelholm ja tämä vanhempi rouva. Mä en panostanut siihen sen enempää ikinä.” Fogelholm näyttää kuvia. ”Mä en oikeestaan tehnyt remonttia. Hän rakensi taloa Kirkkonummelle ja tarvitsi rahaa rakennustöihinsä. G ooglen toinen hakutulos on Kalevan artikkeli vuodelta 2003. Jonatan Fogelholmin aikaisesta asunnosta jäljellä on vain keraaminen liesi sekä parketin pienet reiät, joihin peililiukuovet aikoinaan oli kiinnitetty. Asunto oli Kanteleen mielestä tukkoinen ja hengetön. Tuskin näitä kukaan on avannut sitten vuoden 2003, jolloin tuomio kahdesta törkeästä veropetoksesta ja kahdesta kirjanpitorikoksesta tuli. Ikkunat olivat kahteen suuntaan ja asunnon mittasuhteet kunnossa. Fogelholm oli ”pitänyt toista silmää auki” asuntojen varalta jo jonkin aikaa. Esitteessä asunnon kuntoa sanottiin tyydyttäväksi, mutta Kanteletta ja Tuominiemeä se ei tyydyttänyt. Parin vuoden päästä silloinen tyttöystävä seurasi perässä. Se oli kätevä ratkaisu, koska vuokra oli edullinen ja tilaa hyvin kahdelle. Itse asunnossa hän ei kuitenkaan koskaan edes käynyt. Hän halusi ostaa asunnon pojalleen ja vuokrata sitä edulliseen hintaan, auttaa sillä tavalla asuntosäästämisessä alkuun. Asunto näyttää pieneltä, 47,5 neliöltä. En yhtään ollut ajatellut kämpän ostamista. Poliisikuulusteluissa hän ei osannut kertoa palkanmaksusta mitään, ei myöskään kirjanpidosta, tilikausista eikä veroilmoituksista. Lapsuus saarella oli idyllinen. Tarjousta piti korottaa vähintään 5 000 markkaa kerrallaan. Toukokuussa 2006 Jonatanin isä Carl-Johan soitti. Niistä oli tullut mieleisiä. Helmikuussa 1997 Petrin isä myi sen miehelle nimeltä Matias Vienonen. N eljäkymmentäseitsemän ja puoli -neliöisen kaksion keittiössä ei ollut ”punaisia marmorikaakeleita”, kun me ostimme sen. Fogelholm muistaa, että paikalla oli kymmenkunta muuta ihmistä, mutta osa heistä ei huutanut kertaakaan. Asuntoja hän oli katsellut lähinnä Lauttasaaresta, koska asui siellä itsekin. Ensimmäinen, toinen, kolmas…! Kaupat tehtiin heti. Ikkunasta näkyy tutun talon pääty, kuusi on näköjään vuosien varrella kasvanut roimasti pituutta. Se oli Pryca Oy:n hallituksen puheenjohtajan Petrin ”työsuhdeasunto”. ”Puolen miljoonan kuittitehtailusta vankeutta.” Pryca Oy:hyn liittyvä esitutkinta-aineisto on valtava. Fogelholmin huuto oli viimeinen. Rappukäytävä oli ”mummokalsarin värinen”. ”Käytiin perjantaisin uimassa ja tultiin sitten tänne. Että tämä on meidän saumamme, tähän tartumme”, Tuominiemi sanoo uuden kotinsa olohuoneessa Harjutorilla. Sivuja on satoja, suuri muovilaatikko täynnä tunkkaista paperia hovioikeuden asiakaspalvelussa. Ne toimivat. Kun kävelemme ulos Casa Maresta, Fogelholm sanoo: ”Saanks mä kysyy kuinka paljon te tosta asunnosta maksoitte?” ”242 000 plus putket 47 000. Ranskalainen parveke on samanlainen, mutta muuten asuntoa on vaikea tunnistaa. Vaikka ostettiin asunto, oli vähän auki, että ollaanko me oikeasti jäämässä tänne vai ei. Tämä on laajentunut”, Fogelholm kertoo. Huutokauppa järjestettiin Bulevardilla. Hän oli saattanut joskus antaa yritykselle nimenkirjoitusoikeuden ”yleisellä tasolla”, koska ”uskoi auttavansa perhettään eteenpäin Pryca Oy:n asioissa”. ”Hän soitti illalla, että mun pitäs nyt myydä tämä ja tuutteks te huomenna aamulla pankkiin – että haluuttekste ostaa tämän. Oon ehkä maalannut ja lattia hiottiin”, hän sanoo. Petri ei maksanut 47,5-neliöisestä kaksiosta vuokraa, vaan hän sai asua siinä remonttia vastaan, koska asunto oli vuonna 1995 huonossa kunnossa. Lopulta Fogelholm huusi kaksin vanhemman rouvan kanssa. Pryca Oy omisti asunnon alle kaksi vuotta. Oli käytännöllinenkin syy: Kantele ja Tuominiemi olivat katsoneet Lauttasaaren hintoja ja todenneet ne liian kalliiksi heidän budjetilleen. Olen iloinen, että hän halusi tavata täällä – raksamiesten suosima Casa Mare on jonkinlainen Lauttasaaren klassikko. Fogelholm muutti vuokralle isänsä omistamaan kaksioon vuonna 2001. Häntä ahdisti olla siellä. ”Muistikuva on se että ajoin fillarilla ympäri näitä rantoja.” Silti 47,5-neliöinen kaksio oli ”kämppä” eikä koti, Fogelholm sanoo. Kun hän myi asunnon kahdeksan vuotta sitten, hän sai 47,5-neliöisestä kaksiosta 150 000 euroa. Mutta kun he kävelivät portaita alas, Kanteleen mielikuvitus alkoi laukata. Eteisessä on massiiviset peililiukuovet. ”Tämä on se yhden sanan lause, jonka hän sanoo
Kantele kammoksui myös kolhoja peililiukuovia. Kaupunginmuseossa kauhistuttiin. Kerron Grönholmille vanhoista, kokopuisista kaapeista, jotka edelliset omistajat 47,5-neliöiseen kaksioon haalivat. Rintamamiestalofoorumilta löytyi tieto, että Tapiolasta saisi ilmaiseksi 1960-luvun alun keittiönkaapit, jos kävisi itse purkamassa. Asunnon omistaja kysyi, haluatko kirjahyllynkin. Vähitellen asunnosta löytyi se, mitä he etsivät. Aropaltion pohjaratkaisuja on kehuttu poikkeuksellisen käytännöllisiksi. Sitten hän osoittaa taloa oikealla. Vain yksi asia on ratkaisevasti erilainen, tunnustan. Silloin putkiremonttiin oli enää pari kuukautta. Kaupoista oli jo alustavasti sovittu, mutta pankista sanottiin, että asunto oli hänelle liian kallis. Naapurin asunnosta he saivat alkuperäiset 50-luvun kaapinovet, jotka he palauttivat oviin. Sieltä Englannin prinssi Philip kävi uimassa kesäolympialaisten aikaan 1952. heinäkuuta vuonna 2009. . Mutta se ei ollut kiinnostunut ateljeekodin kunnostamisesta. Kirjailija nimeltä Laura Lindstedt halusi ostaa asunnon. Rakennusliike halusi purkaa talon ja rakentaa tilalle kalliita rivitaloja. Viimeisenä kuvana oli selfie. Tapiolalaisesta asunnosta löytyneestä keittiöstä puuttui vielä yläkaappi. He asuivat makuuhuoneessa putki remonttipölyn keskellä ja jatkoivat myyntiä vasta remontin jälkeen. Uuden muratin saaminen yhtä lehteväksi tuntuu sattumanvaraiselta kuin flipperipallon reitti. Se näkyi suunnittelussakin. Helsingin Sanomien jutussa 83-vuotias arkkitehti vaikutti hämmentyneeltä, että joku oli ylipäätään keksinyt vaatia talon suojelemista. Lopulta suojelusta piti päättää kaupunginhallituksessa. Artikkelin lähteinä on käytetty muun muassa Ari Uinon teosta Lautta saaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000luvulle, Riitta Nikulan toimittamaa kirjaa Sankaruus ja arki – Suomen 50luvun miljöö, Aulikki Herneojan väitöskirjaa Jälleenrakennuskauden kodin väritys – Arki ja arkkitehtuuri, Alma Riikosen Pro gradu tutkiel maa Arkkitehti Else Aropaltio Lauttasaaren rakennetun ympäristön kehittäjänä ja Ilpo Aarnialan artikkelia Else Aropaltio – tuhansien kotien arkkitehti. Philip kävi hirveän usein uimassa tuolla, kun hän oli viikon täällä”, Grönholm sanoo. Käsittämätöntä miten se on 25 vuodessa kasvanut noin pitkäksi”, Inari Grönholm sanoo ja osoittaa riippasaarnea Kaakkurikujan päässä Lauttasaaressa. Kerron heille, että emme ole muuttaneet seinien väriä tai muutakaan. ”Else ei ollut tottunut arvostamaan omaa työtään. ”Siinä oli se ranskalainen parveke, josta lämpö tuli sisään. ”No, voit kasvattaa uuden.” Mietin, että tuskin minusta on siihen. Else Aropaltion esikoisen lapsuudessa tien nimi oli vielä Koivukuja. ”Ajattele, että on vielä tuollaisia ihmisiä!” Grönholm hämmästelee. Sen Tuominiemi ja Kantele ostivat 1950-luvun talosta Herttoniemestä. Kodin tontteineen osti rakennusliike. Petrin ja Matias Vienosen nimet on muutettu.. Tuominiemi ja Kantele remontoivat koko kuuman loppukesän 2009. Kantele vietti iltoja netissä ja etsi täyspuisia, talon ikäisiä kalusteita. T oi puu oli sillonkin täällä. Mutta kun taloyhtiössä alettiin suunnitella putkiremontin toteutusta, he päättivät, että nyt olisi aika siirtyä eteenpäin. Lauttasaaressa hänen suunnittelemiaan asuntoja on satoja. Työssä oli hirveä homma. Todellako! He ovat aina ryhtyneet remonttiin heti. Se oli meidän onnemme. Tuominiemi ja Kantele tuntuvat hämmentyvän. Voi että se oli rankkaa”, Grönholm sanoo. Hän oli hirveän rationaalinen”, Grönholm sanoo. Sitten heille myytiin väärää vahaa, jossa oli liuottimia. 46 IMAGE HELMIKUU 2018 lisempi, varmaan siksi, että remontteja ei juurikaan ollut tehty. Tuominiemi ja Kantele päättivät kärvistellä sen yli. Sitten kaivinkoneet saapuivat Kaakkurikujalle. ”Päiväkausien nysväys tuhoutui laakista”, Kantele sanoo. Rakennus oli peruskorjauksen tarpeessa, eikä kahdeksankymppinen leskeksi jäänyt Aropaltio pystynyt pitämään siitä huolta. Ehkä se oli jopa rankempaa Grönholmille kuin arkkitehdille itselleen. Siinä oli vähän city-fiilis”, Tuominiemi sanoo. Tuominiemi meni. Se oli jo toinen muratti, jonka tapoin. Kaupat 47,5-neliöisestä kaksiosta tehtiin 23. ”Meidän huusholli oli olympialaisten ajaksi vuokrattu Englannin lähetystölle. Eikä hän ollut sillä tavalla tunneihminen. ”Ajateltiin, että kiva näyttää, kuka tämän on tehnyt”, Kantele sanoo. Me aloimme katsella asuntoja vasta viime keväänä. Niin he aiemminkin olivat tehneet. Uusi petrolinsininen nojatuolikin on hankittu varta vasten olohuoneen sävyjen mukaan. Minusta tuntuu, että Kanteleen ja Tuominiemen remontoima koti on meille sopivampi kuin itse olisimme osanneet suunnitella. Murattihan kasvaa melkein missä vain! Nolottaa. Ja tämä yksilö oli valtava, kuin sivuverho. 1990-luvun laman aikaan talo piti myydä. ”Mun äitini olisi pyörtynyt.” Else Aropaltion esikoinen käynnistää auton ja kääntää kohti isoa tietä. Marraskuun tuuli läpsyttelee hiekkarantaa. Sen sijaan sitä kiinnosti tontin jäljellä oleva rakennusoikeus. Tuominiemi hioi parketista vanhan kellertävän lakan pois. Asunnossa piti uusia kaikki. ”Mutta kaikki koettelemukset on tärkeitä”, Tuominiemi sanoo. Avohyllyt he tekivät puusta, jotka meri oli huuhtonut Lauttasaaren rannoille ja hionut sileiksi. Tietoja ovat antaneet myös Bo Haglund, Aki Män nistö ja Liisa Piironen. Keväällä 1998 rakennusliike sai purkuluvan. Tuominiemi ja Kantele asuivat 47,5-neliöisessä kaksiossa kahdeksan vuotta – pidempään kuin missään aikaisemmassa asunnossaan. ”Mä tapoin sen muratin.” Kantele yllättyy. ”Toi laituri oli samassa paikassa kuin nyt.” Ateljeetalo ei. Siellä oli kaunista. ”Kyllä se oli rankkaa. ”Tuossa asui Akseli Ahtovirta.” Johtaja Akseli Ahtovirta, jonka nimi on osakekirjassa ennen Jussi Jalkasta, Helena ja Veli-Jussi Jalkasta, Jukka Jalkasta, Aulis Peltolaa, Ulrica Thomêa, Pryca Oy:ta, Matias Vienosta, Mandatum Pankkia, Carl-Johan Fogelholmia, Jonatan Fogelholmia, Arja Kanteletta ja Pasi Tuominiemeä, meitä. Parketin juuri saavutettu hieno harmahtava katosi ja työ piti aloittaa käytännössä alusta. Kantele ja Tuominiemi tekivät asuntoilmoituksen Oikotielle puolitoista vuotta sitten. Heillä on Lauttasaaressa myös pieni kesämökki, joten välillä voisi asua lähempänä keskustaa. Ikkunasta se peitti yhden neljäsosan. Istumme autossa Grönholmin vanhalla kotipihalla. Ne piti purkaa. Tilalle laitettaisiin hengittävä öljyvaha. Siihen heidän rahansa voisivat riittää. Vasta myöhemmin talon purkamista on alettu kutsua skandaaliksi
20 huippublogia! mm. meko.fi/puutarha UUtta YLI 14 000 ruokareseptiä! Löydät ratkaisut arkeen ja juhlaan. meilläkotona SEU R A A M EI TÄ meilläkotona_fi Tervetuloa kotiin! Inspiroidu kodeista! Meiltä löydät Suomen ihanimmat kodit sisustusideoineen – oli tyylisi sitten värikäs, moderni skandinaavinen tai maalaisromanttinen. meko.fi/remontointi Vinkit viherpeukalolle Jos haaveilet tasaisesta nurmikosta tai kaipaat ohjeita omenapuun leikkaamiseen, puutarhasivuiltamme löydät avun. meko.fi/kodit Remppahommat sujumaan! Haaveiletko kodin muutoksesta. Saat roppakaupalla ideoita sekä selkeät ohjeet pieniin ja suuriin remontteihin. Pihkala, Olgan kotona, Perinneruokaa prkl, Lunni leipoo. Poimi käytännölliset vinkit pihatöihin ja ihastu valloittaviin puutarhoihin
PA IT A A .P .C ., B EA M . R IIK K A K Ä M PI N , M A R IA SW A N LJ U N G IN JA M A R I PA S U LA N PA ID AT TO TÉ M E, B EA M . HELMIKUU 2018 IMAGE 49 Sota apatiaa vastaan Oskari Onninen seurasi kuusi viikkoa Pekka Haaviston presidenttikampanjaa kampanjakoneiston sisältä. TeksTi oskari onninen kuvaT sakari piippo Tyyli janic leino meikki ja hiukseT essi kylmänen TY YL I: R O B ER T W H IT EN B LE IS ER I H A R R IS W H A R F LO N D O N , M Y O M Y. PE K K A H A AV IS TO N VA AT TE ET TU R O , PU V U ST U S K A M PA N JA PU V U ST A JA JO U N I M ER VA S.
Olen Pekka Haaviston kampanjapäällikön Riikka Kämpin ja Haaviston puolison Antonio Floresin kanssa juhlasalin parvella. Kämppi toimi kampanjapääl likkönä. TY YL I: M A R IA SW A N LJ U N G IN N EU LE A M I, B EA M , R IIK K A K Ä M PI N JA M A R I PA S U LA N N EU LE ET A C N E, B EA M , R O B ER T W H IT EN N EU LE A M I, B EA M . Tentti alkaa tunnelmannostatuksella. päivänä uneliaisuus on käsin kosketeltavaa – niin moni harmaan tunut mies nuokkuu yleisössä puku pykälässä. ”Viimeksi me tehtiin se virhe, että otettiin vain toinen kierros tavoitteeksi, vaikka ei vaaleissa ole kyse kuin yhdestä asiasta.” Koska vaaleihin on vielä kaksi kuukautta, komentokeskus ei tarvitse Billnäsneuvotteluhuoneen neliömääriä. Väite todettiin vääräksi. Ikkunalla Dvitamiinia ja magnesiumia. Antoniota samoin. Haukotuttaa. (Aamulla herätessään ja illalla viimeisenä hän googlaa Pekka Haavistoa, ettei ole tapahtunut mitään yllättävää.) E dellisenä iltana heti yliopistolla järjestetyn tentin jälkeen Haavisto oli saanut puhelun. Olemme sitoutu neet kaikin järjestettävissä olevin keinoin apua antamaan.” Jos jokin on näissä presidentinvaaleissa kuuma puheenaihe, niin ”eeuun neljäkaksseiska”, puolustusyhteistyöartikla 42.7, jota on viimeksi käyttänyt Ranska, joka pyysi apua sotilasoperaatioilleen KeskiAfrikan tasavallassa saadakseen vapautettua miesresurssia terrorinvastaiseen taisteluun kotimaassa. Hän omistautuu tehtävälleen täysin ja pitää mieluummin jokaisen langan vähän liian tiukasti käsissään kuin jättää yhdenkään huomiotta. Sen jälkeen Kämppi on muun muassa johtanut Ylen Hyvä Säätiötä ja tuonut Nenäpäivän Suomeen vuonna 2007. PE K K A H A AV IS TO N VA AT TE ET TU R O , PU V U ST U S K A M PA N JA PU V U ST A JA JO U N I M ER VA S.. ”Ihmeitä ei tapahdu, niitä tehdään”, oli Kämpin motto vuoden 2012 vaalien kampanjalle, joka toiselle kierrokselle pääsyn lisäksi lietsoi liberaalin Suomen huumaan ja osoitti, että perussuomalais ten vajaata vuotta aiemmin tapahtuneelle jytkylle oli vastavoima. Sitten moderaattori Pauli AaltoSetälä antaa ministeri Jaakko Iloniemen esittää illan ainoan yleisökysymyksen: miten toi misitte ulkopolitiikan johtajana ja puolustusvoimien ylipäällikkönä tilanteessa, jossa Suomelta pyydetään sotilaallista apua kriisiin, jossa on aito tappioiden vaara. Kysymystä seuraa kaksi tuntia turvallisuuspolitiikkaa. Muurainen oli SuomiFinland 2012 kampanjayhdistyksen puheenjohtaja kuusi vuotta sitten, kun Pekka Haavisto ylsi sen saatiomaisesti toiselle kierrokselle. On yleisössä sentään joku hereilläkin. Toinen askeettinen läppäripiste, toisessa sentään jälkiä elämästä tai työnteosta. Maanpuolustuskurssi yhdistyksen vaalitentissä Helsingin yliopiston juhlasalissa marraskuun 27. Toisella puo lella lasin takana on pieni neuvotteluhuone, käytävän toisella puo lela kaksi työhuonetta. Ensin muistellaan edes mennyttä Max Jakobsonia, maanpuolustuskurssin numero yksi veteraania. Vieressä on komentokes kusmainen neuvotteluhuone, jossa on Muurai sen omistaman Billnäsin ruukin pienoismalli. Sitä hän on tehnyt jo kesästä asti. Jokainen ehdokas pitää annetusta aiheesta kahden minuutin alustuksen, jota muut sitten haastavat. ”Sen olen oppinut, että jos on pitkä päivä, täytyy muistaa juoda”, Kämppi sanoo. Formaatti ei auta. Kämppi on dynaaminen aikaansaaja, jota luonnehditaan oman arvonsa tuntevaksi eikä välttämättä kaikkein sovittelevimmaksi hahmoksi. Jotain lempikirjoja ja tällaista.” K ampanjatiimin toimisto sijaitsee Olli Muurai sen perustaman Management Events yhtiön toimitiloissa Helsingin Kampissa. Pöydillä paperia, tyhjiä limupulloja ja kaksi Jarmo Korhosen kirjaa. Lattialla viikko viikolta enemmän pahvilaatikoita. Hän päätyi liittosihteeriksi asti, mutta lähti puolueesta vuonna 1994 samalla ovenavauksella silloisen miesystävänsä Timo Harakan kanssa. 50 IMAGE HELMIKUU 2018 N äistä ei tehdä vaaleja. Riikka Kämppi tulee paikalle yleensä kymmeneltä ja jatkaa kel lon ympäri. Aulassa on myös MTV:n Jussi Kärki, joka kyselee Riikka Kämpiltä Haaviston tentissä tarkentuneesta kannasta Natokansanäänestyk seen: nykyisessä geopoliittisessa ilmapiirissä se olisi aivan erilainen riski kuin suojasään aikaan. Aulan paraati paikalla on diplomirivistö. Great Place to Work 2008, Great Place to Work 2010, Great Place to Make President 2012. ”Sama kysymys myös tähän 42.7avunantoon. Laura Huhtasaaren puhe lin on tuolilla hänen vieressään. Nyt pitäisi jälleen tehdä ihme: osoittaa, etteivät tämänkertaiset vaalit ole sellainen läpihuutojuttu kuin moni tuntuu uskovan. Hän on tottunut. Haavisto lähti suoraan sairaalasta Brysseliin kampanjoimaan. Muurainen sen sijaan on muuttanut Singaporeen. Varhain aamuna äiti kuoli 91vuotiaana. Riikka Kämppi nauraa vieressä. Ulkomaailmaan vaaleista ei ole välittynyt juuri mitään, vaikka toimistolla ne ovat silti olemassa joka hetki, niin kuin ovat olleet jo kuukausien ajan. Muurainen sanoo suhtautuvansa kampanjaan yhteiskunnallisena harrastuksena – kuten edelliselläkin kerralla. Riikka Kämppi on työskennellyt kampanjan eteen kesäkuun alusta. Ehdokas itse on toimittajien ympäröimä, joten Kämppi muis tuttaa Floresia iltapuhteesta. Parvelta näkee, kuinka sen näyttöön syttyy jatkuvasti valo, mitä seuraa kurkkaus ruutuun ja käännähdys katsomoon. Ennen viime vaaleja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa arvioi tiin, että Haaviston äänestäjät asuvat viiden kilometrin säteellä yliopistoista. Ennen tentin alkua Kämppi ottaa puhelimellaan koekuvia Instagramia varten ja kaataa makuvissyä kolmeen pikkuruiseen kertakäyttömukiin. ”Kysymykseen ’miksi?’ olen vastannut, että miksi ei”, hän sanoo. Siksi Haavisto on nyt kiertänyt Suomea väyrysenä – sillä erotuksella kuuden vuoden takaiseen, että nyt kannattajakortteja keräävä Väyrynen ei ole ehtinyt ensin. Mitä todennäköisimmin perussuomalaisehdokasta kaukoohjaa hänelle kampanjaa tekevä puoluelehti Suomen uutisten päätoimittaja Matias Turkkila, jonka poolokaulukset ovat poikkeus yliopiston aulaan tentin jälkeen purkautuvassa ikä ja pukumiesten virrassa. Pekka Haavisto vastaa toisena ja muistuttaa, että Suomi on jo nyt mukana ISAFoperaatioissa Afganistanissa. ”Me ollaan sataprosenttisen sitoutuneita tähän, Pekka on sata prosenttisen sitoutunut tähän”, Kämppi sanoo. Kolme kerrosta aulaa ylempänä kulkee geneerinen toimistokäytävä. Toisaalta hän on väsymätön minglausammattilainen, joka tietää, miten ihmisiltä pyydetään rahaa ja palveluksia, kehtaa tehdä niin ja vielä onnistuu siinä. Koska hallitukseen kuuluu myös Los Angelesissa asuva Paula Vesala, harvat kokoukset on pidetty pääsääntöisesti Skypessä. Marraskuun lopulla on palkattu jo edel lisvaaleissa autokuskina toiminut Robert ”Roope” White Pekan henkilökohtaiseksi avustajaksi, eri järjestöille viestintää tehnyt Mari Pasula kampanjakoordinaattoriksi ja nyt joulukuun alusta tiimin ruotsinkieliseksi lenkiksi Maria Swanljung, joka veti kuusi vuotta sitten RKP:n Eva Biaudet’n kampanjaa. ”Sinne Ylelle oli vielä muutama kysymys. Enää hän ei istu Kämpin vieressä pallottelemassa ideoita sermin yli, vaan viestii Suomeen ”joskus päivittäin, joskus viikoittain”. Kämpin tausta on vihreissä. Hänen äitinsä kunto oli heikentynyt
HELMIKUU 2018 IMAGE 51 HELMIKUU 2018 IMAGE 51 HELMIKUU 2018 IMAGE 51 Kampanjaryhmä: Maria Swanljung, Pekka Haavisto, Riikka Kämppi, Mari Pasula ja Robert White.
Jälkimmäisten tehtäväksi jää kuskata, briiffata ja muistuttaa. Haavisto laittaa kivan ihmisen viimeiseksi ja nuoret kärkeen. ”Mulla on käynyt paljon lukiolaisia, paljon nuoria ihmisiä. Nyt tilanne on paljon parempi. Nyt toi ei hävetä millään tapaa.” Heti herättyään hän on kirjoittanut kaikkiin viestiryhmiin tsemppiviestin. ”Ja voittaa poliitikot vaaleja ilman ilmiöitäkin”, Maria Swanljung sanoo. Mutta eivät jaksa puolentoista tunnin tilaisuutta loppuun. He istuvat hiljaa, yksi pyytää puheenvuoroa, toinen syö sämpylää. Muutenkin Haavisto on omapäinen. Kampanjatoimistossa pohditaan, pitäisikö Haaviston käydä stadionilla silittelemässä alpakoita. ”Hän ei missään tilanteessa halua lähteä yliyksinkertaistamaan asioita”, yksi hänet hyvin tunteva sanoo. Vaikka moni olisi varmasti toivonut Haavistolta kannanottoa – tai edes osallistumista – arvio oli oikea, miinat vältettiin. [– –] Presidenttinä mä toimisin tietysti niin, että Presidentinlinnan ovet olisi auki tällaisille ihmisille”, Haavisto sanoo. Kristillisdemokraateille voittajan vankkureihin hyppääminen oli itsestään selvä ratkaisu. ”Jonkun pitäisi käydä katsomassa ensin, mikä siellä on meininki. Silloin ehdokasta haluttiin halata, nyt tyydytään kuvaan tai korkeintaan kysymykseen siitä, mitä Haavisto ajattelee aidosti maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta. M arraskuun viimeisenä päivänä Lukiolaisten liiton järjestämille Studia-messuille Helsingin messukeskukseen ovat saapuneet sentään Matti Vanhanen ja Nils Torvalds. Presidentti on ”joku, jota oikeasti kiinnostaa nuorten asiat”. Marraskuun viimeisenä päivänä ilmestyy Ylen gallup, jossa Sauli Niinistö on noussut neljä prosenttiyksikköä 80 prosenttiin, Pekka Haavisto pudonnut saman verran kymmeneen. Myös sellaisia nuoria ihmisiä, joiden elämässä on vaikeuksia. Tässä vaiheessa vaalityö on silti valmistautumista varsinaiseen härdelliin. Usein paikalla on vain yksi toinen ehdokas. I tsenäisyyspäivää edeltävänä maanantaina koko Suomi, tai ainakin sen internetissä näkyvät osat, puhuvat siitä, pitäisikö lasten alpakkatapahtuman saada häätää kiihkokansallinen 612-soihtukulkue Töölöntorilta. Hyvää huomenta, ei anneta gallupin lannistaa! Kuusi vuotta sitten tässä vaiheessa Pekan kannatus oli 5% ja hän oli sijalla viisi. Aamupäivän sähköpostisuman purkamista pitkälle iltapäivään, iltapäivän sähköpostisuman purkamista iltaan. Varusmiessoittokunta soittaa JVG:tä. ”Kun aina puhutaan presidentin arvojohtajuudesta, niin se, kenelle varaa aikaa ja ketä kuuntelee, on Suomessa arvojohtajuutta.” Nils Torvalds aloittaa toisinpäin. Toisaalta nämä ovat monimutkaisten asioiden vaalit. Sdp ei meinannut saada ketään lähtemään edes ehdolle, Erkki Tuomiojaa myöten ehdotettiin Niinistön taakse menemistä, kunnes Tuula Haatainen uhrautui puolueen edestä ja hänet valittiin viime kesänä ehdokkaaksi. Vaalikonevastaukset hän haluaa kirjoittaa itse, mutta jos vaalikone on sattumanvaraisemman tahon, vaikkapa sahayrittäjien tekemä, kysymyksiä on jouduttu miettimään yhdessä. On loputtomasti koordinointia vapaaehtoisten kanssa ja muuta mikromanageroitavaa. Tapahtumaa järjestäneen Aleksi Pahkalan Facebook-viestien vuodettua julki itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä paljastui, että hyvän mielen alpakkatapahtumaan liittyi poliittis-strategisia tarkoitusperiä: saada äärioikeisto siirrettyä toisaalle. Toisaalta monissa poliittisissa, erityisesti ulkopoliittisissa asioissa, hän on itse asiansa paras tuntija, verrattiin sitten vihreisiin tai kampanjatiimiin. Tapahtumaa demareiden puolelta järjestävä Risto Kolanen tunnistaa kolme eturivissä istuvaa miestä Suomi ensin -henkisiksi häiriköiksi. Ehdokkaan kanssa pidetään korkeintaan yksi nopea palaveri viikossa. Samaan aikaan, kun moni ihmettelee, miksi presidenttiehdokkaat ovat hiljaa ja miksi pormestari Jan Vapaavuori ei vaivaudu tuomitsemaan kansallismielisiä, kampanjatoimistossa on syytä nyökytellä tyytyväisenä. Tentin alussa ehdokkaita pyydetään laittamaan järjestykseen kolme lappua: Presidentti on ”tavoitettavissa eli aktiivinen somessa”. Kampanjatoimistoa voisi kuvailla nelihenkiseksi kalenteriksi. Muille jää murusia. Ehkä joskus kommentoida jotain blogia ennen julkaisua. Mistä vesi kampanjamökkiin. Silläkin uhalla, että vastausviestit tukottavat puhelimen notifikaatiot loppupäiväksi. ”Kuusi vuotta sitten näihin gallupeihin suhtautui niin. Kunhan vain jaksamme järjestää Pekalle mahdollisimman paljon hyviä tilaisuuksia esiintyä livenä ja mediassa, niin kannatus kyllä kasvaa. V uoden 2018 presidentinvaaleissa on kyse siitä, että ensin kampanjoidaan pari kuukautta ja lopulta Sauli Niinistö voittaa. Tarjotaanko kahvia vai mehua. Politiikan kommentaattorit ovat toistelleet läpi syksyn samaa vitsiä uzbekistanilaisista kannatuslukemista kuin iloiten siitä, että ovat kerrankin keksineet nasevan lasautuksen. Ei aina sitäkään, sillä ”Pekka tekee hyvin selväksi, milloin hän kokee tarpeelliseksi osallistua ja milloin ei”. ”Minä en todellakaan ole mikään kiva ihminen.” Ja hetken päästä: ”En ole varma, haluanko edes presidentiksi.” Myöhemmin samana päivänä Haavisto ja Tuula Haatainen pitävät keskustelutilaisuuden Helsingin keskustassa Sähkötalon Robert’s Coffeessa. Viestiryhmiä, joiden kautta tavoittaa liki parituhatta vapaaehtoista. Itsenäisyyspäivänä stadionia ei tarkisteta, Pekka ei mene paikalle. On Vuosaarta ja Meri-Rastilaa. Tsemppiä päivään! Kampanjatoimistolla jaksetaan muistuttaa kahdesta asiasta: viime kerrasta jääneet mielikuvat ovat kampanjan loppusuoralta, ensimmäisen kierroksen vaalipäivän alta. Silloin Haavisto-ilmiötä näkyi ensimmäisen kerran gallupeissa tammikuun alussa. Marraskuussa 2011 Haavisto kiersi puhumassa koirille ja joutui Tampereenkin kokoisessa paikassa miettimään, katsooko puhuessaan oikean vai vasemman reunan kuulijaan, kun muita ei ollut. Siihen oma väki ja puolue päälle. Siinä on kaikenlaisia miinoja”, Kämppi pyörittelee Pasulan kanssa. Presidentti on ”semmonen kiva ihminen”. Jos kampanjatoimistolla on ilmassa lannistusta, sitä ei näytetä. Kovien asiakysymysten, ei minkään tunteilun.. ”Kyse on siitä, kehtaako täysin rinnoin tehdä sitä duunia vai hävettääkö se, että oman ehdokkaan kannatus on niin alhainen”, Riikka Kämppi sanoo. Hirveetä härdelliä, kuten Riikka Kämppi usein vastaa, kun kysyn häneltä kuulumisia saapuessani toimistolle. Lisäksi on WhatsApp ja Slack. Kaksi poikaa haluaa selfiet Vanhasen kanssa, Torvaldsille ei juttele kukaan, mutta Haaviston ympärille kokoontuu lauma nuoria, jotka tuskin olivat istuneet yhdelläkään yhteiskuntaopin tunnilla vuonna 2012. Eduskunnan täysistunnot jatkuvat, joten arkisin ei pääse kauas. Häärätä. 52 IMAGE HELMIKUU 2018 ”Siitäkin ne yrittivät jotain kohua”, Kämppi sanoo ja viittaa lehtiin, jotka kuvasivat Swanljungin rekrytointia ”loikkaukseksi”
Se on kysymys, johon vastaamista harva pitää monimutkaisena, on kumpaa mieltä vain. Riikka Kämppi kuvaa eturivistä keskustelua Twitteriin: katsojia on se tavallinen, reilu parikymmentä kerrallaan ja noin tuhat striimin avannutta. Näissä vaaleissa hän on mukana paljon vähemmän kuin kuusi vuotta sitten jolloin ”piti usein vain odottaa”. Kun hän haastattelee Haavistoa syksyllä julkaistusta Lipunnosto-kirjasta, ehdokas on vaatimattomampi. Fiesta on ällistyttävä. Paikalla on lähinnä muutama paikallinen aktiivi ja joukko lukiolaisia, joiden yhteiskuntaopin lehtori kertoo luvanneensa hyvittää vaalitilaisuudella poissaolon ”hyvästä syystä”. ”Sen lisäksi me ollaan käyty metsässä”, vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Antti Tomminen sanoo ja viittaa sieniin ja marjoihin. 40 ruokalajia lähiruokaa ja luomua: Antonion reseptillä tehtyä perunakakkua, porkkalaa, nyhtöpossua, munakkaita, sienikeittoja. J os jossain Pekkaan silti uskotaan, niin Nokialla. ”Laita siihen mukava ”, Haavisto sanoo. HELMIKUU 2018 IMAGE 53 Vuonna 2012 puhuttiin ja väännettiin siitä, voiko presidentti olla homo. Mutta nuoriso on hiljaa. Viime kesänä vihreiden puoluekokouksessa toimittajille jaettiin Haaviston puheesta versio, jossa puhuttiin maahanmuuttokeskustelun kahdesta ääripäästä, jotka vaikeuttavat järkevää keskustelua. ”Me halutaan näyttää mallia. Enää jonkun pitäisi uskaltautua puhumaan Pekalle. Se kuuluu profiiliin, jossa ollaan pragmaattisia eikä luvata yhtään liikoja. Joulutortut murenevat sormissa. Vihreät nousivat valtuuston suurimmaksi puolueeksi kahden äänen erolla. Jälkiruokapöydässä on jopa itsetehtyjä kettukarkkeja. Eikö Niinistön ylivoima huoleta täällä. Keväällä Tampereen vieruskaupungissa kävi ällistyttävä suksee. Nyt pitäisi puhua Natosta, neljäkaksseiskasta tai maahanmuutosta. Pekka Haavisto kiittelee, ettei hän ole koskaan nähnyt vihreiltä tämän mittakaavan operaatiota. ”Viimeisenä yönä jaettiin kaikki mainokset, mitä oli jäljellä”, kertoo valtuuston puheenjohtaja ja ääniharava Piila Paalanen kirkkaanvihreässä hupparissa. Jos kaikkialla tehtäisiin näin paljon, me pystyttäisiin vaikka mihin”, Piila Paalanen sanoo. Ruokaravintola-baarissa kysymyksiä esittää Elvikseksi pukeutunut mies. P irkanmaalle ei tietenkään ole tultu vain Nokialle kampanjoimaan, vaan iltapäivällä matka jatkuu Ylöjärvelle ja tilaisuuteen nimeltä Puhu Pekalle. Hän on leiponut kahdeksan pellillistä pannukakkua ja korostaa, että se on tässä porukassa vähän. ”Haluisko joku nuorista sanoa jotain yhteiskunnallisten aineiden opetuksesta ja mediakasvatuksesta?” Elvis-mies juontaa ja saa Kampanjatilaisuudessa Ylöjärvellä vanhempi mies sentään kyselee maamiinoista ja rajoitetusta ydinsodasta.. Joulukuussa 2015 Haavisto ärsytti omiaan sanomalla Suomen kyvyn vastaanottaa pakolaisia olevan äärirajoilla. Kun Haavisto puhuu koko päivän kirjanmyyntipisteellään päivystäneen Riikka Kämpin kanssa siitä, miten kuvailla Nokian tapahtumaa Instagram-kuvan yhteydessä, hän muistuttaa lakonisuudesta. Lisähyöty operaatiosta on se, että 33 000 asukkaan kaupungissa päälle viidensadan saaminen poliittiseen tilaisuuteen – vaikka kuinka tulisivatkin ilmaisen aterian perässä – on aika saavutus, josta voi olla apua puolueelle jatkossa. Nyt, joulukuun toisena sunnuntaina ruokaa on ilmoitettu olevan tuhannelle, ja kun ovet kello kahdeltatoista aukeavat, jono on ulos asti. Hartolassa Päijät-Hämeessä bingohallissa järjestetyn kampanjatilaisuuden ensimmäinen Haavistolle esitetty kysymys oli ollut: ”Onko tuolla meidän vastaanottokeskuksessa jihadistisolu?” Vaikka todennäköinen faktinen vastaus on helppo, kysymys itsessään kertoo riittävästi siitä, millaista nuorallatanssia siihen vastaaminen on jopa rauhanneuvottelijalle. Vaikka Haavisto korjaili lehdistötilaisuudessa ääripääkohtaa, poliittisen kentän vasemmalta laidan ja nuorempien vihreiden reaktioista aisti nyrpeyden. Se saattoi hyvinkin olla sillä hetkellä faktisesti paikkansa pitävä väite, sillä turvapaikkajärjestelmä oli ennätyksellisen pakolaisvuoden jäljiltä ennenkokemattoman kuormituksen alla. Silloin vihreät järjestivät täällä samassa, Nokia-yhtiön 80 vuotta vanhaan puusepänverstaaseen tehdyssä tilassa brunssin, jonne saapui kuusisataa ihmistä. Tomminen on tullut aamuviideltä paikalle, liukastellut autonsa poikittain tehdassaareen laskeutuvalla tiellä ja soittanut keskustalaisvaltuutetun firman hiekoittamaan. Sillä hän tarkoittaa sitä, että kaikkia apua tarvitsevia pitää auttaa. Pitkän linjan vihreä paikallisaktiivi Leo Lähde uskoo, että toiselle kierrokselle mennään. Vaikka ruokaa on hankittu paikallisilta tuottajilta, budjetti on euro per naama. Ja on horjahduksiakin tullut, sillä Haavisto ei suhtaudu sanavalintojensa korrektiuteen samalla intohimolla kuin nuoremmat. Se on jyväskyläläisten kehittämä ”brändi”, jossa yleisökysymykset pääsee esittämään viereiseltä jakkaralta käsin. Haavisto oli pettänyt heidät kritisoimalla omiaan ja muuttumalla tolkun Pekaksi, vaikka hän on sanonut olevansa maahanmuuton suhteen rationaalinen. Antonio Flores istuu antiikkisohvalla, valittelee aamu-unisuuttaan ja juttelee espanjaksi meksikolaistaustaisen paikallisaktiivin kanssa. Hän sanoo ”toivovansa toista kierrosta”. Näin saadaan ”aitoja kohtaamisia”, joilla kohteliaaseen poliitikkomoodiinsa väsymätön Haavisto on tehnyt vaikutuksen satoihin ja tuhansiin suomalaisiin. Tapahtumia järjestäville vapaaehtoisillekin on lähetetty erillinen ohje, ettei Haavistoa saa missään tilanteessa tituleerata ”tulevaksi presidentiksi”, koska silloin ”menee fiilikset”
54 IMAGE HELMIKUU 2018 54 IMAGE HELMIKUU 2018
Siitäkin päästäneen seuraavien vaalien yhteydessä, kun siniset saadaan heitettyä pihalle ministeri-Audeista.) Hallituksesta huolimatta liberaaleilla ei ole intoa vastareaktioon. ”Ne sanoi, että nää pitäisi poistaa käsin, mutta se vie hirveästi aikaa, ja se raja on häilyvä, mikä on oikea ihminen ja mikä botti.” Pari päivää myöhemmin Kämppi on saanut hankittua Roope Whiten avulla Twitterin toimitusjohtajan Jack Dorseyn sähköpostin ja kirjoittaa viestin. Yliopiston kupeessa olevan teatteriravintola Telakan yläkerran tilaisuuteen on saapunut vain yksitoista ihmistä. Hienoa juutalaista realismia. Tälläkään kertaa puoluetta ei näy kampanjailmeessä, jonka yksi vihreä sanoo tuovan mieleen Iltalehden lätkäsivujen Leijonat ja lampaat. Pekka Haaviston ensimmäinen kampanja oli Suomen Obamakokemus. Yhdysvalloissa alkoivat liberaalin hegemonian, historian lopun huippuvuodet, jotka päättyivät reilu vuosi sitten kuin seinään. Hän on 30-vuotias vihreiden nuorten juuri väistynyt puheenjohtaja, Tampereen kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja – ja saanut palon lähteä politiikkaan kohdattuaan Pekka Haaviston viime vaaleissa kasvokkain. Nää pitää jättää ihan omaan arvoonsa”, Kämppi sanoo. Kampanjatoimistossa se oli ilonaihe: äänikakku tarvitsee jakajia. Mustakallio hakee Haavistolle alkoholittoman oluen ja palaa pöytään. Ja jotta ette luulisi, että olen jäänyt vain menneille vuosikymmenille, niin nyt tulee Vestan Anteexi.” Skaala venyy Niko Valkeapäästä Laila Kinnuseen ja Ranskan vuoden 2011 euroviisuedustaja Amaury Vassilista Mikael Gabrieliin. MTV:n ja Ylen tentit joulukuun puolivälissä menevät tavallisella tavalla, vaikka Väyrynen on mukana. Jaakko Mustakallio sen sijaan puhkuu energiaa. Haaviston kuuden vuoden takainen symboliarvo on herutettu tyhjiin, mutta kampanja on kovin samannäköinen kuin silloin. K un Barack Obama valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi, Oprah itki, Beyoncé lauloi ja nuoret intoutuivat kampanjoimaan Toivon huumaamina. Finnish Presidential Election Bot Problem kuuluu otsikko. Jälleen puhutaan turvallisuuspolitiikkaa. Kuten Riikka Kämppi tapasi kuvata: kampanjatoimisto oli Facebook, jossa julkifanitettiin Haavistoa vaalisalaisuuksista välittämättä. Nyt Iltalehden Ristamäki kirjoittaa, että ei vedossa. (Maahanmuuttopolitiikka luetaan oikeistosaavutukseksi. Jälleen eeuun neljäkaksseiska. PE K K A H A AV IS TO N VA AT TE ET TU R O , PU V U ST U S K A M PA N JA PU V U ST A JA JO U N I M ER VA S.. Bushin vallan alla päättyi. ”Se ylittäisi uutiskynnyksen ja lisäisi eripuraa.” Hän on teettänyt välittömästi tuntemallaan informaatiovaikuttamisen asiantuntijalla selvityksen: botteja ovat. Kaksi hänen seuralaistaan pohtivat, uskaltavatko mennä ottamaan kuvan Pekan kanssa. Sen jälkeen onnistuttiin vielä pesemään kädet yhteiskunnan polarisaatiosta veivaamalla ääripääkeskustelu ihmisoikeuksien puolustajien ja vastustajien väliseksi. Kampanjatoimiston tenttistudiossa syödään karkkia ja twiitataan. Kaikki tämä, vaikka jo ensimmäisestä Googlella vastaan tulevasta linkistä saisi ostettua 5 000 ”laadukasta ja aktiivista” seuraajaa haluamalleen tilille 49 dollarilla. Varsinkin Väyrysen kaltaisia, jotka tuskin vievät Haavistolta yhtäkään ääntä. ”Se oli Chava Albersteinia, joka laulaa pikkurikollisista ja kauppiaista. Niinistölle oli tullut myös.” Kämppi arvioi seuraajilla olevan kolme tavoitetta. (Leijona liittyy myös vanhoihin traumoihin: kun vihreät asettuivat vuoden 2011 TY YL I: K A M PA N JA RY H M Ä N N EU LE ET JO H N S M ED LE Y, SA U M A JA TR EN SS IT S EA LU P, SA U M A . Suojelupoliisillekin on jo soitettu. Alakerrassa Haavisto soittaa M.A. Nummista. Kaksi: halutaan tarvittaessa buustata jotain Haaviston viestiä. Jälleen Nato-kansanäänestys. Antonio on nukkumassa, jotta jaksaa ajaa Pekan illaksi kotiin. Kolme: halutaan nostaa Haavisto seuraajien määrässä Sauli Niinistön edelle. Pekka Haavisto on Suomen ainut dj, joka toivoo, että ihmiset juttelevat hänelle. Jälleen Matias Turkkila tankkaa lauseita Huhtasaaren muistiin kuin edessä olisi sanakoe vieraasta kielestä. Matkalla Pekan kanssa tarkoittaa, että Pekka pääsee leipälajinsa äärelle: kertomaan anekdootteja Afganistanista Darfuriin ja Etelä-Amerikkaan. Meillä on unelma -jättimielenosoitus oli sekin liberaalin Suomen suuri voitto. ”Niin ootko sä kuullut, kun tapahtui hyökkäys!” Kämppi sanoo. Nyt keikoille on ollut kymmenien metrien jonoja. HELMIKUU 2018 IMAGE 55 vastaukseksi hiljaisuutta. ”Kuusi vuotta sitten sai joka kerta lukea, että ihan kiva ehdokas, mutta ei mahdollisuuksia. Viimeisillä viikoilla ihmiset alkaa kiinnostua, ja keskustelu kääntyy enemmän arvoihin”, tapahtuman juontanut Mustakallio sanoo. Ilmiö, joka ei ollut sekään kenenkään hallittavissa, vaan ihmiset osallistuivat suunnilleen ”kusemalla kakkosen lumeen”. Eikä se siihen jäänyt. Jotta toinen kierros tulisi, seitsemän haastajan pitäisi jokaisen saada keskimäärin hieman yli seitsemän prosenttia äänistä. Kierretään Suomea ja rakennetaan kansanliikettä. Mitä siis tehdä, kun ihmiset eivät halua muutosta, vaan vahvan johtajan. Sitä paitsi on tapahtunut hurjempaakin. Jos saadaan. ”Kyllä se huuma sieltä tulee. ”Maanpuolustuskurssilla on kuulemma kerrottu, ettei Suomessa oltais varauduttu.” Ylöjärveltä ajetaan vielä Tampereelle, jossa on yhä hiljaisempaa. On luotettavat perusteet olettaa bottien toimivan samasta lähteestä. Tämäkin tilaisuus on kampanjaväen brändäämä. Moni heistä on tullut jatkoille kuunneltuaan ja kestittyään Pekkaa Nokialla. Yksi: halutaan aiheuttaa mielipahaa ja stressiä kampanjalle. Kahdeksan vuoden kuuliaisuus presidentti George W. I tsenäisyyspäivän alla Paavo Väyrynen sai kerättyä kannattajakortteja ehdokkuuteen riittävän määrän. Vanhempi mies sentään kyselee maamiinoista ja rajoitetusta ydinsodasta. Nyt mieleen tulee The Office. Dj-keikat keksittiin vähän vahingossa, kun syksyllä Haavisto pyydettiin soittamaan tunnin dj-setti Tavastian yhteydessä sijaitsevaan Ilves-ravintolaan. Kuuden vuoden takaista kampanjaa kuvattiin The West Wingiksi. Tarkoitus on voimistaa viestiä, joka tukee taustalla toimivan tekijän ja hänen asiakkaansa poliittisia tarkoitusperiä, Kämpin saamassa selvityksessä lukee. Suomen liberaali hegemonia on ollut viime vuosina niin vahva, että oikeistokonservatiivihallituksen suurin konservatiivisaavutus on ollut lykätä translain täytäntöönpanoa hallituskauden verran. Ja vaalitentteihinkin saadaan sähköä. Monelle muulle taas Sauli Niinistön äänestäminen tuntuu olevan kuin kansallisvelvollisuus. Haavisto spiikkaa kappaleiden välissä kuin paraskin yöradion juontaja. Seuraavana päivänä ihmetyttävät lehtien arviot tentistä. Ja vaikka Haavisto hävisi toisen kierroksen, Riikka Kämppi muistutti jo ensikohtaamisellamme, että kampanjasta seurasi paljon muutakin, merkittävimpänä kansalaisaloite ja kampanjointi tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Sesongin uutuus on sotilaallisen liittoutumattomuuden ja puolueettomuuden eroista ja 90-luvun EMU-kansanäänestyksestä vänkäilevä Väyrynen, mutta vetonaulaksi hänestäkään ei ole. Mustakallion tehtäväksi jää rohkaista. ”Pekan Twitter-tilille tuli jostain kolme tuhatta uutta seuraajaa
”Silloin haluaa ihan eri tavalla lähteä jakamaan flaijereita tammikuussa.” M utta ehkä näistä sittenkin vaalit tehdään! Nimittäin tiedusteluvaalit. Nyt yksi vihreä sanoo, että jos ehdokas olisi toinen, Kämppi olisi pidetty ”kepeillä 50 kilometrin päässä kampanjatoimistosta.” Toinen puhuu, että puolueen ja Kämpin välillä on yhä molemminpuolista epäkunnioitusta. Siitä huolimatta, että viime vaalien jälkeen Kämppi ja Jussi Lähde kirjoittivat Sydänten presidentti -kirjan, joka oli helppo tulkita siltojenpoltoksi puolueeseen. Kuusi vuotta sitten tuntui, että siistit tyypit ovat mukana ja jotain poikkeuksellista käsillä”, yksi maakuntavihreä sanoo. Hänen mielestään ehdokkaaksi olisi voinut valita vaikka Emma Karin. Toisaalta puolueen organisaatio on kasvanut. Taustahaastateltu toisensa jälkeen keksii samankaltaisen va riaation: Niinistö-light. Vihreitä haastatellessa minkäänlaista vaali-intoa ei ole havaittavissa. 56 IMAGE HELMIKUU 2018 jytkyvaaleissa perussuomalaisten vastavoimaksi ja ottivat pahasti nenilleen, kampanja pohjautui juuri suomileijonamainontaan.) Vanhaa on sekin, että Haavisto on valinnut tiiminsä johtoon Kämpin ja Muuraisen. Vaikka presidentinvaalit olisi kuinka taputeltu ennakkoon, puolueen pitäisi pärjätä. Sen jälkeen mediankin on ollut helppo unohtaa, että Jenni on kuningattaren sijaan kokoomuksen entinen viestintätyöntekijä. Olli Muurainen muistuttaa, ettei presidentinvaaleja voiteta pelkillä vihreiden äänillä. Mutta keskustelu on muutamassa päivässä ohi, kun paljastuu, että Teuvo Hakkarainen on öykkäröinyt ja ahdistellut kansanedustajakollegaansa kännissä. ”Pekka on kuvia myöten sata kertaa setäisämpi kuin Niinistö”, yksi vihreä sanoo. Puhumattakaan luvuista syksyn puoluebarometrissä, jossa 38 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että voisi kuvitella äänestävänsä vihreitä. Mutta hommat ovat Kämpin mukaan pääpiirteissään sujuneet. Kampanjassa on on Riikka Kämpin mukaan ihmisiä kymmenen kertaa enemmän kuin kuusi vuotta sitten, tapahtumia moninkertaisesti. Sen sijaan vihreät on nyt ihan eri puolue kuin kuusi vuotta sitten. Ja presidenttiehdokkaan olla edes väliaikaisesti puolueelle sellainen keulakuva, jota kesällä valitusta puheenjohtajasta Touko Aallosta ei ole tähän mennessä tullut. ”Emma olisi kyllä pyyhkinyt Vanhas-Matilla pöytää Venäjäasioissa, mutta erottunut tuosta harmaasta ja latteasta. ”Nyt on vain ruohonjuuriporukkaa tekemässä. Lähtökohtana pitäisi olla, että kaikki se mikä ei ole todella perusteltua salata, on julkista. ”Jännite on siinä, ettei kampanja ole tarpeeksi vihreä. Mutta olisi edes ne, oma ”core”. Nyt toivon Vihreistä ihmetellään, miksi kampanja on varovainen, sillä hävittävää tai pelättävää ei pitäisi olla.. ”Ja sen jälkeen käännyttää vasemmiston ja demareiden äänet”, yksi vihreä jatkaa. Kirjassa tuotiin julki huutolounaat ja erottamisvaatimukseen asti tulehtuneet välit silloiseen puoluesihteeriin Panu Laturiin. Eikä kukaan ei ole rohjennut muistuttaa, ettei Sauli henkilönä todellakaan ole ”semmonen kiva ihminen”, vaan äksy ja vallastaan millin tarkkuudella kiinni pitävä kamreeri, johon ”hallituksessakin suhtaudutaan hampaat irvessä”, kuten yksi politiikan taustavaikuttaja kuvaa. Haavisto ei ole kertaakaan saavuttanut vihreiden syyskuussa kellottamaa ennätyksellistä 17,8 prosentin kannatusta. Haavisto iskee välittömästi. Silti joulukuun alun Ylen gallupissa yli puolet vihreistäkin kertoi äänestävänsä Niinistöä. ”Oikeastaan ihme on, että gallupeissa on edes näin selvä kakkospaikka”, yksi kommentaattori kuvaa kampanjaa. Puhumattakaan siitä loputtomasta vitsinlähteestä, että eduskunnassa on samaan aikaan kännätty ja päätetty alkoholilaista. Joulukuun puolivälissä leimahtaa skandaali. ”Mutta enköhän minäkin äänestä Pekkaa ihan velvollisuudesta”, yksi Torvalds-harkitsija sanoo. Hyökkäys jää puolitiehen, eikä muiltakaan ehdokkailta saa siihen tukea, vaikka presidentinvaaleissa kaikilla pitäisi olla yksi vastustaja: kuningas Sauli ja hänen ympärilleen rakennettu maailmansyleilijä-kasvissyöjä-Jennin, koiran ja nyt vielä vauvan pyhä kolminaisuus, idylli, joka pehmentää kovan kuninkaan ulkokuvan. Siihen olisi helppo iskeä pehmeydellä ja idealismilla, mutta kuudessa vuodessa Haavistosta on tullut kuusi vuotta vanhempi valtiomies, nuoresta kapinallisesta 59-vuotias establishment-Pekka, Barack Obamasta Hillary Clinton. Helsingin Sanomat julkaisee erittäin salaisiksi leimattuja tiedustelupapereita, presidentti Sauli Niinistö tekee puolustusvoimain ylipäällikkönä välittömän tutkintapyynnön ja jo seuraavana iltana poliisit ratsaavat Hesarin toimittajan asuntoa. Mutta onko massasta apua, jos hurmos puuttuu ja Ultra Brakin tekee keikkoja ihan muista syistä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viranomaisten ei pitäisi salata liian suuria kokonaisuuksia silloin, kun joidenkin yksityiskohtien salaaminen on perusteltua, hän kirjoittaa blogiinsa. Mutta tämä onkin Pekka Haaviston kampanja.” Silti Imagen haastattelemat vihreät ja politiikan kommentaattorit ovat yhtä mieltä siitä, ettei kampanjasta oikein löydä viestiä ja strategiakin näyttää ihmeen odottamiselta. Mikä Haaviston kannalta parasta: aihe on presidentin valtaoikeuksien kovaa ydintä ja Niinistön virhe tavalla, joka esitti hänet kekkosmaisena jääränä, joka laittaa ”kansallisen edun” länsimaisen demokratian arvojen edelle. Niinistön varapresidenttiehdokas. Muutama kertoo punninneensa Nils Torvaldsin äänestämistä, protestiksi, mutta myös siksi, koska hän on liberaali kaupunkilaisehdokas, jolla on särmää ja selkeä Nato-kanta
Tai minkä takana hän ei aivan sataprosenttisesti voisi seistä”, Riikka Kämppi sanoo. Raision kauppakeskus Myllyssä ensimmäinen yleisökysymys tulee tuulipukumieheltä. Verkkojutussa sosiaalisen median asiantuntija ja yrittäjä Harto Pönkä arvioi seuraajien saapuneen palveluun Growtopia-pelin palvelinten kaaduttua. Konttorin ulkopuoliset ihmiset, neljäs ja yleensä myös viides, joka on usein vapaaehtoinen, ajavat Haavistoa hänen tila-Peugeotillaan ympäri Suomea, läpi kampanjatapahtumien minuuttiaikataulutetun sokkelon. Se, että edellisenä päivänä Pekka Haavisto on soittanut taas yhden täyteenahdetun dj-keikan Lappeenrannassa. Vihreistä ihmetellään, miksi kampanja on varovainen, sillä hävittävää tai pelättävää ei pitäisi olla. Kyse on paljon siitä, mitä Pekka Haavisto itse haluaa, ja – vielä enemmän – siitä, mihin hän suostuu. Sekä se, että Twitteristäkin on tullut vastaus. Hän katsoo kuuden jälkeen puhelinta: Niinistö on pudonnut kahdeksan prosenttiyksikköä. Kun Haavisto mainitsee pitkässä ja asiallisessa vastauksessaan terrori-iskut, tuulipukumies pudistelee päätään. Gallupeistakin uutiskärjeksi on löytynyt Niinistön kannatuksen jyrkkä lasku. Riikka Kämppi ja Mari Pasula ovat sopineet, että jos yökyöpeliyteen taipuvainen Pasula on hereillä vielä, kun gallup tulee, hän soittaa Kämpin hereille. Viisi tuntia sen jälkeen romahti WTC 7. Mitään toimenpiteitä galluptuloksesta ei seuraa. Tällaisia nämä gallupit ovat olleet. Laitoin sen jakeluun heti joka paikkaan”, Kämppi sanoo. Suomessa juuri rekisteröityineille tileille suositellaan Haaviston ja Niinistön kaltaisia suosittuja tilejä, mikä on Pöngän mukaan johtanut seuraajapiikkiin. Edellisillan palaveeraamisen jälkeen ei ole tarvinnut edes viestitellä mitään erityistä tiimin kanssa. HELMIKUU 2018 IMAGE 57 vain, että Sauli valitaan ensimmäisellä kierroksella, niin päästään näistä vaaleista.” Jos kuuden vuoden takaista Niinistö-kampanjaa kuvanneessa Presidentintekijät-dokumentissa tuskailtiin sen kanssa, kuinka Niinistö saadaan näyttämään tietynlaiselta, Haaviston kampanjatiimissä ei ole samanlaista ongelmaa. Kämppi saa kuitenkin herätä itsekseen. ”Ois toivonut, että nousee enemmän, mutta suunta on oikea”, Kämppi kertoo puhelimessa pari tuntia myöhemmin. Hyviä uutisia irtoaa silti. Haavistolle tipahtaa prosenttiyksikön kokoinen murunen plussaa: 11%. Lyseon auditorio on täynnä parempiinsa pukeutunutta nuorisoa. Haaviston kalenteri on yhtä päivää lukuun ottamatta täynnä tapaninpäivästä lähtien. Puhe on englanniksi, ja siksi konkreettinen. Aatonaattona Iltalehti julkaisee Accuscoren tekemän ennusteen. Haavisto astelee lähes suoraan pitämään puheen. Nytkin toivotaan tuloksia. Sen lopuksi hän pyytää: ”And next, I’ll ask everyone to stand up for the European Anthem.” Yleisö nousee. Poliittisen broileriuden tuntomerkit eivät katso kansalaisuutta. Sitten toinen kysymys isäntämaasopimuksesta, nopeat kahvit ja kuvat järjestäjien kanssa ja samalle aukiolle ilmaantuneen SN-ilmapalloparven ja myyntipöydän ohitse autohalliin. Sen jälkeen hän sairastaa vuoden ainoan flunssan. Alakouluikäisten suosima peli oli ilmoittanut kertovansa palvelimiensa tilasta juuri Twitterissä, minkä vuoksi sinne oli edellisviikolla rekisteröitynyt massoittain lapsia. Puolet niistä on mennyt Väyryselle, jonka myöhäisehdokkuus ei ollut ehtinyt edelliseen gallupiin. J oka kerta, kun toimistolle saapuu, koneisto jauhaa muuttumattomana. Hänelle ruoka on työpäivinä polttoainetta ja lounas ”8–12 minuutin hetki lukea päivän uutiset”. Kuusi vuotta sitten samassa gallupissa Pekka Haavisto oli noussut jaetulle kakkossijalle Paavo Väyrysen kanssa. Artikkeli vaalikampanjan viimeisistä viikoista on luettavissa osoitteessa image.fi.. P erjantaina viides tammikuuta julkaistaan Ylen gallup. Varsinaisten uutisten rinnalla ovat kampanjaan liittyvät uutiset. syyskuuta 2001 World Trade Centerin tornit. . ”Pekka ei halua lähteä mihinkään, mistä voisi olla hänelle myöhemmin haittaa. Homma jatkuu Kämpin mukaan kuten tähänkin asti. Beethovenin Oodi ilolle soi. (Niinistön kampanjasta kerrotaan, ettei heillä ole kiinnitetty huomiota asiaan.) Tämä presidentinvaalikampanja on kolmen vaihtuvan ihmisen demokratian nimissä toteutettava konttoriponnistus, jonka vuoksi kummilasten tanssiesitykset jäävät väliin ja lapsen tyttöystävää päätyy kutsumaan epähuomiossa lapsen eksän nimellä. Kahvila, kauppakeskus, kirjakauppa, vastaanottokeskus. Turun kaupunginjohtaja, kokoomuksen entinen puoluesihteeri Minna Arvekin oli tulossa, mutta vaihtoi viime hetkellä tapahtuman lätkämatsiin presidentti Niinistön kanssa. Vuorossa on vielä on järjestön puheenjohtaja Tim Backhausin tervehdys. Stetsonista improvisoiden, kuten hänellä on tapana pitää lyhyemmät tervehdykset. Peugeot on pitänyt aamulla käynnistää kaapeleilla. Artikkelia varten on haastateltu useita vihreitä, politiikan kommentaattoreita sekä Pekka Haaviston vuoden 2012 kampanjassa mukana olleita. ”New Yorkissa romahtivat 11. Ei itse toimitusjohtaja Dorseyltä, mutta on silti: We’ll have a look into this. Edellisellä viikolla Twitteristä on kadonnut 1 700 bottiseuraajaa. Pari pysähdystä Salossa ja kymmenen minuuttia myöhässä Raisioon. Ainakaan enää. Iltakuudelta vuorossa on puheenvuoro Euroopan nuorten parlamentin istunnon avajaisissa Turun Lyseossa. ”Mä uskon, että otsikoilla on kaikkein suurin merkitys mielipiteenmuokkaukseen”, Kämppi sanoo. Se tarkoittaa, että galluppäivänä kierretään Varsinais-Suomea 12 tuntia ja matkat päälle. Sillä on mentävä, mitä on. ”Olemme kahden ja puolen prosentin päästä ihmeestä. ”I’ve always been a supporter of trans-Atlantic cooperation”, Haavisto sanoo. Tammikuun ensimmäinen perjantai on tavallinen, hektinen kampanjapäivä, jonka ohjelmaan kuuluu kahvia kuin papeilla sunnuntaisin ja usein se, että pakoauto tyhjäkäy pihalla odottaen, että viimeinenkin saa yhteiskuvansa Haaviston kanssa. Myös joulunalusviikon tiistaina Riikka Kämppi syö samaa Alepan fetasalaattia kuin lähes joka päivä. ”Enemmän tässä tuntee empatiaa Haataista ja Vanhasta kohtaan, kun heillä on taustalla isot koneistot”, Kämppi sanoo. Pekka Haavisto hymyilee leveästi. Myös Yle on kiinnostunut Haaviston hämäristä seuraajista. Miksi WTC 7 tuhoutui?” mies lukee hitaasti kysymyksensä paperista. Mutta jos ehdokkaasta ei ole muovailuvahaksi, sille ei mahda mitään. Oskari Onninen jatkoi Pekka Haaviston kampanjan seuraamista tämän artikkelin jälkeenkin. Iltalehti on kirjoittanut Kämppiä miellyttävän jutun Pekan ja Antonion kampanjareissusta Fuengirolaan. Sen mukaan Sauli Niinistö saisi ensimmäisellä kierroksella 52,4 prosenttia äänistä
Koska kaikki ovat internetin ansiosta ”kriitikkoja”, vahvan kriitikon päivät ovat hänestä ohi. Scott kutsui itseään dinosaurukseksi ja pilvelle huutavaksi mieheksi esseessään vuonna 2016. Keskustelijoista kukaan ei saa juuri nyt rahaa taiteen arvioimisesta. TeksTi Tero KarTasTenpää kuvaT anTTi veTTenranTa K ri itt in en ’. Kriitikko kaatuu kasvoilleen. Se julkaistiin lokakuussa Granta-lehdessä ja herätti tietysti hämmennystä. Lehden esikoiskirjaraadin puheenjohtajalla on paljon valtaa siihen, millainen kirjallisuus saa tilaa Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Näyttelijät, arkkitehdit ja kuvataiteilijat ovat nurisseet kritiikeistä yhä useammin myös julkisesti. The New York Timesin pääelokuvakriitikko A.O. Kirjallisuustoimittaja Antti Majander on isyysvapaalla Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksesta. Sitä jatkuu hetken. Majander on tullut paikalle samaa matkaa entisen kollegansa Suna Vuoren kanssa. Hän kouristelee kuin yhtyisi asfalttiin. Kirjailija Pasi-Ilmari Jääskeläinen laati Alaston kirjailija! -blogiin pari vuotta sitten toivelistan kriitikoille, miten tehdä arvosteluita. Vuori irtisanoutui Hesarista vuonna 2015. Sininen rätisee porttikäytävässä. 58 IMAGE HELMIKUU 2018 tilanne Kritiikeistä on tullut tuoteselosteita, taiteilijat nauravat räkäisesti kriitikoil leen. Dialogi käynnistetään perjantai-iltana Helsingin Kulosaaressa sijaitsevassa toimistotalossa, tarpeeksi kaukana kantakaupungin sisäpiireistä. Siitä tulee maneeri.” Tämä kirjailija Riku Korhosen väkivaltafantasia on suunnattu hänen työtään arvostelleille kriitikoille. Akateemisessa tutkimuksessakin on todettu, että tulkinnan osuus kritiikeissä on vähentynyt. Image kutsui neljä kritiikkikriittistä taiteen ja median ammattilaista kertomaan, miten kulttuuriarvostelun ongelmat puretaan. Mutta ei Korhonen ole mitenkään ainoa taiteilija, joka suomii kriitikoiden työtä. Finlandia-ehdokas Cristina Sandu valitti joulukuussa Suomen Kuvalehdessä, että Helsingin Sanomien kritiikki hänen teoksestaan Valas nimeltä Goliat oli laiska. Arvioita hän kirjoitti jo teini-ikäisenä, ja jatkoi teatteritieteen opintojen jälkeen teatterikriitikoksi pariksi vuosikymmeneksi. Ammattikunta ei usko itseensäkään. K opautan häntä olkapäälle ja painan lamauttimen ohimoon. Image kutsui kirjailijan, koreo gra fin, ex-kriitikon ja kriitikon keskustelemaan, voisiko kritiikin vielä pelastaa. Lehtien kulttuuritoimitukset ovat supistuneet ja samoja kritiikkejä kierrätetään lehdestä toiseen. ”Minustahan se on kiinni”, Majander vitsailee. Kuvataidekriitikko Otso Kantokorpi taas julisti viime syksynä Kirkossa ja kaupungissa taidekritiikin kuolleeksi, koska se on niin vähäistä. Pitää avata väylä kriisipuheelle
HELMIKUU 2018 IMAGE 59 tilanne HELMIKUU 2018 IMAGE 59
Olen aika konservatiivinen ja luen suunnattoman uskollisesti painettuja lehtiä, mutta en minä muista, kuka ne on kirjoittanut. Nyt kun olen taiteilija ja kirjailija ja minut on todella törkeästi haukuttu Hesarissa, minä vain nuolen teitä kriitikoita, koska olen täysin riippuvainen teistä. Vuori: Ehkä se on niin tarpeellista. Klassisen musiikin kriitikko Seppo Heikinheimosta on kirjoitettu enemmän musiikkitieteen pro graduja kuin useista säveltäjistä. E nnen ainakin kriitikolla oli kaikki paremmin. Ja varmasti niin kauan kuin on ollut taidetta, on ollut joku, joka on ollut siitä jotain mieltä. Vuori: Minulle sillä on merkitys. Hän on urbaanin taiteen valtionpalkitun yhteisön UrbanApan taiteellinen johtaja, joka on arvostellut taidekritiikin oletettua neutraaliutta. Vallasta ja vastuusta tulee olla tietoinen, mutta ”Yksi syy irtisanoutumiseen oli se, että koin, etten pysty tekemään työtä niin hyvin ja huolellisesti kuin olisin halunnut tehdä. Näissä puitteissa, mitä edelleen on – puhun nyt omasta lehdestäni tai ei se minun ole, olen siellä töissä – pitää pelata niillä korteilla, jotka on käytettävissä. Toimittaja Tuomas Karemo arvioi Ylellä ”persu-henkisen” Heikinheimon miellyttäneen ”kadunmiestä”, koska mätämämunaksi muistelmissaan itseään nimittäneen kirjoittajan vihaiseen ilmaisuun oli helppo samastua. 60 IMAGE HELMIKUU 2018 Image: Mitä taidekritiikki on. Heini Junkkaala teki hänestä yhden hahmon Jeesuksen ja Mika Myllylän rinnalle Kansallisteatterin näytelmään Olipa kerran minä vuonna 2015. Jos saisin tehdä sellaista lehteä kuin haluaisin ihan vapaasti, niin se mihin tartutaan, tehtäisiin tosi hyvin. Lindgren saapuu joukkoon hetken odottelun jälkeen. Hän ei halua vastakkainasettelua. Suna Vuori: Minä uskon, että kritiikki on aika inhimillinen asia. Lindgren: Sitä minä juuri ihmettelen. Muistan, mitä kirjoitettiin. Koin tekeväni sitä rakkaudesta teatteriin koko ajan.” Ennen lopettamistaan Vuori oli saavuttanut Suomen arvostetuimman teatterikirjoittajan aseman. Henkilökohtainen kantani tähtiin ja pikku arvioihin... Antti Majander: Puhun omasta puolestani: en usko sellaiseen, että kriitikko olisi liikkeellä sen takia, että haluaisi löytää virheitä, vaan sen takia, että haluaisi löytää jotain sellaista, jota ei jo tiedä. Minulla on mielipide jostain, mitä näen tai koen. Lindgren: Minä en usko tuohon. Aina ei mene parhaalla mahdollisella tavalla. no, se nyt ei kiinnosta ketään. Lindgren: Ei ole. Tässä on tapahtunut niin monta muutosta lyhyessä ajassa, lehtiä kuollut, toimintaedellytykset kaventuneet ja vaatimukset muuttuneet. Siitä se lähtee. Mitä minä tästä kaikesta tykkään. Lindgren: Se oli sitä aikaa, kun oli Pekka Tarkka, Jukka Kajava ja Seppo Heikinheimo, ja näitä tyyppejä luettiin. Nykyisin Vuori tekee kulttuuriviestintää perustamassaan Svart Helsingissä ja nimittää itseään kulttuurinpuolustajaksi. Sonya Lindfors: Yritän taiteeni kautta tehdä näkyväksi kaanonia, joka ei ole välttämättä valkoista, eurooppalaista taiteen kaanonia. Tällaisia kirjoja ilmestyy edelleen, vaikka kuinka väitetään, että kirjallisuus on kaupallistunut. Heikinheimo kirjoitti säälimättömiä arvioi ta ja suututti monia merkittäviä taiteilijoita niin tulisesti, että taiteilijat laativat hänen työtään vastustavan adressin 1990-luvulla. Tällainen vaikutus ei synny siitä, että on yksittäisiä kirjoituksia jossain. Viimeinen ja neljäs keskustelija, koreografi Sonya Lindfors, tulee paikalle taksilla Teatterikorkeakoululta, jossa hänen pitämänsä luento on venynyt. Minusta se halveksii taidetta, taiteentekijöitä ja lukijoita ja kirjoittajia ja kirjoituksen julkaisijaa. Tätä vastaan olen taistellut, ja kaikki kriitikot ja toimittajat vihaavat minua. Se vaatii pidemmän ajan. Majander: Kritiikki on aina ollut kriisissä ja se on aina ollut ennen parempaa. Voidaan sanoa, että kritiikkiä ei tarvitse olla ollenkaan, mutta tiettävästi niin kauan kuin ollut ihmisiä, on ollut taide. Hänestä ja Jukka Kajavasta pystyi tekemään sketsihahmot Pulttiboisiin niin, että massat tajusivat nauraa kaikkea haukkuville karikatyyreille. Lindgren: Meillä on ollut taidekritiikkiä 1800-luvulta asti, niin ei se hirveän... Ideahan on laittaa teokset pötköön rinnakkain ja siinä luoda keinotekoinen asteikko arvottaa niitä, että onko Antti Majander. Kulttuuria nostattamaan paikalle on kutsuttu usealle kielelle käännetty toimittaja-kirjailija Minna Lindgren, jota ei haittaa, jos häntä kutsuu hankalaksi. Se on hirveän helppo tapa tehdä journalismia. Keskustelijat kerääntyvät neuvotteluhuoneen neliönmuotoisen pöydän ympärille. Se johtuu pitkälti siitä, että tulen klassisen musiikin maailmasta, jossa tapahtuma oli toissapäivänä ja sitten siitä tulee nihkeä kommentti. Minna Lindgren: Pidän kritiikkiä etupäässä taiteen häiriötekijänä. Mutta kritiikkiä ei tarvitse ajatella jonkun tietyn muotoisena. Ei se ole oleellista, kuka kirjoitti. No, en ole iloinen. Minulle kritiikki merkitsee halua löytää näitä kirjoja ja kertoa niistä muillekin, jotka saattaisivat olla niistä kiinnostuneita. Se on tunnistamatonta kriitikolle, joka ei ole tottunut siihen, opiskellut sitä, kiinnostunut siitä tai ei välttämättä validoi sitä taiteeksi. Ennen aloitusta Lindfors vaatii tiukkasanaisesti selitystä henkilövalinnoille. suhde, joka perustuu luottamukseen, rakentuu yleensä hitaasti, esimerkiksi vertaamalla kriitikon taidekäsityksiä ja maailmankuvaa omiinsa. Vuori: 1700-luvulta. Mitä tapahtuu, kun joku, jolla ei ole tuntemusta asiasta, jota olen tekemässä, kirjoittaa kritiikin. Näkökulmia, joita omassa pienessä päässä ei tajunnut, ehkä tuttujakin asioita, joita laittaa uuteen järjestykseen. Vuori: Medialla ja kriitikolla on se valta, jonka lukijat niille antavat. Vuori: Vastustan suuresti tähtien antamista taideteoksille. Klassiseen musiikkiin erikoistunut Bonnier-palkittu toimittaja ja kirjailija on käyttänyt vuosikymmeniä arvostellakseen kriitikoita esimerkiksi Yleisradiossa ja Suomen Kuvalehdessä. Lindfors: Minulle sillä on myös iso merkitys. Miksi se on säilynyt niin kauhean muuttumattomana, kun kaikki muu on muuttunut. Kaikkien keskustelijoiden kanssa on sovittu etukäteen, että tarkoitus ei ole tapella vaan kehittää kritiikille uusia tapoja olla taas tärkeää. En ymmärrä, mihin sitä tarvitaan. Taiteesta kirjoittaminen on hirveän tärkeää, ja toivon, että kritiikillä olisi mahdollisuus antaa työkaluja myös sellaisille, jotka eivät ole taiteeseen perehtyneitä
Majander: Ei ole. Jos minulla olisi valta, värväisin heti sen ihmisen, joka keksii, miten tällaisia kritiikkejä tehdään netissä. Ei viittä, neljä. Nyt on syntynyt vaarallinen tilanne, jossa on yksittäisestä kritiikistä kiinni, myydäänkö katsomot täyteen vai ei. H aloon aiheuttavat nykyään taiteilijat, jotka eivät hyväksy saa maansa kritiikkiä. Siitä ei tule mitään, jos kritiikkiä tehdään niille ihmisille, jotka ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita kirjoista. Vuori: Ne menivät aika voimakkaasti henkilökohtaisuuksiin... Lindgren: Olen sitä mieltä, että on ehdottomasti menty parempaan suuntaan. Minä en katsojana pysty paneutumaan siihen, mikä tässä on erityistä, mitä pitäisi huomioida. Vaikka varmasti oli hirveästi ihmisiä, jotka luki niitä. ”Aaa 3?000 ihmistä kuoli luonnonkatastrofissa, aaa jonkun koira on sairaana, aaa Liisan synttärit. Tadaa, muistele, mitä kolme vuotta sitten tapahtui elämässäsi.” Kaikista tulee samankokoisia asioita nostettuna samalle janalle. Vuori: Kauhean usein se, että teos saa valtavasti katsojia, ei ole ylistävän kritiikin ansiota. Lindgren: Sen takia kritiikkiä ei minusta pidäkään olla. Majander: Kritiikin pitäisi pystyä heti lähtökohtaisesti kertomaan, että nyt ei ole kyse siitä, että antaako joku kaksi vai kolme tähteä, tai onko Antti tai Suna tai Minna tai Sonya tykännyt. Lindgren: Joo ja muistan kun olin A-studiossa vuonna 1990 ja tein ison jutun, kun Hesarissa oli... Asiantuntijuus pitää käyttää siihen, että muilla kuin kritiikin keinoilla avataan taidetta ihmisille. Lindfors: Amanda Palo teki emansipatorisen teoksen omasta seksuaalisen väkivallan kokemisestaan. Image: Niitä ei voisi julkaista enää. Vuori: Varmaan syntyisi hirveä haloo. Lindgren: Sinä käännät sen päälaelleen. Lindgren: Siis missä näitä annetaan. Pitää olla toisenlaista journalismia, asiantuntijajournalismia. Pelkään, että printin luutuneitten tekijöiden on vaikea keksiä sitä. Edes Kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin markkinointikoneisto ei pysty vastustamaan sitä, että Hesarissa on kritiikki, joka lyttää. Ne ovat täysin eri asia! Toinen käsittelee väkivaltaisia rakenteita ja toinen on esteettisen käsityöläistaidon äärellä. Lindgren: Ihan hirveitä. Lindgren: On tilanteita, joissa joku sanoo nykyään, että olispa Heikinheimo, kun asiat menee todella päin persettä, eikä kukaan toimittaja käsittele sitä. Pitäisi pystyä kertomaan, Pidän kritiikkiä etupäässä taiteen häiriötekijänä.” – MINNA LINDGREN Sonya Lindfors ”. Majander: Tapani Maskula antoi aina yhden tähden ja kun hän antoi kaksi tähteä, se oli tapaus. Minusta tuo ei ole totta, mitä Sonya sanoit, että ennen oli joka paikassa kritiikkejä ja sillä yhdellä ei ollut merkitystä. mikä se oli, Lindfors... Tämä ei edes toimi, jos tähtiä antaa tietyn kriitikon sijasta kuka milloinkin, millä periaatteilla kulloinkin. Lindfors: Puhun aina omasta kontekstista... Majander: Irma. Lindfors: Ja puhun 2000-luvun alusta, koska 1990-luvulla olin viisivuotias. Oikeasti kun selaa 1970luvun kritiikkiä, niin siellä kirjoitetaan aika julmasti. Siitä tulee kuin Facebook. kritiikkejä oli useissa lehdissä. Vuori: Lähdettyäni lehdestä ne ilmestyivät sinne. Lindfors: Jos me yritetään laittaa erilaisia teoksia samaan laatikkoon, tapahtuu vastaavanlainen tasapäistämisoperaatio. Majander: Todistan. Hesarissa kaikki arvosteltiin klassisen tanssin näkökulmasta vuonna 1990. Antti voi todistaa, että toimituksessa ollessani vastustin niitä ryppyotsaisesti, kiivaasti ja huumorintajuttomasti. Se antaa aivan väärää informaatiota lukijalle, että nämä yrittäisivät asettua samalle alustalle. Kirjailija Juha Itkonen sai aikaan vuonna 2016 kiihkeähkön keskustelun, kun avautui Facebookissa kirjansa saamasta arviosta. Ei siellä anneta vieläkään tähtiä tanssille tai sirkukselle, ei klassiselle musiikille, ei kuvataiteelle, ei kirjoille. Vuori: Hän antoi muistaakseni Casablancalle neljä tähteä. Lindgren: Sen takia kerron sinulle, että asiat eivät olleet paremmin ennen. Vuori: Hesarissa annetaan esimerkiksi teatteriesityksille tähtiä. Lindgren: Ei voisi. Lindgren: Joo, joka ei ymmärtänyt mitään modernista tanssista. Samaan aikaan Alpo Aaltokoski teki taidokkaasti viimeistellyn koreografian. Onko Seppo Heikinheimoa ikävä. Tanssin kentällä on myös niin, että aiemmin että tässä esityksessä, kirjassa, leffassa on tällainen kulma, joka voisi kiinnostaa juuri sinua. Mitä se tekee teoksille, kun ne asetetaan samalle kaks tähtee, kolme tähtee -akselille. Hän sanoi, että Helsingin Sanomien kritiikki saa hänet epäilemään omaa mielenterveyttään. Toinen asia on se, että aina se on ollut Hesari, joka päättää, että myykö joku teos. Mutta teatterille annetaan. Lukijalla ei ole mitään mahdollisuutta suhteuttaa omaa näkemystään vaihtuvien tähdittäjien skaalaan. Image: Aiemmin kritiikkejä luettiin taidepiirien ulkopuolellakin, koska kriitikot olivat tunnettuja hahmoja, joiden tiukkoja näkemyksiä arvostettiin. Vuori: Sen lisäksi tähtiä voivat olla antamassa ihan eri ihmiset. Majander: Ei kukaan kriitikko pysty kirjoittamaan mitään, jos hän ajattelee sitä, että miten tämä vaikuttaa... HELMIKUU 2018 IMAGE 61 tuo parempi vai huonompi kuin joku muu
62 IMAGE HELMIKUU 2018 Viikko arvion julkaisun jälkeen Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies kirjoitti niin sanotun lauantaiesseen, jossa hän selitti kritiikkiä. Minun agendani on toinen. Majander: Sonya, saanko kysyä sinulta. Kuusisto sanoi Lampilan väitteiden olleen ”potaskaa”. Minun mielestäni kritiikki ylläpitää hierarkista positiota ja positiivinen kritiikki antaa taideobjektille jotain arvoa, joka lisää sen myytävyyttä tai nostaa sen arvostettavuutta hierarkisessa systeemissä. Kritiikki ei ole viimeinen sana, esseessä muistutettiin ja huomautettiin, että myös erehtyminen on osa kriitikon työtä. Majander: Mistä sä saat sinun energian. Tuohan kuulostaa ihan loputtomalta. Lindfors: Jotkut taiteilijat haluavat. S ana kritiikki pohjautuu kreikasta ja tarkoittaa alun perin erottelua. Enää kyse ei ollut vain siitä, mitä kriitikko sanoi, vaan myös siitä, mitä tämä oli: Lindforsista oli ongelmallista, että valkoinen, rodullistamisen keskustelua tuntematon arvostelija kirjoitti kritiikin teoksesta, jossa käsitellään ”toiseuttavia representaatioita”. Lähetin esimerkiksi HBL:n kriitikolle kritiikin hänen kritiikistään. Viimeisin keskustelu liittyi Riku Korhosen Granta-esseeseen. Lindfors: Joo, mutta silti se on yksi ihmi”Tähtien antaminen halveksii taidetta ja kirjoituksen julkaisijaa. Pitäisikö kritiikki siis aina lukea yhden ihmisen mielipiteenä. Olen oikeasti sitä mieltä, että kriitikot tulevat aina jälkijunassa ja taiteilijat ovat näkijöitä. Vuori: Eiköhän me kaikki Hesarin kriitikot olla saatu tappouhkauksia ja oltu vihanpurkausten kohteena. Että minun praktiikkani perustuu siihen, että yritän heiluttaa valta-asetelmia ja tulla pois sieltä, että taiteilija on aina se altavastaaja – anna rahaa, anna tilaa. Usein mietin, että olen huono taiteilija, koska en ole aina niin kiinnostunut, onko taide hyvää. Olen kiinnostunut ihmisistä, olen kiinnostunut, miten saataisiin moninaisia ääniä. Korhonen puolusti suunnanneensa tekstin fiktiiviset teot kriitikkojen julkiseen hahmoon. Yleistäminen puhuttaessa sekä taiteilijoista että kriitikoista on täysin epäkiinnostavaa. Se oli tunteiden purkaus, eikä pelkästään hänen, vaan myös hänen kollegoidensa. Yritän fasilitoida itse myös työskentelymahdollisuuksia muille ja löytää uusia työskentelytapoja. Toki menen etunenässä, ja olen yrittänyt konkreettisesti tehdä asioita toisin. Lindfors: Minua kiinnostavat rakenteelliset asiat. Miellyttävänä koetaan sellainen, joka on jo ennalta tuttua. Lindgren: Ei ylistävä kritiikki ole välttämättä hyvä kritiikki. Mutta eikö ole aina ollut taiteen tehtävä mennä etujoukoissa. Se pitää vain hyväksyä. Lindgren: Minusta se on vale. Jos mietitään, mitkä on kritiikin kriteerit, niin siinä pitää olla asiantuntemusta, analyysia ja oivallusta. Lampila kirjoitti arviossaan, ettei teos voinut mitenkään olla Beethovenia. Nykyään myös tiedämme, että psykologiset faktat vaikuttavat siihen, mistä ihminen pitää. K oreografi Sonya Lindfors kirjoitti Ruskeat tytöt -blogissa huhtikuussa 2016 vastineen teostaan arvioineelle HBL:n kriitikolle. Eli ei ainoastaan yhtä estetiikkaa tai samoista taustoista, kouluista ja kaanoneista tulevia esityksiä. Minusta meidän vakituisten tehtävä on enemmänkin ottaa tuollaista vastaan kuin joidenkin freelancereiden. Minulla on useita ystäviä, joista joku haluaa vain sen kehun, joku haluaa analyysia, joku ei halua ollenkaan ja kieltää kriitikkoa tulemasta esitykseen. (Hän ei halunnut osallistua tähän juttuun, koska kokee, että häntä on julkisuudessa kohdeltu kuitenkin hyvin.) Majander: Rikun kirjoitus on nähdäkseni vapauttava päiväuni. Minusta on tärkeä pointti, etteivät taiteilijat kerjää ensisijaisesti kiitosta. UrbanApa pyrkii esimerkiksi kuratoimaan moninaisuutta. Hän kirjoitti, että hän itse ja muut rodullistetut taiteilijat asettavat kehonsa ja kokemuksensa keskiöön, yrittävät haastaa taide maailman heille antaman aseman ja haluavat päästä pois marginaalista. Lindfors: Se on! Vaikka se miellyttäisi, se on yhden ihmisen mielipide. Mutta osaavat muutkin kuin kirjailijat. Olen reilut 30 vuotta kirjoittanut kritiikkiä, ja siellä on varmasti tekstejä, jotka mieluummin jättäisin näkemättä ja saattaisin punastella. Minun taiteilijakäsitykseni, ideologiani voi olla täysin eri kuin sinun. Että okei, luodaan tätä dialogia. Sananmukaisesti kriitikon pitäisi siis ammattinsa puolesta pystyä erottelemaan hyvä taide keskinkertaisuuden massasta. Ymmärrän hyvin, että tunteet kuohahtaa, kun on paljon aikaa elämästään käyttänyt teoksen tekemiseen ja tuntuu, että joku vetää sen kölin alta tosta noin vaan parilla lauseella ylimielisesti ja ylimalkaisesti. Pidin epäreiluna, ettei siinä mainittu ketään meidän Hesarin vakituisista kriitikoista. Se on asiantuntijan mielipide, jolle on annettu valtaa. Rikun pitäisi olla itse vastaamassa, mutta minä saatan kuvitella, että hän olisi hieman hämmästynyt, miten totisesti teksti otettiin vastaan. Viulisti Pekka Kuusisto kävi Helsingin Sanomissa tiukkaa keskustelua vuonna 2010 Hannu-Ilari Lampilan arviosta, jossa hänen Beethoven-esitystään nimitettiin huijaukseksi ja epäeettiseksi toiminnaksi. Taidehistorian yksi tavallisimmista sankaritarinoista on se, kuinka radikaali taiteilija saa teilaavat kritiikit mutta nousee silti mestarin asemaan kuten Jackson Pollock tai Igor Stravinsky. – Suna Vuori Minna Lindgren ”
Tästä myös kaikki keskustelijat ovat yhtä mieltä. Minä toivoisin, että jos lehden lukijat pitävät kritiikkiä tärkeänä, he tekisivät sen tiettä väksi niille vaikutusvaltaisille henkilöille toimitusten johdossa, jotka päättävät esi merkiksi klikkien perusteella, mille lehdessä annetaan tilaa. Lindfors: Et sanonut, sanoit aivan päin vastoin. Instituutiot ja rakenteet ylläpitävät sitä hierarkista positiota itse itsessään. Se on yhden ihmisen mielipide, jolla on valtaa. Lindgren: Jukka Isopurokin. Lindgren: Tässä mielessä maailma on men nyt paremmaksi. Hannu Ilari Lampila kirjoittaa, eiväthän ne muut eläkkeellä ole. Koska ei joka kritiikissä voi kirjoittaa, että mikä on mun taidekäsitys. Lindgren: Tarkoitin tuota. Majander: Juu, juu, juu. Lindfors: Tuoda leikkisyys ensimmäistä kertaa kritiikkiin! Kun nauhuri suljetaan, orastava leikki mielisyys katoaa. Ei se ole niin kauhean vaikeata, mitä konser tissa tapahtuu. Kameralle puhuminen tuntuu hänestä mainoksen tekemiseltä isolle mediatalolle. Mutta onko se niin vaa rallista. Kriitikoksi eivät suostu Hesariin muut kuin eläkeikäiset miehet. Lindfors: Miten se tehdään näkyväksi, että kriitikko voi olla oman kehonsa kanssa, oman historiansa kanssa läsnä siinä kuvassa. Lindfors: Niin, että tämä on neutraali asian tuntija, joka tietää, mikä on hyvää. . Majanderkin huomaa tilaisuuden poistua paikalta, eikä videoita lopulta kuvata. Tarkoitan, että haastattelun tehtävä ei ole tuoda haastatte lijan näkemyksiä esille. Lindgren: Se on fakta, että se on yhden ihmisen mielipide, mutta sen sanominen on tapa vesittää kritiikin valta. Minusta toimittaja ei ole kiinnostava, haastateltava on. Lindfors: Miten voisi tuoda leikkisyyden takaisin kritiikkiin. Että ei teillä hirveän raikas se edustus ole. Majander: Eihän toi pidä paikkaansa. K eskustelu on aika päättää, vaikka kriisistä ei ole sel vitty. Lindfors: Maailma ei ole noin mustaval koinen, että se on jompikumpi. Lindgren: En tiedä hierarkisista positioista. Lindgren: Se liittyy siihen, mitä Suna sanoi, että lukijalla voi olla pitkä suhde kriitikon kirjoituksiin. Haastattelu on yksi tapa käsitellä, mutta eihän haastattelu voi olla kriittinen, haastateltavan tehtävä on tuoda haastateltavan ääni esiin. Majander: Leikkisyyden takaisin kritiik kiin. Lindgren: Näin minä just sanoin. Keskustelijoita pyydetään kertomaan videolle parilla lauseella arvionsa suomalaisesta kritiikistä. Kritiikin teh tävä on haastaa valta asetelmia eli luoda kriisiä, bulgarialainen kulttuuriteoreetikko Boyan Manchev sanoi Liikekieli.comin haastattelussa. Kritiikin asema on mennyt pienemmäksi, koska on tullut monenlaisia keinoja. Lindfors: Kyllä minä koen, että tanssin ken tällä ylläpidetään sitä, että se on vaikeaa. Hän ehdottaa kriitikoille kruunusta luopumista ja asettu mista ”muutoksen tilaan”. Kuvittelen, että jutun lukija jää hämmentyneeksi, jos on vain analyysi ja analyysi, eikä ole sitä, että tykkäsikö se, oliko sillä hyvä ilta. Lindfors: Moni kuvittelee! Vuori: Kyllä niitä käsityksiä on. Se ylläpitää kauhutilaa klassisesta musiikista. Haluaisin purkaa sitä, ettei ole olemassa mitään neutraliteettiä. Majander: Aa, joo Veijo on kanssa eläk keellä. Ainakaan maailmankuvasta. Aiemmin puhuttiin analysoin nista, oivaltamisesta... Lindfors: Taiteen kentällä me itse muuten kin ylläpidetään kauhun tilaa, ei se ole vain se kriitikko. Majander: Kyllä sen huomaa tekstistä, että onko kriitikko tempautunut mukaan. Lindfors: Neutraliteetin kysymyksen läsnä olo, että kriitikko olisi objektiivinen, se on kiinnostavaa. Lindfors: Että se affekti on joku kosketus pinta. Että hei, minä ja minun puhekuplani tässä. Lindgren: Veijo Murtomäki. Lindfors: Voiko kysyä, mikä on teidän mie lestänne laatutaide tai hyvä taide. Sonya Lindfors pyytää, että hän voi jät tää tehtävän väliin. Voi olla hen kilökohtainen ja asiantunteva yhtä aikaa. Lindgren: Sulla on vahvat ennakkoluulot. Siksi kiinnostaa, mikä on teistä laatutaidetta. Majander: Älä ole niin varma. Lindgren: Sitäkö sinusta on kritiikki. Lindgren: Mikä nyt on kriittisyys. Mutta kri tiikki ei ole aina paras tapa käsitellä teoksia. Luulen, että todella moni lukee siltä kantilta. Ei se mahdu siihen. Lindfors: Totta kai! Koska minä en tiedä, mistä sinä tulet ja mitä olet kokenut, etkä sinä tiedä, mistä minä tulen. Kritiikkien muotojen olisi muutut tava. Majander: Kun laskeskellaan, miten kri tiikkien määrä on vähentynyt, pitää ottaa huomioon, miten teoksia käsitellään muu tenkin kuin kritiikillä. HELMIKUU 2018 IMAGE 63 nen, vaikka hänellä on positio instituutiossa. Kiinnostaa, koska edustamme eri sukupolvia ja erilaisia maailmankuvia... Onhan sulla. Minä lähden dekolonialistisen dekonstruktion [siirtomaavallan vai kutusten purkaminen] kautta siitä, että me emme oikeasti ymmärrä toi siamme, ja ainoa mitä voidaan tehdä, on tällain räpiköidä. Se kertoo, missä mennään. Lindgren: Ei kai kukaan kuvittele, että krii tikko on objektiivinen. Jos hän ei ole vuoteen tempautunut, hänen kannat taa tehdä jotain ihan muuta. Vaikka edustan tässä UrbanApaa, olen myös Sonya Lindfors, eli minulla on instituution tuoma positio ja tahtotila, ja sen lisäksi minulla on oma tahtotila, oma kokemukseni. Vasta hankainen. Milloin siinä oli sitä. Lindgren: Ok, tunnistan tuon. Majander: Minä ainakin vältän käyt tämästä sanoja laatutaide, mestari, nero tai tällaisia, joita monesti liite tään klassiseen musiikkiin. Majander: Vastahankainen... Usein on läsnä elementti, että oliko kokijalla kivaa sen elokuvan kanssa – mitä se siitä tykkäsi. Mutta minun pakko kehua Hesaria, että siellä on nähty vaivaa tuoda taidetta esiin muutenkin kuin kritiikillä. Klassisen musiikin ala on mennyt ihan marginaaliin siellä. Eikä, että hei tässä totuus. Kukaan ei anna suomalaiselle kritiikille tähtiä. Vuori: Minä en ainakaan pysty tyhjen tävästi vastaamaan tuollaiseen. Vuori: Minusta on tultu eteenpäin siitä, kun kriitikko yritti sanamuotoja myöden häi vyttää itsensä kritiikeistään. Musiikki kritiikin kieli on hirveän vieraannuttavaa. Suna Vuori
Tuntuu varmaan hyvältä saada syytökselle vahvistus, vai miten sen ilmaisisi. Ei tunnu, ja se juuri onkin ongelma: femi nistit eivät haluaisi olla oikeassa. Myrskyisää avioeroa kuvataan romaanissa Århundradets kärlekskrig (Vuosisadan rakkaussota). Ruotsin akatemiaa on vastikään ravist ellut häirintäskandaali, joka kohdistuu akatemiaan liittyvään henkilöön. Olet aiemmin syyttänyt akatemiaa sovinisti seksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän erosi miehestään Horace Engdahlista, Ruotsin akatemian entisestä vakituisesta sihteeristä, kolmekymmentäkolme vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Toisaalta tämä on hirveää. Minäkään en tiennyt, että häirintä on nykyään niin järjestel mällistä ja niin seksualisoivaa. 64 IMAGE HELMIKUU 2018 TeksTi philip teir kuva jussi särkilahti suomennos katriina huttunen Voitko kuvailla tunteitasi, joita sinulla on ollut viime kuukausina #metooilmiön vanavedessä. Tuntuu, että vihdoinkin niitetään sitä, mitä on kylvetty. Kirja ilmestyy suomeksi keväällä. Suurta onnea. Feministiveteraani. Me halu EBBA WITT-BRATTSTRÖM , Ruotsin taistelunhaluisin feministinen kirjallisuudentutkija, muutti viisi vuotta sitten Helsinkiin työskennelläkseen pohjoismaisen kirjallisuuden professorina. Image tapasi Ebba WittBrattströmin ja kysyi häneltä, mitä mieltä hän on feministisestä politiikasta ja #metoo-keskustelusta – ja onko hän tavannut suomalaisia kulturmanneneita. Jos olet ollut feministi aktivisti 46 vuotta, kuten minä, totta kai riemuitset viimeaikaisista paljas tuksista. Olen tavannut paljon vanhoja feministi sotaveteraaneja – kuten joku meitä kutsui Aftonbladetissa – jotka ovat sanoneet samaa: hekin ovat niin iloisia siitä, että me elämme nyt. Se on raivokas ja surullinen vuoropuhelu avioliitosta, jossa puolisoiden suhde on tullut tiensä päähän
Keskustelija
Traumateorioiden mukaan ensimmäinen askel on se, että uhria uskotaan, että heidät nähdään. Kyllä, ja sietääkin pohtia, mistä ihmi sille on tullut tarve ihailla jotakin klikkiä ja uskoa miespuolisiin neroihin ja heidän muusiinsa, koko tähän konst ruktioon. Miten suhtaudut feminismin intersektio naaliseen suuntaukseen. Pel kään pahoin, että puhumalla erilaisista valta järjestelmistä intersektionaalinen teoria ei pidä naisten alistamista keskeisenä kysymyksenä. Ja heillä on edelleen huonommat ehdot ja huonompi ihmisarvo, etenkin maailmanlaajuisesti. Tuntuu kuin meillä olisi tarve upottaa asiantuntemus, sivistys ja korkea laatu miesruumiiseen. Tämä uusi kirja oli minulle pettymys. Tärkeää on myös se, että heitä on monta. Me haluaisimme sanoa, ettei alistamista ole olemassa. Naista ei saanut nimittää naiseksi. Nyt he tietävät, että heidän käytöksensä on läpinäkyvää. 66 IMAGE HELMIKUU 2018 keskustelija aisimme olla väärässä. Minulla oli pitkä kokemus tasa-arvopolitiikasta jo 90-luvun feministien Stödstrumporna-verkostosta, mutta 2000-luvun feminismi on muuttunut teoreettiseksi queer-teorioineen, hbtq-identiteetteineen ja postkoloniaalisine suuntauksineen. Näistä naisista tulee vahvempia, he eivät suostu enää alistumaan, ja he saattavat rohkaistua toisenlaisiin palkkaneuvotteluihin. Ajattelin, että se oli hänen loppunsa aforistina. Vaikka sinähän pidät hänen kirjoistaan. Mutta #metoossa on tärkeää se, että naiset ovat vihdoinkin saaneet tilaisuuden avautua traumaattisista kokemuksistaan. Vaikuttaako tämä myös niihin naisiin, jotka tulevat heidän jälkeensä. Muutama vuosi sitten kävit Dagens Nyhete rissä kiivasta väittelyä Karl Ove Knausgårdin kanssa hänen ihmiskuvastaan Taistelunisar jassa. Mielestäni hän ei yltänyt yhtä korkealle tasolle kuin ennen. Mitä tapahtui. Siinä mielessä emme voi olla tästä iloisia. Mielestäni feministisen puolueen on oltava kaikkien naisten puolue, ei vain niiden, jotka uskovat 16 sukupuoleen. Ei ole kovin tärkeää, tapahtuu ko se nimettömänä vai ei. Toinen asia on se, että miehet – eivät kaikki – mutta ne miehet, jotka käyttäytyvät häiritsevästi, ovat jatkossa paljon varovaisempia. Oletko itse muuttanut käsitystäsi feminis mistä puolueriidan jälkeen. Naisten halveksuntaa ei ole olemassa. On suorastaan sai rasta kuvitella, että ne olisivat jotakin enemmän: jotakin parempaa, hienostuneempaa, esteettisempää ja filosofisempaa. Se on kuin panisim me päähämme silmälasit, #metoosilmä lasit. Yhtäkkiä hän ei enää ollut arvoiseni vastustaja, pikemminkin säälittävä. Puolet ihmiskunnasta on naisia. Totta kai. Näin vain muutaman sitaatin arvosteluissa. ” –?ebba witt-brattström ”. Olen lukenut kaikki hänen aiemmat kirjansa silloin kun hän oli kirjoittamassa niitä. Sikäli se oli vähän surulista. Monet ovat varmasti pettyneitä siitä, että Ruotsin akatemia on osoittautunut yhtä inhimilliseksi ja korruptoituneeksi kuin ”tavalliset” instituutiot. Onko Suomessa ”kulturmanneneja”. Horace Engdahlin kirja ilmestyi kuu kausi minun kirjani jälkeen. Minusta tuntuu käänteiseltä naisvihalta, kun yhtäkkiä ei haluta puhua naisten kokemuksista vaan sanotaan, että on kuusitoista erilaista sukupuolta. Kun kirjasi Århundradets kärlekskrig ilmestyi ruotsiksi, sitä pidettiin avioliitto tilityksenä, sillä entisen miehesi kirja Den sista grisen (Viimeinen sika) ilmestyi samaan aikaan. Minähän ohjasin Claus Elholm Andersenin väitöskirjan Knausgårdista. En oikeastaan. Luin hänen kirjansa vasta äskettäin, kolme viikkoa sitten. Mielestäni hän on erittäin mielenkiintoinen näyttäessään mutaation omahyväisestä perinteisestä miehisyydestä miehisyydeksi, joka valtaa perinteiset naisten alat, kuten lastenhoidon ja kotityöt. Riidan seurauksena Knausgård päätyi kutsumaan Ruotsia kyklooppien maaksi. Tuntuu kuin meillä olisi tarve upottaa asiantunte mus, sivistys ja korkea laatu miesruumiiseen. Kävivätkö kirjat keskenään vuoropuhelua. Oikeastaan en ymmärrä tätä uutta ajattelua. Myös 1970-luvun feminismi eli naistaistelu, joksi me sitä sanoimme, otti kantaa luokkayhteiskuntaan. Naiset oppivat ajattelemaan, että tämä ei vetele. Ne olivat sitaatteja, jotka olin kehottanut häntä poistamaan. Sanopa se naiselle, joka on töissä valintamyymälän kassalla, tai sano se lähiönaiselle, joka kulkee hunnutettuna. Silti tämä moderni mies ei pidä nais ta samanarvoisena kumppanina, vaikka jakaakin tämän kanssa nämä asiat. En ollut lukenut sitä aiemmin, koska ymmärsin, että se oli avoimen seksistinen, enkä olisi jaksanut sitä. Näille uusille feministeille historia oli täysin yhdentekevää. Erosit Feministisestä aloitteesta, puo lueesta jota olit ollut perustamassa, koska et päässyt Tiina Rosenbergin kanssa yksi mielisyyteen feminismistä. Sen me haluaisimme kuulla. Onhan teillä se Turkan ihannointi ja tietenkin Jörn Donner. . Ilman muuta, mutta mielestäni hyvä kustannustoimittaja olisi voinut tiivistää tekstiä hieman, etenkin Taisteluni kuudennessa osassa
30 000,00 € puhtaana käteen, arvontapäivä 17.12.2018. Mondo maksaa postimaksun NOPEIMMIN TILAAT MONDON OSOITTEESSA: mondo. Irrota tästä ja postita heti! . PARASTA MATKASEURAA! TUNNUS: INFO: MO VASTAUSLÄHETYS pu8mo421 . 4 nroa TILAA NYT! VAIN , € -50 % 3105MO_tarjous_230x300_P.indd 1 12.12.2017 9.36. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2018 asti. 1 000,00 € rahaa joka kuukausi vuoden 2018 ajan. jakso ja alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Kyllä kiitos, tilaan matkailulehti Mondon huippuedulliseen tutustumishintaan: . /tilaus Tarjouskoodisi on PU MO MONDOSTA SAAT VINKKEJÄ UNELMAMATKASI TOTEUTUKSEEN! Matkailulehti Mondo kertoo sinulle innostavia tarinoita maailmalta, antaa uusia matkaideoita ja tekee löytöjä jo tutuista paikoista. Voin poistua listalta missä vaiheessa tahansa. OSALLISTUN SUURARVONTAAN JA VOIN VOITTAA . Tilauksesi jatkuessa kerrytät K-Plussa-pisteitä. Mondon testatuilla vinkeillä löydät parhaat matkakohteet, ravintolat ja majoituspaikat. Tilausja arvontakortti A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi: saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Tilaus on edullisen jatkuvan tilauksen 1. Irrota tästä ja postita heti! . . Osallistujan nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. . 33,90 €). /asiakaspalvelu. Lisätietoa ja arvonnan säännöt: www.a-lehdet. 4 numeroa -50 % vain 16,95 € (norm. A-lehdet saa lähettää minulle ajankohtaista tietoa ja tarjouksia sähköpostiin. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero ja -toimipakka Puhelin *Sähköpostiosoite (toimitamme tilausvahvistuksen ja digilehden lukuoikeuden sähköpostiisi) . Saan Mondon myös digilehtenä.* Lisäksi saan lehden digiarkiston käyttööni. Alle 18-vuotiaalta huoltajan suostumus tilaukseen ja arvontoihin
Kyykky tehokas superliike koko alakropalle . Bulgarialainen askelkyykky – piinaava mutta palkitseva liike treenin loppuun – Ida Jemina – idajemina.fitfashion.fi. Maastaveto suorin jaloin loistava takareisien ja pakaroiden muokkaaja . UUD | STUNUT! TUTUSTU NYT! Ida Jemina ja 50 muuta bloggaajaa! Ida Jeminan jalkatreeniliikkeet TOP 3:
Essee Elokuva Musiikki Kirja Stiller Luoma-aho Lee Unkrich Crystal Castles Max Porter Mieluiten en, koska
Siirryin monihenkisestä työhuoneesta väestönsuojaan, jossa oli enemmän tilaa askarrella. Leikkasin aina muutaman pahvilevyn nopeassa tahdissa, minkä jälkeen asetuin puoleksi tunniksi väestönsuojan sohvalle lukemaan ja kirjoittamaan. En silmäillyt mitään Franz Kafkan kirjoittamaa vaan täyttämätöntä ”keke”-lomaketta. Jatkakaa tekin. Eteneminen kiinnosti erityisen vähän. b) Sen tunnustaminen, että en suhtautunut työhöni intohimoisesti ilman erityistä syytä. Huollossa kesti viikkokausia, ja sain tehtäväkseni taitella ja leikata pahvista uusia kansioita kymmenilletuhansille järjestämättömille piirustuksille. Tavoitteet asetettiin korkealle ja kirjattiin muistivihkoon. Museon väki häpeili kyvyttömyyttään keksiä minulle kehittävämpiä työtehtäviä, eikä kansiotehtailuni edistymistä juuri tarkkailtu. 70 IMAGE HELMIKUU 2018. Ensimmäinen tapahtui jyväskyläläisen museon arkistossa reilut kymmenen vuotta sitten. Paljon kokemista! Vastasin diplomaattisella hyminällä, sillä minut on kasvatettu hyvin. Esimieheni istui pöydän toisella puolella ja loi rentoa tunnelmaa tarjoamalla pullakahvit. Koinko, että minua kuunneltiin, työntekijänä. A-vaihtoehdon valinneiden kannattaa jatkaa lukemista. Että olin tärkeä osa työyhteisöä. Varmaankin juttelimme mukavia, olihan työpaikalla hyvä henki ja pitkä kokemus sivareista. Viimeisimpiin puhuttuihin kehityskeskusteluihini osallistuin kirjakaupassa, jossa työskentelin myyjänä tämän vuosikymmenen alussa. Toistin tätä kahdeksan tuntia päivässä noin yhdentoista kuukauden ajan. Itse tilanteesta en muista mitään. Palvelusjaksoni loppupuolella skanneri hajosi. Kirjoitin noihin aikoihin esikoisteostani ja tiesin mitä halusin. 70 IMAGE HELMIKUU 2018 Mieluiten en, koska Suomalainen kirjailija kertoo raatavansa viittä teosta yhtä aikaa, mutta suurimmillaan kirjailija on tuijottaessaan ikkunasta, kirjoittaa Antti Hurskainen esseessään. Suoritin siviilipalvelustani asettamalla piirustuksia mankelinomaisesti toimivaan skanneriin, odottelemalla, käsittelemällä tiedostoa ja tallentamalla sen. Tilanne oli siis läpikotaisin kafkamainen. En ollut vielä julkaissut mitään tai rohjennut edes haaveilla sellaisesta. Otin uuden piirustuksen kasasta ja tein saman. En esimerkiksi kertonut, kuinka vähän arvostin työtäni, ja vaikka olisinkin arvostanut enemmän, en olisi halunnut tulla kuulluksi tai yhteisön tärkeäksi osaksi. En kertonut sitäkään, että olin jo kauan pyrkinyt hoitamaan työtehtäväni säntillisesti mutta mahdollisimman matalalla profiililla tai ”sitoutumisasteella”, kuten kehityskeskustelukielessä sanotaan. Luin ainakin Kafkan Oikeusjutun ja Perecin Elämä Käyttöohjeen eli kävin varsinaiset kehityskeskusteluni. TeksTi antti hurskainen O len osallistunut kehityskeskusteluun kolme kertaa. Mutta kumpi olisi ollut epäsoveliaampaa: a) Sen tunnustaminen, että en suhtautunut työhöni intohimoisesti, koska minulla oli muita intohimoja. Huvituin kuullessani, että kehityskeskustelukierros koskisi myös minua. Ajatus kehittymisestä skannaajana tuntui ja tuntuu edelleen ratkiriemukkaalta. Olin hahmottamaisillani kirjallisuuden pääasialliseksi elämänsisällökseni, ja noina väestönsuojan palkallisina lukuhetkinä nytkähdin eteenpäin. Että etenemismahdollisuudet olivat avoinna. B-nappia painaneet: toivottavasti ette vain yritä miellyttää
Kyseessä on lähestulkoon vakinainen taidetyösuhde. En sääli tai kavahda vaan totean. Ulostuloa kehuttiin rohkeaksi, ja vanavedessä myös vähemmän nimekkäät työttömät uskalsivat tuntea ylpeyttä kyseenalaisesta ratkaisustaan. Taustalta kuultaa häpeä, jota valtionvarainministeri toisensa perään tähdentää ja pieneksi ihmiseksi kutsuttu normaalikokoinen ihminen uskoo. Moni kuulija haluaa paeta. Nymanin romaani Röyhkeys kuitenkin pakottaa pohtimaan, mihin ainoan elämän harvat tunnit kannattaa käyttää. Spent the Day in Bedin logiikasta löytyy sata aukkoa, mutta Morrissey kasaa riekaleistaan vuoren jolta saarnaa. Kuten kohuissa usein käy, Nyman joutui myrskyn silmään äkillisesti. Hän tietää, että edes Morrissey-fanien enemmistölle kotiin jääminen ei ole minkäänlainen mahdollisuus. Ovatko työn vieroksujaa vieroksuneet sitä paitsi huomanneet, kuinka kuolleena konflikti syntyi. Yhteiskunta romahtaisi, jos palkkatyöstä paettaisiin joukolla. Y le lähetti joitain vuosia sitten henkilökuvadokumenttien sarjaa Ammatti: suomalainen kirjailija. HELMIKUU 2018 IMAGE 71 menee naimisiin, saa lapsen ja muuttaa asumaan puolisonsa vanhempien kammariin. Röyhkeyden antiröyhkeä päähenkilö sietää työvoimakoulutusta ja kirjoittajakoulun palautesessioita. Miksi nähdä vaivaa, kun olisi kauniimpaakin nähtävää. Röyhkeys sulloo häpeänsä ja ylemmyytensä syvälle rivien väliin ja palkitsee lukijan omalaatuisella, ponnettomalla tavallaan. Viimeistään kun Ben Zyskowicz katsoi tarpeelliseksi painottaa, että ossinymanit eivät voi elää hänen rahoillaan, yleinen mielipide parkkiintui Nymanin tueksi. Huomenta Suomen lokakuisessa haastattelussa Nyman harmitteli valtakunnan virallisen työttömän asemaan joutumista. Nyman ei ole korostanut me diassa työttömyyttään vaan työteliäisyyttään – olkoonkin vääränlaista, muualle kuin palkkatyöhön kanavoituvaa. Nyman kuvaa Chicken Hawaijia rakkaudella: ”Laitoin palasen suuhun ja se maistui hyvältä ja oli juuri sopivan lämpöistä.” Kuka ajattelee ruuasta noin. Keskeinen osa kirjailijuuttani on aamuruuhkan tuijottaminen tietokoneen yli. Nymania on viety vaikka hänellä olisi ollut poikkeuksellinen tilaisuus viedä, järkyttää ja provosoida muitakin kuin kokoomuksen äänestäjiä. Spent the Day in Bed möläyttää sen, mitä jokainen palkansaaja on ajatellut. Merkittävin katkeruutta herättävä yksityiskohta kertomuksessa on ”talontytär-Kyllikki”. Morrissey painottaa että on maksanut lakanansa itse. Hän kääntää kylkeään ja laahustaa valmiiseen kahvipöytään jos jaksaa. Ohjelman nimi on ärsyttänyt minua kauan. Minähän olen töissä.” Käytän itsekin tiukkoja farkkuja mutta en epämukavuusvaan tyylisyistä. Onneksi maailma pyörii myös suomalaisen kirjajulkisuuden ulkopuolella. Jos kykenisin pukeutumaan verkkareihin hyrisemättä inhosta, voisin aivan hyvin kirjoittaa ne jalassani. Olen kaivannut sinua, Kyllikki! O ssi Nymanista ei ollut ei-minkään tekemisen puolustajaksi. Syntyy harmillinen kompromissi. Siis erinomaista työmatkalukemista niille, jotka uskaltavat pohtia arkensa fundamentteja. Sosiologi Matti Kortteinen huomasi tämän edellisen laman kynnyksellä kun antoi työtätekevien puhua teoksessaan Kunnian kenttä (1992). Päivät kuluvat maatilan töissä. Minulla ei ole jotain, mitä heillä ilmiselvästi on, eikä se ole hyvä tai huono asia. Herään varhain kuten muutkin vastuulliset, mutta kun katson kolmella kaistalla matelevia autojonoja, tunnen syvälle kairautuvaa vierautta. Sävy ei ole barrikadeille usuttava vaan vetäytyvä, piilofilosofinen. Ehkäpä ihminen, joka hörppää lasista vettä päälle ja on siihenkin tyytyväinen. Jos Peter Pan kuuntelee pop-musiikkia, Morrissey täyttää hänen Spotify-listansa. Kortteinen siteeraa pitkästi muun muassa 1900-luvun alussa syntyneen postivirkailijan tarinaa. Brittilaulaja Morrisseyn single Spent the Day in Bed (2017) lienee lähivuosien törkeimpiä puheenvuoroja työstä. Ongelma ei olekaan raataminen vaan se, että joku ei raada. Niin kun vaatteet päälle.” Suomalaisilla on vaikeuksia alastomuuden kanssa. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian torpparisankari Jussi Koskela paaluttaa Nymaninkin jakamat periaatteet: ”Työ kuuluu ihmiselle ilman muuta. Hänellä on tulevaisuudennäkymä, usko itseen ja tuotteeseen nimeltä Röyhkeys. Zyskowicz on tietenkin oikeassa. Sävelmäkin julkeaa olla hyväntuulinen. Hän on kolmentoista vuoden ajan omistautunut kirjallisuudelle ja huhkinut Röyhkeyttä kokopäiväisesti kolme vuotta. Kun Ossi Nyman painottaa säännöllisiä kirjoitusaikataulujaan, hän hakee työtätekevien siunausta olemassaololleen. ”Lepoaikaa ja aikaa lapsen kanssa oleskeluun jäi tuskin nimeksikään”, nainen kertoo mutta kieltäytyy kiroamasta isännät ja kulttuurin, joka on orjuuttanut häntä. Erityisen asiallisesti hän käyttäytyy Bruce Springsteenin keikalla, jota edeltävä pizzeriakohtaus on kotimaisen proosan lähihistorian hienoimpia. Jollain pitäisi kustantaa vuodevaatteet ja terveyskeskuspalvelut. Vierastan palkkatyön käsitteiden sotkemista taiteen tekemiseen. Kovaan työhön jo varhain tottunut nainen HELMIKUU 2018 IMAGE 71. Tervemenoa Slushiin. Hän kertoi taktikoineensa itselleen työmarkkinatukea vailla halua ottaa tarjottua palkkatyötä vastaan. Perheellisenä joudun erottelemaan kirjoittamisen ja ei-kirjoittamisen suhteelE sikoiskirjailija Ossi Nymanille suututtiin syksyllä. Ossi Nymanin julkinen performanssi sen sijaan on ontunut. Olen lähempänä työtöntä kuin ammatinharjoittajaa. Kirjailija-muusikko Tommi Liimatta kertoo HS Teema -lehden haastattelussa, kuinka hän työskentelee kotonaan tiukat farkut jalassaan: ”En halua olla pitkissä kalsareissa enkä liian mukavalla tuolilla. En halua tietää, kuinka monta työpäivää Spent the Day in Bedin synnyttäminen vei Morrisseylta. Työttömyys on tauti joka tarttuu, ellei hallitus ole tarkkana. Helsingin Sanomat lanseerasi termin ”ideologisesti työtön”. Etenkin televisiohaastatteluissa hän on vastaillut hermostuneesti ja liian lyhyesti. Jos Nyman onkin halunnut vain kirjoittaa, hän on halunnut sitä juuri niin intohimoisesti ja sitoutuneesti kuin kunnon kehityskeskusteluissa edellytetään. En antaisi Ossi Nymanille työvoimapoliittisen diktaattorin valtuuksia, eikä hän niitä halua. Älkäähän menkö töihinne, Morrissey vetoaa. Spent the Day in Bed tihkuu joutilaisuuden iloa eikä puutu siihen, mitä sängyssä tulisi tehdä tai olla tekemättä. Hän sai luvan makoilla huoneessaan, kun miniä pyöritti kirnua synnytyshaavojen repeämisen uhalla. Talontytär-Kyllikki kyseenalaistaa uhrauksille ja kestämiselle perustuvan työteliäisyyskulttuurin. Kirjailijana, vaikka sitten suomalaisena, minulla ei kerta kaikkiaan ole ammattia. Ruuhkabussiin juokseminen ja pomon käskyjen noudattaminen nyt vain ovat naurettavia ajatuksia: Life ends in death So there’s nothing wrong with being good to yourself Spent the Day in Bed on infantiili fantasia
M onilla luovan työn tekijöillä olisi opittavaa Herman Melvillen novellista Bartleby (1853). Puupinot horjuivat iltapäivisin, mutta olinpahan kasannut ne ja ansainnut levon. Jussi muokkaa suota psykoosin vallassa ja pystyy työpäivän päätteeksi vain murahtelemaan uupumukseltaan. Bartlebyn ylivertainen sanamuoto ei vie häntä minnekään. Työpaikka muuttaa toisaalle, Bartleby jää. Kysyttäessä saatan erehtyä korostamaan kiireisyyttäni kuten lähestyviä deadlineja tai esiintymistilaisuuksia. Apurahaperustaisessa kirjailijuudessani tiedän, että palkkatöihin hakeutuminen saattaa koska hyvänsä osoittautua välttämättömyydeksi. Mutta kun kirjailija-yksityishenkilö Nyman kertoo kieltäytyvänsä palkkatyöstä koska tekee suunnattomasti kirjoitustyötä, hän vääntää Melvillen klassikkolauseen harhaoppiseen muotoon: ”Mieluiten en, koska…” Lapsikin osaa perustella, ja aikuiset vasta osaavatkin. Koskelan Jussia ei juuri nyt headhuntata, mutta jos minulla olisi yritys, palkkaisin vain hänenlaisiaan. Edelleen kirjoitan liikaa. Apurahalautakunnatkin kiittävät työmyyrää, joka katselee julkaisupinoaan ylpeänä kuin isäntä huhkimaansa klapipinoa. . Epäilemättä hänen ammattinsa on kirjailija ja hän tuntee valinnastaan ylpeyttä. Tapahtumat sijoittuvat toimistoon, jonne Bartleby-niminen mies palkataan kopioimaan asiakirjoja. 72 IMAGE HELMIKUU 2018 lisen tarkasti toisistaan, mutta en koskaan ”pääse töistä”. kentelyään papereiden parissa, mutta vastattuaan riittävän moneen kysymykseen ”mieluiten en” hän ryhtyy seisomaan toimettomana. Synkkä osa minusta haluaa puhua duunilegitiimiä kieltä, mutta yleensä vastustan kiusausta. Kuulostaa tyypilliseltä kirjailijalta: on sätkittävä, jotta ihmisarvo ei asettuisi kyseenalaiseksi. En koskaan välttele kirjoittamista. Enimmäkseen duunipaikoilla ei kuitenkaan ole mahtavaa, mikä ei tarkoita, etteikö duunia voisi ja pitäisi tehdä. Ossi Nymanin Röyhkeyden päähenkilöön tihkuu bartlebymaista tyyneyttä. Rakkaustyösuhteen yhtälö on kieltämättä täydellinen, jatkuvien skumppabileiden arvoinen. Esimies menettää toivonsa viimeistään huomatessaan, että Bartleby ei koskaan poistu toimistosta vaan nukkuukin siellä. On helppo kuvitella Liimatan vaihtavan pitkät kalsarit jalkaansa heti, kun päivä on pulkassa. Filosofi Gilles Deleuze on painottanut, että Bartleby ei ole kirjailijan metafora. Intohimon kulttuuri ei nyt ymmärrä minua. Väinö Linnan Pohjantähti-saagan alkuisä ei enimmäkseen nauti työstä vaikka tekee sitä koko ajan. Häpeän ensimmäisten apurahakuukausieni muistoa, jolloin pidin itselläni päiväkohtaisia liuskatavoitteita. Kirjailijan suuruus mitataan silloin, kun hän tuijottaa ikkunasta tai pitää kuuden vuoden tahattoman julkaisutauon. Taiteilijan vastuu on asettua perustelemisen yläpuolelle. Marjo Niemen romaanin Kaikkien menetysten äiti (2017) päähenkilö muistelee, kuinka hänen äitinsä puhkesi itkemään heti kun pysähtyi kotitöiltään. Tänäänkin suomalaisella työpaikalla käydään kehitys keskustelu, jossa tutkitaan työntekijän tunteita. Jos rakastat työtäsi, olet vahvoilla. Siellä Bartleby menehtyy, koska ”mieluiten ei” koskee myös syömistä. Nyman tekee varmaankin saman. Samalla olen opetellut sietämään ja vaalimaan hedelmätöntä tyhjyyttä. Jos taiteilijoiden kannattaisi oppia Bartlebylta perustelemattomuutta ja tuottamattomuutta, palkkatyöläinen voisi puolestaan noukkia Melvillen hahmosta intohimon puuteen. Jos painottaisin itselleni, että tämä se muuten on työtä, tehokkuuteni laskisi merkittävästi. Naputtelin yhtä fiksoituneena tekemiseen kuin Marjo Niemen romaanin äiti, joka romahtaa pysähdyttyään. 72 IMAGE HELMIKUU 2018. Ehkä ei, mutta kirjailijan, jos kenen, tulisi välillä toimia kuin Melvillen kopisti: lakata tekemästä, eikä minkään vuoksi. Hän saa käsittämättömän paljon aikaan olemalla iloton ja sitoutunut torppaprojektiinsa: ”Jussi näki vain viemärin, mustan kuraisen ojan, sekä totesi ajatuksettomasti että se päivä päivältä eteni.” Hän on traagisempi kuin Bartleby, vailla tappajarepliikkiä. Hänet siirretään rappukäytävään ja lopulta irtolaisena vankilaan. Tekisin hyvin vaikka mieluiten en tekisi. Eräänä päivänä hän kuitenkin vastaa esimiehensä normaaliin tehtävänantoon: ”Mieluiten en.” Bartleby jatkaa työsOn lohdullista ajatella, että tänään en todennäköisesti saavuta juurikaan. Seuraavissa kehityskeskusteluissani aion joka tapauksessa vedota Koskelan Jussiin. Olen viime vuosina onnistunut keskittymään kirjoittamiseeni kokopäiväisesti. Hyvätapainen nuori mies – ei mikään Morrissey! – katsoi parhaaksi totella. B artlebyn kaunein kohta on novellin alkupuolella. On lohdullista ajatella, että tänään en todennäköisesti saavuta juurikaan. Teokseni vievät, mitä vietävissä on: mielenterveyden, ihmissuhteet, yöunet ja taloudellisen vakauden. Hän kirjoitti perustelemattomuudessaan röyhkeän kirjan, mutta julkisuus koputti olalle ja penäsi logiikkaa. Hän ei selittele motiivejaan, mikä tekee hänestä haavoittumattoman ja kauniin. Enhän ole sinne mennytkään. Tosiasiassa tunnen itseni kiireiseksi hyvin harvoin, mutta kollegoideni tavoin poden kroonista syyllisyyttä saamastani mahdollisuudesta asettua palkkatyösyklin ulkopuolelle. Hyväkäytöksinen ja asiallisesti pukeutuva Bartleby tekee työtään moitteitta. Tässä mielessä säälin Nymania. ”Mieluiten en” on jo lausuttu, mutta Bartleby kopioi silti asiakirjoja. Moni yritys saisikin minusta loistavan työläisen. Parempi sekin kuin ”harrastus”, joka ilkkuu kirjailijuuden uhrauksille. Tuskin etenisin yhtä ”pitkälle” kuin Bartleby, mutta en myöskään kipuilisi kehityskeskusteluissa, kuinka motivaation kanssa on ongelmia. Lähimpänä työetiikkani ydintä olen kun en kirjoita. Siksi hän on silmissäni pyhimys. Pian olisin lähimmässä väestönsuojassa lukemassa Oikeusjuttua. Tommi Liimatta vie työteliäisyyden pönkityksen vielä pidemmälle kuin Ossi Nyman. Liimatta kertoo pystyvänsä kirjoittamaan viittä kirjaa samaan aikaan. ”Työ” on putkikatseinen sana kuvaamaan kirjojen kirjoittamista
ELÄMÄSI PUUTARHALEHTI ELÄMÄSI PUUTARHALEHTI ”KASVATAN JOKA VUOSI 50 ERI TOMAATTILAJIKETTA” VÄRIKÄS ISTUTUS VUODEN YMPÄRI NÄKÖSUOJAA PIHALLE Näin perustat kivikon TAIMISTOVINKIT 9 KAUNEINTA VARJOKASVIA TOTEUTA ITSE: SONJA LUMME: SUUNNITTELIJA NEUVOO: • upea tulppaanilehto • lapsiperheen keidas • unelmien uima-allas 5/2017 8,90 € PIHAT Ihanat Uudistunut! Helppoa! • HORTENSIAT KOLMELLA TYYLILLÄ • RAKENNA HAUSKA RUUKKUTORNI Aisti, nauti ja villiinny! Lahjaksi upea puutarhakirja! Arvo 37 €. Tilaa Viherpiha: www.viherpiha.fi/tilaus Tarjouskoodi on: pu8vp411 Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2018 asti. 34 €). 4 NUMEROA 20 € vain (norm
K U VA : PI X A R , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Onneksi asia ei ole niin yksinkertainen. Nyt alkoi taas itkettää, mikä on haaste, koska se tekee tämän kolumnin laatimisesta hankalaa, sillä olen kahvilassa ja muut asiakkaat eivät tiedä, että kyse on Pixarin tunneinsinöörien salajuonesta. Kouristuksia ovat toki aiheuttaneet myös näytellyt elokuvat. Kun korina alkaa kantautua muutaman penkkirivin päähän, en tee kuolemaa valkokankaan äärellä, vaan katson jotain koskettavaa – melko suurella todennäköisyydellä Pixar-elokuvaa – ja nautin. Ehkä siksi Inside Out, Pixarin elokuva tytön lapsuuden lopusta, on se kaikkien aikojen fyysisin elokuvakokemukseni. Evoluutiotani Elokuvankatsojana voisi pohtia akateemisemmin: kirjata ylös, koska kiinnostuin elokuvista pintaa syvemmältä, koska tutustuin tosissani tekoprosesseihin ja koska magia alkoi olla pitkälti mennyttä. Isyyden myötä sain kokea ihan uudenlaisen rakastamisen tunteen – ja toisaalta tulin tietoiseksi kaiken katoavaisuudesta, elämä lyhyydestä ja hauraudesta tavalla, jolla en koskaan aiemmin kyennyt hahmottamaan. COCO ohjaus Lee Unkrich ensi-ilta 16.2. Meksikoon sijoittuvassa Cocossa puhutaan jatkuvasti kuolemasta, menetyksistä ja kadonneista lähiomaisista. Animaatiotalo Pixarin noituus on kuitenkin vaarallisinta laatua, minkä sain ensimmäisen kerran tuta Up – kohti korkeuksia -elokuvan suloisessa muistelojaksossa. Kun näin sen, tyttäreni oli hieman alle vuoden vanha, ja minä olin mantereen toisella puolella. Kyllä, se on aika manipulatiivinen jakso, ja kyllä, olen ylpeästi höppänä. Maailmankaikkeus laajeni. CoCo voisi kyetä samaan kun Inside Out. Silti Cocossa ei ladata täysillä. Samalla etenkin menetyksen tuntu puuttuu. Tunteikas elokuva oli kuin urheilusuoritus. Sopersin ja nautin kouristelulle antautumisesta. . Elämäni voimakkaimmat elokuvakouristukset aiheutti Inside Out – mielen sopukoissa. Vahingossa hän langettaa kirouksen perheensä päälle ja joutuu seikkailemaan kuolleiden maassa, jotta esi-isät saisivat rauhan. elokuva Kalle Kinnunen on Imagen elokuvakolumnisti, joka itki myös maahanmuuttajakarhun tarinassa Paddington 2.. Päähenkilö on Miguel-poika, joka haluaisi muusikoksi. En oikein kykene edes ajattelemaan Inside Outia ja tuota ensimmäistä katsomiskertaa puhkeamatta kyyneliin. Viimeksi kouristelin Sean Bakerin upean köyhäinkuvauksen The Florida Projectin katkeransuloista loppua sekä Luca Guadagninon poikarakkauselokuvan Call Me By Your Name lopussa kuultavaa isän puhetta. Se pani itkemään vain kahdesti ja ainoas taan toisella kerralla sain kouristuksia. Mikään ei ole vaikuttanut niin rajusti kuin vanhemmuus. Itku alkaa, ja omalta osaltani se on usein eräänlaista korinaa, sillä jokin puolitietoinen psyyken osa pistää tunnereaktiolle hanttiin. Surut omassa elämässä voivat heijastua kyynistymisenä, mutta yhtä hyvin voimakkaampana tarraamisena fiktion tarjoamiin tunteisiin. Hyvä leffa, hieman tavanomainen vain – sain ainoastaan parit pienet kunnon itkut. Kyyneleet, mihin jäitte Pixarin uusi animaatio Coco ei itkettänyt Kalle Kinnusta tarpeeksi. Tarkoitan kouristuksilla sellaista kramppia, joka syntyy elokuvateatterissa, kun liikutus vyöryää valtoimenaan ja omasta tahdosta riippumatta. Kun siitä harppaa vuoden eteenpäin, tietää jo, että omassa elokuvankatsomisen historiassa on vain kaksi aikakautta, ennen ja jälkeen. Emotionaalinen evoluutio on arvaamatonta. Sen jälkeen oli runneltu mutta suunnattoman onnellinen olo. Kun näin sen Cannesin elokuvajuhlilla ja oma reaktioni tuli itselleni yllätyksenä, mietin selviänkö salista yhtenä palana ulos. Nimenomaan luopuminen, ohikiitävät onnen hetket ja mahdottoman haikea hyväksyminen mahdottomaksi eli elämän rajallisuus ovat yleensä elokuvien suuria itkettäjiä, ainakin minulle. 74 IMAGE HELMIKUU 2018 K ieltämättä: Pixarin uusi elokuva Coco on pieni pettymys. Se on sujuva ja viihdyttävä koko perheen elokuva, jossa on hyvin simppeli juoni sekä omaan makuuni hieman liikaa seikkailuja törmäilyaineksia suhteessa tunnepuoleen. Matka kuolleiden maahan voisi olla myös painajaisten raaka-ainetta, mutta kun kyseessä on Pixar, visuaalinen toteutus on kaunis, lempeä ja loputtoman kekseliäs. Eräs teema on unohdus: muistamme kuolleita läheisiämme, mutta muutamien sukupolvien myötä viimeinenkin muisto meistä katoaa. Coco onnistuu siis olemaan iloinen elokuva kuolemasta. Yksi varhaisimmista kouristusten aiheuttajista oli Spike Leen 25th Hour – viimeinen ilta -elokuvan lopulla nähtävä kuviteltu elämä. Silloin on ihan pulassa
Musiikkimediat-ja blogit hypettivät milloin mitäkin bändiä, joiden nimet kuulostavat nyt miltei parodisilta. Vuonna 2006 innostuin torontolaisesta Crystal Castlesista. Minua viehätti sen viileä ulkopuolisuuden tunne, coolius ja vaikutelma siitä, että koko ajan ”tapahtuu” jotain uutta. Samaan aikaan kun indierock on julistettu moneen kertaan ”kuolleeksi”, puolet uusien kitaroiden ostajista on naisia. 76 IMAGE HELMIKUU 2018 musiikki V uonna 2016 kaikki poptähdet kuolivat, vuonna 2017 kaikki miehet paljastuivat predatoreiksi, mitähän mukavaa ensi vuonna?”, twiittasi kustannustoimittaja Antti Arnkil viime syksynä. Glass lauloi väkivallasta ja poseerasi promokuvissa nahkatakissa kalpeana, trash-estetiikkaa tihkuvana. Ainakin ongelmallisuuden tajuaminen pelastaa vaaralliselta nostalgialta. Harhaluuloja indiestä Iida Sofia Hirvonen ei enää kuvittele indien olevan muita puhtoisempaa. Kath haastoi Glassin oikeuteen kunnianloukkaussytteestä, mutta tämä ilmoitti olevansa valmis todistamaan häntä vastaan. Monen Myspace-käyttäjän profiilista pamahtivat soimaan Crime wavetai Alice Practice -kappaleet niin kuin korvia repivä tietokonevirus jota ei voi pysäyttää. Vuoden 2017 kehutuimpia indielevyjä julkaisivat queerartistit kuten Fever Ray, Julien Baker ja Perfume Genius. Alice Glassin ja Ethan Kathin elektroduo oli se bändi, josta kannatti tykätä, jos halusi vaikuttaa coolilta. K U VA : C R YS TA L C A ST LE S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN .. Deer-alkuisia bändejä, Wolf-alkuisia bändejä sekä Clap Your Hands Say Yeah! -tyyppisiä teennäisesti nimettyjä bändejä. Voiko tekijää tai teosta täysin erottaa toisistaan, varsinkin jos tekijän elämä filtteröityy teoksen läpi. Lukioikäisenä aLoin kuunnella indietä. Moni on joutunut #metoo-kampanjan jälkeen kysymään itseltään, voiko nauttia musiikista/leffoista/ kirjoista, joiden tekemiseen liittyy hyväksikäyttöä tai ongelmallisia valtasuhteita. Bono jyrähti, että musiikista on tullut ”liian tyttömäistä” eikä ”miehisille vihanpurkauksille” ole enää tilaa. Kaikkien ei tarvitse enää samaistua valkoisten heteromiesten angstiin. Ei se sitä tarkoita, vaihtoehtojen määrä on vain kasvanut. Abusive-sanaa on vaikea suomentaa, sillä pelkkä hyväksikäyttö ei riitä kuvaamaan sen kaikkia merkityksiä. Indie ei ole suinkaan väsähtänyt, vaan se tuntuu aiempaa monipuolisemmalta genreltä, jossa on tilaa tunteille, jotka eivät monimutkaisuudessaan perinteiseen pop-ajatteluun mahdu. Harvey Weinsteinin ahdistelusyytökset ja sitä seurannut #metoo-kampanja paljastivat sen, miten rakenteellinen seksismi lymyilee kulttuurialan tiedostavimpinakin pidetyissä piireissä, näennäisestä ”tasa-arvosta” huolimatta. Naiset kelpasivat folk-runotytöiksi tai hassutteluelektrobändien seksikkäiksi keulakuviksi. CRYSTAL CASTLES #metoo ja indiemusiikki. Kun 2000-luvun puolenvälin indiebuumi oli ylimmillään, genre tarkoitti lähinnä valkoisten, tennareihin pukeutuneiden heteromiesten tekemää sisäänpäinkääntynyttä kitararokkia. . Glassin mukaan Kath raiskasi, uhkaili ja kontrolloi tämän ihmissuhteita. Iida Sofia Hirvonen on laihduttanut, jotta American Apparellin toppi näyttäisi paremmalta päällä indiediskossa. #Metoo-kaMpanjan aikana bändin jättänyt Glass kirjoitti Facebook-sivuillaan, että bändin toinen jäsen Kath hyväksikäytti häntä koko bändin toiminnan ajan. Jos vuodesta 2017 jäi mitään ”edistyksellistä” elämään, niin se oli feminismin viralisoituminen. Yhtye julkaisi neljä albumia ja kehitti ilmaisuaan koko ajan monipuolisempaa ja kokeellisempaa konepoppia. Bändissä oli poikkeuksellista synkkyyttä ja vaarantunnetta, joka enteili jopa tulevasta teknobuumista. Toisin kuin mainstreamin maailmassa, indiessä näytti olevan tilaa älyllisyydelle, itsetutkiskelulle ja sukupuolesta riippumattomalle moninaiselle outoudelle. Silti Crystal Castles ei ollut pelkkään estetiikkaan perustuva parin hitin sekoiluprojekti. Teennäisyys ei kuitenkaan haitannut: tuntui, että mikä vain voisi olla seuraava tajunnanräjäyttävä juttu, joka vain odottaa löytämistään. Naisia tai seksuaalivähemmistöjä ei suljettu pois, mutta heidän roolinsa oli tarkkaan määritelty. Kath vastasi, että Glass kärsii mielenterveysongelmista ja keksi tarinat päästään kiinnittääkseen huomion omaan soolouraansa. jäLkeenpäin katsottuna indie ei ollut niin moniäänistä tai vapautunutta, miltä vaikutti. ”Tyttöbändit” olivat oma ”genrensä”. Uutisoinnin jälkeen Glassin traumatisoituneet lyriikat näyttäytyvät karussa valossa
K U VA : G U M M ER U S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kirjakauppiaiden ja -agenttien kannalta Surulla on sulkapeite on kiistämättä hankala tapaus. Korppi ei ole mikään lempeä terapeutti, vaan juonikas, ovela ja tarpeen tullen raakalaismainen nokkija. Nokkava terapeutti Surulla on sulkapeite on hieno teos surusta ja toipumisesta, kirjoittaa Miina Supinen. Orpolapset ovat kansantarujen neuvokkaita sankareita, jotka kohtaavat odottamattomia seikkailuja ja kohtaloniskuja. Isän osuudet ovat lähimpänä arkirealismia. Isä ja kaksi pientä poikaa lamautuvat täysin. Mutta koti on ennallaan, vaikka oudon hiljainen. Eikö nyt pitäisi olla käynnissä näyttävä hälyytystila, palomiehiä, huolestuneesti puhuvia aikuisia ja huutavia sireenejä. Se jutustelee proosarunoa, tekee narrimaisia huomioita, kehuskelee itseään, pohtii suojattejaan ja omia ansioitaan. Pojat ovat ymmällään. R akas lukija. Paholainen tulee kolkuttelemaan ovea erilaisissa valepuvuissa ja omaksuu lopulta jopa äidin suloisen hahmon, mutta korppi häätää tunkeilijan ulos ja nokkii siltä suolet kadulle. Hän haluaisi pilkata vaimonsa kanssa surunvalittelijoita, jotka tunkevat kotiin tuputtamaan ruokaa ja lämmintä olkapäätä. Äidin tuhka ripotellaan ulos. Kannattaa tutustua itse: Crow löytyy YouTubesta Hughesin itsensä lukemana. Porterin isä kuoli hänen ollessaan lapsi. Asia ei selviä täysin lukijallekaan, mutta korppi lennähti epäilemättä Hughesin Crow -runosta. Runoilijalla on syvä ja kaunis sadunkertojan ääni. Poikien näkökulma on sadunomainen. Se kertoo surusta ja toipumisesta, mutta ei tarjoa onnellisia loppuja eikä rohkaisevia elämänviisauksia. Kuka Korppi oikeastaan oli, mistä se tuli ja mihin meni. Taittokin koostuu lähinnä tyhjästä tilasta. Oletko ahtanut itsesi joululomalla täyteen kansakuntamme vaiheita käsittelevää Finlandia-voittajaa tai teitkö kuten minä, ja vetäisit koko Pohjantähden pimeinä talviöinä hartaassa Suomi 100 -tunnelmassa. Hughes tiedetään Suomessa lähinnä Sylvia Plathin puolisona, mutta Britanniassa hän on melko tukevasti kansakunnan kaapin päällä. Crow-runoa pidetään mielenkiintoisena tapauksena Hughesin tuotannossa, sillä siinä on paljon myyttisiä ja sadunomaisia aineksia ja outoa, kaunista synkeyttä. Menikö vuodenvaihde taas mässäillessä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin leskien ja orpojen auttaja. Tärkein ja mielenkiintoisin kertoja on korppi itse. Leskimies yrittää elää normaalia elämää, kirjoittaa runoilija Ted Hughesia käsittelevää tutkimustaan, kaipaa ja tsemppailee. Se on tunnelmallinen runo, josta tulee mieleen eeppinen sankarihevi. Surulla on sulkapeite on hieno tapaus: se kertoo jotain kuolemasta ja vahvistaa elämää. Ja ennen kaikkea se on vähän päälle sata sivua pitkä. . Nyt on aika keventää. Hän yrittää seurustella, vaikka hänestä tuntuu kummalliselta juoda uuden naisen kanssa viiniä laseista, jotka vaimo aikoinaan valitsi. Romaanin hienostuneet intertekstuaaliset viitteet aukeavat paremmin, jos lukija sattuu tuntemaan Ted Hughesin tuotantoa. Korppikin lähtee. Kriitikoiden kiittelemä Surulla on sulkapeite on ollut yllätysmenestyjä. Romaani on sulava ja helposti lähestyttävä, mutta samalla korkeakirjallinen, monisyinen ja jännittävän selittämätön. Se kakkaa kämpän nurkkiin, jättää sulkia sinne tänne ja käyttäytyy tökerösti. Miina Supinen on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, joka aloittaa joka vuosi uuden elämän. Se on vaikeasti määriteltävä teos, jotakin runon ja tarinan väliltä. Onneksi kirjamarkkinat yllättävät välillä. Alkuvuonna luetaan jotakin kevyttä, terveellistä ja ravinteikasta. Taloon tulee kutsumaton vieras, Korppi, joka alkaa pitää surijoista huolta. Leskimies ei tiedä mitä tekisi. Oletko suurten tarinankaarien uuvuttama, yhtä aikaa ähkyssä ja turta. Kuunnellaan hiljaisuutta ja luetaan rivien välejä. Ehkä se oli peräisin Ted Hughesin runosta, jota isä niin ihaili. Vuosien kuluessa perhe pääsee eteenpäin. Lisäksi hän on kustannustoimittaja ja haastattelujen perusteella onnellinen nuoren perheen isä. Brittiläisen Max Porterin Surulla on sulkapeite on paras aloitus uudelle lukuvaliolle. Surulla on sulkapeite kertoo perheestä, jonka äiti kuolee yllättäen onnettomuudessa. Kirja-alan ammattilaisena Porter suhtautui itsekin skeptisesti sen mahdollisuuksiin. Romaani syntyi osittain omien lapsuusmuistojen pohjalta. SURULLA ON SULKAPEITE Max Porter Gummerus kirja HELMIKUU 2018 IMAGE 77. Surulla on sulkapeite -romaanin tekijä Max Porter on tietysti suuri Hughes-fani. Romaani etenee kolmen näkökulman kautta
En voi kertoa kenellekään kolmikymppiselle vaikeasta elämästäni, koska nuoruus oli yhtä juhlaa ja kaikki oli helppoa. Sdp:n hiljaisuuden ymmärtää: puolueen ikärakenne muistuttaa geriatrista osastoa, jossa viimeinen sammuttaa valot. Y-sukupolven määritelmät vaihtelevat , mutta yleensä sillä tarkoitetaan sukupolvea, jonka ensimmäi nen ikäluokka syntyi 80-luvun alussa ja nuorin ikäluokka 90-luvun puolivälissä. Juustotiski oli meidän sukupolvemme Tali-Ihantala. Teidät on petetty. Opetimme keskiluokkaa masturboimaan omalla maullaan ja vaatimaan kauppoihin laadukasta mozzarellaa. Töitä riitti, elämä oli keveää. Muut ovat hiljaa siksi, että kaikki yrittävät epätoivoisesti olla liikkuvia äänestäjiä houkuttelevia yleispuolueita. Ja tämähän se ongelma onkin. Myönnän, että pakenen ironiaan heti, kun minulta aletaan vaatia vilpitöntä sitoutumista taisteluun hyvän asian puolesta. Määritelmä osui kohteeseensa. Ette yllä vanhempienne elintasoon, ellette peri vanhempien kasvukeskuksessa sijaitsevaa arvoasuntoa. Olin vieraantunut ja pinnallinen nuori, joka märehti kohtaloaan ihmissuhdeongelmiensa lätäkössä. Kuuluin niin sanottuun city-sukupolveen, joka oli ilmestynyt taistolaisuuden kuoleman jälkeen julkisuuden näyttämölle juhlimaan sitä, että osasimme käyttää sanaa ”minä”. Iltahuuto juustotiskiltä Kun sukupolvikapinaa ei kuulu, Ruben Stiller suostuu syntipukiksi. Minua kiinnostivat vain rakkausasiat, joiden tila oli katastrofaalisempi kuin mahdollinen ydinsota. S inä kuulut postmodernissa arvotyhjiössä kelluvaan sukupolveen.” Näin Susanna Kuparinen määritteli minut hotelli Pasilassa baarissa. Minun oli muiden mukana kuitenkin teeskenneltävä ahdistusta ja oikeamielistä ärtymystä. Kehitysoptimistinen aika on ohi ja monissa Euroopan maissa Ysukupolvi tulee kärsimään laskevasta luokkakierteestä. Koska peilaan itseäni teihin, Y-sukupolven jäseniin. Sukupolvikapina on normaali reaktio tilanteessa, jossa nuorta keskiluokkaa uhkaa laskeva luokkakierre, mutta suomalaisella näyttämöllä ei näytä tapahtuvan mitään. Tuokaa mozzarellaa saattokotiin. Se jää city-sukupolven suurimmaksi saavutukseksi, mutta me ylsimme myös muihin sankaritekoihin. Me keksimme uuden urbaanin nousukkuuden ja surffailimme kehitysoptimistisessa kulutuskarnevaalissa. Se on tietysti puppua, koska jokainen sukupolvi on pyrkinyt nostamaan elintasoaan. Teiltä tullaan tietysti vaatimaan suhteellisuudentajua. Teidän sukupolvenne tulee olemaan vihainen sukupolvi. Ruben Stiller on etelähelsinkiläinen elitisti, joka katselisi mielellään Y-sukupolven kapinaa sopi van välimat kan päästä. Olen valmis syntipukiksenne, kunhan turvaatte minun eläke-etuni. Kun Tšernobylin ydinvoimala räjähti myöhemmin 80-luvulla, suhtauduin mahdolliseen säteilyriskiin välinpitämättömästi, koska parisuhdeasiat olivat taas rempallaan. Sukupolvikapina on vihreillekin liian suuri riski, koska puolue ei halua kääntää selkäänsä julkisen sektorin varttuneemmille toimihenkilönaisille. Jos peritte karstulalaisen omakotitalon, voitte unohtaa luokkanousun, koska junttien omakotitalon vakuusarvo lähentelee nollaa. Teidän on muistettava, miten alhainen elintaso oli sotien jälkeen ja miten mahdottomia teidän vaatimuksenne ovat. Aloitetaan kapina sitten syntipukista. Siinä vastustettiin amerikkalaisia keskimatkan ohjuksia, jotka eivät ahdistaneet minua pätkääkään. Opetimme keskiluokkaa masturboimaan omalla maullaan ja vaatimaan kauppoihin laadukasta mozzarellaa.. N o niin: te tietysti kysytte, miksi setä muistelee mozzar ellanhajuista nuoruuttaan. Stiller 78 IMAGE HELMIKUU 2018 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Olen Harvey Weinsteinin näköinen valkoinen ja ylipainoinen jamppa, joka puhuu teille ylimielisesti ja holhoavasti. Teille on kerrottu, että työsuhteiden epävarmuus on suuri seikkailu ja pienyrittäminen ratkaisu kaikkiin mahdollisiin vaivoihin, mutta ette jaksa enää kuunnella tyhjää liturgiaa. Pätkätyöt ja työelämän asennepoliisi pitävät teidät kurissa, mutta pinnan alla kuhisee. . Yritin peittää palestiinalaishuivilla postmodernin arvotyhjiöni. Voisitteko kuitenkin kiittää meitä city-veteraaneja laadukkaasta mozzarellasta. Keskiluokkainen maiskutteleva viininmaistaja on meidän kasvatustyömme tulos. Kun ensimmäinen lapsi huutaa vuokrakaksiossa, markkinatalouden suhdanteiden ihana puuhamaa alkaa näyttää ankealta betonihelvetiltä. Se stressasi ja lisää stressiä aiheutti tyylitön palestiinalaishuivi, jota käytin valepukuna. Luonnevikani ilmeni jo 80-luvulla rauhanmielenosoituksessa
Lehti naiselle, joka etsii syvyyttä elämään Hyvinvoinnin ja terveyden erikoislehti . Lempeää liikuntaa VH_puffi_kokosivu.indd 2 13.12.2017 8.53. Terveyttä ja energiaa . Hyvä mieli ja henkinen kasvu . Neuvoja stressinhallintaan . Maukkaita kasvisja smoothieohjeita
Se on huone, joka on rakennettu lukemattomista pienistä arkisista itsekkyyksistä. Mutta samaan aikaan suren (ihan vähän, salaa) asioita, jotka ovat jääneet tekemättä, koska olen kieltänyt itseltäni pienet itsekkyydet. Ei jumalauta: ajattelen taas Leni Riefenstahlia. Kysyn itseltäni vielä yhden kysymyksen. Entä jos oikeasti haluaisin olla vähän hirviö. Tarvitseeko menestyneen taiteilijan olla hirviö. Rakentamamme kuva taiteilijasta on yksi omista sisäisistä lukoistamme, hän uskoo. E n ole suuri hirviö – olen erittäin kelvollinen äiti, en ole ohjannut propagandaa natseille – enkä oikeasti tahdo olla hirviö. Nykyään jokainen ympärilläni näkemäni luovan työn tulos on minulle Dedererin lailla pienten itsekkyyksien summa, enkä voi lopettaa ajattelemasta sitä, sanon. Artikkeli korkeatasoisessa tieteellisessä julkaisussa. Astuminen omaan huoneeseen – nyt puhumme symbolisesti – on kylmää tahdonvoimaa keskittyä omaan tekemiseen, kun toinen jää hoitamaan iltapalat ja iltasadut. Pienten itsekkyyksien huone Missä menee raja, kuinka itsekäs työnsä vuoksi voi olla, kysyy Veera Luoma-aho. Julia on viisas, lämmin ja ihana. K aksikymppisenä Virginia Woolfin hokeminen oli kevyttä ja itsestäänselvää: naisella on oltava rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa. Luoma-aho. Kerron artikkelista ystävälleni lounalla. Hänellä on tuuheat, tuhkanvaaleat kiharat ja hän hymyilee. K un minulla on kaksi pientä lasta, vietän viikonlopun yksin Lontoon Camdenissa luovuusguru Julia Cameronin workshopissa. Suljen silmäni ja alan hahmotella kuvaa mielessäni. Kykyä olla vähän hirviö. Tämä on jo liikaa: minun sisäinen taiteilijani on siis natsi, joka ei kadu mitään. Ensimmäinen lapseni on koulussa, kun yhtiökumppanini, mies ja isä, lähettää minulle linkin: lue tämä. Kerron sen teille siis sellaisena, jollaisena olen sen vuosien aikana muistanut. Entä olenko minä hirviö, Dededer kysyy, ja jatkaa kysymyksellä, johon vastaaminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta: entä jos en ole taiteilijaksi tarpeeksi hirviö. Vuosien pienten itsekkyyksien sarja. Ajattelen valokuvaa Lenistä jo aika vanhana. K un ensimmäinen lapseni on aivan pieni, luen haastattelun Hitlerin luotto-ohjaajasta Leni Riefenstahlista. Veera Luomaaho on äiti, puoliso, podcast-tuottaja ja hirviö. Suren hieman jokaista omaa pientä itsekkyyttäni ja hetkiä, joina olen ollut läheisilleni hieman hirviö. 80 IMAGE HELMIKUU 2018 K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Hänen olkapäällään valtava kamera ja yllään tahrautunut ja nuhruinen napitettu sininen paita. Haastattelussa Riefenstahl kertoo ohimennen, miten hän työskentelee. Ilta työhuoneella. Yhtenä tehtävänä hän kehottaa meitä kuvittelemaan mielessämme Taiteilijan. Itse asiassa ylipäätään koko mielenkiintoiseksi ihmiseksi kehittyminen vaatii vitusti pientä itsekkyyttä, ystäväni puuskahtaa. Elokuvan jälkituotantovaiheessa hän viettää editointihuoneessa ensin kymmenentuntisia päiviä. Mitä tunnen lukiessani tämän natsien käsikassaran haastattelua sekä niinä kaikkina hetkinä, kun palaan tarinaan kymmeniä kertoja jälkeenpäin. Aina kun hän katsoo yliopistolla eteneviä kollegoitaan, hänkin laskee pienten itsekkyyksien matematiikkaa. Mustaa kateutta. Aika paljon pientä itsekkyyttä. . Aina tehden tinkimättömästi omaa luovaa työtään, aina yksin ja aina vapaana. Ollut hieman liian vähän hirviö. Vasta, kun lapset tulivat, tajusin, että oma huone ei ole fyysinen tila eikä abstrakti julistus. Se on kykyä viimeistellä työnsä iltana, jona lapsi olisi halunnut kääriytyä kainaloon. Sitten neljätoistatuntisia päiviä. Ajattelen Dedererin tekstiä sen jälkeen joka päivä. Miten meidän pitää suhtautua woodyallenien ja romanpolanskien – lisään mielessäni: tai leniriefenstahlien! – taiteeseen. Kysyn itseltäni vielä yhden kysymyksen. Väitöskirja. Hän on jäntevä ja hoikka. Sitten kuusitoistatuntisia, kahdeksantoistatuntisia ja kaksikymmentätuntisia aina siihen asti, että hän nukkuu huoneen sohvalla. Niinä hetkinä uhmakkaat julistukset menettävät merkityksensä. Älkää kysykö milloin ja mistä – en voi luvata, että tämä tarina on edes totta. Entä, jos minä oikeasti haluaisin olla vähän hirviö. Muutama yksikkö pientä itsekkyyttä. Ne ovat hetkiä, joista Dederer kirjoittaa. Ystäväni, akateemista uraa tekevä äiti, tunnistaa saman. Mutta silti tahdon, ihan vähän. Hän näyttää naiselta, joka valloittaa vuoria, sukeltaa valtamerissä, asuu kameroineen keskellä sudanilaista nubakansaa ja elää kuin kaikkien kiusaksi satayksivuotiaaksi. Teksti on Claire Dedererin artikkeli The Paris Review’ssä, ja siinä Dederer kysyy yhdessä jutussa monta vaikeaa kysymystä
Meilläkotona.fi/ruoka – Suomen parhaat reseptit ja blogit meko.fi/ uutiskirje Tilaa -uutiskirje! Saat sesongin ihanimmat reseptit ja ruokavinkit sähköpostiisi joka torstai. Nappaa parhaat ohjeet viikonlopun kokkailuihin! MAUN SALAISUUS: pulla porkkana
7. Miksi Suomen televisio antaa näyttelijän ammatista kuvan, että kaikki näyttelijät paitsi Jaakko Saariluoma kuolevat alle 40-vuotiaina. Ovatko minkään muun ammattikunnan edustajat niin kiinnostuneita ammatistaan ja kollegoistaan kuin journalistit. — 11. Nyt kun Helsinki on täynnä eliitille suunnattuja pizzerioita, tarkoittaako se, että maalaiset tiesivät jo 20 vuotta aiemmin, miten elää. — 16. — 19. Kumman ajattelulle pitkäaikaistyöttömyys ja asunnottomuus sopisivat paremmin, Mikael Jungnerin vai Juhana Vartiaisen. Jos Maria Veitola tekisi dokumentin lapsiorjista, olisiko sen nimi ”Marian kyyneleet”. Mitähän tamperelaiset ajattelevat siitä, että Turku on noussut Suomen #metoo-pääkaupungiksi ja ovatko tamperelaisnaiset alkaneet sen seurauksena pelätä normaaliakin enemmän. Rakastuisiko itseensä uudelleen, jos heräisi Tuomas Enbusken vierestä vaatteet päällään. ”#määmyäs” — 4. Kenet haluaisit nähdä tämän lehden kannessa kasvot mustiksi maalattuina tekopeniksellä uhaten. Nyt kun käytämme kahviloissa, palavereissa ja päivityksissämme englantia, minkä vitun takia me olemme jääneet asumaan tänne märkään, lohduttomaan pimeään, etenkin jos lahjakkuutemme on niin suurta kuin luulemme sen olevan. Mistä sekin kertoo, että niihin harvoihin asioihin, joiden hinta vain laskee, kuuluu autojen erityiskilvet, koska on kohtuutonta laittaa hyvätuloinen narsisti maksamaan liikaa rekisterikilvestä ”MÄ-110” tai ”ISI-5”. Milloin Stockmann on myynyt itsestään niin paljon, että se ei saisi enää käyttää nimeä Stockmann, koska se olisi valheellista. Jos Suomella olisi kreikkalaiset jumalat ja mytologia, kauanko panimoteollisuus olisi ne jo omistanut. — 2. Hei Manuel Castells, Pekka Himanen ja muut veijarit, miltäs nyt tuntuu, kun utopianne verkottuneesta yhteiskunnasta toteutui ja se näyttääkin aivan helvetin rumalta. — 9. 82 IMAGE HELMIKUU 2018 14. nämä meidän piti vielä kysyä. Onkohan kukaan koskaan ajatellut tylsillä illallisilla, että ”No, on täällä sentään mainio Esko Aho!”. Hei etelähelsinkiläinen, voisitko taas kertoa, kuinka musertavalta Suomi tuntui, kun Balilta saavut tuasi sinua kohdeltiin lentokentän Alepassa kuin normaalia, maksa vaa asiakasta. Onko muilla sitä tunnetta, että Facebook-päivitykset ovat muuttuneet paskoiksi yhden ihmisen tribuuttibändeiksi omalle itselleen. — 6. — 13. — 5. Nauttivatko pikkulinnut aamiaista. — 20. Millaisista peloista kertoo se, että Helsingin Sanomien lukijapaneeli tarjoaa mahdollisuuden vain yhteen keskusteluun, ja sen aihe on ”Mikä Helsingin Sanomissa miellyttää?”. Hei intellektuelli, voisitko tänä vuonna tuhahtaa aiempaa tuohtuneemmin ”Mä en TODELLAKAAN tiedä, kuka on Maisa Torppa!”, jotta muistaisimme, että olet diipimmän tason kelailija. — 10. — 3. — 15. 1. — 12. — 18. — 8. — 17. Jos tässä lukisi ”se seksuaalista häirintää harrastava, pikkutakkiin pukeutuva helsinkiläisvihreä”, kuinka moni helsinkiläisvihreä lopettaisi lukemisen, koska pelkäisi seuraavaksi näkevänsä oman nimensä
Tilaa maksuton uutiskirjeemme! Saat vinkkejä viikoittain sähköpostiisi. TILAA UUTISKIRJE! KLIKKAA HETI! Haluatko saada ajankohtaiset vinkit kauneudesta, terveydestä ja muodista. www.kauneusjaterveys.fi/ uutiskirje
010 2327 400, www.myyntiturva.. Ilmalankuja 2, HKI Vu ok rat urv a on sek ä tun ne tui n ett ä pa rha im ma t arv osa na t saa nu t vu ok rav älit täj ä. PAL.VKO 2018-8 290361-1801 Äidin laulu pois nukkuvalle lapselleen – Solistina Mirkka Paajanen, säv. p. www.lintujatuulessa.fi Oletko myymässä asuntoasi. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Timo Metsola, san. Tal ou stu tki mu s 201 7. Eija Hinkkala & Timo Metsola Myös ne rakkaat nään, jotka oli liian enkeleitä elämään – Solistina Sani, säv. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. Timo Metsola, san. Käytämme mm. Timo Metsola, san. Harkitsetko asuntosi vuokraamista. Timo Metsola Hääpäivän ja onnen laulu – Arja Koriseva & Hannu Lehtonen, säv. Sana Mustonen Vuokraturvan Timo Metsolan Lintuja tuulessa -orkesterin musiikki todella koskettaa. Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. 010 2327 300, www.vuokraturva.. p. & san. Kuuntele Spotifyssä tai maksutta osoitteessa www.lintujatuulessa.. Eija Hinkkala Jää ikuisuus meiltä kesken – Solistina tangokuningas Jouni Keronen, säv